• insomniumwolf peopleiced earth melvinspaha kaksonen kasabiansami kukkaghoul patrol oranssi pazuzuaxegressor five finger death punchthe spyro juho salmi ja suuri voimaprinssit faarao pirttikangaswalkalone NRO. 10 · (LOKAKUU) · 2011 · (#159) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · KATZ E NJAM M E R
• FIVE FINGER DEATH PUNCH American Capitalist Jos edellisellä kiekolla $ota oli ratkaisu, niin nyt on aika korjata työn hedelmät... Takuuvarmaa turpaanvetoa 19.10. TÄSTÄ EI TAIDA PELKILLÄ TIKEILLÄ SELVITÄ! Nightwish Walking in the Air The Greatest Ballads T j k d Tarja-kauden upeimmat p i t balladit yksissä kansissa! 2.11. SPECIAL TOUR EDITION CD+DVD MeloDeathista lähdettiin ja sitä melon puolta sitten livahtikin sekaan melkoinen hömpsy! Aivan niin mahottoman koukuttavaa ja takaraivoon tarttuvaa, että eihän tätä kehtaa kuunnella kuin salaa. Bonuksena cd:llä akustiset vedot, dvd:llä mm. parit musavideot ja dokumentintapaiset. 26.10. Taiwain melobläkkikset uusintajulkaisuna tiskiin lävähtää nyt. Mukana höystettä! Jos on meininki levyllä eeppistä, niin sellainen se oli siinä verilöylyssäkin, mistä tämä kiekko kertoo... 26.10. 2.11. ULG SU SUE Eestin susi ulvoo taas ja metsäveljet lyö tahtia bunkkerissa. Jalat on tukevasti suossa ja mullan maku suussa. Tölli ei petä!!! NR NR O NRO 0 RO. » 2 « NRO.. 10
• JA TAAS ROISKUU!!! GHOUL PATROL Ghoul Patrol Siirretäänpä Entombed-henkinen Death N Roll rujon köriläspartion matkassa syvään etelään, niin eihän siitä ainakaan mitään hyvää seuraa. Toisin sanoen tämän tahdissa kelpaa vinkua kuin sika. Banjon soidessa! 26.10. BOB MALMSTRÖM Tala svenska eller dö Hejsan rahvas! Omistava luokka Westend/Borgå -akselilta lähettää hardcore-terveiset sinne elintasokuilun pohjalle. 12.10. ORANSSI PAZUZU Kosmonument Sakean outo keitos psykedeliaa, bläkkistä ja häröilyä. Suoraan jostain kielletyn ulottuvuuden syövereistä... 26.10. RAATE Menetyksen tie Pakkanen kangistaa ja nälkä nöyryyttää, eikä maan uumenista nouseva tumma tunnelma ja muinainen huuru paljoa tilannetta helpota. 19.10. RYTMIHÄIRIÖ Surman siipien havinaa Nyt narahtaa Gambinasta korkki auki! Se on nimittäin Rytmiksen (ja Spinen) debyyttialbumi vuodelta 1991 ­ ensimmäistä kertaa cd:nä. NYT EI LEIKITÄ - NYT TAPETAAN! 19.10. SE, JOSTA EI PUHUTA Musta, kylmä, syvä ja samea Pohjois-Savo rankaisee aivan perkeleen tiukalla death/thrashpläjäyksellä. Synkkää on meno, paitsi silloin kun se muuttuu vieläkin synkemmäksi. 9.11. Ilopissaa ja oikeudet muutoksiin pidätellään. 19.­20.1.2012 · TALLINK BALTIC PRINCESS VIIKATE · DRAGONFORCE · SHINING SWALLOW THE SUN · AMARANTHE PROFANE OMEN · BOB MALMSTRÖM Liput alkaen 64 e · Risteilyä myy Matka-Vekka www.matkavekka.fi · www.spinefarm.fi/sfeast SU E SUE UE U NR O NRO N RO 1 0 RO. R O. » 3 « NRO.. 10
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) Tanskalainen rockbändi Black City käynnistää Suomen-kiertueensa 19.10. Oulun 45 Specialista. 20.10. Bändi nähdään Jyväskylän Pub Katseessa, 21.10. Tampereen Jack the Roosterissa ja 22.10. Helsingin On the Rocksissa. Bert Jansch on kuollut. 67-vuotiaana syöpään menehtyneen folkmuusikon ja kitaravirtuoosin ovat maininneet vaikuttajakseen muun muassa Jimmy Page, Graham Coxon ja Johnny Marr. Ruotsalainen Sahara Hotnights saapuu Suomeen. Uuden levyn keväällä julkaissut yhtye nousee Helsingin Korjaamon lavalle keskiviikkona 2.11. Lämppärinä nähdään vaasalaisbändi Daisy Jack. Waltari viettää 25-vuotisjuhlaansa konsertoimalla Helsingin Nosturissa 11.11. Bändi on tehnyt Covers All -nimisen lainabiisialbumin, ja yhtyeen vaiheista julkaistaan toimittaja Pauliina Tuomolan kirjoittama kirja. Punkbändi The Dwarves saapuu marraskuussa kahdelle keikalle Suomeen. 1980-luvulla uransa aloittanut yhtye esiintyy 29.11. Helsingin Tavastialla ja 30.11. Tampereen Klubilla. Lämmittelybändi on Kakka-Hätä 77. Kanadalainen posthardcoreyhtye Silverstein esiintyy Helsingin Nosturissa 26.3. Billy Talentiin, Hawthorne Heightsiin ja A Day To Rememberiin usein verrattu Silverstein vieraili Suomessa viimeksi kesällä 2008. Queenin sanotaan kosiskelevan Lady Gagaa laulajakseen. "Lähtisimme mielellämme keikoille, mutta meillä on lievästi sanottuna laulajaongelma", kitaristi Brian May kommentoi Daily Expressissä. Yksi funkmusiikin merkkimiehistä, basisti Larry Graham (USA) esiintyy Helsingin Savoyteatterissa 4.11. Illan avaa kotimainen The Northern Governors, jonka albumin julkaisee legendaarinen Blue Note. Uutta levyä työstävä Egotrippi lähtee keikoille. Kymmenen konsertin kiertue alkaa 18.11. Hotelli Vantaasta ja päättyy kuukautta myöhemmin Espoon Amarilloon. Turku Bandstand Junior -tapahtuma, joka tarjoaa keikkamahdollisuuksia nuorten soittajien bändeille, järjestetään Turun Vimmassa 9.­12.11. Osallistumisohjeet löytyvät osoitteesta www.turkubandstand.fi. » KULTTIBÄNDIN KULTAKERROS Xysma soittaa keikan uudelleenjulkaisujen kunniaksi. 1 990-luvulla kulttimaineeseen noussut Xysma soittaa Turun Klubilla marraskuussa. Tieto keikasta herätti laajalti innostunutta kuhinaa. Kitaristi Olli Nurminen uskoo, että kyse on musiikista, maineesta ja ajan patinasta. ­ Xysmahan teki tavattoman hienoja kappaleita, ja siitä on jo tovi, kun niitä viimeksi livenä soitettiin. Vuosien varrella Xysman ylle on myös kertynyt kultakerros: on ihmisiä, jotka eivät päässeet keikoille 90-luvulla, ja tämä on heidän tilaisuutensa. Ajatus keikasta saatiin uudelleenjulkaisujen äärellä. Svart Records julkaisi viime vuonna uudelleen Xysman First & Magical -levyn (1992). Nyt tuo laadukkaisiin vinyylipainoksiin satsaava levymerkki julkaisee albumit Deluxe (1993) ja Lotto (1996). ­ Olen oikein innoissani vinyyleistä, Nurminen sanoo. ­ Teen niihin kannet alkuperäisistä materiaaleista, jotta lopputulos on mahdollisimman hyvä. Xysmassa soittavat Nurmisen kanssa basisti Kalle Taivainen, rumpali Teppo Pulli ja laulaja Janitor Muurinen. Vuonna 2006 kuolleen kitaristi Toni Straniuksen tilalla on Samae Koskinen. ­ Samae on vanha Xysma-fani. Tutustuin Samaeen aikoinaan Kallen kautta ja päädyin soittamaan hänen Taikabändiinsä. Kitaristi oli siis helppoa valita ikään kuin perhepiiristä. Xysma on jo alkanut treenata. ­ Tunnelma on mahtava! Me soitettiin niitä biisejä aikoinaan niin monta kertaa, että pahoja blackouteja ei pääse tulemaan. Minä näytin Koskiselle riffit, ja sitten me laskettiin yy kaa koo nee, ja siitä se lähti! Turun Klubi la 19.11.2011, ennakot Tiketti UUSI WWW.SUE.FI SUE » 6 « NRO. 10
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) Apulanta julkaisee singlen ja lähtee kiertueelle. Pihtiote-biisi ilmestyy 9.11. digiversiona ja 777 kappaleen cd-singlepainoksena, jonka bändiläiset ovat numeroineet ja nimmaroineet. Kietuepäivämäärät : www.apulanta.fi. Sufjan Stevensiin ja Iron & Wineen verrattu singer-songwriter William Fitzsimmons saapuu ensimmäiselle bändikeikalleen Helsinkiin. Yhdysvaltalaisartisti esiintyy Korjaamolla 25.11. Suomensukuinen amerikkalaismuusikko, Jefferson Airplanen kitaristi ja perustajajäsen Jorma Kaukonen esiintyy Helsingin Savoyteatterissa keskiviikkona 30.11 ja Turun Logomossa perjantaina 2.12. Scandinavian Music Group konsertoi Helsingin Savoy-teatterissa 14.10. ja Espoon Sello-salissa 3.11. Keikoilla kuullaan myös harvemmin livenä soitettuja biisejä. Etnopunkyhtye Gogol Bordello esiintyy akustisena Helsingin Tavastialla 21. marraskuuta. "Akustisenakin olemme kovaäänisempiä, häijympiä (vaikkakin tyylikkäitä), superenergisempiä ja seksikkäämpiä kuin mikään sähköinen bändi!", yhtye vakuuttaa. IIK!!-kauhuelokuvafestivaali täyttää 10 vuotta. Juhlanäytöksiä järjestetään Iin Yöväentalolla 5.­6. ja 11.­12. marraskuuta. Festivaalilla nähdään muun muassa Ismo Sajakorven, Carl Th. Dreyerin ja Dario Argenton elokuvia. Flow-festivaalilla esiintynyt Jamie Woon saapuu marraskuussa ensimmäiselle soolokeikalleen Suomeen. Singer-songwriter esiintyy Helsingin The Circus -klubilla 28. marraskuuta. Elektronista vaihtoehtorockia soittava Veto ja virolainen Ewert and the Two Dragons saapuvat neljälle keikalle Suomeen. Kokoonpanot nähdään 7.12. Helsingissä Tavastialla, 8.12. Tampereen Klubilla, 9.12. Jyväskylän Lutakossa ja 10.12. Turun Klubilla. Kotimainen Fonal Records järjestää musiikkia ja visuaalisia taiteita yhdistelevän Musik Mosaik -festivaalin 17.-19.11. Tampereella. Festivaalilla esiintyvät muun muassa Ignatz, Heatsick, Sand Circles, Quilts, Jari "Jarse" Suominen, Fricara Pacchu ja J. Tolvi Semiband. Vaihtoehtorockia, post-hardcorea ja punkpoppia yhdistelevä Young Guns esiintyy 19.10. Helsingissä Gloriassa. 20.10. vuorossa on Tampereen Lost in Music -festivaali. The Wildhearts -nokkamies Ginger saapuu joulukuussa uuden yhtyeensä kera keikalle Suomeen. Ginger Wildheart & Friends nähdään Helsingin On The Rocksissa lauantaina 3.12. Losangelesilainen punkrockbändi The Bronx ja sen alter ego Mariachi El Bronx esiintyvät Helsingin Nosturissa 12. 12. Illan kolmas esiintyjä on Cursivessa ja The Good Lifessä vaikuttanut Tim Kasher. » EKSYKSISSÄ TAMPEREELLA Lost in Musicissa on jokaiselle jotakin ­ indiepainotteisesti. ampereen Lost in Music -festivaalin tuottajana työskentelevä Janne Tamminen luonnehtii kokonaisuuden kasaamista "aikamoiseksi rupeamaksi". ­ Lost in Musicissa soittaa yli 90 bändiä, jotka täytyy sijoittaa kymmeneen keikkapaikkaan, ja jokaisen keikan käytännön järjestelyt on hoidettava. Tekemistä siis riittää. Lost in Music valtaa Tampereen klubit, baarit, kapakat ja muut areenat neljäksi päiväksi. Se edellyttää, että ohjelmisto kiinnostaa mahdollisimman monia. Tamminen kertookin, et- T tä musiikkitarjonta käsittää kaikenlaista jazzista metalliin, punkkiin ja singer-songwriter-tunnelmointiin. ­ Tämän vuoden ohjelmaa on luonnehdittu indiepainotteiseksi. Sellainen ohjelman pitää tavallaan ollakin. Suomessa tehdään paljon laadukasta indiemusaa, joka kiinnostaa myös ulkomailla. Indiepainotteisuus eli ruohonjuuritason lupausten esille nostaminen on yksi Lost in Musicin tehtävistä. Festivaali järjestetään samaan aikaan kansainvälisen Musiikki & media -konferenssin kanssa. ­ Lost in Musicin aikaan Tampere on täynnä koti- ja ulkomaisia musiikkialan ammattilaisia. Näin he pääsevät tsekkaamaan uusia, lupaavia suomalaisia bändejä. Mitä bändejä Tamminen itse aikoo katsoa Lost in Musicissa? ­ Ensimmäisenä tulee mieleen The Melvins, joka oli Roskildessa mielettömän hyvä. Yo-talolla esiintyvä Magenta Skycode kiinnostaa myös kovasti, ja Vastavirta-klubin iltamat innostavat tällaista punkhenkistä reiskaa. Olen löytänyt hienoja uusia tuttavuuksia myös Lost in Musicin akustisesta ohjelmistosta. Suosittelen tsekkaamaan Artturin ja Paapan kapakan päivä- ja alkuiltakeikkoja. Kaupunkifestivaali Lost in Music järjestetään Tampereella 19.-22.10. » MONROEN TARINA Michael Monroen elämäkerta ilmestyy lokakuussa. ike julkaisee Michael Monroen elämäkertakirjan lokakuun 27. päivänä. Teoksen on kirjoittanut Suen toimituspäällikkö Ari Väntänen, joka teki myös Hanoi Rocks -historiikin All Those Wasted Years (2009). Väntäsen mukaan kirjaprojektiin oli helppo ryhtyä. ­ Hanoi-kirjaa kirjoittaessani huomasin, että Michaelin kanssa on kiva tehdä töitä. Tunsin myös tarinan pääpiirteet etukäteen ja tiesin sen kiehtovaksi. Istuimme Michaelin työhuoneessa ja joimme vaniljakahvia, ja hän kertoi juttuja, jotka naurattivat, itkettivät, närkästyttivät ja innostivat. Haastattelin myös muita ihmisiä. Kahden vuoden puurtamisen jälkeen kirja oli valmis. Kirjassa kerrotaan rocktähden, oman tiensä kulkijan, multi-instrumentalistin ja megatähtien idolin elämästä kesään 2011 saakka. Siinä uppoudutaan myös aikoihin ja asioihin, joista ei juuri ole puhuttu. ­ Monroesta tuli rocktähti 1980-luvun Hanoi Rocksissa. Se aikakausi käytiin tarkoin läpi Hanoi-kirjassa. Artistina ja biisintekijänä hän leimahti loistoon vasta soolourallaan. Michaelin musiikki heijastaa hänen elämäänsä, ja kirjassa kerrotaankin myös hänen levytyksistään. Michael Monroe on Yhdysvaltain-kiertueella, jolta hän palaa Suomeen elämäkertansa julkaisuviikolla. ­ En koskaan ajatellut tekeväni elämänkertakirjaa, tai en ainakaan vielä, Amerikasta tavoitettu Monroe naurahtaa. ­ Arin hienosti tekemän Hanoi Rocks -kirjan jälkeen kuitenkin suostuin tekemään sellaisen hänen kanssaan. Tulin myös ajatelleeksi, että jollen itse tee kirjaa, joku muu, joka ei edes tunne minua, tulee tekemään sen ennen pitkää. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. teet myyttisiin korkeuksiin, Monster Magnetin johtohahmo Dave Wyndorf muotoilee. Monster Magnet teki suuremman läpimurron vasta vuoden 1998 Powertrip-albumilla. Wyndorf vitsailikin Blabbermouth.netin haastattelussa valinneensa juuri Dopes to Infinityn klassikkokiertueensa levyksi siksi, että "siitä on hyvä aloittaa". ­ Dopes to Infinity ei ole eniten eikä vähiten myynyt levymme. Riippuen siitä miten kiertue onnistuu, voin seuraavaksi tehdä vastaavan kiertueen joko tunneDopes to Infinity kuullaan Tavastialla kokonaan. tun Powertripin tiimoilhdysvaltalainen stonerrocklegenda ta tai sitten underground-tunnelmissa Spine Monster Magnet soittaa klassikkoalof Godin (1991) tai Superjudgen (1993) biisebuminsa Dopes to Infinityn kokonaijä soittaen! suudessaan Helsingin Tavastialla sunSamassa haastattelussa Wyndorf perustenuntaina marraskuun 13. päivänä. li hankettaan myös hieman vakavampaan säNew Jerseystä kotoisin oleva Monster Magvyyn: klassikkoalbumikiertueet ovat aina kiehnet julkaisi Dopes to Infinityn maaliskuustoneet häntä. sa 1995. Albumilta lohkaistu single Negasonic ­ Nuorena minusta oli maailman makeinta, Teenage Warhead nousi bändin ensimmäikun bändi soitti jonkin levyistään livenä. Kun seksi hitiksi. Mudhoneyn Mark Arm ja Queens of the ­ Kun tein Dopes of Infinityn biisit, haluStone Agen Josh Homme sitten kertoivat, sin luoda hardrocktripin, joka johdattaa vuosikuinka hauskaa tuollaisilla kiertueilla on, päätin en 1968-1974 suuren psykedeliakauden tyylin tehdä sellaisen itsekin! ja soundien äärelle. Tahdoin levyn olevan vanMonster Magnet gitseva vuoristorata-ajelu, joka ruokkii kuuliBlack Spiders jan mielikuvitusta ja nostaa arkipäiväiset tunSu 13.11.2011 Tavastia, Helsinki L » MONSTER MAGNET SOITTAA KLASSIKON Y MIKI PELTOLA SUE » 8 « NRO. 10
• to 13.10. Hämeenkadun appro 16-23, Kaino-klubi 23-04, 0 pe 14.10. Doris LIVE: Tundramatiks, dj Jirci, 6 la 15.10. Dj Tomi, 5 su 16.10. Supersunnuntai, dj Miguli, 2 ti 18.10. Supertiistai, dj Eetu, 2 ke 19.10. Doris LIVE: The Saturnettes, dj Jirci, 2 to 20.10. Lost in music: 22.00 Black Twig, 23.00 Big Wawe Riders, 24.00 New Tigers, ovet auki klo 21!, 5 pe 21.10. Lost in music: 22.00 Kiveskives, 23.00 Nightsatan, 24.00 Zebra&Snake, ovet auki jo klo 21!, 6 la 22.10. Dj Justin F, 5 su 23.10. Supersunnuntai, dj Tomi, 2 ti 25.10. Supertiistai, dj Mr. Willy, 2 pe 28.10. Keep The Faith-klubi: NORTHERN SOUL / RnB / EARLY REGGAE / MOD Dj:t Spesiaali-Eetu, Perryman, Radio, 5 la 29.10. Dj Laurila, 5 su 30.10. Supersunnuntai, dj Miguli, 2 [Ei ikära UBI OCK-KL 20-24] lo UUMIN R HDEN K ttu anniskelualue, k LA ja jaa, ra To 13.10. klo 20 5 Redrama, Jesse P, Pato Pooh [Swe], Näääk & Nimo [Swe], Kevin T, Tuomas Kauhanen Phat Beat Profane Omenin levynjulkaisukeikka MyGrain, Medeia & Bloodred Hourglass Profane Omen, La 15.10. klo 20 16 Pe 21.10. klo 18-01 17 / 12 Aikuisten viihdetapahtuma. K18 Chicago Erotic Chicago Erotic Sparzanza [swe], Pe 4.11. klo 21 22 La 29.10. klo 20 19 La 22.10. klo 16-01 17 / 12 Aikuisten viihdetapahtuma. K18 Aleksanterinkatu 20, Tre ravintoladoris@gmail.com www.ravintoladoris. K-20 Ti, ke, to & su 23-04 Pe & la 22-04 Doom Unit & DFF Michael Monroe PARTYSAN PRESENTS 14.10. PAKKAHUONE - 25e - K15/K18 AMORPHIS 27.10. KLUBI - 22e - K18 JORN 5.11. TAMPERETALO, SORSAPUISTOSALI 44E - K15/K18 MACHINE HEAD BRING ME THE HORIZON,, DEVILDRIVER DARKEST HOUR HUOM: ENNAKKO LIPPUPISTE 15.11. KLUBI - 27e - K15/K18 KVELERTAK DOOM RIDERS, THE SECRET, TOXIC HOLOCAUST 18.11. PAKKAHUONE - 35e - K18 DANKO JONES 19.11. PAKKAHUONE - 27e - K18 STRATOVARIUS 17.12. PAKKAHUONE & KLUBI - SOLD OUT MOTÖRHEAD 28.12. PAKKAHUONE & KLUBI - 35e CHILDREN OF BODOM TAMPERE - LIPPUPALVELU TIKETTI The Blanko & Francine Pe 11.11. klo 21 21 La 5.11. klo 21 20 Popeda Kotiteollisuus Pe 18.11. klo 21 19 La 12.11. klo 21 20 Chisu Turmion Kätilöt, La 19.11. klo 20 20 Proteus & Ajattara Loppuunmyyty! Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä! Sielun Veljet Pe 16.12. klo 21 20 Support: My First Band klo 20 Muutokset mahdollisia. SIBELIUSTALON LIPPUKASSA. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna ma-pe 13-17. Ei toimitusmaksua. p. 0600-39-3949 (1,49 / min + pvm) puhelinvaraukset ma-pe klo 11-17. Pe 25.11. klo 21 28 PMMP www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue LIPPUPALVELUN KAUPAT JA NETTI Toimitusmaksut alk. 2,50 / lippu. Ovimyynti alkaa konserttipäivinä 1,5 tuntia ennen keikkaa. www.finlandia-klubi.fi SUE » 11 « NRO. 10
• ­ Ensimmäistä levyä tehdessämme emme vielä olleet kauhean kokeneita. Sen jälkeen olemme keikkailleet ympäri maailmaa melkein kolmen vuoden ajan ja oppineet soittamaan entistä paremmin. Bergheim kuvailee A Kiss Before You Gota fokusoituneeksi ja keskittyneeksi levyksi. Sillä hän ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Katzenjammer olisi valinnut tyyliensä sekamelskasta mieleisimmän ja ryhtynyt genreyhtyeeksi. ­ Uudella levyllä jokainen biisi keskittyy olemaan sitä mitä se pohjimmiltaan on: on punkbiisi, bluegrassbiisi, kantribiisi tai rokkibiisi. A Kiss Before You Go on jälleen todiste siitä, että voimme tehdä mitä tahansa. Meillä ei ole rajoja. Soitamme mitä tahansa, minkä koemme hyväksi ja oikeaksi. A Kiss Before You Go ilmestyy Norjan lisäksi ainakin Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. ­ Ja toivottavasti pian myös Suomessa! Kuulin, että Helsingin-keikallemme on myyty jo aika paljon lippuja. Se on ihan mahtavaa, koska emme ole ennen soittaneet Suomessa. Anne Marit Bergheim puhuu keikasta Helsingin Bar Loosessa joulukuussa. Mitä Katzenjammerin konsertissa on odotettavissa? ­ Joku sanoi joskus, että keikkamme ovat matkoja ihmisen koko tunneskaalan läpi. Minä sanon, että siellä on paljon värejä ja iloa. « KISSALAN TYTÖT Katzenjammerille soittimet ovat eläviä ja musiikin voi nähdä. Katzenjammer on ottanut nimensä The Katzenjammer Kids -sarjakuvasta. Se on maailman vanhin edelleen ilmestyvä sarjakuva, jonka tekeminen alkoi vuonna 1897. Suomessa tuo Rudolf Dirksin ja Harold H. Knerrin luomus tunnetaan nimellä Kissalan pojat. Katzenjammerin Solveig Heilo on verrannut bändinsä musiikillista maailmaa sarjakuvien todellisuuteen, jossa elottomat esineet voivat herätä henkiin, vaikkapa eläviksi soittimiksi, joilla vieläpä on persoonallisuus. Anne Marit Bergheim yhtyy bändikaverinsa näkemyksiin. ­ Musiikkimme on hyvin visuaalista, ainakin meidän mielestämme! Kun treenaamme, selitämme ideoitamme toisillemme kuvien kautta. Jos esimerkiksi ehdotan Solveigille, että hän soittaisi rumpuja kuin luuranko Tim Burtonin leffassa, hän tietää täsmälleen mitä tarkoitan. Bergheim jatkaa, että kuten Katzenjammerin videoista, levynkansista ja keikoista voi päätellä, että visuaalisuus on koko bändille tärkeää. ­ Sarjakuvat, valokuvat ja elokuvat ovat meille suuri inspiraation lähde. Erityisesti vanhan ajan piirtämistyylit ovat mieleemme, kuten Disneyn pitkät piirroselokuvat ja The Katzenjammer Kids. SUE » 13 « NRO. 10
• » SUOMI, SUSI-IHMISTEN SUOSIKKIMAA Wolf People on englantilainen yhtye, joka rakastaa Suomea, sen metsiä ja rauhaa. HAASTATTELU TEKSTI WOLF PEOPLE KUVA FULLSTEAM " Minua alkaa jo vähän ärsyttää se, että lehdistö lykkää meidät aina retroyhtyeeksi. ack Sharp on Wolf People -yhtyeen laulaja ja kitaristi. Ensimmäisenä brittiyhtyeenä bändi julkaisi viime vuonna peräti kaksi levyä Bon Iverin myötä huipputrendikkääksi nousseen Jagjaguwar-levy-yhtiön kautta. Wolf Peoplen debyyttilevy Tidings oli käytännössä Sharpin sooloalbumi, johon oli koottu hänen nauhoittamansa kappaleet vuosien varrelta. Steeplellä taas soitti kokonainen demokraattinen yhtye. Wolf Peoplen vahvasti 60- ja 70-luvulle nojaava psykedeelinen rocksoundi toimii suomalaisille hyvin. Tästä bändin jäsenet saivat esimakua heinäkuussa, kun se vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa. Oulun Qstockfestivaalit ja lauantaina soitettu keikka jättivät Sharpiin lähtemättömän vaikutuksen. Lokakuun lopulla Wolf People nähdään jälleen Suomessa. ­ Voin täysin liioittelematta sanoa, että Oulun-keikka oli koko kesäisen kiertueemme paras. Soitimme luonnonkauniilla paikalla keskellä metsää pienellä paviljonkilavalla. Artistikattaus festivaaleilla oli laaja emmekä tienneet miten yleisö ottaisi mei- J dät vastaan. He olivat kuitenkin pähkinöinä ensimmäisestä nuotistamme lähtien. Se on helppo uskoa. Wolf Peoplen psykerock on yhtä paljon velkaa niin brittiläiselle bluespohjaiselle rockille, folkille ja psykedelialle (Jethro Tull, Cream, Traffic, Pentagram, Fairport Convention) kuin pohjoismaiselle jazziin ja bluesiin pohjaavalle soundille. Yhtyeen rumpali Tom Watt on hehkuttanut ruotsalaista ja suomalaista psykedeliaa yhtyeen blogisivustolla. Hän mainitsee suosikkilistallaan Tasavallan Presidentin ja Otto Donnerin lisäksi kotimaisia yhtyeitä, joita ei suomalainenkaan välttämättä ole kuullut. Suomalaisille Wolf Peoplen kaltainen musiikki on tullut tutuksi siis jo äidinmaidossa kansallisen musiikkikaanonin kautta, mistä on osoituksena esimerkiksi Von Hertzenin veljesten menestys. Proge oli Suomelle vientituote ennen kuin koko sanaa oli kotimaassamme musiikin yhteydessä edes käytetty. ­ Luulen, että ihmiset Oulun-keikalla pitivät musiikistamme niin paljon juuri siksi. Te suomalaiset ymmärrät- te tällaista musiikkia paremmin musiikillisen historianne takia. Englannissa olemme enemmän musiikkidiggareiden yhtye. Siellä keikoillamme käy paljon sellaisia ihmisiä, jotka keräävät levyjä ja lukevat kuuntelemistaan yhtyeistä paljon. Musiikkinörttejä, siis. Psykedeliagenre on alkanut vasta viimeisimpien vuosien aikana lyödä itseään läpi maailmalla. Tästä on paljolti kiittäminen Dungenin, Graveyardin ja Black Mountainin kaltaisia Pitchfork-suosikkeja. Wolf Peoplen tapauksessa menneisyydestä alkaa kuitenkin tulla taakka. ­ Minua alkaa jo vähän ärsyttää se, että lehdistö lykkää meidät aina retroyhtyeeksi. Toki meillä on vaikutteita myös 60- ja 70-luvulta, mutta edellä mainitsemasi yhtyeet ovat aivan yhtä koherentteja ja tärkeitä meille kuin vuosikymmenten takaiset soittajat ja yhtyeet. Bändin Tavastian-keikalla kuullaankin myös uusia kappaleita. ­ Steeple julkaistiin jo liki vuosi sitten, ja olemme tehneet uusia kappaleita koko ajan. Toki meidän on pakko soittaa keikalla myös vanhoja bii- sejämme, koska viimeksi vastaanotto oli niin hyvä. Emme halua tuottaa faneillemme pettymystä! Wolf Peoplen musiikki on maanläheistä ja kurkottaa menneisyyteen. Se haisee vain vähän hassutupakalta mutta sitäkin enemmän sammaleelta, sähköttömyydeltä ja kiireettömyydeltä. Ennen kuin Sharp löysi kitarajuurekkaan musiikin, hän eli parikymppisenä innolla mukana hiphopin sykkeessä. Nykyään Lontoon vilinässä asuvan ja maailman metropoleissa kiertävän yhtyeen nokkamies haaveilee rauhoittumisesta ja stressittömyydestä. ­ Oulun-keikan jälkeen vietimme kolme päivää suomalaisella kesämökillä Ranualla, Reindeer Islandilla. Mikä se olikaan suomeksi, Porosaari? En tiedä mitään rentouttavampaa paikkaa maan päällä. Emme tehneet mitään, oleskelimme vain, grillasimme ruokaa ja kävimme kalassa. Se oli maanpäällinen paratiisi. Sinne olisi kiva palata joskus uudelleen. « LA 29.10. TAVASTIA, HELSINKI SUE » 16 « NRO. 10
• » AVATKAA SILMÄNNE! Rap-yhtye Prinssit on kieltäytynyt useammin keikasta kuin esiintynyt. aikka kaksi vuotta sitten Turussa perustettu Prinssit-ryhmä onkin maantieteellisesti hajallaan, haastatteluun sunnuntai-iltapäivänä saapuneet Miessika ja Pelipoika vaikuttavat pitävän vahvasti yhtä ja uskovan musiikkiinsa ja toisiinsa. Keskustelu liikkuu yhteiskunnan normeihin turhautumisessa ja intiimeissä asioissa, joita Prinssit musiikissaan tuovat esiin. ­ Prinssien perustamisen jälkeen Pelipoika on muuttanut Helsinkiin ja Feminem Berliiniin. Luonnollisestikin olemme olleet sittemmin epäaktiivisempia, ystävällisesti hymyilevä Miessika aloittaa. ­ Muutenkin oli hyvä pysähtyä miettimään mitä bändi haluaa tehdä, eikä mitä muut haluavat, Pelipoika sanoo. Vain muutaman keikan heittäneen yhtyeen esiintymiset ovat olleet harvinaisella hurmiolla vastaanotettuja, mikä on osaltaan luonut paineita aloittelevalle yhtyeelle. Prinssit rullaavat ns. Le Corps Mince De Françoise -henkisellä tiellä: yhtyeeltä on toistaiseksi saatavilla vain kolme biisiä, niin, internetissä. Prinssit on avoimesti homoseksuaalinen yhtye. Pelipoika kuvailee sen erityisvaatimuksia. ­ On oleellista tietää, kuka keikan järjestää ja millaiseen paik- V kaan. Joidenkin keikkojen ja haastatteluiden tekemistä on yhdessä pohdittu ja kieltäydytty. ­ Inhoan sensaatiohakuisuutta ja haastatteluiden etukäteen päätettyjä sävyjä, jotka istuvat tiukassa, Miessika huomauttaa. ­ Toisaalta pitäisi vain mennä ja antaa haastatteluja ja heittää keikkoja. Ehkä se avaisi joidenkin silmiä, Pelipoika miettii. Tiedustelen, kenen silmät Pelipoika erityisesti haluaisi avata. ­ Sellaisten, joille esimerkiksi sukupuolitettujen vessojen valinta ei tuota vaikeuksia. Niiden, jotka ajattelevat, että on vain kaksi sukupuolta; mies ja nainen. Prinssit sanoittavat ja valmistavat biisien taustat yhteisvoimin. Suorin sanankääntein lesboseksiä käsittelevät sanoitukset ovat yksi syy Prinssien anonymiteettiin. ­ Anonyymius oli tietoinen valinta, Miessika aloittaa. ­ Seksiteemat ja identiteettiä käsittelevät lyriikat liikkuvat niin henkilökohtaisella tasolla, että en välttämättä halua, uskalla tai koe tarvetta puhua niistä omalla nimelläni. En halua saada turpaani, Pelipoika määrittelee. ­ Haluan erottaa eri projektini HAASTATTELU TEKSTI KIIRA KOLEHMAINEN KUVA HEINI VANHANEN LA 22.10. KIRJAKAHVILA, TURKU " Anonyymius oli tietoinen valinta. En halua saada turpaani. nickeillä. Esiintymisen kannalta alter ego on hyvä. Ja kuuluuhan se rap-kulttuuriinkin, Miessika jatkaa. Tavallaan Prinssit on stereotyyppinen rap-yhtye. Sanoitukset ovat olennaisessa roolissa, niissä käsitellään naisia ja hommat hoidetaan ronskisti leveillen. ­ Musiikin tekeminen itsessään oli alkuidea, Miessika määrittelee. ­ Biisi-ideoiden esiintuominen oli aluksi noloa, etenkin kun ne ensimmäiset kertoivat seksistä, Pelipoika nauraa. ­ Ne biisit oli vaan pakko tehdä, Miessika lausahtaa. ­ Haluttiin tuoda lesboseksi esille ilman miehistä näkökulmaa. Lyriikat eivät kuvaa asennettamme naisia kohtaan, vaan kertovat yksittäisistä henkilöistä, Pelipoika täsmentää. Huumoripainotteisten ja vakavien teemojen yhdistäminen on yksi Prinssien haasteista. Paikoitellen kieli poskessa sanailtujen lesboaktien lisäksi lyriikoista löytyy eläinoikeusliikkeen kannattamista ja feminististä suhtautumista naisten ulkonäköön kohdistuviin paineisiin. ­ Yleisölle voi olla aika hc-kokemus seurata keikkaa, jolla fiilikset vaihtuu niin voimakkaasti. Totta kai meidän tulkinta vaihtelee sen mukaan, mikä biisi on kyseessä, Pelipoika pohtii. ­ Me rikotaan mielikuvaa tiukasta feminististä, kun biiseissä on huumoria ja seksiä. Kesällä viikon treenirupeaman pitäneet Prinssit odottavat innoissaan kolmannen prinssin saapu- mista Suomen visiitille. Bändiasioita internetin välityksellä hoitava trio aikoo ahkeroida ennen keikkaa Turun Kirjakahvilassa. ­ Me esitetään ainakin yksi uusi biisi, Pelipoika virnistää. ­ Meillä on kaksi intensiivistä viikkoa ennen keikkaa. Katsotaan mitä saadaan aikaan. Entäpä julkaisut? ­ Levy on mahdollisuus. Miessika lausahtaa hymyillen. Entä mitä mieltä Prinssit ovat hallituksen käsittelyssä olevasta avioliittolain muutoksesta? ­ Samat oikeudet kaikille!, Miessika sanoo painokkaasti. ­ Jos haluaa mennä naimisiin, tehdä lapsia ja olla kuten heterot, niin siitä vaan. Mutta eivät kaikki halua. Pelipoika tuumaa ja lähtee ostamaan vegaanisia irtokaramelleja. « SUE » 17 « NRO. 10
• » HYVÄLLÄ TAVALLA HANKALA Aina kiireisen Melvinsin listamenestys on merkki siitä, että isojen levymyyntien aika on ohi. si tinkiä. Kelpasi tai ei, maapallon kamaralla kulkee myös kokoonpano nimeltä Melvins Light. Siinä kitaristi-laulaja King Buzzo ja rumpali Dale Crover yhdistävät voimansa Mr. Bungle- ja Fantomas-yhteyksistä tunnetun Trevor Dunnin kanssa. Dunn soittaa kokoonpanossa pystybassoa. Ai miksi ihmeessä tällainen versio on syntynyt? No, täytyyhän herroilla olla tekemistä, kun yhtyeen basisti Jared Warren ja toinen rumpali Coady Willis keskittyvät välillä Big Business -bändiinsä. ­ Kun Jared ja Coady liittyivät bändiin viisi vuotta sitten, emme missään nimessä halunneet, että he lopettaisivat Big Businessia. Melvins Light on taas yksi tapa pitää meidät kiireisinä. Ja me olemme kiireisiä, aina, Crover tokaisee. Takana on kiertue, joka rakentui nykykokoonpanon setille, kevyttrion osuudelle sekä osiolle, jossa yhtyeen alkuperäinen rumpali kipusi rumpujen taakse ja Crover tarttui bassoon. Kiirettä on pitänyt myös kokonaisten vanhempien julkaisujen opetteleminen uudelleen. Melvins kun on ehtinyt kuluvan vuoden aikana soittaa kokonaisuudessaan niin Houdinin ja Stoner Witchin kaltaisia albu- K elpaisiko sinulle kevytversio Melvinsistä? Ei? Ymmärrän. Kun kyseessä on Melvins, ei volyymista ja soundien jämäkkyydestä viitsi- meita kuin vähemmän tunnettuja ep-julkaisuja ynnä muita. ­ Esimerkiksi Stoner Witchin materiaalin kimppuun käydessämme Coady sanoi, ettei materiaali voi tuottaa ongelmia, koska se on hänelle niin tuttua. Kohta hän jo päivitteli, miten kummallisia ja hankalia ratkaisuja biiseistä löytyi. Meillä on hyvällä tavalla hankalia biisejä. Ne eivät kuulosta kinkkisiltä, mutta ovat sellaisia, Crover nauraa. Osa vanhasta materiaalista on niinkin haastavaa, ettei rumpali usko yhtyeen enää siihen koskevan. ­ Sinänsä voisimme soittaa mitä tahansa vanhoja tekemisiämme. Mutta parilla ekalla levyllämme on niin paljon niin supermutkikkaita biisejä, joita emme ole edes vetäneet sitten vuoden 1986, että tuskinpa palaamme kovin pian niiden pariin, rumpali pyörittelee päätään. Menneiden vuosien Melvins-biiseihin koskevat muutkin kuin yhtye itse. Kaksi vuotta sitten päivänvalon näki Chicken Switch -kokoelma, jolla erinäiset elektronisen musiikin ja noisen edustajat esittävät remix-versioita Melvins-materiaalista. ­ Osaa biiseistä ei tunnista edes etäisesti. Eikä minulla ole hajuakaan, keitä nämä remixit tehneet tyypit ovat. Mutta kuulemma joku näistä biiseistä nousi jollekin BBC:n klubilistalle. Eli nyt Melvins jyrää myös klubimaailmassa, Crover hekottaa. Eivätkä klubilistat ole ainoita, joita Melvins nykyään vavisuttaa. Viime vuonna julkaistu The Bride Screamed Murder -albumi kipusi Billboard Top 200 -norsunluutorniin. Aiemmat 19 studioalbumia eivät ole tuota tornia horjuttaneet. Olette siis pop-tähtiä nyt, vai? ­ Hahaa, ehdottomasti! Eihän sitäkään levyä niin paljoa myyty, mutta eipä myydä muidenkaan levyjä nykyään. Melvinsin kipuaminen listoille on merkki siitä, ettei kenenkään kannata enää tulevaisuudessa haaveilla valtavista levymyynneistä, rumpali innostuu heittämään herjaa. Se, etteivät levyt enää myy, ei tarkoita, että Melvins lopettaisi niiden tekemisen. 21. studioalbumi on parhaillaan työn alla. Mutta millainen, sitä on liian aikaista sanoa. Paha on myöskään mennä veikkaamaan, esiintyykö yhtye jatkossa muissakin lastenohjelmissa kuin Pancake Mountainissa. ­ Olisi hieno tehdä lisää tuollaisia vierailuja, mutta eipä noita tarjouksia liikaa tule vastaan. Lapsethan ovat mainiota yleisöä. Omat kaksi lastani käyvät välillä keikoillamme. He eivät tykkää siitä, että iskä kiertää niin paljon, mutta hei, täytyy tehdä töitä, että saa laskut maksettua, Crover iskee haastattelun päätteeksi realiteetit pöytään. « HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ PE 21.10. TAVASTIA, HELSINKI " Nyt Melvins jyrää myös klubimaailmassa!" SUE » 18 « NRO. 10
• » MIELESSÄ AUSTRALIA The Spyro on soittanut nuoresta iästään huolimatta reilun kolmanneksen keikoistaan ulkomailla. B ändit syntyvät usein kavereiden alkaessa soittaa yhdessä, mutta The Spyron perustamistarina on hieman toisenlainen. Yhtyeen kitaristi-säveltäjä Hape Haavikko laittoi muusikoiden.net-sivustolle ilmoituksen, johon neljä pääkaupunkiseudulle muuttanutta soittajaa vastasi. ­ Kaikki ovat soitelleet aikaisemmin bändeissä, jotka ovat olleet juuri tällaisia kaveriviritelmiä. Tosi hyvin olemme hitsautuneet yhteen, taustoittaa laulaja Olli Pitkänen. Tämä tapahtui keväällä 2008. The Spyron jäsenet huomasivat pian, että kasassa on oiva porukka hyviä muusikoita. He ryhtyivät treenaamaan aktiivisesti ja tekemään töitä bändin eteen. Puolen vuoden kuluttua The Spyro soitti ensimmäiset keikkansa, ja vuonna 2009 vuorossa oli ensimmäinen Euroopan-kiertue. Saman vuoden joulukuussa alkoivat äänitykset tuottaja Jyri Riikosen kanssa. Bändin 28. syyskuuta ilmestynyt debyytti Spare Parts for Perfect People on äänitetty kolmessa eri sessiossa. Ehti kulua lähes kak- si vuotta, ennen kuin se bändin itsensä julkaisemana päätyi kauppojen hyllyille. Biisit olivat hyvin treenattuja ja valmiita ennen studiorupeamia, mutta albumin viimeinen raita It Could Be You muokkautui radikaalisti äänitysvaiheessa. ­ Riisuimme sen täysin alkuperäisestä sovituksesta ja teimme sen jammailemalla uusiksi. Sen piti olla punkahtavan nopea, mutta sellaisena se ei toiminut niin hyvin kuin olisi voinut. Lopulta biisistä tehtiin todella hyvä versio. Toimii erittäin hyvin myös livenä. Keikoilla The Spyro pyrkii siihen, että ne olisivat suuria elämyksiä yleisölle. ­ Vaikka meitä on kuvattu muun muassa indiemusiikiksi ja indierocktanssipunkiksi, pyrimme siihen, että keikka on show. Ei mitään shoegazingmeininkiä. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa ja Iso-Britannia ovat paitsi EUmaita myös maita, joissa The Spyro soitti jo ennen kuin sen debyyt- HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA EMMI KÄHKÖNEN LA 5.11. BAR EDGAR, LOIMAA " Pyrimme siihen, että keikka on show. Ei mitään shoegazing-meininkiä. ti julkaistiin. Bändi on soittanut reilun kolmanneksen keikoistaan kotimaan rajojen ulkopuolella. Se on paljon vasta kolmisen vuotta kasassa olleelle yhtyeelle. Lisäksi kaikki esiintymiset ovat itse hankittuja ilman minkään ison instanssin tukea. ­ Alusta asti olemme suuntautuneet ulkomaille. Keikat ovat järjestyneet aktiivisella yhteydenotolla. Keikkojen hoitamiseen on tarvittu paljon puheluita ja satoja sähköposteja, luettelee Pitkänen. Bändillä on kova hinku esiintymään Euroopan ulkopuolellekin. ­ Haluamme soittaa ympäri maailmaa. Tähän mennessä olemme soittaneet vain Euroopassa, mutta olisi hienoa päästä Jenkkeihin, Australiaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Ulkomailta tulee kuitenkin aina hienoja kokemuksia. Meillä on Australiassa hirveästi kontakteja. Siellä meillä on kiertue heti, kun saamme rahoituksen kuntoon. Tanssittavaa indierockia The Strokesin ja Arctic Monkeysin hengessä soittava viisikko on tähän mennessä saanut ulkomailla paremman vastaanoton kuin Suomessa. ­ Ulkomaankeikat ovat kasvattaneet meitä bändinä hirveästi. Esimerkiksi Baltiassa, Puolassa ja Saksassa vastaanotto on ollut semmoista, että vaikka on ollut joku punk-luola, niin jengi on ollut täysillä mukana. Me olemme antaneet kaikkemme, ja yleisö on tuonut vielä puolet lisää siihen. ­ Välillä, kun olemme tehneet Suomessa jonkin nihkeän keikan tuntemattomana bändinä, on tuntunut, ettei tästä tule mitään. Sitten kun käy päräyttämässä keikan jossain Riikassa, missä kaikki ovat ihan banaaneina, se antaa voimia jaksaa eteenpäin. Samaan hengenvetoon Pitkänen kuitenkin lisää, että yleisesti keikat ovat menneet Suomessa hyvin. Ennen seuraavia ulkomaan keikkoja The Spyron on tarkoitus kiertää kotimaata aiempaa enemmän. ­ Me panostamme nyt Suomeen. Toivomme, että debyyttilevymme myötä Suomikin herää mukaan meininkeihin ja että pääsemme kiertämään kotimaata entistä kattavammin. « SUE » 19 « NRO. 10
• » PELOTTAVAA LEIKITTELYÄ Walkalone solmii kitararockin ääripäät yhteen levyllä, jonka tekeminen kiihotti ja kuvotti. Kuvittele Muse ja Motörhead istumassa öljyllä täytetyssä kanootissa juomassa alkoholipitoista päärynäjuomaa", kuvailee Walkalone syvintä olemustaan nettisivustollaan. Siinä sitä onkin kuvittelemista, eikä vähiten vertailukohtien musiikillisten erojen vuoksi. Walkalonen rumpali K.O. sanoo, että Muse ja Motörhead ovat Walkalonelle isoja innoittajia. Hänestä se, että ne ovat musiikillisesti kaukana toisistaan, on vain kiinnostavaa. ­ Me tykätään isoista ja maalailevista melodioista. Me halutaan tehdä musaa, jossa on tarttumapintaa ja syvyyttä. Musessa on modernia soundia ja tunnelmaa, jota me halutaan tuoda Walkalonen biiseihin. Toisaalta meillä kaikilla on vahva " rocktausta ja me arastellaan sliipattuja, ylituotettuja soundeja. Me halutaan, että musasta kuuluu aito soittaminen. Rockissa pitää siis olla myös Motörheadiltä tuttua tinkimättömyyttä, karkeutta ja hikeä. Walkalone perustettiin Helsingissä alkuvuonna 2007 täyttämään tyhjiö jäsentensä elämissä. ­ Me kaikki oltiin soitettu vuosikausia useissa eri bändeissä muiden biisejä, päämäärättömästi muiden ehdoilla ja muiden aikataulujen mukaisesti. Halusimme kaikki oikean bändin. Sellaisen, jonka kautta voisi toteuttaa itseään ja elää ja hengittää musiikkia. ­ Ystävien ja sattumien kautta me päädyttiin miettimään uutta yhtyettä. Oli mahtavaa huomata, miten meidän kaikkien ajatukset kä- vivät välittömästi yhteen. Me tiedettiin heti mitä meidän tulee tehdä. Treenikämpällä ja keikoilla huomattiin, että tässä kokoonpanossa on sitä jotain uniikkia, jota kaikki olivat aiemmista bändeistään etsineet. Kaikki olivat hommassa mukana sydämellä. K.O. jatkaa, että alussa bändi oli hajulla siitä, mihin suuntaan se halusi musiikkiaan viedä. Laatikkoon ahtautuminen ei kuitenkaan tuntunut houkuttelevalta. ­ Me mennään musiikin ja fiilisten mukaan sinne minne tuntuu hyvältä ja oikealta mennä. Soundi elää ja kehittyy bändin ja sen jäsenten mukana, mutta draivi ja asenne pysyvät ennallaan. Ei sitä tiedä, vaikka seuraava levy olisi deathmetallia. Walkalonen ensimmäinen levy ei ole metallia vaan asenteellista riffirockia jättimäisillä kertosäkeillä. Yhtye alkoi työstää The Stand -pitkäsoittoa helmikuussa. Studiotyöskentely ei ollut muusikoille uusi aluevaltaus, mutta askel tuntemattomaan yhtä kaikki. ­ Debyyttialbumihan määrittää aina bändin identiteetin, ja studiossa voi mennä suuntiin, joihin muualla ei pääse. Se vapautti ajattelua. Me ruvettiin tekemään levylle rohkeampia juttuja, uskaltauduttiin leikittelemään musamme kanssa. Pelottava ja kriittinen haaste oli se, että pystymmekö taltioimaan keikkojen energian ja kemian levylle. K.O. kertoo Walkalonen päättäneen heti kärkeen, että levyä tehdessä ei säästetä hermoja eikä aikaa. ­ Koko bändille kertyi mielettömiä tuntimääriä studiossa. Tehtiin pyöreitä päiviä useiden kuukausien ajan. Hermot olivat ajoittain kireällä. Niin pitkän prosessin aikana naamat alkavat ärsyttää ja näkemyseroja syntyy. Kun valvoo vuorokausia putkeen, uni alkaa sekoittua valvetilaan ja tilanteet saattavat kärjistyä pahemmiksi kuin todellisuudessa ovatkaan. Onneksi sairaalareissuilta kuitenkin vältyttiin. ­ Loppujen lopuksi me opittiin paljon toisistamme ja musiikillisista perversioistamme. Levyn tekeminen oli kuin seksiä pimeässä tuntemattoman ihmisen kanssa. Nyt me tiedetään, mikä ketäkin kiihottaa ja kuvottaa. Walkalonen levyn nimi ja kannen korppi viittaavat Stephen Kingin Tukikohta-nimellä suomennettuun romaaniin The Standiin. Miten tuo teos liittyy levyyn? ­ Me arvostetaan Stephen Kingiä kovasti. Tämä on tavallaan kunnianosoitus hänen työlleen. Tukikohdan Randall Flagg on magee äijä, ja tällä levyllä me pyritään luomaan mystinen yhteys häneen. Edgar Allan Poen runostakin tuttu korppi taas on symbolinen ja moniselitteinen hahmo, mikä sopii levyn tunnelmaan. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA WALKALONE " Levyn tekeminen oli kuin seksiä pimeässä tuntemattoman ihmisen kanssa. SUE » 21 « NRO. 10
• CHECK OUT! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE WWW. NUCL EAR BL AST.« NRO. 10 DE SUE » 22 NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
• Dark Tranquillity saapuu joulukuussa Suomeen. Ruotsalaisyhtye soittaa Helsingin Tavastialla 10.12., Tampereen Klubilla 11.12. ja Turun Klubilla 12.12. Children of Bodom kiertää Suomea joulun jälkeen. Bändi esiintyy Medeian kanssa Helsingin Circusissa (27.12.), Tampereen Pakkahuoneella (28.12.), Seinäjoen Rytmikorjaamolla (29.12.) ja Oulun Teatrialla (31.12.) NEWSFLASH TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN Arch Enemy soittaa Helsingin The Circusissa tiistaina 31. tammikuuta. Lämmittelybändeiksi ovat vahvistuneet kotimaiset Profane Omen ja Omnium Gatherum. Helmikuun 17.-18. päivinä järjestettävä Helsinki Metal Meeting ­ Finnish Metal Expo on julkistanut ensimmäiset esiintyjänsä. Pääkaupungin Kaapelitehtaalla soittavat muun muassa Edguy, Stam1na, ICS Vortex ja Swallow the Sun. Äkkiväärää heviä 80-luvulla soittanut kotimainen Santa Lucia julkaisee kokoelman ja keikkailee. Bändin voi nähdä 12.11. Helsingissä Gloriassa. Sole Remedy -yhtyeen kitaristi Mikko Laine on kuollut. Lahtelaisbändin jäsen menehtyi Euroopan-kiertueella jäätyään yhtyeen laitteita kuljettaneen auton alle Hollannin Baarlossa. Turmion kätilöt laajentaa keikkarintamaansa Suomen ulkopuolelle. Bändi soittaa Keski-Euroopassa kaksitoista keikkaa ruotsalaisten Painin ja Engelin kanssa. Lizzy Borden saapuu Death Takes a Holiday -kiertueellaan Suomeen. Yhdysvaltalainen heviveteraani soittaa Helsingin DOMissa maanantaina 5.12. Viimeinen Amplifier Worship -sludgefestivaali järjestetään Turun S-Osiksella 21.-22.10. Festivaalin yhdeksän bändin joukossa ovat Boar, Demonic Death Judge, Fun ja Fleshpress. Korpiklaani aloittaa Amerikan-kiertueen marraskuun 23. päivänä Montrealista. Bändin uusin albumi Ukon Wacka ilmestyi helmikuussa Nuclear Blast Recordsin kautta. Stratovarius hyvästelee Suomen-kiertueellaan 18.-26.11. rumpalinsa Jörg Michaelin, joka jättää vakanssinsa henkilökohtaisista syistä. Bändi aikoo jatkaa toimintaansa, ja Michael ryhtyy töihin taustajoukoissa. Helsinkiläinen Coredust on aloittanut albumin nauhoitukset. Rumpuraidat soittaa Children of Bodomin Jaska Raatikainen, ja Coredust etsii parhaillaan vakituista rumpalia. Inverse Records julkaisee pitkäsoiton ensi vuonna. Unkarilainen Subscribe ja kotimaiset Kiana, Anger Cell, Bill Skins Fifth, Hammerhed ja Grendel kiertävät Suomea Metallia Perkele! -otsikon alla: 12.10. Hämeenlinnan Suisto, 13.10. Turun Klubi, 14.10. Helsingin Bar Bäkkäri, 21.10. Hyvinkään Pelikenttä, 22.10. Jyväskylän Pub Katse, 28.10. Helsingin PRKL Club. » TRANSILVANIAN SPIRITUALISTIT Negur Bungetille black metal on henkistä alkemiaa. R omanialaisen Negur Bungetin musiikkia on luonnehdittu darkmetalliksi, mutta yhtyeen rumpali Negru puhuu mieluummin blackmetallista. ­ Aloimme soittaa blackmetallia ilmaistaksemme henkilökohtaisia näkemyksiämme. Soitamme sitä samasta syystä edelleenkin. Black metal on yksi harvoista musiikkigenreistä, joissa musiikki on itsetutkiskelun lopputulos. Se on paikka, johon ideat päätyvät sen sijaan, että ne kumpuaisivat sieltä. Negur Bunget on pitkän linjan bändi, joka perustettiin jo 1994. Negru kertoo, että vaikka vuodet ovat vierineet ja soittajat vaihtuneet, yhtyeen ydin on edelleen sama kuin ennenkin. ­ Meille tärkeintä on konsepti. Olemme pysyneet uskollisina bändin alkuperäiselle idealle, jota olemme vuosien saatossa kehittäneet ja rikastuttaneet. Negur Bungetin konsepti ja idea liittyvät bändin kotiseutuun. Romanian Transilvania tunnetaan Dracula-viihteen mekkana sekä vampyyrikreivin esikuvan, vihollistensa seivästämisestä pitäneen muinaisen Vlad Draculin valtakuntana. Negrun yhtyeelle Transilvania on paljon enemmän. ­ Meille tärkeintä on transilvanialainen spirituaalisuus. Se koostuu alueen vuosituhantisista uskonnonharjoituksista ja uskomuksista. Negur Bungetin musiikki ja konsepti heijastaa nimenomaan transilvanialaista spirituaalisuutta. Se on monimutkainen prosessi, joka liittyy maailmankaikkeuden ymmärtämiseen. Se alkaa paikallisista henkisistä ja historial- lisista ilmiöistä ja kulkee itsereflektion kautta melkeinpä alkemistiseen tapahtumasarjaan, jossa luodaan jotain uutta ja samalla kehitytään yksilönä, rumpali selventää. Traditiot kuuluvat myös Negur Bungetin musiikissa. Bändi käyttää normaalien rockinstrumenttien ohella myös perinnesoittimia. ­ Me emme ole tyypillinen black metal -bändi. Käytämme soittimia, joilla pystymme toteuttamaan visiomme. Livesoitossamme on mukana kaikki mitä levyillämmekin on. Sävellämme musiikkimme live-esityksiä silmällä pitäen. Negur Bunget saapuu lokakuussa ensimmäistä kertaa Suomeen. Negru kertoo, että yhtyeen keikat ovat kokonaisvaltaisia audiovisuaalisia kokemuksia, joihin liittyy perinteisiä ja spirituaalisia elementtejä. ­ Me olemme olleet livebändi alusta saakka. Mielestäni pystymme luomaan lavalla intensiivisemmän tunnelman kuin studiossa. Ellei vielä tunne Negur Bungetin musiikkia, mistä levystä kannattaa aloittaa? ­ Kannattaa odottaa, kunnes Transilvanian Trilogy -teoksemme ensimmäinen osa ilmestyy. Siitä tulee audiovisuaalinen kokonaisuus, jonka kautta kiinnostuneet pääsevät suoraan sisälle Negur Bungetin tunnelmaan. Negur Bunget Suomessa: 12.10. Jyväskylän Lutakko, 13.10. Helsingin Kuudes linja, 14.10. Turun S-Osis, 15.10. Oulun Nuclear Nightclub, 16.10. Tampereen Klubi TÄYTEBIISEJÄ TALLIMÄÄRÄYKSELLÄ hminen on siitä erikoinen olento, että monella on tapana elätellä monista asioista lapsenuskoisia kuvitelmia vielä pitkään sen jälkeen, kun iän ja elämänkokemuksen luulisi jo karistaneen naiivit harhaluulot. Karu totuus saattaa ryöpsähtää silmille sellaisillakin aloilla, joista jo jotain luulee tietävänsä. Näin kävi tuoreeltaan Megadethin tulevalle albumille Th1rt3enille. Ilmeni, että levyn julkaiseva Roadrunner on asettanut Dave Mustainelle ja kumppaneille erittäin tiukat sisältövaatimukset, jotka heikompitasoisilla yhtyeillä olisivat taatusti vaarantaneet levyn taiteellisen sisällön. Sopimuspykälä nimittäin edellytti, että tulevalla albumilla on oltava vähintään 12 biisiä, ja niiden lisäksi vielä yksi biisi Japanin-painosta varten. Japsibonukset ovat toki tuttu juttu, mutta I mikä ihmeen kriteeri on nimenomaan 12 biisiä? Albumienhan tulisi olla ennen kaikkea kokonaisuuksia, joihin on valittu tietty määrä kappaleita tietyn linjan mukaisesti. Mutta näköjään jopa Megadethin kokoisilla kymmeniä miljoonia myyneillä yhtyeillä voi olla ikeenään täysin absurdi tallimääräys, joka vaatii, että sattumanvaraisesti määritelty biisikiintiö tulee täyteen. Megadethin tapaus ei taatusti ole ainoa. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, tämä selittää oivallisesti sen, miksi niin monella yhtyeellä on nykyään aivan liian pitkiä albumeita. Täytebiisit saattavat toki edelleen olla vain bändin hutilaukauksia, mutta ihan yhtä hyvin ne voivat olla mukana vain sen takia, että kasvottoman korporaation puiseva pukumies on bändin siihen pakottanut. Megadethilla on sikäli onnellinen tilanne, että yhtyeellä on paljon aineistoa, jota on julSUE kaistu siellä täällä erilaisina bonus- ja demoversioina. Mustainehan on avoimesti ilmoittanut Th1rt3en-levyn sisältävän myös uusioversioita vanhoista vuosien takaisista biiseistä eikä ole peitellyt sitä, että biisejä on levyllä jotta levy-yhtiön kiintiö tulee täyteen. Se ei toki tarkoita sitä, etteivätkö biisit voisi olla hyviä, mutta tuskin niitä kaikkia olisi mukaan otettu jos albumin kappalemäärää ei olisi keinotekoisesti määritelty. Ironisintahan tietysti on se, että levyfirmat ovat vaatimuksissaan täysin hakoteillä. Monet klassiset metallialbumit ovat klassisia metallialbumeita juuri siksi, että niissä ei ole tusinaa biisejä eikä tusinabiisejä. Niillä ei ole pakotettua määrämittaa vaan ne yleensä kestävät minkä kestävät, yleensä 35-45 minuuttia. Megadethin uran kulmakivi Rust in Peace sisältää yhdeksän kappaletta ja kestää rapiat 40 minuuttia. Ei se olisi oleellisesti parantunut, jos siihen olisi aikoinaan pitänyt vääntää vä- » SETÄ JUSSIN TUPA kisin kolme biisiä lisää ­ päin vastoin. Parempi on antaa artistien tehdä sellainen levy kuin parhaalta tuntuu. Sen verran voi tietysti muusikkokin tarvittaessa joustaa, että tekee hyvää hyvyyttään nopeasti yhden lisäbiisin jos levy-yhtiön mielestä albumi uhkaa jäädä turhan lyhyeksi. Näinhän kävi Black Sabbathille, joka sävelsi puolessa tunnissa erään ekstrakappaleen, jonka mukaan lopulta nimettiin koko seuraava albumi. Biisin nimi oli Paranoid. Jussi Lahtonen Setämiehen sananlaskuja: täytekakku on täytekakku, täytebiisi on pannukakku. » 23 « NRO. 10
• HAASTATTELU TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVAT JUSTIN BORUCKI " Pidin todella paljon siitä, mitä näin Stun silmissä. Niissä loisti selvä hengen palo. SUE » 24 « NRO. 10
• si heille päivittäin radion selkokielisten uutisten kautta, tietty ryhmä hoilaisi sitä biisiä silti lippua ja asetta heilutellen. Samalla tavoin uuden American Capitalist -levynne nimi tullaan tulkitsemaan oikeistolaiseksi ja nationalistiseksi. ­ Tätä varmaan tosiaan joutuu taas selittämään. American Capitalist -levyn nimellä ei ole mitään tekemistä politiikan, rahan ja ahneuden kanssa. Kapitalismi symboloi meille mielentilaa, jossa ihminen puskee eteenpäin menestyäkseen. Kapitalismi kuvastaa mahdollisuuksien kartoittamista ja hyödyntämistä. Englannin kielessä voi esimerkiksi sanoa, että "tämä mahdollisuus kannattaa kapitalisoida, koska se ei ehkä tule toistumaan". ­ Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: kuljettajia ja matkustajia. Kapitalisti haluaa voittaa, ja se ei välttämättä ole huono piirre ihmisessä. Me haluamme kannustaa ihmisiä ottamaan ohjat käsiinsä, luomaan itse tulevaisuutensa. HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA FRED MORELEDGE VAISTOLLA VOITTOON five finger death Punch suhtautuu uraansa haasteena ja kamppailuna, ja siitä on kieltämättä ollut etua: yhtye on myynyt yksin Yhdysvalloissa yli miljoona levyä. Jason Hook ei näe bändinsä menestystä sen enempää sattumien kuin suurten salaisuuksienkaan summana. Hänelle menestys on taitolaji, melkeinpä laskelmointia. ­ Kaikki bändissämme ovat aikoinaan pohtineet, miksi omat suosikkibändimme ovat niin suosittuja. Niitä oppeja on sitten sovellettu tämän bändin toimintaan. Menestyksessä on pitkälti kyse laadunvalvonnasta. Pitää tiedostaa, mitkä elementit musiikissamme kiinnostavat ihmisiä ja katsoa, että uusissakin biiseissä on niitä elementtejä. Tuntuuko sinusta, että bändinne on vastattava faniesi odotuksia? ­ Kyllä sellaisiakin fiiliksiä on ollut. Tärkeintä on kuitenkin, että pysyy rehellisenä itselleen. Kun yrittää arvailla, mitä ihmiset haluaisivat kuulla, musiikki muuttuu luonnottomaksi. Luominen on paljon helpompaa, kun antaa sen tapahtua vapaasti ja vaistonvaraisesti. ­ Laulajamme Ivan esimerkiksi ammentaa sanoituksensa aina omista kokemuksistaan. Se tekee niistä aitoja. Jos biisimme teksti kuulostaa vihaiselta, se on kirjoitettu vihaisena. Ivan myös osaa kertoa tarinan niin kiinnostavasti ja selkeästi, että kuulija pystyy eläytymään siihen. Hevibändeillä on puolellaan se etu, että metallifanit ovat uskollisia. Heitä eivät trendituulet heiluttele, vaan he pitävät suosikkibändeistään vaikka lopun ikäänsä. ­ Se onkin tosi hienoa. Vaikka olemme vielä nuori bändi, meillä on faneja, jotka ottavat Five Finger Death Punch -tatuointeja. Olen nähnyt useampia käsittämättömän kokoisia, koko selän peittäviä kuvia. Sitä voi jo kutsua omistautumiseksi. Voiko kaiken tämän jälkeen enää sanoa, että metalli on kapinallista ja marginaalista musiikkia? ­ Heavy metal on suosittua musiikkia mutta ei samalla tavalla kaupallisesti hyväksyttyä kuin top 40 -hitit. Jos bändi päättää soittaa tällaista musiikkia, se ei valitse helpointa tietä. Luulen, että hevifanit tietävät sen ja arvostavat sellaista. Onhan tämä uskottavampaa kuin hittikoneen pyörittäminen. « » KOHTALON OHJASTAJAT Five Finger Death Punch -yhtyeen maailmassa on vain voittajia ja häviäjiä. K uusi vuotta sitten kitaristi Zoltan Bathory keksi bändilleen nimen hongkongilaisesta karateleffasta. Sittemmin "Five Finger Death Punch" on osoittautunut yllättävänkin sopivaksi otsikoksi: bändin jyrkästi nouseva ura näyttää uhmaavan fysiikan lakeja aivan kuten murhaavan tehokkaat karateliikkeet. Siinä ei kuitenkaan ole mitään yliluonnollista. Kaikki perustuu taitoon, harkintaan ja päämäärätietoisuuteen. Jos kukin bändin jäsen edustaa viiden sormen tappoiskussa yhtä sormea, American Capitalist -levyllä Five Finger Death Punch osoittaa, että ilman pikkurilliäkin pärjää: Kun bändissä alusta saakka soittanut basisti Matt Snell erosi yhtyeestä äänitysten alkuvaiheessa, Zoltan Bathory, rumpali Jeremy Spencer, laulaja Ivan Moody ja kitaristi Jason Hook jatkoivat studiotöitä epäröimättä. ­ Me sovimme Mattin kanssa ihan kirjallisesti, että emme ala loata toisiamme lehdissä, Jason Hook pohjustaa. ­ Sanotaan vaikka näin, että hän ei vaikuttanut kovin onnelliselta mieheltä oikein missään suhteessa. Snell lähti bändistä juuri, kun uuden levyn tekeminen alkoi. Ei- kö hän pitänyt bändin uusista biiseistä? ­ Ei siitä ollut kysymys. Näin suositussa bändissä oleminen on aika rankkaa. Pitää olla aina valmis töihin, kuten haastatteluihin, treeneihin, kiertueisiin ja kuvaussessioihin. Sellainen ei sovi kaikille. On ihmisiä, joita kaikki sellainen vain ärsyttää. Meistä vaikutti siltä, että Matt ei nauttinut bändissä olemisesta. Päätös hänen lähdöstään oli yhteinen. Kuinka paljon basistin lähtö vaikutti bändin dynamiikkaan ja sitä kautta musiikin luomiseen? ­ Rehellisesti sanottuna Mattin ero ei vaikuttanut paljon mihinkään. War Is the Answer -levyä tehdessä bändin sisälle syntyi biisintekijätiimi, johon kuuluvat kaikki muut bändissä paitsi hän. Koska Mattilla ei oikein ollut osaa uuden materiaalin tekemisessä, hänen lähtönsä ei ollut mikään suuri muutos. American Capitalistilla bassoa soittaa tuottaja Kevin Churko, jonka valvonnassa Five Finger Death Punch valmisti myös edellisen levynsä War Is the Answerin. ­ Meidän kanssamme on aika vaivalloista tehdä töitä, koska olemme niin nirsoa ja vaativaa porukkaa, Hook sanoo. ­ Kevin pärjää kanssamme, koska on niin mu- sikaalinen ja edistyksellisen hyvä studiotöissä. Hän osaa soittaa monia soittimia ja laulaa, ja hän on mukana levyn tekemisen kaikissa vaiheissa. Ennen kaikkea hän on rauhallinen, kärsivällinen ja keskittymiskykyinen tyyppi, eli bändimme täydellinen vastakohta! RAFLAAVIA LAUSEITA five finger death Punchin ensimmäisen albumin nimi The Way of the Fist oli poikamaista hassuttelua kamppailulajielokuvien yliampuvuudella. Sen jälkeen yhtye on koventanut kielenkäyttöään. Sellaiset epäkorrektit levynnimet kuin War Is the Answer ja American Capitalist tuntuvat huomiohakuiselta provosoinnilta. Jason Hook kertoo, että Five Finger Death Punch haluaa herättää kysymyksiä ja keskustelua. ­ Kaikki bändissämme ovat yhtä mieltä siitä, että levynnimien kanssa ei pidä kainostella. Niiden ei kuulu olla kilttejä ja turvallisia. ­ War Is the Answer -nimi sai ihmiset sekoamaan. Meiltä kyseltiin, että oletteko te sodanlietsojia, joilla on kivaa, kun ihmisiä tapetaan. Siitä ei ollut kyse. Meille nimi liittyi konflikteihin ja voittamiseen. EriSUE laiset konfliktitilanteet ovat osa ihmisen elämää. Jokainen kohtaa niitä päivittäin vaikkapa töissä, kotona ja raha-asioissa. Elämähän on enimmäkseen kamppailua! Sota levymme nimessä symboloi äärimmäistä konfliktia. Jos jää kakkoseksi sotatilanteessa, kuolee. Mutta jos heittää ihmisten tulkittavaksi noin raflaavia iskulauseita, niiden alkuperäisellä ajatuksella ei ole lopulta mitään merkitystä. Useimpia kuulijoita ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan, ettei Bruce Springsteenin Born in the USA ole amerikkalaisuuden ylistyslaulu. Vaikka sen faktan pakkosyöttäi- » 26 « NRO. 10
• » SEURAAVA ASKEL Axegressor on vanhempi, kyynisempi ja kusipäisempi. ikä koostuu vain neljästä kirjaimesta, mutta aiheutti silti päänvaivaa? No, Axegressorin uuden levyn nimi Next. ­ Eihän nimen keksimiseen mennytkään kuin kolme kuukautta. Halusimme jatkaa debyyttimme Commandin (2009) linjalla yhden sanan nimellä. Kokeilimme kaikenlaista Strikesta Blacklistediin. Sitten testasimme vanhaa biisinnimeä Next to Nothing. Kansiluonnosta katsellessamme peitin "to Nothingin" ja huomasimme, että pelkkä Next toimii, solisti Johnny Nuclear Winter kertaa nimen monivaiheista historiaa. Nimen lyhentäminen teki siitä hitusen persoonallisemman. ­ Nyt se ei ole sama kuin Refusalin demon nimi! Vaikka eiköhän Next-nimisiäkin levyjä löydy. Tärkeintä on hakea edes jonkinlaista omaa ideaa, ettei mene nimeämään levyään vaikka Ride The Lightningiksi, Johnny tokaisee. Next on Axegressorille seuraava askel Commandista monessakin suhteessa. Jälkikäteen bändin mielestä hätäiseltä kuulostavaan debyyttiin verrattuna uusi albumi on riffivetoisempi ja hitusen teknisempikin. ­ Toisen kitaristimme lähdettyä M Seba Formasta tuli pääbiisintekijä, mikä korostuu riffilähtöisyydessä. Melodiat toimivat mausteina, tai mitä hienoja termejä muusikot tähän nyt heittäisivätkään. Ja mitä teknisyyteen tulee, Next ei ole niin suoraviivaista kamaa kuin aiemmat juttumme. Mutta suoraviivaisuuttakin saa ja pitää olla, solisti korostaa. Thrash-rintamalla nousussa jo jonkin aikaa ollut soundien ja soiton tietoinen käppäisyys ei ole Axegressorin heiniä. ­ Emme hae opistomeininkiä, joka kieltää virheet musiikista ja elämästä. Mutta miksi vetää 80 prosenttia, jos voi vetää täydet 100? Jenkkiläisempi Bay Area -lähtöinen rässi on sekin nostanut taas päätään. Johnny myöntää Axegressorin ensisijaisten vaikutteiden kantautuvan eurooppalaisesta thrash-perinteestä ­ vaikka ne rapakon takaiset jututkin on hartaudella kuunneltu. ­ Jenkeissä niin soundit kuin bändien habituskin ovat olleet aina siistimpiä, ei sikäläisiä bändejä näe varhaisissa kuvissaan pyörimässä oksennuksessaan takahuo- HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA MARKUS HELANDER LA 5.11. ESCAPE, RIIHIMÄKI "Emme hae opistomeininkiä, joka kieltää virheet musiikista ja elämästä. neessa. Vertaa nyt jotain Kreatorin ja Sodomin vanhoja kuvia vaikka joihinkin Death Angel -kuviin. Exodus nyt oli vähän sinne päin, Johnny analysoi. Anthrax-koulukunnan lenkkarirässi ei sekään kuulu Axegressorin keskeisimpiin ainesosiin. ­ Eihän joltain Among the Livingilta ja State of Euphorialta löydy ainuttakaan huonoa biisiä, mutta lenkkariosasto on silti meidän jutuissamme aika satunnaista. Kuluneimpien thrash-kliseiden viljely lyriikoissa on sekin varsin harvinaista, Axegressor kun ei ole mikään bilebändi. Pikimustan humoristista alavirettä teksteistä on yhtä kaikki havaittavissa. ­ Vanhetessaanhan sitä tulee kyynisemmäksi ja kusipäisemmäksi. Tajuaa entistä selkeämmin, ettei tajuakaan mitään, solisti heittää. Sanoilla pelailu on aina ollut Johnny Nuclear Winterin mieleen. Uudella levyllä esiintyvää Apocalyptician-sanaa ei ole olemassakaan, mutta eiköhän jokainen biisiin tutustuva silti käsitä, mistä on kyse. ­ Yritin kuitenkin tällä kertaa jättää mahdollisimman paljon hienoja sanoja ja synonyymeja pois. Lyriikoiden pointit on aika helppo löytää, niitä ei ole piilotettu kryptisiin vertauskuviin, Johnny toteaa. Kryptiseksi ei jäänyt myöskään Nextin miksanneen Mika Isotalon työpanos. Axegressor lähetti levyn kolmen ammattimiksaajan käsiin. Isotalon versio vei voiton. ­ Olimme jo kuunnelleet kolmesta viiteen ehdotusta kahdelta muulta miksaajalta, kun kuulimme Isotalon ensimmäisen ehdotuksen. Se oli siinä. Parempi on väärä sana, sillä muidenkin versiot olivat hyviä, mutta Isotalon ehdotus oli Nextille sopivin. Hänen pohjatyönsä jälkeen pienissä muutoksissa kului vain puoli päivää, Johnny kertoo. Lauluosuuksien purkittaminenkaan ei ollut pitkä sessio, mutta siitäkin löytyi haasteensa. ­ Laulut vedettiin narulle vajaassa viidessä tunnissa, mutta tuosta ajasta parin biisin muutamat kohdat veivät varmaan tunnin. Riffeissä oli pieniä kikkoja, joiden takia joutui miettimään, mitäs tuohon laulaisi. Mutta tulipa keskityttyä aiempaa enemmän sovittamiseenkin, solisti kuittaa. « SUE » 27 « NRO. 10
• Synkissä aiheissa siis liikutaan. Niilo kuitenkin sanoo bändin jäsenten olevan elämäniloisia kavereita. ­ Musiikkia tehdään tunteen palolla. Joka biisissä on suuret tunteet pelissä ja se toivottavasti myös kuuluu. Ehkä olemme siksi niin hyväntuulisia, koska pääsemme puhdistautumaan musiikkimme kautta. ­ Saamme usein viestejä faneiltamme, kuinka musiikkimme on pelastanut heidät, kun he ovat olleet menettämässä elämänhalunsa. Sen kuuleminen tuntuu todella hyvältä. Synkkä ja surullinen musiikki voi mielestäni toimia terapeuttisena elementtinä ja auttaa ihmisiä käsittelemään vaikeita tuntemuksia. KUULOSTAMME ITSELTÄMME insomnium on saanut palautetta myös oman soundin löytämisestä. Niilo Sevänen sanookin bändin olevan musiikillisesti siinä pisteessä, ettei sitä enää tarvitse verrata mihinkään toiseen bändiin. ­ Ensimmäisellä levyllä olimme puhdasta melodista deathmetallia ja siitä eteenpäin olemme koko ajan kulkeneet kohti omaa suuntaa. Tänä päivänä voin sanoa, ettei mikään toinen bändi kuulosta samalta kuin Insomnium. Olemme myös kehittyneet biisin tekijöinä ja sovittajina. Uudelta levyltä löytyvät nopeimmat ja myös rankimmat biisimme. Myös täysin akustinen instrumentaalibiisi oli uusi kokeilu. ­ Levyn viimeinen biisi One for Sorrow ei ole enää edes melodista deathmetallia. Se ehkä menee jo lähelle Ghost Brigaden musiikkia. Emme ole kuitenkaan hidastamassa tahtia ja tekemässä opetheja. Jos musiikillinen kurssi muuttuu täysin, on se mielestäni huono juttu. Kaikkea erilaista voi kokeilla erikseen toisissa kokoonpanoissa, jos siltä tuntuu. Myös levy-yhtiön vaihtuminen Century Mediaan on Niilon mukaan antanut bändille uutta motivaatiota. Asiat tuntuvat etenevän paremmin kuin ennen. ­ Levy-yhtiö luottaa meihin pitkällä tähtäimellä. Tulossa on yhteiskiertue Before the Dawnin ja MyGrainin kanssa, jossa Insomnium on pääesiintyjänä ensimmäistä kertaa. Sen suhteen olemme luottavaisin mielin, vaikka totta kai se kohdistaa meihin pientä painetta. Insomnium julkaisee uuden levy-yhtiön myötä normaalin albumin lisäksi rajoitetun painoksen, joka sisältää aikaisemmin nauhoitetun Wheather the Stormin. Sen päätymistä bonusbiisiksi Niilo perustelee sillä, että se on soundimaailmaltaan erilainen kuin muut. Kerrohan Niilo, miten neuvoisit ottamaan uuden levynne vastaan? Kuinka levyn tunnelmaan pääsee parhaiten käsiksi? ­ Jos kauniin synkkä melankolinen musiikki yhtään kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan levyn läpi ainakin kolme kertaa peräkkäin. One for Sorrow ei ole sellainen levy, joka avautuu täysin ensimmäisellä tai toisellakaan kuuntelukerralla. Levyä ei myöskään kannata arvioida yhden biisin perusteella, sillä se on kokonaisuus. Kaikki biisit ovat keskenään erilaisia. Suosittelen lataamaan levyn Ipodiin ja lähtemään lenkille syksyiseen luontoon. Tämä olkoon kuntoiluohje teille, Suen lukijat! « HAASTATTELU TEKSTI NIINA LINNA KUVA STEFAN DE BATSELIER » PUHTAITA LAULUJA JA LASTENLORUJA Insomnium on vihdoin siinä pisteessä, että sitä ei enää verrata muihin bändeihin. Nyt se kuulostaa vain Insomniumilta. PE 4.11. KERUBI, JOENSUU O lisi mielenkiintoista tietää, mitä Itä-Suomen juomaveteen on lisätty, kun sieltä suunnalta tulee toinen toistaan taitavampia metallibändejä. Joensuusta kotoisin oleva Insomniumin laulaja Niilo Sevänen arvelee sen johtuvan itäisestä mentaliteetista. ­ Idästä löytyy mollijollotuksen perinne. Länsirannikolla ollaan ehkä liian tyytyväisiä, hän naurahtaa. Insomnium ei ole mikään uusi yhtye. Niilo Sevänen keksi bändille nimen ollessaan siviilipalveluksessa Joensuun yliopiston kirjastossa ja selatessaan latinankielistä sanakirjaa. Insomnium on niittänyt mainetta jo vuodesta 1997 eikä loppua näy. Bändin uusin albumi One for Sorrow on saanut yleviä arvosteluja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kiitosta on saanut varsinkin levyn monipuolinen mutta eheä kokonaisuus. Voimakasta tunnelatausta biiseistä ei myöskään puutu. Yksi asia on kuitenkin herättänyt mielipiteitä faneissa puolesta ja vastaan, nimittäin puhtaiden lauluosuuksien lisääntyminen. Kuten tiedossa on, suomalaiset metallifanit ovat joskus aika puritaanista porukkaa. Mutta se on ymmärrettävää, sillä tätä musiikkilajia löytyy maastamme niin paljon, että pieni pilkunviilaus on vain luonnollinen reaktio metallin ylitarjonnalle. Kun Niilo hoitaa murinatontin, on puhtaat laulut ottanut tällä levyllä hoitaakseen kitaristi Ville Friman. ­ Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät hyväksy muutoksia. Teemme kuitenkin sellaista musiikkia, mikä meistä tuntuu hyvältä. Ei meidän musiikillinen linjamme ole mitenkään radikaalisti muuttunut. Puhtaat osuudet ovat vain lisämausteita, jotka Ville hoiti todella kunnioitettavasti. Ville löysi sisäisen rokkistaransa. Hänen äänensä on kehittynyt huimaa vauhtia. Muistan, kun lukioaikoina Ville lauloi poikakuorossa. Rumpalimme Markus oli myös kuoropoika. Markus voisikin muuten laulaa stemmoja rumpusetin takaa! Kun kysyn Niilolta itseltään, miten puhdas laulu lähtee, vastaa hän sen kuulostavan lähinnä Jyrki69tyyliseltä mölinältä. ­ Joskus lämmittelen ennen keikkoja sellaisella goottisaundilla, mutta en mä julkisesti lähde laulamaan missään. Kyllä oma laulusuorituksenikin oli kouluaikoina kiitettävä, mutta aion silti jatkaa tällä murinalinjalla. Siinäkin on monenlaisia eri tekniikoita, kuten One for Sorrowltakin voi kuulla. PAHAENTEINEN PERINNERUNO ulkomailla insomnium on kova juttu. Bändiä käsittelevillä foorumeilla One for Sorrow -levyä hypetetään suuresti, aina Amerikkaa myöten. Mikä suomalaisessa metallissa kiinnostaa ulkomaalaisia? ­ Ehkä se on se eksoottisuus, Niilo Sevänen arvelee. ­ Suomalaisuus ja melodinen deathmetalli on yh- "Synkkä ja surullinen musiikki voi toimia terapeuttisena elementtinä. SUE distelmä, joka toimii. Kyllä omatkin suosikkini tästä genrestä löytyvät Suomesta. Neljä vuotta sitten olimme Swallow the Sunin kanssa Jenkeissä kiertueella Scar Symmetryn ja Katatonian mukana. Me ja Swallow the Sun olimme niiden keikkojen pienimmät bändit, mutta silti niiden iltojen voittajia. Se tuntui hienolta. Insomniumin musiikissa yhdistyy skandinaavinen melodinen deathmetalli, doommetalli sekä progressiivinen rock. Musiikki on hyvin melankolista. Uuden levyn kappaleista kuuluu surua, tuskaa ja menetystä. Levyn nimi tulee vanhasta perinnerunosta, jonka Ville Friman löysi Englannissa asuessaan. Runossa lasketaan lintuja puussa. Yksi lintu symboloi aina jotain asiaa, esimerkiksi onnea, kuolemaa, rahaa ja niin edelleen. Niilo kertoo sen sopineen hyvin levyn tunnelmaan. ­ Vaikka loru on lapsille suunnattu, siitä huokuu jotain todella pahaenteistä. Itse loru ei kuitenkaan vaikuttanut suoranaisesti biiseihin. Unsung-biisissä tosin on vähän samaa henkeä kuin siinä runossa. Inspiraatio siihen biisiin syntyi vanhasta runosta, joka kertoi vainajien laulusta. » 28 « NRO. 10
• SUE » 29 « NRO. 10
• INSOMNIUM ­ One for Sorrow (Century Media) Nuoruusaikoinani lähes kaikilla oli jossain vaiheessa metallibändi, niin minullakin. Kävi pian selväksi, että on parempi suosiolla keskittyä nauttimaan toisten luomuksista kuin yrittää tehdä jotain mihin ei kykene. Jossain alitajunnan pohjalla oli kuitenkin haave death metal -bändistä, johon yhdistyisi melodisuus, melankolinen tunnelmallisuus, surumielinen herkkyys ja tarvittava aggressiivisuus. Sellaisen luomiseen ei ollut mitään rahkeita, mutta meidän kaikkien onneksi Insomniumilla oli. Jotkut bändit tarvitsevat kehitykseensä monta albumia, Insomnium oli lupaava jo demotasolla. Aika on vain parantanut yhtyeen ulosantia, ja kolmosalbumi Above the Weeping Worldiin asti yhtye kehittyi levy levyltä huimasti. Sitä seurannut Across the Dark pysyi samalla korkealla tasolla, muttei lähtenyt aukomaan liian uusia uria. Uuden albumin yleislinja on edeltäjiään vaihtelevatempoisempi ja iskevämpi. Maalailevat tunnetilat ja syvän veden rauhaisiin syvyyksiin upottavat sävelet ovat edelleen mukana, mutta yhtyeen soitantaa rytmittävät entistä tanakammat ja sivaltavammat riffit. Rouhea äänimaailma on huomattavan yhtenäinen siitä huolimatta, että levyn kitarat on nauhoitettu Göteborgissa ja muut osuudet Suomessa. Niilo Seväsen äänenkäyttö on entistä vivahteikkaampaa, vaikka loistelias murahtelu edelleen voimissaan onkin. Monipuolinen, monitahoinen ja monimuotoinen levy sisältää vaihtelua ja nyansseja entistä enemmän. Esimerkiksi Only One Who Waits on huomattavan tarttuva ja tenhoava, ja muodostaa irtioton raskassoutuisemmista ja verkkaisemmista kappaleista. Vastaavaa nopeatempoisen voimallista kuolonmetallia on myös Regain the Firessa, Through the Shadowsissa sekä Every Hour Woundsissa, kun taas Lay the Ghost to Rest on hidaspoljentoisempi ja pidemmän kaavan mukaan rakennettu. Vokaaliosuudet ovat kappaleen loppupuolella suorastaan shamanistista hoilotusta. Päätösraita One for Sorrow alkaa hiljaisena ropinana, yltyy ja hiipuu hiljalleen kuin syksyinen sade. Albumin kohokohtiin kuuluva Unsung puolestaan vie tyystin mukanaan melankolian tuolle puolen. Suorastaan hätkähdyttävällä tavalla Insomnium tuntuu joka albumillaan käsittelevän ja tavoittelevan niitä samoja tunnetiloja, joita itsekin juuri samoihin aikoihin tulee pohdittua. Yhtäläisyydet ovat paikoin häkellyttäviä, ja Unsung koskettaa sanoituksiltaan eniten. Kaikki on viimeistä piirtoa myöden kohdallaan ja parhaan taiteen tavoin albumi vaikuttaa vahvan emotionaalisesti. Albumi on sitä, mihin melodisen melankolinen ja vahvasti latautunut death metal parhaimmillaan pystyy. 10 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton JUSSI LAHTONEN SUE » 32 « NRO. 10
• 5 BRUTAL TRUTH END TIME (Relapse) Asioista voi olla montaa mieltä. Tietyn koulukunnan mukaan Brutal Truth, Nuclear Assaultin basistin Dan Lilkerin synnyttämä grindcore-bändi on jotain ainutkertaista ja ylivertaista grindcoren ja grind/deathin historiassa. Minä taas olen sitä mieltä, että yhtye on lähinnä pitkäksi venähtänyt projekti, jonka olisi kannattanut pistää pillit pussiin heti Extreme Conditions Demand Extreme Responses -debyyttilevyn jälkeen. Bändi itse asiassa lopettikin toimintansa 1998, mutta monien muiden aikalaisbändiensä tapaan nousi retroaallon myötä haudasta ja jatkoi toimintaansa 2006. Aika vain aikaansa kutakin - ECDER oli kelpo purkaus vuonna 1992, mutta sen jälkeen nuoremmat, tuoreemmat ja lajityypin rajoja entisestään venyttäneet bändit ovat menneet ohi oikealta ja vasemmalta. Vaikka BT on aina soittanut myös pidempiä death-biisejä grind-purkauksiensa ohella, niin sen verran olisi aikamiehille voinut vihjaista, että 55 minuuttia grind/deathia on sellainen annos, ettei siitä ilman närästystä selviä. Ei varsinkaan siksi, että levyn soundit ovat melkoisen heikot. Kitarat möyrivät kuin puurossa ja rummut kolisevat päällä. Kun tunti elämästä on huvennut, niin sitä tajuaa hätkähtäen, ettei muista yhdestäkään biisistä oikeastaan mitään. End Time on oivallinen levyn nimi, toivottavasti siinä on kyse Brutal Truthista itsestään. JUSSI LAHTONEN LEVYARVIOT GRAVEWORM -- Fragments of Death (Nuclear Blast) (Century Media) Päivän kysymys: Mikä on raskaskätistä metallia soittava pitkän linjan brassibändi, jossa on veljeksiä mukana? Vastaus ei suinkaan ole Sepultura, sillä Sepulturastahan ovat Cavaleran veljekset jo kaikonneet. Oikea vastaus on tietysti death metal -yhtye Krisiun, joka on juntannut teknistä ja lyijynraskasta kuolonmetalliaan jo vuodesta 1990. Krisiun pistää vielä Cavalerojakin paremmaksi, sillä bändin kaikki kolme jäsentä ovat veljeksiä, ja veljekset ovat soittaneet bändissä alusta asti. 21 vuotta reipasta kuolonmetallielämää opettaa ajattelemaan aivan uudella tavalla. Tosin ei soittamaan uudella tyylillä, sillä Krisiun on pysynyt koko uransa varsin uskollisena death metalin juurille ja paahtanut menemään silloinkin kun muut bändit ovat viereltä kaatuneet. Pitkät ja tekniset biisit eivät tingi hiukkaakaan brutaalista mättämisestä, ja erityisesti Extincao Em Massa on suorastaan yksitotisen junttaavaa tykitystä, joka kuitenkin uppoaa kunnolla. Levyn loppupuolen kappaleet ovat muutenkin ensiluokkaisia aina Rise And Confrontista pitkään päätösbiisiin Shadows of Betrayaliin, jonka liki yhdeksän minuutin mitta jättää jälkensä. Levyn alkupuoli ei ole ihan jälkipuoliskon veroinen, mutta sielläkin on Descending Abominationin kaltaisia kappaleita, jotka nousevat muitten yläpuolelle. Kahdeksasta Krisiunalbumista The Great Execution nousee vahvasti kärjen tuntumaan ja mitalitaistoon. JUSSI LAHTONEN 8 KRISIUN THE GREAT EXECUTION 8 Italialainen hautamatonen on pitkän tien kulkija ja teinivuodet ovat lähes takana, sillä bändillä on ikää jo 19 vuotta. Kahdeksan levyn aikana Gravewormin musiikillinen linja on elänyt ja vaihdellut. Välillä yhtye on painottanut enemmän melodisuutta, välillä goottipuolta, välillä enemmän black metalia ja toisinaan death metalia. Uusimmalla albumilla on löytynyt yhtyeelle hyvin sopiva ja tasapainoinen linjaus, joka kallistuu enemmän blackened death -tyylisuuntaan. Tai toisinpäin, jos genremääritykset jaksavat kovasti kiinnostaa. Melodiapuolta ei ole unohdettu, ja Sabine Mair loihtii biiseihin tunnelmallisia sävyjä sopivan niukasti käyttämillään koskettimilla. Göteborg-linjan melodeathia saatika synt- sabläkkistä ei saapasmaasta ole kuitenkaan luvassa, sillä biiseissä on ärhäkkyyttä ja yllättävänkin raakaa voimaa. Yhtye ei varsinaisesti uusiudu, mutta on sen verran pessyt kasvojaan, että antaa aiempaa tuoreemman ja raikkaamman vaikutelman. Tämäntasoisilla levyillä yhtye voi hyvillä mielin valmistautua siirtymään kolmannelle vuosikymmenelleen. JUSSI LAHTONEN monauhan voi kuvitellakin kuulostavan. Kuraista, vimmaista mutta samalla hyvin tylsää ja persoonatonta jurnutusta, jonka anti on vähäinen kaikille muille paitsi Anselmoa idolisoiville keräilijöille. Jos tämän olisi tehnyt joku muu kuin Anselmo, niin tuotos ei kiinnostaisi ketään eikä sitä olisi julkaissut kukaan. JUSSI LAHTONEN 8 TSJUDER LEGION HELVETE (Hammerheart) Phil Anselmo on tunnettu paitsi toimintansa lopettaneesta Panterasta myös lukuisista lyhytikäisistä projektibändeistään. Vuonna 1994 Anselmo pisti pystyyn Christ Inversionin tarkoituksenaan soittaa kaveriporukan kanssa raakaa ja rosoista black/death metalia. Saatanallinen vimma ja jumalaton perkelöinti ei johtanut kuin kahteen demoon, jonka jälkeen bändi hajosi. Pari vuotta sitten Anselmo julkaisi demot yhtenä albumina Housecore-lafkansa kautta, ja nyt Hammerheart julkaisee albumin myös Euroopassa. Christ Inversion on siis ehta aikamatka vuoteen 1994, ja tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen, miltä saatanallinen black/death metal kuulosti etelävaltioitten metallimiesten käsissä. Kiinnostavuus ei tarkoita kuitenkaan korkealaatuisuutta, sillä Christ Inversion on juuri sitä, miltä kahden 17 vuotta vanhan bm-de- 4 CHRIST INVERSION CHRIST INVERSION (Season of Mist) Vanhan (eli vartti sitten keksityn) sanonnan mukaan Oslossa on enemmän black metal -bändejä kuin talviurheilun arvokisamitalisteja. Jos Tsjuder olisi hiihtoladuilla sivakoiva ja astmapiipusta yliluonnollisen kestävyyden saava atleetti, se olisi se kaveri, joka jää kirkkaimpien mitalitoivojen varjoon Bubi Walleniuksen haastatteluissa ja jonka hiihto sujuu paremmin perinteisellä. Tsjuder puursi sinnikkäästi kolmetoista vuotta aikavälillä 1993-2006 ja sai aikaiseksi kolmen black metal -levyn verran. Saatanallinen antikristillisyys ja pimeyden ytimestä ammentava pingviinitouhu sai sitten riittää, ja bändi vetäytyi kylmän, märän ja synkän genrehautausmaansa lepoon. Sitten soivat vaskitorvet ja Tsjuder ampaisi studioon paluulevyä tekemään. Toinen tuleminen on tehnyt bändille oikein hyvää, sillä Tsjuder surisee ja pörrää kimppuun kuin lauma vihaisia ampiaisia. Iskevät, aggressiiviset ja nopeat riffit repivät ja raastavat, ja rumpali Antichristianin blast beatit eivät tykityskohdissa hellitä edes lakisääteisten taukojen ajaksi. Osaa yhtye toki hellittää kaasustakin, mikä luo biiseihin hyviä suvantovaiheita ja tunnelmointia. Erityisesti Blod Og Aske ja Voldsherskeren painuvat mieleen, ja kymmenminuuttinen päätösbiisi Vårt Helvete on Tsjuderia parhaimmillaan. JUSSI LAHTONEN Hyvin, hyvin, hyvin monessa mukana olleiden ja olevien muusikoiden roolit ovat selvät, mutta ihmenelikon kirkkaimmat tähdet, legendabasisti Steve DiGiorgio ja vokalisti Tim Owens astuvat tälläkin levyllä eniten valokeilaan. DiGiorgion bassottelu on jo käsite itsessään, ja nelikielinen pomppii tälläkin levyllä omassa kastissaan. Ripper Owens ei jää pekkaa pahemmaksi ja käyttää ääntään varsin laaja-alaisesti. Bändin melodinen, voimahevistä vaikutteita saanut ja välillä thrash metalin puolelle lipeävä metalli kuulostaa silti edelleen turhan paljon projektilta, ei täysiveriseltä bändiltä. Levylle on koottu eritasoisia biisejä nippuun tusinan verran, ja albumin liki tunnin mittainen pituus jopa turruttaa loppua kohden. Yksittäiset kappaleet kuten Zerospan ja Ashes Falling Upon Us säväyttävät, mutta muutama hyvä kortti ei vielä johda värisuoraan. JUSSI LAHTONEN New Yorkin tuore tähtikokoonpano ei kauheasti ole aikaillut, sillä viime vuoden alkupuolella tulleen debyyttialbumin jatkoksi paukahtaa jo nyt uusi kokopitkä kiekko. Mutta miksipä sitä hautomaan materiaalia, jos kerran sävelkynä suihkii ja runosuoni supistelee. SUE 7 CHARRED WALLS OF THE DAMNED COLD WINDS ON TIMELESS DAYS (Metalblade) (Roadrunner Records) Progressiivisen metallin suurin bändi koki yhdennentoista albuminsa nimen mukaisen dramaattisen käänteen, kun perustajajäsen ja rumpali Mike Portnoyn poistui yhtyeestä. Uudella levyllä kannuttava, muun muassa Annihilatorissa ja Steve Vain bändissä vakuuttanut Mike Mangini ei kuitenkaan jätä bändin tulevaisuutta jossittelun varaan, ja biisimateriaalikin on pätevässä kuosissa. Sattumaa tai ei, Portnoyn siirryttyä sivuun Dream Theater tuntuu ravistaneen kaikkein rankimmat hevivaikutteensa pois. A Dramatic Turn of Events hengittää edellisiä levyjä ilmavammin, ja lähes sinfonisia vaikutteita löytyy enemmän kuin koskaan. Henkeään saa haukkoa, kun kitaristi John Petruccin ja kosketinsoittaja Jordan Rudessin salamasormet tykittävät sooloja ja unisonoja totuttuun tahtiin. Vääräkielille voi varmistaa, että koukuttavia melodioita löytyy sparrauksen seasta runsaasti. Vaihtelua löytyy yli kymmenenminuuttisista eepoksista "pakolliseen" balladiin. Uniteatterin tuorein tarjoilee hyvällä tavalla tuttua kikkametallia, joka todistaa vahvasti, että yhtyeen elo jatkuu mielenkiintoisena uuden kokoonpanon kanssa. Potentiaali tuleville levyille on erittäin suuri. ALEKSI AHONEN 8 DREAM THEATER A DRAMATIC TURN OF EVENTS (Century Media) Amerikan mantujen luotettavin hevijyrä esitteli Something Wicked -saagansa täydentäneellä Framing Armageddonilla (2007) sekä The Crucible of Manilla (2008) tunnelmallisimmat ja mahtipontisimmat kokonaisuutensa. Dystopia suoristaa menon jälleen rankemmaksi ja riffipohjaiseksi. Päitä putoilee mallikkaasti, ja välillä ne nousevat lattialta takaisin harteille ankaraa paukutusta varten. Monelle Iced Earthin ainoa oikea laulaja Matt Barlow siirtyi ennen Dystopian tekoa toistamiseen ja ilmeisesti pysyvästi siviiliuransa pariin. Into Eternitystä tuttu Stu Block ottaa mikin haltuun todella vahvasti. Niin machompi ulvonta kuin Halford-tason kiljahduksetkin irtoavat suvereenisti. Päämies Jon Schafferin kitara on terävässä riffikuosissa, ja myös melodiat iskevät tajuntaan vaivattomasti. Anthem komeilee hypertarttuvan kertosäkeensä ansiosta kukkona tunkiolla. Levyn nimiraita ja Boiling Point pistävät basarit laulamaan. Bändin vakuuttava historia herkempien veisujenkin taitajana jatkuu End of Innocencen myötä. Tragedy And Triumphin rokkivivahteet yllättävät sekä miellyttävät. Pari keskinkertaisempaa keskitemporallia ovat vain pieniä kauneusvirheitä. Iced Earth näyttää edelleen nuoremmilleen mallia oikein tehtyjen perusasioiden mahtavuudesta. ALEKSI AHONEN 9 ICED EARTH DYSTOPIA 10 THE WOUNDED KINGS IN THE CHAPEL OF THE BLACK HAND (I Hate Records) Jos tiedätte millaista on rakastua sekunnissa, tuntea tuttuutta, jännitystä ja yhteenkuuluvuutta ensihetkestä lähtien, tiedätte myös, miten päivä vaihtui yöksi uusinta The Wounded Kingsiä kuunnellessani. Levyllä on vain neljä kappaletta, mutta sen kliimaksilla on mittaa kolme varttia. Ylipitkät biisit eivät junnaa eivätkä jauha tyhjää vaan kahmaisevat maailmaansa. Olen varma, että nämä kappaleet ovat tehneet Jumala, Vihtahousu, Shiva ja Madottaja yhdessä. Doomia täydellisimmillään! In the Chapel of the Black Hand on käsittämättömän vangitseva, kaunis ja raskas le- » 33 « NRO. 10
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton SUE RYAN ADAMS Ashes & Fire (Pax Am/Sony) 9 Miten Ryan Adamsin legendaarisesta soolodebyytistä Heartbreakeristakin voi olla jo 11 vuotta? Aika rientää, ja tässä ajassa aina ahkera Ryan on ehtinyt julkaista enemmän musiikkia kuin monet ehtivät koko uransa aikana. Vaikka levyjen laatu on ollut hyvinkin vaihteleva, valjumpikin Ryan Adams -albumi hakkaa liki kaikki aikalaisensa vaikka vasemmalla kädellä. Ashes & Fire ei onneksi ole valjuutta nähnytkään. Se on eräänlainen Adamsin comeback-levy, sillä se on ensimmäinen virallinen julkaisu sen jälkeen kun mies laittoi pitkäaikaisen Cardinals-yhtyeensä pakettiin vuoden 2009 alussa. Ja millainen paluu se onkaan! Tällä kertaa Ryania kuullaan sooloformaatissa, tunnelma on bändilevyjä hiljaisempi ja ote henkilökohtaisempi. Koskettavampi. Mikään mies ja kitara -levy tämä ei kuitenkaan ole. Liki kaikilla raidoilla taustalla kuullaan muitakin instrumentteja, eikä se ole aivan niin sisäänpäin kääntynyt ja vaikeasti lähestyttävä kuin edellinen vain Adamsin nimellä julkaistu albumi 29. Ryan kirjoittaa edelleen uskomattoman vakuuttavia lauluja hämmästyttävän perinteisistä ja yksinkertaisista lähtökohdista. Ja onhan mies tietysti yksi 2000-luvun sydämeenkäyvimmistä solisteista. Biisimateriaalikin on lähes pelkästään A1-tasoa. Tauko levytyksissä ja ehkä laulunkirjoituksessakin on tehnyt Adamsille eittämättä hyvää. Toivottavasti mies alkaisi pikkuhiljaa oppia, että rauhallisemmassakin tahdissa on puolensa ja aivan kaikkea ei tarvitse aina julkaista. Dirty Rain, Come Home, Do I Wait, Kindness ja ennen kaikkea singlebiisi Lucky Now ovat kaikki varmoja lisäyksiä Ryan Adamsin parhaat -kokoelmalle. Toivottavasti huhut Suomen-keikasta eivät jää vain huhujen asteelle. JYRKI MÄKELÄ » 36 « NRO. 10
• (GAEA Records) French Filmsillä menee lujaa. Yhtyeen tarina alkoi viime vuonna, ja ennen debyyttialbumi Imaginary Futuren julkaisua suomalaiset kriitikot ehtivät valita Helsingin Sanomien laajassa kyselyssä French Filmsin maamme lupaavimmaksi tulokkaaksi. Keikkoja bändi on ehtinyt soittaa 11 maassa. Promokirjeessä mainittu julkkarikiertue kuljettaa yhtyeen kuuteen Euroopan maahan sekä Japaniin. Hypeä on ilmassa, mutta Imaginary Future ei ole rakennettu tyhjien lupausten päälle. French Filmsin ilomielisen ripeä post punk on mukaansatempaavuudeltaan samaa luokkaa kuin viimevuotinen The Drumsin debyytti. Kertosäkeissä on hoilauselementtejä, jotka eivät kuitenkaan vie tunnelmaa idioottiosastolle. Avausbiisi This Dead Townissa kitarat kulkevat kuin justlikeheaveniaanisissa Curepoppiksissa, ja Golden Sean bassokuvioissa kuuluu New Order -levyjen parissa vietetty aika. Pretty in Decadencessa kitarakomppia lyödään aitoon Johnny Marr -tyyliin. Vaikutteita on siis haettu suurin piirtein maailman parhaista levyistä, mutta French Films kursii palaset kasaan omalla tavallaan ja tekee niistä komean debyytin. Imaginary Futurea ja yhtyettä on helppo lähteä viemään kauemmaksikin kuin Skandinaviaan ja Japaniin, joissa levy julkaistiin samanaikaisesti kuin koto-Suomessa. AKU-TUOMAS MATTILA 8 FRENCH FILMS IMAGINARY FUTURE LEVYARVIOT 9 THE LEO BUGARILOVES FEELINGS (Karkia Mistika) Vuonna 1981 perustetun Leo Bugarilovesin maailma on sijoiltaan. Kuulija ei voi olla varma, mihin kannattaa kiinnittyä ja mistä päästää irti. Pupu Lihaviston ja RukiVehr A. Kiven maailman musiikki (yhteen tai erikseen kirjoitettuna) on lastenlauluja helvetistä. On urkua, vääntynyttä lausetta ja silkkaa dadaa. Tämä ei tarkoita, että musiikki olisi vaikeaa. Melodiat ovat yksinkertaisia ja sukua Bob Hundille. Onkin erikoista, ettei indieyhteisö ole ottanut yhtyettä omakseen. Ehkäpä kyseessä on epätietoisuus siitä, pöristetäänkö tässä kuulijan päälle aivopieruja ja hivelläänkö heitä melodioilla vastakarvaan. Myös sanoitusten huumori nyrjähtelee sijoiltaan kuin polvilumpiot. Levy kertoo syntyneensä "30 vuotta sitten nyt", mikä on totta. Ei ole väliä, milloin kappaleet on tehty, sillä niiden maailmassa ollaan aina samassa paikassa, enemmänkin kirjallisuudessa ja runoudessa kuin musiikin määrittämissä teksteissä. Corpus tiltisillä(kin) on mukana Maritta Kuula. Biisi kuulostaa helpoilta Keuhkoilta vaikka kertookin siitä, ettei henki enää kulje ja ihmistä viedään materiana arkussa. Neljällä kappaleella on mukana Tornion suuri pieni mies Läjä Äijälä. Bugarilovesin musiikki kertoo tärkeistä asioista. Kannattaa kuunnella. JARKKO FRÄNTILÄ ZOLA JESUS ­ Conatus (Souterrain Transmissions) 8 7 Zola Jesus on venäläis-amerikkalaisen piskuisen ja kuvankauniin Nika Danilovin taiteilijanimi. Hänen uusi levynsä Conatus seuraa laajalti kehuttua Stridulum II -EP:tä. Vasta 22-vuotiaan Danilovin levytysura on kulkenut avantgardistisista äänikokeiluista kohti selkeämpiä ja yleisöystävällisempiä kokonaisuuksia. Conatus jatkaa tätä kehityskaarta. Se on kauttaaltaan vakuuttavaa elektronista lo-fipoppia. Taustabiitteihin on haettu paljon vaikutteita brittiläisestä dub-stepistä ja synteti- saattoreita on toistettu runsaiksi kerroksiksi. Toisin kuin joskus aikaisemmin, niiden studiotyöstämisessä on onnistuttu ja äänimaailma on syvän monimuotoinen. Vahvimman vaikutuksen tekee kuitenkin Danilovin ääni. Se on voimakas, puhdas ja persoonallinen, joskin tuo mieleen Florence + The Machinen Florence Welchin ja Bat for Lashes -nimellä tunnetun Natasha Khanin. Danilov on vaikuttava niin laulaessaan tekstejä kuin muuttaessaan äänensä osaksi kappaleen kaiutettuja taustoja efekti- en avulla. Lopputuloksessa on tarttuvuudestaan huolimatta jäljellä sitä synkkää, mustakulmaista gotiikkaa, josta nainen alkujaan tuli tunnetuksi. Conatusin parhaana raitana mieleen jää merkittävää alternative-hittipotentiaalia omaava Hikikomori. Sanoitukseton Ixode toimii erityisesti kuulokkeiden kautta maalauksellisena ambient-taideteoksena. Zola Jesus on tulevaisuuden nimi, jonka tulviva lahjakkuus palkitsee kuulijansa jo nyt. JOONAS KUISMA SLUSSENANALYS NU BÄR DET AV TILL KUMLA (Domino) Kantrimies Bonnie "Prince" Billy eli Will Oldham taitaa kärsiä työnarkomaniasta, sillä hän pukkaa albumeita ulos hämmästyttävää tahtia. Yhtä hämmästyttävää on, että hän onnistuu pitämään materiaalinsa tason niin korkeana. Vuonna 1999 ilmestynyt I See a Darkness on nostettu ansaitusti miehen uran kohokohdaksi, mutta Woflroy Comes to Town nousee toiseksi kiinnekohdaksi. Vaikka Oldhamin musiikki nojaa vahvasti countryartistien perinteisiin, osaa hän silti erottua joukosta. Vaikka melodiat pysyvät hissuttelevina ja kauniina, tulkitsijana Oldham on aina ollut omaa luokkaansa vinkukantristien eturivissä. New Whalingillä vuorolaulu Angel Olsenin kanssa on liikuttavan intiimiä, ja New Tibetillä kuuluvat parisuhde ja hiljaiset hetket ja rauha. Wolfroy Comes to Town on pehmeää matkaamista ja upotusta Oldhamin maailmaan, jossa melodioilla ei ole kiire minnekään. Siitä ei löydy mitään uutta, mutta juuri ajattomuus on sen hyve. Ainoastaan Quial And Dumblings nostaa albumilla tempoa, mutta tuokin sitten tuulahduksen keskelle tasaisuutta ja tasoa. JARKKO FRÄNTILÄ 8 BONNIE "PRINCE" BILLY WOLFROY COMES TO TOWN (Svart Records) Kutakuinkin kaksi kertaa kuussa jollakin äänituotteella esiintyvä Jussi Lehtisalo soittaa tällä kertaa punkia melkoisen perinnesuodattimen läpi. Tälläkin kertaa mennään kohti 80-lukua, mutta koska kaikkea on pakko verrata kaikkeen, sukkahousuhevin sijaan kuljeskellaan Dead Boysin ja muun approved by old folks -punkin linjoilla. Myös Jesus Lizard kannattaa mainita, sillä se mainitaan lehdistötiedotteessakin, ja välillä kitarat kirskuvat. Laulajana toimii 59-vuotias Esko Lönnberg. Ruotsista Suomeen paluumuuttanut miekkonen on albumin heikoin lenkki: mukavaa valitusta hän saa aikaan, mutta albumillinen rajoittunutta ulosantia tylsistyttää. Äänekkään musiikin ollessa kyseessä sillä ei kuitenkaan ole väliä: riffit toimivat jälleen, ja etenkin Ruttet ägg on tyylilajinsa kelpo valioyksilö. Räimeessä tärkeintä ovat tunnetilat. Slussenanalys on uusi keräilykohde Lehtisalo-enthusiasteille. Levy toimisi paremmin ep-mitassa. JARKKO FRÄNTILÄ ja ja lähiöbaareja. Pienellä produktiolla homma elättää. Pelle Miljoonan 25. studiolevy on nauhoitettu Tampereen laidalla Teiskossa vanhassa puuhuvilassa, jossa laulut ovat myös syntyneet. Tällä kertaa aiheet eivät ole kaukomailta vaan koti-Suomesta. Totuttu yhteiskuntakritiikki on vähemmällä. 56-vuotiaalta ei irtoa enää nuoriso-anthemejakaan, vaan lyriikat ovat tragikoomisia luuseritarinoita nykypäivän Suomesta sekä (ihmis)luontokuvauksia. Punkrokkia tai uutta aaltoa ei pitkäsoitolla kuulla. Linjana pysyy parinkymmenen vuoden ajan Pellen tuotannossa vallalla ollut Dylanista sikiävä folkrock höystettynä reggaevivahteilla sekä junakomppisella alkurokilla. Aivan viimelevyn Kuka sä oot -kappaleen tasoisia helmiä ei tällä kertaa ole syntynyt, vaikka idyllinen Talveksi puita läheltä liippaakin. Avara maa on kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus, joka etsii vertailukohtaa tekijänsä 90-luvun alun tuotannosta. MIKA PENTTINEN Into-levyn aikaiselta The Rasmukselta. Pilottisinglessä Hot onkin F-F-F-Fallingin kaltaisen crossover-hitin ainesta. Potentiaalisimmat palat tarjotaan heti kättelyssä, mikä aiheuttaa sen, että loppuneljännes hieman sukeltaa. Switchblade Babe lupaa liikaa Mötley Crüe -alullaan, mutta On The Radio sekä etenkin Coconuts ovat jo Reckless Lovenkin asteikolla liian hölmöjä biisejä. Nekin tosin osaltaan pelastaa maukas kitarointi sekä osaava tulkinta. Isirokin raamattu Classic Rockin myötähehkutuksella Iso-Britanniassa jalansijaa saaneille Helsingin sudeettisavolaisille olisi loppumaailmakin auki ykkös- ja kakkoslevyn osumat yhdistävällä koosteella. MIKA PENTTINEN 8 RECKLESS LOVE ANIMAL ATTRACTION 8 PELLE MILJOONA UNITED AVARA MAA (Stupido) Pelle Miljoonan meriiteillä täyttää helposti printtimedian suoman levyarvion merkkimäärän. Loppukaneettiin kun vielä säästää jotain kohteliasta uutukaisesta, niin arvio on siinä. Valtayleisöä kiinnostavat vain Moottoritie -meiningit, minkä huomasi Pelle Miljoona Oy:n paluukiertueen yleisömääristä, jotka olivat parikymmenkertaiset normisuosioon verrattuna. Uutuusalbuminsa päätyvät vain tosiuskovaisten hyllyyn. Tästä huolimatta Pelle levyttää parin vuoden välein ja kiertää uskollisesti pikkuklubeSUE (Universal) Reckless Loven viimevuotinen debyytti yllätti positiivisesti. Kaltaistansa tavaraa kun ei ollut Suomessa näin onnistuneesti aikaisemmin tehty. Kakkosella yllätysmomentti on käytetty ja Animal Attractionissa on jatko-osan vikaa, vaikka hyviäkin elementtejä riittää. Tuntuu vain, että seuraajan tekemisessä on kiirehditty, vaikka parhaimmillaan bändi diskohevaa kuin olisi vuosi 1987. Def Leppard- ja Bon Jovi -vaikutteita piisaa jälleen lähes pastisseihin asti, mutta simppelein glam hard rock on putoamassa pois Reckless Loven agendasta, mitä hyvänä pidettäköön. Alkupuoliskon kasaria ja 2000-luvun soundeja yhdistelevissä iskusävelmissä Reckless Love kuulostaa yllättäen (SideOneDummy) Kuinka pitkälle levy voi kantaa yhden peruselementin varassa? Ilmeisesti melkein maaliin saakka, kunhan ydin on silkkaa timanttia. Projektibändien tuotanto elää ja kuolee yleensä juuri sen varassa, minkä sorttinen ajanvieteidea taustalla on. Niin on myös The Horrible Crowesin kohdalla. The Gaslight Anthemin nokkamiehenä mainetta niittänyt Brian Fallon on ydinbändinsä tauon aikana läksinyt studioon kitarateknikkonsa Ian Perkinsin kanssa. Kuten arvata saattaa, Elsie on ennen kaikkea Fallonin taidonnäyte. Sellaisena se on maukas mutta yllätyksetön paketti. Siinä missä Kaasulampun pojat New Jerseystä ovat koko uransa pyristelleet irti sitkeästä Springsteen-leimasta, tällä kertaa Fallon ei ole edes yrittänyt tehdä pesäeroa esikuvansa suuntaan. Kurjat varikset sukeltavat syuinpäin keskitien amerikanrockin syvään saaviin. Tuloksena on tunnelmallista ja tempoltaan rauhallista tarinankerrontaa tyyli- 8 THE HORRIBLE CROWES ELSIE » 37 « NRO. 10
• LOU REED & METALLICA Trashmetallin kuninkaat Metallica ja LEVYARVIOT avantgarderockin legenda Lou Reed ovat yhdistäneet voimansa! THE ALBUM 31/10/11 , Eläimellistä energiaa ! rock´n`rollin juhlaa nimal umi "A artaasti odotettu alb poissa! H Attraction" nyt kau www.loureedmetallica.com www.universalmusic.fi www.recklesslove.com || www.universalmusic.fi SUE » 39 « NRO. 10
• » VIIMEISET SANAT #14 ARI VÄNTÄNEN Viimeisen sanan sanoo Joensuun Rokumentti-rockelokuvafestivaalin tuottaja Petri Varis. Sitten viime näkemän olen... kävellyt töihin kuunnellen Tom Waitsin Glitter & Doom -liveä. On muuten hyvä levy. Viimeksi ostamani levy oli... Prince Busterin kokoelma. Olihan se ostettava, kun levykauppias kantoi levyn suoraan työpaikalle. Loistavaa palvelua, hyvä LevyEskot! Viimeksi näkemäni elokuva oli... Soul Train ­ The Hippiest Trip in America. Toistamiseen. Hulvatonta meininkiä ja niin mainioita tanssimuuveja, että naurattaa. Joensuun Rokumentissa voi tarkastaa mistä on kyse. Viimeinen asia, johon suostuisin, on... Miehän suostun mihin vaan. Viimeksi itkin, koska... tarkkaan en muista, mutta tv-viihteestä se johtui. Tv-viihde on paha. Tai sitten se oli Totoro. Se on vielä pahempi. Viimeksi nauroin, kun... Kun näin Ilosaarirockin ohjelmapäällikön Panu Hattusen. Se on hauska mies. Laittaa kermaa perunamuusiin. Viimeisin levy, jota suosittelin kaverilleni, oli... Tom Waitsin Glitter & Doom, jota suosittelun haastattelun alussa. Eli ollaanko kavereita? Rokumentin viimeinen elokuva on... vielä salaisuus. Mutta se on yksi parhaista koskaan tehdyistä musiikkielokuvista. Viimeksi lauloin suihkussa... toivottavasti en laulanut, koska olin uimahallin suihkutiloissa. Viimeistään silloin on aika lopettaa, kun... ei pysty enää. Viimeiset sanani ovat... Ei kai vielä? SUE » 47 « NRO. 10