• kentsister flodaisy cleaning womensweethead the lariotswaspthe sonics sur-rurmannafu manchu suicidal angelshammerhed doom unitghost brigade the tinywellu rowaltz NRO. 11 · (MARRASKUU) · 2009 · (#136) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · KANSIKUVA HV PHOTOS DWNSTRS
• SUE » 2 « NRO. 11
• ­ RIKOS IHMISY YTTÄ VASTAAN! w w w.kotiteollisuus.com × w w w.johannakustannus.fi × w w w.dex viihde.fi × jakelu: universal /ens × SUE » 3 « NRO. 11
• PROUDLY PRESENTS LIVE NATION IN ASSOCIATION WITH RIVERMAN AND ITB PROUDLY PRESENT Special guests: placeboworld.co.uk Sunnuntaina 15.11.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 49 + mahd. toimituskulut Keskiviikkona 25.11.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 40 + mahd. toimituskulut WWW.KENT.NU Uusi albumi "Röd" kaupoissa 6.11.2009 Sunnuntaina 29.11.09 Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut Pe 5.3.10, Hartwall Areena, Helsinki Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 43 + mahd. toimituskulut » 5 « NRO. 11 SUE
• TULEVIA KEIKKOJA: VAPAA PÄÄSY! Tampere to 26.11. Klubi RIVERSIDE Liput 12 (Ennakko: Tiketti) Klubi, Tullikamarinaukio 2, Tampere Turku ke 2.12. Klubi MANNA Despair Academy Liput 6 (Ennakko: Tiketti) Klubi, Humalistonkatu 8, Turku Avoinna joka päivä SUE » 9 « NRO. 11
• » VALLATTOMIE HAASTATTELU HAASTATTELU TEKSTI PYRY HALLAMAA KUVA WARNER MUSIC MINNA KOIVUNEN KUVA HV PHOTOS Downstairsissa vallitsee demokratia. Sen vuoksi kenelläkään ei ollut valtaa tehdä päätöksiä yksinään DWNSTRS-albumia tehdessä. Ei edes tuottajilla. aulaja-kosketinsoittaja Asmo Palteistolla ja basisti-kosketinsoittaja Eemeli "Emppu" Salomäellä on bändinsä uudesta levystä huomattavasti paremmat fiilikset kuin debyytistä sen julkaisun aikaan. ­ Tuntuu kuin olisimme ylittäneet itsemme. Siellä on sellaisia biisejä, joista voin rehellisesti sanoa diggaavani, Palteisto sanoo. ­ Se on aika harvinaista sen jälkeen, kun levy on valmis, Salomäki jatkaa. ­ Haluamme muutenkin mennä tosi vahvasti eteenpäin joka levyllä. Tämä on aika eri puusta veistetty, Palteisto lisää. DWNSTRS on tosiaan edeltäjäänsä Oh Fatheria monipuolisempi, helpommin lähestyttävä ja sen kappaleet sisäistää debyytin raitoja mutkattomammin. ­ Ehkä siksi, että ne ovat parempia biisejä, Palteisto pohtii. ­ Ainahan itse on sitä mieltä, että ne ovat parempia, Salomäki huomauttaa. L ­ Onko se sitten popimpi muutenkin kuin niin, että se on rauhallisempi? Se on hyvä, jos joku pääsee sisään. Viime levyyn ei ilmeisesti kauhean moni päässyt, Palteisto virnuilee. ­ Laulumelodiat ovat ainakin huomattavasti järkevämpiä. Eivät ne välttämättä ole hyviä... Salomäki aloittaa. ­ ... mutta hyvään suuntaan olemme menossa, Palteisto jatkaa bänditoverinsa ajatusta. Ensin kaksikko on sitä mieltä, ettei pitkäsoitosta tullut sellainen kuin bändi (rumpuja bändissä soittaa Otto Ruokolainen ja kitaraa sekä koskettimia Topi Ruokolainen) oli alun perin suunnitellut. Pienen pohdinnan jälkeen mielipide muuttuu. ­ Luulen, että siitä tuli iisimpi, tunnelmallisempi ja autotallimpi kuten oli tarkoituskin. Jätimme huomattavan paljon virheitä joka puolelle, Palteisto myöntää. "EI TULLUT POJAT HITTEJÄ" downstairs viihtyy treenikämpällä kolmena iltana viikossa. Eikä se tyydy ainoastaan treenaamaan, vaan tekee koko ajan uusia kappaleita. Niistä osa ei koskaan päädy levyille. ­ Käymme soittamassa ja ylipäätänsä keskitymme musiikin tekemiseen, koska se on hauskaa. Emme sen takia, että yrittäisimme tehdä maailman suurinta hittiä epätoivoisesti joka päivä, Palteisto linjaa. Hittejä he eivät ole omasta eikä levy-yhtiönsä mielestä tehneet tähänkään mennessä. ­ Kun annoimme uuden albumin levy-yhtiöön, sieltä tuli heti kommenttia, että "ei pojat nyt kyllä tullut hittejä, taaskaan". Enkä pystyisikään kaivamaan itsestäni mitään hittejä, Palteisto huomauttaa. Yhtye äänitti DWNSTRS:n viime kesänä SUE » 10 « NRO. 11
• EN DEMOKRATIA Helsingissä treenikämppänsä seinän takana, kaveribändi Damn Seagullsin treenikämppästudiolla. Kun tammikuussa 2008 ilmestyneen debyytin tuotti "huipputuottajaksikin" kutsuttu Arto Tuunela, luotti bändi tällä kertaa kavereidensa apuun. Albumi syntyi kokonaan fullsteamilaisten voimin: yhtyeen kanssa levyä olivat tuottamassa Damn Seagullsista tutut Lauri Eloranta ja Niko Kangas, jotka myös äänittivät ja miksasivat sen. Kangas ja Eloranta päätyivät tuottajiksi kuin luonnostaan. Bändi demotti kappaleitaan pitkään Kankaan kanssa, ja Eloranta jakeli ideoitaan treenikämpän tupakkapaikalla. ­ Halusimme tehdä likaisemman levyn, jollaista oikean tuottajan kanssa saa harvemmin tehdä. Teimme Nikon kanssa demoja levystä ja totesimme niiden kuulostavan tarpeeksi hyviltä, Palteisto muistelee. Eloranta valikoitui toiseksi tuottajaksi, koska hänellä on Palteiston mukaan paljon hyviä ideoita. ­ Istumme röökihuoneessa usein yhdessä, koska hän on treeniksellä koko ajan ja minäkin tykkään pyöriä siellä. Laurilla on aina paljon mielipiteitä ja hän osaa puhua musiikista niin, että samaistun siihen. Kun muut kappaleet olivat valmiita ennen nauhoitusten alkua, Unleash the Robots muokkautui studiossa täysin uuteen muotoon. Sen bändi teki yhdessä Elorannan kanssa. ­ Emme olisi halunneet nauhoittaa sitä, koska se oli aivan paska. Lauri oli kuitenkin toista mieltä ja halusi välttämättä äänittää sen, Palteisto kertoo. Tilanteesta ärsyyntyneenä bändi teki alkuperäisestä rokkibiisistä rauhallisen ja tunnelmallisen kappaleen. ­ Emppu otti pianon ja Otto haihatin ja lattiatomin, ja ne vetivät sen kahdestaan. Sen jälkeen teimme biisin uudestaan siihen päälle. Siitä tuli oikeastaan aika hyvä, Palteisto arvioi. Palteisto ja Salomäki ovat tyytyväisiä yhteistyöhön tuottajakaksikon kanssa. ­ Viime levyn aikaan sanoimme haastatteluissa, että teemme varmasti seuraavan levyn Arto Tuunelan kanssa, joten sanon nyt, että teemme varmasti seuraavan levyn Nikon ja Laurin kanssa, Palteisto naurahtaa. KAUPALLINEN ITSEMURHA vaikka laulaja-basistikaksikko on tyytyväinen uutukaiseensa, sen teko oli aikaa vievää ja paikoin tuskaista. ­ Ei se ollut kauhean hauskaa suurimmaksi osaksi, koska aikataulut venyivät ja paukkuivat. Meillä ei ollut tiukkaa määräaikaa, ja sitä jäätiin hinkkaamaan aika monessa kohdassa. En olisi itse jäänyt, mutta..., Palteisto aloittaa. ­ ... olemme demokraattinen bändi, Salomäki täydentää. Kaikilla oli aikaa työstää omia raitoja, mikä kiristi bändikavereiden hermoja. ­ Jos esimerkiksi Topi halusi tehdä kitaroita pitkään, se sai tehdä niitä. Mutta kun nauhoitukset sitten kestivät kolme kuukautta, se oli vähän turhauttavaa. Lähinnä sen takia tuli riideltyä ja väännettyä, Palteisto kertoo. ­ Kun oli kuusi ihmistä, joilla kaikilla on kohtuullisen vahvat mielipiteet, niin siinähän sitten vietimme mukavaa aikaa, Salomäki veistelee. ­ Eikä kenelläkään ollut varsinaisesti valtaa, vaan kaikki olivat yhdessä sörkkimässä, Palteisto sanailee. Loppuen lopuksi kyse oli kompromissien teosta. ­ Olen hyvä antamaan periksi, jos kyseessä ei ole maailman tärkein juttu. Ja oletan, että muutkin ovat. Kun olemme tapelleet tarpeeksi pitkään, kaikkia vituttaa, ja periksi antaa se, jolle kiisteltävä asia ei ole ihan pakko, Palteisto sanoo. Bändin sisäisestä demokratiasta kertoo myös se, että kappaleet syntyvät yhdessä treenikämpällä jammaillen. Kukaan neljästä soittajasta ei voi sanoa mistään raidasta, että olisi tehnyt sen yksin. Kuuntelijalle Downstairsin levytystahti voi tuntua nopealta. Debyytti ilmestyi tammikuussa 2008 ja uutukainen marraskuussa 2009. Soittajat ovat toista mieltä. ­ Liian pitkäänhän tässä on mennyt. Seuraava levy tulee huomattavasti nopeammin. Olimme tehneet DWNSTRS:in biisejä jo ennen kuin debyytti julkaistiin, Palteisto selittää. Palteistolla on selkeä selitys haluun jul- kaista uutta musiikkia nopeahkoon tahtiin. ­ Soitan sen takia, että haluan tehdä musiikkia. Keikkojen soittaminen ja haastattelujen tekeminen on hauskaa, mutta musiikin tekeminen on se, minkä takia innostun tästä kaikesta. Keskustelu kokopitkien cd-levyjen kuolemasta pulpahtaa pintaan lehdistössä aika ajoin. Downstairs ei ainakaan aio siirtyä tekemään pelkkiä singlejä albumikokonaisuuksien sijasta. ­ Olen levyjä ostava ihminen ja haluan ehdottomasti tehdä niitä mahdollisimman paljon. Haluan olla vanha mies, joka on tehnyt paljon levyjä, Palteisto tuumaa. Suuria odotuksia kaksikolla ei uutuuslevynsä suhteen ole, vaan tarkoitus on edetä rauhallisesti. Silti heillä on suunnitelmia seuraavasta albumista, jonka tekemisen he ovat siis jo aloittaneet. ­ Näin ei kyllä pitäisi sanoa, mutta minulla on erittäin vahvasti sellainen suunnitelma, että kolmas levy tulee vuoden päästä alkuvuonna. Teemme muutenkin kaupallisen itsemurhan, kun julkaisemme DWNSTRS:n syksyllä. Mutta halusimme julkaista sen nyt, vaikka keväällä olisi järkevämpää. Silloin pääsee festareille, koska alkuvuodesta julkaistaan vähemmän levyjä, silloin pääsee helpommin lehtien kansiin. Downstairsin loppuvuosi kuluu uuden levyn työstämisen lisäksi muutamia Suomenkeikkoja soitellessa. ­ Lisäksi joululahjat pitäisi käydä ostamassa, Salomäki heittää. « SUE » 11 « NRO. 11
• KE 2 KLU 5.11. TAM BI, PER E HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA CLEANING WOMEN Onko teistä koskaan tuntunut, että olette jo löytäneet koko potentiaalisen kuulijakuntanne Suomesta ja että olisi aika suunnata katseet ulkomaille? ­ Totta kai haluaisimme ulkomaille, molemmat jäsenet myöntävät. ­ Ennen tätä levyä olemme soittaneet parissakymmenessä maassa. Meillä on tällä hetkellä hyvä tunne uudesta levy-yhtiöstämme Cobra Recordsista, ja homma onkin enemmän heidän käsissään, Risto sanoo. Vaikka <<U>> siis soikin hieman edeltäjiään perinteisemmin ja normaalimmin, ei se silti ole mikään helposti sulateltava kokonaisuus. Kun on seurannut Cleaning Womenin uraa läpi vuosien, on huomannut, ettei yhtye mieti tekojaan tai suurta yleisöä. Jos uusi levy myy vain viisikymmentä kappaletta, on helppo arvata Cleaning Womenin jatkavan vanhaan tapaansa. ­ Ei tietenkään lopetettaisi. Jos kaikkien levyjen pitäisi aina myydä timanttilevyyn oikeuttava määrä, ei maailmasta löytyisi enää lainkaan hyvää musiikkia, Timo sanoo. ­ Mitä tulee kuulijakunnan maksimointiin, niin olen varma, että vielä löytyy ihmisiä, jotka voisivat pitää musiikistamme mutta eivät ole vielä löytäneet sitä. Elokuvaprojektien myötä olen huomannut, että yleisömme on ollut todella sekalaista seurakuntaa. Meillä on ollut yleisössä hevareita, vanhempaa kuulijakuntaa ja esimerkiksi klassisen musiikin harrastajia. Olisi hieno tietää, millä tavoin klassisen musiikin kuulijat meitä kuulevat. Voisin kuvitella, että he kuulevat musiikkimme eri tavoin kuin muut. Teidän musiikissanne on elokuvallisia sävyjä ja pitkiä draaman kaaria. Elokuvamusiikki on usein sinfonista, kuten teidänkin musiikkinne. ­ Totta. OMA ÄÄNI lars von trierillä ja hänen maanmiehillään oli oma dogmansa. Cleaning Women on aina rakentanut omat soittimensa, ja se on lavalla vakuuttava ilmestys. Onko teille koskaan tullut mieleen laajentaa soitinkuntaa joko levyllä tai livenä niin, että mukana olisi perinteisiä soittimia? ­ Onhan tällä uudella levyllä jo ääniä, jotka voisi hyvinkin soittaa perinteisillä soittimilla efektien läpi, Timo sanoo. ­ Emme me ole koskaan oikeastaan edes miettineet tuota soitinjuttua. Ne on ne musiikkitoimittajat, jotka niitä enemmän kuuntelevat ja miettivät. ­ Ja väitänpä, että jos tämän levyn soittaisi jollekin muusikolle, hän voisi kuvitella tiettyjen äänien olevan soitettu ihan perinteisillä soittimilla, Risto jatkaa. Uuden levyn myötä tulee kiertue. Timo ja Risto lupaavat lavavisuaalien olevan taas tarkkaan mietittyjä. Myös video kuvataan. Riston mukaan tekeillä on "Hollywood-tason video kengännauhabudjetilla." ­ Meissä on tiettyä jääräpäisyyttä, Risto toteaa. ­ Kun tälle tielle on lähdetty, niin se katsotaan loppuun. Totta kai me voisimme ottaa lavalle läppärit ja soittaa musiikkia koneelta, mutta ei se olisi sama juttu verrattuna siihen, että kaikki on alusta loppuun tehty itse. Läppäreistä tulee mieleen Kraftwerk. Olen täysin varma siitä, että he pelasivat CounterStrikea koko keikkansa ajan. ­ Tai pokeria, Timo tarjoaa. Totta, he ovat liian vanhoja pelaamaan nykynuorison suosimia sotapelejä. ­ Minulle on ihan sama mitä he siellä keikalla tekivät, Timo jatkaa. ­ Katsokoot vaikka pornoa koneiltaan jos niin haluavat, jos keikat ovat aina yhtä loistavia kuin viimeksi Flowfestivaaleilla. ­ Tiedätkö, minä vitsailin toimittajalle että onko vähän kylmä, onko. Nyt itselläni alkaa olla jo todella vilu. Olutkin on loppu. Astelemme läpi baarin, käymme kukin vuorollamme vessassa ja poistumme syksyiseen Helsinkiin. Risto poistuu kotiin, jossa odottaa uuden videon raakamateriaali, jonka hän on jättänyt kotikoneelleen renderoitumaan. Kun pääsen metroon, kokeilen nauhuria ja tarkistan, mitä tarttui antiikkiselle mikrokasetille. Kasetti on pyörinyt parikymmentä sekuntia. Sitten kylmyys on tehnyt tehtävänsä ja nauha on jäänyt venymään paikalleen. « »KAIKKEA MUUTA KUIN KOLEAA Cleaning Women kulkee omia polkujaan ja viihtyy alueilla, jonne muut eivät joko uskalla tai tahdo mennä. uhaltelen käsiini saapuessani Helsingin Kalliossa sijaitsevaan Kolme Kaisaa -ravintolaan. On lokakuun toiseksi viimeinen ilta ja ulkona nollakeli. Sade ei kastele vaatteita, mutta syksyinen viima puskee nahkatakin läpi. Baariin natiivit tuijottavat, sillä natiivit tuijottavat aina. Tuttu baarimikko tarjoaa kahvit oluen kylkiäisenä. Saa vähän lämpöä. On perjantai, ja baari on täyteen ammuttu. Onneksi Cleaning Women -yhtyeen Risto Puurunen ja Timo Kinnunen ovat saapuneet paikalle ajoissa ja varanneet meille pöydän. Miehet viittelöivät terassille, jonka lämpölamput eivät vielä ole päällä. Vaikka terassi on lasitettu, tuuli luikertelee sisään. ­ Nautitaan nyt kesästä niin kauan kuin sitä riittää, Risto tokaisee naurahtaen, kietoo huiviaan tiukemmin kaulansa ympärille ja sytyttää savukkeen. Hengitys huuruaa silloinkin kuin se ei ole savukkeen savua. Raitiovaunut kolisevat alapuolellamme rytmikkäästi. Tapojensa orjat käyvät kukin vuorotellen ympäröivissä pöydissä polttamassa tupakkansa. Useimmat heistä ovat yksin. ­ Jos sinulle tulee kylmä, voit lainata tumppujani, Timo tarjoaa. P Kuten sanottua: Cleaning Women kulkee omia polkujaan ja viihtyy alueilla, jonne muut eivät joko uskalla tai tahdo mennä. Kolmikko (yhtyeen kolmas jäsen Tero Vänttinen puuttuu joukosta) viihtyy omassa nurkkauksessaan. Tundran miehet tekevät mitä tahtovat, ympäristöstä huolimatta. Halu muiden kutsumiseen mukaan on kuitenkin suuri. MATKALLA MAINEESEEN cleaning women on monille tuttu mykkäelokuvien taustoittajana. Yhtyeen kenties tunnetuin tuotos on neuvostoliittolaisen, alunperin vuonna 1924 julkaistun Aelita ­ Queen of Mars -elokuvan säestykseksi säveltämä musiikkiteos. Cleaning Womenin ensimmäinen levy Pulsator ilmestyi vuonna 2001. Yhtyeen uusin albumi <<U>> tuo jälleen mieleen musiikillisia trippejä, mutta on lähimpänä perinteistä länsimaista popmusiikkia ­ tai ainakin sitä kuvaa länsimaisesta popmusiikista, joka jokaisen musiikin kuuntelijan päähän on iskostettu. Siinä missä ennen Cleaning WomeSUE nin soinnissa kuuli lyömäsoittimien muodossa katujen rytmiikkaa ja raitovaunun kolinaa, nyt ollaan lähempänä normaalia sointia. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että hittimittari huutaisi vieläkään punaisella. ­ Tämä levy on soundtrack elokuvaan, jota ei ole vielä kuvattu, Risto hymyilee. Tässä onkin ollut Cleaning Womenin vahvuus ja heikkous. Yhtye tekee itse omat soittimensa. Sillä on ehdottoman oma ääni. Muutamia vuosia sitten Espoo Cinessä yhtye esiintyi loppuumyydylle Tavastialle elokuvafestivaalin päätösklubilla. Onko teille koskaan tullut mieleen, että olette suurelle yleisölle ikuisesti "se elokuvien taustalla soittava yhtye"? ­ Minulla on lähinnä ollut pelko siitä, että kun alussa olimme se oudoilla soittimilla naiseksi pukeutuneena soittava bändi, niin nyt olemme tosiaankin tuo leffojen taustalla soitteleva yhtye. Mutta ei tuollaisia voi miettiä liikaa, Risto sanoo. ­ Elokuvasäestykset ovat tuoneet meidän musiikille tuhansia uusia kuulijoita ympäri maailman. Luulen myös, että ihmiset, jotka käyvät katsomassa meidän elokuvakeikkoja, eivät pidä meitä pelkkänä elokuvaorkesterina, Timo toteaa. » 12 « NRO. 11
• » PIKKURUINEN ON KAUNISTA Vaatimattomasti nimetty tukholmalaisduo The Tiny tekee haurasta pop-musiikkia. Avioparille musiikki on osa yhteiseloa. arisuhteen ja muusikonuran yhteensovittaminen voi olla hankalaa, eritoten jos aikomuksena on vaikkapa panna yhteinen asunto myyntiin ensialbumin rahoittamiseksi. Näin toimivat tukholmalaiset laulaja-pianisti Ellekari Larsson ja sellisti Leo Svensson, yhdessä henkeäsalpaavan kaunista kamaripoppia soittava The Tiny. Onneksi bändin lisäksi heitä yhdistävät vihkivalat. ­ Kuvittele, jos sanoisit tyttöystävällesi, "hei, haluan myydä asuntomme ja tehdä levyn bändin kanssa. Musiikkimme kuulostaa todella erikoiselta, eikä varmasti tuota penniäkään takaisin!" Leo nauraa. ­ Jos emme olisi samassa bändissä, toinen meistä tuskin sietäisi sellaista omistautumista musiikille, järkeilee Ellekari. The Tinyn helppoja määrittelyjä kaihtava musiikki lainaa muun muassa klassisesta musiikista ja jazzista, mutta on pohjimmiltaan kahden lauluntekijän vuoropuhelua. Yhtyeen tarina alkaa talvisesta Tukholmasta vuonna 2002, jolloin kaksikko tapasi ensimmäisen kerran yhteisen ystävän esitteleminä. ­ Ystävämme ajatus oli, että meitä voisi kiinnostaa soittaa yhdessä. Noh, päädyimmekin juomaan olutta ja juttelemaan läpi yön, ja rakastuimme toisiimme. Kolmen viikon päästä muutimme yhteen, Ellekari muistelee. ­ Vasta puoli vuotta myöhemmin soitimme ensimmäistä kertaa yhdessä. Emme yksinkertaisesti uskaltaneet tarttua soittimiin aikaisemmin. Olimme rakastuneita! Mitä, jos kuulostaisimmekin kamalilta?! Asuntomarkkinoilla rahoitettua ensilevyään varten The Tiny perusti yhdessä hengenheimolaisensa, Tukholmaan asettuneen norjalaislauluntekijä Ane Brunin kanssa oman DetErMine-levymerkin. Sittemmin pariskunta on astunut avioon, soittanut satoja keikkoja ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja ja julkaissut kolme albumia, joista viimeisin, Gravity & Grace, julkaistaan näillä näkymin Suomessa joulukuussa. Pari vuotta sitten jatkuva kiertäminen ja levyttäminen kävi turhan raskaaksi ja yhtye jäi tauolle. Loman jälkeen ulkojäsen-basisti Johan Berthling jäi pois kuvioista ja P The Tiny keskittyi jatkamaan duona. Osittain päätös oli käytännöllinen. Kiertue-elämää on helpompi hallita, jos tien päällä on oman siippansa kanssa. ­ Tällä tavoin voimme ottaa oman elämämme mukaan kiertueelle eikä meidän tarvitse välittää muista, Ellekari selittää. ­ Kaiken lisäksi Johan soitti pystybassoa. Sellaisen kuljettaminen lentokoneessa tulee yllättävän kalliiksi! Tauon aikana molempien kynistä irtosi iso liuta uusia kappaleita, joista ennen pitkää muodostui Gravity & Grace. Tällä kertaa levylle haluttiin myös ulkopuolinen tuottaja. Tehtävään keksittiin entinen Talk Talk -basisti Paul "Rustin Man" Webb. ­ Levitimme pöydälle albumeja, joista todella pidämme ja pohdimme, että mitä jos saisimme kenet vain haluamme. Pöydällä oli muiden muassa Rustin Manin ja Beth Gibbonsin Out of Season ja Talk Talkin Spirit of Eden. Aloimme pohtia keskenämme, että mikä mies tämä Paul Webb on ja saisikohan hänet jostain kiinni. Erakkomaisen Webbin paikantaminen osoittautui haastavaksi. Kun yhteys mieheen monen mutkan kautta lopulta saatiin luotua, oli tämä bändin yllätykseksi kiinnostunut tuottamaan albumin. Nörttimäisellä tarkkuudella äänitysten tekniseen puoleen, mikrofonien asetteluun ja muuhun akustiseen hienosäätöön tarttunut Webb osallistui myös kappaleiden rakenteiden viimeistelyyn ja biisivalintoihin. Liuta valmiita lauluja jouduttiin romuttamaan tuottajan toimesta. Gravity & Grace äänitettiin Göteborgissa, Soundtrack of Our Livesin Kalle Gustafssonin studiolla. Eikö Tukholmasta löytynyt studiota? ­ Kallen studio on loistava! Se on puolet halvempi kuin studiot Tukholmassa ja siellä on erityisen hyvä miksauspöytä, jota Paul halusi käyttää, kertoo Leo. ­ Paulilla oli outo suhde siihen pöytään, hän puhui siitä jatkuvasti. Kalle myös. Hän selitti nukkuneensa sen pöydän alla ja kutsui sitä "kuningattarekseen". Ne kaksi tosiaan löysivät toisensa sen pöydän ääressä. ­ Kalle muuten myi aikanaan asuntonsa ostaakseen sen miksauspöydän. Hänen tyttöystävänsä ei tainnut olla kovin tyytyväinen. « F u l l st e a m A g e n cy, S u e j a T h e Vo i c e yl p e i n ä e si t t ä vä t : HAASTATTELU TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA THE TINY ä ä sy i s ä ä np ä l le s i Voita s täv i ja ys itselles ds -yhtyeen l le un The So ppuunmyydy lo l le ! ( l ä h e s) iertuee omen -k Su uu n kilpail sallistu ivuilla: O ettis Suen n .fi ue www.s SO Liput 33e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti. K-18 R!KU BI 15.12.2009,DTU RKU , KL U B I L OU T ((S WE )) S WE 1 6 .1 2 .2009, TAMPE RE ,OPA KKA H U ONE & KL U BI ! D UT S O Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. S / K-18 Liput 30e +mahd. toimituskulut.L Liput 32e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. Ovelta 35e. K-18 17.12.2009, OU L U , TE ATRI A S O L toimituskulut. Ennakko: Tiketti, Lippupalvelu, Liput 30e (Selmun jäsenet 28e) +mahd. D Seinäjoen Ravintola Amarillo, Seinäjoen Coffee House & Selmu ry. S / K-18 Liput 35e +mahd. toimituskulut. Ennakko: Tiketti & Lippupalvelu. Ovelta 38e. S / K-18 SOLD WWW. M YS PA C E . C O M / T H E S O U N D S W W W. F U L L S T E A M A G E N C Y. C O M .12.2009, NÄ J OOU , KI KORJ AAMO 1 8 .1 2.2009, SE I NÄJ OKIT! RY TMI KO R J A A MO 9.12.2009, H E H DAS 1 9 . 12.2009, HE L SI NKI T!KAAPE L I TE HDA S O U , KA A PE SUE » 13 « NRO. 11
• » TUTTU SIELTÄKIN Wellu Rowaltz on tuttu Idols-kisasta. Miehen ensimmäinen albumi, Perfect Lies, on juuri ilmestynyt. Sue otti selvää, missä mies on kymmenen vuoden kuluttua ja miten saa street teamit Saksaan ja Slovakiaan. iten päädyit Garyn (mm. Negativen kitaristi, ex-Techinicolour jne.) uudelle levy-yhtiölle, Scandal Music Com- M panylle? ­ Olen tuntenut Garyn jo muutaman vuoden ajan. Tavattiin sattumalta Idolsin jälkeen ja hän kyseli oliko minulla jo tiedossa le- vy-yhtiötä. Siitä se homma sitten lähti. Miten Arto Munana joskus tunnettu Lasse Erjamo astui mukaan kuvioihin ja tekemään sinulle kap- paleita? ­ Lasseen tutustuin vuonna 2007. Tapasimme Koffin puistossa yhteisten ystävien kautta. Jäin sitten rupattelemaan Lassen kanssa musiikin tekemisestä, säveltämisestä sun muusta, ja juttua riitti monta tuntia. Oliko sinulla levyjä, jotka soivat mielessäsi tai levysoittimessasi albumiasi tehdessäsi? ­ Eipä oikeastaan. Pääni oli niin täynnä omia biisejä ja niiden sovittamista ja säätöä, ettei mieleen juuri tulvinut muita teoksia. Menneisyys luo aina ihmisille ennakokäsityksen aloittelevasta artistista. Idolsin kautta julkisuuteen tulleista laulajista Anna Abreu, Antti Tuisku ja kumppanit ovat pärjänneet hyvin. Heidän musiikkinsa on täysin erilaista kuin sinun rokimpi sointisi, mutta Idolstaustasi otetaan silti takuuvarmasti esiin jokaisessa sinusta kirjoitetussa jutussa. Osaatko kääntää sen voitoksi? ­ Tuleehan se esiin lähes joka käänteessä. Se, onko siitä haittaa tai hyötyä, riippuu ihan omasta itsestään ja asenteestaan koko touhuun. Onko näyttämisen halusi suurempi Idolsin vuoksi kuin "normaalilla" debyyttilevyntekijällä? ­ Totta kai näyttämisen halu on suuri, niin kuin se on aina ollut. Ehkä muiden ihmisten minuun kohdistuvat odotus- ja oletusarvot ovat vähän isommat verrattaessa siihen, että lähtisin niin sanotusti tyhjältä pöydältä. Tiedä sitä sitten. Missä näet itsesi suomalaisella musiikkikentällä? ­ Samalla viivalla tässä taistellaan sijoituksista kun kaikki muutkin bändit ja artistit. Massan joukossa on vaikeaa tulla huomatuksi ja noteeratuksi. Se on tietysti kaikkien ongelma, kun yrittäjiä on todella paljon. Keikkarintamalla uskon olevani vahvoilla. Niin sanottu street team -markkinointi, jossa fanit levittävät bändin tai artistin albumista ja tekemisistä tietoa katutasolla, on Suomessa melko uusi ilmiö. Sinulla kuitenkin on Saksassa oma street team, joka jakaa sinusta tietoutta. Miten tämä sai alkunsa? ­ Taitaa olla Slovakiassa myös! Ne ihmiset ottivat minuun yhteyttä ja kysyivät, että "saadaanko tehdä sulle official WR-sivut". Kyllähän se mulle passaa! Perfect Lies sai ihan ok arvostelun yhdellä saksalaisella saitilla, joten taitaa tuo mun musiikki purra sielläkin päin! Sinulla on ensi vuonna muutama keikka Tsekissä ja Slovakiassa. Mitä kautta nämä keikat saatiin? ­ Kontakti tuli Garyn kautta, ja Garyn luotsaaman Mondayn kanssa me sinne mennään. Keikkamyyjä innostui heti, kun kuuli materiaalia, ja sanoi haluavansa minut sinne! Siihenkään mulla ei ollut vastalauseita. En ole koskaan esiintynyt ulkomailla, eli taas yksi unelma purkissa! Artistin tie on varsinkin uran alussa kivinen eikä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, jos Aku Ankasta lainattu viisaus sallitaan. Missä olet kymmenen vuoden kuluttua? ­ Jaa-a. En ole varma edes siitä, missä olen ensi viikolla, joten tuohon on kovin vaikea vastata. Musiikkin kanssa olen tekemisissä ainakin jossain muodossa: tuottajana, säveltäjänä tai sitten oman bändin kanssa. « TEKSTI: JARKKO FRÄNTILÄ KUVA MINNA ANNALA HAASTATTELU SUE » 15 « NRO. 11
• KENT ­ RÖD 18:29-4 ­ Se nimi on joku psalmi, kysy Jockelta (Berg, laulu). Me tehtiin tämä kappale Martinin (Sköld, basso) kanttori-isän eläkeläiskuorolle. Oli kiinnostava saada seittemän-kahdeksankymppisten tolkinta meiän kappaleesta. Martin soittaa kirkkourkuja. Taxmannen ­ Tämän ajatus oli olla transformi vanhasta saundista nykyseen. Teksti kiintyy Harriin (Mänty, entinen kitaristi), mutta tolkitkaa itte. Minä sanon vain, että se yks mäyräkoira hyppäs Harrin kimppuun. Krossa allt ­ Muistan, kun Krossa allt lähti toimiin studiossa. Se oli hyvä tunne. Me oltiin istuttu kauan ennen kuin saatiin kappale yhteen. Hjärta ­ Olis ollu helpompaa käyttää Jockelle sopivaa sävellajia. Mutta kappaleeseen tuli enemmän tunteita, ko se seiso varpaillaan ko laulo. Jocken äänessä on desperation. Siis se, kun omena on niin korkeella omenapuussa, että sitä ei saa jos ei hyppää justiin oikein. Sjukhus ­ Tässä kuulee hyvin, että Markus on soittanu kaikki levyn elektroonisimmatkin rummut laivina. Se on tuhat kertaa helpompaa, ko on hyvä rumpali. Vals för Satan (Din vän pessimisten) ­ Mukava titteli: Valssi Saatanalle tai Saatanan valssi. Oli hankala saada siirtyminen valssitahdista suoraan tahtiin menemään oikein. Se kesti kauan ennen ko löytyi flow. Idioter ­ Kenttiläinen kappale, kitarat on eturivillä. Me tehtiin tästä kaks versiota. Miksatessa huomattiin, että se oli tylsä ja clean. Mentiin ja tehtiin koko kappale uusiksi. Svarta linjer ­ Tästä oli paljon muutelmia. Osien paikkoja vaihettiin monesti, koska järjestys oli väärä. Me laitettiin tähän kappaleeseen niin paljon energiaa, että se meni kaoottiseksi. Piti ottaa paljon pois ennen kuin sai selvää. Ensamheten ­ Tässä on kolme kappaletta yhessä. Ensamheten kasvaa balladista joksikin, jota vois vertailla Queenin Bohemian Rhapsodyyn. Töntarna ­ Töntarna on singeli koska se oli ensimmäisenä valmis. Niin helppoa se on. Miks laittais sinkkupiisin levyn alkuun? Kaikkihan on jo kuulleet sen. Mieluummin esitellään uusia kappaleita ensin. Det finns inga ord ­ Hyvä esimerkki siitä, että kappaleelle kannattaa antaa aikaa. Päivää ennen miksausta mulla tuli mieleen ne lopun kitaramelodiat. Onneksi me annettiin kappaleen kasvaa siihen asti. HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA PAU » JÄÄRÄPÄIDEN JUHLAT Röd-levyllä Kent kyseenalaistaa kaiken paitsi vaivannäön arvon. Lopputulos on musiikkia, jollaista bändi ei ole ennen tehnyt. eistersaal, Berliini. Tässä huoneessa on äänitetty paitsi Kentin uusi levy, myös Iggy Popin Lust for Life ja David Bowien "Heroes". Vierailu täällä merkitsee Suen toimittajalle yhtä paljon kuin tutustumiskäynti Beetlehemin talliin Kirkko ja me -lehden edustajalle. Vaikka miljöö on pyhiinvaelluspaikka, Sami Sirviö vaikuttaa enemmän maalaispojalta kuin messiaalta. Ainakin, jos suomalaisilta kysytään ­ muun pohjoismaalaismedian silmissähän hän on tähti, Ruotsin suurimman rockbändin kitaristi. Ehkä juuri siksi Sirviö viihtyy parhaiten suomalaisten pöydässä. Siellä hän voi kertoa höpöjuttuja rakastettavalla suomellaan ja olla avoimesti starstruck tässä myyttisessä salissa. ­ Ensimmäisenä päivänä Markuksen (Mustonen) rummut pantiin tuohon keskelle huonetta, ja se rupes heti soittamaan Lust for Lifea. Ko kuuli sen saundin, tunsi heti, että täällä ne on tehneet. Se oli aika mahtava tunnelma. Me käytettiin levyllä paljon tämän huoneen kaikua. Kentin Röd ei tavoittele Bowien ja Popin Berliinin-kauden tunnelmia, mutta sen inspiroituneessa omaleimaisuudessa on samanlaista uudelleenmäärittelyn tuntua. Vaikka levy käynnistyy spirituaalisella kansankotigospelilla, se sukeltaa electronicaan, paikoin jopa teknoon. ­ Se on virkeätä ilmaa. Me osataan jo tehä akustisia kappaleita ja kitaralevyjä. Halutti tehdä semmosta, missä on challenge. Mikä se on suomeksi? Haaste? Jos on haas- M tetta, se on enemmän kiinnostavaa meidän puolelta, Sirviö perustelee. Hän lisää, ettei electronica ole Kentille vierasta. ­ Meiän ensimmäisten singelien b-sivuilla on elektroonisia versioita kappaleista mitkä ei päässeet levyille. Elektroonika-puoli on aina kulukenu käsi meiän kädessä. Röd on musiikkia, jollaista Kent ei ole ennen tehnyt. Eikö muutos tunnu bändistä suurelta? ­ Kyllä se isolta tuntuu. Tillbaka till samtidenillä (2007) me tultiin vähän tännepäin, Rödillä me otetaan koko askel. Mutta on levyllä semmosiakin kappaleita, jotka on enemmän analoogisella puolella. Me ei ajateltu, että tehään elektroonilevy, vaan että mikä saundi passaa mihinkin. HAASTAVA HAASTE röd kuulostaa levyltä, jonka tekemisessä ei ole säästetty aikaa eikä vaivaa. Kentin uutta soundipolitiikkaa voi rakastaa tai inhota, mutta levyn jokainen yksityiskohta huokuu näkemystä. Sirviö kertoo, että takana on kova urakka, jonka aikana kyseenalaistettiin kaikki. ­ Se oli haastava haaste meille. Me aloitettiin Berliinissä, sitten mentiin Tukholmaan jatkamaan. Siellä tuli skeptinen olo. Me skeptattiin ihan kaikki mitä oli tehty ja äänitettiin kappaleita uuestaan. Mutta ko vertaili uusia otoksia Berliinin otoksiin, huomas, että taas kerran the first impression was right. Tuli tehtyä turhaa työtä Tukholmassa. Voisin hyvin kuvitella, ettei bän- di ole ainoa, joka ei ensikuulemalla tiedä miten Rödiin suhtautuisi. Ero Kentin surumieliseen tavaramerkki-kitarapoppiin on sen verran suuri, että mukavuudenhaluisimmat saattavat kavahtaa sitä. ­ Levyn olis voinu tehä kaupallisemmin, mutta musikaalisesti se ei olis meidän puolelta ollu yhtä kiinnostavaa. Musiikissa on niin monta fasettia, että tie aasta beehen voi olla muukin ko se obvious. On kunnioitettavaa, ettei Kent vielä kahdeksannella levylläänkään anna kaavan kangistaa. Kuten myös se, että Röd on vahva kokonaisuus, albumi sanan klassisessa merkityksessä. ­ Se on ihan tärkein asia meille. Tämä on ainoo asia mitä me osataan. Miksei sitä tekis kunnolla? Oishan sitä voinu levyn helpommalla tehä, mutta oisko se tuntunu niin hyvältä? Me ollaan tehty paljon työtä kappaleitten ja kannen kuvien kanssa. Se on koko paketti. Oisko se suomalaisen jääräpäisyyttä, että viimeinen polish on yhtä tärkeä ko ensimmäinen äänitys. PE 5.3. HARTWALLAREENA, HELSINKI AREENAPERSPEKTIIVI 90-luvun alussa eskilstunassa perustettu Kent julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa vuonna 1995. Sami Sirviö on nähnyt musiikkialan muuttuneen viidessätoista vuodessa. ­ Jos katsotaan kaupalliselle puoSUE lelle, se on laskenu aika paljon. Internet on tehny sen leveeksi. Ihmisillä on mahollisuus löytää musiikkia mitä ne haluaa. Ei tartte kuunnella vaan sitä mitä levy-yhtiö antaa. Se on hyvä, että on isompi valikointi. Onko se hyvä myös Kentin kaltaiselle bändille, joka elää musiikillaan? ­ Meillä on ollu se hyvä tuuri, että meiän fänibeissi haluaa maksaa siitä mitä me on tehty. Ne ostaa levyn. Levymyynnin laskiessa konserteista on tullut yhä tärkeämpi osa bändien elantoa. Senkään suhteen Kentillä ei ole hätää: bändi esiintyy isoille yleisöille. Mutta onko areenayhtyeellä ikävä pieniä klubeja? ­ Kyllä klubikeikkoihin kaipaa. Joskus tuntuu, että areenoilla etäisyys yleisöön on liian pitkä. Klubeilla on mahtava soittaa. Samalla se on vaikeempi, koska se on niin intiiminen. Miten Rödin materiaali tulee toimimaan keikoilla? ­ Hyvin se toimii, koska levyllä soittaa bändi. Me ollaan harjoteltu yli puoli levyä keikoille. Kaikissa kappaleissa on kitaroita, mutta ne ei kuulosta kitaroilta. Voi soittaa muutaki kuin tavallista viiskyt vuotta vanhaa saundia samalla vanhalla kaiuttimella. Voi mennä pari askelta eteenpäin. Mitä Sami Sirviö tekisi, ellei soittaisi Kentissä? ­ Oisin työtön tai hitsari. Nythän minä oon näissä sähköhommissa. « » 16 « NRO. 11
• » LIEKEHTIVÄ SIKIÖ EI POLTA SILTOJA TAKANAAN Steen1 eli Seppo Lampela lopettaa hip hopin tekemisen. Viimeisenä vetonaan hän puhdistaa pöydän Liekehtivänä Sikiönä. Sekä aito että kaupallinen hip hop ovat tulilinjalla, mutta silmäkulmassa on pilkettä. ip hop nauraa itse itselleen jatkuvasti. Notkean Rotan tuotanto on ollut alusta asti humoristista lähiöteatteria, Teflon Brothers väänteli äskettäin genren kliseitä uuteen muotoon, ja monet muutkin artistit ovat osoittaneet musiikin ja sen lieveilmiöiden huvittavuuksia. Nyt myös aiemmin Steen1-nimellä vakavista asioista räpännyt Seppo Lampela on tarttunut aiheeseen Liekehtivänä Sikiönä. ­Onhan hip hop -kulttuuri aika hassua. Kaikki ne ulkoiset tunnusmerkit, kulttuurin omiminen ja se, että ollaan helvetin tosissaan. Katsoo vaikka true-hoppareiden monimerkkipaitaa ja sitä, kuinka ne eivät osaa irrottaa sitä kokotarraa lippiksistään. Ja kun kuuntelee jälkeenpäin joitakin omia juttuja, niin kyllä nekin pistävät naurattamaan, Lampela hymähtää. Pesismaila ja ananas -levyllä olisi ollut helppo keskittyä siihen, kuinka jotkut tekevät hip hopia pikkutytöille, mutta Liekehtivä Sikiö ottaa kohteekseen myös aidon ra- HAASTATTELU H pin ja sen vaalijat. Lampela itse ei kuuntele klubihittejä, mutta hänellä ei ole niiden tekijöitä vastaan mitään, vaikka heitä levyllä tölvitäänkin. ­ Esimerkiksi Cheek on jees. Se kirjoitti Hullu klovni -kirjani kuvitteellisen räppärin riimit ja annan siitä isot respectit. Ilmoitin sille tämän levyn tulosta, että se osaa varautua, ja se oli kyllä ihan samalla sivulla. Ei tässä ole mitään henkilökohtaista, ei edes musiikillista, Lampela tyynnyttelee. ­ Nettifoorumeilla Astetta on uhattu puukottaa, koska se teki semmoisen levyn, jota jotkut eivät halunneet sen tekevän. Silloin ollaan purismin ihan vitun syvissä vesissä. Niille tällä levyllä nauretaan, jotka ottavat tämän niin vakavasti. Satiiri on vaikea taiteenlaji, sillä jotkut ottavat sen kuitenkin tosissaan. Pesismaila ja ananas on Lampelan mukaan täyttä läppää, mut- TEKSTI PYRY HALLAMAA KUVA JOUNI VÄÄNÄNEN LA 5.12. YELLARI, KOTKA ta kaikki eivät ole sitä tajunneet. ­ Sehän tässä on vitun siistiä. Ei tarvinnut kuin laittaa Myspaceen biisejä, ja seuraavana päivänä alkoi tulla sähköpostia, että "Nytkö on aika kerätä fyrkat, nytkö ryhdyt Cheekiksi ja myyt kaiken, mitä olet aiemmin sanonut?" Ainoa vastaus niihin viesteihin on, että ilman muuta, Lampela hohottaa. Liekehtivässä Sikiössä ei ole kysymys ihanteiden myymisestä, mutta hip hopista luopumisesta kuitenkin. Tulevaisuudessa Lampela aikoo keskittyä orgaanisempaan musiikkiin, mutta sitä ennen hän hämmentää omaa taiteilijakuvaansa räppärinä. ­ Steenin levyistä syntynyt kuva minusta ihmisenä voi olla tosi kiero. Sikiö on lomailua siitä ja reality check, että kyllä minäkin olen ihminen, joka haluaa joskus nauraa ja kertoa läppiä. Nyt jengi on kuullut molempia ääripäitä ja pöytä on puhdas, Lampela kuvaa tilannettaan. Aiemminkin hip hopin ulkopuolelle kurkottanut Lampela aikoo jatkaa puhelaulamista, mutta musiikin tyyli tulee muuttumaan. Seuraava levy tehdään Timo Rautiaisen ja soittajien kanssa. ­ Biittien tekeminen koneella on niin staattista ja pahimmillaan biisissä on yksi luuppi. Tahtilajin vaihdokset biisin sisällä on koneella isotöisiä, mutta kitaris- tin kanssa niitä voi tehdä ihan fiilispohjalta. Runoja Kontrollihuoneesta -levyllä yritin jo päästä toteuttamaan niitä visioita, ja seuraava harppaus on tehdä musiikkia, jossa sanat eivät olisi pääosassa, Lampela kertoo uudesta pelikentästään. ­ Kyllä se tulee taas olemaan yhteiskunnallista ja vihaista, mutta se on tarkoitus tehdä ilman alter egoa niin, että biisit olisivat rehellisiä ja vailla kärjistyksiä. Lampelan tämänhetkiset ajatukset heijastuvat vahvasti Pesismaila ja ananakseenkin. ­ Musiikista saa ja pitääkin digata. On vain jotenkin outoa, että ripustaisi koko elämänsä jonkin musiikkigenren ympärille. « FOO FIGHTERS GREATEST HITS Foo Fightersin uran ensimmäinen kokoelma Greatest Hits sisältää kaikki Foo-klassikot sekä bonuksena kaksi täysin uutta biisiä. Saatavilla myös CD+DVD, missä bändin huikeat musavideot. SLAYER WORLD PAINTED BLOOD Metallimusiikin messiaiden uusi vihainen albumi. THEM CROOKED VULTURES THEM CROOKED VULTURES Them Crooked Vultures = Dave Grohl, Josh Homme ja John Paul Jones. Kaupoissa 18. marraskuuta. CD + DVD 19,95 19 ,95 THEM CROOKED VULTURES ROOKED VULTURE OO D ULTURE U Them Crooked Vultures = Dave Grohl, Josh Homme ultures Dave G o l, Josh H ure es a av Groh o os ja John Paul Jones. Kaupoissa 18.11. aul Jone . Kaupoissa 18.11. one nes aupois a 18 1 8. 19,95 SUE » 19 « NRO. 11
• HAASTATTELU » UNIVERSUMIN ÄÄNI Shh. Kuuletko? Et tietenkään. Energiakenttiä ei voi kuulla. Sähköyliherkkyyskin on kiistanalainen sairaus. Sister Flo yrittää saada meitä ymmärtämään. ister Flo on tehnyt hämmentävimmän levyn, jonka suomalainen yhtye on pitkään aikaan saanut aikaiseksi noin niin kuin taiteellisen jatkumon kannalta. Kukaan tuskin osasi odottaa siltä tällaista paremman sanan puutteissa eeppistä avaruusteosta. Matkaoppaina uuteen AU-levyyn ovat Samae Koskinen, Jarno Alho, Mikko Salonen ja Sister Flon uusi jäsen, Jori Hulkkonen. Siinä missä yhtye tunnettiin ennen täydellisyyttä hivelevistä popsävelmistä, mennään uutukaisella alussa liki Kubrickin elokuvista tutuilla tunnelmilla. Kuluu yli kymmenen minuuttia ennen kuin yhtyeen laulaja Samae Koskinen laulaa ensimmäistäkään nuottia. Levy kasvaa kerros kerrokselta kohti viimeistä kappaletta, jossa lasketaan tarkka etäisyys täältä aurinkoon. ­ Levy on mielestäni antiteesi tällä hetkellä vallitsevaan ajatukseen, että kaikki saadaan valmiina. Kaikki on nopeasti saatavilla ja määrä hirvittää. Minkään äärelle ei tule pysähdyttyä samaan tapaan kuin aikaisemmin, tuntuu siltä, että kaikki on kertakäyttöistä. Mua kiehtoi tehdä musaa joka avaa oven johonkin jännään maailmaan. Avainsanat olivat rauha ja kauneus, Samae kertoo. Siinä Samae on oikeassa. Milloin on viimeksi ilmestynyt levy, joka on pakko kuunnella alusta loppuun? AU ei kuitenkaan ole mikään progepötkylä, vaan aidosti tunteellinen kokonaisuus ­ teos, ja tällä kertaa kyseistä sanaa voi käyttää ilman pelkoa tekotaiteellisuudesta. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA FULLSTEAM S KEHITYKSEN RATTAAT levyn tuottajana hääri Turun tyylitajuisin housemies, Jori Hulkkonen, joka on nostettu AU:lla myös yhdeksi bändin jäsenistä. Yhtye myöntääkin, että mies oli yksi syy siihen, miksi levy kuulostaa siltä miltä kuulostaa. ­ Jorin kanssa oli mukava tutustua Turkuun uudesta vinkkelistä ja hengailla kahviloissa. Siisteintä oli salaattibuffettien määrä, on mahtavaa saada tuoretta kamaa syödäkseen. Jori on herrasmies, Samae kertoo. ­ Uskon, että panokseni vaikutti melko paljon levyn muodostumiseen tähän suuntaan, mutta se johtui myös siitä, että yhtye oli liikkeellä varsin avoimin ja kokeilevin mielin ja heitä oli helppo ohjata tiettyihin suuntiin. Mitään ideoita ei tyrmätty suoralta kädeltä, vaan kokeilulle annettiin paljon aikaa ja tilaa, kun yhteinen visio oli määritelty, Jori jatkaa. ­ Kyllä Jorilla oli iso rooli niin äänityksissä kun biisien koostamisessa. Äänityksiin ryhdyttiin tosiaan tietoisesti avoimin mielin. Oli hienoa huomata sen toimivan niin hyvin ja luonnollisesti, Mikko komppaa. Mielestäni Sister Flo on aina ollut Suomen parhaita popyhtyeitä. Menestys suuressa mittakaavassa on kuitenkin karttanut heitä. Yhtyeen jäsenet kuitenkin kieltävät, että uusi levy olisi millään tavoin tahallinen irtiotto popkaavoista ­ se vain tapahtui. ­ Mun mielestä me ollaan aina oltu ihan tarpeeksi menestyneitä. Ollaan tehty hyviä levyjä ja keikkoja. Eikä me oikeastaan ikinä olla kaikista opportunistisinta populaarimusiikkia tehty. Vaikutteet ovat olleet The Beatlesista Caniin, Samae sanoo. ­ Levy on kyllä tietoinen irtiotto entisestä siinä mielessä, että meillä ei ollut valmiita biisejä studioon mennessä, mutta ei tuolla ajatuksella. Ei mulla ainakaan ole koskaan ollut mielessä että "emme kelpaa teille", päinvastoin, Mikko jatkaa. ­ Me ollaan aina tehty niin kuin itse halutaan. Nyt me haluttiin hypätä tyhjän päälle. Tai no, olihan siinä Jori ottamassa meitä alhaalla vastaan. Edellisellä Healer-albumilla veimme mielestäni sen tietyn saundin loppuun asti. Nyt oli aika kehittää toisenlainen maailma, Jarno kiteyttää. ­ Ymmärtääkseni orkesterilla oli halu taiteelliseen irtiottoon niin suhteessa omaan historiaansa kuin tämänhetkiseen yleiseen ­ ainakin suomalaiseen ­ musiikilliseen ilmapiiriin. Koska levyä työstettiin melko pitkällä aikavälillä, ensimmäisistä tapaamisista aina valmiiseen levyyn kului yli vuosi, levyn luonne aukesi meillekin vasta äänitysten aikana eikä vähiten tekotapansa vuoksi, Jori sanoo. ­ Ennen äänityksiä olin keskustelujemme pohjalta koostanut bändin jäsenille cd:n, jossa oli ajatuksiani siitä, miltä levy voisi kuulostaa. Levyllä oli mm Mark Hollisin soolomatskua ja Scott Walkerin Farmer in the City. Myös Shearwater ja islantilainen Bob Justman olivat itselläni kovasti mielessä pääosin tunnelmansa, ei niinkään saundimaailman takia. ­ Levy tehtiin kolmessa osassa. Aluksi pidimme useamman kuukauden aikana improvisoituja äänityssessioita alppIVhouz-studiollani, joissa kokeiltiin hyvinkin radikaaleja lähestymistapoja musiikin tekemiseen. Kakkosvaiheessa koostin äänitetystä materiaalista biisiaihoita, joista sitten kasattiin toimiva albumikokonaisuus. Kolmannessa vaiheessa kappaleisiin lisättiin vokaaliosuudet, jonka jälkeen levy oli miksausta vaille valmis. ­ Kuuntelin toki Jorin tekemän cd:n, jossa oli hyviä tunnelmia. Osa materiaalista oli tuttua, osa ei. Itse käytän todella vähän referenssilevyjä musiikkia tehdessä. Kaikki musiikki on kuitenkin niin yksilöllistä ja toimii aina omalla tavallaan. Ja muutenkin minua ärsyttää yhtyeet, jotka kuulostaa liikaa joltain jo tehdyltä, Jarno toteaa. Samae rakentaa itselleen soolouraa parasta aikaa Taikabändinsä kanssa. Hän kuitenkin kieltää, että AU:ssa olisi kyse siitä, että pop on jätetty nyt nimenomaan soolokappaleita varten, ja että Sister Flo olisi enemmänkin kokeellinen leikkikenttä. ­ En mä sitä silleen nää. Kyllähän tässäkin musiikissa on melodioita ja tarttumakohtia. JORI VS. SISTER FLO jori hulkkoselta ilmestyy soololevy Man from Earth liki samaan aikaan Sister Flon kanssa. Kumpi levy on parempi, Jori Hulk- kosen Man from Earth vai Sister Flon AU? Ja miksi? Sister Flon jäsenet väistävät kysymyksen hyvällä alibilla: kukaan heistä ei ole kuullut Hulkkosen albumia. Jori taas vastaa ­ kenties hieman yllättäenkin. ­ Albumina Sister Flon AU on parempi. Se on toimivampi ja koherentimpi kokonaisuus. Man From Earthillä otin tietoisen askeleen ulos albumiajattelusta. Se on enemmän kokoelma klubiraitoja. Lähes 80 minuutin kestollaan se on perinteisenä albumina varmaan monelle asiaan vihkiytymättömälle jopa puuduttava, vaikka täyden kympin levy mielestäni onkin, Jori kertoo. ­ Hauskaa on, että levyt ilmestyvät näin lähellä toisiaan, sillä ne täydentävät toisiaan. Jos aiemmin koetin ängetä samalle levylle ambientia, jazzia, poppia ja technoa, ovat ne nyt mukavasti omilla levyillään. Trilogiaan kuuluu elimellisesti myös pop-täydellisyyttäedustava ensi vuoden alussa ilmestyvä Villa Nah -yhtyeen albumi, jota tuotin myös osittain rinnan näiden kahden levyn kera. Loppuun on saatava selvyys mieltä vaivanneesta asiasta. Samae, miten helvetissä kolmekymppisellä voi olla vielä noin tuuhea tukka? Ohimokaljuna olen kateellinen ja uskon, että niin on Jorikin. ­ Se johtuu helvetin hyvästä turveshampoosta. Sen merkki on Ole hyvä ja sitä saa muun muassa Ruohonjuuresta. ­ En mä ole kateellinen. Mulla on paksu ja tuuhea tukka, joka ei näytä poislähdön merkkejäkään, Jori korjaa epäilyt.« SUE » 20 « NRO. 11
• SUE » 21 « NRO. 11
• Nightwish LokikirjA messevän laatikon uumenissa kahdeksan cd:tä nightwish-saagaa: kaikki studiolevyt sekä over the hillsin ja bless the childin pitkät versiot. angels fall first oceanborn wishmaster over the hills and far away century child bless the child once dark passion play kaupoissa 18.11. VUODEN SYNKIN JUHLA CD/LP Harvinaislaatuinen, ympärivuotisen kuuntelun kestävä joululevy. Pitkästä aikaa löytyy vinyylinäkin! KUU KAAKON YLLÄ 7" A-puolella Kuu Kaakon Yllä (Härski Hartikainen -edit; ei olis muuten mahtunut) ja taustan turvaa Eläkeläisiltäkin tuttu Olkoon humppa. Mukana mp3 -latauskoodit. Kaupoissa 18.11. KUU KAAKON YLLÄ CD Kouvostoliittolaista sielunmaailmaa sydäntäsärkevästi syväluotaava kaihon ja katkeruuden betoninen kulmakivi. SUE » 23 « NRO. 11
• » UUDEN AALLON AUTOTALLIBÄNDI The Lariots ei paljasta nimensä alkuperää, sillä ei ole vielä keksinyt sitä. he Lariots on herättänyt kiinnostusta yhdistelemällä perinteistä Oblivians- ja Hives-linjan meininkiä poikkeuksellisen kekseliäästi Buzzcocks- ja Wire-henkisen melodisemman tyylin kanssa. Bändi on keikkaillut vuodesta 2007. Sattumien kautta ja olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan The Lariots on päässyt näyttämään kyntensä niin Kallion lepakkoluolissa kuin Nosturin lavalla. Bändi on muun muassa ehtinyt lämpätä Jay Reatardia sekä Black Lipsiä. Kun kysyn bändin laulaja-kitaristi Sirham Mikanderilta, osaako bändi määritellä soittamansa musiikkityylin, vastaa hän hetken mietiskelyn jälkeen. ­ Mielestäni olisi mahtavaa voida nimetä suoraan se lokero, johon me kuulumme. Silloin ei tarvitsisi heitellä tyypillisiä lausuntoja siitä, kuinka olemme vähän kaikkea ja otamme tyyliimme vaikutteita monesta genrestä. Noin sanottaessa asiaa ei ole mietitty loppuun saakka. ­ Me emme kuitenkaan mielestä- T ni sovi yhteen kategoriaan. Vaikka meitä on useasti nimitetty garagebändiksi, niin silti new wave garage on nimitys, johon olen itse kovin mieltynyt. Garagen uusi aalto on tyyli, joka on nyt vahvasti rantautumassa Suomeen. Itse olen siitä ihan helvetin innoissani. The Lariots -yhtyeen tyyliä on kuvattu persoonalliseksi niin ulkonäön kuin musiikinkin puolesta. Bändi on nähty viime aikoina useasti varsinkin punk-keikkojen lämppärinä. Millaisia kokemuksia ne ovat olleet? Itse en yhdistäisi teitä ainakaan ihan suoraan punk-kulttuuriin. ­ Punk-keikoille on päädytty Teemu Bergmanin johdatuksen kautta. Ensimmäisten keikkojen tunnetilaa voisi kuvata paniikinomaiseksi kauhuksi. En kuuntele musiikkia kovin aktiivisesti, ja tietämättömyyteni musiikillisista kentistä sai minussa aikaan ennakkoluuloja. ­ Vastaanotto on kuitenkin ollut LA 28.11. KLUBI, TURKU uskomattoman hyvä, mistä olen todella mielissäni. Vaikka Bergmanin kommentti Tampereen Vastavirralla olikin "aika paha kitarasaundi, et sä kyl osaa soittaa", niin silti luotan siihen, että tämän tyyppisen musiikin diggaajat eivät pahastu, jos saundit eivät ole täysin puhtaat. ­ Yritän kuitenkin aina kuuluttaa, että jos meidät nimetään jossain garagebändiksi, niin älkää tuomitko meitä sen perusteella. Meillä on kuitenkin myös muun tyyppisiä biisejä kuin garage-nimitys antaa ymmärtää. Kerroitte eräässä haastattelussa, ettette halua riehua keikoilla. Miksi näin? ­ Riehumisen vähentyminen keikoilla johtuu puhtaasti esteettisistä seikoista. Mielestäni riehuminen on tavallaan helppoa. Sillä pystyy myös paikkaamaan musiikkia. Itse nautin enemmän vähäeleisyydestä kuin siitä, että asioita korostetaan helvetisti. Se on mielestäni paljon mielenkiintoisempaa kuin kauhean shown vetäminen. Suomalainen näkemys siitä, että musiikki on vain ääntä, että kunhan vain soitetaan nämä nuotit, vie ainakin itseltäni mielenkiinnon bändiä kohtaan. Tyylikkäässä vähäeleisyydessä ja jopa tietyssä kuivakkuudessa jokainen pieni asia merkitsee. Bändin nimen alkuperää kysyttäessä ei vastausta tule. ­ Kyllästyin tähän kysymykseen jo ennen kuin sitä ensimmäisen kerran kysyttiin. Meidän suhtautuminen siihen on sama kun joku kysyisi, että miksi jonkun nimi on Pekka. Aika vaikea siihen on mitään vastata. On meillä joskus ollut siitä puhetta, että se meistä, joka keksii vastauksen siihen, saa lakritsipatukan. The Lariotsin neljän biisin EP Shake Hands julkaistiin parisen kuukautta sitten. Bändin pyrkimys on nauhoittaa piakkoin uutta musaa. ­ Vaikka nauhoitussessiot ja levynteko ovat tuntuneetkin jotenkin pakkopullalta, niin ollaan me se sentään tajuttu, että levyn kautta ihmiset oppivat tuntemaan meidän musiikkia ja myös haluavat tulla keikoille tätä musiikkia kuulemaan. « SUE » 25 « NRO. 11
• M Mukana kaikki k aikki ku kuumimmat bändituotteet s tteet sekä teet m kaikki cooleimmat brändit. ja paljon muita... Tilaa oma katalogisi ILMAISEKSI 0400 915 001 TAI WWW.EMP.FI TAI mailbox@emp.fi TAI nouda se lähimmältä R-kioskilta!!! SUE » 26 « NRO. 11 ROCK-TUOTTEET | FANITUOTTEET | MUSIIKKI | ASUSTEET | ELÄMÄNTYYLI | MUOTI | PELIT
• HELLAKSEN THR HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA NUCLEAR BLAST SUE » 28 « NRO. 11
• RASH-HEEROKSET Kreikkalainen thrash metal -yhtye Suicidal Angels voitti 1200 osallistujan bändikilpailun ja sai kansainvälisen levytyssopimuksen. Kakkosalbumi takaa helleeneille töitä ja tunnettavuutta. S uomessa voi heittää silmät kiinni kiven keskustassa ja osua hevimuusikkoon, mutta kreikkalaiset metallipiirit ovat enemmän undergroundia. Suicidal Angelsin laulaja-kitaristin ja perustajajäsenen Nick Melissourgosin mukaan ateenalainen metalliscene on kuitenkin kasvamassa suuremmaksi. ­ Nykyäänhän kuka tahansa voi kuunnella netistä mitä tahansa aina vastamuodostetun bändin tuotoksista Michael Jacksonin kadonneisiin demobiiseihin. Ateenan metallipiirit ovat kasvamassa, koska levyjen teko on nopeampaa ja halvempaa. Tosin moni bändi syntyy ja kuolee vuoden sisällä, ja valitettavasti enemmistö soittaa vain sivutoimisesti. Mikäs siinä, jos haluaa vain jamitella ja pitää hauskaa, mutta silloin ei pitäisi teeskennellä olevansa enempää kuin mitä mitä on. Onneksi on bändejä, jotka taistelevat ja tekevät töitä noustakseen edes tuuman verran massan yläpuolelle. Niitä bändejä me kunnioitamme. Suicidal Angelsin ensilevy Eternal Domination sai julkisuutta lähinnä Kreikassa, mutta kaikki muuttui, kun kakkoslevynsä jo nauhoittanut bändi päätti osallistua Rock The Nation 2009 -kilpailuun 1200 muun yhtyeen kera. ­ Voitto tuli meille valtavana yllätyksenä. Päätimme kokeilla kepillä jäätä, koska paikallisessa lehdistössä RTN-kilpailusta kirjoiteltiin kovasti. Parin kuukauden päästä tulikin tieto, että olimme voittaneet. Loppu on historiaa. Voiton tuloksena oli levysopimus Nuclear Blastin kanssa ja ensi vuoden alusta alkava Euroopan-kiertue yhdessä Kataklysmin, Belphegorin, Darkest Hourin ja Resistancen kanssa. Nick odottaa rundia innolla. ­ Tulevalla kiertueella haluamme pitää hauskaa, antaa joka keikkaan thrash-silauksen, tavata vanhoja faneja ja saada myös uusia. Samalla saamme tutustua kunnioittamiimme yhtyeisiin paremmin. Kiertuepäivät eivät ole vielä lopullisessa muodossaan, ja toivottavasti vierailemme myös kauniissa maassanne. En ole aivan perillä sikäläisestä thrash-porukasta, joten voisimme testata suomalaisten moshaustaidot! Nick kuvailee ensilevyä isoksi jamisessioksi, jossa riffejä yhdisteltiin toisiinsa studiossa. Tärkeintä oli olla mahdollisimman nopea ja raivoisa. Kakkoslevyyn mennessä yhtye oli Nickin mukaan kypsynyt ja kasvanut, saanut kokemusta ja kykeni myös pudottamaan kappaleiden tempoa lisätäkseen tunnelmaa ja syvyyttä. Oma panoksensa oli myös Mystic Prophecysta tutulla tuottajalla RD "Lia" Liapakiksella. ­ Tiedämme keitä olemme ja mitä musiikkia soitamme, ja jokainen albumin kappale on jokaisen bändin jäsenen hyväksymä. Lia auttoi meitä tekemään ensimmäisen ammattimaisesti toteutetun levymme. Olimme Saksassa kaksi ja puoli viikkoa nauhoittamassa. Se oli mahtava kokemus, koska olimme kaukana kotoa, keskittyneinä vain ja ainoastaan musiikkiin. Vähän ennen kakkoslevyä vanhat jäsenet Themis ja Sotiris jättivät bändin, ja heidät korvasivat herrat Angel ja Panos. Nickin mukaan bändeissä oleminen ei ole helppoa. Jokaisen täytyy tehdä lujasti töitä, eikä mikään tule kuin Manulle illallinen. ­ Bändissä oleminen vaatii vastuullisuutta, lujaa työntekoa ja kallisarvoista aikaa. Jokainen bändin jäsen on tarvittaessa korvattavissa. Ei ole vaikeaa liittyä bändiin, vaan vaikeinta on tehdä tosissaan ja täysillä töitä musiikin eteen. Suicidal Angelsin sanoituksissa otetaan usein kärkevästi kantaa uskontoihin ja kirkkoon. Nickin mukaan uskonnolliset instituutiot perustuvat huijaukseen ja "pyhän" kirkon sisällä on korruptiota. Bändin jäsenet pysyttelevät kirkosta erossa, ja vastaavasti uskonkiihkoilijat ovat jättäneet heidät rauhaan. ­ Uskonto on oopiumia kansalle, sanoi Karl Marx. Meille ei ole tullut mitään ongelmia, koska olemme olleet underground-yhtye. Saa nähdä, mitä tapahtuu nyt, kun saamme paljon isompaa huomiota. No, jos joku harkitsee hyökkäävänsä kimppuumme tai syyttävänsä meitä mielipiteistämme, niin antaa tulla vain, nössöt! « SUE » 29 « NRO. 11
• » VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN Tamperelainen junttarockrykmentti Doom Unit voitti Radio Rockin Rockstarba-kilpailun. Voittajabiisi Killing Time löytyy tässä kuussa ilmestyvältä debyyttipitkältä Cross the Line. oisin kuin voisi olettaa, Doom Unitin historiankirjoista ei juurikaan merkintöjä löydy. Loppuvuodesta 2008 MySpaceen ilmaantuneen kvartetin nousukiito saa kateellisuuteen taipuvaisten hampaat purentaan. Vai miltä kuulostaa puolen vuoden etsikkoaika ennen ensisinkun julkaisua? ­ Onhan tässä kieltämättä aika haipakkaa menty, laulaja-kitaristi Jape huokaa. ­ Toisaalta jokainen orkesterin jäbä on kierrellyt maita ja mantuja rockia veivaten pitkän aikaa. Pikemminkin tuntuu, että työ palkitaan viimein. ­ Aiempien bändien kanssa oli sinänsä ihan hyvä boogie, mutta se lopullinen puristus uupui. Kelailtiin liikaa kaikkia rockin soittamiseen liittyviä epäolennaisuuksia. Nyt päätettiin pistää bändi pystyyn, jotta voidaan mennä treenikselle ottamaan hiki päälle. Turha haihattelu pois ja hyvä meininki. Veikkaanpa, että kyseinen ajattelutapa osaltaan auttoi bändin tilanteeseen, jossa se nyt on. HAASTATTELU TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA CENTURYMEDIA T KE 18.11. KLUBI, TAMPERE Raskaamman musiikin kuuntelijat osaavat pahimmillaan olla sangen puritaaninen kansanosa. Huolettaako hylkimisreaktio, koska näkyvyyttä tavoitettiin kilpailun kautta? ­ Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen kysymys. Jos tämä meidän tilanne jotakuta vituttaa, niin ei me sille mitään voida. Se kilpailuhan ei ollut mikään "lauletaan rastin päällä" -tyylinen juttu. Osallistuneita bändejä oli jopa kahdeksansataa, ja musiikillinen skaala oli iisimmästä kamasta äärilaitameininkiin. ­ Me haluttiin laittaa biisi kuunneltavaksi ja toivottiin mahdollisimman paljon kuuntelukertoja ja palautetta. Ei me hypitty silmät kiiluen lottovoiton perässä. Japen mukaan Doom Unitin tahkoamisen perustukset löytyvät niin perusmuroista (Black Sabbath, Kiss, Deep Purple) kuin vaikkapa Seattle-grungesta. Kuulijasta riippuen musiikin joko omalaatuisin tai häiritsevin elementti on Japen selkeästi artikuloiva, jopa monotoninen laulu. ­ Kuten meidän musiikissakin, myös laulamisessani vallitsee niin sanottu "vähemmän on enemmän" -filosofia. Se on meikäläisen ääni ja sillä mennään. Minä vedän matalampaa muminaa, kun taas toinen kitaristi Chris yltää monia oktaaveja korkeammalle. Lopputuloksena syntyy tietynlaista Alice in Chains -henkeä. Aikaa debyyttilevyn hautomiseen ei yhtyeelle liiaksi luvattu. Silti paketti saatiin kasaan jopa yllättävän kivuttomasti, ottaen huomioon, että jopa osa kappaleista vielä odotti tekijäänsä. ­ Heti voiton jälkeen kesäkuun alussa oltiin jo studiossa. Tuottajan kiireiden takia pidettiin heinäkuu taukoa ja tehtiin lisää biisejä. Elokuun puolivälissä oli lätty soitannollisesti valmis. Tehtiin levy pois alta kuleksimasta. ­ Jokainen soittava ja biisejä kirjoittava ihminen tietää, että välillä tulee kuivia kausia, jolloin matskua ei tule tai jos tulee, niin se saattaa olla ihan paskaa. Onneksi kesän aikana kävi niin, että tavaraa tuli ja se ei ollut ihan pas- kaa. Siinä oli siis jopa onni mukana, kun ei tarvinnut tuskailla, että vittu kun ei ole biisejä. ­ Cross the Line on ainakin bändin mielestä monipuolinen ja kontrastipitoinen levy. Koko kestohan ei todellakaan ole Killing Timen kaltaista niskaanhakkausta, Jape kompaa allekirjoittaneenkin tekemää johtopäätöstä. Jotta ihmiset vielä puolen vuoden päästäkin muistaisivat kenen kappale soi Nelosen hittisarjan tunnusmusiikkina, Jape lupaa Doom Unitin keikkailevan niin paljon kuin mahdollista. Mitäpä muutakaan. Mutta entäpä jos kilpailussa olisikin käynyt kalpaten? ­ Me olemme menossa tänään treeneihin. Veikkaan, että olisimme menossa treeneihin joka tapauksessa. Me soittaisimme rockia niin kuin nytkin, mutta ilman kaikkea kilpailun aiheuttamaa oheistoimintaa. Pyrkisimme luultavasti tähän tilanteeseen, jossa nyt olemme. Doom Unit on terveellä pohjalla. « SUE » 30 « NRO. 11
• » YSIMILLINEN SILMIEN VÄLIIN HAASTATTELU Raskasta, rullaavaa katumetallia soittava kotimainen Hammerhed yhdistää thrashia, punkkia ja tervehenkistä testosteronihöyryämistä koko rahan edestä. ammerhedin vokalisti Pena Penttiselle kuuluu oikein hyvää. ­ Itsari lykkäytyi vuodella, uusia biisejä kehitellään ja keikkaakin on tulossa. Monissa kokoonpanoissa vaikuttanut Pena sai pari vuotta sitten viestin, että kolme pitkän linjan raskasmusiikkimuusikkoa Helsingissä etsi laulajaa. Yhteinen sävel löytyi nopeasti. ­ Rujoa ja raskasta materiaalia. Pakkohan sellaisesta on pitää. Musiikillinen linja karkaistiin kimpassa esittäjiensä näköiseksi ja kuuloiseksi. Hammerhedin yksi suurimmista vaikutteista on Pantera, johon bändiä on verrattu. Penan mukaan yhtye ei ole vaikutteita koskaan kiistänytkään, sillä sekä hän että muut yhtyeen jäsenet elävät Panterasta edelleen yhtä lujasti kuin 15 vuotta sitten. Musiikilliset vaikutteet ovat kuitenkin paljon laaja-alaisemmat. ­ Aina on esikuvia. Mukana on punkkia ja thrashia sieltä kadun puolelta, ja kitaristimme Petteri Hirvanen fiilistelee muiden tyylilajien puolella, mikä pitää biisinteossa tietyn ennakkoluulottomuuden mukana. Rumpalimme Grandi H Räsänen oli mukana kasarihevicover-sensaatiossa Metal Heartissa, ja miehen soittotyyliin tarttui näistä kuvioista tietty herkullinen teatraalisuus. Basistimme Rude Rothstén on intiaani Hyvinkäältä, ja itse näytän merirosvon ja mörön äpäräjälkeläiseltä. Inspiroidu nyt siitä sitten. Hammerhedin musiikkia on nimitetty katumetalliksi. Mutta mitä on katumetalli? ­ Suoraa ja mukaansatempaavaa matskua. Ei krumeluureja eikä syntikoita, ei melodisia karkkeja ja muuta koristetta yli äyräittensä. Kaikki metalli ja raskas musiikillinen ilmaisu ei saa olla elitististä. HC ja thrash perustuvat eräänlaiseen junttikonseptiin, lavalla hyörivät testosteronipäissään samat ukot kuin yleisön seassa. Samaa henkeähän tässä tavoitellaan. Nyrkillä naamaan ja oliko kysyttävää? Kysyttävää ei ole paljoa ollut, sillä saatu saatu palaute on ollut Penan mukaan 99-prosenttisesti positiivista. ­ Se on meille luonnollisesti suuri ilon ja ylpeyden aihe, koska teemme kamaa, joka elää ja hengittää yleisön kautta, ei minkään mystistaiteellisen käteenvetelyn kautta. TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA HAMMERHED Levynteko oli pitkä ja raskas prosessi, ja Penan mukaan työvoitto sanan painavimmassa merkityksessä. Vaikka levy oli valmis jo keväällä, ja se arvioitiinkin muun muassa toukokuun Suessa (arvosana 9/10), levy-yhtiö Theft City Records päätti lopulta siirtää julkaisua. ­ Koko levyntekoprosessi oli saatanallista Sisyfoksen työtä. Oli järjesteltävä jakelu, taloudellinen satsaaminen ja huomioitava ajoituksen tärkeys. Kesälaitumilla porukka ei ostele levyjä aktiivisesti, ja levy-yhtiön kaverit passailivat ilmestymisen suosiolla syksyyn. Albumin lyriikoissa on Penan mukaan tiettyä fatalismia, yhteiskuntakritiikkiä ja vanhan koulun lautapäähuumoria, sekä "sotaa, katkeruutta ja vesikauhua". ­ Minähän inhoan milloin mitäkin, uhoan ja pullistelen. Voin kuitenkin vankasti vakuuttaa, että politiikka ja oman aatemaailman tuputtaminen joka kappaleen höysteeksi ei välttämättä ole ideoista järkevin, vaikka se nuoruuden voimaintunnossa voi vaikuttaa fiksulta idealta. Yritämme olla sortumatta saarnaamiseen ja jonninjoutavaan piipitykseen. Nykyiset "uuden metallin" kärkinimet voivottelevat joka toisessa biisissä omaa surkeuttaan ja sitä suunnatonta inhimillistä tragediaa mikä yksilöä kohtaa, kun faija ei taannut autolainaa ja muijakaveri arvosteli omista pe- lottavan isoista nänneistäsi ja naismaisesta lauluäänestäsi kirjoittamaasi runoa. Hammerhed on soittanut pääasiassa pääkaupunkiseudulla, mutta muuallakin soitetaan mahdollisuuksien mukaan. ­ Keikkaa tehdään koko ajan ja kaikki mitä tulee. Me ei tästä nuoremmiksi tulla, ja aika on NYT. Livenä biisit tulevat vielä kovempaa kuin levyltä, vielä hullummin ja tiukemmin. Jos Hammerhed olisi lävistys, millainen se olisi ja mihin paikkaan se iskettäisiin? ­ 9mm silmien väliin. Lävistysmateriaali voi aiheuttaa yliherkkyyttä. « The Finest in HARD ROCK AND METAL SAMPLER - Double CD Sampler incl. sticker. Over 100 Minutes the finest in Hard Rock and Metal Feat. songs of SAXON, GAMMA RAY, KREATOR, DIO and many more... Plus one unreleased song of the band ENGRAINED http://www.myspace.com/engrained - Alive 25 & SILENT REIGN OF HEROES Double gatefold LP with bonus track. KINGDOM OF XII Double gatefold LP with bonus track. Out November 30th SYMPHONY OF ENCHANTED LANDS II - THE DARK SECRET Double gatefold LP with bonus track. LIVE AT MASTERS OF ROCK The new DVD+CD and Live CD This sold-out concert dvd is the purest example of why ANNIHILATOR are touted as one of the best metal bands of our time. CALLING THE WILD Re-Release as double CD digipak with bonus tracks and new liner notes by Doro Pesch. Out November 30th FIGHT Re-Release as digipak with bonus tracks and new liner notes by Doro Pesch. Also available as double gatefold LP! Out November 30th AGENT ORANGE Re-Release as double digipak with bonus tracks and new liner notes by Tom Angelripper. Also available as double gatefold LP! Out November 30th SUE » 31 « NRO. 11
• Ke 16.12.09 Helsingin Jäähalli liput 46 + mahd. toimituskulut IN FLAMES EVERY TIME I DIE DEAD BY APRIL MAYLENE AND THE SONS OF DISASTER SUE » 33 « NRO. 11
• » LAULUJA YKSINÄISYYDESTÄ Jyväskylästä jysähtää! Tuo Keski-Suomen helmi on metallikansan Mekka, jossa aurinko ei paista koskaan ja jossa mittari on aina pakkasen puolella. Ainakin, jos uskoo Ghost Brigadea. V ielä 2000-luvun alkupuolella Jyväskylä (lausutaan: Jyväääs-kylää) tunnettiin lukuisista perseelle potkivista rokkiakteista, jotka eivät tunteneet tai pyytäneet armoa. Eräs näistä bändeistä oli Zerocharisma, jonka hajoamisen seurauksena perustettiin vaihtoehtoista metallia paahtava Ghost Brigade. Tumma tuuli alkoi puhaltaa. ­ Törmäsin vuonna 2000 Kiviniemen Tommiin, joka soitti kitaraa Zerocharismassa. Siitä oli vanha laulaja lähtenyt, ja mä hyppäsin niiden kelkkaan. Samaan aikaan meillä oli BetoniHank. Se bändi kuoli ihmisten lähtiessä koulun penkille. Zerocharisma taas kaatui siihen, että miehillä alkoi olla perheitä. Meillä olisi voinut olla mahdollisuuksia viedä sitä juttua pidemmälle vetämällä keikkoja enemmän ja enemmän. Mutta se ei onnistu, koska perhetilannehan vaatii sitä, että miehet on kotosalla, muistelee Ghost Brigaden äänitaiteilija Manne Ikonen. ­ Ne bändit oli pörinärokkia. Pörinärokista on pitkä matka Ghost Brigaden esittelemään metalliin, jossa ääripäät kuuluvat selvästi eri tavalla kuin perinteisemmässä rokettirollissa. Kyseessä on Ikosen ensimmäinen raskaampaa osastoa louhiva bändi, joten haasteita on matkan varrella voitettu. ­ Sehän siinä oikeastaan oli se juttu, että lähdetään kokeilemaan voiko punkkarit tällaista vetää, kuuluu nauru Jyväskylän suunnalta. ­ Meillä oli Tommin kanssa semmoinen viritelmä kuin Revolt, jossa oli korinalaulua. Siitä huolimatta tää on mun ensimmäinen metallisempi bändi. Multa puuttuu lapsuuden ajoilta kokonaan toi metalliosasto. En ole koskaan ollut death metal -fani. Ikonen myöntää Ghost Brigaden kolkon metallin teknisyyden ja fyysisemmän otteen olevan koko bändille haastavaa rokkihommien jälkeen. Hänen mukaansa Kalmajengin musiikki ei ole yliteknistä, vaan kyse on perusrokkiriffien vetämisestä fiinimmällä tatsilla. Ghost Brigaden tarina on Ikosen mukaan yksinkertainen ja lyhyt. Vuosi oli 2006, ja Naukkarisen Willellä (kitara) oli biisejä valmiina odottamassa soittajia. Pumppu ei ehtinyt soittaa niitä kertaakaan yhdessä ennen neljän biisin demon äänitystä Helsingissä. Demo päätyi maailmalle ja sai kolmen levy-yhtiön päät kääntymään korvat höröllä kohti Jyväskylää. 29.12. TAVASTIA, HELSINKI Eräs näistä firmoista oli Roadrunner, jolle levyttävät muun muassa Dream Theater, Opeth, Slipknot ja Soulfly. Ghost Brigade sanoi levyjätin tarjoukselle kohteliaasti ei. ­ Roadrunner oli meidän mielestä aivan liian iso näin pienelle bändille. Me pelättiin hukkuvamme sinne. Kaikista paras vaihtoehto oli Season of Mist. Se on sopivan kokoinen ja siellä jengi kuulostaa fiksulta ja osaavalta. Ja mikä tärkeintä, ne vaikuttivat hyviltä tyypeiltä. Meillä on täydellinen taiteellinen vapaus omaan musiikkiin, selittää Ikonen. Ghost Brigaden uusiinta pitkäsoittoa Isolation Songsia oli Ikosen mielestä helpompi tehdä kuin vuoden 2007 Guided by Firea. Bändi oli kerännyt kokemusta, ja tiesi mitä oli tekemässä. ­ Uudet biisit oli paljon enemmän valmiina kuin ekan levyn biisit. Eka levy oli aikamoista hässäkkää. Mutta vaikka tää onkin jo meidän toinen levy, niin kyseessä on edelleen metallimusiikki, joka on vaativaa. Välillä meinasi kitarat ja mikrofonit lentää seinään, ja teki mieli lopettaa koko touhu, mutta mun mielestä se kuuluu asiaan. Vaikka studiossa on ollut ajoittain vaikeaa, on se selvästi kannattanut. Marraskuussa alkavalla kiertueella Ghost Brigade pääsee arvoiseensa seuraan. Ensiksi bändi kiertää God is an Astronautin kanssa muutaman keikan. Sitten on aika pakata auto ja suunnata Hollantiin, missä Ghost Brigade lämppää Paradise Lostia 16 keikan verran ­ Paradise Lostin pyynnöstä. « HAASTATTELU TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA GHOST BRIGADE SUE » 34 « NRO. 11
• RAMMSTEIN ­ Liebe Ist Für Alle Da (Universal) 9 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton Rammsteinin uutta studioalbumia on odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä edellisestä Rosenrotalbumista ehti vierähtää neljä vuotta. Yhtye piti välissä kunnon paussin, mikä sai epäilevät tuomaat jo pitämään saksalaisia entisenä yhtyeenä. Vaan ei, Rammstein on palannut entistäkin isommalla rytinällä kuudennen studiolevynsä myötä. Kohua ja spektaakkeleja ei ole ennenkään Rammsteinin uralta puuttunut, mutta tällä kertaa bändi ylitti itsensä julkaisemalla hardcore-pornoa sisältävän hirtehisen hauskan musiikkivideon Pussy, jota ehdittiin katsoa netistä yli 6,5 miljoonaa kertaa ennen albumin ilmestymistä. Pussy on mainio rattoralli, mutta ei lähelläkään levyn parhaimmistoa. Se parhaimmisto on isketty sekä levyn alkuun että loppuun. Avausraita Rammlied on yksinkertaisesti parhaita Rammsteinvetoja koskaan. Raju, raskas juntta on kuin luotu saamaan kymmenet tuhannet ihmiset takomaan nyrkkiä ja polkemaan jalkaa kuin aitogermaaninen koneisto. Levyn viimeisellä kolmanneksella kuultava albumin nimikkobiisi on sekin elämää suurempi thrash-riffeineen. Rammstein on kauttaaltaan koventanut ja tiukentanut otettaan ja palannut kolmen ensimmäisen levynsä kolkompaan industrialtyyliin, joka sopii sille paremmin. Yhtye ei vie ilmaisuaan enää liian kauas ja tekee parhaiten sitä, mitä vain se osaa. Rammsteinhan on parhaimmillaan aggressiivisena, rytmikkäänä ja runttaavana teutonihirviönä, ja huonoimmillaan kun yrittää tunnelmoida. Jälkimmäisestä seikasta johtuen 11 kappaleen albumin kaksi ainoaa heikompaa vetoa ovat hitaita. Kauhealla ranskalla osittain laulettu Frühling in Paris on hutera herkistely keskellä levyä, ja levyn päättävä Roter Sand on puolivillainen western-tunnelmointi. Balladit ovat muutenkin Saatanasta, ja ne ovat sitä erityisesti Rammsteinilla. Mutta kun muu levy on täynnä joko erittäin tarttuvia paukutuksia kuten Waidmanns Heil, Haifisch ja Mehr tai mustan huumorin täyttämiä sanoituksia kuten itävaltalaisesta insesti-isästä kertova Wiener Blut, niin pari heikompaa kappaletta vain korostavat muun levyn selkeitä vahvuuksia. Albumista on syytä ehdottomasti hankkia erikoisversio, jossa on mukana peräti neljä uutta kappaletta sekä Roter Sandin orkestraatioversio, joka on alkuperäistä parempi. Uusista kappaleista ensiluokkaiset Führe Mich sekä eeppinen Donaukinder olisivat voineet olla itse albumillakin. Jos ne olisivat korvanneet Pariisiballadit ja western-fiilistelyt, LIFAD olisi ollut Rammsteinin paras albumikokonaisuus koskaan. Nytkin kyseessä on varsinkin erikoisversiona kiitettävä albumi, joka sykkii elinvoimaa kuin Peter Northin suoro. JUSSI LAHTONEN SUE » 36 « NRO. 11
• 7 OPIUM WARLORDS LIVE AT COLONIA DIGNIDAD (Cobra Records) Toisinaan eteen tulee levyjä, joille ei oikeastaan pitäisi antaa arvosanaa lainkaan. Jotkut hengentuotteet kun ovat niin omissa sfääreissään, että niiden kuvailu sanoilla on lähtökohtaisestikin erittäin hankalaa ja usein hedelmätöntä, ja luomusten typistäminen yhteen tylyyn kouluarvosanaan tuntuu jopa mielettömältä. Miksi selittää liikoja, kun kyse on kuitenkin asiasta, joka on koettava itse ja arvioitava itse. Toisille Live At Colonia Dignidad on yli 75 minuuttia täysin käsittämätöntä ultraraskaan ambient doomin ja pehmeiden mutta nokkavien aikuisrokkislovaripätkien yhdistelmää, joka ei aukea kirveelläkään, vaikka sitä olisi heiluttamassa itse Lapin legenda Nätti-Jussi. Toisille sisäavaruudesta löytyy valoton musta valo ja henkilökohtainen trippi jonnekin sinne, minne levyn tekijäkin on matkannut ­ ja kenties osittain kadonnut. Sami Albert Hynnisen hermeettisessä yksinäisyydessään soittama, tulkitsema ja säveltämä okkultistinen musiikkiterapia lennättää kuulijansa niin kaukaisiin tajunnan valtakuntiin, että paluulipusta ei ole takeita. Jokaisen on itse punnittava riskit, pohdittava eksentristen lyriikoiden merkitystä ja vaihdettava "seiska" sellaiseksi arvosanaksi, joka parhaiten kuvastaa joko euforiaa tai hermoromahdusta. Tai sekä että. JUSSI LAHTONEN LEVYARVIOT 8 DARK FUNERAL ANGELUS EXURO PRO ETERNUS (Regain) Hyvää kannattaa aina odottaa, samoin myös pahaa. Ruotsalaisen mustan ja metallisen pahuuden toinen keihäänkärki (toinen on Marduk) julkaisi edellisen täyspitkänsä Attero Totus Sanctusin neljä vuotta sitten, ja sitä edellinen rykäisy Diabolis Interium julkaistiin 2001. Angelus Exuro Pro Eternus, yhtyeen viides kokopitkä, onkin vasta länsinaapuriemme kolmas studioalbumi 2000-luvulla. Kuluneet vuodet on käytetty viisaasti paitsi kiertämällä entistä tiiviimmin maailmaa, myös säveltämällä pitkään ja hartaasti uusia musiikillisia kruununjalokiviä Saatanan mustaan obsidiaanikruunuun. Albumin kappaleet ovat erittäin tiukkaotteisesti ja ryhdikkäästi soitettuja, vaihtelevia ja särmikkäitä. Albumi on entistäkin teknisempää Dark Funeralia, ja yhtye ei tyydy perinteisiin, helppoihin ratkaisuihin. Myös albumin äänimaailma on erittäin selkeä ja synkkäsävyinen, mistä on osaltaan varmasti kiittäminen levyn tuottanutta ja nauhoittanutta Peter Tägtreniä. My Funeral, My Latex Queen ja Stigmata vain soimaan, niin johan Helvetti aukeaa eteen. JUSSI LAHTONEN SUICIDAL ANGELS ­ Sanctify the Darkness (Nuclear Blast) Kreikkalainen Suicidal Angels julkaisi ensilevynsä Eternal Damnationin vuonna 2007, ja meni sen jälkeen ottamaan ja voittamaan Rock the Nation 2009 -bändikilpailun. Palkinnoksi helähti uusi kansainvälinen levytyssopimus ja pesti isommalla kiertueella. Albumi on niin vakuuttavan laadukas, että vaikka Rock The Nationissa olisi käynyt miten, Suicidal Angels olisi ennen pitkää joka tapauksessa noussut thrash-kansan tietoisuuteen. 8 Helleenit eivät repostele moderneilla trendeillä tai kosiskele valtavirtaa muodikkailla kikkailuilla, vaan keskittyvät vanhan koulukunnan raivokkaan rullaavaan thrashiin. Kun sulkee silmänsä ja antaa armottoman, tiukan dynaamisen viedä mukanaan, voi helposti tehdä aikamatkan 80-luvun parhaisiin vuosiin. Kitaristilaulaja Nickin ääni vieläpä muistuttaa kummasti Kreatorin Millen rääkynää. Mikään kasaripastissi Suicidal Angels ei kuitenkaan ole, vaan omillaan ja omas- sa ajassaan vaikuttava bändi, joka iskee Atheistin, Child Molesterin ja The Pestilence of Saintsin kaltaisilla kappaleilla kiinni kinnerjänteisiin kuin susilauma. Bändi uskaltaa mallikelpoisen riffittelyn ja kaahauksen lisäksi myös hidastaa tempoa. Rytmikkään groovaava äänimaailma saa niskat taittumaan semiautomaattisen headbangingvaihteen myötä, ja ei voi kuin toivoa, että joku ensi kesän festarijärjestäjä kaappaa kreikkalaiset Suomen suveen. JUSSI LAHTONEN Kunnon black metal -miehet ratkaisevat saatanallisen herruuden juristien avulla. Lakitupa onkin tuttu paikka Gorgorothin entisille ja nykyisille jäsenille, joista lukuisia on tuomittu linnaan milloin mistäkin kidutuksesta, seksuaalirikoksesta tai muusta BM-skenepisteitä true-miekkosille antavasta teosta. Vuonna 2007 Gorgorothin vokalisti Gaahl sekä kitaristi (ja luokanopettaja) King Ov Hell antoivat kitaristille ja perustajajäsenelle Infernukselle kenkää ­ tai yrittivät. Käräjillä nähdään, sanoi Infernus, ja vaikka Gaahl ja King ehtivät kiertää puolisentoista vuotta uudella "Gorgorothin" kokoonpanolla, oikeus päätti lopulta, että Gorgoroth-nimi kuuluu Infernukselle. Gaahl ja King ottivat sitten käyttöön nimen God Seed. Infernus puolestaan julkaisi uuden kiekon uudistuneella kokoonpanolla, jossa on mukana muun muassa Obituary-basisti Frank Watkins. QPASTin biisit ovat Infernuksen käsialaa, siinä missä pari edellistä olivat lähes yksinomaan Kingin sävellyksiä. Infernus pääseekin lähelle Gorgorothin alkupään raivoa ja vimmaa. Karu, kolkko ja brutaali black metal -sivallus palauttaa Gorgorothin taas täyteen iskuunsa. JUSSI LAHTONEN 8 GORGOROTH QUANTOS POSSUNT AD SATANITATEM TRAHUNT (Regain Records) 4 BAKTERIA DEFECATE! SUFFOCATE! MUTILATE! MASTURBATE! (Anstalt(Nuclear Blast) Ulosta! Tukehduta! Silvo! Masturboi! No, kyllä tekisi mieli, ainakin kolmea ensinmainittua. Masturbointi meksikolaisen Bakterian tahdissa ei nimittäin johtaisi kuin selkäytimen rappeutumiseen ja kämmenien karvoittumiseen. Ulostuspuoli kyllä tulee väistämättä mieleen, sillä koko albumi on täynnä sitä itseään. On suuri arvoitus, miten Nuclear Blastin väki on ikinä päättänyt julkaista tämänkaltaista skeidaa, vaikka levy julkaistaankin uudella "rankalla" Anstalt-alamerkillä. Helvetillisen suttuista ja kauheaa pörinää ja naputusta ei ole osattu edes nauhoittaa kunnolla. Äänen taso ja tasapaino ovat huonompia kuin kehnoimmallakaan demolla. Epämääräinen "saastametalli" on nimensä mukaista, ja epämääräisen suttuinen punk/ sludge/crust yritetään yhdistää "metalliin" tuloksin, joka aiheuttaa aivoverenvuotoa. On ihme, miten vuonna 1992 perustettu yhtye voi soittaa näin huonosti. Luulisi, että 17 vuodessa jokin instrumentti olisi saatu haltuun edes pyytämättä ja yllättäen. Levy-yhtiön hehkutuksen mukaan bändi ei voi tehdä kiertueita, koska laulaja Umberto Torres olisi ampunut käsiaseella jonkun yleisöstään aiemmalla keikalla. Hyvä, ettei yleisön joukossa sentään ollut aseistettuja kriitikoita. He olisivat saattaneet puolestaan täräyttää bändin lavalta. JUSSI LAHTONEN SUE 8 MÅNEGARM NATTVÄSEN (Regain) Vuonna 1995 perustettu Månegarm on aina ollut omaperäinen. Yhtyeen viikinkimetallin, folk metalin ja black metalin kolminaisuus on hioutunut vuosien myötä entistä vahvemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Vuonna 1006 bändi julkaisi akustisen folk-levyn Urminnes Hävd, ja yhtyeessä mukana oleva viulisti-sellisti-huilunsoittaja Janne Liljeqvist soittaa myös folk-bändi Två Fisk Och En Fläskissa. Nattväsen on kuitenkin ehta metallilevy ja hyvin tyylikäs sellainen. Ruotsinkieliset viikinkivisiot ja mahtipontiset sävelkuviot nivoutuvat kansanmusiikkivivahteisiin ja raskaaseen metalliin. Black metal -vaikutteet eivät ole ehkä ensisijaisia, mutta niitä ei ole suinkaan unohdettu viikinkitunnelmien lomassa. Kuudenteen kokopitkäänsä mennessä yhtye on ehtinyt jo kokea yhtä ja toista sekä kiertää entistä enemmän, mikä on myöskin saattanut vaikuttaa biisien rakenteisiin. Kappaleet ovat edelleen jylhän ylväitä ja monipuolisia, mutta nyt yhtyeen voi kuvitella toimivan livenäkin entistä saumattomammin. Tai mitä toisaalta kuvittelemaankaan livekuntoa, senhän voi tarkistaa viimevuotiselta Live in Moscow -dvd:ltä. JUSSI LAHTONEN (Mascot Records) Jyväskyläläiset melodisen tunnelmametallin soittajat julkaisivat ensilevynsä Overdosed On Youn yli kaksi vuotta sitten. Debyytin jälkeen keikkoja riitti, mutta viime aikoina bändi on viettänyt hiljaiseloa. Hiljaisuus on kuitenkin ollut työntäyteistä, sillä bändi on valmistellut uutta levyään, joka nauhoitettiin Ruotsissa Pelle Saetherin johdolla. Uusi Selena-kiekko on edeltäjäänsä raskaampaa ja dynaamisempaa, vaikkakaan vanhoja tunnelmointihetkiä ei ole sinänsä unohdettu. Ensilevyn keikkaputki on kuitenkin saattanut vaikuttaa siihen, että uudet kappaleet ovat vähemmän kimurantteja. Ne toimivat selkeämmin ja suoraviivaisemmin livetilanteissa kuin ykköslevyn tietyt kappaleet. Annika Jalkasen vokaalit ovat ryhdikkään ja voimakkaan kuuloiset, ja ote on poppimaisempi, mikä toimii Selenoilla hyvin. Kovin kaukanahan bändi ei kevyemmistä musiikin alalajeista ole, minkä yhtye tuo itsekin esille versioimalla Kylie Minoguen vanhan hitin Confide in Me. Kevytmetallia kenties, mutta varsin toimivaa sellaista. JUSSI LAHTONEN 8 FOR SELENA AND SIN PRIMROSE PATH (Blistering Records) Evercirclen myyntivalttina on alaston nainen levynkannessa. Vaikka kansikuva onkin 6 SAIDIAN EVERCIRCLE » 37 « NRO. 11
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton Kent ­ Röd (RCA) Kahdeksankymmentälukulainen Depeche Mode elää ja on voimissaan. Kun juuri ja juuri on selvitty Editorsin tuoreen levyn depparimainingeista, tulee perässä Kent ja kauhoo samasta saavista. Ja hyvin kauhookin. Liekö levytyspaikka inspiroinut, sillä samaisessa Hansa Tonstudiossa on nauhoitettu eräskin Depeche Mode -levy, mm. Construction Time Again. Kentin kahdeksannen, Rödiksi nimetyn levyn ehtii kuunnella muutamankin kerran läpi, ennen kuin tajuaa, että Kentille ennen niin tunnusomaiset kitaravallit loistavat poissaolollaan Niiden tilalla on kalseasti kolisevaa ja säksättävää syntetisaattorimaisemaa, joka kuitenkin kuulostaa nimenomaisesti ja hyvin tunnistettavasti Kentiltä. Ensisinglenä julkaistu Töntarna antaa levystä ehkä pikkuisen väärän käsityksen, sillä ihan niin tekno ei Röd kokonaisuudessaan ole. Se ennemminkin jumputtaa tanssijalat pakonomaisesti liikkeelle heti levyn alusta saakka (kunhan hirvittävä kirkkokuoroparodia 18:29-4 on saatu alta pois) mainiolla Taxmannen ­ Krossa allt -kaksikolla. 8 Niin, Röd ei vello surumielisissä melankoliaballadeissa vaan pitää ripeää tempoa yllä liki kaikissa yhdessätoista kappaleessaan. Hjärta on sentään pieni kumarrus edellislevyjen poskenkostuttajille, ja siinä kuuluvat ne kitaratkin, tosin sivuroolissa. Levyn puolenvälin jälkeen tapahtuu pieni notkahdus, kun Idioter ja Svarta linjer jäävät muun materiaalin jalkoihin. Niitä paikkaa heti perään Ensamheten, jossa Kent käväisee hetken radioheadmaisissa maisemissa noustakseen sitten rave-luolan korkeimmalle tanssikorokkeelle. Loppua kohti kasvava biisi on kirkkaasti levyn parhaimmistoa. Levyn päättävästä Det finns inga ordista ei ole uudeksi 747:ksi, vaikka se komea onkin ­ voisi melkein sanoa kirkollinen, mutta täysin aloitusbiisistä poikkeavalla tavalla. Tämän levyn kuulemisen jälkeen ymmärtää, miksi Kentin seuraava Suomen-keikka on Hartwall Areenalla: vuoden 2010 Kent tarvitsee paikan, jossa katto on korkealla ja tilaa hengittää. Veikkaisin myös, että eturivissä on nippu ihan uusia faneja. MARJUT MUTANEN SUE » 40 « NRO. 11
• SUE » 51 « NRO. 10
• K un jotakin kitaramallia valmistetaan koko maailmaan täysin käsityönä vain 100 kpl voidaan varmuudella sanoa, että se on keräilyharvinaisuus. ESP:n ja JAMES HETFIELD:in yhteistyönä toteutettu IRON CROSS on taatusti sitä! Musamaailmalla on ollut suuri ilo ja kunnia hankkia Suomeen ESP IRON CROSS -kitarat numerot 31 ja 32 ­ ensimmäiset sarjanumerot/yksilöt jotka toimitettiin Eurooppaan. Suomeen saapunut nro 31 on jo myyty, mutta myös toisella suomalaisella on mahdollisuus toteuttaa unelma ja hankkia itselleen täysin käsityönä valmistettu IRON CROSS nro 32. Sen lisäksi, että kyseinen ESP on keräilyharvinaisuus, on se myös todella erinomainen soitin. Kitaraan on käytetty vain parhaita materiaaleja ja osia. Lisäksi jokainen yksilö on täysin käsin detaljoitu JAMES HETFIELDIN toiveiden mukaisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten. ESP JAMES HETFIELD IRON CROSS nro 32 kitaran hinta on 7795 ! MU S A MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. 09 ­ 343 6030 Avoinna ark. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 09 ­ 5627 1240 Avoinna ark. 10-18, la 10-15 P www.musamaailma.fi » 52 « NRO. 11 SUE