• ILMAINEN | GRATIS | FREE x magazine Suomalaista lumilautailua Kausi MIIKKA HAST KBR - KING KOBRA MINAMIUONUMA LAUTOJEN KERÄILIJÄ HENNA IKOLA 2014 2015 Season 23 Numero 3/14 | Joulukuu 2014 p Suomalainen lumilautalehti P JARI ?PÄSSI? TUORINIEMI Krookmedia Publishing Oy Miikka Hast & Jonas Hagström | Tamok / Norja | Kuva: Jani Kärppä
• Burton boards are totally compatible with any binding from most major brands. The Channel mounting system is what makes it all possible, offering unlimited stance adjustability and a 3-year warranty on the entire board. The Custom Available at Burton.com Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi www.funster.fi BUR15_BoardsMikkel_SnowExtremSF.indd 1
• Mikkel Bang shot by Adam Moran snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 3 03.12.14 16:39
• 4 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 5
• billabong.com @billabong_snowboarding Jari Laakso Oy | +358 2 278 4280 | info@laakso.fi 6 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• WOLLE NYVELT WO L L E J A C K E T > > S H I F T Y PA N T S I LVA N O Z E I T E R snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 7
• 8 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• KAZU KOKUBO FRONTSIDE SLASH IN MT. HOOD, OREGON WATCH KAZU IN THE NOMAD SERIES: EN ROUTE AT ADIDAS.COM/SNOWBOARDING ENERGY BOOST BOOT. Mathis Photo. © 2014 adidas AG. adidas, the trefoil logo and the 3-Stripes mark are registered trademarks of the adidas Group. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 9
• FIREFLY L A SIT JA K YPÄR ÄT INTERSPORT -K AUPOISTA TA I V ERK KOK AUPA STA W W W.INTERSPORT.FI F I R E F LY D E L I M I T J R Nuorten directional twintip -tyylinen freestylelauta. Sopivan notkea parkissa kikkailuun tai rinteeseen. 149, - (179,-) F I R E F LY W H O O P J R Nuorten directional freestyle -tyylinen freestylelauta. Notkea lauta on erittäin helppo kääntää ja laskea. 149, - (179,-) F I R E F LY C2 MINI JR Helppokäyttöiset lumilautasiteet aloittelelijalle. 5 9,9 0 (89,90) F I R E F LY C 3 0 G L A D I AT O R AT J R Junioreiden tukevat lumilautakengät. Rullattava vaijeripikanauhoitus. 119, - (159,-) LISÄ Ä KUVIA >> W W W.FIREFLY.EU BURTON PROCESS SMALL S JR Monipuolinen yleislauta junioreille parkkiin ja rinteeseen. Flat top -profiili ja twin-muoto. 200,BURTON MISSION S M A L L S R E: F L E X Re:Flex -pohjalliset siteet junioreille kaikkiin lautoihin. Kevyt ja kestävä polykarbonaattirakenne. Hyvä vaimennus. 13 0 , - 10 BURTON ZIPLINE BOA JR Boa-kiristyksellä varustetut kevyet lumilau lumilautakengät junioreille. Hyvä vaimennus ja lämmin sisäkenkä. 15 5 , - BRAND GUIDELINES - LOGO USAGE 2011 Primary Logotype Primary Logotype Secondery Secondery Web Wordmark Web Wordmark snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• F I R E F LY A 5 .5 Hyvät harrastajatason lumilautasiteet aikuisille. 8 9,9 0 (119,-) BURTON MISSION EST M Jämäkät EST-siteet Burtonin kiskollisiin Channel-lautoihin. Hyvä vaimennus ja tukevat, helppokäyttöiset sträpit. 230,- .fi port ters passa n i . www kkokau otetta ve r 0 0 0 t u yli 3 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 a otett 00 tu port.fi 0 3 i Yl inters ssa . a www okaup F I R E F LY A 6 0 A N G U S AT Tukevat lumilautaken lumilautakengät miehille. Pikanau Pikanauhoitettava ja irrotettava sisäkenkä. Rullattava vaijeripikanauhoitus ulkokengässä. 15 9, - (189,-) F I R E F LY S P O O N Twintip freestyle -lumilauta parkiin tai rinteeseen. Sopii myös aloittelijoille. 19 9, - (229,-) BURTON BURTON DESCENDANT M OTO M Monipuolinen yleislauta, PikanauhoitetPikanauhoitet jossa käytetään uutta tavat ja todella PurePop Camber -profiilia. kevyet, mukavat Twin-muoto ja siteiden lau ja jämäkät laukiskokiinnitys. BRAND3 5GUIDELINES - LOGO USAGE 2011takengät. 0,19 0 , - Primary Logotype Primary Logotype KATSO KAUPAT JA TUTUSTU VERKKOKAUPPAAN >> WWW.INTERSPORT.FI Secondery Secondery Web Wordmark Web Wordmark Standalone Standalone Ladattava lahjakortti Intersport -kaupoista. 11
• 16 26 32 48 56 60 62 66 80 Sisällys Snow X News Young gun: Rene Rinnekangas Japanin lumimaa - Minamiounuma KBR - King Cobra Roopen matkassa - Down Under Minorit: Henna Ikola Eläkeläinen: Jari ?Pässi? Tuoriniemi Miikka Hast Keräilijä x magazine Suomalaista lumilautailua Julkaisija Krook Media Oy tel. +358 9 726 80180 Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland www.krookmedia.fi Päätoimittaja Sami Välikangas sami.valikangas@krookmedia.fi Arto Saraniemi Rukalla / Kuva: Harri Tarvainen Talon kuvaaja Pasi Salminen photo.pasisalminen.com Art Director Mikko Kempas mikkokempas.com Oikoluku Janne Hatula 12 Toimitus Tuukka Tams, Anna-Liisa Ojala, Ville Lahtinen, Sami Välikangas, Tuukka Tams, Saana Välikangas, Noora Vihervaara, Antti Zetterberg, Juha-Pekka Honkanen, Mikko Kempas Finnish snowboarding Kuvaajat Sami Välikangas, Ville Lahtinen, Dominic Steinmann, Stepphan Sutton, Sami Tuoriniemi, Rami Hanafi, Jani Kärppä, Niki Rutanen, Niko Haggman, Antti Zetterberg, Daniel Ausweger, Juha-Pekka Honkanen, Pasi Salminen ILMOITUSMYYNTI / ADVERTISING Jerker Krook / tel. +358 40 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Sami Välikangas / tel. +358 40 5045 722 sami.valikangas@krookmedia.fi Paino Reusner, painos 30 000 kpl Jakelu Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport, Kesport, Sportia, Top Sport, erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan tapahtumat. Kannessa Miikka Hast & Jonas Hagström, Tamok, Norja ? Kaksi hahmoa pienevät pieniksi pisteiksi. Splitin jälki muuttuu suoraksi ylös johtavaksi haikkilinjaksi ja mittasuhteet kääntyvät päälaelleen. Sivusta seuraajana pohdin mitä teen 30cm x 30cm lapiolla, jos jotain tapahtuu?Vapaalasku on kaukana lumilautailusta, eikä sillä oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa. Toisaalta katsottuna se on sitä puhtaimmillaan. Itse en ole varma mielipiteestäni, mutta ymmärrän täysin että kyse on paljon muustakin, kuin laskemisesta. Valtava kokemus sekä tapa oppia niin ympäristöstä, kuin itsestään. Omien rajojen asettamista ja ennen kaikkea kokonaisuus joka tiivistyy samaan vapauden tunteeseen, jonka koet lumilautailun ensimetreillä. Miikka ja Jonas tietävät mitä tekevät. Vuoriston hiljaisuus vaihtuu riemunkiljahduksiin, joita vain harva on kuuntelemassa. Ilmestymisaikataulu Syksy -14 Viikot 44 ja 50 Talvi -15 Viikko 7 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• 7 8 "
• " 9 1 " # / "1 0 " 0:
• " . " "1 "% 3 . . . 0:
• " . "
• . 1 "
• %; ; 3 . . . 0: 9
• " . " ' . 5 "
• < 9 " " 1 "
• "% 4""
• "
• 5
• .6 31 " " 0 #
• . "1 6 "1 1
• "1 #"
• !
• "# $% & ' " ( $ $% ($ ) * $ $
• + , # - .
• +
• & ./ # 01 1 0
• / 23
• "1 01 "
• "
• 1
• Pääkirjoitus x magazine Suomalaista lumilautailua J älleen on yksi vuosi paketissa. Vuoden viimeinen lehti saatiin nivottua kauniiseen pakettiin, ja nyt olisi henkilökohtaisestikin viimeistään aika miettiä, mitä sitä aikoo kauden aikana tehdä: minne lähteä reissuun ja mitä kuvailla. Pääkirjoituskuva kertonee, mitä tein viime kaudella: laskin, mutta pääsääntöisesti etsimen toisella puolen. Tässä lehdessä pääsettekin tutustumaan eeppiseen Japanin-matkaamme ?Lumen maahan?, Japanin kiistatta salaisimpaan helmeen Minamiuonumaan, missä ystävämme Takumi piti retkikunnastamme huolta usean viikon ajan. Kerrottavaa on ? paljon. Jälleen ei voi kuin vain toivoa, että lumi sataisi pian myös etelään. Se, saammeko valkoisen joulun, on vielä mysteeri. Ainakaan tämä pimeys ja vesisade ei ihan kauheasti anna voimia arjen askareisiin. Onneksi sentään pohjoisessa kausi on lähtenyt hyvin käyntiin valtaosilla keskuksista. Yksi jos toinenkin laskija on jo ehtinyt kertaalleen pakata kamansa ja käydä nauttimassa ensilumista. Mutta totta tosiaan. Pieni läpileikkaus lehden sisällöstä: Kansikuvapoikana ja päähaastattelun uhrina on Miikka Hast ? täydellinen omien polkujensa kulkija ja yhden sortin vuoristokauris hänkin. Pitkän ja monipuo- 14 1/3 ? 2014/2015 lisen ammattilaisuran kokenut Hast on varmasti jokaiselle suomalaiselle lumilautailijalle tuttu mies. Luonnosta ja matkustelusta nauttiva Miikka on ehtinyt valloittaa viime vuosina vuoren jos toisenkin. Jani Kärpän sanat kansikuvasta nivovat tämän maailman hienosti yhteen. Koin, että nyt oli oikea hetki antaa lukijoille hyvää vaihtelua ainaisen urbaanin laskemisen sijaan. Miikan viimeisin haastattelu ei koskaan nähnyt päivänvaloa erään lehden uppouduttua pohjamutiin, ja nytpä olikin hyvä aika korjata asia. Viime numerossa kertailimme kaasulla kokkaajien mennyttä kautta ja fiiliksiä. Tällä kertaa leffapuolella tenttasimme KBR:n kärkiparivaljakkoa Koskista & Kerkelää. 10 vuotta takana ja nyt tauko edessä. Mitä tälle matkalle on mahtunut, ja millaisia suunnitelmia ukoilla on tulevan kauden suhteen? Lue ja tiedä. Tahdon toivottaa lukijoillemme mukavia lukuhetkiä lehden parissa! Ei muuta kuin kiitokset tästä vuodesta ja oikein hyvää joulua ja lumirikasta uutta vuotta 2015. Sami Välikangas Päätoimittaja snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 201
• snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 20141127_silja_edge_snowextreme_210x280.indd 1 15 26/11/14 08:26
• SNOW n ews LASTEN SNOUKKAMAA -KIERTUE L asten lumilautailu nostaa suosiotaan, ja vaahtosammuttimen kokoiset pikku lumilautailijat ovatkin jo tuttu näky monien hiihtokeskusten rinteissä. Burton on tehnyt loistavaa työtä lasten lumilautailun eteen ja kehittänyt lapsia varten oman ?Riglet Park? -konseptin, joka on liikuteltava miniparkki, jossa lapset voivat lumilautailla sekä lumella että tätä tarkoitusta varten suunnitellulla muovimatolla. Myös Suomen Lumilautaliitolla on tässä sopassa sormensa pelissä, ja liitto järjestääkin myös tänä talvena jo perinteeksi muodostuneen Lasten Snoukkamaa -kiertueen, joka tarjoaa mahdollisuuden 2?7-vuotiaille lapsille kokeilla lajia ilmaiseksi. Kauppakeskuksissa lumilautailun lisäksi lapset voivat osallistua LV-piirrustuspajaan, jossa on mahdollisuus lähettää terveisiä pii- 16 rustusten muodossa Enni Rukajärvelle. Lasten Snoukkamaa -kiertue järjestetään pääosin tammikuun aikana, ja se valloittaa n. 15 kauppakeskusta ympäri Suomen, minkä lisäksi Lasten Snoukkamaa rantautuu lisäksi myös liiton järjestämien isompien kilpailujen yhteyteen. Kiertue on siis loistava mahdollisuus lapsille päästä kokeilemaan lajia turvallisesti ja helposti, koska myös varusteet ? laudat, kengät ja kypärät ? löytyvät paikan päältä. Tapahtumiin osallistuminen on ilmaista. Lisätietoja: www.fsa.fi/lastensnoukkamaa snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• MIKKEL BANG PYÖRÄHTI SUOMESSA S N OW Burton Store Helsinki vietti jälleen kauden avajaisia, jonne tällä kertaa vieraaksi saapui Norjan prinssi Mikkel Bang. Vetäisimme Mikkeliä hihasta ja pistimme pari akuuttia kysymystä tiskiin. Tervehdys, Mikkel! Ilmestyit jokin aika sitten Burton Store Helsingin kauden avajaisiin. Mikäs sinut tänne lennätti? n ews Sara Karttunen Tulin ihan varta vasten viettämään aikaa Burton Storelle ja tapaamaan ihmisiä kauden alkamisen kunniaksi. Mitä pidät Suomesta? Oliko tämä ensimmäinen kertasi täällä? Tämä oli toinen kerta, kun olin Helsingissä. Erityisesti pidän suomalaisesta ruuasta ja oluesta. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä, ja itse kaupunkikin muistuttaa minua paljon kodista. Kuinka kesäsi sujui? Mitä kaikkea teet kauden ulkopuolella / miten kulutat aikaasi? Nautin kesästä Norjassa. Marraskuusta saakka kun matkustelee ympäri maailmaa toukokuun loppuun saakka, on mukava hieman hengähtää ja nauttia perheen sekä ystävien seurasta. Eniten tulee skeitattua ja soitettua kitaraa. Minkälaisia suunnitelmia sinulla on tulevalle kaudelle? Aloitan kauden heti marraskuun alussa. Alkutatsin haen ihan parkkilaskemisella. Sitten hyvin pian joulun jälkeen lähden jälleen Japaniin. Sen jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa nappaan pick-upini ja ajan Kanadaan laskemaan. Tämän jälkeen olisi toiveissa vielä päästä kauden aikana Alaskaan. Koko kauden ajan olisi tarkoitus kuvata. Kerros vielä loppuun, mikä on paras asia suomessa? Karhu-olut. Haha! Todellinen klassikkovastaus ulkomaalaiselta. Kiitos paljon ja oikein hyvää tulevaa kautta. Kiitos! Mikkel Bang pyörähti visiitillä Helsingin Burton Storessa. HIIHTOKESKUS SVEITSI satsaa monipuoliseen kausitarjontaan K autena 2014?2015 Sveitsin Hiihtokeskuksen tapahtumien teema on monipuolisuus. Tässä poimimamme parhaat palat tulevan kauden tarjonnasta. Perjantaina 2.1 vietetään Sveitsin Hiihtokeskuksessa Kaveri Mäkeen -tapahtumaa. Onko sinulla mielessäsi henkilö, jonka olet aina halunnut saada tutustumaan laskettelun hauskaan maailmaan? Tarjoamme kaverillesi neljän tunnin hissilipun ilmaiseksi! Mukana tapahtumassa ovat Freestyleseura Moebius, Alppihiihtoseura Hyss, Lumilautaseura Sputnik ja Sveitsin hiihtokoulu. Tarjoamme mahdollisuuden tutustua eri laskettelulajien harrastusmahdollisuuksiin ja opetukseen. Lisäksi kokeneemmat laskijat pääsevät tutustumaan laskulajeihin rinteessä seurojen huippuvalmentajien johdolla! Tapahtuma alkaa klo 12.00 ja päättyy klo 16.00. 31.1?1.2 järjestetään viime vuonna suuren suosion saavuttanut telemark-tapahtuma FreeYourHeels. Luvassa on kaksi täyttä päivää kantapäiden vapauttamisen hurmaa Hyvinkään Sveitsissä kokeneiden kouluttajien opetuksessa! Tasoryhmiä löytyy jokaiselle ? olitpa sitten ensikertalainen, ekspertti tai jotakin siltä väliltä. Teemoina koulutuksessa on oman taidon lisäksi ratalaskua ja freestyleä. Monipuolisten harjoitteiden ja videoinnin avulla omat taidot saavat varmasti nostetta tulevaisuuteen. Lisää tietoa tapahtumaan osallistumisesta saat FreeYourHeelsin Facebook-sivuilta tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen fyh.telemark@gmail.com. Lauantaina 14.3 järjestettävä Sveitsin Hiihtokeskuksen rinnerieha tarjoaa erilaisia kilpailuja kaikenikäisille; mm. lumilimbo, lumisähly ja paljon muuta leikkimielistä toimintaa. Parhaat osallistujat luonnollisesti palkitaan. Jännitystä ja haastetta päivään tuo SkiBike Challenge -rata. Radan yhteydessä on kokeiltavissa Futuretrend-maahantuojan edustamia erilaisia Skibike-malleja. Tapahtuma alkaa klo 11.00 ja päättyy klo. 16.00. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 17
• Reilisetup oli keskitasoa villimpi. S NOW n ews #vainjapanijutut Kattohuoneistosta näkymät kohdallaan. I LOVE JAPAN ? BURTON RECYCLED RAIL DAYS A utomaattivessoja, raakaa kalaa, tehokkaasti käytettyjä neliöitä ja animea. Tokio oli tähän astisista reissukohteistani ehdottomasti futuristisin ? muutenkin kuin aikaerollisesti. Hullu mesta! Homma lähti liikkeelle viime kaudella, kun kaverit olivat osallistumassa Recycled Rail Days -tapahtumaan Narinkkatorille. En ollut kisasta kovin tietoinen; tiesin vain, että voittaja saa osallistumisoikeuden Burton Rail Days -tapahtumaan. No, menin massan mukana ja osallistuin, vaikka samalla tiesin, että opiskelijabudjetilla tuskin olisi varaa lähteä Tokioon. Karsintojen aikana jostain ilmeni kuitenkin, että suomen Burton maksaa voittajalle lennot ja majoituksen sinne. Pumppasin sträpit tiukemmalle ja hoidin homman himaan ? pakkohan se oli päästä näkemään Japani. Burtonin Markuksen kanssa tsekattiin alkusyksystä lennot, ja lähdin mestoille tiistaina 11.11, kun kisat olivat siis lauantaina 15.11. Lento+aikaero, ja pian olikin jo keskiviikko; eka yö meni lentokentän holleilla, ja sitten Mini tuli noutamaan minut Tokioon. Pari ensimmäistä päivää rullailtiin ympäriinsä muiden laskijoiden kanssa, katseltiin mestoja, hengailtiin ja syötiin eksoottisia ruokia (suurimmaksi osaksi ei ollut mitään käryä siitä, mitä lautasella oli, sillä kommunikointi oli välillä haastavaa ja menut tietty pelkästään japaniksi). Perjantaina käytiin about tunnin ajan treenaamassa kisasetupilla, ja jengi oli ihan tulessa. Sillä radalla oli tosi vaikeaa saada ehjä runi kasaan; meininki oli niin nopeaa, että piti ländätä samalle kantille kuin millä olet lähdössä 18 seuraavaa estettä suorittamaan, tai muuten se oli game over. Lauantai oli itse kisapäivä ? ja meininki oli sen mukainen. Tultiin kisamestalle rokkistaroina; jengi juoksi selfiestickiensä kanssa ottamaan kuvia ja pyytämään nimmareita. Seurasi myös elämäni pisin kisakokous, jossa saatiin hullut speksit siitä, miten pitää toimia ja mitä temppuja pitää tehdä jne. Ennen kisaa oli vielä aikaa treenata, ja tietty rata tuntui vielä sata kertaa vaikeammalta kuin edellisenä päivänä. Sama tunne jatkui myös karsinnoissa; se rata plus tunne, että lasket ekaa kertaa plus kisakuumotus oli vähän huono yhtälö. Ilmeisesti tuo yhtälö toteutui muillakin, sillä pääsin karsintojen kuudentena finaaleihin, joissa vedettiin kaksi runia, joista parempi laskettiin; potissa oli kymmeniä tuhansia. No, epäonnistuin molemmissa, hah. Lopullinen sijoitus taisi olla viides. Oma laskeminen ei oikein sujunut, mutta pakko olla tyytyväinen, kun pääsi edes jatkoon tuossa porukassa. Burton ja muut yhteistyökumppanit olivat järjestäneet kaiken jokseenkin täydelliseksi. Hullusti yleisöä, siisti tunnelma ja puitteet vimpan päälle ? kiitos! Noin puolet laskijoista (myös allekirjoittanut) lähti vasta keskiviikkona kotejaan kohti eli jäätiin vielä pariksi päiväksi pyörimään Tokioon. Kaiken kaikkiaan ihan hullun siisti reissu ja unohtumaton kokemus. Pakko alkaa treenata kunnolla, että saa joskus kutsun tuonne uudestaan. Teksti ja kuvat: Lasse Ihalainen snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• M E I L L Ä KA I K K I M I TÄ N Ä E T ONKIN IHANAA L U N TA . 7 päivän hissilippu a lle 2 7 ? / p ä i v ä . O sta n et i st ä . s ki . r u ka . f i / h i ss i l i p u t snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 19
• SNOW n ews Tärkeintä on itsensä toteuttaminen ja hauskanpito. Tero Mannisen switch method Iso-Syötteellä 7.12.2014 Kuva: Niko Häggman V iime kevään IS Tour oli viimeinen niitti saattamaan Iso-Syöte SnowPark lopullisesti suomalaisen laskukansan tietoon ja arvostukseen. Maassamme vielä ainutkertainen World Snowboard Tourin viiden tähden slopestyle-kisa kokosi paikalle tämän hetken kuumimmat lautailijat. Suomesta mukana oli mm toiseksi sijoittunut Janne Korpi ja tänäkin syksynä hyvin alkukauden kisoissa pärjännyt Jukka Tyni. Maailmalta Iso-Syötteelle saapunut tähtikaarti oli kovatasoisin ikinä maassamme lähtölistoilla nähty, mukana olivat myös upean kauden avauksen tehneet norjalaiset Gjermund Braaten sekä Torgeir Bergrem, rapakon toiselta puolelta Antoine Truchon ja Sean Ryan sekä IS Openissa voittoisasti laskenut ruotsalainen Niklas Mattsson. Juhlahumu oli kova, mutta mitä onkaan luvassa tapahtumien osalta kaudelle 2014-2015? Iso-Syötteen parkkimanageri Tero Romppainen vastaa kysymykseen. ?Maailman lumilautailussa tapahtuu tällä 20 hetkellä hyvin mielenkiintoisia muutoksia kun laskijat ovat itse astuneet framille suunnitellakseen juuri heille sopivat kilpailut. Seuraamme ainakin tämän kauden, miten rakennemuutokset vaikuttavat ja toimivat. Tästä syystä IS Openia ei ainakaan alkaneena talvena nähdä Iso-Syötteellä.? Tapahtumia Suomen eteläisimmän tunturin parkeissa kuitenkin riittää. ?Meillähän on tosiaan kolme eri parkkia; SnowPark kolmella taitotasolinjalla, skeittiparkkihenkeen rakennettu JibPark sekä pikkukikkailuun ja kokemattomammille tarkoitettu MiniStreet. Tällä kaudella tapahtumaa löytyy jokaisesta parkista.? Mielenkiintoisin uutuus on ehdottomasti sekä lautailijoille, että new schoolereille tarkoitettu IS Tour, joka kiertää Iso-Syötteen parkkeja. IS Tourissa on panostettu huippulaadukkaisiin palkintoihin ja paikalle kannattaa tulla vaikka vain yhteenkin osakilpailuun. ?Yksi talven ykköstapahtumista on myös kolmatta kertaa järjestettävät Mindy sessarit tytöille. Tapahtuma on maaliskuun lopussa ja päivän ideana on hyvän seuran ja hauskan pitämisen lisäksi antaa tytöille koutsausta ja uusia parkkilaskutaitoja.? Tämän kauden parkkeihin on haettu vaikutteita ympäri maailmaa, Uuden Seelannin lumilta asti. ?Haluamme olla innovatiivisia parkkien rakentamisessa. Tämän kauden punainen lanka suunnittelussa oli se, että obstaakkelit jättäisivät tilaa luovuudelle laskijan tasosta ja välineestä huolimatta. Vanhaa asetelmaa on ravisteltu ja uutta rautaa rinteestä löytyy.? Tapahtumien ja parkkien lisäksi iso muutos on tapahtunut logossa. ?Kaikki meillä alkukaudella käyneet ovatkin varmasti nähneet uuden poronsarvilogomme. Se nasahtaa suoraan meidän tunturi-imagoon ja on hienona jatkumona IS Openin teemaan. Meillä tärkeintä on itse tekeminen, hauskanpito kavereiden kanssa laudalla ja suksilla. Muu jää toisarvoiseksi.? Iso-Syöte SnowParkin nettisivut uusiutuvat vuoden vaihteessa, luvassa tiukkaa kannanottoa päivän polttaviin aiheisiin www.isosyotesnowpark.com Seuraa Iso-Syötettä myös Instagramissa @isosyote snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• aja Tarkast e: e ratkais ivät e m n -Mihin rahat? s Veikkau
• SNOW n ews Kuvat: Nitro Circus NITRO CIRCUS HELSINKIIN TOUKOKUUSSA M aailmanlaajuiseksi ilmiöksi kasvanut Nitro Circus Live on todellista extremeurheilun juhlaa. Ryhmä nähdään keväällä Helsingissä ensimmäistä kertaa koskaan ja uusin show Nitro Circus ? Moto Mayhem saa maailman ensi-iltansa Olympiastadionilla 29. toukokuuta 2014 Show?n tähtenä on freestyle motocross -tähti, 17-kertainen X Games -mitalisti ja hurjapäisistä tempauksistaan tunnettu Travis Pastrana. Pastranan rinnalla esiintyy yli 30 maailman parasta freestyle motocross- ja BMX -huippua, jotka sinkoavat ilmaan älyttömämpiä mahdollisia ajoneuvoja moottoripyöristä pyörillä varustettuihin kylpyammeisiin. SnowX tapasi Travis Pastranan Helsingissä lipunmyynnin avajaispäivänä 10.12.2014 ja mies lupaili toukokuussa melkoista show:ta. ?Teillä on täällä Suomessa kovat näytöt niin ralli-, motocross, skeitti kuin formulamaailmastakin, joten nautitte varmasti näkemästänne?, Travis hehkutti. Jännityksen maksimoimiseksi show?ssa kokeillaan uusia, uskomattomia stuntteja ensimmäistä kertaa maailmassa. Jolene Van Vugt on tullut tunnetuksi Barbie-autostaan, jolla hän aikoo singahtaa pisimmälle maailmassa. Show?ssa nähdään myös motocrossia tandemina yhden pyörän selässä, jonka taitavat freestyle motocross -tähti Matty McFerran yhdessä siskonsa Emman kanssa ainoina maail- 22 massa. Ethen Godfrey-Roberts yrittää minipyörällä maailman ensimmäistä tuplavolttia takaperin. Tarkempi esittely Nitro Circuksesta ja Travis Pastranasta helmikuun numerossa. Lisätietoa www.nitrocircus.com Liput Lippupalvelusta www.lippupalvelu.fi Travis Pastrana kävi Helsingissä promokeikalla. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Rene Rinnekangas. Alkukauden tiukka laskutatsi poiki kolmannen sijan. PICTURE ORGANIC CLOTHING valikoima saatavilla TOP-SPORT myymälöissä ja verkkokaupassa! Picturen tuotteet nyt saatavilla Top-Sporteissa! Top-Sportin verkkokaupasta ympäri vuorokauden! Miki Tähtinen: Mullister feikkiin BOARDEXPO 2014 M ikäs onkaan sen parempi tapa aloittaa kausi kuin BoardExpo. Se alkaa olla jopa ensilumeakin varmempi talven merkki, kun väki sulloutuu messuhalliin morottelemaan ja tutustumaan tulevan kauden kuvioihin. Tänävuonna, kuten myös aikaisempina vuosina, skeittaus ja lumilautailu olivat iso osa tapahtuman antia. Helsinki Hookup tarjosi yleisölle erittäin viihdyttävän miniskaban, jossa kotimaan kärkikastin heittäytyjät pistivät parastaan. Lumilautapuolella reilejä paukuteltiin tiukalla tahdilla niin kutsukilpailussa kuin myös avoimessakin. Neljän vuoden ajan BoardExpoa tämän lehden päätoimittamisen jälkeen puuhaillut Henri Kunnas vetäytyy tehtävästään. Uudet tuulet työrintamalla vievät miestä eteenpäin, ja me taasen tahdomme kiittää Henriähänen panoksestaan expojen eteen. Saas nähdä, kuka jatkaa, ja mitä se seuraaja keksii ensi vuodeksi. Picturen tuotteissa käytetyistä materiaaleista aina vähintään 50% on kierrätettyjä materiaaleja. Kuvat: Sami Välikangas Lauantain Tazza Rail Jam 1. Joonas Eloranta 2. Kalle Järvilehto 3. Rene Rinnekangas. WWW.TOPSPORT.FI
• SNOW n ews Kuva: Ville Lahtinen Roope Tonteri on tämän hetken menestyneimpiä suomalaisia lautailijoita maailmalla. SUOMALAISEN LUMILAUTAILUN JATKUVUUS EI OLE SATTUMAA S uomalaisia lumilautailijoita on totuttu pitämään alansa luovimpina, parhaimpina ja jopa hulluimpinakin urheilijoina. Maine ei ole tuulesta temmattu vaan tulokset ovat kertoneet omaa kieltään. Huippusuoritukset niin miesten kuin naistenkin puolella ovat innostaneet uusia sukupolvia lajin pariin. Suomalaisen lumilautailun hulluimmat vuodet tuskin enää koskaan palaavat. Takavuosina kansainvälisesti isolla rahalla sponsoroituja suomalaislaskijoita oli useita kymmeniä ja heistä suurin osa ei edes laskenut kisoissa vaan nousivat maineeseen erilaisten videotuotantojen kautta. Joskus sponsorin vakuuttamiseksi riitti vain Suomen passi. Tänä päivänä lumilautailu on vakiintunut maailmanlaajuiseksi talviurheilumuodoksi. Olympialajin täytyy kuitenkin jatkuvasti kehittyä ja se onnistuu vain uuden sukupolven avulla. Suomessa on perinteisesti ollut jatkuvuus kunnossa, sillä niin suorituspaikat kuin yhteiskunnan yleinen asennekin ovat olleet lumilautailulle suosiollisia jo pitkän aikaa. Järjestäytyminen auttaa lajin kehityksessä Vaikka lumilautailu mielletään ?vapaaksi? lajiksi, on se kuitenkin hyvin organisoitunut. Lajin etujärjestö Suomen lumilautaliitto on perustettu jo vuonna 1988 ja se on maailman toiseksi vanhin kansallinen lumilautaliitto (lue lisää liiton toiminnasta numerosta 2/14). Liiton tehtävänä on kehittää ja viedä lajia eteenpäin, mutta se ei ole mahdollista mikäli lajin harrastajapohja ei ole vakaa eikä 24 uusia tähtiä synny. Vaikka tällä hetkellä tilanne on varsin hyvä esimerkiksi Roope Tonterin ja Enni Rukajärven menestyksen myötä, ei tilanteeseen kannata tuudittautua. Maailma muuttuu niin nopeasti, että eilisen hyvä suoritus on huomenna enää keskinkertainen ja ylihuomenna välttävä. Siksi urheilijat tarvitsevat tukea etenkin uran kriittisissä vaiheissa. Suomalainen lumilautailu osana urheilun tukijärjestelmää Suomen lumilautaliiton ammattimainen toiminta ja pääsy urheilujärjestöille annettavan valtionavun piiriin jo vuonna 1994 on mahdollistanut määrätietoisen lumilautailun kehittämisen. Käytännössä merkittävin osa suomalaisen urheilun, myös lumilautailun, tuesta rahoitetaan Veikkauksen tuotoista kertyvillä veikkausvoittovaroilla, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa valtionavun muodossa. Muita veikkausvoittovaroilla tuettuja aloja ovat taide, tiede ja nuorisotyö. Suomalaisista huippulumilautailijoista esimerkiksi Roope Tonteri, Anton Lindfors sekä Janne Korpi ovat saaneet voittovaroista tukea harjoitteluunsa. Kun urheilee ammatikseen, ei ole sama miten ja missä harjoittelee. Lumilautailu on etenkin suorituspaikkojen suhteen hyvinkin vaativa laji. Terävintä kärkeä ei saavuteta elleivät suorituspaikat, lihashuolto, henkinen valmennus ja välineet ole huippukunnossa. Aina ei henkilökohtaisten sponsorien tai omien vanhempien tuki riitä. Veikkausvoittovarojen oikein kohdentamisella pyritään varmistamaan ettei harjoittelun laatu kärsi ja jatkuvuus säilyy. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• S N OW n ews
• Yo ung g u n Rene Rinnekangas kauden aloittelussa Saas-Feessä. RENE RINNEKANGAS Näin Renen ensimmäisen kerran varmaan kolme vuotta sitten Rukalla. Tuolloin vielä noin metrin lyhempi kaveri pisti silmään muiden joukosta. Se laski vanhempien kavereidensa kanssa, mutta näytti vahvasti siltä, että joukon nuorin ja pienen oli se kovin luu. Aika harvoin tulee sellainen lämmin fiilis, että ehkä joku nuori voi olla tulevaisuuden tekijöitä. Rene kuuluu ehdottomasti siihen kastiin, josta se tunne tuli heti. Hyvä tyyli ja pirun monipuolinen laskija. Monipuolisuus onkin ehdottomasti kaverin vahvuus, sekä yleinen nauravainen asenne rinteessä. Nyt Rene on mukana junnumaajoukkueessa ja käy reissaamassa sekä treenailemassa muiden lahjakkuuksien kanssa. Ja totta kai jonkun pitää niitä naislaskijoitakin hauskuuttaa! Teksti: Tuukka Tams Kuva: Dominic Steinmann Tervehdys, Rene! Olet jo ehtinyt tykitellä vaikka missä tällä kaudella. Missäs kaikkialla olet vetänyt? Ulkomailla, Expon reilikisoissa ja ehditkö jopa reiliä jossain jäähallin takana nakuttaa? Joo ! Käväistiin syksyllä tuolla Saas-Feessä, Rukalla tietty, ja Kasurilassakin on keretty käydä. Veditkö muuten Vuokatissa sitä överin näköistä bag jumpia, joka tehtiin sinne hyppyrimäkeen? Millaista se oli? Näytti ainakin aivan sairaalta. Haha, joo, tulihan siitä jonkin verran hypittyä. Olihan se pirun härkänen. Miten se kausi on muuten lähtenyt sen jälkeen käyntiin? Miten Saas-Fee meni? Olit siellä maajoukkueen mukana. Oliko siistiä laskea isojen tyyppien kanssa? 26 Pirun hyvin on kyllä kausi lähtenyt käyntiin, ja Saas-Feessa hölli laskea. Sinulla on ihan ehdottoman kova tatsi lautaan. Kiinnitimme jo varmaan kolme?neljä vuotta sitten huomiota siihen, kun vaahtosammuttimen kokoinen kaveri pisteli Rukalla niin pahoja juttuja, että isompia hirvitti. Mikä on tatsisi salaisuus? Nyt kyllä pistit pahan. Olisikohan se Paloski Mountainin ansiota, kun se on pirun pieni nyppylä, jossa saa monta laskua päivässä. Kuten tuosta vähän aikaisemmasta kysymyksestä kävi ilmi, olet nykyisin mukana myös junnumaajoukkueessa. Millaista se on ollut, ja mitä se merkitsee sinulle? Hauskaa on ollut, ja on hauska reissata porukalla. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• You n g gun Mitkä ovat parhaita puolia siihen kuulumisessa, ja mitä odotat maajoukkueuraltasi? 292Crew on suht kova jengi. Kuumottaako nuorukaisen korvia koskaan porukassa? Sano vielä lempilaskijasi suomalaisista ja ulkomaalaisista. Onko maajoukkueessa kivoja tyttöjä? 292Crewn uusi leffa on ihan sairaan kova, mutta perin hämmentävä. Kenelle sitä suosittelet ja miksi? Hyvät valinnat! Velipojalla on myös homma erittäin hallussa. Sinulla on vielä pitkä ura edessä. Jos katsot vanhempia laskijoita, niin minkälaisena laskijana haluaisit itsesi nähdä vaikka viiden vuoden kuluttua? Pääsee reissaamaan kavereitten kanssa ja saa Rukan kausikortista alennusta. No ilman muuta! Meneekö reissuilla paljon karkkia? Onko sinussa siis yhtään Jonnen vikaa, vai oletko nuori aikuinen? Naurat kyllä niin paljon, että aina on pieni epäilys sokerihumalasta. Menee kyllä saakelisti ? ehkä siis enemmän Jonne kuin aikuinen! Facebookin profiilikuvassa ukko skeittaa kuin vanha tekijä. Kumpi kovempi, skeitti vai lumilauta? Ei, vaan siihen kun tottuu, niin sitä suorastaan vaatii. Kaikille! Se tuli voimalla ja selväksi. Missä aiot talven aikana reissata? Veikkaan, että ympäri Suomea kuvaillessa 292Crewin kanssa ja tietty joissain ulkomaan ja Suomen kisoissa. Joko kaikki tuplat menee? Ei taida mennä. Kummatkin ovat tosi tärkeitä meikälle, mutta kyllä lumilautailu taitaa mennä hieman edelle. No jos ei vielä, niin meneekö tämän kauden jälkeen? Oletko aina ollut porukan nuorin? Miten se on laskemiseen vaikuttanut? Sinulla lähtee reilit, hyndät ja pipe, mutta mites putikka? Olen tainnut olla. Pelkästään etuna se on ollut . snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 Ei ehkä vielä silloinkaan. Ei hätiköidä! En ole päässyt kunnon putikkaa laskemaan, mutta veikkaan ettei hirveän hyvin. Ehdottomasti ykkönen on veljeni Riko, ja ulkomaalaisista Ståle Sandbech. Laskijana, jolla on pirun hauskaa. Hienosti vastattu. Oikea asenne! Mitäs kiitoksia pistelet loppuun menemään? Ehdottomasti koko 292Crewille, Ville Liikalalle Quiksilverille, Teemu Takamäelle ? Ride Snowboards ? ja tietty äitille ja isälle. Sano vielä näin joulun alla, että mitä suosittelisit, kun sponsorisi Quiksilver avasi suomeen juuri muutaman uuden myymälän Ouluun ja Jumboon? Jos olisit nuori lumilautailija, mitä pyytäisit sieltä joululahjaksi itsellesi? Vanha kunnon tupsupipo! 27
• ?-vastikkeet GIRO: Combyn Matte Black Mielestämme tämä on ehdottomasti parasta, mitä kypärämarkkinoilta tällä hetkellä löytyy. Kyseinen kypärä on toimituksen ehdoton suosikki, mikä pohjautuu täysin omaan käyttökokemukseemme. Kypärä on rakennettu siten, että se on hyvin elastinen ja joustava. Tämä on pienissäkin iskuissa huomattavasti mukavampi kuin perinteinen kova kypärä. Usein jopa pienissä kaatumisissa tuntuu, että kipu tulee vain siitä, että kypärähelähtää niin kovaa päähän. Cobyn kanssa pehmeys ja istuvuus ovat ihan omaa luokkaansa. Se on hyvin muotoiltu, siro ja hyvin huomaamaton päässä. Kypärää löytyy hyvin varustetuista urheiluliikkeistä ja hiihtokeskuksista kautta maan. Sh.: 145 ? STANCE: Skate Legends -sukat Stancen Skate Legends -mallistossa ajattomat skeittigrafiikat ja rullalautailuhistoria yhdistyvät legendaarisiin ammattilaisiin, jotka eivät esittelyjä kaipaa. Nimikkosukat löytyvät Steve Caballerolta, Christian Hosoilta, Jeff Grossolta, Ray Barbeelta ja John Cardielilta. Laadukkaita ja tyylikkäitä sukkia myyvät mm. Real Deal, Overboard ja Ponke´s. Sh.: 14 ? BURTON: BLUNT BURTON: TWC Primetime Jacket Thermacore-vanulla kevyesti eristetty laskutakki, jonka Burtonin DRYRIDE Durashell 2-layer -kangas pitääsinut kuivana mäessä. Takin napakan istuvuuden takaa TWC Signature Fit, joka on normaalia laskuvaatetta istuvampi leikkaus olematta silti liian tiukka estämään esim. fleece-välikerrosta. Väri: Fang / True Black Denim. Saatavuus: Burton Store Helsinki, Intersport ja Top-Sport. Sh.: 210 ?. 28 Burton Blunt alkaa olla legenda parkkilautojen joukossa. Flat top -profiili antaa laudalle mukavasti leikkisyyttä, joka toimii hyvin myös jäisessä kohdassa. Squeezebox low -muotoilun ansiota laudan puuydin antaa enemmän poppia lautaan. Side kiinnittyy tietenkin Burtonin The Channel -sidekiskoon. Mitat: 147, 150, 154, 157, 156W, 159W ja 163W. Muoto: Twin. Profiili: Flat Top. Saatavuus: Burton Store Helsinki, Intersport ja Top-Sport. Sh.: 400 ? snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 29
• ?-vastikkeet ROXY: TRIBE JACKET AEE S71 MAGICAM Esa Korpela Oy tuo markkinoille varteenotettavan tekijän nimeltään action-kameroiden joukkoon. AEE on ottanut kameransa mallin ja toimintaperiaatteen selkeästi GoProsta. Tämä kyseinen S71 malli on varteenotettava vaihtoehto kun harkitset action kameraa rinteisiin, leffatuotantoon ja lomamatkoille. Kameran käyttölogiikka on selkeä; muun muassa siksi että rec menee päälle toisesta nappulasta kun kuvaus stopataan. Näin ollen hutikuvauksia ja ihmettelyä siitä onko kamera päällä ei tule. Muutenkin useille tärkeille toiminnoille on varattu omat kytkimet kameran eteen, kuten kuvasta näkyy. Linssinä toimiva 150 asteen linssi, joka suoriutuu hommasta hyvin. Kamerassa tulee mukana vakiona taakse kiinnitettävä näyttö, jonka kautta matskujen katsominen on helppoa. Näyttöä voi käyttää myös suojakuoren kanssa. S71 tukee seuraavia resoluutoita ja frame-nopeuksia: 4K: 12fps, 4K: 15fps, 2.7K: 24fps, 2.7K:30fps, 1080P(1920×1080): 60fps,30fps, 960p(1280×960): 60fps, 48fps, 720P(1280×720): 120fps, 60fps . Tiedostoformaatti on .mp4, joka toimii ongelmitta yleisimmissä edittiohjelmissa. Stillkuvissa kokoa riittää 16M saakka. Muistikortin malli on micro SD, jota kamera tukee aina 64Gb saakka. Kameraan saa myös ulkoisen mikin micro Usbilla, myös kotelon ollessa päällä. Kameran miinukseksi laskukäytössä voi mainita suojakotelon vähän massiivisen koon verrattuna moneen muuhun Action-cameraan. Tosin, kotelo on syystäkin jämäkkä, koska kameran vedenpitävyys on niinkin hurja kuin 100m. Erittäin pitkälle (100m) riittävä Wi-fi yhteys mahdollistaa kameran hallinnan puhelimen tai tabletin kautta. Mukana tulee myös erillinen kaukoohjain, jonka saa klipsillä kiinni laskuvaatteisiin. AEE S71 on varsin pätevän oloinen kamera aina aalloilta rinteisiin, jonka kehittyneiden ominaisuuksien kanssa vain kuvaajan mielikuvitus on rajana. Kameran hinta on varsin edullinen kun ottaa huomioon vielä mukana tulevien kiinnitysratkaisuden runsaan määrään. Tähän hintaan et tälläistä suorituskykyä muualta saa. Maahantuonti: Esa Korpela Oy Jälleenmyyjät: Urheiluliikkeet ja hiihtokeskukset Hinta: 399,- 30 Tekninen naisten takki, joka sopii niin kadulle kuin rinteeseenkin. 15 000 DRY-FLIGHT-vedenpitävyys pitääkuivana pahemmassakin kelissä. 3M? Thinsulate? -vuori pitää laskijan lämpimänä. Omasi löydät Quiksilverin myymälöistä. Sh.: 310 ? ROXY: NADIA PANT Kevyesti topattu laskuhousu 10 000 DRY-FLIGHT-vedenpitävyydellä. Mukava ja hyvin istuva malli kovaankin käyttöön. Käy tsekkaamassa myös muut mallit Quiksilverin myymälöissä. Sh.: 165 ? THULE EXCELLENCE Keskuslukitettava suksiboksi, joka aukeaa kummaltakin sivulta. Kiinnitetään taakkatelineeseen Power-Click pikakiinnitysjärjestelmän avulla. Tilavuus 470 litraa ja sisällä kuormaa paikallaan pitävä verkko, törmäyssuoja sekä sisävalo. Hinta 1690 euroa. www.thule.com snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• www.citroen.fi CITROËN Suomi NORMAL TRICKS ARE JUST SO BORING. Alk. autoveroton svh. 15 050 ? + arvioitu autovero 2 943,25 ? (CO2 105 g/km) = 17 993,25 ? + toim.kulut. EU-yhd. 3,1?4,6 l/100 km. CO2-päästöt 82?107 g/km. Kuvan auto lisävarustein. UUSI CITROËN C4 CACTUS. ALK. 17 994 ?. Ideoita, jotka saavat muut autot näyttämään ikivanhoilta. Esimerkiksi ällistyttävät Airbump®-kolhusuojat kyljissä ja puskureissa. Tai se, ettei autossa ole etuistuimia, siinä on sohva. Tätä päivää on myös 7?-kosketusnäyttö, jolla hallitset kätevästi mm. musiikkia ja navigointia käyttämättä ainuttakaan nappia. Tule ja tsekkaa uusi Citroën C4 Cactus kavereidesi kanssa ? tämä auto on supersiisti! Citroën-takuu 3 vuotta tai 100 000 km. CRÉATIVE TECHNOLOGIE snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 31
• Soiko Antin päässä tätä linjaa vetäessä Aerosmithin Livin? On The Edge? Ehkä noissa maisemissa soi pikemminkin Amazing. 32 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Moni ajattelee, että lumilautailusta Japanissa on kerrottu jo kaikki oleellinen ? ja he ovat oikeassa. Sitä he eivät kuitenkaan tiedä, että sieltä löytyy vielä piilotettu paratiisi, josta kukaan ei tiedä mitään. Sen nimi on Minamiuonuma Niigatan maakunnassa. Antti Autti lähti sinne kuvaamaan uuteen leffaansa, ja minä lähdin tutustumaan mysteeriin. Teksti: Tuukka Tams Kuvat: Sami Välikangas snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 33
• ?Tuukan laskeminen näyttää siltä kuin ajaisi Honda Monkeylla takki auki.? -Sami Välikangas 34 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Tätä paikkaa työryhmä kutsui Tenkuksi. En muista tuliko nimi Juha Tenkusta vai oliko paikalla erityisen paljon tenkua. Isoja hyppyjä siellä Antti ainakin pystyi vetämään. O len ollut kahdesti aiemmin Japanissa laskureissulla, eikä tämä vastaa millään muotoa sitä kuvaa, jonka olen maan lumitilanteesta edellisiltä reissuilta saanut. Minunhan pitäisi nyt olla keskellä pohjatonta lumihankea eikä kuin toukokuisessa helteessä. Aiemmat matkani ovat sijoittuneet Japanin pohjoissaarelle Hokkaidolle. Sen maaston tietävät kaikki: se on puuterilaskijan pyhiinvaelluskohde, pyhä Aurora ja Mekka. Hokkaidon kevyen puuterin voi nähdä lentävän lähes jokaisessa leffassa, johon on sijoitettu vähänkään kengännauhabudjettia enemmän ? ja se näky jää mieleen. Kun laskija kurvaa keskellä japanilaista taikametsää ja lumi leijailee ilmassa tuhkapilven lailla, voi näkyä kuvata jopa taivaalliseksi. Ja jos näky on taivaallinen, on kokemus jotain täysin sanoinkuvaamatonta. Ja juuri siksi nyt pännii. Istun Hans Kestilän kanssa junassa Tokiosta kohti Niigataa ja Minamiuonuman kaupunkia, eikä se ole lähelläkään Hokkaidoa. Niillä on etäisyyttä linnuntietä pitkin lähes 800 kilometriä, toinen on etelässä ja toinen pohjoisessa ? ja vieläpä eri saarilla. Tokiosta lähtiessä lämpötila oli juuri sellainen, mitä voi odottaa paikalta, joka sijaitsee samalla korkeudella Marokon kanssa. Talvitakki oli aivan liikaa, ja ehkä pitkät housutkin olisi pitänyt vaihtaa shortseihin. Katselen junasta ulos, eikä tilanne tuo yli kahden tunnin matkustamisenkaan jälkeen muutoksia ilmastoon. Ulkona on vehreää ja aurinko paistaa. Paljon ajatuksia pyörii päässä. Vaikka toisaalta on jännittävää lähteä tutkimaan jotain, mistä ei tiedä mitään, niin väkisinkin takaraivossa jyskyttää, että mikä idea tämäkin nyt oli. Pääseeköhän täällä edes laskemaan? Vähänpä tässä vaiheessa tiesin mistään mitään. Lämpimästä kylmään Paikan päälle Minamiuonumaan ovat matkustaneet jo loput seurueestamme. Antti Autti on lähettänyt tarkat ohjeet, miten pääsisimme junalla perille. Hyvä niin, sillä vaikka japanilaiset snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 ovat äärimmäisen halukkaita auttamaan ja opastamaan, niin kyllä kunnon ohjeilla on niin paljon helpompi matkustaa. Reissumme fotaaja Sami Välikangas on myös painellut perille ennen meitä. Häneltä olemme saaneet vinkin, ettei junassa kannata menettää toivoaan: luvassa olisi vielä jymy-yllätys. Noin 20 minuuttia ennen saapumistamme määränpäähän juna puksuttaa tunneliin. Tai eihän se mitään puksuta, sillä tulevathan Japanin junat tekniikan huipulta. Hiljaista on kuin huopakenkätehtaalla. Tunneliin mentäessä ulkona ei vieläkään näy talven merkkejä. Epäilys alkaa herätä jonkin sortin vedätyksestä. Voisiko olla niin, että Niigatassa olosuhteet ovatkin aivan hanurista, mutta ukot eivät vaan viitsi sitä tässä vaiheessa enää meille myöntää. Pitkän lennon jälkeen silmäluomet tahtoivat väkisinkin painua kiinni, mutta tätä paljon puhuttua yllätystä en halunnut menettää. Kuulutus perille saapumisesta tulee ennen kuin tunneli päättyy. Mitä ihmettä tämä on? Olen jo aikeissa tarttua Hansia pillistä kiinni ja ravistella häntä hädissäni, kunnes ikkunoista näkee ulos. Lunta ? paljon lunta! Leukani loksahtaa alas. Junan ovet avautuvat ja nappaamme laukkumme kantoon. Välittömästi tarvitsen takkia ? täällä on kylmä. Toisilla on vielä touhut mäessä kesken, joten jäämme asemalle odottamaan kyytiämme. Nenän valtaavat huikeat paikallisten ruokien tuoksut, ja jo asemaa tutkiessa käy ilmi, ettemme todellakaan ole millään turistialueella. Vaikka paikalliset kuinka koittavat kohteliaisuuttaan olla meitä pälyilemättä, emme voi olla huomaamatta sitä, että olemme aseman ainoat lännenmiehet ? ja reaktiosta päätellen lännenmiehiä ei täällä usein näe. Antti saapuu hakemaan meitä kamppeet märkänä ja auto käsittämättömän pahalle haisevana. Merkit ovat ilmassa, että tällä reissulla tullaan laskemaan paljon ? ja laskujen eteen tullaan näkemään vielä enemmän vaivaa. Minua se ei haittaa. Sitä varten olen tänne tullut, ja olen valmis. 35
• Vieraanvaraisuuden määritelmä Seuraa oppitunti japanilaisesta vieraanvaraisuudesta, jonka lopputulema on, että sillä ei ole rajaa. Kaikki lähti siitä, että pari vuotta sitten Miikka Hast ja Jonas Hagström olivat aikeissa lähteä kuvaamaan Hokkaidolle Snowtourillaan. Noin viikko ennen matkaa he saivat kuulla, että Niigatassa on isompia vuoria kuin pohjoisessa, lumi pysyy paremmin jyrkemmillä seinillä eikä siellä ole juurikaan kuvattu. Lunta on kuulemma jopa enemmän kuin Hokkaidolla, jossa sitä on aivan levottomasti ? siis metritolkulla. He ottivat yhteyttä paikalliseen oppaaseen, Takumi Nagaihin, ja tiedustelivat, pitääkö tämä paikkaansa. Vajavaisella englannin kielen taidolla Takumi vastasi, että kyllä vain, täällä on ihmisen hyvä olla, tervetuloa. Niinpä he vaihtoivat viime tingassa kohdetta, viihtyivät Niigatassa älyttömän hyvin ja matkustivat sinne uudestaan seuraavana vuonna. Ja sitä seuraavana. Kun japanilaisen kanssa ystävystyy hyvin, ovat myös ystävän ystävät ystäviä. Antti oli jutellut Miikan kanssa tästä hienosta paikasta, ja niinpä hänkin muutti suunnitelmiaan viime vuonna ja lähti Niigataan. Suunnitelmahan tietysti tarvitsi Takumin hyväksynnän, mutta koska kyseessä oli Miikan hyvä ystävä, oli hän myös Takumin ystävä. Takumi tutki Antille paikkoja etukäteen, viestitti jo kauan ennen reissua, millaisessa maastossa hän haluaisi kuvata ja lähetti jo hieman paremmalla englannilla tietoja alueesta ? hän oli vuoden aikana opiskellut kieltä lisää. Kun Antti meni paikalle, oli Takumi jatkuvasti mukana opastamassa eri paikkoihin ja pitämässä huolta seurueen turvallisuudesta. Tietenkin hekin ystävystyivät. Antilla jäi Japaniin pari lautaa, jotka hän pyysi Takumia lähettämään Rovaniemelle. Takumi sanoi, että tulet saamaan lautasi. Kun koitti kevät ja Antti?s World Cup järjestettiin Ounasvaaralla, ilmestyi Takumi Antin ovelle ja antoi laudat suoraan kouraan. Nyt olemme matkalla kohti Takumin kotikaupunkia Minamiuonumaa, josta hän on luovuttanut toimistonsa vapaaseen käyttöömme ja lisäksi säätänyt meille kaverinsa auton reissun ajaksi lainaan. Siis tämän kiesin, jota Antti ajaa ilman ulkomaan ajokorttia ja jonka pojat ovat onnistuneet vuoraamaan tyhjillä pulloilla, eväiden jäänteillä, kahvimukien pahveilla ja pinttyneellä hienhajulla. Illaksi Takumi on järjestänyt tervetuliaisjuhlan meitä varten, vaikkei hän meitä edes vielä tuntenut. Tai siis meistähän tuntui, että emme tunteneet. Takumi tietysti ajatteli toisin. Kyllähän hän meidät tuntee: mehän olemme Antin ystäviä. Pöytä on katettu sushiravintolan kabinetista. Paikalle on saapunut jo mainittujen lisäksi Antin videokuvaaja Matti Ollila, Antti ja Sami, Takumi perheineen, hänen ystäviään sekä huomenaamulla takaisin kotiin lähtevät Miikka ja Jonas. Tämä on samalla sekä meidän tervetuliais- että heidän tervemenijäisjuhla. Ravintolan isäntä käy useampaan otteeseen ihmettelemässä seuruetta. Sietäähän sitä ihmetelläkin: olemmehan vuosikymmeniä pystyssä olleen ravintolan ensimmäiset ulkomaalaiset asiakkaat. Isäntä ottaa seurueesta useita kuvia ja päästelee hämmästyksestä kertovia ääniä, jollaisia vain japanilaiset osaavat päästää. Pidetään puheita. Kaikki pitävät. Myös Takumin ystävät, jotka eivät osaa englantia kuin pari sanaa. Heidän puheensa koostuvat lähinnä sanoista ?welcome? ja ?arigato?. Muilta osin se on ujoudesta kertovaa hyväntuulista naurua. Takumi, paikallispoliitikko kun on, puhuu sydäntä riipivällä lämmöllä ystävyydestä. Miikka ja Jonas osaavat myös valita sanansa. Silmät kostuvat. Muut meikäläisistä pitäytyvät suppeammassa ilmaisussa. Sekin käy. 36 Ruoka on käsittämätöntä, totta kai. Ateriassa yhdistyvät kokemus, tinkimätön ammattitaito ja parhaat raaka-aineet. Kala on tullut samana päivänä suoraan mereltä, ja Minamiuonuman riisiä kutsutaan ympäri Japanin maailman parhaaksi. Ateriasta voisi ilomielin maksaa omaisuuden, mutta se ei tänään käy päinsä. Tapoihin kuuluu, että juhlakalut eivät maksa. Muilta suomalaisilta peritään muistaakseni noin 15 euron maksu, jolla sai ruokaa ja juomaa yllin kyllin. Täällä ruoan hinta on aivan eri luokkaa kuin turismialueilla. Pojat menevät nurkkaan tasaamaan rahoja, mikä herättää japanilaisissa hilpeyttä. Olemme saaneet kertalaakista rautaisannoksen japanilaista ystävällisyyttä, josta saamme vielä oppia lukemattomia kertoja. Ensipuraisu Onneksi juhlat loppuvat ajoissa, sillä vaikka kuinka näissä olosuhteissa mielellään popsisi ja törpöttelisi myöhään yöhön, emme ole tulleet tänne elostelun vuoksi. Antti on ilmoittanut jo hyvissä ajoin, että kannattaa varautua tiukkaan alkuun. Auto starttaisi aamulla jo kuuden aikaan. Toimistossa on sen verran ahdasta ja kosteaa, että siirryn suosiolla ulkoruokintaan. Kunnon puuterikettujen tapaan myös Takumilla on oma car danchi ? asuntoauto, jossa hän majoittuu putskureissuillaan. Tälle elämäntavalle on Japanissa oma joukkonsakin, joka on tehnyt leffoja jo vuosikausien ajan. Niissä, jos missä, on legendastatusta. Myös Hans uskaltautuu automajoitukseen. Hänenkään nenänsä ei ole vielä tottunut kuivumattoman sukkahien ja läpimärkien laskukenkien hajuun. Hän tosin kauhistelee Takumin kertoessa, ettei kaasulämmitintä voi pitää päällä koko yötä. ?Muuten sinulle kasvaa siivet ja lennät taivaaseen?, Takumi kertoo, heiluttaa käsiään kuin linnut ja nauraa. Myös Hans mieluummin hieman palelee kuin vaihtaa hiippakuntaa. Nukun yöni erityisen hyvin ja herään ennen herätyskellon soittoa. Osansa asialle tekee aikaero, joka on puolellamme. Viideltä noustessamme kello lyö kotona jo yhtätoista. Myös raikas yö on auttanut, enkä yhtään kadu paksun untuvamakuupussin väkisin mahduttamista mukaan. Hans valittaa, ettei ole nukkunut juuri yhtään; oli kai lähtenyt liikenteeseen jollain kesäpussilla. Sisämajoittujilla on myös omat haasteensa, jotka aiheutuvat kosteudesta ja helvetillisestä kaasulämmittimestä, joka soittaa väliajoin Love Me Tenderiä soittoääniversiona, jolloin laitteella on käytävä painamassa nappulaa tai kuolee häkämyrkytykseen. Tiedä sitten, kumpi toimii parempana motivaattorina: kuolemanpelko vai raivostuttava biisi. Ostamme matkalta eväät huoltoasemalta. Japanin Seven-Eleven myy paljon parempia tuotteita kuin kotimainen ABC-baari, ja niillä eväillä jaksaa pitkälle. Jatkamme matkaa, jätämme auton tien laitaan, pakkaamme laukut ja nousemme törmälle. Näkymä on huikea. Edessämme aukeaa usean sadan metrin levyinen rinne, jossa riittää valinnanvaraa joka lähtöön. On suoraa baanaa, spineä, droppia, pillowia ? vaikka mitä. Ja kaikki suoraan edessämme. Tuskin maltan odottaa, eikä varmasti Anttikaan, joka on jo haikkaamassa seinämän puolessavälissä. Laitamme Hansin kanssa lumikenkää toisen eteen Matin ja Samin jäädessä säätämään kameroita. Hyvän matkaa erityisen syvää lunta haikattuamme Antti huutaa edeltä, että on käännyttävä. Edessämme on railo. Helpolta näyttävä nousu osoittautuukin haastavaksi. Palaamme taaksepäin ja kipuamme spinelle, jossa on kasvustoa. Se on huomattavasti turvallisempi kiivetä. Vaikka kasvusto ei ole kovin tiheää, on sen läpi pirullista mennä. Lumikengät sutivat useaan kertaan tyhjää, ja taakse vilkaistaessa alkaa tajuta rinteen jyrkkyyden. Tästä en halua valua alas. Ensimmäinen nousu alhaalta lyhyeltä näyttäneelle seinälle ottaa melkein tunnin. Hansin kanssa huohotamme, mutta Antti kasaa jo kamoja valmiiksi ja on aikeissa dropata. Radiopuhelimeen snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Jo kaksi kuvaa Tuukasta samassa jutussa, comebackvuosi? Tuskin sentään. Kun tosimiehet ovat pistäneet ne pahat temput, vetää Tuukka perusjutun yleisön pyynnöstä. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 37
• Hyndäspotti näytti kauempaa katsottuna nopeasti raksattavalta. No ei ollut. Ländikin näytti pitkältä ja hyvältä. No ei ollut. Airitkaan eivät todellakaan olleet niin pieniä kuin luulimme. Hans ja iso bäkki kolmonen vastakarvaan. huudellessaan hän yllättää kuvaajatkin nopeudellaan. Hetken kuluttua kaikki on valmista ja Antti syöksyy tyhjyyteen. Kotvan kuluttua näemme hänen kurvaavan takaisin näkökenttäämme vaikuttaen tyytyväiseltä. ?Lumi on ihan vitun hyvää?, Antti hehkuttaa puhelimeen, ja olemme fiiliksissämme. Tunnelmaa tosin laimentaa hieman puhdas pelko. Rinne ei todellakaan ole helppo. Hokkaidolla joka ikisessä laskussa pystyi oikeastaan menemään miten huvitti, mutta jo ensimmäinen mäki näyttää toteen, kuinka erilaista Niigatassa onkaan. Lasku on jyrkkä, siinä pitää osata valita järkevä reitti ja se pitää laskea lujaa, sillä muuten lunta lentää silmiin eikä tiedä minne menee. Kävelen edestakaisin ja katselen reittiä eri suunnista minkä siitä selvän saan. Lasku putoaa niin nopeasti, että osin on mentävä muistin perusteella. Hans vielä arpoo omaa laskuaan, joten ilmoitan olevani valmis ja laitan laudan jalkoihin. Ai niin, tämä lauta. Jalkojeni alla on Hastilta ostamani Jonesin snowsurffi, eikä minulla ole mitään aavistusta siitä, kuinka se lumella käyttäytyy. Ja heti pitäisi tällainen lasku vetää. Kuinkahan paljon 38 olemattomaan teiliin voi nojata, tai milloin mennään metrin nosella etukautta ympäri? No, kohta selviää, tuumaan ? ja droppaan. Vauhti kiihtyy hetkessä. Lumi tosiaan pöllyää, ja sitä on paljon. Parin käännöksen jälkeen uskallan taas hengittää ja lautakin tuntuu luotettavalta. Antaa mennä vaan, ajattelen ja pistän hanaa. Alas pystyssä päästyäni fiilis on uskomaton. Kaikki epävarmuus, epäily ja pelko laukeaa tässä yhdessä laskussa, ja tajuan, miksi bäkkärilaskeminen onkaan niin paljon enemmän kuin vain käännöksiä aivan sairaan hyvässä lumessa. Tiedän jo silloin, että vaikka saisinkin reissulla parempia laskuja, ei niistä yksikään pysty enää fiiliksen puolesta menemään tämän yli. Tänne kannatti todellakin lähteä. Rahalla ei saa ja hevosella ei pääse Päivä menee kuin käsikirjoituksen mukaan. Portaat ylös ovat jo seuraavalla nousulla tukevat, joten pääsemme helposti laskemaan mäen lukuisia kertoja. Kun joka ikinen töytäre ja knölli on käyty kurvaamassa, jatkamme hieman edemmäksi kohti uutta aluetta. Samalla meille alkaa selvitä, miksi Niigatassa on oltava aamulla liikkeellä hemmetin hyvissä ajoin. Kellon kääntyessä puolenpäivän toiselle puolelle alkaa aurinko lämmittää ? ja sehän tietää lumen kostumista. Hetki sitten pöllynnyt unelmapuuteri hakee jo tiiviimpää muotoa. Rakennamme pari hyppyriä, tai pikemminkin taputtelemme tasaisen kohdan, mistä lähettää. Kun niidenkin ländit on pistetty ruvelle, on aika pakata kamat. Jaloissa tuntuu, ja kropassa muutenkin. Aikaero hakkaa takaraivossa ja reidet sykkivät nestevajauksesta. Jos nyt oltaisiin Suomessa, ongelma ratkaistaisiin parilla keppanalla ja saunalla. Japani antaa kovan vastuksen. Muu seurue on ottanut viikon ajan haltuun paikallista onsenia eli japanilaista kylpylää. Olen aiemminkin näissä pyörinyt, mutta tämä on jotain aivan muuta. Ei turhia hienosteluita tai kulttyyristä muistuttavia nippeleitä. Tämä on ukkojen mesta, jonne ukot tulevat pesemään pyllyt ja rentoutumaan raskaan työpäivän jälkeen. Ja niitähän japanilaisilla riittää. Työpäivät venyvät helposti yli 10-tuntisiksi, ja vapaata pidetään ehkä pari kertaa kuussa. Niinpä väsyneitä niveliä on liotettava kuuma- ja kylmäaltaissa usein, että jaksaa raataa snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• päivästä toiseen. Höpöä tämä tekee myös päivän lumihangessa rämpineelle. Iltarutiinit jatkuvat lihashuollolla, itsemme ravitsemisella ja seuraavan päivän suunnittelulla. Takumi tulee piipahtamaan toimistolla. Tätä vuotta varten hän on kartoittanut seutua entistä enemmän uusien spottien löytämiseksi ? nimittäin suurinta osaa mestoista täällä ei ole koskaan vedetty. Kun katsoo ympärille kohoavia vuoria, se tuntuu kummalliselta. Kun taas ajattelee asiaa japanilaisin silmin, ymmärtää asiaa edes jotenkin. Japanilaisia ei nimittäin voi haukkua ainakaan ahnaiksi. He eivät viipota kiireellä paikasta toiseen, vaan voivat laskea vaikka pelkästään yhtä mäkeä niin kauan, kunnes he ovat saaneet sen laskettua täydellisesti. Yksi näistä mäistä on XXX, alueen ehkä kuuluisin bäkkäriseinä. Sille Takumi seurueineen nousee vuoden aikana lukuisia kertoja, mutta jos olosuhteet eivät ole täydelliset, he eivät edes laske sitä. Täydellisiä olosuhteitakin tarvitaan useita, ennen kuin mäki on saatu laskettua sen vaatimalla kunnioituksella. Sille mäelle Takumi haluaisi meidät viedä, mutta vielä eivät olosuhteet ole suotavat. Minamiuosnow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 numan Graalin maljan hän kovasti toivoisi meidän kuitenkin kokevan. Siitä syystä ja freestylehenkisen bäkkärilaskemisen puuttumisen vuoksi useat aivan käsittämättömän hienot mäet ovat vieläkin koskemattomina. Sehän meille kelpaa. Ja kelpaisi muillekin. Iltatarinana Takumi kertoo, kuinka eräs Travis Rice oli soittanut hänelle joulukuussa ja ilmoittanut haluavansa Takumin oppaakseen tammikuuksi, jolloin hän tulisi Minamiuonumaan kuvaamaan uuteen leffaansa. Takumi ilmoitti kohteliaasti, että ei käy: hänet on varattu koko kuukaudeksi toiselle laskijalle. Travis, jolla ei tietenkään pikkurahasta ole pulaa, ilmoitti, että mitä ikinä tämä Takumille maksaakaan, hän maksaa tuplasti. Siihen Takumi ilmoitti, että se ei valitettavasti onnistu: Antti Autti on täällä ilmaiseksi. Travis ymmärsi tappionsa, kiitti kohteliaasti ja sanoi tulevansa kuvaamaan sitten seuraavana vuonna. Näin tehdään, thank you. Päällikkö, yhdellä sanalla Totta tosiaan, täällä ei spotteja vedetä. Kierrämme autolla paikasta toiseen, katsomme tien vierestä, mikä näyttää hyvältä, 39
• Sivusta näkee kuinka isoja aireja erikoisspotista saikaan. Mieti, että tuossa toisella puolella on kymmenen metrin droppi jontkaan. Antin frontti satanen olisi sinne ollut Coolboarders-osastoa. ja menemme vetämään sen. Viimeisistä sateista on jo viikko, ja ainoat näkemämme jäljet ovat omiamme. Tuossa olisi siistiä droppia ja hyvännäköistä linjaa suht helpon haikin takana, joten auto vaan parkkiin ja vetämään. Välillä tuntuu, että paikalliset ovat jättäneet meille spotteja ihan vaan kohteliaisuuttaan. Yksi hämmästyttävimpiä ?uusia? spotteja on Hakkaisan-keskuksen parkkipaikan vieressä oleva seinä. Ei voi ymmärtää, ettei sitä ole kukaan koskaan laskenut. Leveä kaistale pitää sisällään ainakin kymmenen hyvän mittaista linjaa, joista voi rakentaa melkein mitä vain. Kuvaajillakaan ei ole 40 huonot oltavat, kun leirin voi pystyttää parkkipaikalle ja kuvata suoraan siitä. Jos me ihmettelemme puhdasta seinää, ihmettelevät paikalliset, miksi haluamme siinä laskea. He eivät käsitä, miksi kukaan haluaa kävellä, kun hissi nousee aivan vierestä. Ja heille tämä seinä on kuin soramonttu meille kotona. Tosin on minulla kotona soramontullakin kivaa. Hakkaisan on yksi alueen mielenkiintoisimmista pienistä keskuksista, jollaisia Niigatassa riittää siellä täällä. Hissiliput eivät ole halpoja, mutta jos jäseniä alkaa kolottaa tolkuttoman haikkauksen jäljiltä ja laskemaan vielä tekisi mieli, on Hakkai- san erittäin suositeltava paikka. Väkeä ei keskuksessa ole paljoa, mutta monipuoliset, kaarevat rinteet tarjoavat huomattavasti bänkkejä ja metsälaskua. Joka kulman takaa paljastuu uutta kikkailtavaa. Vietämme yhden lämpimän päivän Hakkaisanissa reissun puolivälissä. Kruisipäivä on siinä vaiheessa enemmän kuin paikallaan, eikä sitä paremmin voisi viettää. Huoleton kurvailu sinne tänne on kuitenkin parasta, mitä lumilaudalla voi ehkä tehdä. Pienessäkin keskuksessa voi silti olla vaaransa. Hakkaisanista lähtee ylhäältä kaartumaan aivan tautisen hieno metsä, snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• mutta sinne ei ole asiaa. Äskettäin eräs turisti oli laskenut kurun alas vain huomatakseen, ettei tiedä yhtään, missä suunnassa rinne on. Hän oli harhaillut kaksi yötä metsässä ilman eväitä tai vettä ja oli aivan hallusinaatioiden vallassa, kun pelastusjoukot hänet lopulta löysivät. Ja kukas muukaan lopulta tiesi, mistä eksyneen löytää, kuin Takumi. Päivä päivältä Takumin kurkous kirkastuu entisestään. Ensinnäkin Takumi on Japanin kovin lumiopas. Siitä ei edes voi kiistellä. Hän on opiskellut Niigatan yliopistossa lumitieteitä, on halutuin opas ja tietää parhaiten snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 alueen vuoret ja lumen. Lisäksi hän istuu Minamiuonuman kaupunginvaltuustossa, jossa tietenkin hänen vastuullaan on koko alueen lumiturvallisuus. Se ei todellakaan ole pieni nakki paikassa, jossa sataa kymmeniä metrejä lunta. Lisäksi Takumi on helkkarin hyvä äijä, törkeän kova laskemaan ja aivan älytön säätämään. Häneltä voi pyytää mitä vain ja se onnistuu. Hän ei nimittäin yksinkertaisesti pysty vastaamaan kieltävästi. Kaikki on järjestettävissä. Ja jos hän ei ole paikalla, hoituu asia silti. Hän on lyönyt meille käyntikorttinsa mukaan ja sanonut, että jos joudutte ongelmiin, näyttäkää tätä ja mainitkaa olevanne ystäviä. Uskomatonta kyllä, valttikortti pelastaa meidät useasta pinteestä. Eräänä aamuna juttelemme Hansin kanssa yhteisestä kitaraharrastuksesta, josta jompikumpi taisi myöhemmin Takulle mainita. Ja kuinkas käykään: samana iltana kämppäämme ilmestyy japanilainen kitaran kanssa. Kumarrellen hän ojentaa sen meille ja vähäisellä englannin kielen taidollaan kertoo, että on saanut kitaran isältään ja että kitara on noin 40-vuotias. Olemme sekä otettuja että hieman nolostuneita. Ihan tällaista emme osanneet odottaa iltaisia rämpyttelyitämme varten. Hän myös kysyy, voisimmeko joku ilta vähän soitella yhdessä. Kun mies poistuu, Antti kertoo, ettei se ollut pyyntö ja että vähällä soittelulla tarkoitetaan keikkaa. Kaiken oman työnsä ja perheen pyörittämisen ohella Takumi suunnittelee päivillemme ohjelman minuutin tarkkuudella. Se ei tarkoita, että aikataulu olisi tiukka ? se on tarkka. ?Tänään kello 18:20 lähdemme ystäväni läksiäisille. Voitte soittaa siellä 19:30?, Takumi kertoo. Tämä on niitä tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Baarin yläkertaan on kokoontunut useamman kymmenen ystävän porukka juhlistamaan ystäväperheen muuttoa Uuteen-Seelantiin. Jotain japanilaisuudesta kertoo muuton syy. Mies on töissä paikallisella saketehtaalla, ja hänen tehtävänään on toimia paikan päällä tehtaan lähettiläänä. Kyse on siis jonkinlaisesta sakeagentista, jonka todellista työnkuvaa ei tiedä kukaan. Mystistä porukkaa. Kuten juhlissa on aina tapana, nytkin pidetään useita puheita. Niistä emme tietenkään saa selvää, mutta taputamme ja hymyilemme mukana, kun muutkin niin tekevät. Emme silti koe oloamme ulkopuolisiksi, vaikka kyllähän me ryysyrantalaiset siististi pukeutuneiden paikallisten joukosta erotumme. Anttikin on erakoitunut niin ansiokkaasti, että pitää karvalakkia sisälläkin päässään sopivassa takakenossa perinteisen lappalaiseen tyyliin. Kello lyö puoli kahdeksan, ja on soiton aika. Kaveri, joka kitaran meille toi, on ottanut mukaan toisen kepin. Edellistäkin vanhempi Gibsonin akustinen herättää kunnioitusta. Tyypin reaktioista en osaa päätellä, ymmärtääkö hän kitaran arvoa vai onko kyse taas kohteliaisuudesta, kun hän antaa minun sitä niin varauksetta testata. Joskus japanilaisia on niin pirun vaikea lukea. Mukaan trioon lyöttäytyy vielä baarin omistaja. Vanha vapaalaskija siirtyy riisutun rumpusetin taakse. Ehdotan joitain biisejä soitettavaksi, mutta ne eivät ole jampoille tuttuja. Yritän kertoa mistä soinnuista biisit menevät, mutta eivätpä tunnu monet soinnutkaan olevan heille sen tutumpia. Silloin sen jälleen ymmärrän: kitarakuriiri on aloittanut soiton vasta äskettäin, mutta kuten Japanin tyyliin kuuluu, se on kaikki tai ei mitään ? ja kitaransoiton kiinnostaessa se tietenkin tarkoittaa kymppitonnin Gibsonin hommaamista. Muutaman biisin jälkeen huomaan baarinpitäjän olevan suhteellisen hyvissä jatsitupakoissa ja komppi laahaa. Mies ehdottaa biisin loputtua mairea hymy kasvoilaan, että ?Let?s play reggae?. Sehän sopii. Marley iskee juhlakansaankin, ja 41
• tuore kitaristikin saa ihan hyvän otteen Jamaikan rytmeistä. Biisin loputtua saan baarinpitäjältä veljellisen kädenpuristuksen entistä leveämmän hymyn kera. Jah man, musiikki yhdistää. Luvattomilla mailla Niigata on hieno paikka laskea, mutta ilman kunnon opasta siellä tuskin tulisi mistään mitään. Lunta riittää, mutta vaikeuksia tulee, jos ei tiedä, miten lämpötilat vaikuttavat eri paikkoihin. Jos on kylmää alhaallakin, ei spoteista ole juurikaan pulaa, mutta jos pakkasraja nousee kovinkin korkealle, ovat hyvät neuvot kalliit. Onneksi Takumi tietää ? kukas muukaan. Kun korkealle on mentävä, löytyy ratkaisu Kaguran, alueen isoimman keskuksen, bäkkäriltä. Käymme matkan varrella tsekkaamassa, olisiko ensimmäisen päivämme leikkikenttä tarjonnut vielä jotain. Turhaan. Koko hemmetin seinä on valunut alas. Joka ikinen linjamme on täysin paljaana. Luonnon voimia vastaan ei kannata pyristellä, ei ainakaan Niigatassa. Painelemme keskukselle. Hyviin tapoihin kuuluvasti käymme morjestamassa keskuksen johtoa, joka tietenkin ottaa kaverikuvia länkkäreiden kanssa. 42 Kaverikuvissa peukun tai peace-merkin näyttäminen on muuten todella suosittua. Itse käytän yleensä peukkua, kun taas paikalliset julistavat rauhaa, tai mitä lie merkillä julistavatkaan. Takamaastoon saa isossa keskuksessa painella hyvän tovin. Otettuamme lukuisia hissinousuja, muun muassa ihanan Romance Liftin, jossa taustalla soivat kasarisiirappiklassikot, olemme valmiita haikkaukselle. Suosio näkyy, sillä tänne on jo enemmän joukkoa liikkeellä. Ala-asemalla oli vielä aivan loskaista, mutta täällä on taas täysi talvi. Puhurikin on yltynyt, ja lunta puuskuttaa naamalle. Puolen tunnin kävelyn jälkeen olemme jo omilla teillämme, eikä muita näy. Paikkakin on huikea. Harva metsä, jossa lumi on taas kuuluisaa tissinsyvyistä. Laskiessa lumi pöllyää ilmassa vielä usean käännöksen jälkeen. On vaikea päättää, pitäisikö katsoa eteen vai taakse, kun kummassakin tapahtuu niin siistejä juttuja. Upeaa! Telmimme kentällä päivän saamatta mitään erityistä aikaiseksi, mutta ainakin lasku takaisin autolle on mahtava. Loskaan palatessamme olemme yltä päältä märkiä. Tosin eivätpä vaatteet täysin koko matkan aikana koskaan kuivukaan. Antti on puhunut jo pitkään Niigatan parhaasta metsälaskusta, jota Hastin Miikka kuvaa maailman parhaaksi. Maailman paras on eräässä keskuksessa, jonka nimi jääköön mainitsematta. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, lähdemme missiollemme. Käymme moikkaamassa keskuksen johtoa, otamme kaverikuvat, saamme ilmaiset lippumme, pakkaamme tavaramme nopeasti kasattaviksi ja otamme hissin ylös. Ala-asemalla Antti on kertonut, että kun pääsette toppiin, niin liikutte sitten ihan saatanan nopeasti metsään. Teemme työtä käskettyä. Olo on kuin intissä, kun harpon kiireen vilkkaa puiden katveeseen ja jatkan niin pitkälle, ettei enää minua voi nähdä. Salamyhkäisyydelle on syynsä. Japanissa on alueita, joissa laskeminen on täysin kiellettyä, ja varsinkin isommissa keskuksissa niitä on paljon. Valitettavasti yksi parhaista spoteista on juuri sellainen. Kiinni jäämisen vakavuutta lisää se, että olemme Takumin vieraita. Jos meidät yllätettäisiin luvattomilta alueilta ? sen lisäksi ettei meillä olisi tähän keskukseen enää mitään asiaa ? olisi myös isäntämme isossa lirissä. Alueen suurmies, kunnallispoliitikko ja turvallisuusvastaava opastamassa joukon länkkäreitä luvattomille alueille olisi skandaali. Onneksi olemme kuitenkin turvallisesti metsän uumenissa. Kasvusto on sopivan väljää, muodot ovat kohdallaan ja laskua riittää. Tietenkään emme raaski painella kerralla alas saakka, vaan jäämme vetämään yksittäisiä spotteja. Puulaskua, droppeja ja linjoja on loputtomasti. Runsaudenpula on suurin ongelma tällä alueella. Tai oikeastaan toiseksi suurin. Kyllä lumivyöryt vievät voiton. Suotta ei ole tätäkään aluetta suljettu. Täällä kun vyöryyn hautautuisi, eikä kavereita olisi paikalla, niin kukaan ei löytäisi koskaan. Antti varoittaa jokaista ottamaan todella iisisti, eikä missään nimessä mene kenenkään yläpuolelta poikittain. Lumi on varsinkin kurun pohjalla melko herkkää ? ja siitäkös Antti saa kunnon opetuksen. Siirrymme alemmaksi röykkyistä kurun pohjaa. Valumia on tullut jo useita, ja lumi liikkuu jokaisella käännöksellä. Ihmettelen, että mitäs hemmetin jälkiä edessäni on, jotka yhtäkkiä tekevät kymmenen metrin katkeamisia. Pääsen turvallisesti alemmas, missä Antti on odottamassa. Hänellä on naamallaan pelonsekaisen innostunut ilme. Hän kertoo, kuinka oli lähtenyt painamaan pohjaa vauhdilla, kunnes lumi oli lähtenyt liikkeelle ja pöllynnyt silmille. Ei ollut varaa pysähtyä eikä edes kääntyä, joten hän oli pistänyt hanaa. Sokkona hän oli kiskaissut parit dropit kunnon hujulla ja oli selvinnyt kuumottavasta tilanteesta säikähdyksellä. ?Oli ehkä kuumottavin ja samalla siistein lasku, minkä olen ikinä vetänyt?, Antti hehkuttaa. Tosin toista samanlaista hän ei missään nimessä haluaisi. Raksaamme sydämentykytyksiltä selvittyämme polejamin puuta vasten. Antti nykäisee siitä ykkösellä huikean bäkkikolmosen ulos ja perään fronttikolmosen. Molemmat menevät niin sulavasti ja isosti, että olisi siinä blööveltit ja mylleritkin ihmeissään. Itse paukuttelen jälkiliukkailla toiselle puolelle ollieita. Spinit jätän nuoremmille. Hans käy vielä nykäisemässä nätin stalen dropista, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Lasku alas tekee vielä tyytyväisemmäksi: tästä ei metsälasku parane. Antti katselee myhäillen, ja ajatukset voi lukea kasvoilta: ?Mitäs minä sanoin?. Seuraa toinen osamme tetsaamisesta. Meidän on päästävä ihmisten ilmoille ilman, että kukaan huomaa. Hommaa vaikeuttaa gondoli, joka painelee suoraan haikkausjälkiemme yli. Juuri, kun olemme Hansin kanssa ylittämässä aukeaa, lipuu hissi aivan kohdallamme. Olemme satavarmoja, että nyt hukka meidät perii. Parkkipaikalla poliisiauto kiertää ympyrää snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Hansin stalefish maailman parhaalla metsälaskuspotilla oli työvoitto. Kysypä Niskatuen nähdessäsi, kuinka paljon mies pystyy syömään paskaa yhdellä reissulla. ja autoa pakatessakin vielä ajaa ohitsemme epäilyttävän näköisesti, mutta ei silti pysähdy kohdallamme. Otamme pikaiset ritolat ja kiitämme onneamme. Soutaa huopaa Tulevaa leffaansa varten Antilla Ja Naalilla on koko matkan ajan ollut haaveena saada Takumilta leffaan pätkää. Vielä se ei ole onnistunut. Takulla on ollut joko kiire töidensä kanssa: ?commander? ? kuten hän vaimoaan kutsuu ? on suunnitellut muita menoja, tai sitten olosuhteet eivät ole olleet otollisimmat. Takumi on selkeästi myös halunnut, että pätkä kuvataan XX:ltä, eikä sinne ole ollut asiaa vielä yhtenäkään päivänä. Eräänä iltana juuri ennen nukkumaanmenoa Takumi tulee kämpillemme ja kertoo, että huomenna se onnistuu. Sää on juuri sopiva, ja nyt lumi on turvallista. Käymme päivän suunnitelman tarkasti läpi, sillä kyseessä ei ole mikään pikkumäki, jonne vaan huidellaan pää kolmantena jalkana. Aamulla tarkistamme varusteet entistä tarkemmin. Tunnen, että nyt ollaan tositoimissa. Käymme joka-aamuisella rutiinikäynnillä huoltoasemalla hakemassa eväät ja aamukahvit ja siirrymme keskuksnow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 selle, josta kaikki lähtee. Olemme tietysti lumen vuoksi hyvin ajoissa liikkeellä, mutta matkan on arveltu muutenkin ottavan useamman tunnin. Kaikki tämä yhtä laskua varten. Sami ja Matti menevät autokyydillä toiseen keskukseen, josta he ottavat matskut putkella. Me otamme eri keskuksesta hissinousun ylös ja lähdemme haikkaamaan kohti pelimestoja, kun eteen tulee ensimmäinen ongelma. Ski Patrol tulee ilmoittamaan, ettei meillä ole mäelle menemistä. Alue on suljettu, eikä siellä saa kukaan laskea. Takumi ottaa käyttöön kaikki keinot, joista viimeinen on varsinainen ässä hihassa: tässä on Antti Autti. On siinä kyllä tunnettu stara, kun jopa nämä suksiukot haluavat kaverikuvat Antin kanssa. Kuvien jälkeen pääsemme eteenpäin. Tuuli on aika kova, ja kielekkeen päällä on melko liukasta. Irtolumi on lentänyt pois monesta kohtaa, joten jokaisen askeleen saa asetella tarkasti. Ilman lumikenkiä tai splittiä ei tästä tulisi mitään. Takumi pyytää meitä pysähtymään, sillä hän haluaa ensin tarkastaa tilanteen ylempänä. Jäämme odottamaan innoissamme, mutta pian hän tulee takaisin huonojen uutisten kanssa. Meidän pitää kääntyä takaisin. Olisittepa nähneet Antin ilmeen, kun Takumi kertoo tämän. Kyseessä on viimeinen päivä, kun nämä pätkät voitaisiin kuvata, ja ennen kuin edes näemme seinää, meidät käännytetään takaisin. Kuvaajat radiopuhelimen päässä tiedustelevat, mitä me arvotaan, ja voi sitä kiroamisen määrää, kun kerromme syyn. Alkaa uuvutustaisto. Antti koittaa kaikin keinoin saada Takumin pään kääntymään, ja Takumi yrittää kaikin keinoin kertoa, että se ei käy ? ilman, että hän sanoisi suoraan ?ei?. On jopa aika humoristista seurattavaa, kuinka Taku kiertää kieltoilmausta. Antti koettaa, että emmekö voisi mennä katsomaan, miltä siellä näyttää, ennen kuin teemme päätöksen. Soudetaan, huovataan, soudetaan ja taas huovataan. Antti on jo heittämässä pyyhkeen nurkkaan, kun pitkän hiljaisuuden jälkeen Takumi sanoo: ?Okei. Tehdään niin; mennään katsomaan?. Saamme välirauhan, ja matka jatkuu. Minua vähän jännittää. Tiedän, että Takumi on oppaana ylivarovainen, ja se olisi varmaan harakirin paikka, jos ryhmälle tapahtuisi jotain. Ja vaikka riski olisikin pieni, itse olen myös taipuvainen ylivarovaisuuteen, joten jo kertaalleen tehdyn perääntymispäätöksen kääntämi- 43
• Antin ja aika monen muunkin lempitemppu on metodi. Tällä kertaa Antti valitsi Jamie Lynn -henkisen ratkaisun siteiden välistä ja hyvin valitsikin. 44 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• nen ahdistaa. Tuudittaudun ajatukseen, että voimme vielä ylhäällä perääntyä, jos siltä näyttää. Ylös päästyämme olen sanaton. Näin korkealla en Japanissa ole koskaan ollut, ja kapealta huipulta maisemat avautuvat huikeana joka ilmansuuntaan. Jos nyt olisi täysin pilvetön taivas, niin ai että sitä näkyä. Tosin, silloin aurinko porottaisi suoraan rinteeseen, eikä sitä ainakaan päästäisi laskemaan. Nytkin se on vielä epävarmaa. Takumi ei puhu mitään. Tilanne on selvästi totisempi kuin mitä hän oli eilen illalla ajatellut. Hän tutkii tarkasti joka puolelta, kaivaa koloja ja puntaroi. Puolisen tuntia tuntuu juuri nyt ikuisuudelta. Lopulta hän kävelee luoksemme ja sanoo: ?Tehdään näin: minä lasken tuosta, ja kukaan ei sen jälkeen laske minun jäljen oikealta puolelta eikä yli tuon railon, joka alhaalla näkyy?. Juuri tämä railo on aiheuttanut hänelle eniten huolta, eikä ihme. Jos iso seinä lähtee valumaan, niin se on moikka ja hei. Takumi laittaa siteensä kiinni ja on jo menossa, kun huidomme käsiämme ja huudamme, että odota ensin kuvaajat valmiiksi. ?Ai niin?, Takumi sanoo ja istahtaa odottamaan. Kun lupa tulee, hän droppaa kaikkien hiljaa seuratessa. Muutaman minuutin päästä hän kertoo radiopuhelimeen, ettei seinän lumi ole parasta mahdollista, mutta se on tukevaa ja kaikki on OK ? kunhan kukaan ei laske railon kohdalta. Yksi toisensa jälkeen vedämme mäen, jonka huikeuden nyt ymmärrän. Vaikka lumi ei ole kovin hyvää, on lasku hieno ja vaativa. Graalin maljan saavuttamiseen voi helposti käyttää vuosia. Alhaalla heitämme pienet tuuletukset. Selvisimmehän tästä ehjin nahoin ja saimme Takultakin matskut nauhalle. Vielä edessämme olisi kuitenkin siirtyminen takaisin ihmisten ilmoille, eikä se ole ihan helppo nakki. Lumi alempana on jo aika raskasta, ja siirtymistä on parin tunnin haikin verran. Kävelyä, taas laskua, kävelyä, kiipeämistä ja taas laskua. Näemme samalla, kuinka useammasta kohdasta lumi on valunut alas, joten Takun huoli ei ollut ihan tuulesta temmattu. Koko reissun ajan minulle on puhuttu kamochikoista, japaninseroveista, jotka näyttävät sian ja peuran risteytyksiltä. Niitä rinteet ovat kuulemma pullollaan. Vielä ei ole yhtään eteeni tullut, mutta tällä haikilla näen niitä useita. Vaikuttavia eläimiä. Loputtomalta tuntuneen haikin jälkeen pääsemme toiseen keskukseen, odotamme kyytimme ja lähdemme syömään. Matkalla eläinbongauksemme jatkuvat, kun tien varressa näemme apinalauman. Takumi ihmettelee, että ovat levinneet näin pohjoiseen. Ei tiedä niitä aikaisemmin täällä nähneensä. Pitkän, henkisesti ja fyysisesti uuvuttavan päivän jälkeen tsekkaamme matskuja kämpillä. Mäki näyttää kuvauksissakin snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 isolta, joten kyllä kannatti mennä. Kun katsomme Hansin laskua, niin mistäs muualtakaan Niskatuki onkaan laskenut kuin juuri sen railon yli. Sillä lailla. Lystin loppu Viimeisillä laskupäivillä ilma lämpenee entisestään, eikä putskusta tarvitse enää haaveilla. Päädymme perinteisiin hyndäsessareihin. Olemme yhtenä päivänä käyneet rakentamassa valmiiksi paikalle hyppyrin, joka oli näyttänyt kauempaa siltä, että sen voisi hypätä suoraan tatista tattiin. Lähempi tutustuminen oli osoittanut, että tattien väli on reilut parikymmentä metriä, vauhdinotto kapea, toisella puolella droppi kanjoniin ja edessä tuntien rakentaminen. Suomipoika ei anna kuitenkaan periksi, vaan hyppyri pistettiin nousemaan. Siitä voi olla montaa mieltä, kannattiko vai ei, mutta perkele ? kun raksataan, niin raksataan. Hyppyristä pääsi todella isosti. Vaikka ländi oli haastava eikä sitä todellakaan saatu ykkösellä vedettyä, niin tulihan siitä komeita leiskautuksia. Antti veti frontti ja bäkki satasia sekä bäkkikolmosen, Hans niin ikään bäkkihiparin ja lisäksi underflipin. Komeaa oli katsottavaa. Lämpöaallon vuoksi otamme toisen raksauksen. Edellisen hyppyrin ländiä kaavailimme kelvoksi mini quarteria varten, ja niinhän se siihen soveltuikin ? noin kuuden tunnin työn jälkeen. Eikä se kyllä kovin kaksinen ollut. Toisaalta, tänne saakka on tultu, niin jotainhan sitä on mäessä aina tehtävä, vaikka sää ei parempia eväitä antaisikaan. Kivaa silti oli, vaikka Hansilla flätin ländin takia polvi vääntyikin. Ja japaninseroveja nähtiin useampi katselemassa toimintaamme. Viimeinen laskupäivämme on varattu Takumille, ja se hänelle suodaan ilomielin. Niin paljon hän on meitä auttanut. Hän on säätänyt päivälle tempauksen Hakkaisanille, jota hän kutsui nimellä ?Find Antti Day?. Hän on edellisenä yönä painanut kasan tarroja, joissa lukee ?I found Antti? ja antaa ne päivän sankarille kuljetettavaksi. Tarkoituksenamme on kruisia päivä menemään, ja paikalliset penskat etsivät meitä keskuksesta. Jos onnistuvat löytämään, niin tarra lyödään kouraan. Lisäksi Takumi on painanut tarroja, joissa lukee ?What will Takumi Nagai do?. Niitä hän antaa meille rajatun määrän ja neuvoo pistämään lautaan. ?Voitte tiukan paikan tullen hakea tuosta ajatuksia?, hän myhäilee. Päällikkö tekee omat tarrat; olen sanaton. Tosin tarkoitus oli varmaan lukea ?What would Takumi Nagai do? ollakseen tarkoitukseen sopiva, mutta eipä sillä niin väliä ole täällä Japanissa. Päivä on oikeastaan huippuhauska. Sää on mukavan keväinen, eikä lopulta niitä penskojakaan juokse perässä aivan mereksi asti. Kyllä niitä riittää, sillä kaiken Japanissa saamansa kisamenestyksen jälkeen Antti on edelleen big in Japan. Päivä tuntuu yhdeltä juhlalta. Takumi on jälleen säätänyt meille minuuttiaikataulun. Hakkaisanista lähdettyämme meillä on kolme varttia aikaa valmistautua juhlaillalliselle, josta halukkaat viedään majoittumaan seudun vanhimpaan ryokaniin. Olimme aiemmin käyneet tutustumassa vanhaan puu-onseniin, jonka omistaja oli niin tykästynyt meihin, että halusi tarjota ilmaisen yön. Valinta on yllättävän vaikea. Olemme jo kiintyneet kosteaan majaamme, ja raikkaassa autossa nukkuminen on ollut pelkkää juhlaa. Toisaalta, harvemmin sitä pääsee petipaikkaan, mistä normaaleissa olosuhteissa pitäisi maksaa useita satoja euroja. Hitto, samuraiden jalanjäljissä mennään. Antti päätyy jäämään omiin oloihinsa toimistolle, sillä onhan hän näitä hulppeita paikkoja kisamatkoillaan nähnyt. Hän tuntuu kiintyneen erityisen vahvasti matalaan majaamme. 45
• Snoukkari sanoisi, että Antti vetää backside miller flipiä Japanin taikapuusta, mutta tositekijä tietää kyseessä olevan andrecht transfer. Oikeasti ketään ei kiinnosta muu kuin että on se hieno. 46 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Juhlaillalliselle saapuvat meidän lisäksemme Takumi ja Maru perheineen sekä Takuro, joka viime vuonna pyöri paljon Suomi-possen mukana, muttei tänä vuonna ehtinyt. Puheita pidetään ja tunnelma on lämmin. Se lämpenee entisestään tietenkin Takumin puheen aikana. Hän puhuu jälleen ystävyydestä, joka hänelle on selkeästi tärkeä aihe. Hän muistuttaa puheessaan ystävien tärkeydestä ja siitä, kuinka on tärkeää, että niitä on eri puolilla maailmaa. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin tämä kaikki häviää. Hän tarkoittaa asiaa, jota emme ole osanneet edes ajatella. Ehkä siksi se on pysynyt niin hyvin poissa mielestä, koska ihmiset täällä eivät siitä puhu ja elämä jatkuu. Todellisuudessa tietoa ei ole, kuinka kauan niin on. Kun Fukushiman onnettomuus sattui, ei sen jälkeen mikään ole ollut enää ennallaan. Japani on aina ollut ja tulee aina olemaan vulkaanisesti epävakaa, mutta tämä sivilisaatio on vielä päässyt vähällä. Niin ei kuitenkaan välttämättä aina ole. Takumi kertoo, kuinka maanjäristyksiä sattuu säännöllisin väliajoin joka puolella, ja esimerkiksi Tokio menee nyt yliajalla. Toisin sanoen siellä voi jyristä milloin vain. Takumi sanoo vakavat sanat: ?Kun niin käy, Japania ei enää ole. Silloin tarvitsemme ystäviämme.? Vaihdamme lahjat, kuten tapoihin kuuluu. Ne ovat Japanissa tärkeitä. Antin tuomaa suklaalevyä Maru vahtii edelleen kuin kultakimpaletta, ja tuomamme tervasaippuat, kuksat ja mehiläisvahakynttilät saavat valtavan sukseen. Me saamme kansallisylpeyden, Yasunari Kawabatan Nobel-palkitun Snow Country -kirjan, joka kertoo Niigatasta, tästä piilotetusta aarteesta. Siirrymme viimeiselle yhteiselle onsen-hetkelle. Istutaan miesten kesken ja ollaan, ei tarvitse niin höpöttää. Tämä on haikea hetki, sillä näihin tyyppeihin on jo tullut kiinnyttyä. Nyt viimeistään huomaa, että tämä on ollut paljon enemmän kuin vain laskureissu tai turistimatka. Paljon enemmän. Kun olen kaksin istuskelemassa kuuma-altaassa Takuron kanssa, joka puhuu huomattavan hyvää englantia, tiedustelen tarkemmin säteilyn tilanteesta. Ensimmäisenä hän tuumaa, etteihän se mihinkään ole muuttunut eikä tule satoihin vuosiin muuttumaankaan, vaikka siitä ei mediassa puhuta. Työnsä puolesta hän matkustaa aina säteilymittarin kanssa, ja pari kertaa etelämpänä hän on joutunut pikaisesti sulkemaan auton ikkunat ja kääntymään kiireen vilkkaa takaisin mittarin huomattavasti värähdettyä. Niigatassa ei kuitenkaan ole mitään vaaraa. Laaksoon säteilyä ei tule. Ja jälleen historia muistuttaa olemassaolostaan: hän on Hiroshimasta selvinneiden lapsi. ?Olen kävelevä esimerkki siitä, että elämä voi kaikesta huolimatta jatkua?, hän sanoo ja naurahtaa. Viimeinen yö on mahtava. Vedämme yllemme snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 kimonot ja otamme toisistamme samuraifotoja. Olemme pohjimmiltamme tavallisia urpoturisteja emmekä yhtään sen parempia. Toisaalta yli viikon leirielämän jälkeen urpoilu on täysin oikeutettua. Aamulla aikaisin Takumi tulee hakemaan meitä ja vie seurueen juna-asemalle. Sanomme lämpimät hyvästit ja tiedämme näkevämme vielä uudestaan. Tiedustelemme Takulta vielä sopivaa ruokapaikkaa illaksi, ja hän lupaa hoitaa asian. Hotellillemme Tokiossa kirjautuessamme kyselemme, missä tällainen ravintola sijaitsee, ja vastaanottovirkailija kertoo heti, kuinka Nagai-san on soittanut hänelle ja hoitanut jo kaiken. Kun vielä yöllä pikkutumuissa shoppaillessamme löydämme retkeilyliikkeestä Takumin kuvalla ja nimellä varustetun mainoksen, tiedämme, että olemme olleet tekemisissä tämän pallonpuoliskon kovimman päällikön kanssa. Pidän hänen käyntikorttiaan edelleen lompakossa. Valttikorteista ei kannata hevillä luopua. Approach & Attack * Antti Autin kahden vuoden projekti saa ensi-iltansa tänä syksynä. Leffaa on kuvattu antaumuksella Japanin lisäksi muun muassa Uudessa-Seelannissa, Norjassa ja Alaskassa. Uusi projekti vie Antin jengin entistä pidemmälle bäkkärin uumeniin ja lumi on entistä syvempää. * Leffalla laskevat Antin lisäksi muun muassa Will Jackways, Miikka Hast, Saku Tiilikainen ja Hans Kestilä. Approach & Attack on kolmas Antin ja Northlight Picturesin yhdessä tuottama elokuva. * Lisätietoja: anttisworld.com 47
• Toiset tykkää mennä ali, toiset yli. Toni valitsi jälkimmäisen ja suoritti fiftarin alikulkusillan yli kotikaupungissaan Jyväskylässä. 48 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Viime lehdessä kertasimme CWG-jengin kulunutta kautta, ja tällä kertaa on vuorossa KBR. Jyväskylästä alun perin ponnistanut joukkio on matkannut pitkän, 10-vuotisen taipaleen. Porukka on vaihtunut, mutta kaksi muskettisoturia on pysynyt remmissä alusta asti: Petrus Koskinen ja Toni Kerkelä. Noinkin pitkään ajanjaksoon mahtuu varmasti muisto jos toinenkin. Näin kymmenennen leffan jälkeen on kuitenkin luvassa luova tauko. Tenttasimme hieman kyseisen kaksikon kuulumisia ja fiiliksiä näin ensi-iltarupeaman jäljiltä ja tivasimme tietoa siitä, mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Teksti Sami Välikangas Kuvat Niki Rutanen, Teemu Heljo Kymmenes KBR-leffa näki juuri päivänvalon ja on nyt myös netissä katsottavana. Minkälaisilla fiiliksillä nyt, kun pöytä on niin sanotusti putsattu? Petrus: Tosi hyvät on fiilikset. Jengi on ollut liekeissä leffasta, ja ensi-illat menivät myös ihan nappiin! Leffa tuntui maittavan niin core-jengille kuin lajia vähemmän seuraavillekin. Kyllä nyt kelpaa paukutella henkseleitä. Toni: Helkkarin hyvillä fiiliksillä! Porukalle tuntui leffa maistuvan, joten nyt vaan peukut pystyyn, että leffa lähtee leviämään kunnolla ja saisi ansaittua huomiota alan mediassa. Oletta ainoat alkuperäiset KBR-jäsenet, jotka ovat kulkeneet tämän koko kymmenen vuoden matkan. Minkälaisia muistoja se aika tuo mieleen? Petrus: Tulee paljon hyviä muistoja mieleen ? esimerkiksi­kaikki keväiset Lappi-reissut ovat olleet aina ihan himmeitä. Siellä on sattunut ja tapahtunut. Lokakuiset ensi-illat ovat olleet myös aina miälenvikasia. Se on näin jälkeenpäin aika huvittavaa, että me järjestettiin meidän eka ensi-ilta Jyväskylän yökerho Blazessa vuonna 2006. Kukaan leffan laskijoista ei päässyt K-18-näytökseen, mutta saimme järjestää siellä alaikäisten näytöksen, johon tuli sikana jengiä. Sitten seuraavana vuonna päästiin K-18-näytökseen, mutta meillä oli sellaiset neonkeltaiset, hohtavat rannekkeet kädessä: meidät siis merkattiin, että meille ei saa tarjoilla kaljaa. On varmaan mahtanut olla aika hupaisa näky. Kiitos näistä ajoista LarrenG:lle ? äijä on kyllä ylipäällikkö! Silloin, kun aloitettiin KBR, olin 14-vuotias, ja nyt kymmenennen leffan jälkeen mittari on 24 vuoden kohdalla. Niin kuin kuvitella saattaa, tämän aikahaarukan sisällä on tapahtunut paljon. Ihan hulluna on opittu siitä, mitä ollaan tehty. Toni: Villejä ja opettavaisia muistoja, kantapään kautta oppimista ja Youtuben ?How to? -videoiden selaamista. Myöskin se oli Petrus kävi Ruotsin puolella Ylitorniossa tekemässä boardin lasten vaativan katseen alla. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 49
• ? Muistan, kuinka siistiltä se tuntui, kun meidän joku pätkä postattiin ekaa kertaa johonkin ison lumilautamedian nettisivuille! ? aika kovaa aikaa, kun ekat leffat olivat MBnetissä FTP:llä jaossa (isukille isoa kättä, koska sille tuli silloin Mikrobitti ja saatiin sen kautta tunnukset sinne ja pystyttiin uppaamaan FTP:lle)! Kun siitä pääsi siirtymään Vimeoon/Youtubeen, niin aijai! Huh huijakkaa, kun ollaan edetty. Minkälaisia teidän ensimmäiset viisi vuotta olivat? Olisikohan sieltä mitään kuvia tallella? Meillä oli teistä ainakin joku juttu jo hyvin alkuaikoina. Petrus: Aloimme kuvaamaan meidän ekaa leffaa talvena 2004?2005. Tai ei me oikeastaan edes silloin tiedetty, että me kuvataan leffaa. Kunhan kuvailtiin toistemme trigautuksia rinteessä ja katseltiin niitä jälkeenpäin. Siinä jossain vaiheessa kevättä ruvettiin miettimään, että pitäisiköhän niistä matskuista koostaa leffa. Siihen lopputulokseen päädyttiin, että voisihan niistä leffan nöpäyttää, ja sitten kuvattiin vielä muutamat urbaanispotit Laajavuoren välittömästä läheisyydestä siihen päälle. Sen leffan nimeksi tuli ?Muotia itärajan takaa?. Kuvattiin ekat kolme leffaa pelkästään Laajavuori-porukalla. Meillä oli itse asiassa silloin meidän ekoissa leffoissa kourallinen suksiheebojakin messissä, mutta jossain vaiheessa päätettiin, että tehdään KBR-nimellä vain lumilautailuleffoja. Nämä suksijat, joita oli silloin meidän ekoissa leffoissa, perustivat myöhemmin Nipwitz-poppoon, ja niiltäkin tuli tänä syksynä pihalle leffa, joka on ihan mielettömän hyvä! Kannattaa katsoa, kun se tupsahtaa internetiin jossain vaiheessa. Ekan viiden vuoden aikana meillä vaihtui porukka melko paljon; osaa laskijoista, joita oli ekassa leffassa messissä, alkoivat muutaman vuoden päästä kiinnostaa enemmän muut kuin lumilautailuasiat, mikä on siinä iässä täysin normaalia. Siinä vaiheessa, kun ruvettiin saamaan ajokortteja haltteriin ja päästiin käymään lautailutapahtumissa ja muissa kissanristiäisissä (huom. Janne Lipsanen ? Pipefest), ruvettiin tutustumaan enemmän muitten kaupunkien laskijoihin, joilla oli samanlainen polte lumilautailuun kuin meillä ja kenen kanssa meillä klikkasi hyvin yhteen. Siinä vaiheessa muodostui se KBR, millaisena suurin osa jengistä sen tuntee. Toni: Ekana talvena kuvattiin vain randomilla rinteessä, ja sitten kauden päätteeksi huomattiin, että olisihan noita siistiä jotenkin nähdäkin, joten päätettiin sitten eddata pieni pötkylä niistä matskuista ja ihastella sitä! Itse asiassa varmaan juuri kolme ekaa talvea kuvattiin aikalailla täysin sillä porukalla, jonka kanssa laskettiin Laajavuoressa. Porukkaan kuului myös muutama suksilla menijäkin. Oltiin silloin alaikäisiä kaikki, joten jos spoteille piti päästä, niin otettiin Jyväskylän Liikenteen linkki ja mentiin niiden välityksellä spoteille ? lapiot ja laudat kainalossa tietty! Miten meininki on muuttunut tuona aikana? Petrus: Monella tapaa se on muuttunut alkuajoista tosi paljon. Jossain vaiheessa ruvettiin ottamaan hommaa hieman enemmän tosissaan, minkä kautta alettiin laittaa itseämme enemmän likoon tähän hommaan. Tämä kehitys on kuitenkin ollut melko liukuva eli ei voi sanoa mitään tiettyä vuotta, jolloin ruvettiin hönkimään selkeästi edellisvuotta enemmän. Sitten, olisikohan se ollut KBR Meets You -leffan hujakoilla, kun rupesin hoitamaan yhteistyökumppaneita leffalle, jotta saatiin katettua kuluja sekä palkattua kuvaaja koko talveksi tekemään tätä. Siinä nyt on ollut ihan oma hommansa hoitaa sponssit leffalle, mutta kyllä se on kannattanut, ja on siitä ihan mielettömän paljon oppinut. Nyt kahdessa vikassa leffassa, Golden Yearsissa ja King Cobrassa, meillä oli kolme täyspäiväistä kuvaajaa KBR:n leivissä, mikä on meinannut sitä, että jokainen leffan lumilautailija on päässyt kuvaamaan aina silloin, kun on halunnut. Se on iso ero siihen mistä aloitettiin ? lainattiin kameroita muilta ja koetettiin sohia niillä, miten parhaaksi nähtiin. Vaikka paljon on tietyllä tapaa muuttunut ja homma on vuosi vuodelta mennyt ammattimaisempaan suuntaan, ei se KBR:n perusidea ole kymmenessä vuodessa mihinkään muuttunut. Meillä on aina ollut keskiössä lumilautailu, hyvä kaveriporukka ja tietynlainen pilke silmäkulmassa. Toni: Käytetyt laskukamat iskän työkaverilta, alan liikkeestä vähän parempaa Seppälää, minkä jälkeen Laminasta M. Pesosen ja M. Enruthin kautta pikku diilillä lautaa alle, sitten lumitykki.netin ostosfoorumilta pro-snoukkaajilta halvalla kampetta (big up Jussi Tarvainen, Fredu Sirviö ja Ribish), ja nyt sitten tuleekin pyytämättä rojut ovelle! ?Etenee feat. Pete Parkkonen?. Tämä sama kaavahan sopii itse asiassa melkein leffallekin! Ensin vähän lainatuilla kameroilla kuvailua pätkää jakoon, ja siitä sitten vuosi vuodelta homma eteni porrasmaisella efektillä. Joka vuosi edettiin vähän eteenpäin jne., opittiin asioita ja samalla tehtiin leffoja. Muistan, kuinka siistiltä se tuntui, kun meidän joku pätkä postattiin ekaa kertaa johonkin ison lumilautamedian nettisivuille! Silloin se ei ollut niin helppoa saada matskua näytille. 50 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Motelli Rovaniemellä oli tarjottavanaan huonosti täytettyjä eläimiä. Petrus taas tarjosi tyylikkään switch nosebluntin lumisateen siivittämänä. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 51
• 52 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Leffassa tämä näytti erittäin hauskalta spotilta. Toni ja fiftari katsomoon. snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 53
• Tällä spotilla Ylitorniossa viereisen voimalaitoksen työntekijät tarjosivat meille kahvit, mikä lämmitti valokuvaajan mieltä. Vielä enemmän mieltä lämmitti kuitenkin tämä Tonin onefoot wallride. 54 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015
• Tuntuu, että nykyään joka media julkaisee jokaisen pätkän, joka sinne lähetetään. Ja sitä kamaahan on ihan saatanasti! Ilmoititte samalla tämän leffan valmistuttua, että tämä tulee olemaan toistaiseksi viimeinen KBR-leffa. Onko paukut loppu, vai mistä syy moiseen? Ainakin Petrus on säätämisensä kanssa välivuoden varmaan ansainnut. Petrus: Itse asiassa ei ole patruunat tällä hetkellä loppu, ja on tosi hyvä fiilis koko hommasta. Vaikka pakko on kyllä myöntää, että on tuollaisen projektin vääntäminen hetkittäin tosi raskasta, mutta kyllä se sitten palkitseekin. Syitä siihen, miksi nyt pidetään tauko, on lukuisia, mutta yksi pääsyistä on se, että olen duunannut tätä viimeiset kymmenen vuotta ja vaihtelu virkistää. Haluan myös keskittyä enemmän omaan lumilautailu-uraani. Tämä on meidän kymmenes ja omasta mielestäni paras leffa, joten mikäs sen parempi hetki pitää taukoa hommasta. Uskon, että tämä vaihtelu tekee myös tosi hyvää laskijoillemme, kun nyt pitää vähän enemmän miettiä, mille sitä alkaisi. Tässä on myös nyt reilusti aikaa muhitella ja suunnitella mahdollista uutta leffaa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Se meinaa myös sitä, että jos tehdään joskus uusi leffa, niin siitä tulee ihan mielenvikaisen hyvä. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan suomalainen lumilautailuelokuvakenttä muodostuu tänä aikana, kun emme tee elokuvia. Kaiken kaikkiaan olen tosi fiiliksissä siitä, että ensi talvena ei kuvata elokuvaa. ? Tässä on myös nyt reilusti aikaa muhitella ja suunnitella mahdollista uutta leffaa? Minkälaisia suunnitelmia teillä on tulevalle kaudelle? Otatteko iisimmin, vai onko kiikarissa uusia projekteja? Petrus: Minulla on tarkoitus on kuvata tänä talvena partti johonkin muuhun projektiin ja laittaa kaikki fokus siihen. Tuossa on muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, mutta ei vielä mitään varmaa. Katsotaan, miten homma etenee! Innolla ja mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä tulee tapahtumaan. Toni: Minun olisi tarkoitus kuvata Thirty Twon tiimileffaan. On niiden 20. juhlavuosi, joten päättivät tehdä leffan koko tiimillä. Tämä on siis jokaisen laskijan pääprojekti. Kovaa kamaa tiedossa. Pitää siis työntää samanlaisella höyryllä veturia eteenpäin mitä aikaisempinakin talvina! Katsotaan, jos jotain pientä sivuproggista saisi ängettyä sen ohelle. ++LONG LIVE KBR++ snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015 55
• On elokuinen päivä ja aurinko lämmittää sääriä, kun puhelin shortsien taskussa soi. Langan päässä on Satu Järvelä, toinen Roope Tonterin managereista. Olisi mahdollisuus lähteä kuvaamaan Roopea Australiaan. Häh? Voiko siellä laskea? No tietysti lähden. Seuraavat pari päivää menee siivillä: viisumi, kansainvälinen ajokortti, rokotustsekkaus, sallittujen radiotaajuuksien tarkistaminen, pistorasia-adapterit, kamerakamojen pakkaus, karsiminen, pakkaus ja taas karsiminen. Matka on pitkä, mutta Roopella se on karvan verran pitempi. Kotoa Kouvolasta hotelliin Jindabynessä kertyy yhteensä 38 tuntia. Teksti ja kuvat: Ville Lahtinen P erillä näkymä yllättää iloisesti. Olemme Perisherissä, Australian tunnetuimmassa keskuksessa. Odotin autiomaan keskellä olevaa lumiläiskää, mutta vastassa onkin lumihuippuisia pyöreähköjä vuoria ja vähän Leviä isompi hiihtokeskus. Väkeäkin paikalla pyörii paljon, ja parkki on kuin mikäkin Amerikan unelma. Onpa hyvä fiilis päästä laudalle, vaikkakin kamerareppu selässä. Reissun missio on suhteellisen selvä: Roopella 56 snow X magazine numero 2/3 kausi 2014/2015