• röyhkä ja rättö ja lehtisalo lamb of god major label klamydia og ikonen zacharius carls group seamus callisto vanguard five finger death punch nicole torture killer deathlike silence harmaja NRO. 2 · 2009 · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT "HÄN ON HYMYILEVÄ PULLAPITKOMIES" LAPITKOMIES" KOTITEOLLISUUS
• Varaa Lippupalvelusta ja lunasta R-kioskista. SUE » 2 « NRO. 2
• SUE » 3 « NRO. 2
• TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH » Haastattelut. 10 12 13 14 15 16 17 18 19 KOTITEOLLISUUS RÖYHKÄ JA RÄTTÖ JA LEHTISALO ZACHARIUS CARLS GROUP HARMAJA MAJOR LABEL CALLISTO SEAMUS OG IKONEN KLAMYDIA 21 PRKL UUTISET JA SETÄJUSSINTUPA 22 LAMB OF GOD 24 FIVE FINGER DEATH PUNCH 25 DEATHLIKE SILENCE 26 VANGUARD 27 DAUNTLESS 28 NICOLE 29 TORTURE KILLER Sue #126 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Og Ikonen MIERON TIELLÄ Hanoi Rocks RIPPED OF Risto SÄHKÖHÄIRIÖÖN AC/DC FLICK OF THE SWITCH Dinosaur Jr WHERE YOU BEEN Iron Maiden IRON MAIDEN » Arviot. 30 34 40 41 42 PRKL ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT DVD-ELOKUVA-ARVIOT QUIZON JA MONOSTI MUSIIKISTA » SAA KUUNNELLA Jos haluat tehdä oloni epämukavaksi, sinun ei tarvitse mennä penkomaan alusvaatelaatikkoani. Riittää, kun seisot pää vinossa levyhyllyni edessä. Minä seison tuskastuneena noin metrin päässä ja irvistelen. Levyhylly on intiimi asia. Jos pilkkaat levyjäni, alan puolustuskannalle. Itse asiassa suojelen kullanmurusiani leijonaemon raivolla. Nehän ovat kuitenkin minun levyjäni. On turha ihmetellä, jos minun hyllyssäni ei ole sinun lempilevyjäsi. En itsekään oleta, että ihmisillä, jotka ovat niin kivoja että laskevat minut asuntoonsa, olisi täydellisesti omaani mätsäävä levyhyllyn sisältö. Minulla ei ole tapana hiiviskellä levykaupan hyllyjen lomassa kuin pornokaupassa konsanaan. En livahda kaupasta kadulle ostokset takin alle piilotettuna enkä vaihda puheenaihetta jos kahviseurani tiedustelee mitä ostin. On kuitenkin mitä ilmeisimmin olemassa ihmisiä, joille tämä on arkipäivää. Vannoutunut musiikkidiggarihan ennemmin myy isoäitinsä kuin myöntää omistavansa Good Charlotten albumin. Syvälle musiikkihulluuden maailmaan eksynyt ihminen rakentaa asuntoonsa salakaapin, jonne voi piilottaa kaikki arveluttavimmat äänitallenteensa. Sadomasovermeet voi asetella ihan reteästi näkyville, mutta tiettyjä äänitteitä ei. Suomessa, kuten useimmissa muissakin maissa, kuitenkin pidetään tilastoja erilaisten äänitteiden myynnistä. Näiden tilastojen perusteella voidaan päätellä, että vähintään muutama kourallinen "oikeita musiikkidiggareitakin" ostaa sitä kamaa, joka päätyy listaykköseksi. Kirjoittaessani tätä viikolla 5, Suomen virallisen listan ykkösenä pällistelee toista viikkoa Happoradion neljäs albumi Kaunis minä. Kyllä, juuri se yhtye joka halusi päästä pois Kalliosta kun pornokauppiaan poikakin myy kultaa Euroopassa. En luota ihmisiin, jotka väittävät omistavansa vain ja ainoastaan äänitteitä, jotka ilmeisesti löytyvät jostakin sallittujen äänitteiden katalogista. Yrmy hevimies oli heti paljon moniulotteisempi, kun kaiken norjalaisen black metallin seasta löytyi yllättäen NWA:n Straight Outta Compton. Näen punaista joka kerta, kun joku kiljaisee "miten sulla voi olla tämä levy!?". Minulla voi olla ihan mikä levy vaan. Minä pidän monista asioista. Minä en ole rajoittunut. Shampoon ja Slayerin levyt eivät kinastele, vaikka asuvat samalla hyllyllä. Ihmiset hyllyn edessä sen sijaan kinastelevat. Ja aivan syyttä. Haluaisinkin tässä peräänkuuluttaa ne henkilöt tai instanssit, jotka määrittelevät, mitä kukakin saa kuunnella ja miksi. Minä ainakin kerään sellaisia äänitteitä, jotka kuulostavat hyvältä. Minun mielestäni. Omasta levyhyllystänihän ei sitten mitään Good Charlottea löydy. KIIRA KOLEHMAINEN TOIMITTAJA KOTITE OLLISUUS S. 10 O IST LL 16 CA S. OF MB LA GOD 2 S. 2 E OL NIC . 28 S Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jenni Arbelius, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Marika Honkatukia, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Mia Paavonen, Miki Peltola, Mika Penttinen, Teemu Purhonen, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Siru Valleala, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2009 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 SUE » 4 « NRO. 2
• Vähän helevetin tiukkaa ROKKIA puskee... Vahvat 70-luvun alkupuolen huuruiset vaikutteet ja aivan seitans tiukka soitto pistää kummasti puntin väpättämään! Kuulitteko? Väpättämään! KAUPOISSA 4.3. www.thesouls.net · www.myspace.com/thesoulsband Levynjulkkarikeikka 7. 3. Bar Loose, Helsinki www.spinefarm. ranch@spinefarm. SUE » 5 « NRO. 2
• Neurosis fiilistelee Ruisrockissa. NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) LUE SUE NETISSÄ Sue on luettavissa digilehtenä Lehtiluukussa. Sue on avannut lehtiarkiston internetin Lehtiluukkuun. Tällä hetkellä luettavissa on lähes 40 numeroa eli Suet vuoden 2006 alusta lähtien. Nettiarkisto kasvaa jatkuvasti: uusi Sue päivitetään Lehtiluukkuun heti printtilehden ilmestyttyä. Lehtiluukku on näppärä arkisto Suen toimittajien ja avustajien tarkoituksiin ja sille on ollut jo pitkään tilausta toimituksen ulkopuolelta. ­ Vanhoja Suen numeroita kysellään toimituksesta usein, päätoimittaja Kimmo Nurminen kertoo. ­ Lehtiluukussa Suet ovat helposti lukijoiden, bändien, levy-yhtiöiden, elokuvaväen ja muiden kiinnostuneiden saatavilla. Lehtiluukku on osoitteessa www. lehtiluukku.fi toimiva palvelu, joka julkaisee lehtiä digitaalisina näköisversioina. Suen digitaalinen näköislehti on luettavissa Lehtiluukussa ilmaiseksi. Näköislehden äärelle pääsee osoitteesta www.sue.fi. Suen internet-sivujen muuta lehden paperiversion ulkopuolelle jäävää tarjontaa ovat keikkaraportit, arvostelut, kilpailut, Sue-tuotteiden kauppa, haastattelut ja keikkakalenteri, jonka kokoaa meteli.net. » NEUROSIS JA MEW RUISROCKIIN » THE DILLINGER ESCAPE PLAN JA MELTBANANA ILOSAAREEN Turun ja Joensuun rock-festivaalit julkistavat ensi kesän esiintyjiään. Joensuussa heinäkuussa vietettävä Ilosaarirock on kammennut kasvonsa vuoden 2009 kesäilmeeseen ja julkaissut ensimmäisen erän ohjelmistostaan. Ilosaarirockissa esiintyvät amerikkalaiset The Dillinger Escape Plan ja Walls of Jericho, ruotsalainen thrashmetalliryhmä The Haunted sekä japanilainen Melt-Banana. Rentolavaa tähdittävät tänä kesänä jamaikalainen reggae-artisti Beenie Man ja nigerialainen afrobeat-taituri Femi Kuti & Positive Force. Kotimaisista esiintyjistä soittamassa nähdään mm. Children of Bodom, KotiThe Dillinger Escape Plan kikkailee Ilosaarirockissa. Vaasassa 17.-18.7.2009 järjestettävä Rockperry julkistaa esiintyjiään. Vaskiluodossa nähdään muun muassa Tarja Turunen, Turbonegro (NOR), Backyard Babies (SE), Disco Ensemble, Von Hertzen Brothers, vaasalaisbändi Sturm und Drang, Maija Vilkkumaa sekä Apulanta. Zondag Ry:n Kosmorama-kinoklubi laajentaa yksivuotissyntymäpäiviensä kunniaksi tarjontaansa käynnistämällä musiikkidokkareihin keskittyvän Musarama-sarjan Turun Klubilla. Yhtä (22.4.) lukuunottamatta ilmaiset elokuvanäytökset käynnistyvät 4.3. Punk ­ tauti joka ei tapa -dokumentilla ja jatkuvat joka keskiviikko 29.4. saakka. Bob Marley kasvaa suorastaan tuotemerkiksi. Marleyn perhe suunnittelee antavansa legendan hahmon ja musiikin entist laajemmin erilaisiin mainoksiin, muun muassa oluen ja vaatteiden markkinointiin. Syyksi Marleyt ilmoittavat halunsa kampittaa bootleg-tuotteiden kauppaa. Kotimainen Magenta Skycode -yhtye on tehnyt uutta musiikkia. Solina Records julkaisee kevään aikana kahden biisin 7"-vinyylisinglen rajoitettuna painoksena sekä uuden täyspitkän albumin syksyllä. Vinyylisingleltä lötyvät kaksi kappaletta eivät tule albumille, ja singlepainoksen jokaisen levyn kansi tulee olemaan erilainen. Harjavallan jalo KarmaRockfestivaali järjestetään tänä vuonna poikkeuksellisesti perjantaina 24.7. ­ siis ei lauantaina, kuten tapana on ollut. KarmaRock osoittaa lauantaista luopumisellaan hyväntahtoisuuttaan 30 kilometrin päässä Harjavallasta lauantaina järjestettävälle uudelle tapahtumalle, jonka päesiintyjä on Metallica-niminen yhtye Amerikasta. Karmarockin ohjelma julkistetaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Ensi kesän Provinssirockin ensimmäiset kiinnitykset ovat Placebo, Volbeat, Seasick Steve, Emilia Torrini ja August Burns Red. Provinssirock järjestetään Seinäjoen Törnävänsaaressa 12.-14.6.2009. Turun Klubi on nostanut sisäänpääsyikärajaansa viikonloppuiltoina. Ikärajamuutos vaikuttaa voimakkaimmin katutason Kolo-tilaan, jossa perjantai- ja lauantai-iltojen ikäraja on poikkeuksetta 20 vuotta. Runsaasti keikkoja tarjoavat toisen kerroksen Ilta- ja kolmannen kerroksen Live-tilat antavat myös 18-vuotiaille mahdollisuuden päästä seuraamaan elävää musiikkia, mutta alle 20-vuotiailta vaaditaan ennakkolippu keikoille. Ovelta lippuja myydään vain yli 20-vuotiaille. Viikolla ja sunnuntaisin Klubin ikäraja on 18 vuotta kaikissa kerroksissa. teollisuus, PMMP, Disco Ensemble, Egotrippi ja Reino & The Rhinos. Esiintyjien haku jatkuu yhä kiivaana, sillä Ilosaarirockissa esiintyy tänäkin kesänä kaikkiaan yli 80 yhtyettä kolmen päivän aikana. Ilosaarirockin lipunmyynti alkaa maanantaina 4.5. ja ohjelma valmistuu kevään aikana. Myös Turun Ruisrock on julkistanut suurimman osan esiintyjistään. Ruissalossa soittaa ensi kesänä huomattavan monta yhdysvaltalaisyhtyettä: festivaalille on buukattu !!! (US), Calexico (US), Mindless Self Indulgence (US), Neurosis (US) ja The Gaslight Anthem (US). Eurooppaa edustavat Ladytron (UK), Mew (DEN), Pilgrimz (DEN), The Sounds (SWE), The Wildhearts (UK) ja Volbeat (DEN). Australiasta asti saapuu The Living End (AUS). Ulkomaisia metallibändejä Ruisrock on löytänyt sekä Yhdysvalloista että Ruotsista: lavoilla nähdään Slipknot (US), Disturbed (US) ja In Flames (SWE). Kotimaisen bänditarjonnan raskasta laitaa edustavat Amorphis, Kotiteollisuus ja Mokoma. Muita Ruisrockin suomalaista esiintyjiä ovat Apulanta, CMX, Egotrippi, Eppu Normaali, Maija Vilkkumaa ja Scandinavian Music Group. Nipun yllättäjä on paluun kokoelmalevyn ja kesäkeikkojen teemoilta tekevä Tehosekoitin. Ruisrock järjestetään Turun Ruissalossa 3.-5.7. 2009. www.ruisrock.fi Ilosaarirock järjestetään Joensuun Laulurinteellä 17.-19.7. 2009. www.ilosaarirock.fi TUMMANPUHUVAN ROKIN UUSI NIMI. TO LOSE MY LIFE CD JA DOWNLOAD BRITTILISTAN YKKÖNEN! SUE » 6 « NRO. 2
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) » JYROCK TOIMII PIONEERIHENGESSÄ Jyväskylässä 17.-18.4. järjestettävä, vaihtoehtoiseen pop- ja rockmusiikkiin keskittyvä Jyrock on varmistanut suuren osan esiintyjistään. ­ Jyrock tuo jälleen esille tuoreita, mielenkiintoisia indie- ja vaihtoehtomusiikkia esittäviä suomalaisia artisteja sekä muutaman ulkomaisen artistin erityisesti Venäjältä, kertoo Jyrockin promoottori Johannes Lintunen. Tänä vuonna painopiste on venäläisissä artisteissa, joihin Jyrock sai opetusministeriöltä kohdeapurahan. ­ Venäläistä populaarimusiikkia on harvemmin kuultu Keski-Suomessa näin paljon yhden viikonlopun aikana, joten luvassa on tiettyä pioneerihenkeä. Tietysti on riski ottaa suomalaisille täysin tuntemattomia yhtyeitä Venäjältä esiintymään, mutta Jyrockin tarkoitus on aina ollut nostaa tapetille uusia artisteja ­ niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin, Lintunen täsmentää. Jyrockin ennakkoklubilla Lutakossa 14.3. lavalle astuu Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo. Yhteistyössä Jelmun kanssa järjestettävällä klubilla ovat mukana myös Pintandwefall sekä jyväskyläläiset Laivue ja Ns. Klubi. Jyrockin päätapahtuman ulkomaisista esiintyjistä Dolphin on venäläisen Andrej Lysikovin tähdittämä elektrorockyhtye. Lysikov tunnetaan Venäjällä arvostettuna runoilijana ja muusikkona. Dolphin on erittäin suosittu yhtye Venäjällä: se oli vuonna 2005 järjestetyn Moskovan Live 8 -konsertin pääesiintyjä. Kazakstanin rajalta, Venäjän Samarasta saapuva Cheese People sai ovet auki Eurooppaan Jyrockin kutsuttua yhtyeen esiintymään Suomeen. Ruotsalaista Twiggy Frostbitea on verrattu Mewiin ja Sigur Rosiin. Twiggy Frostbite soittaa Jyrockin-keikan ohella pienen Suomen-kiertueen. Loput Jyrockin ohjelmistosta julkaistaan myöhemmin helmikuussa. Luvassa on muun muassa lisää venäläisiä artisteja. Jyrockin järjestää Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta. Jyrock 17.-18.4. ylioppilastalo Ilokivessä Jyväskylässä » HITTO! KAKSI VUOTTA! KAKSI PÄIVÄÄ! Elektronisen tanssimusiikin klubi Hitto juhlii kaksivuotispäiviään Turun Klubilla. Hitto on paitsi klubi-ilta, myös DJ/VJ/promoottori-tiimi, joka on elävöittänyt Turun ja muunkin Suomen klubitarjontaa kuukausittain alkuvuodesta 2007 lähtien. ­ Hitto on riehakas kädet ilmaan -tyyppinen kattaus, johon kuuluu tuoretta tanssimusaa, mielenkiintoisia vieraita ja visuaalisuutta, Hitto-tiimin Janne Kiviniemi kiteyttää. Hitto aloitti toimintansa Turun edesmenneessä Bar Päiväkodissa. ­ Me alettiin ihmetellä, että miksi Turusta puuttui raffimpi elektroklubimeininki, johon oli Euroopassa törmännyt. Pariisi-soundi Justiceineen oli silloin kovassa nosteessa. Ei auttanut muu kuin alkaa itse kehittelemään jotain. Oli mukavaa huomata, että hommalle oli tilausta. Kiviniemen mukaan Hitto on pysynyt suunnilleen samoilla linjoilla kuin aloittaessaan. ­ Soundi on toki laajentunut, ja tokana vuonna me tuotiin jokunen ulkomaanstara Turkuun ja alettiin itse vierailla Turun ulkopuolella. Aina sitä jotain uutta kikkaa keksitään, jotta homma pysyy tuoreena. Hitto käynnistää kolmannen bilevuotensa kaksipäiväisellä kattauksella helmikuun lopulla. Perjantaina 27. helmikuuta Hiton synttäriviikonlopun aloittaa Sharkslayer, jonka uunituore esikoismaksi on jo kuumottanut Euroopan tanssilattioita huippu-dj:den, kuten Sindenin toimesta. Mystinen, Top Billin -yhteyksiä omaava haimies tekee Hitossa Turun-ensivierailunsa. Lauantaina 28. helmikuuta Hitossa esiintyy mainittu Top Billin. Kansainvälistä mainetta niittänyt, M.I.A:n kanssa Pohjois-Amerikkaa kiertänyt DJ-kollektiivi soittaa Hittoväen mukaan "loistavaa party-musaa tuoreimmilla soundeilla ja veitikka silmäkulmassa!" HITTO! 2 VUOTTA! Turun Klubi 27.-28.2. Ennakkoliput Tiketistä 12 Viime vuoden Ilosaarirockin puhutuimpiin esiintyjiin kuulunut kanadalainen Venetian Snares saapuu ensimmäiselle klubikeikalleen Suomeen. Kokeellista konemusiikkia, breakbeatia ja teknoa sekoitteleva tuottaja-muusikko nähdään Helsingin Tavastialla tiistaina huhtikuun 14. päivänä. Tehosekoitin soittaa festivaalikeikkoja ensi kesänä. Vuonna 2004 hajonnut bändi esiintyy kesän aikana ainakin Porissa ja Himos Festivalilla, Ruisrockissa, Tammerfestissä sekä Oulussa. Kesän keikkoja edeltää Kaikki nuoret tyypit -kokoelmalevyn julkaisu. Elektronisen musiikin tärkeimpiin vaikuttajiin kuuluva ranskalainen Busy P saapuu dj-keikalle Helsin- kiin perjantaina 3. huhtikuuta. Tavastialle ja Semifinaliin levittäytyvässä Misf*ts-klubin erikoistapahtumassa nähdään myös Le Corps Mince de Françoise, Joensuu 1685, Cats On Fire, Vuk, Huoratron ja Misf*ts-dj:it. The Cramps -yhtyeen nokkamies Lux Interior on kuollut. Kuusikymppisen trash-punk-garage-legendan kuolinsyy oli sydänviasta johtuneet komplikaatiot. Lux Interior eli Erick Lee Purkhiser ja Kristy Wallace eli Poison Ivy perustivat The Crampsin vuonna 1972. Uraauurtava bändi julkaisi yli 30-vuotisella urallaan 14 albumia ja teki paljon laajoja kiertueita. Pietarilainen ska-punk-yhtye Spitfire saapuu keikalle Helsinkiin hel- mikuun lopussa. Yhtye esiintyy Korjaamolla perjantaina 27. helmikuuta. Konsertin liput ovat myynnissä Tiketissä. CMX:n A. W. Yrjänän sanoituksiin perustuva teatteriesitys ja kuvasarja Inertia esitetään Porvoon Taidetehtaan Mallons-klubilla lauantaina 28. helmikuuta 2009 klo 19 alkaen. Esityksen toteuttavat Loimaan teatterin Elena Turja ja Sari ÄikääTorkkeli. Inertia esitetään Porvoossa vain kerran. Helsinkiläinen hauskanpitoon erikoistunut rock-viisikko Vanity Ink julkaisi perjantaina 30.1.2009 promosinglen Smell The Party. Biisi on esimakua keskiviikkona 25.3.2009 ilmestyvältä More Senseless Random Behaviour -kakkosalbumilta. Singlebiisi on kuunneltavissa myös bändin myspace-sivustolla. Islantilainen laulaja-lauluntekijä Helgi Hrafn Jonsson saapuu keikalle Helsinkiin. Jonsson esiintyy Helsingin Semifinal-klubilla perjantaina 20. helmikuuta. Konserttiliput ovat myynnissä Tiketissä. Arvostettu yhdysvaltalainen singer-songwriter Vic Chesnutt saapuu nykyisen taustayhtyeensä Elf Powerin kanssa ensi kertaa Suomeen. Artisti soittaa Euroopan-kiertueensa ainoat Pohjoismaiden-konsertit Helsingin Tavastialla 30. maaliskuuta ja seuraavana iltana Tampereen Klubilla. Saksalainen Wolverine Records julkaisee Hybrid Childrenin tuo- reen Fight as One -albumin Saksan, Itävallan, Sveitsin, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin alueella 20. maaliskuuta 2009. Syksyksi bändille on suunniteltu Saksan-kiertuetta. Punk-yhtye No Shamen pitkäaikainen rumpali Teemu Horto on päättänyt keskittyä perhe-elämään ja eronnut yhtyeestä. Nyt No Shame hakee riveihinsä uutta rumpalia, jolta vaaditaan soittotaidon ohella myös intoa aktiiviseen ulkomailla kiertämiseen. Kiinnostuneet rumpalit voivat lähettää avoimen hakemuksen sähköpostitse osoitteeseen sampsasarparanta@gmail.com. Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä! www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue Keskiviikkoisin vaihtuva Housebändi, vapaa pääsy! Soitto alkaa n. klo 23.00 13.2. Kinetik Control 20.2. The Balls 21.2. No Future For Me 27.2. Soulhate,Deadheads,Jackhammer 28.2. Showdown! Club 6.3. Entwine 7.3. Ben Granfelt 13.3. The Mutants 20.3. Ansa -musavideokinkerit 21.3. Agents & Vesa Haaja 27.-28.3.Puhallinpäivien jatkot 3.-4.4. Aptrilfest 5.4. John Lindberg trio (SWE) 10.4. Barefoot Brothers, The Souls 11.4. Melrose 17.4. Deathlike Silence 24.4. Kaihoro, Mosesgun, Rite 30.4. Mokoma www.houseofrockbar.fi SUE KOUVOLANKATU 28, KOUVOLA P. (05) 375 8770 » 8 « NRO. 2
• » Tehkää itse paremmin! Pullukat ovat pyllistäneet taas ja on aika tutustua tulokseen. Sue istutti pöydän ääreen Kotiteollisuus-kolmikon ja ihmetteli herrojen kanssa mitä sieltä peräpäästä tällä kertaa tuli. Voin jo nähdä silmissäni tulevat Kotiteollisuus-levyarviot, joissa jauhetaan mantrana, että tuore levy Ukonhauta on sitä samaa kuin bändin edellisetkin levyt. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen kuitenkin riisuvat kriitikot aseista jo ennen kuin nämä ovat ehtineet edes suitaan avata. Bändi toteaa Mahtisanat-singlen takakannessa, että "itärintamalta ei mitään uutta". ­ Sitä on jankattu noin seitsemän levyn verran, ettei me keksitä koskaan mitään uutta. Ajateltiin sanoo se saman tien itse, toteaa Hongisto lakonisesti. ­ Kun sanottiin se ekana, niin oltiin ite ekana ihan oikeessa! Kritiikille voi vastata, että "niihän myö sanottiin!", nauraa Sinkkonen. Hynynen jatkaa virnuillen, että nyt on hyvä suojautumiskeino pahoja kieliä vastaan. ­ Äijä teki loitsun!, muut nauravat. Erään toisen aviisin jutussa kolmikko korosti, että heillä on valmis paketti, joten eihän sitä kannata lähteä muuttamaan. Tiedustelen hieman varovasti ja herrojen ilmeitä tarkkaillen, että eikö tässä mennä yli siitä mistä aita on matalin, siis jatkamalla tutun ja turvallisen parissa. ­ No joo, mutta tiätsä ku ei rahkeet riitä muuhun, toteaa Hynynen. ­ Niin, ja kyllä se ihan tarpeeks hankalalta tuntuu näinkin se homma. Ei myö osata tehä tätä hommaa muulla tavalla, levittelee Sinkkonen käsiään. han on melkein laululevy, miettii Sinkkonen. Hynynen irvailee, että tästä tuli nyt tällainen laulelmalevy. ­ Niin ku sie oot tehny niitä kuunnelmia niin nyt sitten laulelmia! Hongisto pohtii edelleen muuttumisen ja muuttamisen tarvetta eikä löydä syitä moiseen. Eihän musiikkia voi tehdä miettien mitä joku kriitikko haluaisi kuulla. ­ Me tehään just silleen ku me halutaan. Haistakaa vittu, ei meidän tarvi ketään kuunnella! ­ Ja hyvä mittari on edelleen se, että mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ja tottahan on, tai siis eihän se totta oo, mut jengi hokee, että muuttukaa ja muuttakaa, mutta ku tuntuu edelleen hyvältä näin, niin se on tehtävä näin, pyörittelee Sinkkonen. Hynynen korostaa, että soittamisen ja musiikin tekemisen pitää olla ennen kaikkea ilonpitoa. Vaikka kyse onkin vakavahenkisestä puuhastelusta, niin homman pitää olla luontevaa ja iloista. Sotakoira oli selkeä välityö, joka piti tehdä, koska edellisestä studiosessiosta oli niin pitkä aika. ­ Mentiin vaan roiskimaan ja kokeilemaan. Se oli helvetin kivaa. Tälleehän myö tehtiin levyjä joskus pienenä. Mutta se oli sit siinä ja sen jälkeen lähettiin tekemään tätä levyä. Sitten yhtäkkiä mie oon studiossa kieli keskellä suuta vetämässä sitä samaa jynkytystä mitä mie oon vetäny jo yli kymmenen vuotta. Todella vakava meininki päällä. Se on ehkä ainoa asia mihin vois hakee jotain muutosta. Bändin nettisivujen päiväkirjamerkinnöissä pohdittiinkin, että miksi Kotiteollisuus ei tee "oikeitakin" levyjä samalla tavalla kuin Sotakoira syntyi, roiskimalla ja hauskaa pitäen. ­ Niin, miksei?, jää Hynynen pohtimaan. Hongisto töksäyttää, että mitä helvetin järkeä siinä nyt sitten olisi. ­ Voishan sen tehdä sit niin, että ku ne eka on soitettu päin helvettiä, niin Karmilan Mikko (tuottaja-äänittäjä, toim.huom.) sitten editoi ne kasaan ja siirtelee kaikki iskut kohilleen. Se on paljon mukavampaa jos pystyy tekeen sen itse soittamalla. Hynynen selittää, että nykyiset Kotiteollisuus-biisit ovat sellaisia, ettei niitä pysty vain roiskimaan. Ne pitää tehdä huolella ja tarkasti, jotta ne olisivat jylhän ja hyvän kuuloisia. ­ Roiskimalla ne kuulostaa roiskeelta. ­ Kotiteollisuuden levyille ei käy sellanen, että temmot heittelis tai siellä ois sympaattisia virheitä. Kyllä me sit keikoilla kämmäillään ja soitetaan pitkin reisiä, mutta siellähän me ollaan lähinnä humoriski orkesteri eikä vakavamielinen ja synkkä, sanoo Sinkkonen. Hynynen nauraa, että jos haluaa kuulla jylhää suomenkielistä raskasta rokkia, niin kannattaa mennä katsomaan jotain muuta bändiä kuin heitä. HAASTATTELU TEKSTI MIKI PELTOLA KUVA SANTTU SÄRKÄS Tällainen kakku tällä kertaa edellä on puhuttu siitä, että Kotiteollisuus ei uusiudu ja ettei sen herrakolmikon mielestä tarvitsekaan. Noiden valitusten ohella bändi saa kuunnella myös täysin päinvastaisia mielipiteitä. Niissä itketään, kuinka bändi oli ennen paljon kovempi ja vetää nyt jotain "iskelmäpaskaa". Hongisto naureskelee, että ainahan ihmisten pitää kaivaa väkisin jotain sanottavaa. ­ Jotkut ihmiset ja kriitikot sanoo, että myö ollaan väsyneen kuuloisia tai jotain vastaavaa. Ei myö olla väsyneitä, ne ei vaan jaksa kuunnella meitä. Ne ite on väsyneitä! Niihän se menee. Älkää meitä haukkuko väsyneiksi! Älkää missään nimessä!, messuaa Hynynen. ­ Ois hienoo, jos joku semmonen narisija joka sanoo, että myö ollaan iskelmällisiä ­ mitä myö muuten ollaan, se on ihan okei ­ perustais oman bändin ja tekis homman toisella tavalla. Sillee myö tehtiin pentuna. Tajuttiin, että täällähän tehään ihan hirveetä sontaa, tehään myö paremmin tää. Eihän me tietenkään heti tehty sitä paremmin, mutta yritys ja vääntö oli kova. Hongisto toteaa, ettei Kotiteollisuus ole koskaan miettinyt, mitä voi tehdä ja millä tavalla; sitä tulee mitä tulee. Jos mikään ei muutu, niin sitten ei muutu, ja jos muuttuu, niin ei mitenkään tarkoituksella. ­ Se on vähä niinku pyllistäis, että nyt sattu tuleen tällaista kakkua tällä kertaa. ­ Niin vaihtaahan paskakin koostumusta ja väriä, filosofoi Sinkkonen, ja Hynynen repeää: ­ Toi paskavertaus on kyllä loistava! Mä teen aina paskaa! Hongisto vakavoituu sanoen, että sen verran itsekunnioitusta ja -luottamusta pitää olla, että uskaltaa tehdä mitä haluaa. ­ Jos joskus tulee sellainen fiilis, että tehdään jotain muuta niin sitten tehdään. Hynynen ei ymmärrä, miten se onnistuisi. Moisessa tapauksessahan pitäisi opetella soittamaankin ihan eri tavalla. ­ Pitäis nähä hirvee vaiva, että opettelis erilaisia sointuja ja... ­ Opettelis soittamaan banjoa niinku J. Karjalainen teki. Mutta se tykkäs siitä niin se sit teki niin. ­ Eikä se sitä sano, että erilaiset biisit ois jotenki parempia. ­ Jos joku päivä tuntuu siltä, että tehään hippiprogea niin sit tehään ­ mitä epäilen kyllä vahvasti. Siinähän tulee soittotaitokin vastaan. ­ Seuraavaks tehään räppilevy. ­ Ämsee Homo. Banjoilla tehtyä hippiprogea ja räppiä odotellessa ehtinee pyöräyttää tuoreen Ukonhauta-levyn useampaan otteeseen. Sinkkonen miettii, että albumista tuli varsin keskitempoinen. Vuosien vieriessä vauhti hidastuu. ­ Myö lihotaan ja kermapersistytään. Koko ajan temmot putoo ja putoo, ku pullukat ei vaan jaksa. Kohta se on vaan yks sointu koko biisin läpi ja pari rummuniskua vähän sinnepäin. ­ Meillähän on ollut pitkään puheissa sellanen ultimaattiraskas levy, joka ois täynnä laahaavaa ja vitun raskasta kitarointia ja löysää meininkiä. Sit sen pitäis olla jotenkin jylhän kaunis. Sellanen me ehkä joskus vielä tehään, kertoo Hynynen. « Todella vakava meininki edellisestä studiosessiosta (kolmikko ei laske coverlevy Sotakoiraa mukaan) oli sen verran aikaa, että Ukonhaudan nauhoituksia aloitellessa piti ensiksi katsella ja ihmetellä, että "mites tää nyt menee?". Studioon mentäessä myös biisien sovitukset olivat vielä kesken, koska kolmikko ei ollut juurikaan ehtinyt treenata uusia viisuja. ­ Siinä meni yllättävän kauan ennen kuin saatiin ne biisit sovitettu sellaisiksi ku meidän biisit on aina ollu. Se oli helvetin vaikee homma!, nauraa Hynynen. Aikaa vei myös se, että levy levyltä tekeminen on huolellisempaa, vaikka ­ Sinkkosta lainatakseni ­ "tää nyt tätä AC/DC:tä onkin". Uudella albumilla Hynynen myös laulaa paremmin ja enemmän kuin ennen. ­ Ei se oo mitään levyä laulanu näin hienosti. Tossa on loppujen lopuksi aika vähän huutoo ja karjumista. Toi- KÄYTÄ SELVÄN KAUTTA KOTITEOLLISUUDEN VIINANJUONTIOPAS Sanotaan, että krapulat pahenevat, kun ikävuosia karttuu. Miten ihmeessä neljääkymppiä lähestyvät Kotiteollisuuden herrat jaksavat törpötellä samaan tahtiin kuin nuorempina? ­ Tuo on ihan helvetin hyvä kysymys, nauraa Hynynen. ­ Kyllä mie ainakin oon huomannu, että jos vedän neljä viis päivää putkeen ­ ja kovasti ­ niin ei jumalauta, menee siinä ainakin viikko ennenku siitä palautuu. Sen takia mie ehkä liputanki tuon tissuttelun puolesta, että ottaa semmosia pieniä pitkin päivää, kertoo Sinkkonen. Timo Rautiainen neuvoi aikoinaan kavereille "selvän kautta" -metodin. Kun on monen päivän putki päällä, niin ei saa lähteä heti aamulla korjaamaan oloa alkoholilla, vaan täytyy odottaa niin kauan, että höyryt ovat haihtuneet päästä, eli täytyy käyttää selvän kautta. ­ Itse asiassa miulla on ollu aika pitkään sillee. Tosin on siitäki livetty muutamia kertoja, tai aika useestikin. Mutta se auttaa ja pystyy aina hoitamaan sen illan keikan. Selvän kautta uuteen nousuun. Lipsumista tuosta hienosta säännöstä tapahtui esimerkiksi bändin kuvatessa videota Mahtisanat-biisiin. Hynynen muistelee, että silloin tuli vedettyä pari päivää ihan kunnolla. ­ Siinä meni neljä päivää. Sunnuntaista keskiviikkoon, korjaa Sinkkonen. ­ Miulla oli torstai horkkapäivä, mut sit taas vedin perjantaina ja lauantaina, paljastaa Hongisto. ­ Eli siulla oli viikossa kuus humalaista päivää. Ihan hyvin. ­ Vielä eletään. ­ Aika raakaa raporttii, nauraa Hynynen. ­ Mutta nyt mie lähen kuselle. MIKI PELTOLA SUE » 10 « NRO. 2
• SUE » 11 « NRO. 2
• HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS KOKKO KUVA SANTTU SÄRKÄS » HULLU HALUAA RAKKAUTTA Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo on vaihtoehtorockin konkarien yhteisprojekti. S iinä he istuvat. Saman pöydän ääressä Kauko Röyhkä, Mika Rättö ja Jussi Lehtisalo. He ovat saaneet valmiiksi Hiekkarantaa-nimisen yhteislevynsä. Levy on valmistunut niin hiljattain, että vielä haastatteluhetkellä se on olemassa vain Lehtisalon tietokoneellaan polttamalla cdr-levynä, jonka kansina on pieni valkoinen paperilappu. ­ Minusta tuntuu, että levyllä on muutama klassikkobiisi, joista voi olla ylpeä vielä vuosien päästä. Me olemme saavuttaneet jotakin. Olen siitä aivan varma, Röyhkä sanoo. Kolmikon aikaisempia tekemisiä ei tarvitse esitellä perusteellisesti. Rättö on tuttu nimi esimerkiksi Kuusumun Profeetasta ja Eleanoora Rosenholmista, Lehtisalo puolestaan Circlesta. He ovat myös julkaisseet yhteislevyjä yksiselitteisellä Rättö ja Lehtisalo -nimellä. Kauko Röyhkä taasen on ­ no, hän on Kauko Röyhkä. Ja Röyhkä tuntuu olevan asemastaan itsekin tietoinen, sillä hän on kolmikosta ainoa, joka ei vaivaudu esittäytymään, kun vyn kappaleet, meistä alkoi tuntua, että laulujen laulaja kuulostaa oudolta, syrjäytyneeltä tyypiltä. Hän hakee rakkautta pakonomaisesti, mutta epäonnistuu siinä aina. Siitähän iskelmämusiikissa on tavallaan kyse, mutta yleensä se esitetään lempeästi. Meidän levyllämme se tehdään tylysti ja toteavasti. Siitä syntyy kummallinen tunnelma, Röyhkä kuvailee. Jännitteitä musiikkiin miten röyhkä, rättö ja Lehtisalo saivat ajatuksen tehdä musiikkia yhdessä? Palataan Rätön ja Lehtisalon kotikaupunkiin Poriin ja kevääseen 2008. Lehtisalo oli katsomassa Röyhkän keikkaa ja pyysi hänet käymään luonaan seuraavana päivänä, sillä he tuntevat toisensa vuosien takaa. Heitä yhdistää samanlainen musiikkimaku. ­ Olemme Jussin kanssa käyneet paljon keskusteluita musiikista, koska meillä on paljon yhteisiä suosikkiyhtyeitä. Kuuntelemme esimerkiksi samoja krautrock-bändejä, Röyhkä sanoo. Hän ja Lehtisalo istuivat alas, joivat kahvia ja kuuntelivat musiikkia. Sitten puheeksi tuli, että olisi kiinnostavaa yrittää tehdä jotakin yhdessä. ­ Minä haaveilin aluksi, että tekisimme kuunnelmia. Ne olisivat esoteerisia äänikylpyjä, pitkiä tarinoita, jotka velloisivat eteenpäin. Julkaisut olisivat kahden levyn mittaisia, eikä kummallakaan levyllä olisi kuin vain yksi biisi, Lehtisalo selittää. Mutta Röyhkällä oli toisenlaisia suunnitelmia. Tärkeimpänä tavoitteena oli saada aikaiseksi musiikkia, jollaista hän ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. ­ Ajattelin, etten halua tarjota Jussille mitään sellaista, mitä olen tehnyt Riku Mattilan ja aikaisempien bändieni kanssa. Kotona sitten muistin kirjoittamani vanhat iskelmäsanoitukset, jotka eivät olleet kelvanneet kenellekään. Minulla oli käsitys, että Jussi pitää yhden soinnun biiseistä. Sävelsin sitten sellaisen ja kokeilin siihen päälle vanhaa iskelmätekstiä, Röyhkä kertoo. ­ Ja kun kuulin tuon kokeilun, minä aloin tehdä kolmen soinnun biisejä, Lehtisalo sanoo. ­ Niin, noinhan se meni. Sinä aloit tehdä SUE "Me olemme löytäneet toisistamme henkisen kodin. heidän kanssaan istuu samaan pöytään. Kolmikon sukunimiä kantava Hiekkarantaa-levy on kuin kieroa iskelmää. Kierous syntyy hypnoottisista sävellyksistä, iskelmällisyys Röyhkän pöytälaatikostaan kaivamista sanoituksista. Hän on nimittäin aikoinaan tarjonnut levylle päätyneitä tekstejään iskelmälaulajille, mutta he eivät ole kelpuuttaneet niitä. Levyllä hänen tekstiensä kertoja kuulostaa mieheltä, jolle haetaan lähestymiskieltoa minä hetkenä hyvänsä. Useassa tekstissä kertoja on rakkaudessa epäonnistunut mies, joka etsii helpotusta elämäntilanteeseensa vaikkapa soittamalla jokaiseen numeroon, kuten kappaleessa Toinen kerta. Tai sitten hän on jollakin tavoin kieroutunut, epätoivoinen mies, joka haluaa löytää rakkautta sieltä, missä sitä ei ole. Vaikka sitten ystävänsä "uhkeaksi Venukseksi" varttuneesta tyttärestä. ­ Kun olimme äänittäneet kaikki tämän le- tapauksessa, jos kappaleet olisivat kuulosaikaisempaa popimpaa musiikkia, minä puotaneet aikaisemmilta tekemisiltämme. Nyt lestani enemmän krautrockia, Röyhkä naukaikki tapahtui nopeasti ja musiikissa tuntui raa ja katsoo Lehtisaloa. olevan uusi ja tuore idea. Siksi tämä oli pakko He huomasivat, että kappaleita syntyi tehdä, Röyhkä perustelee. vaivattomasti. Lehtisalo innostui nopeasti ­ Tuon saman kysymyksen voi esittää meiRöyhkän ideasta käyttää iskelmätekstejä. dän kaikille teoksillemme. Niiden tekemi­ Kauko sanoi, ettei hän halua tarjota selselle ei ole mitään muuta syytä kuin vain itse laisia sanoituksia, joita on esimerkiksi minun ja Mikan yhdessä tekemillä levyillä. Lämpetekeminen. Kun tekee yhden levyn, tekee nin ajatukselle iskelmäsanoituksista, vaikka seuraavana päivänä toisen. Sitten huomaaiskelmä on minulle vieras genre, koska en ole kin olevansa tekemässä kolmatta levyä kavekuunnellut sitä koskaan. Enkä ole myöskään reidensa bändin kanssa, Rättö vastaa. tottunut kuuntelemaan tekstejä, jotka käsitLehtisalo puolestaan perustelee levyn tetelevät ihmissuhteita, Lehtisalo kertoo. kemistä halukkuudellaan työskennellä tois­ Tajusin, että tekstien ja musiikin suhteeten ihmisten kanssa. seen tulisi tarvittavia jännitteitä. Se olisi ol­ Minä olen sillä tavalla läheisriippuvailut liian alleviivaavaa, jos Kauko olisi kirjoitnen. Meidän kolmen yhteistyöstä olen oppitanut abstrakteja tekstejä, hän jatkaa. nut, ettei minun tarvitse koko ajan olla kerAlun perin Lehtisalon ja Röyhkän tomassa omia näkemyksiäni eikä sanoa yhteislevyksi kaavailtu projekti mielipidettäni jokaiseen asiaan. Voin laajeni, kun he alkoivat äänittää vaikka relata, katsoa vierestä ja osalkappaleita. Rättö tuli aluksi soitlistua, kun haluan. KE 4.3. tamaan rumpuja. Lopulta hän ­ Jos ajattelee oikein optimistisesKLUBI, osallistui kappaleiden muokti, niin me olemme nyt löytäneet toiTURKU kaamiseen niiden lopulliseen semme. Me olemme löytäneet toisismuotoon niin paljon, että hänet tamme henkisen kodin, eikä tarvitse on merkitty levyn kanteen säveltäenää ajatella, että olisimme yksin tekejäksi Lehtisalon ja Röyhkän rinnalle. mässä juttuja tahoillamme, hän sanoo. Helmikuun lopussa he ovat lähdössä suuHenkinen koti rimpiin kaupunkeihin ulottuvalle kiertueelle. levyn kappaleet on nauhoitettu viime He eivät osaa sanoa, mitä silloin tapahtuu. syksynä Lehtisalon vanhempien mökillä, joka ­ Minä en tiedä, koska emme ole koskaan sijaitsee Rauman lähellä. Äänityssessioissa oli soittaneet yhdessä, Röyhkä sanoo. mukana myös muusikoita, jotka ovat soitta­ Niin, koska me edes soitetaan yhdessä? neet Rätön ja Lehtisalon yhteiskeikoilla. Luultavasti kaksi päivää ennen kiertueen al­ Meillä oli nauhoituksiin kaksi päivää aikamista, Rättö nauraa. kaa. Lauloin kaikki 18 kappaletta, jotka meilSitten hän vakavoituu hetkeksi. lä oli valmiina. En ole koskaan laulanut niin ­ Keikat on tehtävä samalla tavalla spontaapaljon yhdellä kerralla. Mukana oli myös pari nisti kuin levymme. Keikat ovat askel uuteen biisiä, joita ei oltu edes sävelletty. Jussi oli maailmaan, johon käytämme apuna levyttätehnyt pohjat valmiiksi, mutta en ollut kuulmäämme musiikkia. Pitää mennä eteenpäin. lut niitä koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi Ja tehdä jotakin uutta ja inspiroivaa. Saarenmaa-biisin laulumelodia on improMyös festivaalikeikkoja on suunnitteilla visoitu yhdellä otolla. En tiennytkään olevaensi kesäksi. Levykin saattaa saada jatkoa joni niin hyvä laulaja, Röyhkä nauraa. nain päivänä, sillä hyvin alkaneen yhteistyön ­ Kun tekee juttuja uusien ihmisten kansei haluta päättyvän. sa, aluksi pitää tunnustella heidän työsken­ Olemme saaneet kokoon tällaisen luotelytapojaan. Kaukon kanssa emme ehtineet van ryhmän. Tuntuisi tosi pahalta, jos tämä edes puhua mitään, koska äänitykset vain alnyt loppuisi. Tietenkin kaikki kuolee joskus, koivat. Tietokone pyöri aamulla niin aikaisin, mutta se on sen ajan murhe. Mutta nyt meiettei ehtinyt edes kahvia juoda, Rättö sanoo. dän täytyy tehdä tätä, Röyhkä toteaa. Miksi Hiekkarantaa-levy piti sitten tehdä? ­ Keikat saattavat avata uuden oven täs­ Emme olisi tehneet levyä, jos se olisi ollut sä projektissa. Siitä minä haaveilen. Se myös vaikeaa, eikä biiseissä olisi ollut mitään idejännittää minua ­ mutta hyvällä tavalla, Lehaa. Tämä homma olisi unohdettu myös siinä tisalo sanoo.« » 12 « NRO. 2
• » KUIN RAIVO HIRVAS Zacharius Carls Groupin laulaja-kitaristi Ossian Marttalalta on usein kysytty, että mistä bändin nimi tulee ja miten CMX ja Terveet Kädet ovat vaikuttaneet sen musiikkiin. Nyt ei kysytä. HAASTATTELU acharius Carls Groupin edellisellä levyllä Hate Love ei ollu mitään pedaaleja. & Faithilla toivo oli korvattu vihalla. Neljännellä stuKerro levyn biiseistä. diolevyllä Rage in Your Heartilla bändillä on raivoa ­ Nimikappale Rage in Your Heart on Jussydämessä. sin biisi. Treeniksellä tuntui, että hitto, tämä ­ Pimeä puolemme vaatii päästä esiin. Ihan vaaleanpunaion meidän kaikkien aikojen paras biisi! Rage seksi ei voi heittäytyä. Mutta vaikka puhutaan mollijolkotukin Your Heart soitettiin varmaan puolitoista sesta ja angstisesta musiikista, musiikin pitäisi silti olla kokertaa läpi ja se oli jo niin mahtava! Se sopi hottavaa ja piristävää. Pitää olla yin ja yang. Me olemme aina meidän uudelle tyylille, Jannen rummuille tehneet juttumme tummanpuhuvasti, mutta siinä on myös ja kaikelle. Siinä oli uuden alun tuntua. Siihuumoria. tä kehkeytyi koko levyn avainkappale; lause Zachariuksen yhteydessä on mainittu mm. The Doors, "do you have rage in your heart?" sopii Neil Young, Pearl Jam ja Agents. Mistä ZCG nyt amkoko levyyn. Biisiä on kiva soittaa, mentaa innoituksensa? kun saa rääkätä kitaraa ja huutaa. PE 27.2. ­ Alkuaikoina The Doorsia ehkä löytyi kumpui­ Hirvas on Smoke on the WaBAR 15, levista biisirakenteista. Edellinen levy oli iskelmälterimme, sillä siinä on iskevin riflisempi ja siinä oli sellaista Agents-sävyä. Uudella SEINÄJOKI fi. Hirvaksen työnimi oli inkkarilevyllämme me ei olla enää pojankoltiaisia, eli insbiisi, koska se on vähän niinkuin piraatiota ei ole otettu suoraan mistään. Hiawathan paha trippi. Biisin teeLevyllä soitetaan kitaroita vähän Pink Floydin malma liittyy ihmisen ja eläinkunnan väliin. liseen dilemmaan. Mikä voisi olla parempi ­ Silloin kun minä ja Jussi (Sivonen, kitaristi) perustettiin johdattamaan eläinkuntaa pois tältä planeeZCG, me oltiin ihan Pink Floyd -päissämme. Floydia kuunneltalta kuin Hirvas? Hirvas tarkoittaa kuohittiin hirveesti ja se on edelleen suuri esikuva. Jussilla on Fender sematonta urosporoa, toimii ulkomailla ja Stratocaster ja hyvät sormet ja samanlainen maltillinen tyyliherättää mystistä mielenkiintoa. Kun Zachataju kuin Gilmourilla. rius joskus hajoaa, perustamme Hirvas-niAlbumi soundaa hyvältä. misen bändin. ­ Soundeissa harpattiin loistava edistysaskel. Tuottajat ­ Pentti ja Jussi miettivät, että I Hope You Pentti ja Lebu miettivät jo esituotantovaiheessa, millä tavalDie -biisiin olisi hyvä saada irlantilaispoljentoa. Lebu soitla mikäkin äänitetään. Uudella rumpalillamme Janne Mathliti banjoa ja mandoliinia, ja Pentti tunsi Markus Lampelan, nilla on kädessään enemmän lyöntivoimaa, ja rumpuihin saajoka saatiin soittamaan irlantilaista säkkipilliä, tinapilliä ja tiin potkua ja ytyä. Jopa minunkin kitarasoundejani mietittiin. bodhrán-rumpua. Ne istuivat biisiin huipusti ja siihen saaEnnen laitoin välillä vähän lujemmalle, välillä hiljemmalle, ja tiin rempseä folkkipunkkipoljento. Markus lisäsi biisiin trase oli siinä. Nyt olen joutunut hankkimaan fuzzpedaalin, että ditionaalisen Banshee-osuuden ja loi hauskan mielikuvan siipystyn livenä soittamaan joitakin levyn juttuja. Ennen miulla tä, että siellä se Banshee soittelee hautakiven päällä. Ei tässä Z TEKSTI JARI MÄKELÄ KUVA AKI ROUKALA ihan vakavissaan olla. ­ Levyn päättävä Loveless Rock on sen tyylinen pitkä, vähitellen kasvava biisi, että se oltaisiin voitu tehdä jo kolmannelle ep:lle. Laitettiin fuzzkitarat loppuun, ja siitä tuli heviä. Vielä kun saatiin mielipuolinen kitarasoolo sinne, niin oltiin ihan, että voi perkele. Lopetus oli niin raskas, että mitä sen jälkeen enää voisi levylle laittaa? « SUE » 13 « NRO. 2
• » REHELLISTÄ TUNNELMOINTIA Harmaja sai alkunsa raahelaisten muusikoiden cover-jammailuista. Bändi muotoutui kuin itsestään, kun omia biisejä alkoi syntyä treenien pidentyessä. C haronista tuttu JP Leppäluoto tunsi tarvitsevansa irtiottoa ja jotain uutta Songs for the Sinners -levyn jälkeen. Vuonna 2005 hän alkoi soitella kaveriporukassa Nick Cave and the Bad Seeds -covereita. Kun soittajat alkoivat viihtyä hyvin keskenään ja jammailusessiot venyivät, oli uusi bändi hiljalleen syntynyt. Harmaja oli Leppäluodon idea. Hänellä oli tarkasti mielessä, miltä haluaa bändin kuulostavan. Muille soittajille (kitaristit Sami Lauttanen ja Simo Vuorela, basisti Matti Tulinen, pianisti Paula Präktig ja lyömäsoittaja Riku Kovalainen) hän kuitenkin jätti vapauksia. ­ Kaikki saivat tehdä omista jutuistaan millaisia halusivat. Siten musiikista kuuluu kaikkien erilaiset elämänkokemukset. Harmajan tekeekin mielenkiin- toiseksi se, että jäsenien iät sijoittuvat vuosien 20 ja 60 väliin. Leppäluodon mukaan ikäluokkien törmäys oli hieno kokemus. ­ Musiikki yhdistää, vaikka olisi minkä ikäinen ja millaisessa elämäntilanteessa tahansa. Ensimmäiset kappaleet syntyivät vuosien 2006 ja 2007 tienoilla. Aluksi musiikki oli englanninkielistä, mutta koska biisit olivat ilmavia, Leppäluoto halusi saman fiiliksen sanoituksiinkin. ­ Kokeilin kotimaankielellä sanoittamista, mikä oli vapauttava kokemus. Sai kerrankin sanoa ilman rajoituksia, mitä haluaa. Toisaalta kun sanoitukset ovat suomeksi, musiikki on hyvin paljastavaa. Ei pysty enää verhoutumaan englanninkielen taakse. Leppäluoto luonnehtii suomea englantia kovemmaksi kieleksi ja mainitsee fraseerauksen olevan erilaista. Ensin hänestä oli vaikeaa laulaa äidinkielellä, koska takana oli 15 vuotta englannin kielellä laulamista. ­ Väkisin pukkasi englanninkielistä fraseerausta, mutta pikkuhiljaa löytyi luonnollinen tapa laulaa suomeksi. Leppäluoto odottaa innolla muiden määritelmiä uuden bändinsä musiikista. Hänestä sitä on hankalaa kuvailla, mutta sanoo Harmajan musiikin olevan "jonkin sortin tunnelmointia". Pitkäsoitolla on yhdeksän raidan verran rauhallista ja surumielistä musiikkia, josta suomalainen melankolia paistaa vahvasti läpi. Laulaja kertoo, että kappaleiden tunnelma tuli automaattisesti. ­ Ei vaan osaa soittaa duurisointuja, ja johonkin pitää melankolia purkaa. Harmaja haluaa tarjota ihmisille rehellistä musiikkia. Kappaleet nauhoitettiin livenä. Leppäluoto painottaa, ettei silti lähtenyt tekemään vaihtoehtoa ylituotetulle musiikille. ­ Tein biisejä nyanssipohjalta ja hain soundipuolella pelkistettyä linjaa. Vilpittömyys kuuluu väkipakolla musiikissamme. Levyn kahdella raidalla, Sydäntalvella ja Kevät, on käytetty Saima Harmajan runoja. Leppäluoto löysi hänet, kun googletti bändinsä nimeä. Muutaman runon netistä luettuaan biisintekijä haki kirjastosta runoilija Harmajan teoksia ja uppoutui niihin. ­ Se maailma veti puoleensa, ja huomasin paljon yhtäläisyyksiä omien sanoituksieni kanssa elämänkokemuksiemme erilaisuudesta huolimatta. Harmajan tekstit ovat mahtavia siinä mielessä, että vaikka hän sairasti koko ikänsä parantumatonta tautia, hän pystyi aina löytämään muiden elämästä valonpilkahduksia. Leppäluoto kertoo, ettei säveltänyt kyseisiä kappaleita runoja varten, vaan biisit olivat valmiina ilman sanoja. Sitten hän lueskeli Saiman tekstejä ja löysi nämä kaksi runoa, jotka sopivat luontevasti valmiisiin sävellyksiin. Vaikka Leppäluoto laulaa myös Charonissa ja Northern Kingsissä, ei Harmaja ole missään nimessä hänelle vain levyn mittainen sivuprojekti. ­ Kun aloin suunnitella tätä bändiä, ajattelin että edetään levy ja päivä kerrallaan. Nyt kun olemme soittaneet yhdessä kauan, olemme kasvaneet yhteen. Kun tämä bändi on muillekin intohimo, olisi hirveää sanoa, että tämä on minulle sivuprojekti. Minun on muutenkin vaikeaa puhua sivuprojekteista, koska sitoudin tekemisiini niin vahvasti. Vaikka debyytti on vasta ilmestynyt, uusia biisejäkin on jo hahmottunut. Niitä syntyy Leppäluodon mukaan automaattisesti treeneissä. ­ Vaikka se kuulostaa ehkä liian kauaksi katsomiselta, niin tänä vuonna voisi lähteä tekemään toista levyä. « HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA JAAKKO MYLLY The future of Rock`n`Roll has begun!!! The brandnew studio album! Available as jewel case version incl. DVD, double LP and download. Out March 02nd! www.theanswer.ie jewel case version incl. DVD SUE » 14 « NRO. 2
• » PINNAN ALLA KUPLII Major Label tarjoaa kuulijalleen mahdollisuuden oivaltaa ja fiilistellä. HAASTATTELU A rto Tuunela vastaa puhelimeen keikkabussissa. Major Label valmistautuu When I Am With You You Are Safe -levynsä julkaisuun soittamalla livenä. Kitaristilaulaja on siitä mielissään, koska bändi vietti suuren osan vuodesta 2008 studiossa. Haastattelupäivänä on edessä Molly Grows Upin ja Snipe Driven kanssa tehtävän keikkarupeaman päätösveto Lappeenrannassa. Kuulostaako Major Label keikalla yhtä suurelta kuin levyllä? ­ En tiedä, koska en ole nähnyt meitä livenä. Levyllä kyllä on juttuja, joita ei voi toistaa tällä kokoonpanolla. Me päätettiin tehdä levy miettimättä, pystyykö kaikkea toteuttamaan keikoilla ­ mieluummin korvataan sellaiset jutut fiiliksellä. Rumpali myös soittaa padeillä sellaisia soundeja, joilla pääsee triosoundin ulkopuolelle. Major Label pohjustaa kakkosalbuminsa lmestymistä mainitsemalla, että metallivaikutteet ovat vähenemään päin. ­ Onhan meidän musassa vähän metallia, mutta ei sellainen luo- kittelu tunnu luontevalta. Ei silti ole kyse siitä, että me ei haluttaisi olla missään tekemisissä metallin kanssa. Major Label vain ei mene helposti minkään otsikon alle, eikä sitä kiinnosta mennäkään. Kuulijan pitää kiinnostua meidän bändistä eikä genrestä. Jos metallivaikutteet ovat vähentyneet, mikä on pysynyt ennallaan sitten edellisen levyn And the Machines Will Never Wake Us (2007)? ­ Se, millä tavalla me suhtaudutaan musiikkiin ja se, että me yritetään saavuttaa ja toistaa tunnetiloja, hakea meditatiivista olotilaa. Jos meditaatio tarkoittaa oman mielen puhdistamista, Major Labelin kakkoslevy aloittaa psyykensiivousurakan mielenmaiseman likaisimmista kolkista. Levy on synkeä. ­ Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta mä en koe levyn tunnelmaa hirveän synkäksi vaan pikemminkin uhkaavaksi. Pinnan alla kuplii. Ne kuplat syntyvät laulujen kuumista aiheista. When I Am With You You Are Safen kannessa apinaäiti hoivaa poikastaan asetel- TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA KERTTU MALINEN massa, joka jäljittelee maalausta Jeesus-lapsesta Neitsyt Marian sylissä. Luomista ja evoluutiota sekoittava kuvasto selittyy sillä, että levyllä käsitellään suuria teemoja: uskontoa, rakkautta ja yhteiskuntaa. ­ Kun ihminen menee seitsenvuotiaana uskonnontunnille, sille sanotaan, että asiat on näin ja näin. Suuri osa ihmisistä ottaa monet asiat itsestäänselvyyksinä, jotta elämä olisi helpompaa. Koko levy ei kuitenkaan ole tuollaisten juttujen pohdiskeluja. Mukana on myös ihmissuhdebiisejä. Mutta toki rakkauslauluunkin voi assosioida mukaan kaikenlaista muutakin. Tuunela korostaa, ettei halua kertoa miten asiat ovat. Hän ei usko absoluuttisiin totuuksiin. ­ Taide ei ole innostavaa, jos se osoittelee sormella. Parhaiten taide onnistuu silloin, kun se saa miettimään, että mistä on kyse. Kyse on oivalluksista, hyvästä musasta ja hyvistä fiiliksistä. Tuunelan pitkästä työhistoriasta päätellen hän saa nautintonsa nimenomaan musiikista. Vuosien varrella miehen ovat pitäneet kiireisenä Major Labelin ohella Pariisin kevät, Samuel Tubak, Helsinki Blues Driver ja lukemattomat studioprojektit. ­ Kun pitää musiikista ja sen tekemisestä, musaa tulee tehtyä paljon. Mä ilmaisen itseäni musiikin kautta, ja on helvetin mukavaa soittaa livenä. Mutta mä teen yhden asi- an kerrallaan. Tällä hetkellä mulla ei ole muuta kuin Major Label. Tuskinpa voisi ollakaan, sillä Tuunela on paitsi tuottanut, myös äänittänyt ja miksannut Major Labelin uuden levyn. Sellaisen työmäärän täytyy ottaa voimille. ­ Se on raskasta, mutta oi, niin palkitsevaa, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja. Mieluummin tekee levyn itse rauhassa kuin palkkaa jonkun bigshot-tuottajan, joka tekee sen kiireesti. Mutta vaikka mä tuotan meidän bändiä, en ole vastuussa kaikista päätöksistä. Mulla on kuva kokonaisuudesta, mutta me tehdään musiikkia kolmestaan. Kun puhelu päättyy, Lappeenranta on jo lähempänä. « SUE » 15 « NRO. 2
• HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA MIIKAEL NÄRHI » KOHTI SOLJUVUUTTA Callisto se ei vain suostu jämähtämään paikoilleen. Uuden solistin Providence-albumillaan esittelevä, kuusimiehiseksi kasvanut yhtye ottaa askeleen puhtaampaan. Huutolaululle on silti yhä paikkansa. A loita paitamyynnistä, etene solistiksi. Kenties vastaavia kehityskaaria on useampia, mutta ainakin Calliston tuoreelle laulajalle Jani Ala-Hukkalalle kävi juuri noin. Kitaristi Johannes Nygårdin kautta bändille tutuksi tullutta Jania pyydettiin True Nature Unfolds -albumin (2004) aikaisen Euroopan-kiertueen kuskiksi ja merchandise-myyjäksi. Callistoenemmistön tavoin juuriltaan pohjalainen mies tuli bändille tutuksi ja myöhemmin selvisi, että laulutaitoakin löytyy. Ensi kertaa Ala-Hukkala vieraili treenikämpällä kesällä 2007. Tuosta vierailusta on nyt taivallettu Providencen julkaisun hetkiin. ­ Tulimme juuri kotiin keikalta Latviasta. Jani oli mukana matkassa toista kertaa ja tietenkin soitimme uusiakin biisejä. Bändillä on hyvä fiilis Janista ja uudesta materiaalista, vaikka biiseihin ei vielä kovaa rutiinia olekaan kertynyt. Noin mutta Callistossa luova työskentely on aina mennyt siten, että vasta kun hommat alkaa ikään kuin itsestään muotoutua, huomataan itsekin millaista jälkeä on saatu aikaan. Suunta sinänsä ei ole varsinaisesti uudistunut, vaan samoihin rakennusaineisiin on vain tuotu puhdas laulu mukaan tuomaan lisäarvoa. Toki se jonkin verran sävellystyötä muokkasi ja ohjasi, mutta monet biisit olivat instrumenttien osalta miltei valmista tavaraa, kun lauluja lähdettiin kutomaan siihen päälle, basisti Juho Niemelä kommentoi. ­ Lauluja työstettiin tosi paljon. Jani teki laululinjoja kotonaan, mutta niitä sävellettiin myös koko bändin voimin. Lähes kaikkiin biiseihin tehtiin ensin pohjat, mutta ehkä biisejä osaksi sävellettiin laulua ajatellen, Nygård tarkentaa. Vaan miten käy huutolaulun jatkossa? Monin puhtaammalle tielle suunnannut yhtye on hylännyt huutamisen kauttaaltaan. Niemelä korostaa, ettei kyseinen suunta "Delta Force 2:n Länsirannikon gospelcoreskenen on kuoltava -biisi oli hauska läppä. puolet setistä oli vanhempaa kamaa, Nygård kertoo. Aiemmin Calliston lauluosuuksista vastasi nykyään kitarointiin keskittyvä kitaristi Markus Myllykangas, mutta uudella levyllä AlaHukkala vastaa vokaaleista, yhtä lyhyttä huuto-osiota lukuun ottamatta. Keikoilla Ala-Hukkala ja Myllykangas jakavat lauluvastuun vanhassa materiaalissa. Tuoreen solistin mukanaolon vaikutusta yhtyeen ilmaisun jalostumiseen ei voi olla havaitsematta. Mutta kumpi oli ensin, uusi suunta vai uusi laulaja? ­ Sekä että. Puhtaan laulun mukaan ottamista mietittiin jo ennen kuin uusia kappaleita oli olemassa, ole itsestäänselvyys ainakaan Calliston tapauksessa. ­ Aika näyttää. Näissä asioissa mennään ihan fiiliksen mukaan ja aina biisien ehdoilla. Huutolaulu on varmasti osa pakettia niin kauan, kuin biisit sitä kaipaavat. Ennakkoluulot syrjään calliston ilmaisu on kulkenut pitkän tien, mutta täysin muuttuneeksi yhtye ei itseään koe vanhoja tekemisiään tarkastellessaan. ­ Tunnistamme yhä itsemme vanhasta materiaalista. Samanlaisia tunnelmia on kulkenut musiikissamme jo Dying Desire -sinkun ajoilta (2001), vaikka ulosanti olikin alkujaan rujompaa. Kaikki kuuntelijat eivät välttämättä äkkiseltään huomaa yhteyttä, mutta jos malttaa uppoutua tunnelmaan, biisirakenteisiin ja tiettyihin sointuväreihin, huomaa, että riffit ja melodiamaailma ovat peräisin samojen soittajien pääkopista. Jani on toki tuonut omaa persoonallista melodiantajuaan mukaan, samoin kuin Arto (Karvonen, koskettimet) bändiin tullessaan, Niemelä kuvailee. Vaikka Providence on ennen kaikkea vahva kokonaisuus, ei yksittäisiin huippuhetkiin tähtäävä tuotos, syntyy joihinkin biiseihin oma kumma siteensä. ­ Rule The Bloodissa on ehkä sovitusten osalta saavutettu häivähdys sellaisesta soljuvuudesta, jota kohti voisi olla hyvä matkustaa tulevaisuudessa, Niemelä kehuu levyn kakkosbiisiä. Lyriikoiden osalta levyä yhdistää tietty löyhä tematiikka, vaikka jokaisen biisin voi nähdä myös täysin itsenäisenä yksikkönä. - Monet biisit käsittelevät tavalla tai toisella kaipuuta yksinkertaisuuteen, hektisyydestä takaisin perusasioiden ääreen, ja luottamusta kaikenkattavaan harmoniaan, johon levyn nimikin viittaa. Halusimme kirjoittaa omasta näkökulmastamme ja rehellisesti. Omalta osaltani voin mainita lähtökohtia, kuten länsimaisena länsimaisen kurimuksen keskellä, suomalaisena tässä kansanmaisemassa ja aikajanassa, sekä kristittynä jolla on vapaus luottaa, Niemelä avaa levyn teemoja. Niin, kristillisyys. Seikka, joka on herättänyt kärkkäitä mielipiteitä jopa piireissä, joissa Calliston musiikki ei ole kuunaan soinut. Niemelän mukaan ennakkoluulot ovat karisseet sitä mukaa, kun yhtyeen sielunmaisema on käynyt tutummaksi. ­ Ihmiset ovat huomanneet, että kukaan ei tule saarnaamaan eikä käännyttämään, vaan äijät ovat tavallisia ihmisiä, joita kiinnostaa SUE soittaa musiikkia. Kun bändin toi­ Pike, alias Hauen Matti, oli mintakulttuuri ja profiili on tullut erittäin mukava mies, eikä muissayhä useammalle tutuksi, on tieto kaan soittajissa ollut moitittavaa. He auttoivat meitä roudaamisessa ehkä myös levinnyt puskaradiosihan omatoimisesti, siinä kuin mesa positiivisella tavalla. Pitkään aikin heitä ja meininki oli kaikin puokaan ei ole teilaajia juurikaan nälin leppoisa. Viskihän Matille taisi kynyt, joitain yksittäistapauksia aika ahkeraan maistua, mutta koslukuun ottamatta. Ehkä niitä edelkaan ei mies tuntunut olevan mileen on, mutta hiljaa ovat olleet, tenkään umpitunnelissa, paitsi yhmikä on tuonut positiivista kuvaa, den keikkapaikan keittiössä, jossa että ihmiset ovat yhä suvaitsevaipahoinvointi pääsi ottamaan nissempia myös kristittyjä kohtaan, kalenkin. Tätäkin mies pahoitteli ja vaikka mediasta välillä saakin aipyyteli meiltä anteeksi jälkikäteen van toisenlaisen kuvan. aivan liiankin kanssa, Niemelä Oman, huumorilla väritenauraa. tyn kommenttinsa kes­ On käsittämätönkusteluun kristillisestä, että miten joku voi tä coresta on heittänyt PE 10.4. juoda sellaisen määDelta Force 2, Länsirannikon gospelcoTAMPERE, rän viinaa ja silti soittaa hyvin, Nygård päireskenen on kuoltaKLUBI vittelee. va -biisin muodossa. Ties vaikka Hauen Kappale on Callistolle Matin vaikutus kuuluisi tuttu. Ala-Hukkalan tekemisissä- Naureskeltiin, kun se tuli kin, mikäli mies olisi jo tuohon aiesille, eikä kukaan sitä tietenkään kaan Callistossa vaikuttanut. Nyt vakavasti ottanut. Paremminkin miehen vokaaleista tulee paikoin hauskaa läppää, ja olisi meillä hymieleen Convergen ja 5iven levyilvin mennyt itseironisesta luonlä vieraillut Milligram-mies Jonah nehdinnastakin. Vaikka en tiedä, Jenkins, paikoin Ville Tuomi ­ toviitattiinko tuossa varsinaisesti sin vailla Tuomen ärsyttävyysefekCallistoon, Niemelä tokaisee. tiä. Hetkittäin, kuten Stasis-kappaleen alussa, ei voi välttyä myöskään Muistoja Hauen Matista hienoisilta Layne Staley -väristykcallistoon vaikuttaneista siltä. Solisti ei kiistä ainuttakaan tekijöistä puhuttaessa ei voi olla mainitsemistani herroista. nostamatta esiin nimiä Neurosis, ­ Kyyria oli aikanaan itselleni Isis ja Cult of Luna. Mutta internekova sana, joten Tuomen touhuja tin ihmemaa tarjoaa yllättävämpiäon tullut seurattua kyseisen bändin kin tarjokkaita: Allmusic-sivuston tiimoilta. Mies paikallaan. Jonah mukaan yhtyeen keskeisiin vaikutJenkinsin edesottamuksian olen tajiin kuuluu Carcass! Vaan miten seurannut kolmikosta vähiten, ruumiinavaajaveteraanien jyystö mutta kyllä herran vokaalit nostakuuluu Callistossa? vat omissa silmissäni Convergen ­ Carcass tulee luultavasti alkuNo Heroes -levyn arvoa selkeästi. ajoista ja mun vokalisoinnista pelLayne Staley on minulle ehdottokästään, en usko että yhtye on masti yksi kovimmista vokalisteismusiikillisesti millään tavalla vaita koskaan. Alice in Chains kuuluu kuttanut Callistoon. Hieno bändi kieroine lauluharmonioineen niitoki, Myllykangas kommentoi. hin bändeihin, joiden myötä aloin Hieno bändi on myös High on ylipäätään musiikista kiinnostuFire, jonka kanssa Callistolla on olmaan. Tällainen vertaus on siis lut kunnia kiertää. Rundista on aiäärimmäinen kohteliaisuus, Alakaa jo useampi vuosi, mutta muisHukkala kiittelee. « tot ovat edelleen vahvat, etenkin trion johtohahmosta Matt Pikesta puhuttaessa. » 16 « NRO. 2
• » SUOMISEN PERHE Seamus on kokenut vuonna 2006 ilmestyneen debyyttinsä jälkeen monenlaisia muutoksia. Nyt palaset tuntuvat olevan kohdallaan. olme Suominen-sukunimellä varustettua jäsentä, kaksi Mikkoa ja kaksi Jussia. Siihen vielä päälle laulajat Anna ja Anni, niin hämmennyksen soppa on valmis. Seamuksen toinen laulaja Anna Suominen selittääkin, että samoista nimistä tulee usein sekaannuksia. Bändin kolme jäsentä ovat sukulaisia, minkä lisäksi yhtyeessä on kaksi seurustelevaa pariskuntaa. ­ Sukulaissuhteet näkyvät treenikämpällä niin, että uskallamme sanoa toisillemme enemmän ja suoremmin kuin jos emme tuntisi niin hyvin. Onko Seamus jäsenilleen siis enemmän perhe kuin bändi? ­ On meillä vähän extended family -meininki. Uusimmat jäsenemme eivät ehkä ole ehtineet vielä täysin "perheytyä", mutta eiköhän sekin tapahdu. Bändin uudet soittajat ovat rumpali Mikko Arlin, kitaristi Mikko Tirronen ja basisti Jussi Koskinen, jotka ovat tulleet bändiin Sydney 5 Miles -debyytin ilmestymisen jälkeen. Vanhat jäsenet ovat jättäneet bändin milloin mistäkin syystä. ­ Yksi katosi ja jollain oli niin paljon kiireitä, ettei voinut enää jatkaa. Ilolla olemme ottaneet uusia jäseniä vastaan, koska kaikki tuovat aina musiikkiimme jotakin uutta. Tällä hetkellä Seamuksella on sellainen tunne, että palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Suominen kuitenkin sanoo, ettei voi koskaan tietää, tapahtuuko miehistössä taas muutoksia. Vuonna 2002 Suomisten sisarusten Anni ja Jussi Suomisen äidin syntymäpäivää varten perustettu bändi ei jäänytkään yhden keikan ikäiseksi. ­ Jussilla oli selkeästi suuria suunnitelmia bändimme varalle, mutta hän ei heti kertonut niistä meille muille. Viime vuoteen saakka Poor Seamuksena tunnettu melodista poprockia soittava yhtye päätti lyhentää nimeään käytännöllisistä syistä. Vanhaa nimeä piti kuulemma toistella useampaan kertaan, jotta keskustelukumppani vihdoin kuuli sen oikein. Bändiä ei huoleta K se, ettei uutta nimeä osattaisi yhdistää heihin. ­ Ne, jotka kiinnostuivat meistä silloin, tajuavat kyllä varmasti, että kyseessä on sama bändi. Seamuksen vastailmestynyt toinen levy Million Ways to Fuck Up on monipuolinen kokonaisuus, jossa on sopivassa suhteessa menevää ja rauhallista materiaalia. Anna kertoo biisien syntyneen ripotellen viimeisten kolmen vuoden aikana. Vastuu säveltämisessä on jakautunut Annalle, Jussille ja Annille. Yhteissäveltäminen on Annan mielestä tuotteliasta, sillä yksin saattaa helposti juuttua paikalleen. Toisten kanssa tehdessä näkee asioita uudella tavalla. Uuden albuminsa Seamus äänitti viime kesänä Pitäjänmäellä Helsingissä. Bändillä oli visiona tehdä omannäköistä musiikkia ja orgaanisempaa ja maanläheisempää soundia kuin debyytillä. Koska Seamus ei löytänyt sopivaa tuottajaa, hoiti bändi homman itse. Kahden viikon nauhoitukset menivät mukavissa merkeissä. Yhteistyö äänittäjä-miksaaja Mikael Tiittasen kanssa sujui Annan mukaan hyvin, koska osapuolet ymmärsivät toisiaan. Debyyttiä äänitettäessä bändi muokkasi biisejä vielä studiossa, mutta tällä kertaa kaikki oli valmiina ennen studioon menoa. ­ Olimme tyytyväisiä siihen, miltä biisit kuulostivat treenikämpällä, joten ajattelimme, että ne kuulostavat samalta levylläkin. Yritimme siis nauhoittaa kappaleet niin kuin olimme ne treeneissä soittaneet. Seamuksessa laulamisen hoitavat Anna ja Anni. Kappaleiden jakaminen laulajien kesken menee luontevasti, koska he pitävät erilaisien biisien laulamisesta. ­ Laulamme ne kappaleet, jotka tuntuvat itselle hyvältä. Vaikka monet sanovat, että meillä on samanlaiset äänet, osaamme laulajina erilaisia juttuja. Kuluvalta vuodelta Anna odottaa hyviä keikkoja. ­ Se on parasta tässä hommassa, että pääsee soittamaan biisejä livenä. Toivottavasti ihmiset löytävät levymme. On myös kiva kuulla, mitä siitä tykätään. « HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA ELEMENTS MUSIC SUE » 17 « NRO. 2
• HAASTATTELU » SARKASMIN VAIKEA LAJI OG Ikonen julkaisee vielä mixtapen, mutta vaikenee sen jälkeen. G Ikonen tuntee itsensä väärinymmärretyksi. Hän julkaisi tammikuussa Mieron tiellä -debyyttinsä, joka on sanoituksellisesti ja musiikillisesti kunnianosoitus Yhdysvaltojen länsirannikon gangstarapille. Siksi hän räppää levyllään väkivallanteoista ja päihteistä. Ikonen on kuitenkin huomannut, etteivät kaikki ole tajunneet hänen tekevän musiikkia pilke silmäkulmassa. ­ Minusta gangstameiningin ihannointi on ihan hauska läppä. Joistakin levyarvosteluista on tullut fiilis, etteivät ihmiset ole välttämättä edes kuunnelleet levyä. Tai sitten sen sanomaa ei ole tajuttu. OG Ikosen mukaan hänen sanoituksissaan on runsaasti itseironiaa ja sarkasmia. ­ Jotkut ovat ottaneet tekstit itsekehuna tai jonkinlaisena todisteluna. Riimeistä on nostettu esiin ainoastaan kirosanat, pilvi ja aseet. Siinä vaiheessa olen huomannut, etteivät kaikki vain tajua. ­ Minusta olisi hienoa, että jokainen huomaisi levyn sanoman itse. Jos se pitää vääntää rautalangasta, niin kuin joillekin ilmeisesti pitää, niin levyn viesti on, että mieron tie vaatii veronsa. Asiat, jotka vaikuttavat ensimmäisellä kerralla hauskoilta, eivät välttämättä ole sitä. Kaikella on seurauksensa. Mutta sarjakuvamaisuudestaan huolimatta Mieron tiellä-levy kuulostaa henkilökohtaiselta. Minkä verran levyn teksteissä on totuutta? ­ OG Ikonen on minä vuosia sitten. Siksi levy on totta Gangstapaskaa-biisiä lukuun ottamatta. Siinä on nimittäin kohta, jossa ammun velallisen. Sitä en ole tehnyt, hän nauraa. ­ Ja sitä paitsi, jos biisin nimi on Gangstapaskaa, niin kyllähän siinä jonkun kuuluu kuolla. Ikonen aloitti musiikin tekemisen teiniiässä. Hän sai vanhemmiltaan kitaran ollessaan 11-vuotias. Myöhemmin kitara kuitenkin jäi, sillä hiphop vei mennessään. Ikonen alkoi räpätä englanniksi noin kymmenen vuotta sitten. ­ Kuopiossa ei ollut ketään muita ikäisiäni, jotka olisivat tehneet räppiä. Seinäjoel- O la ja Tampereella asuneet kaverini olivat oppi-isiäni tässä hommassa. Tuskin levynikään olisi koskaan valmistunut ilman noita jätkiä. ­ Me kirjoitimme aikoinaan biisejä yhdessä. Hengasimme autotallissa ja räppäsimme keskenämme keskellä yötä. Teimme yhden julkaisunkin, jonka kirjoitimme, miksasimme ja masteroimme viikossa siellä autotallissa. Vuonna 2007 OG Ikonen alkoi kirjoittaa riimejä suomeksi. "Ihan läpällä", kuten hän itse sanoo. Yksi hänen tekemistään kappaleista päätyi 3rd Rail Music -levy-yhtiöön. Pian helsinkiläistyneen OG Ikosen puhelin soi ja hänelle tarjottiin levytyssopimusta. ­ En ollut kovin yllättynyt saadessani levydiilin, koska yleisesti ottaen suomalaisen räpin taso ei ole kovin korkea. Hänen mielestään monet tekevät räppiä vääristä syistä. ­ Minun mielestäni pitää tuntea itsensä muusikoksi, jos alkaa tehdä musiikkia. Ja pitää myös olla musikaalisesti lahjakas. ­ Räppiä tehdään liian usein ihan muiden asioiden vuoksi. Vaikka siksi, että vaikuttaisi jollain tavalla coolilta tai kovalta jätkältä. OG Ikonen työstää tällä hetkellä mixtapea, joka sisältää jenkkituottajilta lainattuihin taustoihin tehtyjä kappaleita. Jokainen mixtapen kappaleista on tehty yhteistyössä toisen räppärin kanssa. Näiltä näkymin levyllä pääsevät ääneen ainakin Kemmurun Jodarok, Hannibal, Soppa ja Tykopaatti. Sen jälkeen häntä voi kuulla tekeillä olevalla Sawon mafia -mixtapella. Sitten OG Ikonen vaikenee. Kenties lopullisesti. ­ Tämä saa jäädä tähän. Olen lopettanut juomisen ja hölmöilyn. Lisäksi minulla on kohta viisivuotias muksu. Ei minulla ole mitään annettavaa niin sanotulle retkuräpille, koska en minä ihannoi sellaista meininkiä. Kyllä sen kuulee Mieron tiellä -levyltäkin. OG Ikosen paikalle astuu UG Ikonen. ­ Se tekee, mitä tykkää. Siitä ei tule retrospektiivinen matka niin kuin OG Ikosen levystä, vaan se kertoo tämän hetken asioista ja tilanteista. Sen levyn aion tehdä rauhassa. TEKSTI TUOMAS KOKKO SUE » 18 « NRO. 2
• » LEIPÄ JA ELÄMÄNTAPA Klamydian menestys vain jatkuu. Vaasalaisen punkbändin edellinen levy myi komeasti kultaa, ja menestystä voi myös povata helmikuun lopussa ilmestyvälle Rujoa taidetta -uutuudelle. HAASTATTELU ­ Rujoa taidetta on suorin ja rehellogiaa, on mies siirtynyt biisien telisin Klamydia-levy kautta aikojen, kemisessä tälle vuosituhannelle. kertoo laulaja Vesku Jokinen. ­ Hyvä kun sähköpostia osaan Sanoituksiin mies on todella tyykäyttää. Nuoruudessani tietokotyväinen, sillä koskaan aikaisemneet olivat aika etäinen käsite. min asioita ei ole sanottu halki näin Kännykkään hyräilen sanoja ja mesuoraan. lodiapätkiä, mutta tulee sitä vielä Levy alkaa Mä oon tyhmä -kapc-kasetillekin rallateltua. Mulla on paleella, jossa on Klamydialle epänykyään oma pikku studiokin, katyypillisiä sävyjä. siraitavehkeet. Saa poltettua lau­ Siinä on läskibasso ja piano. lut suoraan cd:lle. Kotona on oma Jengi on aluksi ihan haavi auki, että työhuone, jossa on hiljaista väsämitäs tämä oikein on, kunnes petä biisejä. rinteinen punkjyrä alkaa. PerusKlamydian taistelu nettipiratisjutut on ok, mutta siinä on uusia mia vastaan ei lopu, vaikka välillä elementtejä. Francinen rumpali homma tuntuukin toivottomalta. veti sen basson siihen. Toimittajille jaetut cd-r-levyt sisälRujoa taidetta julkaistaan myös sivät uusista kappaleista vain pikvinyylinä. Vesku on syystäkin tyyku pätkät. tyväinen ­ edellisen kerran Kla­ Nettipiratismi on tullut jäädäkmydiaa on saanut lp-muoseen. "Tulen sinun kämpdossa 90-luvulla, jolloin pään ja vien puolet taTango deliriumia paivaroista." Jotkut pitää nettiin Saksassa pieoikeana sitä, että vaPE 27.2 ni erä. rastaa toisen duunin. AMARILLO, Meitä on niin moneen ­ Kun en ole mikään KOTKA netti-ihminen, mulla junaan, ja jotkut vain pitää olla fyysiset lenysväävät sen monitovyt ja mielellään vinyyrinsa ääressä. Urpot pislit. Hienoa, että se on tultää musiikkia nettiin ja toilut taas muotiin! Kyllä sitä levyn set imuroi sitä sieltä. rohinaa onkin ikävä. Woimasoin­ Onhan tämä tuulimyllyjä vastu julkaisee tuosta 500 kappaleen taan taistelua, mutta kun tämä on painoksen. meidän leipä ja duuni. Onneksi paVaikka Vesku kertoo, ettei hän hin buumi taitaa olla nyt taantunut hallitse tietokoneita ja nykyteknojo. Kyllä aito levy hyllyssä on aina TEKSTI KIMMO JARAMO KUVA ANN SOFIA BERG parempi. Klamydia lähtee helmikuussa kiertueelle. Keikkoja on myyty paljon, eikä lama ole Jokisen mukaan vaikuttanut siihen mitenkään. Yhtye debytoi myös ruotsinlaivalla, kun se soittaa abiturienteille vetten päällä. ­ Kosteeta voi olla sekä laivan ulko- että sisäpuolella, Vesku tuumaa. Klamydia on sen verran vaatimaton orkesteri, etteivät sen takahuonepalvelutoiveet ole suuret. ­ Yleensä on pari koria mietoja, neljä pulloa viinaa ja sapuskaa. Ei tosiaan ole karkkikippoja, joista on mustat karkit poimittu pois, mies hörähtää. ­ Keikkailu Suomessa on enimmäkseen mukavaa. Kaikki on muuttunut paremmaksi 90-luvun alusta. Ei ole enää sellaisia 60-luvun tanssilavajärjestysmiehiä, jotka urputtavat joka asiasta. Osan kevään keikoista Klamydia tekee yhdessä Apulannan kanssa. ­ Siitä on puhuttu koko 2000-luku, mutta puheet ovat jääneet bussin sisälle. On ollut vähän kiire, mutta nyt keikkamyyjät saivat asian hoidettua. Vesku Jokinen on nykyään täysipäiväinen rokkari. Klamydian sällien pyörittämä Kråklund Records lopetti kauppansa Vaasassa ja jakelu siirtyi Tampereelle. Klamydian levyjä julkaisee nyt Usvaputki Oy. ­ Klamydia on nyt vielä enemmän omakustannebändi kuin ennen. Nyt mulla on enemmän aikaa olla kotona yksivuotiaan poikani kanssa, eikä tarvitse mennä mihinkään levyvarastoon käkkimään. Aika mukavasti tässä elää, vaikka nöyrä pitääkin olla. ­ Tästä on tullut elämäntapa. Tuskin lopetan Klamydiaa koskaan. En ala huutelemaan, kuten jotkut muut bändit, että "lopetamme nyt", ja sitten kuitenkin tullaan kolmen vuoden päästä takaisin. « SUE » 19 « NRO. 2
• SUE » 20 « NRO. 2
• Amorphis julkaisee uuden studioalbuminsa Skyforgerin Suomessa 27. toukokuuta. Muualla Euroopassa levy ilmestyy 29. toukokuuta. Norjalainen, brutaalia death-metallia jyräävä nelikko Sickening saapuu Suomeen helmikuun lopussa. Lämmittelyn hoitavat grindaavaa death-metallia veivaava Inferia, thrashpumppu Bloodride ja monipuolista äärimetallia esittävä Tuho. Sickening Suomessa: ke 25.2. Darkside Club, Helsinki ( + Inferia & Bloodride), to 26.2. Vastavirta, Tampere (+ Inferia) ja pe TVO, Turku ( + Tuho & Bloodride). Uusi suomalainen levy-yhtiö Cobra on kiinnittänyt talliinsa kotimaiset metallibändit Deathchainin, Sotajumalan ja Survivors Zeron. Jykevää death metalia soittava Survivors Zeron debyyttialbumi CMXCIX julkaistaan Suomessa 9.9.2009. Bändi sulkeutuu studioon helmikuun alussa. Uuden kokoonpanonsa löytänyt Stratovarius soittaa toukokuussa muutaman keikan Britanniassa ennen kuin festarikausi starttaa. Tämän lisäksi Stratovarius soittaa yhden keikan myös Puolassa heti Wacken Rocks -festivaalin jälkeen. Stratovariuksen uusi levy julkaistaan niinikään toukokuussa. Jyväskyläläis-helsinkiläinen proge-aor-hevirockyhtye Leverage on kiinnitetty Spinefarmille . Leveragen kolmas albumi julkaistaan syksyllä 2009. Legendaarinen suomalainen black metal -bändi Beherit julkaisee uuden albumin pääsiäisenä. Albumi kantaa nimeä Engram ja se on bändin viides täyspitkä levy. Beheritin edellisestä albumista on ehtinyt kulua jo 14 vuotta. Beheritin vuonna 1993 julkaistua Drawing Down the Moonia pidetään kotimaisen blackmetallin merkkiteoksena. Alternative death metalia soittava suomalainen Medeia lähtee laajalle Euroopan kiertueelle yhdessä saksalaisen The Oceanin, ruotsalaisen Burstin ja kanadalaisen Bison B.C:n kanssa. 24 keikkaa käsittävä rundi vierailee helmimaaliskuussa yli kymmenessä maassa. Naildown on kiinnittänyt rumpalikseen Northerin Heikki Saaren. Naildownin viimeisin levy Dreamcrusher julkaistiin maalikuussa 2007. Spinefarmin alamerkki Spikefarm on kiinnittänyt kaksi uutta bändiä: helsinkiläisen Raatteen ja hollantilaisen Israthoumin. Israthoumin uusi albumi julkaistaan huhtikuussa, Raatteen albumi myöhemmin tänä vuonna. Yhdysvaltalainen The Sword on joutunut perumaan neljä maaliskuulle sovittua Suomen-keikkaa. Kiertueen kahden muun yhtyeen, ruotsalaisten Witchcraftin ja Graveyardin, esiintymiset tulevat toteutumaan suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi ohjelmistoon on luvassa korvaava esiintyjä. Witchcraft ja Graveyard Suomessa: ke 18.3. Tampereen Klubi, to 19.3. Turun Klubi, pe 20.3. Helsingin Nosturi (ei ikärajaa / K-18) ja la 21.3. Jyväskylän Lutakko (ei ikärajaa / K-18). Seinäjoen Rytmikorjaamolla 17.4.-18.4. toista kertaa järjestettävän Firebox Metal Festin ohjelma on valmis. Perjantaina 17.4. esiintyvät Shining (SWE), Rotten Sound, Swallow The Sun, The Eternal (AUS) ja Sotajumala, lauantaina 18.4. Katatonia (SWE), Sparzanza (SWE), Forgotten Tomb (ITA), Evoken (USA), Spiritus Mortis ja Rock Models. NEWSFLASH » METALLICA PORIIN Uusi kansainvälinen rockfestivaali Sonisphere kiertää Eurooppaa kesällä. Metallica esiintyy Porin Kirjurinluodossa lauantaina 25. heinäkuuta. Bändin tuo Satakuntaan Eurooppaa kiertävä rockfestivaali Sonisphere. ­ Olemme tohkeissamme siitä, että pääsemme kiertämään Eurooppaa sonispheren matkassa. Metallica on parhaimmillaan eurooppalaisilla kesäfestivaaleilla. Tuskin maltamme odottaa sikäläisten faniemme näkemistä, kertoo Metallican rumpali Lars Ulrich. Metallica konsertoi Suomessa ensi kesänä myös Helsingin Hartwall Areenalla 14. ja 15. kesäkuuta. Liput myytiin ennätysajassa ­ Hartwall Areenan kahden konsertin yli 26 000 lippua loppuivat 40 minuutissa. Pääesiintyjä Metallican lisäksi Sonispheressä esiintyvät muun muassa Linkin Park, Mastodon ja Lamb of God. Lamb Of God ja Mastodon esiintyvät Euroopan Sonispheren jokaisella keikalla. Linkin Park esiintyy vain Suomessa ja Brittein saarten Knebworthissa. Muualla Euroopassa mukana nähdään mm. Slipknot ja Die Toten Hosen. Sonisphere on kansainvälinen festivaali, joka kiertää kesällä 2009 Iso-Britanniassa, Hollannissa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa. Festivaalin ovat luoneet mm. Monsters Of Rock- ja Download Festivalia järjestämässä olleet tahot. Sonispheren ideana on esitellä merkittäviä yhtyeitä kahdella lavalla. Ensi vuonna Sonisphere laajenee entisestään, kun kiertue käynnistyy myös Euroopan ulkopuolella. AEG Liven ja Live Nation Finlandin yhteistuotantona toteutettavan Porin Sonispheren liput tulevat myyntiin Lippupalvelussa maanantaina 16. helmikuuta. Odotettavissa olevan kysynnän vuoksi ostorajoitukseksi on asetettu 10 lippua per asiakas. TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN SONISPHERE: Metallica, Linkin Park, Mastodon, Lamb Of God La 25.7. Pori, Kirjurinluoto Liput myynnissä ma 16.2. klo 9.00 alkaen Lippupalvelussa. » NIGHTWISH JA MÖTLEY CRUE KÄYVÄT SAUNASSA Sauna Open Air Metal Festival on kiinnittänyt ensimmäiset yhtyeensä. Tampereen Eteläpuistossa heinäkuussa järjestettävän Sauna Open Air Metal Festivalin lauantain pääesiintyjä on losangelesilainen pyhimyskerho Mötley Crüe. Myös suomalaisen metallin kaikkien aikojen suurin nimi Nightwish soittaa Sauna Open Airissa yhden tulevan kesän harvoista Suomen-keikoistaan. Stratovarius on päättänyt jatkaa toimintaansa uuden kitaristin Matias Kupiaisen kanssa ja yhtye suuntaa Euroopan-kiertueelle toukokuussa. Timo Kotipellon, Jens Johanssonin, Jörg Michaelin, Lauri Porran ja mainitun Kupiaisen muodostama orkesteri soittaa ensimmäisen Suomen-keikkansa juuri Saunan lauteilla. Myös yhtyeen odotettu studioalbumi ilmestyy sopivasti esiintymisen alla. Saunan löylyihin kipuavat niinikään toukokuussa uuden studioalbuminsa julkaiseva Amorphis, tuoretta materiaalia keväällä ep:n muodosa tarjoileva Viikate, pitkällä maailmankiertueella itsensä huippuiskuun hionut Apocalyptica, nuoremman polven sankarit Sturm und Drang, harvakseltaan kotimaassa esiintyvä peikkoryhmä Finntroll ja Tampereen oma thrashlegenda Prestige. Saunan ulkomainen kattaus keskittyy paljolti Ruotsiin. Uuden pitkäsoittonsa helmikuussa julkaiseva Hammerfall heittelee lavalta melodiapommeja, ja Soilwork tykittää rankemmin. Bullet taas tuuttaa Acceptin ja Judas Priestin hengessä. Kanadan maalta Saunaan saapuu todellinen raskaan rockin uranuurtaja eli Thor. Jon Mikl Thorin johtama ryhmä perustettiin jo 70-luvulla. Kannattaa tutustua esimerkiksi klassiseen Live in London -konserttitaltiointiin, mikäli nimi Thor ei vielä sano mitään. Sauna Oper Air julkaisee uusia kiinnityksiä lähiviikkoina. Liput tulevat myyntiin maaliskuun alussa, ja päiväkohtainen ohjelma julkaistaan samalla. SAUNA OPEN AIR METAL FESTIVAL Tampere, Eteläpuisto 5.-7. kesäkuuta. LUNTA TUPAAN esä 2008 oli henkilökohtaisesti niin tunnekylmä ajankohta, että tuolloin ajatukset hiipivät elokuun helteilläkin automaattisesti hyisiin pakkasiin. Kolumnissani 8/06 tulin kirjoittaneeksi seuraavaa: "Ehdotankin Turkuun järjestettäväksi siinä helmikuun paikkeilla reippaan talvista Pukkifestivaalia. Tapahtumapaikkana totta kai Turun vieressä olevat Pikku-Pukin ja Iso-Pukin saaret, joiden vanhoihin kesäsiirtolataloihin saisi majoitettua artistit ja palelevan, kylmettyneen kolumnistin. Talvisen ulkoilmajuhlan teemankaan valinnassa ei olisi vaikeuksia: paluuta tekevä pakkasmetallin kuningas Immortal pääesiintyjäksi, muiksi artisteiksi Celtic Frost, Iced Earth, Norther, Pakkasherra ja vastaavat vilpoisemmat yhtyeet. Ja etteivät jäät sula, In Flamesille porttikielto!" Ehdotukseni oli kieli poskessa kirjoitettu, mutta siinä oli ideaa vaikka toteuttamiseksi as- K ti. Kenties kolumniani luettiinkin jossain tarkasti, sillä helmikuisesta metallifestivaalista tuli totista totta Lahden Frostbite-tapahtumassa. Kuten kaikki lehtensä lukeneet sekä kenties itse paikalla olleet tietävät, Frostbite meni niin sanotusti vihkoon. Yleisötavoite oli asetettu epärealistisen korkealle, ja mitä ilmeisemmin rahat olivat loppuneet jo varhain. Ilman ennakkomaksua jääneet bändit kuten Cradle Of Filth olivat peruuttaneet tulonsa jo etukäteen, ja toiset bändit kuten Gorgoroth ja Mayhem eivät päässeet esiintymään, koska bändeille ei oltu edes maksettu lentolippuja tai ennakkomaksuja, majoituksesta puhumattakaan. Vähillä muonilla ahersivat myös talkoisiin jääneet ja palkatta raataneet alan miehet, joiden panos pelasti festivaalin muuttumasta täydelliseksi katastrofiksi sillä aikaa kun tapahtumanjärjestäjää ei näkynyt enää juuri missään. Frostbite on herättänyt paljon parranpärinää ja polemiikkia. Jälkiviisaat ovat pohtineet miten ylipäätään voisi olla mahdollista, että ensi kertaa kunnon tapahtumaa järjestävä ja omat SUE kykynsä yliarvioiva 18-vuotias teinipromoottori pystyisikään luomaan tyhjästä ison kansainvälisen tason metallifestivaalin ja pitämään sen vielä kunniakkaasti pystyssä. Asiassa on kuitenkin muitakin näkökohtia. Epäonnistuminenhan yrittämisessä on Suomessa likipitäen rikos. Täällä pohjamutien kautta ja konkurssin kautta kyntävä yrittäjä on hylkiö ja kenties velkavankeudessa loppuikänsä ­ murhamieskin pääsee vähemmillä vuosilla. Muualla ymmärretään, että kaikki, mikä ei tapa, karaisee. Epäonnistuminen voi opettaa kovan mutta hyödyllisen läksyn. Jos ensi kertaa ikinä enää tulee Frostbite-järjestäjälle, se tulee taatusti realistisemmalla pohjalla ja järkevämmissä raameissa. Ja esiintyiväthän Lahdessa kuitenkin ensimmäisenä päivänä Arch Enemy ja Lamb Of God, joten festivaali ei ollut musiikillisesti täysi katastrofi "kuin" toisena festivaalipäivänä. Talvikausi ja järjestäjän kokemuksen puute ovat pääselityksinä Frostbite-floppaukselle, mutta mikähän sitten selittää lukuisat Suomen » SETÄ JUSSIN TUPA suvessa kuukahtaneet pitkäikäiset festivaalit? Esimerkkinä vaikkapa ensimmäinen varsinainen festivaalireissuni Power of Rockiin, Hämeenlinnaan vuonna 1994. Hämeenlinnaan "piti tulla" Paradise Lost sun muut, mutta niin vain monet isommat bändit peruuttivat mystisesti tulonsa juuri ennen, eikä mitään ilmoitettu etukäteen. Paikalla olivat sentään Accept, Obituary sekä liuta kotimaisia bändejä, mutta yleisöä oli vain pari kolme tuhatta, joten siihen loppui tuokin festivaali. Jussi Lahtonen Ensi vuonna sitten se Pikku-Pukin talvifestari, jooko? » 21 « NRO. 2
• HAASTATTELU TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA TRAVIS SHINN SUE » 22 « NRO. 2
• » JUMALAN KARITSAN "Puhdasta amerikkalaista metallia" tuuttaava Lamb of God saapui keskelle Suomen synkintä talvea osallistuakseen katastrofiin nimeltä Frostbite Metal Festival. Samalla metallityöläiset ehtivät jutella Suelle uudesta Wrath-pitkäsoitostaan. RAIVO vuoden 2007 loppuun saakka. Lopulta bänramerkki jo pitkään ­ halusi Lamb of God sitä di ilmoitti ottavansa vapaata keikkailusta ja tai ei. Festivaalikärpäsen pureman on kuitenpyhittävänsä vuoden 2008 muihin juttuihin kin vaikea hahmottaa, tapahtuiko seinä myös ­ kuten seuraavan levyn tekoon. Provinssirockissa. Mieleen kuitenkin jäi muiMitä sinä olet henkilökohtaisesti mieltä ta täysin asiaan liittymättömiä ulkomusiikiljatkuvasta keikkapaikkojen kiertämisestä? lisia seikkoja. ­ Tykkään soittaa joka ilta musiikkiamme ­ Se Proyleisölle, se on jotain aivan mahtavaa. Kiertävinssirockinminen on se pakollinen paha sen ohella, Morkeikka oli ton tiivistää. muistaakseni Osaisitko sanoa, mikä keikkailussa on eritodella hyvä. tyisen hienoa? Harmi, ett­ Ehdottomasti parasta on yleisölle soittaet muista siiminen. Kamalinta puolestaan on matkalautä hirveästi. kusta eläminen ja perheestä erossa oleminen. Mutta olet oikeassa, miksaajallamme BurPerheemme kulkevat välillä mukanamme, tilla oli keikkamme aikaan syntymäpäivät, mutta eivät koskaan koko kiertueen Morton sanoo hieman innostuneeajan. Perheen läsnäolo tekee keina tiedusteltuaan asiaa viereskoista parempia, sillä olo on sään istuvilta muilta bändin järennompi ja parempi. Tämänseniltä. WRA hetkinen kiertueemme on ­ Muistan pelanneeni jalILME TH aika pitkä, olemme viisi viikkapalloa bäkkärialueen nurSTYY koa tien päällä Euroopassa. mikolla siellä festarialueella. 25.2. Olemme oikeastaan jatkuvasLisäksi koko ajan oli häiritseti liikkeellä, mutta pidämme vän valoisaa, se oli aivan sekovälillä taukoja ollaksemme perpäistä. Juuri muuta en taida sielheidemme kanssa enemmän. lä viettämästämme ajasta muistaa, Aloititte metallinkatkuisen marssinne Morton sanoo. kohti raskaan rokin sydäntä 15 vuotta sitten. Miten paljon keikkailunne on muuttunut alEeppinen apokalypsi kuajoista? viitisen vuotta sitten Lamb of God siir­ Se on muuttunut aivan valtavasti. Kiertyi suuren levy-yhtiön hoiviin. Silloin bändi simme aikoinaan Jenkkilää kaljapalkalla teki sopimuksen Epicin kanssa. Isolla levykuhmuisella pakettiautolla ja nukuimme siilafkalla ei ole ollut mitään sanottavaa Karitnä tai sen ympäristössä. Saamme olla kiitollisojen toimintaan, vaan se on antanut bändin sia siitä, että nykyinen tilanteemme on mikä toimia omalla tavallaan. on. Mutta on pidettävä mielessä, ettei kukaan ­ Epic ei ole puuttunut tekemisiimme milantanut meille mitään. Olemme tehneet vallään tavalla. He kuulivat Wrathin ensimmäistavasti töitä päästäksemme soittamaan isoiltä kertaa vasta siinä vaiheessa, kun se oli valle lavoille. Mehän aloitimme ulkomailla keikmis. He olivat hyvin innoissaan siitä, aivan kailun vasta aika myöhään. Sen takia olemme Yhdysvalloissa paljon suositumpia kuin ulkomailla. S uomeen saapuessaan Lamb of Godilla ei tainnut olla käsitystä, mihin groovemetallin sanansaattajat olivat joutumassa. Amerikkalaisbändi buukattiin Lahteen soittamaan surullisenkuuluisille Frostbite-festivaaleille. Tämä hyytävän helmikuun keskelle sijoitettu talvinen metallifestivaali jäänee historiaan esimerkillisenä osoituksena siitä mitä tapahtuu, kun tähdätään liian korkealle. Lamb of God oli eräs festivaalin ainoista pääesiintyjistä, jonka keikkaa ei peruutettu syystä tai toisesta. Lahtelaisesta hotellihuoneesta tavoitettu kitaristi Mark Morton kuulostaa siltä kuin häntä ottaisi todella paljon päähän. Miehen vähäsanaisuus ja tiukka äänensävy paljastavat, että asiat eivät taida olla aivan kuten pitäisi. ­ Me tulimme eilen aamupäivällä Helsinkiin ja matkustimme sieltä tänne Lahteen. Kaikki aika on mennyt soundcheckin parissa ja säätäessä keikkaan liittyviä asioita. Emme ole oikeastaan tavanneet vielä yhtään ihmistä, joka ei liittyisi jollain tapaa Frostbiteen. Se festarialue on muuten aivan valtava paikka, Morton toteaa. Myöhemmin käy ilmi, että soundcheck kesti todella pitkään rumpujen ollessa kateissa, eikä esimerkiksi bäkkärialueista ollut vielä hajuakaan. Wrath on vuonna 1990 perustetun Lamb of Godin viides pitkäsoitto. Alkujaan Burn the Priestin nimellä tunnetun bändin soitanta on siirtynyt askeleen kohti julmempaa lähestymistapaa. Wrath on edeltäjäänsä, vuoden 2006 Sacramentia raaempi ja brutaalimpi paketti, jossa on lisäksi aimo ripaus akustista soitantaa. Levyä työstäessään bändi on heittänyt kaiken liian steriililtä kuulostavan materiaalin roskakoriin ja tuutannut studiossa tunteella. Puhdassaundista Wrathia oli Mortonin mukaan helpompi tehdä kuin aiempia bändin tuotoksia. Edellisissä äänityssessiossa ei ollut kovin harvinaista, että bändin jäsenet ratkoivat musiikillisia näkemyserojaan lentopallomailoilla. Tämä Lamb of Godin mainio tapa arkiongelmien ratkaisuun on tuttu kaikille bändin Killadelphia-DVD:n nähneille. ­ Kaikki bändin jäsenet osallistuivat Wrathin tekemiseen aika tasapuolisesti. Se oli miellyttävin levytyskokemus, jossa olen ollut mukana. Leppoisuus johtui luultavasti siitä, että olimme kaikki päättäneet jättää henkilökohtaisuudet sikseen ja keskittyä vain levyyn, kitarasankari muistelee. kuten koko bändikin. Wrath iskee tiskiin tiukan paketin biisejä, joista välittyy brutaalia teknistä vääntöä sekä hiljaisempaa ja tunnelmallisempaa akustista soitantaa. Jälkimmäisestä kategoriasta erot- "Laskimme neljään, ja ihmiset juoksivat täysillä toisiaan päin. Se oli hullua ja väkivaltaista. tuu etenkin levyn viimeinen raita Reclamation. Se käynnistyy apokalyptisilla akustisilla kitaroilla ja kiehahtaa paikoin tuttuun Lamb of God -rytistykseen. ­ Se biisi äänitettiin pienessä meren rannalla sijaitsevassa studiossa Virginiassa, josta olemme kotoisin. Tuottajamme asetti muutamat mikit, ja me Willien kanssa jamittelimme. Ne taustalla kuuluvat aallot ovat sen äänityksen peruja, niitä ei ole lisätty siihen myöhemmin, Mark sanoo. Onko levyllä mitään itsellesi erityisen tärkeitä biisejä? ­ Grace ja Set to Fail ovat aika hyviä. Osaisitko hieman tarkentaa? ­ No, Gracessa on aika henkilökohtainen sanoitus. Tykkään molemmista biiseistä todella paljon, niissä on hyvä groove. Selvempi juttu. Myöhemmin käy ilmi, että Set to Fail on biisin lisäksi myös Frostbitefestivaalin kantava, surullinen teema. Bändi heitti haastattelun lopuksi vielä terveiset suomalaisille faneilleen. ­ Kiitos tuestanne, arvostamme sitä valtavasti. Tulkaa katsomaan meitä, kun olemme seuraavan kerran Suomessa. Toivottavasti silloin on kesä. « Kuolon seinä lamb of god oli edellisen kerran Suomen kamaralla vuonna 2007. Paikka oli Seinäjoen Provinssirock. Myös Törnävässä nähtiin ja koettiin Lamb of Godin tavaramerkki, Wall of Death. Siinä bändi jakaa hurmiossa olevan yleisönsä kahteen osaan ja katsoo kuinka ihmismassat juoksevat toisiaan päin. ­ Emme tee sitä enää, olemme tavallaan kasvaneet sen ylitse. Se meni niin, että toinen kitaristimme Willie jakoi yleisön kahtia ja laski neljään, jolloin ihmiset juoksivat täysillä toisiaan päin. Se oli hullua ja väkivaltaista, Morton sanoo ja kuulostaa hieman nolostuneelta. Tästä huolimatta Kuolon seinä kasasi itsensä Lahden Frostbitessä. Se on ollut bändin tavaSUE Kuhmuisesta pakusta stadioneille lamb of god tunnetaan aktiivisena keikkabändinä. Edellisen levynsä myötä bändi pysyi tien päällä huimat 19 kuukautta. Silloin Lamb of God toimi lämmittelijänä Ozzy Osbournelle, Slayerille ja Megadethille. Lisäksi poppoo esiintyi lukuisilla eurooppalaisilla festareilla ja kiersi aktiivisesti kotimaataan » 23 « NRO. 2
• » KUN METALLI PALASI VALTAVIRTAAN Five Finger Death Punch ei ole vain elokuvasta tuttu tapa tappaa. Se on myös nimensä veroinen metallibändi. Yhdysvalloissa tuhoa tehnyt hyökyaalto iskee nyt muualle maailmaan. A loitan haastattelun tarinalla kappaleesta, jonka kuulin Yhdysvaltalaisesta nettiradiosta reilu puoli vuotta sitten. Kappale ei ollut millään muotoa vallankumouksellinen, mutta sen intensiivinen tunnelataus pakotti minut ottamaan selvää sen esittäjästä. Kappaleen esitti kalifornialainen Five Finger Death Punch, jonka The Way Of The Fist -debyyttialbumin ensisingle The Bleeding pyyhkäisi kotimaansa radioaalloille kertaheitolla. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kotimaansa musiikkilehdistö on nostanut viisikon suurin piirtein messiaan asemaan. Kuulemma parasta sitten Panteran Cowboys From Hellin. Näin jälkikäteen ajatellen, mainitusta Five Finger Death Punchin biisistä ja Panteran This Love -kipaleesta löytyy enemmän yhteistä kuin alkuun olisi uskonut. Five Finger Death Punchin ensialbumin Yhdysvaltain-julkaisusta on nyttemmin vierähtänyt jo puolisentoista vuotta. Levyn aiheuttaman kuhinan johdosta myös muuta maailmaa valmistellaan nyt nyrkkipartion uhreiksi. Suomen vuoro oli tammikuussa. Keikkabussista tavoitettu kitaristi Zoltan Bathory kuuntelee suu messingillä tarinaani ennenaikaisesta löydöstäni ja myöntää odottelevansa eurooppalaisten reaktiota kauhunsekaisin tuntein. ­ On todellakin mielenkiintoista nähdä kuinka meidän käy. Olen itse alkujani unkarilainen, joten eurooppalainen metalli on minulle tuttua. Pääasiallisena säveltäjänä voisin väittää yhtyeeni musiikin saaneen vaikutteita tuosta kamasta. Vaikka olemmekin amerikkalainen bändi, toivon, että ihmiset kuulevat eurooppalaisen otteen soitossamme. Merkittävä vuoto viime vuosina rapakon molemmilla puolilla on saatu todistaa metallimusiikin uutta nousua. Vuonna 2005 perustetun Five Finger Death Punchin (tuttavallisemmin FFDP tai 5FDP) debyyttialbumi eittämättä osui asian ytimeen. The Way Of The Fistin intensiivisesti jyräävä kymmenen kappaleen kokonaisuus on tähän päivään mennessä ostettu jo yli kahteensataantuhanteen kotiin yksinomaan Amerikassa. ­ Näyttää todellakin siltä, että myös amerikkalaiset ovat löytämässä metallin uudelleen. Euroopastahan se ei koskaan hävinnytkään. Esimerkiksi ruotsalainen osaaminen on ollut vahvaa jo pitkään. Täällä päin me ikään kuin hetkellisesti kadotimme itsemme. Tyypit, jotka ovat nyt kuusitoista­ seitsemäntoistavuotiaita, kasvoivat Nirvanan ollessa pinnalla, joten sellaiset nimet kuin Yngwie Malmsteen tai Iron Maiden eivät sano heille mitään. Heillehän tämä metallin uusi tuleminen on uusi uljas maailma. ­ Suuret myyntiluvut merkitsevät SUE meille parempia mahdollisuukdattiin MySpacesta viiden tuhansia kiertää maata ja soittaa laaduknen päivätahtia. kaampia keikkoja. On myös ilo huo­ Toisin sanoen koko paketti mata, että ihmiset edelleen ostavat oli jo hyvällä mallilla ennen kuin levyjä. Ainakin meidän tapauksesnykyinen yhtiömme Firm Music samme ihmiset todellakin antavat ehti ottaa meihin yhteyttä. He huopainoarvoa konkreettiselle cd:lle, masivat meidän kiinnittävän ihvaikka heidän olisi helppo vain lamisten huomion ja totesivat, että data albumi netistä. Sen lisäk"mitä ikinä olettekaan tekemässä, si, että porukka tulee pyytämään se näyttää toimivan". Koko homkeikalla nimmaria levyynsä, saamman suola on siis siinä, että me myös paljon valokuvia, joissa vakuutimme yhtiöpomot niin vahhe esittelevät ylpeänä ostamaansa vasti, ettei heillä ole mitään tarvealbumia. Tämä vain ja ainoastaan tta kontrolloida meitä, olipa kyse sen takia, että tietäisimme heidän musiikistamme tai kansitaiteesta, tukevan asiaamme, kitaristi mybändin sarjakuvamaisesta visuaalhäilee. isuudesta vastaava Zoltan hihkuu. Tulemme Zoltanin kanssa sii­ Totta kai radiosoitto on aina hen tulokseen, että manailtu levyyllättävä asia, varsinkin kotimaasmyynnin lasku koskeekin ainosamme, jossa rankin aalloille sopiastaan paskaa musiikkia! Kukapa va musiikki on yleensä Puddle nyt haluaisikaan ostaa levyä, jolla Of Mud/Seether-osastoa. Vaikka on panostettu pariin kolmeen kaponkin kyse albumin kevyimmästä paleeseen, lopun albumin koostkappaleesta, se on silti metallibiiuessa ensisijaisesti täytemateriaasi. lista. Piratismi siis periaatteessa onkin hyvästä, koska näin ollen arNyrkin merkit tistin on pakko pistää itsensä pelipalataanpa hetkeksi aggresin, jos meinaa tuotteensa liikkuvan sion alkulähteille. Mistä lähtökohdista The Way of the Fistiä alettiin kaupan hyllyiltä. Niin sen täytyy rakentaa? olla. ­ Meillä oli yhteinen visio metKuten todettu, 5FDP on vasta kolallibändistä, jonka tavaramerkmevuotias, mutta soittajansa sen kinä ovat hyvät, old school -hensijaan jo kouliintuneita konkarekiset kappaleet kertosäkeineen ita. Ei siis ole kyse onnenkantamoikaikkineen. Olen itse kova Acceptsesta, vaan vuosia kerätyn tietotaija Iron Maiden -fani, joten ydinadon hyötykäytöstä. Myös Ghost Machinessa huutava Ivan Moody on esiintynyt Motograterin riveissä Ozzfestiä myöten, ja kitaristi Darrell Robertsin soittoa löytyy yhteenjatuksemme perustuu iskeville sä neljältä WASP-albumilta. Grunkappaleille, jotka pistävät pompgerock-bändi U.P.O:n kanssa kaksi paamaan ylös sohvalta soittamaan levyä julkaissut Zoltan vertaa tilanilmakitaraa. Vettä on toki virrannetta urheiluun: ennen kuin voittaa nut mainitsemieni yhtyeiden kulkultamitalin, on ansaittava kanta-ajoista, eikä niillä ja nykypäivän nukset piirimestaruuskisoissa. raskaammilla metallibändeillä ole ­ Darrell ja rumpalimme Jerejuurikaan yhteistä. Mutta siitä Five my tutustuivat WASPissa. U.P.O. ei Finger Death Punchissa nimenvälttämättä ollut ominta musiikkiomaan onkin kysymys: vanhakanani, mutta sitä kautta pääsin kiertainen sävellystapa kohtaa tämän tämään jenkkejä hyvien ystävieni päivän äänimaailman. kanssa. ­ Tämä ensimmäinen levyhän on ­ En usko soittajien aiempiperiaatteessa minun sielunmaiseen yhtyeiden vaikuttaneen siihen mani, joten se summaa kaikki vaimiltä 5FDP kuulostaa. Menneet kutteeni yhteen nippuun Panterasurat ovat pikemminkin valmistata Metallican kautta Maideniin. neet meitä kiertolaiselämää varEnnen kuin lopettelen juttutuokiten, Zoltan summaa. on rennonoloisen Zoltanin kansKokemusta tai ei, kuulostaa sa, nousee jo kahdesti mainittu yhtyeen kolmen vuoden nousukiiThe Bleeding vielä kerran puheento hurjalta. aiheeksi. Ikään kuin vedenjakaja­ Meillä on käynyt kotimaasna toimiva sävellys on itse asiassa samme aivan uskomaton mäihä. ainoa hetki koko albumilla, jolloin Kun albumimme oli valmis, jokainhenkeä on mahdollista vetää yli en, jolle sitä soitimme sanoi, ettei kymmenen sekuntia. Tämä ei kuimusiikillamme ole asiaa valtavirtenkaan tarkoita tasapaksua loptaan. Liian metallia, liian underpulevyä. groundia, kuulemma. Mutta niinpä ­ Kuten varmaan huomasit, saatvaan radioasemat alkoivat yhtä äktaa kyseinen kappale antaa hieman kiä soittaa kappaleitamme ja koko väärän kuvan albumista. Muthomma otti ja räjähti! Nyt kita sama juttu myös toisen errämme jenkkejä jo kuuääripään, kuten vaikka detta kertaa, tällä kertaa nimikkobiisin kanspääesiintyjinä. TO sa, joka on paljon rasMiten paljon jo NOS 26.2. kaampi ja teknisempi mainitulla The BleedTUR HEL kuin moni muu raita. ing -raidalla oli asian S I N K I, Vaihtelua siis löytyy. kanssa tekemistä? I Halusin julkaista levyn, - Se oli ensimmäinen jota kuunnellessa ei tarradiossa soinut kappalvitse hypätä biisien yli. eemme, mutta siinä vaihees­ Alusta asti oli selvää, että musisa kun asemat ottivat sen soittolisikissamme olisi intensiivistä, ovia toilleen, en voi väittää yllättyneeni. murtavaa raivoa. Emme kuitenJo ennen sitä bändistä kohistiin kaan tahtoneet valua totaaliseen monella eri taholla. Albumin valmäärimmäisyyteen, joten pidimme istuttua emme ehtineet juuri muuhuolen, ettei sävellysten taso kärsi ta kuin pistää pari kappaletta bänturhasta suorittamisesta. Mielestädin sivuille kuunneltavaksi, kun ni siinä on suuri ero, soitatko hyvää kaikki jo räjähti käsiin, kitariskappaletta vai pelkästään kitarati korostaa tiuhasti viljelemäänriffiä kitarariffin perään. « sä termiä. ­ Ennen kuin ehdimme huomatakaan, kappaleitamme la- HAASTATTELU TEKSTI HENRI EEROLA KUVA SPINEFARM "Musiikissamme on ovia murtavaa raivoa. » 24 « NRO. 2
• » HAUDANKAIVAJAT RUUMISAUTOSSA Turkulainen Deathlike Silence ponnahti vuonna 2007 pienen budjetin esikoislevyllään Vigor Mortisilla Suomen viralliselle listalle. Kaivattu toinen muistoseremonia järjestetään isomman pitopalvelun voimin. D eathlike Silencen kitaristi Mr. Catafalquelle ensilevyn hyvä menekki ei ollut täysi yllätys, sillä edeltänyt demo oli tehnyt kauppansa lupaavasti. Toisaalta pienen budjetin ja pienemmän levy-yhtiön julkaisu teki median suhtautumisesta aluksi varsin ennakkoluuloista. Spinefarmille tehdyn kakkosalbumin Saturday Night Evilin julkaisupäivän lähestyessä yhtyeen tunnelmat ovat sekä hel- pottuneet levyn valmistumisesta että jännittyneet sen vastaanotosta. ­ Ekan levyn julkaisusta vierähtänyt lähes pari vuotta, joten hiukan arveluttaa, että vieläkö meidät muistetaan. Vielä ei oikein osaa odottaa mitään. Ehkä eniten tässä odottaa sitä, että saisiko nyt jalkaa paremmin oven rakoon ulkomaiden suuntaan. Nyt on kuitenkin paremmat taustavoimat, toteaa Mr. Catafalque. Mr. Catafalquen mukaan esikoisen kappaleet syntyivät noin kolmen vuoden aikavälillä ja niiden nauhoittamiseen meni puolisen vuotta. Kakkosalbumin kappaleet puolestaan syntyivät reilussa puolessa vuodessa. Suoraviivaisemman prosessin takia studiossakaan ei mennyt kuin puolisentoista kuukautta. Lisäksi myös yhtyeen muut jäsenet osallistuivat sanoitusten tekoon, ensilevyn tekstien ollessa pääosin Mr. Catafalquen käsialaa. ­ Soundillisesti eroja löytyy, Bee Geesiä ei levyllä kuulla, koska Saturday Night Evil on mutta Mike Oldfieldin klassikko työstetty niin sanotusti oikeissa Moonlight Shadow kyllä. studioissa. Synasovituksissa on ­ Biisiä on hauska soittaa ja yleimyös selkeitä eroja, koska kossö on tykännyt, joten taltioitiin ketinsoittajamme on vaihtunut. se myös levylle. Kyseisessä kapAiemman kosketinsoittajan paleessa synaa soittaa vielä Erna, Erna Siikavirran korvasi Mr. koska hänelle versiomme kappaLethargy. Jäsenvaihdokseen ei leesta oli tuttu jo ennestään. Se sisältynyt suurempaa dramapienensi Mr. Lethargyn hektistä urakkaa hieman. tiikkaa tai "musiikillisia erimieKeikoille yhtye ajaa omintalisyyksiä", vaan perheenlisäys. keisesti entisellä ruumisautolla. ­ Erna olisi tarvittaessa soitMarkkinat palvelevat Suomessa tanut vielä tälläkin levyllä, mutlaajaa asiakaskuntaa, sillä ruumista keikoille hänen olisi ollut hyvaunu löytyi autokaupasta. Maanvin vaikea lähteä. Sikäli vaihdos tiellä paatuneinkaan kuski ei ala oli parempi hoitaa heti, niin Mr. nokittelemaan mustalle ruumisLethargy pääsi sovittelemaan vaunulle. synaosuuksia itse. Kun lopulli­ Tämä kaunokainen piti hanen päätös vaihdoksen tarpeelkea Kokkolasta saakka, ihan aulisuudesta tuli eteen, studio oli toliikkeestä kuitenkin. Hautausjo buukattu ja nauhoitukset altoimisto oli antanut auton sinne kamassa muutaman kuukauden vaihdossa. Kokkola on hyvää ruupäästä. Aikaa ei jäänyt liikaa, misautoseutua; siellä oli samaan mies kun löytyi vasta pari viikaikaan kolme vastaavan hintaluokoa ennen studiosessioiden alkan raatovankkuria myynnissä. kua. Siinä mielessä ajankohta Hyppäsin junaan ja päämiehistönvaihdokselle ei oltin, että ruumisaulut paras mahdollinen. tolla tullaan takaiSaturday Night Evil KE 1 sin. Kyllähän tuo yhdistää kansikuvasON T 1.3. herättää kunnisaan Manaajan tunoitusta ja ihmenelmat ja viittaa niRO C H E tystä tien päällä, messään Saturday H E L K S, SINK Mr. Catafalque Night Live -ohjelmaan I naurahtaa. sekä 70-luvun diskolefRuumisautolle faan Saturday Night Fetulee ilmojen lämmever. Minkähänlaista olisi tessä käyttöä. Manaaja-diskomusa? Bee Gees ­ Suora auringonpaiste ei tee -cover Staying Alive haudankaioikeutta meidän monttubileille, vuuversiona? Staying Dead? mutta kassellaan mitä tapahtuu, ­ SNE-nimi huvitti haudankun nuo ilimat tuosta lämpijää. kaivajia sen verran, että pakkoKeväällä kolutaan kotimaan hähan se oli nimeksi lätkäistä. Nimi myisiä klubeja, kesän osalta krissuorastaan huusi leffahenkistä tallipallo on vielä utuinen. Ulkomeininkiä, ja klassinen Manaajamaillekin saattaa tulla kysyntää, asetelma tuli sitä kautta. Manaasillä SNE tullaan julkaisemaan Euja-diskomusa olisi varmaan inferroopassa muutaman kuukauden naalinen kokemus ja Staying Dead viiveellä. « totaalinen killeri! HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA JARKKO TIITINEN SUE » 25 « NRO. 2
• HAASTATTELU » HITAASTI HYVÄ TULEE anguardin toisen vokalistin J. Grymin fiilikset ovat hyvät. ­ Tulee ehdottomasti tyytyväinen olo, kun niin pitkän työrupeaman konkreettisen hedelmän näkee levyhyllyssä Anttilassa. Vanha levy-yhtiö Armageddon hajoitettiin osiin, ja J. Grymin mukaan erilaiset sohlaukset veivät aikansa. Useampikin yhtiö oli kiinnostunut bändistä, mutta mitään konkreettista ei syntynyt. Yhtye päätti tehdä levyn valmiiksi ennen kuin jatkaisi keskusteluja kenenkään kanssa. ­ Levyn tekoon vierähti vuoden verran, sitä tehtiin erissä. Tämä deadlinetön tapa tehdä levyä oli aivan erilainen kokemus kuin ensimmäinen levytyssessiomme, jonka teimme Saksassa tarkan aikataulun mukaan. Kun levy sitten saatiin haluamaamme kuosiin, kesti jonkin aikaa löytää tähän tilanteeseen TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA TERHI YLIMÄINEN Kotimainen Vanguard julkaisi ensilevynsä vuonna 2005 ja keikkaili ahkerasti, mutta levy-yhtiö otti ja hajosi alta. Kakkoslevy Hydralchemy tehtiin bändin omaan tahtiin. tiin juurta jaksaen. Hydralchemy on voimakkaampi, suoraviivaisempi ja jämäkämpi. Levylle päätyi bonukseksi Type O Negativen Black No. 1. J. Grymin mukaan kappale on bändin jäsenille todella henkilökohtainen ja tärkeä kappale nuoruudesta. Sen tahdissa on otettu ensiaskeleita musiikin suuntaan. ­ Biisi sopi sydämiimme, ja uskoimme, että saamme tehtyä Type O Negativea kunnioittavan version, joka kuulostaisi ehdalta Vanguardilta. Teimme biisin pilke silmäkulmassamme tavalla, jolla originaaliartisti itse on mielestämme tehnyt covereita, joten versiomme on kunnianosoitus myös Typen tavalle tehdä musiikkia. Grym vastaa musiikin lisäksi myös monesta muusta bändiin liittyvästä asiasta kuten kansitaiteista, kotisivuista, musiikkivideoista ja muusta. Hän haluaa nähdä ja ohjata kaiken bändin liittyvän ulosannin. ­ Tämä johtuu pitkälle siitä, että minä olen paha päällepäsmäri, pilkunnussija ja besserwisseri. Olemme myös todella onnekkaita, että bändin sisältä löytyy niinkin taitavia graafikoita kuin Suvi G, joka tekee pitkälti kaiken graafisen ulkoasuumme liittyvän, ja Tonmi, joka on myös kova graafikko, video- ja 3D-taiteilija. Bändin lähipiiristä löytyy myös kolonna ammattitaiteilijoita, joiden tiedämme tekevän laatutyötä aina tarvittaessa. Yhtye solmi keikkamyyntidiilin Sam Agencyn kanssa, ja on keikkaillut Entwinen kanssa tuoreeltaan. ­ Toivomme, että keikkaa alkaisi tulla ja saisimme kansalle Vanguardia tiskiin liveläskin muodossa mahdollisimman usein ­ niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa! V sopiva levy-yhtiö, jonka kanssa julkaisisimme kiekon. Vanguard päätyi Shadow World -yhtiöön, jonka kanssa neuvotteluja oli jo käytykin. ­ Halusimme mieluusti suomalaisen levy-yhtiön, jotta saisimme peruskivemme muurattua kotimaahamme. Siitä sitten tähtäisimme ulkomaille, mutta Suomesta ponnistaen. Yhteinen sävel löytyi, ja tunsimme tallitovereitamme jo entuudestaan, joten tuntui hyvältä alkaa yhteistyö sitä kautta. Levyn kappaleita tehtiin monessa erässä, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut bändin soundiin. Linja on ollut ensimetreiltä alkaen selvä. Sen sijaan rumpali-tuottaja Tonmi Lillmanilla on ollut oma vahva panoksensa levyn tuotannon ja soundin suhteen. J. Grymin mukaan Lillman piti levyn linjan selvänä ja saumat kuosissa. ­ Vanguard-soundi on synny- tetty jo kauan sitten. Musiikkimme kuulostaa aina Vanguardilta, vaikka sitä tehtäisiin missä ja miten. Tonmi on ehdottomasti nostanut koko bändin uudelle tasolle. Tonmi on loistava rumpali ja mahtava tuottaja. Lillman saa potkittua meistä parhaamme ulos niin studiossa ja lavallakin, ja se kuuluu musiikissa. En voisi keksiä parempaa miestä puikkoihin, kun studioon marssitaan. Ensimmäisen levyn teemana oli olla orgaanisen kaunis. Sen kappaleita hiottiin yhdessä jammailemalla, ilman rakenteiden etukäteissuunnittelua. J. Grym kuvailee debyyttialbumia maalailevammaksi, uinuvammaksi ja tasaisemmaksi. ­ Nyt teemana ja ideana oli tehdä vitun hyviä biisejä. Levyllä oli tuottaja, biisit kelattiin kunnolla valmiiksi ennen kuin niitä alettiin soittamaan ja rakenteita pohdit- SUE » 26 « NRO. 2
• » HIPPIAATE YHDISTYY YDINSOTAAN Thrashia ja kuoloa modernimpaan metalliin naittava Dauntless runoilee tällä kertaa kuolemansellistä käsin. Uudella rumpalilla varustettu helsinkiläisyhtyeen kakkosalbumilta löytyy sanottavaa myös selvällä suomenkielellä. T oimittajan päällimmäi-albumin toisena raitana komeilee nen muisto Dauntlessin Waking up the World. Mutta miten muutaman vuoden takaitämän maailman saisi hereille? sesta Turun-keikasta on ­ Ihmisten pitäisi oppia hidassetin päättänyt Pantera-laina Hetamaan tahtia ja katsomaan enemresy. Yhtyeen solistin Ari Niemimän peiliin. Tietynlainen hippiaate sen mieleen palautuu kyseisestä yhdistettynä maailmanlaajuiseen keikasta aivan toisenlaisia muisydinsotaan voisi olla hyvä aloitus. toja, miehen kurkusta kun oli juuMutta tuskin tämä maailma ikiri edellisenä päivänä löydetty kasnä herää. Täytyy vain pitää huoli vain. omistaan. Toisaalta uskon samal­ Olin henkisesti täysin rikki, la jonkinlaiseen karman lakiin, eli plus sain paniikkihäiriön ennen jos hymyilet maailmalle, hymyilee keikkaa. Ilmoitin jo paria tuntia se sinulle joskus takaisinkin, Nieennen keikkaa etten pysty tuleminen pohtii. maan lavalle, koska luulin kuoleSanoituksellisesti Death Row vani sinne. Onneksi viisi minuutPoet on teemalevy, jonka alussa tia ennen keikkaa, kun muut jannut vallankaappausta yrittävä anarkisolivat jo sitä mieltä että vetävät keitijohtaja vangitaan. Levyn loppukan ilman meikäläistä, sain itseni puoli koostuu johtajan kalterintajotenkin psyykattua kävelemään kaisista tilityksistä. lavalle ja vedin keikan. Viimeisessä ­ Jokainen teki osansa sanoitukbiisissä meinasin tipahtaa, siin, mikä tekee levystä huokun loppui happi, mutta mattavasti ilmavamman polviltaan vedin senkin paketin, Nieminen komDEATH sitten, Nieminen muismentoi. ROW POET telee. Sanaisen arkkunsa KAUPOISSA avasi myös tuottajana Niemisen helpotukseksi kasvain osoittoiminut Moonsorrow25.2. tautui muutamaa mies Ville Sorvali, jonviikkoa myöhemmin hyväka kynästä syntyivät levyn laatuiseksi. Myös paniikkihäisuomenkielistä antia edustavat riöt ovat loppuneet, minkä solisti Vapautus ja Pois alta! Dauntless uskoo olevan osaksi astanga jooga oli jo pitkään havitellut äidinkielis-harrastuksensa ansiota. tä materiaalia valikoimaansa. Mielenrauha on siis löytynyt, ­ Ollaanhan me soitettu Pelmutta kovin rauhallisin mielin Niele Miljoonan Moottoritie on kuuminen yhtyeineen ei katso ympäma -biisiäkin keikoilla! Kitaristimröivää maailmaa. Death Row Poet me Sami Helle keksi, että kun tuo HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA TONI SALMINEN Sorvalin rontti kirjoittelee päivät pitkät valashattusanoituksia Muniksille, niin miksei se voisi tehdä meillekin sanat. Vapautus ja Pois alta! toimivat erittäin hyvin ja tuovat mukavan breikin levylle. Jatkossa voi olla luvassa enemmänkin vastaavaa, Nieminen vihjaa. Pois alta! -kappaleessa vieraileva vokalisti ei ainoastaan kuulosta Hyrde Hyyryseltä, vaan on samainen mies. Nieminen ei jaa bänditoveriensa Stam1na-innostusta, joten ajatus Hyyrysen vierailusta vaati totuttelua. ­ Lopputuloksen kuultuani jouduin syömään sanani ja katsomaan peiliin. Olen olevinani tosi avoin ja avarakatseinen, mutta taas tuli hyvä esimerkki siitä, sillä saralla on vielä treenaamista. No, elämä opettaa. Vapautuksen kitaratunnelmoinnit tuovat ties millaisia mielleyhtymiä: allekirjoittaneelle King Diamond -kitaristi Andy La Rocquen tekemiset, Niemiselle niin kasaripopin kuin Metallican. Overcrowdedin lyriikoissa taas on kuultavissa pienimuotoinen kumarrus Sepulturan Dead Embryonic Cellsin suuntaan ­ tosin Niemisen mukaan tiedostamaton sellainen. ­ Mutta onhan se fakta, että Se- pultura on yksi meidän kaikkien yhteisistä jutuista. Omasta mielestäni Arise ja Roots ovat ehkä maailman parhaat levyt. Juuri remontoidessa huudatin Arisea ja kylläpä maalaus ja naulojen hakkaaminen sujuikin nopsaan ja mukavasti sen tahdissa. Max Cavalera on meikäläisen tärkeimpiä vaikuttajia, arvostan tosi paljon hänen tekemisiään. Olen jo päättänyt, että seuraavan koirani nimi on Max. Voiko olla sympaattisempaa kaveria, lausuu edelleen englantia kauhealla aksentilla ja ottaa lapsensa mukaan lavalle, Nieminen hehkuttaa, eikä suotta. « Jumalauta! Nyt lähtee sellanen powermetallimyllytys, että johan on kumma jos ei päät irtoile tai ainakin räjähdä. Vanhan Sonatan, Manowarin ja Rhapsodyn linjoilla liikutaan, perskules! Ja messevät orkesteraatiot kruunaavat tämän mega-eeppisen harkon! Laukkakompilla ja kauppaan 18.3. Huutomerkki. ArthemesiA: a.O.a. Oravannahkat valmiiksi, sillä melodinen metsäbläkki kaivetaan suohaudasta, kannon alta tai jostain muusta raikkaasta paikasta 4.3. www.spinefarm.fi spike@spinefarm.fi · spinefarm@spinefarm.fi SUE » 27 « NRO. 2
• HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA NICOLE » SITKEÄT SISSIT Nicole on suomenkielisen metallin uuden aallon pioneeri, joka ei tarvitse ketään tasoittamaan tietään. Omaehtoinen ja omavarainen yhtye tekee sen itse. T TUOMITTUJEN JOUKKOON ILMESTYY 3.4. M itä yhteistä on Tehosekoitti- tullut perustajilleen päivätyötä. Olli Ketola mella, Klamydialla, Mokomal- pyörittää Biotechia päivätöiden lomassa. la ja Nicolella? Musiikillisesti ei ­ Levyjen julkaisemisen aikaan tarvitaan liiemmin, mutta näkemyksen ja ympärille porukkaa, kaikkea mä en pysty yktoimintatapojen puolesta paljonkin. Samal- sin hoitamaan. Tähän asti ollaan pärjätty sillä, la tavalla kuin Tehosekoittimen entinen ki- että julkaisuhommaa pyörittää minun lisäktaristi Arska Tiainen ja Klamydia aiemmin ja seni promoottori, ja bändin pojat auttavat. Mokoma hieman myöhemmin, Nicole perusTässä Suessa on Klamydian haastattelu, josti oman levy-yhtiön tuomaan julki musiikkia, sa laulaja Vesku Jokinen muistuttaa jälleen johon ulkopuoliset eivät uskoneet. Yhdek- kerran siitä, että musiikin laiton levittäminen sässä vuodessa Biotech Records on julkais- internetissä on toisten leivän syömistä. Onko sut Nicolen neljä albumia, kohta kolmannen Biotech Records joutunut nettiverkossa väijydvd:n sekä singlejä ja ep-levyjä. vien kavalien piraattihämähäkkien saaliiksi? ­ Ensin me päätettiin julkaista ep itse ja pis­ Meidän levymyynti ei ole niin isoa, että tettiin lafka pystyyn, että pystyttiin laskutta- nuo asiat vaikuttaisivat siihen samalla lailla maan, muistelee Nicolen kitaristi-laulaja Olli kuin Klamydian levymyyntiin, mutta kyllä se Ketola. ­ Mä tutustuin Apulannan silloiseen jossain määrin Nicoleenkin vaikuttaa, laulabasistiin Tuukka Temoseen, kun se oli pitä- ja-kitaristi Ilkka Laitala miettii. mässä yhtä kurssia koulussa, jota silloin kä­ Meidän jokainen pitkäsoitto on myynyt vin. Tuukka kannusti mua perustamaan oman edellistä paremmin. Siinä mielessä netin vailevy-yhtiön. kutusta ei ole huomannut, Olli Ketola jatkaa. Nicole lähetteli kahta ensimmäistä demo- ­ Mutta sehän on globaali fakta, että levyep:tään levy-yhtiöille, mutta niistä saatu pa- myynti yleisesti on laskussa. Täytyy sen meilaute oli laimeaa ja mitäänsanomatonta. Se yl- täkin koskea. lytti Nicolea kulkemaan omaa polkuaan. ­ Kun me huomattiin pystyvämme hoita- RAJAT JA TAKAISKUT nicole täyttää pian kaksitoista vuotta. maan asiat itse, me ei enää harkittukaan Bändi määrittelee uransa käännekohmitään muuta. Mutta askarteluadaksi kymmenvuotisjuhlien ajan han se oli alkuaikoina. Nicolen vuonna 2007. Silloin ilmestyikahden ensimmäisen pitkäsoi6.3. vät Sivu syyttömistä -albumi ja ton (Odotus, 2002 ja Suljetut ajatukset, 2004) julkaisemi- SIBELIUSTALO, Tasavalta-dvd ja silloin tehtiin hyvä kiertue. nen ja promootio ei todellaLAHTI ­ Silloin me ensimmäistä kerkaan ollut ammattimaista toitaa panostettiin oikein kunnolla mintaa. koko touhuun ja myös saatiin siiNicolen uuden Tuomittujen tä paljon... Jaa, mitähän me oikeasjoukkoon -levyn julkaisun ääreltaan siitä saatiin? No, paljon sitä oli joka lä Ketola kertoo, että Biotech Records pyrkii toimimaan aina vain professionaalim- tapauksessa, Ketola nauraa. Laitala huomauttaa, että Nicolen kymmenmin. ­ Meillä on promoottori hoitamassa tiedo- vuotissyntymäpäivä on kuitenkin ollut se tusta, ja toki mainosbudjetit sun muut ovat mieleenpainuvin kokemus. ­ Kymmenen vuoden merkkipaalu kun kasvaneet. Mutta ei levy-yhtiön toiminta sinänsä ole hirveästi muuttunut. Entistä enem- saavutettiin, me järjestettiin kotikonnuilla Seinäjoella Nicole 10v -keikka. Siellä oli hirmän aikaa ja rahaa se kyllä vaatii. Toisin kuin Tiaisen Levy-yhtiön, Moko- vittävästi porukkaa, hyvä meininki ja kaikki man Sakaran ja Klamydian Kråklund Re- ystävät, ja kaikki bändin entiset jäsenet käcordsin ja nyttemmin Usvaputki Oy:n tapa- vivät soittamassa meidän kanssa. Se oli hieuksissa kävi, Biotech Recordsista ei ole vielä noin hetki ja suurin juttu, mitä me ollaan bänSUE dinä koettu. Vuoden 2007 tapahtumat eivät kuitenkaan olleet yllättävä käänne. Nicolen ura on edennyt tasaisesti. ­ Jo Suljetut ajatukset -levyn aikaan me huomattiin, että mentiinpä me keikalle mihin tahansa, niin aina oli ainakin jonkin verran yleisöä. Sen jälkeen homma helpottui. Kävijämäärät keikoilla kasvavat vieläkin tasaisesti. Toivottavasti se jatkuu. Ketola ja Laitala huomauttavat tietävänsä, että kun bändi soittaa äärimmäisyyksiä etsivää musiikkia, kasvun rajat tulevat Suomessa nopeasti vastaan. ­ Kuinka isoksi voi death metal -bändiksi luokiteltava yhtye täällä kasvaa?, Laitala kysyy retorisesti. ­ Meillä on vielä kuitenkin paljon kasvunvaraa, Ketola lohduttaa. ­ Siihen vaikuttaa tietysti mainosbudjetit ja sen sellaiset. Sanotaan näin, että meidänkin tyyliselle bändille on Suomessa saavutettavissa ihan riittävä kuulijakunta. Kuulijakunta kenties, mutta entäpä soittajakunta? Nicolen 12-vuotiselle taipaleelle mahtuu monta miehistönvaihdosta. Bändin entisiä jäseniä ­ joista valtaosa on basisteja ­ on tällä hetkellä enemmän kuin nykyisiä. Onko koskaan tuntunut siltä, että pysyvän kokoonpanon muovaus on loputon urakka? ­ Itse asiassa juuri nyt tuntuu siltä. Me etsitään taas uutta basistia. Ne ovat aina olleet Nicolen murheenkryyni: äskettäin bändistä erosi kolmas basisti. Sami kertoi vähän ennen studioon menoa, että hän ei enää ehdi eikä jaksa lähteä kiertämään maata. Eritoten festivaalikeikat inhottavat. Hän lupasi kuitenkin soittaa osan kiertueen keikoista ja jäädä pois sitten, kun me löydetään uusi basisti. ­ Aiemmat vaihdokset menivät täysin kivuttomasti, mutta nyt meillä on ensimmäisen kerran ongelmia löytää uutta jäsentä. Meidän musiikki alkaa olla soittajalle niin haastavaa, että ketä tahansa ei voi bändiin ottaa. VIHAA JA RÄKÄÄ nicole alkoi valmistella maaliskuun alussa julkaistavaa Tuomittujen joukkoon -levyään syksyllä 2008. Ensi alkuun kaikki yritykset synnyttää uutta musiikkia tuntuivat tu- hoon tuomituilta. Riffejä syntyi, mutta bändi hyllytti ne käyttökelvottomina yhden toisensa jälkeen. Lopulta Nicolen ei auttanut muu kuin pakottaa itsensä luomaan. Alkoi intensiivinen työskentelyperiodi, jonka aikana bändi löysi itsestään hämmästyttävän määrän ahkeruutta. ­ Me vietettiin treenikämpällä viisi päivää viikosta, Ketola kertoo. ­ Äänitettiin kaikki treenit, kuunneltiin niitä äänityksiä, pähkäiltiin sovituksia, tehtiin ja työstettiin biisejä. ­ Joulukuussa oli yhteensä kolme päivää, jolloin me ei oltu treenikämpällä. Silloin meinasi ahdistaa, etenkin kun tavara tuntui vie- "Joulukuussa oli kolme päivää, jolloin me ei oltu treenikämpällä. Silloin meinasi ahdistaa. lä puolivalmiilta. Onneksi se on nyt ohi, Laitala täsmentää. Tuomittujen joukkoon sävellettiin ja sovitettiin studiokuntoon kolmessa kuukaudessa. Armoton puurtaminen palkittiin sillä, ettei äänityksiin tarvinnut käyttää kuin murto-osa siitä ajasta, jonka Nicole oli tottunut studiossa viettämään. Esituotantovaihe oli niin perusteellinen, että studiossa kappaleet tarvitsi vain taltioida.Tuomittujen joukkoon äänitettiin 14 päivässä. Alkuaikoina Nicolen oli helppo sanoa saaneen vaikutteita Deftonesin kaltaisista raskaista ja vaihtoehtoisista uuden sukupolven metalliyhtyeistä. Tuomittujen joukkoon kuitenkin paljastaa, että bändin matka kohti yhä brutaalimpaa ilmaisua jatkuu. Levy raastaa kuuloelimiä niin äkäisin elein, että voidaan puhua jopa death metalista. ­ Death metal on aika lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, Laitala sanoo. ­ Eihän me mikään Cannibal Corpse edelleenkään olla. Mutta jos Nicole pitää johonkin genreen väkisin tunkea, niin death-metalli on lähimpänä oikeaa. ­ Uuden levyn soundi ei ole niin siloiteltu kuin meidän edellisillä levyillä, ja sitä kautta meidän musiikin death-piirteet korostuvat, Ketola tiivistää. ­ Levyn soundimaailmassa, kuten myös sen tekemisen meingissä on vihaisuutta ja räkäisyyttä. » 28 « NRO. 2
• » VIEMÄRIEN SYVYYKSISTÄ Turkulainen death metal -yhtye Torture Killer julkaisee kolmannen albuminsa Sewersin ja valmistautuu Euroopan-kiertueeseen. T orture Killerin kitaristi Jari Laine odottelee Sewersin julkaisua rauhallisissa tunnelmissa. Laineen mukaan bändi itse tietää, minkä tasoinen levy on tehty, eivätkä siihen muiden mielipiteet hirveämmin vaikuta. ­ Eiköhän ne ihmeellisimmät asiat ole jo meidän kohdalla tapahtuneet ja suurimmat odotukset kadonneet jo ulkopuolisten mielistä. Mainittuihin ihmeellisiin asioihin kuului kolme vuotta sitten se, että alan legenda Chris Barnes ilmoitettiin bändin viralliseksi jäseneksi. Mies lauloi Swarm!-albumin vokaalit. Tarkoituksena oli jatkaa yhteistyötä useammallakin levyllä, Barnesin bändin Six Feet Underin aikataulujen tuomien rajoitusten puitteissa. Käytännössä Barnesin jäsenyys tarkoitti Torture Killerille kuitenkin pelkkää odottelua, joten yhtye päätti, että homma oli sitten siinä. ­ Käteen tuosta jäi se tärkein eli kakkoslevy saatiin kuin saatiinkin tehtyä. Bändi sai jonkin verran lisää huomiota ja aika erikoisen kokemuksen. Se on nyt kuitenkin takana, ja pienemmät kuviot sopii meille aivan varmasti paremmin. Ei meille mitään hampaankoloon jäänyt ja edelleen ollaan hyvissä väleissä. Keikoilla "Tortun" vokalistina on ollut pitkään Juri Sallinen, joka on nyt virallisestikin yhtyeen vo- kalisti ja laulaa myös kokopitkällä. Vaikka laulajanvaihdoksia ei Laineen mukaan varsinaisesti ole ollut kuin yksi Sallisen korvattua Matti Liukkeen, niin toistaiseksi joka albumilla on ollut eri vokalisti. Laine uskoo, että kokoonpanoon saadaan nyt enemmän jatkuvuutta. Vanhasta levy-yhtiöstä Metal Bladesta ei Laineen mukaan huonoja kokemuksia jäänyt, se ei vain ollut bändille oikea paikka. Kotimaisen Dynamic Artsin edustajat olivat kiinnostuneita jo aiemmin, ja koska bändi tuli yhtiön kanssa hyvin toimeen, muihin tahoihin ei oltu edes yhteydessä uutta sopimusta haettaessa. ­ Oltiin kuultu Dynamic Artsista hyvää myös tutuiltamme, jotka levyttävät sille. Päätös oli lopulta helppo ja varmasti oikea. Meille sopii nämä pienemmät ja maanläheisemmät ympyrät paljon paremmin. Laineen mukaan yhtyeen tyyli ei ole kovin paljoa muuttunut edellislevystä, mutta painotusalueet ovat hieman toisaalla, takomiskomppibiiseissä keskitempoisten basaribiisien sijaan. Muutamat melodianpätkät tulivat mukaan jo edellisalbumilla. ­ Tuota on aika vaikea analysoida kun on itse kaiken keskellä. Sewers on aggressiivisempi ja tiiviimpi, laulut hyökkäävät päälle lähes joka riffissä ja hengähdystaukoja levyllä ei hirveämmin ole. Tuskin HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA PETRI VILEN meidän tyyli ikinä muuttuu kovin radikaalisti tästä. Albumin biiseissä ei hidastella. Levy kestää alle puoli tuntia, mikä tuntuu kuulijan korvaan erittäin hyvältä mitalta verrattuna vaikkapa Six Feet Underin uutukaisen noin 50 minuutin mittaan. Laine on levyjen pituuksien suhteen vieläkin jyrkempi. ­ Jos valinta olisi meidän, niin puolittaisimme vielä tuonkin. Mcdmitta olisi paras formaatti meille ja monelle muulle bändille. 50 minuuttia tämäntyylistä musiikkia on yksinkertaisesti liikaa, ja aika har- voin ne väkipakolla väännetyt lisäbiisit antavat mitään lisäarvoa. Parempi olisi keskittyä niihin onnistuneimpiin biiseihin. Omat riffivarastot eivät todellakaan riitä tuollaisiin mittoihin ilman, että yli puolet olisi täysin vasurilla vedettyä kauraa. Toukokuussa Torture Killer kiertää Eurooppaa ruotsalaisten Demonicalin ja Facebreakerin kanssa. Bändi tiedostaa, että Euroopassa yleisöstä saa tapella muiden huippubändien kanssa tosissaan, ja seassa tarvitsisi vain pärjätä. Toisaalta matkaan lähdetään hyvillä mielin. ­ Meillä on kasa toimivia live-biisejä, ja varmasti on porukkaa, jotka tulevat meistä pitämään. Keväällä yhtye tekee myös Suomessa keikkoja yhdessä turkulaisen Axegressorin kanssa. Kesäfestareiden suhteen yhtye on valikoivampi. ­ Oikeastaan koko Suomen festarikesässä on vain pari tapahtumaa, joihin torttu voisi sopia. Toivottavasti jompaankumpaan päästään. Meidän paikkamme on enemmänkin klubeilla kuin ulkona auringonpaisteessa. « SUE » 29 « NRO. 2
• 6 CANNIBAL CORPSE EVISCERATION PLAGUE (Metal Blade) Tänä vuonna tulee 15 vuotta täyteen Cannibal Corpsen kohtalonhetkistä. Laulaja ja kantava voima Chris Barnes sai kenkää vuonna 1994. Takana oli neljä albumia, joista kaksi viimeistä, Tomb of the Mutilated (1993) ja The Bleeding (1994) olivat huikaisevan tasokkaita virstanpylväitä yhdysvaltalaisen kuolonmetallin saralla. Ironista kyllä, vahvat esitykset poikivat tulosta vasta seuraavalla albumilla Vile, joka nousi edeltäjiensä rakentaman maineen ansiosta ensimmäisenä death metal -albumina Billboard-listoille. Laulajana debytoi tuolloin George "Corpsegrinder" Fisher, joka onkin siitä asti kurittanut äänijänteitään bändissä. Vaikka Vile ja sen seuraaja Gallery of Suicide olivatkin vielä kelvollisen tasokkaita, taiteellisesti Cannibal Corpsen ura oli jo viittä vaille valmis ­ tai vainaa. Viimeistään 2000-luku on osoittanut, että levymyynnissä mitattuna kenties maailman menestynein death metal -yhtye on lukkiutunut tiukasti ja turvallisesti samoihin juoksuhautoihin, joista se aikoinaan kaivautui ylös suolenpätkät hampaissaan. Elanto on kiertäessä taattu, ja albumit ovat huolella tehtyjä ammattimiesten tuotteita, jotka ottavat varman päälle. Evisceration Plague, yhtyeen 11. studiolevy ei poikkeusta muodosta. Mitään uutta tai inspiroivaa se ei tarjoa, mutta suoritusvarmuudesta on tehtaan takuu. JUSSI LAHTONEN LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton Lamb of God ­ Wrath (Roadrunner) 8 Jumalan karitsat ovat monessa mielessä ainutlaatuisia yhdysvaltalaiseksi moderniksi metalliyhtyeeksi. Ainutlaatuisuus syntyy jo lähes yksistään siitä, että bändi ei soita täyttä paskaa eikä ole lähinnä markkinamiesten märkä unelma, "brändiksi" aiottu muka-rankka yhtye, joka nimittää itseään "alternativeksi" ja joka on alistettu MTVsukupolvelle helpommin myytävien tyylilajien anaalipatjaksi. Ei, Lamb of God on oikeastikin metallibändi, ja ensisijaisesti metallibändi, jolle puheet metallisista esikuvista eivät ole vain teennäisen kuuloista PR-puhetta. Yhtyeen soundi on kenties moderni, mutta sisimmässään Lamb Of God on samaa maata kuin aiempien vuosikymmenten tanakat thrash-bändit ja tylyt kurmottajat, jotka soittavat juuri sellaista musiikkia kuin huvittaa, myy se tai ei. Lamb Of Godin levyjen ei oikeastaan edes pitäisi myydä rapakon takana, ei ainakaan tämänkaltaisia määriä. Mutta hyvä, että poikkeus kerrankin vahvistaa säännön, sillä yhtye on jatkanut vahvoja otteitaan pidempään. Varsinkin edellinen Sacrament-albumi (2006) oli lähes silkkaa thrashia, ei mitään "metalcorea", jollaisena sitä harhautuneille nykykuluttajillekin tarjottiin. Wrath jatkaa siitä, mihin sen edeltäjä lopetti. Albumi laventaa jo kuljettua polkua entistäkin varmemmin askelin, ja ottaa myös sopivasti uusia askelia. Bändi ei ole jäänyt lepäilemään laakereillaan eikä muuttunut äkkinäisen keinotekoisesti. Instrumentaali-intron jälkeen kuultava In Your Words ryöpsähtää kuulijan kasvoille, ja kappale on kuin koko albumi pähkinänkuoressa. Monia bändin soundi ärsyttää, mutta harvaa yhtye jättää kokonaan kylmäksi. JUSSI LAHTONEN (Church Within) Reverend Bizarre on kuollut, mutta doomin pyhä kolminaisuus elää jakaantuneena ja ties mihin touhuihin sekaantuneena. Lord Vicarissa soittaa ennen Peter Vicar -nimellä tunnettu, nyt Peter Inverted -nimisenä vaikuttava kitaristi, tuo varsinaissuomalaisen tuomiometallikitaroinnin keihäänkärki. Lord Vicar ei kuitenkaan ole mikään sooloprojekti, vaan aito bändi, jossa muut jäsenet ovat vokalisti Christian Lindersson, basisti Jussi Myllykoski sekä rumpali Gareth Millsted. Ensilevyn miltei ensitahdeista on kuultavissa, minne päin Lord Vicar kallistuu ja minkä tyylisten bändien tallista se etsii yösijaa. Peterin kädenjälki on omanlaistaan ja kitaravalli tutun massiivinen, mutta myös vanhan koulukunnan melodiset doom metal -yhtyeet kummittelevat isällisesti Lord Vicarinkin yllä. Ja mikseivät kummittelisi, onhan Lindersson laulanut Saint Vitusissa ja Count Ravenissa. Vahva ensilevy maalaa raskaalla kädellä ja laajalle kankaalle visioita, jotka saavuttavat lähes uskonnollisen tason ja paatoksen. Jykevät kitarakuviot kiemurtelevat eteenpäin ja Hammond-urkukin raikaa jyhkeästi. Reilun tunnin mittainen matka doomin lähteille vetää vastustamattomasti puoleensa. JUSSI LAHTONEN 9 LORD VICAR FEAR NO PAIN 6 DORO FEAR NO EVIL (AFM) Saksalainen 45-vuotias hevitäti Doro Pesch ei ole aina ollut täti. Ei hän toki ole setäkään SUE » 30 « NRO. 2
• KUVA AKI ROUKALA LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton SUE SAMULI PUTRO ­ Elämä on juhla (Warner) 10 Tunnen monta ihmistä, jotka inhoavat Zen Caféta, eikä vähiten juuri sen laulajan, Samuli Putron vuoksi. Putron kuivakas, niukka ja hyvin realistinen ilmaisutapa on jostain syystä omiaan ärsyttämään ihmisiä, ja taitaapa siihen vaikuttaa sekin, että Putron harteille on soviteltu milloin Yrjänän, milloin Röyhkän manttelinperijän viittaa, sillä hän tekee sanoituksia, tiedättehän. Elämä on juhla ei vähennä näitä vertailuja. Levyn Helismaa-niminen biisi on kuva tästä ajasta, mutta samalla myös levyn jos nyt ei teemasta, niin ainakin tunnelmasta. Helismaan yhteydessä usein mainitut kupletit ja rillumarei ovat ainakin henkisesti läsnä myös tällä levyllä, jossa itku ja nauru sanovat usein käsipäivää. Minä olen pitänyt Putrosta aina. Vaikka pari viimeisintä Zen Cafén levyä jäivätkin hyllyyn pölyttymään, on Samuli Putron ensimmäinen, toivottavasti ei viimeinen, soololevy juuri niin hyvä kuin osasin toivoa. Se saattaa itse asiassa olla vielä parempi. Se on itse asiassa niin hyvä, että olen kuullut muutaman vastarannan kiiskenkin kääntäneen tässä kohdassa takkiaan. Mutta miksi? Toki Putro kuulostaa soolonakin emoyhtyeeltään, vaikea sitä olisi välttääkään. Iso ero on se, että kappaleiden taustalla ei mesoa rockbändi, vaan useimmiten ihan vain akustinen kitara, tai jouset, tai jopa kuoro. Putro on onnistunut vangitsemaan biisintekomaisemansa nauhallekin hämmästyttävän tarkkaan: kappaleista voi miltei kuulla, kuinka saaressa tuulee ja puutalo natisee liitoksissaan. Suurin erottava tekijä on kuitenkin se, että Putron lauluissa on tällä kertaa keveyttä, valoa ja optimismiakin ­ mieshän kuulostaa suorastaan onnelliselta! Vaikka sanoituksia ei nytkään ole painettu levyn kanteen, takaavat ihan pintaan miksattu laulu ja selvääkin selvempi artikulaatio sen, ettei niitä tarvitakaan. Monet laulut, niin kuin vaikka On elettävä huolella, saavat hyväntuulisuudellaan hymyilemään ja hyräilemään mukana. Siihen verrattuna levyn sinkkunakin julkaistu nimibiisi antaa kokonaisuudesta totuutta hartaamman ja surumielisemmän kuvan, sillä levylle ominaisempaa on hellänironinen ote, joka näyttää pilvistä sateen sijaan niiden hopeareunukset . Tästä levystä tulee hyvä mieli. Erikoispainoksessa on vielä 4 biisiä lisää. Niistä pelkkiin ihmisääniin nojaava Uskon että on vahva kannanotto, no, kaikkeen. MARJUT MUTANEN » 34 « NRO. 2
• lä täällä tuntuu edelleen pilipali-musiikilta, ja Julian levyn keskivaiheilla on oikeasti huono kappale. Kokonaisuus on silti hienoa kuultavaa. Yhtyeelle on lisäksi annettava pisteet kotiin saatekirjeen korkealentoisuudesta. Jos koko levy olisi toteutettu samoin, muuttuisi kotoisa englanninkieli käsittämättömän runolliseksi, mutta niin vieraan kuuloiseksi mongerrukseksi. On tämä parempaa kuin moni hevi. JARKKO TIUSANEN 7 MANGOO NEOLITHIC 8 LEVYARVIOT DOKTOR KETTU SOFT DELIRIUM (Ektro Records) Treenikämppäambientia. Millään osuvammalla termillä ei tätä voi kuvata. Koko levy on jatkuvaa kitaran, basson ja rumpujen aaltoilevaa pyöritystä, muutamien hiljaisten syntetisaattoreiden siivittämänä. Levyn avaa paranoidi ja ankara Wulff, epämiellyttävät resonanssit vaanivat pahaenteisesti välillä räjähtävää hyökkäystä vastaan. Kappale on kuitenkin ennen kaikkea ahdistava. Niin ahdistava että tämä toivottavasti soveltuu olotilaan vain kerran elämässä. Suurin osa maailman hevibändeistä jää painostavuudessa jälkeen. Triggeri-kappaleesta saan irti enemmän. Raukea kitara pyörii usvaisen rumpufiilistelyn yllä, luoden mielikuvia lempeistä myrskyistä, pehmeiden bassotaajuuksien päällä. Samoin levyn päättävästä Kosmonautista, joka leijailee avaruuteen kaikujen ja korkeiden taajuuksien ansiosta. Kauniisti, delirium. Levyllä on myös heikkoutensa. Kappaleet ovat liian samankaltaisia. Tämä luo levylle kuin yhden neljäkymmenminuuttisen raidan, jaettuna kolmeen näennäiseen teemaan. Minä toivoisin enemmän variaatiota, vaikka laajentamalla soitinvalikoimaa tai muuten. Sitten on tuo Wolff. Niin ahdistava ja raskas etten pysty sitä kuuntelemaan. Ja silti levy on kuitenkin loistava osoitus, miten perinteisillä bändisoittimilla voidaan luoda myös järjettömän hyvän kuuloista ambientia. JARKKO TIUSANEN (7:45) Vai että fuzz-pop? Turkulaisen Mangoon debyytin jokaiseen biisiin mahtuu niin pörinää kuin tarttumapintaa, siinä mielessä bändin itsensä valjastama genremääritelmä on osuva. Mangoo koukuttaa tehokkaimmin ensiviisuillaan. Blinders on esimerkillinen albuminkäynnistäjä, eikä Only Silverillä ja Birds of Preyllä ole ongelmia sen seuraajina. Aloituskolmikon paukkuja ei muille biiseille ole jaettu, mutta The Bad Habit ja So Not ovat kelpo vetäisyjä, mitä nyt jälkimmäisen nimi on pöljä. Planet toimisi vielä päätösbiisinä, mutta kun levy on vasta puolessavälissä. Niin. Neolithicilla häiriötekijäksi nousee se, että vaikka kappalevalikoima ansiokas onkin, ei sen ote säily yhtä napakkana läpi albumin. Parhaimmiston valikoiminen EP:lle olisi ollut kannattavampi vaihtoehto. Solisti Picklesin ensiluokkaista suoritusta ei tosin saa jättää mainitsematta, miehen tulkinta kun on huomattava osa Mangoon persoonaa. Samoin kuin Nikkyn kosketinosuuksien runsas hyödyntäminen, joskin laajempi variaatio ei olisi ollut niiden osalta pahitteeksi. Tasapaksuus olisi saattanut olla lievempi, jos Mangoo olisi venyttänyt muutamaa biisiä ja sumuillut rohkeammin. Se kun bändiltä varmasti onnistuisi. JUKKA KITTILÄ sina 1989-1992 julkaistun seiskatuumaisen kokoaminen yksiin kansiin bonusraitojen kera on Bad Vugumilta huomattava kulttuuriteko. Metelöivän lo-fin ei ole tarkoituskaan miellyttää jokaista sille altistuvaa, mutta Liimanarina paljastaa nerokkuutensa asian ääreen paneutuville. Pärinän ja melun alle kun kätkeytyy perin tarttuvia viisuja. Rujo soitto hakkaa biisit tajuntaan vaikka kuulijan tahtomatta. Liimanarina erottaa jyvät akanoista. Jos joku julistaa ponnekkaasti olevansa musiikin suhteen avarakatseinen, niin ei muuta kuin tämä kokoelma soimaan. Eiköhän asian todellinen laita selviä melkoisen äkkiä. Tällaista pläjäystä ei voi arvostella asteikolla hyvä-huono, pikemminkin vastaparilla kyllä-ei. Ja minä vastaan kyllä. Ehdottomasti. JUKKA KITTILÄ Tykopaattia jaksaa pienissä kerta-annoksissa, levyllinen häntä on liikaa. TUOMAS KOKKO 8 N.A.S.A. THE SPIRIT OF APOLLO 10 LIIMANARINA LINKOLALAISTA LÄHIÖROKKIA LANDELTA (LÄSKIÄ & LOTINAA, MOKA-KOLAA & MÖKÄÖLJYÄ) (Bad Vugum) Kaiken maailman uuvelot hehkuttavat olevansa hyvän maun tuolla puolen, shokeeraavista shokeeraavimpia ja ties mitä huttua. Ja sitten on Liimanarina, ryhmä, joka tekee täsmälleen mitä lystää, yrittämättä mitään epäolennaista. Lopputulos nyt vain sattuu olemaan riemastuttavan epäkorrekti parhaalla mahdollisella tavalla. Liimanarinan kolmen ensimmäisen, vuo- (Joku Roti Records) Juomaripoika-debyytillään Tykopaatti riimitteli dokaamisesta. Eikä mikään ole muuttunut, sillä myös Luopioisten luja -pitkäsoitto keskittyy hänen itseironisiin kertomuksiinsa yöelämästä. Tykopaatin teksteissä holtiton alkoholinkäyttö vie taloudelliseen ahdinkoon ja jos hän pääsee jatkoille, tyttöystävä lukkiutuu vessaan vieraan miehen kanssa. Levyn lähes kokonaisuudessaan tuottaneen MDMA Nummisen biitit tuovat leppoisuudessaan mieleen Yhdysvaltojen länsirannikon hiphopin. Viihdyttävyydestään huolimatta levy tuntuu kuitenkin liian pitkältä. Skitit mukaan laskien se on paisunut 15 raidan kokonaisuudeksi. Tykopaatilla olisi teoreettisia mahdollisuuksia radiosoittoon, jos hän siistisi suutaan. Esimerkiksi Runkatut lakanat- ja Tuolla puolen -kappaleet osoittavat MDMA Nummisen ja Tykopaatin pystyvän yhdessä kappaleisiin, joissa on ainakin jonkinlaista hittipotentiaalia. Mutta ensin mainittu kertoo itsetyydytyksestä ja jälkimmäisessä riimitellään vaikeuksista saada pilveä poltettavaksi, eli se siitä radiosoitosta sitten. 7 TYKOPAATTI LUOPIOISTEN LUJA (Anti) N.A.S.A:n eli North America / South American debyytin vierailijalista on hengästyttävää luettavaa: Talking Headsin David Byrne, Jurassic5:in Chali 2na, Wu-Tang Clanin RZA ja Red Hot Chili Peppersin John Frusciante. Mutta se on vasta alkua, sillä myöhemmin ääneen pääsevät muun muassa Spank Rock, Kanye West ja Tom Waits. Paperilla kaikki näyttää hyvältä, mutta miltä The Spirit of Apollo sitten kuulostaa? No, sellaiselta hyväntuuliselta sekoitukselta hiphoppia, dancehallia ja elektronista musiikkia. Ei miltään sen kummemmalta. Levyn tuottanut kaksikko Squeak E. Clean ja dj Zegon on unohtanut itse musiikin, kun on keskittynyt houkuttelemaan levylleen mahdollisimman nimekkäitä artisteja. The Spirit of Apollo on kuitenkin linjakas kokonaisuus valtavasta vierailijalistastaan huolimatta. Mitä luultavimmin levyltä irtoaa kaksi tai kolme MTV-hittiä, syksyllä kukaan ei muista tämän edes ilmestyneen. Nyt levy saa hyvälle tuulelle. TUOMAS KOKKO 7 MARTY THE RANDOM GUY HOOKS (Omakustanne) Viime elokuussa turkulaisen The Sheena Hyenas -bändin laulaja-kitaristi sulkeutui studioon. Kun hän astui takaisin päivänvaloon, valmiina oli Hooks-niminen pitkäsoitto. Nyt hän on julkaissut sen Marty The Random Guy -artistinimen suojissa. Hooks on perinnetietoinen sekoitus bluesia, rockia ja folkia. Esimerkiksi levyn avaava nimibiisi tuo yksinkertaisuutensa vuoksi mieleen The White Stripesin. Yhdeksän kappaleen ja 24 minuutin kokonaisuus on julkaistu luultavasti keikkojen saamiseksi. Artistinimeä vielä harkitsisin. Marty soundtrack SAMAE KOSKINEN 19,of our lives 21,00e TUOMO 17.50,korn VERNERI 18,50e 17.50,POHJOLA darkness SAMULI PUTRO 19,18,50e ASEMATUNNELI ASEMATUNNELI www.tunnelinlevy.com Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä! www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue SUE » 38 « NRO. 2
• » LEFFAVIERAS NINNI LUHTASAAREN FANITUSLISTAT Aution saaren elokuva: Disney-animaatio Fantasia (1940). "Yleensä mun elokuvamaku on vähän synkkä, mutta autiolle saarelle mä ottaisin mukaan tän lapsuuden suosikin. Sen katsominen on aina ihan mieletön elämys, joka pystyy myös lohduttamaan. Siinä yhdistyy ääni ja kuva ihan loistavalla tavalla. Onhan siinä kaikkea korniakin, mutta ei kai se autiolla saarella haittaa. Ei siellä tarvi esittää coolia kellekään." Paras kohtaus ikinä: "Blues Brothers -elokuvan loppuhuipennus, tää Everybody Needs Somebody. Esiinnytään suurelle salille, jossa on poliisit paikalla, mutta onneksi myös vahva yleisö. Suurta musiikin juhlaa ja hyvää ilkikurisuutta. Jengi on ihan messissä, ja kaikilla on mahtavat fiilikset." tä porukkaa, jotka käyttää enemmän käytettyjä tavaroita ja kuluttaa esineet loppuun asti. Toisaalta niiden tyttöjen kaupunkiasunto oli paljon retrompi. Mä nykyään kiinnitän huomiota ulkoisiin seikkoihin, koska mä oon ollut puoli vuotta työharjoittelussa Yleisradion puvustolla, ja käynyt mukana kuvauksissa. Sitä kautta on oppinut katsomaan puitteita ja lavasteita... Oliko matkan varrella isompia uskottavuusongelmia? ­ Jos mä sanoisin että oli, niin pitäisi keksiä missä kohdissa tarkalleen. Semmonen häilyvä yleisfiilis mulle tuli, että välillä saattoi olla. Tietysti kesti hetken, ennen kuin leffan fiilikseen pääsi sisään... mutta eiköhän siihen pitäisi päästä melkein heti? Kokonaisarvosanan antaminen ei ole Ninnille kovinkaan mieluisa tehtävä. ­ Musta se on jotenkin julmaa ja turhaa antaa tähtiä... mutta mä annan neljä. Mun on hirveän vaikea olla taiteesta mitään tiettyä mieltä. Mä monesti näen monia eri näkökulmia siihen, ja samalla vaan fiilistelen sitä mikä on mun mielestä kivaa. TEKSTI MARKKU HALME ENSI-ILTA Hihhulit jaksaa hillua Suen katsastuskonttorin seinään heijastettiin helmettömän helmikuun kunniaksi Kielletty hedelmä eli Dome Karukosken kolmas pitkäänpyörivä. Sen armoille istutettiin tammikuussa toisen albuminsa Hong Kong, Baby julkaisseen Pintandwefallin kitaristi-laulajaperustaja Ninni Luhtasaari. Emme peljästyneet edes sukupolvien välisen kuilun kauhistuksia. Vaikka leffan päähenkilöttäret Raakel ja Maria ovat vasta 18-kesäisiä, temmattiin vieraaksi jo yli vuoden verran kahdenkympin rajatolpan tuolla puolen tallusteleva konkaritar. Kielletyn hedelmän pressiläpyskässä kerrotaan Helsingin humuun säntäävän pääkaksikon viettäneen lapsuutensa "maaseudun rauhassa, uskonnollisissa perheissä". Näin, vaikka kyseiset perheet ovat vanhoillislestadiolaisia. Samalla logiikalla voitaisiin Volvo-Markkasesta kertovaa elokuvaa markkinoida "epäonnistuneen pikkurikollisen tarinana". Elokuvan tiukassa ytimessä on vanhoillislestadiolaisuuden ja sen ulkopuolisen maailman välisen kitkan vaikutus aikuistuvaan ihmisentaimeen. Pari kohtausta edusti puhdasveristä psykologista kauhuelokuvaa. ­ Tavallaan, joo. Mutta onhan siinä tietysti totuuspohjaakin. Eli voiko sitä sanoa kauhuksi, kun se liittyy niin vahvasti arkeen? Minusta voi. Kauhistuin sitä esille tullutta arkea, jonka parissa tietyt ihmiset joutuvat painimaan. ­ No joo ­ ja aika paha oli varsinkin se kotipaikan setien inkvisitio, joka tuli niitä tyttöjä katsastamaan. Mua kiinnostaa hirveästi kaikki uskonnot, se miten vahvasti uskonto ihmisiä liikuttelee, ja mitä kaikkea ihminen voi uskonnon merkeissä tehdä. Se on tosi mielenkiintoinen aihe, ja siksi myös tän leffan teema oli kiitettävä. Koska tää asia on aika yleinen Suomessa, eikä siitä voi itse kovin tarkasti tietää, niin on hyvä että aiheesta tehdään ihmisille ihan ison rahan elokuva. Mutta entä nämä sinua yli tuhat päivää nuoremmat tyttäret, kuinka hyvin pystyit heidän asemaansa ja tunteisiinsa samastumaan? ­ Olihan siinä monia vahvoja tunteita, joista itsekin hyvin tiesi miltä ne tuntuu. Onhan ne niin läheisiä tapahtumia, asioita mitä nyt nuorten naisten elämään kuuluu. Vaikka näkökulma olikin niin jyrkkä, lestadiolaiset suuressa Helsingin kaupungissa, niin paljon samastuttavaa siitä löytyi. Varmaan kaikkien elämässä on samanlainen etsintähetki. Hyvin ne nuorten naisten epävarmuudenkin hetket oli näytetty ja näytelty, eli varsinkin siinä mielessä se oli tosi onnistunut elokuva. Loppua kohden Kielletty hedelmä tarjoaa muutaman todella kipeän kuningaskohtauksen, mutta alun jähmeä kolmevarttinen oli ainakin allekirjoittaneen täysin lamauttavaa 70-lukuista huonoimmuutta ­ ilmeisen tarkoituksellisesti, mutta liika on silti aina liikaa. ­ Aika väritönhän se alku oli. Tai ainakin se maalaismaisema oli liian kliininen ja kolkko ­ kaikki oli jotenkin liian uuden näköistä. Varsinkaan siinä mielessä se ei ollut uskottavaa, että se valkoisuus hohti siellä niin vahvasti. Luulisi, että lestadiolaiset on myös aika säästeliäs- Suosikkinäyttelijä: Steve Buscemi. "Useinhan se on pelkästään sivuosissa. Siinä vaan on jotain tosi outoa. Se osaa niin hyvin näytellä sellasta niljakasta tyyppiä, että mä oon jo pitkään pitänyt sitä mun lempinäyttelijänä ­ mikä on kaikkien mielestä vähän kummallista." Suosikkinäyttelijätär: Penelope Cruz. "...mutta vain sen espanjankielisissä rooleissa ­ eikä sitä englanninkielisissä rooleissa hirveästi edes näe. Sillä on tosi mieletön espanjattaren temperamentti. Mä pidän myös espanjan kielestä, vaikka mä en itse sitä yhtään osaakaan. Haluaisin kyllä opetella. Ehkä se tulisuus ja temperamentti tulee just siitä kielestä..." Suosikkiohjaaja: Quentin Tarantino. "Tää nyt on ehkä vähän perinteinen vastaus, mutta en mä olekaan mikään kulttitietäjä. Tarantinolla on hirveän hyvä pokka tehdä asioita ja hyvä mielikuvitus. Se yhdistää hyvin kuvaa ja ääntä, ja tekee sen jotenkin härskisti, mutta silti samalla uskottavasti. Tosi hyvää popkulttuuria." Tähdet Luhtasaari: Halme: ½ Kielletty hedelmä, Suomi 2009. Ohjaus Dome Karukoski. Käsikirjoitus Aleksi Bardy. Pääosissa Marjut Maristo, Amanda Pilke, Joel Mäkinen, Jarkko Niemi, Malla Malmivaara, Lotta Kaihua, Olavi Uusivirta, Timo Tikka, Jani Volanen, Tapio Liinoja. Kesto 104 min. Seuraava Sue 18.3.2009 lisuutta, mutta tämä uskoo ennemmin kaupunkipulujen pöpötyksiä. Vaellusmatka halki Amerikan on melko yllätyksetön, paras piriste on japanilaistoimintaan hurahtaneen Raivo-hamsterin ilmestyminen kuvaan. Tarinassa on tiettyjä hyviä opetuksia Disney-tyyliin, mutta toisaalta Bolt on myös erittäin valmiiksipureskeltua tavaraa. Aikuiset (jopa Kauniit ja rohkeat -fanit) löytävät omat viittauksensa, lapsille taas tehdään hyvin selväksi, että valkoiset ovat hyviä ja pahat mustaakin mustempia. Ilman fantastisen toimivaa ja näyttävää animaatiota Boltista ei jäisi paljoa muistettavaa. Se pakollinen, tarinan viimeisessä suvantokohdassa ennen loppunousua kuultava laulukin on tällä kertaa aivan kammottavan siirappinen jopa Disney-lauluksi. Kaksi tähteä todella elävistä animaatiohahmoista, yksi juonesta. VESA KATAISTO Benjamin Buttonin uskomaton elämä (The Curious Case of Benjamin Button), USA 2008. Ohjaus: David Fincher. Käsikirjoitus: Eric Roth (F. Scott Fitzgeraldin novellin pohjalta). Pääosissa: Brad Pitt, Cate Blanchett, Julia Ormond, Tilda Swinton, Taraji B. Henson, Jared Harris, Jason Flemyng. Kesto: 169 min. Olen negatiivisella ällikällä lyöty äimän käki. Ehdin etukäteen ennustella, että tähtiä tienautuisi minimissään kaksi enemmän. Onhan ohjaaja mahtava laatujätkä ja tarinassa mahdollisuudet vaikka mihin: kertomus miehestä, joka syntyy rappeutuneessa ikäihmisen ruumiissa ja "kasvaa" sekä tervehtyy "nuoruuttaan". Runsaat kymmenen vuotta eläneenä vaarina Benjamin Button törmää elämänsä naiseen, anteeksi tyttöön, ja eiköhän pariskunta aikuistuttuaan päädy lopulta lakanoiden väliin ihan syntymäasuissaan. Laadun takeeksi kuvittelin vielä senkin, että tarina pohjautuu yhden kirjallisen suursuosikkini hirtehishumoristiseksi kuvailtuun novelliin, jota en ole edes lukenut. Tässä elokuvassa ei huumori kuki edes silloin harvoin, kun siihen suuntaan hieman nojataan. Hirtehisyys on aivan liian hillittyä ja viihdyttävyystaso suorastaan haukotuttava. Kaikki tarvittavat osaset palaset ovat kyllä olemassa, mutta lopputulos vertautuu upeasta aiheesta palapeliin, joka makaa vielä kokoamattomana laatikkonsa sisällä. Benjamin Buttonin uskomaton elämä lunasti vuoden suurimman Oscar-ehdokkuuspotin, ja varsin laadukasta jälkeä tämä pintatasolla onkin. Koko nälkävuotiseen kestoon ei mahdu ainuttakaan todella sykähdyttävää kohokohtaa, ja niiden pienempien kiinnostavuushetkien määräkin vertautuu keskimääräiseen puolitoistatuntiseen. Kokonaisen ih- miselämän kattava kaari tarjoaisi kasapäin mahdollisuuksia sytyttää tarina ilmiliekkeihin, mutta kaikki ne hukataan. Onko pääsyyllinen jähmeyteen ohjaajassa, käsikirjoittajassa vai yhtä lailla molemmissa, sillä ei ole edes väliä. Perustasokkaat näyttelijäsuorituksetkaan eivät pysty pitämään tätä titanicmaisuutta kuin hädin tuskin pinnalla. MARKKU HALME Bolt USA 2008. Ohjaus Byron Howard, Chris Williams. Käsikirjoitus Williams ja Dan Fogelman. Pääosissa (ääninä): John Travolta/Tarmo Ruubel, Miley Cyrus/Paula Vesala, Mark Walton/Sami Hedberg, Susie Essman/Heli Sutela, Malcolm McDowell/ Markku Toikka. Kesto: 107 min. Varoituksen sana heti alkuun. Tämä elokuva on suunnattu koiraihmisilSUE le. Kissanystävät saavat karvapallon kurkkuunsa kuullessaan miten typeriä repliikkejä Missu-kissan suuhun on laitettu. Asiaan: elokuvan sankari on siis löytökoirasta superhauvaksi kasvanut Bolt, joka rakastaa yli kaiken emäntäänsä Pennyä ja on valmis ihmetekoihin pelastaakseen tämän pahiksilta. Ikävä kyllä tämä kaikki on vain lavastettua ­ Truman Show koirille. Bolt ei ymmärrä olevansa tv-tähti, jonka kyvyt ovat kaikki trikkimiesten käsissä. Tietysti heti tämän valjettua katsojillekin Bolt joutuu oikeaan maailmaan ja aivan toiselle puolelle mannerta. Boltissa animaation taso on Pixarin luokkaa, mutta juoni silkkaa Disneytä. Huikean ensimmäisen puolituntisen jälkeen tahti latistuu, ja lopulta sukelletaan jo melko lähellä 1970-luvun Disneyn kamalien perhe-elokuvien hengettömyyttä. Kujilla kasvanut Missu-kissa yrittää takoa Boltin päähän pelkistettyä todel- » 40 « NRO. 2