• Bes t thin gs in life are free E 1/ 09 E X T R E M E M A G A Z IN Ihmisesittelyssä... Kohde-esittelyssä... PHOTO GALLERY VI NA KA US I 08 -0 9 VA LO KU Kansi Jukka Erätuli Photo Sami Tuoriniemi
• Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
• Ylläs-Halli avataan Helsingin Kivikossa keväällä 2009. Varaa paikkasi varmoille lumille. Tee oma osakemerkintäsi, kysy myös yritysosuuksia. Lähes 20 000 m2:n alueella voit: www.yllas-halli.fi w a h . Liikunta on elämyksiä!
• skate.ea.com
• E EX TR EM E MA GA ZIN Best things in life are free 1/09 EXTREM E MAGAZI NE Ihmisesittelyssä... Kohde-esittelyssä... PHOTO GALLERY A KAUSI 08-09 VALOKUVIN 2.2.2009 17:17:28 Kansi Jukka Erätuli Photo Sami Tuoriniemi kansi5109todellafinal.indd 4 Kansi Laskija: Jussi Oksanen Photo: Andy Wright Julkaisija Krook Media OY puh +358 9 726 80180 fax +358 9 726 80181 Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland www.krookmedia.fi Päätoimittaja Henri Kunnas / henri@krookmedia.fi Suksitoimittaja Jan-Erik Blomberg Vastaava kuvatoimittaja Pasi Salminen / photo.pasisalminen.com Art Director Mikko Kempas / mikkokempas.com Toimitus Rauli Kangas, Pekka Koskela, Jenni Tuomisto, Tero Repo, Jani Nygård, Samuli Ronkanen Kuvaajat Pasi Salminen, Tero Repo, Ylläs, Anni Karvinen Satu Järvelä, Burton, Rami Lappalainen, Ville-Petteri Määttä, Jussi Lehmuskallio, Blumi, Henri Kunnas, Colin Adair, Jani Kääriäinen, Mikko Tikka, Iisakki Kennilä, Jari Salo, HCSC, Antti Koskinen, Antti Rastivo Ilmoitusmyynti Jerker Krook, puh 040 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Markkinointi Jacob Roos, puh 040 553 2898 jacob.roos@krookmedia.fi Jakelu Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport, Kesport, Sportia, Top Sport, Stockmann, erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan tapahtumat. Ilmestymisaikataulu Syksy -08. Viikot 41, 44 ja 50 Talvi -09 Viikot 5 ja 10 Paino Kroonpress, painos 30 000 kpl Tilaajapalvelu IO Kustantajapalvelut Oy, tilaus@hangup.fi, puh +358 3 4246 5340
• H is si l ip ut en n Parkin vieressä nuoremmille lle oma Junnustreet. www.syotesnowpa rk.com ISO-SYÖTE SNOWPARK . w w a kk w oo .s n yo n te etti .f ka i u Vanha Streetti on historiaa! Uudistusten myötä rinne sai nim ai ekseen pa st a:
• PÄ Ä K I R J O I T U S S X 1 / 0 9 Aika kuluu nopeasti silloin kun on nastaa. Tässä on tämän kauden viimeinen Snow Extreme. Perinteisesti se on ollut photoissue, eli härmäksi valokuvanumero. Ja mitäs sitä toimivaa kaavaa muuttamaan. Lehden kanssa mennään jo viimeisessä numerossa, mutta parhaat laskukelit vasta tuloillaan. Parista edellisestä talvesta poiketen, näyttää nyt Etelä-Suomeenkin tulleen kunnon talvi. Se ei ole millään mittarilla huono juttu. Talma on jopa lupaillut avaavansa pipen ja sitä ihmettä ei etelässä olla muutamaan vuoteen nähty. Vaikka kyseessä on photissue, kulkee kuvien välissä myös jonkin verran tekstiä. Yksi isompi artikkeli kertoo Kalle Carranzasta. Kallella on suomalainen äiti, mutta hän on asunut koko ikänsä Meksikossa. Aihepiiriltään artikkeli on pienoinen syrjähyppy lehden normaalista annista, mutta menköön. Kalle surfasi ammatikseen monta vuotta, kunnes kyllästyi. Hän myi lautansa, sanoi hyvästit sponsereilleen ja muutti Suomeen tutustuakseen paremmin äitinsä kotimaahan ja kieleen. Suomalaisten urheilusankarien joukossa Kalle on outolintu. Hän on kiinnostunut kulttuureista ja ihmisistä, haluaa jatkuvasti opiskella uusia kieliä (puhuu tällä hetkellä sujuvasti neljää) eikä ole koskaan elämänsa aikana juonut alkoholia tai polttanut tupakkaa. Nyt Kalle on asunut Suomessa puoli vuotta. Minkälaisen maailman hän jätti taakseen, kun lopetti uransa? Entä minkälaisena hän näkee Suomen ja suomalaiset? Tämä kaikki ja paljon muuta selviää vain lukemalla artikkeli. Kevään lähestyessä on monella mietinnässä jo seuraavan vuoden opinnot. Ainakin niillä, ketkä päättävät peruskoulun. Sotkamon urheilulukiossa on toimiva lumilautalinja tarjoaa mahdollisuuden kehittyä sekä ihmi- senä että lumilautailijana. Lukiossa suoritetaan normaali ylioppilastutkinto, mutta siinä ohessa saadaan ammattimaista valmennusta. Ja päästään laskemaan päivittäin. Aina se lähin koulu ei olekaan kaikkein paras vaihtoehto. Vai miltä tuntuisi asua 500 metrin päässä vuokatin rinteistä? Ja huonon sään sattuessa voi aina mennä tunneliin laskemaan pipeä. Lehden toinen haastattelu on Outokummun lahjasta Suomen lumilautailulle. Kyseesähän on Simo Rautava. Simo oli tänä talvena ehdolla Slammer-gaalassa vuoden tulokkaana. Mainitsemisen arvoisen asiasta tekee se, että Simo on 23-vuotias, ja kyseisen palkinnon saajat ovat yleensä olleet lähes kymmenen vuotta Simoa nuorempia. Hyvä viini kypsyy hitaasti! Ami Voutilainen oli ensimmäisten lumilautailijoiden joukoissa, jotka lähtivät Suomesta maailmalle. Hän laski pitkän ja menestyksekkään uran, mutta mitä hänelle kuuluu nykyään? Ami asuu Amerikoissa, talvet Portlandissa ja kesät Mt. Hoodilla. Mt. Hoodilla hän on osakkaana High Cascaden kesäleireillä lumilautaijoille. Ja puitteet näillä leireillä todellakin ovat kohdillaan. Seuraavan kauden laskukamat ja leffat, viisi pipeä, lukematon määrä hyppyreitä, skedeparkki ja paljon muuta, mutta niistäkin lisää lehden sisäsivuilta. Vielä lopuksi täytyy mainita, että tämän lehden pohjalta tehdän lukijatutkimus. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan monia hyviä palkintoja, alkaen lumilaudasta ja risteilystä. Kannattaa osallistua osoitteessa www. lumitykki.net/tutkimus. Hyvää kesää kaikille! Henri Kunnas päätoimittaja SX | 15
• Sisällys 1/09 Heikki Sorsa, Bs 180 melan Photo: Pasi Salminen SX NEWS 20 TEE-SE-ITSE: ILKKA BÄCKSTRÖM 28 SIMO RAUTAVA 34 KALLE CARRANZA 42 UKKOHALLA 48 AMI VOUTILAINEN 54 LUMIVYÖRYT 62 ENGELBERG 66 PUUJIBBAILUA 74 BEO 2009 72 PHOTOGALLERY 80 LUMILAUTALUKIO 98 TUKHOLMA-HELSINKI 102 SKATE 2 108 SX | 16
• SX | 17
• ©2008 Oakley, Inc.
• Oakley Icon Ltd.: (+41) 448296100, www.oakley.com
• SX NEWS EXTREME NEWS Rinnekansan uutisia 1/09 KBR Productions leffoissa näkee muun muassa tälläisia spotteja KISAUUTISIA Burton European Openeissa juhlittiin kymmenvuotista taivalta kahdenkymmenen suomalaislaskijan voimin. Menestyskin oli kohdillaan. Junioreista Riku Länsiö ja Niko Savolainen laskivat tiensä aina finaaleihin sekä pipessä että slopestylessä. Naisten sarjassa ainoa suomalainen osanottaja oli Saana Pehkonen. Hänen tie katkesi superpipessä karsintoihin. Miesten puolella menestys oli parempaa. Slopestylessä Peetu Piiroinen laski kolmanneksi ja Antti Autti kuudenneksi. Muut suomalaiset finalistit olivat Markku Koski ja Joel Lahti. Pipessä oli Peetu jälleen paras suomalaisista viidennellä sijallaan, Kosken ja Markus Malinin seuratessa sijoilla seitsemän ja kahdeksan. X-gamesit ovat maailman suurin extremelajien näyttämö ja se kerää joka vuosi sellaisia kovia nimiä, joita ei juurikaan muissa kilpailuissa nähdä. Lajeina lumilautailussa ovat perinteiset halfpipe ja slopestyle. Suomalaisista mukana olivat ainakin Piiroinen, Oksanen, Ettala, Sorsa, Autti ja Niemelä. Superpipessä paras suomalaisista oli Autti kolmannella sijallaan. Shaun White voitti, jälleen. Kahdeksan laskijan finaalissa Autti oli ainoa ei-yhdysvaltalainen. SX | 20 Shaun White hallitsi myös slopestyleä. Siinä paras suomalainen oli Piiroinen viidennellä sijallaan. Jussi Oksanenkin selviytyi finaaliin ja tuli kahdeksanneksi. ne vasta treeneissä kulkemaan. Tänään oli aivan sairaan hieno fiilis laskea", kertoo voittaja heti tuoreeltaan kilpailun jälkeen. Frontside3 -ohjelman uudet jaksot alkoivat Bugarest-pojat ovat kierrelleet ja kaarrelleet ympäri Suomea kuvaamassa urbaani-meininkejä. Matskua on tullut ihan kivasti kasaan ja pullat alkavat olemaan hyvin uunissa ensi kauden leffaa ajatellen. Kannattaa käydä tsekkaamassa poikien blogi osoitteesta www.kbrproductions. blogspot.com. Sinne on luvassa matkastooreja ja akuutteja mielentiloja, niin usein kuin pojat sitä jaksavat päivitellä. Eli usein, kai? 17.1 MTV3 -kanavalla. Lauantai aamupäivisin seurataan lumilautailumaailman ihmisiä, ilmiöitä ja tapahtumia Suomesta ja maailmalta. Ohjelmassa on luvassa muun muassa suurimpien leffaproduktioiden kuvauksia, TTR- ja Burton Global Open Series -kisoja, sekä Suomen kovimpia tapahtumia. Ohjelmaa juontaa Tuomas "Keke" Keskikallio. www.mtv.fi/lumilautailu Suomen maine hyvänä reilimaana ei ota MM-kilpailut Koreassa käytiin samaan aikaan X-gamesien kanssa, mikä söi joitain huippunimiä kilpailuista. Samalla se kuitenkin avasi ovia uusille tulokkaille, myös Suomenkin joukkueessa. Ensikertalainen Iikka-Eemeli Laari taiteili itsensä upeasti neljänneksi lumikourussa. Kilpailun voitti Japanin Ryoh Aono. Big air -kilpailussa saatiinkin sitten kuunnella maammelaulua, kun Markku Koski pokkasi kultaa. Kilpailujen toinen ensikertalainen, Petja Piiroinen, oli hienosti kuudes. "Aika yllättävää, sillä tänä vuonna olen laskenut vasta yhden big air -kilpailun. Temput eivät olleet tänne tullessa vielä valmiina ja sain hiipuakseen. Tällä kertaa härmäläisiä kaiteita kävivät kolisuttelemassa Stepchildin laskijat, Fredun ja Riston opastuksella. Amerikan ihmeistä paikalle pääsivät JP Walker, Joe Sexton ja Simon Chamberlain. Kahden viikon visiitistä ensimmäinen kului sisämaan ihmeitä etsiessä. Toiseksi viikoksi laskeuduttiin lumisateiden mukana Etelä-Suomeen. Videomateriaalia on ollut tuottamassa tietenkin Ilari Suhonen. Amerikan poikien kuvaustahti on kova, sillä porukka pitää vähintään kahdet sessarit päivittäin. Kokeneet Suomenkävijät eivät myöskään oppaita tarvitse, vaan osavat itse kertoa mille spotille haluavat.
• SX NEWS EXTREME NEWS Markku Koski Ettela kävi Venäjällä. Taas. Kuten jo monet tietävät, julkaistiin tänä talvena Suomen historian ensimmäinen kokonaan naislumilautailusta koostuva elokuva, Shotgun. Elokuvan ensi-iltakiertue on matkaillut ympäri Suomen, mutta vasta Helsingissä kohtasivat SX:n ja Shotgunin polut. Ja kohtaaminen oli varsin miellyttävä. Täydet kaksi peukkua! Illan päätteeksi Cafe Mascotissa esiintyi vielä elekt- ro-yhtye TV-off, mutta elokuvasta mehuissaan oleva yleisö ei tästä enää jaksanut innostua. Tämän lehden tiimoilta suoritetaan Snow Extremen suuri lukijatutkimus. Lehden luettuasi mene osoitteeseen www.lumitykki.net/tutkimus ja vastaa siellä oleviin kysymyksiin. Aikaa tähän kaikkeen ei mene kovinkaan paljoa, mutta palkinnot ovat sitäkin parempia. Pääpalkintoina on Stepchildin lumilauta ja Siljan Tallinnan risteily. Palkintoina myös Swatchin ski-pass -kelloja, laskulaseja ymym. Clast Neckwear Suomeen! Suoraan Sveitsin lumilautakulttuurin sydämestä rantautuu Clast Neckwear vihdoinkin myös suomalaisten lumi- Kiitelty street ja entistä tehokkaampi ja entistä tehokkaampi lumetusjärjestelmä. lumetusjärjestelmä. KAUDEN UUT KAU OFF-DEN UUTUUS PISTE TAUUS OFF-PIST E T KARINTEILL AKARINTEILLÄ! Ä! www.hakarinteet.fi HÄKÄLLÄ MM. HÄKÄLLÄ MM. 12 RINNETTÄ 12 RINNETTÄ PARK: PARK: Northern-reilejä: tasainen-alas Northern-reilejä: tasainen-alas kinkki 9m, rainbowpressi 9m, kinkki 9m, rainbowpressi 9m, suorat pressit 6m ja 4m suorat pressit 6m ja 4m Suorat reilit: 6m, 4m ja 2,5m Suorat reilit: 6m, 4m ja 2,5m Yläboksi 8m flätillä Yläboksi 8m flätillä Alaboksi 6m ja 10m flätillä Alaboksi 6m ja 10m flätillä LOUNGE LOUNGE MONIPUOLINEN VUOKRAAMO MONIPUOLINEN VUOKRAAMO
• gillette.com © 2008 The Gillette Company. AJAA PARTANSA TUOTTEILLAMME EI EHKÄ YLLÄTÄ SINUA. 600 MILJOONAA MIESTÄ SE, MITÄ OLEMME OPPINEET YLLÄTTÄÄ. Uusi Gillette Series Shave Care -ihonhoitosarja SE, ETTÄ Varmista erinomainen parranajo: valmistele iho ennen parranajoa, suojaa sen aikana ja hoida parranajon jälkeen. Tämä on parranajokokemuksemme tulosta. 600 miljoonan miehen inspiroima ­ luotu yksille kasvoille: sinun. Valmista iho ennen parranajoa Gillette Series -kuorintavoiteella. Kuori kasvoiltasi lika, kuolleet ihosolut ja öljyt, mikä auttaa vapauttamaan karvoja ja tekee parranajosta miellyttävän. Suojaa ihoa herkälle iholle tarkoitetulla Gillette Series Sensitive Skin -parranajogeelillä. Siinä on jopa 3 kertaa enemmän* voitelevia ainesosia, jotka auttavat suojaamaan tehokkaasti parranajon aiheuttamalta ihoärsytykseltä. Kosteuta Gillette Series -kosteusvoiteella. Nopeasti imeytyvä kosteusvoide rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa. * verrattuna aiempiin Gillette Series -geeleihin, perustuu määriin. VALMISTAUDU SUOJAA KOSTEUTA The Best a Man Can Get TM call us at: 010 8386 400 email: info@esakorpela.fi
• Distributed in Finland by Bluebaum TI Gold Foil Headphones - www.skullcandyfinland.com
• Voileipää á la Stepchild Pasilinko lautailijoiden ulottuville. Suomalaisista laskijoista kaulansa Clastilla lämmittävät mm. Eero Ettala, Juuso Laivisto, Markku Koski, Peetu Piiroinen ja Sami Saarenpää. Käy tsekkaamassa www.clastzoo.com Eero Ettala palasi Suomeen, mutta sydän jäi Venäjälle. Tai vastaava... Eerohan oli viime talvena Venäjällä, Kirovskissa kuvaamassa eräälle suklaapatukkamerkille mainosta. Mainosmiehillä on aina kiire, joten Eero ei ehtiny sessailla kaikkia niitä paikkoja joita olisi halunnut. Niinpä oli palattava takaisin. Muutama laskukaveri Oakleylta ja Rasmus Tikkanen kuvaamaan, niin siinähän on jo hyvä soppa kasassa. Mukana olivat vielä Friday 02:n pojat kuvaamassa Eerosta myöhemmin julkaistavaa ohjelmaa. Jukka Erätulesta on tullut 15. tammikuuta isä. Nyt jo kolmannen kerran. Kahden pojan jälkeen Erätulien perheessä hoivataan nyt vaihteeksi tyttöä. Nuoren neidin strategiset mitat ovat 3,5kiloa ja 50cm. Jukka on potenut huonoa omaatuntoa reissuvuosinaan, koska hän oli niin paljon poissa kotoa. Nyt hän on päättänyt ottaa tuon menetetyn ajan takaisin, ja hän onkin jäänyt koti-isäksi. Ei nyt lopullisesti, mutta kesän yli ainakin. Snow Extreme toivottaa onnea koko perheelle! Snow Extremen kuvatoimittaja Pasi Salminen on rakentanut oman versionsa Spedelingosta. SX:n toimituksen koti-insinööri on suunnitellut lingon pitkillä matkoillaan. Viime kesän ja syksyn aikana laite sitten lopullisesti rakennettiin. Avuksi pyydettiin Ulvilan ammattikoulusta kahta nuorta miestä, jotka rakensivat laitteen Salmisen piirustuksien pohjalta. Propellihattu Salminen kehuskelee, että laitteella saa yli 60km/h:n vauhdit. Huomionarvoista lingossa on sen koko. Yksi mies kantaa sen helposti ja se kulke auton takakontissa, ainakin farmariauton. Suomen huippujen lisäksi laitteesta ovat päässeet nauttimaan mm. JP Walker ja Joe Sexton.
• Hiihtokeskustoimialan ulkopuolinen valintaraati on valinnut Häkärinteet vuoden 2008 hiihtokeskukseksi. "Vuoden hiihtokeskus valittiin jo kahdeksannentoista kerran. Tunnustuksen sai tänä vuonna keskisuomalainen, yrittäjävetoinen hiihtokeskus. Häkärinteet on erinomainen esimerkki siitä, miten pienestä hiihtokeskuksesta rakennetaan elämystuote koko perhettä varten", kertoo valintaraadin puheenjohtaja, Matkailun Edistämiskeskuksen ylijohtaja Jaakko Lehtonen. Häkärinteet on panostanut paljon myös lumilautailuun ja new school hiihtoon. Mäestä löytyy monipuolinen streetti ja takamaaston on raivattu alue puuterilumen pöllyttämiselle. TULEVIA TAPAHTUMIA Lumilautailun SM-kisat 25.-29.3.2009 Lumilautailun SM-kisat 25.-29.3.2009 Suomen huippulaskijat kisaavat Suomen mestaruudesta Rukalla. Mestaruuskamppailua käydään kaikissa lajeissa; slopestyle, half pipe, boardercross ja ratalajit. Lauantai-illan bileissä kisakansaa viihdyttää Conscious Youths! Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.fsa.fi Ke 25.3. Boardercross, FIS race To 26.3. Boardercross, SM -kilpailu Pe 27.3. Halfpipe La 28.3. Slopestyle ja paripujottelu Su 29.3. Suurpujottelu 1.-2.5.2009 Mofy Ylläs yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa kuuluttaa nyt kaikki laskukansan supersankarit vappuna Mofyyn. Jo yhdeksättä kertaa järjestettävässä megatapahtumassa etsitään taas seuraavaa Master of Yllästä. Iso-Ylläksen slopestylessa erotetaan pahat pojat sankareista ja Ylläs-skin puolella taistellaan ilmojen valtiaasta. Viime vuoden voittaja A-J Kemppainen hankki itselleen Mofyssa mainetta ja kunniaa, sessarit eivät jätä ketään kylmäksi. Luvassa Valmennuksia, 2 hengen Pipe, Slope Style ja PujotteluCrossi yhdistetty kisa BatteryParkissa ja Vuosselin SuperPipessa, paljon oheistoimintaa ja iltameiningissä 90´s bileet disco tyyliin sekä paljon muuta. Lisätietoja tapahtumasta lähitulevaisuudessa www.ruka.fi/batterypark ja www.suomennaislautailijat.com Battery Catapult Uphill Jam, Levi 11.4.2009 Battery tuo Levin pääsiäiseen lisänostetta toteuttamalla lumilauta- ja freeski tapahtuman Levin eturinteillä pääsiäislauantaina 11.4.-09 klo 17:30-19:30. Levin eturinteen juurelle rakennetaan 4 metriä korkea step-up nokka, josta laskijat liitävät ilmojen halki, laskeutuen ylämäkeen noin 7m korkeaan alastuloon. Mausteeksi vielä kikkailukaari ja pari pienempää jibbailu elementtiä paluumatkan varrelle, josta laskijat pääsevät laskemaan takaisin lähtöpaikalle. Vauhdit hyppyriin tarjoaa Battery Catapult, joka kyydittää kisaajat n. 70-80km/h lammen jäältä kohti tunturin lakea. Tapahtumaan kutsutut, Suomen lautailun ja freeski:n huiput pääsevät siis ensimmäistä kertaa nauttimaan uudentyylisestä tapahtumasta sekä hyppäämisestä ylämäkeä kohti joka ei polvia rasita, sillä alastulo onkin ylöstulo. Lisätietoja tapahtumasta päivitetään talven mittaan www.levi.fi sivuille, josta voit käydä tsekkaamassa mm. tapahtumaan osallistuvat laskijat sekä tarkemman tapahtuma-aikataulun. Snowextreme lehden viisi virhettä kilpailussa Lady Fortunan sormi osoitti Espoon suuntaan. Stepchildin laudan, Fredun ja Ripan nimmareilla plokkasi Kasper Kasanen. Lauta toimitettiin onnelliselle voittajalle, ja ihan ovelta ovelle. Onneksi olkoon! voisiko seuraava supersankarin viitta olla sinun? Be there or be baddie! www.mofy.net Oakleyn tyttösessarit, Ruka 2.-5.4 Oakley Tyttösessarit on Skandinavian suurin ja vanhin tyttöjen Lumilautailu/Free Ski tapahtuma! Kaikille tyttölaskijoille avoimet Oakley Tyttö- SX | 26
• Snowboarding Finnish Open, Tahko 17.-19.4 Jatkona viime talven SM-kisoille järjestetään Tahkolla tänä vuonna Finnish Open -kilpailut. Kilpaulun isänä toimi tänäkin vuonna Heppu Pentti. Laji on slopestyle. Lisää informaatiota on saatavilla myöhemmin osoitteesta www. sheriffi.fi/finnishopen Spring Break, Ruka 24.-26.4.2009 Jo klassikoksi muodostunut Ruka Spring Break, rinnekansan kevätkarkelo tarjoaa tuttuun tapaan riemua ja hauskanpitoa koko viikonlopuksi niin rinteessä, terassilla kuin iltabileissäkin. Perjantaina skabaillaan Battery parkissa B-Unitin ja Rukan parkki tiimin "emännöimissä" sessareissa, jossa raajojaan venyttelevät maan kovimmat lautailijat ja suksijat. Jos oma kantti ei menoa kestä, niin nämä sessarit kannattaa kuitenkin käydä livenä todistamassa. Sessareiden päätyttyä monot suuntaavat kohti SkiBistron railakasta afterski partya. Lauantaina keskitytään SkiBistron edustalle tuunatun jokamiehen banked-slalom radan pujotteluun ja vesialtaan ylitykseen. Kaikille avoimen ja ilmaisen kisan voittaja palkitaan hyvän tyylin, pukeutumisen, rennon meiningin ja radalla suoritetun ajan myötä avokätisin tuotepalkinnoin. Alueella myös muita aktiviteetteja ja mm. maahantuojien välinetestejä. Live musaa on tarjolla laidasta laitaan. Perjantai-iltana Pisteessä esiintyy ruotsainen räppäri, LoopTroopistakin tuttu Promoe. Lauantaina Bistron ulkolavalla voit tsekata PMMPn energiaa pursuavan keikan ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Terassilla kansaa viihdyttävät myös mm. Gommi ja Pommi. Lauantai-iltana Pisteen Wanna look like an idiot bileissä tahtipuikkoa heiluttaa Klamydia. Lisäinfoa mm. majoituspaketeista ja tapahtuman ohjelmasta tulossa osoitteeseen www.springbreak.fi Wappulounas, Ruka 30.4.-2.5.2009 Luvassa on jälleen kerran entistä ehompi lounas. Hämmentävät härvelit, viihdyttävät after-ski sessarit, tanakat iltabileet ja kaikin puolin lupsakka meininki, niistä syntyy tuleva Wappulounas, kertovat sopanhämmentäjät tiskipöydän takaa tapahtuman järjestelyistä. Laskusetit jääköön vielä mysteeriksi, mutta iltabileissä otetaan vähän uutta otetta, kun perjantai-iltana kansaa tanssittavat Kemmuru, sekä maailmankuulut Top Billin Dj:t. Lauantaina palataan juurille ja annetaan rokin raikaa, kun Relentless, Sweepin´ Tones ja Highway Burns ottavat Pisteen lavan haltuun. Tsekkaa viime vuoden meininki ja tulevat juonet osoitteesta: www. wappulounas.fi 26.- 29.3.09 TINYAIR FLY Toista kertaa järjestettävä Tinyair on tyttöjen street-/ vapaalaskutapahtuma. Viime vuoden kolmipäiväisten sessareiden huiman suosion siivittämänä päättivät tinytytöt tehdä tapahtumasta nelipäiväisen. Huippulaskijoiden ohjauksessa ei tyttöjen rls e for gi Freerid 2009 d Park an -29.03. Ylläs tarvitse turhaa kuumotella. Poikien hellässä ja joskus niin kovinkin isällisessä ohjauksessa löytyy jokaiselle oma tasonsa. Lisää infoa tapahtumasta www.tinyair.fi 26.
• Pasi Salminen Mä en nyt tiedä ootsä tosissas, mut jos oot, niin ehkä mun ympärillä jostain syystä sattuu ja tapahtuu. LASKUPUUHAT Kenen kanssa on mukavinta laskea? Nimi: Patrik Myllylä Paikkakunta: Kempele Ikä: 12 Kaikkien mun frendien ja sellasten tyyppien jotka nauttii laskemisesta. Oisko tommosella konkarilla jotain vinkkejä miten pääsis pitemmälle laskemisen saralla? Tuntuu siltä, että Suomen kuviot on vähän pienet... Nimi: Jani Sorasalmi Paikkakunta: Espoo Ikä: 21 Jostain se on vaan alotettava, ikina ei pida luovuttaa. Helpompi se on täälta nousta ja tulla sita kautta tunnetuksi. Pitaa laskee niin, että se herättää muissa positiivista huomiota. Minkä ikäisenä opit pyörittämään hyvin jotain 360 ja 540? Nimi: Niko Leinonen Paikkakunta: Kuusamo Ikä: 12 TEE-SE-ITSE ­HAASTATTELU IIKKA BÄCKSTRÖM Kalifornian auringon alla majaansa pitävä ikiliikkuja vastaa Lumitykin lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. PERUSTIEDOT Kuka oot? Mistä tuut? Nimi: Hämmer Paikkakunta: Tuusula Ikä: 15 Paikkakunta: Joensuu Ikä: 12 Hmm... Ei mitään muistikuvaa. Kai ne sieltä tuli josain vaiheessa Onko sulla vieterit laudan pohjassa, vai miksi poppaat aina niin isosti? Talman isostakin menet metrin korkeammalle kuin muut ja aina on niin ollut. Komeaa Iikka! Nimi: Naapurin Markku Paikkakunta: 22 Ikä: Helsinki Mitkä olivat fiilikset, kun siirryit Forumilta Dc:lle? Nimi: Juho Paikkakunta: Joensuu Ikä: 180 Alotin skedeemään ja sitten vaan tajusin, että talvella voi lumilautailla. Mitä sponsseja sulla on? Nimi: Saku Paikkakunta: Ghetto Ikä: 14 DC, Monster, Electric, Nixon, Active ja Sheriffi Miksi aina karjut, kun et saa Talman isoon gäpiin vauhtia? Nimi: Joope Paikkakunta: Ruka Ikä: 16 Ei mitään hajua... Se tulee vaan luonnostaan ja siinä on hyvät ja huonot puolensa. Mä en pysty oikeen kontrolloimaan sitä asiaa, se vaan tulee itestään. Mikä on lempi laskumestasi? Nimi: Patrik Myllylä Paikkakunta: Kempele Ikä: 12 Niin siistii oli alottaa jotain uutta pienen tiimin kanssa, kun Forumilta ei saanut sitä respectiä mitä mä mun mielestä ansaitsin. Heti alusta oli mukana kaikessa suunnittelussa. Mun mielesta on tärkein asia, etta laskijoita kuunnellaan. Oon aina pitäny DC:tä yhtenä siisteimmistä brandeistä, niin ei voi olla kuin kiitollinen ollessani siellä. Miten sulla voi olla aina niin mielenkiintoisia juttuja? Nimi: Tuomas Laitinen Paikkakunta: Nokia Ikä: 28 Iikka Bäckström Espoosta, tykkään lumilautailla. Olen monta kertaa miettinyt, että oletkohan mitään sukua tunnetulle maalivahdille Niklas Bäckströmille? Nimi: Veikko Hyry Paikkakunta: Kempele Ikä: 14 Mt. Baker Washington Mikä on paras kisamuistosi? Nimi: Saku Paikkakunta: Ghetto Ikä: 14 Mä oon miettinyt ihan samaa, mut en kyllä ole. Miksi aloitit lumilautailemaan? Nimi: Tristen Kai se vahän ottaa päähän, kun se laskupäivä on sitten siinä... Hieman noloo, pitää lopettaa, thanks! Varmaa jotkut junnujen mm-kisat. SX | 28
• Silloin oli niin fiiliksissä, kun sai matkustaa frendien kanssa... Kisat ei tietenkään ikinä menneet hyvin. Mikä on lempi temppusi: 1.reiliin? 2.paipissa? 3.Hyppyristä? Nimi: Erkka Paikkakunta: RolloRockCity Ikä: 12v 1. Laskee ohi 2. Fs Stalefish 3. Cab 360 switch melon Kumpi on kovempi laskemaan, Risto Mattila vai Antti Autti? Nimi: Konsta Nurmela Ikä: 12 Ei niillä kai hirveästi eroa ole LEFFAKUVIOT Miten kommentoit No Good parttiasi? Nimi: Ville "vvv" Väisänen Paikkakunta: Jyväskylä Ikä: 15 Varmaan se mikä oli kuvattu Norjassa, minä ja Ettala samassa pätkässä, kai se oli aika huvittava. Ainakin meillä oli hauskaa, sen mä muistan. Itseasiassa tosi hauska matka, minä Ilari ja Ettala mun kiesillä. Laitetaanpa sama ku Toppiselle. Eli kenellä ja missä leffassa on jätkän mielestä kaikkien aikojen paras leffapartti? Nimi: Juho Koskelo Paikkakunta: Kajaani Ikä: 17 Gigi Ruff, Destroyer. Pitääkö se paikkansa, että sä ja Lauri Heiskari lähditte Double Decaden ensi-illasta jo puolessa välissä elokuvaa, koska ette olleet tyytyväisiä pätkiinne? Nimi: Olavi Paikkakunta: Turku Ikä: 17 Mun biisi oli niin hirveä, että hävetti. Eiks hänkät enää maistu, kun viime leffapartissa niitä ei näkynyt? Nimi: Zorro Paikkakunta: Helsinki Ikä: 22 Ei oikeen ole kiinnostanu pitkään aikaan, se on mulle aika ajan haaskausta. Mua kiinnostaa vaan enemmän backcountry ja haluun kayttää kaikki aikani vuorilla laskemiseen, tutkimiseen ja oppimiseen. Mulla ei oo mitään vastaan, kunhan tykkää siitä mitä tekee, niin se on mun mielestä pääasia. Arto Saari sano mulle viime vuonna lentokoneessa kun luki lumilautalehteä, että "laskeminen on siisti juttu, kunhan vaan pysytte siellä vuorilla ettekä tuu meidän spoteille." TULEVAISUUTTA JA MUUTA FIILISTELYÄ Mitä sulla on nyt suunnitelmissa kun mdp-hommat loppu? Aiotko muuten tulevaisuudessa vielä kisailla? Ps. onko sulla tyttöystävää? Nimi: Kisu ja Karkki
• ©2008 Samsung Electronics Co. Ltd. Uusi Samsung B2700. Tehty extreme-olosuhteisiin. Se kestää töyssyt. Se ei pelkää lunta eikä jäätä. Se on tehty sinulle, joka viihdyt korkeissa ilmanaloissa. Sen monipuolisiin ominaisuuksiin* kuuluvat mm. kompassi, korkeusmittari ja kamera. Lisätietoja samsung.fi/B2700 tai tekstiviestillä "SAMSUNG B2700" numeroon 17211. *Samsung B2700 ­ toiminnot ja ominaisuudet:
• KILPAILU: Löydä vähintään viisi virhettä Pasi Salminen Löydätkö näistä kahdesta lähes samanlaisesta kuvasta, vähintään viisi eroavaisuutta. Osallistua voit osoitteessa www.lumityyki.net/sx. Oikein vastanneiden kesken arvotaan Giron laskulasit. Edellisen numeron kilpailusta itselleen Stepchildin lumilaudan on voittanut Kasper Kasanen. Onnea voittajille! SX | 32
• Alussa oli suo, kuokka ja Simo. SX | 34
• Legendaarinen A-reilin ylitys mallasjuoma huulilla. Siitäkin ollaan tultu jo aika matka. Mitä on taipaleellasi tapahtunut? "Mies jolle ei koskaan tapahu mitään." Onhan Simo yrittää ylittää aitaa. Eikö se huomannu, että tosta vierestä pääsis skidisti helpommin? sitä käyny aika paljon vuosien aikana. Polveen on operoitu eturistiside, asuttu Rinkisen kanssa talvi asuntovaunussa kolilla, Yks talvi meni rivitalo nro. 10:ssä eli Riiossa, niinku etelän lomilla. Ollu hiihdonopettajana kait sen 6talvee, LomaKolilla, lumettamassa, hissillä, vuokraamossa ja tekemässä streettiä sekä juontamassa Street Raceja sen jälkeen kun osallistuminen evättiin. Paljon hyviä laskuja ja tutustunu mukaviin tyyppeihin. Täysiä mulkkuja oon kanssa nähny. Kerrotko jotain nuoruudesta ja perheestäsi? Isä on erikoishammasteknikko, että ne grillisti sais varmaan kanssa. Äiti on vissii joku erityisopettaja kehitysvammasten koulussa vai mitenkä se pitäs sannoo, lehtori tai erkkaope. Pikkusisko kait koittaa tällähetkellä opiskella kätilöksi. Ihan muksuna naapurin setä oli sanonu, että pistäkää tuolle muksulle joku kypärä päähän, kun vedin potkuautolla menemään. Vähän vanhempana hitsailtiin useampaan kertaan kolmipyöräsen etuhaarukkaa ja kait niitä tikkejäki tuli. Kait olin aika hankala tapaus, tai sitte helppo, kun koskaan ei tienny missä ollaan. Koulut ei oikeen koskaan niin paljoo kiinnostanut, ja sitten jäi se lukiokin kesken, mitä ei ois kyllä pitäny koskaan aloittaakaan. Ainoot hommat mitkä oon saanut vietyä loppuun on Hiihto-opekurssi (5pvä) ja pommimieskurssi (6kk). Mutta ei kait nuo porukat niin hirveen huolissaan ole olleet ja aina on saanut tehä oman mielen mukaan, eli tosi reilut porukat jotka on aina tukeneet kun on tarvinnut. SX | 36
• Backside melan-koli Kolilla. Mitkä ovat fiilikset tätä lumilautailua kohtaan? tekisikö mieli vielä sponsoroiduksi laskijaksi maailmalle? Mulla on nyt vakiotyöpaikka ja tällä alalla tulossa paljon hommia. Nelkytä vuotta ja sitten eläkkeelle, onpa paha. Oon kyllä valmis lähtemään maailmallekki koittamaan, jos tulee hyvä diili tarjolle En kyllä tiiä riittäiskö rahkeet, mutta mulla on tavallaan varma työpaikka koko ajan tiedossa, että ei hirveen korkeelta tipahtas ainakaan. Soittakaa jos haluutte nähä miut seuraavissa talvikisoissa kourussa. hhahah. vitut. Oletko mukana jossain leffaprojektissa? Ivles Pokaaaaa! Niin fiiliksissä, kun saa olla mukana kuvaamassa Ilves-poikien kanssa leffaa joka ilmestyy yhtä hyvää tahtia kuin Guns and Rosesin Chinese Democracy. Pitäis koittaa Sivin kanssa tehä Divorce teamin pätkä kahdestaan ja ollu puhetta Itä-Suomi leffasta. Roistolastakin ollut haastetta muutama vuos jo, mutta kun en mie vaan saa kuvattua yhtään mitään. Digistylesien kanssa käynyt muutaman kerran ottaa pätkää ja pojilla on puitteet kohillaan kyllä. Kait nää on itestä kiinni aika paljon, mutta en saa oikeen aikaseksi. Aika näyttää mihinkä sitä mennään vai jäähäänkö kottiin kattelee muitten pätkiä. Mitä mieltä Helsingistä ja hesalaisista? Aivan liikaa ihmisiä koko Tsadissa. Hirveetä jonotusta ja liikkumista varsinkin autolla. Osaan jo mennä Itiksestä, missä on kämppä, Kallioon ja keskustaan. Ei tosta puheestakaan saa oikeen Mitä mieltä suomalaisista lumilautailujulkaisuista? Kyllähän nuo tulee lueskeltua läpi ja ilmaisjakeluleffat katottua. Mutta sanottava on, että juttujen hauskuus hävis Flashbackin mukana, mikä on miusta edelleen paras lehti mitä on ilmestynyt. Kerro missä aloitit laskemaan ja milloin? Se oli vissiin ekaa kertaa -90 Maarianvaarassa puolet mäestä ja itkien kottiin. Ei maittanu. Vuotta myöhemmin eli -91 isä osti synttärilahjaks jonku Nideckerin allmountain-laudan, mitä ne silloin oli kaikki. kovilla siteillä tietysti, että sai vaihettuu helposti suksiin takasin. Sukset jäi pois kokonaan varmaan -95. Koli laskumestana ja duunipaikkana? Kolista on muodostunut toinen koti. Niin helppo paikka olla eikä tarvitse ajatella mitään. Streetti on nyt vähän surkastunut niistä alkuajan glamour-päivistä, jolloin kaikki oli aina tikissä ja porukkaa kävi kauempaakin. Työpaikkana suht lepponen, jos ei kattele niitä -25c päiviä ja kolme itärajan takaa tulluttu ilman pipoja 8h mäessä. Vuokraamo, lumetus, lipunmyynti, hissimies, streetin rakentelu/hoito ja hiihto-ope hommat tulleet tutuiksi. Nähnyt tuota keskuksen hommaa vähän joka puolelta, niin osaa suhtautuu eri tavalla asioihin. Mitä suunnitelmia tälle kaudelle? Ei mitään uusia suunnitelmia. Ilvespoikaan selvää aina. Joskus Kurvissa tuli sälli aamuyöstä pummimaan röökiä: "oisko jäbäl piffaa yhtä spadduu" tai jotaki tollasta. En voinut ku kattoa ja sanoa että "nou spiik english" ja poistua paikalta. Oon kyllä tutustunut ihan mukaviinkin tsadilaisiin paremmin, mutta yhtään täysin uutta tsadin kundia tai riidua en ole tavannut. Eli vissiin vieraanvaraista ja helposti lähestyttävää porukkaa. FAKTAT Oikea, koko nimi: Simo Olavi Rautava mutta Simppis oon ollu aina. Haukkumanimet: Simppis, Felippo Massa, Pankkiiri, Manageri, Idiootti Rautava, Aisapari, Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään Ikä: 1985 Laskuvuosia: Since 1991 laudalla. Kotimäet: Koli for life. Pakosta Talma Sponsorit: Vissiin nada. Lauta: Canta Cruz I-pod 157 ja park 154 Stance: Yhtävaille levvein mitä saa Goofy vai Regular: Regular Kulmat: En kyllä tiiä. Juoma: Bisse käy. Ruoka: Ite tykkään tehä parasta ruokaa. Siviilisääty: Soolo. Muut harrastukset: Vähäse keitillä kävin kesällä. Laskukaverit: Joensuu ja Outokumpu tyypit toimii parhaiten. Yksin monesti mennee mäkkeen ja kattelee sitte ketä on paikalla. SX | 40
• Tätä temppua ei ihan joka kisoissa ole nähty. pitäisi kuvailla ja Digistylesin mukana koitan väkisin pyöriä. Tiiä sitten otetaanko leffaan. Wappulounas on ainaki kisoista varma missä pitää käydä ja silloin on sama vetästä kevätreissu siihen paikkeille. Meen sinne mihin tuuli kuljettelee. Kerro tatuoinneistasi? Pääkallot, ankkurit ja sydämet on perus klisee-tavaraa, pienimuotoisen vedon jäännöksiä Ilosaarirockista. Oikeat leffat nähneet tietää, että Nobody on pirun vasen käsi ja samalla ei yhtään kukaan eikä mikään. Tai ei kait noista tarvisi edes mitään kertoa jos ei halua. Oletko käynyt armeijan? sotilasarvo? Onkohan meikä joku E-mies. 3 päivää intissä ja tarpeeksi valitusta leikatusta polvesta ja mies on vapaa rauhan ajaksi. Mites naisrintamalla? Ovatko riiausreissut tuottaneet tulosta? vai oletko enempi miesten mies, "Koli Mountain cowboy"? Siksi tää Divorce-team on kehitetty, kun ei nuo parisuhteet oikeen lähde liikkeelle. Facebookkikin sanoo, että soolona vedetään. Vapaa sana? Nämä kaikki nykyajan laskuleffat. Voi helvetti! Mikä siinä on vialla, kun pittää se kuvvaus ja editointi olla niin viimisen päälle "smuuttia", että jää se laskeminen ikkään kuin kakkososaan koko leffassa? Ja mihin on hävinnyt se meininki, että temput lähettiin tekemään kunnolla ja otettiin alas niin että se näkkyy? Onko se kaikkien pakko vaan tehä joka juttu silleen, että ne tulis itestään. Vissiin ainoa poikkeus tässä hommassa on nykyään Roistola. Siinä näkkyy se lumilautailuun kuuluva tietty räkäisyys ja tekemisen meininki. Ja Itä-Suomessa kanssa muistetaan se omanlainen meno. In memory of Whiskey Movies. Kiitokset, kumarrukset ja niiaukset? Kiitti kaikille jotka ovat autelleet eri asioissa laskuhommista aina perus elämiseen. Kolilta The Jamoa ja Markus tampparikuskia sekä hiihtokoulun porukkaa. Sopankeittoporukkaa Wappulounailta. Kekeä The Ponkesista. Isää ja äitiä. Outokummun ja Joensuun kavereita.
• Vielä viime keväänä 28-vuotias, suomalais-meksikolainen Carranza oli yksi maailman parhaimmista surfareista. Mikä sai hänet keskeyttämään uransa ja tulemaan Suomeen? Teksti HENRI KUNNAS Kuvat SAMULI RONKANEN ja KALLEN OMAT ARKISTOT "Meillä oli viime toukokuussa muiden Reefin surfaajien kanssa sessarit, minne mentiin yksityiskoneella ja asuttiin hienoissa hotelleissa rannalla. Kaikki oli periaatteessa niin hyvin kuin voi olla, mutta jotenkin se ei vaan enää tuntunut miltään. En halunnut enää surfata. Silloin se päätös kypsyi. Soitin äidille Meksikoon ja käskin sitä myymään kaikki mun surfilaudat. Ostin liput Aasiaan ja reissasin siellä yksin pitkään, ensimmäistä kertaa ilman lautoja. Kävin Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa ja Kiinassa. Kiinassa päätin ostaa menolipun Suomeen." Näin kertoo Kalle sattumistaan, jotka ajoivat hänet pohjolaan. Tapaamme Kallen kanssa Helsingin rautatieasemalla. Väsynyt surfari saapuu paikalle puoli tuntia myöhässä. Oli kuulemma vaikeuksia herätä. Kello on 13.00. Kallen valintaa lopettaa uransa ja muuttaa Suomeen on kummasteltu sekä Suomessa että maailmalla. Miten hän itse haluaa puolustautua? Poika ja unelma Kallen tarina voidaan laskea alkavaksi jo 70-luvulta, kun hänen suomalainen äiti ja meksikolainen isä olivat töissä samalla risteilyaluksella. Muutaman vuoden yhdessä työskenneltyään menivät he naimisiin. Nuori pari kokeili ensin Suomea, mutta päättivät nopeasti perustaa leirinsä Meksikoon. Pian syntyi Kalle. Elettiin vuotta 1980. Kalle on syntynyt Puerto Vallartassa, mutta asunut ison osan lapsuuttaan Sayulitassa, aina korkeintaan kahden korttelin päässä rannasta. Hän oli normaali meksikolainen lapsi, joka pelasi jalkapalloa ja kävi koulua. Isän kanssa puhuttiin espanjaa ja äidin suomea. Ensimmäisen surfilautansa hän sai 9-vuotiaana, eikä sen jälkeen nuorukaista saatu enää pois vedestä. Kallen vanhemmat pakottivat hänet kuitenkin käymään koulut kunnialla eikä aalloille ollut asiaa, jos ei kokeista tullut hyviä numeroita. Kalle olikin aina kiitettävän oppilas. Tässä vaiheessa Kallen isä pyöritti jo Sayulitan rannalla omaa surfivaatekauppaa, ja pian perhe laajensi yrityksensä täysipainoiseksi surfikaupaksi ja rupesivat tarjoamaan myös bungalow-majoitusta. SX | 42
• SX | 43
• Kalle elää terveellistä elämää. Hän ei juo eikä polta, ja yrittää muutenkin pitää itsestään huolta. SX | 44
• Kalle on päässyt 8 eri surfilehden kanteen. Mukaan lukien lajin isoimman lehden, Surfer Magin." Suomalaisuudesta muistutti vain tätien lähettämät joulukalenterit ja äidin perinteinen suomalainen kotiruoka. 16-vuotiaana Kalle voitti Meksikon mestaruuskilpailut. Sitä kautta hän ensimmäisen sopimuksensa, mikä ei tosin vielä lihottanut nuorukaisen tilipussia. Muutto Amerikkaan, San Diegoon oli kuitenkin edessä. San Diegossa Kalle opiskeli yhden vuoden junior gollegessa. Ja tietenkin surfasi päivittäin. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän lähti kahden viikon lomalle Havaijille. Tuo loma tuli olemaan yksi käännepiste nuoren surfarin uralla. "Mun piti mennä Havaijille kahden viikon lomalle, mutta jäinkin sinne neljäksi kuukaudeksi. Sain Meksikosta sopimuksen, mikä takasi minulle 500 dollarin kuukausitulot. Se oli Meksikossa todella iso raha. Sitten rupesin kiertelemään ympäri maailmaa ja sain lisää sponsoreita", kertoo Kalle hänen harrastuksensa ammattimaistumisesta. Tämä kaikki tapahtui vuosituhannen alussa ja sen jälkeen on Kalle elänyt jokaisen surfausta harrastavan unelmaa, kierrellen maailmaa lauta kainalossa. Surfauksessa liikkuu myös isot rahat. Niin isot, että tavallinen kuukausipalkkalainen Suomessa voi vain unelmoida vastaavista tuloista. Ja onhan Kalle päässyt surfaamaan moniin eksoottisiin paikkoihin, välillä pingviinien ja välillä kolumbialaisten huumeviljelijöiden luotien sekaan. Niin, ja nykyään myös Suomen syysmyrskyihin. Into hiipuu Kalle kiersi maailmaa useamman vuoden. Ammattilaissurfarin arki on paikasta riippumatta aika samanlaista: aamulla aikaisin ylös, veteen kuvaamaan ja surfaamaan, syömään ja takaisin veteen. Illalla oli usein juhlia ja sen jälkeen nukkumaan. Surfaajat voidaan myös jakaa lumilautailijoiden tavoin kahteen ryhmään: kisailijoihin ja kuvailijoihin. Kalle kuului jälkimmäisiin. Hän surfasi isoja aaltoja. Pikku hiljaa rupesi motivaatio kuitenkin hiipumaan. Tuntui, että kaikki oli jo tehty ja nähty. "Mä halusin päästä ammattilaiseksi ja mä pääsin. Mä halusin hyviä leffapartteja ja mä sain. Mä halusin surfilehden kannen ja mä sain niitä loppujenlopuksi kahdeksan. Ei se tuntunut enää haasteelliselta, kertoo Carranza lopettamiseen johtaneista syistä. "Mä saan nykyään paljon isommat kiksit suomen kielen ja lumilautailun opettelusta." SX | 45
• Tulevaisuudessa Kalle haluaisi olla opettaja. Edessä oli siis muutto Suomeen. Maahan, missä Kalle oli käynyt muutaman kerran nuoruudessaan, ja aina kesäaikaan. Ensimmäistä kertaa elämässään tulisi Kalle kohtaamaan talven. Arki pohjolassa Kun Kalle muutti Suomeen, oli hän uransa huipulla. Hän oli 28-vuotias, todella hyvin palkattu ammattilainen, joka kiersi maailman rantoja. Lopettaessaan hän oli Etelä-Amerikan rankingissa sijalla kaksi. Yksittäisten kisojen palkintorahat liikkuivat kymmenissä tuhansissa eikä bändäreistä ollut pulaa. "Mä asun nyt yksin Malmilla, mutta oon kohta muuttamassa yhteen parin kaverin kanssa. Suomessa jos asuu yksin, niin sitten asuu todellakin yksin", sanoo Kalle painottaen voimakkaasti viimeistä sanaa. Surfikavereiden on ollut vaikea ymmärtää Kallen päätöstä. Sama pätee myös moneen hänen suomalaiseen ystävään. Surfiammattilaisuuden tropiikissa vaihtaminen baarityöhön Suomessa nyt vain tuntuu ­ anteeksi suoruuteni ­ jotenkin tyhmältä. Sopimuksiakin olisi ollut jäljellä vielä kolme vuotta. Vaikka surfatessa pääsee hyville tienesteille, ei Kalle halua tuhlata kaikkia säästöjä heti. Suomeen muutettuaan menikin hän heti töihin helsinkiläiseen yökerhoon, missä hän kerää tuoppeja. Kalle on ostanut Sayulitasta tontin ja unelmana olisi rakentaa sinne vielä joskus oma talo. Sujuvasti, mutta hieman murtaen suomea puhuva Kalle haluaa oppia kielen täydellisesti ja hän opiskelee sitä päivisin avoimessa yliopistossa. Kielen oppiminen oli hänen mukaansa suurin yksittäinen syy Suomeen muutolle. Kallessa taitaa olla hiukan perfektionistin vikaa, sillä hänen kielensä on todella sujuvaa. Koko haastattelu tehtiin suomeksi, eikä Kalle muutenkaan suostu puhumaan suomalaisten kanssa englantia. " Kallen lähitulevaisuus on Suomessa. Hänen suurin tavoitteensa on oppia kieli niin hyvin kuin mahdollista. Elämänfilosofia Kallesta paistaa läpi vilpittömyys ja ystävällisyys. Sellaisen kohtaaminen voi suomalaiselle olla hankalaa. Ei tiedetä miten siihen pitäisi suhtautua. Motokseen Karman lakiin uskova Kalle sanoo "kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". Hän uskoo, että kaikki tapahtuu jostain syystä, aivan kaikki. Jos on muille hyvä, niin omatkin asiat luistavat helpommin. Kalle ei ole kuitenkaan hyvä pelkästään muille, vaan myös itselleen. Hän urheilee paljon, syö terveellisesti, ei polta eikä juo. "Kun mä pääsin Surfer Magazinen kanteen, niin lupasin mun kavereille, että juon oluen. Pääsin puoleenväliin, mutta sitten oli pakko kaataa loput pois. Se oli niin pahaa" Kalle sanoo, että hän halusi olla hyvä roolimalli nuorille, eikä siksi viitsinyt ikinä lähteä muiden mukana pahoille teille. Miltä sitten tuntuu olla töissä baarissa, kun näkee paljon ihmisiä ja kavereita humalassa? "Ei se mua haittaa. Musta suomalaisille sopii pieni humala. Ne avautuu vähän enemmän. Mutta kyllä jos mä nään jonkun mun kaverin tosi humalassa, niin on se mulle vähän bummer. Ei se ole kivaa", kertoo Kalle ja jatkaa, "Meksikossa ja surfipiireissä kaikki mun kaverit juovat ja monet polttavat pilveä, eli ei se maailma ollut mulle mitenkään vieras ennen Suomea." Matkustus ja kielet ovat Carranzan kaksi intohimoa. Hän puhuu sujuvasti neljää kieltä: espanjaa, suomea, englantia ja ranskaa. Seuraavaksi hän aikoo opetella portugalin. Kalle myös asetti kaksikymppisenä itselleen tavoitteen, että ennen kuin hän täyttää 30, on hän käynyt 50:ssä eri maassa. Nyt 28-vuotiaana on maita kasassa 47. Tulevaisuus Suomessa? Kallen lähitulevaisuus on Suomessa. Hänen suurin tavoitteensa on oppia kieli niin hyvin kuin mahdollista. Hän on myös pyrkimässä yliopistoon lukemaan espanjalaista filologiaa. Se ei kuitenkaan ole helppoa ulkomailla lukion käyneelle. Häntä on pyöritelty kafkamaiseen tapaan yliopiston käytävillä byrokratian rattaissa. Kalle on kuitenkin sinnikäs ja haluaa tosissaan kouluun. Nyt Kalle siis keskittyy elämäänsä Suomessa, mutta miten tulevaisuus? Onko jossain vaiheessa edessä paluu Meksikoon? "Kyllä mä varmaan Meksikoon meen takaisin jossain vaiheessa. Haluaisin rakentaa sinne oman talon", kertoo Kalle. Sitten hän vakavoituu ja jatkaa, "Ainakin jos saan lapsia, niin haluaisin näyttää niille Meksikon. Mun mielestä lasten on parempi kasvaa kehitysmaassa. Niissä on niin paljon enemmän yhteisöllisyyttä. Suomi on tossa suhteessa vähän kylmä. Täällä on myös monet asiat niin hyvin, että todellisuus voi hämärtyä. Senkin takia haluaisin näyttää mun lapsille muunlaista maailmaa." Olemme jo palelleet valokuvaajan kanssa Tervasaaressa ja nyt istumme kahvilla. Illan hämärtyessä on aika lopettaa haastattelu. Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään. Mitä kunnianhimoinen nuori Kalle olisi tehnyt jos surfaus ei olisikaan lyönyt leiville? "En mä tiedä. Tai kyllä mä nyt tiedän, mutta ei mulla 19-vuotiaana ollut mitään tietoa tollasista. Nyt tiedän, että haluan tulevaisuudessa olla opettaja." SX | 46
• 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Ellivuori Hirvensalo Hyvinkää Kaavi Kasurila Levi Louekallio Luosto Messilä Olos Pallas Porvoo Pyhä Ruka Suomu Tahko Taivalvaara Vihti Vuokatti Ylläs www.ellivuori.fi www.tusla.net www.sveitsinhiihtokeskus.fi www.maarianvaara.net www.kasurila.com www.levi.fi www.louekeskus.fi www.luosto.fi www.messila.fi www.laplandhotels.com www.laplandhotels.com www.kokon-sport.com www.pyha.fi www.ruka.fi www.suomu.com www.tahko.com www.taivalkoski.fi www.vihtiski.fi www.vuokatti.fi www.yllas.fi 2 11 10 6 20 8 13 15 14 17 19 7 16 5 4 1 9 3 18 12 PROGRESSOR Kun Kalle vaihtaa vapaalle PROGRESSOR 9+ TM TESTIVOITTAJA Vertailu FISCHER PROGRESSOR 20/2007 SO SOMA PROGRESSOR 120 "Tämä suksi edustaa todella sitä mitä testistä haettiin" "Ykkössuksi Alpeille ja Lapin pitkiin rinteisiin" "Suksi ei jätä toivomisen varaa" FISCHER Progres Progressor 9+ on vaativan aktiivilaskijan monipuolinen kilpasuksiteknologialla valmistettu suksi. Tämä monitoimisuksi soveltuu kaikkiin rinneolosuhteisiin, joissa nautitaan vauhdista ja omien taitojen kokeilemisesta. Jäisellä, kovalla rinteellä Progressor pärjää kisasuksillekin ja pehmeällä nautinto kasvaa uusiin ulottuvuuksiin. Progressor sukset yhdistettynä FISCHER siteisiin ja Progressor kenkiin ovat lyömätön paketti kaudella 08|09. Kun Kalle Palander vaihtaa vapaalle on alla Progressorit. Testaa FISCHER uutuudet yhteistyökeskuksissamme. Ammattitaitoiset jälleenmyyjät kautta maan opastavat tekemään Sinun valinnan! Tutustu uuteen FISCHER mallistoon myös osoitteessa PATROL.FI
• Otto Veijola rokkaa puussa. SX | 48
• Ukkohalla Hallapark / Treeride Ukkohallasta tulee monelle mieleen ensinmäisenä Wakeboarding -kaapelirata sekä Hallapark. Joulun alla itselleni tarjoutui mahdollisuus käydä tutustumassa Ukkohallan antimiin. Mieltäni kiehtoi eniten paljon puhuttu Treeride, metsään rakennettu temmellyskenttä. Tässä pieni katsaus Ukkohallan tarjontaan. Teksti RAULI KANGAS Kuvat IISAKKI KENNILÄ Ukkohalla on Kainuun huipulla sijaitseva, Lapin mittakaavassa pienehkö, hiihtokeskus. Pohjoisen alueen aktiivisille harrastajille paikka on hyvinkin tuttu. Kehä kolmoselta matkaa kertyy noin 650 kilometriä ja ajoaikaa saa varata 8 tuntia. Viisi hissiä tarjoaa keskuksessa kyydin ylös, kaksitoista eri rinnettä ohjaa laskijan alas, ja jokerina pohjalla on metsään tehty Treeride. Eniten aktiivisia new school -hiihtäjiä ja lumilautailijoita Ukkohallassa kiinnostaa Hallapark, minne on viritelty Reilisepon hyviksi testattuja kaiteita, pressejä, wallrideja ja ghettoputkia. Unohtamatta erilaisia lumesta tehtyjä suorituspaikkoja, jotka muuttuvat lumitilanteen mukaan pitkin kautta. Hallaparkista löytyy laskettavaa aina aloittelijasta aivan pro-tason laskijalle. Niin kuin jokaisesta keskuksesta pitäisikin löytyä! Tässä asiassa monien keskusten rinnepäälliKesällä Ukkohallassa voi Wakeboardata kaapeliradalla. hallasta. Jos luvataan esitteessä tai nettisivuilla, että meillä on "parkki" niin sen täytyisi olla koko kauden turvallisesti luvatussa kunnossa! Hallaparkin kunnosta huolehtii Janne "Reiliseppo" Järvenpään iskuryhmä, johon kuuluvat Iisakki Kennilä, Anssi Laamanen ja Jarkko Keskiaho. Kaikki kokeneita laskijoita, jotka ovat jo monien vuosien takaa tuttuja kisoista tai kameran takaa. Tälläinen aktiivisten laskijoiden porukka on yksi avaintekijöistä saada aikaiseksi toimiva, kehittyvä ja ajan hengessä mukana pysyvä parkki. Toivottavasti kavereilla riittää intoa ja mielenkiintoa vielä tulevinakin talvina. Kaikkihan tietää, että laskijoiden kavereilleen kertoma tieto toimii, ja on uskottavampaa kuin mainostoimiston satusetien huttu. Kerkesinkin jo kertoa käyneeni tutustumassa keskukseen alkutalvesta, mistä johtui Hallaparkin keskeneräisyys. Luonnon omaa herkkua eli puuteriakaan ei ollut tarjolla kuin alle neljäkymmentä senttiä, eivätkä alkutalven suvikelit olleet suosineet lumetusta. Käykääpä kurkkaamassa Hallaparkin viime talven suorituspaikat, kuvat, videokoosteet sekä tämän hetkinen tilanne ja tulevat tapahtumat osoitteesta www.hallapark.com. Testiryhmän matkassa Aamusta heti intoa puhkuen rinteeseen. Ensin suunnattiin Jukka Långin ja Jarkko Keskiahon kanssa puuta vasten kasatulle kaarelle. Jossa pojat saivat aikaan oikeen maukkaan näköiset sessarit. Metsässä kun touhutaan joulukuussa niin luonnonvalo ei valaise pitkään, tästä johtuen siirryimme nopeasti Treeride alueelle. Vastaavanlaisella idealla olevaa, luonnon keskelle sijoitettua parkkia on voinut herkutella lähinnä Keski-Euroopassa. Oli siis jo aikakin saada vastaava paikka Suomeen. Jarkkoa seuraten köiden pitäisi käydä katsomassa mallia Ukko- Ukkohallan saunamaailmassa on tarjolla viisi erlaista saunaa. hakeuduttin siis pelipaikoille. SX | 49
• Vajaat 20 vuotta lumella sivuttain liukuneena tämä Treeride oli todella piristävä uusi kokemus ja sen varmaan laskuseuruekin huomasi suupielien pienestä virneestä. Metsässä oli kaadettu puita ja ne oli aseteltu sinne muodostamaan erilaisia härveleitä. Niitä pitkin pystyi liukumaan sekä ylös että alas. Osa oli asennettu toimimaan kikkereinä ja osa taas sojotti pystyssä bonkkailua odotellen. Mukavaa jipauteltavaa laskijoiden taitotason ja mielikuvituksen mukaan. Itse odotin puupino kaarta, vaan sellaista Janne ryhmineen ei vielä ollut saanut valmiiksi. Ensi kerralla tai ehkä jo tätä lukiessa sellainen sinua jo metsässä odottaa. Nopeastihan se hämärä hiipi rinteeseen ja toi mukanaan Ville Uotilan ja Matti Kinnusen. Joten tässä vaiheessa iltapäivää otsalamppu-meiningillä lähestyttiin puita. Tästä huolimatta saatiin oikeen hauskat sessiot metsän keskellä aikaiseksi. Vajaat 20 vuotta lumella sivuttain liukuneena tämä Treeride oli todella piristävä uusi kokemus ja sen varmaan laskuseuruekin huomasi suupielien pienestä virneestä. Täytyy muistaa, että Treeride on metsässä. Ei hoidetulla rinnealuella, mikä voi onnettomuuden sattuessa olla hiukan ongelmallista. Täten suosittelen laskijoille parityöskentelyä, eli katsele kaverisi perään. Muista myös, että alueella toimitaan omalla vastuulla. Järkeä käyttäen, suositeltava temmellysalue! Matti Kinnusen bäkkirodeo lähtee kuin tukin suusta. SX | 50
• The HI-STANDARD Ridden by Wolle Nyvelt www.vanssnow.com ©2008 Vans, Inc. Photo: Scott Sullivan Maahantuonti: Cape Universal Oy, P . 0207 477 800
• Reiliseppo on rakennellut Hallaparkkiin monenlaista härveliä. Elias Veijola ja fs board. Matti Kinnunen Treeridella UKKO-HALLA · Rinteitä: 14 kpl · Hissejä: 5kpl (kapasiteetti 5000/hlöä/h) · Vuodepaikkoja 2000 · Latuverkosto: 150km · Kelkkareitistö: 500km · Muuta: Maailman pohjoisin cable wakeboard -rata , kylpylä-saunamaailma, caravan-alue Kevätkeleillä voi laskupäivän jälkeen poistaa loput mehut jaloista minillä Jaakko Tossavaisen malliin. Ajo-ohjeita etelästä tuleville erikoiselta, että seurueemme ei voinut skipata tätä herkkua. Suosittelen! Ukkohallan alueella monipuoliseen harrasteluun löytyy reilu sata kilometriä hiihtolatuja, moottorikelkkareittejä ja hevostalli. Sisätiloissa liikkumisen mahdollistavat nykyaikainen kuntosali, palloilusali sekä hieronta/solarium -osasto. Kevään laskureissun aikaan on jo varmaan mahdollista saada hyvät skeittaussessarit minirampilla, After ski Hauskan laskupäivän jälkeen suunnattiin hymyssä suin saunamaailman kimppuun. Jos tykkäät saunoa, niin tämä on pakollinen visiteeraus paikka. Tarjolla on viisi erilaista saunaa. Pulahtamaan pääsee mm. porealtaassa. Avantoa tietenkään unohtamatta. Saunan raikkaana ruokalistan kimppuun. Chefin erikoisuus "karhuntassu" kuulosti niin kesällä ainakin. Jäiden sulettua aukaistaan kaapeli wakeboarding -rata, jolla tullaan tulevana suvena pitämään Euroopanmestaruus mittelöt. Lisää infoa muista aktiviteeteistä, majoituksista, yms löytyy www. ukkohalla.fi · Hki-Kuopio-Kajaani reippaasti isompia pääteitä. Hyrynsalmen SEO huoltoaseman (pihalla punainen helikopteri) kohdalta käännös vasempaan josta n.2 km ja käännös oikeaan. · Pienenmpää tietä n.15 km ja käännös vasempaan, perille Ukkohallaan vielä n.3 km. · Kuusamoon menijällä Ukkohallan lenkki pidentää matkaa n.20 km. · Helsingistä matkaa kertyy 650 km · Oulusta 170 km · Rovaniemeltä 280 km · Rukalta 210 km SX | 52
• Tuo tölkkisi kierrätyspisteeseen tyhjänä ja ehjänä. Näin oma roolisi on hoidettu. Pantilliset tunnistat panttimerkinnästä ­ niistä saa rahaa. Palauta myös pantittomat tölkit ­ niin olet karvan verran parempi ihminen. WWW.PALPA.FI
• Ami yhdessä tyttärensä Amelien kanssa. MT HOODIN KESÄISÄNTÄ Mt Hoodin juurella Oregonissa, tarkalleen ottaen Goverment Campillä, haisee kesällä märät laskukengät ja hanskojen käsihiki. Hiihtohissin ala-asemalle muodostunut parkkipaikan ja tusinan talon kokonaisuus herää kesäisin henkiin kun High Cascade Snowboard Camp tulee paikalle 1600 innokkaan laskijan ja 140 vielä innokkaamman henkilökunnan jäsenen voimin. Isäntänä campillä häärää Ami Voutilainen, firman AD ja yksi omistajista. Teksti JENNI TUOMISTO Kuvat JARI SALO JA HCSC Festaritunnelma, hyvässä mielessä, on käsin kosketeltava. Ikkunoista ja parvekkeilta roikkuu märkiä laskukamoja kuivumassa. Seuraavan kauden lautoja, kenkiä ja siteitä näkee yhdellä silmäyksellä laajemman valikoiman kuin Suomeen ollaan edes kaupan hyllylle tuomassa. Laskupäivän ajoissa lopettaneet hengaavat suihkunraikkaina trampoliinien kupeessa. Vasta mäestä alas tulleet vaeltavat kura-asuissa kämpilleen. Muutama onneton kantaa kättään kantositeessä tai klenkkaa jalkaansa kainosauvoilla. Miniramppien ja poolien vanerin mäiske kaikuu joka puolella. Henkilökunta ei ole nuorisotyöntekijää ja sunnuntailaskijaa vaan lumilautailubusineksen ammattilaista tai sellaiseksi pyrkivää. Tämän vuoden coacheina olivat mm. Think Thankin Scott High Cascaden leireillä ei tarvitse laskea yksin SX | 54
• Stevens, Jesse Burtner, Ben Bogart ja Chris Beresford. Parkin diggereinä on ollut paljon tuttuja nimiä mm. People crewn Bryan Fox, Austin Smith, Scotty Wittlake, Louie Fountain ja Josh Mills. Airblaster on aikanaan leirillä perustettu, monet Transworldin ja Snowboarderin toimituskunnasta on entisiä HCSC henkilökuntaa jne. Yhdeksän päivää kerrallaan kestävät campit alkavat kesäkuussa ja jatkuvat elokuulle. Sessioiden välissä on muutama huilipäivä henkilökunnalle, mutta muuten tunnelma on katossa koko ajan. Kaikki campit noudattavat samaa kaavaa. Ensimmäisenä päivänä haetaan campperit Portlandin lentokentältä - nuorimmat ihan koneesta asti. Väki saapuu kuka milläkin lennolla ja henkilökunta päivystääkin kentällä koko päivän. Yhden campin, jotakuinkin 250 hengen joukko jaetaan 7 hengen taso- ja ikäryhmiin tai niin toivoneiden osalta japo-, tyttö- ja "aikuisryhmiin". Päiväohjelma on aina samankaltainen. Aamulla ysiltä starttaa bussit ylös jäätikköhissille Timberlineen, joka on muuten ainoa kesäisin auki oleva hissi Jenkeissä. Ruuhkaa on jonkun verran sillä samalla kun pehmeää lunta arvostavat yleisen parkin laskijat, HCSC ja kilpailevan kesälaskuleirin Windellsin campperit menevät ylös, tulevat aamun pikkutuntien rapeita olosuhteita hakeneet alppinistit mäestä alas. Aamupäivät lasketaan ryhmän oman coachin kanssa HCSC camppereiden käyttöön rajattuja campin omia parkkeja: joko originaaliparkkia tai viime kesänä auennutta uutta "lap parkkia", jossa kierroksia nimensä mukaisesti pääsee tekemään hissin avustuksella. Kun muuten HCSC parkkien päälle lasketaan Windellsin oma parkki ja Hoodin julkinen parkki, kalpenee Les 2 Alpesinkin kunnoitettava setuppi puhtaasti. Viisi pipea, käsittämätön määrä hippejä ja hyndiä samassa vuoren seinässä on hämmentävä kokemus. Lounaan jälkeen campperit jatkavat työstämistä joko omaehtoisesti tai leirikohtaisesti vaihtuvien pro-laskijoiden signature sessioiden, oman coachin tai videoanalyysin avulla. Suomen lippua kannatteli tänä vuonna signature sessioilla Eero Ettala ja Heikki Sorsa. Viimeistään neljältä tullaan alas ja keskitytään skedeemiseen, joogaan, pyöräilyyn, uimiseen lähijärvellä, polttopalloon (kova hitti), fudikseen, korikseen, japaninkielen oppitunteihin (japohenkilökunnan toimesta), haikkaukseen vuorilla, sponsoreiden showroomeihin tai muuhun järjestettyyn ohjelmaan. Video- ja fotocampille osallistuvilla on päiväohjelmaan luonnollisesti eri kulma. Oman laskemisen sijaan he keskittyvät toisten camppereiden kuvaamiseen. Coachit heilläkin ovat alansa kermaa. Tänä vuonna oppejaan jakoivat mm. Trevor Graves, Andy Wright, Tim Zimmerman sekä Mack Dawgin Brad Kremer ja Ross Steffey. Iltasafkan jälkeen nautitaan tulevan syksyn laskuleffojen ensi-illoista. Henkilökunnan con- Amin ja muiden järjestäjien suhteiden avulla nähdään Mt. Hoodilla tulevan talven laskuelokuvat jo kesällä nectioneiden avulla tällaista ohjelmaa on helppo järjestää. Lisäksi shoppaillaan halpaa gearia kesän ajaksi vuorille muuttaneesta Exitistä, henkilökunnan kirpparilta tai campin omasta storesta, josta löytyy HCSC:n marshmallow logolla co-brändättynä soft goodseja laidasta laitaan esim. Coalia, Burtonia, Dakinea ja Grenadea. Kauppojen hittituotteet poikkeavat campillä normaalista, sillä parhaiten myyvät kaikki kreisit kamat. Mikään ei ole mautonta tai liikaa camppereiden silmissä. Tänä kesänä hottia oli rokkikukko-kohtaa-inkkariromantiikan -tyyli. Siis sifonkihuivia, röyhelöä, sulkakorua, dream catcheriä ja mokkaa. Näillä innokkaimmat somistivat vaatteiden lisäksi laudat ja skedetkin. Puolivälissä camppiä annetaan halukkaille mahdollisuus hengähtää ja järjestetään vaihtoehtoista toimintaa laskemiselle koko päiväksi: skedetour Portlandin spoteille, koskenlaskua, paintballia, wakeboardia tai vain vegetoitumista videoiden ja X-boxin äärellä. Innokkaimmat campperit vetävät muutaman session putkeen. Joka vuosi löytyy niitäkin, jotka leireilevät koko kesän - ensimmäisestä viimeiseen sessioon. Ja luonnollisesti osa camppereistä tulee paikalle uudestaan ja uudestaan. SX | 55
• Mt. Hoodilla on kesäisin viisi pipeä ja hyppyreitä enemmän kuin kukaan jaksaa laskea. joutunut oransseissa haalareissa Guantanamoon, mutta päädyit kuitenkin paluulennolla takaisin alkupisteeseen. Kerro tästä pahan akselin yrityksestä pitää sut poissa maisemista. Se oli vähän omaa tyhmyyttä. Menin 1999 Japaniin juuri ennen joulua 4 päiväksi Silencen promoreissulle. Olin tullut just Jenkkeihin viikko aikasemmin ja ei ollut ollu mitään ongelmia viranomaisten kanssa. En edes ajatellut koko asiaa ja unohdin ottaa paluuliput Suomeen (6kk päästä) mukaan Japaniin. Kun tulimme takaisin oli Seattlessa edellisenä päivänä ollut pommiuhka joten security Olet Ami pitänyt sen verran matalaa profiilia viime vuosina, että tuorein suomalainen lumilautaulijasukupolvi ei sun nimeä enää tunnistakaan. Tiivistäpä nopeasti matkasi Talmasta maailmalle. Ok tiivistetään. Lukion viimeisenä vuotena tuli mahdollisuuksia lähteä parille lautareissulle. Reissaaminen maistui niin paljon että päätin jättää jatko-opinnot myöhemmäksi ja käytin säästöt seuraavana talvena siihen, että lähdin Sebun ja Aleksin kanssa Eurooppaan kiertämään halfpipen maailmancuppia. Meni ihan kohtalaisesti ja uusien tuttavuuksien kautta poiki sponssi Hammerilta, jonka jälkeen reissaaminen tuli huomattavasti helpommaksi ja edullisemmaksi. Olit ensimmäisiä suomalaisia pro-laskijoita. Ketä muita sun vanavedessä pääsi prokuvioihin messiin? Hmmm... No taisin kyllä olla toista aaltoa. Sebu ja Aleksi olivat olleet tekemassä Suomea kuuluisaksi jo pari vuotta. Meitä oli varmaan joku tusinan verran seuraamassa niiden jalanjälkiä. Reissasin aika paljon Jonin ja Jessen kanssa, mutta kuvioissa oli Toiminen, Ainonen, Hyry, Litti, Kauranen... Tenkku ja kumppanit. Muisti rupee pettämään. Laskutouhuissa sattuu usein pieniä haavereita, onks sulle osunut jotain pysyvämpiä tai isompia loukkaantumisia? No joo, normaalien polvivammojen lisäksi molemmat nilkat on tullu tuhottua aika huolellisesti, munuaiset on ruhjottu, vasen solisluu meni poikki parista kohtaa (siellä on vieläkin metallit olkapäässä). Ja nyt on sitten lonkat aika basana. Vasemmassa on arthiritis niin pahana että laskemisen ja skedeyksen jälkeen on pari päivää aina aika tuskaista kävellä ja liikeradat on menny menojaan ym. Jenkkeihin asettuminen mennyt sulla ihan smoothisti ja sait kylmää kyytiä reilut 8 vuotta sitten immigrationissa. Et sentään Seuraavana vuonna Kevin lähti K2 team manageriksi. Hain ja sain Head Coach paikan ja tein sitä pari vuotta. Siinä vaiheessa olin hajottanut itseäni pari vuotta putkeen ja oli aika ruveta harkitsemaan siirtymistä oikeaan työelämään. Kuvailinkin videoo ja 16mm pari talvea pariin eri leffaprojektiin (mm. Misschiefin As if) ja kesäisin tein freelancina graafista suunnitelua ja web saitteja. High Cascade oli yksi asiakkaistani. Samaan aikaan Vans, joka oli omistanut leirin muutaman vuoden, halusi myydä sen ja Kevin (nykyinen CEO), Preston Strout, Meagan Stein ja alkuperäinen perustaja John Ingersoll ostivat sen takaisin. Tämän järjestelyn jälkeen Kevin ehdotti että tulisin niille töihin vuoden ympäri. Vaikka filmaaminen olikin tosi siistii, mutta sen jälkeen kun Amelie syntyi (2004) oli paljon vaikeempaa lähtee pitkille kuvausreissuille ja olla poissa kotoa. Joten pitkän harkinnan jälkeen muutimme Bendiin ja päädyimme ostamaan osan campista. Asuttiin siellä pari vuotta, mutta onneksi muutimme takaisin Portlandiin viime talvena ja itse asiassa koko firma muuttaa operaatiot nyt tänne. Portlandin suunnallahan on erittäin luova ilmapiiri ja sä oot huippugraafikko, onks tullut mieleen pitää omaa taidenäyttelyä vai meneekö koko aika työjuttujen parissa? Ai, kiitosta vaan. Pari viime vuotta on ollut niin kiire, että henkilökohtaiset taiteilut on jääny vähille (ei pitäs tehä töitä kotona). Nyt tän uuden toimiston kanssa oon ajatellut pyhittää kodin Millainen normipäivä talvella? Mitä siis oikeasti teet? No nyt kun asutaan Portlandissa niin ei ihan enää kerkeä putskuaamuina laskemaan niinkuin Bendissä. Vien yleensä Amelien kouluun (fillarilla jos vaan säät sallii) ja sit töihin. Viime talven tein duunia himasta käsin mutta tänä talvena meiän uusi toimisto aukeaa Portlandissa joten sinne sitten. Riippuen vuodenajasta istun koneen ääressä tekemässä meiän mainoksia, esitteitä, webbijuttuja tai suunnitelen uusia soft goodseja. Miten satuit lopulta päätymään High Cascadelle? Katrina oli ollu töissä Windellsillä pari kesää ja mäkin roikuin siellä yhden kesän ihan vaan hengaamassa. Seuraavana talvena asuttiin Tahoella ja meiän roommate Kim Bohnsack rupes deittailee Kevin Englishiä. Kevin oli ollu jo HCSC:llä duunissa pari vuotta ja sai Head Coachin duunin. Se palkkasi meiät molemmat sinne coacheiksi. Siinä vaiheessa oltiin jo naimisissa, joten sain laillisesti tehdä töitä Jenkeissä. oli supertiukkana. Kun ei ollut lippuja mukana, en pystynyt todistamaan, etten yrittänyt jäädä pysyvästi maahan. Vaikka pyysivätkin anteeksi, he lähettivät minut seuraavalla lennolla takaisin Japaniin. Oli toisaalta ihan huvittavaa kun soitin Katrinalle koneesta kiitoradalla, etten pääsekään joulun viettoon hänen perheensä kanssa. Katrina luuli että yritin kusettaa häntä ja samaan aikaan lentoemäntä uhkaili, että jos en laita puhelinta kiinni niin heittävät ulos koneesta. Vietin tosi mielenkiintoiset 3 päivää yksin Japanissa, ennen kuin sain lennon kotiin Suomeen. Kerkesin juuri jouluaattona noin klo 22 illalla myöhäiselle jouluillalliselle. Päädyimme sitten siirtämään häitä, joita oltiin suunniteltu seuraavalle vuodelle vähän aikaisemmaksi ja menimme naimisiin Helsingissä tammikuussa 2000. Helmikuuhun mennessä oltiin takaisin kotona Tahoella. SX | 56
• SCOTTGOGGLES HELMETSPOLES
• Leirin maskottina toimii hymyilevä vaahtokarkki. ja illat ihan vaan omille projekteille. Eli toivottavasti noin vuoden päästä tulee näkymään muutakin tuotantoa kuin marshmallow-ukkoja. Entä kesällä campin ollessa päällä? Kesä on vähän rennompaa ja etuna on se että duunin puolesta pitää tietenkin käydä laskemassa ja skedeemässä mahdollisimman paljon, heheh. Teette tosi läheisesti yhteistyötä eri laskumerkkien kanssa. Campiltä löytyy demokeskusta, joka sessiossa on mukana pro-laskijoita, shopissa HCSC:lle brändättyjä laatutuotteita, camppiläisille jaetaan ilmaiseksikin merchandaisia jne. Pitääkö merkkejä olla mankumassa mukaan vai onko innokkaita yhteistyökumppaneista jonoksi asti? Ollaan sen verran onnekkaita, että voidaan itseasiassa valikoida aika tarkkaan campin sponssit. Aika usein sanotaan "ei" jos meistä ei tunnu, että kyseisen firman imago tai toimintatavat ei sovi meiän kuvioihin. Me operoidaan aika terveelliseltä pohjalta ja mm. ollaan kieltäydytty parista aika isosta energiajuomasponssista, koska meistä nuoremmilla camppereillä, 9-15 vuotiailla, pitäis riittää energiaa ihan omasta takaa ilman tauriineja ja kofeiineja. Joskus se on vaikeaa, koska niillä rahoilla voisi tietysti parantaa leirin tarjontaa ja systeemejä. Ehditkö paljon laskemaan? Paljon sulla tulee laskupäiviä tätä nykyä kaudessa? Viime talven laskut meni ton muuton ja remontoinnin kanssa. Kävin kesällä enemmän mäessä kuin koko talvena. Firma hoitaa meille kausarit ja tänä talvena olisi tarkoitus käydä mäessä paljon enemmän. Ameliekin on jo sen verran vanhempi, että jaksaa jo olla laskemassa pitempään ja odotan innolla yhteisiä laskupäiviä. Katrina on kanssa kova laskemaan, onks se opettanut sulle koskaan temppuja? Hahhaa, kyllä sillä ainakin nykyään on paljon parempi metodi kuin mulla (Jari Salon sanoin Katrinan metodi on paras naismetodi). Se kasvoi Utahissa ja laski Brightonissa kundien kanssa. Freeride puolella se varmaan vois antaa jotain vinkkejä. Portland on kuuluisa legendaarisista skedespoteistaan. Käytkö paljon skedeemässä? Niin paljon kuin mahdollista. Täällä sataa aika paljon talvella joten ulkoparkit on usein märkiä. Onneks Bobby Meeksillä on avaimet Niken sisäparkkiin niin siellä voi käydä cruisailemassa vaikka sataiskin. Campin parkkisysteemit on aika ekstensiiviset. Millaisella tiimillä niitä suunnitellaan ja pidetään yllä? Joo tänä vuonna me lisättiin toinen parkki, "lap park", joka oli menestys. Meidän ydinporukka yhdessä head coachin, Pat Malendowskin (olympiapipe, Vail Session ym.) ja meiän head diggerin kanssa - me koitetaan luoda parkkiympäristön, joka toimii käsi kädessä meiän valmennusohjelman kanssa ja auttaa kaiken ikäisiä ja tasoisia laskijoita kehittymään ja samalla pitämään hauskaa. Ootte kehittäneet ihan omia työkalujakin ultimaatin parkkielämyksen aikaan saamiseen, kuten lehtipuhaltimesta modatun suolasirottimen. Kerro näistä. Pat joka on meiän pää kissakuski ja rakentaja, omistaa Planet Snow Design firman joka rakentaa parkkeja ja suunnittelee parkkityökaluja. Niiden kanssa ollaan kehitelty vempaimia, jotka helpottavat meiän huoltohommia ja ovat kevyempiä luonnolle. Esim ne suola "blowerit" ampuvat vähemmän määrän suolaa syvemmälle lumeen ja ovat auttaneet vähentämään suolan käyttöä yli puolella siitä mitä se oli käsin levitettäessä. Toivottavasti pian kaikki loskaongelmien kanssa painivat käyttävät niitä, jotta vältetään ylimääräisen suolan joutumuista luontoon. Campin parkit on rajoitettu vain camppiläisten käyttöön ja sisäänpääsyranneke on haluttua tavaraa. Kuinka paljon kesällä tutut ja tutun tutut soittelee niitä-näitä-nauriinpäitä-puheluita, jotka päätyy kysymykseen päästä laskemaan? Meidän kesätoimistolla on kyllä päivittäin pieni jono ihmisiä, jotka yrittää keinotella itsensä laskemaan ja mäessä napataan kiinni "poachaajia" päivittäin. Mulle henkilökohtaisesti ei onneks tuu noita kovin paljoo koska suurin osa tutuista on ihan legitiimisti hoitanu pääsyn laskemaan. Ihan kivaa vaan jos kavereita pääsee kyläileen ja kokemaan Mt Hoodia kesällä. Ei oo kovin moni käyttäny tilaisuutta hyväkseen. Skedefasiliteetit vaneripooleineen, ramppeineen ja itse asiassa koko kylä trampoliineineen, kauppoineen, snagareineen, busseineen ja muine systeemeineen ei ole ihan nopea pystyttää. Millainen efortti setuppi on saada kasaan alkukesästä ja missä ihmeessä sitä kaikkea kamaa säilytetään talvella? Jep, se on kyllä aika työlästä. Toivottavasti jossain vaiheessa saadaan paikka joka on vuoden ympäri ettei tartte purkaa ja rakentaa joka vuosi. Meidän ramp crew aloittaa skedekamojen rakentamisen toukokuun alussa. Muuten Meillä on n. 20 "diggeriä" jotka pitkin päivää haravoivat ja suolaavat kaikki hyndät, reilit ja pipet, jotta ne pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa. Se ei oo aina helppoo helleaaltojen aikana, mutta toimii ihan hyvin. Superpipe ja pikkupipe ajetaan noin joka toinen yö, parkit joka yö. Ja aina leirien välissä kaikki rakennetaan uusiks. KOKO PERHEEN VAUHTIPAIKKA SASTAMALASSA Kuusi hissiä, kuusi rinnettä, 2 ilmaista lasten rinnettä, Hiihtokoulu, Välinevuokraamo, Rinneravintola, Hotelli + mökkimajoitus KATSO LISÄÄ: WWW.ELLIVUORI.FI VAIHDE: 010-8395411 / HIIHTOKOULU: 010-8395416 / MAJOITUS: 010-8351900 / SKI@ELLIVUORI.FI
• Yksi Amin velvollisuuksista leirin osakkaana on käydä laskemassa, paljon! MT HOODIN KESÄISÄNTÄ koko leiri tulee kasaan 7-10 päivää ennen kuin ekat campperit tulee paikalle. Elokuun lopussa kaikki puretaan viikossa ja laitetaan talveksi isoon warehoussiin säilöön odottamaan ensi kesää. Tänä vuonna teillä oli camppejä myös Uudessa-Seelannissa. Onko Eurooppa jossain vaiheessa listoilla? Toivottavasti, se vois olla mun hyvä tekosyy muuttaa takas Eurooppaan. Voin kuvitella, että parin vuoden sisällä ainakin meiän adult camppi vois tehdä reissun Euroihin (kunhan dollari nousee vähän). Kaikki riippuu ihan siitä onko campin pyörittämiseen kiinnostuneita ihmisiä ja paikkoja saatavilla - kuten kävi Uudessa Seelannissa. Lopuksi vielä häpeilemätön mainoskatko. Mitä pitää tehdä jos halua osallistua ensi vuoden campille? Pitää mennä www.highcascade.com sivuille ja rekisteröityä campille. Yleensä monet sessioista myy loppuun loppukeväästä, joten ei kannata odotella liian kauan. Lennot Portlandiin pitää hoitaa itse, mikä Suomesta käsin voi olla tyyristä vaikka euro onkin niin vahva. Entä onko Suomen passin omaavilla mitään saumaa päästä campille duuniin? Onhan mäkin täällä töissä, hehe. Joo onhan se mahdollista. Meillä on ollut työvoimaa Kanadasta, Uudesta Seelannista, Ranskasta ja Japanista. Miksi siis ei myös Suomesta. Työlupien hoidossa menee pitkään, joten työnhakemista ei voi jättää viime tinkaan. Samoin työlupamaksut ja lennot tulee syömään suurimman osan ellei kaikkea kesän palkasta, mutta onpahan ainutlaatuinen kokemus. Katso lisäksi "Magic Flashlights" -video tämän vuoden campiltä: www.vimeo. com/1447460 Amin vetämistä pääsee näkemään Jari Salon kypsempien lumilautailijoiden iloitteluun keskittyvän sarjan tämän vuoden tuotoksessa, Mestarit areenalla -leffassa. Jos laskeminen ei maistu, voi kuivaharjoitella trampoliinilla." SX | 60
• E APP S .2.2009 E 21 Great challenge = great prizes
• SUURI JA MAHTAVA Lumivyöry Mäenlasku on eri kivaa touhua. Vielä hauskempaa on pohjattoman puuterin pöllyttely koskemattomilla lumikentillä. Useinmiten puuteripäivä päättyy iloisiin tunnelmiin after skissä, mutta silloin tällöin puuterin nautiskelu vaatii myös veronsa. Teksti & kuvat TERO REPO SX | 62
• Vuosi 1999 oli yksi tuhoisimmista lumitalvista kautta aikain Alpeilla. Puhutuimmat vyöryt kyseisenä vuonna olivat Montrocissa Ranskassa sekä Galtürissa Itävallassa, joissa kuoli yhteensä 42 ihmistä. Montrocissa, mikä sijaitsee tunnetun Chamonix´n alueella, kaupungin pormestari sai syytteen 12 ihmisen kuolemantuottamuksesta. Asiantuntijoiden mukaan runsas lumentulo olisi vaatinut Montroc-kylän evakuoimista, Chamonix´n pormestarin päättäessä toisin. Myöhemmin 12 ihmistä sai surmansa hautautuessaan yli viiden metrin syvyyteen lumivyöryn pyyhkiessä heidän talojensa yli. Vaikka vyöryjen ennustaminen on teknologian ansiosta kehittynyt, ei koskaan voi olla varma milloin tai missä vyöry yllättää. Oli vyöry iso tai pieni kannattaa se aina ottaa vakavasti, sillä luonnon kanssa leikkiminen on kuin antaisi lapselle tulitikut. Ennaltaehkäisy, lumivyöry tietoisuus, varusteet ja järjen käyttö auttavat jo kummasti lumivyöryn välttämisessä. Ennen kaikkea puuterilaskusta saa ja pitää nauttia, mutta asialinjalla. Tässä vaiheessa kaikki näyttää vielä hyvältä. Melkein täydellinen laskupäivä Joulukuun alku oli Alpeilla poikkeuksellinen runsaine lumisateineen. Lunta tuprutteli lähes päivittäin ja useampana päivänä rinteiden reunoilla pääsi laskemaan nivustaipeisiin asti yltävää herkkua. Aina kun herkkupaikat olivat puhki laskettuja siirryttiin aidan toiselle puolelle, missä ruoho on tunnetusti vihreämpää. Maanantaina joulukuun kahdeksantena päivänä Verbierissä aamu valkeni pilvettömänä ja viikonloppuna satanut reilun puolen metrin puuterikerros sai jokaisen kynnelle kykenevän puuterihaukan tositoimiin. Viikonlopputuristit olivat niin ikään arjen askareissa hikisissä toimistoissaan, joten hiihtokeskuksien asukeille oli tiedossa todelliset puuterifiestat. Olimme edellisiltana sopineet Saarimäen Arskan ja Smithin Niken kanssa lähtevämme ensimmäisellä hissillä ylös. Ehdotin hississä josko kävisimme kuikuilemassa Mont Fortin huipulta takamaastoon lähteviä kuruja. Arska oli asiasta hieman skeptinen, sillä alempanakin olisi vielä kosolti laskettavaa ja ylhäällä vyöryriski oli tuulen takia hieman korkeammalla. Puimisista huolimatta päätimme kuitenkin käydä huipulla väijymässä takamaastojen offareita. Reilut parit kymmenet jäljet ennen meitä oli riittävä luottamuslause ja droppasimme sisään Mont Fortin bäkkärille. Alun kapeikot olivat jo sen verran laskettuja etten viitsinyt suotta kaivaa kameraa repustani todistaakseni Arskan ja Niken käännöksiä reilun puolen metrin syvyydessä. Laskimme ensimmäiset muutama sataa vertikaalia nautiskellen lähes täydellisestä lumesta ja pilvettömästä taivaasta. Sovimme, että alempana olisi hyvää aikaa kuvailla ja spottailla mestoja. Lumi tuntui yllättävän stabiililta ja vyöryistä ei ollut tietoakaan. Lievä jännitys vyöryjen suhteen rupesi helpottamaan ensimmäisen jyrkän pätkään jälkeen. Loivaa kenttää alaspäin rullatessamme tiesin, että alempana odottaisi loistavat kuvausapajat. Ennen seuraavaa, hieman viettävämpää pätkää pysähdyimme harjalle katselemaan kuvauspaikkoja, kunnes huomasimme muutaman sadan metrin päässä vyöryjäljen, jonka päällä säntäili muutama henkilö päättömästi. Kesti kymmenen sekuntia ennen kuin tajusimme mistä oli kyse: alempana oli sattunut vyöry, jonka alle oli todennäköisesti hautautunut ihmisiä. Pulssi kohosi, kun laskimme vyörypaikalle. Katsoimme ympärillemme ja varmistimme ettei uuteen vyöryyn ollut riskiä. Pari sataa metriä leveä ja 80 cm paksu laatta oli repinyt seinältä lähes kaiken lumen, joten voimme turvallisesti aloittaa pelastustoimet. Meitä ennen paikalle oli ennättänyt lähes kymmenkunta ihmistä, jotka lumivyörypiipparit kädessä etsivät mahdollisia signaaleja lumen alta. Itse rupesin kasamaan sondia ja lapiota etsintäkuntoon. Vyöry oli todella massiivinen ja vielä tässä vaiheessa ei ollut selvää kuinka monta ihmistä lumen alla oli jumissa. Toinen huolestuttava seikka oli lumen määrä: sitä oli alapuolellamme pakkautuneena ainakin kaksi metriä! Mieleeni heräsivät muistot omalle kohdalle sattuneesta vyörystä viisi vuotta takaperin. Makasin lumen alla ainoastaan muutama sata metriä etäämmällä kuin nyt. Hautauduin vajaaseen puoleen metriin, mutta liikkuminen oli silti mahdotonta ja paniikin välttäminenkin lähes mahdotonta. Nyt tilanne näytti huomattavasti pahemmalta, sillä lunta oli lähes neljä kertaa enemmän. Pienikin määrä lunta voi helposti haudata laskijan. SX | 63
• Seinä vyöryn jälkeen. Lue lehtiä netissä! Muutamassa minuutissa ensimmäinen uhri saatiin paikallistettua piipparilla. Muutaman henkilön sondatessa uhria, painuivat 240 cm pitkät sondit lähes poikkeuksetta kokonaan lumen sisään. Muutamalla ekalla kerralla sondi kolahti pohjille, kunnes erään henkilön sondi osui johonkin pehmeämpään. Reilun kahden metrin syvyydessä ei voinut olla kuin henkilö. En ole eläissäni nähnyt niin reipasta lapion heiluttamista. Arskan, Niken ja allekirjoittaneen lisäksi lapion varressa heilui lähes kymmenen muuta raivohärkää. Lumi siirtyi vauhdilla ja reikä lumessa syveni silmissä. Vaihdoimme kaivajia säännöllisesti, jotta maksimaalinen teho saataisiin irti ja mahdollisuudet saada uhri hengissä ylös. Reilun kahden metrin syvyinen kuoppa ei kuitenkaan synny hetkessä varsinkin kun sisään menossa halkaisija on monta kertaa isompi kuin itse löytöpisteessä. Vihdoin noin vartin lapioinnin jälkeen uhrin kasvot saatiin esiin. Uhri näytti täysin elottomalta eikä pulssia löytynyt. Suosikkileh Suosikkilehtesi digitaalisina nettiversioina. Ympäriltä kuului pelonsekaisia huutoja ja itkuja. Eräs paikalla olleista aloitti elvyttämisen samalla kun pelastushelikopteri laskeutui. Ammattilaisten ottaessa ohjat oli oikeastaan helpotus ottaa muutama askel taaksepäin ja vetää hieman happea. Pääkoppa oli melko tyhjä ja ajatusten ohella myös kroppa huusi leipää. Olimme tehneet voitavamme ja homma oli nyt lääkintämiesten käsissä. Surulliseen ilmapiiriin saatiin hieman piristystä, kun lääkintämiehet saivat uhrin sydämen taas toimintaan. Viisi minuuttia myöhemmin helikopteri lensi alas laaksoon kohti Sionissa sijaitsevaa sairaalaa. Itse pakkasimme kamat ja suuntasimme takaisin ihmisten ilmoille. Seuraavana päivänä kuulin uhrin olleen 67-vuotias henkilö, joka asui Genevessä. Mies oli sairaalassa todella kriittisessä tilassa. Samana iltana mietin, että mikäli tämä 67-vuotias henkilö ei olisi laukaissut vyöryä, olisi se kenties käynyt meidän kohtaloksemme. Luonto oli jälleen kerran ottanut erävoiton. Montako erää tarvitaan, että ihmiset luovuttavat, sillä koskaan näissä hommissa ei ihmiskunnalla ole asiaa edes jatkoajalle. Ei tälläkään kertaa, sillä paria päivää myöhemmin 67-vuotias lumivyörynuhri kuoli Sionin sairaalassa. Lue lehtiä uudessa digitaalisessa lehtikaupassa Mukana paljon ilmaisia lehtiä!
• ENGELBERG, Engelberg on noin tunnin matkan päästä Luzernista, mistä pääsee paikalle todella kivuttomasti Junalla. Hintaa lipuille tulee luokasta riippuen noin 40-60 euroa, mikä sisältää sekä menon että paluun. Luzernia lähimmäksi päätee kätevästi lentämällä Zurichiin, mistä on suora yhteys lentokenttä-junalla Luzerniin. Hintaa tälle junalle tulee muutama kymppi. Muita kenttiä joille voi lentää ovat Lugano, Geneve, sekä Basel, mutta halvin ja helpoin tapa on tulla kuitenkin Zurichin tai Baselin kautta. Tällä hetkellä lennot Zurichiin maksavat kevät-talvella Ebookerssin kautta halvimmillaan 130 euroa edestakaisin, joten kallista ei ole. Aina on tietysti mahdollista vuokrata auto, joskin hinnat autonvuokralle Sveitsissä ovat melko tyyriitä. Ottaen huomioon Engelbergin kylän koon ja majoituksien keskittymisen hissien läheisyyteen, on se myös melko turhaa. SVEITSI Vanhan munkkiluostarin kylkeen rakentunut kylä on hyvästä laskusta, iltaelämästä ja pehmeästä lumesta nauttivien kohde. Engelberg on tunnettu siitä, että siellä tulee usein todella paljon lunta ja vieläpä mukavan pehmoisena. Silloin kun itsekin kyseisessä paikassa olin käymässä, niin lunta oli topissa mukavat viisi ja puoli metriä. Kun tähän vielä dumppasi reissun loppupuolella metrin verran lisää, niin ai ai oli herkkua. Teksti JANI NYGÅRD SX | 66
• ENGELBERG, SVEITSI Engelbergissä on laskettavaa niin puuterihaukalle kuin sunnuntaihiihtäjällekin. Majoituksia kannattaa kysellä Engelbergin turistitoimistosta, joka ainakin meille tarjosi parasta palvelua alppilan alueella. Miksi sitten Engelbergiin kannattaa tulla? Engelberg ei toki mahdu Alppien suurimpien joukkoon, mutta parasta paikassa onkin sen mahdollisuus palvella eri tasoisia hiihtäjiä. Siellä missä joku voi laskea ensimmäistä kertaa elämässään putskua, niin Engelbergissä voi esimerkiksi Jon Larsson olla kuvaamassa muutaman sadan metrin päässä jotain todella kuumottavaa linjaa. Tai Shane McConkey syöksyä 200 metrin kalliolta kohti kuolemaa ja avaamalla varjonsa aivan viime tingassa. Engelberg siis tarjoaa kaiken tasoisille laskijoille hyvää hiihtämistä ja hyvää lunta. Millaisia paikkoja Engelberg pitää sisällään ja mitä siellä voi tehdä hiihtämisen lisäksi, let´s check it out.. Laskeminen Laskeminen Engelbergissä on mahtavaa ja alppitunnelma näkyy ja kuuluu kuten kaikkialla Alppilan alueella kuuluukin. Sanottakoon kuitenkin pieni varoituksen sana. Nuo ainaiset Alppikuvien kauriit eivät kuulemma ole niin leppoisia kuin miltä kuvissa näyttävät. Puiden kätköissä ne vaanivat varomatonta hiihtäjää, jonka yllätyshyökkäyksen jälkeen raahaavat luolastoihinsa raatelua varten. Engelberg jakautuu oikeastaan kahteen toistensa sisään rakentuneeseen keskukseen. Ensin otetaan kabiini, joka lähtee asiallisesti keskeltä kylää. Kabiini kiikuttaa laskijat isomman alahissin juurelle, jossa on pieni hiihtokeskus, ehkä enemmänkin vasta-alkajille suunnattu. Alakeskuksesta tullaan kaapelikaaran kyydittäminä Trübseen väliasemalle, jolta joko jatketaan suoraan kabelkaaralla ylös tai mennään eriskummallisella tasamaalla menevällä tuolihissillä toiselle puolelle Engelbergin keskusta. Ylöspäin täältä hiihtäjien matkaa jatkaa jälleen yksi kaapelikaara, jolla päästään toiseksi ylimmälle tasanteelle Standille. Standilta pääsee laskemaan viereisellä tuolille, joka vie laskijat Laubin-laskulle. Laub on tuhat metriä verttiä omaava hieno kenttä suoraan engelbergin kaupungin juurella. Hyvän lumisateen jälkeen on mahtavaa päästellä tätä messevän kokoista kenttää ja pöllytellä paksua lumipatjaa parhaiden kavereiden seurassa. Standilta matka jatkuu näin haluttaessa kohti korkeuksia todella asiallisen kaapelikaaran avustuksella. Tämä kaara meinaan pyörii hitaasti, jotta monokansa voi odotellessaan katsella maisemien vaihtumista. Tämä niin kutsuttu "Rotair", kiikuttaa laskijat aina 3028 SX | 68
• metriin Klein Titlikselle. Täältä kannattaa nenän kärki suunnata kohti vieressä kohoavaa Titliksen huippua. Lasku ei varsinaisesti ole mikään jiihaa pätkä vaan parinkymmenen minsan haikkina hauska pikku päiväretki. Eväät mukaan ja piknikille maailman katolle. Klein Titlikseltä pääsee myös muille mahtaville paikoille. Rotairilla ylös tullessa ajelee kaapelikaara valtavan jäätikön, Steinbergin ylitse. Hissistä onkin hyvä katsella laskulinja kuntoon ennen kun lähtee tätä jäätikköä haastamaan. Hyvä paikka pöllytellä puuteria. Steinbergillä tosin pitää tietää minne laskee, opas on lähestulkoon välttämätön ensikertalaisille. Paikan päällä on usein paljon suomalaisia, joten hihasta repimällä saa yleensä ilmaisen oppaan itsellensä. Tai afterikaljaa vastaan ainakin. Näin me toimimme Blumin kanssa. Toki muiltakin vapaalaskijoilta voi kysyä, mutta monesti löytyy haluttomuutta lähteä näyttämään ihan vain sen takia, että ei luoteta pyytäjien laskutaitoihin. Jäätiköllä on useita hyviä kumpuja rakentaa hyndiä ja muutama aika asiallisen näkönen droppikin. Jäätiköllä railot pitää ja kannattaa ottaa huomioon haikatessa, sekä laskiessa. Steinbergin railot voivat kasvaa todella miehekkäisiin mittoihin ja se on sitten soronoo jos tälläiseen liipasee. Titliksen huipulta pääsee muuten kivasti laskemaan läheiselle pikkuhissille, jonka holleilla Engelbergissä voi laskea myös jäätiköllä, mutta silloin täytyy varoa railoja. Oppaan palkkaaminen on joissain paikoissa suositeltavaa. on todella asiallinen 6-8 metrinen droppi, josta halukkaat voivat spinnejään reenailla. Kaikkialta löytyy kaikkea kivaa pientä nepattavaa ja laskemalla mestoja useaan otteeseen tuntuu löytyvän Engelbergistäkin kaikkea tätä nannaa. Itse laskimme pari päivää vain ympyrää kartan kanssa johon sitten merkkailimme, että missä mitäkin oli. Helpottaa muuten todella paljon kun muistaa näin missä mitäkin voi tehä ja mistä minnekkin pääsee. Toiselle puolelle Trübseen läheistä jäätikkölampea pääsee käyttämällä Trübsee-hopperia. Tämä on se tasamaan stålhissen josta kerroin aiemmin tarinassa. Jos katsoo alaspäin tältä hissiasemalta, niin näkee läjän taloja tai latoja keskellä mäkeä. Täältä löytyy todella asiallisia
• ENGELBERG, SVEITSI muotoja vetää kattojibbejä ja sen sellaisia. Paras paikka rakentaa putskuhyndiä Engelbergissä ehdottomasti. Alue on varsin kumpuilevaa ja isoillekkin hyndille löytyy paikkoja. Vauhdit tuntuivat olevan isoin ongelma, mutta se oli hoidettavissa suolan avulla. Ylöspäin ala-asemalta lähdettäessä ensimmäinen tuoli on Jochpass ja seuraava Jochstock Express. Ensinnä mainitulta pääsee oikealle hivuttautumalla todella asialliseen droppiparatiisiin Engstlenalpeniin. Alueen yhden ainon tuolihissin ympärillä on kaikkialla hauskannäköisiä muotoja, joista voi jibbailla menemään. Jochpassissa on myös Engelbergin parkki. Parkissa on muutamia hyndiä ja pari hassua reiliä, mutta muuten se näyttää aika kuolleelta. Lieko sitten mahtavat puitteet offarihiihdolle lannistanut jibbaajien rinnehiihtofiiliksiä. Jochstock express vie laskijat Engelbergin toiseen toppiin. Topista pääsee haikkaamaan todella mahtaville laskuille, jotka tippuvat lopuksi alas Engstenalpeniin. Haikkaustoimintaa kannattaa Engelbergissä tosiaan harrastaa, mikäli mielenkiinto ja kunto antavat periksi. Alueella on todella paljon helposti saavutettavia randonnee-laskuja, joista saa parhaiten infoa paikallisilta laskijoilta. Useimmat näistä laskuista tosiaan sijaitsevat Joch Passin puolella Engelbergiä. Paras tapa tämän lisäksi on vain pitää silmänsä auki. Afterskitä, iltaelämää ja rentoutumista Engelberg tarjoaa laskun ohella myös muitakin mahdollisuuksia rentoutumiseen. Kylpylöitä löytyy, sekä uimahalli. On sisäpelikeskusta ja skederamppikin, joka tosin viimeksi oli metrisen lumipatjan alla. Seuraava saattaa koskea ainakin hieman nuorempaa hiihtokansaa, joka Engelbergiin saapuu. Välillä vaikka laskeminen olisi kuinka makoisaa, ja vaikka ei viitsisi krapulaa reissussa potea, niin on hyvä käydä päästämässä hieman paineita. Engelberg ei ehkä ole mikään St. Anton, mutta kyllä sielläkin menoa riittää. Tässä muutama paikka, jotka ehdottomasti kannattaa tsekata kun mestoille tulee. Afterimesta numero yksi on Eden. Mielettömän hieno terassi ja muutenkin todella hauska tunnelma. Ja onhan se aina mukavaa hyvässä mielessä vertailla muiden laskijoiden kanssa päivän suoritteita oluen ääressä. Afterista on hyvä suunnata täyttämään mahansa herkullisella murkinalla, jota tarjoilee aivan Edenin vieressä sijaitseva Yukatan. Ruokalista koostuu rasvaisesta Amerikkalaisesta mäyskeestä, mistä saa kivasti energiaa illan rientoihin. Musiikkipuolen ottaa haltuun DJ jo yleensä alku-illasta, joten viihtyminen on varmaa. Ravintolassa järjestetään myös paljon keikkoja, joten jos livemusa kiinnostaa niin eikun peremmälle. Mahan ollessa täysi ja kun ensimmäiset tarinat vastakkaisen sukupuolen kanssa on uskallettu vaihtaa, on aika suunnata eteenpäin ja mikä olisikaan parempi kuin suosia suomalaista. Suomalaista alkuperää olevan Petterin omistamassa yökerhossa, Spindlessä, on likimain joka ilta meno katossa. Baari tarjoaa hyvän musiikin lisäksi asiakkailleen makoisia drikkejä ja hyviä oluita. Tanssilattia on lähes aina täynnä ja misuja riittää. Engelberg tarjoaa siis mahtavia laskuja ja mukavaa puuhastelua kaiken ikäisille, eikä se lähes 2000 metrin korkeuserollaan mikään pieni nyppylä ole. Parasta tässä paikassa on kuitenkin sen henki. Useiden käymieni Alppikohteiden sekamelskasta Engelberg jotenkin vain nostaa päätään. Vanhan munkkiluostarin ympärille rakentunut kylä hauskoine arkkitehtuureineen, sadat kausilaiset aina yhtä innoissaa menossa mäkeen, tunnelmalliset ravintolat ja Petterin Spindle. Jengiäkään kun ei tässä Sveitsin helmessä ole liikaa, niin onhan se aivan mahtava paikka. Paikkaa voi suositella kaikille, joita hyvä hiihto, pehmeä lumi ja mahtava vapaalaskuhenki kiinnostaa. Paljonkohan maksaisi lennot Zürichiin, jos ottaisi äkkilähdön tänään? SX | 70
• Minun valintani peruste: Vapaus. a to ylös j vä au nettä rin lle jää irtoo aan en a siitä rinte kaam mat, , haik ja. Se oto reen uu ka vie aht nmu t n tien aasto i. Siihen m itä ny o vaa arhaita m k Aut ä... m niik " p os äänt maan rius. Melk kaan hake P juuri uuten ot, muttei ia." on m pters teh ellaco tävät yllät tan H uuku ällä l sis ilija. auto riusari, P mest utti ilman iA aa Antt ilun m ilauta Lum Hybridiauto Prius. Mikä tahansa onkaan valintasi peruste. Osallistu arvontaan ja voita täysimittainen hybridipeli viikoksi käyttöösi. Bensat saat maksaa itse, mutta kulutus tällä uniikilla hybridipelillä onkin vaivaiset 4,3 litraa sadalla. Malttamattomimmat voivat koeajaa Priuksen rinteessä Youngster-kiertueella sekä lumilautailun SM-skaboissa. Katso sessioiden tarkemmat aikataulut ja osallistu arvontaan heti, muuten unohdat kuitenkin: www.toyotasnowboarding. Toyota Prius hinta alkaen 30.550 e. EU-yhdistetty 4,3 l/100 km, CO2-päästöt 104 g/km. Takuu 3v/100.000 km, hybridiajojärjestelmän takuu 8v/160.000 km, korin puhkiruostumattomuustakuu 12 vuotta. Kuva R.Huges
• BEO 2009 Burton European Openeissa juhlittiin kymmenensiä syntymäpäiviä. Kymmenennet kisat pidettiin jälleen Sveitsin Laaxissa, nyt jo viidettä kertaa. 9.-16.1.2009 järjestetyt kilpailut hemmottelivat laskijoita aurinkoisella säällä ja suorituspaikat oli saatu viimeisteltyä huippuunsa. Meininki oli täydellisyyttä hipovaa, niin kuin yleensäkin, ja 400 laskijan kisat saatiin vietyä läpi ilman mitään kummempia protesteja. Naiset ja miehet, juniorit, uudet tulokkaat ja pro-laskijat ympäri maailmaa kisailivat slopestylen ja halfpipen mestaruudesta. Beo onkin ainoa avoin lumilautailukisa Euroopassa, jossa naiset ja miehet ovat edustettuina niin juniori- kuin aikuistenkin sarjoissa. Teksti TIMO-PEKKA KOSKELA Kuvat ANTTI KOSKINEN Markus Malin ja tail grab to fakie. Tänä vuonna rahaa oli jaossa 125 000 dollaria. Rahaa ja mainetta havittelemaan lähti yli 20 suomalaista ja heistä kutsuttuja laskijoita oli 10. Nämä kymmenen kutsuttua aloittivat kisaurakkansa semifinaaleista, kun muiden piti käydä läpi esikarsinnat ja karsinnat tavoitellessaan finaalipaikkoja. Miikka Hast saikin puskea aika monta kisarunia, kun hän pääsi halfpipen esikarsinnoista aina finaaliin asti Peetu Piiroisen, Markku Kosken ja Markus Malinin seuraksi. Juniorit aloittivat pelin ja suomalaisista Riku Länsiö ja Niko Savolainen lunastivat finaalipaikat niin slope stylessä kuin halfpipessäkin loistavilla runeilla. Pojat olivat liekeissä ja hyvinkääläisen Rikun slope-runi hipoi palkintopallipaikkaa. Riku oli lopulta neljäs ja Niko yhdeksäs slopen finaalissa. Halfpipessä pojat lunastivat paikat 11. ja 9. Seuraavaksi oli vuorossa naisten ja miesten slopestyle. Suomen naisedustajan, Saana Pehkosen, tie katkesi harmittavasti jo SX | 72 Sami Saarenpää slopestylen kimpussa.
• Näillä ilmoilla Peetu nappasi hopeaa. Ai mikä temppu? Ei sitä voi kukaan tietää. Slopestylen palkitut: Peetu Piiroinen (vas.), Danny Davis ja Shaun White. Peetu ja pokaali. karsintoihin, mutta lohtua toivat muut suomalaiset. Miehissä slopenstylen finaaliin pääsivät Peetu Piiroinen, Markku Koski, Joel Lahti ja Antti Autti. Slopestyle ­radan teki tänä vuonna mielenkiintoiseksi sen yläpäähän tehty lyhyt halfpipe, mikä erotteli laskijoita hyvin. Nyt oli kyseessä todellinen slopestyle, sillä laskijan tuli olla monipuolinen pärjätäkseen. Slopestyle ­radan alkupään jibbailu-osio sekä pipe ja lopun kolme hyppyriä vaativat laskijalta monipuolista osaamista. Kisa olikin jännittävä loppumetreille asti. Semifinaalit voittanut Peetu Piiroinen laski finaalissa viimeisenä ja viimeisen runin jälkeen yleisö sai odottaa pisteitä. Löisikö Peetu Danny Davisin ja Shaun Whiten? Lopulta Peetu kiilasi toiseksi heti Davisin perään. Shaun White jätettiin kolmanneksi. Viikon kruunasi miesten halfpipen finaali, jossa nähtiin neljä suomalasta. Pipe oli aivan loistavassa kunnossa ja maailmanluokan laskijalistalta oli lupa odottaa kovatasoista kisaa. Lupaukset lunastettiinkin. Isoa ilmaa ja kovia temppuja tuli liukuhihnalta. Nähtiin myös toisinto edellisvuoden finaalista, kun Kevin Pearce löi viimeisellä runillaan Shaun Whiten. Huikeassa finaalissa suomalaisista Peetu sijoittui viidenneksi, Markku seitsemänneksi, Markus kahdeksanneksi ja Miikka laski sijalle 15. Suomalaista mainetta oli kisoissa kiillottamassa myös tuomareina toimineet Satu Järvelä ja Martti Hahtonen sekä apuTD:nä Harri Niskanen. Harri oli varmistamassa, että kisat saatiin vietyä läpi ajallaan ja turvallisesti. Juhlavuoden kunniaksi oli tietenkin myös järjestetty megabileitä, joissa esiintyivät Stereo Total ja brittiläinen The Streets. Menoa ja meininkiä ei näistä bileistä puuttunut ja osanotto oli runsasta, kappas. BEO on nykyään aika vakiintunut instituutio lumilautailumaailmassa. Se tulee tammikuussa varmasti niin kuin vanhan kuolema ja kiinnostaa aina. Kisa voi olla erinomainen ponnahduslauta nuorille sekä uusille laskijoille. Odotamme innolla seuraavaa painosta Burton European openista. Miesten Slope style- finaali 1. Davis Danny 91.17 2. Piiroinen Peetu 90.83 3. White Shaun 90.33 4. Guldemond Chas 84.17 5. Crepel Mathieu 82.67 6. Autti Antti 78.83 7. Sandbech Stale 77.00 8. Koski Markku 71.83 9. Lahti Joel 69.17 10. Oestreng Aleksander 65.83 Miesten Half pipe-finaali 1. Pearce Kevin 95.5 2. White Shaun 92.33 3. Podladtchikov Iouri 89.33 4. Crepel Mathieu 86.83 5. Piiroinen Peetu 86.5 6. Aguirre Mason 77.67 7. Koski Markku 74.83 8. Malin Markus 73.33 15. Hast Miikka 45.00 SX | 73
• Teksti & kuvat SAMULI RONKANEN Helsinkiläinen valokuvaaja uskaltautui päiväksi metsään SX | 74
• Edellisessä numerossa Lappalaisen Rami pohdiskeli laskukuvauksen mielekkyyttä Etelä-Suomen talvessa. Lumen vähyyden takia kuvausreissut suuntautuvat usein pidemmälle ja jo muutaman tunnin ajomatkan päässä lunta voi olla huomattavasti paremmin kuin Helsingissä. Eräs viime talven kuvausreissu suuntautui niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Nummela. Ulkomaillakin yleisesti tunnustettu tosiasiahan on, että kehä kolmosen ulkopuolista aluetta voi kuvailla lähinnä villinä erämaana, mitä hallitsevat jääkarhut ja muut villipedot. Onneksi meillä oli mukana Ali Toppinen ja Janne Heiskanen, jotka kokeneina Nummelan kävijöinä johtivat ryhmäämme. Ilman hyvää syytä on omaa hyvinvointiaan turha altistaa Nummelan vaaroille ja tällä kertaa houkuttimena oli Toppisen tiedossa ollut puujibin rakentamismahdollisuus. Storbiksen erikoisvarusteltuun kuvausmaasturiin lastattiin Janne oli ainoa joka ilmottautui vapaaehtoiseksi sahaamaan, muut pelkäsivät sormiensa puolesta. tarvittavat selviytymisvarusteet: moottorisaha, aggregaatti ja lämpimät juomat termospulloon. Lähestyminen tapahtuisi pääasiassa autolla, mutta maaston huonokulkuisuuden vuoksi loppumatka jouduttaisiin suorittamaan jalkaisin. Tästä syystä tarvittiin lisää kantajia ja sherpoiksi värvättiin Vesa "Vekku" Nissinen ja mtv3:sen kuvausryhmä. Loppulähestyminen oli työteliäs ja ylitettyämme useita vuolaasti virtaavia vesistöjä pääsimme vihdoin perille ja aloimme kasaamaan perusleiriä rakentamisen ajaksi. Varsinainen rakennustyö sujui ripeästi ja Heiskanen käsitteli moottorisahaa ammattilaisen ottein. Muiden tehtävänä oli pitää huolta lumen keräämisestä ja leirin vartioimisesta jääkarhujen Modernin videokuvaajan välineistö: kamerareppu, jalusta ja moottorisaha. Erämaassa kannattaa olla mukana pari räpimpää kaveria, niillä on aina ysimilliset mukana kuten Vekullakin vasemmassa kädessä. SX | 75
• Tältä Jannen 5050 fs180 näyttää villieläinten silmin. 'Spekutetaas vähän pistäisköhän tähän laittaa metalliputki et liukuu paremmin?' SX | 76
• " ESITIN VERUKKEITA TYÖESTEISTÄ, OLINHAN SELVINNYT TÄHÄN ASTI YHTENÄ KAPPALEENA NUMMELASTA ENKÄ HALUNNUT RISKEERATA ENEMPÄÄ. KUVAT OLI OTETTU, TERMOSPULLO TYHJÄ KAHVISTA KUTEN LASKIJATKIN ENERGIASTA. varalta. Pimeyden saapuessa olimme valmiita aloittamaan kuvaukset huolimatta ajoittaisista villieläinten äänistä lähistöllä. Nummelan erämaan rauhaa rikkoi ainostaan aggregaatin säksätys ja laskijoiden temppujen äänet. Katsellessani lumihiutaleiden rauhallista laskeutumista taivaalta, ymmärsin miksi urbanisoitunut suomalainen kaipaa silloin tällöin metsästä löytyvää rauhaa. Saimme kuvaukset päätökseen ja aloitimme siirtymisen takaisin autoille. Päästyämme perille pohdiskelivat muut paluuta seuraavana päivänä valoisaan aikaan ja puujibin muuttamista hieman erilaiseksi. Esitin verukkeita työesteistä, olinhan selvinnyt tähän asti yhtenä kappaleena Nummelasta enkä halunnut riskeerata enempää. Kuvat oli otettu, termospullo tyhjä kahvista kuten laskijatkin energiasta. Oli aika suunnistaa takaisin kohti kaupungin valoja. Toppinen omilla hoodeillaan säikyttelemässä villipetoja iltauniltaan. Nosepress kädet yhtä levällään kuin ovet Escaladessa. Moottorisaha on tosimiesten vekotin. SX | 78 SX | 78
• Valkoisilla Laivoilla valkeille rinteille! Kun ostat Si lja Ski -paket in, saat henkilöautopaikan 50 %:n alen Henkilöautopa nuksella. ikka Turusta 42 /menopaluu, Helsin gistä 52 /m eno-paluu. Auto mukaan puoleen hintaan! Silja Ski -loma Turusta Åreen neljälle 1003 /1 viikko Esimerkkihinta sisältää laivamatkat Turku-Tukholma-Turku iltavuorolla 4 hengen B-hytissä, sekä viikon majoituksen (sunnuntai-sunnuntai) Åre Tegefjäll -hotellissa 3 huoneen 40 m2 huoneistossa (4 vuodetta, sauna) viikolla 10. Vastaava paketti Helsingistä 1069 /1 viikko. Varaa Silja Ski matkasi matkatoimistosta tai Silja Linen puhelinmyynnistä, puh. 0600 174 552 (1,64 /vastattu puhelu + aina pvm/mpm). Silja Ski -matkoja tehdään viikolle 16 asti. Myymälöistä ja satamista lunastettaviin varauksiin lisätään 5 palvelumaksu. Paikkoja rajoitetusti. Oikeudet muutoksiin pidätetään.
• Laskija: Maija Havola Kuvaaja: Jani Kääriäinen Temppu: Indy SX | 80
• SX | 81
• Laskija: Gigi Ruef Kuvaaja: Lozza Temppu: Tailgrab to fakie SX | 82 SX | 82
• Laskija: Anton Gunnarsson Kuvaaja: Peter Lundstrom Temppu : 100m vapaa tyyli SX | 83
• SX | 84
• Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Harri Tarvainen Temppu: Handplant SX | 85
• SX | 86
• Laskija: JP Walker Kuvaaja: Pasi Salminen Temppu: Switch nosepress SX | 87
• SX | 88
• Laskija: Jonas Delogne Kuvaaja: Tero Repo Temppu: Hullu drop SX | 89
• SX | 90
• Laskija: Jonas Oz Kuvaaja: Blotto Temppu: Wallride SX | 91
• Laskija: Juho Luuk Kuvaaja: Jani Kääriäinen Temppu: Tailgrab to fakie SX | 92
• Laskija: Eero Ettala & Heikki Sorsa Kuvaaja: Pasi Salminen Temppu: Double trouble SX | 93
• Laskija: Sparrow Knox Kuvaaja: Cyril Müller Temppu: Pivot to fakie SX | 94
• Laskija: Matti Räty Kuvaaja: Tero Repo SX | 95
• Laskija: Daniel Ek Kuvaaja: Antti Rastivo Temppu: Bs air SX | 96
• Laskija: Joe Sexton Kuvaaja: Pasi Salminen Temppu: Wallride 360 ulos SX | 97
• TEMPUT HALTUUN! nen lumilautailija! HEI! Peruskouluikäi ssä ja reileissä! temppuja hyppyrei Parkkikoulussa opit petusta, Jos tarvitset alkeiso uluun! keskuksesi hiihtoko olethan yhteydessa e. Hissilipun maksat its Opetus on ilmaista! esti. at välineet edullis Tarvittaessa vuokra een netissä. Ilmoittaudu etukät rajoitetusti. Huom! Paikkoja on 5 - 6.12 .2 008 V UOK AT 9 -11.12 . TI 20 0 8 S E R E NA 2- 4.1. 20 09 TO R N IMAK 5 -7.1.20 I 09 K A SU RIL A 8 -10.1.2 009 L A AJAV 12-14.1. UORI 20 09 O UNASV 21-23.1.2 A AR A 0 09 S VEITSI 26 -28.1 . 20 09 HIRVEN 2- 4 . 2 . 2 SALO 0 09 M E SSIL A 9 -11. 2 . 2 009 TA LMA 16 -18. 2 . 20 09 J O U P IS 19 -21.2 .2 KA 0 09 M USTAVU 25 -27.2 ORI .2009 KOKON N IE M I Lisätietoja antaa: Paulus Ähtävä paulus@sportyard.fi 045 675 7789 www.parkkikoulu.net
• Välituntia voi viettää monella tavalla. Kun itse opiskelu alkaa, kuuluu lukiolaisten viikko-ohjelmaan kolme pakollista valmennuskertaa ja lisäksi oma harjoittelu. Valmennustunneilla telinevoimistellaan, käydään puntilla ja tietysti lumilautaillaan. Syksyisin ja aivan kevätlukukauden lopuilla toukokuussa keskitytään enemmän oheisharjoitteluun ja kunnon kohentamiseen ja talvella painopiste siirtyy itse laskemiseen. Lajiharjoittelu toteutetaan Vuokatin rinteissä tai viereisessä lumilautatunnelissa, joten puitteet ovat varmasti maan parhaimmistoa. Ainakin pipe-laskemisen osalta saa parempia mahdollisuuksia hakea aika kaukaa. Sotkamon lumilautalinjan kasvatit muodostavat nimekkään joukon. Suurin tähti on tietenkin maailmalla kisavoittoja toisensa perään tahkova Peetu Piiroinen. Myös Matti Kinnunen, Antti-Juhani Piirainen, Markus Malin, Enni Rukajärvi, Nuutti Niemelä ja Roope Tonteri ovat lukion entisiä tai nykyisiä oppilaita. Ensimmäistä vuotta Sotkamon urheilulukiossa opiskelevalle Niko Länsiölle oli alusta asti selvää, että hän hakee lumilautalinjalle. Vaikka hyvinkääläinen Niko joutui muuttamaan kauas kotoaan, ei uusi elämäntilanne pelottanut. "Minulla oli täällä jo entuudestaan niin paljon tuttuja, että ei juuri jännittänyt muuttaa pois kotoa." Niko aikoo suorittaa lukion neljässä vuodessa. Tulevaisuuden tavoitteita tai haaveita ei nuorukaisen tarvitse kauaa miettiä. "Tarkoitus olisi ottaa koulun eduista kaikki irti ja kehittyä lumilautailijana mahdollisimman paljon. Ammattilaisuus on jo pitkään ollut unelmani." Kaikkea ei voi kuitenkaan laskea yhden kortin varaan, ja siksi Länsiö näkeekin lukion suorittamisen tärkeänä. "Mielestäni on hyvä kouluttautua. Jos laskemisesta ei tule ammattia, niin haluaisin mennä jonnekin korkeakouluun. Olisi kuitenkin kiva, jos tuleva ammatti liittyisi edes jollain tavalla lumilautailuun." Käy sitten Nikon unelmille miten tahansa, tarjoaa Sotkamon lukio hyvät valmiudet nuorille urheilijoille. Jos motivaatio laskemista kohtaan hiipuu, tarjoaa ylioppilastutkinto hyvän pohjan elämään. Kouluun valikoituu määrätietoisia nuoria ja valmentaja Pekka Koskelan mukaan tämä näkyy myös oppilaiden keskiarvoissa. Kurssien suorittaminen ei ole ollut linjan opiskelijoille ongelmallista. Tosin maailmalla matkaileville laskijoille taitaa kolmen vuoden opintosuunnitelma turhan optimistinen aikatavoite. SOTKAMON LUKIO, LUMILAUTALINJA · · · · · · · Perustettu: 2004 Oppilaita: 23 Uusia oppilaita vuosittain: 2-10 Minimikeskiarvo: 7,5 Suurin stara: Peetu Piiroinen Vastuuvalmentaja: Simo Suopanki Valmentajat: Pekka Koskela ja Antti Koskinen Lumilautalinjalla keskitytään laskemisen lisäksi myös oheisharjoitteluun. SX | 100
• tassa. Sovittuun paikkaan löytäminen vieraassa Tom Wallisch, Henrik Harlaut, Even Sigstad, Field Productions ja meikäläinen etsimässä urbaaneita ihmeitä Tukholman ja Helsingin maastoista. Marraskuun lopussa lunta satoi edellä mainittuihin taajamiin ainakin polviin saakka. Valitettavasti se myös suli alta aikayksikön. Loppupeleissä kahden maan roadtripistä muodostui todella antoisa reissu. Teksti ja kuvat TERO REPO kaupungissa ilman gps:ää on aika arpapeliä. Vihdoin ja viimein onnistuin löytämään Filipin ja filmiryhmän, jotka olivat saaneet Beast Wagonin korjattua ja lastattua: Katolla kiikkui jos jonkinlaista vauhdinottolavaa ja puupölkkyä. Pakettiauton takaosa oli sullottu täyteen tavaraa mukaan lukien upouusi generaattori valoille. Seuraavana aamuna treffasimme Tomin ja Henrikin aivan Tukholman Silja Linen terminaalin Freeskierin lukijat äänestivät Tom Wallischin maailman tyylikkäimmäksi new school -laskijaksi, Henrik Harlaut leipoi syksyllä feikistä 1620 astetta, Even Sigstad on Norjan teknisin reiliheppu ja Filip Christensen on parikymppinen ohjaajaguru Field Productionsin puikoissa. Hommasta puuttui kuitenkin härmäläinen sisu, joten päätin astua mukaan remmiin. Tai itse asiassa Filip pyysi minua mukaan Tukholma-Helsinki sessareille. Reissun alku oli ehkä pahinta säätämistä ikinä. Sääennusteet lupasivat lunta, mutta valitettavasti kyseinen töhnä putosi niskaan vetenä vielä pari päivää ennen suunniteltua reissua. Vihdoin pisarat vaihtuivat kuitenkin hiutaleiksi ja lunta rupesi pyryttämään oikein olan takaa. Tarkoituksemme oli tavata Tukholmassa maanantai-iltana. Sunnuntaina Filip pirautti minulle, että heidän autonsa "beast wagon" oli sanonut työsopimuksensa irti ja ajomatka Oslosta Tukholmaan tulisi venymään. Samaan hengenvetoon herra ohjaaja totesi, ettei Tom Wallisch ollut onnistunut vaihtamaan lentolippujaan, ja joutuisi kenties palaamaan Jenkkilään jo huomenna. Voitte vain arvata kuinka lämpöisenä kävin kuullessani uutiset. Huomenna pitäisi olla Tukholmassa kuvaamassa ja pakka oli vielä enemmän kuin auki. Puolenyön jälkeen sain Filipiltä viestin, "Tom sai lennot vaihdettua, joten kuvaukset aloitetaan viimeistää tiistaina." Siltä seisomalta painelin koneelle ja varasin lennot Genevestä Tukholmaan. Kaikki tuntui taas olevan raiteillaan, ainoastaan Field Productionsin pakettiauto oli kysymysmerkki. Toisaalta tuskin Filip missaisi kuvauksia auton hajoamisen takia, joten vetäydyin yöpuulle rauhallisin mielin. Vajaa vuorokausi myöhemmin harhailin vuokra-autolla Tukholman lumisessa keskus- kupeessa. Henrik tiesi jonkun ylös ­ alas ­ ylös ­ tasanen ­ alas -flickflackreilin lähettyvillä. Kaiteen nähdessäni olin hieman skeptinen, mutta poikien uho selättää kaide oli tarpeeksi uskottavaa, joten jäimme kuvaamaan kyseiselle kaiteelle. Ilman pahempia pannuja pojat tahkosivat kaidetta muutaman tunnin ottaen niskalenkin ja selvittäen muutaman teknisen trikin. Kuparinen oli saatu rikki, joten ei kun lisää usvaa putkeen. Seuraavan Urbaanin ihmeen löytäminen ei ollut helppoa. Tai oikeastaan arpominen tuotti suurimmat ongelmat, joiden aikana käytiin ainakin kerran Henrikin lempiravintolassa, Mäkkärissä. Normaalien ihmisten nukkumaanmenoaikana päätimme lähteä katsomaan kaidetta, jonka olimme bonganneet ensimmäisenä iltana autosta. "Sick!", Tom huusi kun pääsimme kyseiselle tuplakinkille. SX | 102
• Lumi väheni kun reissu eteni. SX | 103
• Aika paljon mutkia ja kurveja tossa putkessa. Tien varrella on paljon vyöryaitoja, joissa on hauska kikkailla Rupesimme kasamaan settiä, kun huomasimme generaattorin pottuilevan meille. Uudenkarhea järkäle ei meinannut sitten millään lähteä käyntiin. Siinä hätäkässä Norjan reiliguru Sigstad osoittautui oikeaksi rasvaranteeksi. Mies pyöri generaattorin ympärillä ja väänsi vipuja ja puhui itsekseen. Lopulta paska saatiin käyntiin ja valot valaisemaan junaradan vieressä möllöttävää kaidetta. Viideltä aamulta generaattorista loppui bensa ja valot sammuivat. Olin helpottunut, sillä halusin nukkumaan. Tom, Henrik ja Even olisivat mieluusti vielä jatkaneet vaikka kamerat olivat jo tallentaneet henkeäsalpaavia suorituksia. Onneksi Filip sanoi olevansa tyytyväinen kuvauksiinsa ja pillit lyötiin pussiin. Paikallisella Essolla aamu kuudelta nautitut hodarit upposivat kuin kuula fortunaan, minkä jälkeen joka jamppa oli valmista kauraa. Keli oli plussan puolella kun seuraavana päivänä kömmimme ulos puolenpäivän aikoihin. Suunnitelmana oli käydä kesyttämässä ns. elbow-kaide, joka teki lähes 45-asteen mutkan puolessavälissä. Filip halusi kuvata kyseisen kaiteen vasta hämärän laskeuduttua maille, joten iltapäivä kului Tukholman keskustassa autoillen ja hengaillen. Viiden aikaan alkuillasta kaikki oli valmiina ja generaattorikin oli lähtenyt ykösellä käyntiin. Jätkät naulasivat kaiteen alta aikayksikön ja homma oli pulkassa vajaassa parissa tunnissa. Heti sessareiden jälkeen saimme seuraa tyylikkäästi pukeutuneesta herrasta, joka ilmoitti soittaneensa poliisit paikalla. Pikku turinoiden jälkeen selvisi, että herra oli luullut Filipiä itsemurhakandidaatiksi, koska Filip oli roikkunut sillalla. Todellisuudessahan Filip oli toteuttamassa progressiivista kuvakulmaa sillalta käsin. Sattuu sitä erehdyksiä siististi pukeutuneille herrasmiehillekin. Puolen yön aikaan aloimme pykätä päivän toista kuvauskohdetta valmiiksi. Autoin Filipin ryhmää kasamaan vaijerikamerat, jotta homma saataisiin käyntiin mahdollisimman ripeästi. Lähes parikymmentä metriä pitkä kaide yhdellä notkelmalla ei tiennyt helppoa iltaa. Itselleni tämä kohde oli ehkä vaikein kuvattava koko reissulla, enkä oikeastaan missään vaiheessa löytänyt oivaa kuvakulmaa. Wallisch sen sijaan näpäytteli tankoa mallikkaasti mm. Switch up:lla. Viiden aikaan aamulla skeittilenkkarini olivat läpimärät ja mies kohmeessa kuin ruho kylmiössä. Vain pari onnistunutta temppua oli yön saldo ja laskijoista paistoi esille liikayritteliäisyys. Sessareiden alussa korkealla olleet odotukset vaihtuivat mykkäkouluun auringon noustessa. Muiden nukkuessa takapenkillä vaihdoin isompaa silmään ja mietin, että laatu korvaa määrään. Olin hiljaa tyytyväinen. Aamuyöstä Tukholmaan levinnyt rintama oli tuonut tullessaan plus asteita ja vesitihkua. Seuraavana päivänä lähes kaikki lumet olivat tiessään ja vihreä nurmikko paistoi pitkin SX | 104
• Itämeren rannikkokaupungit tarjosivat ulkomaanihmeille elämyksiä. kaupungin puistoja. Kuin vitsinä heitin, että nyt olisi aika lähteä Helsinkiin, missä lunta olisi vielä tarpeeksi muutamalle spotille. Alkoi armoton puiminen: Helsinki, Tukholma, Helsinki, KeskiRuotsi, Helsinki ja sitä rataa. Viimein Kahden aikaan iltapäivällä päätimme suunnata Helsinkiin, jossa yhteyshenkilö Blombergin mukaan olisi lunta ainakin seuraavalle päivälle. Viime tingassa varasin liput Siljalle, missä ulkomaan ihmeet saisivat kokea melkoisen kulttuurishokin. Lemmenlaivan irrotessa satamasta ei paluuta enää ollut ja homma muuttui asteen rennommaksi. Kävimme tax freessä poistamassa pari neuvoa antavaa, jonka jälkeen suuntasimme seisovan pöydän kimppuun. Muiden ahmiessa herkkuja liha­ ja kalaosastolta, Henrik latasi lautasen täyteen nakkeja, ranskalaisia ja lihapullia Mikki Hiiri -pöydästä. Vatsat täynnä ja paikat kipeinä edellispäivien rääkistä ei meistä ollut diskon kesyttäjiksi, sen sijaan kävimme kaikki autokannen alle hytteihimme huilille. Helsingin päässä uskollinen sotaratsu Blumi oli saapunut vastaanottamaan koplamme punaisen maton ja päheen maasturin kera. Lämpöaallon runtelemassa Suomen pääkaupungissa näytti lumi olevan niin ikään kortilla, sillä päivänkakkaroiden puhkeaminen kukintoon oli vain hetkestä kiinni. Carusellissa aamiaista nauttiessamme otsalleni nousi kylmä hiki: oliko Helsinkiin tulo sittenkin iso virhe? Puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme Espoossa, missä lunta oli onneksi vielä sen verran, että pojat saataisiin ilmaan, kaiteen päälle ja vielä alas luonnonlumelle. Espoon keskustan kupeessa, niin monesti kuvattu kinkkireili, oli ryhmämme ensimmäinen rangaistava. Helpohko reili oli poikien mieleen, eikä kauaa tarvinnut odotella kun Tom pyöräytti ekat kakkoset sisään. Sen jälkeen kakkonen pyörähti sisään gäpittäen kinkin. Viimeinen uroteko oli nelonen sisään niin ikään kinkin gäpittäen. Myös Harlaut ja Sigstad olivat tulessa switch uppeineen ja pretzeleineen. " Sen jälkeen kakkonen pyörähti sisään gäpittäen kinkin. Viimeinen uroteko oli nelonen sisään niin ikään kinkin gäpittäen SX | 105
• Samaan aikaan Filip oli virittänyt kameransa dollylle metsän keskelle, joten kärkimateriaalia oli varmasti luvassa. Muutaman tunnin talkoiden jälkeen porukalla oli nälkä kuin talvisodassa. HH, eli Henrik Harlaut oli enemmän kuin tyytyväinen kun jälleen kerran kurvasimme kultaisen M:n pihaan. Ensimmäistä kertaa olin itsekin innoissani roskaruuasta niin, että unohdin lompakkoni mäkkärin kassalle. Onneksi rehti ylipainoinen roskaruokalan asiakas kävi palauttamassa lompakon minulle. Lihavat ovat oikeasti leppoisia ja aivan helvetin rehellistä sakkia. Maailmantähtien toivelistalla oli pitkä suora reili, johon olisi helppo pamputtaa temppuja. Puolta tuntia myöhemmin olimme Kaivokselan palaneella kirkolla lapioimassa lähtöä tuplakinkkiin tai amerikkalaisittain neloskinkkiin. Lumet rupesivat olemaan todella kortilla ja rankka vesisade vain pahensi tilannetta. Kamerakalustoni sanoi sopimuksensa irti parin tunnin raivotuksen jälkeen. " Lounasaikaan raotin varovasti verhoa pallokentän suuntaan, missä pilli vihelsi ja pallo lensi. Ympäristöstä oli vaikea skannata ainuttakaan lumipenkkaa. Luontoäiti oli nujertanut meidät, saagamme oli lopussa. Even, Tom ja Henrik sen sijaan eivät olleet sokerista ja kipusivat Norjasta raahatun lähtölavan päälle kerta toisensa jälkeen. Vihdoin kahden aikaan aamulla Filipillä oli muutama kelpo temppu muistikortilla ja homma oli purkua vaille valmis. Itse asiassa vähenevä lumi ja koheneva sade ilmoittivat meille karua kieltä: huomenna lumet olisivat tiessään. Blumi heitti meidät stadikan hostelliin, missä pienet painajaiset olivat paikallaan. Lounasaikaan raotin varovasti verhoa pallokentän suuntaan, missä pilli vihelsi ja pallo lensi. Ympäristöstä oli vaikea skannata ainuttakaan lumipenkkaa. Luontoäiti oli nujertanut meidät, saagamme oli lopussa. Lumesta riippuvaisina Helsinki ei enää voinut tarjota meille mitään. Filip, Tom, Henrik ja Even palasivat lemmenlaivalla Tukholmaan allekirjoittaneen jäädessä Helsinkiin viettämään after skitä. Lähes viikko valvomista, raadantaa, roskaruokaa ja jiihaata oli onnellisesti päättynyt. Kippis uusille ystäville ja tuotteliaalle reissulle. Exposure by Propeller, svh 99,00 musta tai valkoinen www.axcent.fi MYYNTI: KELLO- JA KULTASEPÄNLIIKKEET MAAHANTUOJA: KM-KELLO p. 09-428 212 00
• Dynastar >> Legend Pro XXL Rossignol >> S3 BC Rossignol >> S6 BC Rossignol >> S4 PARK Salomon >> Lord Rossignol >> S5 BC Salomon >> Czar K2 >> Kung Fujas Salomon >> Rocker Armada >> AR6 K2 >> Hell Bent Armada>> Alpha 1 Armada >> ARG Armada >> ARV Rossignol >> S7 BC Armada >> Pipe Cleaner K2 >> Obsethed Salomon >> Gun Armada >> T-Hall Dynastar >> Legend Pro Rider Dynastar >> Big Trouble Salomon >> Dumont Salomon >> Suspect Dynastar >> Huge Trouble
• Odotetun skeittipelin toinen osa testissä. tulla näkemään, ja pelin kerrotaan pyörivän 60 ruudun sekuntinopeudella. Pelaamismukavuutta lisää myös se että ennen alituiseen alle jääneet jalankulkijat väistelevät nyt skeittareita kaduilla. Yksi suurimpia uudistuksia on tietenkin se että skeittaaja voi liikkua nyt myös jalan. Tämä Odotettu EA:n Skate 2 saapuu tänään kauppojen hyllyille. Ensimmäinen Skate oli loistava peli, mutta oli siinäkin puutteensa. Nyt odotamme innolla miten Skate 2 selviytyy Teksti TOIMITUS kuvat EA mahdollistaa esimerkiksi portaita ylös kävelemisen. Tämän myötä peliin tulee myös lukuisia uusia temppuja, kuten caveman boardeja ja muita vastaavia. Loistava uutuus on myös se että skeittaaja voi myös nyt siirrellä useita objekteja pelikentällä, kuten picnic-pöytiä, tuoleja, Peli sijoittuu taas San Vanelonan kaupunkiin, mutta 5 vuoden päähän edellisen pelin tapahtumista. Kaupunki on tuhoutunut ja sittemmin kunnostettu Mongocorp -nimisen (hyvä nimi muuten) suuryhtiön toimesta, mutta samalla kaupunkiin on tullut skatestopperit ja aktiivisemmat vartijat. Kaupunkiin vaikutteita on haettu edellistä osaa enemmän New Yorkista ja Euroopan kaupungeista. Väriä on entistä enemmän, mutta samalla maailma tuntuu likaisemmalle ja sitä myöten myös autenttisemmalle. Kaupungista löytyy myös ennakkovideoiden perusteella nyt enemmän tilaa ja pidempää reiliä, eivätkä spotit ole niin tiukkaan ahdettu. Myös kaupungin ulkopuolella olevia downhill-spotteja löytyy ja nämä alamäkiradat näyttävät todella hauskoilta pelattavilta. Tarinamoodi etenee pitkälti edellisen pelin tapaan, suurin osa spoteista on heti skeitattavissa, muutamaa secret spottia ja kisa-arenaa lukuun ottamatta.Tällä kertaa pelaajan mukana koko pelin roikkuva "kuvaaja" ja tarinankertoja on New York valokuvaaja Giovanni Redan virtuaaliversio. Muita uusia virtuaaliversioita elävän elämän skateskenestä pelissä on muun muassa Eric Koston, Atiba, Darren Navarrette, John Cardiel ja Mark Appleyard. Mark Gonzales on ainoa ensimmäisen pelin hahmoista joka ei ole jatkanut pelihahmouraansa Skate kakkoseen. Pelaajan tehtävä on "elvyttää" kaupungin skateskene ja samalla käynnistää uudelleen oma skate-uransa. Mongocorpin myötä lisääntynyttä vartiointia voi hillitä Big Blackin ja kaveripossen avulla, jonka voi aina välillä hoitaa pitämään vartijoita paikoillaan tai tyhjentämään pooleja generaattorilla. Hahmogeneraattorin suurin parannus on, että pelaaja voi luoda nyt myös naispuolisia skeittaajia. Hahmon luonti tarjoaa muutenkin huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin ensimmäinen Skate. Vaatteita on huomattavasti enemmän ja mukana on myös "tuotteita" sellaisiltakin skeittimerkeiltä, joilla ei ole virtuaaliedustajaa itse pelissä, kuten New Yorkilainen ug-firma Shut. Vaatteiden päällelaitossa on myös vaihtoehtoja. Vetskarihupparin voi pukea päälle joko zipperi kiinni, auki tai huppu päässä. Skate 2:ssa on mukana myös paranneltu kamera ja kokonaan uusi kolmannen persoonan kuvakulma. Pelkkä viilattu "perinteinenkin" kuvakulma helpottaa pelaamista huomattavasti. Enää oma pelihahmo ei ole niin auttamattomasti haittaamassa näkyvyyttä. Lataustaukoja ei enää kickereitä ja muita pikkuesineitä. Näin ollen monista spoteista voi muokata kokonaan uusia, eikä mielenkiinto rataan lopu hetken kesken. Näitä itsetehtyjä kokonaisuuksia voi tallentaa ja jakaa muiden pelaajien kanssa Create-a-spot editorilla. Uusia temppuja on muun muassa no complyt, bonelessit, handplantit, hippy jumpit SX | 108
• Skate 2 näyttää j atuntuu huomattavasti ensimmäistä osaa paremmalta. ja parannetut grabi-mahdollisuudet. Nyt pelaaja voi ottaa grabeja kesken grindin tai slaidin, mikä mahdollistaa muun muassa tailslide nosegrabit. Mikäs sen mukavampaa. Ohjausta tunnutaan viilanneen muutenkin kauttaaltaan. Temppujen näppäinkomentojen välillä on nyt suuremmat erot. 360 flip onnistuu entistä helpommin, eikä sitä yrittäessä tule tehtyä niin helposti 360 shovettia. Nose ja tailslidet tuntuvat osuvan kurpiin myös helpommin, eikä kyseiset temput luiskahda niin helpolla railslideiksi. Skeittaajan kannalta mukavia fiilisbonuksia on muun muassa se, että nyt laudat voi potkaista pois jaloista jos tuntuu että vauhti ei riitä portaiden ylittämiseen. Samoin slämejä on paranneltu niin että hitaista vauhdeista skeittaaja vain "kävelee pois" eikä kaadu kaiteen päälle kuten ykkösessä. Pelihahmo on muutenkin tuntunut kasvattaneen itselleen selkärangan. Enää pieni hipaisu toiseen skeittariin tai johonkin esteeseen ei saa ukkelia veltostuttamaan koko ruumistaan ja kaatumaan, vaan kaatumiseen tarvitaan jokseenkin kovempi ja realistisempi tönäys. Skate 2 ei ole vielä täydellinen skeittipeli, mutta puutteineensakin se on silti aika lähellä sellaista. Nyt toimitus jää vielä odottelemaan samantasoista lumilautapeliä. Exposure by Propeller, svh 99,00 musta tai valkoinen www.axcent.fi MYYNTI: KELLO- JA KULTASEPÄNLIIKKEET MAAHANTUOJA: KM-KELLO p. 09-428 212 00
• ME LEHDENMUS SNOWEXTREUKIJATUTKI SUURI L 2009 yli 30 palkintoa! OSOITTEESSA: WWW.LUMITYKKI.NET/TUTKIMUS Mene nettiin ja voita loistavia palkintoja... STEPCHILD LUMILAUTA SWATCH SNOWPASS KELLOJA GIRON LASKULASEJA SKULLCANDYN KUULOKKEITA TALLINK SILJA RISTEILY
• SNOW EXT REME M A G A Z IN E 5/ 08 e are free EX TR EM E est things in lifZI NE 5/ B MA GA 08 Best th GAZINE 4/08 YLLÄS Yhä ykkönen? /09 OTeIss08 U EMatsastuks a Be t eet k nix Kansi Jussi Oks anen Photo Andy Wri ght äty rpela Jap Ski Ama Ali Toppin Tuomaroin 17:52:17 24.10.2008 5.12.2008 16 TILAA SNOWEXTREME SUORAA KOTIISI. 10 EUROA PER NELJÄ NUMEROA SOITA (03) 4246 5340
• Columbia-vaatteet ja -jalkineet asiantuntevista urheiluliikkeistä ja urheiluosastoilta. www.columbia.com www.mb-trading.fi