10.2.12.4.2012 7,50
1/12
van
DaviD lee Roth: "olemme kohDanneet kuolevaisuutemme"
halen
Doors
Robby kRiegeR palaa takaisin l.a. womanin aikaan
The
bruce springsteen
vääRinymmäRRettyjen laulujen mies
iron
maiden
& scorpions
& the t-bones
honey b.
kate bush
Live Nation proudly presents
OLYMPIASTADION, HELSINKI
Liput: 69 / 79 euroa + mahd. toimituskulut (max 8 lippua/ostaja) Portit aukeavat klo 17.00
TIISTAI 31.7.2012
sisältö 1/12
18
6 Smack 8 K&V: 9 Oma idoli:
Verneri Pohjola
skene
14 Piratisminvastaisen
taistelun välitilinpäätös klubi
Oppu Laine / Barren Earth
15 Tarinankertojat16 Katalogijulkaisut 18 Kate Bush 21 Kolumni:
Antti Hyyrynen
10 Rodrigo y Gabriela 11 The Poodles 12 Artistin asialla
22
26 36 44
feature
The Doors
Vuosi 2012 on The Doorsin. Vaikka kyseessä on myös mainoskikka, Robby Krieger kokee ylpeyttä kaikesta siitä, mitä yhtye edelleen edustaa ja sai aikaiseksi.
Iron Maiden & Scorpions Van Halen
Maaliskuun 29. päivä vuonna 1982 teki käänteen kahden yhtyeen uraan eri puolilla eurooppaa.
David Lee Rothin jälleen luotsaama yhtye tekee tosissaan paluuta. Diamond Daven mukaan mikään ei edes jääminen Van Haleniin ole niin varmaa kuin epävarma.
arviot
52 Albumit, retro & boksit, dvd & blu-ray,
kirjat & elokuvat
Mm. Imperial State Electric, Leonard Cohen, Herra Ylppö & Ihmiset, Waltari, Metallica, The Rolling Stones...
vakiot
22 Klassikko
Bruce Springsteen Dream Theaterin Jordan Rudess Anna mulle piiskaa (Apulanta)
73 Kotialbumi
Epe Helenius
Honey B. & The T-Bones
60 Levyhylly
78 Henkilökuva 82 Jone
Olisiko musiikkialan palkintojen jakoperusteissa päivityksen paikka?
26
65 Erään biisin tarina
3
ESPoo
Afro-Cuban All Stars Auteur Jazz Avishai Cohen EBB sextet feat. Aili Ikonen Ebeli Edmar Castaneda Elifantree Espoo Big Band Funky Style Brass Iiro Rantala, Perko & Baldych Jan Garbarek Group feat. Trilok Gurtu Jo Stance Jukka Eskola Quintet w/ Strings Ketola Rewired Klima Kalima Leffa Goes Live w/ Cantell & Hille Patti Austin Rudresh Mahanthappa Lighthouse Tuomas Wäinölä Band Verneri Pohjola Quartet Värttinä
25 29/4/2012
Kuva / Carol Friedman
www.apriljazz.fi
Liput/ Lippupalvelu 545
pääkirjotus
PääTOimiTTAJA Heta Hyttinen Ad Mikko LitManen LEVyARViOT Ben varon KuVAAJA Markus PaajaLa KAnnEn KuVA LEHTIKuVa TEKiJäT 1/12 antti ervasti, Harri Hakanen, Markku Halme, niina Holm, Heikki Holmaranta, jussi Huhtala, Masi Hukari, elina järvi, onni kauppinen, aleksi kinnunen, Matti komulainen, kimmo k. koskinen, Pasi kostiainen, Lottaliina Lehtinen, anne Muhonen, jussi Mäntysaari, ole nerdrum, jone nikula, tuomas riskala, Markku roinila, Pale saarinen, anna-Maria talvio HARJOiTTELiJA Mikael Helenius mARKKinOinTiJOHTAJA / LEViKKi Pasi Myllymaa iLmOiTuSmyynTi Mikko Mali, Peter Lindroos, oskari anttonen, erik kangas, kari Heikonen Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi VASTAAVA PääTOimiTTAJA tuomo Häkkinen SäHKöPOSTiT etunimi.sukunimi@popmedia.fi KuSTAnTAJA PoP MeDia oy Fredrikinkatu 42, 3. krs 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi
L
Heta Hyttinen päätoimittaja
TiLAuS Tilaajapalvelu (ark. 8-16) 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kestotilaus, 6 numeroa 42,90 Määräaikaistilaus, 6 numeroa 45,00
ausun uudistuneen ja entistä ehomman Rytmin avaussanat suurella ylpeydellä. Kädessäsi on sellainen Rytmi, jollaisen tekemiseen minulla on ollut jo pitkään suuri palo, ja nyt se viimein konkretisoituu. Ei hötkyilyjä, ei hypen perässä juoksemista tai turhaa häsäämistä, vaan asiaa siitä, mitä löytyy musiikin kuulijan ja tekijän suurten sydänten sopukoista. Tätä pääkirjoitusta pohdiskellessani tajusin samalla, että uudistunut Rytmi on vähän kuin tuonnempana lehdessä arvioimani The Rolling Stonesin Some Girls -boksi: oman aikansa klassikko, jossa hyvinkin tarkkaan rajattu aihe on pyritty paketoimaan kuuntelijalle tai Rytmin tapauksessa lukijalle niin herkullisesti esiin kuin mahdollista. Samalla sekä niin Rytmi kuin vaikkapa kyseinen boksikin sisältää materiaalia, joka on jo todettu aikojen saatteessa mainioksi. Voisin verrata tilannetta siihen, että pyörän uudelleen keksimisen sijaan hyväksi todettu ratas on rasvattu huikeaan iskuun, jotta matkanteosta pääsee nauttimaan ilman uutuudenkankeutta tai sisäänajoa. Toisin sanoin: Miksi (paitsi ehkä ympäristösyistä) ostaa uusinta, vielä tosikäytössä testaamatonta ja viimeisintä teknologiaa edustavaa autoa, kun tietää, että 70-luvun Lincolnin pystyy korjaamaan vaikka nippusiteellä hätätapauksessa tienpientareella? Tästä päästäänkin takaisin Some Girlsinkin synnyttäneeseen aikakauteen. Olen vakaasti sitä mieltä, että suurvallat tekivät ihmiskokeita lirauttaen 1970-luvulla vesijohtoveteen salaisia ainesosia, sillä juuri tuona vuosikymmenenä mantereesta riippumatta syntyi runsaasti hyvin erilaista musiikkia, joka on jäänyt henkiin tai edelleen synnyttänyt musiikkia, jonka uudet muodot tunnustavat selkeästi 70-lukulaisia juuriaan (aina punkista diskon kautta nykymuotoiseen uuden ajan progressiivisen musiikin aaltoon). Millään muulla vuosikymmenellä ei ole koettu niin monta todellista uutta musiikin menestyksekästä tulemista ainakaan toistaiseksi. Jos uuden syntymän kokeneen Rytmin sisältöä pitäisi mitata jollain asteikolla, se voisi olla melodiantaju. Kuten Epe Heleniuskin tuonnempana tässä lehdessä olevassa haastattelussa toteaa: "Ilman hyvää biisiä ei oo mitään". Ilman edelleen kuulijoiden elämää syvemmällä tasolla koskettavia biisejä ei myös yhdelläkään tässä(kään) numerossa olevalla artistilla olisi ollut asiaa Rytmin sivuille.
PAinOPAiKKA artPrint Paperi: 80 g/m2 uPM star kansi: 200 g/m2 Galerie art silk issn 1239-1204 rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com 79. vuosikerta
dig it
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
KEiTH RicHARdS
Life [kirja]
Hyvin kirjoitettu omaelämäkerta ja oppikirja siitä, mitä on täydellinen rock-ura. Heta Hyttinen päätoimittaja
mARK LAnEGAn BAnd
Ei pettänyt ei yllättänyt. Mikko LitManen aD
JuKKA POiKA
Blues Funeral [albumi]
Kiertue 28.4. saakka.
Kyseisen kaverin keikoilla tulee aina hyvä ja lämmin pössis. anna-Maria taLvio toimittaja
1/12
LAnA dEL RAy
Ihana nainen
Yksinkertaisesti ihana nainen, jonka Born To Die -albumi julkaistiin tammikuun lopulla. Harri Hakanen toimittaja
Aitoja elämyksiä ei voi väärentää
5
Lyhyesti musiikista, bisneksestä ja ajan ilmiöistä.
skene
Smack vuonna 1983: Manchuria (vas.), Claude, Cheri ja Kartsa.
6
skene
Tapahtui Suomenlinnan lautalla
asenne kävi ilmi jo SmAcKin ensimmäisissä kuvaussessioissa 30 vuotta sitten.
VALOKuVAAJA Stefan Bremerille tarjottiin loppukesästä 1983 kuvauskeikkaa Suomenlinnaan. "Mua pyydettiin kuvaamaan uutta bändiä, josta mä en tiennyt mitään ja jonka nimikin Smack oli vähän heikonlaatuinen", Stefan muistelee hymyillen. Valo-olosuhteet olivatkin jo lautalla sen verran hyvät, että porukka päätyi ottamaan siellä jo kuvia, joista kävi selkeästi ilmi bändin asenne. "Kundithan oli tuohon aikaan alle parikymppisiä räkänokkia, mutta katu-uskottava asenne tuli heti ilmi. Ja vaikka Smackin ryhmä ei ollutkaan mitään erityisen kauniita poikia, he osasivat olla kuvissa mitä ei voi missään tapauksessa sanoa kaikista rockbändeistä", Bremer lisää. "Mä sain vasta jälkikäteen kuultavaksi demonauhan, ja tipuin perseelleni, se oli niin tiukkaa kamaa. Criminal-biisi on edelleen yksi niiden hienoimmista biiseistä." Sittemmin suomalaittain huomattavaa pioneerityötä Yhdysvalloissakin tehnyt Smack päätyi jatkamaan yhteistyötä ja ystävystyi Bremerin kanssa. Yhteistyöhön lukeutui valokuvien lisäksi myös Smackin lp-levyjen kansia.
7
info
Smack perustetiin vuonna 1982 ja oli aktiivinen aina 90-luvun taitteeseen saakka. Bändin faneihin lukeutui muun muassa Nirvana, joka teki coverin Smackin Run Rabbit Run -kappaleesta. Yhtyeen vokalisti Claude alias Ilari Peltola menehtyi sydänvikaan vuonna 1996.
skene
TOimiTTAnuT HETA HYTTInEn
Määrittelemättömän musiikkityylin uudet kuninkaat
OPPu LAinEEn perustama superkokoonpano BARREn EARTHiSSA egot ovat pysy-
tulevia tapahtumia
· Funky Awards -tapahtumassa ovat tänä vuonna mukana muun muassa Tommy Lindgren &
neet aisoissa.
KuVA Mitja HarviLaHti
SAiT kasattua vuonna 2007 todellisen superkokoonpanon. Kun mukana on noin monta suurta persoonaa, tuottaako se koskaan ongelmia "Kyllä tämänlaisessa kokoonpanossa on haasteensa, jotka liittyvät lähinnä käytännön asioihin, lähinnä keikkoihin ja kiertueisiin. Voi
"Jälkeenpäin ajatellen meillä oli ehkä liian optimistinen visio syysjulkaisun suhteen. Levy valmistui kuitenkin vasta elokuun puolella, joten pari kuukautta olisi ollut liian lyhyt aika levytyksen ja julkaisun välillä. Turhan boheemiksi osoittautunut kansitaiteilija Paul Romano myös viivytteli kansitaiteen kanssa, mikä aiheutti lopullisesti julkaisun lykkäämisen maaliskuulle. Levy-yhtiömme Peaceville ei julkaise mitään levyjä marras-helmikuussa, syystä että levyt tuppaavat ilmeisesti myymään heikommin vuoden vaihteen tienoilla." Teillä on diili brittiläisen Peaceville Recordsin kanssa. Eikö mikään suomalaisista lafkoista kiinnostunut tai kiinnostanut? "En tiedä onko sillä merkitystä, onko yhtiö kotimainen vai ei, mutta Peacvillen tarjous oli kannaltamme paras. Yhtiön pomo on lisäksi aidon
Tuomo Prättälä & Petteri Sariola. Funk täyttää Helsingin Virgin Oilin 11. helmikuuta. · Kaarinalaiset isät, pitäkää kiinni tyttäristänne Reckless Love saapuu kaupunkiin 18. helmikuuta! Bändi nähdään paidalla sekä ilman Old Texasissa. · Herra ylppö ja ihmiset keikkai-
Ainakaan vielä ei tarvita omia nightlinereitä kiertueille tai henkilökohtaisia takahuoneita, ha ha!
innostunut Barren Earthista. Paradise Lost, My Dying Bride ja Opeth ovat kaikki ponnistaneet Peacevillen kautta aikanaan. Voin paljastaa, että yksi suomalainen levy-yhtiö tarjosi meille levysopimusta niin sanotulla kengännauhabudjetilla. Nykyään kun levyt eivät myy entiseen malliin, on myös kustannuksista pakko tinkiä. Peaceville on Snapper Musicin omistuksessa. Sieltä meidänkin massiivinen budjettimme luultavasti lypsetään." Lavaesiintymisesti viehättävä tavaramerkki on uniikki "polvijousto". Mikä on sen salaisuus? "Polvijousto, eli 'polvarihan' on vuosien kehityksen tulos. En voi paljastaa sen salaisuutta, jottei sen tenhovoima katoa ja joudun tärviölle... Vakavasti ottaen, jos tämmöinen 'jousto' on olemassa, niin en ole lanseerannut kyseistä maneeria ainakaan tietoisesti. Lavallahan ei voi vain seisoa ja soittaa, koska se on rehellisesti sanottuna julmetun tylsää katseltavaa. Muun muassa tästä syystä katson mieluummin dvd:ltä vaikka Led Zeppeliniä tai KISS:iä kuin esimerkiksi Megadeathia.
lee alkuvuoden uuden Mies ja nainen -albuminsa tiimoilta. Torstaina 23. Helmikuuta on vuorossa Porin Bar Kino ja seuraavana päivänä Tampereen Klubi. · The Sounds pa-
info
Barren Eatrhin kakkosalbumi The Devil´s Resolve julkaistaan Suomessa maaliskuun 7. päivänä. Yhtyeen Suomenkiertue alkaa Tampereen Klubilta 16. maaliskuuta.
www.barrenearth.com
olla yllätys, mutta muita ongelmia ei näistä valtavista egoista ole aiheutunut. ainakaan vielä ei tarvita omia nightlinereitä kiertueille tai henkilökohtaisia takahuoneita, ha ha!" Musiikkinne juuret ovat vahvasti myös menneiden vuosikymmenien progerock- ja folk-vaikutteissa. Tuntuuko koskaan, että olet syntynyt väärälle vuosikymmenelle tai muuten väärään aikaan? "Itse asiassa ei. Perinteisessä progressiivisessa rockissa voisi olla epäluontevaa hyödyntää esimerkiksi korinalaulua, mikä meille tärkeää. Tämä yhtye olisi tosin saanut syntyä aikaisemmin. Nyt sitä täytyy maksaa oppirahat uudemman kerran vanhana raakkina, mikä ei ole ihan niin hauskaa kuin taannoin teininä." Uusi albumi piti kuulemma julkaista alun perin jo viime vuoden puolella. Mitä tapahtui?
laa Helsingin Kaapelitehtaalle kahden päivän ajaksi. 2.3. ja 3.3. kuultavien keikkojen lämppärinä toimii jenkkiläinen The Limousines. · Jos olet Seinäjoella 2. maaliskuuta, suuntaa Rytmikorjaamolle.
8
skene
oma idoli
Siellä on michael monroe. Mak-
ke tekee samaan syssyyn useamman keikan Suomessa (Tampere 3.3., Turku 9.3. ja Helsinki 10.3.). · Maakuntamatkailu avartaa, varsinkin 3.3., jolloin nightwish esiintyy Kajaanissa. Vuokattihallissa on mukana myös Poisonblack. Seuraavana päivänä retkue matkaa Oulun Teatriaan. · Kasarirockin ystävä ei voi kävellä onnensa ohi 11.3., jolloin
Wes Anderson The Darjeeling Limited -elokuvan kuvauksissa.
Idoli löytyi vahingossa
Steel Panther saapuu Helsingin nosturiin. Jo ennakkoon loppuunmyydyn keikan lippuja kannattaa kärkkyä keskustelupalstoilta. · Tanskan lahja musiikkimaailmalle eli d-A-d
elokuvantekijä WES AndERSOnin tapa yhdistää kuva ja ääni kiehtoo trumpetisti VERnERi POHJOLAA.
KuVA aCt / jörG Grosse-GeLDerMann
da Wes andersonin tapaa yhdistää kuvaa ja ääntä. En valitettavasti ole päässyt tapaamaan Wes andersonia vielä, joten tietynlaiseksi elämäni tähänastiseksi anderson-kohokohdaksi voisin nimetä päivän, jolloin ostin elokuvan soundtrackin. Ensimmäisen katselukerran jälkeen ei
saapuu Helsingin Circukseen torstaina 15. maaliskuuta. Viime vuonna julkaistu albumi DIC.nII. LAn.DAFT.ERD. ARK oli suora keskisormen näyttö Disneylle, joka aikoinaan kielsi bändin alkuperäisen nimen.
"miETin pitkään tätä, kun yhtä idolia on vaikea nimetä, mutta ehdottomasti yksi elämääni vahvasti vaikuttaneista esikuvistani on elokuvantekijä Wes anderson. Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut minun kaikkien aikojen suosikkielokuvani The Life aquatic with Steve Zissou. Sen lisäksi hänen muutkin elokuvansa pääsevät korkealle listallani. Kävin yhteen aikaan aika paljon yksin elokuvissa ja valitsin "Zissoun" aivan täysin julisteen perusteella tietämättä elokuvasta mitään. anderson luo elokuvassa omintakeisen maailman, joka on täynnä huumoria, värikkäitä otuksia ja vielä värikkäämpiä henkilöhahmoja. On hyvin vaikea sanoa, mitä genreä tämä elokuva edustaa, mikä on usein tyypillistä suosikeilleni oli kyse leffoista tai musasta. Myös koko elokuvan soundtrack on täynnä todella hienoa musiikkia tyylillisesti laidasta laitaan, ja tuo soundtrack on epäilemättä vaikuttanut moneen tekemääni biisiin. Elokuvan scoren säveltäjä Mark Mothersbaugh on myös yksi idoleistani, mutta eritoten olen yrittänyt analysoi-
Valitsin "Zissoun" aivan täysin julisteen perusteella tietämättä elokuvasta mitään.
oikein vielä välttämättä muista kaikkea musiikkia, jota elokuvassa olikaan. Mutta kun kuulin soundtrackin irrallaan kuvasta, koin elokuvan uudelleen ja totesin, että tämä kokemus on ollut poikkeuksellisen hieno. Varmaan suurin haaveeni tällä hetkellä on, että saisin joskus tehdä yhteistyötä tämän poikkeuksellisen lahjakkaan, Texasssa syntyneen, itseäni vain kahdeksan vuotta vanhemman elokuvaneron kanssa. Minulla on tällä hetkellä itselläni työn alla ensimmäinen täyspitkän elokuvan scoremusiikki, ja tahtoisin jatkaa tällä saralla niin pitkälle kuin mahdollista.
info
Verneri Pohjolan Ancient History julkaistiin tammikuun lopulla. Levy on samalla ensimmäinen Pohjolan neljän (!) albumin diilistä saksalaisen ACT Recordsin kanssa. Lue albumin arvio sivulta 58.
9
skene
musiikin on säveltänyt Oscar-palkittu Hans Zimmer. "Zimmer on meidän fanimme", Rodrigo paljastaa. "Hän kävi muutamalla keikallamme Los angelesissa ja pyysi käymään studiollaan". Duo ystävystyi Zimmerin kanssa, ja säveltäjä kertoi haluavansa Rodrigon ja Gabrielan mukaan elokuvan soundtrackille. "Se oli palkitseva kokemus, josta opimme paljon", Rodrigo kertoo. Pirates of the Caribbean -projektin jälkeen kaksikkoa pyydettiin tekemään musiikkia animaatioon Saapasjalkakissa, jossa seikkailee Shrek-elokuvista tuttu hahmo. "Saapasjalkakissa oli rennompi tehdä. Se oli pienempi tuotanto, mutta silti kyseessä on iso animaatioelokuva" uusi albumi area 52 on äänitetty kuubalaisen orkesterin kanssa. albumilla kuullaan akustisten kitaroiden lisäksi myös sähkökitaraa sekä muun muassa pianoa ja sitaria. uusi versio kappaleesta Hanuman on kunnian-
Huonoja bändissä loistavia duona
Meksikolaiskitaristit jättivät hevibändin ja perustivat kokoonpanon
ROdRiGO y GABRiELA, josta on kashyvä", Rodrigo naurahtaa. "Lähdimme Meksikosta ja aloimme soittaa musiikkia, jota nykyään esitämme." Rodrigo kertoo duon persoonallisen tyylin tulevan siitä, että kumpikin osapuoli on kuunnellut monenlaista musiikkia. "Itse esimerkiksi kuuntelen yhä paljon heavy metallia", Rodrigo kertoo. "Bändistä erottuamme aloimme kuunnella kaikenlaista kitaramusiikkia ja sekoitimme eri musiikkilajeja. Lopulta syntyi oma tyylimme." Duo on omien albumiensa lisäksi alkanut tehdä musiikkia elokuviin. Kaksikon kitarointia voi kuulla Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä -elokuvassa, jonka
Zimmer on meidän fanimme.
osoitus Carlos Santanalle, joka on yksi Rodrigon suosikkikitaristeista. "Hän on niitä harvoja kitaristeja, joista heti tunnistaa soittajan. Hänen soundinsa on ainutlaatuinen." Rodrigolla on useita muitakin esikuvia. "al Di Meola on hyvä ystäväni ja uskomaton kitaristi. Voisin myös mainita Marty Friedmanin, joka soitti Megadethissa. Ihailen myös flamenco-kitaristeja kuten Paco de Lucía,Vicente amigo ja Gerardo Núñez. Kukaan ei soita kuin he."
vanut ilmiö.
TEKSTi jussi HuHtaLa KuVA suPersounDs
AKuSTiSiA kitaroita nopeasti ja rytmikkäästi soittava meksikolainen kitaraduo Rodrigo y Gabriela on vähitellen kasvanut kulttisuosikista maailmanlaajuiseksi menestysyhtyeeksi. Soolokitaristi Rodrigo Sánchez ja komppikitaristi Gabriela Quintero soittivat ensin vuosia meksikolaisessa thrash metal -yhtyeessä. "Bändi ei itse asiassa ollut kovin
info
Rodrigo y Gabriela julkaisi tammikuun lopulla albumin Area 52, jolla soittaa myös 20-henkinen kuubalaisorkesteri C.U.B.A.
www.rodgab.com
Kitaristit kimpassa
samalla lavalle nousevat muiden muassa HEiKKi SiLVEnnOinEn, ERJA LyyTinEn ja BEn GRAnFELT.
SuOmESSA jo vuodesta 2005 järjestetty kotimaisten huippukitaristien GTR-Tour saa tänä vuonna jatkokseen suurtapahtuman Tampereella. GTR-Tour Festival nähdään Pakkahuoneella 31. maaliskuuta, ja illan aikana lavalla esiintyvät Heikki Silvennoinen, Erja Lyytinen, Marzi Nyman, Ben Granfelt, Jari Yliaho sekä Markku Petander. Tapah10
Mikko HarMa
tuman isäntänä ja myös soittopuuhissa nähdään Jartse Tuominen, jonka ideasta koko kiertue sekä nyt järjestettävä tapahtuma on lähtöisin. GTR-Tour Festivalin housebändin kokoonpano on myös messevää luettavaa: kitaristien taustalla hääräävät anssi Nykänen, Miri Erja Lyytinen Miettinen, Harri Rantanen, Juuso Nordlund sekä Pekka Siistonen.
skene
Ruotsalaispuudelit glamin äärellä
euroviisutausta ei ole THE POOdLES -yhtyeelle riippakivi.
PiAn Suomeen saapuva ruotsalainen The Poodles perustettiin vuonna 2006 Euroviisubiisin ympärille. alkuperäiset suunnitelmat saivat kuitenkin sen verran kelpoa nostetta, että nyt takana on neljä studioalbumia eikä loppua näy. "Euroviisut olivat meille hyvä lähtölaukaus, mutta tietenkin toivon, että tänä päivänä ihmiset muodostavat mielipiteensä meistä sen perusteella, mitä sittemmin on tapahtunut", basisti Pontus Ekberg toteaa. "Meitä ei haittaa ollenkaan, että 80-luvun tukkarokki on tänä päivänä hyvinkin trendikästä. Me kaikki kasvoimme kuunnellen 7080-lukujen hard rockia, joten sieltä meidänkin vaikutteemme tulevat. Kyse ei ole siitä, että yrittäisimme tuoda 80-lukua takaisin, me vain olemme tehneet musiikia, mistä pidämme." Vaikka The Poodles ei olekaan Suomessa jättinimi, kotimaassaan bändi on ollut tuttu näky isoissa musiikkialan gaaloissa sekä esimerkiksi Sweden Rockin lavalla.
info
The Poodles tekee lyhyen kiertueen Suomessa, turnee alkaa 22. helmikuuta Turusta. Kiertueen lämmittelijänä toimii helsinkiläinen kasariräyhäjengi Santa Cruz.
www.poodles.se
olemme tekemässä vuonna 2012 lukuunottamatta yhtä festivaalikeikkaa alankomaissa. Suunnitelma on päästä tekemään uutta albumia", Pontus kertoo. The Poodlesin jätkät eivät ole ihan nuoremmasta päästä, mutta
Meitä ei haittaa ollenkaan, että 80-luvun tukkarokki on tänä päivänä hyvinkin trendikästä.
toisaalta Ekberg näkee sen myös vahvuutena. 80-lukukin on eletty ihan itse. "En tiedä, onko iällä merkitystä siihen, miten tämänkaltaista musiikkia kirjoittaa tai esittää, mutta varmasti 20 vuoden ammatillinen ura muuten auttaa asiassa", Ekberg päättää.
"Meidän oli tarkoitus pitää taukoa tänä vuonna, ja Suomen keikat ovat käytännössä ainoat, mitä
11
skene
artistin asialla
Mihin Spotifyssa soitetun musiikin tilitys perustuu?
streamauspalvelujen ansaintalogiikkaan.
VOn HERTzEn BROTHERS kaipaa vastausta
Olemme kollegojen kanssa pohtineet seuraavaa asiaa: Levytyssopimuksella sovitaan siitä, mikä on bändin rojalti esimerkiksi yksittäisen biisitallenteen nettimyynnistä. Rojaltitilityksen yhteydessä bändille toimitetaan laskelma, johon on listattu edellä mainitun rojaltiprosentin perusteella bändille kertynyt tulo. Tämä on loppujen lopuksi ihan selkeää matematiikkaa. Entäpä Spotify ja vastaavat streamauspalvelut, joissa tallenteita ei osteta, vaan palvelun käyttö kustannetaan esimerkiksi mainostuloilla? Mihin artistille tilitettävä summa perustuu? Miksi yhtiöt eivät kerro jakoperusteita? Yhtiöt vetoavat siihen, että heidän sopimuksensa streamauspalveluiden kanssa ovat salaisia. Onko kohtuutonta saada tietää näistä asioista, koska loppujen lopuksi meidän artistien musiikkiahan sinne laitetaan kuunneltavaksi?
MIKKO VOn HERTzEn, MuuSIKKO
info
Lottaliina Lehtinen (OTL) on Muusikkojen liiton juristi ja Muusikon sopimusopas -kirjan kirjoittaja. Tällä palstalla hän hajottaa myyttejä ja ruotii muusikkoja askarruttavia pulmia. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen lottaliina.lehtinen@ popmedia.fi.
Onpa hyvä kysymys! Lähtökohta on tosiaan selkeä: jos bändin levyn tuottaa levy-yhtiö, sopivat levy-yhtiö ja bändi tuotannon ja tulojen jakamisen yksityiskohdista levytyssopimuksella. Tulojen jakaminen määritellään sopimuksissa usein kahdella eri tavalla: toisaalta sovitaan levyjen ja biisitallenteiden myynnistä bändille kertyvästä rojaltista (rojalti on esimerkiksi 10 % jokaisen myydyn levyn verottomasta tukkuhinnasta ja 20 % biisitallenteiden nettimyynnin tuloista) ja toisaalta sovitaan niin kutsuttujen lisenssitulojen jakamisesta (bändi saa esimerkiksi 50 % tulosta, jota yhtiölle maksetaan tallenteiden lisensioinnista mainos- ja muuhun käyttöön). Bändin myyntirojalti on usein aika pieni, koska levy-yhtiö haluaa varmistaa oman voittonsa ja pystyy käytännössä sanelemaan yhteistyön ehdot. Pelkästään tässä olisi jo paljon parannettavaa. Spotify ja vastaavat streamauspalvelut herättävät monia mielenkiintoisia juridisia kysymyksiä. Tulonjaon kannalta tärkein niistä on se, minkä levytyssopimusehdon perusteella tulo yhtiön ja bändin välillä jaetaan. Levy-yhtiöt tuntuvat soveltavan Spotify-tilityksiin myynnin rojaltiprosenttia, joka on yleensä huomattavasti pienempi kuin artistin osuus lisenssituloista. Nähdäkseni käytäntö on virheellinen. Spotify- ja vastaavissa streamauspalveluissa ei lähtökohtaisesti myydä biisitallenteita, vaan musiikki on palvelun kautta kuunneltavissa jopa niin, ettei kuluttaja maksa käytöstä mitään. Kyse on siis lisensioinnista. Jos artistille lisäksi kieltäydytään kertomasta tilityksen perusteita ja vedotaan salaisiin sopimuksiin, herää jopa epäilys ettei Spotify-tilitys perustu levytyssopimuksella sovittuihin pelisääntöihin, vaan yhtiön yksipuolisesti kehittämään järjestelmään. On mahdollista, että suurin osa levy-yhtiöiden saamasta Spotify-tulosta piilotetaan salaisten sopimusten taakse. Etenkin major-yhtiöiden on Spotifyn omistajina helppo järjestellä tuloja artistien ulottumattomiin. Spotifyn tyyppiset palvelut saattavat olla ainoa järkevä tapa vastata esimerkiksi nettipiratismiin. Siksi on täysin järjetöntä, jos tällaisten palveluiden suosion kasvaminen tarkoittaa samalla artistin tulojen huomattavaa pienenemistä ilman selventäviä perusteluita. artistin ja levy-yhtiön välinen suhde perustuu vähintään yhtä paljon luottamukseen kuin levytyssopimukseen. Siksi on erittäin tärkeää, että jokainen artisti saa omalta levy-yhtiöltään tyhjentävän vastauksen siihen, miten Spotify-tilitykset juuri hänen levytyssopimuksensa perusteella kertyvät. Tämä tieto pitäisi olla saatavissa ilman tuomioistuimen päätöstäkin.
Etenkin majoryhtiöiden on Spotifyn omistajina helppo järjestellä tuloja artistien ulottumattomiin.
12
THE LEGEND LIVES ON
WRITTEN AND DIRECTED BY JAMIE KING
HARTWALL AREENA MA 5.11. JA TI 6.11.2012 KLO 19.30
(OVET 18)
HELSINKI
Liput: 89|69|59|49 + mahd. toimituskulut Upeat VIP-paketit: eventsclub.fi tai puh. (09) 8567 3456 cirquedusoleil.com
®
skene
Taistelu piratismia vastaan kovia otteita vai teatteria?
Tuben ja Googlen ylivallan, kun Google olisi epäilyn varjolla voinut sulkea kilpailevia videosivustoja.
Ongelmaliset magneettilinkit
onko keinoista apua, ja missä kohtaa AnTiPiRATiSmi haittaa myös tavallista netinkäyttäjää?
TEKSTiT jussi Mäntysaari
TAmmiKuuSSA uSa:n kongressissa oli kovaa vauhtia menossa läpi SOPa:ksi (Stop Online Piracy act) kutsuttu laki, jonka tarkoituksena oli
Myös tapa, jolla laki oli menossa läpi herätti närää: Sitä oli käsitelty hätäisesti vain muutamaan otteeseen, ja se oli hyvää vauhtia tulossa hyväksytyksi ilman sen tarkempaa tarkastelua. Koska lain läpimeno muun muassa pakottaisi Facebookin poistamaan kaikki linkkaukset laittomaan materiaaliin sakon uhalla tai YouTubea poistamaan laittomat sisällöt sakon uhalla (tai kaikki sisällöt joita he edes epäilevät laittomiksi...), nousi nettifirmojen joukosta melkoinen vastalauseiden myrsky.
Tehokkaammin ja vähemmillä poliittisilla kytkyillä käytiin lataussivustojen kimppuun. Suomalaissukuisen Kim Dotcomin (ei ole hänen syntymänimensä...) Megaupload pistettiin viranomaisten toimesta säppiin, mikä sai vastaavat sivustot korjausliikkeisiin kohti laillisuuden polkuja. Huomattavasti tehokkaampi toimi kuin SOPa:n estosuunnitelma. Myös Suomessa tapahtuu. Oikeus määräsi Elisan blokkaamaan kaikilta yhteyksiensä käyttäjiltä The Pirate Bay -sivuston. Elisa vastusti ensin blokkaamista, mutta taipui sitten uhkasakon edessä. Surullista on se, että blokkaus on todella helppo kiertää. Pirate Bay on lisäksi siirtymässä käyttämään niin sanottuja "magneettilinkkejä", joita on lähes mahdoton jäljittää, toisin kuin nykyisiä torrentteja. Mitä viimeaikaisista toimista sitten jäi käteen? Edelleenkin kuluttajalle on tärkeintä, että ostaminen on mahdollisimman helppoa, muuten laittoman latauksen helpposu vie voiton. Toiseksi on tärkeämpää iskeä laittomuuksien mahdollistajiin, kuin yrittää estää käyttäjämassan liikkeitä saati sitten haastaa yksittäisiä lataajia oikeuteen.
Katsaus myydyimpiin levyihin
VAiKKA levybisneksestä on jo pitkään puhuttu auringonlaskun alana, muutamia laserkiekkoja kaupoista liikahti kuluttajille myös viime vuonna. Vuoden myydyimmäksi albumiksi kiilasi nightwishin imAGinAERum 67 932 kappaleella. Joulukuussa julkaistu albumi pieksi niukasti Chisun, jonka kolmatta ja tähän mennessä menestyneintä albumia Kun valaistun kannettiin kotiin nautittavaksi 63 429 kappaleen edestä. Kuolema lienee kolmanneksi myydyimmän albumin myyntivaltti, sillä Kari Tapion Laulaja 19452010 -kokoelmaa kaupattiin 52 461 kappaletta. ulkomaisista myydyin oli Adelen 21, joka lienee myös maailman myydyin levy viime vuonna. Suomessa sitä ostettiin 44 055 kappaletta. Toiseksi eniten myytiin Suomessa läpimurtonsa tehneen Michael Bublén joululevyä Christmas, 26 957 kappaletta, ja kolmanneksi eniten Coldplayn Mylo Xylotoa, 21 088 kappaletta. Lukuja tarkastellessa kannattaa muistaa, että loppuvuoden julkaisujen palautukset eivät vielä tilastoissa näy. Lähde: iFpi.fi
Surullista on se, että blokkaus on todella helppo kiertää.
taata uSa:n hallitukselle kovempia keinoja taistella piratismia vastaan. Verkkoaktiivit kuitenkin älähtivät kun he pääsivät tutustumaan lain sisältöön: SOPa antaisi viranomaisille ja palveluntarjoajille rajattomia ja perusteluja vaatimattomia valtuuksia, joita voisi kutsua myös mielivallaksi.
14
Näkyvimmän protestin järjesti Wikipedia, joka sulki englanninkielisen palvelunsa kokonaiseksi päiväksi, ja kehoitti kävijöitä vastustamaan SOPa-lakia. Ruman sivumaun lakiin toi se, että se olisi mahdollistanut You-
skene
Tiukoista aikatauluista johtuen bändi saa illan artistilta biisilistan etukäteen; yhteisiä treenejä ehditään vetää jopa kerran. Kyseessä ovat hieman pidemmät sulkeiset, jossa Tarinankertojat tekevät artistin kanssa, ja tekstin eh-
Kaikki tehdään biisi ja teksti edellä, teosta ja artistin näkemystä kunnioittaen.
Valloittavia tarinoita intiimissä illassa
Muusikko ja tuleva tuottaja JAni WiLund sai ensimmäisen idean kymmen sitten. inspiraationa toimi alun perin taivaskanavalla pyörinyt Mtv unplugged.
TEKSTi anna-Maria taLvio KuVA Markus PaajaLa
TARinAnKERTOJATKLuBiSTA yli vuosi-
ilta ja sillä hyvä. Naispuolisia vieraita Tarinankertojilla on ollut harmillisen vähän. "Suomessa laulaja-lauluntekijänaisia on varmaankin vähemmän kuin miehiä. Lisäksi aikataulut on tuoneet omat haasteensa. Naispuoliset lauluntekijät ovat kuitenkin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ottaneet hommaa haltuun hyvin näkyvästi, mikä tulee klubillakin näkymään tulevaisuudessa aivan varmasti."
Kumarrus tekijöille
info
Tarinankertojatklubin ohjelmistoa voi tutkia Korjaamon sivuilta www. korjaamo.fi. Itse illat vietetään newyorkilaishengessä pöytien ääressä tunnelmallisessa valossa.
doilla, erilaisia sovituksia biiseistä. Liikkumavaraa tuo se, että keikka soitetaan puoliakustisena Marzin sähkökitaraa lukuun ottamatta. Lisäksi lavavolyymi pidetään tarkoituksella alhaisena. "On ollut hienoa huomata, että ikivihreät taipuvat niin moneen eri muotoon. Perusajatuksena on kuitenkin se, että kaikki tehdään biisi ja teksti edellä, teosta ja artistin näkemystä kunnioittaen." Moni vieras onkin ollut innoissaan, kun satojen esittämiskertojen jälkeen kuulee ja esittää oman biisinsä uudella tavalla. Wilundin mukaan useimmat ideat tulevat Nykäseltä: "Joka keikalla on esimerkiksi yksi pakkokantri."
Vaikuttava vierailijajoukko
EnTiSEnä manselaisena Wilund löysi otollisen maaperän Tarinankertojille Tampereelta. Kesällä 2010 klubi aloitti vetämällä neljä keikkaa Jack the Roosterissa. Tuolloin vierailija-artisteja olivat Pelle Miljoona, AnSSi KELA, Mikko Alatalo ja Pauli Hanhiniemi. Syksyn tullen ei kauaa mietitty klubin jatkamista, sillä konsepti toi muusikoille hermolomaa rutiineista ja hyvän mielen. "Taksvärkkipohjalta mennään, kuten henkinen kapellimestarimme Anssi sanoo." Sttemmin Tarinankertojien vieraina ovat loistaneet Mariska, Heikki Salo, Timo Rautiainen, Juha Tapio, Otto Grundström, Heikki Silvennoinen, Veeti Kallio, Heikki Hela ja Juha Lehti. Viime syksynä Tarinankertojat valtasi Helsingin, jossa Korjaamon Pikkulavalla nähtiin Pekka Ruuska, Edu Kettunen ja Jarkko Martikainen. Sana klubista on levinnyt ja siksi Tarinankertojien kevätkausi 2012 alkoi Korjaamon vaunusalissa, jolloin teksteistään avautui Otto Grundström. Kevään aikana klubissa vierailevat Mikko Alatalo, Anssi Kela ja Juha Lehti. Tamperettakaan ei ole unohdettu; Tarinankertojat palaa kaupunkiin, kun aikatauluista saadaan sovittua.
risto vauras
TARinAnKERTOJiEn vahva pohjaidea on laulaja-lauluntekijöiden esille nostaminen uudesta näkökulmasta: Vuorovaikutteisella klubilla saa vastauksen siihen, mistä artistien tekstit oikein kumpuavat, kun lauluntekijät kertovat tarinoista laulujensa taustalla. Lisäksi yleisöllä on mahdollisuus kommunikoida artistin kanssa ja esittää tälle kysymyksiä. Illan isäntänä ja juontajana toimii Mikko Siltala, joka kii-
kuttaa mikrofonin sitä haluavalle. "Suomessa on paljon artisteja, joita on itse nuorena kuunnellut ja samalla miettinyt biisien alkuperää. Tarinankertojissa tavallaan moni ympyrä sulkeutuu", Wilund pohtii. Erityisen klubista tekee sen ainutkertaisuus. Kyseessä on yksi varsin intiimi
Klubin ideana on kunnioittaa suomalaisten laulaja-lauluntekijöiden työtä. Vuosien "tuotekehittelyn" jälkeen puuhamies Wilund otti viimein yhteyttä rumpali anssi Nykäseen. "Toiveena oli saada hänet yhdessä Marzi Nymanin ja Harri Rantasen kanssa Tarinankertojien klubibändiin itseni ja Kalle alatalon lisäksi." Nykänen ja Rantanen kiinnostivat siksi, että he ovat soittaneet monien eri artistien taustalla. Lisäksi trio NykänenRantanen-Nyman on soittanut kimppaan jo pitkään, mikä helpottaa treenaamista ja luo mainiot puitteet improvisoinnille. "Kaiken lisäksi he ovat mahtavia tyyppejä!" Wilundin toive toteutui ja sittemmin Tarinankertojat on välittömyydellään valloittanut niin vierailijoitaan kuin yleisöäänkin.
15
skene
Nainen kuin viini
Mielikuva erakosta ei ole koko totuus KATE BuSHiSTA. Harvinaisessa haastattelussa julkisuuskuvan takaa paljastuu lämminhenkinen taiteilija.
TEKSTi Pasi kostiainen KuVA joHn CarDer BusH
Kiertue on ajankohtainen sitten joskus
VAiKKA Bush on juuri tehnyt levyn, joka venyttää pop-musiikkia kohti kamarimusiikkia ja jota sopii verrata yhtä lailla Brian Enon kuin Michael nymaninkin teoksiin, on paikallaan haaveilla Bushista elävänä. Eikö hän voisi lähteä kiertueelle lumesta kertovan levynsä kunniaksi? Todennäköisesti ei, sillä ainoan kiertueensa hän on tehnyt vuonna 1979. Mitään täsmällistä lupausta ei heru nytkään. Kotikartanonsa ovea hän ei kuitenkaan laita sisäpuolelta takalukkoon. "Tein yhden kiertueen kauan sitten, ja pidin siitä todella paljon. Aion vielä joskus lähteä kiertueelle", hän sanoo. "Tarkoitukseni ei koskaan ollut muuttua pelkästään levyttäväksi artistiksi. Mutta tämä on sopinut minulle hyvin. Voin viettää aikaa perheeni kanssa."
Bushin on sanottu suhtautuvan suorastaan vihamielisesti. Mutta nyt korvaani hyväilee lempeä ääni. Bush on tavattoman kohtelias ja avoin. Se siitä sisäänpäinkääntyneisyydestä. "Olen nyt paljon vanhempi nainen. Kirjoitan myös aika paljon eri aiheista kuin ennen."
Kuvatuimmasta piileskelijäksi
KATE Bush, 53, elää luovaa kautta. Viime vuonna hän sai valmiiksi kaksi levyä. Marraskuussa valmistui 50 Words For Snow, joka on kypsä ja jokaista ääntä ja taukoa myöten hallittu mestariteos. Levy on viiltävä vastaväite usein esitetylle "totuudelle" siitä, että pop-musiikissa biisintekijät ovat tehneet tärkeimmät työnsä viimeistään kolmekymppisinä. "Elän erittäin luovaa aikaa", Bush sanoo harvinaisessa puhelinhaastattelussa. Hän ei siis lainkaan vaikuta olevan maineensa vanki. Häntä pidetään levyjä harvakseltaan julkaisevana erakkona. Ja haastatteluihin ja julkisuuteen ylipäätään, niihin
16
Kun Kate Bush löi itsensä läpi, maailma oli täysin toisenlainen kuin nyt. Musiikillisesti elettiin punk-kumousta, oli diskotansseja ja syrjään sysättyjä rock-dino50 Words sauruksia. For Snow Sitten tuli 19-vuotias Bush kuin ilmestys. Hän sävelsi ja sanoitti kappaleensa, jotka esitti yli-inhimillisellä, yhtä aikaa kimeällä ja pehmeällä äänellään. Ensilevy Kick Inside sisälsi lauluja, jotka Bush oli kirjoittanut vain 13-vuotiaana. Ei ihme, että hän nyt sanoo laulujen kirjoittami-
seen inspiroivien asioiden muuttuneen vuosien mittaan. "Mielestäni uusi levy on paljon aikuisempi kuin varhaiset levyni. Olen muuttunut paljon. Käytän eri muusikoita kuin aikaisemmin ja toivon, että levytysurani on ollut kehittyvä. aina kun teen levyn, haluan sen olevan jotain muuta kuin edellinen, en jotain sellaista kuin aiemmin olen tehnyt. Ja tämä on selvästi vanhemman, kokeneemman ihmisen tekemä levy kuin edelliset." Vaikka Kate Bush ei nyt maineensa mukaisesti eristäytyneeltä vaikutakaan, yhdessä asiassa hän varsin pidättyväinen. 50 Words For Snow -levyä varten Bushista päästettiin julkisuuteen
Aina kun teen levyn, haluan sen olevan jotain muuta kuin edellinen, en jotain sellaista kuin aiemmin olen tehnyt.
vain muutama tarkoin valikoitu valokuva. Paljon on muuttunut vuodesta 1979: silloin Bush oli Britannian valokuvatuin nainen.
Oma levymerkki, luovuuslisä
Kate Bush on ollut koko uransa ajan uskollinen levy-yhtiölleen EMI:lle. Paitsi, että uusi levy on julkaistu taitelijan omalla Fish People -levymerkillä. Hän arvelee, että itsenäistyminen on antanut lisäbuustia luovuudelle. Ehkä tästä siirrosta sopii kiittää sitä, että uuden studiolevyn lisäksi saatiin viime vuonna myös Director's Cut -albumi, joka sisälsi Bushin uusia versioita hänen vanhoista kappaleistaan. "Ehkä se on jonkin verran lisännyt vapauden tunnetta", hän miettii. "Fish People toimii kuitenkin EMI:n alamerkkinä. Suhteeni sinne on pitkä, eikä siinä ole koskaan ollut mitään huomautettavaa." Toimiva suhde levy-yhtiön kanssa vaatii suostumista esimerkiksi uuden albumin promootioon. Ja siihenhän Bush on siis viime aikoina entistä enemmän suostunut. Edes levyttäminen ei ole enää Bushille pyhää, haastatteluilta suljettua toimintaa. Radiohaastattelua Bush antoi kertomansa mukaan kesken senkin päivän, kun Sir Elton John oli laulamassa levylle osuutensa. Bushin vanha suosikki oli kuulemma itsestään selvä valinta miesääneksi kappaleeseen Snowed In a Wheeler Street. 50 Words For Snow -kappaleessa kuullaan puolestaan toista maineikasta brittiä, näyttelijä Stephen Fry'tä. Kate Bush saa näköjään levylleen kenet haluaa, ihmekös tuo.
Olet
ko
KLASARI poppari
vai
info
Kate Bush on ehdolla Brittien suurimmassa musiikkialan tapahtumassa Brit Awards -gaalassa vuoden parhaaksi naissolistiksi. Brit Awards järjestetään helmikuun 21. päivänä Lontoon O2 Arenalla.
www.katebush.com
Kansanmuusikko
Tule Kokkolaan ja...
Musiikin koulutusohjelma 120 ov (pk/yo) - Klassinen musiikki - Kansanmusiikki - Pop/jazzmusiikki Yhteishakuaika 27.2.-16.3.2012
Musiikkialan perustutkinto
SOITTAMISEEN
Pitkänsillankatu 16, 67100 Kokkola, puh. (06) 8241 300, info@kpkonsa.fi
Satsaa
www.kpkonsa.fi
Keski-Pohjanmaan
KOKKOLA
KONSERVATORIO
skene
Katalogi turvaa musiikkituotantoa
internet on KATALOGiJuLKAiSuJEn aarreaitta.
TEKSTi Matti koMuLainen KuViTuS Mikko LitManen
miTä yhteistä on anna Puun kahdella albumilla, grungeohjus Pearl Jamin VS./Vitalogy-mahtiboksilla, kirjailija-trubaduuri Leonard Cohenin kootuilla studiolevyillä, brittilegenda ELO:n uran kattavalla kansiolla ja Nina Simonen läpimurtokauden urakatsauksella The Complete RCa albums? Ne kaikki edustavat katalogijulkaisuja. alan nykyisessä ansaintalogiikassa kyseisten teosten kaltaiset nimikkeet tuovat levy-yhtiön tuloista 5070 prosenttia. Osa firmoista on jopa erikoistunut pelkkään katalogiin. Musiikkialalla katalogi onkin avainasemassa. Lainsäädännössä tekijänoikeuksiltaan turvattu soiva pääoma paitsi myy hyvin, myös mahdollistaa uuden musiikin tuottamisen. "Katalogi muodostaa merkittävän osan musiikkiyhtiöiden tuloista. Se luo osaltaan liiketoiminnalle sitä perustaa, jonka varaan investointeja uuteen musiikkiin voidaan tehdä", Musiikkituottajat IFPI Finland ry:n Tommi Kyyrä määrittelee. Katalogit koskettavat kaikkia musiikin ystäviä. Erikoispakkaukset vetoavat faneihin ja edullisiksi hinnoitellut perusboksit päätyvät bändistä kiinnostuneiden hyllyyn. Valtaosa kaupasta kertyy kuitenkin peruslevystöstä. Esimerkiksi Sony määrittelee levyn katalogiin kuuluvaksi, kun sen julkaisusta on kulunut vuosi. "Sonyn kaltaisessa perinteisessä levy-yhtiössä katalogin osuus kokonaismyynnistä on noin puolet. Siitä 90 prosenttia koostuu midprice- ja budget-myynneistä. Boksit ynnä muut spesiaalijulkaisut ovat vain nyansseja siellä joukossa", Sony Music Finlandin Teppo Lounema selvittää. Muutenkin myynti vaihtelee valtavasti. Louneman mukaan esimerkiksi Leonard Cohenin ja ELO:n boksit tehtiin alunperin direct-to-consumer-tuotteiksi nettimyyntiin. Kysyntä laajensi niiden jakelun normaalin levykaupan puolelle. Hinta on merkittävin menekinlisääjä näkyvyyden ohella. "Edullinen boksi houkuttelee ottamaan artistin koko tuotannon haltuun. Tällaisten hintavetoisten nimikkeiden ostajakunta on laaja. Halpa hinta on vahva valtti kattavuuden ohella", Lounema vahvistaa.
18
skene
Kivijalkaliike vs. netti
Louneman mukaan netti on opettanut ihmisiä tutustumaan uusiin asioihin, mikä näkyy myös kiinnostuksessa katalogiin. "Digimaailmassa katalogin osuus nousee jopa 70 prosenttiin. Digikaupassa on mahdollista löytää paitsi hakemansa musiikki, myös siihen liittyviä juttuja esimerkiksi Beyoncén ostaja saattaa törmätä aretha Frankliniin, ja sen kautta hyötyä valtavasta katalogista." Lounema sanoo, että netti on myös opettanut musiikkialaa mukautumaan kuluttajien vaatimuksiin. Helppo saatavuus, sopiva hinnoittelu ja reaaliaikaisuus palvelevat tänään niin musiikinystäviä kuin sisällöntuottajia. "amazon myy käsitykseni mukaan bokseista ja erikoistuotteista maailmanlaajuisesti 7080 prosenttia. Fyysisten tuotteiden kauppa on siirtynyt selvästi vastaaville operoijille." Vaikka alan erikoisliikkeet tekevät edelleen merkittävää työtä, tulevaisuudessa kysyntä kohdistuu vieläkin painokkaammin nettiin. "Se on täydellinen hardcore-fanin palvelija. Digimyynnin suurin tulevaisuuden potentiaali löytyykin sieltä", Lounema uskoo. Niin ikään tiettyyn yleisöön kohdennettu myynti tulee näkymään fyysisten katalogilevyjen kaupassa vahvasti.
mielipide
KOKOELmAT ja backcataloguejulkasut ovat mielestäni ihan erittäinkin jees, mikäli ne on kasattu fiiliksellä ja ajatuksella. Juosten kustut, halvalla ja hätäsesti kasatut "fanienrahastusjulkasut" vituttavat.
KIE VOn HERTzEn
"Netissä on mahdollista valmistaa täsmämäärä erikoispainoksia ja bokseja reaalikysynnän mukaan, valmistaa erä ja myydä se ilman varastointikuluja. Pre-order-malli on jo arkea Yhdysvalloissa ja se on tulossa myös meille", Lounema povaa.
TäHän on vaikea vastata yleisesti, mutta suuri osa suomalaisista kokoelmista ja uudelleenjulkaisuista työstetään yhä vasurilla. Ilman artistisopimuksen tärkeää kokoelmapykälää musiikin tekijät eivät välttämättä pääse lainkaan vaikuttamaan kokoelmien julkaisuun saati sisältöön.
KALLE AHOLA
uudELLEEnJuLKAiSuT puolustavat paikkaansa, jos esimerkiksi uudelleenmasterointi tai miksaus tuovat albumiin jotain uutta ja parempaa. Julkaisut myös nostavat jälleenkuunteluun artisteja ja bändejä, joita nuorempien sukupolvien olisi hyvä tietää. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että TODELLA soitetuilla ikivihreillä klassikkoartisteilla on nyhdetty jo riittävästi rahaa erilaisilla b-luokan julkaisuilla.
JARKKO AHOLA
Sonyn kaltaisessa perinteisessä levyyhtiössä katalogin osuus kokonaismyynnistä on noin puolet.
Teppo Lounema / Sony Music
IFPI:ssäkään levyä ei ole haudattu pikemminkin päinvastoin. "uskon, että fyysinen tuote tulee olemaan mukana kuvioissa vielä pitkään. Fyysinen tuote tuntuu kelpaavan erityisesti niin musiikkikuin audioharrastajille. Vinyylin suhteen näyttäisi siltä, että myös osa diginatiiveista ostaa nimenomaan vinyylejä halutessaan fyysisen tuotteen."
skene
sana vapaa
teeMu Leinonen
htyeemme jäseniltä kysellään usein mielipiteitä nousevista bändeistä. Stam1na.comin vieraskirjassa udeltiin äskettäin kommenttia porukasta nimeltä Design The Skyline. Youtubelinkki johti miljoonan katselukerran musiikkivideoon. Olin haistavinani välittömästi uusimman rocksukupolven tyhjänä kumisevan mahakaasuturvotuksen, kuin rantaan kuolleen lehmän ruhon. Klik. Biisi on Surrounded by Silence. Rauhaisan linnunlaulun ja elektroambientti-intron katkaisee puhkitriggeroitu rumpufilli, jonka jälkeen kaikki tuttu musiikillinen logiikka katoaa. astun ulkovälinevarastoon, jossa Jack Nicholsonin pojanpoika ampuu maaliruiskulla korvaan. Laulajia on kaksi. Toinen rääkyy norjalaisittain, toinen korisee kuin Tokion viemäriputki. Sanat jäävät mysteeriksi. uumoilen kappaleen edustavan math core -hevigenreä, mutta yht'äkkiset korvia viiltävät syntetisaattorivingutukset (tyylilajina Commodore 64:en Forbidden Forest -soundtrack) muuttavat kaiken avaruusmaisemaksi. Rumpalin rytmiikka on kuin kaataisi perunoita kellarinrappuun. Hmm. Voiko tämä epämusiikki olla business-laskelmoinnin tulosta? Kertosäettä en kappaleessa erota. Futuristiselta space bar -klubilta kuulija nykäistään kuitenkin teoksen melodisimpaan kohtaan. autotune-vokalisointi raikaa ilman toistuvaa teemaa. En ymmärrä mistään mitään pariin seuraavaan minuuttiin. MacBook Pron äänentoistossa kosketinsaundi aiheuttaa fyysistä kipua. Keskittyminen herpaantuu tarttumapinnan puuttuessa, mutta ajatus juoksee kuin hevonen, takaisin palavaan talliin. Oliko tuo kitarasoolo? Kappale hidastuu, putoaa kaksi oktaavia hiilikellarin suuntaan, mustenee ja kuolee. Ja tässä oli vasta äänimaisema. Itse video on yhdistelmä urbaania McDonalds-laskettelijaa ja rapumaista loikkimista syystalven metsikössä. Katsoja ajaa amerikkalais-japanilaisessa huvipuistossa DeLoreanilla karamellikojuun. Takakontissa
Antti Hyyrynen
info
Kirjoittaja on Stam1na-yhtyeen laulaja. Yhtyeen Nocebo-albumi julkaistiin 8. helmikuuta ja sen tuottajana toimi muun muassa aikaisemmin Queens Of The Stone Agen, Bad Religionin ja Coheed and Cambrian kanssa työskennellyt Joe Barresi.
Y
Tetsuota turpaan
sätkivät Tupu, Hupu ja Lupu. Värien määrä ja laatu pingottavat vatsakalvon, kakasta voi myöhemmin neppailla nonparelleja. Lankapelissä on neonvihreät kielet ja tapping-soolon saa tuhannella ruplalla Bangkokin ladyboy-kabareesta. Mutta totuus on, että kiinnostun videon sanoma(ttomuude)sta. Tämä on ääriesimerkki siitä, millaisena digitaalikaaoksena 2012-luvun koululaiset kokevat maail-
Tämä on ääriesimerkki siitä, millaisena digitaalikaaoksena 2012-luvun koululaiset kokevat maailmansa hevimmillään.
mansa hevimmillään. Design The Skylinen tulkinta on äänen ja kuvan impulsiivista räjähdystä: ei ideologiaa (esimerkiksi satanististen hevikliseiden kierrättämistä), ei genrekarsinaa (koko video on populaaritaiteen sylttymäistä kakofoniaa), eikä kunnioitusta perinnettä kohtaan (lukuunottamatta soitinkattausta ja tuotemerkkien esillepanoa). Facebook, Twitter ja Disney sulautuvat ydinmassaksi Fukushimassa, jossa anime-tyttöpoika Tetsuo googlaa identiteettiään. Viihde-elektroniikka hautaa epämääräisen pahoinvoinnin kirjon. Sähkönsininen tukka etsii tuoretta ärsykettä sekunnin päästä toiselta puolelta maapalloa. Neonvärit ovat uusi musta. Samalla Stam1na julkaisee Suomessa kaavoihinsa kangistunutta vinyylipaskaa. Maailma tulee ja poraa meitä Skype-ohjatulla iCockilla hanuriin. Siksi meidän vanhojen on vedettävä Tetsuota sitkeästi turpaan.
21
Kun historialla on merkitystä.
klassikko
Bruce Springsteen
Amerikkalaisen keskiluokan ongelmat ovat vain pintaraapaisu BrucE SPrINGS TEENIN keskeisimmästä tuotannosta. Vuosivälin 19731984 albumien tarkastelu paljastaa Pomon henkilökohtaisen kaaren maailmaa filosofisesti tutkivana tulkitsijana.
TEkSTIT Heikki HolmArAntA kuvA sony music
Springsteenhän rakensi albumikokonaisuutensa mielellään pitkän tarinan muotoon, jossa kappalejärjestys oli tarkoin harkittu ja levyä kääntämällä tunnelma ja kertojan näkökulma vaihtui. Tärkeä yhdistävä tekijä vuosien 19731984 levyillä on myös E Street
os näitä seitsemää albumia yhdistää mikään seikka, se ei ole niiden perusamerikkalaisuutta suitsuttava elämännäkemys johon Springsteen niin usein yhdistetään vaan se, että niin moni kappale ymmärretään edelleen täysin väärin. On paradoksaalista, että illasta toiseen Pomon kolme superhittiä (Hungry Heart, Dancing in the Dark ja Born in the USA) ovat konserttien kohokohtia ja saavat yleisön tanssimaan ja laulamaan hymyssä suin, vaikka kappaleiden sanoma on riipaisevan surullinen. Springsteen oli nuorena unelmoiva humanisti ja myöhemmin ennen kaikkea ärhäkkä yhteiskuntakriitikko. Springsteenin keskeisin tuotanto julkaistiin vuosina 19731984, jolloin ilmestyi seitsemän amerikkalaiseen musiikkihistoriaan sementoitua studioalbumia, joista yksikään ei ole toisensa kaltainen. Näiden klassikkojen ilmestyttyä loppui vinyylilevyjen valtakausi kuin seinään eikä albumeilla enää ollut A- ja B-puolia.
22
J
Springsteen oli nuorena unelmoiva humanisti ja myöhemmin ennen kaikkea ärhäkkä yhteiskunta kriitikko.
Band, sillä yhteistyö vanhojen ystävien kanssa ei enää jatkunut seuraavilla albumeilla.
Greetings from Asbury Park, N.J. (1973)
Nuori Springsteen oli silkka rokkari, mutta tälle albumille haettiin levy-yhtiön vaatimuksesta akustisempaa folk-soundia, ja lopputulos oli raivostuttava kompromissi. Levypomot myös vaativat aluksi Springsteenin soittavan albumin soolona ilman bändiä, mutta Bruce ei antanut periksi, vaan halusi tutut soittokaverinsa mukaan. Levy äänitettiin todella nopeasti pienessä studiossa rahan puutteen vuoksi, mutta se sai kuitenkin kelpo arvostelut lehdistössä, ja lähes kaikissa arvioissa Springsteenia verrattiin levy-yhtiön riemuksi kuningas Bob Dylaniin. Levy ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti. Sitä myytiin vain surkeat 25 000 kappaletta. Greetings from Asbury Park, N.J. sisältää parhaimmillaan lähes täydellisiä sadan voltin rock-sävellyksiä, jotka CBS kuitenkin päätti lantrata ajan henkeen helpommin nieltäväksi folkrockiksi laimeilla sovituksilla. Albumin materiaalista voi jo aavistaa Springsteenin lahjakkuuden biisintekijänä, vaikka levyn sanoitukset tavoittelevat taivaita ja ovat usein kömpelöitä ja naiiveja. Blinded by the Light, Spirit in the Night ja It's Hard to Be a Saint in the City ovat kuitenkin kappaleita, joista kasvoi myöhemmin klassikkoja E Street Bandin raivotessa niitä keikoillaan.
The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973)
Greetings from Asbury Park, New Jersey oli Springsteenin kunnianhimoinen debyytti, josta mies ja levy-yhtiö toivoivat kuuta taivaalta. Kappaleita oli paljon valmiina, ja vielä ennen levyn viimeistelyä Bruce sävelsi pari uutta biisiä (Blinded by the Light ja Spirit in the Night), jotka päätyivät lopulliselle albumille. Studiossa ikävä kyllä mikään ei mennyt putkeen.
Kakkosalbumillaan Springsteen paljastaa miksi häntä kutsuttiin Pomoksi: Koko yhtye on Brucen vaatimuksesta täysillä mukana levyn avaavasta funkahtavasta The E Street Shuffle -kappaleesta asti. Bändi käyttää kautta levyn runsaasti eri soittimia, kuoroja sekä torvia, ja iso yhtye soittaa komeasti. Vaikka soundit eivät tälläkään albumilla osu edes kohtalaisesti koh-
23
klassikko
dalleen, levyn musiikilliset oivallukset ovat jo "springsteenmäisiä". Bruce ammensi isolla kauhalla aineksia rock'n'rollin historian parhaista hetkistä ja yhdisti niihin omaa, edellisestä albumista kehittynyttä tyylitajuaan. Tämän keitoksen hän ryyditti ripauksella 70-luvun alun mustien orkesterien svengiä. Levyn kappaleista on mainittava 4:th of July Asbury Park (Sandy), joka on Springsteenin hienoimpia rakkauslauluja. Bruce tulkitsee biisin enemmän kertoen kuin perinteisesti laulaen, ääni käheänä kaipauksesta ja rakkaudesta, joka on ikuinen, mutta ei koskaan saa täyttymystään. Rosalita (Come Out Tonight) on levyn menobiisi, josta muodostui bändin kaikkien aikojen lavabravuuri, joka keikoilla saattaa kestää edelleenkin toistakymmentä minuuttia. The Wild, The Innocent & the E Street Shuffle ei ollut lähelläkään täydellistä Springsteen-albumia. Levy-yhtiö ei neroudessaan julkaissut siltä yhtään singleä eikä se myynyt hyvin, mutta yhdessä mielessä se on Springsteenin uran tärkein levy. Pomo teki siitä sellaisen kuin Pomo halusi.
Born to run (1975)
19731984
· Greetings from Asbury Park, N.J. (1973)
· The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973)
mantiikka. Vielä synkemmäksi tunnelman tekee se, että tehokeinona Springsteen laulaa ensimmäisessä persoonassa, kuin itse kaiken kokien. Levyä on helppo kutsua pessimistiseksi ja toivoa antamattomaksi. Se on myös hyvin luokkatietoinen, jopa vasemmistolainen. Kuitenkin perimmältään Darkness on tavallisen ihmisen selviytymistarina, jonka synkän pohjavirran alta löytyy toisenlainenkin sanoma: Vaikka yhteiskunta on lyönyt sinut maahan, rakkaus on kuollut ja olet kaiken ulkopuolella, aina on toivoa. Levyltä julkaistiin vain kaksi singleä eli Prove It All Night ja myöhemmin täydelliseksi mestariteokseksi osoittautunut Badlands, joista kumpikaan ei menestynyt edes keskinkertaisesti. Kokonaisuutena hieno levy nousi kuitenkin Billboardin sijalle viisi, ja tulevina vuosina triplaplatinaa myynyt mestariteos arvostettiin jo saman vuoden lopussa NME:n vuoden albumiksi.
The river (1980)
Kahden ensimmäisen albumin jälkeen Bruce ja nyt virallisesti E Street Bandiksi miehistönvaihdosten jälkeen nimetty ryhmä tiesi, että seuraavan levyn on pakko onnistua. Born to Runia hiottiinkin 14 kuukautta. Kuukausien turhauttavan työn jälkeen Springsteen kutsui ystävänsä Jon Landaun studioon, ja Landau lopulta loihti soundit, jotka tekivät albumista monien mielestä kaikkien aikojen rock-levyn. Albumin nimikappaleen hiomiseen käytettiin puoli vuotta yötä myöten lopputuloksena psykedeeliseltä kuulostava, spectormainen ja raivoisan hullusti rullaava roadbiisi täynnä riipaisevaa lähdön romantiikkaa. Springsteen oli päättänyt tehdä Born to Runista puhdasverisen rocklevyn, ja sellainen siitä kitaroineen ja isoine soundeineen lopulta tuli. Born to Run -albumi on periaatteessa pitkä rakkauskertomus, jonka taustalla on halu paeta arkea ja etsiä ikuisesti kadonnutta amerikkalaista unelmaa. Kaiken takana on kuitenkin optimismi; usko että joskus, jossain kaikki on hyvin. Tekstit muodostavat hurjan kontrastin E Street Bandin rankalle soitannolle. Nimikappaleen lisäksi albumin helmi on Thunder Road, joka on Springsteenin kaunein rakkauslaulu. Thunder Roadin eskapistinen sanoitus lukeutuu viime vuosisadan hienoimpaan amerikkalaiseen rocklyriikkaan. Neljäntoista kuukauden työ kannatti. Born to Runia myytiin kättelyssä yli kuusi miljoonaa kappaletta ja se oli listoilla vielä kymmenen vuotta myöhemmin.
Darkness on the Edge of Town (1978)
· Born to Run (1975)
· Darkness on the Edge of Town (1978)
· The River (1980)
Tupla-albumi The Riverin syntyprosessi on hyvin outo. Mukana on peräti viisi kappaletta, jotka oltiin siivottu pois edelliseltä Darkness-levyltä myöhemmin käytettäviksi. Näiden lisäksi Springsteen oli kirjoittanut keskellä pahaa talouslamaa joukon synkkiä lauluja esimerkiksi nimikappale on omistettu Brucen työttömäksi jääneelle siskon miehelle. Vakavien biisien oheen Springsteen oli päättänyt ottaa mukaan tarttuvia rokkenrolleja (esimerkiksi Cadillac Ranch, Two Hearts, Out in the Street) keikkasettiään ajatellen. Kumma kyllä tämä aikaisemmista albumeista täysin poikkeava cocktail erilaisine kappalevalintoineen toimi erittäin hyvin. Syynä on E Street Bandin ja Pomon itsensä loistava vire. The River onkin yksi Springsteenin menestyneimmistä albumeista. Yksittäisistä kappaleista on pakko mainita Hungry Heart, jonka Bruce oli luvannut Joey Ramonen pyynnöstä kirjoittaa hittiä kaipaavalle The Ramonesille missäpä muualla kuin miesten tavatessa kävelylenkillä Asbury Parkissa. Lopulta mukaansatempaava melodia, jossa kontrastina kaikuu pessimistinen, rakkauden vääjäämättömästä loppumisesta kertova tarina, päätettiin ottaa mukaan The Riverille. Tämä oli onnenpotku, sillä Hungry Heart oli kaikilla aikaisemmilla levyillään albumikokonaisuuksiin keskittyneen Springsteenin ensimmäinen singlehitti, jonka Rolling Stonen lukijat valitsivat vuoden parhaaksi kappaleeksi.
Nebraska (1982)
· Nebraska (1982)
Darkness on the Edge of Town -albumilla E Street Band mättää vielä rankemmin kuin Born to Runilla. Tuntuu kuin kolmen vuoden levytystauko olisi pakottanut yhtyeen piiskaamaan itsestään kaiken irti ja studiossa ei ollut käytössä kuin yksi vaihde. Kuitenkin soitannollinen vimma liittyy täysin levyn tematiikkaan, tekstien tummiin sävyihin ja Brucen angstiseen lauluun. Springsteen halusi koko levyyn jatkuvan tarinan samaan tapaan kuin Born to Runilla, tällä kertaa aikuiseksi kasvaneen Brucen tarinoinnista vain puuttuu kaikki ro24
· Born in the U.S.A. (1984)
Nebraska on Springsteenin jo liki 40 vuotta kestäneen levytysuran erikoisin luomus, kuin musiikilliseen muotoon puettu klassisia amerikkalaisia romaaneja kumartava mestariteos täynnä eläviä henkilöhahmoja, joista monet haluavat kuolla. Jos Darkness on the Edge of Town oli pessimistinen levy, joka antoi kuitenkin lupauksen paremmasta, Nebraska ei lupaa mitään hyvää. Levyllä mielettömän julkisuuden jälkeen masentavaan yksinäisyyteen taipunut Springsteen repii kaiken synkkyyden irti sielustaan ja siirtää ympärillään näkemänsä yhteiskunnallisen epätoivon kappaleisiinsa kouraantuntuvasti. Nebraska on katurokkarin surusta syntynyt akustinen folk-levy, jonka tekstit on sidottu reaganilaiseen Amerikkaan ja siihen tuskaan, jota Bruce tunsi omasta ja oman maansa tulevaisuudesta. Nebraskan kappaleet masentunut Bruce kirjoitti muu-
tamassa viikossa ja äänitti ne kasettinauhurilla kotonaan kolmessa päivässä kitaran säestyksellä. Kotona äänitetyn kasetin piti olla vain demo, jonka jälkeen tarkoitus oli siirtyä harjoittelemaan ja viimeistelemään biisit E Street Bandin kanssa. Varsin nopeasti kävi selväksi, että kappaleet eivät toimineet bändisovituksina. Brucen itsekseen hiljaa kotonaan yhdellä otolla näppäillyt versiot ovat vielä tänäänkin ainoalaatuisia tunnelmaltaan. Niinpä harjoitelmana tehty demokasetti päätettiin täysin poikkeuksellisesti julkaista sellaisenaan vinyylinä. Uskomaton ja rohkea päätös aikana, jolloin bändit kilpailivat siitä, kenellä oli isoimmat stadionsoundit. Totaalisen epäkaupallinen, poliittisesti epäkorrekti ja vahingossa syntynyt albumi nousi levy-yhtiönkin ällistyttäen Billboardin sijalle kolme. Vaikka Pomolle itselleen yleisön reaktiot olivat aina tärkeimmät, oli typerryttävää, että kaiken huipuksi Rolling Stone -lehti valitsi Brucen
tiaalista, ja Brucen jo roskakoriin heittämät mestariteokset kuten I'm on Fire ja Cover Me palasivat kaikkien onneksi biisilistalle. Syksyllä äänitettiin vielä No Surrender, joka oli virkistävä tuulahdus Spingsteenin nuoruuden optimismista. Tarina kertoo, miten eräänä unettomana yönä Springsteen tarttui kitaraan ja tekaisi nopeasti biisin, joka kuvasi miehen viimeisten vuosien henkilökohtaisia ongelmia, yksinäisyyttä ja rokkarin vanhenemista. Dancing in the Dark on tyypillistä lähes "skitsofreenista" Springsteeniä, mieleen väkisin jäävä rocksävelmä yhdistettynä synkkiin sanoihin. Albumia äänitettiin kolmen eri vuoden aikana ja lopul-
Born to Run albumi on periaatteessa pitkä rakkauskertomus, jonka taustalla on halu paeta arkea ja etsiä ikuisesti kadonnutta amerikkalaista unelmaa.
vuoden lauluntekijäksi, mieslaulajaksi, artistiksi sekä Nebraskan vuoden 1982 albumiksi.
Born in the u.S.A. (1984)
Kun E Street Band ei studiossa saanut minkäänlaista otetta Nebraskan intiimin synkkiin tunnelmiin, bändi siirtyi irrottelemaan Pomon rokkaavampaan materiaaliin, ja keväällä 1982 nopeasti huvin vuoksi äänitetyt kappaleet muodostavat seuraavaksi ilmestyneen Born in the USA -albumin ytimen. Koko Born in the USA:n A-puoli äänitettiin Nebraska-vaikeuksien keskellä ikään kuin terapiahoitona. Springsteen itse ei kuitenkaan ollut lainkaan innostunut materiaalista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (Born in the USA, Glory Days). Suurin osa vielä nimeämättömän albumin kappaleista äänitettiin käytännössä livenä, hyvin nopeasti hauskaa pitäen ja ilman mitään suunnitelmia. Springsteen palasi Born in the USA:n pariin uudestaan vasta keväällä 1983 hyläten alkuun suurimman osan vuoden 1982 valmiista nauhoituksista turhanpäiväisinä. Hän halusi tällekin levylle hidastempoisia kappaleita, joita oli säveltänyt lisää tauon aikana. Lopulta tuottaja Jon Landau sai Springsteenin vakuuttumaan kaksi vuotta vanhan jo valmiin materiaalin poten-
info
Bruce Springsteenin järjestyksessään 17:sta studioalbumi Wrecking Ball julkaistaan maaliskuun seitsemäntenä, Pomo ja E Street Band nähdään livenä Helsingin Olympiastadionilla elokuun 31. päivänä.
www.brucespringsteen.net
liset 12 kappaletta valittiin 70:n Brucen tänä aikana säveltämän biisin joukosta. Silti albumin rungon muodostavat Nebraskan studiosession välipaloina jo 1982 harjoittelematta kiskaistut kappaleet. Ensimmäisenä äänitetty nimikappale Born in the USA on luultavasti väärinymmärretyin kappale USA:n musiikkihistoriassa. Vielä tänäänkin kappaletta verrataan kansallishymniin ja sen isänmaallisuutta ihaillaan. Ilmaisesti täytyy olla ei-amerikkalainen, jotta ymmärtää, että Born in the USA ei ole ylistys vinosilmien polttamiselle napalmilla Vietnamissa, vaan hurja kannanotto sotaa vastaan ja taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti rampautuneiden, hallituksen hylkäämien sotaveteraanien puolesta. Born in the USA oli valtaisa menestys ja levyltä julkaistiin seitsemän TOP 10 -singleä, albumi oli ikuisuuden listakärjessä eri maissa ja vuosien varrella se on USA:ssa myynyt 15-kertaisesti platinaa.
25
26
The Doors
Hyvin öljytty nostalgia kone
tammikuussa 66 vuotta täyttänyt ThE DoorS -kitaristi robby krieger ei juuri jarruttele alkanut vuosi 2012 on the Doorsin.
TEkSTI AnnA-mAriA tAlVio hAASTATTElu mArcel AnDers / tHe interView PeoPle kuvAT wArner
a miksipä ei? Levyklassikoiden klassikko L.A. Woman täytti 40 vuotta. Sen kunniaksi albumista julkaistiin tammikuun lopulla uudelleen masteroitu versio L.A. Woman 40th anniversary. Samaan aikaan päivänvalon näki myös dokumentti Mr. Mojo Risin' The Story of L.A. Woman. Lisäksi The Doorsin jäljellä olevat alkuperäisjäsenet ovat ryhtyneet studiopuuhiin supersäätäjä Skrillexin kanssa. Robby Krieger pohtii kotonaan kaikkea tätä ja tulevaa. Eikä mennyttä pidä unohtaa, sillä vuonna 1971 kuolleen laulajalegenda Jim Morrisonin taika vaikuttaa yhä voimakkaana. Aikaa on kulunut ja paljon on tapahtunut. Ajalla on taipumusta myös kullata muistoja. Tosin paljon muistoja häviääkin ja Krieger toivoisi muistavansa enemmän L.A. Womanin äänittämisestä.
J
27
The Doors
"Sen voin kertoa, että meillä oli mahtavaa. Kaikki oli todella rentoa, mitään paineita studioajan suhteen ei ollut. Meidän ei odotettu olevan missään tiettynä aikana tai lähtevän tiettyyn aikaan, sillä teimme kaiken työn treenikämpällä." Aina kun jamppojen teki mieli soittaa, he tekivät niin. The Doors myös tuotti L.A. Womanin itse, sillä muut levyt tuottanut Paul Rotchild ei halunnut olla tekemisissä kyseisen albumin kanssa. "Se oli vähän kuin olisi päästänyt ketun kanatarhaan. Ja me kaikki saimme leikkiä tuottajaa, hehe." Kriegerin mukaan Rothchild oli todella järkkymätön monien asioiden suhteen. Mutta kuinka järkkymätön on liian järkkymätön? "Esimerkiksi Roadhouse Bluesin versioista löytyy yksi, joka olisi voinut toimia paremmin kuin se, mikä lopulta valittiin. Rothchild meni mielestäni liian pitkälle turhan monien ottojen kanssa. Tietyn ajan kuluttua soitosta tulee liian mekaanista. Mutta kuka tietää? Menestystä on vaikea kiistää."
Hän oli kenties maailman jääräpäisin mies ja tiesi aina olevansa oikeassa.
Robby Krieger Paul Rotchildista
Mistä lie johtunut, että Paul Rothchildin mielestä Riders On The Storm oli cocktailjazzia. Eikä miehen tapoihin kuulunut paikkailla sanomisiaan. "Heh-heh, sitä lausetta hän katui koko elämänsä! Mutta ei, Paul ei ikimaailmassa olisi myöntänyt olleensa väärässä. Hän oli kenties maailman jääräpäisin mies ja tiesi aina olevansa oikeassa. Sama se, Paul oli mahtava jätkä." Robby Krieger ei kanna Rothchildin lausahduksesta kaunaa, sillä onhan mahdollista, ettei bändin liveveto Rothchildille mennyt aivan nappiin. "Ehkä piano kuulosti huonolta tai jotain. En osaa sanoa, mikä siinä mätti. Silti olen varma, että kuultuaan viimeisen version hän ei enää kutsunut sitä aulabaarimusiikiksi", Krieger hykertelee.
on päiviä ja on bluespäiviä
L.A. Woman 40th anniversary sisältää vaihtoehtoversioita nimikappaleestaan, sekä ennen julkaisemattoman The Doors -biisin She Smells So Nice. Mistä näitä biisejä oikein tulee? "Nämä löytyivät vanhoista L.A. Womanin äänityssessioiden nauhoista. En itse asiassa edes muista milloin ne on äänitetty. Olimme tehneet muutamia demoja Paulia varten ennen kuin hän lopetti. Ehkä hän silloin sai kuullakseen sen aulabaariversion, heh." Toinen vaihtoehto ajankohdalle on bändin bluespäivä. Sellaista The Doors vietti äänitettyään muun muassa Been
28
Down So Longin ja Jimmy Reediä: "Ajattelimme, että ok. Jim haluaa tehdä bluesia. Nauhoitetaan sitten koko päivä ja soitetaan bluesia. Lyön vaikka vetoa, että silloin teimme kyseiset nauhat." Krieger uskoo, että tuolloin Morrison luultavasti sai myös idean lisätä Mojo Rising -osan L.A. Womaniin. Koko albumi kuulostaa lähinnä jammailusessiolta ja sellaista se Kriegerin mukaan olikin. Mutta miltä tuntui kuunnella vanhoja studiohöpinöitä niin monen vuoden jälkeen? "Se oli omituista, mutta ihan ok, heh. En voi uskoa, ettemme tienneet mitään kyseisten äänitysten olemassaolosta, ennen kuin Bruce alkoi kaivella noita vanhoja nauhoja." Rita Marley tuntuu löytävän joka vuosi uuden ja ennen julkaisemattoman raidan rakkaan Bobinsa jäämistöstä, joten kuka tietää, ehkäpä niitä löytyy Doorsiltakin lisää. Tähän Krieger ei kuitenkaan usko: "Siihen aikaan kun me niitä äänittelimme, ääninauhat olivat hyvin kalliita. On aivan käsittämätöntä, että joitain meidän 8- tai 16-raitaisia mastereita pyyhittiin jopa puhtaiksi, jotta toisille bändeille saatiin nauhaa. Tyyliin: oho, jätkät käyttivät vain kaksi raitaa, eiköhän pojat oteta ja ..."
Shamaani, runoilija ja superyllättäjä
On mielenkiintoista, että L.A. Womanista tuli yksi The Doorsin parhaimmista albumeista huolimatta siitä, että tuottaja Paul Rothchild lähti kävelemään, bändin viimeistä livekeikkaa New Orleansissa voi kuvata katastrofaaliseksi ja kaiken kukkuraksi käynnissä oli vielä yksi oikeusjuttukin. "Se on kyllä aika hämmästyttävää", Krieger myöntää. "Tosin New Orleansin hommat sattuivat vasta sen jälkeen, kun olimme saaneet albumin valmiiksi. Kai. Mutta se rosis oli päällä. Hmm... Ne olivat todella raskaita aikoja." L.A. Woman ei todennäköisesti henkilöidy kenessäkään naisessa. Krieger uskoo Jim Morrisonin visioineen Los Angelesin kaupungin naisena, viettelevänä vamppina. Krieger kertoo albumin äänittämisen olleen Morrisonin ainoa pakokeino; muuta mukavaa miehen elämässä ei tuohon aikaan tapahtunut: "Olen varma, että levyltä on kuultavissa myös puhdasta iloa." Kun Morrison ilmoitti lähtevänsä Pariisiin ja jäävänsä asumaan sinne joksikin aikaa, ei Krieger uskonut Jimin olevan reissussa kauaa. Krieger piti sitä vain yhtenä Morrisonin seikkailuista ja uskoi miehen palaavan parin kuukauden kuluttua. "Olin iloinen, kun hän aikoi lähteä pois kaupungista hetkeksi. Mielestäni hän oli sen tarpeessa. Mutta Jim liioitteli aina kaikessa. Aina." Krieger ja Morrison pitivät välimatkasta huolimatta yhteyttä. Vaikka runoilija oli maanpaossa, niin uusi albumi oli jo suunnitteilla: "Osa Other Voicesiin käytetystä materiaalista oli tarkoitus alun perin tulla seuraavalle albumillemme." Tavallaan näin kävikin, mutta ilman Morrisonia. L.A. Woman jäi The Doorsin joutsenlauluksi. Tämä selvisi Robby Kriegerille varsin karulla tavalla vasta, kun Jim Morrison kuoli. Edes shamaaniksikin kutsutun legendan kohtuuton elämäntyyli ei ollut huolestuttanut Kriegeriä.
29
The Doors
"Emme koskaan miettineet hajoamista. Olimme varmoja, että Jim palaa Pariisista ja me äänitämme uuden albumin." Krieger uskoo yhä, että The Doorsin seuraavasta levystä olisi tullut hyvin bluesvoittoinen, sillä sitä oli ilmassa jo L.A. Womanin loppuvaiheissa.
Elävät kuolleet
Viime kesänä Jim Morrisonin kuolemasta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Legendan kuoleman vuosipäivää juhlistettiin monin eri tavoin. Melkoisen rankka muistutus, kun miettii, että Krieger oli Morrisonin kuoltua 25-vuotias ilman Jimiä ja ilman bändiä. Siitä sai alkunsa kirous, joka tuntuu jatkuvan edelleen. "Mutta se kirous on hyväksi. Voisin tosin jättää kaiken taakseni. John yrittää tehdä niin. Densmore pyrkii jatkuvasti... no, silti hänkin on mukana Skrillexin biisillä. Meidän täytyy siis aina palata yhteen, hehe."
Kemiat kohdillaan kaikin puolin
M
unohtumattomia elokuvia
yhtyeen reteästä imagosta huolimatta ThE DoorS -jäsenet eivät olleet mitä tahansa rokkihamppeja, vaan yliopistossa koulutettua väkeä.
onelle ovat varmasti tuttuja The Doorsista kertovat tarinat, jotka ovat pullollaan päihteitä, villiä menoa ja vaarallisia tilanteita etenkin Jim Morrisonin kohdalla. The Doorsin kosketinsoittaja ja toinen perustajajäsen Ray Manzarek on kuitenkin avannut toisenlaista, kenties enemmän pimennossa olevaa, puolta kalifornialaispumpusta kirjassaan Light My Fire Matkani Doorsin kanssa. Manzarek opiskeli teininä Chicagossa DePaulin yliopistossa taloustiedettä. Aina tilaisuuden tullen hän viihdytti itseään Orchestra Hallissa kuunnellen Chicagon sinfoniaorkesteria tai Chicagon World Cinemassa taidefilmejä katsellen. Elokuvissa tutuiksi tulivat muiden muassa Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka, Marcel Camus'n Musta Orfeus ja Orson Wellesin Citizen Kane. Musiikin puolelta erityisesti Claude Debussy sytytti Manzarekin ja myöhemmin hän löysi säveltäjän vaikutteita myös jazzista, Bill Evansin soitossa. Chicagossa Manzarek oivalsi elokuvan olevan taidetta, jota oli päästävä opiskelemaan. Ray Manzarek hakeutuikin Kalifornian yliopiston (University of California, Los Angeles UCLA) elokuvakouluun, aivan kuten Jim Morrisonkin. Miksi? Siitä syystä, että myös Morrison oli nähnyt samoja elokuvia kuin Manzarek. Molempia miehiä kiinnosti elokuva, koska siinä yhdistyivät kaikki taiteet: teatteri, valokuvaus, musiikki, kirjoittaminen ja näytteleminen. "Meidän tehtävämme oli selvittää miten sulautamme taiteelliset menneisyytemme Doorsiin. Miten tuomme draaman, tunteen syvyyden, paatoksen, ilon, surun ja kauhun rock 'n' roll-musiikkiin. Miten me todella tuomme sen kauhun. Siitä Doorsissa on kyse." Manzarekin opinnäytetyöt ovat tallella, mutta vali-
Jim liioitteli aina kaikessa. Aina.
Liikkeellä on huhuja myös elokuvasta, joka olisi tekeillä Ray Manzarekin kirjasta Poet in Exile. Krieger ei kumoa, eikä vahvista elokuvahuhuja, mutta toivoo niiden toteutuvan. Kirjassaan Manzarek leikkii ajatuksella, että Morrison ei olekaan kuollut, vaan elää jossain Etelämeren saarella ja katkeaa naurusta. "Höh, luulenpa Jimin tekevän niin tälläkin hetkellä oli hän sitten taivaassa tai helvetissä, sillä hän kuoli 27-vuotiaana. Kun me kuolemme, me jäämme tällaisiksi vanhoiksi äijiksi. Ja sellaisina pysymmekin, kun taas Jim on ikuisesti 27-vuotias, haha." Jos Morrison eläisi, hän täyttäisi seuraavaksi 69 vuotta. Krieger uskoo, että Jim olisi edelleen samanlainen, ainakin henkisesti, sillä hän ei voisi koskaan muuttua toisenlaisek30
tettavasti Jim Morrisonin oppilastyöt ovat kadonneet. Manzarek kertoo niiden sisältäneen runollisuutta ja assosioivaa editointia, esimerkkinä suora leikkaus ruohon polttamisesta atomiräjähdykseen. Tai rehevä blondi saksatar tanssimassa television päällä... On ironista, että elokuvantekijä Oliver Stonen elokuva Doorsista saa valtavasti pyyhkeitä elokuvantekijä Manzarekilta. Samalta mieheltä, joka avautui bändin taustoista Stonelle tämän tulevaa elokuvaa varten. Manzarek listaa joukon Doors-leffan virheitä, kuten Morrisonin kuvaamisen fasistisena Hitlerin oppilapsena. Manzarek kehottaakin Stonea olemaan lainaamatta Friedrich Nietzscheä, mikäli übermenschkäsite on hämärän peitossa. Myös Robby Krieger oli UCLA:n kasvatteja. Hän tosin vaihtoi pääainettaan kuudesti, kunnes löysi sen oikean; The Doorsin. Yhtä kaikki, UCLA on kasvateistaan ylpeä, ainakin Morrisonista ja Manzarekista, jotka löytyvät yliopiston alumnisivuilta. John Densmorellakin on omat siteensä Kalifornian yliopistoon: hän on käynyt lukemassa runoja UCLA:ssa sen etnisten vähemmistöjen tutkimuksen 40-vuotisjuhlissa.
Pitkällä matkalla
"Me myös lainasimme vapautuneesti niiltä kirjailijoilta, kunnianosoituksena. Otetaan esimerkiksi Célinen Niin kauas kuin yötä riittää. Meidän laulumme End of the Night sai siitä nimensä." Manzarekin mukaan Morrison oli myös todennäköisesti lukenut kaikki omistamansa kirjat. Kaiken lisäksi
Light My Fire - Matkani Doorsin kanssa.
info
Lähde ja lainaukset teoksesta Ray Manzarek (2011): Light My Fire - Matkani Doorsin kanssa. Suomennos Jaana Kapari. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.
Joskus minusta tuntuu, että Jim jopa omaksui osan hänen (Dietrichin) hehkua omaan lavasäteilyynsä.
Ray Manzarek
hän kykeni selin ollessaan kertomaan minkä tahansa kirjan nimen ja kirjailijan, jos joku valitsi hyllystä umpimähkään teoksen. Morrison haastoi mielellään ihmisiä mukaan tähän leikkiin ja oikeassa ollessaan hän tienasi kaljan. Kuten Manzarek toteaa, Morrison joi 95-prosenttisesti ilmaiseksi. Doors-taiteilijoiden tajuntaa laajennettiin viinan ja ruohon lisäksi toki muillakin aineilla, kuten LSD:llä mutta se on toinen tarina se.
1960-luvun UCLA:ssa kaikki polttivat Manzarekin mukaan pilveä, ja siinä piili koko elokuvakoulun juju: Ihmisillä oli hauskaa. Morrisonia ja Manzarekia opettivat suuret nimet kuten Jean Renoir ja Josef von Sternberg, jonka tarinoissa miehet sekosivat vaaleisiin jumalattariin ja raukeassa vauhdissa tihkui psykologinen jännitys. Von Sternberg ohjasi itse aikanaan Marlene Dietrichiä valkokankaan vamppia, johon Morrison suorastaan hullaantui. "Joskus minusta tuntuu, että Jim jopa omaksui osan hänen (Dietrichin) hehkua omaan lavasäteilyynsä." Kirjailijoista Jack Kerouac innoitti sekä Manzarekia että Morrisonia. Manzarek pohtiikin, olisiko Doorsia olemassakaan ilman Kerouacia. Jim ja Ray kokivat Matkalla-teoksen ensimmäisenä kirjana, joka antoi nuorille vapauden ja vaihtoehdon elää toisella tavalla. Tiedon jano kasvoi ja sittemmin lukukokemuksiin kertyi muiden muassa William Burroughsin Alaston lounas, Allan Ginsbergin Huuto ja John Glennon Holmesin Go: "Kaikki huumasivat mieltä, täristivät sielua, koskettivat sydäntä, panivat jalat vipattamaan, osuivat luihin ja ytimiin, avasivat silmät, virkistivät, innoittivat, kiihottivat ja olivat ylipäätään hyvä juttu. Suosittelen, että luet ne kaikki ja lisää on paljon ja maistat hiukan sitä vapauden mahdollisuutta, jonka Jim ja minä tunsimme." Jim Morrison asui 60-luvulla eräässä vaiheessa UCLAn ja Venicen välissä. Jos mies oli johonkin sijoittanut rahaa, niin kirjoihin, joita asunnossa oli seinällinen. Manzarek kuvaa Morrisonia valikoivaksi lukijaksi, jonka hyllyistä löytyi kreikkalaisten ja roomalaisten klassikkojen lisäksi Hemingwaytä, Fitzgeraldia, Camus'a, Sartrea, Tennesee Williamsia ja T. S. Eliotia. Norman Mailerin Hirvipuisto oli eräs Morrisonin suosikeista. Myös James Joyce ja Céline tekivät vaikutuksen:
31
si. Toisaalta Morrisonista ei koskaan pystynyt ennustamaan, minkälainen hän olisi. "Heh, Jim osasi aina yllättää toiset. Ja juuri se olikin hänessä se hyvä, että paha."
Yksi mies ei voi korvata Jimiä
Tribuutti L.A. Womanille
Mr. MoJo rISIN': ThE STorY of l.A. WoMAN
ohJAuS: Martin R. Smith
Alkanutta vuotta kutsutaan The Doorsin vuodeksi. Käytännössä se tarkoittaa..? "Jaa... No, se nyt on enemmänkin sellaista mainoskikkailua. Mutta joo, kyllä kuvioissa tapahtuu paljonkin kaikenlaista. Äänitimme Skrillexin kanssa uuden biisin levylle, jonka Grammyt halusivat tehdä. Re: Generationilla on yhdistelty tiskijukkia eri muusikoiden kanssa. Siitä pitäisi tulla ihan hyvä juttu." Robby Krieger toivoo bändin lähtevän kiertueelle tulevana kesänä. Nykyään keikkailu on sangen erilaista ja Kriegerin mielestä vähemmän traumaattisempaa. 60 vuotta täytettyään iällä ei enää ole ollut hänelle merkitystä ja mies nauttii keikkailusta. Krieger itse on siirtynyt laulamaan taustoja ja jättänyt solistin tehtävät muille. The Doorsin aiempi vokalisti, Ian Astbury, ei Kriegerin mukaan esittänyt kappaleita ihan samalla tavalla kuin Morrison, mutta hallitsi niiden tunnelman täydellisesti. Sen sijaan bändin uuden laulajan Dave Brockin tyyli on Kriegeristä paljon lähempänä Jim Morrisonin laulutapaa. "Jos nämä kaksi miestä voisi yhdistää, niin lopputulos olisi täydellinen." Bändi on julkaissut Bright Midnight Archives -merkin kautta kaikenlaista, kuten livenauhoituksia herra ties miltä vuodelta. Krieger myöntääkin nauraen, että julkaistava materiaali alkaa bändillä käydä vähiin: "Näin valitettavasti on. Ehdottomasti. Mutta kumma kyllä ihmiset kuitenkin tuntuvat törmäävän jatkuvasti vanhoihin nauhoihin ja muuhun sälään. Sain juuri käsiini yhden The Psychedelic Rangers -äänityksen. Itse asiassa sen ainoan, jonka teimme. Biisin nimi on Paranoia, heheh. Ehkäpä julkaisemme sen sinkkuna." The Doors puuhastelee myös uutta versiota Hollywood Bowlin livekeikan videosta. Tekeillä on muitakin juttuja, mutta niistä kitaristi ei voi puhua. Vielä. Voisiko tässä kaikessa olla alku jollekin uudelle? Olisiko mahdollista jonain päivänä kuulla täysin uusia Doors-biisejä? "Koskaan ei voi tietää, ehkäpä..."
32
[[[[([)
oN varsin hauskaa uppoutua dokumenttiin Mr. Mojo Risin': The Story of L.A. Woman, joka kertoo kulttistatuksenkin saavuttaneen The Doors -albumin synnystä. Alkuasetelmat L.A. Womanille eivät olleet järin innostavat ja harva odotti levyn menestyvän. Tuskin kukaan tajusi, että kyseessä tulisi olemaan The Doorsin viimeinen albumi Jim Morrison kanssa. Liskokuningas kuoli Pariisissa pian albumin valmistuttua. L.A. Womanin tekoon vaikuttivat monet eri seikat, joista bändin elossa olevat jäsenet kertovat haastattelujen kautta. Erityisen kiehtovaa on seurata, kuinka Ray Manzarek, Robby Krieger ja John Densmore instrumenttiensa avulla kuvaavat biisien ja soundien muotoutumista, sekä sitovat albumin tarinat ja tapahtumat historialliseen kontekstiin. Hurmaavasti harmaantuneet herrat muistelevat hymyssä suin studiossa vallinnutta taianomaista tunnelmaa, eikä katsoja voi välttyä miettimästä miltä Jim Morrison näyttäisi tänä päivänä. Leffassa ääneen pääsevät myös The Doorsin kanssa läheisissä tekemisissä olleet henkilöt mukana on myös Jim Morrisonin ystäviä. Katsojalle tulee harvinaisen selväksi, miten paljon albumi kaikille bändin jäsenille merkitsi ja merkitsee edelleen. Dokumentin parissa viihtyy niin fani kuin juuri The Doorsin löytänyt teini, jota bändin mystinen ja mukaansatempaava musiikki, sekä legendat kiehtovat kyltymättömän tiedonjanon muodossa. Tapahtumien kulkua valotetaan muun muassa livepätkillä ja valokuvilla. Mukana on myös vanhojen studionauhojen seasta löytynyt uusi biisi She Smells so Nice.
The Doors / Robby Krieger
Fendereitä ja flamencoa
R
eri tyylilajien ja laitteiden mielenkiintoisesta sekoituksesta.
roBBY krIEGErIN soundi syntyy
obby Kriegerin lapsuudenkodista löytyi piano, johon Krieger mieltyi. Aikansa kuunneltuaan koulun aamusoittoa, Krieger vaihtoi trumpettiin. Mutta mies on aina pitänyt kitarasta, jota kuuli ensimmäisiä kertoja Elviksen levyiltä. "En koskaan ollut trumpetissa kovin hyvä", Krieger nauraa. Eräällä kaverilla saman kadun varrella oli kitara. Se veti Kriegeriä puoleensa ja hän kävi vähän väliä hepun luona vain saadakseen soittaa kitaraa. Noin kymmenenvuotiaana Kriegerille selvisi, että kitara oli hänen instrumenttinsa. Onneksi Krieger sai soitella kavereidensa kitaroilla, sillä omansa hän sai vasta 16-vuotiaana. "Lopultakin."
33
The Doors / Robby Krieger
Kriegerin soittotyyliä on kuvattu jazzvaikutteiseksi, sama tyylilaji vaikutti paljon myös The Doorsiin. Selitys on hyvin luonnollinen; kaikki bändin jäsenet rakastivat jazzia. Se ei kuitenkaan ollut genre, jolla Krieger aloitti muusikon uransa. "Aloitin soittamisen flamencokitaralla. Isälläni oli muutamia flamencolevyjä, joita rakastin todella. Silloin päätin, että haluan soittaa samanlaista musiikkia." Niinpä 16-vuotias Robby kavereineen ryhtyi ottamaan flamencotunteja, eikä suinkaan turhaan, sillä Krieger kehittyi siinä sangen hyväksi. Viimeisin taidonnäyte ja ensimmäinen The Doorsin jälkeen miehen flamencotaivasti samanlaiselta, ja siihen Krieger lopulta päätyi. Se oli SG. Tahtia ei sittemmin haitannut, että Berryn kitara olikin 335. "Heh, SG:ni oli halvin. Mutta minä todella rakastin sitä kitaraa." Valitettavasti Kriegerin silmäterä varastettiin The Doorsin ensimmäisen albumin teon aikana. Ehkä kostoksi tästä miehellä on nykyään useampia kitaroita, SG:itä löytyy nurkista jo kymmenkunta. The Doorsin jälkeen Krieger vaihtoi puoliakustiseen kitaraan sen jazzahtavamman soundin takia. Tätä vaihetta ei kestänyt kauan ja mies tarttui taas SG:n kaulaan. Hän oivalsi, että kykeni soittamaan sillä jazzia yhtä hyvin ilman vinkumisongelmia. Yksi syy SG:n suosimiseen saattaa olla myös se, että Gibson lopulta päätti lanseerata Robby Krieger -mallin. Se sai alkunsa virheestä. "Peace-Frogin aloitus johtui epätahtisista mikrofoneista. En edes huomannut sitä silloin, joten se oli puhdas moka." Siksipä vahingossa syntyneessä Robby Krieger -mallissa on säädin, josta vetämällä mikrofonit saa epätahtiin. Lisäksi kitaran kaula on otettu Les Paul Jr:sta, jossa se on leveämpi ja litteämpi. Ensimmäisiä kustomoituja Robby Krieger -malleja valmistettiin muutama sata, mutta japanilaiset ostivat lähestulkoon ne kaikki. Siksi tehdas päätti uudesta erästä. Niissä kitaroissa on takaosassa Kriegerin maalaus. "Se on aika siistiä. Maalaus on kitaran muovisessa takaosassa, joten sen voi ottaa pois, jos se ei satu miellyttämään", mies veistelee.
hyötykäyttöä
Gibson Robby Krieger SG.
Ne [kitarat] ovat yksi harvoista asioista, joiden arvoon taloustilanne ei juuri ole vaikuttanut.
Chuck Berry
doista löytyy Kriegerin uusimmalta albumilta Singularity. "Taisin elää edellisen elämäni Espanjassa, heh."
Sähköt sai, sähköt kitaraan
Krieger soittaa yhä edelleen flamenco-otteella, välillä plektralla, välillä ilman. Sähkökitaraan hän kuitenkin aikanaan suostui vaihtamaan ja päätyi tuolloin asevalinnassaan Solid Guitar Specialiin. Tämän sai aikaan Chuck Berry, jonka Krieger näki soittavan vuoden 1962 kieppeillä. "Berryllä oli ihan oikea bändi, Johnnie Johnson ja kumppanit. Olin aivan myyty." Seuraavana päivänä flamencokitara vaihtui punaiseen sähkökitaraan. Krieger ei tosin tiennyt millainen kitara Chuck Berryllä oli, mutta yksi näytti kuitenkin ko34
Muita kitaramalleja Kriegerillä on noin 25 kappaletta. Joidenkin mielestä keräilyn kannalta kenties vaatimatonta, mutta Krieger omistaakin vain ne kitarat, joita hän käyttää. "En halua kerätä niitä johonkin kassakaappiin. On toki totta, että kitarat ovat hyvä investoinnin kohde. Ne ovat yksi harvoista asioista, joiden arvoon taloustilanne ei juuri ole vaikuttanut." Alkuperäisiä 60-luvun instrumenttejä Kriegerillä ei enää ole hänelle ne olivat vain toistensa kaltaisia työkaluja, joita tuli lahjoiteltua pois. Kun kitaroista alkoi tulla keräilykappaleita, hän piti muutamia itsellään. Hyvä niin... "Onneksi minulla on edelleen tallessa ensimmäinen Black Beauty Les Paulini, jolla olen soittanut slidet useimmilla The Doorsin albumeilla." Les Paulit ovat Kriegerille vain slide-soittoa varten. Tarkkaa syytä siihen hän ei osaa kertoa, mutta Krieger pitää Les Paulin soundista. "Lisäksi kitara on niin painava, että siinä on tietty jälkisointi. Kai. Se nyt vain on hyvä slide-kitara." Robby Kriegerillä on Les Paulista muitakin erityisiä muistoja; hän soitti herran kanssa hieman ennen tämän kuolemaa New Yorkissa The Iridium -jazz-klubilla. Krieger on muulloinkin keikkaillut samassa paikassa, välillä omien jazzkavereidensa ja välillä Les Paulin heppujen kanssa.
A, G, E krieger kikkailee...
Soittaessaan Krieger käyttää eri virityksiä. Hänen suosikkejaan ovat avoin G ja avoin E. End of the Nightia varten Krieger käytti jopa molliviritystä: "Tarkemmin pohdittuna se saattoi olla amolli." The Doorsin ensimmäisellä albumilla The Doors on virheitä nopeudessa. Kyseessä ei siis ole pelkkä huhu, vaan tämä tarina Light My Fire -biisistä on tosi. "Levyltä kuulee, että Light My Fire soitetaan alennetussa A:ssa a-mollin sijaan. Tämä johtuu sen aikaisista 2-raitanauhureista. Niistä parhaimmalta kuulosti Scully, mutta senkin jousessa esiintyi tietty ongelma. Kun nauha lähestyi loppuaan, niin vikan biisin kohdalla nauha hidastui. Yhdellä kelalla oli sitten liikaa nauhaa ja toisella liian vähän, jotta ne olisivat pysyneet tasapainossa. Näin kävi myös Light My Firen kohdalla. Hehehe... Joten monet biisiä soittaessaan vetävät sen alennetussa A:ssa." Kukaan ei tätä huomannut ja Krieger on varma, että Bruce Botnick häpeää tapahtunutta syvästi. "Hah, joku pentu joutui hänelle siitä internetin kautta huomauttamaankin!" Sama saattoi Kriegerin mielestä tapahtua myös The Endin kohdalla, jota hän pitää myös hieman liian hitaana. "En osaa sanoa miksi, mutta ongelma tuntui esiintyvän vain toisella puolella. Ehkä The End on hieman alavireinen... Mutta koska se on pidempi kappale, niin kyseessä on vain The Endin loppu", mies naurahtaa.
Tekniikkaa ja teknikkoja
Vuosien saatossa Kriegerin kitaran soitto on muuttunut. Hän itse uskoo sen menneen parempaan suuntaan. Näin todennäköisesti onkin, sillä onhan kaveri treenannut jo 40 vuotta. "Soittoni on suuntautunut enemmän jazzin sun muun suuntaan. Mutta mitä The Doorsin aikoihin tulee, niin soittoni on parantunut. Silloin olin muutenkin soittanut vasta vuoden verran sähkökitaraa."
ku kullanarvoisia neuvoja kersoille
Robby Krieger kuuntelee itse enimmäkseen 50-luvun musiikkia. Hän toivoo kovasti, että löytäisi jotain uutta ja mielenkiintoista. "Pidän esimerkiksi Musesta. Mutta sitten kaikki muutkin yrittävät kuulostaa samalta. Pidän myös Jack Whitesta kitaristina. Asiat vain ovat paljon vaikeampia nykyisin. En osaa sanoa, ehkä kaikki on jo tehty? Ei hitto, ei se pidä paikkaansa." Kriegerin neuvot nuorille kitaristeille riippuvat siitä, mitä he haluavat tehdä. Krieger on tyytyväinen siitä, että monet lapset käyvät kouluja. Mitä kitaran-
Krieger on uransa aikana kokeillut monia eri vahvistimia, mutta päätynyt aina takaisin samaan merkkiin. The Doorsin äänityksissä hänellä oli käytössä Fenderin Twin. Tänä päivänä malli on toinen, mutta edelleen Fender, josta syntyy miehen mielestä SG:n kanssa paras yhdistelmä. "Nykyään käytän Blues DeVilleä, jossa on 4 x 10 tuuman kaiuttimet. Lisäksi minulla on vahvistin, jossa kaiuttimet ovat 2 x 12 tuumaiset. Molemmat ovat minulla lavakäytössä. Pedaaleista käytössä on Boss ME-10, joita tosin ei enää valmisteta. Hakusessa onkin malli, joka ei hajoaisi", Krieger hymyilee. Itse Krieger ei tosin kamoja netistä etsi sitä varten hänellä oli teknikko Marco, jonka kanssa he yrittivät löytää vaihtoehtoja Robbyn jatkuvasti rikkomille ME-10 -pedaaleille. Kriegerillä on vielä kolme ehjää pedaalia jäljellä, mutta Marco surffaili silti ahkerasti eBayssä metsästämässä uusia varmuuden vuoksi. "Ne pedaalit ovat kaikki samanlaisia. Kestävät hetken ja sitten hajoavat atomeiksi." Marco teki Kriegerin kanssa hommia 25 vuotta, mutta nyt mies on siirtynyt Steven Tylerin leiriin ja Kriegerillä on toinen kaveri teknikon puuhissa. Robby uskoo kuitenkin vakaasti Marcon paluuseen onhan mies tunnetusti vannoutunut The Doors -fani. "Itse asiassa Marco diggaa vielä enemmän Led Zeppelinistä, joten The Doors on kakkossijalla, heh. Marco matkusti kerran Lontooseen ja kävi koputtamassa Jimmy Pagen ovelle. Sitten he hengasivat kimpassa pari tuntia. Tänä päivänä sama ei onnistuisi, Marco varmaan pidätettäisiin!"
Jos yrittää olla liian taitava teknisesti, menettää ainutlaatuisuutensa. Jokaisen täytyy löytää oma juttunsa.
AnDy wilsHer
Bigsby-tallalla varustettu Gibson Les Paul Custom 'Black Beauty'.
Jack White keikalla bändinsä The Racounteursin kanssa.
soittoon tulee, niin hän varoittaa keskittymästä liiaksi teknisyyteen. "Parasta on kuunnella mestareita ja vanhoja staroja, ja yrittää päästä samaan tunnetilaan heidän kanssaan. Jos yrittää olla liian taitava teknisesti, menettää ainutlaatuisuutensa. Jokaisen täytyy löytää oma juttunsa. Tyylien kopioimisessa ei ole mitään vikaa, mutta jos sitä tekee liikaa, niin oma juttu jää löytämättä."
35
Samana päivänä syntyneet
36
Iron Maiden & Scorpions
kahden legendaarisen yhtyeen klassikkoalbumit täyttävät tänä keväänä maaliskuun 29. päivänä 30 vuotta. tuo päivä oli sekä IroN MAIDENIllE että ScorPIoNSIllE uran käännekohta.
TEkSTIT HArri HAkAnen kuvAT emi, sony, mArkus PAAjAlA (leVynkAnnet)
37
Iron Maiden & Scorpions
K
info
Iron Maiden pitää tällä hetkellä hienoista sapattia yhtyeen jäsenten keskittyessä omiin toimiinsa. Esimerkiksi kitaristi Adrian Smithin Primal Rock Rebellion -kokoonpano julkaisee oman Awoken Broken -albuminsa helmikuun 27. päivänä.
www.ironmaiden.com
Rautaneidon uudet vaatteet
son-yhtyeestä perintönä tulleet selvittämättömät sopimusasiat. Levyn materiaali syntyi kolmen kuukauden aikana, mutta sen äänityksiin Lontoossa sijaitsevalla Battery-studiolla kului vain viisi viikkoa. Tuottajana toimi yksi 70- ja 80-lukujen tärkeimmistä brittituottajista, muun muassa Deep Purplen, Wishbone Ashin ja Whitesnaken levyjen kanssa mainetta niittänyt Martin Birch. Nopeaan äänitykseen oli osittain syynä helmikuulle 1982 buukattu Iso-Britannian kiertue, jonka takia Iron Maiden joutui ensin äänittämään Birchin valinnan singleksi (Run to the Hills) ja vasta sitten loput levystä jonka kiireessä suoritettuun ensimmäiseen miksaukseen Steve Harris oli niin tyytymätön, että hän vaati ja sai lisää miksausaikaa. Maaliskuun lopulla julkaistu The Number of the Beast nousi ilmestyttyään suoraan Iso-Britannian albumilistan kärkeen. Yhtyeen suosio Yhdysvalloissa oli ollut siihen asti vaatimatonta ja vaatimaton oli tämänkin levyn ensimmäi-
esällä 1981 Iron Maiden oli vaikeuksissa. Yhtyeen keväällä julkaistu kakkoslevy Killers oli saanut mainion vastaanoton ja Maiden oli viimeistään tuon levyn myötä lyönyt itsensä läpi Iso-Britanniassa. Myös MannerEuroopassa ja Japanissa yhtyeen tähti oli nousussa. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa syntyneen brittiläisen metallin uuden aallon (eli NWOBHM:n) myötä maassa oli syntynyt lukuisia uusia ja innokkaita yhtyeitä, ja aallon kärkinimeksi oli useitakin tarjokkaita. Iron Maiden oli vahvasti ehdolla juuri siksi yhtyeeksi. Pahaksi onneksi laulaja Paul Di'Annon alkoholinkäyttö oli kuitenkin karannut käsistä. Miehellä oli myös motivaatio-ongelmia, eivätkä hänen käytöksensä tai laulutaitonsa enää vastanneet muun yhtyeen odotuksia. Samson-yhtyeen vahvaääninen vokalisti ja loistava esiintyjä Bruce "Bruce Bruce" Dickinson oli jo ehtinyt herättää huomiota Maiden-leirissä. Kun laulajanvaihdos vaikutti väistämättömältä, ei Iron Maiden -basisti Steve Harrisin ja manageri Rod Smallwoodin tarvinnut miettiä seuraajaehdokasta kovinkaan kauaa. Bruce Dickinson koelauloi muutaman Maiden-värssyn Readingin festivaalien yhteydessä ja homma oli sillä selvä. Vaikka Dickinson ja Maiden tuntuivat sopivan toisilleen täydellisesti, ei Dickinsonin ensihetkiä yhtyeessä voi luonnehtia kovin helpoiksi, kuten mies muisteli Kerrang!-lehden haastattelussa vuonna 1983: "Kun liityin bändiin, työmoraali ei ollut miehistönvaihdosten takia parhaimmillaan. Päätin kuitenkin, etten suostu kompromisseihin edes tilanteen helpottamiseksi vaan olen oma itseni, pitivät muut siitä tai eivät. Ensimmäiset viisi kuukautta minä ja Steve riitelimmekin joka asiasta."
Jenkkien albumilistan sija 150 parantui kiertämällä
Yhtye oli syksyllä 1981 ensimmäistä kertaa uransa aikana tilanteessa, jossa sillä ei ollut lainkaan valmista materiaalia.
nen listasijoitus (150.), mutta The Beast on the Road -kiertueen Pohjois-Amerikan osuuden myötä levy nousi parhaimmillaan sijalle 33 ja sitä myytiin lopulta platinalevyyn oikeuttavat miljoona kappaletta huolimatta eräiden kristillisten tahojen Maidenia kohtaan esittämistä satanismisyytteistä (joihin varmasti vaikuttivat Maidenin hovitaitelija Derek Riggsin maalamat kannet). Suomessa levy nousi albumilistan kuudenneksi huhtikuussa 1982. Tähän päivään mennessä levyä on myyty maailmanlaajuisesti lähes 15 miljoonaa kappaletta.
omalle ladulle NWoBhMskenestä
Riitelystä huolimatta Iron Maidenin oli ryhdyttävä töihin. Muutaman uudella kokoonpanolla tehdyn keikan jälkeen yhtye oli syksyllä 1981 ensimmäistä kertaa uransa aikana tilanteessa, jossa sillä ei ollut lainkaan valmista materiaalia. Uuden ja ääneltään edeltäjäänsä huomattavasti laaja-alaisemman laulajan myötä Steve Harrisilta syntyi kuitenkin nopeasti kelpo sävellyksiä. Bruce Dickinsonin nimeä ei levyn tekijätiedoista löydy, vaikka mies on itsekin useaan otteeseen kertonut osallistuneensa kappaleiden luomisprosessiin. Syynä tähän olivat Dickinsonin Sam-
Steve Harris ei edelleenkään pidä The Number of the Beast -levyä musiikillisesti onnistuneena kokonaisuutena. "Levyllä on pari vähän huonompaa kappaletta, ja toi-
38
Iron Maiden vuonna 1988.
tiesitkö?
· Adrian Smith soitti Children of the Damned -biisillä 12-kielisellä Rickenbackerkitaralla, joka kuului aikoinaan The Whon Pete Townshendille. · Gangland-biisi on ainoa Iron Maiden -kappale, jonka tekijätiedoista löytyy rumpali Clive Burrin nimi. · Burr soitti ennen Iron Maideniin liittymistä Samsonissa eli yhtyeessä, josta Bruce Dickinson siirtyi Iron Maideniin. Kun Burr erotettiin Maidenista, soitti hän puolestaan tovin Trust-yhtyeessä, jonka rumpali Nicko McBrain liittyi Iron Maideniin! · Levyn nimikappaleen aloittaa ote Uuden testamentin Johanneksen ilmestyksestä eli Ilmestyskirjasta. Otteen levylle lukenut näyttelijä Barry Clayton menehtyi viime joulukuussa 80-vuotiaana.
ross HAlfin
nen niistä on oma sävellykseni", toteaa hän Run To The Hills -kirjassa. Harris tuskin voi kuitenkaan kiistää levyn merkittävyyttä yhtyeen tulevaisuudelle ja jälkipolville. Levy ja sitä seurannut kiertue teki Iron Maidenista ison nimen (vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa bändi soittikin vielä lämmittelijänä isommille yhtyeille, kuten Scorpions!) ja Iron Maidenin jäsenillä oli ensimmäisen kerran rahaa esimerkiksi asuntojen ostamiseen. Levyn myötä yhtye myös irtautui NWOBHM-skenestä kohti omia ylhäisiä yksinäisyyksiään, kuten hieman myöhemmin myös samaan aaltoon kuulunut Def Leppard. Itse asiassa vain harva tuon aikakauden brittiläisistä metal-
liyhtyeistä säilyi hengissä 80-luvun loppua pidemmälle (poikkeuksena esimerkiksi Saxon). Seuraava päihdeongelmien takia yhtyeestä kenkää saanut jäsen oli rumpali Clive Burr, jonka juomatottumukset etenkin levyn julkaisua seuranneella Yhdysvaltain-kiertueella vaikuttivat miehen soittoon ja yleiskuntoon siinä määrin, että armoa ei annettu. Seuraajaakaan ei tarvinnut kauaa hakea. Ranskalainen Trust-yhtye oli aikaisemmin lämmitellyt Maidenia ja erityisesti bändin brittirumpali Michael "Nicko" McBrain oli tullut tutuksi. Kun hän liittyi Iron Maideniin, oli yhtyeen klassinen kokoonpano syntynyt ja toukokuussa 1983 julkaistu Piece of Mind -albumi vei yhtyeen jälleen askeleen eteenpäin, niin musiikillisesti kuin suosioltaankin.
39
Iron Maiden & Scorpions
K
info
Scorpions ilmoitti laittavansa pillit pussiin ja työstää tämän vuoden viimeistä kiertuettaan. Vihonviimeinen keikka kuullaan Münchenin Olympiahallissa lokakuun 13. päivänä.
www.the-scorpions.com
LänsiSaksan vientimenestys
mutta niiden seuraaja oli levy, jolla ovet aukenivat lopullisesti.
Eteläranskan maisemiin
un Iron Maiden aloitteli uraansa 1970-luvun puolivälissä, oli vuonna 1969 Saksan Hannoverissa perustettu Scorpions ehtinyt julkaista jo kolme albumia ja yhtye oli pyrkimässä kovaa vauhtia kotimaansa ulkopuolisille markkinoille, ensin Iso-Britanniaan ja vuosikymmenen lopulla myös Japaniin, jossa saksalaiset otettiinkin hyvin vastaan. Huhtikuussa 1978 äänitetty Tokyo Tapes -levy merkitsi kuitenkin myös yhden aikakauden päättymistä, kun kitaristi Ulrich (Uli Jon) Roth lähti yhtyeestä. Tilalle tuli ensin
Dieter Dierks oli tuottanut Scorpionsin levyt jo vuonna 1975 ilmestyneestä In Trancesta lähtien, joten miehen valitseminen Blackoutin tuottajaksi oli itsestään selvää (kaiken kaikkiaan Dierks tuotti kymmenen Scorpions-albumia vuosina 19751990). Dierksiä pyydettiin etsimään studio kau-
Levyn julkaisu myöhästyi kuukausitolkulla Meinen ääniongelmien, niiden helpottamiseksi suoritettujen kahden leikkauksen ja lähes puolen vuoden toipumisen vuoksi.
yhtyeessä aiemminkin soittanut Michael Schenker, jonka paluu Scorpionsiin jäi kuitenkin alkoholi- ja huumesekoilujen vuoksi lyhytaikaiseksi. Alun perin tuuraajaksi palkattu Mathias Jabs sai vakinaisen työpaikan ja yhtyeen legendaarisin kokoonpano oli valmis: Jabsin ja yhtyeen perustajajäsen Rudolf Schenkerin lisäksi laulaja Klaus Meine, basisti Francis Bucholz ja rumpali Herman Rarebell valmistautuivat esittäytymään myös amerikkalaisyleisölle. Amerikan valloitusta pohjustivat vuosina 1979 ja 1980 julkaistut albumit Love Drive ja Animal Magnetism, jotka menestyivätkin Yhdysvalloissa kohtalaisesti,
40
AnnAmAriA Di sAnto
niiden maisemien keskeltä ja lopulta tuottajan mobiilistudio parkkeerattiin Etelä-Ranskassa sijaitsevaan St. Jacques Grassen kylään. Ongelmitta ei sujunut myöskään Blackout-levyn teko. Levyn julkaisu myöhästyi kuukausitolkulla Klaus Meinen ääniongelmien, niiden helpottamiseksi suoritettujen kahden leikkauksen ja lähes puolen vuoden toipumisen vuoksi. Maailmalla huhuttiin, että Saksassa 80-luvun alussa vaikuttanut amerikkalaisvokalisti Don Dokken korvaisi Meinen Scorpions-laulajana, mutta kyse oli lopultakin vain huhusta. Meine palasi entistä ehompana sorvin ääreen helmikuussa 1982 ja kuukautta myöhemmin levy julkaistiin. Yhdysvalloissa Blackout ylsi korkeimmillaan albumilistan sijalle 10 ja singlenä julkaistu No One Like You oli yhtyeen siihen asti suurin hitti. Suomessa jossa vuonna 1982 jylläsivät muuten Paul Oxley's Unit ja ruotsalaiset Freestyle sekä Attack Blackout ylsi hienosti albumilistalla sijalle 12.
kaukoidän länsimaiset pioneerit
Vaikka Scorpions oli yli vuosikymmenen kestäneen uran-
sa aikana jo saavuttanut kansainvälistäkin mainetta, tuli siitä Blackoutin menestyksen myötä tuon ajan tunnetuin länsisaksalainen yhtye. Levy kävi Yhdysvaltain lisäksi hyvin kaupaksi myös Keski- ja Etelä-Amerikassa. Kaukoidässä esiintyminen ei vielä 80-luvun alussa ollut länsimaisille bändeille helppoa eikä kovin yleistä, mutta Scorpions esiintyi Blackout-kiertueella muun muassa Bangkokissa kymmentuhatpäiselle yleisölle. Yhtyeen noussut suosio ei ainakaan vielä näkynyt yhtyeen jäsenten tiliotteissa: "Raha ei ole tärkeää, tärkeintä on musiikki. Jos minulla olisi valtavasti rahaa, muttei musiikkia, olisin onneton. En ole rikas, yksikään meistä ei ole miljonääri. Toivottavasti kuitenkin jonain päivänä", totesi rumpali Herman Rarebell Kerrang!-lehdessä vuonna 1983. Klaus Meine toteaa Blackout-levyn cd-julkaisun kansiteksteissä, että "Blackout on yksi kolmesta tärkeimmästä levystämme". Seuraava Scorpions-levy Love at First Sting (1984) kuuluu todennäköisesti tuohon kolmikkoon ja teki saksalaisista vihdoin myös miljonäärejä.
The Scorpions vuonna 1988.
tiesitkö?
· Blackoutin kannet piti alun perin teettää muun muassa Pink Floydin kansia suunnitelleella Hipgnosis-ryhmäällä, mutta kun Rudolf Schenker näki Stern-lehdessä saksalaisen Gottfried Helnweigin maalauksen, oli kansi löytynyt (kannen mallina ei siis ollut herr Schenker itse, kuten usein luullaan). · Scorpions lämmitteli Rainbow-yhtyettä tämän Pohjois-Amerikan kiertueella pian Blackoutin julkaisun jälkeen. Montrealin keikan yhteydessä järjestetyssä jalkapallo-ottelussa Scorpionsin joukkue kukisti Rainbown joukkueen maalein 4-1. · No One Like You -biisin videossa näkyy aito sähkötuoli. · Scorpions on tehnyt uudelle ja mahdollisesti viimeiselle Comeblackalbumilleen uusiksi Kaksi Blackoutin biiseistä (No One Like You ja Blackout).
41
Iron Maiden & Scorpions
Iron Maiden 2012: Andy Murray, Janick Gers, Bruce Dickinson, Steve Harris, Nicko McBrain ja Adrian Smith.
42
Scorpions 2012: James Kottak , Matthias Jabs Klaus Meine, Rudolf Schenker ja Pawel Maciwoda.
sony
joHn mcmurtrie
O
Miten klassikko kestää ajan hampaissa?
mistan molemmat tässä artikkelissa käsitellyt levyt vain 1980-luvulla ostettuina vinyyliversioina. Blackout-vinyylissä on Scorppareiden nimmarit, The Number of the Beastin takakanteen Bruce Dickinson on piirtänyt nimmarinsa lisäksi ufon ja muita töherryksiä (kts. kuva). Olen tavannut Dickinsonin useasti, mutta en saa päähäni milloin nuo töherrykset on tehty. No, tuskin ne alkuperäisen vinyylin arvoa vähentävät. Sen sijaan arvoa saattaa tiputtaa se, että kuuntelin molemmat levyt aikoinaan sellaiseen kuntoon, ettei niitä kehtaisi ainakaan divariin viedä ja ilmeisesti niin kyllästymiseen asti, että edellisestä kuuntelukerrastani taitaa olla vuosikymmenen verran. Tällä kertaa vinyylisoittimeni oli epäkunnossa, joten päätin käyttää nykytekniikan suomia mahdollisuuksia hyväkseni ja kuunnella levyt Spotifysta. Aloitetaan Maidenista. The Number of the Beastin avausraita Invadersin kertsi palautuu mieleen kertaheitolla, hieno biisi. Children of the Damned on velkaa Black Sabbathille ja Metallica on velkaa Maidenille. The Prisoner onnistuu yllättämään melodisuudellaan, 22 Acacia Avenue on edelleen tylsä. Seuraavaa biisikaksikkoa bändi veivaa edelleen livenä: levyn nimibiisi ja Run to the Hills. Niistä on tullut yhtyeen tavaramerkkejä ja heavymetallin merkkipaaluja, joita en taida kuitenkaan vapaaehtoisesti kuunnella seuraavaan viiteen vuoteen. Gangland on levyn biiseistä ainoa, joka ei kuulosta vuosien jälkeen edes etäisesti tutulta. 7-minuuttinen Hallowed Be Thy Name saattoi 30 vuotta sitten kuulostaa eeppiseltä, mutta nyt anteeksi vaan lähinnä rasittavalta. Oho, levypussin sisällä on yhä Iron Maiden -tuotteita mainostava läpyskä! Vieläköhän noita saisi tilaamalla?
Meinen englannin ääntämisestä tuli tavaramerkki
The Number of the Beastin takakansi Bruce Dickinsonin "töhrimänä".
Sitten Blackoutin kimppuun. Paitsi että mitä helvettiä: levyä ei ole Spotifyssä. Eikä iTunesissa. Onneksi sen saa sentään ladattua toisesta nettikaupasta muutamalla eurolla. KLAUS MEINE! Äijän ääni on hienossa kunnossa, eikä englanninkielen lausuminen olekaan niin kökköä kuin muistelin (silti on käsittämätöntä, miten murtaen mies edelleen englantia puhuu). Levyn nimibiisi on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaimmista levynavauksista. Can't Live Without You kertookin yhtyeen faneista, tajuan vasta nyt. Biisissä on myös
7minuuttinen Hallowed Be Thy Name saattoi 30 vuotta sitten kuulostaa eeppiseltä, mutta nyt anteeksi vaan lähinnä rasittavalta.
ihan killeri riffi. No One Like You:n hitteyden ymmärtää ja Dynamite on yksi Scorppareiden parhaista biiseistä. China White on klassinen hevieepos ja When the Smoke is Going Down ihan ok balladi. Pakko minun on kuitenkin myöntää, että loput Blackout-levyn biiseistä tuntuvat tänä päivänä turhanpäiväiseltä täytematskulta. Koko levyn kuuntelu on kuitenkin hyvin nostalginen kokemus. Kyllä lapset, tämä oli heviä silloin kun isi oli pieni.
Lähteet: Mick Wall: Run to the Hills, Joel Whitburn: The Billboard Book of TOP 40 Albums, Timo Pennanen: Sisältää hitin, Jake Nyman: Suomi soi 4/Suuri suomalainen listakirja, Kerrang!, Wikipedia
43
44
Van Halen
Versio totuudesta
Vuosien hiljaisuuden ja salailun jälkeen vAN hAlEN yllättää julkaisemalla uuden studiolevyn ja lähtemällä kiertueelle.
TEkSTIT HArri HAkAnen kuvAT robert yeAger & DAnA VigrAn
D
iamond Dave on palannut kotiin ja kitaravelho Eddie Van Halen on ilmeisesti selättänyt alkoholiongelmansa. Epäselvää on enää se, onko Van Halenilla jotain annettavaa vuonna 2012. Uusi Van Halen -levy A Different Kind of Truth sisältää 13 kappaletta, joista ensimmäisenä maistiaisina kuultu Tattoo-single on Rothin rakkaudentunnustus tatuointitaiteelle. Levyn deluxe-version sisältämällä dvd:llä nähdään The Downtown Sessions -otsakkeella neljä akustista livebiisiä. Yhtye kiertää Yhdysvaltoja helmikuun puolivälistä kesäkuun loppuun saakka. Siinä lyhyesti kerrottuna kaikki, mitä Van Halenin paluusta on julkisuuteen tiedotettu. Huhumylly studiolevystä alkoi jauhaa vuoden 2007 lopulla, kun yhtye yllätti faninsa palaamalla keikoille Rothin ja basistiksi alkuperäisjäsen Michael Anthonyn tilalle kiinnitetyn Eddie Van Halenin pojan, tuolloin vain
45
Van Halen
17-vuotiaan Wolfgangin kera. Joitain satunnaisia kommentteja lukuun ottamatta yhtyeen jäsenet eivät kuitenkaan vahvistaneet tai kieltäneet tekevänsä uutta musiikkia yhdessä. Seuraavan kerran asia nousi esiin, kun kustannusyhtiö Warner Publishing ilmoitti kesällä 2010 uudistaneensa sopimuksensa Van Halenin kanssa ja kertoi samalla yhtyeen äänittävän uutta materiaalia. Joidenkin tietojen mukaan yhtye itse asiassa vietti suurimman osan vuodesta 2010 studion kätköissä. Tätäkään Van Halen ei vahvistanut.
"Totuuksien" vuosi 2011
Hagar latoo suorat sanat elämäkerrassaan
vuoNNA 2004 Sammy Hagar liittyi takaisin Van Haleniin, mutta vain yhden kiertueen ajaksi. Kiertueen, jota Hagar kuvailee rED-kirjassaan melkoisen helvetilliseksi kokemukseksi. Kitarasankarin vuosikausia jatkuneet alkoholiongelmat olivat jättäneet jälkensä: Eddie Van Halen näytti karmealta ja soitti karmeasti. Kiertueen jälkeen Sammy Hagarin ja Eddie Van Halenin välit ovat tunnetusti olleet jäätävät, eikä Hagarin viime vuonna julkaistu omaelämänkerta ole ainakaan lämmittänyt välejä, niin suorasukaisesti Hagar ilmaisee mielipiteensä entisestä bändikumppanistaan. Huonojen välien taustalla lienee edelleen erimielisyys siitä, saiko Hagar yhtyeestä aikoinaan kenkää vai lähtikö hän vapaaehtoisesti. Hagar ei myöskään tunnu sulattavan sitä, ettei alkuperäinen basisti (ja Hagarin bändikumppani Chickenfootissa) Michael Anthony enää mahdu Van Haleniin. Uutta Van Halen -levyä koskevissa kommenteissaan Hagar ei ensin uskonut koko levyn syntymiseen, kertoi sittemmin kuulleensa luotettavilta tahoilta miten koko levy sisältää itse asiassa pelkästään vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten sävellettyä materiaalia, ja viimeksi brittiläisen Cack Babbath -sivuston haastattelussa lyttäsi Van Halenin uuden Tattoo-singlen maanrakoon. Hagarin teoriaa vanhan materiaalin kierrättämisestä tukee se, että YouTubesta löytyvän Down in Flames -biisin livetaltiointi vuodelta 1976 muistuttaa melkoisesti uutta Tattoo-singleä, ja että uuden levyn She's The Woman - ja Bulletheadbiisien demoversiot olivat niin ikään jo vuonna 1976 julkaistulla ja KISSyhtyeen Gene Simmonsin tuottamalla demolla.
Tammikuussa 2011 fanit saivat vihdoin jotain enemmän kuin pelkän huhun: maailmalle levisi tieto, jonka mukaan yhtye aloittaisi uuden levyn äänitykset tuottaja John Shanksin kanssa. Kesän saavuttua muun muassa Melodicrock.com-sivusto uutisoi lähes varmana tietona, että levyä väkerrettiin edelleen, ja että maailmankiertue alkaisi
Omituiselta tuntuva salailu uuden materiaalin suhteen siis vain jatkuu, aivan kuin yhtye ei tuntisi ylpeyttä siitä, että on vihdoin ja viimein saanut tehtyä uuden studiolevyn.
Yhdysvalloista marraskuussa 2011, jatkuen seuraavana vuonna muissa maailmankolkissa. Jo viime syyskuussa Van Halenin oli määrä olla yksi Australiaa kiertävän jättimäisen Soundwave-kaupunkifestivaalin pääesiintyjistä, mutta koko kiertue peruttiin viime hetkillä. Peruuntumisen spekuloitiin johtuneen Van Halenin haluttomuudesta keikkailla ennen kuin uusi levy olisi valmis. Eikä aikaakaan, kun Melodicrock.com jo kertoi, että vuodelle 2012 sovitut kymmenkunta Euroopan kiertueen keikkaa (esimerkksi Sweden Rock) peruttiin ennen kuin niitä oli edes julkistettu! Seuraava uutisointi liittyi levy-yhtiökuvioihin. Tähän mennessä jokaisen levynsä Warner Bros. -yhtiön kautta julkaissut Van Halen olikin uutisen mukaan vaihtamassa Sony-yhtiön leipiin ja levy sitten kun se joskus julkaistaisiin tulisi ulos perinteisen Columbia-merkin kautta. Tämäkin puolitotuus ammuttiin pian alas, kun Van Halen ilmoitti julkaisevansa seuraavan levynsä Universal Musicin Interscope-levymerkillä. Ilmoitus oli tällä kertaa virallinen, ja yhtyeen management oli ilmeisesti neuvotellut myös Sonyn kanssa mutta päätynyt Universaliin muun muassa sen takia, että yhtiön pääkonttori sijaitsee Yhdys46
Liki livenä purkkiin
TEkSTI HetA Hyttinen / mArcel AnDers tHe interView PeoPle
vAN hAlEN osallistuu tällä kerralla vahvasti levynsä sekä kiertueensa kaikkiin osa-alueisiin. "Kaikki aina albumin sisäkansista lavan valoihin on meidän työmme tulosta, Meillä ei ollut esimerkiksi lavan suunnittelijaa, minä tein sen. Nyt osasimme suunnitella ja osaisimme rakentaa koko lavan. Voin myös kertoa, miten monta rekkaa sen kuljettamiseen tarvitaan", David Lee Roth kuvailee työsarkaa. Omaehtoinen työskentely onkin Daven mielestä ollut aina Van Halenin voimavara. Yhtye aloitti discon kultakaudella, josta maailma muuttui Sex Pistolsin ja The Clashin aikakaudeksi. "Van Halenin 'omalla saarella' ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mikä oli yleisesti suosittua. Me emme olleet cooleja silloin, emmekä ole sitä tänäkään päivänä." "Amerikassa on paljon bändejä, jotka ovat myyneet enemmän levyjä ja tehneet ehkä parempia sanoituksia tai niissä on parempi laulaja, mutta eipä ole bändiä, jonka meininkiä ei olisi jäljitelty niin paljon kuin meidän. Tälläkin hetkellä muutamat bändit tekevät elantonsa niiltä pohjilta", Lee Roth toteaa ja paljastaa itse yrittäneensä joskus apinoida muiden laulajien laulutyyliä siinä onnistumatta. "Äh, aina se kuulostaa meikäläiseltä." Dave kertoo yhtyeen harjoitelleen ahkerasti myös ennen studiosessioita vanhaan tyyliinsä. "Ehkä U2 pystyy siihen, että he menevät studioon tekemään musiikkia, mutta me teemme täysin toisin." Tekemisessä pitää olla tietty vanhan liiton "Motown"meininki. "Se, mitä levyltä kuuluu, on pitkälti tehty livenä studiossa. Ja se on juuri sitä, mitä tulette kuulemaan myös livenä." Lee Roth toteaa, että edelleen hän tekee sanoituksensa ja esiintyy ajatellen jotakuta kuulijaa, on se sitten konkreettinen henkilö tai ei. "Oletko koskaan ajatellut, että minä pukeutuisin mihin tahansa keltaiseen miesten vuoksi? Tai olisivatko lavaliikkeet äijiä varten? Jos ollaan hetki vakavissaan, niin kyllä ne ovat yleensä naisille. Kaikki tekemäni lyriikat ovat aina olleet naisille. Ja ei, se ei tule muuttumaan koskaan." Bändin nykyisenä basistina toimii vuonna 1991 syntynyt Wolfgang Van Halen. Dave toteaa vanhemman valtiomiehen tavoin, että nuori julli on silti saatu pidettyä hyvin aisoissa. "Van Halen on veljesporukka, johon pitää kasvaa vuosien aikana. Me olemme käyneet koulut yhdessä, soittaneet pikkuklubeja ja tehneet biisejä saadaksemme vuokrarahat kasaan. Me olemme yhden tempun poni, mutta se onkin helvetinmoinen temppu!", Lee Roth nauraa.
47
Van Halen
valtain länsirannikolla (eikä itärannikolla, kuten Sonyn). Ja vihdoin: Tapaninpäivänä 2011 Van Halenin nettisivujen postituslistalla olevien fanien meiliin ilmestyi The Future -otsikolla varustettu viesti. Liitteenä oli tulevan levyn kansi retrofuturistine vetureineen, sekä päivämäärä 7.2.2012.
Mystisiä viimeiseen saakka
Epäselvää on enää se, onko Van Halenilla jotain annettavaa vuonna 2012.
Gafe Wha? New Yorkissa.
Tattoo-singlen saama vastaanotto on ollut ristiriitainen. Osa faneista pitää sitä kelpo rockrallina, joka sisältää juuri oikeat Van Halen -elementit. Monen mielestä kappale ei missään nimessä ole 28 vuoden odotuksen arvoinen. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että kyseessä on parasta Van Halenia koskaan. Tammikuun alussa yhtye soitti paluukeikkansa piskuisessa, vain 250 ihmistä vetävässä Cafe Wha?:ssa New Yorkissa. Keikalta taltioidut YouTube -klipit osoittavat, että Van Halen vuosimallia 2012 on voimissaan. Vaikka soitto ja laulu eivät suju ihan entiseen malliin, vähintäänkin niin hyvin, että fanit voivat huokaista helpotuksesta.
Tätä kirjoittaessa levyn julkaisuun on kolmisen viikkoa. Van Halen ja yhtyeen uusi levy-yhtiö ovat edelleen hyvin vaitonaisia sekä levystä että helmikuun 18. päivä Kentuckysta alkavasta kiertueesta. Yhtye kiertää Yhdysvaltoja kesäkuun loppuun saakka, mikä todennäköisesti tarkoittaa sitä, ettei Van Halenia nähdä Euroopassa ennen heinäkuun puoltaväliä, jos silloinkaan. Harvoja yhtyeeseen liittyviä uutisia viimeisen kuukauden aikana oli muun muassa se, että Eddie Van Halen lahjoitti 75 kitaraa Los Angelesin vähävaraisia koululaisia opettaville high schooleille mikä ei sekään kerro uudesta levystä yhtään mitään. Omituiselta tuntuva salailu uuden materiaalin suhteen siis vain jatkuu, aivan kuin yhtye ei tuntisi ylpeyttä siitä, että on vihdoin ja viimein saanut tehtyä uuden studiolevyn. Fanit haluavat uskoa, että yhtye oikeasti uskoo itseensä ja siihen, että sillä on vielä tarjottavanaan jotain uutta ja mielenkiintoista, että se vuonna 2012 olisi muutakin kuin ainoastaan fanien nostalgianjanoon vetoava kehäraakki. Rothin ja miksei muidenkin jäsenten tapauksessa taloudelliset tekijät ovat saattaneet toimia motivaation lähteenä. Tosiasia kuitenkin on, että David Lee Roth, Alex ja Edward Van Halen ovat kuuttakymppiä lähestyviä konkareita. Vaikka Eddien poika ja ilmeisen pätevä basisti Wolfgang onkin 21-vuotias ja alentaa yhtyeen keski-ikää, saattaa Van Halenilla olla viimeinen näytön paikka.
48
2
Täyttä rautaa ja tuuliajolla
malta. Eddie Van Halenin terveys oli reistaillut jo useita vuosia ja mies kertoikin vuonna 2001 sairastaneensa syöpää. Runsas tupakointi oli vaatinut veronsa, eikä tupakka valitettavasti ollut ainoa nautintoaine, jota Eddie Van Halen kulutti surutta.
rokkarista radiojuontajaksi ja takaisin
8 vuotta sitten Van Halen oli hetken aikaa maailman suurin ja kaunein rockyhtye. Vuonna 1978 ensimmäisen albuminsa julkaissut nelikko oli levy levyltä kasvattanut suosiotaan. Viisi miljoonamyyntiin yltänyttä levyä, Eddie Van Halenin vallankumouksellinen kitarointi, Dave Lee Rothin räiskyvä persoona, tarttuvat ja omaperäiset rockbiisit ehkä myös muutama onnistunut covervalinta ja ennen kaikkea ahkera keikkailu olivat jo tehneet Van Halenista ison nimen. Vaikka jälkikäteen onkin helppo todeta, että suurmenestys odotti kulman takana, ei 1984-albumin ja etenkin maailmanlaajuisen, popklassikoksi sittemmin nousseen Jump-hitin suosiota osannut ennustaa kukaan. Vielä odottamattomampaa oli se, että reilun vuoden päästä kyseisen levyn julkaisusta Dave Lee Roth ei enää ollut Van Halenin laulaja. Van Halenin seikkailut melodisen hard rockin maailmassa jatkuivat Rothin eron jälkeen Sammy Hagarin kanssa 1990-luvun puolivälissä tapahtuneeseen välirikkoon saakka. Sekä Rothin että Hagarin aikaisilla kokoonpanoilla on tietysti omat fanaattiset kannattajansa, mutta moni fani (kuten allekirjoittanut) ymmärtää ja kuuntelee sujuvasti yhtyeen koko tuotantoa, laulajasta riippumatta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hittejä riitti Jumpin jälkeenkin, ja että Hagarin aikaisen kokoonpanon tekemät levyt saavuttivat peräti neljä Yhdysvaltain albumilistan ykkössijaa. Menestynein Roth-aikakauden albumi (1984) ylsi listalla parhaimmillaan "vain" sijalle 2. Vuoden 1996 Van Halen III -albumia ei taida kukaan muistella mielellään, tuskin edes albumilla laulanut Extremevokalisti Gary Cherone. Vuosituhannen vaihteessa yhtye oli tuuliajolla ja sen tulevaisuus vaikutti vähintäänkin epävar-
ta Crazy From the Heat, mutta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Roth toimi muun muassa radiojuontajana ja hän esiintyi laulajan ominaisuudessa vain satunnaisesti.
Entä sitten Dave Lee Rothin ura Van Halenin jälkeen? Miehen sooloyhtyeessä soitti melkoisia soitinvirtuooseja: kitaristi Steve Vai, basisti Billy Sheehan ja rumpali Gregg Bissonnette. Kokoonpanon kaksi ensimmäistä levyä Eat'em And Smile ja Skyscraper menestyivät mainiosti (vaikkakin selvästi Van Halenin levyjä kehnommin), mutta niiden jälkeen Rothin ura on ollut jyrkästi laskussa eivätkä hänen levynsä ole miellyttäneet sen kummemmin faneja kuin kriitikoitakaan. Vuonna 1996 julkaistu Van Halen -kokoelma (Best of Volume 1) sisälsi kaksi uutta Rothin laulamaa kappaletta, mutta tuolloin olosuhteet eivät vielä olleet suotuisat yhteiselle kiertueelle tai kokonaiselle levylle. Seuraavana vuonna Rothilta ilmestyi hupaisa omaelämäkerKun kaikki oli vielä hyvin.
Runsas tupakointi oli vaatinut veronsa, eikä tupakka valitettavasti ollut ainoa nautintoaine, jota Eddie Van Halen kulutti surutta.
Rothin paluu Van Halenin keulakuvaksi syyskuussa 2007 alkaneelle paluukiertueelle oli melkoinen yllätys. Yllätys ei ollut se, että kiertue oli Yhdysvalloissa yksi vuoden tuottoisimmista.
wsoy
49
Van Halen
David Lee Roth tuli jäädäkseen toistaiseksi
DAvID lEE roTh alias Diamond
klubikunto määrittää areenatason esiintymiset
David Lee Roth ja 80-luvun esiintymisasut. Tyylikästä ja kiiltävää.
D
50
Dave osaa nauraa 80-luvun parhaimmille ja pahimmille tyylikeksinnöilleen ja on ajan myötä oppinut jopa pitämään studiotyöskentelystä.
TEkSTI HetA Hyttinen / mArcel AnDers tHe interView PeoPle kuvAT wsoy
avid Lee Rothin työkalenteri on näyttänyt viime aikoina huomattavan erilaiselta verrattuna viimeiseen yli 25 vuoteen. Paluu Van Halenin riveihin, uuden albumin äänittäminen ja työskentely yhtyeen kanssa olivat kuitenkin kuin aikahyppy menneeseen. "Mikään ei ollut muuttunut, olemme aikaisemminkin työskennelleet määräajoin. Bändissä oleminen on vähän kuin etsisi oikeaa sekoitussuhdetta kilpa-auton polttoaineeseen. Viimein löytyy se oikea resepti, joka motivoi ja saa homman käyntiin niin taiteellisesta kuin henkisestäkin näkökulmasta." "Nyt tuon reseptin löytymiseen vaadittin se, että olemme tehneet tahoillamme kukin paljon erilaisia töitä ja kokeneet pari lääketieteellistä 'läheltä piti' -tilannetta. Sen jälkeen voi miettiä, miten paljon arvostaa tätä kyseistä juttua. Oma vastaukseni on, että vitun paljon enemmän kuin mitä tein aikoinaan", David myöntää. Myös tietyt kulmat ovat hioutuneet aikojen saatossa. "Vihaamiansa asioita voi kasvaa rakastamaan. Minä vihasin aina studiosessioita, ne tuntuivat kuin olisi joutunut koulussa kokeeseen. Studio tuntui mikroskoopilta, joka vain paljastaisi epätäydellisyyteni." "Tänä päivänä osaan arvostaa puutteitani. Olen kuin suosikkifarkut, jotka eivät ole täydelliset, mutta mitä enemmän niitä käyttää, sitä kallisarvoisemmat niistä tulee ", Diamond Dave heittäytyy runolliseksi. "Äänestäni kuuluu kaikki se, mitä olen kokenut ja sitä ei voi ostaa, se pitää elää. Ja sama homma pätee Van Halenin soittoon, joka on tänä päivänä paljon syvällisempää." "Olemme kohdanneet kuolevaisuutemme ja palanneet albumi kädessämme", Lee Roth kiteyttää.
David Lee Roth myöntää, että vain ikä ja kokemus ovat tuoneet Van Halenin siihen pisteeseen, missä nyt ollaan. Uusi A Different Kind Of Truth -albumi on juuri julkaistu ja yhtye aloittaa Yhdysvaltain-kiertueensa 18. päivänä helmikuuta Louisvillestä. Myös kiertueet Euroopassa, Japanissa sekä Australiassa ovat tutkinnan alla. Verrattuna yhtyeen ensimmäiseen "salakeikkaan" piskuisessa newyorkilaisklubissa tammikuussa tulevat esiintymispaikat ovat valtavia areenoita ja halleja. "Jos pystyimme esiintymään ilman suurta produktiota Café Wha?:ssa, pärjäämme ihan missä tahansa. Bändi on huikeassa vireessä ja olemme harjoitelleet kuukausia", Lee Roth kertoo lisäten, että mikäli bändi on hyvässä klubitason keikkakunnossa, se tarkoittaa sitä, että myös areenalla on mahdollista saada hyvä show aikaiseksi.
Eivät kaikki 20 vuotta sitten hauskat vitsitkään toimi enää. Sama homma pätee tanssiliikkeisiin ja hiustyyleihin.
Esiintyminen on ollut aina David Lee Rothille paitsi ilo, myös fyysisesti tuskaisa kokemus. "Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, jolloin se ei olisi sattunut. Muistan, miten 20 vuotta sitten kysyin kung fu -opettajaltani sitä, josko kipu loppuisi joskus. Vastaus oli 'ei, mutta liikkeet näyttävät koko ajan paremmilta'. Jos se ei satu, silloin ei tee asioita täysillä." Rock on perinteisesti nuoruutta ihannoiva laji. Davidin mielestä menneeseen ei pidä silti takertua epätoivoisesti. "Eivät kaikki 20 vuotta sitten hauskat vitsitkään toimi enää. Sama homma pätee tanssiliikkeisiin ja hiustyylei-
hin. 'What the hell was I thinking?' Vaikka sama energia on olemassa, asioita pitää päivittää." Yksi 80-luvun Lee Roth -sutkautuksia oli lause täydellisestä naisesta, jonka älykkyysosamäärä on 150, joka haluaa rakastella aamuneljään ja lopulta aamun sarastaessa muuttuu pizzaksi. Päteekö tuo edelleen? "Se on 80-luvun juttuja. Kun olin lapsi, ajattelin kuin lapsi, tiedätkös... Ehkä älykkyysosamäärää voisi nostaa 162:een ja pizzaan vaihtaa thaimaalaiseen ruokaan", Diamond Dave veistelee.
Työn sankarit
David Lee Rothin paluuta Van Haleniin on yritetty saada toteutumaan tositarkoituksella jo aikaisemmin ainakin pariin otteeseen. Dave ei vieläkään lupaa nykyisen päätöksen pitävän maailman tappiin asti. "Pidän muuttuvuudesta ja jännittävyydestä. Heti, jos asiat kääntyvät liian mukaviksi, ne eivät ole enää mukaansatempaavia."
"Tämä on bändi, joka on elänyt rankasti ja tehnyt töitä vielä rankemmin. Van Halen kiinnostava yhtye kaikilla osa-alueillaan. Emme ole tässä museoesineinä tai ironinen pilke silmäkulmassamme muistelemassa menneitä", David painottaa lisäten, miten suuri osa rock'n'rollista on enää vain parodiaa itsestään. Lee Roth tuntuu olevan tosissaan ja tinkimätön sen suhteen, että ihmiset ymmärtäisivät nyt julkaistun paluulevyn ja -kiertueen olevan osa aktiivisen yhtyeen toimintaa, ei vain rahastusta tai hassuttelua. Sama ideologia näkyy myös levyn sanoissa: "jos haluat olla munkki, sinun pitää keittää paljon riisiä". "Se tarkoittaa ankaraa työtä. Suureksi filosofiksi ei tulla kiipeämällä vuorelle, tai jos haluat soittaa kuten Eddie Van Halen, se on loputtoman treenauksen tie. Jos haluat esiintyä tällaisessa bändissä kerrottakoon, että me olemme harjoitelleet kolmena päivänä viikossa neljän kuukauden ajan tätä kiertuetta varten. Ja keittäneet paljon riisiä, hehe."
51
Uutuuksia ja uusintoja. Kuunneltuna, katseltuna ja luettuna.
arviot
52
[[[[[ kLASSIkko [[[[ eRInoMAInen [[[ HYvä [[ väLTTävä [eI SUoSITeLLA!
arviot
54 albumit
Leonard Cohen, Roy Wood, Herra Ylppö & Ihmiset... Dream Theaterin Jordan Rudess The Rolling Stones...
60 levyhylly
Onnistunutta otsatukka musiikkia
tamaan menneille vuosikymmenille pyllistämättä samalla kenellekään.
TeksTI Heta Hyttinen kuva nicke Borg
62 retro & boksit 65 erään biisin tarina
Anna mulle piiskaa (Apulanta)
66 Dvd & blu-ray
U2, Adelé ja PJ Harvey.
67 kirjat
Waltari, Metallica... Martin Scorsesen Hugo...
70 elokuva
IMperIal sTaTe elecTrIc onnistuu kumar-
IMperIal sTaTe elecTrIc
Pop War
Psychout Records
[[[[[
The hellacopTers -hemmo Nicke Anderssonin Imperial State Electric jatkaa luontevasti siitä, mihin yhtye jäi vuonna 2010 julkaistulla, bändin nimeä kantaneella debyyttialbumillaan. Jos edellislevyn aikaan musiikkia markkinointiinkin esimerkiksi "voimapop"-nimikkeen alla, Pop Warin kohdalla albumin voisi entistä vahvemmin kiteyttää "musiikiksi, jota voi ja ehkä jopa pitää esittää otsatukkakampauksessa". Tätä väittämää selvittämään mainittakoon esimerkkeinä Can't Shake It Off My Mind -biisi, joka voisi olla 1960-luvun The Beatlesin karannut rokkiäpärä, silti kunnioittaen vanhempiaan aina biisin päättävää soin-
turatkaisua myöten. Tammikuussa myös singlenä julkaistu Sheltererd In The Sand puolestaan sopisi kelvosti esitettäväksi Paul Stanleyn catsuitissa mahtipontisissa räjähtävissä lavasteissa niljakkuuden rajoja hipovine lanneliikkeineen. Varmaan pääsitte kartalle, mistä on kyse. Yhtä kaikki, albumi on kokonaisuutena kunnianosoitus kaikelle sille melodiselle musiikille, jota rockmusiikin historia on synnyttänyt ennen mobiililaitteiden aikaa. Valehtelisin, jos väittäisin, että Pop War on pidättelemätön rock'n'rollin tulivuorenpurkaus ja juuri siinä piileekin yhtyeen taika: Kun hyvä energia on valjastettu tietyllä tavalla nerokkaasti vain ajoittain purskahtelevaksi seokseksi, yhtyeen voiman vaikutus on huomattavasti tehokkaampi verrattuna siihen, että paahdettaisiin urku auki ja takki lepattaen albumin alusta loppuun saakka. Less IS more.
Melodiat kunniaan
se tehdään yhtyeen omaksumalla tyylillä. Nicke Anderssonin viehtymys esimerkiksi KISSin tuotantoon näkyy Imperial State Electricin kohdalla korvakarkkeja tarjoilevina melodioina niin laulu- kuin insrtumentaalipuolellakin. Pidän myös levyn laulustemmojen nostalgista tyyliä onnistuneena ratkaisuna. Tässä ajassa, jossa musiikista puhutaan usein "biiseinä", "paloina" tai "tuotoksina", on ilahduttavaa kuulla
Can't Shake It Off My Mind -biisi voisi olla 1960-luvun The Beatlesin karannut rokkiäpärä.
musiikkia, jossa kuulemaansa kappaletta voi kuvailla sanalla "laulu". Pop Warilla on kymmenen laulua, joissa on kunnon melodia, tarina ja ne toimivat omina kokonaisuuksinaan. Nimenomaan painottaisin tässä yhtälössä melodioita. Homma on vähän sama kuin vertaisi aiemmin mainitsemani The Beatlesin Let It Ben melodiaa ja Kylie Minoguen Can't Get You Out Of My Headia. Kumpikin ovat mainoita hittikappaleita, mutta ensimmäisen voi esittää leirinuotiolla niin, että sen tunnistaa. Pop Warin lauluja voi esittää vaikka okariinolla. Tai melodikalla.
info
Pop War -albumi julkasitaan 9. maaliskuuta.
www.imperialstateelectric.se.
Jos kuuntelee peräkkäin levyn avaavan Uh Huh -rock-rymistyksen ja albumin päättävän Enough To Break Our Hearts -kappaleen pitkine jousiosuuksineen, on mukavaa huomata, miten Nicke joukkoineen on onnistunut luomaan valitsemistaan elementeistä kokonaisuuden. Imperial State Electricissä ei olekaan kyse siitä, mitä tyyliä kappale edustaa, vaan siitä, että
53
arviotalbumit
Runollinen sanataituri edelleen iskussa
perinnetietoinen paketti.
TeksTI Markku HalMe kuva sony
leonarD cohenIn old ideas on vahvasti
leonarD cohen
Old Ideas
Sony
[[[[[
leonarD Cohen on runollinen sanataituri, joka jotenkin vain päätyi tuomaan tekstinsä julki musiikin tuella. Vuonna 1967 levytysuransa aloittaneen sankarimme myöhempiä, koko ajan harventuvaan tahtiin ilmestyneitä albumeita on ajan myötä yhä useammin tavattu arvioida pelkästään miehen täydellisyyden rajamaille hioutuneiden tekstien nä54
kökulmasta, mikä on jotakuinkin yhtä järkevää kuin kirjojen arviointi pelkän kansitaiteen pohjalta. Ja minähän en moisenlaiseen typeryyteen alennu. Edellisellä, uransa hajanaisimmalla ja heikoimmalla albumilla Dear Heather (2004) herra pääsi todistamaan rakkauden paitsi uutta luovan, myös haparoittavan voiman. Harhaisille teille Cohenin taisi ohjastaa pitkäaikainen taustalaulajatar ja nykyinen kainalokäpynen, taidokas jatsimimmi Anjani Thomas. Menestyksensä kivijalan eli naiseuden syvällisen ymmärtämisen sijaan Cohen antoi femakoille määräysvallan siis sovituksellisessa mielessä. Vahva miehinen ilmaisu upposi liian usein pettävien naisäänten upottavaan suomaastoon, ja kokonaisuus etsi ilmettään epämääräisiltä harhapoluilta. Nyt mies sai aikaan todella runsaan ja rikkaan, ehjästi kokonaisen ja vahvasti perinnetietoisen paketin, jossa "perinne" tarkoittaa Coheniakin vanhempia yleisluontoisia il-
miöitä. Suorimmin albumin nimeen viittaa umpikomea Darkness, jonka riffi ja rakenne nojaavat mitä vahvimmin Link Wrayn kuolemattomaan, huhtikuussa 54-vuotissynttäreitään viettävään Rumbleen. Kuten kaikki maailman
Old Ideasilla Cohen yltää viimeisten aikojen Johnny Cashin tasolle.
info
Cohenin Hallelujahklassikko oli joulukuussa 2008 viikon ajan sekä ykkösenä että kakkosena brittien singlelistalla. Heti X Factor -voittaja Alexandra Burken version alla oli Jeff Buckleyn kuuluisa tulkinta kappaleesta. Cohenin alkuperäinen versio oli samaisella listalla sijalla 36.
www.leonardcohen.com
parhaat biisit aina, tyylilajista riippumatta. Old Ideasilla Cohen yltää viimeisten aikojen Johnny Cashin tasolle sekä vakuuttavuudessaan että oman komean historiansa muistavassa varmuudessaan. Enää ei osaa sanoa, kumpi on näiden artistien yhteisen, muutaman harvan muun artistin (joiden joukossa ovat myös Tom Waits ja Nick Cave) kattavan kategorian ykkönen. Suoruutta ja rehellisyyttä, joka kivasti kiteytyy kappaleen Crazy To Love You lauseeseen "I'm old and the mirrors don't lie". Ja se peilikuva on aika hemmetin komea.
albumitarviot
anDy TIMMons banD
Plays Sgt. Pepper
Timstone
Jon balke baTagraf
Say and Play
ECM
lyhyesti
erikoinen supertrio
DIrk verbeuren Soilworkista, Devin Townsend ja Sven De Caluwe Aborted-yhtyeestä ovat perustaneet erikoisen sivuprojektin. Bent Sea -triolta on nyt julkaistu ensimmäinen omakustanne-ep nimeltään noistalgia. Tyylilaji mikäpä muukaan kuin grindcore!
www.bentsea.com
elDkvarn
De Berömdas Aveny
Emi Music Sweden
[[[[[
vihaan huipputaitavia kitarasankareita, jotka kaikissa mahdollisissa väleissä keskittyvät esittelemään omaa etevyyttään. Andy Timmons edustaa sitä fiksua laitaa, jossa taidot valjastetaan ja alistetaan palvelemaan yleistä hyvää. Tässä tapauksessa korvaamaan Beatlesin Sgt. Pepper's -albumin päällekkäiset laulu- ja kitaramelodiat, sopivaa soundimaailmaa kekseliäästi etsiskellen, mutta itsekeskeiset intohimot hilliten, niitä vain hallitusti hyödyntäen. Se tekee Andy Timmonsista pikemminkin sankaruuskitaristin. Toimivuustaso on kiitettävä. Ainoa vaikuttavuudeltaan vajaaksi jäävä pala on suuri rakkauteni, herkän hiljainen She's Leaving Home, joka vääntyy kitaristimme käsissä jotenkin liian siirappiseksi. kaikeksi onneksi sitä heti seuraavassa Being For The Benefit of Mr. kitessä Simmons käyttää mahdollisuuksiaan (tai oikeastaan velvollisuuttaan) perustellun (!) kitarasankaroinnin harrastamiseen niin upeasti, että moka antuu anteeksi saman tien.
MARkkU HALMe
[[[[[
Miltä kuulostaisi, jos minimalistinen elektro, 1970-luvun fuusio, länsiafrikkalainen wolof ja Björkistä inspiroitunut solisti kohtaisivat? kuin vastaukseksi Jon Balke Batagraf vyöryttää näennäisen eriparisista elementeistä vahvaa ja vangitsevaa musiikkia. Say and Play syntyi ideasta sovittaa yhteen modernin maailman äänistöä ikiaikaisiin rytmeihin. Multi-instrumentalisti Jon Balke, lyömäsoittaja Helge Andreas norbakken ja rumpali erland Dahlen ovat dynamo, jonka jauhama virta valaisee laulaja emilie Stoesen Christensenin hauraita tutkielmia ja Torgeir Rebolledo Pedersenin lyyrisiä purkauksia. Levyn lämmin syke hypnotisoi. Monikerroksisen pulssin virtaan istuvat niin elektrovempeleiden maankuoren liikkeitä simuloiva alataajuusleikittely kuin aineettomasti leijuva naissolistin ääni. varhaisfuusiosta muistuttavat sormioiden äänirekisterit luovat taas viileän vastavoiman äärelleen houkuttelevalle hehkulle. Toimii!
MATTI koMULAInen
[[[[[
eldkvarnin rokki kulkee ikämiesten varmuudella. Jo vuonna '71 myllynsä käynnistänyt eldkvarn ei ole liiemmin muotivirtauksia kumarrellut. varsinkin bluesista vaikutteita imenyt perusrockryhmä nauttii yhä kotimaassaan suurta suosiota vaikka merkkisaavutukset ovat menneiltä vuosikymmeniltä. Bändin järjestyksessä 24. albumi De Berömdas Aveny kulkee kunnioitettavalla reippaudella. Räväkkyydestä ei tingitä, ja lyyrisemmilläkin tunnelmilla on sijansa. kansaan menevä koruton musiikkityyli tukee laulusolisti Plura Jonssonin omaelämäkerrallisia sanoituksia. Bändin tavaramerkiksi muodostuneet suoraviivaiset ja nopeatempoiset raidat ovat iskeviä mutta pitemmän päälle itseään toistavia. Täytyy kuitenkin nostaa hattua bändille joka siekailematta kierrättää vanhoja aineksiaan ja onnistuu yhä silti kuulostamaan omalla tavallaan raikkaalta.
oLe neRDRUM
Tony Iommi jälleen työn parissa
JuhanI aalTonen anD heIkkI sarManTo
Conversations
TUM Records
The black keys
El Camino
Nonesuch
[[[[[
Legendaariset maailmanmainetta saavuttaneet suomijazzmuusikot ovat edelleen hyvässä soittokunnossa ja ilmaisunsa voimissa. Conversations-tupla pitää sisällään 16 biisiä Heikin omaa sävellystuotantoa, mutta myös yhdessä Junnun kanssa sävellettyä matskua. When I Was With You on mykistyttävä aloitus, jossa Junnu Aaltonen näyttää parastaan. Häntä ei olla turhaan pidetty Coltrane-henkisenä muusikkona. 76-vuotiaan Junnun soundi ja spritualistisuus häikäisee yhä. 72-vuotiaan Heikin muusikkous on niin ikään komeaa kuultavaa. Hän on loistava soolosoittaja ja säestäjä tenorisaksofonistille, seuraten tätä kuin hai laivaa. Tunnelmat kulkevat välillä myös freen puolella, mutta tietty tonaalisuus ja kauniit teemat eivät pääse kuitenkaan täysin riistäytymään käsistä. Improvisointi on tälle duokaksikolle oleellisinta kauraa. viisi vuosikymmentä kestänyt hedelmällinen yhteistyö kuuluu Conversationsilla komeasti.
PALe SAARInen
[[[[[
Juurevaan rockiin luottava ohiolaisduo The Black keys on parantanut jokaisella albumilla otteitaan kuin sika juoksuaan, mutta muutaman vuoden takaisen Brothersin valtavan menestyksen jälkeen heräsi suuret epäilyt sen suhteen, voivatko nämä retroilijat enää ylittää itseään uudella pitkäsoitolla? kuitenkin heti el Caminon alkumetreiltä käy selväksi, että kaikki epäilyt olivat turhia. oli kyse sitten Led Zeppelin -tyylisestä herkistelystä tai puhtaasta fuzzkitaratykityksestä, tuntuu, että el Camino on selvä rimankorotus edellisestä albumista. Tuottaja Dangermousen päästäminen mukaan laulunkirjoitusprosessiin on selvästi kantanut hedelmää, sillä kaksikko on laajentanut soundimaailmaansa entisestään, ja levy yllättää toinen toistaan hienommilla, yhdysvaltalaisen perinnemusiikin suuntaan kumartelivilla kappaleilla. Tästä on todella vaikea parantaa, mutta niin luultiin jo Brothersin jälkeenkin.
onnI kAUPPInen
IMusolMukesyöpään sairastunut Black Sabbath -kitaristi Tony Iommi on palannyt työn ääreen. Geezer Butler kertoi tammikuun lopussa Iommin säveltäneen kaksi uutta kappaletta tulevalle uudelle Sabbath-studioalbumille. Butlerin terveiset ovat luettavissa kokonaisuudessaan yhtyeen kotisivuilta
www.geezerbutler.com
hannI el khaTIb
Innovative Leisure Records
Will The Guns Come Out
[[[[[
Hanni el khatibin debyyttilevy on maukasta kuultavaa roisin garagerockin ystäville. Musiikissa on elementtejä bluesista, doo wopista, americanasta, rockabillystä ja punkista, ja kaikki soittimet ovat khatibin itsensä soittamia. Tämä takaakin sen, että levyllä on selkeä linja kauttaaltaan. kappaleet on esitetty voimakkaasti eläytyen, ilmaisu on pelkistettyä ja soundi tietoisen vastavirtainen. Analoginauhureiden kohina, päätesärölle menevät kitararaidat ja kuiva, yleensä lähes efektitön miksaus tekevät hyvää levyn konstailemattomalle yleisilmeelle. Soundimaailmassa löytyy sekä persoonallista kosketusta, että voimakasta näkemystä. kritiikkinä voitaisiin esittää, että paikoin khatibin vaikutteet kuuluvat läpi hieman liikaa biisimateriaalissa, mutta uskoisin, että diskografian laajetessa sävellyskynä teroittuu ja saa persoonallisemman värin. vakuuttava ensiesitys ja jatkoa odotellessa.
MASI HUkARI
AC/DC:n uusi albumi viivästyy
ac/Dc-leiristä kuuluu huolestuttavia huhuja. Brian Johnson kertoi vastikään jenkkiläisessä radio-ohjelmassa (the Cowhead Show) jonkun yhtyeen jäsenistä olevan sairas, ja sairaus on vaikuttanut myös yhtyeen suunniteltuihin uuden albumin äänitysaikatauluihin. Johnson oli haastattelussa silti toiveikas nimeämättömän jäsenen parantumisesta ja uumoili yhtyeen aloittavan äänitykset vielä loppuvuodesta.
55
arviotalbumit
penelope housTon
On Market Street
Glitterhouse Records
MusTasch
[[[[[
Penelope Houston tekee katkeran kaunista neo-folkkia 25 vuoden kokemuksella. Biisintekijänä hänen aiheensa käsittelevät genren perinteisten aiheiden kuten sydänsurujen, kaipuun ja vihan lisäksi myös yhteiskunnallisesti tiedostavampia aiheita kuten markkinavoimien epäoikeudenmukaisuutta ja USA:laista tekopyhyyttä. Pitkälti akustisiin soittimiin ja Hammond-urkuihin pohjautuva yleissoundi luo levylle ajattoman fiiliksen, kuitenkin samalla kuuluu, että levyä on tuotettu antaumuksella moderneissa olosuhteissa. on siinä ja siinä onko yleissoundi aavistuksen liian sliipattu Houstonin usein koruttomille ja suorasukaisille kielikuville ja pelkistetyn kauniille äänelle. kappaleiden sovitukset ovat joka tapauksessa taidokkaita ja dynaamisia, paikoin hillittyjä ja toisaalla suureellisia. Houstonin musiikillisen historian tuntien ei ole epäilystäkään, etteikö tämä olisi tekijänsä kuuloinen albumi. onnistunut kokonaisuus.
MASI HUkARI
Sounds Like Hell, Looks Like Heaven
lyhyesti
Sony Music
sIMulacruM
The Master and the Simulacrum
Inverse
[[[[[
Mustaschin musiikissa ei ole ikinä ollut varsinaisesti mitään omintakeista ja biisien tekstit ovat parhaimmillaankin banaaleja, mutta silti bändin musiikissa on jotain niin viehättävää, että kuulija jää aina toivomaan, että seuraavalla levyllä lupaukset lunastetaan. näin tälläkin kertaa. Sounds Like Hell, Looks Like Heavenin sävellykset eivät tarjoa paljoakaan uutta Mustaschin stoner-pohjaiseen soundiin, eikä kappaleissa ole sovituksellisestikaan lisättävää edellisillä levyillä saavutettuun linjaan. Positiivisena puolena voidaan kuitenkin sanoa, että levy ei ole niin tukkoisen ja täyteen soitetun kuuloinen kuin yhtyeen aiemmat tuotokset ja meininki on edelleen hyvää. Levystä nauttii parhaiten kun ei odota bändin olevan lunastamattoman potentiaalinsa veroinen, vaan kääntää nupit kaakkoon, heittää aivot narikkaan ja nyökyttelee päätään riffien tahdissa. kyllä tällekin paikkansa on. ehdottomasti.
MASI HUkARI
kISSalbumista elokuva?
[[[[[
nuorten jannujen proge-power-metallibändi lähtee todella kunnianhimoisesti debyytillään haastamaan Symphony X:n ja Dream Theaterin kaltaisia alan suuruuksia. Taitoa ja uskoa omaan näkemykseen koplalla tuntuukin olevan, sillä levy on kansitaidetta lukuun ottamatta täysin omin voimin laadittu. Levystä huomaa kriittisten korvien puutteen lähinnä biisien ajoittain ylilyövästä kikkailusta. Hetkittäin biisit vaikuttavat sekalaisista progeiluosista yhteen liimatuilta, toisinaan taas kokonaisuus jäsentyy luontevammin. Yhtye hahmottelee tunnelmia kuitenkin mukavasti jäljen vaihdellessa hyvin tymäkästä tykityksestä herkempään tunnelmointiin. Täydelliseen omatoimisuuteen ja kattavaan taiteelliseen kunnianhimoisuuteen nähden levy on komea suoritus. Silti maailman mittakaavassa, johon bändi itse itsensä suoraselkäisesti jo mitoittaa, jälki on "vain" erittäin kehityskelpoista.
kIMMo k. koSkInen
vuonna 1981 julkaistu kISSin konseptialbumi (Music From) The elder on kääntymässä myös elokuvaksi. Blabbermouth.netin mukaan brittiohjaaja Seb Hunter on suunnittelemassa levyn pohjalta leffaa, ja on nyt lähestynyt yhtyeen joukkoja tällä idealla.
www.elderthemovie. com.
Portnoyn uuden kokoonpanon albumi julkaistaan
sInIkka langelanD
The Land That Is Not
ECM
MaggIe reIlly
Looking Back, Moving Forward
Red Berry Records
[[[[[
Sinikka Langeland tutkii uusimmallaan folkin, jazzin ja tekstien kosketuspintoja, aineistonaan pohjoismaiset runoilijat edith Södergran ja olav H. Hauge. norjalaisen laulajan ja kanteleen taitajan työryhmä koostuu alan parhaimmistosta mukana ovat trumpetisti Arve Henriksen, suomalaisrumpali Markku ounaskari, basisti Anders Jormin ja saksofonisti Trygve Seim. viisikko luo albumiin harmonisen äänien kudelman, jossa vahvimmat sävyt piirtyvät ihmisyyttä ja olemassaoloa syvältä luotaavista, usein melankolisista "sanoituksista". Pohjoismainen kuulaus vuorostaan nousee äänimaiseman määrääväksi tunnusmerkiksi. kannel, mykistetty trumpetti ja fonin käheys pulppuavat kuin taivaankannen revontulet talvipakkasella. omintakeista on myös rohkeus sävyttää kokonaisuutta eksoottisilla vivahteilla, kuten Triumph of Being -kappaleessa.
MATTI koMULAInen
[[[[[
Tätä albumia on odotettu! Skotlantilaisen, nykyään jo yli viisikymppisen Maggie Reillyn laulusoundi on vielä tänäkin päivänä kauniin heleä. Reilly on taitava laulaja, jonka tulkinnat ovat vain syventyneet ajan saatossa. varsinkin 1980-luvun alkupään tuotanto, sekä etenkin yhteistyö säveltäjä/muusikko/tuottaja Mike oldfieldin kanssa ovat edelleen kuranttia tavaraa. Looking Back, Moving Forward -albumillaan Reilly varioikin tämän yhteistyön suurimpia hittejä kunnioittavalla tavalla ja hyvällä maulla hieman uudelleen sovitettuina. Uuden kasteen kokevat John Lennonille omistettu Moonlight Shadow, Family Man, To France ja soolotuotannon everytime We Touch. Tuotanto ja muusikoiden panos ovat niin ikään tasokasta kuultavaa. Uudet biisit, joita Maggie Reilly on myös itse kirjoittanut, ovat hyvässä balanssissa vanhan materiaalin kanssa. Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi poprokahtava Lucy.
PALe SAARInen
DreaM Theaterin ex-rumpali Mike Portnoy ja Purple-kitaristinakin tunnettu Steve Morse ovat laittaneet hynttyyt yhteen. Flying Colors -yhtyeen muina jäseninä toimivat Dave LaRue, neal Morse sekä Casey McPherson. Yhtyeen nimeä kantava albumi julkaistaan 27. maaliskuuta. Portnoy on julkaissut projektista myös videomateriaalia, joka löytyy YouTubesta.
TraceDawn
Lizard Dusk
Red House FMP
[[[[[
Tracedawnin edellisestä albumista on kulunut jo tovi, mutta nyt tämä pääkaupunkiseudulta ponnistava metallijyrä hakee uutta tuulta purjeisiinsa uuden albumin ja Amoralista kaapatun niko kalliojärven äänihuulien voimin. Lizard Dusk -nimeä kantava kiekko vakuuttaa heti ensisekunteilta lähtien, että se on teknisesti kovinta soittoa mitä kotimaamme kamaralla on hetkeen kuultu. Siitä syystä onkin erittäin valitettavaa, että albumi lässähtää loppuakohden kuin pahainen pannukakku. Jo muutaman raidan jälkeen tuntuu, että Tracedawn on näyttänyt kaikki korttit kädestään ja ässät hihoistaan, jääden pelaamaan vain tutuilla ja turvallisilla kaavoilla. Biisit toistavat toinen toisensa jälkeen samaa kaavaa, eikä kalliojärvi tunnu löytävän omaa paikkaansa yhtyeen viskinkarheana huutajana. Potentiaalia tässä olisi moneksi ja levy löytää kyllä paikkansa monen metallimiehen ja -naisen levyhyllyyn, mutta paremmankin tästä olisi saanut.
onnI kAUPPInen
Maidenkitaristilta sivuprojekti
Iron Maidenin Adrian Smith ja entinen SikThkeulamies Mikee Goodman ovat niin ikään julkaisupuuhissa oman Primal Rock Rebellion -kokoonpanonsa kanssa. Debyyttialbumi Awoken Broken julkaistaan helmikuun 27. päivänä. no Place Like Home -singlen videon voi katsastaa yhtyeen kotisivuilla.
www.primalrockrebellion.com.
56
albumitarviot
Velhomaista hittitykitystä
unohdettu säveltäjänero roy wooD kokoaa menneet vuosikymmenet pakettiin.
TeksTI antti ervasti kuva eMi
roy wooD
Music Book
EMI
[[[[[
roy Wood on arvostettu lauluntekijä, mutta hänen suosionsa on 1960- ja 1970-lukujen hittikausien jälkeen jäänyt harmittavan vähäiseksi. Tosin mies itse otti etäisyyttä 1970-luvun lopulla siirtymällä vaikeamman musiikin pariin. Music Book on kokoelma Woodin uran kohokohdista. 36 kappaleen tupla-cd on runsas paketti, mutta antaa lopulta vain kalpean aavistuksen miehen runsaasta tuotannosta.
Wood ehti vaikuttaa lyhyen aikaa Jeff Lynnen kanssa ELO:ssakin ennen Wizzardia ja soolouraa, mutta bändiä edustaa vain yksi raita, sekin bonuksena lopusta. Kokoelmassa painopisteenä on Roy Woodin omaperäinen 1950-luvun popista vaikutteita ottava teinisinfoniatyyli. Iso jousiorkesteri, kirkkaasti puhaltavat saksofonit ja mielikuvituksekkaat sovitukset ovat leimallisia tälle tyylille. Ei Woodkaan ole ollut immuuni ajan soundeille. Down to Zero kuulostaa juuri niin 1980-lukulaiselta kuin kaikki muutkin vuoden 1981 muodikkaat tuotokset. Roy Wood on itse päässyt peukaloimaan kokoelman sisältöä, mikä näkyy sekä hyvässä että pahassa. Totta kai miehellä on vahvin näkemys omasta urastaan, mutta melko omaperäisellä otteella mies on kursinut kappaleet kasaan. Esimerkiksi Moven I Can Hear The Grass Grow kuullaankin Status Quon 15 vuoden takaisena toki kulkevana versiona. Monista vanhoista kappaleista Wood ottanut mukaan tekemänsä
ihan uudet versiot, mikä ei välttämättä ole ihan huono ratkaisu. Esimerkiksi Moven vanha Beautiful Daughter on Carl Waynen kanssa hyvä päivitys nykypäivään. Myös Blackberry Wayn lisäjousitettu versio toimii komeasti. Mukaan ämpätty tuliterä kappale Lion's Heart on melko kehno. Toivottavasti se ei edusta Woodin tämänhetkistä säveltämisen tasoa.
Kokoelmassa painopisteenä on Roy Woodin omaperäinen 1950-luvun popista vaikutteita ottava teinisinfoniatyyli.
Toisaalta ei tällaisten näyttöjen ja mittavan uran jälkeen tarvitse odottaa enää mitään vaan toivottaa leppoisia eläkepäiviä 65-vuotiaalle herralle. Kokoelma suorastaan pakottaa tutustumaan tarkemmin Woodin ja Wizzardin koko tuotantoon.
www.roywood.co.uk
57
arviotalbumit
vernerI pohJola QuarTeT
Ancient History
ACT Music
wIley
Evolve Or Be Extinct
Big Dada
lyhyesti
Sara palaa levytystauolta
sTaM1na
Nocebo
Sakara Records
[[[[[
verneri Pohjola on paitsi huikea omintakeisen soundin ja ilmaisun omaava trumpetisti, myös monipuolinen ja kekseliäs säveltäjä. Ancient Historyn sävelkirjo ulottuu melankolisista balladeista, rennosti funkahtaviin jazz-teemoihin. Myös kokeellisen perkussiomaton varaan rakennettu luenta Björkin Hyperballadista on mielenkiintoinen. kvartetin vapautuneelta ja intensiiviseltä kuulostava ilmaisu on taidokasta, monipuolista ja sävyrikasta. kokonaispaketti on hienosti kasassa ja levy tarjoaa sopivissa suhteissa perinnetietoisia ja kokeellisia ulottuvuuksia, sekä kepeyttä ja tummia sävyjä. Tämä on musiikkia, jota tehdään aistit auki ja heittäytyen. Jokainen kvartetin muusikko tuo sävellyksiin panoksellaan hienoja ja vivahdekaita hetkiä kautta albumin keston. Ancient Dreamsin sointimaailma on akustinen ja eläväinen. Tätä levyä voi hyvällä omallatunnolla kutsua kotimaisen jazzin moderniksi klassikoksi.
MASI HUkARI
[[[[[
Grime-kummisetä Wiley ei lepää laakereillaan, vaan julkaisee uuden pitkäsoiton vain puoli vuotta kehutun 100% Publishing -albumin jälkeen. kehity tai kuole sukupuuttoon, komennetaan levyn otsikossa, ja kehittyä Wiley totta vie osaa, jopa itsekin ironisoimansa genrekehikon sisällä. nimibiisin maaninen uhkaavuus on alkuun puuduttavaa, mutta avautuu sitten tärkeäksi osaksi albumin kokonaisuutta. Iskulinjaraita Link Up murisee sellaisella taajuudella, ettei sen kuuntelu tietokonekauittimilla ole vaivan väärti. Basson päälle pudotellut vokaalipuolen rytmikoukut saavat jäyhemmänkin niskan liikkeelle. Skankin ja Weirdo vievät kuulijan lähemmäksi Wileya, toinen kotitanssiin, toinen mielen syövereihin. onkin huomattavan kiinnostavaa kuulla vaihteeksi tämän osaston tekijän omasta, sisäisestäkin maailmasta kuin ikävän usein artistibrändin päälle liimatusta getto-arjesta, josta kertoville teksteille toki on omat sijansa sillekin.
nIko ToISkALLIo
[[[[[
nocebo jatkaa edeltäjänsä linjoilla ainakin siinä määrin, että kyseessä on teemalevy, jossa nyt pureudutaan keinotekoisuuteen viihde- ja lääketeollisuudessa. Aihepiiri on tsunami-teemaa laajempi ja abstraktimpi, mikä tekee levystä helpommin sulatettavan, mutta myös vetää kuuntelemaan biisien merkityksiä tarkemmin. Tuottajaksi valjastettiin yhdysvaltalainen huipputuottaja Joe Barresi, joka tunnetaan mm. työstään Toolin ja Judas Priestin kanssa. Barresin ansiota lienee, että nocebo on äänimaisemaltaan edeltäjiänsä valtavirtaisempi. kitara- ja rumpusoundit ovat tukevampia ja yleissoundi
vIIMe albuminsa osalta Femmalla palkittu Sara julkaisee uutta musiikkia pienen tauon jälkeen. Se keinuttaa meitä ajassa -albumi näkee päivänvalon 7. maaliskuuta. Albumi on järjestyksessään yhtyeen kuudes.
Steel Pantherin juliste kiellettiin Briteissä
on iso ja suurellinen. Albumin kitarariffit sitä vastoin ovat tuttua Stam1naa; kiemuraisia ja melodisia kuvioita, joissa ei vältellä duurisävyjä tai atonaalisia osuuksia, jotka tuovat hymyn kuulijan kasvoille. eräs Stam1nan vahvuuksista onkin aina ollut yhteissoiton sekä sävellyksellinen ja sovituksellinen pilke silmäkulmassa, vaikka tekstien aihepiirit olisivatkin synkkiä ja kantaaottavia.
MASI HUkARI
värTTInä
Utu
Rockdillo
The cure
Bestival Live 2011
Sundaybest
[[[[[
Utu on värttinän 11. albumi, ja vaikka soittajia on jälleen vaihtunut, ei bändin soundi ole oleellisesti muuttunut sitten edellisten levyjen. värttinän ei tarvitsekaan muuttaa soundiaan, kun se oikea on näin hyvin brändäytynyt. Bändi päivittää itsensä tekemällä uusia kappaleita, joissa riittää sävyjä, värejä, herkkyyttä ja voimaa ihasteltavaksi. Siinä mielessä Utu on onnistunut kokonaisuus. Susan Ahon, Mari kaasisen ja Johanna virtasen kolmiääninen laulu on bändin keskeisin instrumentti, ja se on pysynyt hyvässä vireessä. kappaleet ovat loistavaa tekoa kauttaaltaan. Levy on sopiva kokonaisuus vauhdikkaasti eteneviä ralleja ja herkkiä tunnelmia, mutta jälkimmäinen vie hienoisesti voiton. Merkillepantavaa on myös oivaltava suomen kielen käyttö sanoituksissa. värttinä ei ole ollut vuosikausiin kansanmusiikkia tai etnoa, vaan silkkaa jäljittelemätöntä omaa itseään.
AnTTI eRvASTI
[[[[[
The Cure on sellainen ikiliikkuja, ettei yhtyeen livelevyä pistä pahakseen, vaikka tämä on laskujeni mukaan jo viides. Toisaalta tämä tupla taitaa olla niistä laajin ja kattavin: materiaalia on paljon alkuajoilta ja toisaalta mukana on myös sellaiset harvoin kuullut välikauden herkut kuin Let's Go To Bed, The Lovecats ja The Walk. Myös keskeiset myöhemmät biisit kuullaan sopivasti vähemmän tunnetuilla täydennettynä ja erinomaisesti äänitettynä. Tosin aika tekee Curellekin tepposensa. varsinkin nopeammat biisit menevät vähän lönköttelyksi, hankalammat palat kuten Walk ovat sympaattisesti hajalla ja varsinkin alussa on aistittavissa suoranaista kankeutta. Robert Smith loistaa kitaransoitossa, mutta miehen korkeimpiin nuotteihin pääsy alkaa olla vähän vaikeaa. Silti kahden ja puolen tunnin tai kolmenkymmenenkahden biisin pläjäys ekstaattisen yleisön edessä tuottaa vahvoja läsnäolon hetkiä.
MARkkU RoInILA
sTeel Pantherin Balls out -levyn kannen kuva on saanut jäyhät brittiläiset paniikkiin ja viranomaiset ovat kieltäneet albumin mainosjulisteet! onhan kuva roisihko, mutta voiko sen kanssa elää? Jokainen tehköön oman päätelmänsä...
velveTcuT
Electric Tree
Secret Entertainment
[[[[[
Pitkän matkan kulkeneen velvetcutin kolmas pitkäsoitto nojaa aiempia tuotoksia vahvemmin elektronisen musiikin elementteihin. electric Treetä kuunnellessa tulee Trent Reznorin tuotokset mieleen useaan otteeseen, ja lähinnä positiivisella tavalla. Räikeää industrialkaahausta ei albumilta löydy, mutta useat seesteiset kosketinosuudet sekä samplet paljastavat, että nine Inch nails -päällikkön tuotantoa on kuunneltu, luultavasti myös tämän salaista asetta Charlie Clouseria. vauhdikkaammat, säksätyksillä kyllästetyt poprock-osat ovat vähemmistössä: electric Tree on pääasiallisesti maalailevaa fiilistelyä, ja genressään varsin oiva tekele. Albumin kohokohtiin lukeutuvat hieno avausraita Climbing Up The electric Tree (Introduction) sekä kaunis Heroic Symphony. Ainoastaan lievä tasapaksuus jarruttaa antamasta levylle neljää tähteä. napinaa myös albumin lyhyydestä, materiaalia kun olisi mielellään kuunnellut vielä muutaman biisin enemmän.
Ben vARon
Brian May räppivieraisilla
Queen-legenda Brian May on ottanut uuden askelen elämässään, ja nyt miekkosen kitarointia kuullaan rap-biisissä. Dappy-nimisen räppärin Rockstar ft. Brian May -single julkaistaan 12. helmikuuta ja biisin video on jo nyt katsottavissa YouTubessa.
58
albumitarviot
you say france & I whIsTle
Angry Men
SPV
[[[[[
Leikkisää, pirteää, sympaattista indiepoppia. Tätä lajia on paljon ja joukosta on hankala erottautua. Joko se hoituu jännittävällä soitinvalikoimalla, persoonallisella laulajalla tai sitten vaan vanhanaikaisesti hyvillä biiseillä, joiden melodiat jäntevöintyvät päähän. Ruotsalainen You Say France & I Whistle (nimi on van Morrisonin biisistä) ei oikein loista millään edellämainituista tavoista, vaikka Angry Meniltä kolmisen hyvää biisiä (pirtsakka When Lovers Die, oMG ja afrosävyillä leikittelevät I'm on Your Side) löytyykin. Jotain perussympaattista bändissä on, mutta kun liian pitkän levyn mittaan ikävystyy, jossain on vikaa. vaikka loppupuolella tapahtuu positiivista kehitystä, yleisvaikutelmaksi jää silkka keskinkertaisuus ja perässähiihtäminen Arcade Fire-tunnelmineen ja afrosävyineen. You Say France & I Whistle vaikuttaa tarkkaan ottaen ison saksalaisen levy-yhtiön yritykseltä hyötyä Ruotsin indiebrändistä.
MARkkU RoInILA
Ronskia ja pehmeää ilmaisua
herra ylppö & IhMIseT
Mies ja Nainen
Sony
[[[[[
MaJ karMa -solisti Ylpön post punk -yhtye jatkaa kolmannella levyllään sujuvasti tutuksi tulleella tyylillään. Vahvuudet ovat tuttuja, heikkoudet samoin. Onneksi painotus on selkeästi hyvissä jutuissa. Mies ja nainen -levyn vahvuuksiin kuuluu Ihmisten jyhkeä soittotatsi. Osaa kuulijoista metallitaustainen ote saattaa häiritä, mutta se tuo ilmaisuun napakkuutta. Levy luiskahtaa pariin kertaan silkaksi heavyksi, ei vähiten raskaiksi äityvien riffien, karjunnan ja tuplabassarein höystetyn rumpaloinnin ansiosta. Mutta kuten ennenkin, yhtye taipuu harvinaisen monipuoliseen ilmaisuun. Metelöintiä ja muskelivääntöä tasapainottavat ansiokkaasti hellävaraisemmin tulkitut kappaleet. Mukana on lattarimausteita, pianotunnelmointia, ja rutkasti rautalankakitaraa. Maestro Ylppökin saa äänihuulensa kohdakkoin värähtelemään vallan siirappisesti. Uutena tyyllillisenä kokeiluna on Ikuiset, joka lienee saanut inspiraatiota Musen mahtavasta Knights of Cydoniasta. Levyn eittämätön vahvuus on myös varsin monipuolisesti iskevä biisimateriaali. Levyn avaava dynamiikalla toimiva Särö ja leijaillen jatkava Mies murtuu ovat hyvät esimerkit siitä, miten vaivattomasti yhtye ottaa haltuunsa ronskin ja pehmeän ilmaisun. Vaikuttavan synkkänä lepattava Se Seurustelee on tummasävyisenä mainio kontrasti kepeästi etenevälle ja perin positiivissävytteiselle Mustia hevosia -biisille. Levyn latistuu hiukan loppua kohti. Nimikappaleen viikatemainen rautalankarock ja Kotiteollisuuden tasatahtilykinnällään mieleen tuova Rautavaara Rulettaa eivät ole varsinaisesti huonoja, mutta eipä niistä juuri mitään jää käteen. Onneksi Öitä-lopetus käärii paketin komeasti. Sanoitukset ovat olennainen osa Ylpön arvaamatonta taiteellista näkemystä. Pahimmillaan se tarkoittaa myötähävettäviä ääliöriimejä, onnistuneimmillaan taas syvältä kouraisevia huomioita usein jopa samassa kappaleessa. Ylppö tuntuu petranneen taas ihmissuhdeperkauksensa lyyristä ulkoasua. Vaikka vaikutteet kuuluvat edelleen, Ylpön oma ironisen punkkarin romanttinen ääni kuuluu vahvana.
kIMMo k. koSkInen
Mary Mccartney
paul MccarTney
Kisses on the bottom
Hear Music/MPL
[[[[[
Sir Paulin uusi levy ei ole rock'n'rollia lainkaan, tehtäköön se heti alkuun selväksi. kyseessä on kokoelma iskelmämusiikkia viime vuosituhannen alusta, enimmäkseen 1920-1950 luvuilta. outona ratkaisuna levyllä on mukana myös kaksi uutta McCartneysävellystä, joista My valentine eroaa muusta materiaalista, koska se kuulostaa liian.. no, uudelta. Sovitukset ovat hyvin pienimuotoisia ja salonkikelpoisia: Pieni akustinen bändi, hieman jousia siellä ja puhaltimia täällä. Paul McCartneyn edelleen upeaa ääntä ei voi kuin ihastella ja ihmetellä. Se on miksattu hyvin pintaan ja laulussa on valloittavaa läsnäolon tuntua. sen jälkeen tämä levy tuntuu vähän vaisulta esitykseltä. Amerikkalaiset tulevat rakastamaan tätä levyä, enkä minäkään tätä huonoksi väitä. Päinvastoin, se sisältää varmasti täydellä sydämellä poimittuja ja tunteella esitettyjä ikivihreitä.
HARRI HAkAnen
www.ihmiset.fi
59
aki-Pekka sinikoski
McCartneyn taannoisella keikalla kuullun pop- ja rockklassikkovyörytyk-
Omat suosikit ja kaappien luurangot.
levyhylly
Jordan Rudess
D
60
lapsena JorDan ruDess kätki rakkaimman musa-aarteensa siniseen kaappiin.
TeksTIT elina Järvi kuva todd kaPlan
top
eMeRSon, LAke & PALMeR:
Tarkus Aloin kuunnella albumia aikana, jolloin olin juuri siirtymässä klassisesta musiikista rockiin. emerson sai koskettimet kuulostamaan hyvin voimakkaalta instrumentilta.
Lapsuuden muisteleminen herkistää muusikon. Hänen äitinsä menehtyi kaksi päivää ennen Dream Theaterin tammikuista Helsingin-keikkaa. "Ennen kuin lähdin Suomeen, kävin katsomassa äitiäni hoitokodissa. Sanoin, että hän on aina ollut suurin innoittajani. Ilman häntä en olisi koskaan päässyt näin pitkälle."
online-konservatorion rehtori
ream Theater -kosketinsoittaja Jordan Rudess on innoissaan teemahaastattelusta, jossa saa tuoda esiin suurimpia musiikillisia esikuviaan. Rudessin tämän hetken soittolista Opethin Heritage ja Steve Wilsonin Grace for Drowning käydään läpi nopeasti. Miehellä on kiire päästä ajatuksissaan 1970-luvulle. Yhdeksänvuotiaana Juilliardin maineikkaassa konservatoriossa klassisen musiikin opintonsa aloittaneesta Jordan Rudessista piti tulla konserttipianisti. Suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun kaverit alkoivat 1973 vuoden tienoilla kiikuttaa hänelle progelevyjä. "Löysin niistä todella siistejä juttuja, jotka muuttivat elämäni täysin. Rakastuin soundeihin, joita kiippareilla pystyy tuottamaan. Päätin lähteä musiikillisesti täysin eri suuntaan kuin perhepiirissäni toivottiin", hän hymähtää.
GenTLe GIAnT:
Jordan Rudess on 56-vuotiaanakin musiikkimies päästä varpaisiin. Silloin kun kosketinsoittaja ei ole lavalla, treenaa, kuuntele biisejä omaksi huvikseen tai matkusta kiertueella maasta toiseen, hän kehittelee omistamansa Wizdom Musicin kautta musiikin tekemisessä hyödynnettäviä applikaatioita. Hän on tunnettu myös julkaisemastaan opetusmateriaalista, omaa online-konservatoriota unohtamatta.
Free Hand Gentle Giant sekoittaa kiinnostavasti keskenään rytmejä ja rockin klassisempia piirteitä. kaikki bändissä soittivat ikään kuin eri sävelestä mutta kuitenkin yhteen.
GeneSIS:
Trick of the Tail
rick wakeman vaikutti soitinvalintaan
Suurimpia tienviitoittajia olivat Emerson, Lake & Palmer -yhtyeen Keith Emerson ja YES:n Rick Wakeman. Wakeman olikin lopulta henkilö, joka sinetöi Rudessin päätöksen vaihtaa piano kosketinsoittimiin. Merkittäviä inspiraation lähteitä olivat myös Jimi Hendrix, Pink Floyd, King Crimson, Genesis ja Rudessin äiti. "Kun Juilliardin-aikoinani treenasin Bachia ja Beethovenia, äiti tapasi tuoda eteeni kappaleita esimerkiksi Guys and Dollsista. Hän sanoi, että soita näitä!" Klassisen musiikin ja musikaalibiisien lisäksi Rudess muistaa lapsuudestaan hyvin erään salaperäisen sinisen kaapin. Koska nuori soittaja tahtoi vartioida aarrettaan tarkasti, hän sijoitti sen sänkynsä viereen. "Kaapissa oli kaikki Beatlesin lp-levyt. The Beatles oli ensimmäinen rockbändi, jota kuuntelin. Rakastin heidän musiikkiaan", sanoo Rudess.
Suurisoundista, yllättävää gloryrockia. Musiikissa on valtava energia, mutta kokonaisuus on hyvin harmoninen.
Äitini on aina ollut suurin innoittajani. Ilman häntä en olisi koskaan päässyt näin pitkälle.
"Koko elämäni pyörii musiikin ympärillä, ja kuuntelen lukuisia eri tyylilajeja. Kaikki elektronisesta klassiseen ja oopperasta rockiin kelpaavat", hän selvittää. Lempinimi kosketinsoitinvelho sopii kantajalleen: Rudess on itsekin on tittelistään selvästi imarreltu. Tosin hän myöntää, ettei kiipparivelhokaan kaikkea osaa. "En osaa esimerkiksi käyttää ruuvimeisseliä. Ja olen tosi huono puupuhaltimien kanssa. Yritin kaksi viikkoa opetella klarinetin soittoa, mutta jaksoin vain ihmetellä, mikä se hirveä tunne suussani oli", hän virnuilee ja purkaa analyyttisesti lempinimensä palasiin: "Kosketinsoitinvelho on herkkä hahmo, joka haluaa kaiken sujuvan lempeän kitkattomasti. Jos asiat menevät liian monimutkaisiksi, saatan sanoa, että anna tehtävä jollekin toiselle velholle."
info
Dream Theaterin Euroopan-kiertue jatkuu aina helmikuun loppuun saakka. Osoitteesta www. dreamtheater.net löytyy keikkapäivien lisäksi esimerkiksi John Petruccin kitaraklinikkavideoita.
Jordan Rudess vuonna 2006 New Yorkissa Radio City Music Hallissa. Kyseiseltä keikalta nauhoitettiin Dream Theaterin Score-livealbumi.
Bändi on todellisempi kuin koskaan
DreaM Theater kävi läpi raskaan mullistuksen syyskuussa 2010, kun yhtyeen rumpali ja perustajajäsen Mike Portnoy ilmoitti 25 vuoden jälkeen eroavansa yhtyeestä. Portnoy halusi pitää viiden vuoden tauon, muut bändissä eivät. "Uskoimme, että pitkä tauko saattaa olla paras ratkaisu Portnoyn, mutta ei Dream Theaterin, kannalta", kosketinsoittaja Jordan Rudess sanoo. Dokumentoitujen koesoittojen jälkeen yhtye kiinnitti rumpalikseen virtuoosimuusikko Mike Manginin, joka ammentaa voimakasta ilmaisutaitoaan ja muuntautumiskykyään muun muassa jazz- ja speedmetaltaustastaan. "Mangini on hieno mies ja tämän planeetan kovin rumpali! vaikka joillekin faneillemme kukaan ei voi koskaan korvata Portnoyta, ei Manginin lahjakkuutta voi olla huomaamatta." "emme olleet ennen ensimmäistä kiertuetta missään vaiheessa hänen taidoistaan huolissamme. Pikemminkin murehdimme omasta puolestamme", Rudess hymyilee. kosketinsoittaja iloitsee, että uudella A Dramatic Turn of events -albumilla vihaisuutta on paikattu eloisilla melodioilla. "Portnoyn aikana olimme menossa musiikissamme synkempään suuntaan. Tuoreella levyllä riisuimme pois asiat, jotka eivät tuntuneet itsellemme läheisiltä ja lisäsimme tilalle sellaista, johon vilpittömästi pystyimme samastua. näin ollen levy on kaikkein lähimpänä sitä, millaisia Dream Theaterin jäsenet ihmisinä ovat. Albumi on rehellinen, esiinnymme siinä hyvin todellisina." A Dramatic Turns of events oli yhtyeelle ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa, mihin he pystyvät ilman Mike Portnoyta. vaikka Rudess ylistää Dream Theaterin ex-rumpalia lahjakkaaksi mieheksi, hän huomauttaa, ettei tämä ollut yksin kaikesta musiikin tekemisestä vastuussa. "kun Mike lähti, jouduimme näyttämään, että pystymme edelleen tehdä hyvää musiikkia. vaikka uusi levy syntyikin koko bändin yhteistyönä, minä ja John Petrucci olimme kappaniin leiden pääsäveltäjiä. niin asia on todellisuudessa ollut jo pitkään."
61
arviotretro & boksit
Erilaisen ajan erilaiset tytöt
vuoden 1978 ajan kullanneeseen viattomuuteen ja vapauteen.
TeksTI Heta Hyttinen kuva universal / david wedgBury
The rollIng sTonesIn some girls -boksi on aikamatka
pienentyvää maailmaa kohden
The rollIng sTones
Some Girls Super-Deluxe Edition
Promotone B.V.
[[[[[
lähTökohTaIsesTI The Rolling Stonesin jättiboksin julkaisu vain yhden albumin ympärille kasattuna kokonaisuutena on tälle ajalle hyvin ominainen ilmiö, jota ovat harrastettu esimerkiksi myös Pink Floydin leirissä. Aika (ja otollisten kuluttajien rahatilanne) lienee jo siinä pisteessä, että tuotantokustannuksiltaan hinnakkaan boksin kasaaminen on nähty myös levy-yhtiöpuolelta taloudellisesti järkevänä ideana. Onneksi tässä tapauksessa ainoa, joka nauraa, ei ole vain levyn julkaisija, vaan myös Rollari-faneilla on aihetta hymyyn. Paketti on koottu pieteetillä ja siihen on koottu käytännössä kaikki tuolta ajalta
62
järkevästi irronnut materiaali aina vuonna 1978 Pariisissa otetusta posterista ja albumiin liittyvästä muusta printtisälästä hellyyttäviin (promotarkoituksiin tehtyihin) musiikkivideoihin sekä liveotoksiin. Liikkuvaa kuvaa olisi mieluusti katsonut lisääkin, sillä vaikka aika onkin yrittänyt saadakin upotettua hampaansa materiaaliin, taltioinnit ovat sekä kuvallisesti että ääneltään hyvin säilyneitä.
info
Live in Texas '78 -dokumentti ( josta on otettu tähän boksiin muutamia live-esityksiä) julkaistiin uudelleen viime vuoden lopulla.
www.rollingstones.com.
Jos virallisesti julkaistu studioalbumi on jo kaluttu loppuun, boksin mukana tulee toinen samanmoinen albumin sessioista ylijääneitä kappaleita. Rollarit tekivät studioalbumia varten kaikkiaan nelisenkymmentä biisiä, joista nämä "ylijäämätkään" eivät ole yhtään pöllömpiä. Päin vastoin. Yhtye olisi voinut kasata näistä bonareista hyvinkin onnistuneen studioalbumikokonaisuuden. Boksin mukana tulee mielenkiintoinen satasivuinen kirja, jossa Rollarit kertovat ajasta ja elostaan Some Girls -albumin synnyn aikaan. Tarinoista käy ilmi hyvin ajan kuva, jolloin esimerkiksi yli 30-vuotiaita rokkareita pidettiin jo kehäraakkeina. Maailman asteitteinen pienentyminen käy taas ilmi esimerkiksi New Yorkin vaikutuksena Mick Jaggerin sanoituksiin. Kirjan kuvamateriaali esimerkiksi kansimateriaalin hahmottumisesta 1970-luvun puolivälin keikka-arvioihin tukee hyvin aikatrippiä, jolle joutuu väistämättä tämän boksin avatessaan. Ja sillä matkalla on kivaa.
retro & boksitarviot
Helmihilloa kukkuramitoin
pearl JaM
Vs. / Vitalogy Collector's Edition Box Set Epic Legacy
tutti niiden vetovoimaa ja ominaispainoa. nyt teospari julkaistaan uudelleen massiivisena magnum opuksena 2009 valmistuneen Ten Collector's edition Box Setin konseptilla. Boksi saattaa olla piintyneimmille faneille tuttu jo ennestään, sillä mahtipaketti lanseerattiin jo viime vuonna ensin netissä niin sanottuna direct-to-consumer-tuotteena. valtava kysyntä vakuutti levypamput siitä, että Pearl Jam ei ole päässyt unohtumaan. niinpä kolme cd-levyä, viisi lp:tä, c-kasetin, kirjan sekä fanisälää plektrasta keräilykuviin sisältävä järkäle tuodaan myös perinteiseen jakeluun. kansio kattaa kaiken oleellisen sekä runsaasti ekstraa. Bonusraitojen lisäksi mukana on konserttitallenne Bostonin orpheumista sekä kasetti Self Pollution -radio-ohjelmasta (1994), jossa kuullaan muun muassa Mudhoneya ja Sonic Youthia. oheinen kirja syventää kuultua ja nähtyä omakätisin merkinnöin vajaan kahden vuosikymmenen takaa. kollektiivisen muistin aikakapseli herättää elävästi mieleen hetket ja aistimukset vastahan tuo kaikki koettiin eilen!
MATTI koMULAInen
[[[[[
pearl Jam nousi maailman tietoisuuteen debyytillään Ten (1991), joka ei ollut kuitenkaan mikään välitön hitti vaan keräsi kuulijoita verkkaiseen tahtiin. Samaan aikaan hyökynyt grunge-aalto tempaisi seattlelaisbändin mukaansa, mihin osa yleisöstä ja mediasta suhtautui ristiriitaisin tuntein. Yksille Pearl Jam oli nirvanan perässähiihtäjä, toiset taas tunnistivat yhtyeen kiistattoman potentiaalin ja eddie vedderissä alan vakuuttavimman uuden solistin. Paineisessa ilmapiirissä syntyneet vs. (1993) ja vitalogy (1994) osoittivat epäilijöille, että kyseessä oli aito asia. Pearl Jam sai breikkauksen jälkeen peräperää aikaan kaksi albumia, jotka olivat paitsi huimia kaupallisia menestyksiä, myös sisällöllisesti vahvoja kokodanny clincH
naisuuksia. Tummanpuhuva maailmankuva, raspinen sointi, dramaattinen sävellysjälki ja vankkumaton energia olivat levyjen ydin. kaikki muu vain kar-
Devinin opaskierros Townsendin musiikkiin
DevIn TownsenD proJecT
Contain Us
Inside Out Music
ääntä. Mielenkiintoisin anti löytyy albumikommenttien muodossa. vaikka iso osa näiden sisällöstä on yksinkertaista "kuka soitti mitäkin ja millä instrumentilla" -osastoa, löytyy kommenttiraidoilta myös paljon merkitysanalyysiä ja luotauksia taiteilijan henkisiin ja sävellyksellisiin prosesseihin. visuaalisen tarjonnan taso vaihtelee. keikkatallenteet ja musiikkivideot ovat viihdyttäviä ja laadukkaita, mutta 40+ nettivideon nostaminen dvd-ekstroiksi on tällaisessa paketissa hieman kyseenalainen ratkaisu. Jos kokonaiskuvan muodostaminen Townsendin taannoisesta tuotannosta on ollut vaikeaa, niin tämä boksi on kutsu tutustumaan musiikkiin uudelleen artistin itsensä harvinaisen avoimen opastuksen saattelemana. Presentaation taipumus yhdistää syvällinen itseanalyysi ja lapsellinen pieruhuumori ei ole helppoa pureskeltavaa, mutta Townsend helpottaa tehtävää vetoamalla riittävän laajalle emotionaaliselle kentälle. Paikoin kuulija on jopa liian lähellä artistin henkilökohtaisia tuntemuksia, toisaalla hän saattaa olla huvittunut yksinkertaisesta hölmöilystä. Tai sitten voi vain viihtyä hyvän musiikin kanssa.
MASI HUkARI
[[[[[
DevIn Townsendin viimeisimmät neljä levyä muodostavat kokonaisuuden, jonka keskiössä on hänen henkilökohtaisen ja taiteellisen elämänsä uudelleenmäärittely ja pyrkimys tehdä ansioitunutta musiikkia riippuvuuksista ja negatiivisista vaikutteista vapautuneena. Contain Us -boksi summaa miehen viiden vuoden katharsiksen mallikkaasti. kahdeksan levyn paketti sisältää paitsi albumeiden ki, Addicted!, Deconstruction ja Ghost muodostaman tetralogian, myös runsaasti lisämateriaalia, jotka osiltaan avaavat kuulijalle osia Townsendin visiosta. Bonus-cd:illä tarjoillaan sekä julkaisemullistavaa musiikillista elämystä näiden joukossa ei ole, mutta liekö tuo ihme, kun priima-aines on jo laitettu levyille. Dvd:t ovat vuorostaan ahdettu täyteen kuvaa ja
wessel de groot
mattomia kappaleita että demoja. Mitään
63
Aku Syrjä Eppu Normaali
Experience Maple drums.
Express yourself with Legend Series.
The new Legendary Maple tone of Masters Premium Legend is warm, resonant and extremely versatile due to its thin ply shells and revolutionary Fat Tone Hoops. For decades, the Masters Series has been synonymous for trust and reliability. Pearl made those drums to express yourself to the fullest!
Maahantuonti ja markkinointi:
SMI - Scandinavian Musical Instruments Oy Puh. (09) 5870456 e-mail: smi@smi-music.com
www.smi-music.com www.facebook.com/PearlFinland
Anna mulle piiskaa (1996)
hitteihin lukeutuva kappale syntyi pakon edessä vain tunteja ennen ensiesitystään.
TeksTI Ben varon kuva PoP Median arkisto
erään biisin tarina
apulannan suurimpiin
"MeIllä oli siihen aikaan hyvä noste päällä, ja oltiin sovittu että bändi tulee Jyrki-ohjelmaan esittämään seuraavan albuminsa avausraidan. Päivämäärä lähestyi, ja eihän minulla mitään biisejä ollut valmiina. Kirjoitin biisin edellisenä yönä mun senaikaisessa kusisessa solukämpässä Haagassa. Sointukiertoa olin pyöritellyt jo jonkin aikaa, ja taisi se näppäilyosuuskin olla jo olemassa. Mutta tosiaan, seuraavana päivänä vein jätkille laput biisistä ja se treenattiin Jyrkin eteisessä kuntoon." "Voin kyllä rehellisesti myöntää, että ideanani oli tehdä Mitä kuuluu -biisi uusiksi. Se oli siinä vaiheessa hittikappale, ja Timo Tolkin sanoja lainatakseni mitä sitä biisiä vaihtamaan kun edellinenkin myi hyvin", Wirtanen nauraa.
Kokeilu kannatti. Anna mulle piisnen, enemmänkin kokoelma erilaisia tekstikaa -single myi yli 30 000 kappaletta, mikä rivejä. Mikä ei kuitenkaan tarkoita että ne oli ennenkuulumatonta cd-single-markkilainit olisivat paskoja. Minulla oli sellainen noilla. filosofia, ettei kappaleessa tarvitse Anna mulle piiskaa on jo noin 15 olla yhtä kantavaa teemaa, vaan vuotta vanha kappale. Millaisia fiilikesimerkiksi pari kolme riviä saavat siä hitti säveltäjässään nykyään hetoimia omana kokonaisuutena." rättää? Singlen menestystä ei myöskään "Äänite on monella tapaa epähaitannut Levy-yhtiön kokeilu tuotonnistunut. Siihen aikaan Garbage teen hinnoittamisessa: siinä missä Anna mulle piiskaa oli kova juttu, ja biisiin pitikin tulla muut yhtiöt myivät singlejään reilullöytyy albumilta Garbage-henkinen yksinkertainen la neljälläkymmenellä markalla, Kolme. bassoraita, mikä kuitenkin unohAnna mulle piiskaa oli ensimmäinen info tui siihen laittaa. Aivan selkeä kymmenen markkaa maksanut cdsingle, mikä aiheutti kuohuntaa alal- Apulanta työstää täl- moka siis. Ja toiseksi, kyllä osa lä hetkellä seuraavaa niistä omista sen aikaisista laulula ilahduttaen samalla faneja. pitkäsoittoaan, joka "Se oli Levy-yhtiön Arskan aiilmestyy "lähitulevai- maneereista vähän naurattaa nysuudessa". Apulanna kyään. Mutta pitää muistaa että van nerokas ajatus. Oltiinhan me biisi on tehty aikanaan aivan helsiinä aikaamme edellä, ja aika no- keikkakalenteri ja muut uutiset päivitvetin tosissaan, ja ilman sitä ei peasti muut yhtiöt seurasivat petyvät sivulle www. ehkä nyt oltaisi tässä." rässä", Toni muistelee. apulanta.fi
Biisi oli itsellenikin mystinen, enemmänkin kokoelma erilaisia tekstirivejä.
Lauluntekijä ei myöskään lähde kiistämään, etteivätkö Anna mulle piiskaa -kappaleessa kuuluisi vahvasti 90-luvun vaikutteet kuten Nirvana. "Olin siihen aikaan parikymppinen, ja siinä iässä fanittaa aika täysillä asioita, ja vaikutteet tulevat tällöin vahvemmin läpi. Ja kuuleehan samaa biisirakennetta paljon edelleen. On se vaan helppo lähettää kertosäe lentoon polkaisemalla särö päälle." Kappaleen mystisiä lyriikoita on koitettu analysoida milloin mihinkin suuntaan. Säkeistöjen välillä on vaikea löytää punaista lankaa. "En edes ole varma mistä se kappale kertoo... 'Anna mulle piiskaa' oli hyvä laini joka kannatti laittaa kertosäkeeseen, se on hyvää yhteislaulukamaa. Biisi oli itsellenikin mysti65
arviotdvd & blu-ray
Hyvästi Amerikka
kelpo dokumentissa u2 palaa achtung Babyn syntysijoille Berliiniin.
TeksTI aleksi kinnunen kuva docPoint
DavIs guggenheIM
From the Sky Down
Universal
[[[[[
u2:n Achtung Babyn julkaisusta tuli viime vuonna täyteen 20 vuotta. Vaikka pyöreiden kunniaksi albumista julkaistiin nippu erilaisella tilpehöörimäärällä tukevoitettuja versioita, suurin kiinnostus kohdistui esimerkiksi Epämiellyttävä totuus ja It Might Get Loud -elokuvista tunnetun Davis Guggenheimin Achtung
66
Babyn syntyyn pureutuvaan dokumenttielokuvaan, joka valitettavasti oli mukana vain uusintajulkaisun tyyriimmillä versioilla. Achtung Baby (1991) on paitsi U2:n täysipainoisin ja ehkä The Unforgettable Firen ohella paras levy, tärkeä tienhaara yhtyeen uralla sekä yksi onnistuneimpia suunnan muutoksia popin historiassa. Berliinin muuri oli kaatunut, eikä jättimäiseksi The Joshua Tree (1987) -albumin myötä paisunut irlantilaiskvartetti ollut sekään pysyä koossa. Amerikkalaisen juurimusiikin pökkelön tarkastelun vastalääkkeen, uudenlaisen sielukkuuden ja uskottavuuden, yhtye löysi yhdistyneen Saksan (pop)historiallisesti merkittävästä pääkaupungista. Elokuva antaa ymmärtää, että Berliini tavallaan palautti U2:n postpunk-juurilleen. Ilmaisuksi muodostui kulmikkaan kirskunan sijaan erityisesti The Fly -kappaleen myötä ilakoiva rocktähtiroolileikittely, joka johti edelleen Zoo TV -multimediasirkuskiertueeseen.
herkulliset historiapätkät
Achtung Baby on näytellyt suurta roolia. Elokuva olisi silti voinut olla kiinnostavampi. Dokumentin pääpaino on viime kesän Glastonburyn-keikkaan valmistautuvan yhtyeen muisteloissa. Paikoin runolliseksi äityvää pohdiskelua kuuntelee mielikseen, mistä huolimatta kiinnostavinta materiaalia ovat Achtung Baby -ajan sekä varhaisemmat filmipätkät, joita on ilmeisesti ollut käytössä esimerkiksi Berliinin reissulta rajallisesti. Hienoista hetkistä voi mainita kohtauksen, jossa tulevasta "Zoo TV:n hulluudesta" vielä tietämätön ja viattoman näköinen yhtye löytää studios-
Elokuva antaa ymmärtää, että Berliini tavallaan palautti U2:n postpunkjuurilleen.
info
U2:n 350°-kiertueen kolmas osa jatkuu helmikuussa 2012 Etelä-Afrikassa. Sen jälkeen Etelä-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin jatkuvan kiertueen "special guesteina" ovat mukana muun muassa Muse, Lenny Kravitz sekä Snow Patrol.
www.u2.com.
Hallittu ja teknisesti odotetun laadukas From the Sky Down pitää otteessaan ainakin ne, joiden elämässä
sa Onen sävelmän Mysterious Waysin väliosasta. Tai sen, miten yhtyeen "taidekoulu" Brian Eno äänittää hullun lailla elämöivän Bonon kiekumista Pride-kappaleessa ja Larry Mullen Jr:n metallista rummutusta Zoo Stationissa. Tai miten Anton Corbijn tallentaa yhtyettä valokuviinsa. Elviksen takki, Lou Reedin lasit ja Jim Morrisonin housut kuten Bono kertoo elokuvassa muodonmuutoksestaan pukivat supertähteä selvästi stetsonia ja buutseja paremmin.
dvd & blu-ray
aDelé
Live At The Royal Albert Hall
XL Recordings
kirjatarviot
honey aalTonen
Cisse Häkkinen
Johnny Kniga
[[[[[
Maailmaa kiertäneellä ja nyt vuoden myydyimmän albumin tittelin napanneella Adelélla on syytä olla onnellinen. ei kaikille suoda samanlaista mahdollisuutta kuin tällä kuvankauniille brittineitoselle, jonka positiivinen energia voisi jo yksin täyttää koko Royal Albert Hallin. Aitous ja tarinankerronta ovat aina olleet Adelén vahvimmat puolet ja vihdoinkin ne pääsevät kunnolla oikeuksiinsa dvd:n välityksellä. keikan aikana tuleekin selväksi, että kaikki sanat, sävelet ja eleet rakentavat tarinaa, jota kutsutaan tänä päivänä Adeléksi ja se onnistuu pitämään otteessaan koko puolitoista tuntisen setin ajan jättäen janoamaan lisää. Tämä onkin upea puoli koko paketissa. vaikka on kuultu countrycoverit ja hittikimarat Rolling In The Deepeineen, nähty dokumentti kulissien takaa Adelén päivästä ja keikan lopussa putoavat konfettisatteet, jää sisimpään kalvamaan halu saada lisää, koska tarina kaiken takana on yksinkertaisuudessaan vain niin kiehtova.
onnI kAUPPInen
[[[[[
Muusikko, toimittaja ja Fennica-levyliikkeen taustahahmo Honey Aaltonen avaa teoksessaan Suomen ensimmäisen oikean rocktähden, Cisse Häkkisen, omalaatuista hahmoa ja legendaa. Aaltosen eläytyvä ja tarinoiva ote kantaa liki loppuun asti. Hugo krister "Cisse" Häkkiselle rock oli työ, rooli ja elämäntapa. Hurriganes-yhtyeen basisti ei ollut ulkomuodoltaan mikään adonis, mutta röyhkeyttä ja asennetta uhkuva rasvaletti löysi ihailijansa. Hurriganesin keikat äityivät usein hikisen hurjiksi rockorgioiksi. Suihinotto kesken keikan ei ollut tavatonta, Aaltonen väittää kirjassaan. Häkkinen oli siviilielämässä sovitteleva, lojaali mies, joka oli kirjaimellisesti valmis antamaan vaikka paidan päältään. Itsesuojeluvaistoa olisi saanut olla enemmänkin. Alkoholi vei Häkkisen ennenaikaiseen hautaan vain 39-vuotiaana. valitettavasti Cissen ylpeys, Sami-poika, seurasi isänsä jalanjälkiä: 34-vuotiaana kuolleen basistin sanotaan muistuttaneen Cisseä hämmästyttävän paljon.
nIInA HoLM
ross halfIn
Voittamaton Metallica
Gummerus
[[[[[
Maailman suurin metalliyhtye on fanikirjastonsa ansainnut. Metallicasta kirjoitettujen niteiden määrä liikkuu jo kymmenissä, eikä bändin kirjabisnekselle näy loppua. Metallica-kirjaperheen uusinta tulokasta ei ole tarkoitettu kuitenkaan luettavaksi. voittamaton Metallica on valokuvateos, jonka takaa löytyy yhtyeen virallisena kuvaajana jo yli 20 vuotta jumpannut Ross Halfin. Tanskalaissyntyinen Halfin on rockin historian menestyneimpiä valokuvaajia, joka on taltioinut lukuisia levynkansia ja julkaissut kirjan myös Iron Maidenista. Halfin julkaisi edellisen teoksensa Metallica kuvina (Like) vasta 2006. Uusi kirja tulee toisin sanoen melko nopeasti, mutta varmasti myös sille on tilauksensa fanien keskuudessa. visuaalisesti teos on odotettua laatutyötä. Halfin on huipputaitava kuvaaja, eikä 230-sivuisen järkäleen layoutissa ole valittamista. Myös tekstiä löytyy useampi sivullinen, muun muassa Lars Ulrichin alkusanojen ja Halfinin haastattelun muodossa.
seaMus MurPHy
pJ harvey
TUoMAS RISkALA
Island
Let England Shake: 12 Short Films by Seamus Murphy
[[[[[
Harvey nappasi viime vuonna jo toisen Mercurypalkintonsa englannin sotia käsittelevällä ja maanläheisesti toteutetulla Let england Shake -levyllä, hienolla teoksella, joka tuntuu vain parantuneen kuuntelun myötä. Palkittu valokuvaajaa ja kriisialueilla työskennellyt Seamus Murphy toteutti elokuvallisen maailman jokaiseen albumin kahteentoista kappaleeseen. Murphyn matkoillaan ympäri talvista Britanniaa kuvaamia, liikkuvaa ja pysähtynyttä kuvaa yhdisteleviä lyhäreitä julkaistiin jo viime vuonna "musiikkivideoina". kauniit, karut ja brittihenkiset lyhärit istuvat rock-kuningattaren kappaleisiin. vaikka tulos on ehkä turhan odotetunlainen, pääasiassa karua brittiläistä luontoa ja ihmisiä jylhästi tutkivat kauniit kuvat väkevöittävät hienosti musiikkia, esimerkiksi All and everyonessa. Iholle päästään katkelmissa, joissa Harvey säestää itseään kitaralla, autoharpulla tai taputuksin ja myös ääniraita on kuvaustilanteesta, kuten nyt upeassa The Words That Maketh Murderissa.
ALekSI kInnUnen
ozzy osbourne, chrIs ayres
Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet
Like
[[[[[
ozzy osbourne terveysoppaan kirjoittajana on outo asetelma. Jos alkaa matkia ozzyn noudattamaa elämäntyyliä, ei todennäköisesti elä kovin vanhaksi. Mutta siinähän kirjan vitsi piileekin. ozzy on rankoilla elämäntavoillaan hankkinut valtavasti kokemuksia lääkäreistä ja psykiatreista. näistä kokemuksista "tohtori osbourne" alkoi pitää The Sunday Times -lehdessä kysymys- ja vastauspalstaa, jonka annista Chris Ayres on koonnut kirjan. ozzy antaa vastauksia paitsi terveysongelmiin myös seksiin ja ihmissuhteisiin liittyviin kysymyksiin. vastaukset ovat kieli poskessa heitettyä läppää ja maalaisjärkeen perustuvaa vakavampaa pohdintaa, jolla ei tietenkään ole mitään tieteellistä pohjaa. ozzyn tosielämän seikkailut lääketieteen ja psykiatrian maailmassa ovat kieltämättä viihdyttävää luettavaa, mutta ilkeämielinen voisi haukkua opusta tyhjänpäiväiseksi rahastukseksi.
JUSSI HUHTALA
67
arviotkirjat
vistä levyarvioista huolimatta Waltarista ei tullut koskaan todella suurta nimeä. Yhtye ehti tehdä jättiyhtiö EMI:lle kolme levyä. Waltarin eklektinen tyyli ei kuitenkaan sopinut varmoja hittejä hakevalle yhtiölle, ja tiet erkanivat 1998. Musiikkitoimittaja Pauliina Tuomola kertaa Waltarin pitkää ja vaiherikasta uraa perustamisesta nykytilanteeseen. Rennolla otteella kirjoitettu historiikki on Waltarin oloinen: rönsyilevä, hiomaton ja hiukan kotikutoinen. Kuvitus katkoo Tuomolan tekstiä tiuhaan. Tuomola tunnustautuu esipuheessaan Waltarin pitkäaikaiseksi faniksi. Ihailu näkyy kirjassa toisaalta tervetulleena asiantuntemuksena, toisaalta objektiivisuuden kaihtamisena. Tuomola ei itse esitä analyysejä tai arvioita, vaan antaa yhtyeen ja muiden haastateltavien ilmaista näkemyksiään. Teos on jokseenkin sekava ja tarinan kaari jää syntymättä. Tuomola liittää Waltarin vaiheet aikaan ja paikkaan melko ansiokkaasti. Useaan kertaan kirjoittaja muistuttaa, miten maailma on muuttunut toiseksi suhteellisen lyhyessä ajassa. Kun Waltari 1990-luvun alkuvuosina teki läpimurtoaan Euroopassa, sai yhtye yrittää ja erehtyä kaikessa rauhassa. Toisin olisi nyt: internet uutisoisi jokaisen liikkeen, horjahduksen ja miltei aikeenkin. Lähes 400-sivuinen Waltari-teos sisältää kattavan diskografia-
Vain mielikuvitus rajana
kärtsy Hatakan luotsaama walTarI on itsepäisesti kulkenut kotimaisen metallin kokeellisempaa laitaa. entinen vientitoivo nauttii nyt pienempien piirien kulttisuosiota.
TeksTI niina HolM kuva PoP Median arkisto
p paulIIna paulIIna TuoMola
Waltari Suomimetallin pioneerit Like
[[[[[
vIIMe vuonna 25-vuotisjuhlaa viettänyt Waltari on värikäs crossover-metalliyhtye, joka pakenee määritelmiä. Jo Waltarin esikoislevyllä, Monk Punkilla (1991), soi metallin lisäksi rap, punk, funk ja bluespohjainen hevi. 90-luvulla yhtye ammensi musiikkiinsa elektronisia vaikutteita ja kokeili jopa taidemusiikkia. Yhteistyö saamelaisen Angelin tytöt -yhtyeen kanssa avasi Waltarin musiikkia etnon suuntaan. Waltarin huippuhetki osui 1990-luvun puoliväliin, aikaan, jolloin Suomi haki asemaansa Euroopassa ja kaikki ulkomailta saatu huomio otettiin kiitollisena vastaan. Waltari saavutti suosiota etenkin Saksassa, mutta nousi levylistoille myös Hollannissa, Tanskassa ja Tshekissä. Uutterasta keikkailusta ja kiittä-
Uutterasta keikkailusta ja kiittävistä levyarvioista huolimatta Waltarista ei koskaan tullut suurta nimeä.
listauksen sekä tietopaketin haastatteluista ja lähteistä, joita kirjoittaja on kirjassaan hyödyntänyt. Vaikka Waltari ei kaikkia odotuksia koskaan lunastanutkaan, on mielikuvituksen voimaa ylistävä yhtye kirjansa ansainnut.
68
Lehtipisteistä!
www.episodi.fi
arviotelokuvat
ToIMITTanuT JUSSI HUHTALA
Kunnianosoitus elokuvaklassikoille
Martin scorsesen hugo on visuaalisesti loistelias aikuisten satu ja ensimmäisiä vakavasti otettavia 3d-elokuvia.
TeksTI Jussi HuHtala kuva iMage.net
ITalIanaMerIkkalaInen Martin Scorsese on ollut elokuvaohjaajien kärkinimiä 1970-luvulta alkaen. Sudenpesä-elokuvalla (1973) alkanut mestariteosten putki ja etenkin näyttelijä Robert De Niron kanssa tehdyt modernin elokuvan klassikot kuten Taksikuski (1976) ja Kuin raivo härkä (1980) ovat nostaneet hänet yhdeksi merkittävimmistä nykyohjaajista. Ensi marraskuussa 70 vuotta täyttävä Scorsese on 2000-luvullakin pysynyt voimissaan, mistä osoituksena ovat muun muassa ohjaustyöt Gangs of New York (2002) ja The Departed (2006).
hugo
valMIsTusMaa Ja -vuosI: Yhdysvallat 2011 ohJaus: Martin Scorsese pääosIssa: Ben Kingsley, Asa Butterfield, Sacha Baron Cohen ensI-IlTa: 17.2.2012
info
Hugo perustuu Brian Selznickin teokseen The Invention of Hugo Cabret, joka on julkaistu suomeksi nimellä Hugo Cabret. Tarina on kerrottu kirjassa sekä kuvakertomuksena että tekstinä.
[[[[[
Scorsesen uusi elokuva Hugo on ohjaajalta aivan uusi aluevaltaus. Se on 1930-luvun Pariisiin sijoittuva kolmiulotteinen seikkailufantasia, joka perustuu Brian Selznickin kirjaan. Asa Butterfieldin esittämä nimihenkilö on rautatieasemaa majapaikkanaan pitävä 12-vuotias orpopoika. Hänen isänsä (takaumissa nähtävä Jude Law) oli kellojen valmistaja, joka kuoli tulipalossa. Isältään kellojen mekaniikan salat oppinut Hugo huoltaa aseman kelloja ja yrittää korjata perimäänsä mekaanista miestä. Välillä Hugo joutuu pakoilemaan häntä jahtaavaa asemapoliisia (Sacha Baron Cohen). Asemalla hän tutustuu myös salaperäiseen kojunpitäjään (Ben Kingsley) ja hänen kummittyttäreensä (Chloë Grace Moretz). Elokuvan puolivälissä alkaa ymmärtää miksi Scorsese on valinnut Selznickin fantasiatarinan elokuvansa aiheeksi. Tarina muuttuu Charles Dickensin romaanien tarinoita muistuttavasta pikkupojan seikkailusta kunnianosoitukseksi elokuvan historialle ja mykkäelokuvien klassikoille.
70
elokuvatarviot
Scorsese tunnetaan paitsi ohjaajana myös elokuvahistorian suurena asiantuntijana sekä klassikkoelokuvien restauroinnin ja säilyttämisen puolestapuhujana. Hugossa nähdäänkin viittauksia George Mélièsin Matka kuuhun -elokuvaan, Lumiére-veljesten klassikkoon Juna saapuu asemalle ja Charlie Chaplinin ja Buster Keatonin komedioihin. Henkeäsalpaavan komealla visuaalisella otteella toteutettu Hugo on siitä harvinainen kolmiulotteinen elokuva, että se on muutakin kuin lasten tai teini-ikäisten kevyttä viihdettä. Vaikka päähenkilö on pikkupoika ja tarinassa on fantasia-aineksia, se on elokuvan taikavoimasta muistuttava kiehtova aikuisten draama, josta toki lapsetkin voivat nauttia. Hugo sai peräti 11 Oscar-ehdokkuutta, joista jokainen on varmasti paikallaan. Kultaisen maapallon parhaasta ohjauksesta Scorsese jo pokkasikin. Kävi Oscar-gaalassa miten kävi, Hugo on kaikki huomionosoituksensa ansainnut.
top Elokuvia joita odotan.
taru Mäkelä ohJaaJa
filMikaMari
RISTo RäPPääJä JA vIILeä venLA.
ylIlyönTI
alkuperäInen nIMI: Carnage valMIsTusMaa Ja -vuosI: Ranska, Saksa, Puola, Espanja 2012 ohJaus: Roman Polanski pääosIssa: Jodie Foster, Kate Winslet, Christoph Waltz, John C. Reilly ensI-IlTa: 10.02.2012
nyt räppäämässä myös Juha Muje. Rantasilan Marin kanssa perustamme Juha Muje -fanclubia. Hän on kaikkien naisten kultamussukka!
CARnAGe
[[[[[
Polanski on ollut aina Pakko nähdä -listalla. Siitä lähtien kun livahdin alaikäisenä isosysterin vanavedessä katsomaan vampyyrintappajat vanhassa Maximissa.
uransa aikana vain muutaman komedian ohjannut Roman Polanski tarraa modernin vähäeleisten draamakomedioiden pariin valjuissa merkeissä. kaksi keskiluokkaista pariskuntaa tapaa keskustellakseen lastensa välisestä tappelusta. näennäisen kohtelias, sovitteleva ilmapiiri hälvenee, ja tapahtumat eskaloituvat hiljalleen kohti törmäyskurssia, jossa pariskuntien omia ongelmia puidaan viskin voimalla ja filosofiat mittelevät. vaikka hauskoja hetkiä syntyykin taitavien näyttelijöiden toimesta, jäävät keskustelut etäisiksi. Lyhytelokuvan tavoin alustukset vähiin jättävä elokuva tähtää teatterimaisen farssin tuntuun hahmojen tiukoilla kemioilla ja painostavan verkkaiseksi rytmitetyllä huumorilla. kohtaukset eivät kuitenkaan pääse todella pinnan alle laihalla tarinalla ja etäisillä hahmoilla.
MIkAeL HeLenIUS
kohtaamisia oli niin koukuttava Hällfors-Cantell -yhteistyön tulos, että pitää nähdä lisää. väkevät tarinat sukupolvien ketjuista kiinnostavat aina.
härMä
valMIsTusMaa Ja -vuosI: Suomi 2012 ohJaus: JP Siili
info
Taru Mäkelä tekee fiktioita ja dokumentteja, elokuvaa, teatteria ja kuunnelmaa. Mäkelä sai Jussi-ehdokkuuden duunarikomediasta Varasto, joka tuli teattereihin vuodenvaihteessa.
pääosIssa: Mikko Leppilampi, Lauri Tilkanen, Pamela Tola ensI-IlTa: 17.2.2012
[[[[[
Jp sIIlIn (Ganes, Blackout) ohjaama ja käsikirjoittama Härmä sijoittuu 1800-luvun eteläPohjanmaalle puukkojunkkarien aikakauteen. välitalon komealla tilalla kaivataan työn jatkajaa, ja kaksi veljestä joutuu taistelemaan perinnöstä. Juopotteleva ja tappeleva esikoispoika esko (Mikko Leppilampi) on perintöjärjestyksessä ensimmäinen, mutta suoraselkäinen Matti (Lauri Tilkanen) on isännän (esko Salminen) suosikki. Härmää markkinoidaan kotimaisena lännenelokuvana. väkevät puukkotappelukohtaukset ja veljesten välille nousevat jännitteet tuovatkin mieleen vaikkapa Sergio Leonen klassikkolänkkärit. Laajakangaskuvaus tuo Pohjanmaan lakeudet komeasti esiin. Tarina on sujuva ja viihdyttävä mutta hieman liian tosikkomainen ja melodramaattinen: huumoria jää kaipaamaan.
JUSSI HUHTALA
71
filMikaMari
TäHTITAIvAS TALon YLLä
Kun sanat eivät riitä.
kotialbumi
Ikimuistoisia kohtaamisia
varrella on koettu unohtumattomia hetkiä B.B. Kingin tapaamisesta kiinnitykseen kanadalaisen strippiklubin housebändinä.
TeksTiT Heta Hyttinen ja esa Kuloniemi kuvaT HBtB:n KotialBumi
Honey B. & THe T-Bonesin matkan
Honey B. & The T-Bones täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 30 vuotta. Esa Kuloniemi ja Aija Puurtinen kävivät läpi omien sanojensa mukaan äärimmäisen epäorganisoidun valokuva-arkistonsa, josta löytyi hienoja muistoja matkan varrelta. HBTB ja yhtyeen voimakaksikko on reissannut vuosien mittaan akselilla Kanadasta Thaimaahan, jossa myös Esa joutui todistamaan erään soittopelinsä tuhoutumista. Huomionarvoista on myös yhtyeen pistämätön tyyli, joka sai Kuloniemen nauramaan monta kertaa kuvia läpi läträtessä. Honey B. & The T-Bonesin pyöreiden juhlimista jatketaan myös huhtikuussa ilmestyvässä Rytmin seuraavassa numerossa.
Aija on tässä mielestäni todella kaunis. Esiisn tulee jotain sellaista, hänen sisäiselleen maailmalleen ominaista spirittiä. Kuva on otettu 1989 keikalla Iisalmen ravintola Koljonvirrassa. Aijalla oli siihen aikaan tällainen intialais-look. Veikkaisin, että kuvan on ottanut Aijan systeri Soila Puurtinen.
73
kotialbumi
Albert´s Hall oli 80-luvun lopulla yksi Toronton keskeisiä alan klubeja, ja tämä kuva on sieltä ensimmäiseltä Kanadanrundiltamme 1989. Oikealla näkyy Much Musicin kuvaaja-toimittaja, joka teki meistä pienen dokumentin. Tämän keikan jälkeen Kanadassa alkoikin tapahtua monia hienoja asioita ja palasimme sinne vuoden päästä uudelleen.
Pasi Rytkösen ottama kuva vuodelta 2001 Rauma Bluesin bäkkärillä. Kuvassa mina (vas.), Jarmo Nikku ja Sonny Landreth. Pääosassa on kuitenkin Sonnyn Gibson Les Paul, johon oli asennettu mullistava tietokoneohjattava virityssysteemi. Landreth oli meidän molempien kotijumala sliden saralla ja Nikkukin puristaa kitaraa siihen malliin, että "tällainen pitäisi saada".
Matti Niemen ottama kuva ennen vuosituhannen vaihdetta. Matti otti Rytmiin kuvia ja saimme samalla kätevästi niistä uudet promokuvat. Lasit ovat hienot, niissä on sellaista ylikalevisorsaa tai -kekkosta.
info
Esa Kuloniemen isännöimät Ghettoblues- ja Ghettobillyilllat jatkuvat Helsingin Juttutuvassa seuraavan kerran 25. helmikuuta, tarkemmat tiedot illoista www.juttutupa.com. HBTB:n kuulumiset osoitteesta: www.hbtb.net Aija ensimmäisellä todella isolla keikallamme Puistobluesin päälavalla 1986 ja kuvaajana Jarmo Hoppula. Tuo husaaritakki vakiintui tuon jälkeen osaksi hänen habitustaan ja sittemmin sellainen myös annettiin lahjoituksena hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Paraisilla vuonna 1989. Siellä oli joku rock-tapahtuma, jossa esiintyivät myös Dingo ja Peer Günt. Taustalla meidän vakiautomme ja vasemmalla autosta huolehtinut Ismo Puurtinen hienoissa housuissaan. Luottomiksaajamme Timo Itkonen istuu vänkärin paikalla. Joku antoi mulle ton hatun keikan jälkeen ja tuon jälkeen sitä ei ole nähty mun päässäni. Meillä oli aina tuohon aikaan tyhjä jääkaappi, joten keikkailu oli sikälikin hyvä homma, että siellä sai aina ruokaa, näköjään tässäkin on sämpylä kädessä.
Islannissa noin tunnin lauttamatkalla Reykjavikista matkalla keikalle Westman Islandille, joka näkyy taustalla. Se on pieni kalastajasaari, jossa todella kiteytyy islantilainen riehakkuus. Kuva on vuodelta 1989. Hieno maa ja hieno kansa!
74
Risto Pylvänäinen
kotialbumi
Tässä ollaan Juttutuvassa vuosituhannen alussa. Säestämme joogaguru Petri Räisästä, joka örisee mongolialaisella kurkkulaulutekniikalla. Huomaa Shiva ikkunalla!
Vuoden 1989 Kanadan-kiertueeseen kuului kahden viikon kiinnitys Thunder Bayn Mount Park -hotellissa, joka oli myös strippiklubi. Hotelli oli ihan kauhea ja meidän huoneemme (hirveä läävä) klubin yläpuolella. Muistan edelleen Fleetwood Macin biisin Everywhere, ja miten se jytisi huoneeseen, kun ensimmäiset punaniskat tulivat katsomaan strippausta, ostamaan seksuaalisia palveluita ja juomaan aamukaljoja. Näin ollen hotellissa ei tullut juuri vietettyä aikaa, joten hengailimme kaupungilla, esimerkiksi Hoito-ravintolassa, joka on kuin 50-luvun suomalaisen maaseutukaupungin asemaravintola.
Keikalla 1999 Thaimaassa Koh Mak -saarella pidetyssä joogaretriitissä jooga on ollut meille mieluisa harrastus 90-luvulta lähtien. Rami Hakalan hedelmätarjottimesta ja pesukoneen puolasta valmistetulla resonaattorilla höystetty kitara oli mun vakio-retkikitara, mutta joku istui sen päälle traktorin lavalla juuri tästä illanvietosta lähtiessämme, eikä siitä enää koskaan tullut kalua.
Vuosi 2000 ja Puistoblues. Kuvan pääosassa on B.B. Kingin Lucille-kitara, statisteina minä ja oikealla Mika "Sikke" Sikström, silloinen Järvenpään BluesJazz Diggarit Ry:n puheenjohtaja. Tämän kuvan ottamiseen vaadittiin hieman Lucillen hoitajan voitelua. Tapasimme myös itse B.B:n samana päivänä. Kuvaaja on Pertti Ñurmi.
Vuoden 1996 Puistobluesin taltioinnin juontaja Mikko Kuustonen joutui kiirehtimään Ruisrockiin suursuosikkinsa Jackson Brownin keikalle, joten hän delegoi mulle ja Ville Vilénille The Bandin Rick Dankon haastatteluvastuun. Rick kuoli tästä kolmen vuoden päästä, mutta oli hienoa kuulla, miten hän lauloi tuolloin edelleen kuin enkeli ja soitti bassoa omintakeisella tyylillään.
Kiertueella Kanadassa. Kun mielialaa on pidettävä yllä kaikin tavoin, tässä mikä lie hetken hellyys valloillaan Timo "Obelix" Itkosen kanssa.
75
kotialbumi
Albert Järvisen myyttinen Roadrunner Stratocaster-kitara Telecasterin kaulalla. Mä tutkin aikoinaan tämän kitaran syntyhistoriaa Soundin artikkelia varten, ja myöhemmin juttu päätyi Honey Aaltosen Hurriganes-kirjaan. Kuvan otti kitaran silloinen haltija Jaku Havukainen. Samainen kitara oli myynnissä ainakin vielä vuonna 2010 liki 50 000 eurolla.
Semifinalissa 1997, vasemmalla Gary Primich, sitten minä, Aija, Shorty Lenoir sekä viiksekäs rumpali, jonka nimi on jo paennut päästäni. Austinilainen Gary oli sydämellinen ihminen ja yksi ikäpolvensa suuria bluesharpisteja, mutta kuoli valitettavasti muutama vuosi sitten yliannostukseen. Tässä vaiheessa ongelmia ei vielä ollut, mutta lopulta Garyssa henkilöityi kaikki se raadollisuus, mitä aktiivinen rundaaminen voi pahimmillaan tehdä henkilökohtaiselle elämälle.
Olimme 1998 Intiassa Chennaissa sikäläisessä instituutissa eteläintialaisen laulun ja rytmiikan opintomatkalla ja päädyimmekin opastamaan paikallisia äänentoistoteknologiassa. Eero Hämeenniemi pyysi meitä "tekemään jotain" ennen Saraswati-salissa pidettyä konserttia ja jeesaamaan äänentoistovastaavia suotuisamman lopputuloksen saavuttamiseksi.
Porin kaupunginjohtaja luovutti B.B. Kingille Porin kaupungin avaimet vuoden 1995 Pori Jazzin yhteydessä ja vastapalvelukseksi B.B. sainasi Esa Kuloniemen Stratocasterin! Olin paikalla Ylen toimittajana ja kuvan otti silloinen taisteluparini toimittajuudessa eli Ville Vilén. Tuon jälkeen kitaraan on kertynyt paljon muitakin nimmareita, kuten Bo Diddley, Jimmie Vaughan, Dick Dale... mutta kruununa edelleen on headstockin B.B:n nimmari.
76
Tuntematonta sotilasta mukaillen: Suomalainen sissimuusikko osaa tehdä keikalla olonsa mukavaksi. Aija meditoi Puistobluesin tuulisella ja kylmällä bäkkärillä vuonna 2000.
42,90
6 numeroa
Törmäsimme Daniel Lanoisiin viime kesän Pori Jazzissa Black Dubbin huippukeikan jälkimainingeissa hotelli Vaakunan edessä. Kotijumalan kohtaaminen oli tietenkin myös ikuistettava, varsinkin kun tapaaminen sujui niin ystävällisissä merkeissä. Seuraavana aamuna Daniel tuli uudestaan vastaan torilla ja heilutteli jo pitkältä. Tässä huomaa hyvin sen, miten muusikkous on jakamista: sä jaat itsestäsi jotain muutakin kuin vain esiintymisen, on se sitten tietoa tai ystävällisyyttä. Muutamalla sanalla voi olla suuri merkitys toisen uraan.
Tilaa Rytmi
Lähetä tekstiviesti: rytmi kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon 172 33.
esim. rytmi kesto tiina tähti tähtitie 1 10100 tähtelä 25
tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. viestin hinta on 0,95 euroa.
TiLausHinnaT · Rytmi ilmestyy 6 kertaa vuodessa · 12 kk kestotilaus 42,90 euroa · 12 kk määräaikaistilaus 45,00 euroa · Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. · Hinnat sisältävät ALV 9 %. TiLaajapaLveLu: · puh. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 8-16) · tilaajapalvelu@popmedia.fi · www.rytmi.com
kesToTiLaus · Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan tilausnumero. osoiTTeenMuuTos · Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rytmi.com.
Tilaan RyTMin!
Kestotilaus, 6 numeroa 42,90 Määräaikaistilaus, 6 numeroa 45,00
nimi: lähiosoite: Postinumero: Puhelinnro: Postitoimipaikka: syntymävuosi:
Seasick Steven kanssa LP46:n bäkkärillä niin ikään viime kesän Pori Jazzissa. Mä toin Steven vuonna 2005 VR:n makasiineille, kun juuri kukaan ei vielä tiennyt hänestä ja nyt se on iso nimi, joka esiintyy vain rockfestivaaleilla ei missään, missä lukee nimessä blues. Se on sellainen yhden hengen kapina kategorisointia vastaan ja toisaalta myös sitä, että hän pitää bluesin hengissä. Ei se ole vain fossiilien musiikkia, jota pitää esittää yhdenlaisena ja viedä se hautaan mukanaan. Steve joutui lähtemään kodistaan kymmenvuotiaana ja on viettänyt hobon elämää muun muassa tavarajunissa. Hän todella tietää mistä laulaa, jos biisissä kerrotaan siitä, mitä on elää talvi supermarketin jäähdytysgeneraattorin lämmössä.
sähköposti: allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): nimenselvennys ja päiväys: Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: nimi: lähiosoite: Postinumero: Puhelinnro: Postitoimipaikka: syntymävuosi:
Seuraava Rytmi ilmestyy 13.4.
Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys
maksaa postimaksun
kuka?
niMi:
Kari Eerik Helenius
synTyMäaikaja paikka:
25.11.1950 Tampere
MoTTo:
Kaukaa näkee paremmin. Asioihin nimittäin pitää ottaa etäisyyttä.
TavoiTe vuodeLLe 2012:
Tehdä projektit mahdollisimman hyvin, kuten Timo Koivusalon Vuonna -85 leffa, joka tehdään Pokon katalogin kanssa.
suuRin saavuTus:
Pokon artistien pitkät urakaaret.
78
Tarinoita parrasvalojen takaa.
henkilö
Epe Helenius
L
yksi suomimusiikin suurista nimistä on epe HeLenius. Hän loi kotimaiselle levybisnekselle vankan pohjan.
TeksTiT ja kuva anna-maRia talvio
egendaarinen levykauppa Epe's täyttää tänä vuonna 40, Poko Rekords 35 ja herra itse 62 vuotta. Levykaupan täysiä vuosikymmeniä tullaan mahdollisesti viettämään, mutta se tapahtuu pienessä piirissä, toisilleen hattua nostellen. Helenius ei ole mikään kova poika järjestämään juhlia: "Mun 50-vuotispäivät olivat niin hienot, ettei parempia juhlia voi tulla. Siellä olivat paikalla kaikki mulle tärkeät ihmiset." Siksi Helenius ei edes viettänyt 60-vuotisjuhliaan, vaan pakeni maasta. Yrittäjäperheen lapsella kävi hyvä munkki, kun teini-iän harrastuksesta musiikin kuuntelusta tuli ammatti. Mies ei itse soita mitään instrumenttia, vaikka haaveili aikanaan basistin urasta. "Mää ajattelin, että bassoa opin ainakin soittamaan. Eihän siinä ole kuin neljä kieltä", Helenius nauraa. Toisin kävi ja Helenius suuntasi innostuksensa dj-puuhiin. Armeijan jälkeen mies kiersi opiskelun ohessa ahkerasti Tamperelaisissa diskoissa soittamassa levyjä ja hommasta jopa maksettiin. Kyseiseen aikaan keskikaljan myynti oli juuri vapautunut.
"Siitä tuli vähän sellainen Tampereen trendi, että joka korttelissa oli ainakin pari kolme keskikaljadiskoa." Koska lupakysymyksetkin olivat helpompia, niin tarve asiansa osaavalle dj:lle oli kova, ja Epen maine kasvoi. Levylaukussaan Helenius raahasi uusinta mahdollista musiikkia, etupäässä poppia ja rokkia. Levynsä hän joutui hankkimaan ulkomailta, sillä Suomessa tarjonta oli vähäistä. Ajatus hankkia
puolesta työt. Tunisialaisen varastopäällikkö Mongin kanssa kävimme katalogit läpi, tilasimme levyt ja postitimme ne edelleen mulle Suomeen." Vuonna 1972 avattiin ensimmäinen Epe's Music Shop. Liikkeen omistaja ei tosin avajaisissa pullistellut sulka hatussa, sillä mistään egon pönkittämisestä ei ollut kyse. "Mua hävetti nähdä oma nimi niin isolla. Mutta en silloin muutakaan nimeä kaupalle keksinyt."
ei oppi ojaan kaada
Mua hävetti nähdä oma nimi niin isolla. Mutta en silloin muutakaan nimeä kaupalle keksinyt.
levyjä ja harjoittaa niiden jälleenmyyntiä itse lähti hiljalleen jalostumaan. Suomesta puuttui import-levybisnes ja Helenius alkoi etsiä tukkuliikkeitä Euroopasta. Ensimmäinen suopea, tosin klassiseen musiikkiin erikoistunut, tukkuri löytyi Englannista. Yritys kuitenkin näki Heleniuksen ehdotuksessa markkinaraon ja diili syntyi. "Vietin kolmen kuukauden välein kokonaisen viikon Lontoossa ja tein tukkurin
Yrittäjäksi ryhtyminen edellyttää luovaa hulluutta ja uskoa omiin kykyihinsä. Armeijan jälkeen Helenius opiskeli kauppaoppilaitoksessa vuoden verran yo-merkonomiksi. Paperit saatuaan mies pääsi Tampereen yliopistoon lukemaan taloustieteitä. "Sain itse asiassa hämmästyttävän hyvän yrittäjäperuskoulutuksen." Levybisneksen pyörittäminen vei kuitenkin liikaa aikaa yliopisto-opiskelulta, joten Epe poimi kurssitarjonnasta itselleen tarpeellisimmat. Erityistä hyötyä levy-yhtiöuralla on ollut yksityisen ja markkinaoikeuden kursseista, jotka mies pyrki käymään mahdollisimman pitkälle. Yliopistotutkintoa Helenius ei koskaan suorittanut: "Mulla on tällanen semiakateeminen yrittäjätutkinto. Mää oon yliopistotason dropout!" Vaistot, perstuntuma tai mikä lie on aina ohjannut Heleniusta. Mies päätti, että Epe's tulee aina olemaan keskustassa, mutta sen ei tarvitse olla kalleimmalla paikalla pääkadun varrella. Paras sijainti levykaupalle olisi riittävän lähellä Hämeenkatua.
79
henkilö
Näin kävikin ja ensimmäinen Epe's löytyi Kuninkaankadulta, aivan Tampereen ytimestä. Sen jälkeen paikkaa on vaihdettu kerran. Syy ei tosin ollut Heleniuksen vaan Tampereen keskustan, joka pikku hiljaa siirtyi kosken toiselle puolelle. Tällä kertaa liiketilat löytyivät Kyttälänkadulta, jossa liike yhä sijaitsee ja matkaa pääkadulle on edelleen korttelin verran. "Se on juuri sopiva matka, jotta jengi viitsii tulla paikalle."
Takahuonebisnes paisuu
Artistien ehdoilla
pokon myynnin jälkeen 2001 Epe on toiminut Pokossa palkkajohtajana. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta työnkuvana on ollut konsulttitoiminta ja artistiyhteyksien sekä markkinoinnin hoitaminen. Epen vanha talli on pysynyt suht samanlaisena, mutta muutoksiakin on matkan varrella tapahtunut. "Eput pyörittävät bisneksensä itse, jakelu hoidetaan Pokon kautta. Karjalainen on tuottanut levynsä itse jo vuodesta 1994, mutta lisenssit kuuluvat Pokolle." Epe toteaa, että kun hänen ja artistin suhde on jatkunut tarpeeksi kauan, on aivan sama, kenen masteri on. Medioissa on välillä esitetty asioista vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Kuten se, että hän olisi Ismo Alangolle katkera. "Meillä oli paljon yhteistä, mutta Ismo halusi kokeilla toista ja nuorempaa yhtiötä. Se miehelle suotakoon. Mää en ole katkera vaan iloinen niistä 30:sta vuodesta, jotka meillä oli." Jos Helenius jotain uraltaan katuu, niin saksalaiselle Nuclear Blastille ei olisi tarvinnut ilmoittaa, ettei Pokoon mahdu enempää metallia. Pokon kautta Suomessa ehtivät kuitenkin debyyteillään breikata muun muassa Dead Kennedys, Prodigy ja Slipknot. Lisäksi 80-luvulla Poko julkaisi kolme Metallican ja viisi The Smithsin albumia. Mutta yksi suuri kotimainen meni sivu suun. Nimeni on Dingo -levyn julkaisun jälkeen Heleniuksen työhuoneen nurkasta löytyi avaamaton kuori, joka sisälsi Dingon demokasetin. Se oli saapunut postissa puolta vuotta aiemmin. "Nipa ja joku toinen Dingo olivat jo henkilökohtaisesti käyneet kysymässä kiinnostuksesta. Mää totesin, että me oltiin just kiinnitetty toinen porilainen bändi." Pokolla haluttiin olla Yölle lojaaleja, eikä tapahtunut edes vituta Epeä: "Dingon hulabaloo kasvoi niin suureksi ilmiöksi, ettei meillä olisi ollut tarpeeksi kokemusta tai edes henkilökuntaa hoitamaan sitä." Hulabaloo olisi ollut pois muilta Pokolaisilta, joihin tuolloin tuoreina artisteina kuuluivat J. Karjalainen, Popeda, Eppu Normaali 8. ihmeen kanssa, Sielun Veljet ja Yö Jussi Hakulisen erosta huolimatta. Ei pöllömpi kombo.
"Ilman hyvää biisiä ei oo mitään. Sen lisäksi tarvitaan karsimaa ja persoonallisuutta."
Levybisneksen nousu ja tuho
Epe's oli uraauurtava levykauppa. Epelle tultiin ympäri maata ja sen ansiosta Suomi ei enää ollut muuta maailmaa jäljessä levybisneksessä. Maan tulevat eturivin rokkarit, kuten Juice ja Veltto hengailivat ahkerasti Epellä. Oli luonnollista, että puhe kääntyi alvariinsa levy-yhtiöasioihin ja Heleniukselle alkoi hahmottua asiakkaan näkökulma musabisneksessä. "Mulle syttyi halu vaikuttaa itse siihen, mitä myyn."
Pokon musiikillinen linjaus seurasi pitkälle Love Recordsin artisti näkökulmaa.
Niinpä 70-luvun lopulla Helenius alkoi pyörittää levy-yhtiötä levykaupan takahuoneessa ja Poko Rekords oli syntynyt. Aluksi nimen piti olla punkhengessä Pogo, mutta joku britti oli ehtinyt ensin. Helenius oli kavereineen jumpannut kuitenkin nimen eteen varsin ankarasti, eivätkä he helmen löydettyään enää halunneet aloittaa alusta. Helpompi oli vaihtaa nerokkaasta nimestä g k-kirjameksi. "Ja olihan siinä myös Ganes-meininkiä, heh." Helenius ei kuitenkaan visioinut ryhtymisestä kaikkien köyhien rokkareiden sankariksi, jonka missiona olisi ollut pelastaa artisti ilkeiden mogulien kynsistä. "Pokon musiikillinen linjaus seurasi pitkälle Love Recordsin artistinäkökulmaa. Artistin asemaa ei tarvinnut muuttaa, mutta liian idealistikaan ei saanut olla." Helenius pääsi toteuttamaan intohimoaan julkaisemalla kotimaista musiikkia ja tulokset puhuivat puolestaan. Pokolta ilmestyi paljon hyvää rokkia, mikä Epen mukaan voi olla ihan mitä vaan. Mieliä jakavasta punkista ja rockabillystä tarjonta laajeni artistien kehittyessä. 60-luvun kasvattina Helenius on aina ollut biisilähtöinen:
80
Kaikki ei ole aina ollut pelkkää auringonpaistetta. Suuruudenhulluuden puuskassa Epe rakensi Mega-Epe's-ketjun. Helenius pyörittelee vieläkin päätään muistellessaan 80- ja 90-lukujen taitetta. "Tein liikemiehenä niin paljon tyhmyyksiä ja jouduin hurjien olosuhteiden uhriksi." Laajennuksen ja laman kourissa rämpimisen Helenius olisi jättänyt mielellään väliin, mutta toisaalta kokemukset opettivat. 1988 Epellä oli kuusi puotia ympäri maan, 1993 tuli konkurssi. Helenius on miettinyt tapahtunutta paljon ja ammentanut siitä viisautta; konkurssi voi jopa olla voimavara. Kaukaa viisaana hän oli pitänyt firmansa toisistaan erillään, mutta takausvastuut aiheuttivat sen, että rahat menivät levykauppojen velkojen maksuun. Kaikesta kuitenkin selvittiin. "Vuonna 1996 Eput tulivat ja pelastivat mut repullisella hittejä." Helenius riemuitsee siitä, että isotkin artistin ovat selvinneet isoista karikoista, ja vuonna 2012 kaikilla menee helvetin hyvin. Kenties jopa niin hyvin, että Epe voi kohta jäädä eläkkeelle, ansaitusti. "Kyllä niiden siivet kantaa jo ilman mua." Helenius voisi kuvitella jo antavansa siimaa itselleen ja vaimolleen, sillä takana on 6070 tuntisia työviikkoja ja satoja vuosittaisia matkapäiviä kymmenien vuosien ajalta.
ystävyyden ehdoilla
Sittemmin osat vaihtuivat ja nykyään levykauppa löytyy takahuoneesta. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? "Kun tietäisi", mies huokaa. Epe's on viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtä vuotta lukuun ottamatta tehnyt tappiollista tulosta. Mutta Helenius ei raaski lyödä hanskoja tiskiin vaan yrittää sopeutua tilanteeseen. Epe's on miehelle tuottamaton, mutta rakas harrastus. "Tää on tällainen symbolinen juttu. En usko tämän vielä olevan tässä." Sinnikäs mies jaksaa muistuttaa siitä, ettei yksikään verkkokauppa ole luonut samanlaista tunnetta, jonka saavuttaa levyjä liikkeessä plaratessaan. Digimyynnin myötä levykauppa on käynyt hankalaksi ja nettimyynti vie asiakkuuksia. Täysin Epe ei digiä tyrmää. "Mää hyväksyn sen lehdissä, ne luetaan ja heitetään pois. Mutta levyt, kirjat ja leffat ovat keräilykohteita." Levyjä miehelle on kertynyt valtavia määriä. Niiden myötä Helenius innostui väistämättä myös elokuvien keräilystä. Kaikesta tästä ovat osin todisteena Pokon tilat. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa; kaikki nurkat ja hyllyt pursuavat äänitteitä. Pahvilaatikoista pilkistää kelanauhoja ja 7-tuumaisia vinyylejä löytyy hyllymetreittäin. Seiniä koristavat kymmenet jalometallilevyt. Ik-
PoP median aRKisto
Ylhäältä myötäpäivään: 1.) Eppujen Juha Torvisen kanssa. Huomaa hieno lyhyt pystäritukka. 2.) J. Karjalainen, Lännen-Jukka-kultalevy ja levy-yhtiön pomo Epe. 3.) City-lehden kansikuvapoikana vuonna 1987 asiaankuuluvissa vetimissä. 4.) Yön kanssa tehdyllä Loisto-levyn kuvausmatkalla Prahassa. 5.) Nuorimies Epe Helenius.
kunalla luimii täytetty kettu. Kyseessä on lahja, jonka Juho Juntunen joutui tuomaan kainalossaan käsimatkatavarana Suomeen lentäessään. "Juho ei ole kuulemma koskaan hävennyt niin paljon", Epe virnistää. Mutta mitäpä sitä ei nastan kaverin eteen tekisi? Helenius pitää itseään äärettömän onnekkaana, koska hän on törmännyt lähes neljänkymmenen vuoden aikana mahtaviin lahjakkuuksiin artistikaartiaan ajatellen. Heistä kymmenkunta lukeutuu nykyään Epen parhaisiin kavereihin. "Mää olen pystynyt auttamaan ja tukemaan artistejani heidän elämänuransa rakentamisessa." Tosiasia on, että toiset oppii tuntemaan paremmin, kun taas toiset pysyvät etäisinä jopa 30 vuoden jälkeen. Helenius on aina pyrkinyt auttamaan artisteja kriisin tullen oli se sitten henkilökohtainen tai ei. Pääsääntöisesti Epe on yrittänyt kuitenkin pitää tiettyä välimatkaa, sillä kaikkia ei pysty auttamaan. Eikä Helenius ole mikään supermies, jonka voimavarat olisivat ehtymättömät. Suurin osa Epen pojista on edelleen hengissä. Tästä kiitos Heleniuksen mukaan kuuluu sille, että monet ovat pyrkineet jättämään viinan. Pokoa on usein peilattu isojen levy-yhtiöiden kautta, jossa oli yksi isompi artisti ja useampi pieni. "Meillä taas kaikki ovat samassa veneessä, isot ja pienet. Yleensä ongelma kasvaa artistin suuruuden myötä. Kriisin ilmetessä suurissa yhtiöissä pienet artistit jäävät usein syrjään. Mun pyrkimyksenä on ollut olla inhimillinen yhteistyökumppani." "Vaimon autossa soi aina SuomiPop. Kuuntelin sitä tossa yks päivä ja kysäisin vaimolta, että mitähän ne soittais, jos en olisi perustanut Pokoa." Niinpä.
HaRRi HinKKa
PoP median aRKisto
KaRi laHtinen
81
jone
Jone Nikula
info
Kirjoittaja on 41-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia.
T
82
Kansan ääni
Vastaus on simppeli: Kyllä ja ei. Palkinnon, sellaisen kuin Emma on, tehtävä ei ole ennustaa tulevaisuutta, vaan heijastaa aikaansa. Eikä sen tehtävä ole miellyttää ostavan yleisön aktivisteja, vaan heijastaa koko suuren yleisön kokemusta. Ja siinä tehtävässään Emma onnistuu, melkein. Se palkitsee vuoden menestyneimmät solistit, yhtyeet, säveltäjät, sovittajat ja tuottajat ja muut
alvisten palkintogaalojen aika on koittanut. Pop-väelle se merkitsee Emma-palkintojen jakoa ja loputonta kiistelyä siitä, menivätkö palkinnot oikeaan kohteeseen. Emmat ovat ääniteteollisuuden virallisia palkintoja. Ne jaetaan markkinoilla menestyneille artisteille. Sellaisille, jotka ovat myyneet paljon levyjä ja konserttilippuja, t-paitojakin. Ne ovat palkintoja joita jaetaan ääniteteollisuudelle tärkeille artisteille. Pop-väen kritiikki Emma-palkintojen yhteydessä kohdistuu yleensä siihen, että ne tavataan myöntää sellaisille artisteille, joille ainakin näennäisesti on jo kertynyt niin paljon maallista hyvää, että yksi patsas lisää piirongin päälle ei enää tunnu missään. Pop-väen mielestä Emmat pitäisi myöntää sellaisille artisteille, joiden uraa palkinnon myöntämistä seuraava huomioarvon kasvu saattaisi edistää. Emmakriittisten valitusta on periaatteessa helppo ymmärtää. Miksi palkita vuodesta toiseen samoja naamoja, kun joka vuosi markkinoille pyrkii myös liuta uusia tekijöitä? Miksi ohjata yleisön huomio vielä kerran jo menestyneiden ja etabloituneiden artistien ja yhtyeiden suuntaan, kun heidän takanaan on jonossa tekijöitä, joiden varaan me kaikki asianharrastajat laskemme popmusiikin seuraavan evoluutioloikan? kRiTiikki Emma-palkintoja kohtaan ei ole jäänyt vain verkkopurnauksen ja baarijankutuksen tasolle. Se on aikojen saatossa konkretisoitunut kaikenlaisten varjopalkintojen muodossa. Femmagaalassa samannimisiä palkintoja jaetaan yleisöäänestyksen perusteella artisteille, joiden Emma-menestys on vielä tuloillaan, jos ollenkaan. Finnish Metal Awards palkitsee samalla periaatteella laajan genren niitä toimijoita, joilla ei vielä, jos koskaan, ole asiaa Emmagaalan lavalle. Ja vastaavia palkintoja ja gaaloja piisaa enemmänkin kanssa. On siis varsin perusteltua kysyä, että jos populaarimusiikin aktiivisimmat kuluttajat eivät usko Emmaan, onko se palkintona ajan tasalla ja tarpeellinen sellaisena kuin se nykyisin on?
Ääniteteollisuus on kaupallisessa kriisissä ja tarvitsee suojelutoimia, hiukan samoin kuin luonto.
toimijat eri genreistä. Menestyneimmillä tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä, joiden menestys on laskettavissa myyntilukuina ja osin myös taiteellisin perustein. Ja siinä oikeastaan on Emman Akilleen kantapää. Taiteellisissa perusteissa. Se on perustelu, joka takaa kitinän vuodesta toiseen ja synnyttää salaliittoteorioita, jotka alentavat palkinnon arvoa. kun ja jos Emma kuitenkin on patsas, jonka pitäisi palkita myynnin volyymia, pitäisikö taiteellisista perusteista palkintoa myönnettäessä suosiolla luopua? Keskittyä siihen, mikä on kaikkien äänitealan toimijoiden yhteisin etu, kaupalliseen menestykseen? Ääniteteollisuus on kaupallisessa kriisissä ja tarvitsee suojelutoimia, hiukan samoin kuin luonto. Ja luonnonsuojelussa tupataan keskittymään biotyyppien suurimpien otusten elinolosuhteiden vaalimiseen, niiden hyvinvointi kun heijastuu koko ravintoketjuun positiivisesti. Samalla ajatuksella Emman taiteellisista perusteista voisi luopua ja keskittyä puhtaasti numeroihin. Ne kun eivät heijastele kolpakkostrategien esoteerisia mieltymyksiä vaan kansan ääntä konkreettisimmillaan, ostamalla annettua.