• Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2012 8,80 Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2012 www.slammer.fi
• RIDER: STEPHAN MAURER LOCATION: MT COOK, NZ PHOTO: CURTES Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
• SEBASTIAN NAUMANEN | SwITch froNTSIdE BlUNTSlIdE SwITch Up p h oTo : V I l l E l A h T I N E N www.uNIONFIVE.FI Union five Verkkokauppa puh. (+358)10 425 7306 ma-pe 8-16 verkkokauppa@unionfive.fi uNION FIVE KAMPPI Kampin keskus 5. krs. puh. 010 425 7360 tuukka@unionfive.fi uNION FIVE IDEAPARK Ideaparkinkatu 4 osasto: catwalk puh. 02 909 080 50 minna.niiranen@unionfive.fi
• SISÄLTÖ 22 32 62 SISÄLTÖ 10 12 15 16 18 22 32 34 40 42 PÄÄKIRJOITUS SEKALAISET VIIHDENURKKA PUUTERIJAHTIVINKIT VAKUUTUKSET OSKU SIIVONEN OBERWALD TAMOK TERO REVON KAMERALAUKKU PÄIVÄ ALASKASSA 16 34 18 52 SUOMI SPLITBOARD 54 VALMISMATKAT 60 LÄHIMAASTOT HALTUUN 62 AREENA 70 DUUNARIT: ARTO SARANIEMI 72 ANTON LINDFORS 78 THE IRRATIONALS 80 ANDY LOHNER 82 VIKAHITTI 80 42 72 Pihlajatie 28 00270 Helsinki Päätoimittaja Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) AD Jari Salo ( jari@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Tero Repo, Teemu Lahtinen, Rami Hanafi ja Jani Kärppä Avustajat Ville Lahtinen, Jenni Tuomisto, Jussi Oksanen, Keijo Leppälä, Miikka Hast, Petri Kovalainen, Tero Autio, Carlos Blanchard, Aadne Olsrud, Silvano Zeiter, Simo Vilhunen, Jaakko Posti, Tero Repo, Tuukka Tams, Teemu Heljo, Rami Vuorinen, Matti Ollila, Harri Tarvainen, Saku Knopp Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Mediamyynti Veikka Gustafsson puh. 050 505 8848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 48 , määräaikiainen (6 nroa) 50 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.00­16.00 puh. 044-7330022. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 2/2012 KANSI Kuva: Ahriel Povich, Laskija: Jani Sorasalmi, Paikka: Sveitsi "Tämä kuva otettiin pitkän päivän päätteeksi Sveitsin takamaastoissa, jonne Jani oli eksynyt Ero One porukan seurassa. Haikatessamme takaisin autolle mies kertoi olevansa todella fiiliksissä, että pääsee takaisin Suomeen kuvaamaan reilejä, koska kaduilla shottien saaminen on paljon helpompaa kuin putikassa. Bäkkäreillä kuvatessa joutuu elämään säiden armoilla mikä voi olla todella raastavaa, mutta tällaiset kuvat tekevät touhusta kaiken sen vaivan arvoista!" - Ahriel Povich 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• Kuvaaja: Teemu Heljo, Laskija: Niko Länsiö
• PÄÄKIRJOITUS 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Mitä mulle tulee vapaalaskusta mieleen? Nicolas Müllerin typerät hatut, Jeremy Jonesin puuduttavat videopartit sekä lumivyöryt. Minut on aika ankarasti kasvatettu aikuiseksi reilimaailman ja parkkilaskemisen parissa, ja idoleihini on kuulunut Craig Kellyjen ja Terje Haakonseneiden sijasta Joni Malmit ja Jussi Oksaset. En ole edes ikinä ymmärtänyt "Terje-hehkutusta". Nappulana petyin todella karvaasti kun ostin The Haakonsen Faktor -elokuvan. Ainoa asia mitä elokuvasta on muistoihini jäänyt, on Shaun Whiten snowskedeysklipit sekä äärettömän sekava ja taiteellinen meininki. Koko freeridetouhotuksessa on ollut kaikkein hankalinta siihen samaistumisen mahdottomuus. Tavallinen pienituloinen, ja ehkä jossain tapauksissa vanhempien lompakossa roikkuva nuori, ei kumminkaan lähde kovin helposti kohti vuoria puuteria metsästämään. Tämän seurauksena olen systemaattisesti kelannut vapaalaskupartit videoista ohi ja vältellyt Slammerin vapaalaskunumeroa viimeiseen asti. Alaskakin on mielessäni se pirullinen paikka mihin Grizzly Manin taru päättyi! Tämän numeron tekeminen on siis henkilökohtaisesti ollut raaka hyppy tuntemattomaan, ja kokonaiskuvaa on ollut todella vaikea hahmottaa matkan varrella. Unettomat yöt käsittämättömällä määrällä energiajuomia höystettynä on ollut tekemisen henki! Lähestymistapa valloittamattomille rinteille on tällä kertaa ollut vähän erilainen kuin aikaisempina vuosina. Tässä lehdessä turistifaija kiipeää Tamokin huipulle, komea aloitteleva Gore Tex -urheilija kertoo miten on uppoutunut splitboardingin maailmaan ja mukana on pientä tutkimustietoa sekä vakuutuksista että pakettimatkoista vuoristojen maailmaan. Ehkäpä voisi sanoa, että tämä numero on jopa hyödyllinen? Vähän niin kuin Mikrobitin Huvi & Hyöty CDROM, mutta paperille painettuna! Päähaastattelussa meillä on kenties kovimpiin suomalaisiin laskijoihin kautta historian lukeutuva Ode Siivonen. Miehellä on niin sairaita tarinoita ja kokemuksia jaettavana ettemme enää pystyneet sivuuttamaan niitä, joten valjastimme Miikka Hastin kaivamaan miehen Chamonixin poterostaan tietokoneen ääreen. CheckOutissa meillä onkin todellinen harvinaisuus: boardercross-laskija Anton Lindfors. Anton herätti toimituksen huomion viime SM-kisoissa romuttamalla täysin mieliimme rakennetut kuvitelmat siitä millaista kilpaurheilu on. Haastiksen jälkeen ainakin itse jäin haaveilemaan, että krossiratoja alkaisi taas näkymään rinteissä edes jonkin verran. Mikä olisi siistimpää keväällä kuin painella menemään (niin lujaa kuin uskaltaa eli aika hiljaa) alas rinnettä, moukaroiden samaan aikaan kavereita kylkeen! Tero Repo päätti lahjoittaa lehtemme nöyrille sivuille jutun, jossa seurataan päivää Alaskassa valokuvien parissa. Tavallaan tätä on masentava lukea, koska oma onnistumisprosenttini valokuvien suhteen on noin 3 kappaletta vuodessa. Tero otti niitä 10 sivulle 12 kappaletta. Mies myös esittelee kamerakalustoansa tarkemmin tiukan eroottisen latauksen omaavassa potretissaan... Tärkein asia mitä tätä numeroa tehdessä olen oppinut on, että vapaalasku ei tarkoita pelkästään sitä Himalajalta alas tulemista ilman jarruja. Käytännössä kaikki laskeminen mikä tapahtuu rinteen ulkopuolella on vapaalaskua! Tästä esimerkkinä lempiartikkelini koko lehdestä joka käsittelee Tuomo Ojalan ja kumppaneiden toimintaa lähimaastoissa. Miehet eivät suinkaan lennätä itseään helikoptereilla ylös ja tule hidastuskameroiden läpi alas, vaan kiipeilevät läheisille soramontuille tai muille potentiaalisille kukkuloille ja niin sanotusti luisuttelevat menemään. Todellista pioneerihenkeä! Tiukkaa dataa on tarjolla paljon, mutta toki sekaan mahtuu vähän kevyempiäkin juttuja. Omakohtaisesti suosittelen lukemisen aloittamista Viihdenurkan Samuli Edelman TOP3 -jutusta. Samppa rules! Kalle Tarkiainen Captain Penrod Ballantyne / Päätoimittaja LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 11
• LUMILAUTAILUN SM KISAT RUKALLA 22. 24.3.2012 Lumilautailun SM-titteleistä kilpaillaan Rukalla 22.-24.3.2012. Rukan loistopuitteet ja kolme tapahtumatäyteistä päivää kokoavat yhteen niin tulevaisuuden starat kuin tämän hetken suomalaiset huippulaskijat. Rukan aurinkoisessa keväässä viihtyvät niin kilpailijat kuin katsojatkin. Mukana jälleen seuraskaba sekä tietenkin yleismestarin titteli kaikissa sarjoissa! Naisten ja miesten yleismestareille napsahtaa reissut Barcelonaan kahdelle. Eli matka Seatin synnyinseuduille, jossa on yleensä aika hyvä meininki! Eli nyt hiomaan temppuja, voitelemaa lautaa ja varamaan majoitukset! trendien aallonharjalla ratsastavan laskumalliston. Oheisesta kuvasta selviää että Armanin kamppeilla on mm. mahdollista tehdä liki täydellisiä methodeja rinteessä kuin rinteessä. Malliston myötä myös ylimistöllä on viimein mahdollisuus "rileitata" nuorten rämäpäiden kanssa ja oletettavaa on että eritoten itänaapurin turisteilla tullaan tätä kamaa näkemään. Kenellä on ekana pokkaa hakea paikkaa Emporio Armanin tiimistä? Slammer jää nälkäisenä seuraamaan tilanteen kehittymistä. KLASSIKKOLUKEMISTA LASKUREISSUUN SHAUN WHITE SUPPLY JA MAAILMANLOPPU Vuosi 2012 on esihistoriallisten ennustusten mukaan siunattu maailmamme viimeiseksi vuodeksi ja tuhon ennusmerkit ovat jo ilmassa. Juuri kun kuvittelimme ettei Shaun White voi vajota alemmas synkkyyden suohon, on mies launchannut oman BMX-, scooter- ja skedemerkin, jonka tuotteita kävimme ihastelemassa ISPO-messuilla. Jared Diamond: Romahdus ­ Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä Maailmankaikkeuden epäinspiroivammasta kannesta huolimatta kyseessä on kiehtova teos tekijöistä, jotka ovat saaneet muinaiset sivilisaatiot tuhoutumaan. Jared Diamond käy kirjassa läpi Pääsiäissaarten kansojen tuhon, Inkakulttuurin romahduksen, Grönlannin viikinkien katoamisen sekä monien muiden aikoinaan kukoistaneiden kulttuurien tarinan. Semi-puuduttavan alun jälkeen kirja on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Muinaisten kansojen töppäilyistä voi vetää myös johtopäätöksiä mihin nykyinen ympäristön tuhoaminen tulee johtamaan. ISBN 952-5202-84-4 Aikataulu ja lajit TO 22.3. Boardercross (SBX) Vuosseli PE 23.3. Halfpipe (HP) ja paripujottelu (PSL) Vuosseli LA 24.3. Slopestyle (SS) Battery Park ja Parisuurpujottelu (PGS) Vuosseli SU 25.3. Varapäivä Kilpailusarjat - Minorit (-99 ja nuoremmat) tytöt ja pojat: HP, SS, PSL, SBX - Junior (-96 ja nuoremmat) tytöt ja pojat: HP, SS, PGS, PSL, SBX - Yleinen naiset ja miehet: HP, SS, PGS, PSL, SBX - HUOM. Kaikissa sarjoissa ja lajeissa käytettävä kypärää! - HUOM. Vain yhteen sarjaan voi osallistua! Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet osoitteesta www.fsa.fi! Scooterit varsinkin miellyttivät silmäämme suuresti! Erittäin jämäkästä raudasta rakennettu potkulauta on takuuvarma työkalu kokovartalokipsin hankkimiseen. Lisäksi näytät makealta pannuttaessasi! Jäämme innolla odottamaan milloin Shaun tuo firmansa valikoimaan myös kuuluisat seeprahousut, joilla hän laski maagisen 100 pisteen runin X Gameseissa! Pysy kartalla siitä mikä ei toivottavasti tule olemaan in: www.shaunwhitesupplyco.com ARMANI SNOW! Lumilautaileville riikinkukoille on luvassa hyvä kausi! Kaikkien suosikkifirma Emporio Armani tuo kaudelle -12 ökyhintaisiin kauppoihinsa tuliterän ja nykyajan 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• MACKAVERIN NIKSINURKKA Teksti ja kuva Jari Salo Nousukarvojen käyttö Nousukarvat eli skinit ovat takamaastojen skimbaajille tuttu juttu, mutta normaali-ihmisille hieman vieraampi asia. Nousukarvoja käytetään splitboardin pohjassa estämään taaksepäin luisumista ylämäkeen kiivettäessä. Kiinnityksessä pitää ottaa huomioon, että laudan pohja on puhdas lumesta ja kaikesta ylimääräisestä voiteesta. Kun skini painellaan kiinni laudan pohjaan, pitää olla tarkkana että siihen ei jää ryppyjä, joista lunta voisi päästä skinin ja laudan väliin. Jos väliin joutuu lunta, voi skini irrota hankalassa paikassa ja sitä voi olla vaikea saada tarttumaan uudelleen lautaan. Voidetta taas on varottava, koska skinien liimapintaan tarttuu pieninkin voidejäämä ja pidemmän päälle voide pilaa liimapinnan. Repussa kannattaa pitää mukana pientä kangasteippirullaa aka "lätkämailateippiä", jolla saa hätätilanteissa kiinnitettyä skinit laudan pohjaan tukevasti nousua varten jos liima sattuisi pettämään. Nousun aikana, ja erityisesti jyrkissä kohdissa, pitää pyrkiä saamaan koko skinin pinta lunta vasten, jotta "suksi" ei lipsu. Eli jyrkässä kohdassa kehon takapaino saa aikaan pitoa paremmin kuin luontevammalta tuntuva etunoja. Myöskin liukkaalla pinnalla sivuttain kuljettaessa pitoa saa lisää painamalla koko pohjan kiinni lumeen eikä liu'uttamalla pelkällä kantilla. Kun huipulla irrottaa skinejä laudasta kannattaa varoa lumen joutumista liimapintaan. Skinien säilyttämiseen ja kuljettamiseen on suositeltavaa käyttää liimapintojen välissä muoviverkkoa tai vastaavaa materiaalia, joka yleensä tulee skinien mukana. Silloin skinit eivät liimaannu liian tiukkaan yhteen. Laskupäivän päätteeksi on skinit hyvä kuivata kunnolla esimerkiksi ovenkarmin päällä. Märkä skini ei välttämättä tartu laudan pohjaan seuraavana päivänä. MacKaveri toivottaa hyviä skinnauksia! SEAT LUMIRAHASTO, ROUND 2! Anna hyvän kiertää, totesi ikilapsi Haley Joel Osment saman nimisessä elokuvassaan. Seat Lumirahasto on käytännössä Suomen vastine tälle nerokkaalle ajatukselle. Toisella kierroksella voittorahat menivät Hirvensalon parkin reilihankintoihin sekä Emma Laineen, Elli Pikkujämsän ja Henna Ikolan Burton European Openeiden matkakassaan. Metsästimme voittajat pihteihimme ja kaivoimme voittajien fiilikset esiin! Hirvensalon Parkin päivitys Topias Tyystjärvi ei jäänyt makaamaan laakereilleen huomatessaan Hirvensalon rinteiden reilitarpeen, vaan laittoi rohkeasti apurahahakemuksen liikenteeseen. Lopputuloksena miehelle ja keskukselle siunaantui kätevä budjetti uusiin hankintoihin. "Meillä on tällä hetkellä alustavat suunnitelmat hankinnoista käynnissä ja lähtökohtasesti vaikuttaa siltä, että tilataan ainakin muutama uusi reili" kertoo Topias. Aikatauluja ei uskalleta luvata vielä tarkemmin, mutta lopulliset päätökset pitäisi lyödä lukkoon hyvin pian! Lumirahaston tuen avulla Hirvensalon keskuksen jo valmiiksi lupaava laskijajoukko saa entistä paremman parkin missä treenata temput hanskaan! Matkarahasto Burton European Openeihin Suomen seuraavat naislaskemisen toivot Emma Laine, Henna Ikola ja Elli Pikkujämsä lähtevät Burton European Openeihin helmikuun loppupuolella ja tästä voi kiittää jälleen kerran Lumirahastoa. "Reissut, kausikortit, kisaaminen jne. maksavat oikeasti aika paljon, varsinkin jos suuntana on ulkomaat. Apuraha on kyllä tosi iso tuki meidän matkakassalle!" toteaa Emma Laine. Tyttöjen meiningistä päätellen on juuri oikea trio matkalla Laaxiin! "Kaiken jännityksen lomassa on kumminkin todella hienoa päästä paikalle. Lasketaan tyttöjen kanssa päiviä, että millon reissu starttaa! Päästään kumminkin laskemaan "vähän" isommille mestoille kuin ennen!" tiivistää Emma erittäin osuvasti fiilikset ennen porukan ensimmäistä suurempaa kisareissua. European Openit käydään 29.2-3.3 Laaxissa ja tapahtumien kulkua kannattaa seurata Slammerin netissä! Käy jättämässä oma ideasi Seat Lumirahastoon osoitteessa: facebook.com/seatfinland. Vain osallis. tumalla voit saada mahdollisuuden toteuttaa omat haaveesi! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13
• ILTAPOIKA NÄE MITÄ SNOUKKASTARAT NÄKEVÄT Mitähän se Oksasen Jussi on tänään tehnyt? Missäpäin maailmaa liikkuu Terje? Entä mitäpä kuuluu Heikille, Laurille tai Iikalle? iPhonen omistajat pääsevät tarkastamaan tällaiset faktat kuvablogista nimeltä Instagram. Ilmaisen applikaation idea on simppeli: ota kuva, häivytä puhelimen kameran huono optiikka näppärillä filttereillä ja muilla nopeilla säädöillä, lisää kuvateksti ja lokaatio, jaa kuva kavereille ja odottele kommentteja. Hienointa applikaatiossa kuitenkin on, että laajasta käyttäjäkunnasta löytyy lumilautailun isoja nimiä ja brändejä, jotka aktiivisesti kuvaavat tekemisiään. Seuraa esimerkikisi näitä: Jussi Oksanen, Lauri Heiskari, Eero Niemelä, Heikki Sorsa, Iikka Backström, Terje Haakonsen, DC Snowboards, Burton, Signal, Volcom, Nitro ja Capita. Ruusu-Klasu "Saisko luvan?" KIMPPAKYYTI KUNNIAAN Teksti Jari Salo, Kuva Kalle Tarkiainen Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Moneen suomalaiseen hiihtokeskukseen pääsee kätevästi bussilla. Kun julkista liikennettä ei ole tarjoilla, jää auto ainoaksi tavaksi päästä pelimestoille. Nyrkkisääntönä autoilun haittojen minimoimiseen on, että pakkaa auton täyteen kavereita. Silloin matkan päästöt jakautuvat matkustajien kesken. Jos kaikki ajavat mäkeen omilla autoillaan, jokainen tupruttaa autonsa päästöjen verran hiilidioksidia ilmoille. Jo yhden kaverin kyytiin ottaminen puolittaa päästöt matkustajaa kohden. Itse auton päästöthän eivät hirveästi muutu sen mukaan onko kyydissä useampia ihmisiä. Jos samalla autolla menee neljä ihmistä, se pienentää päästöjä jo neljäsosaan verrattuna siihen, että kaikki menisivät omilla autoilla. Sitäpaitsi yhdessä on hauskempi matkustaa ja spekuloida päivän suorituksia. Kaupungissa asuvan kannattaa yhdistää kimppakyytiin julkinen liikenne. Kaupunkiajosta syntyy eniten päästöjä ja jos kaverit voivat saapua julkisilla auton lähtöpaikalle, vähenevät päästöt kun kuskin ei tarvitse ajella ympäri kaupunkia poimimassa kavereita kyytiin. Jos alkaa hifistelemään, kannattaa vielä valita kaveripiirin vähäpäästöisin auto kulkuneuvoksi. Autoa pakatessa on syytä muistaa, että kattoboksi lisää polttoaineen kulutusta. Ekoteko olisi siis mahduttaa laudat auton sisään ja jättää boksi kotiin. Esimerkkejä Jussi Oksasen Instagramista: 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• TOP 3: SAMULI "SAMPPA" EDELMANN 3. Niisku Me ei todellakaan tiedetty Sampan historiasta Muumilaakson tarinoiden parissa. Mutta uskokaa tai älkää, Samuli Edelmann antoi äänensä Niiskulle jaksoissa 1-50. Onko maailmassa mitään mikä voisi langettaa Sampan polvilleen ja luovuttamaan mahdottoman tehtävän edessä? Ei! tsekata Spindriftin aikaisempi klassikko, The Legend of God's Gun (2009), joka on vielä tiukemmin spagetti western -tyylilajissa. 1. Mission Impossible: Edelmann Protocol Tom Cruisen odotettu spektaakkeli ei jätä ketään katsojaa kylmäksi. Siitä pitää huolen Sampan jäätävä suoritus pahamaineisena pahiksena nimeltä Wistrom, jonka erikoistaitoihin kuuluu mm. ydinaseiden laukaisukoodit, salamurhat, kuolleet silmät sekä suunnistus hiekkamyrskyissä. Sen sijaan, että Samuli olisi tyytynyt esittämään perinteistä eurooppalaista roistoa, on mies päättänyt muuttaa toimintagenreä olemalla ensimmäinen skandinaavinen ROBOTTIROISTO. Huikeaa kamaa ja ihokarvoja nostattavaa näyttelijätyötä! MUSIIKKI Earth The Bees Made Honey In The Lion's Skull (2008) Vuonna 1990 perustettu Earth on käynyt läpi useita miehistönvaihdoksia ja alkuperäisjäsenistä jäljellä on ainoastaan jännittävän hiusrajan omaava Dylan Carson. Dylan oli Nirvanan Kurt Cobainin hyvä ystävä ja osti pahamaineisen aseen, jolla Cobain myöhemmin roiskautti aivonsa seinälle. Earthin musiikki on äärimmäisen kaunista ja superhidasta instrumentaalitunnelmointia; yhtye onkin drone doom -musiikin pioneereja. Sunn O))) yhtye ( joka muuten livenä on aivan järjettömän kova!) on perustettu alunperin tribuuttina Earthille. Levyn hitauteen voi olla hieman hankala päästä sisään, mutta kun antautuu tämän äärettöman kauniin laahaavuuden maailmaan, ei sieltä ole paluuta. Kakka-Hätä 77 / Pertti Kurikan Nimipäivät Split 7" (2010) Aikamme kovinta punkkia punkin toisessa ainoassa oikeassa formaatissa ja vuoden 2011 puhutuimmat punkkarit. Huh. Kakkis pisti pillit pussiin jättäen jälkeensä pinon loistavia julkaisuja, mutta tämän hetken päräyttävimmältä punkbändiltä Pertti Kurikan Nimipäiviltä ei Päättäjä on pettäjä -C-kasetin lisäksi ole vielä muuta ilmaantunut. Jos joku haluaa tietää mitä on punk, niin tätä se on. "Mä vihaan eduskuntaa / mä vihaan tätä maailmaa" ­ voiko sitä paremmin sanoa? C-kasetti on muuten se toinen ainoa oikea formaatti. The Murder City Devils Empty Bottles Broken Hearts (1998) Spencer Moodyn räkäinen ääni sopii täydellisesti yhtyeen kosketinsoittimilla sävytettyyn garage rockiin. Tästä pitää jopa päätoimittaja Tarkiainen! Itse kävin taannoin katsomassa kyseistä bändiä loppuunmyydyllä keikalla San Franciscossa ja jouduin ostamaan ylihintaisen lipun katukauppiaalta (n. 2 metrinen ja 180 kiloinen ukkeli) iltahämärissä. Kun sain noin 1.5 x 2 cm kokoisen paperipalan eli "lipun" kauppiaalta kouraani, maailmani romahti ja uskoin tulleeni kusetetuksi. Lippu näytti lähinnä surkealle väärennökselle. Aloitin pienen väittelyn Ameriikan karpaasin kanssa ja hän suostui ystävällisesti lähtemään kanssani keikkapaikan ovelle varmistamaan sisäänpääsyni ja todistamaan, että ei ole huijannut minua. Lippu onneksi oli aito ja pääsin keikalle. Jos lippu olisi ollut väärennös, en olisi voinut mitään sen myyneelle lihakasalle. Korkeintaan olisin pillahtanut itkuun. Loistavan keikan jälkeen kävelin hyvissä fiiliksissä hotellille ja kruununa illalle näin poliisin tekemän aseellisen pidätyksen, jossa jengiläisiä otettiin kiinni näyttävin ottein ja laitettiin makaamaan kadulle käsiraudoissa. 2. Virsiä (2007), Virsiä 2 (2008) ja Maa on niin kaunis - Virsiä 3 (2009) Samuli Casimirin tuomitsee liian helposti toimintaroolien tulkiksi ja tätä väärinkäsitystä tasapainottaakseen mies päätti tehdä täydellisen musiikkiprojektin. Kyseessä on tietenkin rohkea ja menestyksekäs Virsi-levytrilogia. Kuka voisi ikinä unohtaa Edelmannin tulkinnan kappaleesta "Päivä vain ja hetki kerrallansa"? Täydellistä taustamusiikkia esimerkiksi ensitre eille! Spindrift Classic Soundtracks Vol. 1 (2011) Le ahenkistä musaa, joka taipuu spagetti western, Bollywood, sci-fi, exploitation ynnä muille sektoreille. Spindrift tarjoilee kuulijalle laadukasta Ennio Morricone -henkistä le asoundtracktunnelmaa. Bändi onkin tehnyt musaa muun muassa Tarantinolle ja muihin independent le atuotantoihin. Kannattaa myös Torche Songs for Singles (2010) Pitchfork.com sanoo näin: "There should be more bands like Torche". Ja se on totta. Torche on taidokkaasti soitettua metallia. On suorastaan ihme, että Torche ei ole niittänyt enempää mainetta suomalaisten metallipäiden joukossa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15
• PUUTERIJAHTIVINKIT AVAIMET ONNISTUNEESEEN PUUTERIJAHTIIN Teksti Jari Salo Laskija: Teem Tammilehto Kuvaaja: Ville Lahtinen Jos haluaa lomalla laskea varmimmin puuteria, ei kannata tehdä varausta majoituksille etukäteen, eikä ylipäätään päättää etukäteen mitään. Todennäköisimmällä varmuudella hyvää lunta löytyy kun ottaa lennot Zürichiin ja vuokraa sieltä auton. Tai liikkuu junilla, mikä onkin Sveitsin alueella superkätevää. Zürich on keskeisen sijaintinsa puolesta hyvä kohde, koska sieltä on kohtuullinen matka Itävallan, Sveitsin ja jopa Ranskan ja Italian mestoille. Muutamaa päivää ennen reissua kannattaa alkaa tutkimaan erilaisia sääpalveluja tulevien dumppien kannalta, jotta hahmottuu paremmin kuva minne kannattaisi suunnata. Sääpalveluja tuijottaessa kannattaa myös selvittää lumipohjien paksuus. Puoli metriä höyhenenkevyttä puuteria kivikon päällä on nimittäin lähinnä masentavaa ja lisäksi vaarallista. Sesongin ulkopuolella isot keskukset ovat varteenotettavia vaihtoehtoja jo korkeuseronsa puolesta. Huippusesonkeina kannattaa mukaan keskusvalikoimaan ottaa myös pienemmät paikat ja erityisesti perhekeskukset, joiden asiakkaat viihtyvät pääasiassa rinteessä ja sitä myöten puuterihaukoille löytyy varmimmin iskemätöntä lunta. Kun parhaan lumen alue on paikallistettu, voi majoitukset varata netistä etukäteen. Tai matkata paikan päälle ja säätää ne siellä. Ovelta ovelle ei tarvitse koskaan yösijaa käydä kyselemässä vaan paikallinen turisti-info tietää varaustilanteen ja ohjaa oikeaan paikkaan. Booking.com on myös mainio apulainen jos sattuisi tulemaan pelipaikalle turisti-infon mentyä jo kiinni. Sääspekulaatioon hyviä työkaluja löytyy netistä useita. Snow-forecast.com lienee yksi suurimmista laskijoille suunnatuista sääpalveluista. Itse olen kuitenkin joutunut useasti pettymään kyseisen palvelun täsmällisyyteen. Puuterinmetsästäjän ei kannatakaan koskaan luottaa vain yhteen lähteeseen, vaan käyttää eri sääpalveluita hyväkseen. Miikka Hastia lainatakseni "Käytössämme oli pääasiassa neljä sivustoa: Snow-forecast.com, Wetteronline.de, Yr.no ja Foreca.fi. Nyrkkisääntönä oli, että jos kolme sivustoa lupasi alueelle samaa keliä, niin silloin ennustus todennäköisesti toteutuisi." (Slammer 6/2011). Itse pidän luotettavimpana lähteenä maiden omia lumivyörysivustoja. Sveitsin slf.ch on omi- 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PUUTERIJAHTIVINKIT en kokemusteni mukaan paljon tarkempi kuin perinteiset sääpalvelut. Slf.ch:lla on myös omat lumentarkkailuasemat, joista näkee pohjien paksuuden. Saksankielen taidosta on hyötyä, vaikka myös englanniksi on saatavalla infoa. Slf. ch:n tiedot ovat myös saatavilla ilmaiseen White Risk -iPhone applikaatioon. Snow-forecast.com lienee yksi suurimmista laskijoille suunnatuista sääpalveluista. Itse olen kuitenkin joutunut useasti pettymään kyseisen palvelun täsmällisyyteen. Itävallan lumivyöryinfo on osoitteessa lawine.at. Sieltä ei löydy ihan Sveitsin veroista informaatiotulvaa, mutta vyörytilanne ja toteutuneet lumisateet löytyvät sieltäkin. Itävallassa kannattaa myös hyväksikäyttää joka-aamuista tv-lähetystä, jossa näkyy eri keskusten webcamit. Kaupan päälle pääsee nauttimaan lähetyksen tirolilaishenkisestä musiikista. Netissä olevien sääinfojen lisäksi kannattaa hiihtokeskuksista pyytää päivän lumivyöryraportti. Usein sen saa printtinä lippuluukulta tai se on jossain hissiaseman seinällä. Kyseisissä raporteissa on yleensä myös ennustetta lähipäivien säästä. Säitä tarkkaillessa kannattaa pitää mielessä myöskin, että viereisessä laaksossa voi samaan aikaan olla aivan eri sää ja lumen laatu. Etenkin korkeat vuoret ohjailevat ilmamassoja ja kehittävät erilaisen paikallissään linnuntietä lähekkäin oleville kohteille. Toisinaan dumppipaikalle päästyään lunta voi olla liikaakin. Jos lunta tulee hullut määrät saattaa vyöryvaara kasvaa liian korkeaksi. Silloin kannattaa tylysti suunnata muualle ja nauttia puuterista pienemmällä vyöryriskillä. Lumitilanne voi muuttua paremmaksi pienelläkin matkalla. Mikään puuteripäivä ei ole niin hyvä, että kannattaisi riskeerata oma tai kavereitten henki sen vuoksi. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17
• VAKUUTUKSET OFFAREILLE Kuvaaja: Keijo Leppälä VAKUUTUKSET OFFAREILLE Teksti Jenni Tuomisto Vähän matkan päässä avautuu puiden välistä valtava puuterikenttä. Japani ei ole pettänyt taaskaan ja Nisekon o arit tarjoilee parastaan. Kentälle päästäkseen pitää vetää jyrkkä traverse, josta tuuli on paikka paikoin puhaltanut lumet pois ja jään esiin. Matka etenee kunnes yhtäkkiä takakantti pettää alta ja lasku muuttuu kontrolloimattomaksi persmäeksi suoraan alaspäin. Vauhti pysähtyy kun eteen osuu puu. Varsinaista kipua ei tunnu, mutta heti tietää jotain katkenneen jalassa. Kaverit aloittaa pelastustoimet: joku lähtee hälyttämään skipatrolleja apuun, toinen kaivaa avaruushuopaa ja muuta lämmintä esiin, kannustavia sanoja toistellaan ja tunnelmaa pidetään yllä. Skipatrollien ahkiossa matka jatkuu sairaalaan, jossa katkenneita säärija pohjeluuta hoivataan 2 viikkoa ennen kuin lääkäri antaa luvan lentää kotiin. Suomessa käydään monta kuukautta lääkärikontrolleissa viikonparin välein, fysioterapiassa ja lymfahoidoissa. Ja homma saadaan lopullisesti taputeltua kasaan vasta kahden vuoden kuluttua kun sääreen nikkaroidut ruuvit ja ydinnaula poistetaan. Paljonko tämä takakantin lipsahdus maksoi? Paljon! Tarkalleen ottaen 28 451,20 euroa. Homma olisi helposti voinut olla vieläkin kalliimpaa jos evakuointia olisi jouduttu tekemään helikopterilla ja kotiin lennättäminen ambulanssilennolla. Tai jos olisi käynyt vieläkin pahemmin ja päädytty teholle. Tai vammauduttu pysyvästi. Tai... Tai... Tämän takia kaikki o aritouhuja harrastavat pitävät huolta, että oma matkavakuutus kattaa myös o arit. Eikö niin? Mikään suomalainen vakutuusyhtiöhän ei normaalissa matkavakuutuksessaan korvaa onnettomuuksia, jotka tapahtuvat rinteiden ulkopuolella vaan turvaa varten on pitänyt tehdä erikoisjärjestelyjä ennen onnettomuutta. Vapaalasku on luokiteltu samaan korkeimpaan riskiluokkaan moottoriurheilun, laitesukelluksen, vuorikiipeilyn, voimailun ja muiden actionlajien kanssa. Saadakseen itsensä vakuutettua lajin parissa pitää, vakuutusyhtiöstä riippuen, joko ostaa matkavakuutuksen laajennus tai erillinen urheiluvakuutus. Tai ostaa ulkomainen matkavakuutus, sillä kaikki suomalaiset vakuutusyhtiöt ei vakuuta o aritouhuja edes lisämaksusta. Tarkoituksena oli tehdä Kuningaskuluttaja-tyyppinen, tajunnan räjäyttävä vertailu vakutuusyhtiöiden välillä: mitä saa mistäkin ja mihin hintaan. Mutta eihän se niin mennyt. Eri yhtiöiden vakuutukset ehtoineen ovat niin eri sisältöisiä, ettei niiden ominaisuuksien vertailu keskenään toimi ollenkaan. Hinnatkin vaihtelevat sen mukaan ostaako vakuutuksen netistä, missä kaupoissa tai kerhoissa on jäsenenä ja mitä kaikkia muita vakuutuksia yhtiöstä ostaa. Poimimme lopulta tähän katsauksen tunnetuimpien vakutuusyhtiöiden jatkuvien matkavakuutusten tarjonnasta. Kaikkien suomalaisten vakuutusten hinta on listattu pelkällä matkustajavakuutuksella, ilman erillistä matkatavaravakuutusta. Jos kotivakuutus on kunnossa, on matkatavaravakuutus yleensä turha. Matkatavaravakuutushan kattaa maalliselle omaisuudelle tapahtuneet vahingot: lauta tulee kentällä hihnalle pienenä pilkkeenä, joku varastaa sen (lukosta huolimatta) rinneravintolasta tai lautapussi katoaa lopullisesti. Vahinko, jossa lentoyhtiö hukkaa kamat pariksi päiväksi otettiin mukaan katsaukseen, vaikka sekin korvataan kotivakuutuksesta, koska se on vahingoista yleisin. Ja kiusallisin kun kallisarvoisia laskupäiviä hassaantuu tavaroiden odotteluun. Ellei sitten korvaus odottelusta ole kohdallaan, jolloin mäkeen pääsee vuokrakamoilla vakuutusyhtiön tarjoamissa uusissa kalsareissa. Pohjola Pohjolassa tavallista matkavakuutusta pitää laajentaa määräaikaisella urheilulaajennuksella, jotta vapaalasku saadaan vakuutuksen piiriin. Laajennus tehdään matkakohtaisesti käymällä Pohjolan toimistossa ennen matkaa ja ostamalla 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• VAKUUTUKSET OFFAREILLE Paljonko tämä takakantin lipsahdus maksoi? Paljon! Tarkalleen ottaen 28 451,20 euroa. Homma olisi helposti voinut olla vieläkin kalliimpaa jos evakuointia olisi jouduttu tekemään helikopterilla ja kotiin lennättäminen ambulanssilennolla. Pulkassa: Jenni Tuomisto Kuvaaja: Keijo Leppälä Paikka: Niseko, Japani LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19
• VAKUUTUKSET OFFAREILLE vakuutus matkapäiville. Laajennuksen hinta riippuu matkan kohteesta ja pituudesta. Tapaturman sattuessa ei hoitokuluilla ole ylärajaa, mutta pysyvästä haitasta tai kuolemantapauksesta ei vakuutuksessa makseta erillistä korvausta. If Ifissä vapaalaskua pääsee harjoittamaan kun lisää matkavakuutuksen päälle turvan riskialttiille harrastukselle. Turva on jatkuva ja korvaa tapaturman hoitokulut ilman ylärajaa. Pysyvää haittaa tai tapaturmaista kuolemaa korvataan vain erillisellä lisämaksulla, joka on muutamia euroja korvaussummista riippuen. Lähivakuutus Lähivakuutuksessa o arivakuutuksen saa kun lisää matkustajavakuutukseen urheiluturvan. Sen edellytyksenä on kuitenkin kotivakuutus samassa yhtiössä. Urheiluturvan voi ottaa joko jatkuvaksi tai sitten matkakohtaisesti. Jatkuvan urheiluturvan etuna on, että se on voimassa myös kotimaassa. Mutta heikkoutena taas, että siinä tapaturmilla on hoitokulujen ylärajana 8 500 euroa, joka on kovin vähän. Matkakohtaisen urheiluturvan hinta määräytyy matkan pituuden mukaan. Se ostetaan soittamalla tai mailaamalle vakuutusyhtiöön matkan päivät ja maksamalla postitse saapuva lasku. Lasku on maksettava ennen vakuutuksen alkamispäivää. Tapiola Tapiola on oudolla huumorintajulla laittanut matkavakuutusesitteen kanteen kuvan rinteiden ulkopuolella karvaavasta suksijasta, mutta ensilehdellä sitten kerrotaan ettei kyseinen vakuutus korvaa o areita. Kun matkustajavakuutusta täydennetään urheiluvakuutuksella urheiluluokassa U4, tulee vapaalaskukin katetuksi. Hintava Urheiluvakuutus voidaan ottaa jatkuvaksi, jolloin se kattaa paljon muutakin kuin o arit. Esimerkiksi kisaaminen ja kaikki jumppaaminen kotimaan kamaralla onnistuu tällä vakuutuksella. Miinuksena on, että hoitokuluilla on katto, joka on suhteellisen matala, 17 000 euroa. Tapiolan Urheiluvakuutuksen voi ottaa myös matkan ajaksi niin monelle päivälle kun aikoo rinteiden ulkopuolella viihtyä. Tällöin hoitokuluille ei ole ylärajaa, mutta pysyvästä haitasta tai kuolemantapauksesta ei makseta korvausta. Matkakohtainen Urheiluvakuutus edellyttää yhtiön toimistolla käyntiä ennen matkaa. Turva Vakuutusyhtiö Turvassa jokainen o arimatka on vakuutettava erikseen matkustajavakuutuksen päälle. Eli kun o piste-laskua, tai o shore-laskua kuten vakuutusvirkailija sen sanoi, sisältävä matka on tiedossa, mennään käymään yhtiön toimistolla ja ostetaan kyseisille päiville laajennus. Erillisen vakuutuksen hinta riippuu matkan pituuden lisäksi kohteesta, Eurooppa on esimerkiksi halvempi kuin Yhdysvallat. Lisärajoitteena vakuutuksessa on, että laskun on tapahduttava alle 4000 metrissä. Turva on paketoinut vakuutuksensa siten, että matkustajavakuutuksen kyljessä tulee tapaturmavakuutus. IHI Tanskalainen IHI on helppo valinta. Vakuutus kattaa jokseenkinkin kaiken mitä maailmalla keksii tehdä. Afganistanin ja Irakin reissut pitää esimerkiksi raportoida ennen sota-alueelle matkustamista, mutta nekin katetaan. Tutkimusmatkat Antarktikalle ja Grönlantiin on kuitenkin rajattu ulos. Vakuutuksen etuna muihin verrattuna on, että hoitavan sairaalan saa valita itse. Suomalaiset vakutuukset ottavat itselleen oikeuden halutessaan siirtää potilas Suomeen tai halvempaan hoitolaitokseen. Huomioitavaa IHI:n vakuutuksessa kuitenkin on, että yhtiö on ulkomainen ja asiointi onnettomuuden sattuessa tapahtuu englanniksi. Suomalaiset vakuutusyhtiöt nimeävät ulkomailla hoidettavalle potilaalle lääkärin Suomesta, joka konsultoi hoitavaa lääkäriä ulkomailla, osallistuu hoitopäätöksiin, selittää toimenpiteita potilaalle ja muutenkin varmistaa, että potilas varmasti tietää missä mennään. IHI:kin nimittää oman lääkärin potilaalle toimistoltaan, mutta asiointi lääkärin kanssa tapahtuu englanniksi (tai varmaan tanskaakin saa puhua jos se sujuu). American Express Gold Card American Express Gold Cardin mukana tulee erittäin hyvä matkavakuutus, joka on voimassa aina kun matka on maksettu kortilla. Oikeastaan kaikki keksittävissä olevat epämukavuustekijät lennon viivästyksistä, varastettuun matkakassaan korvataan avokätisesti. Valitettavasti o arit on mukana vakuutuksessa vain kun lasku tapahtuu virallisen oppaan kanssa. Travel Guard Travel Guard mainostaa itseään markkinoiden edullisimmaksi matkavakuutukseksi ja hinta kieltämättä on huokea. Vakuutuksessa on mielenkiintoisia lisiä kuten korvaus suljetuista rinteistä (20-30e/vrk) ja perille pääsyn viivästyminen lumivyöryn takia (320e). Handicappina tässäkin vakuutuksessa on kuitenkin se, että o arit ovat mukana vain kun lasku tapahtuu virallisen oppaan kanssa. Ja tätäkin varten vakuutuksen perustaso on nostettava Hopea- tai Kultaluokkaan. Muuta huomioitavaa Fennian ja Trygin valikoimissa ei ole mitään vakuutuksia takamaastoihin. Seikkailulomailijoiden keskuudessa yleinen vakuuttaja, Gouda, tarjoaisi hyvät turvat evakuointeihin ja muihin, mutta jostain syystä vakuutus kattaa lumilautailuvahingot vain jos matkasta alle 50% on käytetty lajin harrastamiseen. Kun hyvä vakutuus on lopulta löytynyt, ei vieläkään voi hengähtää helpotuksesta. Vakuutusyhtiöt kun tuppaavat muuttamaan vakuutusehtojaan jatkuvalla tahdilla. Laskutuskauden aikana ei ehtoja voi muuttaa, mutta uuden laskun kanssa tulevat A4:t on syytä lukea tarkkaan. Niissä on mainittava mikäli vakuutuksen sisältö tai ehdot muuttuvat. Jos sieltä löytyy maininta o ariturvan muuttumisesta, pitää taas uudelleen harkita jatkaako saman yhtiön asiakkaana vai lähteekö hakemaan uutta "kaveria" takamaastoon. Kun hyvä vakutuus on lopulta löytynyt ei vieläkään voi hengähtää helpotuksesta. Vakuutusyhtiöt kun tuppaavat muuttamaan vakuutusehtojaan jatkuvalla tahdilla. Laskutuskauden aikana ei ehtoja voi muuttaa, mutta uuden laskun kanssa tulevat A4:t on syytä lukea tarkkaan. 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• VAKUUTUKSET OFFAREILLE Isomman vahingon sattuessa vakuutusyhtiöön kannattaa olla yhteyksissä pikimmiten. He antavat ohjeita miten toimia ja alkavat asioida suoraan hoitavan sairaalan kanssa. Tällöin ei itse tarvitse huolehtia laskuista ja paperihommista. Pienemmässä casessa, oman luottolimiitin puitteissa riittää, että kerää kaikki kuitit huolellisesti talteen ja tekee kotiin päästyään vahinkoilmoituksen. Varmuuden vuoksi voi tietysti soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä minkälaisen todistuksen vahingosta he vaativat. Paikan päällähän papereiden metsästys on aina helpompaa kuin jälkikäteen koti-Suomesta. Ei ole mitenkään ennen kuulumatonta, että vakuutusyhtö antaa korvauksesta kieltävän päätöksen. Tästä ei kuitenkaan pidä lannistua vaan valittaa päätöksestä ja laittaa mukaan vieläkin kattavamman selostuksen tapahtuneesta. Vakuutusehtoja lukemalla oppii vakuutusjargonin, jota virkailijat selvästikin ymmärtävät paremmin kuin maallikkokieltä ja todennäköisyys korvausvaateen läpimenoon kasvaa. Ja hei, kisaaminen on sitten ihan oma lukunsa. Siihen tarvitsee tyystin erilaiset vakuutukset eikä niihin otettu tässä jutussa mitään kantaa. Tämä katsaus koski siis vain omaksi ilokseen rinteiden ulkopuolella viihtyviä. OFFPISTE-LASKU MATKAN KESTO (MAX) 45 pv VIIVÄSTYNEET MATKATAVARAT 60 /vrk max 260 TAPATURMAN KORVAUSKATTO Ei ylärajaa HINTA / VUOSI IF Kyllä, kun mukana vakuutus riskialtiille harrastukselle Matkustajavakuutus 60,45 Vakuutus riskialttiille harrastukselle 238,50 Matkustajavakuutus 63,45 Urheiluvakuutus 560,11 / vuosi. Matkakohtaisesti esim. 48 / 1-4 laskupäivää 69 5-9 laskupäivää Matkustajavakuutus 34 Urheiluturva 250 / vuosi tai matkakohtaisesti esim. 36 / 5-9vrk, 50 / 10-16vrk Matkustajavakuutus 100,71 . Esimerkkejä urheilulaajennuksesta: 1vk Alpeilla 51 , 1 vk Yhdysvalloissa 102 Matkustajavakuutus 97,17 Esimerkkejä matkavakuutuksen laajennuksesta: 1 vk Euroopassa 46 1 vk Yhdysvalloissa 92 2 vk Euroopassa 68 153 (17-36 vuotiaille) 159 (37-59 vuotiaille) TAPIOLA Kyllä, kun mukana on Urheiluvakuutus 45 pv 100 / vrk, max 400 Jatkuvassa Urheiluvakuutuksessa 17 000 Matkakohtaisessa ei ylärajaa LÄHIVAKUUTUS Kyllä, kun mukana on Urheiluturva 90 pv 80 / vrk, max 400 Jatkuvassa 8 500 Matkakohtaisessa ei ylärajaa POHJOLA Kyllä, kun vakuutukseen tehdään määräaikainen urheilulaajennus Alle 4000 metrissä kyllä, kun kustakin matkasta maksetaan erillinen vakuutusmaksu 3 kk 85 / vrk, max 340 Ei ylärajaa TURVA 45 pv 100 / vrk, max 400 Ei ylärajaa IHI Kyllä 1 kk Kohtuulliset kustannukset, mutta ei urheiluvälineiden vuokraa Ei ylärajaa AMERICAN EXPRESS GOLD CARD Vain oppaan kanssa 120 pv Max 300 kun matkatavarat viipyneet 4h. Toiset max 300 kun matkatavarat viipyneet 48h Ei ylärajaa Kortin jäsenyysmaksu 170 TRAVEL GUARD Hopea- ja Kulta-tasossa oppaan kanssa 31 pv Max 300e (Hopeataso) Ei ylärajaa Hopea-tasolla 57,46 Eurooppaan, 84,78 koko maailmaan LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21
• OSKU SIIVONEN Haastattelu Miikka Hast, Ingressi Jarkko Henttonen Joskus kauan sitten, ennen internetiä, Sanoma Oyj:n Erikoislehdet-yksikkö julkaisi aikakauslehteä nimeltä Skimbaaja. Laskettelun, tenniksen ja purjelautailun erikoisjulkaisussa oli satunnaisesti tarinaa myös uudesta uljaasta urheilulajista, lumilautailusta. Kun laji kasvoi ja kehittyi, puski Skimbaaja vuonna 1994 pihalle erikoisnumeron, jonka tittelinä komeili Snowboard. Se oli ensimmäinen Suomessa julkaistu lumilautalehti. Lehden kannessa luki muun ohella "Suomi on kova" ja väitteen alle oli todisteeksi tiputeltu pitkä lista ajan parhaiden suomalaislaskijoiden nimiä. Yksi nimistä oli Osku Siivonen. Kyseisen julkaisun ilmestymisestä on kulunut jo melkein 20 vuotta, ja jotakuinkin jokainen listassa mainittu laskija on syystä tai toisesta joko lopettanut laskemisen kokonaan tai ainakin muuttunut aktiivilaskijasta passiiviksi. Paitsi Osku, joka on edelleen kova. Itse asiassa vuonna 2012 Ode on todella paljon kovempi kuin Snowboardin ilmestyessä. 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• OSKU SIIVONEN Kuvaaja: Petri Kovalainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23
• OSKU SIIVONEN Valmistelu ja suunnittelu: Valotetaanpa ensin kansalle, joka kaduilla vaeltaa, että kuka on Ode Siivonen. Nuoremmalle sukupolvelle nimi ei välttämättä ole niin tuttu, vaikka olet laskenut laudalla jo reilut parikymmentä vuotta. Niiden mielestä taas, jotka sinut ja tekemisesi tuntevat, olet laskemisen ja muiden lajiesi ykköskaartia. Olet kulkenut eri reittejä kuin kotimaiset lautakollegat, ja ne tiet ovat tuntemattomampia. Kartoitetaanpa niitä siis nyt: Kuka olet ja mistä tulet? Osku Siivonen, 36 vuotta, kotoisin ihan Lahdesta Koska ensikurvit laudalla? Mistä kaikki lähti liikkeelle? Laudalla laskemisen taisin aloittaa Messilässä joskus vuoden ­89 kieppeillä Hollolan skedejätkien ja Henttosen kanssa. Siihen aikaan tuli skedeiltyä myös ja monet kaverit aloittivat laskemaan samoihin aikoihin eli laudalla laskeminen tietty kiinnosti. Suksilla laskemisen aloitin kai neljävuotiaana. Eli nyt reippaat 32 vuotta laskemista. Missä olet nyt ja miksi? Nyt asustelen Chamonix'n laaksossa Ranskan Alpeilla, Mont Blancin massiivin juurella. Täällä on hienot vuoret laskemiseen ja kiipeilyyn sekä paljon kaikkea kiinnostavaa tekemistä. Lisäksi ilmapiiri on mukavan rento ja ympäriltä löytyy paljon sporttisia, luonnonläheisiä ja muutenkin samanhenkisiä ihmisiä. Veikö laskeminen mukanaan vuorille? Missä sait kipinän vapaalaskuun? Et ainakaan kotikonnuilla? Ainahan metsäreittien laskeminen on ollut ihan huippua niin Messilässä ja Tiirismaalla kuin Suomun ja Pyhän mettissä. Lapissa tuli pentuna pyörittyä vanhempien ja kaverien kanssa eikä sitä tietenkään aina malttanut rinteessä hangata eli offareita ollaan laskettu pennusta saakka. Ekan alppireissun tein Badgasteiniin, Itävaltaan Joni-serkun ja isän kanssa kai joskus 12-vuotiaana. Sieltä muistan, että rinteen vierestä löytyi tosi syvää lunta. Oli muistaakseni vaikeeta laskea, olin suksilla liikenteessä. Chamonixiin tulin ensimmäisen kerran 15-kesäisenä vuonna 1991 parin viikon reissulle Henttosen Juhan kanssa. Jarkko ja poitsut olivat viettämässä kautta ja me tultiin tsekkailemaan meininkiä. No meininki oli vissiin ihan hyvä, koska siitä pitäen olen palannut joka vuosi ja nyt viitisen vuotta ollaan asuttu perheen kanssa täällä ympärivuotisesti. Mikä vuorissa ja laskemisessa kiehtoi miestä lakeuksilta? Minkälaista laskemista harrastit silloin alkuaikoina? Vaikea kuvailla, että mikä vuorilla touhuamisessa kiehtoo... Isot alueet, paljon tilaa, erilaiset elementit, pehmeä lumi, päätöksenteko, herot edellä ja mulle kanssa vähäsen... Mutta ihan perinteistä offarilaskua me silloin harrastettiin, niinkuin nykyäänkin, ja pikkuhiljaa pidennettiin reissuja kauemmas takamaastoihin ja alettiin silmäilemään isompia ja jyrkempiä linjoja. Suomalaisille freestyle, kadut ja kisat ovat aina, tai vähintäänkin usein, olleet se reitti maailmalle. Onko sinulla paippikisakiertuetta takana tai muita bibejä kertynyt vuosien varrella? Vai siirryitkö suoraan vuorille? Tulihan niitä paippikisoja kierrettyä paljon sellasten miesten kanssa kun esim. Kuhlberg, Vanninen, Mäkinen, Ainonen, Hyväri, Lahtinen, Hinkkanen jne... Mut joo, eipä mulla ole sellaista touria takana kun noilla muilla. Mut kävin mä laskemassa pari kolme World Seriesin paippiskabaa ja jotain Nation's Cup -kisaa jossain KeskiEuroopassa ja Skandeissa. Samaan aikaan heiluin Jarkon ja kumppaneiden kanssa Chamonix'n limmässä ympäristössä? Opitko kokeilemalla vai oliko joku näyttämässä tietä? Pääasiallisesti opeteltiin kaveriporukassa ja ihan omin nokkinemme. Moni juttu tuli opeteltua kantapään kautta. Jarkko on meistä se vanhin ja valaistunein ja se aina opasti. Ollaan oltu välillä todella onnekkaita. Koetettiin kuunnella viisaampia, nuuskia tietoa ja olla avoimia informaatiolle, mutta ei se vuorista mitään tietämättömälle ja kieltä taitamattomalle nuorelle tasankopantterille aina ollut kovin helppoa. Tie puskista vuorille ei ollut noihin aikoihin todellakaan ihan yksinkertaista. Kaiken tiedon ja taidon sai ihan itse kerätä, ei ollut vastaavia systeemejä kuin nykyään. Miltä se tuntui? Onhan se aikamoista opettelua, säätöä ja satunnaisia synkkiä hetkiä, mutta kolikon kääntöpuolella on sitten kaikki se laskeminen ja hauskanpito. Hyvältä se tuntui ja tuntuu edelleen, kun sitä näin monen vuoden jälkeenkin jaksaa tehdä. Haikkaus ja lähestyminen: Ode haluaa laskea mäet vauhdilla, mielellään topista tonttiin turhia hidastelematta. Kaikki laskut pitäisi pyrkiä laskemaan täysillä ja tyylillä. Tähän vaaditaan laudan liikuttelun lisäksi paljon muutakin... Mitä ja minkälaista laskemista haluat nykyään harrastaa ja tavoitella? No ensisijaisesti pyydalaskua. Metsälasku hauskassa maastossa, droppeja, pillowlinjoja, spaineja, kuruja, bowleja ja muuta kivaa touhuttavaa - sellainen on ihan luksusta. Mutta se mistä haaveilen ja mitä mä kyttään, on isot, mieluiten yli kilometrin korkeat ja suhteellisen viettävät linjat hyvällä lumella ja hauskalla tai muuten esteettisellä maastolla. Ja niin, että kiipeää ne laskureitit ensin ite ylös. Se on mun mielestä paras tyyli; omin voimin ylös ja alas. Lisäksi siinä saa hyvät tiedot lumen määrästä ja laadusta sekä matkan varrelta löytyvistä jibautuksista ja hyppyjen koosta ja landingeistä. Silloin voi laskea huipulta laaksoon saakka pysähtymättä, sujuvasti ja lujaa; silleen mä tykkään laskea. Jääkö laskuista, joiden eteen näkee vaivaa, paremmat fiilikset ja muistot, kuin hissillä ylös alas sahaamisesta? Laskeminen on kavereiden kanssa hengailua luonnossa, hyvän lumen ja linjojen etsintää, onnistumista ja epäonnistumista, hauskanpitoa hangessa. Tykkään laskea hyvää ja korkkaamatonta lunta ja jos sitä löytyy hissiltä, niin hieno homma. Mutta jos ei löydy, niin sitten näen mieluummin vähän vaivaa omien jälkien eteen kuin lähden ruuhkaan pyörimään. Noi hissipyydapäivät on kivoja, mutta jotenkin ne kuitenkin tuppaa unohtumaan helpommin kun jotkut isot haikit ja linjat. Monesti kun haikkaa jonnekin niin tietää, että oma porukka on ainoana mestoilla eli saa olla rauhassa. Ja kyllä sen muistaa kun haikkaa Kuvaaja: Tatu Autio Paikka: EIgerin pohjoisseinä vuorilla opiskelemassa hakkuhommia ja pyydanlaskua. Tuolloin diggasin hulluna niin paipin laskemisesta kuin vuorilla laskemisestakin ja kävin rajua sisäistä taistelua, että minne suuntaan panostan. Rossignolilta oli tulossa pientä tukea ja meinasin yrittää sitä paippihommaa ihan kunnolla, mutta sitten loukkaannuin vuonna ­96 ja jouduin olemaan laskematta pari vuotta. Se sauma vähän kuivahti siinä välissä, mutta en usko, että mulla olisi ollut mitään himmeetä paippiuraa edessä muutenkaan. Trikit oli menossa tosi teknisiksi ja mä en osaa edes seiskoja. Toipuessa hoidin koulun loppuun, treenasin kiipeilyä ja reissasin edelleen Chamonixiin, mutta nyt kiipeilyn perässä. Noihin aikoihin aloin havahtumaan vuorilla harrastettavien lajien potentiaaliin, ja aloin ammattilaislaskemisen sijaan haaveilemaan vuoristo-oppaan ammatista. Kävin mä joskus vajaa kymmenen vuotta sitten pari kertaa Verbier Xtremessä ja jossain muissa vapaalaskukisoissa, mutta ei se siitä oikein ottanut tuulta purjeisiin. Miten opit asioita vuorista ja laskemisesta vil- 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• Kuvaaja: Rami Hanafi Paikka: Tamok OSKU SIIVONEN LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 85
• OSKU SIIVONEN 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• OSKU SIIVONEN "Saisi laskeminen olla turvallisempaa. Ei mua toi vaara mitenkään viehätä, mutta ikävä kyllä vuorilla ja jäätiköillä heiluminen ja toi laskeminen ylipäätään on aika hemmetin vaarallista eli jos sitä haluaa tehdä niin riski on pakko ottaa..." tuntikausia vyötärön syvyisessä lumessa jonkun parin minuutin laskun takia. Varsinkin jos se lasku on hyvä. Mieluisimpia laskukokemuksia on niin monia, että on vaikea päättää. Nixissä on joskus ihan holtittoman hyvää metsäpyydaa, että väkisinkin tulee mieleen pari sellaista päivää JJ:n, Martialin ja Jnon kanssa. Samaten kuin viime keväänä Lyngenissä Stora Fornestindenin (1300 metriä, 35°-45°, http://vimeo. com/23705186) länsiseinän ensilasku ihan överikeleissä Burnsin eli Niko Palon, Järvisen Jannen ja Myllysen Teemun kanssa. Sinulla on paljon ensilaskuja esim. PohjoisNorjassa. Onko ensilaskuilla jokin erityinen merkitys? Tuolla pohjoisessa on pilvin pimein hienoja mäkiä ja kun niitä haluaa laskea, niin väkisinkin se joskus saattaa olla ensilasku. Mutta mistä noista edes tietää. Siellä on niitä hiljaisia viikinkejä, jotka on voineet laskea meidän so called ensilaskut jo aikaa sitten. Mutta ei voi kieltää etteikö ensilaskuissa olisi oma viehätyksensä. Varsinkin jos mäestä tulee suosittu klassikko, kuten vaikka Salama ­kuru Lyngenissä, joka laskettiin Jarkon kanssa vuonna, oisko ollut, ­98 tai Öksehögget Tamokissa Aadne Olsrudin kanssa pari vuotta sitten. Sinulla ja Jarkolla on takana rohkea nuoruus vuorilla ja lumilaudalla? Nyt kun koulutettuna vuoristokauriina tiedät enemmän kaikesta niin olisiko osa jutuista jäänyt tekemättä silloin? No en tiedä, että olisiko jotain pitänyt jättää tekemättä, mutta ehkä ennemminkin niin, että monia juttuja olisi voinut tehdä toisin. Nopeammin, tehokkaammin ja turvallisemmin. Vaikka että köyttä olisi voinut käyttää jäätiköllä useammin, ei mennä jäisiin ja jyrkkiin mäkiin puutteellisessa varustuksella, olla menemättä jäätiköille myrskyssä, vahvistaa laskeutumisankkureita ja muuta vastaavaa. No joo, nyt kun miettii niin kyllä jotain noista ois voinut jättää tekemättäkin... Mutta kokemusten kirja on saanut reippaasti sivuja. Saisi laskeminen olla turvallisempaa. Ei mua toi vaara mitenkään viehätä, mutta ikävä kyllä vuorilla ja jäätiköillä heiluminen ja toi laskeminen ylipäätään on aika hemmetin vaarallista eli Kuvaaja: Carlos Blanchard Paikka: Tamok, Norja LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27
• OSKU SIIVONEN Kuvaaja: Petri Kovalainen Kuvaaja: Rami Hanafi 28 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• OSKU SIIVONEN jos sitä haluaa tehdä niin riski on pakko ottaa... Mutta tietenkin mitä turvallisempaa, sen parempi mun mielestä. Meheviä tarinoita siitä ajasta ja laskuista varmasti riittää. Kuuleman mukaan olet ainakin tippunut railoon ja kavunnut hakuilla ylös? Joo, tarinoita löytyy jos jonkinlaisesta koheltamisesta. Ollaan pelasteltu porukkaa railoista, yksi ihan just viime hetkellä ja itekin on railoon tiputtu pariin kertaan. On ihan ihme, että yhden putoamisen jäljiltä olen edes hengissä. Oltiin menossa Tour Rondelle jääkiipeilemään, testaamaan mun uusia hakkuja. Lumilaudalla ja lumikengillä liikenteessä jäätiköllä, köysi tietty repussa eikä joku niistä näkymättömistä lumisilloista tietenkään kestänyt. Putosin 15 metrin dropin jumalattoman syvän railon ainoalle lumisillalle. Jos ei ois säkällä osunut siihen, niin ei ois "Putosin 15 metrin dropin jumalattoman syvän railon ainoalle lumisillalle. Jos ei ois säkällä osunut siihen, niin ei ois meitsiä varmaan vieläkään löydetty." ammattilaislaskijan hommista. No karu totuus paljastui nopeasti ja tajusin, että sellaisella laskemisella kuin mistä mä tykkään, ei saada paljoa leipää pöytään eikä sitä lystiä kuitenkaan kestä eläkeikään saakka. Jotain muuta piti alkaa kehittämään ja aloin miettiä uudelleen oppaan ammattia. Hain SBO:hon eli Svensk Bergsguide Organisationin opaskursseille ja aloitin opiskelun vuonna 2007. Mistä päivä oppaana ( jos olet lumilaudalla tai talviolosuhteissa liikkeellä) koostuu? Kuinka suuri osa asiakkaista itseasiassa on lumilautailijoita? Lumilautailijoita on asiakkaista karkeasti arvioiden noin puolet. Aika paljon duunista on suunnittelua. Olosuhteet, sää ja tarvittava varustus pitää selvittää edellisenä iltana. Yleensä se hoituu netin ja kavereille soittelun avulla ja sitten pitää yrittää keksiä pari hyvää mestaa takataskuun Kuvaaja: Aadne Olsrud meitsiä varmaan vieläkään löydetty. No onneksi osui kerrankin. Ei käynyt ihme kyllä just mitään ja pääsin kokeilemaan uusia hakkuja. Sittemmin tullut käytettyä köyttä useammin... Loppujyrkkä nousu ja kiipeily toppiin: Odella on ollut erilainen uratie kuin kenelläkään suomalaisella ammattilaskijalla. Laskemisen lisäksi kaikki muukin vuorilla liikkuminen on kiehtonut ja se johti myös opaskoulutukseen, joka on varmasti monipuolisempi ja haastavampi, kuin voisi kuvitella. UIAMG-opas eli kansainvälisesti tunnustettu ja toimiluvan omaava vuoristokauris. Mistä ajatus lähti liikkeelle ja koska päätit pyrkiä oppaaksi? Jossain vaiheessa täällä Chamonix'ssa ollessani sain kuulla oppaan ammatista ja kiinnostuin jollakin tasolla, mutta haaveilin kuitenkin edelleen Tie ei ollut ilmeisesti helppo? Kerro vähän tiukoista osioista tai vaatimuksista? Pääsyvaatimukset on aika vaativat siinä mielessä, että kouluun pääsemiseksi vaaditaan paperien, todistusten ja erilaisten diplomien lisäksi myös melko kattava lista erilaista kiipeilyä, laskemista ja vuorilla liikkumista niin kesällä kuin talvella. Eli pelkästään pääsyvaatimuksiin pitää pistää ihan kunnolla aikaa ja vaivaa. Mutta toi opiskelu ja kokemuksen kerääminen on ollut hauskaa ja vapaaehtoista eli molempi parempi. Itse koulutus on perusteellista ja mun mielestä todella laadukasta. Vaikeata oli monesti sellaiset jutut, joihin ei aikaisemmin kavereiden kanssa tullut kiinnitettyä paljoakaan huomiota. Kuten vaikka hiihtovaelluksen suunnitelmien ja varasuunnitelmien tekeminen, aikataulutus eri reiteille, white-out navigation plan ja muut vastaavat jutut. seuraavaa laskupäivää varten. Suunniteltujen laskumestojen riskit ja bonukset olisi hyvä arvioida ja joku plan B, ja mieluusti myös C, olisi hyvä olla mietittynä valmiiksi jos esim. sää ei salli edellisen illan suuria suunnitelmia. Aamusta tavataan, tsekataan piipparit ja varusteet ja sitten mennään mäkeen. Jos on uusia asiakkaita niin taito- ja kuntotaso pitää selvittää ja muokata ohjelmaa tarvittaessa. Yleensä suomalaiset tietenkin väheksyy omia taitojaan ja kondistaan. Sitten lasketaan, haikataan, kiivetään, skinnataan tai mitä nyt ikinä ollaan tultu tekemään. Asiakkaat voivat pitkälti esittää toivomuksia mäkien ja ohjelman suhteen ja mä sitten koitan toteuttaa sen puitteissa, että mikä on turvallista tai mun mielestä järkevää. Tekniikat ja muut kikat määräytyy mestojen ja kelien mukaan. Tarkoitus on pitää asiakkaat turvassa ja ehjänä sekä paketti kasassa, etsiä hyvää lunta ja mukavaa laskua, pitää jengi tyytyväisenä ja viettää hauska laskupäivä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 29
• OSKU SIIVONEN Oppaana varmasti näkee kaikenlaista. Kuulin huhuja jostain tulipallosta kurussa? Se tulipallo oli tosiaan aika absurdi. Oltiin menossa asiakkaiden kanssa Mont Blancille ja siinä reitillä, ihan Gouterin majan alapuolella, on yksi pahamaineinen 700 metriä korkea ränni, josta putoilee usein kiviä ja joskus muuta roinaa jengin päälle. Ylitettiin se kuru ihan ok, mutta kun päästiin toista reunaa jonkin matkaa ylöspäin, niin yhtäkkiä kurua pitkin alaspäin syöksyi sellainen vajaa parimetrinen tulipallo, joka veti sähisevää tulipyrstöä perässään koko kurun mitan. Joutu hieraisemaan silmiä, että mitä ihmettä täällä tapahtuu... Sitten ylhäällä majalla arvoitus valkeni: terassin reunassa, siinä kurun yläpäässä oli rivi isoja kaasupulloja ja rivistä puuttui yksi, joka lienee pudonnut alas ja ottanut kipinää jostain kivestä. Kaikenlaista... Oppaan työ, varsinkin Chamonixissa, ei ole ihan turvallisimmasta päästä. Vuosittain kuolee myös oppaita ja sinun kollegoita. Onnettomuudet eivät varmasti useimmiten johdu virheistä vaan sattumista. Ajatteletko asiaa? Kyllä sitä tulee ajateltua aina silloin tällöin. Joka vuosi kuolee kavereita, kuka mihinkin ja kuka minkäkin takia. Ei auta kuin olla varovainen, välttää turhia riskejä, kunnioittaa elementtejä ja toivoa parasta. Vauhdin hurmaa. Strap in, drop in. Kun nousun aikana on vuodatettu hikeä, on aika ihailla maisemia hetki ja vetää henkeä. Valmistelut on tehty ja enää ei ole jäljellä kuin palkinto eli itse lasku. Siteet tiukalle ja nokka kohti alamäkeä. Laskemisen lisäksi harrastat paljon muutakin, jota kutsutaan extreemiksi kansan suussa. Muistan, kun helilaskupäivän jälkeen Tamokissa muut nauttivat jo after-oluista, niin lensit kopterilla vielä taivaaseen ja hyppäsit varjolla alas. Lisäksi kiipeilyä niin jäällä kuin kallioilla ja base-hyppyäkin. Monen sinut tuntevan mielestä olet vähintäänkin Suomen "extreemein" jätkä. Oletko adrenaliiniriippuvainen? En usko. Oon vaan löytänyt noi jutut mistä tykkään, enkä usko että adrenaliinilla on sen kanssa hirveesti tekemistä. Eikös adrenaliini ole se kun kädet tärisee ja on jotenkin ihan täpinöissä? Emmä siitä hulluna diggaa. Eikös se endorfiini ole parempi? Siitähän se hyvä fiilis tulee. Pitääkö tekemisessä ole se pieni, jos ei vaaran, niin ainakin jännitysmomentti? Ei aina tarvi olla jännää. Välillä leppoisakin on oikein mukavaa. Mutta jos moneen päivään ei Kuvaaja: Rami Hanafi 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• OSKU SIIVONEN pääse haastamaan itseään jossain haastavassa hommassa tai muuten vaan harrastamaan, treenaamaan ja päästämään höyryjä, niin alkaa tulla kärttyiseksi ja mieli harhailee. Tuntuu kun tuhlaisi aikaa joutavuuksiin ja että tärkeät asiat jää liian vähälle huomiolle. Toisaalta sitten jos saa jotain omasta mielestä hienoa aikaiseksi, niin sillä fiiliksellä voi itsekseen leijua pitkäänkin. Joskus se hyvä fiilis tulee vasta jälkeenpäin, koska esimerkiksi alppikiipeilytouhuissa saattaa olla kylmää, pelottavaa, vaarallista ja kaukana kotoa, ja tekee kovasti mieli olla jossain lämpimässä turvassa. Mitä kaikkea muuta harrastat? Lumilautailun lisäksi lasken suksilla, käyn hiihtovaelluksilla, kiipeilen kalliolla, jäällä ja vuorilla, hyppään laskuvarjolla koneesta ja kiveltä, joskus pyöräilen tai käyn melomassa, luen kirjoja, kattelen leffoja ja diggailen hyvää ruokaa ja kahvia. Olet kunnostautunut myös kiipeilyssä, mm. Eigerin pohjoisseinä on todella kova suoritus. Mitä pidät parhaimpana saavutuksena kiipeilyssä/basessa/laskemisessa? Mulla ei ole juurikaan kisameriittejä tai muuta vastaavaa, mutta just tuollaiset Eigerit ja vastaavat on niitä helmiä raskaan arjen keskellä. Ei niillä mun kiipeily- tai hyppyjutuilla maailmalla leijuta, ihan keskitason harrastamista ne on. Silti isot seinämät, kuten Eigerin pohjoisseinä Tatu Aution kanssa ja Grandes Jorasses Tatun ja Kelson kanssa ovat seinämiä, jotka olivat olleet omalla listalla jo pitkään ja hyvällä mielellä voikin jälkeenpäin miettiä niitä reissuja. Laskuvarjohypyssä ollaan porukalla veistetty Headdown muodostelmalentämisen Suomen ennätystä uuteen uskoon ja duunattiin me viime kesänä Pohjoismaiden ennätyskin. Mut vielä siistimpää kun noi enkat on se miten laskuvarjohyppääminen on auttanut lujaa laskemiseen. Kun laskiessa on vauhtia tarpeeksi niin lautaa voi ohjata ilmavirtaa vasten nojaamalla ja vakauttaa laskua kropalla ja käsillä samalla tavalla kuin taivaalla lentäessä. Mahtava fiilis, melkein kun puoliksi lentäisi. Ja vauhdit laskiessa tuntuu hitailta noihin skydive-vauhteihin verrattuna. Mitään kummempia laskumeriittejä mulla ei ole, hulluna vaan hienoja laskuja ja hyvässä seurassa. Paitsi ehkä Mount McKinleyn West Rib/Wickwire couloirin ensilasku Räsäsen Jukan kanssa. Se oli ihan iso lasku, kai maailman toiseksi korkein, 3800 metriä korkea ja lähtee reippaasta kuudesta kilsasta. Homma meni hyvin putkeen eli siihen voi olla tosi tyytyväinen. 4 tuntia top to bottom ja siitä yli puolet tuntematonta maastoa. Siellä tuli kiipeilijöitäkin vastaan, jotka väitti että ei siellä voi laskea. Tyylittelyä ja tasapainoilua: Alkujyrkän kuumotusten ja vauhdin hidastuessa on mukava tiirailla avautuvaa maastoa ja nautiskella lumesta. Aika painaa kummuista ja kannoista metodeita ja trikkejä, tasapainoilla ilmassa ja lumella. Vauhdin, korkeiden paikkojen ja vaarallisten tilanteiden jälkeen pitää palata aina maan pinnalle. Miten pääset alas adrenaliinihumalasta? Jos jotain kivaa on tapahtunut niin kyllä sillä hyvällä fiiliksellä voi herkutella niin kauan kun se kestää, ei sieltä ole kiire alas. Kyllä se väsymys voittaa ennemmin tai myöhemmin. Kuinka monta päivää aamukahvit ja päivän aviisi auringon paisteessa maistuu, ennen kuin on taas päästävä pois mukavuusalueelta? No pitkään ollaan täällä oltu ja asuttu, ja nyt tuntuu siltä että ollaan jatkossakin täällä, ainakin toistaiseksi. Ihan mukavasti viihdytään koko porukka vaikka Suomeen onkin välillä ikävä. Voisihan se olla kivaa asua siellä jossain pohjoisessa, Tamokissa tai Lyngenissä, ainakin osan aikaa vuodesta, kun siellä on niin hienoa luontoa ja kivaa tekemistä. Luulisin että voisin viihtyä hyvin myös jossain BC:ssä tai Alaskassa. Onko lasku-unelmia tai -paikkoja, minne pitäisi päästä? Kunnollisella helibudjetilla varustettuna olisi nastaa mennä jonnekin Kanadaan ja Alaskaan missä on kunnolla lunta ja isoja, siistejä linjoja. Pakistaniin tekisi mieli mennä seikkailemaan isommille vuorille, Baffin Islandsille pitäisi päästä laskemaan kuruja ja hyppäämään basea ja sitten olisi muutama hieno linja siellä täällä joita oon katellut vuosikausia ja odotellut että kaikki palaset on kohdallaan. Hyvä, että on unelmia, mutta ihan kaikenlainen lasku maistuu niin töissä kuin vapaalla. Onko vielä uusia lajeja tai juttuja mitä haluaisit kokeilla vai oletko jo löytänyt ne omat? Omat lajit on hyvin löydetty, mutta kyllä wingsuit proximity flyingia tekisi mieli opetella, samoin kuin speedridingia ja varjoliitoa. Tow-in bigwave surffausta pitää päästä kokeilemaan joskus. Sanoit joskus että lumilautailu on "lifetime deal". Meinaatko laskea ja viettää aikaa vuorilla niin kauan kuin jalat kantaa? Nää touhut on todellakin lifetime deal ja nyt tuntuu siltä, että jatkan vielä tovin jos vaan paikat kestää. Vielä ei kyllästytä yli kolmenkymmenen vuoden lumella liukumiset, mutta jos niin käy, niin sitten pitää varmaan lopettaa... Kiitokset: Kiitos perheelle tuesta, joustamisesta ja hyvästä mielestä! Kiitos kaikille ystäville! Kiitos Rossignol, Millet, Petzl, Dakine, Oakley, Vandernet Oy, Jari Laakso. Iso kiitos Mother Nature, www.cohkka.fi "Mitään kummempia laskumeriittejä mulla ei ole, hulluna vaan hienoja laskuja ja hyvässä seurassa. Paitsi ehkä Mount McKinleyn West Rib/Wickwire couloirin ensilasku Räsäsen Jukan kanssa. Se oli ihan iso lasku, kai maailman toiseksi korkein, 3800 metriä korkea ja lähtee reippaasta kuudesta kilsasta." Se riippuu kuinka raskas jakso liikuntaa on takana, mutta jos nyt ei ihan näännyksissä ole niin kyllä parin-kolmen päivän jälkeen alkaa olla vähän hankalaa. Miten perhe tasapainottaa vuorilla liikkumista? Kotona on avovaimo Satu ja tyttäret Sanni 6 v. ja Oona 3 v. Siis ihan normaalia arkea tää on: me ollaan duunissa ja likat koulussa, vapaapäivinä harrastetaan. Viikonloppuisin, jos mulla ei ole töitä, ja usein myös keskiviikkoisin, kun ei ole koulua, mä olen lasten kanssa ja lopunaikaa arkipäivinä touhuan omiani. Mitä mieltä perheesi on sinun seikkailuista? Satu laskee ja kiipee itekin ja myös tietää mikä on homman nimi. Varovaisuuteen kehotetaan kotoa käsin ja mä yritän parhaani. Likat haluaa monesti katella koneelta jotain videoklippejä ja sitten ne menee kuulemma isona vuorille ja tekemään millon mitäkin laskua tai lentohommia... Lapset kasvaa tähän meininkiin mukaan. Jos eivät ite kiinnostu, niin eivät kuitenkaan voi välttyä kulttuurilta. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, jää nähtäväksi. Loppukruisailu: Chamonix on nyt kotisi ja työpaikkasi. Tuntuuko se paikalta mihin olet aina halunnut ja haluat sielä myös asua jatkossakin? Kuvaaja: Petri Kovalainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31
• OBERWALD Oberwaldin väliasemalla ei ole ruuhkaa. Kuvaaja: Jari Salo OBERWALD ­ HYLÄTTY PARATIISI Teksti Jari Salo Tyypillisesti puuterihaukat pihtaavat hyviä laskumestojaan viimeiseen asti. Paikoista puhutaan summittaisesti alueen nimellä, eikä vahingossakaan anneta tarkkoja koordinaatteja parhaille areenoille. Pelko johtuu tietysti siitä, että muut ehtivät träkkäämään puuterit ennen kuin itse pääsee mestoille. Tällainen ilmiö onkin kiusallinen erityisesti hiihtokeskusten alueella. Tämänkin jutun olisi voinut kirjoittaa Gomsin laaksosta yleisellä tasolla, paljastamatta mestoja, mutta riskejä kaihtamattomana uskaltaudun paljastamaan parhaat pelimestat. Paikallisia tämä artikkeli varmasti tulee harmittamaan kun Suomesta Slammerin ilmestymisen jälkeen lähtee bussilasteittain splitboardaajia kohti Oberwaldia. Valaisin alueella Sveitsissä, tarkemmin Andermattiin johtavan junaradan varrella Furkatunnelin vieressä sijaitsee idyllinen Oberwaldin kylä. Uinuva tunnelma ja upeat satoja vuosia vanhat perinteiset puutalot houkuttelevat paikalle lähinnä murtomaahiihtäjiä, jotka suhaavat laaksoa kylästä toiseen. Oberwaldissa oli vielä muutava vuosi sitten neljän hissin kokoinen hiihtokeskus. Keskus kuitenkin lopetti toimintansa, koska sen olisi pitänyt tehdä mittavat uudistukset hisseihinsä. Keskuksen rinteet erottuvat edelleen vuoren seinää peittävästä metsästä avoimina väylinä. Oberwald sijaitsee mukavasti laakson perällä ja pohjoisseinällä, joten lumi säilyy hyvälaatuisena pitkään. Profiililtaan laskut vaihtelevat jyrkästä hyvin viettävään. Äärimiehille tai -naisille tämä hylätty Alppien helmi ei kuitenkaan tarjoa näyttäviä linjoja, eikä paikalle kannata vaivautua, jos pitää parhaana herkkuna Andermattin tai Chamonix'n klassikkolaskuja. Flättivalolla tai dumpin aikaan Oberwaldin suojaisat metsät antavat mukavasti kontrastia laskemiseen esimerkiksi puuttomaan Andermattiin verrattuna. Korkeuseroa "keskuksen" alueella kertyy 639 metriä ja entisen keskuksen toppi on 2206 metrissä. Jos pysyy vain keskuksen alueella, ei haikattavaa ole mitenkään mahdottomasti ja hyväkuntoinen ehtii hyvin päivän aikana tempaista Oberwald tarjoaa freestylepainotteiseen vapaalaskuun todella hyvät puitteet. Jyrkkä harvahko metsä, loputtomat pillowlinet ja olliemestat taatusti iskemättömillä alastuloilla ovat sen vahvuus. vaikka muutaman kierroksen. Tällistockin vuori toki jatkuu vielä keskuksen toppia korkeammalle aina 2875 metriin saakka ja hyvällä kelillä matkaa voi jatkaa ylöspäin oman maun mukaan. Itse kuitenkin suosittelen metsäisillä alueilla pysymistä ja hyppymestoihin sekä alueen tarjontaan tutustumista rauhassa. Yleensä lumi on kuitenkin parempaa metsässä kuin tuulelle ja auringolle alttiissa avomaastossa. Oberwald tarjoaa freestylepainotteiseen vapaalaskuun todella hyvät puitteet. Jyrkkä harvahko metsä, loputtomat pillowlinet ja olliemestat taatusti iskemättömillä alastuloilla ovat sen vahvuus. Toinen miellyttävä seikka on helppo navigointi vuorella. Nousu alkaa vanhan hissilinjan lähistöltä ­ vuorelle nousee lumikenkäilyreitti ja onpa ylhäällä olevassa rinneravintolassakin satunnaisesti vielä toimintaa lumikenkäilijöiden iloksi. Entisiä rinteitä voi hyvällä kelillä käyttää laskemiseen, mutta ruuhkaa ei niilläkään ole. Ainakaan allekirjoittaneen ollessa paikalla paikallisen spatial-experience.com -porukan kanssa, ei kyseisillä rinteillä näkynyt yhtään laskujälkeä ­ toki myös korkeahko vyöryvaara saattoi pitää satunnaiset laskijat loitolla avomaastosta. Mekin keskityimme metsään, josta löysimme paljon pikkukivaa hypittävää ja kuvattavaa. Laskun perusteella Oberwaldin metsä on paratiisi ja olisin mieluusti ottanut hissikyydin ylös uutta kierrosta varten. Helpolla ja minimaalisella haikkauksella näyttävää laskua saa, kun etsii vuoren juurelta murtsikkalatujen tekoon tarkoitetun lumikissan säilytyshallin ja kävelee siitä noin sata metriä eteenpäin. Edessä aukeaa jyrkän metsän välistä avoin linja täynnä pienehköjä pillowlinejä ja muuta pompittavaa. Jyrkkyytensä ansiosta lumivyöryt ovat mahdollisia myös metsässä ja ajankohtainen vyörytilanne kannattaakin katsoa ennen laskupäivää slf.ch-sivustolta. Paikalle pääsee kätevästi laaksoa halkovalla junalla, Oberwaldin asemalta on n. 20 minuutin kävely vuoren juurelle. Oberwaldin kylässä on joitain majoituspaikkoja ja junalla liikkuessa lyhyen matkan sisällä on useita pieniä ja idyllisiä kyliä joissa kaikissa on ainakin yksi hotelli. Lisää tietoa majoituksista saa osoitteesta obergoms.ch. 32 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• OBERWALD Oberwaldin tarjonta ei ole överin kokoista uholinjaa, vaan tarjolla on mukavaa ja luovaa laskemista. Laskija: Jari Salo Kuvaaja: Silvano Zeiter Kuvaaja: Silvano Zeiter Laskija: Reto Kestenholz Kuvaaja: Silvano Zeiter Kuvaaja: Jari Salo Laskija: Seb Bumann Kuvaaja: Silvano Zeiter LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 33
• TAMOK Norjalainen neitsytlasku Teksti Simo Vilhunen, Kuvat Jaakko Posti Laskukausihan on suomalaisessa lumilautakulttuurissa tapana aloittaa ikäryhmästä riippuen perinteisesti joko jäähallikurassa vääntyneen mellakka-aidan kera pelleillen taikka sitten Rukalla kolmen päivän skeneryyppäyksellä, johon sisältyy muodon vuoksi pyörähdys vesisateen pieksemällä tykkilumella. Toki voit sen sijaan myös ottaa flygärin vaikka lumivarmaan Kana- daan, mikäli satut olemaan nelikymppinen uraohjus tai Antti Autti. Mediaanilautailijan näkökulmasta vaihtoehdot vaikuttaisivat olevan vähissä, mutta annas olla ­ naapurimaassa kaikki on paremmin! Norjassa öljyä pulppuaa sieltä sun täältä, vedet kuhisevat omega kolmosta tihkuvaa turskaa eivätkä eurokriisiotsikotkaan vedä Torbjörnin mieltä matalaksi. Onkait siellä pari vuortakin, joiden päälle halukkaiden oli tarkoitus kiikkua pöllyävä puuteri mielessään Tamok Reel Ride -festareilla 9-11.12.2011. Tämä on tarina burnoutin äärellä heiluvan, kaljuuntuneen perheenisän ja hänen kahden tuuheahiuksisen ja energisen adoniskaverinsa seikkailusta vuonojen maassa kesken pimeimmän kaamoksen. 34 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• TAMOK Määränpäänä Tamokdalen Tamokdalen on saanut runsaan mediahuomionsa ansiosta monen silmissä aivan Jerusalem-statuksen. Ainakin tämä illuusio oli saanut valtaansa Slammerin uuden "valitun", fantasiamyönteisen lumilautajournalismin säihkyvää kilpeä hentoisilla käsillään kannattelevan albiinopäätoimittajan Karsta Porkinsin. Hänen käskystään vanhan ja kuluneen sotaratsu Vilhusen oli määrä lähteä selvittämään minkälaisen elämyksen voi tuo etäinen kolkka tarjota normaalijätkälle, jota kiinnostavat isommat mäet. Retkikuntamme lähtöasemana toimi hyvin aikaisin perjantaiaamuna Rovaniemi, josta siniharmaa ranskalaisvalmisteinen farmarimobiili sinkoutui urilleen kyydissään miehistö varusteineen. Aikaa tehtävälle oli kolme vuorokautta. Lumitilanne vaikutti hieman epävarmalta, mutta kyseessä olikin tutustumisreissu, ensipuraisu naapurimaan hyveisiin. Täten retkikuntamme oli jännittynein ja innostunein tunnelmin matkassa. Vapaalaskuväki on sosiokulttuurisesti ollut mielestäni hieman erillistä verrattuna omaan harrasteviiteryhmääni eli reilinhinuttajiin ja hyndäänjonottajiin. Mielessäni aprikoin katsottaisiinko minua nenänvartta pitkin ensikertalaisena, joka kuvittelee vuokravarustein lähtevän noin vain tsippailemaan ylös vuorta ilman kolmikerroskalvotakkia tai gps-paikanninta. Onneksi olin huijannut mukaan Meri-Lapin actionmanin, vapaalaskusuuntautuneen Jaakko Postin, joka oli ns. "pyörinyt mestoilla" jo useampina la. Nyt Kilpisjärvi jäi taakse ja lähes välittömästi rajapyykkien sivuttamisen jälkeen oli selvää, että tultiin maantieteellisestikin aivan erilaisen valtion alueelle. Valjun parituntisen päivän koitossa lähdimme Kilpparin ylängöltä laskeutumaan kohti Storfjordin vuonoa. Serpentiinimäisen tien laidoilta alkoi kohota yhä jyrkempää ja jylhempää rinnettä, ja viimeistään kun silmä tavoitti vuonon ja sen rannalta kohoavat Lyngenin niemimaan valkohuntuiset huiput, oli tunnelma to- Vapaalaskuväki on sosiokulttuurisesti ollut mielestäni hieman erillistä verrattuna omaan harrasteviiteryhmääni eli reilinhinuttajiin ja hyndäänjonottajiin. Mielessäni aprikoin katsottaisiinko minua nenänvartta pitkin ensikertalaisena, joka kuvittelee vuokravarustein lähtevän noin vain tsippailemaan ylös vuorta ilman kolmikerroskalvotakkia tai gps-paikanninta. kolmikkomme pysähtelemään tämän tästä kikkailemaan kameravälineistön kera. Ilma oli kohtuullisen leutoa ja merenpinnan tasossa lunta ei ollut käytännössä lainkaan. Meren läheisyys pitää ilmaston tyystin erilaisena kuin Suomen puolella - siitä kertoi jo rehevähköltä vaikuttava puusto verrattuna käsivarren erämaan kitukasvuiseen ylänköön ja paukkupakkasiin. Pohjois-Norjassa keli vaihtelee meren läheisyyden ansiosta tiuhaan. Meillä oli käynyt selkeästi huonompi tuuri kuin Jaakon porukalla viime vuonna samaan aikaan, jolloin metsät olivat täynnä pehmeää lähes vyötäröön saakka. Alkutalven lumettomuudesta huolimatta seudusta näki, että lumimassat asettavat täällä aivan erilaisia haasteita toiminnalle. Metsikköä oli kaatunut lumivyöryjen jäjiltä sieltä täältä oikein urakalla ja matkalla Tamokiin näimme paikan, jossa männävuosina eräs seinä oli vyörynyt tielle kolmimetriseksi kerrokseksi. Vyöryseinän ja tien väliin jäi mutkalle vääntyneen teräskaiteen lisäksi melkoinen jokilaakso. Vyöryssä lunta todella voi liikkua käsittämättömiä määriä, minkä oivalsi konkreettisesti katsellessaan jälkiä ympärillään. Pääsimme Tamokdaleniin "Husetille" kylätalolle, joka toimi tapahtuman majoituspaikkana. Keli alkoi samoihin aikoihin pimentyä ja mäessä olleet laskijat alkoivat valua pirtin lämpöön. Ensimmäisenä rinteestä ilmestyi parivaljakko Kotkan poikii. Kaverit olivat ajelleet Suomenlahden syleilystä Skodalla suoraan rinteeseen Jäämeren rannalle samoilla silmillä. Kundit todistivat, että talvina. Oppipoikana takapenkkiä hallitsi Mikko Halinen, joka puolestaan on jokseenkin tunnettu unelmavävy. Kontrastia siis löytyi tästä kolmen cowboyn kööristä. Norjanoviisit huumassa Matka taittui mukavasti vapaalaskuhommien filosofioita punnitessamme. Minä ja Mikko emme kumpikaan olleet ennen käyneet edes käsivarren Lapissa, joten elämyksiä koettiin kilometri kilometriltä Rellun keulan halkoessa kaamoshämärää vain ikkunasta ulos katselemal- della juhlava. Biggie Smalls kertoi stereoiden välityksellä haudan takaa miten ihmisiä ryöstetään kun samalla Mikon sekä minun sydämet olivat todella löytämässä, hetkellisesti ainakin, aivan uusia omistajia. Jaakko myhäili ratissa mairea "mitä-mä-jätkät-sanoin" -hymynkare kasvoillaan. Emme olleet fyysisesti niin kaukana kotoa, Rovaniemeltä käsin reilusti Helsinkiä lähempänä, mutta tämä oli todellakin aivan toisenlainen maailma. Ennen metrinkään laskemista pystyi jo sanomaan reissun kannattaneen. Vuonomaisemat pakottivat jylhyydellään saapuakseen Tamokiin, ei tarvitse kuin hypätä missä tahansa Suomen kolkassa autoon ja ennen pitkää löytää itsensä pelipaikoilta. Ensimmäisen illan pääpaino oli vapaamuotoisessa hengailussa sekä viime vuonna valmistuneen saunan koeponnistuksessa. Itse laakson hefe, Aadne Olsrud, oli suomalaisavusteisesti rakentanut sopivan askeettisen saunamökin ja rahdannut sen laakson pohjalla juoksevan puron varteen. Suomalaisena pitää saunomismahdollisuutta jokseenkin pakollisena kriteerinä majoituksen osalta. Minne ikinä suomalainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35
• TAMOK meneekin, rakentaa hän ensimmäiseksi saunan. Aadnen saunan terassilta oli huikeat näkymät kuunvalossa kylpeville huipuille. Isäntä ilmoitti lauteilla istuessamme pakolliseksi ruljanssiksi hänen puroon tekemässään avannossa pistäytymisen, minkä toki Mikon kanssa mieluusti kävimme läpi. Norjalainen saunakulttuuri tuli myös käytyä lyhyesti ja tyhjentävästi isännän toimesta läpi. "It´s shit", sellaista ei juuri ole. Aadne kuitenkin kertoi levittävänsä mieluusti hikistä ilosanomaa tuttavapiirissään ja saaneensa useita norskeja jo innostumaan löylyn ottamisesta. Huomista haikkipäivää petasin saunomisen yhteydessä useahkolla oluella, sillä täydessä terässä suorituksessa ei olisi yhtä paljon kaivattua haastetta. Raavaat randomiehet ja lumikenkäilijälössykkä Aamulla vekkari pärähti jo kuuden maissa, sillä useamman sata kilometriä napapiirin pohjoispuolella ei joulukuussa ole päivänvaloa tuhlattavaksi. Päivän laskuksi valikoitui Sjufellet eli härmäläisittäin "Seiska", joka on 1086 metriä merenpinnasta korkea mäentöppyrä. Jaakko selvensi logiikkaa, jonka mukaan tunturimaiset ja laakeat olivat fjellejä ja terävähuippuiset tindeneitä. Vierellä muutaman sata metriä korkeampi Blåbärtinden eli Mustikka olisi myöskin ollut hyvä vaihtoehto. Laskulle, ja samoin myös nousulle, korkeutta "Seiskalla" tulee noin 860 metriä ­ vajaa kaksi Yllästä tai yli viisitoista Talmaa päällekäin. Tamokissa laakson ympärillä on useita eri vaihtoehtoisia mäkiä ja laskureittejä. Seiska on yksi niistä perinteisimmistä ja siltä löytyisi sopivan leppoinen linja näin neitsytlaskua ajatellen. Jaakko myös aavisteli, että siellä saattaisi olla sopivaa lunta ylempänä hyväksi tiedetyllä laskulinjalla. Saavuimme Seiskan alapuoliselle parkkipaikalle vähän ennen kahdeksaa kohtuullisen pilkkopimeässä. Pojat laittelivat rastatukkaiselta poppamieheltä lainaamiani teleskooppisauvoja kondikseen samalla kuin kiinnitin lautaa reppuun. Jaakolla oli sukset nousun mahdollistavilla randositeillä nousukarvoineen, Mikolla splitboard ja itselläni lumikengät. Jousen viuhahdus kiroilun saattelemana on yleensä aina merkki asioiden sutjakkaasta sujumisesta. Kiertolukitusmekanismi oli lentänyt pihalle sauvoista. Uhmakkaasti totesin sauvojen jäävän nyt tähän, akkojen hommia. Todellinen karpaasi kiipeää vuorelle vaikka rapukävelyä lauta hampaissaan. Sauvoja tuli todellisuudessa ikävä heti kun saavuimme alaosan kiemurtelevalta polulta metsikköön. Pehmeää lunta oli muutama kymmenen senttiä ilman pohjia ja homma meni heti alussa lipsutteluksi ja laudan kolisteluksi risukkoon. Katselin poikien sulavaa etenemistä kahden pulkan ja palikan kanssa kelmeän otsalamppuni keilassa. Jukolauta, hammasta purren etiäpäin! Kaatuilin ja puhisin. Möyriskelin lumessa nelivedolla jyrkimmät pätkät suoraan. Kyllä minä tahdissa pysyn. "Et tarttis sauvoja lainaan", huik- kasi Jaakko. Paskanmarjat! Kyllä tämä hoituu! Hei miten pojat...olisi...pikku...eväsbreikki. Oltiin tultu metsikön ylälaitaan ja sydämen maksimisyke ei kohdallani ollut kaukana. Viereisellä Blåbärfjelletillä pari otsalamppua tuikki rinnettä ylöspäin. Aamu hämärsi. Hiki oli kuin eilisessä saunassa. Oli selvä, että minun pitäisi kohtuullistaa tahtiani. Taivuin ottamaan Jaakolta sauvat lainaksi. Helkkarin randokunkku. Vuorikauris. Pitikin ottaa vastaan suksijalta sauvat. Itsetuntoni purkautui pinkeästä lörpöksi. No ainakin avaan latua. Pari meidän jälkeemme lähtenyttä norskia oli tikannut jo höyryjunan lailla näkymättömiin. Lähdimme rinnettä nähden poikittain kulkemaan kohti pientä harjannetta, josta reitti kulkisi jälleen ylöspäin. Harjanteen päältä lumikengillä pääsi jo kulkemaan mukavasti loivaa rinnettä ylöspäin. Tässä vaiheessa luntakin alkoi olla enemmän ja laakso alkoi näkyä laajemmin. Perässä tuli isompi, kymmenpäinen porukka. Eräs norski hiihteli meidät kiinni ja vaihdoimme kuulumisia. Seiskalle riitti sinä päivänä tulijoita ja syykin selvisi jutellessamme yksinäisen kaverin kanssa; lumitilanne oli muuallakin heikko. Tamok oli ainoita alueita, jossa oli edes vähääkään lunta tarjolla. Jaakko kertoi, ettei muutamia vuosia takaperin Tamokin alueella liikkunut juuri muita kuin suomalaisia. Nyt norjalaisetkin näyttivät löytäneen tienoon. Tämä oli pitkälti aluetta alan julkisuudessa puffanneiden J.J. Henttosen ja laakson kunkun 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• TAMOK Aadnen ansiota. Heidän ponnistelujensa ansiosta laaksoon olisi tuleva myös hissilinja. Toistaiseksi jokainen metri oli ansaittava ruismoottorilla. Jätimme kaverin evästämään ja jatkoimme matkaa. Annoin sauvat takaisin, sillä lumikengillä oli helppo kävellä kantavan kerroksen päällä. Jonkin matkan päästä pidimme vielä yhden tauon, sillä minulla alkoi krampata reisissä. Sauvoista olisi todella ollut hyötyä. Teräsmies Jaakko luki ajatukseni ja antoi sauvat jälleen minulle sekä lähti painamaan ilman sauvoja edeltä muutaman meidän ohittaneen kovempivauhtisen menijän matkassa. Minä ja Mikko nousimme verkkaisempaa kyytiä. Itse pakon sanelemana ja Mikko taas minua kohtaan säälistä. Olin elänyt illuusiossa, että viisi vuotta sitten inttiaikaan kovaksi todettu kunto olisi säilynyt hyvin juopottelemalla ja minimikuntoilulla. Puuskutus palkitaan puuterilla Pääsimme huipulle jotakuinkin inhimillisessä ajassa ja voinnissa. Yhteensä nousuun oli kulunut kolme tuntia. Jaakko kertoi Aadnen kuulemma ehtivänsä kotioveltaan saman reissun ja takaisin kahteen tuntiin. Itsetuntoni muruset tärisevissä kourissani aloin tasailemaan hengitystä ja katselemaan maisemia täydellisen flättivalon vallitessa. Siinä puuskuttaessani, hiihti huipulle hymyssä suin kaksi sorjaa norjatarta ja heidän perässään taapersi taskukokoinen parishiltonmallin koira. Ne äsken mainitut muruset tarttuivat tuulen riepoteltaviksi ja egoni tyhjeni kuin puhkaistu pierutyyny. Silmänurkastani herahti kyynel. Kyynel johtui harjanteen tuulesta. Keli oli nyt täydellisen harmaa eikä ollut siis järkeä jäädä huipulle turhia fiilistelemään. Koirallakin tuntui olevan aika penteleen kylmä ulinasta ja tärinästä päätellen. Äkkiä repusta lämmintä päälle laskua Kiertolukitusmekanismi oli lentänyt pihalle sauvoista. Uhmakkaasti totesin sauvojen jäävän nyt tähän, akkojen hommia. Todellinen karpaasi kiipeää vuorelle vaikka rapukävelyä lauta hampaissaan. varten, pari hätäistä valokuvaa ja vehkeiden viritys laskua varten. Jalat olivat sen verran hyytelöä, ettei laskemista juuri huippunautinnolliseksi voinut sanoa. Alas tultiin. Pitkä lasku, helppo, ihan mukava. Tunnepuolisesti oli messevää ajatella, että nämä olivat ensikurvit tälle kaudelle ­ puitteet olivat nimittäin kohdallaan. Rinteen alaosa metsiköstä lähtien oli lähinnä laudan säästelyä, toivoen ettei mikään äkkinäinen kannonnokka myöskään mielellään sukella perssilmään tai silmäkuoppaan, pohjia kun ei juuri ollut. Yläosassa en ollut osunut ainoaankaan kiveen. Siellä lumi oli hyvää. Harmaa keli ja hapottavat jalat pitivät kuitenkin menohalut maltillisina. Alkukautta kutsutaan Norjassa "shark seasoniksi", sillä hainevämäiset kivet vaanivat pakkaslumen alla malttamatonta puuterisurffaajaa. Autolle päästyämme mielessä oli toki ensimmäiseksi kylmä köösä. Yksi tärkeä pointti laskemisessa on itsensä voittaminen, vapaalaskussa uskon sen olevan esimerkiksi jonkun tietyn tavoitteena olleen mäen huiputtaminen ja onnistunut lasku. Koin saavuttaneeni tavoitteeni. Kiipeä mäki, laske, fiilistele ­ resepti on lyhykäisyydessään toimiva. Muukin porukka Husetilla tuntui olevan samalla aaltopituudella. Toiset olivat käyneet ehkä eri mäen, toiset vain lumikenkäilemässä. Kaikki olivat nauttineet olostaan Tamokissa arjen tuolla puolen. Vaikka olinkin ollut skeptinen vapaalaskuporukan sosiaalisen ilmapiirin sopivuudesta itselleni, täytyi todeta ettei meininki ollut lainkaan hullumpaa. Kyseessä on kuitenkin pienen piirin peijaiset ­ muutama kymmenen ihmistä häviää laakson mäkiin että heilahtaa. Kenenkään laskut eivät ole tässä mittakaavassa toisilta pois ja jokainen ansaitsee itse reisilihaksillaan käännöksensä ja droppinsa. Jaakko sanoi häntä viehättävän haikkaushommissa puuteristressin poissaolo. Ei tarvitse hermoilla siitä, onko ensimmäisenä hisseillä ja joko pelipaikat on puikattu puhki. Takuulla löytyy puhdasta pintaa pulkalle piirrettäväksi. Illalla lähdimme vielä katselemaan elokuva- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 37
• TAMOK Alkukautta kutsutaan Norjassa "shark seasoniksi", sillä hainevämäiset kivet vaanivat pakkaslumen alla malttamatonta puuterisurffaajaa. 38 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• TAMOK näytöstä läheiseen Överbygdin kylään. Konseptina leffanäytös sopi haikkauspäivän jälkeiseen iltaan osana tapahtumaa aivan passelisti. Erityinen fiiliksennostattaja oli norjalainen suksileffa "Being There". Elokuva esitteli Norjan laskulokaatioita ja nykyhetken skimbausta upealla tavalla. Henkeäsalpaavan upeat maisemat aiheuttivat ainakin meikäläisessä lievähkön kotimaakrapulan. Elokuvan toiminnalla oli melkoinen kontrasti edeltäneeseen Finnsurf-dokumenttiin, joka toi esille suomisurffausta ilmiönä. Enpä juuri vastenmielisemmän näköistä touhua keksi, kuin itämeren syysmyrskyssä jääpuikko otsalla rakkolevän seassa pulikoinnin. Norjan poikien tuotoksessa taasen enkelkuorot hoilasivat kundien kyntäessä vatsaa myöten phyyderissä alas vuononkylkeä. Eipä tarttis meikäpojan kahdesti noiden välillä miettiä. Näytöksen jälkeen Husetilla vielä yksi köösä kitusiin ja kerrossänkyyn kylkiasentoa tapailemaan. Tromssan turistiturnee Edellisiltana olimme tehneet periaatepäätöksen Tromssan turistikierroksesta, mikäli sää olisi ankea. Meillä oli toki ajatuksena laskea myös sunnuntaina, mutta suuri osa noususta oli totuuden nimessä turhahkoa, sillä mäen alaosan laskeminen ei tällä lumimäärällä ollut oikein mielekästä. Keli oli jälleen pilvinen, joten suuntasimme "Pohjolan Pariisinakin" tunnettuun 70 000 asukkaan Tromssaan. Matkalla silmät pyrkivät ahmimaan kaiken nähtävissä olevan. Jaakko näytti sieltä täältä laskuja, jotka hän tai joku tuttu oli käynyt toteuttamassa. Potentiaalista maastoa riitti loputtomiin. Tromssa oli nätti kaupunki, joka kannattaa sinne päin maailmaa eksyttäessä käydä vilkaisemassa. Mikään shoppailuparatiisi se ei ole, siitä pitää huolen hintataso. Esimerkiksi pakollisessa pyhiinvaelluskohteessa, maailman pohjoisimmassa Burger Kingissä ateria maksoi 15 . Kaupunkimiljöö oli kaunista ja avoin valtameri tuoksui. Spottisilmä myös havaitsi kaupungissa urbaanin laskemisen potentiaalia. En tiedä onko kaupungissa paljonkaan kuvattu lumilautailua, mutta uskon sieltä löytyvän paljonkin spotteja. Kaupungin kyljessä nököttää myös laskettelukeskus. Meidän täytyi jättää vierailumme vain kolmipäiväiseksi ja kiiruhtaa kohti kotia, sillä arkielämän velvoitteet kutsuivat. Tamok oli varsin sopiva kohde pidennetylle viikonlopulle Rovaniemeltä käsin. Eräs kokeneempi kaiffari, joka oli kysellyt Husetilla mistä asti olemme tulleet, oli tokaissut Rovaniemen kuultuaan "no sieltähän on tehty päiväreissujakin". Yhteenvetona kokemus oli jo pidempään rinteiden ulkopuolella laskeneelle, mutta vain vähäistä vapaalaskukokemusta omaavalle, hieno ja sytytti kirkkaan kipinän kytemään arjen riivaaman sielun syvyyksiin. Tamokin alueella on laskuja tarjolla eri vaikeustasoille. Vuorella kuitenkin maltti on aina pakollinen vakiovaruste. Kirjoittaja suosittelee vapaalaskusta kiinnostu- neiden harjoittelevan ennen isompiin mäkiin siirtymistä pehmeässä laskemista rinnealueiden liepeillä ja pienissä mäissä sekä osallistumista lumiturvallisuus- ja vapaalaskukoulutuksiin tai tapahtumiin. Hyvä esimerkki sopivasta tapahtumasta on Freeride Bootcampit, jotka järjestetään maaliskuun alkupuolella Ylläksellä ja Pallaksella, www.frbc.fi. TAMOK: Etäisyydet tietä pitkin: Helsinki 1290 km, Rovaniemi 520 km, Kilpisjärvi 100 km, Tromssa 95 km Lähin lentokenttä: Tromssa Lähin kauppa: Øverbygd 23 km Majoittuminen: Alueella vuokrattavana taloja käyttöön, kyselyt Aadnelta (olsrud.adventure@ gmail.com) tai Tamok Friends -facebookryhmästä. Tapahtumien aikaan myös Huset käytössä. Matkailuauto tai keväämmällä telttakin tulee myös kysymykseen. Ruoka: Taloudellisinta tuoda Suomesta ja valmistaa itse. Laskeminen: Parhaat kelit yleensä maalishuhtikuussa, kausi kestää vuodesta riippuen marraskuun puolivälistä toukokuun loppuun. Lisätietoja: Tamok Friends -facebook-ryhmää seuraamalla ja kyselemällä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39
• KAMERAREPPU KAMERAREPPU BURTON AK KAMERA CANON EOS 5D MARK2 CANON EF 70-200MM 2.8 CANON EF 24-70MM 2.8 CANON EF 14MM 2.8 CANON TILT SHIFT 45MM 2.8 CANON EF 300MM 4.0 CANON EXTENDER 1.4X LELUT TÖRMÄLLÄ Teksti & kuvat Tero Repo Näpit jäässä, tunto pois varpaista ja nenän pää valkoisena. Ollaan vuorilla, jossa tuuli nakkaa lunta kameran sensoriin vaihtaessani linssiä kameraan. Tekisi mieli mennä autoon lämmittelemään, mutta lähin kiesi on alhaalla laaksossa yli kymmenen kilometrin päässä. Vedän teltan vetskarin kiinni ja painun makuupussiini. Usein kuulen kuvaajien valittavan kylmyyttä ja sitä kuinka rankkaa reilien kuvaaminen aamun pikkutunneille on. Ottaahan se varmasti pannuun kun salamat lyövät tyhjää ja radiolähettimet kenkkuilevat pakkasessa. Onneksi viereisessä Hesburgerissa on lämmin ja nettikin toimii. Mikäpä mukavampaa kuin mega meal sessareiden jälkeen ja lämmin kuppi kahvia. Toisaalla samaan aikaan kuvaaja yrittää pitää itseään lämpimänä makuupussissa tuulen riepotellessa telttaa. Ainoa tavoite on saada muutama tunti unta kalloon ennen kuin olisi taas aika vetää jäätyneet laskukengät jalkaan ja lähteä otsalampun kanssa sohimaan kohti leirin edessä kohoavaa kurua. Kenties hullun hommaa, mutta omalla tavalla palkitsevaa. Kun leirielämän voi toteuttaa omilla säännöillä ilman, että sotilasmestari Makkonen karjuu vieressä, voi touhusta myös nauttia. Oikeista varusteista on myös hyötyä vuorilla. S.A. int -nimisen firman ryijyillä ei oikeastaan voi nauttia muusta kuin sotilaskodin munkista. Itselläni on edelleen traumat alokasleiristä Santahaminan pusikoissa tammikuussa 1998. Sittemmin olen uskaltautunut telttailemaan niin Alaskassa kuin Kanadassakin talvisaikaan. Muutaman kerran on jopa ollut hauskaa eikä poteroita ole tarvinnut kaivaa. Kun Salminen tai Wrightin Andy päräyttää urbaaneille sessareille, on autossa tavaraa enempi kuin Siwan takahuoneessa palautuspulloja. Lumilautakuvaus on edennyt asteelle, jossa salamoita ja akkuja käytetään studiokuvauksen malliin. Vuorilla liikuttaessa patterit ja lamput on pakko jättää kotosalle ja pakata kamerareppuun ainoastaan ne elintärkeät vermeet, joilla tallentaa puuterikäännökset ja isot linjat. Reppuun on myös mahduttava muutakin kuin kamerakalustoa, kuten jäärautaa sun muuta välinettä auttamaan vaikeissa olosuhteissa liikkumista. Kaikki roina on kannettava omalla kyttyräselällä, joten on hyvä miettiä kahdesti onko 15 millisellä kalansilmällä käyttöä vuorenseinällä tai onko monen kilon zoomilla käyttöä muualla kuin verkon painona. Omassa repussani kulkee mukana Canonin EOS 5D Mark 2 kamera, johon löytyy 14mm, 24-70mm, 70-200mm ja 300mm putket sekä 1.4X Extender. Mikäli olosuhteet antavat periksi, raahaan mukaani myös Elinchrom Quadra 400w -salaman radiolähettimillä. Vaikka olenkin tavallinen vellihousu Mellunmäestä, on repussa usein myös jääraudat, skinit ja hakku helpottamaan vaikeissa paikoissa rämpimistä. Laskemisen ilosta ei voi kuin haikailla kamerarepun kanssa laskiessa. Selkä kyyryssä mennään ja töyssyt kolahtelevat pernassa asti. Duunit hoidetaan ensin ja omalla ajalla lasketaan suu virneessä. ELINCHROM QUADRA SALAMA & POCKET WIZARD LÄHETTIMET VALJAAT, JÄÄRUUVI & SLINGEJÄ 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• KAMERAREPPU THE NORTH FACE GONZO TAKKI PETZL CHARLET HAKKU APPLE MACBOOK PRO 15 SMITH GOGGLET PETZL JÄÄRAUDAT ARVA LUMIVYÖRY PIIPPERI DAKINE HANSKAT THE NORTH FACE MONTE CARGO HOUSUT ORTOVOX LUMIVYÖRYLAPIO & SONDI LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 41
• PÄIVÄ ALASKASSA 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PÄIVÄ ALASKASSA Teksti ja kuvat Tero Repo Ensimmäisen kerran Alaskassa laskettiin kopterin avustuksella jo 1960-luvulla. Nykyaikaista helilaskettelua alettiin markkinoida vasta 80-luvulla. Paikkana oli öljykaupunkinakin tunnettu Valdez, jossa pidettiin myös ensimmäiset extreme-laskun maailmanmestaruuskisat. Nykyään Alaskassa on kymmeniä helioperaattoreita, joista tunnetuimmat lienevät Valdezin ja Hainesin alueilla. Slammer kävi katsastamassa filmiryhmien suosiossa olevan Hainesin viime huhtikuussa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43
• PÄIVÄ ALASKASSA 06.00 Yöpöytä värisee ja Dallasin tunnussävel herättää minut jet lagin sekaisesta unesta. Paikkana Alaska, tarkemmin Haines. Kestää tovin tajuta, että mikä maa ja mikä valuutta. Olohuoneen puolelta ranskikset mylvivät kelin olevan kirkas. Ei muuta kun kahvi valumaan ja munat pannulle. Amerikassa kun ollaan niin munat kokataan "sunny side up". Meitä on reissussa allekirjoittaneen lisäksi Xavier De Le Rue (a.k.a. Kaira), Mathieu Crepel (a.k.a. Mc Pancake) ja kameramies Guido Perrini. Kausi Alaskassa on ollut huonoin mies muistiin, jonka takia mekin pitkitimme reissua viime tippaan. Nyt kuuleman mukaan törmällä olisi lähes eeppiset kelit. Siis auto alle ja kohti helipädiä, jonne matkaa on noin vartin verran. 06.59 "Hirvi, hirvi! Pakita, pakita!", huusi kameramies, jolle eläinten kuvaaminen on eräänlainen pakkomielle. Siinä me sitten neljä aikuista miestä tuijotimme hirveä ja hirvi meitä. Loppupeleissä homo sapiens voitti tuijotuskilpailun ja hirvi tallusti pois. Kööri Chrysleriin, automaattivaihde D:lle ja kohti kopteria. 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PÄIVÄ ALASKASSA 07.44 Ghettolintu päräyttää lavat pyörimään ja meidän poppoo hyppää sisään. Opas lyö oven kiinni. Amerikassa ja Kanadassa opastyöskentely helikopterin ympärillä on todella tarkkaa. Asiakas ei saa juuri tehdä muuta kuin maltillisesti kavuta kopteriin ja ulos. Oven lukitseminen tai repun sisään ottaminen on ehdottomasti kiellettyä. Euroopassa suhaillaan ilman turvavöitä kamerareput sylissä. Ei kai siinä mitään, maassa maan tavalla. Kopterissa on aina kiva körötellä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 45
• PÄIVÄ ALASKASSA 46 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PÄIVÄ ALASKASSA 08.25 Viis, neljä, kolme, kaks, yks.. drop in! Xavier kurvaa reissun ensimmäiset jäljet neitseelliselle seinälle, jota koristavat täydelliset spinet (lumiaallot). Ensimmäinen kuva ja meitsi heittää yläfemmoja Guidon kanssa. Mathieu tuuppaa perään vielä samantyylisen linjan ja kaikilla on kivaa. Yleensä Alaskassa filmiryhmät käyttävät pari ensimmäistä laskua lämmittelyyn ja totutteluun. Näitä kutsutaan free runeiksi. Allekirjoittaneella ja Guidolla on hieman eri käsitys hommasta. Edellisellä Alaskan reissulla laskimme 10 päivän aikana kaksi mäkeä. Toisaalta omat kiksit tulevat hyvistä kuvista. Puuterin pöllyttäminen on ainoastaan miellyttävä bonus. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47
• PÄIVÄ ALASKASSA 10.37 Aamupäivän aikana olen lirkuttanut housuuni jo useampaan otteeseen. Voi veljet mitkä maisemat. Toisen laskun kuvaamme kopterista. Ovi auki ja minä ja Guido köytettynä penkkiin. Kopteri kurvailee Mathieun yläpuolella, heilutan jalkojani merkiksi jolloin Mathieu tietää hypätä baanalle. Seuraamme kopterilla Mathieuta ja roiskimme recciä ja liipasinta minkä kerkeämme. Kopterista kuvaaminen on vaikeaa, koska tilanteet tulevat salamannopeasti. Yleensä ennen laskuja yritämme pilotin kanssa laatia jonkinlaisen suunnitelman, mutta laskijan nopeus, tuuli ja kopterin epävakaisuus ovat kaikki olennainen osa lopputulosta. Joskus natsaa ja joskus viljellään siitä kuuluisaa V:llä alkavaa elintä. Nyt natsasi ja taas on bileet pystyssä. Vielä Kairan lasku muistikortille ja sitten onkin aamupäivän puhde hoidettu. 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PÄIVÄ ALASKASSA 11.56 Keskipäivällä aurinko porottaa korkealta ja kovaa. Valo muuttuu liian voimakkaaksi ja varjot katoavat. Ei muuta kuin kameralaukun vetskarit kiinni ja kämpille lounastamaan. Vatsa pinkeänä Xavier ja Mathieu heittävät pitkäkseen Guidon ja meikäläisen ladatessa aamupäivän saldoa koneelle. Hymy on herkässä kun kuvat avautuvat näytölle. Tekisi mieli ottaa börsta tai kaksi, mutta iltapäivällä olisi vielä toinen kuvaussessio joten korkki pysyy tiukasti kiinni. Iltaa varten laitan kuitenkin six packin jo valmiiksi jääkaappiin odottamaan. 13.41 Atleetit heräävät talviuniltaan. Meillä on reilu tunti aikaa ennen iltapäivän sessareita. Niinpä päätämme käydä haistelemassa meriilmaa läheisellä lahdella. Urheilijanuorukaisemme valittelevat jet lagia, joten komennan pojat kahlaamaan levän sekaan. Johan rupesi Xavierilla ja Mathieulla veri kiertämään ja juttu luistamaan. Turha jäädä kuitenkaan läträämään koko päiväksi. On aika lähteä taas törmälle. Matkalla koukkasimme kyytiin oppaamme William A Spilon, joka on perusjenkki. Kaikki oli Spilolle awesome ja sick. Spilo oli ehdottomasti meidän miehiä. 15.17 Duunissa taas. Kaira ja Pancake väijyvät linjoja vastapäiseltä törmältä. Spilo vääntää megafartteja. Oli kuulemma käyny lounastamassa meksikolaisessa. Samalla hehkuttaa mestaa Hainesin parhaaksi. Hainesin hyviä puolia on monipuoliset ravintolat, joissa ei täydy väkisin tunkea nassuun kahen kilon burrittoa. Alueelta löytyy laadukkaita rafloja, joissa laatu korvaa määrään. Ei mene ihan yks yhteen normi jenkkiruuan kanssa, mutta eurooppalaisena diggailen henkilökohtaisesti laadusta. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49
• PÄIVÄ ALASKASSA 16.44 Mathieu droppaa kiveltä alas. Hetkeksi hän katoaa pöllyävän lumeen sekaan, mutta ampaisee täydellä vauhdilla ulos puuteripilvestä. Muutama hidastava käännös ja pienestä knöölistä yli kymmenen metrin ilmalento. Meikällä on taas bileet pystyssä. Kaikki tuntuu onnistuvan ja muistikortti senkun täyttyy materiaalista. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Xavier heittää kunnon kärrynpyörät omalla laskullaan. Kaira on kuitenki veistetty muskeleista, jotka tuntuvat suojaavan kaveria loukkaantumisilta. Ilkeän näköinen pannutus ja mies vaan karistelee lumet hartioilta. Itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa poikki, katki ja osissa. 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• PÄIVÄ ALASKASSA 19.21 Wuhuu. Xavier naulas yhden kaikkien aikojen siisteimmistä linjoista. Slu a oli enemmän kuin väkeä KooVeen maalilla paikallispelikierroksella. Iltavalo teki suorituksesta vielä vaikuttavamman. Valitettavasti Xavierin kuvaa en voi tässä jutussa käyttää, koska eräs iso vaatefirma käyttää sitä mainoksessaan. Spilo kuitenkin uhrautui ja kävi laskemassa saman linjan Xavierin jälkeen, joten tässä kuva meidän oppaasta samaisella seinällä. Way to go Spilo. Huhujen mukaan tätä linjaa ei ole aikaisemmin laskettu laudalla. Afterilla Spilo paukutti henkseleitään ja minä Spilon. 19.55 Afterbisse maistui ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen taivaalliselle. Alaskan Amber on loistotuote, jota kannattaa tyypata jos eksyy koskaan Alaskaan. Kolmen amberin jälkeen polvet tuntuivat kevyiltä ja oli aika lähteä kämpille palautumaan. Huomiseksi oli luvattu aurinkoa ja päivä o cella tulisi olemaan rankka. Tosin henkisesti huojentava. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51
• SUOMI SPLITBOARDING 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• SUOMI SPLITBOARDING Suomi Splitboarding Teksti Simo Vilhunen, Kuvat Jaakko Posti Snoukkabusiness on viime vuosien aikana ottanut harppauksen luontoa kohti; lajia seuraavan verkkokalvoille välittyy yhä enemmän puuterinpöllytystä ja materiaalia luonnon muovaamilta spoteilta. Takamaastojen kuninkuuslaji on tietysti splitboardaus, jossa yhdistyvät suksilla ylös hiihtämisen helppous ja lumilaudan ylivertaiset ominaisuudet pehmeällä lumella laskettaessa. Tässä vaiheessa lienee parasta tiputtaa kortit pöydälle kuvapuoli ylöspäin: tekstin takana ei ole Chamonixissä chillaava rando-hirvi vaan noin Splittailussa viehättää sen vaivattomuus; varsinkin Suomessa tulee hetkiä, jolloin mäen päälle olisi päässyt nopeammin lumikengillä tai joskus jopa juosten, mutta skinnaamalla matka taittuu lähes aina mukavimmalla mahdollisella tavalla. vuoden päivät splitboardausta enimmäkseen Suomessa harrastanut tuikitavallinen nuorimies. Toivottavasti teksti auttaa välttämään sudenkuoppia, joihin olen omalla alkutaipaleellani päässyt tutustumaan. Uskoin rinteiden ulkopuolella laskemisen täyttävän hyvän harrastuksen yleisen kriteeristön: kallista, aikaa vievää ja vaatii paljon matkustamista. Hankittuani splitboardauksessa tarvittavan välineistön sekä vapaalaskuun olenneisesti kuuluvat värikkäät Gore-Tex -vaatteet olin kuitenkin hämmästyvä suuresti, kun splitboardmentori Paden johdolla lähdettiin koluamaan pitkin Koillismaan metsiä; splittausmeininki toimii aivan hyvin myös kotimaan vaaramaisemissa! Tutuistakin maisemista löytyy helposti uusia juttuja, kun ylöspäin kavutessa on hyvää aikaa spottailuun. Lisäksi koko ajan karttuu tietämys siitä, mihin mennä juuri tietynlaisissa olosuhteissa. Alkuun pääsemiseen edellytyksiä ovat itse splitboard, skinit eli nousukarvat (skinnaus on myös synonyymi ylöspäin hiihtelylle) sekä teleskooppisauvat. Viimeksi mainituissa kannattaa suosia klipsillä lukittavaa mallia, pyörittämällä lukittavat sauvat saattavat jäätyä kokoamista haitaten tai antaa periksi tiukemmassa nousussa, nimimerkillä kokemusta on. Siteiden osalta valittavissa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Voilen paketti, jonka päälle voidaan asentaa mitkä tahansa siteet sekä varta vasten splitboardeja varten kehitetty Sparkin mallisto. Sparkeissa siteen lautaan kiinnitettävä kisko on integroitu baseplateen, jonka avulla vältetään Voilejen "korotuspalailmiö", jossa siteet ovat muovipalikoiden päällä n. 2 cm laudan pinnasta. Korotus kiusaa hieman jyrkemmällä rinteellä laskettaessa, kun kengänkärki ottaa helpommin kiinni lumen pintaan. Eri sheipeillä ja ominaisuuksilla varustettuja splitboardeja on saatavilla useammalta valmistajalta, yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan perus-snoukkamarkkinoihin nähden korkeahko hintataso. Splitti on kuitenkin lähtökohtaisesti vähemmällä käytöllä ja ottaa vähemmän hittiä kuin parkkipulkka, ja hyvällä huolenpidolla ja keskinkertaisella kivienväistelykarmalla kestää, jos ei isältä pojalle niin ainakin aika lähelle. Netistä löytyy myös erilaisia vanhan laudan halkaisukittejä. Kädentaidot kunniaan, mutta laudan keskellä kulkevien kanttien puute voi johtaa lipsumiseen kovemmalla alustalla skinnatessa ja pahimmassa tapauksessa myös laudan ytimen kastumiseen. Hankintaprosessiin suosittelen hyvän ystävän mökkivirveliteoriaa: ostaa kerralla hyvän niin pärjää pitkään! Optimaalista tietysti olisi, että kamoja pääsisi testaamaan ennen ostamista. Tässä olisikin mielestäni yhteistyön paikka maahantuojien ja Pohjoisen keskusten välillä. Splittailussa viehättää sen vaivattomuus; varsinkin Suomessa tulee hetkiä, jolloin mäen päälle olisi päässyt nopeammin lumikengillä tai joskus jopa juosten, mutta skinnaamalla matka taittuu lähes aina mukavimmalla mahdollisella tavalla. Ei tarvitse kantaa ylimääräistä painoa selässä tai kolistella lautaa pitkin oksia tiheämmässä metsässä haikkaillessa. Siirryttäessä koskemattomien hankien perässä kauemmaksi hissimäestä, on splitboard omimmillaan. Hyvästä laskupäivästä tulee helposti myös hyvä ulkoilupäivä, kun nouseminen ei ole infernaalista hikoilua. Ylös mentäessä kannattaa ottaa huomioon rinteen jyrkkyys ja kuljettavan matkan pituus. Suora linja huipulle ei välttämättä ole se nopein, vaan kulkeminen kannattaa suunnitella maastoa mukailevaksi, omaan rytmiin sopivaksi 'sik-sakiksi'. Sukset muuttuvat laudaksi pienen harjoittelun jälkeen alle minuuttissa, ja laskutatsissakaan splitboard ei juuri häviä tavalliselle laudalle - reppu selässä laskiessa eroa tuskin huomaa Voilen sidesysteemilläkään. Ennen pidempiä reissuja kannattaa tehdä muutama treenilenkki ja harjoitella varsinkin jyrkemmässä rinteessä skinnaamista. Laskemaan kannattaa lähteä mielellään kokeneemman kaverin kanssa, lumiturvallisuustekijät huomioon ottaen. Ansaitut käännökset on niitä parhaita käännöksiä, kuten vanha klisee asian hyvin tiivistää! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 53
• VALMISMATKAT 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Kuvaaja: Jari Salo
• VALMISMATKAT SUURI MATKANJÄRJESTÄJIEN KATSAUS: Teksti Tuukka Tams Matka pakettiin Kuluttajien keskuudessa keskustelu itsenäisen matkailun ja matkanjärjestäjän peesissä kulkemisen eduista on usein muna vai kana -tyyppisellä tasolla. "Musta tuntuu"-argumentit voi jättää omaan arvoonsa ­ nyt puhuvat itse matkanjärjestäjät! Useilla laskijoilla on taas se aika vuodesta. He saavat kevään korvilla kotimaisista jäisistä metrin mäistä tarpeekseen ja lähtevät etsimään valkoista kultaa rajojen ulkopuolelta. Joillakin on jo etukäteen vahva näkemys siitä, ryhtyykö itse järjestelemään kaiken ruohonjuuritasolta lähtien vai hoitaako hommat mainostauon aikana: kilauttaa matkanjärjestäjälle, sopii yksityiskohdat minuutissa kuntoon ja jatkaa Salkkareiden katsomista. Kummallakin vaihtoehdolla on vannoutunut kannattajakuntansa, joka ei päätään käännä ­ sanoi toinen osapuoli mitä tahansa. Monet kuitenkin pohtivat vuosittain, kumpi onkaan parempi vaihtoehto. Tässäkin lehdessä usein käytetty toimittajan "näin se nyt vaan on"-kortti jätettiin tällä haavaa pakkaan, kun annoimme matkanjärjestäjille itselleen mahdollisuuden kertoa tuotteistaan. Suomen kokoiseksi maaksi viiden täysin laskureissuihin profiloituneen matkanjärjestäjän olemassaoloa voi pitää erittäinkin laajana kenttänä, josta jokaisen luulisi löytävän itselleen sopivan. Vihreä linja Matkustus ei koskaan ole ympäristöystävällistä: vähiten luontoa kuormittaa pysymällä kotona ja olemalla kuluttamatta mitään. Mutta sehän ei ole elämää. Silti matkustaakin voi järkevästi. Maailma muuttuu ­ niin myös laskumaailma. Kun joskus paineltiin kaikkialle maailmassa sen kummemmin mistään muusta kuin omien kokemusten kartuttamisesta välittämättä, nyt puhutaan myös ympäristöarvoista. Kuluttamista koitetaan minimoida ja puhtaampien vuorien sanomaa ollaan valmiita levittämään. Matkanjärjestäjien vastauksista on ilo huomata, että kaikki ovat ympäristöstä huolissaan ja että käytännön toimiin on myös ryhdytty. Jokaisella on omat, hyvät keinonsa, ja kun kaikkien keinot ovat hieman poikkeavat toisistaan olisi suorastaan riemastuttavaa, jos firmat ottaisivat toistensa oivalluksista onkeensa. Ympäristön eteen ei koskaan voi tehdä liikaa duunia. Kaikista ideoista papukaijamerkin kuitenkin keräävät Paromcamps ja Hupellus, jotka järjestävät lumimatkailua myös lähelle. He kuljettavat asiakkaita kohteisiin bussilla, mikä on kaukomatkailua huomattavasti ekologisempaa. Älyttömimpiä bäkkäreitä etsivälle pohjoismaiset vaihtoehdot tuskin korvaavat suosituimpia kohteita, mutta aloittelevalle free-tykille ne voivat olla jopa Keski-Eurooppaa parempi vaihtoehto. Ei ruoho ole aina aidan toisella puolella vihreämpää. Laaja skaala Erilaisia laskijoita on yhtä paljon kuin on harrastajiakin, ja niin on myös matkanjärjestäjiä. Yksikään katsaukseen osallistuneesta ei ole toisensa kaltainen, vaan jokaisella on "se jokin", mikä erottaa sen muista. Eroja ei tarvitse lähteä etsimään suurennuslasilla: jo nimi monesti kertoo, mistä firmassa on kyse. Bäkkäri- tai parkkitoimintaan erikoistuneet firmat on helppo löytää, kuten myös kruisailuun tai muuhun aktiviteettiin keskittyneet. Tämähän ei silti tarkoita, etteikö matkastaan voisi tehdä itselleen mieluista kenen kelkassa tahansa. Itse olin aikoinaan vahvasti ryhmämatkoja vastaan, kunnes eräänä päivänä löysin itseni sadan muun suomalaisen kanssa kimppamatkalta kohti Keski-Eurooppaa. Heti koneessa olin varma, etten haluaisi olla missään tekemisissä kenenkään seuramatkalaisen kanssa, ja varmasti olin skeptinenkin matkan onnistumisesta. Lopulta viikko meni nopeasti. Muita samalla matkalla olleita näin vain aamupalalla, ja muuten laskin dumpin jälkeistä puuteria vaimoni kanssa joka päivä vuodenaikaan nähden käsittämättömän hiljaisessa Chamonix'ssa. On sanomattakin selvää, että nastaa oli. Niin tai näin, omat mieltymykset on hyvä puntaroida rauhassa. Matkaa miettiessä kannattaa tutustua seuraaviin esittelyihin, jolloin on helpompi valita matkalleen juuri oikean järjestäjän. Kaikki laskemista harrastavat tietävät, että jos sitä ei harrasta niin sitä ei myöskään tajua. Loistavana asiana kaikkien tähän katsaukseen osallistuneiden matkanjärjestäjien osalta voidaan pitää intohimoa, millä he ovat asiassa mukana. Kukaan ei ole lähtenyt alalle pelkästään dollarinkuvat silmissä killuen, vaan jokaisen sydämestä löytyy suuri laskemisen ja lumikulttuurin ottama paikka. Näin ajatellen kuluttajien lomarahat menevät oikeaan osoitteeseen ­ valitsee niin tai näin. NÄITÄ KYSYTTIIN: 1. Kerro itsestäsi ja asemastasi yrityksessänne. 2. Kuinka pitkä ja laaja kokemus yrityksellänne on laskureissupakettimatkojen järjestämisestä? 3. Millaiseen laskemiseen yrityksenne tarjoamat pakettimatkat keskittyvät? 4. Ketkä ovat matkojenne tärkeintä kohderyhmää? 5. Mihin kohteisiin järjestätte matkoja tänä kautena, ja miksi juuri näihin? 6. Minkä hintaisia matkanne ovat, ja mitä hinnat pitävät sisällään? 7. Kuuluuko lumiturvallisuusvälineet hintaan? Ja jos ei, voiko niitä matkalle teiltä vuokrata? 8. Miten lumiturvallisuus on matkoillanne otettu huomioon? 9. Miten huomioitte eri-ikäiset ja -tasoiset laskijat? 10. Miten huomioitte ympäristöasiat? 11. Millaisia oppaita matkojenne tarjontaan kuuluu, ja mitä asiakkaat oppailta saavat? 12. Mitä muuta ohjelmaa matkoillanne asiakkaille järjestetään? 13. Mikä erottaa teidät muista matkoja järjestävistä yrityksistä? 14. Miksi sinun mielestäsi laskijan on parempi lähteä valmismatkalle kuin omin neuvoin reissuun? 15. Mistä teidän matkoista saa lisätietoja? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55
• VALMISMATKAT ELÄMYSMATKAT 1. "Olen Jussi Viskari, Elämysmatkojen toimitusjohtaja. Olen hiihtänyt koko ikäni, ja talvet vietän tavallisesti sukkuloiden Helsingin toimistomme ja Alppien väliä. Pari kertaa vuodessa pääsen työn varjolla laskemaan kauemmaksikin." 2. "Elämysmatkojen ensimmäiset matkat tehtiin jo 80-luvulla, kun yrityksen perustaja Pette Halme järjesti opiskeluaikanaan kauppakorkeakoulun laskureissuja Alpeille. Sittemmin toiminta laajeni nopeasti. Nykyään järjestämme matkoja kolmelle mantereelle, muun muassa Japaniin ja Pohjois-Amerikkaan sekä edullista hintaa etsiville nuorille laskijoille että parasta tasoa vaativille helihiihtäjille. Viime vuosina olemme järjestäneet yhä enemmän ryhmämatkoja sekä yrityksille että opiskelijaporukoille." 3. "Kohdevalikoimasta löytyy Alppien klassikkoja, kuten Chamonix ja Verbier, mutta myös esimerkiksi kaksi Japanin kohdetta. Suuri osa asiakkaistamme on vapaalaskijoita, ja oppaamme ovat kaikki vapaalaskun harrastajia. Matkoillamme tärkeää on rento meininki ja hyvä lasku." 4. "Aktiiviset lumilautailun ja laskettelun harrastajat. Syvän lumen heavy userit." 5. "Pääkohteemme ovat Japanin Niseko ja Hakuba sekä Alppien Verbier, Chamonix, Flachau, St. Anton ja Engelberg. Erityisesti Japanin kohteemme ovat olleet erittäin suosittuja, ja voimme tarjota sinne todella hyvän hinta-laatusuhteen matkoille. Japanin kohteet ovat olleet nousussa jo pitkään, ja tänä talvena ne ovatkin kaksi suosituinta kohdettamme. Japanin salaisuus on valtava lumimäärä ja idän eksoottinen fiilis." 6. "Matkojen hinnat vaihtelevat muutaman sadan bussimatkoista yli 5 000 euron helihiihtomatkoihin." 7. "Elämysmatkoilta voi vuokrata edullisesti lumiturvallisuusvälineet, myös ABS-reput. ABS:n vuokrahinta on haluttu pitää edullisena ­ viikkovuokra on 60 euroa. Elämysmatkojen perustaja ja vuoristo-opas Pette Halme on Suomen ensimmäinen UIAGM-opas, ja hän on asiakkaidemme käytettävissä esimerkiksi o arioppaana tai lumiturvallisuuskouluttajana." 8. "Turvallisuus ennen kaikkea! Kaikki oppaamme on perehdytetty lumiturvallisuusasioissa. Verkkosivuillamme on kattava lumiturvallisuusopas ­ suosittelen tutustumaan ­ ja kauttamme voi vuokrata kaikki tarvittavat lumiturvallisuusvälineet. Järjestämme joka vuosi lumiturvallisuuskursseja Helsingissä ennen kauden alkua." 9. "Oppaamme ovat parhaita asiantuntijoita huomioimaan eri-ikäiset ja -tasoiset laskijat. Ryhmämme ovat tavallisesti kohtalaisen pieniä, joten oppaalla on riittävästi aikaa huomioida erilaiset tarpeet. Järjestämme vapaalaskuviikkoja eritasoisille laskijoille, myös vasta-alkajille." 10. "Ympäristöasioissa esimerkki on paras valistustapa. Kaikki elämysmatkalaiset näyttävät pienillä teoilla esimerkkiä ympäristön arvostamisesta. Lennot ovat ympäristön kannalta meidän työssämme pakollinen paha, mutta onneksi kuluttajan vaikutusmahdollisuudet lentopäästöjen 'nollaamiseen' paranevat koko ajan." 11. "Kohdeoppaamme ovat asiakkaidemme käytössä aina koko matkan ajan. Pienet ryhmäkoot varmistavat, että oppailla on riittävästi aikaa hiihtää asiakkaiden kanssa ja viettää afterskitä porukalla. Henkilökuntaamme kuuluu myös HUPELLUS / TAIVASHUPELLUS 1. "Kasper Linja-aho, toimitusjohtaja Ski Unlimited Oy Ltd." 2. "Hupellus aloitti toimintansa jo vuonna 1997 ja on siitä asti operoinut Ruotsissa, Norjassa, Alpeilla, Puolassa ja Slovakiassa. Teemme myös kesäisin erikoismatkoja, jotka keskittyvät sur aukseen ja golfiin." 3. "Hupellus on puhtaasti opiskelijoille suuntautunut pakettimatka, jossa samanhenkisellä porukalla lasketaan ja pidetään hauskaa yhdessä. Matkat tuotetaan ja vedetään opiskelijoiden itsensä toimesta, joten se toimii myös eräänlaisena työharjoitteluna, josta on hyötyä myös tulevassa työelämässä. Hupeltajat laskevat paljon o a ja hinkkaavat parkkeja. TaivasHupellus on 'upgreidattu' versio Hupelluksesta, joka on suunnattu jo työelämään siirtyneille alamäkiurheilijoille, jotka haluavat lähteä hyvällä jengillä Alpeille." 4. "Hupellus: opiskelijat (korkeakoulut, ammattikorkeakoulut ja 2. asteen oppilaitokset), kaikentasoiset hiihtäjät ja lautailijat. TaivasHupellus: 25­40 vuotiaat jo työelämään siirtyneet rennosta meiningistä kiinnostuneet laskijat ja lautailijat." 5. "Hemsedal, Åre, Zakopane, Jasna, Ranskan Alpit, Itävalta ja Sveitsi. Ranskan Alpit tarjoavat huikean isoja laskukohteita, korkeita vuoria eli lumivarmuutta, hyvää ruokaa ja juomaa. Hemsedalissa ja Åressa on mielestämme Pohjoismaiden parhaat laskut ja meininki, ja Zakopane sekä Jasna tarjoavat erittäin edullista ja aitoa alamäkiurheilua." 6. "Hupelluksen hinnat per henkilö vaihtelevat 379­435 euron välimaastossa, ja niihin sisältyy bussi- ja laivamatkat, majoitus huoneistoissa tai hotelleissa, oppaiden palvelut, paljon ohjelmaa ja joillain matkoilla hissiliput. TaivasHupelluksen hinnat henkilöä kohden ovat 690­980 euron välimaastossa, ja niihin sisältyy lennot, transferit, majoitus huoneistoissa tai hotelleissa, oppaiden palvelut, paljon ohjelmaa ja hissiliput." 7. "Lumiturvallisuusvälineitä voi vuokrata kohteissa, mutta kannustamme asiakkaitamme hankkimaan omat, jos heillä on tarkoitus laskea paljon o a." 8. "Lumitilanteista ja vyöryvaaroista infotaan, ja oppaat käyvät läpi näitä asiakkaiden kanssa. O arilaskeminen tapahtuu aina omalla vastuulla. Suosittelemme opaspalveluita kohteista riippuen." 9. "Matkoillamme viihtyvät kaikentasoiset laskijat, ja yleensä samantasoiset laskijat 'löytävät' vuoristo-oppaita, jotka voivat toimia oppaina myös vaativilla vaelluksilla ja vapaalaskussa." 12. "Oheisohjelma vaihtelee paljon kohteen mukaan. Japanissa vietetään iltaa onsenissa, Flachaussa lasketaan kelkalla alas alppi-illalliselta ja Engelbergissä käydään maistelemassa luostarijuustoja. Kaikista paikoista halutaan tarjota asiakkaille parhaat palat!" 13. "Jokainen matka on Elämysmatka. Olemme ainoa Japanin-matkoja ja helihiihtomatkoja tarjoava yritys. Asiakaskuntamme ja henkilökuntamme on nuorta ja nuorekasta. Pääasia meille on hyvä fiilis ja parhaat mahdolliset laskut." 14. "Valmismatkalla tapaa mukavaa porukkaa, ja reissussa ­ ainakin Elämysmatkojen reissussa ­ syntyy yleensä tosi hyvä fiilis. Jos haluaa kehittyä laskijana, tekee hyvää laskea erilaisten laskijoiden kanssa, myös itseään parempien seurassa. Lisäksi vähän matkasta riippuen pakettimatka voi tulla omatoimilomaa edullisemmaksi." 15. "Www.elamysmatkat.com. Tervetuloa tutustumaan!" 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• VALMISMATKAT toisensa. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että matkoillemme lähtevät ovat hyviä laskijoita." 10. "Bussimatkailu on erittäin ympäristöystävällistä verrattuna moneen muuhun matkustustapaan." 11. "Oppaamme hiihtävät rinnealueilla asiakkaiden kanssa, näyttävät kylän palvelut ja opastavat käytännön asioissa." Kuvaaja: Teemu Heljo tymme palvelemaan asiakkaita skandinaavisella asenteella kyseessä olevissa kohteissa." 6. "Hinnat henkilöä kohden vaihtelevat 890­1 600 euron välimaastossa, ja niihin sisältyy lennot, transfer, majoitus omissa Langley-hotelleissa, aamiaiset, 2­3 ruokalajin illalliset ja 6 päivän hissilippu." 7. "Lumiturvallisuusvälineitä voi vuokrata kohteissa, ja erikoismatkoilla joidenkin välineiden vuokrat kuuluvat hintaan." 8. "Lumitilanteista ja vyöryvaaroista infotaan joka aamu hotelleissamme, ja oppaat käyvät läpi näitä asiakkaiden kanssa. O arilaskeminen tapahtuu aina UIGAM-oppaiden johdolla, joka on erillispalveluna." 9. "Meillä on oppaat ja hiihtokoulut eritasoisia ja -ikäisiä laskijoita varten." 10. "Hotellimme noudattavat paikallisia kierrätys- yms. määräyksiä" 11. "Oppaamme hiihtävät rinnealueilla asiakkaiden kanssa, näyttävät kylän palvelut ja opastavat käytännön asioissa." 12. "Yhteisiä illanviettoja, rinnepiknikkejä yms." 13. "Meillä pääosissa on loistelias alamäkiurheilu, hyvä ruoka ja palvelu." 14. (Kasper vastasi tähän jo Hupelluksen kohdassa.) 15. "Www.langley.fi ja puh. 09-315 79 049" 12. "Paljon yhteisiä illanviettoja, teemabileitä, rinneaktiviteetteja, kilpailuja yms." 13. "Meillä pääosissa ovat yhdessä tekeminen, loistelias alamäkiurheilu ja rento meininki." 14. "Kivalla porukalla on mukavampi tehdä matkaa kuin vain muutaman karvaisen kaverin kanssa. Hupelluksella opiskelijameininki on ihan kurkoa. Ei tarvitse säätää erikseen lento- tai bussimatkoja tai transfereita, jotka nykyään ovat todella kalliita jos itse järjestelee, majoituksia ja jonottaa hissilippuja ensimmäisenä hiihtopäivänä. Ja käytännön esimerkki: Jos esimerkiksi itse rakennetussa paketissa lento peruuntuu, niin etukäteen maksetuista autonvuokrauksista, majoituksista ei saa mitään mistään takaisin. Valmismatkassa taas asiakas saa kyseessä olevassa tilanteessa rahansa takaisin, jos matka ei toteudu." 15. "Www.hupellus.net ja www.taivashupellus. com" Laskija: Antti Hinkula Kuvaaja: Jari Salo LANGLEY 1. "Kasper Linja-aho, Area Manager Finland eli vastaan Suomen myynnistä ja markkinoinnista." 2. "Langley aloitti toimintansa jo vuonna 1984 ja on siitä asti operoinut Alpeilla ja Kanadassa, joissa meillä on myös omia hotelleja. Teemme myös erikoismatkoja muun muassa Iraniin, Venäjälle, Kanadaan yms." 3. "Langleylla on puhtaasti o arilaskuun keskittyviä matkoja ­ Ski Around the Rockies, Ski Around the Alps, La Grave, Iran. Ranskan Alpeilta meiltä löytyy kaikki isoimmat laskettelukeskukset, joista löytyy kaikentasoisille laskijoille haasteita." 4. "Hyvät hiihtäjät ja lautailijat, perheet ja ryhmät." 5. "Ranskan Alpit on meille isoin kohde. Sieltä meillä löytyy Chamonix, Val d'Isere, Tignes, Val Thorens (3-Laaksoa), Serre Chevalier, Alpe d'Huez ja La Grave. Ranskan Alpit tarjoavat huikean isoja laskukohteita, korkeita vuoria eli lumivarmuutta, hyvää ruokaa ja juomaa. Lisäksi meillä on omat hotellit joka kohteessa, joten pys- PAROMCAMPS 1. "Paromcampsin perustaja Inka Haapala. Laskettelu- ja lumilautailuhommia tein aluksi harraste- ja kilpailupohjalta, myöhemmin parikymppisenä valmentamista Kanadassa. Alpeilla tullut asuttua muutamia kausia eri kohteissa." 2. "Paromcamps perustettiin pari vuotta sitten aluksi tarjoamaan junnuille kesälaskuleirejä Ranskan Les 2 Alpesissa. Kysynnän myötä tarjonta laajeni heti ensimmäisenä talvena myös vapaalaskuleireihin Chamonix'ssa ja Avoriaz'ssa. Kaikki matkat ovat laskupainotteisia ja henkilökuntamme todella ammattitaitoisia ja intohimoisia suksijoita ja lumilautailijoita. Oppaillamme on hommista vuosien kokemus." 3. "Kesän matkat painottuvat ehdottomasti parkkilaskemiseen Les 2 Alpesissa, kun taas talvisin asiakkaat hakevat ulkomaankohteilta enemmän puuterilunta. Valitsemme kohteet aina niin, että niissä olisi hyvä kombinaatio monenlaista laskemista ­ maailmankuuluja parkkeja Kuvaaja: Teemu Heljo LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57
• VALMISMATKAT yhdistettynä laajaan rinnevalikoimaan ja hyviin takamaastoihin." 4. "Kesämatkoilla kohderyhmänä ovat parkkilaskemisesta innostuneet. Aiempina vuosina meillä on ollut omat leirinsä niin junnuille kuin täysiikäisillekin. Tulevana kesänä homma muuttuu hieman, sillä molemmille matkoille voi osallistua kaikenikäiset. Junnut vain majoittuvat isossa chaleessamme ja aikuiset omissa huoneistoissaan mökin läheisyydessä. Talvisin mukanamme matkustavat myös monentasoiset ja kaikenikäiset. Pääpaino on kuitenkin laskemista aktiivisesti harrastavat ja lajeista monella tasolla kiinnostuneet ihmiset. Nousevana kohderyhmänä ovat keskieurooppalaiset, joten asiakunta alkaa olla melko kansainvälistä." 5. "Talvikohteiden kestosuosikkina pysyy Chamonix, joka on erittäin monipuolinen kohde. Offaria ja pitkiä rinteitä löytyy laaksollinen. Myös kylä tai oikeastaan kaupunki on palveluiltaan loistava. Davos Sveitsin puolella on lumivarma kohde, jossa parkki on yksi Euroopan parhaita. O arilaskemista voi Davosissa aloitella, koska vuoret eivät ole aloittelijoille liian jyrkkiä. Monet mieltää Sveitsin edelleen kalliiksi maaksi matkustaa. Kokonaisuudessaan Davos on kuitenkin samaa hintaluokkaa ellei edullisempi kuin monet Ranskan ja Itävallan kohteet. Etelä-Ranskasta kohteina ovat yhdistelmänä Tignes ja Val d'Isere. Tignesiin matkustavat nuoret ja Val d'Isereen perheelliset ja ihmiset, jotka hakevat hieman rauhallisempaa menoa. Samassa laaksossa sijaitsevat kohteet ovat supervarmoja lumen suhteen, lisäksi parkkeja on useita ja rinteitä loputtomasti. Lyhyen matkan päässä Italian puolella on myös mahdollisuus helihiihtää. Kesämatkojen osalta Les 2 Alpes jatkaa valikoimissamme. 'Lösössä' yhdistyvät Euroopan suurin ja monipuolisin kesäparkki sekä alhaalla kylässä kunnon kesä ja monet aktiviteetit skeittauksesta kesäkelkkailuun ja jopa koskenlaskuun." 6. "Perinteisiin pakettimatkoihin verrattuna hintamme ovat samaa luokkaa, osa jopa huomattavasti edullisempia. Chamonix esimerkiksi alkaen 730 euroa. Kaikkiin kohteisiimme voi matkustaa läpi kauden. Toisaalta vapaalaskuviikot ja kesäleirit ovat sisällöltään paljon kattavampia, ja tällöin hinta on hieman reilua tuhatta euroa riippuen tietenkin viikosta kohteesta ja haluaako puolihoitoa, täyshoitoa jne. Vapaalaskuviikkoon kuuluu lennot, kuljetukset ja majoitus luksuschaleessa, opastetut o aripäivät pienryhmissä, lumiturvallisuusluennot, vierailu Courmayeuriin sekä varusteet, joita tarvitaan takamaastoissa. Kesäleireillä kaikki kylän aktiviteetit kuuluvat myös hintaan. Kun on kyse alaikäisistä, henkilökuntamme huolehtii heistä vuorokauden ympäri. Jos sattuu olemaan sateisia tai tuulisia päiviä, suuntamme esimerkiksi Grenoblen skeittihallille viettämään päivää." 7. "Jos on kyse vapaalaskumatkoista niin kyllä. Muutoinkin niitä pystyy vuokraamaan kauttamme paikan päällä." 8. "Vapaalaskuviikolla käymme yhden illan aikana teoriatasolla läpi turvallisuusaspekteja UIAGM-pätevöityneiden vuorioppaidemme opastuksella. Harjoittelemme myös piipparin käyttöä lumessa sekä miten liikkua ja toimia vyöryalueella. Henkilökuntamme seuraa tietenkin päivittäin varoituksia ja lumitilannetta. Esimerkiksi Chamonix'n tapauksessa, vaikka kyseessä onkin vapaalaskuun painottuva matka, otamme riskit aina huomioon emmekä koskaan lähde 'soitellen sotaan'. Ammattilaisoppaamme osaavat tulkita viikkojen aikana tapahtuvaa sään vaikutusta lumeen, jota maallikko ei välttämättä pysty tekemään. Varsinkin jäätiköillä laskettaessa tämä on erittäin tärkeää, sillä jokin pätkä saattaa silmämääräisesti olla kunnossa, vaikka todelli- Laskija: Keke Leppälä Kuvaaja: Jari Salo Kuvaaja: Teemu Heljo Kuvaaja: Teemu Heljo 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• VALMISMATKAT suudessa lumisillat saattavat olla heikentyneet." 9. "Kaikilla opastetuilla matkoilla laskijat jaetaan pienryhmiin, joissa kaikki ryhmän jäsenet ovat suurin piirtein samaa tasoa. Näin aloittelijat voivat keskittyä perusasioiden oppimiseen ja edistyneemmät syventymään haasteellisemmissa tempuissa tai laskupätkissä. Junnuasiakkaille järjestämme ohjelmaa heidän perspektiivistään. Iltaisin pidämme kaiken maailman illanistujaisia, luentoja ja häppeninkiä, kun taas aikuiset saattavat haluta nauttia bissen tai kaksi paikallisessa ravintolassa. Ohjelma matkoilla on aina vapaaehtoista, ja niihin voi osallistua oman mielenkiinnon mukaan." 10. "Tähän ollaan panostamassa Paromcampsissa koko ajan lisää. Pyrimme kertomaan varsinkin junnulaskijoille jäätikköjen sulamisesta ja miten siihen voi meistä jokainen vaikuttaa. Tietoisuus asioista on ensimmäinen askel. Lisäksi olemme aloittaneet yhteistyön Protect Our Winters -organisaation kanssa, ja työn alla on seuraavalle kaudelle tähän liittyviä tapahtumia. Lähimatkailuun on myös satsattu. Uutena kohteena on Svanstein Ski Torniolaaksossa, jonne pystyy matkustamaan helposti bussilla lentämisen sijaan." 11. "Kaikissa talvikohteissa oppaat ovat 'paikallisia', vaikkakin osa saattaa olla kohteessa vuosia asuneita suomalaisia. Asiakkaat todella arvostavat paikallistuntemusta ja ovat tästä valmiita maksamaan. Käytämme vuorioppaina UIAGM-pätevöityneitä moniosaajia. Esimerkiksi Ranskassa he ovat laillistettuja viemään asiakkaita jäätiköille ja muille rinteiden ulkopuolisille alueille. Oppaat tuntevat vuoret ja osaavat liikkua hankalissakin sääolosuhteissa. Myös lumiturvallisuus on hyvin hallussa. Ammattitaitoisen opastuksen lisäksi asiakkaat kuulevat usein mielenkiintoisia tarinoita lajiin ja alueeseen liittyen. Parkkilaskemisessa käytämme valmentajia, joilla on monipuolista kokemusta laskemisesta, kisaamisesta, kuvaamisesta jne. Tärkeää on tietenkin, että opas tai valmentaja on laskemisen lisäksi myös hyvä tyyppi!" 12. "Taivas ja maa on rajana... Yritysasiakkaille näin todellakin on: toiveet saattavat olla hyvinkin eksoottisia. Muutoin kaikki laskemiseen liittyvä o areista afterskihin on mahdollista. Kaikkea ei välttämättä aina pidetä 'ohjelmana', vaan asiakkaat kyselevät vinkkejä varusteisiin tai miten esimerkiksi lauta kuuluu vahata. Matkakohtaisesti suunnittelemme sisällön sen mukaan, mistä porukka on kiinnostunutta." 13. "Jos miettii laskumatkan tarjoajia yleisesti, olemme yksityinen ja tämä vaikuttaa palvelutasoon. Suunnittelemme reissut laskijaperspektiivistä pieniä yksityiskohtia myöten. Matkojen lisäksi olemme mukana suksi- ja lumilautakisoissa ja tapahtumissa sekä vahvasti seuratoiminnassa. Junnulaskijat ovat todella suuri kohderyhmämme, ja monet heistä panostavat treenaamiseen läpi vuoden. Vanhemmille on tärkeää, että he voivat päästää lapsensa Paromcampsin mukana ulkomaille luottavaisin mielin. Uutuutena ovat myös kisamatkat aktiivisesti kisaaville laskijoille. Ulkomaisia arvokisoja voi kiertää kanssamme myös nuoremmat ilman vanhempiaan. Reissuillamme käy myös paljon yksin matkaavia, jotka haluavat laskuseuraa muista asiakkaista. On aivan mahtavaa seurata, kuinka ihmiset pitävät yhteyttä vielä matkan jälkeenkin. Toimistomme toimii myös talvisin pop-up shoppina. Tällä hetkellä Icon Snowboards ja Armada ovat tiloissamme edustettuina." 14. "Jos menee uuteen kohteeseen, jossa on paljon laskettavaa, saattaa mennä useita päiviä ennen kuin hahmottaa aluetta. Viikon valmisloman aikana on etuna juuri se, että säätämiseen ei kulu aikaa vaan pääsee saman tien kiinni kohteeseen. Paikallisoppaat vievät o areille, jonne ei muuten tulisi löydettyä tai ei ole turvallista laskea omin päin. Monesti ihmiset kokevat myös säästävänsä huiman summan, jos varaavat matkan itse. Olemme huomannet ja saaneet myös paljon palautetta, että näin ei välttämättä ole. Jos omatoimimatkalle lähtee vaikka kahden henkilön voimin ja haluaa ostaa opaspalveluita, on päiväveloitus o arioppaalta sama hinta kun meidän viikon opastus. Myöskään kaikissa perheissä kaikki perheenjäsenet eivät laskettele. Meillä käy paljon asiakkaina esimerkiksi isä ja poika -parivaljakoita tai niin, että muu perhe suuntaa aurinkolomalle, kun aktiivisesti laskeva lapsi lähtee kanssamme laskureissulle." 15. "Paromcampsin sivuilta www.paromcamps. com tai toimistoltamme Punavuorenkatu 1. Helsinki." pukohteisiin. Teemme vain viikon matkoja ja lennämme tilauslennoin." 4. "Pääkohderyhmämme on 24­42-vuotiaat laskettelun ja lautailun harrastajat, mutta matkoilla on 5­75-vuotiaita lajien harrastajia." 5. "Meillä on 16 kohdetta Alpeilla tänä talvena: Bad Gastein, Saalbach, Flachau, Schladming, Obertauern, St. Anton, Sölden, Obergrurgl ja Ischgl Itävallassa, Verbier ja Zermatt Sveitsissä, Chamonix Ranskassa ja Courmayeur, Champoluc, Cervinia ja Madonna Italiassa. Teemme matkoja niihin kohteisiin, joihin suomalaiset eniten haluavat matkustaa." 6. "Hinnat ovat alkaen 695 euroa / viikko. Hinta sisältää lennot, majoituksen, puolihoidon eli aamiaiset ja illalliset ja kuuden päivän hissilipun. Tuotteen nimi on all inclusive ­ 80 prosenttia asiakkaistamme ostaa tämän tuotteen." 7. "Ei kuulu. O areille järkätään retkiä vain paikallisten vuorioppaiden kanssa, joilta saadaan turvallisuuslaitteet osanottajille. Oppaamme hiihtävät asiakkaiden kanssa vain merkityillä rinteillä." 8. "Katso edellinen vastaus." 9. "Meillä on rinnenäytöillä yleensä kolme eri tasoryhmää: vähän hiihtäneet, hyvät harrastajat ja niin sanottu turbo." 10. "Tärkeä asia. Viemme esimerkiksi asiakkaamme pääasiassa rinneravintoloihin, joihin raakaaineet tulevat samasta kylästä tai lähialueilta. Pääkohdemaamme on Itävalta, jonne 60 prosenttia asiakkaistamme matkustaa. Itävalta käyttää uudistuvia energianlähteitä eniten maailmassa: niiden osuus koko energiakulutuksesta on jopa 70 prosenttia." 11. "Kaikilla matkoillamme on mukana oppaat, jotka koulutamme itse joka alkutalvi Itävallassa. Oppaat ovat asiakkaita vastassa lentoasemalla, hiihtävät asiakkaiden kanssa, ovat mukana afterskissä, mahdollisissa iltatapahtumissa jne." 12. "Rinnenäytöt, afterski, fondueillat, pubikierrokset, retkiä muihin kohteisiin hiihtämään, katsomaan mahdollisesti World Cup -kisoja jne." 13. "All inclusive on suurin ero: asiakas voittaa hinnassa. Muilla ei vastaavaa ole kaikkiin kohteisiin ja hotelleihin. Olemme kahdeksassa vuodessa saaneet Suomessa 50 prosenttia markkinoista." 14. "Taloudellinen etu, hyvää seuraa muista matkustajista ja hyvät oppaat, jotka huolehtivat 'kaikesta'." 15. "Www.alppimatkat.fi ja myynnistämme puh 09 67 13 14 tai info@alppimatkat.fi." STS ALPPIMATKAT 1. "Olen Harri Kaijanto ja aloittanut matkailuurani hiihtävänä oppaana Itävallan Saalbachissa 80-luvun alussa. Siitä lähtien olen koko ajan ollut työelämässä matkailun ja alppimatkailun parissa. Kokemusta on siis noin 30 vuotta. Olen intohimoinen laskettelija, ja minulla on asunto lähellä Saalbachia, josta käsin työskentelen joka talvi 5­6 viikkoa. Mäkeen pyrin lähes päivittäin ainakin tunniksi tai pariksi. Lopun aikaa olen Helsingissä ja työskentelen täältä käsin. Olen STS Alppimatkojen toimintojen johtaja." 2. "STS Alppimatkat on osa ruotsalaista STS Alpresor AB:ta. Toimimme Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Yritys on aloittanut alppimatkojen tekemisen Ruotsista vuonna 1974, eli nyt on menossa 38. talvi. Norjassa aloitettiin vuonna 1989, Suomessa 2004 ja Tanskassa 2009. Olemme markkinajohtaja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lähes 50 000 matkustajalla vuodessa." 3. "Laskettelu- ja lautailumatkoja Alppien huip- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59
• LÄHIMAASTOT HALTUUN Suomen maasto tuottaa omat vaikeutensa. Puita kasvaa metsissämme välillä pirullisen tiheään, ja aluskasvustossa töröttää jos minkälaista juurenpätkää ja kiveä. Siksi ansioitunut lähimaastolaskija tsekkaa spotit kesällä. 60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• LÄHIMAASTOT HALTUUN Lähimaastot haltuun Teksti Tuukka Tams, Kuvat Rami Vuorinen Parkit käyvät tylsiksi, reilejä ei kiinnosta vetää ja isoille vuorille on liian pitkä matka. Jääkö enää vaihtoehtoja? Kyllä jää ­ lähialueen koskemattomat mäet. Onhan se hienoa ­ puuterin vetäminen nimittäin. Lumi pöllyää, korvissa käy suhina, luonnon rauha hivelee ympärillä. Suomesta puuterin pariin vaan tuntuu olevan niin tolkuttoman vaikea päästä. Löytyy sitä täältäkin, kunhan vaan jaksaa etsiä. Jyväskylän osasto on ansioitunut lähimaastojen koluamisessa varsin kiitettävästi. Touhuun ajaa yksinkertaisesti vaihtelu ja mahdollisuus. "Onhan se mukavampaa ylipäänsä touhuta muualla kuin rinteessä, missä voi käydä milloin tahansa", kertoo kolmella vuosikymmenellä tykittänyt Rami Vuorinen. "Viime talvena lunta sattui olemaan täälläkin kerrankin riittävästi, ja oli muutama jyrkkä mäki tiedossa. Yllättävän hyvin lunta löytyikin." Lähimaastobäkkärin vetäminen ei paljoa vaadi. Alkuun pääsee, kun ymmärtää edes jotain kartoista ja jaksaa nähdä vaivaa. "Ei muuta kuin kartta käteen ja katsomaan, missä korkeuskäyriä on tarpeeksi tiheässä. Siitähän se lähtee", Rami neuvoo. Jyppylän jaostolla harrastus lähti liikkeelle ehkä vähän liiankin helposti. "Itse asiassa löydettiin heti Kanavuori tien läheltä, missä oli paljon hyvää laskettavaa. Siellä tulikin sitten viihdyttyä. Se oli myös siitä hyvä mesta, että siellä oli avonaista vettä lähellä. Pohja tiivistyy silloin helpommin ja vähempikin lumi riittää." Selkeä plussa Suomen bäkkärissä on turvallisuus. Jos Alppien lumivyöryt ja railot kuumottavat, voi niiden puolesta lähimäkiin siirtyä kevein mielin. Tietysti jyrkissä paikoissa lumi voi vyöryä, mutta täysveriselle lumiturvallisuuspakkaukselle on täällä harvoissa paikoissa todellista tarvetta. Se ei silti tarkoita, etteikö vaara niissäkin vaanisi. "Suomessa on kuitenkin lunta vähemmän ja alta löytyy kiviä sun muita, joten itsensä suojaaminen kypärällä tai selkäpanssarilla ei ole yhtään huono juttu. Tai ainakin tiedostaa riskit, jos ei halua syndejä käyttää." Laskukokemukset Suomessakin voivat olla kohtalaisia, jopa hyviä. Suomen puuterihaiden on syytä kuitenkin tietää pari asiaa: "Raskasta hommaahan se on", Rami puuskaisee. "Puoli tuntia menee ylös kiivetessä ja alhaalla on puolessa minuutissa. Mekin oltiin monesti parinkymmenen pakkasella haikkaamassa, eikä kertaakaan tullut kylmä. Ja ajoissa on oltavakin: kun plussalle menee niin on jo myöhäistä." Suomen maasto tuottaa omat vaikeutensa. Puita kasvaa metsissämme välillä pirullisen tiheään, ja aluskasvustossa töröttää jos minkälaista juurenpätkää ja kiveä. Siksi ansioitunut lähimaastolaskija tsekkaa spotit kesällä. Siten jopa välttyy pahimmilta pettymyksiltä, kun sulan maan haikkaus on hivenen kevyempää. "Kerran käveltiin Tuomon (Ojala) kanssa kilometrin verran tieltä metsään, kun katsottiin, että on hyvää droppia. Kun sitten päädyttiin paikalle, niin niiden droppien välissä oli kymmenen metriä tasaista. Jäivät sitten vetämättä." Mutta aina ei jää. Pojatkin ovat löytäneet paljon vaihtelevaa maastoa: droppeja, pillowlineja ja vaikka mitä. "Kyllä kunnon hyppiminenkin on mahdollista, varsinkin soramontuilla, mutta ei me kyllä olla yhtään hyppyriä tehty. Tussilakin (Toni Jussila) veti hullua metukkaa metukkakahvasta, eikä siinä mitään hyndää ollut. Niiden rakentaminenhan on vaan ajanhukkaa." "Sittenhän helkkarin hyvää toimintaa on, kun jättää siteet pois laudasta", Rami innostuu. "Hankkii mahdollisimman leveän ja lyhyen laudan ja pistää skedegripin pintaan, niin se on siinä. Jos grippiä ei ole, niin hätätilanteessa voi Ruotsin armeijan makuualustan laittaa teipillä kiinni. Ja aktiivinenhan väsää helposti itselleen putskuskeden vaneriviilusta, mutta hyvin toimii normaali lauta ilman siteitäkin. Eikä se edes ole kauheasti vaikeampaa." Putskuskedellä ­ tai miksi sitä nyt kutsuukaan ­ vetäminen on alkanut kiinnostaa monia. Villejä huhuja kuuluu sieltä täältä monenlaisista kokeiluista. Rami veti vanhaan reilidekkiin gripin päälle ja pisti menoksi. "Ei edes hirveästi naarmut pohjassa haittaa. Sehän oli helkkarin hyvä, kun vedettiin Tuomon vanhalla Free 3:lla, mutta en tiedä miksei enää. Ehkä se katosi." Vaikka tämä dekki taisi kadota kaapin pohjalle, pidemmillä mäillä oman pulkan eksymistä voi estää karkuremmillä. Kaiken kaikkiaan, korvaavatko lähimäistä saadut laskut ulkomaan reissut? "Ei ne kyllä korvaa", Rami sanoo yksikantaisesti. "Mutta hyvää korviketta se on kotimaahan. Kyllä viime talvenakin kun oli lunta, niin saatiin aivan hyviä siivuja. Harmi vaan, että ne ovat niin lyhyitä..." TOP 5 vinkit lähimaastobäkkärille: 1. Etsi kartasta mahdollisimman jyrkkä mäki. 2. Tutki kuivan maan aikaan pohjat. Jos on paljon kivikkoa, malta mieli ja odota kunnon lumet. 3. Varaudu näkemään laskujen eteen reilusti vaivaa. Ilmaiseksi laskuja ei saa. 4. Jätä swallow tailit sun muut kotiin. Ei sitä lunta sentään niin paljon ole. 5. Ole ajoissa mestoilla. Kun ekan kerran sää käy plussan puolella, tulee korppua ja on jo myöhäistä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61
• AREENA 62 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• AREENA Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Matti Ollila Paikka: Corviglia, Sveitsi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 63
• AREENA Laskija: Janne Lipsanen Kuvaaja: Silvano Zeiter Paikka: Hochkönig, Itävalta 64 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• AREENA Laskija: Keke Leppälä Kuvaaja: Jari Salo Paikka: Niseko, Japani LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65
• AREENA 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• AREENA Laskijat: Miikka Hast ja Antti Autti Kuvaaja: Rami Hanafi Paikka: Revelstoke, Kanada LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 67
• AREENA 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• AREENA Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Rami Hanafi Paikka: Revelstoke, Kanada LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69
• DUUNARIT Kuvaaja: Harri Tarvainen Kuvaaja: Matti Ollila Teksti Simo Vilhunen duunarit: ARTO SARANIEMI Paperitolloja takaraivoon, jälki-istuntoja, tuhnuinen piirtoheitin ja kevättodistusten riemu ­ asioita joita jokainen suomalainen kokee lähes päivittäin vähintään yhdeksän vuoden ajan. Jotkut eivät millään saa koulusta tarpeekseen. Sanotaan että opettajan ammatti on sukuvika. Opettajaäidin poikana Arto Saraniemi oli pitkään sitä mieltä, että hän ei liitutaulun ja piirtoheittimen väliin taivu. Abivuoden aikana tehdyt pari päivää äitinsä sijaisena selkeyttivät kuitenkin suunnitelmat ja nyt Arto on jo useamman vuoden ajan opiskellut opettajaksi Oulun Yliopistossa. "Tajusin siinä töissä ollessa, ettei mua kiinnosta mikkään muu ammatti kuin tämä", Arto kertoo. Opettajakoulutukseen on kova tunku, mikä tarkoittaa tiukkaa seulaa pääsykokeissa. Arto pääsi sisään pyrkiessään toista kertaa vakavissaan. Luovuttaminen ei käynyt mielessä, sillä kyse on vahvasti kutsumusammatista. Rahallista menestystä haluava tuskin ryhtyy opettajaksi, sillä alan voidaan Arton mukaan katsoa olevan todellisessa palkkakuopassa muihin akateemisiin ammatteihin verrattuna. Kateutta herättävät pitkähköt lomat kompensoivat tilannetta vain osittain. "Ihan turha porukan on nahista niistä kesälomista ­ olisivat edes viikon opettajan kengissä niin tietäisivät mitä se työ vaatii", Arto toteaa. Opettajan työn Arto näkee henkisesti raskaana ja haastavana, mutta myöskin todella palkitsevana. "Kyllä se vaan palkitsee, kun näkee sen onnistumisen tunteen niitten lasten silmissä ja saa henkilökohtaisen kontaktin lapsiin niin, että ne tuntee sut ja pystyy tulemaan kertomaan henkilökohtaisistakin jutuista. On siinä joku sellainen fiilis mikä siinä vie!" Arto selittää. Arto haluaisi mieluiten alaluokkien opettajaksi, sillä silloin oppilaat ovat vielä lapsia ja aidoimmillaan. Erityisopettajan työ houkuttelee myös; "Kiinnostaisi olla yksilötasolla yrittämässä tehdä hyviä juttuja lasten kanssa, joilla on oppimishäiriöitä, käytöshäiriöitä ja tällaista." Arto jatkaa, että haluaisi työssään olla myös oikeudenmukainen, rehellinen, kuria vaaliva, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa oppimisen iloa tukeva opettaja. Lumilautailulta Arto on saanut hyvin paljon, hän on kuitenkin pitänyt sen aina harrastuksena ja elämäntapana sekä omannut kunnianhimoa myös muita elämän osa-alueita kohtaan. Arto myöntää, että iän myötä tietty jano uusien temppujen puskemiseen on laantunut, eikä hän ota enää tempuista paineita vaan etenee fiiliksen mukaan. Sponsoridiileistä huolimatta lumilautailusta ei tullut työtä, mistä Arto on aivan hyvillään ­ siitä on tullut niin paljon kaikkea muuta. Lumilautailua Arto voisi ehdottomasti myös suositella harrastukseksi tuleville oppilailleenkin. Artolla on tavoitteena lumilautailussa jatkaa niinkuin tähänkin asti ­ kuvailla videopätkiä ja valokuvia omaksi ja muidenkin iloksi. "En tiedä 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• DUUNARIT Sponsoridiileistä huolimatta lumilautailusta ei tullut työtä, mistä Arto on aivan hyvillään ­ siitä on tullut niin paljon kaikkea muuta. mikä perversio se on, että pitää olla esillä ja saada kuvia lehteen, mutta kyllä siitä aina fiiliksissä on kuitenki ollu", toteaa Arto. Vapaalaskukuviot ovat tulleet mukaan Arton laskemiseen edellisvuoden Tamok-reissun myötä. "Se oli herättävä juttu, että lumilautailussa uusien juttujen oppiminen on niin paljon muutakin kuin pelkkiä temppuja." Artoa viehättää vapaalaskutouhuissa myös kuntoiluaspekti nousujen muodossa. Vaivannäkö ja olosuhteiden epävarmuus tekevät onnistuneista kokemuksista vapaalaskussa vieläkin huumaavampia. Artoa kiinnostaa tästäkin edespäin kaikenlainen laskeminen isoista vuorista kaupunkispotteihin ja haluaa päästä kuvaamaan niitä kaikkia. Lopuksi Arto haluaa muistuttaa, että laskemisen ja koulunkäynnin yhdistäminen ei ole mikään ongelma vaan pelkkä organisointikysymys. Hänen mukaansa mäessäkin on helpompi olla kun pitää elämässään mukana perustan mille rakentaa. Artolla vaikuttaisi olevan vankka sokkeli valettuna tulevaa varten. Slammer toivottaa Artolle pehmeitä lumia ja lukijoiden ottavan vaarin viisaan miehen neuvoista! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
• ANTON LINDFORS Teksti Kalle Tarkiainen, Potretit Ville Lahtinen, Laskukuvat Juha Guttorm Boardercross on armoton laji: kaverit singahtavat liikkeelle karsinoistaan, kiihdyttävät kapealla radalla moottoritienopeuksiin ja vetävät rinnakkain hyndää ja mutkaa toisensa perään. Törmäyksiä sattuu ja luita rutisee. Voidaankin sanoa lajin olevan kilpaurheilua isolla K:lla. Jostain syystä kilpaurheilua vierastetaan lumilautailussa pelkkänä sananakin kuin ruttoa. Rytistelkäämme siis yhdessä ennakkoluulojen varjostaman termin läpi ja tutustukaamme boardercrossin todelliseen maailmaan krossilupaus Anton Lindforsin kera! 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• ANTON LINDFORS LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 73
• ANTON LINDFORS Anton, oot alottanut kilpailemisen ratalaskulla ja jatkanut siitä boardercrossin pariin. Miten näin pääsi käymään? Pienenä, kun aloin laskemaan oli Lahdessa LHS, eli Lahden Hiihtoseura, ja mulla oli kova into päästä johonkin lumilautaseuraan mukaan eikä ollut muita vaihtoehtoja. Siellä ei ollut oikein muuta toimintaa kuin ratalasku, joten siellä sitten tyytyväisenä laitettiin menemään kerran viikossa rataa läpi. Olihan radan laskeminenkin tosi siistiä, ei kai sitä muuten olisi jaksanut! Myöhemmin sitten innostuin laskemaan parkkia ja muita obstaakkeleita enemmän, mutta vauhdinhimo pysyi ennallaan, joten päädyin krossiradoille. Huomioitiin, että osallistuit melkein kaikkiin lajeihin SM-kisoissa! Mistä moinen päähänpisto? Kaikkiin paitsi slopeen! Mut oli oikeastaan ilmoitettu kaikkiin lajeihin, mutta krossin jälkeen kyllä ajattelin etten jaksa käydä muita skaboja läpi. Paippiaamuna sitten teki mieli mennä laskemaan pipeä koska se oli niin hyvässä kondiksessa ja yhtäkkiä mulla olikin kisaliivi sylissä, ja osallistuin ekaan pipekisaan elämässäni. Etkö sä loppujenlopuksi sijottunutkin siellä suht hyvin? Olin vissiin 11. finaaleissa. Paipin laskeminen on kyllä siistiä. Aina kun Talman paippi on auki, niin onhan sitä pakko jyystää. Itse en krossista tiedä oikein yhtään mitään, joten käydäänpä perusasioita läpi. Suomessa laji on ollut aika piilossa kuluneina vuosina. Mimmoista meininki teillä on? Aikoinaan kun krossi oli osa Suomi Cuppia, oli meininki aktiivista. Sen loputtua on porukka vaihtunut täysin. Taidan olla ainut, joka Suomi Cup ajoilta asti on kiertänyt messissä tähän päivään. Meitä suomalaisia on neljä, jotka kiertää noita isompia skaboja. Suomessahan ei oo minkäänlaisia krossikisoja (eikä krossiratoja juuri laisinkaan), paitsi just SM-kisoissa, ja ton seurauksena ei ihmiset ehkä tälle tielle helposti päädy. Ois kyllä siistii jos paikkoja rakennettas enemmän ja joku järkkäis jonkun krossikisakiertueen. Onko krossilaskeminen ulkomailla iso juttu vai kellareiden kasvatti niinkuin Suomessa? Jenkeissähän krossilaskeminen on aivan älyttömän kokoinen homma. Amerikkalaisille tunnetusti maistuu kolarit ja kovat nopeudet todella paljon, perus-Nascar-kansaa. Euroissakin on tosi paljon laskijoita ja noissa European Cup -kisoissa on helposti se 150 osallistujaa, mikä syö vähän fiiliksiä koska joutuu odottamaan laskemaan pääsyä niin kauan. Tönittekö toisianne mutkissa salaa ja onko kova hinku kampittaa kavereita? Ei oikeastaan. Kirjoittamaton sääntö on, että jokainen pitää oman linjansa. Linjatkin tosin riippuu paljon siitä millaisilla välimatkoilla liikutaan alusta eteenpäin. Toki joskus tapahtuu ylilyöntejä ja noita selvitellään sitten maaliviivan toisella puolella. Mitenkä noita linjoja sitten "valitaan"? Lähtöportti vaikuttaa siihen paljon minkä linjan saat, ja karsintojen perusteella jaetaan lähtöportit. Optimaalisin tilanne luonnollisesti on se, että on kärjessä ja ei tarvitse ajatella muiden linjoja. 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• ANTON LINDFORS Laskee vaan menemään niin lujaa kuin pääsee vapaalla kentällä! Eli kärjessä saa hengähtää ja nauttia maisemista kun takana taistellaan? Ei todellakaan. Siellä kuulee kokoajan takana olevien hengityksen niskassa ellei välimatka oo sitten pitkä. Taaksepäin tulee myös katottua paljon. että pysyy kartalla mistäpäin jengiä on tulossa. Mutta jokaisesta heatista menee kumminkin kolme laskija jatkoon niin ei sitä ykköspallia kannata väkisin taistella ennnen kuin ihan finaaleissa. Karsinnoissa tärkeintä on päästä kolmen parhaan joukossa maaliin ja mieluiten vielä ehjänä. Ootteko ikinä mitanneet teidän nopeuksia noilla radoilla? Joukko italialaisia oli mittaillut Sveitsissä, että tokan hyndän kohdalla mennään 90 kilometriä tunnissa, ja tokan hyndän paikkeilla on vielä noin kuusi miestä rinnakkain. Mutta ei noissa kaikkein kovimmissa vauhdeissa useimmiten rytistä, koska radat on niiltä kohdilta useimmiten suoria. Bänkeissä sitten on ne pahimmat "Joukko italialaisia oli mittaillut Sveitsissä, että tokan hyndän kohdalla mennään 90 kilometriä tunnissa, ja tokan hyndän paikkeilla on vielä noin kuusi miestä rinnakkain." vaaranpaikat. Krossilasku onkin vissiin suhteellisen tapahtumarikasta toimintaa? No tuota... Välillä nyt sattuu enemmän ja välillä vähemmän. On tosta varmaan jotain tilastoja, mutta Sveitsin maailmancupin skaboissa oli 24 heattia laskijoita ja 22 heatissa sattui haavereita. Että kai se prosentuaalisesti saattaa aika riskialtista olla. Pahimmat tilanteet yleensä syntyy jos vähän epävarmat laskijat lähtevät sooloilemaan muiden linjoille ja ohittelemaan holtittomasti. Kyllä siinä luut rutisee! Tärkeintä meillä on ehdottomasti suojata pää, mieluiten parhailla kypärillä mitä löytyy. Itse oon myös tänä kautena ruvennut laskemaan hammassuojien kanssa. En niinkään hampaita suojatakseni vaan koska se vaimentaa mahdollisuutta aivotärähdyksiin. Sanotaan niin, että hyvä kausi on ollut jos selviää ehjänä loppuun asti. Onko sulla ittelläs ollu mitään täpäriä tilanteita? Molemmat solisluut on murtuneet ja vasen on leikattu. Molemmat ranteet napsunu, mutta polvet pysyny suht hyvin kasassa! Luumustelmia tulee aika paljon jalkoihin. Neljä kertaa mulla on lähtenyt taju aivotärähdysten myötä, ja oon ruvennu noiden myötä satsaamaan entistä enemmän kypäräpuoleen. Turvavälineiden kanssa ei kannata kumminkaan tommosissa nopeuksissa lähteä leikkimään. Pari kautta mulla on mennyt nyt hyvin ilman loukkaantumisia, mutta pitää koputtaa puuta. Hauska fakta mun leikatusta solisluusta on tosin se, että sain se paskaksi kaatumalla flätillä kikkaillessani. Siitä piipaa-autolla sairaalaan ja kausi pakettiin! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75
• ANTON LINDFORS 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• ANTON LINDFORS Jotenkin tuntuu että pienistä haavereista kärsii aina eniten. Nyt loikataan sinuun ihmisenä. Mimmoinen elämänkaari on ryydittänyt Anton Lindforsia tänne asti, oot kumminkin Porvoosta kotosin? Muutettiin Porvoosta kun olin kaksvuotias jonka jälkeen oon asunut Helsingissä! Pidän siis itseäni suhteellisen helsinkiläisenä... Mutta joo, 6-vuotiaana sain ensimmäisen laudan joululahjaksi. Eka vuosi meni suksien ja laudan sekakäytön merkeissä, mutta seuraavana talvena kipusin läheiselle Kontulan jätemäelle ja rupesin lumilautailemaan. Sen jälkeen ei oo enää suksiin koskettu! joka kisassa oon viimeisessä finaalilähdössä. On tässä vielä todella paljon kehittymisen varaa, ja toivottavasti suunta on oikea. Jos tulee hyviä sijotuksia vielä tällä kaudella niin onhan se tosi iso plussa ja auttaa jatkossa paljon, mutta kyllä pitää olla realistinen ja enemmänkin selvittää omia heikkoja kohtia joita lähtee sitten parantamaan jatkossa. Sulle tuli myös X Gameseihin kutsu, mutta et päätynyt paikalle. Mikä meni mönkään? Niin... Kutsu tipahti mulle neljä päivää ennen karsintoja, ja noin lyhyellä varoitusajalla alkaa kaulaan. Toi tosin riippuu täysin siitä mitä viiden vuoden kuluttua tekee mieli tehdä. Toivottavasti oisin myös vähän enemmän tutustunut vapaalaskun maailmaan ja nähnyt siistejä vuoria ja paikkoja. Vakaasti toivon myös että oon päässyt lukiosta jo sillon ulos... Kauan on lukion penkit kuluneet? Viides vuosi menossa. Vähän ollut vaikeuksia yhdistää opiskelua ja laskemista... Toivottavasti keväällä pääsee pihalle, muutama kurssi uupuu! Vähän tyhmäähän se ois tässä vaiheessa keskeyttää. "Luulen että X Gamesien krossiradat sopisi hyvin mun laskutyylille ja on kyllä ihan isoimpia unelmia pärjätä siellä." Pikku-ukkona porukat kylläkin jarrutteli menoa erinäisin liina-naru-kiristysside toimenpitein etten singonnu ihan minne sattuu. Entä siirtymä Kontulan jätemäeltä krossiareenoille isoon maailmaan? Kuten jo yllä sanottu, niin rataa tuli laskettua jonkin verran ja kaikkea muuta kanssa. Sen lisäksi pelasin junnuna tosi paljon futista, mutta aika tarkalleen 15-vuotiaana se jäi kuin seinään. Silloin pääsin Etelä-Koreaan laskemaan junnujen MM-kisoihin krossia, ja tuntu että tää on se mun juttu. Siitä sitten alkoi treenaaminen niin rinteessä kuin sen ulkopuolella ja jälkeenpäin katsottuna harjoittelin aivan päin helvettiä. Onneksi jossain vaiheessa Juha Guttorm astui mukaan matkalle ja rupesi valmentamaan mua, ja nyt ollaan päästy ees vähän oikeille raiteille! Sä vaikutat siltä että tahdot menestyä. Paneudutko samalla mentaliteetilla kaikkeen mihin ryhdyt? Perisuomalainen tapa on kumminkin piilotella ja olla hiljaa nurkassa! Oon aina ollut tosi kunnianhimoinen. Jos alottaa jotakin niin tietenkin teen duunia sen eteen että tuun siinä hyväksi, ja en nää syytä miksi pitäisi peitellä sitä että haluaa olla paras. Lumilautailun ilmapiiriin tunnetusti kuuluu rentous ja muu, mikä onkin tärkeetä, mutta eihän se torppaa sitä, että voi suhtautua kilpailuihin vakavasti. Jos tekee helvetisti töitä sen eteen että pärjää, niin miks pitäisi kilpailuissa sitten vetää puoliteholla. Ootkin alkanut niittämään jo menestystä, napaten Sveitsin Maailmancupista neljännen sijan. Miten jatko? Tiiän kyllä että olen nopea ja hyvänä päivänä pystyn tasavertaisena kilpailemaan maailman parhaiden kanssa, mutta radat vaikuttaa tulokseen. En mä kyllä vielä voi odottaa, että säätäminen olemaan jo aika mahdotonta. Ja vielä kun yksin ois lähtenyt liikenteeseen niin oishan sitä saanut aika orpona olla mestoilla. Mielummin tuon jätti nyt väliin ja ensi vuonna lähtee skabailemaan sinne jos kutsu käy. Jos tonne ois puolivalmiina lähtenyt sooloilemaan, niin ei siinä nyt olis ollut mitään tolkkua. Luulen että X Gamesien krossiradat sopisi hyvin mun laskutyylille ja on kyllä ihan isoimpia unelmia pärjätä siellä. Kuulostaa järkevältä. Loikataan vuorille! Kävit viime keväänä Tamokissa tutustumassa vapaalaskun mystiikkaan. Miltä maistui? Ehdottomasti hyvältä, ja toivottavasti pääsen takasin mahdollisimman pian! Kisareissujen yhteydessä ois sairaan siisti päästä kokeilemaan lisää tota touhua. Vapaalasku tasapainottaa krossilaskun hektisyyttä täydellisesti. Tamok on paikkana aivan älytön, tuhat kilometriä Helsingistä ja on isoilla vuorilla. Ehdottomasti kaikkien pitäs käydä kokeilemassa. Keväällä todellakin olen menossa uusiksi paikalle. Yksin ei vuoriin kyllä vielä uskalla lähteä tutustumaan kun on niin vasta-alkaja siinä. Järki pitää pysyä päässä koska vuorilla voi sattua ja pahasti. Missä sä näät ittes viiden vuoden kuluttua. Ojanpohjalla ulvomassa vai palkintopalleilla kiljumassa? No ainakin toivottavasti oon ns. "huipulla", eli pärjänny skaboissa hyvin ja ottanut isoja mitaleja Koulun keskeyttäminen on aina in! (toim. huom. Ei ole.) Oot käynyt perisuomalaiseen tyyliin myös intin kitumassa. Mitenkä se meni ja miten monta päivää istuit? Niin. No istuin paikalla ehkä sen alle 30 aamua, ja ihan rehellisesti ei kyllä ollut mun juttu ollenkaan. Tulipahan hoidettua! Nyt se on käyty ja sillä siisti. Pitäkööt muut hauskaa siellä jos siltä tuntuu. Hienosti sanottu! Eiköhän laiteta homma pakettiin. Kenelle lähtee kiitokset? Porukoille, sponsseille (etenkin Delta Sportsille, joka on jeesannut mua tosi pitkään), Juhalle, Antille ja muille jotka ovat auttaneet mua laskemisessa sekä Helsinki Core Trainersille mun kondiksessa pitämisestä! Pliis, sun on pakko sanoa tähän loppuun "ei oo häpee olla nopee!" Hah. Ei oo häpee olla nopee! Nimi: Anton Lindfors Syntymäaika: 22.4.91 Syntymäpaikka: Porvoo (Helsinki elämän pohjana) Sponsorit: Poc, Spy (Jk-Shop & Delta Sports) Blogi: www.antonsnowboarding.com LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 77
• MUSANURKKA 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• MUSANURKKA THE IRRATIONALS Teksti Tuukka Tams, Kuva Sami Mannerheimo Kaikki mihin Pablo koskee muuttuu kullaksi, vai kaikki mihin Pablo koskee on kultaa? Kummin vain, The Irrationals on täyttä jalometallia. Bändin solisti Tyko Haapala kertoo, miten hiphopduosta tulee täysverinen rockbändi. Moi Tyko! The Irrationals on saanut melkoisen hyvin nostetta sitten My Babyn musiikkivideon ja Hold Your Horses -levyn. Olisiko sen perinteisen kysymyksen paikka, että miltä nyt tuntuu? - Hyvältä tuntuu. Nyt vaan eteenpäin kohti kesää. Millaista hulinaa kaiken tämän jälkeen on teillä ollut? - Keikkaa milloin missäkin. Perustoimitusta, saunomista ja afterskiitä. Pablo Films ­ joka on tuttu vaikkapa sellaisesta laskuyhteydestä kuin Euro Gap 3 ­ on mahdollistanut musavideoillaan aiemminkin kotimaisia menestystarinoita, kuten nyt vaikka SMC Lähiörottien nousun. Olitteko tietoisia, että kun Pablon jannujen kanssa vedätte musavideon purkkiin, niin se on pelkkää sukseeta sen jälkeen? - Mehän tehtiin Pablon kanssa myös meidän eka video Worthy Girl, ja sen tekeminen oli perkeleen hauskaa. Lopputuloshan oli timangia, ja Pablon muita videoita nähneenä ja tietäen äijien ennakkoluulottoman tavan toimia oli siis selvää, että kyllä siitä hyvä tulee. Keneltä idea yhteistyöhön heidän kanssaan tuli? - Kellään ei tainnut olla mielessä muita vaihtoehtoja. Ja lisäksi meidän yhtyeen toinen perustajajäsen ja taiteellinen johtaja Totte Rautiainen on nykyään Pablolla töissä äänisuunnittelijana, joten homma oli selkee. Musavideolla pyörii sen tuhat eri basistia. Mistä ajatus tuollaisen konkkaronkan haalimiseen lähti? - Oltiin bissellä ja mietittiin ideaa videoon, ja sitten Sting soitti mulle sattumalta, ja tuli siitä sitten semmonen aasinsilta, että perkele basistivideo! Kerro basistivitsi. - Mihin bändissä tarvitaan basistia? En mä tiedä. Kun noin monen basistin kanssa on ollut tekemisissä, niin perspektiiviä on varmasti tullut. Kuinka paikkaansa pitäviä kaupunkilegendat basisteista ovat? - No kyllä kaikki mun tuntemat basistit viinaa juo. Hyvin. Mutta ei basistit tyhmiä ole ­ päinvastoin. kuuluisa punainen lanka? - Se on rumpalin homma. Musiikillisesti ja suosiollisesti The Irrationalsin ovet näyttävät olevan avoimet vähän joka suuntaan. Missä näet teidän tulevaisuuden näistä kahdesta vinkkelistä: lisää foxtrottia ja maailmanmaine vai millaista? - Lisää foxtrottia ja maailmanmaine kuulostaa ihan hyvältä. Nyt kun on ajankohtaista puhua siitä, että levyt eivät myy, niin mikä on sun näkemys tähän keskusteluun? - No sehän on harmi, mutta ei mulla kauheasti ole asiasta näkemyksiä. Luulen, että ihan automaattisesti jossain vaiheessa palataan muutama askel taaksepäin, kun jengi kyllästyy vallitsevaan menoon. Ja toinen juttu mitä kaveri sanoi: jos levysi ei myy, tee parempia biisejä. Tämän paikkaansa pitävyydestä on kiistelty usein pikkutunneilla. Yhdyn tuohon. Saa mun puolesta levy-yhtiöt lopettaa kitisemisen, jos jokainen kahden markan one-hit-wonder ei myy platinaa. Laskuväki pääsee näkemään teidät keväällä Rukan Wappulounaalla. Onko teillä ennakko-odotuksia niistä bileistä: onko villit huhut kantautuneet sun korviin? - Niitä odotan innolla, koska oman kokemukseni mukaan lumilajien harrastajat osaa bailata. Vielä vappu siihen päälle niin avot! Mitä itse odotat siltä keikalta? - Mega party party, josta pitää toipua kaksi viikkoa. Entä olisiko jotain pieniä paljastuksia, että mitä yleisö voi teiltä sieltä odottaa? - Tämä on top secret -osastoa. Mutta meininki tulee olemaan timmi. Joka bändistä pitää olla suomalainen lempinimi: The Rolling Stones on Rollarit, Tehosekoitin on Teharit ja niin edelleen. Mutta mikä ihme on The Irrationals? - Niinpä. "Parasta tässä on se, että voi tehdä ihan minkälaista biisiä haluaa ­ ilman mitään genrerajoja. Mutta ehkä se kuitenkin lopulta kuulostaa meiltä vaikka tehtäisiin iskelmäbiisi. Niin ja heavymetal-keikka on myös tulossa. Me kumarramme neljään suuren suuntaan." The Irrationals on nyt jo aika isokokoinen bändi, mutta mistä se lähti liikkeelle ja miten tuollaiseksi sirkukseksi on kasvettu? - Homma lähti minun ja Toten hiphop-duosta. Tehtiin ysärihenkistä räppiä parin nauhoitteen verran, ja sitten pikkuhiljaa alettiin ottaa keikoille mukaan soittajia. Siitä sitten pikkuhiljaa monen sattuman kautta muodostui tämmöinen bändi, ja musiikki on siinä samalla lähtenyt rönsyilemään kaikenlaisiin suuntiin. Teidän musaa on kuvailtu aika vaihtelevalla skaalalla. Löydetään yhteyksiä Fleimareihin, DJBB:hen ja jopa Gogol Bordelloon. Aikamoisia vertauksia poppoosta, joka on lähtenyt liikkeelle hiphopista. Mitä sä itse olet kaikista vertauksista mieltä: osuuko mikään kohdilleen? Ja mikä teidän oma ajatus oli, mihin bändiä lähdetään kehittämään? - Onhan meissä tiettyjä samankaltaisuuksia kuin mainituissa bändeissä, varsinkin nopealla analyysillä. Itse koen meidät rockbändiksi, missä nyt sitten vedetään milloin mitäkin. Parasta tässä on se, että voi tehdä ihan minkälaista biisiä haluaa ­ ilman mitään genrerajoja. Mutta ehkä se kuitenkin lopulta kuulostaa meiltä vaikka tehtäisiin iskelmäbiisi. Niin ja heavymetal-keikka on myös tulossa. Me kumarramme neljään suuren suuntaan. Teidän musatyyli kun hyppii laidasta laitaan, niin miten sellaisessa tilanteessa pidetään se Keikalla: The Irrationals Ravintola Pisteessä Rukan Wappulounaalla 28.4.­30.4. www.theirrationals.fi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 79
• TAIDENURKKAUS ANDY LOHNER Teksti Kalle Tarkiainen Andy Lohner ei ole suomalainen. Rikommeko siis taidenurkan sääntöjä ja heitämme pallon ulkomaille? Ei! Andy asuu Hämeenkyrössä ja se jos mikä tekee kundista härmälaisemmän kuin koko Slammerin toimituksesta yhteensä. Puhalletaan peli käyntiin! Olet syntynyt Itävallassa ja kulkenut matkalaukussa naperona Floridaan. Nyt asut Hämeenkyröstä. Mitä ihmettä tapahtui? Synnyin siis Itävallassa, josta muutettiin Floridaan perheen kanssa ja myöhemmin palattiin Itävaltaan, josta en Floridan jälkeen pitänyt laisinkaan. Lumilautailun avulla sitten rupesin tykkäämään Itävallastakin joissain määrin. 14 vuoden lieppeillä oveeni kolkutti läjä suomalaisia ja heidän joukossaan Joanna Linnainmaa, joka on läheinen ystäväni ja kollegani edelleen. 17-vuotiaana lähdin sitten Suomeen moikkaamaan Joannan perhettä ja aistin Tampereella ja Hämeenkyrössä jotain samaa kuin Pohjois-Floridassa, sekä löysin paljon hyvää lunta! Vuoria ei tosin näkynyt. Välissä kävin veljeni kanssa kokeilemassa Lontoossa asumista, mutta se ei oikein iskenyt. Viimeinen naula arkkuun tuli kun vierailin yhtenä kesänä Suomessa, ja kesäauringon poltellessa päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi... Mitä teille on sun veljen kanssa syötetty pienenä kun olette molemmat päätyneet taiteilijoiksi? Taisitte sormivärien syömisen sijaan Laudoissa on lähtökohtana jo jonkinlainen tarina pohjalla, jonka päällä melkein mikä vaan teos on hivenen mielenkiintoisempi... Peruspaperille maalatessa taas saa joko itsensä puskettua uusiin ulottuvuuksiin tai tulee hulluksi. Joten on se ehkä siistimpää maalata lautoihin ja muille vastaaville alustoille. Miten päädyit tekemään lautagrafiikoita? Tarinan mukaan marssit suoraan firmojen kojuille ISPO-messuilla ja otit homman haltuun. Eräs mukava Suomi-kontakti, jota voi nykyisin kutsua ystäväksi, kertoi mulle, että sitä kautta voisi saada jalkaa ovenväliin. Diilasin itselleni sitten lipun paikanpäälle, kokosin portfolion ja lähdin hakemaan töitä! Mulla oli haaveena päästä tekemään ainakin yksi lauta elämässäni ja pääsinkin aloittamaan samantien kuudella laudalla mm. Lamarille. Te ootte veljesi kanssa maalanneet helvetinmoisen määrän vinyylilevyjä. Ootteko ikinä kokeilleet kuunnella niitä maalaamisen jälkeen? Tota on itseasiassa kysytty tosi paljon, joten voisi olla aika kokeilla sitä! Yleensä kyllä kuunnellaan levyt ennen kuin ruvetaan maalaamaan, jotta tiedetään että kannattaako joku lätty säilyttää mielummin kuin pistää remonttiin. Eräs britti-DJ oli aivan järkyttynyt meidän yhdessä näyttelyssä siitä mitä levyjä oltiin käytetty maalauspohjina... Mitkä ovat Hämeenkyrön TOP3 visuaalisesti kauneinta paikkaa ja miksi? 1. Kirkujärven keskipiste kesäisen auringonlaskun aikaan. Järven keskelle on ehdottomasti siistein mennä joko surffilaudalla tai sitten pienellä soutuveneellä. Välillä tuolla maistuu myös kalastus, mutta useimmiten haaviin tarttuu eräs 60-kiloinen koira nimeltä Russu. 2. Kirkujärven ranta keväällä ja kesällä. Luonnon vehreyden herääminen ja sen puhkeaminen kukkaan on älyttömän kaunista katsottavaa. Siihen oikeasti piirtää niillä! Meidän äiti on todella taitava taiteilija ja isäkin on hyvä kaikessa mihin ryhtyy niin ehkäpä me ollaan peritty jotakin sieltä! Pienenä alettiin piirtämään yhdessä mun veljeni Tomin kanssa ja siitä se sitten lähti. Ei me olla mitenkään tätä uraa oikein suunniteltu ja oikeastaan jossain vaiheessa musiikin tekeminen kiinnosti meitä paljon enemmän kuin "taiteileminen". Eniten olen oppinut muiden taiteilijoiden seurassa ja ympäriinsä matkustelemalla! Sulla on aika paljon teoksia tehty erinäisten lautojen pinnalle. Onko jotenkin luovempaa maalata erikoisille alustoille perinteisen paperin sijasta? Totta puhuen lautojen ja dekkien päälle maalaaminen on mun mielestä melkein huijaamista. 80 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• TAIDENURKKAUS kaveriksi vielä rantasauna ja grilli. Toimii! 3. Meidän sauna talvella. Ja ehdottomasti sieltä järveen kirmaaminen. Lisäksi erityisesti mieleen ovat paikallinen luonto, sienestys, hevosten kanssa touhuilu ja sur lautojen sheippaus kaverin autotallissa (kiitti Mikko!)... Ei täältä hirveästi huonoja juttuja edes keksi. Sur lautojen sheippaus? Taidat sittenkin suunnitella paluuta lämpimämpiin maisemiin! Kai mun pitäisi paeta aurinkoon ottaen huomioon mun "floridalaiset" juuret! Mutta jos totta puhutaan, on täälläpäin sur aamisessa ihan käsittämätöntä vetovoimaa. Kaikki jotka lajin kanssa puuhastelevat, ovat superfiiliksissä lajista ja täältä löytyy aika yllättäen paljon väkeä, jotka pitävät lautojen sheippauksesta. Keskustelu paikallisten sur lautojen tekniikasta käy kuumana! Jenkeissä on ollut viimeaikoina kova huuto alternative sur vermeistä ja Suomi on ehdottomasti täydellinen paikka niiden testaamiseen. Jäisessä sateessa ja kylmässä vedessä on oma viehätyksensä! Ei täältä tarvitse mihinkään paeta, koska onnen löytämiseen ei tarvita loppupeleissä paljoa! Näihin sanoihin ja tunnelmiin kiitos! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 81
• VIKAHITTI Vanheuden karheus Teksti Knopp Varoitus, sisältää aivoja rasittavaa materiaalia ja vanhuuden houreita! Vanhuksilla on tapana tilittää. Meitsi ei tee hirveää poikkeusta totutusta kaavasta. Ukko homeessa tätäkin rustaa, hämähäkin verkot silmien edessä haittaavaat hiemän nykyisen maailman hahmottamista. Päästäksenne samoihin viboihin laittakaa Tapio Rautavaara soimaan soundtrackiksi lukiessanne tätä about mestariteosta suomalaisen lumilautailun yhdeltä suurmieheltä, siltä tuntemattomalta, jolla on näppinsä kiinni joissakin muissakin asioissa - vastoin yleistä uskomusta joka on, että ukko vaan liukuu mäkeä ja tekee siitä numeron. Vuorten lisäksi, ja jopa enemmän, on meri minulle merkinnyt elämässäni, johon olen loppupeleissä todella tyytyväinen. Jotkut asiat olisivat voineet mennä paremmin, mutta asiat olisivat voineet mennä helvetisti huonomminkin. Ja on tässä vielä aikaa modifioida tilanteita. Ehkä. Kun herää ja silmät aukeaa, ja sängyltä laskeutuessa jalat kantavat, ja jääkaapista löytyy juustonokare leivän päälle on hommat suhteellisen hyvin. Rippeet kahvipurkin pohjalla ja niistä keitetty kahvi on paljon enemmän kuin miljardeilla ihmisillä ikinä on. Toimiva lumilautasetti asiaankuuluvine garderoobeineen... Sellaista ei kärpästen peittämä afrikkalainen edes ymmärrä, osaa käsittää, ja syytön hän siihen on. Afrikassa ei ole lumilautalehtiä, saati sitten Slammeria. Afrikassa ei ole edes kauheasti vanhuksia, elinikä jää helvetisti alle länsimaiden, joku joskus kertoi mulle ja kerto pistämään infon eteenpäin. Ruokaa Afrikkaan! Media antaa lumilautailijoista kuvan hieman noloina värikkäisiin asuihin tälläytyneinä pelleinä, samoin kuin media antaa purjehtijoista kuvan kansitakkeihin ja purjehduskenkiin tälläytyneinä kusipäinä. Media ei ymmärrä sielukkuutta ja homoeroottinen staili myy - kuulemma - enemmän kuin rehellinen, aito luonnollinen suhtautuminen ns. lifestyle lajeihin, joita freeriding ja purjehdus parhaimmillaan ovat. Näinä lopunaikoina, armageddon lähenee, kun väärä näyttää oikealta, ja oikea väärältä, tilanteen hahmottaminen edellyttää kriittistä kyseenalaistavaa suhtautumista kaikkeen mitä meille lampaille syötetään. Onko Paavi antikristus vai muuten vaan epäilyttävä henkilö? Ainakaan hän ei lumilautaile! Sanontahan menee, vanhassa vara parempi kuin pussillinen uusia. Tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa investoida enemmän aikaa ja energiaa jo olemassa olevaan ukkeleihin kuin siittää lisää uusia äpäröitä liikapopulaatio ongelman kanssa painiskelevaan maailmaan. Why fix it if it ain't broken? Mietipä tätä kurvikas lisääntymishaluinen lady kun seuraavan kerran haluat seksiä after boarding -bakkanaaleissa. Ei kannata sivuuttaa nurkassa nukkuvaa ikäloppua snoukkaheeboa vaan rohkeasti herättää ja kysyä kiinnostaisiko jatkot, joka taas on hieno tapa ilmaista että jees, mahdollinen esiaviollinen irtosuhde voisikin kiinnostaa- jos ikäloppu ukkeli siihen mitenkään kykenee. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla - parempi kyy pesässä kuin kymmenen baarissa. Muista avata ovi - vanhukset ensin baby! Ja maksa se taksi, alle 64 vuotiaat eivät saa edes kansaneläkettä. Nuorissa on tulevaisuus on hieman sama kuin miljoona ihmistä ei voi olla väärässä. Niin natsi-Saksassa miljoonat olivat väärässä, kuten kommunistisissa systeemeissä, kuten myös miljardit kuluttajat 7 miljardin ihmisen globaalissa Media antaa lumilautailijoista kuvan hieman noloina värikkäisiin asuihin tälläytyneinä pelleinä, samoin kuin media antaa purjehtijoista kuvan kansitakkeihin ja purjehduskenkiin tälläytyneinä kusipäinä. kulutusyhteiskunnassamme. Kun kulutamme enemmän kuin maailma tuottaa, tulee ämpärin pohja eteen pian. Nuoruutta palvova yhteiskunta on letarginen ja on nostanut tavallaan kätensä pystyyn, traditioiden noudattaminen luo koheesiota, yhtenäisyyttä yhteiskunnan jäsenten välille. Ihmiskunnan pitäisi päästä totutuista toimintakuvioista. Uudet ideat syntyvät totuttuja tapoja rikkovien poikkeavien, ehkäpä jopa hullujen päässä, ja josta ne leviävät supermarketeissa risteileviin kuluttajiin, mikäli ne ovat elinvoimaisia. Kolumbus aikoinaan kyseenalaisti Vatikaanin maapallo on litteä dogman. Takaisin maailman pelastamiseen... miltä kuulostaisi ajatus että...unohtui. Dementia perkele - syytä sitä, älä minua. Ei tuu mieleen mitä piti ehdottaa ihmiskunnan pelastamiseksi. Palaan asiaan myöhemmin, jotta saisin sen sädekehän pääni päälle, korvaamaan iän myötä menettämiäni haituvia. Vanhoilla ihmisillä on tapana päivitellä nuorison tapoja, o tempo o mores, kun taas nuoria ketuttaa vanhojen sementtiperseiden möllöttäminen vallassa. Vallankumous on nuorten puuhaa - paitsi nykyään, koska nuoret elävät väärässä tietoisuudessa, harhailevina tyhjäpäinä energiajuoman ja räiskintäpelin välimaastossa, sopivan pulleana sohvalla aikuisiän diabetesta odotellen. Leijonaurokset syövät poikasia saadakseen naaraat tekemään lisää poikasia juuri heidän kanssaan, mutta tämä ei ole ikäiselleni tai edes ihmiselle yleensä sopivaa toimintaa. Vauvat ovat yleensä söpömpiä kuin parkkiintuneet sarvikuonoja etäisesti muistuttavat mursuviiksiset ukkelit ja ämmät, joita ei tapaa rinteessä, mutta joita ei voi olla tapaamatta halpaa olutta tarjoilevissa räkälöissä, joista haen inspiraatiota vanhenimista käsittelevään jorinaani. Puosu, täytä se vitun tuoppi, tuo moppi, karkasi virtsa alle, vanhuus vaivaa, sattuuhan sitä. Ikä on asenne. Tunnen pakon sanelemana monia uusvanhoja konservatiiveja parikymppisiä, jotka eivät eroa paatuneimmista sementtiperseisistä homekorvista. Silti heitä on pakko morjestaa, vaikka tekisi mieli lyödä turpaan. Se, että pukeutuu trendikkäästi ei takaa, että ajatukset ja arvot, jotka ohjaavat toimintaa ovat uusia. Ja itse asiassa nämä nuoret ovat susia lampaiden vaatteissa ja vahvistavat sitä, että mitkään asiat eivät muutu ja ihmiskunta jatkaa totutulla tavalla kulkuaan kohti tilannetta, jossa kannibalismi tarjoaa lohdun viime hetkellä ennen totaalista valojen sammumista maapallolla, jolloin torakat ja rotat saavat herruuden homosapiens lajista... Toivottavasti ei! Tämä merkitsisi loppua snoukkaamiselle! Otetaan toisia kädestä kiinni ja lets make a change before it's too late. Muistakaa desinfioida kätenne, visvasyylät sucks ass. Lumilautailu ja sen kiehtova maailma medioineen on ollut elämässäni jo 20 vuoden ajan. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Viime vuosina suhteemme on syventynyt ja olemme erottamattomat kun olosuhteet ovat otolliset. Olosuhteet ovat otolliset kun on lumikengät, helikopteri tai lehdistötuella hankittu hissilippu (frendeiltä lainattu kausikortti käy myös). Tiedän olevani etuoikeutettu tässä suhteessa muihin persaukisiin vuorineuvoksiin, joita fasistit myös lautapummeiksi kutsuvat. Fasisitit pyrkivät mitätöimään saavutukseni - ja samanikäisten kollegojeni - vähättelyllä, ja mikä tahansa, ylipainoni, finnini, punaiset hiukseni kelpaa heille syyksi asettaa toimintamme kyseenalaisiksi. "Kasvaisivat saatana" on se mantra mitä fasistipiireissä hoetaan, mutta eivätkö ne tajua että olen vanhus - vähän rispektiä pliis. Mistä muuten tunnistat fasistin? Siitä että hänellä ei ole mohikaanikampausta eikä anarkiamerkkiä pesemättömässä nahkatakissa. Fasisti voi snoukata, mutta hän ei voi olla snoukkaaja sellaisena rentona epelinä kun lumilautaijat normaalisti tunnetaan. Sen pituinen se sanoi vanhus ja lopetti paskanjauhamisensa ja lähti kohti suurta seikkailua, Atlantin ylittämistä purjeveneellä, pyrkimyksenä oppia uutta. (Tarina on tosi tässä vaiheessa). Myöhemmin keväällä sitten lasketaan mäkeä. Viettäkää hyvää talvea apinat ja kiitos kaikille tuestanne freestylekirjoitusta kohtaan. Sana on vielä vapaa - ainakaan tää ei ole mikään vihakirjoitus vaan enemmänkin rakkauskirje elämää ja sen kaikkia muotoja kohtaan, jo vanhaksi käyvää kakkapökälettä unohtamatta. Kunnioittakaa vanhuksia tai saatte turpaanne, rollaattori is nuthin to fuk with kid. THE END. 82 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
• Santaco Sport Ltd. / 010 ­ 4257 300 / www.santacosport.fi Santaco Sport Ltd. / 010 ­ 4257 300 / www.santacosport.fi WWW.DCSHOES.COM/SNOW