spugestaili breikkaa!
12 hittii
stydii lätinää!
·
· ·
·
mm. sniidu friidu spiidi pirinen
sörkan satakieli mä dallaan vaan
siit mä diggaan hei spuge
·
www.ratasmusic.fi
w
ww
w w.
w . ra
r ta
t sm
smus
usic
us
ic
c .f
fi
jakelu:
cd
& vinyyli
www.tuomarinurmio.fi
SUE
» 3 « NRO. 5
TOIMITTAJALTA
TÄSSÄ NUMEROSSA
» Uutiset.
04 TOIMITTAJALTA
06 NEWSFLASH
09 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN
LÖYSIN
25
26
28
29
30
31
32
PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA
TIMO TOLKKI
IMMOLATION
GHOST
ENTER SHIKARI & RYTMIHÄIRIÖ
AIRBOURNE
SHADE EMPIRE
HENKILÖKUVA: TUOMARI NURMIO
FESTIVAALIKALENTERI 2013
HIM
THE NATIONAL
AIVOVUOTO
SKINDRED
TOPI SAHA
COMBAT ROCK INDUSTRY
HERO DISHONEST
» Arviot.
34
38
44
45
46
47
Show No Mercy
SLAYER
Hell Awaits
SLAYER
Reign in Blood
SLAYER
» Haastattelut.
10
12
16
18
19
20
21
22
23
Sue #178 valmistui
seuraavien levyjen
vaikutuksen alaisena:
PRKL: ARVIOT
ARVIOT
REPLAY
DVD-ARVIOT
QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA
VIIMEINEN SANA
South of Heaven
SLAYER
Seasons in the Abyss
SLAYER
» JAKAJA
TAPPOI BOOTLEG
-PIRAATIN
M
inulla ei ole minkäänlaista sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka myyvät laittomasti musiikkia verkossa.
En myöskään ymmärrä niitä robinhoodeja, jotka jakavat uusia levyjä ilmaiseksi
kaikkien kuultavaksi. Siinä riskeerataan oma kone ja vahingoitetaan artistien mahdollisuuksia
saada ansaittua korvausta työstään.
Tästä kaikesta huolimatta olen iloinen verkkokuuntelija, joka piristää lähes päivittäin tekemisiään Youtubesta löytyvällä harvinaisella musiikilla. Sellaista musiikkia netissä jakavat toimivat
lakikirjalla mitattuna väärin, mutta moraalisesti he tekevät arvokasta työtä. Ennen kaikkea he
estävät aikoinaan vielä hyvääkin tiliä tehneitä piraatteja keräämästä itselleen hyötyjä toisten oikeuksia ja omaisuuksia loukkaamalla.
Nämä jakajat ovat musiikkifaneja, jotka kaivavat jostain kätköstä suosikkibändiensä harvinaisuuksia, demoja, julkaisematta jääneitä biisejä ja
livebiisejä ja lataavat ne verkkoon kaikkien kuultavaksi pelkästä aarteiden jakamisen ilosta.
Suurin osa jakajista on yhden bändin faneja, jotka keskittyvät verkottamaan satunnaisesti jotain mielenkiintoista. Toisaalta on myös ammattiauttajia. Verkkohahmo Vibracobra23 on
keskittynyt lataamaan Youtubeen lähinnä John
Peel -sessioita sekä muita radioiden kantanauhoja mielenkiintoalueenaan uusi aalto erittäin
laajakatseisesti. Vibracobra23 infoaa tekemisistään Facebookissa, Twitterissä sekä blogissaan
ja viestittää bändeille, että musiikki lähtee verkosta heti, jos tekijä sitä vain pyytää. Tämänhetkinen Vibracobra23:n lataussaldo youtubessa on
648 videota tai oikeastaan audiota, sillä elävää
kuvaa hänen videoissaan ei ole.
Harvinaisuuksien löytyminen muutamalla klikkauksella palvelee musiikkifanien lisäksi myös toimittajia ja bändihistoriikkien tekijöitä. Paljon tärkeämpää hommassa kuitenkin on se, että toiminnalla saadaan harvinaisuusmarkkinoilta karsittua
vähemmäksi pahoja piraatteja, jotka ennen rosvosivat bändejä ja näiden faneja.
Ennen verkkoaikaa ja virallisten uusintajulkaisujen kultakautta markkinoita häiritsivät laittomasti julkaistut levyt eli bootlegit, joille oli kaiverrettu tai tallennettu niitä samoja harvinaisuuksia, joita nykyään voi kuunnella ilmaiseksi verkosta. Bootleg-levyjä oli myynnissä lähinnä levymessuilla tai divareissa. En tiedä, mistä ja millä hinnalla kauppiaat niitä ostivat, mutta yleensä saapasjalat maksoivat vähintään 1,5
kertaa enemmän kuin normaalihintainen laillinen levy. Tuskin kauppiaat niitä ylihinnoittelivat,
vaan hintatasosta olivat vastuussa piraattien julkaisijat. Voittoa varmasti tuli, mutta sitä ei päätynyt bändille vaan julkaisijalle.
Häveten tunnustan itsekin bootlegeja ostaneeni, mutta joskus fanius ajaa moraalin edelle.
Pakko oli saada vaikkapa The Curen demosessio seiskatuumaisena EP:nä hyllyyn. Tai eihän kyseessä ollut The Cure vaan Bob Smith Combo
niin kuin huonosti painetussa etiketissä luki.
Harvoin enää kaivan tuon vinyylin esille, mutta joskus klikkaan sen biisit kuunteluun verkosta.
Rahat jäivät piraatille, jonka rikos on vanhentunut. Pahoittelen toimintaani, mutta kiitän Youtube-käyttäjä yobymagsia.
AKU-TUOMAS MATTILA
Kirjoittaja tykkää käydä osoitteessa:
www.youtube.com/user/Vibracobra23
THE NATIONAL S.18
GHOST S.29
AIRBOURNE S.31
SKINDRED S. 20
HIM S.16
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Toimitus: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Anni Eerola, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa,
Markku Halme, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi,
Jouko Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Aki Nuopponen, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen,
Markus Perttula, Mikko Toiviainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto)
Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen
Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2013 ISSN 1238 - 1853
Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi
Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453
SUE
» 4 « NRO. 5
WILDLIFE HELSINKI FESTIVAL 24.?26.05.2013
8.5. MATTI JOHANNES KOIVU,
SAMI KUKKA & PÖLY 5?
9.5. FRANCINE 10?/12?
10.5.HELI KAJO 10?/12? | KEIKAN JÄLKEEN
UUSI PERJANTAI DJ?S FEAT SCIFIBIMBOES 6?
11.5. DJ ALBERTO CANAS 8?
15.5. HYVÄ KLUBI: WEDDING CRASHERS, THE
DUKE, POLAR MOTOR + FOTOSHOP DJ-SET
16.5. MAYA?S YAM
17.5. JARKKO MARTIKAINEN 10?/12?
| KEIKAN JÄLKEEN UUSI PERJANTAI DJ?S
FEAT MARRY ME & JANNE X 6?
18.5. BASSLINE FESTIVAL PRESENTS:
AIRPLAY WITH AEROPLANE (BE) 15?
22.5. CLUB LATIN BEAT 3?
23.5. TIMI LEXIKON - LEVYJULKKARIT 8?
24.5. DAVE LINDHOLM, PUPPA J FOLKSTEP
QUARTET 12? | KEIKAN JÄLKEEN UUSI
PERJANTAI DJ?S FEAT DJ ALEKSI (WHITE TIE
DJ?S) 6?
lebonk.fi
YRJÖNKATU 24,
HELSINKI
AVOINNA:
Ke, to ja la 21-04
Pe 17-04
Ikäraja 24v.
Keikoille 18v.
ADVANCE TICKETS : 12?/29? (FRI/SAT) 35 ? (WEEKEND PASS) + BOOKING FEE
see the full programme at
WWW.WILDLIFE.FI
25.5. DJ ALBERTO CANAS 8?
29.5. TOOT TOOT, LITTLE JACK 5?
30.5. FAARAO PIRTTIKANGAS & KUHMALAHDEN
NUMIBIALAISET, VÄINÖ TUONELA & KERETTILÄISET 5?
31.5. ARTTU WISKARI 10?/12? | KEIKAN
JÄLKEEN UUSI PERJANTAI DJ?S FEAT JANNE
LAURILA 6?
1.6. MIXXED PRESENTS:
SEASON OPENING PARTY 10?
TULOSSA MM.
TAMPERE
TO 16.5. ALK. 11,50/12 ?
JANNE LAURILA & TUHLAAJAPOJAT
JUKKA ÄSSÄ, LAURA MOISIO
TULLIKAMARINAUKIO 2
PE 10.5.
TO 16.5.
PE 17.5.
PE 31.5.
LA 1.6.
ANTERO LINDGREN, DYLAN 10/8 ?
ANSSI KELA, VILMA LÄHTEENMÄKI 15/13 ?
AVATAR (SWE), ENGEL (SWE) 17/15 ?
EURO CRACK, TUUTTIMÖRKÖ & DJ KRIDLOKK 12/10 ?
FUNKY BUDDHA: YOUNGBLOOD BRASS BAND (USA),
EARL 16 (JAM/UK) & FUNKY KINGSTON 25/20 ?
SU 9.6. JEX THOTH (USA), SINK 18/16 ?
PE 17.5. ALK. 18,50/20 ?
ITÄ-SAKSA
LA 18.5. ALK. 13,50/14 ?
KUOLEMANLAAKSO
JESS AND THE ANCIENT ONES
TI 21.5. ALK. 28/29 ?
DANIEL JOHNSTON (USA)
TALMUD BEACH, DJ KNIGHT ROCKER
KE 22.5. KLO 19 ALK. 21,50 ?
OPISK. & TYÖTTÖMÄT ALK. 16,50 ?
NORPPAROCK
- SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON
75V. TUKIKONSERTTI
TURKU
LAVALLA APULANTA, ELOKUU,
ARTTU WISKARI JA KUNINGASIDEA
HUMALISTONKATU 8 A
LA 11.5. RAAPPANA & SOUND EXPLOSION BAND 15/13 ?
SU 12.5. ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NL) 18/15 ?
PE 17.5. M.A. NUMMINEN JA PEDRO HIETANEN,
AUGUST SAARINEN JA VUOLAS VIRTA 10 ?
PE 17.5. KUOLEMANLAAKSO, JESS AND THE ANCIENT ONES 10/8 ?
PE 24.5. VON HERTZEN BROTHERS 18/15 ?
KE 5.6. JEX THOTH (USA), SINK 17/15 ?
LA 25.5. ALK. 23,50/25 ?
RICKY-TICK BIG BAND &
JULKINEN SANA
TI 28.5. ALK. 40/41 ?
TODD RUNDGREN (USA)
TO 30.5. ALK. 24,50/25 ?
TORO Y MOI (USA)
LA 1.6. ALK. 19,50/20 ?
SAMULI PUTRO
MA 3.6. ALK. 26,50/27 ?
KURT VILE & THE VIOLATORS (US)
TO 6.6. ALK. 12,50/13 ?
Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut.
LA 11.5. ALK. 21,50/23 ?
KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI
20.-22.6. VALTTERI FESTIVAL 2013!
SHINE 2009, BURNING HEARTS
PE 7.6. ALK. 13,50/14 ?
TULLINAUKIO, KLUBI, PAKKAHUONE, PASSION, TELAKKA
SATELLITE STORIES, SANS PARADE
MM. SHANTEL & BUCOVINA CLUB ORKESTAR (GER), SKINDRED (UK), THE SKINTS (UK),
RED SNAPPER (UK), 22 PISTEPIRKKO & THE SUPER HORNS,
DUMARI & SPUGET, EVA & MANU + PALJON MUUTA! WWW.VALTTERIFESTIVAL.FI
- TAVASTIAN KESÄKLUBI
TAVASTIAN LAUANTAIDISKO
JOKA LAUANTAI 23.30?04 ALK. 6 ?
URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI
WWW.TAVASTIAKLUBI.FI
LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ
KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET
5 « sähköpostiin tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös
Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 19 kaupungissa. Elektroniset liput »
suoraan
R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 ? 3,50 ? / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 ? / lähetys | muut EU-maat 10 ? / lähetys | muut maat 25 ? / lähetys
SUE
NRO. 5
NEWSFLASH
? Amerikkalainen Yo La Tengo soittaa
Helsingin Korjaamolla 16. marraskuuta. Bändi
kuuluu Sonic Youthin, Pavementin, Guided by
Voicesin kanssa amerikkalaisen indie-musiikin
keskeisiin nimiin.
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
? Taiteilija Storm Thorgerson kuoli sairauteen 69-vuotiaana. Hänet tunnettiin ikonisista
levynkansistaan ja varsinkin Pink Floydille
tekemistään töistä.
? The Gatheringin laulajana tunnetuksi tullut
Anneke Van Giersbergen saapuu kiertueelle
Suomeen: 9.5. Tampereen Klubi, 10.5. Helsingin
Nosturi, 11.5. Jyväskylän Lutakko, 12.5. Turun
Klubi.
? Kotimainen Candy Cane lopetti toimintansa. Bändin kokeellinen ja rajoja rikkonut ura
kesti 18 vuotta. Viimeiseksi levytykseksi jäi
splitalbumi Oranssi Pazuzun kanssa.
? Rapbändi Kris Krossissa tunnetuksi tullut
Mac Daddy eli Chris Kelly on kuollut. 34-vuotiaana menehtyneen miehen suurin hitti oli Kris
Krossin Jump vuodelta 1992.
? Porcupine Treen biisinikkari ja laulaja-kitaristi Steven Wilson esiintyy soolobändeineen
Helsingin The Circusissa 26.11.
?LET?S PUUHAST!?
15-vuotias Full House Records juhlii Tavastialla ja Semifinalissa.
H
elsinkiläis-lahtelainen hardcorelle ja muulle undergroundmusiikille omistautunut levy-yhtiö ja keikkajärjestäjä Full House Records täyttää viisitoista vuotta.
Full House Recordsin tarina alkoi vuonna 1997 Jump Inn -baarista, jossa kaveriporukka alkoi järjestää hardcore-iltamia. Näissä bileissä
syntyi ajatus oman levymerkin käynnistämisestä.
Full House Recordsin ensimmäinen julkaisu ilmestyi kesällä 1998. Se oli
seitsemäntuumainen single yhtyeeltä Down My Throat, jossa Full Housen
perustaja Kristian Liljelund toimi laulajana.
Siitä lähtien julkaisujen ja keikkojen järjestämistahti on ollut maltillisen
säännöllinen, ja Full House Records on jättänyt jäljen suomalaisen marginaalimusiikin kentälle.
Musiikkimaailma on muuttunut viidessätoista vuodessa. Full House Recordsin Jussi Aimolan mukaan se koskee myös pieniä toimijoita.
? Levymyynti tippuu koko ajan. Omaa asiaamme helpottaa se, että Full
House on pyörittäjilleen vain vakava harrastus. Meillä on kaikilla päivätyöt,
joten meidän ei tarvitse stressata elannosta. Kaikki massi, mitä tulee, laitetaan seuraaviin julkaisuihin.
? SMC Lähiörottien mukaantulo on helpottanut Full Housen taloudellista tilannetta hieman. Se antaa mahdollisuuden julkaista enemmän ja tehdä
juttuja, jotka muuten jäisivät tekemättä. Punk- ja muu marginaalimusamaa-
ilma on meille oikea ympäristö, koska mainstream ei kiinnosta. Elämässä
pitää tehdä asioita sydämellä.
15-vuotisjuhlavuonnaan Full House puskee ulos kahdeksan julkaisua. Se
on enemmän kuin minään aiempana vuonna.
? Full Housen tulevaisuus on samanlainen kuin sen menneisyys. Me julkaistaan omasta mielestämme hyvää musiikkia ja järkätään keikkoja, jollaisille itse haluaisimme mennä. Tahdon uskoa vanhankoulun ?support your
scene? -ajatteluun, joten eiköhän kauppa vielä käy... Let?s puuhast!
Full House Records juhlii syntymäpäiväänsä perjantaina 31.5. Helsingin
Tavastialla ja Semifinalissa. Illan aikana esiintyy kahdeksan bändiä, joista
neljä Tavastian ja neljä Semifinalin puolella.
Syntymäpäiväjuhla on myös kahden levyn julkaisujuhla. Modernin suomalaisen hardcoren legenda, vuonna 1997 perustettu Bolt julkaisee tuolloin neljännen pitkäsoittonsa True Colorsin. Skeittipunkkia ja melodista
hardcorea yhdistelevä lappeenrantalainen One Hidden Frame puolestaan on saanut valmiiksi levyn nimeltä The Water Seems Inviting.
Full Housen juhlissa esiintyvät myös SMC Lähiörotat, Ratface, Cutdown, St. Hood, Kill the Curse ja Foreseen.
? Juhlakeikasta tulee hauska ilta, Aimola sanoo. ? Säätöä varmaan riittää, kun siellä on noin 50 esiintyjää. Eipähän tarvi bändien soittaa ihan
tyhjille saleille.
? Olisi siistiä nähdä siellä paljon vanhoja naamoja, niitä, jotka eivät nykyään jaksa ihan joka keikalle vaivautua.
? GAEA kiinnitti helsinkiläisen The Lieblingsin, jonka albumi ilmestyy elokuussa. Kaakao
Records puolestaan julkaisee syksyllä Musta
valo -bändin debyytin.
? Tammikuussa uuden Oddfellows-albuminsa
julkaissut alternativerockin superbändi Tomahawk soittaa Helsingin The Circusissa 4.9.
Tomahawk tunnetaan Mike Pattonin bändinä.
? Progressiivisen rockmusiikin legendoihin
lukeutuva Procol Harum, keulakuvanaan
pianisti-lauluntekijä Gary Brooker, konsertoi
Helsingin Kulttuuritalolla 8.10.
? Brittiyhtye Dr. Feelgood esiintyy Tampereen Klubilla 27. heinäkuuta (ei 16.8. kuten
aiemmin suunniteltiin). Elokuulle ostetut
pääsyliput kelpaavat tapahtumaan sellaisinaan.
? Rovaniemen Simerock laajentaa ohjelmistoaan musiikista showpainiin ja friikkisirkukseen. 9-10.8. Ounaspaviljongillä nähdään
bändien ohella ?The Canadian Rebel? Starbuck,
Lassi Sidoro ja Souci Jaws.
? Ennakkotiedoista poiketen Fleetwood Mac
ei sittenkään tule Suomeen. Ostetut liput voi
palauttaa Lippupisteeseen 31.5. mennessä.
» UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT
»SUE.FI
FACEBOOK.COM/SUEZINE
SUE
TWITTER.COM/SUELEHTI
» 6 « NRO. 5
TO 9.5.
TWO DOOR CINEMA CLUB
TI 14.5.
BRING ME THE HORIZON
PE 14.6.
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
A$AP ROCKY
PE 28.6.
TUSKA-JATKOKLUBI:
HUORATRON,
K-X-P
Ke 8.5. Kuukumina; 8 ?
To 9.5. Oukkidouppi; 0 ?
La 11.5. Veronica Falls
(UK); 15 ?
To 16.5. Paperi T & Khid;
vapaa pääsy
La 18.5. Dolla Lova,
Nouseva Maa, Aqustiikka
+ rap-karaoke; 9 ?
To 23.5. Lento, Samuel
Jackson 5 (NO); 10 ?
Pe 24.5. Jaakko Laitinen
& Väärä Raha, Lada
Nuevo; 10 ?
Ma 27.5. Purling Hiss
(US); 12 ?
Ke 29.5. Sarah Kivi &
Non-Orchestra,
Lieminen, Pyloris; 7 ?
TI 2.7.
ANIMAL COLLECTIVE
LA 27.7.
WITHIN TEMPTATION
SU 4.8.
SMASHING PUMPKINS
KE 4.9.
TOMAHAWK,
BOSNIAN RAINBOWS
PE 20.9.
COCK SPARRER,
WASTED,
TAMMERFIST
SU 29.9.
THE GAZETTE
ENNAKOT: TIKETTI
Tarkemmat tiedot ja
muiden iltojen ohjelma:
www.kuudeslinja.com
HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT
ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA:
WWW.THECIRCUS.FI
Avoinna ke 22?04, to 23?04, pe?la 22?04,
poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan
erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo
22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20.
THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 ? 3
(KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI
O?Connell?s
Upcoming on the Guinness stage
Music
Comedy
10.5 Tiina ja Sähkömiehet
*0'. ?hed bm gb`am3
Ants in the Pants
+-'. B]bhfZmb\ Ngien``^]
31.5 Morris & I
*/'. <hf^]r H <hgg^eel l
(stand up)
06.6 JadaJada
(improv)
lahp mbf^ +*3,)
lahp mbf^ +)3))
always free entrance
www.oconnells.fi
Rautatienkatu 24, Tampere
SUE
» 7 « NRO. 5
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
» SÄHKÖÄ
» EI KOVIN KINKY
TAMPEREELLA
Kivestivaalit täyttää kaksi vuotta.
E
nsimmäiset Kivestivaalit vietettiin
1.6.2011 Turun Klubilla tapahtuman järjestäjän Pietu Sepposen oman Kiveskives-yhtyeen Euroopan-kiertueen varainkeruukeikan yhteydessä. Tapahtuma oli menestys ja antoi järjestäjille uskoa siihen, että Turussa on tilausta säännölliselle vaihtoehtomusiikin tapahtumalle.
Nyt vaihtoehtomusiikkifestivaali viettää
kaksivuotispäiväänsä. Turun Klubilla lauantaina 25.5. pidettävä juhlailta on jo 20. Kivestivaalit.
? Lähdin kaksi vuotta sitten melko lailla pystymetsästä järjestämään Kivestivaaleja, joten 20.
tapahtuman alla matka tuntuu pitkältä, Pietu
Sepponen sanoo. ? Paljon on tullut opittua ja
reflektoitua omia toimintatapoja. Parasta on ollut kunnia saada tapahtumiin soittamaan omia
lempibändejä sekä nähdä yleisössä samoja naamoja ilta toisensa jälkeen.
Sepponen luonnehtii Kivestivaalia tiedotteessa tapahtumaksi, jota tehdään ?rakkaudesta musiikkiin ja ymmärryksestä vähän oudompienkien juttujen päälle.?
? Kivestivaalit eivät kuitenkaan ole mikään
kinky-juttu, Sepponen sanoo. ? Kun festivaalin
nimestä pääsee yli, voi tulla kokemaan, kuinka
hyvin suomalaisella vaihtoehtomusalla ja -taiteella pyyhkii. Välillä saattaa joutua osaksi maailman isointa rytmimunasooloa.
Kivestivaalien syntymäpäivillä soittavat Cleaning Women ja pian neljännen albuminsa julkaiseva Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen
bändi. Paikallista osaamista edustavat Mümmö
ja tapahtuman synnyttänyt Kiveskives.
? Näiden bileiden myötä vetäydymme kesälomalle, mutta syksyllä homma jatkuu taas neljän
illan verran Turun Klubilla, Sepponen sanoo. ? Kivestivaalit saa myös kutsua kylään, sillä onhan
Turun ulkopuolellakin jotain sivistystä nähtävissä. Syksyllä Kivestivaalit lähtee Baltiaan, mutta
siitä lisää piakkoin.
SUE
T
ampereen Telakalla ja Yo-talolla järjestetään kesän mittaan kolme Sähköäklubia. Esiintyjinä ovat muun muassa
Jesse, LCMDF ja Zebra & Snake.
? Idea saatiin Briteissä, promoottori Jukka
Lahtinen kertoo. ? Siellä tosi monet yhtyeet
käyttivät musiikissaan elektronisia elementtejä.
Bändit, jotka sekoittivat akustisia rumpuja rumpuluuppeihin saivat jäykimmänkin pillifarkkupoliisin jalan vispaamaan. Kun PA tuuttasi biittiä
kuin viimeistä päivää, tuli fiilis, että tämä konsepti on pakko tuoda Suomeen.
Sähköä-klubilla soittavat bändit, joiden musiikissa on elektronisen musiikin elementtejä.
Jokainen ilta on rakennettu jonkin genren pohjalle.
? Toukokuussa on räppiä, kesäkuussa indietä
ja elokuussa klubbailua. Tarjoamme musiikkia,
jonka tahdissa jengi haluaa tanssia.
Ensimmäinen Sähköä-klubi helmikuussa oli
» 8 « NRO. 5
loppuunmyyty. Mikäli kesän klubi-illat sujuvat
hyvin, Sähköä saadaan jatkossakin.
? Suunnitelmissa on tehdä syksyllä Tampereella kaksi tai kolme iltaa. Lisäksi haluaisimme
tehdä iltoja myös Turussa ja Helsingissä.
Jukka Lahtinen johti aiemmin Lionheart Recordsia, joka lopetti hiljattain toimintansa. Nyt
hän suunnittelee uuden yrityksen perustamista.
? Yksi tulevan yrityksen tavoitteista on avata
suomalaisille yhtyeille väyliä ulos Suomesta. Todennäköisesti myös levyjen julkaiseminen tai ainakin jakelu ja promootio tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Ensisijaisena tavoitteena tulee kuitenkin olemaan tapahtumien järjestäminen ja keikkamyynti.
Sähköä ? 24.5. Yo-Talo: Eevil Stöö X Aztra ja
Ameeba / 28.6. Yo-Talo: LCMDF, Zebra And
Snake ja Streak And The Raven / 17.8. Telakka:
Jesse, Aves ja Ninni Forever Band
» SISÄLTÄNI
CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN
TOMI TUOMINEN
» KIRJASTO,
ANNAN SINULLE
ANTEEKSI
V
uonna 1983 sain elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen
kerran turpaani. Se tapahtui illalla lähiökirjaston suljettua ovea
vasten. Kolme uutta luokkakaveriani koulusta, johon olin juuri
tullut, ottivat minut kiinni ja hakkasivat kirjaston pimeässä pihassa. Juoksin itkien kotiin. Seuraavat viikot pakoilin kovanaamoja lähtemällä koulupäivän jälkeen kotiin opettajien ovesta.
Siitä hyvästä sain vielä jälki-istuntoakin.
Vuonna 1994 ajoin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen autokolarini samaisen kirjaston pihassa. Olin juuri saanut ajokortin ja lähdössä kirjastolta kotiin, kun vahingossa peruutin takana ollutta parkkeerattua autoa päin.
Kumpaankaan autoon ei tullut mainittavaa jälkeä, mutta tein niin kuin pitääkin
ja jätin auton ikkunaan lapun, jossa olivat yhteystietoni, mikäli auton omistaja
haluaisi keskustella korvauksista. Soittoa ei koskaan tullut.
Vuonna 2000 olin muuttanut Turkuun. Varattomana opiskelijana käytin paljon musiikkikirjaston palveluja. Olin juuri tullut ulos kirjaston ovesta kassi täynnä cd-levyjä ja hyppäsin innoissani pyöräni selkään. Kymmenen metriä poljettuani kangaskassi, jossa levyt olivat, meni eturenkaan pinnojen väliin ja pyörä
pysähtyi kuin seinään. Selvisin säikähdyksellä, tai niin luulin.
Kotona huomasin, että Bobby Womackin tuplakokoelma oli joutunut pinnojen murjomaksi. Kakkos-cd:stä puuttui iso pala ja kannet olivat tuhannen pirstaleina. Jouduin maksamaan liki 200 markan hintaisen levyn kirjastolle opintotuestani, joka hädin tuskin riitti vuokraan ja ruokaan.
Kaikista näistä epämiellyttävistä kirjastomuistoista huolimatta ne positiiviset
muistot lopulta painavat vaakakupissa enemmän. En tiennyt, kuka Brian Eno
on, ennen kuin lainasin Turun musiikkikirjastosta hetken mielijohteesta hänen
tuotannostaan kootun ison boksin. Nyt pidän miestä Bowien ohella aikansa
merkittävimpänä sooloartistina. Enon Here Come The Warm Jetsiä ja Taking
Tiger Mountain By Strategyä pidän 70-luvun tärkeimpinä levyinä, joiden kaikuja kuulen vielä nykymusiikissakin. Kiitos tästä, kirjasto.
Pidin Kirkaa sinä kiharatukkaisena miehenä, joka 80-luvulla oli flirttaillut hevin kanssa, mutta sittemmin päätynyt Kim Lönnholm-tyyliseksi balladilussuttelijaksi, kunnes Turkuun muutettuani lainasin kirjastosta hänen varhaistuotantoaan. Silloin
ymmärsin, että Kirka on coveroinut todella komeasti niinkin
erilaisia biisejä kuin Neil Youngin Cinnamon Girlin, Stevie
Wonderin Living For The Cityn ja Bob Marleyn I Shot The
Sheriffin. Hänelle itselleenkin
sävelletystä materiaalista löytyy kovia helmiä, kuten Energiaa tai Avaruuslaulu. Balladinössöstä kasvoi silmissäni kova tekijä. Kiitos, kirjasto.
Reilu vuosi sitten kuulin, että Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla
järjestetään torstai-iltaisin luentosarja minimalistisista säveltäjistä kuten LaMonte Young, Terry Riley ja Philip Glass. Myöhästyin sarjan alusta, mutta
kävin kuuntelemassa sen minkä kerkisin. Siellä istuskellessani sain pääni täyteen ideoita nauhaloopeista, sarjallisesta musiikista ja erilaisista kekseliäistä
säveltämismetodeista.
Syksyllä luentosarja sai jatkoa krautrock-aiheella. Tänä keväänä aiheena olivat analogiset syntetisaattorit, jolloin jouduin itsekin yhden illan ajaksi luennoitsijan rooliin. Niin paljon kuin tähän ikään mennessä onkin esiintymiskokemusta kertynyt, mitään en ole aikuisiällä jännittänyt yhtä paljon kuin tuon luennon pitämistä.
Yhteen aikaan minulla oli tapana käydä kirjastossa lukemassa uusimmat
musiikkilehdet. Yhä edelleen se on paikka, josta käyn poimimassa Suen mukaani. Sieltä tämä löytyy aina ensimmäisenä. Musiikkikirjoja olen lainannut ja
lukenut enemmän kuin jaksan muistaa. Tällä hetkellä työn alla yöpöydällä on
vocoderin historian toisesta maailmansodasta hiphopin valtakauteen kertova
loistava How To Wreck A Nice Beach, jonka olisin halunnut omakseni, mutta korkeasta hinnasta johtuen jätin ostamatta. Sieltä se kuitenkin löytyi selän
takaa, kun tärisevänä hermorauniona olin selvinnyt kirjaston syntetisaattoriluennosta. Kiitos, kirjasto.
Luultavasti sain 80-luvun alussa kovanaamoilta turpiini juuri siksi, että kirjastossa on mielestäni niin hiton kivaa. Ei minua kiinnostanut ampua ilmakiväärillä
reikiä isäni vinyylilevyihin kuten luokkatoverini vapaa-ajallaan tekivät. Uppouduin kirjoihin, levyihin, sarjakuviin, elokuviin ja tietokonepeleihin. Oppikirjojen
sijasta luin röykkiöittäin scifiä ja fantasiaa. Kirjaston takia minusta tuli se, kuka
nyt olen; ärsyttävä nörtti, joka voittaa sinut musavisailussa.
HÄMEENTIE 50, HELSINKI
? Kirjaston takia
minusta tuli se,
kuka nyt olen.
ROCKBISTRO
OPEN
NOW!
EVERY DAY
12-02
TOMI TUOMINEN
on turkulainen tiskijukka, joka ei ole koskaan keikalla
soittanut kirjastosta lainattua levyä.
facebook.com/Loosister
SUE
» 9 « NRO. 5
? Yritän päästä
mitääntekemättömyyden
olotilaan, koska silloin alkaa
kehkeytyä uusia juttuja.
HENKILÖKUVA
mulle tärkeitä. Ei kaikkien kuitenkaan. Tuolla on kaikenlaista paskanjauhajaa, joiden juttujen varaan ei kannata mitään systeemiä
rakentaa.
Ajattelin alusta asti, että teen
marginaalimusaa. En halunnut tulla miksikään saatanan hittimaakariksi. Reagoin menestykseen niin,
että aloin ottaa musassa aika isoja riskejä miettimättä kaupallista
puolta. Se on ollut pitkässä juoksussa hyvä juttu. Se on tuonut arvostusta.
Dumari ja Spuget on mun 20. studioalbumi. Se on vanhalla slangilla
laulettua svengaavaa musaa, vaikutteita tulee 30-luvulta saakka.
Olen tehnyt monenlaisia levyjä, pukenut biisejä erilaisiin kuteisiin. Pidän siitä, että levyllä on teema niin
kuin nyt on toi slangijuttu. Mulle on
sanottu, ettei mun tarvitsisi kelata
kokonaisuuksia. Mutta albumikokonaisuuksissa on sellainen hieno
kuvio, että niissä biisit kommentoivat toisiaan. Ne tuntuvat kuuluvan
samaan pienoismaailmaan.
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA VUOKKO SALO
» STADIN
DUMARI
Tuomari Nurmio luo
epäkaupallisia pienoismaailmoja.
elsinki muistuttaa joiltain osin edelleen mun
nuoruuden Helsinkiä,
mut monilta osin ei. Ennen oli esimerkiksi paljon enemmän le?ateattereita. Kun telkkari yleistyi 60-luvun alussa, se alkoi
vähentää niiden määrää. Toisin
kuin nyt, kuuskytluvun Stadissa ei
ollut kuppilakulttuuria. Oli ravintoloita, joissa oli paksut verhot ikkunoissa. Portsareilla oli univormut ja natsat hihassa. Livemusaa
saattoi kuulla parissa mestassa.
Mä kävin poikakoulua Torkkelinmäellä. Se oli panssariverkolla
ympäröity mesta, joka oli tunnettu kurisysteemistään. Jälki-istunnossa istuttiin kädet pulpetilla niin
kuin olisi ollut käsiraudat. Se oli
aika epäterve kasvuympäristö. Nykyään se on taidelukio. Ajat muuttuu.
70-luku oli aktiivista aikaa niin
mulle kuin monelle muullekin. Oli
poliittista toimintaa ja järjestötoimintaa. Se oli osa vasemmistolaista ajattelua. Taistolaiskuvioita on
parjattu paljon ja syystäkin, mut-
H
ta sillä tekemisen meiningillä oli
myös hyviä seurauksia. Paras niistä oli Elmu, elävän musiikin yhdistys, joka me perustettiin seitkytluvun puolivälissä. Sen myötä
Helsinkiin tuli lisää soittopaikkoja. Sittemmin Elmu-verkosto levisi
ympäri maata.
Mä olin hommissa Ohjelmakeskuksessa, joka buukkasi poliittisia
ohjelmaryhmiä ja teatteriesityksiä
erilaisiin tilanteisiin. Se oli dominoiva kuvio Helsingissä, tapahtumia oli ympäri kaupunkia. Järjestin
ohjelmaa myös Laulufestivaaleille. Toin sinne muun muassa Mike
Seegerin New Lost City Ramblersin ja Malvina Reynoldsin. Ohjelmakeskus julkaisi Uusi laulu -lehteä, jonka päätoimittaja olin. Otin
siihen mukaan folk-, country- ja
rockjuttuja.
USKOTTAVA ITSELLEEN
seitkytluvulla mä aloin tyrkyttää musaani Love Recordsille.
Aluksi se ei mennyt läpi. Love julkaisi myös poliittista musaa. Koska
mä olin duunissa Ohjelmakeskuk-
sessa, niin kaiken järjen mukaan
mun olisi pitänyt saada helposti
jalka oven väliin. Loven Atte Blom
kuitenkin oli epäluuloinen. Se kertoi myöhemmin ajatelleensa, että
Hande on yks niitä takinkääntäjiä,
jotka yrittävät takaovesta sisään.
Loven Otto Donner ja Pekka
Aarnio kuitenkin halusivat antaa
mulle tilaisuuden. Atte myöntyi,
että okei, tehköön yhden singlen.
Sen singlen b-puolelle tuli biisi nimeltä Valo yössä. Atte lähetti sen
biisin Syksyn säveleen, mutta se
heitettiin roskiin heti eka kierroksella. Se raakattiin pois jopa silloin,
kun tehtiin ohjelmaa syksyn sävelestä tiputetuista biiseistä.
Mutta sitten Valo yössä tuli yhtäkkiä isoksi hitiksi. Mä petyin siihen tosi pahasti. Tää on ihan totta!
Mun juttu on syntynyt epäkaupallisuusliturgiasta, joka tulee vasemmistolaisuudesta. Musta tuntui,
että mun täytyy tehdä vähemmän
suosittua musaa, että olisin uskottava itselleni tai niille, joiden mielipidettä mukamas arvostin.
Tiettyjen ihmisten mielipiteet on
SUE
» 10 « NRO. 5
MAANPAKOLAINEN
mun faija oli ammatiltaan asianajaja. Mäkin opiskelin oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Valmistuin vuonna 1983, gradu oli
nimeltään Kidutuksen kielto kansainvälisessä oikeudessa.
Mulla on edelleen pari vanhaa
frendii, jotka mä olen tuntenut
60-luvulta saakka. Kun me tavataan,
tulee puhuttuu vanhaa slangia. Samoin Helsingin muusikkopiireissä
slangia puhutaan aika paljon. Suuri
osa alan sanastosta on slangia.
Slangi on katukieli, ja mun uusissa biiseissä liikutaan laitapuolen
kulkijoiden parissa. Enimmäkseen
Kallion ja Hakaniemen seudulla
mutta myös Gresa ja Rööperi on kuvassa mukana. Samoin vankila, merille lähtö ja pimeän viinan myynti.
Sörkan satakieli, Spiidi Pirinen,
nistit ja spurgut ovat tuttuja näkyjä
niillä nurkilla. Mä tunnen sitä maailmaa jonkin verran.
Pilvi tuli Helsinkiin 60-luvulla. Spiidiä ei ollut silloin saatavilla,
toisin kuin vielä sodan aikana. 70ja 80-luvulla Helsingissä myytiin jo
kaikenlaista kamaa. Se elämäntyyli
tuhosi monta tyyppiä vuosien mittaan. 80-luvulla kovat huumeet oli
helposti saatavilla, ja Stadissa näki
raskaan sarjan nistimeininkiä.
Mutta kuten tiedetään, alkoholi on
aivan riittävän vahvaa kamaa ihmisen tappamiseen.
Päihdekamppailu on mullekin tuttua, valitettavasti. 80-luvun puolivälissä ote alkoi lipsua
ja oli pakko yrittää skarpata. Sain
Stadista fyysisiä vieroitusoireita.
90-luvulla olin vuosia vapaaehtoisessa maanpaossa Riihimäellä.
Mitä elämäntyyliin tulee, en
koskaan ole päätynyt täydelliseen umpikujaan. Nykyään pystyn
kontrolloimaan siedettävästi alko-
holinkäyttöäni. Filkka ei katkeile enää, ja porttikiellot kapakoihin
ovat taaksejäänyttä elämää. Mulla
oli Manalaankin kaksi elinkautista
porttaria. Olen lopettanut röökinpoltonkin jo vuosia sitten.
Nykyisin asun Espoossa. Se on
tarpeeksi lähellä ja tarpeeksi kaukana Helsingistä. Viihdyn siellä, ja
pääsen Stadiin ja takaisin reilussa
vartissa.
SALLIVA OHJAAJA
mä olen tehnyt musaa duunikseni yli 30 vuotta. Siihen mahtuu
monta bändiä. Varsinaisia riitoja
on syntynyt aika harvoin.
Mä en ole käynyt musiikkikouluja. En osaa nuotteja enkä tunne
terminologiaa. Mun musa sovitetaan useimmiten kämpällä yhdessä soittamalla. Joidenkin soittajien
kanssa on helppo kommunikoida,
ja silloin lopputulos on sellainen
kuin suunnittelin. Jos biisi ei mene
suuntaan, jota etukäteen kelasin,
niin en aina yritä vääntää sitä väkisin sinne. Ei ohjaajankaan kannata
pakottaa näyttelijää tekemään juttuja, jotka eivät sovi sille.
Mä suhtaudun omiin vanhoihin biiseihin melkein kuin jonkun
muun tekemiin. Levyistä tulee sellaisia kuin tulee olosuhteiden ja
omien sen hetkisten mieltymysten vuoksi. Siksi mulle on mahdollisimman vieras ajatus lähteä klassikkoalbumiprojekteihin,
jossa
vanha levy soitetaan livenä yksi yhteen. Saatan vaikka säveltää vanhoja biisejäni uudestaan, jos siltä tuntuu.
Musiikki on mulle duuni ja harrastus. Se on ihanteellinen tilanne.
Mutta kyllä musa myös jää välillä kokonaan pois elämästä. Kitara saattaa roikkua seinällä pari viikkoa. Silti musaa tulee kelattua. Mulla ei ole
mitään harrastusta tai korvaavaa toimintaa sen tilalle. Ehkä mun pitäisi
alkaa treenaa jousiammuntaa.
Tulevaisuuttakin tulee mietittyä, mutta se liittyy paljolti musiikkiin. Mulla on aina mielessä vaihtoehtoisia reittejä. Kun joku niistä
muuttuu muita painavammaksi,
lähden seuraamaan sitä. Sattumalla on siinä toisinaan sormensa pelissä. Joskus saattaa esimerkiksi
tavata jonkun, jonka kautta tietty
homma lähtee vetämään.
Vaikka en tekisi enää ikinä yhtään biisiä, pärjäisin näillä. En ole
erityisen ahkera eikä mulla ole mitään systeemiä, jota noudattaisin
musan teossa. Päin vastoin. Yritän
päästä mitääntekemättömyyden
olotilaan, koska silloin alkaa kehkeytyä uusia juttuja.
Olen mielestäni parempi laulaja
ja soittaja kuin koskaan aikaisemmin. Saan jengin usein joraamaan
kapakoissa yhdellä skeballa. Pystyn vielä tekemään rokkilevyn, jos
vain haluan. Ehkä mun pitää juuri
sen takia tehdä sellainen. Balladeja
voi vetää myöhemminkin. «
HANNU JUHANI ?TUOMARI? NURMIO
s. 21.11. 1950, Helsinki
Laulaja, lauluntekijä, muusikko.
Ajankohtaista: Dumari ja Spuget ?albumi ilmestyi huhtikuussa. Keikalla: soolona Keravan Revanssissa 24.5., duona Tri Hillilän kanssa Pitäjänmäessä 1.6., Dumari & Spuget Jokelan Montturockissa 2.6.
RAAPPANA
KE 8.5. 12/10?
VALTAKUNNALLINEN
KEIKKAPÄIVÄ
WÖYH!, JARKKO MARTIKAINEN
AMORPHIS
TO 9.5. 12/10?
PE 10.5. 20/18?
ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NL) LA 11.5. 15/13?
SWEET JEENA & HER SWEETHEARTS,
THE SHRIEKS, ITTY BITTY TEASE CABARET
PE 17.5.
LUTAKKO JÄISSÄ
KAKKA-HÄTÄ 77, LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT,
KAUPUNGIN VALOT
8/0?
PE 24.5. 16/14?
LA 25.5.
HARJUMAA, SALAIVA, WENDS
NICOLE WILLIS
& THE SOUL INVESTIGATORS
MEN IN THE BOX PLAYS ALICE IN CHAINS,
BLOOD-STAINED, SUICIDAL RIDE
JEX THOTH (USA)
7/5?
PE 31.5.
5/0?
LA 1.1. 15/13?
TO 6.6.
7/5?
PE 7.6. 15/10?
EI IKÄRAJAA ELLEI TOISIN MAINITA. BAARI AINA K 18. ENNAKKOLIPUT:
WWW.JELMU.NET JA TIKETTI. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE.
Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22
Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04
Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen.
Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22
(yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu.
Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei
koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä
loppuunmyytyjä keikkoja).
www.tiketti.? www.barloose.com
KE 08.05. THE CASBAH, RISING SPARKS (BE) 6?
+ klo 23-04 STAY LOOSE w/ DJ´S SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN 4?
TO 09.05. THE WEEPIKES, HOMESPUN, HOPEAJÄRVI 6?
+ klo 23-04 SUOMEN SUURIMMAT DJ´S 3?
PE 10.05. RUMBA 30-VUOTTA ESITTÄÄ: ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE 9/11?
Ennakko: Tiketti + klo 23-04 THE SLIPOVERS DJ´S 4?
LA 11.05. CLUB CASINO LIVE: MISS SAANA & THE SCUDDA HOOS, THE FIREBUGS 7/9?
Ennakko: Tiketti + klo 23-04 CLUB CASINO DJ´S LORD FATTY & JOHN WAYNE 4?
SU 12.05. LUCY WAS DRIVING, Q&A 6? + WIZARD OF LOOSE - GRANDE FINALE! 0?
+ klo 23-04 LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI 0?
TI 14.05. PJK-KLUBI: FERAL BURN, THE UPSETTERS, SO WHITE AND SO FUNKY 0?
KE 15.05. KATUJEN ÄÄNET, LOISTAVA POLKU 6? + klo 23-04 DJ JS STRUMMER 3?
TO 16.05. DANNY LIPS, THE EMPIRE STRIKES 6? + klo 23-04 THE SLIPOVERS DJ´S 3?
PE 17.05. LIEBLINGS, SUOMEN KARVAPÄÄKUNINKAAT 1968 6/8? Ennakko: Tiketti
+ klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 4?
LA 18.05. THE BIG SHAKE LIVE!: DALINDÉO 8/10? Ennakko: Tiketti
+ klo 18-21 ROCKVISAILUN SM-KISAT 0?
+ klo 23-04 THE BIG SHAKE DJ´S SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN 4?
SU 19.05. LATE NITE @ BAR LOOSE: DJ LORD FATTY klo 23-04 0?
TI 21.05. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 18.30-22.00 3?
KE 22.02. CPT. KRONOS, MASTEROID, NIGHT CRIME 6? + klo 23-04 DJ MORTTI 3?
TO 23.05. ILLS, FORESEEN, M.O.R.A. 6? + klo 23-04 DJ JS STRUMMER 3?
PE 24.05. HOLA GHOST (DK), THE SHRIEKS 7/9? Ennakko: Tiketti
+ klo 23-04 CLUB GIRLS & BOYS WITH DJ´S MORTTI & VERTTI 4?
LA 25.05. MAKEOUT-MOTEL, SPECIAL FRIENDS 6?
+ klo 23-04 TANSSI TAI KUOLE VOL.1 4?
SU 26.05. LATE NITE @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 0?
KE 29.05. SOLITI CLUB #4: THE ROLLSTONS, IT IS REALLY ME 6?
+ klo 23-04 DJ NICK TRIANI 3#
TO 30.05. SVART NIGHT #4: ABHORRENCE, DEATHCHAIN 10/12? Ennakko: Tiketti
+ klo 23-04 SUOMEN SUURIMAT DJ´s 3?
PE 31.05. ROZZY RANDALL & ROLLER BASTARDS, HOPEAKONE, GROOVES OF FURY 6?
+ klo 23-04 GRANDE ROCK feat. DJ JOHN WAYNE & FRIENDS 4?
LA 01.06. ATOM MOUTH GIMLIES, FINAL ASSAULT, MUSTAT KALSARIT 6/8?
+ klo 23-04 LOOSER-KLUBI: NOORA KOBAIN & NATASHIA NEVERMIND 4?
SU 02.06. LATE NITE @ BAR LOOSE: DJ LORD FATTY klo 23-04 0?
KE 05.06. KARKKIPÄIVÄ, PASKAVARPAAT, TRIO HEIKKI HIKIPÄÄ 6?
+ klo 23-04 THE SLIPOVER DJ 3?
TO 06.06. TOOT TOOT, RIOT CLUB 6? + klo 23-04 DJ LORD FATTY 3?
PE 07.06. FACE OF GOD, TBA 6? + klo 23-04 DJ JS STRUMMER 3?
SUE
» 11 « NRO. 5
KE
TO
PE
LA
SU
TI
KE
TO
PE
8.5.
9.5.
10.5.
11.5.
12.5.
14.5.
15.5.
16.5.
17.5.
DJ LAURILA 2,50?
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
DORIS LIVE: STEPA & ARE, DJ:T LAURILA JA UNIVERSUMI 6?
DJ JIRCI 5?
SUPERSUNNUNTAI, DJ JIRCI 2,50?
SUPERTIISTAI, DJ MR. WILLY 2,50?
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
KEEP THE FAITH -KLUBI: DJ:T PERRYMAN, RADIO JA
SPEAASIAALI-EETU 5?
NORTHERN SOUL / R?N?B / EARLY REGGAE / MOD
LA
SU
TI
KE
TO
PE
LA
SU
TI
KE
TO
PE
18.5.
19.5.
21.5.
22.5.
23.5.
24.5.
25.5.
26.5.
28.5.
29.5.
30.5.
31.5.
DJ MIGULI 5?
SUPERSUNNUNTAI, DJ JIRCI 2,50?
SUPERTIISTAI, DJ TOMI 2,50?
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
DORIS LIVE: NYRKKITAPPELU, DJ JIRCI 6?
DJ LAURILA 5?
SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50?
SUPERTIISTAI, DJ TOMI 2,50?
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
DJ MIGULI 5?
TI, KE , TO, SU 23-04 t PE & LA 22-04 t K20
RAVINTOLA DORIS t ALEKSANTERINKATU 20 t TRE
ravintoladoris@gmail.com t ravintoladoris.fi
FESTIVAALIKALENTERI 2013
KALENTERIN KOKOSI ARI VÄNTÄNEN
KALLIO KUKKII
10.-19.5. Helsinki
TBA
SCHOOL?S OUT FOR SUMMER IV
Annis, Pori
Sammontakojat, Juha Loukkalahti, Kabul, Joosua, No Second Thought,
Drumsö, Trollikylä & Kiljufarmi,
Migraine Eyes, End Of August,
The Master Volume
YLÄKAUPUNGIN YÖ
18.5. Jyväskylä
The Achtungs, Väinö Tuonela &
Kerettiläiset, Facelift, The Lazy Jets,
Usva, Desmond, Salaiva
STEELFEST OPEN AIR
24.-25.5. Hyvinkää
Mayhem, Sodom, Destruction,
Vomitory, Tsjuder, Horna, Urn
PÖHEIKÖN PÖLLÄYS
24.-25.5. Ylöjärvi
Eläkeläiset, Pertti Kurikan Nimipäivät,
Paula Koivuniemi
JBFT
24.-25.5. Loimaa
Von Hertzen Brothers, Penniless,
Francine
KIVESTIVAALIT 2V
25.5. Turun Klubi
Cleaning Women, Tuomas Henrikin
Jeesuksen Kristuksen Bändi,
Kiveskives, Mümmö
MAAILMA KYLÄSSÄ
25.-26.5. Helsinki
Charmaine Clamor, Hanggai,
The Cambodian Space Project,
Ismo Alanko, PMMP, Don Johnson
Big Band, Kuningasidea
FUNKY BUDDHA FESTIVAL
31.5.-1.6.Klubi & Telakka, Tampere
Nieminen & Litmanen, Buddha
Surfers, Youngblood Brass Band,
Earl 16 & Funky Kingston O.M.T.
KIVENLAHTI ROCK
7.-8.6. Leppävaaran urheilupuisto,
Espoo
Stone, Cheek, Haloo HElsinki!, Notkea
Rotta feat. SMC Lähiörotat, Stig, Pää kii,
KAAVI BLUES
7.-8.6. Kaavi
Tim Lothar, Three Leg Dog, Hole In The
Head, Lazy Moose Blues Band
KIRJURI OPEN
7.-8.6. Pori
Popeda, Timo Rautiainen & Neljäs
sektori, Remix!, Reddington,
Arttu Wiskari, Elonkerjuu, Yö
TURUN YÖT
7.-8.6. Turku
Cheek, Anna Puu, Jannika B,
Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani
HUHDASFEST
8.6. Kouvola
Jarkko Martikainen, Risto, Jaakko
Laitinen & Väärä Raha, Kiila, Koodi
KLUSTERMUS
8.6. Rauma
Minä ja Ville Ahonen,
Sammal, Samae Koskisen korvalääke, Jukka
Ässä, Fun, Kiveskives
BOOMBOX FESTIVAL
8.6. Suvilahti, Helsinki
Redrama, Petri Nygård,
Jontti & Shaka, Steen1,
Stepa & Are, Timi
Lexikon, Posteljoona
& Ystävät, Axl Smith
IISROKKI
8.6. Iisvesi, Suonenjoki
Elastinen, Pertti Kurikan
Nimipäivät, Perk, Next
in Line, Celadon Skies,
Kalle Blomqvist
DANZIG ESIINTYY PROVINSSIROCKISSA.
SAUNA OPEN AIR
8.-9.6. Tampere
Nightwish, Opeth, Stratovarius,
Children of Bodom, Finntroll, Lost
Society, Bloodred Hourglass, Volbeat,
Hardcore Superstar, Sabaton,
Hatebreed, Crashdïet, Stam1na,
THEVOICEJUHANNUSHIMOSFESTIVAL
20.-22.6. Himospark, Jämsä
Cheek, Disco Ensemble, Eläkeläiset,
JVG, Jätkäjätkät, Raappana & SEB,
Apulanta, J. Karjalainen
SATAMAN YÖ
13.-15.6. Jyväskylä
TBA
HAAPAVESI FOLK
24.-30.6. Haapavesi
Johanna Tilus, Anna Puu, Jaakko
Laitinen & Väärä raha, Johanna
Kurkela, Kaj Chydenius, Justimus
ROCKIN? HELLSINKI
14.-15.6. Kaisaniemi, Helsinki
Bryan Adams, Eppu Normaali, Status
Quo, Jonne Aaron
UNTOROCK
14.-15.6. Utajärvi
Kotiteollisuus, Suvi Teräsniska,
Elonkerjuu, Mikko Sipola
SAARISTO OPEN
14.-15.6. Kaarina
Slade, Popeda, Eppu Normaali, Ismo
Alanko, Klamydia, Loreen, Jonne Aaron,
Jukka Poika, Stratovarius
PROVINSSIROCK
14.-16.6. Seinäjoki
Blur, Bad Religion, Danzig, The Sounds,
In Flames, Mew, Turbonegro, Down,
Pertti Kurikan Nimipäivät,
J. Karjalainen, Von Hertzen Brothers,
Kvelertak, Ismo Alanko
VALTTERI FESTIVAL
20.-22.6. Tampere
Red Snapper, The Skints, Shantel &
Bucovina Club Orkestar, Eva & Manu,
Dumari & Spuget, Bad Ass Brass Band,
Voimaryhmä, Scandinavian Music
Group, Yona & Orkesteri Liikkuvat
Pilvet, 22-Pistepirkko with Super Horns
NUMMIROCK
20.-22.6. Nummijärvi, Kauhajoki
Children of Bodom, Amon Amarth,
Wintersun, Ensiferum, Soilwork,
Sister Sin, Mokoma, Rytmihäiriö
KALAJOEN JUHANNUS
20.-22.6. Kalajoki
2-Unlimited, Mr. President, Daze,
Popeda, PMMP, Yö, Cheek,
Petri Nygård, Karri Koira
ROCK THE BEACH
26.6. Helsinki
Green Day, Queens of the Stone Age,
The Gaslight Anthem, Billy Talent,
Stone Sour, Palma Violets
PUISTOBLUES
26.-30.6. Järvenpää
George Thorogood, Robert Randolph,
Q-Stone, Nicole Willis & The Soul
Investigators, Nieminen & Litmanen,
Minä ja Ville Ahonen
ROCK THE BEACH
28.-29.6. Helsinki
Thirty Seconds to Mars, Mustasch,
Danko Jones, Airbourne, Apulanta,
Rammstein, Enter Shikari, Paramore,
Newsted, Pää kii
TURKU ACOUSTIC
28.-29.6. Varvintori, Sigyn-sali, Bore,
Turku
Kari Peitsamo, Reckless Love,
Appendix, Risto, Burning Hearts,
Telenovelas, Tero-Petri &
Korvaamattomat, Martti Servo
& Napander
RAAHE FESTIVAL
27.-29.6. Raahe
Pää kii
TUSKA OPEN AIR
28.6.-30.6. Suvilahti, Helsinki
Kreator, Soilwork, King Diamond,
Bolt Thrower, Testament, Nightwish,
Amaranthe, Von
IMATRA BIG BAND FESTIVAL
28.6.-4.7. Imatra
Samuli Putro, J. Karjalainen, Kolmas
Nainen, Paleface & Räjähtävä nyrkki,
Jukka Poika & Sound Explosion Band,
Dalindeo
PÄÄ KII VETÄÄ LÄHES JOKA FESTIVAALILLA.
RIIHIMÄKI ROCK
28.-29.6. Riihimäki
Michael Monroe, Apulanta, Haloo
Helsinki, Stig, Cheek, PMMP,
Kotiteollisuus, Jarkko Martikainen
BÄTTRE FOLK FESTIVAL
28.-29.6. Hailuoto
Pää kii, Risto, Yona, Matti Johannes
Koivu, Joose Keskitalo, Topi Saha,
Jukka Ässä
JUVA ROKKAA
28.-29.6. Juva
Yö, Mariska & Pahat Sudet, Popeda,
Apulanta, Klamydia
SUE
» 12 « NRO. 5
LÖYTTY OPEN AIR
29.6. Löytty
Bat & Ryyd, Harri Marstio, Moog in
Bändi, Kengurumeininki, Vokki-Myyrät
ÄMYROCK
29.6. Kaupunginpuisto, Hämeenlinna
Kari Peitsamo, Marjo Leinonen
Huff?n?Puff, The Valkyrians
OULU HIPHOP FESTIVAL
29.-30.6. Ouluhallin parkkialue
Jukka Poika, Jätkäjätkät, Kymppilinja,
Notkea Rotta, Paleface, Ruudolf &
Karri-Koira, Teflon Brothers.
ALPPIPUISTON KESÄ
29.6.-28.7. Helsinki
TBA
RANTAJAMIT
4.-6.7. Lohja
Cheek, Yö, Jukka Poika, J.Karjalainen
JOUTSAN JOUTOPÄIVÄT
4.-7.7. Joutsa
Neljä Ruusua, Martti Servo & Napander,
Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani
LUMOUS GOTHIC FESTIVAL
4.-7.7. Tampere
Spiritual Front, Cryo, Deviant UK,
Darkrad, Dark Side Cowboys, Silent
Scream, Ovro, Erilaz, Loistava polku
MANIFEST
5.-6.7. Meripuisto, Kokkola
Amorphis, The 69 Eyes, CMX, Viikate,
Michael Monroe, Stam1na, Mokoma,
Kotiteollisuus, Pää Kii, Barbe-Q-Barbies
SUMMER UP
5.-6.7. Mukkulan ranta, Lahti
Ruudolf & Karri Koira, Elastinen,
Petri Nygård, Raappana, Cheek,
Notkea rotta, JVG, Brädi,
SAPARO-FESTIVAALIT
5.-6.7. Huittinen
Jukka Poika, Cheek, Stig, Elokuu
HARJUFESTIVAALI
5.-6.7. Karkkila
Yö, Petri Nygård, Jannika B,
Olavi Uusivirta
EXISTENCE FESTIVAL
5.-7.7. Juupavaara
Drumatik, Ocelot, Atma, Pantomiman,
Oood, Transdriver
KUUDES AISTI
5.-7.7. Helsinki
Kuusumun profeetta, Radiopuhelimet,
Hexvessel, Särkyneet, Simian Mobile
Disco, Kakka-Hätä 77
RUISROCK
5.-7.7. Turku
Pet Shop Boys, HIM, Dizzee Rascal,
Michael Monroe, Biffy Clyro,
Karri Koira, Gary Clark Jr, J. Karjalainen,
Kivesveto Go Go, Minä ja Ville Ahonen,
Sin Cos Tan
SUE
» 13 « NRO. 5
KARJUROCK
19.-20.7. Uusikaupunki
J. Karjalainen, Don Johnson Big
Band, Cheek, Peer Günt
KUOPIO ROCKCOCK
2.-3.8. Kuopio
Helloween, Klamydia, Kaija Koo,
Von Hertzen Brothers, Amaranthe
THE ROCKOFF FESTIVAL
19.-27.7. Maarianhamina
Icona Pop, Linnea Henriksson
LPRHC FEST
2.-3.8. Skinnarilan kenttä,
Lappeenranta
First Blood (USA), Anal Thunder,
Hero Dishonest, Pertti Kurikan
Nimipäivät Pää Kii, Wasted
ILMIÖ
20.7. Uittamon paviljonki, Turku
Death Hawks, Topi Saha, Dolbro Dan,
Viitasen Piia, Sammal, Dalindèo
KEITELEJAZZ
23.-27.7. Äänekoski
Ginger Baker, Billy Cobham,
Dr. Feelgood, J. Karjalainen
PIPEFEST
25.-27.7. Himos, Jämsä
Big Boi, Adam Tensta, Cheek,
Elastinen, JVG, Brädi, Kemmuru
MOTÖRHEAD JYTISEE ILOSAARIROCKISSA.
KELOROCK
6.7. Eurajoki
Euforia, French Films, Six Minutes After, Katriinamies
OLUSET OLUTJUHLAT
12.-13.7. Iisalmi
Popeda, Kaija Koo, Tuure Kilpeläinen
& Kaihon karavaani, Kaukolasipartio
RAKUUNAROCK
19.-20.7. Lappeenranta
Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na,
Timo Rautiainen & Neljäs Sektori
SOUTHERN ROCK & BBQ FEST
6.-7.7. Vanha villatehdas, Hyvinkää
Monster Of Southern Rock, Skinny
Molly, The Slidemobile, Greedy Pig
OULU PALAA
12.-13.7. Oulu
Death Trip, Kuolema, Abortti 13,
Dr. Barmetal
AITOON KIRKASTUSJUHLAT
6.-8.7. Aitoo
Apulanta, Cheek, J. Karjalainen,
Anssi Kela, Jonne Aaron
LAPPEENRANNAN YÖT
12.-13.7. Lappeenranta
Neljä Ruusua, Apulanta, Klamydia,
Cheek, PMMP, Jonne Aaron
HUSTLE HKI
19.-20.7. Helsinki
Riff Raff, Danny Brown, Action
Bronson, Asa, Mikael Gabriel,
No Smoking Team, Ruger Hauer,
Ruudolf & Karri Koira
JYVÄSKYLÄN KESÄ
9.-14.7. Jyväskylä
Alina Pogostkina, Okko Kamu,
Huyng Ki-joo, Aleksey Igudesman
ILOSAARIROCK
12.-14.7. Joensuu
Nightwish, Motörhead, Hot Chip,
Adept, Sigur Rós, Finntroll, Witchcraft, Haamu, Mokoma, Karri Koira
& Ruudolf, Michael Monroe, Pää kii,
The Scenes
LAHDEN YÖT
10.-13.7. Lahti
Apulanta, Klamydia, Viikate, PMMP,
Jonne Aaron, Tuure Kilpeläinen &
Kaihon Karavaani, Culture Beat
ROTUAARI PIKNIK
10.-13.7. Oulu
Ismo Alanko, PMMP, Samuli Putro,
Viikate, Laura Närhi, Anna Puu
ISLAND IN THE SUN
11.-13.7. Jurmo
Discoteka Yugostyle, Film Death,
Burning Hearts, Julia Vero
LAPIN KULLAN KIMALLUS
11.-14.7. Rovaniemi
Bablo & Esa Eloranta Duo, Tuomari
Nurmio, Harri Marstio, Kari Peitsamo
Road Hogs
PIONEERIFESTIVAALI
12.-13.7. Korian Pioneeripuisto, Kouvola
Michael Monroe, Viikate, Turmion
kätilöt, Mokoma, Kotiteollisuus
ALPON KESÄVESTARI
13.7. Alpo Jaakolan patsaspuisto,
Loimaa
Kari Peitsamo, Cassie, Pojat, Niilo
Rantala ystävineen
PORI JAZZ
13.-21.7. Pori
Bonnie Raitt, Bobby Womack, Eva &
Manu, J. Karjalainen, Marjo Leinonen
Huff ?n?Puff, Steve Winwood
TWIN CITY FESTIVALS
17.-20.7. Tornio
Jukka Poika & Sound Explosion
Band, Irina, Haloo Helsinki!,
TAMMERFEST
17.-20.7. Tampere
Ismo Alanko, PMMP, Popeda,
J. Karjalainen, Eppu Normaali,
Von Hertzen Brothers, Irina, Disco
Ensemble, JVG, CMX, Husky Rescue,
Black Lizard, Pää Kii, Nyrkkitappelu
ULKOMAILLA
SWEDEN ROCK
5.-8.6. Sölvesborg, Ruotsi
Kiss, Rush, Europe, Avantasia, Saxon, Status Quo, UFO,
Asia
OPEN*ER FESTIVAL
3.-6.7. Gdynia, Puola
Blur, Queens of the Stone Age, Tame Impala,
Skunk Anansie, Kendrick Lamar
POSITIVUS FESTIVAL
19.-21.7. Salacgr?va, Latvia
Two Door Cinema Club, Noah And the Whale,
Michael Kiwanuka, Palma Violets, Team Ghost
JÄTTÖMAA
19.-21.7. Kouvola
Pää kii
SOTKAMON SYKE
19.-20.7. Sotkamo
Nightwish, Amorphis, Turmion
kätilöt, Kotiteollisuus, Eläkeläiset
HUMMERIPOIKAROCK
19.-20.7. Haukivuori
Pelle Miljoona United, Timo
Rautiainen & Neljäs sektori,
Pojat, Häiriköt, Sanktio
TULIVUORIROCK
19.-20.7. Lappajärvi
Antti Railio
HAMMER OPEN AIR
19.-20.7. Mannin navetta, Lieto
Venom, Candlemass, Horna, Ram,
Cataleptic, Archgoat, Sigh, Morrigan
WANAJA FESTIVAL
19.-20.7. Linnanpuisto, Hämeenlinna
Apulanta, PMMP, J. Karjalainen,
LCMDF, Räjäyttäjät, Minä ja Ville
Ahonen, Aino Venna
SUNSET BEACH PARTY
19.-20.7. Pyhäjärvi, Karkkila
Dingo, Jukka Ässä, Anna Puu,
Janne Laurila, Kari Peitsamo Road
Hogs; HOney B & The T-Bones
ROSKILDE
29.6.-7.7. Roskilde, Tanska
Airbourne, Black Rebel Motorcycle Club, James Blake,
Calexico, Chelsea Light Moving, Crystal Castles,
Ensiferum, K-X-P, Pää Kii, Tyranny
KOTKAN MERIPÄIVÄT
25.?28.7. Kotka
J. Karjalainen, PMMP, Dingo, Posteljoona & Ystävät, Pauli Hanhiniemi
ROCKFESTARI NAAMAT
26.-28.7. Muurame
TBA
DOWN BY THE LAITURI
24.-28.7. Turku
Teräsbetoni, The Streams, Palceface, Timo Rautiainen & Neljäs Sektori,
JVG, Paleface, Jesse Kaikuranta
INDIE-ILTAMAT 20V.
24-27.7. Klubi, Turku
Xysma, No Shame, Pää kii, Samae
Koskisen korvalääke, Tero-Petri &
Korvaamattomat, Topi Saha, Seksihullut, Sammal, Kiveskives, Antero
Lindgren, Nyrkkitappelu
TYÖVÄEN MUSIIKKITAPAHTUMA
25.-28.7. Valkeakoski
Ismo Alanko, Jonne Aaron, Von
Hertzen Brothers, Anna Puu, Der Fall
Böse (Saksa), Disco Ensemble, Jesse
Kaikuranta, Pää Kii, M.A. Numminen
& Pedro Hietanen, Neljä Ruusua
KUKKAISROCK
26.7. Tampere
Rockwalli, Baton Rogue Morgue,
Santa Cruz, Reckless Love
BACKYARDROCK
26.-27.7. Loviisa
Dead Cult Diaries, Band of Vipers
TUHDIMMAT TAHDIT
26.-27.7. Nokia
Amorphis, Stratovarius, Pää Kii,
Nyrkkitappelu, Lurk, Purtenance
QSTOCK
26.-27.7. Oulu
HIM, Within Temptation, Shining,
Teflon Brothers, PMMP, Kolmas
Nainen, Eppu Normaali, Pää kii,
J. Karjalainen. Michael Monroe
RAAHEN RANTAJATSIT
26.-28.7. Raahe
Tunguska Press, Wimme Saari &
Tapani Rinne, The Northern
Governors, Taipale, Old Wheels
WACKEN OPEN AIR
1.-3.8. Wacken, Saksa
Alice Cooper, Amorphis, Annihilator, Candlemass,
Danzig, Fear Factory, Motörhead, Sabaton Soilwork
SEINÄJOEN VAUHTIAJOT
26.-28.7. Seinäjoki
Michael Monroe, Kolmas Nainen,
J. Karjalainen, Apulanta, Popeda,
Yö, Cheek, Jukka Poika & SEB
SZIGET FESTIVAL
5.-12.8. Budapest, Unkari
Blur, Bat for Lashes, Regina Spektor, Biffy Clyro, Mika
SUMMER SOUND FESTIVAL
26.-28.7. Messukeskus, Helsinki
Knife Party, Gareth Emery, Axwell
ØYAFESTIVALEN
6.-10.8. Oslo
Blur, The Knife. Kraftwerk, Kendrick Lamar, Slayer
KARMAROCK
27.7. Harjavalta
Ismo Alanko, Maj Karma, Mariska &
Pahat Sudet, Paprika Korps, Faarao
Pirttikangas, Kuolemanlaakso
SUE
» 14 « NRO. 5
HÄMYVESTARIT
2.-3.8. Hämeenkyrö
Eppu Normaali, Elonkerjuu, Uniklubi
PORISPERE
2.-4.8. Kirjurinluoto, Pori
Jukka Poika, Suicidal Tendencies,
Pää kii, Eppu Normaali, Michael
Monroe, Disco Ensemble, CMX,
Von Hertzen Brothers
SULATTO
3.8. Raahe
Kuningasidea, Brädi, Kemmuru,
Stepa & Are
HELSINKI CLASSIC FESTIVAL
5.8. Kaisaniemen puisto, Helsinki
Neil Young & Crazy Horse,
J. Karjalainen, Latebird?s All Stars
featuring Anssi Kela, Tuomo Prättälä,
Jonna Tervomaa, Tokela
FLOW FESTIVAL
7.-11.8. Suvilahti, Helsinki
Cat Power, My Bloody Valentine,
Grimes, Nick Cave & The Bad Seeds
SIMEROCK
9.-10.8. Ounaspaviljonki, Rovaniemi
Dingo, Jonne Aaron, Cheek,
Katri-Helena
LAWATANSSIT
9.-11.8. Rautalampi, Mikonlampi
Laineen Kasperi & Palava kaupunki,
Notkea Rotta, Shaka, Hannibal,
Kiveskives, Cold Pupu Sauna
AURA FEST
9.-10.8. Barkerinpuisto, Turku
Cheek, Elastinen & Timo Pieni
Huijaus, Petri Nygård, Raappana
JURASSIC ROCK
9.-11.8. Visulahti, Mikkeli
Killswitch Engage, De La Soul, PMMP,
Devin Townsend Project, Stam1na,
System of a Down, Frank Turner,
Amaranthe, Pää kii, Eläkeläiset
JALOMETALLI
9.-10.8. Club Teatria, Oulu
Slayer, Voivod, DRI, Orange Goblin,
Tankard, Akma
WEEKEND FESTIVAL
16.-17.8. Helsinki
David Guetta, Calvin Harris, Armin
Van Buuren, Example, Karri Koira
DARK RIVER FESTIVAL
16.-17.8. Honkalan hiihtostadion,
Kotka
Kalmah, Santa Cruz, Pain Confessor
LINNAN JUHLAT
15.-24.8. Turku
TBA
KOISOROCK
17.8. Koisotalon niitty, Vantaa
TBA
BLOCKFEST
23.-24.8. Tampere
Wu-Tang, Juju, Ruger Hauer, Mac
Miller, Teflon Brothers, Raappana
LUTAKKO LIEKEISSÄ
31.8. Lutakko, Jyväskylä
Xysma, Rytmihäiriö, Laineen
Kasperi & Palava Kaupunki, Terveet
Kädet, Lost Society, Black Motor
Hannibal, Ydinperhe, Baltimor,
vaganza.fi
Tarjolla reilua viiniä, ruokaa ja kahvia
M OTÖRHEAD
HOT C HIP
LISSIE
(UK)
(USA)
(UK)
r SIGUR RÓS
r SQ U A REP U SH E R
r ADE P T
(SWE)
(UK)
(I SL)
r NIGHTWISH
r BETWEEN THE BURIED AND ME
r TAR R U S R I LE Y
(JAM/USA)
r W I T C HC R AF T
(SWE)
(USA)
r P E L IC A N
(USA)
r D IS C O E N S E M B L E
J. KARJALAINEN r PMMP r JUKKA POIKA & SOUND EXPLOSION BAND r JÄTKÄJÄTKÄT
KARRI KOIRA & RUUDOLF r STELLA r MI C HAE L MONR OE r PÄÄ KII r MOKOMA
RAAPPANA & SOUND EXPLOSION BAND r 22-PISTEPIRKKO WITH SUPER HORNS
I SM O A LA N KO r MARISKA & PAHAT SUDET r L A U R A N Ä R H I r HALOO HELSINKI
WINTERSUN r JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA r HAAMU r FINNTROLL
EEVIL STÖÖ, KOKSUKOO & DJ KRIDLOKK r ETERNAL TEARS OF SORROW r H E X V E S S E L
DO MO V O YD r N ICO LE W I LLI S & T HE S OU L I NVE S TI GATOR S r RUGER HAUER
PEARLY GA TE S r LA IN EEN KAS PE R I & PALAVA KAU PU NKI r FREERAP RENTOSHOW
RYTMIHÄIRIÖ r T H E S C E N E S r PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT r S AT E L L IT E S T O R IE S
TÖ MIN Ä 20 V ! r X YSMA r ANAL THUNDER r VOIMARYHMÄ r MURMANSK
M AAI L MAN LO P P U r FAMINE YEAR r KU U D E S S I LMÄ r NI GHT LI VE S r VAIN 10 EUROA!!
Kaikki lipputyypit
(10-85 euroa)
myynnissä Tiketissä
12.-14.7.2013 r Joensuu
www.ilosaarirock.fi
SUE
» 15 « NRO. 5
HAASTATTELU
LA 6.7.
RUISROCK,
TURKU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PAUL HARRIES
» VÄHÄT
TOTUUDESTA
HIMin Ville Valo on tarjoillut olutta Terveiden
Käsien Läjä Äijälälle ja viettänyt aikaa Slashin ja Ozzy
Osbournen kanssa. Tällä hetkellä hän suunnittelee
cyberiskua Pentagoniin. Ehkä.
SUE
» 16 « NRO. 5
Ei, kun se oli Club Teatrossa, jota pyöritti tuolloin Stadin heviskeneä dominoinut Tony Taleva.
Muistan tuon keikan hyvin. Illan
avasi Apocalyptica, joka soitti jo silloin Metallicaa selloillaan. Tosin niillä
oli vielä eri nimi tuolloin. Me soitimme
Type O Negative -coverkeikan. Siellähän oli tuolloin esiintymässä myös eräs
tuttu performanssitaiteilija, joka hakkasi naulan mulkkunsa läpi. Vasta sen
jälkeen se juoksi risti selässään pitkin
Teatron lattiaa niin kun muistelit.
Ville Valo seisoo helsinkiläisen hotellin takapihan tupakkapaikalla ja sytyttää putkeen toisen savukkeensa. Olen
juuri kertonut hänelle ensimmäisestä
HIM-kokemuksestani kiirastorstaina
vuonna 1996. Eksyin tuolloin raskaaseen musiikkiin keskittyneeseen Club
Teatro -keikkapaikkaan erään tytön
perässä. Hän taas tuli keikalle kolmen
naispuolisen ystävänsä kanssa. Jokaisella heistä oli vain yksi tavoite illalle:
päästä sänkyyn vuonna 1995 enteellisesti nimetyn This Is Only The Beginning -demonsa julkaisseen yhtyeen kuvankauniin laulajan kanssa.
Valo väittää juhlineensa lähimuistinsa pois, mutta liki kahdeksantoista vuoden takaiset ajat hän muistaa yllättävän
hyvin. Toisaalta Alzheimer-potilaatkin
muistavat sairautensa loppuvaiheissa
lapsuutensa, mutta eivät lähivuosien
tapahtumia.
? Äh, olin tuolloin Club Teatrossa hissipoikana ja oikeastaan asuin siellä, siitä
se vain johtuu. Kannoin Terveiden Käsien Läjä Äijälälle kaljaa takahuoneeseen, autoin kamojen roudaamisessa ja
puuhailin siellä kaikkien mahdollisten
käytännön asioiden kanssa. Oi niitä aikoja, hän virnistää.
?
HUHUMYLLYN ARMOILLA
valo johtaa meidät alakerrokseen ja
avaa hotellihuoneen oven avainkortillaan. Sisään päästyään hän käy vessassa, ja palattuaan takaisin nappaa itselleen pöydältä tölkin kolajuomaa ja kivennäisvesipullon.
Vielä viitisen vuotta takaperin juomien tilalla olisi ollut olutta. Kaikissa
jutuissa muistettiin aina kertoa, kuinka Valo juo oluensa jääpalojen kanssa. Myös tupakoinnista mainittiin aina. Erään iltapäivälehden laskujen mukaan Valo poltti vuodessa 22 000 savuketta. HIMin ja etenkin Valon tekemisistä raportoitiin pienimmätkin yksityiskohdat.
Pyöritys on hieman laantunut, mutta
huhumylly käy yhä kuumana. Viikko ennen haastattelua amerikkalaiset juorulehdet osasivat kertoa Valon menneen
naimisiin.
? Moneskohan kerta tuo on jo tänä
vuonna kun menen naimisiin? Varmaan
kolmas, hän hymähtää.
Mikä on hämmentävin huhu, mitä
olet itsestäsi kuullut?
? Joskus vuosikausia sitten sain kuulla syyn pipon käyttööni olevan siinä, että minulla on syöpä ja käyn kemoterapiassa. Pipo on kuulemma kaljuni peittelemistä varten.
Kävin juuri ennen haastattelua tsekkaamassa netistä villeimpiä tarinoita
HIMistä. Jotkut nuoret tytöt kertoivat
käyneensä ottamassa logonne eli Heartagramin tatuointina ihoonsa vääjäämättömän syöpäkuolemasi kunniaksi.
? Hah! Siinä näet!
Metal Hammer -lehdellä oli Wikipedian mukaan tarjottavana ja tilattavana erikoispainos HIMin uunituoreesta
Tears on Tape -levystä. Sivuston tietojen mukaan lehden kotisivut kaatuivat,
kun tuhannet fanit ympäri maailmaa
halusivat tilata levyn itselleen. Tämän
artikkelin kainalojutussa Metal Hammer -lehden päätoimittaja Alexander
Milas kertoo tarinan olevan tosi.
? Tuota en ole kuullutkaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kun kirjoitetaan, kunhan vain kirjoitetaan jotain. Mutta hei, kyllä me mieluummin
rikotaan sydämiä kuin servereitä, Valo
nauraa rahisevaan tapaansa.
KUIN MUUTKIN
suomessa himin viisi ensimmäistä
levyä myivät joko platinaa tai tuplaplatinaa, ja kaksi viimeisintäkin levyä kultalevyn verran. Valo on ollut iltapäivälehtien tykinruokaa jo liki viidentoista vuoden ajan. Silti hän kertoo elämän
Helsingissä olevan helppoa muutamien
miljoonien levymyynnistä huolimatta.
? Noilta vanhoilta Teatron vuosilta tulee aina silloin tällöin vastaan porukkaa, joka kertoo tavanneensa minut
aiemminkin, mutta muuten Suomessa
saa olla melko rauhassa. Ei niitä hihasta vetäjiä kovinkaan usein kohtaa. Kyse
on toki myös omista päätöksistä. Jos sitä tieten tahtoen menee Loose-baariin
lauantaina keskellä yötä niin tietäähän
sen, mitä siinä tapahtuu.
? Suomessa rokkikuviot ovat pienet,
ja kaikki tuntevat toisensa. Sama se on
tosin jossain Lontoossakin. Jos menee
vaikkapa Crowbariin tai johonkin muuhun rockklubiin keskellä yötä, niin kyllä
siellä niihin rockstaroihin törmää.
Viisitoista vuotta tähteyttä myös ulkomailla on tehnyt tehtävänsä, ja Valo
on tutustunut vuosien varrella muusikoihin, joiden tapaamisesta vain unelmoi HIM-uran alussa. Jotain ovat vuodet ulkomailla Valolle opettaneet: kuosituksen ei pidä olla aina tasoa suomalainen nelinkontti, jotta ihmisille uskaltaa avata suunsa.
? Muutamia vuosia sitten olin Metal Hammer -lehden palkintogaalassa ja lyöttäydyin juttusille Emperorin
Ihsahnin kanssa. 90-luvun puolella oli
paljon puhetta Norjan black metal -piirien vihanpidosta, kirkkojen poltosta
sun muusta. Ihsahnin tavatessani ymmärsin heidän olleen ihan junnuja tuolloin. Ei Ihsahn ole minua kuin kai vuoden vanhempi. Nehän olivat ihan kakaroita tuolloin! Jotenkin se niiden imago
lähti heiltä ihan käsistä, ja heidän toilailunsa saivat myyttiset mittasuhteet.
Suurin hetki Valon elämässä fanituksen suhteen oli kuitenkin yhteishaastattelu Ozzy Osbournen ja Slashin kanssa.
? Teimme muutamia vuosia sitten
yhdessä kansikuvajutun yhteen jenkkilehteen. Siinä vaiheessa oli pakko vähän
katsella ympärilleen ja ihmetellä mitä
taikasieniä siihen aamun keittoon oli
ripoteltu.
ÄLÄ VÄLITÄ
sitten hanoi rocksin HIM lienee
imagollisesti vahvin yhtye, joka Suomesta on puskenut ulkomaille. Heartgram-logo koristaa tuhansien ja taas tuSUE
» 17 « NRO. 5
hansien ihmisten ihoa, ja yhtye itse lanseerasi musiikilleen termin love metal.
Ja sitten on Ville Valo, jonka spontaaneista oneliner-heitoista voisi koostaa
melkoisen iskulausekirjan.
Muutamia vuosia takaperin Valo vähensi alkoholin käyttöään, mutta savukkeiden ketjupolttaminen jatkuu. Valon julkisuuskäyrän lerpahdettua kolmen vuoden levytystauon ja liki vuoden mittaisen keikkatauon takia täydestä erektiosta semiseisokkiin on Suomen musiikkikentällä ollut pahan pojan
vajaus. Pää Kii -laulaja, neljääkymppiä
lähestyvä Teemu Bergman on ollut lähikuukausina julkisuudessa oma itsensä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta
nykyisestä musiikkikentästä ei nuoria
prospect-jäseniä ole noussut.
? Poppijutuissa taitaa olla rockjuttua enemmän sitä artistien käytöksen
ohjaamista ja mediaharjoittelua. Spice
Girlsin jäseniä kuulemma opastettiin
seisomaan tietyllä tavalla ja puhumaan
tietyllä aksentilla. Mutta kyllä musiikkimaailma on siinä mielessä muuttunut,
ettei tuolla Suomen rajojen ulkopuolellakaan ole pitkään aikaa tapahtunut mitään rajoja rikkovaa tai härskiä. Jollakin
Black Veil Bridesillä voi olla sellainen
mukarankka imago, mutta siihen se jää.
Eiväthän ne räkänokat osaa tehdä musiikkia tehdä.
? Minusta lähiaikoina on muutenkin tullut hyviä rokkilevyjä aika vähän.
Vaihtoehtomusan puolella on ollut kiintoisampaa. Twin Shadown viimeisin
levy oli todella hyvä.
On vaikea kuvitella Twin Shadow -taiteilijanimen takana piileskelevän George Lewis Jr:n tekevän mitään erityisen
räjäyttävää mediatempausta.
? Tuossa genressä tosiaan taidetaan
juoda enemmän teetä kuin riehua kännissä. Mutta voisihan siitä teenjuontielämäntavasta tehdä sitten repäisevän
jutun johonkin teenjuojien harrastelehteen.
? Silloin kun aloitimme, olimme
BMG:n alayhtiön Terrierin kirjoilla.
Teimme tuolloin ensimmäisiä livelä-
hetyksiä Jyrki-tv-ohjelmaan, ja olimme tietenkin aivan helvetin hermostuneita. Katja Ståhl (nykyisin parhaiten
tunnettu Nelosen uutisankkurina) hoiti tuolloin meidän promohommia. Hän
antoi meille klassisen neuvon: Älä välitä siitä mikä on kysymys, vastaa vain
siihen mihin itse haluat. Siitä on hyvä kaikkien aloittelevien bändien pitää kiinni.
LUU KÄDESSÄ
kiirastorstaina vuonna 1996
eräälle yhdeksäntoistavuotiaalle pojalle jäi vähemmän yllättäen luu käteen,
kun mukana ollut naisseurue jäi istumaan keikan jälkeen iltaa uraansa aloittelevan HIMin jäsenistön kanssa Club
Teatron takahuoneeseen.
Muutenkin ilta oli kateelliselle, vanhempiensa luota pois muuttamisesta
haaveilevalle pojalle melkoinen ?oppi.
HIM ei edes soittanut versiotaan Chris
Isaakin Wicked Game -hitistä, joka
oli alkanut niittää mainetta Helsingin
rockklubeilla.
Keikalla oli myynnissä myös Wicked
Game -kappaleen sisältänyt demo, johon pojan rahat eivät tietenkään riittäneet.
This Is Only The Beginningiä on mahdoton löytää enää mistään, ja sen arvo
nettihuutokaupoissa on tuhansia euroja.
Kaiken kaikkiaan ihan nappi-ilta,
siis.
17 vuotta myöhemmin Valo kättelee
haastattelijaa, sitä samaa poikaa matkalla takapihan tupakkapaikalle. Hän
antaa hotellilla haastatteluja iltakahdeksaan saakka. Sen jälkeen hän palaa
kotiinsa vaimohaareminsa luokse.
Naiset tuhansilla eri tavoilla tyydytettyään hän yhdistää tietokoneensa nettiin ja aloittaa uuden cyberhyökkäyksen
ystävänsä Kim Dotcomin kanssa. Tällä
kertaa kohteena on Pentagonin turvallisuusjärjestelmä.
Ai et usko?
Voiko joku muka väittää, ettei hän ehkä tee niin? «
ROCKARISTOKRAATTI
HIM ei ole ainoastaan suomalainen yhtye vaan myös kansainvälinen brändi.
Sue kysyi Metal Hammer -lehden päätoimittajalta Alexander Milasilta mikä
tekee Ville Valosta niin suositun keulakuvan.
Jos sinuun pitäisi verrata Ville muihin maailmantähtiin, kenen vierelle hänet nostaisit?
? En ole koskaan tavannut Villen kaltaista ihmistä ? ja minä olen sentään ollut jo
tooooodella kauan tällä alalla! Hän on enemmänkin viktoriaanisen ajan herrasmies
kuin rocktähti: älykäs, kirjanoppinut, terävä ja tuon lisäksi hän on vielä uskomattoman karismaattinen. Jotkut ovat verranneet häntä Johnny Deppiin ja Jim Morrisoniin. Minusta hän on enemmin kuin hahmo jostain Tim Burton -elokuvasta. Hän
ei myöskään ota itseään liian vakavasti.
Ville on koristanut Metal Hammer -lehden kantta lukemattomia kertoja. Miksi hän
on teidän lehdessänne niin suosittu kansikuvapoika?
? Ville on todella suosittu lukijoidemme keskuudessa. Suurin syy tähän on tietenkin HIMin musiikissa, mutta Villellä itselläänkin on loistava musiikkimaku. Metallipiirit arvostavat sellaista. Hän on myös henkilönä todella kiinnostava.
Wikipedian mukaan kotisivunne kaatuivat kun HIMin fanit yrittivät sankoin joukoin tilata yhtyeen uutta Tears on Tape -levyä. Pitääkö tämä paikkansa?
? Kyllä tuo on totta. HIMin fanit ovat uskomattoman uskollisia yhtyettä kohtaan ja
haluavat käsiinsä aina kaiken mahdollisen bändiin liittyvän ekstrasälän. Tarjoamamme erikoispainos levystä meni kuin kuumille kiville, ja fanien ryntäys sivuillemme
kyykytti serverimme hetkellisesti täysin.
HAASTATTELU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA DIERDRE O'CALLAGHAN
» HYVÄLLÄ ASIALLA
The National nousi High Violet -albumillaan
indierockin raskaaseen sarjaan. Uusi Trouble Will
Find Me tukevoittaa bändin jalansijaa ajattelevien
ihmisten yhtyeenä ja melankolian mestarina.
uonna 2010 The National julkaisi viidennen
albuminsa High Violetin. Sitä ennen bändi oli
noussut kuin salaa pienen piirin
kulttisuosiosta suuremman kansanosan tietoisuuteen. Ensimmäiset kaksi levyä, bändin nimeä kantanut debyytti sekä Sad Songs for
Dirty Lovers olivat vielä hapuilevia kokonaisuuksia, mutta vuonna
2005 julkaistulla Alligatorilla palaset alkoivat loksahdella kohdalleen.
Vuonna 2008 ilmestyi Boxer, ja
yhtye esiintyi pariin otteeseen myös
Suomessa. Yleisössä oli niin kyynelehtiviä miehiä kuin naisiakin, jotka
samaistuivat yhtyeen laulaja Matt
Berningerin sydänsuruista ja yksinäisyydestä kertoviin sanoituksiin.
Kun vielä musiikkikin komppasi
alakulon lähettilään kertomuksia
täydellisesti, oli vain ajan kysymys,
milloin yhtye breikkaa maailmalla
oikein kunnolla. High Violetin
julkaisun jälkeen The National
soittikin loppuunmyytyjä keikkoja ympäri maapalloa.
Huhtikuussa 2010 High
Violetin julkaisun kynnyksellä Matt Berninger kertoi Suelle yhtyeensä olevan musiikkifanaatikkojen lempilapsi, jota
suuret massat eivät olleet vielä ottaneet omakseen. Vuonna 2013 The
Nationalin kitaristi Aaron Dessner
kertoo kotoaan New Yorkista, kuinka asiat ovat muuttuneet kolmessa
vuodessa.
? Kaipa me olemme tätä nykyä
jo miltei valtavirtabändi ainakin
Amerikassa. Kappaleemme soivat
joillakin radioasemilla, ja olemme
saaneet enemmän sellaisia faneja,
jotka eivät ole niitä perinteisimpiä
musiikinkeräilijöitä. Silti uskaltai-
V
sin väittää, että valtaosa faneistamme on yhä sitä porukkaa, joka paneutuu musiikkiin ja vaikkapa sanoituksiin normaalia enemmän.
? Kappaleemme soivat kyllä joskus perinteisten popkaavojen mukaan, mutta ne eivät kuitenkaan ole
sieltä helpoimmasta päästä. Musiikkimme vaatii tavallista enemmän keskittymistä.
KERROSTETTU
KOKONAISUUS
the nationalin kuudes albumi
Trouble Will Find Me ei avaudu ensikuulemalla. Alkuun se tuntuu kovin tavanomaiselta The National
-tuotokselta. Useampien kuuntelukertojen jälkeen kappaleiden alta paljastuu kerroksia, joita ei vielä
muutaman ensimmäisen kuuntelun
jälkeen huomaa. Trouble Will Find
Me ei ole albumillinen hittejä, vaan
tarkkaan harkittu kokonaisuus.
? Vaikka teimmekin kappaleet
mia ankanpoikasia, joista kuoriutuu useamman kuuntelukerran jälkeen kaunis joutsen.
Alligatorilla The National operoi vielä valtamedian varjoissa, ja
levyn äänitykset sujuivat vielä suhteellisen kivuttomasti. Kun paineita ei ole, ei niitä studiossakaan itselleen kasaa.
Boxerin aikoihin äänityssessiot alkoivat tuottaa yhtyeelle jo hieman harmaita hiuksia. Lisääntynyt
ruohonjuuritason kiinnostus aiheutti paineita yhtyeelle, joka halusi
tehdä uransa tuonhetkisen kulminaatiopisteen ja taiteellisesti vahvimman levynsä.
High Violetin äänityksien aikaan
yhtyeen jäsenet ottivat muutaman
kertaan yhteen oikein kunnolla.
Trouble Will Find Me on tehty täysin eri tavoin ja leppoisammassa ilmapiirissä.
? Levyn nauhoittaminen ja kappaleiden kirjoittaminen on aina
? Kuule, et tiedäkään, kuinka
usein minulla on vaikeuksia saada
selvää Mattin muminasta!
vapautuneessa ilmapiirissä ja ne
syntyivät ilman sen kummempia
ponnisteluja, kokonaisuudesta tuli kuitenkin yhteneväinen. Minusta kaikki kappaleet liittyvät toisiinsa niin sanoituksellisesti kuin sovituksellisestikin.
? Itse pidän sellaisista albumeista, jotka avautuvat hitaasti ja vähitellen. Jos levyyn ihastuu päätä pahkaa ja välittömästi, siihen yleensä
kyllästyy melko nopeasti. Trouble
Will Find Men kappaleet ovat ru-
lähtökohtaisesti hankalaa. Jos se
olisi helppoa, en usko että levystä
tulisi kovinkaan hyvä. Trouble Will
Find Me oli kuitenkin huomattavasti helpompi tehdä kuin kaksi edellistä levyämme. Pääsyy tähän oli se,
että Matt todella rakasti treenikämpille tuomieni kappaleiden esiasteita. Joihinkin kappaleisiin hän kirjoitti sanat jopa parissa päivässä,
mitä ei ole todellakaan tapahtunut
ennen. Kaipa ilmassa oli jonkinlaista taikuutta, Aaron sanoo liioitteleSUE
» 18 « NRO. 5
valla äänensävyllä ja naurahtaa.
? Meidän ei aluksi edes pitänyt
varsinaisesti kirjoittaa levyllistä kappaleita, vaan leikimme vain
niiden alkioilla. Homma lähti kuitenkin siitä eteenpäin rullaamaan
kuin itsestään.
The Nationalin säveltämällä musiikilla on hämmentävä kyky mukautua ihmisten elämäntilanteisiin. Joitakin heidän albuminsa muistuttavat
menneistä parisuhteista, joillekin ne
taas antavat toivoa. The Nationalin tapauksessa niin musiikki kuin sanoituksetkin kuohuvat tunteita. Tämä saattaa olla yksi pääsyy siihen, että
yhtye on tällä hetkellä niin
suosittu.
? Emme oikeastaan tähtää
kappaleitamme kuunneltavaksi tietyissä elämäntilanteissa, mutta meille on äärimmäisen tärkeää, että kuulija voi rutistaa niistä kaiken
mahdollisen irti nimenomaan
tunnepuolella. Säveltämämme kappaleet auttavat myös
meitä käsittelemään omaa elämäämme ja tunteitamme. On puhdistava tunne olla lavalla ja soittaa
melankolisia kappaleita ja puhdistaa niiden kautta mielensä kaikista
negatiivisista ajatuksia. Aivan kuin
ajaisimme pahat henget pois ympäriltämme.
din basistin virkaa hoitava (livetilanteessa yhtyeen jäsenet vaihtelevat silloin tällöin soittimia keskenään) Scott Devendorf kertoi
tuolloin Suelle, kuinka High Violetin levymyynnistä ja keikkailusta
tulleet rahat eivät olleet vielä löytäneet tietään The Nationalin jäsenistön pankkitileille. Hän myös uumoili, että ostokset pysyvät järjellisyyden rajoissa eikä kukaan yhtyeen jäsenistä tule ostamaan itselleen mitään tarpeetonta sitten,
kun rahaa pankkitililtä löytyy hieman enemmän.
Vaan entäpä nyt? Onko Aaron
perustanut takapihalleen jo eläintarhan, jossa leijonat metsästävät
seeproja ja hän itse tuijottaa luonnon kiertokulkua maailmanpyörästään?
? Olemme siinä mielessä tylsä
bändi, että soittamisesta ansaitsemillamme rahoilla olemme ostaneet lähinnä lisää soittimia asuntoni autotallissa sijaitsevaan treenikämppäämme, jossa myös nauhoittelemme kappaleitamme. Ostin meille kyllä sellaisia vanhoja
vintage-mikrofoneja, joita on todella hauska käyttää.
Matt Berningerin omaperäinen, mutiseva laulutyyli tekee hänen sanoituksiensa seuraamisesta
ainakin ilman sanoitusvihkoa joskus hieman hankalaa. Onneksi The
National -fanit voivat lohduttautua sillä, ettei niiden ymmärtäminen ole aina helppoa edes yhtyeen
jäsenille.
? Kuule, et tiedäkään, kuinka
usein minulla on vaikeuksia saada
selvää Mattin muminasta! Esimerkiksi uudella levyllä on kappale nimeltä Slipped, jonka kertosäkeessä
Matt laulaa ?I will not spill my guts
out?, ja kuulin lauseen koko ajan
muodossa ?I will not spill my good
side?. Olin studiossa oikeastaan koko levyn nauhoitusten ajan, ja kuulin tuon kappaleen valehtelematta satoja kertoja. Tuossa muutama
päivä sitten rohkaisin itseni ja kysyin Mattilta, miten tuo lause muka sopii kokonaisuuteen. Hänellä
oli ymmärrettävästi hauskaa.
Vuoden 2008 presidentinvaaleissa The National asettui näkyvästi
tukemaan Barack Obamaa. Yhtye
painatti paitoja, joissa oli Obaman
kuva ja teksti Mr. November
? Alligator-levy päättyy
samannimiseen kappaleeseen. Vuonna
2009 Aaron kokosi myös niin ikään
The Nationalissa
soittavan Bryceveljensä kanssa
kasaan Dark Was
The Night -kokoelman, jonka avulla
kerättiin rahaa Red Hot
-organisaatiolle, joka taistelee HIViä ja AIDSia vastaan. Mutta mistä saavutuksestaan Aaron on
itse ylpein?
? Dark Was The Night on kerännyt Red Hot -organisaatiolle
jo yli kaksi miljoonaa dollaria, mikä tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Emme koskaan edes kuvitelleet, että levyä voitaisiin myydä
niin paljon.
? Olen suunnattoman ylpeä bändistämme. Olemme aina tehneet
mitä olemme halunneet, eikä meidän ole koskaan tarvinnut tehdä
kompromisseja urallamme. Voimme auttaa niitä hyväntekeväisyysjärjestöjä joita haluamme, ja voimme asettua presidenttiehdokkaan
taustajoukkoihin jos meistä siltä
tuntuu. Olemme myös aina kohdelleet ympärillämme olevia ihmisiä
tasavertaisesti ja kaltaisinamme.
Se on tärkeää. «
TO 31.10.
JÄÄHALLI,
HELSINKI
VÄÄRINYMMÄRRYKSIÄ
joulukuussa 2010 high Violet
äänestettiin Suen toimittajien toimesta vuoden levyksi. Yleensä bän-
» HAURAASSA
BALANSSISSA
K.V.N. & Lobo -tuottajakaksikko on tehnyt biitit. Jodarok
räppää. Siinä kaikki uudesta Aivovuoto-levystä. Nyt
puhutaan Jodarokin kanssa yhteiskunnasta.
K
? Tasa-arvon pitäisi olla kaikille
sa idealismissani muuttua vanhetessani vähän veemäisemmäksi.
Olen vuosien varrella muuttunut yhä enemmän herraskansaa
vastustavaksi. En tiedä, mistä se
johtuu. Ainakin se on kohta keskiikäiseltä jäärältä aivan saakelin typerää käytöstä ja johtuu luultavasti
kateellisuudesta.
? Itse olen vähitellen kyllästynyt
siihen tietynlaiseen ruikutukseen.
Toisaalta yhä enemmän huomaa,
kuinka kukaan ei pidä enää lähimmäisistään huolta. Sitä lupaillaan
kyllä kausittaisesti ennen kuin kansa menee äänestämään, mutta lupaukset unohdetaan saman tien.
? Oma elämäni
on kaikessa hauraassa balanssissaan hyvin järjes-
päivänselvä asia, mutta ei se näytä olevan.
5.-12.8.2013
Budapest, Unkari
Liput alk. 50,5 - 230,50 euroa
MIKONKATU 15
HELSINKI
ROCKS.FI
Massiivinen kattaus
artististeja ja kulttuurielämyksiä
60
IKÄRAJA K-20
KEIKOILLE K-18
aikkaa
tapahtumap
ENNAKKOLIPUT
TIKETISTÄ
Juhlijoita ympäri maailman
myksiä
festarielä
Koko viikko
ZZZ V]LJHWIHVW ?
HINTOIHIN LISÄTÄÄN
MAHDOLLISET
TOIMITUSKULUT
tyksessä, mutta minulta on loppunut usko ympäröivään systeemiin
ja siihen, miten meille markkinoidaan esimerkiksi meidän poliittinen järjestelmämme.
Onko vanhoilla levyilläsi juttuja,
joita et enää allekirjoita?
? Ihmisen mielipiteet muuttuvat elämäntilanteen myötä. Aiemmin elin silloin vallinneen tiedon
ja tunteen varassa. Joskus nuorempana syytin yhteiskuntaa omista
ongelmistani. Siitä olen luopunut.
Minulla ei ole kovinkaan vahva usko ihmisen kykyihin arvioida omia
tekemisiään objektiivisesti. Ei yhteiskunnan meille antamaa painetta pysty mittaamaan millään mittarilla. Siksi en pohdikaan asioita
enää ?Ne sanoo et sun pitäs? -ajattelutavan kautta. On ihmisestä kiinni,
miten hän kokee yhteiskunnan pai-
neet ympärillään.
Uskotko että vallitsevasta tilanteesta voisi olla hyötyä? Uskotko että suomalaiset voisivat nousta barrikadeille mellakoimaan yhteiskunnan puolesta laajempanakin rintamana?
? En välttämättä. Liian monella
ihmisellä on asiat niin hyvin. Toivon kuitenkin, että ihmisten asenteet voisivat kollektiivisesti muuttua oikeaan suuntaan. Esimerkiksi tasa-arvon pitäisi olla kaikille aivan päivänselvä asia, mutta ei se
vain näytä olevan. Toivon silti, että
ne hitaammatkin pääsevät mukaan
jossain vaiheessa.
Kun poistumme baarista ja lähdemme eri suuntiin, osaan heittää
Jodarokille jo räppinyrkin.
? Nähdään taas kymmenen vuoden päästä, hän tokaisee. «
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA IZE LAUKACIN
joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi. Mutta hei, kymmenen vuotta. Ei tuo nyt niin mieletön julkaisutahti ole.
Viimeksi tavatessamme olit palannut juuri Englannista. Sinulla oli
tapaamishetkellä mukanasi paksu
punainen muistivihko, jossa oli varmaan 300 sivua. Sanoit kirjoittaneesi vihkosen täyteen reissusi aikana. Se oli täynnä pientä tekstiä ja
riiminpätkiä. Millä tavalla nykyään
teet tekstejä?
? Nykyään ne muistikirjat ovat
enemmän piirtelyvoittoisia kuin
ennen. Nykyään kirjoitan tekstejäni ylös enimmäkseen puhelimeen.
Hyvään säkeistöön tarvitsee kolmesta neljään tyhmää kautta pysäyttävää läppää. Yleensä ne löytyvät luuristani.
Räppäsit vuosia takaperin lapsuusmuistoista ja siitä, kuinka pöllit kaupasta Kangolin hattuja ja jäit
kiinni. Nykyään tekstisi ovat yleismaailmallisempia ja kerroit ympäröivästä nykyhetkestä.
? Keskikaljankatkuisesta räppielämästä kertominen olisi minulta vähän yksitoikkoista. En jaksa enää ylläpitää sitä räppimyyttiä.
Toivon hartaasti, että voisin omas-
HAASTATTELU
un kohtaamme S-ryhmään kuuluvassa ravintolassa, yritän tarjota
Jodarokille kämmentä
kättelyä varten. Jodarok kertoo olevansa liian ?unssainen kättelemään
ja vastaa tervehdykseen räppinyrkillä. Tietenkin. Käyn hakemassa eteemme oluet, jotka olen luvannut miehelle tarjota. Nauhuri
käynnistyy.
Siitä on liki kuukaudelleen tasan
kymmenen vuotta kun näimme viimeksi. Edellisen kerran, kun tapasin ihmisen kymmenen vuoden tauon jälkeen, päädyin hänen luokseen
yöksi.
? Pitää roikottaa jalkoja sitten
tällä puolen pöytää, ettei käy huonosti.
Juttelin silloin sinun ja Aksimin
kanssa Kemmurun ensimmäisestä
Mites se teiä...-levystä. Wikipedian mukaan olet sen jälkeen vieraillut neljälläkymmenellä levyllä. Lisäksi olet tehnyt kaksi Kemmurutuotosta Aksimin ja J-Lainin kanssa. Olet tehnyt myös kuusi soololevyä, jos mukaan lasketaan Jontin
kanssa tehty Uuden ajan avaruususkonto.
? Vierailuja on helppo tehdä, kun
KE 8.5. NYRKKITAPPELU 6/8 ?
TO 9.5 WABANAG VAPAA PÄÄSY
PE 10.5. PAUL DI?ANNO 15 ? (E)
LA 11.5. KAUKO RÖYHKÄ 8/10 ? (E)
TI 14.5. ROCKSIN JAMIT VAPAA PÄÄSY
PE 17.5. F2Z MUSIC SHOWROOM: HORSEFIGHT (UK) 10 ? (E)
LA 18.5. BREAK A LEG-KLUBI VAPAA PÄÄSY
LA 25.5. CHANTEL MCGREGOR (UK) 6/8 ?
TI 28.5. ROCKSIN JAMIT VAPAA PÄÄSY
KE 29.5. ROCKSIN AKKARIKERHOLLA TOPI SAHA VAPAA PÄÄSY
TO 30.5. CAT?S PARK (RUS) VAPAA PÄÄSY
31.5. ?1.6 FINDUSTRY SCHOOLS OUT 8/10 ? (E)
MA 3.6. KISS ARMY FINLAND -KISS JATKOT 6/8 ? KAF-JÄSENET ILMAISEKSI
KE 5.6. KIKKA LAITINEN DUO VAPAA PÄÄSY
TO 6.6. ERJA LYYTINEN 8/10E
PE 7.6 LORD BISHOP, RUDE RUNNERS 6/8 ?
KESKIVIIKKOISIN KLO 20
STAND UP ON THE ROCKS - ALI JA FRENDIT LIPUT 5? (E)
Meiltä liput myös
parhaille ulkomaisille festareille!
Katso lisää www.tiketti.?
SUE »
5
19 « NRO.
Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 19 kaupungissa. Elektroniset liput
suoraan
sähköpostiin
tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös
R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 ? 3,50 ? / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 ? / lähetys | muut EU-maat 10 ? / lähetys | muut maat 25 ? / lähetys
? Tämä bändi
on bileet,
joihin kaikki
voivat tulla.
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA VALTTERI
» ILO JA UHMA
Skindred haluaa olla uniikki mutta ei vaikeasti
lähestyttävä. Ragga metal on tarkoitettu kaikille.
rya Goggin (s. 1980)
on juuri matkustanut
kotimaansa päästä päähän. Raggametallibändi
Skindredin rumpali vastaa puhelimeen kotonaan Brightonissa. Vielä
hiljattain ?Dirty Arya? touhusi Pohjois-Englannissa yhtyeensä tulevan
levyn parissa.
Nyt Skindredin viides albumi on
valmis. Gogginilla ei ole vielä valtuuksia paljastaa levyn nimeä, mutta sitten kun se julkistetaan, rumpali toivoo nimen olevan yhä useampien huulilla.
? Me halusimme tehdä Skindred-levyn, josta pitävät
nuoret ja vanhat, joka tekee vaikutuksen mahdollisimman moniin. Sen
voi tehdä panostamalla sävellyksiin, ja niin me
teimme. Keskityimme tekemään
vahvoja biisejä, joita voi laulaa mukana.
Olen tosi tyytyväinen,
koska omat suosikkibändini ovat
tunnettuja nimenomaan hyvistä
kappaleista.
Mitä asioita Skindred sitten ennen painotti?
? Sitä, että musiikki käy kuulijan päälle. Laulajamme Benji sylki
tekstejään mielettömällä raivolla.
Nyt pyrimme siihen, että kaikesta
saa selvää. Jopa sanoista.
Mitä asioita tulevan levyn sanoitukset käsittelevät?
? Benji kirjoittaa paljon altavastaajana olemisesta. Siitä, miten
noustaan huonosta jamasta. Musiikissamme on positiivinen sanoma. Positiivista ei voi olla ilman negatiivista, mutta me laulamme siitä,
että optimistinen asenne auttaa selviytymään ikävistä asioista.
A
Se on se reggaen juttu. Positiivinen protesti.
? Nimenomaan.
RAGGA METAL
skindred menee musiikissaan
moneen suuntaan, mutta varmimmin sen löytää reggaen ja metallin
välistä. Tuo pitkälti kartoittamaton
Rastaheadbangerin maa on mielenkiintoinen paikka bändin olla. Arya
Goggin kertoo, että raggametalbändi on saanut törmätä myös ennakkoluuloihin.
? Jotkut ovat sanoneet, että ?En
kuuntele reggaeta. Reggae on
paskaa.? Mistä tiedät, jos
et kuuntele sitä? Emmekä me ole reggaebändi, vaan
me otamme vaikutteita myös
reggaesta. Toisaalta jotkut rastat piipittävät, että ?kauheata karjumista tuo teidän
musiikkinne? ? hei,
Union Black -levymme
oli Billboardin reggaelistan ykkösenä 17 viikkoa, eli näyttäähän se
maistuvan.
? Mutta noin se menee. Kun bändi sekoittaa tyylejä, se joutuu kohtaamaa ennakkoluuloja. Musiikkia
on vähän vaikeampi tajuta, kun sitä ei voi asettaa nätisti yhteen lokeroon.
Miten uniikki tyylinne sopii yhteen sen tavoitteenne kanssa, että
entistä useammat alkaisivat kuunnella Skindrediä?
? On olemassa sellaisia albumeja, joiden kautta pääsee sisälle genreen, jota ei tunne. Uskon, että tuleva levymme on sellainen. Skindred
ei ole mikään yksityisklubi. Tämä
bändi on bileet, joihin kaikki voivat
tulla. Haluamme, että kaikki nautti-
TO 20.6.
VALTTERI
FESTIVAL,
TAMPERE
vat musiikistamme.
Kun tulette kesällä Suomeen,
teillä saattaa olla yllättävän helppoa. Tämä ehkä murskaa käsityksesi maastamme, mutta reggaerytmit
ovat meillä hyvin suosittuja. Jotkut
Suomen nimekkäimmät poplaulajat ovat reggaemiehiä.
? No eipä kyllä luulisi! Mutta miksi ei, onhan reggaeta kivaa
tanssia. Festivaaliyleisö haluaa pitää hauskaa, ja reggaen groove sopii sellaiseen.
KONTAKTILAJI
laulaja benji webbe perusti Skindredin, kun hänen aiempi
yhtyeensä Dub War hajosi vuonna 1998. Arya Goggin ja kitaristi
Michael ?Mikeydemus? Fry liittyivät joukkoon vuonna 2002.
? Bändin eetos on sama kuin alussakin, mutta nykyisin me osaamme
soittaa, Goggin miettii. ? Skindrediin liittyessäni olin ihan kakara.
Silloin haaveilin tällaisesta bändistä. Nyt Skindred on bändi, jossa minä... olen. Skindred on elämäni.
Millaista soitettavaa raggametalli on rumpalille?
? Olen aina ollut rockrumpali.
Toisaalta The Policen Stewart Copeland on yksi suosikkisoittajistani, ja siksi tällainen reggae?irtti ei
ollut ajatuksena vieras. Oli mahtavaa päästä bändiin, jossa sai soittaa
vähän niin kuin Stewart.
? On tässä kyllä haastettakin,
koska otamme vaikutteita monista eri tyyleistä. Tykkään lujasti lyövistä rumpaleista, kuten John Bonhamista. Skindred on siinäkin mielessä minulle sopiva bändi.
Skindred on julkaissut albumit
Babylon (2002), Roots Rock Riot (2007), Shark Bites And Dog
Fights (2009) ja Union Black
(2011). Ensimmäisen ja toisen albumin väliin jääneet viisi vuotta
SUE
» 20 « NRO. 5
kertovat, että yhtye on kiertänyt
maailmaa.
? Joo, me olemme keikkailleet
paljon. Se on kehittänyt bändin
soittoa ja esiintymistä aivan älyttömästi. Olemme kymmenen kertaa parempi livebändi kuin kymmenen vuotta sitten.
En ole koskaan ollut Skindredin
keikalla, mutta niitä on kehuttu.
Mikä tekee livebändistä hyvän?
? Kyse on siitä, saako esiintyjä
yhteyden yleisöön vai ei. Hyvä livebändi tietää miten se tehdään,
huono ei tiedä. Aivan kuten dj:n,
bändin pitää olla aina askelen edellä yleisöä. Täytyy tajuta, mitä jengi haluaa tuntea ja kuinka se ?ilis
luodaan.
? Benji on aivan loistava lavalla.
Hän voi esiintyä isolla festivaalilla 60 000 ihmiselle ja tehdä vaikutuksen takimmaisessa rivissä seisovaan tyyppiin.
FANI-IDOLI
teknologian ansiosta bändien ja yleisön välinen kontakti on
tiiviimpi kuin koskaan ennen. Arya
Goggin kertoo olevansa ahkera sosiaalisessa mediassa.
? On hienoa, että sellainen on
mahdollista. Ennen yleisöön sai
yhteyden vain keikoilla ja fanitapaamisissa. Nyt bändin asioista
voi kertoa kaikille koska tahansa ja
missä tahansa.
Skindredin Facebook-sivulla on
valokuva, jossa joukko iloisia ihmisiä laulaa taustoja tulevalle levylle.
Goggin kertoo, että siinä kailottaa
parikymmentä Skindred-fania.
? Me tarvitsimme yhteen biisiin ison taustakuoron. Koska emme tunteneet oikein ketään siellä,
missä äänitimme, keksimme laittaa
Facebookiin viestin, että 20 ensimmäistä ilmoittautunutta pääsee levyllemme. Viidessä sekunnissa tuli
hillitön litania vastauksia.
? Tapasimme 20 nopeinta studion läheisessä pubissa. Joimme meininginnostatusdrinkit, menimme
studiolle, ja tyypit kiljuivat täyttä
kurkkua puolitoista tuntia putkeen.
Sitten me palasimme pubiin.
Kuulostaa tosi mukavalta.
? Se oli tosi mukavaa. Varmasti faneillekin. Muistan kyllä, miltä
tuntui päästä oman suosikkibändin
lähelle. Minä olin teininä se poika,
joka roikkui keikkapaikkojen takaovella saadakseen valokuvan ja
nimmarin.
Kenen fani sinä olet?
? Ainakin Du? McKaganin. Kävin toissapäivänä illallisella hänen
kanssaan. Olin menossa syömään
keikkamyyjämme kanssa, ja hän
ilmestyi paikalle mukanaan Du?
McKagan! En uskonut silmiäni!
Du? on yksi suurimmista idoleistani. Viisitoistavuotias poika minussa sekosi täysin.
Olen haastatellut McKagania ja
Slashia pari kertaa. He ovat hyvin
maanläheisiä tyyppejä. He ovat olleet Guns N? Rosesissa, 90-luvun
taitteen suurimmassa rockbändissä, mutta hatun alla ei silti havaitse loiskintaa.
? Ajattelin ihan samaa. Me juttelimme Du?n kanssa kuntosaleista
ja siitä, mitä siellä kannattaa tehdä. Mietin siinä samalla, että tämä
ei voi olla totta. Oli tosi vaikeaa yrittää olla cool siinä tilanteessa. «
RAKKAAT LEVYT
Arya Goggin listaa kolme itselleen merkittävää albumia.
Guns N? Roses: Appetite for Destruction
? Ensimmäinen levyni. Syy siihen, että aloin soittaa rumpuja. Kuulin sen lapsena, kun muutimme uuteen kotiin. Muuttomiehet soittivat kasetilta Appetite for
Destructionia. Guns N? Roses ei ollut vielä lyönyt läpi.
Queen: A Night at the Opera
? Queen on suosikkibändini. A Night at the Opera on mestariteos, loistava kokonaisuus. Roger Taylor on yksi maailman parhaista rumpaleista. Hän lyö kovaa. Tykkään sellaisesta soitosta.
The Clash: London Calling
? The Clash on rockin ja reggaen sekoittamisen pioneeri ja siksi tärkeä bändi
koko Skindredille. Punkasenne viehättää myös ? Joe Strummer kirjoitti popbiisejä, mutta niissä oli älyttömästi särmää. Babylon-levyllämme on versio London Calling -biisistä.
» YSTÄVIEN
KESKEN
K
toisesti ja osa vähemmän tietoisesti. Vielä kun Hank Williamsin olisi
joku tajunnut sanoa, olisi ollut värisuora, naurahtaa Saha.
Ensimmäisen albumisi julkaisi Antero Lindgreninkin
levy-yhtiönä tunnettu
Ei-no Records. Uuden levyn julkaisusta vastaa Warner
Music. Kuinka oikein päädyit Warnerille?
? Vuosi debyytin jälkeen yhtäkkiä
useampikin ?rma otti yhteyttä ja yksi niistä
oli Warner. Mä halusin kokeilla kykyjäni Suomen suurimman
levy-yhtiön leivissä, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Kaikki olivat
tyytyväisiä tähän lopputulokseen ja
se oli melko luonnollinen siirtymä,
pohtii Saha.
? Mä olen ollut Warneriin erittäin
tyytyväinen. Neuvottelupöydässä
pelkäsin sitä, että saanko vapaat
TO 25.7.
KLUBI,
TURKU
? Vielä kun Hank Williamsin
olisi joku tajunnut sanoa, olisi
ollut värisuora.
SuperJanne
Su
kädet tehdä
mitä haluan vai
tarjotaanko yhtiöstä ohjeistusta
ja tuottajaa. Mutta
mä sain tehdä sellaisen
levyn kuin halusin juuri niiden
ihmisten kanssa kuin halusin. Sama
sakki soitti jo ekalla levyllä. Tony
Fredlund (Rödsögården) tämänkin äänitti ja yhdessä tuotettiin. Ystävien kesken levy tehtiin ja se oli
mahtavaa.
Levyllä soittavan ydinryhmän
muodostavat Sahan lisäksi Tony
Fredlund ja Matias Tyni. Kolmikon lisäksi levyllä vierailee kymmenkunta muusikkoa, joukossaan
Zebra and Snakesta tutut Matti
Ahopelto ja Tapio Viitasaari sekä nykyään sooloartistina uraansa
luova Mikko Joensuu.
? Levyä tehtiin 10 päivää Stereo-
Dxxxa D & Nukkehallitus
Nukk
kehallitus O
Opus
pus Ultima
Ultima
MursuSikari
MursuSikari Tomato
Tomato Tomato
Tomato
The
he
e Kurws
Kurws
Juudas
das Iskariotin
Iskariotin Suudelma
Suudelma
Mangoo
Mangoo GP
GP in
in Flesh
Flesh
Kauko
o Röyhkä
Röyhkä
Hisko
Hisko Detria
Detria Risto
Risto
Absoluuttinen
lu
uuttinen Nollapiste
Nollapiste
Tundramatiks
Tundramatiks
Murmansk
Murmansk
Hidria
Hidria Spacefolk
Spacefolk
Radiopuhelimet
Radiopuhelimet
Nollanollanolla
Nollanollanolla Death
Death hawks
ha
awks
Beastmilk
Beastmilk
Yournaliist
Mimica
Yournaliist
Mimica
Sydän,
Kirahvi
Sydän, sydän
sydän
Kirahvi nimeltä
nimeltä Tuike
Tuike
Echo
Echo Is
Is Your
Your Love
Love
Cold
Cold Pupu
Pupu Sauna
Sauna
Rättö
Ataturk
Rättö ja
ja Lehtisalo
Lehtisalo
Ata
aturk Band
Band Räjäyttäjät
Räjäyttäjät
Barry
Barry Andrewsin
Andrewsin
Disko
Disko
Kuusumun
Kuusumun Profeetta
Profeetta
Tuom
ma
as Henrikin
Henrikin Jeesuksen
Jeesuksen Kristuksen
Kristu
stuksen
en Bändi
Bä
B
ändi
C
raneium
Tuomas
Craneium
Bin
ng
go Wings
Wings
Ja
aa
akko Laitinen
Laitin
nen ja
ja Väärä
Väärä Raha
Raha
Bingo
Jaakko
Yakuzi Pato
Pato
Aikalaiset
Yakuzi
Aikalaiset
Madhouse Management
Management
Saijaa
a Saijaa
Saij
jaa
Quu
utamo
Madhouse
Saijaa
Quutamo
Loft Apartment
Ap rt
tme t
Loft
Ha
alf Apple
Apple
Dasputnik
Half
proryhmä
ä Freudilainen
Freudilainen Lipsahdus
Lipsa
ahdus
Improryhmä
Improryhmä Tuleva
Tuleva
Improryhmä
SUE
» 21 « NRO. 5
type Helsingin studiolla, jonne pyydettiin välillä ihmisiä käymään. Se
oli rentoa tekemistä ? mietittiin, että kuka omasta ystäväpiiristä osaisi soittaa mitäkin. Esimerkiksi Joensuun Mikko oli naapurissa raksahommissa ja tuli aina lounastauolla studiolle ja me iskettiin hänelle
kitara tai huuliharppu käteen. Levy
on sovitettu vasta studiossa, ja se oli
mielestäni onnistunut ratkaisu.
Kolme veljee kuulostaa esikoista tuotetummalta ja radioystävällisemmältä kokonaisuudelta. Kuinka
paljon olet kuullut kyräilyä siitä, että iso levy-yhtiö tilasi sinulta tällaisen levyn?
? Kun levyä tehtiin, mä kuuntelin
paljon Agentsia ja Tuomari Nurmiota. Ja kun levy oli valmis, kyllä mä osasin odottaa, että joku siihen tarttuu, että Warnerilta on tilattu tällaista soundia. Vaikka se
ei pidä paikkaansa, mä ymmärrän
sen kritiikin. Ajattelisin varmaan itse samoin, jos vastaavaa tapahtuisi
vaikkapa Viitasen Piialle. Mutta ei
mua haittaa, jos joku pitää tätä iskelmälevynä.
Levyn kannessa on kaksi hevosta. Miksi ihmeessä?
? Kannen taulun on maalannut
Heikki Saarento. Heikki oli harrastelijamaalari, jolla oli muistaakseni viherkaihi eli hän näki värit
hieman miten sattuu. Heikin vaimo
aina iltapuhteenaan korjasi taulujen värit, ettei vanhalle miehelle tulisi paha mieli. Se kuva pisti kuvausrekvisiitasta mun silmään ja levynkantta valitessa se pyöri mun mielessä. Ja sehän on hauska ja ärsyttävä yksityiskohta, että siinä on niitä hevosia kaksi eikä kolme. Olihan
maalaus myös miellyttävämpi kuin
oma lärvi, tuumaa Saha.
TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA WARNERMUSIC
austisilta lähtöisin oleva
Topi Saha julkaisi vuonna 2010 Verta ja lihaa
-nimeä kantaneen debyyttinsä. Laajalti kiitelty akustinen ja riisuttu folk-levy kirvoitti
kriitikoiden keskuudessa vertauksia niin Hiski Salomaahan, Tuomari Nurmioon kuin Dave Lindholmiinkin. Uutta Kolme veljee
-levyä on herran Facebook-sivujen
mukaan ehditty jo verrata muun
muassa Woody Guthrieen, Bob
Dylaniin, Bruce Springsteeniin,
Pauli Hanhiniemeen, J. Karjalaiseen, Tuure Kilpeläiseen ja Sami
Kukkaan.
Mikä edellä mainituista vertailuista ärsyttää ja mikä taas hivelee
mieltäsi?
? Mua imartelee tuossa se, että tekijät ovat kaikki niin erilaisia,
että pakkohan tässä on olla jotain
omaakin mukana. Jos verrattaisiin
pelkästään J. Karjalaiseen, tulisi
olo, että on tehnyt pastisseja. Kaikki noista ovat vaikuttaneet. Osa tie-
HAASTATTELU
Topi Sahaa ei haittaa, jos hänen levyään
pidetään iskelmänä.
HAASTATTELU
? Nosturin katto tosiaan avattiin,
mutta se meni multa täysin ohi, liikuttuneessa tilassa ollut Tamminen
kertoo. ? Olin juuttunut viimeisen
biisin aikana keskelle yleisöä halailemaan, kättelemään ja juttelemaan
ihmisten kanssa.
Tammisen mukaan Endstand on
pysyvästi telakalla. Mitenpä viimeisen keikkansa soittanut bändi voisikaan enää esiintyä?
TEKSTI JOONAS KUISMA KUVA SANTTU SÄRKÄS
» SATA TÄYTEEN
Combat Rock Industry tuo markkinoille sadannen
julkaisunsa. Juhlanumero kuuluu Endstandiä, yhtä
levy-yhtiön historian menestyksekkäintä bändiä
käsittelevälle dokumentille.
elsingin Sörnäisissä sijaitseva Vaasanaukio,
tuttavallisemmin Piritori, elää murrosvaihetta. Kallion seudun etenevän
gentri?kaation huomaa noustessa
metrolaitureilta ulkoilmaan aukiolle, jonka reunalla toimii 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva kuntoilukeskus. Sen suuret ikkunalasit
muodostavat jännittävän rajapinnan. Aukiolta voi katsella hikoilevia,
hyväkuntoisia ja kauniita ihmisiä
juoksumatoillaan. Juoksumatolta
voi puolestaan nähdä ulkona housuihinsa ulostaneita juoppoja ja nistejä. Tässä herkässä yhdistelmässä
vastakkainasettelua ja symbioottista yhteiseloa kiteytyy
myös Sörnäisten kauneus.
Mutta kenties kauneinta
Vaasanaukiossa on sinne keskittynyt helsinkiläinen punkskene. Torin alalaidalla sijaitsee jo legendaariseksi muodostunut Lepakkomies-baari, sen ylälaidalla puolestaan sympaattinen punk-levykauppa Combat Rock Shop. Liikkeestä
löytää laarikaupalla punkvinyylejä,
mutta ennen kaikkea se on paikka,
josta saa Combat Rock Industryn omia julkaisuja. Vuonna 2000
aloittanut Combat Rock Industry
on punk- ja hardcoremusiikkiin erikoistunut riippumaton levy-yhtiö.
Saavun kaupalle juuri, kun Kuudes Silmä -yhtyeen laulaja Jere
Lehmus on avaamassa liiketilan
ovia päivää varten. Kaupassa työskentelevän miehen yhtye levyttää
Combat Rock Industrylle ja on pian julkaisemassa ensimmäisen pit-
H
käsoittonsa sen kautta. Hän ohjaa
minut liiketilan takahuoneeseen,
jossa tapaan levy-yhtiön perustajat
Jani Koskisen ja Janne Tammisen.
Koskinen on juuri aamiaisella (valmiita paistotuotteita ja murukahvia). Tamminen puolestaan vastailee kuumeisesti sähköposteihin ja
valittelee stressiä. Hän on piakkoin
lähdössä HIMin kiertumanagerin
roolissa maailmalle. Combat Rock
Industryssä hän ei ole ollut mukana enää kolmeen vuoteen.
? Mulla oli perhettä, asuntolainaa ja niin edelleen. Multa loppuivat yksinkertaisesti resurssit, koska tätä tehtiin lopulta niin pienel-
din Suppress & Restrain -pitkäsoitto. Sitä seurasi Tammisen hardcoreyhtyeen Endstandin seitsemäntuumainen picture-EP. Tämä
jälkeen levy-yhtiö julkaisi puolestaan Koskisen yhtyeen Manifesto
Jukeboxin Desire-LP:n. Molempien bändien levyt liikkuivat vilkkaasti ja muodostivat pohjan koko
yhtiön toiminnalle.
? Ne bändit olivat silloin hirveän
hyvässä nosteessa, Koskinen muistelee. ? Sitä ei vain vielä tajunnut,
koska meillä ei ollut asioista kokemusta.
Endstandin ja Manifesto Jukeboxin musiikki teki Combat Rock Industrya tunnetuksi myös ulkomailla. Bändit kiersivät ahkerasti maailmaa. Esimerkiksi Endstand
soitti yli puolet
keikoistaan ulkomailla ennen hajoamistaan vuonna 2007 ja viimeistä keikkaansa kolme vuotta sitten.
Suomessa Combat Rockia ovat
tehneet tunnetuksi ennen kaikkea
Teemu Bergmanin Kakka-hätä 77
ja Koskisen toinen bändi I Walk
The Line. Näiden lisäksi levy-yhtiön artistilistaan kuuluvat sellaiset
hienoudet kuin Koskisen Särkyneet ja Bergmanin Heartburns.
Kuinka tärkeänä kulttuurityönä
Koskinen pitää edustamansa yhtiön julkaisutoimintaa?
? Se on muiden arvioitavissa.
Mulle tää on elämäntyö, hän toteaa. ? Monet näistä bändeistä on sellaisia, joissa mä itse tai mun parhaat
kaverini soittavat. Combat Rock Industry on dokumentti meidän elämästä.
? Combat Rock Industry on
dokumentti meidän elämästä.
lä palkalla, Tamminen kertoo ja
myöntää symppaavansa edelleen
levylafkaa, joka on nykyään siis kokonaan Koskisen vastuulla.
Miehet alkavat muistella levy-yhtiön alkuaikoja vuodelta 2000. Molemmilla oli tuolloin oma levy-yhtiönsä. Koskinen pyöritti Halla julkaisuja ja Tamminen Grayday Recordsia. Molemmat kustansivat pienjulkaisuja, mutta jossain vaiheessa kummankin levy-yhtiön logot alkoivat ilmestyä samojen, yhteisten
levyjen kansiin.
? Istuimme keikoilla vierekkäin
kilpailemassa ja myymässä niitä samoja levyjä, Koskinen naurahtaa.
? Jopa me tajuttiin, että ehkä tätä
kannattaisi tehdä kimpassa.
Combat Rock Industryn ensimmäinen julkaisu oli Wasted-bän-
SUE
» 22 « NRO. 5
ENDSTAND-DOKUMENTTI
nyt combat rock Industry julkaisee jo sadannen kustanteensa.
Juhlanumero CRI 100 kuuluu oikeutetusti Endstandille. Toukokuun 24. päivänä julkaistava Fire
Inside ? The Story of Endstand
on dvd-tallenne yhtyeestä tehdystä dokumentista. Julkaisu sisältää
myös äänitteen bändin viimeiseltä
keikalta Helsingin Nosturista vuodelta 2010. Valitettavasti konserttia ei ?lmatisoitu.
Endstand-dokumentti käy läpi
yhtyeen historian. Se on valmistunut jo pari vuotta sitten, jolloin sitä esitettiin yksittäisissä näytöksissä ja parilla dokumenttifestivaalilla. Muun muassa bändin jäsenten ja
lähipiirin haastatteluista koostuva
elokuva saadaan nyt myös laajempaan levitykseen. Tamminen sanoo
olevansa tyytyväinen dokumenttiin,
joka on Endstandin näköinen ? aito ja teeskentelemätön. Julkaisu on
myös palauttanut hajonneen bändin
kirkkaana hänen mieleensä.
? Se bändi oli niin olennainen osa
mun elämää 12 vuoden ajan, että sitä tulee ajateltua viikoittain, mies
huokaa. ? Endstandin kanssa tuli
opittua, koettua ja kierrettyä maailmaa niin paljon, että maailmankuvastani muodostui huomattavasti laajempi kuin jos olisin ollut sen
ajan vaikkapa tehdastöissä.
Nosturin konsertti toimi samalla Combat Rockin kymmenvuotisjuhlina. Endstandia ennen soittivat
illan aloittanut Wasted ja jo myös
tuolloin uransa päättänyt Manifesto Jukebox. Tamminen oli esittänyt erikoistoiveen. Jos konsertti
olisi loppuunmyyty ja sää sallisi, pitäisi tilan katto avata ja valo päästää
sisään. Tämä toteutuikin.
SATA JA YKSI
sata julkaisua on suuri luku riippumattomalle pienlevy-yhtiölle, joka on keskittynyt punk- ja hardcoremusiikkiin. Mitä tasaluvun täyttyminen merkitsee?
? Mulle sata on enemmän kuin luku, Koskinen myöntää. ? Matkan varrella ei ole ehtinyt katsomaan taaksetai eteenpäin, kun koko ajan on ollut
niin kiire nykyhetken kanssa. En olisi alussa uskonut, että tällainen lafka
voisi kustantaa sataa julkaisua punkia. On hienoa, että Endstand-dokumentti on sadas, sillä se kertoo samalla tosi paljon tästä yhtiöstä ja pistää yhden aikakauden pakettiin.
Muistellessaan menneitä kiinnityksiään miehet eivät juuri
muista pettymyksiä. Ainoastaan
Bombshell Rocks -yhtyeestä he
olisivat toivoneet suurempaa onnistumista.
? Kaikki tehtiin niin kuin pitikin,
Tamminen huokaa. ? Bändi oli oikeassa studiossa ja Keski-Euroopassa jakelija teki parhaansa, mutta kun yhtyeen laulaja vaihtui, moni
koki, ettei se ollut enää entisensä.
Selviin menestyksiin ovat kuuluneet esimerkiksi Teemu Bergmanin yhtyeiden levyt. Ihmettelen ääneen, miksi Arto Nybergin suomipunkin komeetaksi tituleeraama
Pää Kii päätyi julkaisemaan albuminsa vinyylipainoksen Airiston
punk-levyjen kautta.
? Kakka-hädän rumpali Mirko
pyörittää sitä yhtiötä, Koskinen
huomauttaa. ? Niillä on läheiset ja
luontevat suhteet Bergmanin kanssa. Pää Kiin menestys on kuitenkin
auttanut esimerkiksi Särkyneitä.
Olimme juuri AP:n festareilla Turun Klubilla, joka oli kaksi päivää
loppuunmyyty ja täyteen ammuttu
ensimmäisestä bändistä asti. Se on
niin oikein kuin olla voi.
Kuten Airiston Punk-levyt, myös
Combat Rock Industry on liittynyt
levybisnestä kahtia jakavaan Spotifyhin. Miksi?
? Kansa tahtoo niin, Koskinen sanoo ykskantaan. ? En pidä digiajasta ja haluaisin julkaista pelkkiä vinyylejä. Musiikki ja sen kuuleminen ovat kuitenkin formaattimuotoa tärkeämpää.
Spotify on vain yksi niistä muutoksista, jotka ovat tulleet osaksi alati muuttuvaa musiikkibisnestä niiden kolmentoista vuoden aikana,
jotka Combat Rock on ollut olemassa. Miltä yhtiön tulevaisuus Koskisen mukaan näyttää? Mitä tapahtuu
sadannen julkaisun jälkeen?
? 101. kustanne on Kuudes Silmä
-yhtyeen debyyttipitkäsoitto, Koskinen sanoo ja osoittaa levykaupan kassalle, jossa bändin laulaja
on juuri ottamassa vastaan seuraavaa toimittajaa. Samalla hän kiteyttää eleellään koko levy-yhtiön olemuksen: kaverisuhteisiin ja pieneen
skeneen perustuvan yhteisön, jossa
luottamus on avainsijalla ja toimijat tukevat toinen toisiaan. Se on jotain, joka vaikuttaa aidosti riippumattomalta ? aidosti indieltä aikana, jolloin koko sanan ei enää luulisi tarkoittavan mitään.
? Mä olen helvetin innoissani
Kuudennesta Silmästä, Koskinen
päättää. ? Tulevaisuus näyttää valoisalta.
» SYSTEEMI EI LEPÄÄ
Hero Dishonest pestasi Samae Koskisen
äänittäjäksi ja teki suomenkielisen levyn.
V
SU 7.7.
KUUDES AISTI,
HELSINKI
? Suomessa on punkkikeikoilla
riittänyt väkeä jo pitkään.
neissä. Sessiot
olivat nopeat ja
pohjat äänitettiin livenä parissa illassa. Lauluäänityksissäkin meni vähemmän aikaa kuin yleensä,
avaa Lasse levyntekoprosessia.
Hero Dishonest on ehtinyt kiertää kotimaan lisäksi ahkerasti niin
Itä-Eurooppaa, Englantia kuin Venäjääkin. Uuden albumin myötä
yhtye rundasi jälleen kerran myös
Yhdysvaltojen itärannikolla. Kymmenen keikan rupeama sujui ongelmitta.
? Kiertue meni paljon paremmin
kuin odotin ? me ei kuitenkaan olla
käyty maassa seitsemään vuoteen.
Siellä kiertää aika lailla enemmän
bändejä kuin meilläpäin, ja yleisön
vaihtuvuuskin on nopeampaa. Käytännössä mentiin sinne siis ihan
SUE
» 23 « NRO. 5
uutena bändinä. Soitettiin lähinnä
pienillä klubeilla, ja muutama keikka ?punkimmissa? keikkapaikoissa,
joista suosikkini oli keikkakäyttöön
kunnostettu vanha paloasema Worcesterissa Bostonin lähellä.
Olette aloittaneet vuonna 1999.
Kuinka suomalainen punk-kenttä
on muuttunut niistä ajoista?
? Semmoinen skenejaottelu ja
kyräily on vähentynyt, ja porukkaa pyörii keikoilla jonkin verran
enemmän. Baarit ja keikkapaikat
ovat hyväksyvämpiä punkin suhteen, vaikka toisaalta sellaisia täysin punkkiin keskittyneitä keikkapaikkoja on vähemmän. Vuoteen
1999 verrattuna en kuitenkaan valita tilanteesta.
Tammikuussa jopa Ylen pääuutislähetyksessä uutisoitiin, että suomipunk on tullut takaisin.
Pää kiin eponyymi debyytti valit-
tiin vuoden toiseksi parhaaksi levyksi Suessa, parhaaksi Soundissa ja Rumbassa ja palkittiin vielä
Emma-gaalassakin. Pertti Kurikan
Nimipäivistä kertova Kovasikajuttu-dokumentti pokkasi Jussi-patsaan. Mitä olet mieltä paljon puhutusta suomipunkin paluusta?
? Hyvä, että bändit saavat ansaitsemansa huomion! Nähdäkseni
Suomessa on punkkikeikoilla riittänyt väkeä jo pitkään, mutta ehkä nyt
on tarpeeksi kovia melodiseen suomenkieliseen punkkiin niputettavia bändejä, että sitä voidaan rummuttaa jonkinlaisena suomipunkin paluuna. Mutta siinä on taustalla pitkä pohjatyö. Esimerkiksi
Kakka-hätä 77:lla on mun mielestä iso rooli tuossa. Ja se, että radiossa soi huonon musiikin sijaan hyvä
musiikki, on pelkästään positiivinen asia, myhäilee Lasse. «
TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA JUSSI JÄNIS
viä turpaanvetoja (Suomi tarvitsee peloittavan armeijan, Kipu,
Itäviinaa) kuin astetta pidempiä ja
hitaampiakin noiserokkailuun yltyviä synkkiä kitarapyörteitä (Puren
itseäni ettei tääkin ois unta, Pekkaspäivä). Vaikkei tempoja mitenkään erityisen hitaiksi voi moittia,
on Alle lujaa selkeästi yleisilmeeltään rauhallisempi kuin aiemmat
Hero Dishonestin levyt.
Viittaako levyn nimi biisien tempojen hidastumiseen?
? En edes kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä on
keskitempoisempi
levy kuin aiemmat.
Tällä kertaa pidettiin nopeat biisit nopeina ja hitaat hitaina.
Levyn nimi tulee Simo
Salmisen klassikkokappaleesta.
Levyn äänityksestä vastasi Samae Koskinen. Kuinka yhteistyönne sai alkunsa ja minkälainen äänityssessio oli?
? Samae ja Jussi soittavat Arkhamin Kirjastossa, ja heille oli tullut
puhetta siitä, että Samae olisi kiinnostunut nauhoittamaan hardcorebändiä. Juteltiin asioista porukalla, ja Samae tuli käymään tree-
HAASTATTELU
ellun (laulu), Mikon
(kitara), Lassen (basso) ja Jussin (rummut)
muodostama helsinkiläinen, jo kolmatta vuosikymmentään tarpova hardcorejyrä Hero
Dishonest on julkaissut juuri kuudennen albuminsa, joka on nimeltään Alle lujaa.
Vuonna 1999 perustettu bändi
tunnetaan arvaamattomana, energisenä ja pomminvarmana livebändinä, jonka tavaramerkiksi on muotoutunut sanoitusten absurdi ja räväkkä huumori. Aiemmilla albumeillaan yhtye operoi sekä englanniksi että suomeksi, mutta uusimmalla kuullaan vain ensimmäistä
kotimaista.
Mistä idea täysin suomenkieliseen levyyn syntyi?
? Vellulta tuli tällä kertaa luontevammin tekstiä suomeksi. Ei meidän elämä niin jännää ole, että keksisi loputtomasti uusia aiheita biiseille, joten tämä oli hyvä tapa sanoa samoja asioita uusiksi. Aiemmin saattoi olla pari suomenkielistä rallia muuten englanninkielisellä levyllä, mutta semmoisesta sekoittelusta päätettiin luopua, kertoo Lasse.
Kolmetoistaraitaisen uuden albumin puitteissa ehditään kaahailla niin lyhyitä minuutin kestä-
PRKL CLUBIN KESÄN RAKKAUDEN RYTMIT JA MUUT SÄTKÄTYKSET
PRKL CLUB LA 18.5. KLO 19.30
.
.7MALLA! TUSKA
L
5
.
ZOMBIEWALK JATKOT!
O
V
4
EE
T
O
2
Ä
J
C
Ä
ETKOT JA JATKOT!
S
I
LENT
Liput:
PE
T
D
E
S
I
ILMAINEN
ASH VAJA
.
A
R
T
UDEN
A
K
Ä
ES
N
ISÄÄ
NS
AINE
SY
PÄÄ
KA
ARIK
SI N
PAIT
MA 24.6.
POSSUNPUNAINEN MAANANTAIMATINE VOL.5
ILMAINEN SISÄÄPÄÄSY PAITSI NARIKKA
TI 25.6.
EL GRENDE PLAYS MISFITS/DANZIG IN ACOUSTIC
0
VOL.1 .
ÄT
M
M
.
26.7
YI E 7.6.
T
Ä
L IT P
ÖYI
H
I
K IB IS!
H
U
P EV ER
H V
E
ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY PAITSI NARIKKA.
K
ILM
VOL.9
VOL.8
27.6.
24.8
ILMAINEN SISÄÄPÄÄSY PAITSI NARIKKA
KE 26.6.
EL GRENDE PLAYS CLASSICS IN ACOUSTIC
14.05.
25.05.
28.05.
04.06.
08.06.
09.06.
ILMAINEN SISÄÄPÄÄSY PAITSI NARIKKA
TO 27.6.
TRASHDISCO VOL.8 SPECIALTUSKASHÖY!!!
NYT LÄHTEE
NE IKIAIKAISET
HERMOJA RIIPIVAT SAMAT
BIISIT LEVY- LAUTASELTA AIVAN
UUTEEN NOUSUUN!!
.1
VOL
ILMAINEN SISÄÄPÄÄSY PAITSI NARIKKA
PE 28.6.
TUSKA JATKOBILEET!
PRKL CLUB
KAISANIEMENKATU 4,
00100
HELSINKI
LA 29.6.
INFO@PRKLCLUB.FI
TUSKA JATKOBILEET!
ILMAINEN SISÄÄPÄÄSY PAITSI NARIKKA
WWW.PRKLCLUB.FI
ILMAINEN SISÄÄPÄÄSY PAITSI NARIKKA
POSSUNPUNAINEN MAANANTAIMATINEA PRKL PE 2.8. KLO 19.30 LA 6.8.
JOKAISELLE ITSEÄÄN KUNNIOITTAVALLE ALKOMAHOOLIA
LOVE BOAT BILEET!
NAUTTIVALLE MUKA AMMATILAISELLE ON OLTAVA
MAHDOLLISUUS OLLA OMAN ELÄMÄNSÄ TOMCRUISE
ILMAINEN PAITSI NARIKKA.
13.5. 27.5. 10.6. 24.6. 2.7. 8.7. 5.8. 19.8. 2.9. 16.9. 30.9.
MOOTTORIT SEIS, KAPTEENILLA ON ASIAA!!
KATKARAVUT YLÖS JA ANKKURIT ALAS!!
ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY PAITSI NARIKKA.
PRKL CLUB, KAISANIEMENKATU 4, 00100 HELSINKI
VOL.1
TUKKAHEVIKLUBI
DJ KRIDE THE LIGHTNING & DJ SCORPIONS
ILMAINEN PAITSI NARIKKA.
INFO@PRKLCLUB.FI
WWW.PRKLCLUB.FI
JOKA KODIN PIKKU IILIMADOT TARVITSEVAT BENSAA LIEKKEIHIN.
Kotimaista deathmetalllia ja punkkia mökille, grillaukseen, juhannustansseihin, saunaan tai ongelle...
LÄTKÄ MM
KISAKATSOMO 2013
RI
RGE
MESTA
E
NL
VOL.1
ÄN!
KÄ
KOLM
Pe 3.5. klo 20.15
SUOMI - SAKSA
La 4.5. klo 20.15
SUOMI - SLOVAKIA
Ma 6.5. klo 20.15
SUOMI-RANSKA
Ke 8.5. klo 20.15
SUOMI-USA
Pe 10.5. klo 20.15
SUOMI - VENÄJÄ
La 11.5. klo 16.15
SUOMI-ITÄVALTA
Ti 14.5. klo 20.15
SUOMI-LATVIA
S
RUU NÄL
EIJONAN BU
PRKL CLUB
KAISANIEMENKATU 4,
00100 HELSINKI
INFO@PRKLCLUB.FI
WWW.PRKLCLUB.FI
VOL.3 RAVE TO THE GRAVE
(TULOSSA ELOKUU 2013)
Saatavilla Hyvin Varustetuista LEVYKAUPOISTA!! Jakelija SUPERSOUNDS.?
SUE
mikä
ihana
tekosyy
AVOINNA:
MA-TO 15-01
PE-LA 15-02
SU 15-24
» 24 « NRO. 5
Janon Stand up treeniklubi, klo 19:30
Mestareiden Liigan Finaali!
Janon Stand up treeniklubi, klo 19:30
Janon Stand up treeniklubi, klo 19:30
Trubaduuri
C-64 klubi
5 kpl C-64 ja loputtomasti pelejä
vapaasti pelattavissa
18.06. Janon Stand up treeniklubi, klo 19:30
Ja tottakai kaikki
Suomen jääkiekko matsit
näytetään screeniltä
Mertarannan selostuksella!
Asiakkaille ILMAINEN Biljardi ja Darts.
Olutvalikoimassa yli 100 erilaista olutta,
toista kymmentä siideriä sekä laaja
viski valikoima. Bussit 64 ja 69
pysähtyvät oven eteen. Käpylän
juna-asemalta n. 200m kävelymatka.
Mäkitorpantie 11, 00620 Helsinki
? Slayerin kitaristi Jeff Hanneman on kuollut. Monta thrashklassikkoa kirjoittanut kitaristi menehtyi maksasairauteen 49-vuotiaana sairaalassa kotinsa lähellä. Hanneman sairasti pitkään nekroottista faskiittia eikä ollut viimeisinä
vuosina mukana Slayerin kiertueilla.
? Keravalaisessa Enthrone the Unbornissa
soittava Joel Vakkila on liittynyt Re-Armedin
basistiksi. Vakkilaa ennen Re-Armedissa bassotteli Waltarin Kärtsy Hatakka.
? Jurassic Rock on kiinnittänyt pari raskaan
sarjan esiintyjää. Amerikkalainen Killswitch Engage ja ruotsalainen Amaranthe esiintyvät Mikkelissä 9.-10.8. pidettävällä festivaalilla.
? Teräsbetoni katkaisee hiljaisuuden (miekalla): bändi soittaa kymmenvuotisjuhlakeikan
Turun DBTL-festivaalilla 26. heinäkuuta.
» TAJUNNAN TEILLÄ
Kuolemanlaakso ja Jess and the Ancient Ones
lähtevät yhteiskeikoille.
K
uopiolaislähtöiset Kuolemanlaakso ja Jess and the Ancient Ones
lähtevät Tajunnan teillä -kiertueelle, joka vie bändit toukokuussa
neljälle paikkakunnalle.
Molemmat yhtyeet julkaisivat debyyttialbuminsa viime vuonna Svart Recordsin kautta. Kuolemanlaakson kitaristi Markus Laakso
kertoo, että kiertue alkoi kehkeytyä Jess & The Ancient Onesin keikkamyyjän, Stonestakin tutun Janne Joutsenniemen ehdotuksesta järjestää
Svartin bändeille yhteiskiertue. Loppujen lopuksi idea toteutetaan kahden
bändin kimpparundina. Ja mikäs on toteuttaessa, tuttuja kun ollaan.
? Ainakin bändien Kuopiossa asuvat jäsenet tuntevat toisensa, Laakso
sanoo. ? Itse asiassa pari Jess & The Ancient Onesin tyyppiä kuuluu samaan
keilaporukkaan kuin minä!
Kuolemanlaakson ja Jess & The Ancient Onesin välit siis tiedetään jo etukäteen hyviksi. Mutta sopivatko ne yhteen musiikillisesti? Kuolemanlaakso
soittaa niin äärimmäisen synkkää tuomiopäivän metallia, että Triptykonin
ja Dark Fortressin kitaristi V. Santura tuotti sen Uljas uusi maailma -debyytin. Helmikuussa uuden Astral Sabbat -ep:n julkaissut Jess & The Ancient Ones taas on okkulttista rockia soittava ryhmä, jonka vaikutteet tulevat usean eri vuosikymmenen hevistä ja rockista.
? Onhan se totta, että Kuolemanlaakso on paljon doomimpi, raskaampi ja laahaavampi kuin meidän bändi, Jess And the Ancient Onesin kitaristi Thomas Corpse sanoo.
? Mutta nythän tässä on olemassa hieno crossover-mahdollisuus, Laakso huomauttaa. ? Sitä paitsi molemmat bändit ammentavat aiheita synkistä ja mystisistä asioista, joten yhteistäkin on. Ehkei Jess & The Ancient
Onesin kuulijakunnan hipein osasto ymmärrä Kuolemanlaaksoa, mutta on
siellä myös raskaan metallin ystäviä, jotka voivat kiinnostua Kuolemanlaaksosta.
Sekä Kuolemanlaakson että Jess & The Ancient Onesin debyyttilevyt saivat osakseen mukavasti huomiota. Kuolemanlaakson levyn ensimmäinen
cd-painos myytiin loppuun 19 päivässä. Jess And The Ancient nousi eponyymillä debyytillään Suomen virallisen listan seitsemänneksi ja pääsi esiintymään maineikkaalle Roadburn-festivaalille Tilburgiin.
? Siinä muuten oli hyvin hoidettu festivaali, Corpse ylistää. ? Lavalle mennessä sai valita mieleisensä laitteet sellaisesta vintagevehkeitten aarreaitasta, ettei ole tosikaan. Ja keikalla sali oli täynnä ja soitto kulki, joten eipä voi valittaa.
Kumpi on pääesiintyjä Tajunnan teillä?
? Tämä on double headliner tour eli kahden pääesiintyjän kiertue, Markus sanoo.
? Niin, tai kahden warm-upin kiertue, Corpse pohtii. ? Kahden kauppa joka tapauksessa, soittojärjestyksellä ei ole väliä.
Tällainen kiertue kuitenkin on erinomainen tilaisuus hyväntahtoiseen kilvoitteluun. Bändit voivat piiskata toisiaan soittamaan hyviä keikkoja, kun
kumpikaan ei tahdo jäädä toisen varjoon.
? Näin on. Olen nähnyt Jessin aika monta kertaa livenä, ja tämä kiertue
on Kuolemanlaaksolle hyvä haaste. Se on kova bändi ja olen fiiliksissä siitä,
että pääsen kiertämään niiden kanssa. Hienoja miehiä ja nainen.
? Kuolemanlaakson levy kuulosti valmiilta ja hyvin tuotetulta, se on kova
bändi genressään, Corpse kehaisee. ? Mielellään niiden kanssa soittaa.
Kuolemanlaakso & Jess & The Ancient Ones ? Tajunnan teillä:
ke 15.5. Tampereen Yo-Talo,
to 16.5. Kuopion Henry?s Pub
pe 17.5. Turun Klubi,
la 18.5. Helsingin Tavastia
» PARISUHTEESSA BÄNDIIN
O
n olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Toisella ryhmällä on jonkinlainen suhde
musiikkiin. Toinen ryhmä ei ole ihmisiä ollenkaan, vaan heidät on lähetetty tulevaisuudesta tappamaan John Connor.
Jos siis tapaat ihmisiä, jotka eivät ole täyskuuroja mutta joita yksikään rytmi ei liikuta, yksikään
nuotti hetkauta eikä yksikään melodia miellytä,
niin kannattaa joko vältellä heitä tai juosta helvetin nopeasti karkuun. Ainakaan heitä ei kannata ikinä äänestää.
Jos taas sattuu kuulumaan inhimillisiin olentoihin ja musiikki merkitsee jotain, niin tämän
merkittävän suhteen laatua voi pohtia enemmän kuin laki sallii. Vaikkapa tämäntapaisella
vertauksella: Suhde musiikkiin on kuin ihmissuhde, ja suhteet suosikkibändeihin ovat kuin
intiimejä parisuhteita.
Tosin sillä erotuksella, että Gene Simmonsia
lukuun ottamatta vain harvalla on elämänsä aikana tuhansittain intiimisuhteita, mutta monella
on levyhyllyssään satoja fyysisiä cd-levyjä tai vinyylialbumeita. MP3-biisejä, radiokuuntelua tai
musiikin suoratoistoa netitse ei tietystikään las-
keta. Eihän nettipornon parissa runkkaaminenkaan ole mikään ihmissuhde.
Parisuhde alkaa, kun toiseen osapuoleen törmää tavalla tai toisella. Joskus ensireaktio jättää
välinpitämättömäksi ja vaaditaan useita kohtaamisia jopa vuosien välein uudestaan, jotta tunneside vihdoin syttyy. Joskus flirttaillaan ja annetaan ymmärtää, kunnes lopulta ymmärretään
antaa. Toisinaan käy niin, että intohimo roihahtaa välittömästi täyteen liekkiin. Pulssi nousee,
hiki valuu, tajunta sumenee eikä mielessä ole mikään muu kuin uusi bändituttavuus, johon haluaa uppoutua kerta toisensa jälkeen.
Bändiparisuhteen intohimo ei normaalisti joh-
da kaipuuseen päästä fyysisesti kiinni itse muusikoihin, ellei ole sairas stalker tai tunne tarvetta heittää pikkuhousujaan lavalle pitkätukkaisen
rokkarinkuvatuksen päälle, vaikka on mies.
Sen sijaan bändiin ja sen musiikkiin kohdistuva väkevä intohimo heijastuu vankkumattomana kiintymyksenä, eri vikojen ymmärtämisenä ja suhtautumisena muusikoiden monotoniseen haastattelujargoniin kuin gospeliin. Tämä
on kuin varsinaisen parisuhteen vaaleanpunaisessa vaiheessa, jossa kumppanin puutteet tuntuvat rakastettavilta pikku omalaatuisuuksilta,
pää on pyörällä silkasta katsekontaktista ja kiimaa riittää niin paljon, että se riittää jallittamaan
? Suhde musiikkiin on kuin
ihmissuhde, ja suhteet
suosikkibändeihin ovat kuin
intiimejä parisuhteita.
SUE
» 25 « NRO. 5
? Oulun Jalometallin (9.-10.8.) uusimmat
kiinnitykset ovat Voivod, National Napalm Syndicate, Vorum, Ravage Machinery ja Akma.
Esiintyjiksi on aiemmin varmistettu muun muassa Slayer ja D.R.I.
? Bobby Lieblingin johtama doomlegenda
Pentagram on pestannut uuden kitaristin.
Bändistä eronneen Victor Griffinin paikalle tuli
Matt Goldborough.
? 13-albumin kesäkuussa julkaiseva Black Sabbath aloitti maailmankiertueensa huhtikuussa Uudesta-Seelannista. Euroopan-osuus alkaa
Helsingin Hartwall-areenalta 20.11.
? Deftones-basisti Chi Cheng kuoli sydänkohtaukseen newjerseyläisessä sairaalassa.
42-vuotias Cheng oli useita vuosia koomassa
auto-onnettomuuden jälkeen.
? Sepulturasta tehdään dokumenttielokuva.
Otavio Julianon ohjaustyö on puolivälissä, ja
projektin loppuun saattamista tuetaan joukkorahoituskampanjalla Kickstarterissa.
? Keväisen Suomen-keikkansa perunut amerikkalainen Black Veil Brides soittaa Helsingin
Nosturissa 26.11. ja 27.11. Tampereen Klubilla.
? Tuskan (29.-30.6. Helsinki) jatkoklubit järjestetään The Circusissa ja Nosturissa. Lavoilla
nähdään Turmion Kätilöt, Shade Empire, Nyrkkitappelu, Foreseen, Lighthouse Project, Kickback ja Marky Ramone & Andrew W.K.
? Oikaisu: huhtikuun Suen Santa Cruz -jutun
kirjoitti Aki Nuopponen, ei Aleksi Ahonen.
» SETÄ
JUSSIN
TUPA
monet alttarille asti, jonka jälkeen kullalla onkin
jo päänsärkyä.
Kuten muutkin ihmissuhteet, myös bändiparisuhteet muuttuvat ajan kanssa. Osa jää pikarakkauksiksi ja unohtuu. Joidenkin kanssa jäädään
hyviksi kavereiksi ja hymyillään kun tavataan. Joskus ?kasvetaan erilleen? kun bändi kehittyy ajan
myötä aivan erilaiseksi kuin mitä se oli kuuntelusuhteen alussa. Toisinaan muistellaan kaiholla vanhoja hyviä aikoja ja tuetaan rupsahtanutta
kumppania silkasta myötätunnosta, vaikka uusissa levyissä ei enää oikein ole viehätysvoimaa.
Parhaiden kanssa suhde on elämää suurempi
ja elinikäinen. Myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema ja Deathin Leprosy-albumi meidät erottaa. Eikä aina edes se, sillä kuten Pyhässä Kirjassa todetaan: ?Se kuollut ei oo, mi voi iäti
maata, aikojen myötä voi kuolokin laata.?
JUSSI LAHTONEN
Ah, armas Anathema, miks sä mut petit 1999?
TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN
? Uriah Heep konsertoi Tampereen Pakkahuoneella 2.8. Hardrockveteraani vieraili Suomessa ensi kertaa vuonna 1972 ja on soittanut
maassamme sittemmin yli 60 keikkaa.
NEWSFLASH
? Folkmetalbändi Brymir on hankkinut uuden rumpalin. Bändiin on liittynyt Patrik Fält,
joka on aiemmin soittanut Feastemissa ja
Afgrundissa.
HAASTATTELU
»U
TEKSTI NALLE ÖSTERMAN KUVAT LEVY-YHTIÖ
? Se oli pirullinen suunnitelma. Mutta se
kaatui yhteen asiaan: pääni ei enää kestänyt.
SUE
» 26 « NRO. 5
UUSI TOIVO
Entinen Stratovarius-päällikkö Timo Tolkki palaa
uudistuneena ja elämänsä vedossa.
uosi sitten Timo Tolkki, 47, käynnisti yhteisörahoituskampanjan Pledge Music -palvelun kautta rahoittaakseen seuraavan levynsä
Classical Variations 2: Credon äänitykset.
Neljä kuukautta myöhemmin Tolkki kuitenkin perui koko homman ja ilmoitti jotain parempaa olevan luvassa.
? Pledge-systeemi oli opettavainen juttu, ehkä hieman
epätoivoinenkin, Timo Tolkki kertoo. ? Kun tajusin, millä volyymilla se systeemi toimii ? nyt puhutaan noin 500
ihmisestä ? aloin ajatella uranvaihtoa.
? Olen kuitenkin ammattimuusikko. Kun levy-yhtiö
Frontiersilta tuli tarjous, hylkäsin Credon ja ryhdyin
työstämään tätä puhtaalta pöydältä.
Nyt tuota parempaa on sitten valmistunut. Tolkki julkaisee 17. toukokuuta Timo Tolkki?s Avalon -nimen alla
uransa ensimmäisen metallioopperan The Land of New
Hope. Se on Tolkin mestarillisin taidonnäyte vuosiin.
? Kirjoitin tämän tarinan kynällä ja paperilla, se oli ensimmäinen asia minkä tein. Tiesin, että levyjä tulee kolme. Tämä on itse asiassa trilogian viimeinen osa. Syksyllä ryhdyn tekemään ensimmäistä osaa. Kaikille levyille
on jo nimet.
Kitarat ja bassot levylle soittanut Tolkki on saanut houkuteltua mukaan melkoisen tähtikaartin modernin metallin mestareita. Laulusta vastaavat muun muassa Amaranthen Elize Ryd, Within Temptationin Sharon Den
Adel, entinen Helloween-solisti Michael Kiske ja Sonata Arctican Tony Kakko. Koskettimia soittaa entinen
aseveli, Stratovariuksen ja Yngwie Malmsteenin riveistä tuttu Jens Johansson.
The Land of New Hopen tekoprosessi toi Tolkin mieleen Stratovariuksen kulta-ajat.
? Ne levyt oli niin helppo tehdä, se oli pelkkää ?ow?ta.
Me vaan soitettiin ja nautittiin. Niin orgaanista ja helppoa se oli. Näen selkeästi, että tämän oopperasysteemin
myötä on alkanut uusi aikakausi. Mä vain seuraan, mihin
virta vie. Tavallaan olen vene ilman airoja.
1980- ja 90-luvulla Tolkki elätti itsensä myös studiovelhona TTT-studionsa puitteissa. Siellä demoja ja levyjä kävivät äänittämässä muun muassa Funebre, Disgrace ja Amorphis. Nyt ympyrä on sulkeutunut, kun Tolkki
on rakentanut Studiotolkki-nimisen uuden studion Helsingin Herttoniemeen. The Land of New Hope on sen ensimmäinen tuotos.
? On nastaa, että on oma studio seitsemän kilometrin
päästä kotoa, jonne voi mennä vaikka aamuneljältä, jos
inspiraatio iskee. Pääasiassa olen rakentanut sen omia
proggiksiani varten, mutta sitä ja minua voi vuokrata.
Siinä mielessä olen edelleen huora!
? Alan valmistella seuraavaa levyä syksyllä, Frontiers
haluaa julkaista nämä levyt vuoden välein. Siihen olisi
mukava saada vaihtelua, sillä en haluaisi käyttää samoja
naamoja kaikilla levyillä. Ville Valo voisi olla kova.
V
HERMOROMAHDUS
kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään avoimesti puhunut Tolkki joutui kohuotsikoiden kohteeksi 2004, jolloin uutisoitiin muun muassa Tolkin puukotuksesta ja Stratovariuksen laulajavaihdoksesta naislaulajaan. Tätä ennen oli juhlittu brittiläisen Sanctuary-yhtiön kanssa solmittua rahakasta 4,5 miljoonan euron levytyssopimusta.
? Näistä tapahtumista voisi kirjoittaa kirjan The Great
Rock?n Roll Swindle ? Back to Madness. Siellä tehtiin
ihan selvät suunnitelmat, mitä tapahtuu minäkin päivänä. Siitähän oltiin heti otsikoissa. Vasta silloin. Ei silloin,
kun oltiin myyty kaksi miljoonaa albumia. Se oli tietoinen riski fanien hankkimiseksi Stratovarius-fanikentän
ulkopuolelta. Se oli pirullinen suunnitelma. Mutta se kaatui yhteen asiaan: pääni ei enää kestänyt. Sain hermoromahduksen.
Vuoden 2004 sekamelska oli Tolkin mukaan osa järjestelmällistä markkinointikampanjaa, jossa oli mukana koko bändi, levy-yhtiö ja manageritoimisto.
? Eihän tuollaista pysty järjestämään yksin. Ja tämä on
se, mikä minua kyrsii kaikista eniten: mä olen se ainoa,
joka tässä on kärsinyt. Olen ollut katkera tästä. Jokaisen
pitäisi kantaa vastuu. Timo Kotipellon puolustukseksi
täytyy sanoa, että hän oli vähiten innostunut.
Stratovariuksen kulta-aikaa kesti seitsemän vuotta, 1997-2003, jolloin bändi teki seitsemän maailmankiertuetta ja myi yli kaksi miljoonaa levyä. Menestystä
edelsi yli kymmenen vuoden systemaattinen työ. Stratovariukseen vuonna 1985 liittynyt Tolkki jätti yhtyeen 2008 ja perusti Revolution Renaissance -bändin.
ki on nimennyt Ritchie Blackmoren ja Yngwie Malmsteenin suuriksi vaikuttajiksi. 7-vuotiaana kitaransoiton
aloittanut Tolkki osaa varmasti vastata, mistä kitarasankaruus lähtee.
? Se lähtee ihan mielettömästä tarpeesta olla huomioitu. Haluat, että yleisö huomaa sut, kehuu sua, jumaloi sua.
Palvonta siis hivelee itsetuntoa.
? Se hivelee ja ruokkii itsetuntoa ? koska ei ole itsetuntoa. Se on huumetta. Pahimmassa tapauksessa muuttuu
kusipääksi. Sitten mittaillaan viinien lämpötiloja. Ynkkä on varmaan viimeinen kitarasankari siinä mittakaavassa. Sille on käynyt Elvikset, eli rooli on jäänyt päälle.
Se ei ole kivaa.
Tuliko sinusta koskaan roolihahmo?
? Beatlesillakin oli sama juttu. Suurmenestys kesti
hyvin lyhyen aikaa, jonka jälkeen piti saada lisää. Iski
ahneus. Sanctuary oli iso levy-yhtiö siihen aikaan, Iron
Maidenin managereiden yhtiö. Siellä oltiin täysin messissä. Sieltähän ne lavastetut puukotuskuvatkin lähetettiin. Stratovariuksen nykyinen manageri Antje Lange,
silloinen Sanctuaryn Berliinin konttorin pomo, oli erityisen innoissaan.
Kun ryhdyitte suunnitelmallisiksi, alkoivat vaikeudet.
? Sitten meni vituiksi. Mutta niinhän se menee. Usein
elämällä tuntuu olevan muita suunnitelmia. Joka johtaa
omassakin tapauksessa tähän nykyiseen tilaan. Mulla
on oma studio ja tämä Frontiers-yhteys, joka on antanut
minulle lisäaikaa muusikkona. Olin täysin tyhjän päällä
Symfonian jälkeen.
Lyhytaikaiseksi jäänyt power metalin superbändi Symfonia toimi vuosina 2010-2011 ja julkaisi yhden albumin,
In Paradisum. Siihen Tolkki latasi kaiken. Ja se epäonnistui.
? Sen jälkeen oli puolen vuoden mittainen jakso jolloin
mietin, mitä vittua mä teen täällä. Ilman lähipiiriäni en
välttämättä olisi tässä.
? Joskus 1995-96 minusta oli tulossa roolihahmo, Luke Skywalker tai Darth Vader. Mutta en koskaan tuonut itseäni esille ynkkämäisellä tavalla. Stratovarius oli
bändi. Kulta-aikojen kokoonpanon suosio perustui siihen, että se oli maaginen.
Yhteistyö Jens Johanssonin kanssa tuskin olisi mahdollinen, mikäli välinne olisivat edelleen niin riitaiset
kuin joskus on annettu ymmärtää.
? Kyllä tuossa voisi laulaa myös Kotipelto. Mutta Jens
näkee näitä asioita hieman pidemmälle. Jensin mukana
tälle levylle tulee myös Stratovariuksen 30 vuoden perintö. Esimerkiksi Tuomo Lassila ei ole oikein koskaan
saanut arvostusta siitä panoksesta, jonka hän Stratovariukselle antoi. Harmittaa, ettei Kotipellon kanssa voida
enää käydä edes kahvilla.
Tolkki kertoo löytäneensä itsensä vaikeuksiensa, sairautensa ja terapian ansiosta.
? Tunnen itseni todella hyvin. Koska tiedostan ongelmani, voin vaikuttaa niihin. Jos olisin hahmo, en tietäisi
näitä. Tällä hetkellä The Land of New Hope on hyvin kuvaava nimi myös omalle elämälleni.
? George Lucas kirjoitti Tähtien sodan tarinan jo
vuonna 1971 ja pilkkoi sen kuuteen osaan. Hän aloitti
neljännestä osasta vuonna 1977, jolloin kävin 11-vuotiaana katsomassa sen elokuvateatterissa kymmenen kertaa.
Enkä ihmetellyt yhtään, kun alussa tulivat ne keltaiset
tekstit, missä luki ?Episode IV: A New Hope?, uusi toivo.
Siinä on yhtäläisyys tähän tarinaan. «
ITSENSÄ LÖYTÄMINEN
kitarasankarit ovat outo laji. Useat heistä ovat elämää suurempia hahmoja, joiden oikut vain vahvistavat
heidän mystistä ja myyttistä auraansa. Jo aiemmin TolkSUE
» 27 « NRO. 5
HAASTATTELU
huu ohi. Minulle inspiraatio on hyvin häilyvä luonnonvara. Kun se iskee, niin ideat todella hyökyvät syliin. Kun taas iskee päänsä seinään,
kestää jonkin aikaa päästä siitä ylitse. Molemmat tilanteet ovat silti äärimmäisen tärkeitä, koska onnistumisen nautinnosta tulee silloin sitäkin suurempi. Sen parempaa motivoijaa emme tarvitse.
Pystyykö tämän kaliiberin musiikkia luomaan jamittelemalla?
Oletteko koskaan pitäneet 90-minuuttisia döödisjameja luodaksenne ri?ejä, vai paloitteletteko ennemmin valmiit kotidemot biiseiksi?
? Emme jamittele biisejä kirjoittaessamme. Kitaristimme Bob Vigna on kirjoittanut kaiken musiikin
alusta lähtien. Luotamme kaikki
hänen kykyihinsä luoda matskua,
joka on hyvin synkkää ja täynnä
tunnetta. Me kaikki otamme kuitenkin jossain vaiheessa osaa luomisprosessiin. Meillä on kaikilla
vahvuutemme ja heikkoutemme,
joka tekee yhteistyön jakamisesta
kätevää. useimmiten tuloksena on
biisejä, joista pidämme siinä missä fanimmekin. Kiinnitämme paljon huomiota biisirakenteiden dynaamisuuteen, jotta saisimme luotua mahdollisimman monenlaisia
tunnetiloja.
TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA LEVY-YHTIÖ
» KUKA AMPUI
KENNEDYN?
Immolation peilaa uudella levyllään
salaliittojen syvintä olemusta.
ew Yorkin syövereissä jo lähes 25 vuotta sitten perustettu, sittemmin tasaisen brutaalisti
teknisen deathmetallin bunkkeria
runnonut Immolation on salamyhkäisellä tuulella. Bändin yhdeksäs
studioalbumi Kingdom of Conspiracy pullistaa naamalle sen tason
muskelia, että Sue pyysi basisti-laulaja Ross Dolania kertomaan, mitä
haban takaa löytyy.
Uuden albuminne nimi panee
miettimään salaliiton kuningaskunnan tarkkaa sijaintia. Viittaatteko tällä kotoiseen Pohjois-Amerikkaanne vai onko käsillä maailmanlaajuinen tilanne?
? Mielestäni otsikon takana on
globaali ongelma. Olemme kaikki tämän kuningaskunnan asukkaita. Maailmamme muuttuu jatkuvasti, joskus parempaan ja usein huonompaan suuntaan. Kysymys
on siitä, miten nopeasti
näemme ja ymmärrämme muutosten seuraukset. Sanoitukset keskittyvät näiden muutosten
inhimilliseen puoleen.
Muutokset vaikuttavat
meihin nopeammin kuin haluamme myöntää.
Salaliittoteorioita riittää, ja ne
koskevat esimerkiksi John F. Kennedyn salamurhaa, avaruusolioiden olemassaoloa tai Raamatun sisällön todellista alkuperää. Onko
mielessänne mitään tiettyjä teorioita, jotka tuntuisivat teistä jopa uskottavilta?
N
? Koska kokemus on osoittanut,
että ?viralliset? kertomukset eivät
ole aina totuudenmukaisia, salaliittoteoriat antavat vaihtoehtoista pohdittavaa monessa tilanteessa. Tietenkin liikkeellä on paljon
humpuukia ja keksittyjä tarinoita,
etenkin näin internetin valtakaudella. Näitä asioita tutkiessaan saa
olla varovainen miettiessään, mihin uskoa.
? Liian monet ovat menettäneet
kykynsä ajatella kriittisesti ja haastaa vallalla olevia käsityksiä. He
kiinnittävät huomionsa niin moniin harhautuksiin ja merkityksettömiin asioihin, että monet asiat
menevät heidän ohitseen. Heidän
tutkansa eivät havaitse niitä.
? Salaliitot ovat todellisuutta. Ne
vain kuvastavat ihmisyyden pimeää
puolta. Meidän on hyväksyttävä, et-
massa huonompaan suuntaan. Emme siis nosta esiin tiettyjä vanhoja kysymyksiä, kuten vaikka kuka
ampui Kennedyn. Haluamme vain
kiinnittää huomiota niihin todellisiin ilmiöihin, joiden tiedämme tapahtuvan ympärillämme.
EEPPISIÄ VELHOJA?
immolationin musiikki on vaikeata soitettavaa. Kuinka julmettu
haaste uuden albumin studiosessiot olivat? Oletteko kahdennenkymmenennen tason velhoja, joiden
loitsut riittävät tällaisen materiaalin saumattomaan hallintaan?
? Ainoa magia, joka meillä on
käytössämme, on pirullinen omistautuminen ja harjoittelu. Materiaalimme on kieltämättä kauttaaltaan haastavaa. Tietyt biisit ovat
vielä toisiakin vaikeampia.
? Salaliitot ovat todellisuutta. Ne vain
dimme mukainen. Hänen panoksensa on elintärkeä sille voimalle
ja mielenkiinnolle, jota haluamme
biiseihimme.
? Tietysti jokainen meistä treenaa paljon itsekseen, koska asumme erillään ympäri Yhdysvaltoja.
Emme juurikaan harjoittele enää
yhdessä, vaan keskitämme yhteisen ajan studiotyöskentelyyn sekä
kiertueille. Tällainen kuvio voi toimia vain, jos ryhmän omistautuminen ja työmoraali on kuosissa, kuten meillä onneksi on.
Kingdom of Conspiracyn biisi
God Complex koskettaa mielestäni
myös tätä teemaa. Eikö näin teknisen materiaalin kirjoittaminen eli
se, että luo tyhjästä tällaista kikkailua, vaadi tekijän päähän jumalkompleksin siemenen?
? Tämä homma vaatii lahjakkuutta, mutta vielä tärkeämpi osa soittoprosessia on treenata itsensä ja soittonsa huippukuntoon ennen kuin tekee mitään studiossa tai
lavalla.
? Itse alan harjoitella
settilistaamme läpi noin
kaksi kuukautta ennen
kiertueen ensimmäistä keikkaa.
Yleensä kelaan biisejä neljänä tai
viitenä iltana viikossa oman mielenrauhani vuoksi. Tiedän, kuinka
kauan minulla kestää päästä siihen
pisteeseen minne haluan, joten kyse on vain intohimon muuttamisesta kovaksi työksi.
? Biisien luomisprosessi on oma
juttunsa. Joskus osuu ja joskus viu-
kuvastavat ihmisyyden pimeää puolta.
tä joukossamme on aina ollut ja tulee olemaan henkilöitä, jotka solmivat salassa sopimuksia oman etunsa ja vallanhimonsa tähden. Siinä
ei ole mitään uutta. Historiaa ei pidä unohtaa.
? Kingdom of Conspiracy -levyn tarkoituksena on ilmaista, että elämme epätavallisessa ajassa.
Olemme tasaisen hitaasti liikku-
? Rumpalillamme Stevellä on
luultavasti rankin homma, koska
kannujen takana tällaisen musiikin työstö on niin paljon fyysisesti sekä henkisesti kuluttavampaa.
Hän treenaa yksin tuntikausia työstääkseen rytmeistä omaperäisiä sekä Immolationin tyyliin sopivia.
Olemme onnekkaita, koska hänen
oma tyylinsä on jo valmiiksi bänSUE
» 28 « NRO. 5
SOTA JA DYSTOPIA
nautin dystooppisista romaaneista, ja Kingdom of Conspiracyn kansikuva tuo mieleen sortoyhteiskunnan. Siinä on George Orwellin ja Kurt Vonnegutin henkeä
synkimmillään.
? Oikein hyvä huomio! Mielestäni uuden levymme kantta ei voi kauaa katsella saamatta mieleen Orwellin klassikkoa 1984. Se tarjoaa
hyvin pimeän ja järkyttävän kuvan
tulevaisuudesta, jossa ihmisiä kontrolloidaan ja valvotaan. Heidän inhimillisyytensä on revitty pois.
? Tähtäimemme oli tarkoituksella näin orwelliaanisessa konseptissa. Hänen kaukonäköisyytensä oli
mahtava. 1984 julkaistiin vuonna
1949, mutta tänäkin päivänä siitä
löytää pelottavan paljon uskottavia
teemoja. Vaikka senkin kirjan inspiraation täytyi tulla toisesta maailmansodasta!
Kuinka kovaa dystopiakirjallisuus iskee Immolationiin? Onko
teillä alan suosikkeja?
? Luin 1984:n jo ala-asteella, samaan aikaan kuin Animal Farmin.
Orwellin tyyli laittoi niinkin nuoren penskan ajattelemaan, koska
se oli niin synkkä ja järkyttävä. Aldous Huxleyn Brave New World
oli vastaavanlainen kokemus. Minun pitäisi itse asiassa lukea nämä
kaikki pian uudelleen. Nautin myös
paljon molempiin maailmansotiin
liittyvästä kirjallisuudesta.
Teitte keikkarintamalla vastikään erityisen aluevaltauksen vetten päällä. Millainen kuunarikonsertti oli kyseessä?
? 70.000 Tons of Metal -risteily oli meille todella hauska ja ainutlaatuinen kokemus. Se oli meidän ensimmäinen risteilymme.
Ensikertalaisuus yhdistettynä pariin tuhanteen paatilla oleilleeseen metallipäähän loi hyvin surrealistisen kokemuksen. Oli törkeän hienoa tavata niin monia kirjaimellisesti ympäri maailman tulleita henkilöitä. Fanien tapaamisen
lisäksi saimme itsekin nähdä keikkoja, joita emme mantereen puolella olisi ehtineet nähdä. Olin todella täpinöissäni, kun sain nähdä Vikan livenä. Yhtäläisen mahtavaa oli katsoa fanimassojen vetävän karaokea joka yö aamunnousuun asti. «
» TAPITTAVAT DILDOKAUPPIAAT
Ghost on salaperäinen ja kammottava yhtye.
Se on osa rocksirkusta.
R
? On tärkeää pysyä kartalla
siitä, mikä markkina-alue on
meille otollisin.
LA 20.7.
OLYMPIASTADION,
HELSINKI
kö tarkkaa kirjaa sijoituksistamme? Totta
kai. Olisimme typeriä mikäli emme
niin tekisi. Tarkkailemalla menestystämme maailmalla tiedämme minne meidän kannattaa
matkustaa soittamaan. On tärkeää
pysyä kartalla siitä, mikä markkina-alue on meille otollisin.
Eikö rockin pitäisi olla vaarallista eikä numeroita?
? Mikäli olisimme vielä nuoria
kakaroita, olisimme vain innostuneita siitä, että pääsemme reissaamaan ympäri maailmaa Ghostin
siivittämänä. Kaikilla Ghostin jäsenillä on kuitenkin kilometrejä takanamme niin paljon, että osaamme
suhtautua menestykseen eri tavalla kuin muksuna. On taottava, kun
rauta on vielä kuumaa.
SUE
» 29 « NRO. 5
Tästä hyvänä osoituksena on
Ghostin keskittyminen Amerikanmarkkinoihin. Yhtye tulee kyllä
heinäkuussa Helsingin Olympiastadionille soittamaan Iron Maidenin lämmittelijäksi legendaarisen brittiyhtyeen Maiden England
-kiertueella, mutta huhti- ja toukokuu bändiltä menee kiertäessä Pohjois-Amerikkaa.
? Olemme soittaneet USA:ssa
ja Kanadassa niin usein, että täällä meillä taitaa olla huomattavasti intohimoisempi fanipohja kuin
Euroopassa. Tiedän, että tämä voi
kuulostaa vähän ylimieliseltä, mutta olemme soittaneet Euroopassa
lähinnä lämppärikeikkoja. Jotkut
keikat ovat olleet meille sopivia,
mutta joskus olemme lämmitelleet
yhtyeitä, joilla ei ole musiikkimme
kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Harvat eurooppalaiset ovat saa-
neet nauttia täysimittaisesta Ghostshowsta. Siksi satsaammekin tällä
hetkellä enemmän Amerikkaan,
sillä täällä keikoillamme käy todella paljon ihmisiä.
Ghostin imago saattaa olla silkkaa saatanaa ja pakanallista messuamista, mutta soittajien sisällä
sykkii kapitalistin sydän. Toisaalta
eipä heitä viitsi siitä hirveästi syyttää. Rock on rajaton riemu vain
niin kauan kuin ei ole asuntovelkaa
maksettavanaan.
Silti on pakko nostaa hattua
Ghostin markkinointiosastolle. Yhtyeen kotisivuilta voi tilata ?rituaalisen phallos -setin?, johon kuuluu
t-paidan ja muun kivan lisäksi niin
dildo kuin anustappikin. Hintaa paketilla on 150 euroa.
Ghost tekee rockista viihdettä ja
samalla pilaa. Mikäs se hauskempaa. «
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ
henkilöllisyytemme paljastumisen
kanssa. Toki aina silloin tällöin löytyy niitä idiootteja, jotka ovat perillä menneisyydestämme muissa yhtyeissä ja ovat jostain syystä kateellisia menestyksestämme. Valtaosa
toimittajista silti ymmärtää, että
olemme osa rocksirkusta.
Ghostin debyyttialbumi Opus
Eponymous ilmestyi vuonna 2010.
Myyntiluvuiltaan se ei vielä pankkia räjäyttänyt, mutta vähitellen bändi on alkanut saada enemmän ja enemmän jalansijaa etenkin Yhdysvalloissa. Ensilevyn aikaan Ghost lämmitteli sopivia yhtyeitä jenkkikiertueillaan ja palasi
myöhemmin takaisin omille keikoilleen.
Huhtikuun lopulla ilmestynyt kakkosalbumi Infestissumam nousi Jenkkilän Billboardrocklistan ykköseksi. Varsinaisella
listallakin albumi nousi sijalle 28.
Ruotsissa levy meni suoraan ykköseksi, ja Suomessa...
? Suomessa levy nousi viidenneksi, nimetön aave sanoo välittömästi unohtaessani listasijoituksen
keskustelun aikana. ? Ai pidämme-
HAASTATTELU
uotsalainen Ghost on
noussut kuin varkain yhdeksi kiinnostavimmista
nykyaikaisista rockyhtyeistä. Sue soitti bändin kiertuebussiin ja tiedusteli mistä kaapuihin
ja maskeihin pukeutuneessa, juuri
kakkosalbuminsa julkaisseessa yhtyeessä oikein on kyse.
Ghost toimii kollektiivisena
könttinä, ja bändin imago on tarkkaan harkittu kokonaisuus. Antaessaan haastatteluja he esiintyvät aina nimettöminä ghouleina eli pahoina henkinä ja osana Ghost-yhtyettä, jossa keulahahmo Papa Emeritus II:sta lukuun ottamatta muut
ovat vain osa kasvotonta massaa.
Lavalla miehet pukeutuvat pitkiin mustiin kaapuihin, ja soittajien henkilöllisyyttä varjellaan viimeiseen saakka. Nykypäivänä internet vaikeuttaa anonyyminä puuhastelua, mutta erään Ghostin nimettömän pahan hengen mukaan
lehdistö on yllättävän hyvin mukana leikissä. Mies vastaa puhelimeen
keikkabussista Calgaryn lähettyviltä. Kello on Kanadassa 10.00, ja äänestä päätellen nimetön paha henki on juuri herännyt vuoteestaan.
Ilmeisesti saatanan kätyreidenkin
pitää joskus nukkua.
? Ei meillä ole ollut ongelmia
» LANGAT OMISSA KÄSISSÄ
Englantilaisen Enter Shikarin jäsenet pitävät maltaasta,
ja heillä on oma olutmerkkinsä. Jos kaljan maku onkin
kompromissi, heidän musiikistaan sellaista ei löydä.
HAASTATTELU
un Enter Shikarin laulajalle Roughton Reynolds soittaa, istuu mies
bussissa matkalla kohti
Bristolin lähistöllä sijaitsevaa Weston-super-Marea. Jos et ole koskaan
kuullutkaan pikkuruisesta paikkakunnasta, niin ei se mitään, ei siitä
ole kuullut kukaan muukaan.
? Tällä kiertueella päätimme keskittyä paikkoihin, jonne yhtyeet eivät usein eksy. Halusimme muistella uramme alkuaikoja kun kiersimme pakettiautolla pienempiä kyliä
ja soitimme kaikkialla, minne meidät vain huolittiin, Reynolds selittää.
Syy Enter Shikarin brittikiertueeseen on komea: yhtye ajelee bussilla ympäri maata parin kuukauden ajan mainostaessaan uutta Sssnakepit-oluttaan.
? Ystävämme perustivat vähän
aikaa sitten oman olutpanimon ja
halusivat tehdä yhteistyötä bändien kanssa ja mainostaa tuotteitaan
sitä kautta, Reynolds selittää. ? He
järjestivät oluenmaistelutilaisuuden, jossa saimme testailla erilaisia oluita ja päättää, miltä haluam-
K
me Enter Shikari -oluen maistuvan.
Meitä on bändissä neljä jäsentä, joten Shikari-oluen mausta tuli pienimuotoinen kompromissi. Mutta
kyllä me kaikki liputamme Sssnakepit-kaljan nimeen!
Jos on oluen maku kompromissi, Enter Shikarin musiikki on
ollut aina kaikkea muuta.
Yhtyeen debyytti Take
to the Skies ilmestyi
vuonna 2007. Albumin ensimmäinen
single Anything
Can Happen in the
Next Half an Hour
naitti yhteen säksättävää house-synaa ja
hardcorea. Kaiken järjen mukaan kappale oli
liikaa kaikkea ja liian vähän
ei mitään, mutta Take to the Skies
myi lopulta kultalevyn verran. Tämän jälkeen yhtye on julkaissut vielä kaksi levyä.
Enter Shikarin toimintaa on leimannut kunnioitettava DIY-asenne. Yhtyeellä on oma Ambush Reality -levy-yhtiö, ja Reynoldsilla on
oma vaate?rma, joka suunnittelee
LA 29.6.
ROCK THE
BEACH,
HELSINKI
? Onko Sssnakepit parasta
olutta, jota olen koskaan juonut?
Tuota noin...
ja painattaa pääasiallisesti t-paitoja eri hyväntekeväisyystarkoituksiin.
? Perustin Step Up Clothingin
veljeni ja parin ystäväni kanssa.
Kaikki vaatteemme ovat ekologisesti kestäviä ja ne tehdään mahdollisimman vähin kustannuksin
orgaanisista materiaaleista. Step
Up Clothing on yhä meille lähinnä
harrastus, mutta haluamme levittää myös kestävän kehityksen sanomaa kaiken kertakäyttökulttuurin keskellä. Nettisivuiltamme löytyy yhä myös vanhoja paitamalleja, jotka olemme suunnitelleet. Jokaisen paidan myyntituloista viisikymmentä prosenttia menee suoraan sille hyväntekeväisyystaholle,
jolle olemme paidan suunnitelleet.
Tee se itse -asenne ja oma levyyhtiö tuo mukanaan mahdollisuuksia tehdä asioita, joita isojen mediatalojen alaisuudessa ei välttämättä
pääsisi tekemään. Yhtye päätti maaliskuussa nauhoittaa kolme uutta
kappaletta lähinnä omaksi huvikseen. Näistä sessioista bändi päätti
julkaista singlen. Paddington Frisk
kestää minuutin ja kaksikymmentäneljä sekuntia, ja sen japanilaisia
tv-mainoksia parodioivalla videolla
yhtye tanssii uskomattoman kömpelösti kirkkailla neonväreillä maalatuissa lavasteissa.
? Ensilevymme aikoihin teimme
sopimuksen Warner Musicin kanssa. Warner levitti ja promotoi albumiamme Ison-Britannian ulkopuolella, mutta diili purkautui nopeasti, kun huomasimme, ettei sii-
tä oikein tullut mitään. Warnerilla
oli kyllä mukavia ihmisiä töissä ja
meitä kohdeltiin siellä hyvin, mutta se ison levy-yhtiön byrokratia oli
jotain kammottavaa. Kaikki piti hyväksyttää isojen kihojen kautta. Itsenäisenä on helppo toteuttaa typerimmätkin ideansa vaikka heti.
Enter Shikari on ollut pystyssä
jo kymmenen vuotta, ja se on ollut
välillä siis myös ylikansallisen levyyhtiön palkkalistoilla. Silti perinteinen jargon myyntilukujen parantamiseksi on Reynoldsille vaikeaa.
? Ai onko Sssnakepit parasta olutta, jota olen koskaan juonut? Tuota
noin. Sanotaanko sen maistuvan sellaiselta kuin maistuu siksi, että mahdollisimmat monet pitäisivät siitä. «
latieteet nousi sekin listalla sijalle
kymmenen, ja myös sitä edeltäneet
levyt nousivat top neljäänkymppiin. Koko ajan tässä on tasaisesti
noustu listoilla ylöspäin.
Nyt Rytmihäiriöltä on ilmestynyt
kuudes albumi, joka tottelee nimeä
Todellisuuden mestari. Sen ensimmäiseksi maistiaiseksi tarjottiin kappale Viinahampaat, joka
haisee jopa hitiltä. Yhtye tiedostaa tämän itsekin.
? Viinahampaat on meidän ensimmäinen vähän
hitaampi kappale. Sen
tempo kulkee alle kahtasataa.
Meistä se on hyvä pelinavaus tämän
uuden albumin suhteen. Se herättää ihmisten mielenkiinnon, Janne sanoo.
? Emme me mitään pyörää ole
keksineet uudelleen, mutta on tuo
silti sen verran yllättävä kappale,
että on siitä tullut jonkin verran
palautetta.
? Eivätpähän ihmiset pysty sanomaan että olisimme taas julkaisseet sitä tavallista Rytmihäiriötä,
Une jatkaa.
Edellisillä Rytmihäiriö-levyillä
on ollut mukana lukuisia vierailijoita. Heidät on aina kutsuttu mukaan lähinnä hetken mielijohteesta: kyseessä ei koskaan ole ollut mikään markkinointikikka, jolla saataisiin houkuteltua uusia ihmisiä
Rytmihäiriön uhreiksi. Todellisuuden mestarilla mukana on tätä nykyä koko kansan suosikiksi noussut
Mariska, joka tunnetaan nykyään
myös sanoittajana. Hänellä on kui-
tenkin vankka punkmenneisyys, ja
Mariska sopii kokonaisuuteen muutenkin kuin puukko tuppeen.
? Meillä on yleensä se vakio-kaveriporukka, joka käy levyillä laulamassa niitä köörihuutoja. Ei niitä osaa koskaan vierailijoina pitää,
Janne aloittaa.
? Viinan kyllästämä moottorisahaturma -biisillä
esiintyy naispuolinen surmaaja, ja
Mariska käkättää
kappaleen väliosassa moottorisahan säestämänä. Gambinaa vastaan -biisissä hän on
myös huutamassa. Soitin
hänellä viimeisenä laulunkorjauspäivänä ja kerroin, että nyt tarvittaisiin juopotteleva akka studioon. Mariskalle tämä sopi mainiosti, Une jatkaa.
Rytmihäiriön jäsenet eivät pidä
meteliä albumien vierailijoista ?
eivätkä oikeastaan itsestäänkään.
Musiikki on pääasia.
? On meillä edellisillä levyillä ollut siellä (Impaled Nazarinesta
tuttu) Mika Luttinen ja (Children
of Bodomin) Alexi Laiho mukana,
mutta nyt ei ollut sellaisille tarvetta. Levy-yhtiö kyllä tykkäisi, jos me
otettaisiin Robin tai Justin Bieber
mukaan levylle laulamaan. Tai hetkinen, ehkä minäkin pitäisin siitä,
Janne hymyilee.
Jätetään mielikuva tähän. Jannen
ilme kuitenkin paljastaa sen verran,
että kenties ihan vielä Rytmihäiriö
ei ole valmis vieraaksi television vakaviin keskusteluohjelmiin. «
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ
KUVA LEVY-YHTIÖ
LA 31.8.
LUTAKKO
LIEKEISSÄ,
JYVÄSKYLÄ
» SEURAAVAKSI JUSTIN BIEBER
Todellisuuden mestari -albumilta löytyy hitti. Mitä ihmettä Rytmihäiriölle on tapahtunut?
ytmihäiriön laulaja Une
ja kitaristi Janne ovat likaisen näköisiä miehiä
ja molemmilla on parrat.
Joskus ulkonäkö kuitenkin pettää.
Molemmat artikuloivat alkuillasta selvästi ja käyttäytyvät ystävällisesti. Ero yhtyeen imagoon on melkoinen.
Rytmihäiriö perustettiin 25 vuotta sitten. Välissä on ollut taukoja, ja
ihan koko aikaa ei ole täysillä paahdettu. Bändi levyttää tätä nykyä Sa-
R
kara-levy-yhtiölle, jonka muita artisteja ovat esimerkiksi Mokoma
ja Stam1na.
Rytmihäiriön edellinen levy Surmantuoja nousi albumilistan sijalle
kuusi. Ei huonosti yhtyeeltä, jonka
viisuissa lauletaan känneistä, murhista ja saatanasta törkeää ylinopeutta kiitävän blastbeatin tahtiin.
Musiikkimaailman trendejä onkin
vaikea ennustaa. Jos joku olisi 15 vuotta sitten sanonut, kuinka Rytmihäiriön ja Mokoman thrash-vaikutteinen
kaahaus on listakamaa, olisi moisen
virkkoja tungettu pehmustettuun selliin pohtimaan sanojaan.
? Kymmenisen vuotta sitten Mokoma laajensi suomeksi lauletun hevin kirjoa Timo Rautiaisesta vähän
eri suuntaan. Mokoma toimi myös
niille, jotka eivät osanneet muuten
suhtautua suomeksi laulettuun metallimusiikkiin, Janne kertoo.
? Ei Surmantuojankaan menestys kuitenkaan ihan puista tullut.
Sitä edeltänyt Sarvet, sorkat, saSUE
» 30 « NRO. 5
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ
KUVA EERO KOKKO
» TAVOITTEENA KLASSIKKO
Airbourne jatkaa maailmanvalloitusta
häikäilemättömällä rockillaan.
V
? Jumaloin Iron Maidenia!
Minulla on jopa Iron Maiden
-golflasit!
PE 28.6.
ROCK THE
BEACH,
HELSINKI
kellä ja soitimme yhden parhaista keikoistamme ikinä!
Kolmatta studioalbumiaan Black Dog Barkingia Airbourne lähti tekemään monessa sopassa mukana olleen tuottajan Brian Howesin kanssa. Kun
bändi ja tuottaja jakoivat koko näkemyksensä suosikkibändien, Airbournen parhaiden puolien ja suurimman potentiaalin suhteen, oli
tulos sen mukainen.
? Lähdimme tekemään levyä,
jonka ei tarvitse hävetä yhtään levyhyllyssä kovimpien rock-klassikoiden vierellä, Joel täräyttää. ? Miksi
meidän pitäisi tyytyä vähempään?
Haluamme tehdä täydellisen rockalbumin pistämällä joka levyllä pa-
SUE
» 31 « NRO. 5
remmaksi. Täysin intohimoisesti ja
rehellisesti ilman mitään ylimääräistä pelleilyä!
Samalla Joel kertoo myös, kuinka bändi kyllä tiedostaa tuoneensa
musiikkiinsa myös moderneja puolia soundeja myöten, mutta rakastavansa vanhan koulukunnan rockia
yli kaiken. Varsinkin vanhaa kunnon vinyylityylistä levyn jakoa armottomaan A- ja B-puoleen.
? Nykyään bändit puskevat ulos
ties mitä 70-minuuttisia järkäleitä,
joissa ei ole mitään järkeä. Jako A- ja
B-puoleen ei anna tuumaakaan anteeksi, jos biisimateriaali ei kanna
koko levyä. Black Dog Barkingilla
on mukana todella harkittu biisijako. B-puoli aloittaa levyn kuin uudestaan kunnon startterilla ja levy
päättyy tavalla, jonka ei pitäisi jät-
tää mitään epäselväksi.
Jos Airbourne on aina luottanut
johonkin, niin se on tiukan ja peräänantamattoman biisin voimaan.
Tämän tehon voi huomata siitäkin,
että kovina pelifaneina tunnetun
Airbournen biisit ovat päätyneet
esimerkiksi lukuisiin EA-peleihin
aina skeittipeleistä lätkäpeleihin,
mikä on Joelin mukaan suurin piirtein parasta mitä voi sattua.
? Jos en olisi bändissä, olisin varmaan töissä EA:lla, Joel hörähtää.
? Siellä on baari joka kerroksessa
ja pihalta löytyy lätkä- ja futiskentät! Emme tulisi kiertueilla toimeen
ilman tietokoneita ja pelikonsoleita, joten arvaa vaan miten mahtavaa on, kun tietää porukan diggailleen meidän rockistamme urheilupeleissä! En voi kuin tuulettaa! «
TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA LEVY-YHTIÖ
Maidenin kanssa soitetulta rundilta
Briteistä. Se oli kuin unta. Sitä piti
oikein muistutella itselleen, että eilen söit ennen keikkaa Steve Harrisin kanssa tai juttelit mukavia Bruce Dickinsonille. Käsittämätöntä,
Joel hihkuu.
Vastoinkäymisiltäkään ei ole
vältytty. Laajat kiertueet pitävät aina sisällään omia säätöjään, mutta Joel sanoo muistelevansa älyttömimpiä tapauksia jälkeenpäin vain
lämmöllä ja pitävänsä juuri
niitä bändissä soittamisen ikimuistoisimpana puolena.
? Kerran olimme
matkalla pakettiautolla Espanjasta Ranskaan. Tungimme pakettiautoon koko bändin
ja siihen soittimet
päälle. Ei siellä pystynyt olemaan mitenkään päin, joten emme voineet muuta kuin tyrmätä itsemme
Valiumilla. Kun havahduin, huomasin kuskin ajaneen meidät seitsemän tuntia harhaan. Ajoimme talla
pohjassa kohti Hellfestiä, juoksimme backstagen läpi ja olimme lavalla täsmälleen keikan aloitushet-
HAASTATTELU
oiko vanhan koulukunnan rockilla vielä nousta jättimäiseksi bändiksi nuoleskelematta
yleisöä? Airbournen kitaristilaulaja Joel O?Kee?e uskoo tähän ja
kertoo, ettei oikein ymmärrä monien nykybändien asennetta, jossa
rockia lähdetään tekemään ikään
kuin anteeksipyydellen.
? En voi ymmärtää sitä lällyä
asennetta, Joel puhisee. ? Bändit
alentavat itsensä olemalla liian vaatimattomia. Sitä hoetaan haastatteluissa, että olisi kiva jos tykkäisitte
tästä meidän musastamme, mutta
jos ette tykkää, ei se mitään haittaa. Me tiesimme jo makuuhuoneissa treenatessamme, että tulemme
vielä kiertämään maailmaa! Emme
suostuneet tyytymään vähempään
ja olimme valmiit pistämään kaikkemme peliin tämän eteen.
Tämä ehdottomuus on vienyt
Airbournen jo ainakin puoliväliin
matkallaan maailman ääriin. Joel
korostaakin elävänsä koko ajan
rockunelmaansa, jota on välillä vaikeaa uskoa todeksi.
? Jumaloin Iron Maidenia! Minulla on jopa Iron Maiden -gol?asit, vaikka en edes golfaa! Arvatkaapa miltä tuntui, kun palasi Iron
? Niin lohdutonta kuin se onkin,, niin
eihän tämä kovin pitkään voi jatkua.
HAASTATTELU
tikkamiehenä tykkää kaikesta paisuttelusta.
Kaikkien soittajien musiikkimaun yhdistävä tekijä ovat elokuvasoundtrackit, mikä kuuluukin
Shade Empiren musiikissa.
? Tuntui luontevalta käyttää orkestraatioita. Muutenkin Zeron jälkeen jäi vähän hampaan koloon, että voisi tehdä vielä isompaa ja jylhemmän kuuloista. Hyvä levyhän se
on, mutta on se aika ohkaisen kuuloinen verrattuna tähän uuteen.
Orkesterisovitukset levylle teki
Mikko Mustonen, joka saa
Harjulta kiitosta.
? Päätimme jo siinä vaiheessa, kun
tajusimme, että
levystä tulee näin
mammutti, että
on parempi käyttää ulkopuolista taitoa. Nimenomaan sen takia,
ettei siitä tule päälle
liimatun kuuloinen. Orkestraatio on onnistunut niin
hyvin, ettei se tai muu musiikki syö
toiselta mitään. Jos me olisimme itse ne kaikki tehneet, ei se kuulostaisi noin hyvältä.
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA SHADE EMPIRE
LA 29.6.
THE CIRCUS,
HELSINKI
» SINFONISTA
SYNKISTELYÄ
Neljännellä levyllään Shade Empire
jatkaa synkkien teemojen käsittelyä ja
kuulostaa entistä mahtipontisemmalta.
uopiolaisella metalliyhtyeellä Shade Empirellä
on sekä uusi levy-yhtiö
että kitaristi, ja toukokuun 3. päivänä yhtyeeltä ilmestyi
uusi albumi Omega Arcane.
Levyn äänitykset olivat ohitse
maaliskuussa 2012 ja miksaus sekä
masterointi olivat valmiit viime kesänä, eli albumi on ollut valmis jo
vajaan vuoden. Mutta vaikka Omega Arcane ei ole kirjaimellisesti uusi levy, se on bändin laulajan Juha
Harjun mielestä edelleen tuoreen
kuuloinen.
? Normaalisti siinä vaiheessa, kun
levy tulee pihalle ja muut kuulevat
sen, itse on jo täysin kyllästynyt siihen. Nyt on ihan toisinpäin. Olen ihan
?iliksissäni siitä, kun olen nyt päässyt kunnolla sisälle levyyn. Aiemmin
omat levyt tuli kuunneltua puhki parissa viikossa sen jälkeen, kun masteri saatiin valmiiksi, mutta nyt oli kaikenlaista muuta säätämistä.
Shade Empiren edellinen albumi
Zero Nexus ilmestyi vuonna 2008,
K
minkä jälkeen se teki Keski-Euroopan-kiertueen Krisiunin, Unleashedin, One Man Armyn ja The Undead Quartetin kanssa. Sitten tuli hiljaista.
? Euroopan-rundin jälkeen ei oikeastaan tapahtunut mitään. Ei ollut keikkamyyjää ja siinä oli pieni
suvantovaihe. Sitten rupesimme
tekemään uusia biisejä. Me emme
koskaan ole pitäneet mitään aikatauluja. Olemme vain pikkuhiljaa
alkaneet vääntää. Niin tehtiin nytkin.
Omega Arcane tehtiin verkkaiseen tahtiin.
? Emme kiirehtineet, ja se otti
oman aikansa. Olihan siinä semmoisia hetkiä, että välillä tuntui,
ettei tapahdu yhtään mitään, mutta pienen jumittelun jälkeen hommat aina nytkähtivät käyntiin.
Lopputulokseen voi olla tyytyväinen, joten ehkä kannatti haudutella. Nyt on taas hirveä kytö päällä, kun saamme ajettua uuden äijän
sisään ja treenattua kimpassa. Itse
olen ainakin täpinöissä uusien biisien suhteen.
Shade Empire maksoi Omega Arcanen tekemisen kokonaan itse ja
teki sen ilman levytyssopimusta.
Yhtye oli valmis julkaisemaankin
levyn itse, mutta on hyvillään siitä,
että lopulta albumille löytyi julkaisija. Kun Shade Empiren kaksi aiempaa levyä julkaisi Dynamic Arts,
löytyy Omega Arcanen kannesta
Candlelight-levy-yhtiön nimi.
? Etsimme kyllä sille koko ajan
julkaisijaa. Halusimme lähteä ikään
kuin puhtaalta pöydältä. Tiesimme,
että tästä tulee helvetin kova levy
ja halusimme freesin startin koko
hommaan.
? Tajusimme itsekin vasta äskettäin, että edellisestä levystä on
mennyt viisi vuotta ja edellisestä
keikastakin jo monta vuotta. Kaikkiaan tässä bändissä ollessa on vierähtänyt 14 vuotta. Tuntuu todella
lyhyeltä tuo aika. Kehitys on kuitenkin mennyt niin, että olemme koko
ajan menneet kohti uusia juttuja.
SUE
» 32 « NRO. 5
Viimeisimmän keikan Shade Empire soitti joulukuussa 2011 Nosturissa Helsingissä.
? Uuden levyn tiimoilta olisi tarkoitus tehdä enemmän keikkoja, jos
vain kaikki käy hyvin. Tällä hetkellä
Tuskan jatkoklubi on ainoa varmistunut keikka.
MAMMUTTI
neljännellä levyllään shade
Empire on ottanut suuren harppauksen syvemmälle sinfoniseen
maailmaan. Jo edellisellä levyllä
hyödynnetty orkestrointityyli on
viety pidemmälle.
Kun Harju hoitaa sanoituspuolen, bändin kosketinsoittaja Olli
Savolainen ja kitaristi Juha Sirkkiä
ovat bändin biisinikkarit. Sovitukset syntyvät koko yhtyeen voimin.
? Olemme sinänsä erikoinen
kombo, että pidämme erilaisista
bändeistä. Itse kuuntelen musiikkia sieltä äärimmäisestä päästä.
Sirkkiä diggailee nykyään akustisesta musiikista, ja Savolainen syn-
TAISTELU ELINTILASTA
omega arcane ei vain kuulosta
isolta, se myös käsittelee isoja teemoja. Tarina jatkuu siitä, mihin Zero Nexus jäi.
? Siinä ollaan post-apokalyptisessä maailmassa. Siitä, mikä oli
ihmiskunnan huippusaavutus, on
jäljellä vain rauniot, jossa eloonjääneet taistelevat elintilasta. Se
tuo esiin ihmismielen synkimmän
puolen. Ihminen näkee vielä kerran
oman pienuutensa, kun lopulta ne
rauniotkin pyyhkäistään helvettiin.
Siitä se tarina alkaa kehittyä.
Lyriikoista vastaava Harju sanoo
kirjoittaneensa koko tarinan kerralla. Lopulliset sanat kuitenkin
tulivat vasta viime hetkillä.
? Visio oli valmiina jo pidemmän
aikaa. Sain kirjoitettua muutamat
sanat tosi hyvin, mutta jotenkin siinä käy aina niin, että viimeiset tulee
väsättyä siinä vaiheessa, kun pitää
mennä koppiin.
? Tuntuu, että monilla muillakin
ollut samat teemat mielessä, kun
miettii, kuinka paljon viime vuosina on tullut le?oja ja kirjoja, jotka käsittelevät näitä asioita. En nyt
sinänsä ole ammentanut suoraan
mistään, mutta mielenkiinnolla
olen pannut merkille, miten paljon
asiat pyörivät nykyään maailmanlopun teemoissa. Tuntuu vain siltä,
että se on väistämättä edessä jossain vaiheessa.
Shade Empire ei kuitenkaan pyri
yhteiskuntakriittisyyteen.
? Ei musiikkimme ole mitenkään
saarnaavaa. Emme sano, että pitäisi
tehdä asiat toisin. Jotenkin vain näen, että niin se menee. Niin lohdutonta kuin se onkin, niin eihän tämä kovin pitkään voi jatkua samanlaisella myllytyksellä. Mutta tämä
on vain meikäläisen ?ktiivinen visio asiasta.
Vaikka sanoitusten aiheet ovat
synkkiä, tunnelmat Shade Empiressä ovat erinomaiset ? huolimatta
siitäkin, että kitaristi Janne Niiranen päätti helmikuun lopussa jättää yhtyeen. Bändi palasi kuuden
miehen vahvuuteen, kun uudeksi
kitaristiksi pestattiin Soulfallenissa soittava Aapeli Kivimäki.
? Meillä on odottava ja hyvä ?ilis. Selkeästi näyttää siltä, että jengi
on mehuissaan tästä levystä. Kaikki
palaute on ollut positiivista. Pääsisi vain tekemään keikkaa, niin pääsisimme näyttämään lopullisesti,
mistä on kyse. «
CHECK OUT!
NUCLEAR BLAST MOBILE APP
FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID!
DISTRIBUTED BY
SUE
» 33 « NRO. 5
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at
http://road.ie/nuclearblast FOR FREE
or scan this QR code with your smartphone reader!
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
CHILDREN OF BODOM ? HALO OF BLOOD (Nuclear Blast)
Yksi suomimetallin ensimmäisistä vientituotteista, espoolainen Children
Of Bodom pääsi levyttämään hienoon maailmanaikaan. Lafkoilla oli rahaa
eikä kenelläkään ollut mihinkään kiire. Tästä seurasi puolikypsänä musiikkibisnekseen imaistun poikaporukan kasvaminen määrätietoiseksi
ryhmäksi omanarvontuntoisia aikuisia sekä neljä toinen toistaan tasokkaampaa
melodisen deathmetallin kulmakivilevytystä.
Kenellekään tuskin on salaisuus, että maailmanvalloituksen aikana yhtyeeseen
iskostunut identiteettikriisi piti hanakasti pintansa albumilta toiseen. Ei lopulta
ollutkaan kovin hyvä juttu, että edeltäjiään turpasaunamaisempi Hate Crew Deathroll (2003) koettiin yhtyeen sisällä niin sanotuksi oma linjan löytymiseksi, sillä sen virtaviivaisemmat sävyt vaikuttivat painavan esittäjänsä todellista persoonaa kerta toisensa jälkeen pinnan alle.
Tasapainoista albumikokonaisuutta ja monimuotoisia sävellyksiä on tuosta lähtien Children Of Bodomin suunnalta odotettu. Uutta esitellyt, rynkyttävä Are You
Dead Yet? (2005) vielä viehätti, mutta kännissä sävelletyn kuuloinen Blooddrunk
(2008) ja tätä seurannut hapuilevan korjausliikkeen omainen Relentless Reckless
Forever (2011) olivat loppupeleissä ihan paskoja.
Nyt, kun kuuntelee yhtyettä, joka on ennakkohehkutuksien mukaisesti palannut juurilleen, on olo samanaikaisesti innostunut mutta hämmentynyt. Tätähän se
silloin oli, mutta onko se enää sama asia tässä hetkessä? Kyllä ja ei. Musiikki toki
mukailee viidentoista vuoden takaisia katkuja, mutta sen esittäjä ei enää ole sama
naiivi kloppijengi kuin vuosia sitten.
Kun skeptisyys lopulta kymmenen pyöräytyksen jälkeen karisee, on asian positiivinen tola pakko tunnustaa. Children Of Bodomin uran alkua määrittänyt iloluontoisten melodioiden ja asenteikkaan räksytyksen yhteispeli on pitkästä aikaa
kappaleiden pääraaka-aine. Edes lievä, lähinnä Janne Wirmanin syntikkatrippailuista välittyvä tekemällä tehdyn maku ei pese virnettä kuulijan naamalta.
Halo Of Blood kuulostaa siltä, että se olisi kakistelematta kelvannut julkaistavaksi heti Hatebreederin (1999) perään. Syy ei ole ainoastaan musiikin, vaan myös
tunnelmaan on saatu kivaa vuosituhannen vaihteen taikaa. Nariseva slovari Dead
Man?s Hand On You itse asiassa palauttaa mieleen vielä aikanaan kanssabändiksi
luetun In Flamesin Whoraclen?ja joskus noihin aikoihinhan sekin julkaistiin.
Se on myös sanottava, että Halo Of Bloodilla mikään ei ärsytä. Huippuhetkiensä
jälkeen ilmaisuaan vuoronperään suoraviivaistanut tai monimutkaistanut bändi on
nyt ensi kertaa aikoihin luonnollisen, sanotaanko rehellisesti itsensä kuuloinen.
Kappaleet eivät ole breakdown-aallokkoja tahi tilkkutäkkejä, ja aika-ajoin kärsivällisyyden rajoja koetelleet biisien nimetkin istuvat takeltelematta suuhun.
Halo Of Bloodilla kuullaan yhtyettä, joka on lakannut kyseenalaistamasta itseään niin soittajana kuin säveltäjänä, ja saattanut tämän myötä maailmaan parhaan
albuminsa kymmeneen vuoteen.
9
HENRI EEROLA
SUE
» 34 « NRO. 5
7
BRING ME THE HORIZON
SEMPITERNAL
LEVYARVIOT
(Sony)
Vielä Suicide Seasonin (2008) aikoihin tarinan mukaan lavalta yleisönsä sekaan virtsannut Bring Me The Horizon päätti There Is a
Hell, Believe Me I?ve Seen It. There Is a Heaven, Let?s Keep It a Secret -levyllä (2010) kokeilla, miltä screamcore kuulostaa, kun sitä
tuottaa kuin The Prodigyä. Överiksi meni ja
sekös miellytti korvaa.
Harmin paikka, että nuori yhtye näyttää jo
neljännen levynsä kohdalla kasvaneen aikuiseksi. Koska kakofoniakerrointa on löysätty
entisestään, loistaa yksi bändissä viehättäneistä elementeistä poissaolollaan. Yhtyeellä
ei ole enää entisessä määrin ääripäitä joiden
välistä etäisyyttä mielivaltaisesti dominoida,
vaan ilmapiiri leijuu turvallisena.
Selkeimmin eron huomaa rauhallisempien kappaleiden, eritoten kalsean mittatilaushempeily Sleepwalkingin kohdalla, joka
menee jo ihan linkinparkiksi. Tämänkin osaalueen she?eldiläiset vielä aiemmin hanskasivat, repiessään lähtökohdiltaan kiiltävät
kuvat riekaleiksi.
Hätää ei olisi, jos elektropötkön sekaan olisi eksynyt lisää Antivistin lailla paskat kaikille haistattavia lopunajan anthemeita, mutta
tällä saralla onkin sitten yhtä vaille hiljaista.
Musiikillinen ero on rinnastettavissa albumien kansitaiteisiin. Aiemmin visuaalisuus kulminoitui veriroiskeisiin ja suolenpätkiin, sittemmin on uhmakkuus vaihtunut kukkasiin.
HENRI EEROLA
8
STONE SOUR
THE HOUSE OF GOLD & BONES PART 2 (Roadrunner)
Corey Taylorin oma yhtye teki The House Of
Gold & Bonesin ensimmäisellä luvulla tasan
saman kuin aiemmallakin kiekollaan. Jälleen
kerran kaiutinkaapit tuli tomutettua, mutta
pitkäaikaiseksi kaveriksi eivät levyn näytöt
riittäneet. Perijenkkiä ?jyvät akanoista? -sävellysmetodiahan tästä on syyttäminen: hittejä riittää, mutta kokonaisuutta kuormitetaan yhtälailla hävettävän monella mitäänsanomattomuudella.
Tiedä sitten, syönkö jälleen sanani, mutta
nyt väittäisin Stone Sourin tehneen hieman
jopa odottamattoman, ennen kaikkea kunnioitettavan siirron. Kärpäspaperia ei säästeltykään kakkososaan. Ja hyvä niin.
Kliimaksikato kääntyy esittäjänsä eduksi, sillä ainakin nyt tuntuu, että tämän levyn
kanssa viihtyy pidempään kuin edeltäjiensä
parissa. Se on ilman muuta epäselvin ja epäkaupallisin äänite Stone Sourilta sitten debyyttialbumin ja vaikuttaa kaikessa utuisuudessaan kätkevän sisälleen lukemattomia detaljeja, jotka vasta ajan kanssa äkkää.
Siksi onkin harmi, että koko komeus päätetään niinkin typerällä tavalla kuin nimibiisin
räpeltely, jonka mukanokkela Absolute Zeron
mukailu aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.
HENRI EEROLA
7
DEVICE
DEVICE
(Warner)
Jenkkimammutti omilla säännöillään, Chicagon Disturbed jäi taannoin toistaiseksi telakalle. En keksi, mihin suuntaan testosteronihirviöksi kasvanut järkäle olisikaan nykyisillä
lainalaisuuksillaan enää kurkottanut.
Työnantajansa puristuksesta vapautunut
vokalisti David Draiman sooloilee hieman
yllättäen pääbändin alkuaikojen elektrotunnelmissa. Jos Disturbedin tohina ei enää Believen (2002) jälkeen puhutellut, on tässä pitkästä aikaa pitkäsoitto, johon kannattaa tarttua. Täysin kuivin jaloin Draiman ei nostalgiatrippiään saa vietyä maaliin, mutta muutamaa hutia luukuunottamatta Deviceä kuuntelee ihan mielellään.
Tuttuja kavereita vilisevän levyn herkut on
säästetty pohjalle. Kun peruuttaa Draimanin
levytyshistoriassa yli kymmenen vuotta taaksepäin, muistaa, kuinka selvää jälkeä herra
tulkitsijana tuolloin teki, kun hänelle vielä
enemmän tilaa annettiin. Suhteellisen yksioikoiset sävellykset Haze ja Through It All
sisältävät kokonaisuuden mielenkiintoisimmat vierailijat. Ensin mainitulla äänijänteitään esittelee M.Shadows, mutta todellinen
pommi on jälkimmäinen, jossa toinen ääni
SKOGEN BRINNER ? 1st (Subliminal Sounds)
Nyt ollaan asian ytimessä. Debytoivalla bändillä joko on jotain asiaa tai sitten ei ole. Skogen Brinner Linköpingistä
ajaa retroprogemopoaan aivan omalla kaistallaan. Bändi muistuttaa Novemberista,
varhaisen Pentagramin raakileista ri?eistä
ja alkuaikojen Witchcraftin pakanallisesta
rökityksestä, mutta myös punkmaisemista ja
ennen kaikkea Skogen Brinnerin omasta protometallihajusta.
Monien bändien sudenkuoppa on keskinkertainen biisientekotaito yhdistettynä päämäärättömään veivaamiseen, ikään kuin yksi hyvä idea riittäisi. Skogen Brinner työstää
biisinsä siten, että lopputuloksena on levylli-
nen, jossa jokaisella biisillä on roolinsa. Myöhemmilläkin kuuntelukerroilla puhkeaa uusia kukkia, ja volyymitasot sen kuin nousevat kerta kerralta.
1st:illä hekumallisinta on sen kutkuttava underground-meininki. Bändi on kaikessa monimuotoisuudessaan keskeneräinen
ja amatöörimäinen mutta samalla täydellisen uskottava, ei-ryppyotsainen ja saatanan
rock.
Skogen Brinner laulaa ruotsiksi, mikä kuulostaa eltaantuneen upealta. Sävy on asenteellinen ja tuomitseva, mistä roimat lisäpisteet. Doomahtavat ri?t mollissa, vakosamettigroove helisevillä naarmukitaroilla, raskaat
mattasävyiset mätöt, pönöttävä hevilaukka
ja lautasten kilkutus, kaikki yhtä suurta kliimaksia! Laulutyyli on paikoin sopivan spurgu, herkkä tai äkäinen.
Levy on tasaisen kova, kuten parhaaseen
A-ryhmään kuuluvien bändien levyt ovat.
Varsinkin Australien ja Svarta Skuggor
ovat jääneet päähäni soimaan. Huomaan
pitkin päivää ilmarämpyttäväni niiden riffejä ja salaa laulavani niiden imelää tarinaa.
Levyn ainoa kauneusvirhe on englanniksi
laulettu Speed Freak. Fungerar ej. Ruotsiksi
laulaminen sopii bändin meininkiin kuin liian ylös tulevat housut ja isoveljen vanha slipoveri luokkakuvaan.
kuuluu Glenn Hughesille. Efekti on sykähdyttävyydessään Darknessin luokkaa, joka
aikoinaan herkisti tunteet Believen päätösraitana.
la jotain uutta ja persoonallista.
Luulin, että ruumiista ja ajasta irtaantuminen on mahdotonta, mutta niin vain Iron
Marsh tuli ja taikoi.
tä Kadavar osoittautuu astronomisen kovaksi livebändiksi, jolloin se lunastaisi lupauksensa viipymättä.
HENRI EEROLA
ANNIKA BRUSILA
10
9
HEXVESSEL
IRON MARSH
(Svart Records)
Mystinen suomalainen neofolkbändi Hexvessel julkaisee lumoavan No Holier Temple -albumin (2012) perään päälle puolituntisen
Iron Marsh -ep;n.
Hexvessel on kauneuden, musikaalisuuden, rauhan ja henkevyyden ruumiillistuma.
Se jättää rohkeasti ilmaa kappaleisiinsa ja uskaltaa antaa suurelle soitinarsenaalilleen leijuvia rooleja tunkematta kaikkia ideoita päällekkäin. Sävelkulut ovat pirstaloituneita ja samalla ihmeen harmonisia.
Kesti tovin tajuta, että Hexvesselin kauniisti kantavan keinun salaisuus on toisinaan kolmijakoinen tahtilaji, joka toimii sentimentaalisena ja lohduttavana folk- tai doomvalssina.
Okkultistiset sanoitukset ovat hienot, mutta stemmat, melodiat ja tunnelma ovat niin
taianomaiset, että katoan niihin enkä kuule
sanoja, en ainakaan vielä. Mat McNerneyn
laulu on rohkean herkkää. Se ei ole koko ajan
puhdasta ja juuri siksi se on riipivän koskettavaa.
Levyllä vierailee Woman of Salemin solistina Rosie (Purson) sekä Don?t Break the
Cursen huiluissa Alia (Blood Ceremony).
Woman of Salem on Yoko Ono -laina (1973)
ja kunnianosoitus Yokon aikanaan radikaalille ympäristö- ja rauhanaatteelle sekä tietysti musiikille. Hexvessel ei pelkästään sävellä
ainutlaatuisesti vaan osaa myös sovittaa coverin juuri niin kuin pitääkin: luoden samalSUE
7
KADAVAR
ABRA KADAVAR
(Nuclear Blast)
Tästä bändistä olisi niin kiva tykätä. Saksalaisella Kadavarilla on käsissään kaikki pakan valtit. Erittäin tyylitietoisella parrakkaan
boheemilla habituksella varustettu trio vetää
retrohipisti psykedeelistä kovarokkia mokkapalttoot hiessä. Biisien 70-lukulainen letkeä ote ja ylituottamaton soundi on kiinnostava kombinaatio. Soittotaidotkin riittävät
peijakkaanmoiseen ri?ttelyyn ja mehukkaisiin keppikoukeroihin.
Jotkut Abra Kadavarin biisit ovat parempia
kuin viimevuotisen debyytin kappaleet. Nyt
on mukana enemmän variaatiota, vaiherikkaampia mutkitteluita sekä uusia ääniefektejä. Turhan popahtavan alun jälkeen meinaan
lähes innostua Eye of the Stormin rynkytysri?n ja levyn parhaan biisin, Black Snaken
särkyneen soundin kohdalla. Loppulevy kuitenkin lässähtää keskinkertaisuuden syövereihin, miltä eivät yksittäiset onnistuneet loppusätkinnät eivätkä hetkittäiset menokeikaroinnit pelasta. Loppusuoralla Rhythm For
Endless Mindsin astraalidoom paikkaa hieman tilannetta särökitaralla ja konelauluäänellä. Levyn päättävä nimibiisi on pehmeästi
ja ketterästi rullaavaa spacerokkia.
Kadavar tekee paljon asioita ihan nappiin,
mutta jokin siinä puuduttaa ja tuntuu teennäiseltä. Pitää oikein tsempata, etten kesken
kaiken siirry kuuntelemaan saman kaltaisia
mutta kovempia bändejä. Voi enää toivoa, et-
» 35 « NRO. 5
ANNIKA BRUSILA
ANNIKA BRUSILA
6
BATTLE BEAST
S/T
(Nuclear Blast)
Parin vuoden takainen Battle Beastin debyyttilevy Iron oli epätasaisuudestaan huolimatta varsin lupaava pelinavaus. Bändi hyökkäsi kitara- ja synapitoisen heavyn kimppuun
tämän omilla parhailla aseilla ja erottui hieman tavallista enemmän massasta kovaäänisen naislaulajansa ansiosta.
Toisen levyn kohdalla laulaja Nitte Valo on
korvautunut Noora Louhimolla, Battle Beastin suoraviivainen heavy tarttuu armottomasti ja kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta
muutamat seikat pääsevät sotkemaan eeppisen oloisen levyn pasmat pahemman kerran.
Battle Beastin nimikkolevyä vaivaa melkoinen mammuttitauti yhdistettynä todella epätasaiseen biisimateriaaliin. Kolmetoista kappaletta on ihan liikaa, kun niistä karkeasti sanottuna
puolet erottuu joukosta vahvoina vetoina ja puolet jää jalkoihin. Battle Beastilla on kunnioitettava tavoite tähdätä levyillään monipuolisuuteen
ja bändi ei ole erityisesti vahvempi raskaimmissa tai balladimaisemmissa kappaleissaan, mutta liian usein tuntuu siltä kuin levyn parhaat rif?t, melodiat ja kertsit olisi ripoteltu pitkin laajaa
biisikatrasta täysin epätasaisesti.
Toinen päänvaivan aiheuttaja on laulajatilanne. Päällisin puolin voi tuntua siltä, että
Battle Beast erottuu joukosta juuri naislaulajansa takia. Tosiasiassa meininki paranee joka kerta, kun Anton Kabanen avaa päänsä
udomaisilla huudoillaan hieman edeltäjäänsä voimattomammin kirkuvan Noora Louhi-
LEVYARVIOT
kipparoima superryhmä. Jokaisella yhtyeen
jäsenellä on hyvin vakuuttava cv metallin parista. Erityisesti laulaja Marco Aro lienee monille tuttu The Hauntedin ajoiltaan.
Jesper ei ole uuden bändinsä kanssa lähtenyt tekemään melodista metallia Göteborg-tyyliin, vaikka se olisikin varmasti ollut levy-yhtiön markkinointihemmojen mielestä se paras ja myyvin vaihtoehto. Ruotsalaisnelikko on astetta vihaisempi tapaus. Sen
hardcorea ja deathia yhdistelevä räyhäkkyys
tuhnuisine kitarasoundeineen tuskin uppoaa hittikertosäkeitä kaipaavalle suurelle fanimassalle.
Albumia kuunnellessa ei uskoisi, että kyseessä on niinkin meritoituneista muusikoista koostuva porukka. Kappaleet ovat laimeita,
vasemmalla kädellä darrassa kasattuja perusvetoja, joista ei välity minkäänlainen näyttämisenhalu. Sävellysten ja sovitusten osalta liikutaan äärimmäisen turvallisilla vesillä. Ammattilaisten varmuudella veivaamat ri?t ovat
niin perinteistä tavaraa, että ihan hirvittää.
Scars on intohimoton ja särmätön teos, josta puuttuu sielu. Päällisin puolin salonkikelpoinen räime on oikeasti sisällötöntä huttua.
Jonkun tuntemattoman debytantin tekeleenä tämä ei saisi minkäänlaista mediahuomiota. Ehkä albumin tärkein funktio onkin ollut
toimia Strömbladille terapiasessioiden korvikkeena.
VILLE PEKKALA
KILLSWITCH ENGAGE ? Disarm The Descent (Roadrunner)
Tiedän, että jälkiviisaus on
luonteenpiirteenä sieltä raivostuttavimmasta päästä,
mutta Killswitch Engagen tapauksessa en ole lainkaan pahoillani siitä,
mihin asentoon yhtyeen palikat lopulta loksahtivat. Metalcoren pioneeri oli vajaat neljä
vuotta pahasti solmussa itse luomansa genren sudenkuopissa, ja kuinka ollakaan, bändin mukaan nimetyn pahvimaisen viime albumin (2009) jälkihöyryissä vokalisti Howard
Jones päätti yhdeksänvuotisen taipaleensa
bändin riveissä.
Yksitoista vuotta tyylilajinsa laatustandarit määrittäneen Alive Or Just Breathingin ilmestymisen jälkeen sen synnyttäjä lyö
kuin taikaiskusta pöytään rimaa metrikaupalla nostavan studioalbumin. Kuten henkinen esiosansa, Disarm The Descent on pikemminkin tasalaatuinen kokonaisuus kuin muutaman hitin astinlauta.
Kun Jesse Leach on saatu takaisin läpimurtoyhtyeensä materiaalin pariin, käy
heti selväksi, että tämän päivän Leach on
kollegaansa ilmeikkäämpi laulaja. Rähinät
ovat impulsiivisempia ja puhtaat äänet riipaisevampia. Aikansa eläneestä, raakaa ja
kevyttä ääntä vuorottelevasta mallista voi
olla montaa mieltä, mutta sydämellä toteutettuna se on edelleen silkkaa hunajaa. Kun
Times Of Grace -prosessista vielä jäi kytemään kitaristi Adam Dutkiewiczin halu
laulaa enemmän myös levylle, on käsillä ilman muuta tämän genren Alice In Chains
-efekti.
mon ohessa. Tämä saa toivomaan, että perinteisemmät heavylaulut saisivat enemmän jalansijaa levyllä, jolloin naislaulut voisivat hieman pienemmässä roolissa vahvistaa pakkaa.
Battle Beast kun ei parhaimmillaan tarvitse
ylimääräisiä kikkoja tiukan heavyn ulos puskemiseen.
miin ja sukeltaa suoraan tajuntaan, eikä anna mahdollisuuksia pyristellä vastaan. Bändin meteli saattaa aluksi vaikuttaa käsittämättömältä venkoilulta ja ryminältä, mutta
kunhan The Dillinger Escape Planin murskaavaan maailmaan pääsee sisään, ei ulospääsyä
enää ole.
lut kuokkimaan hardcoren bileisiin muuten
vain, vaan on aikeissa olla paikalla kuin kotonaan. Oli tämä miten hyvien tapojen vastaista tahansa!
AKI NUOPPONEN
AKI NUOPPONEN
10
9
THE DILLINGER ESCACE PLAN
ONE OF US IS THE KILLER
(Party Smashers Inc)
Kuutisentoista vuotta sitten mathcore-bändinä aloittanut The Dillinger Escape Plan on
hyvässä mielessä raivostuttava bändi. Se teki jo alkuaikoinaan tolkuttoman hyviä levyjä
ja mitä pidemmälle tuotanto on edennyt, sitä
vapautuneemmin The Dillinger Escape Plan
on sotkenut mukaan vaikka mitä aina elektronisista vaikutteista alternativeen, tehden
kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti yhä
kuolemattomampia levyjä. Bändi on pitänyt
kiinni ehdottomuudestaan ja hyvä näin, jos
tuloksena on One of Us Is the Killerin tasoista jälkeä.
One of Us Is the Killer lataa bändin soundia
yhä tiiviimpiin ydinräjähdyksiin. Siinä missä
muutamalla edellisellä levyllä äärimmäisimmät kokeilut korostuivat alleviivatummin erilaisissa kappaleissa, on The Dillinger Escape
Plan nyt puristanut hulluimmatkin ääripäänsä samojen kappaleiden sisään. Tämän myötä saman kappaleen sisällä saatetaan edetä
kiukkuisimmasta metallin, punkin ja hardcoren sekaisesta hulluudesta melodisimpiin
ja elektronisimpiin kieroiluihin täydellisen
kaaoksen muodossa, joka jollain sairaalla tavalla kuitenkin käy järkeen.
Monien samaan lajiin luettavissa olevien bändien seasta The Dillinger Escape Plan
erottuu edukseen aitoudellaan ja tinkimättömyydellään. One of Us Is the Killer on harvinaisen hyvä osoitus ihmismielen ääripäästä
toiseen säntäilevästä musiikista, joka tarttuu
kuulijan kurkusta kiinni, katsoo syvälle sil-
7
BOB MALMSTRÖM
PUNKENS FRAMTID
(Playground)
Bob Malmström on onnistunut lyhyessä ajassa luomaan suomenruotsalaisen porvaricorensa ympärille niin voimakkaita mielikuvia,
että itse musiikki on välillä jäänyt sivuosaan.
Täysin suotta. Bob Malmström ei ehkä riko
älyttömästi rajoja tai uudista koko hardcoren
kuvioita täysin, mutta joukon toinen albumi
Punkens Framtid on onnistunut osoitus siitä, kuinka rämäpäinen ja selkärangattomasti osoitteleva punkahtava hardcore voi myös
vuonna 2013 osua arkaan paikkaan sekä teemoillaan että metelöinnillään.
Levy tekee kursailematta selväksi, että Bob
Malmström haluaa sylkeä päin näköä eikä koe
tarpeelliseksi kaunistella sanomisiaan. Kappaleet ovat tiiviitä ri?pyörityksiä, jotka eivät sorru liialliseen raskauteen, vaan antavat
sopivasti tilaa myös tarttuvuudelle. Monilla bändeillä on tapana unohtaa tämä ja kohkata puuduttavasti. Punkens Framtidilta jää
sen sijaan jo muutaman kuuntelun jäljiltä päähän pyörimään nippu potkivia ri?ejä ja sitäkin tarttuvampia hokemia.
Jo kahden ensimmäisen Bob Malmström
-albumin välillä on tapahtunut loikka yhä parempaan suuntaan, mutta väitän silti bändillä olevan rahkeita vieläkin ehdottomampaan
mäiskeeseen. Kunhan ri?t saavat vielä hieman lisää tulta munilleen, päänaukomisissa mennään vielä pidemmälle ja kappaleet
saavuttavat terävämpiä koukkuja, voidaan
puhua hyvin tiukasta bändistä lajissaan. Jo
nyt Bob Malmström osoittaa, ettei se ole tulSUE
HENRI EEROLA
AKI NUOPPONEN
8
HOWL
BLOODLINES
(Relapse)
Amerikkalainen Howl suoltaa rämeenkatkuista paahtoa, jossa raskaat ri?t takovat
painostavalla tavalla kiinni selkäytimeen. Yhtyeen stoneria ja sludgea yhdistelevä kombinaatio on varsin toimiva kaikessa autenttisuudessaan.
Bloodlines on jatkoa bändin vuonna 2010
ilmestyneelle debyyttilevylle. Kyseessä on
tanakka kymmenen biisin paketti, jossa riittää mukavasti vaihtelua ja monipuolisuutta. Groovaavan möyrinnän lisäksi albumilla
kuullaan myös hitaampaa doomlaahausta sekä rankempaa mättöä. Bändin uskallus astua
ulos ahtaista ilmaisua rajoittavista lokeroista
onkin sen ehdoton vahvuus.
Howl onnistuu kakkoslevyllään välttämään
genren perisynniksi muodostuneen monotonisuuden. Erilaisia persoonallisia koukkuja
löytyy sen verran paljon, että mielenkiinto ei
täysin lopahda missään vaiheessa. Erityisesti maanisesti etenevä One Last Nail yllättää
poikkeuksellisella tarttuvuudellaan.
Kokonaisuutena Bloodlines jää reilusti plussan puolelle. Tokihan kappaleissa olisi reiluhkosti viilaamisen varaa, mutta yhtyeen rento svengaavuus jättää sävellykselliset
epäkohdat taka-alalle. Howlin äijämäinen
laid back -?ilistely on kuin luotu viskinhuuruisen road tripin taustamusaksi.
VILLE PEKKALA
6
THE RESISTANCE
SCARS
(earMusic)
Todella kovista nimistä koostuva The Resistance on Jesper Strömbladin (ex-In Flames)
» 36 « NRO. 5
8
DARK TRANQUILLITY
CONSTRUCT
(Century Media)
Göteborg-soundin pioneerit ovat edenneet jo
kymmenenteen studiolevyynsä. Ydinryhmän
24 vuotta kestänyt ura on ollut mittava ja jatkunut nousujohteisena uran puolivälin notkahduksen jälkeen. Yhtyehän harhautui välillä pophenkisille harhapoluille sekä pehmoisille pimpelipomlinjoille ja vaikutti jo menetetyltä tapaukselta kohtalotoverinsa In Flamesin tavoin. Musiikillisen perikadon uhka
vältettiin kuitenkin viimeistään vuoden 2007
Fiction-levyllä ja uutuuslevy jatkaa hyviä otteita.
Ote on jämäkkä. Melodisuus on edelleen
avainasemassa, muttei jatkuvasti pinnassa.
Ri?t ovat tarttuvia, mutta eivät tartu päällekäyvästi hihasta kuin kreikkalaisen turistiravintolan sisäänheittäjä. Kappaleissa on
koukkuja ja sävyjä, samalla ne kuulostavat
kuin luoduilta keikoille. Construct ei ole albumi, jota on tarkoitus kuunnella luurit korvilla, etsiä mystisiä sfäärejä ja puhallella samalla muniinsa.
Pohjoismainen melankolisuus välittyy kappaleista hyvin. Mikael Stannen vokaalit ovat
sopivan kireät, ja laulutyylien vaihtelu on siinä kuosissa kuin sen pitää melodisella death
metal -yhtyeellä ollakin. Ärinä on ensisijaista, puhtaat vokaalit toissijaisia.
The Silence in Between on Constructin kipakoimpia biisejä, ja iskee kunnolla kinttuihin kiinni, kuten myös State of Trust. Jens
Bogrenin tuotanto on joillain yhtyeillä ollut
turhankin kliininen, mutta Dark Tranquillityn tyyliin se sopii. Lopputuloksena on konstruktio, joka kestää ajan hammasta.
JUSSI LAHTONEN
9
DEAD SHAPE FIGURE
OPUS VICTORIA
(Dynamic Arts Records)
Vantaalainen Dead Shape Figure ei ole kahdella edellisellä levyllään tyytynyt menemään
siitä, mistä aita on matalin. Monimuotoisuus,
omaperäisyys ja tinkimättömyys on palkittu
arvostuksella ja yhä kasvaneilla keikkamäärillä Suomen ulkopuolella.
Thrash metalin rungon päälle on hitsattu
ties mitä elementtejä ja välillä leikattu paloja
pois mielipuolen käsitetaiteilijan vimmalla.
Lopputulos on tiukkapipoisen genreluokittelijan painajainen, mutta luovan raskasmetallin ystävän ilo.
Ulkopuolinen tuottaja eli Samaelin Xy on
tehnyt hyvää jälkeä. Biisien rakenteita on pelkistetty kohtuudella ja positiivisella tavalla.
Biisit ovat edelleen hyvin monimuotoisia,
mutta samalla huomattavan virtaviivaisia.
Dynaamisuus on silkkaa aerodynaamisuutta, kun ri?t lähtevät lentoon.
Break While Speeding on erittäin vahvasti sykkivä avausraita, ja Hurtsong jatkaa yh-
tä vahvalla linjalla. Yleensähän bändillä kuin
bändillä on levyjen alussa nippu kovimpia
biisejä. Kun Opus Victorian puoliväli lähestyy, sitä alkaa jo ihmetellä, että eikö bändi ole
kuullut tästä perinteestä, sillä laatu pysyy järkähtämättömän kovana.
Hienosti starttaava Fake King?s Day kuuluu
albumin väkevimpään antiin. Pito kestää aina
levyn loppuun asti, ja varsinkin Sole Rendition jättää kovat jäljet. Monitahoisesta ja tarttuvasta paketista ei kovin heikkoja linkkejä
löydä, ellei käytä todella tiheää kampaa.
JUSSI LAHTONEN
7
IMMOLATION
KINGDOM OF CONSPIRACY
JUSSI LAHTONEN
8
DREAMTALE
WORLD CHANGED FOREVER
(Secret Door)
Tamperelainen Dreamtale otti alkuvaiheittensa jälkeen ohjat pitkälti omiin käsiin, myös
eri maiden julkaisuista sovitaan omatoimisesti. Itsenäisempi linja on tehnyt hyvää yhtyeen musiikille, sillä bändi voi toteuttaa visioitaan paremmassa rauhassa.
Timo Tolkin onnistuneesti miksaama kuudes kokopitkä World Changed Forever on
kunnianhimoinen konseptialbumi. Aina ei
kunnianhimon määrä takaa toimivaa toteutusta kun konseptilevyistä on kyse, ja kovatkin nimet kuten Judas Priest ovat epäonnistuneet konseptialbumien suhteen. Dreamtale
kuitenkin vastaa huutoonsa.
Mielenkiintoisen ja erilaisen tarinakehyksen pääosassa ovat lähitulevaisuuden eristäytyneet saarelaiset sekä saastuneesta ja sotien
runtelemasta ulkomaailmasta saapuvat merimiehet, joiden laiva päätyy saarille. Sävellyksien ja sanoitusten välillä on luonteva kytkös ja harmonia, kun tarina etenee kronologisesti. Draaman kaari saa tukea sävellyksistä ja biisit sisältävät vahvoja tunnelatauksia
aina kaihoisasta pohdiskelusta raakuuksiin
ja tragedioihin.
Kokonaisuus on onnistunut ja tasapainoinen, mutta ei sido biisejä liikaa. Tarina on perehtymisen arvoinen, mutta halutessaan sille voi antaa pitkät ja kuunnella yksittäisiä kovan tason power metal -biisejä. World Changed Forever ei muuta maailmaa iäksi, mutta
varsin hyvä levy se silti on.
JUSSI LAHTONEN
8
A PALE HORSE NAMED DEATH
LAY MY SOUL TO WASTE
(Steamhammer)
A Pale Horse Named Deathin ensilevy herätti huomiota, sillä bändissä oli kaksi Type
O Negativen entistä jäsentä ja se ilmestyi pian Peter Steelen kuoleman jälkeen. And Hell
Will Follow Me oli sekavan sekalainen pläjäys
huumeista ja itsetuhosta ammentavia biisejä. Osa kappaleista tuntui olevan jonkinlaista terapiaa ja osa oli väärässä paikassa väärään aikaan.
Kokonaisuus oli heikko, mutta ennalta-ar-
LEVYARVIOT
(Nuclear Blast)
Jenkkiläinen Immolation on taistellut New
Yorkista käsin ?oridalaisen death metalin
hegemoniaa vastaan. Mitä Immolation ei ole
voittanut laadussa tai menestyksessä, se on
voittanut sinnikkyydessä. Yhtye on soittanut
jo neljännesvuosisadan, ja jos bändin esimuodot lasketaan mukaan, niin Immolation on
yksi vanhimmista yhä aktiivisista kuolonmetalliyhtyeistä.
Yhtye on aina tehnyt levynsä korkealla
pieteetillä ja vahvalla asenteella. Tylyn ruhjovassa äärilinjan kuolonmetallissa tekninen
osaaminen on aina ollut kovatasoista. Tämä ei
muutu Kingdom of Conspiracyllakaan, joka on laadukkaan tiukasti toteutettu. Lievistä
tyylillisistä variaatioista huolimatta Immolationin yhdeksäs albumi on yhtä kaikki rutiinilevy. Rutiini on korkeatasoista, mutta se on
silti rutiinia.
Biisien intensiteetti ja nopeus ovat kovia,
mutta suoritus jättää monesti varsin mekaanisen jälkivaikutelman. Paahto on armotonta, mutta kovista mainospuheista huolimatta siinä ei ole juurikaan muita kuin mustavalkoisia sävyjä. Nyanssit puuttuvat. Osa biiseistä kuten The Great Sleep erottuvat edukseen,
mutta kokonaisuus ei silti nouse Immolationin alkupään levyjen tasolle.
TIMO TOLKKI?S AVALON ? The Land of New Hope (Frontiers)
Timo Tolkkia ei ole vuosiin pahemmin nähty keikkalavoilla, mutta studiota entinen Stratovarius-veturi ei
ole hylännyt. Uutta musiikkia syntyy
tasaiseen tahtiin, vaikka välillä mies on uhannut lopettaa uransa. Tolkkia ei ole myöskään
unohdettu, sillä maestro on saanut suhteellisen ansioituneita vierailijoita metallioopperalleen aina Michael Kiskestä entiseen kollegaansa Jens Johanssoniin.
The Land of New Hope kuulostaa tekijäl-
tään, ja menisi helposti Stratovarius-levystä,
mitä nyt Elize Rydin ja Sharon den Adelin
vokalisoimat kappaleet vievät kuulijaa väkisin Nightwish-vyöhykettä kohti. Tolkin Ritchie Blackmore -diggailukin nostaa päätään
To the Edge of the Earthin väliosassa ja soolossa. Kun on tietenkin pakko verrata, niin
Stratojen uuteen verrattuna Tolkki on tehnyt
tasaisemman kokonaisuuden, mutta täysosumia on vähemmän.
Rydin ohella leijonanosan lauluista hoitaa
parempiakin päiviä nähnyt Rob Rock. Kisken
kontribuutio rajoittuu valitettavasti nimiraitaan, joka muistuttaa Helloweenin Keeper of
The Seven Keys -kappaletta.
Vaikka kyse on teemalevystä, menee albumi ainakin näin lataustyyppistä menekinedistämiskopiota kuunnellessa nippuna kelpo voimametallibiisejä. Revolution Reneissancen
debyytin tasolle ei päästä, mutta mainio petraus kuitenkin Symfonia-?askon jälkeen.
vattavuudesta levyä ei voinut syyttää. Kakkoslevy on selvästi linjakkaampi ja toimivampi joka osa-alueella. APHND edustaa hyvällä tavalla urbaanin goottista doom metalia,
johon eivät liity mustahuuli-puppelipojat tai
liian pieneen korsettiin survotut hienhajuiset ryhävalaat vaan karun näköiset tatuoidut
körmyt Brooklynista.
TON-alkuperäisrumpali Sal Abruscato on
vetovastuussa ja hoitaa levyllä sekä vokaalit,
rummut että tarvittaessa kakkoskitaratkin.
Livenä mies ei sentään kaikkea ennätä tehdä,
vaan liverumpalina on toiminut miehen seuraaja TONissa eli Johnny Kelly.
Abruscaton hoilottavan honottavissa vokaaleissa on mieleenpainuva tyyli omaleimaisine äänenpainoineen. The Needle In Youn
vimmainen tilitys ja lyijynraskas runttaus
manaavat Abruscaton sisäisiä demoneja ulos
niin kovalla vimmalla, että siinä olisi Isä Merrinilläkin työsarkaa. Levy on tarttuvan synkeää groovea ja paikoin perkeleellisen raskasta
rouhintaa. Shallow Graven tai Killer By Nightin soidessa itse kukin näkee edessään Kuoleman hallavan hevosen.
levyltä.
Genremääritelmät ovat heittäneet iloista
häränpyllyä, kun melodiseen death metaliin
ja kelttiläiseen folk metaliin on ympätty sinfonisuutta, hetkittäisiä black metal -vaikutteita, naislaulua, keskiaikaisia lurituksia ja tähän päälle Arkadiuksen itsensä Syvän joen
hengessä soittama banjo.
Mainio uutuuslevy ammentaa konseptinsa walesilaisista mytologioista ja historiasta, jonka on kehittänyt bändin pitkäaikainen
kansitaiteilija Kris Vervimp. Beneath The
Red Eaglen, Pair Dadenin ja Inner Sanctumin tahdissa on oikein hyvä löytää sisäinen
kelttinsä. Digipak-version bonusraita Mrs.
McGrath olisi saanut päätyä normaalillekin
versiolle, sen verran herkästä rouvashenkilöstä on kyse.
sitten saavuttanut parasta ennen -päivämäärän. Saattaisi olla aika keksiä joku muu lähestymiskulma aiheeseen sen sijaan, että samaa vanhaa kaavaa toistetaan levyltä toiselle
ja biisistä biisiin. Rutiini on hyvä selkänoja,
mutta huono kävelykeppi.
8
JUSSI LAHTONEN
8
SUIDAKRA
ETERNAL DEFIANCE
(AFM)
Saksalaisen Suidakran teinivuodet ovat pian
päättymässä, sillä ensi vuonna yhtye juhlistaa 20 toimintavuoden rajapyykkiä. Studiolevyjen määrässäkään ei tarvitse hävetä, sillä Eternal De?ance on germaanien 11. albumi. Monesti näin korkeat lukemat merkitsevät sitä, että yhtye kuin yhtye on jo aikaa sitten lukkiutunut omaan koloonsa eikä sieltä
enää poistu. Se tarkoittaa yleensä myös sitä,
että vaikka laatu on ammattimaista, niin yllätyksiä ei juuri ole luvassa.
Suidakran kohdalla tilanne on ilahduttavasti toisenlainen. Vaikka bändin nokkamies
Arkadius tietääkin tarkkaan, missä on hänen musiikillisen valtakuntansa keskipiste,
on hän pyrkinyt laajentamaan lääniään levy
SUE
JUSSI LAHTONEN
6
TRISTANIA
DARKEST WHITE
(Napalm Records)
Norjalainen sinfoninen goottimetalliyhtye
Tristania on vaihtanut miehistöään vuosien
varrella tiheään, mutta peruslinja ei ole vaihtunut. Edelleen kantavana ideana on paisutettu, teatraalisen goottinen ja pauhuava metalli,
jossa heleä-ääninen naisvokalisti toimii keulakuvana ja taustalta kuuluu miesköörin laulu sekä satunnainen ärähtely.
Darkest White on toinen albumi, jossa Vibeke Stenen korvannut Mariangela Demurtas on päävokalistina. Anders Høyvik Hidle
ja Einar Moen ovat ainoina alkuperäisjäseninä olleet mukana vuodesta 1996 alkaen.
Seitsemäntoista vuoden ura on tuonut laulajanvaihdoksista huolimatta mukanaan melkoisen taisteluväsymyksen, tai sitten kohderyhmäajattelu on viety liiankin pitkälle ja
laskelmoiduksi. Hetkittäin levyn poljento on
tarttuva ja yksittäisissä biiseissä kuten Arteries-kappaleessa on kipinää, mutta suureksi
osaksi linja on tasapaksun rutiininomainen.
Ylipäätään tuntuu, että tämäntapainen sinfoninen goottimetalli naislaululla on jo ajat
» 37 « NRO. 5
MIKA PENTTINEN
JUSSI LAHTONEN
7
SACRILEGIOUS IMPALEMENT
III ? LUX INFERA
(Woodcut Records)
Kotimainen black metal yhtye Sacrilegious
Impalement on edennyt urallaan varsin tasaista tahtia. Ensilevy saatiin ulos 2009, seuraava kiekko tuli kahden vuoden päästä ja nyt
julkaistava kolmoslevy kahden vuoden päästä edellisestä.
Bändin kokoonpano on vuosien varrella hieman elänyt, ja esimerkiksi mikrofonin
varressa rääkyy nykyisin herra nimeltään
Wrathprayer, joka on perinyt tonttinsa aiemmalta vokalistilta Kaosbringerilta. Yhtyeen ydin on kuitenkin Impaler Von Bastard,
joka bändin perusti.
SI soittaa tasaisen varmaa ja perinteistä mustaa metallia, ei enempää eikä sen vähempää. Soundit ovat tasapainoisen hyvät,
ja monesta biisistä kuulee, että ne saattavat
aikanaan sytyttää keikkayleisön liekkeihin.
Bändihän on keikkaillut varsin mukavasti
meillä ja muualla, ja voi hyvin kuvitella, että For Sins Of The Pigsin, Angel Gravesin ja
Down For Grim Lordin kaltaiset rallit päätyvät keikkasettiin.
Levy ei missään vaiheessa petä tai notkahda, mutta se ei myöskään suurimmaksi osaksi kykene nousemaan kunnolla lentoon. Kokonaisuus on tyydyttävä ja laadukas, mutta
se ei ole tällä kertaa suurempi kuin osiensa
summa.
JUSSI LAHTONEN
sue.fi
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
HIM ? Tears on Tape (Universal)
Vuonna 1997 Greatest Lovesongs Vol. 666
-debyyttinsä julkaissut HIM oli alusta saakka
merkitty menestykseen. Heti hevirockkuorensa alla bändi oli vastustamattoman pop. Rakkauden ja kuoleman konsepti sanoituksissa oli shakespearemaisen puhutteleva, ja viimeistään Ville Valon
nähtyään kuka tahansa käsitti, että Ozzy Osbournen
kutsuminen ?Pimeyden prinssiksi? on melbrooksmaista huumoria.
Kun suomalaiset bändit lähtivät valloittamaan maailmaa vuosituhannen vaihteessa, HIM johti joukkoa.
Suomalaisen rockin kansainvälistyminen oli ollut vain
hatara haave sitten Hanoi Rocksin hajoamisen. Siksi kaikki rakastivat Villen bändiä ? suomalainenhan
ei nauti mistään niin paljon kuin omiensa menestymisestä ulkomailla, paitsi ehkä omiensa tappioista ulkomailla.
Kun HIMin viides albumi Dark Light (2005) myi kultaa Yhdysvalloissa, Suomen pojat olivat saavuttaneet
jotakin ihmeellistä. Samaistuminen ja myötäeläminen
oli laajaa. Mediassa puhuttiin aina HIMin menestyksestä, harvemmin sen musiikista, ikään kuin kyseessä olisi
ollut valtiolle tulosvastuullinen vientiyritys.
Seuraava albumi Venus Doom (2007) oli raskas, jylhä ja epäkaupallinen järkäle ? selkeä sormennosto kaupallisille paineille, siis.
Seitsemäs levy Screamworks: Love in Theory And
Practice, Chapters 1-13 (2010) taas oli puunattu poplevy, jonka julkaisu meni ohi momentumista. Julkaisemalla sen Dark Lightin perään HIM olisi ehkä pokannut
Jenkeistä toisen kultalevyn, mutta olisiko sillä sitten ollut merkitystä? Pitkässä juoksussa (ja sellainen HIMin
juoksu on) kannattaa mennä taide edellä.
Kun epäinformatiivinen hittikokoelma XX ? Two Decades of Love Metal mursi parin vuoden hiljaisuuden
viime vuoden lopulla, HIM vaikutti bändiltä, jolla oli
menneisyys mutta ei välttämättä tulevaisuutta. Tears
on Tape todistaa, että HIMillä on ainakin nykyisyys.
Jotain HIMin toimivuustakuusta kertoo se, että tuntuu itsestään selvältä, että Tears on Tape on täynnä kel-
8
SUE
po biisejä. Ensi kuuntelulla levyssä kiehtoo eniten kannen salakirjoitus. Sen voi ratkaista samalla periaatteella
kuin koodin Ozzyn Diary of a Madmanissa.
Unleash the Red ja Lucifer?s Chorale ovat intro ja välisoitto. Ensin mainitussa kosketinsoittaja Burton panee John Carpenterin kohtaamaan kasaripopin, jälkimmäisessä basisti Mige möyrii niin syvää kuoppaa, että
helvetissä kattokruunut helisevät.
Pian biisit alkavat vaikuttaa. Ryskäävä takiainen All
Lips Go Blue, kaunis Love Without Tears, menevä ja
melodinen I Will Be the End of You ja eeppinen, kliseisellä tavalla kaunis nimibiisi ovat voittoisa suora alusta melkein levyn puoliväliin asti.
Sen jälkeen taso ei laske mutta ei nousekaan.
W.L.S.T.D. on vakuuttavaa kuultavaa, mutta uutta vaihdetta HIM ei loppusuoralla löydä. Lujat alkuvauhdit vievät levyn maaliin omalla painollaan.
Valo laulaa läpi levyn niin kuin love metalia lauletaan
? herkästi, imelästi, pateettisesti, synkästi tai aggressiivisesti. Linden kitara ajaa säkeistöjä kahdeksasosanakutuksella ja murahtelee muualla niin törkeän likaisella ja lämpimällä saundilla, että appiukko Iommi hyväksynee. Rumpali Gas ja Mige ampuvat täysillä ja tarkasti
niissä kohdissa, joista kertosäe lähetetään varmimmin
ja tehokkaimmin tähtiin. Tämä kaikki on kovin tuttua.
Ja toimivaa. HIMiä.
HIMin menestys perustuu Valon biisintekotaitoon ?
hän on käsityöläinen, joka pystyy vaikka letkuissa kirjoittamaan muotovalion laulun, jossa on tarttumakohtia ja samaistumispintaa. Hänen kappaleensa eivät ole
kulttuurivallankumouksen julkilausumia, niillä ei haasteta vanhaa valtaa eikä käännetä popmusiikin kurssia.
Ne ovat hyvää poppia, kauniita käyttöesineitä, joiden
tekijän tunnistaa ensimmäisistä sekunneista ja joita ei
tarvitse kuulla sitäkään vertaa tietääkseen, että ne toimivat. Sellaisella on paljon arvoa.
Tears on Tape on pieni pettymys siinä, että se ei tarjoa
mitään uutta. Toisaalta Tears on Tape ilahduttaa suuresti osoittamalla, että HIM on vielä voimissaan.
» 38 « NRO. 5
ARI VÄNTÄNEN
8
OMD
ENGLISH ELECTRIC
LEVYARVIOT
(BMG/100%)
Moni englantilainen konebändi varmaankin
haluaisi nimetä levynsä muinaisen kulkuvälinevalmistajan mukaan, mutta siihen vaaditaan näyttöjä, joita kaikilla halukkailla ei ole.
Liverpoolilaisella nelihenkisellä duolla on
näyttöjä ja täysi oikeus väittää levyllään olevansa englantilaista elektroniikkaa.
Vuonna 2010 OMD julkaisi hajaannusvuosiensa jälkeisen paluulevyn, joka jo lupaili paljon. Nyt, 33 vuotta debyyttialbumin jälkeen,
yhtye kuulostaa 12. pitkäsoitollaan yhtä hienolta kuin 80-luvulla kulta-aikoinaan.
English Electricilla on sopivassa suhteessa
lyhyitä konehäröilyjä sekä hienoja synapoppiksia, joista parhaimmat ovat yli 7-minuuttinen Metroland, kreikkalaiseen mytologiaan kuulijan kuljettava Helen of Troy, enolagaymainen Dresden sekä Kissing the Machine, jonka vokalisti Andy McCluskey kirjoitti
jo 20 vuotta sitten yhdessä Kraftwerkin Karl
Bartosin kanssa. Saksankieliset konenaisen
osuudet Kissing the Machinessa hoitaa upeasti Propagandan Claudia Brücken.
Kun English Electriciä kuunnellessa katselee monista Joy Divisionin ja New Orderin kansista vastanneen sekä OMD:n kolmosLP:stä Architecture & Moralitysta tunnetuksi tulleen Peter Savillen tekemiä värikkäitä
kansia, unohtaa täysin, että eletään vuotta
2013. Se lienee ollut OMD:n tarkoituskin.
AKU-TUOMAS MATTILA
9
FAARAO PIRTTIKANGAS
KAATOPAIKAN KUNINGAS
(Helmi Levyt)
Pekka ?Faarao? Pirttikankaan ensimmäinen
suomenkielinen albumi Kuhmalahden nubialaiset (2011) hämmästytti niitäkin, jotka
tiesivät miehen marginaalimaineteoista Cosmo Jones Beat Machinessa ja Astro Can Caravanissa. Kieltä vaihtaneen Faaraon ääni oli
persoonallisempi kuin koskaan. Niin se on
myös Kaatopaikan kuninkaalla.
Vaikka tämä Pentti Dassumin miksaama
ja osin äänittämä albumi on koottu samoista
elementeistä (amerikkalaista, afrikkalaista,
suomalaista ja balkanilaista perinnettä, vähän avantgardistista arvaamattomuutta, jazzin vapautta ja hullun rohkeutta) kuin edeltäjänsäkin, on Kaatopaikan kuningas vielä värikkäämpi ja rohkeampi levy ? ja se on paljon sanottu. Vaikka Pirttikankaan peikkomainen ääni kuulostaa välillä kornilta ja itsetarkoituksellisen oudolta, ovat biisit hienoja, ja
Kuhmalahden nubialaiset -yhtye meuhkaa
entistä vallattomammin.
Pirttijärven lyriikat menevät yhä lähemmäs
sitä tarinanlaulannan perinnettä, johon hänen ilmaisunsa muutenkin perustuu. Räpylä-Niiranen on hahmona yhtä klassinen kuin
Marjaanan ovella värjyvä haamu, josta Faarao
myös laulaa.
Levyhyllyissä Captain Beefheart, Tuomari Nurmio, Tom Waits, Alamaailman vasarat ja Pekko Käppi toivottavat Kaatopaikan
kuninkaan tervetulleeksi riveihinsä, ei liian
kauaksi jazz-osastosta tai Lomaxin kenttääänityksistä.
ARI VÄNTÄNEN
8
TONI HAUTAMÄKI WITH MOT MOT
OUT OF TIME, OUT OF MIND
(Simple in Means, Rich in Ends)
Aiemmin popyhtye Since Novemberissa ja
postrockbändi A Spokanessa soittanut Toni
Hautamäki on levyttänyt vinyylikiekollisen
folk- ja countrypohjaista americanarockia.
Mot Motissa soittavat Teppo Pulli, Marko Hongisto ja Niko Karlsson. Levyllä kuullaan myös Heidi Horilaa, Matti Ikosta, Matti Rankia sekä Pentti Dassumia ? siinäpä valikoima turkuindien tekijöitä.
Hautamäen musiikin vertaaminen Neil
Youngiin on vähän laiskaa, mutta levyn kuultuaan tajuaa, ettei herran nimeä lausuta turhaan ja että olisi turhaa jättää se lausumatta. Ja vaikka levyllä on kuulevinaan suoriakin
viittauksia Youngin tuotantoon, Hautamäki
ei sorru kopiointiin.
Karlssonin osin neliraiturilla äänittämissä,
Hautamäen ja Dassumin tuottamissa ja miksaamissa lauluissa lauletaan tärkeistä asioista. Kyynisyyden tai ironian tympeä löyhkä ei
pääse pilaamaan nuhjuista, lämpöistä, hau-
IRON & WINE ? GHOST ON GHOST (4AD/NONESUCH)
Sam Beam muutti Iron &
Winen kurssia rajusti The
Shepherd?s Dogilla. Osan
mielestä muutos oli onnistunut ja kaivattu korjausliike instrumenttirikkaampaan suuntaan, osan mielestä poikkeaminen minimalistisemmalta tieltä oli virhe.
Kokeileva Kiss Each Other Clean vei uutta
linjaa vielä pidemmälle vaikka olikin paikoitellen riisuttu. Beamin ääntä oli monin paikoin muunneltu, ja monien vanhojen fanien
tiet bändin kanssa erosivat viimeistään tuon
levyn myötä. Omassa levyhyllyssäni kaikki levyt ovat ansainneet paikkansa.
Ghost on Ghost on korjausliike naturalistisempaan suuntaan tämän uuden linjan sisällä. Juuria ei ole unohdettu ja albumilta
löytyy sukulaisia kaikille vanhoille levyille.
Lover?s Revolution ja Grace for Saints And
Ramblers ovat toistelevassa ja riimittelevässä sanoitusrakenteessaan sukua edelliselle
levylle, Low Light Buddy Of Mine taas The
Shepherd?s Dogille.
Grass Windowsin ja Singers And The
Endless Songin loistavan hienovaraiset laulu- ja puhallinsoitinmelodiat kuljettavat jalat
alta vieviä kylmiä väreitä kropan läpi, mutta levyn tasapainon kannalta yllättävän suuri rooli
lankeaa pysäyttävälle Winter Prayersille.
Ghost on Ghost on nyt soinut taukoamatta
kotonani kuukauden päivät. Ainakin minusta, ainakin juuri nyt, Ghost on Ghostista ei
puutu mitään. Siirappinen Joykin on anteeksi annettavissa.
Nyt vielä se alkuperäissovituksille uskollinen
keikka. Kuka kaipaa kikkailevia livesovituksia,
jos alkuperäismateriaali on näin vahvaa?
Suessa kymppi ei tarkoita absoluuttista
täydellisyyttä vaan yhtä vuoden levyistä. Ja
voi Samuel Beam minkä teit. Vuoden levyn
kenties. Yhden niistä ainakin.
rasta, idealistista ja kivasti epävireistä tunnelmaa. Tuoreista indiejulkaisuista tämä rinnastuu Matti Jasu & The Loose Trainin Samurai vs. The Computeriin ja Beacon St.
Radiantsin hiljattain julkaistuun postuumiin
levyyn.
Tämän lo?albumin budjetilla ei saa kaksisia kengännauhoja, mutta tuotanto sopii tyyliin. Aivan kuten kanteen liimattu töherrys ja
keskiön horjuva rauhanmerkki.
er Life, All Alone Without Me And You, Bible
Black ja One I Love tihkuvat potentiaalia. Demovaiheen luulisi jo olevan ohi.
vä jätkä ellet ymmärrä uutta Knifea. Vaikka
toisaalta saattaa olla, ettei mitään ymmärrettävää edes ole. On vain aiempaa huonompia biisejä.
Minulle Shaking the Habitualin ensisingle Full Of Fire oli kauhistus ja on oikeastaan
vieläkin. Jokaisella kuuntelukerralla menetän hermoni ennen kuin biisin yhdeksän minuuttia ovat täynnä, ja hyppään seuraavaan
raitaan.
Kun kuuntelen albumia uudelleen ja uudelleen, alan löytää sieltä monia minua miellyttäviä asioita. Hypnoottisesti junnaavat pitkät
biisit tekevät sen, mitä paras musiikki aina tekee, vapauttavat ajattelun kahleista, nostavat
mielen toiselle tasolle, muuttavat minut jalkaa polkevaksi ja päätä nyökytteleväksi tahdottomaksi hyytelöksi.
Vaikka levyltä löytyy useita tällaisia hetkiä, ei niitä silti ole riittävästi oikeuttamaan
albumin liki kahden tunnin keston. Paikallaan poljetaan useasti ja pitkään, eikä näin
epäkoherentin teoksen kohdalla ole aiheellista puhua mestariteoksesta. Tuntuu kuin
The Knife olisi heitellyt ideoita ja päätynyt
äänittämään kaiken vailla minkäänlaista itsesensuuria. He saattavat olla neroja, mutta kukaan tässä maailmassa ei ole niin nero, etteikö pieni editointi tekisi pelkästään
hyvää.
Ensivaikutelma on aina tärkein, mutta jotenkin Shaking The Habitual onnistuu kiertämään tätä totuutta. Ensimmäinen löysä kättely ja vastenmielisyyden tunne vaihtuvat pidemmälle tutustuessa jämäkkään kädenpuristukseen ja jopa jonkinasteiseen tykästymiseen.
Saattaa olla, että Shaking The Habitual kesän mittaan kipuaa yhdeksän pisteen levyksi. Nyt se tuntuu siihen liian pitkältä ja tahallisen vieraannuttavalta.
10
ARI VÄNTÄNEN
6
TYLA J. PALLAS
DEVIL?S SUPPER ? ACOUSTIC
SESSIONS (King Outlaw)
Tyla J. Pallas on Dogs D?Amourin Tyla. Vuonna 1983 perustettu Dogs D?Amour oli brittiläisen sleazerockin viinaanmenevin bändi.
Muista meikkiretkuista se erottui edukseen
sillä, että Tyla oli hyvä biisintekijä ja luodinkestävä runoilija.
Vaikka turhaahan tässä on menneitä muistella. Dogsin klassinen kokoonpano julkaisi
hiljan vahvan ep:n, ja Tylan uusin osoittaa,
että käheä punaviinibandiitti taitaa edelleen
laulujen laatimisen. Harmi vain, ettei hänellä ole budjettia eikä tuottajaa tuotantonsa tueksi. Levy nimittäin kuulostaa halvalta ja hätiköidyltä.
Kun taitava lauluntekijä äänittää akustisen
albumin itsekseen, tulos voi olla Springsteenin Nebraskan kaltainen teos tai tällainen
keskinkertainen huitaisu, jonka ainoa tuotannollinen ratkaisu on recin painaminen. Tyla
olisi saanut kappaleistaan aikaiseksi todella
komean akustisen albumin, ellei olisi tyytynyt luonnostelumaiseen rämpyttelyyn, joka
käy tylsäksi jo puolivälissä.
Taidemaalarinakin kunnostautunut Tyla
on sanonut, että hänellä ei ole uraa vaan elämäntyyli ? hän ei siis pyri taiteellaan muuhun
kuin sen tekemiseen. Harmi, sillä In AnothSUE
ARI VÄNTÄNEN
6
BLEACHED
RIDE YOUR HEART
(Dead Oceans)
Tykkään ramopunkista, tykkään tytöistä,
tykkään biiseistä, jotka kestävät alle kolme
minuuttia, tykkään Ronettesista ja 60-lukuisesta Phil Spector -soundista, mutta silti minulla on vaikeuksia tykätä Bleachedistä.
Kalifornialaisten siskosten Jessica ja Jennifer Clavinin ympärille rakentuva Bleached tekee kaiken kuin suoraan oppikirjasta. Levylle on annosteltu sopivat annokset
Shangri-La?sin söpöä ja viatonta 60-lukupoppia, L7:n likaista särömyllytystä ja Go
Go?sin 80-lukuista höpsöä optimismia. Silti
Ride Your Heart tuntuu vain kohtalaisen tasapaksulta kokoelmalta pastissipoppia. Yksikään biisi ei soi päässä levyn loputtua, koska niihin on unohdettu annostella melodisia
koukkuja. Siinä ei kovakaan hype auta, kun
biisit puuttuvat.
Tällaisenään Bleachedin debyytti on kuin
The Banglesin b-puolikokoelma. Ei yhtään
Walk Like An Egyptiania tai edes Eternal
Flamea, mutta ihan mukiinmeneviä b-puolia. Ehkä yksi biisi kerrallaan annosteltuna radion soittolistalle tai dj-settiin Bleached kuulostaisi innostavalta. Albumikuuntelussa sen
soundi tuntuu lähinnä puuduttavalta.
TOMI TUOMINEN
7
THE KNIFE
SHAKING THE HABITUAL
(Rabid)
Välillä tuntuu, että tietyistä levyistä pidetään
vain koska niistä ?kuuluu pitää?. Pitchfork
kehuu sitä, pakko sen on olla hyvä. Et oo hy-
» 39 « NRO. 5
ANNI EEROLA
TOMI TUOMINEN
viimeksi mainittu Särren ja Kosolan vierailut sisältävä sinfoninen päätösraita saa hymyn huulille ja pään nyökkimään. Lisää tällaisia biisejä seuraavalle levylle.
MIKKO TOIVIAINEN
6
LEVYARVIOT
BOMBINO ? Nomad (Nonesuch)
Omara ?Bombino? Moctar on vetäissyt oikeasta narusta värvätessään kolmannen levynsä tuotantovastuuseen Black Keysin nokkamiehenä maineensa huipulla juuri ratsastavan Dan Auerbachin. Luoteisafrikkalainen
Bombino tullee tällä peliliikkeellä saavuttamaan lukuisia uusia kuulijoita, ja ainakin minusta mies tekee faninsa.
Nuoruutensa maanpaossa Algeriassa
viettänyt Moctar katsoi tarinoiden mukaan
90-luvulla paljon länsimaisten kitarasan-
karien videoita ja treenasi sukulaisilta vahingossa jääneellä kitaralla soittamaan yhtä hyvin kuin hikinauhapäiset sankarinsa.
Nyt Bombino lieneekin maanosansa ainoita
varsinaisia kitarasankareita. Nomad edustaa jonkinlaista länsimaisen popin ja pohjois-afrikkalaisten tuaregien perinteisen
musiikin yhdistelmää. Se on samalla tavalla helposti lähestyttävää kuin Tinariwenin
beduiinimusiikki, mutta siinä on ehkä hippusen rokimpi poljento.
Kaiken makuuhuoneessa läppärillä ääni-
tetyn ja makuuhuoneissa läppäreillä kirjoitettujen blogien ylistämän indiepopin seassa Nomad kuulostaa äärimmäisen tuoreelta ja elähdyttävältä. Tässä ajassa se tuntuu
poikkeuksellisen rehelliseltä. Sen vastustamaton tenho tuntuu kumpuavan aidosta ja
viattomasta soittamisen ja musiikin tekemisen ilosta. Auerbachin analoginen tuotantojälki istuu Bombinon musiikkiin saumattomasti. Nomad on helposti kevään iloisimpia
yllättäjiä.
9
laisimmigranttien määrästä, mutta brittiläinen tyyli suoltaa lyriikkaa on usein jokseenkin rento ja löysä. Vaikka reggaevibat yleensä aiheuttavat meikäläisessä väristyksiä, niin
Roots Manuvan tai Ejimiven suusta tippuessaan ne ovat evolvoituneet joksikin kokonaan
uudenlaiseksi soundiksi. Brittiaksentti, kiireetön tapa räpätä ja tummat, savuiset ja pölyiset biitit vievät mielikuvat helposti myös
90-luvun puolivälin Bristoliin ja triphoptunnelmiin. Plastic Bag Trainin afrobeatvaikutteinen lähes hilpeä kitarasvengi erottuu soundiltaan levyn linjasta, mutta Ejimiven leppeä räppäys sitoo levyn eri osaset tiukasti yhteen.
Gonjasu?n puliukkoräppiin tai vaikkapa vanhaan Massive Attackiin tykästyneelle rytmimusiikin ystävälle Ghostpoetin kakkoslevy on varsin mieluisa tuttavuus. Nuoremmalle sukupolvelle sen toivoisi porttiteorian tavoin avaavan ovet Earthlingin, Sneaker Pimpsin ja vaikkapa Portisheadin maailmoihin.
ta tunsin tarttuessani tähän levyyn ensi kertaa. Useiden kuuntelukertojen jälkeen The
Flaming Lipsin uutukainen asettuu johonkin
ääripäiden väliin. Sillä kuuluu Embryonicin
loputon kokeilunhalu ja toisaalta se tarjoilee
samaan aikaan biisejä, joissa on alku, keskikohta ja loppu.
Ensihämmästyksen jälkeen levy alkaa paljastaa itsestään uusia puolia joka kuuntelulla.
Pitkät biisit kätkevät hälyäänten sisään hienoja melodisia oivalluksia ja paljon piilotettuja aarteita.
Pitkä yhteinen matka on kuljettu siitä, kun
ostin Hit To Death In The Future Headin
pelkästään kantensa perusteella turkulaisesta divarista 90-luvun alussa ja kyllä, taidan
minä vieläkin tätä bändiä vähän rakastaa.
9
LITTLE BOOTS
NOCTURNES
(On Repeat)
Vuonna 2009 Little Boots eli Victoria Hesketh jäi debyytillään La Rouxin terävämmin
stailatun ja koukukkaammin kirjoitetun debyyttilevyn varjoon. Minullekin hän oli jäämässä vain yhdeksi sivuluvuksi tyhjänpäiväisen elektropopin loputtoman paksussa kirjassa, kunnes nappasin käteeni omakustanteena julkaistun Nocturnesin.
Singlenä julkaistun Broken Recordin kertosäkeessä oli hauska hyppivän levyn gimmick, mutta vasta albumikokonaisuus lunasti lupauksen kokonaan. Heti aloitusbiisi Motorway tuo mieleen Sarah Cracknellin laulamassa On A Motorway -pikkuklassikkoa.
Edetessään levy tuo mieleen Goldfrappin ja
Gloria Estefanin. Tuntuukin, että Hesketh
on kuluneessa neljässä vuodessa ikääntynyt vähintään kymmenen vuotta. DFA:n Tim
Goldsworthyn tuotanto ja Simian Mobile
Discon ja Hercules & Love A?airin valjastaminen biisinkirjoittajiksi tarkoittaa, että nyt
on myös lupa odottaa jotain suurta.
Siinä missä Hands oli vielä nuorempaan
makuun suunnattua ja jokseenkin ulkokultaista kevyttä tusinapoppia, tavoittelee Nocturnes popin perimmäisiä sydänjuuria. Se
ammentaa sieltä mistä ikiaikaiset ABBA, Pet
Shop Boys ja Saint Etienne kalastavat parhaimmat melodiansa. Enää Little Boots ei
tunnu halvalta muotioikulta vaan määrätietoiselta ja harkitusti etenevältä artistilta. Little Boots on kasvanut isoksi.
TOMI TUOMINEN
8
GHOSTPOET
SOME SAY I SO I SAY LIGHT
(Brownswood)
Parhaan brittiläisen hiphopin tunnistaa jo
kaukaa. Kakkoslevynsä perusteella olisin
taipuvainen nostamaan kolmikymppisen
Ghostpoetin eli Obaro Ejimiven suoraan
Roots Manuvan ja Trickyn rinnalle tyylilajin ehdottomien mestarien joukkoon.
Johtuneeko brittein saarten vahvasta reggae- ja ska-perinnöstä ja suuresta jamaika-
TOMI TUOMINEN
8
THE FLAMING LIPS
THE TERROR
(Bella Union)
Ihminen on luonteeltaan muutosvastainen.
Bändit eivät saisi milloinkaan kehittyä. Siinä
vaiheessa, kun The Flaming Lips oli saavuttanut taiteellisen kliimaksinsa Soft Bulletinilla ja Yoshimi Battles The Pink Robotsilla,
kuulija toivoi mielessään, että bändi kuulostaisi aina juuri siltä.
Näin ei kuitenkaan käynyt. At War With
The Mystics vei tuttua soundia entistä pidemmälle, ja Embryonic sanoutui irti kaikesta, mihin olimme The Flaming Lipsin kohdalla tottuneet. Sitä oli jo vaikea niellä. Miten samat miehet, jotka olivat onnistuneet kirjoittamaan Race For The Prizen ja Do You Realizen kaltaiset popnerokkuuden kiteytymät,
yhtäkkiä tekivät atonaalista möykkää, josta
ei löytynyt kertosäettä, melodiaa tai paikoin
edes rytmiä? Itsekin myönnän heittäneeni
pyyhkeen kehään tuon levyn kohdalla.
The Terror kuvaa hyvin sitä tunnetta, joSUE
TOMI TUOMINEN
TOMI TUOMINEN
7
AIVOVUOTO
S/T
(Monsp Records)
Kemmurusta, Uuden ajan avaruususkonnosta, soolouraltaan ja ties mistä tutun Jodarokin sekä tuottajakaksikko K.V.N & Lobon
yhteisilmentymä Aivovuoto kuulostaa paperilla varsin toimivalta yhtälöltä, muttei ikävä
kyllä kanna albumimitassa.
Albumi alkaa lupaavasti. Amalgaami toimii mielenkiinnon herättävänä introna ja Itä
bloc eau de toilette saa kuulijan höristelemään korvia. Jostakin syystä tuntuu, ettei levy kuitenkaan lähde missään vaiheessa käyntiin. Biitit ovat sinällään muotovalioita, mutta
keskimäärin hieman päälle kaksiminuuttiset
kappaleet tuntuvat loppuvan auttamattomasti kesken. Jodarokin sinänsä suvereeni räppäily jättää suuhun rutiinisuorituksen maun
ja levy kuulostaa luonnosmaisuudessaan pikemminkin mixtapelta kuin albumilta.
Suuri osa kappaleista soljuu ohi suurempia muistijälkiä jättämättä, mutta onneksi
mukaan on siunaantunut muutama kovemmankin luokan raita. Romanttisella ja raukealla puhallinsämplellä etenevä Nyt on hyvä,
Aksimin ?ittauksen sisältävä Enemmayan
sekä levyn päättävä Piilotajunnasta sylkee
myrkkyy ovat kaikki ässäkamaa. Varsinkin
» 40 « NRO. 5
NÄLKÄMAAN MILIJÖNÄÄRIT
KUMINAUHATEORIA
(Omakustanne)
Nälkämaan milijönäärit on kajaanilainen
räptrio, joka koostuu kahdesta MC:stä (Hicone ja Samueli) sekä tuottajasta (Tuntematon mies).
Suomalaista sielunmaisemaa ruotivat kappaleet ovat melankolisia ja lyyrisiä. Vaikka aiheet ovat vakavia, kuuntelee levyä ihan mielellään. Ulosanti välttää genrelle tyypillisimmät
sudenkuopat, eikä ?ow kangertele kummallakaan pahemmin, vaikka välillä hieman yksioikoista ja monotonista onkin. Kumpikaan
räppäreistä ei vielä täysin vakuuta omalla äänellään, joskin viitteitä piilevästä lahjakkuudesta tarjoillaankin. Hämmästyttävästi jompikumpi tuo äänensä ja artikulaationsa puolesta mieleen Tommishockin, vaikka suomiräpin kartalla ollaan tyylillisesti ehkä lähempänä
3rd Rail Musicin artisteja. Tuotanto kuulostaa
mollipianoineen ja jousineen paljon suomiräpin kultavuosilta eli 2000-luvun alulta.
Sävykkäämpi äänenkäyttö, huumori, kevyempi ote ja biittien vaihtelevuus voisivat
helpottaa vakavien aiheiden kuuntelemista
ja omaksumista ? nyt musiikin ja sanoitusten raskassoutuisuus syö tehoa kokonaisuudelta.
MIKKO TOIVIAINEN
7
AU PAIR
OLEN PAHAA UNTA
(Secret Entertainment)
Vuosina 2001-2012 toiminut jyväskyläläisyhtye Au Pair julkaisee neljännen, viimeiseksi
jääneen albuminsa postuumisti.
Vinosti rockaileva nelikko tuli tunnetuksi
astetta marginaalisemman tienlaidan kulkijana, jonka musiikissa sekoittuivat usein onnistuneesti Radiopuhelimille tyypillinen groovaava vittumaisuus, kumikamelimainen kiero
venkoilu ja Limonadi Elohopean sekä Kuha.:n
mieleen tuovat omituiset sanoitukset. Yhtyeen
mielenkiintoisuudesta onkin pitkälti kiittäminen laulaja Tomi Tuomaalan nerokkaita lyyrisiä oivalluksia, jotka ovat keskiössä Olen pahaa
unta -albumillakin. Tämä on ehdottomasti toimiva ratkaisu. Grimmin veljesten maailmasta
lainaavat aikuisten sadut ovat maagisen realismin ja absurdismin ehdoilla eteneviä pieniä
helmiä. Usein yhtyeen musiikkia kuunnellessa huomaakin leikittelevänsä ajatuksella, että laulut ovat itse asiassa musiikilla väritettyjä
pienoisnovelleja.
Musiikillisesti liikutaan jossakin YUP:n,
CMX:n ja Kuolleiden Intiaanien rajamaastossa, joskin Au Pairin musiikillinen paletti
on ehkä asteen kollegojaan kapeampi, eikä
Tuomaalan Röllistä muistuttava monotoninen puhelaulu tätä hirveästi helpota. Parhaiten yhtyeen nerokkuus tulee esiin kappaleessa Minä olen Pietro Mennea.
MIKKO TOIVIAINEN
7
TUOMARI NURMIO
DUMARI JA SPUGET
(Ratas Music Group)
En ole koskaan ollut murremusiikin ystävä,
vaikka muuten murteista pidänkin, eikä stadin slangi ole korvissani yhtään sen miellyttävämmän kuuloista kuin Rehupiiklesin eteläpohjanmaalainen murre.
Mutta vaikka Dumari ja Spuget nojaa voimakkaasti slangiin, on se muutakin kuin pääkaupunkiseudun (menneen) puheenparren
osaamisen taidonnäyte. Biiseissä seikkaillaan Sörkan kaduilla tavalla, joka kuulostaa
hyvin todelliselta jokaisen korvissa, joka on
kerran Kurvissa käynyt ? ja vaikka ei olisikaan. Ja slangilevyä kun tehdään, on mukaan
otettu myös muun muassa sellaista vanhempaa tuotantoa kuin Tonnin sti?at ja ehkä jo
liikaakin kuultu Oi mutsi, mutsi. Kuitenkin
radioissakin taajaan soinut Sniidu friidu on
tämän levyn jalokivi.
Musiikillisesti Nurmion poppoo svengaa
kuin se kuuluisa hirvi, mutta kokonaisuutena
Dumari ja Spuget on melkoisen raskas paketti
ainakin yhdeltä istumalta kuunneltavaksi.
MARJUT MUTANEN
8
BLIND ARCHITECT
WE FELT MOUNTAINS (JUST
BEFORE WE FELL) (Lionheart)
LEVYARVIOT
Kokkolalaisen Blind Architectin debyytti
We Felt Mountains (Just Before We Fell) ei ole
mitään hosuvan kuuntelijan musiikkia, vaan
siihen pitää jaksaa perehtyä useampaan kertaan, että se avautuisi.
Levyllä on pituutta vain kuuden kappaleen
verran, mutta progemittaisia kun ovat, ei useampia jää edes kaipaamaan. Postrock-bändiksi tituleerattu yhtye onkin mielenkiintoinen tuttavuus, jonka kappaleet kasvavat melkoisen mahtipontiseen kokoluokkaan ? hyvällä tavalla. Lauluosuudet ovat näissä biiseissä sivuosassa, ja maailmoja syleileviksi venyviä kitarantilutteluita voisi unohtua kuuntelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Cure Me Dementia saa surumielisyydessään miltei kyyneleen silmäkulmaan. Lopetusraita Sixth tuo lauluharmonioineen ohimennen mieleen Von Hertzen Brothersin.
MARJUT MUTANEN
6
ALESSI?S ARK
THE STILL LIFE
(BELLA UNION)
The Still Life on Alessi?s Arkin kolmas kokopitkä albumi. Tämä nuori nainen, 22-vuotias
Alessi Lauent-Marke, on selkeästi matkalla
johonkin, sillä edellisen Time Travel -levyn
jälkeen on tehty pieniä linjamuutoksia.
The Still Lifella tämä muutos jää kuitenkin
vielä pahasti puolitiehen. Levy on sekava ja samaan aikaan kovin mitäänsanomaton. Kokonaisuutta rikkoo neljä alle kaksiminuuttista vaisua kappaletta, ja usea pidemmistäkin biiseistä
jää pliisuiksi. Pakkaa sekoittaa vielä The National -laina Afraid of Everyone. Tämä suhteellisen hyvä coveri menee hukkaan, kun se yritetään upottaa kokonaisuuteen, johon se ei sovi.
Levyjen välissä julkaistavana ?o?-record teaserina? laina olisi voinut hyvinkin toimia.
Levyltä puuttuu se kliseinen ?oma juttu?.
Veins Are Blue ja muutama muukin biisi kuulostaa häiritsevän paljon Camera Obscuralta eivätkä muutkaan kappaleet juuri pysäytä
omaperäisyydellään.
The Still Life olisi yhtenäisempi, jos esimerkiksi sinkkujulkaisu The Rainin elektroninen
äänimaailma olisi venytetty koko levyn punaiseksi langaksi tai jos aavemaisen Big Dipperin
kaltaisia kappaleita löytyisi levyltä useampi.
ANNI EEROLA
9
KURT VILE
WAKIN ON A PRETTY DAZE
(MATADOR)
Kuten ihmisten, on levyjenkin kanssa satuttava oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Ikkuna
tutustumiselle voi olla kovin pieni.
Minä ja Kurt Vilen viides kokopitkä albumi
Wakin On A Pretty Daze emme meinanneet
löytää yhteistä hetkeä. Ensimmäinen kosketus levyyn oli väsyneenä ja aikaansaamattomana iltapäivänä, jolloin Kurtin venyttelyt eivät todellakaan iskeneet. Ensimmäiset ihailevat arviot levystä olivat juuri ilmestyneet.
Kuinka kuulasta, kuinka ihanan hidasta.
Ensivaikutelmat jäävät harmittavan usein
voimaan. Kaiken rehellisyyden nimissä: en
tiedä olisinko Vilen uusimpaan tuotokseen
kovin nopeasti uudestaan tarttunut, jos tämä
arvio ei olisi ollut tehtävänä.
Sitten koitti venyttelevän raukea, rauhallinen ja aurinkoinen maanantaiaamu ja uusi yritys. Levyn avausbiisi Wakin On A Pretty Day heräsi eloon eikä sen kymmenenminuuttinen pituuskaan enää ärsyttänyt. Rohkea mutta perusteltu veto asettaa tahdin ja
määrää suunnan koko levylle, joka soljuu
eteenpäin ensimmäisen biisin ohjaamana.
Levyn loppupuolen Shame Chamberin nuoresta Springsteenistä muistuttavat kiljahdukset nostavat hymyn huulille. Sitä seuraava Snow?akes Are Dancing on selvimmin sukua edellisen levyn materiaalille.
Kurt Vile, maanantaiaamu oli puolellamme.
ANNI EEROLA
9
PANSSARIJUNA
HAISTOIN KERRAN NÄÄTÄÄ
(Joteskii Groteskii)
Tampereelta juurevasti jyskyttävän nelihenkisen Panssarijunan debyyttialbumi on nähnyt keväisen päivävalon, julkaisijana hienosti
VAMPIRE WEEKEND ? MODERN VAMPIRES (XL RECORDINGS)
Vampire Weekend on yksi indiepopin suurimmista haters gonna hate -bändeistä. Tänä keväänä kissa
nostetaan jälleen pöydälle. Modern
Vampiresilla on lunastettavana odotukset
suosion jatkumisesta vuoden 2010 menestyslevy Contran jälkeen.
Unbelievers räväyttää ilmoille sen Vampire Weekendin, jota kaikki vuoden 2013 kesälevyn toivojat ovat kädet syyhyten odottaneet. Biisi ei ole kovin kokeileva, mutta toimii silti. Step ja Diane Young julkaistiin tup-
lasinkkuna ja ne täydentävätkin toisiaan. Ensimmäinen rauhallisempana ja jälkimmäinen
nopeatempoisena ja omaperäisenä.
Useammankin lyhyen, yltiölevottoman rutistuksen vastapainona on Ya Hey, joka on
Vampire Weekendin biisiksi pitkä, yli viisiminuuttinen. Siitä muodostuukin kokonaisuuden kannalta tärkeä ja sillä on poikkeuksellisesti tilaa kasvaa.
Odotuksia levy ei täysin lunasta. Aiemmin Vampire Weekend ei ole pahemmin hitaita biisejä harrastanut ja hyvä niin, sillä ne
eivät yleensä ole millään tavalla ole bändin
vahvuus. Uudesta levystä hidastempoisempia biisejä on kuitenkin melkein puolet, ensimmäisenä jo kummallisesti levyn aloittava
Obvious Bicycle, joka on biisinä hyvä, mutta sopisi paremmin levyn lopettavaksi kappaleeksi.
Vertailukohtia Vampire Weekendille on
edelleen vaikea löytää. Bändi kuulostaa ennen kaikkea itseltään. Itseltään, joka alkaa
helposti toistaa itseään.
pro?loitunut pikkulafka Joteskii Groteskii.
Panssarijunan veljekset Karmala ja kumppanit ovat koonneet albumin kappaleista, joissa hillbillymäinen meininki kohtaa riemukkaan DIY-henkisen remuamisen. Kuin Joose
Keskitalo ja Liimanarina-orkesteri yhdistettyinä Kari Peitsamoon akustisesti hölmöimmillään. Jostain vielä pilkahtavat 90-luvun nykiläinen Railroad Jerk sekä Spacemen 3.
Lyyrisen naiiviuden kautta kuljetaan arkisen alitajunnan Styks-virtaa pitkin kohti syvempiä merkityksiä, jotka ehkä ovatkin vailla merkitystä. Avausraita Sörkan kurko antaa
viitteitä semimyyttisestä hahmosta. Kouluaikaisia traumoja käsitellään mustan huumorin
avuin albumin nimeä kantavassa kappaleessa. Jääskeläisen pilli soi toteaa juuri ja vain
sen, mitä nimi kertoo. Yksinkertaisen hokeman tehtävä on vapauttaa kuuntelija pois syvempien pohdintojen taakasta.
Panssarijunan kantriblues on vapauttavaa
katusoittoa. Amerikan-serkku voisi kutsua sitä hokey-pokeyksi. Ehkä Panssarijunan itse
nimeämä tyylisuunta ?trauma blues? kertoo
olennaisen.
valveutuneelle: iskulause seuraa toistaan, ja
vaikka joku voisi syyttää kokonaisuutta naiiviudesta, niin hyvällä ja universaalilla asiallahan tässä ollaan. Ja musiikki, musiikki toimii kuin tauti.
Femi Kuti unelmoi paremmasta huomisesta, ja häntä kuuntelee mielellään.
maanantai). Yhä edelleen Hugen tyyli hakata tavuja tavujen perään ja liittää niitä toisiinsa kohtalaisen vapaasti ei toimi kaikille, mutta
seasta löytyy tuttuun tapaan neroutta.
Huge L:n levyistä löytää aina suosikkinsa,
mutta kun hyllystä löytyy sellaiset kymmenen
plus Huge-tuotetta, niin nykyään ajatus miehen uudesta levystä alkaa olla ennemminkin
ahdistava kuin odotuksia herättävä. Vaan ei,
eipä mies vieläkään petä. Kuudestoista baari on jopa kaunis kappale.
8
MARKO LUOJUS
8
FEMI KUTI
NO PLACE FOR MY DREAM
(Label Maison)
Fela Kutin poika Femi Kuti on tehnyt afropoppiaan jo 80-luvun lopulta lähtien. 50
vuotta täyttänyt muusikko koki urallaan aallonpohjan noin kymmenen vuotta sitten, kun
hänen äitinsä kuoli, vaimo jätti ja (ainakin Femin omien sanojen mukaan) Nigerian hallitus aloitti Femiä kohtaan mustamaalauskampanjan johtuen hänen kärkkäistä poliittisista
mielipiteistään.
No Place For My Dream on jo nimestään
lähtien vimmaisen poliittinen tuotos. Suomalaisesta näkökulmasta iloisen afropopin yhdistäminen paasaaviin sanoituksiin on hieman outo. Femi pitää homman kuitenkin tarpeeksi yksinkertaisena myös sille vähemmän
SUE
JARKKO FRÄNTILÄ
6
TELSTAR SOUND DRONE
COMEDOWN
(Bad Afro)
Tanskalainen Bad Afro -levy-yhtiö oli vielä
2000-luvun alussa tunnettu garagehenkisistä
yhtyeistään. Suomesta yhtiölle levyttivät tuotantoaan muun muassa The Flaming Sideburns, Thee Ultra Bimboos ja Sweatmaster.
Vuosien varrella hype väheni yhtiön ympärillä, mutta Bad Afro on silti julkaissut garageen
viittaavia albumeita tasaiseen tahtiin.
Telstar Sound Drone menee enemmänkin 80-luvun Brittilän suuntaan ja kumartaa
Spaceman 3:lle ja Jesus And Mary Chainille.
Narkoottinen psykedeliarock on taas jostain
syystä muotia, mutta on niitä toki huonompiakin matkinnankohteita olemassa.
Telstar Sound Drone on kuitenkin kaukana Joensuu 1685:n, Black Lizardin ja genren muiden suomalaisten edustajien tasosta. Tanskalaisyhtye paiskoo menemään maalailua joka tuoksuu kyllä sopivasti päihdyttävältä, mutta jättää silti sen ekstaasin takataskuun.
Suomalaiset on parempia. Tässäkin.
JARKKO FRÄNTILÄ
7
HUGE L
DELIRIUM TREMES
(Monsp)
Huge L hakkaa levyä pihalle niin hengästyttävää tahtia, että tuskin itsekään pysyy mukana. Suomen Lil B?
Vainoharha on taas läsnä, ja taustat soivat
kulman takaa ääniä. Välillä kuitenkin mennään perinteisempään tahtiin (Rankempi kuin
» 41 « NRO. 5
ANNI EEROLA
JARKKO FRÄNTILÄ
7
ELÄIN
JOENSUU
(Juki Records)
Joensuulainen Eläin on tehnyt tätä ennen
kaksi levyä: Vuonna 2010 ilmestyi bändin nimeä kantanut debyytti, ja vuotta myöhemmin
2000 Deluxe. Molemmilta levyiltä löytyi loistavia kappaleita (Tyhjäntoimittaja korkeassa
asemassa ja Television sininen valo olivat ne
kirkkaimmat hitit). Onko kyse sitten yhtyeen
kotipaikkakunnasta vai mistä, mutta kuohunta
oli kuitenkin harmittavan vähäistä.
Nyt yhtyeen sointi on muuttunut piirun
suoremmaksi, ja toiseksi laulajaksi on tullut joensuulainen laulunopettaja Laura Kaljunen. Kertomukset ovat yhä suoran ilkikurisia tarinoita tehdastyöläisen arjesta, politiikasta ja muista jokapäiväisistä asioista.
Sanat sanotaan yhä niin kuin kirjoitetaan,
ja arkipäivän realismissa on yhä särmää aivan kuin Risto olisi löytänyt itselleen omatunnon runkkaamisen sijaan. Yökerhossakin
saadaan turpaan.
Yhtye kuulostaa yhä, no, joensuulaiselta: vähän oudolta ja sellaiselta, ettei kaikki ole ihan
kohdillaan. Albumin avaavassa nimikappaleessa on hittipotentiaalia, mutta ensimmäistä
kertaa Eläintä kuunnellessaan on olo, että parempaankin yhtye olisi kenties pystynyt. Silti
avaimet suurempaan suosioon ovat omissa käsissä. Seuraava levy voi räjäyttää pankin.
JARKKO FRÄNTILÄ
8
CAYUCAS
BIGFOOT
LEVYARVIOT
(Secretly Canadian)
Cayucos on 50-luvulle jämähtänyt rantalomakohde Californiassa. Google Mapsin ukkelikävely Caycosin kaduilla esittää sur?lautoja nojailemassa rantamajojen seinään sekä laiskoja pelikaaneja istuskelemassa ränsistyneen rantabulevardin ravintoloiden katoilla. Pikkukaupunki on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kalifornialaiseen nuorukaiseen Zach Yudiniin, joka ammentaa musiikkiinsa bändin nimen lisäksi kaupungin menneen aikakauden retrosurf-ilmapiiriä ja huolettomuutta.
Bigfoot on levynä lyhyt, vain kahdeksan
kappaletta. Äänimaisema on tyylillä toteutettu niukoista elementeistä ja yhtenäinen läpi levyn. Tanssittavat rytmit ovat levyllä dominantti elementti, melodiset soittimet on
jätetty reilusti taka-alalle. Tarkoitus on saada pylly hytkymään! Laulumelodiat ovat lähes lastenlaulumaisia ja helposti toistettavia. Zachin melodioista ja laulutyylistä tulee
usein mieleen Mellow Goldin aikainen Beck.
Selkeänä innoittajana on ollut myös Vampire Weekend, jolta on nyysitty huolettomat
laulunaiheet ja leikittely maailmanmusiikkivaikutteilla.
Lyhyt levy on kuitenkin monotoninen. Biisit paahdetaan läpi samoissa tunnelmissa ja
rekisterissä ilman yllätysmomentteja. Pari kaavaa rikkovaa kappaletta tekisi hyvästä
levystä loistavan. Bigfoot kuitenkin houkuttelee kuulijaa downshiftaamaan hetkeksi. Ei
elämän pidä olla hektistä ja totista, vaan kahdeksan kappaleen ajan voi vapauttaa lantion
rytmin vietäväksi ja antaa Bigfootin loihtia
Wayfarer-lasien värittämiä mielikuvia kesästä, auringosta ja surfattavista aalloista.
THOMAS LILLEY
7
MAVIS STAPLES
ONE TRUE VINE
(ANTI-)
Mavis Staples on jo vuodesta 1969 levyttänyt
gospelia ja rhythm and bluesia omalla nimellään. 73 vuoden kypsässä iässä hän pysyttelee edelleen aktiivisena ja äänittää jo toisen
levynsä Wilcon Je? Tweedyn kanssa. Ensimmäinen, You Are Not Alone, voitti 2011 Grammyn parhaana americana-levynä.
One True Vine -levyllä biisejä Mavisille on
kynäillyt Tweedyn lisäksi Nick Lowe, mutta
kappaleita on myös lainattu muilta esittäjiltä, esimerkiksi Funkadelicin Can You Get to
That on sovitettu todella svengaavaksi gospel-kantriksi. Lowen kynäilemä Far Celestial Shores kristallisoi levyn kepeän mutta
hartaan tunnelman ja viestin. Mavisin lämmin ja patinoitunut lauluääni lepää kauniisti Tweedylle tunnusomaisella pehmeällä ja ja
harvaan sovitetulla taustalla.
One True Vine on kaikessa sielukkuudessaan kuitenkin jonkin verran tasapaksu. Jotain yllättävämpiä kappalevalintoja olisi voinut harkita, kuten myös hieman kulmikkaampia sovituksia. Tällaisenaan levystä ei
löydä draamankaarta, joka erottaisi kuuntelijansa paikkaan ja hetkeen sitovan kokonaisuuden Wiklundin taustamusiikista. Toivottavasti Mavisillä henki pihisee vielä tämän
levyn jälkeen sen verran, että jotain hieman
dramaattisempaa tarttuu narulle. Edellytykset siihen ovat olemassa.
THOMAS LILLEY
8
JUNIP
JUNIP
(City Slang)
Ruotsalaisen folk-kitaristi José Gonzálezin
ääni on jumalten nektaria korville. En silti syttynyt hänen soolouralleen, ja onnenitkua tihrustavien ?anellipaitamiesten palvova
meri livetilanteessa etäännytti. Göteborgissa
vuonna 1998 rumpali Elias Arayan ja keyboardisti Tobias Winterkornin kanssa perustettu Junip vietti hiljaiseloa Gonzálezin soolouran ajan, julkaisten erinomaisen debyyttinsä Fieldsin kolme vuotta sitten. Yhtyeen
parin vuoden takainen keikka taivutti minut
tanssiin ja vaivutti transsiin.
Kakkosalbumi sisältää uusia elämää suurempia kysymyksiä ja auki jätettyjä arvoituksia hypnoottisen krautfolkin päällä. Tarttuvien singlebiisien hämmentäviä videoita ei kannata katsastaa, ennen kuin on muodostanut kappaleista
omat mielikuvansa. Line of Fire on upea, kiireetön ja ajaton rock-klassikko, joka voisi mellotronilta kuulostavine koskettimineen olla peräisin vuodelta 1970. Your Life Your Call -biisissä
Arayan discofunkpoljento ja Winterkornin surisevat bassokuviot sulautuvat Gonzálesin laulumelodian kanssa svengaavaksi luupiksi, jota
voisi kuunnella loputtomiin.
Albumin puolivälin jälkeen sävelkynä tylsistyy, mutta Gonzálezin viheltely Batonbiisin minimalistisen bassokuvion päälle on
hämmentävän addiktoivaa. Päätöskappale After All is Said and Done on jälleen puhdasta kultaa.
JARI MÄKELÄ
8
WIRE
CHANGE BECOMES US
(Pink Flag)
Postpunk-legenda Wire ehti vuosina 1977-79
levyttää kolme albumia ennen hajoamistaan.
Bändi teki comebackin 80-luvun puolivälissä, mutta ei halunnut kajota virallisesti julkaisematta jääneeseen biisimateriaaliinsa. Osa
oli jo julkaistu kuuntelukelvottomaksi luonnehditulla livelevyllä Document and Eyewitness (1981) ja jotain oli työstetty laulajakitaristi Colin Newmanin soololevyille sekä basisti Graham Lewisin ja kitaristi Bruce Gilbertin Dome-bändin levyille.
Change Becomes Us -albumi perustuu
noille Wiren 80-luvun alun demoille ja biisiaihioille. Se on tavallaan yhtyeen kadonnut, neljäs albumi, vaikka biisejä on muokattu reippaalla kädellä nykypäivään. Löydettyään puuttuvan palasensa Wire on saanut uutta
puhtia, ja kuulostaa siltä, kuin olisi siemaissut
tilkan nuoruuden lähteestä.
Rauhallisimpina hetkinään Change Becomes Us -albumin avaruusrock kuulostaa
myöhempien aikojen Pink Floydilta, kulmikkaimmillaan ja kiihkeimmillään Killing Jokelta tai Hugh Cornwellin aikaiselta Stranglersilta. Bändin soundi ei juuri poikkea kahden vuoden takaisesta Red Barked Tree -albumista, vaikka kiertuekitaristi Matthew
Simmsin nimi löytyy nyt levyn kannesta. Tämä dinosaurus ei yhtään kalpene 80- ja 90-lukujen vaihtoehtorocksuuruuksien nykytekeleiden seurassa, pikemminkin päinvastoin.
JARI MÄKELÄ
7
PHOENIX
BANKRUPT!
(Loyauté/Glassnote/Atlantic)
Aina soundillisesti miellyttänyt softrockyhtye Phoenix näytti kolmannella albumillaan
It?s Never Been Like That (2006) hanskaavansa vahvojen albumikokonaisuuksien rakentamisen. Sitä seurannut kaupallinen läpimurtolevy Wolfgang Amadeus Phoenix
(2009) oli jo taiteellinen täysosuma, mutta
viidennellä albumillaan bändi ja luottotuottaja Philippe Zdar vaihtavat vuosikymmenen
verran jalostamaansa tyyliä.
Entertainment-singlen Japanese Boyta tai
jotain muuta viiden pennin ?orientaali?-iskelmää muistuttava intro on korville aikamoinen
shokki. Ainoa vanhasta Phoenixista muistuttava elementti on Thomas Marsin lempeän
sielukas laulu. Phoenix-veljesten Laurent
Brancowitzin ja Christian Mazzalain ilmavasti nakuttavat kitarat on useimmissa paikoissa korvattu tai haudattu täpöllä ja säröllä
soivaan kosketinsoitinmössöön.
Tästä konkurssista paljastuu ensijärkytyksen jälkeen onneksi paljon hyviäkin puolia. Vaikka albumin yleisvaikutelma on edellisiä jähmeämpi ja raskasliikkeisempi, yhtyeen melodiat ovat edelleen tarttuvia ja kestävät polveilevina kuuntelua. When Doves
Cryn komppia lainaava The Real Thing ja
kaavoista poikkeava nimikappale ovat mieleeni, ja esimerkiksi Trying To Be Cool kelpaisi M83:n singlebiisiksi. Valitettavasti en usko,
että Bankruptista voisi kasvaa aikaisempien
Phoenix-albumien veroista suosikkia.
JARI MÄKELÄ
7
MÄK GÄLIS
LÄHI-ÖISSÄ
(PME/Warner)
Olen odotellut VilleGallen pikkuveljen Mäk
Gäliksen sooloalbumia innokkaasti siitä asti,
kun taannoin näin hänet esiintymässä JVG:n
keikalla. Jääkiekko ei kiinnosta tippaakaan,
mutta roskaruokaa ja kastiketta polttoaineeSUE
naan käyttävä vieraileva mc teki kovan vaikutuksen. Toivoin hänen soololevystään maukasta ja ruokaisaa g-funk-taustoitettua teema-albumia. Lähi-öissä käsittelee harmi kyllä
muitakin aiheita, ja biiseissä kuullaan letkeitä
tanssi- ja reggaetaustoja.
Albumin parhaat biisit ovat hidas, rasvainen ja riemukas Big Mäk, svengaava videokappale Mäk is Bäk, paksusti potkiva funk
Kastiketta sekä nerokas Kaidalla polulla, joka kertoo ajasta, kun Mäk ei ollut vielä Mäk
vaan eli tavallista elämää. Junon ?ittaama
Mäkin kaa mestoilla -biisi ei yllä ihan edellä
mainittujen tasolle, mutta sopii hyvin niiden
muodostamaan kokonaisuuteen.
Potentiaalisinta hittikamaa levyllä edustanee keinuva Älä koske mun bisneksii, jonka laulaja Zäkmäni esiintyy myös mainituilla
Mäkin kaa mestoilla- ja Kaidalla polulla -biiseillä. Veikkaan, että Zäkmäni on yhtä kuin
Lähi-öissä-albumin äänittäjä, tuottaja ja säveltäjä Sakke Aalto, jolla on ollut näppinsä
monen menestyneen rap-artistin potikoissa.
JARI MÄKELÄ
6
BRITISH ELECTRIC FOUNDATION
DARK ? MUSIC OF QUALITY & DISTINCTION VOL. 3 (Wall Of Sound)
Heaven 17 -muusikoiden Martyn Waren ja
Ian Marshin vuonna 1982 julkaisema, levydivarien poistolaatikoissa vuosikymmeniä
pyörinyt Music of Quality & Distinction -LP
ansaitsisi klassikon aseman. Kokoelmalla bsarjan vokalistit versioivat edellisten vuosikymmenten pop- ja soulklassikoita synapopversioina. Levy potkaisi liikkeelle Gary Glitterin, Sandie Shawn ja etenkin Tina Turnerin comebackit.
Yhdeksän vuotta myöhemmin vähemmälle
huomiolle jäänyt kakkososa sisälsi soul-laulajien ?ajanmukaisia? versioita soulbiiseistä.
Koska kolmososa ilmestyy näin pitkällä viiveellä, luulisi, että olisi panostettu määrän sijasta laatuun. Päinvastoin kävi. Mukana on
hienoja solisteja 80- ja 2000-luvuilta, mutta sekava biisilista näyttää siltä kuin laulajat
olisivat itse valinneet esittämänsä kappaleet.
Äänensä menettäneen Boy Georgen I Wanna Be Your Dog -versiointi on tarpeeton, suorastaan karsea.
Ian Marsh ei ole enää mukana, mutta biisien taustat ovat ajattoman tyylikkäät. Kim
Wilde yllättää mainiolla Stevie Wonder -versioinnillaan positiivisesti, samoin ex- The
Long Blondes Kate Jackson Blondien tulkitsijana. Glenn Gregoryn Party Fears Two
on kunnianosoitus edellisillä osilla laulaneen
Billy Mackenzien muistolle.
JARI MÄKELÄ
7
CHARLI XCX
TRUE ROMANCE
(Warner Music)
Charli XCX, oikealta nimeltään Charlotte Aitchinson, on 21-vuotias englantilainen
laulaja-lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti osuudestaan ruotsalaisen Icona Popin I Love It -megahitillä.
Internetin ylivoimainen popauktori
Pitchfork antoi Charlie XCX:n debyyttilevy True Romancelle arvosanan 8.3 ja lätkäisi
samalla kylkeen Best New Music -leiman. Se
yrittää valtansa avulla luoda Aitchinsonista
superpoptähteä uudelle nettiajalle, jossa painopiste on siirtynyt MySpacesta esimerkiksi
Tumblr-blogeihin. Ironista on, että Aitchinson latasi jo 14-vuotiaana musiikkia nimenomaan MySpaceen.
Superpoptähden viitta ei vain yksinkertaisesti istu Aitchinsonille ? ei ainakaan vielä.
Se, että artisti on kirjoittanut itse kohtalaisen levyllisen synapoppia kertoo isosta potentiaalista, vaikka apuna ovat olleetkin huipputuottajat kuten Robynin kanssa työskennellyt Patrik Berger. Aitchinsonin pukeutumistyyli ja osa True Romancen äänimailmasta tuovat mieleen Grimesin, mutta biisimateriaali vain ei yksinkertaisesti pääse lähellekään. Myös vertailu viime vuoden hienoimpaan poptulokkaaseen Jessie Wareen jättää
Charli XCX:n pahaan alakynteen.
Levyn parhaina kappaleina suositellaan
kolkon biitin ja lämpimän kertosäkeen yhdistävää Stay Awaytä ja Todd Rundgrenia
sämpläävää, ilmavaa So Far Awaytä.
» 42 « NRO. 5
JOONAS KUISMA
7
WOLF PEOPLE
FAIN
(Jagjaguwar)
Pari kuukautta sitten, arvostellessani The Cave Singersin mainion Naomi-albumin, päädyin tällä palstalla hehkuttamaan yhdysvaltalaisen Jagjaguwarin hienoa artistikatalogia.
Tässä kuussa sain eteeni levy-yhtiön korkeimman prioriteetin eurooppalaisen kiinnityksen,
brittiläisen Wolf Peoplen Fain-albumin.
Harva levy kuulostaa yhtä paljon levytysolosuhteiltaan kuin Fain. Se äänitettiin sateisessa Yorkshire Dalesissa niin täyteen ahdetussa talossa, että bändinjäsenten oli yövyttävä koko sessioiden ajan ulkona teltoissa avonuotion palaessa kaiken päivää. Tästä
uushippiasetelmasta on tarttunut paljon albumin kappaleisiin, jotka pyrkivät sisällyttämään itseensä valtavat määrät vaikutteita ja
tyylilajeja. Pohjimmiltaan Fainin biisit ovat
englantilaisen tradition folk-lauluja, mutta
ne lähtevät aina lopulta kehittymään mietiskelevän progressiivisesti ja päätyvät taitaviin
ja monimutkaisiin kitarainstrumentaaliosiin.
Esimerkiksi Atholin avatulla hi-hatilla soitettu komppi muistuttaa 60-luvun lopun huuruisia bändejä kuten Creamiä.
Paisutus- ja soolo-osiot ovat neljästä taitavasta soittajasta koostuvan Wolf Peoplen
vahvuus. Varsinainen laulunkirjoituksellinen
ydin häviää Fainillä selvästi verrattuna muihin vastaaviin nykyhetken bändeihin, kuten
Midlakeen. Levy on näppärän pituinen käsittäessään vain kahdeksan pitkää kappaletta, mutta edes yhden todellisen helmen olisi
toivonut päätyneen joukkoon.
JOONAS KUISMA
6
THE BULLET BITERS
STRANGLERS UNITED
(Mielilevyt)
Oululainen psychobilly-combo Bullet Biters on
saanut jo liki kymmenvuotisen olemassaolonsa
kunniaksi vihdoin debyyttialbuminsa pihalle.
Ihailtavasti ainoastaan omaa materiaalia sisältävä levy esittelee genren kevyempää, perinteisempää billy-reunaa. Soundi on paikoitellen jopa ällistyttävän köykäinen, ehkä äänittäjänä toiminut TicoTico-studion Ahti Kortelainen on pelannut jopa liikaakin varman päälle, ettei Biters vain kuulostaisi liian heviltä.
Biisit ovat perinteisiä paitsi rakenteeltaan
myös tematiikaltaan. Silence of the Devil?s
Curve, Sometimes a Reptile Sometimes a Lady ja Monster?s Life ammentavat aineksensa sieltä mistä koko genre sai alkunsa: Meteorsin In Heaven -albumilta. On suorastaan
hämmentävää, miten tiukkaan rajatun aiheellisen rajoituksen kokonaiselle musiikkigenrelle yksi levy on voinut luoda.
Valitettavasti Stranglers United on loppujen
lopuksi aika tyhjänpäiväinen ja helposti unohtuva äänilevy. Nostan hattua perinteiden kunnioittamiselle ja innokkaalle yrittämiselle, mutta
taidan sittenkin kuunnella sitä In Heavenia.
JYRKI MÄKELÄ
7
LOS BASTARDOS FINLANDESES
DAY OF THE DEAD
(Ranka kustannus)
Jos ihminen olisi nuori ja kaunis, instrumenttinsa täydellisin taitaja ja maailman mukavin jätkä,
veikkaan ettei hän silti saisi pestiä Los Bastardos Finlandeses -yhtyeeseen. Takakannen bändipotretti kerta kaikkiaan pysäyttää ? Bastardot
eivät totisesti ole nuoria ja kauniita.
Turha varmaan yrittää kuvailla bändin musiikkia. Tämä on sitä samaa ikuista perusrokkia, jota nämä jätkät ovat vääntäneet jo joskus
kivikaudella. Ja koska takana on satoja vuosia ja
tuhansia kilometrejä, hommahan toimii. Biisit
on väännetty vanhoista tutuista perusaineista
niin musiikillisesti kuin tekstillisestikin.
Muihin kotimaisiin yrittäjiin verrattuna
Finlandesesillä on ylittämätön valtti: vokalisti El Ta? Bastardo eli Bryn Jones. Englannin lahja suomen perusrockskenelle on todella paljon vakuuttavampi vokalisti kuin 99%
suomalaisista kollegoistaan. Välillä mies jopa kuulostaa erehdyttävästi Phil Lynottilta,
mikä on kehuista kovimpia.
Peruskysymykseksi nousee jälleen kerran se,
että haluaako kukaan kuunnella tälläistä tavaraa
kotona selvin päin äänilevyltä? Jos vastaus on
ei, kannattanee suunnata yhtyeen keikalle kaljalasien ääreen. Toimii takuuvarmasti.
JYRKI MÄKELÄ
» REPLAY
JARI MÄKELÄ
BOOMHAUER
? Wild Human Condition (Stupido)
V
oli bändin neljäs. Sakun, Honkan ja
alkuperäisen rumpali Pasi Soljalan
Hank-yhtye treenasi ensimmäisen
kerran joskus syyskesällä 1997. Lemonheads-poppia ja Dinosaur Jr.
-surinaa tapailleen trion tyyli vakiintui Räkärodeon innoittamana pikkuhiljaa juurevampaan, Jon Spencer
Blues Explosion -tyyppiseen garagerockiin. Nimi vaihdettiin mieleenjäävämmäksi Boomhaueriksi.
Jäin bändin keikkoihin koukkuun.
Sakun poskettomista välispiikeistä
muodostui yhtä tärkeä osa Boomhauerin livepresenssiä kuin bändin
musiikista. Live-hauskuuden ja -hurjuuden siirtäminen julkaisuformaattiin vaikutti mahdottomalta, mutta onneksi Saku taipui julkaisemaan
kolme seiskatuumaista ep:tä Suelehdessä Diskolite-kolumniakin pitäneen powerpop-guru Lappiksen
Rhythm Barrel -levymerkillä.
Ensimmäinen ep-levy Gotta
Hear The Music (jolle samanniminen suosikkibiisi ei sisältynyt) helmikuussa 2002 herätti laajempaa
huomiota, ja Stupido tarjosi Boomhauerille oikeaa levytyssopimusta. Ennen pitkään tuumailtua albumiaan bändi ehti keikkailla ympäri
maata. Todistamallani Tammerfestin-keikalla Tampereen Klubilla se
löi yhden julkaistun seiskatuumaisen voimin lattajaloiksi samalla lavalla esiintyneet 22-Pistepirkot.
Syyskuussa 2002 ilmestynyt Lies
About Women -seiska lisäsi pökköä
pesään. Samaan aikaan rumpali vaihtui. Lappis oli jo tuurannut kiireistä
Soljalaa keikoilla. Kun Soljala muutti
töiden perässä Helsinkiin, muuntautui Lappis levy-yhtiön pöydän takana pönöttävästä kauppiaasta jo Ben?s
Diapers -yhtyeestä tuttuun rooliinsa rumpupallilla hilluvaksi Bun E.
Carlosiksi. Lappis soittaa viimeisen
Rhythm Barrel -ep:n b-puolella, ja
piirroskuva rytmitynnyristä on ikuistettu seiskan kanteen.
Danil Venhon Red House -studiossa äänittämillä ja miksaamilla
ep-seiskoilla Boomhauer harjoitteli
studiotyöskentelyä. Meininki kuulosti toisaalta raikkaalta, toisaalta
demomaiselta. Soundit olivat ohuet
ja kevyet, mistä harmista esikoisalbumikin vielä kärsii. Yhtään ep-biisiä ei kierrätetty Wild Human Condition -debyytille, sillä Sakun hittikynä oli kostea.
Yhteistyötä luottomies Venhon
kanssa jatkettiin, mutta 16 biisin
mittainen rupeama vaati triolta
enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Saku ei ehkä riisunut studiossa laulaessaan paitaansa, mutta otti pitkät kalsarit pois farkkujen alta. Vahvaa näkemystä jakavien henkilöiden keskustellessa soundi- ja
sovitusratkaisuista Honkka pelasi
kymmenottelua 8-bittisellä Nin-
SUE
» 43 « NRO. 5
tendolla. Legendaarisen läpi yön
kestäneen miksaussession jälkeen
lähes kaikki biisit miksattiin uudestaan seuraavana päivänä.
?Se, joka ei ole koskaan ulvonut
rinnukset nesteessä ?Houston, we
ain?t got a problem!? Saku Krappalan
messutessa lähistöllä tuskin voi täysin käsittää, mitä tässä haetaan?, kiteytti Ari Väntänen levyarviossaan
(Sue 4/2003). Suuriin odotuksiin
verrattuna Wild Human Condition
vaikutti ilmestyessään pieneltä pettymykseltä, mutta aika on ollut sille
armollinen. Tänään albumi kuulostaa mainiolta ja monipuoliselta.
Slap My Ass, What is That Thing
ja bändin tunnetuin kappale Gotta
Hear The Music ovat vauhdikkaita
tykkibiisejä. Kantriballadit Busted
ja Record osoittavat hienoa tyylitajua. Gone edustaa mynämäkeläistä
Afghan Whigsiä ja draamaa!
Myöhemmin Boomhauer levytti
kaksi vielä hienompaa albumia ja valmisteli biisejä julkaisematta jääneelle
parhaalle levylleen. Vuoden 2003 jälkeen valtaosa bändin lukemattomista keikoista tapahtui maamme rajojen ulkopuolella. Piste tarinalle laitettiin vuosikymmenen lopussa.
Lappis jatkaa Ben?s Diapersissa ja fratrockyhtye The Good Timesissa, Honkka Tv-resistorisoittajien Hiljaiset kallot -bändissä. Rockeliitin suihkuseurapiireistä vetäytynyt Saku on toistaiseksi
hylännyt estradit ja soittaa kitaraa
tyttärensä ja puolisonsa riemuksi.
JARI MÄKELÄ
Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla
hän raapaisee kymmenen vuoden
takaista albumiklassikkoa.
LEVYARVIOT
iime vuosikymmenen alussa turkulainen
Boomhauer oli maailman paras livebändi. Jokainen yhtyeen rock?n?roll -palveluksen paita hiessä todistanut tajusi sen viimeistään sillä hetkellä, kun
Wild Human Conditioninkin päättävä Homewine Bucket Blues taipui totaaliseen kaaokseen universaalin rakkauden ilmapiirissä.
Keikalla laulaja-kitaristi Saku
Krappalan intoilu ynnä loputon lavakarisma, basisti Marko ?Honkka? Hongiston sympaattisen jämerä haahuilu ja rumpali Mikko ?Lappis? Lappalaisen vekkulit ilmeet ja
eloisa komppaus sulautuivat yhdeksi lihaksi trion rytmimusiikin aikaansaaman ekstaasin kourissa värähtelevän ja pomppivan yleisön kanssa.
Ensikohtaamiseni Boomhauerin
kanssa oli 90-luvun lopulla järjestetyssä bändikilpailussa. Bridget-orkesterin kiltit lukiolaispojat esittivät nättiä tweepoppia. Sitten tyypit
kävivät takahuoneessa vetämässä
alkuvuosien tavaramerkiksi muodostuneet stetsonit päänuppeihinsa ja palasivat lavalle riehumaan ja
soittamaan rupista kantripunkkia
Boomhauer-nimellä. Siltä se vaikutti, mutta tiettävästi vain Saku
soitti molemmissa bändeissä.
Boomhauerin vanhojen atk-sivujen mukaan tuo Downtownin-keikka
» LEFFAVIERAS
JOEY LUUMÄEN
FANITUSLISTAT
ENSI-ILLAT
Aution saaren elokuva
? Tätä mä joudin miettimään varmaan kaksi sekuntia, muttä kyllähän sen täytyy olla Blues Brothers. Se on toinen niistä elokuvista, jotka mä
oon käynyt katsomassa elokuvateatterissa yli
kymmenen kertaa. Se leffa pitää aina olla käytettävissä. Siinä on hyvässä tasapainossa John
Belushia, musiikkia, räiskettä, räminää ja hauskuutta. Sehän on myös aika uskonnollishenkinen elokuva. Vaikka mä en uskonnoista piittaa,
niin siihen liittyen voisi autiolla saarella kehittää ikioman uskonnon ? ihan kuten muutkin uskonnot on vaan keksitty. Mulla palvomisriitteihin voisi liittyä vaikkapa paahtoleipä tai jotain
muuta mukavaa.
» JEESUSKIN OLIS KATEELLINEN
igalomaaninen megapaljastus: Joey Luumäki käytti Ne Luumäet -yhtyettä vain hyväkseen katalassa suunnitelmassaan.
Bändin kautta hän sai hankittua listaykkösbiisin ja sen myötä
niin pätevän maineen, että pääsi (kylläkin salanimen turvin)
asiantuntijahommiin suureen ?rmaan isolla palkalla.
Mutta unohdetaan tuo maailman ketkullista epäoikeudenmukaisuutta kuvastava episodi ja katsotaan, mitä miehellä on sanottavana
uudesta kolmiulotteisesta Iron Man -elokuvasta.
? Sarjakuvagenre on ollut mun sydäntä lähellä jos ei kymmeniä, niin
satoja vuosia. Mä olen tsiigaillut kaikkia supersankari?lmejä, myös
animaatioita ja kaikennäköisiä 60-luvulla tehtyjä juttuja. Tältä saralta
on kaikennäköisiä dvd:itä toista sataa: viitisenkymmentä DC Comicsin hahmoista, saman verran Marvelilta ja muut vielä päälle.
? Iron Man liittyy Avengers- eli Kostajat-jatkumoon, jossa tää taitaa
olla seitsemäs osa. Iron Manin saaga Marvelin elokuvauniversumissa, jonka kaanon on siis eri kuin sarjakuvauniversumeissa, alkoi ihan
bisneshenkisestä aseteollisuuskilpailusta, pienestä rautaäijä vastaan
rautaäijä -taistelusta, lähinnä teollisuudenalan sisällä. Kakkososassa
mentiin enemmän suurvaltapolitiikkaan ja globaalin hallinnan ajatuksiin. Avengers-le?assa homma pamahti sitten jo ulkoavaruuteen ja eri
ulottuvuuksiin, jossa tulee pelin jumalhahmot ja ties mitkä.
? Tavallaan tää uusi Iron Man laajentaa vieläkin pitemmälle. Vertauskuvallinen alku tähän saatiin siinä, kun AIM-puulaakin kaveri esitteli aivoja hienolla 3D-esittelysysteemillään. Näytti ensin universumin.
että tää nyt on vaan tää maailmankaikkeus, mutta ? naps ? sitten näytetään ihmisaivot. Hieno kuvallinen tapa vetää analogia ihmisaivojen ja maailmankaikkeuden välille. Siinä puhutaankin taas yhden ihmisen kaikkeudesta eli elämästä, ja palataan aika lailla yksilötasolle.
Jo ihan mahottomaksi kasvanut systeemi palautetaan tavallaan lähtöpisteeseen.
? Yksilötasolta sitten löytyykin vaikka mitä. Juonipaljastusten välttämiseksi voi sanoa vain, että Tony Stark menetti itselleen tärkeitä asioita, siis ihan fyysistä omaisuutta, tietotaitoa ja välineistöä. Yksilötasolla puhuttiin myös ihmisen korjailusta ja parantelusta ? joko sairauden, puutteen tai vamman korjailusta, tai sitten menemisestä jotenkin
yli-ihmisen suuntaan. Ja silti se vanha kunnon maailmanvalloitus siel-
G
lä tietenkin pitää olla. Että joku on ollut koulussa sen verran kiusattu,
että pitää valloittaa maailma tai pari.
? Hauska juttu oli peribrittiläisen Ben Kingsleyn nostaminen pahisMandariinin rooliin ja sen myötä kaikkien umpienglantilaisten viittausten mukaan tempaaminen. Jopa tää henkivartijahahmo Happy halusi katsoa televisiosta nimenomaan brittisarjaa. Ajoittain ilmeni myös
Monty Python -henkeä, jota mä kovasti diggailen. Siinä on tietynlaista
anarkismia, että vaikka tehdäänkin megaluokan budjetilla valtavirran
elokuvaa, niin sinne uskalletaan laittaa jotakin, joka ei ole välttämättä
tänään teinien huulilla tai in-juttu just nyt.
? Mandariini oli niin eri juttu kuin sarjakuvamaailmassa, että se
yllätti mut täysin. Elokuvan aikana mä mietin sitä, että miten ne saa
vielä käännettyä tän hahmon sellaiseksi, mistä me kaikki vuonna -61
syntyneet ollaan valtavan innoissamme. Mutta täytyy nyt tehdä sellainen paljastus, että se ei ollut täysin sama hahmo, he he? Se oli ehkä vähän moka meikäläiseltä, että käytin ajatuskapasiteettia sen asian
miettimiseen, kun olisin voinut keskittyä vaan taide-elämyksen vastaanottamiseen. Olisi pitänyt vain nauttia hetkestä ja antaa tulla mitä on tullakseen.
Entäpäs ne tähdet, kuinka monta ironinen heebo mahtoi tienata?
? Tää pisteytys pitää nyt antaa ihan supersankarigenren sisällä, ja
siellä arvoksi asettuu neljä ja puoli. Supersankarielokuvissa taivutellaan todennäköisyyksiä ja kaikenlaista tiedon ja taidon hallintaa joskus
absurdiuteen asti. Mutta ?super? tarkoittaakin ?yli?. Jeesuskin olis kateellinen näille jampoille. Sopivasti kaikkea, karkkia eri aisteille. Pientä valituksen aihetta oli joissain rytmityksissä, hieman päälleliimatun
oloisissa kevennyksissä ja toisaalta myös ?syvennyksissä? eli selittelevissä avainrepliikeissä.
MARKKU HALME
TÄHDET
Joey ½ Markku
Iron Man 3D, USA 2013. Ohjaus: Shane Black. Pääosissa Robert Downey Jr., Ben Kingsley, Gwyneth Paltrow, Guy Pearce,
Don Cheadle, Rebecca Hall. Kesto: 130 min.
Paras kohtaus kautta aikain
? Eiköhän se ole (Mel Brooksin) Spaceballsissa se avaruusaluksen ensiesiintyminen, jossa alus lipuu oikealta vasemmalle puolitoista minuuttia, musiikissa on mahtisoundit ynnä muuta, ja lopulta tulee näkyviin puskuritarra ?We brake for nobody?. Se koko leffa on
hyvin korkeaotsaisesti tehtyä matalaotsaista
huumoria.
Suosikkigenre
? Slapstick-huumori. Paras tapa kiteyttää hauskuus. Alkaen Marx-veljeksistä ja muista nopeasanailuisista jutuista, jatkuen aina ZAZ-osastolle eli Zucker-Abrahams-Zuckerin tuotoksiin.
Ja se toinen yli kymmenen teatterikatsomisen
leffa on muuten Delta-jengi?
Suosikkinäyttelijä
? Sellainen hyvä näyttelijä, jota ei ole koskaan
aikaisemmin nähnyt ja jonka taustasta ei ole
mitään tietoa. Mun mielestä näkyvissä pitäisi olla pelkästään se roolihahmo, johon näyttelijän oma elämä ei liity millään tavalla. Rouva
vei mut muinoin katsomaan elokuvaa Sekaisin Marista, ja siinä oli mahtava ?leading lady?
Cameron Diaz, jonka mä näin ekaa kertaa, ja
mä ihastuin siihen ikihyväksi. Näyttelijän pitää
tuoda kankaalta ulos ja syliin se käsikirjoitettu
henkilöhahmo, ei omaa itseään.
Seuraava
Sue
ke 5.6.
IKUISET LIITTOLAISET (THE COMPANY YOU KEEP)
Ohjaus: Robert Redford
TO THE WONDER
Ohjaus: Terrence Malick
½
aras amerikkalainen vientituote on jo kauan ollut sota oheistuotteineen, mutta nykyisin
terrorismi on enimmäkseen tuontitavaraa. Nelisenkymmentä vuotta sitten Vietnamin sodan pitkittyminen ynnä muu valtion sekoilu sai kotirintaman kiehumaan yli. Opiskelijoille
ei riittänyt enää kylttien heiluttelu. Viimeistään, kun viranomaisten taholta alkoi tulla lyijyä
päin näköä, syntyi maanalaisia ryhmittymiä, joita ei poliittinen korrektius kahlinnut.
Ikuiset liittolaiset kertoo siitä, miten maan alle painuneista Weather Underground -ryhmän jäsenistä yksi tulee 40 vuoden jälkeen niin pahoihin omantunnontuskiin, että päättää antaa itsensä
ilmi. Näin alkavat muidenkin porukkaan kuuluneiden lavasteet horjua.
On hienoa, että Amerikassakin on vielä elokuvantekoon vakavissaan suhtautuvia ohjaajia. Redford taitaa keinot, joilla vahvistaa kohtauksia symboliikan keinoin. Eri mieltä voi olla siitä, oliko fiksua laittaa itseään pääosaan. Sekä siitä, miten paljon tarina yleensä jaksaa kiinnostaa. Elokuvan
roolitus koostuu pääosin näyttelijöiden vanhainkodin A-listalaisista. Redford on loppujen lopuksi
melko puiseva Susan Sarandonin, Nick Nolten, Sam Elliottin ja Stanley Tuccin rinnalla.
Oheissanomana sivutaan printtimedian nykyistä ahdinkoa. Kapeista resursseista huolimatta ällistyttävän paljon selville saava nuori reportterihahmo (Shia LaBeouf) muistuttaa Presidentin miehet -elokuvasta (1976), jossa Redford esitti presidentti Nixonin vehkeilyt paljastanutta Bob Woodwardia.
Muuten käsikirjoitus kulkee kuin oppikirjasta lukisi. Mielivallan vastainen sanoma tulee selväksi,
mutta se esitetään melko ponnettomasti. Kovin pitkäksi venähtävää Ikuisia liittolaisia voi suositella
perinteisen mediadraaman ystäville.
P
alickin nelikymmenvuotisen uran viides pitkä elokuva, kehuttu ja palkittu Tree Of Life
sai ensi-iltansa viime vuonna. Ja jo nyt, ihan näin äkkiseltään tuottaa ketsuppipulloilmiö kuudennen. Tahtihan on nyt kovasti kiihtynyt tuottaen, hitto vie, lähes leffan per
6,7 vuotta. Vasta vanhana jaksaa setä oikein kunnolla heilua!
Tree Of Life ei ollut erityisen helppo elokuva, mutta To The Wonderin vaikeus ja hankaluus vetää
vertoja mille hyvänsä hyvälle tai huonolle 70-luvun ?taide-elokuvalle?. Ns. suuresta yleisöstä vähintään neljän viidestä kannattaa kiertää To The Wonder hyvinkin kaukaa.
Elokuvan rakenne on sivistyneesti ilmaistuna kaleidoskooppimainen. Kadunmies puhuisi kai lähinnä sekavuudesta. Tapahtumien logiikka ja kronologia on sen verran vahvasti sekalaistettua, että
kummoisestakaan juonirakenteesta on turha puhua. Kyse on enemmänkin pelkistä asioista ? ihmisenä olemisesta, rakkaudesta ja kiintymyksestä, luonne- ja kulttuurieroista, elämän sattumuksista
ja niihin suhtautumisesta. Tai joistain noiden tyyppisistä asioista.
Hahmot eivät juurikaan puhu toisilleen. Ne harvatkin sanailut suuntautuvat lähinnä vastapuolen
ohi ja kertovat lähinnä puhujan omista fiiliksistä kulloisessakin tilanteessa.
Tämä elokuva pyytää, vaatii ja pakottaa ajattelemaan, pohtimaan vaikka kuinka moninaisia eri
asioita. Eikä näitä asioita edes millään tavalla eritellä tai yksilöidä. Ehdottomasti tunneihmisten elokuva ? eikä kaikkien heidänkään.
Kokonaisuus on ennen kaikkea kaunis, hyvin rauhallisella ja herkällä tavalla. Se on myös vaikea
ja hankala ja varsinainen arvostelijan painajainen.
VESA KATAISTO
MARKKU HALME
SUE
M
» 44 « NRO. 5
Charles Bronsonin tähdittämän raa?an elokuvasarjan ensimmäinen osa vuodelta 1974
nauttii kulttimainetta mutta ei ole kovin hääppöinen elokuva. Sen neljä jatko-osaa ovat niin
heikkoja esityksiä, että huonous nousee niiden
viehätykseksi. Kaikissa on sama juoni, mutta yllättäen neljännessä osassa mennään hieman
pintaa syvemmälle, vaikka draaman kaari loistaa silti poissaolollaan. Myös halpis-toimintaleffoissa tulisi ?uskottavuuden? takia olla hitunen
draamaa tahi realismia.
Viidennessä osassa Bronson on iältään jo pitkälti yli 70. Vaikka hänessä on luontaista karismaa, ajan armoton hammas on omiaan lisäämään koomisia piirteitä. Jos päähenkilön usko oikeusjärjestelmään on mennyt, niin näiden
elokuvien vuoksi leffafanin usko elokuvateollisuuden ylivoimaisuuteen on myös koetuksella.
Tiedän. Ei saisi ottaa vakavasti.
PIIN ELÄMÄ
(USA / TAIWAN 2012). OHJAUS: ANG LEE. PÄÄOSISSA:
SURAJ SHARMA, IRRFAN KHAN, RAFE SPALL, AYUSH TANDON, GÉRARD DEPARDIEU. KESTO: 2H 6MIN. IKÄRAJA: 12.
aiwanilaissyntyinen Ang Lee on yksi
tasokkaimmista ja monipuolisimmista
elokuvaohjaajista (Hulk on jo unohdettu ja anteeksiannettu). Hänen paras elokuvansa Jäämyrsky ruotii amerikkalaislähiöiden pinnallisuutta hienosti. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme taas on runollinen taistelulajiraina, jossa on sydän paikallaan. Pätevä Brokeback Mountain toi Leelle ensimmäisen ohjaus-Oscarin, ja taianomainen seikkailu Piin elämä ansaitusti toisen.
Yann Martelin Piin elämä -kirjaa pidettiin pitkään täysin filmauskelvottomana, mutta se kääntyy kuin kääntyykin elokuvaksi mestarillisesti.
Vuosien työn tulos, visuaalisesti henkeäsalpaava
Piin elämä on ehdottomasti ohjaajan elokuva.
Debyyttinäyttelijä Suraj Sharman roolisuoritus on kaikessa haastavuudessaan onnistunut.
Käytännössä puolet elokuvasta on yhden miehen showta, sillä pojan vastanäyttelijänä näh-
T
dään liki kauttaaltaan tietokoneella luotu tiikeri.
Richard Parkeriksi nimetty kookas kissaeläin
on uusi virstanpylväs erikoistehosteiden saralla.
Se on täysin fotorealistinen, ja blu-raylla sitä voi
vain ihailla. Levyn lisämateriaalit keskittyvätkin
erikoistehosteisiin.
20th Century Fox haluaa 3D:stä pysyvän formaatin, ja poistetut kohtaukset (13 minuuttia,
myös 3D:nä) löytyvät ainoastaan kolmiulotteiselta levyltä. Poistetuissa kohtauksissa esiintyy mm. Gérard Depardieu. Elokuvan nähtyään ymmärtää, miksei kyseistä spoilaavaa hetkeä voitu näyttää elokuvassa. Julkaisun kanteen
studio on lätkäissyt tekstin ?Seuraava Avatar?,
mikä on loukkaus Piin elämää kohtaan.
Viime vuoden paras suuren budjetin elokuva
teki maailmanlaajuisesti hyvät tulot, mutta amerikkalaisia Piin elämä alkoi kiinnostaa enemmän
vasta yhdentoista Oscar-ehdokkuuden jälkeen.
Näistä se voitti neljä ? enemmän kuin mikään
muu vuoden 2012 julkaisu.
Ang Leen hovisäveltäjä Mychael Dannan
musiikki on upeaa kuunneltavaa.
TERO HEIKKINEN
PRINSSILLE MORSIAN
(USA 1988)
Eddie Murphyn ja ohjaaja John Landisin toinen onnistunut yhteistyö on edelleen todella hauska leffa eikä jää pahasti mestarillisen
Vaihtokaupat (1983) komedian jalkoihin. Itse
asiassa Prinssille morsian jopa viittaa Vaihtokauppoihin varsin fiksulla tavalla.
Nykykomediat ovat enää harvoin näin roiseja,
eivät ainakaan Murphyn häpeälliset pieruhuumoriviritelmät. Elokuvassa keksityn afrikkalaisen valtion kuningasperheen poika lähtee henkilökohtaisen avustajansa (Arsenio Hall) kera
New Yorkiin hurvittelemaan ennen järjestettyä
avioliittoaan ja välttää huomiota tekeytymällä varattomaksi. Kommellusten keskeltä löytyy
morsianehdokkaitakin.
Blu-raylla 25-vuotisjuhlia viettävä menestyskomedia bilettää ihan ilman ekstroja.
HELLYYDEN EHDOILLA
(USA 1983)
Kolme vuosikymmentä sitten James L. Brooksin esikoisohjaus voitti viisi tärkeää Oscaria
(elokuva, ohjaus, naispääosa, miessivuosa sekä
käsikirjoitus). Nyt tämä valloittava draamakomedia nähdään ensimmäistä kertaa teräväpiirtona, joskaan kuvan tarkkuus ei ole aivan laadukkaimmasta päästä.
Shirley MacLainen ja Debra Wingerin kemia
äitinä ja tyttärenä hakee vertaistaan, ja sivuroolissa Jack Nicholson pääsee revittelemään oikein kunnolla. Hellyyden ehdoilla uskaltaa käsitellä keveästi kipeitä teemoja kuten pettämistä
ja syöpää, ja dialogi on kauttaaltaan älykästä.
Sen verran koskettavasta tarinasta on kyse, että nenäliinat tulevat tarpeeseen, mutta kuulkaas, miehet: tämä ei ole niin sanottu naisten
elokuva.
Michael Goren über-kasarimusa nauttii jo
klassikon mainetta.
ISÄN NIMEEN
(Irlanti / Iso-Britannia / USA 1993)
Daniel Day-Lewis on käsittämättömän muuntautumiskykyinen metodinäyttelijä, mutta vertaapa nyt Gerry Conlonia ja There Will Be
Bloodin Daniel Plainviewtä keskenään. Maneereiltaan ja aksenteiltaan täysin erilaiset roolityöt ovat näytillä. Emma Thompson ja Pete
Postlethwaite olivat uskomattoman Day-Lewisin ohella Oscar-ehdokkaita.
Suuriakin vapauksia tositarinasta ottava Isän
nimeen on riipaiseva draama pohjoisirlantilaisten ja englantilaisten selkkauksista 70-luvulla. Elokuva käynnistyy kirjaimellisesti räjähtävästi, ja kuvatun tapahtuman johdosta joukko syyttömiä joutui vuosiksi vankilaan. Englantilaiset edustavat leffassa silkkaa pahuutta,
ja joillekin briteille irkkupropaganda onkin ollut liikaa.
Alun ja lopun lohduttomat biisit (Bono, Sinead
O?Connor) ovat loistavia.
TERO HEIKKINEN
» SUE.FI
MOKOMA
HUMALISTONKATU 8 A, TURKU
PE 10.5. LIVE, 17e / 15e (Tiketti)
MOKOMA
LA 11.5. LIVE, 15e / 13e (Tiketti)
RAAPPANA & SOUND EXPLOSION BAND
SU 12.5. LIVE, 18e / 15e
ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NL)
PE 24.5. LIVE, 18e / 15e (Tiketti)
VON HERTZEN BROTHERS
LA 25.5. LIVE, 9e / 7e (Levykauppa Äx & 8raita)
Kivestivaalit 2v.:
CLEANING WOMEN, TUOMAS HENRIKIN
JEESUKSEN KRISTUKSEN BÄNDI, MUMMÖ
KE 5.6. ILTA, 8e / 6e (Levykauppa Äx & 8raita)
JEX THOTH (USA), SINK
PE-LA 7.-8.6. KOKO TALO, PE 20e / LA 10e / 2 pv 25e
Turku Soundcheck 2013: JÄTKÄJÄTKÄT,
GASELLIT, SOLONEN & KOSOLA, STEPA & ARE,
TURKURÄPKLIKK, SO DAMN TUFF,
KULTABASSOKERHO FREESTYLE SHOWCASE,
TURKU SOUNDCHECK DJ?S
SUE
VON HERTZEN BROTHERS
JEX THOTH
» 45 « NRO. 5
DVD-ARVIOT
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN 4 & 5
(USA / Kanada 1987, 1994)
» MONOLOGEJA MUSIIKISTA
JARKKO FRÄNTILÄ
P
erjantainen marraskuu, vuosi 1998. Kello 19.00 Timo avaa punaviinipullonsa, kun Saara ja Tytti ovat tulleet paikalle. Saaralla on siideriä. Tytin rahat ovat loppu, mutta Timo on luvannut tälle pari lasia viiniä.
Tytillä on mukana baaritiskeiltä löytyvä Clubland-lehtinen, joka ilmestyy
kahden viikon välein. Tarkoituksena heillä on löytää illaksi tekemistä. He aikovat ympyröidä kaikki kiinnostavat keikat Clublandin keikkakalenterista. Clublandiin on merkitty Helsingin keskustan ravintoloiden esiintyjät baarikohtaisesti. A4-koon lappunen on taiteltu kolmeen osaan. Sille mahtuu helposti kaikkien kuuden livemusiikkia tarjoavan keikkapaikan esiintyjälistat.
Semifinalissa olisi kolme demobändiä, joista yksi on tällä hetkellä levyttämässä ensialbumiaan. Siellä soittavia Romanticsiä ja The Booniesia Timo
oli katsomassa Semissä jo kaksi viikkoa sitten, kun oli ollut vielä lokakuu. Monella baarilla on tapana, ettei sama yhtye esiinny samassa paikassa kahta kertaa saman kuukauden aikana.
Tavastialla olisi CMX, mutta CMX muuttui huonoksi Auran jälkeen. Liput
maksavat sinne muutenkin 40 markkaa. Tuollaisia hintoja ei kukaan seurueesta halua maksaa.
Kalliossa olisi halpa olut, mutta siellä ei ole keikkapaikkaa.
Jossakin soittaisi Flaming Sideburns, sillä Fleimarit soittaa Helsingissä
viisi kertaa kuussa.
Lepakossa olisi kiljupunkfest, mutta Timo ei ole oikein koskaan innostunut
romantisoidusta rockluolasta. Paikka puretaan kuitenkin ensi vuonna, ja vähän se tietenkin harmittaa. Onneksi kolmen viikon päästä Lepakossa soittaa
puolalainen skayhtye Stram and the Hooligans.
Ulkomaalaisia bändejä harvemmin näkee muualla kuin Tavastialla tai Lepakossa.
Kaisaniemessä olisi Fat Mamassa Punky Reggae Party, mutta siellä on
hippejä. Factory-baarissa Hakaniemessä olisi Gragls ja Tribute to G.G. Allin, mutta Timo sai sieltä muutama kuukausi sitten ruokamyrkytyksen niistä burgereista.
No, onneksi vielä ei tarvitse päättää minne menee. Keikat alkavat kuitenkin
puolen yön jälkeen. Muutenkin kotona kannattaa olla mahdollisimman myöhään. Se röökin savu, joka kaikilla keikkapaikoilla leijailee laittaa tupakoimattomankin keuhkot vinkumaan. Puhumattakaan tietenkään niistä vaatteista,
jotka haisevat seuraavana aamuna tuhkakupilta.
Onneksi kohta alkaa festarikausi. Pääsee katsomaan ulkomaalaisia yhtyeitä. Ei tarvitse harkita indiebändien perässä Tukholmaan matkustamista.
1. Kivestivaalien synttärijuhlat ovat
a) Turun Klubilla b) Tampereen Klubilla c) Helsingin Tavastialla
2. Tuomari Nurmion uusi bändi on Dumari ja
a) Stidit b) Skebat c) Spuget
3. Skindredin Arya Gogginin lempinimi on
a) Clean b) Dirty c) Neutral
4. Timo Tolkki?s Avalon: The Land of New...
a) Fear b) Light c) Hope
5. Matt Berninger on The Nationalin
a) laulaja b) basisti c) kitaristi
6. Shade Empire on kotoisin
a) Jyväskylästä b) Kuopiosta c) Joensuusta
7. Rytmihäiriön tyylisuunta on
a) hurmecore b) surmacore c) murhacore
8. Leprous tulee
a) Ruotsista b) Tanskasta c) Norjasta
9. Immolation laulaa uudella levyllään
a) salaliitoista b) homoliitoista c) Neuvostoliitosta
10. Ville Valo on tarjoillut olutta
a) Läjälle b) Ozzylle c) Slashille
*****
Perjantai-ilta, huhtikuu 2013. Timo klikkaa Facebookin tapahtumat-välilehden auki. Keikkajalkaa vipattaa pitkästä aikaa. Torstaina olisi ollut Black Lips
naurettavan halvalla Kuudennella Linjalla, mutta Timo ei jaksanut mennä sinne, koska väsytti.
Maanantaina Tavastialla olisi British Sea Power, mutta siellä on nykyään
niin kallis kalja, ettei sinne enää viitsi mennä. Keikka alkaa jo yhdeksältä, joten kotiin pääsisi kyllä ajoissa, mutta toisaalta sitten Tavastialla ehtii juomaan
vain pari olutta, ja humala jäisi kesken.
Seuraavana maanantaina menee kaksi keikkaa päällekkäin, kun Tavastialla
olisi Residents ja Kuudennella Linjalla Mount Eerie. Mount Eerie ei kyllä ole
mitään livemusaa. Lisäksi Kutonen on kuitenkin täynnä hipstereitä, jotka tuskin osaavat edes hiljentyä kauniin musiikin ääressä. Residentsissä taitaa yleisön keski-ikä olla lähempänä neljääkymmentä, ja jengi vain tapittaa bändiä.
Äh, hirveät lippujen hinnat ja kallis olut ovat aiheuttaneet sen, ettei Timo
enää viitsi lähteä keikoille. Ei siellä jengi enää juhli kuin ennen. Toista se oli
vuosituhannen vaihteessa.
Jump Inn, Teatro, Kipsari, Factory, Oranssi-klubi, Cantina, Vanha Ylioppilastalo, Pasilan Rauhanasema, Mocambo, Piritta, Sodan alakerta, Blue Room, Gloria, Makasiinit, Bar 52... Hitto niitä paikkoja. Keikoille pääsi 20 markalla. Aina oli
monta bändiä. Ja jengi jaksoi juhlia yöhön asti. Olisi nykyäänkin kiva nähdä
uusia suomalaisia bändejä, mutta ei niille ole enää soittopaikkoja. Ulkomaan
ihmeet vievät keikkapaikat itselleen.
The National on taas tulossa Suomeen. Kulttuuritalon keikat olivat kyllä
ihan OK, mutta eipä National ole Boxerin jälkeen tehnyt niin hyviä levyjä. Ja
keikkakin on Jäähallissa. Siellä on aina ihan paskat soundit. Kalja taitaa olla
melkein seitsemän euroa. Saa nähdä, jaksaako.
11. Hero Dishonestin levyn äänitti
a) Pentti Dassum b) Samae Koskinen c) Jyrki Tuovinen
12. Enter Shikarilla on oma
a) sikari b) olut c) vodka
13. Children of Bodomin ensialbumi ilmestyi
a) 1996 b) 1997 c) 1998
14. Airbournen Joel jumaloi
a) WASPia b) Judas Priestia c) Iron Maidenia
15. Markus Laakso soittaa
a) Kuolemanlaaksossa b) Deathchainissa c) Venomissa
1a2c3b4c5a6b7b8c9a10a11b12b13b14c15a
VIIMEINEN SANA
ENNEN
PASKEMPAA,
NYKYISIN
HUONOMMIN
JARKKO FRÄNTILÄ
SUE
» 46 « NRO. 5
» VIIMEISET SANAT #32 ARI VÄNTÄNEN
Toni Hautamäki With Mot Motin pomo sanoo viimeiset sanansa kaikille elollisille.
Sitten viime näkemän...
olen kaunistunut.
Viimeksi ostamani levy on...
Bill Evansin You Must Believe in Spring. Levy on
vanha tuttu ajoilta, jolloin tutustuin Miles Davisin Kind of Bluehin ja sitä kautta moneen muuhun käsittämättömän hienoon äänitteeseen.
Viimeksi katsoin leffan nimeltä...
Caché. Ohjaaja Michael Haneke osaa aina yllättää, kuten tunnettua.
Viimeinen asia, johon suostuisin, on...
jaa-a, vaikea kysymys. Kaikkea pitää harkita tilannekohtaisesti. Yritän toimia eettisesti parhaan tietämykseni mukaan asiassa kuin asiassa.
Viimeksi itkin, kun...
kuulin jonkun Johanna Kurkelan kappaleen
Kosketuksessa-ohjelmassa. Voi olla, että osansa oli sillä, että Anssi Nykänenhän se siellä rumpuja löi taustalla herkkääkin herkemmin.
Viimeksi nauroin...
kun olin ystävien seurassa ja se tuntui hyvältä.
Viimeisin levy, jota suosittelin kaverilleni...
on Anssi Kelan uusin. Rohkeaa ja taidokasta lyriikkaa. Ainakin ekat seitsemän kappaletta olivat kaikki innostavia ja kiinnostavia.
Viimeksi näin unta...
jossa ristisorsapari laskeutui usvaiselle järvelle
kauniissa paikassa eli luonnossa.
Viimeksi suutuin...
kun minut ymmärrettiin täysin väärin.
Out of Time, Out of Mind -levyni viimeinen
biisi on...
Bats. Nauhoitin sen työhuoneellani, jossa on
kaunis kaiku. Olen vasta myöhemmin tajunnut sen kertovan 10?15 vuoden takaisista ajoista, jolloin minuakin vielä näki useammin Turun öissä.
Viimeksi lauloin suihkussa...
?...I want to ride my bicycle...? Queenin Bicycle Race.
Viimeksi, kun olin humalassa...
olin vähällä ?päästä? salsa-bileisiin.
Viimeistään on aika lopettaa, kun...
kaikki muut jo nukkuvat.
Viimeiset sanani ovat...
Take it easy, peace & love & self-realisation for
all living beings!
SUE
» 47 « NRO. 5