• Sielun Sielun peili peili Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti 1/2020 8,20 Maailmankuulu irlantilainen kirjailija Lorna Byrne maaliskuussa Suomeen Ruoki makeanhimoa rakkaudella Erityisherkkyys voi olla SUPERVOIMA Hiljennä mielesi, kuulet olennaisen Akupainanta helpottaa päänsärkyä Ravintoasiantuntija Olli Posti: Orkideat Orkideat kukkivat paremmin, kun niille laulaa Kiinalaisessa lääketieteessä TALVI viisauden aikaa Elävä ravinto hiljensi MS-taudin Lumoava nainen tunne villi villi voimasi Suojelusenkeli kulkee joka hetki vierellämme
• 2 ? Sielunpeili teatterissa ja oopperassa ? Lokissa haikaillaan tšehovilaiseen tapaan sinne, missä ei olla Sydämeen jää vahva tunnejälki Kansallisteatterin Lokki on myös visuaalisesti upea kokemus. Maria Kuusiluoma loistaa, säkenöi ja kipunoi roolissaan. Mun on tarinani satu rakkauden, syttyi kipinästä liekki sydänten. Lailla tuhansien toisten satu päiväin aurinkoisten, nyt on satu rakkauden... A nne Rautiaisen Kansallisteatterin pienelle näyttämölle ohjaamassa Lokissa Emmi Parviaisen upea espanjankielinen esitys suomalaisille tutusta sävelmästä Satu rakkauden mykistää; niin riipaisevasti soi onnettomasti rakastuneen naisen sielunmaisema. Parviaisen esittämä Masa kulkee aina mustissa. ”Minä pidän surupukua elämäni vuoksi.” Lohtua hän hakee vodkasta. Elämän halun kadottaneen, itseaggressiossa viinaan pakenevan naisen tulkinnassa Parviainen on sydämeen käyvän todellinen. Humala ja pettymykset näkyvät ja tuntuvat. Lokin keskipiste ja primus motor on Irina Arkadina, keski-iän ylittänyt näyttelijä. 25-vuotistaitelijajuhlaansa Irinana juhliva Maria Kuusiluoma on roolissa juuri niin julma ja narsistinen kuin vain suuri diiva voi olla. Kuusiluoman roolityö on upea. Hänen poikansa Kostja (Miro Lopperi) edustaa uutta sukupolvea, myös uutta käsitystä teatterista. Äidiltään hän hakee hyväksyntää ja rakkautta. Turhaan, sillä Irina näkee vain itsensä ja rakastajansa, kirjailija Trigorinin (Jussi Lehtonen). Maatilan, jonne Arkadina on tullut Trigorinin kanssa kesää viettämään omistaa hänen veljensä, eläkkeelle jäänyt valtion virkamies Sorin (Vesa Vierikko), joka halusi nuorena naimisiin ja kirjailijaksi. Kumpikaan toiveista ei toteutunut. Alkoholisoitunut Masa toistaa äitinsä (Pirjo Määttä) kohtaloa. Tämä rakastaa EsaMatti Longin esittämää, huvittelunhaluista, naisten palvomaa lääkäriä, mutta aviomiehenä hänellä yksioikoisen ikävystyttävä maatyöläinen. Lokissa on kysymys unelmista ja niiden murskaamisesta: alas ampumisesta. Ninan, lokin, unelmat murskaa Trigorin, johon näyttelijän urasta haaveileva ja miehen kuuluisuuteen rakastuva nuori nainen rakastuu. ”Mutta sattuipa tulemaan mies, huomasi lokin ja nitisti”, kirjoittaa Trigorin pieneen kertomukseensa. Raihnaisen Sorinin nuoruuden toiveet ovat murskautuneet jo aikoja sitten, jäljellä on vain toive päästä kaupunkiin elämän keskelle, mutta sekään ei toteudu. Lokissa kuten muissakin T šehovin kuuluisissa näytelmissä pohjasävynä on melankolia, vaikka sitä katsottaisiin koomisten kohtausten läpi. Aika kuluu, elämä menee menojaan ja hetki, jolloin pitäisi tarttua onnesta kiinni, tuntuu aina pakenevan jonnekin. Luopuminen on näytelmässä läsnä, kuten niin usein T šehovilla. Rahat hupenevat, nuoruus ja kauneus katoavat, kehoakin kolottaa. Anne Rautiaisen ohjaama Lokki on visuaalisesti upea ja pelkistetyn tyylikäs. Muutamat näyttämökuvat ovat erityisen vaikuttavia, esimerkiksi Masan ja myöhemmin Irina Arkadinan päälle suihkuava, mielen ja elämän raskautta symboloiva putous. Runsaan sadan vuoden takaiselle Venäjälle vie lavastus. Seinillä pyöreiden peilien ja taulujen edessä lepattavat kynttilät kuin ortodoksisessa kirkossa. Esityksen näyttelijäsuoritukset ovat vahvoja. Kansallisteatterin Lokin jättämä tunnekokemus oli voimakas. T šehov yllättää uutuudellaan joka kerta! n Kuvat: Kansallisteatteri
• 3 La Bohème Pienten ihmisten ooppera on suurenmoisten melodioiden runsaudensarvi I talialaisen Giacomo Puccinin (1858–1924) vuonna 1895 säveltämä, rakastettu ooppera La Bohème kertoo nuorten pariisilaisten taiteilijoiden elämästä. He ovat nälkäisiä, kylmissään ja köyhiä. Runoilija Rodolfo kohtaa joulun alla Mimìn, joka on kuolemansairas. Rakkaus roihahtaa, mutta lopulta kuolema voittaa taistelun. Vaikka useissa klassikko-oopperoissa kuolema tarkoittaa murhia ja juonitteluita, La Bohèmessa tragedian tuo köyhyys ja sairaus. Tarinassa on tietenkin myös mustasukkaisuutta, eroja ja rakkaudessa riutumista – täydellisiä aineksia sydämeen käyville melodioille. La Bohème ei julista eikä alleviivaa. Se ei ole järisyttävää draamaa, vaan kertomus boheemielämästä, sen pienistä ja vähän suuremmista asioista sekä rakkaudesta. Puccini puhuikin ”pienistä ihmisistä”. Heidän maailmaansa Puccini löysi tien musiikissaan, joka on vuoroin nopeaa ja humoristista, vuoroin taas hellää ja hehkuvan intohimoista. Oopperan hauras sankaritar Mimi saapuu näyttämölle viimeisenä ja jättää sen ensimmäisenä. La Bohème on taitavasti sävelletty. Kauniit melodiat seuraavat toisiaan ja kuvaavat meille kaikille tuttuja tunteita samaistuttavasti. Puhutteleva musiikki etenee tarinan kanssa loogisesti. Mustasukkaisuus, rakastuminen, hauskanpito ja nälkä kuuluvat orkesterin ja laulajien soinneissa. La Bohème on yksi maailman suosituimmista oopperoista. Pariisissa elävien boheemitaiteilijoiden traagisromanttinen tarina kiehtoo yleisöjä ympäri maailmaa. Ooppera on kantaesitetty 1.2.1896 Teatro Regiossa Torinossa. Oopperan taustalla on ranskalaisen Henri Murgerin romaani Scènes de la vie de Bohème (Boheemielämää) vuodelta 1851 ja siitä tehty näytelmä La vie de Bohème. Kansallisoopperan viimeisimmän La Bohéme ohjauksen tehnyt Katariina Lahti kertoo samaistuvansa vahvasti oopperan päähenkilöiden elämään: – Taiteen alalle antautuvan on pakko kulkea boheemin tie. La Bohémen nuoret ovat tehneet valinnan ja elävät mieluummin nälässä kuin tekevät kompromisseja. Samaistuin moniin oopperan henkilöistä, sillä oman taideopiskeluni alkuvaiheessa koin kaiken tämän. Se oli karvaan puutteen ja taloudellisten vaikeuksien aikaa, ja samanaikaisesti yksi kiihkeimpiä elämänvaiheita. Lahti nostaa esille merkittävän huomion: – Vuosisadan vaihteessa ( La Bohéme sijoittuu 1900-luvun alkuun) tulee myös esille jotain erityistä boheemiudesta, sillä ne, jotka tuolloin tekivät sen uhrauksen, että omistivat elämänsä taiteelle, saavuttivat merkittäviä tuloksia. Boheemielämää kirjoittaneen Henri Murgerin mukaan boheemius on elämän välivaihe. Se on taiteilijan koeaikaa, joka johtaa joko akatemiaan, vaivaistaloon tai ruumishuoneelle. Mugerin romaani päättyy yhden päähenkilöistä nuoruuden boheemitaitelijan, sittemmin taiteellaan vaurastuneen Marcelin sanoihin: ” Haluan kyllä katsoa menneisyyteen, mutta mieluummin sellaisen pullon läpi, jossa on laatuviiniä ja kunnon tuolissa istuen. Minkä sille voi? Olen mennyt pilalle. Pidän enää vain siitä, mikä on hyvää!” Boheemiajat ovat jääneet lopullisesti taakse. n Kuvat: Kansallisooppera Zach Borichevsky ja Stefanna Kybalova. Pariisin talvi on kylmä, kattojen yllä loistaa kuu. Nuoria boheemeja lämmittää taide ja rakkaus, ja katsojaa Puccinin sydämeen käyvä musiikki. Markus Nykänen ja Marianne Fiset.
• 4 Sisältö 1/2020 • 27. vuosikerta Sielunpeilistä konkreettisia työkaluja sisäisen kasvun tueksi Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Sielun Sielun peili peili – Olen aina pitänyt tanssista ja tuntenut vetoa tanssilliseen liikkumistapaan ja tutkiskelevaan tapaan käyttää kehoa. Näin syntyi Vapauden jooga, kertoo Meri Mort. Minuus 20 Erityisherkkä poimii tavallista enemmän ärsykkeitä ympäristöstään ja saattaa esimerkiksi väsyä tai ärsyyntyä nopeasti. Erityisherkkyys voi olla supervoima. 46 Ulla Welin koki rakkaan aviomiehensä menetyksen nuorena, mutta purki surunsa toimintaan ja kirjoittamiseen. Hän haki ja sai voimaa ystävistä ja yhteisöistä. Henkilökuvassa 22 Luo unelmasi. Kohtaa pettymyksen pelkosi. Nouse ylös luovuttamatta. Murra vanha energia ja vanha karma uutta luodessasi. Näin rohkaisee enkeliopettaja Anu Grace unelmien toteuttamisen tielle. 42 Maailmankuulu irlantilainen kirjailija Lorna Byrne välittää viestejä enkeleiltä ja rohkaisee rakkauden tekoihin. Kulttuurit 50 Petri Sipilä kiinnostui merestä ja laivoista jo lapsena. Rakkaasta harrastuksesta tuli aikuisiässä työ. 68 Ilja Repin kuvasi venäläistä kansaa ja valtaapitäviä tarkkaakin tarkemmalla psykologisella silmällä. Liike 6 Kehon vapaa liike ja villi voima ovat joogaopettaja Meri Mortin teemoja työssään. Vapauden jooga saattaa harjoittajansa spiraalinomaisen ja aaltoilevan energian lähteille. Hyvä olo 10 Kiinalaisessa lääketieteessä talvi on voiman, lämmön ja viisauden aikaa. 54 Ravintoasiantuntija, terveysvaikuttaja Olli Postin mielestä makeanhimo on terveellinen ja inhimillinen tunne, jota tulisi oppia ymmärtämään ja ruokkimaan rakkaudella. 56 Kaija Shurupov havahtui elintapojen merkitykseen terveydelle saatuaan MStautidiagnoosin. Hän on syönyt elävää ravintoa yli 30 vuotta. 60 Joogaopettaja Eila Laxén kehottaa hiljentämään mielensä, niin kuulee lintujen laulun, tuulen suhinan, metsän huminan ja paremmin myös toisten ihmisten puheen ja sen, mitä he oikeasti sanovat. 6 22 – Unelmat toteutuvat siksi, että voimme rikastuttaa tätä maailmaa niiden avulla, toteaa Anu Grace, Kaliforniassa asuva, suomalainen enkeliopettaja, kirjailija ja elämänmuutosohjaaja. 10 – Kiinalaiset menetelmät ja rytmien ymmärtäminen on erityisen hyödyllistä meille suomalaisille, koska meillä on niin selkeät vuodenajan vaihtelut. Emme voi olla onnellisia ja terveitä, ellemme ota niitä huomioon, Silja Kuitu korostaa. Talviuinti saa veren virtaamaan, hormonit liikkeelle ja terveyden kukoistamaan. Laji tekee hyvää niin keholle kuin mielelle. 16
• 5 Sielun Sielun peili peili Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti S ilmät ovat sielun peili. Toisen ihmisen silmistä näemme ennen kaikkea itsemme; sen, miten kohtelemme muita. Kuvastuuko kanssaihmisen silmistä aito ilo, vai pälyileekö katse. Vastapuoli peilaa meille itseämme. Toivottavasti oppisimme olemaan hyväntahtoisia ja myötätuntoisia. Tuomitseminen ja toisten opettaminen on helppo tie, turvallisuushakuinen, tavanomainen ratkaisu. Elämän vaihtoehtojen avaaminen ja näkökulmien laajentaminen on hyväntahtoista, toista ihmistä auttamaan pyrkivää rinnalla kulkijuutta. “Yksikään hyväntahtoinen teko, olkoon kuinka pieni tahansa, ei koskaan ole turha.” Kuuluu reilut 500 vuotta ennen ajanlaskua vaikuttaneen kreikkalaisen runoilija Aesopin kuuluisa elämänviisaus. H yvyyden taito on harvinainen hyödyke. Hyväntahtoisten ihmisten seurassa saa kokea, miten itse vahvistuu ja elämä monin tavoin rikastuu ja avautuu. Näkökulmat laajenevat, kääntyvät joskus jopa ylösalaisin. Ilot ja murheet asettuvat oikeisiin mittakaavoihin. Harmaa värittyy. Askeleisiin tulee kupliva ilo. Saatko sinä onnen omistaa aidosti hyväntahtoisen kanssakulkijan? Hyväntahtoisen ihmisen kiltteys tarkoittaa rohkeutta puolustaa sitä, mikä on hyvin ja oikein. Tällaisilla ihmisillä on vahva oikeudenmukaisuuden taju ja erityinen kyky vaistota, mikä on oikein. Heidän sanansa tuovat aina mukanaan toivoa. Mikäli heillä on joistain valinnoistamme sanomista, he tarjoavat elämänopetuksen, eivät ehdottomia neuvoja tai tuomioita. Heihin voi luottaa. He ovat sen verran rohkeita ja vahvoja, etteivät jätä epäonnistumisen hetkellä. Hyväntahtoiset ihmiset tarjoavat aina auttavan kätensä, hyvästä sydämestä, eivät palkkion toivossa. Paras tapa maksaa hyvälle ihmiselle takaisin on kiitollisuus. Hyväntahoisuus ei välttämättä ole helppoa elämää, koska ainoastaan lopputulos ratkaisee. Teoilla ja toiminnalla on merkitystä, ei tarkoituksilla ja aikeilla. Hyväntahtoisuus saa määritelmänsä teoissa. Y ksi tärkeä polku hyväntahtoisuuden matkallamme on oppia luottamaan hyvyyden voimaan. Ilman sitä hyväntahtoisuuden kivijalka horjuu. Yksi tunnetuin hyvyyden voimaan luottanut on saksalainen, evankelisluterilainen pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer, joka tuomittiin kuolemaan, kun hän oli osallistunut yritykseen murhata Hitler. Bonhoeffer teloitettiin sodan loppuvaiheissa, huhtikuussa 1945. Vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa, 19. joulukuuta 1944, Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen ja perheelleen joulutervehdykseksi valoisaa tulevaisuudenuskoa uhkuvan runon ”Von guten Mächten treu und still umgeben”. Se julistaa, että pimeyden ja pahuuden keskelläkin on lupa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Runosta on tullut suosittu hengellinen laulu. Virsikirjassa se on Anna-Maija Raittilan suomentamana virsi numero 600: “ Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt.” U sein kaikkein hyväntahtoisimmat ihmiset ovat heitä, jotka ovat kohdanneet elämän julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden, olleet haavoittuvaisia ja avuttomia, mutta ovat sallineet itseään autettavan tavalla tai toisella ja sallineet myös itsemyötätunnon. ”Jos myötätuntosi ei kata itseäsi, se on epätäydellistä.” Buddha sanoo. Dalai Lama puolestaan kehottaa: ”Jos haluat muiden olevan onnellinen, harjoita myötätuntoa, mutta jos haluat myös itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.” Hyväntahtoisuus kätkee sisäänsä aina isoja tavoitteita: Toivokaamme olevamme valo, joka valaisee maailmaa. Hyväntahtoinen ihminen on verraton aarre Pääkirjoitus Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.? Puh. 09-413 97 361 Toimitus: Karprint Oy Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. 09-413 97 300 Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.? Puh. 040-7538 555 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.? ma-pe klo 9-15, puh. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Kestotilaus 46 euroa/vuosi Määräaikainen 50 euroa/vuosi Vuonna 2020 ilmestyy kuusi numeroa Sielunpeiliä. Sielunpeili-lehti 2-2020 ilmestyy huhtikuun alussa. Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2020 ISSN 1798-2642 (painettu) ISSN 2489-8678 (verkkojulkaisu) www.sielunpeili-lehti.? Kannen kuvassa: Enkelikirjailija Lorna Byrne Buddhan 14 julistusta 1 Olen itse itselleni pahin vihollinen. 2 Suurin tyhmyys on epärehellisyys. 3 Suurin este on ylpeys. 4 Suurin suru on kateus. 5 Suurin virhe on menettää itsensä. 6 On oltava kiitollinen vanhemmilleen. 7 Suurin säälin syy on huono itsetunto, itsensä aliarvioiminen. 8 Suurin ihailunaihe on nousta, kun on kaatunut. 9 Suurin konkurssi on vaipua epätoivoon. 10 Suurin rikkaus on terveys ja älykkyys. 11 Suurin taakka elämässä ovat tunteet. 12 Suurin lahja on vapaus. 13 Suurin puute on tietämättömyys. 14 Parhaiten paheistaan pääsee eroon harjoittamalla hyväntekeväisyyttä. Taide 30 Sirkka Könösen värisilmää sanottiin absoluuttiseksi. Hän sai keskenään riitelevätkin sävyt sopimaan yhteen ja liu’utti taidokkaasti väripintoja. Palstat 14 Kirsi Gren pitää uuden ajan kanavointikoulua. 29 Merja Nuora on kiitollinen siitä, että hän on löytänyt oman elämäntehtävänsä. Hän auttaa myös toisia löytämään omansa. 33 Ulla Kauhanen pohtii luovan työn inspiraatiota. 66 Pyhät paikat on Marjaana Will-Vidlundin palsta. Tällä kertaa hän on vuorten, metsien ja kallioiden pyhissä maailmoissa. 34 Kokeile rentouttavaa akupainantaa päänsärkyyn ja jännitykseen.
• 6 Vapaata liikettä ja villiä voimaa Ku va : Ki ra Le sk in en
• 7 uoogaopettaja ja kuvittaja Meri Mort ohjaa luovuutta lisäävää ja vapauttavaa Vapauden joogaa, ekstaattista tanssia, joogaopettajakoulutuksia sekä naisten sydänpiirejä. Merille tärkeintä on tutkiva asenne, yhteisöllisyys sekä ihmiskehon ainutlaatuisuuden huomioiminen. Hän nauttii niin elämän varjoista kuin valoista. Tie joogan maailmaan alkoi teiniiässä, jolloin Meri treenasi taistelulajeja. – Kosketus henkisempään ihmiselämän aspektiin vahvistui japanilaisen filosofian kautta. Joogaan osallistuin ensi kerran Turussa työväenopistolla, jossa kävin kerran viikossa. – Olin ollut kovin levoton nukkuja, mutta huomasin joogatunnin jälkeen nukkuneeni erittäin hyvin. Jäin joogaan koukkuun jo nuorena, sillä se oli hyvä vastapaino opiskelijaelämään ja taistelulajien rinnalle. Sinusta tulee joogaopettaja Työväenopistossa jooga-ohjaajana oli iäkäs nainen, joka kysyi Meriltä, oliko hän aiemminkin harrastanut joogaa. Meri arveli kysymyksen kumpuavan siitä, että hänellä oli taistelulajien myötä hyvin kehittynyt kehonhallinta. Joogaopettaja kuitenkin sanoi, ettei tämä ollut syy kysymykseen. – Opettaja vain sanoi minulle ovelasti hymyillen: sinusta tulee joogaohjaaja. Olen vasta jälkeenpäin muistanut tämän toteamuksen. Olisi ollut ihana nähdä hänet myöhemmin ja kertoa, että näin todellakin tapahtui, Meri sanoo. Joogapolku jatkui teini-iän jälkeen. Meri Mort kävi läpi useita eri joogamuotoja hyvin fyysisistä harjoitusmuodoista henkisempiin lähestymistapoihin. Nykyisin hän opettaa tulevia joogaohjaajia Helsingissä Joogakoulu Shantissa yhdessä Kylli Kukkin kanssa. Maskuliiniset joogamuodot, joissa harjoitettiin ääriasentoja ja voimakkaasti avustettuja taaksetaivutuksia, eivät sopineet Merille yliliikkuvien niveliensä vuoksi. Hän koki jossain vaiheessa jopa jonkinlaisen joogakriisinkin, jossa hänelle selkeytyi se, millä tavalla hän itse halusi joogaa toteuttaa. – Olen aina pitänyt tanssimisesta. Näin ollen tunsin vetoa enemmän tanssilliseen, spiraloivaan ja aaltoilevaan liikkumistapaan, sillä pidän pehmeistä ja tutkiskelevista tavoista kokea maailmaa kehollisesti. Vapaata liikettä ja villiä voimaa J
• 8 Lasten eläinjoogakortit ovat olleet erittäin suosittu korttipakka, jota käytetään päiväkodeissa ja kouluissa. Meri Mort on kuvittanut useita lastenkirjoja ja rakastaa luoda värikkäitä maailmoita. Kuva: Pete Leppänen – Olin saanut myös joogatunneiltani palautetta, jonka mukaan ihmiset kokivat nimenomaan vapauden tunteen. Se resonoi myös minussa, sillä painotan ohjauksessa mielen ja kehon vapautta sekä mahdollisuutta käyttää kehoa monipuolisesti, meditatiivisesti ja tutkaillen. Näistä lähtökohdista syntyi Vapauden jooga. Meri Mortin joogaa voitaisiin ehkä luonnehtia myös feminiiniseksi joogatavaksi, sillä siinä ilmenevät kuulostelevuus ja intuitiivisuus. Kukaan ulkopuolelta ei sanele tarkkoja liikkeitä, eikä harjoitus vahvista guruperinnettä. Kolme prinsiippiä Meri Mortin opettamisen asenteeseen on vaikuttanut italialaisen joogaopettaja Vanda Scaravellin (1908-1999) tapa lähestyä asanoita. – Vanda ei halunnut omasta nimestään tehtävän joogasuuntausta. Hän halusi, että jooga oli harjoittajansa näköistä, tyyliin ’Meri-joogaa’ tai ’Päivi-joogaa’. Siten olen päätynyt Vapauden joogan yhteydessä kertomaan, mihin perinteeseen tai oikeastaan poeettiseen ideologiaan se pohjautuu. Vapauden joogassa on prinsiipit, jotka liittyvät hengitykseen, selkärankaan ja painovoimaan. Näitä kolmea asiaa tunnustellaan. Meri lisää vielä neljänneksi kosketuksen, joka on hyväksyvä, lempeä ja intuitiivinen. – Hengitysharjoitukset eivät ole puskevia, vaan enemmänkin pehmeitä, kuulostelevia ja tunnustelevia. Vapauden joogassa on meditatiivisia pranayamoja, tanssillisia elementtejä, spiraaleja ja aaltoja. Mobilisointia ja kehonpainoharjoitteluakin tehdään. Meri Mort ajattelee, että matka on päämäärää tärkeämpi myös joogassa. Opettajalla voi olla mielessään jokin avainasana, mutta välttämättä asentoa ei lopulta edes tehdä. Asentoa kohti kuljetaan, jolloin siitä itsestään tulee harjoitus. – Vapauden jooga -tunnilla hyödynnämme monenlaisia mielikuvia liikkumisessa sen sijaan että asioita ilmaistaisiin pelkästään anatomian kautta. Näin ihmiset oppivat tuntemaan kehoaan sisältä käsin. Kutsu keskittymään Vanda Scaravellin kirjassa Awakening the spine kuvataan asioita mielikuvin. Mielikuvia luodaan esimerkiksi siitä, miten kotka levittää siipensä lentoon lähtiessään ja miten se levittää varpaansa maahan laskeutuessaan. Tällainen luova terminologia on keskiössä. Kirjan kieli on rikasta. Vaikka Vapauden jooga on luovaa, se on Meri Mortin kokemuksen mukaan vaativaa siinä mielessä, että se kutsuu läsnäoloon ja keskittymiseen. – Vaikka helppoutta tavoitellaan, joogaajan tulee kuitenkin keskittyä intensiivisesti. Vapauden jooga onkin hyvin meditatiivista. Joogaaja ei pysty jäämään johonkin asentoon ja samalla ajattelemaan kauppalistaa. Jatkuvasti tapahtuu jotain pientä ja kiinnostavaa, jota koko ajan havainnoidaan. Mitään ei tehdä kuitenkaan suorittamalla tai kulmat kurtussa, vaan ilo ja leikki ovat läsnä. Vapauden liike Lumoava nainen -kirjassaan Meri Mort kuvaa vapaata liikettä, joka sai alkunsa rakkaudesta tanssiin. – Halusin tanssia paljain jaloin ja selvin päin. Huomasin, että jos haluaa todella irrotella, sille ei ole olemassa paikkaa. Vain baareissa pystyi tanssimaan ilman ohjausta, mutta se ei enää minua innostanut. Paljain jaloin tanssiminenkaan ei oikein onnistu missä tahansa. – Halusin löytää tavan hyppiä, ravistella ja ilmaista – ilman että kukaan katsoo arvostellen. Aloimme ystävien kanssa pitää eräällä joogastudiolla tällaisia tanssisessioita noin seitsemän vuotta sitten. Ennen pitkää avasin tämän tilaisuuden myös muille halukkaille, ja eri teemalliset tapahtumat ovatkin olleet hyvin suosittuja. Edellä kuvattu tanssi on Meri Mortin kokemuksen mukaan tietynlaista kanavointia. Tanssiessa voi käyttää kehoa hyvin eri tavalla kuin missään arkitilanteissa tai edes joogatunneilla. – Tarkoitus on se, että tanssitaan autenttisesti ja intuitiivisesti, eikä millään ennalta opitulla tavalla. Musiikki on monipuolista: eteeristä ja virtaavaa, villiä viidakkorumpua, rokkia, psykeä tai soulia. Tarjolla on aina jotain, mikä haastaa liikkujaa pois omalta mukavuusalueilta ja jotain, mikä sykähdyttää. Itsen äärellä Jooga antaa parhaimmillaan ihmiselle paljon. Meri Mortin kokemuksen mukaan se antaa rauhaa, mikä on arvokasta nykyihmiselle. Ulkoisten ärsykkeiden täyttämässä maailmassa jooga auttaa kääntymään sisäänpäin ja kuuntelemaan itseä. Lepo on usein tärkein harjoituksen osa. – Me pidämme joogatunnilla usein silmiä kiinni asettuessamme itsemme äärelle. Vaikka jooga on yksilöharjoitus, joogatunneilla korostuu yhdessä tekeminen. Joogaa voi toki tehdä yksinään kotonakin, mutta yhteen tulemisella on merkitystä. Esimerkiksi yhdessä hengittämisessä on jotakin maagista, sanoo Meri Mort. Joogaopettaja tietää myös, että joogan koetaan lisäävän terveyttä ja tasapainottavan mieltä. – Kun mieli on tasapainossa ja hermosto levossa, emme tarvitse addiktoivia asioita elämäämme. Tässä mielessä vähemmän on enemmän. Joogaharjoitus lisää myös myötätuntoa. Meri Mort kertoo syöneensä lihaa vielä teini-iässä. Joogaharjoittelun myötä liha jäi pois kuin luonnostaan. Hän viittaa tällä väkivallattomuuden ajatukseen, jossa myös eläinten annetaan elää. Joogaa ja kuvallista ilmaisua Helsinkiläinen taiteen maisteri Meri Mort on kotoisin Joensuusta, josta hän on lähtenyt 17-vuotiaana. 38-vuotiaalla joogaopettajalla on mies ja yhdeksän kuukauden ikäinen tytär. Meri on hiljattain palannut äitiysvapaalta töihin miehensä jäädessä vanhempainvapaalle. – Toinen puoli työstäni koostuu joogaopetuksesta ja toinen puoli visuaalisesta ilmaisusta ja kirjoittamisesta. Eri medioiden käyttö on tuntunut todella vapauttavalta ja antanut luovuudelle lisäarvoa, hän toteaa. Tällä hetkellä Meri kuvittaa omaa lastenkirjaa. Hän kirjoittaa myös runokirjaa ja viimeistelee Villi Voima -voimakorttipakkaa. Suositut lasten eläinjoogakortit julkaistaan pian englanniksi. – Voimapakan tekeminen sai alkunsa Lumoava nainen -kirjan jälkimainingeissa, mutta vietin kesän Kolin metsissä ja kallioilla, jolloin teema syveni shamanistiseen suuntaan. Mietin, uskallanko, mutta ei minulla ollut siihen sanomista. Joskus nämä teokset ikään kuin luovat itse itsensä. n Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Haastateltavan arkisto Meri Mort on valmistunut taiteiden maisteriksi Aalto Yliopistosta taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta taidekasvatuksen osastolta. Hän on ohjannut useita kansainvälisiä nuorisotyöhön liittyviä taideprojekteja. Tällä hetkellä hän toteuttaa taideopettajuuttaan mandaloiden tekemiseen opastavalla verkkokurssilla.
• 9 Lumoava nainen, tunne villi voimasi M eri Mortin mukaan jokaisen naisen sisällä piilee ikiaikainen elämänvoima, joka on koko hyvinvoinnin ydin. Omaan syklisyyteen tutustumalla ja kuunvaiheita seuraamalla voi oppia kunnioittamaan kehonsa viisautta ja tuoda lisää nautintoa kaikkiin elämänvaiheisiin. Meri Mortin kirjoittama kirja Lumoava nainen – Tunne villi voimasi (Otava, 2018) rohkaisee jokaista naista tutustumaan itseensä syvemmin. Se on samalla kiehtova tarina naiseksi kasvamisen kipukohdista, sisaruuden voimasta ja siitä, kuinka nautinto sai jalansijaa arjessa. Kirja tarjoaa tietoa kuun kierron vaikutuksesta omaan hyvinvointiin sekä ymmärrystä ja viisautta nauttia naiseudesta eri elämänvaiheissa. Monet miehetkin ovat kertoneet lukeneensa kirjan ja ymmärtäneensä naisia sen jälkeen paremmin. Feminiinisiä syklejä Ajatus villistä voimasta kietoutuu pitkälti naisen kuukautiskierron ja samalla Äiti Kuun kierron ympärille. Meri toteaa, että kuukautiskierto on osa feminiinistä sykliä, jossa ilmenee puhdas elämän voima ja intuitio. – Villi voima on naisen kohtuvoimaa, jonka monet naiset ovat tavalla tai toisella tukahduttaneet. Kuukautiset ovat edelleenkin monille häpeän tunnetta herättävä asia. Tässä kirjassa haluan nostaa naisen hormonikierron mahtavaksi luomisen voimaksi. Tuovathan naiset maapallolle elämän synnyttäessään lapsia. Toki villi voima on myös rohkeutta ilmaista itseään, puolustaa heikompaa, toimia sydän edellä ja olla seksuaalinen olento, Meri summaa. Villi voima antaa rohkeutta pitää hauskaa, pelleillä, leikkiä ja tehdä omanlaisia juttuja. Se on seikkailua, löytämistä ja tuntemista. Villi voima on tarvittaessa myös rakastavaa ärhäkkyyttä. Lumoava nainen – Tunne villi voimasi -kirja on matka naiseuden ytimeen, johon kuuluu tärkeänä osana yhteys luontoon. Inspiroivien harjoitusten ja täydentävien vinkkien avulla naisen kehon viisaus avautuu kaikessa kauneudessaan. Villi voima ei ole konsepti tai brändätty tuote, vaan se on kaikille naisille uniikki voimaa. Meri avaa, että voima on läsnä niin perheen äidissä, liikenaisessa, eläkeläisessä, opiskelijassa, yhtä hyvin kuin huippuurheilijassa – eli kaikissa naisissa. Kuukalenteri arkeen Merin tekemässä Villi Voima -kalenterissa on merkitty kuun vaiheet. Joka kuukaudelle on oma harjoituksensa ja joka viikolle teemaan sopivia mietelauseita. Meri rohkaisee naisia tarkkailemaan omia olotilojaan eri kuun vaiheissa, siksi myös Lumoava nainen -kirjassa on kuukalenteri. – Kuukalenterista voi seurata Äiti Kuun liikkeitä ja samalla omia kuukautissyklejä. On hyvä kirjata vaikkapa ylös, millainen fiilis on missäkin kuun vaiheessa. Naiseudelle on annettu kirjassa erilaisia ominaisuuksia, arkkityyppejä: viisas nainen, nuori neito, kuningatar, äiti, vapaa nainen. Meri kehottaa miettimään, millainen olo on ennen kuukautisia. Heijastavatko jotkut olotilat kenties jotakin näistä arkkityypeistä. – Kuukautisten aikana fiilis voi olla vetäytyvä, eristäytyvä, hiljentyvä tai voit kokea pesänrakennusfiilistä. Kun kuukautiset ovat ohitse, koittaa nuoren neidon energia, joka inspiroi uusia ajatuksia ja suunnitelmia. – Näissä syklissä täytyt ja tyhjennyt. Vaiheet sisältävät hauduttelun, kypsymisen, aktivoinnin ja tarkastelun aikoja. Sitten sykli alkaa taas uudelleen. Kaiken tämän tarkastelu lisää itseymmärrystä. Meri on myös suunnitellut kuukautiskierron ajalle sopivan joogaharjoituksen, joka saattaa lievittää kuukautiskipuja ja tasapainottaa hormonaalista kiertoa. Rakastavaa ärhäkkyyttä Merin mukaan villi voima auttaa naista myös pitämään puolensa. – Jos joku yrittää hiljentää sinut, villi voima on se, joka sanoo, että tämä ei käy päinsä. Villiin voimaan sisältyvät myös rakastava ärhäkkyys, omien rajojen tunteminen ja niiden rohkea rikkominenkin. Samalla villi voima antaa rohkeutta pitää hauskaa, pelleillä, leikkiä ja tehdä omanlaisia juttuja ilman, että pyydetään lupaa tai anteeksi keneltäkään. Se on seikkailua, löytämistä ja tuntemista. – Lisäksi villi voima auttaa naista myös katsomaan omia varjojaan. Joogaskenessä ja henkisissä piireissä usein liihotellaan valon maailmassa. Puhutaan enkeleistä ja jatkuvasta onnellisuudesta, mutta unohdetaan kolikon kääntöpuoli. Elämään kuuluvat sekä valo että pimeys. – Villi voimasi kumpuaa myös varjoista: sisäisestä haavastasi tai jostain sellaisesta, jota et mielellään katsoisi. Kun sen kuitenkin tiedostat ja työstät, positiivinen voimasi lisääntyy. Meri Mortin omassa elämässä on juuri alkanut täysin uusi naiseuden vaihe, sillä hän on tuore äiti. Tällä hetkellä hän kokee olevansa vahvassa symbioosissa vauvansa kanssa. – Vaikka olen jo 38-vuotias, koen että olen elänyt todella vahvasti nuoren neidon vaihetta, sillä olen ollut hyvin vapaa ja seikkaileva. Nyt olen siirtynyt aikuisen naisen ja äidin rooliin. Meri kokee lapsensa palveluksessa olemisen tällä hetkellä opettavaksi ja hienoksi jaksoksi. – Vauvan kanssa läsnä oleminen on tällä hetkellä tärkein joogaharjoitukseni. Äitiyden kautta palvelemisen ajatukseen on tullut lisäkerroksia ja merkityksellisyyttä. Juuri nyt meneillään on hauska vaihe lapsen kanssa. Tyttö on oppinut ryömimään, istumaan ja taputtamaan. Lapsen oma persoona alkaa tulla esille ja kommunikaatio hänen kanssaan lisääntyy. – Enpä tiennyt sitäkään, että vauvat, jotka eivät vielä edes puhu, omaavat niin hyvän huumorintajun! Nauramme tytön kanssa paljon. Lisätietoja: merimort.com
• 10 Kiinalaisessa lääketieteessä talvi on Voiman, lämmön ja viisauden aikaa Kiinalaisen vuodenaika-ajattelun mukaan talvessa korostuvat voimaantuminen, lämpö ja sisäänpäin kääntyminen. Elämämme muodostuu erilaisista sykleistä, fysiologisista ja henkisistä kiertokuluista. Vuodenkierrossa korostuvat erilaiset teemat. O lemme henkisesti ja fyysisesti rytmisiä olentoja. Elämämme on mahdollisimman tasapainossa, kun kiinnitämme huomiota eri vuodenaikojen painopisteisiin, kuten uneen, henkiseen puoleen ja ravintovalintoihin. Talvessa korostuvat voimaantuminen, lämpö ja sisäänpäin kääntyminen. Näin kertoo vaasalainen Silja Kuitu, joka on Dr. of Naturopathy (USA), perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen terapeutti, vyöhyketerapeutti ja Ireca-metodin kouluttaja. Kuitu kertoo, että talven aika on kiinalaisen lääketieteen mukaan munuaisaikaa. – Heikko munuaisenergia voi tulla esille väsymyksenä, apaattisuutena, sydämentykytyksinä, kylmyytenä, voimattomuutena, henkisenä epävarmuutena, pelkoina ja jopa sekavuutena. Sisäänpäin kääntymisen aika Talvi on sisäänpäin kääntymisen aikaa, ns. yin-aikaa, jolloin rauhoittumista tarvitaan hieman enemmän kuin muina vuodenaikoina. Silloin on hyvä ottaa aikalisä, käsitellä sisäistä maailmaa ja mahdollisia pelkoja. – Silloin kun mieli kovasti laukkaa, on haastavaa olla yhteydessä todellisiin tunteisiin ja sisimmän liikkeisiin. Monet vaipuvat pimeän vuoden ajan aikana apaattisuuteen. Talvi on kuitenkin hyvä aika hidastaa ja kysyä ’mitä minulle kuuluu’. – Asioitaan voi työstää vaikkapa kirjoittamalla, meditoimalla, rukoilemalla, energiatyöskentelyllä tai jollain muulla itselle sopivalla tavalla, Kuitu vinkkaa. Jos tarvetta on terapiaan, talvi on hyvä aika myös sille. Talveen sopivat lämmittävät asiat, aika on otollista vaikkapa lämpöhoidoille. Esimerkiksi jalkakylvyt lämmittävät koko kehon. – Uni on erityisen tärkeää talvella, sillä unen aikana aivot ja immuunijärjestelmä rakentuvat, kudokset ja koko keho uudistuvat. Unen sykleihin kannattaa kiinnittää huomiota, sanoo Kuitu, joka pitää toisinaan unikursseja univaikeuksista kärsiville. Talven ruokavalintoja Siinä missä kesä on hyvä aika raakaravinnolle ja vihersmootheille, talvella tarvitaan lämmittäviä ruokia. – Talvisaikaan tarvitaan eniten lämmintä ja kypsennettyä ruokaa: keittoja, wokkeja, pataruokia, höyrytettyjä vihanneksia ja uunijuureksia. Kiinalainen lääketiede ei suosittele pelkästään kasvisravintoa. Talvella olisi hyvä syödä hyvänlaatuista luomulihaa, esimerkiksi lammasta ja riistaa. Lihaa pidetään myös verta vahvistavana.
• 11 – Kiinalaiset menetelmät ja rytmien ymmärtäminen on erityisen hyödyllistä meille suomalaisille, koska meillä on niin selkeät vuodenajan vaihtelut. Emme voi olla onnellisia ja terveitä, ellemme ota niitä huomioon, Silja Kuitu korostaa. Rytminen elämä Vuodenaikojen syklejä Suomessa on Silja Kuidun mukaan viisi. Lisäksi elämässä vaikuttavat kiinalaisen ajattelun mukaan seitsemän vuoden syklit. Myös vuorokaudessa on omat syklinsä. Kehomme sisältää paljon erilaisia rytmejä, kuten sydämen syke ja verenkierto. – Jos keskitymme vuodenajan sykleihin ja niihin liittyviin teemoihin, myöskään seitsemän vuoden sykleihin ei kasaannu liikaa henkistä tai fyysistä kuormaa. Kaikki mikä tapahtuu ajallaan, ei kumuloidu hallitsemattomana tulevaisuuteen, sanoo Silja Kuitu. Vuorokauden sisällä tapahtuu eräänlaista sisäänja ulospäin hengitystä. Päiväsaikaan olemme aktiivisia ulospäin, kun taas unessa vahvistuu sisäänpäin kääntyvä liike. Kuitu muistuttaa, että sydänkään ei toimisi, jollei se vuorotellen supistuisi ja laajenisi. Samaan tapaan toimii peristaltiikka eli suoliston rytminen supistusliike. – Monet asiakkaani ovat huomanneet, että oppiessaan tekemään rentoutuksia myös sydän löytää rauhallisen rytminsä. Harjoittein ihminen oppii itse tasapainottamaan sydämen rytmiä ja verenpainetta. Näin loksahtelee kohdilleen paljon muitakin rytmejä. Kohti onnellisuutta Jotkut ehkä ajattelevat, että kiinalaiset periaatteet sopivat paremmin kiinalaisille kuin suomalaisille. Silja Kuidun mielestä kuitenkin erityisesti suomalaiset hyötyvät kiinalaisista periaatteista. – Kiinalaiset menetelmät ja rytmien ymmärtäminen on hyödyllistä meille suomalaisille, koska meillä on niin selkeät vuodenajan vaihtelut. Emme voi olla onnellisia ja terveitä, ellemme ota niitä huomioon, hän sanoo. Kuitu kertoo, etteivät kiinalaiset panosta vain oireiden puuttumiseen, vaan myös onnellisuuteen. Vuodenaika-ajattelu ja siihen liittyvät pienet toimenpiteet lisäävät onnellisuutta, hyvinvointia ja terveyttä. On tärkeä tehdä asioita, jotka tuottavat onnellisuutta. – Omassa asiakastyössäni keskityn myös onnellisuuden lisäämiseen, enkä vain erilaisten fyysisien ohjelmien suorittamiseen. On hyvä löytää elämästä pieniä, ilahduttavia asioita – mitä ne itse kullekin ovat, hän sanoo. Kiinalaisen lääketieteen terveyskäsitys poikkeaa länsimaisesta. – Kiinalaisen ajattelun mukaan ihminen, joka on vaikkapa vakavasti vammautunut, mutta toteuttaa sydämensä paloa, ei ole sairas. Sen sijaan ihminen, joka on fyysisesti kunnossa, mutta hänen elämänsä on tyhjää ja merkityksetöntä, on hyvinkin sairas. Huolenpitoa itsestä Vaasassa asuva Silja Kuitu pyrkii omassa elämässään löytämään sopivat rytmit. Hän käyttää arjessaan sitä, mitä muille opettaa. – Tänään tein Irecan kontaktiharjoituksen infrapunasaunassa ja osallistuin Body Balance -tunnille. Laitan itselleni useita kertoja viikossa akupunktioneulat ja käyn muilla ammattilaisilla hoidossa. Olen usein iltoja töissä. Päiväunet ovat kuuluneet elämääni 30 vuotta. Aamut aloitan hitaasti tasapainottamalla mieleni. Kesän jälkeen perjantaisin en ole ollut töissä lainkaan. Jollen pitäisi huolta itsestäni, minulla ei olisi annettavaa muillekaan. Hyvinvoivana työn tekeminen ei tunnu uhraukselta. Kaikkea mitä opetan, olen todella tarvinnut itse, hän sanoo. Kuitu tekee lisäksi vapaaehtoistyötä päihdeongelmaisten läheisten ja vankien parissa. Viikonloppuisin Silja Kuitu saattaa olla töissä, esimerkiksi pitämässä kurssia. Kurssia hän on järjestänyt muun muassa eteerisistä öljyistä, akupainannasta, munuaisten ajan Flex Qi Relax -menetelmästä, ruoansulatuksesta ja kevään puhdistuksesta. Voimavara ja haaste Silja Kuitu on kasvattanut kolme lastaan yksinhuoltajana. Erityisesti vanhimman lapsensa kanssa hänellä on ollut haasteita pojan vaikean päihdeongelman vuoksi. – Ireca-menetelmä on tullut elämässäni tärkeäksi. Erityisesti eron jälkeen sain siitä paljon voimaa. Tutustuin siihen ystävieni tarjotessa minulle Ireca-hoitoa nuorimman lapseni synnytyksen yhteydessä. Se helpotti oloni. Menetelmä on pysynyt elämässäni siitä asti. Silja Kuitu kertoo olevansa herkkä ihminen. – En ole kova jätkä, olen herkkä ja tunteellinen. Erityisherkkyys ja tunteellisuus ovat työssäni voimavaroja, mutta omassa arjessani niiden kanssa pitää hieman taiteilla. Kohtelen itseäni usein kuin pientä lasta. Kerron itselleni ’menepä nyt päiväunille’ tai ’teepä nyt Ireca-harjoitus’. – Itse-lempeyttä harjoittelen ja opetan sitä myös muille. Se on ihanaa, kun sen oppii. Kehokin paranee paremmin, kun sitä kuuntelee. Silja Kuitu toimii Wasa Wellness -hoitolassa, joka tarjoaa monenlaisia hyvinvointipalveluja, kuten vyöhyketerapiaa, psykoterapiaa, joogamuotoja, qigong-tunteja, stressinhallintataitoja, kinesiologiaa, ionisoituja jalkakylpyjä, intialaista päähierontaa, hierontaa ja toimintaterapiaa. Sopivia ruoka-aineita ovat pavut ja linssit niille, jotka niitä pystyvät käyttämään. Kidney-papu on jopa munuaisen muotoinen, ja saanut siitä englanninkielisen nimensäkin. – Suosittelen papuja ja linssejä talven ruokailuihin, samoin kuin lämmittäviä mausteita, kuten chiliä ja mustapippuria. Pieni määrä mustapippuria stimuloi myös keuhkoja ja paksusuolta, kunhan tulisuudessa ei mennä liiallisuuksiin. Myös kaneli, kardemumma ja inkivääri sopivat erinomaisesti talven mausteiksi, summaa Kuitu. Nokkonen on talven kuningasyrtti, se vahvistaa munuaista. Esimerkiksi nokkosjauhe maistuu munakkaiden ja keittojen seassa. Kohti kevättä Kevään ajanjaksoon kuuluvat kiinalaisen lääketieteen mukaan maksa ja sappi. Kun munuaisen aikana on uskallettu olla hetki paikallaan, on samalla kerätty viisautta, jonka johdosta keväällä tehdyt päätökset eivät ole hakuammuntaa.
• 12 Silja Kuitu on huomannut, että mitä hitaammin elää, sen paremmin saa asioita aikaan. Kuitu kertoo, että maksan heikkous ilmenee ruoansulatusvaivoina, etenkin vaikeutena sulattaa rasvoja. Heikkous voi syntyä siksi, että munuaisten voima on ollut talvella matala. – Maksa on energian jakautumiseen vaikuttava sisäelin. Se on kuin kenraali, joka johtaa muuta joukkoa verenkierrosta seksuaaliseen energiaan. Jos sotajoukot ovat väsyneitä, kenraalin on turha huudella. – Niillä, jotka ovat käyttäneet talvella liialti kuumuutta aiheuttavaa juomaa ja ruokaa – alkoholia, eläinrasvaa tai lääkkeitä, saattaa ilmetä rasvaja maksa-arvoissa häiriöitä, verenpainetta tai psyykkistä vihaisuutta. Henkiseltä kannalta sekä sappi että maksa voivat liittyä vihaisuuteen. Tästä lienee sana ”sapettaa”. – Kun maksa voi hyvin, se on antelias ja hauska, meitä naurattaa. – Maksa ja sappi toimivat tietyssä vaiheessa ruoansulatusta. Ne tykkäävät tehdä päätöksiä. Jos emme tee itseämme koskevia päätöksiä ajallaan, meitä todellakin sapettaa. Emme sulata rasvoja, olemme ärtyisiä ja paukahtelevia, havainnollistaa Kuitu. Puhdistuksen aikaa Kevät on aina parempi, jos talven aikana on keskittynyt voimavarojen keräämiseen ja hiljentymiseen. – Kiinalaisittain kevät on puun aikaa, jossa korostuvat ruoansulatus, rasva-aineenvaihdunta, kuona-aineiden poisto sekä jännitteiden ja ärtyneisyyden muuttaminen rennoksi sympatiaksi. Kevääseen kannattaa pikku hiljaa alkaa valmistautua. Kevät on parasta aikaa puhdistaa maksaa, mutta jos kokee uupuneisuutta, kannattaa ensin vahvistaa yleiskuntoa. Kuitu korostaa, että puhdistavaa detoxkuuria ei kannata tehdä uupuneena. Mikäli henkilö kokee, että hänen suolistonsa ei ole kunnossa, elimistössä on tulehdustiloja ja olo on voimaton, on syytä siirtää detox tuonnemmaksi. – Ennen detoxia kannattaa tehdä vahvistavaa työtä ruoansulatuksen ja perusvoiman parissa. Muuten detox ja siitä aiheutuvat puhdistuskriisit aiheuttavat liiallista rasitusta. Itse opetan kevään puhdistuskursseilla niitä edellytyksiä, joita detoxissa tarvitaan, sanoo Kuitu. Kesä on sosiaalisuuden aikaa Fyysisellä tasolla, kevään edetessä, on hyvä lisätä viherjauheita ruokavalioon. Voikukka on hyvä yrtti. Kuitu sanoo, että keväällä kannattaa välttää toksista tilaa ja maksan kuumuutta, mikä häiritsisi kesällä sydäntä kuumentamalla sitä liikaa. Kun mennään kohti kesää, aletaan kääntyä ulospäin. Kesällä vietetään kesähäitä, käydään festareilla, vietetään aikaa ystävien seurassa. Tarvitaan ehkä vähemmän unta. – Jos emme ole huojentaneet kuumaa maksaa keväällä toksisista taakoista, olo saattaa olla tukala. Jos on ollut keväällä ärtynyt ja kiukkuinen, se voi kesällä ilmetä jopa aggressiona. Olotilassa voi ilmetä lieviä oireita tai tilanne voi lähteä melkein käsistä henkilöstä riippuen. Loppukesä on haiman, vatsalaukun ja pernan aikaa. Sadonkorjuu on ajankohtaista. – Loppukesällä tärkeätä on ravinnon pilkkoutuminen. Ruokaa myös säilötään, mikä merkitsee myös ruoasta saadun hyvin pilkkoutuneen energian säilömistä kehossa. – Nokkonen on talven kuningasyrtti, se vahvistaa munuaista. Esimerkiksi nokkosjauhe maistuu munakkaiden ja keittojen seassa.
• 13 Talvi Munuainen / vesi Sisäänpäin kääntymisen, prosessoinnin, rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Suosi papuja ja linssejä, lämmittäviä mausteita sekä kypsennettyjä ruokia, kuten keittoja, wokkeja ja pataruokia. Kevät Maksa, sappi / puu Puun aikaa, jossa korostuvat ruoansulatus, rasva-aineenvaihdunta ja kuona-aineiden poisto sekä jännitteiden ja ärtyneisyyden muuttaminen rennoksi sympatiaksi. Suosi vihreitä ruokaaineita ja esimerkiksi viherjauheita. Kesä Ohutsuoli, sydän / tuli Tulen aikaa, jolloin suuntaudutaan ulospäin. Sosiaalisuus ja jakaminen korostuvat. Suosi viilentäviä ja tuoretta ruokaa. Loppukesä Haima, vatsalaukku perna / maa Maan aikaa, jolloin korostuvat pilkkoutuminen ja aineenvaihdunta. Suosi fenkolia, kamomillaa, kevyitä, makeita makuja sekä keltaisia ruokia. Syksy Keuhkot, paksusuoli / metalli Teemoina irti päästäminen, irrottautuminen, luopuminen ja hengittäminen. Suosi suolistobakteereja tukevia ruokia, kuten hapankaalia. Sipuleita irrottamaan limaa sekä kurkumaa ja mustapippuria matalaa tulehdusta hoitamaan. Vuodenaikojen teemat Silja Kuidun mukaan hyviä loppukesän ruokia ovat keltaiset ruoat, kuten porkkana, bataatti, aprikoosit, persikat ja maa-artisokat. – Liika sokeri sekä vehnä ja maitotuotteet tukahduttavat maan ja luovat kosteutta. Ne aiheuttavat limaisuutta ja turvotusta, hidastavat lymfakiertoa ja aineenvaihduntaa sekä nostavat huoliajattelua. Jos maa pääsee tulehtumaan, syksyllä on tiedossa limaisuusongelmia ja flunssia. Kasvaimet ovat myös ns. kosteuskertymiä, joten em. ruoka-aineet ovat haitallisia tässäkin mielessä. Laajenna hengitystäsi Kesän kääntyessä syksyyn korostuvat paksusuoli ja keuhkot. Kuitu muistuttaa, että paksusuolen tehtävä on päästää irti, joten teema on ajankohtainen henkisessäkin mielessä. – Syksyllä lehdet putoavat puista ja luonnossa tapahtuu monenlaista muutosta. Kannattaakin miettiä, onko elämässä jotakin, josta on syytä irrottautua ja luopua. Silloin kun pystymme luopumaan jostain, kykenemme myös vastaanottamaan uutta. Syksyn luopumisen ja vastaanottamisen rytmiä ilmentävät keuhkot: sisäänja uloshengitys. Hengityksen laajuuteen liittyvät asiat ovat syksyllä ajankohtaisia, sillä hengityksen laajuus kerää energiaa. – Stressaantuneena ihminen hengittää yleensä pinnallisesti. Keuhkojen laaja, rauhallinen ja syvä hengitys kerää voimaa. Siitä on suora yhteys munuaiseen. Jos olemme huolehtineet hengityksestä, unen saannista ja irrottautumisestakin, on mahdollistaa kerätä voimaa munuaiselle, selvittää Kuitu. Keuhkoja avaavat harjoitteet ovat hyödyllisiä. Silja Kuitu ohjaa esimerkiksi kehittämäänsä Flez Qi Relax -treeniä. Kyseisellä terveysliikuntamuodolla tuetaan liikkuvuutta tukevia harjoitteita, avataan hengitystä ja vapautetaan elämän energiaa. Hengitys auttaa myös päästämään irti. – Pelkkä syvä huokaisu on keholle viesti siitä, että nyt saa päästää irti. n Lisätietoja: naturmedi.fi, wasawellness.fi Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Haastateltavan arkisto
• 14 ? Uuden ajan kanavointikoulu ? L ä mpimästi ter vet uloa seuraamaan uuden ajan kanavointikouluani Sielunpeili-lehdessä. Toiveeni on antaa sinulle henkisesti vahvistavia ajatuksia saadaksesi entistä korkeammat siivet omaan kanavointityöhösi. ???? Kanavointi-sana tarkoittaa henkisessä kasvussa parantavan energian ja/tai viestien välittämistä. Energian kanavointi tapahtuu joko kontaktitai kaukohoitoina. Kanavointia on myös selvänäköisten viestien välittäminen. Näihin taitoihin saa vahvistuksia kirjoista ja kursseista, mutta ennen kaikkea harjoittelemalla, sillä kanavointitaito kasvaa yhtä matkaa luottamuksen kanssa. Tämä uuden energian aika tarjoaa vahvat mahdollisuudet jokaiselle auttajan kutsun saaneelle ja valotyöhön antautuneelle. ???? Luottamus, niin omaan tehtävään kuin yhteyteen valoauttajien kanssa, avaa oven kanavoinnille. Kuulostaa yksinkertaiselta ja on silti niin haastavaa. Ehkä se on kolhuja saanut itsetunto, joka epäilee mahdollisuuksiaan toimia auttajana, kun joka paikka tuntuu pursuavan paljon pätevämpiä näkijöitä ja hoitajia. Jokaisella on kuitenkin oma vaikuttamisen mahdollisuutensa siinä elinpiirissä, jossa hän on. Juuri siksi sinä olet sen piirin paras valotyöläinen. Valosanomat menevät hyvin eteenpäin, kun niitä tehdään juuritasolla. Siellä missä ihmisetkin elävät ja ovat, omilla turvallisilla paikoillaan. ???? Tuttuun ihmiseen on helpompi luottaa, vaikka hän tuntuukin puhuvan uudella valokielellään. Sen kuunteleminen voi nostaa pelkoja. Muutos voi olla uhka. Mukavuusalueen ulkopuolella toimiminen voi olla uhka. On monia syitä torjua valosanomaa, mutta useimmiten se tuntuu johtuvan haluttomuudesta kohdata itseään. On paljon helpompaa touhuta ja suorittaa elämää. ???? Pysähtyminen itsensä äärelle voi olla hyvin pelottavaa, varsinkin jos ei osaa nähdä itseään arvokkaana ja merkityksellisenä. Uskomukset itsestä ovat muodostuneet siihen astisesta elämästä, mutta kyseenalaistamalla ne ja Luottamus avaa ovia kanavoinnille
• 15 Ja kenelle pitäisi antaa anteeksi? Ilman muuta ensimmäisenä itselleen siitä, että on jäänyt kiinni materian tai ihmissuhteiden energioihin, eikä ole osannut vapauttaa kuormittavia ajatuksiaan ja tunteitaan. Uuden ajan kanavointikoulu -palstan pitäjä Kirsi Gren toimii kouluttajana ja selvänäkijänä opastaen asiakkaita niin yksityisesti kuin erilaisten henkisen kasvun kurssien kautta sekä julkaisemalla alan kirjoja. Lisätiedot: www.aurinkohoitola. fi, 040-5807610kirsi.gren@ aurinkohoitola.fi avaa ovia kanavoinnille ymmärtämällä niiden voivan olla ulkoisesti asetettuja, voi vapauttaa itsensä etsimään rohkeasti omaa, yksilöllistä valotehtäväänsä. Voi vihdoinkin päästää itsensä olemaan se valo ja rakkaus, joka oikeasti on. Luoja tietää, että tässä maailmassa tarvitaan jokaista mahdollista valotyöläistä. ???? Kanavointikoulun ensimmäiset harjoitukset ovatkin löytää omasta sydämestä se tila, jossa on aidosti läsnä. Lähde etsimään sydämestäsi syvempiä tunne-energioita, joita ovat esimerkiksi anteeksianto, armo ja pyyteetön rakkaus. Pohdi, missä olet näitä tunteita kohdannut ja mitä ne ovat sinulle merkinneet? Mitä ne merkitsevät nyt, kun katselet elämää henkisemmällä katsannolla? Näissä teemoissa käydään hyvinkin elämänmittaisia kouluja, mutta tässä nopeasti värähtelevässä ajassa nämä tunne-energiat ovat vahvoja vaikuttajia. ???? Maailman muuttaminen lähtee jokaisen yksilön sisäisestä muutoksesta. Oletko valmis järjestämään aikaa itsellesi päästäksesi sydämesi äärelle? Miksi itselle ottaminen on niin vaikeaa? Eikö se olisi ansaittua? Miksi toista on helpompi auttaa kuin itseään? Pohdi näitä omalla kohdallasi. Kyseenalaista myös se, joka ajatuksissasi puhuu. Tunnista se, mikä on oikeasti sinun hengentilasi ja sielunolemuksesi tahto. Ja kenelle pitäisi antaa anteeksi? Ilman muuta ensimmäisenä itselleen siitä, että on jäänyt kiinni materian tai ihmissuhteiden energioihin, eikä ole osannut vapauttaa kuormittavia ajatuksiaan ja tunteitaan. ???? ? Vapaan tahdon -lain noudattaminen tekee asioista hieman helpompaa, sillä siihen liittyy vahva tieto ja ymmärrys siitä, että jokaisella on oikeus valita oma tiensä. Et voi kulkea toisen polulla muuten kuin rinnalla, jos/kun hän sitä pyytää. Et voi myöskään käydä oppeja hänen puolestaan. Eikä miellyttämisen tarkoitus ole pyyteetöntä. Raskainta on ymmärtää se kohta, missä teidän tienne erkanevat ja joudut jättämään hänet valitsemalleen tielle, koska muuten uppoaisit itsekin. Siinä tienviitassa lukee ”rakasta itseäsi, niin opit rakastamaan pyyteettömästi muita”. Pyyteetön rakkaus on puhdas tie, jolla sinulta ei edellytä mitään, etkä sinä edellytä muilta mitään. Se on antautumista olemaan rakkaudessa niin ajatusten, sanojen kuin toimienkin suhteen. Lempeää ymmärrystä ja syvää luottamusta siihen, että kun elät rakkauden kautta, kasvaa rakkaus sinussa ja sinä avaat rakkauden tietä myös muille. ???? ? Vapaan tahdon -laki pätee myös yhteyksissämme henkimaailmaan. Siksi olisi kovin tärkeää oppia pyytämään itselleen apua ja ohjausta. Pyytämällä enemmän saa enemmän. Pyyntömme ilmaisee auttajille aidon halumme olla auttajana ja henkisenä toimijana. Myös sen, että haluamme pitää hyvää huolta itsestämme ollaksemme mahdollisimman puhdas auttaja. Kanavointityö perustuu hyviin yhteyksiin valoauttajien kanssa sekä kanavan hyviin elämäntapoihin ja ajatuksiin, positiiviseen asenteeseen sekä uskoon korkeimman rakkaudellisesta lähteestä. ???? ? Kuka olisikaan tähän oppikouluun parempi henkiopettaja kuin ylösnoussut mestarimme Neitsyt Maria. Ota nyt itsellesi pieni hetki rauhoittuaksesi. Sulje silmäsi. Kutsu luoksesi Neitsyt Marian kaunis sini-valko-vaaleanpunainen energiaolemus. Pyydä, että hän laittaa kätensä sydänchakrasi päälle. Tunne välillänne oleva yhteys, anna sen kasvaa. Pyydä häntä opettamaan sinua tuntemaan pyyteettömän rakkauden olemus. Anna hänen välittää rakkausenergiaa sydämesi tilaan. Ota vastaan kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu! Rakkaus, kiitos. Rakkaus, kiitos. Rakkaus, kiitos.
• 16 Virkeyttä luonnonvesistä Talviuinti saa veren virtaamaan, hormonit liikkeelle ja terveyden kukoistamaan. Laji tekee hyvää niin keholle kuin mielelle. T alviuinnin harrastamisen aloittaminen on helppoa. Uimassa voi käydä milloin vain. Myönteisten terveysvaikutusten saavuttaminen edellyttää kuitenkin säännöllistä harrastamista, pari kolme kertaa viikossa. Yhteen uintikertaan ei kuitenkaan kulu paljon aikaa. – Monen avantouimarin mielestä uintikokemus kylmässä vedessä on euforinen, jopa siinä määrin, että lajiin voi jäädä koukkuun jo ensimmäisellä uintikerralla, sanoo Hanna Okkonen, Suomen Ladun aikuisliikunnan suunnittelija. Talviuinnissa aivolisäkkeestä vapautuva betaendorfiini tuottaa mielihyvää. Siksi moni tykästyy tosissaan lajiin jo ensimmäisellä uintikerralla. Toiselta vaatii vähän säännöllisempää harrastamista, ennen kuin hormonia rupeaa erittymään. Suomen Ladussa pohdittiin pitkään, miksi kutsua uimista kylmissä luonnonvesissä. Onko se talviuintia, avantouintia vai kylmävesiuintia? Avantouinnissa on selkeästi jäähän tehty avanto. Etelä-Suomessa meri, eivätkä järvetkään ole viime talvina aina saaneet jääpeitettä. Kylmävesiuintia voi harrastaa myös uimahallien kylmävesialtaissa. – Aloimme näistä syistä puhua talviuinnista. Sillä tarkoitetaan uimista luonnonvesissä, joiden lämpötila on alle 10 astetta. Uintikausi kestää lokakuusta toukokuuhun. Huolet jäävät avantoon Tieteellisissä tutkimuksissa on selkeästi todettu, että altistuminen kylmälle talvisissa luonnonvesissä tekee hyvää niin keholle kuin mielelle ja kohentaa näin yleistä terveydentilaa. Mielihyvän tunne lisääntyy. Nukkuminen, vastustusja stressinsietokyky sekä kylmään sopeutuminen paranevat. Kylmä vesi myös hillitsee tulehdustiloja, joita on esimerkiksi reumapotilaalla. Kylmä nostaa lisäksi hieman elimistön antioksidanttitasoa. Antioksidantit ovat välttämättömiä elimistön terveenä pysymiselle. – Huolet jäävät avantoon, ja
• 17 Jäinen, luonnonvedessä sijaitseva avanto pidetään avoinna uppopumpuilla tai veden virrankehittäjällä, jotka pyörittävät vettä niin, että veteen syntyy virtaus, joka pitää avannon auki. – Huolet jäävät avantoon. Avantouinnin jälkeen tuntuu olo todella hyvältä, monen avantouimarin mielestä jopa niin hyvältä, että lajiin voi jäädä koukkuun jo ensimmäisellä uintikerralla, sanoo Hanna Okkonen, Suomen Ladun aikuisliikunnan suunnittelija. kun nukkuu paremmin, jaksaa paremmin. Jos on kipuja ja särkyjä, niihin uinti tuo helpotusta. Avantouinnin jälkeen tuntuu todella hyvältä, Hanna Okkonen sanoo. Hän kehottaa keskustelemaan talviuinnista lääkärin kanssa, jos sairastaa sydänperäisiä sairauksia tai kärsii kylmäsormisuudesta. – Sydänsairaiden kannattaa vähän varoa etenkin avantoon menoa suoraan saunasta, koska iso lämpötilanvaihtelu nostattaa sykettä ja verenpainetta. Kylmäsormiselle uiminen voi olla vähän haastavaa, mutta toisaalta säännöllinen kylmäaltistus parantaa pintaverenkiertoa, joten talviuinti voi tehdä hyvääkin. Kylmä vesi vaikuttaa elimistöön niin, että aineenvaihdunta vilkastuu ja keho ryhtyy tehokkaammin polttamaan rasvoja. Kun henkilö harrastaa talviuintia säännöllisesti, hänen kehoonsa alkaa muodostua ruskeaa rasvaa, jota eskimoilla on todettu olevan enemmän kuin muilla, koska he elävät kylmissä olosuhteissa. – Ruskea rasva lämmittää ihmisen kehoa paremmin, ja on keholle terveellisempää kuin kehon normaali rasva. Kehon pitää olla lämmin ennen uintia Talviuintiharrastuksen alkuun pääsee helposti. Okkonen neuvoo, että etenkin, kun ensi kertaa menee avantoon, on tärkeää, että
• 18 Talviuinnin tutkittuja vaikutuksia Kylmä tekee hyvää Tuottaa mielihyvää, kun aivolisäkkeestä vapautuu betaendorfiinia. Parantaa unensaantia, kun verisuonista vapautuu serotoniinia. Parantaa vastustuskykyä, kun immuunitoiminta aktivoituu. Parantaa stressinsietoa ja tehostaa lihasten palautumista, kun elimistöön erittyy kortisolia. Elimistö polttaa tehokkaammin rasvoja. Lievittää reuman ja astman oireita, kun aivolisäkkeestä vapautuu ACTH -hormonia. Helpottaa lihasten ja nivelten tulehduksia lisäämällä paikallisverenkiertoa. Vahvistaa sydänlihasta ja muutakin verenkiertoa. Laskee perusverenpainetta. Vilkastuttaa aineenvaihduntaa, kun lisämunuaisesta erittyy adrenaliinia ja kortisolia. Ohjeita talviuimarille 1. Lämmittele lihakset hyvin ennen veteen menoa. Hiihto tai sauvakävely ovat tähän hyviä lajeja. 2. Jos menet saunasta uimaan, anna kehon viilentyä ennen uintia. 3. Liiku rauhallisesti, sillä kulkutiet ja portaat voivat olla liukkaita. 4. Älä koskaan hyppää pää edellä kylmään veteen. Päätä ei ole suositeltavaa edes kastella, koska se lisää alilämpöisyyden riskiä. 5. Hengitä rauhallisesti veteen mennessä. 6. Vesi voi aiheuttaa hetkellisesti normaalia hengityksen salpaantumista. 7. Kylmä vesi vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. Käy ensin vain kastautumassa, pidennä uintiaikaa oman tuntemuksen mukaan. 8. Pukeudu lämpimästi uinnin jälkeen ja juo reilusti haaleaa juotavaa. 9. Älä ui alkoholia nauttineena tai sairaana. 10. Ota aina kaveri mukaan uintireissulle. 11. Ota jalkineet ja pipo mukaan. 12. Jos epäilet lajin sopivuutta terveydellesi, keskustele asiasta lääkärisi kanssa. Lähteet ja lisätietoja: www. suomenlatu.fi/talviuinti Talvella uimisesta alkoi kehittyä terveysliikuntalaji 1980–90-lukujen taitteessa. Viime vuosina laji on noussut yhdeksi suosituimmista kuntoja terveysliikuntalajeista. Jopa 100 000 suomalaista harrastaa sitä. Lajin kokeilijoita on yli puoli miljoonaa. keho on lämmin. Jos on jo valmiiksi vilu, uinnista ei nauti, eikä siitä ole paljoa hyötyäkään. Sauvakävelytai hiihtolenkillä keho lämpiää hyvin. Ensikertalaisen saattaa kuitenkin olla helpointa mennä uimaan saunasta käsin. Silloin keho on varmasti tarpeeksi lämmin. – Jos saunassa on ottanut kovat löylyt, kehoa pitää vähän jäähdytellä ennen veteen pulahtamista, ettei lämpöero olisi liian suuri. Keho jäähtyy riittävästi, jos uintipaikalle on jonkin verran matkaa ja sen kävelee rauhallisesti. Ensimmäisellä kerralla riittää pikku dippaus rappusilta veteen niin, että hartiat kastuvat. Sen jälkeen noustaan hissukseen vedestä pois ja mennään saunaan lämmittelemään. – Vedessä pitää muistaa hengittää rauhallisesti, koska kylmä vesi vähän salpaa hengitystä. Hienoa olisi, jos ensimmäistä talviuintiaan pääsisi kokeilemaan kokeneen talviuimarin seurassa. Hän osaa neuvoa, miten veteen pulahtaessa pitää toimia ja miten hengitellä kylmässä vedessä. Suomen Latu suosittelee, että uimaan mentäisiin aina kaverin kanssa. Toinen tuo turvaa ja voi vierestä seurata, miten uinti sujuu. Uintitossut estävät sen, ettei kehoon tule kylmää varpaiden kautta ennen avantoon menoa ja ehkäisevät liukastumista. Hanskoja ei välttämättä tarvitse, mutta jos sormien ääreisveronkierto on huono, ne suojaavat sormia. Pipo tai myssy antaa suojaa päälle. – Jalkaan voi laittaa villasukatkin, jos ne pysyvät uidessa jalassa. Niistä saa eristystä maata vasten ja ne suojaavat vedessäkin, mutta ilmankin pärjää, Hanna Okkonen neuvoo. – Talviuinti ei ole vain terveydenhuoltoa, vaan myös sosiaalinen tapahtuma.
• 19 Väsymys karisee ja mieliala kohenee Talviuintipaikan portaiden askelmiin ja kaiteisiin kannattaa laittaa jotakin suojamateriaalia tai pehmustetta, jottei märkä käsi jäädy kiinni ja jotta portailta on helppo laskeutua veteen ja nousta vedestä ylös. Veikkolalaiset Ulla Artamo (vas.) ja Riitta Haataja käyvät yhdessä parisen kertaa viikossa talviuimassa Lamminjärvessä Kirkkonummen kunnan ylläpitämässä talviuintipaikassa. Kuva: Liisa Airaksinen. T yökaverit houkuttelivat Riitta Haatajan kokeilemaan talviuintia 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Hänen silloinen työnantajansa omisti rantasaunan, jota työntekijät saivat käyttää. Innostuin talviuinnista heti. Olo oli uinnin jälkeen aivan mahtava, kertoo Riitta Veikkolasta läntiseltä Uudeltamaalta. Nyt Riitta käy uimassa Lamminjärvessä kerran viikossa, joskus parikin kertaa uintikaverinsa Ulla Artamon kanssa. Hän ui muutaman metrin laiturilta poispäin ja takaisin. Riitta uskoo, että ainakin osittain on talviuinnin ansiota, ettei hän juurikaan ole potenut flunssaa eikä hän myöskään helpolla palele. Vaikka olisi kuinka väsynyt ja mielikin vähän maassa, niin uinnin jälkeen olo on kevyt ja rento ja mieli hyvä. Suosittelen kokeilemaan. Ensimmäiset kerrat voivat tuntua aika hurjilta, mutta pian kylmään veteen tottuu ja vedessä pystyy olemaan kerta kerralta kauemmin ja nauttimaan enemmän. Ulla Artamo innostui talviuinnista parisen vuotta sitten, kun Riitta Haataja alkoi hänelle siitä puhua ja osti tämän neuvojen mukaiset uintitossut ja -käsineet. Ulla käy uimassa kerran tai kaksi kertaa viikossa. Hän kävisi joka päiväkin, jos asuisi järven rannalla. Pulikoin avannossa noin 20 sekuntia. Tosin en ole koskaan aikaa ottanut. Olen tottunut uimaan kylmässä vedessä marraskuun alkuun asti Tammisaaren saaristossa, mutta varsinaista avantouintia harrastan vain Lamminjärvessä. Se tuntuu niin kotoisalta paikalta. Ullan mielestä talviuinnissa on parasta tunne uinnin jälkeen. Olo on uskomattoman virkistynyt, ikään kuin olisi puhdistunut kaikesta kuonasta. Ei pitäisi kehuskella terveydellä, mutta luulen, että kylmän sietokykyni on parantunut, enkä kovin helposti vilustu. Avanto omaan mökkirantaan Liukastuminen kulkureitillä on Okkosen mukaan talviuintipaikkojen yleisin turvallisuusriksi. Jos haluaa tehdä oman mökkirantaansa avannon, pitää miettiä, miten saunasta tulevien tai avannosta pukukoppiin palaavien märkien uimarien olisi turvallisinta kulkea ja miten estetään veden jäätyminen kulkureitille ja laiturille. Tärkeää on lisäksi, että portailta on helppo laskeutua veteen ja nousta vedestä ylös. – Portaiden askelmiin ja kaiteisiin laitetaan monesti jotakin suojamateriaalia tai pehmustetta, ettei märkä käsi jäädy niihin kiinni. Avanto avataan tätä tarkoitusta varten tehdyllä moottorisahalla tai muulla työkalulla. Jäähileet on hyvä kerätä pois avannosta ennen uintia esimerkiksi jäähaavilla. Jos avantoa pidetään auki virrankehittimellä, on muistettava, että se hyrrätessään veden alla syö jäätä jään alapuolelta isoltakin alueelta. – Muita jäällä kulkijoita tai hiihtäjiä varten pitää talviuintipaikan ympärille laittaa merkkinauhat, jotka varoittavat heikosta jäästä. Ja sitten vain nauttimaan talviuinnista itse tehdyllä tai yleisellä uintipaikalla, Hanna Okkonen kannustaa. n Teksti: Liisa Airaksinen Kuvat: Suomen Latu, Sampsa Sulonen – Olo on uskomattoman virkistynyt, ikään kuin olisi puhdistunut kaikesta kuonasta.
• 20 ? Minuus ? Rentoutuminen ja mindfulness tukevat jaksamista Erityisherkkyys voi olla supervoima Erityisherkkä poimii tavallista enemmän ärsykkeitä ympäristöstään ja saattaa esimerkiksi väsyä tai ärsyyntyä nopeasti. H ermoheikko, itkupilli, draamakuningatar, jänishousu, yliherkkä. Moni erityisherkkä on saanut kuulla olevansa vääränlainen ja nostanut ehkä omankin sormensa osoittamaan peilikuvaa: Otahan nyt itseäsi niskasta kiinni! Kaikki muutkin jaksavat hetken sietää huutavia lapsia, kolisevia käytäviä, tunkkaista ilmaa, kurisevaa nälkää, välkkyviä kauppakeskuksia, riiteleviä työkavereita ja parfyymipilven sisällä keinuvia vastaantulijoita. Mutta kun ihan oikeasti ei vain jaksa. Erityisherkän voi olla todella hankala ottaa vastaan yksittäisiäkin voimakkaita sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä. Jos elämä tarjoilee niitä kerralla paljon, voimat voivat lopahtaa yhtäkkiä, ja olo muuttua väsyneeksi, vihaiseksi ja ahdistuneeksi. – Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka vaikuttaa hermojärjestelmän toimintaan. Erityisherkän stressinsäätelymekanismi ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä tuntuu olevan vaikeasti ymmärrettävää paitsi muille ihmisille, jopa erityisherkille itselleen, minkä vuoksi erityisherkät joutuvat usein puolustelemaan ja selittelemään tuntemuksiaan, selventää erityisherkkyyttä tutkinut kirjailija, hyvinvoinnin ohjaaja Suvi Bowellan. Tuntosarvet ojossa elämää päin Bowellan kertoo, että erityisherkkiä on tutkitusti jopa 20 prosenttia väestöstä. Tätä ominaisuutta tavataan myös eläimillä. – Erityisherkkyys on piirre, joka on kehittynyt selviytymiskeinoksi: jos sitä ei tarvittaisi, se olisi karsiutunut evoluution myötä pois. Erityisherkkyys ei ole mielenterveysongelma, eikä neuropsykologinen häiriö, vaan se on ominaisuus, jonka kanssa voi oppia elämään hyvinkin täyttä elämää. Erityisherkkien ”supervoimiin” kuuluu muun muassa taito poimia ympäristöstä paljon sellaista informaatiota, joka monilta muilta jää huomaamatta. Erityisherkät ovat usein hyviä havaitsemaan pieniäkin muutoksia muiden ihmisten ilmeissä, asennoissa ja asenteissa. He aistivat nopeasti myös tunnetilojen muutokset. – Erityisherkät kulkevat ikään kuin tuntosarvet ojossa, minne ikinä menevätkin. Monet erityisherkät ovat myös vahvasti kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja ilmaisevat niitä kenties muuta väestöä herkemmin. Meidän yhteiskunnassamme tällaista käytöstä saatetaan pitää heikkoutena, mutta todellisuudessa tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on hyvinkin tervettä toimintaa. Kuormittaa kohtuuttomasti Bowellan toteaa, että erityisherkkyys on kuin temperamenttipiirre. Se vain on olemassa, eikä sille voi mitään. Pahimmillaan erityisherkkyys voikin muodostua rasitteeksi ja elämä ominaisuuden kanssa olla hyvin raskasta, varsinkin, jos ympäristö ei lainkaan hyväksy tai ymmärrä erityisherkän tarpeita ja tunteita. – Erityisherkkä voi päätyä tilanteeseen, jossa hän stressaantuu niin pahoin, ettei kykene ottamaan mitään vastaan. Esimerkiksi ruuhkavuodet voivat olla erityisherkälle todella kuormittavaa aikaa, jos hän ei opi kuuntelemaan itseään ja omia tarpeitaan ja onnistu muokkaamaan ympäristöään sellaiseksi, että välillä on mahdollisuus vetäytyä keräämään voimia. Itsetuntemuksen kehittäminen onkin Bowellanin mukaan erityisherkkänä elämisen tärkein etappi. Jos erityisherkkä ei ymmärrä tai hyväksy ominaispiirrettään, hän voi olla itselleen hyvin ankara, potea jatkuvaa alemmuudentunnetta ja alkaa suojata herkkää sisintään pakenemalla esimerkiksi päihteisiin. – On yleistä, että erityisherkkä kokee tulleensa väärinymmärretyksi. Usein tähän liittyy se, että hän ei ole itsekään hoksannut, mistä oikein on kyse. Kun saa minäkäsityksen käännettyä positiivisen puolelle, tilanne muuttuu usein merkittävästi paremmaksi. Paljon positiivisia piirteitä Bowellan tarkastelee erityisherkkyyttä mieluummin positiivisen kautta. Hänen mielestään erityisherkkyys on ennen kaikkea voimavara ja ihana ominaisuus, joka voi tuoda elämään uudenlaisia aistinautintoja, hetkeen pysähtymisen kauneutta, syvällisiä kohtaamisia ja jopa seksuaalista nautintoa. – Erityisherkillä on usein paljon hyviä ominaisuuksia, kunhan niihin vain alkaa kiinnittää huomiota. Monet erityisherkät ovat empaattisia, hyviä aistimaan ympäristönsä ”hiljaista tietoa”, intuitiivisia, taiteellisia, luovia sekä hyviä hahmottomaan kokonaisuuksia ja huomaamaan samalla niistä yksityiskohtia. Nämä kaikki ovat kykyjä, joista on valtavasti hyötyä ihmissuhteissa ja muun muassa työelämässä. Moni erityisherkkä kokee valtavan ahaa-elämyksen tutustuessaan ensikertaa erityisherkkyydestä tehtyihin tutkimuksiin ja esimerkiksi vastatessaan psykologian tohtori, psykoterapeutti Elaine Aronin kehittämään herkkyyspiirteiden itsearviointitestiin. – Kun oivaltaa, että maailmassa ja ehkä jopa omassa lähipiirissä on muitakin erityisherkkiä, niin olo helpottuu. Kun on oivaltanut tilanteensa, voi alkaa muokata omaa elämäänsä sellaiseksi, jossa ympäristö ja ihmiset tukevat hyvää oloa. Elämää ei kannata pakoilla Bowellan kertoo, kuinka hän itse noin kolmikymppisenä oivalsi olevansa erityisherkkä. Hän työskenteli noihin aikoihin hektisessä yritysmaailmassa ja oli jo ehtinyt ajatella, että ehkä hänestä ei vain ole työelämään, kun aina oli ylikuormittunut olo. – Kun vaihdoin työhön, jossa tahti oli rauhallinen, minulla oli kaunis työympäristö ja oma työhuone, niin kokemukseni työelämästä muuttui aivan toiseksi. Kun aloin keskittyä erityisherkkyyteni haasteiden sijaan piirteen voimavaroihin, löysin paljon uusia mahdollisuuksia ja tilanteita, joissa pienillä teoilla voin lisätä omaa hyvinvointiani. Erilaiset läsnäoloja mindfulness-harjoitukset ovat auttaneet häntä itsetuntemuksen tiellä. Pienet hetket luonnossa, lyhyetkin vetäytymiset kuormittavista tilanteista vaikka omaan hengitykseen tai mielikuvitusmaailmaan ja erilaiset rentoutusharjoitukset auttavat kestämään arjen paineita. – Jos elämässä on riittävästi pysähtymisen hetkiä, tasapainoa on helpompaa pitää yllä. Herkän ei mielestäni kannata pakoilla elämää, vaan siedättää itseään hankaliinkin tilanteisiin, muuten
• 21 elämänpiiri kaventuu. Kirjassani Erityisherkän päiväkirja on paljon lyhyitä harjoituksia, vinkkejä ja tehtäviä, joista voi olla hyötyä ominaispiirteen kanssa elämiseen. Apua saa, aina ei tarvitse jaksaa Jos elämä erityisherkkänä tuntuu kuormittavalta, itsetutkiskeluun voi hakea myös psykologin tai vaikkapa henkisen valmentajan apua. Bowellan toteaa, että erityisherkillä voi olla haasteita esimerkiksi terveiden rajojen löytämisessä ja ylläpitämisessä. – Erityisherkän tulee oppia tunnistamaan, mikä on hänen vastuullaan ja mikä ei. Moni erityisherkkä voi olla ylisuorittaja, ja monet ovat niin yliempaattisia, että heidän on vaikea erottaa omia tunteitaan muiden ihmisten tunteista. Aika moni erityisherkkä käy jossain vaiheessa elämäänsä läpi masennusjakson. Ei tällaisten asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Bowellan summaa, että erityisherkät eivät ole ongelmaisia, vaan vikaa pahaan oloon voi etsiä hektisestä maailmanmenosta. Ei ole mikään ihme, että herkkä ei aina pysy kyydissä, jossa koko ajan vaaditaan suorittamista, pärjäämistä ja jaksamista. – Ei aina tarvitse jaksaa, mutta on hyvä löytää keinoja, joiden avulla jaksaminen on vähän helpompaa. Tutustu itseesi ja siihen, mille juuri sinun sydämesi sykkii. Tee enemmän niitä asioita, joista todella iloitset. n Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Hyvinvoinnin ohjaaja Suvi Bowellan on itsekin erityisherkkä. Hän on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa: Ihana herkkyys (Otava, 2018) ja Erityisherkän päiväkirja (Otava, 2019). Herkälle ominaisia piirteitä • Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa omaan mielialaan • Kipukynnys on matala • Kiire kuormittaa erityisen paljon • Kirkas valo, epämiellyttävät tuoksut, häiritsevät äänet ja epämukavat vaatteet rasittavat • Viihtyisä ympäristö on tärkeä • Kahvi ja muut piristeet saavat käymään ylikierroksilla • Vilkas mieli ja pohdiskeleva luonne • Musiikki, taiteet ja elokuvat koskettavat syvästi • Herkkä on huolellinen ja tunnollinen • Herkkä säikähtää helposti • Lapsena vanhemmat tai opettajat pitivät herkkänä tai ujona • Pinna kiristyy liian monista vaatimuksista • Nälkä haittaa keskittymistä ja vaikuttaa mielialaan • Isot muutokset ja ennalta-arvaamattomuus järkyttävät mielenrauhaa • Kaikenlainen kilpaileminen, testaaminen ja tarkkailun alaisena työskentely laskee suorituskykyä • Ylikuormitus saa vetäytymään vuorovaikutuksesta (Lähde: Suvi Bowellan, Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla. Otava, 2018.) – Jos elämässä on riittävästi pysähtymisen hetkiä, tasapainoa on helpompaa pitää yllä.
• 22 Elämämme tienviitta Elämämme tienviitta Unelmien aarrearkku sisällämme – Unelmat toteutuvat siksi, että voimme rikastuttaa tätä maailmaa niiden avulla, toteaa Anu Grace.
• 23 Teksti: Merja Kiviluoma • Kuvat: Haastateltavan arkisto Luo unelmasi. Kohtaa pettymyksen pelkosi. Nouse ylös luovuttamatta. Murra vanha energia ja vanha karma uutta luodessasi. Näin rohkaisee enkeliopettaja Anu Grace unelmien toteuttamisen tielle. T unnettu suomalainen enkeliopettaja, kirjailija ja elämänmuutosohjaaja Anu Grace puhuu unelmien toteutumisesta ja itseluottamuksen merkityksestä siinä. Hän opastaa, miten voimme päästää irti niukkuudesta, luoda tilaa runsaudelle ja menestykselle. Grace rohkaisee luomaan rikkaan elämän sydämestä käsin arkeen. – Ydinolemukseemme sieluina kuuluu runsaus. Maailmankaikkeus sisältää kaiken mahdollisen runsauden; ja me olemme yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Meillä on unelmien aarrearkku sisällämme, hän kiteyttää. Enkeliopettajan mukaan se, etteivät unelmat ehkä toteudu, johtuu energiakenttäämme rasittavista tukoksista, jotka vaikuttavat ajatuksissa ja tunteissa. Emme usein uskalla kohdata sitä osaa meistä, missä on hyvä olla ja missä rikkaus ja runsaus vallitsevat. Niukkuudesta runsauteen Anu Grace toteaa, että olemme jo kauan sitten luoneet illuusion, että jotakin ei olisi riittävästi. Maailmassa onkin ollut pitkään sotia, nälänhätää, sairauksia ja kurjuutta. Puutteen tilan kokemus on jättänyt muistijälkensä DNA:han. Gracen mukaan värähtelytasomme on laskenut runsauden ulottuvuudesta, mikä vallitsi esimerkiksi Atlantiksen aikaan. – Kolmannen ulottuvuuden aikakauden energia on ollut pitkään osamme. Siihen ovat kuuluneet arjen huolet toimeentulosta ja tunne siitä, että jotakin ei ole tarpeeksi.
• 24 – Jos kuitenkin olemme yhtä maailmankaikkeuden kanssa ja linjaamme itsemme Korkeimman Minän kanssa, meillä on syvimmiltään kaikki, mitä tarvitsemme. Meillä on oikeus avata runsauden hanat, Grace sanoo. Hän on nähnyt runsauden tason viime vuosina nousseen valtavasti, joskin niukkuusajattelu on edelleen olemassa. Rikkaus sisällämme Anu Gracen mukaan olemme oivaltamassa sen, että meidän ei tarvitse olla niukkuuden energiassa, vaan voimme tuoda kaiken rikkauden sisältämme esiin niin, että se heijastuu myös arkeemme. – Avain on siinä, että suuntaudumme sisimpäämme. On aika hiljentyä ja katsoa sitä, mitä sisällämme on. Siellä on unelmia ja rakkautta, mutta usein niiden tunnistaminen vaatii hieman ”pölyjen pyyhkimistä”, sillä aikojen saatossa yhteys todelliseen Itseen on saattanut himmentyä. Itseen kannattaa tutustua uudelleen ja löytää sisimmästä aarrearkku, joka tuo elämäämme rikkauden, rakkauden ja runsauden. Rikkaudesta puhuttaessa emme puhu vain rahasta, vaan myös mistä tahansa asiasta, mitä kaipaamme: hyvästä ihmissuhteesta, terveydestä, uudesta työstä tai tavasta ilmaista itseämme. Elämme kuitenkin maailmassa, missä rahaa käytetään vaihtovälineenä. Rahan puute huolestuttaa monia. – Niukkuusajatteluun kuuluu toisinaan oletus, että raha ei ole tärkeä ja sen haluaminen on väärin. Mutta niin kauan kuin koemme niukkuutta, rahan merkitys oikeastaan vain suurenee, toteaa Grace. Unelmat ovat sydämessä Anu Gracen mukaan ihmisen aidot unelmat elävät sydämessä, eivät egossa. – Mitä kaipaatkin, sen tulisi nousta sydämestäsi. Jos toiveet nousevat enemmän ajatuksista, mikäli ne ovat pakkomielteisiä tai eivät tunnu sydämessä hyvältä, ne saattavat olla egon toiveita. Silloin ne jättävät pidemmän päälle sisimmän tyhjäksi, vaikka ne saavuttaisitkin. – Rakkauden ja runsauden aito tunne nousee sydämestäsi, kun avaat runsauden energian sisälläsi. Kyse on enemmän värähtelytaajuudesta kuin siitä, että pyrkisit pakolla tuomaan jotakin ulkoista ulottuvillesi, Grace sanoo. Hänen mukaansa unelmien kuuluu tuoda hyvää oloa ja energiaa silloin, kun niitä ajattelee tai toimii niiden mukaan. – Sielu tietää, että runsaus kuuluu jokaiselle ja se tietää, jos meillä ei ole sitä, mikä meille kuuluu. Unelmat ilmentävät jumalallista synnyinlahjaamme. Ne ovat kuin tienviittoja. Niitä seuraamalla tiedämme, että olemme oikealla tiellä. Unelmat kuuluvat sinulle Ihminen ei välttämättä aina tunnista unelmiaan. Hän voi tiedostaa sen, mitä muut Toiminta-askeleita unelmien tiellä ?? On hyvä muistaa, että unelmien toteuttamisessa tarvitaan myös käytännön toimia eli keinoja, miten unelmia lähdetään arjessa toteuttamaan. – Unelmien toteutumiseen tarvitaan toiminnallisuutta ja suunnitelmallisuutta, sillä ne harvoin toteutuvat sormia napsauttamalla. Näin tehdessämme tuomme unelmien täyttymisen jokapäiväiseen elämään ja sitoudumme niihin, sanoo Anu Grace. Grace johdatti ihmisiä unelmien toteuttamiseen esimerkiksi Minä olen -messuilla helmikuussa. Hän on kiteyttänyt unelmien toimintasuunnitelman laatimaansa manifestointipäiväkirjaan. ”Kristallinen Manifestointi” päiväkirja on nyt myös myynnissä. – Kalenterimainen päiväkirja tehdään 90 päivän eli kolmen kuukauden ajalle. Manifestointikalenteri noudattelee kuun syklejä. Esimerkiksi uusia projekteja kannattaa aloittaa ja vahvistaa uuden kuun aikaan. – Kuun sykleillä on oma energiansa. Niitä seuraamalla voimme hahmottaa, milloin kannattaa tehdä henkistä manifestointityötä ja milloin otamme käytännön askeleita. Päiväkirja sisältää myös affirmaatioita jokaiselle päivälle sekä kristallikivien energiaa. Gracen mukaan pystymme saamaan 90 päivän aikana paljonkin aikaan, mikäli sitoudumme omien unelmiemme toteuttamiseen. Minä olen -messujen workshopissa luotiin kyseinen päiväkirja osallistujien kanssa. Samalla katsottiin, miten unelmia manifestoidaan sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Workshopissa opittiin murskaamaan esteet menestyksen ja vaurauden tieltä. – Itseluottamus merkitsee yksinkertaisuudessaan rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmia, sanoo Anu Grace. Kristallinen manifestaatiopäiväkirja tehdään 90 päivän ajalle.
• 25 – Itseluottamus ei ole mielestäni sellaista, mikä olisi peritty vanhemmilta tai jostain muualta itsen ulkopuolelta. Itseluottamus on sitä, minkä luot itse. Tämän sisäistäminen on avain siihen, miten pääset niukkuuden energiasta ja tukoksista vapaaksi. – Tärkeä osa itseluottamuksen luomista on nimenomaan se, että uskaltaa kohdata myös kielteisiä tunteita. Niiden katsominen on olennaista luomisen prosessissa. Kohti unelmien toteutumista Jos luot itseluottamuksen – mahdollisesta epäonnistumisesta huolimatta – pystyt kulkemaan kohti unelmien toteutumista. Epäonnistumisen pelon kohtaaminen avaa kanavat runsaudelle. Itseluottamus merkitsee yksinkertaisuudessaan rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmia. Tässä prosessissa katsomme ensin, mitkä tukokset energiakentässä hidastavat unelmien toteutumista. Sitten voimme totuttaa kehoamme runsauden energialle vaikkapa meditaation avulla, Grace selvittää. Kun unelmat toteutuvat, niillä on voimaa laajeta. – Unelmat eivät ole itsekkäitä, vaan kun sinulla on parempi olo, koko maailmalla on parempi olo. Unelmat toteutuvat siksi, että voit rikastuttaa tätä maailmaa niiden avulla. Hyvä olosi vaikuttaa ympärilläsi oleviin ihmisiin myönteisesti. Toiset unelmat toteutuvat nopeammin kuin toiset. Kun oivaltaa, miten maailmankaikkeus toimii ja miten luodaan asioita fyysiselle tasolle, astuu manifestaation virtaan. Elämä muuttuu. – En tarkoita, etteikö haasteita elämässä edelleen olisi, mutta katsomme niitä eri tavalla. Elämästä tulee kaunis, rikas ja onnellinen – sitä, mitä sielu haluaa elämän olevan, summa Anu Grace. n Unelman kipinä kantoi ?? Anu Gracen omassa elämässä monet unelmat ovat toteutuneet. Tällä hetkellä hän asuu Kaliforniassa, Laguna Beachin alueella. Grace muutti Yhdysvaltoihin 2007. – Minulla oli lapsesta asti unelma Los Angelesiin muuttamisesta liekö kohde jäänyt elokuvista mieleen. Tosin ajan myötä huomasin, ettei kyseessä ollut vain lapsuuden pinnallinen haave. Anu Grace meni nuorena naimisiin ja sai kaksi lasta. Hän kuitenkin erosi puolisostaan, ja hänen entinen miehensä jätti hänelle isot lainat. Rikkinäiseksi itsensä kokeva nuori nainen hakeutui regressioterapiaan 2001 ja näki siellä entisiä elämiään. – Regressioterapia oli voimakas kokemus. Ymmärsin saman tien, että tämä on minun juttuni. Oivalsin syvemmin, että olemme eläneet täällä ennenkin, mutta olemme myös paljon enemmän, mitä kuvittelemme. Halusin kaikkien ihmisten ymmärtävän sen. Samalla syttyi kipinä oman yrityksen luomiseen, josta Grace oli unelmoinut ennenkin. – Tajusin, että haluan tehdä henkistä työtä ja auttaa ihmisiä tulemaan tietoisemmiksi. Vaikka olin työttömänä, hakeuduin regressioterapiakoulutukseen. Sain nimittäin syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen erän koulutusmaksusta. Henkiseen työhön Valmistuttuaan opinnoistaan meri ja delfiinit vetivät häntä erityisen paljon puoleensa, ja hän edelleen kaipasi Yhdysvaltoihin. – Minulla ei ollut rahaa, olin kahden pienen pojan yksinhuoltaja. En koko ajan aktiivisesti etsinyt tilaisuutta lähteä maasta, mutta pidin jatkuvasti silmäni ja korvani auki. Pyysin maailmankaikkeudelta tämän mahdollisuuden toteutumista. Lopulta hän pääsi maahan hakeutuessaan opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Yrityskin hänellä jo oli. – Oivalsin, että voin hyödyntää Internetiä työssäni. Pääsin siinäkin hyvin alkuun. Näin pääsin toteuttamaan visiotani. Luotin myös enkelten apuun. Luottamuksen ja unelmiin uskomisen voimalla asiat järjestyivät yksi toisensa jälkeen ja mahdollistivat sen elämänmuutoksen. – Edelleen käytän paljon aikaa omaan henkiseen kasvuun, kehitykseen ja kouluttautumiseenkin. Pyrin meditaation kautta viipymään sellaisessa energiassa, jossa voin parhaiten auttaa muita. Vapaa-aikanani käyn paljon tanssimassa. Vietän paljon myös aikaa aikuisten poikieni kanssa. Unelmat ovat kuin tienviittoja. Niitä seuraamalla tiedämme, että olemme oikealla tiellä. häneltä haluavat, muttei välttämättä sitä, mitä itse haluaa. Grace uskoo, että meistä jokainen pohjimmiltaan tunnistaa unelmansa ainakin jossakin alitajunnassa. Ne tulevat tietoisuuteen, kun niitä tietoisesti katsoo. – Jos sinulla on unelma ja tiedät ’tämä on se, mitä todella haluan’, ajattele, että se kuuluu sinulle ja ansaitset sen. Älä luovuta, sillä hyvin usein unelmat toteutuvat ikään kuin viime hetkellä – juuri silloin, kun on kiusaus luovuttaa. – Emme aina näe sitä, miten maailmankaikkeus toimii. Näemme paremmin sen, mitä fyysisessä maailmassa tapahtuu. Silmät ja korvat eivät aisti sitä, että unelma on lähellä toteutumistaan juuri oikealla hetkellä. Pettymyksen kohtaaminen Voit olla ’unohtanut’ unelmasi. Voit myös kenties tunnistaa unelmasi, mutta samalla pelätä, että et saavuta niitä kuitenkaan. Voit jopa lakata unelmoimasta kokonaan, koska et usko niiden täyttyvän näin et joudu kohtaamaan pettymyksen tunteita. Pettymyksen, epäonnistumisen ja pelon tunteiden kohtaaminen on Gracen mukaan välttämätön myös manifestointiprosessissa. – Pelko epäonnistumisesta pitää tavallaan ihmistä ”turvassa” sen suhteen, ettei tarvitse tietää, mitä haluaa ja mitä sisimmän unelmat ovat. Unelmat ovat kuitenkin tässä ihan lähellä. On kuin hakisit lusikkaa, joka on jo kädessäsi. – Vaikka olisit epäonnistunut kymmenen kertaa, se merkitsee vain sitä, että olet kymmenen kertaa lähempänä unelman toteutumista, rohkaisee Anu Grace. Itseluottamuksen avaimet Itseluottamuksen kasvattaminen liittyy myös unelmien toteutumiseen. Grace toteaa, että monet otaksuvat itseluottamuksen olevan sisäsyntyistä. Siksi oletamme, että toisilla on itseluottamusta ja toisilla ei. – Itseluottamus on sitä, minkä luot itse.
• ? Auttajamme luonnossa ? K asvit antavat meille paljon pelkästään läsnäolollaan. Monet näkevät kasvien kauneuden ja käyttävät niitä koristeluun, mutta emme tule aina ajatelleeksi, että kasvien kanssa voi myös kommunikoida. Kasvit ovat olleet viime vuosina tutkimuksen kohteena, sillä niiden on huomattu resonoivan ympäristönsä energioihin. On jopa väitetty, että kasvit tunnistaisivat ihmisiäkin. Kasveilla on paljon muutakin annettavaa kuin olla pelkkänä silmänilona. Ne haluavat kommunikoida kanssamme. Music of the plants -laite on eräs konkreettinen tapa saada henkilökohtainen kontakti mihin tahansa elävään kasviin musiikin välityksellä. Laitetta on käytetty kotona, työpaikoilla, hoitotyössä tai vaikkapa muusikon soittokumppanina. Kasvilaite on ollut viime aikoina esillä esimerkiksi Maria Veitolan televisio-ohjelmassa, jossa hän vieraili laitteen omistavan Remu Aaltosen luona. Kasville kieli Kasvien energia voi välittyä ihmiselle musiikin kautta. Laitteen kytkeminen on helppoa. Yksi piuha kiinnitetään kevyellä klipsillä kasvin lehteen ja toinen piuha johdetaan kuparilankaan, joka asetetaan koskettamaan kasvin juurta. Näin kasvit soittavat ihmiselle kuultavaa ääntä. – Laitteessa on pitkälle toistasataa omavalintaista instrumenttia pianosta selloon, kitarasta viuluun ja bassoista huiluihin. – Helpointa on lähteä liikkeelle kotikasveilla, kertoo porvoolainen Satu-Aamu Kangas, joka on tuonut laitetta Suomeen Kasvit haluavat kommunikoida kanssamme Music of the plants -laite antaa ihmiselle mahdollisuuden olla syvemmässä kontaktissa mihin tahansa kasviin. Yhteys vahvistaa läsnäoloa ja lisää ykseyden tuntua. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Haastateltavan arkisto Satu-Aamu Kangas sanoo, että kasveissa asuu viisaus, jonka olemme vasta nyt tiedostamassa syvemmin. Hän uskookin, että kasvi voi harmonisoida ihmisen solutasolla. – Kasveilla on paljon muutakin annettavaa kuin olla pelkkänä silmänilona. Ne haluavat kommunikoida kanssamme. Esimerkiksi orkideat kukkivat paremmin kun niille laulaa, hän sanoo. 26
• Satu-Aamu kertoo sijoittaen kiviä lähelle kasvimusiikkilaitetta. Rauhoittumista Monet hyödyntävät kasvimusiikkia myös työpaikoilla. Esimerkiksi avokonttorissa työskentelijä voi laittaa työpöydälleen kasvin, kytkeä laitteen siihen, laittaa silloin tällöin kuulokkeet korviin ja näin edistää keskittymiskykyään työhön. Ympäristön hälinäkin vähenee. Kuunnella voi paljon tai vähän, oman fiiliksen mukaan. Kasvimusiikkia voi myös käyttää meditaation tukena mielen rauhoittamiseen. Satu-Aamu Kangas toteaa hänen omien, 6ja 8-vuotiaiden lastensa todenneen, etteivät sittenkään halua puhelinta, vaan ’kasvimusiikkikännykän’. Se oli lapsilta hieno oivallus. Hänen lapsensa ovat alusta asti pitäneet kasvimusiikista. Kasvikoneen on todettu vaikuttavan parantavasti ihmisten mielialaan. Se saattaa rauhoittaa ylivilkkaita lapsia ja koliikkivauvoja, hän sanoo. Kankaan mukaan tiedemiehet eri puolella maailmaa ovat tutkineet kasvikoneen vaikutuksia, ja sitä on hyödynnetty erilaisten potilasryhmien tukihoitona. Apu stressin Satu-Aamu Kangas kokee, että paras puoli kasvimusiikkilaitteessa on se, että kasvit kykenevät vahvistamaan ihmisen stressinsietokykyä. – Kasvit ja ihmiset ovat samaa elävää energiaa. Kasveilla on maanalaiset juuret, eivätkä ne voi juosta pakoon ihmisen tavoin. Niiden on pakko sopeutua vallitsevaan ympäristöön. – Esimerkiksi metsää voidaan kaataa vaikkapa tehtaan tieltä. Jostain tiivistämättömästä betonin raosta saattavat kuitenkin yksittäiset Satu-Aamu ja pojat soittavat lastenlauluja pianolla yhdessä kasvien musiikin kanssa. 27 – Pimeinä aikoina kasvia on hyvä huoltaa. Vaikka auringonvalo on niille parasta, tähän aikaan keinotekoinenkin valo auttaa. Valo saattaa tehdä kasvimusiikistakin entistä aktiivisempaa ja vireämpää. parisen vuotta. Hän toimii Ekohoitola Balanzassa Helsingissä. Music of the plants -laite on keksitty Italian Damanhurissa 43 vuotta sitten, sattumalta Satu-Aamu Kankaan syntymävuonna. Se on kehittynyt koko ajan ja hioutunut pikku hiljaa nykyiseen muotoonsa. – Ihan viimeisintä uutta on se, että musiikki on mahdutettu nyt kännykän kokoiseen, ladattavaan Bamboo-laitteeseen. Suomeen se tuli 2019 vuoden alussa ja maksaa 578 euroa. Isompi laite on myös edelleen saatavilla. Mukana kaikkialle Jos laitteita on useita, on mahdollista tehdä niistä kuoro. Periaatteessa kuitenkin riittää yhden kasvin soitto, sillä se on riittävän rikasta ja monipuolista. Äänet kuulostavat hyvin universaaleilta. Kovin selkeää melodiaa ei ole kuultavissa, mutta kuulijalle soitto on miellyttävää, vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Pienessä, kevyessä Bamboo-laitteessa on sama instrumenttimäärä kuin isommassakin eli 128 eri soundimahdollisuutta. – Laite kulkee helposti mukana metsissä, puistoissa ja matkoilla. Yhdellä latauksella se kestää 8-10 tuntia. Piuhan voi kytkeä puuhun ja sammaleeseen ja kaikkiin kasveihin siltä väliltä. Laitteita ovat hankkineet muun muassa hoitolayrittäjät, jotka käyttävät sitä taustamusiikkina. Hoitotyön tukena Satu-Aamu Kangas on itse käyttänyt laitetta omassa hoitolassaan aktiivisesti. – Olemme laittaneet jokaiseen huoneeseen kaiuttimet, joiden välityksellä kasvien musiikki välittyy tiloihimme. Hankimme myös kasvilampun, josta kasvit ovat selvästi pitäneet pimeään vuodenaikaan. Kasvit tuntuvat soittavan paremmin, kun ne saavat valoenergiaa, hän sanoo. Asiakkaiden palaute on myös ollut myönteistä. – Jotkut ’kukkaisihmiset’ ovat kokeneet, että kasvit jopa tunnistavat heidät. Musiikin melodia tuntuu olevan samantapaista kuin heidän aiemmilla käyntikerroillaan. Vaikuttaisi, että kasveilla on myös muisti, pohtii Satu-Aamu Kangas. Kankaan mielestä kasvimusiikki sopii monella tavalla yhdistettynä erilaisiin hoitotilanteisiin ja tapahtumiin. Kasvimusiikki täydentää hienosti myönteistä energianvaihtoa, joka voi ilmetä tuoksuna, tuotteina, käsinkosketeltavina hoitoina, musiikkina eli moniaistillisina kokemuksina. – Itse käytän toisinaan esimerkiksi puolijalokiviä – kristalleja, ametistia ja ruusukvartsia – nopeuttamaan yhteyden saamista,
• 28 kasvit löytää tiensä takaisin elämään. Ne tekevät kaikkensa antaakseen pyyteetöntä rakkautta, vaikka niitä itseään ei edes huomattaisi, Kangas pohtii. Kasveilla on valtava antamisen voima. Koska kasvi on juurtunut maahan, se tuntee maadottumisen voiman välittäen sitä ihmisellekin. – Vaikka meillä on jalat, joilla juosta kehollisesti pakoon, emme kuitenkaan pysty pakenemaan mieltämme. Mielemme usein viipyykin menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Kasveilla on mieltämme tasapainottava, stressiä vähentävä ja maadoittava voima. Energeettinen kiertokulku Music of the plants antaa ihmiselle mahdollisuuden olla syvemmässä kontaktissa kasviin. Yhteyden voi toki saada vain olemalla kasvin kanssa. Musiikillinen aspekti kuitenkin vahvistaa yhteyttä. – Samalla se tarkoittaa sitä, että saat helpommin yhteyden itseesi ja tähän hetkeen. Olet enemmän läsnä, ja mieli on edes hetkellisesti nyt-hetkessä, missä sen olisi hyvä olla muutoinkin. – Kasvit muistuttavat meitä siitä voimasta, mikä sisällämme on. Ne antavat meille voimaa. Tutkimusten mukaan kasvimusiikilla on myös vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa eli maskuliinista ja feminiinistä energiaa tasapainottava vaikutus. Yhteys kasviin luo energeettisen kiertokulun ihmisen ja kasvin välille. Satu-Aamu Kangas on kokenut, että hänen oma itsetuntemuksensa on syventynyt kasvimusiikin kautta olennaisesti. – Se on tuonut minua takaisin omaan itseeni. Samaa sanovat monet muutkin. Ei riitasointuja Kasvimusiikki ei Kankaan mielestä ole koskaan epävireessä. Kuulija ei koskaan tiedä, mitä musiikkia kasvi soittaa. Jos kasvi on väsynyt tai sitä ei ole muistettu hoitaa, se voi kuulua sen musiikissakin. – Pimeinä aikoina kasvia on hyvä huoltaa. Vaikka auringonvalo on niille parasta, tähän aikaan keinotekoinenkin valo auttaa. Valo saattaa tehdä kasvimusiikistakin entistä aktiivisempaa ja vireämpää. Kasvilaitteesta on iloa muusikollekin. – Kasvien kanssa voi etsiä yhteisiä säveliä. Itse olen soittanut niiden kanssa pianolla esimerkiksi lastenlauluja. Pian kasvi alkaa synkronisoida ihmisen soiton kanssa, eikä riitasointuja synny. Kaikki kasvit resonoivat hieman erilaista musiikkia. Ei ole oikeastaan väliä sillä, minkä kasvin musiikkia kuuntelee. Satu-Aamu on kokeillut kaikenlaisia kasveja kaktuksista yrtteihin ja havupuista lehtipuihin. Jos yksi kasvi väsyy, kannattaa vaihtaa hetkeksi ”muusikkoa”. Luonnonmusiikki parasta Satu-Aamu Kangas muutti lastensa kanssa takaisin maaseudulle viime kesänä. Perhe asuu saaressa, joka sijaitsee Porvoon keskustasta 8 kilometriä merenrantaan päin. – Luonto on lähellä. Meillä on oma piha Satu-Aamu Kangas ja hänen poikansa, 6-vuotias Sulo ja 8-vuotias Valo kotilammen rannalla. Kasvimusiikkilaite on nyt saatavana myös kännykänkokoisena, ladattavana Bamboolaitteena. Satu-Aamu Kangas on toiminut pari vuosikymmentä kosmetologina. Hän hyödyntää työssään ayurvedaa ja kasvimusiikkikoneen vaikutuksia. Hän toivoo, että voisi olla omalta osaltaan herättämässä ihmisiä luonnon läsnäoloon päivittäisessä elämässään. ja oma rauha sekä pieni metsä välittömässä läheisyydessä. Luonnossa kasvilaitteen käyttäminen on mielestäni kaikkein hienointa. Luonnossa kasvit ovat itse valinneet kasvupaikkansa, joten siellä syntyvä kasvimusiikkikin on ihanaa. En voi saada täysin samankaltaista musiikkia ruukkukasveista, hän sanoo. On todennäköistä, että muutoinkin rakkaudella luomukasvien kasvattaminen saa niistä esille parhaat puolet ja ne kukoistavat paremmin verrattuna tehotuotettuihin kasveihin. – Kaikista kasveista lähtee musiikkia, mutta paras musiikki syntyy hyvinvoivista kasveista ja puista, joilla on omat juurensa syvällä maassa. Jopa pieni sammal, joka kasvaa kiven päällä, välittää hienoja säveliä. Ensimmäisen kerran Satu-Aamu Kangas kuuli muutama vuosi sitten kasvikoneen mystistä musiikkia Italian Dalanhurissa, jossa toimii ekoyhteisö. ”Muusikkoina” olivat esimerkiksi banaanipuu ja avokadopensas. – Istuin puupenkillä ja kuuntelin ihmeellistä musiikkia, joka muuttui sen mukaan, kuka meni koskemaan kasvia. Ajattelin, että tämä on ihan mieletöntä! Siihen aikaan koneita ei juuri myyty, mutta Satu-Aamu sai erityisluvan ostaa laitteen ja siihen minikoulutuksen. Pian laite ilahdutti myös suomalaisten koteja. Kasvilaite soitti hiljattain musiikkiaan esimerkiksi Suomen Ayurvedayhdistyksen järjestämässä Ayurveda Day -tapahtumassa sekä kauneudenhoitoalan messuilla. Laite on myös Minä olen -messuilla Finlandia-talossa helmikuun 2019 alussa. n
• L uoja antaa meille sukulaiset, mutta ystävät voimme onneksi itse valita. Jotensakin noin kuuluu tuo jääkaappimagneetista tuttu lausahdus, joka pitää sisällään monta ahdistusta, turhautumista ja arvottomuuden kokemusta. Miksi läheisten seura saa meidät usein puolustuskannalle, jolloin suvun kohtaaminen vie meiltä voimavaroja sen sijaan että se lataisi akkujamme? Siksi, että olemme ennen inkarnoitumistamme itse huolellisesti valinneet sukulaisemme (vanhempamme, sisaruksemme, puolisomme, lapsemme jne.) omiksi peileiksemme. Heidän tehtävänsä on näyttää meille missä asioissa meillä on vielä kehittymisen varaa. Mitkä ovat ne puolet meissä itsessämme, joita emme muuten suostuisi näkemään, saati hyväksymään? On nimittäin varmaa, että juuri ne piirteet, mitkä läheisissäsi saavat niskavillasi pörhölleen, ovat vielä oman katseesi ulottumattomissa, varjossa. Ja kääntäen; kun tutustut noihin omiin varjopuoliisi tai kehityshaasteisiisi, suostuen näkemään ne itsessäsi ja ottamaan haasteen vastaan, ne -kumma kyllälakkaavat ärsyttämästä Sinua toisessa ihmisessä. Silloin voit onnitella itseäsi siitä sisäisestä matkasta, jonka olet jo taivaltanut tämän elämän aikana, maksellen samalla karmavelkaasi ihan huomaamatta. MUISTAN HYVIN AJAN, jolloin en kerta kaikkiaan voinut käsittää, kuinka veljeni pystyi aivan pokkana laittamaan itsensä, oman työnsä ja omat aikataulunsa kaiken muun edelle. Hän ei suostunut joustamaan itselleen tärkeistä kysymyksistä, ja meidän muiden piti taipua niiden ympärille aina kun suunnittelimme suvun yhteisiä hetkiä. Voi että tällainen itsekkyys suututti MarttyyriMerjaa, joka omasta mielestään otti aina toiset ihmiset huomioon ja tyytyi puhisemaan itsekseen ärtymystään, joka ei kuitenkaan jäänyt kenellekään epäselväksi. Nyt tuo nurjamielinen asenteeni naurattaa minua. Nyt, kun olen kasvanut ymmärtämään, että meidän jokaisen oikeus ja velvollisuus on asettaa itsemme ykköseksi. Priorisoida omat tarpeemme ja ottaa paikkamme oman elämämme tähtiroolissa. On oikein laittaa itselle tärkeät asiat ensin tehSielunpeili-lehden kolumnisti Merja Nuora on kiitollinen siitä, että hän on löytänyt oman elämäntehtävänsä. Hän auttaa myös toisia löytämään omansa. ? Säkenöivästä voimasta ? tävien listalle ja vasta sen jälkeen pohtia, mihin ylijääneen ajan käyttää. Muutenhan ne eivät tule ikinä tehdyiksi! Ilman veljeni esimerkkiä en olisi ehkä hoksannut sitä tämän(kään) elämäni aikana. Tällainen terve itsekkyys mahdollistaa suoran kommunikaation ihmisten välillä. Voin luottaa siihen, että kun kysyn veljeltäni voiko hän tehdä jonkin yhteisen asian, hän vastaa kyllä vain siinä tilanteessa, että hän todella pystyy asian hoitamaan. Omalla tinkimättömällä asenteellaan hän vapauttaa meidät muut puhumaan suoraan, ilman kyräilyä tai loputonta arvuuttelua siitä, voiko tai kehtaako toiselta jotain pyytää. Totta kai voi! Silloin on helppoa myös suhtautua kieltävään vastaukseen, ovathan sekä kyllä että ei aivan yhtä hyviä (lue: rehellisiä) vastauksia. Peli on reilua puolin ja toisin, ja kaikki tietävät missä mennään. PYSY AINA PIKKUVELJENÄ, älä koskaan miehisty! En meidän taloon lisää aikuisia halua, ainakaan jos aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa sitä, että ryhdyt sovitteleMerja Nuora ? Ammatti: Meedio, voimavaravalmentaja ja henkinen opettaja ? Ikä: 50 v ? Syntymäpaikka: Helsinki ? Asuinpaikka: Jyväskylä ? Perhe: Mies ja kaksi aikuista lasta sekä kaksi koiraa ? Harrastukset: Maalaaminen, kirjoittaminen, kuntosali, luonnossa liikkuminen, elävän musiikin kuuntelu ? Motto: Se, mihin keskität ajatuksesi, kasvaa. Keskity sitkeästi hyvään ja elämäsi alkaa muuttua. 29 maan sanojasi sellaisiksi, että ne kulloistakin kuulijakuntaa miellyttävät. Ole oma itsesi. Ota oma tilasi, tietäen että se on synnyinoikeutesi. Kulje omia polkujasi, sillä esimerkilläsi rohkaiset muita tekemään saman. Kiitos siitä. Olet paitsi veli, myös roolimalli, hyvä ystävä ja luottohenkilö, jonka kanssa sanoja ei tarvita ja jonka kanssa ilo on ylimmillään. Olet minulle tärkeä ja aivan äärimmäisen rakas . Jäin pohtimaan mitä Sinä olet oppinut minulta, sillä peili toimi aina molempiin suuntiin. Vastauksesi liikutti minua. Kerroit oppineesi -puiden halailun ohellaolemaan vähemmän ankara itseäsi kohtaan, ja vaatimaan vähemmän myös perheeltäsi. Toivon ja uskonkin, että nuo asiat ovat onnellistuttaneet Sinua ja lähimpiäsi. OMIEN LÄHEISTEN KANSSA kannattaa ottaa saadut ja annetut opit puheeksi. Näin pääsemme lähemmäksi toisiamme ja saamme kokea lämpimiä arvostuksen ja kiitollisuuden tunteita, joissa on hyvä aloittaa uusi vuosi ja vuosikymmen. n Itsensä tiedostaminen on avain toisen kohtaamiseen. Silloin en näe sinua itseni lävitse vaan suoraan, sellaisena kuin sinä olet. Sinä vapaudut olemaan sinä kun minä olen minä. En enää käytä sinua vaan kohtaan sinut. Tällaisen tietoisuuden omaavan ihmisen lähellä on helppo olla, sillä hänellä ei ole vaatimuksia minun suhteeni eikä hän pyri muuttamaan minua. — Tommy Hellsten Kuka?
• 30 Käsitöitä luonnon ja ympäristön puolesta Sirkka Könönen väritti maailmaa langoilla Sirkka Könösen värisilmää sanottiin absoluuttiseksi. Hän sai keskenään riitelevätkin sävyt sopimaan yhteen ja liu’utti taidokkaasti väripintoja. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen Sirkka Könösen kuva Suomen käsityön museon arkistosta S uomen käsityön museossa vieraillessa tulee aina hengästyttävän värikylläinen olo, mutta Sirkka Könösen tekstiilitaidenäyttelyä ihastellessa koko aistikentän yli pyyhkäisee suorastaan myrsky. Niin valtava määrä värejä, muotoja, ihmeellisiä pikkuesineitä, kauniita ja koskettavia luontoaiheita, leikkisiä kitchteoksia, taidokasta sommittelua, satumaisia kirjoneuleaiheita, kauniita mattoja, joille ei ikinä raaskisi astua... Pitää puristaa kädet taskussa nyrkkiin, jotta malttaisi olla hypistelemättä Aulagallerian aarteita. – Tämä näyttely jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen jäljittelee Sirkka Könösen pienen tekstiilimyymälän tunnelmaa ja toinen on selkeämmin näyttelytila. Könösen Liisankadun kauppa Helsingissä tunnettiin värikylläisyydestään ja kiehtovista somisteistaan, joita Sirkka vaihtoi ahkerasti vuodenaikoihin sopiviksi, kertoo Suomen käsityön museon amanuenssi Seija Hahl. Aineisto museon kokoelmista Aulagalleriaan koottu Maailman värittäjä -näyttely esittelee tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen tuotantoa monipuolisesti eri vuosikymmeniltä. Mukana on kaikkea 1980-luvulla kudotuista hiippalakeista 2000-luvulla syntyneisiin kierrätystavarataideteoksiin. Näyttelyn esineet ovat pääosin Suomen käsityön museon kokoelmista, jonne Könösen tuotantoa on kertynyt vuosien mittaan runsaasti. – Könönen lahjoitti tuotantoaan kokoelmiimme ahkerasti, ja esimerkiksi neulepaidoista on esillä vain pieni osa. Yhteensä niitä
• 31 Suomen käsityön museon Aulagallerian näyttely Maailman värittäjä – Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen pursuaa värejä ja ihania yksityiskohtia. Sirkka Könösellä oli käytössään parhaimmillaan parisataa väriä, joista yhdessä neulepaidassa saattoi olla jopa 40. Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen ? 7.3.1947 Suonenjoki – 28.7.2018 Helsinki ? Tunnettiin värikkäistä luontoaiheisista villaneuleista, seinätekstiileistä, matoista ja taidekäsitöistä ? Taideteollisuuden valtionpalkinto 1992, Vuoden tekstiilitaiteilija -tunnustus 1993 ? Valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteilijaksi 1979 ? Asiakkaina muun muassa kuningatar Silvia, prinsessa Anne, Bill Clinton, Woody Allen ja Carl Barks Luonto, eläimet ja kasvit olivat tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen luovuuden lähde ja voimavara. Rakas kesäpaikka sijaitsi Kirkkonummella. Kuva Suomen käsityön museo. Kuvaaja Pertti Nisonen. Kuka? Kettu oli Sirkka Könöselle tärkeä aihe. Ketut seikkailivat paitsi hänen neulemalleissaan ja muissa käsitöissä, myös Liisankadun liikettä somisti täytettyjen kettujen lauma. on varastossamme lähes sata. Syksyllä 2018 museo vastaanotti Könösen perikunnalta runsaasti muun muassa arkistoaineistoa ja muuta esineistöä, Hahl kertoo. Maailman värittäjä -näyttely yhdistää näppärästi Könösen käytännöllisempää ja taiteellisempaa tuotantoa. Kävijälle ei jää epäselväksi, että Könönen oli todellinen värinkäytön ja käsityötekniikoiden mestari, joka tarttui aiheisiinsa ennakkoluulottomasti ja kantaa ottaen, mutta samalla kuitenkin pehmeästi, työtä ja sen katsojaa arvostaen. – Könösen lähtökohta oli, että mitään turhaa ei tehdä. Vaikka hän teki myös leikkisää ja kantaaottavaa käsityötaidetta, hänen päätyönsä oli käyttöneuleiden parissa. Niiden tuli kestää sukupolvelta toiselle, kunnes ne palaisivat jälleen luontoon, Hahl lisää. Taiteellisen ja käytännön työn välissä Sirkka Könösen toimintaa ja tuotantoa ohjasi voimakkaasti vastuu luonnosta ja ympäristöstä. Tämä viesti näkyy myös hänen suunnittelemissaan neuleissa ja muissa tekstiileissä, jotka ammentavat aiheensa luonnon ja kansanperinteen maailmoista. Neuleissa seikkailevat teeret, hirvet, karhut, kalat, kukat ja erityisesti ketut, Könösen omat hengenheimolaiset. – Könösen neulemallit saattoivat pysyä samoina vuosikymmeniä, mutta hän varioi neuleidensa värejä valtavasti. Hänellä oli käytössään parhaimmillaan parisataa väriä, joista yhdessä neulepaidassa saattoi olla jopa 40. On sanottu, että hänen värisilmänsä oli absoluuttinen. Hän sai keskenään riitelevätkin sävyt sopimaan yhteen ja liu’utti taidokkaasti väripintoja. Könönen suunnitteli kaikki neulemallinsa itse, mutta itse neulomistyön tekivät pääasiassa hänen kotikutojansa, joita hän työllisti parhaimmillaan yli 20. Varsinkin 2000-luvulla Könönen koki ristiriitaa taiteellisen työnsä ja leipätyönsä välillä, sillä hän olisi halunnut entistä enemmän hullutella tekstiilitaiteen parissa, mutta koki silti olevansa vastuussa myös kotikutojiensa toimeentulosta.
• 32 Kantaa ottavaa Seija Hahl kertoo, että Sirkka Könösen vaikutus suomalaiseen neuleperinteeseen on ollut merkittävä, vaikka sen pitkäkestoista vaikutusta onkin vielä tässä vaiheessa hankala arvioida. Paljon kuitenkin kertoo se, että jo 1990-luvulla Könösen käsitöitä kopioitiin. – Sirkka saattoi torilla kysyä myyjiltä, kenenkäs töitä nämä ovat ja sai vastaukseksi, että Könösen malleja. Käsityömaailmassa plagiointi on valitettavan yleistä, ja sitä on hankala valvoa. Alun harmituksen jälkeen Könönenkin kai tottui siihen. Voi myös nähdä, että Könönen on innostanut käsityöharrastajia käyttämään rohkeammin värejä. Hänen töistään välittyy tunne, että käsityö saa olla luovaa ja hulluttelevaa, mutta sen avulla voi myös ottaa kantaa Uniikki kakkuryijy kuuluu Suomen käsityön museon kokoelmiin. Sirkka Könönen rakasti kaikenlaista kaunista ja kierteli paljon kirpputoreja etsiäkseen kierrätysinstallaatioihin sopivia esineitä. Näyttelyn pienesineet ovat somistaneet Sirkka Könösen Helsingin kotia. Sirkka Könönen innostui 2000-luvulla kierrätystaiteesta. Hän valmisti muun muassa erilaisia kakkuteoksia ja torsoja, jotka ottivat kantaa paitsi kierrätysaatteen puolesta, myös pinnallista elämäntapaa vastaan. Useissa Sirkka Könösen töissä voi huomata vaikutteita kansanperinteestä. Sirkka Könösen taidekäsityöt ovat usein vitsikkäitä. Tämä paita sopisi jättiläiselle. Suomen käsityön museon kokoelmista löytyy myös muun muassa Könösen taideneule, jossa on kolme päänaukkoa. Värikkäistä eläinja kasviaiheisista neuleistaan tunnetun tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen (1947–2018) tuotantoa esitellään Suomen käsityön museon Aulagallerian Maailman värittäjä –Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen -näyttelyssä Jyväskylässä 1.3.2020 saakka. asioihin kärkkäästi, mutta samalla pehmeästi. Könönen on hyödyntänyt käsityötä yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasolla tavalla, johon vain harva pystyy. Vai voiko olla hienompaa tapaa ottaa kantaa politiikkaan kuin lähettää prinssi Charlesille käsinneulottu kettupaita ja liittää sen oheen ketunmetsästystä vastustava kirje? Juuri näin Könönen teki ja juuri tällaisen terävyyden ja rauhallisuuden värikylläisenä yhdistelmänä hänet on hyvä muistaa. n
• 33 M inulta on aika usein kysytty, joudunko odottamaan inspiraatiota, ennen kuin alan maalaamaan. Joskus alkuaikoina kärsin kuuluisasta tyhjän kankaan syndroomasta, siitä kun pitäisi tehdä jotain, niin istut siinä pensselit valmiina maalauspohjan edessä, ja yhtäkkiä iskee tyhjyys päin naamaa. Parhaimmillaan tuo tilanne laukeaa ja syntyy jotain ihan uutta. Valitettavasti paljon on kuitenkin syntynyt väkisin tehtyjä tuotoksia, jotka haluaisin heittää olohuoneen takkaan (olen heittänyt!). Usein maalaan näiden harjoituskappaleiden päälle tai taakse. Joskus on taidemuseoissa esillä taiteilijoiden taulujen takapuolia, kun sieltä on löytynyt toinenkin maalaus. Kerran käydessäni Ateneumissa, oli esillä tällainen tapaus, ihmiset tungeksivat työn ympärillä. Miksi taiteilija on hylännyt maalauksen ja tehnyt toisen samalle kankaalle, sen kääntöpuolelle? No, säästösyistä. Nykyään inspiraatiota ei tarvitse odottaa. Teen useampia maalauspohjia valmiiksi, ja sitten alkaa pensselit heilua ja maali roiskua. Ihanaa, kun ei tarvitse pähkäillä enää, vaan saan nauttia itse tekemisestä. Joku viisas sanoi kerran, että se ei ole tärkeää, mitä teen, vaan miten teen! Vietimme tyttöjen iltaa eräänä perjantaiiltana Hämeenlinnassa. Tarkoituksenamme oli jutella ilman aikataulua ihan rauhassa. Ensimmäisessä paikassa saimme seurata, kuinka yksi humalainen ajettiin baarista poliisivoimin pihalle. Tarjoilija oli kyllästynyt, kun kosteata iltapäivää viettänyt pappa halusi puhua ruotsia muille asiakkaille… (ulkona kehkeytyi pienoinen poliisioperaatio). Vaihdoimme kohta paikkaa, sinne pöytämme ääreen tupsahti parikymppinen poika tiedustellen kohteliaasti, voisiko hän liittyä seuraamme. Me kaksi mummua, ystäväni jo isomummu, kieltäydyimme kunniasta ja vihdoin pääsimme juttelemaan rauhassa. Ystäväni on tuskaillut tyhjän paperin ja sen kammon kanssa. Hän kuvaili, että jotenkin aina on tuntunut, että pitäisi kirjoittaa. Takana on luonnollisesti monta elämänvaihetta, ja tarinaa varmasti riittäisi. Mutta, kun ei tiedä, mistä kirjoittaisi? Miten aloittaisi? Kuka niitä tarinoit lukisi, ketä kiinnostaisi? En osannut neuvoa muuta kuin että ei kai sen ole väliä mistä kirjoittaa, kun vain alkaa jostain ja katsoo, mitä sieltä tulee. Vuosia sitten, kun kävin luovan kirjoittamisen kursseilla, meillä oli runouden kotitehtävä työn alla. Taisi olla viikonloppu ja jo ainakin yksi viinilasillinen mennyt. Pienessä nousuhumalassa alkoi runoja laukkaamaan paperille oikein runoratsun voimalla. Ajat? Ulla Kauhanen ? Tutustu Sielunpeili-lehden kolumnistiin: www.ullakauhanen.fi ? ? Maalauksia ? Tilaustöitä ? Kirjoja ja postikortteja Katso myös Ulla Kauhasen Facebook ja Instagram! Nyhjää tyhjästä telin jo, että tästä syntyy loistava runokirja, hilpeä sellainen. Seuraavana päivänä kun luin tekstini, oli paperi täynnä julkaisukelvotonta pa..aa. Tätä metodia en ole vielä kokeillut maalaamisen kanssa. Miten Hämeenlinnan baari-ilta sitten jatkui? Ihan hyvin näin omasta mielestä. Vaihdoimme kolmannen kerran osoitetta erääseen kävelykadun yökerhoon. Järjestysmies viritteli punaista mattoa kadulle asti, oltiin ensimmäiset asiakkaat. Ja taidettiin olla illan viimeiset sellaiset. Ei ollut tanssilattialla tungosta. Muutaman tunnin päästä teimme lähtöä, järjestysmies toivotteli tervetulleiksi seuraavanakin iltana. Sanoimme ehkä palaavamme, jos samaan hintaan päästäisi. Ja tiedättekö, mikä illassa oli ystävän seuran lisäksi parasta? Se, että kaupungissa asuu neljä lapsistani, joilla kaikilla on auto. Kyyti saapui tuossa tuokiossa. Ei tarvitse taksijonossa värjötellä. Kyllä Mamman kelpaa! Palstansa yhteydessä Ulla Kauhanen jakaa lukijoidensa kanssa ajatuksiensa lisäksi myös maalauksensa.
• ? Energisoivat hoidot ? A kupainanta on lääkkeetön hoitomuoto, jossa painellaan kehon hermopisteitä sormilla, kyynärpäillä tai erilaisilla välineillä, kuten guasha-kammoilla. Akupainnasta voi saada apua esimerkiksi erilaisiin kiputiloihin, pahoinvointiin ja jännitykseen. Akupainannan uskotaan muun muassa rentouttavan lihaksia, parantavan verenkiertoa, poistavan kuona-aineita elimistöstä ja lisäävän aivojen endorfiinintuotantoa. Ajatus on, että hermopisteiden stimulointi poistaa tukoksia kehosta, minkä johdosta niin kehon nesteet kuin elämänenergiakin pääsevät virtaamaan vapaammin. Akupainantaa on käytetty tuhansia vuosia muun muassa Intiassa, Kiinassa ja Egyptissä. Apua oireisiin nopeasti Akupainannan avulla voidaan hoitaa paitsi muita, myös omaa kehoa. Itse tunnustelemalla kehon hermopisteet on melko helppo löytää. Ne tuntuvat ihon alla usein vähän jännittyneinä ja arkoina kohtina. Hoidettaessa pisteitä painetaan yhtäjaksoisesti ja kevyesti pyöritellen tai pumpaten muutamista sekunneista muutamaan minuuttiin. Hoito ei saa sattua, mutta sen aikana voi huomata, kuinka joskus terävältäkin tuntuva kipu jännittyneissä herKokeile rentouttavaa akupainantaa Helpotusta päänsärkyyn ja jännitykseen Akupainanta tarkoittaa luonnollista kehonhoidon tapaa, jossa hermopisteitä painamalla pyritään vaikuttamaan muualla kehossa oleviin jännitteisiin. Akupainanta voi auttaa esimerkiksi pään, selän ja niskan kiputiloihin, jännitykseen, väsymykseen ja stressiin. ? Aloita painamalla vinottain sierainten alla sijaitsevia akupisteitä noin minuutin ajan. Venytä sitten ihoa hieman kohti poskia. Pyöritä sormenpäitä hermopisteiden päällä rauhallisesti 2–3 minuutin ajan. ? Etsi seuraavaksi nenän yläpuolelta, vinottain kulmakarvojen alapuolilla sijaitsevat pisteet. Paina niitä minuutin ajan. Myös kulmakarvojen ulkonurkissa kulmaluun päällä on pisteet, joita voit käsitellä samalla tavalla. ? ? 34 Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen mopisteissä sulaa makeaksi tunteeksi. Esimerkiksi päänsärky voi hellittää nopeasti jo muutamaa hermopistettä painamalla. Säännöllisellä omahoidolla voidaan ehkäistä toistuvia kipuoireita. Akupainantaan soveltuvia hermopisteitä on kehossa lähes kaikkialla, mutta erityisesti käsissä, jaloissa ja kasvoissa. Hoidon aikana on hyvä pyrkiä rentoutumaan ja sulkemaan silmät. Akupainanta on turvallinen hoitomuoto, joka sopii lähes kaikille, mutta esimerkiksi syöpäja sydänsairaiden on hyvä neuvotella lääkärin kanssa ennen hoidon aloittamista. Raskausaikana kannattaa konsultoida kiinalaisen lääketieteen asiantuntijaa ennen akupainannan aloittamista, sillä tiettyjen hermopisteiden käsittelyä tulee välttää. Toisaalta akupainannasta voi löytyä apua esimerkiksi raskauspahoinvointiin, synnytyksen käynnistämiseen ja synnytyskivun lieventämiseen. n Akupainantaa on käytetty tuhansia vuosia muun muassa Intiassa, Kiinassa ja Egyptissä.
• Päänsärky kuriin akupainannalla ? Paina kulmakarvojen välissä, hieman niiden yläpuolella sijaitsevaa pistettä minuutin ajan. ? Vie kädet takaraivon päälle ja etsi peukaloilla kohta, jossa kallon luut yhtyvät niskalihaksiin. Paina pisteitä 30 sekuntia. 35 ? ? ? Laske kädet hartioille. Etsi kolmella keskimmäisellä sormella makea paikka hartialihaksen päältä. Paina sitä 1–2 minuuttia. ? Seuraava piste sijaitsee vasemman käden peukalon ja etusormen välissä. Paina sitä vähintään 2 minuuttia. ? Seuraavaksi paina pikkusormen ja nimettömän välissä sijaitsevaa pistettä vähintään 2 minuutin ajan. ? Lopuksi paina kahdella sormella noin kaksi senttimetriä solisluiden alla sijaitsevia pisteitä 2–3 minuutin ajan. ? ? ? ?
• 36 Suolistosairas lääkeloukussa Naomi Mesin haluaisi, että tulehduskipulääkkeiden sijaan aloitettaisiin suolistosairaan hoito laajalla suolistoanalyysillä. – Jo alussa olisi tärkeätä selvittää, mikä on suoliston tulehduksen taustalla. Sen sijaan, että peitetään sen oireet. T ulehdukselliset suolistosairaudet ovat kovasti kasvussa. Sairaus vaikuttaa kipeästi sairastuneen jokapäiväiseen elämään, mutta myös paljon läheisten elämään. Sastamalassa elävä hermoratahieroja, ayurvedahoitaja ja kirjailija Naomi Mesin tietää, mitä on myötäelää Crohin taudista kärsivän läheisen sairautta. Hän on kokenut monet turhautumisen hetket erityisesti sairastumisen alkuvaiheilla sekä sairauden aiheuttaman avuttomuuden tunteen. Samalla hän ihmettelee yleisesti tarjolla olevia yksipuolisia hoitoja. – Sairauden alkuaikoina Chronin tauti diagnosoitiin, suolistoon tehtiin tähystys ja sen todettiin olevan huonossa kunnossa. Diagnoosi itsessään oli jo shokki. Kerroin Naomi Mesin on suolistosairaan läheinen. Hän on käynyt pitkän tien sairastuneen rinnalla. Hänen mielestään suolistosairaan terveydentilaa olisi lähestyttävä kokonaisvaltaisesti. Onko tähän vielä kuitenkin liian pitkä matka? Teksti: Merja Kiviluoma Lääkekeskeisyydestä kokonaisvaltaiseen hoitoon lääkärille tuolloin potilaan lapsuusajan ruokaallergiataustasta. Lääkäri tokaisi tähän, että ei tämä mitään allergiaa ole, vaan suolistotulehdus, Naomi muistelee läheisensä tilannetta. Näin ruoka-aineyliherkkyydet ja allergiat jäivät huomiotta. – Kun vuosien ajan on nauttinut allergisoivia ravintoaineita, on ymmärrettävää, että tästä seuraa suolistotulehdus, perustelee Naomi Mesin. Lääkkeitäkö vain? Vuosien ajan Naomi Mesin pelkäsi sairaalakäyntejä. – Kun lähdin saattamaan läheistäni sairaalaan, huomasin jokaisella käynnillä läsnä olevan pelkoa. Juuri stressiä pitäisi sairastuneen välttää, mutta tämä ei onnistunut. Kontrollikäyntejä kertyi vuosien aikana kymmenittäin. Resursseja riitti kontrollikäynteihin ja tähykstyksiin. Käynneillä yleensä sai kuunnella, mitä uusia lääkkeitä olisi tarpeen aloittaa. – Ilmaisin, että emme halua potilaalle lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena on esimerkiksi päänsärkyä, maksaongelmia, lapsettomuutta, allergioita ja iho-ongelmia sekä astmaa. Tässä vaiheessa koin painostusta ja piilouhkaa tyyliin: jos nyt lähtee kalprolektiiniarvo kohoamaan, pitää ottaa kortisonikuuri. Naomi Mesin pitää pelottavana sitä, ettei esimerkiksi yliopistosairaalatasolla ole suolistotulehduksiin muuta tarjota kuin lääkkeitä: tulehduskipulääkkeitä, kortisonia, antibiootteja. Hän pitää niitä tarpeellisena tilapäisratkaisuna voimakkaan tulehdustilan rauhoittamiseen. – Se, miten lääkkeiden käyttö on tarpeellista jatkuvasti käytettynä, on oleellinen kysymys. Yksilöllisiä eroja on myös siinä, miten lääkkeitä siedetään. On myös niitä, joille kaikki lääkkeet eivät kertakaikkiaan sovi. – Lääketeollisuuden puolella etsitään kiivaasto keinoja suolistosairauksien
• 37 Suolistosairas lääkeloukussa – Todellista rakentamista on se, että kyettäisiin yhdistämään täydentävän lääketieteen tuomia keinoja koululääketieteeseen. Naomi Mesinin kokemuksen mukaan otsoniterapiasta on ollut hänen läheisensä suolistosairaudelle suuri apu. – Sen avulla suolen tulehdus on rauhoittunut niin pitkälle, että suolistoa on voitu vahvistaa oikealla ruokavaliolla ja ravintolisillä. Otsoniterapiaa saa Suomessa Tampereen Otsoniterapia -hoitolassa. hoitoon; toki on hyödyllisiäkin tuotteita, esimerkiksi suolistoflooran kohentamiseksi ja oikeanlaisen bakteeritasapainon ylläpitämiseksi. Sirpaleet tietävät onnea? Naomi Mesin kertoo ymmärtävänsä länsimaisen lääketieteen lähestymistavan pääperiaateet. Hän ymmärtää asiaa sen perustella, että terveydenhoidon ammattilaiset on koulutettu länsimaisin opein, jossa kaikki perustuu tutkittuun tietoon. – Lääkärit ja sairaaloiden henkilökunta julkisella puolella toteuttavat varmasti tehtäviään täsmällisesti ja parhaansa tehden. He ovat suolistosairauksien rajun kasvun myötä varmasti melkoisen paineen alla. Naomi Mesin kokee kuitenkin tämän ahtaana tapana lähestyä ihmisen kokonaisuutta. – Se on vähän sama kuin kala akvaariossa sanoisi toiselle, että tuolla lasin ulkopuolella ei ole mitään. Jos ei ole tietoa muusta, on pysyttävä siinä astiassa. Itse ajattelen, että lasien olisi aika antaa rikkoutua; sirpaleet tietävät onnea. Naomi vertaa pahimmillaan suolistopotilaan tavanomaista hoitoa venäläiseen rulettiin. – Sairastuneelle annetaan lääkettä toisensa perään ilman että mikään niistä lopulta todella auttaa. Tässä kohden ihmisen keho on jo saatettu niin suureen epätasapainoon, että paluuta on vaikea enää tehdä. Melkein kaikilla suolistosairailla on samantapainen tarina. Potilas etusijalle Turhautumista Naomi Mesin kertoo kokeneensa myös siitä, että ihmisen omat yritykset auttaa itseään – tai tässä tapauksessa läheistään – usein mitätöidään julkisessa terveydenhuollossa. – Kerroin eräällä sairaalakäynnillä, että olimme lähettäneet ulosteja verinäytteet yksityisen tutkijatahon kautta ulkomaille tutkittavaksi. Kyse oli laajasta suolistoanalyysistä. Lääkärin näkemys oli se, että on rahan haaskausta tehdä turhia ja kalliita tutkimuksia. Kaikkein pahinta on ollut Mesinin mukaan havaita se, että sairaalan intressit ovat usein muualla kuin potilaan edussa. – Olen kokenut, että meidän oma tietomme ja eri asiantuntijoiden tieto suolistosairaudesta koetaan lähinnä tarpeettomaksi tai suorastaan haitalliseksi. – Kuitenkin joillakin ravitsemusasioitten kanssa työskentelevillä itsellään tiedot ovat 1960-luvulta, eikä esimerkiksi välttämisruokavaliota harrasteta lainkaan osana Crohnin taudin hoitoa. Ei suolistoa sattumalta Naomi Mesin muistuttaa, että maailmalla ja hyvin suppeasti meilläkin on tietoa muun muasssa otsonija vetyterapiasta, ulostesiirroista, Adacolumn-hoidosta, hypnoterapiasta, akupunktiosta ja hermoratahieronnasta. – Länsimaisen lääketieteen piirissä on ilmeisesti vain yksinkertaisempaa laittaa potilaat liukuhihnalle ja voimakkaiden lääkkeiden seurauksena viimeistään leikkauspöydälle ja avannetta vartomaan. Sitten koetetaan selittää, että sehän on ihan hyvä juttu. Naomi Mesin ei pidä tätä hyvänä juttuna, vaan vihonviimeisenä keinona erityisesti nuorille. – Tuskin ihmisellä suolta ihan sattumalta on, kyllä sillä on tärkeä merkitys, eikä vähiten aineenvaihdunnan ja vastustuskykymme ylläpitäminen! hän parahtaa. Mesin kysyykin, onko tuloksettomien hoitojen takana tarve maksimoida terveydenhoitolaitosten voittoja tai vaikkapa kartuttaa opetustai tutkimusmateriaalia esimerkiksi yliopiston kanssa tehtävän yhteistyön ylläpitämiseksi. Sairaaloita laajennetaan ja keskitetään kaiken aikaa rakentamalla ja remontoimalla kalliisti. – Todellista laajentamista ei mielestäni ole vain lisätilan rakentaminen. Todellista rakentamista on se, että kyettäisiin yhdistämään vaihtoehtoisen lääketieteen tuomia keinoja edes tiedottamalla niistä. Ihanteellista olisi tarjota toimipisteitä ja klinikoita sairaaloissa. n – Kun vuosien ajan on nauttinut allergisoivia ravintoaineita, on ymmärrettävää, että tästä seuraa suolistotulehdus. Hyv invointimessut www.ilonvalkeat.info • Mielenkiintoisia luentoja ja näytetuokioita • Näytteilleasettajia eri aloilta • Hoitoja ja tulkintoja • Nauti myös mukavasta ja rennosta tunnelmasta Lisätietoja messuista Kati Kanniainen p. 040 5472 739 La 29.2.2020 klo 10–17 Hiukkavaaratalo Tahtimarssi 3, Oulu
• 38 ?? Julkisen puolen sairaalassa asioinnin ajan, noin neljän vuoden jaksolla, apu hänen läheiselleen on Naomi Mesinin mukaan tullut sairaaloiden ulkopuolelta. Painopiste kääntyikin jossain vaiheessa omaehtoiseen terveydentilan kohentamiseen. Koska taustalla oli ruoka-aineallergia, tarvittiin erityisruokavalio, josta yksityisesti toimiva erikoislääkäri kirjoitti todistuksen. – Lääkärin mainitsemat ”kalliit ja turhat tutkimustulokset” tulkitsi minulle homeopaattinen lääkäri. Sain paljon tietoa, joka on auttanut saattamaan läheiseni suolistoa takaisin balanssiin. ”Pahat bakteerit” ja hiivat on ajettu alas homeopaattisen lääkärin määräämien luonnonmukaisten tuotteiden avulla ja ns. ”hyvikset” ovat alkaneet vallata tilaa. Naomi Mesinin kokemuksen mukaan otsoniterapiasta on ollut hänen läheisensä suolistosairaudelle suuri apu. Sen avulla suolen tulehdus on rauhoittunut niin pitkälle, että sitä on voitu vahvistaa oikealla ruokavaliolla ja ravintolisillä. – Yksityiseltä puolelta saadun ammattiavun sekä täydentävien hoitojen, erityisruokavalion ja luonnonmukaisten tuotteiden ja lisäravinteiden käytön tuloksena läheiseni on ollut jo kaksi vuotta ilman tulehduslääkkeitä. Valppautta arkeen Naomi Mesin tietää, että hänen läheisensä kohdalla vieläkin mennään kuitenkin vasta ensiaskeleita kohti vakaampaa terveydentilaa. Koko ajan on oltava valppaana. – Sairaus, joka on vaatinut puhjetakseen vaatinut, vaatii varmasti vuosia tilanteen korjaamiseenkin. Alttius oireiden ilmaantumiseen on loppuelämän asia. Toivoa pitää aina olla. Naomin mielestä toivoa ei saisi koskaan potilaalta viedä, koska ilman sitä ei jää jäljelle mitään. – Ihmeitäkin tapahtuu. Myös tieteen myötä löytyy uutta tietoa. Kroonisissa sairauksissa pätee mielestäni sanonta: vanhat keinot ovat usein parempia kuin pussillinen uusia. Naomi pitää hyvänä sitä, että Suomessa toimii funktionaalisen ravitsemushoitojen asiantuntijoita, ja nykyisin jo suolistoasioihin holistisesti suhtautuvia lääkäreitäkin. – Sellaista tietämystä lisää kehiin! Silloin on mahdollisuus heidän saada äänensä kuuluville! Tarvitaan myös vallitsevan tiedon, mielipiteiden ja asioiden kyseenalaistamista. Suolistosairauksien syitä? Lääketieteen mukaan varmaa syytä suolistosairauksien lisääntymiselle ei tiedetä. – Kyllä tiedetään, haastaa Naomi Mesin. – Sairauden syyt ovat elintaso, raffinoitu ravinto, lisäaineet, liikkumattomuus, mättöruoka, makeiset, pitkälle jalostetut ruoat ja juomat, pastörointi, homogenointi, säteilytys, kaikenkaikkiaan liian steriili elinympäristö ja pyrkimys bakteerittomuuteen, hän listaa. Oman osansa syiden kirjossa saavat riittämätön uni, ruoka-aineallergioiden lisääntySuolistosairaan hoidossa osataan tehdä tähystyksiä, leikata suolta pois ja määrätä tarkat lääkemäärät. – Kokonaisvaltainen lähestymistapa kuitenkin puuttuu, sanoo Naomi Mesin. Hän on hermoratahieroja, reikihoitaja, ayurvedahoitaja ja kirjailija. Hän asuu ja työskentelee Sastamalassa yrityksensä, Villililjan, kautta. Hän tekee hoitoja ja asiakaskäyntejä sekä pitää luentoja ja esitelmiä erilaisissa tapahtumissa ja kouluissa. Esitelmissään hän korostaa ravitsemuksen, liikunnan ja unen merkitystä terveyteen. minen, mahdolliset perimään liittyvät syyt – eikä vähimpänä langattoman säteilyn aiheuttama stressireaktio. Cronin tautiin ei ole virallisen tiedon mukaan parantavaa hoitoa – ei ainakaan vielä. – Henkilökohtaisesti uskon, että ei ole olemassa sellaista sairautta, josta ei voisi parantua, mikäli oikeaa hoitoa on tarjolla ja riittävän ajoissa siihen puututaan. – Ajattelen, että mikäli riittävän kauan saadaan tulehdus pidettyä poissa tai hyvin alhaisena, keholla ei ole tarvetta nostaa puolustautumismekanismia aktiiviseksi, ja aikaa myöden tulehduksen kroonisuus laantuu. Naomi Mesinin mukaan samalla kehon oma immuunipuolustus on saatava kohotettua niin korkeaksi, että se kykenee estämään tulehduksen. – Immuunipuolustusta ei kyetä milloinkaan parantamaan voimakkailla tulehduskipulääkkeillä, jotka enemmälti vain peittävät oireita. – Päinvastoin, niiden käytön myötä kehon oma immuniteetti lamaantuu. n Kohti omaehtoista hoitoa
• 39 ? Minuus ? Rakkauden muisto sisällä Anteeksiannon kautta rakkauteen Mirka Salminen päätti muistaa, kuka hän on. Hän halusi tunnistaa onnellisuuden, joka ei riipu ulkoisista tekijöistä. Näin hän lähti rakkauden muistamisen matkalle. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Haastateltavan arkisto ja Matton Images Rakkaus on aina ja kaikkialla. Sanat. Rakkaus. Lohdutus. Oleminen. Kiitollisuus. Siunaus. Antaa asioiden olla – on haasteellista, mutta onnistuessaan äärimmäisen palkitsevaa. Kiitos rakkauden, hyväksynnän syvästä tunteesta, joka oli väkevänä läsnä tänään tapaamisessa. Haen luonteen lujuutta itseeni etenkin opetustyössä, jotta takaisin oppilaille parhaat mahdollisuudet oppia.
• 40 Y ritän olla yrittämättä ja havahdun siihen, että etsin kuumeisesti auttavaa ajatusta. Etsin apua jostain, enkä vielä koe, että kaikki apu on sisälläni. Kuulen ääntäsi, yhteisen totuutemme ääntä, paremmin ja selvemmin kuin aiemmin. Olen tästä äärettömän kiitollinen. Minä pyydän, antakaa minulle totuuteni kautta apua olla rakkaudessa joka ikinen hetki. Jokainen nythetki. Ikuisesti. Näin kirjoittaa Mirka Salminen kirjassaan Rakkauden päiväkirja. Kirja syntyi päättäväisyydestä ja halukkuudesta muistaa ”kuka minä olen” ja tunnistaa sellainen onnellisuus, joka ei ole riippuvainen muista ihmisistä tai olosuhteista. Tie rakkauteen on kulkenut anteeksiannon kautta. Anteeksiantona näkeminen Mirka Salminen kertoo kulkeneensa jo vuosia anteeksiannon polkuja. Välillä käsitys anteeksiannon sisällöstä on himmentynyt, välillä taas kirkastunut. Salminen kertoo merkityksellisimmän anteeksiannon kohdistuneen hänen omiin ajatuksiinsa, uskomuksiinsa ja erehdyksiinsä. Hän katsoo anteeksiannon olevan sitä, miten Ihmeiden oppikurssi (IOK) sen luonnehtii eli asioiden näkemistä eri tavalla. Kyse ei siten ole täysin perinteellisestä, kristillisestä anteeksiannosta. – Ajattelen anteeksiannon olevan sitä, että näkee asiat uudessa valossa. Silloin saattaa esimerkiksi huomata, että mikään ei olekaan mennyt väärin. Asia, mikä tuntuu ongelmalta tai vääryydeltä, saa uuden merkityksen, kun sitä katsoo uudesta näkökulmasta. Kun ajatus tilannetta, asiaa tai ihmistä kohtaan muuttuu, tilalle tulee lempeys ja armo, eikä asia enää satuta, pohtii Salminen. Hän on kokenut tärkeäksi oppia pyytämään tarvittaessa apua anteeksiantoprosessiinsa. Välttämättä apu ei aina ole tullut siinä muodossa kuin hän on odottanut, mutta aina se on tullut. Tunteet näkyväksi Prosessina anteeksianto lähtee siitä, että henkilö sallii itsensä tuntea kaikki tunteensa, jotka liittyvät kipeältä tuntuvaan asiaan. Sen jälkeen asiaa voi katsoa uudesta näkökulmasta. – Tunteiden kohdalla on hyvä olla rehellinen ja aito. Ei tarvitse pelätä sitä, että tuntee ja kokee intensiivisiä tunteita. Monet kielteiset tunteet, kuten viha tai häpeä, ovat tiloja, joita emme ole saaneet tuntea, saati sitten näyttää. Tunteet saavat tulla näkyviin ja kuuluviin. Salmisen mukaan niiden sallimisessa on jopa tietynlaista kauneutta. – Kun antaa tunteiden ja niitä ilmaisevien sanojen tulla, lopulta tulee syvempi ymmärrys siitä, mitä on tapahtunut ja kaikki onkin ihan hyvin. Toisin sanoen oma näkökulma asiaa kohtaan muuttuu, vaikka varsinainen asia ei muuttuisikaan. Anteeksiantoon ei voi itseään pakottaa. Mirka Salminen kokee, että tärkeää on omata halu siihen. – Tarvitaan halu nähdä asiat toisin. Itselleni halu on syntynyt sen kautta, että olen kyllästynyt johonkin vanhaan, toistuvaan ajatuskuvioon, joka ei vie minnekään. Tämä on motivoinut siihen, että haluan katsoa asioita eri tavalla. Rakkauden muisto palaa Anteeksianto avaa verhon rakkauden edestä. Ei niin, että rakkaus pitäisi löytää jostain itsen ulkopuolelta, vaan rakkauden tunnistaminen on Salmisen mukaan muistamisprosessi. – Rakkauden muisto palautuu usein pikku hiljaa, pala palalta. Välillä sen muistaa todella selkeästi. Siinä tilassa ei ole enää kysymyksiä eikä vastauksia. Kaikki on vain kristallin kirkasta. – Sitten jälleen tulee jokin mielen rauhaa uhkaava tilanne, jonka kautta huomaa olevansa jälleen laput silmillä. Taas on aika pysähtyä, nöyrtyä ja olla halukas näkemään toisin ja pyytämään apua. Mirka Salminen ei väitä olevansa koko ajan rakkauden tilassa, mutta pyrkii palaamaan aina halukkuuteen muistaa rakkaus. – Elämään voi tulla kohtaaminen, joka virittää rakkauden muistoa pidemmäksikin aikaa. Rakkauden tunnistaminen voi ilmetä arjessa hyvin lyhyissä ja pienissäkin hetkissä. Yhtä hyvin rakkauden muisto voi palautua hetkellisesti mieleen vaikkapa vain hampurilaista syödessä. Uskomuksia purkamaan Mirka Salminen on peilannut omaa sisäistä prosessiaan erityisesti avioeronsa kautta. Hän sanoo oivaltaneensa yhä syvemmin sen, etteivät onnellisuus ja rakkaus ole kiinni ulkoisista tilanteista tai toisista ihmisistä. – Itselleni kynnyskysymys on ollut juuri se, onko rakkaus riippuvainen toisesta ihmisistä tai siitä, miten toinen ihminen ajattelee tai käyttäytyy. Vaikka tiedän tähän vastauksen, jossain syvällä tuntuu olevan uskomus, siitä, että jos muodon maailmassa muutan jonkun asian, sitten voin paremmin. Kerta toisensa jälkeen olen huomannut, ettei asia ole niin, sanoo Salminen. Tässäkin kohden avain on nähdä asia toisin. Aina siihen ei heti tai omin avuin pysty, joten kannattaa pyytää apua. Pääsääntöisesti ihminen uskoo omia ajatuksiaan ja omia tunteitaan melko varauksettomasti. Näin ollen ei ole aina helppoa vaihtaa uskomusta toiseksi. Tarvitaan omien ajatuksien kyseenalaistamista. – Kyseenalaistamisen lisäksi saattaa olla hyvä vain puhua ääneen ajatuksensa ja kokemuksensa ulos. Itselleni sekä puhuminen että kirjoittaminen ovat olleet hyviä apuvälineitä. Kun omat ajatukset tulevat nähdyksi ja kuulluksi, tiedostan ne paremmin. Välillä herään kysymään, että ihan oikeastiko minä näin ajattelen. Rakkaus verhon takana Mirka Salminen pyrkii aina palaamaan siihen tosiasiaan, että kaikki rakkaus ja onni nousevat syvältä sisältämme. – Kun anteeksianto on tullut tiettyyn pisteeseen, muisti palautuu vähitellen ja verho vedetään syrjään. Välillä muisti palautuu silmänräpäyksessä. Silloin tuntuu kuin vuoret siirtyisivät syrjään itsestään. Prosessi tarvitsee halukkuutta ja valmiutta katsoa asioita toisesta näkökulmasta, vaikkei tietäisikään, mikä uusi näkökulma on, hän sanoo. Halukkuus avaa mielen jollekin sellaiselle, mikä on uusi ja tuore, oman egon tuolla puolen. – Ego on se, joka yrittää tietää, järkeillä ja kontrolloida elämää. Sen sijaan rakkauteen kuuluu se, että katsoo kaikkia asioita lempeydellä ja tuomiottomasta näkökulmasta. Silloin myös virheet saavat uuden merkityksen; eli voit ehkä nähdä, ettei mitään virheitä ole edes tapahtunut. Uusi näkökulma on vanhasta vapauttava, myös Jumala-käsite saa siinä syvemmän merkityksen. – Minulle Jumala on kaikenkattava Rakkaus ja pyyteetön hyväksyntä. Rakkaus on aina läsnä kaikkialla ja hyväksyy jokaisen juuri sellaisena kuin hän on mitään lisäämättä, mitään poistamatta, mitään muuttamatta. Virheettömät virheet Mirka Salminen sanoo käyneensä kirjassaan ”keskusteluja rakkauden kanssa”, Kirja on saanut alkunsa Salmisen käymistä dialogeista Lea Tikkalan kanavoinneissa. Hän kirjoitti vuoropuhelut sellaisena kuin ne on puhuttu, vain henkilötietoja on poistettu. Samalla hän tuli paljastaneeksi hyvin henkilökohtaisia tuntemuksia ja ’virheitään’. Hän – Rakkauden muisto palautuu usein pikku hiljaa, pala palalta. Välillä sen muistaa todella selkeästi ja siinä tilassa ei ole enää kysymyksiä eikä vastauksia. Kaikki on vain kristallin kirkasta, sanoo Mirka Salminen. Hän kertoo saaneensa suurimmat oivallukset sisäisten ja ulkoisten kriisien myötä.
• 41 ?? Vantaalainen Mirka Salminen on 44-vuotias erityisluokanopettaja. Hänellä on kolme lasta. Turusta kotoisin oleva Salminen päätyi Tampereen ja Jyväskylän kautta Vantaalle, jossa hän on asunut 11 vuotta. – Olen toiminut työelämässäni aiemmin tutkijana. Elin kahden lapsen ja miehen kanssa ja ihmettelin, miksi en voinut olla onnellinen. Olin tilanteessa, jossa minulla oli kaikki, mitä olin toivonut, mutta en kokenut olevani ihminen, joka olisin halunnut olla, hän muistelee. Etsijä löytöretkellä Salminen kertoo poteneensa jossain kohden masennusta. Hän etsi elämässään merkityksellistä henkistä polkua ja päätti, ettei halua masennusta enää osakseen. – Lähdin etsimään sitä, kuka todellisuudessa olen. Lähestyin kysymystä erilaisten kehollisten harjoitteiden kautta useita vuosia. Kävin reikikursseja ja terveysliikuntakursseja. Harjoitin meridiaanihierontaa ja opiskelin Method Putkisto -menetelmän. Kaikki ne liittyivät jotenkin kehollisiin menetelmiin. En kuitenkaan löytänyt kaipaamaani, hän sanoo. Salminen näki Ihmeiden oppikurssin Minä olen -messuilla. Tuhti kirja kutsui, mutta hän ei vielä sitä hankkinut. Sen sijaan hän löysi Gary Renardin kirjan ”Maailmankaikkeus katoaa”. – Maailmankaikkeus katoaa kolahti minuun. Se on osaltaan IOK:ta valaiseva kirja, joten sen jälkeen päätin myös hankkia itse Kurssin. Olen työskennellyt Kurssin tiimoilta muun muassa Aira Sahakankaan kanssa. Kävin hänen kanssaan läpi IOK:n ”Armeliaisuuden matka itseen” kokonaisuuden 1,5 vuoden aikana. IOK-opiskelua Kaikki, jotka IOK:n pariin päätyvät, joutuvat tai pääsevät erilaisiin prosesseihin. Salminen ajatteli aluksi, kunhan hän kahlaa teoksen läpi, hän varmaankin valaistuu. – Kirjan alussa sanotaan, että kyseessä on itseopiskelukurssi. Ajattelin, että se sopii, sillä minun ei tarvitse kuunnella sitä opiskellessani kenenkään muiden selityksiä. Tällä periaatteella tutkin sitä pari vuotta, kunnes tajusin, että ei valaistuminen ehkä tapahdukaan ihan niin kuin olin ajatellut, hän sanoo. Hän rukoili apua itselleen, otti yhteyttä Aira Sahakankaaseen sekä Harry Tuomiseen ja Lea Tikkalaan. Heidän kanssaan hän koki voivansa työskennellä paremmin käytännössä sen hetkisten ongelmien parissa. – Tuohon aikaan masennus oli jo ohi, mutta painin tiettyjen ajatuskuvioiden parissa, ja halusin selvitellä niitä. Taustalla oli esimerkiksi riittämättömyyden tunteita työssä, parisuhteessa ja oman itseni kanssa. – Koen edelleen Kurssin hyväksi apuvälineeksi nähdä asiat eri näkökulmista verrattuna aikaisempaan tapaani ajatella. Elämääni on tullut uusia näkökantoja. IOK:n parissa ajatteluni voi edelleen laajeta. Erillisyys ei ole totta Ihmeiden oppikurssi on monelle ”kuuma peruna”, sillä se laittaa koko ajattelun päälaelleen. – Minunkin kohdalleni tuli isoja kriisejä, onhan kyseessä kuitenkin ajattelua mullistavat näkökulmat. Siinä joutuu itsensä kanssa napit vastakkain mikä se ’itse’ sitten onkaan, nauraa Mirka Salminen. Kriiseistään Salminen kertoo kuitenkin saaneensa suurimmat oivallukset. Hän viittaa jälleen kokemaansa avioeroon. – Syvemmällä tasolla olen ymmärtänyt, ettei eroa todellisuudessa edes ole. Vaikka kuinka allekirjoitamme eropaperit, elämme fyysisesti erillämme, todellisuudessa emme koskaan voi erota, Salminen sanoo. Ihmeiden oppikurssin mukaan olemme mielen tasolla aina yhteydessä keskenämme, eikä erillisyys ole totta. – Olen ymmärtänyt, että rakkaus on aina ja kaikkialla, ja olen sen myös saanut kokea. Rakkaus on jokaisessa meissä. Se ei vaadi eikä pyydä mitään, eikä se ole sidottu romanttisen rakkauden käsitykseen. Pelosta rakkauteen Ihmeiden oppikurssissa todetaan esimerkiksi se, ettei maailma ja ihminen persoonan tasolla ole todellisia. Toisille tämä ajatus aiheuttaa ahdistusta, toisille se on hyvinkin vapauttava. Mirka Salminen toteaa, että elämme muodon maailmassa, jossa kaikilla ja kaikella näyttää olevan fyysisiä ja henkisiä ilmentymismuotoja. Muotojen uskominen on useimmille meille itsestään selvää. – Merkityksellistä on se, millä ajatuksella muotoa katsomme ja miten sen sisällön hahmotamme. Itse olen elänyt myös kapinointihetkiä, joissa olen huutanut ”helvetin Jumala!”. Olen ihmetellyt, mitä tämä kaikki on, hän kuvaa. Salminen on pyrkinyt näissä hetkissä näkemään, kuka kapinoi. – Kapinoiko rakkaus vai kapinoiko pelko? Kumpi loppupelissä pelkää ja haluaa pitää kiinni omasta asemastaan? Silloin kun on itse ahdistavassa tilanteessa, suurempi näkökulma ei aina saa tilaa heti. Kun muistin palautuminen vähitellen tapahtuu, aina helpottaa. ? Mirka Salmisen Rakkauden päiväkirja on ajatusten ja kokemusten avautumista armossa ja lempeydessä. Se on kutsu ja kaipaus muistaa ehdoton, puhdas ja pyyteetön rakkaus itsessä ja jokaisessa, väylä tulla nähdyksi ja kuulluksi itselle lempeydellä ja armeliaisuudella kirjassa esiin tulevien kokemusten kautta ja niiden avulla. Kriiseistä oivalluksiin vertaa asiaa kirjoitusvirheiden tekemiseen; jotain virhettä on voinut tehdä toistuvasti huomaamatta. – Elämässä tapahtunut virhe on voinut toistua käytöksessä, puheissa tai teoissa vaikka kuinka kauan. Yleensä olen tuominnut itseni virheestäni. Epäröin kirjoittaa virheeni näkyviin, mutta kirjoitetun kielen kautta sain mahdollisuuden katsoa virheiden tekemistä silmästä silmään, hän kertoo. – Oli aikamoinen helmi katsoa näitä erehdyksiä ja antaa niitä anteeksi. Kirjoittaminen oli turvallinen apuväline tässä prosessissa. Ja jälleen työstäessäni asioita aloin kysyä, onko virheitä oikeasti olemassakaan. Aarteen kaivaja Kirjassa on kolmen eri tyylin tekstejä. Osa on päiväkirjamaista tekstiä ja runoja, kirjeitä enkeleille ja muille apujoukoille sekä Lea Tikkalan kanssa käytyjä keskusteluja. Eräässä pohdiskelussa (Aarteen kaivaja) kerrotaan siitä, miten aarretta etsitään intensiivisesti: ’’Välillä aivan vierestä, mutta kaivaja ei ymmärrä, että aarre on jatkuvasti siinä missä hänkin, ilman etsimistä, ilman yrittämistä. Se vain on”. Lopulta kuitenkin aarre tulee paljastumaan. Kun se löytyy, se ei olekaan mitään sellaista, mitä olemme sen luulleet olevan. ”Miten määritellä sanoin rajatonta, puhdasta rakkautta? Miten määritellä valoa, joka on aurinkoa kirkkaampaa”. – Aarteen etsijä on löytänyt aarteen useita kertoja, mutta yhtä usein on sen myös unohtanut. Aarre voi tuntua olevan hukassa, mutta se ei ole koskaan lopullisesti kadonnut, vakuuttaa Mirka Salminen. Aarre ei ole myöskään riippuvainen ajasta, menneestä eikä tulevasta. – Tämä hetki on se hetki, jossa rauhan voi löytää. Se, mitä menneisyydessä on tapahtunut, on yhtä mennyttä kuin sekin, mikä tapahtui viisi minuuttia sitten. n
• 42 ja pyyteettömän auttamisen asialla Maailmankuulu irlantilainen kirjailija Lorna Byrne välittää viestejä enkeleiltä ja rohkaisee rakkauden tekoihin. Nyt enkelit ovat antaneet hänelle vision henkisen keskuksen rakentamisesta Irlantiin. rlantilainen Lorna Byrne, 66, on pienestä pitäen nähnyt enkeleitä. Ensimmäisissä muistikuvissaan Lorna makaa pinnasängyssä ja näkee äitinsä ympärillä kauniissa väreissä hehkuvia olentoja. Vasta myöhemmin hän ymmärsi olentojen olevan enkeleitä. Lorna näkee edelleen enkelit hyvin konkreettisesti silmillään samaan tapaan kuin näemme toinen toisemme. Lorna Byrnen mukaan jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, joka on hänen vierellään joka hetki. Tämä on Lornan perusviesti. Lisäksi hän näkee myös muita enkeleitä ja kommunikoi heidän kanssaan päivittäin. Lorna ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn uskontoon. Hän on pyydettäessä puhunut niin kirkoissa ja synagogissa kuin moskeijoissakin. Hän sanookin, että meillä on kaikilla sama Jumala. Yksinäinen lapsi Enkelit kertoivat Lornalle lapsena, että hänen ei tulisi kertoa enkelihavainnoistaan kenellekään. Hän piti salaisuuden pitkään. Catarina Degerman FreeFlowFactorystä, joka edustaa Lornaa Suomessa, kertoo Lornan lapsuuden olleen melko eristynyttä. – Hänellä ilmeni lapsena sanasokeus, jonka johdosta hän ei koulussa pystynyt lukemaan tai kirjoittamaan. Tuohon aikaan, 50-luvulla, katolisessa maassa häntä pidettiinkin outona ja jälkeen jääneenä. Koulussa häntä ei noteerattu. Hän koki itsensä hyljeksityksi. Lorna Byrne eli lapsuudessaan omissa oloissaan, näki enkeleitä ja jutteli heidän Lorna Byrne ja Catarina Degerman Irlannissa. –Yhdeksän ihmistä kymmenestä käyttää ainoastaan 25% rakkaudestaan itsensä ja muiden hyväksi. kanssaan. Hänellä ei juuri ollut kavereita. Hänet otettiin koulustakin pois jo varhain. Hän pääsi työskentelemään isänsä kanssa huoltoasemalle. – Täysi-ikäisenä Lorna tapasi miehen, Joen, jonka kanssa hän avioitui. Pariskunta sai neljä lasta. He elivät taloudellisesti hyvin köyhää elämää. Joe sairasteli paljon. Lorna piti perheestään huolta, ja samalla enkelit teettivät hänellä kaikenlaista hyväntekeväisyystyötä, kertoo Degerman. Enkeleitä hiuksissa Lornan ollessa 50 ikävuoden tienoilla enkelit kehottivat häntä kirjoittamaan kirjan. Koska kirjoitetut sanat eivät olleet Lornan hallussa, hän luonnollisesti vastusteli. Enkelit kuitenkin kertoivat, että tähän hän tulisi saamaan apua. – Lorna alkoi nauhoittaa keskustelujaan enkeleiden kanssa kasetille. Tämä toimi alkuna ensimmäiselle kirjalle. Hän sai apua Jean Callananilta, jonka enkelit johdattivat Lornan luokse. Kirjoittamisprosessi kesti noin kuusi vuotta, Catarina Degerman kertoo. Ensimmäinen kirja ilmestyi 2008. Sen nimeksi tuli ”Angels in My Hair”. Otava käänsi kirjan suomeksi, mutta aluksi kirja ei myynyt kovin hyvin. Catarina Degerman kertoo saaneensa käsiinsä kyseisen kirjan englanniksi työskennellessään kirjakaupassa. – Kirja säväytti minua. Kun avasin sen ensi kerran, tuntui kuin kirjasta olisi tullut valoa. Lukeminen tuntui kehossani eri tavalla kuin sadat muut lukemani henkiset kirjat. Samalla näin vision, jossa vein ryhmän Irlantiin kiittääkseni Lornaa kirjasta. Se tuntui hieman omituiselta, mutta innostavalta, hän muistelee. I Rakkauden
• 43 Rakkauden Tutuksi suomalaisille Lorna Byrne ei tuohon aikaan ollut lainkaan tunnettu. Hän eli vaatimatonta elämää perheensä kanssa. Catarina Degerman alkoi puhua kirjasta ja sai kontaktin toimittajaan, joka halusi tehdä Lornasta artikkelin. Toimittaja matkusti Irlantiin, kirjoitti jutun ja myi sen Eeva-lehdelle joulukuussa 2009. – Eeva-lehti laittoi artikkelin laajasti esille. Samanaikaisesti mietin edelleen, miten voisin viedä ryhmän Irlantiin. Lähestyin asian tiimoilta Lornaa. Hän oli yllättynyt pyynnöstäni, sillä tällaista toimintaa ei hänellä tuohon aikaan ollut. Mutta koska kirja oli meillä juuri ilmestynyt, sainkin kimmokkeen pyytää Lornan Suomeen luennoimaan. Lorna Byrne tuli Suomeen ensi kerran vuonna 2011. Sitä varten Catarina Degerman perusti yrityksen, FreeFlowFactory, jonka kautta toiminta oli mahdollista. Media innostui vierailusta Ensimmäiseen Lorna Byrnen vierailuun vuokrattiin Helsingin Kulttuuritalo. – Yhteistyökumppanimme Otava sai median innostumaan Lornan vierailusta. Kulttuuritalo täyttyi 1400 ihmisestä. Samalla kirjan myynti lähti nousuun, kertoo Degerman. Väenpaljous oli itse vierailijalle melko jännittävä tilanne. Degerman kertoo Lornan tärisseen kaksi tuntia. Kävi ilmi, ettei hän ollut koskaan puhunut näin laajalle yleisölle. Hänen aiemmat esiintymisensä olivat tapahtuneet kirjan tiimoilta pienimuotoisissa tilanteissa, kuten kirkoissa. – Lorna oli väenpaljouden edessä melkein shokissa, mutta halusi tulla takaisin Helsinkiin. Puoli vuotta myöhemmin näin tapahtui. Silloin tapahtuma järjestettiin Messukeskuksessa. Seuraavat järjestettiin Finlandia-talossa vuonna 2012 ja Paasitornissa 2015. Vuonna 2017 Lorna teki laajan kiertueen Suomessa. Hän luennoi täysille saleille Helsingissä, Savonlinnassa, Jyväskylässä ja Levillä. Lorna Byrnen Helsinki Standard sai huomiota myös muissa maissa. FreeFlowFactory onkin järjestänyt Lornan tilaisuuksia myös
• 44 ?? Monia vuosia sitten Lorna Byrne kertoi perheelleen ja ystävilleen enkeleiden näyttämästä visiosta. Visio esitti turvallista paikkaa, jossa oli henkinen ilmapiiri ja jonne ihmiset kaikkialta maailmasta, kaikista taustoista ja elämänkatsomuksista voisivat tulla. Keskuksessa ihmiset voisivat jakaa, oppia ja kehittää henkisyyttä yhteistyössä Lornan kanssa enkeleitten ohjauksessa. – Viime aikoihin asti tämä oli vain visio. Erilaisten tapahtumaketjujen seurauksena siitä on nyt tulossa totta, toteaa Catarina Degerman. Sitä varten Lorna Byrne on perustanut voittoa tavoittelemattoman säätiön nimeltä The Seraph Foundation (Serafi Säätiö). Säätiölle on annettu lahjoituksena 1700-luvun loppupuolelta peräisin oleva rakennus mittavine maa-alueineen. Paikan nimi on Kilfane House -kartano. Apua tarvitseville The Seraph Foundationin tehtävänä on luoda turvallinen henkinen keskus Irlantiin. Sen puitteissa voidaan tulevaisuudessa työskennellä innostavasti, inspiroiden ja henkistä kasvua tukien. Catarina Degerman uskoo, että visio tulee toteutumaan. Se tulee olemaan tärkeä myös niille, joilla on elämässään isoja haasteita. – Lorna haluaa, että sinne voi tulla erityistapauksia, kuten vakavasti sairaita lapsia perheineen. He saisivat siellä ruoan, majoituksen ja tarvittavaa apua. Paikasta halutaan liikuntarajoitteisille esteetön. Lornalle luonto ja ilmastonmuutos ovat tärkeitä asioita. Kilfane House -kartanossa tullaan myös vaalimaan luontoa ja viljelemään maata. Lorna uskoo, että oikeat ihmiset oikealla hetkellä kuuntelevat suojelusenkeleitään ja tulevat tukemaan tätä toimintaa. Tukea tarvitaan Matka on vasta alussa ja tuki on tarpeen. Projekti on laaja ja kaipaa lisärahoitusta. Jotta se saataisiin käynnistymään, tarvittaisiin tässä vaiheessa runsaasti taloudellista tukea. – Rakennus on huikealla paikalla, mutta se vaatii kovasti korjaamista. Kartanossa ei ole toimivaa putkistoa, eikä sähköä ja kattokin pitäisi vaihtaa. 31 hehtaaria maatakin vaatii paljon töitä. Tarvitaan vapaaehtoisia ammattitaitoisia työntekijöitä, sisustamista ja kalusteita. Catarina Degerman on itse käynyt kartanolla, ja viime kesänä paikkaan tutustui myös suomalaisryhmä. – Alkuvuodesta 2017 olin Lornan luona kylässä. Kävellessämme hänen puutarhassaan Lorna ilmaisi pyytäneensä enkeleiltä apua erilaisiin pihatöihin. Sillä hetkellä näin sieluni silmin suomalaisia tekemässä talkootyötä hänelle. – Vaikka tiesin, että Lorna varjelee vahvasti yksityisyyttään, uskalsin ehdottaa, että kokoaisin ryhmän hänen avukseen. Yllätyksekseni Lorna vastasi myönteisesti sillä ehdolla, että sama ryhmä osallistuisi hänen tiimissään hyväntekeväisyysjuoksuun lasten säätiön hyväksi. Kaikin puolin onnistunut vierailu toteutui samana kesänä. Tästä saivat alkunsa ryhmävierailut Lornan luona Irlannissa. Lorna Byrnen henkinen keskus Ensimmäinen ryhmä, joka vieraili Kilfane House -kartanossa Irlannissa, oli Suomesta. Tässä ryhmäkuva on otettu kartanon edessä kesäkuussa 2019. Lorna on alarivissä kolmas vasemmalta. Kuva: Pearl Byrne Ruotsissa, Tanskassa ja Eestissä. Catarina on Lornan pyynnöstä opastanut tilaisuuksien järjestämistä myös sveitsiläisille ja saksalaisille. Hän on käynyt monta kertaa Irlannissa ystävystyttyään Lornan kanssa ja kiertää nyt Lornan pyynnöstä viemässä enkeleiden viestiä toivosta ja rakkaudellisista teoista. Enkeleitä ja rakkautta Lorna Byrne on vuosien varrella julkaissut seitsemän kirjaa. Niistä kuusi on käännetty suomeksi. Kirjat ovat maailmalla bestsellereitä. Suomessa Byrnen kirjoja on myyty yli 158 000 kappaletta. Se on Suomessa paljon. – On muistettava, että kirjat ovat faktaa, eivätkä fiktiota. Lorna Byrne kertoo avoimesti siitä, miten enkelit ihmisiä auttavat, miten voimme olla heihin yhteydessä ja miten elää henkistä elämää arjessa. Hänen sanottavansa on hyvin konkreettista ja maanläheistä. Se ei mitään korkealentoista ’höttöä’, toteaa Degerman. Degerman kertoo, että Lorna pystyy näkemään esimerkiksi sen, miten paljon rakkautta ihminen kierrättää energiakentässään. – Hänen mukaansa yhdeksän ihmistä kymmenestä käyttää ainoastaan 25% rakkaudestaan itsensä ja muiden hyväksi. Rakkauden levittämistä voi harjoitella ja sa
• 45 Lorna Byrne tulee maaliskuussa Suomeen ?? Maailmankuulu irlantilainen bestseller-kirjailija Lorna Byrne vierailee Suomessa kuudetta kertaa 29-30.3.2020. Tällä kertaa Lorna esiintyy kahtena peräkkäisenä päivänä Savoy-teatterissa Helsingissä. Luvassa on mini-workshop, joka kestää 3,5 tuntia. Mini-workshopin aikana Lorna kertoo elämästään enkeleiden kanssa, vastaa yleisön kysymyksiin sekä kertoo rakenteilla olevasta uudesta henkisestä keskuksestaan, The Kilfane House -kartanosta. Päivän ja illan aikana on luvassa pienimuotoisia harjoituksia ja meditaatiota. Tapahtuman sisältö on uniikki. Se syntyy enkeleiden, yleisön ja Lornan vuorovaikutuksesta. Tilaisuuden jälkeen Lorna tervehtii yleisönsä lyhyesti halaamalla. Tapahtuman tuottaa ja järjestää FreeFlowFactory, Lorna Byrnenn edustaja Suomessa. Lornan Suomi-vierailun yhteistyökuppanina toimii Otava. Lisätietoja: catarina@freeflowfactory.com puh. +358-50-5255662 Lorna Byrnen mukaan jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, joka on hänen vierellään joka hetki. Tämä on Lornan perusviesti. Kilfane House -kartano on Lorna Byrnen rakenteilla oleva, uusi henkinen keskus Irlannissa. Lorna Byrne Paasitornissa Helsingissä 2017. Kuva Lari Järnefelt Kuva Lornan retriitistä kesällä 2019. Tunnelma oli iloinen ja innostunut, vaikka sää oli sateinen ja ryhmä kokoontui sisätiloissa. – Tämä retriitti oli ensimmäinen, jonka Lorna järjesti Irlannissa. Me suomalaiset saimme kunnian olla mukana tässä historiallisessa tapahtumassa, toteaa Catarina Degerman. malla saada omaa elämäänsä helpommaksi ja onnellisemmaksi. Auttamistyö tärkeintä Catarina Degerman kertoo, että lähes kaikki taloudellinen hyvä, mitä Lorna Byrne on saavuttanut tapahtumillaan, on päätynyt hyväntekeväisyyteen. – Lorna toimii esimerkiksi sairaiden ja kuolevien lasten hyväksi. Hän on perustanut muun muassa Lorna Byrne Children’s Foundation -nimisen säätiön, joka kautta hän auttaa maailman lapsia. Osaa hän rahoittaa omilla varoillaan. Degerman toteaa, että Lorna on edelleen hyvin vaatimaton nainen, joka palvelee korkeampaa voimaa jokapäiväisellä työllään. Hänen aviomiehensä kuoli 40 ikävuoden tienoilla. Lornalla on kaksi poikaa ja kaksi tytärtä sekä neljä lastenlasta. – Koska Lorna ei edelleenkään lue eikä kirjoita, hänen lapsensa avustavat häntä kirjallisissa tehtävissä. Kaikki sähköposteista kalenterin ylläpitämiseen ja tapahtumien tiedotukseen tapahtuu lastensa avulla. – Vanhin tytär on nykyisin Lornan agentti. Toinen pojista aikoo toimia eräänlaisena pehtoorina eli tilanhoitajana Kilfane Housessa, jonne on suunniteltu henkistä keskusta, selvittää Catarina Degerman. n Viime kesäisen ryhmävierailun päätteeksi Lorna sanoi, että hänellä on ryhmälle yllätys. Hän vei ryhmän Kilfane Houseen, jolloin Catarinakin näki sen ensi kerran. Alkuvuodesta 2020 FreeFlowFactorylla on tarkoitus viedä suomalaisryhmiä Kilfane Housiin talkoisiin. Lähdössä on kolme suomalaisryhmää sekä seitsemän ryhmää muualta maailmasta.
• 46 Y hteiskunnallinen vaikuttaja ja kirjailija Ulla Welin, 80, tapasi tulevan miehensä ja rakastui häneen opiskellessaan Turun tyttölyseossa. Häitä vietettiin pian. Ulla oli vasta 17-vuotias. Vanhemmat vastustivat nuorta avioliittoa. Rahaa opiskelevalla parilla ei ollut. – Myimme moottoripyörän, ja söimme sillä talven, Welin muistelee. Aviomies valmistui teknillisestä koulusta konemestariksi. Miehen mieli veti merelle Ulla Welin ja hänen hyvä ystävänsä Raili Pirhonen ovat pitäneet yhtä aina nuoruudesta Suomen mermieseläkekassan talossa asumisesta saakka. Monet ilot ja murheet on koettu ja jaettu yhdessä. Ulla Welin koki rakkaan aviomiehensä menetyksen nuorena, mutta purki surunsa monenlaiseen toimintaan ja kirjoittamiseen. Hän haki ja sai voimaa ystävistä ja yhteisöistä. Teksti ja kuvat: Jouni Suolanen Nuorena merimiehensä menettänyt Ulla Welin: Älä jää tuleen makaamaan! työhön laivoihin konemestariksi ja vähitellen konepäälliköksi. Miehen lähisuvussa oli perinteitä. Hänen isänsä oli merikapteeni. Ensimmäiset matkat suuntautuivat EteläAmerikkaan. Mies lähti syksyllä ja palasi pääsiäiseksi kotiin. Italian ja Englannin matkat olivat lyhyempiä. Perheeseen syntyi kolme lasta. – Kun laivaa lastattiin Suomen rannikolla pitempään satamassa, menimme perheen kanssa katsomaan miestä ja isää, Welin kertoo. Vuonna 1977 saapui suruviesti. Mies oli pudonnut laivasta Antwerpenin satamassa laivan ja laiturin väliin. Kukaan ei ollut nähnyt tapahtumaa, kuinka hän oli joutunut mereen. Welin sai tietoja tilanteesta päivittäin, mutta kesti pari kuukautta, ennen kuin ruumis löytyi. – Jouluaaton aattona ruumis tarttui naaraan. Tieto lopetti epätietoisuuden. Se oli kuin joululahja perheelle, Welin muistelee. Mies menehtyi 41-vuotiaana. Ulla Welin oli tuolloin 37-vuotias. – Oli kuitenkin onni, kun olimme olleet 20 vuotta naimisissa. Vanhin lapsi oli jo aviossa, ja he olivat saaneet vauvan, aikuiset lapset ymmärsivät tapahtuneen. – Olin aikaisemminkin jonkun verran osallistunut, mutta tuolloin aloin yhä enemmän osallistua kaikkeen toimintaan. Pääsin esimerkiksi kokoomuksen varavaltuutetuksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Täytin osallistumalla mieheni menetystä. En jäänyt tuleen makaamaan, Welin toteaa nyt. Ystävällä myös surua Ulla Welin on kutsunut kylään hyvän ystävänsä, Raili Pirhosen. Ystävyys juontaa juurensa asumiseen Suomen merimieseläkekassan talossa Helsingin Pihlajamäessä, ja samanaikaiseen raskauteen. Pirhonen ehti asua talossa 27 vuotta, Welin 40 vuotta. Pirhosen mies oli merikapteeni ja seilasi eri laivoissa parin kuukauden reissuja. Hän saattoi olla kotona kesät, koska otti ylityöt vapaana. Mies halusi kuitenkin olla enemmän perheensä kanssa, ja päätyi töihin Merenkulkuhallitukseen. – Minä olin aina ollut ”kotihiiri” jo nuorena yhdeksän sisarukseni kanssa, ja harrastanut käsitöitä. Aluksi oli outoa, ja jopa vähän suututti, kun uuden työnsä myötä mies tulikin joka ilta kotiin ja syömään, Pirhonen muistelee. Pirhonen vei kolmea poikaansa harrastuksiin, ja hoiti lopulta 15 vuotta omaishoitajana Parkinsonin tautia sairastanutta miestään. – Ei minunkaan elämäni aina niin ihanaa ole ollut. Pitää hyväksyä, että elämässä on vastoinkäymisiä, mutta ei voi jäädä monttuun makaamaan. Mies kuoli seitsemän vuotta sitten ja keskimmäinen poika siitä vajaan vuoden kuluttua. Surua helpottaakseni minä vaihdoin maisemaa, ja menin Fuengirolaan puoleksi vuodeksi. Nytkin olen taas lähdössä sinne, Pirhonen kertoo. Miehen merillä oloon totuttiin Pihlajamäen nelikerroksisten, pitkien merimiestalojen miehet olivat merillä ja vaimot kotona. Naiset tapasivat ja juttelivat muun muassa seurakunnan kutomakerhossa. Welin oli oppinut siihen, että mies oli määrätyn ajanjakson merillä. Hän oli tottunut jo lapsuudenkodissaan siihen, että isä teki matkatöitä muilla paikkakunnilla.
• 47 Muistoja Kuljen katuja, rantoja, puistoja muistan, muistelen, muistoja aurinkoisia päiviä, aalloilla säteitten kiloa naurua, itkua, iloa Ei mitään niin tyhjää kuin satama jonka laivat ovat jättäneet aalloilla hukkuva sulka Ulla Welin: Siiven hipaisu ?? Runossa kirjoittaja muistelee kaihoisasti nuorena mereen hukkunutta miestään koskettavasti eri tilanteissa ja paikoissa, joissa aviomies palailee mieleen. Muistot nostavat pintaan tunteita, joissa on eniten naurua ja iloa, mutta joskus myös itkua. Kuvaus laivoista tyhjentyneestä satamasta on osuva. Lukija voi nähdä tyhjän sataman silmissään. Runo päättyy lohduttomasti allegorisesti aalloilla hukkuvaan sulkaan. Kirjoittajan suru on pohjaton. JS. Älä lähde Alä lähde Älä tänään Älä vielä. Vaan sinä lähdit ja minä jäin. Joka solua sattuu. Maailmasta katosivat värit Linnut putosivat puusta. Yksinäisyys pusertaa. eikä lohdutusta ole. Ulla Welin: Siiven hipaisu ?? Runossa toistuu menettämisen teema. Se on tässä aviomiehen menettäminen, mutta sen voi nähdä myös laajemmin muun läheisen tai ystävän menettämisenä. Kun toinen lähtee, lähdöstä voi tuntea jopa fyysistä tuskaa henkisen tuskan lisäksi. Lähdöstä seurauksena on yksinäisyys, mikä tunne voi olla sekin fyysinen ja rintaa pusertava. Kun menetys on lopullinen, lohtuakaan ei näy. JS. Kuka? Ulla Welin ? Ikä: 80 v ? Syntymäpaikka: Tampere ? Asuinpaikka: Helsinki ? Ammatti: Lastenhoitaja, eläkeläinen ? Perhesuhteet: Leski ? Harrastukset: Kirjoittaminen, Lions-toiminta ? Elämän motto: Tuleen ei saa jäädä makaamaan. Ulla Welin täytti ennen joulua 80 vuotta ja järjesti juhlan kunniaksi syntymäpäivät sukulaisille ja ystäville. Kävijät muistivat päivänsankaria puhein, lahjoin ja kukin. Yksi mieluisia syntymäpäivälahjoja on sitra, jolla voi soitella ohjekorttien mukaan. Parikymmentä kirjaa kirjoittanut Welin käy myös lukemassa omia runojaan palvelutaloissa ja seurakunnassa vapaaehtoistyöntekijänä. Welin oli kymmenen vuotta Pihlajamäki– seuran puheenjohtajana, ja piti samalla Pihlajamäki–lehdessä puheenjohtajan palstaa. Hän halusi vaikuttaa uuden lähiön viihtyisyyteen ja yhteisön syntymiseen. Hän kirjoitti myös Pihlajanmäki – näköalalähiö –historiikin vuonna 1995, mitä käytettiin muun muassa opetusmateriaalina kouluissa. Welin kuuluu nykyisenkin asuinpaikkansa Tapulinkaupunki–seuraan, mutta pitää siinä matalaa profiilia, ja antaa serkkunsa ja hänen vaimonsa toimia aktiivisina seurassa. Welin kuuluu Uudenmaan kirjoittajien hallitukseen ja vetää myös siellä kirjoittajapiiriä. Kerran kuukaudessa yhdistyksellä on Helsingin Vallilan kirjastossa kirjakahvila kirjallisuusaiheisine ohjelmineen. Viiden vuoden kypsyttelyn jälkeen yhdistys julkaisi antologian Silpputäkki, tilkkutäkki, missä on lyhytproosaa ja runoja. Yksi teksteistä on Welinin hauska Turun murteella kirjoittama. – Toiminta yhteisöissä ja yhdistyksissä on antanut minulle henkistä rikkautta ja voimaa. Se antaa aina enemmän kuin mitä – Sitten kun oltiin miehen kanssa yhdessä kotona, vietettiin ”kuherruskuukautta”. Aina oli kuitenkin ikävä, ei siitä päässyt, mutta ei voinut vaan istua kotona ja ikävöidä, vaan piti mennä harrastamaan ja muiden joukkoon, Welin sanoo. – Ikävä iskee kuin hyöky, mutta pitää vaan mennä, siitä puhuttiin nuorenakin, Pirhonen muistelee. Welin ei ajatellutkaan sitä vaihtoehtoa, että mies ei olisi mennyt merille, koska kyse oli ison perheen leivästä. Pirhonen teki sopimuksen miehensä kanssa, että hän hoitaa kotona kaikki muut asiat silloin, kun mies on merillä. Uskollisuus koetuksella Kun mies oli paljon poissa, kyse oli myös uskollisuudesta ja siihen suhtautumisesta. – Anoppini totesi, että kaikkea, mitä on merellä, pitää katsoa läpi sormien, Welin muistaa. – Minulla oli sellainen mies, että luotin häneen. Hän oli introvertti, ja viihtyi hyvin itsensä kanssa. En ollut mustasukkainen, Pirhonen toteaa. Welin näki merimiesten perheiden asuintalossa paljon myös uskottomuutta. – Elämä jatkui kuitenkin aina. Seksuaalisuus on niin vahvaa, että jos ei nukuta omissa, niin sitten vieraissa lakanoissa, Welin keventää. Myös mustasukkaisuudesta aiheutuneita draamoja oli Pihlajamäessä silloin tällöin. Kerran Pirhonen riensi apuun, kun erään naisen lapsi oli hukkumaisillaan ammeeseen. Äiti oli mustasukkaisuuksissaan alkanut ryypätä luultuaan miehen menneen vieraisiin, vaikka mies oli laivalla vahtivuorossa. Welin muistaa erään naisen puolestaan vihastuneen, kun mies jäi maihin töihin. Nainen kun oli jo kaikin puolin tottunut miehen merillä oloon. Henkistä rikkautta Malmin seurakunnassa lastenohjaajana työuransa tehnyt Ulla Welin on yhä monessa mukana. Hän käy joka maanantai seurakuntakodilla jakamassa kaupasta saatua ylijäämäleipää sekä tarjoilemassa kahvia ja voileipiä. Seurakunnassa hän vetää myös eläkeläisten kirjoittajaryhmää. Welin kuuluu Lionsien LC Malmin alueen Malmittariin, missä on toiminut monissa eri rooleissa, kuten presidenttinä ja varapresidenttinä. Leijonat käyvät joka vuosi laulattamassa joululauluja Syystien palvelutalossa. – Muistisairaatkin laulavat ja muistavat hyvin niiden sanoja. Äitienpäivänä Malmittaret järjestävät Päiväkummun palvelutalossa tanssiaiset, joihin pyydetään mukaan miesleijonat tanssittamaan. Kun olin presidenttinä, ja minulla oli vielä lonkkaleikkauksen jäljiltä kainalosauvat, yksi mies pokkasi tanssiin. Heitin kainalosauvat syrjään ja pyörimme valssia. Oletteko viihtynyt hyvin palvelutalossa, mies kysyi, Welin naurahtaa muistolleen.
• 48 Kirjailijuus alkoi lapsuudessa Ulla Welin on kirjoittanut pääasiassa runoteoksia, mutta myös proosaa, ja muun muassa Pihlajamäen historiikin sekä Pohjanmaan suvusta kertovan Isoisän tarinan. Tarkoitus oli saada heidät hyvälle tuulelle, Welin sanoo. Onko elämässäsi ollut enemmän iloa vai surua? – Ehdottomasti iloa. Olen kuin se Asterixin hahmo, joka on pudonnut pienenä iloliemipyttyyn. Olen perusoptimisti, se on myös geeneissä, Welin vastaa. – Kun lähisivussani monella on leikattu kipeä selkä, sanoin synttäreillä, että paljon mieluummin olisin jättänyt miljoonan perintönä kuin kipeän selän. Tyttären poika totesi siihen, että mummi, sä olet periyttänyt meille paljon enemmän eli optimismin. Raili Pirhonen kertoo olevansa myös ”viimeisen päälle optimisti”. – En ole kuitenkaan haihattelija, vaan jalat maassa ja pienestä pitäen ottanut vastuuta. Elämänkokemus on tuonut mukanaan myös sen, että hiukan aina varon, ennen kuin menen johonkin mukaan. Suru kulkee aina mukana Menetykset ovat aiheuttaneet ystävyksille sen, että suru kulkee aina mukana. Esimerkiksi tietty musiikki saa Welinin tunteet kuohumaan, mutta tilanteesta pääsee yli. Uusia puolisoita he eivät ole ottaneet. Welin oli kihloissa kaksikin kertaa saman miehen kanssa, mutta huomasi, ettei se sopinut hänelle. Miehellä oli myös tuurijuoppoutta. – Se oli minulle asennoitumisongelma, mutta kestin sen kuin nainen. Olen ainut lapsi, ja aina saanut itse määrätä. En kestä sitä, että toinen elää minun elämääni. Kummallakin pitää olla oma elämä, ja vain tietty osa yhteistä, Welin linjaa, mutta korostaa samalla, että miehet ovat mukavia. Pirhonen myöntää vieläkin kaipaavansa läheisyyttä, mutta olevansa ”hirmu ronkeli”. Ihanaa on sekin, kun voi tulla kotiin, ja saa olla yksin rauhassa. Kuolema ei pelota Welinin äiti, isä ja isänäiti kuolivat 84 -vuotiaina. Hän oli mukana saattohoitamassa äitiä. – Voi olla, että minullakin on neljä vuotta elinaikaa. Ehdin tekemään ainakin yhden kirjan sitä ennen. Koska olin seurakunnassa töissä, suhteet Taivaan isään ovat kunnossa. Lapsena Pohjanmaalla meillä oli yhteinen aita kirkon kanssa, ja elin yhdessä körttiläisyyden kanssa. Sen mukaan kuolemaa ei tarvitse pelätä. Elämä haastaa enemmän. Aviopuolison kuoleman jälkeen muut kuolemat ovat mitättömiä, Welin myöntää. – Ei kuolema minua koske, enkä pelkää sitä, kun en tiedä siitä mitään. Olen kiitollinen Taivaan isälle, että olen näin terve. Haluan nähdä, mitä lastenlapsista tulee. Se on tavoite, ei yhtään enempää, Pirhonen toteaa. Ulla Welinillä on yhdeksän lastenlasta ja seitsemän lastenlastenlasta. Viides sukupolvikin on jo tulossa keväällä, kun tyttären tyttären tyttären pojan perhe saa vauvan. Welin on tyytyväinen siitä, että on nähnyt jo senkin, kun lapsenlapset ovat valmistuneet ja saaneet työpaikat. n ?? Ulla Welin syntyi Tampereella, mutta vietti Ruotsin sotalapseuden jälkeen lapsuutensa isovanhempiensa luona Pohjanmaalla Lapuan Tiistenjoella. Isä oli upseerina sodassa ja äiti toimi lottana Tampereella, joten pikku Ullan oli silloin hyvä olla mummolassa. Tiistenjoen kotikylän 12 taloa ja kirkko paloivat vuonna 1941 poikien tulitikkuleikistä syntyneessä tulipalossa. Tuosta ajasta Welin kirjoitti myöhemmin faktaa ja fiktiota sekoittavan kirjan Isoisän tarina. – Kuuntelin lapsena korvat hörössä ihmisten tarinoita, ja mitä isoisästä puhuttiin. Äiti haki Vaasan kirjastosta faktatietoa. Minulle tuli komia luonne, kun olen Lapualla kasvanut, Welin muistelee. Welinin kirjailijuus sai alkunsa lapsuudessa Pohjanmaalla. Hän oppi kirjoittamaan kuusivuotiaana. Aluksi hän kirjoitteli tikkukirjaimin näytelmiä, joita näytteli itse kylän tädeille, jotka toimivat ihailevana ja kuuliaisena yleisönä. Äiti oli säästänyt yhden ensimmäisistä Ullan kirjoittamista näytelmistä. Se kertoi nukeista, tontuista ja joulusta. Isoisän puolelta Minna Canth oli kaukainen sukulainen, ja Weliniä kannustettiin lapsesta saakka kirjoittamaan. Welinin kirjoittamista kirjoista suurin osa on runoteoksia, proosateoksia on kolme. Welin kirjoittaa tilanneja tunnelmarunoja tapahtuneista asioista. Esimerkiksi Siiven hipaisu –teos kertoo surusta, Hetki runolle ilosta, Pisaroita asioista –kirjassa on mummon näkökulma, Kultainen juova sisältää talvirunoja ja Talvisia valoon joulurunoja. Pieniä tarinoita kertoo naisen halusta. Seuraava runokirja on tekeillä. Siihen tulee iloisia loruja pienille uusille tulokkaille, kuten Welinin kaksivuotiaalle pojanpojan tyttärelle. – Olen sanaseppo ja runonikkari. Runo on minulle helppo, mutta pitkäjänteinen proosa vaikeampaa. Runo on ajatuksenlentoa. Tykkään riimittää. – Minulta tilataan runoja, joita olen sitten tilaajille esittänyt. Tein aikoinaan Leijonien pöytäkirjatkin runomuotoon. – Kun vaan on kynää ja paperia, niin niillä pärjään, Ulla Welin toteaa. ryhmään vie. Saan hyvän mielen, ystävyyttä ja tukea. Suurimmasta osasta ihmisiä tulee myös ystäviä. Kun olen kirjoittajaryhmässä ja vedän sitä, kirjoitan itsekin enemmän ja kekkaan uusia tapoja kirjoittaa. Sotalapseus herätti tunteita Ulla Welin kuuluu Sotalapsiyhdistykseen. Siihen on syynsä. Hän oli sotalapsena Ruotsin Västeråsissa parin vuoden ajan kaksivuotiaasta alkaen. Kun hän palasi Suomeen, hän ei heti sopeutunut. Äiti vei pikku Ullan takaisin Ruotsiin katsomaan sijaisvanhempiaan. Pettymys oli suuri, kun perhe oli ottanut toisen kasvattitytön. – Vääjäämättä joitain traumoja sotalapsiajasta jäi jokaiselle, mutta niitä ei kannata jäädä märehtimään. Sotalapsiyhdistyksessä havaitsin, kuinka joitain oli kohdeltu kaltoin, mutta minulle ei niin onneksi tapahtunut. Kun Ulla palasi Suomeen, hän kuvitteli ensin, että isä ja äiti ovat vain nimiä, kuten vaikka Pekka ja Pirkko. – Meni jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, että minulla on Suomessa perhe ja yhteisö. Vaikka Ruotsissa oli ollut mukava maalaistalo eläimineen, kotiseudulla Pohjanmaalla oli kodikkaampaa. Siellä vietin sen jälkeen kaikki kesät. Optimismi tulee geeneistä Ulla Welin täytti joulun alla 80 vuotta. Myös hänen ystävänsä Raili Pirhonen täyttää keväällä 80 vuotta. Welin järjesti syntymäpäivät Puistolan Urheilijoiden vuokraamalla Tuulentuvalla. Paikalla oli sukulaisia ja ystäviä. Hän leipoi itse voileipäkakut ja muut leivonnaiset tyttärensä kanssa, joita pitopalvelu täydensi. Variantti–kuoro esitti lauluja eri vuosikymmeniltä. Elviskin esiintyi. – Ihmiset puhuivat kauniisti. Kannatti kuunnella. Porukka nauroi esityksille.
• S ynnyin vuonna 1959 pienessä kylässä Itä-Suomessa. Meitä oli neljä sisarusta. Olen toiseksi vanhin. Lapsuus oli hyvä ja turvattu. Tosin isän ankaruus oli joskus meistä lapsista vähän pelottavaa. Mutta se ei menoa haitannut. Saatiin viettää hyvä lapsuus, puutetta ei ollut juuri mistään. ? ? ? Olin noin viisivuotias. Muu perhe oli mennyt saunaan, minä olin jostakin syystä hidastellut. Oli talvi. Kun olin menossa saunaan ja seisoin ulkorappusilla, niin kaunis kultainen valo lipui hiljalleen minua kohti. Katsoin ihastuneena valoa, kun se kaartui edestäni hiljalleen vasemmalle ja hävisi näkyvistä. Olin innoissani näkemästäni. Juoksin vauhdilla saunaan kertomaan näkemästäni. Innoissani avasin saunan oven. Kovaan ääneen kerroin isälle ja äidille, että näin ihanan kauniin kultaisen valon, joka tuli minua kohti ja kaartui edestäni pois. Vanhempani katsoivat minua, sen jälkeen toisiaan ja sanoivat, tulehan nyt saunaan. ? ? ? Vuodet vierivät. Opiskelut ammattiin ja sen myötä työelämään. Normaalia nuoren naisen elämää. Kunnes tapasin tulevan aviomieheni 1979. Tuli muutto toiselle paikkakunnalle hänen ja työn perässä. Meille syntyi ensin kaksi lasta. Oli talon ja kesämökin rakentamista. Työn ohessa toimin erilaisissa luottamustehtävissä. Syntyi kaksi lasta lisää. Toinen talon rakennus oli ajankohtaista, koska tilaa tarvittiin lisää. Mukaan tuli vanhempien tyttäriemme harrastuksen myötä hevoset. Elämä sujui rauhallisesti eteenpäin. Esikoinen muutti pois kotoa 2001, mutta kävi joka päivä hoitamassa hevosensa. Vuosi 2002 vaihtui. Alkuvuosi tuntui jollakin tavalla oudolle. Jollakin tasolla tietoisuus tulevasta oli ilmassa. Tammikuussa vanhin tyttäreni soitti ja pyysi tulemaan luokseen. Hänen kaninsa oli saanut yhden poikasen, mutta se oli kuollut. Jälleen hän soitti ja pyysi tulemaan, kun kaniemo oli hävinnyt pieneen yksiöön. ? Enkeli-ikkuna ? Leena Katriina jakaa Enkeli-ikkuna palstallaan erilaisia kokemuksia Enkeleistä sekä kaikkea muuta mielenkiintoista taivaan ja maan välillä. Apuvoimina toimivat Enkelit, mutta myös muita Valoauttajia on ympärillä. Minun polkuni tässä elämässä Hän oli etsinyt sitä joka paikasta, mutta ei ollut löytänyt. Oli talvi, eikä kani ollut voinut päästä mitenkään ulos. Etsimme sitä yhdessä, kunnes hoksasin katsoa sähköhellan taakse. Sieltä kani löytyi kuolleena. Emme voineet käsittää, miten se on voinut sinne päästä. Rako seinän ja hellan välissä oli vaan pari senttiä. Syyllinen tapahtuneeseen oli tyttären koira, joka välillä innostui ajamaan kania. Se oli säikähdyksissään hypännyt hellan taakse. Mietin itsekseni, mikä tämä juttu nyt on: ensin kuolee kaninpoikanen ja sitten sen äiti. Joka ilta koko perheemme kokoontui television ääreen seuraamaan Salatut elämät -lempiohjelmaamme. Siinä Miia teki kuolemaa. Synkkä aavistus oli jossakin ei..ei.. ei minun tyttäreni. Salkkareiden Miia vielä muistutti vanhinta tytärtäni. Ohjelmaa katsoessani minulla oli pala kurkussa. Tammikuu meni ja kuukausi vaihtui helmikuuksi. Tuli maaliskuu. Ilma alkoi muuttua keväisemmäksi, kun huhtikuu teki tuloaan. Oli vapaapäivä. Lapset olivat koulussa ja mies töissä. Minä aloin imuroimaan. Olohuoneessa pysähdyin hääkuvamme eteen. Siinä on meidän neljän lapsemme kasvokuvat hääkuvamme molemmin puolin. Katseeni pysähtyi esikoisemme kuvaan. Tuli pakahduttava tunne: milloin tuo kuva on pöydällä ja sen vieressä palaa kynttilä. Kiireellä poistin ajatuksen tietoisuudestani. En saa ajatella sellaista. Huhtikuun alkuviikkona meidän pihallamme oli ennätysmäärä lintuja. Kovasti ihmettelimme, miten voi olla noin paljon lintuja. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut. Töissä kahvitauolla ollessamme kerroin linnuista työkavereille. Meinasin jatkaa ääneen: Kukahan kuolee, kun lintuja on niin paljon. ? ? ? Lähdin nuorempien lasten kanssa läheiseen kaupunkiin ostoksille. Meinasin käydä vanhimman tyttäreni luona kysymässä, lähteekö hän mukaan, mutta mietin, että siinä menee aikaa, ja ajoin ohi. Kävimme ostokset ja tulimme kotiin. Vanhin tyttäreni soitti ja pyysi, että hakisin hänet meille. Ajatukseni oli, että siivoan, kun oli tulossa vapaa viikonloppu, mutta se jäi aikomukseksi, kun vanhin tyttäremme tuli meille. Juttelimme ja nauroimme kaikenlaisille jutuille. Tytär pyysi, että leikkaan hänen hiuksiaan. Hän aikoo värjätä ne illemmalla. Pikkusisarukset olivat lähes joka viikonloppu yötä isosiskon luona. Niin oli nytkin tarkoitus. Isosisko pyysi heidät yökylään. Ilta vierähti. Tyttäreni pyysi, että vien hänet kotiin. Autossa kysyin, eivätkö sisko ja veli tule hänen luokseen, kun oli niin puhetta. Nyt he eivät tule. Sovimme, että hän tulee huomenna eli lauantaina heti aamupäivästä meille. ? ? ? Ajoin rivitalon pihaan. Hän nousi autosta. Minulle tuli outo tunne, että katso hänen peräänsä, kun hän käveli parkkipaikata asuntoa kohti. Mutta ei. En katsonut, vaan käänsin auton ja ajoin pois…… Intuitiivinen näkijä Leena Katriina 49
• 50 V altiotieteiden tohtori, tutkija Petri Sipilä opiskeli filosofiaa, josta myös väitteli tohtoriksi. Sitten kiinnostus suuntautui enemmän historian suuntaan, kulttuuriin, taiteeseen, ja myös oikeudellisiin asioihin. – Historialliset laivat ovat kulttuuriperintöä. Ne liittyvät muun muassa ihmisten identiteettiin, Sipilä toteaa. Sipilän kiinnostus mereen juontaa jo lapsuudesta ja isän ammatista merikapteenina maailman merillä sekä myöhemmin luotsina Helsingin Harmajan luotsiasemalla. – Siellä vietin paljon aikaa kesäisin. Merielementti ja laivat tulivat tärkeiksi. Kirjoittelin ylös laivojen nimiä, kuvasin laivoja, telakoita, satamia ja miljöitä, Sipilä muistelee. Parina kesänä Sipilä oli töissä Harmajalla ja m/s Runebergillä. Hän ei ole koskaan itse omistanut venettä. Meripelastusseurassa hän oli muutamia vuosia. – Mietin meriammattia, mutta se jäi. Olen muuten saanut olla paljon merellä ja vesillä, tuttujen kanssa sekä eri puolilla maapalloa risteilyja rahtilaivoilla matkailijana, ja joskus myös toimittajan ominaisuudessa. Valokuvia on kertynyt mereltä runsaasti: laivoja, satamia, merta ja jäätä. Petri Sipilä kiinnostui merestä ja laivoista jo lapsena. Rakkaasta harrastuksesta tuli aikuisiässä työ. Laivojen inventointihankkeesta poiki mahtava kuvakirja Kelluva kulttuuriperintö – Suomen historialliset laivat. Jouni Suolanen • Kuvat: Petri Sipilä Fregatti Suomen Joutsen (1902) on entinen lastialus, sitten Merivoimien koululaiva, nyt museolaivana Turussa. Kuva: Petri Sipilä Meri Meri
• 51 Tutkija Petri Sipilä on viihtynyt merellä, meren rannalla ja laivoilla pikkupojasta asti. Meri antaa hänelle monenlaisia aistimuksia. Rakkaus mereen ja laivoihin johti myös upean laivakirjan tekemiseen. Kuva Argentiinan Ushuaiasta. Taustalla Suomessa rakennettu venäläinen tutkimusalus, joka tekee matkoja Etelämantereelle. Meri Meri rakkautena rakkautena m/aux Valborg (1948) on kaksimastoinen kaljaasi, entinen kuivalastialus, joka toimii nykyisin ammattikäytössä matkustajalaivana Helsingissä. Kuva: Petri Sipilä Sipilän isä oli kotoisin Seiskarin saarelta, joka sijaitsee Neuvostoliitolle luovutetulla alueella itäisellä Suomenlahdella. Isän sukupolvi oli viimeinen, joka on siellä syntynyt. Isä asui saarella teini-ikään saakka. Saari oli tuolloin muutaman sadan henkilön yhteisö. Perhe joutui lähtemään saarelta luovutuksen myötä. – Seiskarissa on pitkä hiekkaranta ja kivikkoista rantaa, aivan omanlainen luonto. Siellä on yhä majakka jäljellä suomalaisesta ajasta. Muu on tuhottu, eikä mitään uutta ole rakennettu. Isä oli sukulaisten mukana retkellä saarelle Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla. Viimeisten vuosien aikana on virinnyt toiveita, että ehkä lupia voisi saada ja saarelle pääsisi käymään, Sipilä kertoo. Monia tuntemuksia Mikä meressä viehättää? – Meri on monimuotoinen, sillä on kymmeniä eri olomuotoja, vaikka paikka on sama. Tyyni kevätaamu, kun meri höyryää viileän yön jäljiltä tai kun jäät lähtevät keväällä ryskyen tai kun meren jäällä voi kävellä. Myrskyt, kun aallot tulevat pitkälle rantaan. Se on meditatiivista, ja antaa mielenrauhaa, Sipilä luettelee. Hän kuljeskeli jo pienenä yksin Harmajan majakan kallioilla, mistä näkymä on avara kohti etelää ja Viroa. Hän saattaa nykyisinkin istuskella rantakalliolla pitkään merta katsellen. – Aallokkoa voi pelkästään katsella. Meren suolaisuus ja viileys. Meri ja rantakallion sileys on yhdistelmä, joka antaa monenlaisia tuntemuksia ja synnyttää kaipausta. Mielellään sen äärellä on. Laivalla matkustaessa saa toisenlaisen perspektiivin mereen. – Laivalta kun katsoo luontoa, ja näkee meren kallioiset ja rakennetut rannat, se on jotain mielenrauhaan liittyvää. Suomalaisilla on muitakin vastaavia luontokokemuksia, kuten pitkät valoisat yöt ja auringonlaskut. – Ulkomerellä on tietty vapaus. On aikamoinen kokemus, kun katsoo mihin tahansa eikä näe mitään muuta kuin horisontin. Se on vähän sama tunne kuin pimeässä, kun näkyy vain tähdet. Ei siellä silloin ole kuitenkaan yksin, kun laivalla on muita matkustajia. Kaukana liikkuu joku alus, mutta on vaikea arvioida, minkä tyyppinen alus siellä liikkuu. Se joko lähenee tai loittonee. Joskus olen saattanut katsella tällaista näkyä tuntikausia. Pienet laivat säilyvät pitkään Petri Sipilä kiinnostui ensin isoista laivoista. – Isot rahtilaivat ovat vaikuttavia kulkiessaan meren päällä. Harmajalla niitä meni siihen aikaan vierestä. Kun olin mukana luotsiveneessä, ja ajettiin laivan kylkeen, laivan koon näki konkreettisesti. Usein laivan ruosteinen pinta oli käden ulottuvilla. Se on ollut minulle vaikuttava kokemus, jota edelleen mielelläni muistelen. Nyt Sipilän kiinnostus on menossa pieniin laivoihin. Erityisesti 1960-70–lukujen laivat
• 52 Meri kuutamolla Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin korkea kuin taivahan tähtivyöhyt, sen alle mahtuvi maailma ja yhdessä päivä ja yöhyt. Oi, äitini armas, kun eläisit, nyt itkisin helmassasi! Sinä anteheks antaen pyyhkisit pois kyynelet poskiltani. Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa miksi, kun Luonut on Luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi? Miks ihmiset astutte allapäin, vaikk’ korkea taivas on yllä? Ylös silmänne luokaa ystäväin, niin mielenne yhtyy kyllä! En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. Eino Leino s/s Mikko (1914) on lastihöyrylaiva, joka toimii liikkuvana museoaluksena Savonlinnassa. Kuva: Petri Sipilä m/s Suokki (1952) on matkustaja-alus, joka on valmistumisestaan saakka kuljettanut ihmisiä Helsingin Kauppatorilta Suomenlinnaan. Kuva: Petri Sipilä m/s J.L. Runeberg (1912) on entinen höyrylaiva, joka on liikennöinyt Helsingin ja Porvoon väliä yli 50 vuotta. Kuva: Petri Sipilä m/s Herring (1949) on entinen kalastusalus, joka on nyt yksityiskäytössä. Kuva: Petri Sipilä Meri Mun polveltani ilmaan vapaaseen vavisten kaipasit, ja kuolinhaavan löit tuskissasi mulle sydämeen, pois syösten ulapoille meren aavan. Mut sydämeni rakkaus on meri, se sinut saartaa purttas kuljettain. Ei aavain huoku ympärilläs eri, poveni hengitystä on se vain. Niin hyöky rakkauden tuskaisen sua vie ja kannattaa ja hukkuu sinuun. Ma, valtameri, minne pakenen? Kun syöksyit luotani, sa syöksyit minuun. Saima Harmaja
• 53 Myrskyluodon Maija Meri jäljet lyö luotoon, vaot kallioon ne aalto tehnyt on. Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon, ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää. Meren ankara työ heihin merkkinsä lyö, heihin merkkinsä lyö. Oppii luodolla kielen, sanat liikaa ois, ja joutaa lauseet pois. Voi aavistaa vaimo toisen mielen, hän tuntee tuulen, joka miehen matkaan saa. Katsoo hän lähtijää, vielä tyyni on sää, vielä tyyni on sää. Kun saapuu taas saaliineen hän, on kuin mies naistaan tuntisi enemmän. Rannalle suurimmat siioistansa tuo huutaen: ”Eivät ne karkaa, suomusta nuo!” Katsetta arkaa vaimoon hän luo, karkeaa sarkaa kosketellen kertoo mies terveiset myrskyjen. Niin jatkuu tuo yhteinen työ taas, kunnes saapuu tyynenä kesäyö. Lasse Mårtenson Kirja esittelee Suomen historialliset laivat ?? Viime vuonna ilmestynyt kirja Kelluva kulttuuriperintö – Suomen historialliset laivat esittelee Suomen historialliset laivat. Laivat ja veneet ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä siinä missä rakennukset ja maisematkin. Kirja kertoo, millaisia laivoja on säilynyt ja miten vanhat laivat pidetään kunnossa. Kirja on toteutettu Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen ja Museoviraston yhteistyönä. Teos on ensimmäinen tästä aihepiiristä tehty esitys. Suomen museolaivat ja Museoviraston perinnealusrekisteriin hyväksytyt laivat esitellään nyt ensi kertaa yksissä kansissa. Museoja perinnealusten lisäksi kirjassa esitellään myös satoja Suomen merenkulun ja laivanrakennuksen historian kannalta merkittäviä säilyneitä aluksia. Mukana on kaikentyyppisiä työkäytössä olleita aluksia: matkustajalaivoja, lastilaivoja, hinaajia, sotalaivoja, erikoisaluksia ja viranomaisveneitä. Moottorialusten lisäksi Suomessa on säilynyt käyttökunnossa kymmeniä höyrylaivoja ja useita purjealuksia. Miten alus säilyy jälkipolville? Alusten esittelyn lisäksi kirjan teemana on yleisemmin laiva kulttuuriperintökohteena. Millainen alus on kulttuurihistoriallisesti arvokas, ja mitä seikkoja on otettava huomioon aluksen hoidossa tai dokumentoinnissa? Teos antaa ohjeita siitä, miten vanhoja aluksia voidaan säilyttää tuleville sukupolville. Teoksen ovat kirjoittaneet Petri Sipilä, Hannu Matikka ja Rami Wirrankoski. VTT, tutkija Petri Sipilä toimii Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen ja perinnealusten asiantuntijalautakunnan puheenjohtajana. Rami Wirrankoski on Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen varapuheenjohtaja ja Laiva-lehden päätoimittaja. Erikoistutkija Hannu Matikka on hoitanut Museoviraston ylläpitämää perinnealusrekisteriä sen perustamisesta vuodesta 1993 lähtien. Kelluva kulttuuriperintö – Suomen historialliset laivat. Petri Sipilä, Hannu Matikka, Rami Wirrankoski. Sidottu, kovakantinen, nelivärinen, 336 sivua, runsaasti kuvitettu. Julkaisija Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry, yhteistyössä Museoviraston kanssa. 2019. Kirjaa voi tilata Suomen Laivahistoriallisesta Yhdistyksestä (posti@slhy-laiva.fi). Sitä on myös myynnissä monissa museokaupoissa eri puolella maata. tuntuvat estetiikaltaan miellyttäviltä. Pienissä laivoissa näkyy ikä. – Lähdin tähän suuntaan, kun pienet satamat ovat suljettuja, joten niissä ei pääse katsomaan isoja laivoja. Kun olen tehnyt inventointiprojektia, ja kirjoittanut laivoista, niin tiedän, että isot laivat eivät säily pitkään, vaan ne yleensä romutetaan 20-30 vuoden iässä. Sipilä pitää laivoissa monista seikoista. Laivoihin liittyy hänen mielessään esteettisiä asioita. Niitä kuvatessa voi kiinnittää huomiota satoihin yksityiskohtiin. Kuvatessa hän miettii muun muassa erilaisia valoja saadakseen laadullisesti ja taiteellisesti parhaan mahdollisen kuvan. Sipilä katselee mielellään erilaisia alustyyppejä. Historia läsnä laivoissa Monet kirjassa Kelluva kulttuuriperintö – Suomen historialliset laivat olevat laivat ovat pitkälti yli sata vuotta vanhoja. Sipilä on käynyt katselemassa ja kuvaamassa niitä ympäri Suomea. – Niihin pääsee välillä sisään, ja tapaa omistajia. Ne ovat niin vanhoja, että niissä historia ja sen kerrostumat ovat läsnä. Historialliset arvot olivat ehto, että alus pääsee kirjaan. Siitä on ollut hyötyä, että Sipilä ja monet muut ovat kuvanneet laivoja eri vuosina, jolloin muutoksia laivoissa pystytään peilaamaan. – Itse olen kuvannut 80-luvulta lähtien, kun sain ensimmäisen järjestelmäkameran. Omista arkistoista on löytynyt kuvia, joita on kirjassa, kuten esimerkiksi troolarista aikana, jolloin se oli vielä kalastuskäytössä, mutta on nyt huvikäytössä. Laivoilla on henkisiä arvoja Kirjan yksi kantava ajatus on se, että yksityisillä ihmisillä on kiinnostusta omistaa ja laittaa laivoja, ja pitää yllä niiden historiallista arvoa. – Haluamme edistää sitä, että yhä useampi vanha laiva säilyisi jälkipolville. Se, että esimerkiksi niin monet höyrylaivat ovat säilyneet, on Suomen Höyrypursiseuran ansiota. Viaporin telakka puolestaan antaa vertaistukea purjelaivojen omistajille ja tarjoaa paikan kunnostuksiin. Suomessa julkisella vallalla ei ole juurikaan resursseja tehdä tällaista, vaikka Museovirasto jakaakin avustuksia perinnealusten restaurointiin. – Laivoilla on henkisiä arvoja ja identiteetti, mikä vaatii laivan omistajalta omanlaisen luonteen, sitoutumisen ja rakkauden kohteeseen sekä intohimon alukseen ja sen hoitoon rakkaudesta taiteeseen. Alukseen laitetaan paljon aikaa ja rahaa, mutta se myös antaa omistajalle ja perheelle paljon, kun laivalla sitten vaikka lomalla liikkuu. Se, että alus nostetaan kirjaan tai saa avustuksia, on pieni palkkio vaivannäöstä. Eri laivatyypeillä on omia tapahtumia, joissa laivaa voi esitellä myös suurelle yleisölle. – Parhaimmillaan laiva on omistajalle kesäpaikka. Mikäli laivat ovat kulttuurisesti ja historiallisesti arvokkaita, niin on mielestäni tärkeää, että ne tuodaan esille, ja ihmiset pääsevät tutustumaan niihin. Se edistää parhaiten kelluvaa kulttuuriperintöä ja ihmisten arvostusta. Museovirasto on lähes 30 vuotta ylläpitänyt perinnealusrekisteriä, johon se hyväksyy kriteerit täyttäviä vanhoja aluksia. Kirjassa on inventoitu laivoja, jotka voisivat kelvata rekisteriin ja säilyisivät näin jälkipolville tiedoksi. Suuri työ vaati intohimoa Kirjaa on tehty yhteensä kahdeksan vuoden aikana. Tehtävä oli tekijöille mielenkiintoinen, vaikka se oli pitkälti vapaaehtoistyötä muiden töiden ohella. Motivaatiota ja intohimoa riitti saattaa työ valmiiksi. Kirjaprojektissa Sipilällä oli ”kapellimestarin” rooli ja suurin työ inventoinnin ja kuvausmatkojen kautta. Hannu Matikan ja Museoviraston ansiosta tällainen teos pystyttiin toteuttamaan. Rami Wirrankoski on kerännyt koko ikänsä laivatietoa, jolla on suuri merkitys kirjan laivaesittelyiden koostamisessa. – Olen tyytyväinen lopputulokseen. Aina olisi voinut tehdä jotain toisin, ja virheitäkin sieltä on löytynyt, mutta joskus kirja pitää saada valmiiksi. Olemme saaneet myönteistä palautetta, ja teoksen arvo on nähty. Onnistuimme, mutta taustalla on suuri työ, Sipilä iloitsee. n
• 54 ? Hyvä olo ? A hdistaa, väsyttää, on tylsää ja yksinäistä. Kylläpä maistuisi suklaa tai karkki. Mahtaisiko komeronpohjalle olla unohtunut edes yksi kovettunut lakunpätkä tai joku keksipakkauksen puolikas? Makeanhimo voi olla joskus raastavaa, mutta ravintoasiantuntija, terveysvaikuttaja Olli Postin Olli Posti tunnetaan superfood-blogaajana, tuotesuosittelijana ja täyteläisemmän ruokakulttuurin puolestapuhujana. Kirjassaan Supermarket Survival hän neuvoo seikkaperäisesti, miten päivittää ravintoköyhät ja epäterveelliset raaka-aineet, kuten valkoinen sokeri herkullisiin ja niin kehoa kuin mieltäkin ravitseviin tuotteisiin. Kuva: Samuel Glassar MIKSI SOKERI ON PAHASTA? ? Makea stimuloi dopamiinin tuotantoa aivoissa, minkä vuoksi karkin kutsu on usein kovin silloin, kun olo on alavireinen. Sokeri toimii kuitenkin aivoissa päihteiden tavoin: toleranssi kasvaa vähitellen ja saman dopamiiniryöpyn saadakseen tarvitaan koko ajan isompia annoksia. ? Valkoinen, ra?noitu sokeri kuluttaa ravinnevarastoja, sillä sen sulattamiseen ja polttamiseen tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset joudutaan ottamaan kehon omista varastoista. ? Sokeri nostaa kehon insuliinitasoja. Silloin kun insuliinit ovat kroonisesti korkealla, melkein kaikki hyvät hormonit ovat alhaalla. ? Sokeri pitää yllä ja pahentaa kehon matalaasteista tulehdusta. Makeanhimo voi kertoa nestevajauksesta Anna itsellesi lupa makeaan elämään! Makeanhimo on luonnollinen ja terveellinen tunne, josta ei ole syytä pyrkiä eroon. Makeanhimoa ei myöskään tarvitse hiljentää sokerilla, vaan sitä voi helliä ja hyväillä tarjoamalla keholle ja mielelle laadukkaita, kauniita ja herkullisia elämyksiä. mielestä se on varsin terveellinen ja inhimillinen tunne, jota tulisi oppia ymmärtämään ja ruokkimaan rakkaudella ja myötätunnolla. – Uskon, että makeanhimon taustalla on tarve makeaan, intohimoiseen, maistuvaan, täyteen elämään. Meidän kulttuurissamme on tyypillistä, että mikään ei saisi tuntua miltään ja ruokakin on usein niin mautonta, että siitä tulee lähinnä vihaiseksi. Niin ruoka kuin elämäkin saa olla mausteista ja maistuvaa, makeaa ja kirpeää! Paikkaako sokeri tunnetyhjiötä? Sokerikoukun ja muiden riippuvuuksien taustalla voi nähdä monia yhtäläisyyksiä. Usein sokeri tai vaikkapa päihteet saapuvat elämään täyttämään tunnetyhjiötä ja merkityksettömyyden kokemusta. Posti huomauttaa, että on oleellista huomioida, milloin makeaa tekee mieli kaikista eniten. Iskeekö suklaanhimo tyypillisesti silloin, kun viettää hauskaa aikaa ystävän kanssa vai silloin, kun möllöttää yksinään sohvannurkassa? – Merkittävä avain koukuista vapautumiseen on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantaminen. Siihen kuuluu muun muassa rakkaus, kosketus, yhteisö, ilo, merkitys, ajankulun unohtuminen, kiinnostavaan tehtävään tai seikkailuun itsensä kadottaminen, kauneus, elämyksellisyys... Kun elämä pursuaa makeaa tekemistä ja todellisia tunteita, ei ole samanlaista tarvetta hakea lohtua jostain, mikä ei loppupeleissä tarjoa keholle tai mielelle mitään. Taustalla nälkä tai jano? Kun voimakas sokerinhimo iskee, kannattaa pysähtyä ja miettiä, mistä se johtuu, kohdata asia ja lempeästi hyväksyä tilanne. Joskus taustalla voi olla joku huomiota kaipaava tunnetila, mutta yllättävän usein ihan yksinkertaisesti nälkä. Ennen suklaapatukkaan tarttumista muistele, milloin olet viimeksi syönyt ja olisiko ehkä sittenkin jonkun terveellisen, ehkä jopa suolaisen välipalan aika. Nälkää yleisempi syy pakottavaan makeanhimoon on kuitenkin jano. – Jos löytäisin itseni haaveilemasta kaupan karkkihyllyltä, miettisin, mistä saan nyt kookosveden. Fysiologisesti jano ja makeanhimo ovat lähellä toisiaan ja aiheuttavat samanlaisia oireita. Luonnossa lähes kaikki makea tulee nestemäisessä muodossa, joten hyvää tekevä makea juoma on usein paras lääke tilanteeseen, Posti opastaa. Hän jatkaa, että makea ja kirpeä maku myös auttavat paremmassa nesteyttämisessä. Kun lisää vesikannuun vaikkapa marjoja tai hedelmänpaloja, juoma paitsi maistuu paremmalta, myös ravitsee kehoa monipuolisemmin. Valitse luonnollinen makeus Jos karkkilakko kuitenkin pettää, ei pitäisi langeta syyllistymisen ansaan. Posti muistuttaa, että uusien tapojen oppiminen on aivoille melko hidas prosessi, eikä kenenkään tarvitse pyrkiä elämässään täydellisyyteen. – Kun tekee mieli karkkia ja onnistuu kerta toisensa jälkeen
• 55 Reseptejä: Gluteenittomat lakritsipallot Kookos-suklaapatukat > noin 10 kpl Marmeladit ilman lisättyä sokeria (vegaaninen) ? Resepti: Karita Tykkä / Rakkaudella, Karita 10 Medjool-taatelia 2,5 rkl lakritsijuuriuutejauhetta 1/4 tl jauhettua tähtianista kunnon ripaus suolaa 2 rkl sulaa kookosöljyä tai kaakaovoita + kuorrutukseen jauhettua lakritsajuuriuutetikkua tai valmista uutejauhetta Prosessoi medjool-taatelit tahnaksi monitoimikoneessa tai tehokkaassa tehosekoittimessa. Lisää lakritsijuuriuutejauhe, suola ja tähtianis. Sekoita huolellisesti. Lisää sulatettu kookosöljy tai kaakaovoi ja sekoita. Siirrä toiseen astiaan ja laita pakastimeen jähmettymään, jotta muotoilu on helpompaa. Muotoile ja pyörittele lakritsijuuriuuterouheessa. Siirrä kylmään. Anna jähmettyä. ? Resepti: Karita Tykkä / Rakkaudella, Karita Täyte 5 dl kookoshiutaleita 4 rkl kookosöljyä 3 rkl kookoskermaa (tölkin paksu, rasvainen osa) 3–4 rkl hunajaa 1 tl jauhettua vaniljaa pieni ripaus suolaa Kuorrutus 60 g raakakaakaovoita 70 g raakakaakaomassaa (sulatettuna) 2–4 rkl hienonnettua kookospalmusokeria tai muuta makeuttajaa ripaus suolaa 1/2 tl jauhettua vaniljaa TAI noin 150 g mieleistäsi (raaka suklaata Sekoita patukan raaka-aineet huolellisesti käsin kulhossa. Painele irtopohjaiseen voileipäkakkuvuokaan ja siirrä pakastimeen. Sulata suklaan raaka-aineet vesihauteessa. Sekoita ne sitten huolellisesti keskenään. Voit temperoida suklaan halutessasi. Silloin lasket ensin suklaamassan lämpötilan 27 asteeseen jatkuvasti sekoittaen. Sen jälkeen lämmität suklaan noin 31-32 asteeseen. Sen voit tehdä kotikeittiössäsi esimerkiksi käyttämällä isoa metallista kulhoa, jossa suklaalla on reilusti liikkumapintaa. Temperoinnilla saat aikaan napsahtavan ja kiiltävän suklaan, joka ei sula sormiin. Ota vuoka pakastimesta ja leikkaa patukoiksi. Kasta patukat suklaakuorrutteessa. Laita pakastimeen jähmettymään noin 10 minuutiksi. Jos suklaata jää yli tai haluat paksumman kuorrutteen, toista kuorrutuskäsittely. Voit myös valuttaa suklaata jähmettyneiden patukkojen päälle suklaaraitoina. Patukat säilyvät jääkaapissa noin viikon ja pakastimessa ainakin kuukauden. ? Resepti: Leeni Viio 300 g mieleisiäsi marjoja 1 dl nestettä (vettä, kookosvettä tai kasvimaitoa) 3 dl vettä 2 tl agar agar -jauhetta Jos käytät pakastemarjoja, annan niiden sulaa ensin. Sekoita sulaneet marjat ja 1 dl valitsemaasi nestettä tehosekoittimessa tasaiseksi seokseksi. Mittaa kattilaan vesi ja agar agar -jauhe. Sekoita ja nosta liedelle. Kiehuta seosta noin 5 minuuttia samalla huolellisesti sekoittaen. Seos on kiehunut tarpeeksi, kun et näe siellä enää sattumia eli seos näyttää tasaiselta (kuin sakealta vedeltä). Kaada sekaan aluksi valmistamasi marjasose. Odota, että seos alkaa kiehua samalla sekoitellen. Kaada valmis seos esim. silikonisiin jääpalamuotteihin. Voit myös kaataa seoksen reunalliseen laakeaan astiaan, jolloin saat yhden kokonaisen levyn, jonka voit kuutioida jähmettymisen jälkeen. Seos jähmettyy melko nopeasti myös huoneenlämmössä, mutta voit prosessin nopeuttamiseksi laittaa muotit/astian myös jääkaappiin. Kun marmeladit ovat hyytyneet, irrota muoteista ja popsi hyvin mielin! Olli Postin suosikkisivustoja makealeivontaan: ? Rakkaudella, Karita (blogit.terve.?/ rakkaudellakarita) ? Vanelja (vanelja.com) ? Leeni Viio (leeniviio.com) Olli Posti ei epäröi lisätä ruokiin makua, olipa se sitten suolaista, kirpeää tai makeaa. – Käytän niitä elementtejä ja makuja, joita kulloinkin haluan. Jos kaipaan makeaa, lisään ruokaan vaikka hunajaa tai kookossokeria. Olli Postin mielestä paras lääke jäytävään makeanhimoon on elää mahdollisimman makeaa, täyteläistä ja intohimoista elämää. Kun tekee paljon mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita, ei enää halua valita tyhjiä nautintoja. Kuva: Samuel Glassar Valitse valkoisen sokerin sijaan ? hunajaa ? täysruokosokeria eli intiaanisokeria ? kookostai palmusokeria ? koivusokeria (pieninä määrinä) ? steviaa (pieninä määrinä) – On hyvä sallia itselleen kaikenlaisia makuja ja nauttia niistä. voittamaan mielihalun, niin ei silloin ole välttämättä oppinut makeanhimon ymmärtämisestä mitään. Ajattelisin mieluummin niin, että kun huomaa karkinhimon vähentyneen luonnollisesti vaikka puoleen lähtötilanteesta ja on löytänyt tilalle parempia herkkuja, niin ollaan oikeammalla tiellä. Posti huomauttaa, että lisäja väriaineita sekä ravintotyhjää, valkoista sokeria sisältävien ”herkkujen” sijaan olisi viisasta opetella valitsemaan muita, luonnollisempia makeuttajia, kuten vaikkapa ihania hunajia ja hedelmiä. – Ruokaa ei kannata demonisoida, vaan itselleen on hyvä sallia kaikenlaisia makuja ja nauttia niistä. Karsimisen ja kieltäymyksen sijaan kannattaa lisätä monipuolisesti makeaa elämään: etsiä valkoisen sokerin tarjoamien dopamiiniryöpsähdyksien tilalle kestävää onnellisuutta, täydempää ravintoa ja kokonaisvaltaisesti hyvää oloa. Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Karkkia terveellisempiä herkkuja kaupan hyllyltä ? kookosvesikombucha ? raakasuklaa ? tumma luomusuklaa ? tuoreet ja kuivatut hedelmät ? laadukkaat täyshedelmäsoseet tai smoothiet
• ? Hyvä olo ? V uonna 1988 kotiuduttuaan sairaalasta Kaija Shurupov löysi kirjakaupan alennuskorista Are ja Ebba Waerlandin teoksen Terveyden avain. Kirja oli jo vanha, mutta jokin siinä veti puoleensa. Shurupov silmäili opusta. Hänen katseensa osui kohtaan, jossa kerrottiin, että sairaudet johtuvat vääristä elämäntavoista ja kun elintavat hoidetaan kuntoon, sairaudet katoavat kuin itsestään. Kaija Shurupov on syönyt elävää ravintoa yli 30 vuotta Parempi olo elävällä ravinnolla Kaija Shurupov on syönyt elävää raakaravintoa yli 30 vuotta. Nykyään hän ei noudata elävän ravinnon ohjelmaa tiukasti, vaan on sisällyttänyt parantavaan ruokavalioon myös muita elementtejä. 56 Kaija Shurupov havahtui elintapojen merkitykseen terveydelle saatuaan MS-tautidiagnoosin. Hän luopui eläinkunnan tuotteista ja alkoi syödä pääasiassa kypsentämättömiä kasviksia, ituja, versoja, pähkinöitä, siemeniä ja vihermehuja. Pian tauti muuttui oireettomaksi. Kahdeksan vuotta sitten lääkäritkin myönsivät, että sairaus on sammunut kokonaan.
• 57 – Minulla oli diagnosoitu MStauti, jonka oireet aaltoilivat. Olin kärsinyt oikeanpuoleisen täyshalvauksen. Vasen puoleni oli tunnoton. Ahdistuneena päätin, että en enää halua sairastaa. Etsin kuumeisesti keinoa, jolla voisin helpottaa oloani, Shupurov muistelee. Hän kertoo olleensa tuohon aikaan lihansyöjä ja monen muun tavoin uskoneensa siihen, että liha vahvistaa ihmistä. Waerladien kirja teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että Shurupov päätti luopua kertaheitolla eläinkunnan tuotteista ja alkaa palauttaa terveyttään Waerlandin raakaravinnolla. Oireet alkoivat helpottaa nopeasti Shurupov kertoo noudattaneensa Waerlandien kirjan ohjeita mahdollisimman tarkasti. Hän pilkkoi, paloitteli ja höyrytteli 1960-luvun reseptien mukaan ja uskoi vakaasti olevansa oikealla tiellä. – Sitten aloin tutustua kasvisruokavalioon tarkemmin ja löysin pian Elsa Ervamaan Elävä ravinto -teoksen, jossa esitellään, miten luonnosta saadaan elävää ravintoa idättämällä, versottomalla ja ylipäätään kuumentamatta kasviksia. Sen sanoma tuntui tosi radikaalilta, mutta päätin kokeilla, sillä halusin palavasti tietää, voisiko ravinto auttaa minua paranemaan vielä tehokkaammin. Ervamaan ohjeilla hän alkoikin parantua. Ensimmäisten kuukausien aikana MS-taudin heijastusoireita oli jonkin verran, mutta ne eivät kestäneet kauan. Shurupov tajusi aika pian, että oireet olivat enemmänkin elimistön puhdistumisoireita kuin merkkejä sairaudesta. – Ensimmäisen vuoden aikana laihduin tosi paljon, mutta voin silti hyvin. Myöhemmin tutustuin Ann Wigmoren Elävä ravinto -ohjeisiin, jotka rakentuvat tuorepuristettujen mehujen ja muiden hyvin sulavien nesteiden ympärille. – Nestemäinen elävä ravinto on vakavasti sairaille parempaa, mutta pääsin hyvin alkuun kiinteämmälläkin ruokavaliolla. MS-tauti sammui ruokavalion ansiosta Shupurov on syönyt elävää ravintoa yli 30 vuotta, eikä osaa edes kaivata muuta. Hänen perusruokaansa ovat vihermehut, versot ja idut, ja niitä hän nauttii monta desiä päivässä. Lisäksi Shupurov syö muun muassa salaatteja, tuorekeittoja ja -soseita sekä nykyään kuumennettuakin kasvisruokaa. Yksi hänen suosikkiaterioistaan on riisikakun päälle sipaistu tahinitahna reilun itukerroksen, hapankaalin, paprikasiivujen ja vuohenjuuston kera. – Noin 80 % ruostani on nykyään kypsentämätöntä elävää raakaravintoa, 20 % muuta kasvisravintoa. Käytän paljon juureksia ja lehtivihreää. Gluteenia vältän. En syö täysin vegaanisesti, vaan vuohenjuusto sopii minun elimistölleni hyvin. Surupov sanoo, että vaikka hänen diagnoosinsa mukaan sairaudesta ei olisi voinut toipua, ruokavaliomuutoksesta lähtien tauti on pysynyt oireettomana. – Jäin tapaturmassa saamani selkävamman vuoksi eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten. – Eläköitymisen yhteydessä lääkäri totesi, että MS-tautini on sammunut. Minulle on selvää, että tämä on elävän raakaravinnon ansiota. Elävä ravinto ja raakaruoka Elävä ravinto on voimakkaasti puhdistavaa, aineenvaihduntaa elvyttävää ja ravinnerikasta. Shupurov uskoo, että elävän ravinnon avulla todella voidaan parantua monenlaisista sairauksista, mutta parantumiseen vaaditaan sinnikkyyttä ja ehdottomuutta, varsinkin alkuvaiheessa. – Jos on vakavasti sairas, suosittelen ehdottomasti pelkkää Wigmoren dieetin noudattamista ainakin kahden vuoden ajan. Syöpäsairas ei saisi tänä aikana syödä mitään, missä on sokeria, ei edes hedelmäsokeria! Shupurov selventää, että elävä ravinto ja raakaravinto ovat kuin kolikon kääntöpuolet, vaikka termejä usein käytetäänkin hieman sekaisin. Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva parantava ruokavalio, joka on hyvin sulavaa ja sisältää runsaasti ravintoaineita ja lehtivihreää. Raakaravinto taas on sallivampi kattotermi, jonka alle mahtuu muun muassa täysjyväviljaa, hedelmiä ja hunajaa sisältäviä ruokia, kunhan niitä ei ole kypsennetty kuumiksi. – Elävä ravinto on parantava ohjelma, jota läheskään kaikki raakaravinnon syöjät eivät noudata, vaikka monet raakaruokailijat syövät myös elävää ravintoa. Raakaravinnosta saa toki siitäkin hyvää oloa ja tukea terveydelle. Toisaalta usein käy niin, että puhtaasta elävän ravinnon syöjästä tulee väljemmän raakaravinnon syöjä parantumisen jälkeen. Puhutaankin usein elävästä raakaravinnosta, joka kattaa molemmat ruokavaliot. Vaikka elävä raakaravinto on kevyttä, sillä saa vatsansa täyteen!
• 58 Mitä elävä raakaravinto on? ?? Elävä ravinto on luonnollista, hyvin sulavaa kasvisruokaa, joka sisältää runsaasti ravinteita hyvin imeytyvässä muodossa. Aterioita ei koskaan kuumenneta yli 42-47 C-asteen. Valmistusmenetelmiä ovat liottaminen, idätys, oraiksi ja versoiksi kasvattaminen, hapattaminen, soseutus, tehosekoitus ja kuivatus. Lisäksi elävän ravinnon ohjelmaan kuuluu paljon tuorepuristettuja vihermehuja. Miksi elävää ravintoa kannattaa kokeilla? Mikäli tunnet olosi väsyneeksi, sairaaksi tai nuutuneeksi, löydät todennäköisesti avun elävästä ravinnosta. Suomessa elävän ravinnon harrastajia on ollut jo vuosikymmeniä. Elävää ravintoa on käytetty menestyksekkäästi hoitokeinona eri sairauksissa. Moni on myös onnistunut pudottamaan sen avulla painoaan. (Lähde: elavaravinto.fi) – Vähän täytyy nähdä vaivaa uusien tapojen eteen, mutta pidemmän päälle elävän ravinnon nauttiminen on varmasti vähemmän työlästä kuin vaikkapa insuliinin piikittäminen. Idut sisältävät muun muassa runsaasti kasviproteiinia. Elävä raakaravinto on monipuolista. Elävä raakaravinto ry:n nettisivuilla on kattava reseptipankki, josta löytyy ohjeet muun muassa raakaleivän valmistamiseen. Pienellä vaivalla suuri apu Elävä ravinto on hyvin kevyttä, mutta ruokavalioa noudattavan ei kuitenkaan tarvitse nähdä nälkää. – Aluksi monella on tunne, että ei ole syönyt tarpeeksi, mutta pienempään ravintokuormaan tottuu aika pian. Ruuan jälkeen mieli on kevyt ja virkeä, eikä koskaan tunnu siltä, että pitäisi mennä päiväunille sulattelemaan. Elävä ravinto on Shurupovin mukaan herkullista, ravitsevaa ja helppoa valmistaa, kunhan ensin onnistuu muuttamaan omat asenteensa ja opiskelemaan asiaa kunnolla. Nopeat hiilihydraatit, kuten pastat ja riisit vaihtuvat kokonaan kasviksiin. Proteiinit hankitaan eläinkunnan tuotteiden sijaan liotetuista pähkinöistä ja siemenistä. Proteiinia sisältävät myös kaikki kasvikset. Iduissa niitä on suhteessa enemmän kuin lihassa. Rasvaa saadaan korkealuokkaisista kylmäpuristetuista kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä. – Vähän täytyy nähdä vaivaa uusien tapojen eteen, mutta pidemmän päälle elävän ravinnon nauttiminen on varmasti vähemmän työlästä kuin vaikkapa insuliinin piikittäminen, Shupurov toteaa ja kertoo nähneensä monia tapauksia, joissa aikuistyypin diabetes on saatu kuriin elävän ravinnon avulla. Elämäntapa, ei poppakonsti Shupurov huomauttaa, että nykyään on paljon helpompaa olla paitsi raakaruokailija, myös elävän ravinnon käyttäjä kuin 1980-luvulla. Kauppojen hyllyt pursuavat erilaisia kasviksia ja hedelmiä ympäri vuoden. Netti on pullollaan herkullisia ohjeita ja reseptejä, joista voi valita mieluisensa. – Itse ostan kerran viikossa verkkokaupasta luomuvihanneksia, -hedelmiä ja Silmusalaatin boxeja, jotka kannetaan suoraan kotiovelleni. Toista oli aiemmin, kun luomua ei saanut mistään ja kaikki piti idättää ja versottaa itse. Shupurov suosittelee elävää ravintoa kaikenlaisiin vaivoihin, eritoten elintapasairauksiin. Hän kuitenkin muistuttaa, että loppujen lopuksi ruoka ei paranna ketään, vaan sen tehtävä on vahvistaa ja voimistaa elimistöä niin, että se voi itse alkaa korjata itseään. Siksi elävälle ravinnolle pitää antaa aikaa. Se ei ole parin viikon poppakonsti, vaan sitoutumista vaativa elämäntapa. – Tietoa elävästä ravinnosta saa muun muassa Elävä raakaravinto (ERY) ry:stä, joka järjestää kursseja ja koulutuksia aiheesta. Mea Salon Hellattoman kokin elävä raakaravinto on hyvä opas ja sisältää paljon reseptejä. Olen itse ollut ERY:ssä mukana pitkään ja puolisoni toimii siellä aktiivisesti. Jäseniä yhdistyksessä on noin tuhat, mistä voi päätellä, että aihe kiinnostaa ihmisiä, Shupurov vinkkaa. n Teksti: Kaisa-Liisa Ikonen Kuvat: Elävä raakaravinto ry Reseptit: Elävä raakaravinto ry
• 59 ”Tervehdin jokaista aamua kuin vastasyntynyttä lasta, jolla on avoin mieli. Anna minulle voimaa voittaa kaikki levottomuus, tee minut niin ylevämieliseksi, etten menetä malttiani ja niin lujaksi uskossani, etten tunne pelkoa. Suo minun saavuttaa työssäni hyviä tuloksia. Vanhat erehdykseni olkoot vain hyödyllisiä opetuksia, jotka kestän ilman tuskaa ja itsesyytöksiä voidakseni kulkea kohti suurempia tekoja. Anna minulle kärsivällisyyttä ja anteeksi antava sydän ei vain toisten heikkouksia, vaan myös omaa epätäydellisyyttäni kohtaan. Tarvitsen tietoa ajatellakseni oikein, mikä puolestaan tuo minulle runsaasti kaikkea, mitä tarvitsen. Salli minun auttaa muita, mutta varusta minut kyvyllä nähdä eteenpäin antaakseni jokaiselle sielulle vapauden löytää oma tiensä. Salli minun olla kiitollinen jokaisesta pienestäkin tapahtumasta ja kiitollisena vastaanottaa ja aistia musiikkia, luonnon kauneutta, puita, puroja, niittyjä ja värejä. Salli sateenkaaren aina seurata sadetta ja kirkkaan auringonpaisteen kuivata kaikki kyyneleet. Ruumiini on temppeli, ja pyhä velvollisuuteni on huolehtia siitä hyvin. Aloitan joka päivä uuden elämän olemalla valmis ja halukas luopumaan synkkyydestä, kielteisistä aikeista ja kuluneista ajatuksista. Olen valmis luopumaan kaikesta vahingollisesta ja kaikista rajoituksista, jotka orjuuttaisivat minut. Lakkaan ajattelemasta pelkoa, Vihersmoothie 1 salaatti 2 banaania 1 avokado 2 dl vettä * 1/2 – 1 rkl viherjauhetta ** l/2 dl liotettuja manteleita, pähkinöitä tai siemeniä (raakoja) Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita. * Saat lisää ravintoarvoja lisäämällä smoothien joukkoon haluamaasi viherjauhetta. Viherjauheena voit käyttää spiruliina-, chlorella-, vehnänoras-, tai ohranorasjauhetta. Tai näistä valmistettua viherjauheseosta. ** Ravintoarvot lisääntyvät, jos lisäät joukkoon liotettuja manteleita, pähkinöitä tai siemeniä. Käytä mahdollisimman tumVihermehut ovat oleellinen osa parantavaa elävän ravinnon ohjelmaa. manvihreää salaattia, esim. Romainetai tammenlehtisalaattia, sillä lehtivihreää on eniten tummassa salaatissa. Myös pinaatin lehdet ovat loistavia smoothieihin. Banaani ja avocado peittävät hyvin ”vihreää” makua ja sakeuttavat smoothieta. Banaaneissa on myös paljon entsyymejä ja kaliumia. Jo puolikkaasta avocadosta saat päivän omega 3 ja -6 tarpeen, lisäksi siinä on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Voit myös halutessasi lisätä esim. persiljaa, pinaatinlehtiä, yrttejä, voikukan lehtiä, ituja, tai vaikka mangoa smoothiin. Veden määrällä voit säädellä smoothien joko lasista juotavaksi tai lautaselta lusikalla syötäväksi. Vihreä smoothie on terveellinen ja valmiiksi kehoon hyvin imeytyvässä muodossa. Porkkanapatee 6 kpl porkkanoita 50 g manteleita 1 sitruunan mehu 1 avokado ? Erota porkkanoista kuitu ja mehu mehulingolla. Lisää osa mehusta kuituihin. Mausta massa sitruunamehulla. Levitä se laakeaan astiaan. Sose ei saa olla kuivaa eikä liian märkää. Tee keskelle syvennys kuin piirakalle. Peitä pinta avokadosiivuilla. Jauha mantelit yhdessä porkkanamehun kanssa tehosekoittimessa ja lisää puolet sitruunamehusta. Lisää porkkanamehua, jos on tarpeen. Kastikkeen tulee olla hieman sakeaa ja maukasta. Kaada kastike avokadojen päälle syvennykseen. Koristele auringonkukanversoilla ym. vihreällä. Dippikastike 1-2 tomaattia kurkun palanen puolikas avokadoa chiliä maun mukaan sekalaisia ituja ? Jauha tehosekoittimessa ja nauti! Mustikkajäätelö 2 dl cashewpähkinöitä 1 sitruuna 2 dl pakastettuja mustikoita 1 tl vaniljajauhetta ? Tehosekoita kaikki ja tarjoaa kylmänä. Ann Wigmoren rukous Elämänvoimakeitto 1 omena 2 dl uudistavaa juomaa puhdasta vettä tai ananasmehua Dulsetai Arame-merilevää Hienonna tehosekoittimella. Lisää: 2 dl ituja ja versoja erilaisia villiym. vihanneksia ja naatteja 1/2 avokadoa ? Tehosekoita jälleen, kunnes seos on tasaista ja tarkista maku. Mausteeksi voit lisätä noin 5 cm sellerinvartta ja saman verran purjoa. vihaa, sairauksia tai riittämättömyyttä. Olen vakuuttunut siitä, että kaiken voittava ja kaikkea hallitseva rakkaus, täydellisyys ja harmonia vallitsevat minussa. En pidä itseäni enää epäsointuisena olentona, sillä tunnen itseni rauhan ympäröimäksi. Fyysisen olemukseni jumalallinen harmonia ilmaisee täydellistä terveyttä. Astun tänään uuteen maailmaan, joka on täynnään rauhan ja rakkauden asenteita sekä aineellista hyvää tarpeitani tyydyttämään. Toiveeni on, että kaikki sielut maan päällä saisivat kokea saman.”
• 60 ? Hyvä olo ? okaisella on oma elämänpolkunsa kohti viisautta, voimaa ja rakkautta. Kun mielen pälpätys lakkaa, tietoisuus avautuu ja laajenee valoksi. Avara tyhjyys täyttyy rakkaudella, jota minä kutsun Jumalaksi. Joku toinen taivaanisäksi, Jehovaksi, luojaksi, alkulähteeksi, lähdekentäksi... Jumala on kaikille sama. Erot ovat vain käsitteellisiä. Näin pohtii joogaopettaja Eila Laxén. Henkiset asiat ovat aina kiinnostaneet Laxénia. Hän on kokenut, että häntä on johdatettu. Hän on saanut kysymyksiinsä vastauksen, kun hän on kuljettanut ne meditoidessaan sydämensä kautta. – Sydän tietää parhaiten. Sitä pitää kuunnella. Aivosoluja on löydetty sydämestäkin. Laxénin käsitykset ja ajatukset jalostuvat ja täydentyvät ajan myötä, kun hän kirjoittaa niistä tai keskustelee toisten henkisistä asioista kiinnostuneiden kanssa. Joku toinen taas valaistuu yhtäkkiä. Kuka? Eila Laxén ? Ikä: 74 v. ? Syntynyt: Helsingissä. Isä oli taistelulentäjä ja kuoli sodassa. Eila asui äitinsä ja isoäitinsä kanssa Etu-Töölössä. – Olin 13-vuotiaaksi perheen ainoa lapsi, pikkuprinsessa, kunnes äiti tapasi nuoruudenystävänsä ja meni uusiin naimisiin ja perheeseen syntyi kaksoispojat. ? Asuu: Olarissa Espoossa ? Ammatti: Entinen toimittaja ja tiedottaja, joogaopettaja ? Perhe: Kaksi lasta ja viisi lastenlasta ? Harrastukset: Ulkoilu Turrekoiran kanssa, kirjoittaminen, vapaaehtoistyö. ? Elämän motto: ”Ei ole tietä onneen, sillä onni on se tie.” – Buddha ? Heurekassa pidettiin pari vuotta sitten sukupolvien kohtaamista käsittelevä Dialogi ajassa -näyttely. Siellä kuultiin koskettavia elämäntarinoita ja käytiin kiinnostavia keskusteluita vanhenemisesta yli 70-vuotiaiden dialogioppaiden johdolla. Eila Laxén oli yksi oppaista. – Näyttelyssä korostui eri ikäisten ihmisten yhtäläisyys. Kaikilla on samat tarpeet ja samanlainen elämänkaari. Vanhenemista ei tarvitse pelätä. Jos on terve, korkea ikä ei ole este millekään, hän sanoo. ”Syd än tietää par haiten” Joogaopettaja Eila Laxén kehottaa hiljentämään mielensä, niin kuulee lintujen laulun, tuulen suhinan, metsän huminan ja paremmin myös toisten ihmisten puheen ja sen, mitä he oikeasti sanovat. Teksti: Liisa Airaksinen • Kuvat: Elina Laxénin kuva-albumi J – On eri polkuja kohti valoa. Kaikille on tarjolla totuudenvuoren huippu siellä, mistä löytyy rakkautta. Polunpää löytyy henkisistä ryhmistä, järjestöistä ja kirjoista ja jatkuu omassa sisäisessä hiljaisuudessa. Jooga etenee kehosta mieleen Laxén näkee, että nykymaailmassa moni itsensä kristityksi kokeva länsimaalainen ihminen hakee itäisistä uskonnoista toista tapaa suhtautua henkisiin asioihin ja sisäiseen minään. Itsekin hän on löytänyt paljon ajateltavaa hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja teosofiasta. Syventävää henkistä tietoa hän on lisäksi saanut toimiessaan Gnostilaisessa Seurassa ja sen viisaiden neuvostossa, joka kehittää seuran toimintaa. – Niissä niin kuin joogafilosofiassa on oleellista se, että ihminen kääntyy sisäänpäin, eikä hae oppeja ja selityksiä ja uskottavia dogmeja ulkopuolelta. Toki ihminen lukee ja tutkii asioita, ja jos ne koskettavat hänen
• 61 ? Hyvä olo ? Matkallaan Portugalissa Eila Laxén kulki useana päivänä ystäviensä kanssa pitkin Atlantin hiekkarantaa. He katselivat kohti horisonttia, jonka takana 6 000 kilometrin päässä häämötti Brasilia. – Yhtenä päivänä istuin yksin silmät kiinni rantahiekalla ja kuuntelin valtavien aaltojen rytmikästä jyskettä rantakallioon. Äkkiä mieleni laajeni kaikkialla olevaan tietoisuuteen ja koin olevani osa sitä. Minuuteni hävisi. Samalla, kun en ollut mitään, olin kaikki, Eila Laxén kertoo. sisintään, hän omaksuu ne siksi aikaa, kunnes löytää jotakin muuta, joka koskettaa vieläkin syvällisemmin. Joogassa keskitytään aluksi kehoa venyttäviin asentoihin ja liikkeisiin. Tunnustellaan lempeydellä ja hitaasti edeten kehon tuntemuksia. Miltä itsestä tuntuu? Kuka minä ole? Mihin minussa sattuu? Mistä kiristää? Mikä minua kehollisesti vaivaa? Pikkuhiljaa siirrytään mielen puolelle tarkastelemaan omia ajatuksia ja tuntemuksia. Miten minä reagoin tuohon asiaan? Miksi olen hyökkäävä tässä tilanteessa? Mitä sen taustalla on? Mitä minulle on joskus sattunut? Miksi lihakseni aina jännittyvät, kun eteen tulee tällainen tilanne? Laxén kokee olevansa kristitty, mutta ei kirkon ihminen, koska kirkko on sijoittanut ihmisen Jumalan ulkopuolelle. – Edustamassani gnostilaisessa ajattelutavassa Jumala on meissä kaikissa, meidän ulkopuolellamme ja sisäpuolellamme. Me olemme osa jumaluutta, kaiken tietävää ja kaiken luonutta tietoisuutta. Jumala on meissä kaikissa Kuten Buddha sanoo, ei ole tietä onneen, sillä onni on se tie. Laxénin mielestä idän opit eivät sulje pois sitä kristillisyyttä, mitä Jeesus opetti, mutta ne sulkevat pois sen, mitä kirkkoisät opettivat ja mitä Paavali opetti. – Raamatussa kerrotaan Jeesuksen sanoneen, että minä olen tie, totuus ja elämä. Sen voi ymmärtää sitenkin, että Jeesus tarkoittaa ihmisen sisintä, minuutta ja että ihmisestä itsestään löytyy tie, totuus ja elämä. Vapaa tahto valita oma polku Gnostilaisena Laxén uskoo, että Jumala on sisäisesti meissä. Yhteys löytyy oman minän kautta, kun ensin kuorimme ympäriltämme nöyhdän, negatiivisuuden, epätietoisuuden ja pelot. – Kukaan toinen ei voi pakottaa toista ihmistä henkiselle polulle. Se lähtee aina ihmisestä itsestään. Siksi monet karttavatkin kirkon uskovaisia, koska he yrittävät manipuloida meitä. He ovat unohtaneet, että Jumala on antanut jokaiselle vapaan tahdon valita oma tiensä. – Emme tyrkytä omaamme muille, eivätkä muut meille. Vihjeitä ja vinkkejä toki otamme vastaan, sillä yhdessähän me kuljemme. – Erosin aikoinaan kirkosta, kun silloin ei hyväksytty naista papiksi. Ajattelin, että jos nainen ei kelpaa papiksi, ei sitten seurakuntaankaan. Asuessaan Lohjalla joitakin vuosia sitten, Laxén palasi seurakuntaan tutustuttuaan pariin kirkon teologiin, jotka halusivat ottaa joogan mukaan kirkon tarjoamiin harrastuksiin. – He halusivat, että tuon seurakuntaan tuulahduksen toisenlaista henkistä ajattelua ja ymmärrystä totuttujen rajojen ulkopuolelta. Ehkä ohjaamastani hiljaisuuden toiminnasta jäi joku siemen itämäänkin. Ei vain persoona pilven päällä Viitisen vuotta Laxén on kirjoittanut kirjaa, jonka nimi on ”Varastettu Jumala”. Parhaillaan hän on jälleen kerran karsimassa, hiomassa ja täydentämässä parinsadan aanelosen pituista teostaan. Hän viihtyy kirjoittamisen parissa, mutta toivoo saavansa kirjan joskus julkaisukuntoon. – Pohdin kirjassani ihmisenä olemista, Jumalan olemusta sekä kirkon käsitystä ja näkemystä Jumalasta. Mielestäni kirkko ei puhuttele kaikkia ihmisiä, koska se opettaa omaa tarkkaan rajattua tarinaansa ja tarjoaa valmiita vastauksia, jotka uskovan on omaksuttava. Gnostilainen kolmiyhteyteni on viisaus, voima ja rakkaus.
• 62 Irti sisäisestä pölinästä ?? Jooga tekee hyvää niin keholle kuin miellekin. Rauhalliset, hengityksen tahdissa tehtävät venytykset notkistavat, rentouttavat ja rauhoittavat. Meidän on herättävä unesta – Koen, että minut on kutsuttu levittämään saamaani henkistä tietoa niille, joilla on tarve sitä saada, kun he kokoavat omia käsityksiään henkisyydestä. Yrjö Kallisen sanoin meidän on herättävä unesta, toteaa Eila Laxén, joka on nyt mukana Avartuvan Ihmiskuva ry:n hallituksessa. Harjoitus auttaa saavuttamaan mielen hiljaisuuden ja sisäisen rauhan. Kun mieli rauhoittuu ja keho rentoutuu, lihasjännitykset purkautuvat, kehon nestekierto ja verenkierto elpyvät, kuonat poistuvat kehosta ja mielestä, ihminen alkaa voida hyvin. – Joogaharjoitukset tähtäävät siihen, että meditaatioon pyrkivä voi istua meditoimassa ilman, että keho valittaa kiristyksistä ja suonenvedoista tai muista krempoista tai kaipaa ruokaa tai juomaa. Hiljaisuudessa ja hiljentymisessä avautuu yhteys Jumalaan, luojaan tai lähdekenttään tai miksi korkeampaa voimaa kutsuukin ja mieleen laskeutuu rakkaus ja valo, joogaopettaja Elia Laxén sanoo. Hän toimi joogaopettajana kansalaisja työväenopistoissa parisenkymmentä vuotta. Joogaopettajaksi hän valmistui Suomen Joogaopistosta 2000-luvun vaihteessa. Koulutus kesti seitsemän vuotta. Nyt hän on luopunut ryhmien ohjaamisesta ikänsä takia. Valmistuessaan joogaopettajaksi Laxén toimi tiedottajana. Tuohon aikaan oli mahdollista jäädä eläkkeelle jo 56-vuotiaana. Eila rupesi miettimään eläkkeellejäämistä ja joogaopettajaksi ryhtymistä. – Jooga oli minulle iso juttu. Olin saanut siitä hyvän olon ja halusin tarjota samaa muillekin. Laxén pyysi apua yläkerralta, koska joogaopettajana hän tarvitsi ryhmiä ohjattavakseen. Apua tuli riittämiin ja hänelle tarjottiin aina vain uusia joogaryhmiä ohjattavaksi. Enimmillään ryhmiä oli 25 viikossa. – Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kun yläkerralta jotakin pyytää, siellä ollaan sen verran huumorintajuisia, että he antavat oikein kunnolla, jos ei ole pyyntöänsä tarkemmin määritellyt. Minullekin annettiin joogaryhmiä reilusti, kun en ollut sanonut, kuinka monta ryhmää haluan. – Hyvin olin venytetty ja vanutettu. Sitä tahtia jaksoin toista vuotta, kunnes kehoni rupesi valittamaan, ettei se jaksa enää. Hoidin itseni kuntoon, mutta ymmärsin samalla, että joogaryhmiä oli liikaa ja vähensin tunteja. Jooga on pitänyt Laxénin kehon kunnossa, eikä hänellä 75-vuotispäiväänsä lähestyessäkään ole mitään suurempaa vaivaa. – Pikkuisen polvet oireilevat, mutta niiden kanssa kyllä pärjää. Pystyn yhä elämään täysillä tässä maailmassa ja tässä hetkessä, Eila Laxén sanoo kiitollisena. – Kun astuu maahan, maa ottaa vastaan ja kannattelee. Pysähtyminen hoitaa. Elämä kantaa Ihminen on laumaeläin, joka haluaa olla hyvä ja olemassa niin itseään kuin muitakin varten ja yhteydessä johonkin itseään korkeampaan. Laxénin mukaan olemme kuin lapsia, jotka kaipaavat huomiota, mieluummin hyvällä kuin pahalla. – Huomatuksi ja rakastetuksi tuleminen on meille tärkeää. Katsotaanko minua hymitä seuraavaksi tekee tai muistella, mitä joskus on tehnyt. – Jooga on opettanut minua ymmärtämään, että elämän todellisuus on tässä alati vaihtuvassa nyt-hetkessä. Kaikki muu on suunnittelua, unelmointia, muistikuvia, vertailua, arvostelua ja huolenpitoa aineellisesta elämästä. On yksi, kaikille sama totuus Jo nuoruudessaan Eila haki tietoa ihmisestä ja henkisyydestä. Löytämäänsä hän on karsinut ja koonnut yhteen kuin elämän isoa palapeliä. – Vaikka on kaikenlaista tietoa, se ei sulje pois sitä, etteikö totuus olisi yksi ja kaikille sama. Yritän pienin askelin lähestyä sitä, mikä on totuus ihmisestä ja mitä varten me olemme täällä. Gnostilainen kolmiyhteyteni on viisaus, voima ja rakkaus. Meditoidessaan, kun sisäinen pulina on lakannut, Laxén on saavuttanut mielen hiljaisuudessa yhteyden korkeampaan tietoisuuteen. – Minä kutsun sitä kaikkeuden Jumalaksi, universaaliksi rakkaudeksi, josta kaikki on saanut alkunsa ja joka ylläpitää kaikkea. Tuo kaikkeuden luonut tietoisuus on suonut minun kokea autuuden, ilon ja rauhan, joka on sitä suurta rakkautta, mitä me olemme, ikuisia henkiä. Näin olen saavuttanut rauhan ja olen sinut minäni kanssa, Eila Laxén sanoo. n väksyvästi ja rakastavasti vaiko torjuvasti ja hyökkäävästi. Laxén havainnollistaa aineellisia ja henkisiä tarpeitamme hissivertauksella. Osa meistä kulkee hissillä edestakaisin. Osa on kiinni aineellisissa arvoissa ja unohtanut henkiset tarpeensa. Heidän hissinsä on jämähtänyt alakertaan aineellisten arvojen valtaan. Silti heissä elää kaipuu päästä hissillä ylös, henkisten tarpeiden luokse. – Yläkerrassa on kauneus ja kaikki ihmisyyttä rakentavat ja maailmaan ylläpitävät asiat, kaikki hyväksi laskettavat asiat. Laxén kehottaa hiljentämään mielensä, niin kuulee lintujen laulun, tuulen suhinan, metsän huminan ja paremmin jopa toisten ihmisten puheen ja sen, mitä he oikeasti sanovat. – Meidän pitäisi osata antautua elämälle ja luottaa siihen, että se kantaa, ja että jokin korkeampi voima pitää meistä huolta. Olisi hyvä välillä siirtyä jatkuvasta suorittamisesta ja ottamisesta vastaanottamiseen ja olemiseen. Hiljaisuudessa ihminen löytää itsensä ja on sitä, mikä hän oikeasti on. Onni on tässä hetkessä Eläimet elävät hetkessä, kuten Eilan Turrekoirakin, joka tulee emäntänsä viereen ja heiluttaa iloisena häntäänsä. – Samoin pitäisi meidän ihmistenkin tehdä, Laxén muistuttaa, eikä suunnitella sitä, – Jooga on opettanut minua ymmärtämään, että elämän todellisuus on tässä alati vaihtuvassa nyt-hetkessä.
• ? Hyvä olo ? 63 Saarijärvellä on joogattu lähes 46 vuotta Joogakoti keskellä kauneinta Suomea Suomen Joogaliitto aloitti toimintansa Suomen Yogayhdistyksenä vuonna 1967. Muutamaa vuotta myöhemmin perustettiin Suomen Joogaopisto Saarijärvelle. Vanhaan kyläkouluun remontoitu idyllinen opisto on edelleen aktiivinen Joogaliiton jäsenten joogakoti. Teksti ja kuvat: Kaisa-Liisa Ikonen L iukas tie kiemurtelee yli kumpuilevan keskisuomalaisen maiseman. Saarijärven Ranta-Hännilän kylän vanha kyläkoulu pilkistää maisemasta auringonkeltaisena monen mutkan jälkeen. Jo pihalla voi aistia tilan rauhan ja rentouttavuuden. Ei ole ihme, että Suomen Joogaliiton aktiivijäsenet ihastuivat rakennukseen liki 50 vuotta sitten. – Joogaopisto haluttiin perustaa sellaiseen paikkaan, jonne olisi kaikkialta Suomesta suunnilleen yhtä pitkä matka. Saarijärven kunta myi tämän vanhan, mutta hyväkuntoisen kyläkoulun tontteineen ja metsäpalstoineen Joogaliitolle vuonna 1973. Siitä saakka täällä on järjestetty aktiivista kurssija koulutustoimintaa, kertoo Suomen Joogaopiston sihteeri Tuula Sironen. Talkoolaiset välttämättömiä Joogaopisto on historiansa aikana ehtinyt kokea melkoisen muodonmuutoksen. Heti tilan ostopäätöksen jälkeen Joogaliiton vapaaehtoiset järjestivät ensimmäisen talkooleirin, jonka aikana kyläkoulua alettiin muuttaa moderniksi kurssikeskukseksi. Kesällä 1974 tilat oli saatu siihen kuntoon, että samana syksynä pidettiin jo 26 kurssia yhteensä 500 osallistujalle. Joogaopiston tiloja on aina korjattu ja pidetty yllä pääasiassa talkoovoimin, vaikka isompiin
• 64 remontteihin on pitänyt toki hankkia ammattitekijöitä avuksi. Kolmisenkymmentä vuotta sitten opistoon rakennettiin lisäsiipi. Keittiötiloja on modernisoitu parikin kertaa opiston perustamisen jälkeen. Remonttitarvetta piisaa koko ajan. Seuraavaksi on luvassa vanhimman osan joogaja ruokasalien peruskorjaus. – Joogaopiston toiminta pyörii kurssija jäsenmaksutuloilla. Talkootyöläisten panos on meille tosi arvokasta. Tällä hetkellä opisto työllistää viisi henkilöä, kaksi toimistotyöntekijää ja kolme henkilöä keittiössä. Opiston kulut muodostuvat palkkamenojen lisäksi muun muassa sähköstä ja maalämmöstä, mutta esimerkiksi kurssiohjaajamme tekevät vapaaehtoistyötä. Luomukasvisruokaa omasta keittiöstä Suomen Joogaopistossa järjestetään ympäri vuoden erilaisia joogakursseja, -koulutuksia ja -retriittejä kaiken tasoisille joogan harrastajille. Kurssit painottuvat erilaisiin joogan teemoihin. Niiden kesto vaihtelee kahdesta päivästä viikkoon. Myös jooganSuomen Joogaliitto ? Vuonna 1967 perustettuun Suomen Joogaliittoon kuuluu 27 rekisteröityä jäsenyhdistystä sekä noin 2600 suoraa henkilöjäsentä. Liiton toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. ? Kursseja järjestetään joogan harrastajille Saarijärven kurssikeskuksessa vuoden ympäri. ? Joogaliitossa opetettava hatha-raja-jooga (SJL) on ikivanha kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sopii kaikille omasta terveydestään, hyvinvoinnistaan ja henkisestä kasvustaan kiinnostuneille. Jokainen joogan harjoittaja työskentelee itsensä kanssa omien edellytystensä mukaisesti, omista lähtökohdistaan. ? Joogaa voivat harjoittaa kaikenikäiset, lapsista nuoriin, keski-ikäisistä senioreihin, niin naiset kuin miehetkin. Suomen Joogaliiton omistama Suomen Joogaopisto on remontoitu vanhaan, saarijärveläiseen kyläkouluun. Joogaopisto aloitti toimintansa vuonna 1974. Joogaopiston keittiössä huomioidaan erilaiset ruokavaliot. Kaikki ruoka on itse kasvatettua tai lähellä tuotettua. Yksi keittiön seinistä on varattu iduille ja versoille. Joogaopistossa on 25 viihtyisää 1–2 hengen vierashuonetta. Suomen Joogaopiston sihteeri Tuula Sironen on yksi opiston viidestä palkatusta työntekijästä. Opiston toimintaa pyöritetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Päivi Kinnunen nauttii työstään Joogaopiston kokkina. Joogaa aivojen terveydeksi ? ? Muistijoogaa voi harrastaa joko ryhmissä tai tilata kotiin muistijoogamaton, jonka mukana toimitetaan ohjeet sen käyttämiseen. Jos Muistijoogaan osallistuminen ei ole mahdollista, voi oman joogaharjoituksen pyrkiä koostamaan niin, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä aivoille. Aivot nauttivat muun muassa ylösalaisista asennoista ja saavat haastetta epäsymmetrisistä liikkeistä. – Muistijooga on oma juttunsa, mutta aivoterveydelle hyvä joogaohjelma on esimerkiksi ”kissa kiertää ylösalaista pöytää”, eli tehdään kissa-venytyksiä selälle, vartalonkiertoliikkeitä, ylösalainen liike esimerkiksi selällään maaten jalat seinää vasten ja lopuksi lantionnosto lattiasta eli pöytä-asana, joogaopettaja SJL Antti Sipinen vinkkaa.
• 65 opettajien koulutus ja täydennyskoulutukset järjestetään Suomen Joogaopistolla. – Opistossa opetetaan kokonaisvaltaista, suomalaisille hyvin sopivaa hatha-raja-joogaa, joka on uskonnollisesti riippumatonta. Opettajamme ovat pitkän linjan jooga-ammattilaisia. Kursseillamme aina vähintään toinen opettajista on SJ:n kouluttama. Näin varmistamme, että kurssittajamme jakavat saman käsityksen joogasta, Sironen sanoo. Kursseille mahtuu kerralla korkeintaan noin 30 osallistujaa, sen verran on tilaa joogasalissa. neksi kannatusmielessä, vaikkei osallistuisikaan kursseille. – Meillä on jonkin verran jäseniä, jotka eivät ole koskaan käyneet täällä Saarijärvellä. Toisaalta mukana on myös yli 90-vuotiaita aktiivijäseniä, jotka ovat käyneet kursseilla Opiston perustamisesta lähtien. 30 euron vuosimaksua vastaan jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Suomen Joogalehden ja viiden prosentin alennuksen SJL:n kurssimaksuista. – Viime vuosina SJL:oon on tullut paljon uusia jäseniä ja myös Joogaopiston kurssit ovat olleet suositumpia kuin muutama vuosi sitten. – Jooga elää nyt selvästi nousukautta. SJL:n kursseilla on niin hyvä maine, että niille jopa jonotetaan, vaikka kurssitarjontaa on paljon muuallakin. Meille tullaan ympäri Suomen ja ulkomailtakin asti. n Jooga ? lisää keho n liikkuvuutta, elävyyttä ja notkeutta ? kohentaa kokonaisterveyttä ja fyysistä kuntoa ? opettaa rentoutumista ja oikeaa hengitystä ? lisää keskittymiskykyä ? lisää elinvoimaisuutta ? tukee kehon ja mielen tasapainoa ? opastaa terveisiin elintapoihin ? johdattaa kohti syvempää itsetuntemusta ? johdattaa henkiseen kasvuun ? ohjaa kohti mielenrauhaa ja sisäistä hiljaisuutta sekä tietoista läsnäoloa Yöpymistiloja opistolla on noin 40 kurssilaiselle. Kursseilla tarjottavat ruuat valmistetaan Joogaopiston omassa, hyvin varustellussa keittiössä. – Tarjoamme kasvisruokaa, jonka raaka-aineet ovat itse kasvatettuja tai lähellä tuotettuja. Ruislimppua lukuun ottamatta myös kaikki leivät leivotaan itse. Jäseniä ympäri Suomen ja maailman Suomen Joogaliittoon kuuluu tällä hetkellä 2576 jäsentä. Moni haluaa liittyä Joogaliiton jäse– Tarjoamme kasvisruokaa, jonka raaka-aineet ovat itse kasvatettuja tai lähellä tuotettuja. Suomen Joogaliiton tarina alkoi vuonna 1967, kun perustettiin Suomen Yogayhdisys. Vuonna 1970 yhdistyksen nimi muuttui Suomen Yogaliitto ry:ksi. Yoga-sanasta päätettiin luopua vuonna 1984, ja nimi muuttui Suomen Joogaliitto ry:ksi. Tammikuussa 2020 Joogaopistossa harjoiteltiin muistijoogaa jooganopettaja SJL Antti Sipisen (keskellä kuvaa) johdolla. Numerot, kirjaimet ja värikoodit antavat aivoille erilaisia haasteita, kun liikutaan MemoMat-muistijoogamatolla. MemoMat on mallisuojattu tuote. Kurssilaiset pääsevät rentoutumaan savusaunan leppeisiin löylyihin ja pulahtamaan saunan päälle uimaan. Kuva: Suomen Joogaopisto Muistijoogan kehittänyt 64-vuotias Antti Sipinen on toiminut Suomen Joogaliiton joogaopettajana lähes 25 vuotta. Hän on myös työskennellyt Älypää Oy:ssä erilaisten tietovisojen, sudokuiden, kuvapelien ja muiden aivotreenisovellusten kehittäjänä. 6 askelta aivojen hyvinvointiin ? Säännöllinen harjoitus (esimerkiksi jooga tai käveleminen) ? Stressin hallinta ? Ruokavalio ? Hyvä yöuni ? Ihmissuhteet ? Aivojen jatkuva haastaminen
• 66 K ävin uudenvuodenpäivänä 1.1.2020 tyttäremme tyttären Isabellan kanssa katsomassa Disneyn Frozen 2 -elokuvaa. Siinä yliluonnollisia voimia omaava Elsa ja hänen sisarensa Anna seikkailevat suomalaisille tutunoloisissa paikoissa: syksyn hehkuviin väreihin pukeutuneessa metsässä, jyrkillä kallioilla ja veden äärellä. Metsää asuttavalla alkuperäiskansalla, saamelaisilla, on merkittävä rooli oman kohtalonsa sinetöimisessä. Vuoria ja kallioita sekä metsiä on kautta aikojen pidetty pyhi? Pyhät paikat ? Vuorten, metsien ja kallioiden pyhissä maailmoissa Lähellä taivasta olevat vuoret ovat ovat luonnollinen asuinsija jumalille ja hengille. nä. Ensimmäisenä tulee mieleeni antiikin Kreikan Olympos-vuori, jota asuttivat jumalat. Suomessa, ja erityisesti juuri saamelaisilla, on myös monia pyhiä vuoria, jyrkänteitä, kiviä ja luolia. Saana-tunturi on saamelaisten pyhä vuori. * * * Lapsuuteni kesinä kävimme vuosittain aina Kolilla: Ukko-, Akkaja Paha-Kolilla, jossa erityinen suosikkini oli pieni haarautunut koivu. Sen haaraan kiipesin pikkusiskoni Jonnan ja serkkuni Annen kanssa. Akka-Koli on mielestäni erityisen hyvä mietiskelyja hiljentymispaikka. Vuoret ovat korkeita, lähellä taivasta, joten ne ovat luonnollinen asuinsija jumalille ja hengille. Vuoren rinteillä sijaitsevista lähteistä kumpuavat usein myös pyhinä pidetyt vedet. Ranskassa arkkienkeli Mikaelille omistetulla Le Mont St. Michel -luostarivuorella järjestettiin upea valokuvanäyttely vuonna 2008. Näyttelyn isokokoiset valokuvat, jotka oli kiinnitetty juoksuhiekan ympäröimän luostarisaaren kulkureitin seinämiin, esittivät maailman pyhiä vuoria, kuten Ararat-vuorta Turkissa, Siinainvuorta Egyptissä ja Lalibelaa Etiopiassa. Monissa uskonnoissa näille vuorille tehdään pyhiinvaellusmatkoja. * * * Suomessa shamaaneilla ja tietäjillä on vuorillaan pyhiä rotkoja muun muassa rituaalien tekemistä varten. Saamelaisilla on myös omia pyhiä seitakiviä, jotka toimivat lähinnä uhrija palvontapaikkoina. Seidat voivat olla myös metsiä, puita ja kiviä sekä jyrkänteitä. Sisareni Jonnan häissä vuonna 1993 risteilimme Astuvansalmen kalliomaalausten maisemissa. Maalauksista on löydetty lähes 20 hirven kuvaa, joissa hirvet yhtä lukuunottamatta katsovat idästä länteen. Itä edustaa shamanismissa ylistä, jossa hyvät henget ja jumalat asuvat, ja tässä tapauksessa myös Suuri Hirvi. Näissä kuvissa länteen, aliseen, matkaavat kuolleet veneellään. Shamaanit esiintyvät kuvissa sarvipäisinä ihmisinä. Aivan kuten Frozen 2 -elokuvassa seikkailevat naiset, myös Astuvansalmen päähahmo on nainen, jolla on jousi. * * * Kalliot ja kivipaadet vetoavat minun lisäksi varmaan myös moneen teistä? Monesti niissä voi nähdä erilaisia hahmoja. Espanjan Baskimaan Pyhän Mustan
• 67 ? Tämän artikkelin valokuvat otin joulukuussa 2019 Emäsalon kärjessä, yhdessä lempipaikoistani meren ja kallioiden äärellä Porvoon seudulla. Kuka? Marjaana Will-Vidlund ? Moderni pyhiinvaeltaja ? Töissä: Tietoisenjohtamisentalo.com ? Seuraava pyhiinvaellus? Japaniin loppuvuonna 2020, seuraa web-sivuja, www.tietoisenjohtamisentalo.com ? Motto: Kaikki on mahdollista Madonnan Montserratin sahavuorilla voi nähdä vaikkapa norsun ja kamelin! Astuvansalmen kalliolla voi taas nähdä selvästi Buddhan kasvot. Kivien ja kallioiden pyhyyttä voivat lisätä niiden rakoset, niissä kasvavat puut ja erilaiset kirjoitukset ja kuvat. Minua on inspiroinut myös Ignatius Loyolan vuonna 152223 Manresan luolan seinämään kaivertama risti. Luolassa hän kirjoitti Hengelliset harjoituksensa, jotka ovat viime vuosina kokeneet eräänlaisen uuden tulemisen ignatiaanisten retriittien muodossa. * * * Toivotan kaikille ihmeitä ja kaikkea parasta niin vuonna 2020 kuin uutena vuosikymmenenä! Rakkaat lukijani, jaan kanssanne pienen veden siunaamisrituaalin. Sitä voi käyttää esimerkiksi kasvien kasteluveden ja juomaveden siunaamisessa. Maan, Veden, Tulen ja Ilman Henget, Pyydän siunaustanne tälle vedelle. Varustakaa se voimalla, varjeluksella ja rauhalla, Ja olkoon kaikki tätä vettä juovat siunattuja.
• 68 ? Kulttuurit ? Venäläisen ihmisen psykologinen kuvaaja Ilja Repin kuvasi venäläistä kansaa ja valtaapitäviä tarkkaakin tarkemmalla psykologisella silmällä. Hän sai tauluissaan esille kuvaamiensa henkilöiden luonteenpiirteet. Häntä kiinnostivat yhteiskunta, uskonto ja luonto. Ilja Repin (valokuvassa) oli taitava kaikilla kuvataiteen aloilla. Maalaus oli hänelle kuitenkin tärkein taiteen muoto. Muotokuvien ohella hän maalasi myös venäläistä kansaa ja muun muassa maisemia. Muotokuvissa Repin kuvasi taitavasti malliensa psykologisia luonteenpiirteitä. I lja Repin (1844-1930) syntyi Harkovassa nykyisen Ukrainan alueella ja vietti siellä nuoruutensa ja osan elämästään. Repin oli jo 25-vuotiaana tunnustettu muotokuvamaalari. Hän maalasi noin 300 muotokuvaa aikansa huomattavimmista venäläisistä. Hän maalasi paljon ystäviensä, kuten muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin, muotokuvia. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset. Repin sai Ukrainassa taideopetusta vuonna 1858, ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa. Repin opiskeli 1860-luvulla Pietarissa piirustuskoulussa ja sitten Pietarin Taideakatemiassa, jossa hän myöhemmin toimi professorina ja vuosina 1898 – 1899 rehtorina. – Taidekouluvuosiensa jälkeen Repin pyrki kuvaamaan realistisesti venäläistä kansaa ja myös sen merkkihenkilöitä niin, että mukana oli usein yhteiskunnallinen tendenssi tai muotokuvissa kuvattavan psykologisen hahmon ilmentäminen, intendentti Timo Huusko Ateneumista luonnehtii. Taideakatemian lopputyöstä Jairuksen tyttären henkiinherätys Repin sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 1876–1882. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa. Taitava kaikilla kuvataiteen aloilla Repinin tuotanto kuuluu venäläisen maalaustaiteen huippuihin. Hän oli taitava kaikilla kuvataiteen aloilla. Timo Huusko pitää häntä merkittävimpänä venäläisten ihmisten kuvaajana. Muotokuvissa taiteilija kuvaa taitavasti mallinsa psykologisia luonteenpiirteitä. Opiskellessaan Taideakatemiassa Repin kirjoitti: Ympäristö kiinnostaa minua, ei anna rauhaa, pyytää päästää maalattavaksi. Huuskon mukaan maalaus oli Repinille selvästi tärkein taiteen muoto. Muotokuvien ohella hän maalasi myös venäläistä kansaa ja hieman myös maisemia. – Useimmiten hän käytti öljyvärejä kankaalle. Mutta hän oli myös erinomainen piirtäjä ja akvarellisti. Myöhäisvuosinaan 1900-luvun puolella hänen siveltimenkäyttönsä oli laveampaa, Huusko kertoo.
• 69 Luonnos ”Zaporogeihin” (1887–1891). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi Jaala rannassa, Zdravnevo (1892). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen Volgan lauttureissa kansan kuvausta Repiniä kiinnosti Venäjän historia. Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita, ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksessa Volgan lautturit. – Hän halusi nimenomaan kiinnittää huomion Venäjän kansan elämän epäkohtiin. Lisäksi häntä kiinnostivat yhteiskunnalliset ja uskonnolliset aiheet sekä venäläisten suhde uskontoon ja tsaarin valtaan. Hän oli Leo Tolstoin ystävä ja hänen ajatustensa kannattaja, Huusko toteaa. Lautturit Repin näki Neva-joella sattumalta ollessaan kävelyllä Nevan rannoilla 1868. Taiteilija järkyttyi nähdessään miehet, jotka vetivät joen yläjuoksuun päin raskaasti kuormattua proomua. Hänelle syntyi heti ajatus, että hänen on maalattava paljastava teos heidän raskaasta työstään. Oman taulunsa esikuvat Repin löysi myöhemmin Volgalta. Tämä matka tutustutti nuoren taiteilijan tavallisten ihmisten elämään. Avasi hänen silmänsä näkemään venäläisen luonnon kauneutta, ja antoi hänelle mahdollisuuden uudella tavalla ymmärtää tavallista venäläistä kansaa. Repin kuvasi kasakat tauluun Läpi elämänsä Repin itse katsoi olevansa syntyperältään kasakka, josta hän oli myös ylpeä. Repin koki, että kasakat edustavat vahvaa ja vapaata kansan voimaa. Venäläisen museon aarteisiin kuuluu Repinin maalaus Zaporogit (kasakat) kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille. Repin työskenteli tämän maalauksen parissa yli 12 vuotta ja kirjoitti siitä: Kukaan ei ole kokenut syvemmin vapautta, tasaarvoisuutta ja veljeyttä kuin tämän teoksen sankarit. Hän kehitteli sankareidensa luonteenpiirteitä. Hänen sankarinsa olivat selkeitä, itsevarmoja ja vakuuttavia. Jokaista henkilöä Repin kehitteli pitkään ja huolellisesti. Repin teki matkoja Ukrainaan kasakoiden asuma-alueelle, tapasi kasakoiden jälkeläisiä, tutustui heidän tapoihinsa, aseisiin ja muihin esineisiin, ja toi näiltä matkoilta mukanaan satoja piirroksia ja luonnoksia. Huomattavin todiste Repinin muotokuvamaalarin taidoista on valtavan suuri teos Valtioneuvoston 100-vuotisjuhlaistunto 7.5.1901. Se on ryhmämuotokuva Venäjän tuon ajan korkeimman vallan edustajista. Maalauksessa on tsaari Nikolai II perheenjäsentensä ympäröimänä sekä valtion korkeimmat virkamiehet. Tässäkin teoksessa Repin pyrki kuvaamaan tarkasti siinä olevien 89 henkilön luonteenpiirteitä. Maalauksissaan Repin kuvasi myös venäläisiä satuaiheita, kuten teoksessa Sadko vuodelta 1876. Siinä mies on joutunut vedenalaiseen satumaailmaa, ja tapaa siellä viehättäviä merenneitoja. Repinin lahjoituksesta Ateneumin kokoelma Repin ihaili Suomea ja piti ”Gelsingforsia” (Helsingin venäläinen tsaarinaikainen nimitys) ”Pariisin kolkkana”. Hän tunsi useita suomalaisia taiteilijoita, muun muassa Albert Edelfeltin. Lokakuussa 1919 Repin lahjoitti Suomen taideyhdistykselle kokoelmastaan 23 venäläisten taiteilijoiden työtä ja seitsemän omaa maalaustaan. Vuonna 1920 Repin kutsuttiin Suomen Taideyhdistyksen kunniajäseneksi. Tapahtuman kunniaksi Helsingissä Hotelli Seurahuoneella järjestettiin illallinen. Sen jälkeen hän maalasi Akseli Gallen-Kallelan muotokuvan, ja aloitti Suomen suurmiehiä -teoksen maalaamisen. Repinin lahjoituksesta sai alkunsa Ateneumin Repin-kokoelma. Keskiviikot olivat vierailupäiviä. Silloin huvilan ulkopuolelle ripustettiin kello 15 vaaleansininen lippu, joka viesti siitä, että kaikki olivat tervetulleita. – Ateneumissa on runsas sata Repinin teosta, joista suurin osa piirroksia ja akvarelleja. Mukana on myös joitakin öljymaalauksina toteutettuja muotokuvia, kuten Natalia Nordmannin muotokuva ja Jelizaveta Zvantsevan muotokuva, Huusko kertoo.
• 70 Professori Ivanovin muotokuva (1882). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Natalia Nordmannin ja Ilja Repinin kaksoismuotokuva (1903). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Repinin lahja. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Tällä hetkellä merkittävimmät Ateneumille kuuluvat Repinin teokset ovat lainassa Venäläisen museon Repinin 150-vuotisjuhlanäyttelyssä Pietarissa 8.3.2020 saakka. – Sen jälkeen joitakin teoksia palautetaan Ateneumin kokoelmaripustukseen. Muualla Suomessa Repinin teoksia on julkisissa kokoelmissa ainakin Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä, Huusko kertoo. Repin solmi lämpimiä suhteita useisiin suomalaisiin, ja hänen taiteensa on varsin tunnettua ja suosittua Suomessa. Maassa on järjestetty useita Repinin näyttelyitä. Myös venäläis-suomalaista Repin -aiheista tutkimusyhteistyötä on harjoitettu. Iloista elämää seuralaisen kanssa Repin solmi helmikuussa 1872 avioliiton Vera Tevtsovan kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta. Avioliitto päättyi eroon. Opettajana Pietarin taideakatemiassa toimiessaan Repin oli tavannut kaupungin taide-elämässä Natalia Borisovna Nordmannin, suomalaissukuisen amiraalin tyttären, joka oli häntä lähes 20 vuotta nuorempi. Vaimonsa ja lapsensa jättäneellä Repinillä ja Nordmannilla oli vapaa suhde, joka oli molempien ihaileman Leo Tolstoin moraalisten periaatteiden mukainen. Nordmann oli moderni ja itsenäinen nainen. Hän oli
• 71 Natalia Nordmannin muotokuva (1900). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Repinin lahja. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen A. Gallen-Kallelan muotokuva (1920). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Repinin lahja. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Naurava kasakka, harjoitelma Zaporogeihin (1880–1891). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Väinö Walli. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen Ajurit lämmittelemässä (ajoittamaton). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Väinö Walli. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen työskennellyt valokuvaajana ja kirjoittanut nimellä Natalia Severova. Repin hankki itselleen Suomen puolelta Terijoen Kuokkalasta huvilan, Penatyn vuonna 1899 Nordmanin nimiin. He asuivat huvilalla vuodesta 1906 alkaen. Muinaisten roomalaisten kotijumalien mukaan nimetty Penaty tarjosi rauhallisen asuinja työympäristön, joka ei kuitenkaan ollut liian kaukana Pietarista. Yli 500 neliön huvilassa on kahdeksan huonetta, joista suurin toimi Repinin ateljeena. Nordmannilla oli talviverannan vieressä työhuone, jossa hän kirjoitti novelleja ja romaaneja. Keskiviikot olivat vierailupäiviä. Silloin huvilan ulkopuolelle ripustettiin kello 15 vaaleansininen lippu, joka viesti siitä, että kaikki olivat tervetulleita. 30 vuotta Kuokkalassa Repin asui Suomen-huvilallaan Terijoella noin 30 vuotta. Hänellä ei kuitenkaan ollut koskaan Suomen kansalaisuutta. NeuvostoVenäjä lähetti erilaisia valtuuskuntia Repinin luokse, jotka lupasivat hänelle hyvää eläkettä ja asuntoa. Repin ei kuitenkaan taipunut, vaan hän vietti elämänsä vajaat 13 viimeistä vuotta itsenäisessä Suomessa. Repin kuoli Kuokkalassa vuonna 1930. Hänen elämänkumppaninsa oli kuollut Sveitsissä tuberkuloosiin vuonna 1914. Repin luki kulloistakin työstettävää maisemaa, vuodenaikoja ja niiden valoisuuksien eroja. Tämä asenne on nähtävissä myös hänen Suomessa tekemissään töissä. Lumi, Suomenlahden pinta eri muodoissaan ja Kuokkalan männyt innoittivat Repiniä maalauksissaan. Sodassa tuhoutunut Penatyn huvila päätettiin rakentaa uudelleen Repinin syntymän 100-vuotisjuhlavuonna. Se avattiin yleisölle museona vuonna 1962. Osa huoneista on sisustettu alkuperäiseen tyyliin. Esillä on paljon Repinille kuulunutta esineistöä, kuten huonekaluja, patsaita ja maalauksia. Lukuisat luonnokset, valokuvat ja esineet kertovat Repinin tunnetuista töistä. Osa esineistöstä on alkuperäisiä, osa on kopioita. n Teksti: Jouni Suolanern Kuvat Ilja Repinin maalauksista: Ateneum Lumi, Suomenlahden pinta eri muodoissaan ja Kuokkalan männyt innoittivat Repiniä maalauksissaan.
• 72 Keholle kevätherätys Eletään elämäämme ylväästi kuin joutsenet! outsennelikko lipuu ylväästi pitkin Hiidenveden pintaa. Ollaan tammikuun alussa, mutta järvi on tyyni ja jäätön. Aurinko paistaa kauniisti, rannalla viheriöi. Talvipakkaset ja lumituiskut ovat varmasti vielä tulossa, mutta luontaishoitaja Teija Yläranta kannustaa elämään tässä hetkessä ja ihailemaan joutsennäkymää. – Kumpa me ihmiset oppisimme elämään kuten joutsenet, ylväästi oman itsemme parhaat ominaisuudet esille tuoden. Nöyrästi elämän ja luonnon rytmissä ja sitä kunnioittaen, muttei suinkaan nöyristellen, Teija pohtii. Ruoka olkoon lääkkeemme Kevään kynnyksellä Teija kehottaa herättelemään kehon, mielen ja sielun. Ihminen on sitä, mitä hän syö, ja ruoka olkoon lääkkeemme. – Ruokavalio on merkittävä tekijä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissamme, korostaa Teija. – On tärkeää syödä mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia, kasviksia ja kuituja unohtamatta. Smoothiet ja marjaisat raakapuurot ovat loistavia aamun aloituksia. Ne antavat voimaa ja vireyttä pitkälle päivään. – Aamuherätyksenä maksalle voisi nauttia ruokalusikallinen sitruunamehua lämpimään veteen sekoitettuna. Toksiinien eli myrkkyjen ja kuona-aineiden poistumisen vauhdittamiseksi Teija kehottaa juomaa yrttiteetä ja raikasta vettä pitkin päivää. Teijan mielestä vitamiinit, kivennäisja hivenaineet sekä rasvahapot olisi hyvä saada mahdollisimman luonnollisessa muodossa eli ravinnosta. J
• 73 – Suositaan tuoreita salaatteja, yrttejä, vihanneksia, vihermehuja sekä luomulaatuisia laadukkaita kylmäpuristettuja öljyjä, esimerkiksi camelinaöljyä. Vatsaystävällisiä ja koko kehoa suojaavia maitohappobakteereita saa fermentoiduista ruoista, jotka on käytetty erisukuisten maitohappobakteerien avulla. – Erilaisista maitohappokannoista saadaan tuotteisiin vaihtelevia happamuusominaisuuksia sekä makuvivahteita. Yksi tutuin fermentoitu ruoka on hapankaali. Keho ja mieli yhdistyvät Kehokeskeisten lajien lisäksi aktiviteetiksi Teija suosittelee joogaa, jossa yhdistyy niin fyysinen kuin henkinen hyöty. – Koko kehon vitaliteetti nousee, kun hermopisteiden päihin päättyvät energiakanavat saa avoimiksi. Polku kohti minuutta ?? Teija Yläranta kirjoittaa lukijoille joogasta matkana kohti minuuden tasapainoa: Joogaa voidaan kutsua poluksi, jossa kuljetaan kohti minuuden löytymistä. Kun mieli vakiinnuttaa itsensä minuudessa tai saavuttaa minuuden, se ei enää ole erillisenä minuudesta. Joogasta saamalla voimalla, voimme saada mielemme ja aistielimemme hallintaan. Joogan harjoittaminen vaatii viiitseliäisyyttä ja kurinalaisuutta, jotta jaksaa tehdä kaikki liikkeet keskittyneesti, tietoisesti omaa kehoa kuunnellen. Joogaa harjoittavalla on hyvä olla mielessä, että kaikkeuden minuus eli läsnäoleva henki näkee kaikki tekomme. Maailmassa ei tapahdu mitään oman tahtomme mukaisesti, vaan kaikkeuden minuuden tahdon mukaan. Meidän tulisi tarjota Luojallemme kaikki odottamatta mitään palkkiota. Mitä tahansa teemmekin, meidän tulisi tehdä nämä asiat mieleltämme tyynenä ja rauhallisena. Ensimmäiseksi tulisi puhdistaa ruumis ja tämän jälkeen mieli. Kun ruumis on puhdistunut, puhdistuu myös hengitys. Joogan harjoittajan tulisi välttää ruokia, jotka nostavat esiin intohimoja ja mielen pimeää puolta. Tällaisia ovat esimerkiksi liha ja nautintoaineet. Ei ole hyvä puhua liikaa. Liiallisen puhumisen vaikutuksesta kielen luontainen voima vähenee ja puheen voima tuhoutuu. Joogatilan tulisi olla rauhallinen ja sisustukseltaan tasapainoinen. Joogaa harjoitettaessa painotetaan liikkeiden eli asanoiden tekoa aina saman järjestyksen mukaisesti. Tällöin saavutetaan paras mahdollinen tulos liikkeiden vaikutuksesta. Tämä auttaa myös henkisen kurinalaisuuden saavuttamisessa.
• 74 – Liikkumattomuus saa aikaan paljon ja jopa täysin odottamattomia epätaspainotiloja koko kehossa ja myös mielen alueella. Liikkumaan hän kannustaa päivittäin. – Liikkumattomuus saa aikaan paljon ja jopa täysin odottamattomia epätaspainotiloja koko kehossa ja myös mielen alueella. Pienikin päivittäinen liikuntahetki voi ennaltaehkäistä monia vaivoja. Joogaliikkeiden tehostamiseksi voidaan ottaa eteerisiä öljyjä. – Niillä on syvempi vaikutus kehon eri osa alueisiin ja varsinkin mieleen. Eteeriset öljyt voivat olla puhdistavia, mieltä kohottavia, keskittymistä parantavia ja rauhoittavia. Suosittuja eteerisiä öljyjä ovat esimerkiksi seetripuu, santelipuu, frankincense, piparminttu, eucalyptus, rosmariini, laventeli, geranium, bergamot, sitruuna, greippi, sitruunaruoho ja appelsiini. Teija korostaa, että eteerisiä öljyjä hyödyntävällä aromaterapialla on saatu hyviä tuloksia erilaisten kehon häiriötilojen hoidossa. Hän huomauttaa, että eteeristen öljyjen käyttö ja aromaterapia ei ole suinkaan uusi asia. – Esimerkiksi faaraoiden haudoista on löydetty todisteita eteeristen öljyjen käytöstä. Egyptiläisistä savitauluista on löydetty kirjoituksia, joissa kerrotaan muun muassa ulkomailta tuotujen setrija sypressiöljyn käytöstä. Eteerisiä öljyjä käytettiin faaraoiden Egyptissä sairauksien hoidoissa ja ennaltaehkäisyssä, ruumiiden balsamoinnissa sekä nostamaan henkisyyttä temppeleissä. Varhaisempi muoto eteerisille öljyille oli kasvirohdoshoito, jota harjoitettiin Intiassa yhtenä suurimpana hoitomuotona. Tätä hoitomuotoa kutsutaan ayurvedaksi. Myös Kiina on ollut tunnettu kasvilääkinnästä: Keltaisen keisarin sisätautien lääkekirja sisältää yli 8000 kasvilääkintäreseptiä. Tämä teos on suurin löydetty teos kasvien lääkinnällisistä ominaisuuksista. Keisari Neron on kerrottu hoitavan päänsärkyään ja ruoansulatusvaivojaan ruusuöljyllä. Kuivaharjausta, kokovartalohierontaa ja kuppausta Iho on suurin erityselin. Sen kautta kehosta poistuu monenlaisia haitallisia aineita. Teija Yläranta valmistaa luontaiskosmetiikkatuotteet luomulaatuisista raakaaineista käsityönä. Aromaterapiassa eteerisillä öljyillä monta hoitoreittiä ?? Teija Yläranta kirjoittaa aromaterapiassa käytettävien eteeristen öljyjen hoitovaikutuksista: Nenän limakalvoilta hajuärsykkeet siirtyvät hermosyitä pitkin kitalaessa olevan seulaluun läpi aivoihin. Hermosyyt yhdistyvät isoaivojen alapuolella hajukäämiksi, jotka on yhteydessä aivojen limbiseen järjestelmään. Limbinen järjestelmä säätelee muistoja, vaistoja ja tahdosta riippumattomia elintoimintoja. Tästä syystä jotkut tuoksut voivat tuoda mieleemme vanhoja muistoja. Kun limbinen järjestelmä havaitsee tietyn hajumolekyylin, aivoista vapautuu välittäjäaineita, jotka ovat yhteydessä muuhun hermostoon, vaikuttaen joko rentouttavasti tai kiihottavasti. Eteeristen öljyjen käyttö aromaterapiassa perustuu tähän. Lisäksi eteeristen öljyjen pienten molekyylien mennessä keuhkorakkuloihin ne voivat siirtyä hengityksen mukana verenkiertoon. Pienen kokonsa vuoksi eteeristen öljyjen molekyylit voivat läpäistä ihon orvaskeden ja päästä siitä verinahkaan, jossa on runsaasti hiussuonia. Hiussuonia pitkin ne pääsevät verenkiertoon. Eri vaikutusreittiensä kautta eteeriset öljyt voivat muun muassa helpottaa kipua, lievittää stressiä, hoitaa rasittuneita lihaksia, piristää mieltä sekä auttaa kehoa poistamaan toksiineja. Olen kehittänyt eteerisistä öljyistä kehomme avuksi ja tueksi kymmenen eri aromaterapiaöljysekoitusta. Näitä aromaattisia sekoituksia voit myös ottaa mukaan joogaharjoituksiin, mietiskelyyn tai vaikkapa mantrojen lausumiseen. Eteerissä öljysekoituksissani käytän korkealaatuisia ja puhtaita eteerisiä öljyjä sekä sekoituspohjana luomuriisinleseöljyä. ? MIND: Mirhami, santelipuu, setripuu. Rauhoittaa mieltä. Avaa tietoisuutta. ? HAPPY: Greippi, ruusu ja ylang ylang. Tuo iloa. ? MUSCLE: Väinönputki, laventeli, piparminttu ja rosmariini. Auttaa lihaskipuun ja lihasväsymykseen. ? URINARY: Kamomilla ja bergamotti. Vahvistaa virtsarakkoa ja munuaisia. ? LIVER: Sitruuna, fenkoli ja pelargoni. Puhdistaa ja vahvistaa maksaa. ? HEART: Fenkoli, ruusu ja laventeli. Auttaa avaamaan sydäntä. Helpottaa huolissa ja sydänsuruissa. ? STRENGHT: Pelargonia, ruusupuu ja ylan ylang. Vahvistaa mieltä. Antaa voimaa mennä elämässä eteenpäin. ? PEACE: Laventeli, bergamotti ja neroli. Rauhoittaa ja tyynnyttää mieltä ja hermostoa. ? DIGESTIVE/STOMAC: Sitruunaheinä, siankärsämö, basilika ja kamomilla. Auttaa suolistoja ruoansulatusongelmissa. ? LUNGS: Eucalyptus, inkivääri ja mänty. Vahvistaa keuhkoja ja hengitysteitä. Helpottaa hengitystietulehduksissa.
• 75 Eteeristen öljyjen vaikutuksia ? Kohottavat mieltä Appelsiini, greippi ja mandariini. ? Rauhoittavat Laventeli, geranium, kamomilla ja vetiver. ? Puhdistavat Greippi, sitruunaruoho ja villi appelsiini. ? Avaavat hengitysteitä Piparminttu, basilika, eucalyptus, rosmariini, frankincense ja kardemumma. ? Lisäävät keskittyneisyyttä Santelipuu, seetri, mirha ja frankincense. Riisinlesekaunottarilla myös verisuonet pysyvät puhtaina ?? Riisinleseöljy eli Oryza Sativa on yksi tunnetuimpia öljyjä. Se on tärkeä ainesosa etenkin kosmetiikan valmistuksessa. Ruoanlaitossa riisileseöljy on suosittu sen korkeaa kuumentamislämpötilaa kestävien ominaisuuksiensa ansiosta. Japanissa naiset ovat käyttäneet riisinleseöljyä kauneudenhoidossa yli 2000 vuoden ajan. Riisinlesekaunotar on korkein japanilaisen naisen kauneuden määritelmä. Riisinleseöljyn rasvahapoilla on sydänja verisuoniterveyttä tukevia ominaisuuksia. Riisinleseöljyn rasvahapot alentavat LDL:n eli pahan kolesterolin määrää ja nostavat HDL:n eli hyvän kolesterolin määrää. Riisinleseöljyn sisältämä K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymistekijöihin. Se myös tukee maksan toimintaa, helpottaa nivelkipuja ja auttaa vaihdevuosioireisiikin sekä torjuu kehoa rappeuttavaa, matala-asteista tulehdusta. Iholle ja hiuksille riisinleseöljyn rasvahapot ovat erityisen hoitavia. Iho pehmentyy ja kirkastuu. Iho saa lisää kimmoisuutta, kun kollageenin tuotanto vilkastuu. Moni aknesta kärsivä on saanut apua riisinleseöljystä. Palovammojakin se hoitaa. Hiuksiin riisinleseöljy antaa paksuutta ja kiiltoa sekä vilkastuttaa hiusten kasvua. Iholla ja hiuksissa riisinleseöljy estää liiallista talin eritystä. Iholle ja hiuksille riisinleseöljy on myös erinomainen suoja ympäristöstä tulevia toksiineja vastaan. Väriltään riisinleseöljy on vaalean kullankeltaiseen vivahtavaa. Se on mautonta, ehkä hienon hieno aavistus maussa tuntuu riisin makua. – Kuivaharjaukset sekä sokerija suolakuorinnat antavat nestekierrolle buustia sekä auttavat kuolleen ihosolukon irtoamisessa. Niiden myötä iho kirkastuu ja elävöityy, sanoo Teija. – Kuppaus on hyvä hoitomuoto, jos kärsii esimerkiksi korkeasta verenpaineesta tai erilaista kiputiloista, Teija Yläranta sanoo. Kehon ja myös mielen hoidoksi hänen mielestään hyvä valinta on kokovartalohieronta. Monipuolisesti eri luontaishoitomuotoja opiskellut ja hierojan tutkinnossaan anatomiaan perehtynyt Teija käyttää hyödykseen jalkapohjista päälakeen saakka ulottuvassa kokovartalohieronnassaan monia oppimiaan asioita. – Olennaista on, että käsittelen aina hermopisteiden päät jalkapohjissa, käsissä ja korvissa. Koko kehon vitaliteetti nousee, kun hermopisteiden päihin päättyvät energiakanavat saa avoimiksi. Hyvin tärkeä käsiteltävä kohta on myös vatsa: kehomme ja tunteidemme keskuspaikka. Hierontaöljyyn Teija lisää asiakkaan tarpeisiin sopivia eteerisiä öljyjä, joten hänen käyttämänsä hierontaöljy on aina yksilöllinen. Pohjaöljynä hän suosii riisinlese-, bambutai jojobaöljyä. Teijalla on myös kupparin ammattitaito. – Kuppaus on hyvä hoitomuoto, jos kärsii esimerkiksi korkeasta verenpaineesta tai erilaista kiputiloista. – Jokaisen asiakkaani kanssa käyn aina läpi hoitojen mahdolliset esteet, Teija painottaa. Hänen hoitovalikoimissaan on myös turvehoitoja.
• 76 ?? Camelina on uusvanha viljelykasvi. Kasvin vaatimattomuus kiinnostaa viljelijöitä. Muihin öljykasveihin verrattuna camelina tyytyy vähään. Se kasvaa ilman voimakasta typpilannoitusta. Torjunta-aineita ei tarvita samalla tavalla kuin esimerkiksi rypsillä. Camelina sopii hyvin luomuviljelyyn. Camelinan ehdoton valtti ovat kuitenkin sen siemenöljyn sisältämät sydänystävälliset omega-3-rasvahapot. Kitupellava eli ruistankio, jota nykyisin kutsutaan camelinaksi kasvin latinankielisen nimen, Camelina sativa, mukaan, on ristikukkaisiin kuuluva yksivuotinen öljykasvi. Kasvin perinteiset nimet ovat harhaanjohtavia, sillä camelina ei ole sukua pellavalle eikä rukiille. Kitupellava-nimi lienee peräisin siitä, että se on ollut pellavan rikkakasvi. Camelina on kotoisin Keski-Aasiasta. Sitä on käytetty jo kivikaudella. Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että jo ennen ajanlaskumme alkua camelinan siemenillä ja öljyllä on ollut tärkeä rooli ruokavaliossa. Siemeniä on perinteisesti käytetty puuroissa ja leivässä. Keskiajalla ja maailmansotien aikoihin kasvia viljeltiin paikoittain Euroopassa. Muutoin kasvi on jäänyt lähes täydellisesti hyödyntämättä. Camelinan uusi tuleminen alkoi 1980-1990-luvuilla, jolloin kasvin ominaisuuksia alettiin tutkia. Suomeen kasvi tuli Helsingin yliopiston osallistuessa eurooppalaiseen camelina-tutkimukseen. Marraskuussa 2017 valmistui Itä-Suomen yliopiston tekemä tutkimus, jossa tutkittiin camelinaöljyn vaikutusta kolesteroliarvoihin. Camelinaöljyssä on runsaasti antioksidantteja, omega-3 rasvahappoja ja E-vitamiinia. Camelinaöljyssä omega-3 ja omega-6 rasKu va : w ikip ed ia. org Camelinan siemenöljyssä terveellisyyden salaisuus vahappojen suhde(2:1) on ihmiselle ihanteellinen. Camelinaöljy säilyy luonnollisen E-vitamiinipitoisuutensa ansiosta hyvin, eikä sisällä haitallisia aineita. Camelinaöljy voi hyvän rasvahappokoostumuksensa, antioksidanttien ja korkean E-vitamiinipitoisuutensa takia auttaa normalisoimaan verenpainetta ja kolesterolitasoa, parantaa verenkiertoa, vähentää sydäntautien riskiä, lieventää niveltulehduksista johtuvia kipuja, vähentää turvotusta ja tukea immuunipuolustusta sekä parantaa muistia ja aivotoimintaa. Camelinaöljy myös pehmentää ja kosteuttaa ihoa ja auttaa monissa iho-ongelmissa niin sisäisesti kuin ulkoisesti käytettynä. Camelinaöljy sopii kaikkeen ruoanvalmistukseen, myös paistamiseen ja leivontaan. Se kestää hyvin kuumennusta, camelinaöljyn savuamispiste on +246 C. Antioksidantit ja vitamiinit säilyvät parhaiten kuumentamattomassa öljyssä. Sellaisenaan käytettynä camelinaöljyn mantelinen aromi pääsee parhaiten oikeuksiinsa erilaisissa salaateissa ja kypsennettyjen vihannesten höysteenä sekä puuroissa ja smoothieissa. Teija Yläranta käyttää Karmelin kylmäpuristettua camelinaöljyä myös ihon ja hiusten hoidossa. Saarenmaalla Virossa Karmelin tilalla camelina kasvatetaan luonnollisesti ilman kemiallisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Kylmäpuristetun Karmelin camelinaöljyn kullankeltainen väri on on camelinansiemenien lempeän kylmäpuristuksen ja suodatuksen tulos. Camelinan siemeniä on myös Karmelin tilatuotevalikoimassa. Niitä voi käyttää chiansiementen tapaan. Liotettaessa ne geeliytyvät ja antavat esimerkiksi smoothieen miellyttävän rakenteen ja kauniin kullankeltaisen värin. Siemeniä voi myös idättää. Karmelin tilalla Saarenmaalla viljellään camelinan lisäksi tattaria ja öljyhamppua. Siellä tuotetaan myös tattarihunajaa, joka on oiva pohjoismainen vastine manukahunajalle. Kaarman aluetta Saarenmaalla on vanhaan aikaan kutsuttu Karmeliksi. Suomeen Karmelin tilan tuotteita sekä myös muita Saarenmaan tilatuotteita tuo Wanhakuusi-niminen yritys. Wanhakuusi on kolmen sisaruksen, Pertti Suomalaisen, Kaarina Rauvolan ja Riitta Elon yhteinen yritys. Sisaruksista Kaarina Rauvola on koulutukseltaan luontaistuoteneuvoja. Hän on toiminut luotaistuotealalla 30 vuotta. ?? Teija Ylärannan tuotteista ja hoidoista voi tiedustella puhelimitse 040 706 9053 ja sähköpostitse teijahelena14@gmail.com sekä tilata tuotteita nettikaupasta www.solros.fi. Valikoimissa on muun muassa aromaterapiaöljysekoituksia, palashampoita ja -saippuoita, erilaisia ihovoiteita sekä hoitosuihkeita iholle, hiuspohjalle ja hiuksille. Kaikki tuotteet ovat luomua. SolRos-kaupasta Vihdin kirkonkylästä, Kylpytie 20, Vihti löydät myös Teijan tekemiä luomuelintarvikkeita, teesekoituksia, mausteita ja maustekastikkeita. Hoitotyötä Teija tekee SolRoskaupan yhteydessä Vihdissä läntisellä Uudellamaalla, mutta hän tekee pienryhmille myös kotikäyntejä pääkaupunkiseudulla.
• 77 Olen syvästi kiitollinen, että Isoäiti Anna on sallinut minun olla mukana Anna-kirjojen saattamisessa suomalaisille lukijoille. Saakoon Jumalainen Äiti äänensä kuuluville yhdessä Jumalaisen Isän kanssa. C laire Heartsong julkaisi vuonna 2002 kirjan Anna Grandmother of Jesus, jossa Jeesuksen isoäiti Anna kertoo elämästään vuosia ennen Jeshuan syntymää ja sen jälkeen. Jatkokirjassa Anna, the Voice of the Magdalenes, joka on julkaistu vuonna 2010, Anna ja hänen 18 perheenjäsentään antavat omia kertomuksiaan tiettynä hetkenä omassa elämässään. Tässä kirjassa avustajana toimii Catherine Ann Clemett, joka tekee kysymykset ja Claire Heartsong saa vastaukset. Tekstit ovat alunperin ’puhuttua’ tekstiä. Olen suomentanut molemmat kirjat. Olen alusta asti ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua kiehtoo eniten se, että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä, niin Jeshua kuin Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen aikaisemminkin tuntenut suurta läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on itsestään selvää, mutta se että tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta kuin kuvien palvonta ja kirkon omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin. Lukija pääsee sisälle Annan ja Jeesuksen elämän tapahtumiin uskomattomalla tavalla. Se on aluksi häkellyttävää ja epätodellista. Sitten kaikki avautuu pala palalta, ja ihmettelee vain sitä, miten aikaisemmin ei ole tästä tiennyt, ei edes sitä, että sellainen henkilö kuin Anna on ollut olemassa. Hänestä on kylläkin maalauksia joissakin vanhoissa kirkoissa, mutta yleisesti hänestä on ollut niukasti tietoa saatavilla. Jerusalemissa on Pyhän Annan patsas Pyhän Marian kirkossa. Siinä ovat yhdessä Anna ja Maria tyttö. Patsas on valloittava. Rakastan sitä suuresti. Ja sitten kaikki on päivänselvää. Ei pienintäkään epäilystä, että Anna tai Jeesus puhuisivat pötyä! Kaiken takana on Nainen Anna oli Jeshuan äidin ja Maria Magdalenan isän äiti. Hän eli lähes 700 vuotta, vuosina 612 BC-82 AD. Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeshualle; synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä joukkoa, joka aikanaan tukee Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä olivat adepteja ja korkeita vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset vihkimykset. Hän tiesi muun muassa, miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa, miten uudistetaan solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua ja miten lapset saavat alkunsa valohedelmöityksellä. Hän opetti vihkimykset kaikille lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Hän oli Jeshuan tukena syntymästä kuolemaan ja sen jälkeenkin. Jeshua antoi hänelle lempinimen Nana. Miten löysin Anna-kirjat? Camino Maria Magdalena -pyhiinvaelluksella Etelä-Ranskassa James Twymanin porukan mukana alkukesästä 2013 kävellessämme Rennes-les-Bainsin alangolta kuuluisalle Rennesles-Chateaun vuorelle ohitimme Bugarachin vuoren, mutta silloin en vielä tiennyt tämän vuoren tärkeydestä. Vasta luettuani Anna-kirjan, jonka ostin Rennes-les-Chateaun myymälästä, ymmärsin, mitä polkuja olin kulkenut tällä pyhiinvaelluksella. Olin ollut kaikkien Magdalenejen pyhällä maalla. Magdalene tarkoittaa kaikkia Annan perheeseen kuuluvia vihittyjä, sekä naisettä miespuolisia. Pyhiinvaelluksella oli mukana rakas opiskelukaverini James Twymanin Beloved Communityn pappisseminaarin ajalta ja Lisa Marie Teubel USA:sta. Hän näytti minulle Rennes-les-Chateaun myymälän hyllyllä olevaa kahta kirjaa ja mainitsi, että ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Kirjoja oli kaksi, Anna, Grandmother of Jesus ja uudempi, Anna, The Voice of the Magdalenes. Koska en halunnut kantaa molempia kirjoja vaelluksemme aikana rinkassani, ostin vain uudemman kirjan. Tällä pyhiinvaelluksella koin paitsi suurta iloa, mutta myös tuskaa omista menneisyyden koettelumuksistani. Kiipesimme muun muassa Montsegurin vuoren huipulle. Se oli kataarien viimeinen linnoitus, ja sen paavi
• 78 tuhosi yhdessä Ranskan kuninkaan kanssa vuonna 1244. Linnoituksen asukkaat, joita oli jäljellä useita satoja, poltettiin elävältä alapuolella olevalla niityllä. Jo kävely Montseguriin oli minulle äärettömän raskas. Mitä lähemmäs saavuimme pientä Montsegurin kylää, sitä tuskallisempaa oli kävely. Satuin kävelemään yksin suurten kallioiden välissä, jotka tuntuivat hyvin uhkaavilta. Jalkani painoivat tonneja ja melkein tuuperruin tien päälle. Olen aivan ilmeisesti ollut näiden elävänä poltettujen kataarien joukossa. Kataarit olivat niitä, jotka säilyttivät esoteerista traditiota loppuun asti. Mikään ei kuitenkaan ole estänyt Jeshuan esoteerisen rakkauden opin leviämistä myöhemminkään. Valo on aina pimeyttä voimallisempi. Nämä kirjat olivat ihmeelliset! Kotiin päästyäni aloitin välittömästi ostamani kirjan lukemisen. Tilasin heti myös aikaisemmin ilmestyneen kirjan. Näin tulin lukeneeksi ja sitten kääntäneeksi kirjat päinvastaisessa järjestyksessä. Aika nopeasti minulle tuli ajatus kirjojen suomentamisesta, sen kummemmin ajattelematta, kustannetaanko kirjoja vai ei. Minulla oli kotini tulipalossa juuri tuhoutunut kaksi seinällistä kirjoja, enkä enää ollut kiinnostunut kirjoista. Mutta nämä kirjat olivat ihmeelliset! Kirjoitin kirjailija Claire Heartsongille. Kahden kuukauden päästä hän vastasikin. Claire antoi sitten siunauksensa suomennostyölleni ja antoi jopa oman maalauksensa isoäiti Annasta kirjojen kansikuvaksi. Kummankin kirjan suomentaminen tapahtui sitten peräkkäisinä vuosina, 2015 ja 2016, kumpikin kirja ihmeellisessä kahden kuukauden flow’ssa, valtavassa energiavirrassa. Tunsin Annan läsnäolon. En ole kääntäjä, mutta kylläkin englanninkielen opettaja. Sitten myös kustansin, painatin, myin ja postitin näitä kirjojani. Yritin pistää hanttiin: ”en osaa kustantaa” jne. Sain aina ’Yläkerrasta’ vastaukseksi: ”vaihe vaiheelta...” Näin sitten tein. Uusin vaihe on se, että nämä Anna-kirjat ovat juuri nyt ilmestyneet e-kirjoina. Seuraava vaihe on varmaan äänikirjat. Myyn kirjojani edelleen suoraan kotisivuiltani ja Fb:ssa. Onneksi e-kirjat eivät paina mitään. Uusi aika – uudet keinot! Kirjailija Claire ei ensin pitänyt siitä, että suomensin ja kustansin kirjat ’väärässä järjestyksessä’. Ymmärsin varsin pian, miksi hän näin ajatteli. Aika pian huomasin, että Isoäiti Anna antoi Jeesuksen perhe-elämästä muunneltua totuutta ensimmäisessä kirjassa, Anna, Jeesuksen Isoäiti, etenkin koskien Jeesuksen puolisoita ja lapsia, joita hän mainitsi adoptoiduiksi. Se, että Jeesus oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, jopa useamman naisen kanssa, oli todella tulenarka aihe – ja on monille varmaan tänäkin päivänä! Siinä syy joidenkin asioiden salailuun. Useita lapsia Maria Magdalenan kanssa Lapset olivat Sar’h s. 30 AD, Lizbett s. 33 AD ja Michel s. 56 AD, joka syntyi Jeshuan kuolleista heräämisen jälkeen. Lapset syntyivät valohedelmöityksellä, niin kuin useimmat Annan perheen jäsenet. Jeshuan tarkoituksena ei koskaan ollut saada aikaan dynastista sukuperää hallitsemaan ihmisen poikia ja tyttäriä. Kaikki Isoäiti Annan jälkeläiset jo ennen Jeshuan syntymää olivat tärkeissä tehtävissä perustamassa essealaisia siirtokuntia kautta silloisen maailman. He kaikki valmistivat tietä Jeshualle. He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja läpikävivät tarpeelliset vihkimykset, ensin Karmelin luostarissa, sitten Pyramideissa ja Intian ja Himalajan temppeleissä. Kun Jeshua aloitti työnsä, hänen läheisensä olivat hänen kanssaan. Jotta Maria Anna pystyi synnyttämään Jeshuan, hän syntyi useita kertoja valohedelmöityksellä Annalle eri aikoina. Näin hänen kehonsa pystyi vastaanottamaan Jeshuan valtavat energiat. Myös Jeshua sai alkunsa valohedelmöityksellä. Jeshuan isä Josef oli kaikkea muuta kuin tavallinen puuseppä. Hän oli korkea adepti, joka Jeshuan ensimmäisellä Himalajan matkalla opasti tätä kaikessa, kun he menivät tapaamaan Mestari Babajia. Hän myös ylösnousi Himalajalla. Myöhemmin Josef inkarnoitui muun muassa Euroopassa hyvin tunnettuna St. Germainina. On kiehtovaa lukea Anna-kirjoja Vihdoinkin on saatavilla totuudellista tietoa Jeshuasta ja hänen perheestään. Ymmärtää myös sen, miksi katolinen kirkko on aina vainonnut kiihkomielisesti Magdaleneja, jotka kautta vuosisatojen ovat varjelleet ja ylläpitäneet Jeshuan esoteerisia opetuksia. He ovat olleet myös kirjureita ja merkinneet tapahtumat muistiin, niin kuin Isoäiti Anna heitä opetti. Minulle henkilökohtaisesti on täysin selvää, että Anna-kirjojen antama tieto on totuudellista. Siitä lähtien, kun pappisseminaarin aikana luin Margaret Starbirdin kirjan The woman with the alabaster ja muistini avautui. Samalla lailla koin lukiessani nuorena ensimmäisen teosofisen kirjan. En ole koskaan tietoisesti etsinyt henkisiä asioita. Olen
• 79 aina tullut johdatetuksi tiedon ääreen, ihmeellisesti ja samalla yksinkertaisesti. Olen elänyt omassa elämässäni todeksi henkisiä asioita. Anna paljastaa puuttuvat palaset Jeesuksen Isoäiti -kirjassa Anna kertoo koko elämänsä, joka kattaa myös Jeesuksen elämän kaikki vaiheet syntymästä lähtien; mukaan lukien vihkimykset ja matkat, myös kaukaisiin maihin. Kaikki se, mitä kirkko on teksteistä poistanut tai väärentänyt, on Annan kertomana kaikkien luettavissa nyt myös suomeksi. Tieto on historiallisesti tarkkaa ja ällistyttävää. Anna paljastaa historian puuttuvat palaset. Sen keitä hän, Maria Anna ja Jeesus todella olivat. Sen mitä Kristusdraama tarkoitti sekä Äiti ja Isä Jumaluuden tasapainottamisen tärkeyden. Kristus on jokaisen ihmisen sisällä oleva tietoisuus, joka herää ihmisen henkisesti kehittyessä. Josef Arimatialainen kuin kaksoisagentti Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka eli vuosina 57 BC62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä ja Jeesuksen eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin jäsen. Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan hän pystyi rahoittamaan perheenjäsenten matkat myös Jeesuksen niin Egyptiin, Intiaan, Himalajalle, Kreikkaan, Ranskaan kuin Englantiin. Hänellä oli suuri laivasto. Hän kuljetti Englannista tinaa Rooman keisarille ja sai näin erikoisoikeuksia. Josef oli kuin kaksoisagentti. Laivoissaan hän pystyi kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan uusia essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita. Josefin rikkaus perustui alunperin hänen avioliittoonsa Eunice Salomen kanssa, jonka isä oli vaikutusvaltainen Hasmonian prinssi. Tämä ihastui Josefin viisauteen ja diplomaattisiin kykyihin ja halusi Josefin naivan tyttärensä. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa Annan koko elämä oli hänen suureen tehtäväänsä tähtäävää. Hänen kirjurintyönsä Egyptin maanalaisissa holveissa, hänen lukuisat vihkimyksensä fyysisesti niin Egyptissä, Brittein saarilla, kuin rakkaassa Karmelissa, sekä eetteritasoilla – kaikki tähtäsivät samaan. Ja niin Anna, valmistauduttuaan Egyptissä 303 vuotta, palasi Palestiinaan ja aloitti 14 lapsen synnyttämisen ja kasvattamisen sekä näiden vihkimysten johtamisen Karmelin mysteeriokoulussa. Annan elämä oli täynnä toimintaa siinä historiallisessa kehyksessä, missä hän eli. Se oli totista työtä vaikeissa olosuhteissa, kuten tiedämme Raamatun ajoista. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa. Säkenöivää iloa ja leikillisyyttä Suhde Jeesuksen ja Annan välillä oli erikoislaatuinen. Jeesus antoi Annalle lempinimen Nana. Nuorena hänen lempihuviaan oli pyörittää Annaa ympäri, nauraen ja hullutellen hänen kanssaan. Valtava ilo, leikillisyys ja huumori säkenöivät heidän välillään. Jeesus oli kaikkia kohtaan rakastava, mutta jotain ainutlaatuista oli hänen ja Annan välillä. Ehkä leikki helpotti, kun vastuut molemmilla painoivat raskaina. Jeesuksen vihkimykset ja matkat, jo nuorena poikana Britanniaan ja Egyptiin, ja sitten nuorukaisena Intiaan ja Himalajalle on kuvattu joko Jeesuksen itsensä tai Annan kuvaamina. Myös Jeesuksen perhe-elämä alkaa kirjoissa hahmottua. Hän ei ollutkaan Raamatun kuvaama, selibaatissa elävä nuorukainen, vaan inhimillinen, syvästi tunteva ja rakastava mies, puoliso ja lastensa isä. Anna ei ollut Jeesuksen kanssa aina fyysisesti läsnä, mutta bilokaatiolla (tajunnan siirrolla) ja teleportaatiolla (kaukosiirtymisellä) hän pystyi seuraamaan tapahtumia. Tämä taito oli useilla hänen lapsillaan, joista useat olivat korkeita adepteja, ja Maria Anna ja Jeesus avataroja eli tietoisina syntyneitä. Jokainen vastaa teoistaan Se, mitä tapahtuu Jeesuksen elämässä, kaikki hänen kokemuksensa ja opetuksensa, saavat Anna-kirjoissa aivan uusia ulottuvuuksia. Jeesus esittää rakkaittensa kanssa Isis/Osiris/Horus ylösnousemusdraaman ja antaa näin esimerkin meille kaikille, osoittaen käytännössä, ettei kuolemaa ole. Tätä draamaa ei kirkko koskaan ymmärtänyt, eivät edes kaikki Jeesuksen opetuslapset. Ei ole kyse yksilön syntien sovittamisesta, vaan jälleensyntymien kautta jokainen vastaa teoistaan. Armo ja rakkaus ovat tätä. Vaiennettu tulkoon kuulluksi Jeesus oli maanpiirissä ylösnousemuksensa jälkeen vielä noin 40 vuotta ollen yhteydessä rakkaittensa kanssa, ensin hyvinkin fyysisesti, sitten vähitellen yhä hienovärähteisimmissä muodoissa. Samaan aikaan lukija elää mukana Annan suuren perheen kanssa heidän ilojaan ja koettelemuksiaan. Syvästi mukana eläen. Kaikki tämä tieto on autenttista, suoraan Isoäiti Annalta ja hänen perheeltään saatua. Ei tarvitse kenenkään enää pähkäillä tiedon siruista ja väärennetyistä teksteistä, miten asiat olivat ja ovat. Ei enää kirkon manipulointia! Punaisena lankana uudemmassa kirjassa on paitsi Jeesuksen ja hänen rakkaittensa elämäntapahtumat, perhesuhteet ja lapset, myös se, että Jumalainen Äiti saa taas äänensä kuuluville. Jeesukselle Jumala oli tuolloin, ja on edelleen, sekä Isä että Äiti. Nainen ja mies ovat tasaveroisia ja heistä tulee Yksi. Kuvaavaa on Myriam Tyanalaisen Suun Avaus: Kristus-Magdalene sisarten ja veljien ja Valon Neuvostojen Ykseydessä, Jumalaisen Äiti-Isän suojeluksessa, me tahdomme vihkiä sen, mitä egyptiläiset alkemistit kutsuvat: Suun avaus. On aika sen, mikä on ollut vaiennettuna, tulla kuulluksi. Jo riitttää! Jo riittää! JO RIITTÄÄ !!! Tämä on tullut todeksi myös tänä päivänä, onhan meillä Suomessa nyt pääministeri ja kymmenen muuta naisministeriä hallituksessa! Kolme Mariaa, Jeesuksen tukipilarit Maria Magdalena on ollut vuosia sydämessäni. Minullekin teki aluksi tiukkaa tieto, että hän ei ollutkaan ainoa puoliso Jeesukselle. Jeesuksen Kolme Mariaa: Maria Magdalena, Myriam Tyanalainen ja Mariam, olivat ne tukipilarit, joita Jeesus tarvitsisi muun muassa Suuren Pyramidin vihkimyksessään. Lapsia on useita, kaikkiaan kahdeksan. Kaksi syntyi Valohedelmöityksellä Jeesuksen Ristiinnaulitsemis-/Ylösnousemuskokemuksen jälkeen. Valohedelmöitys voi tapahtua sekä fyysisesti että ei-fyysisesti. Näin myös Jeesuksella. Jeesuksella piti olla lapsia, jotka sitten hajaantuivat kaikkiin maihin. Näinhän Isoäiti Annan suurperhe on tällä hetkellä levinnyt kautta maapallon. Se on alunperinkin ollut tarkoitus. Kristustietoisuus valokoodeineen tuli ankkuroida kaikkialle maapallolla. Kyseessä on planetaarinen tietoisuuden kohoaminen. Tässä Annan suurperheen jälkeläisillä, mukaan lukien Jeesus, on avainasema. Tunnen sydämessäni olevani Magdalene Isoäiti Anna kertoo, että Jeesus ja Maria Magdalena ovat pariliekkisielut, niin kuin hän itse on Joachimin kanssa. On kyse suuremmista asioista, kuin mitä aina ymmärrämme. Jeesuksen ja hänen perheensä työtä ei ymmärretty heidän aikanaan. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut tarpeeksi paljon valaisemaan tajuntaamme. Tässä ajassa on rajua tietoisuuden kasvua, joka synnyttää pelkoja ja varjoja, mutta myös suurta rakkautta, jota Magdalenet ja muut suuret Vihityt ovat tuoneet maaplaneetallemme. Tunnen Isoäiti Annan perheenjäsenet hyvin läheisiksi ja tiedän sydämessäni, että olen elänyt Palestiinassa Jeesuksen aikaan. Israelin matkalla vuonna 2017, jota veti Catherine Ann Clemett, koin hyvin selvästi yhteyden Israeliin. Meitä oli matkalla 8 Magdaleneä: Japanista Maiko ja Lina, USA:sta Catherine Ann, Jean, Karen ja Gila (Israelista kotoisin) ja Suomesta Sirkku ja minä. Maiko sai tällä matkalla inspiraation Anna-kirjojen kääntämiseen japaniksi, ja on jo toteuttanut haaveensa. Tunnen sydämessäni olevani Magdalene. Kaipaan syvästi takaisin juurilleni Israeliin. n Siunaten ja rakastaen Margie Magdalene Maila Maire Marketta
• 80 L iitän tähän kirjoitukseen Maria Magdalenan kokemuksen Egyptiläisessä Hautavihkimyksessä. Hän oli juuri läpikäynyt tuskaa ja menetyksen tunnetta, Jeshuan mentyä yllättäen naimisiin ja matkustettua Intiaan Myriamin kanssa. Kertomus opettaa meille suhtautumista henkivaltoihin ja demoneihin. Se on nöyrä kuvaus sielun saamasta opetuksesta vaikeassa asiassa. Maria Magdalenan Haudan Riitin Vihkimys E n käsittänyt, ennen kuin palasin Egyptiin saamaan vielä korkeampaa vihkimystä, että oma itsetuntemukseni parantajana oli vielä hienompi muoto itsekkäästä omahyväisyydestä. Tämä ei paljastunut, ennen kuin kävin läpi vielä voimakkaamman kokemuksen kohdaten kuoleman kasvokkain ja vielä korkeampia kuolemaprosesseja, jotka otetaan tietoisina Sepulchren (Haudan) Riiteissä. ? ? V alassani lievittää kärsimystä alkoi olla suuri voima, joka nousi ylös sisälläni. Se tuntui kuin suuren äiti tiikerin tai leijonan suojaava raivokkuus. Olin määrätietoisen päättäväinen parantamaan ja poistamaan kärsimyksen niin monilta ihmisiltä kuin mahdollista. Olin erityisen päättäväinen löytämään tavan poistaa kärsimys niiltä, joita syvästi piinattiin sieluissaan – ne, joita kutsuttiin tylsistyneiksi – mielen ja sielun vääntämät. Saatoin nähdä ja tuntea sen suunnattomuuden, mitä he kantoivat. Saatoin nähdä kiinnittyneiden aineettomien henkien energiat. Huomasin, että saatoin auttaa näitä energioita jättämään kantajansa ja siirtymään eteenpäin matkallaan. Halusin oppia taitavampia ja tehokkaampia tapoja tehdä tällaista parantamista. ? ? K uten aikaisemmissa egyptiläisissä vihkimyksissäni, menin taas alas pimeisiin luolamaisiin temppelikammioihin, mihin minut suljettiin pieniin tiloihin, kuten sargofagiin. Kun olin ollut Egyptissä aikaisemmin, olin oppinut joitakin perustaitoja, joita käytettiin hiljentämään elinvoiman merkit. Luulin olevani nyt tarpeeksi valmis harjoittamaan Haudan Riitin korkeampia puolia. Kun sain tätä opetusta, minut tutustutettin taistelija jumalattareen, Pimeisiin Äiteihin: Sekhmet, Durga, Kali, Demeter ja monet muut. Oli jotain ”pimeän” Äidin energiaa: ehdottoman rakkauden läsnäolo, joka on halukas laskeutumaan helvetin valtakuntiin, missä hän löytää kadotetut ja kärsivät lapsensa ja palauttaa ne Valoon. Halusin näin paljon ilmentää ja harjoittaa tätä rakkauden kykyä. Halusin tuhota illuusion kuolemasta ja hävittää kärsimyksen syyt. ? ? O ngelmana oli se, että minua motivoi egon halun oveluus. Koska en ollut vielä käsittänyt kaikkien ajatusten, tunteiden ja muotojen harhanomaista tyhjyyttä, olin vielä kiinnittyneenä identiteettiin, joka luo erillisyyttä ja kärsimistä. Ollen edelleen kaksinaisuudessa ruokin energiaa väärään itseen: Parantaja/Pelastaja, joka taistelee sen kanssa, minkä se arvostelee olevan sairauden ja kärsimyksen paha syy. Vaikka olin vilahdukselta nähnyt, mitä on olla minän tuolla puolen, olin vielä kiinni jonkin sellaisen parantamisessa, jonka minä tuomitsi pahaksi ja vahingolliseksi – jotakin josta ”minä” oli sitä mieltä, ettei sillä ollut oikeutta ilmaista itseään juuri sellaisenaan duaalisuuden pelissä. Ehdollistuneessa mielessäni en ollut vielä hyväksynyt kärsimystä sellaisenaan, sallien sen olla kuten on. Tietämättä, että myötätunnon sydämeni olisi tarpeeksi iso syleilemään sitä ja antamaan kärsimyksen lukemattomille ilmauksille tilaa kyllin paljon levätä. En ollut vielä kokenut mielessäni tilaa, jota johtaa myötätuntoinen sydämeni, jossa väliaikaisuuden ja hyväksymisen vapauttava luonto voisi antaa kärsimiselle tarpeeksi tilaa rentoutua ja sulautua takaisin Valoon ja tyhjyyteen, jota se todella on. *** K oska näin itseni erillisenä toisesta, tässä tapauksessa helvetin valtakuntien pahantahtoisista kärsivistä energioista, loin näyttämön, jossa näytellä oikeudenmukaista närkästystä ja henkistä ylemmyyttä. Sargofagin sisälle suljettuna olin päättänyt, etten tulisi takaisin, ennen kuin olisin kukistanut vihollisen tai ainakin saanut suurempaa ymmärtämystä siitä, kuinka olla vahingollisten olentojen kanssa, jotka saarnaavat, vainoavat ja raiskaavat kantajansa. Olin päättäväinen tekemään sen, mihin pystyn, saadakseni ne lopettamaan aiheuttamasta vahinkoa. ? ? N aiiviudessani ja tietämättömyydessäni halusin poistaa nämä aineettomat henget heidän kärsimyksistään ja parantaa ja eheyttää ne. Jotenkin minusta tuntui, että voisin olla niin voimakas ja että tämä taistelu oli minun käytävä. En tiennyt, että minun itsepintaisuuteni niiden parantamiseen oli se uhriksivalitseva tietoisuus, joka vastusti tulla parannetuksi. Se että se tuli taas vastaan ja vastusti samanlaista soturienergiaa, jota käytin, oli minun tuhoni. Kun demoniset joukot ja minä kohtasimme toisemme, ja ennen kuin pystyin tekemään mitään, koin spontaanisen Kundalinin energian nousemisen. Olin avoinna sanoinkuvaamattomalle tuskalle ja kärsimykselle. Näin helvetin valtakunnat niiden äärimmäisessä alastomuudessaan. ? ? E n ollut riittävästi valmistautunut sanoin kuvaamattomaan kauhuun. Hämmennyin tehtävässäni parantaa höyryksi muuttuneet raa’at karkeudet, jotka ympäröivät minua. Menetin tajuntani. Luulin kuolevani. Sitten kuulin äänen tyhjyydessä. Äänessä tunsin Jeshuan kiistattoman läsnäolon ja rakkauden. Sillä aikaa kun kehoni pysyi koomassa, minua palvelevien pappien ja papittarien tukemana, henkeni lensi Rakastettuni Jeshuan luo luolaan, missä hän oli ollut suorittamassa laajennettua meditaatioretretiä Himalajalla. Synkimpänä hetkenäni hän oli heti tullut minusta tietoiseksi. Hän, kuten Suuri Äiti, lensi luokseni, laskeutui ja nosti minut (hienot tietoisuuskehoni) Valoon, kantaen minua rakkautensa siivillä. ? ? K ului viikkoja, ja vasta sitten, kun isäni tuli luokseni, palasin tajuihini. Sen jälkeen kun palasin toipilaana äitini kotiin Betaniaan, kului monta viikkoa ilman kuukautisiani. Tajusin hitaasti, että Kundalinin polttava kuumuus oli jättänyt minut hedelmättömäksi. Tämän syvästi muuttavan kokemuksen kautta tulin tietämään sen, mitä en ollut tietänyt aikaisemmin. Sanomaton rakkaus ja kiintymys Jeshuaan alkoi herättää sydäntäni henkiin. Täällä murtuneen sydämeni luolassa sinetöin valani sieluni todelliselle Gurulle ja Rakastetulle ja löysin vihdoin parantavan eheyden. Totisesti tulin tietämään, että juuri Jeshuan rakkaus tuuditti minua ja toi sieluni takaisin sen fyysiseen temppeliin.
• 81 ARTIKKELIN KIRJOITTAJA MAILA MAIRE MARKETTA MYLLÄRI on rauhanpapitar, joka on saanut pappisvihkimyksen Beloved Communityn James Twymanilta Assisissa Italiassa syksyllä 2005. Hän asuu nykyisin kotikaupungissaan Rovaniemellä, jossa pitää rauhanpalveluksia kotipyhäkössään, suorittaa vihkimisja muita papillisia seremonioita sekä kirjoittaa kolumneja ja lehtitekstejä. Hänen suuri rakkautensa on vuosia ollut Maria Magdalena. Vuonna 2013 pyhiinvaellusmatkalla Ranskassa hän kuuluisassa Rennes-le-Chateau paikassa löysi ANNA -kirjat. Hän suomensi nämä kirjat ja tunsi heti yhteyttä tähän Jeesuksen Isoäiti Annan Magdalene-perheeseen. Sielunpeili-lehden palstallaan Margie käsittelee hänelle rakkaita aiheita, etenkin koskien Jumalaisen Äidin paluuta sydämiimme. Margien tavoittaa: 040-762 6454 margie@mariamagdalena.fi, www.margie.fi Margie on suomentanut Anna-kirjat Claire Heartsong: Anna, Jeesuksen Isoäiti (engl. 2002, suom. 2016/s. 365) Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, Magdalenejen Ääni (engl. 2010, suom. 2015/s. 398) Suomentaja/ Kustantaja: Marketta Mylläri, Santa Claus SanctaDivina, Rovaniemi Kirjoja saa suoraan: Marketta Mylläri, margie@mariamagdalena.fi www.mariamagdalena.fi – Anna-kirjoja saa nyt myös e-kirjoina. Katso myös: https:www.facebook.com/sanctadivina/ https://www.facebook.com/margie.myllari/ ANNA?KIRJAT OVAT JUURI NYT ILMESTYNEET E?KIRJOINA. ? ? T ulen ikuisesti osoittamaan kunnioitustani Rakastetulleni ja Suurelle Äidille uuden elämän lahjoista. Luolan loistavassa Valossa, missä Jeshua oli retretissä, yhdistyimme sanoinkuvaamattomassa suloisuudessa ja liitossa. Vapaana kehostani muistin, että olen hänen ikuinen morsiamensa ja hän on minun ikuinen sulhaseni. Lupasimme, että me jotenkin saisimme täyttymyksen olla yhdessä fyysisesti Maan päällä. Se saisi Myriam Tyanalaisen siunauksen. Tunsin itseni nöyräksi, mutta en murtuneeksi, sellaisella tavalla kun sielu musertuu ja luovuttaa. Murruin ylpeydestäni ja ylimielisyydestäni sekä omapäisyydestäni. ? ? Mareotis järvi, lähellä Aleksandriaa, Egyptissä, 30 AD, pian Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen. Maria Magdalena odottaa lasta. E lämäni on tuntenut rakkauden vapahtavan ihmeen. Sillä tapahtui, että kupeeni ihmeellisesti aukenivat sinä yönä, jonka olette oppineet tuntemaan Viimeisenä Ehtoollisena. Sen tyttölapsen hedelmöitys, joka nyt tuntuu kohdussani. Se lapsi tulee pian syntymään valona maailmaan. Leväten nyt Jeshuan käsivarsilla hän pehmeästi kuiskaa, että hän näkee enemmän lapsia minulle – meille, jotka syntyvät paikoissa, joissa en ole vielä ollut. Olen kuullut, että me jonain päivänä menemme Mount Bugarachiin Galliassa ja Avaloniin Britanniassa. Isoäiti Anna ja Jeshua ovat kertoneet näistä paikoista ja siellä asuvista perheenjäsenistämme. Ehkä tämä on se paikka, jossa muut lapset tulevat elämään. Tulevaisuutta ei anneta minun nähdä. Olen tyytyväinen. Olen rauhassa. Kristus on jokaisen ihmisen sisällä oleva tietoisuus, joka herää ihmisen henkisesti kehittyessä.
• 82 2,32 € min+pvm. PL 50, HKI 25 www.tarjasahari.? TARJA SAHARI 0700-9-3008 PARANTAJASELVÄNÄKIJÄ Tulkintaa Näkijä, parantaja auttaja, opastaja Vera Valomeri 0700 833 64 PL 199, Hyvinkää (2,37 €/min + pvm) Neitsyt Marian energioilla voimaa valintoihisi! Selvänäkijä Stiina Sahari 0700-9-3009 2,95/min.+pvm. pl50 hki 25 Kanavointi Katse tulevaisuuteen Carita Elo 0700 51076 2,035€ min + pvm DYP-Apu, Pl 8, 00531 Hki Reiki-kursseja Turussa Usuin alkuper. menetelmä Reikiopettaja Rita Forsberg-Kimura Enkeli kurssit www.thetahealing-rita.? www.soulbodyfusion-rita.? www.reconnection-healing.? www.reiki-ritaforsberg-kimura.? Adamus Saint Germainin DreamWalkerDeath koulu (DWD) Tobiaksen seksuaalienergia koulu (SES) Tobiaksen enkeltenmatka koulu (JOA) www.dreamwalker-rita.? Lisätietoja: Rita Forsberg-Kimura 050 575 7753 email: rita.forsberg-kimura@pp.inet.? Kurssit ja tapahtumat WWW.KRISTALLISILTA.FI Henkinen näkijä-tukija Kaarina 0700-515 010 (1,69€/min + pvm) Anu Johanna 0700 85008 WWW.NÄKIJÄT.COM 2,53¤/min+pvm JAANA 0700 82450 SELVÄNÄKIJÄ Leena Katriina Onko elämässäsi tilanteita että olet eksyksissä? Kaipaatko selkeyttä elämääsi? Teen pikatulkinnan 10min/10€, 15min/15€, 20min/20€ jne. Tulkinta 60 min/48€ Leena Katriina p. 0440 74 1100 kultasiivet@telemail.fi FB Luontaishoitola KULTASIIVET Selvänäkijä/Ennustaja Raili 0700-70 1313 2,38€/min+pvm Palvelemme Sinua Palvelemme Sinua 82 Kokonaisvaltaisia energialääketieteen hoitoja ja kursseja Holistiska behandlingar & kurser inom energimedicin www.magicalhouse.fi info@magicalhouse.fi Kia Prana tel: 044 2536363 Juha Jäntti tel: 040 5042728 Selvänäkijä MARI Selkeyttää elämäntilanteesi 0700-3-9-1737 2,38€/min+pvm PL 107, 00251 HKI Käsitöiden vaikutusta aivotoimintaan on tutkittu myös tieteellisesti. Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaisen mukaan aivotutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että käsitöillä on paljon positiivisia vaikutuksia aivotoimintaan. – Käsitöissä käytettävät materiaalit ovat aivojen tuntojärjestelmän kannalta voimakkaasti stimuloivia, koska niissä on erilaisia tuntokokemuksia kuin esimerkiksi näppäimistön käytössä. Myös töiden kolmiulotteisuus stimuloi aivoja voimakkaasti. Aivot tarvitsevat palautumiseensa mielekästä, monenlaista tekemistä ja aivomme toimivat parhaiten vaihtelevissa olosuhteissa. – Käsillä tekeminen, silloin kun se on yksinkertaista ja automatisoitunutta niin, ettei käsityötä oikeastaan tarvitse koko ajan edes katsoa, VINKKI Talvi-iltoihin Käsityöt tekevät hyvää aivoille voi sopia oppimisen tehostajaksi joillekin henkilöille. Tämä saattaa johtua aivojen kielellisen järjestelmän ja käsien, erityisesti oikean käden, alueen läheisestä sijainnista toisiinsa nähden aivoissa. – Moni on huomannutkin, että esimerkiksi radion tiedeohjelmia tai syvällisiä keskusteluohjelmia on mukava kuunnella käsityötä tehden, Huotilainen sanoo. Neulomisen terveysvaikutuksia tutkinut opetusneuvos Eija Vähälä puolestaan toteaa, että käsin neulominen tekee hyvää aivoille. Neulominen ruokkii muun muassa kolmiulotteista ajattelua, luovaa ongelmanratkaisua ja parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä. Taustalla on se, että kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja. – Neulomisella on samanlaisia vaikutuksia aivoihin kuin esimerkiksi pianonsoitolla. Lisäksi mukana on esteettinen nautinto, kun pehmeät langat hyväilevät sormia ja luomisen ihanuus, kun voi sommitella värejä, Vähälä kuvaa. Neulomisesta on apua myös tupakkalakossa ja painonhallinnassa.
• Energiahoito Palvelemme sinua HANNU HYTTINEN Henkiparannus Selvätietotulkinta Kaukoparannus Reikikurssit CST Hieronnat Parannusmeditaatioillat Voimallista apua kaikkiin traumoihin ja vaivoihin! www.hannuhyttinenhealing.? 040-5261502 Palvelemme Sinua Palvelemme Sinua 83 ? CKS Energiahoidot lähija kaukohoitoina ? Kanavoin viestejä Henkimailmasta ? Selvännäkötulkinnat puhelimessa/lähi ? 12 Chakran Kristallihoito Ajanvaraukset ja maksutiedot: p. 044 9174856 Paula Keränen “Suuri tie valaistumiseen on helppo löytää. Vältä vain kaikkea vertailua ja valikoimista.” Joshu 1) Ota huomioon, että Suuri Rakkaus ja Suuret saavutukset sisältävät myös suuria riskejä. 2) Kun koet tappioita, älä menetä oppia, joka niihin sisältyi. 3) Seuraa elämässäsi aina kolmea tähteä: kunnioita itseäsi kunnioita toisia ota vastuu kaikista toimistasi 4) Muista, että joskus se, ettet saa mitä haluat, voikin olla suuri onnenpotku. 5) Opi kunnolla kahlitsevat säännöt silloin tiedät miten ne voidaan perusteellisesti rikkoa. 6) Älä anna pienen riidan turmella tärkeää ihmissuhdetta. 7) Kun huomaat tehneesi virheen, ota heti askel taaksepäin ja korjaa se. 8) Vietä joka päivä hetki aivan yksinäsi. 9) Avaa sylisi muutoksille, mutta älä anna arvojesi kadota. 10) Muista, että hiljaisuus on monesti paras vastaus. 11) Elä elämäsi hyvin ja kunnioittavasti. Kun sitten vanhempana muistelet sitä, voit silloin iloita siitä vielä toisenkin kerran. 12) Kotisi rakastava ilmapiiri on elämäsi perusta. 13) Kun joudut riitaan rakkaidesi kanssa, käsittele vain tämänhetkistä tilannetta. Älä vedä menneisyyttä esille. 14) Jaa tietämystäsi ja osaamistasi. Se tekee sinut kuolemattomaksi. 15) Ole ystävällinen ja hellä maalle. 16) Käy kerran vuodessa paikassa, jossa et ole koskaan ennen käynyt. 17) Muista, että paras ihmissuhde on se, jossa rakkautesi määrä toista kohtaan ylittää tarvitsevuutesi määrän. 18) Arvioi menestystäsi sillä, mistä kaikesta luovuit saadaksesi tavoittelemasi. 19) Antaudu rakkauteen ja ruoanlaittoon huimapäisen rohkeasti. Elämänohjeita Dalai Lamalta
• Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-13 843631-2001 Ilmoittautum iset Ilmoittautum iset 1.4. alkaen. 1.4. alkaen. Katso Katso www.ultra-le hti.com www.ultra-le hti.com