• samae koskinen napalm death entwine regina pintandwefall animal collective kreator damn seagulls sepultura little jinder samuli putro viola nils lofgren sólstafir mickey rourke deathstars NRO. 1 2009 · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTEULT · LEVYARVIOT · ELOKUVAARVIOT FRANZ FERDINAND
• FULLSTEAM AGENCY JA SUE ESITTÄVÄT: WITH SPECIAL GUESTS 15.2.2009 HELSINKI - TAVASTIA LIPUT ALK 15,50 - ENNAKKO WWW.TIKETTI.FI F R A N K T U R N E R (UK) & P O L A R B E A R C L U B ( U S A ) WWW.GASLIGHTANTHEM.COM | WWW.MYSPACE.COM/THEGASLIGHTANTHEM | WWW.FULLSTEAMAGENCY.COM | WWW.SUE.FI SUE » 2 « NRO. 1
• REGINA PUUTARHATRILOGIA 11.2. CD / LP / DOWNLOAD REGINA LIVE 15.1. EuroSonic 2009 / VICE party (Simplon), Groningen, Netherlands 24.1. Docpoint, Gloria, Helsinki 11.2. Levykauppa Äx, Helsinki 4.3. Puutarhatrilogia Release Party, Tavastia, Helsinki 20.3. Klubi, Tampere 21.3. Klubi, Turku 27.3. 45 Special, Oulu 28.3. Lutakko, Jyväskylä 3.4. Suisto-klubi, Verkatehdas, Hämeenlinna 18.4. Korjaamo, Helsinki 22.5. Dynamo, Turku reginaregina.com, pyramid.fi JAKELU: UNIVERSAL / ENS SUE » 3 « NRO. 1
• TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH TOIMITTAJALTA » Haastattelut. 10 FRANZ FERDINAND 12 SAMAE KOSKINEN 13 VIOLA 14 REGINA 15 ANIMAL COLLECTIVE 16 DAMN SEAGULLS 17 LITTLE JINDER 18 PINTANDWEFALL 19 NILS LOFGREN 20 22 25 26 28 30 31 32 33 34 40 45 46 SAMULI PUTRO MICKEY ROURKE PRKL UUTISET JA SETÄJUSSINTUPA KREATOR ENTWINE SEPULTURA DEATHSTARS NAPALM DEATH SÓLSTAFIR PRKL ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT QUIZON JA MONOSTI MUSIIKISTA Sue #126 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Björk DEBUT Venom THE SEVEN GATES OF HELL Samae Koskinen ELOSSA Reverend Bizarre DEATH IS GLORY.... NOW. Kiss UNMASKED Wino PUNCTUATED EQUILIBRIUM » ELÄMÄN SOITTOLISTA » Arviot. kuinka paljon ihmisellä oikeasti on valtaa siihen, mitä musiikkia elämässään kuulee? Aamulla heräsin hiljaisuuteen, joka ei kuitenkaan ollut hiljaista. Jostain syystä päässäni soi Britney Spearsin Womanizer, jankkasi ja junnasi kertosäettä luupilla. Päästäkseni siitä eroon laitoin stereot päälle ja mielekästä musiikkia soimaan. Jossain vaiheessa levyn täytyi loppua. En kuitenkaan puuhasteluni lomassa huomannut sitä. Lauleskelin Maj Karman Attentaattia, imuroin, vaihdoin päänsisäisen levyn jossain vaiheessa Heavy Trashiin. Enempää en ehtinyt omaehtoisesti musiikkia kuunnella, piti mennä kauppaan, jossa soi taustalla radio. Miksi en saa hallita omaa radiotaajuuttani? Miksi välillä sieltä tulee Mambaa, Liberacea tai vaikka musikaaliklassikoita, vaikken juuri olisikaan Andrew Lloyd Webber -tunnelmissa? Kostavatko aivoni edellisen illan kaljankittaamisen soittamalla Tero Vaaran hengentuotteita krapula-aamuisin? Onneksi internet tiesi ilmiöstä enemmän kuin minä. Musiikin päässä soiminen on vielä vähän tutkittu psykologinen ilmiö. Parhaiten tarttuvat kuuppaan ne veisut, joissa on menevä meininki ja mieleenpainuva, usein hokeva kertosäe. Kansankielisesti korvamatoa esiintyy erityisesti ihmisillä, jotka ovat aktiivisia musiikinkuluttajia ja joilla on taipumusta neuroottisuuteen. Minä sovin erinomaisesti kumpaankiin kategoriaan. Lukiessani artikkelia huomasin kuuntelevani päässäni pienen pätkän Kotiteollisuutta, sitten hieman ABBAa. Kaikki kunnia kummallekin, mutta jos edes itse saisi päättää, soittaako näitä ja milloin. Kuinka epäreilua onkaan, että ei edes omassa rauhassaan saa päättää siitä, mitä kuuntelee! Kaupoissa ja välillä kadullakin altistuu radioille, hittilevyille ja kaikenlaiselle äänisaasteelle, joka jonkun mielestä oli joskus hyvääkin musiikkia. Tai sitten vähintäänkin ratikassa viereen istuu poika, jonka kuulokkeista tulvii yli Holy Diver. Jos viettää kotona arviolta kaksitoista tuntia vuorokaudesta, ja niistäkin vain neljä pois pedistä, niin päivästä pelottavan suuri osa on äänimaisemaa, johon ei itse voi kunnolla vaikuttaa. Kutsu siinä sitten itseäsi musiikin ystäväksi. Samaisen päivän iltana menin uimaan Yrjönkadulle. Vanhassa rakennuksessa kävi vaimea loiske, naisten vuorolla puhutaan hiljaa, jos ollenkaan. Yhtäkkiä oli kuitenkin täysin hiljaista. Lopettivatko kaikki muut uimarit jutustelunsa, oliko jo sulkemisaika? Ei, vaan ensimmäistä kertaa päivän aikana en kuullut musiikkia lainkaan. Se tuntui hyvältä. Kokeilkaa sitä joskus. LOTTA HEIKKERI TOIMITTAJA FRAN FERDIN Z AND S.10 DAN NT FALL PI E W S.18 R EG I N A S.14 M AL AP ATH N E D S.32 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimit Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jenni Arbelius, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Marika Honkatukia, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Mia Paavonen, Miki Peltola, Mika Penttinen, Teemu Purhonen, Livistö, nen Linna Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Siru Valleala, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2009 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 SUE Kirjoittajan päänsisäinen jukeboksi on laaja, mutta harmillisen itsepintainen. » 4 « NRO. 1
• UUSI ALBUMI KAUPOISSA 26.1. WWW.FRANZFERDINAND.COM WWW.DOMINORECORDCO.COM WWW.DOMINORECORDCO.COM/MART WWW.DOMINORECORDCO.COM/DOWNLOADS SUE » 5 « NRO. 1
• TO 22.1. Peten Panimo PE 23.1. Butchers Block, Spirit Disease LA 24.1. Jericho Fuzz, Romantiikan Kapellimestarit MA 26.1. Golden Johnsons Big Band KE 28.1. Amorphis TO 29.1. Glam´n´Roll: Hörri Hoovers plays covers PE Dope Tribe Devils LA Miss Treatment KE 21.1 PE 23.1 LA 24.1 KE 28.1 TO 29.1 LÄHITULEVAISUUS: Frankifier, Alaska Kalanen Vuk, Octopus Syng Risto, Dadao Trio Matthew John (USA) 4e 5e 8e 0e 10/8e 5e 7e 0e 0e 5e 5e Bloodpit + support (ikärajaton) PE 30.1 King James & The Idiots, Country Dark LA 31.1 KE 4.2 TO 5.2 PE 6.2 LA 7.2 Wiidakko Olohuone-klubi Astrid Swan Rytmihäiriö, Dead In The Water NOR TO 12.2. HELSINKI METAL MEETING: Omnium Gatherum, Amoral, Nicole PE 13.2. HELSINKI METAL MEETING: Dark Filth Fraternity, Discard LA 14.2. HELSINKI METAL MEETING: Dauntless, Pitbull Terrorist, For The Imperium GBR LISÄÄ KEIKKOJA NETISSÄ! NETISSÄ ISSÄ! SS 20000 hz, Jaakko Eino Kalevi KE 11.2 Stand Up Komedia-klubi: Arimo Mustonen, Tommi Mujunen, Ismo Leikola TO 12.2 Jaakko Turunen & Pluto, Kolmipiikki, Dj Pasi Rakas PE 13.2 LA 14.2 KE 18.2 TO 19.2 15e 0e katso www.suisto.fi Joensuu 1685 + support Laura Sippola & Band 5e 8e 5e 5e 16e 5e 0e 5e 7e My First Band, M PE 20.2 Rockstar Jam Night (open stage ft. Matias Kupiainen+yllätysvieras) LA 21.2 22-Pistepirkko KE 25.2 Terveet Kädet, Fleshdance, God Given Ass TO 26.2 dantes.fi Avoinna joka päivä Runoklubi (ikärajaton) PE 27.2 Vibravoid (GER), Octopus Syng LA 28.2 Lay Low (ISL), Alaska, Underwater Sleeping Society LA 7.3 Kauko Röyhkä & Rättö & Lehtisalo, Anssi8000 & Maria Stereo LA 21.3 15e tba Plutonium 74 Walkalone, Gina, Rollcage | 4e Grendel, Dark The Suns, Ghoul Patrol | 7e La 24.1 Tumppi Varonen & Problems, The Hel-Gators, Vectors & Black Peider | 10e Ma 26.1 Sara Sayed, Big Blind Willie, Henna Tikkanen | Free Ti 27.1 MauMau-klubi: ks. web Ke 28.1 Olympia-orkesteri vieraanaan Jarkko Martikainen | 8e To 29.1 The Souls, Throwaway Heroes | 6e Pe 30.1 Moistmaker, Waterloo, Mandrakes | 6e La 31.1 Rytmihäiriö, Forca Macabra | 8e Ma 2.2 Black Cotton Band, Ariel, Hanna-Mari | Free Ti 3.2 ks. web Ke 4.2 Heroes & Friends -klubi: Uncle John Band | ks. web To 5.2 ks. web Pe 6.2 Kindly Ink, The RAN, Napoleon Says | Free La 7.2 Martti Servo ja Napander, Bällärby Singers | 10e Ma 9.2 House of Love Stripped | Free Ti 10.2 PJK Live! Jan Wälchli Experience, Janne Björkroth Ensemble, Jazz Trio Keke | Free Ke 11.2 Jalankulkuämpäri, Madame Xylitol | 4e To 12.2 Sonic Roots | 5e Pe 13.2 Kansantauti, Rendez-Vous, Parasite City | 5e La 14.2 Reino Nordin Trio | ks. web Ma 16.2 Liljan lauluntekijä klubi | Free Ti 17.2 M, She!, Nook | 5e Ke 18.2 Novembersoundsbetter, Lucy Was Driving | ks. web To 19.2 Daddy O´Grande (Los Straitjackets, USA), The Charades, The Silver Hawks | 9e NAULAAMO KLUBI JOKA SUNNUNTAI! Lipunhinta sisältää narikkamaksun. Lipunmyynti ovelta alkaen klo 20. Mahdolliset muutokset päivitetään Club Libertén sivuille. To 22.1 Pe 23.1 Torstai 22.01.2009 JKL-PUNK-HC-Sessions: M:40 (SWE), BüFO, ARRESTUM, BLACK CLOUD [Liput 5/0 - S - E] Perjantai 23.01.2009 VOLBEAT (DK) [Liput 25/24 - S - LOPPUUNVARATTU] [Liput 8/7 - S - E] [Liput 8/7 - S - E] [Liput 6/0 - S - E] [Liput 6/0 - S - E] Lauantai 24.01.2009 HERRA YLPPÖ & IHMISET, WIIDAKKO Perjantai 30.01.2009 CONSCIOUS YOUTHS Lauantai 31.01.2009 REHTORIT, HIMANES, TAPIO Perjantai 06.02.2009 OBSCURANT, DEATHBOUND, MUTAGEN Lauantai 07.02.2009 KUUSUMUN PROFEETTA [Liput 8/7 - K18 - E] [Liput 8/0 - S - E] Torstai 12.02.2009 GRAND MAGUS (SWE), BLAKE Perjantai 13.02.2009 JKL-PUNK-HC-Sessions: DELTA FORCE 2, RAKKAUS, HANGOVER OVERDOSE [Liput 5/0 - S - E] [Liput 0/0 - K18] Lauantai 14.02.2009 CLUB OLD FARTS, SLEAZY BEAZTZ Keskiviikko 18.02.2009 APULANTA, KLAMYDIA [Liput 15/14 - S - E] E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä. SUE » 9 « NRO. 1
• JA TAKAISIN SUE » 11 « NRO. 1
• aan voisi laittaa. Regina oli juuri siinä kynnyksellä, kun kanavia alkoi ilmaantua. En tiedä, mitä Reginalle tapahtuisi, jos me aloitettaisiin toiminta vasta nyt. Sen lisäksi, että internet avitti nuorta yhtyettä levytyssopimuksen solmimiseen, toi se Reginalle myös pienen liudan ulkomaalaisia faneja. Ja vaikka Reginan kaikki sanoitukset ovatkin suomeksi, ei se tunnu kieltä ymmärtämättömiä kuulijoita haittaavan. ­ Ei sanoja ole meiltä kyselty, mutta olen huomannut niiden puuttumisen edellisiltä levyiltä aiheuttavan sen, että jotkut kuuntelijat kantavat ystävällisesti kortensa kekoon ja kirjoittavat tekstin itse. Sen siitä saa, kun ei ole laittanut niitä itse edellisille levyille. Puutarhatrilogian kansilehdessä ne ovat nyt ensimmäisen kerran. Kaikkia käännöksiä ei Iisan mukaan ole helppo lukea. ­ Kyllähän sanoja voi kääntää siinä mielessä, että voi kertoa yksinkertaisesti, mistä biisi kertoo. Mutta sanoitukset ovat kuitenkin kielisidonnaisia, suomi on siksi tärkeä tekijä, Iisa sanoo. ULKONA LOKEROISTA jos toisen albumin kohdalla Reginaa oli vaikea määritellä ainoastaan elektromusiikin piiriin, on se Puutarhatrilogian kohdalla suorastaan mahdotonta. ­ Näen Reginan olevan aika etäällä elektropopista, vaikka ymmärränkin, että linkittyminen tyylisuuntaan tulee ensimmäisen levyn ajoilta. Nykyistä musiikkiamme elektropop ei enää kuvaa, solisti toteaa. Tyylillisesti yhtye on matkannut todella pitkän tien ensimmäisen levyn ajoilta. Toinen levy kuuluu häivähdyksenä Puutarhatrilogiassa. ­ Puutarhatrilogia jatkaa kakkoslevyn viitoittamaa suuntaa siinä mielessä, että musiikki on aiempaa enemmän orgaanista. Jos minun kuitenkin nyt pitäisi lähteä laittamaan Reginaa johonkin genreen, olisi se todella vaikeaa. Siinä, missä toiset edelleen kategorisoivat Reginan elektropoppiin, on joku on kuullut yhtyeen suomipopin edustajana. Iisan mielestä erilaiset tulkinnat ovat vain virkistäviä. ­ Jotta Puutarhatrilogiasta voi olla jotain mieltä, täytyy jokaisen kuunnella levy itse. Esimerkiksi levyn seitsemäs kappale Tango merellä voisi soida jossain Iskelmäradiossa. Reginan tyylille ei ole olemassa yhtä valmista lokeroa. Se pikemminkin liukuu äänimaisemissa kuin pensseli pastellisävyisellä paletilla. Iisan ääni kuulostaa aiempiin levyihin verrattuna hyvinkin treenatulta. Kuten kappaleessa Tapaa minut aamulla todetaan: "iltaan mennessä olen alkanut näyttää vanhemmalta." Regina on alkanut kuulostaa vanhemmalta, kehittyneemmältä. Täytyy tosin sanoa, että kappaleessa vanhentumista ei verrata kehittyneeseen. ­ Mahtavaa, jos lauluraidoilta välittyy fiilis kehittymisestä! Olen ihan puhtaasti vaan laulanut, oppinut lisää äänestäni ja löytänyt uusia näkökulmia sen käyttöön, Iisa kertoo. Laulun lisäksi kehitys kuuluu myös musiikin tuotannossa, sävellyksissä ja rytmeissä. Uusia ovat myös jotkut soittimet. Kappeleita säestää muun muassa haitari, oboe, sitar ja lokit. Iisa vastailee kysymyksiin rutiinilla, mutta kuitenkin innoissaan. Äänestä ei paista turha ylpeily, mutta solistilta löytyy kuitenkin sopivasti itseluottamusta musiikkiaan kohtaan. Juuri niin kuin kuuluukin. ­ Se, millaista musaa teemme, on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Ei me missään nimessä voitaisi ikinä ajatella, että eihän meistä mitään tule. Kyllä me itse täysin uskotaan tähän juttuun. « HAASTATTELU TEKSTI MARIKA HONKATUKIA KUVA JUSSI PUIKKONEN/KASINO » ONNELLISET ALTAVASTAAJAT Suomalainen äänimaisematrio Regina on kolmannen levyn julkaisemisen kynnyksellä. Kun toisen levyn odotukset on kunnialla lunastettu, pystyy yhtye suhtautumaan vapautunein mielin tuoreimman pitkäsoiton Puutarhatrilogian valmistumiseen. eginasta on helppoa olla jotain mieltä. Yhtye on tunnettu omaperäisestä tyylistä, joka jakaa yleisön selkeästi kahteen ryhmään. Joko bändistä pitää hyvin paljon tai sitten ei ollenkaan. Reginan jäsenet ovat huomanneet ilmiön myös itse. ­ Varsinkin alussa osa porukasta oli jotenkin sekaisin, että mitä tämä musa oikein on ja ­ Me emme halunneet puristaa levyä väkisin. Käytämme levyillä ainoastaan uusia biisejä. Niin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Puutarhatrilogia on hauska yhdistelmä poppia, pianoa, bassokuvioita sekä intiimejä sanoituksia arjesta. ­ Sanoituksissa on kaikkia erilaisia tiloja, mitä ihmisellä voi vain olla. Niitä käsitellään ahdistuksen ja väsymyksen kautta, mutta toisaalta myös voimaantumisen ja ylöspääsyn näkökulmasta, sanoittaja kuvailee. Pysy kaukana minusta / sanot ja vedät lähemmäs / lähemmäs sinua (Olen häviöllä Pauli -raidalta)... Kappaleita kuunnellessa herää kysymys, kertovatko sanoitukset Iisa ja kitaristi-basisti Mikko Pykärin avioliitosta. ­ Ei noissa biiseissä meidän parisuhdetta ole. Voisihan sitä ajatella, että apua, miettiikö kuulijat näiden juttujen olevan meiltä kotoa, mutta itse pääsen aika nopeasti sen yli. Minämuodossa esitettyyn biisiin on vain helpompi asettua, Iisa miettii. Regina on siitä jännä yhtye, että biisit kuulostavat sitä paremmilta mitä useammin niitä kuuntelee ­ kyllästyminen ei iske Puutarhatrilogian kohdalla. Koukuttavat rytmit, voimakas piano, Iisan omaperäinen laulutyyli yhdistettynä kirkkaaseen ääneen ja beatboxtyylisiin täytejippoihin takaavat hengästytSUE R tävän kuuntelukokemuksen. Kuulija uppoaa hellästi äänien fantasiamaailmaan, joihin sanoitukset tuovat kontrastiksi sopivasti arkea. Kappaleissa koukuttaa leikkisä tempo ilman huvittavaa naivismia. IHMEMAA VERKKO tarina on yhtyeen paremmin tunteville tuttu. Aloitettuaan seurustelun Iisa ja Mikko alkoivat tehdä musiikkia omaksi ilokseen. MySpacen esi-isäfoorumit saivat toimia kappaleiden kokeellisena jakelukanavana. Pariskunnan yllätykseksi heille alkoi sadella keikkapyyntöjä. ­ Minulla oli siinä vaiheessa aikamoinen esiintymiskammo, joten ajattelin ensin, ettei me voida mennä mihinkään keikalle, Iisa naurahtaa. Jonkin aikaa ajatusta pyöriteltyään pariskunta päätti kuitenkin kasata bändin. Mikko Rissanen tuli rumpuihin ja perkussioihin. Asiat lähtivät lentämään yllättävän nopeasti. Ensimmäinen keikka oli maaliskuussa 2005, levytyssopimus Next Big Thing -yhtiön kanssa syntyi heti perään ja debyyttilevy Katso maisemaa oli ulkona saman vuoden marraskuussa. ­ Ensimmäisen keikan jälkeen oli iso myllytys päällä. Seuraava kesä tehtiin intensiivisesti levyä ja siitä se sitten lähti. Näin jälkeenpäin Iisa arvelee Reginan iskeneen hyvään saumaan. Musiikin jakelu verkossa oli neljä vuotta sitten Suomessa vielä lapsenkengissä, ja MySpace otti vasta ensimmäisiä askeliaan. Kaikki muuttui radikaalisti hyvin lyhyessä ajassa. ­ Ei silloin ollut selkeää, mihin musiikki- "Reginan tyylille ei ole olemassa lokeroa. Se pikemminkin liukuu. keitä nämä tyypit ovat. Tuntuu, että se tuottaa toisille vaikeuksia, että musiikista ei löydykään valmista mallia siihen, mitä mieltä siitä pitäisi olla, solisti-sanoittaja Iisa Pykäri sanoo. Jos kuuluu siihen ryhmään, joka ei välitä mielipiteen muodostamisen vaikeudesta, voi olla hyvin tyytyväinen. Regina julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa Puutarhatrilogian 11. helmikuuta. Uutuutta voi ehdottomasti kutsua yhtyeen klassikoksi. ­ Puutarhatrilogia jatkaa kakkoslevyn pohjalta eteenpäin, mutta se on mennyt raketilla eteenpäin, Iisa kuvailee. Kakkoslevystä Oi miten suuria voimia! on vierähtänyt aikaa pari vuotta. Tämä oli Reginalta tietoinen veto. » 14 « NRO. 1
• » VÄLIKAUSIEN LAULUJA Seepra ei pääse raidoistaan, mutta samplereita ja rumpukoneita se voi oppia käyttämään. Avey Tare kertoo Animal Collectiven uudesta ja aiempaa koneellisemmasta albumista. evyvuosi 2009 alkaa komeasti, kun aina pirteänä näyttäytyvä eläinlauma loikkaa Brooklynin asfalttiviidakoista keskelle kylmintä talvea. Animal Collective on kymmenen vuoden aikana jukaissut varsin kirjavan kattauksen musiikkia ja kuulostaa tälläkin kertaa uudistuneelta. Tutun hillittömät laulumelodiat ja huojuvat biisirakenteet ovat tallella, mutta kokonaisuutena Merriweather Post Pavillion on bändin muutamaa edellistä albumia tuntuvasti elektronisempi. Vokalisti Avey Taren mukaan suurin syy tähän on se, että albumi on tehty triona, ilman kitaristi Deakinia. ­ Deakin on rock-orientoitunein osa bändiämme, ja ilman häntä viehtymyksemme elektroniseen musiikkiin ja tanssimusiikkiin tuli enemmän esille. Paljolti hänen ansiostaan Strawberry Jamista ja Feelsistä tuli niin kitarapainotteisia levyjä. Halusimme siirtyä nyt pois siitä soundista. ­ Inspiraationlähteenä oli Noahin (Panda Bearin) soololevy Person Pitch, joka on koottu hyvin pitkälti erilaisesta sampleista. Mutta Noah teki albuminsa nappaamalla muiden ihmisten tekemää musiikkia. Me taas päätimme samplata omaa soittoamme. Otimme pätkiä omista treenikämppänauhoituksistamme ja teimme niis- L tä luuppeja, jotta albumista tulisi elektronisemman kuuloinen. Animal Collective tunnetaan tavastaan työskennellä hieman nurinkurisesti: Alati uutta luova ryhmä on perinteisesti uuden albumin jälkeisellä kiertueella halunnut esittää aina paljon ennenkuulematonta materiaalia. Esimerkiksi Merriweatherin biisit ovat olleet keikkasetissä jo vuoden päivät. Alkanut vuosi tekee kuitenkin poikkeuksen tähän kaavaan. ­ Viime aikoina emme ole tehneet aivan uutta musaa, vaan työskennelleet erään studioprojektin parissa. Se on yhteistyö kuvataiteilija Danny Perezin kanssa. Hän on tehnyt muun muassa Who Could Win a Rabbit? -videomme. Aloitimme projektin kaksi vuotta sitten ja teimme yhdessä paljon psykedeelisiä videoita. Viimeisen vuoden ajan olemme säveltäneet teoksiin musiikkia. ­ Se on ambientimpaa ja koneellisemman kuuloista kuin musiikkimme yleensä. En usko, että soitamme sitä omilla keikoillamme koskaan, sillä se on yhteistyöprojekti ja todella sidoksissa visuaaleihin. Siihen on mennyt paljon aikaa, joten parilla seuraavalla kiertueella ei kuulla juuri mitään aivan uutta materiaalia, vaan pääosin Merriweatherin kappaleita sekä uudelleensovitettuja versioita vanhoista biiseistä. HAASTATTELU ­ Myös Deakin on mukana tässä projektissa. Oikeastaan voisikin sanoa, että Animal Collective on ryhmä muusikoita, joka lähestyy aina jokaista projektia erikseen, tarvittaessa myös eri kokoonpanolla. Emme halua ajatella itseämme vain nelihenkisenä yhtyeenä, joka aina tekee kaiken yhdessä. Merriweather ei ole kovin nopeasti avautuva albumi. Se on kokonaisuutena melko hidassoutuinen ja hienovarainen, kuuntelua vaativa, arvoituksellinenkin. Mistä albumin nimi Merriweather Post Pavillion juontaa juurensa? ­ Se on todella iso, ehkä 16 000 henkeä vetävä areena Marylandissa, hieman siellä päin mistä olemme kotoisin. Nimi muistuttaa meitä nuoruuden hetkistä tuon areenan nurmikolla, kun musiikki kantautui areenalta korviimme ja katosi tuuleen... Vietimme lukioikäisinä paljon aikaa siellä kesäisin nurmikolla makoillen. ­ Tällä levyllä on jollain tapaa sama tunnelma kuin minkä silloin koin. Yritimme keksiä paljon nimiä levylle, kokeilimme eri vuodenaikoja ja kaikkea, mutta lopulta tämä summasi parhaiten fiiliksen. Pidimme myös sanasta weather, koska levyllä on kaikenlaisia kappaleita. Osasta tulee mieleen hurrikaani, osasta hiekkamyrsky tai kevätsade. Tällä albumilla on siis jotain kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa? ­ Kyllä, mutta erityisesti nämä ovat mielestäni välikausien lauluja. Ne istuvat parhaiten kevääseen ja syksyyn sekä toki kesään. On hieman outoa, että levy julkaistaan talvella. « TEKSTI RISTO MIKKONEN KUVA TAKA IMAMURA TUOMO Reaches Out For You JUP 030 CD / JUP 030 LP Tuomo ei petä! Uusi kiekko on klassinen rujosti gruuvaava svengihelmi. LAURA SIPPOLA Toinen JUP 502 CD Lahjakkaan laulaja-lauluntekijän kakkosalbumi on alkuvuoden upeinta antia. Sisältää mm. hitit "Mä tiedän", "Lauluja sydämistä" ja "Elämä ja kuolema". SAMAE KOSKINEN Elossa Loistava episodialbumi kaupoissa 4.2. Sis. hitit "Hevonen" ja "5+2". www.samaekoskinen.com www.myspace.com/samaekoskinen www.suomenmusiikki.fi SUE » 15 « NRO. 1
• » KAIKKI HALUAA LAULAA P ovat sitä mieltä, että ihan sama. Mieluummin olen sellaisessa bändissä, joka jakaa mielipiteitä kuin sellaisesta, josta kaikki tykkäävät vähän. Kappaleita tehdessä Pintandwefallin jäsenet eivät kuulemma mieti sitä, mitä muut niistä ajattelevat. Jos he miettivät, kuulostavatko esimerkiksi jotkin sanoitukset tyhmiltä, yleensä he päätyvät siihen tulokseen, että ne ovat nimenomaan hyviä. ­ Jos on tosi hyvä idea, emme ajattele, mitä mieltä muut siitä ovat, vaan kuulostaako se meidän korvaan hyvältä. Toteutamme varauksetta omia ideoitamme, vaikka ne olisivat todella pöljiä. Sen vuoksi moni pitääkin meitä räpeltävänä tyttöjenginä. Mutta se on myös yksi meidän vahvuuksista, ettei me olla mitään kauhean ammattimaisia muusikoita. Vuonna 2006 perustettu Pintandwefall on tunnettu siitä, että alussa jokainen jäsen valitsi itselleen soittimen, jota ei ennestään osannut soittaa. Itsestään selvää onkin, että vajaassa kolmessa vuodessa heidän soittotaitonsa ovat parantuneet. Muutakin kehitystä on debyytin ilmestymisen jälkeen tapahtunut. ­ Osaamme paremmin kommunikoida keskenämme eli ilmaista itseämme ja tulkita toisiamme. Koska bändin perusajatuksena oli soittaa vaikkei osaa, minulle herää kysymys soittimien vaihdosta, kun he ovat oppineet soittamaan. Näin onkin itse asiassa jo käynyt uudella pitkäsoitolla yhden biisin verran. ­ Sad Song -biisissä soitan bassoa, Ninni soittaa rumpuja, Crazy Pint eli Sanna Komi soittaa kitaraa ja Iiti laulaa. En ole toistaiseksi soittanut kitaraa enkä rumpuja, mutta katsotaan. ­ Sitten, kun osaamme kaikki soittimet täydellisesti, voimme alkaa tehdä progea. Sellaisia 15 minuutin progebiisejä. Vaihtelunhalu johtuu Mannerin mukaan siitä, että he ovat kaikki aavistuksen verran kärsimättömiä. ­ Jos tuntuu, että voisi vaihdella soittimia tai sekoittaa pakkaa, teemme niin, mutta ei sekään ole mikään pakko. Jossain vaiheessa mietimme, että meistä tulisi folkbändi, jos ei keksitä mitään muuta. Viime syksynä julkaistulla singlellä onkin kappale nimeltä Still Can Folk. ­ Kun tuosta akustisesta sovituksesta tuli folktyyppinen, naureskelimme, että nyt olemme tehneet tuonkin ja kohta teemme aikuisrockia. HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA AKI ROUKALA NAISEN TAIKAKOSKETUS vaikka alun perin Pintandwefallin oli tarZorro-naamioista, hassuista sanoituksista ja railakkaista keikoista tunnettu Pintandwefall on saanut toisen levynsä valmiiksi. koitus hajota ensimmäisen keikan jälkeen, Hong Kong, Baby esittelee entistä monipuolisempia biisejä. sellainen ei ole enää mielessä. Samalla kun tytöt ovat soittajina kehittyneet, ovat bänintandwefall viettää helmikuussa taan, koska toisia levyjä aina haukutaan. Jos vat tällä kertaa muun muassa Angus-nimiditouhut vakavoituneet. Yhtyeellä on nykyvasta 3-vuotissynttäreitään, mutta se ei ole samanlainen kuin ensimmäinen levy, sestä piraijasta, entisistä poikaystävistä ja ään konkreettisia toiveita ja tavoitteita uranon ehtinyt jo voittaa Ääni ja vimma se on liikaa eri suuntaan. Jos se taas on täysin vaatteiden valitsemisen vaikeudesta. sa suhteen. -bändikilpailun, julkaista kaksi pitsamanlainen, sanotaan, ettei bändi ole kehit­ Olisi tosi kiva päästä kiertämään ulkomaikäsoittoa ja käydä ulkomailla soittamassa. tynyt mihinkään. PÖLJÄTKIN IDEAT TOTEUTETAAN ta enemmän. Se, että meillä on bändissä yksi Yhtyeessä muun muassa syntikkaa ja per­ Koetan psyykata itseäni, että sille varpintandwefall on siitä erityinen kolentopelosta kärsivä, hankaloittaa matkustakussioita soittava sekä osan lead-lauluista maan annetaan huono arvosana, koska jos se koonpano, että siinä on neljä biisintekijää. mista ja meidän pitää matkustaa maata pithoitava Cute Pint eli Ringa Manner sanoosaakin enemmän, yllätyn positiivisesti. TieTosin uusimman levyn raidoista suurin osa kin. Olemme silti menossa Saksaan syksyllä. kin, ettei olisi voinut uran alkuvaiheessa kutenkin toivon, että ihmiset tykkäävät levyson kitaristi Ninnin ja rumpali Tough Pintin Lisäksi olisi kiva päästä kiertämään isoja kevitella, että jo vuonna 2009 heiltä tulee toitä. eli Iiti Yli-Harjan käsialaa. Toinen erityspiirsäfestareita ja soittamaan Roskildeen. nen albumi. Yksitoista raitaa sisältävä albumi syntyi re on se, että jäsenistä jokainen laulaa Ulkomaista bändi on saanut jo koke­ En kyllä osannut odottaa edes ulkomaivajaassa viikossa. Mannerin mukaan heillä albumilla vähintään yhden kappamusta viimesyksyisistä keikoista 23.01. den keikkoja. Ääni ja vimma varmaan nopeutei mene koskaan studiossa kovin kauan, kosleen. Lisäksi levyllä on runsaasti Venäjällä. Siltä reissulta ManneLEVYKAUPPA rilla on hyviä muistoja. ti kaikkea, mutta haluan uskoa, että olisimme ka he eivät hio biisejä paljon. Sovituksetkin stemmalaulua. saaneet levydiilin ilmankin sitä. Mutta emme he pyrkivät tekemään mahdollisimman val­ Koska kaikki haluavat pääs­ Pietarissa ensimmäisellä keiÄX, HELSINKI miiksi jo treeneissä. tä laulamaan, on tullut paljon kalla oli tosi innostunutta po06.02. Hong Kong, Baenemmän stemmoja. Siitä on rukkaa. He huusivat meille varTORVI, LAHTI byn tuottajana toikehittynyt meidän sovitusjuttu. tin keikan jälkeen, ja olimme mi Wow, What Was Mutta se on kivaa, koska minusta käyneet tekemässä jo kaksi encoThat, baby? -detuntuu, ettei ole montaa bändiä, jossa rea. byytin tapaan Pepe olisi neljä lead-laulajaa. Se voi olla ihan vir­ Moskovan keikkaa oli hypetetty kauheasti, Trouble alias Jarkko kistävää, ja ainakin se tuntuu meistä mukaja siellä oli tosi hyvä meininki. Paitsi NinnilHeiniö, joka ei Manvalta. lä, jolla oli mennyt ääni ihan kokonaan. Vevarmaan olisi tässä vaiheessa, jos emme olinerin mukaan juurikaan koskenut kappalei­ Ninni joskus vitsaili, että ainoa keino näjällä on hirveästi autoja ja kaikki polttavat si voittaneet. siin. Äänitykset menivätkin sujuvasti lukuun päästä laulamaan on tehdä lisää biisejä. Siljoka paikassa, joten meillä kaikilla oli kurkTurhaan ei ole helsinkiläistyneelle yhtyeelottamatta sitä, että nelikko kärsi kollektiiviloin voi päättää, että laulaa, koska se on oma ku huonona. Se iski rankimmin kitaristi-laule tapahtunut paljon. Uusi Hong Kong, Baby sista ranneongelmista. biisi. lajaan, joka laulaa eniten leadia. Minä korva-pitkäsoitto on nimittäin vahva osoitus siitä, ­ Olen vissiin ainoa, jolla ei ole ollut viralPintandwefall kuuluu niihin yhtyeisiin, jotsin sillä keikalla suurimman osan lauluista ja ettei vitsistä alkanut bändi ole vain yhden hilisesti jännetupentulehdusta. Dumb Pintilka jakavat ihmisten mielipiteet vahvasti. Osa Sanna lauloi pari biisiä. Kuitenkin siellä oli tin ihme. Sovitukset ovat monipuolisempia, lä eli Ninni Luhtasaarella oli erityisen paha pitää heidän kömpelöstä soitostaan ja hupaitosi hyvä fiilis, ja monet tulivat kehumaan ja bändi kuulostaa valmiimmalta kuin ensimkäsiongelma. Hän pystyi soittamaan päivässista sanoituksistaan todella paljon, kun taas keikan jälkeen. mäisellä levyllään. Vaikka Manner on tyytysä kitaraa vain rajallisesti. loput eivät voi sietää niitä. Tämä ei Manner­ Meillä oli Moskovassa miksaajana nainen, väinen albumiin, hän uskoo sen saavan tylyn Lopputulosta Manner kuvailee debyyttiä ta haittaa. jolla oli jokin taikakosketus, koska hän sai vastaanoton. popimmaksi. Hän kertoo garagepaahtoa ole­ Mun mielestä on ihan kiva, ettei ihmisilkaksi monitoria riittämään täydellisesti, ja ­ Oletan, että Hong Kong, Babyä haukuvan aiempaa vähemmän. Sanoitukset kertolä ole kompromissifiilis. On niitäkin, jotka kaikki kuulivat parhaiten ikinä. « "Yksi meidän vahvuuksista on, ettei me olla ammattimaisia muusikoita. SUE » 18 « NRO. 1
• HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA AKI ROUKALA SUE » 20 « NRO. 1
• Jarkko Martikainen on tuottanut Samuli Putron soololevyn. Onko proosatyylisen Zen Cafén ja polveilevan YUP:n laulaja-kitaristeilla yhteistä säveltä? » PÄIN PELKOA eti kättelyssä selviää, etteivät nämä suomalaisen rockin kiitellyimpiin kirjoittajiin lukeutuvat herrat ainakaan suhtaudu toisiinsa varauksella. Vakava, mutta naurunsekainen keskustelu alkaa pulputa pakottamatta kuin vanhoilla ystävillä. Ja sitähän he alkavat ollakin. Samuli Putro ja Jarkko Martikainen kohtasivat vuosituhannen vaihteessa ja jatkoivat tutustumista kahvittelun, tupakoinnin ja keskustelujen merkeissä. Putro: ­ Kun Jarkko oli ensimmäisiä kertoja kylässä meillä, pihan poikki käveli helvetin laiha kettu. Se oli kaupunkimiljöössä erikoinen ilmestys. Mä ajattelin, että se oli merkki. Enteille tyypillisesti helvetin laiha merkkikettu ei kertonut merki- H "Sitä, mille hevimies nauraa päivällä kello neljä, se itkee yöllä kello neljä." tystään. Siihen, että Jarkko Martikaisesta tuli Samuli Putron levyn tuottaja, tarvittiin vielä melkein kymmenen vuotta ja yksi näytelmä. Syksyllä 2007 Samuli Putro alkoi tehdä musiikkia Elämä on juhla -teatteriesitykseen. Hän päätti äänittää biiseistä demoversiot Martikaisen kotistudiossa. P: ­ Kun me äänitettiin ne kappaleet, Jarkko sanoi, että mun kannattaisi tehdä kokonainen levy. Martikainen: ­ Samulilla oli monta laulua, joita mun sisustuntumani mukaan muutkin kuin minä tarvitsevat. Levyn raakamateriaalia alettiin jäsennellä muutamaa kuukautta myöhemmin. Putron mukaan oli olennaista, että se tehtiin Martikaisen kotona. P: ­ Mun piti matkustaa Jarkon kotiin tavaroita kantaen. Sillä lailla auktoriteettiasetelmasta tuli oikeanlainen, minä menin vuoren luo. Ei olisi ollut mitään järkeä matkustaa sinne kiukuttelemaan. Omassa kodissani mun olisi ollut helpompi väittää, ettei Jarkko osaa mitään. Juuri tähän kaikki olisi voinut kaatua. Putroa ja Martikaista sekä yhdistää että erottaa se, että kum- mallakin on vahva, oma näkemys musiikin tekemisestä. Koulukuntaerojen ei kuitenkaan annettu kampittaa levytyksen kulkua. M: ­ Minähän en ilmoita, miten Samulin levy tehdään. Mutta mulla on mielipiteitä, ja ollakseni tuottajan roolissa mun kannattaa sanoa ne ääneen. Mähän olin enemmän huolissani siitä kuin Samuli, että miten selkeästi hänen läsnäolonsa kuuluu levyllä! Olin valmis riisumaan runollisia ja soivia sovitusideoita hiiteen, jos Samuli pääsi siten paremmin esille. Ilkka Herkmanin äänittämällä ja miksaamalla levyllä lähimpänä kuulijaa ovat Putron ääni, sanat ja melodiat. Hieman taaempana helisevät akustiset kitarat. Taustalla soivat lyömäsoittimet, piano ja Ahti Marja-Ahon jousisovitukset. Elämä on juhla on toteutettu folkahtavasti, ja Putrolla on siihen syy. P: ­ Mun kiinnostus kitararockiin loppui 26.8. 2007. Sinä päivänä Kahvila (Zen Café Putron kielellä ­ toim. huom.) soitti toistaiseksi viimeisen keikkansa. Seuraavana päivänä tuntui, että syökää killersit perseenne, ei kiinnosta pätkän vertaa. LAULUN YTIMESSÄ jarkko martikaisen mielessä äänilevyn tuottamiseen liittyy enemmän filosofisia kuin teknisiä kysymyksiä. Tuottajan työ on Martikaiselle sananmukaisesti musiikin tuottamista ­ ei musiikin taltioimista, joka liian usein tuottamiseksi ymmärretään. Hän kertoo keskustelleensa Putron kanssa paljon musiikin arvopainotteista. M: ­ Miksi ylipäänsä tehdä levyjä? Jos tehdään, sisällön pitää olla mietittyä. Muuten tavaran lisääminen maailmaan ei ole perusteltua. ­ Sitä kautta päätyy pohtimaan, että mikä on ydinlaulu. Milloin laulu toteuttaa sitä pyrkimystään, joka sillä sisäsyntyisesti on tekijän ensimmäisestä ideasta lähtien? Toteutuuko laulussa tekijän ajama asia, vai pitääkö sitä vielä haastaa? P: ­ Jarkon tuottaminen on jatkuvaa kyseenalaistamista: "Onko tämä kappale sellainen, jonka haluat esittää ihmisille?" On. "Mutta onko se oikeasti?" Miten niin? "Tuleeko tässä esille asiat, jotka halu- at sanoa?" Tulee! "Mutta tuleeko lä on ihan hyvä olla." Toinen oli se, hetkahda. Sen näkee siitäkin, mine tarpeeksi hyvin esille?" Alukkun Jarkko kertoi Jouko Turkan ten mun vanhempani tähän levyyn si ajattelin raivoa pidätellen, että sanoneen, että jos löytää työkensuhtautuvat! ääliö. Mutta tuo vatkaaminen johtältä mitä tahansa pelottavaa, sitä Miten he siihen sitten suhtaututi miettimään, onko kappaleen asia kohden täytyy heti lähteä. vat? tosiaan kappaleessa vai pelkästään M: ­ Musiikin tekemisessä se on M: ­ No nehän on niinku ihan mun mielikuvissani. Sillä just sitä upeaa! Hyvin mosaatana Suomen lippua salkoon lailla meidän yhteistyö nissa Samulin biiseissä nostamassa!! tapahtui. avataan rintakehä. OnP: ­ Levyn julkaisupäivää 11.2. ­ Esimerkiksi Hoihan siellä naiivejakin on jopa ehdotettu uudeksi liputusELÄMÄ ON detaan kämppä Berkohtia, joita hevimies päiväksi. JUHLA liinistä ei Jarkon voi nauraa. Mutta just Elämä on juhla on siis suuri asILMESTYY 11.2. sen takia ne pitää nos- kel aikuisille, mutta entäpä Samumielestä aluksi toteuttanut ajatustaan, vaan taa taivaalle hehkuli Putrolle? Onko tämä levy soooli liian tympääntynyt. maan. louran alku vai pelkkä kokeilu? Vasta kun mainitsin, että P: ­ Sitä, mille hevimies P: ­ Mä en usko kokeiluihin. Tällaisilla elintavoilla ja näillä geeneilbiisi on pakofantasia, me saatiin nauraa päivällä kello neljä, se itkee lä siunattu mies elää tässä maassa melodia ja sanat kuulostamaan silyöllä kello neljä. ehkä 58-vuotiaaksi. En kai mä nyt tä, että kaikki on mahdollista. Sanon, että mielestäni Elämä on vittu aio käyttää jäljellä olevasta 20 M: ­ Ilman niitä muutoksia joku juhla on teemalevy, jolla ei enää kovuodesta yhtä kokeilemiseen!? Seolisi voinut ajatella, että mitä se vin nuori mies pohtii olemassaoloa. hän olis järjetöntä! En mä nyt tarkiukuttelee, vaikka sillä on kaikki Putro nyökkää ajatukselleni kohtekoita, että olisin kuolemassa tai helvetin hyvin. Mehän ollaan etuliaasti, mutta Martikainen suorasmitään, mutta levyn tekeminen on oikeutettuja ihmisiä, joten halusin, taan riehaantuu. liian iso savotta välityöksi. että se laulu toteuttaisi myös plusM: ­ Joo joo! Totta helvetissä se Keskustelu pulppuaa vielä naumerkkiä. on! Jonkun pitää tehdä musiikhurin sammuttua, eikä Putron ja P: ­ Mulle oli aluksi niin vitun kia niille, jotka eivät ole nassikoiMartikaisen liitossa näy enää kysyhepreaa ne sun plussat ja miinukta! Lapsille ja 15-vuotiaille on tehty mysmerkkejä. Siinä ihminen, joka set. paljon musaa, mutta aikuisia aliarsuhtautuu musiikkiin tosimielellä, M: ­ Niiden kautta mä yritin vioidaan. Tätä levyä pystyy kuuntemutta vailla tosikkomaisuutta, on hahmottaa, että mitkä biisit ovat lemaan sellainenkin ihminen, jonlöytänyt kaltaisensa. « hyviä kuunnella. Tuhkaa korulipka takkuinen takamus ei vähästä paassa oli kappale, josta mulle tuli heti hyvä olo. Sen tunteen mä halusin tavoittaa myös niissä lauluissa, joissa on enemmän negaatiota, kuten Helismaassa. ­ Kun Samuli tuskaantui siihen, Samuli Putron ja Jarkko Martikaisen bändit ovat määrittelemättömän että mä wänkkään jonkun sanan tai mittaisella tauolla. Putron Zen Café soitti keikan viimeksi kesällä 2007. melodisen linjauksen perässä, niin Martikaisen YUP taas jäi tauolle vuoden vaihteessa. me tapeltiin. Nämä ovat vereksellä ­ Zen Cafén ylläpitäminen vaatii intoa ja vilpitöntä tekemisen halua, olevia asioita. Mutta Samuli ei ole Putro pohjustaa telakoitumista. ­ Vieläpä sellaista, joka tulee esille muulaiska. Hänkin riemastui siitä, että allakin kuin promootiotilaisuuksissa. Muuten lähestytään puolivillaista, pääsi tekemään hyvästä laulustaan väärällä lailla työnomaista toimintaa. Se ei ole reilua ketään kohtaan. vielä himpun paremman. Mun us­ Lisäksi oma ilmaisu Kahvila-miljöössä rupesi kaventumaan. Laajenkomukseni mukaan tää ei ole mikä taminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta pysyä järjissään. En mä niitäkään tahansa levy. Tää on levy, joka kanihmisiä halveksi, joiden suurin motiivi musiikin tekemiselle on raha. Se natti tehdä. SELITYKSIÄ TELAKALTA KUOLEMAA ODOTELLESSA elämä on juhla on Samuli Putron soolodebyytti. Jarkko Martikainen on askeleen edellä; hän teki ensimmäisen soololevynsä vuonna 2004 ja toisen pari vuotta myöhemmin. Vaikka YUP ja Zen Café henkilöityvätkin julkisuudessa laulaja-kitaristiensa hahmoihin, on ensimmäisen soololevyn kanssa eri tavalla yksin kuin bändissä. P: ­ Merkittävin lause siitä aiheesta tuli Jarkon suusta. Mä pyöräytin jonkun laajemman skitson soololevyn tekemisestä, ja Jarkko sanoi, että "Ei kannata pelätä. TäälSUE on niiden valinta. Mutta siihen on hankala taipua, kun tietää omat motiivinsa. ­ Mä ajattelen omaa hyvinvointiani, Martikainen kertoo YUP:n ratkaisusta. ­ Sitä, mitä tekisin just nyt mieluiten. Alkaisinko käynnistellä YUP:ta eli lauluntekoa, levyntekoa, treenaamista ja keikkarupeamia. Siihen halu ei ole kyllin suuri. Eikä ole muillakaan meidän viiden ryhmässä. ­ Minä olen pelannut musiikin kanssa pennusta lähtien, mutta tarviiko mun aina olla sitä tekemässä? Voisiko joku toisin tekeminen olla ansiokkaampaa ­ tai sitten ihan tekemättömyys? ­ Ei musiikki katoa mihinkään, vaikka sitä ei aina olla esittämässä jossain, että "Heipä hei, Juoppotupa!" Esittäminen on sananakin esittämistä, ja ura johtaa urautumiseen. Asioita voi tehdä ajattelematta uraa. ­ Siinähän se tuli kiteytettyä, Putro nauraa. ­ Jarkko Martikainen on Suomen pedantein hippi. » 21 « NRO. 1
• HAASTATTELU TEKSTI SEMIRA BEN-AMOR KUVA CINEMA MONDO SUE » 22 « NRO. 1
• » HOLLYWOODIN PAHA POIKA The Wrestler palauttaa Mickey Rourken elokuvamaailman eturiviin. 0 vuotta sitten Mickey Rourke oli Hollywoodin halutuimpia miesnäyttelijöitä. Kovapäinen näyttelijä teki kuitenkin varsin omaperäisiä valintoja rooliensa suhteen ja kieltäytyi useista suuren luokan rooleista. Mickey Rourke tunnettiin myös miehenä, jonka kanssa oli todella vaikea tehdä töitä. Monet eivät uskaltaneet tehdä elokuvia hänen kanssaan. Kielteinen asenne Hollywood-maailmaa kohtaan ajoi Rourken kauas lupaavista rooleista. Ison budjetin elokuvien sijaan Rourke lähti täysin toiselle tielle. Hän kokeili ammattinyrkkeilijän uraa, joka ei vienyt häntä kovinkaan pitkälle. Hänen naamansa sen sijaan sai mielenkiintoisia piirteitä tämän uravalinnan johdosta. Epäonnistuneiden otteluiden ja leikkausten lopputulos on nähtävissä useissa miehestä otetuista kuvissa. 2000-luvulla Rourken tilanne alkoi elää. Vuonna 2005 hän näytteli ylistetyssä Sin 2 takia tiesin yhteistyömme onnistuvan. Sen tyyppistä rehellisyyttä ei Hollywoodissa näe. Kunnioitan Darrenia todella paljon. lassa useita kertoja. Touhu oli rankempaa kuin tajusinkaan. Olen todella onnellinen, että se rankkuus näkyy elokuvasta. MUSTELMILLA the wrestler -elokuvassa Rourke vetää läpi todella fyysisen roolisuorituksen ja kaikki näyttää todella aidolta. Siihen on olemassa looginen selitys. ­ Se näyttää aidolta, koska tein stunttini itse. Darren kertoi heti alussa haluavansa kuvata elokuvan hyvin todentuntuisesti, käyttäen paljon käsivarakuvausta. Hän halusi minun tekevän temput itse, ja minä halusin antaa roolille kaikkeni. Rourke suhtautui roolin täydelliseen suorittamiseen intohimoisesti. Kompromisseista ei edes puhuttu. ­ Treenasin tätä elokuvaa varten monta kuukautta oikeiden vapaapainijoiden kanssa. Treenasin jopa vapaapäivisin, sillä halusin kaiken näyttävän aidolta. Löysin erään painijan, jonka liikeet olivat mielestäni täydellisiä. Hän suostui treenaamaan minua sunnuntaisin. ­ Kroppani oli mustelmilla vielä kaksi kuukautta treenien jälkeen. Treenaaminen oli rankkaa, mutta myös käännekohta, sillä sen myötä homma helpottui jonkun verran. Niiden kuvioiden ymmärtämiseen menee oma aikansa. Ottelun loppuhuipennus on vain osa koko juttua. On todella tärkeää tajuta kaikki alun ja lopun välissä. Siltikään se ei ole helppoa, Rourke tunnustaa. ­ Treenasin niin paljon, että onnistuin lopulta yllättämään kaikki. Osasin paljon liikkeitä, joita minulta ei edes osattu odottaa. The Wrestler -elokuva yllättää katsojan monella tapaa. Vapaapaini ei ole varsinkaan naisten suosiossa, ja Eurooppa on lajissa paljon jäljessä Yhdysvaltoja. Elokuva saa ymmärtämään, ettei vapaapainissa ole kyseessä pelkkä näyttelijäsuoritus. Nämä miehet treenaavat oikeasti ja tekevät paljon elantonsa eteen. ­ Tietenkin suurin osa liikeistä ja matseista on etukäteen suunniteltuja, mutta loukkaantumatta niistä on vaikea selvitä. Kävin treenien ja kuvausten aikana sairaa- SOPIVASTI HULLU the wrestlerin nähtyään ei voi olla miettimättä miten hienoa on, että Rourke sai mahdollisuuden tehdä näin loisteliaan roolin. Tällaista toista mahdollisuutta saa harvoin. ­ Itse ei aina näe omaa tilannettaan, mutta olen ollut todella pohjalla jos miettii, miten hyvin minulla meni jossain vaiheessa. Kaikki valintani olen kuitenkin tehnyt itse, joten myös kaikki tyhmyydet ovat suoraan jäljitettävissä minuun itseeni. Tällä alalla sitä vain pyrkii säilyttämään arvokkuutensa ja antaa kaikkensa aina kun siihen on mahdollisuus. Ohjaaja Aronofsky otti suuren riskin pestatessaan pahamaineisen Rourken elokuvansa pääosaan. Riskinotto kuitenkin kannatti. Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinto on jo plakkarissa. Golden Globe -ehdokkuuksia tuli elokuvalle kolme, ja Oscareistakin jo huhutaan. ­ Ilman Darrenin vahvaa luottausta minuun ja koko projektiin tätä menestystä tälle elokuvalle ei olisi tullut. Hän on todella lahjakas ja tekee elokuvia suurella intohimolla, koko sydämellään. Tämän tyyppisiä aitoja ohjaajia ei alalle tule tarpeeksi usein. Jos tällainen ihminen antaa sinulle koko luottamuksensa, ei sellaista tulisi mieleenkään pettää. The Wrestler palautti Mickey Rourken Hollywoodin näyttelijäkaartin eturiviin. Muutaman vuoden sisällä on tulossa useita kovan luokan elokuvia, jossa mies nähdään jälleen isoissa rooleissa. Rourken näyttelijäntaidot ovatkin aina olleet loistavat. Ongelmat ovat piilleet jossain aivan muualla. ­ Ongelmani on jääräpäisyyteni ja se, että rakastan juhlimista. Sisälläni riehuu suuri liekki, jonka aisoissa pitäminen vaatii työtä. Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen taas tässä. En halua tehdä enää samoja virheitä. Olen oppinut paljon kaikesta siitä sonnasta, jonka läpi olen kahlannut. Sisälläni roihuava liekki on kuitenkin samalla salaisuuteni. Sitä ei pidä sammuttaa kokonaan, vaan sitä tulee pitää sopivasti yllä. Vähän hulluutta silmäkulmassa saa paljon aikaan. « "Sisälläni riehuu suuri liekki, jonka aisoissa pitäminen vaatii työtä." City -elokuvassa. Tammikuun 2009 puolessavälissä saa ensi-iltansa Darren Aronofskyn ohjaama The Wrestler. Rourke esittää The Wrestlerissä pääosaa, ja roolisuoritus on loistava. Vanhasta vapaapainijasta kertova elokuva on saanut arvostelijat ja katsojat varmaksi siitä, että miehelle tipahtaa roolista Oscar-pysti. Ohjaaja Aronofskylle päätös Mickey Rourken ottamisesta projektiin ei ollut helppo. Hän tiesi miehen maineen, mutta samalla myös tiesi Rourken olevan ainoa oikea valinta tähän rooliin. ­ Kun tapasin Darrenin ensimmäisen kerran, sävelet olivat melko selvät, Rourke kertoo. ­ Hän ei tosiaankaan pokkuroinut edessäni, vaan kertoi minulle asiat hyvin selvästi. Hän sai minut tuntemaan itseni todella pieneksi. Kuulin hänen suustaan juuri ne totuudet, joita kukaan ei ollut uskaltanut sanoa aiemmin. Totuutta ei aina halua kuulla, mutta oli pelastukseni, että kohtasimme. Juuri hänen asenteensa SUE » 23 « NRO. 1
• FINNISH METAL EVENTS PROUDLY PRESENTS Muista myös! LIPUNHINNAT JA LISÄTIEDOT WWW.FME.FI 1.3.2009 Helsinki, Jäähalli, Liput: alk. 41, 50 Ennakot: Lippupalvelu WWW.FINNISHMETALEVENTS.FI SUE » 24 « NRO. 1
• HAASTATTELU TEK TEKSTI HENRI EEROLA KUVA SPV » KYPSÄT KA Saksan thrash-jätti Kreator läväyttää jälleen avokämmenellä kaikkia niitä jotka kehtasivatkin väittää ajan ajaneen yhtyeen ohi. Hordes of Chaos on edeltäjiään orgaanisempi ja armottomampi teos. iettyjä asioita tajuaa kaipaavansa vasta kun ne on menettänyt. Näin huomasi moni metallimusiikin kuluttaja ajattelevansa, kun yksi thrash-metalin kruunaamattomista kuninkaista, saksalainen Kreator kärjisti lähes koko yhdeksänkymmentäluvun kestäneen vaihteluntavoittelunsa kevyehköllä Endorama-albumilla vuonna 1999. Kaksi vuotta myöhemmin kuitenkin jyrähti, kun yhtye epäilijöidensä epäonneksi latasi kaikki rakastetuimmat tavaramerkkinsä pöytään uuden vuosituhannen muotissa. Violent Revolution oli nimensä veroinen rykäisy, eikä sen seuraaja Enemy of Godin (2005) jälkeen kenellekään jäänyt epäselväksi hallitsijan palanneen valtaistuimelleen. Ylistyssanoista huolimatta yksi asia molempien pitkäsoittojen tapauksessa sai ääniä sekä puolesta että eritoten vastaan. Sekä soitto että tuotanto koettiin häiritsevän virheettömiksi. Tämän myöntää myös rykmentin komentaja, laulu-ja kitaravastaava Mille Petrozza, jonka mukaan asioita pistettiin tällä kertaa vireille huomattavasti erilaisista lähtökohdista. Tavoitteena oli dokumentoida realistinen konserttielämyksen tuntu. T ­ Idea normaalia livemäisemmästä äänitystavasta tuli alunperin tuottajaltamme Moses Schneiderilta, enkä suoraan sanoen ollut heti ihan sinut ajatuksen kanssa. Alunperinhän suunnittelimme toki aiempaa orgaanisempaa äänimaailmaa, emme niinkään liveäänitystä. Hän kuitenkin valoi meihin uskoa, joten lopulta ratkaisu vaikutti täysin varteenotettavalta. Meillä oli tällä kertaa todella hauskaa. Touhu ei missään vaiheessa tuntunut työltä, Mille valottaa. Ovatko jotkin aiemmista tekoprosesseista sitten maistuneet puulta? ­ En välttämättä nimeäisi mitään nimenomaista sessiota, mutta esimerkiksi rytmikitaroiden nauhoitus saattaa toisinaan puuduttaa pahanpäiväisesti. Aiemmat kaksi albumia olivat ajoittain ihan mukavia tehdä, mutta ehdottomasti työläämpiä kuin Hordes of Chaos. Niille tavoiteltu täydellinen soundi vaati kurinalaista työilmapiiriä. Uusi levy sen sijaan sisältää joitakin mokia ja vikoja, mutta senpä takia juuri siitä huokuu oma uniikki tunnelmansa, se hengittää. Tavoittelimme tiettyjä viboja sataprosenttisen tarkkuuden kustannuksella. Kuten aiemminkin, edellisen albumin julSUE kaisusta on kulunut useampi vuosi. ­ Jos haluaa inspiroitua, täytyy osata ottaa etäisyyttä asioihin. Ei ole mitään järkeä tehdä uutta albumia vain tehdäkseen uusi albumi, ikään kuin velvollisuudesta. Meidän kuitenkin pitää elää näiden kappaleiden kanssa seuraavat kahdesta kolmeen vuotta ja soittaa niitä kaikkialla maailmassa. Jos en haluaisi yrittää haastaa uudella albumilla sen edeltäjää, olisi aivan sama vaikka jättäisin koko levyn tekemättä. VÄSÄHDYSTÄ VASTAAN hordes of chaos kuulostaa juuri niin äärimmäiseltä kuin yhtyeeseen jo kahdeksankymmentäluvulla tutustuneet uskaltautuivat toivomaan. Yhtään albumin kymmenestä kappaleesta ei voi syyttää löysäilystä, joten hengähdystaukoa sopii odottaa vasta kun päätösraita Demon Prince vaimenee. Kreatorin vuodesta 1985 alkanutta levytysuraa tarkastellessani miellän bändin on/off-tapaukseksi. Joko se lyö luita kurkkuun kyselemättä, tai sitten bändi kokeilee rajojaan yli normien. Onko kenties mahdollista, että jonakin päivänä kuultaisiin Kreator-levyä, jolta häpeilemättä löytyisi sekä kasari-trashia mutta myös As We Watch the Westin kaltaisia herkistelyjä? ­ Ymmärrän mitä tarkoitat. Mielestäni Hordes of Chaosilta löytyy kohtia jotka voisivat yhtä hyvin löytyä vaikkapa Endoramalta, kuten esimerkiksi Amok Runin alku. Totta kai tulevaisuudessa voi tapahtua mitä tahansa. En kuitenkaan usko, että teemme toista dogma-henkistä albumia, koska Endorama onnistui siinä niin hyvin. Sehän oli ikään kuin tribuutti kaikille goottibändeille, joita kuuntelimme nuorina. En myöskään usko, että nykyiseen linjaamme on ihan heti tulossa muutosta, sen verran hyvältä se tällä hetkellä tuntuu. ­ Tämän hetken selkeä tyylisuunta jättää niin paljon tilaa ympärilleen, että tälläkin kertaa mukaan mahtui melodioita ja harmonioita, jotka ainakin henkilökohtaisesti muistuttavat Endoramasta tai Outcastista (1997). Kuten todettua, Kreator nosti roimasti osakkeitaan palatessaan sen omimman oman musiikkityylinsä pariin kaksi pitkäsoittoa takaperin. Samalla myös Mille Petrozzan astetta kantaaottavampi sana-arkku aukesi jälleen. Lainataanpa vaikkapa suoraan bändin » 26 « NRO. 1
• APINALLISET kotisivuilta: "poliittisesti motivoituneita sanoituksia, joilla on selkeä pyrkimys osoittaa sormella epäkohtia pelkäämättä paljastaa kammottavia faktoja". Jos kieli poskessa analysoidaan, niin mitä sijaa muka löytyisi nelimiehiselle saksalaisbändille, jos aurinko sattuisikin paistamaan täydeltä taivaalta per- "Ollaanpa nyt realistisia. Maailma ei tule ikinä muuttumaan paremmaksi paikaksi. hosien lehahdellessa olkapäiden yli? ­ Ollaanpa nyt realistisia. Maailma ei tule ikinä muuttumaan paremmaksi paikaksi. Olisihan se hienoa, mutta vahvasti epäilen, haastateltava nauraa. ­ Itse olen hyvin onnellinen ihminen. Elän hyvin mukavaa elämää, enkä anna negatiivisen energian virrata lähelläni. Koska kirjoitan sanoituksia Kreatorille, pystyn sitä kautta purkamaan monet vituttavat asiat mielestäni. Voisitko silti kuvitella nyky-Kreatorin tapauksessa laulavasi muutenkin kuin kantaaottavaan sävyyn? ­ Totta kai. Toisin kuin monet luulevat, läheskään kaikki sanoitukseni eivät käsittele politiikkaa. Jotkut ovat todella henkilökohtaisia. Useimmiten ne ovat jopa monimerkityksellisiä. Ruoditaanpa vaikka uudelta albumilta Destroy What Destroys You -kappaletta. Sen voi toki tulkita sisältävän poliittista näkökulmaa, mutta oma tulkintani tekstistä kritisoi tietynlaista väsynyttä elämäntyyliä. Tiedän monia ihmisiä, jotka elivät tietynlaisen kapinavaiheen elämässään, mutta ikäännyttyään rauhoittuivat tyystin eivätkä enää välitä mistään. On yksinkertaisesti surullista, että tyypit, jotka olivat nuorempina porukkansa hulluimmat yksilöt kääntyvät vanhemmiten kaikkein tylsimmiksi. Mielestäni on mahdollista olla molempia, jos niin vain haluaa. ­ Aikuistuminen ja asioiden parempi kontrollointi ei tarkoita, ettetkö voisi uskoa samoihin asioihin kuin nuorempana. En nyt tarkoita, että kolmevitosena pitäisi lähteä pihalle hajottamaan autoja. Tarjoan vain näkökulmiani ja ajatuksiani, en tyrkytä niitä. En kuitenkaan näytä ratkaisuja. Se ei ole minun vaan poliitikkojen homma. SINIVALKOINEN VIRTUOOSI man muuta tiimipelaaja. Välillämme ei ole toisille täysin päivänselvä, mutjuuri skismaa esiintynyt. ta useimmille edelleen tuntematon tieto on Onko lähivuosien ahkera keikkailu maasKreatorin toisen kitaristin kansalaisuus. samme seurausta härmäläisestä kepittäjästä Hänhän on supisuomalainen Sami Yli-Sirvai onko täällä jopa mieluisaa vierailla? niö, joka liittyi yhtyeeseen yhdeksän vuot­ Oman mielipiteeni mukaan Suomen ta sitten Violent Revolutionin kynnyksellä. keikkayleisö on maailman parhaimmistoa. Ensimmäiset nuottinsa bändissä mies kuiViime rundilla soitimme maassanne kahteen tenkin soitti jo ennen tätä, tuuratessaan käkertaan, ja varsinkin Tuskan-keikka oli aivan sivaivaista Tommy Vetterlitä muutamilla uskomaton. Kyseinen festivaali on yksi live-keikoilla. parhaiten organisoiduista tapahtu­ Sami on suuressa osassa siimista joissa olen soittanut, munä, miltä Kreator tänäpäivänä kavia ihmisiä ja hyvä meininki. 23.2. TAVA kuulostaa. Kun hän astuu kuEhdottomasti viime kesän koSTIA H , vaan, jo sinänsä valmiiden hokohtia. 24.2. ELSINK I PAK kappaleiden kvaliteetti nouMille miehistöineen nähKAH UON see silmissä. Sami on yhtyeen dään taas näilläkin leveykTAM E, PER ainut koulutettu muusikko, ja sillä ensi kuun loppupuolelE sen kyllä huomaa. Hän on kuin la. Chaos Over Europe -nimellä syntynyt Kreator-jäseneksi, Milmatkaavan karavaanin ensimle hehkuttaa. mäinen rykäisy kattaa yli neljäkymOnko yhteisellä taipaleella ilmennyt palmentä keikkaa, välissään vain minimaalijonkin yhtäläisyyksiä tai ristiriitoja saksalaisnen määrä välipäiviä. Kun ihmettelen ääneen ten ja suomalaisten ajattelutapojen kesken? Petrozzalle päivämäärien runsautta ja lievän ­ Ensinnäkin huumorintajumme on hyvin burnoutin varaa, mies naurahtaa itsevarmassamankaltainen eli kuiva, laulaja naurahtaa. ti. ­ Vaikken toki voikaan puhua kaikkien puo­ En ymmärrä, miksi kiertueella pitäisi lesta, niin käsittääkseni suomalaiset ovat hyolla välipäiviä. En osaa suhtautua vapaapäivin rentoja. Suomalainen mentaliteetti vaiviin tien päällä, tylsistyn ja turhaudun. Miekuttaisi natsaavan hyvin yhteen saksalaisen luummin soitan joka päivä. Jokainen ilta on kanssa. Jos Samista puhutaan, niin hän on ilerilainen. Oma uusi haasteensa. « SUE » 27 « NRO. 1
• ,,Into The Labyrinth" The new studio album! Out Now! ,,Into The Labyrinth" The new studio album! * Limited Edition Deluxe Digipak incl. Bonus DVD Join the huge - contest!! Get more infos at: http://www.youtube.com/riffking und http://www.myspace.com/saxonriffking www.saxon747.com * Jewel Case version * Double Gatefold LP * Download The new studio album! Out Now! ,,Chaos Over Europe 2009" * Gatefold LP special guests: Caliban, Eluveitie, Emergency Gate 23.02. FI-Helsinki - Tavastia 24.02. FI-Tampere - Pakkahuone (www.all-access.de) www.kreator-terrorzone.de * Limited Edition Deluxe Digipak incl. Bonus DVD * Jewel Case version * Download ,,From Hell To Texas" The new studio album, also available as LP and Download! Out February 02nd! NASHVILLE PUSSY on tour (together with SUPERSUCKERS) 17.02. FI-Helsinki - Tavastia www.nashvillepussy.com ,,A-lex" The new concept album! Out January 26th! Available as Limited Edition Deluxe Digipak * * Jewel Case Version, * Gatefold LP and * Download! www.sepultura.uol.com.br Digipak-ReReleases with new booklets and liner notes: Out January 26th! MOLLY HATCHET ,,Molly Hatchet" BONHAM ,,The Disregard Of Timekeeping" BAD ENGLISH ,,Bad English" SUE » 29 « NRO. 1
• » VAPAAN TAHDON ÄÄNI Vaikka viimeinenkin Cavalera otti pitkät Sepulturasta, ei Brasilian metallijyrä osoita väsymisen merkkejä. Laulaja Derrick Green kertoi Suelle Kellopeliappelsiinista sekä siihen perustuvasta uudesta Sepultura-levystä A-Lex. un Suomessa vietetään vuoden synkimpiä päiviä, paistaa Brasiliassa aurinko ja samba soi. Sepulturaan vuonna 1997 laulaja Max Cavaleraa paikkaamaan tullut Derrick Green on asunut tuossa eteläamerikkalaisessa maassa jo kahdeksan vuoden ajan. Hänestä parasta Brasiliassa on sen hieno kulttuuri sekä ihmiset. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Brasilia vaikuttaa hyvin eksoottiselta paikalta elää. sen positiivisen puolen. Vaikka kappale onkin tyyliltään kovin erilainen kuin mitä muuten teemme, tekee se levystämme monipuolisemman ja paremman. ­ Kirja itsessään on samanlainen: jokainen kappale eroaa toisista merkittävästi. Halusimme musiikin seuraavan samaa teemaa. ­ Mielestäni klassisella musiikilla on paljon yhteistä metallin kanssa. Biisin kasaamisessa meni viikkoja ja se vaati paljon treenaamista. Se biisi oli hyvä haaste, ja meillä kaikilla oli hymyt naamoillamme sitä tehdessämme. Mikä on sinulle henkilökohtaisesti tärkeintä uudessa levyssänne? ­ Kaikkein tärkein ajatus on se, että ihmisiä ei voi pakottaa hyviksi. Ihmisiä ei voi pakottaa olemaan yhtään mitään mitä he eivät halua olla. Se ei onnistu pakottamalla tai huumaamalla tai edes psykiatrialla. Ihmisillä täytyy olla vapaa tahto, jolla tehdä päätöksiä. On tärkeää, että jokaisella on oikeus siihen. Derrick Green liittyi Sepulturan riveihin noin 10 vuotta sitten. Sepulturalle on noiden vuosien varrella sattunut yhtä sun toista. Merkittävin viime aikojen tapahtuma on Igor Cavaleran poistuminen rumpujen takaa. Green ei kuitenkaan tekisi mitään toisin, jos siihen olisi mahdollisuus. ­ Igorin lähtö oli aika vaikeaa aikaa. Bändin muiden tyyppien mukaan tilanne oli kuitenkin paljon hankalampi silloin, kun Max lähti. Tällä kertaa se ei ollut lähellekään niin dramaattista. ­ Igor ei ollut enää onnellinen. Ja kun hän ei enää halunnut jatkaa Sepulturassa, ei häntä voinut siihen pakottaakaan. Eli kun Igor halusi lähteä, se oli ok. Perseestähän se tietenkin oli, etenkin kun emme tienneet, miksi hän halusi lähteä juuri kun olimme julkaisemassa edellistä levyämme. Se oli hyvin turhauttavaa. Samaan aikaan kuitenkin halusin Igorin olevan onnellinen. Kun löysimme uuden rumpalin, kaikki muuttui paljon paremmaksi. 99% HAUSKAA vuonna 2007 sepultura esiintyi Suomessa Kuopion Rock Cockissa. Ennen festarikeikkaa bändi lomaili mökillä Kuopion maisemissa. Matkan varrellelta jäi muistojakin mieleen. ­ Harmi, ettemme voineet olla siellä mökillä neljää päivää pidempään. Mutta neljäkin päivää tuntuu pitkältä ajalta, kun on rundilla. Otin siellä paljon valokuvia, kuten otan kaikkialla muuallakin. Paikalliset ihmiset olivat aivan mahtavia, ja festivaali oli todella hyvä. ­ Suomen vierailu oli 99-prosenttisesti täydellinen. Se yksi prosentti kuitenkin oli todella hirveä. Näin muutaman skinheadin, jotka olivat todella "fucked up skinheads", eivät semmoisia skinejä, joita olen tottunut näkemään. Ne tyypit oikein etsivät hankaluuksia. Se oli aika yllättävää, ja toivon, ettei sellainen tulevaisuudessa kasva Suomessa. Mutta kaikki muu oli aivan mahtavaa. Sääkin oli hyvä, Green höhöttelee luuriinsa. Tulevaisuudessa Green näkee Sepulturan paneutuvan uuden levyn pariin kiertueen loputtua. Onko kyseessä jälleen uusi konseptialbumi vai ei, sitä ei tiedä kukaan. ­ Sen näkee sitten. Saamme kaikki huimasti inspiraatiota tien päällä olemisesta, bändien näkemisestä ja eri kulttuurien kanssa tekemisissä olemisesta. Kuka tietää? Ehkä innostumme seuraavaksi jostain näytelmästä kirjan sijaan. « HAASTATTELU TEK TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA SPV K "Clockwork Orangessa on hulluutta ja väkivaltaa, joka kuuluu myös levyltämme. ­ Voin sanoa, että sitä tämä paikka on, Green hekottelee puhelimeensa. ­ En haluaisi asua missään muualla kuin täällä. Tämä on kasvava maa, josta puuttuvat täysin esimerkiksi luonnonkatastrofit. Brasiliassa on valtavasti energiaa. Uskon tähän maahan. Vaikka kyseessä on jo noin 20. tällä viikolla annettu haastattelu (nyt on tiistai), ei Green pane pa- hakseen toimittajille juttelua. ­ Olemme odottaneet uuden levymme A-Lexin julkaisua ja mahdollisuutta päästä puhumaan siitä ihmisille. On aina mielenkiintoista saada palautetta ja kuulla mitä mieltä ihmiset ovat levystämme. Greenin mukaan ihmiset ovat yhä erittäin kiinnostuneita Sepulturasta. Eniten kysymyksiä on odotetusti herättänyt bändin päätös tehdä Anthony Burgessin Clockwork Orange- eli Kellopeliappelsiini -kirjaan perustuva levy. ­ No, edellinen levymme Dante XXI oli sekin konseptialbumi, joka pohjasi Danten Jumalaiseen näytelmään. Olemme kaikki suuria Clockwork Orange -elokuvan faneja ja rakastamme kirjaa, johon se perustuu. Kun ryhdyimme tekemään taustatyötä siitä, miksi Burgess kirjoitti kirjan ja mikä hänen inspiraationsa oli, asiat alkoivat rullata. Kirjan taustojen tutkiminen vaikutti musiikin kehittymiseen. Paljastan, etten ole koskaan lukenut kirjaa, sillä elokuva vaikutti minuun niin valtavasti. Green nauraa ja sanoo tämän olevan ensimmäinen kerta, kun kuulee asian me- nevän noin päin. ­ Yleensähän tilanne on se, että ihmiset lukevat kirjan ja eivät välttämättä usko elokuvan tekevän sille kunniaa. Mutta pitää muistaa, ettei elokuvaa tehnyt kuka tahansa Harlinin Reiska vaan itse Stanley Kubrick. ­ Aivan, hän oli uskomaton mies tekemään elokuvia. Clockwork Orangehan vedettiin alkujaan Kubrickin toimesta teatterilevityksestä eikä sitä voinut nähdä vuosiin. En ymmärrä sellaista oman työnsä kieltämistä. Elokuvasta muuten puuttuu yksi kirjan kappaleista. ­ On mielenkiintoista, kuinka kirjaa lukiessa päähenkilö Alexista saa paljon paremman otteen. Hänen päähänsä pääsee aivan eri tavalla kuin elokuvassa. Kirjan avulla ymmärsin paljon enemmän tietyistä tarinan asioista kuten eri tunnetiloista. Sen avulla visualisoin asiota toisella tavalla. ­ Kirjassa on paljon enemmän hulluutta ja väkivaltaa, joka kuuluu myös levyltämme. Luettuna tarina pääsee aivan uudelle tasolle. Alex esimerkiksi kuvailee juomaansa kuuluisaa maitojuomaa, joka oli aivan kuin partakoneen terät kulkisivat hänen verisuonissaan. En koskaan ymmärtänyt sitä elokuvassa. Luulin heidän juovan vain jotain, jossa on todella paljon alkoholia. SUE Mutta siinä onkin kokaiinia ja muuta roinaa. ­ Me suljimme korvamme elokuvan ääniltä, sillä sen ääniraita on niin voimakas. Kirjaa lukiessa Burgessin ideat saivat musiikin heräämään henkiin mielissämme, ja ymmärsin Sepulturan tekevän brutaalin levyn. KELLOPELI-SEPULTURA a-lex koostuu biiseistä, jotka kuulostavat niin paljon Sepulturalta kuin olla ja voi ­ niin hyvässä kuin pahassakin. Clockwork Orangen teemat tulevat biiseissä esille niin kuin pitääkin. Levylle on päätynyt myös ralli, joka nostanee kulmakarvoja ja suupieliä paatuneissakin Sepulturan faneissa. Kyseessä on Ludvig Van, biisi jonka teossa apuun pyydettiin sinfoniaorkesteri. ­ Levyä suunnitellessamme tiesimme haluavamme sille jotain Beethoveniin liittyvää, koska se on niin olennainen osa kirjaa ja tarinaa. Beethovenin musiikki oli ainoa asia, jota Alex aidosti rakasti. Se on jotain, johon voimme kaikki suhtautua jollain tavalla. Intohimo on asia, joka tekee meistä ihmisiä. ­ Ludvig Van on ylistys ihmisyydelle tai ihmiskunnalle. Koska itse tarinassa on niin paljon negatiivisuutta, halusimme näyttää myös » 30 « NRO. 1
• » VAPAUDEN ALLEVIIVAAJAT Jo 27 vuotta grindin, hardcoren ja metallin sulattamona toiminut Napalm Death ei edelleenkään ole tyytyväinen vallitseviin oloihin. Time Waits for No Slave -uutuudellaan brittiyhtye julistaa vapauden nimeen. aastattelutilanteet ovat joskus minuutintarkkaa hätäilyä. Milloin haastateltava ottaa yhteyttä paljon sovittua myöhemmin, milloin taas on kiire seuraavan toimittajan tentattavaksi. Ja sitten on tapauksia, kuten Napalm Deathin solisti Mark "Barney" Greenway. Ei siinä, ettei tämänkin haastattelun tekemisessä olisi hankaluuksia ollut. Ensin oli puhe puhelinhaastattelusta, sitten sähköpostihaastattelusta, sitten taas puhelimitse toimimisesta. Mutta kun Barney viimein soittaa tammikuisena myöhäisiltana, ei hänellä ole kiirettä mihinkään. Pahoitteluja hankalasta aikataulusta olen kuullut useammaltakin haastateltavalta, mutta äärimmäisen ystävällisen, paksua britanniaa jutustelevan Barneyn tapauksessa anteeksipyyntö kuulostaa tavallista rehellisemmältä. Vaan eipä Barneyta voi juttutuokion viivästymisestä torua, onhan viivästyksen syy niinkin painava kuin Napalm Deathin keikkailu. Pari tuntia sitten kotiinsa saapuneella solistilla on takanaan neljän H keikan kierros Tanskassa, Bulgariassa, Romaniassa sekä Turkissa, jossa yhtye vieraili ensimmäistä kertaa. Pian käynnistyy myös uuden Time Waits for No Slave -albumin kiertue. Yhtye tarjosi äskeisillä keikoillaan levyltä maistiaisina Diktat- ja On The Brink of Extinction -kappaleet. ­ Varsinaisella uuden levyn kiertueella soitamme toki paljon uutta materiaalia. En väitä, ettei uusien biisien soittamisessa ennen levyn julkaisua olisi mitään pointtia, mutta kuulijat tarvitsevat hieman aikaa levyn sulatteluun, ennen kuin alamme veivata enemmän kamaa siltä, Barney kommentoi. Edellisellä Smear Campaign -albumillaan (2006) Napalm Death otti piiskauksen kohteeksi erityisesti uskonnolliset instituutiot, jotka eivät toki ole aiemminkaan välttyneet yhtyeen raivolta. Time Waits for No Slaven keskeiseksi teemaksi nousee vapaus sen lukemattomissa ilmenemismuodoissa. ­ Vapaus ei toki ole mikään uusi aihe meillekään, mutta joka tapauksessa aihe, jonka merkitystä ei voi liikaa alleviivata. Monet meistä käyttävät valtaosan elämistään työskennellen itsensä hautaan. Heti, jos olemme hetkenkin tekemättä aktiivisesti mitään, syytämme itseämme passiivisuudesta ja saamattomuudesta. Eikö sen, että ottaa aikaa itselleen, pitäisi olla hyvä asia? Barney huomauttaa. Erityisen surullisena mies pitää sitä, ettei moni ehdi keskittyä juuri lainkaan elämän perimmäisiin, yksinkertaisiin asioihin. ­ Miten voi koskaan selviytyä monimutkaisemmista asioista, jos ei edes pysähdy yksinkertaisten äärelle? Varsin hyvä kysymys. Barney korostaa, ettei yritä huomioillaan nostaa itseään muita ylempään asemaan. Peiliinkin on katsomista. ­ Välillä olen niin kiireinen, etten tiedä olenko tulossa vai menossa, mies päivittelee. SÄÄNNÖSTEN KURIMUKSESSA valinnanvapaus on esillä Time Waits for No Slaven teksteissä monin tavoin. Diktat käsittelee avioliittoa, jonka Barney harmitteSUE lee olleen jo vuosisatojen ajan ään sulavampi osa Napalm Deathin kirkon kaappaama. ilmaisua, kuin viime vuosikymme­ Avioliitto on sen solminellä, jolloin suunnanmuutos aiheneiden kahden ihmisen väliutti eriäviä mielipiteitä jopa bändin nen asia, ei muiden. Toki jos sisällä. kyseessä on esimerkiksi väki­ Näin taaksepäin katsellen olen valtainen liitto, on muilla oityytyväinen silloiseenkin materikeus puuttua asioihin. Mutta aaliimme, mutta silloin koin meimuissa tapauksissa kahden ihdän liikkuvan liian kauas siitä, mitä misen päätös viettää loppueläNapalm Death itse asiassa on. Mutmänsä yhdessä on yksin heita toisaalta, olemme lopulta aika dän. Ja jos liitto päättyy eroon, spontaani bändi. Emme vietä päise ei tarkoita maailmanlopviämme ylianalysoiden tekemisipua. Minusta tuntuu, että usämme. konnollisten tahojen avioliitEhkä hämmästyttävin osanen toon kohdistamat "säännöt" nyky-Napalmia on yhtyeen pettäja onnistumispaineet vaikutmätön kyky suoltaa nopeaa tykitavat osaltaan epäonnistuneitystä rikkovia Celden liittojen määrään, Bartic Frost -riffejä. ney toteaa. Mikä onkaan tuo 19.2. Henkilökohtaiset vasuuri salaisuus LUTAKKO, nerokkaan Cellinnat ovat muutenkin Barneylle ­ kuten ketic Frost -breJYVÄSKYLÄ akdownin takanelle tahansa elämäänsä aidosti elävälle ­ olemina? sen perusta. Kristillisten - Kun on vietmoraalisäännösten verkkoa tänyt viimeiset 25 mies pitää jokseenkin nauretvuotta kyseistä bändiä palvotavana rakennelmana. en, niin tuollaiset jutut tulevat kuin ­ Ihmiset ovat niin sidotitsestään, Barney hekottaa. tuja perinteisiin ja periaattei­ Celtic Frost ja esimuotonsa siin, etteivät he pääse nautHellhammer olivat todellakin aitimaan ja kokemaan, Barney kaansa edellä. To Mega Therion tokaisee. on yksinkertaisesti mestarillinen, Time Waits for No Slave suoranainen taideteos. Ajatuskin kuuluttaa myös tasa-arvon Celtic Frostista saa ihoni kananpuolesta, kuten joka ikinen lihalle, ja tulee varmasti saamaan koskaan julkaistu Napalm vielä kuolinvuoteellani. Ja mitä rifDeath -äänite. Barneyn mufeihin tulee, osa on häpeilemättökaan ei voi kieltää, ettei ihmismän suorasti ryöstettyjä, osa taas kunta olisi kulkenut jo pitkän enemmän omannäköisiksemme tien kohti tasa-arvoisempaa kehiteltyjä, Barney tunnustaa. maailmaa, mutta monta asCeltic Frostia Napalm Death ei kelmaa on yhä edessä. ole vielä ennättänyt coveroimaan, ­ Monissa maailmankolHellhammerin Messiahin senkissa naisia, jotka päättävät tään. Vaan onko lähitulevaisuudesolla hankkimatta lapsia, pidesa odotettavissa järjestyksessään kolmas lainakappaleilla täytetty tään yhä outoina. Se on käsitLeaders Not Followers-kokooma? tämätöntä. He ovat itse omat ­ Ehdottomasti, mutta en osaa valintansa tekeviä yksilöitä, sanoa milloin. Mitään listaa maheivät mitään synnytyskoneidollisista covereista emme ole vielä ta, Barney pauhaa. Tasa arvoise laatineet, mutta hyvät biisit tuskin Tasa-arvoisesta maailmasloppuvat kesken, Barney tokaisee. ta tuskin löy löytyisi orjuutta. kuiten Ja saman tien alkaa jo ideoita sinBarney kuitenkin painottaa, koilla. että orjuus on stereotyyppi­ Minor Threatia olisi tietyssimmissäkin muodoissaan to ti mukava vetää. Samoin kaliforyhä varsin todellinen asia. nialaista Infestiä, joka on yhdessä Teollisuuden s siirtäminen halD.R.I:n kanssa nopeamman hardvan työvoiman maihin ei jää orjuut coren ehdottomia kärkinimiä. Mekauaksi orjuuttamisesta. orjuu tallin puolelta olemme vetäneet jo ­ Toki orjuus voi olla myös itseaiheutettua Deathia, joten en osaa sanoa, mitä itseaiheutettua. Juuri tuota aimainit seuraavaksi. Vähemmän ilmeisistä emmin mainitsemaani työlle Swans olisi toki kokeilemisen arvoiomistautumista, jonka takanen, samoin My Bloody Valentine. na on pääoman tavoittelu tai Jotain suomalaista, kenties? kuvitellun turvallisemman aseman ­ Toki. Terveitä Käsiä olisi mahsaavuttaminen. tava vetää. Kielimuurissa on tietysti haasteensa, mutta eiköhän se onLISÄÄ LAINAILUA, KIITOS nistuisi, Barney innostuu. nopeus on aina ollut valttia NaPissaa ja paskaa tai Tornion kepalm Deathin tapauksessa, mutta vättä tuskin kuullaan vielä helmitoisinaan yhtye on malttanut himkuun Suomen keikoilla ­ niin kaumaillakin vauhtia. Viimeisimmillä nis ajatus kuin se olisikin. Myös albumeilla on kuultu jopa Moralen Suomea kehuessaan Barney kuuja Atheist Runtin kaltaisia, vahvasti lostaa erilaiselta, kuin moni muu. Swans-vaikutteisia hidastelijoita. Rehelliseltä nimittäin. Time Waits for No Slavella vastaavanlaiset swansismit ovat osaksi kokonaisuutta ripoteltuja. ­ No, onhan meillä yksi hidas biisi bonusraitana. Mutta totuushan on, ettei yksikään Napalm Death -al- Viime vierailumme Suomessa bumi ole täsmälleen edellisten kaloli fantastinen. Mikähän kaupuntainen. Olemme kehittyneet kyseiki se oli, jossa meitä oli katsomassenlaisten elementtien käyttäjinä, sa toistatuhatta henkeä? joten nykyään osaamme sijoitella Olisikohan ollut Oulu? niitä eri yhteyksiin, Barney kom- Joo, se se taisi olla. Helvetti, mentoi. että olimmekin yllättyneitä, BarSamoin jo 90-luvulla kuultu, ney hehkuttaa haastattelun päätSmear Campaignilla paluun tehteeksi. « nyt keskitemporiffittely on nyky- HAASTATTELU TEK TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA CENTURY MEDIA "Terveitä Käsiä olisi mahtava vetää. Kielimuurissa on tietysti haasteensa... » 32 « NRO. 1
• (Shadow World Records) Tytär repii auki vanhoja haavojaan julkaistessaan nyt CD-muodossa vuonna 2002 valmistamansa ep:n. Sopivasti kirpaisee menneitä kaivellessa, koska yhtyeen terä ei ole vuosien kuluessa päässyt tylsymään rosoisesta ruosteisuudestaan huolimatta. Viisi raitaa tarjoavat pölyistä kellaritunnelmaa suomalaisen synkkyyden perinteitä noudattaen. Levyä on vaikea käsitellä muuten kuin mielleyhtymien kautta, jotka vievät primitiivisen suomirockin suuntaan. Aloitusraita Ruoja tuo mieleen varhaisen CMX:n räkäisemmät rallit. Siitä jatketaan vähemmän melodisella linjalla, Maj Karman Kauniita Kuvia peilailevalta metallisemmalta pinnalta, josta löytyy yhä enemmän säröjä. Kuurokorvassa raivo saa lisää raskautta, eikä brutaalia energiaa säästellä muutenkaan keskimmäisissä kappaleissa. Suomenkieliset sanoitukset, sikäli kun niistä keskittymällä saa selvää, ovat kieroutuneisuudessaan ja synkkyydessään mielenkiintoisia. Levyn päätökseksi rautalankaa väännetään melodisen kitaroinnin ja vetopasuunan säestämänä röyhkämäisen ulosannin muotoon lopetuskappaleessa Eksyvät. Siinä kappaleessa lopulta löydetään niille alkulähteille, joilta yhtyeen soisi ammentavan enemmänkin inspiraatiota. Tällainen sopivan karu ja originelli musisointi lunastaa aina paikkansa ylijalostetuilla musiikkimarkkinoillamme. ANNA LAHOKOSKI 8 TYTÄR KÄÄNTÖPUOLI LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton Napalm Death ­ Time Waits for No Slave (Century Media) Grindcoren rumat isäpuolet ovat palanneet! Nappiksen uusin ja jo 14. pitkäsoitto Time Waits for No Slave jatkaa siitä mihin birminghamilaisen poppoon edellinen, vuonna 2006 julkaistu mainio Smear Campaign jäi. Tällä kertaa Napalm Deathin hampaisiin on päätynyt modernin elämän kaksinaismoralismi, josta löytyy keuhkoamista 14 raidan verran. Biiseissä raivotaan esimerkiksi naisten asemasta upealla ja pinnallisella 2000-luvulla. Time Waits for No Slave on tuttua Napalm Deathia: blast beat tykittää hilseet ilmoille, metalliset riffit lyövät kipinää ja Barneyn korina on sitä itteensä. Mutta on mukana myös paljon uuttakin. Vaikka suurin osa biiseistä on äärimmäisen energis- 9 tä ja brutaalia runttausta, on sekaan mahtunut toisenlaisia, jopa deathmetalmaisia ralleja. Ne ovat onnistunut lisä kokonaisuuteen, joka olisi ilman ehkä ollut puuduttava. On miellyttävää huomata, kuinka Napalm Death ei ole päätynyt kompromissien tekoon. Useat 27-vuotiaat bändit ovat joko kuopattuja tai keskinkertaisuuteen asti vesittyneitä. Nappis ei ole kumpaakaan, vaikka bändissä onkin väki vaihtunut aikojen saatossa. Myös bändin kunnioitettava asenne pielessä olevia asioita kohtaan on pysynyt samana. Siihen nähden, että Napalm Deathin debyyttipitkäsoitolta Scumilta löytyy maailman lyhyin biisi (You Suffer), on Time Waits for No Slave kuin progealbumi. Le- vyltä löytyy monta yli neljän minuutin biisiä, kuten esimerkiksi tiukkaa rutistusta ja toimivia stemmoja tarjoava nimibiisi. Rallit eivät onneksi kärsi eeppisistä pituuksistaan, vaan nappismaiset biisirakenteet valavat niistä toimivia lohkareita. Time Waits for No Slave on tiukka paketti, josta on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Levyn parhaimmistoon kuuluvat ehdottomasti avausraita Strong-Arm, nimibiisi sekä Downbeat Clique. Kannattaa tsekata myös levyn erikoispainoksen bonusraita Omnipresent Knife in Your Back, jolla metallimaailman rumin mies, Nappiksen basisti Shane Embury hoitaa basson lisäksi myös kitaroinnin. Teemu Purhonen (Napalm Records) Kotimaisen kansanmusiikkimetallin ehtymättömälle lähteelle on ilmestynyt jälleen uusi ryhmä inspiraatioita kauhomaan. Nokisessa padassa seidan kupeessa on keitetty tuhti rokka, jossa piisaa mausteita ja sattumia. Kokkien lukumäärän väitetään olevan suhteessa sopan laatuun, ja näinhän se on. Jotain on palanut padanpohjaan kahdeksan kokin hääriessä kauhan varressa. Instrumentaali-intro Neothera Awakening on täydellistä elokuvamusiikkia jylhissä maisemissa tapahtuvan dramaattisen käännekohdan tueksi. Kun laulamaan ryhdytään, vuorotellaan hommassa maskuliinisen mörinän ja kuulaan feminiinilaulun välillä, oopperamaisen massiivisen soiton juostessa taustana kuin tulviva joki. Vastapainona isoeleisyydelle toiseen vaakakuppiin on ladattu ennalta odotetusti rauhaisampia hetkiä, aina herkistelyyn ja hämyilyyn asti. Helppo ennustettavuus on levyn kipupiste; tämä on jo nähty. Mahtipontisuuden ja metsäläisen räyhän naittaminen keskenään on kärsinyt jälkimmäisen tappioksi. Tunnustusta pitää antaa muusikoille, joiden työn jälki on professionaalia, eikä aitaa ole sävellystenkään puolella kaadettu ylitystä varten. Where Waning Winds Lead tarttuu korvaan yli muiden nopeasti, ja saattaisi vain reilun neljän minuutin mitallaan sopia radiosoittoonkin. OSKARI LEHTINEN 7 CRIMFALL AS THE PATH UNFOLDS PERUNKIRJOITUS Tupla-DVD, jonka parissa menee ikä ja terweys. Kokonaiskesto on lähes 9 tuntia. Sisältää kaiken. Nyt on Perunkirjoituksen aika. Kaupoissa 21.1. Hae omasi. KFDVD-018 SUE » 34 « NRO. 1
• Death Is Glory... Now Tämä hauta on ryöstetty! Kaikki Reverend Bizarren vinyyliharvinaisuudet samoissa kansissa. Tupla-cd kaupoissa 11. 2. kalmankaltainen hiljaisuus, paitsi mitä nyt vähän sora ropisee arkunkanteen... lapio olalla levykauppaan ja heti! tallink baltic princess 29.-30.1. spinefeast at sea 2009 SUE entwine · kalmah · deathlike silence · kiuas · celesty matkaa myy matka-vekka: www.matka-vekka.fi, p. 020 1204000 · lisÄtiedot www.spinefarm.fi/sfeast » 37 « NRO. 1 moonsorrow · metsatÖll · rotten sound
• vällä mielialalla tehtyä. Bulletistakin jää yllättävän hyvä, sympaattinen fiilis. Biisit eivät levyltä kuultuna mitenkään erotu, mutta hyvin todennäköisesti bändi olisi livetilanteessa huomattavan rento ja yleisönsä ottava. Reilu perushevi toimii vähemmilläkin ansioilla, jos puitteet ovat oikeat. Päälavoille ei bändillä asiaa ole, mutta pieni klubi tai teltta olisivat kokonaan toinen juttu. JUSSI LAHTONEN (Nuclear Blast) Ruotsalaiset Kuolontähdet ovat leikitelleet kahden albumillisen verran industrial-maustamisella, gootti- ja glam rockilla sekä futuristisella nahka- ja meikki-imagolla. Bändin ta taustahahmot, rumpali Ole Öhman sekä bas sisti Emil "Jonin veli" Nödtveidt eivät ole k kuitenkaan astuneet goottirock-ympyröih hin Idols-kisasta, sikäläisen Suosikin palstalta tai mediakonsultin pakeilta. Herrat ovat k kummatkin soittaneet aikoinaan Dissection nissa, ruotsalaisen black metalin kenties pah hamaineisimmassa yhtyeessä. Dissectionhan meni telakalle Jon Nödtv veidtin saatua murhatuomion. Seuraava yhty tye oli black/thrash-yhtye Swordmaster, jo hajosi 1998 ja jossa soitti koko Deathsjoka tarsin runko. Tämän jälkeen jätkät tulivatkin kenties viisaampina siihen tulokseen, että olisihan sitä mukava musiikilla elääkin ja vaihtoivat tyyliä. Tarttuva, yllättävänkin särmikäs ja avoimesti "rocktähti"-imagolle vittuileva albumi on riittävän melodinen ja hiottu saavuttaakseen isomman yleisön, mutta deathglamissa on myös rosoista ja dynaamista voimaa katu-uskottavuuden säilyttämiseksi. Tällä konseptilla ja Death Dies Hardin kaltaisella kappaleilla bändi saattaa nousta vielä huomattavasti isompiin ympyröihin. JUSSI LAHTONEN 8 DEATHSTARS NIGHT ELECTRIC NIGHT VANGUARD ­ Hydralchemy (Shadow World) Kotimainen Vanguard julkaisi debyyttinsä Succumbran vuonna 2005, mutta sen jälkeen kakkoslevyä onkin saanut odotella. Alkuperäissuunnitelmien mukaan jatkoa olisi pitänyt tulla jo seuraavana vuonna, mutta niin vain ilmestymisvuodeksi kirjattiinkin 2009. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa, ja vaikka odottavan aika on bändin keskuudessa taatusti ollut pitkä, hyvää levyä ei ole syytä julkaista miten sattuu ja kenen toimes- LEVYARVIOT 8 ta sattuu. Herra ja rouva Grymin luotsaama yhtye yhdistelee vapaalla kädellä ja tilanteen mukaan eri tyylilajeja, pitäen kuitenkin tummasävyisen metallin levyn herrana ja valtiaana. Jorin ja Suvin vokaalit täydentävät toisiaan, ja Aapo Romun sello tuo melankolisia vivahteita melodioihin. Levyn on tuottanut monessa liemessä keitetty rumpali Tonmi Lillman, joka on saanut mainion tasapainon kappaleiden äänimaailmoihin. Bändi oli aikoinaan Wackenissakin esiintymässä parina vuotena, ja uuden levyn kappaleilla Saksaan luulisi jossain vaiheessa tien taas aukeavan. Levyn vanhemmasta päästä olevat Ouija ja Scion sekä mallikkaat Spellbroken ja Chimera jättävät hyvän jälkimaun, Myös digipackilla mukana oleva Type O Negative -laina Black No. 1 on persoonallisen hyvä tulkinta. JUSSI LAHTONEN Gotthard on hyvin lähellä hollantilaisten tapaa tehdä musiikkia, eikä alkuaikojen Def Leppardkaan ole tästä kaukana. Mitään omaa Vengeance ei tarjoile, mutta haitanneeko tuo mitään. Toimiva levy Soul Collector jaka tapauksessa on. KIMMO JARAMO (Napalm Records) Muistikuva tanskalaisbändi Iron Firesta ei ollut kovin häävi. Jo kliseisestä miekka-pääkallokansikuvasta lähtien ennakkoluulot kolkuttivat takaraivoa siihen malliin, että levyyn tarttuminen oli vaativa homma. Tusinapoweria ja paskoja biisejä, sitähän ne tekevät. Mutta kas kummaa ­ ihmeiden aika ei olekaan ohi. Rautatulen kaverit paiskovat menemään reipasta ja tarttuvaa heviä. Levyä pystyykin kuuntelemaan sujuvasti monta, monta kertaa. To The Gravella on jopa erinomaiseksi luokiteltavia biisejä kuten March of the Immortals. Hieman erilaisena sovituksena sen voisi kuvitella olevan vaikka 80-luvun alun Judas Priestiä. Biisi sopisi kuin nakutettu Point of Entrylle tai Screaming for Vengeancelle. Muuten tanskalaiset mättävät heviään Helloweenin, HammerFallin (Hail to Odin on silkkaa HammerFallia) ja Gamma Rayn tapaan sen verran tasokkaasti, että pian ovat oppi-isät jäämässä taakse. Elleivät jo ole jääneetkin. Positiivinen yllätys. KIMMO JARAMO 8 IRON FIRE TO THE GRAVE (Metal Heaven) Hollantilainen Vengeance oli 80-luvulla jonkinmoinen nimi Suomessakin. Jollei muuten, niin sen lp-levyjä saattoi nähdä antikvaarien laareissa siinä missä Saxonin, Dokkenin ja Warlockin vastaaviakin. Iso nimi bändi ei ole tainnut olla koskaan missään, jopa kotimaastaan on tullut nimekkäämpiä orkestereja. Kasariaikoina bändissä soitteli nyttemmin muista yhteyksistään tuttu Arjen "Ayreon" Lucassen. Vuonna 2005 paluun tehnyt Vengeance on nykypäivänä varsin pätevä hard rock -ryhmä. Vaikka musiikki onkin melkoisen kuluneen ja kliseisen kuuloista, saa yhtye aikaiseksi toimivia ralleja. Vaikutteita voi hakea sellaisista nimistä kuin AC/DC (Rock And Roll Band), Bruce Dickinsonin (I Never Felt That Way Before), Skid Row (So Many Times) ja Megadeth (turhan paljon Symphony Of Destructionin riffiä lainaava ja Accept-poljennolla kulkeva nimikappale). Myös sveitsiläinen 8 VENGEANCE SOUL COLLECTOR (Napalm) Saksalainen Grave Digger on tehnyt kaivuuhommiaan jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Äijiä on tullut mennyt, mutta sitkeästi yhtye on jaksanut pitää speed-metallinsa lippua yllä. Sittemmin genrejen kehittyessä yhtyeen edustamaa tyyliä on alettu myös kutsua power-metalliksi. Suomalaisittain tunnetuin jäsen bändissä on varmasti ollut Stratovarius-rumpali Jörg Michael, joka vaikutti ryhmässä viitisentoista vuotta sitten. Vuonna 1984 esikoislevynsä julkaissut Grave Digger ei ole vuosien varrella olennaisesti muuttunut. Isoksi nimeksi bändi ei ole koskaan päässyt, eikä nykyään olisi päässyt näinkään pitkälle, elleivät sen juuret olisi 80-luvulla. Nyt, kun tarjontaa on joka oven takana, olisi Grave Diggerille kynnys päästä levyttämään huomattavasti suurempi kuin ennen vanhaan. Diggarien musiikkia voisi helposti kutsua aika tylsäksi junnaamiseksi, mutta Ballads of a Hangman osoittaa, ettei aivan näinkään asian laita ole. Orkesteri on paljon tanakampi kuin viime levyllään Liberty of Death, joka pisti lähinnä haukotuttamaan. Hell Or Disillusion tai Stormrider ovat merkkejä siitä, ettei Grave Diggeriä ole vielä aika pistää hautaan. KIMMO JARAMO 8 GRAVE DIGGER BALLADS OF A HANGMAN ta sulautuu joukkoon silti. Biisi olisi kuitenkin kannattanut tyrkätä pikemminkin levyn alkupäähän. Omissa sävellyksissä voisi ehkä olla hitusen enemmän tarttuvuutta tai vaikkapa balladi keskitempoisten, kovasti 80-lukua muistuttavien hevibiisien joukossa. Järjestystä sorkkimalla tästä ongelmasta olisi todennäköisesti selvitty. Kauhuelokuvista tuttuja sanoituksia ja teemoja viljelevä Saturday Night Evil on tanakkasoundinen ja sopivan mittainen lätty. Plussaa hienosta kansikuvasta, joka on nerokkaasti muunneltu Manaaja-elokuvasta. KIMMO JARAMO (Spinefarm) Turkulainen, "haudankaivuumetallia" soittava Deathlike Silence on hassunhauskasta imagostaan huolimatta vakavasti otettava bändi. Pari kertaa keikalla yhtyeen nähneenä ei voi kuin ihmetellä, miksei se ole päässyt laajempaan tietoisuuteen. Nyt tilanne saattaakin muuttua, koska takana on iso levy-yhtiö ja kiekko, jolla piisaa hyviä biisejä. Vanhalla ruumisautolla keikkapaikan pihaan kaartava orkesteri on saanut aikaiseksi sen verran hyvän kakkoslevyn, että kyllä tätä kelpaa pyöritellä kerran jos toisenkin. Kappalejärjestys vaan kummastuttaa, sillä paras biisi Burning Flesh on sijoitettu viimeiseksi ja sitä edeltää levyn tarttuvin kappale, Mike Oldfield -laina Moonlight Shadow. Tuo 1983 julkaistu helmi on turhan ylivoimainen bändin omaan materiaaliin nähden, mutSUE 8 DEATHLIKE SILENCE SATURDAY NIGHT EVIL (Nicotine Records) Kymmenen vuotta sitten No Direction pakkasi matka- ja kitaralaukkunsa suunnatakseen rokin kehtoon Lontooseen luomaan uraa. Unelma rocktähteydestä ei ehkä ole toteutunut aivan haaveilujen mukaisesti, mutta varsin pätevänkuuloista punkpoppia yhtye ainakin tekee. Vaikka tätä levyä tituleerataankin yhtyeen debyytiksi, löytyy siltä vanhempiakin levytyksiä, kuten The Stories Behind The Headlines vuodelta 2002. Alkuperäisistä maahanmuuttajista mukana ovat enää basistilaulaja Pete ja kitaristi Hannu. Kelkkaan ovat hypänneet Tokyo Dragons -kitaristi Ade ja Wildhearts-rumpali Stidi. Muun muassa Social Distortionin ja Ramonesin tahtiin soiva ja bändin omaan nimeen vannova No Direction -levy kuulostaa todella tutulta, mutta tässä genressä ei enää pysty millään kuulostamaankaan omaperäiseltä. Yksitoista kappaletta onnistutaan kuitenkin kahlaamaan läpi ilman suuria sudenkuoppia. Vaikka tempo on lähes sama biisistä toiseen, jaksaa levy kantaa sujuvasti eteenpäin. Englannissa ahkerasti keikkaa tehnyt No Direction ei ole Suomessa juuri minkäänlainen nimi, eikä pieni levy-yhtiö sitä varmaan pysty täällä markkinoimaankaan. Suotavaa olisi, että yhtye saisi nykyisessä kotimaassaan yhä vankemman jalansijan. KIMMO JARAMO 9 NO DIRECTION NO DIRECTION Solitaire liikkuu musiikillisesti jossain 80-luvun puolivälin tienoilla, jolloin speed metal oli uudehko keksintö. Bändi sahaa vähän Exciterin, alkuaikojen Megadethin ja Acceptin malliin. Levylle on loihdittu jämptisti tuon ajan soundeja jäljittelevä diskanttipainotteinen maailma. Laulaja-kitaristi Rikun kiljahdukset sopivat kuvaan kuin makkaraperunat kännikalalle. Predatressin kansi ehdittiin jo Satakunnan kansassa äänestää vuoden huonoimmaksi, vaikka todellisuudessa se on kevyesti parhaimpia taideteoksia pitkään aikaan. Kasarihengessä toteutettu kansikuva ja -vihkonen osoittaa, että vaikka Satakunnan sällit ovatkin genressään Suomen ehdotonta huippua, ei silti jakseta olla liian totisia. KIMMO JARAMO (Ektro Records) Euralainen Solitaire on vääntänyt speed-metalliaan jo kohta 15 vuotta ilman sen kummempaa menestystä. Kotikontujen ulkopuolella bändiä hädin tuskin edes tunnetaan. Predatress on yhtyeen neljäs täyspitkä tekele, ja sen jo soisi tuovan edes jotain mainetta ja mammonaa näille asialleen täydellisesti omistautuneille miehille. 9 SOLITAIRE PREDATRESS (Tuho) Siitä on 25 vuotta aikaa, kun Massacre ja Sekaannus pistivät pihalle kimppa-EP:nsä. Merkkipaalua juhlitaan tietysti toisella kimppa-EP:llä. Ehtaa vinyyliä on tämäkin julkaisu. Nuorista ja uhmakkaista räyhääjistä on kasvanut keski-ikäisiä räyhääjiä. Soittotaitokin on vuosikymmenten aikana kohentunut, varsinkin Massacrella. Bändi on vaihtanut laulukielen suomesta englantiin, mikä on Massacren tapauksessa oikea toimenpide. Ne suomenkieliset sanoitukset kun olivat melko tönkköjä. 25 Years Later kertoo saasteisiin hukkuvasta maailmasta lohduttomin sanakääntein. Kolmen biisin satsista Lost in S.P. on selvästi edustavinta nyky-Massacrea. Onneksi bändi on karsinut soitostaan pois pahimnat hevimaneerit, joita viljeli pahamaineiselta Propaganda/Rock-O-Rama -LP:ltään lähtien. Sekaannus (vai onko se nykyisin Kansallinen sekaannus?) ei varsinaisesti ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Samaa puolinopeaa punkkia kuin 80-luvullakin. Mukana ei ole Häkkisen kaltaista hittiä, mutta kuullaanpa vihdoinkin bändin nimeä kantava biisi. Syntipukin teksti on kuin dekkarielokuvasta pimeässä huoneessa tapahtuvine kidutuksineen. Lopetusbiisi Ajojahti on muinaisen brittibändi Mobin ohjelmistosta ja alkuperäiseltä nimeltään Witch Hunt. Sekaannus välttää raiskaamisen karikot, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, kun liikutaan cover-biisien vaarallisilla vesillä. Massacre teki comebackin 2007, ja nyt myös Sekaannus on kasannut rivinsä uudestaan. Elämme hämmentäviä aikoja. JOUKO LEHTINEN 7 MASSACRE/SEKAANNUS 20?? MINNE JÄI TUHO -EP » 38 « NRO. 1
• SUE » 39 « NRO. 1
• tunnelmaa keskinkertaisilla sävellyksillään ja laiskalla otteella. Mutta sitten alkaa varsin mainio Jethro Tull -osuus huiluineen päivineen. Loppuun on säästetty maukkain pala, When Morning Breaks, jonka pehmeä Leonard Cohen goes progressive -ote vetää vertoja untuvatyynylleni. Älkää tehkö näin julmia kansia uudestaan. Tappakaa vaikka pikkulapsia, mutta ei pupuja. Rakkaani meinasi kuolla järkytykseen. JARKKO TIUSANEN (Omakustanne) Alkaa tuntua, että hienoisen kuivan kauden perään on sukeutumassa mainio levyvuosi. Neljäs lettu tehokuuntelussani avaa polkuja modernin, väliin bopahtavan jatsin suuntaan. Kansitaide tuo jo pelkän värityksensä ansiosta mieleen heimokylän. Samanlainen tunnelma aukeaa heti avauksessa, marimban sulosointujen katveessa. Väliin astuu leuto saksofoni lämmittämään Rinneradio-henkisiä polkuja. Mieleen tulevat myös Tunto ja hetkittäin Nils Petter Molvaer ja Arild Andersen. Parhaimmillaan Saarikorven komppania on kevyen groovaavissa paloissa, kuten Marimba: For Their Beauty. Mutta kuten Old Trees, A Boat, A Whale osoittaa, monipuoliset kokonaisuudet kaikkine nyansseineen ovat myös hallussa. Hetkittäin yhtye tosin syöksyy minulle mitään antamattomaan sekoiluun. Ei se vieläkään oikein toimi, että kaikki tuuttaavat sooloja päällekkäin antamatta toisilleen yhtään tilaa. Ja kun bändin keulassa on lyömäsoitintaiteilija, pakollinen rumpuiloittelu saadaan kappaleessa Wind Blows Fair. Saarikorpi osaa onneksi kahlita suurimman pikkupiruista, ja soolo pysyy jotenkin osana kokonaisuutta. Pakko vielä lopuksi sanoa, että silmäniloa myös riittää. Pekka Saarikorpi on ilmetty kaksoisolentoni. JARKKO TIUSANEN 8 SAARIKORPI BROM WATER MUSIC elämä -päätösraitaan mennessä tunnelma on muuttunut täysin toisenlaiseksi ­ niin musiikillisesti ja sanoituksellisestikin. Sen aikana OG Ikonen vannoo uskovansa, että toivoa on vielä jäljellä. Tuotannoltaan levy on kunnianosoitus yhdysvaltalaiselle gangstarapille ­ siis nimenomaan kunnianosoitus, ei epätoivoinen kopiointiyritys. Tarttuvat kertosäkeet ja melodianpätkät mahdollistavat, että levyä on helppo lähestyä, vaikka kuuntelija ei olisikaan keräillyt vuosikausia julkaisuja toinen toistaan tuntemattomammilta jenkkiräppäreiltä. TUOMAS KOKKO (Rodeostar Records) Tiedättehän nuo levyt, jotka eivät alkukuulemalta vaikuta oikein miltään, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen niistä aukeaa jotain uutta ja mahtavaa? No, norjalaisen Silver-yhtyeen levy ei ole sellainen. Luulin löytäväni räkäisyyden ja möykän alta jotakin, mutta olin väärässä. Wolf Chasing Wolf on tuskastuttavuuteen asti tunkkaista punkrockia, jossa laulu on pääosin käheää huutoa ja vaihtelevasti jonkinlaista laulupuhetta. Speksit eivät sinänsä ole tuomittavat, mutta kappaleet ovat kamalan tylsiä ja mitäänsanomattomia. Maanisilla köörihuudahduksilla ryyditetyssä Drenched in Comfort -veisussa alkaa jo olla sentään yritystä, mutta harmillisen moni kappale lässähtää jonkinlaiseksi ryppyotsaisten Turbonegro-pastissiksi. Silver on harmittavissa määrin pelkkää räkäisyyttä ilman tarkoitusta, koukkuja ja fiilistä. Kun soundi on kohdallaan mutta sisältö uupuu, ei levyä tahtoisi kuunnella yhtä kertaa enempää. LOTTA HEIKKERI 6 SILVER WOLF CHASING WOLF LEVYARVIOT (3rd Rail Music) Aluksi kaikki kuulosti lupaavalta: Kallio Undergroundista tuttu Jontti ja Kemmurun Jodarok ilmoittivat julkaisevansa Uuden ajan avaruususkonto-nimisen ep:n. Kappaleet käsittelisivät salaliittoteorioita ja ufoja. Siis ihan oikeasti: ufoja. Viime syksynä levy-yhtiö kertoi ep:n kasvaneen täysimittaiseksi albumiksi. Nyt levyn valmistuttua on todettava, että Jodarokin ja Jontin olisi kannattanut pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja julkaista ep. Uuden ajan avaruususkonto nimittäin kuulostaa enemmän kokoelmalta pöytälaatikkoon jääneitä kappaleaihioita kuin kasassa pysyvältä albumikokonaisuudelta. Useiden eri tuottajien taustat korostavat levyn rikkonaisuutta. Eikä niitä salaliittoteorioita ja ufoja käsitteleviä kappaleitakaan ole kuin vain muutama ­ eli juuri ja juuri sen aikoinaan luvatun ep:n verran. Muissa kappaleissaan kaksikko keskittyy siihen yhteiskuntakritiikiksikin kutsuttuun mustavalkoiseen valitukseen maailman nykytilasta. Levyllä on silti hetkensä: esimerkiksi R2:n tuottamalla Vastavallankumous -raidalla Jontti kertoo oman näkemyksensä syyskuun 11. päivän terrori-iskuista. Se on musiikillisesti ja sanoituksellisesti viime aikojen mieleenpainuvinta kotimaista räppiä. TUOMAS KOKKO 7 JONTTI & JODAROK UUDEN AJAN AVARUUSUSKONTO (Bad Habits) Mikäli sitkeyspalkintoja jaettaisiin vuosittain Emma-gaalassa, saattaisi helsinkiläinen Hybrid Children olla potentiaalinen voittaja. 1990-luvulla näyttävän alkutaipaleen saanut, hyviä levyjä tehnyt ja urhoollisia keikkoja soittanut yhtye ei ole luovuttanut vuosien saatossa, vaikka suuri suosio jäikin saavuttamatta. Fight As One on tiedotteen mukaan Hybrid Childrenin uusi alku. Bändin seitsemäs albumi on selvästi tanakampaa tavaraa kuin pari edellistä, jotka jäivät ikävästi mediapaitsioon. Orkesteri tuntuu olevan elämänsä kunnossa; biiseissä on ideaa, voimaa ja tarttuvuutta. Metallia tästä ei kannata ruveta leipomaan, vaikka Metallica-laina Motorbreath mukana onkin. Rohkea veto ottaa biisi levylle. Yllättäen kappale sopii joukkoon hyvin, eikä sen tuttuus herätä sen kummempia mietteitä Hybridien omien biisien joukosta. Tarttuvat punkpläjäykset seuraavat toinen toisiaan, kunnes viimeksi jätetty Thin Lizzyä muistuttava Out on the Wasteland päättää hienon levyn, jota ei ole venytetty turhan pitkäksi. Se on juuri nyt ideaalinen tässä mitassaan. KIMMO JARAMO 8 HYBRID CHILDREN FIGHT AS ONE (3rd Rail Music) Helsinkiläistynyt savolainen OG Ikonen on mitä luultavimmin tehnyt yhden vuoden parhaimmista kotimaisista räppilevyistä. Mieron tiellä -levyllä on kaikki palaset kohdallaan. Siksi on vaikea kuvitella, että alkaneena vuonna kuulisi kotimaista räppijulkaisua, joka tekisi yhtä suuren vaikutuksen. OG Ikosen levyllä on selkeä kaari. Se alkaa sarjakuvamaisesti, sillä jo ensimmäisten kappaleiden aikana on riimitelty velkojen perimisestä, turpaan vetämisestä ja laittomista päihteistä. Uhoamisen katkaisee Liikun vain öisin -kappaleen tarinankerronta. Kaunis 9 OG IKONEN MIERON TIELLÄ (Full House Records) Ymmärrän, että on tärkeää saada tehdä levyjä, jotta ihmiset muistavat yhtyeen olemassaolon. Kuitenkin välillä tuntuu, että Third Man Downin kaltaisille yhtyeille, joille uskon keikkailun olevan se oma elementti, levynteosta voi koitua hallaakin. Sinänsä moitteeton metallisen hardcoren muotokieli lässähtää kotikuuntelussa keskiverroksi sahaamiseksi, joka ei erotu muista kaltaisistaan sitten millään. Kotioloissa tällaisia levyjä kuunnellessa suurin virhe on avata kansivihkonen ja tavata sanoja simultaanisti laulun kanssa. Se saamusiikin kuulostamaan hirmuisen hassulta. Kritiikkini ei toki kohdistu vain Third Man Downiin, mutta sanojen ääntämys, rytmitys ja semanttinen sisältö eivät aina oikein passaa tiukan musiikin kanssa. Mukiinmenevältä sinänsä tämäkin levy kuulostaa, mutta levyltä kuunneltuna efekti on vähän sama kuin söisi kaurapuuroa juhlaSUE 7 THIRD MAN DOWN RUDE AWAKENING » 43 « NRO. 1
• » LEFFAVIERAS AJ ANNILAN FANITUSLISTAT Aution saaren elokuva:Sergio Leonen Huuliharppukostaja. "Sinne tarvitsee mukaan leffan, jonka voi katsoa kerran vuodessa omassa elokuvaillassa, mutta jolla saa täytettyä myös yhden kokonaisen viikon. Sen pitää olla leffa, josta löytää aina jotain uutta, ja sen täytyy saada mut hyvälle tuulelle. Ihan vaikka vain loistavuutensa takia mä valitsen Huuliharppukostajan." Paras kohtaus kautta aikain: "Mulle on taianomaisimpana jäänyt mieleen kohtaus elokuvasta Tarzanin poika. Siinä Tarzan ja poika menevät sukeltelemaan, ja rannalle jää tyyppi odottelemaan. Ne on veden alla ensin kaksi minuuttia, ja rannalla odottelija alkaa hermostua. Se kävelee toiseen paikkaan, ja juuri kun se on pienen hetken puun takana, Tarzan ja poika käy pinnalla ottamassa lisää happea. Niinpä tämä sivustakatsoja luulee, että ne on neljä minuuttia veden alla. Mä oon nähnyt sen kohtauksen pienenä valehtelematta varmaan sata kertaa." Suosikkiohjaaja: Paul Thomas Anderson. "Magnolia on vitun kova leffa, ja koko uraa ajatellen Anderson on vieläkin kovempi kuin Darren Aronofsky. Myös se tietää, mikä on aitoa, mutta lisäksi se ymmärtää elokuvan taian päälle paremmin kuin juuri kukaan muu. Elokuvan yksi suuri voima on siinä, että se on pakoa todellisuudesta. Wrestler ei toimi pakona todellisuudesta, koska se on niin todellisella tavalla aito. Anderson taas pystyy aitojen asioiden kautta tekemään elokuvan taikaa, missä vaan mennään ja ollaan ja annetaan tunteiden viedä. Siinä aito ja pako todellisuudesta lyö aika hyvin kättä." Kotimainen suosikkiohjaaja: Edwin Laine. "Se on ohjannut Tuntemattoman sotilaan, ja se riittää. Se on minulle Suomen merkittävin leffa kautta aikojen." ENSI-ILTA pysty tekemään suoraan yliopistosta valmistuttuaan, ensimmäisessä vuokrakämpässään. On taju siitä, mikä on falskia ja mikä on elämää. Se ei yrittänytkään olla elämää suurempaa elokuvaa, sitä draamaa ei yhtään yritetty venyttää tai kiillottaa tai ylevöittää. Lähtökohtaisesti The Wrestler on hyvin samanlainen elokuva kuin Rocky, mutta samoista eväistä oli värkätty täysin erilainen kattaus ­ ilman Oscarin-kalastusvirityksiä. ­ Juuri näin. Tää oli tosielämän Rocky. Ja onhan Rourke ihan älyttömän hyvä. Se ei näytellyt, ei pätkääkään. Se ei kertaakaan haissut elokuvalta. Toisaalta se taisi näytellä pelkästään Mickey Rourkea. Castaus oli niin loistava, että sen ei tarvinnut näytellä sitä painijaa vaan itseään. Koko leffa läpeensä oli täydellisesti näyteltyä. Vaikka siinä käytetään vain kolmea tosi ammattilaista, ne ei erotu joukosta, jossa ihan selvästi aitoja painijoita ja bodybuildaajia. Ne on yhtä aitoja kuin nää amatöörit. Toi leffa on pullollaan sattumaa, rosoisuutta ja aitoutta. Se ei haise. Annilan omassa kypsyttelykattilassa muhii useampikin potentiaalinen elokuvaprojekti. Päätös syntyy aikanaan, mutta jo nyt yksi on varmaa: ­ Painielokuva se ei ainakaan ole. Turha enää tehdä painielokuvia, koska nyt on tehty jo niin hyvä. Paremmaksi ei voi laittaa. TEKSTI: MARKKU HALME » REAL LIFE ROCKY Heti vuoden alkuun Sue ja allekirjoittanut ottivat tietoisen riskin. Kun leffavieraaksi kutsutaan hyvä ohjaaja katsastamaan hyvän ohjaajan elokuvaa, saattaa tuloksena olla joko pahimmanlaatuista panettelua tai sitten tolkuttomia ylisanoja. Ja kehujahan luvassa oli, sillä arvottajana visiteerasi AJ Annila, joka viime syyskuussa Toronton filmijuhlilla seisoi nälkävuoden mittaisessa jonossa nähdäkseen fanittamansa Darren Arnonofskyn elokuvan The Wrestler ­ mutta turhaan. Torontossa muuten oli näytillä myös hänen toinen pitkä elokuvansa, peräti seitsemän Jussi-ehdokkuutta lunastanut Sauna. The Wrestler syöksyy syvälle amerikkalaisen ammattilaispainin ytimeen. Kyseessähän on äärimmäisen väkivaltaiseksi käsikirjoitettu showlaji, joka ei rehtiä urheilua ole nähnytkään. Elokuva näyttää hienolla tavalla sen, etteivät tyhjäpäisiä pellejä ole shown rankkaa duunia tekevät esiintyjät vaan tyhjäpäistä väkivaltaa janoava junttiyleisö. ­ Se on totta. Surullista niissä esiintyjissä on se, että ne kuitenkin elävät yleisön energiasta. Tyyppi ei itse päätä, milloin hän on kehäraakki, vaan sen tekee yleisö. Näiden junttien kautta nää välikappaleet elävät ­ ja sitä kautta tekevät niistä perheensä. Ja saavat tyydytyksensä siitä, että pystyvät tarjoamaan yleisölle sitä mitä se haluaa? ­ Joo. Toi on nerokas elokuva näyttäessään sen, miten ihmiset täyttää elämässään olevan tyhjiön monilla eri tavoilla. Ulkopuoliset voi sanoa, että nää tyypit "tyytyy" siihen tilanteeseen. Toisaalta ihminen, joka itse täyttää sen tyhjiön, ei usko tyytyvänsä mihinkään, vaan saa jutusta täydennyksen elämäänsä. Tässä päähenkilö on ensin yrittänyt täyttää oman elämänsä valtavan tyhjiön perheellään ja rakkaudella, mutta kun ne asiat ei onnistu, niin täytetään se sitten painilla. Ja lopussahan tyyppi on onnellinen. Lopetus on äärikaunis ja surullisen onnellinen, oikein vittumaisella tavalla onnellinen. Mies on juuri siinä hetkessä, missä hän sillä hetkellä haluaa olla ­ vaikka hänen ainoa unelmansa elokuvan aikana olikin saada rakkautta ja olla isä tyttärelleen. Rakkauden kohde on strippariklubin sylitanssija, eli tasan samanlainen showalan ammattilainen kuin päähenkilö Randy "The Ram" Robinson. Molemmat ovat radikaalin työnsä ulkopuolella tuiki neutraaleja arki-ihmisiä. ­ Tätä parempaa elävän elämän taltiointia harvoin näkee. Jos katsoo kolmisensataa elokuvaa vuodessa, niin niistä vain kaksi tai kolme ei haise elokuvalta. Vaikka mä olen saanut suurempia tunneryöppyjä viimeisen parin vuoden aikana, ja vaikuttunut monista elokuvista vielä suuremmin kuin tästä, niin tää poikkesi niistä olemalla läpeensä aito. Eikä tää kuitenkaan ole dokumentti, vaan ajatuksia herättävä elokuva. ­ Vaikka sitä ei vie eteenpäin kukaan muu kuin käsikirjoittaja ja ohjaaja, silti se maistuu täydellisen aidolta elämältä. Sen takana on elämää nähneitä ihmisiä. Ei tollasta elokuvaa Seuraava Sue 18.2.2009 Frost/Nixon USA 2008. Ohjaus: Ron Howard. Pääosissa: Frank Langella, Michael Sheen, Rebecca Hall, Toby Jones, Matthew Macfadyen, Kevin Bacon, Oliver Platt, Sam Rockwell. Kesto: 124 min. ½ Kesällä 1974 Watergate-skandaali pakotti Richard Nixonin eroamaan presidentinvirasta. Hän sai kuitenkin armahduksen eikä joutunut lakitupaan rötöksistään, joita ei näin ollen myöskään suostunut myöntämään. Kolme vuotta myöhemmin nouseva tv-tähti David Frost sai mahdollisuuden tehdä Nixonista paljastavan neliosaisen haastattelusarjan ­ jättikorvausta vastaan. Rahoittajat eivät uskoneet tämän aiemmin hömppään keskittyneen talk show -isännän kykyyn saada irti mitään relevanttia politiikan rautaisesta ammattilaisesta, joten peliin oli pistettävä sekä omat että vielä omistamattomat rahat. Elokuvan ensimmäinen kolmannes Tähdet Annila: Halme: The Wrestler ­ Painija, USA 2008. Ohjaus: Darren Aronofsky. Käsikirjoitus: Robert Siegel. Pääosissa: Mickey Rourke, Marisa Tomei, Evan Rachel Wood. Kesto: 105 min. vei uskon myös minulta, mutta tuo kolmevarttinen on vain perusteltua esileikkiä loistavasti käsikirjoitetulle, ohjatulle ja ennen kaikkea näytellylle psykologiselle sodankäynnille, jonka finaalina nähdään henkeäsalpaava kaksintaistelu. Sen lataus päihittää kirkkaasti kaikki maailman tehdyt ja tekemättömät westernit. Amerikkalaisessa historiankirjoituksessa Nixon nähdään kaikkien aikojen katalimpana ja halveksittavampana presidenttinä. Yksi (kieltämättä suuri) moka ja rikos on pyyhkinyt pois kaikki positiiviset saavutukset, joita niitäkin toki oli. Ja onhan hänen jälkeensä samaa virkaa toimittanut häntä huomattavasti rikollisempiakin hahmoja ­ noin inhimillisyyden mittapuulla ajatellen. Frank Langellan näkemys ja luenta Nixonin mielentilasta ja ­liikkeistä on käsittämättömän upea. Vaikka hän ei ulkoisesti Nixonia muistutakaan, on hänen sisäistynyt tulkintansa tästä kunnianrippeensäkin menettäneestä miehestä ehkä enemmän Nixonia kuin Nixon itse. On koskettavaa seurata, kuinka tappionsa tunnustaessaankin mies säilyttää terveen ylpeytensä ja sisäisen kunniansa. Elokuvan päättyessä istuin pitkään sijoillani hengästyneenä ja lamaantuneena, loppuosaan pakkautuneen massiivisen latingin musertamana. Ja jos mahtava Mickey Rourke vie parhaan pääosanesittäjän Oscarin ylimaallisen Frank Langellan nenän edestä, niin revin ensin pelihousuni ja sen jälkeen syön ne. Äijän suoritus edustaa aivan absoluuttista parhautta! MARKKU HALME The Spirit. USA 2008. Ohjaus ja käsikirjoitus Frank Miller Will Eisnerin sarjakuvan pohjalta. Pääosissa Gabriel Macht, Sarah Paulson, Samuel L. Jackson, Scarlett Johansson, Eva Mendes, Stana Katic. Kesto: 104 min. Alkuperäinen Spirit-sarjakuva on vuonna 1940 luotu dekkariparodia, joka oli monin tavoin edellä aikaanSUE sa varsinkin kuvallisen kerrontansa osalta. Frank Miller on yksi Spiritin innoittama kiitelty visualisti. Kokonaista elokuvaa hän ei kykene ainakaan vielä hallitsemaan. Elokuvaversio Spiritistä on noukittu sen tien varrelta, joka on kivetty hyvillä aikomuksilla. Sarjakuvan luoja Will Eisner itse ei lähtenyt helpoimman kautta eli ideoimaan uutta supersankaria eikä koskaan arvostanut tätä lajityyppiä. Miller sen sijaan esittelee Spiritin kovasti Batmania muistuttavana supersankarina heti elokuvan aluksi. Miller ja hänen digitaalinen työryhmänsä on rakentanut joka ikisen kohtauksen sarjakuvaruudun malliseksi. Sarjakuvaa luettaessa jokaisen repliikin voi lukea omaan tahtiinsa ja useampaan kertaan. Säilyttääkseen tämän vaikutelman Miller laittaa hahmot hokemaan samaa repliikkiä useampaan kertaan koko ajan, aivan koko ajan, todellakin koko ajan. Paikallaan polkevan kerronnan vielä jaksaisi, mutta kun vielä Millerin huumori on kieli persposkessa ­tasoa, ja piiiiiiiiiitkien monologien teksti niin hooposti ylikirjoitettua, ettei Kapteeni Amerikkakaan moiseen sortuisi. Spiritin henkilöitymänä Macht tekee sen minkä voi, hänestä vain puuttuu roolin edellyttämä äijämäisyys. Sitä taas piisaa pahis-Octopuksella eli Jacksonilla, joka vetää rekisterinsä ylälaidalla eikä piittaa vähääkään hahmonsa tolkuttomuudesta, esimerkiksi tavasta vaihtaa asua useammin kuin Madonna keikallaan. Jackson natsivormussa on elokuvan hauskin kohtaus, mutta senkin Miller tärvää tolkuttoman mukahauskalla monologgauksella. Sin Cityn elokuvaversion myötä Miller oivalsi, että upeiden naisten seurassa hengailu on kivempaa kuin piirustella kurveja omassa yksityisyydessään, vaan sitä ei, että elokuva ja sarjakuva ovat kaksi aivan eri asiaa. Miljardeja viattomia bittejä ja pikseleitä on uhrattu hänen egotrippinsä keinotekoiselle alttarille, tuloksena näyttävä, mutta täysin hengetön koohotus. VESA KATAISTO » 45 « NRO. 1
• » MONOSTI MUUSIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ MIELLYTTÄVYYDEN MÄÄRITELMÄ? Dälekin uusin levy Gutter Tactics ei millään muotoa ole miellyttävää musiikkia. Sen taustat ovat painostavia, välillä liki kohinaa ja maan- tai vedenalaiselta kuulostavia rytmejä, mutta silti se toimii nimenomaan musikkina. Miksi? Missä vaiheessa musiikista tulee meteliä, metelistä musiikkia ja päinvastoin? Tuleeko kadulla puuhaavan katupora-orkesterin ja asfalttia valavan duunariporukan aiheuttamasta työmelusta musiikkia, jos siihen kuvittelee rytmin (ei siinä, että rytmiä ylipäänsä tarvitsisi siihen, että määrittelisi jotain musiikiksi). John Cagen 4.33 kestävä hiljaisuus lienee kuuluisin esimerkki hiljaisuuden, äänen, metelin ja musiikin suhteesta: onko hiljaisuus ääntä, jos sen nimeää? Tarvitseeko musiikin edes olla miellyttävää toimiakseen? Popformaatissa tämä on tietenkin itsestäänselvyys: pop on populaaria musiikkia, ja näin ollen jo nimessään määrittelee funktionsa ­ popin tehtävä on olla mahdollisimman suosittua ja näin ollen miellyttää mahdollisimman suurta kuulijakuntaa. Tai ei edes miellyttää vaan olla ärsyttämättä, kuin einesaterian, jonka syö täyttääkseen vatsassa painavan onton olon ilman sen suurempaa nautintoa. Popin tapauksessa neutraalin musiikin on täytettävä ympärillämme vellova tyhjyys, hiljaisuus, se valkoinen kohina, jota ympäristö teettää. Me kuuntelemme mielummin tyhjäpäistä poppia radiosta kuin konttorin tietokoneiden huminaa, naapuripöydän työkaverin puhelua rakastavaiselleen, ilmastointilaitteiden anonyymia suhinaa. Kuuntelemme mielummin prosessoitua rytmiä kuin elämisen ääniä. Toisaalta, läpi vuosisatojen on metelin ja musiikin raja ollut häilyvä. Stravinskyn Kevätuhri aiheutti vuosisadan alussa suunnattoman skandaalin ja kohun. Yleisö raivostui, sillä Stravinskyn musiikkia pidettiin epämusikaalisena roskana. Kenraaliharjoitus oli mennyt kuitenkin hyvin, kun yleisön joukossa tuolloin oli ollut kulttuuriälymystön edustajia. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun eri yhteiskuntaluokkien katsantokannat erosivat toisistaan. Alkuaikoinaan rockmusiikki oli pakanallista, yliseksuaalista ja nuorisoa villitsevää melua, nyt hovikelpoista kansanmusiikkia. Kauas on tultu ajoista, jolloin yhdellä kirjeellä estettiin kokonaisen nuorisokulttuurin kenties tärkeimmän edustajan (Sex Pistols) saapuminen Suomeen. Tänä päivänä musiikkikenttä on pirstaloitunutta ties millaisiin melun alagenreihin, mutta todellista kohua ei voi enää syntyä pelkällä imagolla tai musiikkia tekemällä. Kaikkeen on jo totuttu. Kun nykyajan isät ja äidit ovat kasvaneet rockin, free jazzin ja noisen parissa, ei siinä nuori voi musiikilla enää vanhempiaan kauhistuttaa. Jossakin vaiheessa meteli menettää kuitenkin mielenkiintonsa. Industrialmetallilevyt viedään divariin. Vanhat punkkarit tekevät akustisia folklevyjä. Sitä ymmärtää, että matkasta kannattaa nauttia, eikä vain päästä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B blastbeatin tahtiin. Musiikinkulutuksessa suuntaus on pääsääntöisesti aina kohti rauhallisempaa. Kehityskulku on sama kuin elämässä. Sitä yrittää täys-ikäisyyden kynnyksellä ensin epätoivoisesti paeta teini-ikäänsä, sitten varhaisaikuisena yrittää löytää teini-iän innostustaan eri asioihin uudelleen. Lopulta sitä löytää paikkansa ja antautuu virran vietäväksi, syleilee sitä puunrunkoa jonka päällä kelluu. Joku jättää itselleen pitkän tukan muistoksi rockin vaarasta, joku pukeutuu samoihin vaatteisiin kuin parikymppisenä, mutta lopulta sitä huomaa olevansa kosken vietävänä varsin tyytyväinen, kunhan taustalla soi vain sopivan rauhallinen musiikki. Ehkäpä sitä jonain päivänä oppii nauttimaan hiljaisuudestakin. Siinä vaiheessa voi sanoa kasvaneensa aikuiseksi. Sitä odotellessa. 1b2a3a4c5b6a7c8a9b10b11c12a13c14b15c VIIMEINEN SANA 1. Jay Reatardin oikea sukunimi on a) Reatard b) Lindsey c) Burnside 2. Samuli Putron Elämä on juhlan tuottaja on a) Jarkko Martikainen b) A.W. Yrjänä c) Hynynen 3. Sepulturan uutta levyä inspiroi kirja nimeltä a) Clockwork Orange b) Heart of Darkness c) The Godfather 4. Nils Lofgren on The E Street Bandin a) rumpali b) basisti c) kitaristi 5. Samae Koskisen Elossa on soololevyistänsä a) ensimmäinen b) toinen c) kolmas 6. Franz Ferdinand on kotoisin a) Glasgowsta b) Aberdeenista c) Edinburghista » Kulmacorner 7. Damn Seagullsin uuden levyn kannessa on a) kettuja b) ahmoja c) karhuja 8. Deathstarsissa laulaa a) Whiplasher b) Remorser c) Motorizer 9. Entwinen uuden levyn tuotti a) Janne Joutsenniemi b) Hiili Hiilesmaa c) Aksu Hanttu 10. Sue täyttää vuonna 2009 a) 10 b) 15 c) 20 vuotta 11. Little Jinder tulee a) Tanskasta b) Norjasta c) Ruotsista 12. The Wrestlerin on ohjannut a) Darren Aronofsky b) Frank Miller c) Ron Howard 13. Morrissey ei esiinny kesäkuussa a) Tampereella b) Helsingissä c) Oulussa 14. Esoteric ja Skepticism soittavat a) thrashia b) doomia c) deathia 15. Kreatorin Sami Yli-Sirniö soitti ennen a) Sentencedissä b) Terveissä Käsissä c) Waltarissa SUE » 46 « NRO. 1
• SUE » 47 « NRO. 1
• sa mu l i p u tro e lä mä on juhla a l b u mi 1 1 .0 2 .0 9 saatavana myös rajoitettu erikoispainos (neljä bonusbiisiä) SUE » 48 « NRO. 1