Sue
Indierockpunkmetalzine
TAMMIKUU 2006
LAPKO
DIABLO·THE STROKES MOTO·VARJO·EDGUY POD·DRAGONFORCE I WALK THE LINE
1
3
INKLUDES
06 Newsflash 10 Lapko 12 Moto 13 Slideshaker 14 I Walk The Line 15 Killpretty 16 The Strokes 20 Rautamaailma 23 SFP Uutiset 24 Diablo 25 Hellbox 26 Dragonforce 27 Twilight Guardians 28 Edguy 30 P.O.D. 31 Doom Metal HQ ja SetäJussinTupa 32 SFP Arviot 34 Arviot 38 Sziget 40 Ensi-iltaelokuva-arviot 41 Dvdarviot 42 QuizOn, Rivien välissä ja Popaddiktin vieroitusoireet 43 Tilauskuponki !!!
Toimitus ja avustajat: Kimmo Nurminen (pt), Ari Väntänen, Sasu Mykkänen, Jukka Taskinen, Markku Halme, Emmi Sydänmaa, Lotta Heikkeri, Jyrki Mäkelä, Aku-Tuomas Mattila, Panu Hietaneva, Vesa Kataisto, Jarkko Fräntilä, Tomi Tuominen, Laura Gröndahl, Noora Isoeskeli, Jarno Koskinen, Katariina Kantola, Kimmo Jaramo, Jussi Helenius, Esa Linna, Juha Wakonen, Miki Peltola, Jussi Lahtonen, Jani Sipilä, Mikko Lappalainen, Marjut Mutanen, Kivi Larmola, Volvo-Pete (ATK -huolto), Jenna Sutela, Valtteri Väkevä, Pirita Söderholm, Laura Gröndahl, Janne Sundqvist, Mirko Metsola, Tony Taleva (pt SFP) Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: Puh. 09 - 7732310 email: jukka.taskinen@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2005
ITEN TÄSTÄ! LIPUT HELPO
ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 tai 050 - 3316748
4
5
NEWSFLASH
RIEMUFESTIVAALI NUMERO KUUSI
Vuoden 2006 Riemufestivaali järjestetään 26.-29. tammikuuta. Riemufestivaali esittelee omaehtoisia kotimaisia musiikintekijöitä jo useampia vuosikymmeniä toimineista veteraaneista tuoreisiin tulokkaisiin. Toiminta keskittyy Helsingin Tavastialle, Nosturiin ja Bar Looseen. Järjestyksessään kuudes talvinen klubitapahtuma käynnistyy 26.1. Tavastialla Pöytärummutuksen Sm-kisoilla. Kisan yhteydessä järjestetään valokuvauskilpailu Pöytärummutuskuningas, jossa parhaat ja huonoimmat otokset palkitaan. Kuva (1 per kilpailijat) tulee lähettää osoitteeseen mail@riemu.com. Perjantaina 27.1. Tavastialla esiintyvät Astrid Swan, Wojciech ja Ville Härkönen & Velvet. Lauantaina 28. tammikuuta Nosturissa järjestettävä Hyvää pohjoisesta -konsertti marssittaa lauteille Kauko Röyhkän, Radiopuhelimet, Jolly Jumpersin, Ruotomielen Ja International Auton. Tapahtuman muualle Suomeen laajentava Riemufestivaalikiertue jakautuu tänä vuonna Riemufestivaalin kevät- ja syyskiertueiksi. Riemufestivaalin koko ohjelma löytyy nettiosoitteesta http://riemufestivaali.fi/2006/ohjelma.
Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi).
ROCK-PÖYTÄLÄTKÄMESTARI LÖYTYI
Pöytälätkän Rock SM -kilpailu Monsters of Puckin voittajaksi suoriutui jälleen Miracle Soundia edustanut Panu Pajukari. Pajukari pitää hallussaan myös kolmen edellisen vuoden mestaruutta. Toiseksi tuli järjestävää tahoa edustanut Apassi. Pronssisijan lunasti Sue-lehteä ja Bad Vugum levy-yhtiötä edustanut Kari Heikonen, joka muuten voitti koko kisan vuosina 2000 ja 2001. Juontaja Wallu Walpion mukaan Monsters of Puck laajenee ensi vuonna. Tiedossa on muun muassa kauneuskilpailu Miss Kiekko.
XYSMAN JÄLKELÄISET TIEN PÄÄLLE
Trouble Bound Gospel, Moto, Helge Kontio Populär ja Shake (kuvassa) lähtevät helmikuun alussa Tour De Luxe 2006 -yhteiskiertueelle. Bändejä yhdistää muun muassa se, että eräillä niiden jäsenistä on menneisyys legendaarisessa Xysma-yhtyeessä. Saatiin mahtava idea sukukokouksesta. Nyt on varattu luksusbussi, johon nousee luksusjengiä, jonka kanssa suunnataan parhaimpiin paikkoihin. Neljä kaupunkia erinomaisia bileitä!, kertoo Kalle Taivainen, jonka yhtye Moto julkaisee Crossover-debyyttinsä Tour De Luxen käynnistymispäivänä 1.2. Tour De Luxe -kiertueen musiikillinen skaala venyy mielenkiintoisiin mittoihin, sillä esimerkiksi Trouble Bound Gospelin ulvovasta suobluesista on matkaa Mannhaissakin vaikuttaneen Helge Kontion Populär -orkesterin perinteitä kunnioittaviin tangotulkintoihin. Tour De Luxe 2006 ke 1.2. Tampere, Klubi (Huom! Shake ei mukana täällä!), to 2.2. Helsinki, Tavastia, pe 3.2. Pori, Club 19, la 4.2. Turku, Klubi
ÄÄNI JA VIMMA 2006 KÄYNNISTYY
Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen vuosittain järjestämä Ääni ja Vimma 2006 -bändikatselmus alkaa pian. Katselmukseen voivat ilmoittautua bändit, joiden jäsenistä vähintään ¾ on alle 25-vuotiaita. Mukaan pääsee 192 ensiksi ilmoittautunutta bändiä. Katselmukseen osallistuvat bändit saavat musiikkialan ammattilaisista koostuvalta tuomaristolta suullisen ja kirjallisen palautteen. Finaaliin päässeet 14 bändiä saavat mainetta, kunniaa, demoaikaa, lahjakortteja ja keikkoja. Osallistumismaksu
on helsinkiläisiltä ja vantaalaisilta 20euroa/bändi, ulkopaikkakuntalaisilta 30euroa/bändi. Ääneen ja vimmaan ilmoittaudutaan puhelimitse Ma-pe 6.2.10.2. klo 10.00.-16.00. Puh (09) 310 4580. Ääni ja vimma -kilpailusta ovat ponnistaneet muun muassa Takiainen, Nerdee, Smak ja Roctum.
ja lähettämällä sitä esittävä valokuva tuomaristolle 31.1. mennessä. Kisan voittajat julkaistaan Absojen nettisivuilla helmikuussa. Lisätietoja saa nettiosoitteesta www.absoluuttinennollapiste.fi.
NORDIN SOOLOURALLE
Hajonneen Killer-yhtyeen laulaja Siiri Nordin on solminut levytyssopimuksen helsinkiläisen Next Big Thing -levy-yhtiön kanssa. Ensimmäinen single ilmestyy keväällä ja pitkäsoittokin ennen kesää.
ABSOLUUTTINEN LUMIVEISTOSKILPAILU
Absoluuttinen nollapiste järjestää lumiveistoskilpailun. Palkintoina on muun muassa signeerattu pulkka, bändin tuleva single ja vapaaliput keikalle. Kilpailuun osallistutaan tekemällä lumiveistos
THE ODORANTS -BIISI ILMAISEKSI
Punkyhtye The Odorants tarjoaa nettisivujensa uudistumisen kunniaksi ilmaisen, uuden biisin: Sleeping With the Enemy -kappaleen voi ladata osoitteessa www.theodorants.org. Biisi ilmestyy myöhemmin amerikkalaiskokoelmalla, jonka julkaisee Skratch Magazine.
THE CARDIGANS MAALISKUUSSA SUOMEEN
The Cardigans konsertoi Helsingin Tavastialla 16.3. Keikka on osa ruotsalaisyhtyeen Pohjoismaiden-kiertuetta.
6
KESKUSTELUA POPMUSIIKISTA
Ei tää ole edes musaa. Mikä tää on? DJ Tiesto? Mitä seuraavaksi, DJ ESEK? Älä nyt heitä pahoja sanoja tai mitään taikajauhetta trancediggareiden niskaan. Poreotsat pillastuu, vetää essonsa väärään kurkkuun ja päättää käyttää energiansa omiensa puolusteluun. Sekvensserit vaan huutaa ja napsuttaa, kun autotune määrittää sävellajin. Ah, tanssittavan konemusiikin kuuntelijat! Tuo ihmisryhmä, jonka edustajat juna olisi saanut jättää Berliiniin jo 90-luvulla. Vieläkö ne käyttävät niitä glowstickejä keikoilla? Tai niitä pillejä, joita voi sitten vislailla musiikin tahtiin? Trancen kuuntelijat eivät käy keikoilla, ne käyvät reiveissä. Tai ainakin kävivät, mistä minä tiedän? Uskomattoman tyhmää porukkaa ne ovat, ei siitä pääse mihinkään. Biitti menee paria sataa, jee jee, kamat tuntuu päässä, hyvä meininki, one love, kohta kuollaan kun ei juoda muisteta. Kerran eksyin johonkin aamureiveihin joskus viisi vuotta sitten. Siinä sitä sitten seisoskelin kulmassa ja odotin että baari aukeaa, kun pinkkeihin Windowlickerpaitoihin varustetut lippatukat yrittivät heiluttaa kömpelöä kroppaansa DJ Schaiban tahdissa. Kaamea katseltavaa. Poistuin mestoilta ja oli pakko vetää aamukännit. Urpot. Eihän nappiaivot yleensä ole sählyjätkiä tai lippatukkia, vaan patukkapäitä. "Ei oo hyvää tapaa opetettu locksipäisille nahjuksille/ jotka on kuupat niin kuutamolla ettei anna arvoo ees lahjuksille/ eli ku mä sanon et ota täst euro ja painu vaik vittuun sauhuttelee/ ne puhaltaa savut mun naamalle ja voin todeta vaan et perkele", niin kuin Ronskibiitti kertoo. Noi nyt on niitä kumipäitä jotka on pehmentänyt aivonsa, ei niillä ole mitään tekemistä konemusiikin kanssa. Sulla menee taas puurot ja vellit sekaisin. Varmasti molempien olioiden joukosta löytyy älykkäitä ihmisiä. Harmi vain, etteivät napsujen ja savujen imemisen jälkeen siltä vaikuta. Mutta hei, hehän ovat vain muista tämä määritelmä kun seuraavan kerran haluat puolustella alkoholismiasi - "viihdekäyttäjiä". Ai samaan tapaan kuin naapurin housuihinsa paskova Rane dokaa Lasolia ollakseen viihteellä kaikkialla ja kaiken aikaa? Näin juuri. Tosin Ranehan on hevimiehiä, joten ymmärrän että ymmärrät sitä, säälittävä pikku pullopää. Muistatkos koskaan olleesi keikalla, jolta muistat kaiken? Sen tukkaasi oksentamisen lisäksi? Ja jumalauta panosvyö sivarilla, joka sai vapautuksen! Teidän satanistien pakonomainen tarve sotakuvaston käyttämiseen on enemmän kuin väärin, ottaen huomioon rintamakarkuruutenne. Pitkä musta nahkatakki Gestapo kunniaan? Vai kuvitteletko olevasi Neo jostakin matriisista? Taktisen vapautuksen, voisi joku sanoa. Vai luuletko, että fetissini oravia kohtaan vain yllättäen sattui ilmenemään vähän ennen kutsuntoja? Ja mitä niihin fetisseihin tulee, niin hys hys vaan. Kuinkas monta kertaa olet baarissa kertonut tytölle olevasi biseksuaali vain siksi, että kuulostaisit jotenkin groovaavalta ja seksikkäältä ja avomieliseltä? Niin, biseksuaalisuushan on nimenomaan fetisismin yksi muoto, ääliö. Ja mitä kysymykseesi tulee, niin vain kerran. Ja sekin johtui siitä, että minua johdateltiin. Johdateltiin minne? Taakse? Eikä siloinkaan herunut! Josta tulikin mieleeni, että vieläkö laihdutat niihin söpöihin alaspäin leveneviin farkkuihisi, kun ne pinnipäiset tyttelit silloin kehuivat niiden sopivan sinulle niin hyvin? Lipitä sitä teetäsi vain vähän lisää, tissiposki. Samalla voisit käydä ostamassa itsellesi pari liian kireää pooloa lisää. Nuo miestissisi eivät näytä vielä tarpeeksi seksikkäiltä. Hyvää uutta vuotta vaan. Ei. Tänä vuonna vähemmän puhetta? Ei. Mitä ei? Sitä juuri. Jarkko Fräntilä Tämän otsikon alla Fräntilä käy päänsisäistä vuoropuhelua demoniensa kanssa väitellen päällisin puolin merkityksettömistä asioista.
Tulossa:
Ke 18.1. 8 WALTARI To 19.1. 8 INNER LIGHT ORCHESTRA, LUOJA Pe 20.1. 10 "Tavastia Rock & Metal Alliance" HEVEIN, RUST, END OF YOU, CRIB-45 La 21.1. 10 "Kuningasklubi" WHOMADEWHO (DEN), BOYS OF SCANDINAVIA, DJS LES GILLETTES & MAKELOVE Ma 23.1. 15 The Legendary 1977 "Dylan Tour" Reunion Concert Featuring TUOMARI NURMIO, JUKKA GUSTAVSON, HASSE WALLI, MARIA HÄNNINEN, JUKKA TOLONEN, JIM PEMBROKE, MARKUS NORDENSTRENG, EDUARDO, PEEVO, MIKE WESTHUES TRIO, TIPI JÄRVINEN, MASA WALLIUS Ti 24.1. 20 APOCALYPTICA To 26.1. 8 "Riemufestivaali 2006"
PÖYTÄRUMMUTUKSEN SM-KILPAILU
KEUHKOT FAFF-BEY Pe 27.1. 8 "Riemufestivaali 2006" ASTRID SWAN, WOJCIECH, VILLE HÄRKÖNEN & VELVET
Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) & Keltainen Jäänsärkijä. Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. www.tavastiaklubi.fi
URHO KEKKOSEN KATU 4-6
7
9
LAPKO
Lapkon toinen albumi Scandal siirtää bändin intensiteetin lavoilta levylle. Samalla se tulee todistaneeksi, että Lapkon musiikin varjoilla on myös valoisa puolensa.
Kitaristi-laulaja Maljan, basisti Nordbergin ja rumpali Heikkosen yhtye Lapko sai puurtaa vuosien ajan, ennen kuin yhtyeen kohtalokkaaseen alternative rockiin kiinnitettiin minkäänlaista huomiota. Lopulta sisukkaat hyökkäykset keikka- ja omakustannerintamalla mursivat välinpitämättömyyden: ruohonjuuritason kuhina kasvatti keikkojen yleisömääriä, ja tamperelainen Jukeboss tarjoutui julkaisemaan Lapkon ensimmäisen pitkäsoiton vuonna 2004. The Armsiksi nimetty albumi oli Lapkolle pitkä askel eteenpäin niin musiikillisesti kuin tunnettuudenkin puolesta. Tehtyään The Armsin tiimoille buukatut keikat Lapko palasi treenikämpälle. Pari kuukautta myöhemmin trio havahtui huomaamaan, että aikaan oli saatu yllättävän paljon uusia biisejä. Jopa niin paljon, että niistä hahmottui uuden levyn runko. Lapko halusi levyttää toisen albuminsa levy-yhtiölle, jolla olisi resursseja ottaa bändin nauttimasta nosteesta enemmän irti. Lopulta Lapko solmi levytyssopimuksen toisen nousujohteesta nauttivan yrittäjän, helsinkiläisen Fullsteam Recordsin kanssa. Ennen studioon menoa Lapko valitsi toisen levynsä tekemisen lähtökohdaksi itsensä. Mitä tahansa kulloinkin työn alla ollut biisi tuntuisikin vaativan, sen kivijalan muuraisi aina bändi. Vasta kun trion pohjatyö olisi tehty, musiikkiin olisi lupa lisätä bändin perussointia rikastuttavia elementtejä. The Arms ei ole missään nimessä epäonnistunut levy, mutta fiiliksen tallentaminen jäi sillä levyllä puolitiehen, Malja selittää. Se voima, joka meistä välittyy livetilanteessa, jäi studioon. Nyt me pyrittiin välittämään Lapkon soiton intensiivisyys myös levylle. The Armsin kuusiviikkoiset levytyssessiot kävivät bändille raskaiksi. Vaikka kakkoslevyn tekemiseen haluttiin varata vähintäänkin saman verran aikaa, tällä kertaa oltiin viisaampia. Me oltiin ehdottomia sen suhteen, että tätä levyä ei tehdä yhtenä pätkänä. Levyttäminen ei saa olla suorittamista. Me ollaan sikäli vaikeita persoonia, että jos homma ei jonain päivänä skulaa, sitä ei tehdä sinä päivänä. Nyt meillä oli mahdollisuus pitää muutaman päivän hengähdystaukoja. Muutaman studioviikon jälkeen myös työskentelyolosuhteet alkavat vaikuttaa kaikkeen. Nyt fasiliteetit olivat ihan eri maasta kuin ekaa levyä tehtäessä. Oli makuuhuoneet ja saunat ja keittiöt. Me viisastuttiin The Armsin tekemisestä muutenkin paljon. Meillähän oli sillä levyllä vahva, bändin ulkopuolinen tuottaja, Sami Jormanainen. Meillä kuitenkin on bändin sisälläkin niin ristiriitaisia näkemyksiä asioista, että jos sitä soppaa hämmentää vielä yksi kokki lisää, niin voi käydä niin, että kukaan bändistä ei allekirjoita lopputulosta. Me tehtiin tää meidän toinen levy kokonaan itse soundeja, biisijärjestystä, sovituksia ja tuotantoa myöten. Me demotettiin biisejä moneen kertaan, väännettiin, käännettiin ja mietittiin draaman kaarta sekä sitä, minkälaisia sävyjä levylle kannattaisi ympätä, jotta siitä tulisi puhutteleva kokonaisuus. alaisin käännetty peilikuva. Sellainen paita pukee nyt Lapkon uuden Scandal-albumin kannessa naista, joka on peittänyt kädellään toisen silmänsä kuin muistutukseksi siitä, ettei Lapkon musiikkia kannata lähestyä yksisilmäisesti ja yksinkertaistaen. Scandal esittelee sopivilta osin uudistuneen Lapkon. Musiikkia dominoi Lapkolle leimallinen yhtä aikaa herkkä ja murskaava tunnelataus, mutta tällä kertaa toteutus on entistä dynaamisempi. Lyriikoissa puolestaan vallitsee, kuten Malja sen sanoo, skandaalinomainen sävy. Kun me hahmoteltiin levyn runkoa, mä huomasin, että kaikkien biisien sanat käsittelevät jonkinlaista nyrjähdystä. Nyrjähdyksellä mä tarkoitan sellaista hetkeä, jossa yhtäkkiä tajuaa, miten joku asia oikeasti on. Nimi Scandal, skandaali, viittaa sellaiseen nyrjähtäneeseen hetkeen. Peilatessaan omaa historiaansa palaa usein nimenomaan niihin hetkiin, koska niissä elämä tuntunut joko pahimmalta tai parhaimmalta. Sellaiset hetket ovat ihmiselle taitekohtia, jotka saavat aikaan muutoksia. Mutta minkä vuoksi Scandalilta löytyy debyytin kaimakappale The Arms? Meidän eka levy oli suurten ponnistusten takana, ja nimenomaan The Arms antoi meille mahdollisuuden tehdä Scandal. Mä siis halusin osoittaa The Armsille kunniaa. Tekstiltään The Arms -biisi on rakkauslaulu. Ajattelin, että rakkaus on esiin nostamisen arvoinen teema, koska meitä pidetään muuten niin tummasävyisenä bändinä. Me oltiin aika häkeltyneitä siitä, että monet pitivät The Armsia negatiivisena ja ruikuttavana levynä. Meidän näkökulmasta se ei ole sellainen, mutta vastaanottajalla on tietysti oikeus kuulla musiikki kuten kuulee. Ehkä me epäonnistuttiin The Armsilla viestin lähettäjinä. Me haluttiin rakentaa Sacndalista juhlava ja jylhä kokonaisuus, mutta tällä kertaa huumoria unohtamatta. Ihmiset tapaavat ottaa meidät liian tosissaan. Ehkäpä se johtuu siitä, että Lapko on tuonut kevytmieliset piirteensä esiin vain rivien välissä. Suorimpia vihjeitä ovat toistaiseksi olleet debyyttilevyn WASP-vinkkibiisi Kill, Fuck, Die sekä Scandalin ensimmäinen single All the Best Girls, joka on lainannut nimensä Bogart Co:lta. Ne meidän biiseistä löytyvät viittaukset muihin bändeihin ovat vihjeitä siitä, miten Lapkon musiikkiin kannattaa suhtautua. Me ollaan muutenkin kummasteltu sitä, että suomalaisesta rockista on kadonnut ironia, kyky nauraa itselleen. Me jatketaan noiden viittausten tekemistä, ja kymmenen vuoden päästä joku voi laittaa peräkkäin soimaan ne meidän jokaiselta albumilta löytyvät biisit, joissa on hauskoja lainoja. Niitä kuuntelemalla saattaa huomata, että Lapkon musiikissa on myös kepeä puoli. Tuollainen vaatii kuulijalta paljon. Löytääkseen viittaukset on paitsi mentävä pintaa syvemmälle Lapkon musiikkiin, myös tunnettava rockin historiaa. Toki me toivotaan, että mahdollisimman moni ihminen kuulisi meidän musiikkia ja saisi siitä jotakin irti heti ensi kuulemalla. Me kuitenkin halutaan pitää musiikki sen verran kerroksellisena, että siitä riittää pureskeltavaa vuosiksi eteenpäin.
SKANDAALIN AINEKSET
Your Special KO -EP (2003) on meidän levyistä ensimmäinen, jolla bändin soundi ja idea alkaa kuulua. Sillä levyllä me päästiin siihen riisuttuun, mutta vitaaliin trio-sointiin, johon me on aina pyritty. Lapko on yhtye, jonka musiikin vahvuutta ei mitata studiossa kerrostettujen äänivallien paksuudella vaan kolmen soittajan välisen kontrastin terävyydellä. Mutta silloin, kun kolmen soittajan välisestä kemiallisesta reaktiosta syntynyt latinki ei pääse purkautumaan musiikiksi, jälki on ikävää. Meillä kolmella on ollut aika värikästä. Henkilökohtaiset suhteet ovat rakoilleet, koska me ollaan kaikki täysin erityylisiä persoonia. Lisäksi me ollaan satakuntalaisia, ja Satakunnassa sanotaan asiat suoraan, joten rapatessa yleensä räiskyy. En tiedä, onko ikä tuonut järkeä tullessaan, mutta nyt homma alkaa tasoittua. Me ollaan opittu hyväksymään toistemme luonteenpiirteet ja se, että meistä jokaisella on omat erivapautensa, joihin muut eivät saa puuttua. Välillä mennään hammasta purren, mutta on vain opittava löysäämään. Me ollaan tehty duunia tämän bändin eteen jo niin pitkään, että ei sen päälle enää tässä vaiheessa kannata kusta, eikä ainakaan tuollaisten juttujen vuoksi. Kaikilla meillä kuitenkin on sama päämäärä, eli tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia ja pitää samalla hauskaa. Tää kolmikko on kasvanut niin kiinteäksi, että homma ei toimisi millään muulla kokoonpanolla. Tai ainakaan kyseessä ei olisi Lapko. Meillä on sellainen sanaton sopimus, että jos joku meistä kolmesta lähtee bändistä, niin Lapkon tarina päättyy. Teksti: Ari Väntänen Kuva: Rairai LAPKO KIERTUEELLA: 13.1. Helsinki, Oranssi 2.2. Pori, Bar Kino 3.2. Seinäjoki, Bar 4.2. Vaasa, Club 25 8.2. Porvoo, Bar Mary 10.2. Helsinki, Tavastia 15.2. Lahti, Torvi 16.2. Kuopio, Henry´s Pub 17.2. Jyväskylä, Lutakko 18.2. Tampere, Klubi 19.2. Tampere, Pakkahuone 23.2. Oulu, 45 Special 25.2. Turku, Klubi 3.3. Helsinki, Nosturi 17.3. Harjavalta, Night Factory 18.3. Kouvola, Rytmikatti 7.4. Vantaa, Vernissa
NYRJÄHTÄNEITÄ HETKIÄ
Ensimmäiset havaintoni Lapkosta olivat Turun katukuvaan vuosia sitten ilmestyneet tyylikkäät, mustat t-paidat. Niihin oli painettu valkoisella Lapkon logo ja sen ylös-
RAPATESSA RÄISKYY
Lapkon juuret ovat Harjavallassa, pienessä satakuntalaisessa teollisuuskaupungissa, joka on lahjoittanut maailmalle muun muassa Maj Karma -yhtyeen sekä miljoonia tonneja Kemiran lannoitteita. Harjavalta oli onnellinen paikka aloittaa soittaminen, koska siellä on niin vähän ihmisiä, ettei bändin miehistöä voi mitenkään vaihtaa, Malja kertoo. On pakko soittaa samalla kokoonpanolla. Me kolme ollaan soitettu yhdessä melkein kymmenen vuotta, ja Lapkon soundi on kehittynyt sinä aikana. Sitä ei ole rakennettu, vaan se asettunut aloilleen itsestään.
VOITTAJA OMASSA KISASSAAN
Lapko voitti Global Battle of Bands 2005 -kisan Suomen-osakilpailun ja pääsi edustamaan maataan Lontoon Astoriassa järjestettyyn finaaliin. Voittoa ei herunut, mutta muuten kokemus oli aikamoinen. Se oli sellaista Liisa Ihmemaassa -tyylistä ihmettelyä. Oli pysäyttävää yleensäkin olla Lontoon Astoriassa, koska se on paikka, johon toivoisi joskus pääsevänsä soittamaan ihan headlinerina. Se kahden biisin mittainen hetki lavalla oli äkkiä ohi. Tärkeämpiä oli kaikki muu, ne pienet suuret hetket. Ne valoivat meihin sellaista halua, että "tänne me tullaan vielä takaisin!" Millaisia muut bändit olivat? Siellä oli 24 bändiä, joista valtaosa soitti kitarapohjaista rokkia. Ne olivat joko todella hyviä tai todella huonoja. Kisan voitti irlantilainen bändi, jolla oli tosi hyvä meininki. Ne soittivat sellaista groovahtavaa rokkia. Ei voi sanoa, että olisi hävinnyt huonolle. Mitä te olisitte tehneet sillä 100 000 eurolla, jolla kilpailun voittaja palkittiin? Me ehdittiin miettiä moneen kertaan, että jos me voitetaan, niin kusessa ollaan. Voitto olisi pilannut meidän uran, koska me oltaisiin siitä lähtien oltu aina "se bändi, joka voitti sen kilpailun". Meidän koko kymmenvuotinen historia olisi pyyhkiytynyt pois. Ja kyllä se raha olisi maksan päälle käynyt. Eli jollain tavalla me oltiin voittajia omassa kisassamme. Teksti: Ari Väntänen
10
11
r i e m u f e s t i v a a l i Torstai 26.01.
ta v a s t i a
Pöytärummutuksen Suomenmestaruuskilpailut
2 6 . - 2 9 . 1 .
nosturi
hyvää pohjoisesta:
2 0 0 6
Lauantai 28.01.
kauko röyhkä (-s-) radiopuhelimet 20 vuotta (-s-) jolly jumpers (-s-) international auto (k-18) ruotomieli (k-18)
Kaksi lavaa: yläkerran päälava (-S-) on ikärajaton (erillinen anniskelualue), alakerran pienempi lava (K18) vain täysi-ikäisille. liput 12 euroa (rajoitettu määrä Nosturin kahden päivän pe-la lippuja ennakosta hintaan 20 euroa) Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu.
faff-bey keuhkot
Liput 8 euroa ennakko: Tiketti
Perjantai 27.01.
Ta v a s t i a astrid swan wojciech ville härkönen & velvet Liput 8 euroa ennakko: Tiketti nosturi sweatmaster (-s-) superchrist (-s-) turun romantiikka (-s-) knucklebone oscar (k-18) maaseudun tulevaisuus (k-18) vuk (k-18)
Kaksi lavaa: yläkerran päälava (-S-) on ikärajaton (erillinen anniskelualue), alakerran pienempi lava (K18) vain täysi-ikäisille. liput 12 euroa (rajoitettu määrä Nosturin kahden päivän pe-la lippuja ennakosta hintaan 20 euroa) Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu.
Sunnuntai 29.01.
b a r loo s e
II Harkittu päätös -klubi:
slideshaker electric monk Liput 4 euroa, klo 20-02 vapaa pääsy ja musiikkia levyltä.
Oikeudet aikataulu- ja esiintyjämuutoksiin pidätetään!
17
Suomenkielisen synkistelyrockin ykkösnimi Varjo on tehnyt kolmannen albuminsa. Muistijälkiä on hieman uudistunutta Varjoa, vaikka jatkaakin perinteisillä linjoilla. Enää bändin vertailukohdiksi ei kannata luetella pelkästään synkistelijöitä yli 20 vuoden takaa, vaan muitakin tyylikumppaneita löytyy, joskaan laulaja-kitaristi Antti Lautala ei täysin yhdy väitteeseeni. Ratsian ja Päiden vaikutus näkyy enempi meidän vanhemmassa tuotannossa. Ellei lasketa uuden levyn Kaikki on nyt toisin -biisiä, joka on Ratsia-henkinen rykäys tosin lähempänä punk-ajan Ratsiaa. Uudella levyllä on pyritty kokonaisvaltaisempaan tunnelman kuvaamiseen minimalistisilla sovituksilla ja leijuvalla äänimaisemalla. Monellakin tapaa perinteistä rockkaavaa rikkoen. Muistijälkiä olisi voitu tehdä samanlaisena vaikkapa vuonna 1984. Tarkoituksella ei ole apinoitu. Me tunnustetaan rootsimme ja jalostetaan hommaa meidän omaksi musiikiksi. Meillä on semmonen musamaku, että digataan nimenomaan tota 80-luvun alun post punk/ gothic -brittisoundia vitusti. Varjon kokoonpano on elänyt sitten edellisten albumien. Antin lisäksi vanhasta miehistöstä on jäljellä enää kitaristi Henry Walden. Rumpali Jaani Peuhu lähti Iconcrash-soolouralleen pari vuotta sitten, ja lähes alusta asti mukana ollut basisti Kaide Luukkonen erosi yhtyeestä levyn valmistuttua. Uusi basisti Arska Nevalainen debytoi levynjulkkarikeikalla Helsingin Gloriassa 20.1. Uutta basistia mitenkään vähättelemättä on sanottava, että pari vuotta sitten löytyneen rumpalin bändiin saaminen oli varmasti kovempi juttu. Varjon nykyinen rumpali on Kailis-nimellä tunnettu Jari Kailokari, joka aikoinaan soitti yhdessä legendaarisimmista Suomi-synkistelijöistä ja Varjon yhdessä esikuvassa eli Kuudes tunti -yhtyeessä. Sopivampaa rumpalia tähän bändiin tuskin löytyy. Kailiksen mukaan tullessa tuntu heti, että nyt ollaan samalla aaltopituudella.
VARJO
PYRKIMYKSENÄ KOKONAISVALTAISUUS
Presidentinvaalien jälkeisellä viikolla kuusi vuotta sitten ilmestyi Varjon debyyttialbumi. Presidentinvaalien jälkeisellä viikolla tänä vuonna ilmestyy Varjon uusin albumi. Myös kolme vuotta sitten ilmestyi Varjo-albumi, mutta silloin valittiin kansanedustajia.
Kailis tosin huolestui treenien jälkeen, kun ei saanu yhdessäkään biisissä lyödä virveliin, vaikka kallis vehje oli mukana. Kaikki biisit meni tomeilla. Seuraavissa treeneissä ja biiseissä oli sitten jo virppakin käytössä. Kuudes tunti -historiani helpottaa Varjon ilmapiirin omaksumista, koska nää kundit pitää sitä musiikkia jopa jotenkin jalustalla, Kailis sanoo. Kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta, vaan saan helpommin kiinni joistain ideoista tai fiiliksistä. Se on tärkeä asia juuri tän bändin kanssa, koska joskus Varjon musiikki on hyvin... kuinka tän nyt laittaisi... hahmotonta. Epärockmaista. Ikäero ei tunnu Kailista haittaavan. Ehkä mulla on tietynlaista hyötyä siitä kokemuksesta, jota on vuosien varrella tullut eri bändeistä ja tilanteista. Viinaa kestän paremmin. Enkä mä omasta mielestäni yritä käyttäytyä mitenkään isällisesti näitä natiaisia kohtaan. Kuudes tunti -yhtyeellä oli aikalaisinaan mm. Musta paraati, Silmät, Syyskuu ja Liikkuvat lapset, mutta Varjo on tänä päivänä jokseenkin yksin suomenkielisenä synkistelijänä. Kyllähän tänne muitakin alan yrittäjiä mahtuisi. Tulisivat vaan kaapista ulos, heh! Tää juttu tuntuu olevan niin undergroundia. Monet ymmärtää goottirockin nykyään aivan eri asiana kuin mistä siinä oli alunperin kyse, Antti miettii ja sanavalinnoillansa kaiketi tunnustautuu kuuluvansa siihen joukkoon, joka ei luokittele HIMiä ja The 69 Eyesia gothic rock -bändeiksi. Vaikka albumeiden vuosilukuja tutkimalla niin voisi luullakin, Varjolla ei ole viisi- tai edes kolmevuotissuunnitelmia. Me ollaan jo alettu tehdä uusia biisejä, useampikin "hahmotelma" on jo valmiina. Seuraavan levyn ilmestymisajankohtaa on vaikea sanoa, mutta haluttais tehdä uusi levy nopeammin kuin kolmen vuoden päästä. Kaikki riippuu pitkälti siitä, kuinka pian saadaan albumillinen hyviä biisejä kokoon ja mitkä ovat levy-yhtiön suunnitelmat. Teksti: Aku-Tuomas Mattila
19
FUNNY GAMES SEKÄ PIANONOPETTAJA -ELOKUVIEN OHJAAJALTA
EUROOPAN PARAS ELOKUVA
EUROPEAN FILM AWARDS 2005
FESTIVAL DE CANNES 2005
PARAS OHJAAJA KRIITIKOIDEN VALINTA KIRKON PALKINTO
PARAS ELOKUVA PARAS OHJAAJA PARAS MIESPÄÄOSA PARAS LEIKKAUS KRIITIKOIDEN VALINTA
DANIEL AUTEUIL JULIETTE BINOCHE
CACHÉ
OHJAUS
MICHAEL HANEKE
ENSI-ILTA elokuvateattereissa 20. tammikuuta
Helsinki - Turku
FUTURE FILM YHTEISTYÖSSÄ LES FILMS DU LOSAGNE WEGA FILM ESITTÄVÄT "CACHÉ" DANIEL AUTEIL JULIETTE BINOCHE MAURICE BÉNICHOU ANNIE GIRARDOT BERNARD LE COQ NATHALIE RICHARD CASTING KRIS PORTIER DE BELLAIR LEIKKAUS MICHAEL HUDECEK NADINE MUSE TUOTANTOSUUNNITTELU EMMANUEL DE CHAUVIGNY CHRISTOPH KANTER TUOTTAJA VEIT HEIDUSCHKA KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS MICHAEL HANEKE
WWW.FUTUREFILM.FI
21
22
§1 VAALIKIERTUE
Kun presidenttiehdokkaat tekevät vaalikiertueet ennen vaaleja, tekee metallityöväen presidentti varsinaiset markkinointiponnistukset vasta siinä vaiheessa, kun ääntenlaskenta on jo alkanut. Millaisia lukuja odotatte neljänneltä albumiltanne? Edellinen levymme Eternium löysi kymmenisentuhatta kannattajaa, joten jos säilytämme asemamme ja saavutamme viime levymme äänimäärät, olemme tyytyväisiä. Mitään kultalevytavoitteita emme ole asettaneet, ne ovat levy-yhtiön heiniä. Siteeratakseni kitaristimme (Marko) Utriaisen eräässä haastattelussa lausumaansa viisautta, niin tärkeintä on, että keikoilla on porukkaa. Silloin siellä on mukava soittaa. Kalenteri rupeaa olemaan kevääksi jo niin täynnä keikkoja, että enempään ei tällainen normaali työssäkäyvä ihminen pysty. Nyt ollaan siinä kiitollisessa asemassa, että keikkaa on sen verran buukattu kuin voidaan tehdä ilman hirveää stressiä. Ennen toukokuuta ei ole mitään vapaa-ajan ongelmia.
DIABLO SUEN VAALITENTISSÄ
§2 TEKIJÄNOIKEUDET
Kulttuuriministeri Tanja Karpelan valmistelema tekijänoikeuslaki on ollut kovasti tapetilla viime aikoina. Piratismin ja laittoman kopioinnin seurauksena myös Diablo on joutunut levy-yhtiönsä pelinappulaksi. Tiedotusvälineet joutuivat käymään joko levy-yhtiönsä Pokon tai sen emoyhtiön EMI:n toimitiloissa kuuntelemassa Mimic 47:in, mikäli halusivat tehdä jutun tai arvion yhtyeestä ennen levyn ilmestymistä. Ovatko moiset keinot välttämättömiä metallityöväen presidentin mielestä? Ymmärrän, että toimittajia harmittaa heidän työnsä hankaloittaminen, mutta tajuan myös rahoittajaa, jonka näkemys tässä vaakakupissa painaa enemmän. Käsitän, etteivät levy-yhtiöt halua ottaa enää mitään riskejä sen suhteen, että heidän kustantamansa levyt olisivat markkinoilla ennen virallista julkaisupäivää. Tosin ehkä meidän kohdalla tämä ei ole niin vakava ongelma kuin Nightwishilla tai HIMillä.
kinen miekka. Jos joku mussuttaa soundeista, niin samoilla Mesan vehkeillä ne levyt on tähän mennessä ryskätty sisään. Ja kun biisintekijöinä ovat samat henkilöt (Utriainen ja Nygård), niin eihän sieltä mitään eurohumppaa voi tulla. Se, että aletaan uudistua uudistumisen vuoksi on bändille sama kuin vetäisi itsensä hirteen. Tällä kertaa tuli tällainen levy ja sen kanssa on vain elettävä. En kuitenkaan lähtisi tuohon AC/ DC-vertaukseen, mutta eihän se pahasta ole, jos bändillä on oma tunnistettava soundinsa. Samu Oittinen on äänittänyt Diablon kaikki albumit debyytistä lähtien, Mikko Karmilan vastatessa miksauksesta kahdella viimeisimmällä teoksella. Mimic 47: llä Oittisen harteille on kasautunut suuri vastuu, sillä mies vastaa koko äänitteen taltioinneista, miksauksesta ja tuotannosta. Tämä oli meidän yrityksemme saada hieman erilaisempaa ilmettä mukaan, ja lopputuloksen perusteella valinta oli oikea. Haimme Mimic 47:ille orgaanisempaa soundimaailmaa ilman, että lopputulos olisi pliisu. Eihän Mikon työn jäljessä ole missään vaiheessa ollut mitään valittamista, mutta ajattelimme kokeilla vähän jotakin uutta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin suunnittelemme jo seuraavaa levyä. Kun tähän mennessä emme ole käyttäneet sävellyksissä kuin minun ja Utriaisen materiaalia, niin ensi kerralla olemme ajatelleet ottaa myös (rumpali Heikki) Malmbergin ja (basisti Aadolf) Virtasen demot kuunteluun. Tiedän, että Virtaselta löytyy melodisempaa tavaraa ja Malmbergilta taas rytmisempää kamaa. Ikinä ei vain ole ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä lähteä tuottamaan muiden jätkien demoja. Eli hallitusvastuu säilyisi edelleen minulla ja Utriaisella, mutta antaisimme myös muille jäsenille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Oma intuitioni sanoo, että lopputulos saattaisi olla hyvinkin mielenkiintoinen.
Diablon levy-yhtiö Poko lähetti Mimic 47 -levyn ilmestymisen alla sähköpostitse mainoksen, jossa kehotettiin äänestämään metallityöväen presidenttiä, Rainer Nygårdia numerolla 47. Mutta miten presidenttiys ja politiikka yhdistyvät metalliin? Otetaan selvää!
minä usko mihinkään ennen kuin olen itse siellä Euroopassa tallustelemassa. Mutta kyllähän nyt ollaan paremmissa asemissa, järkälemäinen keulakuva järkeilee. Ehkä enemmän vaakakupissa painaa, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja että tuntee oikeat ihmiset. Meistä taas tuntuu, että nämä asiat ovat tähän saakka olleet päin helvettiä. Onko Diablon puoluekanta eli levy-yhtiö - ollut siis väärä? En viitsisi sanoa niinkään. Kun bändin nimi typistettiin vuonna 1999 Diablo Brothersista Diabloksi ja teimme omakustanneep:n (Princess) sellaisella rahalla, jonka opiskelijapoika pystyi irrottamaan, niin se ei kiinnostanut ketään. Levyä lähetettiin kuitenkin kaikille merkittäville metalliyhtiöille. Viimeisenä oljenkortena päätin sitten viedä levy naapuriin Pokon konttoriin. Olen henkilökohtaisesti kiitollinen Epe Heleniukselle (Pokon pomo), että saimme tehdä toisenkin levyn, vaikka debyyttimme (Elegance in Black, 2000) ei myynyt paskaakaan. Vasta toisella levyllämme (Renaissance, 2002) homma nytkähti mukavasti eteenpäin. En usko, että tilanne olisi yhtään erilainen, jos olisimme aloittaneet Nuclear Blastilla tai Century Medialla, Nygård pohtii. Tahi Suomessa Spinefarmilla. Kyllä demoja läheteltiin sinnekin, mutta vastaus oli tyyliin, "juu ei, kattellaan".
§5 LINNAN JUHLAT
Suomessa tasavallan presidentin on vuosittain tapana järjestää itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnaan Helsingin Kauppatorille. Mutta millaiset juhlat metallityöväen presidentti järjestäisi? Juhlat järjestäisin varmaankin tuonne Valkeakoskeen Aadolfin hevisaunaan, minne kutsuisin kymmenittäin läheisimpiä ystäviäni saunomaan ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. Tässä kun on niin paljon kiirettä pitänyt, niin eipä sitä ole jäänyt paljoakaan aikaa vietettäväksi ystävien kanssa. Ja metallityöväen presidentin juhlista julkaistaisiin varmastikin sitten dvd. Hassua, että mainitsit dvd: n, sillä Utriaisen kanssa olemme pohtineet kuvauttaa tämän vuoden sekoilujamme tien päällä Metallican A Year And a Half -dokumenttien hengessä hyvän keikkataltioinnin kylkiäiseksi. Kyllä siinä ovat eurooppalaiset ihmeissään, kun suomalainen päättää rentoutua ja pitää hauskaa. Johan se on jo nähty noiden saksalaisten ilmeistä. Teksti: Nalle Österman Kuva: Jarmo Katila
§3 GLOBALISAATIO
Diablon kaikki pitkäsoitot ovat siis ilmestyneet tamperelaisen Pokon kustantamina, mutta Eternium näki päivänvalon muualla Euroopassa myös Lordin, Twisted Sisterin ja Nightwishin kaltaisia artisteja julkaisseen saksalaisen Drakkarin ulostamana. Miten metallityöväen presidentti uskoo mahdollisuuksiinsa muualla Euroopassa? Tapasin saksalaisia hiljattain ja kyllähän heillä suuret suunnitelmat on, mutta kyllähän maailmaan paljon puhetta mahtuu. En
§4 MUUTOS
Urho Kekkonen oli tasavallan presidentti vuosina 1956 1981, Mauno Koivisto puolestaan 19821994 ja Tarja Halosen valintaa toiselle kuusivuotiskaudelle pidetään kutakuinkin selvänä. "On muutoksen aika", lohkaisi nykyinen europarlamentaarikko Paavo Väyrynen aikoinaan, eikä päässyt maamme päämieheksi. Jos homma toimii, niin mitä sitä väkisin muuttamaan. Samaa aatetta tuntuu noudattavan myös Diablo. Sen verran tuttuja sävelkaikuja Mimic 47 sisältää, että Diabloa voisi huoletta kutsua asennemetallin AC/DC:ksi. Niin, tämä ajatushan on kuin se kuuluisa Damokleen kaksikär-
METALLITYÖVÄEN PRESIDENTTI, RAINER NYGÅRD
Laulaja-kitaristi Rainer Nygård naureskelee sydämellisesti pilke silmäkulmassa laaditun mainoksen teholle. Et ole ainoa, joka tuota mainosta on ihmetellyt, olenhan saanut antaa haastatteluja sen tiimoilta sekä Iltalehden että Helsingin sanomain politiikan toimittajille. Kyllähän he yrittivät meikäläisen omaa puoluekantaa kovasti udella, mutta eihän tässä mistään Niinistön mustamaalauskampanjasta tai Kokoomuksen lokaamisesta todellakaan ollut kysymys. 24 Vitsihän lähti liikkeelle siitä, kun Holmi (Taija Holm, Pokon tiedottaja) oli kysellyt metroasemalta mainostilaa levyllemme. Mainostilan myyjä oli puntaroinut levymainoksen mielekkyyttä vaalien alla, "koska se hukkuu presidentinvaalikampanjoinnin alle". Taijalla syttyi lamppu ja hän soitti välittömästi minulle. Totesin vain, että kunhan pöllitään kaikki Kokoomukselta fontteja myöten, siitä saadaan hyvät läpät. Ja näyttäähän tuo osuneen ja uponneen, mies hekottelee.
Hellbox nappasi taannoin levytyssopimuksen uudelta mikkeliläiseltä Deviance Records -yhtiöltä. Lafkan kaverit ilmoittivat eräällä nettisaitilla etsivänsä bändejä talliinsa, josta Hellboxin aina valppaat jäsenet bongasivat itselleen kodin. Tammikuun lopulla ilmestyvän Infernothing-levyn sisältö on taattua Hellboxia, eli monipuolista vanhan liiton thrash-metallia löytyy kahdentoista kappaleen verran. Esillä on myös rock-, punk- ja hardcore-vaikutteita, kitaristi Evil Hellman kertoo. Bändin kollektiivisiksi vaikuttajiksi luokiteltavat yhtyeet kuten Motörhead, Celtic Frost, Bathory ja Venom ovat vankasti kuultavissa Hellboxin musiikissa, unohtamatta kuitenkaan vahvaa omaa tatsia. Levy taitaa olla lafkan ihan ensimmäisiä julkaisuja. Se nauhoitettiin Turussa Redhouse-studiossa ja miksattiin sekä masteroitiin Oitissa Studio Perkeleessä. Ollaan aina ennen oltu Redhousessa tekemässä nauhoja, mutta nyt haluttiin vähän vaihtelua. Muun muassa Deathchainia miksannut Sami Jämsen oli nyt hommassa mukana. Esimakua pitkäsoitosta saatiin joulun alla, kun single Christmas Suicide putkahti levykauppoihin. Kiekko on otettu varsin hyvin vastaan, sillä haastatteluhetkellä sen listasijoitus oli huima viides tila. Hellboxin soittajat ovat musisoineet kimpassa jo 80-luvun lopulta asti, jolloin heillä oli Nephritis-niminen grindcore-orkesteri. Hellbox sai alkunsa 1998 Venom-covereita soittavana bändinä. Hiljalleen mukaan ujutettiin omiakin biisejä. Bändin kokoonpano laajeni vuonna 2004, kun laula-
HELLBOX
VENOM-COVERIEN KAUTTA LISTAKÄRKEEN
Vanhan liiton thrash-metallia esittävä turkulainen Hellbox on kovassa nousussa. Yhtye on kunnostautunut ankarana keikkabändinä, ja tammikuun lopulla ilmestyvä kakkoslevy tuo orkesterin musiikin myös kotisoittimiin.
jaksi otettiin turkulainen nuoremman polven metalliaktivisti Hellvis Perversley. Basisti Hell D. Satansson ei vaan jaksanut enää laulaa. Hän itse pyysi Hellvistä bändiin. Oltiin kumminkin vanhoja tuttuja ja treenattiin samassa kämpässä. Kun vielä jokin aika sitten Hellboxin keikkailu sijoittui lähinnä Turun seudulle, on laulaja Perversleyn myötä tilanne muuttunut radikaalisti. Keikkoja piisaa nyt noin pari kertaa kuukaudessa, mitä Hellman pitää vallan mukavana määränä. Keikkojen suhteen tilanne on aika hyvä. Ihan joka viikonloppu ei sentään olla tien päällä. Yleensä samassa paikassa soittaa monta bändiä illan aikana, yksin ei olla oltu oikein missään. Ollaan käyty ihan Kuopiossa, Mikkelissä ja Imatralla asti, Hellman luettelee. Kyllä me joka keikalle halutaan ja kova hinku olisi festareille. Suomessa on kumminkin Tuskaa ja muita örinätapahtumia. Ulkomaanjuttuja ei ole nyt suunnitteilla. Hellbox on ehtinyt myös val-
loittaa ulkomaisia areenoita, tosin vielä aika pienimuotoisesti. Oli aika hyvä reissu, kun käytiin Virossa ja Latviassa. Vain yksi keikka molemmissa maissa, mutta kumminkin. Se oli jonkun eestiläisen kaverin järjestämä juttu, joka alkoi Helsingistä ja jatkui sitten sinne, kitaristi muistelee. Hellboxin jäsenten taiteilijanimiä tavaillessa voi puritaaninen metallimies vetää herneen nenäänsä. Huumoribändin leimaa ei hauskoista nimistä huolimatta haluta. Ei kai sellaista vaaraa ole, mies tuumaa ja lisää, että aina pitää olla vähän pilkettä silmäkulmassa, eikä homma saa mennä liian synkäksi. Hellboxin rytmikone, rumpali Len Hellkill oli viime vuonna jonkin aikaa poissa ruodusta. Nyt mies on kuitenkin jälleen rumpupatteriston takana ja ehkä kovempana kuin koskaan ennen. Hellkill oli vähän sairaslomilla, mutta on nyt taas puikoissa. Homma on lähtenyt hyvin kulkemaan ja ei muuta kuin treeniä vaan lisää, Hellman tuumaa. Len Hellkillin sijasta Infernothingilla soittaa rumpuja Torture Killerissä ja legendaarisessa Demigodissakin paukuttava Tuomo Latvala. Bändin jäsenet ovat kotikaupungissaan tunnettuja runsaanpuoleisesta juomakulttuuristaan. Kyllähän se maistuu itse kullekin. Keikat hoidetaan silti hyvin. Viimeaikoina onkin tullut suorastaan nappisuorituksia. Teksti: Kimmo Jaramo Kuva: Toni Salminen www.hellboxhell.com
A NEW DAY
Tummanpuhuva, melankolinen ja katkeransuloinen kotimainen debyyttialbumi. Sinamore on goottitaivaan nouseva tähti, joka kulkee HIMin ja Sentencedin jalanjäljissä.
Julkaisu 1.2.2006
25
Teksti: Lotta Heikkeri Kuva: Nuclear Blast
EDGUY ONNELLISESTI UNCOOL
Heavy metal on vakava asia. Sille ei saa naureskella. Vai saako? Edguyn vokalisti Tobias Sammet suhtautuu itseensä ja musiikkiinsa ironialla. Mies kertoo Suelle uudesta levystä, oman päänsä pitämisestä ja siitä, miksei hänestä tullutkaan paavia.
Saksalaisen Edguyn uusi albumi Rocket Ride jatkaa tutulla power metalin viitoittamalla tiellä, mutta uskaltaa poiketa uusille sivupoluille. Sammet myöntää halunneensa musiikkiin uusia ulottuvuuksia myös rockin puolelta. Olen perinteinen heavy metal -fani. Mutta käy pidemmän päälle tylsäksi tehdä sama albumi uudelleen ja uudelleen. Tahdon, että ihmiset sanovat, että tämä on hyvä vuoden 2006 albumi, eikä että se kuulostaa siltä kuin se olisi tehty 1982. Sammet ei kritiikittä niele kaikkia power metaliin usein liitettäviä mielikuvia. Omaan musiikkiinsa mies ei suostuisi fantasiaelementtejä lisäämään. Lohikäärmeet eivät välttämättä kuulu heavy metaliin. Mutta kyllä ne voidaan hyväksyä. Minä haluan laulaa asioista, joista olen oikeasti kiinnostunut ja jutuista, joita minulle tapahtuu. En ole koskaan törmännyt lohikäärmeisiin. Ja toivottavasti minun ei tarvitse koskaan taistella niitä vastaan, hän nauraa. Sammet tyrmää mielikuvan metallista rajoittuneena ja uudistumiseen kykenemättömänä musiikin lajina. Edguyn periaatteena on tehdä sitä mitä huvittaa, vakavissaan, mutta huumoria unohtamatta. Olisi tyhmää tehdä musiikkia jonkun odotuksen tai stereotypian mukaan. Goottibänditkään tuskin istuvat kotona itkemässä kaiken päivää. En tahdo elää jonkun kuvan mukaan, tahdon vain olla minä. Tietenkin teemme musiikkia ja keikkoja vakavissamme, mutta jos meistä tuntuu, että meidän täytyy tehdä jotain hauskaa niin me teemme sen. Elämä on liian lyhyt muiden odotuksiin mukautumiseen. Sammetin mukaan media on ottanut uuden levyn hyvin vastaan jopa Britanniassa, jossa bändien on tunnetusti vaikea lyödä läpi. Sitä kai arvostetaan, että uskallamme tehdä jotain tuoretta. Tietenkin jotkut suuttuvat siitä, että me kehtaamme tuoda uusia elementtejä musiikkiimme. Se, että meistä pidetään brittiläisissä medioissa pelottaa minua hiukan. Yleensähän kun brittiläinen 28 lehdistö pitää jostain, se on aika kehnoa, mies nauraa. Nythän Englannissa puhutaan, että power metal tekee paluuta. Samaa sanottiin muualla Euroopassa kymmenen vuotta sitten, eikä niin koskaan tapahtunut! Me olemme hyväksyneet faktan, että olemme varsin uncool. Itse asiassa olemme onnellisia siitä. Aivan pienen yleisön bändi Edguy ei kuitenkaan ole. Sammetin sanojen mukaan bändillä on vähemmän faneja kuin Rolling Stonesilla mutta enemmän kuin Impaled Nazarenella. Uuden levyn tiimoilta keikkoja riittää useaksi kuukaudeksi. Pidän faneistamme. He ovat hyvin intohimoisia. Täytyy olla, jotta jaksaa kuulla kaikilta kuinka uncool bändi me olemme. Edguy-fanina olemiseen kuuluu kai mollatuksi joutuminen, mies heittää ja nauraa pitkään. esikuvia seuraten hän päätti tehdä sitä mikä oikealta tuntui. En osaa edes kuvitella mitä tekisin jos en olisi muusikko. Ensimmäinen todellinen ammatillinen haaveeni oli tulla paaviksi. Paavin virkoja ei vain ole avoinna joka päivä. Joten on oikeastaan helpompaa saada menestyksekäs musiikkiura kuin tulla paaviksi! Muistan lukeneeni pienenä Blackie Lawlessin ja Paul Stanleyn haastatteluja, joissa he aina sanoivat, että pitää yrittää eikä miettiä varasuunnitelmia sen varalle, että ei menestykään. Sammet korostaa hauskanpidon olevan yksi Edguyn kantavista voimista. Taannoin Sammet puhui huumorimielessä sukupuolenvaihdosleikkaukseen menemisestä. Pian juttu oli Internetissä kuumaa kamaa. Nightwish oli silloin todella suuri juttu, ja minä ajattelin, että hitto, jos penikseni on ainoa este suurelle menestykselle, niin leikataan se pois! Ihmiset sitten reagoivat siihen voimakkaasti. Monet sanoivat homman olevan vain julkisuustemppu. Mutta millainen julkisuustemppu olisi sanoa menevänsä sukupuolenvaihdosleikkaukseen ja samalla sanoa, että rumpalimme Felix Bohnke haluaa olla kakadu? Emme me nyt niin epätoivoisesti halua julkisuutta, mies nauraa. Edguysta liikkuu myös paljon huhuja, jotka eivät ole lähtöisin bändiltä itseltään. Pahat kielet ovat useaan otteeseen kertoneet Sammetin kuolleen oman käden kautta. Periaatteessa minusta kerrotaan vain kahta huhua: että olen homo ja että olen tappanut itseni. Kumpikaan ei ole totta. Yleensä en reagoi millään tavalla tuollaiseen roskaan, mutta tällä kertaa monet olivat oikeasti huolissaan. Kaikki soittelivat ja varmistivat, että en ollut kuollut. Täysissä sielun ja ruumin voimissa oleva Sammet ei tahdo toivoa tulevaisuudelta suuria. Hän haluaa nyt keskittyä tulevan kiertueen onnistumiseen ja musiikkiuran jatkumiseen. On turha suunnitella mitään. Tietenkin voisin tuhlata aikaani miettimällä kultalevyjä ja valtavaa Amerikan-kiertuetta. Mutta ne asiat tulevat tapahtumaan kuitenkin. Ne ovat suorastaan väistämättömiä!
ITSEPINTAISUUS PALKITSEE
Edguy on mennyt itsepäisesti omaa tietään yli kymmenen vuotta. Bändin juuret löytyvät saksalaisen pikkukaupungin koulusta, jossa Sammet, kitaristit Jens Ludwig ja Dirk Sauer sekä silloinen rumpali Dominick Storch alkoivat veivata perinteistä heavy metaliaan grungen valtakaudella. Se, että alussa sai niin paljon hylkäyksiä ja pilkkaa osakseen auttoi itse asiassa kasvattamaan itseluottamusta. Sitä kehittää halun sanoa kaikille, että "aiomme tehdä juuri sitä mitä haluamme". Jo silloin, neljätoistavuotiaina, musiikkiamme kutsuttiin homometalliksi! Muistan, kun meillä oli keikka koululla joskus viisitoistavuotiaina. Me kirjoitimme juuri tuota tilaisuutta varten todella provosoivia biisejä, esiinnyimme bandanat päässä ja teimme kaiken niin homosti kuin osasimme. Ihan vain kiusataksemme heitä. Sammet on vuosien varrella huomannut, että ainoa keino pärjätä arvaamattomassa musiikkibisneksessä on kulkea omaa polkuaan ja toivoa, että jonain päivänä menestys osuu kohdalle. Trendit muuttuvat niin nopeasti, että niiden perässä juokseminen ei kannata. Musiikkibisneksestä ei koskaan tiedä. Otetaanpa esimerkiksi The Darkness. Kaikki nauroivat heille ennen kuin heistä tuli suosittuja, kukaan ei ottanut heitä vakavasti. Ja silti on tyyppejä, jotka nyt marmattavat bändin tekevän juttuaan rahan takia, tai että he vain hyppäsivät muotikelkkaan. Muistan, että ennen kuin Nightwishistä tuli iso, ajattelin ensi kertaa bändiä kuullessani, että "Onhan tämä hyvää, mutta kuka helvetti tätä haluaisi ostaa?". Ihailen Tuomasta oman linjansa pitämisen takia ja tietenkin sen takia, että hän osoitti minunlaisteni idioottien olevan väärässä, mies nauraa. Sammet on tyytyväinen bändin paikkaan valtavirran ulkopuolella eikä edes odota, että heistä tulisi yhtäkkiä suosituinta musiikkia.
EI OLE VAIHTOEHTOJA
Naurun tauottua puheeksi tulevat muusikon elämän hyvät ja huonot puolet. Sammet vakavoituu hetkeksi miettiessään elämäntyylinsä varjopuolia. Kun menee pitkän kiertueen jälkeen kotiin, tuntee itsensä avaruusolioksi. Ja tyttöystävän löytäminen voi olla todella vaikeaa. Mitä hyötyä muusikkopoikaystävästä oikein on ilmaisten keikkalippujen lisäksi? Toinen on poissa kahdeksan kuukautta vuodesta, asettaa aina musiikin etusijalle ja niin eteenpäin. Sammet ei kuitenkaan osaisi kuvitella viettävänsä toisenlaista elämää. Normaalin kaavan mukaiset talot, autot ja lapset eivät häntä tällä hetkellä houkuttele. Mutta toisaalta en edes tiedä, kuinka paljon meillä on lapsia ympäri maailmaa! Totta puhuen olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni. On hauskaa saada kutsuja juhliin, mutta loppujen lopuksi sinut on kutsunut sinne joku, joka haluaa hyötyä sinusta jollain tavalla: saada sinut tutustumaan oikeisiin ihmisiin ja kaikkea sellaista. Mutta en minä tätä sen takia tee. Vaihtoehtoisten urahaaveiden muisteleminen saa Sammetin hetkeksi hiljaiseksi. Muuta vaihtoehtoa kuin nykyhetki ei tunnu miehelle olevan. Lapsuuden sankareiden
29
tuneet silti siirtämään sen eroon musiikistaan. Samalla tavalla kuin me, he tekevät vain rock-musiikkia, joka toivon mukaan saa ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi. Toinen tärkeä ja upea yhtye nykyään on Coldplay. He myöntävät ja osoittavatkin, että kaikki ei ole kohdallaan, mutta samalla heidän musiikistaan on kuultavissa toivo ja usko parempiin aikoihin. Tästä on kyse myös P .O.D: n kohdalla. Me yritämme välittää toivoa musiikkimme avulla, Jason sanoo.
PUOLITOISTA VUOTTA STUDIOSSA
Tammikuussa julkaistu Testify-albumi osoittautui hyvin aikaa vieväksi projektiksi. P .O.D. kirjoitti ja nauhoitti levyä yhteensä yli 18 kuukautta, hetkittäin hyvin intensiivisestikin. Edellinen albumi tehtiin ihan muutamassa kuukaudessa, joten ainakin siltä osin tämän tekeminen oli hyvin erilainen kokemus, Jason sanoo. Minun oli nyt jonkin verran helpompi olla mukana säveltämisprosessissakin, koska en enää ole uusi jätkä. Ennen edellistä levyä olin ollut bändissä vasta hyvin vähän aikaa, ja vaikka tunsimmekin toisemme entuudestaan hyvin, oli minulle silti hieman hankalaa ryhtyä kertomaan muille miten sävelletään. Vaikka yhtyeen kokoonpano onkin muuttunut, jatkaa se työskentelyä samalla tavalla. Biisit syntyvät vankan yhteistyön vallitessa, ja vain sanoittaminen jää yksin Sonnyn harteille. Se että teimme levyä näinkin pitkään, johti pieniin ongelmiinkin. Materiaalia alkoi olla kasassa jo hyvin suuri määrä, josta sitten oli vaikea karsia pois. Me saimme lopussa paljon apua, kun tuottaja Glen Ballard saapui viimeistelemään levyn. Materiaalia jäi yli sen verran, että P .O.D. päätti julkaista EP:n viime marraskuussa. Siinä on myös muutama kappale Testify-levyltä. Siinä taitaa olla muutama versio, jossa Ballard ei vielä ole mukana, joten vertaamalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka paljon hyvä tuottaja merkitsee musiikille. Testify-albumi on varmasti yksi P .O.D:n odotetuimmista. Edellinen Payable on Death jäi keskinkertaiseksi kokonaisuudeksi, ja Testifylle asetettuja odotuksia lisää varmasti sekin, että levyä tehtiin puolitoista vuotta. Satellite-levyyn verrattuna Testify on pehmeämpi. Voimakkaat nu-metal-kitaroinnit tekevät tilaa esimerkiksi reggaen säestämälle saarnaukselle Jumalan armosta ja ikuisuudesta. Levyn kansilehdessä yhtye ilmoittaa olevansa olemassa saadakseen ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi. Me olemme vain uskovaisia ihmisiä. Musiikkimme tarkoitus ei ole levittää uskonnollista sanomaa. Coldplayn ja U2:n tavoin me yritämme osoittaa, että aina on toivoa, vaikka elämä saattaakin tuntua todella vaikealta. Me itse olemme löytäneet toivon uskonnosta, mutta se ei tarkoita sitä, että muidenkin pitäisi. Teksti: Jani Sipilä Kuva: Warner
P.O.D.
TOIVON LÄHETTILÄÄT?
P .O.D. tunnetaan kristittynä rock-yhtyeenä, joka 9/11-tapahtumien aikaan toi kuulijoilleen lohtua tekemällä musiikkia toivosta ja uskollisuudesta. Mutta mitä tapahtui, kun yhtye käänsi selkänsä perustajalleen?
P .O.D:n omalle kohdalle osunut kriisi koettiin kolmisen vuotta sitten, kun yhtyeen perustajajäsen Marcos Curiel joutui jättämään bändin. Se oli kova paikka bändin ohella sen faneille, joille oli vuosikaudet puhuttu uskollisuudesta. P .O.D.-fanit tunnetaan paremmin nimellä Warriors (soturit), mikä kuvastaa heidän uskollisuuttaan yhtyettä kohtaan ja P .O.D:n uskollisuutta kuulijoitaan kohtaan. Pian selvisi, että Marcosin lähteminen ei tapahtunutkaan vapaaehtoisesti: Marcos oli sitoutunut sivuprojektiinsa, mikä ei sopinut muulle bändille. Antamissaan haastatteluissa Marcos ihmettelee bändin käytöstä, koska hänen mielestään tiet olivat eronneet hyvissä merkeissä. Hänelle oli yllätys, että yhtyeen julkaisemassa uutisessa Marcos leimattiin syylliseksi bändin hajoamiseen. Kristityistä arvoista kiinni pitävät rockmuusikot siis pettivät kitaristinsa. Marcos itse on puhunut siitä, että hän oli kyllästynyt leikkimään Jekyll ja Hyde -leikkiä. Sillä hän todennäköisesti viittaa omaan uskonnollisuuteensa. Marcos uskoo, että yksi syy hänen potkuihinsa oli se, että hänen uskonsa ei ollut enää vahva. Lisäksi hän soitti toisessa yhtyeessä, joka ei koostunut uskovaisista muusikoista. Marcosin haastatteluista välittyy sellainen tunnelma, että uskovainen yhtye ei enää hyväksynyt seuraansa kitaristia, joka ei ollut 30 riittävän vahva uskossaan. Kumpikin osapuoli on kertonut kantansa tapahtumista, jotka vaikuttavat hyvinkin oudoilta P .O.D:n kaltaisen yhtyeen kohdalla. Yhtyeen laulaja Sonny Sandoval kirjoitti erotusilmoituksessaan olevansa pahoillaan, mutta viittasi useaan otteeseen siihen, että P .O.D:n tehtävä on suuri, eikä se ole kiinni yhdestä miehestä. Bändi löysi todella nopeasti uuden kitaristin toisesta uskonnollisesta yhtyeestä. Living Sacrificen kitaristi Jason Truby oli bändille varma valinta. En tiedä sen enempää kuin muutkaan syitä siihen, miksi Marcos lähti. Enkä edes halua puhua siitä, koska en vielä silloin ollut P .O.D:ssa. Jotain riitaa heillä oli, mutta mielestäni Sonny ja Marcos ovat edelleen yhteydessä toisiinsa, Jason vastaa. Minun oli todella helppo tulla tähän bändiin. Taisin olla ensimmäinen kitaristi, jolle he soittivat. Living Sacrifice ja P .O.D. olivat useasti yhdessä kiertueilla. Edellinen levy, Payable on Death, oli ensimmäinen, joka äänitettiin ilman Marcosia. Myyntiluvut olivat mairittelevat, mutta Satellite-levyn myynnin tasolle yhtye ei yltänyt. Oliko tässä kyse muuttuneesta ajasta vai faneille tärkeän kitaristin puuttumisesta? P .O.D:n fanit ovat aina olleet erittäin uskollisia. Tietysti Marcosin lähteminen ja siitä seurannut muutos musiikissa ajoi joitakin luotamme, mutta saimme minun kauttani varmasti myös uusia faneja. Niinhän se yleensä menee, kun bändin kokoonpano muuttuu. ta Amerikan mantereella yhtyeellä on siihen ainakin hyvät mahdollisuudet. Yhdysvaltojen sotaisa ja sekava hallitus on aiheuttanut maahan köyhyyttä ja epävakautta, ja tuhansien sodassa kaatuneiden sotilaiden omaiset ja tutut kaipaavat turvaa ja tietoa siitä, että asiat voisivat olla toisinkin muualtakin kuin viranomaisten taholta. Tässä raossa luulisi olevan P .O.D:n paikka ja niinhän se onkin, vaikka P .O.D. ei suoranaisesti poliittinen yhtye olekaan. Se ei lausu hyökkäyssanoja Bushin hallitusta vastaan vaan laulaa ongelmista, jotka on ratkaistava itse ystävien ja Jumalan avustuksella. Jos meistä yhtäkkiä tulisi poliittinen bändi, menettäisimme varmasti paljon faneja. Musiikissamme ei ole kyse politiikasta tai edes uskonnosta. Me olemme kristittyjä, mutta se ei tarkoita, että kaikki työhömme liittyvä olisi kristittyjen oppien mukaista. Eihän kristitty putkimieskään valista asiakkaitaan uskonnostaan, ainakaan toivottavasti ei. Meidän musiikkimme kertoo enemmän ihmisten sisäisistä konflikteista ja siitä, miten ne ovat ratkaistavissa. Sen voisi kiteyttää sanomalla, että elämä on välillä kurjaa, mutta siinä on myös niin paljon hyvää, että se on elämisen arvoista, Jason sanoo. Sonnyn mainitsema U2 on tästä hyvä esimerkki. Hekin ovat uskonnollisia, mutta ovat onnis-
TOIVOA KAIKILLE
P .O.D. saavutti suosionsa huipun 9/11-tapahtumien aikana. Amerikkalaisilla radioasemilla kiellettiin kyseenalaisin syin monien yhtyeiden kappaleiden soittaminen, mutta P .O.D:n single Alive sai paljon soittoaikaa. Kappale tuntui tuovan lohtua monille amerikkalaisille vaikeina aikoina. Syy tähän löytyy myös kappaleen ulkopuolisista tekijöistä: P .O.D. ei ole ikinä peitellyt uskonnollisuuttaan. Yhtyeen kappaleet ja levyt kertovat kristinuskon mytologioista löytyvistä sodista, Siionista, Baabelista sekä tietysti Jumalasta, joka on yhtyeen jäsenissä muokkaantunut jamaikalaisempaan Jah-muotoon. Mutta onko yhtye vain levittämässä kristinuskon sanomaa vai onko kyse rockmusiikista? Sonny Sandoval on usein sanonut irlantilaisen U2:n olevan P .O.D:n esikuva. Kyse ei kuitenkaan ole musiikillisesta esikuvasta, vaan siitä mitä U2 ja pääasiassa Bono on tehnyt ja tekee. Suoraan sanoen P .O.D:lla on pitkä matka tavoitteeseensa, mut-
DOOM METAL HQ
metalized by Jussi Helenius
WARNING -- DOOM-VAROITUS!
Brittiläinen Warning edustaa traditionaalisen doom metalin laahaavinta laitaa: pitkiä ja hitaita biisejä, joiden aikana voisi rumpalin kuvitella ehtivän käydä kahvilla iskujen välissä. Ei siis kovinkaan sopivaa fanitettavaa ADHDoireyhtymästä kärsiville. Warningin musiikin hitaus ei ilmeisesti kuitenkaan korreloi suoraan sen jäsenien reaktionopeuteen, sillä sain vastaukset mailihaastatteluun alle kahdessa tunnissa kitaristilaulaja Patrick Walkerilta. - Alamme toivottavasti viimein nauhoittaa kakkosalbumiamme huhtikuussa. Emme ole muuttaneet tyyliämme radikaalisti, eikä ole tarviskaan. Luvassa on taattua Warningia, vain biisit ovat parantuneet, uutisoi Walker alkajaisiksi. Kymmenisen vuotta sitten perustettu Warning julkaisi ensimmäisen albuminsa The Strength to Dream Walkerin serkun levy-yhtiön kautta vuonna 1999. Sen jälkeen hiljaiseloa onkin riittänyt sekä julkaisu- että keikkarintamalla. - Biisien tekeminen kestää minulta suht kauan ja kun ei keikkatarjouksiakaan pahemmin tullut, emme soittaneet vuoden 2001 jälkeen vasta kuin viime kesän Doom Shall Rise III festareilla, selvittää tämä tuomiopäivän musiikkia soittava mies. Perhettään ja tyttöystäväänsä tärkeimpinä asioina elämässään pitävä Walker tekee pääasiassa Warningin kaikki biisit. Bändin ultrahitaassa doomissa biisielementit pide-
SETÄ JUSSIN TUPA
ENNUSTUS THE OMEN
Talvipäivänseisauksen aikaan Pimeä Nousee hetkeä ennen valon voittoa. Samoihin aikoihin vietetään myös perinteistä pakanajuhlaa, jonka syvin merkitys ja sanoma on syömisessä ja lahjomisessa (kyseiseen karkeloon on sittemmin liitetty myös vieraiden uskontojen käsitteistöä). Oli miten oli, tärkeintä ei ole Valon juhla vaan uusivuosi. Silloinhan on tapana ennustaa tulevan vuoden kulkua heittelemällä vähemmän kiinteää ja suht sulavaa kevytmetallia ämpäriin. Nyt vuodenvaihteesta on kulunut jo parisen viikkoa, mutta ennustaminen sen kuin jatkuu, tällä kertaa hitaammin sulavan raskasmetallin parissa. Kulunut vuosi 2005 surffasi retrohenkisyyden aallonharjalla, ja tänäkään vuonna ei voida välttyä vanhojen aikojen uudesta tulemisesta. Kevyempi ns. kasarihevi on jo saavuttanut täyden ympyrän: kuin käärme Ouroboros se syö omaa häntäänsä ja saavuttaa seuraavaksi "perinteisen power metalin" rajapyykin. Jos luulit, että 90-lukua ei kukaan täysjärkinen voi vielä haikailla takaisin, niin olit väärässä. Raskaammankin osaston retroilu jatkuu samalla kaavalla: ensinhän muotiin tuli kevythevi, sitten vanhat speed/thrash metal -vainajat heräilivät haudoistaan, ja lopulta death metal -klassikotkin kuulivat tuomiopäivän pasuunan kutsun. Retrokaaren todentamiseksihan ei kaivata kuin vilkaisua viime vuoden keikkakalenteriin: Armon Vuonna 2005 Suomessa vierailivat sellaiset modernin metallin ihmeet kuin Black Sabbath, Iron Maiden, Judas Priest, Megadeth, Anthrax, Slayer ja Kreator, lukuisista muista kulttibändeistä puhumattakaan (Dion keikkoja ei tarvitse kristallipalloista tiiraillakaan, mieshän on tullut Suomeen kuin Peter North kanssanäyttelijöihinsä: pitkään ja usein). Valtaosa edellämainituista metallibändeistä ei ole tietysti mihinkään koskaan mennytkään, mutta retrohenki on kiistämättä elvyttänyt monet bändit kuin Anne-nuken SPR:n kursseilla. Varsinkin Gorefestin ja Obituaryn Toinen Tuleminen on ollut suorastaan raamatullisen mittaluokan ihme, ja ennustajankin synkeässä sydämessä elää toivo Tosimiesten Metallin entistä vahvemmasta futuurista, jossa hyvinsäilynyt Pestilence löytyy virkeänä arkun pohjalta. Suomimetallin tulevaisuus näyttää turvatulta, sillä ämpärin pohjalle kertyneen lietteen hälvetessä paljastuu, että Viikate julkaisee jälleen mestariteoksen, Kotiteollisuuden AAkerhon jäsenkandidaatit juovat edelleen viinaa kuin turpeat sienet ja Mokoma runttaa ilmoille entistäkin nopeamman ja paremman thrash-hitin, jolla tuuperruttaa kansaa kuin kaatajapappien seuroissa. Timo Rautiaisesta tulee suuri tv-tähti eikä Trio valitettavasti vieläkään palaa lauteille (ellei sitten pelkkänä Niskalaukauksena ilman herraansa ja mestariaan). Ennusteen mukaan myös tulevana vuonna mustapäitä ilahdutetaan kesäkinkereissä, joissa mustamakkaran synnyinsija Tampere ottaa valtikan hämäläisiin kätösiinsä, pois hätääntynyttä nasaaliaan solkkaavien stadilaisten tuskaisista kourista. Ennustajan lähitienoilla Turussa ei kaivata edes ennustajaa sen toteamiseen, että Ruisrockissa yhtenä päivänä sataa, bändit eivät säväytä ja helvetillisen heikot liikennejärjestelyt tekisivät Saatanankin kateelliseksi. Maailmalla puolestaan ei tapahdu mitään uutta auringon alla. Rahan voima jyllää eritoten Yhdysvalloissa, ja karvaiset hamppuveikko-armenialaiset eivät todellakaan kärsi "laskusuhdanteen systeemissä": vaikka moni kakku on silkkoa sisältä, se on päältä kaunis viimeistään kaupan kassalla. Hetken aikaa ennustajan visiot sumenevat, eikä Suuri Näkijä voi olla varma, onko näky kornien nu-metal-kuvatusten vajoamisesta maan syvyyksiin tulikiven saattelemana silkka fantasia vaiko geologinen ennuste mannerlaattojen siirtymisestä. Turha miettiä asiaa sen enempää, sillä tarkoitushan oli ennustaa nimenomaan metallimaailman tapahtumia, ei sinne kuulumattomien komeljanttarien elämänkohtaloita. "I have foreseen it... my foreskin is leprous" (Lause, joka tullaan kuulemaan ihan varmasti seuraavassa, miltei lopullisessa versiossa Tähtien Taistosta) Jussi Lahtonen Kirjoittaja on. Ainakin useimmiten.
tään tasapainossa. Arvotan musiikin ja sanoitukset yhtä korkealle ja Warningilla ne kulkevatkin koko ajan käsi kädessä. Kirjoitan asioista, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Walker ei osoittaudu kovinkaan puritaaniksi doom metalin suhteen, vaikkakin säveltämänsä musiikki on kyseiseen genreen helposti luokiteltavissa. Kysyttäessä miehen henkilökohtaista musiikkimakua, hän tyytyy toteamaan lyhyesti kuuntelevansa useimmiten aivan kaikkea muuta kuin doomia. Ei doom metal sinällään ole meille mikään Maailman Ainoa Oikea Asia, me vain yksinkertaisesti pidämme sen tyylisen musiikin soittamisesta, Walker kertoo.
Warning on jäsentensä ainoa suora kosketus musiikkibisnekseen, vaikkakin doomista puhuttaessa sana "bisnes" on täysin väärässä lauseessa. Miehet eivät Walkerin mukaan ole koskaan tienanneet pennyäkään bändistään ja kaikki käyvät ihan oikeissa töissä. Tulevien Suomen-keikkojen kautta Warning-leirissäkin aktivoidutaan. Me treenaamme yhdessä ainoastaan, jos meillä on uusia biisejä valmiina. Tai sitten keikkoja varten, jolloin meidän pitää taas opetella vanhat biisit uudelleen, koska olemme ne kuitenkin unohtaneet, bändin pääjehu nauraa.
GARDEN OF WORM -- FALL OF THE IDOLS ...JOTTEI TEITÄ TUOMITTAISI
Suomen doom metal -scenessä on tapahtunut suuria muutoksia sitten Skepticismin ja Unholyn 90-luvun hautajaisdoom-pioGarden Of Worm
neerityön. Tällä vuosituhannella Swallow the Sunin ja Reverend Bizarren (listamenestyksenkin) viitoittamalle tielle on astunut monia lupaavia tuomionjulistajia. Näistä vielä demotasolla operoivat tamperelainen Garden of Worm ja torniolainen Fall of the Idols lokeroituvat Pastorien tavoin perinteisemmän doomin sanansaattajiksi. Musiikkimme on kehittynyt aika paljon siitä, mitä se oli kun aloitimme. Pääasialliset vaikutteet ainakin ideatasolla olivat jo tuolloin Black Sabbath ja Mana Mana. Samalla linjalla ollaan yhä, biisit vain ovat hidastuneet ja ylenmääräisestä rönsyilystä on päästy eroon. Vuosien varrella on tullut tutustuttua syvällisemminkin tuohon doom-sceneen, joten sieltäkin on jotain omaksuttu, avaa pelin torniolaiskuusikon basisti Vesa Karppinen. Oma historiamme hevin parissa juontaa juurensa paljon kauemmaksi, kuin Garden of Wormin perustamisajoille. Tämä bändi syntyi puhtaasti tarpeesta palata perusasioiden, heavy / doom metalin, äärelle aiemman bändimme karatessa kokeellisemmille vesille. Doom metalissa kiteytyy hevin timanttisin ydin ja siksi soundimme on leimallisesti sen värittämää, kertovat puoles-
taan tamperelaistrion basistilaulaja Sami Harju ja kitaristi Erno Taipale. Alkuajoista ehkä merkittävimmin on kehittynyt bändin yhteensoitto, joskaan se ei tänäkään päivänä kovin kaksista ole, manselaiset hymähtävät. Seuraavaa haastattelunosaa voitaneen pitää myös pikakurssina doom metalin olemukseen, sillä Harju ja Taipale luettelevat tärkeimmät genren vaikuttimet kuin apteekin hyllyltä: Black Sabbath, hipit, noitavainot, kristinusko, NWOBHM, Jumala, Trouble, Saatana, Pentagram, kuolema, paska elämä, sota, maailmanloppu, paska yhteiskunta, Count Raven, epäonnistunut rakkaus, nainen, suru, epätoivo, yksinäisyys, Solitude Aeturnus, huumeet, viina, Saint Vitus, vanhat kauhuelokuvat, Candlemass, luonto, miehisyys, tahdonvoima sekä Heavy Metal. Ettäs tiedätte.
TINKIMÄTTÖMÄT
Torniolla ja Tampereella ollaan yhtä mieltä täydellisen doom-biisin rakennusaineista: raskaat mutta tarttuvat riffit, voimakas tunnelma sekä tinkimätön asenne. Myös sanoitusten suhteen halutaan olla tyyliuskollisia. Biisiemme aiheet noudattavat hyvin perinteisiä doom-teemoja, mutta niistähän on hyvä ammentaa. Rakkauslauluja on tässä maailmassa ihan riittävästi!, tylyttää Karppinen. Garden of Wormilla aihepiiri on hieman laajempi: Synkän arkirealismin historiallista jatkumoa. Noitavainoista epäonnistuneisiin naparetkiin ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Fall of the Idols on parhaillaan nauhoittamassa debyyttialbumiaan, jonka ruotsalainen levy-yhtiö I Hate julkaisee kevään
aikana. Bändin on tarkoitus heittää myös pienimuotoinen Euroopan kiertue samalla lafkalla olevan englantilaisen Centurions Ghostin kanssa. Garden of Worm ei vielä levytyssopimusta ole napannut, mutta uutta materiaalia työstetään jatkuvasti. Työskentely on ollut melko hidasta korkean itsekritiikin vuoksi, mutta toisaalta tuleva materiaali on sellaista, jonka takana voimme sataprosenttisesti seistä. Uusia biisejä on jo nauhoitettu ja mahdollisesti keväämmällä on odotettavissa julkaisuja muodossa tai toisessa, vihjaavat Harju ja Taipale. Millaisille ihmisille suosittelisit bändinne musiikkia? Tietysti doom-porukalle ja ylipäätän ihmisille, jotka pitävät raskaansynkästä musiikista. Hankala sanoa, vaikka kyllä minä itse ostaisin meidän levyn!, Karppinen kehuu. Rehellisen heavy metalin ystäville, Garden of Worm -leiristä tiivistetään. Laittakaapa lopuksi sienihattu mietintämyssyksi päähän ja jatkakaa lausetta: "Jollei olisi doom metalia...". ...ei olisi Fall of the Idolsiakaan, ja muutenkin musiikki olisi huomattavasti köyhempää. ...me keksisimme sen! Toisaalta, jos ei olisi doom metalia, ehkä ei oltaisi lämpätty Count Ravenia.
Fall Of The Idols
31
39
ENSI-ILTAELOKUVAT
MATTI
Matti, Suomi 2006. Ohjaus Aleksi Mäkelä. Pääosissa Jasper Pääkkönen, Peter Franzén, Elina Hietala, Juha Veijonen, Elina Knihtilä, Jope Ruonansuu, Kari Hietalahti. Kesto 130 min. sia ja sadistisia kuvauksia, jotka ravistelevat katsojaa vielä pitkään. Ydinperheessä räjähtää äkkiä ja sattuvasti. Tämä pätee myös Cachéen. Nimi tarkoittaa kätkettyä, ja piilottelusta onkin kyse monella tasolla. Elokuvan alussa tavallisen pariisilaistalon julkisivua kuvataan kuin turvakameran tallentamana. Vähän myöhemmin selviää, että kyse onkin videosta jota elokuvan pariskunta katselee. Television kirjallisuusohjelman juontaja Georges on ja kustannustoimittaja eivät voi ymmärtää, kuka on lähettänyt heille heidän kotiaan esittävän nauhan häiriintyneiden piirrosten kera. Pikkupoikien pilailuksi luultu video muuttuu vakavammaksi pelotteeksi, kun toinen vastaava kasetti saapuu. Poliisi ei pysty auttamaan, koska kyse ei ole suoranaisesta uhasta. Kulttuurikodin tunnelma alkaa muuttua hysteeriseksi. Lopulta Georges tajuaa, että kyse on hänestä itsestään, asioista jotka hän on pyrkinyt tahallaan unohtamaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Laajemmalla tasolla viitataan 1960-luvun verisiin mellakoihin ranskalaisten ja algerialaisten välillä sekä rasismiin yleensä. Georgesin on kelattava takaisin omaan menneisyytensä, muuten haamut eivät jätä häntä rauhaan. Algerialaissyntyinen Auteuil on roolissaan loistava, ja Haneken sai ansaitusti Kultaisen palmun Cannesissa parhaasta ohjaustyöstä. Cachéssa kuljetetaan katsojaa kuin pässiä narussa, leikitellään huomiokyvyllä, mutta kamera osoittaa aina lopulta armottomasti suoraan kohteeseen. Vesa Kataisto
Lähinnä iltapäivälehtien kautta kaikille tuiki tutusta urheilusankaristamme kertova elokuva vertautuu sekin näppärästi iltapäivälehden viikonloppunumeroon: on siinä jotain hyvääkin. Vaikka käsittelytavassa ei ole juuri lööppitavaraa raskaampaa syvällisyyttä, vaan syiden puimisen sijaan syöksytään suoraan seurauksien suohon, niin silti Mattia kohdellaan kohtuullisesti. Hänet näytetään pikemminkin ymmärtämättömän toiminnan uhrina kuin hölmöyksiin syyllisenä typeryksenä. Niin raadollisia kuin tapahtumat ovatkin, ei Mattia altisteta ylenkatseelle, vaan hänet esitellään myötätuntoa ansaitsevana ihmisparkana. Jasper Pääkköstä on monessa yhteydessä jo ehditty kehua, mutta varsin keskinkertaisesti hän roolistaan suoriutuu. Hehku jää puuttumaan. Elokuvan todellinen hahmo on sidekickien kuningas Peter Franzén. Hän tekee Nykäsen niljakkaasta, mutta äärimmäisen manipulointikykyisestä managerista niin elävän, toden ja uskottavan hahmon, että ihan pahaa tekee. Hänessä ei ole falskiuden hitustakaan. Myös Elina Knihtilän esittämä Mirva näyttäytyy varsin toden oloisena Mervi Tapolana, mutta hänelle käsikirjoitetut kohtaukset tuntuvat liian tarkoitushakuisilta. Mirva on enemmän roolihahmo kuin ihminen. Ja silti, vaikka Matista ei juuri kevyttä lehtijuttua syvällisempää hahmoa onnistutakaan rakentamaan, ei kenenkään kannata tätä elokuvaa missata. Kuten ei kannata myöskään Urho Kekkosesta vielä joskus tehtävää leffaa. Sibeliuksen vielä saattoi ohittaa suunnilleen fiktiivistä hahmoa lähentelevänä legendana. Tämä on elokuva on asiaa. Ehkä hieman asian vierestä, mutta kuitenkin. Markku Halme
STEEN1 YKSINÄISYYDEN LÄHTEILLÄ
Tällä kertaa leffavieraaksi houkuteltiin itähelsinkiläinen työssäkäyvä perheenisä, joka vapaa-ajallaan toimii myös rapsankarina: Steen1. Mies on elokuvan suurkuluttaja, sillä melkeinpä päivittäin, kunhan lapset on saatu nukkumaan, tulee ilta päätettyä elokuvan parissa. Nyt Stenkka vietiin katsomaan Aki Kaurismäen helmikuussa ensi-iltansa saava, yksinäisyydestä kertova Laitakaupungin valot. Sen pääosassa on yövartija Koistinen, jolle ei käy niin hyvin kuin ihmisille keskimäärin toivoisi käyvän. Siinä olennaisin. Olihan toi aika raskas pökäle. Tietyssä kontekstissa toi toimii ihan perkeleen hyvin, mutta jos mä lähtisin vaimon kanssa lauantai-iltana leffaan ja sen jälkeen syömään, niin silloin tolle ei kovin hyviä pisteitä putoisi. Sen verran lamauttava elokuva toi on. Mutta tietysti jos tietää, mitä on menossa katsomaan, silloin toi ansaitsee neljä tähteä viidestä. Kevyttä iltaa varten toi ei ole kaikkein paras vaihtoehto. Se tosta tuli mieleen, mikä mun mielestä on vitun outoa, että vaikka Helsingissä ei koskaan ole koskaan ollut näin paljon asukkaita, niin yksinäisiä tuntuu olevan koko ajan enemmän. Mä itse asiassa just viikonloppuna kävin väkisin moikkaamassa yhtä frendiä, koska mä tajusin, että enhän mä oo tällekään jätkälle soittanut vuoteen. Se oli vaan hävinnyt. Joskus tuntuu siltä, että on helpompaa jäädä kotiin kattomaan teeveetä kuin lähteä moikkaamaan frendejä. Mutta mahtaneeko tämäkään elokuva, vaikka keskelle asian ydintä osuukin, onnistua innostamaan ketään unohtuneiden tuttujensa tapaamiseen? Ei välttämättä... mutta jos joku yksin menee ton katsomaan, niin ehkä silloin voi tulla se fiilis että jumalauta, jotain tarttis varmaan tehdä. Yksinäisyys on kuitenkin semmonen tauti, että se voi tappaa aika nopeasti. Kun menettää kosketuksen ihmisiin, ei voi enää luontevasti olla ihmisten kanssa vaikka haluaisi. Ja jos ihminen ei ole luonteva, niin muut alkaa katsoa, että sillä on jotain vialla, ja siinähän se kierre alkaa olla jo valmis. Mutta jos Koistisella olisi ollut aidosti omanarvontuntoa, niin se olisi ton tilanteen ymmärtäessään pystynyt kääntämään sen vielä jollain tavalla voitokseen. Jollain tavalla sen yksinäisyyteen liittyi myös se, että se ei halunnut pahoittaa kenenkään mieltä. Samalla se ehkä mietti, että mä olen tän ansainnut. Ylpeys olisi ehkä toltakin hommalta pelastanut. Eli "minulle ei tehdä näin". Nyt se ryhtyi marttyyriksi siinä toivossa, että hänestä sittenkin pidettäisiin. Että vaikka sä teit mulle helvetin paskan tempun, enkä mä silti vasikoinut sua, niin ootko sä nyt mun kaveri? Aika hauskaa oli se, että ainoa pieni hymy Koistiselta irtosi vankilassa. Vankilan ja yksinäisyyden - todellisuuden Koistinen kiteytti paremmin kuin ehkä kukaan koskaan: "Sieltä ei päässyt ulos. Kaikki ovet oli lukossa." Koko ton elokuvan sanoma on tosi osuva. Mun mielestä nykyään kaikki sosiaaliset tapahtumat on muuttunu ihan konkreettisesti. Ei enää kokoonnuta kokoontumisen tarpeesta, pitämään hauskaa yhdessä. Siinä on aina jonkinnäköinen rahallinen aspekti, että mennään johonkin paikkaan, mihin maksetaan sisään. Mun mielestä toi leffa tulee sinällään hyvään saumaan, koska tässä vaiheessa ihmiset tuntuu olevan luopumassa sellasesta talkoohenkisestä nyyttikestikulttuurista. Ihmisyydessä on kuitenkin tarve sellaselle, ja siksi sitä pitäisi varjella. Sen sijaan nykyään istutaan yksin tai perheen kanssa omassa vuokratussa kuutiossa ja mietitään otsa hiessä mitä tekemistä voisi keksiä. Että katottaisiinko Salatut elämät, vaikka olisi ihan helppo ja selkeä vaihtoehto lähteä naapurien kanssa pihalle puuhaamaan mitä sattuu. TÄHDET Steen1: Halme: Laitakaupungin valot, Suomi 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus: Aki Kaurismäki. Pääosissa Janne Hyytiäinen, Maria Järvenhelmi, Ilkka Koivula, Maria Heiskanen. Kesto 78 min. Ensi-ilta 3.2.
TREFFIT DREWN KANSSA
Treffit Drewn kanssa (My Date with Drew), USA 2005. Ohjaus Jon Gunn, Brian Herzlinger, Brett Winn. Kesto 92 min.
½
Pekka Normaali -tyyppinen tyhjätasku Brian Herzlinger voittaa tietokilpailussa 1100 dollaria käteistä ja päättää rahojen turvin toteuttaa lapsuudesta asti vaalimansa unelman: hän aikoo päästä treffeille Drew Barrymoren kanssa. Herzlinger antaa itselleen 30 päivää aikaa, ja kaikki treffien tekemiseen tähtäävät toimet tallennetaan videokameralla. Tämä ei ole pelkkää haihattelua, vaan koomis-dokumentaarista reality-elokuvaa, ikään kuin vastaisku Michael Moorelle. Moore tonkii dokkareissaan
MATCH POINT
Match Point, USA 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Woody Allen. Pääosissa Scarlett Johansson, Jonathan Rhys-Meyers, Brian Cox, Matthew Goode, Penelope Wilton. Kesto 126 min.
Woody Allen tekee vanhoilla päivillään uuden aluevaltauksen. Hän yhdistää hyvin taitamaansa ihmissuhdeturinointiin intohimodraaman ja peräti trillerin piirteitä kutakin ajallaan. Yhtälön toteuttaminen vaatii venyttämään elokuvan kestoa yli kahden tunnin, mutta minuuttiakaan siinä ei ole liikaa. Irlantilainen ex-tennisammattilainen onnistuu ujuttamaan itsensä lontoolaisiin hienostopiireihin, ihastuilee vähän sinne sun tänne, menee naimisiin, asiat säheltyvät, ja ennen pitkää on jo murha mielessä. Kuviot on rakennettu uskottavasti, ja pohjimmainen tuurin ydintä peilaileva symboliikka toimii kuin unelma. Yllättävää on se, kuinka mestarillisin ottein Allen suoriutuu jännäriosuuden toteutuksesta. Jännittävyyden luomisessa auttaa tietysti se, että henkilöis-
STEEN1:N FANITUSLISTAT
Aution saaren elokuva: Tom Hanksin Tuuliajolla eli Castaway. ("Se on ihan looginen valinta, koska siitä voisi löytää hyviä neuvoja, miten voisi päästä pois. Eihän siellä saarella jaksaisi loputtomiin olla ja kattoa jotain Frendittyylistä tavaraa.") Paras kohtaus ikinä: "Just tällä hetkellä nousee pintaan se Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -elokuvan kohtaus, jossa Johnny Depp eli Hunter S. Thompson saapuu LSD-päissään hotellin respaan, ja se vastaanottovirkailija muuttuu mureenaksi." Suosikkinäyttelijä: Johnny Depp. ("Ei se ehkä näyttelijänä ole niin kummoinen, mutta mä annan respektiä siitä, että se ei tunnu valitsevan roolejaan tilipussin perusteella vaan sen perusteella, mikä sitä itseä kiinnostaa.") Toinen suosikkinäyttelijä: Sean Penn. ("Mä oon nähnyt sitä ihan vitun hyvää näyttelijäntyötä. Se pystyy tosiaankin muuttumaan siksi tyypiksi, jota se näyttelee. Mä just katoin Richard Nixonin salamurhan, jossa se näytteli tosi riipaisevasti. En usko, että kukaan muu näyttelijä olisi pystynyt yhtä vangitsevaan suoritukseen.") Suosikkiohjaaja: Tim Burton. ("Se on tosi hyvä tekemään unenomaisia elokuvia.") Toinen suosikkiohjaaja: Quentin Tarantino. ("Sen nimi on melkeen noloa nykyään sanoa, mutta varsinkin sen alkupään leffat oli niin tosi hienoja. Nykyäänhän sillä on ollut vähän semmonen leikkaa ja liimaa -meininki kehissä.") Teksti: Markku Halme paskakasoja, mutta tässä keskitytään tutkimaan, onko amerikkalaisen unelman toteuttaminen mahdollista. Onko mikä tahansa mahdollista, jos vain tahtoa piisaa, ja jos on valmis paiskimaan sekä ruumiillista että ajatuksellista työtä unelman toteuttamisen eteen? Treffit Drewn kanssa on huomattavasti hehkeämpää viihdettä kuin mitä edellä lukemastasi saattaisit päätellä. Erityisen hulppea on kohtaus, jossa Herzlinger onnistuu ujuttautumaan Charlien Enkelit -leffan kakkososan ensi-iltabileisiin, ja on äärimmäisen lähellä päästä Drewn juttusille, mutta sitten tapahtuu jotain. Vihjaan vain, että asialla on tekemistä sekä kakan että housujen kanssa. Myöhemmin käy hieman paremmin, mutta en pilaa iloanne paljastamalla mitä ja kuinka. Muutamat dokkarin ihmeellisistä sattumuksista vaikuttavat enemmän tai vähemmän käsikirjoitetusti luoduilta, mutta vaikuttaahan oma mielenikin usein vainoharhaiselta. Ja kertooko se jotain amerikkalaisesta kulttuurista, kun ravintolareissulla paljastuu, ettei 27-vuotias Herzlinger ole elämässään oppinut syömään pihviä veitsellä ja haarukalla? Vai onko se vain huono vitsi? Markku Halme
tä on ensin saatu rakennettua eläviä ja uskottavia persoonia, joista jokainen on katsojan sympatian tavoitettavissa jopa ne inhimillisesti ottaen hieman kehnommat kutaleet. Ja kun ihmiset muodostuvat katsojalle läheisiksi, myös heidän kohtaloillaan on aivan hirveästi väliä. En muista milloin viimeksi olisin yhtä tuskallisesti pyöriskellyt leffateatterin penkissä, kun asiat alkavat kulkea ei-toivot-
tuun suuntaan. Sitä ilmeisesti tyhmänä kuvittelee, että oikeansuuntaisella kierähtelyllä pystyisi jotenkin tapahtumien kulkua ohjaamaan. Lopetus se vasta hieno ja ajatuksia ruokkiva onkin. Hyvät näyttelijät taitavassa ohjauksessa tekevät hommansa upeasti. Näin hienoa jälkeä Allen on viimeksi tehnyt... en edes muista milloin. Kaikki on tasan kohdallaan. Nerokasta. Markku Halme
KÄTKETTY
Kätketty (Caché), Ranska/Itävalta 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Michael Haneke. Pääosissa Daniel Auteuil ja Juliette Binoche. 117 min.
Haneke kuuluu Alfred Hitchcockin lahjakkaamman pään perillisiin. Hänen puolidokumentaariseen tyyliinsä ohjaamat trillerit (mm. Pianonopettaja) sisältävät ilkeitä shokkikohtauk-
40
DVD-ARVIOT
BUBBA HO-TEP
Ohjaus: Don Coscarelli. Pääosissa: Bruce Campbell, Ossie Davis, Ella Joyce. 2002. USA.
NEON GENESIS EVANGELION COLLECTION 0:6
Ohjaus: Hideaki Anno. 1996. Japani.
½
Bruce Campbell on yksi valkokankaan parhaista koomikoista, mutta miehellä on ollut vähän mahdollisuuksia todistaa lahjansa. Sam Raimin ohjaama Evil Dead II on edelleen kauhukomedian legendaarisin tapaus, jonka erinomaisuuteen Campbellilla on suuri vaikutus. Phantasm-kauhuelokuvilla tutuksi tullut Don Coscarelli ei ole montaa elokuvaa ohjannut. Odotukset kuitenkin nousivat taivaisiin, kun Coscarellin filmatisoinnin Joe R. Lansdalen novellista kerrottiin sisältävän Bruce Campbellin näyttelemässä Elvistä! Ja mustaihoisen Ossie Davisin (R.I.P .) näyttelemässä John F. Kennedyä! Jos jo tämä kuulosti omituiselta, niin kerrotaan juonesta hieman lisää: Vanhainkodissa salanimellä asusteleva Elvis tuskailee peniksensä päässä olevan syövän kanssa, eikä eteen ota millään. Elvis tutustuu vanhainkodissa Jackiin eli John F. Kennedyyn, joka muutettiin salamurhansa yhteydessä mustaksi. Piakkoin vanhusten elämään tulee säpinää, kun muinainen egyptiläismuumio herää henkiin ja ryhtyy imemään avuttomien vanhusten sieluja perseiden kautta. Muumiolla on stetsoni ja cowboy-bootsit, joten siitä nimi Bubba Ho-Tep. Hieno idea kärsii paikoin siitä, että vanhainkodin pysähtynyt tunnelma on tallennettu turhankin tarkasti. Lopputulos on kuitenkin yksi viime vuoden piristysruiskeista. Pienellä budjetilla on saatu aikaan rauhallinen kauhukomedia, jossa on uskokaa tai älkää ripaus vakavaa draamaakin. Bubba Ho-Tep ei ole missään nimessä laskelmoitu elokuva. Lisämateriaali, esimerkiksi kommenttiraidat, nostaa levyn ja elokuvan arvoa entisestään. Bubba Ho-Tep ansaitsee useammankin katselukerran. Esa Linna
Animella ja mangalla menee Suomessa paremmin kuin koskaan ennen. Lehtihyllyistä löytyy mittavasti japanilaista sarjakuvaa, ja DVD-julkaisijat suoltavat niin uutta kuin vanhempaakin animea japanifriikkien mieliksi. Onpa Suomen markkinoille ilmestynyt myös anime-lehti nimeltä Anime-lehti. Neon Genesis Evangelion on anime-piireissä kuuluisa, toiminnallinen animesarja, joka keskittyy räiskimisen sijasta enemmänkin moraaliseen pohdiskeluun ja käyttää taustoihinsa mm. kristillistä symboliikkaa. Lähitulevaisuudessa mystiset enkelit ovat hyökkäämässä ihmiskuntaa vastaan, mutta YK:n tuella on kehitetty puolustuskäyttöön tarkoitettu Eva-robotti jota voivat ohjata aivotoimintansa takia vain teini-ikäiset. Taistelukohtauksia NGE:ssa toki riittää, mutta pääosassa ovat vastahakoisesti sotimiseen suhtautuva Shinji ja tämän isä, joka on vastuussa robottien kehittämisestä. Ihmissuhteita käsitellään kevyesti mutta lopulta melko koskettavasti, eikä ainakaan tämän levyn jaksoissa sorruta yksinkertaisuuksiin. Neon Genesis Evangelionia on arvosteltu siitä, ettei se selitä tarpeeksi taustoja tapahtumille. Sarjaan "kesken mukaan" tuleva katsoja onkin usein ulalla. Tästä huolimatta jaksoissa esiintyvät ihmishahmot vaikuttavat sen verran mielenkiintoisia, että lienee paikallaan tutustua Neon Genesis Evangelion -sarjaan tarkemminkin. Esa Linna
FANTASTIC FOUR
Ohjaus: Tim Story. Pääosissa: Jessica Alba, Michael Chiklis, Ioan Gruffudd, Chris Evans, Julian McMahon. 2005. USA.
Jostain kumman syystä odotin Ihmenelosten uudelta filmatisoinnilta enemmän kuin muilta sarjisväännöksiltä ja jostain kumman syystä odotukset pääosin täyttyivätkin! Fantastic Four kertoo avaruudessa kosmiselle säteelle altistumisen johdosta supersankareiksi muuttuneesta nelikosta. Jokaisella heistä on omat omituisuutensa ja ominaisuutensa. Porukan ainoa nainen voi muuttua näkymättömäksi sekä muodostaa energiakentän suojakseen, rämäpäisin kaveri voi liekehtiä, syttyä tuleen sekä lentää, ja porukan vanhin ja älykkäin venyy kuin purkka. Ja yksi kaveri on kivinen möykky. Myös Tohtori Doom saa edellä mainitussa onnetto-
muudessa supervoimat, joita hän käyttää kuten pahisten kuuluukin. Ihmenelikko joutuu taistelemaan Doomia vastaan, kunhan oppivat elämään uusien ominaisuuksiensa kanssa. Vaikka mitään uutta ei olekaan luvassa, on Fantastic Four täyttä viihdettä viehkon harmittomalla tavalla. Näyttelijät on valittu osuvasti, joskin sarjakuvassa henkilöhahmojen persoonallisuuksissa on eroja filmatisointiin. Jessica Alba näkymättömänä tyttönä ja Michael "Shield" Chiklis Möykkynä ovat eritoten kotonaan rooleissaan. Kahden levyn DVD on tuttua FS-Filmin hyvää laatua, niin teknisesti kuin ekstroiltaankin. Esa Linna
41
TILAA SUE!
KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI !! VAIN 22 EUROA/12NROA !!
KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N !
Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Nieminen & Litmanen, Jolly Jumpers, Shake, Echo Is Your Love, Sister Flo, Soul Tattoo, Viola, Zacharius Carls Group, Aavikko... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue!
Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (Rock) Sue cd 5 (Metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi!
Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun!
Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI
43