JEPPE RONTTI
x magazine
Suomalaista lumilautailua
ILMAINEN | GRATIS | FREE
SAMI LUHTANEN
VESA HUTTUNEN
BNGR MOB
KITEBOARDING
JAPANI
Kausi 2013 2014 Season
23
Numero 3/13 | Joulukuu 2013
p Suomalainen lumilautalehti P
Krookmedia Publishing Oy
Jeppe Rontti & Sami Luhtanen | Double @ Lumiparkki | Kuva: Sami Välikangas
*Developed in collaboration with Pirelli & C.S.p.A.
facebook.com/BurtonEurope
Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
>>>
G R A N I T E JAC K E T / B O U L D E R PA N T
- WHISTLER
BILLABONG.COM
4
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
EERO NIEMELA
>>> PH: JEFF CURLEY / WHISTLER
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
5
WATCH THE DOCUMENTARY SERIES ONLINE
ADIDAS.com/SNoWBoARDING
jAKE bLAUvELT ? ERIC jACKSON ? KEEgAN vALAIKA ? KAzU KOKUbO
FOREST bAILEY ? HELEN SCHETTINI
the BlAuvelt
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
7
8
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
9
www.esakorpela.fi
10
RIDESNOWBOARDS.COM
RIDESNOWBOARDS.COM
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
M AT T L A D L E Y A G R E E S .
BUCKWILD
M AT T L A D L E Y
snow X magazine
SMOOTH-RI DI NG TWI N ROCKE R | RI DE SNOWBOARDS
numero 2/3 kausi 2013/2014
11
Saku Tiilikainen / Miller / Sami Välikangas
x magazine
Suomalaista lumilautailua
Julkaisija
Krook Media Oy
tel. +358 9?726 80180
Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland
www.krookmedia.fi
Oikoluku
Koko Hubara
Päätoimittaja
Sami Välikangas
sami.valikangas@krookmedia.fi
Toimitus
Sami Välikangas, Mikko Kempas, Antti
Zetterberg, Jussi Väätäinen, Janne Lipsanen,
Martin Kalliola, Henrikki Värelä, Sanna
Rousi
Talon kuvaaja
Pasi Salminen
photo.pasisalminen.com
Art Director
Mikko Kempas
mikkokempas.com
12
1/3 Numero 3/2013
Eläköitynyt päätoimittaja
Henri Kunnas / henri@krookmedia.fi
Kuvaajat
Sami Välikangas, Pasi Salminen, Willi
Northers, Teemu Heljo, Ville Lahtinen,
Jyrki Mattila, Xavier De Le Rue, Patrick
Lindström, Esa Ylijaasko, Juuso Tilaéus,
Alex Papis,
Paino
Reusner, painos 30?000 kpl
Ilmoitusmyynti / ADVERTISING
Jerker Krook / tel. +358 40?566 3035
jerker.krook@krookmedia.fi
Sami Välikangas / tel. +358 40 5045 722
sami.valikangas@krookmedia.fi
Jakelu
Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport,
Kesport, Sportia, Top Sport, Stockmann,
erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan
tapahtumat.
Ilmestymisaikataulu
Syksy -13. Viikot 44 ja 50 Talvi -14 Viikko 7
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Photo: VILLE LAHTINEN
SEBASTIAN NAUMANEN ?wall ride
CAPITA OUTSIDERS
148cm, 152cm (kuvassa), 152cm Wide,
156cm, 156cm wide, 159cm
NEW AGE camber flex 6
UNION FIVE ? Kamppi
Kampin keskus 5 krs.
ma ? pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18
UNION FIVE ? Verkkokauppa
verkkokauppa@unionfive.fi
UNION FIVE ? Tampere
Aleksanterinkatu 25
ma ? pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu
UUS
UNION I
FE
UNION FIVE ? Ideapark
CATWAL MME
KILLA
Ideaparkinkatu 4
ma ? pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18
HUOM! 17.11. ? 22.12. su auki 12-20
14
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
15
x magazine
Suomalaista lumilautailua
1/3 Numero 3/2013
Pääkirjoitus / Sisällys
2/3
P
akkaset vaikuttavat saapuneen jäädäkseen. Ainakin näin kovasti toimituksessa toivomme.
Valtaosa laskettelukeskuksista on saanut avattua rinteensä, ja ensimmäiset, epävarmat
nousut ovat varmasti jo monilla lukijoista takana. Kotimaan laskukausi lähti liikkeelle
konkreettisesti juurikin tällä samaisella viikolla, jolla lehti meni painoon. Rukalla nimittäin kilpaillaan menolipuista Olympialaisiin, ja taso tulee olemaan epäilemättä erittäin kova, karsintakisoja kun
ei enää kauheasti ole Euroopassa ennen isoja karkeloita.
Kuten taustalla olevasta kuvasta näkyy, Ruka sai avattua superpipen aikaisemmin kuin koskaan.
Kertaheitolla miltei täydellisyyttä hipova lopputulos siivittäköön laskijoiden harjoittelua ja matkaa
kohti Sotsia. Antin kanssa kävimme ottamassa maistiaiset heti kärkeen. Pipellä eka, pipellä vika.
Mutta mitä seuraavilla sivuilla on luvassa? Tällä kertaa päätimme vaihtaa yhden ison haastattelun
kahteen sopivahkoon. Aina ei tarvitse olla se suurin maailmantähti, että olisi aiheellinen kohde haastattelulle. Välillä on mukava ottaa matkaan ihan ruohonjuuritason duunareita omine näkökulmineen
laskemiseen. Jeppe ja Luhtanen ovat molemmat pitkän linjan laskijoita. Kaverit kuvaavat ja laskevat
täydestä rakkaudesta lajiin: välillä tehdään paskempia töitä ja sitten taas parempia, jotta voitaisiin
roikkua yöt kaduilla ja kevätkelit tunturissa.
Matkapuolella käväisimme Japanissa pöllyttämässä putikkaa. Vuosi sitten budjetoin rahaa,
jotta voisin rakennuttaa vinssin kauden katusessareille. Yhden tapaamisen jälkeen kaikki kuitenkin
muutui, sillä päätinkin lähteä Japaniin kuvaamaan Antin kanssa. Reissu oli niin merkittävä, etten
myöskään tällä kaudella saa vinssiä kasattua. Veri vetää lähtemään taas maailmalle.
Tältä osin en voi kuin kiittää kuluneesta vuodesta. Oikein mukavaa joulun odotusta ja tulevaa
uutta vuotta 2014.
Sami Välikangas
Päätoimittaja
18 SX news
32
BNGR mob
38
Battery Sisters
42
Vesa Huttunen
46
Jeppe Rontti
56
Sami Luhtanen
66 Galleria
72 Japani
80 Leijalautailu
16
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Antti Autti : method.
Hienoin temppu Rukan
hienossa pipessä kun aurinko
on taivaalla vain pari tuntia.
Photo: Sami Välikangas
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
17
SNOW
X
NEWS
ENSIMMÄINEN
NUORTEN PAIPPIJOUKKUE ON VALITTU
Paippijoukkueen tavoitteena on suomalaisen halfpipe-laskemisen säilyttäminen korkealla. Joukkueeseen haki yli 30 nuorta
11?16-vuotiasta eri puolilta Suomea.
Ensimmäinen Lumilautaliiton nuorten paippijoukkue on
perustettu. Sen tavoitteena on pitää yllä suomalaista halfpipelaskemisen taitoa. Joukkue kokoontuu yhdessä muutaman kerran
kaudessa valmentajan kanssa, ja tähtäimenä on päästä laskemaan
ikäisissään kovalla tasolla.
Paippijoukkueeseen valittiin Syötteeltä tuleva Sami Kallo,
hyvinkääläinen Sini Lehtinen, siilinjärveläinen Veera Nissinen,
Samu Sundell Tuusulasta, Emmi Parkkisenniemi Kuusamosta
sekä rovaniemeläiset Iina Puhakka ja Pyry Orava. Laskijat ovat
iältään 12?14-vuotiaita.
- On todella hienoa, että paipin laskemisesta ollaan noin kiinnostuneita, vaikka monella laskijalla ei ole mahdollisuutta paipin
laskemiseen lähialueella. Tästä on hyvä jatkaa, laskijoilla riittää intoa ja toivotaan, että hyviä olosuhteita saadaan tulevaisuudessa ympäri Suomen, Lumilautaliiton lajikehittäjä Jussi Räsänen kertoo.
Paippijoukkueen valmentajana toimii Tero Manninen.
Suomesta nousee kovia tulevia pipelaskijoita, kuten kuvan Rene Rinnekangas. Kuvaaja: Jyrki Mattila
PLAYLIST / MARKUS MALIN
Soittolistat yhteistyössä
Bruno Mars ~Treasure
Martin Garrix ~Animals
Otto Knows ~ Million voices
Kesha ft. Pittbull ~Timber
Lieminen ~ Tääl on lieminen
John Cougar Mellencamp ~ Jack & Diane
Chris Brown ~ Yeah 3x
The Outfields ~ I don't wanna loose your love tonight.
Def Leppard ~ Pour some sugar on me
Jay Z ft. Justin Timberlake ~ Holy grail
18
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
19
Maahantuoja: Santaco Sport
Jälleenmyyjät: Union Five: Kamppi, Tampere, Ideapark ja Web
SNOW
X
NEWS
Robocop Tonteri osa 2
Useammalla elokuvalla on myös jatko-osansa. Tonterin kohdalla seikkailemme pahasti kauheleffan puolella, koska viime lehdessä
kerroimme Roopen ensimmäisestä loukkaantumisesta olkaluunsa kanssa. Mies sai itsensä kuntoutettua ja pääsi takaisin mäkeen.
Kuinka ollakkaan tahattomat skedesessarit laskupäivän jälkeen Terjen ja kumppaneiden kanssa saikin ikävän käänteen. Nettiin ladatussa videossa näkyy sessareiden ikävä lopputulos. Nollie bigspin portaista ja mies kyljelleen. Olkaluu meni jälleen palasiksi, mutta
Roopen onneksi lääkärit kehuivat kiertyvän murtuman parantuvan ja luutuvan hiukan tavallista tehokkaammin. Uuden tikkiennätyksen siivittämänä on Roopea lennätetty nyt ympäri maailmaa erilaisten kuntoutusexperttien luona treenaamassa. Toimitus toivottaa
Roopelle pikaista paranemista. Tekevälle sattuu ja sillehän ei mitään mahda.
Joulun re
n
lahjat Se noimmat
renasta!
Kausar
it
suoraan k ja lahjakortit
o
tiisi os
sales.ser
ena@puu oitteesta
hagroup.c
om
20
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Yhteiset elämykset alkavat
osoitteesta silja.fi
Lumilautailijoiden
kisa-asuT
Lumilautailu yhdistyy suomalaisuuteen
ja ympäristöystävällisyyteen
Lumilautamaajoukkue on julkistanut Sot?in kisa-asunsa.
Suomen joukkue kilpailee Burtonin valmistamassa puvussa.
Suomen maajoukkue kilpailee Sot?issa Burtonin valmistamassa asussa. Maailman tunnetuin lumilautavalmistaja Burton on tehnyt Sot?iin asut vain yhdelle joukkueelle
Suomen lisäksi.
Suomen asussa lumilautailun tyyli on haluttu yhdistää
suomalaisuuteen raikkaalla, ainutlaatuisella ja luonnonläheisellä tavalla. Housujen kuosissa on graafinen koivikko,
ja takin väri on haettu koivun lehtikruunusta. Asun suunnittelusta vastaa Samuli Hintikka ja grafiikkatyöstä Lauri
Vassinen.
Asussa on haluttu kuormittaa luontoa mahdollisimman
vähän tinkimättä nykypäivän teknisyyden vaatimuksista.
Siitä syystä asun kankaaksi on valittu materiaali, jonka
valmistukseen on käytetty PET-kierrätysmuovipulloja.
Suomen joukkueeseen on tähän mennessä valittu
Enni Rukajärvi ja Markus Malin. Karsinta kisoihin jatkuu
seuraavaksi halfpipen osalta Rukalla, missä ensi viikolla
järjestetään halfpipen maailmancupin kilpailu. Samana
viikonloppuna Rukalla kilpaillaan myös freestylehiihdon
kumparelaskun maailmancupissa.
Kuva: Patrick Lindtröm / FSA
22
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
23
?-vastikkeet
Burton - Laptop Sleeve
Joulupukki helposti tuo myös uuden
läppärin. Pitäiskö se vaikka myös suojata tyylikkäästi laskureissujen varalta?
Kyllä! Saatavilla Intersportit, Burton
Store Helsinki
Sh. 13? 25?, Sh 15? 30?
Anon - M2
Adidas - Wms Slub Stripe jacket
Markkionoiden helpoin linssin vaihto,
linssi kiinnittyy raamiin magneeteilla. Paketissa mukana vaihtolinssi.
Saatavilla Intersport, skiservice, Burton
Store Helsinki. Sh 240?
Adidaksen laskumallistosta löytyy tällä kaudella
kaikille jotain. Teknisyydestä ei ole tingitty, joten
näillä valinnoilla saat varmasti itselleen laatutakin
useammaksi kaudeksi. Tutustu laajaan mallistoon
esimerkiksi Beyondin nettikaupassa.
www.beyondstore.fi Sh 249?
Burton - AfterSchool Special- paketti
Adidas - Catchline goggles
Tyylikkäät laskulasit laajalla näkyvyydellä. Adidas
ClimaCool? ilmanvaihto pitää näkyvyyden kirkkaana. Ilma-aukot luovat alipainealueita aivan lasien
ulkopuolelle, poistaen kosteaa ilmaa linssien takaa
sekä kasvoilta, estäen näin huurtumista. Omasi
löydät osoitteesta www.beyondstore.fi Sh 129?
Valmis setti mäkeen, aloita vaikka talvikengillä. Siteet valmiiksi kiinnitetty.
Mitat 80cm, 90cm, 100cm. Laudan kärkeen saa vetonarun
(Riglet Reel) kiinni, joten lapsi voi harjoitella tasamaalla
aikuisen avustuksella. Saatavilla Intersportit, Burton store
helsinki. Sh 200?
DC - KL DCLA 14 laskutakki
New Yorkista kotoisin olevan taiteilijan Kevin Lyonsin kanssa
tehty takki DC:ltä! Takissa paljon Lyonsille tyypillistä sarjakuvamaista jälkeä yhdistettynä DC:n asiantuntemukseen laskuvaatteista. Kevyesti topatussa takissa lumilukko, tuuletusvetoketjut,
säädettävä huppu ja todella hyvä vedenpitävyys! Tyylikkäin
valinta rinteeseen ja after skihin. ?Ride tings proper!?
Saatavuus: Kevin Lyons takkia on tarjolla rajoitettu erä, joka
on saatavilla ainoastaan Union Five-liikkeistä ja www.unionfive.fi
Sh. 289,90
24
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
?-vastikkeet
Thule Xtender 739 kattoteline
Jos perinteinen suksiboksi tuntuu liian isolta
hankinnalta kannattaa harkita Thulen Xtender
telineitä. Nämä liukuvat kiskoilla sivuun lautojen asettamisen ajaksi, joten lastaaminen on
helppoa. Mahtuu neljä lumilautaa. Sh. n. 185 ?
SKULLCANDY CRUSHER
Bassovahvistettu erikoiskuuloke, jossa basso ei pelkästään
kuulu, vaan myös tuntuu! Lisäbassoa säädetään erillisellä ohjaimella ja se voidaan kytkeä myös kokonaan pois. Mikrofoni/
säädin puheluiden vastaanottamiseen ja musiikin käynnistämiseen/katkaisuun. Kasaan taittuva rakenne helpottaa kuljettamista. Kulkee kätevästi mukana tulevassa säilytyspussissa.
Saatavuus: Ponkes, Real Deal, Manual, Jim&Jill Pori,
Ruka Pro Shop, Rip Curl Shop, Elan Pro Shop Levi. Värit:
Punainen, musta ja valkoinen. Sh. 99?
Chuckbuddies - Ski
Chuckbuddies on jokaisen lapsen
ja lapsenmielisen hauskin joululahja, jonka kanssa toimintaa
ja hauskaa riittää niin ulkona
kuin sisätiloissa koko perheelle.
Saatavilla myös lumilautailijana.
Zekkaa lisää: www.chuckbuddies.com Jälleenmyyjät:
www.nice-trading.fi. Sh. 25?
Capita - Defenders of Awesome
Capitan twinhybrid freestyle lauta tarjoaa sinulle camberin poppia ja vakautta, sekä rockerin leikkisyyttä ja nostetta puuterilla. Varustettuna tappavan
hienoilla naisia, aseita ja uimapukuja sisältävillä grafiikoilla. Uutuutena
sintrattu pohja joka takaa salamannopeat kyydit olit sitten lumella tai pressissä. Tämä freestylelauta on voittanut Transworldin Good Wood palkinnon
kaksi kertaa!
Saatavuus: Intersport Forum, Intersport Suomenoja, Union Five Kamppi, Union Five Ideapark, Union Five Tampere ja www.unionfive.fi
Sh. 439,90?
DC Ply
Torstein Horgmon valinta. Oli kyseessä
sitten parkki tai urbaani spotti. Suunnittelussa on pyritty tuomaan mahdollisimman skeittilautamainen fiilis laskemiseen.
Laudassa vakaan ja tasaisen keskiosan
tekevä lock 'n' load camber, jolla takaat
reileissä kiinni pysymisen. Pystylaminoitu
poppeliydin luo lautaan voimakkaan popin
pitäen sen kuitenkin kevyenä. Kestosuosikki
DC:n mallistosta.
Saatavuus: Intersport Forum, Intersport
Iso-Omena, IS Kajaani, Intersport Joutsensilta (Oulu), Intersport Rintam?ki (Oulu),
Union Five -liikkeet ja www.unionfive.fi
Sh. 359,00?
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
25
?-vastikkeet
Villawool - Chateaubriand
100% ekologista Bluesign merino villaa,
metalli ankkuri kokardi. Tästä tyyliä pukinkonttiin. Saatavuus: Stockmann, OneWay,
Ponke´s, Empire Helsinki, InterSport ja
urheilukaupat kautta maan. Sh. 42?
PRO-TEC CLASSIC SNOW VANS
Pro-Tecin klassikkomallin Classic Snow:n Vans
-erikoisversio. Kahden klassikkobrändin ajattoman tyylikäs erikoismalli. Irroitettava ?Off The
Wall? lippa. Niskassa Vans tagi/logo. Saatavuus
varuste.net, bluebird.fi. Sh. 74,90?
Rip Curl Extenchic Gum Jacket
Tyylikäs ja hyvin istuva takki Ripiltä. Vedenpitävyys/hengittävyys 15K/10K.
2-way stretch takaa ettei takki turhaan
kinnaile ja istuvuus on taattu. Jälleenmyyjä:
Stockmann Sh. 329?
Avoinna koko talven!
26
Makkaratalo 3. kerros, Kaivokatu 6
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
?-vastikkeet
RIDE BUCKWILD
Riden tiimin suosimassa Buckwildissa
on flätti-pohja, mutta rocker nosessa ja
teilissä. Tämä tekee laudasta monipuolisen
ja suorituskykyisen niin hyndiin kuin reileihinkin. Pop Rod 2.0 hiilikuituvahvikkeet
antavat laudalle poppia ja paksut Cleave
Edge -kantit ja Slime Sidewallit lisäävät
kestävyyttä reileissä. Flex 4. Koot: 149, 151,
153, 155, 157, 159. Sh. 489? (Laudasta
saatavilla myös junioireille Lil Buck versio:
135, 139, 142, 145, 148 Sh 229 ?)
Myynti: myboard.fi
Echelon AH-1B Killbox 152
Lyhyempi Park & Jib Banana -lauta. Valitse n. 5cm lyhyempi kuin normaalimittasi!
Echelonin palkittu 3D pohjamuoto
Lite versiona +V rocker tekee laudasta
ketterimmän pelin pikku jibbailuun ikinä!
Myynti: Boardstock.fi Sh. 299?
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
27
SNOW
X
NEWS
VAPAALASKU-KIRJA
PÄÄSI TIETO-FINLANDIAN
EHDOKKAAKSI
Monelta laskijalta meni aamukahvit väärään kurkkuun kun huomasi viestimissä, että
Jarkko Henttosen, Matti Verkasalon ja Kai Arposen helmikuussa julkaisema Vapaalasku ? tieto, taito, turvallisuus -kirja valittiin Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokaslistalle. Tieto-Finlandia-palkinto on myönnetty vuodesta 1989 ansiokkaalle suomalaiselle tieto- tai oppikirjalle, «jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden
kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen?.
Muut teokset ehdokaslistalla olivat Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina, Harri Kalhan Kokottien kultakausi. Belle Époquen mediatähdet modernin
naiseuden kuvastimina, Teemu Keskisarjan Viipuri 1918, Ville Kivimäen Murtuneet
mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939?1945 sekä Rauli Partasen, Harri
Paloheimon ja Heikki Wariksen Suomi öljyn jälkeen.
Melkoiseen joukkoon miesten opus pääsi. Eikä suotta, sillä kuten on jo aiemmin
kerrottu, niin kirja on niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin ihan kärkijoukkoa ellei
jopa paras aiheesta koskaan kirjoitettu kirja. Pelkästään Tieto-Finlandian ehdokkuus
on jo melkoinen meriitti, eikä sinne ihan heppoisilla eväillä ole asiaa. Voimmekin olla
ylpeitä, että meillä on Suomessa näin paljon vapaalaskuun liittyvää osaamista vaikka
korkeuseroilla ei voi juhlia.
Tänä vuonna 30 000 euron palkinnon vei Ville Kivimäen sotateos Murtuneet
Mielet.
Kirjaa voi tilata osoitteesta www.vapaalasku.com
SUOMEN PISIN JA
MONIPUOLISIN
SNOWPARK!
SnowPark (1000 m) | JibPark (450 m) | MiniStreet (300 m)
www.isosyotesnowpark.com
isosyotesnowpark
28
5 tähden WST slope style -osakilpailu
Palkintorahaa jaossa 50 000 USD
www.isopen.fi
snow X magazine
numero 2/3
kausi 2013/2014
SNOW
X
NEWS
Oakley Fairhaven -Takki
Kun on kyse laadukkuudesta, ei Oakley ole siinä koskaan säästellyt. Pitkänlinjan valmistajana Oakley on vienyt tässä takissa käytännölisyyden uusille leveleille mukavuuden ja tyylikkyyden ehdoilla.
Takki on suunniteltu aktiiviselle laskettelijalle ja antaa itsestään kaiken irti haastavissa ja lumisissa olosuhteissa. Gore-Tex takaa,
että pysyt kuivana ja takin vedenkestävyys on viety täysin teipattuine saumoineen 28,000mm saakka. Pitäisi siis täyttää vaativammankin laskijan tarpeet. Takin istuvuus on myös taattu monipuolisilla kiristysmahdollisuuksilla, joka edes auttaa jokaista käyttäjää
sovittamaan takin itselleen sopivaksi ja mukavaksi. Takamaastossa kyseistä takkimallia Oakleyn tiimissä suosivat mm. Eero Ettala &
Jake Blauvelt. Lisätietoja: www.oakley.com / www.laakso.fi
Helposti käden ulottuvilla
oleva iso sisätasku voi olla
backcountry päivän pelastus.
Lumen pöllytessä vaihtolasit, -hanskat tai -pipo ei ole
yhtään hullumpi vaihtoehto
sulloa taskun syöverehin ja
vaihtaa välillä kuivempaa
vaatetta niskaan.
Yksi mielenkiintoisimpia yksityiskohtia on huppuun
upotetut kohdat
laskettelulasien
täydellisen istuvuuden takaamiseksi.
Ei tule turhaan
lunta vierailemaan
niskaan.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Lumisissa oloissa laskiessa hyvä linssiliina on erityisen tärkeä apuväline pitkän
laskupäivän sujumisen kannalta. Integroidusta linssiputsausliinasta siis iso plussa.
Recco - Advanced rescue reflector
Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus nykypäivän
laskutakeissa, jos laskukohteena on vähänkään
haastavampi ympäristö, jossa joudut ajattelemaan
myös lumiturvallisuuttasi. Piipperi on tietenkin
backcountry laskijan elinehto, mutta Recco on
oiva lisämauste välineisiin.
29
SNOW
X
NEWS
Kolminkertainen Boarder Crossin
X-Games kultamitalisti Xavier de de Rue
treenaa Pyhällä
Marraskuun lopulla oli menossa Suomen lumilautaliiton järjestämä boarder cross
leiri Pyhätunturilla, johon osallistui myös maailmankuulu Ranskalainen vapaalaskija Xavier de le Rue.
Xavier ei ole ihan kuka tahansa laskija, vaan mies on aikoinaan voittanu Xgamesit kolmesti, sekä samoin myös Freeride World Tourin siirryttyään enemmän
vapaalaskun puolelle. Miestä ei siis turhaan pidetä maailman kovimpana vapaalaskijana.
Nyttemmin Xavier on tekemässä paluuta kisakentille ja tavoitteena on saada
paikka Sotshin olympialaisiin Boarder Crossissa. Eikä nälästäkään ole puute.
Podiumille tähdätään, emmekä yhtään epäile etteikö Xavieria sieltä löydettäisi.
Kymmenen päivän aikana Xavier ehti myös saada kontrasti tuleviin kilpailijoihinsa. Antton Lindfor ja Jussi Oskari Taka keräävät myös mestarin kehut.
30
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Thule Excellence XT
Maailman ainutlaatuisin suksiboksi
Kuljeta mitä vain. Thule Excellence on täydellinen
kuljetuslaatikko, jossa on tyylikäs muotoilu, reilusti
tilaa ja useita käteviä ominaisuuksia. Boksin sisällä
on valo, joka syttyy kannen avauksesta. Sisäpuolella
oleva verkko pitää kuorman entistä paremmin paikoillaan. Keulaan on jopa lisätty törmäyssuoja kolareiden
varalle. Avaa boksi kummalta puolelta tahdot ja lukitse
kätevästi keskuslukituksella. Uusi pikakiinnitys mahdollistaa helpon ja turvallisen kiinnityksen.
facebook.com/thulesuomi
snow X magazine
Näin helppoa ja turvallista ei tavaroiden kuljetus
ole ollut koskaan ennen.
Maahantuoja:
numero 2/3 kausi 2013/2014
Myynti: Hyvin varustetut autoalan liikkeet. Lisätietoja: www.thule.?
31
kunkun eli Pasi Könösen esimerkkiä seuraamalla. Varsinainen idoli ja inspiraatio oman
laskemisen kannalta on kuitenkin ollut Naku
jo vuosikausien ajan. Taitava laskemaan ja
vieläpä älyttömän mukava ja fiksu kaveri
kyseessä!
Mikä hommassa kiehtoo / ärsyttää?
Tiimiesittely
BNGR MOB
vat: Esa Ylijaakso
Teksti: BNGR Ku
Mikä on BNGR MOB ja mistä lähti idea tiimin perustamiseen?
Petro joskus väläytti ajatusta että mitä jos kerättäis budjettia ja tehtäs semmonen
dreamteam -tyyppinen laskujengi niistä kavereista ketkä ei vielä kuvaile mihinkään.
Lopputulema on sitten pitälti tässä että meillä on BNGR MOB, mikä on ainakin
minun mielestä nuori ja nälkänen laskujengi. Jokainen mobikundi on tietysti kova
laskemaan mutta pohjimmiltaan myös hiton rehti ja mukava tyyppi.
Mitä tällä kokoonpanolla on saatu jo aikaan?
Viime kausi meni erilaisia edittejä tehtaillessa ja tarkotus olikin keskittyä laadun
sijasta määrään että saadaan vaan mobille hyvä haippi päälle. Nii ja tehtiinhän me
se collage -laskuleffa myös, mikä tosin oli nimensä mukaisesti kausikooste meidän
viime kauden satunnaisista katureilishoteista.
Mitä kuuluu tiimin tulevaisuuden suunnitelmiin?
Tänä vuonna sitten keskitytään olennaiseen eli tehdään traileri ja leffa. sen lisäks
tulee kauden mittaan neljä episodia, mitkä ilmestyy kronologisesti ja käsittelee
teemaltaan talven eri vaiheita. yksi on pre-season, toinen urban season, kolmas park
season ja viimenen spring season. noilla me periaatteessa aiotaan mennä ens talvi
läpi eli tällä kertaa laatu korvaa määrän!
JOONAS ELORANTA
Mikä oot miehiäs ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?
Mie oon Joonas. Alunperin oon kotoisin Joensuusta mutta viimeiset viis vuotta
on menny Jyväskylässä lastentarhaopettajan opintojen parissa. Ikää miulla on
mittarissa 24 vuotta eli tavallaan tunnen oloni jo melko kulahtaneeksi pieruksi
ainakin muihin mobikuhilaisiin verrattuna. En mie kyllä oikeasti itteeni vanhaks
tunne heh heh!
Miten oot päätyny laskemisen pariin ja kuka toimi nuoruus-vuosiesi idolina?
Laskemisen aloitin muistaakseni 1999-2000 talvena Mustavaarassa silloisen kylän
32
Laskemisessa kiehtoo varmaankin ne temput
eniten. Ei kait sitä muuten jaksais laskea
enää näinkään paljoa jos ei olis aina mielessä
joku uus temppu mikä olis kiva osata tehdä.
Samalla on myös siistiä tajuta että miten laskeminen on oikeastaan aika järkevääkin puuhaa. Ei mene viikonloput juopotellessa niin
helposti ja samalla pysyy muutenkin hyvässä
kunnossa, loukkaantumisia lukuun ottamatta
tietty! Eniten laskemisessa puolestaan ärsyttää ehkä sellaiset kirjottamattomat säännöt ja
turha spekutus. Ei minua ainakaan kiinnosta
yhtään että mitä lumilautailussa saa tai pitää
tehdä!
Elämän kohokohdat?
Elämän kohokohta lienee että on saanut elää
näin upeeta elämää terveenä aivan kingien
tyyppien kanssa jo 24 vuotta. Ei vois olla
paljoa kiitollisempi mistään muusta! Upeeta
on myös tajuta että miten laskeminen on
muuttanut omaa elämää ja miten sen kautta
on saanut mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja ilmiöihin.
Mitä kuuluu elämään tällä hetkellä?
Elämä meinaa olla laskemisen ohella
aikamoista palapelin rakentelua tällä erää.
Kirjottelen tosiaan tuota kandia yliopistolla,
työskentelen osa-aikasena vaatemyyjänä
Jyväskylän JC:llä, tuotan sisältöä BNGR.
FI nettisivuille ja yritän vielä säätää Mobin
kuvioita niin ettei muiden tartteis murehtia
niistä liikaa. Viimesin naula arkussa lienee
intohimonen espanjan kielen opiskelu, sillä
ainakin tällä hetkellä kiinnostais kovasti
pitempi retki Etelä-Amerikkaan jossain
vaiheessa lähitulevaisuutta!
Kuka sua sponssaa ja mitä on suunnitelmissa?
Jäähyväiset skenelle -partti on tulossa eli
nyt otetaan todellakin ne löysät pois! Eivaan.
Uutta mobileffaahan me alotetaan kuvaamaan ja toivottavasti siitä tulee niinkin hyvä
kun vaan näillä puitteilla on mahdollista
tehdä. Pari muuta akuuttia leffaprojektia on
kans työn alla omalla kohtaa mutta niistä
lienee turha vielä sanoa mitään ennen kun on
oikeasti materiaalia kasassa. Kuvailujen ohessa
olis tarkotus laskea Laajavuoressa niin paljon
kuin ennättää eli siinä kait ne suurimmat
suunnitelmat on. Kisoja tuskin tulee kierreltyä
mutta vannomatta paras! Sponsoreita löytyy
tällä hetkellä Airblaster, Ashbury, Dinosaurs
Will Die, Howl, Ludicrous, Stance ja Union
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
että kiitokset vaan! Niin, ja tukekaa noita
merkkejä, nimittäin ne on oikeesti jokainen
sydämellä mukana tässä lajissa!
TATU TOIVANEN
Juotko maitoo ja muuttasitko Rovaniemelle
Tatu Pekka Toivanen, 19v lupaava hiphop artisti lahesta.
Maitoa tulee juotua mutta Rolloon en
muuttais!
ps. X-tunnisteen kantaminen tuntuu oikeastaan melko hyvälle, sillä alusta asti on ollut
selvää ettei logoa tarvitse sijoittaa mihinkään
lumilautailuun liittyvään toimintaan epäuskottavasti.
Veikkaus selkeesti ymmärtää alan
meiningit ja kunnioittaa näin lumilautailun
kirjoittamattomia lainalaisuuksia. Tämä
antaa aivan uudenlaisen suhtautumisen koko
brändin toimintaan. Yhteinen tekemisen
meininki tulee näkymään luovissa ratkaisuissa, mihin me haluamme pyrkiä myös omassa
toiminnassamme.
Veikkaus on vahva brändi, joka elää ja voi
hyvin. BNGR Mob on puolestaan nouseva
suomalainen lumilautailumaailman brändi,
jonka toiminnan kehitystä on mahdollista viedä eteenpäin juuri tällaisen yhteistyön myötä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä:
Veikkaus edistää aidosti suomalaista lumilautailukulttuuria.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Mikä oot miehiäs ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?
Miten oot päätyny laskemisen pariin ja
kuka toimi nuoruus-vuosiesi idolina?
Pyörin pienenä mua 4-5 vuotta vanhempien tyyppien kanssa (oli kova juttu
pyörii vitos luokkalaisten kaa ku ite oli
ykkösellä). Ne skeittas ja laski silloin niin
ei siinä oikein mitään muuta vaihtoehtoa
tekemiselle ollutkaa silloin.
Coldfocus on se juttu vieläki! Blidi ja
Heinonen oli aikoinaa messilän ja koko
lahen kovimmat jäbät. Suurin vaikutus
mun laskemisee.
Mikä hommassa kiehtoo / ärsyttää?
Kiehtoo -Helppous ja Homeboys! Tuskin
jaksaisin lumilautailla aktiivisesti jos asuisin yksin pitkän aikaa jossain missä sen
eteen pitää nähä paljo vaivaa. (esim. Alpit,
ajomatka ylös rinteeseen) Täällä asuessa
ei tarvi muuta kun suunnata lähimmälle
kukkulalle ja laskee MÄKI alas.
Elämän kohokohdat?
Lumilautailussa: slopestyle SM 2 vuonna
2007 oli kova juttu. Viimesin vuosi on
kokonaisuudessaa ollu kyll kingi, lukio ohi
ja suoraan opiskelupaikka sekä kaikki sälä
siinä välissä.
Mitä kuuluu elämään tällä hetkellä?
AMK opiskelija, Messilän parkkitiimi ja
kaverit.
Perusinfo laskemiseen liittyen?
Ei erikoisempia suunnitelmia. Kuvailuu
BNGR leffaan niin paljon kun ikinä vaan
kerkeää ja toivottavasti muutamia reissuja.
Kisoihin todellaki kun sellaset osuu kohdalle. Messilän kisoista käyn kyl jokasen!
Sponsoreina Yes snowboards ja unionilta
sain siteet. Ja tietty paulus eli olisko tähän
vielä Ashbury?
Juotko maitoo ja muutasitko Rovaniemielle?
Juon mä kai maitoo? Kyllä se rovaniemi
varmaan pidemmän päälle pistäis pään
vähän Haudi Hau kuntoon
Joonas Eloranta & gappi bluntti 2nen.
33
Samu Mikkonen & Seatbelt wallride
ei saa vauhtia, bensa loppuu gaatista, valo
palaa eikä oo lisää. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Mut nääki seikat ite yritän selättää
iisisti. Jos ei homma toimi, nii se ei toimi.
Kokeillaan sit uusiks joku toine päivä.
4. Elämän kohokohdat?
Jaa että elämän kohokohtia. No tällä
hetkellä kohokohtia tai tärkeimpiä asioita
näin yleisesti on varmasti ainaki mahtava
tyttöystävä (Terkut Suville, pakotan siut
lukee tän), läheinen perhe, koulu, jossa
jopa viihtyy ja saa tehä mitä haluuki tehä
elämässään ja kaikki kaverit. Ketkä luette
nii tiiätte; ootte kaikki rakkaita.
Laskemisen kohokohtia itelle on
varmasti se, että on päässy kuvailee pari
viimestä kautta helkutin siistissä porukassa!
Olihan se siistii, kun Jopi ehotti et lähetään
kuvaa ekaa 1&4 leffaa. Kaikki kundit oli
itelle tuntemattomia mut nii vaa saatii
rutistettuu leffa tai no jaksot pihalle. Viime
kaus meniki sit vähä alkuun tietämättä, et
tuleeko ees pätkiä mitä kuvaan, mihinkään
leffaan. Mut saatiinha me taas leffa pihalle
ja kova leffa onkin.!
Mitä kuuluu elämään tällä hetkellä?
SAMU MIKKONEN
Mikä oot miehiäs ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?
Itestään kertominen on aina yhtä vaikeeta
mut kuitenki. Elikkä Samu Mikkonen
tosissaan, 22-vuotias miehenalku Savonlinnasta alunperin, mut nykysin vaikutan
Jyväskylässä. Talvea odotellessa, sais lisää
täytettä oravanpyörään koulun ohelle.
Miten oot päätyny laskemisen pariin ja
kuka toimi nuoruus-vuosiesi idolina?
Laskemisen pariin tuli päädyttyä siskon
kautta (terkut Miralle jos luet tän!). Oli niin
siistin kattoo ku sisko snoukkas, et pitihä se
sit itekki heittää liiat kantit alta pois ja vaihtaa sukset lautaan. Iskä sit opetti laskemisen
perusjutut, vaikka se ei oo päivääkää ite
laskenu laudalla. Et kiitokset vaa iskällekki!
Ja koko perheelle. Ilma teitä ei ois sitä ekaa
kreisikriikkiä jalkojen alle saatu!
Ajan myötä ku laskeminen alko olla
jo hanskassa ja kavereitten kaa pyörittiin
34
paikallisessa( ei kuppilassa vaan laskettelukeskuksessa) nii alko tietenki temput
tulla ajan myötä mukaan. Ja paikallisen
kovimmat skundit omaan silmään oli
Kajakulman Miika ja Kukkosen Petro! Sitä
katteli vaa silmät pyöreenä mite hyvi ukot
vetää ja sit pikkuhiljaaha sitä jo laskettiin
yhessä Talvisalon legendaarisessa puistossa.
Nyt sit juuaan jo kaljaaki yhessä. Nii se
aika rientää. Petron ja Miikan kautta sit
tutustuin Joonas Elorantaan, joka myös oli
helkatin iso esikuva laskemiselle. Ollu iso
kunnia tutustuu omiin esikuviin.
Mikä hommassa kiehtoo / ärsyttää?
Itteeni tässä hommassa kyllä kiehtoo vapaus, pää tyhjenee kaikesta muusta ja saat
keskittyy vaa siihe itteensä. Tärkeintä on
päästä toteuttamaan ja tekemään sitä, mistä ite tykkää. Ja tottakai se onnistumisen
tunne ja adrenaliinin purkaantuminen kun
saat sen mieluisan shotin taikka on muute
vaa siisti päivä rinteessä kavereitte kaa.
Eniten taas ärsyttää kaikki vastoinkäymiset; kamera ei toimi, spotti ei toimi,
Tällä hetkellä elämään kuuluu opiskelua.
Sitä vielä vuos ja sit ollaanki lähihoitaja.
Eipä ois itestäni uskonu 8 vuotta sit, että
siihe ammattiin lähetään. Mut ei kaduta!
Ja sit tietenki hengailut kavereitten kaa,
juottoloissa HARVOIN vieraileminen,
tyttöystävän rakastaminen, skeittaus, telkkarin suurkulutus ja näin eteenpäi. Sellasta
tähän elämään kuuluu laskemisen ohella.
Ainii ja nyt oon alottanu puntilla käynnin!
Seuraavia Fitness kisoja ootellessa...
Perusinfo laskemiseen liittyen?
Ens kaudella ois tottakai tarkotus kuvaa
uutta ja entistä kovempaa leffaa samalla
porukalla ku viime kauski. On meiltä muutaki matskuu kauden mittaa tippumassa.
Muistakaa seuraa tarkasti.
Sponsoririntama näyttää itellä nättiä
nollaa, eli ei oo mitään, ellei KELAa
lasketa, joka tukee aivan törkeen suurella
summalla kuukausittain opintoja... Ei ne
sponsorit itelle tärkeimpiä tähä juttuun
oo mut empä kieltäydykkää jos joku haluu
lähtee sponsoroimaa VINK VINK. Haha.
Kisahiru en koskaa oo ollu, mut
reilitsembaloita vois tällä kaudella yrittää
kiertää enemmä ku viime kausina.
Juotko maitoo ja muuttasitko Rovaniemelle?
Maitoa juon ja paljon. Paras janojuoma
aamen. Rovanniemellä asumisesta en osaa
sanoo ku en oo koskaa käyny. Mut vastataan että vituttas ku en enempää tiiä.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
BNGR MOB
ANTTI KOMULAINEN
Mikä oot miehiäs ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?
Joo elikkäs olen Komulaisen Antti, 20vee,
koitoisin lapinlahdelta nykyisin asustan
kuopiossa. Nuoruuteni oon 16 vuotiaaks
asustanu Lapinlahella kunnes, muutin vuokattiin sportti lukion perässä. Lukion kun
sai alta pois niin muutin takasin savoon.
Miten oot päätyny laskemisen pariin ja
kuka toimi nuoruus-vuosiesi idolina?
Lasku ura sai varmaan siitä alun kun
isoveli tuli hakemaan päiväkodista ja sillä
oli autossa upouusi airwalkin lankku, sit
siitä tuli vaan itelle että jumalauta munkiin
pitää saaha lumilauta, siinä sitten porukoilta ruinattiin sitä nii pitkään, että sen sain.
Siitä kai se vähittellen lasku-ura lähti.
Mikä hommassa kiehtoo / ärsyttää?
Lumilautailussa kiehtoo se tunne kun saa
antaa mennä vaan ja pääsee purkamaan
kaiken ylimääräsen energian siihen mistä
tykkää. Lumilautailun luovuus on minulle
kans aika tärkeetä, asioita voi tehdä nii että
pääsee käyttämään mielikuvitusta. Tietysti
se kaikkien toitottama lauatailun vapaus on
myös aika iso sitä miksi tätä tekee.
Se ärsyttää kun menee lunta vagoseen.
Elämän kohokohdat?
Seiväshypyn piirinmestaruus, 220cm tais
olla tulos.
Mitä kuuluu elämään tällä hetkellä?
Nykyään opiskelen kuopion amk.ssa
mestariksi.
Kuka sua sponssaa ja mitä on suunnitelmissa?
BNGR leffaan ois tarkotus kuvata pätkä ja
ehkä sitä kävis muutaman kisan pyörähtämässä jos sille päälle sattuu. fiiliksen
mukaan.
Sponsoreita on howl, ashbury, terkkui
Paulukselle. Oon myös Saku Tiilikaisen
international tallissa lautoja saa kaljaa
vastaan.
Juotko maitoo ja muuttasitko Rovaniemelle?
JUON! täysmaito on miehille. No ei, mikäs
siellä ois ollessa, lunta ois hyvin. plus lapintytöt on nättejä ;)
LASSE IHALAINEN
Mikä oot miehiäs ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?
Mäpä olen Lasse Ihalainen eli Lahesta kotosin oleva coolboarder_92. Tähän astinen
elämäni on kokenut lähinnä melko paljon
erilaista lautailua, rullineen sekä ilman.
Välillä jotai muutaki. Tykkään kivoista
tytöistä mut en tykkää suomenruotsista.
Miten oot päätyny laskemisen pariin ja
kuka toimi nuoruus-vuosiesi idolina?
Kuten varmaan kaikkialle ni myös laskuhommiin tuli juostua isoveljien perässä.
Junnuna snoukkatoimintasuunnitelmaa
laatiessa tuli tarkkailtua kaikkia noita
Messilästä kylille karanneita skundeja. Jos
jotkut nimet kiinnostaa ni esim Coldfocusin Jonne Heinonen ja Juha Blid sai
kuolani valumaa.
Mikä hommassa kiehtoo / ärsyttää?
Välillä miettii itekkin, että miks tähän
laskemisee on käyttäny puolet elämästä.
Vähiten em. kysymystä tulee mietittyä klo
3 pe-la yönä, kun parin tunnin tempomisen jälkee purkittaa trigan mistä on vaa
haaveillu aikasemmin. Kai se on se suola.
Elämän kohokohdat?
Elämäni kaks suurinta saavutusta: Ohion-362 ja se, että nyt alkaneella kauella en
enää omista Messilään lippua.
Mitä kuuluu elämään tällä hetkellä?
Tällä hetkellä elämä hymyilee noin muutenki. Alotin just bisnesjuttujen opinnot,
että voin isona pitää pukua päällä joka
päivä. Man makes money. Laskemista ja
opiskelua, ei kai sitä muuta tarvi.
Kuka sua sponssaa ja mitä on suunnitelmissa?
Nyt alkava kaus tulee sisältämää mielenvikasia stunthenkisiä suorituksia. Yritän
kanssa saada niitä mahollisimman paljon
kuvattua että voitte tsekata ne BNGR
Mobin leffasta ens syksynä sateisena
sunnuntai-iltana. Toivottavasti nautitte!
Tukijoina mulla on matkassa mukana
RipCurl ja Sinne boardshop. Antakaa
mulle lautoja pliis!
Juotko maitoo ja muuttasitko Rovaniemielle?
Juon kahvini maidotta, eikä Rolloon oo
mitää asiaa koska siellä on kylmä.
Joonas Eloranta.
36
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
ODETOTHE
BATTERYSISTERS
Nisula: Kotimatkalla
Münchenin kentällä oli
hyvät oltavat loungessa.
Perinteinen Bayerilainen
lounas: Leberkäse, kartoffelsalat ja suolakurkkua....ja
Banaania!
Nisula: Kauden
aikana koitan ylläpitää
lihaskuntoa ettei aivan
romahtais kasaan. Oulussa ollessa Voimala salin neljän seinän sisällä
tulee vietettyä aikaa ja
rautasia murkuloita löytyy joka lähtöön, ai että
se nasta mesta! ps:terkut
Sannalle
Nisula: Terkut tunturista! Meillä alko Maju eli maajoukkueleiri ja täällä
tuikataan joulukuun puoleen väliin saakka ennen kun lähetään Jenkkeihin
maailmancuppiin.
Nisula: Expojen jälkeen
tuli äkkilähtö pleasure
jameihin Itävaltaan. Oli
nopein kisareissu missä
oon tähän mennessä ollut,
kaks laskupäivää ja yks
kylpylässä loikoilu päivä.
Nyman: Fiilistelyä viime
kaudesta. Kuvasin plajon Ville
Lahtisen kanssa ja saatiin aikaseks muutamia hyviä fotoja.
Tässä yks kuva Tapiolan kalliowallrideltä. Löydettiin tää
spotti joskus kahelta yöllä ja
alettiin kuvaa. Kyllä kannatti
Nyman: Kävin nyt syksyllä Aasiassa vähän
vesiurheilemassa. Eka Bangkokissa wakee
ja sit Lembonganilla surffaa. Koin myös
elämäni ekan snorklauskokemukseni
Indoissa ja tässä todiste siitä.
38
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Batterysisterssit Kristiina Nyman, Kristiina Nisula ja Merika Enne
eivät ole koskaan paikoillaan. Tämän kauden ajan seuraamme tyttöjen
reissuja ja temmellyksiä tämän kuvasalkkuaukeaman voimin, oltiin
sitten mäessä, tienpäällä, lomalla, vedessä tai juhlimassa. Kaikki käy.
Merika: Maisemanvaihdos Helsingistä Rukalle
(Tampereen ja Vuokatin
kautta) teki enemmän kun hyvää. No
place else I?d rather be.
Krisse Nisula tituleeras
tätä tunturia suomen
Breckenridgeksi ja oli
kyllä ihan oikeassa.
Reililinja on tosi hauska
ja alaboksikin tikissä,
täällä on ihan super hyvä
laskea!
Merika: Jo toista kertaa tälle
syksylle matkustus Saas Feen
jäätiköltä kotiin
Helsinkiin.
Kävi aika hyvä
säkä GeneveMunchen lennolla istumapaikan suhteen.
Harvemmin sitä
on koneessa tällaset jalkatilat!
Merika: Rukan maisemissa vietän 5 viikkoa ennen kun lähdetään Coloradoon
reissulle, mielissään! Laskupäivän jälkeen on mukava tulla mökille joka on
ihan tässä rinteen vieressä. Sauna, hyvä ruoka ja lepo tekee laskemisen lisäks
aika gutaa, löytyy meiltä joogamattoo, foamrolleria ja jumppakuminauhojakin. Alkoi tuossa syksyllä motivaatio laskemaan loikkatreenejä ja muita
oheisharkkoja kohtaan, onneks on jo talvi ja pääsee laskemaan joka päivä!
Merika: Helsingissä ehdin olla reilu viikon ja siihen mahtu kyllä
sykkimistä suuntaan jos toiseen. Boardexpoilla oli ohjelmaa liiton
tiedotustilaisuudesta batteryn kuvauksiin, ja tottakai ensi-iltoja ja
awardsgaalat. Onhan nuo messut mukavat kun näkee paljon kavereita ja kaikki on mestoilla! Messujen lisäks hoidin ?office? hommia ja
kävin jäähallin takana laskemassa reiliä. Käytiin räpsimässä tuossa
hietsun torilla parit kuvat mun uuden yhteistyökumppanin Panasonicin kamppikseen. Ton diilin tiimoilta tuun kuvaileen ja julkaseen
paljon videoita, joutuu ja pääsee kehittämään editointitaitoja!
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
39
SNOW x Lukijakisa
Fredu bonkkaa mustaa reikää ja kissa vaanii horisontissa. Sinä voit nyt päättää mitä tässä tapahtuu. Piirrä sivu loppuun ja lähetä
siitä kuva toimitukseen: snowxmag@krookmedia.fi. Jos olet oikein ahkera, voit myös lähettää ihan oikean sivun meille postitse:
Krookmedia / SX, Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki. Paras piirustus voittaa Neff kaulurin ja pipon.
Tsekkaa edellisen kisan todella hieno ja yksityiskohtainen voittajatyö SX-facebookista: facebook/snowxmag
40
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
ASIAN
Miesten untuvalautailutakki.
189,90
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
WWW.TOPSPORT.Fi
41
42
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
VESA HUTTUNEN
Tällä kertaa esittelyvuorossa on Vesa Huttunen, tuttavallisemmin Hude, joka on ollut jo vuosikymmenten ajan mukana suomalaisen skeittauksen ja lumilautailun rintamalla. Matkan varrella on tarttunut
mukaan kokemus jos toinenkin, ja moni alan vanha konkari on aikoinaan ollut Huden kanssa tekemisissä joko tiimiläisenä tai työntekijänä. Ottakaamme kuppi kahvia ja istukaamme hetkeksi alas Huden
kanssa. Tässä pala hänen tarinaansa suomalaisessa lautailukulttuurissa.
Teksti & Kuvat: Sami Välikangas
HANIGTON
Kahdeksankymmentäluvulla purjelautailu oli Suomessa vahvoilla,
ja skeittaus meni siinä rinnalla. Molemmat tarjosivat nuorille
jotain uutta ja mielenkiintoista perinteisten lajien rinnalle.
?Mehän ollaan kasarin lapsia kaikki, ja koettu toi surffiaika.
Minä, Aarni ja Klasu. Järvenpäässä me kavereiden kans jopa
koitettiin joskus laittaa purjeet skedeen kiinni, mut eihän se oikein
toiminu, haha. Skedeys oli silloin enemmän sellaista mäkien
laskua ja kruisailua. Jossain vaiheessa me tylsistyttiin kai vähän
Suomen tarjontaan ja siihen, että kamoja oli vaikea saada mistään.
Heiskasen Anssin kanssa sit lyötiin päämme yhteen ja perustettiin
Järvenpäähän oma kauppa nimeltään Hanigton.?
Tämä klassinen kauppa on varmasti jäänyt monen vanhan kehäraakin mieleen ainakin nimen muodossa. Tuohon aikaan mikä
tahansa lautailuun liittyvä kama oli kuumaa, ja nuorilla miehillä
töitä piisasi. Ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys saada
pimeään pohjolaan amerikanihmeitä myyntiin.
?Me oltiin nuoria persaukisia kavereita molemmat, eikä me oikein tiedetty miten me oltais hommaa rahoitettu alkuunsa. Anssi
oli onneksi tosi taitava piirtäjä, ja se sit teki grafiikoita Very Nice
-brändille, jota me laskutettiin firmana ja kerättiin vähän pääomaa
ekoihin tilauksiin. Mä sit osaltani järjestin kaikenlaista. Markus
Aarni sai aikoinaan postin järjestää liiton lumilautakiertueen ja
SM-kisat ja delegoi ne mulle. Kaikkea sitä piti tehdä, että saatiin
Hanigton alulle ja pyörimään. Anssi ei kuitenkaan jaksanut sitä
loputonta säätöä ja unettomia öitä kuin reilun vuoden verran, kun
se sit jätti homman Hanigtonin osalta.?
Homma kuitenkin jatkui, ja myös talvisen puolen tarjonta tuli
kehiin. Markus Aarni (Toim. Huom. Lue viime lehden saman artikkelisarjan haastattelu.) oli tuolloin saanut Burtonin edustuksen,
ja Hanigton osti koko varastojäämän kauhealla riskillä.
?Oli vähän sellainen fiilis, että joko nää myydään tai mennään
konkkaan. Mut perkule mehän myytiin ne kaikki alle kuukaudessa. Silloin lumilautailu oli todella kuumaa. Kaikki mitä
hyllyyn tuli, niin ne myös meni. Ihan ekat lumilaudat meillä oli
Dominatoreita, joita myytiin eka kausi. Koposen Timo (Psycho
Skateshop) toi niitä maahan, ja me myytiin niitä 14 kappaletta.
Muistan vielä määränkin.
Silloin astui myös Upa kuvioihin, se taisi olla silloin 12-vuotias. (Upa on edelleen töissä Santaco Sportilla. Puhutaan siis ns.
pitkän linjan alan miehestä!) Ja Vannisen Aleksi. Me lähdettiin
laskemaan yhdessä Kalpalinnaan, missä isompi fiilis laskemisen
suhteen sai alkunsa.?
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Hanigtonia kesti oma aikakautensa, kunnes liike tuli tiensä
päähän vuosina 1994-95. Oli aika kääntää sivua.
?Silloin kävi vähän köpelösti yhden kaverin kanssa, jonka piti
alkaa hoitamaan provisiolla meidän ulkomaan tuonteja. Siinä
hetki jumpattiin ja saatiin asiat sovittua. Siinä taustalla me kuitenkin jo perustettiin nykyinen Santaco Sport, joka laitettiin silloin
vaimoni omistukseen, koska en Hanigtonin pohjalta halunnut
omistaa mitään. Jossain vaiheessa Hanigton loppui, ja me alettiin
keskittyä Santacon rakentamiseen. Mä otin tuolloin kauhean
riskin ja sijoitin mun vaimon juuri saamat perintörahat. Siis ihan
kaikki. Taisi olla joku yli 100 000 markkaa, ihan posketon summa
tuolloin? Mä soitin jenkkeihin Girlille. Se oli tyyliin Caroll
tai Howard, jonka kanssa juttelin ja ilmoitin, et haluan alkaa
maahantuomaan niitä. Ei muuta kuin pari faxia laulamaan ja rahat
siirtymään. Kun me saatiin viimein dekit, niin ne tuli suoraan
skeitin SM-kisoihin. Siellä me sit myytiin ihan kaikki mitä me
oltiin tilattu. Tuplasin Ullan perintörahat, ja me päästiin alkuun
Santacon kanssa. Haha. Tyhmä riski, mut ehkä se on ollut yksi
merkittävimpiä onnistumisia aikojen saatossa. Girl oli tuolloin
niin kuumaa kamaa skeittimaailmassa, ettei mitään järkeä.
SANTACO SPORT OY & UNION FIVE
Maahantuonnin osalta on Vesa siis pitkän linjan tekijä. Oma
maahantuonti on aina ollut hyvä kulmakivi omien myymälöiden
taustalla. Mukaan on mahtunut paljon brändejä ajan saatossa,
mutta mainittakoon DC näistä pitkäikäisimpänä. Tuohon aikaan
sai alkunsa myös myymälä Union Five.
?Björkin veljeksillä oli aikoinaan Tampereella Leviksen myymälä. Me sit puhuttiin, että vois yhdessä perustaa jonkun liikkeen,
jossa olis kaikkea erikoista myynnissä. Sopivan vintage, mutta
samalla myös skeittikamaa ja muuta siistiä vaatetta. Ymmärsin
aluksi, että jopa Klasua (Ritvala, Ponke?s the shop.) olisi pyydetty
tuohon mukaan, mutta se ei lähtenyt. Me sit kuitenkin perustettiin liike vuonna 1995 Erottajalle, missä se pysyikin pitkän
aikaan. Me saatiin se liiketila silloin halvalla, kun se oli jonkun
pankin vanha kiinteistö. Rakennettiin sitä kuin Iisakin kirkkoa.
Kauheasti tehtiin töitä, että saatiin siitä liiketilan näköinen. Toma
Stanckewitch (Suomen legendaarisimpia skeittaajia) oli siellä jo
tuolloin rakennusmiehenä auttamassa. Union Five sai heti hyvän
vastaanoton ja alkoi pyöriä hyvin omalla painollaan. Lyytikäisen
Aki tuli tuolloin meille yhteisesti töihin sinne. Aluksi se höyrytteli
kellarissa vintagevaatteita pari kuukautta, mutta jossain vaiheessa se sai sellasen hyvän vaihteen päälle, et se ajatteli pystyvänsä
43
VESA HUTTUNEN
määrittämään itse mitä tekee. Vakuutuin siitä ja palkkasin sen
hoitamaan meidän puolta. Se oli hyvä työssään, ja työntekijöillä meinas mennä hermot, kun se piti aamupriiffejä ja piiskas
porukkaa tekeen työnsä hyvin. Se loi niin sanotusti Union Fiven
alkukonseptin, jonka avulla se lähti vahvasti liikkeelle. Aki hoiti
homman alulle niin hyvin, et Union Five iskostui aika vahvasti
skedemaailmaan . Se alkoi ehkä myös vähän ärsyttämään muita
osakkaita, kun liike sai niin vahvan skeittikaupan maineen. Mut
eihän me sille mitään voitu, muuta kuin käskeä muiden mainostaa
ns. omaa puoltaan liikkeestä.?
Union Five oli pitkän aikaa merkittävä kivijalkaliike Erottajalla. Pikkuhiljaa muut osakkaat lähtivät, ja vuonna 2006 liike siirtyi
kokonaan Vesalle. Jossain vaiheessa liike laajentui myös Kaisaniemeen, josta se siirtyi sittemmin kokonaan Kampin kauppakeskukseen. Tänä päivänä Union Five -myymälöitä sijaitsee kolmella
paikkakunnalla: Helsingissä, Tampereella ja Ideaparkissa.
? DC:n kanssa me ollaan
toimittu siitä saakka,
kun se perustettiin. Sen
suosio on ollut korkealla
vuosikausien ajan. ?
44
ICON SNOWBOARD & CTRL SKATEBOARDS
Kun puhumme markkinoinnista ja vuosien aikana mukana
olleista tiimiläisistä, päästään Vesan mielestä hyvän liikkeen/
brändin tärkeimpään kulmakiveen.
?Tiimi on ollut mulle aina kaikista tärkein. Oli sitten
kyse skeittaamisesta tai lumilautailusta. Se on asia, jossa mä
en ole koskaan halunnut säästellä. Jos on löytynyt oikeanlaisia tyyppejä tiimiin, niin kyllä niistä on aina haluttu pitää
kiinni ja tarjota tukea. Samalla on ollut mukava seurata
jengin kehitystä niin lajien parissa kuin ihan myös ihmisenä.
Joistakin on tullut pro:ita ja toiset on jääneet erilailla alalle
töihin.?
Kun on paljon tiimiläisiä, niin voi myös kuvitella, että on
sen suhteen paljon kulujakin. Näin sai alkunsa myös Control.
?Jossain vaiheessa meillä oli törkeen iso ja hyvä tiimi,
mut nehän kulutti lautoja ihan perkeleesti. Hessu ja muut
tiimiläiset sit alkoi säätämään, et saatais omia lautoja myyntiin. Jollain ihmeellä me saatiin ostettua joltain tehtaalta ohi
lautoja. Siihen aikaan dekkitehtaat ei juurikaan myyneet
kenellekään ulkopuoliselle, saatika Eurooppaan. Me kuitenkin saatiin 200 laudan lähetys. Silkkipainossa sit painettiin
niihin Superstarin kengänpohjia ja mitä lie.
Olihan se hienoa, kun SM-kisoihin saatiin myyntiin ekat
Suomi-pro-modelit. Jätkät oli pikkasen mehuissaan. Siitä se
sit pikkuhiljaa kehittyi eteenpäin.?
Kukin muistaa, että Control alkoi olla erittäin suuri
brändi jossain vaiheessa. Oman brändin pyörittäminen liikkeen ja maahantuonnin sivussa on kuitenkin melko rankkaa.
Jossain vaiheessa kasvulle ja kehitykselle tulee rajansa.
?Se alkoi viemään kauheasti aikaa sitä mukaa, kun brändi
kasvoi. Omatuotanto on todella rankkaa puuhaa. Hytösen
Esa ja Freeman otti asian hoitaakseen jossain vaiheessa, ja
sittemmin myös totesin, että on ehkä parempi myydä brändi
näille taiteilijasieluille, koska ne selvästi eli ja hengitti Controlia. Ne osas rakentaa sitä, ja helpompaahan niiden oli sit
olla itsensä pomoja kuin meidän alaisuudessa.?
Mutta samankaltainen tarina löytyy myös lumilautailun puolelta. Vesa on alkujaan ollut mukana perustamasta
legendaarista lumilautamerkkia Icon Snowboardsia, ja toimi
brändin rahoittajana.
?Sen tarina pohjautuu pitkälti samaan kuin Controlin.
Me alettiin tehdä omia lautoja ja vaatteita. Iconin suhteen
oli myös tosi hyvä meininki, mutta kuten sanottua, niin
omatuotanto on maahantuonnin ja myymälän ohella todella
työlästä. Kyllä sitä pitää intohimosta ja täydestä palosta tehdä. Oli hienoa työskennellä tuolloin Iconin parissa. Bergman
taittoi tuolloin Slammeria, ja meillä oli tosi kova tiimikin.
Jossain vaiheessa sitten luovuin myös Iconin omistamisesta
ja annoin Jarkon ja Antin alkaa viemään sitä siihen suuntaan
kuin he halusivat.?
Control on nykyisin tuttavammin CTRL, jolle kuuluu
hyvää. Icon taasen tuli tiensä päähän viime kauden jäljiltä.
Pallo on kuitenkin pyörinyt kierroksen jos toisenkin aikojen
saatossa. Tällä hetkellä Vesa keskittää kaikki voimansa Union
Fiven ja Santaco Sportin kehittämiseen. Tuoteperheet kasvavat ja uusiutuvat. Kun toinen kama on kuuma, niin toinen
laskee. Koko ajan pitää pystyä pysymään ajan hermolla, sitä
tämä on. Maahantuonti.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
RUKAN LASKUOPPI:
MITÄ ENEMMÄN
LASKIJOITA,
SEN HALVEMPI
LIPPU*
Neljä rinnepäivää ja yötä 50 ?/hlö/päivä
kuuden hengen porukoille. Kysy lisää!
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
45
Kun Rukalla aikoinan laskettiin lautailun maailmancupia, oli Rukan Lumilautailijoiden vastuulla
suorituspaikkojen rakentaminen. Paippi oli silloin vielä Saaruan alaosassa, nykyisen Alalouhoksen
paikalla, ja me oltiin sitä seuran jätkien kanssa kaivamassa apuna ruotsalaiselle David Nylle, joka oli
siihen aikaan kovin sheippari. (Mm. Arctic Challengen QP, mistä Sorsa leiskautti MM-lukemat oli
hänen tekemänsä.)
Duunin määrä ja fyysisyys, jota paipin tekeminen vaati, oli aika perseestä. Silloin lumet tykitettiin suoraan kaareen, eli käytännössä kaivinkoneen alkumuotoilun jälkeen raaputettiin umpijäätä
ja paippihöylä ajoi ylös alas aika pirun monta kertaa. Me autettiin koneen työtä kaivamalla kaarta
käsin ylhäältä päin.
Kovaa työtä, ja mä tunnustan miettineeni, että tuleekohan noi junnut ikinä takas ensimmäisen
päivän jälkeen kaivamaan tai ylipäätänsä laskemaan. Me ?vanhemmat? ukot (itse taisin olla 18-vuotias noihin aikoihin) toki ajateltiin, että nyt kun tehdään hyvä paippi kisoihin, niin sitä pääsee sitten
itsekin laskemaan ja kuvaamaan niiden jälkeen. Eli oma lehmä ojassa siellä raadettiin.
Lumitykki oli ampunut suoraan yhteen valotolppaan semmosen monta sataa kiloa painavan
jäämöhkäleen, joka piti pudottaa alas. Ensin vähän koputeltiin sitä lapiolla hellästi, ja kun mitään ei
tapahtunut otettiin kovat keinot käyttöön. Ei vieläkään mitään vaikutusta.
Jostain syystä Jeppe meni sinne alapuolella duunaan jotain, ja samalla se jäälohkare irtosi koko
matkalta, tippui suoraan Jepen viereen ja kaatui siitä vielä maahan. Säikähdettiin kaikki aikalailla,
Jeppe ehkä eniten.
Käytännössä Jeppe meinas delata samana päivänä kun me kunnolla tutustuttiin. Ei se siitä
loppupeleissä ollu kummissaan, mut jotenkin siitä hetkestä lähtien itsellä on ollut sellainen isovelityyppinen suojeluvaisto Jeppeä kohtaan. Pari kertaa myöhemminkin olen saanut olla semihuolissani kundin tekemisistä, mut aina noista tilanteista on jotenkin selvitty.
Mä arvostan Jeppeä, ettei se ole antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä. On myös
ollut siistiä nähdä kaverin kehittyminen vuosien saatossa pirun kovaksi nepittäjäksi, ja mä toivon,
että joku päivä pystyis itsekin palaamaann juurille. Tekemään asioita samasta lähtökohdasta kuin
Jeppe, eli pelkästä rakkaudesta lajiin.
Niin, ja kun tuossa aikaisemmin kerroin miettineeni, tuleeko ne junnut koskaan takas kaivaan
sitä paippia... Ei ne tulleet, paitsi Jeppe. Respect!
Sunny Cali never forget! -Jussi Väätäinen
Teksti: Sami Välikangas Kuvat: Sami Välikangas, Willi Northers & Ville Lahtinen
46
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Kuva: Ville Lahtinen
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
47
Half-caba stalen kautta boardihommia. Hyviä hommia!
Kuva: Ville Lahtinen
48
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Kerro vähän sun juurista. Täys kuusamolaisuudesta.
1/1 Sunny Cali, eli täys Kuusamolainen.
Asuin Kuusamon keskustassa kymmenvuotiaaksi saakka, kunnes isäntä pisti Rukahuollon pystyyn ja muutettiin Rukan kupeeseen.
Niin, meikäläisellehän ne on miltei yks ja
sama paikka, mut teikäläisille kuitenki täysin
eri. Millaista Rukalla oli asua lapsena?
Kaks täysin eri asiaa, vain 25 kilsaa välimatkaa, mutta Ruka on kuin maalla asuis.
Välimatkat piteni ja ystävät väheni.
Lumilautailemisen aloittaminen ei varmaan
ollu sikäli hirveä haaste, että rinne oli vieressä?
Mä laskin suksilla satunnaisesti alkuun,
kaikki koulukaverit oli skimbajäbiä. Aika
nopeesti se sitten vaihtu lautaan, kun tutustu
enemmän lautaukkoihin mäessä. Niin,
ja streetillä oli vielä Suksilla laskeminen
kielletty -kyltti. Eipä siellä oikein ollu muuta
tekemistä kuin käydä koulussa ja painua
sen jälkeen mäkeen. Oli hyvä, että isäntä
laittoi liikkeen aina yhdeksän aikaan kiinni.
Mä sit laskin aina seiskaan asti ja haikkailin
loppuajan. Lopuksi laskin noin ysiksi sinne
Rukahuollolle, josta sai hyvin kyydin kotiin.
Muistan kyllä kun ekan kerran otettiin
toi käytäntöön, et lasken liikkelle. Painoin
Talvijärvelle asti ja kävelin tunnin väärään
suuntaan. Oli ukko pikkasen hukassa, haha.
Siitä asti sitten asuit Rukalla?
Me itse asiassa muutettiin äitin kanssa takas
Kuusamon keskustaan silloin kun mä menin
yläasteelle. Isäntä jäi Rukalle, ja mä pääsin
skibussilla kulkemaan ihan samalla tavalla
mäessä.
Missä kohti sulla sitten kolahti laskeminen
enempi?
Mä menin yläasteen jälkeen kymppiluokalle Ouluun. Siellä en sitten kuitenkaan
kauaa viihtyny, ja talven alkaessa tajusin että
haluttaa laskemaan. Ei Oulussa ollu paikkaa
missä käydä. Tammikuussa lopetin koulun
ja muutin Rukalle. Ymmärsin saman tien,
kuinka paljon olin kaivannut laskemista, kun
ekaa kertaa vuosiin siihen oli tullut vähän pidempi tauko. Innostuin hommasta uudestaan
ja ?tajusin?, miten lumilautaillaan.
Eli siitä sai alkunsa aktiivisempi aikakausi.
Siellä on ainakin ollut kovia ukkoja näyttämässä mallia siihen aikaan.
Joo tuolloin yläasteikäisenä tutustuin just
muihinkin Kuusamon laskijoihin: Paasovaaran Teemun, Korhosen Jukkaan, Väätäisen
Jussiin ja muihinkin North Lightin tyyppeihin. Silloinhan kaikki oli aina meikäläistä
paljon vanhempia. Siitä asti sitä on tullut
hengattua enempi aikamiespoikien seurassa.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
49
Mä itse asiassa kysyinkin Väätäiseltä, että olisko se halunnut tehdä tän haastiksen, mutta
se meinas että se tuntee sut liian hyvin.
Heh, joo niin me vähän juteltiinki, et
parempi tehdä tää näin.
Tehän olitte kämppiksiä?
Joo vähän ennen kuin täytin 18, me
muutettiin Väätäisen kanssa Uunikulmalle
Rukalle. Se oli hyvää aikaa. Kyllä virkisti
kun pääs muorin nurkista.
Mä pidin itseäni myös järjissäni sillä,
et ajelin viikonloppuisin Rovaniemelle ja
Ouluun. En tykänny jumahtaa paikalleni.
Mitäs sitten kun koulu loppui? Teit jotain
töitä vielä pari vuotta Rukalla ja asuit siellä.
Joo, mä olin pari kautta Pisteessä tiskaamassa. Se oli kyllä rehellistä duunia,
tykkäsin työporukasta. Samalla se vähensi
sitä, että olis pitäny ite riekkua siellä.
Sen jälkeen olin vielä yhden kauden
Vuossellinportissa vuokraamassa vehkeitä.
Sit karautit tyttöystävän perässä Helsinkiin?
Oltiin siinä vaiheessa seurusteltu pari
vuotta, ja olin viettänyt kesät aika pitkälti
Helsingissä. Se rupes tuntumaan ihan
luonnolliselta vaihtoehdolta. Wappulounaan
darrasta melkeen selvittynä kamat kärryyn
ja nokka kohti Hessaa, hyvin on viihtyny!
Minkälainen paikka muuten Kuusamo/
Ruka-akseli oli kasvaa ja varttua. Sulla
on melkoinen kontrasti siihen, koska oot
asunut myös pitkään Helsingissä?
Se oli aivan mahtava paikka nuorena,
sai viettää aikaa luonnossa, ja siellä mää
viihyin. Vaikka jossain vaiheessa olinkin
aika huonona, ettei ollut montaa kaveria
ympärillä, niin jälkeenpäin oon tajunnut,
että sekin oli ihan hyvä juttu. Monia asioita
on kyllä ruvennut arvostamaan enemmän
kun asuu kauempana omista hoodeista.
Mummun kasvimaa kesäisin oli kingeintä.
Sä kuitenkin käyt edelleen paljon Rukalla
laskemassa ja mökkeilemässä. Jollain
tapaa tunneside paikkaa kohtaan ei oo
kadonnut?
Ei todellakaan. Kyllä meikä nauttii ihan
hulluna mennä aina takaisin. Just olin taas
kolme viikkoa asumassa mökillä ja laskin
joka päivä. Sinne on tosi kiva mennä, mut
on sieltä kiva myös lähteä poiskin. Ruka on
kuitenkin muuttunu paljon vuosien varrella. Meininki on periaatteessa sama, mutta
silti eri. Samojaerejä, heh.
Ooksä koskaan kelannu, et voisit palata
sinne vanhoilla päivillä?
Tottakai sitä on miettinyt, mutta en mä ole
sen kummemmin ole stressanut. Eihän sitä
koskaan tiedä, mihin sitä lopulta päätyy.
50
Melko rehellinen valinta.
Boardslidestä boardslideen
Kehä Kolmosen nurkilla.
Kuva: Sami Välikangas
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Minkälaista Rukalla oli tuohon aikaan olla
lokaali? Sä varmaan totuit laskemaan
melko hiljaisissa mäissä sesonkien ulkopuolella. Toimiko homma silti?
Kuva: Ville Lahtinen
No, niin paljon on tullut vuosien aikana
autettua ja kehuttua, et vähän pitää antaa
myös kritiikkiä. Kyllä se on melko pitkälle
meidän lokaalien ansiota, että siellä on
alkanut homma pyöriä. Lapiohommia on
aina riittänyt jokaiselle. Tänäkin vuonna
on tullut vietettyä jo useampi tunti parkilla
edesauttamassa kamojen raksailua. Eli
ihan automaationa asiat ei oo koskaan
hoituneet, vaan on sitä pitäny omatkin
kädet sotkea. Enkä mä puhu pelkästään
itsestäni, vaan yleisesti hommat on lähteneet liikkeelle laskijoiden toimesta, eikä
ehkä niinkään oma-aloitteisesti keskuksen
puolelta. Mut ei siinä. Rukalla on nykyisin
ihan helvetin hyvä parkki. Mutta kyllä ne
ensimmäiset, toiset ja kolmannetkin reilit
on sinne ite saatu hitsailla ja roudailla
paikoilleen.
Entä se aktiivisen laskijan arki siellä?
Olihan siellä hyvät ja huonot puolensa. Oikeastaan vaan laskettiin aina koko päivä, ja
sit kämpille hengailemaan ja odottamaan
seuraavaa päivää. Kyllähän sitä tuli tuohon
aikaan myös juhlittua paljon, viikonloput
ja kaikki tapahtumat tuli riekuttua missä
milloinkin. All in all, mahtavaa aikaa.
Mä oon huomannut, että sä et loppupeleissä viihdy kauaa mestoilla, jos paikalla on
hulluna jengiä.
Mä oon paikalla, mutta lasken eri tahtiin
tai meen kruisailemaan muualle. Musta
tuntuu, että mä oon nuorena istunu ihan
tarpeeksi siellä mäessä ja kummuilla odottelemassa. Kuulostaa ehkä hullulta, mut mä
nautin eniten laskea yksin ja omaan tahtiin.
Se juontaa taas juurensa noihin nuoruusvuosiin. Kun ei ollu paljoa frendejä, niin
oppi tekemään asioita yksin. Kuvaamassa
voi sitten enemmän huudella ja kattella
kun muut laskee, ottaa ns. rennosti.
Entä sitten itse laskeminen etelässä viime
vuosien aikana? Millaista se on ollut, kun
oot kuitenkin ollut aina allround-laskija ja
tottunut laskemaan hyvissä mäissä.
Äitihän tuumas alkuun, että eihän siellä
ole luntakaan, tuskin kauaa jaksat asua.
Kun mä sit muutin tänne, nii se oli se ensimmäinen talvi, kun tuli oikein kunnolla
lunta. Oli siis lopulta oikein helppo hesalaistuminen. Digistyles-ukkojen kans oon
melkein siitä asti riekkunut tuolla kaduilla.
Katujen ja reilien laskeminen oli itelle uus
tuttavuus silloin. Oon kyllä tykänny. mut
en mä silti kategorisois itseäni millekään
osa-alueelle. Tykkään laskea ihan kaikkea.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Kyllä nyt haastikseen aina yks takajykä tuplagräbillä mahtuu. Kuva: Willi Nothers
51
Spotti, missä kuvaajalla on
aina hiukan karmiva olo.
Pääasia, että laskijalla on
varma. Kohtuu varmasti
tämäkin naulattiin. Half-cab
tailpress alamutkaan.
Kuva: Sami Välikangas
52
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Kerro vähän teidän viime talven projektista, Vihi-Jarmosta?
Aika samoja hommia kuin aikaisempinakin vuosina, eli heti kun
Helsinkiin tuli lumet, niin me lähettiin kuvailemaan. Aluksi spoteilla
oli aina joku kymmenen jätkää, ja ne olikin semmosia lepposia sessareita. Jauhettiin, huudeltiin, laskettiin ja kuvailtiin. Vuoden vaihteen
jälkeen rupes porukka vähenemään spoteilla, ja niistä tuli enemmän
ns. rehellistä shoottailua: spotti valmiiks, homma haltuun ja kotia
nukkumaan. Helmikuussa todettiin, että piuhaa oli kertyny todella
hyvin, ja leffa tullaan saamaan kasaan. Samaan syssyyn varattiin
Virgin Oil expoviikonloppuna ja saatiin deadline leffalle. Ukot jatko
aktiivisesti kuvailemista pitkälle kevääseen, varsinkin Lohe ja Vekku,
kuten leffasta näkee.
Ootko tyytyväinen matskuihisi? Jäikö mitään hampaankoloon?
Oon todella tyytyväinen, sain hyvin matskua ja jaksoin käydä
laskemassa paljon. Tein oikeita töitä kuitenkin sen rapiat 40 tuntia
viikossa. Kruisailut ja kuvailut kylkeen, niin oli ukko aika piipussa jo
tammikuun lopulla. Siihen samaan syssyyn sitten täräytin Serenassa
kunnolla vastapalloon, ja meni molemmat polvet pakettiin. Vasemmassa jalassa sääriluun ja polven välissä hiusmurtuma ja oikean jalan
polvessa kierukassa repeämä, joten kyllä jäi aika paljon hampaankoloonkin. Onni onnettomuudessa, sillä pääsin jo maaliskuun lopussa
takaisin mäkeen. Kevät olikin sitte pelkkää juhlaa! Kirjaimellisesti!
Wappulounaan overall-voitto taisi olla melko mieluisa päätös
kaudelle. Millä eväillä sitä lähdettiin hakemaan?
Sitä lähdettiin hakemaan kunnon voitelulla, pidettiin Väätäisen kanssa
saunailta Wappulounaan köörille ennen kisaa. Niillä mentiin aika
pitkälle, mutta olin kyllä päättänyt jo ennen lounasta, että kerrankin
kun pystyn laskemaan (kolme vuotta putkeen loukkaantuneiden listalla
siinä vaiheessa kevättä), niin ihan sama mistä herään, taksilla kämpille
ja ekana rinteeseen. Homma toimi!
Joko sä oot palkintomatkan käyttänyt? Maistuuko se surffaus?
Kävin kuukauden Balilla, sen verran pahasti se surffauskin on koukuttanut, että ajattelin lähteä samalle palkintomatkalle ens syksynä, haha.
Miltäs tämä talvi näyttää? Ainakin nyt pitää ensin odottaa, että
etelään satelee lumet, mut onko sit tarkoitus tehdä jotain taas Digistylesin nimissä?
Puolet digiukkeleista on lähtenyt maailmalle talveksi, eli ei ainakaan
samalla porukalla kuvailla. Aika näyttää, tuleeko sieltä osa maitojunalla kotia päin jossain vaiheessa talvea. Ollaan suunniteltu nyt syksyllä
toista projektia talvelle, ja itse asiassa käytiin jo vähän kuvauksiakin
alottelemassa. Tällä hetkellä löytyy instagramista @theleftones, josta
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
53
Switch bs 540 Laaxin reissulta.
Sarjassamme pitkälle menee.
Kuusamon miehestä on moneksi.
Kuva: Willi Nothers
54
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
voi käydä kattelemassa ekoja makupaloja tulevasta prokkiksesta. Mutta ideana on tehdä snougalyhäreitä, joita kauden
aikana tulee kolme tai neljä. Tunteella tuotettuja tyylikkäitä
pätkiä, joissa on mukana tarinaa ja laskemista.
Kuulostaa pirun hyvältä ja samalla myös tuoreelta idealta
kotimaisittain. Onko suunnitteilla mitään vuorireissua? Sä
oot viihtynyt myös sillä puolella. Saatiin jopa tähän haastikseen parit kuvat isommilta nyppylöiltä.
Ainahan sitä tulee suunniteltua, mutta tällä hetkellä näyttää
pahasti siltä, että ainakaan kuvailemaan en vuorille pääse.
Kyllähän sitä pystyy lähteä kruisailemaan, mutta jos halajaa
kuvaamaan, niin se vaatii vähän enemmän budjettia ja
suunnittelua.
Viimeksi kun pääsin kunnolla pöllyttelemään, olin
saksalaisen kuvaajan Frederick Thelenin luona lokittelemassa
kuukauden päivät. Se sai huukkailtua liput sekä majoituksia
vuorille, joten pärjäsin vuokrarahalla. Mahtavaa hommaahan
se on, toivottavasti vielä jonain päivänä tulee mahikset lähteä
uudemman kerran.
Mites sitten tuki. Matkan varrella on riittänyt sponsori jos
toinenkin. Miten noi kuviot on edenneet vuosien aikana?
Tosiaan, kyllä sitä aina on jostain kamansa saanut. Offconsult on tukenut kaikkein kauimmin, ja matkan varrella
on ollut Endeavoria, Vansia ja vaikka mitä. Kaikki on
aina jossain vaiheessa lopahtanut, joko maahantuonti on
loppunut, tai sit muuten vaan jotenki hyytynyt. Rehellisesti
sanottuna meikällä on aina ollut vähän huonoa tuuria ton
suhteen. Aina oon halunnut kehittää suhdetta sponssien
kans ja tehdä parhaani. Se on mennyt vähän niin, et kun oon
päässyt vauhtiin, nii sit se jo loppunu. Mut hyvin mä oon
kuitenkin pysyny kamoissa. Kiitos vaan kaikille tukijoille
matkan varrella.
Offconsult tosiaan oli eka, ja on edelleen kehissä. Tähä
mulla onkin hyvä tarina, kun mun nimeltämainitsematon
Kuusamonkaveri (Legendan nimi pidetään salassa) lähetti
Electricille sponssihakemuksen ja kertoi siinä suomenmestaruuksistaan, lempitempuistaan jne. Ei silti viittinyt mainita,
että menestys oli tullut koripalloilun puolelta ja temput
nähty elokuvissa, haha. Siinä sit ajattelin, että jos ukko saa
koripallon SM-mitalilla goggleja, nii eiköhän sitä itekin vois
jotain saada, hahaha.
vuokran maksettua ja asiani hoidettua ongelmitta. Tähän asti se
on hoitunut hyvin. Loppujen lopuksi sitä tulee melko vähällä
toimeen, enkä mä tarvii sen suurempia. Mutta mitä laskemiseen
tulee, niin kyllä sitä haluaa laskea ihan niin kauan kuin paikat
pysyy ehjinä, ja ihan vain intohimosta lajia kohtaan.
Marcoolio Koski on mun mielestä hyvä esimerkki siitä. Miten milkataan! Vitsi vitsi. Markkua joutuu kunnioittamaan niin
laskijana kuin ihmisenä. Sen laskeminen ei oo kiinni sponsoreista tai mistään. Ihan yhtä innokkaasti se puskee vieläkin. Sen
näkee ihmisestä, kun se tykkää siitä mitä se tekee. Mua on muutenkin aina ärsyttäny termi ?eläköityminen?. En minä ainakaan
aio koskaan eläköityä! Koko ajan nostetaan eläkeikää niin kai se
sit samalla lailla nousee laskupuolellakin?
Toi kiteyttää aika hyvin homman nimen. Tähän on hyvä lopettaa.
Tahdotko lähettää vielä terveiset ja kiitokset loppuun?
Äiti, sisko-Sini ja iskä tähän kärkeen. Jengiläisille eli Jusba &
NTG, Tero & Rollo, Thumba & Kuusamo, Otto & Oulu, Niko
& Tampere, Janne & Espoo sekä Hesan äijät!
Lautapuolelta Offarin väki, Ponkesin ukot, Funsterin miehet,
Seba Eklund, Totti, Jussi Koskiniemi, Tuomas Keskikeke, Hexi,
Rauli, Mika & loppu Wappulounas-kööri, Manu, Pade, Freddy,
Joni Oliver, HG Ladyt, Paasodanger & Laama sekä kaikki
NLP-ukot, Tarkkisluokan Kalle, Hassel-Pete, Sami Välimies,
Ykä, Jari Salo, Willi, Fizza, Iike, Simo V., Miksu, Miikka Niemi,
Pässi, Roistola, KBR, Mopo-pois, Ilvespoika ja Digistyles-äijät.
Viimeisimpänä ja tärkeimpänä Arez.
Nyt pitäis olla kaikki, mutta jos sattui käymään klassiset, niin
morjesta vaan!
Jeppeä sponsoroi
Analog, Burton, Smith Optics & Ponke?s The Shop
Ehkä kovin sponssihakemus ikinä. Se on kyllä tosi jos joku,
että sulla on ollut vähä turhan huonoa tuuria. Mut susta silti
huokuu kovasti se, että sä et laske vain sponssien takia.
Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sulla on niin elämän
kuin laskemisen suhteen?
Jos laskeminen ei maistuis, tai sitä tekis vaan tuollaisten arvojen pohjalta, niin kyllä sit pitäis lopettaa koko touhu. Koulun ja töiden suhteen mä en oo kauheasti stressannut. Kävin
silloin aikoinaan mediapuolen amiksessa, mutta alan töitä en
oo kauheesti tehnyt. Toistaiseksi mulle on pääasia, että saan
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
55
Sami, Luti, Lothar, Kingluti. Tällä lohjalaisella timpurilla on monta nimeä. Tutustuin Samiin
ekan kerran Ounasvaaran Suomicupissa vuonna 2006. Sami oli silloin 12-vuotias pojankoltianen, näytti ikäistään paljon nuoremmalta, oli joku vaahtosammuttimen mittainen. Mutta laskeminen ja olemus oli jotain ihan muuta. Sami laski jo silloin ihan törkeen hyvin.
Tämän kohta kahdeksan vuoden aikana ollaan koettu monet kisa- ja kuvausreissut yhdessä, ja
Samista on tullut yksi mun parhaista kavereista. Voin kertoo, ettei koskaan oo ollut tylsää.
Lumilautailijanahan Sami on hullun lahjakas ja monipuolinen. Hän
osaa laskee oikeestaan mitä vaan ja yleensä vetää sen helvetin kovaa,
korkeelta ja tyylillä.
Miettikääpä viime kautta! Tää timpuri kuvasi kaksi aivan saakelin
kovaa leffaparttia, KBR:ään ja Piratesiin, ja kävi kuvausreissujen välillä
asentamassa lämpöilmapumppuja Lohjalla, jotta sais rahaa seuraaviin
reissuihin. Kyllä tää kertoo miehen asenteesta ja motivaatiosta. Ei voi
kuin arvostaa! #KINGLUTI -Janne Lipsanen
Teksti: Sami Välikangas Kuvatekstit: Luti Himself Kuvat: Teemu Heljo, Ville Lahtinen, Dominic Zimmermann,
56
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
57
Kerro vähän perustietoja itsestäsi heti
alkuun.
Gap 270 Kuopion kinkkiin. Heljo ampumassa.
Sami ?Luti? Luhtanen. Lohjalta oon kotoisin, 20 vuotta vanha pojankloppi.
Kloppi nimenomaan. Ensimmäiset muistikuvat susta on jostain skeitin SM-kisoista,
missä ukko sumutti alle 12-vuotiaiden
sarjassa. Tunsin Radmiken tuolloin, ja se
hehkutti ukkoa ihan hulluna. Oli kunnon
kisafaijana. Oliko siis skeittaus ennen
laskemista?
Radmike oli iha faijana kyl. Se puski
meitsin menemään tonne SM-kisoihinkin.
Ei varmaan muuten olis tullut noihinkaan ikinä mentyä. Boman vielä laitto
hifkihallissa huhun kiertoon, että Radmike
on meitsi faija, ku se nosti mut mun ranin
jälkeen ilmaan.
Haha, nyt kun sanoit, niin muistan huhun!
Menin jopa ite siihen lankaan.
Toi skeittihomma oli meitsille isossa
roolissa junnuna ennen laskemista, ei sitä
oikeen muuta silloin tullut tehtyä kuin
potkuteltua skeitillä. Meillä oli vielä silloin
Lohjalla oma halli minne saatto mennä
ihan millon vaan ja olla niin pitkään kuin
jakso hinuttaa. Mut sit jossain vaiheessa lähti kipinä jostain kumman syystä
laskemiseen, ja lopetin varmaan kolmeks
vuodeks rullaamisen aikalailla kokonaan.
Nyt taas viimeiset kaks kesää oon rullannu
enemmän ja saanu siihen hommaan vähä
samanlaisen kipinän kuin junnuvuosina.
Miten ne SM-kisat sitten loppujen lopuksi
meni?
Noi taisi olla vuoden 2006 SM-kisat, missä
voitin junnusarjan. 2005 olin tulin kolmanneksi ja 2004 olin kuudes. Muistan hyvin
ku olin ekoissa skeitin SM-kisoissa ja tapasin Tonterin, joka skedes ihan himmellä
kokovihreellä asulla. Tosin meikällä tais
olla itelläkin jonkin sortin kolmiraitaverkkarit jalassa.Melkeen siitä saakka tullu puskettuu Torben kaa laudoilla. Harmi vaan,
ettei oikeen nykyään keretä samalla tavalla
laskemaan yhdessä. Mut viimeistään ens
kesänä taas Savelan vertillä, kun Roopeki
on nyt varmaan tajunnu lopettaa rappusten
hyppelemisen. Tai niin se ainaki uhosi.
Te ootte kyllä aina olleet melkoinen tutkapari. Kaksi sellaista reikäpäätä. On kyllä
ollut viihdyttävää seurata. Missä vaiheessa
sä aloit sitten lumilautailemaan enemmän?
Tais olla joskus 2002 kun kävin ekan
kerran laskemassa rinteessä Messilässä. Muistan hyvin kun olin niin hullun
fileis laskemisesta, että oli pakko päästä
seuraavana päivänä takaisin. Porukat lähti
sit Alhovuoreen, missä tein ensimmäisen
360 laudalla rinteen sivuhyndästä. Sit seu-
58
raavana vuonna 2003 kävin jonkin verran
Vihdissä laskemassa. Siellä näin kun mun
isoveli nakutti vaikka minkälaisia rodeoita
ja isoja aireja paipissa iha tatsilla. Sit oli
jo pakko saada seuraavaks vuodeks kausikortti. 2004 oli ensimmäinen talvi, jolloin
vietin enemmän aikaa rinteessä.
Sä olit kyllä ehdottomasti junnuna keskivertoa naskia lahjakkaampi skeittaaja.
Koetko, että siitä on ollut apua laskiessa?
Miten sä vertailisit näitä kahta lajia?
Luulen kyllä, et skeittaamisesta on paljon
hyötyä lumilautailussa, en ainakaan usko
sitä pelkäksi sattumaksi että tosi monet,
jotka on hyviä laskemaan, on myös hyviä
skedeemään. Molemmat on siitä samantyylisiä lajeja, että saat hyvän fiiliksen aina
jos opit jotain uutta.
Minkälaista Lohjalla oli laskea? Oliko siellä
ketään esikuvia?
Meillä oli Lohjalla himassa hyvä kallio,
jota pysty laskemaan hyvin ja jolle pystyi
rakentamaan vähän hyppyreitä. Aika
lailla meitsin esikuvat oli tuosta trulliglan
porukasta, niillä äijillä oli kyllä ihan kingi
meno. Erityisesti Heikki Sorsalla oli hyvä
meininki silloin.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Fiftari, ja sit fronttiboardi tohon
alempaan. Luulajasta. Kuvan
nappasi Dominic Zimmermann.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
59
Dominic Zimmermann kuvasi kun olin pikavisiitillä jossain Saksan ja Itävallan rajalla
Marco Feichtnerin pillow-mestoilla. Vanha
kunnon mute toimii aina.
60
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Jätkällä on kieltämättä silmäänpistävä
tyyli ainakin poppaamisen suhteen.
Joutuu tykkäämään. Onko sulla jotain
tiettyjä laskijoita, joita fiilistelet vielä tänä
päivänäkin?
En oikee tiiä. Vaikee jotenki toi, että ketä
tiettyä fiilistelis, mutta kaikkia kavereita
tuolla rinteessä, jotka puskee menemään.
Jussi Oksanen on kyllä ihan päällikkö noista vanhoista, ja Gigi Ruf on kova äijä kans.
Sun laskeminen on sellasta melko monipuolista ja rehellistä menoa. Mitä mieltä
olet löysistä banaaneista ja kaposista
stänsseistä? Minnesotailuksikin sanotaan,
mutta joka tapauksessa. Uppooko?
En oikeen ite tiedä tost Minnesota-nimityksestä, mutta liian pieni stance on aina
liian pieni. Kaikki toteuttaa itteensä omalla
tavallaan lumilautailussa. Se on mun mielestä siinä se siisti juttu, että voi tehdä niin
monella tapaa erinäköstä tosta touhusta.
Hyvin vastattu. Missä vaiheessa lumilautailu alkoi näyttää sellasta suuntaa, että
aloit kiinnostua enemmän?
Aikalailla siitä asti kun pääsin testaamaan
rinteeseen ekoja kertoja. Huomasin heti,
että tätähän vois tehdä vaikka joka päivä.
Sit varsinkin kun aloin kiertää kisoja sun
muita, niin tuli tutustuttua tosi hyviin
tyyppeihin. Sieltä ihan ensimmäisistä
kisoista on vieläki semmosia äijiä kenen
kanssa tulee hengailtua ja laskettua.
Sä oot ollu mukana tuolla kisamaailmassa
aika junnusta. Ainakin muistan, että olit
joskus youngster-kiertueen julisteessa,
heh. Tuliko tuolloin kierrettyä paljon
kisoja?
Junnuna tuli kierettyä Suomicup-kisoja ja
youngster-kisoja paljon. SM-kisojakin on
tullu käytyä jonkin verran.
Kiinnostaako tänä päivänä enää moinen
kisaaminen, vai haluatko viedä uraasi mieluummin eteenpän kuvauspuolella?
Kyllä meitsi on tykännyt käydä kisoissa, mutta nyt viimeiset pari vuotta en
oo kerennyt niin paljoa käydä kun oon
keskittynyt noihin kuvaushommiin. Mut
kyllä sitä ainaki pari kisaa talvessa tulee
käytyä. Enköhän mä yritä pysyä tossa
kuvaushommassa mukana nyt, kun se on se
mitä oon aina halunnut päästä tekemään.
En oo ehkä ihan niin täysi kisalaskija. On
mukava toteuttaa itseään tuolla kaduilla.
Oon junnusta saakka ollut se, joka kattelee
niitä erilaisia kaiteita sun muita, että voisko
vetää laudalla.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Onkos jätkä muuten käyny klassista Sotkamon koulua, kuten moni sun ikäpolvesta?
Kävin pari vuotta siellä sekottelemassa
pakkaa. Kun menin yläasteelle, mulla oli
mielessä, että Vuokatti on se paikka mihin
on pakko päästä jollain konstilla opiskelemaan. En oikee oo noita lukion miehiä,
ja sinne tuli mun onneksi ammattikoulu,
josta pystyi käymään urheilulukiolaisten
treeneissä.
Jossain vaiheessa alkoi olemaan semmosia ne treenaushommat, etten pystynyt
käsittämään ollenkaan. Päällimmäisenä
mulle on jäänyt mieleen treenit paippiputkessa. Paippi oli just ajettu ja kaari oli tosi
hyvännäkönen. Eiköhän meidät laitettu
sinne paipin pohjalle laskemaan silmät
kiinni lanaten alas sitä flättiä. Mä olin vielä
se pieni poika, joka uskalsi avata suun ja
ilmaista omat mielipiteet noista hommista.
Se meni siihen, että tuli erimielisyyksiä ja
jossain vaiheessa en vaan ollut se pidetyin
äijä valmentajien keskuudessa.
Mutta mä menin sinne ihan täysin sen
takia, että rinne on lähellä ja pääsen laskemaan joka päivä. Kun mä alotin kolmannen vuoden siellä, niin alko valmentajilla
kiristymään enemmän. Valmentaja sanoi
mulle, että se tuntee Takamäen Teemun ja
että sillekään ei oo mitään hyvää sanottavaa musta. Teemu on kuitenkin se äijä, joka
on auttanut mua laskuhommissa 12-vuotiaasta asti ja ollu tosi fileissä meitsistä, ku
olin kummiski jeesannut niille paljon jun-
nulautojen myymisessä. Lisäksi oon aina
ollu uskollinen ridea kohtaan vaikka mulle
on junnuvuosina tarjottu euromerkiltä sopparia, nii en oo ottanu vastaan. Mielummin
oon pysyny hyvillä laudoilla ja arvostanu
sitä, että mua ollaan jeesattu ihan skidistä
asti. Vaikkakin se ois mahollistanu paremmin reissaamisen ja laskemisen, mut aina
ei voi ajatella pelkästään omia etuja, vaan
mun mielestä lumilutailu alalla on tärkeintä, et oot uskollinen merkille ja haluut olla
niitten kans tekemisissä, etkä vaan rahan
takia.
Ton jälkeen hiffasin kunnolla, että kannattaa lähteä toteuttamaan itseään. Olin
huomannut, että kaverit ne on, joilta oon
oppinut temput enkä siltä, joka lyö bägin
kylkeen pumpun kiinni.
Kyllä minussakin vikoja on ollut, mutta
kukapa meistä ois täydellinen. Vuokatti on
ok paikka. En vaihtais niitä aikoja mihinkään, mutta kaikille se ei välttämättä sovi.
Älä arvostele liiton äijää.
Ah, rehellisyys maan perii. Tykkään, et
jätkä on asioissa suora ja kerrankin
laskemiseen on myös se toinenkin kanta.
Uskon kyllä, että tuollaisessa opetuksessa
voi joskus tulla vähän jaripekkafiilis. Sä oot
muutenkin vähän erilainen kuin moni sun
laskukaverisi. Hyvällä tapaa amis. (Itsehän
olen myös.) Vai miten itse näet ton?
Ihmisiä on moneen, mut joo, oon ehkä
vähän erilainen joissain tilanteissa kuin
jotkut laskukaverit. Se johtuu siitä, mistä
61
Luti on vikkelämpi suustaan kuin moni skappari Santahaminassa, mutta
Suomen rajojen ulkopuolelle mentäessä ei lontoo taitu ihan yhtä mutkikkaasti.
Siksi ne varmaan sanoo Samia silent killeriksi tuolla maailmalla.
Amerikassakin oltiin High Cascadella laskemassa, eikä se siellä ittensä
esittelyyn mitään vitsejä keksinyt. Luti pisti manööverit tiskiin ja jenkit oli
niin ihmeissään, että leuat vaan liehu tuulen mukana. -Martin Kalliola
62
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Molemmat kuvat Teemu Heljon
ottamia. Vasen stuntti Kuopiosta
puiden välistä ja stalefish kiinni.
Wallride Kuopiosta, missä Heljo
vei valokuvauksen next levelille
pienillä vippaskonsteillaan.
oon kotoisin ja millaisten veljien seurassa oon kasvanut. Faijalla on hyvä mesta
vähän syrjemmässä, missä me ollaan touhuttu kaikennäköistä isoveljien kanssa.
Siellä me pusailtiin kaivinkoneella polkupyörähyppyreitä sun muita. Meillä
meni rata himassa, missä pysty ajaa piha-autoilla. Siellä on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, mutta tekemistä ainakin riitti, eikä mielikuvitus loppunut
kesken koskaan.
Entäs tänäpäivänä? Mistä ukon arki koostuu?
No nyt muutaman seuraavan päivän ajan mun arki koostuu Innsbruckissa
laskuvaatteiden vaihtelusta studiolla ja illalla skeittihallilla sessailemisesta.
Muuten talvella arki koostuu pääosin laskuhommista. Jos ei oo lunta kuvaamiseen, niin illat menee aika pitkälti rinteessä. Kesällä menee aamupäivät yleensä
duunissa.
Pitääkö kesät tehdä duunia, että pystyy sit talven laskemaan? Etkö sä oo broidillas tehny jotain miesten hommia aina välillä?
Mä oon tehnyt kesät duunia 14-vuotiaasta asti. Oon ollu ilmastointialalla duunissa jo pidemmän aikaa. Siitä kuuluu iso kiitos veljelle. Ilman tätä
mahdollisuutta en olis tällaisessa tilanteessa, että aina pystyy lähtemään pois
duunista reissuun kun talvi alkaa. Kiitos Ilma & Lämpö Luhtanen. Mutta nyt
tänä kesänä sain tosi hyvän mahdollisuuden mennä tekemään rakennusalan
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
63
hommia. Se on mun mielestä sellainen juttu, joka ois
hyvä osata ettei oo sit peukalo ihan keskellä kämmentä.
Kyllä työ on työtä, ei siitä pääse yli, mut talvet onneksi
pääsee harrastamaan.
Sen kyllä huomaa, että hommat on hanskassa. Jätkässä asuu kuitenkin sellainen pieni amis. Et varmaan
kauheesti jaksa katella avuttomia tyyppejä ympärilläs?
Esimerkiksi jos vinssi hajoaa, niin jätkä on varmaan ensimmäinen joka lopettaa voivottelun ja sotkee kätensä
korjatakseen tilanteen. Onko sulla tavoitteena, että
laskemisella pystyisi jossain vaiheessa elättämään edes
osaksi itsensä? Eikös sulla ole nyt esimerkiksi Dakinen
kanssa ihan hyvin pullat uunissa? Onko mitään muita
uusia kuvioita sponsoririntamalla?
Toi on semmonen juttu, mikä on kyllä luultavasti kaikkien unelma. Antaa mennä omalla painolla ja kattoo,
mitä sitä tapahtuu. Mukavaa se silti on. Dakinen kanssa
homma on toiminut hyvin, ja ne on puskeneet meikää
tosi paljon viimeiset pari vuotta. Viime kaudella aloin
laskea myös siistille lasimerkki Dyelle. Se pyörittää
hommia pääosin rapakon takana, mutta alkanut pikkuhiljaa tulla enemmän ja enemmän Eurooppaan. Tällä
hetkellä ei oo mitään uutta mainittavaa, kunhan nyt
pääsis laskemaan mahdollisimman paljon.
Kerro vähän sun viime kaudesta ja sen meiningeistä? Sä
päädyit Piratesille kuvamaan.
Viime kaudella tuli kuvattua tosi paljon. Ihan alkukauden kuvailin KBR-poikien kanssa ja sit sain mahdollisuuden alkaa kuvata Piratesin äijien kaa. Yritin kuvata
kaksi ihan täysin eri pätkää, joka melkein jopa onnistui,
mutta sitten löin reiden yhdellä reilillä niin kovaa, että
tuli kolmeksi kuukaudeksi puujalka. Missasin kaikki
hyndäshootit sun muut keväthommat.
Siitähän tuli sellainen pään kokoinen mustelma. Miten
sä päädyit kesken kauden kuvaan Piratesille?
Kiitos kuuluu Dakinelle, jonka kautta sain mahdollisuuden mennä kuvaamaan Kalle Ohlsonin kanssa Luulajaan. Hommat sattui menemään kohdilleen, Piratesin
porukka oli fileissä meikästä alusta asti ja halusi, että
kuvaan ihan täysillä niiden kanssa koko kauden.
Mitäs tuleva kausi tulee tarjoamaan?
Saa nähdä. Vielä on aikalailla kaikki suunnitelmat auki.
Paljon laskemista ainakin.
Oletko kuvaamassa jollekin tietylle leffaporukalle ensi
kauden aikana?
Mulla on tässä vaiheessa auki kuvaukset, Pirates tai
KBR. Nyt vähän näyttäis siltä, että Piratesiin täysillä. Ja
sit KBR-leffaan jos sais jonkun verran shotteja, niin ois
ihan kingii.
Kuulostaa hyvältä. En voi kuin toivottaa hyvää tulevaa kautta. Haluatko loppuun vielä mainita kiitokset
sponoririntamalle ja kavereille?
Perheelle, kavereille, Dakinelle, Dyelle, EsaKorpela
Oy:lle, Teemu Takamäelle, Lohjan lipputanko aka
Vastamäelle, Hermannin Pojille, KBR-äijille, Piratesporukalle, Bastille, Niels Schackille, Lorulle, Mikko
Huttuselle, Markku Koskelle, Kalle Ohlsonille, Martin
Kalliolalle,Ville Lahtiselle, Heiko Knauerille, Sami Tuoriniemelle, Savelan vertille, kummitustalolle, Serenalle,
kbrprod.comille.
64
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Meikän Ranskankaveri
Niels Schack oli Suomessa
kuvaamassa reilejä, kun
poliisit tuli spotille katsomaan meidän touhuja.
Sinivuokot filisteli snoukkahommia, ja me pistettiin
niille pikku näytös pystyyn.
Tarjoillaan boarditrasfer
tohon betonipenkkiin.
Lahtisen Villen kuva.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
65
2/3
GALLERIA
Teo Konttinen / Fs5 / Vuokatti / Photo: Ville Lahtinen
66
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
67
GALLERIA 2/3
Eero Ettala / Switch McTwist / Photo: Pasi Salminen
68
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
69
GALLERIA 2/3
Kristiina Nisula / Pillow drop / Photo: Alex Papis
70
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
71
72
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
JAPANI
Keltanokat puuterijahdissa
Aika tasan vuosi sitten olin viettämässä Rukalla pidennettyä viikonloppua, koska eteläisessä Suomessa lumentulo oli jälleen kerran autuaan myöhässä. Olin tulossa mäestä
vaimoni kanssa, kun törmäsin Pisteen edessä Anttiin. Tuli puheeksi tulevan kauden suunnitelmat, ja Antti kysyi josko lähtisin pariksi viikoksi Japaniin mukaan kuvaamaan. Idea
iskeytyi takaraivoon sen verran vahvasti, että kotiin päästyäni en voinut kuin ostaa lennot.
Myös viime numerosta tuttu Saku Tiilikainen lähti kanssani menettämään Japanin puuterineitsyytensä. Teksti ja kuvat: Sami Välikangas
Japanissa on yleisesti melko haasteellista
kuvata mitään laajaa, saati sitten vastaseinältä. Etäisyydet on usein melko lyhyitä,
koska puusto on erittäin tiheää. Eikä se
kelikään ole niin usein kylliksi selkeä. Nyt
oli. Hikarigahara.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
73
Bigmountain Sakari painaa
puupolesta frontside 360.
74
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
L
ähdimme viimein matkaan
tammikuun lopulla. Tässä
kohtaa en voi olla kehumatta
Finnairin suoria lentoja Japaniin. Ei ole
paljon helpommaksi matkaamista tehty.
Lisäksi suosittelen tarkailemaan lentoja jo
hyvissä ajoin loka-marraskuussa. Nimittäin
tuolloin voi onni lykästää talvisten tarjousten suhteen. Vaihtoehtoisesti voit toki
säästellä satasen tai pari ja lentää 30 tuntia
laskeutuen ympäri Venäjää jännittävillä
lentoyhtiöillä.
Ensimmäinen matkakohteemme oli
klassinen Asahidake. Lensimme aluksi
siis Tokioon, josta vaihtolennolla Japanin
pohjois-saarelle Sapporoon, missä Antti
olikin jo retkikuntaamme vastassa vuokraauton kera. Toki myös julkisilla pääsee
Sapporosta Asahidakelle, mutta itse en
lähtisi ainakaan ihan heti sooloilemaan.
Tottakai asiat saa hoidettua ja pohjustettua
melko hyvin jo ennakkoon netin välityksellä, mutta sen verran jänniä koukeroita
on joka lapussa ja lipussa, eikä länkkäreille
tuttuja aakkosia mailla halmeillakaan.
Joten jos mahdollista, vuokraa auto.
Reissun alkutaipaleella oli pientä
jännitystä, koska vain alle viikkoa ennen
oli Japanissa menehtynyt suomalaislaskettelija, todennäköisesti tiputtuaan suoraan
glide-crackiin. Se on niin sanottu esivyöry,
jossa syvä lumilaatta irrottautuu muutamien metrien verran toisesta. Tällöin syntyy
syvä railo, joka tietenkin kovenee mitä
alemmaksi lumikerrastoa menee. Jos tällaiseen tippuu, niin se on verrattavissa siihen,
että laskisi vastapattiin suoraan kivikovaan
jääseinään.
Antti sai kuitenkin rauhoiteltua meitä.
(Oli Antin kolmastoista kerta Japanissa, joten
kokemuksen ääni oli melko rauhoittava tässä
kohtaa.) Sovimme, että menemme jo ensimmäisenä päivänä katsomaan, että mikä
on glide-crack, ja ensimmäinen hyndä
jopa sitten rakennettiin railon yli. Ei siis
huolta, mutta Japanissa ollessa on silti hyvä
tarkailla laskuympäristöään. Itsekin tipuin
pariin otteeseen moiseen sudenkuoppaan,
ja liian kovassa vauhdissa voi vastaseinä olla melko epämiellyttävä tuttavuus.
Itse vyöryvaara Japanissa on melko pieni
metsäisten laskupätkien suhteen, mutta
aina täytyy olla varovainen, kun on kyse
rinnealueiden ulkopuolisista paikoista.
Lunta nimittäin dumppaa Japanissa kirjaimellisesti ihan perkeleesti.
Puiden juurelle en suosittele menemään hengailemaan tai tyhjäilemään itseään kusihädän sattuessa. Ilmatasku puun
juurella voi nimittäin yllättää pahemman
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Eniten märkä
mies. Saku oli
ensimmäistä kertaa
laskemassa kunnon
putikkaa. Ei ole
ihan niin helppoa
hommaa miltä se
videoilla näyttää.
kerran. Ilmataskuja toki löytyy muualtakin
kuin pelkkien puiden juurelta.
Itse tipuin keskellä laakeaa hyndän
ländiä kainaloitani myöten tyhjän päälle.
Jalkojen alla oli varmaa kuutisen metriä
lunta, mutta satuin kävelemään jonkun
ison pensaan tai pienemmän puun yläpuolella. Humps vaan ja yhtäkkiä tajusin
olevani hukuksissa ja jalkojen alla ei ollut
vastusta. Kieltämättä hiukan ahdistava
tilanne. Nämä sanat eivät ole pelotteluksi,
vaan muistutuksena siitä, että aina täytyy
tarkailla ympäristöään, niin vuorilla kuin
metiköissä.
Mutta palaan kronologisempaan matkakertomukseen. Lähdimme siis autolla
Sapporosta kohti Asahidakea. Matkalla riitti lännenmiehille ihmeteltävää ja
kikateltavaa, kun huoltoasemilla oli mitä
ihmeellisempiä härveleitä. Kaikki tuli erilaisista automaateista, kuten arvata saattaa.
Menomatka olikin melkoista heräteostelua
Tiilikaisen kanssa.
?Ei hitto tästä koneesta tulee hotdogeja ja kaiken maailman nuudeliruokia.
Pakko ostaa ihan vaan kokeeksi ja kattoa
miten nää pötisee.?
Tuntien ajomatkan jälkeen saavuimme
viimein määränpäähämme. Antti oli hoitanut paikallisen vuorioppaan avulla meille
pienenpienen mökin erään paikallisen
laskettelukeskuksen lähistöltä. Jos lähdet
Japaniin laskemaan ihan turistilomalle
esimerkiksi Asahidakelle, niin voit huoletta
ottaa ihan vuoren yläpäästä hotellin, joka
helpottanee kaikkea ylimääräistä säätämistä.
Meidän lähtökohtamme laskureissulle
olivat kuitenkin hieman erilaiset. Tarkoituksenamme ei ollut hankkia ainuttakaan
hissilippua saatika käydäkkään missään
keskuksissa, koska halusimme löytää uusia
spotteja ja kuvata.
Reissulla silmäni aukesivat kaikkien
näkemieni Japaninmatskujen suhteen.
Mäet eivät ole järin isoja, vaan enneminkin
pieniä laaksoja toinen toisensa takana. Joinakin päivinä saatoimme olla ihan autotien
varrella ja toisina sitten taas haikkasimme
jopa kolmen laakson taakse katsomaan
josko löytäisimme jotain uutta ja mielenkiintoista. Esimerkiksi se oli avartavaa,
että useat kuvausporukat hinuttavat samaa
laaksoa ja samoja spotteja vuosi toisensa
perään. Temput vähän päivittyvät, mutta
hyndä on samassa kohdassa vuosi vuoden
75
Kun aurinko tulee
esiin Japanissa, niin
silloin on parempi
ampua. Ammuin ja
Antti väänsi. Method.
Aina hyvä.
jälkeen. Eihän se meille kuluttajille näytä siltä,
mutta kun näkymää sai todistaa paikan päällä,
teki se kyseisistä matskuista hiukan tylsähköjä.
Vähän pitää nähdä vaivaa kuitenkin.
Mutta mitä se kuuluisa Japanin puuteri oikein on? Sitä on melko vaikea lähteä
kuvailemaan. Lumi on juuri niin höttöistä ja
pehmeää kuin kaikki siellä olleet sanovat. Sitä
on perkeleesti, eikä sen koostumus ole missään
muualla maailmassa samanlaista. Hämmästyttävintä Japanissa oli se, että jopa pienissä kylissä
sai ihmetellä, että millä ihmeellä ne hoitavat
sen lumen pois kaduilta. Öisin voi dumpata
kevyesti metrin verran lunta, mutta tiet on aina
kunnossa. Hullua. Meillä Suomessa ja varsinkin
pääkaupunkiseudulla kaupunki sekoaa jo kymmenen sentin lumikerroksesta täysin, ja aurat
repii kanttikivet rullalle.
Laskemisenkin suhteen voi asennettaan
muutta hiukan Japaniin mennessä. Peruslaskeminen on äärimmäisen siistiä, eikä vitsaukset
snorkkelistakaan aina ole ihan päättömiä.
Nostan kyllä suuresti hattua kaikille taitavasti
Japanissa laskeville ja matskua saaville. Keltanokkakollegani Tiilikainen varsinkin sai kokea,
että miltä tuntuukaan olla ensimmäistä kertaa
kuvaamassa hiukan syvemmässä putikassa.
Spotti toisensa perään kraatereilla ja urheasti
mies vain kapuaa takaisin torniin.
?Helvetti enää ei voi mikään yllättää mua?,
kaikui syvältä montun pohjalta. Tyylimme oli se,
että Saku ja Antti molemmat rakentelivat hyndänsä lähekkäin kuntoon ja vuorotellen loikkivat
menemään. Yksi spotti ei ihan kauhean montaa
yritystä anna, koska pannuttelusta aiheutuviin
pomminreikiin harvempi pystyy enää ländäilemään mitään. Eli spottia toisen perään vaan.
76
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
77
Uskomatonta, että tässä lehdessä on
kaksi Japanispottia joihin myös Jake
Blauvelt oli eksynyt kuvaamaan.
Kaksi ensimmäistä kuvattu jopa
täysin samoista kuvakulmista. Me
kun haikattiin perkeleesti spottien
perässä laaksojen syvyyksiin. Lehden
alkupäässä Saku vääntää milleriä. Siitä Jake väänsi metukkaa. Tästä puusta
taasen Jake väänsi Ollien. Antti Ollien ja tämän frontside 540 indyllä.
78
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
Varustelun suhteen alkoi kieltämättä keltanokkia
hiukan kiinnostamaan reissun aikana termi gore-tex. Sellaisen lumimassan seassa kun temuaa päivätolkulla, niin
alkaa kuivana pysyminen olemaan melko kova sana. Ihan
vain lainatakseni Tiilikaisen parhaimmistoa:
?Hitto mitähän otan sinne Japaniin mukaan. Mun
teknisin vaate on nää Enniltä pöllityt Burtonin kalsarit.?
Myös paluumatkalla Saku joutui luopumaan yhdestä
laskutakistaan Tokion lentokentällä märkyyden ja painon
vuoksi.
?Yleensä takeissa on se joku vedenpitävyys 20 000
mm. Mä uskon, et täs se on merkannu tän imevyyttä, eli
tää toimi vähän niinkö käänteisesti.?
Eli ei ne hyvät kamat ole yhtään liioittelua. Takit,
joita pidin varakkaiden outdoor-henkisten keski-ikäisten afterskitakkeina, alkoivat kummasti herättämään
mielenkiintoani. Ja vaikka itse herra Tiilikainen laskikin
melko usein gogglet otsalla, suosittelen ottamaan mäkeen
useammat vaihtolinssit tai muutaman parin laseja mukaan. Niitä ei aleta kirveelläkään putsaamaan siellä, vaan
on helpompi heittää vanhat reppuun sulamaan ja heittää
uudet silmille.
Yleisesti laskupäivät Asahidakella olivat pitkiä ja
tuntuivat ihan rehdeiltä työpäiviltä. Joka aamu kello soi
kuudelta ja sovimme, että joka ukko on valmiina autossa
viimeistään seitsemältä. Paluu kämpille tapahtuikin aina
noin 12 tuntia myöhemmin pimeän tullen. Loput ajasta
menikin sitten vain ravinnon tankkaamiseen ja akkujen
lataamiseen. Ei ole liioiteltua, että tuli syötyä vähintään
yksi suklaalevy joka ikinen päivä. Vaaleaa leipää, suklaata
ja 7Elevenin kautta riisikolmioita reppu täyteen ja mesnow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
noksi. Eikä muuten ole mikään kasvissyöjän paratiisi olla noissa
hommissa, kuten reissun videokuvaaja Matti Ollila, eli tuttavallisemmin Naali, sai kokea.
?Ei helvetti mä en jaksa enää näitä pelkkiä nuudeleita joka
ilta. Ei meikä pysy hengissä tälläsellä kauaa.?
Loppuviimein vietimme Asahidakella 12 päivää, joista yksi oli
vain puolikas päivä ja jolloin annoimme itsellemme lepohetken
onsen-kylpylässä. Onsenit ovat kuumia lähteitä joihin voi mennä
rentoutumaan. Ensin vähän suihkuun, ja perään ulos lumihankien
keskelle kuumaan onseniin kellumaan. Yleisesti onseneihin ei ole
tatuoiduilla kavereilla asiaa, sillä Japanissa tatuoinneilla on pitkät
ja pimeät perinteet. Tatuoinnit viittaavaat heidän kulttuurissaan
suoraan rikollisuuteen ja paikalliseen mafiaan Yakuzaan. Älä siis
ihmettele jos sinut häädetään altaasta pois tai saat muuten vaan
pahaa silmää paikallisilta.
Asahidaken jälkeen oli kuitenkin aika pakata kamat ja suunnata takaisin Sapporon kautta Tokioon. Siellä meitä oli vastassa
Japanin suurimman lumilautalusivuston ylläpitäjä, joka kyyditsi
meidät Niigataan, noin viiden tunnin ajomatkan päähän Tokiosta.
Siellä sataa huhujen mukaan maailman eniten lunta vuoden kauden aikana, eli yli kymmenen metriä. Talot oli rakennettu kahteen
kerrokseen ja kahdella sisäänkäynnillä. Kuulemma talven aikana
täytyy aina jossain välissä vaihtaa sisäänkäyntiä toiseen kerrokseen, koska lumi peittää puolet talosta.
Antti oli hoitanut ja suunnitellut hyvissä ajoin ennakkoon
retkemme kakkosvaiheen, jonka tarkoituksena oli laskea päivä
hiukan isommilla vuorilla lumikissaa hyväksikäyttäen. Lumikissan vuokraaminen päiväksi ei ole ihan jokapäiväistä lystiä, joten
päätimme ottaa kaiken ilon irti siitä. Suuren päivän koitettua oli
huvittavaa huomata kuinka helvetisti paikalle saapui lokaaleja
hyödyntämään kissapäivää. Gore-tex ukkoja kalalautoineen tekemässä kauniita käännöksiä. No mikäs siinä, kun kerta tarjosivat
hyvää seuraa ja opastusta. Päivä oli kieltämättä kokonaisuudessaan hulppea, mutta kuitenkin jotain jäi hampaankoloon. Meitä ei
lopulta viety niin suurille paikoille kuin toivoimme, vaan tuntui,
että pyörimme enemmän mukavuusalueella. Näimme spotit,
mutta emme päässeet niille.
Kissapäivän jälkeen edessä oli vielä reissun viimeinen laskupäivä paikallisessa keskuksessa Hikarigaharassa. Siellä myös Craig
Kelly vieraili aikoinan useaan otteeseen.
Keskuksen omistaja otti meidät ilomielin vastaan ja noin
kymmenen minuutin tapaamisen ja miljoonan kumarruksen
jälkeen hissiliput ja hyväksyntä takamaastossa laskemiselle oli
ansaittu. Usein muuten itse keskuksissa ei ole suoranaisesti ihan
ok poiketa rinnealueelta. Tämä on aina hyvä varmistaa. Hissit
kyseisessä keskuksessa olivat suoraan Venäjältä, eli ehkä pelottavimmat häkkyrät missä meikäläinen on koskaan istunut. Yhden
hengen tuolihissejä ilman minkäänlaista valvontaa tai suojakaiteita. Siihen kun menee keinumaan raskaan kamerarepun kanssa,
niin on mielenrauha melko kaukana.
Tämän jälkeen olikin aika hyvästellä uudet tuttavuudet ja
painua takaisin Tokioon. Viimeinen yö Tokiossa onnistuneen kuvausreissun jälkeen, sehän on selvä, että sitä päädytään huutamaan
karaokeen koko yöksi. Japanilainen karaokeraamattu kun on ehkä
parasta mitä tiedän. Sitä mitä sieltä ei löydy, niin sitä ei tarvita.
Neljältä kämpille ja kuudelta kentälle. Viikon mittainen jetlagi
siellä kotona jo odotteleekin.
Mutta kuinka vahvasti Japani ja sen puuterikentät valloitti
keltanokkien sydämet loppupeleissä?
Niin vahvasti, että lennot seuraavalle Japanin-reissulle ovat
olleet takataskussa jo pari kuukautta! Kampai!
79
SNoukkaamista ilman hissimatkoja
us
Teksti: Sanna Rousi Kuvat: Juuso Tilaé
?Se on tapa saada tuulesta kiinni. Snoukkaamista ilman hissimatkoja. Leijan avulla vangitaan tuulen voima ja vauhdista tulee
uskomaton fiilis. On tilaa ja vapaus temppuilla, vain taivas rajana.?
Nyt puhutaan leijalautailusta, eli kiteboardingista. Kiteopettaja Juuso Tilaeus kertoo, että kyseessä on yksi maailman
nopeimmin kasvavista urheilulajeista. Maailmalla se tunnetaan
erityisesti kesälajina, mutta Pohjoismaiden sääolosuhteet mahdollistavat myös talviversion, snowkiten, aktiiviharrastamisen.
Suomessa laajat meri- ja järvialueet tarjoavat olosuhteet, jossa kehitysmahdollisuudet eivät lopu ja vaikeusasteita voi lisätä helposti,
jos tasainen jää alkaa kyllästyttää. Lajin klassikkona pidetään
Red Bull Ragnarok-kestävyyskilpailua Norjan tuntureilla ja sinne
suuntaavat myös Tilaeus kumppaneineen ensi keväänä.
Kesä- ja talviversion erottaa toisistaan erityisesti menopeli.
Talvisin leijalautailijat kiitävät jäällä lumilaudalla tai suksilla, kun
taas kesäisin vedessä on käytössä wake-tyyppinen lauta.
?Talvella oppiminen on huomattavasti nopeampaa, sillä
aaltoja ei ole ja lauta on niin sanotusti aina pinnalla?, toteaa
kite-harrastaja Hannu Tarvainen. ?Kesällä kikkaillaan enemmän,
ja monet kitettäjät tykkäävät kesäisin vetää myös laikkarilla, eli
lainalaudalla. Siinä on surffityylistä old school -henkeä.?
80
Temppuilumahdollisuudet eivät lopu talvellakaan. Jään
päälle satava ensilumi avaa leijalautailijoille oman maailman,
jossa kaikille riittää puuterispotteja. Tasainen alusta mahdollistaa
monipuoliset trikit ja hypyt, eikä vauhti lopu kesken. Tilaa riittää
loputtomiin ja tuuli on tasaista.
Leijalautailu Suomessa
Leijalautailu sai alkunsa Mauilta 1990-luvun lopulla. Viimeisen
kymmenen vuoden aikana lajista on välineiden kehittymisen
myötä tullut turvallinen harrastus kenelle tahansa. Kite-kouluja
Suomessa on vasta muutama. Pääkaupunkiseudulla niitä toimii
kolme, joista yksi on Tilaeuksen perustama Juju Kiteboarding.
?Suomessa aktiiviharrastajia on vasta noin tuhat, mutta lisääntynyt kurssikysyntä osoittaa lajin nopeaa kasvua?, Juuso pohtii.
Miesvoittoisen lajin pariin hakeutuu myös yhä enemmän
tyttöjä.
?Meillä on ihan oma tyttöjen kite-yhteisö. Käymme reissuilla
muutaman kerran vuodessa ja treenaamme yhdessä. Vastoin
ennakkoluuloja tämä laji ei vaadi mitään miehisiä eritysvoimia tai
uhkarohkeutta?, kertoo aktiiviharrastaja Maria Kleimola.
Valmennustoimintaa kehitetään innokkaasti. Suomessa toimii
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
TILAA
ILMAINEN ESITE
OSOITTEESTA
www.ef.com
Maailma
odottaa
Opi kieltä nopeammin virallisesti tunnustetuissa,
ympäri maailmaa sijaitsevissa EF-kouluissa.
Tarjoamme kursseja jokaiseen makuun voit opiskella milloin, missä ja miten haluat.
Kursseja on seitsemällä eri kielellä ja kaikilla
tasoilla. Löydät varmasti itsellesi
sopivan vaihtoehdon!
OTA YHTEYTTÄ
EF Education Oy, Kalevankatu 44, 00180 Helsinki - Tel: 09 68 69 2312
kielikoulut@ef.com
www.ef.com
International Language Centers
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
81
muutama seura ja tänä vuonna nuorista lupauksista on ensimmäistä kertaa koottu Young Talent -tiimi. Tarkoituksena on organisoida nuorille valmennustoimintaa, leirejä ja kilpailumahdollisuuksia
maailmalla. Perustamisidea lähti Suomen Purjelautaliitto ry:n
halusta innostaa nuoria löytämään leijalautailusta oma ja ennen
kaikkea yhteisöllinen harrastusmuoto. Kesän kite-kilpailujen perusteella koottiin kuusihenkinen tiimi, joka harjoittelee säännöllisesti. Nyt neuvotellaan sponsorisopimuksista, sillä tavoitteena ovat
treenileirit Euroopan kite-mekassa, Espanjan Tarifassa.
Kitettämisestä uusi harrastus?
Leijalautaileminen tulee aloittaa peruskurssilta, jossa opetellaan
tulkitsemaan sääolosuhteita, valitsemaan oikeanlaiset välineet ja
käyttämään niitä.
?Lajin aloittaminen on helppoa, eikä taustalla tai iällä ole väliä.
Asenne ratkaisee, hyvästä koordinaatiokyvystä on hyötyä ja lumilautailu-, skeittaus- tai purjehdustausta voivat vauhdittaa oppimista?, Tilaeus toteaa. ?Lajin perustana on leijan hallinta. Oppiminen
on yksilöllistä, se vie talvella päivän verran, kesällä muutaman
päivä enemmän. Tämän jälkeen lajia voi harrastaa itsenäisesti. ?
Harrastamiseen tarvitaan leija, lauta tai sukset ja lisäksi puomi sekä trapetsi leijan ohjaamista ja kannattelua varten.
Talvella suksiksi käyvät tavalliset laskettelu- tai telemarksukset ja
laudaksi lumilauta. Kesällä käytössä ovat pääasiassa leijalautailuun
suunniteltu wake-tyyppinen jalkaremmillinen lauta, mutta myös
lainelauta sopii hyvin.
Yhdellä peruskokoisella leijalla pääsee pitkälle, sillä vasta
kokeneemmat harrastajat tarvitsevat vaihtoehtoja muuttuvien
tuuliolosuhteiden varalle.
?Reilulla tuhannella eurolla saa kunnollisen paketin, ja kun
kerran panostaa laadukkaaseen kamaan, niin sillä pärjää vaikka
82
koko eliniän. Aloittelija voi vielä tunnustella lajia, sillä peruskurssi sisältää välineet ja sen jälkeen niitä voi vuokrata?, Juuso
kertoo.
Elämäntapalaji
Juju Kiteboarding sai alkunsa Espanjan Tarifassa, Välimeren ja
Atlantin risteyksessä, jossa tuulee aina. Keväällä 2012 Tilaeus
kavereineen istui kite-päivän jälkeen rantabaarissa päivittelemässä sitä, ettei lajia juuri tunneta Suomessa. Porukka mietti sitä,
miten leijalautailun meiningin saisi tuotua kotimaahan ja päätti
perustaa oman yrityksen.
?Tämä vuosi on ollut huikea. Aloitimme Tampereelta, mutta
keväällä muutimme toimistomme Helsinkiin, mistä löytyy
helpommin kunnon tuulia. Kursseilla näkee kuinka nopeasti laji
kolahtaa, tämän innostamana olemme aloittaneet harrastajille ja
kilpailijoille myös sopivien välineiden testaamisen ja myymisen.
Lisäksi vedämme Young Talent -ryhmää ja suunnittelemme ensi
kesälle huikeita tapahtumia. Alkuvuonna saamme tilaisuuden
myös avata yleiseen hakuun paikan Juju-tiimiin Norjan Ragnarok-kilpailuun (lisätietoa www.jujukite.fi). Yhteistyökumppaneista on ollut kuvioissamme korvaamaton apu.?
Leijalautailukurssit alkavat jäätilanteen mukaan. Tarvittaessa Jujulaiset pakkaavat leijat mukaansa ja tulevat opettamaan
paikan päälle, riittää kun kerää kaveriporukan kasaan.
?Ainoa riski kurssille tulossa on koukkuun jääminen?,
naurahtaa Juuso Tilaeus. Samaa mieltä tuntuu olevan myös
Biisonimafia-sarjasta tunnettu Kaitsu Rinkinen, jonka mukaan
hauskuus on hommassa tärkeintä.
?Ai terveisiä niillä jotka harkitsevat lajia? Älkää vaan aloittako! Pysykää kaukana poissa rannoilta, niin voin vetää siellä
rauhassa?, velmuilee Kaitsu.
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
snow X magazine
numero 2/3 kausi 2013/2014
83
PERFECTFIT+ALLDAYCOM
T=PERFECTALLDAYPERF
TALLDAYPERFECTFIT+ALL
OMFORT=PERFECTALLDA
+
DAYPERFECTFIT
ALLDAYC
+ALLDAYCOMFO
RFECTFIT
=
ORT
PERFECTALLDAYPE
AYCOMFORT=PERFECTAL
+A
ECTALLDAYPERFECTFIT
=PERFECTALLDAYPERFE
=
COMFORT
PERFECTALL
+ALLDA
LLDAYPERFECTFIT
ERFECTALLDAYPERFECTF
MFORT=PERFECTALLDAY
+
LDAYPERFECTFIT
ALLDAY
FECTALLDAYPERFECTFIT
=
ORT
PERFECTALLDAYPE
+ALLDAYCOM
PERFECTFIT
+
CTALLDAYPERFECTFIT
A
=
T PERFECTALLDAYPERF
=
COMFORT
PERFECTALL
TALLDAYPERFECTFIT+ALL
PERFECTALLDAYPERFECT
OMFORT=PERFECTALLDA
+
DAYPERFECTFIT
ALLDAYC
+ALLDAYC
DAYPERFECTFIT
=
ORT
PERFECTALLDAYPE
=
ORT PERFECTALLDAYPE
+
CTALLDAYPERFECTFIT
A
+
ECTALLDAYPERFECTFIT
A
=
AYCOMFORT
PERFECTAL
COMFORT=PERFECTALL
SANTACO SPORT LTD. / 010 - 4257 300 / WWW.SANTACOSPORT.FI
ANTO CHAMBERLAND: JUDGE BOOT
PERFECT FIT:
ON YOUR WAY UP
COLIN ADAIR PHOTO.
DCSHOES.COM/SNOW