• lapkoall will be quietslash kentzebra and snakejukka poika palefaceaholagrandeville sonata arcticasabatonoddland 15 minutes before the dive firewindmoonface & siinai NRO. 5 · (TOUKOKUU) · 2012 · (#166) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · FESTIVAALIKALENTERI 2012 STIG
• E) Kit (SW A id First a lyptic a Apoc (U K he X X T ic & regov and B Goran edding ) His W al Band (BIH r Fune roe l Mon ae Mich 1na Stam v ät in Ke Pariis ace Palef P PMM (U S Sons Rival A) D D -A - (DEN ) U SA) Star ( Black ium somn In (N yhem Ma O R) set Ihmi ö& u Eloku p Ylp Herra Tanya ns (JAM) e Steph Chisu (U K) tatic ofs days 65 art d Ap K) Pulle ses (U r by Ho (JAM Spice ichie ) Haisee kesäfestarille. Th Iiris (EST) es e Hi v (S W E ) Liput issä yynn m sä ketis Ti R SUE » 2 « NRO. 5 e! ns t M Agai en hi l d r C m Bodo of Stig ) (U S A Mod and tony ons (U SA) An ns e Joh u th ns u & Joe rchestra City O ) ) (GER ktor e s el e 12 .7 . 2 0 15 1 3 .- k . f i sa suus a a r i r o c J o en .i l o s www
• RUIS PÄÄS ROCK SOI TÖ LOUN A TUU TTÖMÄLLÄ LI LUE L -SÄHKÖLLÄ IS NETTI ! SIVUI ÄÄ LTAM ME: W W W .RU ISRO C K. FI SUE » 3 « NRO. 5
• SUE » 4 « NRO. 5
• SUE » 5 « NRO. 5
• TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 06 TOIMITTAJALTA 08 NEWSFLASH 11 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN » Haastattelut. 12 16 18 20 21 22 23 24 26 HENKILÖKUVA: JUKKA POIKA FESTIVAALIKALENTERI STIG KENT ZEBRA AND SNAKE PALEFACE AHOLA GRANDEVILLE 28 30 32 35 36 38 39 40 42 46 51 52 53 54 55 ALL WILL BE QUIET MOONFACE & SIINAI SLASH PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA SONATA ARCTICA SABATON ODDLAND FIREWIND JA 15 MINUTES BEFORE THE DIVE PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT DVD/BLU-RAY-ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA Sue #166 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Thin Lizzy CHINATOWN Absoluuttinen Nollapiste SULJETTU Vangelis BLADE RUNNER Accept METAL HEART Killing Joke MMXII All Will Be Quiet ON THE FIRST DAY STIG. S. 18 ILKKA LAPPI Kirjoittaja lupaa soittaa ystävilleen ensi viikolla. Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Kiira Kolehmainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2012 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE PALEFACE S.22 TOIMITTAJALTA » Arviot. » VANHAT YSTÄVÄT Sori, nyt ei ehdi. Pitää tässä kyllä nähdä. Joo, ihan lähiaikoina. Katotaan nyt. On tässä vähän näitä hommia. Soitellaan joskus ensi viikolla ja sovitaan joku aika." Kuulostaako tutulta? Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän tuntuu riittävän aikaa vanhoille kavereille. Kaikilla on omat kiireensä ja tapaamiset pitää sopia viikkotolkulla etukäteen. Luultavasti ne sittenkin menevät puihin, kun tulee kuitenkin jotain odottamatonta: töitä, tenttejä tai kissanristiäiset. Sama pätee musiikkiin. Uutta musiikkia tunkee joka tuutista liikaakin (uusia ystäviä ei sentään) ja koska jotenkin haluaa pysyä kartalla tuulen suunnasta, huomaa kuuntelevansa vanhoja suosikkilevyjään yhä harvemmin. Vuorokaudessa ei vain riitä tunnit. Uusia levyjä tulee ja menee jatkuvasti, eikä niihin välttämättä edes kiinnitä muutamaa kuuntelukertaa enempää huomiota. Asetelma on epäreilu uutta musiikkia kohtaan. Kuinka monta kestävää ja syvää ystävyyssuhdetta sitä on ylipäänsä pystynyt luomaan muutaman tapaamisen perusteella? Ainakin omalla kohdallani suosikkilevyni ja biisini ovat vasta vuosien kuluessa syventyneet henkilökohtaisen musiikkikaanonini merkkiteoksiksi. Hyväkin levy joutuu ainakin viideksi vuodeksi tehotarkkailuun ennen kuin sitä voi edes alkaa harkita lisäämistä omalle, epämääräisen pituiselle, kaikkien aikojen suosikit -listalle. Milloin joku vanha suosikkibiisi on kuulostanut parhaalta biisiltä ikinä? Ainakin itselleni on käynyt niin silloin, kun siihen biisiin törmää yllättäen baarissa tai radiossa kaiken itselleen vähemmän merkityksellisen seassa. Vanha luotettava ystävä erottuu joukosta. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun törmää siihen läpikotaisin tuttuun vanhaan ystävään pitkän tauon jälkeen ja antaa sen kertoa kuulumisistaan. Samat vanhat jutut, jotka muistitkin, mutta ehkä myös jotain uutta paljastuu. Tarina on sama, mutta se on kerrottu vähän eri tavalla tai jostain tutusta lauseesta paljastuu jotain mitä ei ole ennen huomannut. Usein kun suosikkilevyjen pariin palaa pitkän tauon jälkeen, yllättyy monella tasolla positiivisesti. Muistaa sen, miksi ne olivat aikanaan niin hyviä, mutta hyvistä levyistä löytyy helposti pienen tauon jälkeen jotain uutta. Tai ainakin unohduksiin painunut koukku palaa mieleen. "Ai niin, tässä oli tämäkin väliosa" tai "tää on kaikkien aikojen paras bassoriffi". Hyvät ystävät onneksi ovat luotettavia. Vaikka niille ei arjessa olisikaan riittävästi aikaa, tietää, että ne ovat olemassa. Kun takana on yhteisiä vuosia tai vuosikymmeniä, ei tarvitse stressata. Ajan saatossa jaetut ilot ja surut ovat kasvattaneet teidät yhteen. Kliseistä, mutta niin totta. Pätee sekä ihmisiin että musiikkiin. " SONATA ARCTICA S.36 SLASH S. 32 » 6 « NRO. 5
• Lippuja saatavana nyt myös R-kioskeilta kautta maan! Verkkokauppa avoinna 24/7. Toimipisteet 20 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään. TULLIKAMARINAUKIO 2, TRE HUMALISTONKATU 8 A, TKU TAMPERE PE 18.5. NOLLA NOLLA NOLLA, LOISTAVA POLKU 15 / 12 KE 23.5. VICTIMS FAMILY (USA), SOKEA PISTE, CAN CAN HEADS 14 / 12 PE 1.6. PE 3.8. ALAMAAILMAN VASARAT, TUNDRAMATIKS 12 / 10 PISSED JEANS (USA), FUN, HERO DISHONEST 14/12 Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut. TAVASTIAN LAUANTAIDISKO JOKA LA KLO 23.30-04 LIPUT ALK. 6 TURKU LA 12.5. NOTKEA ROTTA 12 / 10 KE 23.5. VIIDEN VIETÄVÄNÄ MAIJA VILKKUMAA 15 / 13 PE 25.5. MAIDENFEST 2012 FEAT. PEKKA SNELLMAN, SIMO SILVAN & TAAGE LAIHO 14 / 12 PE 15.6. SMALL AXE - A TRIBUTE TO BOB MARLEY, PETER TOSH & BUNNY WAILER 12 / 10 TAMPERE PE 29.6. & TURKU LA 30.6. 15 / 22 FUNKY KINGSTON FEAT. EARL 16 (JAM/UK) + VOLTTI SELECTORS (TAMPERE) / BLACK BEAR SOUND (TURKU) KATSO LISÄTIEDOT JA MUUT TAPAHTUMAT WWW.KLUBI.NET SUE » 7 « NRO. Palvelumaksu 1,50 / lippu. Postimaksu: Kotimaa57 / lähetys, Ulkomaat 15 / lähetys. URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI WWW.TAVASTIAKLUBI.FI LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ.
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) Svart Records julkaisee Poko Rekordsin klassikkoja vinyylillä. urkulaiset ja tamperelaiset ovat ryhtyneet äänilevyfaneja ilahduttavaan yhteistyöprojektiin: Svart Records julkaisee uudelleen vinyyliversioita Poko Rekordsin kotimaisista klassikoista. Toukokuussa Mana Manan Maria Magdalena -singlellä ja Rattuksen WC räjähtää -LP:llä starttaava julkaisujen sarja jatkuu vuoden 2013 puolelle saakka usean levyn kuukausitahdilla. Poko Rekordsin perustaja Epe Helenius muistuttaa, että monia näistä levyistä ei ole koskaan julkaistu cd:nä. ­ Minusta on hienoa, että nykypäivän rokkarit pääsevät tutustumaan näihin levyihin alkupe- Pokon Epe. Kuva: Kari lahtinen Jyväskylän Ilokivi täyttyy 25.5. ­ 26.5. punkpaukkeesta, kun siellä järjestetään JKLDIY:n Kevätkarkelot. Tapahtumassa esiintyvät mm. Terveet kädet, Vivisektio, 1981 ja Suohauta. Kanadalainen rocktrio Danko Jones saapuu keikalle Helsingin The Circus -klubille tiistaina lokakuun 16. päivänä. Ennen syksyn keikkoja ilmestyy uusi albumi ja dvd. Suomalainen indiepopbändi Cats On Fire soittaa heinäkuun loppupuolella neljä keikkaa Ruotsissa. Sitä ennen bändin näkee Helsingissä (12.5.), Vaasassa (18.5.), Tampereella (19.5.) ja Ahvenanmaan Jurmossa (14.7.). Iron Maiden -laulaja, pilottinakin työskennellyt renessanssimies Bruce Dickinson on perustanut lentokoneiden huoltofirman. Cardiff Aviation Ltd voi luoda jopa tuhat työpaikkaa. Foo Fightersin Dave Grohl ohjaa ja tuottaa Kalifornian Sound City Studiosista kertovan dokumentin. Grohl kutsuu studiota "legendojen syntysijaksi" ja "historian todistajaksi". The Bandin rumpali-laulajana parhaiten tunnettu Levon Helm menehtyi huhtikuussa. 71-vuotiaana kuollut Helm sairasti kurkkusyöpää 90-luvulta lähtien. Oulun Musiikkivideofestivaalit ry kutsuu kotimaiseen musiikkivideokilpailuun suomalaisten tekijöiden suomalaisille artisteille ja yhtyeille ohjaamat videot, joita ei ole aiemmin esitetty festivaaleilla. Lisätiedot osoitteesta www.omvf.net. Jyväskylän 20-vuotiaan Yläkaupungin yö -festivaalin historiasta on koottu valokuvanäyttely. Kuvat ovat esillä Jyväskylän yliopiston päärakennuksen aulassa toukokuun loppuun saakka. Helsingin Garden Party on buukannut ohjelmistoonsa Charlotte Gainsbourgin. Perjantaina 29.6. Hietaniemen konserttiteltan lavalle nousevat myös Regina Spektor, French Films sekä Little Dragon. Snoop Dogg on varmistunut 6.-8. heinäkuuta juhlittavan Ruisrockin sunnuntain pääesiintyjäksi. Azealia Banks sen sijaan on perunut lähes kaikki kesän festivaalikeikkansa, myös Ruisrockin. Joensuun Ilosaarirock (13.-15.7.) on kiinnittänyt ruotsalaisen The Hivesin ja tanskalaisen D-A-D:n. Suomi-osaston raskasta laitaa vahvistavat Amorphis ja Enochian Crescent. » PUNK PALAA VINYYLILLE T räisessä formaatissa eli 7"- ja 12"-vinyyleinä, Epe Helenius sanoo. ­ Eiväthän monet heistä olleet edes syntyneet silloin, kun Pokon alkupään tuotannon helmet julkaistiin. Heleniuksen mukaan Poko päätyi yhteistyöhön Svartin kautta huomattuaan, että nykyisin vinyylien julkaisemiseen tarvitaan alan erikoisosaamista. ­ Perinteisen levy-yhtiön ja sen jakelukanavien kautta ei päästä yhtä hyvään lopputulokseen. Kokeilimme julkaista vinyylejä Pokon kautta ja huomasimme, että homma on parempi jättää siihen erikoistuneelle firmalle. Svart Recordsin Tomi Pulkki kertoo, että Svartia motivoi julkaisuprojektiin se, kuinka kehnoja painoksia kansainväliset bootleg-pajat ovat suomalaisista punkrockklassikoista julkaisseet. ­ Koimme tärkeäksi, että uusi vinyylisukupolvi pääsee kuluttamaan näiden klassikko-orkesterien musiikkia korkealaatuisilta analogisilta tallenteilta. Tuomme nämä levyt takaisin markkinoille Pokon alkuperäisiltä nauhoilta siirrettynä, kansitaiteineen ja liitteineen. Levyistä otetaan 500-1000 kappaleen painoksia. Jo mainittujen lisäksi julkaisusuunnitelmaan kuuluu vinyylejä yhtyeiltä Loose Prick, Sensuuri, Kollaa kestää, Karanteeni, Widows, Kohu-63, Ypö-viis, Tasavallan presidentti ja CMX. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE TWITTER.COM/SUELEHTI SUE » 8 « NRO. 5
• PROUDL PRESENTS PROUDLY PRESENTS: PROUDLY PRESENTS: HOUSE BAND feat. VEETI La 12.5. (K-18) 10/12 Pe 11.5. (K-18) 8 KOROL I SHUT POPEDA CREAM IBIZA MUMIY TROLL AIRPORT CREW PARTY 2012 CALVIN HARRIS HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT LA 12.5. KE 16.5. LA 19.5. TI 22.5. JIPPU GILBY CLARKE (USA) BADMOUTH (SWE) HERRA YLPPÖ & IHMISET HOUSE BAND feat. JONNA GEAGEA & VILLE TUOMI JARE & VILLEGALLE Pe 25.5. (K-18) 5 Su 20.5. (K-18) 8 La 19.5. (K-18) 10 Pe 18.5. (K-18) 15 Ke 16.5. (K-18) 15/20 PE 25.5. LA 16.6. "Stupidon Uudet Tuulet 2012" SHOTGUN CLUB AINO VENNA STOCKERS Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta, Tiketistä ja Lippupalvelusta.Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja. ENNAKOT: TIKETTI ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA: WWW.THECIRCUS.FI THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 ­ 3 (KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! Ke 9.5. Kuningasidea, Atlético Kumpula; 8 To 10.5. Jex Thoth, Horse Latitudes; 22 To 10.5. Kivat Flowt SY; vapaa pääsy Ke 16.5. Danny Krivit; 8 To 17.5. Jesse; vapaa pääsy La 19.5. Sara Sayed ja liveband, Half Past Never Band; 9 Ke 23.5. Liljan Loisto; 10 La 26.5. Zebra & Snake; 8 Su 27.5. Hunx and His Punx, The Splits; 14 Ke 30.5. Superjanne & Stig, Yona & Anna Puu; 8 To 7.6. Acid King (US), Suma (SE); 20 Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ke 22­04, to 23­04, pe­la 22­04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20. SUE » 9 « NRO. 5
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) » SYNTTÄRIT RASISMIA VASTAAN Anal Thunder juhlii 15-vuotispäiviään kiertävällä Rock/Rap Against Racism!!! -klubifestivaalilla. appeenrannassa vuonna 1997 perustettu punkbändi Anal Thunder täyttää 15 vuotta. Yhtye ja Stupido Records organisoivat juhlan kunniaksi kiertävän klubifestivaalin. Rock/Rap Against Racism!!! järjestetään torstaina 17.5. Tampereen Klubilla, perjantaina 18.5. Helsingin Nosturissa ja lauantaina 19.5. Turun Klubilla. Vaikka Anal Thunderin syntymäpäiviä juhlitaankin, tapahtuman nimestä voi päätellä, että huomiota kiinnitetään myös vakavampiin asioihin. Rock/Rap Against Racism!!! -klubifestivaalin nimi on mukailtu Englannissa 70-luvun lopulla järjestetyn Rock Against Racism -kampanjan nimestä. ­ Hyvän sloganin keksivät jo 70-luvulla Englannissa, sitä me mukailtiin, Stupidon Joose Berglund sanoo. ­ Tapahtuman teema valittiin sen mukaan, mikä on viime aikoina eniten pattiin ottanut. 70-luvulla Briteissä oli British National Party ja Enoch Powell, nyky-Suomessa samaa paskaa eri paketissa. ­ Lontoon festareilla soittivat muun muassa X-Ray Spex, The Clash, Steel Pulse ja Tom Ro- » KOULU LOPPUU, ROKKI SOI Porin School's Out FOR Summer kutsuu kaikenikäiset keikalle. orissa vuosittain koulujen päättymisen kunniaksi järjestettävä School's Out FOR Summer pidetään tällä kertaa Kulttuuritalo Anniksella. Tapahtuma on perjantaina toukokuun 18. päivänä kello 18-24. Päihteettömän ja ikärajattoman kevätfestivaalin pääesiintyjä on Lapko. Tapahtumassa esiintyvät myös helsinkiläinen Hey Heather ja paikalliset The Master Volume ja Order!Order! The Master Volume -yhtyeen Mikko Korpi kertoo, että School's Out FOR Summer sai alkunsa kolme vuotta sitten. ­ Halusimme saada omalle bändillemme keikkoja, ja oman tapahtuman järjestäminen oli ollut haaveena jo pitkään. Sittemmin tapahtuma on laajentunut joka vuosi. L binson Band. Me ei pystytä ihan samaan, mutta kyllä tästä bileet saadaan raavittua kasaan. Rock/Rap Against Racism!!! -festivaalin kaikkina kolmena iltana esiintyvät Anal Thunder sekä Ratface. Tampereen-keikan kolmas bändi on Rad Natas. Tampereella ja Helsingissä nähdään myös Laineen Kasperi ja Palava Kaupunki. Helsingissä muut bändit ovat SMC Lähiörotat sekä Pelle & Mela -duo. Turussa Anal Thunderin ja Ratfacen kanssa esiintyvät Ronskibiitti ja Maakuntaradio. Helsingin-keikalla on tarjolla myös miniramppi skeittaajille, ja ja DJ:nä ovat Njassa sekä DJ Fatty. Mutta entäpä Anal Thunder? Millä mielellä yhtye odottaa 15-vuotisjuhliaan? Iän tuomalla arvokkuudella, tietenkin. ­ Kun takahuoneessa parveilevat tytöt ovat paljon nuorempia kuin bändi, sitä huomaa, että 15 vuotta on itse asiassa aika pitkä aika, yhtye kommentoi. ­ Toki me tiedämme, että siinä missä te normaalit ihmiset kuolette joskus, me elämme ikuisesti. Mutta rock'n'roll-jumalilla on raskaita velvollisuuksia. Lupaamme siis soittaa lisää mielestänne kehnoja keikkoja ja levyttää lisää biisejä, joita voitte katsella nenänvarsianne pitkin, Anal Thunder lupaa ja heittää loppuun sloganin, jota on mahdotonta kääntää: ­ Live fast diarrhea! P School's out FOR Summerin bändit valitaan yleisön ja tapahtumatyöryhmän näkemysten pohjalta. ­ Mukana on muutama iso nimi sekä muutama paikallinen. Pyrimme saamaan esiintyjiksi bändejä eri genreistä, jotta sekä tapahtuma että sen yleisö olisivat monipuolisia. School's Out FOR Summerin ideana on virkistää paikallista nuorisokulttuuria. ­ Tarkoitus on tarjota nuorille mahdollisuus nähdä bändejä, jotka yleensä esiintyvät vain ikärajallisissa tilaisuuksissa. Tapahtumallamme ei tosiaan ole ikärajaa, joten myös koulunsa aiemmin päättäneet henkilöt voivat sankoin joukoin liittyä mukaan bileisiin. School's out FOR Summerin virallinen jatkoklubi on samana iltana Monttu Music Clubissa. Illan bändit ovat Rattus, Tinneri ja Abortti 13. Sinne ikäraja on 18. R.o7ck Rillo9.6 -1. . 2 Pe 29.6. LONDE @ Street Bar, vapaa pääsy! NOTKEA ROTTA feat. RANE RAITSIKKA, 10 La 30.6. LONDE @ Street Bar, vapaa pääsy! PELLE MILJOONA UNITED feat. TUMPPI VARONEN, 10 Su 1.7. LONDE @ Street Bar, vapaa pääsy! Saatavilla kahden päivän ennakkolippuja (pe ja la) Street Barista hintaan 15 . Katso esiintymisajat: amarillo.fi. K-18. AMARILLO ESPOO Kauppakeskus Entresse Siltakatu 11 » PUCCINI VIBRÉ ON PARAS! Ilmakitaransoiton suomenmestaruuden vei Lauri Kallio. uomen paras ilmakitaristi on valittu. Oulun 45 Specialissa järjestetyssä SMfinaalissa suomenmestaruuden vei Lauri "Puccini Vibré" Kallio. ­ Aivan mahtavat tunnelmat! Tulin tänne lähinnä nautiskelemaan, mutta tuli näköjään pikku bonuksena mestaruus kotiin, Kallio kommentoi kisan jälkeen. S Kuten muutkin finalistit, Kallio kamppaili tiensä mestaruusmittelöön valtakunnallisella karsintakiertueella, jonka kisaorganisaatio järjesti tänä vuonna ensimmäisen kerran. Finaalissa Kalliolla oli päihitettävänään kovia vastuksia, sillä voitto ratkesi vasta uusintakierroksella. ­ Oli kovatasoisen kisan merkki, kun kahden kilpailijan välillä jouduttiin ottamaan uusintakierros mestaruudesta, totesi päätuomari Justin "Nordic Thunder" Howard, jolla on vyöllään viime vuoden USA:n mestaruus ja MM-hopea. ­ Puccini Vibrén epileptinen hulluus, raivo ja rohkeus toivat showhun aivan uskomattoman fiiliksen! Elokuussa 22-vuotias jyväskyläläisopiskelija Kallio edustaa maatamme MM-kisoissa yli 20 ulkomaisen ilmakitarasankarin rinnalla. Myös MMkisat pidetään Oulussa. ­ Sinne lähdetään omilla vahvuuksilla. Tarkoitus on päästä lavalla sellaiseen transsiin, että se tarttuu myös yleisöön, Kallio suunnitteli. Ilmakitarakilpailussa arvosteluperusteita ovat omaperäisyys, kyky heittäytyä musiikin vietäväksi, lavakarisma, tekniikka, taiteellinen vaikutelma ja ilmavuus. Ilmakitaransoiton MM-kisojen perimmäisenä tarkoituksena on edistää maailmanrauhaa. Kisojen ideologian mukaan sodat loppuvat, ilmastonmuutos pysähtyy ja kaikki pahat asiat katoavat, jos kaikki maailman ihmiset soittavat ilmakitaraa. amarillo.fi SUE » 10 « NRO. 5
• » SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN Heimolinnankatu 2, 32200 Loimaa 16.05. Tykopaatti & Getto-Aki (HipHop/Indie) 18.05. Sold Out + Tuulia (Indie & Punk) 19.05. Varvara (Rock) 21.05. Live Blues Monday: Metsberg Group 25.-26.05. JBFT2012 (ohjelma osoitteessa: www.jbft.fi) 02.06. Lizard Dance (Stoner/Biker rock) 08.06. Andres Roots Roudabout (EST/UK) (Blues) 09.06. Rawage & Retaliatory Measures (metal) MERKKITIETOINEN, NYT MÄ OLEN MERKKITIETOINEN hmisillä on jonkinlainen luontainen taipumus totuttaa itsensä tiettyihin turvallisiin rutiineihin ja kulutustottumuksiin. Juoda baarissa aina sitä samaa erikoisolutta, jonka perässä voidaan jopa vaihtaa baaria, ostaa kaupasta aina sitä samaa maitoa vaikka ne kaikki maistuvat samalta, polttaa kuolemaansa asti samaa tupakkamerkkiä, käyttää aina samanmerkkisiä kondomeja. Apple-käyttäjät ovat näistä tyypeistä pahimpia. Paitsi, että he käyttävät Applen tuotteita, he toimivat myös Tupperware-edustajien tavoin näiden tuotteiden vapaaehtoisina myyntimiehinä omissa sosiaalisissa piireissään. Merkkiuskollisuus lienee oikea termi kuvaamaan tätä käytöstä. Itse olen aina ollut äärimmäisen taipuvainen siihen. Kaikki olohuoneen viihde-elektroniikkamme on Samsungia, työhuoneessani on täysi setti 70-luvun Pioneer-hifiä, suurin osa syntetisaattoreistani ja rumpukoneistani on Korgeja ja ne loput Rolandeja, keräilen vintage-videopelejä, mutta erityisen kiinnostunut olen haalimaan Nintendon ja Segan tuotteita. Kun jonkun tuotemerkin on havainnut hyväksi, niin miksi sitä lähtisi vaihtamaan toiseen? Oma merkkiuskollisuuteni ulottuu myös taiteen puolelle. Jo nuorena opin ostamaan levyjä pelkän tuottajan nimen, levy-yhtiön tai joissain tapauksissa jopa kansitaiteilijan perusteella, valitsemaan kirjat kustantajan perusteella ja tiettyjen bändien ja artistien levyjä ostan vuosi vuoden jälkeen yhä edelleen vaikka olen menettänyt toivoni niiden suhteen jo kauan sitten. Tähän lehteen kirjoitin levyarvion The Dandy Warholsin seitsemännestä levystä This Machinesta. Innostuin bändistä alunperin heidän kakkoslevynsä Come Downin aikoihin vuonna 1997 ja siitä asti olen uskollisena seurannut heidän uransa nousuja tai lähinnä laskuja. Jokainen bändin studiolevyistä on tullut ostettua vaikka kahdessa edellisessä albumissa ei juuri ilon aiheita tai valonpilkahduksia ole ollut. Melkolailla samoin on käynyt myös Gorillazin, Tori Amosin, Airin, Goldfrappin, Eelsin, Beckin, Björkin ja monien muiden kohdalla. Uudet levyt haetaan yhä vanhasta tottumuksesta kaupasta, vaikka kaikkien mainittujen artistien loiston ajat ovat kaukana takanapäin ja ainoat omistamisen arvoiset levyt olivat lähes jokaisen mainitun kohdalla ne kaksi ensimmäistä (Poikkeuksena Goldfrapp, jonka parhaat olivat eka ja kolmas). Silti pidän näistä artisteista lapsellisen toiveikkaina kiinni ja uskon, että ne vielä ryhdistäytyvät ja tekevät yhden samanlaisen mestariteoksen kuin se debyyttilevy oli. Tuttu merkki on edelleen laadun tae. The Dandy Warholsin tapauksessa bändin maineelle peruuttamatonta vahinkoa teki paitsi bändi itse keskinkertaisilla sävellyksillään ja nokkamiehensä megalomanialla, niin myös vuonna 2004 ilmestynyt Ondi Timonerin dokumenttielokuva Dig! Kahden kilpailevan bändin The Dandy Warholsin ja Brian Jonestown Massacren veristä välienselvittelyä kuvannut elokuva teki kaikille selväksi kumpi bändeistä oli viileä ja aito asia ja kumpi puolestaan teennäinen imagokonsulttien luomus. Yleisön sympatiat olivat sosiopaatti Anton Newcomben puolella, kun taas laskelmoivana esitetty Courtney Taylor Taylor sai pellen maineen. Dig!:in jälkeen oli lähestulkoon lainvastaista pitää The Dandy Warholsista. Bändin levyt piti vieraiden varalta piilottaa kaappiin ja tilata postimyynnistä kaiken varalta päälleen Brian Jonestown Massacren t-paita. This Machine antaa uutta toivoa meille merkkiuskollisille. Se on The Dandy Warholsin uralla kuin Afrikan savannin virkistävä rankkasade vuosia jatkuneen kuuman ja kuivan kauden jälkeen. Edellinen kelvollinen levy bändiltä tuli liki kymmenen vuotta sitten vuonna 2003 ja sekin oli Duran Duranin Nick Rhodesin tuottama harha-askel synteettiseen konepopiin. Yhdeksän vuoden merkkiuskollisuus palkitaan vihdoin muutamilla bändin uran parhailla biiseillä. Juuri kun olin jo aikeissa luovuttaa, he tekivät sen mitä olin heiltä koko ajan toivonut ja odottanut. Tämä vain vahvistaa entisestään sitä sanatonta toivetta, että joku päivä Beck tekee uuden Odelayn tai Goldfrapp uuden Seventh Treen. Toisaalta samaan aikaan jossain toisaalla uudet kiinnostavat bändit kuten Lower Dens tai Polica tekevät omia moonsafarejaan ja debutejaan, mikä on oikeastaan huomattavasti palkitsevampaa seurattavaa. Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä! Vapaa pääsy, K18, A-oikeudet, Avoinna 03 asti I LOIVARI ry Sivulla keikkakalenteri. Liity myös facebook ryhmään www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 KEITTIÖ: ma-ti klo 16-01,ke-la klo 16-03 ja su 18-01 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Showtime arkisin 21.30, viikonloppuina 21.00/21.30. Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.fi www.barloose.com Ke 09.05 BAR LOOSE 10V! RADIO HELSINGIN KESÄKLUBIN AVAJAISET: AINO VENNA, DJ SAMAE KOSKINEN klo 19-04 BAR LOOSEN YLÄKERRASSA Ilmainen + ANKKURIKLUBI! LIKE A GLOVE - LEVYNJULKKARIT, NEAT NEAT 7/5 www.tiketti.fi To 10.05 BAR LOOSE 10V! GUTTER ISLAND PRE-PARTY: BABY WOODROSE (DEN), DEATH HAWKS, Rock & Spesialreiser dj's Farbror Fuzz & Joao Caveira 15/13 www.tiketti.fi BAR LOOSE 10V! GUTTER ISLAND FINLAND! BABY WOODROSE (DEN), HEAVY TIGER (SE), THE FLAMING SIDEBURNS, COUNTRY DARK 20/18 www.tiketti.fi BAR LOOSE 10V! GUTTER ISLAND FINLAND! THE NOMADS (SE), HOLA GHOST (DEN), THE SOULS, DISGRACE 20/18 www.tiketti.fi Pe 11.5 La 12.5 Su 13.05 BAR LOOSE 10V! KARI PEITSAMO AKUSTISESTI YLÄKERRASSA klo 20. Ilmainen + klo 23 LATE NIGHT @ BAR LOOSE: TURN IT LOOSE! Dj's Tytti & Cool Banana Ilmainen Ke 16.05 GRANDEVILLE, ALEXANDER IN PARIS 5 To 17.05 TEHO MAJAMÄKI feat DJ AXAILES (Goa), DJ LORD FATTY 7 Pe 18.05 PETE MOLINARI (UK) 10/8 www.tiketti.fi + klo 23 HELLHOLE RATRACE Dj's POIKA & HIRVIÖ 3 La 19.05 YOURNALIST 7/5 www.tiketti.fi + klo 23 THE BIG SHAKE! DJ'S SAMPSA VILHUNEN, VESA YLI-PELKONEN 3 TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, joka pitää Pirkka-elintarvikkeista, Karhun lenkkitossuista ja Nokian puhelimista. Su 20.05 klo 23 LATE NIGHT @ BAR LOOSE Bar Loose dj's Ilmainen Ke 23.05 SUVI KOIVU, JUKKA ÄSSÄ 7/5 www.tiketti.fi To 24.05 VICTIMS FAMILY (US), SOKEA PISTE, Bar Loose dj's 12/14 www.tiketti.fi Pe 25.05 THE DEAD LAY WAITING (UK), SCARRED BY BEAUTY (DEN) 7/5 www.tiketti.fi + klo 23 TURN IT LOOSE! Dj's Tytti & Cool Banana 3 La 26.05 TJ FINLAND PROUDLY PRESENTS: THE DWYERS, KILLED BY STARS 7/5 www.tiketti.fi + klo 23 GIRLS & BOYS with Dj's Mortti & Vertti 3 klo 19 WIZARD OF LOOSE -MUSAVISA Ilmainen + JET-SONS (PL) 6/5 Ennakkoliput: www.tiketti.fi + klo 23 LATE NIGHT @ BAR LOOSE: Dj Lord Fatty Ilmainen ANIMAL DRAMA (EST), BARBARA CALLS THE BOYS 7/5 www.tiketti.fi + klo 23 TURN IT LOOSE! Dj's Tytti & Cool Banana 3 Su 27.05 Ke 30.05 SAMLING (SE) 12/10 www.tiketti.fi To 31.05 SUE » 11 « NRO. 5
• hemmin tuli Soul Captain Bandin ydinryhmää. Kun aloiteltiin kimpassa soittaminen, kokeiltiin myös englannin kieltä. Se varmasti johtui siitä, että kaikki reggae, mitä me kuunneltiin, oli englanniksi. Kokoonpanon nimi oli Lumps of Royal Honey, mutta ei niitä biisejä koskaan kauhean vakavasti otettu. Kyllä me yksi omakustannekasetti tehtiin, jota sitten myytiin koulun käytävillä kavereille kädestä käteen. Aika nopeasti kuitenkin tuli ajatus, että voisihan tätä juttua tehdä suomeksikin. Sen varmasti tapahtuu kaikille, mutta kun on julkisuudessa, sitä tietysti seurataan tarkemmin kuin jonkun toisen muutoksia. On se mulle silti okei, että siitä kysellään. Kaikki ei varmasti ymmärrä mua, mutta ei tarvitsekaan. Ei mua leimautuminen pelota. Itsehän käytin itsestäni aiemmin nimitystä hörhö. Tyttöystäväni on leimannut minut hihhuliksi, koska siinä on positiivisempi klangi kuin hörhössä. Usein ajatellaan, että lokerointi on kamalaa, mutta jos löytyy sopiva positiivisesti värittynyt lokero, niin en HENKILÖKUVA TEKSTI ILKKA LAPPI KUVA TOM HAKALA " Maailmaa ei ole tehty vain minua ja minun egoni vaatimuksia varten. varmaan tajusi ensimmäisiä keikkoja tehdessä, että miksi ei kokeilisi suomeksi, kun yleisössä suurin osa on suomenkielisiä. Alkuun oli raskasta ja turhauttavaa sanoittaa suomeksi. Ensin teki jonkun tekstin ja vähän ajan päästä tajusi, että se on ihan kauhea. Jouduin elämään niiden kanssa koko ajan, vaikka en päätynytkään julkaisemaan varhaisia tekstejäni. Julkaistuissakin biiseissä on sellaisia, joista nykyään miettii, että olisi jotain voinut tehdä eri tavalla. Tavallaan ei muista sitä, että mistä paikasta ne sanat kumpusivat. Lukioaikana ei juuri muuta ollut kuin musiikki. Jos 18-vuotiaana olisi kysytty, että mitä teen vanhempana, niin en olisi varmaan osannut sanoa mitään. Todennäköisesti olisin sanonut, että käydään nyt tämä lukio hissukseen ja mahdollisimman pitkitetysti. Loppuen lopuksi kirjoitin kaksi laudaturia, mutta lukion päästötodistusta en koskaan saanut, kun jäi yksi matematiikan kurssi suorittamatta. JATKUVA MUUTOS itsetutkiskelu alkoi mun osaltani tosi varhain, jo ennen kuin olin edes kertaakaan seurustellut kunnolla. Jos olisi ollut erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa, niin ei tiedä miten ajattelu silloin olisi mennyt. Sosiaalinen elämä on sellainen peili, että se pakottaa miettimään ja tajuamaan sen, ettei maailmaa ole tehty vain minua ja minun egoni vaatimuksia varten. On mun ajattelu muuttunutkin vuosien aikana ja usein on tullut nopeitakin käännöksiä. Aikanaan esimerkiksi koin hyvin vahvasti rastafarin omaksi ajattelutavakseni. Nykyään olen kasvanut siitä irti. Sama juttu ayurvedan kanssa. Välillä on ollut kriisiäkin, joka on varmasti muuttanut ajattelua. Ehkä julkisuuskin on vaikuttanut, kun ihmiset paljon kyselevät, että "mikäs sä nyt oot", niin sitä on pitänyt tietoisemmin miettiä sellaisia asioita. En koe sitä mitenkään ongelmalliseksi, että ajatteluni muuttuu iän ja elämäntilanteen mukana. Kyllä niin pidä sitä pahana. Se luo ihmiselle turvallisuudentunnetta, kun voi sitä kautta laittaa asioita tietyille paikoille. Jos joku pitää minua hihhulina tai hörhönä, niin se on minulle ihan fine. ONGELMATON SUOSIO nykyään osaan suhtautua julkisuuteen paremmin kuin nuorempana, mutta aina minusta on tuntunut, että kaikki suosio on kotiinpäin. Se antaa uskoa jatkaa musiikin tekemistä. Miksei joku haluaisi suosiota, jos yrittää tosissaan tehdä? Ei suosio minusta musiikkia mitenkään vesitä. Kyllähän suosio valtavirtaistaa, mutta ei sekään mikään automaattinen paha ole. Koen olevani nykyään enemmän osa suomipopin kenttää kuin jotain marginaaligenreä. Silloin kun aloitin, ei oikein ollut tällaista musiikkia ja se on vähitellen kasvanut musiikiksi, jolla on asema suomipopissa. En mä yritäkään olla koko suomalaisen reggaen kasvot. Suomessa on marginaalisempaakin reggaeta, mutta se on tehty olemaan aitoa Jamaika-reggaeta tai dubia. Sen on tavallaan tarkoituskin pysyä marginaalissa. Ehkä suhtautumiseni johtuu myös iästäni, kun edustan suomireggaen ensimmäistä aaltoa. Olen nähnyt koko sen kaaren. Reggaella menee Suomessa tällä hetkellä hyvin ja luultavasti menee jatkossakin. Raappanan tyyppisiä uusia hyviä tekijöitä on paljon ja koko ajan niitä tulee lisää. Tiedostan myös sen, että vaikka tällä hetkellä olen aika suosittu, tilanne voi muuttua. Se mitä kymmenen tai 15 vuoden päästä tapahtuu, on tosi paljon itsestä kiinni. Luultavasti mulla on kolme vaihtoehtoa: Ehkä kyllästyn kaikkeen ja lopetan musahommat kokonaan. Toinen vaihtoehto on se, että kilpailu kiristyy entisestään ja päädyn soittamaan pizzerioiden nurkkaan taskurahoilla. Kolmas vaihtoehto on, että Poika porskuttaa samalla tavalla kuin nyt. Ei sekään huono vaihtoehto olisi. « » POSITIIVINEN HIHHULI Reggae-miehen laulut kertovat paikasta. M usiikki... se on mulle hyvän olon juttu. Mulle biisit kertovat paikasta, henkisestä tai fyysisestä, jossa sillä hetkellä ollaan. Musiikin tekeminen on liikkeessä samalla tavalla kuin elämä. Monet varmasti pitävät Soul Captain Bandin Jokaiselle tulta -levyä paljon parempana kuin yhtäkään viime vuosien aikaansaannoksistani, mutta mulle Kylmästä lämpimään ja Yhdestä puusta ovat parhaita tuotoksiani ikinä. Olen kehittynyt koko ajan musiikin tekijänä. Tematiikaltaan Yhdestä puusta on vaihtelevampi kuin Kylmästä lämpimään, mutta kyllä se silti ihan tunnistettavaa Jukka Poikaa on. Viime vuosina olen pyrkinyt tekemään sellaisia levyjä, joita itsekin mielelläni kuuntelisin. Kun biiseistä pystyy itsekin nauttimaan, näkyy se myös keikoilla yleisöön päin. Olen aina ottanut biiseihini juttuja omasta elämästäni. Toisinaan käy niin, ettei yleisö ymmärrä, mitä yritän sanoa. Ehkä se oli aikaisemmin yleisempää. Jokainen biisi heijastelee jotain tiettyä hetkeä, ne tulevat jostain paikasta ja ajasta. Ei niiden ole tarkoituskaan olla yleispäteviä lausuntoja maailman tilasta tai kestää aikaa ikuisesti. Nuorempana tuli tehtyä biisejä, joiden kohdalla nykyään ihmettelen, että mistäköhän tuokin ajatus on tullut. POHJOISEN POIKA synnyin haukiputaalla, mutta sieltä mulla ei oo mitään muistikuvia. Muutettiin sieltä pian syntymäni jälkeen Tornioon isän töiden takia. Torniosta muutettiin äidin ja sisarusten kanssa Espooseen vanhempien avioeron jälkeen. Olin silloin 13-vuotias. Olin lapsesta asti musikaalinen. Jo Torniossa olin musiikkiluokalla ja alakouluikäisenä kävin myös kontrabassotunneilla, mutta se jäi sitten, kun muu kuin klassinen soitto alkoi kiinnostaa enemmän. Kuuntelin junnuna kaikenlaista musiikkia. Esimerkiksi hevi ja Eput ja muu perinteinen suomirock oli kovia. Grungea kuunneltiin kanssa totta kai. Niitä ei ole enää vuosiin tullut kuunneltua ollenkaan. Bob Marley oli ensimmäinen reggae-artisti, jota kuulin. Sitten kun tajusin, että kuinka laaja sekin genre on, Marley asettui yhdeksi muusikoksi muiden joukossa. Olin meidän perheen lapsista ainoa, jolla oli selkeä gravitaatio musiikkia kohti, vaikka broidini Ville soittikin harrastelumielessä bassoa. Ehkä taiteellisuuden kehittymiseen vaikutti myös se, että olin perheen nuorin ja sain ehkä enemmän huomiota osakseni. Ville oli viisi vuotta vanhempi ja siskoni Nina seitsemän vuotta, eikä meillä kauheasti ollut yhteisiä harrastuksia tai muuta sellaista. Reggaen löysin Espoossa Tapiolan lukioon mennessäni. Siellä tutustuin Hulkkosen veljeksiin ja muihin tyyppeihin, joista myöSUE Jukka Rousu Syntynyt Haukiputaalla 1980 Bändejä: Soul Captain Band, Salamaryhmä, Kompostikopla, Kapteeni Ä-ni, Jenkkarekka, Sound Explosion Band Soololevyt: Äänipää (2007), Laulajan testamentti (2008), Kylmästä lämpimään (2010), Yhdestä puusta (2012) Ajankohtaista: Keikkoja läpi kesän, mm. pe 25.5. Rentofest, Vantaa, la 2.6. Turku Soundcheck, pe 8.6. Kivenlahti Rock » 12 « NRO. 5
• Sue's Saturday Klubi (Kolo), Turku 12.5. Dj Quackshot 19.5. Dj Boy Named Sue 26.5. Dj Deadbeat 2.6. Dj Boy Named Sue 9.6. Dj Quackshot DUDE LADY LOOKS LIKE A Pe 11.5. Doris live: Anssi 8000& Maria Stereo, Dj Jirci · 6 La 12.5. Doris live: Risto (soolo), Dj Jirci · 6 Su 13.5. Supersunnuntai, Dj Laurila · 2 Ti 15.5. Supertiistai, Dj Eetu · 2 Ke 16.5. Iloiset tunnit, Dj Miguli · 2 To 17.5. Iloiset tunnit 23-04 · free Pe 18.5. Doris live: Euforia+ Support, Dj Jirci · 5 La 19.5. Dj Tomi · 5 Su 20.5. Supersunnuntai, Dj Laurila · 2 Ti 22.5. Supertiistai, Dj Mr. Willy · 2 Ke 23.5. Iloiset tunnit 23-04 · free To 24.5. Iloiset tunnit 23-04 · free Pe 25.5. Doris live: Antero Lindgren, Dj Jirci · 6 La 26.5. Dj Laurila · 5 Su 27.5. Supersunnuntai, Dj Mr. Willy · 2 Ti 29.5. Supertiistai, Dj Eetu · 2 Ke 30.5. Iloiset tunnit 23-04 · free To 31.5. Iloiset tunnit 23-04 · free Pe 1.6. Doris raskaana-klubi, Dj Mr. Willy · 5 Aleksanterinkatu 20, Tre ravintoladoris@gmail.com · www.ravintoladoris.fi Ti, ke, to & su 23-04 Pe & la 22-04 Ikäraja kakskyt vee BABY WOODROSE *(DEN)* * HEAVY TIGER (SE) COUNTRY the * * * * * * * * * * * * * * * * * * F L AM I N G SIDEBURNS THE DARK (SE) Rock & Spesialreiser djs Farbror Fuzz & Joao Caveira (NO) THE *T *H *E * NOMADS * * * * SOULS DISGRACE * * * * * * * * * * * * * * * CLUB CASINO DJs H O L A G H OD E N ) ST ( TICKETS 20e per day ADVANCE 18e per day www.tiketti.fi MORE INFO: www.barloose.com Annankatu 21, 00100 HKI JOHN WAYNE & LORD FATTY SUE » 13 « NRO. 5
• festivaal alenteri 20 festivaalikalenteri 2012 SATAMAN YÖ 14.-16.6. Jyväskylä www.satamanyo.fi Fintelligens, Kaija Koo, Mokoma BOOMBOX FESTIVAL 15.-16.6. Suvilahti, Helsinki www.boombox.fi SMC Lähiörotat, Cheek, Stig, Ruudolf, Palefae & Räjähtävä nyrkki, Gasellit, Noah Kin PLANTAASI-FESTIVAALI 15.-16.6. Kuopionlahden kenttä, Kuopio www.plantaasi.fi Elokuu, Notkea Rotta, Juju, Gracias, Eevil Stöö PROVINSSIROCK 15.-17.6. Seinäjoki www.provinssirock.fi Slayer, Nightwish, Amoprhis, Eagles of Death Metal, Billy Talent, Snow Patrol, PMMP, Elokuu, Kauko Ro¨yhka¨ & Narttu, Michael Monroe, Viikate, Sara, Risto UNTOROCK 15.-16.6. Utajärvi www.untorock.com Lord Est, Vicky Rosti & Menneisyyden vangit, Erin, The Man-Eating Tree, Rowan Robertson, Popeda, Jukka Poika HELSINKI CLASSIC FESTIVAL 16.6. Kaisaniemen puisto, Helsinki Sting, Rumer, Latebird's All Stars featuring Tuure Kilpeläinen, Tuomo, Jonna Tervomaa, Anssi Kela NUMMIROCK 21.-23.6. Nummijärvi, Kauhajoki www.nummirock.fi Fear Factory, Sabaton, Sparzanza, Sam1na, Viikate, Swallow the Sun, In Mourning, Before the Dawn KALAJOEN JUHANNUS 21.-23.6. Kalajoki www.kalajoenjuhannus.com Günther, Captain Jack, Italo Brothers, Fintelligens, Cheek, Popeda, Michael Monroe, Haloo Helsinki, Klamydia HIMOS FESTIVAL 21.-23.6. Himospark, Jämsä www.himosfestival.com Jare & VilleGalle, Apulanta, Lauri Tähkä, Freeman, Klamydia, Paleface, GG Caravan, Viikate HAAPAVESI FOLK 25.6.-1.7. Haapavesi www.haapavesifolk.com Russ Barenberg, Ruthie Dornfeld, Yamma Ensemble, Bagamoyo Ensemble, HiR, Gjallarhorn, Wimme, Jippu, Jätkäjätkät GARDEN PARTY 27.6. Hietaniemi, Helsinki www.gardenparty.fi Kent, Pariisin kevät, Niki & The Dove, Laleh PUISTOBLUES 27.6.-1.7. Järvenpää www.puistoblues.fi John Fogerty, Honey B & T-Bones, Eli "Paperboy" Reed, Los Lonely Boys, Death Hawks, Jytäjyrsijät RAAHE FESTIVAL 28.-30.6. Raahe www.raahefestival.fi Herra Ylppö ja Ihmiset, Cheek, Iiris, Mokoma SUE IMATRA BIG BAND FESTIVAL 28.6.-7.7. Imatra www.ibbf.fi Macy Gray, Robin, Honey B & T-Bones, SF-Blues, Elokuu, Chisu, The Northern Governors GARDEN PARTY 29.6. Hietaniemi, Helsinki www.gardenparty.fi Regina Spektor, French Films, Little Dragon RIIHIMÄKI ROCK 29.-30.6. Messupuisto, Riihimäki www.riihimakirock.fi Apocalyptica, Chisu, Erin, Klamydia, Happoradio, Kaija Koo, Sleepy Sleepers, Herra Ylppö & Ihmiset OULU HIPHOP FESTIVAL 29.-30.6. Ouluhallin P-alue, Oulu www.ouluhiphopfestival.fi Notkea rotta, Cheek, Paleface, Uniikki & Mikael Gabriel, Aste, Petri Nygård, Asa, Fintelligens, Steen1 Orkestra ON THE BEACH 30.6. Hietaniemi, Helsinki www.onthebeach.fi Nero, Steve Angello, Simian Mobile Disco, DJ Muffler, Rico Tubbs METSÄ ROKKAA 30.6. Juva www.facebook.com/metsarokkaa Kotiteollisuus, Suvi Teräsniska, Osmo's Cosmos Band, Kengurumeininki ÄMYROCK 30.6. Kaupunginpuisto, Hämeenlinna www.amyrock.org SUMMER UP 6.-7.7. Lahti www.summerup.fi Kapasiteettiyksikkö, Mohombi, Cheek, Notkea Rotta, Elokuu, Asa, Gracias SAPARO-FESTIVAALIT 6.-7.7. Huittinen www.seke.fi Arttu Wiskari, Jean S, Ressu & Jussi, FBI-beat RUISROCK 6.-8.7. Turku www.ruisrock.fi Pulp, Refused, Nightwish, The Cardigans, Michael Monroe, Bloc Party, The Mars Volta, Jimmy Cliff AITOON KIRKASTUSJUHLAT 7.-9.7. Aitoo www.aitoo.fi/kirkastus Apulanta, Chisu, Haloo Helsinki!, Jukka Poika, Kauko Röyhkä & Narttu, Neljä ruusua, Yö, Tuomari Nurmio JYVÄSKYLÄN KESÄ 10.-15.7. Jyväskylä www.jyvaskylankesa.fi Palefave & Räjähtävä nyrkki, The Northern Governors, Liljan loisto, Alamaailman vasarat TAMMERFEST 11.-14.7. Tampere www.tammerfest.fi The Soundtrack of Our Lives, PMMP, Olavi Uusivirta, JätkäJätkät, Elokuu, Michael Monroe, The Flaming Sideburns, Robin, Stratovarius, Herra Ylppö & Ihmiset, Fintelligens, Kontra L APKO MM. KUPAROCKISSA NAANTALISSA . RAUMA ROCK ROCK 18.5. Kivikylän areena, Rauma www.raumarock.fi Popeda, Apulanta, Kaija Koo SCHOOL'S OUT FOR SUMMER III 18.5. Annis, Pori www.pori.fi/annis Lapko, Hey Heather, The Master Volume & Order!Order! KUPAROCK 19.5. Kuparivuoren urheilutalo, Naantali www.naantali.fi Lapko, Harmi, Nordic Empire, Haumea, The Great White Buffalo LAHDEN JAZZTORI 22.-27.5. Lahti www.jazztori.com Siim Aimla Band feat. Marilin Kongo, Oceans 4 feat. Panu Savolainen RENTOFEST 25.5. Hakunilan urheilupuisto, Vantaa www.rentofest.fi Paleface, Juno, Redrama, Asa, Jukka Poika, Raappana & Leimasin JBFT 25.-26.5. Loimaa www.jbft.fi Dioria, The Philharmonic Bluesband, Curimus, Seurakuntapuutarhuri, Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band, Siiri Nordin Co, Paleface & Räjähtävä nyrkki, Jumpin' Low Down Dudes JKLDIY:N KEVÄTKARKELOT 25.-26.5. Ilokivi, Jyväskylä Terveet kädet, vivisektio, 1981, Suohauta, Psykopaatos MAAILMA KYLÄSSÄ 26.-27.5. Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki www.maailmakylassa.fi Ville Leinonen, The Irrationals, Kari Peitsamo & Risto Ylihärsilä, Liljan loisto, ethnoopolis, Kabbalah, El Gafla feat. Asa TURKU SOUNDCHECK 31.5.-3.6. Klubi & Katarina & Kerttu, Turku www.turkusoundcheck.com Jukka Poika, Raappana, Noah Kin, The Megaphone State, Gasellit, Haamu MONTTUROCK 3.6. Hyrylän jokipuisto, Tuusula www.montturock.fi Anna Puu, Haloo Helsinki SONISPHERE FESTIVAL 4.6. Kalasatama, Helsinki fi.sonispherefestival.eu Metallica, Machine Head, Amorphis, Gojira, Ghost ROCKIN' HELLSINKI VOL. 1 7.6. Kaisaniemi, Helsinki www.rockinhellsinki.fi Mötley Crüe, Hardcore Superstar, Crashdïet HYVÄRI ROCK 8.6. Imatra www.hyvari.com Klamydia, Jussi Hakulinen, Pariisin Kevät, Stin Girs, The Freza, Mami SAUNAN LOHTULÖYLYT 8.6. Pakkahuone & Klubi, Tampere www.sauna-open-air.fi Sonata Arctica, Evile KAAVI BLUES 8.-9.6. Kaavinlinna & vierasvenesatama, Kaavi www.kaaviblues.com Faarao Pirttikangas, Bluesberries, Steve Lury & Andres Roots Roundabout, Howard Glazer, Sugar Sam & Bendix, Johnny Spence & Doctor´s Order KIVENLAHTI ROCK 8.-9.6. Leppävaaran urheilupuisto, Espoo www.kivenlahtirock.com Apocalyptica, Metsatöll, Chisu, Viikate, Notkea Rotta, Jukka Poika 6 Sound Explosion Band, Medeia, Apulanta, Stam1na, Black City, Jätkäjätkät, Waltari SAARISTO OPEN 8.-9.6. Hovirinnan Ranta, Kaarina www.saaristo-open.fi Within Temptation, Uriah Heep, Apulanta, Yö, Elokuu, Viikate, Kaija Koo, Samantha Fox PIHLAJAMÄKI GOES BLUES 9.6. Kiillepuisto, Pihlajamäki, Helsinki www.pihlajamaki.info/blues Jo Stance, 22-Pistepirkko, Jimmie Lawson Juke Joint Trio, The Bad Ass Brass Band ANNIKIN RUNOFESTIVAALI 9.6. Väinö Linnan aukio, Tampere www.annikinkatu.net/runofestivaali2012 Nikky Finney, Paul Polansky, Heli Laaksonen, Risto Rasa & Patrick Vena, Anja Snellman & Jukka Orma, Anni Sinnemäki, Yari, Markku Into KLUSTERMUS 9.6. Rauma www.klustermus.fi Antero Lindgren, Wiidakko, Lapko, Itkevä tyttö, Topi Saha, Njet SEIKKISROCK 9.-10.6. Seikkailupuisto, Turku www.seikkisrock.net Orffit, Kengurumeininki, Pelle Miljoona United, Säpäle KYUSS LIVES P ROVINSSIROCKISSA S EINÄJOELLA . LÖYTTY OPEN AIR 30.6. Löytty www.openair.fi Mikko alatalo, Sauruxet TUSKA OPEN AIR 29.6.-1.7. Suvilahti, Helsinki www.tuska-festival.fi Megadeth, Ministry, Lamb of God, Exodus, Anaal Nathrakh, Mokoma, Apocalyptica, Sonata Arctica LUMOUS GOTHIC FESTIVAL 5.-8.7. Tampere www.lumous.net Extinction Front, Psyyke, The Last Days of Jesus, Impakt, WHRMCHT JYRKKÄ ROCK FESTIVAL 6.-7.7. Jyrkkäkoski, Pudasjärvi www.jyrkkafestival.com The Freza, Kilpi, Faff-Bey, Domination Black, Dreamtale ROTUAARI PIKNIK 11.-14.7. Oulu www.rotuaaripiknik.net Apulanta, Neljä Ruusua, Pariisin kevät, PMMP, Chisu, Jukka Poika PIONEERIFESTIVAALI 13.-14.7. Korian Pioneeripuisto, Kouvola www.pioneerifestivaali.fi Stam1na, Klamydia, Lord Est, Apulanta, Eppu Normaali, Kaija Koo, Kotiteollisuus, Petri Nygård, Viikate OLUSET OLUTJUHLAT 13.-14.7. Iisalmi www.oluset.fi Dingo, Aikakone, Kotiteollisuus, Jukka Poika & Sound Explosion Band SUONENJOK' ROK 13.-14.7. Suonenjoki www.suonenjokrok.com Bob Malmström, FM2000, Jarkko Martikainen, Turmion Kätilöt, Verjnuarmu » 14 « NRO. 5
• Sue nyt myös App Storessa. Ihan ilmaiseksi. Tietty. SUE » 15 « NRO. 5
• festivaal alenteri 20 festivaalikalenteri 2012 KARJUROCK 20.-22.7. Uusikaupunki www.karjurock.fi Apocalyptica, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Klamydia, Apulanta THE ROCKOFF FESTIVAL 20.-28.7. Maarianhamina www.rockoff.nu Dead by April, Magnus Uggla, Timbuktu & Damn, Mange Makers ROCKIN' HELLSINKI VOL. 2 21.7. Kaisaniemi, Helsinki www.rockinhellsinki.fi ZZ Top, Von Hertzen Brothers, Peer Günt ELMUSROCK 21.7. Pyhäjärvi www.elmusrock.fi Freak Kitchen, Lovex, Nimetön, Madcraft, Constantine ILMIÖ 21.7. Uittamo, Turku www.ilmiö.fi DXXXA D & Rauhan orkesteri, Hjálmar, Kuusumun Profeetta, K-X-P, Lau Nau, Liljan loisto, Pastacas, Ville Leinonen & Majakan soittokunta KEITELEJAZZ 25.-28.7. Äänekoski www.keitelejazz.fi Reckless Love, Slade, Michael Monroe, Suzi Quatro KOTKAN MERIPÄIVÄT 26.­28.7. Kotka www.meripaivat.com Lenigrad Cowboys, Happoradio, Popeda, Yö, Mikko Herranen, PIPEFEST 26.-28.7. Himos, Jämsä www.pipefest.fi Adam Tensta, B.O.B., Looptroop Rockers, Aste, Cheek, Noah Kin, Paleface, Redrama, Ruudolf ROCKFESTARI NAAMAT 27.-29.7. Muurame www.naamat.info DOWN BY THE LAITURI 24.-29.7. Turku www.dbtl.fi INDIE-ILTAMAT 25-28.7. Klubi, Turku www.facebook.com/indieiltamat Circle, French Films, Paprika Korps, Poutatorvi, Black Twig, Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo, The Splits, Death Hawks BACKYARDROCK 27.-28.7. Loviisa www.backyardrock.com Happoradio, Amoral, Baton Rogue Morgue, For the Imperium QSTOCK 27.-28.7. Oulu www.qstock.org Roxette, Black City, Stam1na, Amaranthe, Michael Monroe, Petri Nygård, PMMP, Notkea Rotta, Jare & VilleGalle,Apulanta, Chisu KUOPIO ROCKCOCK 27.-28.7. Kuopio www.kuopiorock.com Nightwish, Kotiteollisuus, Klamydia, Kaija Koo, Verjnuarmu, Turmion Kätilöt, Petri NygårdStam1na, Apulanta, Viikate, Eläkeläiset, Tarot, Chisu, LordEst SUE METSÄFESTIWAL 27-29.7. Mäntyharju www.metsafestival.fi Juno Reactor, Dumari & Spuget, Notkea Rotta, Tundramatiks, Texas Faggott, Petos & Jontti, Laineen Kasperi & Palava kaupunki SEINÄJOEN VAUHTIAJOT 27.-29.7. Seinäjoki www.vauhtiajot.fi Lauri Tähkä, PMMP, Popeda, Paleface, Erin, Sleepy Sleepers SUMMER SOUND FESTIVAL 27.-29.7. Messukeskus, Helsinki www.summersound.fi Tiësto, Hardwell, Alex Kunnari, KARMAROCK 28.7. Harjavalta www.karmarock.com Maj Karma, Von Hertzen Brothers, Herra Ylppö ja Ihmiset, Regina, Olavi Uusivirta, Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo, Oranssi Pazuzu, Paprika Korps, Lady Escape, No Second Thought, The Irrationals FLOW FESTIVAL 8.-12.8. Suvilahti, Helsinki www.flowfestival.com The Black Keys, Swans, Ane Brun SIMEROCK 10.-11.8. Ounaspaviljonki, Rovaniemi www.simerock.com Jukka Poika & Bommitommi, Klamydia, Petri Nygård, Stam1na AURA FEST 10.-11.8. Barkerinpuisto, Turku www.aurafest.fi Paleface, Aste, Cheek, Cstar, Fintelligens, Gasellit, Juju, Kymppilinja, Redrama, Uniikki JALOMETALLI 10.-11.8. Club Teatria, Oulu www.jalometalli.net Deicide, Municipal Waste, Coroner JURASSICROCK 10.-11.8. Visulahti, Mikkeli www.jurassicrock.fi Meshuggah, Tinie Tempah, Yelawolf, Sonata Arctica, PMMP, Stam1na A GAINST ME! ILOSAARIROCKISSA JOENSUUSSA . HUMMERIPOIKA ROCK 13.-14.7. Haukivuori www.hummeripoika.net/hummeripoikarock Agents & Vesa Haaja, Rytmirotat, Himanes, FM2000, Francine ILOSAARIROCK 13.-15.7. Laulurinne, Joensuu www.ilosaarirock.fi Mayhem, The Hives, D-A-D, Tanya Stephens, First Aid Kit, 65daysofstatic, Nasum, The xx Antony and the Johnsons, Against Me!, Pulled Apart by Horses, Richie Spice, Modeselektor, Children of Bodom, Apocapyptica, PMMP, Chisu, Paleface, Pariisin Kevät, GG Caravan, Michael Monroe, Stam1na, Viikate, Kauko Röyhkä & Narttu, Haloo Helsinki PORI JAZZ 14.-22.7. Pori www.porijazz.fi Norah Jones, The Northern Governors, Honey B. & The T-Bones with M.A. Numminen & Pedro Hietanen, Robert Randolph & the Family Band TWIN CITY FESTIVAL 18.-21.7. Tornio / Haaparanta www.twincityfestivals.com Michael Monroe, Chisu, Paleface, PMMP, Slade TULIVUORIROCK UNPLUGGED 20.7. Lappajärvi www.tulivuorirock.fi Tumppi Varonen & Rane Raitsikka, Anssi Kela, Timo Kotipelto Acoustic Duo, Hauli Bros LOVE MUSIC FESTIVAL 20.-21.7. Pyynikki, Tampere www.lovemusicfestival.fi Basement Jaxx, Groove Armada, Steen1, Regina, Kemmuru, Milow, Shine 2009 SAIMAA OPEN AIR 20.-21.7. Rauha, Lappeenranta www.saimaaopenair.com ZZ Top, Eppu Normaali, Popeda, Stam1na HAMMER OPEN AIR METAL 20.-21.7. Mannin navetta, Lieto www.sacrifire.net/hammer/ Deströyer 666, Asphyx, Eyehategod, Necrophobic, Portrait, Gehennah, Root, Unhol, Damngod LPRHC FEST 20.-21.7. Skinnarilan kenttä, Lappeenranta www.lprhcfest.com Trapped Under Ice, Anal Thunder, Jaakko & Jay, Ratface WANAJA FESTIVAL 20.-21.7. Linnanpuisto, Hämeenlinna www.wanajafestival.fi Leningrad Cowboys, Michael Monroe, Chisu, Stam1na, Pariisin Kevät, Freeman, Klamydia, Elokuu, Turisas SUNSET BEACH PARTY 20.-21.7. Pyhäjärvi, Karkkila www.sunsetbeachparty.net Reckless Love, Chisu, Kotiteollisuus, Arttu Wiskari, Menneisyyden vangit S NOOP RUISROCKISSA T URUSSA . HÄMYVESTARIT 3.-4.8. Hämeenkyrö www.hamyvestarit.com Lovex, Petri Nygård MYÖTÄTUULIROCK 3.-4.8. Hakunila, Vantaa www.mtr.fi Michael Monroe, Apocalyptica, Skindred, Amorphis, Kotiteollisuus, Stam1na, Amaranthe, Blake KOKKOLA ROCK 3.-4.8. Hollihaan festivaalipuisto, Kokkola www.kokkolarock.fi Petri Nygård, Yö, Chisu, Amaranth, Pandora, Matti Nykänen, Sonata Arctica PORISPERE 3.-5.8. Kirjurinluoto, Pori www.porispere.fi Turbonegro, PMMP, Sacred Reich, Satyricon, Chisu, Robin, Oz SOTKAMON SYKE 3.-4.8. Sokos Hotel Vuokatin piha, Sotkamo www.sotkamonsyke.fi Sonata Arctica, Mokoma, Viikate, Finntroll, Herra Ylppö & Ihmiset MILJOONAROCK 11.8. Töysä, Tuuri www.miljoonarock.fi Lauri Tähkä, Klamydia, Kolmas nainen, Paula Koivuniemi WEEKEND FESTIVAL 17.-18.8. Luukki, Espoo www.wknd.fi David Guetta, Hurts, Skrillex, Carpark North, OFWGKTA, Donkeyboy, Cheek, Redrama, Haloo Helsinki!, Poets Of The Fall DARK RIVER FESTIVAL 17.-18.8. Honkalan hiihtostadion, Kotka www.kymidarkriver.com Reckless Love, Swallow the Sun, Domination Black, Kaihoro, Ghoul Patrol, Bob Malmström LINNAN JUHLAT 17.-25.8. Turku www.turunlinnanjuhlat.fi Kent, Hector, Donovan, Tom Jones, Elokuu, Jukka Poika LUTAKKO LIEKEISSÄ 25.8. Lutakko, Jyväskylä www.lutakkofestival.com Lama, Pertti Kurikan nimipäivät FESTIVAALEJA ULKOMAILLA SWEDEN ROCK 6.-9.6. Sölvesborg, Ruotsi www.swedenrock.com Mötley Crüe, Soundgarden, Twisted Sister, Bad Company, Motörhead RABAROCK 15.-16.6. Järvakandi, Viro www.rabarock.ee Andrew W.K, The Stranglers, Von Hertzen Brothers, Skyforger OPEN'ER FESTIVAL 4.-7.7. Gdynia, Puola www.opener.pl Björk, Bat for Lashes, Bloc Party, Bon Iver, Justice, Yeasayer ROSKILDE FESTIVAL 5.-8.7. Roskilde, Tanska www.roskilde-festival.dk Björk, Bon Iver, The Cure, Mew, The Roots, Jack White POSITIVUS FESTIVAL 20.-21.7. Salacgriva, Latvia www.positivusfestival.com Keane, Friendly Fires, The Vaccines, King Charles, Instrumenti WACKEN OPEN AIR 2.-4.8. Wacken, Saksa www.wacken.com Warrior Soul, Testament, Nasum, Sepultura, Dark Funeral SZIGET FESTIVAL 6.-12.8. Budapest, Unkari www.sziget.hu Anna Calvi, The Killers, The Pogues, The Stone Roses, Anti Flag, Placebo ØYAFESTIVALEN 7.-11.8. Oslo, Norja www.oyafestivalen.com Björk, The Stone Roses, The Black Keys, Bon Iver, Refused, First Aid Kit » SUE.FI » 16 « NRO. 5
• SUE » 17 « NRO. 5
• » KOIRA EI PÄÄS HAASTATTELU TEKSTI ANNI KEMPPAINEN KUVAT WARNER MUSIC SUE » 18 « NRO. 5
• SE KARVOISTAAN Vaikka Stigin musiikki on muuttunut luomuksi, sanoma säilyy. ­ semmosta kantri-folk-kansanmusiikki-lattarimeininkiä, luonnehtii entinen r'n'b-tähti, nykyinen lähimusiikin sanansaattaja. Stigin ensimmäinen levy, Puumaa mä metsästän, näkee päivänvalon 23.5. Vain noin puolet levyn biiseistä on uusia. Toinen puoli on uudelleensovitettuja vanhoja biisejä, jotka Stig, ristimänimeltään Pasi Siitonen, on tehnyt aiemmin nimellä Stig Dogg. Moni muistaakin paremmin tuon Punavuoren R. Kellyksi itseään tituleeranneen r'n'bkeisarin, joka lauloi sanoja säästelemättä rahakkaan elämän symboleista ja miehen ja naisen välisen rakkauden kaikista ilmenemismuodoista. Do-ragiin, silkkiseen aamutakkiin ja kultakoruihin sonnustautunut hefe tuli tutuksi myös vierailuistaan kotimaisten rap-artistien, erityisesti Edu Kehäkettusen, kappaleissa. Nyt Stig Doggin vanhat hitit kuten Kun nainen lyö on levytetty elävän orkesten voimin. Soundit ovat rauhallisempia ja lämpimämpiä. Artisti pukeutuu ruutupaitaan ja on saanut lisänimen Luomu-Stig. ­ Kyllä ne uudet versiot on mun mielestä parempia kuin vanhat. Ei kai niitä muuten olisi ollut järkeä tehdäkään. Onhan ne vanhatkin hyviä, mutta aina pitää pyrkiä parantamaan, Siitonen pohtii. Alun perin tarkoituksena oli tehdä unplugged-levyllinen pelkkiä vanhoja kappaleita. ­ Se pääsi unohtumaan levyä tehdessä ja lopulta ideasta luovuttiin. Vanhojen biisien uusi tyyli inspiroi kirjoittamaan kokonaan uusia biisejä. Niistä on jo ehditty käyttää sellaisia luonnehdintoja kuin 'juureva' ja 'lähimusiikki'. Siitosen omat kuuntelutottumukset ovat jo jonkin aikaa luisuneet amerikkalaiseen juurimusiikkiin. ­ Olen kuunnellut paljon 70­80-lukujen outlaw-kantriartisteja. Innostus lähti pari vuotta sitten Hank III:sta ja on mennyt siitä sitten ajassa taaksepäin. Levyn pääasiallisena tuottajana hääri Siitosen luottomies DJPP (alias Street Kobra, mm. Uusi Fantasia) ja hänen apunaan Matti Mikkola (Tehosekoitin). Biisien tekstit ovat yhtä lukuunottamatta Siitosen, sävellykset ja sovitukset Siitosen, DJPP:n ja Mikkolan yhteistyötä. Soittajakaartissa on taitavia ja nimekkäitä muusikoita. ­ Soittajia haettiin sillä periaatteella, että otetaan parhaat saman tien. Kun mietittiin, kuka otettais soittamaan pedal steel -kitaraa, saatiin selville, että Suomen parhaana pidetään erästä Olli Haavisto -nimistä legendaarista henkilöä. Pyydettiin, ja ihme kyllä hän lähti mukaan. Muissa soittimissa kuullaan esimerkiksi Zarkus Poussaa ja Lauri Porraa. Räppilevyjen hengessä mukana on myös vierailevia vokalisteja ­ eikä ihan tuntemattomimmasta päästä. ­ Laura Närhi sattui olemaan Matin studiolla tekemässä jotain muuta. Matti pyysi sitä laulamaan taustoja, jotka nouseekin biisissä vähän isompaan rooliin kuin normaalisti. Yona taas kysyi itse, voisiko ne Anna Puun kanssa tulla laulamaan levylle. Tein sitten vielä yhden biisin sitä varten. HUUMORI-STIG? alkuvuonna siitonen toteutti lapsuuden haaveensa ja osallistui Suomen Euroviisukarsintoihin eli Uuden Musiikin Kilpailuun. Kilpailukappale, DJPP:n ja Matti Mikkolan ti reteästi vanhan kunnon Häslerin kantriversiolla. Häslerin, kuten ei muidenkaan vanhojen Stig Dogg -hittien, sanoituksia ei ole kirjoitettu otsa rypyssä eikä siveyssääntöjä miettien. Sama linja jatkuu uusissa kappaleissa. Joku saattaa pitää Stigiä huumoriartistina, mutta Siitonen ei ole huolissaan. ­ Huumori on ainoa minkä osaan, niin miksi sitä vaihtamaan? Oli meillä kaiken maailman suunnitelmia, että nyt yritetään olla enemmän tosissaan, mutta ei siitä mitään tullut. Ehkä sitten, jos haluaa tehdä jotain vakavissaan, niin se ei tarvitse olla Stig-nimellä. Siitonen uskoo myös, että alan muut tekijät kuulevat olennaisen huumoritekstien läpi. Musiikkipuoli kun on kuitenkin hoidettu tosissaan. ­ Huumorimusaa voisi varmaan tehdä niinkin, ettei välittäisi musiikillisista tekijöistä. Tekisi tekstien pohjalle yhdessä päivässä lealkukeväällä, samaan aikaan UMK-hulinoiden kanssa, radiossa ja Spotify-soittolistoilla soi taajaan tulevan kesän hitiltä kuulostava Tyttö sinä olet meritähti. Kappaleen takana on ryhmä nimeltä Yön Polte eli Stig sekä vaasalaisräppärit Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu. ­ Stigillä, tai mulla, noi sanat on kuitenkin niin tärkeässä roolissa. On sivuseikka, millaista musiikkia siellä taustalla on. Kyllä noita kollaboraatiotarjouksia tuolta räppipuolelta tulee edelleen, niin ettei kaikkiin edes kerkeä mukaan. Siitosen tärkeä yhteistyökumppani ja hyvä ystävä Edu Kehäkettunen ei ollut uudesta levystä niin mielissään. ­ Edu tykkäsi kai yhdestä biisistä. Mutta kyllä mekin vielä varmaan yhessä keikoille lähdetään. Ei ole välit menneet poikki! Siitonen on onnellisessa asemassa, sillä hän ei joudu monen kollegansa tavoin käymään päivätöissä. Musiikki elättää hänet. Paljon hän kyllä tekeekin: Oman musiikin lisäksi hän on esimerkiksi tuottanut räppiä Hullu Koira -pseudonyymillä, tehnyt tunnusmusiikkia tv-ohjelmiin kuten Maria! ja Märät säpikkäät sekä ollut mukana säveltämässä kappaleita esimerkiksi Kristiina Braskille ja Elias Hämäläiselle. Opiskelut Aalto-yliopiston elokuvaäänityksen ja äänisuunnittelun linjalla ovat toistaiseksi jäähyllä musiikkihommien takia, mutta Siitonen ei sulje pois mahdollisuutta elannon löytymisestä joskus siltäkin saralta. Esikuvia kysyttäessä Siitonen luettelee ensin kantriartisteja ­ George Jones ja Merle Haggard ­ ja kotimaisen iskelmän kuninkaita ­ Vesa-Matti Loiri, Topi Sorsakoski ja Tapio Rautavaara. Mutta mies, joka tekee popmusiikkia muille, ihailee väistämättä myös Max Martinia ja Risto Asikaista. ­ Tämmöiset tyypit ei kaikissa piireissä ole arvostettuja, mutta niitä oppii arvostamaan, kun itse yrittää tehdä poppia. Sitä on helppo kuunnella mutta vaikea tehdä. Monipuolinen tekijä ajatteli aluksi, että uuden artistinimen myötä imago muuttuisi enemmänkin. ­ Kun nyt on tätä luomua ja lähimusaa. Että ei muuta kuin villapaita päälle ja keikalle, eikä tartte enää huolehtia onko puhtaat lenkkarit. Mutta mä oon huomannut, ettei oikeastaan mikään ole muuttunut miksikään. Samaa hommaa se on; biisitkin, vaikka se näkökulma nyt onkin vähän eri. Ei se koira oikein karvoistaan pääse. On kuitenkin paras tehdä sitä mitä osaa, eikä yrittää liikaa. « " Onhan se hauskaa, että mua kutsutaan 'UMK:sta tutuksi Stigiksi'. Tässä on kuitenkin seitsemisen vuotta jo tehty levyjä ja keikkaa. säveltämä ja Paula Vesalan sanoittama Laululeija oli ensimmäinen maistiainen uudesta Stig-materiaalista. Stig pääsi kisassa kolmen parhaan joukkoon muttei lähde edustamaan Suomea Euroviisuihin. Esiintyminen sadalle miljoonalle tv-katsojalle saa siis toistaiseksi odottaa. ­ Haave elää yhä, mutta ehkei Euroviisuihin tule enää lähdettyä. Pitää keksiä nyt jotain muita keinoja tavoittaa se sata miljoonaa henkeä. Stig Dogg oli tunnettu lähinnä rap-piireissä, mutta UMK toi Stigille paljon valtakunnallista näkyvyyttä. ­ Kun telkkarissa naamaansa näyttää, niin varmaan ihmiset oppii tuntemaan. Onhan se hauskaa, että mua kutsutaan "UMK:sta tutuksi Stigiksi". Tässä on kuitenkin seitsemisen vuotta jo tehty levyjä ja keikkaa. Joka tapauksessa UMK:sta tuttu Stig tavoittanee uusia kuuntelijoita, jotka eivät tienneet tai välittäneet Stig Doggin musiikista. ­ Jos joku sen levyn ton Laululeijan perusteella ostaa, voi kokea pienen järkytyksen kun pistää ekan biisin pyörimään. Sehän alkaa hevyllisen jotain taustoja, mutta ei se ole se mun ja DJPP:n juttu kuitenkaan. Mennään musiikki edellä. Se huumori vaan tulee siihen mukaan, koska mä en ole vielä oppinut tekemään muunlaisia tekstejä. IDOLINA RISTO ASIKAINEN siitonen uumoilee, etteivät kaikki hänen vanhat faninsa ole edes tietoisia miehen musiikillisesta suunnanmuutoksesta tai osallistumisesta UMK:uun. Esimerkiksi Laululeija-kappale on silti keikoilla tuntunut uppoavan yleisöön hyvin vanhan materiaalin ohessa. ­ Toivon, ettei musiikkityylin muutos liikaa järkytä ketään. Tosi r'n'b-fanit ei ehkä tykkää kun on banjoja ja muuta. Toisaalta eräässä uuden Ryyppy-kappaleen arvostelussa puhuttiin rap-artistista ja ihmeteltiin, miksei biitti potki ihan niin kuin aikaisemmin. Ihmekös tuo, kyseessä kun on kantri- eikä hiphop-biitti. Juurevamman materiaalin kimpussa työskentely ei estä Siitosta edelleen vierailemasta suomalaisten hiphop-artistien biiseissä: Kaikki nämä viittaukset S tigin Ryyppy-kappaleen musiikkivideo sai ensi-iltansa vapun korvalla. Kappale on ylistys alkoholituotteiden nauttimiselle, mutta video tarjoaa myös bongailun iloa pop-kulttuuria tuntevalle. Tarina sijoittuu Otaniemeen vuonna 2036. Ihmiskunta ­ tai oikeastaan lauma sotamaalattuja, kuumia kissoja ­ elää maailman raunioilla taistellen ruuasta, juomavedestä ja polttoaineesta, aivan kuten Mad Max -elokuvissa. Sitten Stig miehekkäine jengeineen saapuu paikalle ja laittaa hommat uusiksi. Eikä aikaakaan, kun pojat jo saavat kermavaahdot naamalle. Kyseessä on taitava ja hulvaton pastissi Kissin Lick it up -biisin musiikkivideosta. Ryyppy on kuitenkin höystetty stigimäisillä, suomalaiselle huumorille kumartavilla elementeillä, kuten teekkarihaalareilla, rumilla solmioilla sekä Stig Doggin ja Edu Kehäkettusen legendaarisesta Kullii-videosta tutulla Atleetlik Ruikul Kange Sinep -sinapilla. Mielikuvia luodaan myös suomirokin jättiläisiin, Eput ja Popeda -osastoon. Maamme viralliseen juomalaulajaan Antti Hammarbergiin alias Irwiniin taas viitataan laulutekstissä; tarkka korva voi kuulla myös kaikuja Hectorin Juodaan viinaa -klassikon poljennosta. Videon miljöö, sorakasojen ympäröimä pölyinen teollisuusalue, tuo mieleen maailmanloppua kuvaavat elokuvat ­ tai MC Taakibörstan PL 2000 -videon. Kirkkovenetatuointia sääressään ja teekkarien tupsulakkia päässään kantava Stig onnistuu tanssimaan muistuttaen liikkeissään samanaikaisesti sekä Kissin Paul Stanleyä Lick it up -videossa että itseään Kullii-videossa ­ joka taas on jäljitelty iskelmäorkesteri Souvarien ja Jari Isometsän Karpaasi on jätkä raju -kappaleen tv-esityksestä. Stig paljastaa, että Ryypyn ohjaaja Tommi Mattila on ohjannut myös Kullii- ja PL 2000 -videot. ­ Videon tekijä puuttui vielä pari viikkoa ennen vappua, jota oltiin suunniteltu julkaisupäiväksi. Pirautin Tommille, joka lupasi harkita asiaa. Hän soitti seuraavana päivänä, että nyt tuli vitun hyvä idea, jonka pystyy toteuttamaan siinä ajassa. Ja kuten lopputuloksesta näkyy, hyvällä idealla, ammattitiimillä ja hulppealla budjetilla maailmanluokan musavideon tekeminen onnistuu alusta loppuun kahdessa viikossa. SUE » 19 « NRO. 5
• KE 27.6. GARDEN PARTY, HELSINKI » KUINKA PIMEYS VOITETAAN Kent on tehnyt valoisan levyn, joka tarkastelee ihmisen suhdetta pimeyteen. K ärsimätön taksinkuljettaja tempoilee Tukholman ruuhkassa. Hullun tuurilla hän onnistuu yhä uudelleen löytämään autonmentävän aukon toiselle kaistalle, ohi ja eteenpäin, kohti keskustaa. Kun kauniisti pyytää, kuski työntää soittimeen Kentin uuden albumin. Kaupungin kevätauringossa kylpevillä kaduilla kuusiminuuttinen singlebiisi 999 tuntuu säestävän jalkakäytävien vilinää. Syntyy vaikutelma siitä, että ohikulkijat ovat hahmoja musiikkivideossa. Huomaan miettiväni, mihin he menevät ja kuinka heille käy. Kent on tehnyt kymmenen levyä mutta ei ole unohtanut kuinka kuulijaa muistutetaan siitä, miten ainutlaatuista elämä on. Kentin musiikki on valoa ja varjoja, ja nyt keinutaan tunnemaailman valoisalla laidalla. Bändi tuntuu nyt löytäneen sen paikan auringossa, jota se jo edellisellä levyllään Plats i solenilla peräänkuulutti. Uudella Jag är inte rädd for mörkret -levyllä yhtye vakuuttaa, että ei pelkää pimeää, eikä Kent olekaan koskaan kuulostanut yhtä toiveikkaalta. Hotelli Bernsin on valinnut lehdistötilaisuuden pitopaikaksi joku, jolla on pröystäilevä maku. Sisään astuessaan tuntee joutuneensa suuren antiikkipuisen korurasian sisään. Äänentoistolaitteet ja värivalot paljastavat, että paikassa soi ajoittain kovaääninen livemusiikki. Päivänvalossa kaikki sellainen näyttää sivuseikalta. Rintaku- vat, maalaukset, lyhtymäiset lamput ja seinien ja katon kaiverrukset tekevät tilasta juhlavan. Kun sankka toimittajajoukko on saatu paikoilleen, Kentin jäsenet astelevat lavalle ja istuvat pöydän ääreen. Levy-yhtiön edustaja nousee omalle pallilleen kuin saarnastuoliin ja alkaa ohjata toimittajien ja tähtien vuoropuhelua. Pöydillä on Kent-viinipulloja ("Jonkun oli aika tehdä ensimmäinen hyvä bändiviini") sekä raskaita taidekirjoja, joihin Jesper Waldersten on ikuistanut uuden albumin syntyhetkiä. Olen kuullut sen usein, mutta nyt sen vasta ymmärrän: Kent on Ruotsin suurin bändi. RANSKASSA kent istuu lavalla ja puhuu. Laulaja Jocke Berg vaikuttaa herkältä ja älykkäältä runoilijalta. Rumpali Markus Mustonen on hiljainen ja hillitty, ja basisti Martin Sköld tuntuu joukon joviaaleimmalta kaverilta. Kitaristi Sami Sirviö vaikuttaa erilaiselta kuin aiemmissa haastatteluissani. Se johtuu kielestä. Kun Sami antaa henkilöhaastatteluja Suomeen, hän puhuu vanhemmiltaan oppimaansa suomea, mikä saa hänet vaikuttamaan 60-luvun maalaispojalta. Nyt Sami puhuu ruotsia eikä sano esimerkiksi "sirkkeli on suljettu" puhuessaan ympyrän sulkeutumisesta. Suomalaisinta hänessä ovat itseironiset huomautukset, jotka kai helpottavat jännitystä huomion keskipisteessä. Kent äänitti uuden levynsä Etelä-Ranskassa, Saint-Rémy-de-Provencessa. ­ Tukholmassa henkilökohtainen elämä on työnteon tiellä. Kun lähtee pois kotoa, voi keskittyä musiikkiin, Berg perustelee. ­ Halusimme löytää paikan, jossa voimme hengailla, nukkua ja olla. Siellä piti pystyä paitsi soittamaan, myös ajattelemaan ja kuuntelemaan, Sköld jatkaa. ­ Emme tunteneet ketään, joka olisi äänittänyt siellä aiemmin. Katselimme netistä kuvia ja totesimme, että paikka näyttää olevan tosi jees. Siinä otimme pienen riskin. Mutta kaikki sujui todella hyvin, Berg sanoo. Tuottaja Stefan Bomanin luotsaamat sessiot kestivät seitsemäntoista päivää. ­ Tämä oli helpoin studiokeikka ikinä. Kaikkein haastavinta koko projektissa on tämä lehdistötilaisuus, Sirviö murjaisee ja kirvoittaa yleisöstä myötätuntoisen naurun. ­ Aiemmille levylle saattoi päätyä 30. tai 40. otto, tälle levylle kolmas tai neljäs, Mustonen havainnollistaa. ­ Olemme oppineet jotain. Jos puhutaan toteutuksesta, Kentin albumit poikkeavat toisistaan lähinnä siinä, kuinka suuressa roolissa bändisoitto ja konesoundit ovat toisiinsa nähden. Jag är inte rädd for mörkretillä soundimaailman napana ovat soittajat, yhtye. ­ On siellä elektroniikkaakin SUE mutta se on miksattu alas, Sköld huomauttaa. ­ Halusimme kuulostaa levyllä sellaiselta kuin keikalla. ­ Ei meillä kuitenkaan ollut mitään kuningasajatusta studioon mennessä, Sirviö huomauttaa. ­ Emme juuri suunnittele tekemisiämme. Kun aloimme treenata, kaikki vain loksahti paikoilleen. ­ Kaikki tapahtui nopeasti, ja sitten me seisoimme studion ulkopuolella valmiin albumin kanssa. Tämän levyn tekeminen ei ollut yhtään stressaavaa, Berg kiteyttää HAASTEET jag är inte rädd för mörkretin kannessa on kultaisia egyptiläisiä jumalolentoja. Niitä katsellessa ja lohduttavia melodioita kuunnelles- sa ei tule ajatelleeksi pahoja asioita. Jocke Bergin mukaan levyn kantava ajatus kuitenkin on ihmisen suhde pimeyteen. ­ Nimi on kuin mantra; enpelkääpimeääenpelkääpimeää... Pimeys on läsnä läpi elämän. Sillä on monia olomuotoja. ­ Sen kohtaa ensimmäisen kerran jo lapsena, ja sitä täytyy vain sietää, Sirviö lisää. ­ On haaste yrittää olla pelkäämättä pimeää. Pimeään tottuu, kun sen kohtaa tarpeeksi monta kertaa. Elämänkokemuksesta on Bergin mukaan apua myös musiikin luomisessa. ­ Aikuistuminen ei ole tehnyt minusta viisaampaa, mutta en pelkää epäonnistumista yhtä paljon kuin ennen. Nuorempana pelko esti toteuttamasta monia hyviä ideoita. ­ Hyvää musiikkia ei synny, jos miettii, mitä muut haluavat, Sirviö jatkaa. ­ Täytyy lähteä liikkeelle omista tunteista ja luottaa niihin. Tärkeintä on, että musiikki merkitsee itselle jotakin. ­ Aiemmin tein musiikkia siksi, että tuntui, että minun piti tehdä sitä. Nykyisin kirjoittaminen tuntuu etuoikeudelta, Berg kertoo. ­ Pidän biisien tekemisestä todella paljon. Se on minulle puhdistautumista. On ihanaa, kun kappale on valmis. Jos se on hyvä kappale, olo on fantastinen. Laulaja jatkaa, että kappaleen vaikein osa ovat lyriikat. Hän naurahtaa, että sanat ovat aina loppu. ­ Sitä vain yrittää sanoa... jotain. Se ei välttämättä tule ulos niin kuin piti. Joskus sanoittaminen on sitä, että kirjoittaa jotain, joka istuu melodiaan. Pidän kirjoittamisesta silloin, kun löydän svengiin istuvat sanat, jotka tuntuvat joltakin. Läheskään kaikki kirjoittamani ei liity minun elämääni. ­ Jocke on hyvin empaattinen, hänen on helppoa samaistua toisten elämäntilanteisiin, Sirviö jatkaa. ­ Hän lukee ajatuksia ja kirjoittaa niistä kappaleita. Tilaisuus on lopuillaan, ja Ruotsin suurin rockyhtye poistuu pian rakennuksesta. Joku kysyy, miksi Kent piti yleisen lehdistötilaisuuden sen sijaan, että olisi antanut haastatteluja yhdelle journalistille kerrallaan. ­ Olemme järjestäneet tällaisen vain kerran aiemmin, 90-luvulla Suomessa, Sirviö vastaa väistellen. ­ Tai emme me sitä järjestäneet. Kukaan ei edes kertonut meille, että se on iso pressikonferenssi. Kun astuimme huoneeseen, siellä oli koko Suomen media. Oli kauheasti kameroita ja kymmeniä toimittajia. Ja meillä oli kankkunen. "Tosi kiva". Bändi poistuu lavan taakse, minä kävelen ovesta kadulle. Tukholmassa on upea kevätpäivä. Sellainen, joka saa kuvittelemaan, ettei pimeä tule enää koskaan. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA NIKLAS TORSELL/UNIVERSAL MUSIC SWEDEN KENT-MUSEO? Kent ei ole vain suuri yhtye. Se on museomittaluokkaa. ent perustettiin vuonna 1990 teollisuuskaupunki Eskilstunassa, joka tunnetaan muun muassa laajasta ruotsinsuomalaisesta asutuksesta. Vaikka kaikki bändin jäsenet ovat muuttaneet Tukholmaan, synnyinkaupunki pitää heitä edelleen sankaripoikinaan. Jokin aika sitten Ruotsissa järjestettiin kiertävä Kent-näyttely, jota eskilstunalaisten närkästykseksi ei kos- K kaan tuotu bändin kotikaupunkiin. Nyt Eskilstuna harkitsee kulttuurikeskuksen ja pysyvän Kent-näyttelyn rakentamista. Kunta on jo käynnistänyt hankkeen toteutettavuustutkimuksen. Päätös sen kohtalosta tehdään kyselytutkimusten tulosten valmistuttua. Yhtye ei ole täysin lämmennyt idealle. ­ Suurin kysymys tässä koko Kentnäyttelyasiassa on se, että mitä pirua sinne oikein laitetaan esille, Jocke Berg aprikoi. Sami Sirviö saa idean: ­ Meidät balsamoituna? » 20 « NRO. 5
• » EI RETRORATKAISU Zebra and Snake toivoo musiikkinsa parantavan. D uo Zebra and Snake on yhtä kuin Matti Ahopelto sekä Tapio Viitasaari. Alajärveltä kotoisin oleva kaksikko aloitti Zebra and Snakena jo vuonna 2007, mutta ei ole missään vaiheessa pitänyt kiirettä projektinsa kanssa. Vuonna 2010 Zebra and Snakelta ilmestyi ep, ja hypekoneisto Rumbassa ja YleX:llä ennusti yhtyeen nousevan kyseisen vuoden sensaatioksi ­ tai ainakin yhdeksi mahdollista tulevaisuuden breikkaajista. ­ Emme tehneet noihin aikoihin haastatteluja oikeastaan lainkaan. Meidän promootio oli tuolloin melko sekalaista, ja lähinnä teimme silloin tällöin kappaleita, jotka julkaisimme sitten netissä. Tämän lisäksi teimme remixejä toisille artisteille. Nettinäkyvyys on todella tärkeää tämän päivän artisteille, mutta täytyy myöntää, että tuntuu todella hyvältä julkaista ihan oikea, fyysinen levy, Ahopelto kertoo. Zebra and Snakelle tulevaisuus voi hyvinkin olla käsillä juuri nyt, kun yhtye julkaisee Healing Music -nimeä kantavan esikoisalbuminsa. Viime vuoden syksyllä Zebra and Snake kävi soittamassa muutaman keikan legendaarisen brittiläisen tanssiyhtyeen OMD:n lämmittelijänä Saksassa, ja yhtye sai myös sopimuksen brittiläiselle 100% -levyyhtiölle. Pohjatyö on valettu huolella mutta turhia pingottelematta. ­ Alussa tavoitteemme olivat vaatimattomat. Sovimme lopettavamme ensimmäisen ulkomaankeikan jälkeen. Tulimme kuitenkin ahneiksi ja huomasimme tämän olevan aidosti hauskaa puuhaa. Olemme olleet koko ajan liikenteessä avoimin mielin, ja yhteistyökumppanit ja levy-yhtiö ovat löytyneet luontevasti. Healing Music soi kovin 80-lukua henkien. Mutta voiko musiikkia enää luokitella aikakausittain, vai onko olemassa enää vain musiikkia, joissa aikakaudet yhdistyvät? ­ Kyllä meillä on varmaan aika paljon juttuja, jotka yhdistävät meidät 80-lukuun: syntymävuosi ja analogisynat esimerkiksi. Mutta kyllähän me molemmat pidämme sellaisesta kohtalokkuudesta, jota 80-luvulla tehdyssä musiikissa ja teksteissä on. Mutta ei levyn soundi mikään tietoinen retroratkaisu ole, vaan mielestämme teem- HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA NOORA LEHTOVUORI PE 11.5. KORJAAMO, HELSINKI me ihan nykyaikaista musiikkia. Niin Ahopelto kuin Viitasaarikin puuhailevat myös muiden orkestereiden kanssa: Ahopelto soittaa Siinaissa, ja Viitasaari on hieman yllättäen ollut mukana esimerkiksi poppari Heli Kajon uusimmalla levyllä. ­ Seepra on poppia ja Siinai ei niinkään, eli on siinä lähestymisessä tietty eroja, mutta loppupeleissä aika samoilta pohjilta noita kumpaakin tekee, Ahopelto kertoo yhtyeiden eroista. ­ Korvan pitää tykätä kuulemastaan ja soittamisen pitää olla enemmän vapauttava kuin kahlitseva kokemus. Eivätkä ne Siinain särövallit kauhean kaukana Seepran synamatoista sellaisella terapeuttisella tasolla kuitenkaan ole. ­ Heli on hyvä ystäväni, selittää taas Viitasaari työskentelyä Kajon kanssa. ­ Me molemmat pidämme chansonista ja Gösta Sundqvistista, ja oli mahtavaa päästä tekemään hänen levylleen jousi- ja kiipparisovituksia. Healing Music soi kohtalokkaan 80-lukulaisesti ja rytmikkäästi, mutta se onnistuu myös kiinnittämään huomion niin, ettei albumia osaa ajatella ainoastaan tanssimusiikkina. Mutta pitääkö Zebra and Snaken musiikkia sitten sen tekijöiden mielestä kuunnella vai tanssia? ­ Parhaimmassa tapauksessa molempia, sillä molemmat ovat yhtä tärkeitä ominaisuuksia musiikissa. On hienoa, jos samaa musiikkia tai levyä voi jorata illalla diskossa ja kuunnella vielä seuraavana aamuna kahvinkeiton lomassa. Onko albumin nimi Healing Music teille toive, tavoite vai utopiaa? ­ Kai siinä on vähän tuota kaikkea. Osittain tuo nimi on määrittänyt meitä aina, sillä nimibiisi on meidän ensimmäisiä yhteisiä kappaleitamme siltä ajalta, kun olimme juuri löytäneet yhteisen mahtavan tapa tehdä musiikkia. Silti siinä on mukana ihan oikeatakin uskoa musiikin voimaan. Ja totta kai myös sitä 80-luvun melodramaattisuutta. « " Sovimme lopettavamme ensimmäisen ulkomaankeikan jälkeen. CLUB HORI SMOKU HUNX PUNX (USA) AND HIS presents + THE SPLITS LE + DJ HYVÄVIL LIPUT 14 EUR +toimituskulut. Ennakko: Tiketti. Kuudes Linja SUE Helsinki » 21 « NRO. 5 SU 27.5.2012
• LA 26.5. JBFT, LOIMAA » OCCUPY ALL STREETS Paleface keskittyy uudella Maan tapa -albumillaan entistä universaalimpiin teemoihin. avintola Alakerran ikkunoista avautuu karu Hietalahden satamamaisema. Minua vastapäätä, pöydän toisella puolella, ei kolkkoudesta sen sijaan ole tietoakaan. Paleface, syntymänimeltään Karri Miettinen, ja tuottaja-säveltäjä Joel Attila suorastaan puhisevat innostuksesta, sillä viides studioalbumi, Maan tapa, on lopultakin valmis. ­ Levyn finalisoiminen valmiiseen asuun ei ole mitenkään hauskaa ja irti päästäminen on vaikeaa, Miettinen huokaa. ­ Korneinta on tietenkin verrata valmistumista lapsen saamiseen. Kaksikkoa on viihdyttävää seurata. Puhe velloo toistuvasti alueilla, jonne haastattelukysymysten ei olisi uskonut vievän. Miehet innostuvat toistensa kommenteista, puhuvat päälle ja nyökyttelevät vimmaisesti hyväksynnän merkkinä. ­ Sä oot tavallaan päässyt osaksi yhtä meidän sessioista, koska tällaisten keskustelujen pohjalta syntyi monta Maan tavan biisiä, käsiään huitomalla puhettaan säestävä Miettinen kertoo. Lopulta innos- ­ Edellisen levyn jälkeen luin artikkelin Massive Attackin Mezzanine-levyn tekemisestä, jossa oli käytetty mielenkiintoista metodia, albumin soundin visioinut Attila kertoo. ­ He oli tehneet läjän keskeneräisiä aihioita, kutsuneet bändin studioon ja käskeneet sitä jammailemaan. Sitten he olivat äänittäneet tuntikausia ja valinneet toimivat pätkät. Ehdotin Karrille, että tehdään seuraava levy näin. ­ Siinä vaiheessa olin tehnyt Räjähtävän Nyrkin kanssa satakunta keikkaa, joten oli ilmiselvää suostua ehdotukseen, Miettinen huomauttaa. Vapaa jammailu olikin tärkeässä osassa levytysprosessissa. ­ Esimerkiksi Koivunpahkasyndit nauhoitettiin yhdellä otolla, Attila muistelee. ­ Hienoimpia tilanteita ovat ne, kun luulee homman olevan näpeissä ja jonkun muusikon uusi idea saa ymmärtämään, ettei kappale sittenkään ole vielä saanut elää omilla ehdoillaan. Levytyssessioista löytyy kerrottavaksi monia anekdootteja. ­ Yksi hauskimmista hetkistä oli, kun valtavien syntetisaattoripinojen taakse hävinnyt Tuomo Prättälä halusi erääseen kappaleeseen vielä mellotronin, Miettinen hekottaa. ­ Kävi ilmi, että Suomen ainoan mellotronin omistaa Danny. Ennen kuin ehdimme viedä vitsiä pidemmälle, oli Tuomo jo ladannut iPadiinsa mellotron-sovelluksen, jolla soitti tarvittavat äänet. Studiossa kävi piipahtamassa myös Piirpauke-legenda Sakari Kukko. ­ Sakari kaatoi isosta hippisäkistä kasan intialaisia puupuhaltimia tarkkaamon sohvalle ja kertoi niiden kuuluneen Edward Vesalalle. Niitäkin on päätynyt levylle. INSPIRAATIONA ARABIKEVÄT musiikillisen uudistumisen lisäksi Palefacen tekstit ovat muuttuneet. Niissä on siirrytty sisäpolitiikasta kohti globaalimpeja aiheita. Eräänlaisena ydinteemana tuntuu olevan arabikevät. Mikä Lähi-idän kansannousuissa inspiroi? ­ Se, että samaa tyytymättömyyttä vallitsevia asiantiloja ja vallanpitäjiä kohtaan esiintyy myös kaikkialla Länsi-Euroopassa: vaikkapa Islannissa, Puolassa ja Kreikassa, Miettinen selittää. ­ Esimerkiksi Occupy Wall Street -liike ilmenee meillä vain pienenä ihmisjoukkona Kansalaistorilla, mutta kyse on paljon isommasta liikkeestä kuin uskommekaan. On tiettyjen mediatalojen ja poliittisten instanssien intresseissä väheksyä liikkeen agendaa ja viedä siltä R tus on sitä luokkaa, että lasi vettä kaatuu pöydällä olevan laptop-koneen päälle. ­ "Päät alas nyt ku isot kädet viittoo", siteeraa Miettinen tyynesti tuoretta Nestehöyryjää-kappalettaan ja kuivaa jälkensä. HAASTA ITSESI JA KUULIJA vuonna 2010 julkaistu Palefacen edellinen studioalbumi Helsinki­Shangri-La oli valtava menestys, joka myi platinaa. Suomenkielinen avoin provokaatio yhteiskunnan tilaa kohtaan nosti Palefacen kansakunnan kaapin päälle. Ironista on, että juuri tämä levy miehen kymmenvuotisella uralla toi kutsun myös presidentti Halosen linnanjuhliin. Muuttiko edellisen albumin suosio Miettisen omaa artistikuvaansa tai suhtautumistaan levyntekoprosessiin? ­ Helsinki­Shangi-La oli täysin yllättävä juttu ja siinä piili varmasti osa sen viehätystäkin. Joku syytti mua jopa suunnitelmallisuudesta, mutta ei tuollaista menestystä voi ennustaa. Kantaaottava musiikki on kuitenkin aina jotenkin marginaalissa. Mielestäni tämä on paras tilanne, johon olen tehnyt levyn, sillä nyt meillä on 25 000 potentiaalista levynostajaa. Uutta levyä suunniteltaessa kaksikolle oli alusta asti selvää, että eteenpäin on suosiosta huolimatta mentävä. ­ Heti ensimmäisessä palaverissa päätimme, ettemme jää siilipuolustukseen varmistelemaan asemia, Maan tavan kappaleet säveltänyt Attila kertoo. ­ Taiteen tehtävänä on aina haastaa sen tekijä ja kokija. Juttu on vietävä jatkuvasti uuteen paikkaan. Maan tapa eroaakin levynä kaikesta Palefacen tähän asti tekemästä. Se ei ole musiikillisesti perinteistä hiphopia eikä Helsinki­ Shangri-Lalta tuttua kansanperinteestä lainaavaa folkia. Sen ytimenä on Tuomo Prättälän, Aki Haaralan, Heikki Laineen, Mikko Pöyhösen ja Dj Leijonamielen muodostama Räjähtävä Nyrkki -kokoonpano, joka yhdistelee vaikutteita muun muassa jatsista, skasta ja rockista. SUE uskottavuus. Se on mediakontrollin ensimmäinen vaihe. ­ Arabikevät myös rikkoo sitä nykyihmisen erikoista ajatusta, ettei yksittäinen ihminen voi vaatia mitään poliittisilta järjestelmiltä. Kyllä voi, Attila lisää. ­ Tapahtumat manifestoivat myös tiettyä maalaisjärjen paluuta. Asiat eivät ole vaikeita, ne ovat vain suuressa mittakaavassa. Palefacen tulkinta Arabikevään sanomasta ilmenee parhaiten Maan tavan Amana-raidalla, jolla vierailee marokkolainen Sidi Hossni Bengali. Hän on tällä hetkellä vakavasti sairaana. Sue toivottaa pikaista paranemista. ­ Hossni on todellinen maailmankansalainen, jonka sukutaustaa ovat repineet muun muassa hirvittävät kansamurhat ja historialliset voimat, Miettinen kertoo. ­ Hän esitteli meille Amana-käsitteen, jolla tarkoitetaan sitä luottamusta, jonka ihmiset antavat poliitikoille. Luottamus-käsite saa miehet puhumaan yhdestä mieliaiheestaan: yhteiskunnallisen vallan kolmiosta, jossa kannattelevan sivun muodostaa kansa ja kapean kärjen demokraattisesti valittu edustajisto. ­ Jossain vaiheessa se kolmio on kääntynyt väärin päin ja kansalaiset tuntevat olevansa alisteisessa asemassa päättäjiin nähden. Oikeastihan asia on päinvastoin. Maan tavalla kotimaan arkirealismia edustaa oikeastaan vain Ikivanhat tekosyyt -kappale. Se kertoo nuorten syrjäytymisestä päähenkilönsä Tipan kautta. ­ Sen biisin idea lähti käynnissä olevasta julkisesta keskustelusta. Miten me saisimme ne nuoret, joilla on kotona jo bongi ja laajakuvanäyttö, kokemaan, että heidän kannattaa olla rakentamassa yhteiskuntaa, jonka arvomaailma on sisältä käsin murtumassa ja valtiollinen johto näyttäytyy kärjistäen huijareina?, sanoo Miettinen kiihtyen rauhoittuakseen jälleen. ­ Kyllä mä ja Joel ymmärrämme, että maailman perspektiivistä katsottuna Suomessa on asiat hyvin. Siitä huolimatta, kuten Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoi, meillä on tapahtunut eriarvoistumisen maailmanennätys. Samalla kansanperintö on kadonnut ja tilalle on tullut kansan perintä. Miettistä kuunnellessa vaistoaa, että häntä täydytään kosiskella kunnallisvaalien alla puolueeseen jos toiseenkin. Pysyykö suutari lestissään? ­ On mua vuosien varrella pyydetty politiikkaan vaikka mistä suunnasta. Mun roolina on kuitenkin olla runoilija, joka tekee taidettaan ja pyrkii herättämään sillä ajatuksia. « HAASTATTELU TEKSTI JOONAS KUISMA KUVA ANTTI VIEROLA APUSGATE Kun kritiikki osuu maaliinsa. A ki Kaurismäki esitti huhtikuun alussa provokatiivisen ratkaisun maailman ongelmiin Guardian-lehden verkkosivuilla. Suomessa reagoitiin haastatteluun voimakkaasti monilla yhteiskunnan tasoilla. Paleface sai oman osansa huomiosta, kun Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen vaati Suomen suurimman sanomalehden etusivulla kriittisempää suhtautumista tämän yhteiskunnallista viestiä kohtaan. Mistä taiteilijoiden esittämän kritii- kin kritiikissä on kysymys? ­ Kritiikin on täytynyt osua oikeaan sektoriin, , Paleface sanoo. ­ Jos länkyttäisin läpiä päähäni, ei kyseisessä asemassa oleva henkilö edes kiinnittäisi huomiota mun ajatuksiin. Täytyy kuitenkin huomata, että lobbarin tehtävä on seurata julkista keskustelua. Silti Apusen kolumnissa oli tiettyä huolimatonta vyön alle lyömistä, minkä takia kirjoitin tekstille myös vastineen. Miettinen löytää tapahtumista myös positiivisia puolia: ­ Parasta kohussa oli se, että saatiin avaus keskustelulle siitä mitkä ovat taiteen tehtävät, voimavarat ja mahdollisuudet. Jos Maan tapa palkitaan, niin Apunen ansaitsisi silloin kyllä oman pystinsä. » 22 « NRO. 5
• » BÄNDI ILMAN RAJOJA Ahola on vanhan ajan rockbändi. Sellaisessa on mahtavaa soittaa, joten on turhaa lähteä merta edemmäs kalaan. "ahola on bändi, joka ponnistaa rockin perustuksista tuoden kuulijoille niitä fiiliksiä, mitä nuo rockin ja heavyn kulta-aikana tehdyt biisit ja levyt saivat aikanaan jengin tuntemaan", toteaa Jarkko Ahola yhtyeensä nettisivuilla. Mies, joka moisen lausui, istuu edessäni ja ottaa huikan tuopistaan. Herra vaikuttaa tyytyväiseltä, sillä samaisena päivänä on julkaistu Ahola-yhtyeen debyyttialbumi Stoneface. Teräsbetonin riveissä suosiosta nauttinut Jarkko ei lähde veikkailemaan levyn listamenestystä eikä ota muutenkaan paineita sen suhteen. ­ Voi olla, ettei se edes käy listalla. Mutta jos ei nyt lähde, niin kyllä se jossain vaiheessa lähtee, kunhan vaan saadaan pidettyä oma taso näin korkealla. Herrasta huokuu rentous. Nyt tehdään sellaista musiikkia, mikä on hänen sydäntään lähinnä. Aholassa ollaan perusasioiden äärellä. ­ Kyllähän tollanen 70- ja 80-luvun rock ja heavy on mulle se tärkein juttu. Silloin valettiin se peruskivi, melodiat ja hyvät biisit, joten miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Silloin jengi halus vain tehdä hyvää musaa. Niin, ja vetää kokkelia, mutta meille riittää tää kalja, sanoo Jarkko lasiaan kohottaen. ­ Teräsbetoni oli niin rajattu konsepti. Me yritettiin laajentaa sitä mutta yleisö halus miekkoja ja paidattomuutta. Nyt ei oo mitään rajalinjoja. Mutta toki tääkin levy kuulostaa mun tekemisiltä, niin kuin kaikki mitä mä teen. Stoneface-albumilta löytyvät kappaleet nimeltä DonWana sekä Does It Matter What I Wear. Allekirjoittanut tulkitsee niiden tekstiä vapaasti ja tiedustelee Jarkolta viittaavatko nämä edellä mainittuun Teräsbetonin rajattuun konseptiin. Herra toteaa ponnekkaasti, ettei kukaan ulkopuolinen sanellut heille mitään ehtoja. Ahola myöntää myös, että kyllähän musabisneksessä on paljon mätää. ­ Se on yhtä mielikuvien maalailua ja paskanjauhamista. Mutta onhan joka alalla tyyppejä, jotka sa- HAASTATTELU LA 26.5. TAHTO, ORIMATTILA TEKSTI MIKI PELTOLA KUVA SAMULI KARALA " Jos ulkomaille mennään, niin lentokoneella ja yöt vietetään hotellissa. noo toista ja tekee toista. Ei se haittaa, kun sen tietää ja osaa suhtautua siihen. Teräsbetoni lauloi suomeksi. Aholan kieli on englanti, joten on pakko tiedustella, onko tähtäimessä kansainväliset markkinat. ­ No, eihän sinne ulkomaille vain lähdetä. Eikä mua huvita paskassa pakussa makailu. Jos sinne jollain mennään, niin lentokoneella ja yöt vietetään hotellissa. Kielen vaihdon lisäksi Jarkko teki ns. blackielawlessit eli vaihtoi basson kitaraan. Ahola eroaa Teräsbetonista niin paljon, ettei mies kat- sonut omia kykyjään riittäväksi nelikielisen varressa. ­ Komppikitaralla voi soittaa vähemmän mutta silti tiukasti. Jarkko hieman vähättelee omaa soittotaitoaan ja painottaa olevansa ennen kaikkea biisintekijä. Tai itse asiassa ennen kaikkea laulaja. ­ Ja laulajanakin nirso, mies hymyilee. Vaikka hän on ollut monessa erilaisessa projektissa mukana, niin jos biisi ei iske, ei hän sitä tule vetämäänkään. ­ Mutta hienoa, että mua pyyde- tään mukaan vähän kaikkeen, kun en muuta osaa. Jutustelemme vapautuneesti niitä näitä, mutta tuopit alkavat tyhjentyä ja muut velvollisuudet odottavat. On aika heittää hyvästit. ­ Teräsbetoni yritti vähän uusiutua sillä viimeisellä levyllä mutta se ei oikein uponnu kansaan. Uskon kuitenkin, että jengi vois vielä innostua siitä, mutta katellaan nyt. Tehdään nyt ainakin muutama vuosi jotain muuta, vaikka tätä Aholaa. Mahtavaa kun saa soittaa tällaisessa kunnon vanhan ajan rockbändissä. « Lippuja saatavana nyt myös R-kioskeilta kautta maan! Verkkokauppa avoinna 24/7. Toimipisteet 20 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään. 16.05.2012 VIRGIN OIL, HELSINKI 17.05.2012 - LEIPÄTEHDAS, VAASA LIPUT ALK. 15 What you szi is what you get! Sziget Festival 6.-13.8. Óbuda Island, Budapest, Unkari Liput Tiketistä alk. 45­225 Katso koko ohjelma ja lisätiedot: To 10.5. Vapaa pääsy OSALLISTU ARVONTOIHIN SKANNAAMALLA KOODI RANSKA-SUOMI MM-LÄTKÄÄ TRACEDAWN UNIQARMA 24SANCTIONS + DJ BONE DADDY Pe 11.5. Vapaa pääsy Ke 16.5. klo 20-22 8 Enn. Tiketti Stand Up On the Rocks: Ke 23.5. klo 20-22 8 Enn. Tiketti Stand Up On the Rocks: JACKE BJÖRKLUND klo 22 alkaen vapaa pääsy TOMI WALAMIES klo 22 alkaen vapaa pääsy + DJ TOPI ROCKSIN AKKARIKERHO: FOTO & ESKO Pe 18.5. 5 / 7 Enn. Tiketti CRAZY SABBATH OF MIKA JÄRVINEN TV SMITH (UK), KARI PEITSAMO + DJ MIKKE SUOMI-KANADA MM-LÄTKÄÄ klo 22 alkaen 5 + DJ MIKKE To 24.5. 8 / 10 Enn. Tiketti CATAMENIA,VUOHIVASARA HYBRID CHILDREN, THE LIAR DREAMTALE, SPELLBLAST (ITA) FORCE MAJEURE + DJ BONE DADDY La 19.5. Vapaa pääsy Pe 25.5. 5 24.05.2012 25.05.2012 26.05.2012 27.05.2012 LIPUT ALK. 34 LAHDEN JAZZTORI CLUB GARAGE RITZ SVENSKA TEATERN APOLLO LIVE CLUB LAHTI VAASA TURKU HELSINKI La 12.5. klo 20-22 6 + DJ BONE DADDY SEMIFINAALIT MM-LÄTKÄÄ CRIMSONIC LEVYJULKKARIT TWOLSLIDE PIRU KANGE + DJ TOPI MM-kisojen kaikki pelit Rocksissa, Suomen pelit alakerran screeneiltä! TAI MENE OSOITTEESEEN SSG.ADCODE.MOBI Mikonkatu 15, Helsinki www.ontherocks.fi SUE » 23 « NRO. 5 Palvelumaksu 1,50 / lippu. Postimaksu: Kotimaa 7 / lähetys, Ulkomaat 15 / lähetys. Ikäraja K-20 / Keikoille K-18 Ennakkoliput Tiketistä. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut.
• HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA NICOLE MARIA WINKLER » KIIMA VAIHTUU RAKKAUDEKSI Lapko julkaisee viidennen levynsä n ja taistelee feminismin puolesta. uonna 2007 Helsingin Dubrovnik-baarissa soitti kaksi yhtyettä. Toinen oli väkevän debyyttinsä jälkeen suosiotaan tasaisesti menettänyt Manboy ja toinen Lapko, joka urakehitys oli menossa täysin vastakkaiseen suuntaan. Lapko oli juuri julkaissut kolmannen albuminsa Young Desiren, jonka laulut kertoivat kiihkosta ja seksuaalisuudesta. Kun yhtyeen laulaja Ville Malja nuoli lavalla kitaraansa kuin haaraväliä, liki 90-prosenttisesti tytöistä ja nai- V sista koostunut yleisö huokaili, ähkyi ja tärisi kuin orgasmin kourissa. Ilmassa oli kiiman lisäksi aitoa faniutta: kappaleiden välissä yleisö kirkui, ja erästä itkevää tyttöä tämän ystävätär halasi keikan jälkeen ravintolan pihalla. ­ Rockmusiikki on aina esitystä, Ville kertoo ravintola Seahorsessa katkarapukasarin äärellä Lapkon basisti Anssi Nordberg hörppii vieressä hernekeittoa. ­ Välillä kun miettii omaa käyttäytymistään lavalla, niin siinä mennään sellaisen syyllisyydentun- teen, idiotismin ja ylitsepursuavan narsismin taitekohdassa. Olen joskus katsonut livetaltiointia keikastamme. Näytän enemmän joltain tankotanssijalta kuin laulajalta. Tätä nykyä tankotanssista on tullut arvostettu liikuntamuoto. Lapkon tankotanssi on kuitenkin aina ollut irstasta ja seksinhimoista ekshibitionismia. Nyt yhtye on kuitenkin tehnyt teemalevyn rakkaudesta. ITSEMURHATYTÖT lapkon viides albumi SUE (sel- kokielellä Love) kertoo ihmissuhteista ja läheisyydestä. Siinä kuitenkin käsitellään asiaa näkökanteilta, jotka eivät ole kaikkien ilmeisimpiä. ­ Vuonna 2006 ilmestyneen Scandal-levyn All the Best Girls oli kappale, jonka naispuoliset fanimme ottivat omakseen. Lovella esimerkiksi Girls Say Yesilla on provosoiva nimi, mutta kappaleen viitekehyksen sisällä se johtaa kuulijan aluksi harhaan. Minusta se on tärkeää ja hyvin lapkomaista, Anssi kertoo. Suicide Girls -nettisivuston tatuoidut ja lävistetyt naiset uskaliaissa poseerausasennoissa ovat nousseet internet-ilmiöksi. Suicide Girls on joillekin pornoa, mutta sitä markkinoidaan vahvojen naisten pornona, mikä tekee siitä hyväksytympää. Myös monet kauniimman sukupuolen edustajat pitävät sivuston kuvista, sillä niiden kohteissa on uhmakkuutta. Mallit ovat aina eroottisia, mutta samaan aikaan vahvoja ja itsenäisiä. Suicide Girlsin kuvissa sukupuolielin näytetään omasta tahdosta, kuin virkamerk- » 24 « NRO. 5
• " Me olemme myyneet sielumme paholaiselle jo aikoja sitten. laa sen mukana ylpeinä ja pystypäin, vailla minkäänlaista sovinistista kaikua. ­ Sanan merkitystä on kuitenkin mahdotonta arvioida jopa kappaleen viitekehyksen sisällä. Kun soitamme sitä keikalla, niin totta kai näen sen hulluksi menevän teinitytön reaktiot selvemmin kuin sen takarivissä seisovan Rush-diggarin. Silti he molemmat voivat suhtautua siihen yhtä voimakkaasti. ta löytyi oikeinkuuntelijoiden mielestä lähinnä pandarockia tytöille, on se vuosien varrella kasvanut bändikatraaltaan monipuoliseksi ja -ulotteiseksi yleislevy-yhtiöksi. Onko Lapko tätä nykyä bändi vai tuote, jota Fullsteam markkinoi eteenpäin ja yrittää näin kasvattaa liikevaihtoaan? ­ Tällaisten asioiden arvottaminen on vaikeaa. Nämä ovat tietenkin vaarallisia sanoja, mutta kyllä me bändin sisällä tiedämme, että Lapko-nimisellä brändillä on oma arvonsa. Mitenkään Fullsteamia väheksymättä olemme alusta lähtien tienneet, miten sitä rakennetaan. Lapko on usean miestyövuoden tulos. Kyllä minä voin myöntää, että tuntuu välillä inhottavalta olla yrityksen pelinappulana. Lapkon ensilevystä on yhdeksän vuotta. Ihmisvuosissa mitattuna bändi alkaa olla iässä, jossa olisi aika alkaa kapinoida vanhempia vastaan. Molemmat lapkolaiset myöntävät, että siinä missä ennen yhtyeen jäsenet kiistelivät lähinnä keskenään, nykyään yhtye ottaa välillä yhteen vanhempien virkaa toimittavan levy-yhtiönsä kanssa. ­ Bändinä Lapko on pääsääntöisesti kaikkia ehdotuksia ja muutoksia vastaan, Anssi kertoo. ­ Fullsteam on myös aina tehnyt asioita, joista en ole ollut samaa mieltä. Mutta onko se ruoho sitten sen vihreämpää aidan toisella puolella? Uskon että muut yhtiöt olisivat tehneet paljon enemmän vääriä päätöksiä. ­ Tämän uuden levyn tiimoilta meillä oli palavereja, joissa Fullsteamin puolelta mietittiin esimerkiksi sitä, mistä haastatteluissa puhutaan. Kaikki tapahtui rakentavassa hengessä, mutta jos tuollainen olisi tapahtunut esimerkiksi kymmenen vuotta sitten kun neuvottelimme sopimuksesta, emme välttämättä olisi allekirjoittaneet sitä. Kun yhtyeellä ja levy-yhtiöllä on paljon yhdessä kuljettuja kilometrejä takanaan, sitä uskaltaa sanoa asioita ääneen eikä tarvitse pelätä toisen reaktiota. Olisi myös huonoa levy-yhtiöjohtamista Fullsteamilta, mikäli he eivät jossain vaiheessa haastaisi meitä tiukastikin, Ville sanoo. ­ On ihan tervettä muuttaa omia käyttäytymismallejaan, Anssi jatkaa. Young Desiren kiima on vaihtulla rakkaudeksi. Vaikka nut näkökulma onkin lapkomainen, ehkä se silti kertoo jotain yhtyeen tervehenkisestä vanhenemisesta. Ei sentään aikuistumisesta, sillä siihen Lapko on vielä vähän liian nuori. Ja myönnetään: yhä vähän liian hyvännäköinen. Jos et usko, niin n kansikukäy vilkaisemassa vitusta. « SUE PE 1.6. TAVASTIA, HELSINKI BIISI BIISILTÄ Dragons Ville: ­ Kappale hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, joka on meille kaikille jossain määrin tuttua, myönnämme sen tai emme. Anssi: ­ Ei olla vieläkään päätetty, onko alun fiilistely enemmän Stingiä vai Juicea. Life Is Life Ville: ­ Tositarina Harjavallasta. Äänekäs kappale siitä, kun lantion seutu kuljettaa sydäntä. Anssi: ­ Lapkon nu-metalia. Haluttiin levylle myös epälaulua, örinää, Rölliä metsästä. River Venom Ville: ­ Muistijäljen jättäminen onnistuu parhaiten satuttamalla. Lapkoa Badding-henkisellä kertosäemelodialla. Anssi: ­ Alun kitarariffi on jostain The Nationalin biisistä, mutta elää nyt ihan omaa elämäänsä. Waves Are Crashing Ville: ­ Kappale arkea vaikeuttaville kohtauksille epilepsiasta paniikkihäiriöön. Anssi: ­ Stoner ­riffi, jonka päälle Anouk räppää. Tässä on selkeästi myös Roxette-koukkuja. Gallows Ville: ­ The dark one. Outous on uusi musta. Tällaista ei modernissa rockkulttuurissa ole koskaan liikaa. Anssi: ­ Jos teksti on tehty 14-vuotiaan tytön näkökulmasta, niin kyllä se silti minuunkin uppoaa. Friends Are Flowers Ville: ­ Vilpitön purskaus me-hengestä ja jaetun hetken kauneudesta ja kauheudesta. Anssi: ­ Tässä lähdetään kuistilta keskisormet pystyssä, nahkatakki päällä, uuteen maailmaan. Onko Flaming Lips liian vieras käsite Lapkosta puhuttaessa? A Promise Ville: ­ Anssin musiikillinen mielenmaisema, jota me Jannen kanssa saatiin etuoikeus vähän kopeloida. Anssi: ­ Aina ei tiedä, onko biisi nero vaiko ihan paska. Tässä ollaan em. kysymyksessä. Pitää tulevaisuudessa kuunnella enemmän turkkilaista musiikkia. Catcher Ville: ­ Millainen rakkaus on hyväksyttävää ja oikeaa, millainen taas ei? Jos osaat vastata edelliseen, ei kannata ostaa tätä albumia. Anssi: ­ Tässä ollaan 60-luvun New Yorkissa. Pojat rakastaa miehiä. Keskustellaan suurista asioista. Aina välillä sorrutaan huumeisiin. Girls Say Yes Ville: ­ Bändin historian ensimmäinen suurilta osin studiossa tehty ralli. Lumienkelin panemista ja pasifismia. Anssi: ­ To boys who say no. Mitäköhän Sound of RELS saisi tästä aikaan? Love Is Sick And Wrong Ville: ­ Välillä sitä epäilee kaikkea. Eräs toimittaja epäili Mars Voltan tehneen tämän rallin jo aikaisemmin. Tiedä häntä. Anssi: ­ Millainen ihminen haluaa sanoa näin? Kenen tarvitsee sanoa näin? Miksi? ki taskusta etsiväsarjoissa. Minä määrään, sillä minulla on ase. Lovelta löytyy instant-hitti Friends Are Flowers, jonka kertosäkeessä lauletaan jäätelöstä, kukista ja pillusta. Sana on kirjoitettava niin kuin se sanotaan, sillä vaikka sillä onkin vahva lataus, on se mukana nimenomaan voimaa antavassa merkityksessä. Kappale on kuin tehty Suicide Girls -kuvausten taustalle ja henkii tietynlaista asennetta: itsenäisyyttä ja vahvuutta, keinoa kääntää ruma ja vulgaari sana voimavaraksi ja ylpeyden aiheeksi. On silti rohkea teko lähteä miehenä peilaamaan yleisöä sanan kanssa, sillä väärinkäsityksen mahdollisuus on ilmeinen. ­ Friends Are Flowers on positiivinen kappale. Kertosäkeen "icecream, flowers and pussy" -lausahdus antaa siihen uuden ulottuvuuden. Minusta se tuo siihen rockiin liitettyä hekumaa. Kappale on ennen kaikkea feministinen ja kertoo ystävyydestä ja sen merkityksestä. Minusta on tärkeää, että kappaleet voivat herätellä ihmisiä ja heidän tuntemuksiaan. Miksi suhtaudumme esimerkiksi pillu-sanaan niin vahvasti? Miksi siinä on sellainen lataus?, Ville kysyy ja jatkaa: ­ Toisaalta kappale tehtiin sillä tavoin, että naiset voisivat lau- AALLON MUKANA lapko on ollut Fullsteam -levyyhtiön keulakuva Disco Ensemblen ohella vuodesta 2006 lähtien. Kenties juuri siksi monet laskivat Lapkon samaan kategoriaan tuolloin vielä leimallisesti tytöille suunnatusta emorock-linjastaan tutun Fullsteamin bändirosterin kanssa. Vähän liian nuoria. Vähän liian hyvännäköisiä. Ja sanotaan se nyt suoraan: vähän liian laskelmoitu tuote. ­ Jälkeenpäin katsottuna siinä hehkutuksessa oli mukana paljon sellaista hypetystä, joka ei aina nojannut laatukriteereihin. Se Fullsteamin imago oli eräänlainen ajankuva. Meidän tapauksessamme hehkutus kuitenkin toimi, sillä pääsimme mukaan isoon aaltoon, joka nosti meidät esiin massasta, Ville kertoo. Monille Lapkon itsevarma imago ja haastatteluista henkivä asenne olivat yksinkertaisesti liikaa. Lapkoa pidettiin nousukasmaisena poikabändinä. Silti bändin levyt ovat olleet Fullsteamille siirtymisen jälkeen (debyyttinsä Lapko julkaisi edesmenneellä Jukeboss -pienlevyyhtiöllä) suomessa aina top 3-menestyjiä. Vuonna 2006 julkaistu Scandal nousi kakkoseksi, ja sitä seuranneet Young Desire (2007) sekä A New Bohemia (2010) kolmoseksi. Ei huonosti yhtyeeltä, jonka musiikki on pop- ja rock-kehyksestään huolimatta jopa progressiivista ja tinkimätöntä. A New Bohemialla Lapko nosti selvästi panoksia menestyksen suhteen: tuottajan pallille istutettiin amerikkalainen D. James Goodwin. Kansainvälinen menestys jäi vaatimattomaksi, mutta se ei estä Fullsteamia ja Lapkoa yrittämästä uudelleen saman miehen kanssa. ­ Me olemme myyneet sielumme paholaiselle jo aikoja sitten. Rockkulttuuri ja popkulttuuri nojaavat vahvasti kaupallisuuteen. Jos se vaatii sen, että pitää vähän myydä itseään siinä samalla, niin meistä se on ihan ok, Ville kertoo. Lapko on tällä hetkellä yksi Fullsteamin kaupallisimpia kotimaisia tuotteita. Levy-yhtiöstä on kasvanut suuryritys, joka on silti onnistunut pitämään kiinni imagostaan ja kenties jopa muuttamaan sitä katu-uskottavampaan suuntaan: Siinä missä ennen Fullsteamin rosteris- » 25 « NRO. 5
• » KAUNOSIELUINEN POIKABÄNDI Grandeville haluaa raikastaa Suomen vakavaa musiikkielämää. oikabändi on sana, joka aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita. Grandevillen laulaja-kitaristi Jouni Aslak Raatikaisen ja kitaristi Aki Sihvosen mielestä sanalla on turhaan huono leima. He tituleeraavat itseänsä poikabändiksi loogisista syistä. ­ Olemme poikia ja soitamme bändissä. Muutahan siihen ei vaadita, Raatikainen tuumaa. ­ On hauskaa, miten sana poikabändi voi nostattaa sellaisia tunnereaktioita tyyliin "ei kai tämä ole jotain poikabändipaskaa?" Me kuitenkin soitamme itse, teemme biisit itse ja musiikkimme on vielä po- P werpoppia, Sihvonen jatkaa. Kaksikko perää vakavamieliseen musiikkibisnekseen uusia tuulia. ­ Tuntuu, että Suomessa musiikkibisnes on siinä tilassa, että kaikki on liian vakavaa eikä mitään uskalleta tehdä väärällä tavalla tai levymyynti laskee taas. Pitäisi saada enemmän pilkettä silmäkulmaan, Sihvonen vaatii. Hyväntuulisen ja energisen livebändin maineessa olevan Grandevillen on voinut bongata bändikilpailuista. Viime vuonna viisikko oli neljän parhaan joukossa Kasistarkisassa, ja 12. toukokuuta se soittaa kansainvälisen Emerganza-kilpailun finaalissa Nosturissa. Kaksikko odottaa finaalia ja erityisesti Nosturin lavalle kipuamista innolla. Jos voitto napsahtaa, Grandeville pääsee Tukholmaan Globeniin kisaamaan Pohjoismaiden parhaan bändin tittelistä. ­ Olemme jo vähän suunnitelleet, mitä ostamme laivalta, Sihvonen heittää. ­ Jos Ruotsissa voittaa, palkintona on Saksan-reissu ja keikkoja, Raatikainen kertoo. Bändikilpailuihin osallistuminen on herrojen mielestä nykyään pakko, jos tekee musiikkia pienessä mittakaavassa, eli omakustannepohjalta. ­ Vaikka tekisi kuinka hyvän levyn, näkyvyyden määrä ei välttämättä riitä herättämään mielenkiintoa, Raatikainen havainnollistaa. Suurin hyöty bändikilpailuista on Grandevillelle ollut erilaisten keikkojen saaminen ja tärkeiden kontaktien solmiminen sekä kuuntelijakunnan kasvu. Jokainen karsintakeikka on tuonut aina uusia kuuntelijoita. ­ Kun hommat ovat lähteneet kasvamaan hitaalla puskaradiolla eikä minkään yhden ison mainoskampanjan kautta, siitä rakentuu kestävää kehitystä, Raatikainen arvioi yhtyeensä taivalta. Alkunsa nykyisin Helsingissä majaileva poikabändi sai Savonlinnassa vuonna 2001, mutta nykyinen nimi, tyyli ja ydinkokoonpano sinetöityi viisi vuotta myöhemmin. Lopullinen jäsenistö oli kasassa, kun Matti Seväkivi istahti rumpalinpenkille juuri ennen elokuussa 2009 alkaneita debyytin äänityksiä. Grandevillen onkin pitänyt kiireisenä bändikilpailujen lisäksi 23. toukokuuta ilmestyvän Verse Drama -debyytin työstäminen, joka kesti reilut kaksi vuotta. ­ Viime elokuussa kävimme mökkireissulla juhlimassa sitä, että äänitimme rummut kaksi vuotta aiemmin samassa paikassa, Raatikainen kertoo huvittuneena. Jäsenten muut kiireet vaikeuttivat aikataulujen sopimista ja siten pitkittivät levyntekoa. Painavampi syy levyn pitkään tekoprosessiin oli TO 7.6. HENRY'S PUB, HELSINKI kuitenkin miksaamisen ja masteroinnin hoitaneen Sihvosen ja kappaleista suurimman osan säveltäneen Raatikaisen perfektionismi. ­ Aki jätti tulematta minun synttäreilleni, koska masteroi levyä uudelleen, Raatikainen luonnehtii tilannetta. ­ Vaikka prosessi oli pitkä, se kannatti. Biisit paranivat selkeästi, ja studiotyöskentely käänsi bändin livetyöskentelyn päälaelleen, Sihvonen iloitsee. Verse Drama tarjoaa poikien sanojen mukaan 40 minuuttia kaunosieluisuutta, ja he luonnehtivat kokonaisuutta sopivalla tavalla värikkääksi. Levyjulkkareita 16. toukokuuta juhlivan Grandevillen kesä näyttää hyvältä, sillä keikkoja on tulossa enemmän kuin koskaan aiemmin bändin uralla. Poikabändin voi nähdä muun muassa Porissa, Jyväskylässä, Tampereella ja Oulussa, jossa viisikko tekee ensikeikkansa elokuussa. ­ Odotan Nelivitosta paljon. Kaikki aina puhuvat siitä, että se on törkeen hyvä mesta, Sihvonen fiilistelee. Poikabändin kesän huipennus tulee olemaan keikka Olavinlinnassa kesänpäättäjäistapahtumassa samalla lavalla, jossa pidetään Oopperajuhlat. ­ Olavinlinna on iso juttu tällaisille savonlinnalaisille nuorille pojille. Olemme käyneet katsomassa siellä oopperaa ja bändejä kuten Nightwishia. Onhan se spesiaalia, kun se on vanha linna! Sihvonen hehkuttaa. « HAASTATTELU TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA PLAYGROUND MUSIC SUE » 26 « NRO. 5
• SUE » 27 « NRO. 5
• ON THE FIRST DAY ­ BIISI BIISILTÄ The First Day pt. 1 ­ Päähenkilö havahtuu pohtimaan mielestään merkityksetöntä elämäänsä ja paikkaansa yhteiskunnassa. Lopulta hän löytää itsensä keskeltä historian suunnan kääntäviä tapahtumia. Kappaleessa halutaan uskoa, että yhdenkin ihmisen ajatuksilla ja teoilla voi olla suuri merkitys. Writing History ­ Ollaan 1940-luvulla aavikolla seuraamassa ydinkoetta. Eräs katsojista miettii kyseisen päivän vaikutusta tuleviin sukupolviin. Mutta tulevaisuudessa käykin niin, ettei kukaan enää edes muista sotia joskus olleen. Dark Dreams ­ Biisin kertoja kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja koettaa löytää valoa tunnelin päästä. Samaan aikaan myös ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Until The End Of Time ­ Historialla on tapana toistaa itseään, ja niin käy tässäkin laulussa. Ajan myötä suuria aatteita syntyy ja kuolee, totuudet muuttuvat valheiksi ja valheet todeksi. Ja etsintä jatkuu... Wide Eyes And Space Flights ­ Tarinan keskiössä oleva tutkija on mukana löytämässä jonkinlaisia historiaan hukkuneita elämäntotuuksia, jotka käynnistää suuriin yhteiskunnallisiin mullistuksiin johtavan tapahtumaketjun. The First Day pt. 2 ­ Nimibiisin toinen osa. Instrumentaalikappale, joka päättää levyn ensimmäisestä puoliskosta muodostuvan kokonaisuuden. Toast to Life ­ Tässä mennään taas levyn ykkösbiisin maisemissa. Jotain suurta on tapahtumassa, ja mitä ikinä se tuleekaan olemaan, se täytyy nähdä ja kokea. Sama pätee myös koko elämään ylipäätään. Sinking Ship ­ Länsimaista kulutusyhteiskuntaa aika avoimesti kritisoiva biisi. Ei tämä meno voi tällaisena jatkua kovin pitkään. Washed Away ­ Kappale kertoo erään korkeakulttuurin romahduksesta ja siitä miten helposti se olisi ollut estettävissä, ainakin meidän näkökulmastamme. Mutta kuinka vaikeaa onkaan havaita samat uhkaavat merkit omasta ajastaan... A Promise ­ Biisissä ei varsinaisesti ole tarinaa, ainoastaan yhden ihmisen lausuma lupaus, joka kasvaa suureksi kuoroksi. Tämä lupaus voisi olla hyvä kaikkien tehdä. HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA LEVY-YHTIÖ » MUUTOKSEN ÄÄNI All Will Be Quietin post-rockissa maalataan isoja kuvia isolla siveltimellä ­ mutta ei liian abstrakteja kuvia. itaristi Kane Kaspar Heinonen on väsynyt. Hänen yhtyeensä All Will Be Quiet on palannut Turusta myöhään edellisenä yönä. Takana on akustinen esiintyminen Bar Kukassa. Heinonen kertoo, että tunnelma oli samankaltainen vaan ei aivan samanlainen kuin normaalilla All Will Be Quiet -keikalla. ­ Tavallisesti meidän livesoundi perustuu äänenpaineeseen, massaan ja isouteen. Akustinen setti on intiimimpi ja toimii enemmän laulun ja tulkintojen kuin kokonaissoundin varassa. Akustista keikkaa varten me sovitettiin biiseistä kevyemmät versiot ja otettiin mukaan taustalaulajatar. Normaalissa tilassaan All Will Be Quiet on sähköinen bändi, jonka suurella siveltimellä ja syvillä väreillä pensselöidyssä post-rockissa on niin popmaisia melodioita kuin ambient-leijuntaakin. Keskimääräisestä post-rock-yhtyeestä tämä helsinkiläistynyt lahtelaisyhtye erottuu siinä, kuinka paljon tarttumapintaa se pyrkii musiikkiinsa jättämään. Vahvat kertosäkeet ja kertovat lyriikat ovat olennainen osa yhtyeen ilmaisua. Kitaran lisäksi sampleria käsittelevä Kane Kaspar Heinonen, kitaristi-laulaja-sellisti Aleksi Kaufmann, basisti Tatu Halonen, kosketinsoittaja Iiro Säynäjärvi ja rumpali Joel Tobias Sädekoski alkoivat soittaa yhdessä jo kouluaikoina. Aivan alkuvaiheessa he muodostivat Lahden Steiner-koulun bändin, mutta siinä vaiheessa kvintetillä ei vielä ollut tietoakaan tyylisuunnasta tai omasta materiaalista. K Oma linja alkoi hahmottua, kun bändi kiinnostui post-rockin maailmoista ja alkoi kehittää soundiaan sen suuntaan. Samalla alkoi syntyä omia biisejä, joiden tunnelmaa on sittemmin verrattu tanskalaisen Mew'hin ja islantilaiseen Sigur Rósiin. Heinonen myöntää tuntevansa Sigur Rósin tuotantoa mutta ei halua verrata All Will Be Quietia muihin. ­ Voi sanoa, että tietyt bändit ovat olleet meille tärkeitä vaikuttajia. Emme kuitenkaan ole jääneet toistamaan niiden ideoita vaan menneet eteenpäin ja etsineet oman soundimme, Heinonen korostaa. PITKÄ PROJEKTI keväällä 2010 all Will Be Quiet katsoi olevansa kypsä julkaisemaan ensimmäisen levynsä, bändin nimeä kantaneen kuuden biisin ep:n. Pian sen jälkeen se alkoi valmistella täyspitkän levyn tekemistä. Heinonen naurahtaa, että siitä tulikin sitten vähän pitempi projekti. ­ Me alettiin tekemään albumia syksyllä 2010. Se oli do it yourself -puuhaa. Levyä tehtiin muun muassa treeniksellä ja makuuhuoneessani. Toukokuussa 2011 All Will Be Quiet julkaisi kolme valmista biisiä The First Day -ep:llä nähdäkseen, nappaavatko levy-yhtiöt kiinni syöttiin. ­ Kun levynjulkaisijat eivät heti tulleet ilmoittautumaan, me ehdittiin tehdä monta uutta biisiä. Uudet tuntuivat paremmilta kuin vanhat, joten niitä piti laittaa levylle vanhojen tilalle. Keväällä 2011 All Will Be Qui- et osallistui Helsingin Flow Festivalin yhdessä olutmerkki Heinekenin kanssa järjestämään kilpailuun, jonka voittaja pääsi soittamaan Flow'hun. Yhtye sijoittui kymmenen kärkeen kilpailussa, jonka voittajajärjestys määräytyi internet-tykkäysten määrän perusteella. Vaikka kisa ei poikinut All Will Be Quietille kaljalastia kummempaa palkintoa, sai bändi osakseen näkyvyyttä ja sitä kautta kaipaamansa kontaktin: tamperelainen Lionheart Agency ilmoitti haluavansa alkaa myydä bändille keikkoja. Levytyssopimus sen sijaan antoi vielä odottaa itseään, mikä pidensi yhtyeen albumintekohanketta entisestään. Julkaisu oli kuitenkin vain ajan kysymys: kun Lionheart vähän myöhemmin kuluttua laajensi toimintaansa levy-yhtiöksi, se halusi julkaista myös All Will Be Quietin levyn. TEEMANA MUUTOS all will be Quietin ensimmäinen albumi On the First Day on eräänlainen teemalevy, jonka pohjalla kytee kantava ajatus vanhan päättymisestä ja uuden alkamisesta. Heinosen mukaan On the First Day käsittelee isoja asioita ja perustavaa laatua olevia muutoksia. ­ En tiedä, onko "konseptialbumi" ihan täsmällinen kuvaus levylle, mutta sinne päin joka tapauksessa. Biisit kertovat pitkälti samaa tarinaa mutta eri tavoilla. Keskeisiä kappaleita yhdistäviä teemoja ovat totuuden, toivon ja merkityksekkään elämän etsiminen sekä suuret mullistukset yhteiskunnassa ja yksilön elämässä. ­ Suurimmassa osassa biiseistä on taustalla myös jonkinlainen apokalyptissävytteinen tapahtuma, jonka johdosta vanha maailma hylätään ja uusi otetaan lämpimästi vastaan. ­ Levyn nimi viittaa päivään, joSUE " Levyn henkilöhahmot kokevat eräänlaisen heräämisen. na tapahtuu jotain, joka muuttaa yhteiskunnan suunnan. Levyllä on henkilöhahmoja, joiden tarinat nivoutuvat muutokseen. Ne kokevat eräänlaisen heräämisen. Jos All Will Be Quietilta kysytään, huhut albumiformaatin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Levy kun ei ole myyntiartikkeli vaan taideteos. ­ Olen kuunnellut paljon vanhaa progea ja muuta musiikkia, jossa rakennetaan pitkiä kaaria, Heinonen sanoo. ­ On the First Day on suunniteltu kuunneltavaksi kerralla kokonaan. Lähtökohta oli tehdä hyvä albumikokonaisuus, ei vain kasaa biisejä. Vaikka levy julkaistaankin vain cd:nä ainakin näin aluksi, se rakennettiin niin, että siinä on kaksi puolta kuten vinyylissä. Kaksi puolta on levyn tehneessä yhtyeessäkin. On the First Dayltä pyritään lohkaisemaan singleiksi kappaleet, jotka esittelevät bändin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Ensimmäinen single, nettiinkin kuultavaksi ladattu Wide Eyes And Space Flights edustaa All Will Be Quietin musiikin tarttuvaa ja tanssittavaa laitaa. Seuraava single tulee esittelemään bändin postrockimpaa puolta. Kotimaisessa post-rockissa on tapahtunut viime aikoina enemmän kuin aikoihin. Alan bändeistä kiinnostuneen Lionheart Records & Agencyn suojissa on kasvamassa pieni skene nuorista bändeistä, jotka liittävät rockiinsa shoegazen, ambientin ja muun audiaalisen meditaation elementtejä kukin omalla tavallaan. Heinosen mielestä suomalainen post-rock voi hyvin. ­ Sen huomasi esimerkiksi Pauke!-festivaalilla Turussa. Turkulainen Cassie ja tamperelainen Revival Hymns ovat samanhenkisiä bändejä kuin me, vaikka me kaikki tehdään omaa juttuamme omilla tavoillamme. « » 28 « NRO. 5
• SUE » 29 « NRO. 5
• PE 11.5. KORJAAMO, HELSINKI HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ » KAKSOISELÄMÄÄ Spencer Krug teki levyn suomalaisen Siinain kanssa ja myöntää, ettei ikääntyminen ole helppoa. K rug on viimeisen kymmenen vuoden aikana soittanut vaatimattomasti 16 eri levyllä kuudessa eri bändissä ­ ollen niistä jokaisessa yksi kantavista voimista ja säveltäjistä. Uusimman tuotoksen eli suomalaisen Siinai-yhtyeen kanssa yhteistyössä tehdyn albumin vastaanotto on ollut liki yksimielisen positiivinen. ­ Itse en oikeastaan koskaan lue levyarvioita. Ne kirjoitetaan aina samalla muotilla ja niissä vertaillaan aina artistin tekemisiä hänen menneisyytensä levyihin. Minusta musiikki pitäisi ottaa vastaan sellaisenaan, ilman menneisyyden painolastia. Ja miksi arvioissa pitää käyttää aina niitä luontoon liittyviä vertauksia? "Kitarat kuulostavat pyörremyrskyltä", Krug sanoo. ­ Monet meistä kuuntelevat levyjä ystäviensä suosituksista. Minusta paras levyarvio olisi sellainen, jossa sanottaisiin bändin A ystävien pitävän luultavasti myös arvosteltavasta bändistä B ­ eikä mitään muuta. Moonface with Siinai -nimellä tehdyllä Heartbreaking Bravery -levyllä Spencerin alter ego Moonface mainitaan ensin siitäkin huolimatta, että Krug on periaatteessa "vain" sanoittanut kappaleet ja soittanut sillä koskettimet, kappaleiden lähdettyä kuitenkin Siinain alkioista. ­ Onko oikein markkinoida levyä Moonfacen nimellä? Minusta on. Levy tehtiin kuitenkin tiiviissä yhteis- työssä Siinain kanssa ensin tiedostoja vaihdellen ja sitten Helsingissä äänittäen. Mutta on toki niin, että esimerkiksi levyn Pohjois-Amerikassa julkaisevan Jagjaguwarin on helpompi markkinoida sitä nimelläni, sillä Siinai ei ole siellä ­ vielä ­ niin tunnettu. Ratkaisun ymmärtää siinäkin mielessä, että iso osa levyn hienoudesta kuuluu ilman muuta Krugille ja hänen sanoituksilleen. Hän maalailee kappaleillaan kuvia hyvää vauhtia keski-ikää lähestyvästä miehestä, jonka ympärillä ihmiset tuntuvat yhä nuoremmilta ja nuoremmilta. ­ Minusta tuntuu että kaikki joutuvat painiskelemaan näiden asioiden kanssa tässä vaiheessa elämäänsä, juuri 35 vuotta täyttänyt Krug kertoo. ­ Käsittelin vanhenemista jo parilla edellisellä levylläni, esimerkiksi Wolf Paraden Expo 86:lla. Joskus minusta tuntuu, että juhlat ovat osaltani jo ohi, mutta elän silti nuoruuteni kanssa kaksoiselämää ja pitkitän sitä käymällä kiertueilla ja soittamalla rockyhtyeissä. Ennen jaksoin tanssia aamuun asti ystävieni kanssa, mutta en enää. Iän myötä myös Krugin asennoituminen musiikkia koh- " Joskus minusta tuntuu, että juhlat ovat osaltani ohi. SUE taan on muuttunut. Siinä missä hän ennen etsi ahkerasti uutta kuunneltavaa, nykyään hän tyytyy kuuntelemaan lähinnä vanhoja suosikkejaan. ­ Netissä on liikaa valinnanvaraa. Sen positiivisen asian olen kuitenkin huomannut nykyisessä musiikkikulttuurissa, että perinteinen rockmusiikki on tullut jälleen takaisin muotiin. Nykyään lavalla näkee jopa aitoja rumpaleita rumpukoneiden sijaan. Ehkä se on jonkinlainen vastavoima muutamia vuosia sitten tulleelle elektronisen musiikin aallolle, Crystal Castlesille ja muille tuollaisille kokoonpanoille. Me suomalaiset pidämme Moonface with Siinaita tietenkin suomalaisena tuotteena. Siinai on suomalainen yhtye, ja niin heidän kuin muidenkin kotimaisten yhtyeiden musiikissa kuulemme aina jotain sellaista, joka muistuttaa meitä omasta itsestämme ja ympäristöstämme, pitkistä talvista ja suomalaisesta luonteenlaadusta. Krug ei itse usko siihen, että kuulostaa kovinkaan montrealilaiselta siitäkään huolimatta, että on asunut kaupungissa liki koko ikänsä. ­ En ainakaan toivo kuulostavani kanadalaiselta! Toki Montrealissa on yhä elinvoimainen musiikkiyhteisö, ja esimerkiksi Vancouverista kotoisin oleva Grimes on lyönyt itsensä nyt läpi tekemällä omaperäistä musiikkia. Silti Kanadassa tuntuu olevan liikaa vallalla tapa tehdä musiikkia jonkin genren rajojen sisäpuolella. Minua kiinnostaa enemmän sieltä ulospäin pyrkivä musiikki. « » 30 « NRO. 5
• SUE » 31 « NRO. 5
• » TÄYDELLINEN TASAPAINO Myrskyisten vuosien jälkeen Slash on saanut elämänsä järjestykseen. Nyt kitaristi keskittyy perheeseen, eläimiin ja musiikkiin. lash, yksi aikamme tunnetuimmista kitaristeista, on monen menestyneen yhtyeen jälkeen keskittynyt soolouraansa. Apocalyptic Love on miehen toinen virallinen soololevy. Se eroaa selkeästi Slashin edellisestä, vuonna 2011 julkaistusta tekijänsä mukaan nimetystä sooloalbumista. Yksi merkittävä ero on se, että siinä missä Slash-albumilla esiintyi joukko vierailevia vokalisteja, Apocalyptic Loven kaikissa kappaleissa soittaa sama kokoonpano. Laulajana on jo Slashin edellisellä levyllä vieraillut ja sittemmin myös kitaristin kiertuebändissä laulanut Myles Kennedy. ­ Selkein ero edelliseen levyyn on tietty pysyvyys, Slash sanoo. ­ Kaipasin sellaista. Edellisen soololevyni halusin tehdä mahdollisimman monen ihmisen kanssa, koska halusin päästä irti kaikesta Velvet Revolver -sekoilusta. Se oli minulle terapiaa. Se levy sisälsi monta pientä projektia. Sitä levyä tehdessäni tutustuin kunnolla Mylesiin, ja kaikki loksahti kohdalleen. Slashillä on runsaasti kokemusta hankalista solisteista Velvet Revolver- ja Guns N' Roses -vuosiltaan. Hän on helpottunut saadessaan nyt työskennellä sellaisen laulajan kanssa, joka tietää mitä haluaa, mutta osaa myös käyttäytyä. ­ Minä en missään nimessä ole mikään prinsessa, joka vaatii ihmisiltä mahdottomia. Yhteistyö ylipäätään kuitenkin vaatii kaikilta osapuolilta diplomaattisuutta ja tietynlaista energiaa. Kaikki eivät jostain syystä pysty siihen. Jotkut haluavat pyöriä oman napansa, tahtonsa ja halujensa ympärillä. Mylesin kanssa homma sujuu. Me inspiroimme toisiamme tekemään hyvää musiikkia. Asiat eivät voisi olla paremmin. Slash kertoo, että hänen ja Myles Kennedyn työnjako on suhteellisen selkeä. ­ Mielestäni on ehdottomasti parempi, että laulaja kirjoittaa itse sanoituksensa. Silloin hän pystyy laulamaan ne täysin eri intensiteetillä. En myöskään itse koe olevani mikään runoilijasielu. HAASTATTELU TEKSTI SEMIRA BEN-AMOR TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN KUVA WARNER MUSIC S ­ Suurin osa Apocalyptic Loven sanoituksista perustuu tiettyyn hulluun kauteen Mylesin elämässä. Muutama levyn kappale on puhdasta fiktiota. Esimerkiksi nimikappale kertoo viimeisistä minuuteista ennen maailmanloppua. Mitä sinä tekisit niinä minuutteina? Slash itse tekisi silloin musiikkia. Hän ei edes osaa kuvitella tekevänsä elämässään mitään muuta. ­ Puhun kitarani kautta. Apocalyptic Love pursuaa erittäin tunnistettavaa kitarointia. Slashin elämä on kuitenkin muutakin kuin kitaransoittoa. ­ Elämässäni on paljon muitakin tärkeitä asioita, kuten perheeni ja eläimet. Olen vihdoin onnistunut saamaan elämäni tasapainoon. Elämäni on ollut melkoista vuoristorataa, mutta nyt kaikki on hyvin. Minun itsenikin on välillä vaikea uskoa, että näin on. Tällä hetkellä en kaipaa mitään muuta kuin mitä minulla on. Kaikki on hyvin. KANNUSTAVA ESIMERKKI slash lähtee kiertueelle uuden levynsä tiimoilta. Kitaristi odottaa sitä innolla. Ainoa varjopuoli on se, että kiertävä muusikko joutuu viettämään paljon aikaa poissa rakkaidensa luota. ­ Kiertueella oleminen on aina yhtä ihanaa ja kamalaa. On hienoa soittaa ihmisille, jotka kunnioittavat ja rakastavat musiikkiasi. Samaan aikaan kuitenkin ikävöi perhettään, joka on jossain toisella puolella maailmaa. ­ Kiertueella oleminen kuitenkin inspiroi minua. Apocalyptic Love on käytännössä kirjoitettu kiertueella. Kaikenlainen sekoilu ja ääretön biletys ovat osaltani taakse jäänyttä elämää, ja siksi minulla on aikaa tehdä musiikkia myös kiertueella. Tuleva vuosi on täynnä keikkoja. Omien konserttieni ohella vierailen Ozzyn keikoilla. Siitä tulee hauskaa. Slashin kiertue-elämä on hyvin erilaista kuin aikoinaan. Takana ovat ne ajat, kun kiertuekalustoon kuuluivat mutapainialtaat ja omat baarit. ­ Ennen vanhaan kiertueilla huumeet eivät kuitenkaan olleet ykkösjuttu, Slash muistelee. ­ Pikemminkin ohjelmassa oli sellaista tasaista juopottelua. Join 35 vuotta elämästäni melko täysipainoisesti, joten nyt voin tehdä muutakin. Olen kokenut melko lailla kaiken ja tiedän mitä en tarvitse elämääni. Se ei silti tarkoita, että olisin tylsä. Osaan juhlia niin kuin ennekin, nyt vain eri tavalla. Enkä moralisoi ketään. Kukin tekee omat valintansa ja niitä pitää kunnioittaa. Slash puhuu entisestä elämästään hyvin avoimesti ja ujostelematta. ­ Elämänkertakirjassani kerroin kaiken melko kursailemattomasti. Uskon, että joku voi oppia minun virheistäni. Olen myös ylpeä, että olen selvinnyt kaikesta kokemastani. ­ Kuten sanoin aiemmin, puhun kitarani kautta. Sen takia monet henkilökohtaiset asiani ovat olleet monelle hämärän peitossa. Jos sanoittaisin kaikki kappaleeni, minut tunnettaisiin varmasti paremmin. En tosin tiedä, miten hyvä olisin kertomaan riipaisevista asioista sanoituksissa. Se on niin oma taiteenlajinsa. ELÄINTEN YSTÄVÄ slash tunnettiin eläinrakkaana ihmisenä jo Guns N' Roses -vuosina. Nyttemmin eläimistä on tullut entistä tärkeämpi osa hänen elämäänsä. Eritoten käärmeet ovat aina olleet Slashin intohimo. ­ Se tilanne hiukan muuttui lasten tulon myötä. Tulimme siihen lopputulokseen, että on parempi, jos talomme ei ole täynnä käärmeitä, kun lattialla ryömii pieni lapsi. Se yhtälö kun ei välttämättä ole se kaikista turvallisin. Minulla on vielä yksi käärme. Aikoinaan niitä oli yhdeksänkymmentä. Jos se hänestä olisi kiinni, Slash pelastaisi kaikki mahdolliset kodittomat eläimet maailmassa. ­ Todellakin. Eläimet ovat ehdottomasti minun pehmeä kohtani. En voi kuvitella elämää ilman niitä. Olen mukana yhden eläintenturvakodin toiminnassa, autan sitä kaikin mahdollisin tavoin. Ihmiset ovat välillä hyvin itsekkäitä eivätkä ajattele mitä kaikkea eläinten pitäminen vaatii. ­ Kuulun myös Los Angelesin eläintarhan hallitukseen. Se on todella mielenkiintoista, ja tarhalle on eduksi, kun toiminnassa on mukana tunnettuja kasvoja ­ siten tietoisuus joistakin asioista leviää paremmin. Kukapa olisi arvannut parikymmentä vuotta sitten, että pohdin jonkun elefantin kohtaloa. Sitä, millainen elinympäristö norsulle oikeasti sopisi. Slash on kunnostautunut myös elokuvaalalla. Ensi vuonna on tulossa ensi-iltaan hänen tuottamansa kauhuelokuva. Kitaristi on siitä hyvin innoissaan. ­ Slasher Films tekee kauhuelokuvia. Rakastan sitä genreä. Ensimmäisen elokuvan kuvaukset ovat nyt käynnissä ­ ja minä olen täällä antamassa haastatteluja. No, kaikkea ei voi saada. Elämäni on melko mukavaa näinkin. « MUSEOJUPAKKA he Rock And Roll Hall of Fame And Museum on Ohion Clevelandissa sijaitseva museo, johon kelpuutetaan yhtyeitä ja artisteja, joiden vaikutus rockmusiikkiin ja musiikkiteollisuuteen on tavalla tai toisella merkittävä. Slashin maailmankuuluksi tehnyt Guns N' Roses liitettiin Rock And Roll Hall of Fameen tänä vuonna. Prosessi ei kuitenkaan ollut ongelmaton. Hankalan ja omalaatuisen miehen maineessa oleva Guns N' Roses -vokalisti Axl Rose aiheutti hämmennystä kieltäytymällä koko kunniasta. Axl julkaisi internetissä avoimen kirjeen, jossa hän perusteli päätöstään. ­ Tämä asia on saanut varsin suuret mitta- T suhteet, Slash sanoo. ­ On ollut mielenkiintoista seurata kuinka paljon se sekoilu kiinnostaa mediaa. Guns N' Rosesin entiset jäsenet Slash, Steven Adler, Duff McKagan, Gilby Clarke ja Matt Sorum osallistuivat seremoniaan ja esiintyivät siellä laulajanaan Myles Kennedy. ­ Olen hyvin otettu kunniasta tulla liitetyksi Rock'n'Roll Hall of Fameen, Slash sanoo. ­ Guns N' Roses -ajoista on todella kauan, mutta oli silti hienoa saada tällainen tunnustus. ­ Se on tietenkin aivan toinen asia, miksei koko bändi silloisessa kokoonpanossaan ollut paikalla. On sääli, kun ihmisten tiet erkanevat eivätkä he pysty enää kohtaamaan toisiaan. SUE » 32 « NRO. 5
• " Kuulun Los Angelesin eläintarhan hallitukseen. Kukapa olisi arvannut parikymmentä vuotta sitten, että pohdin jonkun elefantin kohtaloa. SUE » 33 « NRO. 5
• CHECK OUT! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE WWW. NUCL EAR BL AST. « NRO. 5 DE SUE » 34 NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
• Hiljattain uuden Weather Systems -albumin julkaissut Anathema saapuu Suomeen. Bändi esiintyy Tampereen Pakkahuoneella 26.9. ja Helsingin The Circusissa 27.9. Australialainen thrashbändi Mortal Sin on hajonnut. Kitaristi Ryan Huthnancen mukaan vokalisti Matt Maurerin erottua bändistä perhesyistä biisintekotiimi ei ole enää entisellä tasollaan. Kotimainen deathmetalbändi Purtenance on herännyt henkiin. Yhtye levyttää Xtreem Recordsille, joka taannoin julkaisi uudelleen Member of Immortal Damnation -debyytin (1992). Mini-cd ilmestyy kesällä. Pitkän linjan hardrockryhmä Y&T esiintyy 19.9. Helsingin Apollo Live Clubilla. Lämmittelijä on Los Bastardos Finlandeses. Hirviöheviorkesteri Lordi on löytänyt uuden rumpalin helmikuussa kuolleen Tonmi "Otus" Lillmanin seuraajaksi. Uuden soittajan roolinimi ja rooliasu julkistetaan virallisesti, kun uudesta albumista tiedotetaan. Die So Fluid saapuu jälleen Suomeen. Brittitrio nähdään 11.7. Helsingin Bar Loosessa, 12.7. Kuopion Henry's Pubissa ja 13.7. Suonenjok'rokfestivaalilla. Spinefarm Records on kiinnittänyt mikkeliläisen thrash metal -bändin Bloodred Hourglassin. Vuonna 2005 perustettu yhtye julkaisee Lifebound-debyyttilevynsä elokuussa. Tuska on kiinnittänyt lisää bändejä. Myös Alcest, Demonic Death Judge, Oddland, Anaal Natrakh, Evil-Lÿn ja Battle Beast esiintyvät Helsingissä 29.6.-1.7. pidettävällä metallifestivaalilla. Saksalaislegenda Accept esiintyy 6.11. Tampereen Pakkahuoneella ja 7.11. Oulun Club Teatriassa. Uusi Stalingrad on toinen Accept-albumi, jolla laulaa Mark Tornillo. 30-vuotisjuhliaan viettävä yhdysvaltalainen Corrosion of Conformity esiintyy alkuperäiskokoonpanossaan Helsingin Tavastialla 14.8. Mike Dean, Reed Mullin ja Woody Weatherman palasivat yhteen vuonna 2010. Entiset Stratovarius-jäsenet Jari Kainulainen ja Jörg Michael soittavat nyt yhdessä Devil's Trainissa. Yhtye on saanut valmiiksi ensimmäisen, bändin nimeä kantavan albuminsa. Ajattara on lopettanut toimintansa. Yhtyeen nettitiedote on napakka: "AJATTARA lopetti olemasta!!!Painukaa vittuun näiltä sivuilta!!!!AJATTARA EI JATKA!!!!!!!!!!!!!!!!!T.I.R.S" Amoral suuntaa toukokuussa Kaukoitään. Yhtye soittaa Kiinassa Shanghain Mao Livehousessa ja Japanissa Tokion Liquid Roomissa sekä Nagoyan Owari Metal Festivalilla. NEWSFLASH » KADONNEEN SOINNUN METSÄSTÄJÄT Eeppisen metallin veteraani Manilla Road on tuntematon suuruus. os Manilla Road on jossakin onnistunut, niin parrasvalojen karttelussa. Kitaristi-laulaja Mark Shelton perusti tämän yhdysvaltalaisen metallibändin jo vuonna 1977. Sittemmin yhtye on tehnyt toistakymmentä studioalbumia. Manilla Road on silti edelleen tuntematon nimi monille rockia huolella seuraavillekin. ­ Se johtuu enimmäkseen sanoituksistamme sekä siitä, että en halua mukauttaa bändiämme äänilevyteollisuuden tuotanto- ja ulkonäköstandardeihin, kavereiden purevasti The Sharkiksi kutsuma Shelton arvioi yhtyeensä menestymättömyyden syitä. ­ Mutta eipä minua ole koskaan erityisemmin huolettanut, rikastunko bändin avulla vai en. Jos rahasta olisi kysymys, Manilla Road olisi ihan erilainen bändi. Manilla Roadin historia on pitkä mutta ei tauoton. Tehtyään The Courts of Chaos -levyn (1990), jota The Shark pitää yhtyeensä ensimmäisenä mestariteoksena, bändi hajosi. 2000-luvun alussa Manilla Road teki paluun Atlantis Rising -levyllä ja on sittemmin levyttänyt melko säännöllisesti. Siitä huolimatta The Shark joutuu edelleen kertomaan valistuneenkin oloisille ihmisille, millaista musiikkia Manilla Road soittaa. ­ Sanon kysyville, että soitamme eeppistä metallia, jossa lauletaan eppisistä seikkailuista. Sanon, että Manilla Road kuulostaa siltä kuin Wagner kohtaisi Slayerin, The Shark nauraa. ­ Totta puhuen soundiamme on vaikeaa kuvailla, koska se muuttuu jatkuvasti. Kyse on tarinoista, sydämestä tulevasta musiikista, kokonaisesta taidemuodosta. Tulevaisuudessa Manilla Road aikoo luoda uutta musiikkia ja julkaista sitä albumimuodossa. ­ Me olemme kadonneen soinnun metsästäjiä, ja matkamme jatkuu. Olen ylpeä siitä, että en ole koskaan antanut kenenkään sanella minulle, miltä Manilla Roadin pitäisi kuulostaa. Tähän mennessä parhaat albumimme ovat The Deluge (1986) ja Gates of Fire (2005). Aion kuitenkin pitää huolen siitä, että Manilla Roadin kulta-aika on vielä edessäpäin. J Edessäpäin on myös yhtyeen toinen Suomen-vierailu: Manilla Road soittaa kesäkuun 1. päivänä Helsingin Nosturissa. ­ Edellinen Suomen-keikka oli suurenmoinen ja hullu show, The Shark innostuu. ­ Odotan tulevan Helsingin-konsertin olevan yhtä hieno. Kunnioitan suomalaista yleisöä suuresti enkä malta odottaa, että pääsen taas maahanne jyräyttämään jamit käyntiin. Siitä tulee maagista, eikä maailmassa ole toista yhtä hyvää paikkaa tällaisen taian tekemiselle. Pe 1.6. Nosturi, Helsinki TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN » ITSEKÖ MYYN VAIKO MYYNKÖ ITSEÄNI? uten elokuvateollisuuskin, myös musiikkiteollisuus on tasapainottelua taiteellisuuden ja kaupallisuuden välimaastossa. Tinkimättöminkin sisäavaruusvisioidensa toteuttaja toivoo, että joku muukin hänen hengentuotteensa kuulisi. Vastaavasti laskelmoivinkin hittitehtailija renkuttaja kaipaa sisimmässään sitä, että häntä edes joskus arvostettaisiin vakavasti otettavana artistina. Tästä syystä uusien levyjen julkaisuun liittyy paljon muitakin osa-alueita kuin vain pelkkä musiikin ja sanoitusten teko ja esittäminen. Ellei ole kyse puhtaasta omaksi iloksi soittelusta ja amatööriaatteesta, niin kaupallisuuden paineet kohdistuvat jollain tavalla lähes jokaiseen muusikkoon ja yhtyeeseen. Muun leipätyön ohessa levyjä tekeville myyntiluvut eivät ehkä ole itseisarvo, mutta jos omaa rahaa on liossa, niin toki jokainen toivoisi saavansa omansa takaisin levymyynnistä, jotta voisi jatkossakin tehdä levyjä. Paatuneinkin ihmisvihaajaerakko haluaa palautetta toisilta hermeetti- K sesti eläviltä misantroopeilta, joten synkeinkään kulttiartisti ei voi vain nauhoittaa levyä luolassaan ja odottaa, että joku sen sattumalta huomaisi. Mitä isompi bändi, sitä isommat ovat ulkomusiikilliset kuviot ja sitä tarpeellisempaa on kunnon promootio ja markkinointi. Yletön promoaminen, markkinointi ja kaupallistuminen saattaa toki vaarantaa musiikin taiteelliset arvot. Joskus artisti joutuu tekemään liikaa kompromisseja miettiessään minkälaisen biisin saisi parhaiten sävellettyä radiohitiksi. Joskus artisti voi joutua tinkimään levyn tuotannosta sen takia, että rahaa pitää jäädä musavideon tekemiseen. Kampanjointi kuin kampanjointi on kuitenkin perusteltua niin kauan kuin se liittyy musiikkiin eikä ole ulkokultaista ja keinotekoista. Härskeimpiä ja läpinäkyvimpiä keinojahan ovat ne, kun artisti tietoisesti aiheuttaa skandaalin tai myrskyn vesilasissa ja päätyy otsikoihin juuri sopivasti sellaiseen aikaan kun häneltä on tulossa uusi albumi kauppoihin. Jos ei muuta sanottavaa ole, niin aina voi piiskata sopivaa kuollutta hevosta ja antaa kohulausunnon aiheesta, jonka tietää taatusti nostattavan mekkalan. Suomessa voi aina vaikka haukkua marsalkka Mannerheimia, jonka jälkeen on satavarmaa, että "vaihtoehtoinen" eli toisin sanoen tiukasti kohdeyleisönsä yhteiskunnallista yleislinjausta seuraileva artisti pääsee antamaan ympäripyöreitä lausuntoja historiallisista tragedioista ja nykypäivän itsestään selvistä ongelmista. Sen jälkeen skenepisteet ropisevat sosiaalisessa mediassa laariin kuin plussapisteet K-kaupassa, ja armoitettu kapitalismin vastustaja voikin jo nauraa makeasti mat- » SETÄ JUSSIN TUPA kalla pankkiin tarkistamaan, paljonko sitä kapitaalia on kertynyt tilille sitten viimeisen nappiin ajoitetun paskapuhelausunnon. Toinen hyvä vaihtoehto varsinkin naisartisteilla on polkaista pystyyn parisuhdekohu tai antaa räväköitä lausuntoja seksistä. Toimii kuin (sukupuoli)tauti sekä kotimaassa että ulkomailla. Jopa Katri Helenan uraa on uudelleennostatettu vihjailemalla romanssista, ja nuoret naislaulajat ovat usein eri haaskalintumedioissa vastailemassa kohukysymyksiin seksistä ja synnistä. Moinen myy sekä mediaa että artistia. Mitäpä sitä sinänsä estämään hyväksi havaittuja keinoja nostaa levymyyntiä ja taata artistille leveämpi leipä. Silti sitä toivoisi, että taiteilijat puhuisivat haastatteluissa useammin siitä taiteestaankin. JUSSI LAHTONEN " Jos ei muuta sanottavaa ole, niin aina voi antaa kohulausunnon aiheesta, jonka tietää nostattavan mekkalan. SUE Setä Jussin kohupaljastus seksistä: "En panisi pahakseni." » 35 « NRO. 5
• » VIRHEET OVAT M HAASTATTELU TEKSTI MIKI PELTOLA KUVA NUCLEAR BLAST SUE » 36 « NRO. 5
• MAHDOLLISUUKSIA Sonata Arctica ei stressaa vaan rentoutuu Kemissä horisonttiin katsellen. S onata Arctica -solisti Tony Kakko on joskus todennut, että jos ei asuisi Suomessa, hän haluaisi asua jossain missä on samanlainen ilmasto. Elämme huhtikuun loppua Helsingissä ja harva se päivä sataa räntää eikä lämpötila ole kuin muutaman asteen plussan puolella, tosin viuhuva tuuli pitää huolen, ettei plusasteista pääse nauttimaan. Suositun bändin laulajana ja maailmankansalaisena herra voisi asua missä päin maailmaa tahansa, joten miksi värjötellä täällä? ­ Eilen, kun Kemistä lähdin ajelemaan tänne päin, niin oli tullut kymmenen senttiä uutta lunta. Kinokset on siellä vielä yli metriset. Mää haluaisin, että ois ikuinen kevättalvi. Sais hiihdellä ja nauttia puhtaasta luonnosta. Kakon mielestä kesä on yhtä pettymystä, jota seuraa aivan liian nopeasti paskamainen syksy. Talvella kaikki on niin älyttömän kaunista. Paras keli on kuulas viidentoista asteen pakkanen. Omakotitalossa asuvalla Kakolla koko kesä menee enemmän tai vähemmän huoltohommissa, joten lämmöstä ei pysty oikein nauttimaan. ­ Mää tiedän, ettei mua moni ymmärrä mutta perkele, mitä sitä täällä asuu, jos aina pitäis olla kesä? Sit voi muuttaa vaikka Floridaan. Kakko on Kemistä kotoisin ja asuu siellä edelleen. Mies valittelee Helsingin hengitysilmaa. Eivät edes Kemin paperitehtaat saa aikaa yhtä pahaa katkua. Onneksi pääkaupunkiseudulle muuttoon ei ole vielä ainakaan toistaiseksi ollut mitään tarvetta. Kakko on luonto-orientoitunut ihminen, joka viihtyy pohjoisessa. Ammatin myötä pääsee matkustelemaan ympäri maailmaa, joten koti kaukana kaikesta antaa mahdollisuuden rentoutua kiertueiden jälkeen. ­ Kemiin ei tuu kukaan kyläilemään. Siellä periferiassa, omassa rauhassa ja kaikesta syrjässä mieli lepää. Ja on sitä omaa tilaa, mitä esimerkiksi täältä Helsingistä ei ihan pikkurahalla saa. " Ois vaikeeta toimia narussa ja alistua toisten päätöksille. tenkin jarruttelee moisia mielleyhtymiä ja toteaa, että seiskan metaforiset merkitykset olivat tiedossa mutta he nimenomaan halusivat mahdollisimman kauas niistä. Albumin nimeksi ei siis tullut Seventh Heaven tai muu vastaava klisee, vaan Stones Grow Her Name. ­ Nimi viittaa hautuumaahan. Uuden levyn Alone in Heaven -kappaleessa lauletaan, että "stones grow dead names" mutta se ois ollu liian kalmanhajuinen nimi. ­ Jos edellinen levy The Days of Grays oli Dream Theateria, niin tämä uusi on Aerosmithia. Tyylillisesti enemmän rock, tai melodinen heavy rock. Välillä ollaan jopa poplinjoilla. ­ Pyrkimys on vain tehdä hyviä rokkibiisejä, joita on aiemmin kenties hieman muokattu odotuksia vastaaviksi. Mutta pikkuhiljaa on palattu takaisin siihen, mitä oltiin jo ennen levytyssopimusta. KARVAT PYSTYSSÄ sonata arctican ympyrä alkaa sulkeutua. Kakko myöntää uuden albumin kuulostavan varsin paljon yhtyeen ensimmäiseltä demolta, joka tehtiin 90-luvun puolivälissä. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin korostaa, että bändillä on aina ollut todella laaja vaikutteiden viuhka, josta on ammennettu inspiraatiota. Mutta välillä valtaa halu tehdä kaikki vieläkin monipuolisemmin. ­ Ois hauskaa tehdä jotain klasarijuttuja ja musaa tietokonepeleihin, ja black metalia... ja mää haaveilen joskus tekeväni jopa New Orleans -tyyppistä jazzia. Musiikillinen kirjo on SUE SYVYYTTÄ JA KULMAA syy siihen, miksi Kakko on raahautunut pohjoisen rauhasta etelän melun ja saasteiden keskelle, on Sonata Arctican uunituore studioalbumi Stones Grow Her Name, joka ilmestyy toukokuun puolivälissä. Kakko naureskelee, että levy oli vaivaton tehdä. ­ Tai ainakin nyt, kun kattoo taaksepäin, tuntuu siltä. Olihan siinä stressiä, paineita ja työnsarkaa mutta ennen kaikkea albumin teko oli hauskaa. Vaikka jotkut biisien aiheet saattavat olla rankkojakin, niin viisut ovat kuitenkin valoisia ja mukavia. Prosessi oli kaikin puolin positiivinen. Kakko kertoo, että uuden levyn kappaleet ovat helpompaa kuunneltavaa kuin parin aikaisemman albumin. Mutta silti on tärkeää, että niistä löytyy myös syvyyttä ja kulmaa. Ahkerakin kuulija löytää joka kerralla jotain uutta. Stones Grow Her Name on Sonata Arctican seitsemäs albumi. Numero seitsemällä on monia symbolisia merkityksiä. Se on mm. iankaikkisen täydellisyyden symboli ja mystinen taikaluku. Lisäksi sillä on pyhä merkitys. Unohtamatta tietenkään seitsemää kuolemansyntiä, maailman seitsemää ihmettä, seitsemää kääpiötä... Kakko kui- todella laaja. No, mutta niitä on varten on sitten soolourat, herra nauraa. Sonata Arcticaan noin laaja kokeilunhalu ei istu. Kakko pohtii, että osa yhtyeen albumeista saattaa jo nyt olla liian vaihtelevia ja avomielisiä. Laaja viuhka aiheuttaa sen, että levyt eivät aina pysy aivan linjassa. Vapaus tehdä mitä huvittaa on kuitenkin iloinen asia. ­ Levy-yhtiöt ei oo ikinä vaatinu meiltä mitään etukäteisdemoja eikä me olla sellaisia tehtykään. Siellä päässä on aina otettu tyytyväisenä vastaan valmis levy. Tuollainen luottamus lienee harvinaista. Kakko kohauttelee olkapäitään. ­ En mää tiedä. Meillä homma on aina toiminut noin. Ois vaikeeta toimia narussa ja alistua toisten päätöksille. Kakko kertoo tarinan siitä kuinka toisen albumin tiimoilta japanilainen levy-yhtiö ei ensin hyväksynyt bändin ehdottamaa biisiä mutta hetken päästä valitsi itse samaisen rallin ja teki siitä singlen. ­ Ton jälkeen oon jättäny muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Jos mää itse tykkään jostain niin paljon, että mulla nousee karvat pystyyn, niin oon varma, että tältä planeetalta löytyy myös joku toinenkin, joka tykkää siitä. Nurinkuriset kommentit ei merkitse mitään. Enhän mää itsekään tykkää kaikesta musiikista. KENTTÄ LAAJENEE kakko on sonata Arctican pääasiallinen biisintekijä, Yleensä muut saavat mieheltä sähköpostitse valmiit demot, joita lähdetään sitten treenikämpälle työstämään. Hän nauraa, että sovittaminen tapahtuu virheiden kautta. ­ Se on sitä out of the box thinkingiä. Kun joku soittaa jonku väärän äänen tai soinnun, niin mä oon heti, että mitä sää teit? Mikä toi oli? Tee jatkossakin noin! Meille virheet on mahdollisuuksia. Kenties juuri virheiden näkeminen mahdollisuuksina on yksi syy, että Sonata Arctican ura on kestänyt jo yli viisitoista vuotta. Tosin kriiseiltäkään ei olla vältytty. Neljännen albumin Reckoning Nightin ja sitä seuranneen kiertueen jälkeen takki oli tyhjä ja pinna kireällä. ­ Se oli meidän eka kunnon pitkä kiertue, Soitettiin 160 keikkaa ja se jätti jäljet. Oli pakko keksiä jotain uutta. Lopetin stressaamisen ja aloin tekeen tätä hommaa ennen kaikkea itselle, ei levy-yhtiölle, ei edes faneille. ­ Tajusin, että jos teen omasta mielestä hienoja juttuja, niin löydän varmasti niille ystäviä. Ei ehkä samoja, mitkä on tykänny aiemmista jutuista, vaan uusia. Nyt ollaan kolme levyä laajennettu kenttää, ja tunnistaahan bändin ainakin laulajasta, jos ei muusta. Jotkut pitivät kentän laajentamista tyhmänä kaupallisena itsemurhana, sillä bändi oli jo saavuttanut turvallisen aseman power metal -genressä. Kakko myöntää, että samassa karsinassa pysyminen olisi ollut helpompaa mutta tärkeintä oli oma juttu. ­ Seison kyllä yhä tuon päätöksen takana. Ei vanhat levyt mihinkään katoa mutta ei niitä oo järkeä tehdä uudestaan. Nyt on uusi piste horisontissa. Katsotaan missä bändi on neljänkymmenen vuoden päästä. « » 37 « NRO. 5
• 21.-23.6. NUMMIROCK, KAUHAJOKI että näitä elementtejä on paisutettu entisestään. Brodén kuitenkin selventää, ettei albumille värvätty sen suurempia orkestereita tai puna-armeijan kuoroja. Olemassa olevat resurssit vain käytettiin paremmin. ­ Kuoroja ja huudatuksia oli tekemässä sama sakki kuin aiemmillakin levyillämme: kavereita, perheenjäseniä ja paikallisia muusikoita. Poikkeavaa oli, että tuottajamme Peter Tägtgren vaati nauhoittamaan jokaisen harmonian kahdesti. Hän totesi suoraan, että yksi Sabatonin tunnistettavimpia piirteitä ovat massiiviset kuorohuudot, joten ne on vähintään tuplattava. Hän halusi tehdä steroideilla terästetyn Sabaton-levyn ja jollain ihmeellä myös onnistui siinä. Peter on todennut aikanaan, että hän on mestari syömään koko kakun sekä samalla säästämään sen. Tämä ajatus pätee hyvin Carolus Rexiä kuunnellessa, Brodén naurahtaa. Kakunsyönnin lomassa legioona tahtoi ravistaa pois edellistä albumia vaivanneen yksipuolisuuden. ­ Edellisellä albumillamme Coat of Armsilla (2010) on kymmenen helkkarin upeaa raitaa, mutta siitä levystä puuttuu hiukan dynamiikkaa. Niin sävellyksien kuin volyyminkin osalta meno rauhoittuu mainittavasti vain Wehrmachtissa sekä Final Solutionissa. ­ Carolus Rexillä monipuolisuus on todella suuressa roolissa. Uusia lauluja kirjoittaessani kiinnitin erityistä huomiota siihen, ettemme läheskään koko ajan menisi satanen lasissa. Tarvittiin tarkempaa työtä erilaisten tunnetilojen esillepanossa, vaati se sitten erilaisten elementtien lisäämistä tai niiden poistamista. TOTUUKSIA, EI TARUJA sabatonin lavaolemus on railakkaan letkeä. Brodénin mukaan bändin työskentelytapoja ei kuitenkaan pidä luulla hakuampuviksi. Joskus hihasta vetäminen tuottaa kultaa, kun taas välillä ajatukset on pureskeltava kunnolla. ­ Näin se menee. Jotkut suunnitelmat vaativat hyvin tarkkaa suunnittelua, joskus taas spontaanius toimii. Myönnettäköön, etten osaa täydellä varmuudella sanoa, millaisessa tilanteessa ajatus Ruotsin imperiumin historiasta kertovista biiseistä syntyi. On hyvin mahdollista, että olimme spontaaneja ja alkoholillakin oli osuutta asiaan. Kun ajatusta alettiin kehittää kokonaisen teema-levyn muotoon, vaadittiin tietysti laajempaa suunnittelua. Yleisesti ottaen sanoisin kuitenkin, että ratkaiseva tekijä on se tietty tunne vatsanpohjassa. Jos se toimii, toimii myös biisi. Sota ja kertomukset erilaisista taisteluista ovat olleet metallin lyyristä peruskauraa jo iät ja ajat, mutta Sabaton tuntuu vievän tämän innostuksen ajoittain jopa akateemiselle tasolle. Brodén haluaa painottaa, että professorin virkaan hänestä ei kuitenkaan olisi. ­ En usko kykeneväni ainakaan yliopisto-tason luentoihin. Toisaalta uskoisin pystyväni pitämään huomattavasti normia mielenkiintoisemman historiantunnin vaikkapa lukiossa. Ruotsin imperiumin vaiheet sopisivat muuten sellaisen session aiheeksi todella hyvin ainakin maamme ulkopuolella. Ruotsin sisäisesti ne tapahtumat ovat sen verran tuttua kauraa, että kotimaassani päätyisin varmaankin kertomaan toisesta maailmansodasta. Kuten arvata saattaa, on Sabatonin fanikantakin sotahistoriikkien suhteen omistautunutta väkeä. ­ Fanimme ehdottelevat meille biiseihin aiheita aivan jatkuvalla syötöllä. Tällaisen tiedonvaihdon ansiostahan edelliselle levyllemme päätyi muun muassa kappale nimeltä White Death, joka kertoo maanne legendaarisimmasta tarkka-ampujasta Simo Häyhästä. Mieshän on varmasti suurnimi Suomessa, mutta Ruotsissa meillä ei ollut hänestä mitään hajua. Itse asiassa ainakin puolet Coat of Armsin biiseistä saivat aiheensa faneiltamme, mikä on minusta aika mahtavaa. Sabatonin veriset tarinat ovat tähän mennessä keskittyneet pitkälti reaalimaailman konflikteihin. Fantasian perinteitä kunnioittava miettii, millaista jälkeä bändi saisikaan aikaan kertoessaan esimerkiksi Sormusten Herrasta tuttujen Pelennorin kenttien tai Rautapihan taisteluista. Laulun muodossa tätä vastausta ei luultavasti olla heti saamassa. ­ Fist for Fight -demokokoelmaltamme (2000) löytyy Sormusten Herran Nazgûleista kertova kappale Shadows. Olen kuitenkin huomannut, että iän karttuessa inspiroidun enemmän faktoista kuin fiktiosta. Tietenkin fiktiollakin on arvonsa, mutta pidän sille kovempia laatustandardeja. Sen täytyy olla todella, todella hyvää fiktiota, että pitäisin siitä. Onhan meilläkin muutamat bileraitamme, joissa lauletaan ihan mitä sattuu vaikkapa hevimetallista. Mielestäni maailmassa on kuitenkin jo niin monia hienoja tositarinoita, että nekin ansaitsevat tulla kerrotuiksi, Brodén linjaa. « HAASTATTELU TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA NUCLEAR BLAST ETEENPÄIN! Ei Sabaton yhtä miestä kaipaa ­ tai neljää. uen haastattelun ajoitus oli siltä osin niukka, että vain pari päivää sen jälkeen alkoi levitä huhuja muutoksista Sabatonin kokoonpanossa. Haastattelun aikana Joakim Brodén ei paljastanut yhtyeensä olevan millään tavoin normaalista poikkeavassa tilassa. Pikemminkin miehestä huokui eteenpäin puskemisen henki, jonka hän puki sanoiksi kertoessaan näkemyksen heavy metalin syvimmästä olemuksesta: ­ Se on puhdasta voimaa, ei mitään muuta. Huhut varmistuivat vajaa kuukausi myöhemmin: kitaristit Rikard Sundén ja Oskar Montelius, rumpali Daniel Mullback sekä kosketinsoittaja Daniel Mÿhr poistuivat vahvuudesta. Brodén ja basisti Pär Sundström jatkavat Sabatonin kulkua. Kiertueita varten he ovat kiinnittäneet bändiin rumpali Robban Bäckin sekä kitaristit Thobbe Englundin ja Chris Rörlandin. Tulevan Euroopan-kiertueensa aikana Sabaton täsmähyökkää niin Kauhajoen Nummirockiin kuin Helsingin Tuska Open Air Metal Festivalille. Omaa klubikeikkaa Suomi joutunee odottelemaan, mutta Brodén oli toiveikas. ­ Taustajoukkomme ovat pyöritelleet ajatusta pääesiintyjäkeikoista Suomessa. Varmistuksia en pysty vielä heittämään, mutta tahtoisin uskoa niidenkin ilmestyvän ennen kesäkuukausia. Kuulemani arviot ovat väläytelleet kolmea keikkaa Suomen puolelle, mutta pidetään ne vielä pelkkinä arvioina. » RUOTSIN IMPERIUMI Sabaton hakkaa päälle miekalla, joka ei ole kaksiteräinen vaan kaksikielinen. S R uotsista on jo vuosikausia virrannut maailmalle laatumetallia läpi hevin alalajien valtavan kirjon. Kuten lähes aina on maasta kuin maasta ponkaisseiden suuryhtyeiden kanssa, laulujen kieli on ollut englanti. Powermetallin saralla vuodesta 1999 lähtien menestystään alati kasvattanut Sabaton seurasi tätä samaa polkua kuuden studiolevyn ajan. Uusimmalla albumillaan bändi iskee kiekkoon huomattavasti kierrettä: Carolus Rex tulee saataville sekä englannin- että ruotsinkielisenä versiona. Pataljoonan laulaja sekä johtohahmo Joakim Brodén ei myönnä, että kyseessä olisi yritys pönkittää Ruotsin itsetuntoa vuoden 2011 MM-jääkiekkonöyryytyksen jäljiltä. Naurulta ehtiessään hän selven- tää yhtyeen kielivalintaa. ­ Uusi levymme on teema-albumi Ruotsin imperiumin käänteistä Kustaa II Aadolfin vallan ajalta aina Kaarle XII:n kuolemaan, joka tavallaan merkitsi imperiumimme loppua. Kielivalinta lähti hupiideasta. Ajattelimme ensin tehdä kokeiluna yhden biisin ruotsiksi. Osaamme käyttää englantia hyvin, mutta ruotsinkielisessä laulussa oli tiettyä lisävoimaa. Ideaa täytyi siis lähteä työstämään pidemmälle. ­ En usko tekeväni näin tuskallista päätöstä enää koskaan. Koska levy julkaistaan kahdella eri kielellä, minun piti periaatteessa laulaa kahden albumin verran materiaalia samassa ajassa, josta muut jätkät selvisivät yhdellä kierroksella. ­ Jääkiekkorinnastuksestasi vielä sen verran, että mitä ikinä poltteletkaan juuri nyt, minä haluan siitä osani! STEROIDI-SABATON mahtipontisuus on aina kuulunut Sabatonin äänimaailmaan. Yhtyettä kuunnellessa mieleen syöksyvät valtavat massat nostettuja nyrkkejä ja mylviviä päitä. Carolus Rexin äärellä saattaa tuntua, " Ratkaiseva tekijä on se tietty tunne vatsanpohjassa. SUE » 38 « NRO. 5
• » PITKÄ TIE DEBYYTTIIN Demokratian kirot ovat tulleet Oddlandille tutuiksi. T urkulainen Oddland on keikkaillut aktiivisesti jo yli kahdeksan vuotta. Debyyttilevyään bändi alkoi työstää tosissaan jo pari vuotta sitten. Lopulta The Treachery of Senses on kaupoissa, mutta sen valmistuminen vaati progemetallisteilta Suomi Metal Star -kisan voittamisen. ­ Me ollaan tehty vuosien aikana kymmeniä biisejä, mutta on käynyt niin, että ei olla oltu kaikkiin tyytyväisiä. Biisejä on tippunut pois eikä niihin ole sen jälkeen koskettu. Ei ole ollut missään vaiheessa levyllistä riittävän hyviä ja yhtenäisiä biisejä. Meillä kun on tämä demokratian kirous eli kaikkien pitää olla tyytyväisiä biiseihin. Se sitten aiheuttaa säännöllisesti sen, että biisejä putoaa, basisti Joni Palmroth selittää. ­ Se on vähän rasittavakin asenne, kun pitää hioa melkein loputtomasti. Toisaalta se on rikkaus, kun ei tyydytä helppoihin ratkaisuihin. Ehkä siitä tulee ongelmia joskus kymmenen vuoden päästä, kun tapellaan jonkun biisin kanssa, nauraa laulaja-kitaristi Sakari Ojanen. Palmrothin, Ojasen, kitaristi Jussi Poikosen ja rumpali Ville Viita- sen muodostama kvartetti on ollut koossa jo muutaman vuoden. Vaikka Poikonen liittyi kokoonpanoon vasta 2009, tutustui muu bändi herkässä teini-iässä 2000-luvun alulla. ­ Ollaan Villen ja Saken kanssa koulukavereita ja paremmin tutustuttiin rippikoulussa. Alettiin oikeastaan heti soittaa kimpassa, vaikka Oddland syntyikin vasta pari vuotta myöhemmin. Saken kanssa tehtiin jo 14-vuotiaana jotain kauheaa musiikkia, muistelee Palmroth. Metal Starin voiton myötä Oddland pääsi Century Media Recordsille, jonka talliin on vuosien saatossa kuulunut muun muassa sellaisia tekijöitä kuin Paradise Lost, Sentenced ja Lacuna Coil. Maineikas yhtiö vaikutti lopulta myös The Treachery of Sensesin syntyyn. ­ Levyltä karsittiin ihan viime hetkellä pahimpia älyttömyyksiä. Tuli vissiin sellainen olo, että nyt julkaistaan isolla yhtiöllä ja pitää olla vakavahenkinen, Poikonen sanoo. HAASTATTELU TEKSTI ILKKA LAPPI KUVA CENTURYMEDIA KE 16.5. KLUBI, TURKU ­ Tosin levyyhtiö ei kyllä millään tavalla painostanut meitä. Saatiin tehdä sellainen levy kuin haluttiin, Ojanen kehuu. Oddlandia on ehditty vertaamaan muun muassa Meshuggahiin. Bändi itse kuitenkin kieltää olevansa sen enempää djentiä kuin Meshuggahin suomalaisvastinekaan. ­ Rumpali-Villelle Meshuggah on kova juttu ja hänen musiikkiimme tuomista jutuista sen kyllä huomaakin. Kyllä me muutkin diggailemme ainakin pieninä annoksina. Mutta ei me kyllä koskaan olla varsinaista djentiä tehty, Ojanen pohtii. ­ Se on ihmeellinen juttu muutenkin, kun yhdestä jutusta tuntuu kasvaneen kokonainen genre. Loppupeleissä meidän suurimmat vaikuttajat on muualta kuin progemetallista. Kyllähän me digataan Toolista ja Opethista ja nekin kuuluu kuulemma meidän musiikissa, mutta kaikki bändissä kuuntelee musiikkia deathmetallista jazziin, Palmroth jatkaa. Vaikka ensilevyn synnytystä edesauttoikin bändikisan voitto, ei Oddland tai levy-yhtiö ole isommin huudellut voitosta. Bändi onkin tyytyväinen siihen, ettei voitosta ole tehty suurta numeroa tai kilpailuvoittajan levyä alettu tehdä hätiköiden. ­ Kisat ovat vähän luotaantyöntävä juttu ainakin arvosteluissa. Se tuodaan esiin pienenä heikkoutena. Varmaan itsekin kriitikkona suhtautuisin bändikisoista tulleisiin bändeihin niin. Olisi varmaan hyvä, jos levy-yhtiö ei kauheasti markkinoisi meitä Metal Star -voittajana, Poikonen sanoo. Vaikka debyyttikin on tuore, on Oddlandilla jo jatkoa mielessään. Tosin suunnitelmat liikkuvat vielä ideatasolla. Bändin toimintatavat huomioiden konkreettiaan siirtyminen ottanee aikaa. ­ Ollaan mietitty sellaista vaihtoehtoa, että seuraava levy olisi selkeästi levy eikä kokoelma biisejä. Toistaiseksi biisit ovat olleet aika kompakteja. Vähän jännittää itseäkin, mihin suuntaan musiikki kehittyy. Ehkä siitä sitten tapellaan jossain vaiheessa. Oma veikkaukseni on, että ääripäät musiikissamme kasvavat, Palmroth pohtii. « " Vähän jännittää itseäkin, mihin suuntaan musiikki kehittyy. SUE » 39 « NRO. 5
• » ASEENA GROOVE Firewindin uudet kappaleet liikuttavat koko kehoa. V ahvasti kitaristi Gus G:hen nojaava Firewind julkaisee seitsemännen studioalbuminsa Few Against Manyn toukokuun lopulla. Melodisen metallin kreikkalainen sanansaattaja kokee bändinsä uudistuneen tämän levyn myötä. ­ Uusi levy on ikään kuin uusi alku meille. Tämä eroaa aiemmista levyistä sekä tyylillisesti että tekotavaltaan. Levy on raskaampi kuin Firewin- din aiemmat albumit, joskaan synkeästä metallista ei ole kyse. Gus jopa toteaa levyn sisältävän enemmän grooveja soundeja kuin aiemmat. ­ Minusta uudet biisimme eivät muistuta vanhoja kappaleita. Tietysti kuulija tunnistaa bändin, kun Apollo alkaa laulaa, mutta nyt musiikissamme on erilainen poljento ja rytmi. Ne ovat elementtejä, jotka minusta puuttuivat musiikistamme aiemmin. Gus alkoi kaivata rytmiä livetilannetta seuratessa. ­ Kun soitimme The Fire And Fury -kappaletta livenä, huomasin, että yleisö alkoi liikkua eikä vain heiluttaa päätä. Silloin tajusin, että tällaista haluan uusiin kappaleisiin. Few Against Manyltä löytyy myös suomalaista soittoa. Apocalyptica on mukana levyn ainoassa balladissa, Edge of a Dreamissa. Bändi saa paljon kiitosta Gusilta. ­ Halusimme kauniiseen balladiin selloja ja niinpä laitoimme viestin ja kappaleen demon Apocalypticalle managerimme kautta. Emme oikeastaan odottaneet minkäänlaista vastausta, joten heidän suostumisensa oli hienoa. Kappale keskeyttää hyvin raskaan albumin ja hullut kitarat. Runsaasti kitaroita levyltä löytyykin. Bändin jäsenet ovat poikkeuksetta antaneet tilaa Gus G:lle ja tämän soitolle. Gus summailee myös levyn teon olleen edellisistä poikkeava prosessi. ­ Levyn teko oli stressitöntä, koska meillä ei ollut levy-yhtiötä sanelemassa aikatauluja. Menimme studioon kenenkään tietämättä ja saimme tehdä asiat niin kuin parhaalta tuntui. Ilman levy-yhtiötä bändi ei kuitenkaan nyt ole, sillä se solmi sopimuksen Century Median kanssa. Pohjois-Amerikan osalta tilanne on toinen. ­ Perustin Pohjois-Amerikkaa varten oman merkin ja jakelusta vastaa suuri yhtiö. USA on 100% meidän hallinnassamme. Olin tyytymätön edelliseen levy-yhtiöömme Yhdysvalloissa. Siellä on vääristynyt näkemys kaltaisistamme bändeistä. Milloin olemme liian eurooppalaisia tai liian powermetallia tai liian vanhanaikaisia. Meistä tuntui, ettei yksikään yhtiö siellä ymmärrä, kuinka levyjämme tulisi myydä. Firewindillä ei kuitenkaan ole levyn suhteen suuria odotuksia. ­ Tietysti hyvä myynti on tärkeää kuten myös se, että ihmiset antavat bändillemme mahdollisuuden, toteaa Gus. Hyvin määrätietoinen Gus G on tullut tunnetuksi myös Ozzy Osbournen kitaristina. ­ Ozzy and Friends -kiertue starttaa Helsingistä toukokuun 23. päivänä. Firewindin Euroopankiertue ajoittuu syyskuulle, joten aikatauluongelmia ei ole. Ennen varsinaista Euroopankiertuetta bändi esiintyy muutamilla kesäfestivaaleilla sekä elokuussa Kiinassa. Gus kuvailee Kiinaan lähdön tuntuvan yhtä innostavalta ja jännittävältä kuin se, kun Firewind meni ensimmäistä kertaa Japaniin kymmenisen vuotta sitten. ­ Managerimme ehdotti meille Kiinaa. Tuntui, että sinne on pakko päästä. Kiinassa on uudet markkinat ja uusi toimialue. On hienoa nähdä mitä siellä tapahtuu. Se on eräänlainen seikkailu. Firewindin jäsenet ovat levittäytyneet ympäri Eurooppaa. Laulaja Apollo Papathanasio elää Ruotsissa laulunopettajana ja rumpali Johan Nunez asuu Belgiassa. ­ Meillä kaikilla on omat projektimme ja arkemme, mutta keräännymme yhteen muutamaa viikkoa ennen kiertuetta ja kokoamme setin. Kysyttäessä harjoittelusta ja treeneistä Gus huomauttaa nauraen, että laulajien ei tarvitse harjoitella ­ he vain tulevat lavalla ja alkavat laulaa. Gus sen sijaan viettää paljon aikaa kitaransa parissa. ­ Minun pitää harjoitella, jotta kehityn. Kiertueilla soitan kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Osittain siksi, että se on hyvää lämmittelyä ja osittain siksi, että vain siten keksin uusia juttuja ja pidän yllä luovuutta. TEKSTI KATRI OJALA KUVA HATZAKIS PHOTOGRAPHY HAASTATTELU » PITKÄÄN HAUDOTTU LEVY Helsinkiläinen 15 Minutes Before the Dive luottaa demokratiaan bändin sisällä. oppuun asti tuotettua ja tuotteistettua Amerikanrokkia tulee markkinoille genren nimen mukaisesti USA:sta, joten Suomen tasolla sillä on vaikea lyödä itseään läpi. Helsinkiläisen 15 Minutes Before the Dive -yhtyeen kitaristi Janne "Fatta" Koski myöntää sen, mutta bändi on kuitenkin päättänyt edetä tässä genressä. ­ Jos Suomessa ei mennä suomenkielisen valtavirtamusiikin mukaan, niin sitten suositaan indiekeskeisempää tavaraa tai ihan listapoppia. Pinnalle pääseminen on vaikeaa, vaikka onhan tästä genrestä ruvennut laadukkaampia ja osaavampia suomalaisia bändejä ilmestymään. Vuonna 2007 perustetun bändin jäsenten menneisyydestä löytyy monia yhtyeitä. ­ Kun tapasimme Smakin kitaristin Henri Salosen kanssa, oli Smak vaihtanut tyylinsä hieman rankempaan soundiin. Minä taas olin rumpalimme kanssa metalcorea soittavassa Aprilissa. Basistimme Madu puolestaan oli Bleakissa ja laulajan bändi Collarbone veti newmetallia. Olemme kasvaneet ulos niistä ajoista. Olemme aikuistuneet poprockin suuntaan, mutta en kuitenkaan sanoisi meitä aikuisrockiksi. Aikuistunut bändi julkaisi esikoisalbuminsa 2.5. Kiireestä ei voi puhua, sillä levyn teko aloitettiin vuonna 2009. ­ Albumi on ollut meille aikamoinen Iisakin kirkko. On hyvä fii- L lis siitä, että lapsi saadaan vihdoinkin ulos, nauraa Janne. 15 Minutes Before the Dive -nimisen albumin kantoaika venyi nisäkkäistä poikastaan pisimpään kantavan Afrikan norsunkin raskausaikaa pidemmäksi. ­ Ajatuksena oli äänittää ja tuottaa levy kavereiden kanssa. Kun levy oli jo käytännössä valmis, oli tarkoitus tehdä mastershoppailukierros. Siinä vaiheessa, kun EMI sainasi meidät, levy oli miksattu jo puolitoista kertaa. EMIn astuttua mukaan leikkiin levyä työstettiin ja tuotettiin uudestaan ja sille lisättiin uusia biisejä. Albumin parissa vietetty aika ei ollut hukkaan heitettyä, vaan projektin aikana tapahtunut kehitys ja kasvu välittyivät levylle asti. ­ Kolmen vuoden aikana bändi ja materiaali ovat kasvaneet. Levyltä on tippunut pois sellainen alkuaikojen kokeilu. En nyt sanoisi soundin olevan jotenkin hiotumpi, mutta esimerkiksi biisinkirjoitustaidot ovat kehittyneet. Esikoisalbumilta on julkaistu kolme sinkkua, joista ensimmäinen, Heartbeat, ilmestyi lähes PE 25.5. KATSE, JYVÄSKYLÄ vuosi sitten. Toisen sinkun Running Manin takaa löytyi tuottaja Joe Barresi, joka on tuottanut mm. Stam1naa ja Toolia. Kolmanteen, radiosoittoakin kiitettävästi saaneeseen Sunday Driveriin bändi teki äskettäin videon. Neljäs sinkku on harkinnassa. ­ On hienoa, että levy-yhtiö uskoo bändiin niin paljon, että julkaisee näin monta sinkkua. Ja onhan se kuulijankin etu, että saa muodostettua bändistä hyvän kuvan ennen levyn ulostuloa. Demokraattisessa bändissä biisit syntyvät yhdessä. Sitä Janne pitää yhtenä bändinsä hienoimpana puolena. ­ Kaikilla meillä on omia aikatauluja ja bändin ulkopuolista elämää. On ollut onni löytää sellaisia bändikavereita, joiden kanssa syntyy treenikämpällä uusia biisejä ilman, että siellä pitää asua. Sanotaan, että 90 % esikoisen biiseistä on saanut alkunsa treenikämpällä tapahtuneen jammailun seurauksena. Se on minusta harvinaista, muissa bändeissäni näin ei aina ole ollut. Kappaleiden lyriikoista vastaa suurimmaksi osaksi laulaja Thomas Kirjonen. Ulkomusiikillisista seikoista on vastuussa Jannen mukaan "se, joka jaksaa ja ehtii". Ulkomusiikillisen puolta bändi on kehitellyt muun muassa erikoisten covereiden avulla. ­ Meillä tuli puolisentoista vuotta sitten idea covereista, kun mietimme, millä saisimme sosiaalista mediaa enemmän haltuun. Olimme jo jonkin aikaa soittaneet keikoilla Justin Timberlaken ja Pinkin biisejä, ja kelasimme, että miksi emme nauhoittaisi niitä livevetoina ja julkaisisi livevideon kerran kuussa. Cover of the Month -konseptilla olemme keränneet paljon uusia kuulijoita. TEKSTI KATRI OJALA KUVA SAMI MANNERHEIMO " Kolmen vuoden aikana bändi ja materiaali ovat kasvaneet. SUE » 40 « NRO. 5
• OUT NOW! The stunning debut album from Finnish Suomi Metal Star contest winner ODDLAND! For fans of the new OPETH & RIVERSIDE. OUT MAY 23RD Gus G. & his band return with a Heavy Metal masterpiece! Also available as LTD. EDITION DIGIPAK with 2 bonus tracks and as LP. OMERTÁ · Out now! Russel Allen (SYMPHONY X), Mike Portnoy (Ex-DREAM THEATER/ AVENGEND SEVENFOLD), Mike Orlando (SONIC STOMP) and John Moyer (DISTURBED) ADRENALINE MOB LIVE @ Helsinki, Nosturi, June 10th HARMAGEDON · Out May 23rd Daniel Fries (guitars), Collin Leijenaar (drums), SYMPHONY X`s Mike LePond (bass) and ENCHANT/SPOCK`S BEARD member Ted Leonard (vocals) I AM ANONYMOUS · Out May 23rd High class and timeless Progressive Metal featuring Damian Wilson on vocals (THRESHOLD/STAR ONE) and Adam Wakeman on keyboards (OZZY OSBOURNE) BABYLON · Out May 9th FOR FANS OF ALKALINE TRIO! Anthemic, infectiously catchy and memorable dark 80s post-punk new wave pop. SUE » 41 « NRO. 5
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton SONATA ARCTICA ­ Stones Grow Her Name (Nuclear Blast) 7 Aika rientää perin nopeasti. Viime vuosituhannen loppupuolella aloitelleita kemiläisiä kutsuttiin alkuaikoinaan Stratovariuksen kruununperillisiksi, ja yhtye haastoi silloiset Suomen power metal -kuninkaat tosissaan. Aikaa kului, väsähtänyt Strato syrjäytettiin tylysti ja Sonata nousi erityisesti vuoden 2003 Winterheart's Guildillaan lajityyppinsä eturiviin. Nyt, vajaa kymmenen vuotta myöhemmin puolestaan Sonata tuntuu aavistuksen verran väsähtäneeltä yhtyeeltä, joka saa hieman jo vilkuilla sivupeilistä mahdollisia ohittelijoita. Bensaa riittää toki vielä tankissa ja status ei ole vielä uhattuna, mutta Stones Grow Her Name on sen verran vaisu kokonaisuus, että sen varaan ei voi kovin monta ratakierrosta laskea. Edellinen albumi, kolme vuotta sitten tullut kuudes kokopitkä Days of Grays oli kuulijansa haastava ja väkevä albumi, jossa Deathauran kaltaiset kappaleet menivät yhtyeen mukavuusalueen ohi ja saivat bändistä mielenkiintoisia elementtejä irti. Uutuuslevy puolestaan on melkoinen sillisalaatti, joka pahimmillaan on tylsän kuuloista säksätystä ja parhaimmillaankin peruskaavan mukaista melokertsiheviä. Sellaista, jonka bändi osaa vaikka unissaan mutta joka ei tuo yhtään mitään uutta. Sinkkubiisi I Have a Right kuulostaa juuri siltä ­ sinkkubiisiltä, joka varmaan soi tiuhaan radiossa, mutta jonka anti jää siihen. Nytkyttävän vonkuva Shitload of Money taas kuulostaa siltä, että sillä tavoitellaan juuri sitä mitä biisin nimi antaa ymmärtää, mutta valitettavasti käteen jää vain se shitload. Poikkeus vahvistaa tällä levyllä, sillä albumin kaksi viimeistä kappaletta eli Wildfire II sekä instrumentaalinen, virtuoosimainen Wildfire III erottuvat ja jäävät mieleen kunnolla. Kumpikin biisi on vajaan kahdeksan minuutin mittainen, mikä on melkoinen ero muihin ralleihin, jotka pyörivät 3-4 minuutin lukemissa. Sonatalla on kykyä ja taitoa vaikka mihin. Toivottavasti bändi uskaltaa jatkossa vältellä enemmän peruskuvioita, jotta ei vajoa rutiinisuorittajaksi. JUSSI LAHTONEN SUE » 42 « NRO. 5
• 6 15 MINUTES BEFORE THE DIVE S/T (EMI) Useammasta helsinkiläisbändistä kasaantunut 15 Minutes Before The Dive eli kavereiden kesken Vartti luottaa esikoisellaan muhkeaan stadionsoundiin, joka huokuu ison maailman tuotantoratkaisuja. Amerikan soundissa piilee sekä bändin vahvuus että heikkous. Muun muassa Smakissa, Aprilissa ja Collarbonessa aiemmin vaikuttanut Vartti-miehistö on tunkenut kymmeneen kappaleeseen reilusti muotovalioita popkoukkuja, mutta niihin ei korva vaan tahdo tarttua. Miesten aiemman bändihistorian huomioiden on yllättävää kuinka aikuiselta kaikki kuulostaa. Tässä yhteydessä aikuinen tarkoittaa huoliteltua, riskitöntä ja turvallista. Kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta yhdestäkään biisistä ei tule sellaista oloa, että se olisi pakko kuunnella uudelleen. Kun biisimateriaali on näinkin sisäsiistiä, tuotettu soundi tuo ongelmat karulla tavalla esiin. Loppuen lopuksi ongelmat kiteytyvät siihen, että biisien pitäisi olla yksinkertaisesti parempia. Tämä paljastuu viimeistään levyn päättävällä Katy Perry -coverilla, josta Vartti on tehnyt kelpo version. Tällaisenaan 15 Minutes Before Dive on vain toistanut sen, mikä on amerikkalaisen rockin pelikentällä tehty varmasti miljoona kertaa. Suomen oloissa lähes virheettömän Amerikan-meiningin tekeminenkin on arvo sinänsä, mutta muodon lisäksi olisi kaivannut sisältöä. ILKKA LAPPI LEVYARVIOT ARJEN ANTHONY LUCASSEN ­ Lost In The New Real (Inside Out Music) (Svart) Jess And The Ancient Ones on kuopiolainen seitsenhenkinen bändi, jonka musiikilliset vaikutteet ovat 70- ja 80-lukujen metallimusiikissa. Omien sanojensa mukaan se on kiinnostunut okkultismista ja kappaleiden taustaksi onkin kirjoitettu maagisiin maailmoihin ja salatieteisiin suuntautuva taustakertomus, jota sanoitukset ilmentävät. Kuopiolaisten sointi on klassista heavyä. Bändissä soittaa jopa kolme kitaristia, joiden riffisampona toimivat sellaiset tutut nimet kuin Iron Maiden tai Roky Erickson. Kun vielä mainitaan rumpalin viehtymys laukkakomppiin alkaa olla selvää, mistä on kyse. Tällaista musiikkia on tehty jo leegio. Jess And The Ancient Ones pyrkii erottumaan taustan taakasta naislaulajan avulla. Solisti Jess onkin varsin lahjakas, mutta kyvyt eivät vielä ole niin säkenöivät, että hänen äänellään kannettaisiin mitään yhtyettä suureen menestykseen. Levyn hengähdystauko, yökerhosoulin suuntaan viittaava The Devil In G-Minor -kappale esittelee kiinnostavan paradoksin: soittajat eivät ole omalla mukavuusalueellaan ja matala melodia tuottaa laulajalle hankaluuksia. Silti se esittelee yhtyeen musiikillisen potentiaalin parhaiten yhdessä okkultistisen progevedon Sulfurin Giantsin kanssa. Kyllä tällä paketilla mahtuu maan metalliluolia rundaamaan. JOONAS KUISMA 7 JESS AND THE ANCIENT ONES S/T 9 Hollantilaisen progressiivisen rockin suurmestari Lucassen on jättänyt metallisimmat projektinsa kuten Ayreonin sekä Star Onen telakalle ja julkaisee nyt toisen soololevynsä. Albumi mahduttaa kahden levyn mittaansa jonkin verran hevahtavaa rynkytystä mutta myös paljon popahtavampia melodioita, folkia, tunnelmoivaa progea, psykedeliaa, tuttuja avaruussämplejä ja paljon muuta. Kimurantteja ja lähes sinfonisia eepoksia kosmoksen saloista ei ehdi tulla ikävä Pink Beatles in a Purple Zeppeliniä ja When I'm a Hundred Sixty-Fouria jammaillessa. Scifin ystävät löytävät paketin hauskasta teemasta pureskeltavaa. Sen takaa jo levyn hurttina kertojaäänenä esiintyvä leffamaailman kulttisankari Rutger Hauer. Levyn keveys miellyttää suhteessa Lucassenin useimpiin projekteihin. Raskaat Pa- rental Procreation Permit ja Yellowstone Memorial Day ovat itsessään hyviä vetoja, mutta kokonaisuuden kannalta ilman niitäkin olisi pärjätty hyvin. Muutamat covervalinnat toimivat vaihtelevasti. Pink Floyd jää jähmeäksi mutta Frank Zappa groovaa mahtavasti. Eihän tämä mies edelleenkään osaa julkaista kuin parhautta. ALEKSI AHONEN hieman tasaantuu eikä aivan vastaavaan laatuun enää ylletä, vaikka kappaleiden intensiteetti ja taso onkin korkealuokkaista kautta linjan. Gladiatorista ja Treacherysta huolimatta World Scum on kuitenkin tämän levyn se biisi, ja sitä kelpaa soittaa livenä hamaan tulevaisuuteen. Lähelle sitä pääsee myös levyn päätösbiisi Revengeance, jossa vierailee iso osa Cavaleran nuoremmasta polvesta: Richie, Zyon sekä Igor junior. JUSSI LAHTONEN 7 IN MOURNING THE WEIGHT OF OCEANS 8 SOULFLY ENSLAVED (Roadrunner) Max Cavalera se on paitsi tuottelias myös lahjakas mies. Viime vuonna mies julkaisi veljensä Igorin kanssa vuoden kovimman ulkomaisen albumin, Cavalera Conspiracyn kakkoslevyn. Nyt on vuorossa Soulflyn kahdeksas albumi Enslaved. Taso on edelleen oivallinen, vaikka CC:n kaltaiseen iskuun Cavalera ei nyt ylläkään. Soulfly aloitti melko hämäränä tribaalimetalliyhtyeenä, mutta levy levyltä bändi on karistanut yltään ylimääräiset krumeluurit ja viidakkotouhut ja siirtynyt kohti Max Cavaleralle ominaisinta ilmaisumuotoa: raskasta, rouheaa thrash/death metalia, jossa groovaava rytmi yhdistyy armottomaan runttaamiseen. Tästä loistava esimerkki on World Scum, joka virittää levyn alkupuolella sellaiset tunnelmat ja odotukset, että katto on räjähtää. Seuraavien biisien aikana paine kuitenkin (Spinefarm) Monikulttuurisuutta on kahta lajia. On eri maista tulevien ihmisten yhteistyötä ja yhteiseloa, jossa erilaiset vaikutteet tukevat toisiaan ja joissa kaikilla on pohjimmiltaan yhteinen päämäärä. Sitten on sitä toista lajia, jolla on enemmänkin tekemistä moniongelmaisuuden sopeutumattomuuden kuin sanan kulttuuri kanssa. Pohjast on tiukasti ensimmäistä kastia eli oivallinen osoitus siitä, miten viisaat päät on mahdollista lyödä yhteen riippumatta siitä, mitä passissa lukee. Virolais-kanadalais-suomalaista metalliprojektia yhdistää sama kuin kyseisiä maitakin eli pohjoinen ulottuvuus, julman kaunis ja kylmä luonto sekä tietty eristyneisyys. Skandinaavis-balttilaista tunnelmointia ja viikinkimetallikauden Bathoryn jyhkeyttä sisältävä kuuden kappaleen kokonaisuus tekee vahvan vaikutuksen. Väkevä poljento, sointuvat melodiat ja jytisevän jylhä äänimaailma ovat hyvässä tasapainossa. Jokainen kappale on osa palapeliä, josta ei ole yksikään pala hukassa. The Three Brothers, A Funeral Procession on the Milky Way, Moorsong ja The Soundless Music of the Lake luovat kuulijan päähän tenhoavia visioita, eivätkä myöskään The Man from the Past sekä Thoughts Most Nocturnal jätä kylmäksi. JUSSI LAHTONEN 8 POHJAST THOU STRONG, STERN DEATH (Spinefarm) Ruotsalainen In Mourning on kehittynyt ja syventänyt ilmaisuaan koko ajan. Vielä ensilevyllä kuultu melodinen, hieman goottivaikutteinen death metal on vaihtunut hitaan maalailevaksi, progevaikutteiseksi doom/ death metaliksi, jossa hitaat tunnelmanluonnit ovat avainasemassa. Kolmas täyspitkä ammentaa inspiraationsa valtamerestä ja sen syvyyksistä, ja teos on sekä sävellyksiä että sanoituksia myöten teemalevy. Pitkät, viipyilevät kappaleet kelluvat, aaltoilevat ja virtaavat kuin esikuvansa, ja A Vow to Conquer the Oceanin kaltaiset teokset tavoittavatkin hyvin merten salaisuudet. Albumin äänimaailma on samaan aikaan jyhkeä ja ilmava, jos merellisestä levystä jälkimmäistä ilmaisua nyt voi käyttää. Yli tunnin mittainen matka laskee kuulijankin harteille valtamerten painon, eikä se paino hellitä ennen kuin on aika nousta pintaan Voyage of The Wavering Mindin päätyttyä. Kaikessa eleettömyydessään ja linjakkuudessaan In Mourningilla on kuitenkin yksi pienoinen ongelma. Mikäli ei satu olemaan oikeassa mielentilassa henkiselle merimatkalle, niin albumi on paikoin melkoisen verkkainen ja tylsä. Aavan meren tuolle puolen tekisi mieli päästä hieman nopeamminkin kuin kellumalla rasvatyynessä vedessä. JUSSI LAHTONEN peräti progevaikutteista äärimetallia. Siinäpä väittelevät vaikka maailman tappiin, mutta tosiasiassa metalliakin tasan kolmea kategoriaa: hyvää, keskinkertaista ja huonoa. Edusti Mnemic mitä lajityyppiä tahansa, se kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Uutuuslevy on itsetarkoituksellisen kikkaileva, sekava ja bändin kyvyille liian vaikea paketti. Rajoja rikkovaa, ainutlaatuista metallia voi toki aina tehdä jos on kapasiteettia ja lahjakkuutta olla rajoja rikkova, ainutlaatuinen bändi. Aikoinaan esimerkiksi Fear Factory oli sellainen kahdella ensimmäisellä albumillaan, mutta Mnemic ei ole. Yhtye kyllä tosissaan yrittää, mikä on omalla tavallaan aina meriitin arvoinen asia. Mutta yritys ei vain riitä. JUSSI LAHTONEN 6 MNEMIC MNEMESIS (Nuclear Blast) Mnemic se ei edelleenkään tiedä onko se lintu vai kala. Eikä sitä, oliko ensin muna vai kana. No, jälkimmäistä ei tiedä moni muukaan, mutta yhtä kaikki Mnemic yrittää niin innokkaasti edustaa jokaista mahdollista "modernia" raskaamman metallin alalajia, ettei se edusta kunnolla oikein mitään. Lajinoppineet ovat väitelleet toreilla ja foorumeilla siitä, onko Mnemic metalcorea, melodista death metalia, teollisuusvaikutteista metallia, groovaavaa thrash metalia vaiko (Van Records) Kalifornialaisesta Castlesta tekisi mieli innostua huomattavasti enemmänkin. Valitettavasti yhtye ei kykene ainakaan vielä nousemaan erittäin kiinnostavan konseptinsa edellyttämiin puitteisiin, vaikka ei kuulijoitaan varsinaisesti petäkään. Kolmen hengen yhtye nimittäin soittaa perinteistä, 70-luvun hämyajoista muistuttavaa okkultistista heavy doomia. Vanhoina hipinretaleitten kulta-aikoina monet esimetallibändeiksi luokiteltavat pumput soittivat usvaista, raskasta ja hitaan koukeroista esiheviä. Tuolloin okkultismi tarkoitti musiikillisesti varsin hilpeitä ja riehakkaita bakkanaaleja pimeyden voimien kanssa, ei liian ryppyotsaista ja totista saatananpalvontaa pingviinimaskit naamassa. Castle pyrkii hieman samaan, ja soittaa melko arkaaiseen malliin. Kappaleissa kuten Curses of the Priests, Venus Pentagram ja Corpse Candles on kyllä omanlaistaan menoa, ja kolmikon jyhkeä soitanta kuulostaa miellyttävältä, mutta se jokin jää tällä kertaa kuitenkin uupumaan. Saatana ei nyt saavu sapattiin. JUSSI LAHTONEN 7 CASTLE BLACKLANDS SUE » 43 « NRO. 5
• to-osaston virtuositeetin kanssa mielenkiintoisen yhdistelmän. Progressiivisen rockin ankarimmat ystävät saattavatkin hieman pettyä Flying Colorsin debyyttiin. Tahtilajeja pyöritellään ajoittain maukkaasti, mutta kokonaisuutena levyllä on hardrokkaavasti popmaisempi ote. Tämä on minusta tervetullutta, koska proge-nostalgian maailmalla on jo Transatlantic. Albumin harmonioissa kaikuu Beatles. Musen vibatkaan eivät tunnu äärettömän kaukaisilta. Suoraviivaisia balladeja löytyy useampikin, parhaana esimerkkinä Better Than Walking Away. Tuplabasarit pölytetään kirkkaiksi All Falls Downissa, jotteivät Portnoyn nimen houkuttelemat hevistelijät jäisi täysin kylmiksi. Ja antaahan levyn päättävä 12-minuuttinen Infinite Fire progehirmuille enemmänkin karkkia. Kaiken kaikkiaan virkistävän taidokas levy, joka toivottavasti löytää kuulijansa hienoisesta sillisalaattimaisuudestaan huolimatta. ALEKSI AHONEN LEVYARVIOT 7 MR. FASTFINGER ­ In Motion (Elektrik Pyjamas) Internetin syövereissä virtuaalisella kitarakoulullaan mainetta sekä kunniaa niittänyt tilu-sensei Mr. Fastfinger revittelee kansalle toisen studioalbuminsa. Tuottaja-laulunkirjoittaja-partnerinsa Mika Tyyskän johtama bändi valaa tanakasti soitetun perustan, jonka päälle Nopeasormen kelpaa purskauttaa komeita juoksutuksia ja tunnelmia. Vierailusooloissa kuullaan mm. Dream Theaterin kiipparistia Jordan Rudessia. STONED JESUS SEVEN THUNDERS ROAR 7 6 Levy on kokonaisuutena kiitettävän monipuolinen. Meininki pysyy kasassa niin Daemons & Ghoulsin tasoisen mätön kuin Breathen kaltaisen herkistelynkin aikana. Beach Turtles groovaa maukkaasti Joe Satrianin hengessä. Yhtä lailla ennalta odotettavasti levyn läpi on kuultavissa kaikuja Steve Vain tuotannosta. Odottamattomimmat kurvit kaarrellaan Motion Beatin pelisyntikoiden ja rallienglannilla vedettyjen murinoiden tahtiin. In Motionin ainoaksi vaivaksi koostuu lopulta niin monen instrumentaaliteoksen suurin sudenkuoppa: ne kovimmat koukut. Teknisenä suorituksen ja tekemisen meiningin puolesta kaikki on todella tiukassa kuosissa. Toistuvien kuuntelujen jälkeen mieleen ei jää selkeitä kuningashetkiä, jotka nostaisivat albumin pisteytyksen puolesta seuraavalle tasolle. Hieman rajatumman yleisönsä Mr. Fastfingerin tulisi silti löytää verrattain helposti. ALEKSI AHONEN BURZUM UMSKIPTAR (Byelobog) Vaikka Varg Vikernes julisti vankilassa murhatuomiota istuessaan sähkökitarat ja muut vastaavat instrumentit ei-arjalaisiksi ja kulttuurisesti vieraiksi, niin äkkiä mieli muuttui, kun sellin ovet aukenivat ennenaikaisen ehdonalaisen merkiksi 2009. Siinä ei ehtinyt kissaa sanoa ennen kuin kitara oli taas kourassa ja kova levytystahti alkoi. Viime- ja edellisvuonna tuli peräti kolme Burzum-albumia, ja nyt sitä mennään taas. Arjalaishöpinät ovat ainakin julkisesti taakse jäänyttä elämää, eivätkä ne Breivikin jälkeen Norjassa varmaan niin suurta vastakaikua saisikaan. Vanhat skandinaaviset jumaltarut ovat sen sijaan aina paikallaan. Umskiptar ammentaa kaikki sanoituksensa Völuspasta eli Näkijättären ennustuksesta. Jos teksteihin haluaa tutustua muinaisislannin sijasta suomeksi, niin ei kun hakemaan kirjahyllystä Aale Tynnin toimittama Eddan jumalrunot, josta löytyvät ennustuksen kaikki 60 stanzaa. Toki kaikilla vähääkään skandinaavisista myyteistä kiinnostuneilla tämä teos hyllyssä jo on. Albumi itsessään ei kuitenkaan tee täyttä oikeutta ennustuksille, sillä levy on kauttaaltaan varsin puuduttavaa ja yksitoikkoista junnaamista, jossa ylipitkät biisit jauhavat samalla temmolla ja nuotilla kuin mylly viljaa. Burzum on nykyisin jonkinlaista Vikernesin musiikillista itseterapiaa, ja se toki hänelle sallittakoon, mutta harva muu tästä enää mitään irti saa. JUSSI LAHTONEN senaan yksityiskohtana neljän hengen bändistä joka jäsen pääsee myös mikrofonin ääreen, yksi päävokalistina ja muut taustalla. Yhtye on varsin kehityskelpoisen kuuloinen ja onnistuu kirkkaana kevätpäivänäkin luomaan tunnelmia synkeästä syysyöstä, jolloin sade ropisee arkun kannelle ja itse on arkun sisäpuolella toivomassa, että joku vielä huomaisi, että on tapahtunut pahanlainen virhe. Mutta sen jälkeen tunnelma kuitenkin hälvenee, kun levyn heikot kohdat eli ajoittainen junnaavuus ja soundien suttuisuus korostuu. Leichenhaus on silti hyvä startti levytysuralle. JUSSI LAHTONEN 7 ABHORDIUM WHEN DEPRAVITY INCARNATES 7 BEREFT LEICHENHAUS (The End Records) Aurinkoisessa Kaliforniassa on nyt selvästikin synkistelykausi päällä, sillä vuorossa on jo toinen kalifornialainen doom metal -yhtye samassa kuussa. Siinä missä Castle soittaa perinteistä hidasta heavya niin Bereft keskittyy synkeämpään ja raskaampaan materiaaliin. Ensimmäistä kertaa asialla oleva orkesteri ei yllä funeral doomin puolelle, siihen biisit ovat liian lyhyitä ja liian rivakoita, mutta melkoista möyrintää Bereftinkin materiaali on. Omanlai- (Secret Entertainment) Jyväskylässä majapaikkaansa pitävä Morian on viimeinkin saanut julkaistua jatkoa viiden vuoden takaiselle debyyttialbumilleen. Yhtyeen tummanpuhuva raskas rock yhdistelee sujuvasti metallisempia elementtejä siirappisten kertosäkeiden kanssa. Lyyriset teemat täydentävät musiikin melankolista perusvirettä pyörimällä itsesäälin ja voivottelun noidankehässä. To/Die/Forin kaltaista epätoivossa rypemistä bändi ei sentään harrasta, mutta saman tyylisuunnan edustajista on kuitenkin kyse. Morianin keihäänkärki ja ehdoton valttikortti on laulaja Janne Siekkinen, joka saa monipuolisella äänellään ja eläväisellä tulkinnallaan kappaleet kukoistamaan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin sävellysten mitäänsanomattomuus. Kappaleet ovat pääasiassa hetkessä unohtuvia euron juustoja, jotka eivät keskivertoisuudessaan onnistu puhuttelemaan tai koskettamaan. Biisit on yritetty rakentaa vahvojen kertosäkeiden ympärille, mutta tällä kertaa luomiseen käytetty tuska ei ole generoinut ainuttakaan oikeasti iskevää kertsiä. Keskitempoisten kappaleiden harmaasta joukosta erottuu lopulta yksi helmi. Tunnelmallinen ja rauhallisesti kasvava nimibiisi on tyylikäs päätös levylle. Kappaleen eteerinen fiilistely tuo hieman mieleen 2000-luvun alussa vaikuttaneen kotimaisen Divercian, joka synkisteli goottihenkistä metalliaan samankaltaisella pieteetillä. VILLE PEKKALA SUE 7 MORIAN ASHEN EMPIRE (Inverse Records) Salolainen black/death metal -yhtye Abhordium sai ensilevynsä valmiiksi jo viime vuonna, nyt kotimainen Inverse Records julkaisee albumin laajemminkin. Bändi on tätä ennen julkaissut yhden EP-julkaisun ja ehtinyt hieman rundata ulkomaillakin. Pöytään katetaan yhdeksän eripituista, eritempoista ja eritasoista biisiä, joissa painotetaan pääasiassa mustempaa metallia kuolonmetallin ollessa hyvänä tukena. Talla on pohjassa ja nuoruuden vimma ajaa biisejä raivoisasti eteenpäin. Tahti on paikoin vähän liiankin rivakkaa, ja yhtye sortuu toisinaan päämäärättömään kaahaukseen vain kaahauksen itsensä tähden. Osaa Abhordium toki muutakin. Erityisesti albumin päätöskappale, samalla kaikkein pisin veto Abyss Portal tekee hyvän vaikutuksen demonisesti sykkivällä tahdillaan ja vimmalla, joka tuntuu kumpuavan Helvetin sydämestä. Rytmikäs riffittely jättää hyvän jälkimaun. Kun toiseksi suurimman tehnyt Chaos Mantra sattuu olemaan levyn toiseksi pisin kappale, niin sitä väkisinkin tulee pohtineeksi, olisiko hieman pidemmässä ilmaisussa bändille enemmän mahdollisuuksia kuin kolmen minuutin suht puhtaissa tykityksissä. JUSSI LAHTONEN (Moon Records) Oikotie sydämeeni käy mehevän bassonsoiton kautta. Unohdun kuuntelemaan hyvää basistia niin tarkasti, että myöhemmin huomaan harmittavan usein, ettei bändi ollutkaan kokonaisuutena kaksinen, vaikka bassohurmoksessa näin ehdin luulla. Täsmälleen näin kävi ukrainalaisen Stoned Jesusin suhteen jo debyyttilevyn (First Communion, 2010) kohdalla. Trio sekoittelee psykedeelistä stoneria, klassista ja bluesahtavaa rokkia. Kitaristi-vokalisti Igorin intonaatio ja vokaalien venytys muistuttaa paikoin Big Countryn edesmennyttä Stuart Adamsonia. Bändin kakkoskiekko Seven Thunders Roar on tasainen kokonaisuus mutta alati on läsnä tunne siitä, että jotain tärkeää jää puuttumaan. Kuulokkeista kajahtaa kimmoisaa stonerpomputusta, irtonaista riffittelyä ja varmaotteista akustista(kin) kitaraa. Sopivin intervallein lähtee käyntiin rankempi pyöritys, lupaavia jumitusosioita, synkistelyä ja lautasten rikastamia väliosia. Kaiken takana on paksu basso, tarpeen tullen ketterä, ihokarvat pystyyn nostattava, jämerä ja kutsuva. Kerta toisensa jälkeen hyppään sen kelkkaan, innostun ja lopulta petyn. Missä vika? Stoned Jesusin debyytti oli epätäydellisempi ja suhruisempi. Se oli parempi. Kun meininki menee virheettömäksi, siitä katoaa viehätys, vaara ja muna. ANNIKA BRUSILA 6 ZIPPO MAKTUB (Mascot) Superyhtyeiden rintamalla jyrähtää taas. Monissa yhteisissäkin progeliemissä keitetyt Mike Portnoy ja Neal Morse ovat saaneet vierelleen Deep Purplessa jo pitkän tovin kitaroineen Steve Morsen ja hänen kanssaan Dixie Dregsissä bassoa pomputelleen Dave LaRuen. Mikrofonin varressa on yllättävämpi edustaja, altsurokkipiireissä menestyneen Alpha Revin laulaja Casey McPherson. Hänen popimpi otteensa luo soit- 8 FLYING COLORS S/T (Subsounds Records) Nimien pudottelussa ja vierailevissa muusikoissa on imua. Halusin kuulla italialaista Zippoa siksi, että bändin kolmannella albumilla on yhdessä biisiissä mukana Ben Ward. Orange Goblinin laulaja-gorillan energisen karjahtelevaan tyyliin ihastuneena ajattelin, että Zippokin on varmaan kova luu. Toinen täky oli levyn masteroinut James Plotkin, joka on tuunannut muun muassa SunnO))):ia, tuota Roadburniakin viime vuonna kuratoinutta uskottavuusbändiä. Zippo fuusioi varhaista progea perinteiseen stonersurinaan ja räpsähteleviin sähköshokkeihin. Bändin kolmas kokopitkä Maktub on erittäin vaikea levy. Se on utopistinen ja kokeileva. Kappaleet tursuavat kitarariffittleyä ja rytmeillä kikkailua. Räjähtelevää, puuskittaista ja hengästyttävää tykitystä tulee niin valtaisalla väännöllä, että pääparkani vinkuu vielä monen päivän ajan. Biisit vaikuttavat haasteellisesti rakennetuilta, mutteivät lopulta ole erityisen kekseliäitä. Jännitteet muodostetaan pääasiassa jatkuvilla rumpusynkoopeilla ja ärhäköillä takapotkuilla, joita laulaja peesaa eteerisillä murinoilla. Kakofonista postmodernia hissipoprockia, etten sanoisi. Olen kädetön Zippon suhteen. En saa siitä kiinni, en edestä enkä takaa. ANNIKA BRUSILA www.facebook.com/suezine » 44 « NRO. 5
• Anathema Weather Systems Available as limited edition 2disc set (CD + 5.1 DVD disc), standard CD, double vinyl and download `this is another breathtaking piece of work... a nailed-on album of the year contender' 9/10 METAL HAMMER `It is truly majestic, heavenly - Is it another masterpiece? Of course it is.' TERRORIZER (5/5 ALBUM OF THE MONTH) `Delightfully ethereal' CLASSIC ROCK PROG `The Beatles be damned, this is the best band that Liverpool has ever produced, no arguments' 10/10 POWERPLAY ON TOUR: 26-09-2012 PAKKAHUONE, TAMPERE 27-09-2012 CIRCUS, HELSINKI www.kscopemusic.com/anathema Steve Hogarth & Richard Barbieri Not The Weapon But The Hand The debut album from Steve Hogarth (Marillion) & Richard Barbieri (Porcupine Tree, Japan). `a love letter from the darkest recesses of the mind, explicit and clever and memorable' PROG www.kscopemusic.com/hogarthbarbieri Ulver Childhood's End Classic psychedelic tracks re-worked by the Norwegian dark music legends www.kscopemusic.com/ulver For more information and news updates on Kscope go to www.kscopemusic.com vimeo.com/kscopemusic twitter.com/kscopemusic youtube.com/kscopemusiclondon soundcloud.com/kscopemusic facebook.com/kscopemusic Download the Kscope podcast to hear new music, as well as interviews with the bands. Visit www.kscopemusic.com/podcast for more details. SUE » 45 « NRO. 5
• PALEFACE ­ Maan tapa (Exogenic) Haastattelin Palefacea Sueen ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun hänet imaistiin musiikkilehtiin The Pale Ontologist -debyyttinsä vuoksi. Muistan tuosta puhelinhaastattelusta sen, että Karri Miettisenä tunnettu räppäri oli hyvin sanavalmis, itsevarma ja juuri nousemassa junaan. Karri Kalpeanaaman seuraavat pysäkit olivat debyytin tavoin kansainvälisen kuuloiset albumit Quarter Past (2003) ja Studio Tan (2007). Tasokkaasta tuotannosta ja kriitikoiden kehuista huolimatta ne jäivät suhteellisen vähälle huomiolle niin kuin englanninkielinen suomalainen musiikki tuppaa jäämään, jos ulkomaat eivät siihen reagoi. Vuoden 2010 albumi Helsinki ­ Shangri-La suisti uusille raiteille niin Miettisen sanataiteen kuin suosionkin. Se oli pitkälti kielenvalintakysymys: Helsinki ­ Shangri-La oli Palefacen ensimmäinen suomenkielinen albumi. Hänen arvomaailmansa ei ollut muuttunut, mutta häntä kuunneltiin tarkkaavaisemmin ja hänen sanansa tuntuivat uskottavammilta ­ englanninkielisen maailman ulkopuolella suvereenikin englanninkielinen rap kun on auttamatta irti arjesta. Menestykseen vaikutti myös ajoitus: Palefacen sanat resonoivat kuin helisevä vaski niissä vihervasureissa, joista oikeistopopulistien äänestäminen vastuutehtäviin oli ojan ruoppaamista allikoksi. Palefacen kolmelta ensimmäiseltä levyltä ei juuri löytynyt jäämiä suomalaisuudesta, mutta Helsinki ­ Shangri-Lalla kotoperäiset vaikutteet olivat esillä alleviivatusti. Levyn protestilaulu-nimikappale ja kertosäkeessä kansanlauluksi muuttuva Talonomistaja hätkähdyttivät erilaisuudellaan. Toisaalta ne myös kuulostivat albumikokonaisuudesta irrallisilta kummajaisilta. Maan tapa on paljon yhtenäisempi kokonaisuus kuin Helsinki ­ Shangri-La. Sillä on vaikutteita esimerkiksi arabietnosta ja metallista, mutta ne ovat ripauksia souliin, funkiin, jazziin ja ylipäätään mustaan rytmimusiikkiin perustuvissa hypnoottisen yksinkertaisissa biiseissä. Toisin kuin useilla kollegoilla, Palefacen melodinen laulaminen ei ole sävelvapaata määkimistä vaan ponnekasta vokalisointia, mikä on eduksi kertosäkeitä tulkitessa. Puhelaulajana hänen käytössään on laaja äänensävyarsenaali, joka tekee räpistä ilmeikästä ja tehokasta. Tältä kuulostaa mies, jonka sanoo mitä ajattelee ja jonka sanavarasto suurempi kuin sanomisen tarve. Kriittinen näkökulma on laajempi kuin Helsinki ­ Shangri-lalla: Maa-sana viittaa planeettaan, ei valtioon. Paleface on siis siirtynyt yhteiskuntakriittisyydestä ihmiskuntakriittisyyteen. Ei mikään helppo homma, mutta eiväthän idealistien hommat koskaan ole. Saarnaajan työtä helpottaa se, että tausta elää niin vahvasti kuin se erinomaisen Räjähtävä nyrkki -yhtyeen käsittelyssä elää. Kosketinsoittaja Tuomo Prättälän, kitaristi Aki Haaralan, basisti Heikki Laineen, rumpali Mikko Pöyhösen ja skrätsivastaava JD Leijonamielen ryhmädynamiikka on silkkaa dynamiittia. Voi vain malttamattomana odottaa, millaiset korvaorgiat yhtye järjestää keikoilla. Maan tapa on hyvin musikaalinen bändilevy. Ehyestä ja tasaisesta lauluryppäästä on työlästä eritellä hienoimpia kohtia, mutta mainittakoon nyt oodi oravanpyörästä niskat taittaen pudonneille eli Ikivanhat tekosyyt (Kadotettujen mantra), kansannousuja arabikevään muotiväreissä kommentoiva Amana ja choruksessaan iskelmällinen Maan tapa, joka kasvaa tyrmääväksi verbaali-iskujen sarjaksi. Myös Redraman ja Tommy Lindgrenin kanssa tykitetty Muista! on pureva kappale, samoin rennosti groovaava Koivunpahkasyndit. Jälkimmäisen rivi "Missä olit silloin ku Bon Jovi kuoli?" on esimerkki levyn lukuisista lujasti ajassa kiinni olevista viittauksista, joissa tulevaisuuden kulttuuriantropologeilla riittänee setvittävää. 9 LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton ARI VÄNTÄNEN SUE » 46 « NRO. 5
• (Parlophone) Läpimurtoalbumi Behind The Musicin (2001) jälkeen göteborgilaisen TSOOL:n nousujohteinen ura jäi polkemaan paikalleen tai oikeastaan taantui.. Niinpä ei oikeastaan ole hirveän iso yllätys, että vokalisti Ebbot Lundgren on ilmoittanut uutuuslevyn jäävän bändin uran viimeiseksi. Throw It to The Universe -albumia tehtäessä ei ole enää tarvinnut miettiä haaveeksi jäänyttä Amerikan-valloitusta. Bändin kuudesta albumista tämä lieneekin toiseksi tasokkain kokonaisuus. Sielua hivelevät akustiset kitarariffit ja seesteiset melodiat hipaisevat läheltä The Moody Bluesia, joka 60- ja 70-lukujen vaihteessa saavutti hieman siirappimaisemmalla lähestymistavalla miljoonia kuulijoita. Tämän vuosituhannen kyynistyneelle kuulijakunnalle terästetty kosminen hippirokki ei tavoita vastaavia massoja, mutta ajattelevia yksilöitä kyllä. Nimikappale on upeasti kasvava hymni, joka päättyy muistumiin bändin vuosikymmenen takaisesta riffirokista. Nopeimmin päähän iskostuva biisi Where's The Rock? on kuulemistani Love-pastisseista hienoimpia. Luopumista (Waiting for the Lawnmovers, If Nothing Lasts Forever) ja lankeemusta (When We Fall) käsittelevä TSOOL kuulostaa levolliselta hautaanmenijältä. Jo toukokuussa voi sanoa, että kyseessä on yksi tämän vuoden parhaista rocklevyistä. JARI MÄKELÄ 9 THE SOUNDTRACK OF OUR LIVES THROW IT TO THE UNIVERSE LEVYARVIOT THE DANDY WARHOLS ­ This Machine (Naive) 8 THE CULT CHOICE OF WEAPON (Black Lodge) Postpunkbändistä "viimeiseksi classic rock -yhtyeeksi" itsensä kohottanut, The Doorsin ja Zeppelinin vulgaariksi yhdistelmäksi mutatoitunut The Cult petraa yhdeksännellä studioalbumillaan viimekuulemasta. Neljän ensimmäisen klassikkoalbumin rinnalle Choice of Weaponia ei voi nostaa, mutta 90- ja 00-lukujen The Cult -levyjen rinnalla se kamppailee tasapäisesti, nousten helposti ainakin väsähtäneen Ceremonyn (1991) yläpuolelle. Kansikuvan sarvipäästä tulee mieleen luottomies Bob Rockin tuottama, The Cult -nimeä kantanut grungesävyinen albumi vuodelta 1994, mutta Bill Duffyn melodiset hard rock -kitarariffit ovat lähempänä Rockin tuottamaa läpimurtoalbumi Sonic Templeä (1989). Pohjatyön materiaalin koostamisessa on tehnyt modernin rockin potikanvääntäjämestari Chris Goss, joka tuotti vokalisti Ian Astburya jo soololevyllä (2000) ja UNKLEalbumilla (2007). Pidän myös erityisesti jo edellisellä albumilla soittaneen ex-Exodus John Tempestan sävykkäästä rumputyöskentelystä. Astburyn jimmorrisonismit, yleinen haudanvakavuus ja länsimaailman kritiikki aiheuttanevat joillekuille asenneongelmia. Piru vieköön ironiset hipsterit, maailma on valmiiksi ruma paikka ja minä syleilen The Cultia, koska sen musiikki sisältää oikeita, vilpittömiä tunteita, kauneutta, rakkautta, vihaa, tuskaa ja ennenkaikkea toivoa. JARI MÄKELÄ 9 Jos aivan totta puhutaan, en odottanut enää ikinä kuulevani uutta levyä tältä bändiltä. Neljä vuotta edellisen, ylipitkän ja heikohkon Earth to Dandy Warholsin jälkeen julkaistava This Machine osoittaa kuitenkin, että vanhassa kehäraakissa on vielä potkua. Kotikaupunkiinsa Portlandiin oman Odditorium-studiokompleksinsa 2000-luvun alussa rakentanut bändi tuntuu seitsemännellä albumillaan löytäneen uudelleen sen ytimen, joka siitä alkuaankin teki kiinnostavan. Tiessään ovat 80-lukuiset synapopkokeilut ja suureelliset konseptit. Tilalla on pörisevää bassoa, kirskuvaa ki- taraa, happoista psykedeliaa ja slacker-vokalisointia. Tähän bändiin tiivistyy minun mielessäni koko 90-luvun loppupuolen generation x -kulttuuri. Aika ajoi kuitenkin Dandy Warholsin ohi. Enjoy Yourselfillä Taylor Taylor tuntuukin laulavan peittelemättömästi itsestään, kun hän sanoo "I used to be cool." Huumehuuruinen elämä taitaa olla Dandyjen osalta ohi, mutta This Machine todistaa, ettei bändi olisi koskaan mitään huumeita tarvinnutkaan. Tällä levyllä on bändin parhaat biisit sitten vuoden 2001 Thirteen Tales From Urban Bohemian ja sitä seuranneen synavetoi- sen Welcome to the Monkeyhousen. Tuskin tältä levyltä löytyy biisiä kännykkäliittymämainokseen, mutta esimerkiksi surumielinen Well They're Gone on helposti komeinta DW:tä pitkään pitkään aikaan. 45-vuotiaana Taylor Taylor on vihdoin unohtanut kerrostalon kokoisen egonsa ja keskittänyt tarmonsa biisinkirjoittamiseen. Ainoastaan Merle Travis -cover 16 Tons ei oikein tunnu istuvan levyn muuhun linjaan. Tämä kone tuskin tappaa fasisteja, mutta puhtaasti rocklevynä kuuntelen sitä monta kertaa mieluummin kuin useimpia muita tämän kuun uutuuksia. TOMI TUOMINEN rancesävyjen (Deep Vents) välillä. Lempeä Mind Cut muistuttaa edellä mainittua Pink Floydia. Levyn keskelle on sijoitettu kolme kokonaisuuteen luontevasti istuvaa, hyväsoundista livebiisiä, joilla koskettimia soittaa vuonna 2004 bändiin liittynyt, vuonna 2008 aivoverenvuotoon menehtynyt Jason Stuart. Right to Decide on Electric Tepee -albumin (1992) tunnetuin kappale, jonka muistan aikoinaan soineen radiossakin. Aerospace Agen originaaliversio löytyy yhtyeen ex-sanoittaja ja -vokalisti Robert Calvertin ensimmäiseltä soololevyltä (1974). JARI MÄKELÄ si se sisältää köyhästi melodisia elementtejä, mutta tilannetta on kompensoitu fiksulla väliosalla. Ajun omat sävellykset eivät nouse lainojen tasolle ja muutoinkin hänen sooloinstrumenttinsa jää muun muassa The Party -avausraidan hienon bassosoolon varjoon. JOONAS KUISMA 7 HAWKWIND ONWARD (Eastworld) Dave Brockin spacerock-kollektiivin kahdeskymmenesseitsemäs (?) studioalbumi todistaa, että vaatimattomat neljäkymmentäkolme vuotta avaruustuulta ulvottanut hippibändi on viihdyttävässä vedossa. Koko olemassaoloaikansa tukevasti undergroundissa viettänyt bändi menestyi 70-luvulla jopa hittilistoilla, mutta Hawkwind on paralleelin universumin Pink Floyd, jonka ei tarvinnut rajoittaa julkaisujensa määrää tai taiteellisia ambitioitaan kaupallisten paineiden takia. Loppupeleissä on selvää, kumpi yhtyeistä edelleen jatkaa uuden relevantin materiaalin julkaisemista. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Blood of the Earth -albumi oli hiukan tiiviimpi kokonaisuus. Onward rönsyilee kulkevamman (Seasons), välillä jopa punkmaisen materiaalin (Death Trap) ja yhtyeen 90-luvulla käyttämien ambient- (Southern Cross) ja psyt- (Kaakao Records) Super-Idiots on suomalainen kolmihenkinen instrumentaaliyhtye, jonka debyyttilevyn musiikkia on hankalaa määritellä. Trio koostuu kitaristi-säveltäjä Ajusta, jonka arsenaaliin kuuluvat myös syntetisaattorit, rumpalista ja basistista. Yhtyeen soinnin muodostaa kaksi tekijää: rytmiryhmä soittaa kotimaiselle nykyjatsille ominaista rauhallista komppia ja voimakkaasti kaiutettu ja efektoitu kitara improvisoi avaruudellisia tunnelmia. Syntynyt vaikutelma sisältää sekä lämmintä juurevuutta että kylmää kliinisyyttä, joka muistuttaa esimerkiksi Super-Idiotsin kotimaisista kollegoista Transkaakko-ryhmässä. Toinen pähkinä kuulijalle on äänitteen funktio. Se kuulostaa opiston lopputyöltä. Se on sinällään tyylikäs ja taitava teos, mutta sen tekijät eivät tunnu ottavan itseään lainkaan vakavasti. Bändin nimi ja Ääni-versumin tutkimisesta kertova pressitiedote on tehty aivan kieli poskessa. Ryppyotsattomuus on toki tervetullutta, mutta se syö jazz-genreen usein liitettävää eleganssia. Music for Non-Idiotsin hienoin hetki on Sufjan Stevensin Chicago-kappaleen instrumentaalinen lainaus. Jazz-teemakSUE 8 SUPER-IDIOTS MUSIC FOR NON-IDIOTS (Universal Music) Frida Hyvösen tulkintatavasta riippuen kolmannen tai viidennen albumin avausbiisi Gas Station tarjoilee vuoden 2012 hienoimmat koneohjelmoidut tomikompit. Kevyen muoviset iskut sekä säästeliäästi soitettu piano ja ulisevat syntikat lupaavat albumilta paljon. Kakkosraitana kuultava ensisinkku Terribly Dark on kuin 80-luvun alkupuoliskon brittiläisestä syntikkapopista siinnyttä ja Amerikassa vesitettyä saman aikakauden nuorisoelokuviin tehtyä tanssimusaa. Eli käytännössä maailman parasta musaa, varsinkin kun sävellyksetkin ovat kohdillaan. Tyylilaji muuttuu kolmosbiisillä; The Wild Bali Nights on modernisoitu Carole King -koulukunnan pianoballadi. reipas nelosbiisi Californiakin menisi läpi Kingin Tapestryn bonusraitana, jos sanoituksessa ei olisi internetiä ja sosiaalista mediaa. Tästä eteenpäin To the Soul jatkaa loppuun asti samalla linjalla, jossa pääosassa ovat Frida Hyvösen tarinalliset lauluosuudet sekä orkestraatiota johtava flyygeli. Sävellyksissä ja sovituksissa hallitsee mahtipontisuus ja balladimaisuus, mikä on jo aiemmilla levyillä osoittautunut Frida Hyvösen ykkösosaamisalueeksi. Tässä ilmaisutavassa tilaa jää myös sanoituksille, jotka ovat paikoitellen hyvinkin henkilökohtaisia, parhaana esimerkkinä äiti- ja isoäitisuhdetta sekä sen myötä lapsuutta käsittelevä biisitrilogia Farmor, Picking Apples ja Hands. AKU-TUOMAS MATTILA 8 FRIDA HYVÖNEN TO THE SOUL (V2) Brad on paremmin Pearl Jamin kitaristina tunnetun Stone Gossardin terapiabändi, joka on yltänyt jo viidenteen levyynsä. Yhtyeen tunnusmerkki (niiden parissa jotka sen tuntevat) on sen vokalistin Shawn Smithin erikoisen sielukas lauluääni, joka jakaa mielipiteet. United We Stand soi kuten edeltäjänsäkin: vapautuneesti ja ennen kaikkea eteenpäin tyylikkäästi laukaten. Bound in Time on kovin bradmainen ja hölkkää eteenpäin pianon säestämänä. Parhaimmillaan Brad onkin hiljaisimmillaan: Make the Pain Go Away (korneista sanoituksistaan huolimatta) ja etenkin levyn kohokohta Through the Day soivat tyylikkäästi. Näin soittavat soittajat, jotka ymmärtävät jättää kappaleelle aikaa hengittää. Muuten mennään kenties piirun rockimmin kuin ennen: Miles of Rope lällättää hitaasti mutta raskaasti, kun taas Diamond Blues on nimensä veroinen. A Reason to Be in My Skinissä voisi soida hitti, jos yhtye sellaisia metsästäisi. Tältä Pearl Jam voisi kuulostaa, ellei se ottaisi itseään niin vakavasti. JARKKO FRÄNTILÄ 7 BRAD UNITED WE STAND (Metric Music) Kanadalainen Metric on viidennellä levyllään koneellisempi kuin ennen ­ kuten jo nimikin kertoo. Nyt, kun yhtye on lähtenyt tanssittamaan muitakin kuin niitä Franz Ferdinandia toivovia indietipuja ja -uroita, kuulostaa se myös paremmalta kuin ennen. Levyn äänimaailma tuo hieman mieleen The Soundsin uusimman albumin, mutta ulkoa opitun tyylikkyyden sijaan Metric on oma itsensä. Tosin albumin avaaja Artificial Nocturne alkaa kornisti "I'm just as fucked up as they say" -lauseella, jonka toivoisi olevan ironiaa: maailmanhistoriasta ei löydy yhtäkään 7 METRIC SYNTHETICA » 47 « NRO. 5
• sen elektropopin ystävät tästäkin pitävät, mutta toivottavasti Sirkus CousCousin oma ääni löytyy ajan myötä. Potentiaalia on muuhunkin kuin "viiden sentin Reginaksi". ILKKA LAPPI 8 THE NOMADS SOLNA SHOTGUN CLUB ­ Autiomaa (Stupido Records) 8 Musiikkimaailmassa on kohtalaisen harvinaista, että bändi vaihtaa tyyliä ja laulukieltä, mutta kokoonpano ja myös nimi pysyy samana. Helsinkiläinen Shotgun Club sai debyyttinsä aikaan ilmeisesti melko kylmää kyytiä mediassa. Bändiä pidettiin jonkinlaisena ylimielisenä helsinkiläisenä hipsteriporukkana, jolla ei ole musiikillisesti juurikaan annettavaa. Kakkoslevy osoittaa, että asia ei suinkaan ole aivan näin yksioikoinen. Debyytin vahvoista postpunk- ja eritoten Joy Division -vaikutteista ei ole jäljel- lä juurikaan muuta kuin kolkohko soundimaailma ja Love-biisin kertsin vocoderisoitu "rakkaus meidät erilleen vie taas" -hokema. Kun Love Under The Gun peilasi brittiläistä 80-luvun alkua, kääntää Autiomaa kiikarin toiseen suuntaan ja näkee miltä suomalainen uusi aalto olisi saattanut kuulostaa tuohon samaan aikaan. Kai Rintamaan lauluäänestä tulee pinnistelemättä mieleen Mauno Paajasen alkuaikojen pop. Myös Juice Leskisen haamu kummittelee jossain korkealla levyn yllä. Muutama englanninkielinen biisi muistuttaa yhä vanhasta, mutta nekin, eritoten suicidemaisesti jurnuttava Angel, toimisivat paremmin suomeksi laulettuina. Kaikkiaan Shotgun Clubin kakkoslevylle on tilausta. Se löytää paikkansa suomenkielisen naivistisen syntetisaattorivetoisen popin ystävän alati nälkäisestä levyhyllystä Duplon, Aksun ja Organin seurasta. Säkenöivä Hiljaisuus, Discotanssija ja Love ja viimeisen biisin perään jemmattu Paratiisi tulevat löytymään ainakin meikäläisen levylaukusta tulevan kesän dj-keikoilla. TOMI TUOMINEN (Universal Music) He tulivat takaisin ja näkivät, että niin oli hyvä. Ruotsin kovin garagepumppu on ollut kuusi pitkää vuotta enemmän tai vähemmän hissuksiin ja se edellinenkin levy oli 25-vuotisen uran niputtanut kokoelma. Yhtyeen kotikulmilta nimensä napannut Solna-levyä on siis ehditty kaivata. The Nomadsin ensilevystä on ehtinyt vierähtää lähes 30 vuotta. Sinä aikana miehistökin on vaihtunut useampaan otteeseen. Solna kuitenkin osoittaa bändin olevan muutakin kuin hengityskoneeseen kahlittu unohdettu vanhus. Heti Miles Awayn alkuriffeistä lähtien on selvää, että bändi osaa edelleen hommansa. Mitään kovin kummallista ei ole tarjolla, mutta bändin fanit eivät pety. Riffit ja pauke ovat tanakassa kunnossa. Aivan Ain't No King of Rock'n'Rollin kaltaisia täsmäohjuksia 11 kappaleen joukossa ei ole, mutta menopalat kuten You Won't Break My Heart ja American Slang takaavat sen, että Solna tulee pyörimään soittimessa vielä monta kertaa. Jälkimmäisen huonoin puoli on siinä, että Jerry Lee Lewisille kumartavalla pianosoololla varustettu biisi loppuu jo runsaan kahden minuutin rypistyksen jälkeen. ILKKA LAPPI LEVYARVIOT itseään kreisiksi nimittävää ihmisistä, jota jaksaa kuunnella minuuttia kauempaa. Kappale nousee silti jaloilleen ja lentoon hitaasti, ja Youth Without Youth sekä etenkin Speed the Collapse ovat loistavaa tanssipoppia. Alun jälkeen albumi notkahtaa, mutta Nothing But Time päättää sen positiivisesti. Ehkäpä jo ensilevyllä Metric löytää itsensä lopullisesti? JARKKO FRÄNTILÄ nen kahviojazz luonnistuu Mopolta vailla ongelmia. Tempoilevaa, iloista ja uskaliasta. Kelpaa! JARKKO FRÄNTILÄ 7 SIRKUS COUSCOUS LIPUT INDONESIAAN 7 MIKAEL H & THE SIBERIANS THE PRESIDENT OF VENICE BEACH 7 MOPO JEE!!! (Texicalli) Mopon jazz on riemukasta ja nostattaa tyylillä keskisormen konventioille. Kappaleet kilisevät, kolisevat ja helisevät eteenpäin noudattaen (tietenkin!) omia rytmejään. Elävänä soitantaansa venyttävä trio on pitänyt albumilla kappaleet kompakteina: Pappatunturia olisi kuunnellut mielellään kauemminkin. Toisaalta tätä seuraava Vesiklosetti soi, kilisee ja ääntelehtii niin ilmavasti, että kontrasti on komea. Meikän kissan rytmi katkaistaan surkealla kuorostelulla, joka ei sovi siihen millään tavoin ja sopii juuri siksi. Vaikka albumi soi ilkikurisesti, levyn päättävä Kaukokaipuu osoittaa, että myös hämyi- (Helmi-levyt) Tämäpä iloinen yllätys. Jostain syystä itselleni tuntemattomaksi jäänyt Mikael H & The Siberiansin kolmas levy on täynnä folkiin nojaavia kappaleita, joilta hehkuu vapautuneisuus ja soittamisen ilo. Friendsistä löytää helposti yhtymäkohtia esimerkiksi kotimaiseen Lodgeriin. Being Right on countrypoppia, ja Small Birds kulkee eteenpäin banjo kourassa ja kantavana voimana. Muutenkin kappalevalikoima nojaa enemmän Teksasiin kuin levyn nimessä kummittelevaan Kaliforniaan. Toisaalta President of Venice Beachiä on vaikea kuvitella ilman auringonpaistetta. President of Venice Beach soi kaikkea muuta kuin omaperäisesti, mutta sen kantripop on silti näillä lakeusasteilla harvinaista. Pieni levy pieneen kesään ja pienessä kesähönössä laiturilla istuskeluun. JARKKO FRÄNTILÄ (Fatbass Records) Syvät pahoitteluni Sirkus CousCous, olette muutaman vuoden myöhässä. Jos tämä debyyttilevynne olisi ilmestynyt seitsemän vuotta sitten, edessänne olisi mitä todennäköisimmin suuri tulevaisuus suomalaisen elektropopin kentällä. Nyt se on korkeintaan valoisa. Levy ei ole huono. Kahdeksasta raidasta löytyy sen elektropopin seasta mukavia funkja jazz-viittauksia. Sanoituksissakin on paikoin ihan kivoja oivalluksia, vaikka ajoittain livetäänkin melkoiseen kliseevirtaan. Mutta sitten tulee se mutta. Ongelma levyllä on se, että tällaisen elektropoppi yhdistyy naivistiseen laulutapaan -meiningin vei Regina huippuunsa jo Puutarhatrilogialla. Sirkus CousCousin laulaja Marylla on kiva ääni, mutta äänenkäyttötapa tuo jatkuvasti mieleen Iisa Pykärin. Kun mielikuvasta ei pääse irti koko runsaan 40 minuutin aikana, on peli pelattu. Tämä on tehty ennenkin, eikä CousCousilla ole (ainakaan vielä) riittävästi eväitä luoda omaa soundia tai suoranaisia koukkuja. Varmasti monet Reginan ja muun kotimai- (Universal) Pari edellistä Kent-levyä ovat olleet sen verran meh ja plääh, että Kentin kymmenes levy Jag är inte rädd för mörkret on yllättäen iso ilon aihe, vaikkei itse levyn tekeminen olekaan ilmeisesti ollut yhtä helppoa kuin sen kuuntelu. Jag är inte rädd för mörkret jyrähtää käyntiin 999-kappaleella, jolla täyttäisi helposti isommankin stadionin, ja jo heti seuraava biisi, Petroleum, laittaa samaisen stadionin tanssimaan. Vaikka sama mukaansatempaavuus ei ihan kestä levyn loppuun saakka, kuulostaa vuosien varrella hienovaraisesti uudistunut Kent edelleen siltä kuin aina ennenkin, ja kuitenkin vähän erilaiselta kuin läpimurtovuosinaan. Tämän he osaisivat tehdä vaikka unissaan; nämä sävelkulut, tällaiset kitarat, Joakim Bergin ääni ­ ja se on hyvä. Uudenlainen tanssittavuus Franz Ferdinandin henkeen ja jopa trip hop -juonteet pitävät hyvinvointivaltiomelankolian tuoreena. Levyn päättävä Hänsyn on silkkaa Portisheadia. MARJUT MUTANEN 8 KENT JAG ÄR INTE RÄDD FÖR MÖRKRET 9 ANNA ERIKSSON MANA (Warner) Anna Eriksson teki esikoislevynsä vuonna 1997, ja paljon on vettä virrannut Aurajoessa sen jälkeen. Koko Suomen iskelmäprinsessa on nyt yhdeksännen levynsä ilmestyessä heittä- SUE » 48 « NRO. 5
• nyt iskelmäperinteen romukoppaan. Mana on dramaattista poppia jopa metalliin viittaavin sävyin, synkkä, vereslihalla ja täynnä rakkautta ja kuolemaa, kolikon kääntöpuolia. Kauempana kesäisiltä tanssilavoilta on vaikea olla. Mana on kerrassaan erinomainen, joskin kertaistumalta kuunneltuna raskas levy. Kaikki me tiedämme, että Eriksson osaa laulaa, mutta nyt hän näyttää kyntensä myös sanoittajana ja säveltäjänä, sillä levy on kauttaaltaan Erikssonin omaa käsialaa. En olisi osannut koskaan kuvitella, että jonakin päivänä vertaisin Erikssonia Tori Amosiin, mutta paikoitellen samankaltaisuuden kuulee (Paha mies!) ­ kaikessa hyvässä. Sydämenlyöntejä mukaileva Jos mulla olisi sydän oli ensikuulemalta todella hämmentävä ja tummasävyisyydessään hämmästyttävä singlelohkaisu, joka mukailee hyvin levyn muuta linjaa. Rakkauden ateisti loppuu Erikssonin hengästyneeseen huutoon, ja hengästynyt olo on kuulijallakin. Lisää tätä. MARJUT MUTANEN LEVYARVIOT (African Tape) Myönnän sen. En kuunnellut tätä levyä loppuun asti. En pystynyt. Sen sijaan kuuntelin sen alusta reilusti yli puoliväliin asti moneen kertaan kunnes aina oli pakko painaa stoppia. Hyvin, hyvin harvoin mikään musiikki aiheuttaa näin vahvoja hylkimisreaktioita. Xiu Xiu taisi onnistua siinä viimeksi uutukaisellaan. Ensimmäinen biisi No Dreams Tonight ei ole täysin toivoton. Kuoropojalta kuulostava Charlie Looker laulaa korkealta "Getting fucked up, being fucked up, tonight I'm fucked up!" hartaasti kuin ala-asteen joulunäytelmässä ja mielikuvaa huumorimusiikista on vaikea välttää. Biisin loppuvaiheessa tulee nokkahuilusoolo, joka asettaa teoksen takaisin koulunäytelmäkontekstiin. Progressiivisen rockin tyylilajia venytetään äärimmilleen ja muutama maukas riffikin levylle on livahtanut, mutta vokaalisuorituksissa ja sävellyksissä itsekritiikin aita ylitetään sen matalimmasta kohtaa. Unista ja lapsista kertova progekonseptialbumi tuntuu teennäiseltä ja vaivaannuttavan tekotaiteelliselta. Extra Lifella on takanaan melko nimekäs joukko Brooklynin silmäätekeviä indienikkareita, mutta se ei auta, kun laiva ajelehtii näin kaukana ulapalla. Pystyn kuvittelemaan bändin esittämässä Dream Seeds -teoksensa yleisölle tekoparroissa ja kaavuissa eläytyen roolihahmoihinsa dramaattisesti kuin oopperalaulajat. Teos tavoittelee taivaita, mutta rysähtää mahalaskuun jo kiitoradalla. TOMI TUOMINEN 5 EXTRA LIFE DREAM SEEDS SUVI KOIVU ­ Matkalla uuteen kaupunkiin (M.dulor) 10 Suvi Koivu on etukäteen kertonut pelänneensä, että hänen esikoislevynsä arviot keskittyvät puhumaan muusikkoveljestä Matti Johannes Koivusta. Turha pelko, sillä kyllä Matkalla uuteen kaupunkiin soi ihan omilla ansioillaan kauniina ja raikkaana kuin aurinkoinen kevätpäivä. Heti, kun (vanhempi) kuulija on lakannut hämmästelemästä Koivun äänen samankaltaisuutta 90-luvun taidepopyhtye Wilman keulakuvan Anna Kuoppamäen ja vähän Maaritinkin kanssa, voi keskittyä siihen, että käsillä on harvinaisen kypsä ja mieleenjäävä esikoislevy, jota ei tekisi mieli ottaa levylautaselta pois ollenkaan. Koivu ja Ultramariini-kitaristi Ville Aalto ovat työstäneet levyä muutamia vuosia. Lopputuloksena on nippu 80-lukuisesti kaikuvia romanttisia poplauluja, joiden kanssa ei ole menty sieltä, missä aita on matalin. Romantiikan kylkeen mahtuu rosoa, eletty elämä välittyy. Ensisinkku, paljon radiosoittoakin saanut Kaupunki on julma paikka on vain yksi monista levyn helmistä. MARJUT MUTANEN 7 CROCODILES ENDLESS FLOWERS (Souterrain Transmissions) Ensimmäiset sanat, jotka pujahtavat huulien välistä Crocodilesin uutukaisen lähtiessä soimaan ovat "The Strokes". Juliancasablancasmaisesti fraseeraava Brandon Welchez on pääsyyllinen, mutta myös levyn biisimateriaali on vahvasti Strokesin suuntaan kallellaan. Harmittavasti Crocodiles muistuttaa kuitenkin kakkoslevyn aikaista sliipattua ja kuohittua rahantekokonetta kuin debyytin nälkäistä, nuorta renttujengiä. Kotikaupungistaan San Diegosta toiselle puolelle maapalloa Berliiniin muuttanut viisikko on popmusiikin klassisen riisutun ja kolkon Berliini-albumin sijasta työstänyt albumillisen kummallisen steriiliä rockia, josta puuttuu räkä ja hiki. 90-luvun puolivälissä puhuttiin kovalevyrockista ja Endless Flowers tuntuu tuon määreen uudelta tulemiselta. ProToolsissa loppuun asti hiottu soundimaailma, silmillä roikkuva tukka ja paheellinen elämä Berliinissä eivät tunnu millään istuvan samaan kuvaan. Rock-musiikki kaipaa spontaaniutta ja vaaran tunnetta. Lukuisat esimerkit artisteista, jotka ovat muuttaneet Berliiniin äänittämään klassikoiksi muodostuneita albumeita saavat joukkoonsa nyt yhden poikkeuksen. Berliini ei ehkä sittenkään tee siellä äänitetystä levystä automaattisesti hyvää. TOMI TUOMINEN (Nettwerk Productions) "Holy Moses, holy cow", toteaa skottilaulaja singlejulkaisuksikin päätyneessä kappaleessa The Paper Trench. Ja totta mooses, peribrittiläinen folktunnelmointi höystettynä Bruce Springsteen -henkisellä maanläheisyydellä toimii korvissani vanupuikkojen lailla. Siis puhdistavasti. Elbow ja Midlake ovat yhtyeen vaikutelistalla, mutta ensimmäisenä yhtyeen energisestä ulosannista mieleen tulevat Mumford & Sons ja Frightened Rabbit. Veikeä skottiaksentti antaa oman lisänsä kuuntelunautintoon, stemmalaulut toimivat ja orkesteri klarinetteineen soi upeasti. Äänimaailmasta tulee hauskasti välillä mieleen Matkustajan aikainen Egotrippi. Näin varsinkin kappaleessa Old Fools, joka kasvaa kasvamistaan välillä valssaten ja välillä nousten dramaattiseksi kuoro-orkesteriteokseksi. Isn't This World Enough?? taas yhdistää irkkupubitun- 8 ADMIRAL FALLOW TREE BURSTS IN SNOW nelmoinnin Beach Boys -harmonioihin. Tree Bursts in Snow on yhdistelmä mureita kitaroita, ilmavia puhaltimia ja vahvaa lyyristä otetta, mikä kantaa loppuun asti levyn dynamiikkavaihtelun ansiosta. Arcade Fire -henkiset yleisönhuudatuskuorot saavat uskomaan yhtyeen toimivan myös suurilla lavoilla ­ ollaanhan tässä kansan asialla, kuten kappaleesta Guest of the Government voi olettaa. Eihän tästä voi olla pitämättä. Erityisen vakuuttavaa menoa Glasgowsta! MARKUS PERTTULA (Bella Union) Onko nimi enne? Hannah Cohen on lähtenyt erittäin vakuuttavasti folksuuruuksien viitoittamalle tielle. Menestystä ei varmasti ainakaan hidasta neitosen mallimenneisyys ja New Yorkissa haalitut kontaktit Norah Jonesin ja Antony & the Johnsonsin taustaväkeen. Child Bride -levyn tuottajana toimi- 9 HANNAH COHEN CHILD BRIDE SUE » 49 « NRO. 5
• neen Thomas Bartlettin edellisiin yhteistyökumppaneihin kuuluvat The National sekä Martha Wainwright, mikä myös osaltaan osoittaa luottamuksesta Cohenin musiikin sisältöön. Levy-yhtiö Bella Union on siis saanut todella mielenkiintoisen lisäyksen jo valmiiksi vakuuttavaan artistijoukkioon. Entäs se musiikki? Child Bride on autuaan kaunista folkpoppia, jossa on juuri sopivasti pienen makuuhuonenauhoituksen tuntua. Tunnelma ei ole synkkä, vaan musiikissa tuntuu auringonvalo. Mahtavaa kevätmusiikkia siis. Tämän kun saisi eväskoriin ja piknikille. Olo kevenee hippusen verran jokaisen Hannahin laulaman henkäyksen myötä. Tyylikästä ja mukaansatempaavaa. Erityismaininta puupuhaltimista, jotka tuovat mahtavaa pehmeyttä ja ilmavuutta levyn kokonaissointiin. Tuntuu turhalta nostaa tiettyjä kappaleita esiin, kun kokonaisuus on näin eheä. Totean siis vain, että ihastuin. MARKUS PERTTULA väyttää kuulijan eteen kerralla turhan haastavan nuudeliannoksen. Mikäli Björkin debyytti olisi vuonna 1993 kuulostanut yhtä hankalalta kuin Totem, kukaan ei tänä päivänä luultavasti edes tietäisi kuka Björk on. TOMI TUOMINEN 6 RYAT TOTEM (Brainfeeder) Jossain instrumentaalisen hiphopin, IDM:n ja välillä ambientinkin välimaastossa harhaileva Brainfeeder on nostanut rutkasti osakkeitaan meikäläisen silmissä. Flying Lotusin ympärille kerääntynyt ryhmittymä on julkaissut poikkeuksellisen näkemyksellisiä ja tuoreita levyjä. Pelkällä sukunimellään levyttävä Cristina Ryat asettuu debyyttilevyllään Brainfeederaltaan syvempään päähän. Rikottuja biittejä, orkestraalisia instrumentteja ja naisvokaaleja tarjoillaan sen verran vaikeasti lähestyttävässä muodossa, että lähempi tutustuminen tuntuu aluksi haastavalta. Pidemmällä kuntelulla tuntuu, että kappaleet toimivat pikemminkin teknologian kuin sävellyksen ehdoilla. Loopit raksuvat epärytmissä kuin aamiaismurot ja Ryatin vaikeroivassa äänessä on ripaus liikaa Björkiä. Totem muistuttaa monessakin mielessä edellämainitun islannittaren viime vuosien tuotantoa, mutta siinä missä Björk on johdattanut faninsa omaan maailmaansa kädestä pitäen askel kerrallaan kymmenien vuosien aikana, Ryat lä- (City Slang) Tu Fawning iskee kakkoslevyllään kuokkansa meikäläisen levyhyllyn valmiiksi suopeaan maaperään. Yhdistämällä Kate Bushin Hounds of Loven aikaisen luonnonläheisen soundin liarsmaiseen shamanismiin ja primitiivisiin rytmeihin se osuu makuhermoon tavalla, johon sen popimmat kollegat Florence & The Machine tai Marina & The Diamonds ei koskaan ole pystynyt. Heti alusta asti on selvää, että A Monument perustuu vahvoihin perkussioihin, hypnoottiseen toistoon ja Corinna Reppin vahvaan ääneen. Hetkittäin bluesiin vivahtavat sävellykset vievät ajatukset PJ Harveyn tuotantoon, mutta Tu Fawning kuulostaa ennenkaikkea bändiltä, ei Reppin sooloprojektilta. Tarkemmin sanottuna bändi kuulostaa marssiorkesterilta, joka marssii soittimineen maagisessa metsässä. Jonkinlaista hankalasti kuvailtavaa vahvaa "taikuuden" fiilistä näistä biiseistä välittyy samaan tapaan kuin mainitun aikakauden Kate Bushista. Joskus bändit ovat enemmän kuin osiensa summa. Portlandilaisesta kolmosdivarin indiebändi 31 Knotista ja soolona esiintyneestä folk-laulajasta muodostunut kokoonpano on reilusti kiinnostavampi kuin kumpikaan sen osapuolista yksinään. Täydellisessä maailmassa Tu Fawning olisi huomattavasti Florence And The Machinea tunnetumpi ja suositumpi bändi. TOMI TUOMINEN 8 TU FAWNING A MONUMENT lään. Synkkä, rouhealta soundaava ja pölyinen instrumentaalimusa ei ollut pitkään aikaan kuulostanut yhtä hyvältä. Kakkoslevyn kansi on ehkä valkoinen, mutta musiikki on yhtä tummaa kuin ennenkin. Suurin ero Nothing Elseen on se, että useilla Ask The Dustin biiseillä kuullaan Lornin omia vokaaleja, jotka on pitchattu todella matalalle tai muuten muunnettu niin, ettei niitä heti edes tunnista ihmisääneksi. Tuo aavemainen lisäelementti tekee Ask The Dustista vielä edeltäjäänsäkin painostavamman ja pelottavamman kokemuksen. Ohjelmoitujen rumpujen lisäksi Lorn käyttää kolmella biisillä myös liverumpuja. Musiikillinen kehitys debyyttiin verrattuna on pientä ja hillittyä, mutta samalla hyvin merkittävää. Lorn on biittinikkareiden uudesta sukupolvesta ehdottomasti yksi omia suosikkejani. Jos pystyt kuvittelemaan Boards of Canadan tekemässä soundtrackiä tivolin kummitusjunaan, olet jo lähellä sitä miltä Ask The Dust kuulostaa. En muista koskaan aiemmin säpsähtäneeni rummuniskua samalla tavalla kuin tätä arvostelua kirjoittaessani Diamond-biisin kohdalla. Onko tämä dubstepiä? En tiedä, mutta ainakin tämä on todella pelottavaa paskaa. TOMI TUOMINEN di kuulostaa vielä vanhemmalta DAF:lta, mutta suurimman osan ajasta mennään tyylillisesti pahasti pientareen puolella. Biisien nimet kuten Evil Heaven ja SMS in a Bottle ovat omiaan lisäämään myötähäpeän kirvelevää tuntua. Don Turbolento selvästi haluaisi olla Death From Above 1979:n tai Shy Childin kaltainen tyylikäs ja raju synarockduo, mutta kun Dario Bertolotti avaa suunsa bändin nimikkobiisillä, kuulostaa lopputulos pikemminkin Die Fantastischen Vieriltä kuin Klaxonsilta. Jäykkää, kulmikasta ja pahalla tavalla 90-lukuista. TOMI TUOMINEN 5 DON TURBOLENTO ATTACK 9 LORN ASK THE DUST (Ninja Tune) Brainfeederiltä Ninja Tunen talliin muuttanut Lorn yllätti positiivisesti vuoden 2010 kesällä julkaistulla Nothing Else -debyytil- (Jobinski) Italia on hassu maa. Paitsi, että se on pitkävartisen saapikkaan muotoinen, italialaisilla on kummallinen viha/rakkaus-suhde tyylikkyyden ja muodikkuuden kanssa. Samaan aikaan, kun Euroopan muotiteollisuus on vahvasti keskittynyt Milanoon ja monet muotimaailman johtavista merkeistä ovat lähtöisin Italiasta, tulee samasta maasta myös bändejä kuten Don Turbolento, joka on niin täydellisen pihalla tyylikkyydestä ja muotivirtauksista kuin vain joku voi olla. Kaksihenkinen Don Turbolento edustaa omien sanojensa mukaan elektropunkia, mutta meikäläisellä herää pikemminkin muistumat 90-luvun puolivälin itäsaksalaisesta industrialista. Hetkittäin ja selvästi parhaimmillaan bän- Monet tuntevat Patrick Watsonin Cinematic Orchestran upean Ma Fleur -albumin pääasiallisena vokalistina, mutta Patrick Watson on myös nokkamiehensä nimeä kantava nelihenkinen kanadalainen indierock-bändi. Hieman samaan tapaan kuin miellän Bon Iverin aina pelkästään Justin Vernonin alter egoksi vaikka nykyisin kyseessä on bändi, niin myös Watsonin bändi jää nokkamiehensä persoonallisen lauluäänen varjoon. Modernin americanan ja partaindien maisemissa liikkuva pienieleinen albumi herättää suuria tunteita. Nimensä mukaisesti kokonaan Watsonin kotona äänitetty albumi seikkailee välillä beirutmaisissa keinuvissa etnotunnelmissa (Step Out for a While), välillä pelkistetyssä mies ja kitara -folkissa (Words in the Fire) ja suuren orkesterin säestämässä indierockissa. Välisoitonomainen kaunis synavetoinen instrumentaali The Things You Do jakaa levyn kahteen osioon. Kaikkiaan Adventures in Your Own Backyard on kelpo levy omassa sarjassaan. Ensi kuuntelulla se ei juurikaan herättänyt mielikuvia tai tunteita, mutta parin viikon jälkeen sen livauttaa soimaan jo ihan mielikseen. Kun bändin tavoitteena on ollut tehdä levy, jonkalaista he itse haluaisivat kuunnella kotonaan, niin ainakin meikäläiselle tämä täyttää tarkoituksensa tähän kevääseen. TOMI TUOMINEN 8 PATRICK WATSON ADVENTURES IN YOUR OWN BACKYARD (Domino) LEVYARVIOT PALEFACE: MAAN TAPA VINYYLI/CD/DOWNLOAD/25.4.2012 SUE » 50 « NRO. 5
• » REPLAY JARI MÄKELÄ THE BLACK KEYS ­ The Big Come Up (Alive) itaristi-laulaja Dan Auerbachin ja rumpali Patrick Carneyn duo on taivaltanut kymmenessä vuodessa pitkän reissun kellarista kolminkertaiseksi Grammy-voittajaksi, Billboardin albumilistan kakkossijan haltijaksi ja stadionluokan bändiksi. Ei hassumpi saavutus Akronin aavekaupungissa varttuneille college-pudokkaille. Auerbach ja Carney tunsivat toisensa jo natiaisina mutta ystävystyivät lukiossa. Auerbach opiskeli kitaransoittoa, ja neliraiturilla äänittämisestä innostunut Carney ryhtyi rumpaliksi. Bändiviritelmät kariutuivat useampaan otteeseen. Keskeytettyään opintonsa Auerbach yritti tienata leipänsä baareissa keikkailevana bluesartistina. Ilman demoa hän ei onnistunut saamaan keikkoja Akronin ulkopuolelta. Carney tarjoutui äänittämään Auerbachin demon, mutta säestäjät eivät saapuneet paikalle. Parivaljakko perusti bändin kahdestaan, ja lähetti kuuden biisin primitiivisen blues-äänitteen tusinalle levy-yhtiölle. Kalifornialainen Alive-pikkumerkki tarttui syöttiin. Carneyn kellarissaan kasiraitanauhurilla äänittämä The Big Come Up -albumi ammentaa suoraan Missisippi-bluesista. Albumin avausraita Busted on R.L. Burnsiden ja Do The Rump Junior Kimbroughin tuotantoa. Leavin' Trunk -biisin säveltäjäksi on mer- K kitty bluespiireissä tunnettu Trad. Duon originaaliteokset eivät häviä covereille pätkääkään. Auerbachin howlingwolfmaisen pehmeä, pakahduttava ääni kuulostaa pohjattomalta kaivolta. Miehen taitava kitarankäsittely pitäytyy olennaisessa briljeeraamatta ylimääräisillä vingutuksilla, ja muhevan alavireinen sointi ei välttämättä kaipaisi Carneyn taiten luomaan lofiäänivalliin bassoa. Naapurinpoika Gabriel Fulvimar soittaa kuitenkin Moog-bassoa kahdella raidalla ja Auerbach itse neljällä. Carneyn makea rumpusoundi on vispilöiden raavintaa ja öljytynnyreiden taontaa. Harkitun avantgardistiselta kuulostava onnahtelu ei vielä tikkaa huolellisesti öljytyn ompelukoneen tavoin, mutta sopii albumin rupiseen tunnelmaan erinomaisesti. Kajoaminen The Beatlesin Revolver-albumin She Said, She Said -kappaleeseen oli rohkea liike. The Black Keys palautti biisin amerikkalaisille juurilleen esittämällä sen "alkuperäisen" sähköisen bluesversion. The Big Come Up -albumin onnistunein cover lienee silti The Stoogesin No Fun. Suurten ikäluokkien edustajan Iggy Popin laulama originaaliklassikko edusti pikkuporvarillisen nuorison tylsistymistä materiaalisen yltäkylläisyyden keskellä. Detroit oli 60-luvun lopussa amerikkalaisen autoteollisuuden pääkaupunki; Motownsoulin ja fuzzrockin ansiosta koko maailman merkittävimpiä musiikkikeskuksia. The Stoogesin väistämättömältä vaikuttaneen nousun huipulle saattoi torpedoida vain yhtyeen oma jästipäisyys. Kun Auerbach avasi suunsa, kuulija uskoi joka sanan. Akronin kukoistava kumiteollisuus oli mennyt nurin viimeistä tehdasta lukuun ottamatta. Sukupolvensa useimpien edustajien tapaan ei Carneyn kellaristudiossa hikoilevien soittajienkaan horisontissa siintänyt loistavien mahdollisuuksien tulevaisuutta. Rock'n'roll-tähteys ei ollut kurjuudelle uskottava vaihtoehto. No Fun löytyy vain The Big Come Upin vinyyliversiolta. Alunperin "rajoitettuna painoksena" julkaistu vinyyli on ilmestynyt vuosien varrella niin monta kertaa eri painoksina, ettei sen löytäminen kohtuuhintaan ole mahdotonta. Jostain syystä vinyylille on Heavy Soul-, Yearnin'ja She Said, She Said -biiseistä taltioitu eri otot kuin cd-versiolle. The Big Come Up myi kehnosti, mutta keräsi positiivista huomiota kriitikoilta. Bluescovereista innostunut missisippiläinen blues-levymerkki Fat Possum kiinnitti yhtyeen artistikaartiinsa. The White Stripes -vertailujen ja garagerock-buumin imussa yhtye nousi maailmanlaajuisesti rockdiggareiden tietoisuuteen. Neljännen Magic Potion -albumin (2006) jälkeen duon ura näytti kuivuvan kasaan. Genren uutuudenviehätys oli kaikonnut, debyy- LEVYARVIOT tin resepti laimentunut albumi albumilta, eikä siirtyminen Warnerin alaisuudessa toimivan Elektra-yhtiön Nonesuch-alamerkille tuonut duolle uusia kuulijoita, pikemminkin päinvastoin. Pelastavaksi enkeliksi ilmaantui tuottaja Danger Mouse, joka pyysi miehiä soittamaan ja säveltämään biisejä Ike Turnerin tulevalle comeback-levylle. Ennen äänitysten aloittamista Turner nuuhkaisi viivat viimeistä kertaa, mutta materiaalia käytettiin pohjana duon siihenastisista albumeista parhaalle, The Cream -vaikutteiselle Attack & Releaselle (2008). Välejä hiertäneet ongelmat nousivat pintaan seuraavana vuonna. Auerbach ei voinut sietää Carneyn vaimoa, ja ryhtyi Carneyn selän takana soolouralle, mistä hiiltynee- nä Carney vuorostaan perusti oman Drummer-yhtyeensä. Loppuvuodesta duo soitti jälleen yhdessä Blakroc-projektissa. Carney erosi vaimostaan ja muutti kotistudionsa Akronista lämpimämpään Nashvilleen. Midaksen kosketukseksi osoittautunut yhteistyö Danger Mousen kanssa jatkui sielukkaalla Brothersilla (2010) ja viime vuoden lopussa julkaistulla turbobuustatun rock'n'roll-purukumin mestariteoksella El Caminolla. Suomalaiset pääsevät viimein nauttimaan herkusta livenä elokuun Flow-festivaaleilla. JARI MÄKELÄ Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa. PENNY WISE TO 35 +TOIMITUSKULUT. ENNAKKO: TIKETTI. S / K18. 28.6.2012 NOSTURI LIPUT www.pennywisdom.com www.facebook.com/pennywise www.elmu.fi www.fullsteam.fi SUE » 51 « NRO. 5
• » LEFFAVIERAS STIGIN FANITUSLISTAT Aution saaren elokuva ­ Andrei Tarkovskin Peili (1975). Oli pakko valita joku Tarkovskin leffa, koska se on mun lempiohjaaja. Yhtä hyvin se olisi voinut olla Solaris tai Andrei Rublev, mutta päädyn Peiliin, koska olen nähnyt sen vain kerran. Enkä ihan täysin ymmärtänyt mitä mä näin, mutta vaikuttava kokemus se oli. Periaatteessa sarjassamme himmeetä settiä. Ja kun se joka tapauksessa pitää katsoa vielä uudestaan, niin miksei sitten vaikka autiolla saarella. Ja monta, monta kertaa. Suosikkikohtaus ­ Sekin on Peilistä. Matkamies on käynyt perheen luona juttelemassa ja lähtee kävelemään pois pellon poikki. Kun se kääntyy katsomaan taakseen, alkaa puhaltaa kova tuuli joka pistää koko pellon heilumaan. Se on todella hätkähdyttävä ja taianomainen kuva, joka nostaa mulla kylmät väreet. Millä lie neuvostoarmeijan kalustolla se tuuli onkaan saatu aikaan... Ensimmäinen vaikuttava leffakokemus ­ Andrei Tarkovskin Solaris. Lukioiässä yksi kaveri raahasi mut puoliväkisin katsomaan sen. Silloin ei kolmetuntinen neuvostoliittolainen taidepläjäys olisi voinut ajatuksena vähempää kiinnostaa. Mä en uskonut pysyväni edes hereillä mutta ihme ja kumma, mähän kävelin teatterista ulos ihan uudestisyntyneenä. "Ai että näinkin voi tehdä". Mutta en mä silti edelleenkään ole mikään hitaiden taideleffojen suurkuluttaja. Psykedeelisin leffakokemus ­ Hei, me lennetään. Mä näin sen pikkupoikana 40 asteen kuumeessa, enkä mä tiennyt yhtään mitä odottaa. Kuumehouruissani mä katselin sitä ihan tavallisena lentokoneactionelokuvana, ja kun jossain vaiheessa alkoi tulla kananmunia jengin suista sun muuta, niin mä järkytyin todella pahasti. Vieläkin kun sen sattuu näkemään, palaa päälle se kuumehoureinen fiilis. ENSI-ILTA » VAIKEUKSIEN KAUTTA VAISUUTEEN V uonna 2007 sitten käynnistyi Marko Mäkilaakson ohjaama suomalais-liettualais-jenkkiläinen yhteistyöproduktio War Of The Dead. Toista maailmansotaa ja zombieita, mitä muuta voisi nykyihminen enää kaivata? Vastauksen pyysimme räppäämään Pasi Siitosen alias Stigin (omaa ex-sukua Dogg). Mies muuten myös opiskelee parhaillaan elokuvantekoa, keskittyen äänisuunnitteluun. ­ Tässä oli hyvä ja hauska idea. On ihan kunnioitettava teko, että lähdetään tekemään osittain suomalaista zombieleffaa, eli jotain ihan muuta kuin pelkkää perusjuttua. Tosiaan aika yllättävä pläjäys, jossa oli ansionsa, mutta myös heikkoutensa. ­ Kuvaus oli vähän liian pimeää ja heiluvaa, eikä päät räjähdelleet tarpeeksi, mikä olisi kuulunut asiaan, Stig aloittaa. En malta olla kysymättä eikö hän huomannut usean kuvan ällistyttävän tökeröä epäskarppiutta. ­ Mä olen aika epävisuaalinen henkilö, mutta kameran heilumisen huomasin kyllä. Ehkä sekin oli osittain budjettikysymys, koska liikkeellä saatiin korvattua erikoisefektien puutetta. Ja erikoisefekteistä puheen ollen, loppukohtauksen digitaalinen räjähdys oli kyllä aikamoinen antikliimaksi. Kotikoneella tehdyn näköinen. ­ Tossa oli yritetty panostaa sukkeliin onelinereihin, mutta ne oli lopulta pikemminkin latteita kuin sukkelia. Ja tavallaan mä olisin kaivanut lisää tietoista huumoria. Tossa oli kyllä tahatonta komiikkaa, mikä myös kuuluu tän genren luonteeseen, mutta linjavalintana oli päädytty olemaan liian tosissaan. ­ Henkilöhahmot tuntui vähän tylsiltä ja puisevilta, niidenkin kautta olisi voinut tuoda lisää komiikkaa. Yksi olisi voinut olla vähän hönö ja toinen vaikka joku superkovis. Olisi voinut olla selviä luonteenpiirteitä, nyt ne kaikki kaverit oli jotenkin luonteettomia. Ei sellaisia persoonia, mitä tää juttu olisi huutanut. Varsinkin se amerikkalainen kapteeni. Mä en missään vaiheessa tajunnut oliko se hyvä tyyppi vai paha tyyppi vai mikä tyyppi se oli. Se jäi ihan pahvihahmoksi. Aika hakusessa oli sekin, kenen oli tarkoitus olla päähenkilö. ­ Aika tyypilliseltä poikaporukan leffaltahan toi vaikutti. Sitä tehtäessä on varmasti ollut hauskaa. Näyttelijätyön puolellakin suomalaiset pieksi amerikkalaiset. Varsinkin Samuli Vauramo oli tosi hyvä, vaikka sen rooli olikin aikamoisen outo. Vauramon esittämän venäläissotilaan tyttöystävästäkin olisi voinut saada paljon enemmän irti. Nyt sitä ei päästetty mukaan kuin käväisemään, ja siksi se jäi ihan turhaksi hahmoksi. Plus että näiden kolmen hyviksen välille ei syntynyt mitään konfliktia tai edes jännitteitä, joita olisi kyllä tarvittu. ­ Toinen juttu, mihin toi vähän kaatui, oli käsikirjoituksen kaavamaisuus. Pakkohan zombieleffan on tietysti ollakin kaavamainen, mutta kyllä siihen silti olisi kaivannut edes jotain pientä yllätyksellisyyttä. Kaikki toiminta oli liian suoraviivaista. Kun etsittiin radiota ja bunkkeria, tuntui melkein siltä että tää leffa perustuisi johonkin tietokonepe- liin, josta piti siinä vaiheessa saada yksi tehtävä suoritettua. Paitsi että se tehtävä oli vähän liiankin yksinkertainen. ­ Pelastakaa sotamies Ryanissakin oli joku paikka, mihin tyyppien piti päästä, mutta kun siinä jäi paljon epäselvemmäksi missä ja mikä se lopulta on, niin koko juttu muodostui paljon mielenkiintoisemmaksi. Näin suoraviivaisessa jutussa oli koko ajan itsestään selvää, että se bunkkeri ja radio lopulta löytyy. Ja tähtiä? ­ Ihan pelkästään elokuvallisten ansioiden perusteella ehkä kaksi, mutta mä nostan sen kolmeen tähteen hyvästä suomalaisesta ideasta ja yrityksestä. Ja rohkeudesta lähteä tekemään jotain ennennäkemätöntä eli zombiesotaelokuvaa. Äänisuunnittelu toimi ja lavastus oli hoidettu nokkelasti, eikä käytetty mitään helpoimpia perusratkaisuja. Itse päädyn puolta pienempään tähtimäärään. Kun vielä jäämme asioita hieman puntaroimaan, päädymme saumattomaan yhteisymmärrykseen ainakin yhdestä asiasta: käsikirjoitus ei ollut loistava. MARKKU HALME Stig TÄHDET Halme ½ War Of The Dead ­ Stone's War, Suomi/ Latvia /USA 2012. Ohjaus: Marko Mäkilaakso. Käsikirjoitus Mäkilaakso ja Barr Potter. Pääosissa: Jouko Ahola, Samuli Vauramo, Mikko Leppilampi, Andrew Tiernan. Kesto: 86 min. Seuraava Sue ke 6.6. reografioitua rujoa toimintaa ­ ensin aseilla, sitten viidakkoveitsillä ja lopulta ihan vaan käsin ja jaloin mättämällä. Paikoitellen ääniraita on mielenkiintoisempi kuin kuva. Hengästyttävää tunnelmaa pyritään pitämään yllä bassorytmillä, joka muistuttaa kiihtyneitä sydämenlyöntejä. Mitään erityisen uutta The Raid ei siis tarjoile. Useassa kohdin tulee mieleen karatella dubattu halpaversio ensimmäisestä Die Hardista. Loppua kohden ruuvit kiristyvät ja tarina tekee pari aika yllätyksetöntä mutkaa. Tämä on näitä rainoja, joita 20 vuotta sitten toljotettiin suttukopioina kreikkalaisella tekstityksellä. Reisivaltimot paukkuvat ja verisilmät purskahtelevat. Toiminta ei pääse loppumaan kesken. Eri asia on, pitäisikö hahmoihin yrittää samaistua. Se puoli jää heikoille, koska niin poliisit kuin konnatkin ovat The Raidissa enimmäkseen kertakäyttötavaraa. Ei mitenkään jalostavaa katsottavaa. VESA KATAISTO KOVASIKAJUTTU Ohjaus: Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi ovasikajuttu on tärkeimpiä dokumentteja, mitä Suomessa on aikoihin (tai koskaan) tehty. Siinä puhutaan sellaisista yksinkertaisista ja olennaisista asioista, joista liian monet eivät tiedä yhtään mitään. Muodollisessa pääosassa esiintyvän maailman parhaan yhtyeen eli Pertti Kurikan Nimipäivien asioista kyllä tiedetään riittävästi, mutta kehitys"vammaisten" sielunelämästä ei. Periaatteessa pikemminkin monia "terveitä" ihmisiä voisi pitää kehareina. Jos henkinen kehitys pysähtyy liian varhain, ei tärkeimmistä asioista ole ehtinyt kehittyä valmiiksi asti kuin terve moraalinen ryhti ja oikeudentaju. Tämän tiedän kokemuksesta (en omakohtaisesta). Useimmilla normaalisti kehittyneillä aikuisilla moraalin ja oikeudentajun päälle kasautuvat taito huijata, kusettaa K ja umpikieroilla. Kaikkein ylimmän eli kummolallisen kehitystason saavuttaneet saattavat käyttäytyä jopa täysin kalervosti. Kovasikajutussa näytetään kristallinkirkkaasti, että kehitysvammaisen ihmisen arki ja murheet ovat pohjimmiltaan aivan yhteneväisiä meidän normiksien kanssa. Monet näiden herrojen hassuilta tuntuvista tekemisistä nostattavat hymyn huulille juuri siksi, että ne ovat luuranko ihan samanlaisista asioista, joita mekin aina teemme. Me emme vain sitä helposti näe, koska luiden ympärillä on liikaa lihaa ja läskiä. Juuri siksi suosittelen Kovasikajuttua ihan jokaisen ihmisen nähtäväksi ­ jopa jääkiekon MM-kisojen järjestelytoimikunnan. Tämä on suuri ylistys elämän ihanuudelle, johon kuuluu olennaisena osana myös ajoittainen kamaluus. Ihmisyyden tasoa ei mitata kehityksen asteella vaan pelkästään itse ihmisyyden ja hyvyyden määrällä. MARKKU HALME THE RAID: REDEMPTION Ohjaus ja käsikirjoitus: Gareth Evans G areth Evans on syntyjään Walesista mutta luonut uransa lähinnä Aasiassa. The Raid on hänen kolmas pitkä elokuvansa. Kuten nimestä päätellä saattaa, tässä tapetaan urakalla talossa ja puutarhassa. Enimmäkseen talossa, sillä superpaha gangsteri on ottanut linnoituksekseen kerrostalon Jakartan slummien laidalla. Talo on täynnä eriasteisia alamaailman örkelöitä. Keskellä betonikuutiota asustelee itse pomo, armoitettu sadisti herra Tama, fanaattisen uskollisten henkivartioidensa turvaamana. Poliisin iskuryhmä saa tehtäväkseen hoidella Taman päiviltä, mutta sehän ei toki ole helppoa. Juonesta ei ole juuri enempää sanottavaa. Kokonaiskestosta eli 100 minuutista ainakin 80 käytetään mättämiseen. Kauniisti ko- SUE » 52 « NRO. 5
• CASABLANCA ­ 70-VUOTISJUHLAJULKAISU USA 1942. Ohjaus: Michael Curtiz. Pääosissa: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Henreid, Claude Rains, Peter Lorre. Kesto: 102 min. Ikäraja: 12. riitikoiden listoilla kaikkien aikojen parhaan elokuvan tittelistä usein kamppaileva Casablanca ei ole menettänyt loistostaan tippaakaan seitsemän vuosikymmenen aikana. Päinvastoin. Lähes jokainen elokuvan repliikki on jäänyt elämään, toisin kuin vaikkapa samaa ikäluokkaa edustavissa rakastetuissa klassikoissa Tuulen viemää (1939) ja Kansalainen Kane (1941). Kolmella Oscarilla (mm. paras elokuva) palkittu Casablanca on monilta osin onnekas sattuma. Sota-aikana Warner Bros. tehtaili yhden elokuvan viikossa (mitä on vaikea kuvitella vuonna 2012) ja Casablancan piti olla vain yksi rakkausraina monien joukossa. Elokuvan ensi-illan aikoihin Yhdysvallat vedettiin toiseen maailmansotaan ja Pohjois-Afrikkaan hyökättiin, joten elokuvasta tuli hetkessä ajankohtainen. Unkarilaislähtöinen Michael Curtiz ohja- DVD/BLU-RAY K si näyttävän uransa aikana melkein parisataa elokuvaa, joista Casablanca muistetaan parhaiten. Curtiz tunnettiin kiivasluonteisena ärripurrina, mutta hänen innovatiivinen kameratyöskentelynsä, valaistustaitonsa (etenkin varjojen käyttö) ja realismin tavoittelunsa sai samat henkilöt palaamaan työryhmään yhä uudelleen. Casablancan simppelissä tarinassa vastarintaliikkeen johtaja (Paul Henreid) haluaa paeta Marokosta Portugalin kautta Amerikkaan yhdessä vaimonsa (Ingrid Bergman) kanssa. Heidän ainoa toivonsa on paikallisen klubin omistaja (Humphrey Bogart), jolla on aiemmin ollut palava salasuhde edellä mainitun naisen kanssa. Warner julkaisi muutama vuosi sitten Casablancasta ihan pätevän printin teräväpiirtona, mutta tuore 4K-skannaus ottaa ison harppauksen siitäkin eteenpäin. Elokuva näyttää upeammalta kuin koskaan ja nyt se myös kuulostaa komealta häviöttömällä monoraidallaan. Max Steinerin legendaarinen musiikki (ja kappale As Time Goes By) pääsee oikeuksiinsa. TERO HEIKKINEN THIS MUST BE THE PLACE (Italia / Ranska / Irlanti 2011) Ikäluokkansa ehkäpä taidokkain näyttelijä Sean Penn on kameleontti. Paolo Sorrentinon ohjauksessa Penn esittää Irlannissa asuvaa eläköitynyttä, varakkaaseen elämäntyyliinsä tylsistynyttä ex-rockstaraa, joka isänsä kuoltua lähtee Yhdysvalloissa etsimään entistä natsirikollista. This Must Be the Place on omituinen road movie, jota Penn kantaa harteillaan lähes yksin. Kimeää ja hidasta puhetyyliä myöden näyttelijän fyysinen läsnäolo poikkeaa kaikesta aiemmasta ja tästä olisi suonut hänelle jälleen Oscar-ehdokkuuden. Varsinaisen rokkarin unelmavaimon roolissa nähtävä Frances McDormand on loistava, mutta mukaan on haalittu myös muusikko David Byrne (joka elokuvamusiikin säveltämisen ohella näyttelee itseään) ja teknisesti komea musiikkiesitys, jollaista ei juurikaan elokuvissa ole aiemmin nähty. Kulttimateriaalia. RAUTARISTI (Iso-Britannia / Länsi-Saksa 1977) Sam Peckinpah tunnetaan ohjaajana, joka halusi näyttää väkivallan ja sen seuraamukset äärimmäisen brutaalisti, usein hidastuksia hyväksi käyttäen. Muun muassa elokuvat Hurja joukko (1969) ja Olkikoirat (1971) ohjannut mestari käsitteli sotaa teemana vain uransa loppuvaiheilla elokuvassa Rautaristi, ja tämänkin hän teki saksalaisnäkökulmasta. Sodan raadollisuutta vähemmän kokenut kapteeni Stransky (Maximilian Schell) on valmis uhraamaan useita sotilaitaan itärintamalla itsekkäistä syistä ­ hän haluaa vain saada himoitun rautaristi-mitalin rintaansa. Kersantti Steiner (James Coburn) ei suostu hyppimään ylempiarvoisten upseerien pillien tahdissa. Rautaristi julkaistaan blu-ray/dvd-kombona eikä kummallakaan levyllä ole ekstroja, mutta laatuvertailussa teräväpiirtoversio päihittää standardin selkeästi. THE GUARD (Irlanti 2011) Tämä irlantilainen veijarikomedia lukeutuu viime vuoden positiivisimpiin yllättäjiin lähinnä pääosissa nähtävien Brendan Gleesonin ja Don Cheadlen kemian takia. Ensin mainittu esittää pikkukaupungin poliisia, häpeilemättömän tietämätöntä rasistia, jälkimmäinen on tummaihoinen kokenut ja tunnollinen FBI-agentti Yhdysvalloista. Yhdessä heidän täytyy saada kiinni rikollisjoukko, joka on tuomassa maihin jättimäistä huumelastia. Blu-ray-julkaisun ekstroissa on making of ja pilalle menneitä kohtauksia, joista käy hyvin ilmi, että tekijöillä oli meneillään poikkeuksellisen viihtyisä kuvaussessio. Poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia on riittävästi, mutta levyn parasta lisäantia tarjoaa elokuvan ohjaaja John Michael McDonagh'n vuosia vanha lyhytelokuva The Second Death. PINA (Saksa / Ranska / Iso-Britannia 2011) Saksalaisohjaaja Wim Wenders pohti parin vuosikymmenen ajan oikeaa lähestymistapaa tribuuttidokumentilleen tanssikoreografi Pina Bauschista. Nykyinen 3D-tekniikka sai hänet innostumaan ja kyseessä onkin ensimmäinen elokuva, joka jopa kärsii 2-ulotteisuudesta, kun hiljattain julkaistu blu-ray/ dvd-kombo ei ole 3D. Modernia tanssia harrastavat saanevat elokuvasta paljon enemmän irti, mutta yllättäen mielenkiinto pysyy yllä "maallikoillakin", kun pelottomat tanssijat paljastavat itsestään kaiken. Ekstroissa on mm. ohjaajan perusteellinen haastattelu. TERO HEIKKINEN TUNNELMALLISEN POPIN MESTAREIDEN ODOTETTU NELJÄS ALBUMI. NYT KAUPOISSA. SAATAVANA MYÖS: » SUE.FI SUE WWW.UNIVERSALMUSIC.FI WWW.FACEBOOK.COM/UNIVERSALMUSICFINLAND » 53 « NRO. 5
• » MONOLOGEJA MUSIIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ » ÄÄNIKUVITUSTA ELOKUVIIN eräsin nuorempana elokuvamusiikkia. Säveltäjä Howard Shore teki tiivistä yhteistyötä suosikkielokuvaohjaajani David Cronenbergin kanssa, ja päätin hankkia käsiini Shoren tekeleitä. Shorea en kaupasta löytänyt, mutta mukaan tarttui Christopher Youngin säveltämä Hellraiser-soundtrack. Levy löysi tosin tiensä hyllyyni elokuvan takia, ei niinkään musiikin, josta en oikeastaan edes muistanut mitään levyn ostohetkellä. Kauhukirjailija Clive Barker oli tuolloin jumala ja hänen esikoisohjauksensa kovimpia juttuja koskaan. Myöhemmin nähtynä Hellraiser on tietenkin täydellistä kuraa, ja kiinnostukseni kauhuelokuvia kohtaan katosi liki yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kyseisen elokuvan soundtrackin myin jossakin vaiheessa divariin tai kaverilleni, sillä en koskaan jaksanut kuunnella sitä alkuteemaa pidemmälle. Soundtrack-into jäi kuitenkin elämään hieman pidemmäksi aikaa muiden harrastuksieni joukkoon. Jossakin vaiheessa ostin tietenkin Vangeliksen säveltämän Blade Runner -soundtrackin, joka kuuluu yhä elokuvamusiikin kaanoniin. Vuonna 1993 julkaistu Judgment Night oli kehno toimintapläjäys, mutta sen soundtrack jäi elämään omaa elämäänsä. Levyn raidoilla katu-uskottavat räppärit ja rock-artistit tekivät yhteistyötä tavalla, jota ei ollut nähty sitten Anthraxin ja Public Enemyn Bring the Noisen. Sonic Youth löi kättä Cypress Hillin ja Teenage Fanclub De La Soulin kanssa. 11 yhteistyökappaletta sisältänyt levy ponkaisi sijalle 17. Billboardin virallisella albumilistalla. Lopullisesti elokuvamusiikin arvostus ja tyyli muuttui vuonna 1994, kun Trent Reznor kokosi soundtrackin Oliver Stonen elokuvaan Natural Born Killers. Se sisälsi kaikkea mahdollista elokuvan dialoginpätkistä Patti Smithiin ja klassisesta orkesterimusiikista Dr. Drehen. Albumi muotoili kokonaisen soundtrack-kulttuurin uusiksi. Levy on myynyt Amerikassa kultalevyn verran ­ yli 500 000 kappaletta. Kaksi popkulttuuria syleilevää levyä myöhemmin Hollywoodissakin herättiin, ja Music from and inspired by the motion picture -otsikoituja levyjä alkoi tulla kuin sieniä sateella. Vielä muutama vuosi sitten ajatus soundtrackistä tai edes elokuvan ääniraidasta ilman popkappaleita tuntui täysin käsittämättömältä. Elokuvamusiikki oli Sigur Rósin Svefn'G-Enlgar, pari kappaletta niiltä hype-koneiston puskemilta jenkkibändeiltä ja pari ikivihreää siinä välissä. Soundtrackit olivat pitkään ainoastaan levy-yhtiön kanssa tehtyjä kappalekokoelmia, eivät kokonaisuuksia. Perinteisempi soundtrack-säveltäminen on noussut lähivuosina jälleen muodikkaaksi. Esimerkiksi Radioheadin kitaristi Jonny Greenwood on säveltänyt musiikin elokuviin There Will be Blood sekä Norwegian Wood. There Will be Blood -soundtrackin ylistävien arvioiden inspiroimana yritin herätellä elokuvamusiikki-innostustani uudelleen. Vaan ei, ei onnistunut. Synkeät äänet muistuttivat liikaa elokuvasta, joka oli hyvä, vaan ei välttämättä erinomainen. Kuulijalle soundtrack-levy on aina tasan yhtä hyvä kuin elokuva, jota varten se on sävelletty. Vaikka Nino Rotan säveltämä Kummisetäsoundtrack kuuluu leffamusaharrastajien must have -listalle, en ole koskaan jaksanut katsoa elokuvaa kokonaan, ja soundtrackia kuunnellessa huomaan haukottelevani jo kymmenen minuutin kohdalla. Brittiläisen The Cinematic Orchestran uusin albumi on nimeltään In Motion #1, ja sillä yhtyeen nokkamies Jason Swinscoe on kutsunut suosikkimuusikoitaan ja säveltäjiään tekemään uusia taustamusiikkeja 20-luvun avantgarde-lyhytelokuviin. En ollut koskaan nähnyt kyseisiä elokuvia, ja albumilla säveltäjät saivat musiikin elämään mielikuvina ja näin ollen rakentamaan omat tarinansa ja maisemansa soundtrackin kehyksissä. Musiikki taustoittaa ja rytmittää omaa elämää aina koetun kautta, ja nyt kun äänitapetti oli tahraton, In Motion #1 maalasi sen kauniin rauhallisiin sävyihin. Mikäli äänet yhdistyvät liian vahvasti kuviin, ei niille jää tilaa hengittää ja maalata omia maisemia. Näin kävi myös Cinematic Orchestran Manhatta-elokuvaan tehdyn sävellyksen kanssa, joka löytyy In Motion #1:lta. Mielikuvissani musiikin tahdissa pilkahtelivat joet ja rauhallinen maisema, mutta uteliaisuudesta katsomassani lyhytelokuvassa kuvataan Manhattania kauniina oodina teollistumiselle. Musiikkivideokulttuurin kuolemaa on moni MTV-sukupolven kasvatti kironnut, mutta saattaa olla, että tulevaisuudessa kappaleita arvotetaan muutenkin kuin liikkuvan kuvan taustamusiikkina. « K 1c2b3a4c5b6b7b8a9c10b11c12a13b14c15a VIIMEINEN SANA 1. Kent on perustettu a) Tukholmassa b) Malmössä c) Eskilstunassa 2. All Will Be Quietin rock on mallia a) retro- b) post- c) punk- 3. Oddlandin levy-yhtiö on a) Century Media b) MetalBlade c) Ratas 4. Manilla Roadin kitaristin lempinimi on a) The Man b) The Snake c) The Shark 5. Simerock järjestetään a) Oulussa b) Rovaniemellä c) Kemissä 6. Jukka Poika on syntynyt a) Ihodella b) Haukiputaalla c) Salossa 7. Firewindin kitaristi on a) Apollo b) Gus c) Ozzy 8. Stig oli ennen Stig a) Dogg b) Mann c) Catt 9. Palefacen bändi on Räjähtävä a) Pää c) Varvas c) Nyrkki 10. Mistä ex-suurvallasta Sabaton teki levyn? a) Neuvostoliitto b) Ruotsi c) Rooma 11. Pohjast-projektissa ei ole yhtään a) suomalaista b) kanadalaista c) latvialaista 12. Sonata Arctican laulaja on Tony a) Kakko b) Taleva c) Iommi 13, Ajattara a) levyttää b) lopetti c) keikkailee 14. Bändin nimi on 15 Minutes Before a) The Pain b) The Fame c) The Dive 15. Six Feet Underin vokalisti on Chris a) Barnes b) Digger c) Ewing SUE » 54 « NRO. 5
• » VIIMEISET SANAT #21 ARI VÄNTÄNEN KUVA VESA HÄRKÖNEN Wallu Valpion viimeiset sanat ovat opettavaiset. Sitten viime näkemän olen... ollut kolme päivää selvin päin. Karkasin maaseudulle wappua pakoon ja join hevosten ja lampaiden seassa yksin sixpackin lonkeroa. En pitänyt yhtään näkemästäni enkä itsestäni. Paikkaan erheeni tulevana kesänä Helsingin Henry´s Pubin terassilla päivittäin, satoi tai paistoi. Viimeksi ostamani levy oli... Green Grass Recordsista Fredalta ostamani Valitut Palat -levykokoelma Lauantaitanssit ­ Kotikutsujen suosituimmat tanssitunnelmat. Wallu Valpio aka DJ Vantaa ja seuralainen, Clas Ohlsonilta ostettu kannettava levysoitin ja kokoelman seitsemäs levy Kotihipat tarjoavat aamuyön tunteina hekumallisen vaihtoehdon ravintolassa könyämiselle. Yö päättyy kokoelman seurustelulevyyn Rion yössä... Viimeksi näkemäni elokuva oli... Renny Harlinin The Long Kiss Goodnight. Keväisenä maalaisiltana saunan jälkeen takkatulen loimussa tämä "elokuvamaailman koliikkilapsi" tarjoaa kuvaruudun täydeltä mahdollisuuksia sulkea koko toosa. Se, käyttääkö mahdollisuudet hyväkseen vai nauttiiko maaseutuperformanssista, onkin sitten eri juttu. Viimeinen asia, johon suostuisin, on... liittyminen Yhdysvaltain republikaaniseen puolueeseen. Viimeksi itkin, kun... mietin eräänä sunnuntai-iltana kaikkia töitä, jotka seuraava viikko toisi tullessaan. Saatana, että sapetti ja sitten tuli kyynel ja sitten teinkin jo päätöksen jäädä eläkkeelle nelikymppisenä. Suosittelen ja myös itkemistä töiden edessä. Viimeksi nauroin, kun... poltin ystävieni tarjoamaa tupakkaa ja sitten joku sanoi jotain hassua ja sitten se kuulosti jotenkin hassulta ja sitten päässäni tuntui jotenkin hassulta ja sitten sanoin jotain taatusti hassua ja sitten kaikki olivatkin jo hassuja ja sitten nauroimme kaikki hassusti ja ja ja... Viimeksi tekemäni levyn viimeinen biisi on... Shotgun Clubin juuri ilmestyneen Autiomaa-levyn kappale Autiomaa. En ole koko plattaa vielä edes kuullut enkä ole ihan varma soitanko edes moisella kipaleella, mutta siinä yhdistyy tiiviisti sjunga, hunga ja bunga. Viimeistään silloin on aika lopettaa, kun... on sammunut sekä naisen sisään että päälle. Viimeiset sanani ovat... Älä tee sitä tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä! SUE » 55 « NRO. 5
• SUE » 56 « NRO. 5