• Sue Indierockpunkmetalzine #125 JOULUKUU 2008 !! Suen vuoden levyt !! FALLOUTBOY Akon·Hybrid Children·Supersuckers·Levellers·Adastra Helmet·Another Sinking Ship·The Stranglers·Puritan Black Light Discipline·Silentium·Legion Of The Damned 1
• Rokkia pukinkonttiin! Linkin Park: Road to revolution -cd+dvd 21 14 95 Sturm und Drang: Rock´n´roll children -cd 95 Musa-dvd:t 69Eyes: Goth´n´roll 3-cd+dvd 95 19 Nämä cd:t 95 /kpl AC/DC: Black Ice tai Apulanta: Kuutio -cd Leffafanin toivelahjat 17 95 /kpl 29 19 PMMP: Kuulkaas Live! tai Turistas: Finnish Summer -dvd 95 /kpl Corleone-dvdboksi 37 95 Finnkino Joululiput 4 kpl Voimassa: 25.12.2008.-26.4.2009. 29 80 www.anttila.fi 2 www.kodin1.com Tarjoukset voimassa 31.12.2008 asti.
• 3
• 5
• NEWSFLASH Ensi vuoden Ruisrockin ensimmäiset kiinnitykset ovat selvillä. Turun Ruissalossa 3.-5. heinäkuuta 2009 järjestettävälle festivaalille saapuvat Disturbed, Volbeat, Ladytron ja Calexico. Suurin osa Ruisrockin esiintyjistä julkistetaan tuttuun tapaan helmi-maaliskuussa. Lucky Dragons esiintyy 4. helmikuuta Helsingin Semifinalissa. Modernia kokeellista musiikkia soittava losangelesilaisbändi tulee Suomeen ensi kertaa. Muusikko Pekka Pohjola on kuollut. Pohjola tuli tunnetuksi 70-luvulla Wigwam-yhtyeessä, ja hänen tunnetuimpia soololevyjään ovat Pihkasilmä Kaarnakorva ja Harakka Bialoipokku. Pohjola oli arvostettu säveltäjä ja basisti, joka soitti aikoinaan myös Mike Oldfieldin Euroopankiertueella. Lynyrd Skynyrd -yhtye saapuu toukokuussa konsertoimaan Suomeen. Yhtye esiintyy Kuopio-hallissa 20.5. ja Helsingin Jäähallissa 21.5. Déclassé julkaisee DVD-muotoisen maxi-ep:n ilmaisena nettilatauksena. Julkaisu tapahtuu 19. joulukuuta osoitteessa www.declassetheband. com ja sitä juhlistetaan keikoilla 13.12. Dubrovnikissa Helsingissä ja 19.12. Klubilla Turussa. Radioheadin hovitaiteilijana tunnettu Stanley Donwood on perustanut oman Six Inch Records -levymerkin. Merkki julkaisee 333 kappaleen painokset Patrick Bellin Travel Notesista, Max de Maran Classistista ja Joy of Livingin The Beyond Withinistä, kaikki kuuden tuuman pahvipakkauksissa. The Shinsin James Mercer näyttelee elokuvassa. Some Days Are Better Than Others -leffa on Shinsin videoitakin tehneet Matt McCormickin ohjaustyö. The Rasmuksen Lauri Ylönen on säveltänyt musiikin JP Siilin Blackout-elokuvaan. Blackout on ensi-illassa 26.12. Työperäisen stressikuoleman tematiikkaa tutkaileva Karoshi Lovers on julkaissut osoitteessa www.myspace.com/karoshilovers ilmaiseksi ladattavan Karoshi Christmas -joulusinglen, joka kertoo kuusijuhlan lipeämisestä käsistä. Bändi kirjoittaa parhaillaan kappaleita ensi vuonna ilmestyvälle toiselle albumilleen. Jakeluyhtiö Pinnacle Entertainment on mennyt konkurssiin ja irtisanonut kaikki työntekijänsä. Yhtiön jakelussa oli yli 400 indie-levy-yhtiötä, mm. Rough Trade ja Fierce Panda. Manic Street Preachersin 14 vuotta sitten kadonneen Richey Edwardsin oletetaan nyt virallisesti kuolleen. Britanniassa henkilö voidaan julistaa kuolleeksi seitsemän vuoden kuluttua katoamisesta, mutta tätä ennen Edwardsin perhe ei ole suostunut moiseen. Manic Street Preachers aikoo laatia tulevan levynsä sanoituksia Richeyn jälkeensä jättämistä lyriikoista. Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi). ANTI-FLAG PAKKAHUONEELLE Yhdysvaltalainen punk-bändi Anti-Flag esiintyy 15. maaliskuuta Tampereella. Poliittisesti aktiivinen Anti-Flag on viimeisten vuosien aikana noussut yhdeksi menestyneimmistä punk-bändeistä, mutta on kasvaneesta suosiostaan huolimatta pitänyt tinkimättömästi kiinni periaatteistaan ja poliittisista ideologioistaan. Pittsburghissa 1980-luvun lopussa perustettu, mutta 90-luvun loppupuoliskolta alkaen suurempaa huomiota kerännyt Anti-Flag on koko uransa ajan taistellut ihmis- ja eläinoikeuksien puolesta sekä kritisoinut voimakkaasti kapitalismia ja Yhdysvaltojen harjoittamaa ulkopolitiikkaa. Yhtye on musiikillisten saavutustensa ohella kunnostautunut myös manifestien kirjoittajana, joita löytyy levynkansien ohella myös bändin nettisivuilta. Anti-Flag nousi hardcore-piireistä laajempaan tunnettuuteen vuonna 2001 Underground Network -albumin yhteydessä. Yhtyeen kahdeksas pitkäsoitto The Bright Lights of America ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna. Anti-Flag vieraili Suomessa viime kesän Ruisrockissa sekä maaliskuussa loppuunmyydyssä Helsingin Nosturissa. Bändi on vuosien aikana kiertänyt maailmaa esimerkiksi NOFX:in, Rage Against The Machinen ja Rancidin seurassa. Tampereen Pakkahuoneella ja Klubilla järjestettävälle minifestivaalilla nähdään Anti-Flagin ohella vuonna 2005 hajonneen Million Dead -hardcore-yhtyeen vokalisti Frank Turner, joka nykyisin keskittyy omaa nimeään kantavaan sooloprojektiinsa. Kotimaisista yhtyeistä lavalle nousevat harvakseltaan keikkaileva Wasted sekä akustista folkpunkia soittava Jaakko & Jay -duo. Tapahtumaan ei ole ikärajaa, mutta täysiikäisille on tarjolla rajattu anniskelualue. Konsertin yhteistyökumppanina toimivan Sue-lehden nettisivuilla on käynnissä kilpailu, jossa on mahdollista voittaa tapaaminen Anti-Flagin kanssa sekä liput tapahtumaan. Kilpailu löytyy osoitteesta www.sue.fi. Anti-Flag (USA), Frank Turner (UK), Wasted, Jaakko & Jay Su 15.3.2009 Tampere, Pakkahuone & Klubi Liput myynnissä Tiketissä ja Lippupalvelussa. DAY & AGE KILLERSIN UUDELLA ALBUMILLA syntsapoprock kohtaa glamrockin ja suuren areenasoundin. cd ja download w w w. u n i v e r s a l m u s i c . f i 6
• FULLSTEAM AGENCY, THE AGENCY GROUP JA SUE YLPEÄNÄ ESITTÄVÄT: OSTA KUUMA SUE -PAITA! Vain 15 euroa kpl! WITH SPECIAL GUESTS: (UK) 15.3.2009 TAMPERE PAKKAHUONE (S) + KLUBI (K-18) LIPUT 25, ENNAKKO TIKETTI ALK 25,50, LIPPUPALVELU ALK 26,50 Kuuma Sue-paita nro 1 Mallit: Fruit of the loom normal ja ladyfit Kuuma Sue-paita nro 2 Malli: Fruit of the loom normal Muista ilmoittaa haluamasi paidan koko (s, m, l, xl ja xxl) ja kumman paidan haluat. Osoite ja nimi on myös hyvä olla. Eikö? Lähetämme sinulle laskun jonka maksettuasi saat paidan postissa. Mailaa tilauksesi osoitteeseen: miki@sue.fi tai soita Sue-hotline 09 - 7732310. OSALLISTU KILPAILUUN OSOITTEESSA WWW.SUE.FI JA VOITA TAPAAMINEN BÄNDIN KANSSA!!! WWW.ANTI-FLAG.COM 11
• AFRIKAN TÄHTI Akon muutti lapsena Senegalin köyhyydestä Amerikan vaurauteen. Hyvinvoinnin ääripäät nähnyt hip-hop-tähti haluaa nyt maksaa velkansa Afrikalle. kon on pahamaineinen mies. Hän on ollut otsikoissa paitsi musiikkinsa ansiosta, myös kahnauksistaan lain kanssa. Akonin on kerrottu pahoinpidelleen fanejaan ja istuneen vankilassa, ja lööppejä syntyi siitäkin, kun hänen managerinsa ammuttiin hengiltä vuonna 2005. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli Akonin persoonaa. Ennen uraansa amerikkalaisena kohuräppärinä hän oli senegalilainen poika nimeltä Aliaune Damala Bouga Time Puru Nacka Lu Lu Lu Badara Akon Thiam. ­ Lapsuuteni Senegalissa oli mukavaa aikaa, Akon kertoo. ­ Meillä ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Valoa saimme kynttilöistä ja kerosiinilampuista ja vettä kaivosta. Perheessämme oli myös paljon rakkautta. Akonin elämä muuttui täysin, kun hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin. ­ Yhtäkkiä meillä oli hienoja autoja ja upea asunto. Isä kuitenkin piti huolta siitä, että emme unohtaneet juuriamme. Kävimme Senegalissa joka kesä. Minäkin vien oman perheeni usein Senegaliin siksi, että he muistaisivat mistä tulevat. Haluan, että poikani oppivat Senegalissa kieltä, kulttuuria ja historiaa. Sellainen pitää maan pinnalla. Afrikkalainen kulttuuriperinto näkyy Akonissa perheen kunnioittamisena. Hän uskoo perheensä tuen näytelleen pääroolia siinä, että hän on saavuttanut elämässään paljon. ­ Kaikilla menestyvillä taiteilijoilla on takanaan perhe. Perheeni motivoi minua tekemään lujasti töitä, koska haluan, että vaimoni ja lapseni saavat elää mukavaa elämää. Olen itse kasvanut erittäin kunniallisessa perheessä, joka kasvatti minut kunnioittamaan itseään ja tekemään kaiken perheen eteen. A on kehityksen avain. Rakensimme siis Senegaliin Konfidence Elementary -nimisen peruskoulun. ­ Koulussa pärjääminen edellyttää, että lapset ovat fyysisesti hyvässä kunnossa. Siksi satsaamme terveydenhuoltoon. Konfidence Foundation on kunnostanut afrikkalaisia sairaaloita ja huolehtinut siitä, että niissä on ajanmukaiset laitteet ja lääkkeet. Konfidence Foundation tekee kehitystyötä myös urheilusankareiden avutta. ­ Jalkapallo on Afrikassa erittäin suosittu urheilulaji. Jalkapalloilijat ovat afrikkalaisille nuorille idoleita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Sikäläiset urheilijat ovatkin mukana Konfidence Foundationin toiminnassa. Heidän kauttaan saamme lisää lapsia mukaan säätiön piiriin. Akon säätiöineen puuttuu epäkohtiin paitsi kasvatuksella, myös suoraan. Hän kertoo, että Afrikassa on suuret luonnonvarat, joita ulkopuoliset mielellään hyödyntävät ilman kunnon korvausta. Akon on aloittanut korjaustoimenpiteet tähdelle tutusta toiminnasta, timanttikaupasta. ­ Viihdemaailmassa käytetään paljon rahaa timantteihin. 85% timanteista tulee Afrikasta. Pyrimme järjestämään asiat niin, että afrikkalaiset saavat kunnon korvauksen timantaista, joita he myyvät muihin maihin. Jokaisesta myydystä afrikkalaisesta timantista pitää mennä osuus Afrikan kehittämiseen. SANKARI KIITOLLISUUDENVELASSA Jos Akon on länsimaissa tähti ja idoli, Senegalissa hän on kansallissankari. Aliaune Damala Bouga Time Puru Nacka Lu Lu Lu Badara Akon Thiam on synnyinmaansa ja koko mantereen oma poika. ­ Afrikkalaiset perheet ovat isoja. Lapsena tapasin usein sukulaisia, joiden en tiennyt olevan olemassakaan. Nyt, kun olen kuuluisa, tuntuu siltä, että koko maa on perhettäni! Niin se menee Arikassa: Kun afrikkalainen menestyy, hän kuuluu maalleen ja maanosalleen. Minulla on nyt paljon äitejä, isiä, setiä, serkkuja ja isoäitejä. ­ Senegalin presidentti Abdoulaye Wade on minulle kuin isoisä. Hän on avannut minulle kaikki mahdolliset ovet. Hänen ansiostaan Konfidence Foundation on pystynyt laajentumaan Arikassa. Hän teki minusta nuorisotyön lähettilään Senegalissa, mikä oli minulle suuri kunnia ja tunnustus. Ihmiseltä ei voi pyytää enempää kuin mitä presidentti on säätiömme hyväksi tehnyt. Jos Akon olisi jäänyt Senegaliin, hänellä tuskin olisi ollut mahdollisuuksia kasvaa kansainväliseksi tähdeksi. Sukukeskeisenä miehenä Akon kuitenkin näkee Senegalin laajennettuna perheenään ja kokee olevansa velkaa kotimaalleen. ­ Minusta tuli maailmanlaajuisesti suosittu osin siksi, että sain niin paljon tukea Afrikasta. Haluan osoittaa kiitollisuuteni sille yhteisölle, joka tuki minua aina ja siunasi menestyksenikin. Teen sen avaamalla Afrikalle ja vähäosaisille uusia mahdollisuuksia. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN HAASTATTELU: UNIVERSAL MOTOWN KUVA: ANTHONY MANDLER TULEVAISUUDEN AVAIMET Kun Akon muutti Amerikkaan seitsemänvuotiaana, hän tottui ylellisyyteen nopeasti. Senegalissa käydessään Akon huomasi, että kylmät suihkut ja kaikki muu, joka vielä vähän aikaa sitten oli ollut hänelle arkipäivää, oli muuttunut epämukavaksi. Se, mikä on länsimaissa osa perusoikeuksia, on Senegalissa luksusta. ­ Isoisäni sanoi, että kun ihmisen ottaa pois ympäristöstään, hän ei enää koskaan palaa entiselleen. Hän oli oikeassa. Minulle kävi juuri niin. Kun tietää paremmasta, ei enää tyydy vähempään. Vaikka sukulaiseni Senegalissa ovatkin tyytyväisiä elämäänsä, tiedän, että jos he kokisivat saman kuin minä muuttaessani USA:an, hekin haluaisivat ne mukavuudet. Päätin, että alan kertoa kansalleni eri vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Menestyttyään musiikillaan Akon perusti Konfidence Foundation -säätiön, joka pyrkii parantamaan Afrikan elinoloja, saamaan afrikkalaiset uskomaan tulevaisuuteensa ja avaamaan maailman silmät Afrikan ongelmille. Konfidence Foundation sijaitsee Senegalissa, mutta toimii kaikkialla Afrikassa. Akon näkee Afrikan tulevaisuuden olevan tulevien sukupolvien käsissä. ­ Minun ikäiseni ja vanhemmat ovat jo menettäneet mahdollisuutensa kehittää Afrikkaa. Haluankin antaa sen vastuun tuleville sukupolville. Tämän päivän lapset voivat aikanaan saada aikaan sen fyysisen ja henkisen muutoksen, joka uudistaa afrikkalaisen elämän. ­ Kaikki lähtee tietenkin koulutuksesta. Se 12
• 13
• HYBRID CHILDREN OTTAA YHDET Vuosi 2009 alkaa pamauksella, kun uusi Hybrid Children -albumi Fight As One ilmestyy. Sue tapasi kolme bändin neljästä jäsenestä ja ihmetteli puheita pelleilyn lopettamisesta. öydän ääressä istuu kolme herrasmiestä ja yksi nuorukainen. Nauhuri pyörähtää käyntiin kesken lauseen. Ensimmäisenä äänessä on seurueen kuopus. ­ Venäjä on raju mesta. Tai no, Moskovan-keikat on ollu helvetin hyviä, mutta se Pietari... kamat oli aivan huumoria. Varsinki se meikäläisen tölli, muistelee tuorein Hybäri, kitaristi Juho. ­ Eikä ollu ku yks mikki koko talossa!, nauraa bändin pitkäaikaisin jäsen Jasse. Mutta itse reissut ovat aina mukavia, tai vähintään aika kultaa muistot. Parasta on lähteä matkaan junalla ja asemoida itsensä ravintolavaunuun blinien ja vodkan pariin. Ja Pasilassa ollaan jo pelti kiinni ja paidatta. ­ Mä painotan ennen joka reissua, että nyt ei mitään sekoilua. Kiltisti kymmeneltä nukkuun ja ylös virkeenä, sanoo Juho. Aamulla sitten kuitenkin notkutaan eilisillan blinit suupielestä roikkuen. Ja Baltika 7 kädessä. ­ Sen lisäksi tietty vähän vodkaa, availee ääntään myös kolmas läs- P nä oleva hyrpiitti, rumpali Saska, joka bändiin liittyessään totesi, että nyt saa pelleily loppua. Jasse myöntää, että edellisen kokoonpanon kanssa homma alkoi vähän lipsua, sillä lavalla mm. sekoiteltiin drinksuja suoraan jääkaapista. ­ Ulkopuoliset alko jo kelaan, ettei me tehä muuta ku dokata. Päätettiin sit, että pitkä päätyyn ja perään. Aletaan vetään taas tiukasti. Silti Juholle kerrottiin kotona, että bändiin liityttyään sen alkoholinkäyttö on ainakin kolminkertaistunut! ­ Ja sekoilun määrä on lisääntynyt samassa suhteessa. Samalla Juholle tuodaan hampurilainen pöytään ja Jasse äimistelee, että paikasta saa ruokaakin. ­ Ihan hyvännäkönen, vaikka ei taida mikään gourmet-elämys olla? ­ On tää ihan jees. Varsin vahvat valkosipulisoosit. ­ Paljo makso? ­ Kolme viiskyt. ­ Ei oo paha. Ja bisse on kaks kaheksankyt. Taidanki vetästä heti toisen. Mä en eilen juonu mitään. ­ Mut eilisen puolella kuitenki ku torstai vähän venähti, huomauttaa Saska. ­ Totta, kellohan oli jotain neljä ku mä tulin himaan! SYNTYNEET STAROIKSI Näinhän tässä päästiin heti asiaan. Jasse palaa tiskiltä ja kettuilee allekirjoittaneelle kun tämä yrittää vaivihkaa vilkuilla paperia, johon on raapustellut jotain kysymyksentynkää. ­ Ai onko sulla oikein kysymyslappu? Anna ku mä arvaan ensimmäiset kysymykset: Kauanko bändi on ollut kasassa? Onks ollu paljo keikkaa? No niin, siinä meni puolet kysymyksistäni. Onneksi tarinaa riittää niin paljon, ettei kukaan ehdi kaivata kysymyksiä. Viimeksi tapasin bändin samoissa merkeissä reilut neljä vuotta sitten ilmestyneen Ghost Town Carnivalin tiimoilta. Pöydän ääressä istui silloin hieman erinäköisiä tyyppejä. Jassen lisäksi paikalla olivat silloinen kitaristi Lauri ja muistaakseni myöhässä paikalle saapunut basisti Pale. Jälkimmäinen on yhä bändin riveissä, mutta saapuu tänäänkin myöhässä, tai sitten ei. Hänen liikkeistään ei aina oikein tiedä. Pojat muistelevat, että Saska on ollut bändissä reilut pari vuotta ja Juhokin jo pitkälti toista vuotta. ­ Meikä näki teidän nettisivuilla jonku ilmoituksen, että kuka haluaa rokkistaraks. Massit ja kuuluisuus odottaa. Mä aattelin, että ei saatana, en lähe tollaseen mukaan! Saska ja Jasse ovat tuttuja jo lapsuudesta. Onhan Saska entisen rumpalin Kellyn pikkuveli. Kolmikolla oli aikoinaan yhteinen bändikin, The Fast. ­ Se oli punkkibändi, jossa Saska soitti rumpuja, mä skebaa ja Kelly laulo. Basistia ei ollu laisinkaan. ­ Mä olin kuus, Kelly seittemän ja Jasse tais olla yheksän. ­ Meillä on pari nauhoitusta tallella. Muutama keikkakin vedettiin. ­ Yks keikkajulistekin on vielä tallella. ­ Niin joo, siinä on myös teidän faija hanurin kans. Sen kuva on isommalla, me oltiin vähän niinku sitä lämppäämässä! Sen jälkeen on tovi jos toinenkin vierähtänyt. Jasse ihmetteleekin ääneen, että mihin ne vuodet ovat menneet. Samalla herra vilkaisee oluensa suuntaan ja ottaa pitkän huikan. Niin, mihinhän ne vuodet ovat menneet...? Saska huomaa tuoppinsa tyhjentyneen ja nousee hakeakseen uuden. Samalla Juho ehdottaa röökitaukoa. hyväksyntäänsä saakaan. Jasse innostuu, että nyt aletaan päästä asiaan. ­ Juho on taistellu koko ajan sitä Motorbreathia vastaan. Jätkä oli jo lähtemässä bändistä jos se tulee levylle. ­ No mä oon yhä bändissä, mutta livenä sitä ei soiteta! ­ Me ollaan jo vedetty se livenä! ­ Se oli Pietarissa ku mulla meni viulu paskaks ja te veditte sen kolmestaan ku mä vaihdoin kieltä. Mutta en oo ikinä digannu Metallicaa. Onhan toi meidän versio varsin punkkia, mutta en voi sietää sitä alkuperäistä. Aina kun lähtee eka sointu tosta biisistä niin kuulen sen Hetfieldin nasaaliäänen mun korvissa. Se on ihan paskaa. Jassen lasi on taas tyhjä. Lähtiessään tiskille hän ehdottaa, että me voisimme sillä välin puhua vaikka äänityksistä. Levy tehtiin pienellä budjetilla pääosin Private Linen Sammy Aaltosen omassa studiossa. Vain rummut äänitettiin Suomenlinnassa. Tarkoitus oli äänittää myös bassoja siellä, mutta sattuneesta syystä niin ei tapahtunut. ­ Pale veti hirveet sekoilulärvit siellä; heitti bassot seinille ja rähjäs, kertoo Juho ja Saska jatkaa, että herra saatettiin sunnuntaina aamulauttaan ja kotimatkalle. ­ Pale oli pakko liputtaa varikolle. Sit se oli taas lähössä bändistä. "Myykää mun basso niin saatte vähän hiluja siitä." Kyynelehti siinä. Mä olin, ettei tässä mitään hätää, mee vaan himaan. Siltä tuli sit illalla viesti, että anteeksi jätkät, en ryyppää enää koskaan, hymyilee Jasse. STUDIOHUMALASSA Kolmikon pitäisi ehtiä vielä treeneihin, joten alamme lopetella. Lähtö kuitenkin viivästyy kun itse Kari Peitsamo purjehtii pöytään. ­ Mikäs kopla täällä kokoontuu? Pyydämme miestä liittymään seuraan, mutta Kari vastustelee ja sanoo, että on menossa kotiin. ­ Niinhän sä oot aina menossa kotiin! Kyllä se rouva tulee sut sit hakemaan, heittää Jasse. ­ No jos otan yhden. ­ Tää on ihan parasta! Peitsamo tulee ottaan yhden. Senku näkis! Jasse alkaa kertoa kuinka hänen mielestään uuden albumin biisit tuntuivat jossain vaiheessa aivan liian nopeilta. Sitten eräässä arviossa moitittiin singlebiisi Dancing on Rosesia laiskaksi. ­ John Lennon sanoi, että kun hän kuuntelee Jerry Lee Lewisin Great Balls of Firea niin jonain päivänä se kuulostaa helvetin nopeelta ja jonain päivänä sit taas liian hitaalta. Se on joku oma mentaalinen tila joka siihen vaikuttaa, selittää Kari. ­ Ja omien levyjen kohdalla toi on tosi vaikeeta. Mähän häpeän jokaista levyä minkä oon tehny. Äänitysvaiheessa iskee aina hillitön studiohumala. Sä tuut umpiväsyneenä kotiin ja kuuntelet jotain koelevyä vai mikä cdr se nykyään onkaan, että vittu tää rokkaa! Siitä menee sit pari-kolme viikkoa ja sä oot ei voi vittu, ei tää nyt oikeen... No mutta se on vaan rokkenrollia! TEKSTI: MIKI PELTOLA KUVA: JARI KÄÄRIÄINEN HETFIELDIN NASAALI Nauhuri pärähtää uudestaan käyntiin ja Jasse kysäisee, että pitäisikö vähän ruotia tammikuussa ilmestyvää Fight As One -albumia. Ehdotus kelpaa kaikille ­ varsinkin kun herrat eivät keskenäänkään ole vielä ehtineet kuulostella mitä mieltä ovat albumista. ­ Ehkä on parempi, ettei aleta ruotimaan sitä tässä kauheen kovalla kädellä, sanailee Jasse ja Saska kiteyttää mielipiteensä yhteen lauseeseen: "Musta se on ainakin vitun hyvä!" Juho on samaa mieltä, vaikka eräs nimeltä mainitsematon lainabiisi ei hänen varauksetonta 14
• Tervetuloa Sammakko kerhoon! saat leiman upan kanta-asiakkaana · Sammakon Kirjaka kertaostoksesta. jokaisesta yli 20 euron 10 euron hyvityksen kuusi leimaa, saat · Kun sinulla on koossa ostoksestasi. Muista säilyttää kortti seuraavasta yli 20 euron oston yhteydessä. ja esittää se myyjälle leimasta. n ajan ensimmäisestä Kortti on voimassa vuode · · Kortti on henkilökohta inen. 17
• NNYKSELLÄ ­ Kukapa ei haluaisi tehdä yhteistyötä Debbie Harryn kanssa, onhan se ihan uskomatonta. Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että hän vierailee levyllämme, olisin nauranut, Pete sanoo innokkaana. ­ Väillä pitää istua alas ja miettiä aikoja, jolloin treenasimme vanhempiemme autotalleissa. Joissain palkintojenjakotilaisuuksissa on ollut hyvin epätodellinen olo, kun on katsonut ympärilleen. Kaikkialle katsoessaan näkee omia idoleitaan ja sitä vaan ihmettelee, että mitä hittoa minä teen täällä, Patrick sanoo nauraen. Pitkälle on siis päästy. Se kuuluu myös uuden levyn äänimaailmassa. Miekkoset päättivät kokeilla uusia instrumentteja sekä elementtejä musiikinteossa. ­ Vaikka musiikkimme tukipilarit tulevat aina olemaan perussoittimissamme, olimme tätä levyä tehdessämme sitä mieltä, että on aika kokeilla jotain muutakin. Olemme kuitenkin aina panostaneet keikkoihimme. Ajattelemme biisinteossa ensisijaisesti sitä, miten homma toimii livenä. Mikä tahansa yhtyeen resepti onkin, he ovat onnistuneet nappaamaan faniensa huomion täydellisesti. Koukuttavia kertosäkeitä ja melodioita syntyy levy toisensa jälkeen. Viidennen levyn julkaisun kynnyksellä sopiikin miettiä, miten Fall Out Boy on onnistunut siinä aina uudestaan ja uudestaan. ­ Tällä hetkellä pitää olla todella kiitollinen, jos pysyy kuvioissa usean levyn ajan. Hitin tai toimivan, koukuttavan biisin tekemiseen ei ole mitään kaavaa. Jossain vaiheessa biisi vain on valmis. En tosiaankaan ole pitänyt kaikista tekemistäni biiseistä. Sitten kun jostain sellaisesta huonona pitämästäni kappaleesta tuleekin hitti, olen aina hiukan ymmälläni, Patrick sanoo. Fall Out Boy-fanit odottavat kieli pitkällä Folie á Deux -levyn ilmestymistä. ­ Uusi levy pyörii todella pitkälti Peten sanoitusten ympärillä. Teimme levyn niiden ehdoilla, sillä halusimme korostaa niitä. Kappaleiden rakentamien sanoitusten ympärille osoittautui meille todella toimivaksi tekotavaksi. Levy on monipuolisempi kuin mikään aikaisemmista, Patrick valottaa. Fanit ovat Fall Out Boyn perusta ja heidän uskollisuutensa saa bändin välillä hämilleen. ­ Me kaikki olemme musiikin suurkuluttajia. Tietenkin yritimme päästä tapaamaan kaikkia mahdollisia esikuviamme, mutta jostain kumman syystä he eivät tuntuneet haluavan tavata meitä. Me olemme yrittäneet tavata fanejamme mahdollisimman paljon, sillä heidän ansiostaan olemme päässeet näin pitkälle. Joudumme toistelemaan heille olevamme ihan tavallisia nuoria miehiä. Kaikilla on loppujen lopuksi mahdollisuus menestyä, jos vain jaksaa yrittää lannistumatta, Pete selostaa. Miekkosten avoimuus on suorastaan hellyttävää. He tosiaankin tuntuvat kävelevän jalat maassa. ­ On hienoa kuulla muidenkin tajuavan, ettemme leijaile pää pilvissä. Vaikka olemmekin lavalla reippaasti röyhkeämpiä persoonia, emme ole rock-tähtiä sanan perimmäisessä merkityksessä. Esiintyvän tateilijan pitää osata ajatella lavalla hiukan eri tavalla, mutta kuitenkin katsella omien silmiensä läpi. Vaikka olisikin menestynyt ja suhteellisen iso bändi, silti ei tarvitse käyttäytyä typerästi ja aliarvioida muita, Pete pohtii. Fall Out Boy jakaa mielipiteitä. He lähtivät pienistä punk- ja emo-kuvioista ja ovat menestyneet paremmin kuin olisivat koskaan itse uskoneet. ­ Menestyminen näistä lähtöasetelmista tarkoittaa monen mielestä itsensä myymistä. On kuitenkin hullua sanoa niin. Emmehän me itse kävele kauppaan ja tyhjennä hyllyjä omista levyistämme. Olen usein miettinyt, missä menee raja ison ja liian ison bändin välillä. On paljon yhtyeitä, jotka ovat päässeet listaykköseksi ja joita silti pidetään uskottavina. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni omasta asenteesta. Me teemme tätä, koska musiikki on intohimomme. Emme tee tätä rahan tai naisten takia. Jos olismme halunneet tehdä rahaa, olisimme alkaneet urheilijoiksi, Patrick napauttaa lopuksi. TEKSTI: SEMIRA BEN-AMOR KUVA: PAMELA LITTKY 19
• rightonista kotoisin oleva Levellers on siitä erityinen yhtye, että vielä parikymppisenäkin sen kokoonpano on edelleen alkuperäinen. Miten moinen kestävä taival on mahdollista saavuttaa? Bänditerapian avulla? ­ Yksinään kukaan meistä ei ole kovinkaan kummoinen, Jeremy Cunningham aloittaa. ­ Kun tuotamme ääntä yhdessä, se on suurempaa kuin kaikki me yhdessä. Perusarvomme ovat edelleen pitkälti samanlaiset kuin aikoinaan. Säveltämämme ja sanoittamamme kappaleet menevät koko bändin nimiin ja saadut tulot jaetaan aina tasan yhtyeen jäsenten kesken. Tämä estää rahasta riitelyn ja onkin ehkä yksi syy siihen, miksi olemme pysyneet niin pitkään yhdessä. 1988 perustetun Levellersin viimeisin albumi Letters from the Underground julkaistiin elokuussa 2008. Miten yhtye on muuttunut ajan kuluessa? ­ Suosikkilevy on edelleen se ensimmäinen, mutta uusi levy on kyllä myös listani kärkipäässä, Jeremy nauraa. ­ Yhtyeen kehittymistä ei voi pitää suoraviivaisena evoluutiona, mutta jokainen levy kuulostaa erilaiselta. Niin uusikin. Jokainen levy on reaktio edelliseen albumiin. Kyynisyys ei sovi meikäläiselle, mielestäni hyviä lauluja ei voi kirjoittaa kyynisenä. Me olemme aina toimineet enemmänkin aktiivisuuden puolesta. Vihreän anarkismin suuntaan nojaava yhtye on aktiivisesti kirjoittanut kappaleita, joissa käsitellään elämän nurjaa puolta ja asioita, jotka ovat huonommassa kunnossa kuin Itämeri. Jos pitäisi valita yksi asia, johon Jeremy Cun- B LEVELLERS ANARKISTIT APATIAA VASTAAN Punkin ja rockin englantilaiseen kansanmusiikkiin yhdistävän Levellersin basisti Jeremy Cunningham kertoo pian sinullekin, ketkä ovat syyllisiä kaikkiin ongelmiimme. ­ Kukaan maailmassa ei ole syytön, vaan me kaikki olemme syyllisiä. Yhtyeeni on ihan yhtä syyllinen kuin kaikki muutkin, kukaan meistä ei tee tarpeeksi. Siitä huolimatta haluan uskoa, että kuka tahansa voi vaikuttaa asioihin. Näitä asioita halusin myös ningham haluaisi nyt puuttua, niin mikä se olisi? ­ Apatia. Lähinnä haluaisin vaikuttaa ihmisiin, jotka eivät tee mitään. Sodista ja muista katastrofeista voi lukea ja kuulla uutisista ja niitä asioita voi konkreettisesti muuttaa. tuoda esiin uusia kappaleita kirjoittaessani. Halusin tehdä kypsempiä punk-lyriikoita. Uudella levyllä onkin lähdetty ruoppaamaan vanhan punk-koulukunnan kulmia, mutta on matkalla tarttunut mukaan jotain uuttakin. Letters from the Undergroundil- ta löytyy yhtyeen ensimmäinen rakkauslaulu Before The End. - No, niin voisi sanoa. Lyriikoita kirjoittaessani ajattelin kappaleen olevan hyvä ja intensiivinen, mutten uskonut kenenkään meistä silti haluavan esittää sitä. Kirjoittelin Before the Endiä hiljalleen parin vuoden ajan ja olin yllättynyt, kun sekä Simon että Mark osoittivat halukkuutta sen laulamiseen. Uudella levyllä käydään läpi muitakin musertavia aiheita. Single Burn America Burn lähtee liikkeelle kouluampujasta, ja monella muullakin kappaleella ruoditaan nykymaailman yhä krittisempää tilaa. ­ Käytimme Burn America Burnissa esimerkkinä Virginia Tech -yliopistossa sattunutta ampumistapausta. Olemme saaneet muutaman valituksen tuon nimen takia, koska ihmiset ovat käsittäneet sen ihan väärin. Kappale käsittelee Amerikkaa repimässä itseään kappaleiksi. Lopuksi on yhtyeen kansitaiteesta vastaavalta Jeremyltä vielä tiedusteltava mitä hän ajattelee yhtyeen visuaalisesta puolesta. ­ Olen aina pitänyt sitä todella tärkeänä. Aloittaessamme toimintaamme yhtyeiden oli muodikasta pukeutua samankaltaisesti, mutta me emme halunneet lähteä siihen suuntaan. Sen sijaan päätimme luoda vahvan ulkoisen ilmeen kansitaiteen avulla. Uusi levy on punamustavalkea, koska halusin sen näyttävän vanhemmalta ­ kuin alkuaikojen flyereilta, enemmän old schoolilta, enemmän punk rockilta. Tällä väriyhdistelmällä ei voi mennä pieleen. TEKSTI: TARU TUULIA TITTONEN KUVA: AMI BARWELL FULLSTEAM AGENCY JA SUE ESITTÄVÄT: WITH SPECIAL GUESTS F R A N K T U R N E R (UK) & P O L A R B E A R C L U B (US A ) 15.2.2009 HELSINKI - TAVASTIA LIPUT ALK 15,50 - ENNAKKO WWW.TIKETTI.FI WWW.GASLIGHTANTHEM.COM | WWW.MYSPACE.COM/THEGASLIGHTANTHEM | WWW.FULLSTEAMAGENCY.COM | WWW.SUE.FI 21
• (USA) (BRA) (SWE) (USA) (NL) ENNAKKOLIPUTALKAEN25,50 Perjantain lippu TIKETISSÄ alkaen .......................... 25,50 Kahden päivän lippu TIKETISSÄ alkaen ................... 45,50 Perjantain lippu LIPPUPALVELUSSA alkaen ........... 26,50 Kahden päivän lippu LIPPUPALVELUSSA alkaen .... 46,50 j pp Lauantain lippu TIKETISSÄ alkaen ........................... 27,50 K DEN KAH A A RAJOITETTU Lauantain lippu LIPPUPALVELUSSA alkaen ............ 28,50 HUOM! KAHDEN PÄIVÄN LIPPUJA ON VAIN RAJOITETTU ERÄ. 12.-14.2.2009 22 WWW.FME.FI WWW.FINNISHMETALEVENTS.FI
• os Angelesiin muuttanut Helmetin ainoa pysyvä jäsen Page Hamilton vastaa puhelimeensa ja pahoittelee, ettei päässyt haastatteluun aiemmin. Laulaja-kitaristilla on tilanne päällä New Yorkin -asuntonsa kanssa. Vaikka New York ja Los Angeles ovat kaupunkeina aivan erilaisia, ei muutto Kalifornian lämpimän taivaan alle ole vaikuttanut Hamiltonin musiikkiin. ­ Joko musiikki on sisälläsi tai sitten se ei ole. New York vaikutti minuun muusikkona, koska muutin sinne pikkukaupungista. Oman musiikillisen tien löytyessä ympäristön välitön vaikutus katoaa, koska musiikki tulee jostain muualta. Ja minä olen ollut omalla tielläni jo pitkään. Vaikka Helmet toimiikin aktiivisesti, viime aikoina Hamilton on uppoutunut soundtrackien ja jazzin maailmaan. Tarjouksia tulee ja menee, ja ykkösprioriteetti on aina se työ mistä maksetaan. Muu on lähinnä harrastustoimintaa. Elokuvamusiikista ei makseta suuria seteleitä, mutta Hamilton sanoo nauttivansa sen tekemisestä siitä huolimatta. ­ Edellinen suuren budjetin elokuva, jossa olin mukana, oli Across the Universe. Pari muuta ovat olleet pienempiä indie-leffoja, kuten Sweet Thing ja Death Delivery. Jälkimmäinen on hyvän ystäväni ohjaama lyhytelokuva. Elokuvamusiikin säveltäminen poikkeaa Helmetille säveltämisestä suuresti. ­ Oman kerronnan sijaan on etusijalle laitettava valkokankaalla oleva hahmo. Bändille biisin tekeminen on aivan erilaista, silloin voi kirjoittaa mitä haluaa. Molemmat aspektit ovat tärkeitä minulle. Kysyttäessä mikä on tärkeintä Helmetin musiikissa, Hamilton ei mieti vastausta pitkään. ­ Aitous. Helmetissä ei ole kyse tyylistä tai siitä, että pitäisi todistaa jotain. Se on yksinkertaisesti vain rehtiä musiikkia. Nykyisin musiikin tekeminen maistuu Hamiltonille aivan eri tavalla kuin Helmetin alkuaikoina 1990-luvun alussa. ­ Luulen, että musiikin tekeminen on minulle nykyään hauskempaa kuin aiemmin. Kommunikoimme enemmän ja bändin jäsenet ovat sisäistäneet roolinsa. Alkuperäisessä kokoonpanossa oli paljon tarpeettomia jännitteitä. Suuri osa konflikteista olisi ollut vältettävissä. L on vankka näkemys musiikistaan, kannattaisi häntä kuunnella, Hamilton sanoo viitaten itseensä. ­ Mielestäni meillä kuitenkin oli hyvä työsuhde, vaikka emme ole puhuneet vuosiin. KAUNIIN KAAOKSEN MAA Helmet tulee Suomeen ensi tammikuussa. Kyseessä on neliviikkoisen Euroopan-kiertueen ensimmäinen keikka, ja Hamilton sanoo odottavansa innolla paluuta Pohjolaan. Edellisen kerran bändi esiintyi Suomessa vuoden 1997 Provinssirockissa. Miehelle jäi suomalaisesta festivaalista hauskoja muistoja, ja myös suomalainen kansallisharrastus, alkoholismi, on tullut Hamiltonille tutuksi. ­ Odotamme todella innoissamme Suomen-keikkaa. Muut bändin tyypit eivät ole koskaan käyneet siellä, joten he ovat aivan malttamattomia. Heistä Suomi vaikuttaa hyvin eksoottiselta paikalta. Sanoin heille, että he tulevat rakastamaan Suomea ja käskin olemaan valmiina juomaan paljon viinaa, Hamilton nauraa. ­ Kaikkein vahvin muistikuva minulla on siitä, kun koetimme nukkua bussissamme kahdelta yöllä ollessamme matkalla Helsinkiin. Oli niin valoisaa, ettemme saaneet nukuttua yhtään. ­ Itse festareilla oli täysin hullu meininki. Paikka oli kaunis, ja ihmiset olivat täysillä mukana. Se oli yhtä kaaosta, joka on aina hauskaa. Se oli kaunis kokemus. Kaverimme Suedessa olivat silloin samoilla festareilla esiintymässä, ja meillä oli hauskaa keikkojemme jälkeen. Olin sen jälkeen aivan riekaleina, Hamilton nauraa puhelimeensa. Eurooppalainen ja amerikkalainen musiikkimaku poikkeavat Hamiltonin mukaan toisistaan suuresti. ­ Eurooppalaisten musiikkimaku on paljon amerikkalaista laajempi ja avomielisempi. On meilläkin hyviä kaupunkeja. Usko tai älä, mutta Los Angeles on todella mahtava kaupunki musiikillisessa mielessä. Aivan kuten myös New York ja monet muut, mutta tuolla keskilännessä on paikkoja joissa ei olla musiikista niin innoissaan kuin mitä toivoisin. Lisäksi meidän Euroopan-keikoillamme on enemmän yleisöä kuin kotimaassamme. ­ Milloin passaa odotella uutta Helmet-levyä? Edellinen, Monochrome, julkaistiin vuonna 2006. ­ Luulen, että se julkaistaan ensi vuoden elokuussa, tai ainakin tähtään siihen. En ole tehnyt vielä yhtään biisiä, olen lähinnä vain kasaillut tekstejä sieltä täältä. Uusi Helmet-levy on semmoinen juttu, jota olen pallotellut itseni kanssa jo jonkin aikaa. Olen yrittänyt uusia juttuja kitaroilla, riitasointuja ja sen sellaisia. Uudesta levystä tulee paria aiempaa vahvempi. Siinä tulee olemaan sitä tuttua rytmittelyä, koska rakastan sitä. Luulen, että sillä levyllä tulee olemaan paljon noisea. On aika päästää Hamiltonin Page säätämään kämppähommiaan. TEKSTI: TEEMU PURHONEN KUVA: LEVY-YHTIÖ RIIPPUVUUKSIA JA MIELIPITEITÄ Vaihtoehtometallilegenda Helmet perustettiin New Yorkissa vuonna 1989. Yhdeksän vuotta, 1600 keikkaa ja viisi albumia myöhemmin bändi kuopattiin. Vuonna 2003 Hamilton päätti herättää Helmetin uudestaan henkiin. Bändin uudelleen kasaaminen ei onnistunut ilman hankaluuksia. Vaikeudet olivat aivan erilaisia verrattuna siihen, että olisi perustanut aivan uuden bändin. Koska bändissä aiemmin soittaneista vain kitaristi Chris Taynor halusi jatkaa Helmetissä, kannuihin otettiin Testamentissa ja White Zombiessa soitellut John Tempesta. Tällä kokoonpanolla Helmet julkaisi paluulevynsä Size Mattersin vuonna 2004. Pakka on kuitenkin sekoittunut siitä, 24 AITOUDEN LÄHTEILLÄ eivätkä Taynor ja Tempesta enää vaikuta bändissä. Taynor lähti uudelleen kävelemään Helmetistä vuoden 2006 Warped-kiertueen jälkeen, tällä kertaa pysyvästi. ­ Herättäessäni Helmetin uudelleen henkiin huomasin yhden mielenkiintoisen jutun: kaikki, joihin olin tutustunut ensimmäisen Los Angelesin -vuoteni aikana, halusivat projektiin mukaan, Page Hamilton kertoo. ­ Ja vain siksi, että Helmet-nimi tarkoittaa heille jotain. He halusivat vain saada nimensä kansiteksteihin. En ollut ymmärtänyt, että Helmetiä arvostetaan niin paljon. Se oli samaan aikaan imartelevaa ja kiusallista. ­ Kaikilla on oma mielipiteensä Helmetistä. Olen ikääntyessäni tullut rauhallisemmaksi, ja olen nyt halukkaampi kuuntelemaan ihmisten mielipiteitä kuin aiemmin. Tätä nykyä Helmetissä soittavat Hamiltonin lisäksi rumpali Kyle Stevenson ja basisti Jon Fuller. Miehistä tiedetään vain sen verran, että molemmat ovat Milwaukeesta kotoisin. Koska Helmetissä tuntuu olevan pyöröovet etuovella, on pakko tiedustella josko bändin aiemmat jännitteet ovat johtuneet siitä, ettei Hamilton ole halunnut kuunnella muiden mielipiteitä. ­ En ole koskaan ollut ahdasmielinen. Pidin eilen musiikkiklinikan ja sanoin siellä, että olen täysin riippuvainen kanssani soit- Kokoonpanomuutoksistaan pahamaineinen HELMET suunnittelee uutta levyä. Primus Motor Page Hamilton kertoo, ettei ole ahdasmielinen bändinjohtaja niin kauan kuin hänen visionsa toteutuu. tavista muusikoista, sillä en osaa soittaa kaikkia soittimia. Osaan soittaa rumpuja huonosti, basson kanssa on sama juttu. Tarvitsen hyviä muusikoita voidakseni tehdä musiikkia. ­ Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse säveltää mitään, sen osaan itse. Joskus jotkut muusikot, kuten esimerkiksi Helmetin alkuperäinen rumpali John Stanier, ovat haluttomia myöntämään, että heidän soitettavakseen keksimäni idea on hyvä. Hän halusi tehdä itse kaikki rumpusovitukset. Ymmärrän sen hyvin. Ehkä John luuli, että vähättelin hänen työpanostaan. Se ei pidä paikkaansa laisinkaan. Mutta jos työskentelee biisintekijä-tuottajan kanssa, jolla Helmet Nosturissa Helsingissä tiistaina 13.1.
• 25
• S avonmaan metallimusiikin keskuksesta Kuopiosta kajahtaa. Vuonna 2005 perustettu Black Light Discipline on julkaissut pitkäsoittonsa Empiren, jolla bändi ottaa pesäeroa etenkin alkuaikojen tuotantoonsa. ­ Silloin meidän ekan EP:n aikoihin me oltiin enemmän elektroa. Se oli enemmänkin demomeininkiä se julkaisu. Meillä oli silloin ajatus elektrobändistä, jossa rumpali voisi olla sähkörumpujen kanssa lavalla, tai rummut tulisivat kokonaan taustanauhalta, sanoo Kuopiosta tavoitettu Black Light Disciplinen konepuolen hoitava Janne Kankkunen leveällä Kuopion murteellaan. Onko Kuopio vaikuttanut millään tavalla Black Light Disciplinen musiikkiin? ­ Tosi vaikea sanoa. Ehkä siinä mielessä, että aiemmat bändiprojektit, joita meillä kaikilla on ollut, vaikuttavat jotenkin lopputulokseen. Me ollaan opittu eri projektien aikana, että mikä toimii ja mikä ei. Siinä mielessä Kuopio kuuluu meidän musassa, että kyllähän täältä kovia bändejä tulee. Yksi kova bändi lissää tästä suunnasta, mies hekottelee. Empire on kuopiolaisporukan toinen pitkäsoitto tämän vuoden aikana. Omakustanne Humanography näki synkän ja harmaan päivänvalon alkuvuoden puolella. Sen myötä bändi siirtyi enemmän metallisempaan ulosantiin. Humanographylta on päätynyt uudelle levylle muutama biisi, jotka on työstetty uudestaan, vaikka versiot ovatkin lähellä toisiaan. ­ Jos levyjä vertaa toisiinsa, on Empire selkeästi eheämpi kokonaisuus. Humanography määritteli aika paljon meidän tyyliä. Siinä meillä oli jo tietty tarkka tuntuma siitä, mihin me halutaan Black Light Disciplinea bändinä viedä, Kankkunen toteaa. Kaikki alkoi levylle sopivien biisien valitsemisesta värssyarkun uumenista. ­ Hakusessa oli kulkevia ja aggressiivisia biisejä. Nauhoituksiin meni nelisen kuukautta. Ihan alussa nauhoiteltiin rauhallisesti ja hiljalleen. Sitten lyötiin julkaisupäivä lukkoon, siitä alkoi helvetinmoinen häseltäminen ja kiire saada kaikki valmiiksi. Työstäessä menikin sitten ihan viime metreille asti. Masteroinnin jälkeen kun saatiin levy kuunneltua, niin heti vaan painoon. Hankaluuksia aiheutti se, että pari bändin jäsentä on muuttanut Helsinkiin. Eli kun piti jotain pikkujuttuja korjailla jälkikäteen, se oli vähän vaikeempaa, Kankkunen muistelee. Koska Empire on kasattu useamman vuoden ajalta tehdyistä biiseistä, ei sillä varsinaisesti ole suoraa punaista lankaa. ­ Sillä levyllä käsitellään niin erilaisia aihepiirejä. Empire ei terminä sinällään tarkoita konkreettista valtakuntaa tai imperiumia. Valtakunta-termiin nivoutuvat sanoitukset liittyvät yksilön omiin valintoihin oman elämän aikana. Eli tavallaan oman valtakunnan rakentamiseen. Meidän graafikon kautta me ollaan sekoitettu siihen symboliikkaa Rooman valtakunnasta. kaa. Aiemmin me ei olla hirveän aktiivisesti keikkoja haettu, kun ollaan haluttu työstää levyä ajan kanssa kunnolla. Mutta nyt olisi tarkoitus alkaa hakea keikkoja vähän enemmänkin, kun on selkeä paketti jota laittaa keikkapaikoille menemään, Kankkunen toteaa. YHTEISTYÖTÄ HAUTAUSMAALTA Black Light Disciplinen elektroninen saundin toteuttaminen livenä on ollut haastavaa. Keikoilla on näkynyt enemmän metalliväkeä kuin elektronisen musiikin ystäviä. ­ Teknisesti konejutut menevät niin, että meillä on Mäkki, josta tulee taustat stereoraitana yleisölle. Siinä on ollut haasteita, kun miksaajien kanssa ollaan oltu tekemisissä. Meillä on tuo konepuoli vähän tärkeämmässä osassa kuin monella muulla bändillä. Myö oikeasti halutaan niiden juttujen kuuluvan keikoilla, ettei ne jäis esimerkiksi kitaran alle. Nyt me ollaan löydetty meidän oman miksaajan kanssa hyvä saundi. Jengi on alkanut kuulla tarkemmin konejuttuja, ne ei ole vain taustalla piipittämässä. ­ Keikoilla on näkynyt aika paljon metalliväkeä, ja ne ovat olleet innostuneita meidän matskusta. Varsinkin livenä me ollaan astetta painostavampi ja aggressiivisempi pläjäys kuin levyllä. Semmoinen palaute on ollut tosi harvinaista, että meidän musa ei olisi tarpeeksi rankkaa. Metalliporukalle ylipäätään meidän musa on tuntunut istuvan ihan hyvin. Black Light Disciplinen levyllä kuullaan kansainvälisestikin tunnetun DJ Proteuksen eli Anderssonin Harrin kädenjälkiä. Proteus on voittanut mm. arvostetun Best Hard Dance DJ -tittelin. ­ Se lähti siitä, että me ollaan oltu soittamassa samassa Graveyard Party -tapahtumassa, joka järjestetään tänäkin vuonna Helsingissä joulukuussa. Siellä Proteus kuuli meitä ekan kerran ja oli aidosti innostunut. Siitä se sitten lähti. Eli ihan ystävyyspohjalta tää meidän yhteistyö lähti liikkeelle. Sen lisäksi, että se joi meidän viinat, Proteuksella on levyn avausbiisillä For All You Heavy-Heartedilla vocoderosuuksia ja skrätsäystä, Kankkunen myhäilee. (Myöhemmin Kankkunen ilmoitti sähköpostitse Proteuksen olleen se, joka juotti bändin jätkät känniin.) Mustan valon veljeskunnalla on kova hinku päästä keikoille studiossa vietetyn ajan jälkeen. Mitä muuta bändin tulevaisuuteen kuuluu? ­ Me alettiin heti Empiren julkaisun jälkeen työstää uusia biisejä. Uskoisin, että parin kolmen vuoden sisään me julkaistaan uutta matskua. Tällä hetkellä meillä kaikilla on kova hinku päästä ulkomaille keikkailemaan, plus tietenkin kesän kotimaiset festarit kiinnostavat. Eli kiikarissa on jonkin verran keikkailua. Ei ihan jatkuvaa kiertelyä, mutta jos joku viikko pari ulkomailla onnistuisi, niin sehän olisi hienoa. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole mikään ihan ammattimainen toiminta sen kummemmin. Eli siinä mielessä kuviot pysyvät aika samoina, ellei jotain ihmeitä tapahdu. TEKSTI: TEEMU PURHONEN KUVA: MIKKO RAUHAMÄKI VALTAKUNTAA RAKENTAMASSA Elektronisia saundeja ja metallista louhimista yhdistelevä Black Light Discipline on saanut takomisensa taottua. Lopputuloksena syntyi teollisuusmetallinen Empire. nen kerta oltu samalla keikalla. Me ollaan Kätilöiden laulajan Petjan (MC Raaka Pee) kanssa juteltu paljon levy-yhtiökuvioista silloin, kun diiliä metästettiin, eikä sitä heti saatu. Petja perusti oman levy-yhtiön, Osasto A:n, ja kiinnostui meistä. Että perhana, tulkaa meidän talliin sitten, Kankkunen selventää. Turmion kätilöitä lämpätessä vastaanotto on ollut lämmin, vaikka lämppäribändin asema ei aina ole se kaikkein paras mahdollinen. Tähän mennessä bändi ei ole vielä hirveästi keikkaa heittänyt, mutta asia toivottavasti korjulkaistu levy. Vaikka levyfirmoista tuli heikosti palautetta, löytyi sopiva yhteistyökumppani yllättävän läheltä. ­ Me oltiin Humanograpysta saakka koko ajan etsitty levydiiliä. Palautetta saatiin tosi huonosti, kun ei meillä ole levyfirmoihin minkäänlaisia suoria kontakteja. Tuntui, että oltiin väliinputoajia siinä mielessä, että me ei olla suoraan industrial-metallia, elektroa tai poppia. Levy-yhtiöt kokivat ongelmalliseksi sen, etteivät tienneet miten meihin pitäisi suhtautua. ­ Myö oltiin Turmion kätilöitä lämppäämässä, ollaan jokujaantuu uuden levyn myötä. ­ Vastaanotto on ollut ihan hyvä. Tietenkin se on siinä mielessä hankalaa, että kun tullaan katsomaan tiettyä bändiä, niin lämppäri on pakollinen paha ennen pääesiintyjää. Meijän faneja ei ole vielä keikoilla hirveesti näkynyt, mutta palaute on aina ollut hyvää. Tuntuu, että Kätilöiden yleisö on potentiaalista meille, kun suunnilleen samassa musiikkikategoriassa istutaan. Kätilöihin verrattuna meidän touhu on vähän melodisempaa. ­ Meillä on tähän mennessä ollut vasta reilut kymmenen keik- PEEN KAUTTA A:LLE Empire on Black Light Disciplinen ensimmäinen levy-yhtiön kautta 26
• www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi 14.1. Jos ahistaa, ota entwine. tai ota entwine ja kohta ahistaa. K Ö L D Vulkaaniset viikingit! Päällekäyvää islantilaista tunnelmaa, joka irroittaa vähän huonokuntoisemmastakin ruhosta tosi oudot huurut. 21.1. 27
• LÄNTINEN MAAILMA MÄTÄNEE he Puritanin Sami Hynninen vastailee Suen uteluihin kotipaikkakunnaltaan Lohjalta. Levynjulkaisupäivänä tehdyn haastattelun aikoihin eteläisemmässä Suomessa koettiin nykyään perin harvinainen talvi-ilmiö eli lumisade, josta ei tosin paljon sen kauemmin saatu nauttiakaan. ­ Lumet on yhä maassa, onneksi, mutta harmaata on. Pikkuisen alkaa jo painaa päälle kaikki kiireet, mutta eiköhän tästä suoriuduta, toteaa Sami. Lithium Gates -albumin julkaisuajankohtaa siirreltiin eestaas, palautettiin välillä alkuperäiseen ja sitten taas siirrettiin. Ongelmat alkoivat masteroinnista. ­ Mika Jussilan Finnvoxilla tekemä saundin laajennus ja kirkastuminen sai erään alkuperäisessä tunkkaisemmassa masterissa paremmin peittyneen ritinän tulemaan enemmän pintaan. Toinen masteri oli osittain jo parempi, mutta haluttiin vielä testata, voiko asialle tehdä jotain enemmän. Kolmas masteri toimikin aika hyvin, mutta jo valmiisiin biiseihin ilmestyi napsuja. Tässä vaiheessa olin jo hermoromahduksen partaalla, Sami kertoo. Ongelmat eivät päättyneet siihen, vaan jatkuivat painotekniikan alalla. ­ Kun sitten vielä sain kuulla, että levy on jo painossa, vaikkemme olleet vielä edes hyväksyneet mitään masteria, alkoi olla todella tiukat paikat. Tässä vaiheessa olin jo pari viikkoa kuunnellut kaikkia ritinöitä ja rätinöitä pakkoneuroottisesti. Sitten sain kuulla, että kolmannen masterin napsut eivät mahdollisesti ole varsinaisessa tehtaalle menneessä masterissa. Helpotus oli suuri. Tämän helpotuksen tuhosi sitten se, että sain huomata tehtaan painaneen kakkosmasterin. Tässä vaiheessa oli itsemurha lähellä, Sami jatkaa. Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin ­ paitsi ehkä levy-yhtiön neuvottelijan silmissä. Tai silmässä. ­ Lopullisessa vertailussa onneksi totesimme, että yleisesti ottaen tämä painettu versio ON parempi kuin kolmas, joka meni osittain jo liian pehmeäksi. Eli loppu hyvin kai sittenkin. Kokonaisuudessaan tämä pro28 Näin joulun alla on maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ­ jos haluaa elää turruttavassa lumetodellisuudessa ja idealistisen humanismin illuusiossa, toisin kuin The Puritan -yhtye, jonka silmissä läntinen maailma mätänee. T sessi oli yksi helvetillisimmistä, joissa olen mukana ollut. Pari tyyppiä Spinelläkin tarvitsi tämän jälkeen pienen hermolevon ja toisella oli "neuvotteluista" muistona musta silmä. En ole vieläkään täysin toipunut tästä prässistä, joten kovin juhlallisissa tunnelmissa en Lithium Gatesia nyt ajattele, vaikka se onkin hyvä teos! NO VINYL SOLUTION Lithium Gates on The Puritanin kahden ensimmäisen EP:n kokoelma. EP:t julkaistiin ruotsalaisen I Hate -firman kautta 12 tuuman vinyyleinä. Alkuperäinen ajatus oli julkaista nämä kappaleet vain vinyylillä. ­ Suunnitelmat muuttuivat, kun Ola, jonka kanssa olin I Hatella hommia hoidellut, lähti lafkasta pois pahan burn outin vuoksi. Koska levyt olivat meidän ja hänen yhteinen projekti, päätimme laittaa vinyylit jäihin. Kun Spikefarm samaan aikaan kyseli julkaistavan materiaalin perään, päätimme antaa heidän julkaista nämä kaksi ekaa kiekkoa yhdellä CD:llä. Ihan hyvä ratkaisu loppujen lopuksi, koska nyt ei tarvitse pelätä jotain surkeaa bootlegia, Sami valottaa julkaisun taustoja. The Puritanille vinyylijulkaiseminen ei ole sinänsä itseisarvo, vaikka alkuperäiset EP:t rakennettiinkin selkeiksi kokonaisuuksiksi A- ja B-puolineen. ­ Suht hyvin tuo musiikki siltikin virtaa yhtenä kokonaisuutena. Vinyylit ovat hienoja esineitä, mutta CD mahdollistaa vapaamman työskentelyn, kun ei tarvi miettiä biisien pituuksia. Tosin eipä näissä levyissäkään tarvinnut. Kokosimme tietoisesti sellaisen biisikattauksen, että kaikki mahtuu mukaan siinä muodossa ja mitassa minkä halusimmekin. Se hyvä puoli vinyyleissä on, että ne ajautuvat hieman hitaammin internetiin ja laiskojen kulutustavaraksi, Sami mainitsee. The Puritanin musiikista huokuu loitontuminen ja ihmisvihamielisyys, mutta mikä tämän on synnyttänyt? Toisaalta eipä siihen toimittajankaan kohdalla tarvita paljoa muuta kuin vilkaisu nykypäivän tv-ohjelmistoon tosi-tv- ja lauluidolikisoineen. ­ Niin, sinä tavallaan jo vastasit itse kysymykseesi. Tosin itselläni on taustalla vielä huomattavasti raskaampia asioita kuin viestimien välittämä saasta. Joskus tuntuu, että koko tämä meitä ympäröivä läntinen maailma mätänee ja siitä huokuva katku tukehduttaa kaiken omaehtoisen elämän. The Puritan sai alkunsa, koska olin tympääntynyt kuvioihin, joissa olin. Minulla oli myös valtava määrä biisejä, jotka eivät soveltuneet entisiin hommiin. Tarvitsin väylän ulos elämäntilanteesta, johon olin ajautunut. Tämä tapahtui loppuvuodesta 2005, ja maaliskuussa 2006 olimme jo äänittämässä ekaa levyä, Hynninen sanoo. ASKEL KERRALLAAN Hynnisellä on käyttämätöntä materiaalia yli vuosikymmenen ajalta, vuosilta 1994-2008. Alun perin tiedotettiinkin, että The Puritanin julkaisusuunnitelmat olisivat varsin selvät aina valmiita levyjen nimiä myöten pitkäksi aikaa eteenpäin. Mutta vaikka uutta materiaalia onkin jo valmiina seuraavaa levyä varten, Sami haluaa tässä vaiheessa ottaa askeleen kerrallaan ja toppuutella liian pitkälle meneviä tulevaisuudensuunnitelmia, oli kyse sitten levyistä tai ainoastaan keskusteluasteella olleista live-esiintymisistä. ­ Koko ajan syntyy uutta, ja vanha löytää uusia muotoja ja sovituksia ja elää. Noin muuten en sanoisi, että suunnitelmat ovat pitkällä. Välillä tuntuu, ettei tiedä edes mitä huomenna tapahtuu. Eilen viimeksi mietin vakavasti, että lopetan kaiken bänditoiminnan ja teen musiikkia vain itsekseni ja itselleni. Joo, ehkä on liian aikaista sanoa näistä mitään. Kuten totesin, oma loppuunpalaminen on vielä siinä pisteessä, että lähinnä yritän tajuta, että tuo vinyylit kokoava CD on nyt ulkona. Minulla on maanisissa tiloissani paha tapa julkistaa suunnitelmiani ja se kostautuu siinä, että ihmisiä kiinnostaa aikataulut ynnä muu. Jatkossa pitää oppia pitämään suu kiinni, Sami hymähtää. Mikäli osa kaavailluista ideoista toteutuu, niistä eittämättä eksoottisin olisi Japanissa julkaistava albumi sekä kaavailtu mahdollinen yhteistyö Bloody Panda -yhtyeen laulajan Yoshiko Oharan kanssa. JapaniSuomi-kytkennät kun eivät ole kovin yleisiä varsinkaan doom metalissa. ­ En pidä The Puritanin musiikkia doom metalina, mutta kyllähän Japanissa on jo vuosikaudet ollut ymmärrystä äärimmäiselle musiikille. Näiden Japani-kytkentöjen takana on oma kiinnostukseni maata kohtaan ja se, että millään aiemmalla bändillä en oikein saanut yhteyttä sinne. Nyt tietoisesti keskitin huomioni Japaniin. Jos puhutaan vielä doom metallista noin muuten, niin kyllähän se näyttää olevan tervehenkisen universaali ilmiö, Sami toteaa. The Puritanin tulevaisuudenkuvioita odotellessa ja Lithium Gatesia kuunnellessa julkaisuja on kuitenkin tiedossa Hynnisen aiemmalta yhtyeeltä. III: So Long, Suckers -albumi lopetti vuonna 2007 Reverend Bizarren doom-messiaanisen elämän, mutta RB on ollut kuin eräs nasaretilainen puuseppä. Kuollut sen pitäisi olla, mutta haudasta ei löytynyt ketään ja kuolemanjälkeisiä havaintoja riittää. Bizarreilta pastoreilta on tullut erinäisiä split-julkaisuja, ja nyt vuodenvaihteen jälkeen helmikuun paikkeilla on luvassa kahden cd:n kokoelma Death Is Glory... Now, joka on vihonviimeinen ylösnousemuksen merkki. ­ Kokoelma sisältää kaiken albumien ulkopuolelle jäävän virallisesti julkaistun materiaalin, pois sulkien demot. Meidän toiminta loppui vuonna 2007, eli kaikki nyt ilmestynyt materiaali on tuoreimmillaan kyseiseltä vuodelta. Näiden julkaisujen ilmestyminen ottaa aina oman aikansa. Suunnitelmissa olikin, että tänä vuonna tulevat vielä nämä haudantakaiset ilmestykset ihmisiä ilahduttamaan. Eli tässäkin yhteys olentoon, joka tämän maailman päällä otti tämän nasaretilaisen hahmon. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: VIRGINIA PEZZOLO
• SHHH! Naamat kiinni! Ollaan hiljaaja kuunnellaan (tontutkinjo kuuntelevat) Before the dawn www.beforethedawn.com LEGION OF THE DAMNED www.legionofthedamned.net SOUNDSCAPE OF SILENCE CULT OFTHE DEAD Sa7URNUS BLAKE SA7URNUS www.blake.fi WALTARI THE 2ND DECADE -INTHE CRADLE www.waltarimusic.com STAY HEAVY www.stayheavyrecords.com 29
• un Silentium oli saanut tammikuussa 2006 julkaistun Seducia-levynsä aiheuttaman keikkasuman purettua syyskuussa 2007, bändi jäi keikkatauolle. ­ Me soitettiin joka viikonloppu jossain. Se kävi rankaksi, laulaja Riina Rinkinen kertoo. ­ Me ei kuitenkaan varsinaisesti pidetty taukoa, vaan oltiin hiljaa aktiivisia. Hahmoteltiin uutta levyä ja tehtiin luomistyötä. Jämsänkoskelle, Jyväskylään, Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle hajaantunut kuusikko kokoontui Jämsänkosken-treenikämpälleen noin kolmen viikon välein. Vähitellen Seducian seuraaja alkoi löytää muotoaan. Silentium jakaa nykyisin biisintekovastuun tasaisemmin. Ennen eniten tehneen kosketinsoittaja Sami Bomanin sävellyksiä on levyllä vähemmän kuin kitaristi Juha Lehtioksan, ja Riina Rinkinen on säveltänyt levyn viimeisen kappaleen. ­ Sami on alusta loppuun mukana kaikissa Silentiumin musiikillisissa tekemisissä, ja se on valtava taakka. Sami on ääneen iloinnut siitä, että muutkin tekevät biisejä. Nyt jokaista ideaa ei tarvitse toteuttaa, vaan pelkästään parhaat. Bändin koheesio on hyvä, tässä porukassa on hyvä tehdä. Näkemykset osuvat yksiin. Amortean on eeppinen levy, jolla klassiset orkesterisovitukset ja metallibändi puhuvat samaa kieltä. Silentiumin kehitystarina etenee sikäli loogisesti, että yhtyeen suuruudenhullu soundi kasvaa jälleen massiivisemmaksi. Riina myöntää, että orkestraaliset osiot ovat paisuneet levy levyltä. ­ Keon päälle on kasattu aina K TUNTEE MYRSKYN MERKIT Silentiumista on tullut luja punos, joka jaksaa kantaa oman suuruudenhulluutensa taakkaa entistä paremmin. pi. Siinä, missä vaikkapa Sufferionia (2003) kuunnellessaan seurasi eräänlaista kuunnelmaa, on Amortean helpommin sisäistettävissä. ­ Se on osin tuottaja Kärtsy Hatakan ansiota. Kärtsy karsi turhaa huttua pois. Eihän me vieläkään poppia soiteta, mutta ei myöskään kolmen soinnun rokkia, jota saisi levyllisen kasaan kuukaudessa. Kun tekee sävellys- ja sovitustyötä vähän lisää. Samilla meni useita kuukausia aamusta iltaan tämän projektin kanssa. Amorteanilla on aito kuoro, Jyväskylän naislaulajat, ja orkesteripätkät toteutti Hannu Honkonen -niminen virtuoosi. Kun on taitoa, ei tarvitse kuin aikaa ja vaivaa. Vaikka Amortean viittaakin Seduciaa selvemmin Silentiumin vanhempaan tuotantoon, on uutuus edeltäjiään suoraviivaisemmelkein vuoden, sokeutuu omalle työlleen. Kärtsy poimi kantavat ideat ja otti niistä kaiken irti. Hän on sisäistänyt Silentiumin vinoutuneen maailman hyvin. Miten Amorteanin äänivalli toteutetaan keikoilla? ­ Ystävämme Taustanauha auttaa. Kyllä se valtava äänimassa saadaan toimimaan livenäkin. Oma äänimies on iso apu. Riina Rinkinen paitsi osallistuu sanoittamiseen ja säveltämiseen, myös toimii Silentiumin organisoijana. ­ Opiskelen musiikkibisnestä, joten kaikki sellaiset asiat kulkevat mun kauttani. Hoidan bändin hallinnollista puolta mielelläni, vaikka siinä on paljon töitä. Mitä ajattelet siitä, että sinulle lankeaa myös Silentiumin keulakuvan osa? Sehän tapahtuu ihan luonnostaan, koska olet bändin parhaimman näköinen jätkä. ­ (Pärskähdys!) Älä naurata! Ei se haittaa, kunhan keulakuvaasiat liittyvät bändiin, eivät henkilökohtaiseen elämään. Ihmisellä täytyy olla tietyntyyppinen luonne, että hakeutuu näihin hommiin. Jos on sellainen luonne, niin ei tällaista kavahdakaan ­ ja mullahan on teatteritaustaa. Mutta eipä ole paljon paparazzeja näkynyt. Pidetään peukkuja, jos vaikka jonain päivänä! Rinkinen kertoo, että liittyessään Silentiumiin ennen Seducian äänityksiä hän odotti bändiltä eniten yhdessäoloa ja yhteisiä reissuja. Laulajattaren ei tarvinnut pettyä. Ennen niin tiuhaan kokoonpanoaan vaihtanut ryhmä on viimeinkin punoutunut tiukaksi nipuksi, ja Silentiumissa on "järkyttävän hauskaa". ­ Me ollaan hyvä porukka ja tunnetaan toisemme läpikotaisin. Me ollaan opittu välttämään hasardihetket niin, että otetaan kaksi askelta taaksepäin, jos joku antaa myrskyn merkkejä. Mulle on tärkeää tuntea olevani sataprosenttisesti turvassa. En pysty olemaan luova, jos en tunne, että mua rakastetaan. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: TUOMO POVELAINEN 31
• oittaessani Adastran laulaja Ville Siikamäelle mies on juuri matkalla Jyväskylään, josta starttaa uuden albumin promootiorumba ennakkokuuntelun merkeissä. Herra on hyvillä mielin menossa esittelemään yhtyeensä tuoreinta hengentuotosta, mutta ei tunne myötähäpeää sen edeltäjääkään kohtaan. ­ The Last Sunset potki kovaa ja potkii edelleen. Äänitys hoidettiin kymmenessä päivässä vitunmoisella kiireellä, joten olosuhteisiin nähden koko bändi oli ilman muuta tyytyväinen. Olihan se ihan sekasotku. Sen enempää ruotimatta lätkäistiin pöytään kaikki varteenotettavat biisit. ­ Sen sijaan Death Or Domination on ilman muuta pidemmän ajan tuotos. Annettiin todellakin ajatusta sille mitä haluttiin levyn sisältävän ja totta kai treenattiinkin ihan helvetisti. Siikamäki lupaa tulokkaalta aiempaa raskaampaa ja jopa progressiivisempaa otetta. Oliko sillä, mitä kukin jäsen albumia tehdessä kuunteli, mitään tekemistä lopputuloksen kanssa? ­ Vaikka Olli (Anttila, kitaristi-säveltäjä) kuunteleekin aika laaja-alaisesti kaikkea, niin kyllä sen huomaa, että mies kovaan ääneen hehkutti Toolin 10.000 Days -levyä. Aistittavissa on lievästi kokeellisempaa otetta. Kahdesta kappaleesta, joiden teossa itse olin vahvimmin mukana, huomaa kyllä muita raskaamman musiikkimakuni vaikutuksen, kunnioitettavan kokoista Emperor-tatuointia käsivarressaan kantava vokalisti nauraa. Alusta asti on ollut selvää, et- S FALSETTIMETALLIN TUOLLA PUOLEN Toisen pitkäsoittonsa Death Or Domination julkaisuun valmistautuva Adastra piti tällä kertaa langat tiukasti käsissään. meidän musiikki on. Jos ei muualla erotuta, niin lavalla. Meidät livenä nähneet kyllä tietävät mitä tarkoitan. ­ Levy-yhtiöstä sanoivat että ensisijaisesti huomion kiinnitti suuri sydän ja rehellisyys kahdeksankymmentälukua kohtaan. Vuonna 2001 perustettu, mutta kolme vuotta myöhemmin Siikamäen laulajantontille löytänyt Adastra äänitti kaikki nykyisen votei Adastra edes pyri keksimään pyörää uudelleen vaan räimii eteenpäin klassisten perusasioiden hengessä. Mikä on yhtyeen muista erottava tekijä? ­ Ei meillä välttämättä edes ole tarvetta sen enempää erottua massasta. Tehdään vaan mitä tykätään ja mikä kolahtaa meille. Se mitä muut ajattelee, on sinänsä paskan hailee. Jos suoraan sanotaan, niin aika peruskamaahan kalistinsa aikaiset demot sekä ensimmäisen kokopitkänsä samassa paikassa eli Santeri Salmen Studio Dauntlessissa (nyk. Drop Hammer Studios). Nyt, kun tähän mennessä kriittisin näytön paikka on edessä, päätti yhtye suoriutua hommasta omineen. Rummut toki paukutettiin Salmen silmien alla, mutta kitarat purkitettiin munasillaan mökillä ja laulut Porvoon maaseudulla, Siika- mäen kodin takapihalle rakennetussa kotistudiossa. ­ Kun kerran olemme pieni bändi, niin normaali studiotyöskentely tarkoittaa paljon tekemistä lyhyessä ajassa. Jotenkin jopa tuntuu, että nyt kun sai tehdä lauluja rauhassa, niin asioihin tuli kiinnitettyä jopa normaalia enemmän huomiota. Oli kolme viikkoa aikaa seistä mikin edessä ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Jokainen bändin jäsen vietti aikaa myös lauluäänityksissä, joten kriittisistä korvapareista ei ollut pulaa. Jos otto oli paska, niin sen kyllä kuuli välittömästi. Yhtyeen studiotyöskentelyä dokumentoivasta videopäiväkirjasta välittyvä lievä härväämisen maku. Sekö ei siis kerro koko totuutta? ­ Olihan sen ihan hirveätä häröilyä koko ajan, mutta missään vaiheessa ei unohdettu mitä oltiin tekemässä. Eihän me todellakaan vedetty paskajäykkänä asentoa joka kerta kun rec-nappia painettiin. Eniten Adastran debyyttilevyllä sekä sitä seuranneilla esiintymisillä mielipiteitä jakanut tekijä oli haastateltavan laulu. Miten Siikamäki itse suhtautuu kritiikkiin, ja tuliko kommentteja sen enempää kelailtua uutta rieskaa synnyttäessä? ­ Totta kai kommentointi ajoittain pyörii mielessä, ja rakentavalle kritiikille toisinaan antaa jopa ajatusta. Toinen tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Voihan toki olla, että osa porukasta myös vierastaa, koska lauluäänenihän ei ole mikään perinteisin tällaiseen musiikkiin. Se miten laulan erottaa Adastran homofalsettimetallibändeistä! TEKSTI: HENRI EEROLA KUVA: VIOLENT JOURNEY RECORDS 23.04.2009 Nosturi, Helsinki 24.04.2009 Tampere, Pakkahuone 25.04.2009 Oulu, Club Teatria 32
• eskisuomalainen SaraLee sai alkunsa vuonna 2000. Alussa muutaman vuoden Restless-nimisenä toiminut orkesteri vaihtoi tittelinsä ja alkoi tehdä omakustannelevyjä. Demoista koottu kokoelma julkaistiin kesällä 2004. Se herätti jo levy-yhtiöidenkin huomion ja kotimainen Firebox nappasi bändin talliinsa. ­ Rumpalilla ja kitaristilla oli kytköksiä sinne suuntaan Kamara-bändinsä kanssa, laulaja Joonas selvittää. ­ Tuo demokokoelma herätti yhtiön kiinnostuksen ja ehdottivat sitten, että jos tekisimme heille pitkäsoiton. SaraLeen ensimmäinen pitkäsoitto Darkness Between julkaistiin vuonna 2006. Tuolloin yhtye oli vielä luokiteltavissa goottimetalliksi. Levy olikin genressään varsin pätevä ja kestää yhä hyvin kuuntelua. Nyt on toinen ääni kellossa, sillä uutukainen Damnation to Salvation rokkaa eri lailla kuin edeltäjänsä. ­ Tämä levy on rankempi ja uskottavampi kuin Darkness Between. Kaikki soittajat osaavat hommansa nyt paremmin. Levy on taidokkaampi kuin viimeksi. Gootti on jäänyt taka-alalle ja tilalla on enemmän rokkia ja metallia. Ja kuten yhtyeen tiedote antaa kertoa, "SaraLeen musiikissa yhdistyvät vahvat melodiat, rockin energisyys sekä intohimo". Uudenlaista levyntekomenetelmään bändielle edusti mukana ollut tuottaja. Virkaan istutettiin Aksu Hanttu, johon koko orkesteri olikin vallan tyytyväisiä. ­ Nauhoitussessiokin oli aivan erilainen kuin aikaisemmin. Meiltä vaadittiin nyt ehkä enemmän K POIS SYNKISTELYSTÄ Kakkosalbuminsa juuri julkaissut SaraLee aikoo ensi vuonna lähteä Euroopan-kiertueelle. taja ehti tässä välissä pohtia eri ratkaisuja. Damnation to Salvationin ilmestyminen pahimpaan jouluruuhkan aikaan ei suuremmin laulajaa hätkähdytä. ­ Levyn piti ilmestyä jo elokuussa. En tiedä olisiko se nyt sitten ollut lainkaan sen parempi vaihkuin mitä osattiinkaan. Tuo pointti jäi hyvin mieleen. Sai itsestään irti enemmän kuin luuli osaavansakaan. ­ Ensimmäinen levy tehtiin noin kuukauden aikana. Nyt toimimme eri lailla, studiossa oltiin useaan otteeseen lyhyempiä pätkiä. Välillä oli viikkokin taukoa. Tuottoehto. Tässä oli ongelmia promootion kanssa ja siksi asia venyi. Debyyttialbumimme ilmestyi aikoinaan kesällä. SaraLee on keikkaillut ahkerasti. Suomen ulkopuolella yhtye ei vielä ole käynyt. Sellainen on kuitenkin suunnitelmissa. ­ Tästä on ollut monta kertaa puhetta, laulaja sanoo. ­ Kaikenlaista taloudellista hankaluutta siinä on ollut. On vähän vaikeaa sovittaa päivätöiden lomat kiertueiden kanssa yhteen, ja siksi homma onkin kussut tähän saakka. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että ensi keväänä hommasta tulisikin jotain. Lomatkin on jo sovittu siihen ajankohtaan. Töissä on aina suhtauduttu myönteisesti bändihommiimme. En yhtään tiedä vielä minkä bändin kanssa lähdemme kiertueelle Eurooppaan. Kaikki on vielä auki. Nuorisotalo- ja baarikeikkoja SaraLee on sen sijaan tehnyt jo vuosikausia. Bändin historiaan kuuluu varmasti kaikki keskisuomalaiset keikkapaikat mitä kuvitella saattaa ja onpa muutakin maat kierretty. Yhtye huristelee yleensä keikkapaikoille minibussilla, mutta välillä riittää pari henkilöautoakin. Joonaksen mukaan baarikeikoilla ihmiset riehuvat kuuntelematta edes musiikkia, mutta nuorisotaloilla teinit parveilevat lavan edessä ahkerammin. SaraLeen musiikki syntyy pääasiassa laulajan kynästä. Kitaristi Juha on nyt terästäytynyt ja tehnyt muutaman kappaleen. Kosketinsoittaja Arzka on myös kantamassa kortensa kekoon. ­ Kitarallahan nuo biisit syntyvät. Harvemmin minulla on sanoja ennen valmiina. Voi kyllä olla joku teema, mutta ensin teen musiikin valmiiksi ja siihen päälle sitten sanat. Sen jälkeen tuumaillaan toimiiko se. Jollei homma pelaa, aletaan biisiä rakentaa uusiksi, laulaja kuvailee toimintaprosessia. TEKSTI: KIMMO JARAMO KUVA: JUSSI MIETTINEN Bullet For My Valentinen Deluxe Edition nyt kaupoissa. Upea erikoispainos sisältää kolme täysin uutta biisiä ja dvd:n, jolta löytyvät albumin musikkivideot ja Bullet-TV:n uudet jaksot. www.bulletformyvalentine1.com 33
• ARVIOT Albert Witchfinder vaihtaa bändiä, vaan ei tempoa. Välillä on toki lupa rokata astetta vauhdikkaammin, mutta kuten Reverend Bizarressa, myös The Puritanissa hitaus on valttia. Mainittu valttikortti tosin tuntuu ensi kuulemalta painolastilta. Aiemmat minijulkaisut yhteen kokoavaa Lithium Gatesia tuntuu vaivaavan sama ongelma kuin valtaosaa Reverend Bizarren viimeisen täyspitkän III: So Long Suckersin materiaalista. Muotoseikoiltaan onnistunutta tuomiomatelua, mutta vailla järisyttävämpää vaikutusta. Vaikutusta, jonka varhaiset Reverend Bizarre -albumit allekirjoittaneeseen tekivät. Useampi kuuntelu osoittaa, ettei Lithium Gatesia tarvitse eikä kannata vertailla aiempiin tekemisiin. Materiaali seisoo omillaan ja tarjoilee edellä mainittuja järistyksiäkin, kunhan sille suo mahdollisuuden. Vaikka perinteitä edelleen kunnioitetaan, ei kunnioitusta tarvitse alleviivata, minkä johdosta Lithium Gatesin materiaalista huokuu vapautuneisuus, joskin lyijynraskas sellainen. The Puritan liikkuu yllättävän laajalla kentällä. Those Who Sow in Tears Shall Reap in Joy lienee burzumeinta Witchfinderin aivoituksista syntynyttä. Lithium Gatesilla The Puritan tuskin vielä on jalostuneimmillaan, mutta kelpaa tällaista albumia joulunpyhinä pyöräytellä. JUKKA KITTILÄ Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton 8 THE PURITAN ­ Lithium Gates (Spikefarm) Silentiumin edellinen levy Seducia nosti ennestäänkin hyvin omaperäisen, kiinnostavan ja kunnianhimoisen yhtyeen osakkeet korkealle. Vuoden 2006 kärkipään kotimaisiin albumeihin kuulunut levy esitteli uuden laulajan, vahvaäänisen ja karismaattisen Riina Rinkisen ja sisälsi myös sellovirtuoosi Elias Kahilan taidokkaan dramaattista soittoa, mikä korvasi aiemmin käytetyn viulun. Viidennellä kokopitkällään Silentium on vääntänyt orkestraationupit kaakkoon ja paisuttanut soundejaan massiivisesti. Mahtipontisuutta ja pauhua on tullut lisää, samoin keskiverron kaupunkiorkesterin verran instrumentteja. Ääniraitoja riittää kuin ankkurilapsia Suomeen, ja sinfonista paljoutta on ollut tukemassa muun muassa Jyväskylän Naislaulajien kuoro. Metallin ja orkestraation tasapainoa on ollut tuottamassa Kärtsy Hatakka. Äänimaailman paisutus on pehmentänyt ja pyöristänyt yhtyeen aiempaa särmiä biisien dynaamisuuden kustannuksella. Romanttisen tummasävyisyyden lisäksi Silentium olisi saattanut kaivata enemmän kontrasteja, viettelevää ja verevää elämänvoimaa. Le Fin Du Monden kaltaiset jylhät paisutukset jäävätkin vähemmistöön, mutta albumin kauneutta ja biisien harmonisuutta on silti ilo kuunnella. Hitaampana tunnelmametallina Amortean on sulavan toimiva, ja kohtalokkaat melodiat ovat tenhoavia. Silentiumin oma ääni on aito. JUSSI LAHTONEN 8 SILENTIUM ­ Amortean (Dynamic Arts Records) 7 THE FINAL HARVEST ­ The End (Stay Heavy) Tuomas Saukkosen paineenpurkamisprojektina alkanut The Final Harvest on lyhyen ajan sisällä jälleen yksi albumi, jossa musiikin monilahjakkuus ja häpeilemätön työnarkomaani on mukana, tällä kertaa rumpalin roolissa. Olisi kuitenkin väärin yhtyeen muita jä- V***u kun nyt lähtee! Epä-älyllisen ja eittämättä kriittisen journalismin objektiivista neutraaliutta painottavista perusperiaatteista tinkivän, mahdollisesti suoranaiseen fanihenkisyyteen sortuvan primitiivisen ensireaktion jälkeen on syytä vetää syvään henkeä, asettaa Hordes of Chaos varovaisin, vapisevin käsin takaisin koteloonsa, antaa vaikutelmien tasaantua ennen seuraavaa kuuntelukertaa ja keskittyä päivän parin verran vaikkapa naisgoottimetallin kuunteluun. Tämän jälkeen Kreatorin kahdennestatoista kokopitkästä saanee jo irti järkiperäisempää analyysiä. V****u kun taas lähtee! Ei se auta, rationaalisuushan on muutenkin huono työkalu liiallisesti käytettynä ­ musiikki ja eritoten metallimusiikki perustuu vahvasti musiikin herättämiin emootioihin, ja yksinkertaistettuna siihen, miten biisit ottavat ja potkivat päähän kuin Malcolm McDowell Kellopeli Appelsiinissa. Saksalaiset metallin työn sankarit ovat vaikuttaneet jo yli sukupolven, ja vuoden 2009 alussa julkaistava uusi levy juhlistaa bändin 25-vuotisjuhlaa. Neljännesvuosisadankin jälkeen Kreator paahtaa eteenpäin nopeasti kuin luotijuna, murskaa järeillä riffeillään nuoremmat ja heikommat alleen kuin tankki ja puikkelehtii eteenpäin dynaamisesti kuin mielipuoli Ritari Ässä moottoritiellä. 10 KREATOR ­ Hordes of Chaos (SPV) Hordes of Chaosin nauhoituksissa bändi panosti erityisesti siihen, että levy kuulostaisi mahdollisimman autenttiselta livekokemukseen verrattuna, ja näissä tavoitteissa on onnistuttu mahtavasti. Antiseptisen kliinisen studiokikkailun ja pilkunviilaamisen sijasta yhtye saavuttaa mahtavan tunnelatauksen, biisien rullatessa ja rokatessa ärhäkän hyökkäävinä thrash-sivalluksina. Ei sikäli, että kukaan saisi rumpalilegenda Ventoria minkään metronomin tai triggerien kanssa nakuttamaankaan kylmän konemaisesti. Ventor takoo kuin petoeläin ja saavuttaa suorastaan maagisia ulottuvuuksia kannutuksessaan. Erityisesti Absolute Misanthropy hivelee räjähtäneitä tärykalvoja. Mille Petrozzan brutaalisti rääkymät Warcurse sekä Destroy What Destroys You taas vievät kielenkin mennessään ­ hohtimilla. Kreatorkin on toisinaan sortunut hieman liian pitkiin albumimittoihin. Neljä vuotta sitten tullut edeltäjä Enemy of God oli vahvuudestaan huolimatta lähes tunnin mittainen, ja loppua kohden intensiteetti väkisinkin heikkeni. Hordes of Chaos taas pysäyttää kellot alle 38,5 minuuttiin, tehden levystä lyhimmän Kreator-albumin sitten vuoden 1989 klassikon Extreme Aggression. Heikkoja lenkkejä ei ole jätetty kaaoksen laumoihin eloon. JUSSI LAHTONEN 34
• seniä kohtaan keskittyä Tuomakseen, joten Saukkosta ei enää tässä arviossa mainita. Aggressiivisen rosoisesta ja kitaravetoisesta runttauksesta vastaavat kotimaisen Casketin jäsenet Ville Rutanen (laulu) ja Eero Silvonen (kitarat) vahvistettuna basisti Risto Roineella. Tyylisuuntaa voi halutessaan analysoida ja arpoa miten haluaa thrash metalin, death metalin ja hc-sävyjenkin rajapinnassa, mutta sana "mättö" kuvaa bändin tarkoitusperiä ja tyyliä täysin riittävällä tarkkuudella. Purkauksenomaiset biisit ja kiukkuinen jyräysriffittely saavat hien pintaan ja monet kipaleet kuten Bloodgod ja Wheel of Misfortune jäävät kolkuttamaan takaraivoa kuin metrossa riehuvan hullun kirves. Kokonaisuutena The End ei kuitenkaan ole aivan niin mieleenpainuva kuin esimerkiksi yhtyeen kehutut livekeikat, mutta ajoittaisesta monotonisuudestaan huolimatta albumi on kelpo debyytti. Erityismaininta levyn mielenkiintoisista kansiväriyhdistelmistä. Musta pohja ja syvän tummanruskea teksti takaa, että lyriikoiden salat eivät juuri paljastu edes kirkasvalolampun edessä. JUSSI LAHTONEN Kunnon bändihän on kuin perhe, joskus näin on myös kirjaimellisesti. Kotimaisen Goathemyn taustalla on Ruohoniemien klaani: kitaristiveljekset Hannu & Seppo perustivat musiikkinsa julkaisua varten Rebellion Brothers ­yhtiön, ja laulusta vastaa Hannun ajoittaisien ärjähtelyiden ohella Teija Ruohoniemi. Yhtyeen ensilevy Frostland ja sitä edeltäneet julkaisut olivat melodioilla höystettyä black metalia, kakkoslevy puolestaan hyppää rohkeasti lajityyppimäärittelyistä ulos ja ottaa elementtejä hyvinkin laajalta kirjolta. Kapinaveljien päätä ei palele käyttää järeämpien metallin lajityyppien repertuaaria aina hitaamman synkeämmän tunnelmallisemmasta doom-virittelystä rivakampaan, rouheampaan death/thrash/black-riffittelyyn. Monipuolisuudessa on myös varjopuolia, sillä vaikka yksittäisiä hyviä hetkiä riittää, kokonaisuutena Torn jää paikoin hieman päämäärättömäksi ja poukkoilevaksi. Aivan kuin yhtye vielä loisi nahkaansa, eikä juuri Goathemylle ominainen linja ole vielä löytynyt. Suunta on kuitenkin lupaava. JUSSI LAHTONEN 7 GOATHEMY ­ Torn (Violent Journey Records) Maailma on täynnä salaisuuksia, ja PRosaston mukaan Blood Stained Dusk on Amerikan parhaiten salassa pidetty black metal -salaisuus. Salaisuus on ilmeisesti siis pitänyt jo kymmenen vuotta ja kaksi studiolevyäkin, vaikka bändin vokalisti Pest on availlut ääntään Gorgorothissa ja rumpali Profana kannutellut Ancientissa. Levyn kappaleissa/krediiteissä on vielä mukana vuonna 2005 auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana menehtynyt Dageth, ja nyökkäys on paikallaan traagisesti edesmenneelle. Bändistä tosin kuoli 2006 myös kitaristi Agathos, mutta kuolinsyynä oli huumeiden yliannostus, joten narkkauskuolemasta ei sympatiaa tai surunvalitteluja heru. Alabaman omat pojat soittaa rytyyttävät perinteistä, konservatiivista ja mitäänsanomatonta black metalia, jonka kaltainen voi olla "Yhdysvaltain BM-skenen huippua", mutta jota on Nor- 6 BLOOD STAINED DUSK ­ Black Faith Inquisition (Moribund) LEGION OF THE DAMNED ­ Cult of The Dead (Stay Heavy) 8 Hollantilainen Legion of The Damned (ex-Occult) kotiutui suomalaiselle Stay Heavy -yhtiölle vuoden 2008 alussa, jolloin yhtye julkaisi uusiksi vanhan Occult-aikaisen albuminsa Feel the Blade ja soitti Suomessa klubeilla ja festareilla vakuuttavalla otteella. Harva jäi kylmäksi esimerkiksi yhtyeen Tuskan-keikalla 2007. Vanhan materiaalin lämmittely oli vain karstojen karistamista putkista ennen kuin uutta pökköä pistettiin pesään Cult of The Deadin muodossa. Ärhäkkyys, tempo ja dynaamisuus on viety entistäkin pidemmälle, ja hollantilaiset teutaroivat thrash metalin tantereilla kuin raivoisat sonnit. Intro ja kymmenen biisiä saavat pintaveren- kierron heräämään kuin sadan asteen saunassa, vihtaa käyttävien flagellanttien armoilla. Mainosmiesten lanseeraamat mielikuvat "Euroopan Slayeristä" voi silti unohtaa. Miksi turhaan verrata itsessään hyvää ja aggressiivisen jyräävää bändiä alan legendaan, sillä LOTD pärjää hyvin omillaankin. Black Wings Of Yog-Sothothin tapaan nimettyjen biisien perusteella LOTDia voisi yhtä perustellusti verrata Deathchainiin, joka julkaisi viime vuonna Cult of Death -nimisen levyn. Ei siinäkään vertailussa mitään sen kummempaa pointtia ole, mutta Cthulhu-vivahteinen kuolonkultti-thrash on sentään yhteisempi nimittäjä. JUSSI LAHTONEN !! Uusi www.sue.fi !! !! Nyt myös näköislehti !! 35
• Rystyset valkoisina levykauppaan 14.1. Jopas pläjähti melkoisen agressiivinen avokkaan sivallus... Ihan alkoi ikenet ihmettelemään, että mihinkäs ne hampaat katosivat! Räyhäkkään ärhäkkää, groovaavaa mäiskettä länsirannikon tyyliin! THE BLEEDING -cds Mukana Faith No More -coveri ja roima liverykäisy. 14.1. sekin siellä. Five Finger Death Punch Live: 26.2. NOSTURI, HELSINKI www.spinefarm.fi - spinefarm@spinefarm.fi www.fivefingerdeathpunch.com - www.myspace.com/ffpd 37
• DVD-ARVIOT FINDIE-DVD 2008 Suomalainen indie- ja amatöörielokuva on tällä hetkellä kukkeimmillaan. Digivideokameroiden ja editointiohjelmistojen halvat hinnat ovat olleet vaikuttamassa harrastuksen kasvuun. Sitäkin tärkeämpää on nähdä tuotantojen yleisen laadun parantuneen huomattavasti, vaikka budjetit eivät välttämättä ole kasvaneet. Ainakin jos perustaa väitteensä Findie-DVD 2008 -kokoelmaan. Kymmenen lyhytelokuvan kokoelma-DVD:n aloittaa Ismo Kiesiläisen ohjaama, Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmän Normaaliperusviiva, joka hämmästyttää jo ensi askelillaan niin laatunsa kuin genrevalintansa suhteen. Uskottavasti näytelty, ajatuksia herättävä rakkausdraama on hallittu kokonaisuus, jossa kuvakulmat ja leikkaukset ovat tarkoin harkittuja. No Brainer -tiimin Katalyytti tempaisee katsojansa scifi-henkiseen kauhutarinaan, jossa ihmiset ovat muuttuneet rujoiksi zombin kaltaisiksi otuksiksi. Tekijöiden kunniaksi täytyy erityisesti lukea hienosti mietitty graafisuus. Vaikka splatteria on luvassa, osaavat No Brainerit jättää budjetin pienuuden näyttämättä. Makeimmat naurut saa aikaan erityisen lyhyt Pillipiipari, joka yksinkertaisen ideansa ja äkkiväärän asenteensa ansiosta nousee Findie-DVD:n kärkikaartiin. Juhlajätkätsarjaa muistuttava Eki ja Pete 3 (Vesuri Productions) repii huumorinsa mustasta komediasta ja sitcom-parodiasta. Hauskoja ideoita riittää, mutta kokonaisuus ei aivan kanna lyhärin kestoa. Trash Videon Juhlajätkät esiintyvät vain trailerin muodossa. Muut lyhytelokuvat ovat Punaisen kuun aikaan (TJM Tuotanto), Pahimmat kaikista (Anti-teatteri), The Wire in the Woods (Parque de la Torre Del Aqua), Sä tapoit voimamiehen (Silent Paprika Films) ja Tarkastaja 13 (Kumikana). ESA LINNA MARGOT AT THE WEDDING Margot lähtee poikansa Clauden kanssa Pauline-siskon hääjuhliin, mutta iloinen ennakkoasetelma vaihtuu kyräileväksi ja vainoharhaiseksi. Margotin ja Paulinen välit eivät ole parhaimmat ja menneisyyden tuskat tuntuvat edelleen painolastina harteilla. Paulinen tuleva aviomies Malcolm on kaiken lisäksi saamaton taiteilija, joka ei Margotin mielestä sovi ollenkaan älykkäälle sisarelleen. Noam Baumbachin ohjaaman Margot at the Weddingin ennakkoasetelma on mainio, sillä jatkuvasti sattuvien konfliktien käsittelyyn on valittu melkoinen näyttelijäkaarti: Nicole Kidman (Margot), Jennifer Jason Leigh (Pauline) ja Jack Black (Malcolm). Kuin tämä ei vielä riittäisi, sivuosassa pyörähtävät Ciaran Hinds ja John Turturro. Baumbachin kirjoittamassa tarinassa on valitettavasti unohdettu sympaattiset henkilöt, sillä kukaan ei sovellu tähän kategoriaan. Lähimmäksi pääsee Claude (Zane Pais), mutta henkilöohjauksen ansiosta poika jää tarpeettoman etäiseksi. Tekonokkeluus ja tarkoituksenhakuiset outoudet lähes kaikkien hahmojen kohdalla pilaavat kaiken. Nicole Kidman ja Jennifer Jason Leigh onnistuvat kuitenkin hetkittäin näyttämään taitonsa. Sääli vain, että lopputulos ei anna juuri aihetta näistä hetkistä nauttimiseen. Käsikirjoitus on täynnä mutkikkaita käänteitä, jotka vaikuttavat toisiinsa pahimmillaan irralliselta ja päälleliimatuilta. Margot at the Wedding on yksinkertaisesti tympeä komediantapainen draama, jonka tarkoitusperiä on vaikea hahmottaa. ESA LINNA 45
• MONOLOGEJA MUSIIKISTA ätä kirjoittaessani minulla ei ole hajuakaan, voittaako Pete Idolsit. Luultavasti. Koskaan ei kisailun historiassa ole ollut niin ilmiselvää tähteä. Siinä vaiheessa, kun huomaa hankkivansa Kings of Leonin levyt siksi, että Idolsissa juuri ja juuri täysikäinen tuleva supertähti laulaa Sex on Firen, tietää että on löytämässä sisäistä teiniään uudelleen. On ollut hämmentävä seurata kisaa tänä vuonna. Estradilla on kuultu Killersiä, edellämainittua King of Leonia ja Emiliani Torrinia. Alkaako miljoonia myynyt vaihtoehtomusiikki (sic!) olla valtavirtaa vai onko musiikkimakuni valtavirtaistunut? Luultavasti molempia. Luultavaa myös on, että tänä vuonna kisailijoilla on vain yksinkertaisesti parempi musiikkimaku kuin ennen. On hieno nähdä, että Peten menestys ei ole kiinni pelkästään miehen teinitytöt villitsevästä ulkonäöstä vaan miehenalulta löytyy myös laulutaitoa. Puolet hänen menestyksestään on kuitenkin kiinni stailauksesta, missä on menty nappiin. Tässä onkin hauska yksityiskohta. Miesfinalistit kostuttavat tyttöjen pikkupöksyt ja siitä puhutaan avoimesti (täysin kyvytön Mikä Sen Nimi Nyt Olikaan pääsi aivan liian pitkälle tukkansa ansiosta), mutta ei kai kukaan ole ääneen uskaltanut tokaista, että finaalissa mukana oleva Anna olisi jollakin tapaa pantava? Kun Asko Kallonen kertoi viime vuonna erään naispuolisista kilpailijoista olevan seksikäs, nousi haloo. "Kun se on niin nuorikin!" Kun mies kuolaa itseään kymmenen vuotta nuoremman poptähden perään, on kysessä säälittävä runkkari, jolla ei ole sosiaalista elämää. Kun nainen kuolaa itseään nuoremman popparin perään, on kyse sii- T 1. Adastran toiseksi uusin levy on a) The Last Sunrise b) Death Or Domination c) The Last Sunset 2. Supersuckersin levy-yhtiö on a) Lo-Fi Records b) Mid-Fi Records c) Hi-Fi Records 3. The Puritanin Sami Hynninen oli ennen a) Reverend Bizarressa c) St. Vitusissa c) Spiritus Mortisissa 4. Mr. Velcro Fasteneria ja Reverend Bizarrea yhdistää a) split-single b) jäsen c) puoluekanta 5. The Levellersin basisti on a) Ritchie Cunningham b) Jeremy Irons c) Jeremy Cunningham tä, että poppari on hottis. Tasa-arvoa on monenlaista. Rockissa homma on tasapäisempää, mutta silti: Kings of Leonin stailattujen rockpäiväunien kohdalla on naiselta täysin hyväksyttävää sanoa, että kappaleiden lisäksi äijien luusto on sellaista, että hän lakoaa. Mies, yritäpä sanoa samaa vaikkapa Sahara Hotnightsista muuten kuin ystäviesi kesken. Sano, että se rumpali on pantavin ja katso, kuinka jollakulla seurueesta silmät muljahtavat selälleen ja olet seksistinen paskiainen. Naispuolinen henkilö voi aivan hyvin julistaa julkisesti menevänsä aloittelevan poppisbändin keikalle mielessään vain pääsy sen basistin kämpille jatkoille tai vaakamamboon. Yritäpäs julistaa samaa miespuolisena mikäli lavalla sattuu olemaan leegio naisia, ja saat niskaasi murhaavia katseita. "Osaavat ne soittaakin, miks sä oot tollanen?" Popkeikoilla käyvät miehet! Julistakaa kovaan ääneen, mitä haluatte tehdä sen naissolistin kanssa! Huutakaa vieruskavereillenne, kuinka käsittelisitte häntä! Miehet, meilläkin on oikeus avoimeen seksismiin ilman, että meistä maalataan kuva pervona, jolle musiikilla ei ole väliä! Ei joskus olekaan, mutta eipä sillä ole väliä aina naisillekaan. Jarkko Fräntilä Tämän otsikon alla Jarkko katselee kuvia 90-luvun Geri Halliwellista vailla ironian häivääkään. 6. Another Sinking Shipin An Open Letterissä viitataan a) Living Colouriin b) The Smithsiin c) Nightwishiin KULMACORNER 7. The Stranglersin rumpali on a) Jet Black b) Cherry Red c) Mold Green 8. Frostbite Metalfest järjestetään a) Hämeenlinnassa b) Kouvolassa c) Lahdessa 9. Anti-Flag soittaa maaliskuussa a) Turussa b) Tampereella c) Oulussa 10. Kenen kanssa Pekka Pohjola soitti? a) Frank Zappan b) Peter Gabrielin c) Mike Oldfieldin 11. Minkä bändin rumpali Munetaka Higuchi oli? a) Loudnessin b) X-Girlin c) Japanin 12. Minkä bändin rumpali Mitch Mitchell oli? a) Jimi Hendrix Experiencen c) Creamin c) Yardbirdsin 13. Amoralin uusi laulaja on a) Pertti Koivula b) Esa Koivusaari c) Ari Koivunen 14. Manic Street Preachersin Richey Edwards katosi vuonna a) 1994 b) 1995 c) 1996 15. Sue toivottaa sinulle hyvää a) joulua b) vappua c) pääsiäistä 46 Oikea rivi: 1c2b3a4a5c6b7a8c9b10b11a12a13c14b15a
• 47
• 48