• Sue Indierockpunkmetalzine #111 LOKAKUU 2007 KENT.MUSE.THE DONNAS.22-PISTEPIRKKO.DROPKICK MURPHYS.JOSÉ GONZÁLEZ. IMPALED NAZARENE.SOTAJUMALA.VIOLA.PINTANDWEFALL.MARBLEHEROES.THE COUNTRY DARK. LIGHTHOUSE PROJECT.TRUCKFIGHTERS.PROFANE OMEN.MISERY INC. HAPPINESS.IRONICA.DISCARD. 1 VIIKATE
• 2
• 3
• TOIMITTAJALTA INKLUDES 06 10 12 13 14 15 16 17 18 19 20 22 23 24 27 28 30 31 32 34 36 37 39 42 48 49 50 51 Newsflash Muse José González Marbleheroes The Donnas Coheed & Cambria Kent Viola Pelle Miljoona Unabomber Pintandwefall Lighthouse Project, Candy Cane, Truckfighters, The Country Dark Dropkick Murphys Happiness 22-Pistepirkko ja Mark Kramer SFP Uutiset ja SetäJussinTupa Viikate Impaled Nazarene Ironica Sotajumala Misery Inc. Profane Omen Discard SFP Arviot Arviot Ensi-iltaelokuva-arviot Dvdarviot QuizOn ja Keskustelua popmusiikista Tilauskuponki Kävin tapaamassa 22-Pistepirkkoa ja heidän uutta levyään tuottavaa legendaarista Krameriä. Lopputulos on luettavissa tästä numerosta. Kramer oli vangitseva persoona. Hänellä on maine vittumaisena miehenä, mutta vielä mitä. Mies oli löpinöinnin aikana älykäs, hauska ja huomaavainen. Puhuimme englantia koko haastattelun ajan, ja jossakin välissä hän huolestui, josko 22-Pistepirkkolaiset voisivat vastata kysymyksiin suomeksi englannin sijaan. Pistepirkkojen laulaja P-K Keränen huomautti, että haastattelu on yhtä paljon Krameristä kuin yhtyeestä, ja ettei tämä haittaisi. Tämä tyydytti Kramerin, ja jutustelutuokio sujui helposti ja leppoisasti. Aina näin ei kuitenkaan käy. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin Danko Jones oli kireä kuin viulunkieli ja valitteli melko suoraan, kuinka veemäistä on tehdä haastatteluja putkeen. Hän vastaili kysymyksiin väsyneen agressiivisesti ja välillä kieltäytyi vastaamasta, jos ei pitänyt kysymyksestä. Toisaalta, ymmärtäähän tuon: rockyhtyeissä soitetaan soittamisen takia, ei haastattelujen. Julkisuus on kuitenkin pakollinen hinta tähteydestä. Pari kuukautta sitten Animal Collectiven Deakin vaikutti myös kireältä, mutta hänen tapauksessaan kyse taisi oli silkasta ujoudesta: mies tuntui olevan puhelimessa todella vaivautunut ja liki pahoillaan siitä, että joutui puhumaan yhtyeestään. Aina välillä lukee haastatteluja, joissa pääasiallinen tarkoitus on toimittajan puolelta vain nolata haastateltava. Nämä egonpönkitykset ovat kieltämättä joskus hauskaa ja huvittavaa luettavaa, mutta aiheuttavat useimmiten suunatonta myötähäpeää. Hyvä juttutuokio on vapaata virtaa ja ajatuksia ääneen ­ paineeton paneelikeskustelu. Kukaan ei saisi olla kenenkään yläpuolella. Tämä tuntuu joskus joiltakin kirjoittajlta unohtuvan. Onneksi 7 päivää -journalismia ei vielä musiikkilehdistössä esiinny. Danko Jones -tapaus oli harvinaislaatuinen poikkeus, ja 99,9 prosenttisesti tapaamiset ja puhelintuokiot sujuvat kuin leikki. Metsä vastaa yleensä niin kuin sinne huudetaan. Seuraavan kerran kun toimittaja kertoo haastattelukohteensa olevan täysi mulkero ja vastenmielinen ihminen, on parempi kääntää suurennuslasi kohti jutun kirjoittajaa. Jarkko Fräntilä ...on omasta mielestään leppoisa, mutta voi olla väärässäkin. Sue #111 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Pelle Miljoona Unabomber - Unabomber! Xysma - Deluxe Viikate - Marraskuun lauluja II Van Halen - II 22-Pistepirkko - Big Lupu Bad Brains - Build A Nation Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jenni Arbelius, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Marika Honkatukia, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Mika Penttinen, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2007 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 4
• 5
• NEWSFLASH RADIOHEADin uusi albumi In Rainbows on valmis. Sen voi ladata internetistä (www.inrainbows. com) sopivaksi katsomaansa hintaan 10.10. alkaen. Joulukuun 3. päivänä ilmestyy In Rainbows disc box, jossa on In Rainbows cd:llä ja kahdella vinyylillä, bonus-cd, digitaalisia valokuvia ja sanoitukset. System of a Down -rumpali JOHN DOLMAYAN on perustanut internet-kaupan, joka myy sarjakuvia. Marraskuun alussa avautuvalla Torpedo Comicsilla on tarjolla mm. sarjakuvalehtia, leluja, romaaneja, pokkareita ja action figure -hahmoja. PEARL JAMista on tehty kiertue-elokuva Immagine in Cornice. Danny Clinchin ohjaustyö ilmestyy pian dvd:llä. Laulaja Eddie Vedder puolestaan on tehnyt musiikkia Sean Pennin elokuvaan Into the Wild. Yhdysvaltalainen performanssi-yhtye PSYCHIC TV on keskeyttänyt Euroopan-kiertueensa. Keskeytyksen vuoksi myös Tavastian-keikka peruuntui. Toistaiseksi bändin edustajat eivät ole ilmoittaneet peruutusten syytä. Korvaavaa päivää ei ole tiedossa, joten ostetut liput voi palauttaa Tiketin toimipisteisiin 13.10.2007 mennessä. PORCUPINE TREEn Helsingin-konsertti on siirtynyt odottamattoman suuren kysynnän vuoksi Jäähalliin. Progeyhtye esiintyy 15.12. Helsingin Jäähallissa ja 16.12. Tampereen Pakkahuoneella. AMY WINEHOUSElta julkaistaan live-dvd I Told You I Was Trouble. Viime kesän Provinssirockin-oharista edelleen suivaantuneen Suen uutistoimittajan mielestä tämä on kätevää, koska dvd:llä esiintymistä Winehousen on mahdotonta peruuttaa. PLACEBOn rumpali Steve Hewitt on eronnut bändistä. Hewitt on kertonut eron syyksi jäsenten erilleen kasvamisen. Placebo suunnittelee aloittavansa kuudennen albuminsa äänitykset ensi keväänä. KLAMYDIAn kappale Närpiön kansallislaulu on närkästyttänyt ruotsinkielistä Pohjanmaata. Sanoittaja Vesku Jokinen arvostelee biisissä muun muassa Närpiön ruomenruotsalaisten sisäsiittoisuutta ja kielitaidottomuutta. Amerikkalaisen Jo Sheldonin aka Mama Trashin MAMA TRASH VOL.1 -kokoelmalevyn julkistamistilaisuus järjestetään Helsingin Kulttuuriareena Gloriassa 18.10. Tuona iltana Glorian lavalle nousevat Suomesta Sonic Roots ja Stereo Junks sekä Ruotsista Maryslim, Gemini Five ja Sexydeath. Tapahtuma on ikärajaton, yläkerrassa on A-oikeuksin varustettu anniskelualue. POPEDA täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Sen kunniaksi julkaistaan 30-vuotinen sota 1977-2007 -juhlakokoelma lokakuun 31. päivänä. Popeda tekee kevättalvella 2008 massiivisen kiertueen 30vuotisen taipaleensa kunniaksi. Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi). RAMPILTA LENTOON Kolme bändiä kilpailee mittavasta sponsorointituesta. Syyskuun 17. päivänä käynnistyneen Duracellin Ramp Music -musiikkisponsorointiohjelman tavoitteena on tukea nuoria ja lupaavia bändejä. Konsepti perustuu musiikin ammattilaisten keskuudessa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan pelkkä levytyssopimus ei takaa bändin menestystä, vaan ratkaiseva tekijä on laajamittainen näkyvyys. Duracellin sponsorointisopimus kattaa 135 000 euron arvosta tukea bändin näkyvyydelle. Näkyvyyden kanavat ja keinot räätälöidään voittajabändin musiikin, profiilin, jäsenten ja arvojen mukaisesti. Ramp Music nimi viittaa ohjelman tavoitteeseen antaa lennokas ponnistussysäys uusille musiikkikyvyille. Duracellin sponsorointituesta kilpailevat turkulainen The Friend, kouvolalainen Shattered Within ja helsinkiläinen The Patsy Walkers. Kilpailun bändit valitsi asiantuntijaraati, johon kuuluivat SonyBMG:n toimitusjohtaja Kimmo Valtanen, Suosikin päätoimittaja Katja Ståhl ja musiikki- ja kulttuuritalo Nosturin nuorempi johtaja Eeka Mäkynen. The Friend on jalostunut useamman vuoden ajan, mutta lopullisen kokoonpanoonsa nelihenkinen orkesteri sai syksyllä 2006. ­ Meidän musiikkimme on kipakan atmosfääristä, leikkistä, yltiömelodista, rytmikästä ja niin ihanan kihelmöivää. Osallistuimme tähän kilpailuun koska toivomme, että mahdollisimman moni ihminen kuulisi mukavia laulujamme, The Friend kertoo. Shattered Withinin saavutuksiin kuuluvat muun muassa Suomen lukiolaisten bändikisan voitto 2007, Ääni ja Vimma -semifinaaleihin eteneminen vuonna 2006 sekä Ääni ja Vimma -finaaleihin eteneminen vuonna 2007. ­ Bändikilpailuihin on mukava osallistua, Shattered Within kommentoi. ­ Niissä saa toisilta muusikoilta kannustusta ja hyvää palautetta. Kilpailut ovat myös hyvä tapa päästä yleisön tietoisuuteen. Tähän kilpailuun osallistuimme koska se tarjoaa mahdollisuuden saavuttaa valtakunnallista näkyvyyttä. Toivottavasti Ramp Musicin kautta musiikkimme tulee tunnetummaksi. Vuodesta 2003 lähtien keikkaillut Patsy Walkers on esiintynyt Ruotsissa, Venäjällä, Englannissa, Virossa ja Norjassa. ­ Haluamme kiittää raatia ja Duracellia kutsusta kilpailuun ja toivomme, että sen myötä keikoillemme eksyy uusia musiikistamme kiinnostuneita kuulijoita, The Patsy Walkers toteaa. Sponsorointiohjelman ensimmäisessä vaiheessa yleisöllä on mahdollisuus äänestää suosikkiaan nettisivuilla osoitteessa www.rampmusic.fi. Äänestysaikaa on lokakuun viimeisiin päiviin saakka. Nettisivuilla yleisö voi kuunnella bändien musiikkia ja tutustua heidän taustoihinsa. Nettiäänestyksessä eniten yleisön ääniä saanut bändi voittaa sponsorointisopimuksen. www.rampmusic.fi The Friend Shattered Within The Patsy Walkers UNIVERSAL MUSIC GROUP WWW.UNIVERSALMUSIC.FI Ruotsin Rokut! The Black And White Album kaupoissa 17.10. 6
• Ke 10.10. LIVE: Endstand + supports; 6,­ To 11.10. LIVE: Gommi & Bommi Midnight Show! (M.A. Numminen & Pedro Hietanen); 7,­ Pe 12.10. JACK DJ:t Orkidea, Milla Lehto ja Orion; 8,­ La 13.10. MAMBO NORDICO LIVE: I Was A Teenage Satan Worshipper, Viola, Laurila, Tero-Petri, DJ:t Slim Mike & Ewald; 10,­ Ti 16.10. LIVE: Rehtorit, JS & The Strummers; 6,­ Ke 17.10. LIVE: Kakkahätä-77 ja Elinvoima, DJ:t Vilu ja T-Mu; 6,­ To 18.10. LIVE: Roihu + support; 6,­ Pe 19.10. GHETTO 808 GRAND OPENING DJ:t Rideon, Sir Nenis ja Polar Soul; 6,­ (ennen klo 23 kaksi yhden hinnalla) La 20.10. GHETTO BLASTER DJ:t Bang Bang (DK), Ropeman ja Svengali; 7,­ Ma 22.10. LIVE: Soko (FR), Astrid Swan; 9,­ Ti 23.10. RADA & TERMOVIK, ks. www.kuudeslinja.com Ke 24.10. ks. www.kuudeslinja.com To 25.10. LIVE: Joose Keskitalo & Kolmannen Maailman Palo, DJ:t Vilu ja T-Mu; 6,­ Pe 26.10. DEATH DISCO, ks. www.kuudeslinja.com La 27.10. ks. www.kuudeslinja.com Su 28.10. LIVE: Handsome Furs (CA) ja TVResistori Duo, DJ Marko Makelove; 8,­ Ti 30.10. OLD SCHOOL PUNK VOL. 2 Sanna (Rehtorit), Joey Luumäki, Vesa Häkli (Vandaalit); 6,­ Ke 31.10. LIVE: Janna Hurmerinta; 6,­ To 1.11. LIVE: JESSE ja DJ Candle in the Wind, Imatran Voima DJs; 6,­ Pe 2.11. DRUMZ GOES SOUNDBOY DJs Benny Page (UK), Boj Lucki (SE) + residents; ks. www.kuudeslinja.com La 3.11. ks. www.kuudeslinja.com Ti 6.11. LIVE: THE BLOW (USA) ja Jaakko Eino Kalevi, DJ Makelove; 6,­ (ennakot Tiketti) WWW.SUE.FI WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE Tulossa: To 11.10. 30/33 MOI DIX MOIS (JPN) Ei ikärajaa ­ alle 12-vuotiaat vain täysi-ikäisen huoltajan seurassa. Pe 12.10. 8/10 "Parasta lapsille ­ Suomipunk 1977­1984" RIISTETYT, KOHU-63, KARANTEENI, MAHO NEITSYT, PROBLEMS?, KADOTETUT La 13.10.8/10 STALINGRAD COWGIRLS, ANAL THUNDER, SLAP BETTY Ti 16.10. 10/12 "Kuskia ei jätetä" FLAMING SIDEBURNS, JONNA TERVOMAA, MARKUS NORDENSTRENG & RED HILL ALL STARS, JUKKA GUSTAVSON, JOHN MCGREGOR, THE LATEBIRDS, TIMO KIISKINEN, TRIO PAULA VESALA Ke 17.10. & To 18.10. 22/24 APOCALYPTICA Pe 19.10. 12/14 SCANDINAVIAN MUSIC GROUP La 20.10. 12/14 IRINA Support: MARBLEHEROES Ke 24.10. 10/12 ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE To 25.10. Loppuunmyyty! RÓISÍN MURPHY (UK) Pe 26.10. 10/12 HUSKY RESCUE La 27.10. 10/12 NOTKEA ROTTA Ti 30.10. Loppuunmyyty! THE GAZETTE (JPN) Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. www.tavastiaklubi.fi URHO KEKKOSEN KATU 4­6 7
• NEWSFLASH RAKKAUTTA & ANARKIAA ­ HELSINKI INTERNATIONAL FILM FESTIVAL teki uuden kävijäennätyksen. Festivaalin päätyttyä kävijöitä laskettiin olleen 45 500. JOHN FOGERTYn uusi sooloalbumi Revival ilmestyi lokakuun 3. päivänä. CCR-miehen edellisestä soolokiekosta on aikaa kolme vuotta. TOMMY LEE on jättänyt Mötley Crüen rumpalin tehtävät. Nyt elektronisesta musiikista innostunut Lee kiertää maailmaan DJ Aeron kanssa Electro Mayhem Tour -kiertueen merkeissä. Loppuunmyydyt comeback-keikat ovat innostaneet THE VERVEn lähtemään kiertueelle. Bändi tekee joulukuussa ainakin neljä Britanniankeikkaa. ABSOLUUTTISEN NOLLAPISTEEN yhdeksäs studioalbumi Iiris julkaistaan keskiviikkona 17.10. Nollapisteen Tommi Liimatta on ollut kiireinen levyn lisäksi myös kirjaprojektiensa kanssa: häneltä on julkaistu syksyn aikana kaksi kirjaa, romaani Muovikorvo (WSOY) sekä Tommin toimittama Lasteni isä on veljeni - Veikko Ennalan lehtikirjoituksia vuosilta 1943-1991 (WSOY). Valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen PHIL SPECTORin syyllisyydestä tai syyttömyydestä näyttelijätär Lana Clarksonin kuolemaan, joten tuottajalegendaa ei tuomittu. Los Angelesin syyttäjänvirasto valmistelee jo uutta oikeudenkäyntiä. Ruotsalainen CRASHDÏET saapuu kolmelle keikalle Suomeen. 80-lukulaisen tukkahevin nimeen vannova yhtye esiintyy Helsingin Tavastialla 21.11., Turun Klubilla 22.11. ja Seinäjoen Rytmikorjaamolla 23.11. Lokakuun 10. päivä julkaistulla Unattaractive Revolution -albumilla laulaa suomalainen Olliver Twisted. HIMin Venus Doom nousi USA:n albumilistan sijalle 12, mihin yksikään suomalaisyhtye tai artisti ei ole aiemmin kyennyt. Venus Doom on myös ylittänyt Suomen kultalevyrajan ja noussut Saksassa albumilistan kärjen tuntumaan. THE CURE julkaisee ensi keväänä uuden studioalbumin. 20.3. 2008 bändi esiintyy Lontoossa Wembleyn stadionilla ja lähtee sitten USA:nkiertueelle. LED ZEPPELIN esiintyy Lontoon O2 Arenalla 26.11. edesmenneen levy-yhtiömoguli Ahmet Ertegunin muistokonsertissa. Kokoonpanossa ovat mukana kaikki kolme elossa olevaa alkuperäisjäsentä sekä edesmenneen rumpali John "Bonzo" Bonhamin poika Jason. Elokuvaohjaaja David Lynchin suosikkiyhtye AU REVOIR SIMONE esiintyy Helsingin Tavastialla 7.11. Bändin tyylin on kuvailtu löytyvän Stereolabin, Ladytronin ja Belle And Sebastianin leikkauspisteestä. Ohjaaja MARTIN SCORSESE suunnittelee dokumenttielokuvaa GEORGE HARRISONista. Tällä hetkellä Scorsese viimeistelee The Rolling Stones -dokumenttielokuvaa Shine a Light. Mies kuoli tapaturmaisestI THE SMASHING PUMPKINSin Vancouverin-keikalla. Virkavallan mukaan onnettomuus sattui mosh pitin tai crowdsurfingin pyörteissä. MOGWAIn rumpali Martin Bulloch huutokauppaa sydämentahdistimensa. Uuden laitteen rintaansa saanut Bulloch pyrkii keräämään rahaa Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi). Häiden jälkeen (ohjaus Susanne Bier, Tanska/Ruotsi 2006) ARKTISEN UPEETA -FESTIVAALIN KILPAILUELOKUVAT VALITTU Vuotuinen pohjoismaisen elokuvan festivaali Arktisen Upeeta järjestetään Jyväskylässä 15.-18.11.2007. Järjestyksessään yhdeksännen Arktisen Upeeta -festivaalin ohjelmistoon sisältyvän naistekijöille suunnatun kotimaisen elokuvakilpailun työt on valittu. Kilpailuun ilmoitettiin yhteensä 98 vuosina 2006-2007 valmistunutta elokuvaa. Näistä festivaalilla esitettäväksi valittiin 19 ohjaustyötä. Mukana on dokumentteja, animaatioita, kokeellisia ja fiktioelokuvia niin elokuva-alan ammattilaisilta kuin opiskelijoiltakin. Kilpailun voittaja palkitaan 500 euron palkinnolla. Kilpailuraadin jäsen ja tapahtuman tuottaja Markus Latvala kertoo, että elokuvien valintakriteerit ovat "ne perinteiset", eli elokuvan sisällön ja teknisen toteutuksen tasapaino sekä se, että elokuva kantaa kestonsa. ­ Kilpailun tarkoituksena on nostaa naisten asemaa kotimaisen elokuvan kentällä. Naiset ovat olleet tällä alalla paitsiossa. Esimerkiksi naisten mahdollisuudet elokuva-alalla melkeinpä kaiken mittarina olevien pitkien elokuvien ohjaamiseen ovat naisilla miehiä heikommat. Toivottavasti tällaista kilpailua ei tarvitse järjestää enää pitkään. Arktisen Upeeta -festivaalin ohjelmassa on kotimaisten kilpailuelokuvien lisäksi pohjoismaisten elokuvien sarja, lastenelokuvaesityksiä sekä ohjaajavierailujen ympärille kootut teemakokonaisuudet. Tapahtuman päävieraaksi saapuu mediataiteilija ja ohjaaja Marikki Hakola. ­ Hakola on mukana kahdessa luentoesityksessä esittelemässä tuotantoaan sekä mediataidetyöpajassa. Arktisen Upeeta -festivaali järjestetään ylioppilastalolla Kampus Kinossa. Tapahtuman ohjelma julkaistaan lokakuun lopussa. Arktisen Upeeta -elokuvakilpailuun valitut elokuvat ja ohjaajat: Aina kunnollinen (Katja Pällijeff), Arvoitusten huone (Erja Dammert), Heavy Metal (Zaida Bergroth), Hiekan muisti (Petra Rossi), Iso poika (Mia Halme), Kymmenen päivää (Aada Niilola), Lilli (Oliwia Tonteri), Lopun ajan yksinäisyys (Kiira Sirola), Myrtillus (Raisa Laukkanen), Möbleeraja (Laura Neuvonen), Omenatarha (Salla Sorri), 12. Paratiisi ­ kolme matkaa tässä maailmassa (Elina Hirvonen), Pietà (Selma Vilhunen), Ruusutarhankatu (Laura Palosaari), Saalis (Taru Mäkelä), Tulppaanit (Anne Savitie), Tässä Lepää Aino Koski (Marja Pyykkö), Viisi aamua vielä (Milja Ahola), Yksin, yhdessä (Annika Grof). www.jyvaskyla.fi/kultturi/ngfest British Heart Foundationille. Tahdistimen mukana saa myös Mogwai-sälää. (www.myspace.com/ mogwai). ILOSAARIROCKin järjestäjä Joensuun Popmuusikot ry käynnisti jo yhdettätoista kertaa ilmekilpailun. Kilpailuun osallistujan tehtävänä on suunnitella kesän 2008 Ilosaarirockin ilme. Ilmekilpailu on kaikille avoin ja tekniikka on vapaa. Ilmekilpailu kestää marraskuun lopulle saakka, johon mennessä osallistujan tulee lähettää teoksen- sa Popmuusikoiden toimistolle paperitulosteena. Voittanut teos palkitaan 2000 euron suuruisella palkkiolla. Osallistujien kesken arvotaan myös pääsyliput tulevan kesän Ilosaarirockiin. (www. ilosaarirock.fi) Brittiläinen THE MAGIC NUMBERS esiintyy Helsingin Tavastialla torstaina 20.12. Helsingin Tavastia-klubilla järjestetään LIVE AID III -konsertti 1.11. 2007 Afrikan AIDS-orpojen ja Suomen vähävaraisten hyväksi. Konsertin yhteistyökumppanina on Suomen Punainen Risti, jonka kautta konsertin tuotto ohjautuu perille Afrikan AIDS-työhön. Esiintyjäkaartissa on noin 100 artistia. Lahden Kasisalilla järjestetään LEVYMESSUT 20.10. Läsnä on levykauppiaita Suomesta ja lähiseuduilta. 12.10. The Number Of The Cheez (3e) 13.10. The Number Of The Cheez (3e) 19.10. Before The Dawn (3e) 26.10. Ville Leinonen plays Danzig + Braineaters plays Misfits (5e) 27.10. Machine Men (6e) 02.11. Obscurant 8 WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE WWW.SUE.FI
• 11
• JOSÉ GONZÁLEZ MUSIIKKINSA NÄKÖINEN MIES Veneer-albumilla pankin räjäyttänyt ruotsalainen lempeilijä on palannut uuden albumin myötä. In Our Nature on kevyt päältä mutta painava sisältä. T apaan José Gonzálezin helsinkiläisen hotellin ala-aulassa. Säihkyvä haastattelupaikka luo hurjan kontrastin Josén habitukseen. Mies on pehmeä ja leppeä, jopa ujolta vaikuttava älykkö, joka kertoo kuuntelevansa mielellään filosofisia keskusteluja mp3-soittimestaan. Jokseenkin juuri sellainen henkilö, jollaiseksi hänet kuvitteli. Vuonna 2005 eräs televisiomainos muutti kaiken. Sony käytti Josén musiikkia mainoksessaan (siinä, missä pallot pomppivat alas mäkeä San Franciscossa). Tähti oli syntynyt muutamassa sekunnissa. Kuinka muutaman vuoden takaista pyöritystä katselee jälkikäteen? ­ Kaikki on ollut kuin vuoristorataa. Ensialkuun oli jonkinlainen shokki, että levy meni läpi Ruotsissa ja nousi listoille. Norjassa ja Suomessa piti sitten taas aloittaa alusta. Kaikki oli tällaista vuoteen 2005 asti, jolloin mainos julkaistiin ja musiikkini saavutti kerralla paljon ihmisiä. José González on leimautunut indie-artistiksi, joka on murtautunut massojen tietoisuuteen. Missä menee mainstreamin ja alternativen raja? ­ Juureni ovat indie-musiikissa. En ajattele musiikkiani suuren tai pienen luokan juttuna, mutta esteettisesti musiikkini on vaihtoehtoista. Jos siis haluaa luokitella. Enimmäkseen kuitenkin tunnen, että ilmaisen itseäni musiikillisesti juuri kuten haluan. In Our Nature kuulostaa siltä kuin se olisi tehty kotona kitara sylissä sängyllä istuen. Kuuleman mukaan näin onkin ­ tosin sängynlaidan ohella istumapaikaksi kelpaa mikä tahansa rauhallinen soppi. Aivan vaivatonta ei homma tosin aina ole. ­ Soittelen, nauhoittelen, kuuntelen ja taas soittelen. Kyse on palapelistä. Minulla on nippu paloja, jotka pitää asettaa kohdalleen. Tätä albumia tehdessäni olen ollut hyvin tietoinen tekoprosessista. Aloitin paskasta, sain aikaan kultaa, José naurahtaa. Josén repertuaariin kuuluu oman materiaalin lisäksi mielenkiintoisia covereita. Veneerillä laulaja ihastutti versioimalla ruotsalaisen The Knifen Heartbeatsin. Tällä ker- taa José tarjoaa omannäköisensä luennan Massive Attackin Teardropista. ­ Tehdäkseni asian itselleni ja muille mielenkiintoiseksi, pyrin valitsemaan kappaleita, jotka eivät ole pelkkää kitaraa ja laulua. Yleensä suosin kappaleita, jotka tunnen läpikotaisin. On myös tärkeää, että sanoitukset ovat hyvät. ­ Teardrop on kappale, jonka kanssa olen elänyt pitkän aikaa. Tuotanto on hieno ja vokaalit ovat todella upeat. Valitsin sen soittaakseni sitä, en tehdäkseni siitä vieläkin paremman, José selittää. Levyn tekstit ovat painavia. In Our Naturen sanoituksiin José kertoo saaneensa ideoita utilitarismifilosofi Peter Singerin ja evoluutiobiologi Richard Dawkinsin teoksista. Sekä Singerin Practical Ethics että Dawkinsin The God Delusion resonoivat Josén avaran ajatusmaailman kanssa. In Our Naturen sanoma on selkeimmin esillä kappaleessa Abram. Laulussa kuvaillaan harhaisena vaeltavaa vanhaa hahmoa, jota José kehottaa joko heräämään tai menemään nukkumaan. José myöntää suoraan, että kyse on uskontokritiikistä. ­ Monoteistisillä uskonnoilla on samat juuret. Ne ovat maailmankatsomuksien paketteja, jotka ovat mielestäni hiukan vanhentuneita. Ne pitäisi päivittää tai jotain... Jotkut näiden pakettien osista ovat täysin turhia, kuten ympärileikkaus tai kreationismin opettaminen biologiantunnilla. Selkeää puhetta biokemiaa opiskelleelta ateistilta. Tiede on kuitenkin sittemmin vaihtunut täysipäiväiseksi muusikon uraksi, jonka huonoimpia puolia on tarkka aikataulu. Haastatteluaika on ohi, vaikka puhuttavaa olisi lisääkin. Ennen kummankin osapuolen siirtymistä muualle asetan Josén eteen tyhjän A4-arkin ja pyydän kirjoittamaan sen keskelle minkä hyvänsä sanan. José miettii hetken, pyörittelee kynää ja lopulta raapustaa paperille göteborgilaisen slangisanan "gödighet", hyvyys. Sama termi löytyy In Our Naturen kansivihkosen kiitoslistalta: "In Gödighet I trust." TEKSTI: TUOMAS TIAINEN KUVA: PLAYGROUND MUSIC 12
• uonna 2006 Coheed and Cambria kävi läpi vaikeita aikoja. Basisti ja rumpali lähtivät bändistä "henkilökohtaisista syistä", keikkoja jouduttiin perumaan ja nokkamies Claudio Sanchezin täti, joka oli tärkeä koko yhtyeelle, kuoli. Hankaluudet heijastuivat myös uuteen levyyn. ­ Albumin nimen No World for Tomorrow yksi merkitys on se, että yhdessä vaiheessa minä ja Travis (Stever, C&C:n kitaristi) uskoimme, ettei bändiä enää huomenna olisi, Sanchez kertoo. Hän kuvailee levyn olevan ei negatiivinen, mutta tumma. ­ Siinä on kuitenkin toivoa, valoa tunnelin päässä -hengessä. Yhtye pääsi taas jaloilleen, kun basisti Michael Todd selvisi ongelmistaan ja uudeksi rumpaliksi saatiin Dillinger Escape Planin Chris Pennie. Sopimuksellisista syistä Pennie ei saanut soittaa uudella levyllä, mutta häntä tuuraamaan saatiin Foo Fightersin Taylor Hawkins, jonka kanssa työskentelystä Sanchez on hyvin iloinen. Vaikka levyn teemat ovat synkkiä, se ei puske kaiken muun yli, sillä musiikki on pikemminkin energistä ja positiivista. Coheed & Cambrian musiikissa on vaikutteita progesta ja 80-luvun metallista, mutta kappaleissa on kuitenkin kosolti tarttumapintaa. ­ Otan tuon kohteliaisuutena. Se ei ollut tietoista, mutta viime vuoden vaikeuksien takia meillä oli sanottavaa, ja se johti tiiviimpiin rockbiiseihin. Basistimme mielestä vain sovitukset ovat uudella levyllä aiempaa yksinkertaisempia. Perustavalla tasolla ja soittoa ajatellen tämä on mielestäni tek- V COHEED & CAMBRIA LÖYSI JÄLLEEN HUOMISEN Uutukaisellaan Coheed & Cambria vie aiemmilla levyillään kertomansa sci-fi-eepoksen loppuun. Lähellä oli, ettei sen sijaan koko bändin ura tullut päätökseensä. nisin levymme tähän asti. ­ En halua kerskailla, mutta minusta tämä bändi taitaa energisen musiikin soittamisen oikein hyvin. Vaikka musiikki on hetkittäin hyvin suoraviivaista ja saa ihmiset liikkumaan, tarkemmalla kuuntelulla voi huomata, etteivät sanoitukset ole yhtä valoisia kuin se, miten ne esitetään, Sanchez erittelee. Coheed & Cambria on kuitenkin ehdottomasti progebändi siinä mielessä, että sen levyt ovat teemalevyjä, episodeja sci-fi-tarinassa nimeltä Amory Wars, jota julkaistaan lisäksi myös sarjakuvana. No World for Tomorrow on saagan päätösosa. Tekemättä on vielä ensimmäinen osa, johdanto tarinaan. Miten projekti kokonaisuutena etenee? ­ Sarjakuva etenee loistavasti. Olemme löytäneet hyvän kustantamon ja panostaneet Coheedin ja Cambrian tarinaan. On hienoa nähdä sen maailman alkavan elää omaa elämäänsä. ­ Jos kaikki menee hyvin, kierrämme tämän levyn tiimoilta jonkin aikaa. Seuraavaa levyä varten on jo kokeiltu joitain ideoita, mutta tällä hetkellä keskitymme uuden albumin esittelemiseen maailmalle. Toivottavasti se otetaan hyvin vastaan ja saamme tehdä vielä tarinan johdantolevyn. ­ Levyjämme kannattaa kuitenkin kuunnella sellaisina kuin ne ovat. Tämä bändi on perustaltaan rockbändi, eikä tarinan seuraaminen ole edellytys musiikista nauttimiselle. Se on yksi ulottuvuus ja maailma, jota kuuntelija voi halutessaan lähteä tutkimaan. Se ei kuitenkaan ole keskeisintä Coheed & Cambriassa. Pitkäsoiton kuolemaa on rummutettu jo jonkin aikaa esimerkiksi MP3-tiedostojen, tiukasti soittolistoissa pitäytyvien radiokanavien ja laskevien levymyyntilukujen vuoksi. Tämä ei Sanchezia liikuta. Hän sanoo aina olleensa kiinnostunut albumeista, ei niinkään yksittäisistä kappaleista. Hänen lempibändinsä ovat tehneet on vahvoja albumeja läpi uransa, ja hän itsekin pyrkii sellaiseen. ­ Olemme alusta alkaen keskittyneet kokonaiseen levyyn yksittäisten biisien sijasta. Se ei kuitenkaan ollut tietoinen valinta, vaan tapahtui kuin itsestään. Emme ikinä ajattele, että jostain laulusta tulisi hyvä single, kun teemme sitä. Pikemminkin kyse on siitä, että saamme levyn sellaiseksi, etteivät yksittäiset biisit erkaannu siitä. Albumin lujuus on tärkeintä. Uskon, että se saa musiikin kestämään ajan hammasta. TEKSTI: PYRY HALLAMAA KUVA: SONYBMG 15
• akkaalla pellellä on monta nimeä. Vuosien varrella Pelle Miljoona on soittanut muun muassa kokoonpanoissa N.U.S., 1980, Oy ja Miljoonaliiga, ja tähän mennessä pitkäikäisin bändi Rockers vietti hautajaisiaan tänä vuonna. Pellen uusi bändi on vuoden alussa perustettu Pelle Miljoona Unabomber, joka antaa oivan tekosyyn haastatteluun. Toisaalta uusi levy ja vanha punk ovat nekin hyviä motiiveja. Kotimaisen punkin vihainen kummisetä, bussimannekiini ja legenda lampsii kylätiellä vastaan kuin kuka tahansa maalaisisäntä. Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa olemme landella. Sade yllätti, eikä Pelle istunut prätkän selkään ilman märkäviittaa. Ja jos Pelle ei tule vuoren luo, vuorelle ei varsinaisesti jää vaihtoehtoja. ­ Tää on ihan helvetin hieno paikka. Yli sata vuotta vanha. Ihan ainutlaatuinen, Pelle selittää ystävänsä kesäasunnosta. Hän on oikeassa. Luukku näyttää siltä kuin Hemingway olisi rommipäissään mennyt suunnittelemaan muumitalon. Olohuoneessa on hain pää, diembe-rumpuja, ja sohvalla Pellen vanha kitara, jonka kielistä on puolet jäljellä. Tai puolet poikki, miten sen nyt ottaa... ­ Eilen tuli joitain saksalaisia kundeja pystyttämään telttaa tohon pihalle. Helvetin outoa porukkaa! Kävivät illalla saunassa ja lähtivät seuraavana päivänä, Pelle manaa keittäessään kahvia. Kun kysyn, tunsiko hän heidät, Pelle vastaa, ettei koskaan ollut nähnytkään ja mutisee jotain helvetin kummallisista saksalaisista. ­ Mä tapasin tän talon omistajan joskus Intiassa, ja se on nyt duunissa Uruguayssa. Nää on kaikki sen roinaa, Pelle viittaa olohuoneen lukemattomiin vanhoihin esineisiin. ­ Tällaista kamaa ei löydä enää mistään. R jotka mä olen tehnyt, on tuntuneet aina oikeilta niinä hetkinä. Toinen asia, mitä Pelle ihmettelee, on ihmisten käsitys hänen Intian-matkoistaan. ­ Ihmiset ajattelee, että mä oon joku saatanan Ior Bock, hän mutisee viitaten kuuluisaan suomalaiseen Intia-friikkiin. ­ Mä olen käynyt Intiassa, mutta olen mä käynyt muuallakin. Tää on just sitä ainaista kategorisointia! On helpompaa pistää tyypit eri lokeroihin, niin silloin maailma on helpompi hahmottaa. ­ Otetaan esimerkiks nää kaikki vitun goottiteinitkin. Yks toisensa jälkeen samaa massaa, joka elää omaa elinikäistä tuskafestiään. Yhtä vitun lammaslaumaa koko sakki. Punk-rock on taas aina lähtenyt marginaalista ja myös palannut marginaaliin. Mä muistan, kun punk tuli, niin se oli raikasta ja poliittista. Ei tylsää jyystöä niin kuin hevi. PEDOFIILEISTÄ JA KIDUTUSLEIREISTÄ Pelle Miljoona Unabomberin Unabomber!-levyn on miksannut Jürgen Hendmeier. Hänkin on saksalainen, mutta ei sentään asuta Pellen takapihaa. Kyseessä on kitaristi Melan ystävä, joka on touhunnut Suomen musiikkipiireissä jo pitkään muun muassa The Flaming Sideburnsin kanssa ja on kuulemma hyvä työssään. Pelle suostuu auliisti laittamaan levynsä neulan alle. Kyseessä on kokopitkä lätty täynnä punkkia, mukana muutama reggae-raita. ­ Tää on varmaan mun suosikki, hän mainitsee reggae-sektorin kappaleesta Auschwitzistä Guantanamoon. Mainittakoon ohimennen, että sen kertsi soi päässäni tälläkin hetkellä, kirjoittaessani näitä sanoja. Jos se ei ole lakannut siihen mennessä kun luet tätä juttua, se on syrjäyttänyt kestonsa puolesta edellisen mestarin (Cyndi Lauper ­ Time After Time). ­ Mä olen käynyt Auschwitzissä ja aikoinaan Guantanamossakin, mutta silloin siellä ei ollut mitään ihmeellistä, Pelle kertoo ja vaihtaa seuraavan biisin soimaan. ­ Tää on aika mättöä, hän kommentoi rallia nimeltä Peto on irti, joka kertoo pedofiileistä. Putkivahvistin rääkyy stereoista lähes yhtä kiukkuisena kuin Pelle itse. Kyseessä on todellakin mättö. Sellainen mättö, jota kuunnellessa tekee mieli heittää paita pois ja heiluttaa sitä ilmassa kuin idiootti. Punk rock -musiikki tapaa tehdä sellaista ihmisille. Kelvollisillekin. Levyn nopeat raidat on tehty kitarasäröstä, poliittisesta näkemyksestä, leipäjonoista sekä käheä-äänisestä rastapäästä, jolle on annettu mikrofoni. Hitaat raidat taas on tehty laimentamattomasta reggaesta, notkuvasta biitistä sekä käheä-äänisestä rastapäästä, jolle on annettu mikrofoni. Kaiken kaikkiaan Pelle kuulostaa hyeenalta, joka on juonut pullon partavettä. Mikään ei toisin sanoen ole muuttunut, ja se on siististi cool. Miksi korjata jotain, joka ei ole rikki? TEKSTI: TUOMO LUUKKANEN KUVA: HEIDI UUTELA HAVUMETSÄN TANGOKUNINGAS Tänä vuonna Pellelle on tapahtunut muutakin merkittävää kuin pari pihalle eksynyttä arjalaista. Rockers jäädytettiin, tosin vailla kummempaa pukudraamaa. ­ Joo, Rockers päätettiin yksissä tuumin ja hyvässä hengessä pistää telakalle. Puka, Tero ja Vänni lienee mun pitkäikäisin aktiivikokoonpano. About kuus vuotta, viis albumia, satoja keikkoja, tuhansia kilometrejä, yksi tie kuljettu loppuun. Loistava bändi, kiitos kundit! Aiemmin tänä vuonna ilmestyi Pelle Miljoonan, basisti-laulaja Shadoun ja kitaristi Nisse "Rubberduck Jones" Rikaman Suspenders-yhtyeen albumi. Pellen nykyisessä bändissä soittavat miehen itsensä lisäksi kitaristi Mela sekä basisti Shadou. Orkesteri nimeltä Pelle Miljoona Unabomber koostuu kuulemma vanhoista ketuista, joihin herra Miljoona itsekin lukeutuu. Pelle on kova ruotimaan maailmaa ja sen musiikkia. Radio suoltaa kehäketun mukaan pelkkää skeidaa, vaikka se ennen oli ainoa lähde, josta saattoi kuunnella musiikkia. Hän mainitsee koviksi bändeiksi luonnollisesti Pistolsin, Stoogesin sekä Clashin, mutta minkä tuomion ukolta saa uusi punk? 18 PELLE MILJOONA UNABOMBER ­ Mä en kauheesti edes kuuntele uutta musaa, ja trendeistä mä en tiedä vittuakaan. Muuta kuin että ne tulee ja menee. Nuorena sitä kuunteli enemmän uutta musaa, nykyään paljon vähemmän. Sieltä tulee niin hirveetä paskaa. Mä tykkään kyllä monenlaisesta musasta, niinku bluesista, rootsista, skasta ja argentiinalaisesta tangosta. Oletko koskaan tanssinut argentiinalaista tangoa? ­ Joo, kerran yhden männyn kanssa, mut se oli huono viemään. JA KUMMALLISTEN SAKSALAISTEN ARVOITUS ­ En mä kestäisi niitä pentuja. Mulla menis niihin hermot, Pelle toteaa. Sue tapasi tylyimmän olennon, joka on koskaan valmistunut peruskoulunopettajaksi. Ja se on jo yllättävän paljon sanottu. sa, kehtaan tehdä Pellelle henkilökohtaisen kysymyksen: kuinka monta kertaa häneltä on kysytty onko moottoritie vielä kuuma? ­ Kuustoista kertaa liian monta, Pelle kertoo. ­ Mä en ole koskaan löytänyt rauhaa, enkä ole oikeastaan ikinä sitä etsinytkään. Ehkä se joillekin toimii: hankitaan tutkinto, mennään naimisiin ja pyöräytetään pari pentua. Mä en tiedä... ehkä mä en haluakaan löytää mitään rauhaa. Ne päätökset, MAAILMA ON ASFALTTIA Sukupolvien yli kestänyt musiikkiura rypyttää kasvoja ja ahavoittaa kämmeniä. Koska keikat ja kilometrit vievät varmasti veron-
• 21
• HAPPINESS IRVOKKUUDESSAAN SOPIVA NIMI Debyttilevynsä lokakuun alussa julkaissut helsinkiläinen Happiness on uusi tulokas musiikkikartalla, mutta on jo ehtinyt kerätä fanikuntaa. ikoinaan Sibelius-lukiossa toisiinsa tutustuneet kaverit perustivat bändin vuonna 2005. Äskettäin päivänvalon nähnyt esikoislevy 66ft Melodies on vasta alkusoittoa yhtyeen taipaleelle. Happinessin soittajat nimeävät omiksi suosikeikseen sellaisia orkestereja kuten Nine Inch Nails, Radiohead, Smashing Pumpkins ja Queens of the Stone Age. Tuosta rykelmästä on helppo vetää johtopäätöksiä siitä, millaista musiikkia Happiness itse työstää ­ poppia, rockia, heviä ja alternativea muiden muassa. Levyn kappaleitten nimet eivät ole ihan tyypillisimpiä. Kantta selaillessa huomio kiinnittyy helposti biiseihin kuten Anthem for the New Remeeder ja Eternal Sunshine of a Communist Mind. Toisaalta Need You on taas hyvinkin käytetty fraasi rockmaailmassa. ­ Puolessa biiseistä on poliittista pohjaa. Kaikki musiikki on poliittista, niin tämäkin. Samoin kaikki taide on poliittista, basisti Jussi Korhonen väittää ja kertoo viimeisen viikon aikana kuulleensa ainakin kymmenen erilaista tulkintaa Eternal Sunshine of a Communist Mind -kappaleesta. ­ On ollut kaikenlaista teoriaa kommunismin ylistyksestä parodiaan ja ilmastomuutokseen. Se on vähän kuin atomin avaisi, jos alan biisistä tarkemmin kertomaan. Se on siinä tapauksessa kuulijalta pois. Biisin otsikko ei jätä kysymyksille sijaa, mutta jättää kuitenkin, mies analysoi. Korhonen kertoo, että levyä sävellettiin puolisentoista vuotta. Hän ja laulaja Alexandre Descargues seisovat kappaleitten takana. Miehet ovatkin hyvin vakuuttuneita levystään, jota tehtiin studiossa viime kevät pienissä pätkissä. ­ Eipä siellä koko ajan oltu, ei muuten olisi pystynyt ajattelemaan asioita. Tämä oli hyvä tapa tehdä levyä. Kaksikon lisäksi orkesterissa vaikuttavat rumpali Mikko Pietinen sekä kitaristit Hans Hansen ja Antti Eräkangas. Happiness levyttää Dynasty Recording- A sille. Yhtiön takana ovat muun muassa The Rasmus -muusikot Lauri Ylönen ja Pauli Rantasalmi. Yhtiön talliin bändi päätyi heti ensimmäisen keikan perusteella. ­ Erikssonin Antti lafkaa käytännössä pyörittää. Hän oli pari vuotta sitten elokuussa meidän keikalla ja tykkäsi meiningistä. Sitten kun taas tavattiin, tivasi mies meiltä demoa. Se olikin sitten sillä selvä. Ja yhteistyöhän on sujunut paremmin kuin loistavasti, Korhonen hehkuttaa. ­ Vaikka meillä on härskiä ja poliittisesti provosoivaa sanoitusta mukana, mihinkään ei ole puututtu. Mitään sensurointia ei ole ja se onkin paras vaihtoehto. Bändille on jo ehtinyt kertyä jonkinlaista fanikuntaakin, vaikka levykään ei ole ollut ulkona kuin tovin. ­ Palaute on ollut erittäin positiivista. Onhan se ollut vähän yllätyskin, kun levyä ei ole ollut pihalla. Keikoilla on ollut samoja naamoja, ovat kai tienneet meidät kahden singlen perusteella, Korhonen pohtii. Keikkaa Happinessille ei kuitenkaan faneista huolimatta ole vielä liiemmin pukannut. Kaiken kaikkiaan esiintymisiä on ollut vain kahden käden sormilla laskettava määrä. Mies kuitenkin lupaa, että ensi keväänä yhtye nähdään lavoilla usein. Kesällä on sitten festivaalien aika. Bändien nimistä on väännetty kättä kautta aikojen, eikä Happinesskaan ole siltä välttynyt. Yhtyeen musiikki kun ei välttämättä ole kovin iloista, eikä se juurikaan yllytä kukkakedoilla pomppimiseen tai sovi poniratsastuksen taustamusiikiksi. ­ Jollain tavalla nimi on kuitenkin täydellinen. Nykyään kaikki on niin synkkää osastoa kuten vaikka Bloodpit. Rokkibändin nimen pitäisi vissiin aina olla verta ja suolenpätkiä. Happiness on jotain muuta ja sitä mitä jokainen ihminen tavoittelee. Nimessä ja musiikissamme on vastakkainasettelua, sellaista mustaa huumoria, Korhonen päättää. Ja bändin lempinimi on tietenkin Häppärit. TEKSTI: KIMMO JARAMO KUVA: TUOMAS PIETINEN 23
• MMV 07 F Suomen lähihistorian myydyin moderni V-mallin kitara ESP LTD MMV on uudistunut. Uusi MMV 07 F tulee nyt markkinoille ja asettaa uudet laatustandardit sähkökitaroihin. ESP LTD MMV on jalostunut vuosien aikana V-mallien halutuimmaksi työkaluksi Suomessa. Uudessa MMV 07 F mallissa yhdistyvät käsittämättömän korkea laatu sekä erittäin edullinen hinta. Testaa heti uusi ESP LTD MMV 07 F lähimmässä laatua arvostavassa soitinkaupassa ja ymmärrät mitä tarkoitamme! SET-NECK RAKENNE SAWTOOTH OTELAUTAMERKIT UUSI SYVEMPI SOOLOLOVI 24 XJ NAUHAA / 2 OKT. KAULA 2 X EMG HZ USA HUMBUCKER MIKROFONIT VOLUME, TONE, 3-WAY SWITCH VÄRIT: BLACK W. YELLOW PINSTRIPES WHITE W. BLACK PINSTRIPES LAADUKAS ESP F. ROSE TALLA 699 Maailman halutuimmat modernit ESP/LTD-kitarat saat laatua arvostavista musakaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA-RETAIL, HKI Kamppi, 09 - 5627 1240, sales@musamaailma.fi 26 KAUPPA ON AUKI 24 H P www.musamaailma.fi
• VIIKATE SINNITTELEE HÄMÄRÄÄ V Viikate on karistanut ässät hihoistaan ja pölyt taskuistaan, mutta jatkoa seuraa. Uusien laulujen tekeminen kun valmistaa siihenkin, että jonain päivänä hampaissa narskuu multa. V uosi 2007 on ollut Viikatteelle yhtä marraskuuta. Tammikuussa ilmestyi yhtyeen kaksiosaisen albumikokonaisuuden ensimmäinen puolisko Marraskuun lauluja I. Lokakuun lopussa julkaistaan Marraskuun lauluja II. Laulaja-kitaristi Kaarle Viikate syyttää tästä sitä, että bändin "paletti vähän rönsyili viime vuoden puolella." ­ Kun me saatiin eka studiosessio väännettyä valmiiksi, me huomattiin, että käsissä oli paljon hyviä kappaleita, jotka saattoi jakaa kahteen ryhmään. Toiset olivat rivakkaa munaravia ja toiset haukottelua. Siinä vaiheessa oli kappaleita puolentoista levyn verran. Samaan aikaan tuli tehtyä uusia kappaleita, jotka varmistivat sen, että me saatiin aikaan kahden levyn kokonaisuus. Kumpaakaan levyä ei kuitenkaan haluttu julkaista marraskuussa. Kun tuota kuuta muutenkin alleviivataan näissä hom28 missa, niin onhan se hyvä, että edes jokin ei täsmää. Vaikka Kaarle Viikate pitääkin Marraskuun lauluja -levyjä eräänlaisena kokonaisuutena, niiden sisältö päätettiin suosiolla jakaa kahdelle levylle. Ykkönen on levyistä ripeämpi, kakkonen seesteisempi. ­ Toi musamäärähän olisi mahtunut yhdellekin levyllä, mutta tää musiikkityyli ei anna periksi sillä lailla. Ei sitä jaksaisi kuunnella karvan verran auki 80 minuuttia. Minä odotan kuin kuuta nousevaa sitä tuplavinyyliä, jossa on mukana molemmat levyt. Sillä lailla se pitempikin kokonaisuus toimii, kun puolenvaihto katkaisee kuunteluhomman. Viikate on tuottelias yhtye. Se on tehnyt hieman yli kymmenvuotien uransa aikana seitsemän albumia, paksulti pienempiä julkaisuja ja lukuisia musiikkivideoita, joista osa on pikemminkin lyhytelokuvia kuin pro- movideoita. Marraskuun lauluja II:n ilmestymisen kymnnyksellä Kaarle Viikate kertoo, että takki on tyhjä uusista lauluista ­ ja vaikuttaa tyytyväiseltä tilanteeseen. ­ Kun Marraskuun laulujen kakkoslevy masteroitiin, tuntui, että tää on tässä. Se oli sitä synnytyksen jälkeistä masennusta. Hihassa ei enää ole yhtään ässää, sillä kaikki biisit on taltioitu. Onneksi. On tosin vähän tyhjä olo sen vuoksi. Täytyy vain odottaa uusia aikoja ja sitä, että taskujen pohjille kertyy uutta pölyä. Pakostakinhan sitä alkaa tekemään uusia lauluja. KIELELLÄ JA ILMAN Suomi-filmien estetiikkaan, synkkiin tarinoihin, haikeisiin kaikuihin ja raskaisiin kitaroihin viehtynyt Viikate on omalla vanhanai- kaisella tavallaan hyvin suomalainen yhtye. Lokakuun lopussa Viikate kuitenkin aloittaa kiertueen Virosta, jossa bändi soittaa kolme keikkaa. Kaarlen mukaan Viikate on huomattu Suomen ulkopuolellakin. ­ Kyllä ulkomaalaisilta tuli palautetta jo ennen MySpace-aikaa. Saksaanhan me ollaan tehty haastattelujakin, vaikka meidän levyjä ei ole koskaan julkaistu siellä. Jotain kautta on vain Saksaan kulkeutunut tieto täntyyppisestä haukottelusta. Esimerkiksi punkissa ja kansanmusiikissa oman äidinkielen käyttö missä päin maailmaa tahansa ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Rockissa se on alkanut toimia vasta viime aikoina. Japanilainen rock itkettää tyttöjä Seinäjoella, ja internet-tutkimusmatkojeni perusteella Uniklubi maistuu myös amerikkalaisille. En tiedä, onko kyseessä se semmoinen globalisaatio vai mikä, mutta joka tapauksessa vanha, höperöltä vai-
• hin. V-homma on paisunut niin, että periaatteessa V-tittelin alle pystyy nykyään survomaan kaiken mitä haluaa. Marraskuu-levyt ovat siitä hyvä esimerkki. On raskaampaa tuuppausta ja esimerkiksi rautalankainen Syys-instrumentaali, ja kaikki istuu yhden otsikon alle. PALA KURKUSSA Usein yhtyeet, joita ei voi lokeroida helposti, eivät koskaan onnistu löytämään yleisöään. Ne ovat ikään kuin liian vähän mitä tahansa, mitä kukin kuulijaryhmä haluaa kuulla. Periaatteessa Viikate on tällainen bändi. Sen musiikki viittaa useampaan suuntaan eikä bändi imagonsakaan puolesta sulaudu mihinkään joukkoon. Silti Viikatteella on vankkumaton fanipohja, joka on vieläpä vahvistumassa. Marraskuun lauluja I on Viikatteen ensimmäinen kultaa myynyt levy, kolme edellistä hengittävät sen niskaan, eikä ole syytä epäillä kakkosenkaan menestymismahdollisuuksia. Miksi Viikate onnistuu siinä missä monet muut eivät? ­ Tahtoisin uskoa, että vastaus kysymykseen olisi kappalekeskeisyys. Eli musiikkia ei tehdä varsinaisesti minkään tyylilajin alle, vaan tarkoitus on saada aikaan lauluja, jotka saavat palan tekijän ja sitä kautta myös muiden kurkkuun. Tosiasia kuitenkin on, että jos kumartelee ja samalla pyllistelee tiiviisti joka suuntaan, eivät ihmiset lopulta erota persettä naamasta. Toisaalta Viikatteella on selkeä ja omaleimainen konsepti. Osa sitä on se, että laulujen teemat liittyvät usein synkkiin kohtaloihin. Viikate käsittelee aihetta niin, että se pikemminkin hymyilyttää kuin ahdistaa, mutta kuolemasta laulamista saattaisi motivoida jokin muukin kuin halu viihdyttää. Kuten halu käsitellä asiaa omalla kohdallaan. Täältähän ei pääse elävänä ulos, joten jokaisen on jossain vaiheessa päästävä sinuiksi viikatemiehen kanssa. ­ Multahan se jossain vaiheessa narskuu hampaissa. Viikatteessa on ollut alusta asti kyse hämärää vastaan sinnittelystä. Se on se sama piirre, joka mua viehättää omissa suosikeissani. Mikään musiikki ei ole niin lohdutonta etteikö se jotenkin helpottaisi oloa. Ei edes Mana Mana. Viikatteessa on pohjana vakava paletti, mutta ellei silmäkulmassa törrötä koivupilke, peli on pelattu jo valmiiksi. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: JJ NIPPALA VASTAAN K kuttanut klisee "musiikki on kansainvälinen kieli" pätee nykyään ainakin siinä, että kielimuurin läpi pääsee nykyään myös ei-englanninkielisten maiden puolelta. ­ Se on ilolla todettava asia, että ulkomailla soittaminen ei enää tarkoita laulukielen vaihtamista äidinkielestä joksikin muuksi. Olen innoissani siitä, että suomenkieliset orkesterit ryynäävät ulkomailla. Stam1na esimerkiksi pomppaa Apocalyptican mukana Saksaan. Jotkut vierasmaalaiset ovat toivoneet, että Viikatteen sanat käännettäisiin englanniksi. Minusta tekstien kääntäminen vieraille kielille ulkomaanjulkaisujen kansissa on ihan järkevää. Sinähän kaavailit muutamia vuosia sitten tekeväsi jossain vaiheessa instrumentaalilevyn. Vieläkö ajatus tuntuu hyvältä? ­ On sitä miettinyt. Instrumentaalimusiikki on tyylilajina niin omanlaisensa ja jostain kumman syystä siitä on viehättynyt. Ei se olisi ollenkaan huono idea. Jos instrumentaalilevy joskus toteutuu, voisiko sen mielestäsi julkaista Viikatteen levynä vai pitäisikö se tehdä omana projektinaan? ­ Ei ole tarvetta lähteä erillisiin projektei- VIIKATTEELLA IHON ALLE aarle Viikate mainitsee yhtyeensä nettisivuilla nähneensä ihmisillä Viikate-tatuointeja. Millaisia tuntemuksia ne herättävät? ­ Itse en ole millään muotoa kuvien nahkaan hakkaamisen harrastaja, ja kyllä Viikate-tatuoinnin näkeminen hämmentää. Vaikea sanoa, onko sellainen kuva hyvä vai huono juttu, mutta kohteliaisuutena se kai pitää ottaa. Mistä bänditatuointien ottaminen mielestäsi kertoo? ­ Kai musiikki on sitten tehnyt vaikutuksen. Nuorempana itsekin mietin, että sellainen D.R.I.-bändin äijälogo, Running Man, olisi komea. Jos ottaisin tatuoinnin, niin ottaisin sen juoksevan hepun. Mutta siitä on vierähtänyt 15 vuotta kun tämmöisiä on ajatellut. Eli eiköhän tatuointihommat jää muille. Etenkin, kun ihonväri erottuu nykyään hienosti kaiken musteen joukosta. ­ Tatuoinnithan on nyt älyttömän suurta huutoa. Perheenäidit ottavat perhosia lapaluuhun. Kun kaikki muut niin tekevät, niin itselle tulee vastareaktio. Kymppi vetoa, että en todellakaan tule ottamaan yhtään tatuointia. 29
• IMPALED NAZARENE OIKEASSA OLEMISEN JALO TAITO Impaled Nazarene on kurittanut tärykalvoja pian 17 vuotta. Herrat Kellokoski ja Luttinen kertoivat Suelle uudesta levystä, epäonnisista vaiheista ja siitä, miksi Sluti666 on niin kalkkis. E nnen haastattelua hermostuttaa. Tuleeko paikalle Mika Luttinen vai taiteilijanimi Sluti666? Mitä voi pieni tyttö sanoa miehelle, jonka kynästä on lähtenyt sellainenkin naissukupuolta arvostava kappale kuin Nyrkillä tapettava huora? Onko se oikeasti niin ilkeä kuin sen sanotaan olevan? Jännittää, mutta otetaan selvää. Luttinen ja yhtyetoverinsa Reima Kellokoski, alias Repe Misanthrope, astuvat sisään Ilves-ravintolaan. Luttinen ei ole paljon minua pidempi, kättelee ja katsoo silmiin. Pyytää saada kahvin. Minä ja Kellokoski otamme oluet. Manifest on Impaled Nazarenen kymmenes studioalbumi. Mielestäni sen tittelistä on hyvä aloittaa, ja siksi kysynkin, että mitä yhtye haluaa julistaa tällä kertaa. ­ Mä ajattelin että me joudutaan selittelemään tätä saksalaisille toimittajille, mutta katoppa sanakirjasta, Luttinen toteaa ylimielisesti. Eipä ala hyvin. Vasta kotimatkalla raitiovaunussa saan artikuloitua itselleni sen, mitä Luttiselle olisin halunnut vastata: kyllä, englannin kielessä manifest tarkoittaa matkustajaluetteloa, asian ilmi tuomista tai lastiluetteloon merkitsemistä. Mutta varsin monella kielellä, esimerkiksi saksaksi, ruotsiksi, hollanniksi, puolaksi, tsekiksi ja todennäköisesti volapyykiksikin manifest tarkoittaa julistusta. Ja kun Impaled Nazarenen diskografiasta löytyy muun muassa latinan- ja väitetysti myös enochiankielisiä levynnimiä, mistä sitä voi tietää, mitä kieltä tällä kertaa meinataan? 30 ­ Alunperinhän me oltaisiin haluttu laittaa levylle suomenkielinen nimi, Saksa on paska maa, mutta valitettavasti me jouduttiin miettimään asioita uusiksi. Ei viittinyt hämmentää enempää, Luttinen jatkaa ja vaikuttaa pehmenevän hiukan. Uudelle levylle pontta vihaisuuteen antoivat viimeisen parin vuoden aikana sattuneet vastoinkäymiset. Epäonniset kiertueet Euroopassa saivat Luttisen sapen kiehumaan ja lyriikoihin uutta pontta. ­ Siellä lauletaan kristityistä, katolisista, liimaa haistelevista rastapää-punkeista ja kaikista tällaisista ihmisryhmistä, joiden oikea paikka olisi saunan takana. Luttinen tunnetaan metallimusiikin sepporätynä, joka ei aristele sanoa suoraan sitä, mitä ajattelee. Jotkut kiittävät miehen suorapuheisuutta, monet eivät. ­ Tää bändi ei ole koskaan kierrellyt ja kaarrellut, me sanotaan asiat niin kuin ne on, ja siksi meillä on niin paljon vihamiehiä. Me ollaan oikeassa, ja te ette. Se on niin yksinkertaista. Sarkasmia, väittäisin. TERVEISIÄ TOIMITTAJALLE Perinteisesti Luttinen on tehnyt haastattelut yksin. Nyt mukana oleva rumpali Kellokoski pehmentää ja tasapainottaa bänditoverinsa kärkevää ulosantia. Kellokoski painottaa, että Impaled Nazarenen vahvuus on aina ollut siinä, että musiikillisia rajoitteita ei tunneta. Uudelle levylle on päätynyt taas uusia elementtejä. ­ Onhan ne taas aika erilaisia. Esimerkiksi You Don ft Rock Hard, sehän on aika rock. ­ Kerran soitettiin Hampurissa. Siellä oli myös Rock Hardin toimittaja, joka tuli takahuoneeseen ja oli, että hhei, mahtava nähdä teitä h, ja mä otin kymmenen demin setelin ­ silloin oli vielä deutsche markit ­ ja löin sen sille taskuun ja taputin naamaan ja sanoin että hmee kotiis, me ei haluta sua tänne h. No, lehden loppuvuoden listauksessa paskin livekonsertti on Impaled Nazarene Hampurissa, ja se on arvostellut kaikki meidän levyt Rock Hardissa sen jälkeen ja teilannut ne täysin. Se äijä vihaa tätä bändiä yli kaiken, Luttinen valistaa kappaleen etymologiasta. Tomi UG Ullgren, yhtyeen sessiokitaristi ja teknikko, otettiin alkuvuodesta yhtyeen viralliseksi jäseneksi, kun Tuomo hTuomio h Louhio jättäytyi pois henkilökohtaisista syistä. Kellokosken ja Luttisen mukaan Ullgrenin värvääminen oli itsestäänselvyys. ­ Parasta oli, että ei tarvinnut edes biisejä opettaa. Ja vaatiihan se tietynlaisen persoonan, että tässä bändissä viittii olla. Ei tähän viitsisi mitään kahdeksantoistavuotiasta ottaa mukaan ja katsella kun se örveltää, Luttinen kertoo, mutta kieltää heti perään painokkaasti yhtyeen villien juhlimistapojen muuttuneen yhtään rauhallisemmiksi vuosien varrella. ­ Kyllä me varmaan soitetaan paremmin, mutta muulla lailla se ei ole muuttunut, Kellokoski lisää. ­ Paitsi ehkä pahempaan suuntaan. Metalli pitää nuorena. Ja saatananpalvonta. Nyt toimittaja uskaltaa jo rentoutua. Luttisen viimeistä kommenttia ei voi tulkita miksikään muuksi kuin itseironiaksi, väittäköön Sluti666 mitä tahansa. TERVEISIÄ TEESKENTELIJÖILLE Pian 17 vuotta kasassa ollut yhtye on itsekin yllättynyt olevansa edelleen kuvioissa. ­ Satuttiin tekemään oikeanlaista musiikkia oikeaan aikaan. Ja satuttiin saamaan levy-yhtiö, joka ei ole yrittänyt kusta meitä silmään. Luttinen ei halua allekirjoittaa väitettäni siitä, että bändin tie olisi ollut tavallista kivisempi. Mahtuuhan normaaliin ihmiselämäänkin monenlaisia muutoksia 17 vuoden aikana. ­ Toisaalta on hyvä, että vastustetaan. Onpahan ainakin syy tehdä tätä. Vaikka edellisestä Euroopan- kiertueesta jäi lukuisten peruutusten takia huono maku suuhun ja iso lovi lompakkoon, löytyivät palkitsevimmat hetketkin tien päältä. Silloin kun keikkoja saatiin soittaa, olivat ne selvästi asiasta innostuneen Luttisen mukaan huippuhetkiä. ­ Saksalainen keikkajärjestäjämme ­ joka muuten meni konkurssiin kiertueen jälkeen ­ ei ollut hommannut meille sellaista paperia, jolla olisimme päässeet rajan yli Kroatiaan. Meidät käännytettiin rajalta takaisin. Ne hankki kaksi pakettiautoa, jolla ne yksitellen kuljetti äijiä ja kamoja rajan yli. Eikä siitä pääraja-asemalta, vaan me ajettiin johonkin hevonkuuseen, Luttinen hymyilee. ­ Joskus tuntuu, että tää bändi on kirottu. En tiedä kuinka paljon muilla bändeillä on vastoinkäymisiä ja kuinka paljon ne kertoo niistä vastoinkäymisistä. Meillehän any publicity on good publicity. Harva bändi herättää ihmisissä yhtä vahvoja mielipiteitä kuin Impaled Nazarene. Miesten mielestä silloin asiat on tehty juuri oikealla tavalla, jos yhtyettä sekä vihataan että rakastetaan intohimoisesti. Innokkaimmat italialaisfanit reissaavat Suomeen kaikille keikoille. ­ Kyllähän se vähän tuntuu tyhmältä. Ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä. Että onko nämä faneja vai kavereita. Meitähän ne kuitenkin on tulleet kattomaan, Kellokoski pohtii. ­ Kyllä mä pidän niitä kavereina. Melkein joka päivä pidän niihin yhteyttä mesessä, Luttinen sanoo. Kellokoski ja Luttinen eivät itse uskoisi lähtevänsä minkään yhtyeen perään, oli se kuinka hyvä tahansa. Bänditouhuissa tavatut idolitkin ovat osoittautuneet tavallisiksi ihmisiksi. ­ Mä oon varmaan niin vitun kalkkis, että ei mua sytytä enää mikään. Jotakin kertoo se, että Venom on aina ollut mulle tärkein bändi. Ja meille tarjottiin Venomin support-paikkaa, ja me sanottiin vaan, että ei jakseta. Jos kymmenen vuotta sitten joku olisi sanonut, että pääsette soittamaan Venomin kanssa, olisin varmaan ejakuloinut housuun saman tien. Karu totuus on paljastunut monestakin yhtyeestä. Miehiä hämmästyttää, kuinka teennäistä monen bändin toiminta on. ­ Eräskin laulaja itki laittaessaan maskeja naamaan, että hmulla on kaamea ikävä mun nelivuotiasta lasta h. Ite kattelin vieressä ja mietin, että nyt jos saatana ois videokamera, saisin miljoonan kun laittaisin tän YouTubeen. Ja samainen bändi oli ihan erilainen meidän seurassa, mutta heti kun siihen tuli joku ulkopuolinen, niin heti oltiin yöörrgh, Luttinen kertoo ja havainnollistaa irvistelemällä ilkeästi. ­ Me ollaan aina oltu tällaisia kuin ollaan. Vaikea sanoa. Hypoteesini selkeästä Luttinen/Sluti-jaottelusta ei oikein tunnu toimivalta. Vittumainen mies puhuu hetkistä myöhemmin sujuvasti ja hyvässä hengessä humidoreista ja sikareista, vuokra-asuntojen hinnoista ja Jean-Claude Van Dammen elokuvista. Joko se on oikeasti tuollainen tai todella hyvä esittämään. KUVAT: TEKSTI: LOTTA HEIKKERI RITUAL@NUCLEART.COM
• varmasti haluakaan kokea, mutta kyllä edellämainituista aiheista voi silti mielestäni kirjoittaa. PELKISTETTY TELOITUS Levyn pelkistetty kansi silhuettihahmoineen tuo mieleen Tuntemattoman sotilaan kannen, jossa on sotilaan silhuetti. Yhtäläisyys oli kuitenkin tahaton, vaikka bändi huomasikin asian kansien työstön jälkeen. Idea kanteen syntyi bändin sisäisistä keskusteluista, joiden pohjalta mainostoimisto Aava & Bangin Anna-Kaisa Reed suunnitteli kannet. ­ Halusimme jotain todella pelkistettyä, joka erottuisi edukseen yksinkertaisuudellaan ja antaisi paljon enemmän tilaa itse musiikille. Halusimme, ettei levyn kansi kerro musiikillisesta ulosannista mitään, vaan että kuunneltuaan levyn sanavihkonen kädessään kuulija alkaisi muodostaa kansitaiteelle ilmettä kuulemansa perusteella. Ansku jalosti ideaamme ja kehitti sen pohjalta lopullisen ulkoasun. Kun levy on kuunneltu ja vihko selattu läpi, niin väitän, että kokonaisuutta osaa arvostaa yksi jos toinenkin. Levyä edeltäneellä sinkulla Kuolinjulistuksella yhtye tekee syrjähypyn suomenkielisestä kuolonmetallista espanjankieliseen kuolonmetalliin. Biisissä Estrangulados vierailee alun perin El Salvadorista kotoisin oleva, sittemmin suomalaistunut Rodrigo Artiga, joka on alan miehille tuttu myös Kataplexia-yhtyeestä. ­ Rodrigo on vanha ystävämme. Alunperin tarkoitus oli loppuvuonna 2004 perustaa kokonainen projekti, jossa hän laulaisi. Kirjoitimmekin kolme tai neljä biisiä valmiiksi, mutta projekti jäi aikataulujen yhteensopimattomuuden takia. Koska kaikki valmiit biisimme päätyivät levylle, pohdimme mitä tehdä singlen b-puolen kanssa. Aluksi ajattelimme coveria, mutta tähän ei jäänyt aikaa. Muistimme projektimme Rodrigon kanssa ja kaivoimme treeninauhat esiin. Valitsimme arkiston uumenista edustavimman tekeleen, pyysimme Rodrigon matkaan ja mieshän oli hyvin otettu. Kunnia oli molemminpuolinen ja lopputulos on kyllä huima! Livesoitannasta pitävä yhtye pyrkii lavoille niin paljon kuin mahdollista. Virallinen julkaisukeikka on Lutakossa 1. joulukuuta, tammikuussa suunnitteilla on yhteinen teurastuskiertue Deathchainin ja Torture Killerin kanssa, ja muitakin virityksiä on. ­ Pyrimme kieltäytymään keikoista ennen julkkarikeikkaa mah dollisimman tehokkaasti, mutta saa nyt nähdä miten tuossa taas käy ­ me kun olemme erittäin huonoja pysymään poissa lavoilta. Uusissa biiseissä on huomattavasti entistä enemmän live-energiaa, joten väitän, että keikat tulevat olemaan entistäkin kovempia. Turku tullaan myös teloittamaan täysin varmasti ennemmin tai myöhemmin! Viimeiset sanat ennen Teloituksen täytäntöönpanoa? ­ Terveisiä Kattoluukku-ukolle, pähkinäkaupan henkilökunnalle ja maailman parhaaseen mainostoimistoon ­ siihen, jossa soi joka päivä Leevi and the Leavings! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: TERHI YLIMÄIN EN SOTAJUMALA DEATH METAL EI OLE KAUNISTA MUSIIKKIA otajumalan rumpalille Timo Häkkiselle kuuluu erittäin hyvää. Kiirettä on pitänyt pidemmän aikaa, mutta työtaakka on kääntymässä voiton puolelle. ­ Onneksi ollaan jo loppusuoralla. Eiköhän kohta voi lyödä pöytään perinteisen "väsynyt, mutta onnellinen" -kommentin. Jahka näen omin silmin Teloituksen kaupan hyllyllä, pyhitän seuraavan viikonlopun rentoutumiselle ja pidän puhelimen ja tietokoneen kiinni. Edellislevyn julkaisusta on kulunut tovi, joten Häkkinen odottaa julkaisua hyvillä mielin. ­ Tämä levy on ollut erittäin tärkeä meille bändinä, mutta eipä se ikinä haittaa, jos siitä joku muukin pitää. Toistaiseksi palaute on ollut lähes järjestään erittäin positiivista, jopa hämmentävän ylistävää. Täytyy sanoa, että itse tykkään levystä niin paljon, ettei haittaisi vaikka kaikki muut haukkuisivat sen maailman huonoimmaksi. Kun siitä itse pitää vielä tässäkin vaiheessa näin kovasti, niin eiköhän siitä nyt sitten joku muukin nauti. Uuden levyn kahdeksaa kappaletta on hiottu jo kaksi vuotta. Debyytin jälkeen kesti aikansa, ennen kuin miehistö vakiintui ja bändi pääsi työstämään vähitellen uusia biisejä. Oman viivästyksensä toi jyväskyläläisessä Tanssisali Lutakossa sijainneen treenikämpän puolivuotinen peruskorjaus. Yhtye lykkäsikin jo sovittua studioaikaansa suosiolla. ­ Hiljaa hyvää tulee, kieltämät- Sotajumala teki Death Metal Finland -albumillaan massiivisen metallirintaman sisäänmurron vuonna 2004. Hiljainen asemasotavaihe on nyt päättynyt uuteen Teloitus-albumiin. S tä. Pomoni on joskus sanonut, että "kiireessä ei tule kuin kusipäisiä lapsia" ja noinhan se vähän on. Oli ehdottomasti parasta, että menimme studioon vasta kun menimme. Missään nimessä emme halunneet lähteä tekemään juosten kustua levyä, ja lopputulos olisi varmasti ollut varsin erilainen, mikäli olisimme menneet studioon jo vuonna 2006. Nyt saimme tehdä rauhassa tarvittavan määrän biisejä. Sotajumala treenasi biisejään reilun vuoden, tehden vain ajoittaisia pistokeikkoja. Yhtyeen jäsenet asuvat ja työskentelevät kolmessa eri kaupungissa, joten aika oli kortilla. Studiosessiot sujuivat kuitenkin vauhdilla ja kuviot olivat selvät. ­ Siinäpä aika hyvin kiteytettynä koko prosessi! Biisit olivat kaikilla erittäin hyvin hallussa, ja kyllä se sitten studiossa näkyi. Kahden ja puolen viikon studioajasta jäi viikko vielä käyttämättä, mutta kyllä siellä niitä 12 tunnin päiviä tehtiin useampikin, eikä pidetty yhtään välipäivää. Nauhoitimme bändin voimin kaikki kitarat ja tämä luonnollisesti nopeutti homman etenemistä, kun nauhoittajamme Sami "hirveän lämmin" Koivisto oli viikonlopun muilla reissuilla. Rankka työ vaatii rankat huvit. Tai ainakin Pleikkarisessioita. ­ Pitkien työpäivien jälkeen toiset nollasivat pollaa ja toiset tekivät hieman lisää työtä levyn eteen. Kaikenlaista hassuahan Vaasassa tapahtui, mutta kyllä sitä useampanakin iltana oltiin niin poikki, että löhöiltiin vaan kämpillä ja kuunneltiin musiikkia, kerrottiin tyhmiä juttuja ja ratkottiin NHLmestaruutta Pleikkarilla. Pete pesi Mynnin mennen tullen. SELVÄLLÄ SUOMENKIELELLÄ Sotajumalan lyriikat heijastivat ensilevyllä Suomenkin sotia Sisu Sinivalkoisen tapaisilla kappaleilla. Uudella levyllä paikkoja tai maita ei mainita. Halusitteko välttää liiallista leimautumista? ­ Tuosta oli kyse tietyllä tavalla. Vaikka sanoitukset alunperin ovat sodasta lähteneetkin, ei tarkoitus ole ikinä ollut lähteä kertomaan esimerkiksi yhden maan historiaa sanoitusten muodossa, tai olla pelkästään "se bändi, joka laulaa sodasta". Sanoitukset ovat yleismaailmallisempia ja seassa on muutakin kuin sotaa. Eikä se debyyttikään nyt mikään Suomen historia sentään ole, haha. Karut kertomukset suomeksi johtivat ensilevyn kohdalla ajoittain räikeän yliampuvaan ja asiattomaankin palautteeseen. Häkkinen kertoo vastanneensa tämäntapaisiin kysymyksiin monessa yhteydessä. ­ Mielelläänhän sitä kertoo rehellisesti haastatteluissa, ettei meillä ole mitään tekemistä yli-isänmaallisuuden tai natsien kanssa, mutta kyllä se välillä rupesi hermostuttamaan, kun aina meinattiin leimata rasistiksi. Mediassa tämä koko asia taisi olla hienoinen lumipalloefekti. Kun yksi otti asian puheeksi, niin muut seurasivat perässä ja kas kummaa, meidät oli helppo assosioida ties miksi. Olisi mukava keskustella enemmän musiikista, sillä sitä tässä kuitenkin vain tehdään. Lyriikoissahan on sama vanha virsi, eli englanniksi saa laulaa mitä tahansa, suomeksi laulettuina polemiikkia syntyy enemmän. Sotajumalassa kuitenkin arvostetaan omaa kieltä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. ­ Aina täytyisi pyrkiä hyödyntämään tehdyt valinnat mahdollisimman hyvin. Joskus on kysytty, onko meidän hankala laulaa suomeksi, kun ihmiset ymmärtävät kaiken ja kritiikkiä tulee helpommin. Itse näen asian juuri päinvastoin. Äidinkielemme tarjoaa erittäin hienoja sanoja käyttöömme ja jos niitä osaa hyödyntää oikein, lopputuloksena on erittäin tylyä ulosantia. Levyn kansissahan sanat on käännetty myös englanniksi. Vaikka käännöstyö on tehty huolella ja biisien ehdoilla, sanat toimivat silti parhaiten alkuperäisellä kielellä ilmaistuna. Timo ei itse vastaa lyriikoiden kirjoittamisesta, mutta kertoo ettei kappaleiden taustalla ole tosielämän tragedioita tai historiallisia sotia, vaan ne syntyvät universaaleista aiheista ja puhtaasta mielikuvituksesta. ­ Death metaliin sopivat mielestäni rujot sanat, sillä ei death metal ole kaunista musiikkia. Jos tältä pohjalta ajatellaan, niin mikä olisi kauheampaa kuin kuolema, sota ja kidutus? Eihän meistä kukaan ole onneksi sotaa kokenut, eikä 32
• 33
• O dottavalla ja toiveikkaalla kannalla oleva Tolonen toivoo, että ihmiset antavat levylle mahdollisuuden. Hän luottaa siihen, ettei levyä tarvitse kuulla kuin kerran, jotta se veisi mukanaan. ­ Olemme parhaamme tehneet. Vaikka kuinka Mertarantalasien takaa asiaa katsoo, niin juuri tuollaista monipuolista metallia haluaisi itse kuunnella, vaikka ei bändissä olisikaan mukana. Jokainenhan toki kehuu tuotoksiaan, mutta sen sanon, että jos bändi olisi Ameriikan maalta kotoisin, niin tässä olisi aika härdelli päällänsä. Tolosen mukaan tarkemmat genremäärittelyt ovat "hanurista". Oman yhtyeen entistä rankempaan ja progressiivisempaan suuntaan löytyy uudenlainen luokittelu. ­ Misery Inc. on bändi, joka ei ole mistään kotoisin eikä kuulosta miltään. Siitä tulee kiertueen nimikin: Ei mistään kotoisin -tour 2007. Pyrimme tekemään musaa, joka kuulostaa omaan korvaamme mielenkiintoiselta. Sellaista mitä omissa oloissakin tulisi kuunneltua. Bändin kesken musiikkimaut leviävät laajalle ja se on rikkaus musiikin tekemisessä. Pyrin kuuntelemaan musiikkia niin laajasti kuin vain pää kestää ja annan juttujen muhia pääkopassa. Misery Inc. vaihtoi sekä toista laulajaansa että levy-yhtiötä. Profane Omeniin siirtyneen Jules Näverin tilalle ja Niko Mankisen rinnalle tuli Tommi Niemi. Tämä löytyi Seinäjoelta aluksi CD-näytteen voimin ja vakuutti bändin lopullisesti koelaulussa. Firebox vaihtui samalla Johanna MISERY INC EI MISTÄÄN KOTOISIN Myrskyläläisen Misery Inc.in kolmas kokopitkä BreedGreedBreed on tosiasia uuden laulajan ja syyskiertueen myötä. Kitaristi Janne Tolonen antoi levylle euroviisuhenkiset pisteet: Twelve points! Kustannukseen. ­ Juhan aika ei yksinkertaisesti riittänyt useaan bändiin. Ratkaisu tehtiin sovussa, eikä ovia paiskottu lähtiessä. Päinvastoin joimme kuohujuomat lavalla viimeisellä keikalla Tampereella. Meillä on kahden laulajan meininki ja sillä jatketaan katkeraan loppuun asti. Pääasiallisesti Niko vetää puhtaat ja Tommi epäpuhtaat alapäät. Tämä tuntui joitain lafkoja häiritsevän. Heidän mielestään yleisö on niin tyhmää, ettei se pysty profiloimaan bändiä, jolla on kaksi suunaukojaa. Niin ne bisnesmiehet keikoilla kävijöitä arvostaa! Kiinnostuneita oli silti useampia, mutta Johanna halusi meidät sellaisina kuin olemme. Eikö kuulosta romanttiselta! BreedGreedBreedin lyriikat ovat maanläheisiä. Inspiraatio on syntynyt spontaanisti nykypäivän arjesta. ­ Kantavana teemana on suuri vitutukseni siitä, miten tavallista duunaria kohdellaan tässä maassa. Ahneus kukkii joka saralla hyvinkin voimakkaasti, ja tulevat sukupolvet vain kasvattavat "saastan taakkaa". Syvällisemmin teksteihin menemättä sanon vain, että "kaikki proletaarit, yhtykää yhteiseen rintamaan!" Tolosen näkemys nykymaailman tilanteesta onkin inhorealistinen. ­ Nyt vouhotetaan kovasti, miten suurvallat ottavat vihdoin tosissaan ilmastoasiat. Vitun kontit! Tälläkin asialla tehdään vain rahaa, aivan niin kuin sodillakin ympäri maailmaa. Ensiksi tuhotaan ja sitten mennään uudelleenrakentamaan. Molemmissa tapauksissa kassa kilisee. En tiedä, osaammeko edes hävetä sitä, millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville, jotka saavat perinnöksi pyöreän paskakasan nimeltään Maapallo. Perintönä he saavat meissä jokaisessa asuvan ahneuden, ja reipas vauhti kohti ihmiskunnan tuhoa jatkuu. Yllättävän nopeasti olemme saaneet paikat turmeltua, sillä teollisesta vallankumouksesta ei ole kovin kauaa. Jos kehitys jatkuu lineaarisena, niin kauanko meillä on aikaa? Aikaa on kuitenkin vielä nähdä Misery Inc. kattavalla syyskiertueella, joka sisältää myös neljä ikärajatonta keikkaa. Tolonen arvostaa nuorempaa metalliväkeä, joka ei jää rokkipoliisiksi vaan antaa palaa keikoilla. ­ Luulenpa, että kaikki bändit yhtyvät mietteeseen, että ikärajaton yleisö on paras. Ikärajattomat keikat ovat oikeus ja kohtuus, koska nuoremmat kuitenkin vastaavat suuresta osasta levymyyntiäkin. Olemme treenanneet enemmän kuin koskaan, ja soitamme paikoissa, joissa emme vielä ole käyneet. Uusitulla kokoonpanolla on hienoa päästä tien päälle! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: MEGAMANIA 34
• HALKOJA MOTTI, KAIHOA KAKSI! MARRASKESI: to 25.10. Tartto, Illusion (EST) pe 26.10. Tallinna, Amigo (EST) la 27.10. Järvakandi, Klubi (EST) pe 02.11. Jyväskylä, Lutakko la 03.11. Oulu, Teatria pe 09.11. Jämsä, Himos Areena la 10.11. Juva, Hotelli Juva pe 16.11. Helsinki, Tavastia la 17.11. Kuopio, Henry´s Pub pe 23.11. Lahti, Finlandiaklubi la 24.11. Salo, Salohalli pe 30.11. Tampere, Klubi la 01.12. Kouvola, House of rock ke 05.12. Helsinki, Jäähalli pe 07.12. Vaasa, Hullu Pullo la 08.12. Turku, Kåren Muutokset mahdollisia. ALAVILLA MAILLA HIRVIVAARA MUUSILLA 31.10. www.spinefarm.fi ranka@spinefarm.fi .. .. saatana, etta taas lahtee!! uuTTA impukkaA kaupoissa 24.10! kuolemaa, kummituksia ja kaiken aikaa paha olla... tumman eteeristä rockia tiedossa 17.10... SHAMRAIN - Goodbye to All That 35
• P rofane Omen valittiin FMEmessuilla vuoden metallitulokkaaksi. Yleisön tunnustus tuli "liioitellun määrän virvokkeita" nauttineen bändin kohdalla yllätyksenä. ­ Olihan se aika pommi. Luultiin viime sekunteihin, että meidän läsnäolo on silkka muodollisuus. Ei titteleillä silti biisejä tehdä eikä se mistään ole itsestään selvää tehnyt. On sitä sen jälkeenkin soitettu seitsemälle ihmiselle kuppilan nurkassa ja diggailtu vitusti. Olemme edelleen sisäisesti maailman pienin bändi. Paska ei leiju. Meillä on diilikuviot aika auki tällä hetkellä, terveisiä vaan kaikille, joilla olisi mielenkiintoa yhteistyöhön, vihjaa Näveri. Yhtye pääsi kesällä myös festarilavoille, syksyllä edessä on klubirundi. ­ Festarit tuntuivat hienolta kuin masturbaatio porealtaassa. Tuntuu hyvältä, kun on vientiä. Ei tarvitse miettiä tekemistä viikonlopuiksi. Bänditouhun parhaita puolia on keikkailu ja sen tuomat kokemukset. Tapaa vitusti mukavaa jengiä ja saa vähän koheltaa "luvalla", ja joskus siitä jopa maksetaan. Upeeta, saatana! Profane Omen on halunnut jo pitkään kokeilla eri asioita musiikin tekemisessä. EP tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden, vaikka Murphyn lain mukaisesti tekniikka hakkasi vastaan. ­ Käytännössä kaikki, mikä on voinut mennä päin persettä, on järjestään myös tehnyt niin. Miksausta uusittiin varmaan kolmasti, kitaroita piti soittaa uudestaan, videokuvaukset kusivat viallisen kasetin takia ja tietokoneetkin kaatuivat krusiaalilla hetkellä. ­ Kertakaikkisen tyytyväisiä ol- PROFANE OMEN HYEENALAUMAN IRTIOTOT Profane Omen julkaisi viimevuotisen levynsä seuraajaksi Disconnected-EP:n. Laulaja Jules Näveri sekä kitaristi Williami Kurki kytkeytyivät linjoille. laan silti lopputulokseen. Tunnelmat vaihtelevat biiseissä äärimmäisyydestä toiseen, joten täyspitkällä ne olisivat olleet irrallaan toisistaan. Saimme kokeilla muun muassa naislaulua, skata ja tavarajunia, ja sellaisen äänittäminen on aina tervetullutta vaihtelua pelkkään sirkkelöintiin. Dynamiikka pitää olla biiseissä itsessään, ei tuotannossa ja studiokikkailussa, Jules kertoo. EP:n keskus, yhdeksänminuuttinen Learning to Die on varsin erilainen PO- kappale. Vokalistivieraaksi tuli itsensä Taneli Jarva. ­ Mulle Tane on aina ollut suuri sankari. Se, kun idoli veti tekemääni ja sanoittamaani biisiä studiossa, oli vuoden kohokohtia. Tane on vieläpä leppoisa seuramies, joten olihan herran vierailu varsin antoisa. Julesin ja Tanen kontrasti palvelee sitäpaitsi biisiä eikä ole vierailu vain vierailun vuoksi. ­ Learning to Dien sanat ovat sitä yksinkertaisen ihmisen pohdiskelua joka on vallalla, kun istuu kolmelta yöllä parvekkeella tupakalla. Halusin saada biisiin mah- dollisimman paljon tiivistettyä tunnelmaa, sellaista leimaavaa omituista alakuloisuutta, jota on tullut podettua toisinaan läpi elämän, pohdiskelee Williami. AC/DC:llä on ollut albumillaan tykinlaukauksia, Profane Omenilla tavarajuna... ­ Käytiin tosiaan äänittämässä tavarajunaa ratapihalta. Se kuuluu jollakin kierolla tavalla kokonaisuuteen. Learning to Die on erittäin henkilökohtainen ja saanut monia merkityksiä muillekin bändin jäsenille. Puitavaa riittäisi, mutta se menisi jo turhan metafyysiseksi paskanjauhannaksi. Halukkaat analysoikoot tahoillaan, Williami toteaa. EP:n kappaleet eivät Näverin mukaan ole sinänsä viitteitä tulevasta linjasta. ­ Runttaaminen ja räyhääminen ovat tämän hyeenalauman valtteja ja sydäntä lähinnä. Meillä ei ole tietoisesti valittua "musiikillista linjaa". Biisejä tehdään sillä mentaliteetilla, että jos se on hyvä biisi, niin se on hyvä biisi. Eikä tämä tarkoita sitä, että meidän seuraava levy on pasuunoilla maustettua semielektroa uusjazzia. Disconnectedin päättää vimmattu WASP-cover Wild Child. ­ Wild Childiahan me ollaan raiskattu keikoilla jo vuodesta 2001, joten siihen on tullut tietynlainen persehuumoriote. Blackiellekin annettiin Tuskassa kopio. Se varmaan pyörii haudassaan, vaikkei se ole edes vielä kuollut, Näveri heittää. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: MARKUS LEHTO Lue leikkaamaton Profane Omen -haastattelu: www.sue.fi. 36
• iscardin nopeatempoinen thrashin ja death metalin yhdistelmä herätti jo demotasolla vahvaa kiinnostusta, ja viimevuotinen demo Bury the Sun poiki yhtyeelle näyttöpaikan Ilosaarirockin Meteli-klubille. Keikka teki hyvän vaikutuksen myös joensuulais-turkulaisen Insomniumin Niilo Seväseen, joka tuli keikan jälkeen vaihtamaan kuulumisia. Sevänen ei empinyt kertoa hyvästä keikkakokemuksestaan myöskään muille. ­ Levy-yhtiömme Shadow Worldin johtaja Markus Laakso oli jutellut Niilon kanssa, joka oli nähnyt keikkamme Ilosaaressa ja kehunut sitä. Markus oli sitten tutustunut biiseihimme ja tarjosi sopimusta. Sopimus oli helppo tehdä, sillä vaikka yhtiö on melko nuori, Markuksella on hyvät yhteydet musiikkialalla, kertoo Kytösaho. Yhtyeen tyylisuunnan ytimenä ovat rivakat ja intensiiviset kappaleet. Heikki kutsuukin levyn pisintä kappaletta, miltei viiteen minuuttiin yltävää Concubinea "slovariksi, jonka tempo on 170". Kytösaho on itse kirjoittanut levyn lyhyimmän viisun Fiendin, ja ylipäätään biisien teko tapahtuu varsin demokraattisesti nykyteknologian avustamana. ­ Jokaiselta jäseneltä tuli levylle biisi paitsi rumpalilta. Eniten tuli laulaja Heikki Miettisen ja kitaristi Janne Roihan biisejä, jotka menivät suht tasan. Biisinteko on meillä aika hidasta, emme tee yhtään ylimääräisiä biisejä varastoon. Biisiaihiot tehdään pääasiassa himassa. Niitä sitten lähetellään toisille, kommentoidaan ja kootaan treenikämpällä yhteen, Kytösaho kertoo. D DISCARD ­ TANAKKAA HYÖKKÄYSTÄ Discardin sudet rajalta ovat herättäneet kovaa kiinnostusta viime vuosina, joten levysopimus ei tullut yllätyksenä. Yhtyeen basisti Mikko Kytösaho kertoi tunnelmia ennen ensilevy Carrionin ilmestymistä. Sami Jämsenin tuottama albumi nauhoitettiin kahdessa otteessa. Instrumentit nauhoitettiin erikseen Joensuun Tiedepuistossa, laulut Studio Perkeleessä Jack Tygerin johdolla. Nauhoitukset sujuivat Kytösahon mukaan rennolla meiningillä, vaikka biisi-perpäivä-session aikana keskityttiinkin tiukasti työntekoon. Vokaaleja nauhoitettaessa muu bändi menikin sitten kannustamaan laulajaansa hieman vapaamuotoisemmissa merkeissä. ­ Oltiin viinaa juomassa, kun Heikki rääkyi suhteellisen epäinhimillisesti. Tuottaja oli ihmeissään, että miten ihmisestä voi lähteä tuollainen ääni? Amorphiksen kulta- ja multakurkku Tomi Joutsen vierailee peräti viidellä raidalla, myös videoksi päätyneessä Pulsessa. ­ Joutsen oli Jämsenin idea, hänen mielestään Tomin ääni voisi sopia puhtaisiin kohtiin. Markus otti sitten yhteyttä Tomiin ja lähetti linkkejä biiseihin. Tomi tykkäsi ja tuli sitten laulamaan Heikin laulumelodioiden pohjalta. Helvetin hyvinhän se toimii. Joutsen ei kuitenkaan ollut samaan aikaan paikalla kuin muu bändi, joten bändi ei päässyt haastamaan Tomia esimerkiksi pöytälätkään (Joutsenhan oli ainoa, jo- ka kykeni päihittämään Suen erikoismiehet viime helmikuun FMEmessuilla. ­ toim. huom.). Pöytälätkä vielä menee, mutta Kytösahon suhde perinteisempään lätkään on kriittisempi. Eli Joensuun Jokipoikien kausikorttia ei taida löytyä... ­ Musiikki on pelastanut minut urheilulta! Bändissä juodaan viinaa ja soitetaan rokkia, ja suomalainenhan juo suruun ja iloon. Discardin levynkannet ja sisätaide eroavat edukseen, sillä etukannen kuvan on toteuttanut Vivendi Gamesin pelikonseptiartisti Camille Huo, ja sisäkansien Metal Gear -pelin henkiset kuvat on maalannut japanilainen peligraafikko Ryöhei Hase, joka teki bändin jäsenistä "räiskintäpelihahmoja". ­ Sisätaide on tanakkaa hyökkäystä. Epäilimme, tunnistaako meitä, mutta eläväisen näköisiähän ne ovat. Ei sentään mitään mangaa, j-rock ei ole muutenkaan lähellä sydäntä. ­ Toisin kuin j-rock-keikoilla, metallikeikoilla ei pikkutyttöjä näy... siellähän on vain karvaisia jamppoja. Siinähän on suoranaista homoerotiikkaa, kun paidat lähtevät lentoon, Kytösaho naljailee. Keikkakalenteri on varsinkin marraskuun suhteen vielä hämärän peitossa ja lisäkeikkojakin sopii tarjota, sillä Discard lähtee mielellään lavoille. ­ Silloin on hyvä meininki, kun yleisö lähtee mukaan ja vuorovaikutus syntyy, hiki on päällä, intensiteetti nousee ja pittikin pyörii! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: JARMO KATILA ROCK COMBINING PLEASING MELANCHOLY AND SOFT SOUNDS WITH SOLID DRUMMING, GREAT HOOKLINES, CATCHY CHORUSES, AND HEAVY GUITARS. FOR FANS OF H.I.M. AND THE 69 EYES. FINNISH GOTHIC Release Date: 05.11.2007 Napalm Records Handels GmbH Hammerplatz 2 A - 8790 Eisenerz visit our online store with more than 8000 metal cds, videos, dvds, lps, shirts, and other collectibles: www.napalmrecords.com 37
• RÄYHÄKKÄÄ MÄISKETTÄ NATURAL BORN CHAOSIN HENGESSÄ! Spesumälleinä lähtis CD+DVD-pökäle ja kuva-älppy. Tavan rieskaakin irtoo. Lokakuun 29. Helsingin Nosturissa!!! Lost in Space Pt. 1 & 2 14.11. No jopas! Tobias lykkäsi pihalle kaksi kuuden biisin ep:tä. Ja lähtee kaupasta mukaan suhteellisen edukkaasti, kaiken muun kivan lisäksi! Ankarimmat vasaraniskut tuplakokiksella! Mukana kolme uutta biisiä. Nyt kaupoissa, deluxe-digipäkillä tai ilman! www.nuclearblast.fi www.spinefarm.fi 38
• pitkät. Onhan albumin nimi sentään lyhenne sanoista Fuck off And Die. The Cult is Aliven tasolle F .O.A.D. ei nouse, johtuen ehkä Fenrizin yhä lisääntyneiden vokaaliosuuksien vaikutuksesta levyn yhtenäisyyteen. Mutta Darkthrone tekee mitä lystää ­ ja vakuuttavasti tekeekin. Tuon vakuuttavuuden keskellä aluksi häiritsevät seikat jäävät äkkiä merkityksettömiksi. JUKKA KITTILÄ HELLOWEEN ­ Gambling With the Devil (SPV) ­ ARVIOT ­ APOCALYPTICA ­ Worlds Collide (Sony BMG) Sellometallin sanansaattajat ovat petranneet kuin sika juoksuaan vuosien myötä, ja yhtye on hionut ja uudistanut omaa konseptiaan jatkuvasti. Aineksia on tullut lisää, ja kokeiluja on nähty. Kuudennella studiolevyllään Apot tarjoavat jo vähän kaikkea kaikille ­ mutta päin vastoin kuin yleensä, yhtye kuulostaa koko ajan itseltään ja kykenee pitämään ylimääräiset elementit renkeinä, ei isäntinä. Vaativa suoritus on näyttävä osoitus ennen kaikkea Eicca Toppisen kyvystä pitää ohjat käsissään, sillä yhdentoista biisin levylle mahtuu leegio vierailijoita aina vanhasta tutusta Dave Lombardosta Japanin kuuluisimpiin muusikoihin kuuluvaan Tomoyasu Hoteihin. Lisäksi neljän lauletun biisin joka ainoa vieraileva vokalisti on omalla sarallaan vahva ja omintakeinen persoona. Helden on lauletuista biiseistä komein sulka yhtyeen hattuun. Saksankielinen käännös David Bowien Heroes-biisistä Rammsteinin Till Lindemannin esittämänä on surumielisessä voimassaan verraton. Lacuna Coilin Cristina Scabbian tähdittämä S.O.S. (Anything But Love) puolestaan vie pehmeämmille metsästysmaille, Scabbian tenhoavan äänen nivoutuessa sellometalliin. Mutta vokalistivieraiden keskellä ei kannata unohtaa, että Apocalyptica on ennen kaikkea instru- 8 9 mentaaliyhtye, ei mikään all star -taustabändi. Levyn ytimen muodostavatkin Ionin, Stroken, Last Hopen ja Burnin kaltaiset huippusävellykset, joissa kuulijan korva lepää ja nuottikuviot synnyttävät liki itsestään mielikuvia, jotka eivät sanoja kaipaa. Jussi Lahtonen DARKTHRONE ­ F.O.A.D. (Peaceville/Tyrant) Darkthrone on Darkthrone ja F.O.A.D. on Darkthronea. Tuttua, muttei turvallista. Mutta vaikka Fenriz ja Nocturno Culto ovat uutuudellaan vielä viimevuotista mestarillista The Cult Is Aliveakin perinnetietoisempia, onnistuu F.O.A.D. kuulostamaan tuoreelta. Levyn mustuudesta on jälleen kerran löydettävissä Celtic Frostia, mutta tällä kertaa enemmän myös Bathorya. Olenpa löytävinäni pari viittausta suurimpaan ja kauneimpaankin ­ Mercyful Fateen siis. Darkthronen blackiin tiensä raivanneet punk- ja crust-vaikutteet ovat yhä läsnä, etenkin albumin nimibiisissä ja Raised on Rockissa. Edellä mainittujen biisien, samoin kuin Canadian Metalin ja The Church of Old Metalin lyriikoiden metallihehkutuksen sopivuuden These Shores Are Damnedin ja Wisdom of the Deadin kaltaisten jylhien veisujen seuraksi voisi kyseenalaistaa, mutta Darkthrone haistattaa kyseenalaistuksille 9 Saksalainen Helloween on jo parikymmentä vuotta ollut genrensä pääbändejä. Pikametallia soittava ryhmä on sittemmin saanut kontolleen power-metalliksi kutsutun tyylisuunnan isukin tittelin, vaikka hommahan alkoi jo 70-luvulla Deep Purplesta ja Rainbowsta, kun Ritchie Blackmore veti tilulilua. Nykyään Helloweenkin on kuin coverbändi itsestään, mutta hoitaa tehtävänsä varsin mallikkaasti. Jo vuosia bändissä laulanut Andi Deris osaa hommansa, vaikkei ääneltään mikään ex-vokalisti Michael Kiskeen verrattava kaveri olekaan. Teneriffan lämmössä nauhoitetulla Gambling With the Devilillä on yllättävän rankkoja biisejä. Intron jälkeinen Kill It kelpaisi varmasti monelle raskaampaakin tavaraa suoltavalle ryhmälle. Toisaalta taas vanhasta Helloweenista muistuttavat melodiset ja tarttuvat Can Do It ja The Saints, jotka molemmat voisivat olla, jos ei nyt ihan hitti-, niin ainakin videobiisejä ja pyöriä alan televisioohjelmissa. Sävelkynä ei ole ruostunut, mutta tuontasoisia kappaleita saisi olla vielä muutama lisää. Enää Helloween ei kuitenkaan erotu oppipojistaan juuri mitenkään. KIMMO JARAMO Saksassa, jossa taantumukselliset voimat ovat todistaneet sensuurin, sananvapauden riistämisen sekä "rappiotaiteen estämisen" olevan edelleen todellisuutta muun muassa kieltämällä Nihil-albumin levittämisen kokonaan. Sieg Heil vain komissaareillekin. Tekopyhä päätös olla myymättä albumeita ja vieläpä estää yhtyettä ansaitsemasta leipäänsä konserteilla vanhoissa akselivaltioissa kuten Saksassa, Puolassa, Italiassa ja Itävallassa muistuttaa jälleen siitä, että suvaitsevaisuus rajoittuu monikulttuurisessa maailmassa vain niihin asioihin, joita suvaitsijat suvaitsevat. Kaikki muu joutaakin roviolle. Vastoinkäymiset eivät ole jääneet bändiltä noteeraamatta uutukaisellakaan, joka on nimensä mukainen manifesti ja raivoisa sivallus kaikkia niitä vastaan, jotka ovat bändiä kaltoin kohdellaan. Ainoana alkuperäisjäsenenä IN-ydinsotakonetta alusta asti ohjastanut Mika Luttinen säteilee raivoa kuin Tsernobyl. Peräti 16 biisin levy ei käännä kellekään toista poskea. Manifest välttää sudenkuopat ja bändiä toisinaan vaivanneen turruttavan puuroutumisen tykittämällä erittäin vaihtelevia biisejä. Osa pikavedoista kuten Pandemia ja The Antichrist Files jäävät alle kahden minuutin. IN-mittapuulla hitaammat rouhimiset kuten Funeral for Despicable Pigs, Planet Nazarene sekä sikaorgiamainen Original Pig Rig tuovat levylle jämerää selkärankaa, ja legendaariset vuohibiisit saavat arvoistaan jatkoa Goat Justicella. Päätösbiisi Dead Returnin reilusti yli viisiminuuttinen paatos on tyylikäs lopetus yhtyeen vaihtelevimmalle levylle sitten Suomi Finland Perkeleen. JUSSI LAHTONEN AVA INFERI ­ The Silhouette (Season of Mist) Surisevia metallikitaroita ja heleää sopraanolaulua yhdistävän portugalilaisyhtyeen kakkosalbumi on onnistunutta taustamusiikkia. Vokalisti Carmen Simoesin laaja-alaisesta äänestä löytyy hienoja sävyjä, mutta sen kylmyys hiertää korvia, vaikka parhaimmillaan hyväileekin. Ääni pääsisikin paremmin oikeuksiinsa esimerkiksi akustisten instrumenttien seurassa. Vaikka yritystä löytyykin, laulu ei yllä teatraaliseen oopperasopraanon tasolle, joten henkäyksenkeveänä ja kuiskaavana se toimii paremmin. Jatkuvista progemaisista kitaravalleista ei löydy herkullisia koukkuja, vaikka ihan kelvon tasaisesti soitanta eteneekin. Välillä elementeissä on liikaa päällekkäisyyttä, ja ne syövät toistensa puhtia, joten laulusooloille voisi antaa enemmän tilaa. Musiikki ei ole raskasta eikä synkkää, jos ei pirteääkään. Tunnelma jää haikean samoilevaksi ja tiivistyy parhaiten Oathboundissa, joka tarjoaa lyhyen hetken pelkkää puhdasta, kirkasta naisääntä. Välillä esiin pulpahtavat pianomelodiat virkistävät kappaleita ja niitä toivoisi kuulevansa enemmänkin. Wonders of Duskissa vokaalien, sykkivien kitaroiden ja pianon symbioosi toimii parhaiten. Useimmat Ava Inferin kappaleet soljuvat ohi sen enempää ärsyttämättä kuin mielenkiintoa herättämättäkään. The Silhouette sopii hyvin romanttisten syysiltojen soundtrackiksi. ANNA LAHOKOSKI IMPALED NAZARENE ­ Manifest (Spinefarm) 8 ImpNazeja riittää jo joka sormelle, sillä Manifest on yhtyeen kymmenes studioalbumi. Yli 17 vuoden kiukkuinen, periksiantamaton ja räävitön jotos metallin korpimaissa on raivannut polkua perässätuleville ja jyrännyt kaikki eteen sattuneet alleen. Paitsi 7 BLUT AUS NORD ­ Odinist ­ The Destruction of Reason by Illumination (Candlelight) Tätä ranskalaisbändiä ei edellisellä levyllään päässyt nälvimään ainakaan toisten jalanjälkien seuraamisesta. Odinistia kuunnellessa tuntui alkuun kuin linjaa olisi tarkistettu perinteisemmän black metalin puolelle. Mutta vain hetken. Melkoisen suttuiseksi hämyilyksi on tämäkin levy onnistuttu sotkemaan. Silmukkaa voisi suosiolla sovitella kaulaan, jos Odinist tarjoaisi edes yhden pätkän, johon tarttua. Toivo osoittautuu turhaksi, ja kotimaisesta sketsisarjasta lainattu lausuma "amatöörit vetää avantgardea" kertoo tarpeellisen Blut aus Nordista. Biisit eivät juuri toisistaan eroa, ja vaikka ne tällä kertaa on vaivauduttu erikseen nimeämään, voisi tämäkin levy olla yhtä hyvin yhtä samaa paksua jöötiä. Niin tunnelma kuin äänimaailma ovat niin umpikieroja ja tyhjää täynnä, että ryhmän luomisvastaaville seuraava uusi vako kynnettäväksi saattaisi löytyä politiikan alalta. Mörinää, kyräilyä, sekavaa... Vain lyhyt outro jaksaa innostaa, eikä sekään parilla hassulla sävelellään, vaan indikoimalla levyn loppumista. Mielipiteitä Odinist jakaa satavarmasti, oma sellainen onkin jo tullut puhuttua julki. Ja kunhan saan nämä viimeiset rivit ruudulle, ulostan kiekon viimeisen kerran soittimesta, korkkaan kaljan ja huuhdon nämä happamat hämähäkinseitit kurkusta alas. OSKARI LEHTINEN 5 VIIKATE ­ Marraskuun lauluja II (Spinefarm) Viikate on osoittautunut työkaluista kestävimmäksi. Yksikään moderni puimuri ei pärjää terävyydessä tai sulavuudessa perinteiselle niittokoneelle. Puhumattakaan inhimillisestä lämmöstä ja aidon käsityön hartaasta perinteestä. Tuottelias yhtye on niittänyt runsasta satoa, jopa niin runsasta, että marrasvilja jaettiin kahdeksi sadoksi. Jos Marraskuun lauluja haluaa arvioida kokonaisvaltaisesti, on huomioitava sekä tammikuussa ilmestynyt ykkösosa että nyt julkaistu kakkososa. Ensimmäinen marraslaulujen kokoelma oli yhtyeen mukaan korskeaa uhoa nakkikioskilla, toinen osa taas pyyhkii veret ja sinapit rinnuksilta. Ykkös-marras oli tiivis ja harkittu kokonaisuus, jonka ytimekkyys ja hengästyttävä sujuvuus vain korosti kappaleiden mahtavuutta. Yhtyeen napakymppejä kuunnellessa tuli miettineeksi, voiko niistä vielä parantaa: miten tuoni-iskelmän ja Helismaa-metallin oraista voi vielä leikata metallista viljaa? Vastaus piilee uusissa viljalajikkeissa ja makuvivahteissa, jotka eivät todellakaan maistu mantelilta. Rautalanka ja metalli on punottu uudella tavalla yhteen, ja syntyneet musiikilliset lyhteet häivyttävät erot 9 olemattomiin. Rautalanka on levyn punaisena lankana, mutta salaviisaasti taka-alalla. Se paljastuu täydessä loistokkuudessaan vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Hitaampi muttei heikompi albumi vaatii kuulijaltaan ykkös-Marrasta enemmän, sillä tempo on aiempaa hitaampi ja poljento syksyistä valssia. Jo Uvertyyri: Pelakuu lataa uuteen mielialaan ja tunnelmaan, ja kaiho ja katkeruus hiipivät tarttuvina tajuntaan. Omalla tavallaan Viikate on entistäkin enemmän Suomi-Filmin ja lavatanssien suora jälkeläinen, ja Valssi ikinä anteeksi, Me olemme myöhäiset sekä Suruvaippa asettuvat kivutta paikoilleen. Levyn ainoa käännöskappale, Amorphiksen In the Beginning -biisistä tehty Ensimmäinen runo on paitsi huikean hyvä, myös kulttuurihistoriallinen linkki, joka ulottuu alku-Suomeen asti. Ensin muinaiset runonlaulajat vetivät nelipolvista trokeeta, sitten Lönnrot kokosi nämä Kalevalaksi, sitten Amorphis teki Kalevalan säkeistä melodeath-biisin ­ ja lopulta Viikate sulkee ympyrän, muokaten kansanperinteestä taas uuden sukupolven. JUSSI LAHTONEN AXEL RUDI PELL ­ Diamonds Unlocked (SPV) Saksalainen Axel Rudi Pell jakaa tehokkaasti mielipiteet kahtia. Miehen puolustajat ovat sitä mieltä, että äijä on kova kitaristi ja hyvä biisintekijä. Toiset puolestaan kertovat, että kun sukunimen perään lisää e-kirjaimen, on se siinä. Nyt Pell kumppaneineen on lainabiisien kimpussa. Niitä on ollut ennenkin paljon miehen Ballads-kokoelmalevyillä, mutta nyt kansa saa nauttia täysin 9 39
• ARVIOT JOSÉ GONZÁLES ­ In Our Nature (Imperial) John McGregor julkaisi hieman aikaa sitten mainion kakkosalbuminsa Maa ei oo pimeen. Kotimainen John operoi kovinkin samoilla maaperillä Josen kanssa. On akustista kitaraa, hiljaista hetkeä ja pysähtynyttä mielialaa, on vakavamielisyyttä, muttei kuitenkaan musertavasti. In Our Nature ei tuo uutta Gonzalesin materiaaliin, toisin kuin debyyttia rikkaammin ja täyteläisemmin soiva McGregorin kakkosalbumi. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Gonzales hoitaa leiviskänsä tyylipuhtaasti. Kitara soi yhä komeita kuvioita, ja miehen ääni hunajaa ja samettia ja pehmeää syyssadetta. Ainoa pienimuotoinen huti on Massive Attack -laina Teardrop. Viime levyllä Gonzáles versioi hitiksi muodostuneen Heartbeatsin The Knifeltä ja onnistui kääntämään siitä alkuperäistä paremman. Teardropin kanssa käy huonommin: José ei pysty lyömään tai edes toisintamaan samantasoisesti sen pehmeää Bristol-sointia, vaan alkuperäinen vie ylivoimaisen voiton. JARKKO FRÄNTILÄ Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton 8 KUKKA ­ Collected Works (Helmi Levyt) Koska Kukan keikat vuosituhannen vaihteessa menivät minulta ohi, en varmaan koskaan pääse bändin syvimmästä olemuksesta ja sen kaikesta hienoudesta perille. Onneksi Moppi ja Risto Ylihärsilä jatkavat musiikin tekemistä uusissa yhteyksissä, ja Kukka viimeisteli ja julkaisi keskeneräiset työnsä sekä teki muutaman viimeisen keikan. Nyt myöhässä olevatkin voivat tarkistaa, mistä aikansa tärkeimmässä tamperelaisessa indiebändissä oli ja on kysymys. Keikalla Kukan kappaleita ohjasivat tiukat konerummut, mutta kokoelma paljastaa yhtyeen monipuolisemmaksi. Ykköslevy, kokoelma Kukan demoista näyttää bändin eri puolia: iskelmällistä, isolla tai pienemmällä räminällä rokkaavaa, haaveilevaa ja pirteää. Yhtyeen debyyttialbumiksi tarkoitetulla kakkoslevyllä syntikat ja rumpukone ovat enemmän esillä ja tuovat mieleen usein Kraftwerkin, ja linja pysyy selvemmin kitara- tai syntikkavetoisessa indiepopissa. Näin jälkikäteen on helppo hahmotella kehityslinjoja Kukasta Moppiin ja Aivokurkiaisiin, Ristoon ja tunnistaa siitä kummankin bändin taimet, mutta omillaankin Kukan kokoelma on hieno levy. Laulujen surullinen toiveikkuus, herkät tunnelmat ja kotikutoinen svengi ovat tänä päivänäkin hyvin virkistäviä. PYRY HALLAMAA 9 PELLE MILJOONA UNABOMBER ­ Unabomber! (Stupido) Pelle Miljoona teki oikean ratkaisun kuopatessaan Rockersyhtyeensä. Vuodet olivat hitsanneet bändin jämeräksi, mutta viimeisellä levyllä Arambolilla (2006) kipinä tuntui vaativan jatkuvaa palkeenpumppausta. Toisinaan on mentävä taaksepäin päästäkseen eteenpäin, ja Pelle Miljoona Unabomber muistuttaakin Pellen uran alkuvaiheista. Voimatrio rappaa rosoisesti ja sanoituksissa kissat nostetaan pöydälle eläinlääkärimäisin kädenkääntein. Lopputulos: loistava. Pelle Miljoona Unabomber soittaa kipakkaa punk rockia ja säröistä reggaeta rönsyilemättä. Pelle pieksää rumpuja tutulla vimmalla, ja Suspendersistä tuttu Shadou täyttää kelpo punk-basistin kriteerit. Soittamista ajatellen Unabomber!-levyn onnistuminen on kuitenkin eniten jo Mental Marketissa ja The Refreshmentsissä oivalliseksi kepittäjäksi osoittautuneen kitaristi Melan ansiota. Mies täyttää paikkansa tavalla, jota Pellen diskografiassa vertaisi mieluiten 1980-kokoonpanon kitaristeihin ­ ja se on iso kehu. Hienostelun kaikkia muotoja välttelevissä teksteissään Pelle Miljoona suomii oirehtivaa maailmanmenoa säälimättömämmin kuin aikoihin. Auschwitzistä Quantanamoon (etsi kirjoitusvirhe) muistuttaa siitä, että ihmiskunta toistaa omat virheensä, olipa se unohtanut historiansa tai ei. Juppi flippas -kappaleessa kiipijä sekoaa ja ryhtyy pääkaupunkiseudun Robin Hoodiksi. Pe- 9 THURSTON MOORE ­ Trees Outside the Academy (Cargo Records) Thurston Mooren toinen varsinaisia lauluja sisältävä sooloalbumi on lämmin tapaus. Sonic Youth -keulakuvalta saattaa odottaa mitä tahansa eksentristä ja hankalaa, mutta Trees Outside the Academy perustuu akustisiin kitaroihin, maltillisiin tempoihin ja oikeisiin melodioihin. J. Mascisin kotistudiolla nauhoitettu levy on miellyttävä sekoitus konventionaalista laulunkirjoitusta ja siellä täällä kuultavaa sähkökitaraa. Perinteinen pop-levy on tehty yhdessä Sonic Youth -rumpali Steve Shelleyn ja folk-viulisti Samara Lubenskin kera. Pelkistetyn toteutuksen vuoksi huo- 8 to on irti raivoaa pedofiliasta ja Rinkkakansa tulee irvailee Intiaan huumeiden perässä vaeltaville näennäishenkisille lellipentuhipeille. Moderni orja ja Kaikki myynnissä puolestaan diagnosoivat puppuunsa tikahtuvaa länsimaailmaa yleisemmällä tasolla. Pelkkää nillitystä Unabomber! ei ole, vaan optimistisia kappaleita on kolme: Jeppe lopetti juomisen, Nuori mies ja Tytär Siionin. Nuori mies henkii samaa rakastavaa voimaa kuin Pellen 70-luvun lopun anarkia-anthemit. Shadoun laulama ja säveltämä Tytär Siionin on tekstiltään eri maailmasta kuin muut biisit, mutta toimii lempeänä puolivälin etappina. Muiden kulttuurien kammottaviin ja sairaisiin ilmiöihin Pelle ei edelleenkään puutu mitenkään, mutta kaipa niillä on omat protestoijansa. Miljoonan maailmankuva vaikuttaa ajoittain ärsyttävän mustavalkoiselta, mutta toisaalta hänen sanoitustensa valaisemat maailman mustat varjot ovat kiistatta todellisia ja kipeästi valon tarpeessa. Bändin energinen soitto varmistaa, että levyn negatiivisimmatkaan hetket eivät vie vaan antavat voimia. Pelle Miljoona on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana monta ihan hyvää ja kaksi erinomaista albumia: Brooklyn-Dakarin (1999) ja Unabomber!:in. Jos punkista puhutaan, Unabomber!:issa riittää pullahiirille pureskeltavaa ja opiskeltavaa. ARI VÄNTÄNEN PINT UP YOUR LIFE! PINTANDWEFALL wow! what was that, baby? in stores www.gaea.fi 42 www.myspace.com/pawf 17.10.
• KUUMAT SUE -PAIDAT OVAT TÄÄLLÄ! TILAA NYT ITSELLESI JA KAIKILLE MUILLEKIN PAITA! VAIN 15 EUROA KAPPALE! KUUMA SUE-PAITA NRO 1 MALLIT: FRUIT OF THE LOOM NORMAL JA LADYFIT KUUMA SUE-PAITA NRO 2 MALLI: FRUIT OF THE LOOM NORMAL Mailaa tilauksesi osoitteeseen: miki@sue.fi tai soita Sue-hotline 09 - 7732310. Muista ilmoittaa haluamasi paidan koko (s, m, l, xl ja xxl) ja kumman paidan haluat. Osoite ja nimi on myös hyvä olla. Eikö? Lähetämme sinulle laskun jonka maksettuasi saat paidan postissa. KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI!! VAIN 22 EUROA/12NROA!! KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N ! Sue cd 8 sis. mm. Monster Magnet, Superchrist, Moto, Khatarina, Kakkahätä 77, Evilsons, Flogging Molly, The Valkyrians, I Walk The Line, Anal Thunder, The Heartburns, Gogol Bordello... Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Jolly Jumpers, Shake... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue! Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (rock) Sue cd 5 (metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue cd 8 (rock/rock) Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun! Sue maksaa postimaksun puolestasi! Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI 51
• ROADRUNNER TARJOAA PARHAAT LEVYT KAUPOISSA Down ­ Over The Under The Go! Team Proof Of Youth Down, Supergroup Jenkkilästä: Phil Anselmo, Pepper Keenan, Kirk Windstein, Rex Brown, Jimmy Bower Levyllinen The Go! Teamin kipinöivää energiaa kaupoissa nyt! The Cult ­ Born Into This Roadrunnerilla tulee joulu muita aiemmin KEIKALLA SUOMESSA: Taistelijapari Astbury/Duffy todistavat olevansa "Born Into This". Mahtava levy! Stereophonics Pull The Pin Brittirokkareiden kuudes albumi, mukana single "It Means Nothing". Julkaisu 17.10. Killswitch Engage Caliban Tampere, Pakkahuone 11.10. Helsinki, Kaapelitehdas 16.10. Vans Tour Helsinki, Kaapelitehdas 29.10. Machine Head & Trivium The Black Crusade Tampere, Jäähalli 13.12. Helsinki, Jäähalli 14.12. Porcupine Tree Helsinki, Jäähalli, 15.12. Tampere, Pakkahuone 16.12. PAIN Ray Davies Working Man´s Café Kinks-legendan hieno sooloalbumi, julkaisu 24.10. Helsinki, Tavastia 14.11. Jyväskylä, Lutakko 15.11. 52