• Bes t thin gs in life are free E 3/ 09 E X T R E M E M A G A Z IN NUU NIEM TTI ELA SAAS-FE E NIKO LÄ NSIÖ & NUUTTI NIEMELÄ NIKLAS HOLLST EN Freeride World Tour 2009 | Heidi Paumola | Iran | Leffat | Antti Autti Kansi Knut Eliassen Photo Pasi Salminen
• Jeremy - Farmington, Utah - 1984 Photo by Bob Jones You can accept the nightmare ...
• Jeremy - Goppenstein, Switzerland - 2009 Photo by Blotto Photto ... or Live The Dream. The dream continues in this issue. Jeremy Jones - guest editor. Snowboarder Magazine - February 2010 Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
• Santaco Sport ltd | 010 4257 300 | www.santacosport.fi
• UNIONFIVE KAMPIN KESKUS 5.KRS | 010 4257 360 | WWW.UNIONFIVE.FI
• X O N E EX TR EM E MA GA ZIN www.ukkohalla.fi Kansi Laskija: Knut Eliassen Photo: Pasi Salminen Julkaisija Krook Media OY puh +358 9 726 80180 fax +358 9 726 80181 Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland www.krookmedia.fi Päätoimittaja Henri Kunnas / henri@krookmedia.fi Suksitoimittaja Jan-Erik Blomberg Vastaava kuvatoimittaja Pasi Salminen / photo.pasisalminen.com x.ON LASKETTELUA YMPÄRI VUODEN Art Director Mikko Kempas / mikkokempas.com Toimitus Satu Järvelä, Rasmus Tikkanen, Rauli Kangas, Rami Lappalainen, Jussi Räsänen, Antti Laiho, Miikka Niiranen, Jimmy Petterson, Anni Karvinen, Teppo Lintula, Kalle Leinonen, Juha Nurminen Kuvaajat Rami Lappalainen, Teemu Heljo, Tero Repo, Niki Rutanen, Antti Laiho, Jimmy Petterson, Anni Karvinen, Julius Konttinen, Teemu Lahtinen, Christophe Margot Ilmoitusmyynti Jerker Krook, puh 040 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Markkinointi Jacob Roos, puh 040 553 2898 jacob.roos@krookmedia.fi Jakelu Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport, Kesport, Sportia, Top Sport, Stockmann, erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan tapahtumat. Ilmestymisaikataulu Syksy -09. Viikot 44 ja 50 Talvi -10 Viikko 6 Paino Kroonpress, painos 30 000 kpl Tilaajapalvelu Mistä on Ukkohallan rinneriemut tehty? Halla Parkista, Treeridestä, junnuparkista, pressiboxeista, wallrideistä, spinestä, tynnyriponkista ja Ukkohalla Undergroundista. 14 rinteestä ja 5 hissistä, palvelevasta välinevuokraamosta, ammattitaitoisesta hiihtokoulusta ja pikkuherkut nälkään taikovasta rinneravintolasta. Puhtaasta lumesta, raikkaasta ilmasta ja iloisesta fiiliksestä. Niistä on Ukkohallan laskupäivä tehty. Laskettelijoille ja lautailijoille Ukkohalla tarjoaa ihanteelliset olosuhteet joka talvi: upeat maisemat, monipuoliset palvelut, perheystävällinen hintataso, lunta metrin verran ja huolella viimeistellyt rinteet. Haasteita hakevat löytävät onnelansa Ukkohallasta Treeriden puutereilta tai Hallaparkin hypyiltä. Ukkohallan monipuolisuuden puolesta puhuvat ne lukuisat laskijat, jotka ottivat tuntumaa Ukkohallan matkailukeskuksen lumiin viime vuonna. Ukkohallassa on kurvitkin kohdallaan. Lautailijan kesän kruunaa Ukkohallan ainutlaatuinen cable wakeboard -rata - sitä et muualta löydä. Katso kauden tarjoukset www.ukkohalla.fi Ukkohallan Info Puh. 08-748 500 info@ukkohalla.fi | www.ukkohalla.fi IO Kustantajapalvelut Oy, tilaus@hangup.fi, puh +358 3 4246 5340
• Shugga Thatch Suit thenorthface.com/eu Ingrid Backstrom Seen through the lens of Scott Markewitz The North Face® Snow Report
• HELLYHANSEN.COM
• Jeremy Jones, gap to wallride, Saas-Fee PHOTO: Pasi Salminen SX | 18
• Pääkirjoitus 21 Tee-se-itse: Antti Autti 28 KOLUMNI: TEKEEKÖ VAPAALASKU MIEHISTÄ TURHAMAISIA 36 LEFFA-ARVIOT 36 SAAS-FEE 42 NUUTTI NIEMELÄ & NIKO LÄNSIÖ 54 OIKEAN PUUTERIN JÄLJILLÄ 64 FREERIDE WORLD TOUR 70 HEIDI PAUMOLA 74 IRAN 78 NIKLAS HOLLSTEN 88 HELSINGIN URBAANIT SALAISUUDET 98 TUOTTEET: AVALUNG & KYPÄRÄKAMERA 108 MUSA: RUUDOLF 112 SX | 19
• MORE THAN GOGGLES
• Pääkirjoitus 3/09 Laskulehdissä monesti suurimman suurimman näkyvyyden saavat aina ne isoimmat starat. Tämä on sinällään ihan luonnollista, mutta joskus on kaavaan hyvä tehdä poikkeus. Suomi kun on pullollaan lahjakkaita nuoria mies- ja naislaskijoita. Tässä numerossa päätimme antaa näkyvyyttä nuoremmille ja hieman vähemmän tunnetuille laskijoille. Tätä lehteä varten haastattelimme kahta nuorukaista Vuokatin lukion lumilautalinjalta. Nuutti Niemelä ja Niko Länsiö ovat juuri 18 vuotta täyttäneitä nuoria miehiä, joilla on unelma ammattilaisuudesta. Molemmilla on potentiaalia nousta korkealle, mutta marginaalit huipulla ovat pienet ja on vaikea sanoa kuka tulee menestymään ja kuka ei. Paljon on kiinni pelkästään tuurista ja ajoituksesta. Tällä hetkellä kaverukset tekevät kuitenkin kaikkensa sen eteen, että lumilautailusta voisi saada vielä ammatin. Siksi he ovat valinneet Vuokatin lukion, mistä koulun lisäksi on mahdollisuus laskea kannustavassa seurassa päivittäin. Tämän takia he olivat valmiita muuttamaan pois kotoaan jo nuorena. Toinen lähti Hyvinkäältä ja toinen Kittilästä. Toinen haastateltu ei ole enää niin nuori, mutta silti tuntematon. Niklas Hollsten on ponnistanut itsensä Turun saaristosta lumilautailun vapaalaskueliittiin. Täksi talveksi hän pääsi yhtenä kymmenestä kutsutusta laskijasta Freeride World Tourille, mikä on maailman kovatasoisin ja arvostetuin vapaalaskukiertue. Ei huono saavutus, jos ensimetrit takamaastossa on otettu Meri-Teijossa. Nykyisin Niklas viettää talvensa Itävallassa, mistä käsin hänen on helppo kierrellä kilapiluissa. Kolmas haastattelu on naislaskija Heidi Paumolasta. Heidi on Rukan laskijoita, vaikka onkin näin talven kynnyksellä kotiutunut Helsinkiin. Rukan lisäksi Heidi on kierrellyt kisoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Haastatteluiden lisäksi on lehdessä myös esitelty joitain talven Henri Kunnas Päätoimittaja lumilautaelokuvia. Valitsimme tähän elokuvia, joissa olisi suomalaisedustusta, tai ne olisivat jollain muulla tavalla mielenkiintoisia. Arvostelun hoiti Suomalaisten lumilautaelokuvien grand old man, Rasmus Tikkanen. Ihmisten laskureissuilla on tapana kohdistua aina samoille tutuille alueille. Alpeille mentäessä tietää mitä saa. Laskumahdollisuuksia on kuitenkin kaikkialla missä on lunta ja vuoria. Kun edellisessä numerossa esiteltiin eksoottisena kohteena Grönlanti, siirrytään nyt etelään poliittisesti tulenaremmille seuduille, Iraniin. Harvalle tulisi mieleen suunnata laskumatkaansa Iraniin. Äkkiseltään keksin montakin hyvää syytä olla menemättä sinne. Jimmy Petterson kuitenkin meni, ja yllätyi positiivisesti. Laskeminen oli hyvää ja se ei tässä sinällään ollut yllättävää. Onhan maassa komeita vuoria. Maan sotaisa historia ja konservatiivinen muslimihallitus herättävät kuitenkin helposti ennakkoluuloja myös ihmisiä kohtaan. Maailmanmatkaaja Pettersonkaan ei aluksi tiennyt mitä maasta ja sen ihmisistä odottaa, mutta tapasi matkansa aikana ystävällisimmät ihmiset mihin hän on törmännyt. Kuten eräs nuori mies hänelle tokaisi samalla kun kyyditsi Jimmyä. "Meidän maamme voivat olla riidoissa, mutta se ei estä ettemmekö me voisi olla ystäviä." New-school tyyppejä varmasti kiinnostaa Rami Lappalaisen reportaasi siitä, kun Level 1 Productionsin laskijat olivat Helsingissä kuvaamassa reilejä. Rami toimi heidän valokuvaajana ja paikallisoppaana. Hän ei halunnut, että nuoret jenkit juoksisivat vain reilien ja Mäkkärin väliä, niin kuin monesti kuvausreissuilla on tapana. Rami yhdisti laskijoiden reissuun myös palasen Helsinki-tietoutta ja vei heitä paikkoihin, jonne ei monesti Suomeen tulevia laskijoita viedä. SX | 21
• Enni Rukajärvi voitti Pleasure Jamit. Kuva: Christoph Schoech ta etsiä parkille korvaavaa paikkaa täksi talveksi ja suunnitelmat hautautuvat ainakin vuodeksi. Nimby-asenne kunniaan! Lumilautaskenen monitoimimiehen Aleksi Litovaaran ALS-ohjelma jatkuu TV-5:dellä. Ennätystehtailu ei ole vienyt Aleksin voimia, sillä miehen rec-peukaloa syyhyttää jo vimmatusti ja hinku lumikuvauksiin on kova. Innokkaimpien täytyy kuitenkin vielä hetki malttaa itsensä, sillä ensimmäinen ohjelma pukkaa ulos vasta helmikuussa. Tarkemmat lähetysajat selviävät myöhemmin. Taloustilanne ei vaikuta pelkästään laskijoihin, sillä myös työtön formulakuski Kimi Räikkönen on pedannut asioitaan moneen suuntaan. Kauden viimeiset formulakilpailut hän ajoi lumilautailijoiden oman purkkamerkin, Sheriffin, logot hihassaan. Sheriffi-purkan taustavoimissa on muun muassa Heppu Pentti ja tiimissä laskevat sekä Heikki Sorsa että Eero Ettala. Kimi oli luomassa suhteita uuteen sponsoriinsa myös Pentin 30-vuotissyntymäpäivillä. Purkkamerkin ja Kimin taloustilanteet tuntien, Kimi SX News 3/09 Vuoden naislumilautailijaksikin valittu Enni Rukajärvi voitti neljän TTR-tähden Pleasure Jamit Itävallassa. Enni laski vahvasti koko viikonlopun ja hänen vakuuttava runinsa superfinaalissa takasi hänelle paikan korkeimmalla korokkeella. Kolmen hyppyrin linjaan Enni sai ländättyä caba 540:sen ja sekä frontti että bäkki kolmoset. Vuonna 1990 syntynyt Enni on nyt kovassa nousukiidossa ja tämä voitto herättää toiveita siitä, että hänestä kuullaan vielä paljon. Onnittelut voitosta! Viime lehden haastattelussa Markku Kosken sponsorikuviot olivat vielä hieman epäselviä. Tavoitimme miehen maailmalta ja kysyimme, onko asiaan tullut muutoksia? Vanhat diilit kun olivat katkolla, eikä jatkosta ollut vielä tuolloin tietoa. Jotain selvyyttä oli Markku tilanteeseensa saanut. Markun pitkäaikaisimman sponsorin, Quiksilverin kanssa ei oltu vielä laitettu nimiä paperiin, mutta vuoden jatkosta on puhuttu. "Oon niin fileissä Quikistä, että haluan laskea loppuun asti niillä. Oltiin just Quiksilverin 40v juhlissa Pariisissa. Oli ihan pirun siistiä ja paikalla oli koko Quikin tiimi Kelly Slateristä Tony Hawkiin", kertoo Markku halustaan jatkaa kyseisen merkin laskijana. Stepchildin kanssa on tarkoitus hioa sopimusasioita tammikuussa ja Vivosta Koski on saanut itselleen uuden päähinesponsorin. Pelkkää ruusuilla tanssimista ei Markun neuvottelut ole kuitenkaan olleet, sillä DaKine antoi miehelle monoa persuksiin. "Se oli eka sponssi jolta on koskaan tullu fudut, ja se oli tosi hyvä muistutus siitä, että tää ei kestä ikuisesti. Jotain ne selittivät, että manit loppu mutta tosiasia on, että ne ei Markku Koski. on todennäköisesti joutunut maksamaan itse logot ja niiden ompelun ajopukuunsa, eli kyse on kaverihenkisestä palveluksesta. Onneksi hän saa vielä ensi vuoden palkkaa entiseltä työnantajaltaan. Huhujen mukaan tuo Kimin Sheriffin logoilla varustettu ajohaalari roikkuu tätä nykyä Heppu Pentin vaatekaapissa. Hiihtokansaa viihdyttävän Hiutale-ohjelman uudet jaksot alkavat Nelosella ja Urheilukanavalla 12.12.2009 kello 9.30. Uutta ohjelmaa pusketaan ulos viikoittain aina maaliskuun lopulle asti, eli katsottavaa riittää. Ohjelmaa vetää tuttuun tapaa new school hiihdon pioneeri Jan-Erik "Blomi" Blomberg. Fabulous Ruka goes Joulu 18.-20 .12.2009! Ruka täyttyy joulutunnelmasta ja freeski-laskijoista kun neljäs editioni Fabulous Ruka tapahtumasta pamahtaa tunturiin. Kisassa sarjoja on kolme: Pro, Rookie ja Lady. Kisalajeina BigAir ja SlopeStyle. BatteryParkissa lumetus on käynnissä ja kisaa varten olisi tarkoitus saada setuppi ainakin legendaarisesta "väläristä" alaspäin. Ulkomaista maustetta kisaan tuovat mm. viimevuotinen voittaja Klaus Finne sekä kovat puumat Sig Tveit ja Marius Kjølseth Norjasta sekä Fabio Studer ja Nico Vuignier suoraan Alppien kupeesta. Palkintorahaa kisassa jaetaan Pro sarjan Slope Stylessä 2000 ja Rookie sarjan parhaalle on luvassa paikka täyshoidolla Fabulous Ruka freeski Summercampillä 13­16.5.2010 sekä tietysti huippuja tavarapalkintoja yhteistyökumppani Salomonilta. Lisätietoja www. fabulousruka.com halunnu mua enää sinne." Helsingin Paloheinään suunnitteilla ollut lumilautaparkki kaatui asukkaiden vastustukseen. Paloheinän täyttömäelle oli tarkoitus rakentaa täksi talveksi lumetettu parkki, joka olisi ollut maksullinen, mutta huomattavasti normaaleja keskuksia edullisempi ja lähellä Helsingin keskustaa. Huolestuneet vanhemmat olivat sitä ajatusta vastaan, että pulkkamäki olisi jaettu kahteen osaan, toinen puoli lautailijoille ja toinen pulkkailijoille. Tämä siitä huolimatta, että samalla olisi myös pulkkamäki saanut lumetuksen jo ensipakkasien aikana. Paikalla asukkaiden kuulemistilaisuudessa oli 20 paloheinäläistä, jotka omalla lobbauksellaan saivat torpedoitua tämän idean. Näin lyhyellä ajalla ei ole enää mahdollis- SX | 22
• Maahantuonti: Bluebaum Oy, www.skull.fi PHOTOS: Quang Le TURKU HANSA LEVI
• Rip Curlin elokuvan ensi-ilta raille ja valitulle medialle. Lopuksi ilta huipentui Aussie Bariin, missä varsinainen ensi-ilta järjestettiin. Tupa oli täynnä ja tunnelma hikinen, jopa niin hikinen, että jossain vaiheessa iltaa moni Lumilautakauppoja on Suomessa monia, mutta uusin trendi näyttäisi olevan laittaa ne suoraan pelipaikoille, eli hiihtokeskuksiin. Lauantaina 5.12 avattiin Rukalle, Rukahovia västapäätä olevaan uuteen taloon, Backhill Boardshop. Paikka on siis ihanteellinen, aivan Rukan "keskustassa". Kaupan sata neliömetriä sisältävät tuotteita muun muassa Burtonilta, Analogilta ja Dragonilta. Myös Union Five laajentaa toimintaansa laskettelukeskukseen, nimittäin Talmaan. Tämänkin kaupan sijainti on aivan Talman "keskustassa", eli välinevuokraamossa. Union Fiven Talman myymälästä saa kaiken lumilautailussa tarvittavan. Talman lisäksi Union Five avaa uuden myymälän Lempäälän Ideaparkkiin 12.12.09. Kyseessä on Union Fiven ensimmäinen myymälä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Rip Curlin "Welcome Home" -elokuvan ensi-ilta järjestettiin lauantaina 24. lokakuuta Helsingissä. Paikalle olivat saapuneet myös elokuvan päätähdet, eli laskijat. Rip Curlin tiimi oli Pohjoismaiden kiertueella, joka päättyi juuri Helsingin näytökseen. Miehet saapuivat Suomeen iltapäivällä, ja ensimmäiseksi heidät vietiin Rip Curlin kauppaan nimikirjoitusten jakotilaisuuteen. Sieltä matka jatkui kohti Ahjo-baarin saunatilaa, missä elokuva näytettiin kutsuvieLumilautailun maajoukkue jatkaa valmistautumista olympialaisiin. Maajoukkue on kiertänyt syyskauden etsien hyviä pipejä. Tavoitimme ryhmän valmentajan, Pekka Pyhän parkki tehtiin viime talvena yhteistyössä Rukan parkkitiimin kanssa ja sama suunta jatkuu myös tänäkin talvena. Uudistunut ja parantunut parkki on innostanut keskusta järkkäämään myös kisoja. Pyhä Fun Park Sessions on suksi- ja lautajunnuille suunnattu kilpailusarja, jossa on kolme osakilpailua, joista karsitaan parhaat Pyhällä 17.4.2010 käytävään Finaaliin! Sarjat alle 16v. ja yli 16v. Kilpailusarjan aikataulu kaudella 09/10: 26.12.2009 1. Osakilpailu, 30.1.2010 2. Osakilpailu, 6.3.2010 3. Osakilpailu ja 17.4.2010 Finaali. Kisapäivinä on luvassa leppoisaa sessarihenkistä kisailua ja parhaille loistavia palkintoja. Suksisarjassa palkintona paikka Fabulous Ruka freeski -kesäleirille ja lautasarjan voittaja pääsee Burton summer snowboarding campille. Lautasarjan kilpailut ovat myös osa Tykkicuppia. Lisätiedot ski.pyha.fi/tapahtumat. miehistä päätti paljastaa oman yläkroppansa. Rip Curlin tiimilaskijat pitivät tapahtumasta, ja sanoivat, että Pohjoismaiden kiertueesta oli Helsinki ehdottomasti hauskin paikka. Koskelan, Laaxista. Sveitsistä joukkueen tie vie Amerikkaan, Coloradoon. Pekka vakuuttaa, että valmistautuminen sujuu hyvin, ja muutamia tuplakorkkejakin ovat Suomen pojat paipista onnistuneet ländäämään. Ehkä ne kisat eivät olekaan pelkästään jenkkien juhlaa. EHTOOT! Nyt on mahdollisuus tilata kauden kuumin t-paita omaksi. Hinta vaivaiset 15 egee. Tällä hetkellä varastossa on vain ällää ja äxällää, mutta tilausten mukaan voidaan muitakin kokoja laittaa tilaukseen. Tilaukset: tykkitv@lumitykki.net. SX | 24
• - Kiertueohjelma - Kiertueohjelma JOULUKUU 2009 HELMIKUU 2010 JOULUKUU 2009 HELMIKUU 2010 4/5 ::HELSINKI 6/7 ::MESSILÄ 4/5 HELSINKI 6/7 MESSILÄ NARINKKATORI 20/21 ::ELLIVUORI NARINKKATORI 20/21 ELLIVUORI 29/30 ::HIMOS 22/23 ::SAPPEE 29/30 HIMOS 22/23 SAPPEE 25/26 ::KASURILA 25/26 KASURILA TAMMIKUU 2010 27/28 ::VUOKATTI TAMMIKUU 2010 27/28 VUOKATTI 9/10 ::VIHTI 9/10 VIHTI 16/17 ::SERENA MAALISKUU 2010 16/17 SERENA MAALISKUU 2010 23/24 ::HIMOS 8/9 ::YLLÄS 23/24 HIMOS 8/9 YLLÄS 10/11 ::LEVI 10/11 LEVI 13/14 ::TAHKO 13/14 TAHKO 20/21 ::HIMOS 20/21 HIMOS Testaa suksia ja mon Testaa suksia ja mon oja oj veloituksetta, kilpail veloituksetta, kilpail uja uja, lumisählyskabat.... lumisählyskabat.. Allll you need is.... All you need is.. ll
• Freedrop toimii Helsingin Kivikossa sijaitsevassa Ylläs-Hallissa 18.1 - 31.1.2010. Voit hypätä Bagjumpiin kahdelta eri korkeudelta, neljästä ja kahdeksasta metristä. Mahdollisuus ainutlaatuiseen hyppy-sessioon Ylläs-Hallissa arkisin klo 17­22 ja viikonloppuisin 10­18. Bagiä voi myös talven mittaan kokeilla lumella useammassakin BagJumppia voi kohta kokeilla myös laudan kanssa Markku Koski ja Peetulla takki tyhjänä. keskuksessa talven aikana, ja näistä tapahtumista tulee lisää tietoa keskusten omille sivuille sekä osoitteeseen www.bagjump.com. Markku Koski ja Peetu Piiroinen saivat tänä vuonna kutsun Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä. Markku oli jo kertaalleen juhliin kutsun saanut, mutta jättänyt menemättä. Peetulle kutsu oli ensimmäinen. Molemmat päättivät tällä kertaa lähteä juhliin. Peetu oli kuitenkin samana viikonloppuna Air&Style kisoissa, joissa hän sivumennen mainiten tuli toiseksi. Tiedä sitten miten Peetu oli menestystään juhlinut, mutta lopputulos oli se, että Peetu missasi lentonsa. Nopeasti Markku huomasi olevansa kotona puku päällä ja Peetun frakki roikkui tyhjänä. No, Markku meni paikalle rohkeasti yksin ja vilahti jopa televisiossa. Super-Peetu sen sijaan hoidatutti frakkinsa lentokentälle, teki teräsmies henkisen asunvaihdon matkalla keskustaan, ja painui juhlimaan muiden julkimoiden kanssa. Halosta hän ei päässyt kättelemään, mutta tanssittamisen suhteen ei ole täyttä varmuutta. Bagjump on rantautunut Suomeen. Kyseessä on uusi ja innovatiivinen työkalu extreme-lajien hyppyjen harjoitteluun turvallisesti. Se on monilla venttiileillä varustettu, massiivisen kokoinen ilmapatja, jota käytetään pehmeän alastulon takaamiseksi, kun harjoitellaan uusia temppuja ja ilmalentoja ilman loukkaantumisriskiä. Bagjump on ollut käytössä mm. lumilautailu-, dirtbike-, freeski-, parkour-, rullalautailu-, seinäkiipeily- ja freedrop-tapahtumissa sekä edellä mainituissa lajeissa uusien temppujen treenauksessa. Pohjoismaiden ja Viron maahantuontia hoitavat lumilautailustakin tutuksi tulleet Miika Enroth ja Henri Sankala. Bagjumpin myötä freedrop on kehittymässä uudeksi lajiksi, missä voidaan harjoitella kehon hallintaa ilmalennon aikana, opetellaan siis lentämään. Freedrop toteutetaan nostureista, talon katoilta ja muista korkeista paikoista, joiden alapuolelle Bagjump voidaan sijoittaa. Bagjump SX | 26
• TEE-SE-ITSE haastattelu Tee-se-itse -haastattelussa vuorossa oleva lumilautailija vastaa lumitykki.netin lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Pasi Salminen Ekat kisat taisivat olla Oukulla järjestetyt Pepsi Max snowtourit. Taisin olla 11 vuotta. Vetäsin shiftyn flätille. Missä vaiheessa huomasit, että lumilautailusta voisi tulla ammatti? Nimi: TP Se taisi olla kun olin 16-vuotias ja pärjäsin ekoissa kisoissa Whistlerissä. Tuntui, että hitto jos tässä nyt puskis samalla lailla koko kauden, niin ehkä ne sponssit antaisivat enemmän tukea. Lempitemppusi? Nimi: sammeli Paikkakunta: haapavesi Ikä: 15 No ilman muuta Metodi, mutta frontti kolmonen mellakalla on kyllä hyvä kakkonen. Mitä teet, jos temppu kuumottaa? Nimi: Pauli Silver Paikkakunta: Kempele Yleensä kuuntelen jotain hyvää biisiä, mistä saan kiksit ja käyn temppua läpi päässä. Sitten kun jonkin tempun päättää lähteä tekemään, ei enää hannailulle ole varaa. Eli se on myös paljon omistautumisesta kiinni koko juttu. Periaatteessa kaikki mikä tapahtuu ennen temppua, on paljon kuumottavampaa kuin itse temppu, koska sun täytyy käydä ensin tappelu oman mielen kanssa, että uskallatko lähteä haastamaan jotain vai et. Lasket paljon paippia, mikä sinua innostaa siihen? Nimi: Mikko "mizzzzz" Hartikainen Paikkakunta: Kerava Ikä: 16 Antti Autti Lumitykin käyttäjien kysymyksiin vastailee tällä kertaa Rovaniemen oma poika Antti Autti. Antti valmistautuu olympiatalveen Rukalla. Mielenkiintoa kysyjissä herätti erityisesti Antin uudet sponsorikuviot, sekä hänen ja Jiipparin mystinen suhde. Laskumeiningit Minkä ikäisenä aloit laskea ja mikä oli ensimmäinen temppusi boksista? Nimi: lautailija95 Paikkakunta: Espoo Ikä: 14 En ehkä laittaisi itseäni täysin paippilaskijan laatikkoon, mutta jotenkin paipin lasku on aina kiinnostanut mua tosi paljon. Kyllä se vaan on siisti fiilis, kun saa vedettyä vaikka ihan perus airin isosti, ja vauhti sen kun vaan kasvaa. Varmasti leffoilla on ollut suuri merkitys myös paippi homman kanssa. Terjen pipe-laskeminen Subjekt Haakonsenissa on kuitenkin jotain niin siistiä. Nykyään on harmi, että leffoissa ei enää näy niin paljoa paippia. silloin käsi kaipaili kovasti tonne kärjen suuntaan. Silloin ei vielä uskaltanut aivan nosesta napata:-) Minkä merkkinen oli ensimmäinen oma lautasi? Nimi: idar Paikkakunta: Turku Ikä: 15 oli swallow-tail, eli sillä ei paljon switchinä laskettu. Vedin kerran sillä Ounasvaaran legendaarisesta autogäpistä Saabin oveen, ja siitä lähti pala. Onneksi isä korjas sen silikoonilla! Milloin kävit ensimmäisissä kisoissa? Nimi: aaro Paikkakunta: espoo Ikä: 11 Aloitin laskemaan samana vuonna kun sinä synnyit, eli vuonna -95. Eka temppu taisi olla slob eli jo Mun eka lauta oli Nitro Fusion 149. Se oli otsaan saakka ja siinä SX | 28
• TEE-SE-ITSE haastattelu Kumpi on makeampi temppu, fs 360 vai fs 720? Nimi: tuomas kä Paikkakunta: raahe Ikä: 10 Fs 360 on makeampi temppu. Joku kunnon bounattu gräpi, kuten indy tai mellakka, ja vielä pirun isosti jostain niin voiko parempaa fiilistä pyytää. Sponssikuviot Siirryit laskemaan Nideckerille. Millainen meininki Ndk:lla on ja onko sinulle tulossa joku promodeli Ndk:lta? Skeittaatko kesäisin? Nimi: Otso Paikkakunta: Helsinki NDK:lla on ihan jees meininki. Periaatteessa saan nyt tehä ihan omaa hommaa siellä. Mun lautamallit tulevat olemaan nimellä A+ snowboards ja se toimii NDK:n spesiaali projektina. Sitä voisi verrata esimerkiksi Burtonin UN INC. meininkiin pari vuotta sitten. Eli mulla on tosi suuret vapaudet tuottaa lautoja, ja juuri sellaisia lautoja mistä itse tykkään. Hinnatkin tulevat olemaan halpoja, jotta jengillä olisi oikeasti varaa ostaa noita dekkejä. Tuosta skedehommasta sen verran, että meikä kruisii kalalaudalla ympäri Rolloa ja se vasta chilliä hommaa on! No morjensta Antti! Mites on toi homma lähtenyt Ndk:lla käyntiin? Ookko sä diggaillu noista laudoista? Tossa sun laudassa on kyllä pirun helmet graffat! Nimi: Emil Paikkakunta: Vesilahti Ikä: 13 Moro Moro Emil! Ethän vain ole sama Eemil, joka tenttaa mua koko ajan Facebookissa? Heheh... Oon tykännyt laudoista kovasti. Olen kuitenkin laskenut viimeiset neljä vuotta tosi jäykällä dekillä, ja nyt päätin sitten vaihtaa vähän löysempään, mutta sellaiseen mikä kestää vauhtia hyvin. Voin sanoa, että paremmalla puuteritykillä en oo vähään aikaan laskenut. Päiviä paippikuninkaalle! Ihan tuosta sponssin vaihdosta kysyisin, että mikä ne fiilikset vei siellä flow´n leivissä? Ja miltä on uusi NDK:n lankku tuntunut? Nimi: niskala Paikkakunta: kokkola Ikä: 18 Silvester takki 139,- Uusi lankku toimii vallan mainiosti, eipä siinä mitään, mutta tosiaan nuo Flow´n meiningit alkoivat sappettamaan mua, kun en päässyt toteuttamaan enempää omia juttujani yhtiön sisällä. Laskin kuitenkin flow´lla 8 vuotta ja en kertaakaan saanut päättää miten mun oman promodelin jäykkyys tulisi olla taikka sitten siitä, että miksi sen laudan piti olla niin pirun kallis, että kellään ei ole varaa ostaa sitä. Mutta tosiaan, aina vuoteen 2008 saakka meininki pysyi hyvänä, mutta sen jälkeen eri yhtiö osti Flow´n ja meininki muuttui. Musta alkoi tuntua, että jos en nyt ota hatkoja, niin voi olla että menetän tilaisuuden tehdä jotain omaa. Kummalla on parempia lautoja, Flow´lla vai Nideckerillä? Nimi: urpo Paikkakunta: raahe Ikä: 15 A+ Snowboards -linjasto NDK:lla tulee olemaan ihan pirun kova! www.topsport.fi
• Antti vaihtoi Flow´n laudat Nideckeriin Photo: Teemu Lahtinen Nimi: Putkola Paikkakunta: Jyväskylä Ikä: 16 Ei sillä mittään väliä ole, kumpi olisi enemmän häjässä. Mehän ollaan jo nyt häjässä! Hitto, se on meidän Rollon ukkojen meininki muutenkin! Onko se, että Tivolista loppuisivat euron tuopit pelkästään sun ja Jiipparin liikkeelle laittama huhu? Nimi: olli Paikkakunta: Rovaniemi Ikä: 22 Siis sehän on alun perin alkoholiveron nousemisesta johtunut ongelma, josta lähti sitten huhuja liikkeelle, että tivolista loppuisivat euron stobet. Me sitten Jiipparin kanssa lisäsimme vähän pökköä pesään, koska aateltiin, että se toisi Kauppayhtiöön enempi jengiä keskiviikkoisin. Onhan ne kuiteskin Flow´n dekit ovat tosi erilaisia kuin NDK:n. Sanotaanko vaikka näin, että NDK:lla on kivempi laskea kaikkea verratuna Flow´n dekkeihin. nimittäin jos ei ollut, niin me käytiin itse sheippailemassa settejä kuntoon. Tietty ajat ovat muuttuneet ja parkit kasvaneet, mutta jotenkin tuntuu, että nykyään nuoret snoukkahirmut odottavat, että kaikki on valmista ennen kuin lähdetään laskemaan. Toki poikkeuksiakin on Moro Antti! Mitä kaipaat eniten Rollon ja Oukun meiningistä bäk in thö deis? Oliko Jackal-tiimi sun eka sponssi? Nimi: janne Paikkakunta: Rollo Ikä: 18 JIIPPARIN KESKIVIIKOT! Mut enempi toi Jari on sitä huhua varmaan levitellyt kuin meikäläinen. Millä laudalla mie lasken tänä talvena? Nimi: Jiippari Paikkakunta: Rovaniemi Ikä: 24 ÄÄH... antaa lordin vetää hallelujaa ja meikä laskee. Kait me molemmat omalla tavallamme tuodaan kaupunkia tuolla maailmalla esille. Parempi en varmasti olisi kuin lordi. On sillä kuitenkin oma aukiokin täällä Rollossa. Rovaniemi ja ne poikkeukset yleensä löytyvät sitten Youngsterien kärjestä, ja niiltä myös löytyy se halu puskea itseään eteenpäin. Kauppayhtiö vs Tivoli Nimi: Karoliina Paikkakunta: ROI Kinos ja Jiippari Jätkä oli mukana tekemässä sitä Kinosleffaa. Onko tulossa uutta ja olisko siihen mahdollista saaha siltä Jiipparilta enemmän juttuja? Nimi: Elina Ikä: 17 No mulla olisi sulle muutama vaihtehto, jos käyt tekemässä lumityöt pihalla sillä välin kun olen reissussa. Etkös sie jo ottanut sen yhden rokkerin sieltä mun varastosta testiin? Ja tarrotit sen saman tien täyteen Ponkesin tarroja. HEH... Jackal team, sitä onkin kiva muistella. Eka sponssihan se tosiaan oli. Taisin olla 14-vuotias, kun Rajalan Wille ja Jackalin Hannu aloittivat tiimijutun. Se oli silloin ehkä siisteintä ikinä! Sain ensimmäistä kertaa ilmaisen laudan ja vielä Jussi Oksasen Lamarin promodelin. Oukun meiningeistä on ehkä eniten jäänyt mieleen se, kuinka tiivis kaveriporukka meillä oli silloin kun puskettiin ja hinkkattiin haikkareita siellä. Eikä ollut mitään väliä oliko paikat kuosissa, No Kauppayhtiö tietenki! Paras baari Suomessa! Mutta on Tinken keskiviikko kyllä aika kova myös ja olisi siistiä, jos sinne tulisi enemmän keikkoja. Se on kuitenkin sellainen pikku Tavastia. Mitä mieltä olet Lordista? Olisitko mielestäsi parempi kotikaupunkisi Rovaniemen edustaja? Nimi: Jupi Paikkakunta: Rukan vaunualue Muita juttuja Mikä lautailussa on tärkeintä? Nimi: Jani Paikkakunta: Arkala Ikä: 14 Soitappa Jiipparille ja kysy, että haluaako se enemmän omia juttuja. Tässä sen puhelinnumero: 0700-123123. Uusi leffa tulee takuuvarmasti! KINOS 748. Kumpi olisi enempi häjässä elämässä: jätkä jos Jiipparia ei olisi olemassa vai Jiippari jos jätkää ei olisi? No huhuh, hyvä kysymys! sitä on jotenkin kauhean vaikea kuvailla mikä siinä olisi tärkeintä. Ehkä se fiilis minkä saa, kun tekee hyvän puuterikäännöksen tai sitten kun SX | 30
• TEE-SE-ITSE haastattelu kuumotat jotain temppuja ja onnistut. Silloin käy läpi monta erilaista tunnetta, ennen kuin se homma on toteutunut. Aluksi sulla on kirkkaana mielessä mitä haluat tehdä, sitten kun olisi aika tehdä se juttu, sua saattaa kuumottaa. Sitten kun lähdet tekemään juttua ei ole enää takaisin kääntymistä, kaikki asiat ympärillä unohtuu täysin ja jos lopulta onnistut hommassa, on sulla aivan mahtava fiilis, koska olet saanut taas annoksen sitä huumetta minkä takia lumilautailee. Periaatteessa mulle tulee sellainen fiilis, että olen tehnyt jotain suurta ja mahtavaa, vaikka todellisuudessa en tehnyt juuri mitään muuta kuin hoidin itselleni hyvän mielen. Eli eikös se jo ole aika hieno asia? Jos meet olympialaisiin, niin lupaatko nakata vikasta hitistä jätkän spesiaali metukka kolmosen, jos rani on mennyt huonosti? Nimi: Juho Paikkakunta: Kni Ikä: 18 Jos meikä sinne valitaan, niin ilman muuta vedän. Ennemin vois vetää sen silloin, kun rani on mennyt hyvin! Kaikki hokevat vaan tuplakilleistä. Vois itse vetäistä kauhiana spinejä ja sitte bs 360 metuloosalla. Mikä on maailman paras paikka missä viihdyt, kaikkine ympäristöineen? Nimi: Tyyne Paikkakunta: Pello Ikä: 35 Sanotaanko, että Lappi on maailman paras paikka. Eri vuodenajat ovat tärkeitä mulle, ja lappi alkaa loppujen lopuksi olla ainoa paikka Suomessa, missä ne kaikki voi kokea. Lisäksi yöttömät yöt kesäisin ovat aivan mahtavia, ja en kyllä usko, että tulevaisuudessa asuisin Suomessa missään muualla kuin Lapissa ja etenkin Rovaniemen läheisyydessä. Mikä on paras mesta laskia? Nimi: Joni Paikkakunta: Raahe Ikä: 15 Ruka on ehkä paras mesta. Alkukausi ja kevät ovat ihan huippuja, kun kerkeän olemaan Suomessa ja lasken vain Rukalla. Rukalla on myös yllättävän hyvät vapaalaskumahikset, kun vain tietää mihin menee. Kumpi on parempi laskemaan, sinä vai Markku Koski? Nimi: samuli Paikkakunta: Raahe Ikä: 12 Markku todellakin! ja Jiippari osaa paremman stalefishin kuin kumpikaan meistä. Miten olet kestänyt kaikki loukkaantumiset? Nimi: Samuli Paikkakunta: Raahe Ikä: 12 Corbett takki 149,- Varmaan sillä, että mulla on kauhea tarve päästä laskemaan niin paljon kuin mahdollista, ja silloin kun olen ollut loukkaantuneena, olen vain kovasti treenannut että pääsisin takaisin mahdollisimman nopeasti. Loukkaantuneena tajuaa sen, kuinka hienoa hommaa laskeminen. Silloin kun et pääse tekemään jotain juttua josta tykkää tosi, niin vasta paljon tajuaa asian todellisen arvon. www.topsport.fi
• Arvaa tai tiedä mitä temppua kuvassa tehdään. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan Carreran aurinkolaseja. Osallistua voi osoitteessa www.lumitykki.net/sx. KILPAILU: MIKÄ TEMPPU ON KYSEESSÄ? Voittaja julkaistaan seuraavassa Snow Extremessä. Pasi Salminen SX | 32
• TEKEEKÖ VAPAAHIIHTO NUORISTA MIEHISTÄ TURHAMAISIA? Amerikan Huippumalli haussa -ohjelman tuomaristossa komeilee muiden asiantuntijoiden joukossa mustaihoinen ja silohiuksinen mies, joka on maailman paras korkokengillä kävelijä. Hän ja muut samankaltaisissa ohjelmissa esiintyvät stylistit, vaatesuunnittelijat ja meikkitaiteilijat edustavat kaikki tietynlaista miehisyyttä, joka olisi ollut hankalasti selitettävissä vielä isin nuoruudessa. Nämä kaverit ovat koko miesmaailman lifestylen ikoneita. He sanelevat uusimman muodin ja vanhasta jutusta saa välittömästi osakseen paheksuvia katseita. Meistä on tehty tyylin orjia. Teksti KALLE LEINONE Kuva TERO REPO loppupuoliskon seksuaalivallankumouksen myötä 80- ja 90-lukujen vapaahiihtäjät saivat lisää tietoa naisista ja näin ollen myös lisää mistä laulaa. Kaiken rytäkän keskellä he onnistuivat siittämään joukon 2000-luvun nuoria, jotka Internetin välityksellä oppivat naisesta vieläkin yksityiskohtaisempia piirteitä. Jännitys oli menetetty, eikä äiti ollut enää lähellä opastamassa. Vastuun kasvatuksesta ottivat muut hiihtäjät, joista vanhimmat olivat jo nähneet ja kokeneet kaiken. Keskustelut laskupäivän jälkeen alkoivat käsitellä yhä enemmän seksuaalisia poikkeamia, erityisesti homoseksuaalisuutta. Pitkät leirit, avoimet keskustelut ja miehinen seura eivät kuitenkaan yksin riitä tekemään kenestäkään seksuaalisesti poikkeavaa. Päinvastoin, sananvapaus ja mielipiteen ilmaisu hyvässä hengessä ovat mitä tärkeimpiä inhimillisen kehityksen merkkejä. Eikä leirikämpällä sentään täysin yksinomaan tunkion takana olevista Kuulostaako tutulta? Todennäköisesti ei, mutta kun asioita katselee oikein silmin, huomaa vapaalaskumaailmassa kytevän neiti-ilmiön, joka saa Innon sisustuspoitsunkin näyttämään pikkutekijältä. Vanhan koulun vapaahiihtäjiä on aina pidetty kovina poikina. Puusukset ja vettä imevät varusteet vaativat käyttäjiltään rautaista tahtoa pitkien ja raskaiden vaellusten kasvattaessa luonnetta ja lihaksia. Miehisyyden varsinaisen merkityksen huomasivat myös naiset, jotka tuohon aikaan etsivät kaikki vierelleen jykevää ja maskuliinista kumppania. Miehet eivät kuitenkaan antaneet vaimojensa sitoa itseään kodin ja perheen kahleisiin, vaan tarpeen tullen erämaan kutsu vei lumimaisemia janoavat sydämet mennessään. Vapaahiihtäjäurokset alkoivat viettää yhä pidempiä aikoja keskenään. 2000-luvun twin-tip sukupolven kuusitoistavuotiailla hiihtäjäpojilla on edeltäjiään enemmän vapaa-aikaa, varusteita ja vanhemmilta pummattua rahaa. Todellisen laskukärpäsen pureman saanut nuori viettääkin vuodessa useita kuukausia samanhenkisten ikätoveriensa kanssa äidin valvovan silmän ulottumattomissa. Pitkällä leirillä läppä lentää, eikä suinkaan enää samaan malliin kuin vanhoina kunnon päivinä. 50-luvun taivaltajilla oli illan tullen tapana laulaa kaukana odottaville rakkailleen Leif Wagerin ja Tauno Palon klassikoita. Vuosisadan asioista puhuta. Jopa 50 prosenttia aiheista käsittelee itse asiassa aivan muuta - yleensä laskettelua. Tämä saattaa vaikuttaa lieventävältä asianhaaralta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Nimittäin nykyistä vapaahiihtoa muotihomompaa liikuntamuotoa saa hakea. Muotihomoilulla tarkoitetaan miehistä vastinetta sinkkuelämäänsä varten shoppaavien naisten keskuudessa yleiselle, liioittelevalle uusien trendien ja tyylisuuntien seuraamiselle. Vapaahiihto on tässä suhteessa erikoistapaus, sillä sitä harrastetaan ensisijaisesti laskettelurinteessä, ei catwalkilla. Valtavat housut, päällekkäin ripustetut pitkät t-paidat, bandanat, kuulokkeet ja kypärän alle piilotetut lasit herättävät SX | 34
• Kolumni " SUOMALAINEN, NUORI JA SALSKEA VAPAAHIIHTÄJÄ ON AFTERSKI-ILLOISSA TUOMITTU EPÄONNISTUMAAN. SUKSIPARISSA ON NIMITTÄIN VALTAOSALLE RINNEKUPPILOIDEN NAISISTA KAKSI KANTTIA LIIKAA. muun rinnekansan keskuudessa kummeksuvia, jopa pelonsekaisia tunteita. Kukaan tavallinen laskettelija ei voi käsittää, miksi kukaan survoisi vapaaehtoisesti laskulaseja kypärän alle, jossa ne ovat epämukavat ja kaiken lisäksi estävät lasien nostamisen otsalle. Vielä pahemmassa pulassa ovat vaate- ja varustevalmistajat, jotka yrittävät epätoivoisesti seurata viimeisimpiä vivahteita alalla, jolla pukeutuminen on kaukana käytännönläheisestä. Monet firmat ovat jo vuosien ajan panostaneet vettä, tuulta ja kylmyyttä kestäviin materiaaleihin käyttäen kehitystyöhön valtavia summia rahaa. Nykynuoret ovat kuitenkin tehneet kaiken työn tyhjäksi käyttämällä Gore-Texin sijasta mieluummin tavallista puuvillahupparia ja isoa kasaa t-paitoja. Onko vapaahiihto sitten ainut urheilulaji tai liikuntamuoto, jota neiti-ilmiön piirteet värittävät? Vastaus on ehkä, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Erityisesti lumilautailu on ennen muuta omaa tyylikkyyttä pönkittävää lifestyleurheilua, johon kuuluvat samankaltaiset rituaalit ja palvontamenot kuin vapaahiihtoonkin. Itse asiassa koko vapaahiihtokulttuuri pohjautuu hyvin pitkälti lumilautailijoilta kopioituun perintöön. Jake Burtonin ja snurfferin johdolla lumilautailijat kopioivat tämän perinnön skeittareilta, jotka taas kopioivat sen Venice Beachin legendaarisilta surffaajilta. Ratkaiseva erotus surffauksen, skeittauksen, lumilautailun ja vapaahiihdon välillä riippuukin yhdestä varsin ulkourheilullisesta, mutta nuorille miehille tärkeästä seikasta - naisten huomiosta. Suomalainen, nuori ja salskea vapaahiihtäjä on afterski-illoissa tuomittu epäonnistumaan. Suksiparissa on nimittäin valtaosalle rinnekuppiloiden naisista kaksi kanttia liikaa. Lumilautailijat sen sijaan hurmaavat sekä nuoret että varttuneemmatkin leidit pitelemättömällä, snoukkapoikamaisella olemuksellaan ja menestys on illasta toiseen taattu. Kysymys: "Lasketsä laudalla vai suksilla?" on vapaahiihtäjäpojalle erityisen kohtalokas. Valehtelu on rumaa, mutta toisaalta totuuden kertominen johtaa automaattisesti esaksi leimautumiseen. Jos taas erehtyy selittämään: "Mä lasken suksilla, mutta mä oon silti vähä niinku samaa jengiä kun nää lautailijat", tyttö ottaa hatkat ja poistuu välittömästi väljemmille vesille, aitojen ja oikeiden lautapoitsujen seuraan. Toisin sanoen kannattaa valehdella. Lopuksi on ainoastaan reilua todeta, että yhtään mikään ei estä vapaahiihtäjiä, lumilautailijoita tai ketään muitakaan olemasta juuri sellaisia kuin he itse haluavat. Jos joku sattuu olemaan homo tai vaikkapa vain vähän tyttömäinen hän saa sitä olla. Ja mikäli jonkun seksuaalisuus muuttuu merkittävästi pitkien leirien, trendivaatteiden tai naisseuran puutteen vuoksi, niin pidettäköön häntä ainoastaan vähän kummallisena. Homoilussa ei ole mitään paheksuttavaa eikä oikeastaan muotihomoilussakaan, mutta kohtuus kaikessa. Liiallinen muotikeskeisyys vähentää mielikuvitusta ja vie laskijoilta kyvyn keskittyä olennaiseen. Lisäksi se haittaa laskemista jo pelkästään fysikaalisista syistä. Koettakaa vaikka roikottaa housuja ja tehdä haarahyppyjä tai laskea mäkeä nopeuslaskijoiden kumipukuja vastaan. Vapaahiihtoon on sen lyhyen historian aikana kehittynyt mahtava tyylielementti, mikä tekee lajista uniikin. Ollaan siis jatkossakin luovia eikä tuijoteta pelkästään kaverin kuteita. Naisongelmista kärsiville suositellaan lämpimästi baari-illoista vetäytymistä. Eivät ne kuitenkaan olisi sen arvoisia.
• Leffa-arviot A FEATURE FILM PRESENTED BY FORUM SNOWBOARDING LEFFA-ARVIOT Yleensä tässä vaiheessa kautta on tapana esitellä kauden uusia lumilautaelokuvia. Koska näin loppusyksystä ei luovuus aina kuki kaikkein komeimmassa loistossaan, on tähän toimivaan kaavaan turha kajota. Snow Extremen arvovaltainen raati muodostui Rasmus Tikkasesta. Tämä lumilautaelokuvien grand old man laittoi koko arvovaltansa peliin kertoessaan meille muille mitkä leffoista toimivat ja mitkä eivät. Arviot RASMUS TIKKANEN Forum "Forever" Forum on tehnyt taas takuumureaa työtä tuottaessaan uusimman flikin nimeltä Forever. Vaikka kyseessä on puhdas tiimileffa, siis pelkästään Forumin laudoilla laskevia hamppeja, ei tämä häiritse kokonaisuutta. Joukko on hyvin monimuotoinen, löytyy puuteritykkiä Jake Blauveltin ja John Jacksonin muodossa ja reilikanuunoita meidän oman Joni Malmin ja sanotaan nyt vaikka nuoren Nic Sauven muodossa. Jonilla on hienoja oivalluksia melko lyhyessä pätkässään, joka johtunee muussina olleesta polvesta. Luotto Malmiin ei kuitenkaan ole hiipunut, ja uskon että tämä Punavuoren munkkirinkilä ei ole vielä viimeistä sanaa sanonut! Tottahan toki muutkin Forum prot, Eddie Wall, Stevie Bell, Jake Welch, Pat Moore ja jopa vanha hämähäkki Peter Line lasauttavat leffassa itselleen ihan hyvät pätkät. Forumin tapaan nuorta verta ei unohdeta. Niki "Coppola" Korpela on saanut mukavasti sukkanauhat ovenväliin ja esittelee megalomaanisia muskeleitaan ilmassa jos jossakin asennossa. Editointi tekee tästä leffasta kuitenkin yhden kauden parhaimmista. Hetkinen, voisi jopa sanoa, että kauden parhaimman! Tiimihenki on saatu tallennettua filmille todella hyvin, ihan oikein tekisi mieli lähteä Mallorcalle kahdeksi viikoksi koko porukan kanssa! Makeet introt, hyvät musat, Nic Sauvelta yksi kauden sairaimmista tuplabäkkirodeotonneista, Blauveltin ehkä jopa Nicolas Müllerin putsku kuninkaan pallilta syöksevän pätkän ja John Jacksonin kahden biisin pituinen mielisairas hyper pätkä todistaa, että nyt mennään ja lujaa mennäänkin mäkeä alas, vaikka suunta onkin suoraan ylös niin että sky is the limit. Kassan kautta! usta, ei siinä mitään. Jopa 16mm filmiä, ei siinä mitään. Jotenkin kuitenkin tuntuu että tämä näyttää ihan samalta kuin viime vuonna. Se voi kuitenkin myös johtua siitä, ettei kyseisen tuotoksen ensi-illassa ollut promillerajaa, ja kauniit Redbull likat tyrkyttivät väkisin kylmää siideriä karheasta kurkusta alas lisukkeena medium sized popcorn. Ja juuri kun pääsi syventymään elokuvaan tarttui popparipalanen hampaankoloon, eikä kylmää siideriä enää ollutkaan, jolla tämän ärsykkeen olisi saanut huuhdeltua alas keuhkotorvea, joten ristiretki kohti baaritiskiä sai jälleen jatkoa. Hienoa, että paikalle oli kuitenkin päässyt leffan eurooppalaista tuotantoporukkaa, ja Piraatit ihan selvästi tykkäävät Suomesta, joten miksipä me emme tykkäisi myös heistä. Kuten sanottu, laskeminen oli hyvää ja kuvanlaatu moitteetonta. Kassan kautta jos paukkuja löytyy! Pirates "Jolly Roger" Jolly Roger! Näin ei sanonut Johnny Depp elokuvassa "Pirates Of The Caribbean ­ Mustan helmen kirous". Niin ei itse asiassa sanonut kukaan, vaan kysessä on Pirates europorukan uusin luomus. En sitten tiedä mihin "Jolly Roger" viittaa, sillä porukassa ei ole yhden yhtä Roger nimistä piraattia. Mukana sen sijaan on Gigi Rüf, Markus Keller, Danny Larsen, Teo Konttinen ja Juuso Laivisto näin muutaman mainitakseni. Hyvää laskemista, ei siinä mitään. Hyvää kuva- Absinthe "Neverland" Neverland is a state of mind! Kyseessä ei ole Peter Pan eikä myöskään edesmenneen Michael Jacksonin (rest in peace brother man) oma takapiha. Kyseessä on ehkä snoukka SX | 36
• Leffa-arviot cineman artseimmat jätkät, eli Absinthe Filmsin porukka ja heidän oma kullannuppunsa "Neverland". Justin Hostynek ja Patrick Armbruster ovat jo vuosia tehneet psykedelisiä state of mind elokuvia, ja tämä on jatkoa sille genrelle. Pimeässä savuisessa huoneessa, jossa ainoa valonlähde on raksuttava vanha filmiprojektori, syntyy taidetta jollaista vain kyseiset herrat taitavat. Japanin hämyisissä metsissä Nicolas Müller ja Eero Ettala liukuvat unenomaisesti ohi vilisevien puiden läpi samaan aikaan kun Travis Rice, JP Sohlberg ja kumppanit lentävät uljaassa vuorimaisemassa yhä korkeammalle ja korkeammalle mahtipontiset melodiat taustalla soiden. Mutta vaikka kuinka yrittäisi päästä tähän tarunomaiseen fiilikseen, samaan aikaan kuin silmäluomet alkavat painaa yhä enemmän ja enemmän, herää kysymys, mitä uutta Absinthen pojat voivat tässä elokuvassa tarjota? Minulla on hyllyssä jo heidän Ready, Optimistic, More ja Futureproof. No tottahan toki tämäkin pitää hankkia, keräilijäluonteita kun olemme, mutta aika samalla kaavalla mennään, eikä tämä nyt herätä välttämättä niitä fiiliksiä, jotka saavat moisen pohjolaisen kävelemään lankku kainalossa pimeälle kukkulalle mäkeä laskemaan. Ei mitään pahaa sanottavaa kuitenkaan, hienoa kuvaa, hienoa laskemista maailman parhailta laskijoilta ja mahtava soundtrack. Mutta ei vedä vertoja Forumin aina uusiutuvaan tuotantoon! Kassan kautta jos on romantikko! tässä projektissa on kuitenkin se, että sen voi katsoa ilmaiseksi netissä. Nykyään vaan on tapana väheksyä ilmaista tavaraa ja sitä kerätään häikäilemättömästi kuin Skiexpossa esitteitä konsanaan, jotka sitten heitetään pölyttymään kulmaan tai jopa suoraan roskiin. Arvostakaa tätä ilmaista kulttuuritarjontaa! Mukana menossa myös mm. vanha leukaperä JP Walker, Simon Chamberlain ja hyvää työtä painava Joe Sexton. Kassan ohi nettiin! Kun toukokuussa kuitenkin leffan traileri julkaistiin, joka oli kummallisin sekamelska lumilautailun historiassa, unohtui kesäksi koko projekti, eikä se olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lisänä siihen huhut, joiden mukaan kuvausporukalla ja Burtonin johtoportaalla olisivat sukset menneet ristiin, uppoi projektin uskottavuus kokonaan. Jaakko lähti lätkimään, eikä häntä mainita leffan lopputeksteissä sanallakaan, kuten ei myöskään Bradia, vaikka hän ohjasi koko potin ja on edelleen siellä duunissa. Ihmeellistä meininkiä ja tämä vain ja ainoastaan todistaa sen, että kun isot pukupäiset kihot istuvat toimistonsa nahkatuolissa sikaria poltellen, ja vetävät naruja tehdäkseen todella hienon snoukkaleffan, ei tämä yksinkertaisesti luonnistu niin kuin sen on tarkoitus. No, pitänee kuitenkin kehua laskijoita, ovathan he maailman parhaita, ja myös tällä kertaa kirkkonummen kroisos Jussi Oksanen näyttää, että tasapaino on hallinnassa. Shaun White demonstroi elokuvassa miten omassa privaatti pipessä jossain Coloradon perukoilla pyöritään kaksi kertaa pään yli kerien, jopa back to back jonka perään viel caba tonni. Pitänee kuitenkin tuomarin melkein antaa miinuspisteitä altitudesta eli korkeudesta, tuplakorkkarit kun leffassa ovat maksimissaankin alle kaksimetrisiä. Kuvanlaatu on tietenkin tarjonnan parasta, lähempänä Discovery Channelin luontodokkareita kuin Discovery Channelin luontodokkarit itse. Editointi on hieman outoa, eikä siitä jotenkin saa otetta, mikä johtunee loppusuoralla tapahtuneesta kriisistä. Leffan soundtrack on todella hyvä ja lentävät groove-biisit siivittävät laskijoita pilvestä pilveen. Vain ja ainoastaan Metallica ei sovi lumilautailuun sitten millään. Sori, mutta se nyt vain on kuin yrittäisi sekoittaa maitoa ja tuoremehua. Mutta all in all, totta kai hyvä leffa, vaikka siitä puuttuukin ehkä sielu. Kassan kautta, jos haluaa bileisiin taustalle pyörimään leffan, johon joku ujompikin siideriä lipittävä takarivin poika uskaltaa sanoa, "wau, vitsi toi oli makee temppu hei jätkät!" KBR Productions "Bugarest" Kovaa kakkia. Ai tell juu smuuttia jäläkee. Aaika kupizz. Tää on kyllä ihan siiick. Makiaa mahan täydeltä. Sanon vaa et voihan vittu. Siinä otteita lumitykissä KBR productionsin "Bugarest" -elokuvan katsoneiden mietteistä. Suomisnoukkacine elää ja voi hyvin! Tai no voiko sanoa että voi hyvin, kun pojat joutuvat tekemään näinkin hienoja tekeleitä lähes nollabudjetilla. Arvon yritysjohtajat ja markkinointipäälliköt, antakaa rahaa, paalua, fyrkkaa, fyffee eli paukkuja, jotta suomicine ei pelkästään eläisi, vaan myös voisi hyvin! Ei me kuitenkaan hei pyydetä paljoa. Tukekaa tätä kulttuuria! Bugarest todistaa kuitenkin sen, ettei sitä rahaa aina tarvitse, ei itse asiassa todellakaan tarvitse, kun tekee jotain asiaa suurella sydämellä ja rakastaa sitä. Hyvää laskemista koko kööriltä ja yllättävän hyvät musatkin pojat ovat saanet kasattua. Kuvanlaatu tietenkin nykyajan A+ tasoa ja mikäs sen mukavampaa, kuin elokuvan katselu omalta koneelta ilmaiseksi. Hyvää juniorityötä, parempaa kuin Espoon Blues ikinä. Muutamasta elokuvan laskijasta kuullaan varmasti vielä. Esimerkiksi Niko Länsiön vika partti vetää lähes vertoja HIFK:n Mikael Granlundin debyyttikaudelle. Ei tarvitse siis mennä kassan kautta, mutta kandee ehkä kysyä kassaneitiä treffeille samalla kun ilmaiseksi työntää Bugarestin takataskuun! Stepchild "This Video Sucks" Suomalaisittain hyvin kiinnostava Stepchildin "This Video Sucks" vetää vanhalla kaavalla Seppo Rädyn Rooman MM 87 tasoisen suorituksen. Kultaahan sieltäkin tuli! Kameran takana puikoissa oleva Ilari Suhonen näyttää jälleen kerran, että lumilautailu on hauskaa sekoilua, ja olympialaisia kannattaa boikotoida edelleen. Tänä vuonna snoukka cinemassa on palattu vanhojen hyvien päivien ääreen ja pidetään hauskaa. Ohi ovat päivät, kun marokkolaiset orjat työntävät väkisin hiekoitetulla asvaltilla jos jonkin sortin kamerakiskoja ja kaapelikameroita islantilaisen melodramaattisen itsemurha biitin tahtiin. Tänä vuonna on selvästi pidetty hubaa ja se näkyy Stepchildin pojilla. Kivat introt, hyvää läppää, kliffaa musaa ja tietty hyvää laskemista. Omista pojistamme St. Reperbahnin Fredu Sirviö näyttää jälleen kerran, ettei rappusia kannata todellakaan kävellä alas. Risto "Ribish" Ruokola todistaa leffassa että metallitankojen päällä voi harrastaa kaunoluistelua ja kaksoistulppi triplalutzi näyttää kulkevan edelleen. Markkukaan ei jaksa spennata olympilaisten takia ja boikotoi niitä muun joukon kanssa. Elokuvassa hän kuitenkin näyttää, että pärjäisi siellä ihan sama vaikka olisi reili keskellä paippia. Hienointa Burton "The B Movie" Kauden mittaan ehkä eniten hehkutettu projekti oli tämä kyseinen B tiimileffa, joka velvoitti lafkan kaikki laskijat kuvaamaan tähän leffaan. Linssin taakse oli palkattu MDP:ltä tutut Brad Kramer ja Jaakko Itäaho, joten tästä saattoi tullakin jotain muuta kuin pelkkä Burton-promo. Transworld Snowboarding "Get Real" Iikka Bäckström, Eero Niemelä, Mikey Rencz, Devun Walsh ja niin edelleen. Tämä kummajai- SX | 37
• Leffa-arviot nen on paikka, jonne moni entinen Mack Dawg laskija päätyi. Mielenkiintoinen projekti tältä amerikkalaiselta lumilautalehdeltä. Osaako siis lumilautalehti tehdä myös snoukkacinemaa? Katsoessa Get Realia huomaa, että kyllä se lehdeltä luonnistuu, mutta samaan aikaan tulee eräänlainen deja vu fiilis. Ihan kuin olisi nähnyt tämän leffan jo viime vuonna, tai sitä edeltävänä vuonna. Laskeminen on tietenkin hyvää, mutta ei mullistavaa. Kuvaus/editointi on erinomaista, muttei taianomaista. Musiikit ovat hyvät, vaikka niitä on kuullut ennenkin jossain. Täytynee tässä vaiheessa myöntää, että peukalo eksyi elokuvan aikana välillä pikakelausnapille. Hyvin kuitenkin omat poikamme ovat saaneet tilaa, vaikkakin ensimmäisen pätkän omistava Iikka, pamahtaa oudosti ruutuun intron jatkeeksi samaan biisin. Hieman outo ratkaisu, muttei se miestä huonommaksi tee. Molemmat Iikka, sekä Niemelän poika laskevat kyllä tyylillä, johon moni muu ei pysty, eikä näin ollen tarvitse pyöriä pään yli toista kertaa ansaitakseen katsojan arvostuksen. Enpä saa tästä leffasta enempää tarinaa revittyä, joten annan olla ja lähden kassan kautta ulos, kun kerran snoukkacinema intoilija olen. Jos en olisi, jättäisin tämän ehkä hyllyyn. Yli-Luoma, pamahtaa ruutuun todella tyylikkäällä korkealla frontti kolmosella ja mies näyttää istuvan People-ryhmään hyvin. Wille on ehkä nimekkäin laskija tässä kaartissa, mutta myös tuntemattomammat jampat vetävät hyvin. Hienosti editoitu leffa, enkä yhtään ihmettele, että heille on monta laskijaa tyrkyllä näinä vaikeina snoukkacinema aikoina. Islannin viiksiniekka Eiki Helgason antaa todellisen tulevaisuuden katsauksen tekemällä ehkä kauden mielisairaimman tuplakorkkarin puuteriin ja todistaa näin olevansa muutakin kuin pelkkä metallitanko. Vaikka metalli ja betoni hänen erikoisalaansa ovatkin ja sen kyllä huomaa. Mies ei turhaan ollut Transworld Snowboarding Riders Poll 09:ssä vuoden tulokas -ehdokkaana. Mack Dawgin lopetettua, hyvät lähtökohdat saanut porukka onnistuu suorituksessa hyvin ja Nice Try nousee kauden suosikkeihin, vaikkei ykköseksi ihan ylläkään. Miinuksena ehkä liiallinen hippirokki ja pituus. Jos en olisi nukkunut kymmenen tunnin yöunia, olisi luomi saattanut räpsähtää hetkeksi silmän eteen. Mutta jos kerran kaupan kautta pitää mennä, niin vinkataan kassaneidille vähän silmää ja pyydetään hieman alennusta ja lisätään tämä hieno elokuva arkistoon. kerronta hyvää ja musiikit on löydetty hienosti. Pituus on juuri sopiva ja leffan voi katsoa mukavasti vaikkapa lounastauolla makaronilaatikkoa ketsupin kanssa samaan aikaan suuhun ahdaten. Hieman alkaa pursuta Lappi-fiilistelyt housunpunteista, sitä kun nyt ollaan fiilistelty monta vuotta putkeen lähes jokaisessa suomisnoukkacinemassa. Lappifiilistely kaikesta huolimatta tekevät tehtävänsä, kun leffaa katsoessa tekisi mieli lähteä Lappiin laskemaan. Joten ei muuta kuin kaupan kassaneidin kanssa käsikyykkää kotio leffaa katsomaan ja yrittämään first baselle! Digistyles "Digiboxi" Digiloota tarjoaa takuuvarmaa snoukkaviihdettä edellisvuosien malliin. En tiedä sitten kuinka paljon höpöheinää on kulunut moisen intron kuvauksissa, mutta kyllä tosikollakin välillä hymy levähtää. Reilit ovat pojilla niin sanotusti kupissa, ja piruettejä tehdään jos johonkin suuntaan. Iso miinus Vesa Nissisen tupakanpoltosta, mieshän on kuitenkin kehonrakentaja, eikä steroideja ja tupakkaa saa missään nimessä sekoittaa keskenään. Vaarana on ennenaikainen ejakulaatio sekä jännetupentulehdus. Hyvien temppujen välissä vilahtelee välillä vähän vähemmän hienoja temppuja, jotka olisi voinut jättää poiskin, jolloin elokuva olisi ollut vähän lyhyempi ja helpommin sulatettavissa. Mutta toisaalta rahalla kun ostaa, niin mieluummin koko rahan edestä! Musiikista vastaavat muun muassa Kanye West ja Britney Spears, jotenka budjetti pojilla on ainakin ollut kunnossa. Hauskaa porukalla on selvästi ollut, ja se välittyy katsojaan oikein mukavasti. Ihan itsekin tekee mieli napata parhaat kaverit niskalenkkiin ja lähteä lasauttamaan ostarin viereistä metallitankoa! Ei muuta kuin kaupan kassaneiti viikonlopun kotipippaloihin ja kova yritys second baselle Digiboxin pauhatessa taustalla! People "Nice Try" Olen väsynyt. Tämä on elokuva-arvostelijan painajainen. Illan viimeinen leffa. Monen monta on jo takana, ja tämä viimeinen pitäisi jaksaa katsoa vielä alusta loppuun. Mutta havahdun heti alussa mielenkiinnosta ja katson haltioituneena ruutua. Tässä on jotain ison maailman meininkiä, ehkä Mack Dawgilta perittyä arvostusta, juuri tähän mielentilaan tarkoitettua melankolista hippi rokkia. Hienon näköisesti käsitelty kuva rullaa eteenpäin eikä yhtäkkiä enää väsytä. Portlandin talmakasvatti, Wille Elo Pictures "Do It Yourself" Do It Yourself, lyhennettynä DIY on sympaattinen suomalainen tuotos, jota voi katsoa ilmaiseksi interknepissä. Bugarestin lailla täytyy nostaa hattua, sillä jokainen joka jaksaa snoukkacinemaa tehdä on hatunnostonsa ansainnut. DIY täydentää tämän kauden suomalaistarjonnan, ja näin tekee siitä hyvän. Vuosi 2009 jää siis muistiin hyvänä kautena lamasta viisveisaten! Tämä Elo Picturesin ensimmäinen tuotos on hyvä, ja voisi saada käsityksen että leffoja on ennenkin tehty. Kuvanlaatu on moitteetonta, SX | 38
• SX | 39
• Leffa-arviot Rip Curl ­ Welcome Home Rip Curlin elokuva on sekoitus perinteistä partti- ja spottielokuvaa. Pääasiassa eurooppalaiset laskijat esittelevät omassa partissaan kotikohteensa. Jokaisen partissa myös laskee paljon muitakin laskijoita. Homma toimii yllättävän hyvin. Musat ovat iloista diskopoppia hyvällä maulla valittuna ja muutenkin iloinen fiilis välittyy. Ei ehkä laskemisen kannalta vuoden parhaimmistoa, mutta laskufiilikset välittyvät. Suomea edustaa Janne Lipsanen. Jannella ei ole omaa parttia, mutta varsinkin kohdassa missä käydään läpi hänen alkuvaikeuksia puuterilaskemisessa, saa hän monia temppuja nauhalle. Pääasiassa putskussa mennään koko elokuva, mutta on siellä yhden partin verran Ruotsalaisia reilejäkin. Sokerina pohjalla, tämä elokuva jaetaan Snow Extremen välissä. Ei tosin aivan jokaisen lehden. Osta siis Ponkesin kassalta itsellesi jotain kivaa, ja matkalla ulos poimi kainaloosi uusin Snow Extreme sieltä tuulikaapista! -Henri SX | 40 NE SKO EN ME NNU HÄ E RAK OY
• SX | 41
• Blottolla oli pikkusen parempi tuuri säiden suhteen. Se oli tullut SaasFeehen pari päivää ennen mua ja pojat saivat yhden hyvän aurinkoisen päivän. Kuvassa Jussi ja temppuna switch backside 540. Photo: Blotto SX | 42
• Valokuvaaja Pasi Salminen vietti Burtonin laskijoiden kanssa muutaman päivän Saas-Feessä. Minkälainen on lumilautavalokuvaajan työviikko? Teksti PASI SALMINEN Kuvat PASI SALMINEN JA BLOTTO Oma matkani Saas-Feehen tuli hieman yllättäen. Burtonin videokuvaaja Brad Kremer soitti minulle ja kysyi, että haluanko lähteä kuvaamaan heidän kanssaan. Kuten niin monet reissuni, tapahtui tämäkin nopealla aikataululla. Lähtö olisi saman viikon sunnuntaina. Ei auttanut jäädä ihmettelemään vaan heti lippua varaamaan Zürichiin. Menomatka sujuu kommelluksitta Tuossa olikin kaikki tiedot mitä tiesin matkastani ennen lentoa. Zürichiin päästyäni sain tekstiviestin Itäahon Jaakolta, joka oli myös tulossa kuvaamaan Saas-Feehen. Viestissä kehotettiin joko ottamaan juna, odottamaan iltaan jolloin Jaakkokin tulisi tai soittamaan Mads Jonssonille, joka oli myös kyseisenä päivänä lentänyt Zürichiin. Päätin kokeilla onnea ja soitin Madsille, mutta hän oli jo ehtinyt ottaa junan. Jotenkin ei tuntunut kivalta odottaa lentokentällä seitsemää tuntia, että Jaakon kone tulisi. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan piti siis itse lähteä etsimään junaa ja vielä oikeaa junaa, jolla pääsisi perille. Hetken pyörittyäni löysin lentokentän juna-aseman. Nopsaan tavarat laiturille ja juna tulikin viiden minuutin odottamisen jälkeen. Sitten vaan junaan ja ihmettelemään maisemia. Ja ihmettelemistä niissä riittikin. Oli vuorta, tunnelia, solaa, peltoja, vanhoja kyliä ja vaikka mitä. Reilun parin tunnin päästä juna pysähtyi Brigin asemalle, josta hyppäsin lähes suoraan bussiin jonka nokassa luki Saas-Fee. Tähän mennessä olin ollut pikkuisen epävarma, että olenkohan oikealla reitillä, mutta nyt alkoi hymyilyttää. En voinut olla pahasti väärässä. SX | 43
• Fredi K. eli Kalbermattenin Frederikki. Saas-Feen lokaali näytti meille paikkoja. Tässä metukkaa metsässä. Bussilla sitten jonkin aikaa todella pieniä vuoristoteitä matkustellen pääsin Saas-Feen kylään. Tässä vaiheessa päivää päätin soitella Bradille ja kysellä, että missä he majoittuvat? Sain hänet kiinni, mutta puhelu oli erittäin lyhyt. Brad oli Oksasen Jussin ja Jonesin Jeremyn kanssa kuvaamassa jossain ja oli kuulemma juuri tilanne päällä. No sain puhelun aikana varmaan kaikki tarvittavat tiedot, eli hotellin nimen. Astuin sisään hotelliin ja kysyin, että mahtaakohan Burtonin pojat majoittua täällä? Vastaanoton pirteä täti kysyi, että oletko Suomesta? Hetken ihmetyksen jälkeen vastasin myöntävästi. Täti kysyi, että koska se toinen tulee? Tässä vaiheessa olin hieman hämilläni, mutta hän selitti, että muut pojat olivat varanneet minulle ja Jaakolle huoneen valmiiksi. Kirjauduin sisään ja menin tyytyväisenä huoneeSivu 3: yläkuva: Jussi ja Jeremy Jones spekuttavat pitäisikö Jussin vetää toi punainen kaide vai ei. Lopputulos oli kyllä, ja niin Jussi sen vetäskin. Olisikohan se vetänyt fiftarista fs 180 ulos isoon tiputukseen. Mun kauden eka mäki. Näyttää jyrkältä ja sitä se ainakin mun mielestä oli. Selässä reppu ja alla Ettalan "putskulauta". SX | 44
• Åreen. Siljalla. Pakkaa sukset ja ystävät autoon ja suuntaa talven virkistävimmälle lomalle Silja Linella! Silja Ski -matkalle voit lähteä joko Helsingistä tai Turusta. Silja Ski -paketti esim. Åre Tegefjäll/Alpen 487 /4 hlöä/vko 3 Sis. meno-paluu-laivamatkat iltavuorolla Turusta Tukholmaan B-luokan 4 hlön hytissä ja viikon (su-su) majoituksen Åre Tegefjällissä Alpenin 40m2 huoneistossa (4hlöä). Vastaava paketti Helsingistä 597 Promenade-hytissä. Silja Ski -paketin varaajille autoalennus -30% normaalihinnasta. Lisätiedot ja varaukset puh. 0600 174 552 0600-puhelut 1,72 /vastattu puhelu + aina pvm/mpm. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Paikkoja rajoitetusti.
• seen purkamaan tavaroitani ja valmistelemaan seuraavia kuvauksia, joista minulla ei vielä tässä vaiheessa ollut mitään tietoa. Ensimmäisenä päivänä porukka jaetaan kahtia Aamupalalla saatiin viimein porukka kasaan. Laskijoita oli Jussi Oksanen, Jeremy Jones, Mads Jonsson ja kylän oma poika Freddie Kalbermatten. Videokuvaajia oli Brad Kremer, Tim Manning ja Jaakko Itäaho. Minun lisäkseni vielä Dean "Blotto" Gray oli mukana valokuvaamassa. Sovimme, että jaetaan ryhmät kahteen. Itse lähdin Madsin ja Timin kanssa rinteille kuvaamaan. Jussilla, Jeremyllä, Bradillä ja Blotolla oli eilinen spotti vielä vetämättä loppuun. Lähdimme ylös gondolilla ja Tim ja Mads katselivat sopivia paikkoja ylhäältä käsin. Olin tässä vaiheessa hieman huolissani, kun näin mihin olin ryhtynyt. Seuraava lasku tulisi olemaan kauden ensimmäiseni, ja tietenkin vielä kameralaukku Hotel Dom, eli meidän hotelli. Hyvää palvelua ja suhteellisen edullinen. Alakerrassa alan kauppa ja baari. Noi autot mitä siellä käytetään on huvittavan näköisiä. Toimii sähköllä ja maksavat kuulemma aivan törkeesti. selässä. Kyseessä ei ollut siis rinnelaskua, vaan asemalta suoraan takamaastoon. Onneksi pojat ymmärsivät yskäni ja lupasivat odotella tarvittaessa. Hetken tuntumaa haettuani totesin, että Ettalan Nitrolla pääsee myös syvässä lumessa, vaikka nose onkin naurettavan matala. Laskimme pari kertaa suunnilleen samat linjat ja Mads löysi niillä laskuilla muutamat spotit, jotka hän halusi vetää. Lasku oli mahtavaa, jos ei oteta huomioon painavaa reppua selässä ja vihlovaa polvea. Ilman kahta edellä mainittua haittatekijää kehtaisin sanoa, että nautin menosta. Kuvasimme yhden kunnon metukan, jonka jälkeen törmäsimme toiseen ryhmään. Jatkoimme yhdessä koko porukalla ja kuvasimme muutamat "hyppyrit" metsässä. Syy miksi ylipäätään olimme metsässä, oli sää; pilvistä, tuulista ja välillä tuli lunta. Kukaan ei halunnut mennä ylös vuorille. Toinen päivä ja sää pysyy pilvisenä Seuraavana päivänä minulle tuli ryhmän vaihto. Lähdimme pois kylästä katsomaan löytyisikö alempaa SX | 46
• INTEGRATE PERFORMANCE & STYLE NEON SYNTH PHENOM GOGGLE & MAZE HELMET MARK ABMA smithoptics.com info@esakorpela.fi puh. 010 8386 400
• Olin vähän kummissani, kun Jonesin poika ehdotti, että se voisi vetää wallriden tohon. Kesti hetken ymmärtää mitä sillä oli mielessä. Eli hirveä loikka suoraa seinää päin ja hetken sitä raastettua hän pomppasi alas. Jeremy spottaa Jussia joka oli just jossain spottaamassa special spottia... spotittaako? Meitä alko spotittaan kyllä, kruisailtiin tuona päivänä varmaan neljä tai viisi tuntia autolla ympäri Saassin solaa... Rinteessä oli siis niin kökkö ilma, mutta alempana pystyi elämään. Ihmisen ahtautuu kuumottavaan junaan joka vie tuuliselle huipulle. jotain kivaa laskettavaa. Säätila vuorilla oli edelleen huono. Kiertelimme puolet päivästä katsoen eri spotteja ihan laakson pohjalta lähes aina asti, mutta emme löytäneet etsimäämme. Palasimme takaisin kylään. Hetken käveltyämme tajusimme olevamme ison sillan edessä. Sillan päässä oli mukava kaide jonka Jussi halusi testata ja sillan alla vielä mukavampi wallride jonka Jeremy halusi vetää. Suunnitelmat muuttuivat siis täysin: vuoriotosten sijaan kuvasimme kaiteita ja seiniä. Hieman epäloogista touhua keskellä Alppeja, mutta pakko jotain oli tehdä jos sää ei anna periksi. Kuvasimme siis Jussin osuuden ja rakensimme seuraavaa päivää varten Jeremyn paikan. Kolmas päivä kuluu sillan alla Kolmantena päivänä säät eivät vieläkään olleet niin hyviä, että kannattaisi lähteä huipulle kuvaamaan. Lähdimme siis Jeremyn valmiiksi rakennetulle wallridelle. Saan sen päivän käytettyä sillan alla, näemmä. Vaikka vuoret olivat vieressä ja meno sinne houkutteli, saimme silti hyvää materiaalia aikaiseksi. SX | 48
• Mads Jonsson ja kunnon metodi Ihmisen ahtautuu kuumottavaan ju joka vie tuuliselle huipulle. SX | 49
• Oksasen Jussi ja ollie kolon yli. Tosta sillan alusesta tuli meidän toinen koti. No onneksi ei me siellä oltu kuin kahtenä päivänä, ja saatiin aika monta erilaista kuvaa sieltä. " SUUNNITELMAT MUUTTUIVAT SIIS TÄYSIN: VUORIOTOSTEN SIJAAN KUVASIMME KAITEITA JA SEINIÄ." Neljäs sisältää matkan huipulle ja pantomiimia Neljännen päivän aamulla pojat katselivat kiikareilla vuorille ja totesivat, että lumi on vähän kovan näköistä. Aurinko kuitenkin pilkisteli pilvien takaa ja lähdimme katsomaan tilannetta. Huipulle pääseminen vie kuitenkin aina oman aikansa. Ylhäällä reilussa kolmessa kilometrissä kuitenkin tuuli kovaa ja näkyvyyskin oli huono. Lähdimme silti laskemaan toivoen, että säät muuttuisivat suotuisammiksi. Kuvasimme muutamat jäätikköajelut ja lähdimme syömään. Ruokailu muuttui poikien sormileikeiksi ja pantomiimien esittämiseksi. Kannattaa mennä Burtonin sivuille katsomaan, miten lumilautailijat esittävät viittoma- ja elekielellä esimerkiksi temppujen nimiä. Koska aurinko ei lounaankaan jälkeen näyttäytynyt, päätimme laskea takaisin kylään. Hotellilla oli aika pitää pieni palaveri jatkon suhteen. Lumi oli huonoa, eikä se siitä parantuisi ilman uutta sadetta. Sveitsin hintatason tuntien, ei Saas-Feessä oleskelu maksanut vaivaa, joten päätin tilata lipun kotiin. Saldoksi jäi kuitenkin muutama onnistunut valokuva, ja useampi hyvä puuterilasku. " SX | 50
• " SUUNNITELMAT MUUTTUIVAT SIIS TÄYSIN: VUORIOTOSTEN SIJAAN KUVASIMME KAITEITA JA SEINIÄ." info@esakorpela.fi puh. 010 8386 400
• Jussi laskee urbaania "putikkaa" Saas-Feessä. Kyseessä sama silta mistä milkattiin kaikki irti! SAAS-FEE Saas-Fee on yksi Saas laakson hiihtokeskuksista. Kyseisessä laaksossa ovat Saas-Fee, SaasGrund, Saas-Almagell ja Saas-Balen nimiset keskukset, jotka yhdessä tarjoavat noin 140 kilometriä kissattuja rinteitä. Hyvien rinteiden lisäksi paikoista löytyy myös helposti mukavia offareita. Miten päästä? Saas-Feehen pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä, esimerkiksi junalla suoraan Zürichin lentokentältä Brigin/Vispin asemalle ja sieltä bussilla jatkaen. Aikaa tuolle matkalle kertyy noin kolme tuntia. Toinen vaihtoehto on ajaa sinne omalla tai vuokra-autolla. Tosin tätä vaihtoehtoa en suosittele. Loppupään tie on erittäin mutkikasta ja liikenne aika runsasta. Tämän lisäksi Saas-Feessä ei ole maksutonta pysäköintiä, vaan kaikki autot pitää jättää kylän ulkopuolella olevaan maksulliseen parkkihalliin. Kylään päästyä liikkuminen tapahtuu joko pienillä sähköautoilla tai kävellen. SAAS FEE Kyläkorkeus: 1800m Ylin hissiasema: 3500m Alin hissiasema: 1550m Hissejä: 37 Rinnekilometrejä: 140km Park ja pipe: Molemmat löytyy Autoton kylä, missä saa ajaa vain pienillä sähköautoilla. Noin kolmen tunnin junamatkan päässä Zürichistä. Lisäinfo keskuksesta http://www.saas-fee.com Juna-aikataulut http://fahrplan.sbb.ch Majoittuminen? Saas-Feessä on lukuisia hotelleja, mutta nuorten suosikki on ehdottomasti hotelli DOM. Hotelli on suhteellisen lähellä rinteitä, eli kävellen pääsee helposti. Hotellin alakerrassa on Popcorn niminen ravintola ja lumilautakauppa. Alakerran ravintolassa soittaa musiikkia usein DJ Fredi K, eli Burtonin pro Freddie Kalbermatten. Rinteet Rinteitä Saas-Feestä löytyy varmasti jokaiselle, perheen pienimmistä aina aktiivisille harrastajille. Saas-Feessä on rinteiden lisäksi myös kolme ns. freeride aluetta, joissa on suhteellisen turvallista laskea. Näiden kaikkien merkattujen lisäksi ainakin allekirjoittanut kävi koluamassa Plattjen hissin alapuoliset metsiköt suhteellisen tarkkaan. Sieltä löytyi mukavia droppeja ja muutenkin kivaa laskettavaa. Hissirepertuaari on hyvinkin kirjava, löytyy normaalia ankkurihissiä, istumahissiä ja muutamaa erikokoista gondolia sekä hieman erikoinen juna, joka lähtee 3000 metrin korkeudesta vuorilla ja nousee 500 metriä ylöspäin " RINTEITÄ SAAS-FEESTÄ LÖYTYY VARMASTI JOKAISELLE, PERHEEN PIENIMMISTÄ AINA AKTIIVISILLE HARRASTAJILLE. SAAS-FEESSÄ ON RINTEIDEN LISÄKSI MYÖS KOLME NS. FREERIDE ALUETTA, JOISSA ON SUHTEELLISEN TURVALLISTA LASKEA. SX | 52
• Kaksi lahjakasta kaverusta eri puolilta Suomea jahtaavat unelmaansa Vuokatin urheilulukion lumilautalinjalta käsin. Niko Länsiö ja Nuutti Niemelä ovat kaksi 18-vuotiasta kaverusta, joiden tiet yhdistyivät Vuokatin lukiossa. Toki pojat tiesivät toisensa jo entuudestaan, mutta koulun alkamisen jälkeen ovat heidän polkunsa olleet hyvin yhteneväiset. Niko Länsiö on kotoisin Hyvinkäältä ja opit lumilautailuun on haettu Sveitsin hiihtokeskuksesta ja lumilautaseura Sputnikista. Nikon ja maajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskelan yhteistyö on alkanut jo tuolloin. Nuutti taas on puolestaan kotoisin Kittilästä ja ensimmäiset kanttaukset Niemelä on tehnyt Levin rinteillä. SX | 54
• Kumpikaan nuorista miehistä ei ole vielä saavuttanut maailmantähteyttä, mutta suunta on molemmilla ylöspäin. Yhdessä ja erikseen he ovat kiertäneet kilpailuja ja tapahtumia sekä Suomessa että maailmalla. Siinä ohessa he molemmat kuvasivat myös oman pätkän KBR Productionsin Bugarest-elokuvaan. Ehkä tässä jo syytä kutsua pojat piinapenkkiin, yhdessä. Haastattelu RAULI KANGAS Kuvat NIKI RUTANEN, TEEMU HELJO JA JULIUS KONTTINEN SX | 55
• Niko vääntää metukkaa Rukalla Niko Länsiö SX: Moro Niko! Miten menee? Oletko päässyt jo laskemaan tällä kaudella? NL: Moro! Ihan hyvin menee. Huomenna on lähtö Itävaltaan. On sitä jo ihan hyvin päässyt kurvailemaan tässä. Oltiin Reilu viikko Hintertuxissa tossa lokakuun puolivälissä ja sitten käytiin Lontoossa muutama hyppy hyppäämässä mailmancupeissa. Pipeputkessa olen kanssa laskenut jonkun verran ja Hyvinkäällä käynyt jäähallilla kerran. SX: Mitä muuta on tullut harrastettua laskemisen ohella? NL: Joskus ihan junnuna sitä on harrastanut sen perus viikon verran varmaan jokaista lajia. Maastopyörällä olen ajellut alamäkeä ja skeitannut viime aikoina. Motocrossia oon kanssa ajanut joskus, sitä olisi siistiä tehdä taas kesäisin, kun niin moni kaveri on ostanut pyörän. SX: Ketkä ovat esikuviasi Suomessa ja ulkomailla? NL: Markku Koski ja Glenn Danzig. SX:Olet kotoisin Hyvinkäältä. Kerro hiukan kotikeskuksestasi. NL: Mullahan on tavallaan kaksi kotikeskusta Sveitsin hiihtokeskus "kulomäki" ja sitten tuo Vuokatti. Sveitsissä en ole päässyt viime talvena käymään kuin muutaman kerran, mutta on siellä aina ollut siistiä laskea! Vuokatista voin ainakin viime talven perusteella sanoa, että siellä on set-upit kunnossa lähes poikkeuksetta kauden läpi, ja suurin plussa siellä tuohon Sveitsiin verrattuna on, että kausi on niin paljon pidempi. Meillä oli viime vuonna jo marraskuussa siellä kahden boksin linja! Sveitsissäkin on kyllä panostettu aina parkkiin niin paljon, mitä nuo etelän säät sallivat. SX: Onko keskus auttanut sinua lasku- saadaan vaikuttaa kanssa aika paljon siihen, että millainen se parkki on, mutta ei ole niin iso tarve olla mukana siellä rakentamassa, kun tuo Koskisen Antti on sen verran guru niissä hommissa. Saa nähdä mitä sitten käy, kun Antti saa meistä tarpeekseen ja lähtee kohti uusia haasteita. SX: Poljetaanko noissa keskuksissa paikallaan vai näetkö niiden vielä kehittyvän? NL: Sveitsissä ei ole kyllä hirveästi uusia härveleitä tullut, viime talvena ainakaan, mutta ei siellä liikaa tykityskelejäkään ole ollut. Uskon kyllä, että se kehittyy vielä paljon, siellä on kuitenkin hyvä porukka joka käy siellä aktiivisesti ja tietää mitä haluaa. Vuokatti on kyllä kehittynyt hyvin, kun sinne viime talvenakin tuli pitkin kautta koko ajan uusia obstaakkeleita. En kyllä usko, että siellä olisi isoa kehitystä tapahtunut ikinä, jos siellä ei tuota lumilautalinjaa olisi, kun oikeastaan koko parkin nykyinen olemus on sen ansiota. SX: Mennään sitten tuohon koulunkäyntiin. Olet Vuokatin lukiossa lumilautalinjalla. Miten siellä menee? NL: Vuokatissa ollaan joo. Eihän siellä koulun penkillä ikinä hirveen fiiliksissä istu, mutta voisihan se huonomminkin olla. SX: Vieläkö on monta vuotta jäljellä? NL: Toivottavasti enää kaksi. SX:Miten lautailu on saanut noin suuren osan ajastasi? NL: Onhan se nyt vaan niin siistiä hommaa! Olisi sitä kohtuu hukassa, jos yhtäkkiä pitäisi pulkkailu lopettaa, kun lähes kaikki mitä tekee liittyy jollain tapaa laskemiseen, tai ainakin se kuumottelee siellä takaraivossa, että pitäisi päästä laskemaan. Varmaan sekin on kyllä aika oleellinen syy, että on lumilautalinjalla lukiossa keskellä ei mitään, niin ei siellä muuta voi tehdäkään. urallasi? NL: Molemmat paikat ovat auttaneet todella paljon! Sveitsin keskus on auttanut jo sillä aivan älyttömästi, että miten lähellä se on mun kotia Hyvinkäällä. On voinut aina pienenä kävellä sinne heti koulun jälkeen, tai aina oli joku, joka oli menossa rinteeseen meidän talon ohi ja otti kyytiin (kiitos kaikille ketkä ottivat!). Siellä pääsi myös aina vaikuttamaan aika paljon millainen se parkki oli, kun meni mukaan rakentamaan hyppyreitä, tai asettamaan reilejä. Vuokatissa SX | 56
• Niko Länsiö sai viimeisen partin KBR:n leffasta SX: Voitko suositella kouluasi muille? NL: Jos haluaa laskea laudalla mahdollisimman paljon, niin suosittelen kyllä ehdottomasti! SX: Miten pääsit kouluun ja onko nuoremmille mitään vinkkejä sisäänpääsyyn? NL: Pääsin kouluun pienen mutkan kautta. En ollut ikinä mikään ahkerin jamppa noitten kouluhommien kanssa, niin piti 10 luokalla käydä, että arvosanat riittivät. Ainoana vinkki oikeastaan on se, että hoitaa koulunsa ja laskee vaan omaksi huvikseen, niin avot. SX: Mitä on sitten koulun jälkeen suunnitelmissa? NL: Aika auki vielä, kun on tätä vielä sen verran jäljellä. Saa nähdä sitten, kun aika koittaa. SX: Eli et ole vielä päättänyt mikä sinusta tulee isona? NL: Olisihan se enemmän kuin hienoa, jos ei tarttisi muuta tehdä kuin laskea, tai saisi edes jotain hommia lumilautailuun liittyen tehdä. SX: Mennään sitten noihin KBR touhuihin. Kuvasitte Nuutin kanssa molemmat Petrus Koskisen valvovan silmän alla. Mitä mieltä olet viime vuoden kuvauksista? NL: Fiiliksissähän niistä on! Ainoa asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että jäi aika vähille nuo kuvaukset, kun aina oli jotain reissua, tai muuten vain eivät ajankohdat osuneet poikien kanssa kohilleen. SX: Olet varmaan kuitenkin tyytyväinen omaan parttiin? Sait kumminkin vikan pätkän? NL: Täytyy kyllä sanoa, että en ole kovin tyytyväinen omaan pätkään. On siitä totta kai fiiliksissä silti, kun on eka oma "oikea" partti ja sai uusia juttuja siihen. Jäi silti monta temppua, mitä olisi halunnut saada piuhalle, tekemättä. Kuvauspäiviä mun osalta kertyi yhteensä abaut kahden viikon verran, niin se verottaa aika paljon. Mutta jääpähän ainakin tulevalle kaudelle tekemistä. SX: Minkälaista oli kuvailla Petruksen kanssa? NL: Mukavaa hommaahan se on. Eihän tosta KBR-jutusta mitään oikeastaan tulisikaan ilman Peteä, kun se on ainut, joka jaksaa/osaa säätää SX: Voitko kertoa keitä siinä tulee laskemaan ja mitkä on odotukset? NL: Aika pitkälti sama porukka, en tiedä siitä sen enempää. Odotukset ovat kyllä korkealla, kaikilla tuntuu olevan paljon hyviä ideoita ja hullun fiiliksissä. Eiköhän siitä jotain ihan siistiä kehkeydy, kun pidetään meininki samana! SX: Jatkuvatko teidän leffaprojektit myös tänä talvena? NL: Joo, eiköhän me taas jonkun tyyppinen pätkä kuvata tänäkin talvena. noita hommia (hissiliput, kämpät yms.). Eikä sen kädenjälki editoinnissakaan huonolta näytä. " VUOKATISTA VOIN AINAKIN VIIME TALVEN PERUSTEELLA SANOA, ETTÄ SIELLÄ ON SET-UPIT KUNNOSSA LÄHES POIKKEUKSETTA KAUDEN LÄPI SX | 57
• Nyt mennään farkut jalassa pari kertaa katon kautta NIKO JA NUUTTI -FAKTAT Nimi? Niko Länsiö. Nikeksi aluksi kutsuttiin ja sitten jonku piti vielä lisätä siihen Lignel, niin en oo ihan varma, että onko se enään lempi vai haukkumanimi! ahhaha! Ikä? 18.v Missä juuret ja missä nyt majaillaan? Hyvinkäällä olen koko elämäni asunut, viime vuoteen asti, kunnes muutin Vuokattiin. Elikkä Hyvinkäällä asun kesät ja talvet Vuokatissa. Nimi? Nuutti Markku Tapani Niemelä, kaverit myös Nästiksi kutsuvat jostain syystä. SX: Onko jalka jo oven välissä kansainvälisiin diileihin? Perheessä? Multa löytyy tavallaan kaksi perhettä. Äidin perhe löytyy Kittilästä, jossa on isäpuoli ja kaksi siskoa. Isän perheestä, joka sijaitsee Rovaniemellä, löytyy äitipuoli ja kaksi siskoa. Tai siskopuolia nuo kait kaikki ovat, mutta siskoja mulle. Ikä? Kesällä kivasti 18 vuotta täyttänyt. Nuutin kysymys Nikolle: Miten sä saat noin tiukat housut näyttään noin hyvälle? Missä juuret ja missä nyt majaillaan? Kittilästä kotosin ja tällä hetkellä käyn 3:tta vuotta Vuokatissa koulua. Ahhaha! Kait se sillä tulee kun yrittää laskea vaan polvet mahdollisimman yhdessä. SX: Tarviiko kumartaa ja kiittää ketään noissa väännöissä? NL: Tarvitsee kyllä todellakin! Laakson Jari on auttanut pienestä pitäen. Oma isäntä ja Autin Antti ovat myös jeesineet kanssa paljon suuntaan jos toiseen. Kiitos paljon kaikille teille! NL: Ööö, no tavallaan joo. Kamat saan ulkomailta, niin ehkä sieltä on jossain vaiheessa mahdollista saada jotain parempia diilejäkin. Ei niitä pidä liikaa miettiä, kunhan laskee vaan. SX: Mites sulle kuuluu noiden sponsoririntamalta? NL: Siinähän se. Kamat mitä on tarvinnut, niin on saanut, ainakin toistaiseksi. SX: Onko kaikki menny helposti niiden suhteen? NL: Kait ne on ihan sujuvasti mennyt. Jotain perussäätöjä ollut, mutta ei mitään isompaa. SX | 58
• Nuutti Niemelä SX: Terve Nuutti! Oletko jo päässyt laskemaan ja montako laskupäivää takana? NN: Moro Rauli! On tässä about viikon verran päässyt laskemaan, joista puolet ollut tosin niitä kaupunkihyppyreitä, ja niissähän ei hirveästi laskuja kuitenkaan saa. Hintterissä tuli pientä munuaisvauriota, niin jäivät laskupäivät siellä aika vähään. SX: Mitä kaikkea muuta on tullut harrastettua lautailun ohella? NN: Jotain muitakin lajeja on tullut kokeiltua, ihan pienenä hiihdettiin ja sitten vähä vanhempana astuivat jääkiekko, jalkapallo ja salibandy mukaan kuvioihin. Niin ja laskettelu tuli joskus 4-vuotiaana. Toisin kuin aika monelle, niin mulle kolahti se maalissa oleminen. Eli noissa joukkuelajeissa vakiintui tuo veskan paikka. SX: Miten lumilautailu on saanut noin suuren osan sun elämästä? NN: Se vain kolahti silloin nuorempana, ja siitä onkin sitten kasvanut vähän isompi asia tähän elämään. SX | 59
• Nuutin yksijalkainen handplant SX: Ketkä ovat esikuviasi Suomessa ja ulkomailla? NN: Pienestä pitäen olen kattonut Sorsan Heikkiä ylöspäin ja natiaisena tietenkin isoja poikia Levillä, niin kuin vaikka Jonne Kuoksaa. SX: Olet kotoisin Kittilästä. Kerro hiukan kotikeskuksestasi. NN: Levi, iso keskus. Sukseilun maailmancupit alkutalvesta. Löytyy 2 parkkia, jotka ovat olleet tosi hyviä joka vuosi. Hyndiä löytyy niin monta, että varmasti löytyy jokaiselle kokosensa. Ja hitosti jengiä lomien aikaan. SX: Onko Levi auttanut sinua lasku urallasi? Ja miten muuten näet levin kehityksen? NN: On auttanut niin tuhannen! Laskuseuralta, Levi Ski Clubilta, tulee budjettia joka vuodelle ja silloin kun vielä laski Levillä täysipäiväisesti, niin bokseja tehdessä kuunneltiin laskijoiden mielipidettä tosi paljon. Keskus on kehittynyt joka vuosi parempaan suuntaan lumilautailijoiden kannalta, ainakin mun mielestä. Viime vuonna parkit olivat ehkä parhaimmat ikinä. Onhan siellä aika pieniä ne boksit, mutta ei siellä isommille varmaan käyttöä löytyisikään. Ja viimevuonna järjestettiin ekaa kertaa Batteryn catapult-kisat, mikä oli tosi hyvä koko Leville. SX: Mitkä ovat keskuksen hyvät ja huonot puolet? NN: Hyviä puolia löytyy: lähellä kotoa, vaikkei siellä nykyään enää hirveästi ehdi käymään, kaksi hyvää parkkia ja paippi. Huonoina puolina on ehkä, että ne keskittyvät alkutalvesta niin paljon niihin maailmancuppeihin ja siksi hyndien tuloa joutuu odottamaan hieman pidempään. Eikä sieltä löydy sitä laskuseuraa ihan samalla lailla mitä Vuokatissa. SX: Jatketaan tosta Vuokatista ja koulusta. Miten se menee ja millä mielellä sitä käyt? NN: Eli Sotkamon urheilulukion lumilautalinjaa käydään ja Vuokatissa asutaan. Ihan hyvällä mielellä tätä on käynyt. Vaikka nyt viime vuonna oikeastaan alkanut olemaan vähän laskemisen tiellä. SX: Vieläkö monta vuotta jäljellä? NN: Kolmatta vuotta mennään, eli vielä yks vuosi jäljellä tämän jälkeen. SX: Voitko suositella kouluasi? NN: Helposti voi suositella, kyllä tämä ainakin itselle on ollut se oikea valinta. Pääsee laskemaan hyvässä seurassa ja puitteissa, niin mikäs siinä. SX: Miten pääsit kouluun ja onko nuoremmille mitään vinkkejä sisään pääsyyn? NN: Ihan normaalin haun kautta. sitten kävin pääsykokeissa niin ovet Vuokattiin aukesivat. Kait tänne sisälle pääsee, kunhan vähääkään osaa laskea ja asennetta löytyy. SX: Mitä on suunnitelmissa koulun jälkeen? Oletko miettinyt mikä sinusta tulee isona? NN: Olen vähän suunnitellut, että voisi vaan laskea talvet ja tehdä kesät töitä. Ja talvellakin jotain pientä hommaa vois paiskia, jos on tarvetta. Ja johonkin kouluun sitten myöhemmin, kunhan ensin selvittäisi, että minne. Sitä SX | 60
• Nuutin fs3 nosebonk Jyväskylässä "Nuutti ja Niko ovat tällä hetkellä Sotkamon Urheilulukion lumilautalinjan kantavia voimia. Molemmat ovat hyvin positiivisia ja fiksuja kavereita, joiden kanssa on mukava ja helppo olla reissussa. Laskijoina molemmat ovat menneet joka vuosi eteenpäin hyvin harppauksin ja toivonkin, että heitä nähdään jatkossa entistä enemmän maajoukkuekuvioissa mukana." ­ Pekka Koskela, Maajoukkueen päävalmenta ja lumilautalinjan valmentaja SX | 61
• on kyllä paha sanoa, että mikä tulee isona. Toivottavasti tulisi edes jonkinlainen lumilautailija nyt aluksi, ja katellaan mitä sitten oikeasti isona myöhemmin. SX: Kuvasitte Nikon kanssa molemmat KBR Productionsin leffaan. Mitä mieltä olet viime vuoden kuvauksista? NN: Oli kyllä hiton hauskaa, ja oli aika paljon kaikkea uutta, kun ei aikaisemmin ole päässyt oikein näihin kuvaushommiin. SX: Oletko tyytyväinen omaan parttiin, vai jäikö jotain hampaankoloon? NN: Ihan ok fileissä. Olisi pitänyt ehtiä kuvaamaan enemmän tosin. SX: Minkälaista oli kuvailla Petruksen kanssa? NN: Olihan se ihan rentoa kuvailla vähä Pete-papan kanssa. SX: Onko tänä talvena tiedossa jokin leffaprojekti? NN: Kyllä sitä KBR:n kanssa pyöritään ensikin talvi. SX: Voitko kertoa ketä laskee ja mitkä odotukset? NN: Varmaan samat jannut laskemassa ja sen verran hyvälle näytti tuo edellinenkin, että odotukset ovat aika korkealla. KPS (Kivi, sakset, paperi) Goofy, Regular, Kumpikin? Niko: Regu Nuutti: Goofy Lukio, Amis, Kauppis? Kumpikin: Lukio SM, TTR, Olympic games? Kumpikin:TTR Vuokatti, Levi, Sveitsi? Niko: Sveitsi Nuutti: Haha, selvästi tää Sveitsi kuultu jostain jo valmiiksi! Sanotaan kuitenkin Sveitsi. Farkut, Toppahousut, Nahkahousut? Niko: Lederhosen? Nuutti: Nahkahousut? Minä en nahkahousuja tule pitämään, eli varmaan toppahousut. Tight, Regular, Baggy? Niko: Tight Nuutti: Regular XS, XL, DD? Niko: DD Nuutti: Sanotaan S varustettuna DD:llä. Ai niin itelle? L. Jääkiekko, Mopoilu, Moottorikelkkailu? Niko: Mopoilu Nuutti: Stepan jostain biisistä: Koitin kerran mopoa, se tuntu aika homolta. Ite varmaan kallistuu tuohon kelkkailuun. Tuplakorkki 1260, Metukka, Kaide? Niko: Metukka Nuutti: Kait meikä lähtis tuohon tuplakorkkiin. SX: Mites tuo sponsorointi rintama? Ovatko asiat sujuneet helposti niiden suhteen? NN: Burtonilta kamat, Dragonilta lasit ja Batteryltä energiajuomat, että jaksaa reissata. Leviltä ja Levin Raudalta tulee myös tukea talven rientoihin. Hyvinhän tuo yhteistyö on niiden kanssa sujunut. Ei mitään valittamista SX: Onko jalka jo oven välissä kansainvälisiin diileihin? NN: Ei kyllä mitään hajua, eli ei kait. Kattoo mitä tuleva talvi näyttää. SX | 62
• Nuuti Jyväskylän yössä. Fs 50-50. SX: Tarvitseeko kumartaa ja kiittää ketään noissa väännöissä? NN: Kiitokset Perheelle, sukulaisille ja Nadjalle. Sponssit: Burton, Battery, Dragon, Levi ja Levin Rauta. Ilmo Niittymäki, Mikko Kurkela, Markus Aarni, Tapio Kokko, KBR, B-Unit, Antti ja Simo, kaverit ja koko Vuokatin jengi! SX: Vielä lopuksi, mikä on siviilisäätysi? NN: Seurustelen. Tuolta Sveitsin maalta löytyi lumilautaileva nuori nainen. Nikon kysymys Nuutille: Miksi mä häviän sulle aina pingiksessä? Vuosien harjoittelun tulosta, hehe. SX | 63
• OIKEAN PUUTERIN JÄLJILLÄ Lumilautailu on surffausta. Tai ainakin sen pitäisi olla. Suomessa surffifiilikseen ei useinkaan pääse, joten varminta on lähteä merta edemmäs kalaan. Päädyimme Kanadaan ja testasimme samalla kahta puuterilautaa. Teksti JUSSI RÄSÄNEN JA ANTTI LAIHO Kuvat ANTTI LAIHO Kun tavoitteena on laskea syvää lunta ja nauttia elämästä, on Brittiläinen Kolumbia oikea osoite. Tyyneltämereltä saapuvat kosteat ilmamassat tuovat Rannikkovuorille paljon lunta. Siellä lumi on kuitenkin usein kosteaa, joten parhaat pyydapaikat ovat sisämaassa, provinssin itäosissa. Columbia-vuoret ovat monelle laskijalle legendaarisia paikkoja. Monashees-, Selkirks-, Cariboos- ja Bugaboos-vuorijonot Kalliovuorten länsipuolella saavat talvella peitteekseen monen metrin valkoisen vaipan. Lunta sataa paikoitellen talven aikana jopa 18 metriä! Erinomaiset lumiolosuhteet, monipuolinen maasto ja harva asutus ovat johtaneet siihen, että alueella toimii enemmän heli- ja kissahiihtoyrityksiä kuin missään muualla maailmassa. Brittiläisen Kolumbian sisäosista onkin tullut maailman puuterihiihdon Mekka. Yksi alueen ehdottomista vahvuuksista on pitkä ja varma laskukausi. Missään muualla maailmassa ei helihiihtoa lasketa yhtä paljon puurajan alapuolella kuin British Columbiassa. Puurajan tarjoama suoja mahdollistaa lentämisen ­ ja siis laskemisenkin ­ myös sään olleessa pilvinen ja lumisateinen. Sellaisella säällä ei ylös jäätiköille ja avoimille vuorenrinteille olisi asiaa. Ylös mennään vasta keväällä sään lämmetessä ja auringon paistaessa. että jokaisesta päivästä saa maksimihyödyn irti. Kun käytössä on suuri alue, paljon tietoa ja helikopteri, on mahdollista olla juuri oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa. Sooloiluun ei kuitenkaan ole varaa. Laskuleffojen suuria droppeja ja jyrkkiä vuorenseinämiä on turha tavoitella. Kun toimitaan oppaan johdolla ja hyödynnetään samaa helikopteria kahden muun laskuryhmän kanssa, pitää toimintamallin olla selkeä ja turvallinen. Kun homma rullaa, ehtii jokainen myös laskea enemmän. Klassisesti puhutaan yleensä helihiihdosta, ja suuri osa asiakkaista laskeekin suksilla. Mikään ei silti estä lautailijoita liittymästä mukaan porukkaan. Ennen leveitä suksia lautailijoilla oli pehmeässä lumessa monessa mielessä jopa helpompaa. Lumilautailijan pitää kuitenkin olla hyvä laskija, jotta toiminta kokonaisuudessaan olisi sujuvaa. Suurimmat kompastuskivet eivät niin- Kokonaisvaltaista nautintoa Alueen ja koko maailman suurin helihiihto-operaattori on Canadian Mountain Holidays, jolla on 12 erillistä helihiihtoaluetta. Peruskonsepti on klassinen: pieni määrä ihmisiä asuu viikon täydenpalvelun vuoristolodgella ja nauttii päivät maailman parhaasta lumesta oppaan johdolla. Laskeminen suuren kaupallisen palveluntarjoajan asiakkaana on rentoa ja turvallista. Vuosikymmenten kokemus alueelta mahdollistaa sen, SX | 64
• Metsät olivat täynnä puuteria ja lisää satoi joka päivä kään ole itse laskussa, vaan laakson pohjalla, kun siirrytään kokoontumispaikalle. Mäen alla, tiheässä metsässä mutkittelee usein kiemurainen metsäreitti, jota pitää seurata. Siirtymät ja vauhdin pumppaaminen kummuista pitääkin olla hallussa, jotta pääsee vaivatta perille. Samoin maastoa pitää osata lukea, ettei laudalla jää jumiin notkopaikkoihin. Kainaloihin asti upottavassa lumessa on äärimmäisen raskasta mönkiä eteenpäin. vauhdissa, kun lauta tulee melko hillitysti ulos käännöksestä. Siteet on keskitetty 75 mm taakse ja laudan voi valita noin 5 cm lyhemmäksi kuin normaalisti. Fishillä (160 cm) laskeminen on yksinkertaisesti hauskaa! Se taittuu lähes ajatuksen voimalla mihin tahansa metsäkäännökseen vikkelämmin kuin mikään lauta, millä olen laskenut. Laskeminen on todella helppoa. Keulaa ei saa upotettua, ei edes isojen hyppyjen alastuloissa, joten tehtäväksi jää etsiä seuraava droppi, puiden väli tai penkka, johon vääntää käännöksiä surffityyliin. Seurasin mielenkiinnolla myös hieman itseäni vanhemman laskijan aikaansaannoksia kyseisellä lankulla. Arviolta viisikymppinen "iso" jenkkituristi kellui vikkelästi lumen pinnassa sujuvan näköisesti. Itse lasken useimmiten Burtonin Malololla. Lauta toimii rinteessäkin ja yleislautana, hypyt ja paippikin taittuu, mutta Malolo on suunniteltu pehmeän lumen freestyle-tyyppiseksi vapaalaskulaudaksi. Malolo 166 oli minulle hieman pitkähkö, koska laudan saa ohjeen mukaan valita 2-4 cm normaalilautaa lyhyemmäksi, mutta paikalla ei ollut 162 cm mallia, jota yleensä käytän. Testatun MaKyllähän se hymyilyttää, kun kopteri vie huipulle Lunta ja lautatestiä Pääsimme Kanadassa laskemaan oikeaa puuteria. Pohjatonta lunta oli metsän täydeltä, ja lisää satoi joka yö ­ ja myös päivä. Metsä oli siis ainoa mahdollinen paikka laskea sekä näkyvyyden että lumiturvallisuuden kannalta. Vain harvoin pääsee laskemaan niin syvää lunta. Paikka olikin loistava testata syvään lumeen tehtyjä lautoja, Burtonin Fishiä ja Maloloa. Legendaarinen Terje Hakonsenkin on sanonut, että hän laskee Burton Fishillä, kun syvää lunta enemmän kuin kolme jalkaa. Nyt oli enemmän. Burton Fish LTD on tehty pehmeän lumen laskuun. Laudassa on Burtonin kehittämä S-rocker eli laudan etuosa lähtee ylöspäin jo etusiteestä eteenpäin pyrkien pitämään laudan lumen pinnalla. Teili on lyhyt ja siinä on swallow tailin muotoa. Etusiteestä taaksepäin laudan jalkavuus on normaali, mikä tekee laudan jämäkän tuntuiseksi. Lauta kapenee kohti perää eli taili on nosea kapeampi. Myös tämä edesauttaa keulan pinnalla kellumista ja vakauttaa kovassa SX | 65
• Lumisateella metsä on paras paikka laskea vauhtia hyvin ja pitoa löytyy, vaikka alla olisi kovempikin pohja. Malolo ei tee yllätyksiä temppuillessa, vaan sitä pystyy pyörittelemään puuterissakin ja ollietkin lähtevät napakasti. Malolon kanssa oli kuitenkin yllättäen ongelmia parin päivän jälkeen. Laskeminen välillä tiheässäkin metsässä noin pitkällä laudalla alkoi tuntua työläältä ja kaipasin joko äijään enemmän puhtia tai lautaan helpompaa fiilistä. Fish oli hyvä vaihtoehto, mutta välillä piti päästä myös fakiena. Niinpä säädin siteiden keskitystä taaksepäin, nyt 7,5 cm takana. Ero mäessä oli huikea. Ilmeisesti noinkin pieni painopisteen muutos sai laudan käyttäytymään todella helposti ja vieläkin se mahdollisti myös temppuilun Testatut laudat " UPOTTAA NIIN PALJON, ETTÄ LAUDALLE PÄÄSEMINEN TUOTTAA PIENIÄ HANKALUUKSIA. KÄVELEN, KAHLAAN JA RYÖMIN SEN VERRAN, ETTÄ PÄÄSEN HIEMAN JYRKEMMÄLLE. loppuun asti. Halutessaan voi myös polkea lisää, vähän 80-luvun tyyliin, kun laudoissa ei ollut juurikaan sivuleikkausta. Helppoa, jopa tosi helppoa laskea umpihangessa ja pohjaa ei tuntunut missään. Alempana siirtymäuralla olo ei ole niin luottavainen, koska lyhyeen tailiin ei voi luottaa niin paljoa kuin normaalisti. Lautaa on laskettava aika "edestä". Takaperin laskiessa taili on liian lyhyt, umpihangessa voi laskea vain karmeassa takapainossa ja silti meinaa upota hankeen. Jopa pyöritellessä pieniä 180 lumella on oltava tosi tarkkana. Olliet eivät ole kovin helppoja, ainakaan kovemmalla uralla, johtuen lyhyestä tailista. Tuntuu, että taili on todella napakka, muttei pehmeän kimmoisa rentoihin olliehin. Toimii kuitenkin pehmeällä loistavasti ja lautahan on tehtykin laskettavaksi etuperin. taili edellä. lolon jalkavuus oli normaali, mutta tällä kaudella Malolossakin on S-rocker Fishin tapaan. Malolo on myös kapeampi perästä kuin keulasta (2 cm) ja siteet on keskitetty 50 mm taakse. Taili on pidempi kuin Fishissä, muttei kuitenkaan normaalin twin-laudan pituinen, joten laudan perä uppoaa helpommin kuin nose. Tällä laudalla voi laskea myös switchinä, mutta siteiden ollessa noin takana pitää roikkua keulan päällä jonkin verran. Malolo tuntuu yllättävän isolta laudalta. Se on silti herkkä lähtemään käännöksiin, kestää Tunnelmia mäestä Ja sitten kopterilla mäelle ja lautaa jalkaan. Upottaa niin paljon, että laudalle pääseminen tuottaa pieniä hankaluuksia. Kävelen, kahlaan ja ryömin sen verran, että pääsen hieman jyrkemmälle. Siteet kiinni ja odottamaan oppaan antamia suuntia. Ja sitten alaspäin. Suksijat saavat mennä edeltä, jotta voin laskea hieman kovempaa tullessani viimeisenä. Fish tuntuu surffilta. Käännökset lähtevät lähes ajatuksen voimalla, ja koska taili on niin lyhyt, käännökset ovat myös vaivattomia laskea SX | 66
• Lumisateella metsä on paras paikka laskea Asian ytimessä. Laskin ensimmäiset päivät molemmilla laudoilla jokjok seenkin kotoisilla asetuksilla: stanssi 56 cm, Fishin kulmat edessä 18, takana 0, Malolossa 15, -3. Keskitys oli Fish 7,5 cm ja Malolo 5 cm takana, eli lautoihin merkittyjen suositusten mukaiset. Siteet oli Burtonin EST yhteensopivat eli "kiskolla" siirtäen voi stanssin ja kulmat säätää portaattomasti ja todella nopeasti. Säätöjä tarvittiinkin parin laskupäivän jälkeen, koska ankara venyttelykään ei auttanut jumittaviin niskalihaksiin. Metsässä laskiessa piti päätä kääntää menosuuntaan pitkästä aikaa enemmän kuin mihin olin tottunut, joten väänsin siteet takaisin vanhoihin suosikkiasetuksiin, edessä 24 ja takana 6 astetta. Suosittelen kokeilemaan eri säätöjä! SX | 67
• Puuterissa laskettaessa kannatta siteiden asetuksia hieman korjailla Puuterilaudalla Suomessa Jos ajatellaan Suomen olosuhteita, näilläkin laudoilla on paikkansa. Jopa Lapin hankia lähempää löytyy hyviä puuteripaikkoja, joissa näitä kannattaa kokeilla. Näiden lautojen välillä on eroja, mutta molemmille löytyy käyttöä. Itse ottaisin Fishin tunturiin, taikka Kolin tai Pyhän metsikköihin, jos lunta olisi yli kengän verran. Malolo olisi enemmän kotonaan, jos alla tuntuu kova pohja, koska tailistä saa paremmin tukea ja halutessaan voi ajella myös fakiena. Malolo toimii myös huomattavasti paremmin yleislautana. Näistä molemmissa on tällä kaudella sama rakenne ja lautatestin kokemuksella S-rocker on toimiva rakenne näihin lautoihin. Saa nähdä, miten tämän kauden rocker-laudat, kuten Burton Custom V-Rocker, pärjäävät puuterissa. Lisätietoja: www.cmhnordic.com, www.burton.com Rocker-laudat ovat hyvä valinta pehmeään lumeen. SX | 68
• R E N TA L - S E R V I C E - S H O P TÄYDEN PALVELUN VUOKRAAMO SKIMAC PROMENADE Tahkolla on kaksi SkiMac -vuokraamoa. Promenade rakennuksen alakerrassa sijaitsee SkiMac Promenade ja Vauhtirinteen ala-asemalla sijaitsee SkiMac Tirol. Promenade -vuokraamossa on laaja valikoima FISCHER suksia aloittelijoille, lapsille, naisille ja eksperteille. Meiltä voit vuokrata kauden 09|10 FISCHER huippu-uutuudet. SWIX Waxing Centeristä löydät voiteet ja suksenhuoltovälineet rinteeseen ja ladulle. Vuokraamosta voit ostaa myös hissilipun. SKIMAC TIROL Tirol -vuokraamo on uudistunut. Tirol tarjoaa kattavan valikoiman laadukkaita välineitä kätevästi rinteen läheisyydestä. Vuokraamon yhteydessä oleva shoppi on laajentunut ja sieltä löydät kaiken, mitä unohtui ottaa mukaan rinteeseen. Tirolissa toimii myös uusi suksihuolto. SkiMac -vuokraamot luottavat huippumerkkeihin, joiden jatkuva huolto ja kunnossapito takaavat välineidemme erinomaisen kunnon läpi kauden. Ystävällinen henkilökunta opastaa Sinua valitsemaan oikean mittaiset ja tasoiset välineet. Tutustu SkiMac -vuokraamoiden palveluihin osoitteessa PATROL.FI SKIMAC vuokraamon yhteydessä toimii ainutlaatuinen urheilushoppi jonka laajasta valikoimasta löydät kansainväliset muotimerkit rinteeseen ja vapaa-aikaan. Tarjolla ovat lasketteluasut, pipot, hanskat, alusasut ja casual vaatteet. Present Shopistamme löydät mm. Gant Home tuotteita lahjaksi tai omaan käyttöön. RAVINTOLA TIROL, Laadukasta kotiruokaa Itävaltalaiseen tyyliin Vauhtirinteen ala-asemalla. Puh. (017) 222 8222, auki/open: 9.30­19.00, pe­la 9.30­22.00. SX | 69
• Anni Karvinen kilpaili viime talven Freeride World Tourin lumilautasarjassa. Tämä on hänen tarinansa kiertueelta. Teksti ANNI KARVINEN Kuvat ANNI KARVINEN, JUNNU LAINE JA CHRISTOPHE MARGOT SX | 70
• Rohkeat linjat palkitaan vapaalaskukisoissa Freeride World Tour 2009 käsitti neljä kilpailua kolmella eri mantereella vuoden 2009 tammi-maaliskuun välillä. Kilpailut laskettiin Venäjän Sochissa, Usan Squaw Valleyssa, Ranskan Les Tignesissä. Finaalit päättivät kiertueen Sveitsin legendaarisessa Verbier Xtremessä. Itse olin päässyt Kaisa Härkösen kanssa World Tourille edellisen kauden karsintakiertueen perusteella. Koko kiertueen kiersi neljä kutsuttua naislumilautailijaa ja yksittäisessä kilpailuissa oli parhaimmillaan mukana 10 naista. Miesten sarjat olivat huomattavasti suurempia, osallistujia oli 20­25/sarja. tunnetusti paikan kannattaja, ja legenda jopa kertoo, että joitakin laskutapahtumia on jouduttu perumaan tai siirtämään Putinin saapuessa nauttimaan helihiihdosta. Ensimmäinen kilpailupäivä starttasi aamu kuuden aamiaisella, ja ensimmäiset laskijat olivat lähtöporteilla jo 9.00. Perustarkistus kisavarusteisiin aamulla: kypärä, selkäpanssari, piippari, kisanumero, sondi ja lapio repussa. Ensimmäisen päivän kisaseinä tarjosi neljä eri lähtöpistettä melkoisen suurella variaatiolla laskulinjojen valintojen suhteen. Kisaseinän alkuosuus oli haastavan jyrkkää ensimmäiset 150 metriä, jonka jälkeen lasku muuttui laiskaksi lojotteluksi pensaiden ja loivan kumpuilevan maaston kautta maalilinjalle. Ensimmäisen päivän kisalasku meni nappiin, ja sijoituin naisten lumilautasarjassa ensimmäiseksi, luultavasti laskulinjani valinnan perusteella. Päivä taittui vaarallisen oloiseksi alhaalla kylässä, kun muutama venäläinen ystävä (Vasily ja Pacha) törmäsivät samaan pöytään after-skillä. Pachan ilmestyessä kokonainen vodkapullo kainalossa viereemme, tiesin että oli aika paeta paikalta. Venäläiset ja vodka, on vaarallinen yhdistelmä! Toinen kilpailupäivä siirtyi eteenpäin kelien lämmetessä, ja viimein kun pääsimme laskemaan, keli aukesi harmaana ja masentavana. Onneksi kisaorganisaation oppaat varmensivat reitin lähtöpaikalle meidän ollessa köysissä ja valjaissa, koska lautakengillä on melko hankalaa kulkea ilman jäärautoja jyrkkää, kapeaa ja liukasta harjannetta pitkin. Toinen kisapäivä menikin sitten omalta osaltani penkin alle, ilman hyppyjä ja sujumattomilla käännöksillä. Lumesta kontrastin saaminen oli vaikeaa hienoisella flatlightilla lumen lentäessä koko ajan silmille. No pyydaahan sai, mutta ei sillä kisapisteitä herunut. Tipuin lopputuloksissa molempien päivien yhteenlasketuilla pisteillä neljännelle sijalle ja olin melkoisen pettynyt laskuuni ensimmäisen päivän hyvän saavutuksen jälkeen. Squaw Valley, USA Kolmen viikon koulurupeaman jälkeen oli aika suunnistaa kohti Jenkkilää. Losin kautta Renoon, sieltä autoon ja Lake Tahoen rannalle Squaw Valleyhin. Muutaman päivän lumisateiden ja odottelun jälkeen paikat Squav Valleyssä alkoivat näyttää ihan kisattavilta. Kilpailujen oli tarkoitus toimia legendaarisella Tram Facella, joka oli ensimmäistä kertaa virallisesti saatu pro-laskijoiden kisaseinäksi. Seinä on ehdottomassa laskukiellossa kaikkina aikoina, ja jos laskija jää kiinni itse teosta, niin varmana sanktiona on hissilipun menetys ja roimat sakot. Jopa vankilatuomiosta paikalliset laskijat puhuivat. Tietenkin kaikella kielletyllä on haluajansa, ja tarinat kertoivat laskijoista, jotka dumpin jälkeen käyvät salaa piirtämässä laskujäljet Tram Facen jyrkkään profiiliin auringon sarastaessa. Ensimmäinen kisapäivä laskettiin suhteellisen loivalla Silverado-seinällä, jossa odotti mukava uusi lumivaippa taivaan ollessa sinilintu. Kaikki tekivät parastaan helpohkolla seinällä, Sochi/ Krasnaya Polyana, Venäjä Matkustimme Sochiin Kaisa Härkösen ja Jarkko Henttosen kanssa Riikan kautta, koska näin säästimme rahaa lentolipuissa yli 600. Saapuminen Sochiin oli aikamoinen elämys ensimmäistä kertaa Venäjällä matkustavalle. Ihmiset odottivat karvalakit ja turkit päällä matkalaukkuja, ja jokainen lähtijä kentältä tarkastettiin, ettei "vahingossa" lähtenyt väärien matkalaukkujen kanssa maailmalle. Nissan Russian tapahtuma, ensimmäinen osakilpailu, laskettiin Krasnaya Polyanan hiihtokeskuksessa, joka toimii yhtenä vuoden 2014 talviolympialaisten kilpailuareenana. Keskus sijaitsee Mustanmeren rannalla läntisen Kaukasuksen osassa, noin tunnin ajomatkan päässä Sochin kaupungista. Krasnaya Polyana on yksi Venäjän suosituimmista hiihtokeskuksista, ja sitä kutsutaankin "Venäjän Courcheveliksi". Venäjän entinen presidentti Putin on myös SX | 71
• Fiilistelyä kisapaikalla. pyykkipäivä j k joka tarjosi optimaaliset olosuhteet hypyille ja tempuille. Naistenkin lautasarjoissa nähtiin kolmosia kallioilta alas. Trendinä vapaalaskussa on selvästi nähtävissä freestylen tuonti vapaalaskuun, ja pisteitä ropisinkin roimasti temput hallitseville. Itselläni oli huono päivä, ja laskun sujumattomuuden takia ei pisteitä herunut. Ylsin niinkin huimalle sijalle kuin 7, eli olin päivän viimeinen. Ja kyllä harmitti. Huono lasku, sellaista kisaaminen välillä on. Seuraavaa kisapäivää odoteltiin taas kuusi mahdollisuuksia erilaisiin variaatioihin. Valitsin kapeahkon "banaanikurun", joka näytti kaukaa katsottuna laskemiseen kelpaamattomalta, mutta kiikarit paljastivat reitin olevan ihan hyvä vaihtoehto. Laskiessani K2:sen lyhyellä Duchessilla (152), tiesin lautani olevan juuri sopiva siihen kuruun ja pieniin käännöksiin. Lähdössä kuitenkin vähän jännitti, mitä vastaan tulisi kivikkoisessa kurussa. Lasku meni suhteellisen nappiin ja pari pientä hyppyä kruunasivat onnistuneen laskun fiiliksen. Kisa ei kuitenkaan ollut kaikille yhtä suotuisa: kaksi pahaa loukkaantumista saivat aikaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja pelkotiloja. Kisa venyi monen tunnin mittaiseksi. Pääsin kuitenkin palkintopallille saaden pronssia ja olin varsin tyytyväinen. Se olikin kauden paras tulos, ja oli hyvä fiilis tuulettaa palkintopallilla. Hyvinhän autoon mahtui kuukauden reissukamat ympäri maapalloa! vuorokautta, mutta valitettavasti Tram Face todettiin liian vaaralliseksi kisapaikaksi ison dumpin jälkeen, erilaisten lumikerrosten ollessa vyöryherkkiä. Valitettavaa oli myös paikallisen skipatrol-oppaan kuolemantapaus rinteiden turvallisuutta varmistettaessa. Tämä herkisti keskuksen luvanantajat, ja toista kisalaskua ei saatu laskettua suunnitellusti Tram Facella, vaan ensimmäisen kisapäivän tulokset jäivät voimaan. Verbier Xtreme, Sveitsi - finaalit Finaalit menivät katsomon puolella, koska sinne pääsi World Tourilta ainoastaan kaksi parasta naista ja villit kortit. Itse olin rankingissa sijalla kuusi. Kelit Verbierissä olivat vähälumiset, ja lähtöpaikaksi olikin valittu alempi kohta Bec Des Rossilta kivikkoisen topin sijaan. Laskijat näyttivät henkeäsalpaavia taidonnäytteitä hienoilla linjoillaan ja hypyillään. Koko tourin parhaat laskulinjat palkittiin Nissanin pic-upeilla! Loistavaa, että naistensarjassakin on nykyään oma auto palkintona. Koko tourin lopputuloksissa olin seitsemäs " KISA EI KUITENKAAN OLLUT KAIKILLE YHTÄ SUOTUISA: KAKSI PAHAA LOUKKAANTUMISTA SAIVAT AIKAAN YLIMÄÄRÄISIÄ SYDÄMENTYKYTYKSIÄ JA PELKOTILOJA. SX | 72 Les Tignes, Ranska Lentomatkan (Reno-LA-Lontoo-Geneve) jälkeen oli hiukkasen väsynyt olo matkustaa suoraan Alpeille kolmansiin kisoihin. Kelit Tignesissä olivat melko kohdillaan, lisää lunta olisi hitusen saanut olla, mutta kisaseinä edusti sitä kategoriaa vapaalaskussa, josta henkilökohtaisesti pidän. 300 vertikaalimetriä korkea, jyrkkä seinä muutamilla selkeillä linjavaihtoehdoilla tarjosi mukavia
• Viimeiset reittitarkistukset ennen laskua. 40 rankatusta naislaskijasta maailmalla. Pettymyksenä täytyy mainita kiertueen sääntöjen muutokset kesken kauden. Miehet päättivät rajoittaa ensi kauden kiertueelle osallistujien määrää naisista ja lumilautailijoista eniten rankaten. Miesten ja naisten lumilautasarjojen osallistujamäärät karsittiin puoleen, ja ainoastaan kaksi naista pääsee mukaan tulevan kauden tourille. Tämä turhautti monia, jotka olivat budjetoineet kauden kisojen kiertämiseen ja mahdolliseen pääsyn neljän parhaan joukkoon. Epäreilua mielestäni, ja sanktiot siitä Freeriders Boardille, varsinkin miehille, jotka eivät arvosta naislumilautailua. Tietenkin median ja katsojien päähuomio kiinnittyy miesten suksisarjoihin ja näyttäviin linjoihin ja hyppyihin, mutta maailmassa on oltava esikuvia myös niille pienille lumilautatytöille, jotka haaveilevat ehkäpä vapaalaskusta. Meillä naisilla on oma tasomme jolla kilpailemme, vaikka emme pystykään hyppäämään 15 metrin kallioilta backflipilla alas. päivänä lasket kuin neiti, etkä vaadi itseltäsi riittävästi aggressiota, vauhtia, voimaa ja dynamiikkaa, jota vapaalasku parhaimmillaan on hyvällä seinällä syvässä lumessa. Lainaten Arttu Muukkosen muokkaamia sanojani viime kaudella tehtyyn haastatteluun, sanon lopuksi, mitä vapaalasku on minulle parhaimmillaan: "Tuntuu kliseeltä sanoa, että kun lähettäjä antaa merkin, 3,2,1, ride, kaikki ympäröivä reaalimaailma ja ajankulu katoavat. Kuulet vain oman hengityksesi jännityksessä ja yrität keskittyä omaan suoritukseen, tekemään sujuvia käännöksiä, saada tuntumaan lumi hyvältä ja stabiilita kanttien alla ja miettiä miten lasku etenee käännös käännökseltä, missaamatta hyppypaikkoja tai laskulinjan kruksikohtia. Mahdollisuudet virheisiin seinällä ovat suuret, mutta niitä ei saa ajatella liikaa, kuitenkin pitäen terveyden ja järkevän laskun ensisijaisina tekijöinä reittivalintaa suunnitellessa. Pelon täytyy pysyä sopivissa normeissa ja laskun olla viileän hillittyä, täydellisen kontrolloitua. Kuitenkin laskussa tulisi näkyä rentous ja tekemisen meiniki, ilo ja se vapaus, jota lumilautailu parhaillaan on." Loppusanat Vapaalasku on tunteellisesti haastava urheilulaji. Toisinaan saatat olla seitsemännessä taivaassa onnistuneen suorituksen jälkeen ja kokea mielihyvää täydellisen laskulinjan ja hyppypaikkojen valinnasta. Toisena Kiitos hyvästä kaudesta sponsoreilleni: K2 snowboards, Kari Traa, Dakine, Suunto ja Dalbello! Koli kaikille! Kolilta löytyvät Suomen kuudennneksi korkeimmat laskettelurinteet ­ korkeuseroa 230 metriä ja rinnepituutta 1500 metriä. Vain kuuden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitsevat kaksi rinnekeskusta samalla lipulla tarjoava Koli on aktiivisen harrastajan unelmakohde kotimaassa. UKKO-KOLIN RINTEET > Haasteita ja vauhtia haluaville LOMA-KOLI SNOWPARK > Koko perheen lumimaailma www.koli.fi Ukko-Kolin rinteet & Loma-Koli Snowpark SX | 73 grafex
• Kauden toisessa numerossa naisten check out osuu kuusamolaiseen Rukan localiin, Heidi Paumolaan. Hän on lahjakas, hyvän laskutyylin omaava neitokainen, joka nuoresta iästään huolimatta on ollut mukana laskutouhuissa jo vuosia. Heidille temput näyttävät äärimmäisen helpoilta, ja tämä leppoisa neitokainen toimii hyvänä esimerkkinä muille naislaskijoille ja miksi ei myös sille toisellekin sukupuolelle! Heidi on reipas ja äärimmäisen miellyttävä persoona, jolla on aina pysynyt "jalat maassa". Katsotaan, mitä Hepalla on meille kerrottavaa! Teksti SATU JÄRVELÄ Laskukuvat TEEMU HELJO Potretit PASI SALMINEN SX | 74
• Fs 360 Pyhällä Millon, missä ja mikä sai sut aloittamaan lautailun? Meidän perhe muutti Kuusamoon, kun olin joku 6v. Laskin Rukalla aluksi suksilla ja serkku sitten melkein väkisin pakotti koittaa lautailua joskus 13-vuotiaana. Olin aluksi sitä vastaan, mutta innostuin sitten kumminkin lautailusta kun se oli eri lailla haastavaa. Muutamana ekana vuonna kävin laskemassa silloin tällöin. Sitten kun innostuin kunnolla, rupesin käymään Rukalla päivittäin. Vuosien saatossa olet päässyt matkustelemaan ja kierrellyt hyvän määrän kisoja, vieläkö kisat maistuvat? Kyllä muutamat kisat kaudessa on ok käydä. Niissä on semmoinen oma viehätyksensä ja olen aika kilpailuhenkinen. Ihanne olisi käydä muutamat isommat kisat vuodessa ja sitten vaan kuvaushommia. Tammikuussa olisi tarkoitus lähteä kisoihin Roxyn Chickenjameihin ja siitä heti perään Burtonin European Openiin. Omistatko kisahermot ja alkaako kisajänni- verran matskua, että se mun partti sitten saatiin kasaan. Toivottavasti saadaan jossain vaiheessa jatkumoa naislautailuleffoihin! Viime kaudella kuvasin Niemen Miikan kanssa Ruka/Pyhä 9 months of snow leffaan. Olisi ollut hienoa ehtiä kuvaamaan Miikan kanssa enemmänkin. Miikalla oli aina selkeät visiot siitä mikä toimii ja mikä taas ei. Oletko päässyt pöllyttämään putskua, vai meneekö suurin osa ajasta parkkia ja kisoja laskiessa? Pelkästään putskun pöllyttämismatkoja ei ole ollut, mutta on sitäkin päässyt jonkin verran laskemaan noilla kisamatkoilla. Oltiin kaksi vuotta sitten Japanissa Nippon Openissa ja sinnehän osuivat sitten älyttömät lumisateet! Siellä pääsimme laskemaan sitä superkevyttä putskua, josta on aina vaan muilta kuullut. Reissu oli ihan mahtava ja unohtu melkein siinä fiilistelyssä, että siellähän se polvikin sitten hajosi. Tarvitaanko naisille ja tytöille omia tapahtumia, kilpailuja ja leffoja? Kyllä ehdottomasti! Tytöille on matalampi kynnys tulla mukaan vain tytöille tarkoitettuihin tapahtumiin. Myös setit on silloin suunniteltu paremmin vastaamaan tyttöjen tarpeita. Tyttösessarit on ollut nostamassa tyttölaskemisen tasoa Suomessa. On ollut hienoa olla näkemässä tapahtuman kehitys ihan ekoista vuosista asti. Viime talvena laskemisen tasokin oli siellä ihan uudella levelillä. Myös tyttöjen omat laskuleffat ovat tärkeitä. Ne nostavat naislaskemisen tasoa ja arvostusta. Oon kylläkin valitettavasti törmännyt vaan muutamaan semmoiseen tyttöleffaan, jonka olisi Millon lähdit ensimmäisen kerran kisaamaan ulkomaille ja minkälaisia tuntemuksia se herätti? 2005 kiertelin ekoja kisoja Suomessa ja samana keväänä Noora ja muut Hg-89:t ottivat mut matkaan Candyjameihin Åreen. Oli turvallinen fiilis ja olin tosi innoissani kun pääsi lähtemään tyttöporukalla pikku roadtripille. Kaikki tytöt tsempattiin toisiamme ja kisatkin sattuivat menemään hyvin. Seuraavana vuonna sitten lähdettiin junnu MMkisoihin Koreaan ja Sveitsiin Chickenjameihin, Roxyn omiin kisoihin. Monelle olet aina ollut "Pikku-Heidi", joka laskee Roxylla. Mites kuviot siellä? Roxy on ollut mun sponsori alusta asti ja ne on huolehtinut musta tosi hyvin. Kaikki natsas heti ja olen ollut tosi tyytyväinen niiden meininkiin. Aluksi olin saamassa Roxyn diiliä Suomeen, mutta sitten Vihervaaran Noora oli puhunut musta Toimisen Tompalle, joka oli siihen aikaan myös Roxyn team manageri. Tomppa sitten sattui samana keväänä tulemaan Rukalle Quiksilverin kiertueen kanssa ja näki mun laskevan ja otti sitten suoraan Euroopan tiimiin. tys mennä jo rutiinilla? Aamulla kun herää, niin saattaa jännittää. Sitten kun pääsee vuorelle tai sinne kisapaikalle sen vaan unohtaa ja keskittyy siihen laskemiseen. Kyllä siihen alkaa semmoinen rutiini tulla ja jos kisoissa on muuten vaan hyvä meininki tai jamiformaatti, niin sekin auttaa asiaa. Tietty sitten jos on ollut pidempi tauko kisoista niin silloin saattaa jännittää enemmän. Olet myös ollut mukana kuvaamassa Shotgunia, ensimmäistä suomalaista naisten lumilautaelokuvaa. mitä uusia asioita opit ja mitä siitä jäi käteen? Se oli meidän eka leffa ja ei oikein tiedetty paljon se oikeasti vaatii aikaa. Kaiken kaikkiaan kokemus opetti hirmu paljon ja oli tosi antoisaa, kun sai hyvän klipin nauhalle. Jo se, että paljon yksi partti vaatii kunnollista matskua ja välillä liian suuret kuvausryhmät saatto aiheuttaa probleemia, mutta onneksi kaikista niistä selvittiin kunnialla. Sinä vuonna helmikuussa mulla meni sitten polvesta eturistiside ja mun kuvaukset sekä kauden laskut tyssäsivät siihen. Onneksi olin kumminkin saanut purkkiin jonkin SX | 75
• Roadgäppi Rukalta jaksanut katsoa useammin kuin kerran. Vaikka laskemisen taso olisikin kohdillaan, leffat ovat useasti olleet muuten tylsäksi tehtyjä. Pienellä panostuksella voi saada paljon aikaan. Miten näet suomen naislautailijoiden tulevaisuuden? Muutama vuosi sitten näytti aika huonolta, kun Hg-tyttöjen jälkeen ei ollut tullut nuorempaa sukupolvea esille. Nyt homma on onneksi muuttunut ja sieltä on tulossa kovia mimmejä kuten Rukajärven Enni ja Kemijärveltä Suitialan siskokset Suvi ja Silja. Kenen kanssa kruisailet? Rukalla tulee laskettua pikkuveljeni Villen ja Rukan localien kanssa. Eniten ehkä Saanan (Pehkonen), Annin (Kuortti) ja Tokkolan Annun, joka on nykyään mun kämppis Stadissa. Talmassa Merin (Peltonen) ja Tiinan (Lindström) kanssa. Käytiinkin tyttöjen kanssa viime viikolla korkkaamassa Talma, paitsi että se meni heti kiinni kun tuli nämä vesisateet. Laukkasen Hanna on kanssa loistavaa laskuseuraa, se kaveri vois vaan näyttää naamaansa vähän useammin tuolla Rukan suunnassa. Onko ollu pahempia loukkaantumisia vuosien varrella? Polven eturistisiteen lisäksi meni olkavarsi poikki joku 6 vuotta sitten. Eka päivä, eka runi Rukan boksista yli ja naps. Mitä muuta touhuilet lautailun ohessa? Opiskelen Rovaniemellä luokanopettajaksi aika hitaalla tahdilla, kun meillä on läsnäolopakko. Kesä sitten menee töitä tehdessä ja yritän kuroa muita kiinni opinnoissa, kun olen niin paljon talven aikana poissa. Sitten näen kavereita, luen kirjoja, katon leffoja, kuntoilen ja sellaista perus meininkiä. Ketkä ovat sun idoleita tai vaikuttaneet muuBONK! HEIDI PAUMOLA · · · · · · · · Nimi: Heidi Paumola Lempinimet: Hepa Ikä: 22 Kotirinne: Ruka Kauan laskenut: 8 vuotta Sponssit: Roxy ja Ruka Goofy vai regular: Goofy Kisatuloksia: 2009 Oakley Tyttösessarit slope style 2. , 2009 Sm-kisat slope style 3. · Lempitemppu tai mistä tempusta oot ylpee? Fs3 · Vika temppu jonka oot oppinu? Tais olla Fs7 ja reileihin jotain pikku juttuja ten sun elämään? Vanhemmat ja heiltä saadut elämänarvot. Myös monella kaverilla on totta kai ollut vaikutuksensa mun elämään. Laskuhommissa arvostan muun muassa Markku Koskea, Meri Peltosta ja Saana Pehkosta. Parina viime kautena varmalla laskemisellaan on vakuuttanut myös Enni Rukajärvi. Iso vaikutus mun laskemiseen on ollut kanssa mun veljellä Villellä, joka on aina potkinut mua eteenpäin. SX | 76
• Bs1 tailbonkkiin Pyhällä Olet viime uutisten mukaan muuttanut Helsinkiin. Milloinkas tämmöinen vaihe on käynyt ja miksi? Tulin keväällä Helsinkiin duuniin kolmeksi kuukaudeksi, ja tänne jämähdin. Aion nyt ainakin vuoden verran asustella täällä, tehdä töitä, opiskelen etänä ja sahaan edes takas Rukalle laskureissuille, kun ei täällä etelässä ota tuo talvi tullakseen. Keväällä olen varmaan pidempiä aikoja Rukalla. Missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua? Toivottavasti saanut koulun loppuun ja varmaan aloittelen noita luokanopettajan hommia. Asuinpaikasta ei vielä ole tarkkaa tietoa. Ehkä asun Helsingissä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Sitten olisi kiva, jos olisi jollain tavalla laskukuvioissa mukana, vaikka että kävisi omaksi iloksi laskemassa. Kenelle menee kiitokset ja sana on vapaa? Vanhemmat, Ville, Leiska, kämppis Annu, Hg-89 ja muut Rukan laskukaverit sekä Roxyn Stine Brun Kjeldaasille ja Lesley McKennalle. SX | 77
• - Kylmää puuteria, lämpimiä ihmisiä Iran tunnetaan vanhoillisesta muslimihallinnostaan ja jatkuvasta nokkapokasta Amerikan kanssa. Monella on maasta negatiivinen kuva. Jimmy Petterson vieraili Iranissa ja yllättyi. Teksti ja kuvat JIMMY PETTERSON Käännös JUHA NURMINEN SX | 78
• Noustessani ylös vanhalla tuolihissillä auringon lämmittäessä kasvojani, näin allani puuteriin tekemäni tuoreet jäljet. Samalla vieressäni istuva nuori mies esitteli itsensä ja aloimme jutella. Hän kertoi asuneensa Los Angelesissa, kaupungissa missä itse olin syntynyt ja kasvanut. Hän oli myös viettänyt edellisen hiihtolomansa Aspenissa. "Tiedäthän", hän sanoi "voin kuitenkin mennä kotimaahani ja laskea koko kauden samalla hinnalla minkä maksoin kymmenestä laskupäivästä Coloradossa! Ja niinpä tänä vuonna päätin tehdä juuri niin." Suoritin pikaisen päässälaskun: täällä päivälippu maksaa 7 Euroa ja sadan neliön kämpän saa vuokralle noin 200 Eurolla. Olen usein nähnyt Ranskan Alpeilla puolen tusinaa hiihtopummeja ahtautuneena yhteen 30 neliön luukkuun. Täällä siis tilava majoitus kuukaudeksi maksaisi neljäkymppiä henkilöltä. Ravintolaillallinen kustantaa noin 7 Euroa ja samalla hinnalla saa myös aamupalan tai lounaan. Niinpä koko 120 päiväisen kauden hinnaksi tulee pyöreästi 2000. Tervetuloa Iranin Shemshakiin. Myönnetään, ettei hinta ole ainoa ero Iranin ja jenkkipuuterin välillä. Shemshakissa on vain seitsemän hissiä ja korkeuseroa 550 m. Toisaalta puuteri säilyy koskemattomana jopa viikkoja. Lisäksi 5 minuutin automatkan päässä sijaitsee pieni yhden hissin Darbandsarin keskus ja 20 minuutin päässä on Dizin, Iranin suurin hiihtokeskus. "Amerikka, oikein hyvä!" Tulin Anders Karlssonin ja Henrik Westeliuksen kanssa Iraniin laskemaan, mutta myös tutustumaan maan kulttuuriin, sen historiaan ja sen ihmisiin. Tavoite ei ollut vaikea saavuttaa. Jylhät lumihuippuiset vuoret olivat nenämme edessä heti laskeutuessamme Teheraniin ja kaupungeissa kuten Esfahan, kulttuuri ja historia olivat aistittavissa jokaisessa kadunkulmassa. Ihmisiin meidän ei tarvinnut yrittää ottaa kontaktia paikalliset toivottivat meidät tervetulleiksi aivan kuin olisimme olleet heidän kauan kadoksissa olleet sukulaisensa. Tosin erotuimme varmasti hyvin ulkonäkömme osalta. Jos vaaleat hiuksemme eivät saaneet meitä näyttämään tarpeeksi ulkomaalaisilta, sen tekivät varmasti punaiset, oranssit ja keltaiset laskutakkimme. Varsinkin kun lähes kaikki muut tuntuivat pukeutuvan mustaan. "Hei! Tervetuloa Iraniin. Mistä te tulette? Venäjältä? Saksasta?" Kuulimme vastaavia tervehdyksiä kaikkialla. Mutta paikallisten ihmisten avoimuus oli paljon muuta kuin pelkkää uteliaisuutta. Kun vastasin "amerikkalainen", herätti se heti reaktion: "Amerikka, oikein hyvä!" Varsin outo vastaus huomioon ottaen miten kielteinen vaikutus Yhdysvaltojen valtiojohdon toimilla on SX | 79
• " LÄNSIMAISET PAHEET, KUTEN TANSSIMINEN JA ALKOHOLI OVAT IRANISSA LAITTOMIA. SX | 80
• Iranin kadut ovat ruuhkaisia, mutta vuorilla riittää tilaa. ollut Iranin sisäisiin asioihin viimeisen 50 vuoden aikana. Vuonna 1953, CIA auttoi syrjäyttämään kansan valitseman presidentti Mossadeghin ja nosti Shaahin Iranin valtaistuimelle. 1980-luvulla käydyn Irakin ja Iranin välisen sodan aikana Yhdysvallat taas tuki Saddam Husseinin vihattua hallintoa. Tästä kaikesta huolimatta, amerikkalaisuuteeni suhtauduttiin hyvin myönteisesti koko oleskeluni ajan. Olen käynyt noin 60 maassa, enkä ole koskaan tavannut yhtä ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä kuin iranilaiset. Pysähdyin kerran valokuvaamaan hedelmäkauppiasta ja hän antoi minulle banaanin. Kiipesin temppelin huipulle Esfahanissa ja tuntematon mies tarjosi minulle karkkia ja teetä termospullostaan. Matkamme alussa nousimme hiihtohissillä paikallisen miehen kanssa ja ennen kuin pääsimme huipulle, meidät oli kutsuttu kotijuhliin. Kaksi päivää myöhemmin joimme taateleista ja rusinoista valmistettua pakallista pontikkaa, araghia, lauloimme ja juhlimme pitkälle yöhön. Isäntämme selitti, että suljettujen ovien takana iranilaiset elävät hyvin samalla tavalla kuin me länsimaalaiset. Vain julkisesti tämä totuus on verhottu, vähän samalla tapaa kuin maan naiset. Erään kerran ostin pizzan ja kebabin paikallisesta ravintolasta ja vaihdoin samalla muutaman sanan tarjoilijamme kanssa. Vuoronsa päätyttyä hän tuli pöytäämme ja kutsui meidät teehuoneeseen. Joka päivä joku paikallinen yllätti meidät ystävällisellä eleellä. Nyt kuitenkin kiirehdin kertomuksessani, palatkaamme siis matkamme alkuun. Taksimatka helvetistä Ensimmäisenä aamuna Teheranissa heräsimme minareettien rukouskutsuun, joka kaikuu kaikkialla auringon noustessa. Unisena katselin itään ulos hotellimme ikkunasta. Aurinko värjäsi taivaan kirkkaan oranssiksi lumihuippuisten vuorten välissä. Pian Aurinko oli noussut vuorijonon yläpuolelle valaisten koko Alborzin vuoriston pohjoisessa. Kaukana idässä näkyi pyramidin muotoinen Iranin korkein huippu, tulivuori Mt. Damavand (5671 m). Sen lähellä on Mt. Tochal (3950 m), hiihtokeskus jonne pääsee autolla suoraan Teheranista. Kaupunkia ympäröivät vuoret ovat Teheranin paras puoli, mutta kun aamuruuhka on pahimmillaan, pakokaasut peittävät ne usein näkyvistä. Yritimme päästä ajoissa alta pois, mutta emme onnistuneet. Saimme ensimmäisen opetuksemme Iranista taksin takapenkillä. Darwin olisi tuntenut olonsa täällä kotoisaksi, sillä vahvimman laki on ainoa laki Iranin teillä. Töötti on paljon jarruja tärkeämpi, liikennevaloista ei välitetä ja yksisuuntaisia katuja ajetaan miten sattuu. Viivat, joiden kuuluisi erottaa kaistat toisistaan, ovat vain yksi kaista lisää paikallisille kaistapäille pienissä Iranissa valmistetuissa Paykaneissaan. Taksimatkamme kaupungin läpi oli kuin helvetistä. Kuljettajat jättävät niin vähän tilaa autojensa väliin, että voisivat sytyttää ikkunasta toistensa savukkeet. Suksitelineet eivät kuulu Teheranin taksien varustukseen ja niinpä lautamme sojottivat ulos taksimme takaluukusta. Emme ikinä uskoneet, että saisimme niitä ehjänä perille. Henrik laittoi kypäränsä päähän ja Anders alkoi rukoilla Allahia. Itse vain suljin silmäni kun kuskimme suhasi aamuruuhkassa kuin piripäinen pujottelija. Miesten ja naisten hissijonot Kuin ihmeen kaupalla välineemme ja me saavuimme vahingoittumattomina määränpäähämme Tochalin hiihtoalueen ala-asemalle. Tochalissa on neliasemainen ja kuusipaikkainen gondoli, joka kuljettaa laskijat ja upeiden nähtävyyksien katselijat 2000 metrin korkeudessa yli kaupungin ja sen liikenteen. Pääteasemalta lähtee kaksi lyhyempää hissiä ja kaksi tuolihissiä ylemmäksi vuorelle. Tuolihissit olivat kuitenkin suljettuina lumen tai todennäköisemmin hallinnon puutteen seurauksena. Paikalliset eivät valittaneet, he ovat tottuneet hallinnon puutteisiin. Oli syy mikä tahansa, iranilaisilla on vakavampiakin huolenaiheita kuin suljetut hiihtohissit, esimerkiksi suljettu yhteiskunta. Toisaalta asiat ovat parantuneet huomattavasti hiihtokeskuksissa parin vuoden takaiseen verrattuna. Aikaisemmin naisille ja oli omat rinteet, ja naisten oli laskiessaan pukeuduttava mustaan kaapuun. Molemmat tavat ovat nyt joutaneet roskakoriin, mutta edelleen on voimassa säännös, joka velvoittaa naisten muodostavan omat hissijononsa. Tämä oli meille onnenpotku saapuessamme Tochalin hissin ala-asemalle. Paikallisella tyttöjen koululla oli liikuntapäivä ja ohitimme ison joukon kikattavia koulutyttöjä, sillä miesten jonossa ei edellämme ollut ketään. Laskettuamme tunnin verran ylempien SX | 81
• info@esakorpela.fi puh. 010 8386 400 SX | 83 info@esakorpela.fi puh. 010 8386 400
• Iranissa ihmiset ovat lämpimiä ja lumi kylmää nissä on myös loistavat mahdollisuudet nousta hissillä laskemaan takamaastoa. Vaellussuksilla ja noususkineillä voi saavuttaa mahtavaa ja monipuolista maastoa. Silloin tällöin uhmasimme alueen paremmin tuntevan Ahmadin neuvoja. Kerran Henrik osoitti erästä jyrkkää rinnettä, mutta Ahmad selitti puheliaaseen sävyynsä: "Aamu - hyvä, iltapäivä - vaara!" Sillä kertaa otimme hänen neuvostaan vaarin. Dizinin hotellit olivat lähes tyhjiä. Useimmat tulevat hiihtämään vain päiväksi autollaan Teheranista. Länsimaiset paheet, kuten tanssiminen ja alkoholi ovat Iranissa laittomia. Niinpä iltaohjelma koostuu lähinnä kortinpeluusta ja biljardista. Biljardisalissa soi sentään länsimainen musiikki ja viinan vieroitusoireista kärsivät voivat saada hetken helpotuksen alkoholittomasta oluesta. Voikin todeta, että Iranissa nukutaan hyvin ja pitkään ja aamulla herätään pirteänä laskemaan tuoretta puuteria. kuelaskijoilla on vaikeuksia kilpailla eurooppalaisten laskijoiden kanssa. Pujotteluharjoitukset Iranin puuterissa eivät juuri valmista laskijoita suolattuihin ja jäisiin maailmancupin ratoihin. Meitä kiinnosti nähdä muita lähettyvillä olevia hiihtoalueita ja seuraavana päivänä ilmakin taas suosi. Dizinin huipulta aloitimme tunnin mittaisen vaelluksen harjannetta pitkin kohti Darbandsaria. Ahmadilla oli sinä päivänä muita kiireitä ja näkyvyys oli hyvä, joten lähdimme ilman opasta. Ahmad oli neuvonut meitä kulkemaan koko matkan kohti Mt. Damavandia. Matkallamme näimme lukuisia lumihuippuisia vuorijonoja. Puuteri oli kuivaa, jyrkänteitä ei juuri ollut ja puurajan yläpuolella laskettavaa oli silmänkantamattomiin. Nämä seikat tekevät Iranista vapaalaskijan paratiisin. Mt. Damavandin rinteet ovat luultavasti parasta mitä maalla on tarjota, mutta muiltakin vuorilta löytyy seikkailunhaluisille paljon laskettavaa. Pian seisoimme korkealla koskemattoman rinteen harjalla mistä laskumme alkaisi. Linjoja oli loputtomiin ja myönnän, että taisimme innostua hieman liikaa. Niin kävi ainakin Henrikille. Hän syöksyi alas tehden suuria puuterikaarroksia kunnes huomasi, että oli laskenut liiaksi sivuun. Hänen piti kiivetä puoli tuntia päästäkseen takaisin luoksemme Darbandsarin hissiaseman huipulle. Ajoitus oli mahdollisimman huono tuollaiselle erehdykselle, sillä kello oli jo yli kolme ja Darbandsarin hissit olivat menneet kiinni. Yksinäinen rinnetyöntekijä kuitenkin odotti meitä päästäkseen ajamaan rinteen. On helppo kuvitella länsimaisen rinnetyön- " MATKALLAMME NÄIMME LUKUISIA LUMIHUIPPUISIA VUORIJONOJA. PUUTERI OLI KUIVAA, JYRKÄNTEITÄ EI JUURI OLLUT JA PUURAJAN YLÄPUOLELLA LASKETTAVAA OLI SILMÄNKANTAMATTOMIIN. Alppimaajoukkuekin harjoittelee puuterissa Tosiaan, aamulla herätessämme taivas oli peittynyt harmaaseen vaippaan ja ilmassa leijui lumihiutaleita. Ylempänä näkyvyys oli huono, mutta meillä oli onnea. Iranin alppihiihtomaajoukkue oli tekemässä pujotteluharjoituksia ranskalaisen valmentajansa johdolla ja ylempi sompahissi oli avattu heille. Niinpä laskimme tuoretta puuteria maajoukkueen ja parin muun skandinaavin kanssa koko aamun. On helppo ymmärtää miksi Iranin maajouk- SX | 84
• Eero Ettala Photo: Pasi Salminen Suomen suurin portaali lautailun maailmaan osoitteessa www.lumitykki.net Videoita, keskusteluja, neuvoja ja uutisia joka päivä.
• tekijän reaktio, jos avuton ja eksynyt turisti olisi viivyttänyt puolella tunnilla hänen työpäiväänsä ja glühwein- tai totihömpsyään. Iranissa asiat ovat toisin. Mohammed odotti meitä kärsivällisesti, seurasi meitä alas asti ja lopuksi kutsui meidät kanssaan koppiinsa. Hän soitti meille taksin ja keitti odottaessamme teetä. Tämä oli jälleen yksi osoitus iranilaisesta vieraanvaraisuudesta. Ystäviä politiikasta huolimatta Viimeisen laskupäivämme vietimme Shemshakissa, missä rinteet olivat paljon jyrkempiä ja hissin alla oli kumpareita. Rinteiden ulkopuolella oli kuitenkin paljon puuterin peittämiä harjanteita ja laskimme alkajaisiksi siellä muutaman laskun. Lounaan jälkeen lähdimme etsimään uusia seikkailuja, ja niitä löysimmekin. Darbandsarin puoleisella seinämällä huomasimme pitkän ja jyrkän laskun alas raviiniin, minne useat ympäröivät rinteet johtivat. Lumivyöryvaara oli todellinen, varsinkin juuri lumisateen jälkeen. Lumi oli kuitenkin ehtinyt asettua jo päivän ja niinpä vietimmekin iltapäivän nauttien yhdestä Iranin laillisista houkutuksista koskemattomasta puuterista. Henrik laski leveillä puuterisuksillaan kovaa vauhtia alas kun taas minä ja Anders puikkasimme klassisia lyhyitä puuterikäännöksiä. SX | 86
• " ON HARMI, ETTÄ MAILLAMME ON OLLUT NIIN PALJON VAIKEUKSIA KESKENÄÄN. MUTTA ME OLEMME IHMISIÄ JA ME VOIMME OLLA YSTÄVIÄ POLITIIKASTA HUOLIMATTA. Pohjalla kohtasimme vapaana olevia koiria jotka murisivat meille vihaisesti. Väläytimme heille Pepsodent-hymymme samalla kun pidimme sauvamme tanassa. Nimesimmekin paikan "Vihaisen koiran laaksoksi". Pari kaverusta tarjosi meille autollaan kyydin takaisin hissiasemalle. He soittivat hip-hoppia auton CD-soittimesta ja on selvää, että sellainen musiikki on yksi monista kielletyistä asioista Iranissa. Internet on kuitenkin vaikeasti valvottava ja ajajamme kertoikin imuroineensa musiikin netistä. Laskimme vielä muutaman kerran "Vihaisen koiran laaksoon", vältellen haukkuvia karvakuonoja. Joka kerta jokin ystävällinen iranilainen kyyditsi meidät takaisin hissille. Viimeisen hissinousun aikana tapasin vielä yhden paikallisen laskijan. Jälleen kerran vastasin hänen kysymykseensä mistä olin kotoisin. Hän kertoi, etten ollut ensimmäinen amerikkalainen jonka hän oli tavannut ja että hän piti amerikkalaisista. Sitten hän kiteytti koko Iranin vierailumme yhteen lyhyeen lausahdukseen: "On harmi, että maillamme on ollut niin paljon vaikeuksia keskenään. Mutta me olemme ihmisiä ja me voimme olla ystäviä politiikasta huolimatta." Saariselälle lumivarmasti Lumivarma rinnekohde kahden tunturin, Kaunispään ja Iisakkipään, välissä kutsuu. >> 15 rinnettä, pisin lasku 1 300 m >> lautailijoille Suomen pisin streetti, 1 200 m >> mahtava snowkiting-kohde >> välinevuokraus >> hiihtokoulu LIsää laskettelusta puh. (016) 668 882 www.skisaariselka.fi Vuokraa loma-asunto www.hcresorts.com
• SX | 88
• ­ Vapaalaskija Turun saaristosta Suomen lumilautailussa kaiken huomion saavat perinteisesti freestyle-jyrät. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta osataan täällä muutakin. Niklas Hollsten on suomalainen vapaalaskija, joka sai täksi talveksi kutsun maailman arvostetuimmalle vapaalaskukiertueelle. Haastattelu TEPPO "EHTOOT" LINTULA Kuvat JARNO LESKINEN SX | 89
• Niklas viettää talven Itävallassa, mistä käsin hän kiertää kilpailuja Nikke on kotoisin Turun saaristosta ja opit lasku-uralle on hankittu MeriTeijosta. Vapaalaskija Meri-Teijosta, WTF? Ei siis se tavallinen kasvutarina maailman vapaalaskueliittiin. Siellä Niklas nyt kuitenkin porskuttaa, joten minkäs teet. Ehtoot Niklas! Kerropas tähän alkuun lukijoille kukas oot ja mistä tuut? Olen Niklas Hollsten, 26-vuotias sälli Kemiösta, Turunmaan saaristosta. Saaristosta ja lautailet? Miten ihmeessä olet saanut kipinän aloittaa lumilautailun noista lähtökohdista? No se alkoi kun myin joululehtiä pienenä ja sain ekan laudan sieltä noin 16 vuotta sitten. lähdin siitä Meri-Teijolle kokeilemaan, normaaleilla talvikengillä tietenkin. Jäin saman tien koukkuun, vaikka tuli kauheat mustelmat. Silti kävin niin usein kuin vaan pääsin rinteeseen. Olitsä mistä nähnyt lautailua ekan kerran? Telkkarista. Se taisi olla King of the Hill kisa Riksussa tai jotain semmoista Eli sieltä sit jo ekat poltteet offareille? Mites kun Teijolla ei hirveämmin offaria ole, niin milloin ja missä aloit takamaastossa laskemaan? Kyllä Teijossa offareita löytyy ja droppejakin on. Kaikki noi metsäreitit tuli koluttua, kun olin junnu. Sitten aidot offarit tuli kokeiltu Suomen ja Ruotsin tuntureissa, kun kävin vanhempien kanssa siellä aina talvella. Silloin mä olin jo niin fiiliksissä, kun sai vähän putskukäännöksiä, että halusin vain koko ajan enemmän ja enemmän tätä valkoista kultaa. Ja siitä se sitten lähti liikkeelle. Mites jätkän kisailuhistoria Suomessa, ennen kuin suuntasit Eurooppaan? No Teijossa tuli ekaksi laskettu kaikki kilpailut mitä siellä, oli eli big airit ja Suomislalomit. Sitten tuli laskettu jotkut Suomi-cupin kisat, mutta ne menivät aina päin peetä, kun olin niin hermostunut. Kun olin jotain 17, aloin laskea boardercrossin Suomi-cuppia ja sieltä tuli jonkunlaista menestystä, jotain top 3 sijoituksia. Teijo BigAir tosiaan... No mutta sitten ehkä jotenkin yllättäen otitkin suunnan Eurooppaan? Mikäs oli vuosi ja miten sait rahoituksen sellaiselle tempaukselle? Juu juu, se oli niitä aikoja ennen kuin sä Teppo kävit siellä laskemassa. Eka kerta kun kävin Alpeilla yksin taisi olla 2001. Kävin siellä laskemassa jotain crossin fis Eurooppa-cupin kisoja, mutta satoi niin paljon, että vain yksi SX | 90
• kisa pidettiin. Sitten laskettiin koko ajan vaan putskua. Sitten seuraavina vuosina tuli käyty paljon Alpeilla, melkein aina omalla autolla. Nyt viimeiset vuodet olen asunut Itävallassa talvisin. Rahoituksen sain ihan vaan töitä tekemällä, muistaakseni olin merellä töissä silloin. Missä asut siellä? Asun yhden kaverin hotellissa, nimeltään Boarders Palace itävallan Malnitzissa. Saan asua siellä ilmaiseksi, kun autan vähän Pavelia, eli omistajaa, pitämään hotellia kunnossa ja korjaamaan sen bileiden jälkiä. Siskokin on ollut siellä viimeiset talvet ja Leskisen Jarno on myös hengannut siellä helkkarin paljon. Siellä on aina jotain kavereita vierailulla.. " LASKIN EKAN VAPAALASKUKISAN NOIN VIISI VUOTTA SITTEN JA No melkein aina omalla autolla, siten saa aina tarvittavat ja tarvitsemattomat tavarat mukaan, HETI OLIN KIINNI TÄSSÄ. Mites liikkuminen kisoihin? Omalla autolla vai miten? mutta junayhteydetkin ovat helkkarin hyviä Alpeilla. Sitten kun kisat ovat jossain muualla kuin Euroopassa, niin lentokoneella tai mitä nyt on tarjolla. Oolraittii... No nyt kun jätkä pyydettiin mukaan Sinne WorldTourille, niin millasta menestystä sulla on kisoissa ollut? Sain nyt ekaksi kutsun sinne Sochiin World Touriin, riippuu nyt vähän miten siellä pärjätään. No viime vuodet on mennyt ihan hyvin, eli paljon yli odotusten. Laskin ekan vapaalaskukisan noin viisi vuotta sitten ja heti olin kiinni tässä. Viime vuonna menivät kaikki kisat SX | 91
• Vapaalaskukisojen välissä Niklas kiertää myös TTR:n kisoja melkein nappiin. Eka kisa viime vuonna oli Scott Fieberbrunn FWQ open (freeride world qualifier) jonka kolme parasta pääsivät mukaan qualifier touriin, mistä saa worldtour pisteitä. Olin kolmas siinä kisassa. Sitten laskin joitain karsinta- ja muita vapaalaskukisoja ympäri Eurooppaa, kohtalaisen hyvillä tuloksilla kuten Jasna Adrenalinin 2. sija, Röldal freeride FWQ 2.sija, Scandinavian BigMountain championships 2.sija ym. Oot siinä sivussa kerännyt TTR pisteitä. Miksi niin? No en mä niitä kerännyt, hehe. Olen laskenut vähän slopekisoja huvin vuoksi, se kun on pirun hauskaa ja hyvää vaihtelua. Sitä kautta on tullut myös vähän ekstrarahaa talvibudjettiin. Myös Chinesdownhillia on tullut nyt laskettua. Chinesdownhil? Kerro mikä se on? Kaikki laskijat lähtevät yhtä aikaa vuoren huipulta. Pelkkää offaria ja kuka on ekana alhaalla maalissa on voittaja. Ei ole periaatteessa mitään sääntöjä ja reitin saa valita ihan laskutaidon mukaan. Eli niin paljon straightlines kuin vaan on mahdollista, hehe. SX | 92
• SX | 93
• Niklas on vapaalaskija Turun saaristosta " NO SE ON JO YKSI TOTEUTUNUT UNELMA. KYMMENEN LAUTAILIJAA SAI KUTSUN SINNE. SX | 94 Okei, mennääs sitten tähän tulevaan kauteen. Eli oot saanut nyt WorldTourin avauskilpailuun kutsun. Mites se ja mites siitä eteenpäin? No se on jo yksi toteutunut unelma. Kymmenen lautailijaa sai kutsun sinne. Yritän tehdä parhaani siellä Sochissa, ja toivottavasti siellä pärjäisi niin, että voisi olla mukana kaikissa neljässä osakilpailussa. Tänä vuonna on uusi rankingsysteemi, eli qualifier ja World Tourin kisoissa on eri rankingit. Meinasin laskea mahdollisimman monta qualifier kisaakin, että voisin varmistaa paikan koko kiertueelle ensi vuonna 2011. Toivottavasti paikat vaan pysyvät ehjänä.
• Varoitus: Alpit voi aiheuttaa vakavaa riippuvuutta. ITÄVALTA Flachau Ischgl Saalbach Serfaus Sölden Zell am See ITALIA Cervinia Livigno RANSKA Méribel Morzine SVEITSI Davos Varaa www.sunski.fi tai matkatoimistostasi tai soita 010 446 446. UUTUUS Saas-Fee SX | 95
• Vapaalaskutaidot Nikke on hommannut Meri-Teijon takamaastoista " NO, RAHA ON AINA SE SUURIN ONGELMA. PITÄÄ AINA TEHDÄ IHAN TÖRKEESTI DUUNIA KESÄLLÄ JA SYKSYLLÄ, ETTÄ SAADAAN JOTAIN SÄÄSTETTY TALVEA VARTEN. Ski Expojen aikaan sulla oli toi sponssipuoli vielä auki. Mikäs tilanne sillä rintamalla? On se vieläkin vähän auki, mutta ehkä se muuttuu nyt kun pääsin mukaan SportElite.fi manageritiimiin. Lautasponssia ei oikein ole. Haglöfsiltä saan vaatteet, reput ym, JK-shopilta tulevat tarvittavat POC ja Kask gogglet, kypärät, suojat ja Pipot ja sitten jotkut paikalliset ovat vähän tukeneet. Esimerkiksi LightPress.fi, Kemiön AktiaBank ja CivilTech.fi ja saan treenata ilmaiseksi Kemiön Rehabcenterissa NIKLAS HOLLSTEN Mut mitäs, onkos tässä ne tärkeimmät? jääkö jotain puuttumaan? No kunnon lautasponssi olisi aina hyvä olla, tai ainakin ilmaiset tavarat, mutta kyllä mä pärjään vielä viime vuoden Atomicin laudoilla. No, raha on aina se suurin ongelma. Pitää aina tehdä ihan törkeesti duunia kesällä ja syksyllä, että saadaan jotain säästetty talvea varten. Sitten keväällä kun tullaan kotiin, niin olen aina aivan persaukinen. Juu ja boarderspalace.net on tärkeä sponssi, kun saan ilmaista asumista. · · · · · · · Niklas "Nicke" Hollsten Ikä: 26 Laskuvuodet: 16 Kotipaikka: Kemiö/talvella Mallnitz Itävalta Saavutukset: Kutsu Sochi 2010 FreerideWorldtour, 2.sija Scandinavian BigMountain Championships 2009, 2.sija RöldalFreeride FWQ 2009, 2.sija JasnaAdrenalin 2009, 1.sija Scott CzechRide BigMountain 2009, 1.sija Freeride Battle Slovenia 2008 & 2009, 3.sija Volvo X-OverRide overall (slopestyle&freeridecross) 2009 Yhteistyökumppaneita: SportElite.fi, Haglöfs, POC & Kask(JK-shop.fi), Lightpress.com, CivilTech, AktiaBank, UnitedSkateboardArtists, Atomic Harrastukset: Wakeboarding, Kiipeily, Longboarding Milloin se kisa Sochissa on? Lennän Sochiin 18.1, niin mahtaaks ne kisat alkaa 21.1 · · · SX | 96
• Will Wesson tasapainoilee megapitkää kinkkiä. Kaveri on tunnettu "out of the box" ajattelusta ja katsoo yleensä urbaania miljöötä aivan uudenlaisin silmin. HELSINGIN URBAANIT SALAISUUDET Vuodenvaihteen tienoilla valokuvaaja Rami Lappalainen sai sähköpostia Level 1 Productionsin kuvaajalta Kyle Deckeriltä. Hän oli kiinnostunut järjestämään kuvaussessiot Helsingissä tammikuun aikana. Ehkä maailman kovimmat reilitykittäjät Tom Wallisch, Ahmet Dadali ja Will Wesson halusivat kuvata koko reiliparttinsa Helsingin kaduilla. Tämä on Ramin kertomus noilta päiviltä. Teksti ja kuvat RAMI LAPPALAINEN SX | 98
• Lumisateita odotellessa, päätettiin kuormata pakettiauto täyteen lunta, jotta päästiin sessaamaan. Tom Wallisch on kuumaa valuuttaa ympäri maailman tällä hetkellä. Tomppa testasi tämän kinkulan tyylikkäästi kakkosella sisään, ei paha staili miehellä! Mielenkiintoa Helsingin urbaaniin miljööseen on ollut jo pitkään. Paikalla on ollut mm. Poorboyzin kuvausryhmä aikoinaan, mutta kiinnostus on silti ollut satunnaista suhteessa siihen, mitä kaikkea Helsingin ja Suomen kaupunkien kadut voivatkaan tarjota elokuvan tekemistä ajatellen. Olenkin ihmetellyt useaan otteeseen miksi yksikään produktio ei ole aiemmin fokusoinut energiaansa juuri tänne. Moni lumilautaproduktio on tehnyt näin viimeiset vuodet. Esimerkiksi suurin osa edesmenneen Mack Dawgin viime aikojen elokuvien reileistä on kuvattu Suomessa. Säiden armoilla Saimme kuvausryhmän aikataulut natsaamaan yhteen tammikuun viimeiselle viikolle. Ilmastonmuutos on totta myös Suomessa ja olin hieman huolissani lumitilanteesta. Kun olin nuori, Helsinki sai pysyvän lumipeitteen marras-/joulukuun vaihteessa. Nyt pysyvä lumipeite tulee vasta tammikuussa, jos silloinkaan. Luotin kuitenkin onneen, aikataulua kun ei voitu muuttaa laskijoiden tiiviin kilpailukalenterin takia. Viikkoa ennen kuvauksien aloittamista tutkailin monta kertaa päivässä olisiko Atlantilta pumppaamassa matalapaineita kohti Skandinaviaa. Olen kyllä surffauksen puolesta tutkinut säätä runsaastikin, mutta nyt ajauduin katsomaan askelta pidemmälle. Menin jopa nukkumaan kädet ristissä, toivoen, että matalapaine ei kuivuisi kasaan Itämerellä, vaan jaksaisi sataa myös Helsingin kaduille valkoisia räiskäleitä. Kundien saapuessa Helsinkiin heitä kohtasi melko surullinen näky. Lumesta ei ollut muuta tietoa, kuin muutama hassu likainen lumiläjä talojen pihoilla. Edellisestä lumisateesta oli kulunut aikaa jo pari viikkoa ja ilma oli käynyt plussalla useaan otteeseen. Positiivista oli kuitenkin se, että ilma oli useita asteita pakkasella. Ja oma sisäinen sammakkomies kertoi, että lumisade alkaisi 48 tunnin sisällä... Amerikan ihmeet Helsingissä En ole reissannut juurikaan Jenkeissä ja oma mielikuvani Ameriikan asukeista on aina ollut hieman ristiriitainen. Liian paljon puhetta ja liian vähän tekoja. Olinkin hieman skeptinen kuinka jaksaisin 10 päivää nuorten jenkkilaskijoiden "bigger than life" ilmapiirissä. Poliisi on ystävä Miksi juuri Helsinki on "place to be" reilien vetämistä ajatellen? Ehkä siksi, että kaupunkisuunnittelussa käytetään edelleen paljon käsikaiteita ja nykyaikainen arkkitehtuuri on omiaan luovien jibbien keksimistä varten. Suomen lainsäädäntö on myös hyvin myötämielinen kaupunkilaskettelua ajatellen. Ennakkotapausta ei ole, mutta uskoisin, että kaiteita pitkin liukuminen rinnastetaan Suomen oikeusjärjestelmässä samaan kuin lasten pulkkailu pitkin mäkiä. Poliisi toki tekee tehtävänsä, jos sessarit aikaansaavat meteliä tai toiminnasta aiheutuu häiriötä sivullisille. Ja tämä täytyy pitää mielessä, mikäli harrastaa kaupunkijibauttelua. Suurimmassa osassa tapauksia poliisiauto yleensä hidastaa, konstaapelit moikkaavat tai hymyilevät laskijoille, ja ajavat lopulta talven pimeyteen pidättämään oikeita rikollisia. Ehkä urbaanihommien syyt ja suosio löytyvät jostain toisaalta. Mäkiurheilu on pirullisen kallis harrastus. Hissiliput, matkat, asuminen ja ruokailu rankaisevat lompakkoa kovasti. Nyt kun hommaa voi harrastaa kotioven ulkopuolella ja taittaa matkat vaikka raitiovaunulla, on laskemisesta yhtäkkiä tullut kaikkien lompakolle sopiva harrastus. Brahen kentän mu ltikinkula on jäänyt tähän asti tiettäväst met Dadalin "via dol i klaaraamatta. Silt orosa", joka kuiten ä näytti myös Ahkin päättyi onnelli sesti 3 tunnin hin kkaamisen jälkeen . SX | 99
• Kyle Decker " KUN NÄIN ENSIMMÄISEN KERRAN KUNDIEN HYPPÄÄVÄN KAITEEN PÄÄLLE, TAJUSIN ETTÄ TATSI OLI JOTAIN TOISTA LUOKKAA MITÄ OLIN AIEMMIN NÄHNYT. Bongasin Tomin, Ahmetin ja Willin hotellin aamiaiselta. Tarjosin kättäni ja uskoin saavani vastapalautteeksi Pohjois-Manhattan -tyyppisen jengitervehdyksen. Mielikuvani muuttui välittömästi, kun sainkin takaisin erittäin kohteliaan ja selkeän tervehdyksen kavereilta! Kuvaaja Kyle Decker liittyi seuraamme ja vaihdoimme ajatuksia siitä, mitä he haluaisivat tehdä ja mitä meidän kannattaisi tehdä. Kaikkien silmät olivat hieman ammollaan, ehkä siksi että lumitilanne näytti todella surulliselta tai siksi että skandinaavinen hotelliaamiainen oli heidän mielestään paras aamiainen ever! Sain valettua kundeille itseluottamusta sanoen, että lumisateen pitäisi alkaa piakkoin. Tätä ennen voisimme kiertää ympäri pääkaupunkiseutua eri spoteilla ja suunnitella mahdollisimman tarkkaan mitkä niistä kierrämme, missäkin järjestyksessä. Näin emme kuluttaisi arvokasta kuvausaikaa hukkaan, kun lumi peittäisi kadut valkoiseen vaippaan. Kiersimme itselleni tutut, mutta erinomaiset reilit läpi toinen toisensa jälkeen. Suurin osa SX | 100
• Hertsikan vihreä mörkö päästettiin valloilleen aamuyön tunteina. Sankka lumisade toi mukavan tunnelman sessareihin. Will Wessonin haamu katselee kun mies pistää menemään. niistä oli jo kuvattu Suomiproduktioihin, mutta nyt näihin reileihin tehtäisiin niin haastavia trikkejä, että sietävät tulla kuvatuksi uudelleen. Ja Level 1 Productionsin päämarkkinat ovat Yhdysvalloissa, missä kaikille nämä vanhatkin reilit ovat uusia. Toisena päivänä tunnelma oli selkeästi kiristyneempi. Vaikka olinkin jo kertonut, että lumisade alkaisi toisen päivän iltana, olivat Tom, Ahmet ja Will sitä mieltä että meidän pitäisi hakea jäähallilta lumet ja aloittaa kuvaukset. Ymmärsin kyllä, että polte oli suuri. Kävimme kuitenkin päivällä pienen vänkäämisen jälkeen Suomenlinnassa, jonka historia ulottuu 1700-luvun Venäjän vallan alle ja on meille historiallisesti tärkeä kohde. Ehdotin Suomenlinnaa haastattelupaikaksi, ja muutenkin matkailukohteeksi. Yleensä kun kuvausmatkoilla nähdään vain lentoasema, McDonalds, hiihtokeskus ja paikallinen yökerho. Viimein lumisade täytti taivaan. Juuri niin kuin sammakkomies Lappalainen oli ennustanut jo viikkoa aiemmin. Kiitos nykyaikaisten satelliittikuvien, tämä oli mahdollista. Ensimmäiseksi yöksi oli luvattu vain muutama sentti lunta, joka riittäisi kyllä joidenkin reilien vetämiseen. Ensimmäisenä kohteena oli helpohko tuplakinkki lähellä Linnanmäen huvipuistoa. Reili on hieman "kyny" stillien ottamiseen, joten autoin ryhmää raksaamisessa ja valojen pystytyksessä. Kun näin ensimmäisen kerran kundien hyppäävän kaiteen päälle, tajusin että tatsi oli jotain toista luokkaa mitä olin aiemmin nähnyt. Ei se arkailu taida reileissä auttaa - pahemmin sitä pannuttaa jos päälle hyppää arkaillen! Itse olin jokseenkin tylsistynyt, että kuvasimme reilillä, jota on kuvattu Suomifreestylen alkuajoista saakka. Itselläni on ollut politiikkana, että kahta kertaa enempää ei samalla spotilla käydä kuvaamassa, vaan etsitään uusia kohteita. Laskijat ja Kyle olivat kuitenkin tyytyväisiä saldoon ja ennen kaikkea olivat nyt syttyneet liekkeihin ja odottivat innolla seuraavien päivien koettelemuksia. Päivät venähtävät yleensä todella pitkiksi reilejä kuvatessa. Hyvin toimiva setti on yrittää herätä ns. ihmisten aikoihin ja kuvata yksi tai kaksi spottia luonnonvalossa. Valoa ei yleensä riitä kuin muutamaksi tunniksi talven pimeinä kuukausina ja tämä valo on yleensä harmahtavaa kajoa taivaalta, ellei aurinko pääse SX | 101
• paistamaan suoraan kohteeseen. Materiaalia on vain saatava paljon, jos reissaa toiselta puolen maapalloa kuvaamaan ja tämäkin päiväaika on käytettävä hyväksi. Löysimme noin kymmenmetrisen tuplakinkin, jota ei tietääkseni ole aiemmin kuvattu. Kundit olivat todella innostuneita siitä, koska muoto ja pituus mahdollistivat erilaiset temppukombot ja kaikki saisivat tehtyä omat juttunsa filmille. Kaikki luulivat, että sessarit olisivat loppu, kun työmies haalareissaan hyppäsi traktorista ulos ja käveli luoksemme. Mies kuitenkin hymyili leppoisasti ja kysyi mitä ihmettä me teemme? Selitin, että kyseessä on jenkkiläisen hiihtoleffan kuvaukset ja me korjaamme kaikki jälkemme kun lopetamme. Mies pyöritteli päätään, naureskeli ja käveli tiehensä. Amerikkalaisilla vieraillamme oli jokseenkin hauskaa kun suhtautuminen hommaan oli näin avointa meillä Suomessa. kundi pukeutuu löysiin kamoihin, harrastaa laskemista ja puhuu amerikkaa samalla tyylillä kuin ison maailman räp-ihmeet. Tom ja Will ehdottivat, että keksisin jonkun suomalaisen lauseen mikä tarkoittaisi aivan muuta kuin mitä me hänelle uskottelisimme. Opetin Tomia ja Williä sanomaan "minä olen hintti." Sovimme, että tämä tarkoittaisi "olet erittäin kaunis." Ollessamme paikallisessa hampurilaisravintolassa Hesburgerissa, Ahmet päätti ottaa suomenkielen taitonsa käyttöön ja kuittasi tavattoman kauniille nuorelle (Barely legal, Toim.huom) vaaleaverikölle opetetut sanat. No tyttö pomppasi ylös ja kuittasi nätisti takaisin "good for you!" Ja kaikki tämähän tallentui Kylen kameralle! Kyle oli jatkuvasti ihmeissään, miten meillä Suomessa kaikki asiat ovat niin pientä. En tuolloin vielä ollut edes käynyt Jenkeissä, joten ihmettelin kovasti mitä hän mahtaa tarkoittaa. Huoltoaseman normaali kahvikin oli kuulemma pieni. Ajattelin mielessäni, että osta saatana kaksi jos jää jano! Nyt Amerikassa käyneenä kuitenkin ymmärrän mitä hän tarkoitti. Halusin näyttää kundeille suomalaisuudesta muutakin kuin reilit, joten menimme lounastamaan paikallisen Brooklynin eli Kallion kaupunginosan suosituimpaan räkälään. Bullman tarjoaa ruoaksi vain ja ainoastaan ylisuuria annoksia suomalaista kotiruokaa. Ahmet ja Tom päättivät urheasti maistaa poronkäristystä ja Kyle otti perinteiset lihapullat. Annoksen saadessaan Kyle totesi, että edes Jenkeistä ei saa yhtä isoja lihapullia ja näin valtavaa annosta. Poliisi yllättää jälleen Olimme käyneet raksaamassa edellisenä yönä pohjat valmiiksi uudelle massiiviselle vihreälle droppireilille. Lähinnä tamppasimme alastulon lumen tiiviiksi, jotta siihen pudotessa ei alta paljastuisi rumasti kivetykset. Samalla päätimme kellonajan milloin tiellä olisi mahdollisimman vähän liikennettä. Lumisade oli yltynyt niin sakeaksi, että teillä ei juuri muuta liikennettä näkynyt kuin auraautot. Viritimme valaistuksen sähköjohdot kulkemaan teiden ylitse, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Tiesin, että se saattaisi olla alkukipinä sessareiden keskeytykselle, mikäli poliisit sattuisivat ajamaan ohitse. Myös reilin alussa "Hei, minä olen hintti!" Ahmet Dadali oli selkeästi viehättynyt skandinaaviseen vaaleuteen ja tykkäsi vinkkailla silmää teinitytöille ahkerasti. Opetin muutamat sanat suomea, jotta kommunikointi sujuisi helpommin. Suomalaiset naiset näyttävät pitävän siitä, että SX | 102
• Tom Wallisch Pasilan kuumottavalla spessureilillä, josta dropattiin portaisiin. Ohikulkijoilla riitti taas ihmeteltävää ja kyseltävää, kun ameriikan ihmeet hehkuttivat hommaa pohjois-manhattanilaisella aksentilla. SX | 103
• Viimeisenä reilinä päädyimme tälle "triplaputki" härvelille. Ahmet ja Tom yrittivät vetää kinkulan fiftarina, huonoin lopputuloksin. Tomppa kuitenkin veti yläosan flätin fiftarina ja siitä normisti putki loppuun. jököttävä lähtölava näkyi liiankin selkeästi tielle, joka on eräs vilkkaimmin liikennöityjä teitä Helsingissä. Tiesin kutsuvamme hankaluuksia. Sessarit saivat jatkua yön pimeydessä tunteja ilman mitään keskeytystä. Mitä nyt aura-autot melkein veivät mukanaan tuhansien eurojen arvoiset salamageneraattorit. Tunnelma oli kuitenkin vastaava, kuin olisi yksin keskellä lumisadetta hiihtokeskuksessa. Hiljaista, hyvin hiljaista. Kaupunki kuolee lumimyrskyn sattuessa ja kaikki ovat kotona. Viimein ensimmäinen poliisiauto ajoi meitä kohden. Koko reili oli valaistu niin jykevästi, että varmasti meiltä tultaisiin kysymään, mitä oikein teemme ja onko meillä kuvausluvat sovittuna. Katsoimme haavi auki kun poliisiauto hidasti, väisti hieman tiellä makaavia jatkojohtoja, konstaapelit hymyilivät meille ja ajoivat hissukseen pois. Jopa omasta mielestäni tämä oli jokseenkin uskomatonta ja varmasti myös jenkkien mielestä. Heillä kun saa miltei aina sakot reilien vetämisestä. Reilien vetäminen noin yleensäkin on melko kaukana siitä mitä "oikea" laskeminen on. Tai mihin me kaikki olemme tottuneet. Suomalaisille freestyle laskijoille reilit ovat kuitenkin yhtä tärkeä osa harrastusta, kuin keskieurooppalai- SX | 104
• TANNER HALL KIT Super lightweight, extremely waterproof, amazingly breathable 3-layer eVent® fabric shell. g in soy pit n an elp ts ts h y. n ve en as re n. V e e t ip p io th ke ont z ract-brea ac fr te s irie dreads s j nterhin inuddie p ce /c b al ff- er ur O ipp yo z nd a SNOWYAKKERS.COM signature series crowbar® goggle jembe drum alps pant Side zips and two-way vents cool off your bottom half. action stand fold to use TM Oakley Icon Ltd.: (+41) 448296100, www.oakley.com Made by Tanner Hall and Oakley. For Tanner Hall and you. eVent is a registered trademark of BHA Technologies, Inc.
• Kundit jaksoivat iloita tunteja meille niin tutulla Finnair Stadionin reilillä. Reilihän muistuttaa lähinnä hyvää rinne reiliä ja saikin niskaansa aimo kasan erilaisia trikkejä. sille isot vuorenseinämät. Ei meistä kukaan voi rajoittaa sitä mihin tämä laji kehittyy ja mikä on sitä "oikeaa laskemista". Kuten Warren Miller mainitsee tämän kauden Level 1 Productionsin Refresh elokuvassa, hän ei olisi ikinä uskonut, että Helsinki olisi laskureissun kohteena tulevaisuudessa. HUOMIO Kaupunkilaskettelu on tullut jäädäkseen Suomeen. Monien kaupunkien poliisipartiot ovat jo tottuneet hyvin käyttäytyviin reiliporukoihin. Jotta koko homma ei kuse reisille, pidetään huoli siitä, ettei tuhota paikkoja, roskata, sekistellä tai aiheuteta meteliä. Näin taataan hommalle jatkuvuus, aight! SX | 106
• Tuotetesti Avalung & Kypäräkamera Snow Extremen liikkuva toimittaja Jan-Erik Blomberg testailee eteensä sattuvia laitteita Teksti BLUMI Kuvat MAAHANTUOJAT AVALUNG Hommasimme Tuukka Terva-Ahon kanssa Avalungit Ranskan reissuun, kun tiedossa oli Valfrejusin ruohopohjaista mäkeä. Tuukka oli aikaisemmalla retkellään joutunut vyöryn vietäväksi juuri kyseisessä paikassa. Ja mikä näillä retkillä nyt on viime aikoina ollut yhteistä, on se, että rinteitä ei juuri kuluteta muuhun kuin siirtymiseen. Avalunghan on tarkoitettu pidentämään lumivyöryyn hautautuneen hapensaantia merkittävästi. Idea on se, että sisäänhengitysilman Avalung ottaa eri kohdasta kuin minne se ohjaa uloshengitysilman. Näin ollen uloshengitysilman lämpö ei sulata lunta pieneltä happitilalta mikä jää hautautuneen kasvojen eteen, jos sellaista jää lainkaan. Näin ollen happea virtaa lumen läpi ja sitä riittää pidemmäksi aikaa. Avalung siis ohjaa uloshengitysilman selän puolelle. Vyöryyn ei Valfrejusissa jouduttu, joten otin aiheelliseksi tehdä inhimillisen eksperimentoinnin pyytämällä Tuukkaa ja Mart Perendiä hautaamaan itseni käden syvyyteen lumihankeen. Hengittäminen tapahtui Avalungin läpi. Ensimmäiset 15 minuuttia ratkaisevat! Noin 93 prosenttia vyöryyn hautautuneista selviää hengissä, jos heidät saadaan ulos viidentoista minuutin kuluessa. Tämän jälkeen mahdollisuus selvitä hengissä tippuu radikaalisti. Hengitysilma myrkyttyy hiilidioksidista tai uloshengitysilma jäädyttää lumen, muodostaen kasvojen eteen happea läpäisemättömän pinnan. Usein uhrin paikantamiseen piipparin avulla menee noin viisi minuuttia ja ulos kaivamiseen 10-15minuuttia. Useimmat vyöryyn hautautuneet löytyvät noin metrin syvyydestä. Ajatuksenani oli aluksi testata yleisesti miten Avalungilla pystyy hengittämään lumen alla ja tavoitteenani oli "hengata" haudattuna viisi minuuttia. Niinpä lumeen kaivettiin kuoppa jonne asetuin, jonka jälkeen minut peitettiin. Viisi minuuttia kului leppoisasti, joten ajattelin että antaa ajan kulua. Niin meni kymmenen minuuttia ja viisitoista minuuttia. Tässä kohtaa hengittäminen sujui yhtä mutkattomasti kuin alussakin, mutta kylmyys alkoi olla melkoinen. Vielä muutama minuutti ja kylmä vei voiton. Annoin vinkin kaivuuparille ja he aloittivat työt. Yritin avittaa kaivajia, mutta en pystynyt liikkumaan omatoimisesti senttiäkään. On lähes mahdotonta liikkua jos ei pysty työntämään itseään liikkeelle. Vaikka päälläni ei ollut kuin kädenmitta lunta, olin puhtaasti lapiomiesten armoilla. Aika kuluu käsittämättömän hitaasti lumen alla odottaessa. Tuntui siltä, kuin ne hetket jolloin Tuukka ja Perendi kaivoivat minua esille olisivat kestäneet paljon kauemmin kuin haudattuna maattu aika. Voin vain kuvitella miltä oikeassa tilanteessa tuntuu. Testi kesti kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia ja ongelmia hengittämisessä ei ilmennyt missään vaiheessa. Vaikein vaihe tuli tämän jälkeen seuraavana yönä. Tunsin selvää ja voimakasta ahtaanpaikankammoa. En ole koskaan hautautunut vyöryssä, mutta niistäkin hetkistä jolloin olen joutunut vyöryyn ja koko maailma on liikkunut ympärilläni, on jäänyt traumoja, joista on ollut vaikea päästä yli. Voin vain kuvitella miltä tuntuu kun joutuu vyöryn hautaamaksi. On pieni hinta raahata mukana putkiloa, jonka avulla voi venyttää lumessa hautautuneena olemista useilla ratkaisevilla minuuteilla. Laskiessa Avalung haittaa hieman liikkumista, ja putki joka heiluu naaman edessä ei ajatuksena houkuta. Toisaalta pelissä on oma henki, joten laske itse yhteen. KYPÄRÄKAMERAT Ajettelin kirjoittaa kokemuksistani kypäräkameroista. Toistaiseksi minulla on kokemuksia kolmesta erilaisesta kamerasta. Ensimmäisen kypäräkameran hommasin 3 tai 4 vuotta sitten, ennen matkaa Ranskaan. Oli jo pidemmän aikaa ollut ajatuksena hakea vähän toisenlaista kuvakulmaa hiihtämiseen. Tämä kamera oli joltain nettisivustolta hankittu videokameraan liitettävä, ulkoisella patteripesällä toimiva linssi. Mukana tuli useampi Avalung linssi, mutta kuten varmaan voitte hahmottaa, niin ainoa oikea objektiivi tähän tarkoitukseen on laajakulma. Kuvassahan on olennaista, että siinä näkyy horisontti, sen yläpuoli ja laskijan sukset. On vielä bonusta jos kuvaan saa mahtumaan jotain muutakin, kuten kädet tai jopa monot. Ensimmäinen kamera toimi moitteettomasti aina Japanin retkeen asti, kunnes Karhumaa katkaisi siitä johdot varomattomalla käsittelyllä. Kuvanlaatu oli kohtuullinen ja kuvan koko oli pienellä justeeraamisella suoraan oikea. Kuvasuhde oli väärä, joten siinä oli kaikki säätö mitä tarvitsi. Ongelmia tuotti ulkoinen patteripesä, mikä kuumensi linssiä mikäli kamera ei ollut käytössä. Lumisissa ja kylmissä olosuhteissa tästä ei ole hirveän suurta etua. Linssiin lentävä lumi sulaa ja jäätyy. No good! Toinen ongelma oli kameraliitännäisyys. Kun kameraa joutuu jatkuvasti ottamaan esille repusta ja laittamaan takaisin, niin se hidasti kuvaamista huomattavasti. Kolmas miinus oli juuri tästä ulos-sisään -tilanteesta johtuva epätietoisuus siitä, että nauhoittaako kamera. Vähänkö siinä palaa käämit, kun on tehnyt upean laskun ja huomaa kuvanneensa laskua edeltäneitä kahvilatunnel- SX | 108
• Tuotetesti " TOINEN LAITE MITÄ OLEN KÄYTTÄNYT AKTIIVISEMMIN, ON HERON LAAJAKULMAKAMERA. HERO TOIMII OIKEIN KIVASTI JA VESITIIVIIN KOTELONSA ANSIOSTA SILLÄ VOI MENNÄ KUVAAMAAN VAIKKA UPPOPALLOA. SE ON NÄPPÄRÄ ASENTAA JA ON NOPEASTI KÄYTTÖVALMIS. kameraa viime keväänä, mutta toiselle käyttäjälle kameran suuntaaminen, laitteen käyttöönotto kestivät turhan kauan. Kun tilanteet tulevat ja menevät, niin hitaus ei ole etu. Linssin suuntaaminen on Povin heikkous. Johto vääntää linssiä horisontaalisuunnassa vinoon ja horisonttia onkin vaikea saada suoraan. Jos valmistaja tekisi objektiivikuoresta ovaalin tai vaikka neliskanttiKypäräkamera sen, olisi kameran suuntaaminen huomattavasti helpompaa, eikä linssin asento muuttuisi kuvatessa. Muutenkin kiinnitysmahdollisuuksia voisi olla enemmän. Nyt kameran saa vain kypärään tai lasisträppiin kiinni, mikä ei mielestäni riitä. Vio on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto juuri akkujen kestävyyden, näytön ja kaukosäätimen johdosta. Miinuksena ovat juuri hieman isohko vaikkakin kompakti pääosa ja vaikeasti suunnattava linssiosa. Kamera kuvaa muistikortille ja ainakin itselläni oli ongelmia saada materiaali editoitavaan muotoon. Ja sokerina pohjalla on Sonyn kypäräkamera. Sen hinta on suolainen, mutta jos kuuluu viimekertaisiin lottovoittajiin, niin suosittelen sitä. Se kuvaa hd-laatua ja on kuulema hyvä. Voi veljet kun en voittanut. Heh. mia laskemisen sijaan. Kamera on ollut väärään aikaan päällä. Ei kiva, ei ollenkaan. Neljäs huono puoli oli valtava johtojen määrä. Johdot olivat jatkuvasti solmussa, jos ei keskenään niin viimeistään käyttäjän jäsenissä. Jos ynnää hyvät ja huonot puolet yhteen, niin en ehkä suosittelisi tätä vaihtoehtoa. Hintaa laitteella taisi olla jotakuinkin 400 euroa, joten menee hintahaitarissa keskikastiin. Toinen laite mitä olen käyttänyt aktiivisemmin, on Heron laajakulmakamera. Hero toimii oikein kivasti ja vesitiiviin kotelonsa ansiosta sillä voi mennä kuvaamaan vaikka uppopalloa. Se on näppärä asentaa ja on nopeasti käyttövalmis. Kuvan koko on hieman pieni, mutta jos olette katselleet Hiutale-ohjelmaa, niin olette varmasti nähneet Herolla kuvattua materiaalia. Kuva-alue on laaja ja siitä syystä Hero on helppo suunnata. Itselläni kamera lepää olkapäällä, sillä Heron kokoinen tötterö kypärässä on ensinnäkin ruma ja mielestäni kuvakulma hartialta on parempi. Kolmantena syynä tässä hartiavaihtoehdossa on Heron ääniohjattavuus. Kamera ilmoittaa aloittavansa kuvaamisen piippaamalla ja lopettavansa kuvaamisen kolmella piippauksella, yksinkertaista! Pitää vain olla tietoinen siitä, että kamera on asetettu videoasennolle. Muussa tapauksessa tulee itku. Hyvänä puolena on myös se, että kameran saa nopeasti irti ja paikoilleen. Kun tuli tuota edellistäkin kameraa moitittua, niin ei tämäkään ole mitenkään moitteeton. Heron ongelma on nimittäin akkujen kesto. Kamera toimii kahdella 3a:n paristolla ja niiden teho pakkasessa katoaa luvattoman nopeasti. Kameraa joutuukin pitämään lämpimässä kunnes on kuvaushetki. Paristojakaan ei voi vaihtaa lennosta, ilman ja kotelon lämpötilaerojen vuoksi. Linssiä ei meinaan saa huuruttomaksi hetkessä. Alle -5C lämpötiloissa akut väsähtävät luvattoman nopeasti. On tullut muutama ärräpää heitettyä juuri tästä syystä. Olenkin miettinyt, miten kameraan saisi ulkoisen paristopesän. Tästä tietenkin seuraisi taas johtohelvetti. Kamera kuvaa sd-kortille mikä sekin on upea asia. Tiedostomuoto on mov, mikä ainakin itselläni toimii välittömästi edittipöydällä. Hintaa laitteella taitaa olla noin 200 euroa, eli hinta laatusuhde on mielestäni kohdallaan. Kolmas kamera minkä, käyttöä olen seurannut on Vio P.O.V. Kamera on hieman kalliimpi, noin 700 euroa, mutta näyttää kohtuullisen ammattimaiselta. Kamera on kutakuinkin kompakti, siinä on oma akkupesä/näyttö ja kaukosäädin ja johto, joka johtaa linssiin. Akut kestävät kauan ja kuvanlaatu on kohtuullinen. Se on aika samaa luokkaa kuin Herossa, mitä en ymmärrä hintaeron vuoksi. Kuvaa siis joutuu suurentamaan televisiokäyttöön sopivaksi. Kamerassa on vain yksi johto, mikä tekee siitä mukavan käytettävän. Akkupesä/näyttö/komentokeskus on tosin hieman iso ja jos et omista suurta povaria, niin olet pulassa. Ilman sopivaa taskua Vio on hieman hidas. Karhumaa oli kohtuullisen nopea liikkeissään käyttäessään SX | 110
• SX | 114