• SUE » 2 « NRO. 3
• SUE » 3 « NRO. 3
• SUE » 5 « NRO. 3
• Ke 18.3. FULLSTEAM, THE UNIT JA SONY MUSIC ESITTÄVÄT LIVE: Hate Gallery (UK) ja Dead Black Asteroid; vapaa pääsy To 19.3. SÄPINÄÄ LIVE: Soma ja Palma; 5 Pe 20.3. DANCE ON THE CORNER Komposti Sound, Bommitommi, VG+, Enrico ja Polarsoul; 7 La 21.3. HAND CLAP LOW CONGA DJ:t Sir Nenis, Downtown ja Jaxxon; 8 Ti 24.3. CLUB FRICTION JA NIIN&NÄIN ESITTÄVÄT: SNAP, CRACKLEPOP! LIVE: Witherspoon, Lockman, The Protestants, Maritta Kuula ja Vuk Trio, DJ:t The Neon Boys & Girls; 5 Ke 25.3. KUUDES LINJA LIVE LIVE: Tuomari Nurmio, DJ T-mu; 8 To 26.3. TORTURE-TORSTAI LIVE: Waltari Plays The Cure, DJ:t Santtu (Nightfall), Proteus, aQi, ErilaZ; 10 Pe 27.3. FAG YOU! LIVE: NIYI (UK) ja Dinosauruxia, DJ:t Smalltown Assembler (SE), Mikko(UK), Shoplifter ja Janne X; 8 La 28.3. TRÈS BIEN DJ:t Sir Nenis, Fiskars, Teemu Fiilin, Kalle Kinnunen ja Pablo Steffa; 8 Ti 31.3. AC/DC TRIBUTE Mauro Gargano, Aki Trygg, Kristian Wahlström, Jukka Jylli, Patrik Eriksson & Ville Pusa, isäntänä Jone Nikula; 5 Ke 1.4. FULLSTEAM AGENCY, MYSPACE JA RADIO HELSINKI ESITTÄVÄT LIVE: High Places (USA), Ponytail ja Vuk, DJ Super Mazembe; 10 To 2.4. KUUDES LINJA LIVE ESITTÄÄ LIVE: TV Off, + toinen esiintyjä TBA; 5 Pe 3.4. ks. www.kuudeslinja.com La 4.4. YO! KUUDES LINJA RAPS DJ:t Fiskars, J-Laini ja Anonymous; 8 Ti 7.4. FULLSTEAM AGENCY ESITTÄÄ LIVE: Alexander Tucker (UK) ja Sami Kukka; 8 Avoinna ti­to 21­03, pe­la 22­04, su 21­03, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. K20 (sunnuntaisin K18). Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Ennakkolippuja ei ole myynnissä ellei toisin ole mainittu. Lipumyynti alkaa ovelta klo 22. Kaikukatu 4 (sisäpiha), www.kuudeslinja.com Ke 18.3: To 19.3: Pe 20.3: La 21.3: Ke 25.3: To 26.3: Pe 27.3: La 28.3: Ke 1.4: To 2.4: Pe 3.4: La 4.4: Ke 8.4: To 9.4: Pe 10.4: La 11.4: Su 12.4: Ti 14.4: Ke 15.4: To 16.4: Tragic Disco: Evil Music For Beautiful People, Dj´s Norman, Unesta & Matthew 0e Danny Lips, Throwaway Heroes 2e Rockzone: Moloch Horridas, Royal Truck 3e Club Wanted: Lo-Lites, T:mi Ahvonen-Ikola,The Itty-Bitty Tease Cabaret, Dj´s Double Trouble 8e Defuse, United Underworld 3e Polemarch, Life Giving Waters, The Enemy Pilot 5e Club BadaBing Metal Assault: Disease Of The Nation, Pitbull Terrorist, Dj Pullhand 5e Dead Shape Figure, Ghoul Patrol 4e Southern Rock Night: Flatfoot Ballerina plays Lynyrd Skynyrd, Special guests: Lefty Willie, Jussi Syren, Marko Vanhatalo, Dj Stuba plays Southern Rock 5e Druid Attack Part 1"The Gathering": Kivimetsän Druidi, Unshine 4e Gaia-Klubi: Kauko Röyhkä, Taipuva Luotisuora 6e Bad Machine, Presley Bastards, The Outtakes 4e Miasma-Klubi: Chaos Creation, Drown In Hate 4e Dead Elvis&His One Man Grave(USA), Black Magic Six, Trouble Bound Gospel 5e Sydän Sydän, Candy Cane 5e Problems, Kakkahätä-77 6e Enter, Black Aura, This Is Sirius 4e Walkalone, Skies 3e Forca Macabra, Kuolema 3e Tragic Disco: Evil Music For Beautiful People, Dj´s Norman,Unesta & Vzio 0e Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1 www.lepakkomies.fi Tulossa: To 19.3. alk. 13,50/15 HARD-ONS (AUS) Support: HEARTBREAK STEREO Pe 20.3.­La 21.3. alk. 12,50/14 /pv "Stupido Records 20 v.!!" PLUTONIUM 74, PELLE MILJOONA UNABOMBER, THE CAPITAL BEAT, KAIKUKASTI, DESERT PLANET YM... Ti 24.3. alk. 26,50/28 "Ilta ystävien seurassa" FEVER RAY (SWE) To 26.3. alk. 10,50/12 HAPPORADIO Pe 27.3. alk. 14,50/16 TANKARD (GER), KORPIKLAANI La 28.3. alk. 8,50 "60 Years of Soles and Stripes" SUPERJANNE, KEMMURU, LOOST KOOS, DJPP YM... Ma 30.3. alk. 20,50/22 VIC CHESNUTT & ELF POWER (USA) + DJ KNIGHT ROCKER Ke 1.4. alk. 9,50/11 NOPSAJALKA & SEB + DJS AQUSTIIKKA & SVENGALI Pe 3.4. alk. 12,50/14 Misf*ts presents "Get Busy!" BUSY P (FRA), HUORATRON, LE CORPS MINCE DE FRANÇOISE YM... La 4.4. alk. 15,50/17 "This Is It!" DEEP INSIGHT, RUBIK UNDERWATER SLEEPING SOCIETY YM.. Ke 8.4.­Su 12.4. alk. 27,50/30 HANOI ROCKS Ti 14.4. alk. 18,50/20 VENETIAN SNARES (CAN) Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. www.tavastiaklubi.fi URHO KEKKOSEN KATU 4­6 SUE » 7 « NRO. 3
• P r o u d ly P r e s e n t s Live Nation proudly presents TO 30.4.09 klo 20 OVET AUKI KLO 18.30 Vappuaattona bailataan! Liput alkaen 49 ja 51 euroa + mahd. toimituskulut Liput Lippupalvelu TO 12.11.09 KLO 20 OVET AUKI KLO 18.30. LIPUT 46 JA 49 + mahd. toimituskulut Lippupiste, tapahtumanumero 19097 NEW ALBUM AVAILABLE NOW pinkspage.com in association with by arrangement with WWW.LIVENATION.FI SUE » 10 « NRO. 3 Tapahtumanumerolla liput R-kioskilta ilman ennakkovarausta.
• »HUONOMMIN PMMP nousi suosion huipulle, mutta nyt se mielii alemmaksi, happirikkaampaan ilmanalaan. Jää nähtäväksi, suoko kaunis ja maalaileva Veden varaan -levy Miralle ja Paulalle tuon mahdollisuuden. HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA NOORA ISOESKELI SUE » 12 « NRO. 3
• N ON PAREMMIN S iinä he istuvat, Paula ja Mira, Mira ja Paula. Juovat kahvia, syövät tofuruokaa ja haaveilevat jälkiruokalistan köyhistä ritareista. PMMP:n viime päivät ovat kuluneet haastatteluja antaen, ja olen aistivinani hienoista kyllästymistä päiväkausia ropisseeseen kysymyssateeseen. Mutta eivätpähän ainakaan teeskentele. Laulaja-sanoittajat Paula Vesala ja Mira Luoti ja säveltäjä-tuottaja Jori Sjöroos tarttuivat PMMP:n uuden Veden varaan -levyn tekourakkaan hyväksi havaitsemallaan tavalla. Ensin he keskustelivat hartaasti siitä, mitä kukin uudelta PMMP-levyltä odotti. Paula naurahtaa, että lähtökohta ei välttämättä muistuta lopputulosta. ­ Levyn tekeminen kesti kauan, koska me lähdettiin liikkeelle aivan toisenlaisesta maailmasta kuin mihin lopulta päädyttiin, Mira komppaa. Kolmikko on ollut yhtä mieltä ainakin siitä, ettei nyt ole rähinöinnin aika. Veden varaan nimittäin on kauneinta ja maalailevinta musiikkia PMMP:n historiassa. ­ Ei ollut tarvetta purkaa asioita huutamalla, Paula kiteyttää. ­ Levyllä on traagisia ja surullisia tarinoita, mutta ne ovat kauniissa kuoressa. Levyn sitoo kokonaisuudeksi yhtenäinen teema, jonka avainsanoja ovat suomalaisuus, yksinäisyys, unelmat ja katkeruus. Muutamissa kappaleissa ihmiset taivaltavat elämän polkua unelmiensa voimal- la, toisissa pääsevät ääneen kohtaloihinsa juuttuneet katkeruuden vangit. ­ Me lähdettiin liikkeelle Suomi-teemasta. Yksi ensimmäisistä valmistuneista sanoituksista oli Taajama, joka kertoo aikamiespojasta, joka ajelee öisin pikkukaupungin tyhjenevillä kaduilla. Se biisi alkoi määritellä koko levyä. ­ Myös San Francisco syntyi alkuvaiheessa. Sen päähenkilö on poika, joka haaveilee suuresta maailmasta ja oman identiteetin kukkaan puhkeamisesta. Aikamiespoika ja poika? Miksi te laulatte miesten suulla? Mitä te meistä ymmärrätte? ­ Ei mitään, mutta kuvitellaan tietävämme. Miehet vain jotenkin kertovat niin paljon. Paula Vesala huokaa, että levyjen tekeminen muuttuu aina vain vaikeammaksi. Oma rima nousee samaa tahtia kuin kokemusta karttuu. ­ Mä en ole koskaan tyytyväinen. Studiossa on aivan liikaa hyviä vaihtoehtoja. Ja sitten lopputuloksen pitäisi vielä kuulostaa spontaanilta. Tai edes oikealla tavalla epävarmalta. ­ Usein itsekin yllättyy siitä mitä studiossa saa itsestään irti, Mira huomauttaa. ­ Ja kun on oppinut tuntemaan toisen, on oppinut myös vaatimaan toiselta. Paula kertoo, että Veden varaan -levyn linjan selkiydyttyä PMMP joutui etsimään uusia tapoja toteuttaa biisit. SUE » 13 « NRO. 3
• ­ Me lauletaan vähemmän yhdessä ja enemmän erikseen. Sen myötä me ollaan saatu uutta ilmaisunvapautta äänenkäyttöön. Mira lisää, että PMMP:lle tapahtuu kaikenlaista myös etsimättä ja suunnittelematta. ­ Meille tehtiin ihme lintupuvut levyn kantta varten, ja yhtäkkiä me tajuttiin, että ne menee yhden levyn kappaleen kanssa ihan yksi yhteen! Sillä lailla asiat napsahtelee paikoilleen. Tuntuu, että mukana on korkeampi voima, joka johdattaa. biisi, Rusketusraidat, kasvoi kesän 2003 tunnussäveleksi, ja debyyttialbumi Kuulkaas enot! myi 25 000 kappaletta. Seuraavat levyt Kovemmat kädet (2005), Leskiäidin tyttäret (2006) ja lastenlevy Puuhevonen (2007) nousivat albumilistan kärkeen tai sen tuntumaan. Platinasukseen myötä myös valta- ja hömppämedia kiinnostuivat Miran ja Paulan edesottamuksista, jopa yksityiselämästä. Viidennen pitkäsoiton ilmestymisen kynnyksellä laulajattaret puhuvat menestyksestä kuin sen hiipumista odottaen. ELÄMÄNTAPANA PMMP Paula Vesala kertoo tietävänsä, että huipulpmmp:n työtahdista päätellen se korta tullaan aina alas. keampi voima johdattaa melko määrätietoi­ Mulle se on ihan ok. Kaikki muut vain eisesti. Bändiltä on julkaistu seitsemässä vuovät tajua, että se on väistämätöntä. Levy-yhdessa viisi albumia, dvd ja kirja. Miran tiössä kuvitellaan PMMP:n olevan isompi ja Paulan lapset kasvoivat alkioiskuin se onkaan. Muutaman ylisanoja ta vauvoiksi esiintymislavoilla, viljelevän ihmisen pitäisi ymmärja kun PMMP päätti viimein pitää, että PMMP on vain bändi muiLA 18.4. tää keikkatauon, naiset käyttiLUTAKKO, den joukossa. Siksi mä odotankin vät "loman" tehokkaasti paitsi tämän levyn ilmestymistä niin inJYVÄSKYLÄ nokkaasti. Kenties sen myötä tieäitiyteen, myös PMMP-kirjan ja -dvd:n tekemiseen. Keikatyt hehkuttajat viimein lopettavat tonta puolta vuotta he kutsuvat hehkuttamisen. PMMP:n nettisivuilla irtiotoksi, Ovatko nämä puheet jonkinlaista itmikä kuulostaa jokseenkin liioitellulta. sesuojelua, takaiskuun varautumista? Mira huomauttaa, että joululomaa pidet­ En mä toivo, että PMMP:llä menisi huotiin sentään kolme viikkoa. Tosin silloinkin nosti, Paula nauraa. ­ Tarkoitan, että ei haityhteyttä pidettiin päivittäin. taa, jos sinkku ei soi joka kanavalla ja ettei ketään kiinnosta meidän yksityisasiat. Kun ­ Me ollaan parhaat ystävät, Mira sanoo. ­ menee vähän huonommin, tulee vapautunut Ei ystävyydestä pidetä lomaa. ja helpottunut olo. Sellainen mahtava fiilis, ­ Tosi monet jopa pitävät meitä yhtenä ihettä voi tehdä ihan mitä vaan. misenä, Paula lisää. ­ Kattavat yhden kahPMMP:ssä on kiinnostavaa se, että bänvin ja pullan ja kysyvät, että lähteekö PMMP di on lukuisten indiesnobien ja kriitikoiden Kuorosotaan. suosiossa, vaikka sillä on tilillään eräitäkin Pitäisikö teidän vääntää tuo asia rautalanuskottavuusrikoksia: 1) Paula ja Mira olivat gasta esimerkiksi tekemällä soololevyt? muinoin mukana television Popstars-kilpai­ Ei soololevyjä, mutta jotain muita projeklussa, 2) bändin ensimmäinen biisi oli valtava teja voisi kokeilla, Paula pohtii. ­ Tänään heihitti ja 3) suuri yleisö pitää PMMP:stä. tin läppänä yhdessä haastattelussa, että ha­ PMMP:n alkuvaiheessa mulla ei ollut haluaisin tehdä levyn Circlen kanssa. juakaan indiepiireistä enkä ollut koskaan lu­ Kerran me oltiin keikalla Porissa heti joukenut musalehtiä, Paula tuhahtaa kuulostaen luloman jälkeen, Mira muistelee. ­ Oltiin insiltä, ettei edelleenkään haistele elitistiymnoissamme siitä, että Circlen tyypit olivat pyröitä mielellään. ­ Kuulin musiikin karsiyleisössä. Mentiin lavalle, alettiin rääkyä ja noinnista vasta, kun muutin Helsinkiin. Sitä nips ­ ensin lähti ääni Paulalta ja heti perään ennen kuuntelin mitä kirjastossa oli ja kavemulta. Paula näytti mulle merkin, että "laula", reilta sain. Siksi mä haluan kapinoida genja mä huidoin, että "ei tuu mitään!" reajattelua vastaan, tehdä päin vastoin kuin ­ Rääkyminen veti äänihuulet kramppiin. jengi odottaa. Kun pyysivät punk-levyä, tehMua hävetti niin paljon, ja Mira alkoi itkeä tiin lastenlaululevy. keikan jälkeen. Se oli persein keikka ikinä. Mikä sitten on PMMP:n crossover-uskotMikä on rasittavinta PMMP:ssä olemisessa? tavuuden salaisuus? Ehkä se, että Paula ja ­ Ei mikään, Mira sanoo. ­ Korkeintaan se, Mira ovat hyviä laulajia, esiintyjiä ja sanoitetten osaa vastata toimittajien kysymyksiin. tajia. Tai se, että Jori Sjöroos on indiepiireisVarsinkaan silloin, kun kysytään politiikasta sä kannuksensa ansainnut kaveri, jonka säja pyydetään ottamaan kantaa. Silloin mä oon vellykset eivät kuulosta laskelmoiduilta. Tai hiljast tyttöö. se, että PMMP:n musiikista huokuu antau­ Silloin, kun kaikkia kiinnosti meidän asimus ja vilpittömyys. at aivan tavattomasti, ei ollut aina kivaa, PauPaulalta ja Miralta ei kannata kysyä. Heisla jatkaa. ­ Median silmässä oleminen oli tä PMMP:n uskottavuuden analysointi ei ole välillä tosi ahdistavaa. Onneksi asiattomat heidän asiansa. lehtijutut ovat jääneet ajat sitten pois. Ihan ­ Kaikki muut kuuluttaa haastatteluisrauhassa saadaan olla. sa, että "nyt tulee levy ja se on sitä ja tätä ja meidän Ok Computer", Paula hymähtää. ­ USKO TAI ÄLÄ Justiinsa Jorin kanssa viinilasillisen äärellä vielä vähän aikaa sitten Paula ja Mira eipäiviteltiin, että toiset ne on hanakoita anavät saaneet olla ihan rauhassa. Kun he pelysoimaan, mutta meitä se vaan ahistaa. rustivat PMMP:n syksyllä 2002 ja pyysivät Viimeisessä virkkeessä se paljastui. Uskottuottaja-säveltäjäkseen Jori Sjöroosin, alkoi tavuuden salaisuus. « tapahtua. Kolmikon ensimmäinen yhteinen KAAOSTA JA KOKEILUJA Tuottaja-säveltäjä Jori Sjöroos kertoo PMMP:n Veden varaan -levyn tekemisestä. Miten kuvailisit PMMP:n uutta levyä verrattuna bändin edellisiin levyihin? ­ Veden varaan on lämpimämpi, kauniimpi ja harmonisempi kuin edeltäjänsä. Miten päädyitte levyä tehdessänne tähän lopputulokseen? Oliko se sattumaa vai suunniteltua? ­ Tuo raja on mulle hieman häilyvä, koska mulle levyjen tekeminen on kaoottista touhua ja kokeilemista. Jossain kohtaa jutut vain alkavat asettua ja huomaan, että juuri näin. - Tällä levyllä Mira ja Paula olivat paljon isommassa roolissa sovituksissa ja tuotannon ideoinnissa kuin ennen. Annoin heille mielelläni siimaa, koska heidän ideansa olivat järjestään innostavia. Sävelsitkö Veden varaan -levyn kappaleita tietynlainen kokonaisuus mielessäsi? - En mieti kokonaisuuksia etukäteen, koska albumia tehdessä mieli ja biisivalinnat muuttuvat miljardi kertaa. Lisäksi Mira ja Paula valitsevat demoiltani ne biisit, jotka tuntevat omikseen. He myös laativat biisijärjestyksen, joka on yksi kokonaisuuden suurista kulmakivistä. Pystytkö mainitsemaan levyjä, jotka ovat vaikuttaneet studiossa tekemiinne ratkaisuihin? ­ Meillä on kaikilla omat levyhyllyt ja elämät, joista suodatamme. Siksi yksittäisistä referenssilevyistä puhuminen on vaikeaa. Jos sanon, että Mira halusi johonkin Chicks on Speediä, Paula Nick Drakea ja minä Karkkiautomaattia, niin hukassa ollaan. Mitä sinä teet seuraavaksi? ­ Seuraavat puoli vuotta menee uutta Magenta Skycode -levyä tehdessä. Teen myös jonkin verran yksittäisiä biisejä muille artisteille. Muuten on todella vaikea sanoa, mitä kulman takaa tulee. SUE » 14 « NRO. 3
• pulla hyvää näkyvyyttä musiikkimediassa. Reatardin tuotannon laajuus tuntuu hengästyttävältä myös paperilla. vyllä. Jos todellakin odottaa, että bändi kuulostaa livenä samalta kuin levyllä, on parasta mennä katsomaan vaikka Coldplaytä. » PAIDATTA PAREMPI Näpäkkää garagepunkkia, komea miesvartalo, komeampi hiuspehko, kymmeniä levyjä ja kymmeniä rumia levynkansia... Kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin Jay Reatard. ay Reatard, siviilinimeltään Jay Lindsey, on tuottelias pahimpienkintyönarkomaanipunkkareiden näkökulmasta: soolona ja useammassa yhtyeessä soittanut 28-vuotias garagerokkari Reatard on julkaissut kymmenvuotisen levytysuransa aikana parikymmentä albumia ja kymmenittäin vinyylisinglejä. Tenneseen Memphisistä kotoisin oleva Jay Lindsey aloitti biisinkirjoittamisen 15-vuotiaana koulupudokkaana punkkarina. Nähtyään Rocket from the Cryptin ja The Obliviansin Lindsey arveli voivansa tehdä jotain samanlaista alkuvoimaista rokkia. Perustettiin The Reatards. Kolme vuotta myöhem- J min the Obliviansin Eric Oblivian julkaisi bändin ensi-EP:n Get Real Stupid. Sana "bändi" pitää tosin verhota lainausmerkein, sillä tässä vaiheessa Lindsey oli ainut jäsen. Sukunimi vaihtui Ramones-metodilla Reatardiksi. Ensimmäinen täyspitkä Reatardslevy Teenage Hate ilmestyi 1998. Ja jotta biisejä pystyisi soittamaan yleisölle, the Reatards kehittyi trioksi. Toinen levy Grown Up Fucked Up julkaistiin seuravana vuonna. Samana vuonna Reatard perusti The Lost Soundsin, The Screamers -vaikutteista syntikkapunkkia soittaneen kombon, joka julkaisi neljä levyä vuosien 2001 ja 2004 aikana. Vuosituhannen alkuvuosina kiireinen Reatard vaikutti, soitti ja levytti The Bad Timesissa, The Final Solutionsissa, The Angry Anglesissa, Terror Visionsissa ja (puhh...) Destruction Unitsissa. Vuonna 2006 bänditouhut jäivät taas taakse ja seurasi paluu sooloiluun. Julkaistiin single, sitten sooloalbumi Blood Visions, sitten lisää singlejä. Pitkäsoiton julkaisi punklevy-yhtiö In the Red, mutta indielafka Matador nappasi Reatardin maineikkaan indieköörinsä joukonjatkoksi. Kolmen viime vuoden aikana julkaistut soolosinglet on koottu kahdelle kokoelmalle, joista viimeinen, Matador Singles `08, sai viime vuoden loSUE Kestotilaa muusikko Paita pois puhutaan muutama hetki mu­ täällä on helvetillinen helle, siikinjakelusta. Reatard uskoo vanReatard ähisee Atlantin toiselta kasti vinyyliin ("cd on vain välipuolelta saatuani miehen vihdoin aikainen musiikkivarasto ennen langan päähän kolmen vartin yritkuin kama siirretään iPodiin.") tämisen jälkeen. ­ Ihan pieni hetki, sekä vaihtoehtoisiin jakelumalleiriisun paidan veke. hin. Puolet nuoresta iästään tuoPaita on poissa. Samat miestistoksiaan julkaissut muusikko näsit, jotka nyt pomppivat Memphikee edessä mullistuksia. sin kaduilla, on ikuistettu usei­ Koko homma menee monimutden pikkuvinyyleiden kansiin. kaiseksi. Tulee erilaisia tilausmalJokin aika sitten julkaistu tyhjenleja, aivan kuten tilataan lehtiä. tävästi nimetty kokoelma MataPorukka tilaa yhden ihmisen tuodor Singles `08 antaa osviittaa tantoa, sanotaan vaikka 75 dolReatardin omalaatuiseslarilla vuodessa, ja saa kaita estetiikan käsityksesken mitä vuoden aikana tä. Kansivihkosessa on julkaistaan. LA 28.3. kuvattu kuuden levylmallin NOSTURI, Kyseisenmistäpäidea on le tuupatun seiskatuuperäisin muualHELSINKI ta kuin Reatardin omismaisen vinyylin kannet. Monessa Jayllä ei ole ta tulevaisuudensuunnipaitaa päällään, kuten ei telmista. myöskään kokoelman takakan­ Aloittelen jotain sen tyylistä nen vessanpönttökuvassa. tänä vuonna. Tilaajat saavat norVaikka Matador Singles `08 on saatu mijulkaisujen lisäksi eksklusiivista kauppoihin vasta melko hiljattain, matskua, kuten live-seiskatuumaiReatard on relevantti etenkin lähisia, t-paidan, MP3-albumin suutulevaisuudessa ilmestyvän täyspitrimmista hiteistäni, Teenage Hakän kiekon johdosta. Vielä nimeäten mailiboksiinsa... Jos ynnäilet mättömällä albumilla on luvassa on kaiken yhteen, koko roska maksaisävykkäämpää materiaalia. si sataviitisenkymmentä taalaa. ­ On hemmetin nastaa kokeilla eriKirkasotsaista toimintaa, jossa pelaisia soittimia. Soitan levyllä esirimmäisenä ajatuksena on uskollismerkiksi mandoliinia, vaikkei siitä ten fanien palkitseminen. Ja kaikki varsinaisesti mitään R.E.M:iä tule, tämä ilman ikäviä levy-yhtiöitä. Reatard nauraa ja toteaa heti pe­ Kaikki tulee olemaan suoraviirään ettei kyseessä missään nimesvaisempaa ilman leibeleitä, suosä ole itsensä minkäänasteisesta itraan webbisivujeni kautta. Uskon, sensä myymisestä. Levylle on vain että tulevaisuudessa suora toiminhauska latoa erilaista tavaraa, pehta lisääntyy, ihmiset ostavat levynmeämpääkin. sä suoraan niitä tekeviltä tahoilLaulunkirjoittamisen luulisi olisi ta. Leibelit ovat toki siistejä, mutta helppoa, kun backkatalogi koostuu luulen että niiden merkitys pienesadoista kappaleista. nee. Ne ovat periaatteessa pankke­ Joskus käytän paljon aikaa biisin ja. Ne lainaavat rahaa levyntekoon tekemiseen, mutta en ehkä koskaan ja ottavat sitten tehdyistä voitoista käytä valmista tuotosta. Seuraaomansa pois huimalla korolla. Bänvana päivänä saatan kirjoittaa koldeistä tulee oma-aloitteisempia. messa minuutissa kappaleen, jota Näitähän on jo nähty isommissakin piireissä: Marillion rahoitti albuporukka pitää yhtenä parhaimmisminsa Anoraknophobian (2001) tani. Käytän kaiken aikani biisinkinuamalla rahaa faneilta jo ennen kirjoittamiseen, mutta parhaat laukuin levyä alettiin tekemään. Ja Ralut syntyvät sattumalta ja nopeasti. dioheadin In Rainbows (2007) Teknologinen kehitys helpottaa ilmestyi pari vuotta sitten täysin työstämistä mutta hankaloittaa irti yllättäen, ensi alkuun vieläpä omapäästämistä. kustanteena. ­ Nykyään on helpompaa tehdä biiMikäli haluaa levynsä leviävän yhsi, joka kuulostaa siltä miltä haluan tään laajemmalle yleisölle, on jakesen kuulostavan. Ennen minulla oli lun syytä olla kunnossa. Reatardin käytössäni vain neljä tai kahdeksan takana on sama taho, joka mahdolraitaa. Kun ne oli käytetty, game listi viimeisimmän Brian Enon ja over, biisi oli valmis. Nykyään on, David Byrnen yhteistyön (Everythelvetti, ProTools ja kaikki. Voit hing That Happens Will Happen jatkaa työskentelemistä niin kauToday, 2008) saatavaksi suoraan an kunnes päätät lopettaa. Ja kun Enon nettisivuilta. työskentelee yksin, kukaan ei ko­ Levy-yhtiö huolehtii käytännön puta olkapäällesi ja sano "Hei Jay, toimista, artisti sisällöstä. Ei sillä, biisi on nyt valmis." että levy-yhtiöt olisivat menossa Levylle on mahdollista tehdä suujonnekin tai että olisi tulossa jotain reellisempia sovituksia ja soundisuurta ja hienoa niitä korvaamaan. kokeiluja. Livenä kyse on kuitenkin Mutta luulenpa kuitenkin, että letiukasti perusasioista. Reatardin vy-yhtiöissä tiedetään, että niiden mukana kiertää vain kaksi muuta tulevaisuus riippuu jostain aivan soittajaa, eli kokoonpano on klassinen kitara-bassorummut ilman turhia koristuksia. ­ Soitamme lavalla lujaa ja nopeasti. On hiukan hankalaa olla voimatrio jos ei ole voimaa. Jos kolmen ihmisen bändi soittaakin välillä hiljempaa, saadaan, emmätiä, folkkia tai jotain. Pidän punkrockista limuusta kuin levyjen myynnistä. venä, ja sitähän me pohjimmiltaan Leijonanosa levy-yhtiöistä taitaa olemme, tiukkaa ja vauhdikasta. tällä hetkellä tehdä suurimmat ra­ Saattaa olla, että joku keikallemhat myymällä musiikkia mainokme tuleva urpo valittaa, että kuusiin, Reatard lasauttaa. « lostamme täysin erilaiselta kuin le- HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS TIAINEN KUVA ANDY EISBERG "Soitamme lavalla lujaa ja nopeasti. On hankalaa olla voimatrio jos ei ole voimaa. » 16 « NRO. 3
• koska olemme pitkään tehneet juttuja samoissa porukoissa. Sitten..., Jussi aloittaa nauraen. ­ ...paljastui, minkälaista porukkaa olemme, Artturi täydentää. Hietala oli luonnollinen valinta basistiksi, koska hän on ennestään tuttu ja soittaa Rubikin kaveribändissä Underwater Sleeping Societyssa. ­ Koska UWSS:lla on kova kiire tällä hetkellä, mietimme uskallammeko ottaa Jussia. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, ja aika on riittänyt. Risto-yhtyeessä ja meidän keikoilla soittava Erikssonin Tuomas sanoi, että Turun Klubilla joku oli tullut kysymään, että eikö hän soita enää Ristossa. Joidenkin päähän ei mahdu, että voi tehdä monia asioita, Artturi ihmettelee. ­ On hauskaa, että samassa porukassa ihmiset soittavat eri bändeissä. Siitä tulee jollain lailla yhteenkuuluvuuden tunne, Jussi jatkaa. » KÄDET ILMAAN Rubik sai musiikkimediassa kovasti huomiota debyyttinsä ilmestyessä, muttei päässyt suuren yleisön tietoisuuteen. Pian ilmestyvä toinen pitkäsoitto saattaa muuttaa tilanteen. arvoin aprillipäivää odotetaan kuin lapsena karkkipäivää. Tänä vuonna on toisin, kun Rubikin kakkosalbumi Dada Bandits ilmestyy 1. huhtikuuta. Bändin laulaja Artturi Taira on iloinen mutta hämmästynyt siitä ajatuksesta, että joku odottaisi heidän levyään. ­ Tosi hienoa, jos jaksaa odottaa. Monet tuntuvat olevan nykyään lyhytpinnaisia tällaisissa asioissa. H turi pitää normaalina julkaisutahtina. Silti hänestä olisi mukavaa julkaista pitkäsoittoja tiheämmin. ­ Tilitin vähän aikaa sitten rumpalillemme Sampsalle, että hitto, kun voisi julkaista levyn joka vuosi. Toisaalta levyn ilmestymisen jälkeen kestää hetken ennen kuin tekee mieli ruveta tekemään biisejä. Tällä hetkellä tosin on hirveä into tehdä jotain uutta. ­ Hanki uusi harrastus, basisti Jussi Hietala ehdottaa. "Sinulta oli vaikeinta saada hyväksyntää. Olet kuin Suezin kanava, jonka läpi biisien pitää mennä. Minua on aina pelottanut, että jos me ei olla koko ajan aktiivisia, meidät unohdetaan. Rubikin debyytin ilmestymisestä on kulunut pari vuotta, mitä Art­ Olisi hienoa leikkiä sellaisella ajatuksella, että julkaisisi aina keväällä levyn, tekisi klubi- ja festarikeikat ja syksyllä tekisi uuden levyn, joka ilmestyisi helmikuussa, Artturi suunnittelee. ­ Kerran vuodessa tulisi paska levy, Jussi huomauttaa. ­ Se on kyllä totta, Artturi myöntää. ­ Varmaan pari levyä pystyisi tekemään sellaisella tahdilla, mutta sitten alkaisi c, Jussi aloittaa. ­ ...näkyä laadussa. Sitä paitsi uudet biisit ovat yhtä lukuun ottamatta syntyneet reilun vuoden sisällä. Kun teimme edellisen pitkäsoiton tiimoilta vuonna 2007 paljon keikkaa, emme edes yrittäneet säveltää. Pystyimme ensimmäistä kertaa leikkimään isoa bändiä: ensin teimme keikkoja ja sitten pidimme kirjoitusperiodin, mikä kuulostaa tosi romanttiselta, Artturi miettii. Haastatteluun väsyneenä mutta hyväntuulisena saapunut bändin uusi basisti Jussi tuli mukaan Rubikiin reilu vuosi sitten, kun aiemmin basson varressa ollut Arvi Hasu jätti yhtyeen. ­ Ensiksi oli kunnia päästä herrasmiesten kanssa soittamaan, SUE Juhannusäänestys viime kesäkuussa porvoossa nauhoitettu ja syksyllä bändin omassa studiossa äänitetty Dada Bandits on edeltäjäänsä monipuolisempi, mutta samalla erittäin Paluu elävien kirjoihin ehjä kokonaisuus. Sovitukset ovat kuten debyyttinsäkin, rubik vivahteikkaita ja melodiat entistä tuotti Dada Banditsin itse. lennokkaampia. ­ Mietimme pitkään tuottajan Albumi sai ensimmäisen sysäottamista, mutta kun biisit alkoiyksen loppuvuodesta 2007, kun vat olla pitkällä, lumipallo oli ehtiArtturi löysi epävireessä soivan nyt kasvaa jo liian isoksi. Silloin olisyntikan ja hankki uusia tallennussi ollut hankalaa enää ottaa ketään, välineitä. Artturi selvittää. ­ Siinä soundissa, mikä syntyi ­ Ei ollut tilanteita, että olisimme hyvin alkeellisilla äänitysvälineiltarvinneet ulkopuolista mielipidetlä, oli jotakin tuoretta. tä. Keskinäinen kommunikaatio oli ­ Tekemäsi demot olivat mahtahyvä, ja pystyimme olemaan suhvan kuuloisia. Palasimme niihin leteellisen analyyttisiä, Jussi jatkaa. lu-urkudemoihin monta kertaa, jos Uutena jäsenenä Jussilla oli muituntui, että joku biisi meni väärään hin verrattuna erilainen lähtökohsuuntaan, Jussi kehuu. ta. ­ Emme kuitenkaan keksineet ­ Pystyin luottamaan joihinkin mitään uutta. Olemme käyttäJussin mielipiteisiin enemmän kuin neet syntikoita aiemminkin, mutta muiden, koska olemme Sampsan ja meille se oli merkittävä alkusysäys, Samulin (kitaristi) kanssa niin ryArtturi painottaa. vettyneitä omassa kommunikaatiJussi kehuu Artturin demoja iloossamme pitkän soittohistoriamluontoisemmiksi ja duurisemme takia. Jussin musiikillisten miksi debyytin raitoihin ansioiden ohella toinen verrattuna. selkeä etu oli se, että hän ­ Niissä oli raikas ja pakotti meitä tarkastePE 10.4. positiivinen fiilis. lemaan tekotapojam­ Jollain tavalla kylTAMPERE, me uudella tavalla, lä, mutta eihän muArtturi analysoi. KLUBI siikkimme vieläkään ­ Sinulta oli vaikeinole rallattelua. Niin vain ta saada hyväksyntää kävi ja olihan meillä biimihinkään. Olet kuin Susejä, jotka olivat synkempiä. ezin kanava, jonka läpi biisien Oli ekallakin parhaat biisit..., Artpitää mennä, Jussi sanailee nauraturi aloittaa, mutta Jussi alkaa puen Artturille. hua päälle: Porvoon jälkeen Rubik piti kuukauden tauon ja jatkoi elokuussa ­ Debyytillä yleisvaikutelma oli kappaleiden työstämistä Helsintummempi ja ahdistuneempi. gissä. Ennen lisänauhoituksia he ­ Vaikea itse arvioida, mutta tekivät studiopäiväkirjaansa listat ehkä tässä on enemmän kädet illevylle varmasti ja mahdollisesti maan -meininkiä, Artturi pohtii. tulevista kappaleista. Näytin kakUusia kappaleita ei tarvinnut sikolle listaa ja kysyin, miten epäyrittää tehdä väkisin, vaan ne synvarmojen kappaleiden joukossa oltyivät luonnostaan. lut Fire Age päätyi levylle. ­ Luotimme itseemme ja anListaa innostuneesti tutkiva panoimme vain mennä. Ensimmäisrivaljakko kertoo, että he tarvitsitä kertaa pystyimme miettimään, vat albumille vielä yhden raidan, mitkä biisit muodostaisivat parkoska H-niminen biisi ei lähtenyt haan levyn. Aikaisemmin kaiktoimimaan. ki äänitysvaiheeseen valitut bii­ Fire Agen paluu elävien kirjoisit ovat päätyneet levylle, Artturi hin oli mielenkiintoinen prosessi, taustoittaa. Jussi muistelee. Hän on hyvillään siitä, että kap­ Siihen biisiin oli vahva usko, paleissa oli valinnanvaraa. Sitä silmutta se ei jossain vaiheessa kuumällä pitäen yhtye suoritti juhanlostanut siltä, miltä sen aluksi piti. nuksena äänestyksen. Kun palasimme demoversioon, to­ Kaikki saivat antaa jokaiseltesimme sen kuulostavan hyvältä. le biisille pisteitä yhdestä kahdekSekin vaikutti, että Fire Agen kanssaantoista. Tulokset olivat hyvin sa oli kova vääntö Porvoossa. Meilerilaisia kuin mitä levylle lopulta lä on siitä yöllinen ensiäänitys, jostuli, Artturi sanoo. sa tempo on puolet hitaampi. Se Artturi ja Jussi muistelevat Porkuulostaa todella "hienolta". Toivoon-aikaa lämmöllä. vottavasti voimme julkaista sen jol­ Ensimmäisinä päivinä oli mahlain boxilla, Artturi toteaa. « tava fiilis, kun oli neljä viikkoa ai- kaa eikä ollut kiire. Muistan niitä iltoja, kun olimme parvekkeella tupakalla ja kaikki olivat, että hitsi, vielä kolme viikkoa jäljellä, Jussi fiilistelee. ­ Minulle on ollut iso juttu se, kuinka vapautunutta äänittäminen oli. Pystyi ajattelemaan isoja linjoja eikä tarvinnut väkisin puristaa. Ilmapiiri oli luovempi, mikä johtui osittain siitä, että biisit eivät olleet valmiita, Artturi lisää. Rubikin studiopäiväkirjasta MySpacessa sai nauhoituksista sellaisen kuvan, että studiossa on ollut ahdistavaa. Artturikin huomasi sen lukiessaan blogimerkintöjään. ­ Mietin, että tämmöistäkö se oli. Tuleehan siellä se ahdistus monta kertaa. Mutta se oli tosi mahtava kuukausi. ­ Kun on hyvä boogi ja hommat etenevät, ei silloin kirjoita mitään juttuja. On vain liekeissä, eikä ole aikaa miettiä, että nyt ahdistaa. Blogin vastapainoksi on mahdollisesti tulossa Artturin tekemä dokumentaari, joka kuvastaa toista puolta studioelämästä, Jussi kertoo. HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA JUKKA SALMINEN » 18 « NRO. 3
• HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA JOONAS BRANDT SUE » 20 « NRO. 3
• »KUHINAA PINNAN ALLA Ukkonen-levyllä suomalaisten isojen bändien joukkoon lopullisesti kivunnut Maj Karma on vihdoin saanut kahdeksannen levynsä valmiiksi. Salama-pitkäsoitolla Ylppö käsittelee nykyihmisten ongelmia. erra Ylppö aloittaa haastattelun sa kerrottiin rumpali Janne Savolaisen koikertomalla uusimmasta kokeilusran tehneen tuhoja uutta materiaalia sisältätaan, jossa hän vertailee baarien neelle kovalevylle. halvimpia punaviinejä. Makuero­ Totta kai koko väite siitä, että koira söi ja hän ei ole vielä havainnut. Tälläkin kertaa kovalevyn, on älytön. Mutta totuushan on se, solistin edessä on punaviinilasi, joka on tieettä levy ei ollut mielestämme valmis, emmetenkin paikan halvinta. kä löytäneet syytä julkaista sitä, koska siitä Hänellä on mukanaan uuden Salama-pitpuuttui pointti. käsoiton lp-versio, jotta se muistuttaisi hänPunainen lanka oli siis kadoksissa, ja albutä pysymään asiassa. miformaatin ystävänä Ylppö halusi tehdä uu­ Itse asiassa haluaisin sittenkin kertoa simman pitkäsoittonsa huolella. lisää kokeiluistani, koska se on mielestäni ­ Yhtä hittibiisiä voisi verrata jopa maikiinnostavampaa kuin rockmusiikki. nokseen ja kokonaista albumia kokopitkään Ylppö kertoo nukahtaneensa hetkeksi hieelokuvaan. Niissä on aika iso ero. man ennen haastattelua ja poteneensa siitä Ilman kalenteria elävä keulahahmo ei osaa huonoa omaatuntoa, koska niin ei kuulu tehsanoa konkreettista aikaa, jolloin he huomadä työpäivänä. sivat levyllisen hyviä kappaleita olevan val­ Olen siirtynyt kokeiluun, jossa määritmiina. telen itselleni työajat ja teen kolmepäiväistä ­ Kasasimme tuota vähän ison maailman työviikkoa. malliin kuten U2 ja R.E.M. Eli menimme stuPerusteena kokeelle on se, että psykologidioon ja aloimme kerätä materiaalia. sesti on eri asia, onko viikossa enemMaj Karma on tunnettu siitä, että män vapaata ja vähemmän töitä he ovat uransa aikana muuttuneet kuin toisinpäin. ­ niin musiikillisesti kuin ni­ Aiemmin olin ahdistunut mensäkin puolesta. Ylppö pohLA 18.4 siitä, että vapaalla ollessani mitii, ettei kehitystä ole edellisesKLUBI, nun oli pakko tehdä jotakin koko tä levystä juuri tapahtunut. ajan. Silloinhan ei ole koskaan ­ Olen lukenut yhden arvosTURKU vapaalla. Kun sanoin ihmisille tetelun Salama-biisistä, jossa se keväni töitä vain kolmena päivänä kyllä kehuttiin, mutta meidän saviikossa, huomasin, että sellaista halnottiin muuttuneen yhtä paljon kuin veksitaan ja minua pidetään joutilaana. Kotiteollisuus. Olemme aina puhuneet Iso-Britanniassa on Ylpön kuuleman mumuuttumisesta, mutta alan huomata, että se kaan tehty testi, jossa ihmiset tekevät töitä onkin ehkä vain meidän pään sisällä. vain kolme päivää viikossa. Tuloksena on ol­ Näen kuitenkin pientä muutosta tapahlut kulutuksen väheneminen, koska ihmisten tuvan koko ajan. Tämän ja Ukkosen välinen muutos ei ole kauhean suuri. Lähinnä tämä ei tarvitse löytää elämäänsä sisältöä tuotteison yhtenäisempi kokonaisuus. Joku voisi sata. Kun ihmisillä on paljon vapaa-aikaa, he einoa, että Salama ei ole yhtä monipuolinen, ja vät ole niin ahdistuneita. olen samaa mieltä. Mutta se on myös seesteiMaj Karman maaliskuun lopussa ilmestysempi ja melodisempi, ja tässä on aivan hevän levyn sanoitukset pyörivät osittain tälevetin isot kitarat. Tämä on meidän amerimän teeman ympärillä. kansoundilevy. ­ Levyltä löytyy nykyihmisten ongelmien pohdintoja, jotka liittyvät töihin ja sitä kautUnelmien kääntöpuoli ta muun muassa ihmissuhteisiin. Olen kuimaj karma nousi vuonna 2006 ilmestytenkin yrittänyt pukea nämä asiat rocklauluneen Ukkonen-levyn myötä suuren yleisön jen muotoon. Levy ei siis ole vaikea, vaan ne tietoisuuteen. Ylpön mukaan se ei ole muutasiat kuhisevat pinnan alla. tanut mitään. ­ Yhteiskunnallisten tekstien lisäksi pitkä­ Meillä menestyminen on tapahtunut niin soitolla on perinteisiä rockbiisejä, joissa lauhitaasti, ettemme ole edes huomanneet sitä. letaan juomisesta ja rakastumisesta. Jos menestys olisi tullut silloin, kun olimme nuoria jannuja, se olisi ollut eri asia. Punainen lanka hukassa ­ On hienoa huomata saavuttaneensa asisalama on tehty siinä mielessä oudolla oita, jotka ovat olleet nuorempana unelmia. tavalla, että bändi ei ollut levynteon aikaan Ja kun on saanut esittää Tuomari Nurmion kertaakaan yhdessä. Ylppö ei käynyt yksissäkanssa Lasten mehuhetken, ei voi enää vaakään treeneissä. tia yhtään mitään. ­ Lauloin biisit studiossa niin, että jätkät Ylppö pitää menestymistä mielenkiineivät olleet mukana. Häiriö teki riffit, ja minä toisena siltä kannalta, että kun on toteuttatein sanat ja laulumelodiat sekä pohdin sanut valtavia unelmia pitkän ajan kuluessa, malla levyn punaista lankaa. Se on myös syy, on matkan varrella kasvanut niin paljon, että miksi levyn ilmestyminen myöhästyi, että tamenestyminen on muuttunut toisarvoisekvallaan koira söi kovalevyn. si asiaksi. Ylppö viittaa viime kesäkuun uutiseen, jos- H ­ Sitten kun unelmia saavuttaa, niistä ei osaa samalla tavalla nauttia. Jari Halonen sanoi hyvin, että nuorena oli hirveä tekemisen into, muttei päässyt tekemään. Nyt kun hän vanhempana ja tunnetumpana ihmisenä pääsisi tekemään, intoa tehdä ei enää ole. Maj Karma on tehnyt musiikkia kauan, vuodesta 1992 asti. Ylppö pyrkii kategorisesti unohtamaan kaiken yhtyeen alkuajoista. ­ Lähinnä minulla tulee mieleen, että se oli kaikin puolin kokeilevaa, ja silloin oli kauheasti intoa tehdä. Jälkeenpäin huomaa, että on tehnyt monet asiat ärsyttävästi ja typerästi. Meitä pidettiin erikoisuuden tavoittelijoina, mikä johtui ehkä siitä, etten osannut laulaa ja minulla oli teatraalinen tapa esiintyä. Emme tavoitelleet sitä, vaan me olimme aika erikoisia. Jälkeenpäin huomasin, että rockmusiikissa se lähinnä ärsyttää ihmisiä. ­ Vaikka monet sanovat, että kaiken tekemänsä pitäisi pystyä allekirjoittamaan, minä en pysty. The Laulu ylpön mielestä rock on konservatiivista, eli kaikki täytyy tehdä tiettyjen kaavojen mukaan. Hän myöntää, että heidän ilmaisunsa on vuosien varrella muuttunut aiempaa kuuntelijaystävällisempään suuntaan. ­ Se johtuu siitä, että olemme oppineet kirjoittamaan lauluja. Kaikki kumpuaa aina kokeellisuudesta ja undergroundista, mutta mielestäni vaihtoehtoista musiikkia on helppo tehdä. On ollut paljon isompi haaste kirjoittaa laulu. Ylppö haluaisi tehdä kappaleita, jotka jäävät elämään. ­ Tietyissä rockpiireissä halveksutaan sitä, että joku on koko kansan suosikki, jonka biisiä soitetaan nuotiolla ja radiossa. Musiikin tehtävä on elää omaa elämäänsä. ­ Sillä, että kirjoittaa hienon laulun ­ enkä puhu biisistä, vaan nimenomaan laulusta, koska se on minusta arvokkaampi sana ­ voi jäädä ihmisten mieleen. Ylppö kertoo, että nuoret bändit tulevat usein kysymään häneltä, miten heistä tulee menestyneitä. Vastauksena hän aina sanoo, että kirjoittakaa "The Laulu". ­ Suomessa on paljon mielenkiintoisia bändejä. Lapko on hyvä esimerkki, koska se on hyvä bändi, mutta niiden musiikki on niin trendikästä, että pelkään heille käyvän huonosti, jos he eivät pian tee "sitä laulua". Niillä on helvetisti hyviä biisejä, muttei sellaista laulua, jolla he pääsisivät marginaalin ulkopuolelle. ­ Tiedän, että he haluavat tulla isoiksi ja täysammattilaisiksi. Tai ainakin minä kuvittelen niin. Heidän vain pitää kirjoittaa se laulu, jottei heitä unohdeta. Nyt viinilasi on tyhjentynyt. Huomaan pöydällä olleen LP:n auttaneen Ylppöä pysymään enimmäkseen asiassa, vaikka keskustelu sinkoilikin sinne tänne. « SUE » 21 « NRO. 3
• kiähän ne ovat ja järjettömän kovia muusikoita, kiittelee Tomi. Hyväntuulinen basisti Veli "Vellu" Palevaara on erittäin tyytyväinen kiertueeseen. Tänä iltana teillä on näytön paikka täällä Hämeessä. Miten luulet, että manselaiset eroavat turkulaisista? ­ Ne puhuvat eri kieltä? Me ajateltiin, että Turku olisi ollut jotenkin vaikea, koska Turku ei ole maineeltaan niin perinteinen rokkikaupunki kuin nämä muut. Se meni kuitenkin helvetin hyvin. Vaikka useimmat ovatkin saapuneet paikalle katsomaan tuoreen Monster Philosophy -albumin tiimoilta keikkailevaa tanskalaisryhmää, saavat suomalaiset joka ilta uusia faneja. Tampereella Jave-nimellä esiintynyt miekkonen on aivan myyty nähtyään The Milestonesin ensimmäistä kertaa elämässään. ­ Vaikka tulin tänne katsomaan "Disneylandia", The Milestones veti kirkkaasti pidemmän korren. Järjettömän kova, loistava veto! Diggasin ennen kaikkea kitaroista ja loistavasta vokalistista, kiittelee Jave. HAASTATTELU TEKSTI PAULIINA TUOMOLA KUVA PETRI VILEN » TAKAISIN OIKEILLE RAITEILLE Helsinkiläinen rockretkue The Milestones on palannut lavoille vuosien hiljaiselon jälkeen. Sue hyppäsi yhtyeen kelkkaan neljän keikan rundille, jolla Milestones lämmitteli tanskalaista D-A-D:tä. 990-luvulla stadin rokkiskeneä seuranneet muistavat rouheaa ja reteää hard rockia soittavan Milestonesin ahkerana keikkailijana. Monet näkivät yhtyeen vilahtavan myös olutpanimon televisiomainoksessa. Yhtye ajautui kuitenkin hitaammalle kaistalle kitaristi Tomi Julkusen muutettua Irlantiin ex tempore. Viime kuukausina yhtyeelle on kuitenkin auennut upeita mahdollisuuksia päästä esiin. Joulukuussa Milestones lämmitteli Whitesnakea Helsingin jäähallissa. Kolmas albumi Devil in Me julkaistaan huhtikuussa, ja siltä irroitettu single Queen to Me sai heti julkaisunsa jälkeen kiitettävästi radiosoittoa. Myös pääsy yhdeksän albumia julkaisseen D-A-D:n lämmittelybändiksi peräkkäisiksi illoiksi Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Ouluun oli todellinen onnenpotku. Kaikki keikkapaikat valtavaa Oulun Teatriaa lukuun ottamatta olivat tiukasti loppuunmyytyjä. 1 Ke 25.2. Helsinki, Tavastia kello on 20.48. Tunnelma Tavastian takahuoneessa on neljän keikan rytistyksen ensimmäisenä iltana hivenen hermostunut. Kitaristi-Tomi naureskelee, että illan biisilista vedettiin hatusta, mutta tarkentaa sitten, että koosteella tavoitellaan pää irti -meininkiä. ­ Mukana on vain kaksi vanhaa biisiä, muut ovat uusia. ­ On paljon mukavampaa soittaa uusia biisejä, tunnustaa laulaja Olavi Tikka eli Olli. ­ Meillä on ihan vitusti valmiita, uusia biisejähän. Nyt ilmestyy kolmas levy, mutta neljännenkin biisit ovat olleet koossa jo ajat sitten. Oman jännittävän lisänsä suomalaisten soundcheckiin tuo se, että D-A-D jamittelee lavalla vaatimattomat kolme tuntia. The Milestones hoitaa omansa vain hetken ennen H-hetkeä, melko tarkalleen kahdessakymmenessäkahdessa minuutissa. ­ Ainahan se on sellaista säätöä. Pääbändi voi ottaa kolmen tunnin siivun. Jos meillä olisi ollut soundcheckiin kolme tuntia aikaa, olisimme soittaneet ensimmäiset viisitoista minuuttia ja loppuajan juoneet kaljaa lavalla, nauraa Olli. ­ Mutta ei meillä siis jäänyt tästä mitään hampaankoloon eikä persvakoon, täsmentää Tommi Manninen, armoitettu rumpali. (Tommi sai soundheckejä säännönmukaisesti venyttäviltä tanskalaisilta eräänlaisen ylimääräisen hyväntahdon eleen Tampereella, mutta siitä tuonnempana.) Mutta miten Milestones on päätynyt D-A-D:n ja Whitesnaken lämppäreiksi ja radioaalloille? Mikä on ollut se piristysruiske? ­ Kelattiin, että nyt pitää saada tämä juna oikeille raiteille. Aiemmin se on harhaillut vähän miten sattuu, sanoo sohvalla oluttaan siemaileva kitaristi Marko "Kivis" Kiviluoma. ­ Uskon, että pitkän matkan kulkijoilla kuten meillä asiat loksahtavat lopulta kohdalleen. Jos kahdessa vuodessa ei olekaan päässyt Madison Square Gardeniin soittamaan ja heittää siksi spittarit naulaan, niin ei se kauhean pitkälle kanna. To 26.2. Turku, Klubi onnistuneen tavastian jälkeen Turkuun saavuttiin iloisin mielin kello 20.36. Omat hyvät fiiliksensä Turun keikkaan toi se, että D-A-D:n kitaristi Jacob Binzer oli kehunut Klubin ihanalle Jockeisännälle The Milestonesia ennen lämppäribändin paikalle saapumista. Illan lopussa mies tuli henkilökohtaisesti antamaan palautetta. Hänen mielestään bändi kuulosti tiukemmalta kuin omassa kotikaupungissaan. Kello 01:04 toimittaja yhyttää Ollin ja Tomin ja istuu samaan pöytään. Lyhyellä matematiikan oppimäärällä jokaisen yhteenlasketut alkoholiannokset lasketaan kymmenissä. Rakkautta ­ ja Jägermeisteria ­ oli ilmassa, joten päätämme palata kaiken alkulähteille, vuoteen 1994, jolloin Olli liittyi bändiin. Tuolloin biisit syntyivät kuin vettä vain, saatiin levydiili ja keikkojakin järjestyi mukavasti. Ennen pitkää paratiisiin hiipi kuitenkin varjoja. ­ Tomi päätti lähteä Dubliniin. Me toimittiin kyllä edelleen bändinä, tehtiin biisejä ja jopa muutama keikkakin. Meidän riveissä kävi kaksi kitaristia siinä välissä. Mutta meillä ei ollut mitään suuntaa. Pari vuotta sitten yhtye päätti laittaa taas hynttyyt yhteen. Olli painottaa, että Tomin irtiotto ja oman bändin perustaminen Irlannissa ei ollut seikka, jota oltaisiin anteeksi pyydelty tai annettu puolin tai toisin. SUE ­ The Milestones on bändi, jota elämä vie. Tavastian-vedon jälkeen tapahtui jotain, mikä saa miehet innostumaan edelleen. ­ Keikan jälkeen vedettiin hirveät perseet. Lähdettiin baarista reteästi kolmen aikaan. Hyvä, että saatiin taksin ovi kiinni, kun radiosta alkoi soida meidän biisi, Queen to Me. Yläfemmat taksikuskille ja sama tien spudarille: "Mä tarjoon sulle safkat", muistelee Tomi. ­ Mä aloitin kitaransoiton kahdeksanvuotiaana. Tänään yksi tyyppi tuli kehumaan minua keikan jälkeen, sanoi, että olen "Suomen Paul Kossof"!(Free/Back Street Crawler, toim. huom.) Pe 27.2. Tampere, Klubi d-a-d on jo Tampereella, kun suomalaiset saapuvat keikkapaikalle kello 21.28 roudaamaan ja odottelemaan soundcheckiään, jota saa siis taas odotella. Tanskalaisia hymyilyttää. Kuten aiemminkin, kitaristi Jacob "Cobber" Binzer ja rumpali Laust Sonne teknikoineen, kiertuemanagereineen ja paitamyyjineen istuvat iltaa kapakassa keikkansa jälkeen muiden kadotessa johonkin. Pääesiintyjäpöydästä on seurattu Team Milestonesin toimintaa. Suomalaisille seuraavana päivänä esitetyt ensimmäiset kysymykset ovatkin osastoa "onko krapula?" Kommentit eivät kuitenkaan ole pahansuopaa vittuilua. ­ Ehkä ne näkevät meissä itsensä vähän nuorempana, mitä tähän biletykseen tulee. Ja tosi mukavia jät- La 27.2. Oulu, Teatria rupeaman viimeinen keikka Oulussa lauantaina on edellisiltoja hankalampi, sillä se soitetaan valtavassa Teatriassa. Tuhansia ihmisiä vetävää tilaa ei moni bändi ole loppuun myynyt, eikä D-A-D:kaan siihen pysty. ­ Se oli työvoitto, koska saimme ihmiset liikkumaan aika nopeasti lähemmäksi lavaa, kertoo Tomi Oulun-keikan jälkeen. ­ Sekin keikka meni siis mainiosti. Näkyvin ero muihin keikkoihin löytyy herra Mannisen otsasta: ristiin asetellut laastarit ovat kuin suoraan Aku Ankasta. Tampereella rentouduttiin siihen malliin, että rumpalin otsa tervehti illan lopun häämöttäessä hotellihuoneen kynnystä. Yhtyetoverit eivät kovista yrityksistään huolimatta saaneet miekkosta jaloilleen. Apuun kiirehti sattumalta paikalle osunut D-A-D:n hentoinen, arviolta noin 160-senttinen paitamyyjätyttö, joka tempoi hämmästyttävän rivakasti Mannisen pystyyn. Tarina tavoitti tanskalaiset nopeasti. Ensimmäinen kommentti, jonka suomalaisryhmä Oulussa tanskalaisilta seuraavana päivänä kuuli, oli "are you guys ok?" Neljän kaupungin ja konsertin jälkeen The Milestones kaipaa takaisin lavoille. Klubien lisäksi energiaa liikenee myös hyväntekeväisyystyöhön. Kiertueen jälkeen bändi soitti Vantaan Valttiareenalla järjestettävään No Excuse -koululaiskonsertissa. Yleisönä olleet kasiluokkalaiset ovat syntyneet samoihin aikoihin kuin The Milestones on perustettu. Jos yhtye jatkaa samaan malliin kuin D-A-D, sillä on jäljellä vähintään kymmenen hyvää vuotta. « » 22 « NRO. 3
• HAASTATTELU en jälkeen, kun Pete Doherty vetäytyi Pariisiin asumaan ja työskentelemään, hänen elämäänsä ei ole raportoitu lehdissä yhtä tarkkaan kuin aiemmin. Kun hänen ja Kate Mossin suhde kariutui, Dohertyä ei enää ole nähty lööpeissä. Samaan aikaan miehen kuriton elämäntyyli näyttää seestyneen. Ainakin jossain määrin. Tämä haastattelu piti alun perin tehdä Pariisissa. Edeltävänä iltana minulle kuitenkin kerrottiin Dohertyn palanneen Englantiin, ja että hän todennäköisesti palaisi Pariisiin haastattelua varten. Muutamaa tuntia myöhemmin minulle soitettiin uudelleen ja kerrottiin, että ainakaan Pariisissa haastattelua ei tehtäisi. Doherty oli Englannissa, mutta tavoittamattomissa. Viikon verran sovitun haastattelupäivän jälkeen Pete Doherty palasi ihmisten ilmoille ties mistä ja ilmaantui lontoolaiseen hotelliin järjestettyyn haastatteluun vain tunnin myöhässä. Kaaoksesta huolimatta Pete osoittautui huomattavasti odotettua helpommaksi tapaukseksi. Hänen ainoa vaatimuksensa oli saada "vähän kolaa", ja hän vieläpä tarkoitti sitä nestemäistä laatua. Pete Doherty sekoitti kolajuoman rommiin ja ryhtyi töihin. Aina The Libertines -ajoistaan lähtien Pete Dohertyllä on ollut runsaudenpulaa kappaleista. Hän on esittänyt niitä siellä täällä, jopa olohuoneissa ja parkkipaikoilla, ja ladannut niitä kotisivuilleen. Nettihuutokauppasivusto eBay pursuaakin Dohertyn luovuudenpuuskissaan nettiin lataamista biiseistä koostettuja cdr-levyjä, joilla fanit käyvät vaihtokauppaa. Nyt Doherty on tehnyt oikean soololevyn nimeltään Grace/Wastelands. Haastattelun alkaessa Dohertyn ystävä, rastafariräppäri General Santana pistäytyy tervehtimässä ja usuttaa minua kysymään Peteltä tämän The Libertines -bändin comebackistä. Sitten General Santana livahtaa huoneenseensa, jossa haastattelun jälkeen alkavat bileet tulevat ravistelemaan hotellin seiniä kahden päivän ajan. Pete Doherty ei selittele viikon mittaista katoamistaan. Hän kuitenkin kertoo tuntevansa itsensä epävarmaksi joutuessaan paljastamaan sisimpänsä ja olevansa sitä mieltä, että yleistä mielipidettä hänestä on mahdotonta muuttaa. S » MONIKASVOINEN MIES The Libertinesistä, Babyshamblesista, sekopäänä ja nyt sooloartistinakin tunnetun Pete Dohertyn tapauksessa vain yksi asia on varma: kun on tekemisissä hänen kanssaan, voi odottaa vain odottamatonta. EPÄMUKAVIA LAULUJA millainen on pete Dohertyn tyypillinen päivä Pariisissa? ­ Oikeastiko? Nousen ylös, käyn pienellä kävelyllä, poltan liikaa tupakkaa ja juon liikaa kahvia. Tai ei niitä oikeastaan voi polttaa eikä juoda liikaa. Tutkin paikkoja. On hienoa kävellä Seinen vartta pitkin. Olen saanut Pariisissa jonkin verran kavereita. Siellä on paljon brittejä, jotka joko asuvat siellä tai käyvät siellä usein, mutta eivät osaa ranskaa. Tunnetko Pariisia? Vain elokuvista. ­ Juuri sellaista siellä on, kuin eläisi elokuvassa. Ennen pitkää Pariisissa törmää aina soittajiin, joilla on Django-tyyliset kitarat ja ruohoa. Ne istuskelevat jammailemassa ja huutavat toisilleen. Puhutaanpa soololevystäsi Grace/Wastelandsista. Babyshamblesyhtyettäsi on sanottu soolobändiksesi. Poikkeaako soololevyn tekeminen jotenkin siitä, mitä teet Babyshamblesin kanssa? ­ En tiedä oikein itsekään mistä tässä on kyse. Todelliset Libs-, Shambles- ja Doherty-fanit huomaavat, että soololevylläni on biisejä, jotka ovat roikkuneet mukanani vuosia. Niitä ei ole levytetty ja julkaistu ennen tätä siksi, että niiden soittaminen on ollut minusta epämukavaa. Olen tuonut niitä kertaalleen treeneihin ja eri levy- jen äänityksiin, mutta ne eivät koskaan löytäneet paikkaansa ­ kunnes soololevyni tuottaja Stephen Street sanoi, että "Nämä ovat hyviä biisejä, haluan äänittää ne ja ne tulevat levylle." Pitikö soololevyllesi päätyneiden kappaleiden kasvaa ja kypsyä, vai oliko kyse vain oikean ajan ja paikan löytämisestä? ­ En tiedä, mutta olen utelias kuulemaan, mitä mieltä ihmiset ovat näistä biiseistä. Erityisesti kriitikoiden mielipiteet kiinnostavat minua, sillä tietyn jengin mielipiteistä uskallan vaikka lyödä vetoa. Fanit ovat faneja, mutta kriitikot ovat vähemmän subjektiivisia. Grace/Wastelandsin kannessa on sinun nimesi. Onko tämä levy sinua ja sitä mitä haluat tehdä? ­ Kyllä, ja arastelen sitä hieman. Vieroitushoidossa ne jauhoivat, että minulla on itsetunto-ongelmia. Nyt alan tajuta, että se on totta. En koskaan oikein usko ihmisiä, kun he kertovat minulle, että levyni on mahtava ja että he todella nauttivat biisieni kuuntelemisesta. SUE Sinulla taitaa olla liikaa aikaa miettiä tuollaisia asioita. Faneille biisit tulevat suoraan ja välittömästi, mutta tekijän täytyy elää laulujensa kanssa aina kirjoittamisesta julkaisuun asti. Siinä välillä on paljon aikaa ajatella. ­ Minä haluaisin äänittää 12-14 upouutta biisiä, joita kukaan ei ole koskaan kuullut. Haluaisin tehdä niin kerran viikossa tai kerran kuussa koko loppuelämäni ajan. Sellainen on minun ideaaliurani. pitävät huolta hänestä. Ja se Pete, joka puolustaa itseään ja niitä asioita, joihin uskoo. Mutta ei se aina ihan niinkään mene. On olemassa vaara, että kun sinusta kirjoitetaan jatkuvasti negatiivisen sävyyn, tulevaisuudessa ihmiset uskovat sinun todella olevan sellainen kuin on kirjoitettu. Teetkö töitä sen eteen, ettei noin pääsisi käymään? ­ En. En lainkaan. En yritä muuttaa ihmisten näkemyksiä minusta. Se on täysin mahdotonta. Vanavedessäsi on tullut bändejä, jotka eivät niinkään seuraa esimerkkiäsi kunnianhimoisena muusikkona kuin pahamaineisena kaverina. ­ Musiikillinen kunnianhimo ja pahamaineisuus ovat täysin erillisiä asioita. Sekoillakseen ei tarvitse olla muusikko. Yhtenä päivänä yksi tyttö kertoi minulle, että "Isäni olisi ollut maailman paras muusikko. Hän oli narkkari ja antoi kaman päästä niskan päälle, mutta hän olisi ollut maailman paras muusikko. Yhtenä päivänä hän myi kaikki leluni, osti rahoilla kamaa ja katosi. En ole nähnyt isää sen jälkeen." Ajattelin, että joopa joo. Eli se on joko tai. ­ No joo, ainakin jos uskoo, mitä laitoksissa sanotaan. Että tuollaisten riippuvuuksien ruokkiminen johtaa joko hautaan, vankilaan tai mielisairaalaan. General Santana pyysi kysymään The Libertinesin paluusta. ­ (Naurua) General jauhaa aina noita juttuja, vaikka ei tajua niistä mitään. Hänellä on jonkinlainen romanttinen käsitys onnellisesta lopusta ja siitä, mikä on hyväksi tai pahaksi minulle. Samalla hän tuntuu unohtavan, miten pieleen ne asiat silloin menivät. En aio huijata itseäni vain siksi, että General Santanan täydellinen visio toteutuisi. Oletko tyytyväinen itseesi tällä "Haluaisin tehdä levyn kerran viikossa tai kerran kuussa koko loppuelämäni ajan. hetkellä? ­ Joo. Tilanne on rauhoittunut. Rauhoittuminen olikin ainoa vaihtoehto, koska meininki muuttui ihan kaheliksi. Ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä, mutta osa pääsi kuiville. Jopa vitun Wolfman (Dohertyn pahamaineinen taiteilijaystävä Peter Wolfe ­ käänt. huom.) on kuivilla! « TEKSTI SIMON HARPER, CLASH MAGAZINE ISSUE 34, FEBRUARY 2009.© CLASH MAGAZINE 2009 KÄÄNNÖS ARI VÄNTÄNEN KUVA KEVIN WESTENBERG TODELLINEN DOHERTY pete doherty edustaa monia asioita monille ihmisille. Mikä niistä kaikista median heijastamista petedohertyistä on todellinen sinä? ­ Tuohon on mahdotonta vastata. Joskus ajattelen olevani se Pete, joka pitää huolta ihmisistä, jotka » 24 « NRO. 3
• » MUSIIKKIA HÄIHIN JA HAUTAJAISIIN Miten Uniklubi suhtautuu playback-keikkoihin? Ja miksi yksi uuden Syvään levyyn -levyn kappaleista hyllytettiin sinkkulohkaisujen joukosta? U niklubi, tuo Hämeenkyrön vastaus nuorten ja miksei jo vähän vanhempienkin naaraiden rokettirollin ja pörröisten poikien kaipuuseen, on julkaissut neljännen studioalbuminsa Syvään valoon. Vuonna 1999 perustettu yhtye on selkeästi vakiinnuttanut asemansa. Syvään valoon -platan ensimmäinen single Polje nousi heti ilmestyttyään radioiden soittolistoille ja on pysytellyt tiukasti soitetuimpien joukossa. Kesän keikkakalenterikin näyttää muikealta. ­ Meillä on kolmisenkymmentä alustavaa buukkausta. Kaikki keikat tehdään mitä pyydetään, lupaa solisti Jussi Selo. Uniklubi on kiertänyt ahkerasti etenkin nuoremman musadigga- rijengin festivaaleja. Onko suhtautuminen festivaalikeikkoihin muuttunut vuosien varrella? ­ Ei itse asiassa ole. Festarit ovat mukavia ja kesä on muutenkin sellaista aikaa, jota odottaa. Festivaaleilla tämä orkesteri viihtyy, sanoo Jussi ja äänestä paistaa hymy. Debyyttialbumi Rakkautta ja piikkilankaa räjäytti pankin ilmestyessään viisi vuotta sitten. Sekä myynti että radiosoitto olivat huimia. Levy toi yhtyeelle parhaan rock-tulokkaan Emma-palkinnon ja myi platinaa. Samoin myi kakkosalbumi Kehä. Kolmas levy Luotisade ei sekään myynyt kehnosti. Asettaako ensimmäisillä pitkäsoitoilla saavutettu nopea nousu kansan tajuntaan paineita? ­ Kyllähän se aina jännittää, kun levy julkaistaan. Toivotaan, että siitä tykätään niin paljon, ettemme joutuisi duuniin Siwan kassoille. Me ollaan tehty parhaamme tämän levyn kohdalla. Jos tämä ei menesty ja maistu meidän kuulijoille, niin ei sitten mikään. Mikä Syvään valoon -albumilla on parasta? ­ Se on meidän levyistä monipuolisin ja omalla tavallaan aika henkilökohtainen albumi. Sillä on aika tylyä tekstiä, asioista puhutaan suoraan. Ja olemmehan me kehittyneet myös bändinä ja muusikkoina. Jos rehellisesti sanotaan, niin onhan tämä meidän paras albumi, vaikka se kliseinen kommentti onkin. Uuden levyn laulujen aiheet löytyvät läheltä. ­ Lähipiirimme hiffaa kyllä aika nopeasti, mistä on kysymys. Musiikki tulee suoraan sydämestä, seassa ei ole turhaa liirumlaarumia. Siellä ovat kaikki jutut, jotka perus- suomalaisia vituttaa. Syvään valoon muutti ilmettään levytysprosessin kuluessa. Albumille on tarttunut ennätyksellisen paljon hitaita kappaleita. ­ Aluksi tästä oli tulossa edellisiä rankempi levy, mutta sitten yhtäkkiä huomasimmekin, että rokkirypistykset jäivät vähemmälle. Levystä tuli aika hidastempoinen. Slovareita on mukana enemmän kuin koskaan aiemmin, niin että metsään mentiin sen alkuperäisen vision kanssa, Jussi hymähtää. ­ Myös raskaimmat tekemämme biisit ovat tällä albumilla, eikä sen tunnelmakaan ole kovin positiivinen. Uniklubi heittää uutukaisensa tiimoilta myös pari akustista keikkaa. Keikkailu onkin miesten sydäntä lähellä ­ paitsi playbackinä. Siksi ensimmäisessä Emma-gaalassaan Uniklubi hajottikin soittimensa lavalle bändin biisin vielä soidessa iloisesti taustalla. Toiseen Emma-gaalaansa Uniklubi saapui ilman biisintekijäbasistiaan Teemu Rajamäkeä, joka ei jaksanut suotta saapua paikalle. Muutenkin yhtye osoittaa ilahduttavaa rohkeutta, vaikka onkin maineeltaan edelleen "tyttöbändi". ­ Mitä vittua -raidasta tulee varmasti keikoilla meidän ja fanien kesken kova biisi. Sitähän me kelattiin myös sinkuksi, mutta kun se mitä vittua -hokema tulee biisissä noin kaksitoista kertaa. Fanit ovat Uniklubille tärkeitä ja bändi kommunikoi heidän kanssaan aktiivisesti. Ihanimpia fanien tekemiä asioita Jussi pohtii hetken. ­ Hautajaisissahan meidän biisejä on soitettu, mutta eivät kai hautajaiset ole kovin ihania tapahtumia. Mutta häät ovat! Niissäkin fanit ovat soittaneet musiikkiamme!. « HAASTATTELU TEKSTI PAULIINA TUOMOLA KUVA JARKKO TIITINEN » PUNKIN SYDÄMESSÄ R » TOSI NEXT SEASON V uonna 2000 perustettu helsinkiläinen Palma on valmistanut ensimmäisen albuminsa Be Bold And Mighty Forces Will Come to Your Aidin. Laulaja Samppa Lappalainen pitää musiikista ja veriappelsiinilimonadista. Mitä yhtyeitä Palman jäsenten taustalta löytyy? ­ Mä olen ollut Kansallisoopperan lapsikuorossa, tumpalimme Juha Snellman soitti skittaa KC4:ssa, ja kitaristimme Johannes Lounasheimo vieraili Grumpsin riveissä. Juha Kuoppala taas on soittanut esimerkiksi Tervomaan, Tehiksen ja Hertzenien kanssa, mutta liittyi Palmaan vasta pari viikkoa sitten. Kumpi on kivampi, Palma de Mallorca vai Santa Cruz de la Palma? ­ Kummastakin löytyy freesejä juttuja ja väljyyttä. Tulivuorista muodostuneet jyhkeät saaret on komeeta katseltavaa. Mallorcalla on kuulemma historiallista nähtävää maurien ajalta saakka. Koska Kaakkois-Aasia ja Etelä-Amerikka ovat nykyään massoille sitä mitä Kanarian saaret 80-luvulla, palmat ja pallorcat on tosi next season! Millaisia bändejä maailma tarvitsee? ­ Sellaisia, jotka eivät yritä kuulua trendik- käisiin virtauksiin tai hae kriitikoiden hyväksyntää. Oikea metodi on diggailla aidosti säkillisestä asioita, inspiroitua niistä ja katsoa mitä syntyy. Arcade Fire ja Of Montreal ovat hyviä esimerkkejä tällaisista bändeistä. Toivottavasti Palmakin on. Mikä oli suosikkisi Mallasjuomien legendaarisesta Palma-limonadisarjasta; appelsiini, veriappelsiini, sitruuna, greippi vai ananas? ­ Veriappelsiini. Se oli ainoa laatuaan. Näistä nykyisistä passiopersikkajaffoista ei ole säväyttäjäksi. Millaisen levyn Palma halusi tehdä? ­ Sellaisen, joka ei ole muodikas tai ulkopuolelta saneltujen sääntöjen mukainen, vaan rehellisesti meidän kuuloinen ja näköinen. Palma soittaa ajatonta poppia, josta keskivertosukankuluttaja löytää kivoja kertsejä ja nirsompi kuulija hienostuneita nyansseja ja kekseliäitä sovituksia. Mikä on mielestäsi ohjaaja Brian de Palman paras elokuva? ­ Mä en ole kauhuleffadiggari, joten suosikkini on Al Pacinon tähdittämää mafiaosastoa, eli Scarface tai Carlito´s Way. « TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA SAMI MANNERHEIMO SUE eaktio on Suspenders- ja Pelle Miljoona Unabomber -yhtyeistä tutun Shadoun uusi yhtye. Viime kesänä Shadou heitti kaksi keikkaa Widowsin solistina. Elokuussa 2008 äijäileviin ikätovereihinsa kyllästynyt mies päätti perustaa uuden punkrock-bändin. ­ Halusin palata energisen punkin soittamiseen. Bändiin, jolla on aikaa ja kiinnostusta. Reaktiossa soittavat vokalisti-basisti-biisintekijä Shadoun ohella rumpali Kimi sekä kitaristi-taustalaulaja Miki. ­ Ne ei ole tuudittautuneet muistelemaan menneitä hyviä aikoja. Mun aiemmissa bändeissä on ollut äijäongelma. Pahimmat tyypit tekee comeback-keikkoja ja naureskelevat aikaa, jolloin oltiin nuoria ja punk. Mä en jaksa mitään duuni, omakotitalo ja perhe -pelleilyä. Mun mielestä punk ei ollut nuoruus. Kyllä omien arvojen pitäis pysyä yllä. ­ Punkin aito energia tulee selväpäisyydestä. Siitä, että tiedostaa mitä ympärillä tapahtuu. En puhu absolutismista, mutta punkrockin sydän on siinä, että ollaan energisiä ja sanotaan asioita musiikin kautta. En tajua sellaista paskaperseisyyttä, ettei uskalleta mennä lavalle selvinpäin. Shadou viittaa kintaalla sille, että joku saattaa loukkaantua hänen mielipiteistään. ­ Reaktion Huomisen puolesta -levynkin idea on vähän loukata. Sehän on punkrockia eli sen pitää puhutella. Jokainen pystyy kelaamaan, mitä tässä maailmassa tapahtuu ja milloin on muutoksen aika omassa elämässä. Ihmisten pitäis oppia valitsemaan, mille sanoo ei ja mille kyllä. Shadoun mielestä punk ei kuitenkaan ole politiikkaa. ­ Mun punk on sitä, että elämän tulis olla yksinkertaisempaa. Ei sellaista, ettet jaksa tehdä muuta kun duunin. Mulle on duunissa sanottu, että "Me olemme ostaneet sinut ja työajallasi olet meidän omaisuutta". Ei tuntunut kovin kivalta! Asiat vois rakentaa paljon paremminkin. ­ Onhan tää elämä kova pala läpi vietäväksi. Pitää keskittyä mielekkäisiin asioihin eikä hypätä oravanpyörään. « TEKSTI KIIRA KOLEHMAINEN KUVA REAKTIO » 26 « NRO. 3
• » KISSAT KUUMALLA LAIVALLA Turkulainen Cats On Fire on varsin kansainvälinen tapaus suomalaisessa poppiskentässä. Se tarkoittaa muutakin kuin sitä, että yhtye on perustettu Vaasassa ja poikain äidinkieli on ruotsi. HAASTATTELU ats On Firen kakkoslevyllä Our Temperance Movementilla kitarat helisevät kuin C86-kokoelmalla. Vihon kuvassa nelikko seisoo laiturilla villapaidoissaan ja -takeissaan. Tyhmempikin siis tajuaa, että jos tänä päivänä pitäisi mainita yksi suomalainen bändi, joka edustaa indie/nynny/twee pop-genreä puhtaimmillaan, ainoa vaihtoehto on Cats On Fire. Ainoan särön indievaikutelmaan tekee se, että bändi on siirtynyt The Province Complains -debyyttilevyn (2007) julkaisseelta saksalaiselta Marsh-Marigoldilta kotoisalla Johannalle. ­ Olimme tilanteessa, jossa tunsimme tarvitsevamme jonkinlaista apua, kun Johannasta tuli tarjous. Saksalaisella levymerkillä oleminen ei enää toiminut. Tiesimme, että Johanna on eteenpäinpyrkivä yhtiö, laulaja-kitaristi Mattias Björkas selvittää vaihtoprosessia ja kertoo jatkoksi, että edes levy-yhtiön ykkösbändin maine ei pelota poppareita. ­ Meillä ei ole mitään Kotiteollisuuden kanssa samalla yhtiöllä olemista vastaan. Meidän ei tarvitse istua heidän sylissään keikkabussissa. C Vaikka uusi levy-yhtiö onkin kotimainen, niin julkaisu on kansainvälinen. Levy tullaan kevään aikana julkaisemaan Englannissa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Ruotsissa sekä todennäköisesti myös Benelux-maissa. Tuoreimpana ja eksoottisimpana julkaisumaana listaan tuli Indonesia. ­ Meillä on ilmeisesti jonkinlainen fanijoukko siellä, vaikka emme ole julkaisseet levyä siellä. Musiikki leviää internetin kautta niin helposti näinä päivinä, että maantieteellisestä tekijästä tulee yhä vähemmän tärkeä, Mattias tarkentaa Aasia-kuvioitaan ja kertoo, että kansainvälistyminen on sujunut helposti. ­ Jo ennen yhteistyötämme Johannan kanssa olimme tavanneet muutamia ihmisiä, jotka pystyivät hoitamaan asioita, joten meidän ei tarvinnut aloitta ihan nollasta tämän levyn kanssa. Mutta tietysti Johannan Nick (Triani) on ollut valtavan suureksi avuksi. Our Temperance Movementin promoamista tuskin haittaa sekään, että brittipopin pää-äänenkannattaja NME antoi debyytille 8 pistettä kymmenestä ja luonnehti TEKSTI AKU-TUOMAS MATTILA KUVA JUSSI PUIKKONEN/KASINO ylistävässä arviossaan levyä sanaparilla "an indiepop hallelujah". Cats On Fire ­ eli Mattiaksen lisäksi Ville Hopponen (kitara), Kenneth Höglund (basso) ja Henry Ojala (rummut) ­ on keikkaillut Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa, Englannissa sekä Irlannissa ja viime kesänä yhtye heitti pari keikkaa New Yorkissa. Helmikuussa bändi vieraili viidellä keikalla Espanjassa. Lähitulevaisuudessa ovat vuorossa kiertueet Englannissa ja Saksassa, jossa bändi nähdään myös kolmella festarikeikalla. Mattias suhtautuu ulkomaankeikkoihin kovin luonnollisesti ja ihmettelee kysymys- täni "Oletteko itse hommanneet keikkanne vai miten asianne hoituvat?" ­ Tätä kysyvät kaikki, ja en oikein ymmärrä miksi. Varmasti kukaan ei kysy Springsteeniltä, jos hän itse soitti Olympiastadionille ja pyysi keikkaa. Ei, asia on yksinkertaisesti käynyt niin, että olemme saaneet sähköpostitse tarjouksen. Jos se on ollut tarpeeksi kiinnostava rahallisesti ja muuten, olemme lähteneet. Rahallisesti kiinnostava tarjous on Ruotsin-keikkojen tapauksessa ollut sellainen, joka ei ole mahdollistanut matkustamista lentokoneella, vaan yhtyeen on ollut tyytyminen laivayhteyteen. Uuden albumin kohokohta Letters from a Voyage to Sweden on hyvinkin göstasundqvistmainen kuvaus laivahelvetistä, jossa kohdataan venäläisiä uusrikkaita sekä edestakaisin ramppaavia mustalaisperheitä. Matka kelluvassa Sodomassa päättyy hiki-, veri- ja spermaläikkien löytämiseen kolmoskannelta. ­ Sen verran voin kuitenkin sanoa, että parhaimpina hetkinäni olen enemmän suvaitsevainen ja avarakatseinen kuin henkilö, joka kirjoittaa kirjeet. Selviydyn kyllä Viking Line -matkasta. Tarvitsee vain lukkiutua hyttiin ja käyttää korvatulppia. « SUE » 27 « NRO. 3
• » ARABIAN MYSTEERIMIES Nopsajalka avaa sanoitusnyrkkinsä uuden 5 sormee -levynsä tiimoilta. tsiessäni tietoa Nopsajalasta löydän netistä vain vuonna 2006 tehdyn haastattelun ja hiukan taustatietoa. Vähäisen informaation perusteella minulle muodostuu pintapuolinen kuva artistista ja hänen sanoituksistaan. Tiedon niukkuus tuntuu oudolta, sillä Nopsajalkaa pidetään yhtenä Suomen johtavista reggae-artisteista. On aika kaivaa syvemmälle ­ päätän alkaa selvittää Nopsajalan taustoja ja hänen uuden 5 sormee -levynsä sanoitusten merkityksiä. Nauravainen Nopsajalka eli Antti Ilmari Hakala kertoo syntyneensä Vantaalla maaliskuussa vuonna 1979. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli sähkövaraajien rakentaminen liukuhihnalla. Käytyään musiikkilukiota neljä vuotta hän jätti sen kesken eri projektien takia, joita olivat muun muassa Soul Captain Band ja Kapteeni Ä-ni. Hän on avioliitossa ja neljän lapsen isä. Mistä nimi Nopsajalka tulee? ­ Se syntyi sattumalta vuonna 1997 tai 1998. Se oli aikaa, jolloin käytettiin taiteellisia vapauksia. Kaveribändejä tuli ja meni, ja oli siistiä, että oli oma nimi. Olin silloin DJ Ässämixin ja Salamaryhmän kanssa, jossa olivat esimerkiksi Paarma ja Jukka Poika. Entä mistä 5 sormee -levyn nimi tulee? ­ Siihen liittyy monia asioita. Alun perin se tulee keikkamaneerista, jossa sanon, että "Jos kaikki on hyvin, niin viis sormee ilmaan." Levyllä mainitaan useita kertoja Stadi, Helsinki ja Arabia. Asutko Helsingin Arabiassa ja onko levy suunnattu pääkaupunkilaisille? ­ Asun Arabiassa. Tein keikkoja ympäri Suomea ja tajusin, että en ollut vuoteen keikaillut Helsingissä. Siksi oli hienoa tehdä kotikaupunkijuttu. Levy ei ole kuitenkaan tarkoitettu vain pääkaupunkilaisille. Toivottavasti siitä ei hengi sisäänpäin kääntynyt tunnelma. 5 sormee -levyn kappaleiden kerronnallinen rakenne on minäkeskeinen, eikä levyllä ole vierailevia laulajia. Oletko itsekeskeinen? E ­ (Naurua) Mulla on selkeä näkemys siitä, miltä haluan levyn kuulostavan. Kerron levyllä meidän elämästä. Pyörittämämme Kuningas Soundi Klubin (sic) takia levyn teema muodostui sellaiseksi kuin muodostui. Vaikka laulan itse, niin levyllä on paljon vaikutteita ystäviltä ja kollegoilta. Erityisesti Seppo Paarma on auttanut sanoitusten viimeistelyssä. Häneltä on mukana kokonaisia rivejäkin. ­ Halusin kuitenkin näyttää itselleni, että pystyn tekemään laulut ja stemmat itse. Halusin myös tuoda räpit takaisin niin, että ne nivoutuvat osaksi laulua. Tämä toimiikin saumattomasti erityisesti Jäljillä-kappaleessa. Yksi 5 sormee -levyn teemoista on rakkaus. Olitko rakastunut kappaleita tehdessäsi? ­ Rakkaus on teemana erityisesti Koko ilta -kappaleessa. Olen seurustellut puolisoni kanssa kahdeksan vuotta ja viime vuoden lopulla me mentiin naimisiin. Biisi kertoo siitä. Rakkausteema lähti siitä, että alun perin piti tehdä levy tunteista. Myös pilvi on edustettuna sanoituksissa; "Kannabis","savupilvet", "isi pilvissä", "sensimilia palaa", "nurmikkoa rullataan", "otetaan tasoittavat". Mikä on yrttien rooli musiikissasi? ­ Oletpas sinä kuunnellut levyn tarkkaan! Reggae-artistina olisin voinut tehdä biisejä vaikka pelkästään kannabiksesta. Mutta se on vain osa biisejä, kuten biiseissä esiintyvä alkoholikin. Musiikkini on tarkoitettu bileisiin. Kuuluuko Ihmees-kappaleessa lapsesi ääni? ­ Ei se ole oman lapseni ääni. En halua tehdä kaikesta yksityiskohtaista selkoa, joten jätetään oikea lapsi bongattavaksi. Mistä Ring Tone -kappale kertoo? ­ Hulluksi tulemisesta ja yksin jäämisestä. Siitä tunteesta, että haluaa vain jättää kaiken. Tai ehkä se kertoo naapurista, joka nukkuu rappiksessa. Ovatko McDonald fs ja Carrols sponsoroineet sinua, kun mainitset ne kappaleessa Se juttu? ­ Eivät ole. Ne sanat ovat pätkä hölynpölyä. HAASTATTELU TEKSTI RAMI KOLEHMAINEN KUVA NOORA KYYRÖ » REHELLISYYS MAAN PERII Helsinkiläisen Clark Kentin debyyttialbumi This Is Personal näkee vihdoin päivänvalon lukuisten värikkäiden vaiheiden jälkeen. evytyssopimuksen saamiluulojen paljastuttua nopeasti täynen aiheuttaa usein rocksin turhiksi. yhtyeen alkutaipaleella ­ Pidämme itseämme old school enemmän harmaita hiuk-henkisenä rockbändinä ja Sunrisia kuin mikään muu yksittäinen se Avenue taas edusti minulle yltiöasia. Clark Kent oli niittänyt maikaupallista musiikkia. Tästä johtunetta lämmittelijänä The Rasmuken oli iso kynnys antaa itselle niin sen kiertueella jo vuonna 2005, rakas materiaali heidän käsiinsä. mutta ratkaiseva askel laajemman Lopulta kuitenkin osoittautui, että yleisön tietoisuuteen siirtymisessä näillä jätkillä oli enemmän munaa oli vielä ottamatta. Laulaja-kitaristi kuin kenties kenelläkään muulla taJaakko Rikko kertoo asioiden paipaamallani henkilöllä Suomen mukallaan pyörimisen olleen yhtyeelsiikkibisneksessä. Heillä on rohkele varsin turhauttavaa. utta tehdä asioita eri tavalla. ­ Levy-yhtiöt lupailivat meille Tuotantoprosessin venymisen hieman liikoja ja me jäimme tyhmivuoksi This Is Personalin kappanä odottelemaan, että jotain tapahlemateriaali on peräisin suhteellituisi. Aikaa meni turhaan hukkaan. sen pitkältä aikajaksolta. Rikko ei Jossakin vaiheessa päätimme alkaa kuitenkaan usko levykokonaisuuitse työstämään levyä. Silloiden kärsineen aikataulun venen tuottajamme Jonas nymisen vuoksi. Olsson oli todella in­ Biisiemme välille on PE 20.3. nostunut projektista suhteellisen helppoa ja patisti meitä eteenvetää punainen lanMONARI, päin. LAPPEEN- ka, sillä kaikkia kapAlbumi oli jo läpaleitamme yhdistää hestulkoon valmis jultietynlainen henkilöRANTA kaistavaksi, kun Clark kohtaisuus, kuten levyn Kent ryhtyi yhteistyöhön nimikin jo kertoo. PääasiSonic Kitchen- yhtiön kansallinen valintaperuste albumilsa. Levyä alettiin nyt työstää ositle lopulta päätyneille kappaleille tain uudella materiaalilla Sunrise oli hyvä meininki ja poljento. PalAvenuen voimahahmojen Jukka jon hyviä biisejä jäi yli, koska emme Backlundin ja Sam Haberin avushalunneet laittaa levylle kymmentamana. Rikko tunnustaa suhtautä samanlaista raitaa. Nyt lopputuneensa yhteistyöhön aluksi epäituloksessa on reilusti variaatiota, levästi, mutta toteaa kuitenkin mikä on hyvä. Esimerkiksi jo lesamaan hengenvetoon ennakkovyn sinkut In My Arms ja I Want to L Change You ovat rytmiikaltaan aivan erilaisia biisejä. Yhtyeen sankarillinen nimi ja sen taustat ovat herättäneet aiemmissa haastatteluissa loputtomasti kysymyksiä. Rikon mukaan Clark Kentin soittajat eivät kuitenkaan ole vannoutuneita Teräsmies-faneja, vaan kyse oli pikemminkin oikeaan aikaan syntyneestä spontaanista ideasta. ­ Nimen keksiminen bändille oli meille todella vaikeata. Alkuaikoina meillä oli käytössä toinen nimi, joka oli todella huono. Lopulta eräiden bänditreenien päätteeksi ehdotin turhautuneena että "ollaan sitten vittu vaikka Clark Kent." Lopulta se olikin kaikkien mielestä SUE hyvä idea. Samantapainen rento heittäytyminen näkyy myös yhtyeen asenteessa live-esityksiin. Clark Kent panostaa lavalla erityisesti energisyyteen, joka on Rikon mukaan ehdottoman elintärkeä osa hyvää rockshowta. ­ Minusta kenkiintuijottelumeininki on aina ollut perseestä. Popjazz-konservatorion tyypit voivat tehdä sitä minun puolestani vaikka jossain kellarissa. Me haluamme soittaa livenä tiukasti ja pitää hauskaa sormet verillä. Harva on lähtenyt keikoiltamme kotiin tyytymättömänä. Kursailematon ilmaisu ja pyrkimys autenttisuuteen ovat toki lu- kuisten muidenkin rock-yhtyeiden tavoitteita. Mikä sitten saa juuri Clark Kentin erottumaan joukosta edukseen? ­ Jos puhutaan vaikkapa Suomen kuvioista, niin olemme yksinkertaisesti hyvä bändi, mikä ei ole nykypäivänä lainkaan itsestään selvää. Meille tärkeää on aitous ja rehellisyys ja se että bändi on tasan sitä mitä näyttääkin olevansa. On myöskin merkillistä, että "kaupallisten" bändien täytyy olla niin huonoja. Menestyksen ja hyvän musiikin ei mielestämme pitäisi olla toisiaan poissulkevia tekijöitä. « TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA MIKKO AALTONEN » 28 « NRO. 3
• SUE » 29 « NRO. 3
• LISÄÄ TULOSSA... 26.-28.6.2009 HELSINKI KAISANIEMI WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI LIPUT MYYNNISSÄ NYT: SUE » 30 « NRO. 3
• HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA WARNER MUSIC » KOHTI EET Yhdysvaltalainen progressiivisen metallin jättiläinen Mastodon käsittelee uudella levyllään astraalimatkustusta, madonreikä-teorioita ja tsaarinajan Venäjää. V uonna 2006 julkaistu Blood Mountain oli Mastodonin kaupallinen läpimurto. Levy kirvoitti ylistyssanoja kyynisimmiltäkin kriitikoilta ja se nimettiin vuoden parhaaksi albumiksi Metal Hammer -lehden lukijaäänestyksessä. Heti levyn julkaisun jälkeen yhtye singahti kiertueelle Toolin ja myöhemmin Slayerin matkassa. Mastodonin kappaleet päätyivät soitettavaksi jopa Guitar Hero- ja Rock Band -videopeleihin, mikä on melkoinen saavutus haastavia ja vaikeaselkoisia kappalerakenteita suosivalta yhtyeeltä. Maaliskuussa ilmestyy neljäs pitkäsoitto Crack the Skye, johon kohdistuvat odotukset ovat aiemman menestyksen valossa varsin korkeat. Puhelimitse tavoitettu yhtyeen basisti ja vokalisti Troy Sanders vastailee kysymyksiin aluksi hieman rutiininomaisesti, mutta innostuu huomattavasti keskustelun edetessä uuden levyn sisällöllisiin teemoihin. ­ Ensimmäinen levymme Remission rakentui tulen elementin ympärille, sitä seuranneella Leviathanilla tuo teema vaihtui vedeksi ja Blood Mountainissa maa näytteli tärkeää osaa. Crack the Skye taas käsittelee eetteriä ja vie elementti-saagamme päätökSUE seen. Eetteri on pimeä aine, joka kontrolloi universumia. Se on myös kaikista elementeistä puhtain, sillä se säilyy aina muuttumattomana. Outouden anatomia mastodon on tunnettu poikkeuksellisen lennokkaista teksteistään. Sandersin valottaessa uuden albumin kehyskertomusta käy hyvin nopeasti ilmi, etteivät yhtyeen visiot ole suosion myötä muuttuneet ainakaan yhtään vähemmän sekopäisiksi. ­ Levyn tarina kertoo halvaantuneesta nuoresta miehestä, jonka astraalimaailmassa harhailemaan lähtenyt sielu on kiinni hänen ruumiissaan kultaisen napanuoran avulla. Aurinko kuitenkin polttaa nuoran ja sielu eksyy madonreiän kautta kuolleiden maailmaan. ­ Kuolleet sielut päättävät auttaa päähenkilöä pääsemään takaisin ruumiiseensa ja lähettävät tämän Klisti-nimellä kulkevan, 1900-luvun alussa Venäjällä vaikuttaneen kultin ennustukseen. Eräs ryhmän jäsenistä on mystikko Rasputin, jonka kehoon päähenkilön sielu asetetaan. Rasputinin joutuessa salamurhan kohteeksi pääsee sielu lopulta » 32 « NRO. 3
• » ITÄVALTALAINEN MENESTYSRESEPTI Entuudestaan tuntemattomista muusikoista koostuva The Sorrow on otti kolmessa vuodessa tasan kolme askelta. Nyt on aika ottaa seuraava he Sorrown ensiaskel oli esikoisnauhoitteen tekeminen. Raskaan musiikin saralla arvostettu saksalainen Metal Hammer -lehti valitsi The Sorrown ensimmäisen äänitteen kuukauden demoksi. Seuraava askel oli Drakkarin kautta julkaistu täyspitkä albumi Blessings from a Blackened Sky, joka nimettiin kuukauden albumiksi T Metal Hammerissa. Kolmas askel vei itävaltalaiset kattavalle kiertueelle metallilegenda Sepulturan kanssa, jolloin yhtye pääsi osoittamaan tukanheilutuskansalle myös livepätevyytensä. Näyttää siltä, että Sorrowlla on hallussaan resepti, joka antaa eteenpäin ponnistelevalle bändille mahdollisuuden saavuttaa kaikki ne päämäärät, joista kitaraa ensimmäisen kerran tutisevissa käsissään pitelevä rokkitähdenalku haaveilee. Sorrown jokaisen soittajan juuret ovat nuorisotalopunkissa. Metalliin hyppääminen vaati näiden pohjien ravistelemista. ­ Rakastimme metallimusiikkia jo muksuina, mutta emme vielä silloin osanneet soittaa sitä. Soitimme siis punkkia. Kun treenasimme ja taitomme kehittyivät, halusim- me tehdä kunnollista, raskasta musiikkia ­ metallia. Perustimme The Sorrown ja otimme mukaan muutaman lisäjäsenen entisen kokoonpanorungon vahvikkeeksi. Kundit toivat oman näkemyksensä musiikkiin, ja siinä se suurin ero aiempiin viritelmiin onkin. Halusimme tehdä jotain uutta ja aloittaa ikään kuin alusta, valaisee Andi Mäser, The Sorrown kitaristi. ­ Olimme todella yllättyneitä menestyksestämme. Oli aivan loistavaa saada kunnia kuukauden demosta ja levystä. Matkalla oli onnea, ja tapasimme oikeat avainhenkilöt. Managementtimme on todella hyvä. Ensimmäisen demomme kuultuaan he alkoivat tehdä paljon työtä eteemme, mikä on ollut mahtavaa, jatkaa kepittäjä. Yksi tärkeimpiä erottautumisen edellytyksiä on freesi ja tunnistettava soundi. The Sorrown esikoislevyn arvosteluissa putkahtavat usein esille eräs teema ja esikuva. Pienestä Euroopan maasta ponnistamisestaan huolimatta Sorrow kastimerkitään usein metalcorebändiksi ja sitä myötä amerikkalaistyyliseksi musiikiksi. Useammin kuin usein vertailukohdiksi vedetään Killswitch Engagen kaltaisia bändejä, vaikka Sorrow kertoo haalivansa musiikilliset vaikutteensa länsinaapuristamme . ­ En tiedä, mistä nuo vertailut tulevat. Emme me niitä ole keksineet. En myöskään tiedä, miten niin sanottu amerikansoundi syntyi, me vain kirjoitimme omaa juttuamme. Ehkäpä biisiemme kertosäkeiden puhtaat laulut, jollaiset ovat nyt suosittuja Jenkeissä, leimaavat koko musiikkimme. Se on todennäköisesti yksi merkittävä asia. ­ En ole lukenut amerikkalaisia arvosteluita musiikistamme, joten en tiedä, miten levymme on otettu siellä vastaan. Joka tapauksessa kuuntelemme enemmän eurooppalaista musiikkia kuin amerikkalaista. Mielestäni soundissamme on enemmän Ruotsia kuin Yhdysvaltoja. Nykyään tosin on vaikeaa sanoa, mistä jokin soundi syntyy, koska eri musiikkityylit lainailevat niin paljon elementtejä toisiltaan, kuvailee Andi modernia musiikkiaan. Sorrown toinen levy Origin of the Storm julkaistiin juuri, arvostelut näyttävät osuvan taas nappiin ja hyvän alkukiihdytyksen saanut juntta tuskin tyssää. Nopeassa aikataulussa saavutettu menestys on väläyttänyt musiikkimaailman mahdollisuuksia ja muuttanut nuoren bändin jäsenten elämää. Rokkitähtitienesteistä ei kuitenkaan voi vielä puhua. ­ Päiväduunin ja musaelämän tasapainottelu on todella vaikeaa. Meidän oli pakko ottaa loparit kasista neljään -ammateista, koska on mahdotonta vetää 150 keikkaa ja olla oravanpyörässä samaan aikaan. Joudumme kuitenkin toistaiseksi tekemään duunirupeamia keikkojen välillä, koska musiikki ei vielä tuo leipää pöytään. Toivomme parasta, mutta on vaikea sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. ­ Seuraava siirtomme ovat kesän festarikeikat. Etenemme edelleen askel askeleelta. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo. Koitamme edetä hitaasti ajattelematta liikaa tulevaisuutta. Vedetään nämä keikat alta pois ensin, ja katsotaan miten käy, kuvailee Andi Mäser Sorrown etenemiskuvioita jalat napakasti maassa. « HAASTATTELU TEKSTI JORI GRYM KUVA SEVERIN SCHWEIGER SUE » 34 « NRO. 3
• » MISTÄ LÖYTYISI HOITOPAIKKA Sakara Recordsin uusi kiinnitys FM2000 on onnellinen, ettei se ole kenenkään mielestä "ihan jees". Yhtyeen uusi materiaali on saanut kiitosta lapsiltakin. P aikkakunta kuin paikkakunta ansainnee kuulemma toimii. Eli ei tarvi sovittaa uusiksi. Ideanayhteishengen nostattajana toimivan kap- han siinä on bläkkisriffin ja lastenhokeman ristiriitaipaleen. Voisiko Pieksämäelle tuon kappa- nen yhdistelmä. Saako näin tehdä? Toki! Tein hokeleen virkaa toimittaa FM2000:n Meibi Bus man aluksi rytmiavuksi itselleni, mutta se oli niin Home -albumin Mestaruus, melkoinen "ja nyt kaikki hyvä, että päätin jättää sen noin, Rota kommentoi. yhdessä"-veisu kun on? Mitä hokema sitten tarkoittaa? Ei mitään, ja hyvä ­ Biisistä on sanottu, että se voisi olla vaikka jonkun niin. Tapparan kannatuslaulu, mutta niille sitä ei toki an­ Onhan Anthony Kiedisillakin paljon hokemia, nettaisi. Biisi kertoo reissaamisesta ystävien kanssa jotka ei tarkoita mitään, toimii meitsille ainakin. Se ja siitä, miten se vain on siistiä. Me tykätään reissuista on vähän kuin lettua kääntäisi, sanoisi Robin. omalla porukalla niin paljon, että yritetään saaha kuski Niin kai sanoisi. Mopedin ohella muutama muuajamaan aina extrakilsoja, laulaja-basisti Sebu kertoo. kin biisi vihjaa, että kvartetilla on ymmärrystä myös Kotipaikkakunta huomioitiin jo 2006 julkaistulla mustemman hevin suunnalle. Rota myöntää black Moskovan pasuunat -omakustanteella. metal -sointumaailman kiehtovan, vaikka ei genreä ­ Sebu teki veisun Säkkipimeä, joka on anagrammi tunnekaan. Sebu ja rumpali Kosmo sen sijaan ovat Pieksämäestä. Se voisi olla osuvampi yhteislaulu, ki- luukuttaneet mustaa metallia niin kauan kuin sitä on tarisi Rota huomauttaa. maailmaan mahtunut. Uusi albumi matkailee myös sekopäisemmissä mer­ Kosmohan on itse pahuuden suurlähettiläs! No ei keissä. Nimibiisissä paras vaihtoehto olisi ottaa bussi vaineskaan. Itellä on unelmana joku päivä päräyttää kotiin, mutta pettävä jää käy houkuttelevammaksi. tulille oikein kunnon blasphemy-proggis, Sebu inVainajat eivät jätä rauhaan minua taas heittoilee. tää ilmoille useamman päämäärävaihtoehVaan jos muutama riffi kumpuaa blackPE 2 don. "Pitäisikö mennä Moisioon, Korkeametallista, lainailee FM2000 rohkeasti LUT 7.3. saareen, Valamoon? Kaikissa puolensa, miljoonasta muustakin osoitteesta. SuAKK vaikeaa on valinta." Millä perusteilla va- JYV per-Karpon raspinen tarinointi käynO, ÄSK linta on tehtävissä? nistyy kuin YUP:n Väärinkäsityksiä YLÄ ­ Reissusta kun kotiutuu, voi maananmerellä -klassikko aikoinaan. taina alkaa pohtia itselleen sopivinta hoi­ Olenhan mä YUP:n ja Jarkko Martikaitopaikkaa. Nyt voisin lähteä ehkä Korkeasen fani. En nyt muista kyseistä veisua, täytyy saareen. Josko joku mahtava apina hakkaisi pään kaivella levyjä. 90-92 oli eka ja sitä kautta ehkä koyläpuolella kattilankansia. Voisi toimia. Sitten on ti- vin YUP-juttu mulle, mutta toki Yövieraat ja muut kolilanteita, jolloin pitää pistää puhelimet vähäksi aikaa see myös. Sanoitusmaailmassa tavoittelin Martikaisen kiinni. Valamohan suorastaan imaisee sisäänsä hou- ironiaa ja Samuli Putron sujuvuutta, Rota mainitsee. Yhtyeen tyylilajista ja -maisemasta toiseen poukkutuksella. Toisinaan on droppikuurikin paikallaan. koilevaa ulosantia eivät kaikki tahot sulata. Tämän Valinta on siis vaikea, Rota perustelee. Reissata voi myös Mopedilla. Kyseisen viisun "Huu nelikko näkee ehdottomasti positiivisena. ­ Osa jengistä tuntuu kuolevan onnesta, osa taas jappa jii"-mantra on tarttuvuudessaan sitä luokkaa, että kappaleen sovittaminen lastenlauluksi olisi eit- kokee huomattavasti tuskaisemman kuoleman. Hyvä niin, "ihan jees"-kommentit masentaisi huomattatämättä tuottoisa sijoitus. ­ Biisistä on itse asiassa tullut jo palautetta lapsilta, vasti enemmän, Sebu toteaa. « HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA PETRI VILÉN SUE » 35 « NRO. 3
• » KUIN KUKKA NYRKISSÄ Kymmenen vuotta sitten Kalajoella perustettu metalliyhtye iRonica julkaisee maaliskuussa toisen kokopitkänsä Viveren. Uuden levyn lisäksi laulaja Elina puhuu myös siitä, millaista on keikkailla Barathrumin kanssa. lun perin pohjanmaalla suomipunkkia suomeksi laulaneesta kolmimiehisestä yhtyeestä lutviutui matkan varrella viisihenkinen englanniksi laulava metal- A liyhtye. iRoniasta kasvoi iRonica. Kerrohan meille, Elina, miten tähän on tultu? ­ Yhtyeen perustivat aikoinaan basistimme Jani, kosketinsoittajamme Jukka ja entinen toi- nen kitaristimme Esa. Sitten mukaan liittyi kitaristi Ville, joka tekee kaikki yhtyeen biisit, sekä rumpali Aki. Ja lopulta minä löysin pojat ihan sattumalta. ­ Hommat ovat muutenkin eden- neet pitkälti sattumien kautta. Mutätä kotimaista black metal -bänsiikkimaku vaihtuu, maku kehittyy diä Ravintola Hellässä, Tampereelja kaikilla meillä on kausia sen suhla. Ne saapuivat paikalle viideltä, teen, mistä milloinkin eniten piolivat jo ihan naamat ja Barathrudämme. min laulaja olikin sitten sammunut Sattumista puheen ollen Elina meidän keikan aikana. Sen bänon iRonican kolmas laulaja. Hän dikaverit kuitenkin kävivät kiskolöysi yhtyeen internetistä lähes massa äijän lavalle esiintymään. Ja vahingossa. Annettuaan pokeikan loputtua se jäi sinne väkijille ääninäytteen Elinan sin yksin laulamaan. Huupesti oli selviö, ja noin teli jonkin aikaa bändilpuolen vuoden päästä leen, että "Hei jätkät, TO 2.4 päästiinkin sitten kirtulkaa takas soittajoittamaan levytysmaan!", mutta luovutYO-TALO, sopimusta Poko Reti TAMPERE koihetken päästä ja jatkordsin kanssa. Nyt itsekseen. vuorossa on toisen stuHarkittua imagon dioalbumin julkaisemirakentamista Barathrunen. milta, kenties? No ainakin ­ Vivere eroaa edeltäjästään siiRonican levynkansissa sekä proten, että se on nopea, nainen naumootiokuvissa tyyliä näyttää joku raa hersyvästi ja jatkaa. ­ Se on miettineen. Miten tärkeänä pidätaggressiivisempi ja aika omalaatuite yhtyeen ulkoista puolta? nen, vaikka kaikki musahan tässä ­ Se on meille kaikille tärkeää, maailmassahan on jo keksitty. Vimutta ehkä mä ajattelen noita asivere on kuitenkin kitaravetoisempi oita enemmän, nainen kun olen. kuin debyyttilevy Consequences. Mutta me ollaan kokonainen bändi Uudelta levyltä oma suosikkikapeikä mikään "Elina ja pojat". Mun paleeni on ehdottomasti viimeinen mielestä esimerkiksi uudella levyleli Reflection. Se on sellainen fanlä me näytetään itseltämme ja mutasiabiisi. siikiltamme ja uuden levyn kanStudiossa yhtye pääsi vääntäsi kuvaa meidän kaikkien mielestä todella hyvin levyn sisältöä. Meillä mään itsestään mehut irti tuottaja oli tällä kertaa kuvauksissa mukana Hiili Hiilesmaan kanssa. jopa stailisti Nancy, joka on muun ­ Äänitykset menivät loistavasti. muassa stailannut Lovexia. NanEdellistä levyä tehdessä paiskoin cyllä oli selkeä näkemys siitä, mitä ovia ja kiroilin, kun homma ei sutehdään, mutta saimme silti sanoa junut, mutta nyt oli paljon rennomoman mielipiteemme. Olihan se väpaa. Kerrankin meillä oli tuottaja hän jotain erilaista. mukana ja sillä oli selvä näkemys Kun menen kysymään, pidetäänmeistä ja meidän soundista. kö yhtyeen ainoaa naista kuin kukKysyttyäni Elinan näkemystä kaa kämmenellä, tulee vastaus kuin siitä, minkä bändin kanssa tehty valomerkki kapakassa: hieman turkeikka on ollut mieleenpainuvin, han äkkinäisesti, valaisten ympätulee vastaus taas hersyvän naurun ristönsä ja silti aivan odotetusti. saattelemana. ­ No, ei kyllä pidetä! Pojat ovat ­ No, Barathrumin kanssa soitetnimittäin Pohjanmaalta. « tu tietysti! Oltiin lämmittelemässä HAASTATTELU TEKSTI TARU TUULIA TITTONEN KUVA HARRI HINKKA JA JAN YRLUND SUE » 36 « NRO. 3
• » DRAAMAA JA MYSTIIKKAA Seinäjokelainen power metal -yhtye Celesty on neljännen albuminsa kynnyksellä lähellä läpimurtoa. elestyn perustajäseniin kuuluva rumpali Jere Luokkamäki on juuri kotiutunut musiikkivideokuvauksista. Fading Away -kappaleesta tehtiin kuvaeepos. ­ Biisi on uudelta Vendetta-levyltämme. Melkein joka kappaleesta olisi voinut tehdä videon, mutta tuo on lyhin, sellainen radiobiisi. Uutta levyä alettiin pakertamaan syksyllä 2007. Lopulta kasassa oli yli 20 biisiä, joista valittiin levylle sopivimmat. ­ Jo yhtyeen alkuaikoina haaveena oli saada sinfoniaorkesteri mukaan levylle. Kävin ensin Seinäjoen kaupunginorkesterin puheilla. Sitä kautta mukaan tuli kapellimestari Kalevi Olli, joka pyysi demoja kuultavaksi. Hän sovitti jutut siten, että orkesterinkin tyypit ne tajuavat. Lopulta mukaan tulikin Tampereen kaupunginorkesteri. Siinä oli iso säätö ja stressiä, vaikkei orkesteria ja kuoroa montaa päivää nauhoitettukaan. Soittajia oli kolmisenkymmentä ja laulajia 15. Melkoinen projekti, rumpali päivittelee vieläkin. Celestyn levyillä on alusta saakka laulettu kuvitteellisen Cryon-maan tapahtumista. Vendettan kappaleissa on kaksoismerkitys, sillä ne toimivat itsenäisinäkin sanoituksina. Niiden päälle ymmärtävät nekin, jotka eivät levyjen tarinaa muuten seuraa. ­ Esimerkiksi New Sin -kappale kertoo bändin matkan varrella olleista ihmisistä, jotka puhuvat paskaa selän takana, Luokkamäki selvittää. ­ Debyyttilevyltä asti meillä on ollut oma maailma, omat hahmot. Ensimmäisellä demolla laulettiin vielä mistä sattuu, mutta Manowarin ja Rhapsodyn innoittamina aloimme kehittää omaa fantasiamaailmaamme. Tällaista ei silloin ollut Suomessa. Vendetta päättää ensimmäisen saagan, muttei tarinointi tähän lopu. Celestyn maailmasta onkin kiinnostuttu siinä määrin, että on kyselty kuvien ja jopa kirjojen perään. Fanit ovat itse piirtäneet hahmoja, joiden näköisiksi he laulujen sankarit kuvittelevat. ­ Seisomme sanoitusten takana, vaikka jotkut saattavatkin pitää niitä aivan naurettavina. Alussa homma oli enemmän miekka ja kirves -osastoa, C mutta nykyään pitkälti draamaa ja mystiikkaa. Pukeutumistamme emme silti vaihda haarniskoihin, rumpali lupaa. Vendetta ilmestyy kotimaisen Spinefarmin kautta. Celesty on urallaan ehtinyt seikkailla ulkomaisten firmojen leivissä kahteenkin eri otteeseen. Ensin bändin nappasi espanjalainen Arise Records, jonka kanssa yhtye teki kaksi levyä. Kolmas ilmestyi saksalaisella Dockyard1-merkillä. ­ Nyt meillä on kolmen levyn sopimus Spinen kanssa, Luokkamäki kertoo. Jere Luokkamäki sanoo, että hän on vuosien varrella tullut kyyniseksi. Vanhat levy-yhtiöt lupasivat tähtiä taivaalta, mutta käytäntö ei vastannut puheita. ­ Kun levy tuli ulos, siihen loppui kiinnostus. Ihan kuin olisivat vain odottaneet, että se lähtee itsestään menemään. Nyt olemme kuitenkin tyytyväisiä, kun bändillä menee hyvin. Tässä on jo kymmenen vuotta takana ja sellainen olo, että nyt olisi vihdoin mahdollisuus päästä ulkomaillekin. Arkisin bändin jätkät ovat niin sanotuissa hanttihommissa koko porukka. Virkavapaiden ottaminen ei ole toistaiseksi tuottanut ongelmia. Luokkamäen kesälomatkin menivät kokonaan studiossa uuden levyn kanssa puurtaessa. Celestyn laulaja Antti Railio on nykyään tuttu mies televisiosta. Idolsissakin vilahtanut ja Timo Kotipellon Kuorosota-joukkoeessa voiton vienyt laulaja avittaa varmasti omalta osaltaan Celestynkin nimen julkituomista. Luokkamäki suhtautuu asiaan rauhallisesti. ­ Emme halua menestyä ohjelman varjolla, vaikka kai siitäkin apua on. Jossain nettivieraskirjassa tästäkin joku jaksaa tietysti mutista, mutta varmasti tuo lisää levyn menekkiä Suomessa. Ulkomailla siitä ei ole mitään apua, hän tuumii. Kuorosota on suosittu formaatti. Ruotsissa Hammerfallin laulajan Joakim Cansin johtama joukkue esitti Sweden Rock Festivalin päälavalla maansa kansallislaulun. Mahtaakohan Kotipellon joukkue heilua Provinssirockin lavalla, Pohjanmaan kasvatteja kun ovat? « HAASTATTELU TEKSTI KIMMO JARAMO KUVA MINNA ANNOLA SUE » 37 « NRO. 3
• » TYHJIÖN DYNAMIIKKAA Profane Omen työsti odotettua kakkoslevyään Inherit the Voidia puolitoista vuotta. Kitaristi Williami Kurki on ylpeä tuotoksesta, jota on jo testattu livenäkin. K urki on hämmentyneen helpottunut. Inherit the Voidin tekeminen oli hänen tähän asti pitkäjänteisin, vaativin ja fokusoitunein projektinsa. ­ Halusimme tehdä meidän kuuloisemme levyn, joka nojaisi ihmisyyteen ja luonnollisuuteen. Siinä me ainakin omasta mielestä onnistuttiin. Tuntuma on oikein hyvä, odottava, kun on saanut osviittaa siitä, kuinka uusi matsku toimii livenä. Bändi testasi uutta materiaalia maaliskuun alussa kahdella perättäisellä keikalla kotikaupunkinsa Lahden Finlandia-klubilla ja Kou- volan Doningtonilla. Lahden-keikkaan oli panostettu erityisesti. Setissä oli mukana akustista kitaraa, puitteisiin oli satsattu ja keikalle oli rakennettu draaman kaari. ­ Vanhoja biisejä ei soitettu kuin neljä. Halusimme testata itseämme luottamalla uuden levyn materiaaliin sekä levyltä puuttuvaan ni- mibiisiin. Eteenpäin meneminen ja kehittyminen on tärkeää, eikä silloin voi tarttua vanhaan. Julkkarikeikalla jännitti melkoisesti jokaisesta ilmansuunnasta, kun taas Doningtonissa oli seuraavana iltana todella rela fiilis soittaa. Uuden levyn dynamiikka kuuluu, ja levy on kaikilta osin edeltäjäänsä ehjempi. Kurki mainitsee rumpali Samuli Mikkosen tärkeän panoksen sekä inspiraatioiden ohjailemat orgaaniset sovitukset ja biisit. ­ Mukavaa kuulla, että dynaamisuus kuuluu. Bändin vahvuus on siinä, että instrumenttien välillä on luonnollista dialogia, jota ei studiossa pyritä "korjaamaan" ja tuuttaamaan kaikkea koko ajan täysillä framille. Yhteensoitto on alkanut hitsautua sellaiseksi miltä bändin pitää kuulostaa. Sen taltioiminen mahdollisimman hyvin oli ainut selkeä ohjenuora. Musiikillista linjaa ei ole missään vaiheessa sen kummemmin mietitty, vaan me ollaan tehty niin kuin meistä on hyvä. Meillä ei ole kuin yksi tyyli, meidän tyyli. Uutukaisen tavoitteena oli lähteä puhtaalta pöydältä, vaikka edellisen Disconnected-EP:n linjasta onkin jatkumo uudelle levylle. EP:llä kuultuja tavarajunien ääniä ja muita erikoisuuksia ei ole nyt mukana. ­ Kyllä se jatkumo varmasti jollakin tapaa on oraakkeloitavissa ­ mä oon aina halunnut käyttää tota sanaa ­ mutta ei silloin tullut mietittyä, mihin suuntaan on menossa. Mitä tulee tavarajuniin ynnä muihin, tälle levylle oli tarkoitus äänittää nousevaa lentokonetta, mutta tyydyttiin oveen ja muihin pienempiin värityksiin, kun ei haluttu kikkailusta tulevan itsetarkoituksellista. Seuraavalle levylle olisi haaveissa päästä äänittämään timanttikaivosta Siperiaan. Tämä on sitä kuuluisaa omaa kivaa, jonka merkitys pysyy aina itsellä, vaikkei kukaan muu siitä mitään irti saisikaan. Albumin löyhän temaattiset lyriikat liikkuvat nykymaailman ja sen yksilöiden välillä. Kurki pitää temaattisuutta kuitenkin sikäli vaarallisena, että ihminen kuvittelee helposti ymmärtävänsä asioista enemmän kuin ymmärtääkään. ­ On vaarana luiskahtaa ympäripyöreyksien ja tekotaiteellisuuden suohon, koska todellista sanottavaa ei enää ole. Jos siinä tilanteessa luonnehtii tuotostaan teemalevyksi, kusee omiin housuihinsa ja kuvittelee itsestään liikoja. "Periytyvä tyhjiö" avautui ainakin toimittajalle nykykulttuurina, joka on turruttava, hedonistinen ja pintapuolinen ja jota tietyt valtaapitävät instanssit pitävät median avulla yllä. ­ Mukavaa, että olet selvästi perehtynyt levyyn. Kuvailit hyvinkin selkeästi maailman, josta Inherit the Void kertoo. Meidän maailmamme. Mutta levy ei rajoitu ympäröivän maailman helppoon kritisoimiseen, vaan tarkoitus on myös tarkkailla sekä osallistuen että ulkopuolisena sitä, millaisia tuntemuksia ja ilmiöitä ympäröivä maailma yksilöissä aiheuttaa. Bändin kevät jatkuu keikkarundilla, ja festareita riittää kesäksikin. ­ Pitkällisen puurtamis- ja pohtimissession päätteeksi on mukavaa päästä takaisin sinne, missä tämä bändi on tehty. Tiedossa on hyviä keikkapaikkoja ja viikonloppuvetoja, joten tien päälle lähdetään kiitollisina ja innokkaina. Tulee hieno vuosi. « HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA MARKUS LEHTO SUE » 38 « NRO. 3
• metal festival 5.-7.6.2009 Tampere, eteläpuisto APOCALYPTICA APOCALYPTICA APOCALYPTICA HARDCORE SUPERSTAR SUPERSTAR HAMMERFALL BULLET KOTITEOLLISUUS HAMMERFALL KO KOTITEOLLISUUS AMORPHIS VIIKATE FINNTROLL PRESTIGE VIIKATE OMNIUM GATHERUM 45 DEGREE WOMAN STURM UND DRANG DEUTERONOMIUM GATHERUM WOMAN nyt nnissä! myy NIGHTWISH STRATOVARIUS STRATOVARIUS STRAT KAMELOT KAMELOT THOR SOILWORK SOILW SOILWORK 92/43/56/45 3pv/pe/la/su +mahd. toimituskulut WWW.SAUNA-OPEN-AIR.FI SUE » 39 « NRO. 3
• MY DYING BRIDE - For Lies I Sire (Peaceville) Tänä kalseana aikana, jona sana katu-uskottavuus yhdistetään ties mitä takemeouttia öliseviin trendiopportunisteihin, eivät My Dying Briden pohjattoman kärsimyksen hymnit liene sitä kovinta huutoa. Mutta kun bandoftheweekit ja flavorofthemonthit on läpikaluttu, jää lohduttomuus yhä kytemään. Tämä riipiminen on ajatonta. Voisihan tässä paasata Turn Loose the Swansin (1993) tai Like Gods of the Sunin (1996) nimeen, mutta tosiasia on, ettei uudemman ajan MDB:n tarvitse nöyristellä menneiden tekemistensä edessä. Esimerkiksi Songs of Darkness, Words of Light (2004) on ensiluokkainen teos, samoin kuin uusi For Lies I Sire. Aloitusbiisi My Body, A Funeral tekee asian hetkessä selväksi: Syviin, syviin vesiin käy sukellus ­ jälleen kerran. Aaron Stainthorpen ikääntymisen myötä yhä vahveneva tulkinta on isossa osassa siinä, että lyriikat, jotka eivät sinänsä sano mitään, mitä ei olisi lukemat- 9 tomia kertoja sanottu, jättävät ehdottoman rehellisen, lohduttoman väristyksen kuulijaansa. Eikä voi väittää, etteikö solisti osaisi yllättääkin. Santuario Di Sanguen kananlihalle vetävä rivi "Your feminine doom" kertoo, että jotain hyvin, hyvin olennaista tästä maailmasta on ymmärretty. Kaiken doomailun keskellä A Chapter in Loathing on tervetullut, kuoloisempi puristus. Enempien kokeilujen sijaan For Lies I Sire kuitenkin nojaa perinteeseen ­ harvinaisen onnistuneesti. Levy lähes käskee käymään läpi myös MDB:n aiempaa katalogia. Samalla levysoittimeen saattaa eksyä myös muutama vanhempi Anathema. Ja Fall With Men väliosa vihjaa, että myös Solsticen The New Dark Age pitäisi pitkästä aikaa pyöräyttää. For Lies I Sire saa uskomaan, että itsellä menee huonommin kuin oikeasti meneekään. Tai vähintään toivomaan, että menisi. JUKKA KITTILÄ LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton SUE » 40 « NRO. 3
• (Biotech) Saran vokalisti Korhonen sen hyvin kiteytti: kun puhutaan metallista, käy Nicolen edellinen albumi Sivu syyttömistä hyvästä esimerkistä. Ja todellakin, kotimaisista yhtyeistä harva on onnistunut yhtä osuvasti niputtamaan yhteen termit raskas, likainen, synkkä ja painostava kuin kyseinen albumi. Wikipedia ei voisi Nicolen tapauksessa metalcore-linjauksineen juuri enempää metsään tähdätä. Viimeistään vuoden 2007 myötä mainittu luokitus tippui seinäjokelaisbändin repertuaarista. Kuuntelukokemuksena yhtyeen kolmas kuitenkin oli sen sortin painoluokkaa, että väkisinkin tuli epäilleeksi vastaanottokykyä toiselle mokomalle näinkin lyhyen ajan sisään. Kuten osasi pelätä, Tuomittujen joukkoon osoittaa julkaisutahdin Nicolen edustamassa painoluokassa liian vilkkaaksi. Bändin omaksuma uusi ilme on toki persoonallinen, stydisti tyly, mutta sen verran säästeliäästi nyansseja tarjoava, ettei edellinenkään annos ole vielä ehtinyt sulaa. Tässähän tulee ähky. Vuosien saatossa kunnioitettavan tekniseksi taipunut materiaali kopsahtaa nyt siihen kantoon, joka edelliskerralla monen ihmetykseksi väistettiin. Kokonaisuus on sekava. Bändi ei ikään kuin ole läsnä. Hyvä esimerkki on Kuolemaan asti sinun, joka hätäisestä alustaan kääntyy yhdeksi albumin huippuhetkistä. HENRI EEROLA 7 NICOLE TUOMITTUJEN JOUKKOON LEVYARVIOT (Century Media) God Forbidin edellislevy Constitution of Treason oli iisakinkirkkomaisesta teemastaan huolimatta pirteä, ajoittain jopa koukuttava rykäisy teknis-melodista metallia. Ja mikä oleellisinta, mainio osoitus hyvän kitarariffin voimasta. Niitä tuolla rieskalla nimitäin riitti. Kotimaassaan jenkeille sukseeta riitti, mutta hetkellisestä teflonmaisuudesta johtuen bändin näkyvyys vanhalla mantereella jäi astetta häpeilemättömämpien kollegoidensa varjoon. Toisin kuin osasi odottaa, Earthsblood rykii kahta edeltäjäänsä huomattavasti aggressiivisemmin. Yhtyeen aiempaan musisointiin tykästyneiden tapauksessa levy vaikuttaisi alkavan vasta seitsemännen kappaleen, Walk Alone, kohdalta. Tätä ennen murretaan luita hieman liiankin hurmiossa, itse kappaleiden kumistessa sisällön väljyyttä. Saatekirje alleviivaa itse albumia enemmän sitä tosiseikkaa, ettei yhtyeen kokoonpano ole muuttunut kertaakaan koko olemassaolonsa aikana. Mikäpä siinä, mutta koska tuottajanpallillakin on istunut sama mies jo viiden albumin verran, on lievää putkinäköä uusista tuulista huolimatta havaittavissa. New Jerseyn kasvattien selvästi piilevä potentiaali kaipaisi konkreettisemmin uutta näkökulmaa, kakkosnelosta kalloon ison kuvan ulkopuolelta. Olisivat antaneet vaikkapa lauluista vastanneen Christian Olde Wolbersin (Fear Factory, Arkaea) tuottaa koko kiekon... HENRI EEROLA 6 GOD FORBID EARTHSBLOOD MASTERSTROKE - As Days Grow Darker (Dynamic Arts) Tamperelainen Masterstoke on kolmannella albumillaan kulkenut kauas muutaman vuoden takaisista ajoista, jolloin se soitti reipasta kasariheviä Dion, Iron Maidenin ja vaikkapa Lordin tapaan. Levitysongelmien takia valitettavan vähälle huomiolle jäänyt debyytti Apocalypse sisälsi monta todella kovaa pikkuhelmeä, mutta jo toisella levyllä bändin tyyli oli muuttunut. 8 Kahden vuoden takainen Sleep ja uutukainen As Days Grow Darker muistuttavat enemmän toisiaan kuin esikoislevyä. Yhtye on ottanut mukaan roimasti thrash-tyyppistä riffittelyä ja teknistä sahaamista. Paikoitellen Masterstoke kuulostaa jopa Children of Bodomilta. Onneksi laulajakitaristi Niko Rauhala ääntelee kuitenkin puhtaasti, eikä ole mikään epälaulaja kuten Alexi Laiho. Kasarijuuret paistavat silti hyvin läpi, eikä orkesteri ole kumminkaan edennyt liian kauas juuristaan. Mitään goottijuttuja Masterstokesta on turha hakea, vaikka levyn titteli saattaisi niin enteilläkin. Sävellyksiin bändi voisi panostaa lisää ainakin kertosäkeiden osalta. Nyt biisit eivät oikein jää mieleen, mutta ne, jotka sen tekevät, ovatkin sitten keskitasoa parempia. Nimikappale on jopa yksi alkuvuoden tyylikkäimmistä, eikä Into Oblivion kauas jää. KIMMO JARAMO asiallisena suunnannäyttäjänä on ollut juuri mainittu Testimony-albumi ja sen rouhean timanttiset kuolonriffit. Consuming Impulse -albuminkaan ystävät eivät jää osattomaksi. Toisaalta Mameli ei ole jäänyt menneisyyden vangiksi, vaan on säveltänyt entistäkin teknisempää, brutaalia kuolonmetallia, jonka ei tarvitse ratsastaa vanhoilla meriiteillä. Uusia kappaleita kuten Hate Suicidea, Synthetic Grotesqueta ja Dehydrated II:ta kuunnellessa huomaa odottavansa kesän Tuska-festivaaliesiintymistä kieli pitkällä ja toivovansa, että muutkin hollantilaiset klassikkobändit saataisiin Suomen lavoille. Trendibändit, japsirokkarit, punk-legendat ja Volfucking-Beat pois Tuskankin kattauksesta ja oikeaa metallia tilalle! Keräilijöille vielä tiedoksi, että levyn special edition -versiossa on bonuksena kolme uusintaversiota vanhoista klassikkoralleista. Chemo Therapy, Out Of The Body ja Lost Souls raikaavat päivitettyinä versioina mainiosti. JUSSI LAHTONEN kainta Samaelia miltei viiteentoista vuoteen. Ongelma on siinä, että se ei ole sellaisenaan erityisen hyvää, ei vanhoja parempaa eikä yhtä monipuolista kuin uudempi tuotanto. Elokuvavertauksiin mennäkseni, olihan Tappajahain jatko-osissakin isompi ja ilkeämpi hai kuin ykkösessä, mutta siihen oli syynsä, miksi Spielberg ei enää palannut samaan aiheeseen uudestaan. JUSSI LAHTONEN (Mascot Records) Yksi Hollannin lahjoista maailmankulttuurille, Pestilence, on palannut! Hajoamisesta ehti kulua reilut 14 vuotta, ja edellisestä kokopitkästäkin jo 16 vuotta. Mutta mikäs ruttobakteerit hävittäisi? Yhtyeen kantavimman voiman, laulajakitaristi Patrick Mamelin päätös kasata vanha pumppu jatkaa klassisten death metal -bändien ylösnousemusta ja on hyvä jatke maanmiesten Gorefestin paluulle. Hollanti-kolminaisuutta täydentää vielä legendaarinen Asphyx, joka teki hiljattain paluun ja joka julkaisee tänä vuonna albumin alkuperäislaulajansa Martin van Drunenin kanssa. Van Drunen oli Pestilencenkin ensilevyjen multakurkku, mutta yhtyeen hienoimman albumin Testimony of the Ancientsin aikana vokaalit hoiti jo Mameli, joten homma on tiukasti hanskassa. Resurrection Macabre ammentaa hetkittäin yhtyeen koko historiasta, mutta pää- 8 PESTILENCE RESURRECTION MACABRE (Nuclear Blast) Monipuolisen moniulotteisena bändinä tunnettu Samael on luonut nahkansa lähes joka levyllä ja kehittynyt omaleimaisesti räkäisestä ug-black metal -bändistä ties missä kosmisissa sfääreissä purjehtivaksi elektro/metallibändiksi. Välillä muutokset eivät ole olleet kaikkien makuun, mutta bändi on aina noudattanut omia polkujaan. Laulajakitaristi Vorph toteaa Aboven olleen alun perin tarkoitettu erilliseksi projektiksi ja paljastaa, että uusi albumi ei ole verrattavissa bändin muihin albumeihin. Täytepalalta albumi vaikuttaakin, vaikka onkin tylyä, raakaa ja kolkkoa tykitystä alusta loppuun. Bändi itse vertaa levyä "puuttuvaksi linkiksi" kolmannen ja neljännen albuminsa Ceremony of Oppositesin ja Passagen välillä. Aboven aggressiivinen metalli onkin rasSUE 7 SAMAEL ABOVE (Spinefarm) Eeppinen power metal on kerrankin tismalleen oikeaan osuva termi Celestylle. Spinefarmille kivunnut yhtye ei säästele pauhua ja paisutusta neljännellä albumillaan, joka on edeltäjiäänkin mahtipontisempi ja tuhdimpi. Raitoja on parhaimmillaan yli 300, ja mukana on niin ammattilaiskuoroa kuin Tampereen kaupunginorkesterin muusikoista koottua orkesteriakin. Orkesteri- ja kuorosovitukset on tehnyt kapellimestari Kalevi Olli. Kuorot ja orkesterit eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus eivätkä ne kiepsahda hyvästä rengistä huonoksi isännäksi. Pääpaino on vahvalla hevimetallilla, tarttuvilla riffeillä ja koukuttavilla ralleilla. Ulkopuoliset elementit tuovat hyvää lisäarvoa, mutta eivät muodosta kappaleiden ydintä eivätkä sanele ehtoja. Eeppisyys ja kappaleiden sulava sujuvuus ylittää edellislevy Mortal Mind Creationin tason, ja bändin yli kymmenvuotisen taipaleen aikana hankittu ammattitaito voi riittää vielä huomattavan pitkälle. Euphoric Dream, rouhea Like Warriors sekä moniosainen Legacy Of Hate Part 3 saavat verikoston tuntumaan hyvältä. JUSSI LAHTONEN 8 CELESTY VENDETTA sussa sataprosenttisesti mukana, ja oikeassahan Holopainen tietysti on. Selvältä välityöltä haiskahtavan cd/dvd-julkaisun sisältö on cdlevyn osalta varsin heppoinen. Seitsemän liveraitaa menneeltä maailmankiertueelta sekä kolmisen bonusbiisiä ovat varsin köyhä anti. Tarkoituksena on ollut saada Anette Olzonillekin livelevy, mutta olisi sen voinut paremminkin hoitaa kuin puolivillaisilla Dark Passion Play -albumin taltioinneilla. Mukana ei ole yhtään ainutta liveversiota miltään muulta levyltä, mikä saa epäilemään, eivätkö bändin jäsenet sittenkään luota Olzonin kykyihin tulkita vanhoja biisejä kunnolla. Epäilyt eivät toki täysin aiheettomia olekaan operaattisimpien kappaleiden kohdalla, mutta ilman kokonaisvaltaisempaa settiä Made in Hong Kong jää vain uusimman levyn vajavaiseksi livesoitoksi. Rahat pois faneilta kansainvälisen levy-yhtiön toiveesta, siihenhän Holopainenkin epäsuorasti viittasi. Dvd-levyn anti onkin selvästi kiinnostavampaa. Ville Lipiäisen ohjaama dokumentti on lyhyt mutta napakka, ja siinä ruoditaan rehdisti bändin äärimmäisen rasittavan kiertueen aikana tapahtuneita asioita kuten Olzonin romahdusta keikkalavalla. Toisaalta asioita ei paisutella liikaa, eikä menneisiin takerruta. Kännisekoilut on luojan kiitos jätetty minimiin ja Hietalan Marcon "Uno-känniin". Tosin eipä minua huvita näky suomalaisesta alkoholin suurkuluttajasta sammuneena pelikorttien äärelle, eikä se nousukännin näyttäminenkään naurata ketään muuta kuin korkeintaan sen kokijaa. Kiertue-elämä selvin päin voisi pitää laulajattarienkin mielialan korkeammalla. JUSSI LAHTONEN 6 NIGHTWISH MADE IN HONG KONG (AND VARIOUS OTHER PLACES) DVD/CD (Spinefarm) Tuomas Holopainenkin ehti jo myöntämään, ettei hänen sydämensä ole tässä julkai- (Dark Balance) Mena Brinnon hukkaamat mahdollisuudet suorastaan harmittavat. Yhtyeellä on oivallinen lähtöajatus ja sillä olisi ollut erinomai- 6 MENA BRINNO WICKED POLLY » 41 « NRO. 3
• set mahdollisuudet tuoda jotain aidosti uutta ja omaperäistä kuluneisiin metallikonventioihin. Yhtyeen naisvokalisti Katy Decker on koulutettu ja tutkinnon suorittanut oopperalaulajatar. Decker päätyi musiikillisesti yhteen puolalaisen kitaristin Marius Koslowskin kanssa, ja yhdessä heille syntyi intohimo amerikkalaisen folk-musiikin ja metallin yhdistämisestä. Ideahan on erinomainen, sillä eurooppalaista semi-kelttiläistä hilipatihippaa ja viikinkivingutusta on jo se kolmetoista tusinassa. Wicked Pollyn päätyttyä herää kysymys, että miksi hemmetissä sitä amerikkalaista folk-perinnettä ei sitten hyödynnettykään kuin lähinnä biisien nimissä? Rapakontakainen kansanmusiikki ja vaikkapa western/ country-henkisten sävelten yhdistäminen metalliin jää tulevaisuuden bändien harteille, sillä Mena Brinnon musiikki on niin geneeristä oopperaheviä kuin olla voi. Viulun satunnainen vinkaisu ei tätä tosiasiaa miksikään muuta. Vastaavaa kiekumista ja riffittelyä riittää, samoin akustista rämpytystä pseudo-folkvaikutelman luomiseksi. JUSSI LAHTONEN LEVYARVIOT 6 DOMAIN THE CHRONICLES OF LOVE, HATE & SORROW (Limb Music) Heavy/power metal -teemalevyjä on tehty yksi jos toinenkin. Myös saksalainen Domain heittää kehiin teemalevyn, vieläpä "metallioopperan", jota on heti kättelyssä kehaistava silkan aiheen puolesta. Tämä metalliooppera tai teemalevy ei nimittäin kerro Nostradamuksesta, kuten muun muassa Judas Priestilla, Nikolo Kotzevilla, Stratovariuksella, Helloweenilla, Kayakilla tai Haggardilla (kahdesti). Domainin lähteenä on Johann Wolfgang von Goethen klassikko Nuoren Wertherin kärsimykset vuodelta 1774. Nuori Werther on maanis-depressiivisen oloinen ääritunteilija, joka rakastuu välittömästi naiseen, joka on kuitenkin jo varattu. Eihän siinä muu auta kuin vetää kuula kalloon. Siis omaan, ei naisen aviomiehen kalloon syrjäisellä metsätiellä, kuten kyynisempi ensirakastaja olisi saattanut toimia. "Myrsky ja kaiho" -liikkeeseen liittynyt menestysteos synnytti aikanaan todellisen kansanliikkeen, jossa nuoret miehet matkivat Wertheriä aina pukeutumista myöten ja jopa ampuivat luodin päähänsä. Lukeminen kannattaa aina, sanoisi Jörn Donnerkin. Domain puolestaan ei sytytä vastaavia intohimoja, sillä ylipitkä albumi on äärettömän tylsää ja monen monta kertaa ennen kuultua perustilutusta, jolla ei ole "oopperan" kanssa yhtään mitään tekemistä. Kastroitua heavy metalia vailla pienintäkään vimmaa ja voimaa. JUSSI LAHTONEN PROFANE OMEN ­ Inherit The Void (Metalheim) Taannoin tuttavapiirissä mielipiteitä vaihtaessani nousi puheenaiheeksi termi groove. Itse olen edelleen sitä mieltä, että jos jokin yhtye, tietty kappale tai vaikkapa musiikki yleensä groovaa, sen kyllä kuulee. Viimeksi näin väitän tapahtuneen Lamb of Godin Redneck-kappaleen kohdalla. Ennen tätä kokolailla levyllisen verran samaan henkeen tapaili lahtelainen Profane Omen debyytillään Beaten into Submission. Debyytin jälkeen julkaistu, pitkäsoitolta tippuneita sävellyksiä sekä paria peruscoveria tarjonnut päämäärätön Disconnected-ep ei ottanut upotakseen. Ensipyöräytykset Inherit The Voidin parissa jättivät yhtä lailla kylmiksi. Eihän tämä ole edes sama bändi, saatana! Ei ehkä olekaan, mutta loppujen lopuksi hyvä niin. Nyt nimittäin Lahden hyeenoiden toitottama iskulause vasta konkretisoituukin. Oikein varren kanssa. Harvemmin ero ensialbumin ja sen seuraajan välillä on näinkin selkeä. Kertosäettä ja mullikuoroa löytyy kyllä, mutta alkuun jopa 9 häiritsevästi kokonaiskuvan ehdoilla. Kuitenkin tiettyä voimavaraa höllätessä on muiden vahvuuksien mahdollista tehdä numeroa itsestään. Nyt keskitytään rallatusten sijaan menoon ja meininkiin. Ja sitähän riittää. Tällä levyllä soitetaan paljon, mutta täysin perustellusti. Kiraristiparin riffitarjonnan sekaan tuikkailemat, messevää improvisaatiohenkeä huokuvat luritukset pitävät aistit terässä. Vaikka laulaja Jules Näverin parhaat suoritteet löytyvät edelleen Misery Incin Random Endiltä, on vokaalikattaus jälleen kadehdittavan kattava. Tempo on lähes poikkeuksetta murhaavan rivakka, enkä yhtään ihmettele jollekulle bändin elävänä nähneelle aiheutuneita sulatusvaikeuksia. Informaatiota lyödään tiskiin siihen tahtiin, että kuunnelkaa ihmiset ensin se levy ja menkää vasta sitten keikalle! Perustahdin vauhdikkuutta alleviivataan osuvasti heti avausraidalla, vokalisti Näverin kommentoidessa tarkkaamoon huonoa kuuluvuutta, kun kertosäe jo samaan hengenvetoon painaa niskaan. Linjasta lovetaan vain kahdesti. The Hauntedin varjoisampaa puolta peilaava I Have Seen sekä pakollinen keskitempofiilistely In the Middle I Breath tasaavat mukavasti laineita ennen uutta aaltoa. Huolimatta koko yhtyeen aikaansaamasta kokonaiskuvan kohotuksesta, on koko albuminmitta lähes poikkeuksetta rumpali Samuli Mikkosen näytöstä. Naputtelua kuunnellessa lääkityksen tarpeen kartoitus olisi pian paikallaan, sen sortin kuhina takavasemmalta kilisee ja kolisee. On hauskaa, miten monta kertaa jäi jopa uumoilemaan, josko Mikkosen luureissa ovat edes soineet oikeat biisit, lopputuloksen kuitenkin kuulostaessa helvetin hyvältä. Myös tuotannollisesti Inherit The Void on äänite paikallaan. Varsinkin laulut on miksattu tyylitajulla. Vaikka Näveri kuinka rääkyisi, hukutetaan huuto monesti muiden instrumenttien sekaan. Mutta kun säpsäytystä haetaan, se myös toteutetaan. Jo mainitun In The Middle I Breathin käynnistyessä vokalistin murahdus pistää kuulokkeet resonoimaan. Oikeasti. HENRI EEROLA (Stay Heavy) Tukkanuotta avaa levytysuransa viiden kappaleen EP:llä, joka tarjoaa verta, paskaa ja huumeita joka sormelle. Ja joka sormi on työnnetty joko jonkun kurkusta alas tai sitten peräluukusta sisään huumetarkastuksen merkeissä. Bändin konsepti on vähintäänkin moniulotteinen. Logo on kuin 80-luvun loppupuoliskon kurmotusbändien sykeröistä, tyylilajina on reippaasti runttaava ja ärisevä death metal ajoittaisin thrash-ärjähdyksin, laulukielenä on suomi ja biisit kertovat sekavien ali-ihmisten (ts. "alempien ekonomis-sosiaalisten kansanryhmien") päihteiden, väkivallan ja rikosten kierteestä. Turpaan tulee, paskat ovat housussa ja laattaa on sängyssä. Hakattu on myös "vasurit ja neekerit" ennen itsemurhan tekemistä. Rikosuutisten palstoilta tutut aiheet ja lähiöiden laitapuolella kulkeminen ovat vähintään serkuksia Rytmihäiriön joutomies- ja gambinalyriikoiden kanssa, mutta Tukkanuotan lähestymiskulma on suoraviivaisempi ja ronskimpi. Kieli poskessahan sanoitukset on tehty, mikä antaa bändille niin hyvässä kuin pahassakin huumoribändin leimaa. Jää nähtäväksi, kantaako idea montakin koko- 8 TUKKANUOTTA VIIMEINEN NISTIRETKI pitkää albumia. Toisaalta esimerkiksi Klamydia on tehnyt vuosikymmeniä vielä infantiilimpaa pissakakkalyriikkaa, ja hyvinhän silläkin pyyhkii. JUSSI LAHTONEN on aikana bändi olisi joko jättänyt leikin kokonaan kesken tai vähintään miettinyt vielä kerran, onko sillä mitään annettavaa kenellekään. JUSSI LAHTONEN Fliesin keskitempoinen meno, pitkän avausraidan A Hearse With No Namen sekä Lars Eikindin vierailevilla puhtailla vokaaleilla varustetun We Are the Sandin voimin on hyvä heittää multaa maailman arkulle. JUSSI LAHTONEN (Regain) Hrrmmh, kuuluu arvostelijan kurkusta. Syynä ei ole yritys lausua puolalaisen black metal -yhtyeen nimeä mahdollisimman synkeästi, vaan kurkussa muhii flunssa, räkä ja köhä. Taudinkuvan hyvänä puolena on se, että kerrankin voi kirjoittaa aidon kuumeisesti itäeurooppalaisista tusinabändeistä. Hermhin neljännellä albumilla väännetään ja käännetään Dimmu Borgirin tähteistä koottua sinfonista meloblackia kerta toisensa jälkeen, mutta ei se paska tonkimalla parane tai kullaksi muutu. Myönnettäköön, että flunssainen olokin saa ärtymyksen nousemaan, mutta niin saa tämä levykin. Omaperäisyysaste on pyöreä nolla, ja yhdessäkään sinänsä kelvollisesti soitetussa kappaleessa ei ole mitään, mikä lajityypin edelläkävijät eivät olisi jo saaneet kuulostamaan tylsältä. Hermh pisti muuten vuonna 1998 pillit pussiin ja piti kuuden vuoden paussin, mutta ei olisi ollut haitaksi, vaikka tuumaustauSUE 5 HERMH COLD BLOOD MESSIAH (Firebox/Off Records) Soulfallenin historia alkaa virallisesti vuodesta 2003, mutta basistilaulaja Kai Leikolan hengentuote tunnettiin alun perin nimellä Blacksmith ja se perustettiin jo vuonna 1996. Yhtyeen nimi vaihtui, ja samalla vaihtuivat myös kaikki muut soittajat Leikolaa lukuunottamatta. Bändi on tuore, mutta Leikolan linja on kehittynyt jo 13 vuotta. Ei siis ihme, että Soulfallenin ensidemot otettiin hyvin vastaan, ja bändin tyylin pitkäaikainen kehitystyö kuului ensilevy World Expirationilla (2007) kypsänä ja hallittuna otteena. Kakkoslevyllä entistä paremmin yhteen hitsautunut bändi käyttää kekseliäästi melodisen death/black/dark metalin laajaa sfääriä. Hidastempoisuudesta ei ole doom metalkaan kaukana. Melankolinen, tumma äänimaailma huokuu lopunajan merkkejä, oli kyse sitten rajummasta tykityksestä tai tai hitaamman tunnelmallisesta fiilistelystä. This World Is Bleeding 8 SOULFALLEN GRAVE NEW WORLD (GMR Music) Huisin jännää. Ihanko oikein tytötkin osaavat soittaa hard rockia? Ja käyttää jänniä taiteilijanimiä kuten Nicki Wicked, Ida Evileye tai Mia Coldheart. "Hei, me soitetaan itse" -jippo ei vain kovin jaksa kantaa, jos anti jää pelkästään siihen. Crucified Barbaran kohdalla on kuitenkin kyseessä jo kakkoslevy, ja bändi on soittanut jo yli 10 vuotta, eli kenties "kovat gimmat" ovatkin tosissaan? Tai ainakin yhtä tosissaan kuin kaikki ne tuhannet C-luokan kovarokkarit ja heavy metal -heebot, jotka jaksavat tehdä rujon huonoja hevibiisejä vuosi toisensa jälkeen, levy levyn perään. Niitä samoja jonninjoutavia kiekkoja, joiden biisien riffit on käytetty jo sata kertaa ennen ja yleensä monta kertaa paremmin. Alle keskinkertaisesta ja uhossaan tympeästä musiikista ei saa lisäpisteitä sukupuolen tai ulkonäön perusteella, metalli kun ei ole 5 CRUCIFIED BARBARA `TIL DEATH DO US PARTY » 42 « NRO. 3
• missikisa. Myös naiset osaavat tehdä samaa tylsää mitäänsanomatonta kasariheviskeidaa, jota niin monet miehetkin (ja glam-rokkarit) tekevät, mutta mitä se sitten todistaa? Sitä, että jokaista oikeasti kovaa nais- ja miesbändiä kohden on sata Crucified Barbaraa. JUSSI LAHTONEN (Pulverized) Joskus on hyvä pitää hengähdystauko. Seancella se venyi kymmeneen vuoteen. Ruotsalainen death metal -yhtye teki kaksi albumia vuosina 1992-1993, ja kun bändin pari perustajajäsentä muutti toiseen kaupunkiin ja kolmas jätti bändin, yhtyeen toiminta vähitellen hiipui. Viime vuonna haudantakaiset voimat nostattivat Seancen taas täyteen kukoistukseen. Ei kun solmimaan sopimusta korealaisen alan firman kanssa ja levyttämään. Yhtyeen paluulevy on intensiivinen, ärhäkkä paketti rähisevää ruotsalaista kuolonmetallia, joka iskee kurkkuun kiinni ja puree. Kestoa on klassisen albumimitan verran, 36 minuuttia ja risat. Turhaa hengenvetämistä tai tekotaiteellisia pitkityksiä ei ole mukana, löysät on puristettu haudassa olon aikana pois. Rumpali Mique Flesh junttaa oikein kunnolla, ja basistivokalisti Johan Larssonin römeä ääni messuaa pimeydestä, tuonpuoleisesta ja veriteoista. Prisoner 666, Burn Me, Flight Of The Wicked ja Forever Haunted saavat toivomaan, että entistä useampi bändi lopettaisi toimintansa ja palaisi asiaan vasta sitten, kun kaikki palikat ovat kohdallaan ja into on palannut. JUSSI LAHTONEN 8 SÉANCE AWAKENING OF THE GODS mutta kovin innostavaan muotoon ei sanomaa ole taivutettu. Hatunnoston paikka sikäli, että yhdellä miehellä riittänee sarkaa kynnettäväksi niin kaikkien soitinten kuin säv/san/sov-osastonkin kanssa. Tekijä ottanut haasteen vastaan ja vielä nokittanut panosta: kuluvan vuosikymmen aikana on ulos pukattu jo yksitoista kokopitkää levyä! Reilun pelin hengen mukaisesti arvioinnin kohteeseen tulee yrittää perehtyä mahdollisimman hyvin. Vaikka soitin on jauhanut tätä levyä niin kotona kuin työmatkoillakin, ei tästä oikein mitään irtoa. Muutaman minuutin jälkeen lähtee ajatus harhailemaan ja musiikki jää vain taustahälyksi, joka ei huomiota herätä, ei edes häiritse. Kyse on siis levyn nimeä myöten latteasta ja kaikin puolin tylsästä, black-hyppysellisellä ja sinfonia-ripauksella maustetusta pakanamörinästä. Kansi hirsipuineen on toki hieno. Epäselväksi jää, onko ne pystytetty ristinuskoisten vai uuskerettiläisten riiputtamiseen. Kas siinä pulma ja samalla levyn mielenkiintoisin anti. OSKARI LEHTINEN Stars jatkaa rokkaavammalla menolla. Pahaenteisempiä tunnelmia ja doom-henkistä tarpomista kuullaan For the Forgotten Onessa, jossa laulajattaren äänialan rajoja koetellaan riipivästi. Eteerisessä Sidecastissa vokaalit toimivat parhaiten päästen täyteen lentoon kappaleen loppupuolen yönhyytävissä kaiuissa, joihin kiteytyvät levyn hehkeimmät minuutit. Eeppinen Lazarus ansioituu kokeellisuudessa ja nousee parhaimmistoon. Kappaleessa on jotain satumaista, samaan aikaan henkäyksenkevyttä ja päällekäyvän raskasta, ja lopun kaoottinen huipennus kruunaa biisin. Tämän albumin todellisia helmiä ovat taka-alalle jemmatut jujut, jotka auetessaan antavat kappaleille lisäarvoa. Tarttuvien melodioiden ja energisen meiningin myötä levy on tosin helposti lähestyttävä jo ensi kuulemalta lähtien. ANNA LAHOKOSKI 8 CANTATA SANGUI ON RITUALS AND CORRESPONDENCE ON CONSTRUCTED REALITIES (Pulverised Records) "Turhaa, aivan turhaa" lauletaan iskelmässä. Vanha värssy osuu suoraan ytimeen, jos kuvittelee sen ennustaneen tämän levyn tekoa ja julkaisua. Puolan kieltä taitamattomana en osaa sanoa mitä näissä tekeleissä laulellaan, 5 HELLVETO NEOHERESY (Season of Mist) Tätä esikoislevyä on hankalaa tiivistää ytimekkäästi sanalliseen muotoon, sillä se rönsyilee moneen suuntaan. Kotimaamme lupaus Cantata Sangui on pitkään hionut omaleimaista äänimaailmaansa, joka koostuu pehmeästä naislaulusta, tumman maskuliinisesta örinästä, kahden basson luomasta raskaasta perustasta ja monipuolisesti käytetyistä koskettimista ja rummuista. Kitarat on jätetty pois, mikä on ehdottomasti etu soundin luomisessa. Levyn tusinalle raidalle on eri painotussuhtein poimittu elementtejä niin gootti-, doom- kuin blackmetallistakin. Goottimetallin perinteitä heijastelee Exaltatan klassinen dialogi mörinän ja naislaulun välillä. Tarttuva ja dynaaminen repäisy Broken (DD) Dying Daylight on helsinkiläis-tukholmalainen kokoonpano, jonka tunnetuimmat jäsenet ovat Therionin taustakuorossa laulanut Suvi Virtanen ja Timo Tolkin uuden yhtyeen Revolution Renaissancen basisti Justin Biggs. Bändi on perustettu nelisen vuotta sitten ja Luminous Dreams on heidän esikoisalbuminsa. Goottimetallia ja elokuvamusiikkia yhdistelevä kokoonpano ei ehkä paperilla näytä järin mielenkiintoiselta, mutta kas kummaa, kun levyn pyöräyttää muutaman kerran. Luminous Dreams on satukirjamaisesta kannestaan lähtien pätevä paketti. Kappaleisiin on saatu hyvin tarttumapintaa, eikä sellaisia biisejä kuin Solace In Silence, Recall tai Dying Daylight voi ohittaa olankohautuksella. Suvi Virtasen kaunis ääni sopii hyvin tällaiseen musiikkiin, josta tulee paikoin vahvastikin mieleen Within Temptation ja Nightwish. KIMMO JARAMO 8 DYING DAYLIGHT LUMINOUS DREAMS (Metal Heaven) Chris Laney on ruotsalainen tuottaja ja biisintekijä, joka ei ole liiemmin tuttu täällä puolella lahtea. Äijä on ollut monessa mukana vuosien varrella. Työpaikka löytyy ABBAn perustamalta Polar-studiolta ja muusikkotaustaa bändeistä kuten Zan Clan ja entisen WASP-kitaristi Randy Piperin Animal. Laney on myös saanut kaksi Ruotsin Grammypalkintoa sekä tuottanut muun muassa Europea ja Crashdietia. Miehen ensimmäisellä soololevyllä Purella on mukana kova kattaus työkavereita menneiltä vuosilta. Biisien kirjoittamisessa on auttanut esimerkiksi entinen Kiss-kitaristi Bruce Kulick. Vaikka Laney itse laulaa ja soittaakin rumpuja ja bassoa lukuun ottamatta levyllä kaiken, on avustajina kuultavissa vokalisteja bändeistä kuten Crashdiet, Easy Action ja Hardcore Superstar. Pure on reipasta hard rockia, jota kelpaa luukuttaa niin autossa kuin pippaloissakin. Näin neutraalia mutta raskaasti rokkaavaa levyä harvemmin tuleekaan vastaan. Biisit ovat kauttaaltaan tarttuvia ja ripeätempoisia. Laney on ääneltään kunnon perinteinen ja käheähkö rokkikukko, joka paikoin tuo mieleen Alice Cooperin. Myös musiikki on hyvin lähellä Cooperin uuden tulemisen eli viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tehtyjä levyjä. Tanskalainen D.A.D. tulee sekin välillä mieleen, etenkin kappaleesta I Het Yer Guts. KIMMO JARAMO 9 CHRIS LANEY PURE LEVYARVIOT (Edel) Deep Purplen laulajana parhaiten tunnetun Ian Gillanin ansiot rokin historiassa ovat kiistattomat. 70-luvulla muutaman uraauurtavan hevilevyn Purplen kanssa tehnyt mies ei tule koskaan unohtumaan. Gillan on aina ollut yliarvostettu laulaja, jos vaikka vertaa Purple-seuraajaansa David Coverdaleen. Tällaisella lähes totaalisen tyhjänpäiväisellä 5 IAN GILLAN ONE EYE TO MOROCCO 9.4. Jos luulit, että Hattara ei voi enää vääristyneempään asentoon vääntäytyä, niin olit melko väärässä. Äärimmäisen outoa, akustista primitiivibläkkiä Ruojan maakuopan uumenista... A J AT TA R A - Noitumaa 15.4. SUE » 43 « NRO. 3
• SUE » 45 « NRO. 3
• MAJ KARMA - Salama (Megamania) 7 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton Vuonna 2006 julkaistu Ukkonen oli Maj Karman läpimurto, josta vuonna 1992 perustettu yhtye pokkasi ensimmäisen kultalevynsä. Myös laulaja Herra Ylpön Ihmiset-yhtyeineen viime vuonna julkaisema Sata vuotta myi kultaa. Ukkosen seuraajaa lienee siis valmisteltu työvoitonriemun ja rimakauhun ristipaineissa. Loppujen lopuksi Salama ei ole se säväyttävä albumi, josta Maj Karma tullaan muistamaan, mutta ei se ole myöskään mikään kovalevyn syöneen koiran oksennus. Kuuleman mukaan ryhmätyötä vieroksuen tehty Salama kuulostaa siitä huolimatta bändilevyltä. Vivahteikas Taivaankansi-kappale osoittaa, että Maj Karma on soitannollisesti paremmassa iskussa kuin koskaan. Rumpali J. Savolainen, basisti K. Kurittu ja kitaristi Häiriö Piirinen saavat biisit svengaamaan vaivattomasti, ja Ylppö mittailee äänensä raaka-lempeä-skaalaa entistä itsevarmemmin. Vaikka Maailma-kappaleen paheellinen säkeistöteksti on kummallisessa ristiriidassa palloa halailevan kertosäkeen kanssa, on biisi takuuvarma keikkahitti. Niin ovat myös 2000-luvun libertiinin erokrapulakappale Salama sekä Tyyni valtameri, jahka sen hidas sytytyslanka palaa kertosäkeeseen asti. Ukkonen-levyn Kokki, vaimo, varas ja rakastaja -biisin tehtävää hoitaa pitkä päätöskappale Jäähyväiset, joka ei kovasta yrityksestä huolimatta yllä edeltäjänsä tunnelmallisuuden tasolle. Sanoituksellisesti kiehtovimmat kappaleet ovat rakkauskirjemysteeri Tulevaisuus sekä Sodankylän ja Aavasaksan sukuinen hienoja kitarakudelmia virkkaava lähtemislaulu Seitsemäs manner. Salama ei ole pettymys, mutta melko ennakoitavaa karmarockia se on. Jos Metallisydän sykkii sinusta Satiinisydäntä vakuuttavammin, oireilet satakuntalaista sosiopatiaa. ARI VÄNTÄNEN SUE » 46 « NRO. 3
• (Universal) Kun katsoo turkulaisen Traffic Islandin toisen levyn takakantta, tuntuu kuin olisi ottanut käteensä Belle And Sebastianin levyn, sillä kappaleiden nimet ovat kuin suoraan skottiyhtyeen tuotannosta. Mutta siihen kokoonpanojen yhtäläisyydet päättyvät. Traffic Island ei soita introverttiä indiepoppia, vaan se haluaa olla kotimainen vaihtoehto The Killersille ja U2:lle. Usealla raidalla yhtye myös pääsee tavoitteeseensa. Vaikkapa avausraita Love ja The Summer Is Over ovat sopivan sokerista kitarapoppia. Traffic Island on saanut aikaiseksi toinen toistaan tarttuvampia melodioita, mutta kappaleiden tekstit jäävät yhdentekeväksi sanahelinäksi. Yhtyeen ei tarvitse viettää vuoden päiviä asunnottomien ensisuojassa, mutta nyt sanoitukset kuulostavat kopioilta bändin ulkomaisten esikuvien teksteistä. Traffic Island on kuitenkin ilahduttava esimerkki siitä, että vielä vuonna 2009 monikansalliset levy-yhtiöt jaksavat uskoa kotimaisiin bändeihin, jotka eivät ole varmoja listamenestyjiä. TUOMAS KOKKO 8 TRAFFIC ISLAND MEET ME IN THE MIDDLE CLASS LEVYARVIOT (Roihis Musica) Vuosia sitten Puppa J lauloi jyväskyläläisessä Laulurastas-nimisessä reggaebändissä. Sittemmin hän on tehnyt englanninkielistä musiikkia Tasottavat-yhtyeensä kanssa. Oi aikoja! on hänen suomenkielinen debyyttialbuminsa. Ensivaikutelman perusteella levy kuulostaa huomattavasti Asan viimevuotiselta, erinomaiselta Loppuasukas-pitkäsoitolta. Se ei ole yllätys, sillä piirit ovat pienet: Puppa J soittaa Asan livebändissä, Asa on hänen levynsä vastaava tuottaja. Mutta mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä ainutlaatuisemmalta se alkaa kuulostaa. Puppa J kertoo teksteissään tämän päivän Suomesta. Hän laulaa lähiöistä, meluaidoista, vartijoista ja perintätoimistoista. Hän ei kuitenkaan ole inhorealisti, vaan romantikko. Miksi muuten hän uskoisi vallankumouksen elävän yhä ­ niin kuin hän levyllään sanoo? Oi aikoja! on 2000-luvun kansanmusiikkia, joka saa hetkeksi unohtamaan ympärillä pyörivän todellisuuden, jossa oikeisto ajaa alas sosiaaliturvaa ja pakottaa köyhimmät leipäjonoon. TUOMAS KOKKO 9 PUPPA J OI AIKOJA! Steen1 ­ Runoja kontrollihuoneesta (Monsp records) Steen1 on viime vuosina ollut esillä TV-toimittajana, levytuottajana ja kirjailijana, mutta omia albumeita häneltä ei ole tullut aikoihin. Miehen ääni ja ajatukset ja ovat ennallaan, mutta nyt ne tulevat vihdoin esille hyvin toimivassa muodossa. Uudella levyllään Steen1 kokeilee varsinkin hip-hopissa harvoin käytettyjä tahtilajeja. Se on sinänsä yllättävänkin pieni muutos: muutama biisi on kuitenkin tasajakoinen eikä 6/4 ole mitenkään vaikea rytmi. Vii- 9 teen, yhdeksään tai yhteentoistakin menevät kappaleet ovat silti helppoja hahmottaa, sillä toistuvan luupin rytmin äkkää helposti ja rapit pudotetaan niiden päälle arkailematta ja suoraan. Rytmi on levoton myös koko levyn mittakaavassa: biisien väleissä on lukuisia vierailijoiden skittejä ja monissa kappaleissa on irrallisen tuntuisia loppuosia. Ratkaisu toimii eikä katkonaisuus hävitä intensiteettiä ja vääntöä vaan vahvistaa sitä. Levyn sanoituksien tuottajana Steeniä on auttanut Pyhimys, ja nyt rosoinen sanoma myös naarmuttaa kunnolla. Ihmisten viihteellä ja pelolla kontrolloimisen kritiikki ja vapauden puutteen osoittaminen ovat sanoitusten keskeisin anti, ja vihaisuus oikeutetaan vakuuttavasti. Varsinkin rakkauden tappamisen Käyttöohje on terävä veto. Lopun henkilökohtaisemmista raidoista pari ei tunnu sopivan levylle, mutta kaiken kaikkiaan Steen1 ylittää odotukset ja itsensä todella komeasti. PYRY HALLAMAA (Fullsteam) Rubikilta ei takuulla puutu kunnianhimoa. Yhtyeen uusi levy on kuulijansa jakamattoman huomion vaativaa popmusiikkia, joka ei kepeydestään huolimatta avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kokonaisuus tuo vahvasti mieleen The Curen epätasaisen Wild Mood Swings -albumin. Dada Banditsin leikittelevät sovitukset sisältävät kaikkea mahdollista satunnaisista rytmillisistä kikkailuista torvien törähtelyihin. Sinänsä näppärät kokeilut eivät kuitenkaan aina tunnu itse kappaleiden kannalta 7 RUBIK DADA BANDITS toimivilta ratkaisuilta. Esimerkiksi Fire Agen alussa hienosti rakennettu jännite katkeaa täysin sen siirtyessä sävyllisesti täysin erilaiselle toiselle puoliskolleen. Silti samaan hengenvetoon on todettava, että Dada Bandits ei kuulostaa missään vaiheessa haparoivalta. Rubikin soitanta kuulostaa seisovan vilpittömästi jokaisen omituisen ratkaisun takana, jopa silloin kun ne eivät aivan osu maaliinsa. Yllättäen suurinta hämmennystä levyllä onnistui aiheuttamaan sen eniten tarttumapintaa sisältävä kappale, singlenäkin julkaistu Wasteland. Mahtava, kylmiä väreitä aiheuttava kertosäe kuullaan ainoastaan yhden kerran kappaleen keskellä. Puhdasta nerokkuutta vaiko kammottavaa haaskausta? En pysty kuollaksenikaan päättämään. Samaan tapaan levy jättää myös kokonaisuutena kuulijan hieman hataralle maaperälle. Dada Banditsin uskallusta on helppo arvostaa, mutta albumin pariin on vaikea kuvitella palaavansa vielä kuukausienkin päästä. TUOMAS JALAMO (Take Me to the Hospital) Odotukset Prodigyn uutta albumia kohtaan eivät olleet kummoiset. Yhtyeen edellinen levy Always Outnumbered, Never Outgunned vaipui unohduksiin sellaisella vauhdilla, että useimmat eivät luultavasti edes muista nyt käsillä olevan julkaisun ja vuoden 1997 mainion Fat of the Landin välillä tapahtuneen yhtikäs mitään. Mutta sitten räjähtää: levyn avaava Invaders Must Die potkii takamukselle kuin vauhkoontunut hevoslauma. Does it Offend You Yeah -yhtyeen James Rushentin avustama kappale suorastaan pursuaa sellaista pomppubiittiä, joka saanee useimmat DJ:t hieromaan käsiään ahnaasti yhteen. Paluu alkuperäiskokoonpanoon on selvästi tehnyt Prodigylle hyvää. Vaikka albumin loppupuolisko ei täysin pärjää nimikkoraidan tykitykselle, on kokonaisuus kuitenkin kautta linjan tasaisen vah- 8 THE PRODIGY INVADERS MUST DIE va. Niinäkin hetkinä, jolloin itse sävellykset eivät sisällä mitään kovin oivaltavaa, kompensoi muhkean viimeistelty soundimaailma muita puutteita. Mikäli kappalemateriaali vastaisi tuotannon tasoa koko albumin mitalta, olisi käsillä kiitettävä suoritus. Invaders Must Die on silti ehdottoman positiivinen yllätys, miellyttävän vaivattoman kuuloinen levy, joka on pakattu täyteen tämän vuoden toistaiseksi nautittavinta tanssimusiikkia. TUOMAS JALAMO (One Little Indian) Kolmannella albumillaan newyorkilainen Asobi Seksu luopuu tavaramerkikseen muodostuneesta särökitaravallista. Vastaava muodonmuutos ei ole koskaan onnistunut onttoa sisältöä ja köyhiä kappaleita muhkean melumassan takana piilotelleilta yhtyeiltä. Asobi Seksun tapauksessa lukemattomien 9 ASOBI SEKSU HUSH SUE » 47 « NRO. 3
• (Megamania) Absoluuttisesta Nollapisteestä tahtoisi tietää paljon enemmän mutta ei liikaa. Rumpali Tomi Krutsinin ja laulaja-kitaristi Tommi Liimatan yhdessä Pauli Hokkasen kanssa koostama tupla-dvd Arkistokuvaa 1992­2008 palvelee tuota tarkoitusta mainiosti. Kokonaisuutena Arkistokuvaa 1992­2008 puristaa yhtyeen 16-vuotisen matkan viiden ja puolen tunnin mittaiseksi historiikiksi. Valikkoja ­ jotka nekin ovat käsityötä ­ ylimalkaisesti selaavalle on tarjolla ääriharvinaista livemateriaalia ensimmäisestä keikasta lähtien, dokumentteja levyjen äänityksistä, treeneistä ja keikoilta, kaikki musiikkivideot ja valokuvia. Kaikilta toimintavuosilta ei ikävä kyllä ole (olemassa) kuvamateriaalia. Mutta kenelläpä olisi? Kun lähestytään täydellisyyttä, puutteet näyttävät kokoaan suuremmilta. Edustavin dokumenteista on Hokkasen Kymmenen vuoden yksinäisyys, mutta julkaisun kiinnostavinta ja paljastavinta antia ovat amatööridokkareiden sanailut, jotka kertovat paljon bändin omakuvasta, huumorintajusta, sisäisestä dynamiikasta ja jäsenten luonteenpiirteistä. Sama ilmiö toistuu musiikkiesityksissä: vaikka livekuvaa löytyy käsivaravideosta laadukkaaseen monikameramateriaaliin, on TV1:n Listaohjelman aseistariisuva Savu meihin -playback-teippishow (1995) sittenkin se pätkä, joka tekee jokaisesta Absoluuttisen Nollapisteen puolulaisen. Vuosien varrella pöllölasit ovat vaihtuneet tyylikkäämpiin, yleinen nukkavieruus vähentynyt, omituisuus muuttunut hallitummaksi eikä kukaan enää nouse lavalle toppatakki päällä, mutta Absoluuttisen Nollapisteen sisäsyntyinen mysteeri ja viehätys ei silti ole karissut. Arkistokuvaa 1992­2008 säilyttää yhtyeen reseptin salaisena, mutta nostaa musiikki-dvd:iden rimaa metritolkulla. ARI VÄNTÄNEN 9 ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE ARKISTOKUVAA 1992­2008 (2DVD) Punk ja yäk! Suomipunk 1977­1987 4CD (Stupido Records) Andy McCoyn kitaranisku aloitti aikoinaan suomalaisen levytetyn punk-historian. Samalla mandaatilla Briardin I Really Hate Ya aloittaa punk-boxin ykköslevyn. Aloitus antaa hieman väärän kuvan, sillä suomipunk oli pääasiassa suomenkielistä. Mukana on 132 biisiä ja 78 bändiä, ja englanninkielisiä biisejä on kahdeksan ja niiden neljästä esittäjästäkin yksi levytti kahdella kielellä. Ykköslevy esittelee suomipunkin tunnetuimmat bändit: Pelle Miljoona eri yhtyeineen, Problems, Eppu Normaali, Hassisen kone, Maukka Perusjätkä ja Ratsia. Kaikilta bändeiltä on useampia biisejä, ja pitkistä uristaan huolimatta artistien biisit ovat selkeästi punk-kaudelta, eli ei ole sorruttu esittelemään kuinka vaikkapa Eput kasvoivat ulos punkista. Yhdentoista vuoden aikajaksolla painotutaan oikeaoppisesti enemmän alkupuolelle. Boxi ei olisi kärsinyt, vaikka aika olisi rajattu vuoteen 1982 asti. Pois olisivat jääneet kolmos- eli hardcore-levyn myöhäisemmät ja vähäisemmät bändit, mutta oleelliset ­ Lama, Terveet Kädet, Appendix, Kaaos, Rattus ­ olisivat mahtuneet mukaan. Loppuvuodet mahdollistavat mm. Ne Luumäkien, varhais-CMX:n ja Radiopuhelimien mukanaolon. Kaikki ovat perustellusti mukana punkhistoriikissa, mutta koska painopiste on selkeästi varhaisemmassa vaiheessa, niin ko. bändit ovat levyllä irrallisen oloisia. 80-luvun lopusta ja 90-luvun alusta saisi helposti omankin boxinsa, tosin ei näin laadukasta ja kiinnostavaa. Boxin levyistä mielenkiintoisimmat ovat kakkossarjalaisiin (Kollaa kestää, Loose Prick, Sehr Schnell...) keskittyvä kakkoslevy ja pieniä yhden hitin ihmeitä (Korroosio, TV:n orjat, Wrum, Lola Ego...) esittelevä nelonen. Molempia osastoja olisi mainiosti voinut kasvattaa karsimalla hc-sarjan pikkubändejä. Punk ja yäk! on sopivassa suhteessa sekä hittiparaati että harvinaisuuksien ja ennenjulkaisemattomien kokoelma. Oheislukemisto (76-sivuinen kirjanen) kertoo faktat ja detaljit. Vuoden ­ tai oikeastaan useammankin ­ kulttuuriteko. 9 LEVYARVIOT SUOMIPUNKIN SIVULLISET urun ensimmäinen punk-bändi Vihan muna ei koskaan levyttänyt, mutta Punk ja yäk -boxin myötä julkaisu-ura aukeni legendaarisesti autotallinauhalla. - Joose (Berglund, Stupido Records) kertoili projektista ja kyseli, että mitäs bändejä sitä Turussa päin olikaan. Sain myytyä ajatuksen, että eikös olisi hyvä, jos olisi jotain ennenjulkaisematontakin, Vihan munan kitaristi Harri "Hoss" Siivonen muistelee elokuista suunnittelusessiota Pälkäneveden rannoilla. Vihan munan elämä jäi lyhyeksi muun muassa siksi, että Hoss panosti enemmän TV:n orjat -yhtyeeseen, joka sai kunnian olla Turun ensimmäinen levyttänyt punk-bändi. ­ 15-vuotiaiden keskittymiskyky ei ollut tuolloinkaan kovin korkeaa luokkaa. Olisi kai pitänyt keskittyä punkrypistelyyn progeilun ja diskoflirttien sijaan. Kaikilla oli useita mielenkiinnon kohteita, ja maail- T ma tuntui liian monien hauskojen mahdollisuuksien paikalta pitää vain yhtä bändiä. Monilahjakkuudet ns. rönsyilivät liikaa, laulaja-basisti Olli Kauniskangas muistelee 30 vuoden takaisia juttuja. Turku oli punk-aikakaudella sivullinen. Näin jälkikäteen tarkasteluna on hauska huomata, että kapinaliike oli Turussa enemmänkin porvariperheiden lasten harrastus. ­ Bändit oli tosiaan aika vähissä. Touhu keskittyi kahvila Henricaan ja Pop-kellariin Linnankadulle. Levymyynti-kauppa on mainittava: Kiitos Hossin ja isänsä Penan siellä oli kaikki uudet punk-levyt viikon viiveellä alkaen syksystä -76. Pari lehteäkin kaupungissa oli, eli Puikko ja Varjo. Vihan muna, TV:n orjat ja Pogomotiivi olivat varsinaisia punkbändejä. Niistähän tuli sittemmin Liikkuvat lapset ja Shitheels, professori Kauniskankaan poika muistelee. AKU-TUOMAS MATTILA AKU-TUOMAS MATTILA SUE » 51 « NRO. 3
• » LEFFAVIERAS Samuli Putron fanituslistat Aution saaren elokuva: Thomas Vinterbergin Juhlat. "Jos autiolle saarelle päätyisi pitkäksikin aikaa, niin välillä varmaan kaipaisi muistutusta siitä, miksi sinne on lähtenyt. Juhlat muistuttaa hyvällä tavalla siitä, että eihän elämässä ja maailmassa ole muuta vikaa kuin muut ihmiset. Se on melkeinpä paras dogmaelokuva." Paras kohtaus: "Se (Aki Kaurismäen) Calamari Unionin kohtaus, jossa Frankit tulee metrosta ja jostain täysin selittämättömästä syystä yksi niistä ammutaan. Lähikuvassa näytetään, kun se makaa maassa, nappaa toisen Frankin sytyttämän tupakan, ottaa savut, kiroaa ja kuolee. Pentuna kun mä sen näin, mä en ymmärtänyt onko se coolia vai huumoria. Enkä mä vieläkään ymmärrä." sesti suhtaudutakaan, niin tätä uskaltaa suositella myös sellaisille ihmisille, jotka on asialle tunneherkkiä. Ja se on aikamoinen onnistuminen, kun aihe on mikä on. Yksi elokuvan erinomaisista ratkaisuista on se, ettei päärooleihin napattu yhtäkään tähtinäyttelijää, vaan turvauduttiin piristävän tuoreisiin naamoihin. ­ Tän elokuvan muoto ei tosiaankaan lähtökohtaisesti ole hittielokuva. En mä täysin mahdottomana sitä pidä, ettei siitä sellaista tulisi, mutta ei sitä siihen muotoon ole kirjoitettu. Jonkun supertähden heittäminen tärkeään rooliin veisi sitä just hittielokuvan suuntaan, mikä tässä tapauksessa olisi lopputuloksen kannalta huono juttu. Putro jakaa mielipiteeni siitä, että elokuvan käsikirjoitus saattaisi olla, ihan sellaisenaan, kuranttia kamaa jopa amerikkalaisilla markkinoilla. ­ Se ei tosiaan ollut kovin suomalainen elokuva siinä mielessä, että siinä olisi mitään olennaisia asioita nimenomaan suomalaisuudesta. Se on yleinen ja yleismaailmallinen elokuva ­ mikä itse asiassa suomalaisessa elokuvassa on jotenkin helpottavaa. MARKKU HALME ENSI-ILTA Kuoleman kauniimmat kasvot Samuli Putron sooloalbumi Elämä on juhla on osoittautunut hitiksi niin arvostelijoiden kuin ostavan yleisönkin käsissä. Niinpä päätimme palauttaa miehen maanpinnalle pakottamalla hänet katsomaan Johanna Vuoksenmaan kuolemista käsittelevän elokuvan Toinen jalka haudasta. Pehmennystä aiheeseen tarjoaa ainoastaan se, että kyseessä on morbidi komedia. Komedian tekeminen kyseisestä aiheesta on tietysti hyvinkin riskialtis ratkaisu. ­ Komedia on arka ja hankala laji, mutta kun se onnistuu, sen seuraaminen on helppoa. Tota oli tosi helppo seurata, vaikka tapahtumat ja käänteet oli välillä aika absurdejakin. Niitä seurasi kuin tositapahtumia, mutta erikoisessa ympäristössä. Mun suosikkimuoto komediassa on sellainen, joka ei perustu vitseihin. Ja ton iskevästi kirjoitettu replikointi nauratti aika monesti, mutta onhan se täysin eri asia kuin vitsihuumori. Koko kertomus toimi ihan hirveän hyvin. ­ Ehkä ton seuraamisen teki helpoksi ennen kaikkea se iso ajatus siitä miten hölmöä, pientä ja säälittävää yksilön toiminta on sinä aikana kun me eletään ­ vaikka sitten kuolemankin käsillä ollessa. Se päähenkilön parhaan kaverin temppuilu ja kuljailu koko aiheen ympärillä oli ihan mahtavaa. Jaa, minkäkö päähenkilön? No, puutarhuri Visa Vuorion, jolle kerrotaan hänen sairastavan aivot rappeuttavaa tautia. Sen oireet katoaisivat kyllä muutaman kuukauden kuluessa, mutta vasta kun Kalmalan kuningas korjaa satoaan. Lähdön lähestyessä siunaantuu niin Visan kuin vaimonsakin elämään, totta kai, myös romanssintynkää. ­ Se Visan ihastus oli todella hyvä ja raikas tyyppi. Sitä mä en osaa sanoa, kuinka paljon sitä oli siinä hahmossa itsessään, kuinka paljon sitä oli sinne kirjoitettu, ja kuinka paljon sitä oli siihen suuntaan henkilöohjattu. Se vaan toimi niin helvetin hyvin. ­ Oikeastaan vasta ihan leffan loppuvaiheessa rupesi miettimään sitä perustavanlaatuista ajatusta, että miten ohikiitävä yhden ihmisen elämä on. Niitä peruskysymyksiä ei märehditty oikeastaan sekuntiakaan ennen ihan loppuvaihetta. Loppuajatuksena jäi kuitenkin mieleen, että kuinkahan paljon tässä on itsellä aikaa jäljellä, ja miten sen aikansa käyttää. Silti kaikki tärkeät kysymykset oli koko ajan hienosti läsnä. ­ Erityisen hienoa oli se, että esiin ei nostettu mitään kysymyksiä jumalasta tai taivaasta tai helvetistä tai siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaan käsittelyssä oli kuolema elämän aikana. Jo pelkästään se kevensi elokuvaa hyvällä tavalla. Mieleen jäi vahvasti ajatus siitä, miten tänäänkin voisi tehdä elämällään jotain mielekästä. Kuinka hyvin luulet elokuvan toimivan kuolemansairaille ja heidän läheisilleen? ­ Uskoisin, että se voi kyllä toimia. Tossahan tuli hirveän hyvin esille se vähän omituinen ajatus siitä, miten kuolemaan liittyy miljoona muutakin asiaa kuin pelkkä kuoleminen. Toi voi toimia hyvänä irtirepäisijänä niistä pahimmista tunnetiloista. Mutta totta kai se voi olla myös palauttaja niihin. Vaikka aiheeseen ei varovai- Suosikkiohjaaja: Lars von Trier. "Mä en ole nähnyt siltä mitään, mistä mä en pitäisi. Se on yhdistelmä suurta elokuvaohjaajaa ja tietynlaista leikkijää. Vaikka sen elokuvat on hirveän pompöösejä ja se käsittelee helvetin isoja aiheita, niin niissä on sellaista naurunsekaista oivallusta. Dogvillessäkin tulee mieleen, että ei noin saa eikä voi tehdä... ja silti se toimii kuin häkä. Siinä maisemassa ja ajattelumallissa on jotain hirveän tuttua, mutta silti tarpeeksi outoa ja vierasta. Kuin kotimaista elokuvaa, joka ei kuitenkaan ole kotimaista." Suosikkinäyttelijä: Emily Watson. "Se on koskettavalla tavalla kaunis nainen, jonka työstä mä kovasti tykkään, von Trierin Breaking The Wavesissa ennen kaikkea. Varsinkin siinä elokuvassa on vaikea tietää kuinka paljon se roolisuoritus on ohjattua ja kuinka paljon Watson ammentaa omista kokemuksistaan. Kyllä niiden karujen kokemusten jostain pitää tulla. Ja syvään päähän hyppäämistähän näyttelemisen täytyy olla ­ ilman tietoa siitä, että osaako uida. Putro: Halme: ½ Toinen jalka haudasta, Suomi 2008. Ohjaus: Johanna Vuoksenmaa. Käsikirjoitus: Mika Ripatti ja Seppo Vesiluoma. Pääosissa: Tobias Zilliacus, Helena Vierikko, Susanna Mikkonen, Jarkko Pajunen. Kesto: 101 min. Seuraava Sue 15.4.2009 kiinnostavaa, mutta lopullisena palkintona ei siunaannu kuin tikkunekun keppiosa. Paha henki majoittuu tietenkin hyvin valittuun ja sopivan kalpeaksi maskeerattuun pikkutenavaan, jota voisi söpöfanittaa, ellei jässi näyttäisi niin pahaenteisen pelottavalta. Roolisuorituksissa ei ole valittamista, mutta edes aina vakuuttava Oldman ei rabbin roolissa pysty tekemään enempää kuin tehtävissä on. Säikäyttely on kiitettävän tehokasta, mutta kokonaisuudelta syövät pohjan liian monet röhönauruhermoja kutkuttelevat tökeryydet. Pelon ja huvituksen vuorottelu on piristävää, kunhan osaa asettaa odotuksensa perusneutraalille tasolle. Myös fyysisen päähenkilön alituinen vähäpukeisuus kielii pääsatsauksen olevan myyvyydessä. Spesiaaliefektiosasto on köyhänlaista, mutta ilmeisesti tarkoitus onkin vain hankkia kunnon rahoittajia jatko-osalle. MARKKU HALME Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire), UK/Intia 2008. Ohjaus: Danny Boyle. Käsikirjoitus: Simon Beaufoy (vapaasti Vikas Swarupin kirjan pohjalta). Pääosissa Dev Patel, Irrfan Khan, Freida Pinto, Anil Kapoor, Madhur Mittal. Kesto: 123 min. Oscar-yllättäjä, pitkän aikaa tuotantohelvetissä virunut Slummien miljonääri onnistui toteutumaan tismalleen oikeaan aikaan. Se on hienoa myös ohjaaja Danny Boylen kannalta, hänen uransa kun on ailahdellut viime vuosina. 28 päivää myöhemmin (2002) oli erinomainen, Sunshine (2007) ei. Niiden välissä tehty lastenelokuva Millions (2004) meni meillä harmillisesti suoraan videolle. Boyle hallitsee värit ja rytmin, ja niitähän Intiassa vaikuttaa riittävän, vaikka ihmisarvo ei miljardin asuk- kaan maassa olekaan kovin korkeassa kurssissa. Jamal Malik (Patel) on kahdeksantoistavuotias Mumbain slummien kasvatti, joka on onnistunut pääsemään Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan. Jamal pärjää erinomaisesti ja potti kasvaa - kunnes hänet pidätetään huijauksesta epäiltynä. Sähköisen poliisikuulustelun jälkeen Jamal alkaa kertoa elämästään, joka opetti hänelle ne perustiedot, joilla miljonäärikisassa pärjätään. Kisa on vain kulissi ikuisuusaiheelle, kadonneen rakastetun etsinnälle. Ovelista käänteistä huolimatta juoni jää ohkaiseksi, vaikka vauhtia sekä musiikkia riittääkin lähes aivan yhtä rutkasti kuin aidoissa Bollywood-elokuvissa. Pakollinen, juoneen mitenkään liittymätön iso tanssikohtaus nähdään sentään vasta lopussa. Aidon intialaisuuden varmistaa kakkosohjaaja Loveleen Tandan. Parasta Slummien miljonäärissä onkin se, että kauniin sadun ohessa nähdään myös slummielämän raadollinen puoli ja se kuinka toivotonta on yhden yksilön päästä siitä irti ilman ihmettä. Suurin osa näyttelijöistä on kotoisin elokuvan kuvauspaikoilta, joten ainakin muutama ihminen slummien miljoonien joukosta on kokenut ihmeen Slummien miljonäärin menestyksen myötä. Kahdeksan Oscarin kimallus muutti tuskin mitään, mutta ainakin se saa ajattelemaan kuinka rikkaita me lamaa voihkivat todellisuudessa olemme. VESA KATAISTO The Unborn USA 2009. Ohjaus ja käsikirjoitus: David Goyer. Pääosissa: Odette Yustman, Cam Gigandet, Meagan Good, Gary Oldman. Kesto: 89 min. En muista aiemmin törmänneeni kolmen tähden kalkkunaan, mutta selSUE laisen on kyennyt luomaan uusimpien Batman-elokuvien käsikirjoittajistoonkin kuuluva David Goyer. Pääosa kauhistelumme eväistä on napattu sysisynkältä 70-luvulta, mutta tyylitaju viittaa liian monessa kohdin 90-lukuisiin kauhuparodioihin. Pääoliota ei nähdä laisinkaan, sillä se on pahuuden vallassa sätkivä kuolleen ihmisen sielu, joka ei pääse taivaaseen eikä helvettiin, vaan joutuu majoittumaan viattomiin ihmispoloihin. Tämä "dybbuk" pohjautuu juutalaisuuteen, joten sen häätämiseksi ei kelpaa luotisuorasti The Unborniin rinnastuvan Manaajan tapaan mikään tavallinen pastori, vaan rabbihan sen olla pitää. Juutalaisuuden piirissä kun pyöritään, niin toki koko hoito pitää yhdistää Auschwitzin keskitysleirillä tehtyihin julmiin kaksostutkimuksiin. Aika hölmösti, halvasti ja tarkoitushakuisesti tuo tehdään, mutta niinhän useimmissa kauhuelokuvissa kaikki hoituu. Juonenkehittely on sinänsä » 52 « NRO. 3
• ENNAKKOMYYNTI ALKAA MA 4.5. Katso myyntipisteet ja varmistuneet esiintyjät osoitteesta www.ilosaarirock.fi SUE » 55 « NRO. 3
• 1.4.2009 www.myspace.com/rubikband MICHAEL BLACK ELECTRO Stripped Anatomy Of (CD/2xLP/Download) CALLISTO Providence (CD/2xLP/Download) DISCO ENSEMBLE Back On The MF Street Kaupoissa 22.4.2009 (CDEP/Download) MYÖHEMMIN KEVÄÄLLÄ TULOSSA MYÖS ISMO ALANKO TEHOLLA DVD! WWW.FULLSTEAMRECORDS.COM SUE » 56 « NRO. 3