MADE IN GE MANY 1995 - 2011
SUPER DE LUXE EDITION SPECIAL EDITION
Best Of -Albumi & Best Of -Remixit Kaikki videot ja Making Of:it. 240 Sivuinen Booklet Rajoitettu Teräsboksi
Best Of -Albumi Best Of -Remixit
S TA N D A R D E D I T I O N
Kaikki Biisit & Videot Remasteroitu Nyt kaupoissa
www.rammstein.com
Best Of -Albumi
SUE
» 2 « NRO. 12
12 BIISIN KOKOELMA
SISÄLTÄÄ AIEMMIN JULKAISEMATONTA MATERIAALIA, UUSIA VERSIOITA SEKÄ VIIMEISET STUDIOSESSIOT.
KAUPOISSA 7.12.2011
WWW.UNIVERSALMUSIC.FI
SUE
» 4 « NRO. 12
SUE
» 5 « NRO. 12
Joka lauantai klo 23:3004! Liput 6
Tiketti.fi -- verkkokauppa avoinna 24/7. Puhelinpalvelu masu 921, toimipisteet 19 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiisi tai kännykkääsi!
Ke 7.12. Veto (DE), Ewert & The Two Dragons (EE), Cosmobile & Ike Chime; 12/14 To 8.12. Lauri Tähkä, 22/25 Pe 9.12. Remu & Hurriganes 40-vuotisjuhlakiertue, Robert Gordon (US); 25/28 La 10.12. Dark Tranquillity (SE), 25/27 Su 11.12. Tavastian lastenkonsertit: Munamies; 19-83 , myynnissä perhelippuja, -S-, ovet klo 14 Su 11.12. Haavisto livenä Tavastialla, ovet klo 19, 20/23 , VIP-lippu 50 Ti 13.12. Hardcore Superstar (SE), Avatar (SE), Ammotrack (SE); 28/31 Ke 14.12. Sielun Veljet - Herätysliike tien päällä 2011, 35/38 Ke 21.12. Don Johnson Big Band, 15/17 La 31.12. Tavastian uusivuosi: Jukka Poika & Sound Explosion Band, Asa, DJt V.G. & Andor; 22/25
Voudinkatu 3, 20780 Kaarina, www.oldtexas.fi
La 10.12. Liput enn. 15 / 16 / 18 ovelta
Mokoma akustisesti
La 17.12. Liput enn. 15 / 16 / 18 ovelta
Viikate
La 4.2. Liput enn. 14 / 15 ovelta
Lovex
La 18.2. Liput enn. 15 / 16 ovelta
To 8.12. Gaf, Famine Year, Hautaus; 5/6 Pe 9.12. The Death Of Gagarin, Whalepark; 6/7 La 10.12. Carmen Gray, Pro Widow; 6/7 Ti 13.12. Samettiklubi 10 v.!; 5/6 , ovet klo 19:30 Ke 14.12. Vando Suvanto &, Aloitusbossaa; 5/6 Urho Kekkosen katu 46, Helsinki. Lipunhinnat ennakko/ovelta, ennakkolippujen hintaan lisätään Tiketin toimitusmaksu.
Reckless Love
Liput 25
+ toimituskulut
www.tavastiaklubi.fi
La 25.2. Liput enn. 17 / 18 ovelta
Kotiteollisuus
La 3.3. Liput enn. 16 / 17 ovelta
Happoradio
La 7.4. Liput enn. 10 / 12 ovelta
TULLIKAMARINAUKIO 2, TAMPERE HUMALISTONKATU 8 A, TURKU lisää tapahtumia: www.klubi.net
Lord Est
La 14.4. Liput enn. 15 / 16 ovelta
Francine
La 21.4. Liput enn. 16 / 18 ovelta
Turku
La 10.12. VETO (DK), EWERT & THE TWO DRAGONS (EE), COSMOBILE & IKE CHIME 12 Ma 12.12. DARK TRANQUILLITY (SE) 25/20 Ke 25.1. AMARANTHE (SE) 12 Ti 7.2. FIRST AID KIT (SE) 15/12 La 10.3. GRAVEYARD (SE), DEATH HAWKS 17/15
Arttu Wiskari
La 28.4. Liput enn. 18 / 20 ovelta
Lipunmyynti alkaa 15.12.
Chisu
Ke 16.5. Liput enn. 16 / 18 ovelta
Petri Nygård
Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut.
K
freda 42 avoinna to 20 01 pe la 20 04
TAMPERE
Pe 9.12. RASKASTA JOULUA 16-30 Su 11.12. DARK TRANQUILLITY (SE) 25/20 , -SKe 14.12. FUNKY KINGSTON FEAT. REINO NORDIN 10/8 To 26.1. AMARANTHE (SE) 13 To 2.2. KYLESA (US), CIRCLE TAKES THE SQUARE (US), KEN MODE (CA) 17/15
8 12 9 12 10 12 14 12 15 12 12 16 12 negative ll sensation 17 12 Rock n ro klo 22 jälkeen 5
8 Black Sun Aeon fore The Dawn Be ivän lippu 40/46 ival II 20/23, 2 pä helvation fest 40/46 25/28, 2 päivän lippu ion festival II helvat ke 5 vernment Stri agrave The Go Se chaosweaver 7
hinnat + Tiketin toimituskulut katso kaikki esiintyjät:
PARAS JOULULAHJA: LIPPU KLUBIN KEIKALLE!
Lipun hintaan lisätään Tiketin toimitusmaksu.
domhelsinki fi
Palvelumaksu 1,50 / lippu | Postimaksut 7 / lähetys (kotimaa); 15 / lähetys (ulkomaat) SUE » 7 « NRO. 12
WITHIN TEMPTATION
SU 11.12.
LA 10.12.
(SPECIAL 20TH ANNIVERSARY SHOW)
KATATONIA
PE 16.12. TI 27.12.
MA 12.12.
YES
INFECTED MUSHROOM CHILDREN OF BODOM
MEDEIA
LA 31.12.
SUPER8 & TAB ORKIDEA ALEX KUNNARI HEIKKI L
HELLO 2012:
MASTODON UB40 SUVI TERÄSNISKA ARTTU WISKARI ARCH ENEMY PROFANE OMEN OMNIUM GATHERUM
HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT
TO 12.1. PE 20.1.
LA 21.1. TI 31.1.
ENNAKOT: TIKETTI
ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA:
WWW.THECIRCUS.FI
THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 3 (KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI
PROUDLY PRESENTS:
POETS OF THE FALL
La 10.12. (K-18) 13/15 Pe 9.12. (K-18) 16
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
Ke 7.12. Minä ja Ville Ahonen, Merries; 0 To 8.12. Neveready; 0 Pe 9.12. Levon Vincent (US/DE); 8 La 10.12. Jo Stance; 16 To 15.12. RPK; 0 La 17.12. Jesse, Randy Barracuda; 7 To 22.12. Illmari & Tripple J; vapaa pääsy La 31.12. Mad Max Mattel; 8 Su 1.1. [reiv:] presents NYE Afterparty; 10 Ke 11.1. Rhys Chatham (US); 15
RED SNAPPER (UK) MELROSE TUO TUOM TUOMARI NURMIO MIO TUOMARI NURMIO: NURMIO: DUMARI JA SPUGET
La 17.12. (K-18) 20 Pe 16.12. (K-18) 15 Pe 16.12. (K-18) 15 16.12 K-18) . 1
KAIJA KOO
Pe 30.12. ja la 31.12. (K-18) 25
PMMP
Pe 6.1. (K Pe 6.1. (K-18) 8 .1 (K1. (K-18)
MARJO LEINONEN MARJO LEINONEN ARJ LEINONEN NONEN HUFF AND PUFF HUFF AND PUFF HUFF ND UF SPIHA
La 7.1. (K-18) La 7.1. (K-18) 8 .1. (K-18) 1
Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com
Avoinna ke 2204, to 2304, pela 2204, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20.
RISTO KARI EITSAM KARI PEITSAMO AR EIT MO KARI PEITSAMO ROAD HOGS ROAD OG ROAD HOGS
Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta, Tiketistä ja Lippupalvelusta.Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja.
Pe 9.12. 81-83 PRESENTS GET YOUR LOVE DJs Milian, Mokk-A -Fella, Mr. Ekho, Jacedonia, Aromi, Tane Lee; 6 La 10.12. HOUSE PARTY Lil Tony & Tomi K; 6 Su 11.12. REGGAE SUNDAYS DJ Miami Mika & Komposti Sound; 6 Pe 16.12. MÄSSY RECORDS presents Mother North (NO/SE), Us Girls (DJ set); 7 Pe 16.12. ALKUILLAN KONSERTTI LIVE: Taija Robalta & Otso Krunasta; 10 La 17.12. ALKUILLAN KONSERTTI LIVE: Aino Venna, Liikaa Lovee, Ville Linna & Minna Lampioja; free entry La 17.12. TOP BILLIN Joulujuhla; free entry Su 18.12. REGGAE SUNDAYS Komposti Sound; 6 Pe 23.12. SLAP! DJs Nada, Leo Lotsaless, TBOY, Marty Smart; 6 Su 25.12. REGGAE SUNDAYS Fadda Francis, DJ Selektoni; 6 Pe 30.12. WE CALL IT TECHNO! DVS1 (US), Lil Tony; 10 La 31.12. 2 0 1 2 LIVE: Femme En Fourrure, Bendagram, Erkko; 8
Pohjoinen Rautatiekatu 21, Helsinki. www.bassment.fi
SUE
» 9 « NRO. 12
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
Mark Lanegan julkaisee helmikuussa uuden albuminsa Blues Funeralin ja saapuu sen tiimoilta myös Suomeen. Lanegan yhtyeineen esiintyy Helsingin The Circusissa sunnuntaina 26. helmikuuta. Amerikkalainen punkbändi Scream ei tulekaan Suomeen. Bändin oli määrä esiintyä Tavastialla 25. tammikuuta. Raskasta rockia soittava ruotsalaisbändi Mustasch nähdään kiirastorstaina 5. huhtikuuta Helsingin Tavastia-klubilla, pitkäperjantaina 6. huhtikuuta Tampereen Pakkahuoneella ja lauantaina 7. huhtikuuta Oulun Teatriassa. Kylesa, Circle Takes The Square ja KEN Mode saapuvat Suomeen kolmelle keikalle. Yhtyeet nähdään Tampereen Klubilla (2.2.), Helsingin Nosturissa (3.2.) ja Jyväskylän Lutakossa (4.2.) Depeche Moden Martin L. Gore ja bändissä alkuaikoina vaikuttanut Vince Clarke (myös Erasure, Yazoo) ovat käynnistäneet VCMGnimisen projektin. Suunnitteilla on ep-levyjen sarja ja albumi. Yhdysvaltalainen hiphop/rock-nelikko Gym Class Heroes esiintyy 16.1. Helsingin Tavastialla. Keikka on ikärajaton, mutta täysi-ikäisille on rajattu anniskelualue. Turun S-Osiksella järjestetään 10.12. Kivestivaalit II, jossa esiintyvät Hidria Spacefolk, Loft Apartment, Dasputnik ja Kiveskives. 4.2. lähtien Kivestivaalit jatkuvat Turun Klubilla kuukausittain. Kymmenhenkinen soulseurue Sharon Jones & The Dap-Kings esiintyy Helsingin Tavastialla 18.2. Kokoonpanolta on äskettäin ilmestynyt harvinaisuuskokoelma Soul Time!. We Jazz -klubi juhlii kaksivuotista taivaltaan Helsingin Kuudennella Linjalla 10.12. Tapahtumassa esiintyvät Jo Stance, Kasurinen+Riikonen, We Jazz DJ:t ja National RGB -visuaalikollektiivi. Suomalainen rockabillypioneeri Teddy & The Tigers on palannut levytysstudioon. Roots-musiikkiin erikoistunut Bluelight Records julkaisee yhtyeen uuden albumin keväällä 2012. Keväällä ilmestyy myös bändin historiikkikirja. Bar Lepakkomiehessä Helsingissä järjestetään keskiviikkona 21.12. Katutaiderock, jossa esiintyvät Nakit ja muusi, Panda & Tim, Revenge of the Boot, Luotain sekä Hulda Huima. Tapahtuman tuotto ohjataan erään katutaiteilijan sakkoihin ja vahingonkorvauskuluihin. Stratovariuksessa tunnetuksi tullut kitaristi Timo Tolkki on alkanut opettaa kitaransoittoa. Tolkin opinahjoon voi tutustua osoitteessa www.kitarakoulu.com
» HIENOA KEIKKAA PUKKAA
Rocktoimisto Pääruokka täyttää viisi vuotta.
ocktoimisto Pääruoka viettää syntymäpäiväänsä Turun Klubilla joulukuun 15. päivänä. Viisivuotiaan ohjelmatoimiston syntymäpäivillä esiintyvät dramaattista ja tunnelmallista rockia soittava helsinkiläinen Dawn Delayed, turkulai-
R
Y
nen vaihtoehtorockbändi Stanley sekä Leg of Mutton, joka soittaa Nirvanaa. Mies Pääruoan takana on Jan Trygg, turkulainen musiikkiaktiivi, joka on itsekin tuttu näky lavoilla muun muassa Molly Grows Up- ja Yakuzi Pato -bändeissä soittaessaan. Trygg ker-
too ohjelmatoimiston saaneen alkunsa halusta hoitaa sekin homma itse. Olen aina tykännyt touhuta DIY-hengessä, ja oli ammattimaisempaa lähestyä keikkapaikkoja ohjelmatoimiston nimissä, kun järkkäsi omalle bändille keikkoja. Lisäksi mahdollinen rahaliikenne piti myös hoitaa virallisia teitä. Rocktoimisto Pääruoka kertoo nettisivuillaan edustavansa omaleimaisia bändejä yli genrerajojen. Käytännössä se on myynyt keikkoja indiebändeille, jotka vasta vakiinnuttavat asemaansa. Se asettaa omat haasteensa keikkamyynnille, mutta Tryggin mielestä ensimmäiset viisi vuotta ovat olleet palkitsevia. Eihän tässä hommassa mitään järkeä ole, ellei tykkää säätää näitä juttuja. Valitettavan usein ihmiset luulevat, että asiat hoituu jotenkin omalla painollaan. Hienoja keikkoja on saanut kyllä välillä järkättyä. Niiden myötä jaksaa taas. Keikkamyynti-instanssinsa tulevaisuudesta Trygg ei vielä tiedä. Aika näyttää. Mulla ei ikinä ole ollut mitään varsinaista toimintasuunnitelmaa, mutta oma ravintola jossa on livemusiikkia on kyllä haaveena. Nimeksi tulee Rocktoimisto Pääluola. Pääruoka 5v!!!!! 15.12. Klubi, Turku Stanley, Dawn Delayed, Leg of Mutton www.paaruoka.com
» TUO YSTÄVÄSI KEIKALLE
Ystävänpäivä 14.2. on myös kansallinen keikkapäivä
stävänpäivänä 14.helmikuuta 2012 vietetään Suomen rockklubien liiton perustamaa kansallista keikkapäivää. Rockklubit kautta maan tarjoavat ilmaista ohjelmaa avoimet ovet -periaatteella. Vuosittaisen juhlapäivän tarkoitus on haastaa suomalaiset käymään keikoilla ja osoittaa kuinka laadukkaita artisteja ja klubeja maassamme on. Ilmaisilla esiintymisillä houkutellaan klubeille tuttujen naamojen lisäksi ihmisiä, jotka eivät yleensä käy keikoilla. Keikkapäivänä elävän musiikin mahtavuutta tuodaan esiin ilon kautta. Ottakaa kaverit mukaan ja tulkaa viettämään ystävänpäivää rokkiklubille. Käsi lippaan elävälle musiikille!, iloitsee Helsingin Nosturin ohjelmasta vastaava Eeka Mäkynen. Kansallinen keikkapäivä on herättänyt alalla positiivista suhtautumista. Rock-klubien liitto haastaa myös liittoon kuulumattomat klubit, keikkamyyjät ja artistit osallistumaan talkoisiin. Tässä olisi hyvä paikka näyttää, että puhalletaan yhteen hiileen, jatkaa ravintola Kerubin ohjelmapäällikkö Panu Hattunen. Toivottavasti mahdollisimman moni keikkapaikka ottaa haasteen vastaan. Lisäksi tietysti toivoisi, että ohjelmatoimistot ja artistit lähtisivät kimppaan myös. Näytetään, että tässä on kyse rakkaudesta musiikkiin. Keikkapäivässä ovat mukana muun muassa Seinäjoen Rytmikorjaamo, Jyväskylän Lutakko, Helsingin Nosturi, Bar Loose, Korjaamo ja Tavastia, Hämeenlinnan Suistoklubi, Joensuun Kerubi, Tampereen ja Turun Klubit, Oulun Teatria ja 45 Special sekä Rauman Bar Hovi. Kaikki päivän tapahtumat ovat ilmaisia. Paikkakohtaiset infot ja esiintyjät ilmoitetaan tapahtumapaikkojen sivuilla tammikuussa.
» PUNK-KUVIA VAASANKADULTA
Santtu Särkäksen valokuvanäyttely avataan joulukuussa Helsingissä
van väen arkielämää baari-iltoineen ja punk-keikkoineen. Bändeistä kuviin ovat päätyneet ainakin Maakuntaradio, Black Magic Six, Kakka-hätä 77, Särkyneet ja Nazi Death Camp. Otan mielelläni kuvia, jotka kuvaavat tiettyä ajan henkeä tai vastapainoisesti ajattomuutta, Särkäs kertoo. Esimerkiksi Kalliossa kuvatessa tuntuu välillä, että vaikka maailma ympärillä on jatkuvasti kauheassa myllerryksessä, niin siellä aika on tietyllä tavalla pysähtynyt. Tietenkin ajan hengen mukanaan tuomia nyansseja on Kalliossakin. Ne huomaa parhaiten keikoilla käyvissä nuoremmissa, alle parikymppisissä tyypeissä. Dokumentaarisen valokuvan lisäksi näyttelyssä nähdään myös fiktiivisempää Event Horizon -sarjaa, jossa liikutaan surrealistisissa, lynchmäisissä tunnelmissa. Santtu Särkäs valokuvia Galleria Kingi Kongi 5.-28.12. Vaasankatu 15 00500 HKI kingikongi.blogspot.com
elsingissä Sörnäisten metroaseman läheisyydessä sijaitsevassa Kingi Kongi Galleriassa on joulukuussa esillä Santtu Särkäksen valokuvanäyttely. Särkäksen kuvat sopivat Vaasankadun galleriaan paremmin kuin hyvin, sillä suuri osa kuvista on kuvattu samaisella kadulla tai sen lähikortteleissa. Olen mielestäni ihmisläheinen valokuvaaja, joka ei piiloudu kameran taa ja yritä ulkoistaa itseään koko touhusta, Särkäs sanoo. Mieluummin yritän sulautua osaksi koko kaaosta. Särkäs on kuvannut kotikulmiensa ihmisiä usean vuoden ajan. Nyt avautuvassa katselmuksessa nähdään kolmenkympin molemmin puolin huoju-
H
RYTMIKORJAAMON JOULUKUU:
9.12.
KOTITEOLLISUUS
10.12. PMMP 15.12. HARDCORE SUPESTAR (SWE), AVATAR, AMMOTRACK 29.12. CHILDREN OF BODOM
TULOSSA KEVÄÄLLÄ:
Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä!
LA 10.12. DJ DEADBEAT LA 17.12. DJ BOY NAMED SUE
www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue
27.4. IN FLAMES (SWE), GHOUL PATROL
LA 31.12. DJ BOY NAMED SUE
KLUBI (KOLO), HUMALISTONKATU 8, TURKU
www.rytmikorjaamo.fi
VAASANTIE 11, 60100 SEINÄ JOKI
SUE
» 10 « NRO. 12
Dj Laurila, 5 Aarrearkku-klubi, dj:t Tomi ja Justin F, pelkkää klassikkoo ja retroo, 5 Supersunnuntai, dj Miguli, 5 Supertiistai, dj Justin F, 2 Kaino-klubi , free Keep The Faith-klubi 5 vuotta! Northern Soul / RnB / Early Reggae / MOD dj:t Spesiaali-Eetu, Perryman, Radio, 5 Dj Tomi, 5 Supersunnuntai, dj Justin F, 2 Supertiistai, dj Justin F, 2 Suljettu Supersunnuntai, dj Eetu, 2 Perinteiset Tapaninpäivän tanssit, dj Mr. Willy, 2 Supertiistai, dj Mr. Willy, 2 Doris LIVE: Surffiveikot, dj Jirci, 5 Dj Laurila, 5 Doris raskaana -klubi, dj Mr. Willy, 5
Koko ohjelma myös Facessa.
SUE
» 13 « NRO. 12
LEVYT 2011
NOORA ISOESKELI
Voittajien on helppo hymyillä - Rubik (ylh.) ja PJ Harvey.
UNIVERSAL MUSIC
SUE
» 15 « NRO. 12
SUE
» 17 « NRO. 12
» TARINOIDEN TULKITSIJAT
Kun muut jahtaavat nettihittejä, Alesana tekee teatraalisia teema-albumeja. HAASTATTELU
V
uonna 2004 perustettu amerikkalainen Alesana on kunnianhimoinen post-hardcoreyhtye. Aikana, jona musiikkibisnes suosii yksinkertaisia download-hittisinglejä, Alesana tekee albumeistaan kirjallisuuteen perustuvia teemallisia kokonaistaideteoksia. Alesanan ensimmäinen varsinainen teema-albumi oli vuonna 2009 julkaistu The Emptiness, jonka pohjana oli Edgar Allan Poen runo Annabel Lee. Laulaja-kitaristi Shawn Milke huomauttaa, että se ei silti ollut bändin ensimmäinen sukellus kirjallisuuden uumeniin. Ensimmäinen levymme On Frail Wings of Vanity And Vax (2006) perustui kreikkalaiseen mytologiaan. Where Myth Fades to Legendin (2008) taas rakensimme tunnettujen satujen ympärille. Miksi teemalevyt kiinnostavat Alesanaa? Fiktiivisten tarinoiden ja henkilökohtaisten kokemusten yhdisteleminen on kiehtovaa. Ei albumin tarvitse olla yhtenäinen tarina, mutta sen pitää olla enemmän kuin hajanainen kooste lauluja. Pidän levyistä, jotka ovat ehyitä, kuten Maen The Everglow ja The Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness. Kahden viimeisimmän albumimme aikaan meistä on tuntunut, että
Alesana on kypsä hahmottelemaan laajoja kokonaisuuksia. Niitä Alesana onkin tehnyt. Uusi albumi A Place Where the Sun Is Silent pohjautuu Danten eeppiseen Infernoon. Aika ei kuitenkaan ole otollinen teemalevyille. Yksittäisten biisien nettimyynnin myötä musiikin kuluttaminen on tavallaan palaamassa 50-luvulle, jolloin popmusiikin perusyksikkö oli single eikä albumi. Totta. Uskon siltikin, että vastaanotto riippuu siitä, millaisena bändi yleisölleen esittäytyy. Yleisömme tietää, että Alesana on albumibändi. Vedämme puoleemme porukkaa, joita sellainen kiinnostaa. Fanimme ovat hyvin omistautuneita meille, musiikillemme ja levyjemme tarinoille. Mitä biisi vastaan albumi -asetelmaan tulee, niin itse fanitin paljon enemmän sitä miten asiat ennen olivat. Alesana tulee jatkossakin tekemään mitä haluaa. Eli albumikokonaisuuksia. Alesana on inspiroitunut klassisesta kirjallisuudesta, josta on tehty lukemattomia tulkintoja ja tutkimuksia. Miten niistä voi enää sanoa mitään uutta?
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA ALESANA
MA 30.1. NOSTURI, HELSINKI
Me olemme valinneet nämä teokset nimenomaan siksi, että niistä pystyy tekemään uusia sovituksia. Poe ja Dante jättivät teksteihinsä tarkoituksella paljon tulkinnanvaraa. Sellaiseen teokseen on helppoa lisätä uusia hahmoja ja kääntää tarinan kulkua uusiin suuntiin. Millainen merkitys noilla tarinoilla on musiikille? Kuulostaisiko Alesana erilaiselta, jos se levyttäisi sekalaisia rakkauslauluja? Luulen, että musiikkityylimme on johdattanut meidät tekemään teemalevyjä. Teatraalinen soundimme inspiroi meitä laatimaan tarinoita. Tällaisen musiikin soittaminen on jo sinänsä näytelmän esittämistä. A Place Where the Sun Is Silentia tehdessämme halusimme lopputuloksen kuulostavan yhtä paljon teatteriesitykseltä kuin äänilevyltä. Post-hardcorebändeille tyypillisesti Alesana käyttää kappaleissaan aggressiivisten ja seesteisten osioiden sekä puhtaan ja huutolaulun mielialanvaihtelumaista vuorottelua. Yhtye kuitenkin erottuu muista alan bändeistä sillä, kuinka kirjavalla paletilla se värittää soundinsa puhdasta laitaa. Sovitukset ovat hyvin värikylläisiä, mielikuvituksellisia ja musikaalisia. En kuuntele paljoakaan niin sanottua post-hardcorea, Milke sanoo. Olen suuri The Beatles -fani ja The Smashing Pumpkinsin sekä Ben Foldsin ihailija. Silverchairin Diorama-levy vaikutti minuun aikoinaan suuresti. Se yhtye kasvoi grungetriosta bändiksi, joka saattoi tuoda musiikkiinsa mitä elementtejä tahansa; jousisovituksia, torvisovituksia, kuoroja... Halusin tehdä jotakin vastaavaa. Olen aina halunnut olla bändissä, jonka soundi kehittyy loputtomasti. Siinä mielessä Alesana on unelmieni täyttymys. Tuon bändiin vaikutteita kaikesta mistä pidän, ja se tekee musiikistamme tavallista värikkäämpää. Mihin suuntaan Alesana kehittyy A Place Where the Sun Is Silentin jälkeen? Me suunnittelemme trilogiaa. A Place Where the Sun Is Silent on The Emptinessin prequel-osa. Seuraavasta levystämme tulee siis The Emptinessin jatko-osa. «
SUE
» 19 « NRO. 12
» RAUHOITTUEN KOHTI EUFORIAA
Euforia on kokenut muodonmuutoksia ja saanut valmiiksi pitkään hiomansa debyytin.
lternatiivista rockia ilmoille loihtivan raumalaisen Euforian Apple Seeds on kansia myöten tyylikäs albumi. Vuonna 2003 perustettu bändi tarjoilee progella höystettyä ja maltilla valmisteltua musiikkia. Tavoitan Euforian kitaristin Hansun sekä laulaja-kitaristi Mian bändin treenikämpältä. Setti on ehditty soittaa kertaalleen läpi. Rauman Vanhalla vesilaitoksella vielä kotvan aikaa tukikohtaansa pitävä yhtye on laskenut soittimet käsistään haastattelun ja ranskanperunoiden mittaisen tauon ajaksi. Apple Seeds -debyytti on Euforian seitsemän vuoden olemassaolon hedelmä. Vuonna 2008 julkaistun Lights-EP:n jälkeen bändi etsi pitkään ja hartaasti julkaisijaa ja sitä ennen myös laulajaa. Kokoonpanossa oli myllerrystä vuonna 2006, kun aikaisempi laulaja lähti ja olimme jonkin aikaa instrumentaalibändi, Hansu kertoo. Saimme Pekka Alisaaren mukaan EP:n tekoon ja hän ilmoitti, että laulaja on sitten oltava!, Hansu nauraa. Euforian omista riveistä sijoitettiin kitaristi Mia hoitamaan myös
A
solistin virkaa ja tällä kokoonpanolla on toimittu sittemmin. Pennilessistä tuttu Alisaari lähti mukaan myös pitkäsoiton nauhoituksiin ja tuottamiseen. Miten myös sanoituksista vastaava Mia kuvailee Apple Seedsin teemoja? Biisejä yhdistää pysähtymisen ja rauhoittumisen teema. Elämän objektiivista havainnointia ja sen analysointia, erilaisten näkökulmien läpikäymistä, hän hahmottelee. Esikoisalbumin biisejä on rakennettu 2009 syksystä 2010 kevääseen. Euforia oli päättänyt lähteä työskentelemään levyn eteen, vaikka julkaisija ei ollut vielä tiedossa. Alunperin oli ideana saada Apple Seeds viime vuoden joulumarkkinoille, vaan toisin kävi. Levyä on tehty verkkaiseen tahtiin opiskelut ja miksaajan kiireet huomioiden. Esimerkiksi laulujen äänityksiin käytettiin runsaasti aikaa eikä kiirehditty, Mia kertoo levyn taustoista. Levyn materiaali on toki ollut käsissämme sen verran kauan, että sitä on tullut kuunneltua jo paljon ja
HAASTATTELU
TEKSTI KIIRA KOLEHMAINEN KUVA KAISA KAANELA
LA 10.12. VALIMO -SALI, PORI
" Vihdoin saa levyn esille, että
tässä se nyt on!
ajatukset ovat ehtineet eteenpäin, hän lisää. Toisaalta, vihdoin saa levyn esille, että tässä se nyt on!, Hansu huudahtaa. Vuoden 2006 lopulla edesmenneissä Turun TVO:n tiloissa näkemäni Euforia maalailevine äänimaisemineen ei ole enää aivan sama yhtye. Nykyään meillä on erilaista energiaa ja läsnäoloa keikoilla. Tietysti itsetuntokin on kasvanut ja yleinen paniikki vähentynyt, Hansu määrittelee. Hansu ja Mia laskeskelevat Euforian soittaneen nykyisellä kokoonpanollaan liki 80 keikkaa. Paljolti länsirannikolle keskittyneisiin keik-
koihin on tulossa vaihtelua vuodenvaihteen jälkeen starttaavalla Apple Seedsin promorundilla. Luvassa on kunnon kiertue tammikuusta alkaen. Esimerkiksi Jyväskylässä emme ole soittaneet vielä ollenkaan. Kiva nähdä, mihin kaikkialle saadaan keikat varmistettua, Mia ja Hansu intoilevat. Tiedustellessani millainen ympäristö ja kasvualusta Rauma on yhtyeelle, heitä huvittaa. Vähän nihkeänpuoleinen, Mia aloittaa. Olemme treenanneet Vanhalla vesilaitoksella vuodesta 2004 asti ja jatkuvasti on saatu jännittää, että lähteekö kämppä alta. Treenikämppiä Raumalla ei juurikaan ole tarjolla. Pian pääsemme onneksemme siirtymään Kaakao Record-
sin tiloihin, Hansu kartoittaa tilannetta. Keikkatarjonta on pitkälti Bar Hovin perjantai-iltojen varassa, hän jatkaa. Ja joskus Dominossa soittaa Eppu Normaali tai vastaava, Mia naurahtaa. Entä sitten se Euforian sisäinen yhteistyö ja punainen lanka? Meillä on kaikilla hyvin erilaiset musiikkimaut ja se onkin olennainen osa Euforiaa. Ja se luomisen ilo. Levystä on opittu paljon ja tästä on hyvä jatkaa, Mia toteaa päättäväisesti. Omenansiemenet on kylvetty ja aika näyttää mitä niistä kasvaa. Muutama on jo kasvattanut taimen ainakin yhden toimittajan mieleen. «
SUE
» 21 « NRO. 12
CHECK OUT!
B A N D I N F O S, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
W W W.NU CL EARBL AST.D«ENRO. 12 SUE » 24
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
» HYLKIÖISTÄ
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT KRISTJAN LEPP
" Me etsimme ihmistä, kuka auttaisi pääsemään isommille lavoille.
SUE
» 26 « NRO. 12
Ä SANKAREIKSI
Metsatöll on saavuttanut kotimaassaan kaiken. Nyt virolainen folkmetalliyhtye halajaa valloitusretkille.
os on metalli suosittua Suomessa, on se sitä myös Suomenlahden eteläpuolella. Hauskalla balttinuotilla suomea puhuva rumpali Marko Atso tokaisee, että Eestissä kaikki tietävät Metsatöllin. Ei edes yksi popyhtye myy siellä niin paljon levyjä kuin Metsatöll. Me olemme myydyin vironkielinen bändi koskaan. Meillä on hyvä tunnelma, koska me emme ole tehneet tahallaan paskapopbiisejä, että mentäisiin ykköseksi listalle. Me myydään ihan näillä Slayerin riffeillä. Tiukka käännös kohti huippua tapahtui vuonna 2004, kun Metsatöllin toinen albumi Hiiekoda mullisti virolaisen metallimusiikin tilan ja aseman. Sitä ennen Eestin hevibändien levyt myivät ehkä sata kappaletta. Hiiekodaa me myimme kahdessa päivässä tuhat kappaletta, ja levyjen loppuminen oli ongelma meille. Ma en ymmärtänyt, mitä tapahtui! No, nykyään myymme Virossa yhtä paljon levyjä kuin Metallica, Rammstein tai Lady Gaga. Kotimaassa Metsatöllin saavutukset on noteerattu muuallakin kuin levykauppojen kassoilla. Bändi on voittanut Viron parhaan metallibändin palkinnon useaan kertaan ja saanut tunnustusta myös maan johdolta. Presidentti Toomas Hendrik Ilves on kiittänyt Metsatölliä pienen maan kulttuurin tunnetuksi tekemisestä maailmalla. Viron presidentti on meidän fani. Se on käynyt keikalla vaimon kanssa katsomassa meitä. Presidentti on antanut meille tunnustusta ja palkinnon viron kielen popularisoimisesta ja viemisestä ulkomaille. Kun tuleva Metsatöll-rumpali aikoinaan innostui hevistä, kotimaa ei ollut ilmiöstä yhtä innoissaan.
J
tiin, ne pyörivät pitkin maata ja ne kopioitiin tuhat kertaa. Mun ensimmäinen oikea vinyyli oli Powerslave. Se maksoi yhtä paljon kuin mun äiti sai kuukaudessa palkkaa työstä. Äiti antoi mulle päin persettä, kun ma ostin niin kalliin levyn. Soittamisesta Atso kiinnostui noin neljäntoista vanhana, kun suomalainen speed/ thrashbändi Stone esiintyi Tallinnassa vuonna 1988. Rumpali uskoo, että koko virolainen metallimusiikki sai alkunsa Stonen Eestin-keikoista. Sähkökitara ja rummut olivat huonot jutut meidän maassa siihen aikaan, mutta ma sain käytetyt rummut. Laitoin rummut omaan huoneeseen. Meidän asunnosta katkaistiin sähköt, kun naapurit luulivat, että sitten rummut ei enää soi. Niille oli yllätys, kun ma vain paukutin. Naapurit vihasivat minua ja äiti sanoi, että mita sa rumpuja soitat, mene kouluun ja töihin. Marko Atso paukutti. Kun Neuvostoliitto hajosi, maailma hänen ympärillään muuttui. SPONTAANIA TOIMINTAA atso liittyi vuonna 1999 perustetun Metsatöllin rumpaliksi vuonna 2004, parahiksi soittaakseen menestysalbumi Hiiekodalla. Tänä vuonna ilmestyi Metsatöllin viides pitkäsoitto Ulg. Rumpali kertoo levyn valmistuneen vaivattomasti. Meille on parasta kokoontua johonkin ryyppäämään olutta ja paistamaan lihaa. Siellä biisit tulevat helpommin. Tällä kertaa menimme eräälle maatilalle ja äänitimme siellä paskamikeillä demot. Niistä tuli niin hyvät, että päätimme nauhoittaa levynkin siellä. Ma soitin Suomeen äänittäjä Mikko Karmilalle, että lähetä lista mikrofoneista ja tule katsomaan, onko me laitettu ne oikeasti. Mikko tuli ja sanoi, että "Kyllä nyt on teillä kaikki jutut niin kunnossa, että aloitetaan heti olutta ryyppäämään." Kaikki riffit oli viikossa valmiita, ja jäi vielä ylimääräisiäkin seuraavaksi levyksi. Teemme seuraavan levyn samalla tavalla. Ei ole yhtään hyvä idea tuhota sitä mikä toimii. Spontaani toiminta on aina ollut Metsatöllin mieleen. Sillä tavalla mukaan tulivat myös folkelementit. Metsatöllin ensimmäinen demo tehtiin ilman kansansoittimia. Sitten Lauri Õunapuu, kuka ryyppäsi bändin kanssa, lähti huvikseen matkaan keikalle. Se sanoi autossa, että miten olisi, kun minä puhaltaisin vähän säkkipilliä ja huilua teidän kanssa. Matkalla se oppi viisi biisiä ja nousi bändin mukana lavalle. Siitä lähtien Lauri on ollut perusjäsen. Eestiläiset perinnesoittimet ja kansantarut ovat osa Metsatöllin musiikkia. Nettisivuillaan bändi jopa laskee ajanlaskun alkaneen siitä, kun meri vetäytyi nykyisen Viron alueen päältä. Atso sanoo, ettei kyse ole kansalliskiihkoilusta. Me olemme pitäneet myös reliigiojutut poissa tästä. Uskonto on kuin kulli: on kiva, jos sulla sellainen on, mutta ei sitä saa mennä lasten naamaan hieromaan. Eestin kieli on yksi pääjuttu Metsatöllissä. Me ei koskaan ruveta soittaman englanninkielistä metallia. Meidän pointti häviäisi. Metsatöll on saavuttanut kotimaassaan kaiken mahdollisen. Nyt se tähyää ulkomaille. Me olemme käyneet rundilla Euroopassa kahdesti ja kiertäneet kaikki maat. Metsatöllin musiikki toimii joka paikassa. Aina kysytään, että miksi te ette pyöri joka paikassa niin kuin Suomen bändit tai Amon Amarth. Nyt me etsimme ihmistä, kuka auttaisi pääsemään isommille lavoille. Sen pitäisi olla oikea ihminen, joka ei olisi ahne eikä kusettaisi. Me kyllä pärjäisimme missä vain. «
PE 29.12. DOM, HELSINKI
LUJAA EESTIMETALLIA
Metsatöll ei ole Viron ainoa metallibändi. Marko Atso kertoo, että maan hevirock on tällä hetkellä hyvissä käsissä. Eestissä on paljon hyvää metallia. Nevesis on erittäin hyvä uusi stonerbändi. Myös 18-vuotiaiden soittajien progedeathmetalbändi Paean tekee hienoa musiikkia. Horricane on oikein hyvä death metal -bändi. Sitten tulee mieleen Loits, jossa ma soitan itse. Alan ongelma on Virossa sama kuin muuallakin: hyvälle musiikille on enemmän tekijöitä kuin tukijoita. Moni bändi ei ole varma, kannattaako soittaa, kun kukaan ei kuuntele. Kun pari vuotta tuntuu, että sua ei tarvita, niin siinä menee into pois. Hyviä bändejä on hajonnut sen takia. Marko Atso on maansa metallipioneeri. Hänen ensimmäinen bändinsä Aggressor teki Viron ensimmäisen death metal -levyn Procreate the Petrifactorsin vuonna 1992. Se oli päät irti -sanoituksia ja Autopsy/Obituary-kamaa, joka kuulostaa vieläkin aidolta. Me ei olla vielä saatu edes cd:lle sitä levyä. Ehkä ensi vuonna teemme cd:n ja vinyylin 20-vuotisjuhlan takia. www.estonianmetal.com
PAHAN PAULOISSA marko atso löysi elämälleen suunnan vuonna 1985 katsoessaan televisiosta Suomen kanavia, jotka näkyivät myös Virossa. Vuonna 1985 ma näin Kissin Tears Are Falling -videon Hittimittarissa. Sanoin, että nyt ma rupean olla hevimies! Atso ei ollut ainoa. 1980-luvulla hard rock ja heavy metal olivat suosituimmat musiikkityylit teinien keskuudessa. Auktoriteettien vastustamisesta, nuoruudesta, vapaudesta ja rakkaudesta kertovien kapinalaulujen suosio oli niin voimakasta, että sillä epäiltiin olevan psyykkistä ja yhteiskunnallista vaikutusta. Yhdysvalloissa perustettiin sensuurijärjestö PMRC, joka vaati levyjen kansiin varoitustarroja. Suomen televisiossa keskusteltiin, miten hevi vaikuttaa kasvavaan nuoreen. Neuvostoliitossa, johon Viro tuolloin kuului, linja oli tiukka. Neuvostoliitossa hevimetalli oli paha. Ne, joilla oli pitkät hiukset ja rokkivaatteet, olivat huonot ihmiset. Hevimies oli samalla tasolla kuin juoppo. Sellainen, joka pitää hävittää. Mulla on tallessa vanhemmille tehty opas, jossa sanotaan, mitä bändejä lasten ei pidä kuunnella: Deep Purple, Black Sabbath, Kiss, Judas Priest, Pink Floyd... Niiden levyt oli kielletty. Tullimiehet korjasivat levyt pois, jos niitä yritettiin tuoda rajan yli. Vuonna 1985 yksi ystävä lähetti mulle Iron Maidenin Powerslaven ja Acceptin Russian Rouletten, mutta ne tuhottiin rajalla. Se oli kuulemma neuvostovastaista kamaa. Sosiaalinen tilaus oli kuitenkin niin voimakas, että metallia tihkui rautaesiripun läpi. Tutut äänittivät levyjä kaseteille Suomessa tai jossain. Kun ne kasetit tulivat Ees-
SUE
» 27 « NRO. 12
SAIRAS KERTOMUS EPÄILYTTÄVÄSTÄ TOIMINNASTA 15 VUODEN AJALTA...
15 Years of Absolute Darkness
Shiningin ohessa on ehditty puuhailla kaikenlaista mm. Den Saakaldten, The Vision Bleakin, Livsnekadin, Gravdalin tai vaikkapa Bethlehemin kanssa. Ahkera mieli on sen itsensä perkeleen työkalu! Ja vieläpä sellainen jylhästi tanassa sykkivä työkalu!
NIKLAS KVARFORTH:
2CD - kaupoissa 7.12.
Tanakka mälli merellä!
SPINEFEAST AT SEA
19.20.1.2012 · TALLINK BALTIC PRINCESS
DRAGONFORCE
MAYHEM SHINING VIIKATE
Osaan toki kävellä vetten päällä ja juosten olisin jo perillä, mutta kiva käydä joskus laivalla kurlaamassa!
SWALLOW THE SUN AMARANTHE
PROFANE OMEN BOB MALMSTRÖM
www.spinefarm.fi
LIPUT ALKAEN 64 e · Risteilyä myy Matka-Vekka www.matkavekka.fi · www.spinefarm.fi/sfeast
SUE
» 31 « NRO. 12
" Kypärän sisällä on erilainen olo
kuin ulkopuolelta katsoen luulisi.
ympäristöstä riippumatta ilmaan jäävien kysymysten määrä on vakio. Vaikka tekisi albumia kolme vuotta, aina on jotakin, minkä olisi voinut tehdä toisin. Ja jos Nuclear Rebirthin kappaleiden kaltaisia purkauksia kääntelisi studiossa pitkään, niistä saattaisi kadota jotakin. MYTOLOGIAN YTIMESSÄ steel mammothin maailma on säälimätön. Siellä eletään ydinsodan jälkeistä aikaa armottomalla postapokalyptisella taistelutantereella, jolla vaeltavat atomibarbaarit. Bändin konsepti tuo mieleen Mad Max -elokuvat ja vielä enemmän italialaisohjaaja Giuliano Carnimeon Exterminators in the Year 3000 -filmin kaltaiset Mad Max -kopiot. Samaan aikaan atomibarbaarin epäinhimillinen olemus muistuttaa tanskalaisen Michael Madsenin dokumentista Onkalo säteilevä hauta, joka kertoo Suomeen rakennettavasta ydinjätteen loppusijoituspaikasta. Ensimmäistä levyä tehdessä me loimme Steel Mammothin mytologian. Onkalo-dokumentti kuvaa hyytävästi ja suoraan meidän hahmottelemaamme maailmaa, Garfield Steel sanoo. Ennen kuin varastoidun ydinjätteen säteilyn 100 000 vuoden puoliintumisaika on kulunut, voi tapahtua mitä tahansa. Esimerkiksi perimätieto siitä, että ydinjätteen loppusijoituspaikka ylipäätään on vaarallinen, saattaa kadota. Jos ihmiset eivät enää tiedä vaarallisesta säteilystä, he saattavat tehdä suurta vahinkoa avaamalla Onkalon. Atomibarbaarien toistaiseksi kuvitteellisen maailman alkuräjähdys tapahtuu sillä hetkellä, kun ydinaseet laukeavat tai kun joku löytää tiensä Onkalon kaltaisessa typeryyden mausoleumissa hehkuvan kuonan äärelle. Silloin alkunsa saa uudenlainen, pelottava atomibarbaarien todellisuus, jossa elämä on taistelua. Vaikka me käytämme paljon nuclear-sanaa, se ei ole kannanotto ainakaan ydinenergian puolesta, Steel toteaa. Näistä kammottavista visioista huolimatta jotkut pitävät Steel Mammothia edelleen huumoriyhtyeenä, joka hassuttelee hevimusiikin kustannuksella. Huumorilla on tässä suorastaan mitättömän pieni sivurooli. Toki hauskuus on läsnä tässä niin kuin se on läsnä elämässä yleensä. Me emme kuitenkaan tee huumorimusiikkia, vaan hyvää ja omaperäistä rockia. Sanoituksemmekin ovat vakavaa lyriikkaa. Niissä voidaan laulaa mistä tahansa asiasta, se on vain sijoitettu postapokalyptiseen ympäristöön. Tekstin tunnelataus on aina aito ja vailla älyllistä etäännyttämistä. Garfield Steel kertoo ymmärtävänsä, että Steel Mammothia voi pitää myös koomisena ryhmänä. Jos tyypillä on päässään outo taistelukypärä, niin totta kai se näyttää huvittavalta ja viittaa tiettyyn perinteeseen. Mutta kun aikuinen ihminen sonnustautuu sellaiseen, niin kypärän sisällä on erilainen olo kuin ulkopuolelta katsoen luulisi. Siellä ei tunne poseeraavansa sarvilla varustettu roskapönttö päässään. Siinä on kyse heittäytymisestä ja vapautumisesta. Steel Mammoth on tehnyt jo viisi pitkäsoittoa. Jonkun mielestä ne voivat kuulostaa ja näyttää vitseiltä, mutta itse en jaksaisi vitsailla näin pitkään. Sellainen on ammattikoomikoiden puuhaa. «
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA STEEL MAMMOTH
» ATOMIBARBAARIT
Steel Mammothissa on kyse heittäytymisestä ja vapautumisesta.
M
etallifanit ovat maailmanlaajuinen heimo, jolla on yhtenäinen kulttuuri, palvonnan kohde ja elekieli. Steel Mammoth on metalliyhtye mutta ei metalliheimon täysivaltainen jäsen. Suomalaisryhmä on osa pientä suomalaisen hevimetallin uusi aalto -vähemmistöä, jonka yritykset sopeutua genren valtakulttuuriin ovat hyviä mutta ylenkatsottuja. Steel Mammoth olisi mielellään osa metalliheimoa, laulaja-kitaristi Garfield Steel sanoo. Levymyynnistä päätellen me emme kuitenkaan vielä ole. Olisi mukavaa esimerkiksi soittaa hevifestivaaleilla. Olisi jo korkea aika: vuonna 2007 perustettu Steel Mammoth
on julkaissut jo viisi kiisteltyä albumia. Yhtyeestä on puhuttu niin metallin kliseillä leikittelevänä ironiayhtyeenä kuin aidoimpana hevibändinä sitten Thorin. Välinpitämättömästi siihen ei ole suhtauduttu, mikä on saavutus tässä tusinahevibändejä pursuavassa maailmassa. Musiikkimedioissakin vastaanotto on ollut vaihtelevaa, Steel luonnehtii. Metallijulkaisuissa Steel Mammothin musiikki onneksi otetaan vastaan musiikkina. Siellä puhutaan soitosta ja soundeista eikä pohdiskella indienäkökulmasta, että onko Steel Mammoth tosissaan vai ei. Hevilehdissä meidät hyväksytään tai jätetään hyväksymättä. Se mutkattomuus on hyvä asia.
RAUTAINEN KAVALKADI
Steel Mammothin Garfield Steel listaa NWOFHM-suosikkinsa. NWOFHM eli New Wave of Finnish Heavy Metal on Circle-yhtyeen ja Ektro-levymerkin ympärille rakentuneessa skenessä syntynyt kotimaisen raskaan rockin tyylisuunta. Suomalaisen hevimetallin uusi aalto palauttaa kotimaisen metallin metallin takaisin kaunistelemattomien perusasioiden äärelle aivan kuten brittiläinen kollegansa NWOBHM teki 80-luvun taitteessa. Kaikki NWOFHM-hommat ovat tsekkaamisen arvoisia, Steel Mammothin Garfield Steel sanoo. Tässä kuitenkin muutamia Steel Mammothin laulajan suosikkeja NWOFHM-klassikkokavalkadista. Näiden lisäksi ehdoton klassikko on ainakin Leppästick-yhtyeen kappale Mastersword, jonka voi kuulla internetissä. Krypt Axeripper: Mechanical Witch -CDEP Tractor Pulling: Ghost Hungerland 7" Motorspandex: Torment Star 7" Mercedes Hell: Kingdom Together 7" Arkhamin Kirjasto: S/T 7" Pharaoh Overlörd: Out Of Darkness LP Steel Mammoth: Nuclear Ritual CD Circle: Tulikoira LP, Katapult CD
Musiikkia kuuluukin kuunnella takertumatta konseptiin. Steel Mammothissa kuitenkin riittää ulkomusiikillista purtavaa. On helppoa takertua esimerkiksi siihen, että yhtyeen jäsenet eivät tule puhdasverisen metalliväen piiristä. Bändissä soittavat tai ovat joskus soittaneet muista musiikkiyhteyksistä tutut Jussi Lehtisalo, Ilkka Vekka, Ville Pirinen ja Samae Koskinen. Muiden muassa. Me kaikki kuuntelemme myös metallia, mutta se ei ole sitä listakamaa. Heviin pätee sama kuin muihinkin musiikkityyleihin. Perusmeininki ei ole kovin kiinnostavaa, mutta marginaali on. Siellä yhdistellään ennakkoluulottomasti eri asioita. Steel Mammothin jäsenet käyttävät taiteilijanimiä, vaikkakin niiden alkuperäinen tarkoitus vesittyi jo alkumetreillä. Alun perin taiteilijanimet otettiin käyttöön, koska halusimme ohjata huomion pois henkilöllisyyksistämme. Me halusimme, että Steel Mammothin musiikkia voisi kuunnella miettimättä kuka sen on tehnyt. Kuitenkin jo ensimmäisen ep:n aikaan villi huhumylly alkoi pyöriä, ja taiteilijanimet kääntyivät meitä vastaan. Koettiin tarpeelliseksi selvittää, keitä me olemme. ELÄMÄÄ HETKESSÄ musiikin kannalta on hyvinkin olennaista, ketkä Steel Mammothissa soittavat. Yhtyeen nykykokoonpanon Garfield Steel, Juicyfier, Warbus ja Masterator otteet ovat raaistaneet bändiä aika tavalla. Varhaistuotannon uhkaava heviboogie on Steel Mammothin kahdella uusimmalla albumilla väistynyt brutaalin punkmetallin tieltä.
SUE
Kun äänitimme Radiation Funeral -levyä (2010), meillä oli muutama uudenlainen kappale. Ne tuntuivat niin kivoilta, että halusimme tehdä lisää samantyyppistä musiikkia. Niin syntyi uusi albumimme Nuclear Rebirth, Garfield Steel kertoo. Steel Mammothin tuotanto saattaa alkaa kulkea trilogisissa sykleissä. Ensimmäiset kolme albumia muodostavat trilogian. Jos teemme vielä yhden Radiation Funeralin ja Nuclear Rebirthin kaltaisen levyn, koossa on kaksi trilogiaa. Toivon, että seuraavan albumin jälkeen mahdollisesti alkava kolmas trilogia edustaa jotakin, jolla me jälleen yllätämme itsemme. Noin kauas kantava suunnitelma on Steel Mammothin tapauksessa yllätys jo itsessään. Bändi ei ole koskaan tehnyt tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia. Pikemminkin se katsoo millaisen jäljen jättää. Steel Mammothin kaikki levyt on tehty hyvin huolellisesti ja kovalla panostuksella, mutta älyttömän nopeasti. Ensimmäisenä päivänä menemme studioon, treenaamme kappaleet ja äänitämme ne. Toisena päivänä albumi miksataan. Masteroinnin aika on kolmantena päivänä. Suunnitelma syntyy lennossa ja sattumien ohjauksessa. Se on musiikillisen suunnan kuulostelemista ja päättäväistä tiettyyn suuntaan etenemistä. Mitä hyvää tuollaisessa tavassa toimia on? Eikö levyjä jälkeen päin kuunnellessa tule mieleen, että monet asiat olisi voinut tehdä paremmin? Kaikki bändimme jäsenet ovat tehneet paljon levyjä eri yhteyksissä. Näyttää siltä, että tekotavasta ja
» 32 « NRO. 12
HAASTATTELU
UUSI ALBUMI!
THE PATH OF TOTALIT Y
SISÄLTÄÄ SINGLET GET UP! JA NARCISSISTIC CANNIBAL.
SAATAVANA MYÖS SPECIAL EDITION (CD+DVD), JOLTA LÖYTYY 2 BONUSBIISIÄ, 2 TUNNIN KONSERTTI SEKÄ HAASTATTELU
WWW.KORN.COM WWW.ROADRUNNERRECORDS.COM WWW.WARNERMUSIC.FI SUE » 33 « NRO. 12
NIGHTWISH Imaginaerum (Sony)
Nightwishin seitsemäs studiolevy Imaginaerum on lähes elämää suuremmaksi ja massiiviseksi paisutettu 75 minuutin mittainen kokonaisuus. Yhtyeen albumien tematiikassa mystiikka, mielikuvitus ja maaginen lumo ovat näytelleet melkoisen suurta osaa, mutta tuskin koskaan niin vahvasti ja selkeästi kuin Imaginaerumissa. Työnimeltään Imaginarium olleen levyn nimi vaihdettiin, sillä se olisi voinut sekoittua Terry Gilliamin elokuvaan The Imaginarium of Dr. Parnassus. Samanhenkisestä mielikuvituksen, viattomuuden sekä taianomaisen fantastisuuden ylistyksestä on kyse myös tohtori Holopaisen imaginaariossa. Levyn lisäksi Kiteen kirkkaimmilta on tulossa samanniminen kokoillan elokuva, mutta visuaalisen musiikin albumin kuuntelu on itsessään kuin päänsisäisen fantasiaelokuvan katsomista. Sointi on mahtipontinen ja pauhu valtava kun lapsikuorot, Lontoon filharmoninen orkesteri, viulistit, pillipiiparit ja Hammond-urut pääsevät vauhtiin. Massiivisen äänimaailman ohella Nightwish kykenee myös pelkistetympään ilmaisuun. Esimerkiksi Slow, Love, Slow on tyylikäs ja erilainen irtiotto kapakkajazzin maailmaan. Biisi olisi täysin kotonaan 1930-luvun Chicagossa kieltolain aikaisessa salakapakassa, jonka nurkassa käheä-ääninen, huonomaineinen laulajatar tunnelmoisia pianon säestyksellä. Kappale on levyn onnistuneimpia, ja Anette Olzonin ääni sopii siihen kuin nakutettu. Kappaleet on sovitettu luontevammin Aneten äänialaan sopivaksi, mutta myös Olzon käyttää ääntään laaja-alaisemmin kuin Dark Passion Playlla. Esimerkiksi I Want My Tears Backissa vokaalit lähtevät kovaa ja korkealta. Puhtia täynnä oleva yhdistelmä melodioita ja rouhivia riffejä on levyn kär-
9
kikaartia yhdessä Scaretalen kanssa. Erittäin visuaalinen ja kurkkuun kiinni käyvä kummitustarina toimii paremmin kuin turhan varman päälle vedetty sinkkuhittibiisi Storytime. Sinkkuna olisi ennemmin voinut julkaista vuoristoradasta inspiraationsa saaneen Last Ride of the Dayn. Rivakka, tarttuva ja vauhdilla liukuva kappale on albumin intensiivisimpiä vetoja ja nostaa mukavasti sykettä muutaman verkkaisemman vedon jälkeen. Taatusti takuuvarma livebiisi. Ghost River jää osin hieman epätasaiseksi ja sen parhaita osioita ovat Marco Hietalan tanakat vokaalit. Hietala on hyvässä iskussa myös Rest Calmissa, jossa on yllättävänkin raskas ja matala yleissoundi. Vähän lisää jyhkeyttä niin puhuttaisiin jo doom metalista. Hietala ehti myös säveltää The Crow, The Owl And The Doven. Ralli on pääosin tenhoava, mutta paikoin hieman laahaava. Tosin ei maestro Holopainenkaan joka kerta täysin onnistu. Suomenkielinen introbiisi Taikatalvi on melko vaisu, ja keskivaiheilla oleva instrumentaali Arabesque olisi saanut jäädä pelkästään leffan soundtrackiksi. Ennen levyn päättävää orkestraalista nimikko-outroa kuullaan vielä 14-minuuttinen, neliosainen Song of Myself. Se on kunnianhimoinen ja väkevä teos, mutta ehkäpä Walt Whitmania olisi voinut kunnioittaa hieman lyhyemmälläkin nelososan runonlausunnalla. Nämä ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä muuten ensiluokkaisesti toimivassa kokonaisuudessa. Imaginaerum on valtava, monisärmäinen mutta ei liian kulmikas järkäle, josta riittää kerroksia kuorittavaksi ja sulateltavaksi pitkäksi aikaa. Tuplanautintoa haikailevien kannattaa satsata digipack-versioon, jossa on bonuksena albumin instrumentaaliversio.
JUSSI LAHTONEN
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SUE
» 34 « NRO. 12
» REPLAY JARI MÄKELÄ
VIIKATE - Vuoden synkin juhla (Ranka)
T
ätä kirjoittaessani on vasta marraskuu. Elämä on odottamatta vetänyt kunnolla päin turpaa, joten vuoden synkimmän juhlan tunnelmaan on helppo samaistua. Olen yksin kotona, jota ei kohta ole. Nurkissa ulvoo jäätävä viima. Vettä piiskaa vaakasuoraan ja on pilkkopimeää, vaikka kello on vasta kaksi iltapäivällä. Normaali joulusää. Pyhävuoroa painavat partioautot kiitävät katua pillit huutaen. Jossakin on kynttilä tuikannut verhot tuleen, toisaalla vaimo puukottanut selkään kotitonttua. Joulualbumi on käyttöikänsä puolesta rajallinen formaatti se soi vain syksystä jouluun. Jos joululevy on myös joululahja, se lentää silti soittimesta viimeistään tapaninpäivänä. Joulualbumiklassikot ovat harvassa, ja uustuotannot kokoelmia, joilla levy-yhtiöiden tähtikaarti Idolseineen raiskaa vanhoja joululauluklassikoita. All-aroundbiisinikkarit pruuttaavat tuoreen piparin tuoksuista tonttutapettia. Kulkuset helkkäävät. Rautalankaiskelmän doom-metalliin naittaneen Viikatteen kymmenen vuotta sitten ilmestynyt toinen pitkäsoitto Vuoden synkin juhla on yksi harvoista suomenkielisistä joulualbumiklassikoista. Muita mainittavia levyjä lienevät Irwin Goodmanin Kohta taas on joulu (1972) ja Juice Leskinen Slamin Kuusessa ollaan (1980).
Kuinka ollakaan, molemmat taiteilijat ovat jo pitkään maanneet montussa, kumpikin joutuen sinne ennen aikojaan. Vaikka viikatemies on lisännyt artisteihin lisähohtoa, albumien loistoa himmentää jouluun sopimaton huumori. Vuoden synkin juhla syntyi kouvolalaisen biisintekijän Kaarle Viikatteen jouluisten kappaleiden pohjalta. Umpihanki ja pimeys hallitsevat Viikatteen koko tuotantoa, mutta teemalevy tuntui kutkuttavalta näytön paikalta. Jarno Koskisen marraskuun 2001 Sue-lehteen kirjoittamassa haastattelussa Kaarle kertoi idean syntyneen lukihäiriöstä. Vanhoilla kirjaimilla kirjoitetussa levynkannen otsikossa luki Katkerimmat joululaulut. Kaarle keskusteli suomenkielisen iskelmämetallin uranuurtajan, Timo Rautiaisen kanssa tämän Tiernapoika-projektin ja omien joulukappaleidensa yhdistämisestä saman projektin alle. Kaarlelle Rautiainen oli tärkeä kolleega ja esikuva. Viikate-yhtyeen koko ura oli käynnistynyt Ilosaarirockin Töminä-klubilla, Mana Manan ja Rautiaisen Lyijykomppania-bändin (viimeisellä) keikalla tapahtuneen valaistumisen seurauksena. Muutaman vuoden ahkera työ ja levy-yhtiöiden hyljeksinnän vuoksi omakustannepohjalta käynnistynyt tinkimätön julkaisutoiminta raivasi Kaarlelle, hänen lyömäsoitinmiehelleen Simeonille ja duon
visuaalisen puolen toteuttaneelle Arvolle paikan suomenkielisen rockin eturivistössä. Kesällä 2001 Rautiainen oli kuitenkin liian kiireinen Trio Niskalaukauksen kanssa. Rautiainen toteutti Tiernapojat seuraavana vuonna suomirockin supertähtien Ismo Alangon, Toni Virtasen ja Jarkko Martikaisen kanssa. Viikatteen levylle Rautiainen halusi tulkita sydäntäsärkevän version Sakari Topeliuksen Varpunen jouluaamuna -kappaleesta. Rautiaisella ja Viikate-duolla oli vaikeuksia riittävän raskassoutuisen version aikaansaamisessa, ja vaikka äänityksen tempoa myöhemmin hidastettiinkin, kuulostaa lopputulos edelleen liian nopealta. Myöhemmin soololaulaja Seppo Alvarina levyttänyt Niskalaukausrumpali Seppo Pohjolainen lauloi stemmoja Rautiaisen kappaleen lisäksi myös Viattomien lasten päivä -biisillä. Albumin toinen tähtivierailija, Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen, oli vielä vuosituhannen vaihteessa suurelle yleisölle tuntematon. Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi...) -versiota pidettiin teksteiltään rienaavana. Virsi on kuitenkin sävelletty Immi Hellénin Suojelusenkeli-runoon, ja Viikatteen versiossa vain ovat aiemmin poisjätetyt alkuperäiset säkeistöt mukana. Sanoitusta enemmän riepoo Hynysen vinkuva nasaali, jo-
LEVYARVIOT
hon on vaikea suhtautua vakavasti missään yhteydessä. Levyn kaksi muuta coveria Kaarle laulaa itse. Tärkeän sanoittajaesikuvan Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä Drovakin Slavonic Dance no 10 eli Olkoon näin on sellainen murheen alho, ettei Kaarlen ja Rymäkkä-orkesterin haitaristin Arttu Kunnaston kunnioittaen esittämällä versiolla ole oikein jakoa. Toinen Topelius-klassikko Sylvian joululaulu sen sijaan toimii hyvin albumin avausraitana ja virittää sopivaan tunnelmaan. Kaarlen laulamat viisi originaalikappaletta ovat albumin parasta antia. Aattoiltana-biisissä yksin jääneen kurkkuun jäänyt manteli irtoaa lopulta, valitettavasti. Talvi se viimein -kappaleessa pirtti on hautautunut lumen alle. Ka-
tosta roikkuu himmeli, vai onko se kenties isä? Videobiisi Viattomien lasten päivä on puhdasta neroutta. Palava pakkanen on maalannut ikkunaan kuurasta pienoisen pään. Joulu on itsemurhien aikaa. Ne, joilla vielä on hengissä olevia sukulaisia, kokoontuvat näiden onnettomien ihmisraunioiden kanssa jonnekin syrjäiseen mökkiin vetämään viinaa, riitelemään ja leikkimään Agatha Christien Kymmentä pientä neekeripoikaa (kulkenut vuoden 2003 painoksesta lähtien poliittisesti korrektimmalla nimellä Eikä yksikään pelastunut). Iloista joulua kaikille.
JARI MÄKELÄ
Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.
SUE
» 43 « NRO. 12
» LEFFAVIERAS
Eduardo Martinezin fanituslistat
Aution saaren elokuva 2001: Avaruusseikkailu. Se käsittelee ihmiskuntaa ylipäätänsä, elämää, kuolemaa ja elämän rajojen hakemista. Yksinkertaisia kysymyksiä, joihin on kuitenkin vaikea löytää vastauksia. Enemmän kuin keskustelua tai actionia, siinä on kuvia koko meidän planeetan historiasta. Ihmiskunnan kehityksen käynnistyminen on tosi mielenkiintoinen aihe. Ja se on myös sopivan pitkä leffa. Paras leffakohtaus ikinä Se on leffasta The Man Who Fell to Earth, jonka pohjalta mä tein vuonna 1999 Jack Meatbeat & The Underground Societylle biisin Magnetic K.O.. Siinä David Bowie on limusiinimatkalla kohti avaruusrakettia, ja auto pysähtyy tankkaamaan. Hän ei kuitenkaan sinne pääse, vaan ikkuna suljetaan ja hänet ajetaan johonkin muualle, tavallaan kidnapataan. Jostain oudosta syystä se on mun mielestä tosi hyvä ja hauska kohtaus. Argentiinalainen suosikkielokuva Eliseo Subielan Hombre mirando al sudeste - Mies katsoo kaakkoon (1986). Siinä on kaiken kaikkiaan törkeen hyvä tarina. Se pohjautuu oikeasti eläneeseen mieheen, jonka mäkin olen nähnyt, koska se oli paikallinen kylähullu siellä missä mä joskus asuin. Se seisoi päivittäin aina samaan aikaan tietyssä kadunkulmassa ja katsoi kaakkoon päin. Tarinan mukaan se katsoi asuntoa, jossa oli asunut ennen kuin joutui mielisairaalaan, jossa hän koko ajan kertoi olevansa kotoisin toiselta planeetalta. Lopulta hänen psykiatrinsakin uskoi häntä, mutta ei voi kertoa sitä muille, koska sehän tarkoittaisi, että hän itsekin on hullu. Ensimmäinen vaikuttava leffakokemus John Hustonin Moby Dick (1956). Mä näin sen ehkä 7-vuotiaana ja tunsin kauheasti sääliä molempia kohtaan, sekä kapteeni Ahabia että sitä valkoista valasta. Ja siinä laivassa on vielä se hieno intialainen tyyppi, jolla on tatskoja naamassa. Se leffa pisti miettimään monia asioita...
ENSI-ILTA
» BUENOS AIRESIN SYVIN OLEMUS
E
päonnistuneen tanskalaisen viinikauppiaan Christianin vaimo Anna on muuttanut Buenos Airesiin jalkapallomanageriksi, ja siinä sivussa hankkinut miesystäväkseen Boca Juniorsin tähtipelaajan Juan Diazin. Christian matkustaa perheen myöhäisteini-ikäisen pojan Oscarin kanssa Argentiinaan pelastamaan avioliittoaan. Siinä sivussa Oscar myös rakastuu ikäiseensä turistioppaaseen Veronicaan. Viitekehykseksi asettuu Buenos Airesiin kahden suurseuran, Boca Juniorsin ja River Platen välinen kohtaaminen eli "superclásico", jonka herättämä kiihko ylittää helposti jopa Suomen lätkämaajoukkueen MM-finaalin. Superclásico on jalkapalloelokuva, jossa futis on vain tärkeässä sivuroolissa. Pääosassa nähdään ihmissuhteet sekä eurooppalaisen ja argentiinalaisen käyttäytymiskulttuurin erot. Niinpä nappasin leffavieraaksi asian todellisen asiantuntijan, 21-vuotiaana Buenos Airesista Suomeen muuttaneen Eduardo "Speedo" Martinezin, joka parhaiten tunnetaan Flaming Sideburnsin laulusolistina. Varsinkaan tää Christian ei aluksi oikein sulautunut buenosairesilaiseen meininkiin, jossa elämä ymmärretään vähän laajemmassa mittakaavassa. Katastrofeja löytyy kaikilta vaikka millä mitalla. Aina löytyy viereltä joku, joka voi vielä huonommin, ja pystyy kertomaan sulle siitä. Tässäkin se tyyppi siellä baarissa kertoi olleensa naimisissa ja eronneensa jo kuusi kertaa. Jopa taksikuskit voi kertoa elämäntarinansa täysin tuntemattomille kyyditettäville. Ihmiset tykkää puhua ja purkaa tunteitaan puhumalla, ihan sama onko juovuksissa vai selvin päin. Argentiinassa halutaan keskusteluissa hakea myös ihmisyyttä. Mennään sille asteelle, jossa riisutaan pois oma naamio ja ulkokuori. Pitää kertoa jotain, jossa on todellista arvoa ja rehellistä tunnetta. Tapahtuu sitä tietysti täälläkin, mutta siellä se on paljon, paljon yleisempää. Ja mä tiedän, että monet täällä ei ymmärrä sitä, miten tärkeää on paljastaa oma sisimpänsä. Siellä se on ihan arkista. Myös perhesuhteet kulkevat sen kanavan kautta. Kotona kerrotaan kaikki mitä on tapahtunut, vaikka olisi tehnyt suuriakin syntejä. Että saa purettua omat ajatuksensa ulos. Ja tossa lopussahan oli Oscarin ja Veronican isien välillä hyvä argentiinalaistyyppinen riita, joka jatkui keskustelulla ja sovinnolla. Mun mielestä Juan Diaz oli aika osuva hahmo: tyypillinen argentiinalainen joka ei häpeä mitään, sanoo asiat niin kuin hän tuntee ja on hyvin avoin. Vähän tollanen rohkea latin lover. Siihen roolihahmoon
oli yhdistetty piirteitä ja tarinoita Maradonasta ja varmasti myös monesta nuoremman polven pelaajasta. Kun mä menin lastentarhaan, jo siellä lasten kesken kauheasti kyseltiin kumpi on kenenkin suosikkijoukkue. Opettajankin piti vastata siihen kysymykseen. Mä en oikein tiennyt mitä sanoa, joten mä kysyin äidiltä kumpi se sen mielestä on. Äiti sanoi, että ei kumpikaan, koska hän on suomalainen. Vaikka mä en oikeastaan ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, niin mä toistin sen saman mun kaverille, ja se heitti hiekkaa mun silmille. Se oli vastaus, jota ei voinut olla olemassa. Se kertoo aika paljon siitä kannatuskulttuurista. Faija kertoi myöhemmin, että tietysti Boca Juniors, mutta myöhäistähän se oli jo. Silloin kun mä olin pieni, yksi tosi hyvä River Platen pelaaja halusi ehdottomasti ostaa mun isoäitini asunnon, joka oli ihan River Platen stadionin kulmilla. Se yritti kaikkensa ylipuhuakseen mun mummon, tarjosi hyvän hinnan, ja lupasi että poikakin saa matseihin ilmaisia lippuja loistopaikoille. Mummo vain sanoi, että voi voi, hän kannattaa Boca Juniorsia, ei tule kauppoja. Väärän joukkueen pelaajille minä en myy mitään. Kuluvalla kaudella ei legendaarista superclassicoa nähdä, sillä viime kauden päätteeksi River Plate (yksi tähti) putosi ensimmäisen kerran historiansa aikana maan pääsarjasta, jota tällä hetkellä johtaa nimenomaan Boca Juniors (viisi tähteä). Entä minkälaisen tähtisaldon tämä elokuva ansaisee? Ehkä jopa neljä ja puoli, mutta ei se ihan viiden tähden arvoisesti räjähtänyt. Mukava stoori, hauskoja käänteitä ja toimiva juttu. Tykkäsin kovasti, ja suosittelen muillekin. Yllättävää oli varsinkin se, miten tarkasti tanskalaiset tekijät oli saaneet kiinni sikäläisestä kulttuurista.
MARKKU HALME
TÄHDET Martinez Halme
½
Superclásico, Tanska 2011. Ohjaus: Ole Christian Madsen. Käsikirjoitus: Ole Christian Madsen, Anders Frithiof August. Pääosissa: Paprika Steen, Anders W Berthelsen, Sebastian Estevanez, Jamie Morton, Dafne Schlling. Kesto: 99 min.
Seuraava Sue ke 18.1.
irti kaikki mahdollinen teho. Kuvauspaikkojen vähyys on käsikirjoituksen aukottomasti perustelemaa. Roolihahmoja ei ole yhtään enempää kuin tarvitaan, ja heillä kaikilla on peräti omat ei-kaavamaiset luonteenpiirteensä. Pääosin henkilöt ovat lontoolaisia raphenkisiä varhaisteinejä, jotka harrastavat kotikulmillaan pikku-pikku ryöstelyä ja minimaalista huumekauppaa. Niin, ja heitä peesaavia esiteinejä, joten kulkuvälineiksi riittävät fillarit, skeittilaudat ja mopioskootterit. Ja totta kai aina lisäjänskätystä tarvittaessa heidän vanhempiensa kustantamista puhelimista loppuu maksettu puheaika. Mukaan on saatu ängettyä jopa ihan relevantteja yhteiskunnallis-kulttuurillis-moraalisia pointteja. Varsin luokkatietoista meininkiä, siis. Kuvittelisin myös, että tässä nähdään harvinaisenkin realistista nykynuorison kuvausta. Mutta mikä tärkeintä, tapahtumien tahti on tuima ja tujakka.
MARKKU HALME
REAL STEEL Ohjaus: Shawn Levy Vain amerikkalaiset voivat keksiä pistää jättiläisrobotin taistelemaan elävää härkää vastaan. Myöskään Real Steelin kaltaista elokuvaa ei olisi voitu tehdä muualla kuin Amerikassa. Transformers kohtaa Rocky-elokuvat videopelien ja wrestlingin estetiikalla toteutetussa mötkyssä. Runskilla huumorilla tästä olisi voinut tullakin jotain, mutta kun alkuteksteissä vilahtaa Steven Spielbergin nimi, tietää mitä sieltä tulee. Pääjuonteena on liikaa turpiinsa saaneen ex-nyrkkeilijän, nättikorsto Charlien (Hugh Jackman) ja hänen jo vauvana hylkäämänsä, nyt 11-vuotiaan Max-pojun suhteen kehittely. Real Steelin lähitulevaisuuteen sijoittuvassa todellisuudessa nyrkkeily- ym. kamppailut ovat käyneet liian kesyiksi, joten tilalle on kehitelty ihmisolemuksisien jättiläisrobottien tappotaistoja.
Tämä nyt sinänsä ei ole ollenkaan mahdoton kuvio, koska jo nyt harrastajien rakentamien pienoisrobottien kamppailuja seurataan innolla televisiosta. Mahdoton on sen sijaan Real Steelin juoni, jossa ei ole mitään omaperäistä. Jälleen yksi videopelielokuva, jota ei pääse itse pelaamaan. Plus isä-poika-hömppää rikkiviisaan poikasen osoittaessa toistuvasti olevansa fiksumpi kuin iskänsä, mikä tosin ei paljoa vaadikaan. Komeinta tässä teelmyksessä ovat robotit, jotka voittavat katsojan puolelleen siinä missä näyttelijöiden soisi kärsivän enemmän. Tämän voi ottaa joko hyväntuulisena joulunaluselokuvana tai sitten katkerasti kurkusta valuvana jenkkisiirappina, jonka jotenkin kestää odotellessa siirtymää robotappelusta toiseen. Mutta siinä vaiheessa kun Atomi-robotti tanssii kuin Michael Jackson pikkupojan kanssa, huomaa väkisinkin toivovansa että kyborgikoipi lipsahtaisi ja potkaisisi Max-neropatin pään irti.
VESA KATAISTO
ATTACK THE BLOCK Ohjaus ja käsikirjoitus: Joe Cornish ½ Tämä "kornihko" brittiläinen esikoisohjaaja on keksinyt kaksikin pyörää uudelleen. Vasen pyörä on jenkkiläismäinen teinikauhu, jonka blandikseksi on heitetty tervettä scifimeininkiä. Oikea pyörä on halpisleffabudjetti, jonka fiksu käyttö tuottaa tulokseksi melkein "oikean" elokuvan näköisen lopputuloksen, ilman mitään varojen puutteen tuottamia kökköyksiä. Koko leffaa hallitsee hieno brittiläistyylinen, alleviivausta ja halpaa väkisin naurattamista kaihtava huumori. Kulut pysyvät kurissa, kun avaruudesta tipahtaneet aljeenit (suositan termiä muidenkin käyttöön) ovat silmättömiä, fluorisoivasti hohtavilla hampailla varustettuja karvapalleroita, joiden uskottavuus ja pelottavuus on aivan eri tasoa kuin minkään kymmenien miesvuosien vaivalla värkätyn hirvittävyyden teho varsinkin kun niistä revitään nokkelalla kuvauksella
SUE
» 44 « NRO. 12