• white liesmoses hazy anna calvithe sand bandristo shotgun clubjames reipas korpiklaani omnium gatherum battleloremygrain jake the break & slamtap NRO. 1 · (TAMMIKUU) · 2011 · (#150) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · PINTANDWEFALL
• SUE » 2 « NRO. 1
• SUE » 3 « NRO. 1
• TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH 09 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN 20 21 23 24 26 28 29 30 34 39 40 42 43 JAKE THE BREAK & FLAM JAMES REIPAS PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA KORPIKLAANI BATTLELORE MYGRAIN OMNIUM GATHERUM PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY ENSI-ILTAELOKUVA- ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA Sue #150 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: ZZ Top TRES HOMBRES The Scorpions LOVEDRIVE S.O.D. SPEAK ENGLISH OR DIE Waylon Jennings THE BEST OF Alice Cooper SPECIAL FORCES Raivopäät feat. Friends PUNK ROCK JUKEBOX 4 PINTANDWEFALL S. 12 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Ville Hartikainen, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Katri Ojala, Pau, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Taru Tuulia Tittonen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2010 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE ANNIKA BRUSILA Toimittaja muistuttaa, että vinyyliin mahtuu isommat bändinimmarit kuin cd:hen. BATTLELORE S. 26 WHITE LIES S. 14 TOIMITTAJALTA » Haastattelut. 10 12 14 15 16 17 18 19 HENKILÖKUVA: RISTO PINTANDWEFALL WHITE LIES MOSES HAZY ANNA CALVI TAP THE SAND BAND SHOTGUN CLUB » Arviot. » MUSTAN KULLAN MAA tsikko ei viittaa nuubialaisen salarakkaan kotikontuihin eikä Hergén Tinttiin, vaan johonkin paljon tärkeämpään. Musta kulta painaa upeimmillaan 180 grammaa, on pakattu silmiä hivelevään pahviin ja pyörii pehmeästi neulan alla. Se voi olla 12-tuumainen, 7- tai vaikka 5-tuumainen, splitti tai tupla. Se saa olla alkuperäinen tai halpiskopio, käytettykin. Se voi olla värikäs, läpinäkyvä tai kuvallinen, vaikka black wax onkin allekirjoittaneelle se kaikkein rakkain. Se on ensirakkauteni, vinyyli. Aloitin musiikinkuunteluni c-kaseteilla, olenhan viime vuosituhannen lapsi. Kaseteiltani tuli Beatlesiä, Blondieta ja radiosta nauhoitettuja yksittäisiä biisejä. Se oli vasta pelkkää viatonta ihastumista. Vinyylikauteen päästyäni kirkonkellot kumahtivat kertajysäyksellä. Se oli vavisuttava, hurmoksellinen ja jäljet jättävä kausi. Suhteeni vinyyliin oli niin fanaattinen, että albumituotannon siirryttyä cd-muotoon kieltäydyin vuosikausien ajan ostamasta iljettävää cdsoitinta sekä niitä vastenmielisiä pleksipaskoja, kvasi-levyjä. Grrr! Kysymys ei ollut periaatteellinen vaan tyystin emotionaalinen. Cd ryösti minulta levynkuuntelurituaalin kaikkine tärkeine yksityiskohtineen. Oli ollut hienoa saada kantaa uusi levyostos kotiin isossa kassissa, hiplata uutta pahvikantta, pehmeää paperia, käännellä ja tutkia kuvia ja tekstejä. Uusi vinyyli tuoksui kuin taivas ja napsui sähköisenä kuoresta ulos otettaessa. Ja se jännittävä hetki, kun neula koski ensimmäistä raitaa manuaalisessa laitteessa... Biisejähän ei tosiaankaan voinut hinkata etukäteen Youtubessa eikä Spotifyssa, vaan uutuuslevyt ostettiin lähestulkoon sikana säkissä. Voi sitä jännityksen määrää! Surkeidenkaan kappaleiden yli ei hypitty nanosekunnissa armottomilla digitaalikaukosäätimillä. Niillekin annettiin mahdollisuus, koska neulan jatkuva pomputtelu on naarmuuntumisriskeineen hasardia hommaa. Kuuntelu oli totaalista pyhää keskittymistä ja uppoutumista. Ajan myötä oli taivuttava. Bändit eivät vuosiin julkaisseet uutuuksiaan vinyyleinä eikä vinyylilevyjen kuunteleminen automatkoilla ollut järin yksinkertaista. Pitkin hampain, itseltäni salaa aloin ostella cd-levyjä. Ja nythän niitä onkin kertynyt muutama miljoona. Kun levy-yhtiöt ovat jälleen kunnostautuneet vinyylien julkaisussa, olen alkanut taas hankkia niitä. En niin kovalla vauhdilla kuin historiani antaa olettaa mutta kuitenkin niin, että ne Kaikkein Kovimmat Albumit ostan sekä cd:nä että vinyylinä. Cd toimii pikakuuntelussa, ja vinyyli on tarkoitettu tunteellisiin hartaushetkiin, niihin täydellisiin eskapismituokioihin. Cd:ssäkin minua viehättävät enemmän pahvikannet kuin kylmät, halkeilevat muovikuoret. Sormituntuma on tärkeä, ja cd:n pahvi löytää vanhojen vinyylikansien jättämän alitajuisen muistijäljen. Vinyyli versus cd -tematiikkaa voi verrata kovakantiset kirjat vastaan pokkarit -asetelmaan. Kovakantiset ovat Niitä Oikeita Alkuperäisiä. Pokkarit on tehty nopeaan ja käypään massakulutukseen. Molemmilla on aivan yhtä tärkeä rooli. Kaikki, mikä kasvattaa lukemis- tai kuuntelukertoja, on pelkästään positiivista. O ANNA CALVI S. 16 » 4 « NRO. 1
• SUE » 5 « NRO. 1
• TULOSSA: Ke 19.1. alk. 21/22 BEAT JUNKIES SOUNDSYSTEM (USA) Hosted by RAKAA of DILATED PEOPLE To 20.1. alk. 16/17 MAD JUANA (USA) feat. SAM YAFFA support: TUNDRAMATIKS Pe 21.1. alk. 12/13 ULTRAMARIINI, MINÄ JA VILLE AHONEN La 22.1. alk. 18/19 TURISAS, DANIEL LIONEYE La 22.1. 6 TAVASTIAN LAUANTAIDISKO Djs Erkko & Harvest Ma 24.1. alk. 19/20 SLEIGH BELLS (USA) supp. SQUARE MODE Ke 26.1. loppuunmyyty HURTS (UK) support: TV OFF To 27.1. alk. 18/19 ALCOHOLIC FAITH MISSION (DEN) Pe 28.1. alk. 15/16 "FUNKY AWARDS" THE CAPITAL BEAT, KOIVUNIEMEN HERRAT, DJ AMIR (USA) DJ IONIK, MONTE ROSSO DJS La 29.1. alk. 13/14 TERÄSBETONI Su 30.1. alk. 15 Tavastian Lastenkonsertit IPANAPA ALL STARS Ke 2.2. alk. 11/12 MANBOY, THE FRIEND levynjulkaisukeikat Pe 4.2. alk. 26/27 HARDCORE SUPERSTAR (SWE) La 5.2. alk. 19/20 REGGAE SNOWSPLASH 2011: Nopsajalka, Nestori, Plookie, Komposti Sound/Bommitommi & VG, Lion Head Sound/Francis & Rumpunch, Pouta Sound, 4ward Squad, J Laine, DJ Svengali Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (1,5 e/min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. Ke 19.1: To 20.1: Pe 21.1: La 22.1: Ke 26.1: To 27.1: Pe 28.1: La 29.1: Ke 2.2: To 3.2: Pe 4.2: La 5.2: Ke 9.2: To 10.2: Pe 11.2: La 12.2: Ke 16.2: Procession(CL), Herem, Tyranny 5e 70vierailijaa, Karkkipäivä 3e Flash Trash Fest: Black Bug(Swe), The Achtungs, The Grandma Kickers, Dj´s Mr Jack Popcorn, Don Rooster & Bob 6e Flash Trash Fest: Yussuf Jerusalem(Fra), Creteens(Fra), Moderni Elämä, Liimanarina plays The Puute, Dj´s Mr Jack Popcorn, Don Rooster & Bob 7e Musta Köksä, Jäälähde, Neverzillos plays The Rezillos 4e Mad Craft, One Hidden Frame, Blossom Hill 3e King Kong Karkki Kekkerit!: Vallan Varjot, Kivesveto Go Go, Mental Problems, Bad Mongo plays Turbonegro, Dj Pete TNT 5e Missgyverclub: Relentless, Monster Mullet, Garbagemen 6e St.Rasta, Get Me, Emilia Sisko 2e WHYI, Satanic Disney, Dj mysteeri 3e Fuc-Klubi: The Dwyers, The Fuckmes, Incorrect Ideas 5e Pertti Kurikan Nimipäivät, Death Laser, Death With A Dagger+1 5e Stupido Klubben: Big Sensation (Jessen sivuprojekti), Kap Kap, Shotgun Club 4e Frankifier, Phuzy & Aer-Lyhn 4e L.A.M.F., Maniac Miracles, Whatever She Wants, Sa-Int 5e Bleed For The Devil II: Stench of Decay, Krypts, Sadokist 3e Morse, Treehouse, The First 3e URHO KEKKOSEN KATU 4­6 Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1 www.lepakkomies.fi Ke 19.1. On the Rocks All Stars Jam with Maya Paakkari feat. Vince & Anthony plays Aerosmith! To 20.1. Monsteriser, Planet Gardenia La 22.1. Barren Earth Ti 25.1. Vp 6 10 Vp Vp LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! To 20.1. Vieläki Lepposaa + Haamu; vapaa pääsy Pe 21.1. Dance On The Corner; 8 La 22.1. Nightsatan; 7 To 27.1. Unisoul; vapaa pääsy La 29.1. Bring Me the Horizon; 6 Pe 25.2. Kotimaan teknokatsaus Pe 18.3. Jeniferever (SE); 13 To 31.3. The Gates of Slumber (US), Place of Skulls (US); 17 Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ti­to 21­03, pe­la 22­04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha). K20. Five Minutes For Myself + Birdy Ke 26.1. On the Rocks All Stars Jam with Mika Järvinen feat. Kaasu/Gas Lipstick! To 27.1. Bob Malmström sekä Mygrain-Yhtyeen Levyjulkkarit! Ti 1.2. Ke 2.2. Final Dawn, 2Nd Suicide On the Rocks All Stars Jam with Mika Järvinen feat. Katri Ylander Betrayal At Bespin + Consciousness Removal Project Stala & So. + Honey Hellraiser + Santa Cruz +Dj Rock On the Rocks All Stars Jam Vp Vp Vp To 3.2. Vp Pe 4.2. Vp Ke 9.2. Vp 8/10 6/8 19/24 Pe 11.2. Bullet (SE) La 12.2. Black City (Dk) + Dj Rock Ke 16.2. Synapsin "Synkät" Ystävänpäiväjuhlat: Combichrist (USA/NO) + Mortis (NO) Ennakot Synapsin kautta) To 17.2. Los Bastardos Finlandeses 6/8 ENNAKOT TIKETTI Mikonkatu 15. www.ontherocks.fi SUE » 7 « NRO. 1
• » SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN KIRJOITTAJAPALAUTE J oulukuun lehdessä ilmestynyt kolumnini kirvoitti ihka aidon lukijapalautteen. Suen toimistolle oli tullut postissa uusiokäytetty ikkunallinen kirjekuori minun nimelläni ja ilman lähettäjän nimeä tai osoitetta. Sisällä oli valokopio edellisen lehden kirjoituksestani, jonka päälle oli punaisella tussilla, hädintuskin tunnistettavalla käsialalla kirjoitettu "Mitä sä sössötät?". Alla oli allekirjoitus, jossa oman tulkintani mukaan luki "Lörsson". Minä olen ensimmäinen, joka myöntää sen, että viime kuun kolumnini ei ollut sieltä kirjoituksieni terävimmästä päästä. Se oli löysähkö ajatuskudelma, josta puuttui syvempi pointti. Olen aiemmin kirjoittanut ja tulen luultavasti jatkossakin kirjoittamaan huomattavasti oivaltavampia kolumneja. Nimimerkki Lörssonin palaute tuntui tämän kaiken tiedostamisesta huolimatta kohtuuttomalta. Ehkä tässä nimenomaisessa lukijapalautteessa ärsytti sen nimettömyys. Pikainen googlaus paljastaa, että Lörsson on 1) Simo Salmisen roolihahmon nimi Turhapuro-leffoissa ennenkuin se muuntui muotoon Sörsselssön 2) suomalainen joitain kasettijulkaisuja julkaissut noise-artisti 3) motoristi-sivustoilla keskusteleva moottoripyöräharrastaja. Olisin valmis väittämään, että tuo lukijapalaute ei ollut keneltäkään yllämainituista. Suen nettisivuilla ei ole foorumia, jossa ihmiset voisivat lehteä kommentoida. Tämä on pääasiassa positiivinen asia. Katso mitä tahansa lehteä tai nettijulkaisua, jossa yleisöllä on mahdollisuus kommentoida, ja yksi asia tulee selvästi ilmi: tietotekniikan kehitys ja eritoten kaikkien saatavilla oleva netti ovat madaltaneet kommentoimisen kynnyksen tasolle, jolle yltävät idiootitkin. Joskus muinoin lehteen piti kirjoittaa yleisöosastokirjoitus ja postittaa se lehteen. Kaikilla muilla paitsi sisukkaimmilla ja hulluimmilla loppui kiinnostus jo siinä vaiheessa, kun piti lähteä R-kioskilta ostamaan postimerkkiä ja kirjekuorta. Oman valmiin hengentuotteen näkeminen lehdessä saattoi kestää viikon tai parhaassa tapauksessa sitä ei julkaistu ollenkaan. Vastineen saaminen kirjoitukseen saattoi kestää useita viikkoja. Tänä päivänä persettä ei edes tarvitse nostaa penkistä tai kättä hiireltä. Hetken hurmiossa kirjoittamaansa tekstiä on turha ainakaan oikolukea. Riittää, että painaa send-nappulaa ja painuu hykerrellen seuraavalle foorumille kommentoimaan jotain muuta tekstiä. Helppoa ja hauskaa. Niin hauskaa, että Helsingin Sanomat aivan hiljattain uudisti omien nettisivujensa kommentointikäytännön. Nykyisin Hesarin juttuja ja uutisia ei enää saa kommentoida ellei hanki itselleen käyttäjätunnusta ja viestien sensuuri on ilmeisen kova. Kovimman linjan ääriaineisto oletettavasti suodatetaan pois, mutta silti lehden uutisten kommenttiketjujen lukeminen aiheuttaa useimmiten lähes mittaamatonta pahoinvointia ja vitutusta. Yhden asian liikkeiden kannattajat ja kaikkien alojen fundamentalistit tuntuvat istuvan päivät kotona netin ääressä kommentoimassa milloin mitäkin. Viestiketjujen lukeminen on kuin katsoisi kentän sivussa tennisottelua, jossa kumpikaan pelaaja ei osaa kunnolla edes pitää mailaa kädessään. Pallo pomppii kömpelösti kentän laidasta toiseen. Silloin on helpompaa omalle mielenterveydelle jos katseen kääntää toisaalle. Tietty ihmistyyppi tuntuu nauttivan agitoimisesta ja riidan haastamisesta. Olisin taipuvainen paikantamaan tämän taipumuksen tietyn ikäisiin miespuolisiin henkilöihin ellei sitä pidettäisi ikärasismina. Lähes jokaisen nettivideon tai jopa pizzapohjareseptin perässä on nälkävuoden mittainen lista kommentteja. Niiden joukossa on aina muutama mätä omena, jotka ovat hankkineet käyttäjätilit ainoastaan päästäkseen aukomaan päätään. Kommentoimassa on myös huonosti englantia kirjoittavia saksalaisia, jotka kimpaantuvat näiden agitaattoreiden sanoista ja soppa on ns. valmis. Jos isäni osaisi käyttää tietokonetta edes auttavasti, hän olisi yksi näistä riidanlietsojista. Nykyisellään hän tyytyy kinasteluun elävien ihmisten kanssa. Lörsson esitti minulle kirjeessään kysymyksen: "Mitä sä sössötät?", mutta ei antanut minulle muuta kanavaa vastata siihen kuin tämän. Yläasteella huutelin hävyttömyyksiä englanninluokan toisen kerroksen ikkunasta silloin minua usein kiusanneelle, rotevalle, pari vuotta vanhemmalle kaverille. Kun tämä nuori raumalainen jääkiekkotoivo sitten kuuli huutoni ja pinkaisi nyrkit pystyssä rappusia ylös, juoksin paniikissa kellarikerrokseen ja menin miesten vessaan koppiin piiloon. En muista koskaan pelänneeni yhtä paljon. Lörsson ja hänen uljaat nettikommentaattorikolleegansa toimivat samoin kuin minä välitunnilla 13-vuotiaana. Provosoivat ja sen jälkeen piiloutuvat. Sinä 13-40-vuotias henkilö. Jos kutsut itseäsi nimellä Lörsson, tykkäät valokopioista ja punaisista paksuista tusseista, niin täällä on Tuomisen Tomi. Jäin kaipaamaan sinua. Pistä uutta kirjettä tulemaan ja rupee vaikka mun kirjeenvaihtokaveriks. Postita kommenttisi Suen toimitukseen ja minä sitten vuorostani kommentoin sun kommenttias. Syntyy ikäänkuin keskustelua. Muista laittaa mukaan osote mihin voin sulle kirjotella. P.S. Foto ois kiva ylläri, tossa yllä on mun kuva P.P.S. Punkkarit älkööt vaivautuko TOMI TUOMINEN PROUDLY PRESENTS: Pe 21.1. (K-18) 7 THE BLANKO 15 MINUTES BEFORE THE DIVE La 22.1. (K-18) 10 DIE SO FLUID (UK) V FOR VIOLENCE Pe 28.1. (K-18) 8 KYMPPILINJA + Support La 29.1. (K-18) 12 NEGATIVE + Support Pe 4.2. (K-18) 12 PARIISIN KEVÄT LAURA NÄRHI Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta, Tiketistä ja Lippupalvelusta. Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja. Ravintola Virgin Oil Co., Kaivopiha, Mannerheimintie 5, 00100 Helsinki, La 12.2. (K-18) 10 on turkulainen multimediahahmo, jonka tekemän havainnon mukaan lehtien yleisöosastolle ennenvanhaan kirjoittaneet ihmiset olivat hyvin usein paikallisia kylähulluja. Ke 19.1. HUMP DAY Super Janne, DJ Leo Lotsaless, J-Laini, Tommy Boy, VJ Sellek, Hanks To 20.1. MELLAKKA Harvest & co A Pe 21.1. HOUSE PARTY MEETS SUOMEN MORODERIT Tomi K, Smoodyman, 3rrd, Dj Giodato, Dj Pepe, Dj Jorde La 22.1. COSMIC CITY MEETS NERD NETWORK Phonogenic K aka Tuomas Salmela, DJ Ender, Elektro Guzzi (AT), Magnus Blomkvist & Lauri Soini Su 23.1. REGGAE SUNDAYS Fadda Francis, Komposti Ma 24.1. OIREKLUBI DXXXA (live), DJPP Ke 26.1. HUMP DAY Julma Henri & RPK (levyjulkkarit) hosted by DJ J-Laini To 27.1. MELLAKKA Harvest & co A Pe 28.1. OPTIMO (ESPACIO) VS BONGO ROCK Optimo K (UK), Erkko, Bongo Rock: Enrico & Bongo Rhino La 29.1. SPIRIT MEETS SOLID GOLD Mr.A (6 hour set), Solid Gold: Pablo Steffa & friends Su 30.1. REGGAE SUNDAYS Antzah (Black Bear) & VG+ Ma 31.1. OIREKLUBI Approx (live/ep-julkkarit), Oireklubi Allstar DJs featuring Pokkaklubi YK, Pohjoinen Rautatiekatu 21, Helsinki. www.clubyk.fi www.virginoil.fi SUE » 9 « NRO. 1
• RISTO YLIHÄRSILÄ s. 7.6.1976 Kuopiossa Asuu Tampereella Perhe: vaimo ja kaksi poikaa Yhtyeitä: Risto, Kukka, Ville Leinonen & Valumo, Moppi ja Aivokurkiaiset, Mikko Torvisen viihdeorkesteri Risto-albumit: Risto (2004), Aurinko aurinko plaa plaa plaa (2006), Sähköhäiriöön (2009), 167-671 (Ensimmäiset askeleet) (kokoelma ja Veijaritelokuvan soundtrack, 2010) Muuta: Risto-yhtyeen ja Kari Peitsamon yhteisalbumi The Second Coming of Mr. Jesus H. Christ (2007) HENKILÖKUVA TEKSTI ANNI KEMPPAINEN KUVA SAMI SÄNPÄKKILÄ » VINKSAHTANUT VEIJARI Risto Ylihärsilä haluaa olla keikalla kauhuissaan. M inun mielestäni Risto Ylihärsilä on vähän outo. Juuri sellaisella kiehtovalla tavalla. Hän näyttää ja kuulostaa ihan Se-yhtyeen Yarilta. Häneltä tekee mieli kysyä: mitä sä mietit? Sunnuntai-iltana puhelimeen vastaa melko tavallisen ja ystävällisen kuuloinen itämurretta puhuva mies. Hän kertoo olevansa väsynyt viikonlopun päätteeksi. Ei rankan keikkaputken tai bailaamisen jäljiltä, vaan siksi että on leikkinyt yksinhuoltajaisää vaimon ollessa työmatkalla. Ylihärsilä kirjoittaa vinksahtaneen kauniita lauluja mielenterveysongelmista, seksuaalisesta kanssakäymisestä, parisuhdeväkivallasta ja Jumalan kohtaamisesta. Hänen bändillään on sama nimi kuin hänellä. Risto on julkaissut kolme pidettyä albumia ja noussut yhdeksi suomalaisen indiemusiikin tärkeimmistä yhtyeistä. Nyt Riston omalaatuiset kappaleet ovat päässeet Lauri Nurksen uuteen elokuvaan Veijarit. Siinä Mikko Leppilampi esittää komeaa, aikuistumiskammoista sinkkua, joka haahuilee pitkin Hel- sinkiä kaataen naisia kuin viljaa. Riston musiikki ei ainoastaan soi kohtauksien taustalla, vaan tukee niitä ja vie tarinaa eteenpäin. Sanoitukset toimivat ikään kuin roolihahmojen sisäisenä äänenä. Täh? Miksi tällaisen miehen musiikki soi tuollaisessa elokuvassa? ­ Aivan varmasti jonkun mielestä siinä on imagoristiriita, että meidän musiikki soi mainstreamelokuvassa. Ei se ole mun ongelma. Toivon, että saataisiin sellaisia ihmisiä tutustumaan tähän meidän juttuun, ketkä ei vielä ole törmänneet bändiin tai kiinnostuneet siitä. Kun Nurkse lähestyi Ylihärsilää sähköpostilla, tämä luuli ensin että kyse olisi yhdestä kappaleesta. Ohjaaja halusikin levyllisen. -Nurkse oli vissiin pari vuotta miettinyt, että voisi käyttää meidän musiikkia elokuvassaan. Eipä mulla ollut hirveästi sitä vastaan. "Hei, ohjasin muutama vuosi sitten Suomen sinä vuonna neljänneksi katsotuimman elokuvan ja nyt olisin tekemässä uutta ja haluttais 14 biisiä siihen". Veijareissahan on esillä albumin verran meidän kappaleita. Jos se vaikka antaisi jollekulle kipinän tutustua meidän tuotantoon enemmänkin. Oma nimi oli biisien suoja, joka esti muita jäseniä vastustamasta tekijän ideoita. ­ Ei sillä, etten olisi luottanut noihin soittajiin. Mutta oli kuitenkin kysymys mun biiseistä ja olin hieman vainoharhainen niiden kanssa tekovaiheessa. Ylihärsilä pyrkii tekemään kappaleista itselleen mielenkiintoisia. Sellaisia, joista hän itse tykkää. Biiseissä voi olla erikoisuudentavoitteluakin, mutta se ei ole huono asia. Ylihärsilä ei oikein tiedä, mitä on inspiraatio. Sen voi ottaa mistä vain. Biisit syntyvät lopulta työnteolla. ­ Vuosien varrella mä oon selittänyt kaikennäköstä paskaa tästä, semmosia 33,33 % -tyyppisiä juttuja. Ehkä se pitääkin paikkansa. Ehkä joskus tulee yhtä aikaa sävel ja sanat, joskus toinen ensin. Todellisuudessa sitä kuitenkin saa vain jonkun idean ja lähtee työstämään sitä ihan millä tavalla tahansa. Töitä pitää tehdä. Ylihärsilä on lauluntekijänä sietämättömän itsekriittinen. Harvoin kappale tulee niin valmiiksi, ettei sille voi tehdä enää mitään. Yhtä ideaa voi hioa vaikka vuosia. ­ Yleensä siinä vaiheessa, kun levyn on pakko ilmestyä, tulee se hetki, että nyt tää täytyy päästää käsistä, vaikka siihen vois tehdä vielä jotain. Voi olla, että tekisin parempiakin biisejä, jos olisin vähän vähemmän itsekriittinen. Mutta en ole oikeastaan uskaltanut edes yrittää päästä siitä eroon. Musiikki pyörii jatkuvasti mielessä jollain tasolla. Viimeisen vuoden aikana Ylihärsilä on tietoisesti pyrkinyt vähentämään musiikin ajattelemista. -Kun ei siitä tule mitään että sitä jatkuvasti ajattelee. Koittaa vähän elääkin välillä. Musiikkia mietitään sitten kun on sen aika. Sen aika on kuitenkin tosi usein. ­ Oisko vuosi sitten Provinssissa tai Ilosaaressa tapahtunut se, mitä olen pelännyt, että nyt ei jännitä enää yhtään. Se keikka ei varmaan ollut kovin kummoinen. Sen jälkeen piti ruveta miettimään, että jos jännityksen aiheuttaman paineen taakse ei enää pysty piiloutumaan, niin mitä muuta tekee saadakseen keikan hyväksi. Jo ennen Ristoa, entisen Kukka-yhtyeensä aikoihin, Ylihärsilä oli päättänyt yrittää elää musiikilla tai ainakin harrastaa sitä vakavasti. Tällä hetkellä musiikkihommat elättävätkin herran. Riston lisäksi häntä työllistävät ääniteknikkohommat omassa studiossa. -Teen täällä mitä satutaan tilaamaan. Omalle musiikille yritän pyhittää esimerkiksi yhden päivän viikossa. Sen jälleen, kun tuli lapsia, en ole varsinaisesti enää ehtinyt harrastaa mitään. Työt ja perhe vie ihan kaiken ajan. Mutta ei voi valittaa. ASIOIHIN EI VOI VAIKUTTAA muutama vuosi sitten Ylihärsilälle tärkeimpiä asioita elämässä oli oma henkinen kasvu. Sitten sen tilalle nousi perhe. Nykyisin nuo kaksi asiaa menevät tasapainossa rinnakkain. Perheen perustaminen on tuonut uusia oivalluksia. Hömpötykset saavat jäädä. Henkisyyden lisäksi perhe tuo rytmiä arkeen. Ilman lapsia itsekurin pitäminen olisi mahdotonta. ­ Ne tuo sellaisen pakollisen rytmin siihen. Että ylipäätään pystyy tekemään jotain. Riston sanoituksissa on usein viittauksia jumalaan. Uskooko Ylihärsilä sellaisen olemassaoloon? ­ Emmä pysty sanomaan. Jumalan olemassaolon pohtiminen on merkityksetöntä. Vaikka jumala ilmestyisi jonnekin ja kaikki maailman ihmiset näkisi sen, niin eihän siihen tarvita kuin muutaman sata vuotta meitä edellä oleva sivilisaatio lavastamaan se. Ihmisellä voi toki olla kokemuksia, joissa kokee jonkin jumalallisen läsnäolon. Ylihärsilästä ei ole väliä, onko läsnäolo todellista vai oman pään tuotoksia. Hänelläkin on usein ollut sellaisia kokemuksia. Joka tapauksessa hän uskoo, ettei ihminen voi todellisuudessa vaikuttaa minkään asian kulkuun. Vapaata tahtoa ei ole olemassakaan. Kaikki on määrätty viimeistään alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen on vain seurauksia. ­ Ei se normaalielämään vaikuta. On löydetty viitteitä siitä, että tämä maailmankaikkeus ei olisi ensimmäinen, joka on ollut olemassa, tai että niitä on mahdollisesti useita rinnakkain. Yritän ottaa kiinni siitä mitä tapahtuu ja kokea olemassaolon juuri tässä maailmankaikkeudessa niin hyvin kuin pystyn. Olisi siistiä, jos elämässä kävisi vielä parempi säkä kuin mitä on tähän mennessä käynyt. Mutta olen ihan tyytyväinen jo tähän. « JÄNNITTÄMINEN ON HYVÄSTÄ risto ylihärsilä on artisti, joka täyttää soolonakin lavan ääriään myöten. Hänen lavapersoonansa on röyhkeä, valloittava ja ihan pimee. Karismaa piisaa. Kuten monet sellaiset esiintyjät, on hänkin todellisuudessa ujo. Hän ei vedä lavalla roolia, mutta jonkinnäköinen "käsikirjoitus" lievittää jännitystä. Eikä keikkaa ole pakko hoitaa perinteiseen malliin, ellei tahdo. ­ On paljon enemmänkin tapoja ilmaista itseään lavalla. Jos vaikka ei halua puhua välispiikkejä, voi vaan soittaa ne kappaleet. Ja toisaalta, kuka sellaista nyhjäkettä nyt jaksaakaan katsoakaan kovin montaa keikkaa. Jännittäminen ei ole paha asia. Päinvastoin. Ylihärsilä on oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että keikalla pitää olla kauhuissaan. Hän on jopa haaveillut siitä tilanteesta, ettei pystyisi nousemaan lavalle ollenkaan. Mutta vuosien kokemuksen myötä kauhu on laantunut. RISTO JA RISTO missä menee ero Risto-yhtyeen ja Risto-ihmisen välillä? Ylihärsilä antoi yhtyeelleen oman nimensä kahdesta syystä. Ensinnäkin yhtyeen perustamisen aikaan, 2000-luvun alkupuolella, oli listapop- ja iskelmäartisteilla menossa jonkinlainen etunimitrendi. Risto kuulosti Ylihärsilän korvaan tuolloin sopivan punkilta bändin nimeltä. Toisekseen tuore lauluntekijä koki kappaleensa niin henkilökohtaisiksi, ettei halunnut joutua väittelemään muun bändin kanssa siitä, millaista musiikkia nyt tehdään. "Kun ei siitä tule mitään että musiikkia jatkuvasti ajattelee. SUE » 10 « NRO. 1
• » ENEMMÄN KU HAASTATTELU TEKSTI ANNI KEMPPAINEN KUVAT AKI ROUKALA SUE » 12 « NRO. 1
• UIN ROKKIBÄNDI Pintandwefallia ohjaavat lumivyöryn lailla kasvavat ideat. P intandwefall asetti uutta Time Is Right for Romans, Baby -albumiaan varten kiintiön: jokaisen yhtyeen jäsenen olisi tehtävä sille kolme biisiä. - Aiemmilla levyillä on käynyt niin, että toiset on tehneet biisejä nopeammin ja toiset ei ole ehtineet ollenkaan, selittää kosketinsoittaja Cute Pint ratkaisua. - Nyt päätettiin, että tälle levylle jokaisen on pakko tehdä jotain. Kaikilla meillä on ihan eri tyyli tehdä biisejä, joten tulos on aika monipuolinen. Ei ole yhtenäistä linjaa musiikillisesti, vaan aiempaa enemmän vaihtelua biisien tunnelman välillä. - Demokraattisesti halusimme myös, että kaikki laulaisivat levyllä yhtä paljon, rumpali Tough Pint lisää. Pintandwefallin uudella levyllä on paljon enemmän soittimia kuin ennen. Perinteisten instrumenttien lisäksi biisejä höystävät muun muassa okariino, ukulele ja theremin. Osaavatko Pintit oikeasti soittaa niitä kaikkia? - Jos jostain soittimesta saa sopivan äänen ja järkevän melodian johonkin biisiin, niin sitä käytetään. Ei me olla koskaan haettukaan virtuoosimaista soitinten hallintaa, Cute Pint paljastaa. Yhtyeen alkutaipaleella jokainen tarttui siihen soittimeen, jota osasi soittaa huonoiten. Nyt jokaisella on oma pääsoitin hallussa, mutta mikään ei estä kokeilemasta muitakin. Keikkoja nähneet muistavat, että Pintit vaihtelevat lavalla soittimia keskenään tiuhaan. Niin tehdään myös levyillä. Cute Pintin mielestä se on hyvä keino torjua tylsyyttä. Monen soittimen hallitsemisesta voi olla myös yllättävää hyötyä. Viime syksyn Saksan-kiertuetta ei tarvinnut perua, vaikka Tough Pintille tulikin viime hetkellä henkilökohtainen este. Cute Pint, kitaristi Dumb Pint ja basisti Crazy Pint vetivät yhdeksän kaupungin kiertueen kukin vuorollaan rumpalia tuuraten. - Viimeiset keikat kuulostikin jo ihan ookoolta!, Cute Pint virnistää. joka on julkaissut kolme oikeaa levyä. Enää ei äänitetä koulun studiossa kaikkia biisejä mitä vaan on saatu kasaan. Mikä sekin oli kyllä tosi kivaa. Fiilis ei ole muuttunut, kivaa meillä on edelleen. Samanlaiset tyypit tekee samalla lailla pöljiä biisejä. Vielä Pintandwefall ei kyllästytä jäseniään. Bändi on olemassa niin pitkään kuin se tuntuu kivalta. Väkisin ei jatketa. Cute Pint vertaa bändiä parisuhteeseen. - Jos on joku ongelmallinen ajanjakso, niin kyllä me se selvitetään. Jos alkaa näyttää jossain vaiheessa siltä, ettei tää ole enää kivaa eikä toimi, niin sitten me pysytään kavereina. Toistaiseksi ei ole ollut sellaista fiilistä. TO 10.2. IKUINEN GALLERIA, TAMPERE EI PELKKÄ ROKKIBÄNDI riemukas ja ennakkoluuloton tekemisen meininki tuntuu leimaavan kaikkea, mihin Pintandwefall ryhtyy. Vai miltä kuulostaa tämä: uuden levyn jokaiseen 11 biisiin tehdään musiikkivideo. Ohjaajina toimivat bändi ja heidän lähipiirinsä. Idea oli Crazy Pintin, joka halusi tehdä musiikkivideon ja kysyi muilta lupaa siihen. - Siitä se sitten eskaloitui, Cute kertoo. - Kaikki oli ,että "hei, mäkin haluun, joo, tehdään kaikkiin biiseihin!" Ja niin me nyt sitten tehdään. Meille käy aika usein noin: joku heittää jonkun idean ilmoille ja lopulta siitä on vaikeaa päästä eroon, koska kaikki muut on jo messissä - "joo, mennään vaan!" - Ideat kehittyvät lumivyöryn tavoin. "Joo joo, tehdään kymmenkertaisesti!" Tough lisää. Pintandwefall ei olekaan jäsenilleen vain yhtye. He eivät halua kahliutua tekemään vain yhtä asiaa, jos muukin kiinnostaa. - Kun me ollaan kavereita bändin ulkopuolellakin, tulee bändiin ympättyä kaikkea sellaista mikä olisi normaalisti vain kaverien kesken tekemistä. Se rikkoo vähän sitä määritelmää. Me ollaan rokkibändi mutta voidaan vetää siihen mukaan kaikkea muutakin, mikä ei tavallaan kuulu rokkibändille, Cute Pint huomauttaa. Kun levyn nauhoituksissa välillä joutui odottelemaan, Pintit tulivat kuvanneeksi lyhytelokuvan Tough Pintin ja Crazy Pintin sivuprojektille Springi & Stringille. Myös Cute Pintilla on toinen yhtye, Credit. Dumb Pint taas opiskelee taidekoulussa. Tämä joukko ei nähtävästi lepää laakereillaan. Välillä tuleekin kiire. - Kyllä mulla ainakin on menneet opiskelut vähän hitaammin, Tough myöntää. Mutta aika riittää sellaiseen mikä on kivaa. Me kaikki tykätään piirtää ja maalata ja askarrella ja väsätä kaikkea koko ajan. Kun on intohimoa, niin ehtii. Helmikuussa nähdään myös Pintandwefallin oma taidenäyttely Tampereen Ikuisessa Galleriassa. Esillä on bändin tekemiä maalauksia sekä kaikki 11 musiikkivideota. Ajatuksena on avata lisää näkökulmia levyn maailmaan. Cute Pint tuumii, että ehkä SUE Pintandwefall ei olekaan bändi, jolla on levy, vaan taidekollektiivi, jolla on konsepti. Miltä näyttää taidekollektiivin lähitulevaisuus? Tough Pint paljastaa, että neljättä levyä on jo vähän alettu suunnitella. Mutta sitä ennen otetaan kaikki irti uutukaisesta. Tämän lehden ilmestymisen aikoihin bändi aloittaa treenaamisen kevään keikkoja varten. Uudella levyllä on niin paljon elementtejä, että biisejä ei sellaisenaan voi soittaa neljän hengen voimin, kuten aiempia. Liveversiot harjoitellaan erikseen. - Tosi kivaa! Ei olla pitkään aikaan keikkailtu niin aktiivisesti kuin joskus alussa. Kivaa keikkailla taas Suomessa, Tough hehkuttaa. - Onhan se stressaavaa, kun pitää reissata kauheasti ja olla joka ilta hyvässä vedossa. Täytyy koko ajan varoa, ettei mene keikkakunto. Mutta on se kyllä niin kivaa ettei se haittaa, Cute säestää. - Meillä on luvassa kolmen viikonlopun tehotreenipaketti. Ollaan varattu treenikämppä niin moneksi tunniksi, että luulisi riittävän. Koitetaan keksiä kaikkea spesiaalia keikoille. Ja jos ei tulekaan mitään niin spesiaalia, niin ainakin hitonmoista rokkausta! « TUOTTAJA KAUHUISSAAN eikö soittimien, solistien ja biisintekijöiden vaihtelu sitten aiheuta kaaosta? Miten sellaisesta saa edes jokseenkin yhtenäisen kuuloisen albumin? Time Is Right for Romans, Babyn tuottajana hääri I Was a Teenage Satan Worshipper -yhtyeestä tuttu Pasi Viitanen. - Pasi olikin aluksi vähän kauhuissaan, että millä ihmeellä se saa laitettua kaiken yhdeksi kokonaisuudeksi, kun biisit on niin erilaisia. Se otti enemmän paineita kuin me. Me luotettiin siihen, että kun jokaisessa biisissä on kaikilta jotain ideaa, niin sen on pakko kuulostaa meiltä, vaikka meillä kaikilla onkin eri idolit ja vaikutteet, sanoo Cute. Pyrkivätkö Pintit luomaan jonkinlaisen Pintandwefallsoundin? Tough kertoo, että aina mennään biisien ehdoilla. - Biisistä lähdetään. Mietitään mitä se kaipaa. Sen mukaan opetellaan uusi soitin tai pyydetään vieraileva soittaja mukaan. - Jännää miten erilaisista palasista saa kuitenkin kokonaisuuden valmiiksi. En tiedä mikä siinä on. Kun tehdään biisejä, meillä ei ole mitään varsinaisia pyrkimyksiä kuulostaa Pintandwefallilta. -Kyllähän ne biisit kaikki meiltä kuulostaa kun ollaan ne kuitenkin yhdessä sovitettu, Cute muistuttaa. Pintandwefall täyttää pian viisi vuotta. Cute kertoo, ettei meininki ole paljon muuttunut alkuajoista, vaikka kokemusta ja taitoa on karttunut. - Nyt meillä on omat soittimet ja oma treenikämppä. Ja mä tiedän milloin meillä on treenit! Nyt me ollaan oikeasti bändi, » 13 « NRO. 1
• laulut ja kuuntelimme niitä yhdessä. Tunnelma oli rento, koska laulut kuulostivat jo siinä vaiheessa niin hyviltä. Alan antoi kommentteja siitä mitä voisimme tehdä paremmin. Toisaalta välillä hän myös vain istui hiljaa eikä ollut koko ajan lyömässä leimaansa jokaiseen asiaan. Hän antoi meidän tehdä töitä rauhassa ja kannusti parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Alan oli fantastinen työkaveri ja haluamme ehdottomasti työskennellä hänen kanssaan uudestaan. STADIONLUOKAN VÄÄRINKÄSITYS to lose my Life... oli tarttuvista biiseistään huolimatta perusolemukseltaan kylmä samaan tapaan kuin Joy Divisionin tuotanto tai vaikkapa Editors nykyisistä kollegoista. Ritualin soundi on edeltäjäänsä suurempi. Paikoitellen se on samaa 80-lukuista stadionsarjaa kuin vaikkapa Simple Mindsilla tai Tears for Fearsilla. Keikkakuntonsa vakuutteluun jumiutunut Charles ymmärtää kommenttini liittyvän ihan konkreettiseen stadionosastoon. ­ Soundimme on suurempi. Se on kuulostanut erityisen hyvältä noin 1000 hengen keikkapaikoissa, joissa olemme soittaneet täällä Balkanilla. Se on eräänlainen testi, ja nyt tiedämme, että soundimme toimii kaikissa paikoissa. Mutta toivottavasti saamme uusia tilaisuuksia soittaa myös stadioneilla. Olemme lämmitelleet Coldplayta, Kings of Leonia, Snow Patrolia ja Musea, ja ne bändit soittavat tosi isoilla areenoilla. Esitän muutaman tarkennuksen ja pääsemme Charlesin kanssa taas samaan asiaan, uuden levyn suuriin soundeihin. ­ Ehkä. Olet varmaan oikeassa. En kauheasti ole miettinyt, ovatko soundit isoja. Enemmänkin sitä, ovatko ne hyviä. Uudella levyllä biisit, samoin kuin melodiat ja popelementit ovat paljon parempia. Ehkä ne sen takia kuulostavat isommilta. Levyllä on myös paljon elektronisia elementtejä. Alanin innostamina kuuntelimme paljon muun muassa Nine Inch Nailsia, jota emme olleet aiemmin kuunnelleet. Charles ei myönnä, että ottaisi paineita levyn menestymisestä. Hän muistuttaa, että levy on bändin osalta valmis ja että White Liesin on aika keskittyä oleelliseen. ­ En mieti koko asiaa, vaan keskityn kiertueeseen. Se on ainoa asia, jonka voin tehdä. En minä voi esimerkiksi päättää kuinka moni ostaa levymme. Toivottavasti promootio ja mainoskampanjat sujuvat hyvin ja biisit soivat radioissa. Jos levy menee listoille, niin hieno juttu, mutta me keskitymme soittamaan livenä faneillemme. Levyn menestyksestä minulla ei ole mitään odotuksia. « HAASTATTELU TEKSTI AKU-TUOMAS MATTILA KUVA UNIVERSAL L THE A 16.4. C H E L I RC U S , SINK I » EI MENESTYSPAINEITA Tasan kaksi vuotta sitten brittien albumilistan ykkössijan nappasi White Liesin debyytti. Nyt ahkerasti keikkaileva lontoolainen post punk -trio on löytänyt aikaa kakkosalbumille. W hite Liesin kakkoslevy Ritualin julkaisupäivä oli tammikuun puolivälissä. Julkaisun jälkeen bändi aloitti Euroopankiertueen, joka ulottuu huhtikuussa Helsinkiin ja Tampereelle asti. Jotta kiertue sujuisi mahdollisimman hyvin, White Lies tekee pohjustustyön perusteellisesti. ­ Saatuamme albumin valmiiksi menimme harjoitusstudioon. Käytimme paljon aikaa ja rahaa sekä näimme paljon vaivaa, jotta saisimme biisit kuulostamaan mahdollisimman hyviltä livenä, basisti Charles Cave kertoo makedonialaisessa hotellissa. ­ Soitamme Makedoniassa pienellä sisäfestivaalilla, Cave selittää olinpaikkaansa. ­ Olemme ensimmäistä kertaa täälläpäin. Slovenia, Kroatia, Serbia ja nämä muut paikat, joissa emme ole koskaan ennen käyneet, ovat mielenkiintoisia maita. White Lies valmistautuu varsinaiselle kiertueelle soittamalla uusia biisejään keikoilla jo ennen levyn julkaisua. ­ Soitamme kuusi tai seitsemän uutta laulua per ilta, jotta saisimme ne parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Uusien biisien live-versiot leviävät YouTube-videoiden välityksellä, ja yleisö laulaa jo muka- na kertosäkeissä. The Power & the Glory uppoaa yleisöön hyvin, samoin kuin uusi sinkkumme Bigger Than Us. Live-soundin toimivuus ja keikkojen onnistuminen tuntuu olevan erittäin tärkeää White Liesille. Yhtye ei ole virallisesti kasvamassa kolmikkoa suuremmaksi, mutta keikoilla tilanne on toinen. ­ Meillä on kaksi live-avustajaa: kosketinsoittaja Tommy ja kitaristi Rob. Me kolme (Charlesin lisäksi laulaja-kitaristi Harry McVeigh ja rumpali Jack Lawrence-Brown) olemme olleet ystäviä jo pitkään. Kirjoitamme kaikki biisit yhdessä ja meidän välillämme on vahva side, mutta emme pysty soittamaan keikkoja ilman Tommya ja Robia. Heillä on oleellinen vaikutus livesoundiin. Luulen, että tämä nykyinen asetelma on kokoonpanon kannalta toimivin ratkaisu. SUURIA RITUAALEJA lokakuussa 2007 perustettu White Lies oli vasta reilun vuoden ikäinen, kun albuminsa meni listaykköseksi. Post punk revival on 2000-luvun juttu, mutta menestys tuli yllätyksenä bändillekin. ­ Kyllä se hieman yllätti, mutta enemmänkin se kannusti tekemään kovemmin töitä. Kun levy ilmestyi, olimme keskellä 18 kuukau- den kiertuetta. Ei siinä ollut aikaa miettiä menestystä eikä elämä varsinaisesti muuttunut, koska olimme jo valmiiksi kiireisiä koko ajan. Monet bändit jatkavat brittilistaykkössijalle noustuaan töitä kotimaassaan, mutta me pakenimme Japaniin, Eurooppaan ja Amerikkaan. Soitimme niin monessa paikassa kuin vain mahdollista. Töitä tulikin tehtyä kovasti. Vuosi debyytin julkaisusta White Lies oli jo valmistelemassa sille seuraajaa. Kaksi vuotta debyytin julkaisun jälkeen valmiina on kakkosalbumi. ­ Aloimme kirjoittaa biisejä viime helmikuun lopulla. Kirjoitimme niitä päivittäin viiden viikon ajan. Sen jälkeen menimme studi- oon kuudeksi viikoksi, eli Ritual oli valmis toukokuun lopussa. Onneksi levy on ollut valmiina jo pitkään, sillä näin meillä on ollut aikaa treenata biisit live-kuntoon. Jos olisimme saaneet levyn valmiiksi vaikkapa lokakuussa, olisi tullut kiire ja olisimme stressaantuneet. To Lose My Life...-debyyttialbumin tuotti Suede-yhteistyöstään tuttu Ed Bueller. Kakkosen tuottajaksi tuli yksi genren kovimmista tekijöistä, Alan Moulder, jonka nimi löytyy esim. Depeche Moden, The Curen, Smashing Pumpkinsin, Killersin, Nine Inch Nailsin ja My Bloody Valentinen levyistä. ­ Ennen kuin menimme äänittämään albumia, demosimme kaikki FICTION TODELLISUUDESSA White Liesin koti on legendaarinen Fiction. White Lies levyttää Polydorille, joka on osa monikansallista Universal Music Groupia. Labelina yhtyeen levyissä kuitenkin lukee Fiction. Se on levymerkki, jonka Chris Parry perusti vuonna 1978 The Curen levyjen julkaisua varten. Vuoteen 2000 asti Fiction oli pelkästään The Curea ja siihen linkittyneitä yhtyeitä julkaiseva levymerkki. ­ Nykyinen Fiction on aivan eri juttu kuin Fiction The Curen aikana, Charles Cave sanoo. ­ Fiction-nimistä levymerkkiä ei ollut olemassa pitkään aikaan. Se on lanseerattu uudelleen. Nykyinenkin Fiction kuitenkin osataan edelleen yhdistää The Cureen ja sitä kautta tyylikkyyteen ja tummuuteen. ­ Onhan se hienoa olla legendaarisella yhtiöllä, jonka ihmiset assosioivat The Cureen. Meillä on muuten ollut ilo soittaa Curen lämmittelybändinä Lontoossa, ja olen muutenkin nähnyt bändin pari kertaa livenä. White Liesille levy-yhtiössä tärkeintä ovat pätevät ihmiset. Olemme itse liian typeriä tekemään niitä hommia. SUE » 14 « NRO. 1
• HAASTATTELU ko Olet nut stu iinno kkik i musi a? t alas Toimi tko t ai halua isitko toimi a taust ajouko issa? Soitatko yhtyeessä? » UUDEN POLVEN SUOMIROCKIA TAP laittaa Selvillä vesillä -debyytillään lusikkansa suomirockin soppaan. Maksuton valmennus PE 18.3. klo 15.30-20.00 Luennoitsijoina Jari Muikku (Digital Media Finland), Gabi Hakanen (Ratas Music Group), Heidi Kormano (freelancer-toimittaja) ja Matti Kaunisvesi (Popgee). Aiheina mm. online-busineksen mahdollisuudet, musiikin kustantaminen, Teosto ja Gramex, uudet levy-yhtiömallit, millaisille artisteille ja bändeille on tällä hetkellä kysyntää markkinoilla, ohjelmamyynti ja työskentely median kanssa: miten lähestyä mediaa ja miten toimittajien kysymyksiin tulee suhtautua? Miten valmistautua kuvaukseen? Toimiville, kokonaisille bändeille suunnattu bändiworkshop LA-SU 19.-20.3. klo 10.00-18.00. Hinta 50 euroa / henkilö / la-su. Sisältää ruokailut! Kouluttajina toimivat alan huippuosaajat, joiden opastuksella bändeillä on mahdollisuus studio-, PA- ja monitorityöskentelyyn. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Paikkoja on rajoitetusti. Ilmoittautua voi 28.2. asti osoitteessa: R eilut sata keikkaa heittäneen tamperelaisen TAP:n hommat lähtivät etenemään, kun rumpali Ano Äijö liittyi bändiin vuonna 2006. Äijö löysi bändin internetistä ilmoituksen perusteella. ­ Muutin koulun perässä Tampereelle. Minulla oli ollut kahden vuoden tauko soittamisesta ja ajattelin, että joko aloitan uudestaan tai lopetan kokonaan. Menin muusikoiden. netiin ja etsin sieltä bändiä. Tykästyin Kurvisen lauluääneen, Äijö muistelee. ­ Ano ei siis ihastunut minun englannin lausuntaani, vaan kuuli lauluäänessäni jonkinlaista potentiaalia, laulaja Juha-Pekka Kurvinen lisää. Tuolloin bändillä ei vielä käynyt mielessä laulukielen vaihdos. Vasta vuoden 2008 paikkeilla soittajat alkoivat vitsailla Kurvisen kielitaidosta. Samoihin aikoihin bändi kävi piinallisen pitkiä neuvotteluja levy-yhtiödiilistä, mutta lopulta sopimusta ei syntynyt. ­ Kyllästyimme siihen kikkailuun, että saammeko levydiiliä vai emme. Teimme kaverimme kanssa diilin, että hän rahoittaa levyn ja hommaamme levydiilin sitten. Hän innostui siitä ajatuksesta niin paljon, että perusti firman ja nosti lainan. Aloimme tehdä levyä, Äijö kertoo. ­ Hän on nykyinen managerimme Mika Haapakanni. Mika on ollut mukanamme vuodesta 2004 melkein kaikilla keikoilla kuskaamassa ja on meidän kaikkien sydänystävä, Kurvinen lisää. Laulukieli vaihtui englannista suomeen, eikä TAP ole katunut päätöstä hetkeäkään. Ensimmäinen esiintyminen suomeksi oli Hämeenkyrön Hämyvestareilla kesällä 2009. ­ Nautin nykyään enemmän lavalla olemisesta, kun tiedän mitä laulan, Kurvinen sanoo. Kun kolme biisiä oli valmiina, bändi lähti kiertämään levy-yhtiöitä. He eivät lähetelleet postitse demoja edes major-levy-yhtiöille, vaan kävivät itse paikanpäällä esittelemäs- PE 21.1. LEVYKAUPPA ÄX, TAMPERE sä bändiään. ­ Kävimme jossain klassisen musiikin levy-yhtiössäkin, joka oli Tampereen Tesomalla. Koputtelin ovelle ja sieltä tuli joku täti avamaan oven. Kysyimme onko meillä mitään asiaa tänne, kun olemme rokkibändistä. Hän sanoi "ei ole", Äijö naurahtaa. ­ Mutta ei meidän tarvinnut kuin kerran kävellä Hypelle ja se oli siinä, Kurvinen kertoo sopimuksen syntymisestä tamperelaisen Hype Recordsin kanssa. Selvillä vesillä on sekoitus kauniita melodioita ja raskaita riffejä. Levy kertoo TAP:n jäsenten ja heidän lähipiirinsä kokemuksista. Soittajien nuoresta iästä huolimatta heille on ehtinyt sattua ja tapahtua. Bändi on muun muassa joutunut maksamaan huijarimanagereiden heille jättämiä velkoja. ­ Vaikka olemme nuoria, meillä on kokemusta hyvästä ja pahasta. Se kuuluu levyllä, yhdessä kitaristi Aapo Tohmolan kanssa sanoitukset tekevä Kurvinen tuumaa. Kaksikko vakuuttaa, että levyn kymmenestä kappaleesta löytyy kaikille lempiraita. ­ Toiselle tärkeintä voi olla sanat, toiselle melodia ja kolmannelle riffit, Äijö selittää. Sen suurempia odotuksia albumin kaupallisesti menestyksestä kaksikolla ei ole. Tärkeintä heille on, että ihmiset pääsisivät kuuntelemaan TAP:n musiikkia. ­ Ei ole odotuksia, kun isojen bändien levytkään eivät myy. Haluamme vain, että ihmisillä on mahdollisuus kuulla levyä ja että jengi tulee keikoillemme, Kurvinen painottaa. Haastatteluhetkellä levynjulkaisuun oli kuukausi aikaa. Tunnelma bändissä oli innostuneen odottelevainen. ­ Odotettelemme suu ja silmät auki, että mitä helvettiä tässä tapahtuu, Kurvinen tuumaa. ­ Keikoille on hirveä hinku, Äijö lisää. « TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA LEVY-YHTIÖ SUE www.viihteellevalmennus.fi A k u n T e h d a s , A u r i n ko k u j a 9 , 3 3 4 2 0 Ta m p e r e » 17 « NRO. 1
• » VAARAA JA SEKSIÄ Shotgun Clubin maanalaisessa tehdasmaailmassa vallitsee tekemisen meininki. O n postpunkkia ja on postpunkkia. Jos Editors, Interpol ja White Lies esittävät baritonidraamaansa uuden jälkipunkin Broadwayllä, Shotgun Clubin psykodraaman näyttämö on genren laitimmaisilla syrjäkujilla. Helsinkiläisyhtyeen levy Love Under the Gun on silkkaa undergroundia. ­ Shotgun Clubissa ei ole mitään samaa kuin noissa muissa sun mainitsemissasi bändeissä, Gunpowder tuhahtaa. ­ Meidän juttu on Lontoon ja Helsingin tehdasmaailma sekä Suicide, Sonic Youth, Joy Division, David Bowie ja Billy Idol, Shooter jatkaa. Luulen hänen tarkoittavan Billy Idolilla Iggy Popia. ­ Ei me silti palvota mitään tiettyjä äänilevyjä, Gunpowder täsmentää. Nämä miehet ovat olleet Shotgun Club pari vuotta. He kertovat perustaneensa bändin päästäkseen tekemään itsensä näköistä musiikkia omilla ehdoillaan. ­ Meidän ase on tekemisen meininki, Shooter analysoi. ­ Sillä me lyödään dunkkuun treeniksillä viruvia Metallica-kopioita. ­ Musiikki ei saa olla mallin mu- kaan suorittamista tai metronomin kanssa runkkaamista, Gunpowder linjaa. ­ Me nautitaan tekemisestä ja keikoista. Meillä onkin enemmän keikkoja kuin treenejä. Treenaaminen puuduttaa ja vie tunteen ja palon. Kemia syntyy yleisön ja bändin välissä. ­ Tää bändi perustettiin kolme päivää ennen ekaa keikkaa, Shooter jatkaa. ­ Joskus me on otettu soittimet ja pikkustyrkkarit messiin ja menty suoraan johonkin baariin soittamaan. Siis kysymättä, että pääseekö sinne keikalle. Vaiston varassa tehtiin myös Vilunki 3000:n tuottama albumi Love Under the Gun. Gunpowder muotoilee, että debyytin levyttäminen oli "nautinnollista palvontaa". ­ Levy vedettiin kerralla narulle yhdessä soittaen. Ei todellakaan tehty mitään uusintaottoja. Laitettiin kamat hiljaiselle, että saatiin aikaan vaaran tunne. ­ Studiossa kului yksi lauantai. Siinä ajassa syntyi levyllinen valmista, hyvää matskua, Shooter sanoo. ­ Vilungin tyyli takoa levyjä HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA NALLE WESTMAN KE 9.2. LEPAKKOMIES, HELSINKI "Meidän musassa on kylmyyttä, väinpitämättömyyttä ja hieman tanssittavuutta. on erittäin piristävä ja suoraviivainen. Levy miksattiin tänä syksynä Helsingissä StilettiAnan avustuksella. Love Under the Gun paljastaa että Shotgun Clubilla on paitsi vieraantunut ja kalsea puolensa, myös tahtoa tanssittaa. ­ Totta, Gunpowder myöntää. ­ Meidän musassa on kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja hieman tanssittavuutta. Mutta kuulkaas, Shooter ja Gunpowder, miksi teillä on noin kummat nimet? Ja kuka on bändin kolmas jäsen Trigger? ­ Shotgun Club oli alun perin moottoripyöräjengi. Nää on jenginimet, Shooter väittää. ­ Minut tunnetaan jäätävän maan taktiikasta, joka kuumottaa tyttöjä kuin rakovalkean liekki. Trigger taas on arvoituksellinen, taikurimainen kikkailija. Gunpowderin luonne on vaativa. Se tietää mitä haluaa ja tekee mitä tahtoo. Myös musiikillisesti. ­ Taiteilijanimet tuovat fiilistä ja sarjakuvamaisuutta, Gunpowder vakavoituu. ­ Mystisyyden verho takaa rauhan, mutta kyllä bändistä tietoa löytyy. Esimerkiksi levy kertoo Shotgun Clubista aika paljon. Albumin julkaisun jälkeen Shotgun Club aikoo keikkailla "niin paljon kuin on tarvis ja ehkä vähän enemmän." Kaksikon puheissa vilahtelevat Suomi, Baltia, kesäfestivaalit, Eurooppa, Amerikka ja Helsingin Lepakkomiehen Stupido-klubi. ­ Me tarjotaan kuuntelijoille suuri elämys, jossa on roimasti vaaraa ja seksiä, Shooter sanoo. ­ Me halutaan tehdä vahvaa duunia, koota oma divisioona ja pitää ug-soundi vahvasti messissä. Me halutaan olla esimerkki nuorille bändeille. Me näytetään niille tekemisen meininkiä ja se, miten Asko Kallosta vedetään höplästä porkkanan kera. Suuret levy-yhtiöt tuottavat musiikkia massoille, me tehdään musiikkia yksilöille. ­ Uusia levyjä tulee varmasti, Gunpowder lupaa. ­ Me halutaan tavata hienoa ryhmää ja käydä nastoissa paikoissa vetämässä. Elämä ei oo vakavaa ja kaikki me kuollaan. Muistakaa se. Kukapa nyt kuolevaisuutensa unohtaisi. « SUE » 19 « NRO. 1
• » LETKEÄ MEININKI Jake the Break & Flam -tuottajaduon debyyttilevy Rattaat pyörimään ei turhia synkistele. ­ Meidän musamakumme ei ole kovin mollivoittoinen. Tykkäämme molemmat aika letkeästä kamasta. Jake the Break & Flam -tuottajakaksikon toinen puoli Flam katsoo puhuessaan suoraan silmiin ja hymyilee. Mies on kuin musiikkinsa; hyväntuulinen ja helposti lähestyttävä. Tältä herralta on turha odottaa uutta Murheellisten laulujen maata tai Syksyn säveltä. Sen sijaan, että perhe ajettaisiin kirveen kanssa lumihankeen, Rattaat pyörimään -levyllä lähdetään Dubaihin skimbaamaan ja räpätään seksinkin aikana. Helsinkiläistyneet Flam ja Jake ovat molemmat alun perin kotoisin Raumalta, missä yhteistyö musiikin parissa alkoi jo vuosia sitten. ­ Aloimme tehdä biittejä 2000-luvun alussa. Minulla ei ollut oikeastaan yhtään suomihiphoppohjaa alla. Diggailin enemmän jenkkiräppiä. Samoihin aikoihin pistimme Jaken kanssa Recluse Crew -tuotantotiimin pystyyn. Vuonna 2002 Recluse Crewhin liittyi myös tuotantotiimin kolmas jäsen Staffro. Työ on tuottanut tulosta. Omien julkaisujen lisäksi tiimi on tehnyt taustoja monille kotimaisille ja ulkomaisille artisteille. Esimerkiksi vuonna 2006 julkaistiin Recluse Crewn ja yhdysvaltalaisen Synoptic Pressure -nimisen rapkokoonpanon yhteislevy, joka sai hyvän vastaanoton muun muassa Japanissa. ­ Ne ulkomaiset projektit ovat jääneet aika pimentoon täällä Suomessa, Flam toteaa. Tiimin jäsenten muutettua eri kaupunkeihin asumaan myös yhteistyön määrä väheni. Muutama vuosi sitten Jake ilmoitti Flamille muuttavansa Helsinkiin ja ehdotti, että Jake ja Flam alkaisivat taas tehdä yhdessä musiikkia. Tuolloin syntyi idea Jake the Break & Flamin yhteisestä levystä. ­ Jake kertoi, että sillä oli aika paljon biittejä kasassa. Päätimme, että yhdistämme parhaat biitittimme. Tavallaan kyseessä oli best of niistä biiteistä, joita ei ollut aikaisemmin käytetty missään. Sitten aloimme lähettää valmiita biittejä eri räppäreille ja katsoa kiinnostuuko kukaan. Kaksikko päätti työstää uusia pohjia myös yhdessä. ­ Kun kyseessä kerran oli yhteislevy, niin ajattelimme, että ehkä pitäisi tehdä ihan oikeasti muutama biisi yhdessä. Flam ja Jake ottivat yhteyttä kaikkiin tuntemiinsa räppäreihin, joita tykkäsivät muutenkin kuunnella. Levyn teon aikana kaksikko tutustui myös moniin artisteihin, joita eivät olleet aiemmin tunteneet. Sitä mukaa levylle tuli uusia nimiä mukaan. Monet räppärit lähtivät projektiin mukaan yllättävän helposti. ­ Elastista ei edes kysytty mukaan, vaan hän pyysi itse päästä levylle, Flam virnistää. Aivan kaikkia levylle kaavailtuja räppäreitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta saatu studioon asti. ­ Kyllä sieltä jäi paljon nimiä pois, jotka olisi ollut mukava saada mukaan. Esimerkiksi Ruudolf olisi ollut kiva. Kemmurun kanssa oli myös puhetta, mutta sitten sekin jäi aikataulullisista syistä pois. Super Jannen taas piti parin vuoden ajan tulla mukaan, mutta ei sitten ehtinytkään. Rattaat pyörimään -levyn kappaleita tulkitsevat jo mainitun Elastisen lisäksi muun muassa Juno, Pyhimys ja Joniveli. Flam ja Jake eivät halunneet ottaa kantaa sanoituksiin, vaan antoivat räppäreille vapaat kädet työstää oman näköistänsä materiaalia. - Ajateltiin, että turha meidän on mennä sanoituksia sorkkimaan. Paras tulos tuli niin, että äijät saivat fiilistellä mitä halusivat. Aiheitakin tuli paljon enemmän, kun ei lähtenyt rajaamaan biisejä millään lailla. Varsinaista kiertuetta Jake the Break & Flam ei meinaa levyn tiimoilta tehdä. ­ Levyllä on mukana niin monia räppäreitä, että aikataululliset seikat tulisivat tielle. Keväällä teemme kuitenkin joitain keikkoja. Tilanne on nyt aika hyvä. Vireillä on ainakin pari proggista, joista ei voi vielä puhua. Ihan mielenkiintoisia juttuja.« HAASTATTELU TEKSTI VILLE HARTIKAINEN KUVA LEVY-YHTIÖ "Elastista ei kysytty mukaan, hän pyysi itse päästä levylle. S U K E L L U S I N D I E RO C K A L TA A N S Y V Ä Ä N P Ä Ä H Ä N 1 9 . 1 . RITUAL W W W. W H I T E L I E S . C O M W W W. M Y S P A C E . C O M / W H I T E L I E S W W W. U N I V E R S A L M U S I C . F I SUE » 20 « NRO. 1
• » SOITTAVAT KONEISTAJAT Menevää elektroa, tanssittavia bassolinjoja ja mausteita muista musiikkigenreistä, niistä on James Reipas tehty. eljännen albuminsa julkaisut James Reipas yhdistää koneita ja instrumentteja sopivassa suhteessa. Mukaansa tempaavat rumpukompit, tanssilattian täyttävät bassokuviot ja lisäväriä tuovat instrumentit kuuluvat olennaisesti siihen musiikkiin, jota yhtye tekee. Nämä elementit James Reipas on myös onnistunut vangitsemaan uudelle Super Life -albumille. Bändin ohjelmoija-kitaristi Kolmas Vasemmalta kertoo, että uuden levyllä kuullaan yksinkertaistettua James Reipasta. ­ Ensimmäinen levy oli psykedeelistä trancea, nyt haluttiin tehdä jotain yksinkertaisempaa. Super Life -levyllä biisien määrää on vähennetty yhdeksään, joista jokainen on selkeästi omansa. Tämä saattaa antaa levystä myös hivenen popvaikutteisen kuvan. Bändi sai tehdä joulukuun 8. päivänä ilmestyneen albuminsa rauhassa. Yhtye käytti aikaa viimeistelyyn ja kuunteli levyn soundit läpi tarkasti. ­ Levyä piti kuunnella kotona kuulokkeilla ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. Jossakin vaihees- HAASTATTELU N sa piti sitten päättää, että tämä on nyt valmis. Konemusiikin saralla vuosikymmenen toiminut James Reipas on uransa aikana osoittanut osaavansa muuntautua musiikillisesti monessa suhteessa. Bändin livekokoonpanot ovat vaihdelleet sähkökitara-vahvistin-setistä koneelta tulevaan kitaraan ja trumpettiin. Helsinkiläistrion levyllä soivat kitaran lisäksi Oskari Olevaisen perkussiot ja sähkörummut sekä Aki Himasen trumpetti, jotka tarjoavat tarttumapintaa heille, joille konemusiikki ei ole ominaisinta. Vaikka kaikki äänet voisi etsiä syntikastakin, yhtye on pitäytynyt instrumenteissa. ­ Kun on lapsesta asti soittanut kaikkia instrumentteja, niin toisinaan on helpompaa ottaa soitin käteen sen sijaan, että miettisi miten vastaavan soundin saisi aikaan syntikalla. Soittimilla on helpompi ilmaista niitä asioita, joita on suunnitellut tekevänsä. Instrumenttien lisäksi väriä uudelle levylle tuovat myös eri musiikkityylien innoittamat vaikutteet. ­ Yhdestä kappaleesta voi kuulla vähän reggaeta ja dub-musiik- TEKSTI KATRI OJALA KUVA ELINA HIMANEN kia, toisesta taas löytyy lattarivaikutteita. Myös suomalainen kansanmusiikki on ollut mukana kaikilla James Reipas -levyillä. Vaikutteet ovat kuitenkin hyvin pieniä mausteita, että välttämättä kukaan muu ei ajattele soundeista samalla tavalla. Suurin osa levyn kappaleista soi ilman laulua. Albumilla kuullaan kuitenkin kaunista naisääntä, jonka takaa löytyy Eva Louhivuori. Taidokkaasti laulava Louhivuori on opiskellut musiikkia sekä Suomessa että ulkomailla, ja häntä kuullaan kahdella levyn kappaleista. ­ Super Mic -sinkkulohkaisu aloitettiin tekemällä bassolinja ja rumpukomppi. Kun Eva kävi laula- "Toisinaan on helpompaa ottaa soitin käteen kuin miettiä, miten soundin saisi aikaan syntikalla. massa toisen laulun osuudet, niin mietimme, pitäisikö Super Miciinkin ottaa Evan laulu mukaan. Hän piti sitä hyvänä ideana. Kappale ei siis syntynyt kuten popbiisit tavallisesti syntyvät, laulun ja sanoituksen ympärille. Super Mic -kappaleella on taipumus jäädä soimaan päähän, eikä vähiten sen tarttuvan bassokulun vuoksi. Myös lauluosuuksissa on hauskoja koukkuja, jotka saavat mielen iloiseksi. Kappale on saanut huomiota ainakin Ruotsin radiossa, eikä sen soisi jäävän musiikkikulutuksen marginaaliin Suomessakaan. Elektroninen musiikki kärsii marginaaliasemastaan musiikkibisneksessä. ­ Suomessa elektronista musiikkia julkaisevat tahot on laskettavissa ehkä kahden käden sormilla, ja jos siellä ei lämmetä musiikille, niin sitten ei auta muu kuin lähettää se ulkomaille. James Reipas on työskennellyt jokaisella levyllään eri levy-yhtiön kanssa, mikä kertoo alan pienuudesta. Kun yhtye olisi ollut valmis jatkamaan julkaisujen tekoa, viettivät levy-yhtiöt hiljaiseloa. Super Life -levy julkaistiin suomalaisella Exogenic Recordsilla, joka on erikoistunut konemusiikkiin. Kesällä tapahtunut liittyminen Exogenicin joukkoon on ikään kuin kotiinpaluu yhtyeelle. ­ Tähän liittyy semmoinen tarina, että meidän ensimmäinen julkaistu kappale ilmestyi vuonna 1999 Exogenicin kokoelmalla Fusion vs. Confusion. Ensimmäisen levyn kuitenkin julkaisi australialainen levy-yhtiö, mutta nyt jatketaan taas Exogenicin kanssa. « 20-vuotisen uran kruunaava, helmekäs live nyt kaupoissa! RL JAM PEA LIVE ON TEN LEGS 18 biisiä 2003­2010 rundeilta. Löytyy myös CD&2 -deluxeboksi! LP WWW.UNIVERSALMUSIC.FI SUE » 21 « NRO. 1
• STILL HOT! DORO 25 Years In Rock 2DVD Digibook + CD Digibook deluxe Box incl. Photo book!, LP in Gatefold & download available! GOTTHARD Heaven - Best Of Ballads - Part 2 Ltd. CD Digipak & download available! BELPHEGOR Blood Magick Necromance Ltd. CD in metallic slipcase LP in Gatefold & download available! SIRENIA The Enigma Of Life Ltd. CD Digipak incl. 2 Bonus tracks, CD incl. Bonus track & download available! VARIOUS ARTISTS Nuclear Blast Clips Vol. 1 42 Clips, more than 190 min. running time! Blu-ray and DVD available! CHECK OUT! PRE-L ISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. N U C»L22A R B L A S T. D E E« SUE NRO. 1
• » RAAKAA TYÖ HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVAT HARRI HINKKA SUE » 24 « NRO. 1
• ka Tolkien ammensi myös suomalaisesta mytologiasta ja nappasi Kullervon tarinan pohjaksi Turinin tarinalle. Turinin synkkä ja melkoisen kurjasti päättyvä elämä onkin erityisesti suomalaiseen mentaliteettiin sopiva. ­ Tätä Kalevala-yhteyttä ollaan tietysti haastatteluissa mainostettu ulkomaillakin. Monetkaan eivät ole perillä Tolkienin mieltymyksestä lainata aiheita eri kansallistarustoista. Tuo "Kalevala-laina" on ehdottomasti asia, josta kannattaa olla ylpeä. KAUKANA HOPPELEISTA evernight ammensi akallabethista, The Last Alliance taas pohjasi Toisen Ajan päättymiseen, ja Doombound on Turin-albumi. Tolkienin tarinoista minua on kiinnostanut aina haltiaruhtinas Feanorin nousu, uho ja tuho silkan jylhän eeppisyytensä takia. Mikä tarina tai ajankohta seuraavaksi kutkuttaa Battlelorea ja Jyri Vahvasta? ­ Hah! Itseasiassa Feanorin koettelemukset oli aivan ensimmäinen konseptialbumi-ideani. Hylkäsin sen sitten Turinin tarinan tieltä. Jos joskus teemme vielä toisen konseptialbumin, saattaa Feanor hyvinkin näytellä siinä pääosaa. Kovastipa ovat samoilla aalloilla ajatuksemme toimittajan kanssa. Jospa repäisettekin ja teette seuraavaksi iloisen kolmisointuihin perustuvan rallattelulevyn hoppeli Kalpa Kassisen seikkailuista, kanteen kuvitukseksi Tove Janssonin klassinen näkemys aiheesta? Hobitti-kirjan ensimmäinen ja varsin kaukaa maalistaan osuva suomalainen käännös on aina ollut varsin hupaisa, varsinkin kun ottaa huomioon, minkälainen valtava ero itse tarinassa on esimerkiksi Silmarillioniin. ­ Keski-Euroopan alati kasvava humppametalliyleisö olisi Jansson-kuvitteisesta Hoppeli-levystä varmasti innoissaan. Luulenpa silti, että pysymme poissa noista kuvioista ja jatkamme valitsemallamme tiellä, jossa pääosaa eivät näyttele munniharppu ja kantele. Saapa nähdä, mitä Hobitti-elokuvista tulee, jos ja kun ne joskus valmistuvat. Turin-leffaa sen sijaan lienee turha odotella. ­ Luin tuossa jokin aika sitten jälleen kerran Hobitin ja mietiskelin siinä samalla, että kuinkahan tuo tullaan toteuttamaan elokuvana, kun tarinassa ei ole ainuttakaan naispuolista hahmoa ja juoni on tiukan yksiulotteisesti etenevä. Lisäksi peräti 15 eri päähenkilöllä on pitkääkin pidempi parta. ­ No, isot pojat maailmalla varmasti keksivät tähänkin keinonsa. Sitten voidaan taas manailla, kuinka pieleen ollaan menty kun elokuva ei seurannutkaan orjallisesti kirjan tapahtumia. Itse pidin Sormusten Herra -trilogiasta kovasti vaikkakin ymmärrän kritiikin, jota se on saanut niin sanotuilta tosifaneilta. Miten Battleloren vuosi jatkuu? Viekö tie kohti keikkalavoja Turinin viitoittamalla tiellä? ­ Huhuja, juoruja ja kuulopuheita keikoista on ilmoilla. Luulisin, että ensi kesän metallipainotteinen festaritarjonta tuolla Keski-Euroopan suunnalla on se, mistä meidät parhaiten löytää. Suomen-vedot ovat meidän kohdallamme olleet harvinaista herkkua. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin eiköhän se mene tälläkin kertaa näin. « HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA LEVY-YHTIÖ » KESKI-MAAN TARINANKERTOJAT Battleloren Doombound on konseptialbumi Turinista, jonka Tolkien loi Kalevalan Kullervon tarinan inspiroimana. attleloren kitaristi ja sanoittaja Jyri Vahvanen keskusteli uudesta albumista, sen teemoista ja yhtyeensä linjauksista keskellä kylmintä joulukuuta 30 vuoteen. ­ Vilpoiset kelit ovat ihan paikallaan, onhan nyt sentään talvi, Vahvanen sanoo. ­ Eli ei muuta kun villahousua jalkaan ja pipoa korville. Battlelore on viimeisimmillä levyillään löytänyt entistä vahvemmin oman musiikillisen linjansa ja tasapainon. Bändi on hitsautunut aiempaa tiiviimmin yhteen. ­ Taidat olla tuon suhteen melko oikeassa. Visuaalinen ilmeemme ja Tolkien-teemamme ajavat meidät melko helposti pakana/folkkimetallilokeroon. Kansanmusiikilliset patakakkosmelodiat ja ruokopillit ovat kuitenkin melko kaukana kappaleistamme. Bändin keskinäinen varmuus biisienteossa on kasvanut. Uskallamme ottaa askelia myös sellaisiin suuntiin, joita meiltä ei välttämättä odottaisi ja silti onnistumme kuulostamaan edelleen Battlelorelta. Se on varmaankin tuon mainitsemasi yhteenhitsautumisen tulosta. Battleloren uusin albumi on konseptialbumi Turin Turambarista, jota yhtye on jo jonkin aikaa pyöritellyt ainakin ajatuksen tasolla. Turinin tarinahan ilmestyi alun perin J.R.R. Tolkienin Silmarillion-teoksessa sekä myöhemmin Hurinin lasten tarina -teoksessa (Narn i Hîn Húrin), jotka toimitti edesmenneen Tolkienin poi- B ka Christopher. Kun haastattelin Battlelorea yhtyeen neljännen albumin Evernightin tiimoilta (Suen klassinen numero 3/2007), niin jo tuolloin yhtye mainitsi, että Turinin tarinasta on ollut bändin kesken puhetta. ­ Luulen, että vuonna 2007 Christopher Tolkienin kirja oli vielä liian uusi ja lähellä meitä, jotta olisi ollut asiallista tehdä sen tiimoilta konseptialbumi. Siinä oltaisiin tavallaan oltu liian aikaisin liikkeellä ja helposti olisi voinut joutua keskelle syytöksiä "hypellä ratsastamisesta". Nyt pöly on laskeutunut ja torvet vaienneet, joten pääsimme työstämään aihetta kaikessa rauhassa. Nyt aika tuntui Jyrin mukaan kypsältä lähteä kokeilemaan myös konseptilevyn tekemistä. ­ Tuohan se omat haasteensa koko projektiin, mutta kukapa tässä haasteita pelkäisi. Kyseessä on kuitenkin jo kuudes levymme ­ johan se oli aikakin kokeilla hieman erilaista lähestymistapaa jo tutuksi tulleeseen työhön. PUNAISET LANGAT turinin tarina on dramaattinen tragedia, jonka hyvin monipuoliset vaiheet mahdollistavat monisävyiset musiikilliset tulkinnat. Toisaalta vahvojen, laaja-alaisten teemojensa vuoksi sen työstäminen on vaativaa kenelle tahansa. Jyri koki konseptilevyaiheen alussa liiankin haastavaksi ja oli lähellä hylätä sen alkumetreillä. ­ Tekstiä tuli muttei oikeasta aiheesta, joten koin, etten rupea väkisin peistä taittamaan. Säveltämisen ja sanoittamisen edetessä kuitenkin huomasimme, että tämähän asettuu uomiinsa vähän niin kuin vahingossa. Oikeanlaiset teemat ja tunnelmat tulivat kuin itsestään. Ajatus yhdestä levyn mittaisesta tarinasta muuttui vähän kuin vahingossa taas todeksi, ja rupesimme viilaamaan särmiä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Musiikki ja sanat löysivät toisensa tietysti niiden molempien nostattamien tunnelmien ja mielleyhtymien kautta. Albumin teon tuottamia haasteita olivat Jyrin mukaan myös sanoitusten tunnelmat ja niiden moninaisuus. ­ Saatoin juuttua johonkin tiettyyn tunnelmaan, josta irti pääseminen olikin luultua vaikeampaa. Tuona aikana kirjoittamani tekstit ikään kuin toistivat itseään. Kiitosta sanoitusten monipuolisuudesta täytyy antaa laulajallemme Tomi Mykkäselle ja kitaristi Jussi Rautiolle, jotka molemmat auttoivat minua paljon sanoitusten teemojen, tunnelmien ja rakenteiden kanssa. Rustasivatpa he albumille aivan omiakin lyriikoita, jolloin saimme kokonaisuuteen mukavasti lisää eloa ja vaihtelua. Sanoituksellisesti Doombound kertoo Turinin vaiheista, mutta monet kohdat ovat tulkittavissa myös laajemmin ja yleisemmällä tasolla. Mitään Tolkien-tietouttahan ei kuulijoilta edellytetä, vaikka Silmarillioninsa lukeneet saavat eniten sanoituksista irti. Evernightilla tekstit olivat tarkoituksellisen yleisellä tasolla ilman Tolkien-viittauksia, ja sen jälkeisellä The Last Alliance -albumilla yhtye meni suoraviivaisemmin aiheeseen. Allekirjoittaneesta Doombound vaikuttaa sanoituksellisesti synteesiltä näistä kahdesta ääripäästä. ­ Evernightilla otin tarkoituksella ohjenuoran siitä, että koetan kirjoittaa lyriikat mahdollisimman laaja-alaisesti ymmärrettäviksi. Sittemmin olen höllännyt tuota narua ja antanut Tolkien-viittausten nostaa enemmän päätään sopivan tilanteen tullen. Pidän kuitenkin paljon tästä tyylistä, jossa ei tarvitse olla Keski-maa-friikki ymmärtääkseen sanoitustemme punaisen langan, mutta olen pyrkinyt myös piilottamaan teksteihin asioita, joita Tolkieninsa hyvin tunteva voi sanojen seasta bongata. Eli olet tulkinnut levyjemme välisen kehityksen sanoitusten osalta aivan oikein. Turinista ei voi keskustella ilman Kalevalan Kullervo-yhteyksiä. Tai voi keskustella, mutta ainahan on hyvä sauma nostaa esille sitä, kuin- "Suomen-vedot ovat meidän kohdallamme harvinaista herkkua. SUE » 26 « NRO. 1
• HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA TERHI YLIMÄINEN » KAUNIISTI TURPAAN MyGrainin kokatessa aineksiin kuuluu yhä niin melodioita kuin täyttä runttaustakin. Mutta pääseekö yhtyeestä nauttimaan myös pizzerioissa? ändi jos toinenkin on ehtinyt urallaan uikuttamaan, ettei ihan jokaisessa pizzerian nurkassa viitsisi alentua soittamaan. Mutta asiaa voi katsella toiseltakin kantilta. Näin tekee metallikuusikko MyGrain, joka on nimennyt tulevan kiertueensa Pizzeria Touriksi. ­ Onhan tässä pienen uramme aikana vaikka minkälaisissa kuppiloissa tullut vedettyä ja useimmiten on ollut hauskaa. Päätettiin, että ensimmäinen virallisesti nimetty kiertueemme tottelee tätä nimeä. Ja onhan siellä vähän isompaakin ravintolaa tarjolla, kitaristi Resistor kommentoi. Niin, ihan pizzerialinjalla ei mennä, kun tulevien keikkapaikkojen listaa tarkastelee. Mutta pizzerioita tai ei, on aiheellista kysyä, onko B jokin keikkapaikka erityisen maukas? ­ Kaikkia vetoja odotamme ihan täysillä. Toivotaan, että nähdään paljon vanhoja frendejä ja uusiakin diggailijoita. Odotan henkilökohtaisesti eniten Kouvolan- ja Jyväskylän-keikkoja ja totta kai rundin starttia Helsingissä. Kouvola ei ole ikinä pettänyt, jengi on aina liekeissä, Resistor hehkuttaa. ­ Ei ole pettänyt, ei kertaakaan. Odotan lisäksi kovasti yhteisvetoja The Hauntedin kanssa maaliskuussa. Tietenkin myös FME on aikas mehukas slaissi, solisti Tommy luettelee suosikkiherkkujaan. Pelkästä soittamisen riemusta MyGrain ei Pizzeria Tourille lähde. Syy on niinkin konkreettinen kuin uusi, yhtyeen nimeä kantava kolmosalbumi. Pitkän työs- "Työn ohella pidämme tärkeinä myös yhteisiä kahvi- ja pullahetkiä. tön tuloksena syntynyt levy paitsi jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, myös tietoisesti uudistaa yhtyeen soundia. ­ Uuden kaverin, toisen kitaristin Mr. Downhillin mukaan saaminen merkitsi selvää muutosta. Aiempaa isompi rooli musiikissamme on kitarasooloilla, jokaisessa kappaleessa on ainakin yksi. Haluttiin myös saada biiseihin enemmän fiiliksiä ja hetkiä. Sovitukset ovat isossa roolissa, niistä kiitos myös tuottaja-nauhoittaja Janne "Jouskari" Joutsenniemelle, Resistor mainitsee. MyGrainin materiaalista löytyy tyylilajiin vihkiytyneille runsaasti tarttumapintaa, mutta pop-rallien mitoissa yhtye ei pysyttele ­ kenties osaksi edellä mainittujen fiilisten ja hetkien tavoittelun johdosta. Biisit pyörivät 5-7 minuutin tietämillä. ­ Tekovaiheessa vaan huomattiin, että kappaleet ovat pidempiä. Pidettiin kiinni siitä, että kappale kulkee eteenpäin, sovitukset ovat SUE aina olleet meillä tarkassa syynissä. Musiikkimme tarkoitus on olla melodista ja tunnelmarikasta, mutta samalla potkia persiille niin maan perkuleesti. Eli kauniisti vedetään turpaan, Resistor julistaa. ­ Tuosta pääsäännöstä pidetään kiinni, muuten saadaan ite turpaan! Itse kuuntelen yltiömelodista kamaa, täyttä runttausta sekä niiden äpäräsiitoksia, joten tämmöisen matskun tekeminen tällä kokoonpanolla tuntuu aivan luonnolliselta, Tommy komppaa. Modernisti soundaavaa melodian ja mäiskeen ristisiitosta kuunnellessa voisi helposti kuvitella MyGrainin poseeraavan promokuvissaan futuristisissa maisemissa. Sen sijaan tuoreet kuvat haistattavat normeille pitkät ja sijoittavat yhtyeen keittiön puolelle, kuin vinksahtaneiksi Master Chef -kokelaiksi. ­ Haluttiin jotain muuta kuin perusposeerausta rivissä tehtaalla, pellolla tai jossain. Ja kun kiertueen nimi oli päätetty hyvissä ajoin, sopi kokkiteema siihen, Resistor tokaisee. ­ Välttämättä ei edes ajateltu haistattaa pitkiä perinteiselle setille, tää aivoitus vaan tuntui sen verran kierolta ja hauskalta. Ei tämän tarvi aina olla niin vakavaa, Tommy korostaa. Vaan millaista on MyGrainin keittiössä? ­ Maikkarin keittiössä jokainen laittaa omat mausteensa yhteiseen soppaan. Työn ohella pidämme tärkeinä myös yhteisiä kahvi- ja pullahetkiä, Resistor heittää. Pizzerioiden jälkeen on vuorossa kesäateria Tuska Open Airissa, joka muuttaa Kaisaniemestä Suvilahteen. Erityisesti Resistor ja Tommy jäävät kaipaamaan pussidokausta Kaisaniemen viheriöllä. ­ Nyt taitaa olla pelkkää betonia persuksen alla. Tosin kaiken maailman "lokit" ei varmaan ahdistele niin pahoin, Resistor arvelee. « » 28 « NRO. 1
• » EI LIIAN EEPPINEN Omnium Gatherumin uuden albumin työstöön ottivat osaa niin läppärit kuin metsänhengetkin. Mutta tarjoileeko yhtye nyt aikuisiin vetoavaa kuolometallia? nko ainoa tie onnistuneeseen albumiin loputon treenikämpällä homehtuminen? Ei aina, ei ainakaan Omnium Gatherumin tapauksessa. Joskus välimatka tekee ihmeitä. ­ Heti kun rumpalimme Jarno muutti Vaasaan 500 kilometrin päähän ja lopetimme intensiivisen yhdessä treenaamisen, alkoivat palaset napsahtaa kohdalleen. Omatoiminen hierominen ja kotidemottelu on noussut ihan uudelle tasolle. Sähköpostirokkia ja läppäripunkkiahan tässä nykyään väännetään. Taita olla alan vallitseva trendi. Vesterisen Seppo haikaili juuri Rock Suomi -dokumentissa, että rokkenrollista on hävinnyt vaarallisuus. Miten niin? Kitaristi Markus Vanhala veistelee yhtyeensä toimintatavoista. Vaikka Vanhala intoutuukin vitsailemaan kutsuen uutta New World Shadows -albumia mp3kokoelmaksi, ei levy eeppisyydessään tosiaankaan soundaa lap top metallilta. Levy on ilmeeltään jopa siinä määrin eeppinen, että ensi kuulemalta alkaa miettiä, viekö ylitsepursuava suureellisuus tehoa eeppisimmiltä osioilta. O ­ Kokonaisuus on tarkoin sovitettu, keitoksessa on yllin kyllin hevisen metallin raskautta ja raakuutta. Ei siellä ihan koko aikaa yhdellätoista paahdeta, vaikka melko isolla mennäänkin. Ja kyllä esmes Emperorin In The Nightside Eclipse ja Anthems to the Welkin at Dusk aika korkeissa sfääreissä lentävät alusta loppuun ja tuppaavat toimimaan, Vanhala huomauttaa ollen täysin oikeassa. Matematiikkametallia OG ei harjoita, mutta teki yhtä kaikki laskutoimituksia pyrkiessään naittamaan New World Shadowsilla teinisen death metalin ja aikuisen progerokin. Tavoitteena oli, että kaksi miinusta muodostaisi uuden, suuren plusmerkkisen kokonaisuuden. ­ Kokonaisuus kantaa nimeä "adult oriented death metal"! Levyntekoprosessi oli mitä miellyttävin, alkaen esituotantohetkistä metsän keskellä mökkitunnelmissa. Palasimme mettäläistunnelmiin ja paatokseen ­ tuohon 90-luvun naturistimetallin sydämeen. Tavallaan tällä albumilla on palattu tai kehitytty siihen visioon, joka vallitsi bändiä perustettaessa, Vanhala luonnehtii. HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ "Maahiset ja mettänmöröt yrittivät häkämyrkyttää laumamme. Metsän siimeksessä OG operoi komeasti nimetyssä Munapirtissä, metsänhenkien ympäröimänä. New World Shadowsin anti kelpasi hengillekin. ­ Soittosessioiden aikana olivat kunnioittavasti vaiti, mutta iltasella ja yösyömmellä osallistui kaiken maailman väki bileisiin. Itse en loppuöiden bileistä liikaa muista, mutta kyllä siellä jos jonkinlaista nallea ja menninkäistä juhli, solisti Jukka Pelkonen muistelee. ­ Maahiset ja mettänmöröt yrittivät polttaa grillaushommiemme jälkipuinneissa koko ympäröivän metsän ja toisella erää taas häkämyrkyttää laumamme mökkitorpalla ­ perisuomalainen mieshän ei myönnä eikä myönny erheiden edessä. Ahti soi meille runsaasti meren vonkaleita, mutta vei vaihdokiksi ankkurimme ja meinasi pariin otteeseen kaataa paatin ja vetää syviin vesiin, Vanhala luettelee metsäreissun käänteitä. Liekö halulla mennä metsään nyt ollut osuutta siihen tekstitulvaan, joka Pelkosen kynästä purkautui. Yleensä solistin lyriikat syntyvät nopeasti ja aggressiivisesti, mutta tällä kertaa tarinaa tuli reilusti yli tarpeen. ­ Kaikki materiaali oli kirjoitettu tätä sessiota varten ja erityisesti muokattu biisimuotoon. Ylitsejäänyt matsku on ehkä vielä käytettävissä, mutta se on muokattava käyttötarkoitukseen sopivaksi. Se, että tekstiä tuli paljon, liittyy siihen hyvään fiilikseen, jonka sain biisien demoversioista. Tuntui mukavalta kirjoittaa, Pelkonen kommentoi. New World Shadowsin valmistumista seuranneessa blogissa mainitaan paitsi erityisen kimurantti bassokuvio, myös "almost black album"-rumpusoundi. Ja mikäs se sellainen on? ­ Hovinauhoittajallamme Teemu Aallolla on tämmöinen pahanlaatuinen Metallica-fiksaatio, kaikki asiat pitää peilata Metallicateesien läpi, tyyliin "olkaa tarkkana sen kakkosbiisin kanssa, se on ns. Sad But True -slotti. Ei sentään jonninmoista monsteria bändipsykologin hengessä pestannut sessioihin, vielä. Ei kai siellä sen kummempaa Black Album -soundia ole kuin Kotkan Bob Rockin kultainen kosketus ja siunaus, Vanhala tuumii. « "The Visitation" Available as Limited Edition digipak with a massive bonus DVD in a slipcase, 2LP gatefold in coloured vinyl, regular jewel case version and download. Out January 17th! www.magnumonline.co.uk Ultraboxset incl. 2 LPs with printed innersleeves, digipak with bonus DVD, 44 page magazine in LP Format about the history of the band, poster, postcard and sticker => available at www.ginza.se and www.cdon.com "Glorious Collision" 13 brandnew songs written by mastermind Tom S. Englund! Available as limited edition digipak plus bonus-track, standard version and download. Out February 28th! www.evergrey.net "The Scourge Of The Light" Finally - the new studioalbum. US Metal par exellance! Available as standard version, double gatefold LP and download. "Rendered Waters" New recorded fan faves plus 3 new songs. Available as standard version and download Out February 28th! www.jagpanzer.com Out March 28th! www.lennywolf.com SUE » 29 « NRO. 1
• BATTLELORE ­ Doombound (Napalm Records) Kuudes kerta toden sanoo, sillä Battleloren levytysura saavuttaa tähänastisen huippunsa. Se huippu on varsin korkealla vuoristossa, sillä yhtyeen monet aikaisemmat albumit ovat olleet varsin ansiokkaita ja tasokkaita, ja ura on ollut selkeässä noususuunnassa niin musiikillisesti kuin suosionkin määrässä mitattuna. Jo vuosia sitten Battlelore kaavaili teemalevyä J.R.R. Tolkienin traagisimpiin hahmoihin kuuluvasta Turin Turambarista, jonka suvun tragedia ja vääjäämätön kohtalo ovat Tolkieninkin mittapuulla liki ainutkertaisia. Siinä rytäkässä Sormusten Herran tapahtumat sun muut ovat lähinnä pikku vastoinkäymisiä Tolkien-aloittelijoiden luettavaksi. Turinin ylväydelle ja lankeemukselle vetää vertoja korkeintaan Feanorin tarina, sillä erotuksella, että siinä missä Feanor on itse vastuussa teoistaan, Turinin päälle kipataan niin paljon ongelmia, kohtalon taakkaa ja synkkiä pilviä, että kurjuuden asteen voi täysin ymmärtää vain suomalainen. Tolkienhan otti Turinin tarinan suoraksi esikuvaksi Kullervon tarinan Kalevalasta. Suomalainen Tolkienista ammentava yhtye onkin paras vaihtoehto käsittelemään Narn i Hîn Húrinin eri puolia. Musiikki on oivaltavan osuvaa ja aiheeseen sopivaa, ja albumi tavoittaa kertomuksen eri puolet ja tunnelmat. Jyri Vahvanen on pannut parastaan kappaleita säveltäessään, ja albumi hyödyntää kahden laulajansa Tomi Mykkäsen ja Kaisa Jouhkin ääniä aiempaa innovatiivisemmin. Kumpikin laulaja saa selvästi enemmän omaa tilaa ja musiikki hyödyntää tiiviimmin heidän vahvuuksiaan. Doombound on sanan varsinaisessa merkityksessä aito teemalevy ja mieleenpainuva kokonaisuus, joka on osiensa summaa vahvempi. Yksittäiset kappaleet pärjäävät kuitenkin mainiosti myös omillaan ja irrallaan. Kärmessurma, Iron of Death, Men As Wolves sekä Doombound kelpaavat taatusti sellaisillekin kuulijoille, jotka eivät tiedä tai välitä pätkääkään mistään edesmenneiden englantilaisfilologien sepustuksista. 9 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton JUSSI LAHTONEN SUE » 30 « NRO. 1
• 6 THE GO! TEAM ROLLING BLACKOUTS (Memphis Industries) Tämä Ian Partonin johtama tiimi yllättää kolmannella levyllään. Ei niin, että levyn sisältö poikkeaisi edellisistä kahdesta radikaalisti ­ päinvastoin ­ vaan minulle on yllätys, että bändi ylipäätään julkaisee kolmannen levyn. Australialaisen Avalanchesin jalanjäljissä vahvasti sampleihin perustuvaa hyväntuulista tanssimusiikkia tehtaileva The Go! Team kun ei lukuisista nimekkäistä vierasvokalisteista huolimatta onnistu Rolling Blackoutsilla luomaan mitään, mitä ei olisi kuultu jo Thunder, Lightning, Strike -debyytillä. Bändin musiikki kuulostaa Powerpuff Girls -piirretyn tai aurinkorasvamainoksen soundtrackilta: hyväntuulista, harmitonta ja jotenkin merkillepantavan pomppivaa. Useimmat kappaleet kuulostaisivvat instrumentaaliversioina tunnusmusiikilta johonkin kadonneeseen 70-luvun tv-sarjaan. Ongelma on se, että The Go! Team on vienyt muiden musiikin sämpläämisen niin pitkälle, että se alkaa itse kuulostaa kovin anonyymiltä ja persoonattomalta siitä huolimatta, että vokalisteina vierailee niin Best Coastin Bethany kuin Deerhoofin Satomi. The Go! Teamissa askarruttaa eniten se sama asia kuin Avalanchesissa aikoinaan: mihin lähes kokonaan sämplepohjainen yhtye tarvitsee kuusi jäsentä? Mitä ne viisi muuta bändissä oikein tekevät? TOMI TUOMINEN LEVYARVIOT THE SAND BAND ­ All Through the Night (Deltasonic) 9 7 The Sand Band on David McDonnellin ja Scott Marmonin perustama yhtye. McDonnell on soittanut kitaraa Richard Ashcroftin ja The Coralin kanssa, mistä saa vedettyä suuntaviivoja All Through the Nightiin. Vaan vievät viivat muuallekin: melodian alkulähteille, hetkiin, joina pimeys laskeutuu ja ajatukset valtaavat mielen ja pysähtyy. The Secret Chordilla etsitään nimeä, ja laulu soi gospelia ja henkisyyttä ­ The Coral ei ole kaukana. Nimikappale olisi kotonaan Lynchin elokuvissa ja henkii Badalamentia ja Twin Peaksin teemaa. Avausraita Set Me Free kiteyttää albumin parhaiten: rakkaus pelastaa. Vaikka jatkuvasti on tunne, että nyt koijataan ateistia Jumalan piiriin, on kappaleen sanoma niin yksinker- tainen, että suuret aatokset ja saarna unohtuvat ja rauhallisuus valtaa mielen. Song That Sorrow Singsin kohdalla pitää kaivaa nenäliinat esiin. Uusiofolkkia omalla otteella, sopivan yksinkertaisesti kasiraiturilla äänitellen. Liki täydellistä. JARKKO FRÄNTILÄ 9 FUJIYA & MIYAGI VENTRILOQUIZZING THE MONDAY BOX GENERATION WEEKEND (Sony) Laulaja Kaapo Kokkosen ja kitaristi JanKristian Kurkolan edellinen yhtye The Voltas meni minulta tyystin ohi, mutta se edusti kuulemieni näytteiden perusteella 60- ja 70-lukulaista kitarapoppia. Miesten pari vuotta sitten perustama The Monday Box on pienten kitarannypläyspiirien sijasta suunnattu kunnianhimoisesti suurten areenoiden massayleisöille. Keikkabussi ei huristele enää Hauhoon vaan suoraan Idahoon. The Killersin tuotannon tapaan taitavasti rakennettu ja sopivasti hajuton biisimateriaali on jo valmiina. Nyt bändin lavakarisma ja markkinointiosaston paukut ratkaisevat, miten pitkälle paketin rahkeet lopulta riittävät. Tasavahvan materiaalin seasta nousevat esiin Queen-pastissi Six Strings, Rock n Roll & Radio ja The Soundsin mieleentuova 21st Century Girl ­ Generation Weekend -biisikaksikko. November Will Never Be Cold on lähinnä vaivaannuttava poikabändin powerballadi. The Monday Boxin musiikista uupuu sekä kiinnostavaksi tekevä särmä että ratkaiseva viimeinen puristus, mutta siitä huokuu aseista riisuvaa skandinaavista naivismia ja uskoa elämää suurempien pop-laulujen maailmaa parantavaan voimaan. Muutahan ei välttämättä tarvitakaan. JARI MÄKELÄ 8 CRYSTAL FIGHTERS STAR OF LOVE (Different) Bändien nimet tuntuvat syntyvän ryppäissä. Joitain vuosia sitten markkinoille tuli yhtä aikaa lukuisia black-alkuisia bändin nimiä, sen jälkeen muodissa oli wolf, jonka jälkeen tuli deer. Lontoolainen kvintetti Crystal Fighters ehtii juuri ja juuri mukaan crystal-junaan ennenkuin se on auttamattoman vanhanaikaista. Seuraavana vuorossa taitaakin olla joko pink, diamond tai gold. Crystal Fighters kutsuu musiikkiaan basquetronicaksi. Paperilla se tarkoittaa vanhan baskifolkin yhdistämistä elektroniseen tuo- tantoon. Käytännössä se kuulostaa yhdistelmältä bailefunkkia, chillwavea, ghetto technoa ja punkia ripauksella espanjalaisia sävyjä. Joku minua fiksumpi toimittaja tiivisti bändin soundin "CSS kohtaa Crystal Castlesin" -lauseeseen. Eritoten I Do This Everyday vastaa tuota kuvausta täydellisesti. Kuten kaikki tämän tyyppinen musiikki, on myös Crystal Fightersin musiikki hyvin suhdanneherkkää ja hipstermeklarien viileyskurssien armoilla. Ensimmäisen Xtatic Truth -maksin aikaan viime kesäkuussa bändin osakkeet olivat katossa, mutta nyt yli puoli vuotta myöhemmin kurssi tuntuu laskeneen jyrkästi. Itse löydän Star of Lovesta paljonkin hyviä ja kiinnostavia juttuja, jotka hyvällä tuurilla kestävät kuuntelemista vielä seuraavienkin kuuden kuukauden päästä. Champion Soundin polveileva synakuvio tuo mieleen Metronomyn hienosti epävireisen Nights Out -albumin, ja In the Summerissa on ehdottomasti ainesta ensi kesän pieneksi tanssilattiahitiksi. TOMI TUOMINEN (Full Time Hobby) Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta brittiläinen ja nelihenkinen Fujiya & Miyagi ihastutti vuoden 2006 Transparent Things -albumillaan. Sitä vuonna 2008 seurannut Lightbulbs ei enää yltänyt likimainkaan samalle tasolle, mutta onneksi Ventriloquizzing palauttaa uskon tähän bändiin. Äärimmilleen pelkistetty poljento ottaa selkeimmät vaikutteensa krautrockin isoista nimistä Canistä ja Neu!:sta, mutta jättää häröilyn ja kaaostekijät 70-luvulle ja harrastaa sen sijaan äärimmäistä kuria ja itsehillintää. Minimalistisista elementeistä koostuvat biisit rullaavat eteenpäin vastustamattomalla momentumilla ja kokonaisuuden kruunaa David Bestin lakonisesti ja usein liki kuiskaamalla lauletut mantramaiset sanoitukset. Viime aikoina joka paikassa kuultavat krautrock-vaikutteet ovat jo alkaneet ärsyttää, mutta Fujiya & Miyagi ottaa genren haltuun niin suvereenisti, että sille on valmis antamaan paljon anteeksi. Bändi on onnistunut luomaan tutuista elementeistä itselleen erittäin tunnistettavan ja kokonaan omanlaisen soundinsa. Kuviot toistuvat syklisesti, ja useimmat tämän aiempia akustisemmin soivan levyn riffeistä ovat niin nerokkaan yksinkertaisia, että niitä voisi unohtua kuuntelemaan tunneiksi. Askeesi ja minimalismi kiristävät tunnelman mukavan pinkeäksi, eikä Fujiya & Miyagi tarvitse kolisteluosuuksia kontrastiksi ryhdikkäälle ja motoriselle menolleen. Joskus vähemmän tosiaankin on enemmän. TOMI TUOMINEN moses hazy uusi albumi BETTER BEWARE 26.1. Lataa single SOMETHING YOU ATE ilmaiseksi osoitteessa www.moseshazy.net SUE » 36 « NRO. 1
• » LEFFAVIERAS Blake-Aaron fanituslistat Aution saaren elokuva: ­ Risto Jarvan Loma (1976) sopisi sinne helvetin hyvin: miten selvitä paikassa, jonne ei pitänyt mennä. En mä toisaalta usko, että sitä kovin monta kertaa jaksaisi katsoa. Mieluummin autiolla saarella näkisi omia leffoja, joita tekisi omassa mielessään. Maailmassa ei ole varmaan yhtään leffaa, joka siinä vaiheessa auttaisi yhtään mitenkään. Oma mielikuvitus on se juttu. Paras leffakohtaus kautta aikain: ­ Se (Abel Ferraran) Paha poliisi -elokuvan kohtaus, jossa Harvey Keitel tanssii alasti maksetun naisen kanssa ja ulvoo. Mä en oikeastaan tajua, miksi se on tarttunut mun päähän niin lujasti, mutta kyseisen kohtauksen ja myös ihan sen koko leffan kautta mä aloin digata Harvey Keiteliä ihan älyttömästi. Suosikkiohjaaja: Peter Jackson ­ Sen jätkän historia on vakuuttava. Sehän teki muinoin splatter-leffa Bad Tasten kuudessa vuodessa pelkästään omilla rahoillaan. Ja sitten se teki Meet The Feeblesin eli friikki-version Muppet Showsta, jossa Kermit-hahmo veti kamaa ja niin poispäin. Sen jälkeen joku hiffasi jätkän olevan oikeesti niin kova, että sille voi antaa sata miljoonaa maailman isoimman elokuvan (eli Taru Sormusten herrasta -trilogian) tekemiseen. Se on näyttänyt kaikille, että turha on nuolla persettä. Muutenkin pääsee eteenpäin, jos vain on tarpeeksi potkua ja uskoa omiin juttuihin. Ensimmäinen suuri elokuvakokemus: Jedin paluu ­ Sitä ennen mä olin käynyt äitimamman kanssa katsomassa kaikennäköisiä poliittisia leffoja sun muuta, mutta se oli ensimmäinen järisyttävä kokemus. Kun mä pikkupoikana tulin leffateatterista ulos, mulla oli suu auki ja mä koin olevani suuri jedisoturi. Mä mietin ihan Hoo Moilasena, että mitäs mulle nyt oikein tapahtui. Mä muistan vieläkin, millainen se efekti oli. ENSI-ILTA attuman oikusta satuin kadulla sananmukaisesti törmäämään marraskuussa uusimman albuminsa Haze Paraden julkaisseen Blaken kitaristi-laulajaan Aaroon. Satuin olemaan matkalla katsastamaan dinosauruslegenda Clint Eastwoodin uusinta, kenties viimeiseksi jäävää ohjaustyötä Hereafter. Siinä vieras missä leffa. Keitos kokkautuu näin: lontoolaiselta koulupojalta kuolee kaksoisveli, ja ranskalainen journalistineito ehtii tsunamin myötä käväistä "rajan tuolla puolen" ennen kuin tulee pelastetuksi. Toisaalla on mies juuri menettänyt vaimonsa, ja aivan muualla kokkauskurssia käyvän naisen edesmennyt isä onnistuu hänkin sotkeutumaan tähän epämääräiseen vyyhteen. Eräänlaisena ydinhahmona toimii Matt Damonin esittämä perusduunari, joka kykenee saamaan yhteyden tuonpuoleiseen. Silloin kun haluaa. Eikä aina tosiaankaan huvita. Elokuva käynnistyy erinomaisen vaikuttavasti toteutetulla, jopa ahdistavan realistisen otteen omaavalla tsunami-kohtauksella. ­ Siitä tuli melkein sellainen fiilis kuin tää ei olisi Eastwoodin leffa ollenkaan. Siinä oli niin helvetin nopeita leikkauksia, tietokonegrafiikkaa ja vaikka minkämoista hässäkkää. Toinen shokki oli alussa kuultu ranskankieli. Jos elokuvassa puhutaan ranskaa, niin se antaa heti tietynlaisen taide-elokuva-aspektin, ja mulla on vihasuhde ranskalaisiin elokuviin. Ei taideleffoissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta vähän ihmetytti miksi Eastwood on sen tyyppiseen hommaan ryhtynyt. Mulla on Clintistä aika jyrkkä mielikuva, vaikka onhan se tehnyt myös romanttisia elokuvia ja muuta. Sen persoona painaa päässä kuitenkin aika paljon. ­ Tässä haluttiin vetää kunnolla turpaan heti alussa. Se yllätti, ettei se aalto ollut mikään miljardin metrin korkuinen, niin kuin kaikissa katastrofielokuvissa aina on. Kun se näytettiin kauempaa, mä aloin ensin miettiä, että onko toi nyt muka se tsunami, noin snadi. Tollasiahan näkyy himassa Suomenlinnassakin aina kun käy uimassa. Mutta kyllähän sellainenkin tuhoaa, kun se tulee valtavalla massalla. Se näytti luonnon voiman terveen realistisella tavalla. Muinaisessa tapaninpäivän tsunamissa läheisiään menettäneiden kannattaa ehkä jättää tämä leffa väliin. ­ Ehkä niin, mutta toisaalta mä voisin viedä lapseni tota katsomaan. Se antaisi niille esimerkkejä siitä, mitä mieltä eri ihmiset on kuoleman- » KUOLEMANKELAUSTA S jälkeisistä tapahtumista. Aika taitavasti tosta oli jätetty pois kaikki amerikkalaistyylinen kristillinen jeesustelu. Tässä annettiin ymmärtää, että kuolemanjälkeistä elämää kyllä on, mutta se ei ole tekemisissä minkään uskonnon kanssa. ­ Kun tossa mietittiin kuolemanpelkoa, ei tuotu esiin mitään uskontopointteja. Oli jopa häiritsevää, ettei kukaan lähtenyt selittämään "what about God?". Aika eurooppalaista mentaliteettiahan se heijastelee. Nykyäänhän on enemmän kiellettyä puhua näistä asioista kuin olla puhumatta. Ennen jouluakin kiisteltiin, saako kouluissa esittää perinteistä jouluevankeliumia. En mä sitten tiedä, onko se rohkeutta jättää se puoli leffasta pois, vai onko se jopa päinvastoin. ­ Kyllä mä jossain vaiheessa mietin, että tarviiko tän olla näin vitun surullinen. Se tekee itselle aina paskimmat fiilikset, kun mukana on pieniä lapsia ja niiden surkua. Pienen lapsen mukanaolo on takuuvarma veto herättää ihmisissä tunteita. Ja kun sillä on vielä narkkarimutsi, niin kyllähän siitä sympatiapisteitä irtoaa. Vaikka toi oli fiilikseltään eurooppalaistyylinen leffa, niin noi pointit teki siitä hyvin amerikkalaisen. ­ Monta asiaa jäi auki, mikä varsinkin jenkkileffoissa on aika harvinaista. Mutta se on vaan hyvä, että ihmisille tarjotaan leffan jälkeen mahdollisuus miettiä noita asioita itsekseen ja kaveriensa kanssa. Eikä toi Clintin viimeiseksi leffaksi varmaan jää. Ja kyllähän tässä vanha herra feidaa uraansa paljon tyylikkäämmin kuin moni actionstara, jotka yrittää viimeiseen asti hyppiä maskit naamassa ja pelastaa maailman vielä yhden kerran. Mun mielestä on mageeta miten Eastwood, tän Dirty Harry -aspektin huomioiden, on vanhemmiten näyttänyt että silläkin on pehmeä puolensa. MARKKU HALME TÄHDET AARO BLAKE ½ MARKKU HALME ½ Hereafter, USA 2010. Ohjaus: Clint Eastwood. Käsikirjoitus: Peter Morgan. Pääosissa: Matt Damon, Cécile de France, Frankie McLaren, George McLaren, Jay Mohr, Bryce Dallas Howard, Richard Kind. Kesto: 131 min. Seuraava Sue ke 16.2. Ei tässä mätä oikeastaan mikään, koska ei tässä ole mitään mikä voisi mättää. Taide-elokuvien vihaajille tämä on verratonta herkkua, viihde-elokuvien rakastajille mannaa taivahasta, ja kelpaa tämä allekirjoittaneellekin. Meikäläiseltä kun löytyy eväitä ja asennoitumistapoja vaikka kuinka moneen lähtöön. Mutta jos tätä haluaa lähteä tarkemmin erittelemään, ei mikroskoopille paljon käyttöä löydy. The Touristia voi katsoa vaikka kuin auringonpimennystä: "hitsaajan laseilla, joiden tummuusaste on vähintään 14". Tai "täysin mustaksi valotetun, hopeaa sisältävän kaksinkertaisen mustavalkofilmin läpi". Myös "ei-täysin-turvallinen noettu lasi" käy laatuun. Kuten myös pelkät silmät, olivatpa ne väsyneet tai virkeät. Molemmat tähdet suoriutuvat rooleistaan varsin hyvin, likipitäen erinomaisesti, mutta kun eihän tästä löydy tilaa eikä mahdollisuuksia säihkymiseen. MARKKU HALME Animal Kingdom Ohjaus David Michôd. Kukaan, joka tuntee Australian historiaa mm. rangaistusvankien karkotuspaikkana tuskin yllättyy siitä, että maan rikollisuudella ja huumorilla on omintakeiset piirteensä. Tätä todisti myös elokuva Chopper (2000) joka teki melbournelaisesta kriminaalista Mark Readistä maailmankuulun. Törkeistäkin väkivaltarikollisista voi Australiassa tulla myöhemmin televisiojulkkiksia. Näin varsinkin Melbournessa, havaitsi ohjaaja-käsikirjoittaja David Michôd, joka ryhtyi työstämään Animal Kingdomin tarinaa jo kymmenen vuotta sitten. Työhön kului liian kauan, sillä soppaa on aivan liikaa yhteen kattilaan. Elokuva ei edusta oikein mitään tyyliä ja puhtikin loppuu jo puolivälin tietämissä. Keskiössä on 17-vuotias Josh (James Frecheville). Kun äiti tempaisee heroiiniöverit, Jii joutuu epämääräisen sukunsa holhokiksi. Codyjen monipolvisessa perhekunnassa isoäiti "Smurffi" eli Janine (Jackie Weaver) on klassinen gangsterimamma, joka pyrkii suojelemaa "poikiansa" kaikin keinoin. Niljakkain näistä on vanhin poika "Paavi" eli Andrew (Ben Mendelsohn), joka on oppikirjatason psykopaatti. Vastapuolena on poliisin iskuryhmä, jolle ei tuota ongelmia teloittaa epäiltyjä kiinniottohetkellä. Oikeudenkäynnit kun menevät farsseiksi, joista hyötyvät vain lakimiehet. Ilmeisesti pointtina on ollut esittää, kestääkö Joshin viattomuus vai iskeekö sukuvika sukset kaidalta ladulta lavealle. Se pakollinen kunnon lainvalvoja Nathan (Guy Pearce) yrittää jarruttaa, vaan kuinkas sitten ei käynytkään? Animal Kingdom on kuvaus ihmiskunnan nokkimisjärjestyksestä, mutta sen juoni laahaa pahasti ja kerronta heittelee mustasta komediasta saippuaoopperatasoiseen tragediaan. Muille kuin Alibin vuositilaajille suosittelen ennemmin Chopper-elokuvan katsastamista uudelleen. VESA KATAISTO The Tourist Ohjaus Florian Henckel von Donnersmarck Johnny Depp (väliäkö sillä roolihahmon nimellä?) esittää ympäri Eurooppaa seikkailevaa joutomiesturistia, jonka silmät naulautuvat Angelina Jolieen (ihan sama homma). Seikkailun juoni on juuri sopivan mutkikas ja vauhtia piisaa, mutta kun ajatuksia inspiroivan sisällön asettaa vaakakuppiin, ei viisari värähdä. Ja silti, mikäli valtaosan aivoista suostuu jättämään narikkaan, saa pääkopan täyteen mukavaa ja maukasta huttua. Romanttinen juoni on nasta, kieroilut ja salailut ihan perusnäppäriä, eikä niiden kuljetuksessakaan ilmene ongelmia. Niin sanottu "viihdearvo" on varsin korkea, eikä kokonaisuuteen mahdu täysin kiinnostamattomia hetkiä kuin pari ­ ja niidenkin mainitseminen tuntuu itsetarkoituksellisen ylikriittiseltä hölinältä. SUE » 40 « NRO. 1
• PROUDLY PRESENTS MYCHEMICALROMANCE.COM UUSI LEVY NYT KAUPOISSA HARTWALL AREENA LIPUT: 49 / 47 + MAHD.TOIMITUSKULUT / LIPPUPISTE & TIKETTI SU 20.3.2011 + SUP PO RT UUSI LEVY KAUPOISSA NYT! GreatesT Hits nyt kaupoissa! KULTTUURITALO, HELSINKI · SU 6.3.2011 LIPUT: 43 EUROA + MAHD. TOIMITUSKULUT // LIPPUPALVELU & TIKETTI WWW.TWITTER.COM/ZAKKWYLDEBLS // WWW.BLACKLABELSOCIETY.COM Olympiastadion · pe 17.6.2011 LIPUT: 69 / 73 / 89 / DIAMOND CIRCLE 359 + mahd. toimituskulut VIP-paketit osoitteesta BONJOVI.COM · Portit auki klo 17.00 www.bonjovi.com LIPPUPALVELU & MENOLIPPU T: WITH SPECIAL GUES uusi levy nyt kaupoissa OLYMPIASTADION PE 8.7.2011 LIPUT: 63/69e + MAHD.TOIMITUSKULUT / LIPPUPALVELU WWW.IRONMAIDEN.COM tavastia to 3.2.2011 liput: 25 + mahd. toimituskulut tiketistä (ovelta 27) pe 4.2.2011 loppuunmyyty www.hardcoresuperstar.com lisäkeikka SUE » 44 « NRO. 1