• Sue Indierockpunkmetalzine #107 KESÄKUU 2007 !! SUEN FESTIVAALIOPAS 07 !! WHITE STRIPES Queens of The Stone Age·Turbonegro·Manic Street Preachers·The View The Scaramangas·Pikku Kukka·Fleshdance·Oh No Ono·Dead By Gun Snipe Drive·Zacharius Carls Group·Smack·The Coffinshakers Candlemass·Turisas·Deathchain·W.A.S.P.·Sturm Und Drang·Velcra 1
• Tuhansia cd-levyjä! 2 kpl yhteishintaan 15,www.anttila.fi www.kodin1.com 2
• 3
• TOIMITTAJALTA INKLUDES 06 Newsflash 10 Suen Festivaaliopas 07 12 White Stripes 14 The Coffinshakers 15 Velcra 16 Dead By Gun 17 The View 18 Queens of The Stone Age 20 Turbonegro 24 Manic Street Preachers 26 The Scaramangas, Pikku Kukka ja Fleshdance 28 Oh No Ono 29 Snipe Drive 30 Zacharius Carls Group 32 Smack 35 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 36 Candlemass 38 Turisas 39 Deathchain 40 W.A.S.P. 41 Sturm Und Drang 43 SFP Arviot 46 Arviot 52 Ensi-iltaelokuva-arviot 53 Dvdarviot 54 QuizOn ja Keskustelua popmusiikista 55 Tilauskuponki Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2006 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 HAISTA MAISTA LIVE R ockin kapinallisuus on kadonnut pala kerrallaan, mikä on ehkäpä hienointa mitä rockille on koskaan tapahtunut. Rock ei enää pitkään aikaan ole ollut nuorison omaisuutta. Enää sitä ei tarvitse luovuttaa seuraavalle sukupolvelle siirryttäessä aikuisten maailmaan, joka pitää sisällään päivätöitä, lapsia ja yleistä vastuunkantamista. Toki vanhemmiten rockista nauttimisen painopiste siirtyy livetilanteesta levyjen suuntaan, mutta onneksi meidän aikuistenkin tarpeita on huomioitu klubien taholta. Tärkeimmän uudistuksen on tarjonnut lainsäädäntö: kesäkuun alussa astuu voimaan ravintolatupakoinnin kieltävä laki. Aikaistetut soittoajat ovat mahdollistaneet keikan jälkeen riittävän pitkän yöunen, mutta siitä huolimatta olen jättänyt liian monta keikkaa väliin. Kymmenen uutisten jälkeen keikalle jaksaa vielä mainiosti lähteä, mutta tupakansavusta johtuva kotiinpaluurituaali eli vaatteiden riisuminen parvekkeella sekä hiustenpesu yöllä on saanut minut liian usein hylkäämään live-nautinnon. Ehkä olen tyhmä, mutta en ole koskaan tuntenut terveyteni vaarantuneen ravintoloissa hengitetyn tupakansavun takia. En myöskään ole yltiöpäinen terveysintoilija, ja todennäköisesti klubitupakoitsija aiheuttaakin viikoittaisella pienellä tupakka-askillaan itselleen vähemmän haittaa kuin minä sokeroidulla ja rasvoitetulla ruokavaliollani. Tupakalla kyllästetty tunkkainen baari-ilma on kuitenkin epämiellyttävää. Vaatteisiin ja hiuksiin tarttunut tupakan jälkihaju on yksinkertaisesti ällöttävä. Toki on mahdollista, että keikalla alkaa kaivata tupakansavua, kun nenään tunkeutuu hikoilevan yleisön vivahteikkaita tuoksuja sekä lattialle läikkyneen oluen hajua ja kun vieressä seisoo ihminen, joka on yhdistelmä hikeä, kaatuneita juomia sekä oksennusta. Mutta vaikka hajut eivät ehkä ole miellyttävimpiä, niin suurimmissa määrin ne jäävät baariin. Ja onhan olemassa koulukunta, jonka mielestä rockin täytyykin olla hienhajuista. He pääsevät helpommin tunnelmaan, kun tupakansavu ei ole sekoittamassa hajumaailmaa. Joillekin ihmisille on vaikea paikka olla ravintolassa ilman tupakkaa, ja ravintoloitsijat murehtivat lainsäädännön vaikutusta liiketoimintaan. Voi olla, että lähiöbaarien aamuasiakkaat juovat kello yhdeksän oluensa keittiöissään tupakkaa imien. Jo seuraavan tähtiluokitustason ravintoloiden ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, sillä niissä tupakointi on ainoastaan sivuosassa. Tuskin lopettaisin TV:n katselua ja sohvalla makoilua, jos minulta kiellettäisiin siihen yhdistetty jäätelönsyönti. Totta kai se harmittaisi, mutta parin viikon päästä tuskin muistaisin muinaista yhdistelmää ja tottuneesti söisin jätskiä keittiössä ennen kuin Kotikatu alkaa. Ihminen tottuu muutokseen, ja uusi tupakkalaki on oikeasti negatiivinen asia ainoastaan pienelle osalla ihmisistä. Aktiivitupakoitsijoiden kitinä on täysin sallittua, mutta toivottavasti jokainen kännitupakoitsija tajuaa ensimmäisen kesäkuisen baari-illan jälkeen, että heidän elämässään ainoa muutos on raikkaammat aamuherätykset. Aku-Tuomas Mattila Toimittaja Sue #107 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: The White Stripes ­ Icky Thump, The Ramones ­ Road to Ruin, Turbonegro ­ Retox, The Hellacopters ­ By the Grace of God, Queens of the Stone Age ­ Era Vulgaris, Hank Williams ­ 20 Greatest Hits, Moppi ja Aivokurkiaiset ­ Homorakkautta, Björk ­ Volta Avustajat: Jenni Arbelius, Jarkko Fräntilä, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Marika Honkatukia, Olli Hänninen, Kimmo Jaramo, Tove Juhanmäki, Noora Jussila, Vesa Kataisto, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jani Sipilä, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen 4
• Kaskenkatu 3 ke-la 16-03 K-18 www.paivakoti.biz Happy Hour -hinnat voimassa koko kesän: Karhu III 0,5 L / Crowmoor-siideri 0,4 L 3 e LEVYNJULKAISUKEIKAT: 6.6. Turku, Dunamo 7.6. Helsinki, Bar Loose 9
• 11
• 13
• KANTRI, KAUHU JA KAURISMÄKI Vampyyrikantrin ystävien pitkä odotus päättyi kesäkuun alussa, kun ruotsalaisen The Coffinshakers saCoffinshakersin manniminen kakkosalbumi nostettiin kuuden jalan syvyydestä päivänvaloon. ulttibändin debyytti julkaistiin jo viime vuosituhannen lopulla, ja sen jälkeen fanien verenhimoa on tyydytetty vain osittain muutamien seiskatuumaisten avulla. Tutut kauhuteemat ­ vampyyrit, hautuumaat, kiroukset jne. ­ ovat läsnä uudellakin levyllä. ­ Biisit toiselle levylle ovat olleet kasassa jo pitkään, useita vuosia, mutta emme vain ole saaneet aikaiseksi mennä nauhoittamaan niitä, kertoo bändin nokkamies Rob Coffinshaker. Coffinshaker. ­ Uudella levyllä on biisejä koko uraltamme, aina 90-luvun puolivälistä asti. Pidän kauhuteemoista, joten eiköhän niissä pysytellä vastaisuudessakin, hän kuittaa. Vaikka allekirjoittaneen mielestä uudella levyllä on aiempaa kevyempi ote ja "iskelmäisempi" fiilis, ei Rob suoraan allekirjoita väitettäni. Pienet erovaisuudet aiempaan materiaaliin hän uskoo johtuvan pitkälti pianon, urkujen ja taustalaulujen käytöstä, joita ei The Coffinshakers -levyillä ole aiemmin kuultu. ­ Kuulostamme nyt vihdoin siltä, miltä olen tämän bändin aina halunnut kuulostavan, Rob kiteyttää ja kertoo taustalauluista vastanneen Rebecca-nimisen neitosen tuRebecca-nimisen levan mukaan mm. tulevan kesän Qstockkeikalle. Huolimatta verkkaisesta levytystahdista, on The Coffinshakers silti keikkaillut tasaisesti kuluneiden vuosien aikana ja nähtiinhän bändi Suomessakin kiertueella nelisen vuotta sitten. ­ Kerran olimme Leipzigissä keikalla pommitetun talon kellarissa, mutta useimmiten keikkapaikat ovat aivan tavallisia klubeja. Varmaan kovinkaan moni ei järjestä keikkoja luolissa tai hautausmailla, Rob veistelee. Rob on tehnyt myös useita soolokeikkoja ja -kiertueita, joissa setti koostuu omien biisien lisäksi myös useista lainakappaleista. ­ Joskus sisällytämme myös Coffinshakers-keikkaan lyhyen soolo-osuuden tai sitten teen soolokeikkoja pienemmissä paikoissa bändin kiertueen ohella. Soitan myös K eräässä toisessa bändissä, jonka musiikki on perinteistä kantria. The Coffinshakersin levy tuli ulos suomalaisen uuden levy-yhtiön, Cobra Recordsin kautta. ­ He olivat tarpeeksi kärsivällisiä kehottaessaan ja painostaessaan meitä menemään studioon, ja kun samoihin aikoihin löysin meille sopivan tuottajan, niin homma alkoi edetä, Rob sanoo. Myös bändin "välityönä" julkaistu Dark Wings Over Finland -mini-lp julkaistiin suomalaisen pienlevy-yhtiön kautta. Rob sanookin uskovansa suomalaisten ymmärtävän parhaiten Coffinshakersin kauhulla ja melankolialla sävytettyä musiikkia. ­ Suomalainen iskelmämusiikki saa minut usein mukavan melankoliselle tuulelle. Tosin on varmaan hyvä, etten ymmärrä mitä niissä lauluissa lauletaan, Rob naurahtaa. ­ Samoja fiiliksiä saan myös Kaurismäen veljesten elokuvista. Zombie ja kummitusjuna on yksi suosikkifilmeistäni, hän jatkaa. Vaikka Robin juuret ovatkin metal- ja punk-skenessä, hänen jokapäiväinen musiikkiannoksensa koostuu tätä nykyä hyvin paljon muunlaisesta musiikista. ­ Pidän monenlaisesta musasta, mutta pääasiassa sellaisesta, joka on tehty 30- ja 70-lukujen välillä. Vanhaa kamaa siis. Joskus omienkin biisieni ideat syntyvät jonkun vanhan kappaleen innoittamana. Useimmiten teen biisini kuitenkin ensisijaisesti sanoitusteni pohjalta, Coffinshakersin pääjehu selostaa. Mies kertoo vielä, että uuden levyn nauhoitusten aikana hän oli kovasti inspiroitunut mm. Joe Meekin tuotannosta. Meekin Robia on pyydetty tekemään myös kokonainen soololevy ja jonkinlaista kiertuetta on tiedossa lähitulevaisuuden osalta. ­ Lisäksi meiltä jäi useita biisejä studiosessioista, joita olisi tarkoitus käyttää esimerkiksi tulevilla sinkkujulkaisuilla, Rob vielä valottaa bändin tulevaisuuden suunnitelmia. TEKSTI: JUSSI HELENIUS KUVA: THE COFFINSHAKERS 14
• ­ Joo, mä höpötän niin saatanasti aina. Kaikkee paskaa, Chris taas innostuu. ­ Aikasemminkin jossain saatanan radiohaastattelussa sanottiin, että jumalauta toi yks jätkä höpöttää ihan vitusti. Hyvä näin. Kato, vittu, mulla on sanottavaa, Chris käkättää. ­ Kun vaan saisi kaikki ymmärtämään nämä meidän motiivit, miksi me tehdään asiat niin kuin tehdään. Mehän vaan halutaan saada elanto omasta työstämme. Ollaan kuitenkin keikkailtu niin paljon, että pakkohan sitä on jossain vaiheessa saada edistystä aikaiseksi ja kehittyä bändinä, Chris sanoo hieman rauhoittuneena. POSITIIVISTA PUNKKIA Tällä hetkellä Suomen markkinat riittävät miehille hyvin. Kotimaa on bändille tärkeä, joten vielä ei edes mietitä maailmanvalloitusta. Ehkä sitten seuraavan levyn jälkeen. ­ Vaikka on meitä paljon pyydelty tonne Eurooppaan päin tekemään jotain klubikeikkoja... Tässä pitää kuitenkin kunnioittaa sitä, että ollaan satsattu näin paljon aikaa ja resursseja tähän levyyn. Tehdään kotimaa ensin, kaikki aikanaan, Chris mietiskelee. Sonyn tuore löytö ei ole vielä joutunut median hulluun pyöritykseen. Haastatteluja on kyllä saatu antaa. ­ Oli aika mielenkiintoinen kokemus, kun sai MTV:n mikrofonin ekaa kertaa käteen. Olin ihan, että mitä vittua. Nyt siellä on kuitenkin video pyörinyt jo jonkin aikaa ja samalla on saanut antaa lehtihaastatteluja. Samoihin kysymyksiin sitä saa vastata monta kertaa peräkkäin. Aina se kuitenkin on kiva tilanne, Chris kertoo. Vähän ajan päästä Chris alkaa taas käydä kuumana. ­ Vuosien mittaan on tullut kommentteja, että "jätkät on feikkiä", "vittu H&M-punkkareita". Mitä vittua sä meidän vaatteita katsot, vitun tyhmä! Se oli ehkä se tyhmin juttu kun joku oli kirjottanut kommentin nettiin. Haista vittu, sinä saatana. Vitun idiootti. Toivottavasti se lukee tämän jutun. ­ Jos joku lähtee arvostelemaan meidän biisejä, voi sen ottaa jo vakavasti, Gesto täydentää. ­ Ne kirjoittelijat on sellaisia, jotka luulee tietävänsä kaiken. Niin kuin sanoin jo saatana, elä sä ne meidän kuusi vuotta, niin opit yhtä sun toista. Jumalauta sentään, Chris jatkaa. No, on kundeilla mitkä vaatteet tahansa, ottavat he musiikin tosissaan. - Musiikki menee kaiken edellä. En antaisi pois vittu minuuttiakaan, en ikinä, Chris sanoo. Entäs ne lyriikat? ­ Sen sanon heti, etten koskaan lähde kirjoittamaan naisista tai politiikasta. Kummastakaan en mitään ymmärrä, Chris naurahtaa tupakkaa imien. ­ Noista sanoituksista kuitenkin: me halutaan tuoda biiseissä esiin, että me ollaan eletty omaa elämää ja pidetty hauskaa. Enemmän me ollaan positiivisia ihmisiä kuin negatiivisia. ­ Porukat ei ehkä usko siihen, että meillä olisi tulevaisuutta, mutta kyllä meillä vaan on. TEKSTI: MARIKA HONKATUKIA KUVA: SONYBMG DEAD BY GUN TÄÄ ON PUNKKIA. VI**USAA*ANA. Dead by Gunin jätkät ovat tehneet omaa juttuaan, vaikka "paskaa on tullut niskaan". Kuuden vuoden kokemuksella bändi todistaa, ettei tässä porukassa kiteydy H&M-punk. Vaikka rannikkoruottalaisia ovatkin. ­ Sopisko jos mentäis tonne röökipuolelle istumaan, Dead by Gunin laulaja-kitaristi Christian Fjäder kysäisee tuoppi kädessään. Myös lead-kitaristi Gustaf Takolander katsoo anovasti. Mikäpä siinä. Miehillä on armonaikaa vielä viikko. Sitten iskee lakimuutos punkkaripoikia naamaan ja kovaa. Kun tämä lehti on hyllyissä, ei baareissa saa enää polttaa. Ohikiitävän hetken kuulen jätkien puhuvan jotain muuta kuin suomea. Ruotsinkielisiä punkkareita? Ei jumalauta. Kundit, miten voi ankkalammessa syntyä punkkia? ­ Kun siihen paskoo kerran. Ja kusee, vittu, hörähtelee Chris. No, voiko purjevene olla punk? ­ Jos siinä on merirosvolippu ja kanuuna. Ammutaan kaikki paskat alas, vittu, rommipullo kädessä, pojat käkättelevät. Jatketaan tätä linjaa vielä hetki: oletteko suvun mustia ankkoja? ­ En mä usko... Tai ehkä, no, joo. En mä kyllä oikeasti voisi ikinä millään tavalla dissata mun perhettä. Niiltä on niin paljon saanut tukea. Kyllä mä uskoisin, että mun vanhemmat on musta ylpeitä. Toivottavasti, Chris nauraa. Selvä. Testi läpäisty, mennään itse asiaan. Paraisilla vaikuttavat pojat kat16 sovat bändin saaneen alkunsa vuonna 2001. Kohtalo oli heittänyt Chrisin ja Gustafin yhteen yläasteella pari vuotta aiemmin. Sen enempiä miettimättä Gustaf eli Gesto hommasi kitaran ja Chris aloitti tiensä päänaukojana. Basisti Robert Drugg ja rumpali Philip Mattson löysivät tiensä poppooseen myöhemmin. Bändin debyyttialbumi, Big Waves, ilmestyi kauppojen hyllyille 16. toukokuuta. ­ Parainen on pieni kaupunki. Sieltä tulee niin saatanan paljon bändejä, että jäseniä on helppo löytää. Yleensähän ne bändit hajoavat jonkin ajan jälkeen, mutta meidän porukka on pysynyt kasassa. En mä tiedä onko se tyhmyyttä vai nerokkuutta, mutta hyvin me ollaan pärjätty. Ylä- ja alamäkiä, mutta tässä me vielä ollaan, Chris puhelee turkua ja ruotsia murtaen. Pojat, miksi juuri punk? ­ Sitä on helppo soittaa. Ei meillä ollut minkäänlaista musiikillista taustaa niihin aikoihin. Ja muutenkin, kun aloitimme bändin kanssa, punk kiinnosti. Siinä on energiaa ja räväkkyyttä. Kaikki suurimmat esikuvat olivat punkkareita ja punkkibändejä, joten oli aika luonnollinen asia, että lähdettiin mukaan tähän. Siitä sitten kehittyi se meidän niin sanottu tyyli, bändi ja soundi vuosien mittaan. Miehet valaisevat esikuviaan vielä hieman. Yksi on ylitse muiden. ­ Rancid. Se on ihan itsestäänselvä esikuva. Sen takia me päädyttiin omaan musiikkiimme. Välillä kuulee, että meitä haukutaan Rancid-kopioiksi. Että me kuulostetaan ja näytetään niiltä. Mutta sehän on vaan kohteliaisuus meille. Se on maailman paras punkbändi. Eli, jos joku haluaa verrata Dead by Gunia Rancidiin, niin antaa mennä vaan. Kiitos siitä. Jos haluaa haukkua, keksikää joku muu homma. Rancid ei toimi, Chris höpöttää. Chris kertoo innoissaan. ­ Sanotaan näin, että jotkut punkkibändit ehkä miettisivät, lähteekö uskottavuus isolla yhtiöllä. Ei saatana, ei me kyllä mietitty puoltakaan sekuntia. Onhan musiikkibisnes niin raakaa, että on pakko ottaa kiinni jokaisesta tilaisuudesta. Vaikka jotkut haukkuu, tulee myös uusia faneja. Ja sehän on se saatanan juttu tässä, että ihmiset saa kuulla sitä musiikkia. Eihän kukaan tule saatana sun biisejä kuulemaan siellä kellarissa. Chris jatkaa hullulla vimmalla. ­ Eikä tää nyt mitään saatana. Meitä haukutaan silloin tällöin, että me ollaan feikkiä ja me ollaan sitä ja tätä, saatana. Eläkää ne meidän kuusi vuotta ja katsotaan sitten kuka feikkiä ja kuka ei ole. Turha tulla haukkumaan saatana, kun ei tunnekaan koko bändiä. Se on ihan vitun salettihomma. Niin, saatana. Miehiä haastatellessa huomaa selkeän roolijakauman. Chris puhuu ja Gesto nyökyttelee. Välillä kitaristin suusta pääsee mörähdys ("mmm" ja "näin on"). Vähäpuheinen mies toteaa olevansa pitkälle samaa mieltä Chrisin kommenttien kanssa. ­ Jos en allekirjoita jotain hänen mielipidettä, kyllä sen sitten myös sanon, Gesto kertoo rauhallisesti. EI MITÄÄN FEIKKIÄ, VI***U Bändi kohtasi mieluisan yllätyksen viime vuonna. ­ Se paskiainen, meidän manageri Tommi Liimatainen ­ vitun hyvä jätkä, vitun kova jätkä ­ sai meidät ensin Hype Recordsille vuosi sitten. Tehtiin levy ja video valmiiksi ja sitten Sony nappas. Jätkä soitti yksi aamu, kun olin Helsingissä tyttöystäväni luona: "Joo, te olette nyt yhdellä maailman isoimmista lafkoista, että onneksi olkoon". Olin, että kiitti vitusti vaan, mennään baariin,
• QUEENS OF THE STONE AGE JA TIIVISTÄMISEN TAITO Era vulgaris on latinaa ja tarkoittaa tavallisuuden aikakautta. Era Vulgaris on myös Queens of the Stone Agen viidennen levyn otsikko. Uuden kiekon myötä Josh Hommen johtama yhtye löytää jälleen punaisen langan. toner-legenda Kyussin raunioille syntynyt ja viisi vuotta sitten Songs for the Deaf levyn myötä valtavirtaan kiilannut aavikkojytäorkesteri on palannut. Nyt on luvassa jatkoa kahden vuoden takaiselle Lullabies to Paralyzelle. Tämän tummasävyiseksi ja hankalaksikin luonnehditun albumin seuraaja on tiivis ja likainen paketti. Uuden albumin kunniaksi langan päähän saatiin Queens of the Stone Agen kitaristi Troy Van Leeuwen. Vuonna 2002 yhtyeeseen liittynyt steel-kitaran ja bassonkin taitava muusikko jakaa studion ja keikkabussin nokkamies Josh Hommen, rumpali Joey Castillon, basisti Michael Shumanin ja kosketinsoittaja Dean "Dino" Fertidan kanssa. Tällä kokoonpanolla on syntynyt myös uutuuskiekko Era Vulgaris. Annetaan aluksi Troyn itse kertoa uudesta albumista ja sen herättämistä fiiliksistä. ­ Perstuntumani on, että tämä on hyvin moderni Queens-albumi. Nyt kun on saanut etäisyyttä valmiiseen levyyn, olen suorastaan innoissani. Tämä on paras levy tähän mennessä, en muuttaisi mitään. Levyä ympäröi sähköinen aura enkä malttaisi odottaa, että pääsemme soittamaan sitä ihmisille. Olemme kokeilleet Eran kappaleita parilla keikalla, ja meininki on ollut upeaa. S STUDIOSSA SYNTYNYT Rauhallisesti puhelinyhteyden tuolta puolen artikuloiva Troy latelee innostuneita sanoja rutiininomaisesti. Uusinta levyä ylistäviä kommentteja kuulee muusikoiden 18 suusta joka toisessa haastattelussa, joten syitä kepittäjän hyviin fiiliksiin on udeltava tarkemmin. ­ Menimme studioon ilman idean poikastakaan, joten koko albumi kirjoitettiin studio-olosuhteissa. Hyvä puoli tällaisessa toimintatavassa on se, että jutut on mahdollista plokata siinä vaiheessa, kun ne tulevat. Huono puoli on, että siihen menee yleensä aikaa. Troyn kommentteihin on helppo yhtyä, sillä Era Vulgaris on tiukka levy. Muutamaan kertaan kiekkoa kuunneltuaan huomaa hyräilevänsä useampaakin melodianpätkää. Etenkin kiihkeä Battery Acid ja iholle hiipivä Into the Hollow jäivät mielikuvitusjukeboksin rotaatioon useaksi päiväksi. Sattumalta Troyn lempikappaleet ovat samat. ­ Battery Acid on mahtava esimerkki kappaleesta, jota ei millään voisi kirjoittaa kotona ja tuoda sitä sitten bändille harjoituksiin. Biisi tuli jostain tyhjästä ja kirjoitettiin sitä mukaa kun sitä soitettiin. ­ Into the Hollow taas on groovaava Queens-standardi, jossa on kaunis melodia ja harmonia. Oikein nätti laulu. Era Vulgaris on alle viidenkymmenen minuutin kestollaan suhteellisen lyhyt Queens-kiekko. Tiivistäminen oli Troyn mukaan täysin tarkoituksellista näinä informaatiotulvan vaivaamina aikoina. Herran oman resepti turhan tiedon välttämiseksi on elokuvien vahtaaminen television sijaan, ja sama "vähemmän on enemmän" metodi pätee myös musiikkiin. ­ Äänitimme paljon kappaleita tätä levyä varten ja nämä valitut sattuivat sopimaan parhaiten yksiin. Yksi idea on se, että elämme ajassa, jossa ihmisillä ei ole liikaa aikaa. Ei ole aikaa päästä sisälle levyihin, joten ajattelimme tehdä levystä lyhyen purskeen. Iskevyyttä levyssä löytyy, mutta kaikkea ei ole uhrattu tarttuvuudelle. Platan pitäisi kestää myös kotikuuntelussa. ­ Syvemmällä tasolla on kerroksia tutkittavaksi, jos uppoutua haluaa. Ja jos ei, Era toivottavasti nappaa mukaansa ensikuulemalta. Ensimmäinen single Sick Sick Sick ja pari muutakin biisiä ovat tarttuvia kappaleita, joita ei tarvitse kuunnella niin paljoa jotta ne iskisivät. Hyvä groove vain vie mukanaan. VIERAISSA VARA PAREMPI Josh Hommen johdolla on järjestetty Desert Sessions -musiikintekosessioita vuodesta 1997 lähtien. Ajatuksena on koota yhteen ihmisiä ja tehdä lauluja niin sanotusti musiikin ehdoilla. Viime vuosina on keskitytty enemmän musiikkiin kuin psykedeelisten sienten popsimiseen, ja näistä hedelmällisistä soitannoista tihkuu kappaleita kierrätyksenkin asti. Queens of the Stone Agella onkin tapana sisällyttää jokin kappale aavikkosessioista mukaan joka levylle. Tällä kertaa uudelleenkäsittelyn kohteeksi valittiin Eralla hengähdystaukona toimiva seksikäs Make It Wit Chu. ­ Desert Sessions -versio on aavikkotyyliin löysempi. Päätimme tehdä kappaleesta hiukan tummemman ja melankolisemman. Olemme soittaneet biisiä myös keikoilla parilla viime kiertueella. Koska kappale oli osa liverepertu- aariamme, ajattelimme yrittää. Kokeilimme paljon asioita ja tämä sattui pääsemään mukaan levylle. Queens of the Stone Age on käyttänyt levyillään nimekkäitä vierailijoita, jotka ovat parhaimmillaan nostaneet homman sille kuuluisalle uudelle tasolle. Viime levyllä kitaroi ZZ Topin boogiepartaniekka Billy Gibbons, sitä edellisellä kannutti eräskin Dave Grohl. Myös uudelle kiekolle on mahdutettu vierailevia tähtiä. Kuten parilla edelliselläkin Queens-levyllä, Mark Lanegan on mukana myös Era Vulgarisilla. River in the Road -kappaleen laulanut entinen Screaming Trees -solisti onkin Troyn mukaan olennainen osa Queens-perhettä. Ääneen pääsevät myös Nine Inch Nailsin Trent Reznor sekä The Strokesista tuttu Julian Casablancas. ­ Trent on iisi kaveri, ei hoppua, ei kiirettä. Hän vain tuli studiolle ja hoiti hommansa valmiiksi nopeasti, siinä se. ­ En tiedä, kuinka paljon Julian harrastaa vierailuja muiden levyillä, joten yritimme järjestää tilanteen mahdollisimman mukavaksi. Hänellä oli paljon ideoita ja sanottavaa ja hän oli hyvin rento tyyppi. Troy on ollut mukana työstämässä pariakin 2000-luvun alun tärkeää rock-kiekkoa. Queens of the Stone Agen riveissä tuli tehtyä Songs for the Deaf. Tummasävyisempää materiaalia soittavan A Perfect Circlen porukassa väsättiin kiitosta kerännyt debyytti Mer De Noms. Kummallakin yhtyeellä on näkyvä keulakuva; Queensilla Josh Homme, A Perfect Circlellä Toolmystikko Maynard James Keenan. Millaista mahtaa olla työskennellä edellämainittujen herrojen kanssa? Onko Hommen ja Keenanin kaltaisten visionäärien kera musiikkia tehdessä luomiseen osallistuminen ylipäänsä mahdollista? ­ En edes haluaisi olla mukana bändissä, jossa tekemiset saneltaisiin. Maynard ja Josh ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Maynard on enemmän laulaja kuin muusikko ja kertoo asiansa vokalistilähtöisesti. Josh, kuten minäkin, soittaa useita eri instrumentteja. Vaihtelemme ideoita paljon, ja tämän levyn musiikki on pitkälti Joshin, minun ja Joeyn yhteistyön tulosta. ­ Koska Josh on vastuussa sanoituksista, hän on vastuussa myös sovituksista ja lyriikkaa tukevista melodioista. Tilanne on tällainen, mutta missään nimessä toiminta ei ole saneltua. Kokeilimme esimerkiksi yhtä kappaletta kolmella eri tapaa, kunnes Joey sanoi että hommasta tulee mitään. Kappale oli pakko hyllyttää. Uuden levyn myötä bändi lähtee kiertämään. Näillä näkymin lähin paikka bongata yhtye on Ruotsi, mutta Troy vakuuttelee Queens of the Stone Agen tulevan vielä Suomeenkin. Herra nimittäin vakuuttaa tietävänsä, että Pohjolassa on paljon bändin faneja. Olipa kyse sitten pienestä ja hikisestä klubista tai suuresta festarikeikasta, Troyn mukaan kaikki esiintymiset ovat tärkeitä. ­ Kesä kuluu kiertäessä. Esiinnymme monissa sellaisissa paikoissa Euroopassa ja USA:ssa, joissa emme ole ennen käyneet. Haluamme soittaa ihmisille, jotka eivät yleensä pääse näkemään bändejä kotikaupungeissaan. ­ Kaikki keikat ovat tarpeellisia. Festareilla pääsee soittamaan tuhansien ihmisten eteen kuin tyhjästä. Lontoossa soitimme sadan ihmisen klubilla, jonne oli ahtautunut kolmesataa ihmistä. Voit vain kuvitella, miten hikinen tunnelma paikassa vallitsi. TEKSTI: TUOMAS TIAINEN KUVA: JASON ODELL
• teet velvoittavat Perin AST-50 GSR · 569 E LC-85S BB · 919 E Tokai Japan, legendaarinen Vintagekitaroiden valmistaja ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Tokai aloitti soitinrakennuksen Japanissa jo 1947 ja perinteet ovat erittäin vankat. Suomeenkin LC-95S L BB · 985 E ES-110 SB · 1189 E upeita Tokai Japan -sähkökitaroita on tuotu jo Viime aikoina Tokai-kitarat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Kaiken tämän HDC · 9 59 LS-85Q yli 23 vuoden ajan. LC-85 W · 919 E E EX-70 BB · 939 E takana on paljon puhuttu hinta/ laatu-suhde joka Tokaissa on täysin vertaansa vailla. LS-75 VF · 759 E AJB-55 YSOR · 599 E Neliöotelautamerkeillä Asiahan ei voi olla siten, että kun kitaran hinta nousee niin laatu heikkenee. Homman pitää olla juuri päinvastoin. Tokai Japan -sähkökitarat ovat aina hämmästyttäneet edullisuudellaan ja uskomattomalla laadulla! EX-70 WN · 939 E APB-50 BB · 569 E TOKAI-kitaroita saat laatua ymmärtävistä musakaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA-RETAIL, Malminkatu 16, 00100 HKI, 09 - 5627 1240, sales@musamaailma.fi KAUPPA ON AUKI 24 H TOKAI taitto 5_07 SUE.indd 1 P www.musamaailma.fi 29.5.2007 10:21:32 19
• 21
• 6.-8.7.2007 PERJANTAI 6.7. LAUANTAI 7.7. SUNNUNTAI 8.7. LIPUT ENNAKKOON Roky Erickson & The Flaming Lips (US) The Ark (SWE) John Legend (US) The Hives (SWE) The Explosives (US) The Rasmus Billy Talent (CAN) The Magic Numbers (UK) PMMP Children Of Bodom In Flames (SWE) Mando Diao (SWE) Mastodon (US) Disco Ensemble Gogol Bordello (US) Juliette & The Licks (US) Pain (SWE) The Horrors (UK) Leningrad (RUS) The Pipettes (UK) Lapko The Flaming Sideburns Amorphis Maj Karma Finntroll Poisonblack Husky Rescue Magenta Skycode Sweatmaster Dead By Gun D´espairsRay (JPN) Sahara Hotnights (SWE) The BellRays (US) Hanoi Rocks Marillion (UK) Ismo Alanko Teholla Kotiteollisuus Zen Café CMX Sir Elwoodin Hiljaiset Värit Maija Vilkkumaa Sonata Arctica Don Johnson Big Band Ne Luumäet Sunrise Avenue The Crash Rubik The Valkyrians Sturm und Drang The Answer (IRL) Deathstars (SWE) Von Hertzen Brothers Irina Timo Rautiainen Apulanta J.Karjalainen, Lännen-Jukka Jonna Tervomaa Egotrippi Lauri Tähkä ja Elonkerjuu Mokoma Stam1na Damn Seagulls Poets Of The Fall 3 PÄIVÄÄ pe-la la-su perjantai lauantai sunnuntai 90 70 78 40 55 45 Liput nettisivuilta, Tiketistä, Lippupalvelusta sekä levykaupoista kautta maan Oikeus muutoksiin pidätetään. Lisää esiintyjiä luvassa... 22
• VANTAAN KORSOSSA 4.-5.8.2007 "Hyvä fiilis, reilu meininki!" LIPUT ENNAKKOON Oikeus muutoksiin pidätetään. la-su 65 lauantai 40 sunnuntai 40 Liput nettisivuilta, Tiketistä, Lippupalvelusta sekä levykaupoista kautta maan LAUANTAI THE SOUNDS (SWE) THE GATHERING (NED) APULANTA ZEN CAFÉ THE BELLRAYS (US) HANOI ROCKS MAIJA VILKKUMAA JONNA TERVOMAA LENINGRAD (RUS) KOTITEOLLISUUS VON HERTZEN BROTHERS RUBIK MAJ KARMA POISONBLACK SUNNUNTAI NINE INCH NAILS (US) DIR EN GREY (JPN) THE ARK (SWE) MILLENCOLIN (SWE) MANDO DIAO (SWE) THE 69 EYES DISCO ENSEMBLE AMORPHIS PMMP LAPKO SONATA ARCTICA POETS OF THE FALL DAMN SEAGULLS WWW.ANKKAROCK.FI 23
• KYRÖNMAAN OSUUSPANKKI 25
• 27
• All rights reserved · Layout: www.citronacid.com" · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · ·
• ESP / LTD Alexi Laiho Signature -mallisto: MMV BO MMV SN ALEXI 200 ALEXI 600 SV STANDARD SV STANDARD NT ALEXI LAIHO USA ALEXI LAIHO SCYTHE ALEXI LAIHO ARROW HEAD ALEXI LAIHO SAW TOOTH ALEXI LAIHO SAW TOOTH PINK Mallien hinnat: www.musamaailma.fi Maailman halutuimmat ESP / LTD modernit rock-kitarat saa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomea tai Musamaailma-Retail, Hki Kamppi. retail@musamaailma.fi · www.musamaailma.fi
• 1975 ­ 2007 EC-1000VHB 969 käteisnetto EC-1000VB 999 käteisnetto FX-260SM 469 käteisnetto VIPER-407 734 käteisnetto MH-100QM 385 käteisnetto EC-500S 745 käteisnetto M-400 709 käteisnetto Maailman halutuimmat ESP / LTD modernit rock-kitarat saa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomea tai Musamaailma-Retail, Hki Kamppi. retail@musamaailma.fi · www.musamaailma.fi
• + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. N U C L E A R B L A S T. D E
• Tämän vuoden Tuskan toinen tanskalaisorkesteri, maanmiehiään huomattavasti melodisempi Mercenary on perustettu jo 90-luvun alkupuolella, jolloin yhtye runnoi huomattavasti suoraviivaisempaa kuoleman thrashia. Ensimmäinen "First Breath" ­albumi julkaistiin vasta vuonna 1998 ja seuraaja "Everblack" vuonna 2002. Yhtyeen kolmas albumi, "11 Dreams", julkaistiin vuonna 2004 Century Median kautta, ja lätty sai ylistäviä lausuntoja medialta: mm. yhdysvaltalainen Brave Words & Bloody Knuckles antoi sille täyden kympin. Viime vuoden "The Hours That Remain" oli jälleen askel eteenpäin bändin valitsemalla tiellä. Ja sillä tiellä on tultu pitkä matka sitten alun death-thrash -aikojen. Nykypäivänä Mercenary yhdistelee Soilwork-henkistä metallista melodisuutta Nevermore ja Fates Warning ­tyyliseen progen ja powerin sekoitukseen. Tuskassa Mercenarya voit ihmetellä elävänä sunnuntai-iltapäivänä Sue-lavalla. · www.mercenary.dk Helpostilähestyttäväähän Moonsorrow ei ikinä ole ollut, mutta kyllä ne nyt myrkyn lykkäsivät. Vuonna 1995 perustettu Moonsorrow julkaisi taannoin viidennen albuminsa, "Viides Luku ­ Hävitetty", joka sisältää ainoastaan kaksi raitaa, albumin silti kellottaessa 56 minuuttia kokonaispituutta. Sillälailla. Tico-Tico ­studioilla viime kesänä äänitetty levy pyörii tutusti tummien teemojen ympärillä, eikä valoa tunnelin päässä juurikaan näy. Mutta siitähän tässä onkin kyse. Tulevan kesän Tuska-esiintyminen on Moonsorrowlle järjestyksessään jo kolmas. Tällä kertaa areenana toimii kakkoslava eli hevilato ja ajankohtana perjantai-iltapäivä. Kyllähän Moonsorrow on aina omiaan nostamaan tunnelmaa kisoissa kuin kisoissa. · www.moonsorrow.com SUE STAGE Pe 29.6. klo 15.30 SUE STAGE Su 1.7. klo 14.45 USA:n Baltimoresta ponnistava Misery Index tuuttaa grindcoren ja deathmetallin sekoitusta, hardcoren ja punkin sävyillä höystettynä. Vaikutteet on haettu 90-luvun alun grind- ja DMklassikoista, tarkoituksena päivittää tuon ajan soundi 2000luvulle. Misery Index perustettiin vuonna 2001 laulaja/basisti Jason Nethertonin ja laulaja/kitaristi Mike Harrisonin studioprojektina. Rumpuosuudet hoiteli ex-Dying Fetus ­kannuttaja Kevin Talley. Ensimmäisen"Overthrow"-julkaisun hyvän vastaanoton siivittämänä Misery Indexiin alettiin suhtautua oikeana bändinä ja kakkoskitaristi Sparky Voyles lisättiin vahvuuteen. Jo heti seuraavan julkaisun nauhoituksien aikaan Harrison ja Talley jättivät yhtyeen. Tämän hetkisessä kokoonpanossa vaikuttavat Nethertonin ja Voylesin lisäksi rumpali Adam Jarvis ja kitaristi/vokalisti Mark "Lo Sneek" Kloeppel. Muutaman pienlevy-yhtiön ja Nuclear Blastin kautta orkesteri on kotiutunut Relapsen talliin, jonka kautta viime vuonna julkaistiin"Discordia"-niminen täyspitkä. Suomen kamaralla Misery Index vakuutti viime keväänä kahden keikan verran Fear Factoryn lämppärinä. Misery Index potkaisee Tuska-lauantain käyntiin päälavalta. Taas vähän ärhäkämpi lähtö. · www.miseryindex.com Naildown perustettiin itä-Suomessa Acid Universe -nimisenä vuonna 2003. Paria demoa myöhemmin nimi oli muuttunut Naildowniksi ja taskussa oli levytyssopimus Spinefarmin kanssa. Vaatimattomasti nimetty "World Domination" ­esikoinen julkaistiin marraskuussa 2005, ja tykättiinhän siitä. Yhtyeen toinen, "Dreamcrusher"-albumi julkaistiin nyt keväällä, ja sillä Naildown esitteli uusia, yllättäviä ja moni- puolisempia sävyjä. Levy nauhoitettiin Janne Saksan komennossa Hämeenlinnan Sound Supremessa, miksattiin Tanskassa myös Hatespherea ja Mercenarya miksanneen Jacob Hansenin toimesta ja masteroitiin Finnvoxilla. Naildown esiintyi toissa vuonna Tuska-klubilla, edesmenneillä VR:n makasiineilla, ja tänä vuonna jo festarialueella. Näin se pitää mennä. · www.naildownrock.com RADIO ROCK STAGE La 30.6. klo 13.45 INFERNO STAGE Su 1.7. klo 16.45 RADIO ROCK STAGE Pe 29.6. klo 14.45 Tanskasta tulee muutakin hyvää kuin Carlsberg. Ja Pölsemakkarat. Ja jonkun mielestä Kristiania. Tanskasta tulee myös hyvää heviä. Suomessa tanskalaista hevitarjontaa ei pahemmin ole nähty, Tuskassa ja FME:ssä pari vuotta sitten vieraillutta Mnemiciä lukuunottamatta. Mutta myös tämän kesän Tanskanvieras Hatesphere on pyörähtänyt maassamme lämmittelemässä The Hauntedia yhdellä tämän Suomen kiepeistä. Ja kyllähän se vakuutti. Hatespheren esikoinen, bändin nimeä totteleva albumi julkaistiin vuonna 2001, esitellen tiukkaa kuolema-thrashia veivaavan orkesterin. Seuraavan vuoden "Bloodred Hatred" ­albumilla bändi otti hieman melodia- ja kitarasoolovoittoisempaa lähestymistä, ja kyseisellä lätyllä yhtye voittikin jo parhaan albumin palkinnon Danish Metal Awardsissa (Onko se sitten DNA?). Samoissa juhlissa on Hatesphere päässyt pokkaamaan pystejä myöhemminkin. Niin on myös päässyt Hatesphere lämmittämään yleisöä monille todellisille raskassarjalaisille, kuten Testament, Morbid Angel, Exodus, Kreator ja Dark Tranquillity. Seuraavat täyspitkät, "Ballet Of The Brute" ja "The Sickness Within" ovat kasvattaneet yhtyeen tunnettuutta niin kansainvälisesti kuin kotimaassaankin, jossa Hatesphere onkin kenties tunnetuin tanskalainen metalliyhtye. Loppukeväästä julkaistu "Serpent Smiles And Killer Eyes" tuskin tulee sekään suurempia pettymyksiä aiheuttamaan. Kenellekään. Tuskassa Hatesphere polkaisee kisat käyntiin perjantaiiltapäivänä slotissa, johon ei perinteisesti ole sohvalla piereskelijöitä otettu. · www.hatesphere.com
• RADIO ROCK STAGE Su 1.7. klo 15.30 Joka vuosi jostain Tuska-artistista saa kirjoittaa: "tämän kesän Tuskan odotetuin bändi". Tänä kesänä se on monelle Blind Guardian. Saksalainen Blind Guardian on todellinen powermetallin uranuurtaja. Yhtye aloitti toimintansa jo vuonna 1984. Ensi levy "Battalions Of Fear" julkaistiin 1988 ja bändin ahkera keikkailu sekä tiheä julkaisutahti kasvattivat bändin suosiota joka puolella. Kaikkia julkaisuja lienee turha listata, niitä nimittäin piisaa. Kuten pitkän linjan yhtyeelle kuulukin, on Blind Guardianin musiikki kasvanut ja muuttanut muotoaan vuosien ja albumien varrella, yhtyeelle tyypillisten ominaispiirteiden pitäessä silti pintansa. Viimeisin studioalbumi "A Twist In The Myth" julkaistiin viime vuonna. Kaisaniemessä voi yleisökin viritellä ääntään Blind Guardian -vetoa varten; yhtye on nimittäin tunnettu yleisöä laulattavista keikoistaan. · www.blind-guardian.com SUE STAGE La 30.6. klo 18.00 Häpeilemättömästi 80-lukuun nojaava Brother Firetribe on yhtye paikallaan. Biisien välitön, hyväntuulinen ja positiivisesti mahtipontinen tunnelma viehättää heti ensi kuulemalta. Onhan tästä digattava. Brother Firetriben takuuvarmat stadioninkokoiset kertosäkeet vievät kuuntelijan 80-luvun Los Angelesiin, kruisimaan avo-Corvetella pitkin Wilshire Boulevardia, kohti Santa Monica Beachia. Vieressä kaunis daami, elämä edessä, tukka takana ja taskut täynnä dollareita. Todellisuudessa ajat Kehä I:stä marraskuun maanantaiaamun räntäsateessa paskalla Taunuksella, josta loppuu kohta bensa. Taskussa rahaa ehkä sixpackiin. Loput liksat dokasit viikonloppuna ja olokin on sen mukainen. Ainoa 80-lukuun viittaava asia on Taunuksesi vuosimalli. Näitä hetkiä varten on Brother Firetribe. Elämä tuntuu taas hetken aikaa elettävältä. www.brotherfiretribe.com
• INFERNO STAGE La 30.6. klo 16.15 INFERNO STAGE Su 1.7. klo 14.45 Insomnium sai alkunsa Joensuussa vuoden 1997 tienoilla. Yhtyeen materiaali muodostui melodiseksi skandideathiksi ottaen vaikutteita suomalaisesta kansanmusiikista. Lyriikat olivat Suomen luontoon sijoittuvia surumielisiä, unenomaisia tarinoita rakkaudesta ja kuolemasta. Vaikutteita sanoituksiin haettiin niin suomalaisesta tarustosta kuin maailmankirjallisuudestakin. Ensilevy "In The Halls Of Awaiting" julkaistiin 2002 ja skandideath alkoi saada eri muotoista lihaa ympärilleen. Biisit olivat haastavampia, progressiivinen tunnelma hiipi kappaleisiin, ja monella tapaa yhtye olikin perinteisen melo-death -muotin ulkopuolella. Insomnium on jatkanut kehittymistä samaan suuntaan, tarjoten monipuolisia ja haastavia kappaleita levy levyltä, silti unohtamatta suoraviivaisuutta ja musiikilleen ominaisia kitaraharmonioita, akustisia väliosia ja melankolisia melodioita. Viimeisimmän "Above The Weeping World" ­albuminsa Insomnium julkaisi viime vuonna. Ja onhan viime vuodelta plakkarissa mittava Euroopan kiertuekin mm. Satyriconin ja Enslavedin kanssa. Tuskassa Insomnium täräyttää lauantai-iltapäivänä, tunnelman ollessa epäilemättä korkeimmillaan. www.insomnium.net "Onko tämä mustaa huumoria?" kysyi Helsinki Music Companyn Asko Kallonen saadessaan loppuvuodesta 2005 käsiinsä demon, josta vastasi viisi yläasteikäistä vaasalaiskollia. "Tämähän on aivan mahtavaa matskua!" oli puolestaan se lause, jolla Kallonen Sturm und Drangin vanhan liiton heavyrockia kuvasi. Sittemmin SuD:n jäsenistö on viettänyt rutosti aikaa treenikämpällä, Ruotsin Halmstadissa Tits And Ass -studiossa sekä Vaasan Midas-studiossa valmistellen esikoislevyään. Samalla kundit ovat paiskoneet keikkoja mm. Tuhma-klubilla sekä legendaarisen Glenn Hughesin lämppärinä. Ensimmäiset myrskyn merkit yhtye näytti 28.2.2007 julkaistulla debyyttisinglellään: Rising Son -biisi nousi suoraan Suomen viralliselle singlelistalle sijalle neljä. Sinkku sisältää myös Marko Mäkilaakson ohjaaman kansainväliset mitat täyttävän videon. Mainiota rainaa tähdittää Jenni Vartiainen, joka tekee huiman näyttelijäsuorituksen nunna-opettajana. Video näkyy tiuhaan MTV Finlandilla ja Voice TV:llä. Sinkulle ovat puolestaan nyökänneet myöntäväs- ti mm. YleX, Radio X3M, Radio Rock ja SBS Radiot. Niin single kuin videokin ovat menestyneet loistavasti myös eri medioiden yleisöäänestyksissä. Rising Son julkaistiin Ruotsissa 28.3. Single on ollut soittolistalla mm. länsinaapurin YleX:llä eli Sveriges Radion P3-kanavalla. MTV Sverige taas nosti videon Fresh-videoksi, eli rainaksi, jota näkyy kanavalla kaikkein eniten. Sturm und Drang teki maaliskuussa myös promootio-matkan Ruotsiin. Vuoden sensaatioksi jo nyt nimetyn yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin Suomessa 30.5. Ruotsin julkaisun se saa 7.6. ­ samana päivänä SuD soittaa keikan Ruotsin suurimpien festivaalien joukkoon lukeutuvassa Sweden Rock Festivalissa. Sturm und Drangin syntysanat lausuttiin syksyllä 2004, kun luokkakaverit André, Calle ja Jeppe olivat kotimatkalla Judas Priestin keikalta. Keikka sai kolmikon niin pähkinöiksi, että bändihän sitä oli itsekin perustettava. Pian mukaan pyydettiin Alex ja Henkka vuotta ylemmältä luokkakurssilta ­ tarina oli saanut alkunsa. · www.sturmunddrang.fi www.myspace.com/sturmis SUE STAGE Pe 29.6. klo 19.30 INFERNO STAGE La 30.6. klo 18.00 Ruotsalaisen Katatonian musiikki on käynyt läpi monia vaiheita vuosien saatossa. Tukholmassa vuonna 1991 perustettu yhtye aloitti uransa doom-henkisellä, mörssärilaululla kuorrutetulla tunnelmoinnilla. Tunnelmoinnista ja melankolisesta ilmaisusta on toki vieläkin kyse, mutta huomattavasti kevyempään suuntaan on siirrytty. Yleensä edellä mainittu suunta on metalliorkestereilla perisynti, mutta ei Katatonian tapauksessa. Bändin musiikkiin on melodistumisen (sic) myötä tullut roppakaupalla vivahteita, syvyyttä ja tarttumapintaa. Katatonian viimeisin, viime vuodelta oleva "The Great Cold Distance" onkin lajityypissaan täydellisyyttä hipova albumi. Levyn tasavahva kappalemateriaali kuljettaa kuuntelijan läpi saumattomasti vaihtelevien tunnelmien, erittäin kuuntelijaystävällseen pakettiin pakattuna. Suomessa Katatonia on vieraillut useampaan otteeseen ja Tuskassakin vuonna 2001. Vimeksi Katatonia nähtiin Tavastian lauteilla viime joulukuussa Helldone Festivalin yhteydessä. www.katatonia.com 80-luku on monelle silloin eläneelle aikakausi, jonka soisi jäävän - niin, 80-luvulle. Mutta niin vain asiat toimivat sykleissä, ja viime aikoina kyseinen ajanjakso on nostanut vahvasti päätään niin musiikissa kuin muutenkin. Myös hollantilainen Legion Of The Damned kumartaa vahvasti 80-luvun mestareiden suuntaan. Tosin ei niiden nahkahousuisten, isotukkaisten ja meikattujen "mestareiden", jotka pääasiassa ovat framilla olleet. Kasari-thrash on se Legion Of The Damnedin juttu. Yhtye julkaisi ensilevynsä vasta viime vuonna, joten varsin tuoreesta kasaroinnista tässä on kyse. "Malevolent Rapture" julkaistiin arvostetun Massacre Records ­levy-yhtiön kautta, kuten myös tämän vuoden tammikuussa pihalle saatu "Sons Of The Jackal" -kakkosalbumi. Turha jaaritella enempää ­ Legion Of The Damned tietää, mitä haluaa. Ja tekee, mitä haluaa. Jos yhtyeet kuten Kreator ja Destruction tuntuvat omilta, kannattaa suunnata Inferno-lavalle Tuska-lauantai-iltana. www.legionofthedamned.net
• YLEISINFO LEIRINTÄ Tuskassa ei ole "omia" majoitusjärjestelyjä. Linkkejä halpoihin hotelleihin löytyy sivuiltamme. Ainoa lähistöllä oleva leirintäalue sijaitsee Rastilassa metroaseman vieressä. Leirintäalue on Helsingin kaupungin liikuntaviraston ylläpitämä ja siten avoinna kaikille. AluAPTEEKKI Lähimmät apteekit löytyvät Man- eelta voi toki lentää kesken juhlan nerheimintieltä Kaivopihan luota. ulos, jos onnistuu käyttäytymään Yliopiston apteekki Mansku 96:ssa liian huonosti. Töölössä on auki 24h. LIIKENNE - HKL kuljettaa Helsingin sisällä. ELÄKELÄISET Tutustu esim. kännykkä-, kimpYli 65-vuotiaat pääsevät alueelle pa- ja matkailijalippuihin osoitilmaiseksi sisään. teessa www.hel.fi/hkl. - YTV (www.ytv.fi) kuljettaa pääENSIAPU & SAIRAALAT kaupunkiseudulla - siis vaikkaAlueella on ensiapupiste, josta saa pa Espooseen tai Vantaalle. aukioloaikojen puitteissa hoitoa. Alueen ollessa kiinni ja vamman - VR:n junat kuljettavat kätevästi kauaskin. Tai lähelle. Tutustu vakava kannattaa ottaa yhteytlähijunien linjoihin, hintoihin ja tä Marian sairaalan päivystykaikatauluihin (www.vr.fi) ennen seen Mechelininkatu 1, puh. 471 kuin lähdet uhkarohkealle reis63213. sulle synkkään Korsoon. - LENNOT: www.ilmailulaitos.fi JUOMAVESI Alueella on juomavesipiste. Kokemus on osoittanut, ettei alueen LIPUT putkisto ole maailman luotetta- Kolmen päivän festivaalipassi vin. Varaudu siis myös omalla ve- maksaa 75 euroa. Yhden päivän liput maksavat 38 euroa kappale. sipullolla. ALKOHOLI & JUOMAT Alueelle saa tuoda kohtuullisen määrän omia juomia. Kaikki alueelle tuotavat juomat tulee olla muovisissa astioissa. Myös tölkit on kielletty. Alaikäisille juomien tuonti alueelle on kielletty. JATKOKLUBIT Tänä vuonna klubeja on Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oil Co:ssa ja Inferno Barissa. Liput maksavat muutaman euron/ilta/klubi ja niitä myydään ennakkoon Tiketissä. Mikäli lippuja on vielä jäljellä, niitä myydään myös alueella lipunmyyntipisteessä ja tietenkin klubien ovilla. Inferno Barin liput ainoastaan ovelta. Huomaa, että ennakkoon lippunsa ostaneille on aina klubien ovilla omat jononsa. NIMIKIRJOITUKSET Päälavan oikealla puolella on nimikirjoituspiste, jonne pyrimme saamaan kaikki artistit käymään. Lopullinen päätös siitä koska ja missä ja kuinka kauan on aina yhtyeen. Juontajat ilmoittavat aikataulusta juonnoissaan ja pisteen luona on infotaulu, jossa on tietoa ajoista. PORTIT Alueelle on vain yksi sisääntuloportti. Ruuhkien välttämiseksi availkaa kassejanne jo jonossa ja huomioikaa, ja huomioikaa, että portilla on useita kaistoja, joita kannattaa käyttää tasaisesti.. PULLONKERÄYS JA KIERRÄTYS Festivaalilla on oma pullonkeräysjärjestelmänsä. Strategisissa paikoissa on kyltein merkittyjä astioita, joihin toivomme asiakkaiden laittavan tyhjät pullonsa. Myös muuta jätettä pyritään mahdollisuuksien rajoissa kierrättämään. PYSÄKÖINTI Pysäköinti Helsingissä on maksullista arkisin 9-19 ja lauantaisin 9-15. Pysäköintivirhemaksu on 40/50 euroa. JATKOKLUBIT TAVASTIA Torstai 28.6. 15/17 k-18 TIMO RAUTIAINEN VIIKATE Perjantai 29.6. 8/10 -k-18 ENSIFERUM METAL VIDEOTEQUE Lauantai 30.6. 8/10 k-18 TERÄSBETONI METAL VIDEOTEQUE Sunnuntai 1.7. 8/10 k-18 TAROT METAL VIDEOTEQUE NOSTURI Perjantai 29.6. 10, s/k-18 BARATHRUM BATTLELORE HANGING GARDEN Lauantai 30.6. 10, s/k-18 DEATHCHAIN AJATTARA SHADE EMPIRE Tuskan lippuja myyvät Tiketti ja PYÖRÄTUOLIT Lippupalvelu sekä valitut levyliik- Saattaja pääsee pyörätuolilla liikkuvan lipullisen asiakkaan mukeet kana ilmaiseksi sisään. Tilan puutteen vuoksi vain päälavan läLÖYTÖTAVARAT Kaikki löytötavarat toimitetaan hettyvillä on koroke. Pahoittelempari päivää juhlan jälkeen Helsin- me tätä. gin poliisin löytötavaratoimistoon (Kaartin poliisitalo, Punanotkon- RAVINTOLA & RUOKA katu 2, 00130 Helsinki, puh. (09) Alueella on kaksi anniskelualue ns. 189 3180). Juhlan aikana tavaroi- keskiolutoikeuksin sekä muutama taan kannattaa kysellä narikasta. ruokamyyntipiste. Tarkka info vaMikäli joku löytää alueelta jotain likoimista ja hinnoista tulee verkarvokkaan oloista, voi tavaran toi- kosivuilllemme osoitteeseen www. mittaa lähimmälle järjestyksen- tuska-festival.fi toivottavasti jo KORISTAUTUMINEN pari viikkoa ennen tapahtumaa. Kaikenmoinen koristautuminen valvojalle. on erittäin suotavaa, kunhan otatTALLENNUS te huomioon asusteidenne turval- MAJOITUS lisuuden. Eturivissä ryysiessänne Ajantasalla olevaa informaatiota Taskukameralla kuvaaminen on saatatte vahingoittaa kanssajuh- saa mm. kaupungin matkailutoi- alueella sallittua. Kaikenlaisten lijaa naularannekeellanne. Fes- miston sivuilta www.hel.fi/tourism ammattimaisten järjestelmäkativaalialueen portilla järjestys- sekä osoitteesta www.matkai- meroiden, video- ja muiden naumiehet tarkistavat ulkoasunne ja lu.com/kunnat/helsinki. Tsekkaa hurien tuonti alueelle on kuitenkin poistavat kaiken vaaralliseksi ko- myös Helsinkiexpertin hotellikes- kielletty. kemansa, esimerkiksi nauloista kus: Puh. +358 9 22881400, Email tehdyt rannekkeet. Asustautumi- hotel@helsinkiexpert.fi, www.hel- TAKSI Helsingin taksin numero on 0100 sessa onkin syytä ottaa käyttöön sinkiexpert.fi 0700, myös numero 0500 700 terve maalaisjärki. 700 palvelee. Tila-autoja (kovaNARIKAT Alueella on maksullinen narikka. sia) kannattaa kysellä numerosta LAPSET Alle 12-vuotiaat pääsevät alueelle Tilan ahtauden takia älkää tuoko 0200 6060. sisään vain vastuuntuntoisen ja - rinkkojanne tai isoja laukkujanne kuntoisen vanhemman seurassa. sinne. Esim. asemalta aivan alu- TURVALLISUUS Teitä on paljon. Joukossa tyhmyys Alle 7-vuotiaat pääsevät alueelle een vierestä löytyy säilytystiloja. tiivistyy. Pitäkää huolta toisistanilmaiseksi laillisen huoltajan seune. Älkää urpoilko. Älkää jättäkö rassa. Emme suosittele pienten kaverianne. Me pyrimme huolehtilasten alueelle tuomista. Muista maan lopusta. suojata lasten(kin) kuulo. VIRGIN OIL CO. Torstai 28.6. 10, k-18 SWALLOW THE SUN MUSTAN KUUN LAPSET DARK FILTH FRATERNITY CAUSE FOR EFFECT Perjantai 29.6. 10, k-18 BLAKE THE SCOURGER DAUNTLESS CAUSE FOR EFFECT Lauantai 30.6. 10, k-18 TORTURE KILLER M.A.N.(swe) DOMINATION BLACK CAUSE FOR EFFECT INFERNO BAR KOVIN MENO JOKA PÄIVÄ
• Nicole täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 10 vuotta. Tälle välille mahtuu kymmenen julkaisua, yli 6000 myytyä levyä, pitkälti toistasataa keikkaa ja tuhansia työntäyteisiä päiviä omalla levy-yhtiöllä. Vaikka levy-yhtiön pyörittäminen vaatii paljon työtä, Nicolelle tämä on merkinnyt täyttä vapautta tehdä, mitä huvittaa. Viimeisin osoitus tästä vapaudesta on yhtyeen juuri julkaistava toinen DVD, Tasavalta. Edellisen DVD:n tavoin se kokoaa yksiin kansiin yhtyeen edellisen levyn jälkeiset kaksi vuotta ja alleviivaa sen, että pitkäjänteinen pohjatyö on Nicolella tuottanut tulosta, ja yhtye on raivannut tiensä suuremman yleisön tietoisuuteen. Vuonna 2004 julkaistu "Suljetut ajatukset" -albumi nousi julkaisuviikollaan Suomen viralliselle albumilistalle ja sai ylistäviä arvioita kriitikoilta. Albumi valittiin mm. Infernolehden kuukauden levyksi. "Sivu syyttömistä" on seinäjokelaisen Nicolen kolmas pitkäsoitto. Yhtye ei pelaa varman päälle eikä kangistu viime levyllä toimiviksi havaittuihin kaavoihin. Uusi albumi sen sijaan esittelee kehittyneen ja yhtenäisen bändin. Levy on edeltäjäänsä teknisempi sekä huomattavasti rankempi, ja syvyyttä kappaleisiin on haettu vaihtelevilla sovituksilla. Nyt vedetään koko 45 minuuttia turpaan niin että tuntuu! Nicole uskoo siihen, että oma ilme löytyy ilman kaupallisia paineita. Bändi yhdistää viisi, keski-iältään 26-vuotiasta peruspohjalaista tyyppiä, joiden musiikilliset vaikutteet yhdistyvät Nicolessa. Bändin viides jäsen on miksaaja, tuottaja Sami Koivisto. Bändin musiikista ja soundista on kuultavissa merkkejä lähinnä rapakon takana luodusta uuden sukupolven metallista, johon lukeutuu bändejä kuten Chimaira, Lamb of God ja Killswitch Engage. Uudella albumilla mennään välillä jo niin lähelle puhdasta deathmetallia, että riffien välistä kuuluu kaikuja myös bändeistä kuten Arch Enemy tai Meshuggah. Nicole ei pidä olemassaolonsa tarkoituksena keksiä pyörää uudelleen ja eroaa olennaisimmin lajitovereistaan esityskieleltään, joka on kova kotimainen eli suomi. Yhtye pyrkiikin korkeintaan täyttämään aukon suomenkielisen metallin kentässä ja näyttämään, että heviä osataan soittaa tiukasti myös Pohjolassa. Yhtyeen perimmäinen tarkoitus on alusta asti ollut soittaa ja pitää hauskaa. Lähtökohtana on haluttu pitää rehellisyyttä - musiikkia tehdään itselle ja genrestä pitäville kuuntelijoille. Heviähän tämä vain on. www.nicoleband.com INFERNO STAGE La 30.6. klo 20.00 Scent Of Flesh perustettiin vuonna 2000 pahat mielessä. Pahan tarkoittaessa tässä yhteydessä deathmetallia. Brutaalia sellaista. Ja teknistä, lisäten vivahteen thrashia ja melodiaa. Alkutaipaleellaan bändi treenasi enemmän kuin orjallisesti nousten vuodessa lähestulkoon nollatasolta studiotyöskentelyyn kykeneväksi ryhmäksi. Ensimmäisellä demolla ei vielä levytysdiiliä lohjennut, mutta toinen, vuoden 2001 "Towards Eternal Lost" herätti kreikkalaisen Black Lotus Recordsin kiinnostuksen. Yhtiö tarjosikin Scent Of Fleshille suoraan kolmen levyn sopimusta, johon bändi tarttui. Debyytti "Roaring Depths of Insanity" saatiin ulos vuonna 2002, mutta heti sen jälkeen alkoi kreikkalaisten kone yskiä. Nopealla tahdilla työskentelevä Scent Of Flesh oli saanut valmiiksi jo toisenkin levyn materiaalit, mutta yhtiö ei saanut levyä pihalle. Sitten millään. Ensimmäisen levyn jakelijana toiminut Firebox astui hätiin, ja niin"Valor In Hatred" saatiin viimein markkinoille vuonna 2004. Yhtyeen työtahti on säilynyt armottomana läpi vuosien, ja tuotteliaaksikin Scent Of Fleshiä voi kutsua. 2005 yhtye julkaisi "Become Malignity" ­ep:n ja nyt alkuvuodesta "Deform In Torture" ­täyspitkän. Lieneekö työtahti syynä vai mikä, mutta ovi on käynyt bändissä tiuhahkoon tahtiin vuosien mittaan. Nyt ovat kuitenkin rivit kunnossa ja bändin uran ensimmäinen Tuska-esiintyminen edesINFERNO STAGE sä. Olihan se jo aikakin. Pe 29.6. klo 15.30 www.scentofflesh.net
• RADIO ROCK STAGE La 30.6. klo 20.45 RADIO ROCK STAGE Pe 29.6. klo 18.30 Emperorin vastaisku Kymmenen vuotta viimeisimmästä suomenvierailusta, kuusi vuotta bändin ilmoituksesta lopettaa aktiiviuransa ja kaksi vuotta uusista elonmerkeistä ­ hyvät naiset ja herrat, Norjan ja samalla koko black metal -genren kiistattomiin kuninkaallisiin kuuluva Emperor kunnioittaa Tuskaa 2007 esiintymisellään. Vuoden 1991 kunnianhimoisista demopäivistään lähtien Emperor piti tähtäimen korkealla, ja kymmenen vuoden ajan se oli yksi kirkkaimmista tähdistä mustuuden täyttämässä ympäristössään. Norjassa elettiin palavien kirkkojen liekkien varjoissa paikallisen mustan metallin kulta-aikaa, ja toiminta oli vilkasta. Silti jo alkuhetkistä lähtien Emperor erottui omanlaisenaan. Raakalaismaisessa äänimaailmassa erottui hyvin varhain yhtyeen toisen kärkihahmon, Ihsahnin kumarrus klassisen musiikin suurten nimien suuntaan. Viimeistään vuonna 1992 vielä aloittelevan Candlelight Recordsin julkaisema yhteisäänitys Enslavedin kanssa siirsi valokeilan - tai soihdun - yhtyeen suuntaan. Kulttistatuksen Emperor sai harteilleen 1994 ilmestyneen In the Nightside Eclipse ­levyn myötä. Albumia pidetään yhtenä koko genren tärkeimmistä teoksista. Kulissien takana oli kuitenkin tapahtunut kaikenlaista, ja yhtyeen ura oli vaarassa. Norjalaisen blackmetallin nk. sisäiseen piiriin kuuluvia muusikoita eri yhtyeistä oli liekittänyt useita ikivanhoja kirkkoja vuoden 1992 aikana. Emperorin kitaristi Samoth oli eräs näistä sankareista. Samoihin aikoihin yhtyeen rumpali Faust oli surmannut häntä lähennelleen homoseksuaalin Lillehammerin olympiapuiston läheisyydessä. Molemmat nuorukaiset tuomittiin kuitenkin vasta seuraavana vuonna, kun levyn äänitykset olivat jo valmistuneet. Tapahtumat eivät voineet olla omalta osaltaan värittämättä In the Nightside Eclipsen mainetta. Ihsahn, misantrooppinen filosofi ja ruohonjuuritason kristinuskon vastustaja oli nyt yksin ­ loppu yhtyeestä oli telkien takana. Lupaavasti alkanut ura ei kuitenkaan katkennut parhaan noususuhdanteen aikaan, vaan piti vain pienen tauon. Samothin vapauduttua Emperor värväsi itselleen Enslavedin entisen rumpalin Trymin, ja uusi kokoonpano julkaisi vuonna 1996 mini-LP:n nimeltään Reverence. Tämä oli uuden aikakauden ensiaskel, ja maailmalle näyttäytyi entistä jalostuneempi yhtye, joka esiintyi myös ensimmäisten joukossa ilman blackmetallille niin ominaisia corpse paint ­kasvomaalauksia. Näistä yhtye oli luopunut jo vuosia aiemmin, koska ne olivat tulleet heidän mielestään trendikkäiksi ja menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa. Seuraavan vuoden Anthems to the Welkin at Dusk otti lisää etäisyyttä perinteiseen blackmetalliin lisääntyneellä monimuotoisuudellaan ja sinfonisuudellaan, ja Emperor ilmoittikin esittävänsä eksklusiivisesti "sofistikoitunutta black metal ­taidetta". Levy sai haltioituneen vastaanoton ja se valittiin useissa medioissa Vuoden albumiksi. Seuraavina vuosina Emperor aktivoitui keikkarintamalla soittaen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Tilapäisten basistien pysyessä pois yhtyeen virallisesta kokoonpanosta Ihsahn soitti itse nelikieliset osuudet studiosessioissa. Vuoden 1999 kiertueiden lomassa syntyivät taltioinnit, joista muodostuivat Emperial Live Ceremony ­tuotteet, eli albumi ja video. Prometheus ­ The Discipline of Fire & Demise jäi yhtyeen viimeiseksi varsinaiseksi levyksi, kun kokoelmia ei lasketa ­ eikä niitä lasketa. Lopunajan merkkejä oli ilmassa, kun kokeellisesta levystä ilmoitettiin etukäteen, että sen sisältöä ei olisi tarkoituskaan soittaa livenä. Vuonna 2001 Emperor lopetti huipulla, ja jätti ammottavan aukon blackmetallin musikaaliseen maailmaan. Samoth ja Trym siirtyivät runttaamaan deathmetallia Zyklon-projektinsa kanssa, kun taas Ihsahn keskittyi taiteilemaan Peccatum-orkesterinsa kanssa, johon kuuluivat hänen vaimonsa ja veljensäkin. Muutamia vuosia kului, kunnes musiikkimaailmaa kohauttivat keisarillinen salakeikka Oslossa 2005 ja ilmoitus siitä, että Emperor esiintyisi useammankin kerran seuraavana vuonna. Nyt kun vuosiluku kirjoitetaan muodossa 2007, Suomen metallinaamoilla on syytä iloita: kymmenettä vuottaan juhlistavan Tuskan eräs pääesiintyjistä on Norjan mustan metallin kiistaton kuningas, anteeksi, keisari ­ Emperor. · www.emperorhorde.com pakkasherrojen paluu Norjalainen säätiedotusmetallin ykkösnimi Immortal on palannut jäisiltä manan mailta, ja tulee puhkumaan ja puhaltamaan hyistä viimaa keskikesän Suomeen. Kyllä, viisitoistavuotisen uran jälkeen pillit ja maskit pussiin pistänyt Immortal on tekemässä paluutaan Seven Dates of Blashyrkh ­kiertueen merkeissä. 80-luvun loppupuolella Abbath (Doom Occulta) ja Demonaz (Doom Occulta) musisoivat Immortalin esiasteen Amputationin nimellä deathmetallia Bergenissä. Kronometrin madellessa 90-luvun puolelle Amputation muotoutui Immortaliksi ja musiikkinsa astui black metallin piiriin. Yhtyeen demot olivat kiinnittäneet ranskalaisten levy-yhtiöiden huomion, ja Listenable Recordsin kautta julkaistiin yhtyeen ensimmäinen mini-LP vuonna 1991. Seuraavaksi niinikään ranskalainen Osmose Records lähestyi pohjoisia viimapäitä, ja yhteistyöstä syntyi Immortalin debyyttialbumi, jo klassikoksi muodostunut Diabolical Fullmoon Mysticism. Nauhoituspaikkana toimi likilegendaarinen Grieghallen Studios, jossa niin moni tuon aikakauden yhtyeistä äänitti tuotoksiaan Eirik "Pytten" Hundvinin hellässä huomassa. Vuoden 1993 Pure Holocaust on yhä merkkipaaluna blackmetallin saralla, ja se keräsi Immortalille yhä vankempaa kannatusta äärimmäisen musiikin kuuntelijoiden piireissä. Samaan aikaan tosin pientä porua tuli levyn nimestä johdetusta "holokaustimetallista", jota Bergenin pojat ylpeästi ilmoittivat soittavansa. Konnotaatiot olivat helposti käsitettävissä väärin, ja niin no... Ei tapahtuma todellakaan ollut ensimmäinen, eikä viimeinen mustan metallin edustajien aiheuttama älähdys yleisen hyväksynnän piireissä, mutta todellakin tahattomimmasta päästä. Miksikö teksti vilisee viittauksia matalapainemetalliin ja hyisiin nuotteihin? Immortalin ydinkaksikko Abbath ja Demonaz poikkesivat aihepiireissään norjalaisen blackmetallin silloin vallinneista satanistisista ja muinaisuskonnollisista vaikutteista, ja sen sijaan he tarinoivat kryptisistä talvimyrskyistä, kylmistä hautajaistomun tuulista ja muista synkistä ja myrskyisistä aiheista. Ja ennen kaikkea Blashyrkhista, maailmasta, johon nämä kollektiiviset ideat sijoittuivat. Musiikillisesti Immortal toimi myös omalla synkeällä linjallaan. Monien mielessä Immortal kulminoituu juurikin vokalisoinnista ja alun perin bassosta vastanneeseen Abbathiin sekä kitaristi Demonaziin. Vuosien varrella yhtyeessä on käväissyt useampiakin muusikoita sessiopohjaisesti, ja etenkin rumpalin pestin täyttämisessä on ollut omat ongelmansa. Jopa niinkin paljon, että Abbath on itse toiminut studiorumpalina Pure Holocaustilla ja Battles in the Northilla. Vasta vuonna 1996 bändi sai itselleen vakituisen rumpalin, joka totteli nimeä Horgh, ja myöhemmin Immortal vakiintui niin mielikuvissa kuin todellisuudessakin trioksi. Juuri kun kokoonpanoa luultiin vakaaksi ja suuri kiertue häämötti näköpiirissä, Demonaz joutui luopumaan kitaransoitosta käsiinsä tulleiden vaurioiden vuoksi. Tilanteen seurauksena Abbath siirtyi kitaran varteen ja Immortal alkoi käyttää sessiobasisteja. Demonaz pysyi tiukasti yhtyeen taustavoimissa mm. kirjoittaen sanoituksia tuleville levyille. Julkaistuaan vuonna 2000 levyn Damned In Black Immortal jätti Osmosen yhdeksän vuoden yhteistyön jälkeen, ja siirtyi Nuclear Blastille. Tämän yhteistyön hedelmänä syntyi Sons of Northern Darkness, joka ikävä kyllä jäi yhtyeen viimeiseksi, sillä vuoden 2003 kesällä Immortal ilmoitti lopettavansa toimintansa "henkilökohtaisista syistä". Abbath on kommentoinut asiaa kertoen, että hän yksinkertaisesti sai tarpeeksensa kolmentoista vuoden jälkeen. Mutta kuten on tullut ilmi, ansaittu loma Immortalista on herättänyt uuden innon jatkaa eteenpäin. Viime vuonna huhut muuttuivat todeksi ja Immortal ilmoitti paluustaan valituilla esiintymisillä vuonna 2007. Ensimmäinen ns. haudantakainen esiintyminen tapahtui odotetusti Norjassa Inferno-festivaaleilla, ja vastaanotto ylipäätänsä on ollut loistava. Tuskassa esiintyminen on Immortalin ensimmäinen ja varmasti odotettu visiitti Suomessa. Huhut uudesta levystäkin ovat jo liikkeellä, mutta annetaanpa Immortalin ensin rauhassa jäädyttää Kaisaniemi. · www.immortalofficial.com
• RADIO ROCK STAGE La 30.6. klo 15.15 Peter Tägtgren, mies Painin takana, on todellinen metallityöläinen. Jos mies ei työskentele Painin parissa, hän työstää toisen yhtyeensä Hypocrisyn asioita tai vaihtoehtoisesti nauhoittaa tai tuottaa jonkun muun artistin materiaalia. Peterin nimi löytyy mm. Dimmu Borgirin, Immortalin ja Celtic Frostin levyjen kansista. Kyseisellä työskentelytavalla on myös hintansa. Tägtgrenille se on maksanut kaksi avioliiittoa. Mutta miehelle, jolle musiikki on maailman tärkein asia, monella muulla ei ole niin väliä. Painin tanssipoljentohenkiset, rullaavat ja jyräävät biisit ovat tehneet selvää jälkeä Suomessakin. Vuoden 2005 Dancing With Dead ­albumin Same Old Song soi vieläkin tasaisesti radiokanavilla ja yhtyeen koneistettu ja hiottu soundimaailma tuntuu toimivan suomalaisille. Bändin juuri julkaistu Psalms Of Extinction tarjoaa 12 tuoretta, toimivaa ja tarttuvaa Pain-raitaa. Tuskassa Peter Tägtgren joukkoineen tulittaa lauantai-iltapäivänä. www.pain.cd INFERNO STAGE La 30.6. klo 14.30 Vuonna 1999 perustettu Profane Omen on ehtinyt kulkea matkallaan pitkän ja kivisen tien. Ennen levytyskantaan pääsyään yhtye on ehtinyt heittää reippaasti yli sata keikkaa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sekä julkaista 5 demoa ja muutaman omakustanteen. Matkan varrelle on osunut niin miehistönvaihdoksia kuin lopettamispäätöksiäkin, kunnes muutama vuosi sitten kokoonpano vakiintui ja bändi alkoi aktiivisesti etsiä julkaisijaa levyilleen. Keväällä 2006 Profane Omen allekirjoitti sopimuksen Dethrone Musicin kanssa ja sulkeutui studioon debyyttinsä te- koon yhdessä tuottajansa Ville Sorvalin kanssa. Saman vuoden syksynä julkaistulla Beaten Into Submissionilla oli kunnia olla Dethrone Musicin ensimmäinen virallinen julkaisu, ja sekä levy-yhtiön että etenkin lahtelaisryhmän pitkä työ palkittiin syyskuussa albumilistan sijalla 28. Lisää henkistä mielihyvää oli edessä, kun helmikuussa 2007 Profane Omen palkittiin Finnish Metal Awardseissa vuoden tulokkaan tittelillä. "Ei siitä, mistä aita on matalin, vaan siitä, mistä sattuu eniten" on yhtye tavannut sanoa. Joskus sitkeys todella palkitaan. · www.profaneomen.net WWW.SUE.FI WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE
• SUE STAGE La 30.6. klo 16.15 Vaikka Thunderstone on maamme kansainvälisestikin menestyneitä eturivin metalliakteja jo monen vuoden takaa, on yhtye vasta viime aikoina noussut kaiken kansan tietoisuuteen. Hyvällä syyllä voidaan todeta, että Thunderstone otti kaikki tehot irti Euroviisu-osallistumisestaan. Thunderstone alkoi ex-Antidote-kitaristi Nino Laurenteen projektina, jonka ensitahdit hän nauhoitti Sonic Pump ­studiollaan alkuvuodesta 2000. Projektin potentiaalin alkaessa valjeta hän pestasi bändikaverinsa Antidotesta muodostamaan live-esiintymisen mahdollistavan ryhmityksen. Saksalainen Nuclear Blast kiinnitti bändin talliinsa ja bändin mukaan nimetty esikoinen ilmestyi vuonna 2002. Kelataan eteenpäin tähän päivään: Thunderstone on edelleen Nuclear Blastin tallissa, juuri neljännen täyspitkänsä "Evolution 4.0":n julkaisseena. Väliin mahtuu jos rundia ja keikkaa ja listasijoitusta jos jonkinlaista. Tällä hetkellä Thunderstone on kovemmassa huudossa kuin koskaan aiemmin. Ja nousu sen kuin jatkuu. · www.thunderstone.org INFERNO STAGE Pe 29.6. klo 19.30 Hämeenlinnassa vuonna 1997 perustettu Turisas on oma lukunsa Suomen kirjavassa folk/pakanametallikaartissa. Uransa alkutaipaleella bändi julkaisi pari demoa ilman suurempaa menestystä. Sana julkaisi on kenties hieman harhaanjohtava, sillä yhtyeen ensimmäinen, "Taiston Tie" ­niminen nauhoitus on katsottu parhaaksi jättää julkaisematta, lukuunottamatta muutamia c-kasettikopioita. Vuoden 2001 "The Heart Of Turisas" ­demo keräsikin jo reilusti huomiota ja herätti myös metallijätti Century Median kiinnostuksen. Kyseinen puulaaki julkaisikin Turisaksen esikoisen, "Battle Metal" -nimeä kantavan teoksen vuonna 2004. "Battle Metal" saavutti suurta suosiota ja mairittelevia arvosteluja hevipiireissä ympäri maailmaa. Tuskassakin bän- di esiintyi kyseisenä vuonna, ja tuota esitystähän ei nyt ihan äkkiä tulla unohtamaan. Turkisbikinit, anyone? Englannin Metal Hammerin lukijat äänestivät äskettäin Turisaksen vuoden 2006 parhaaksi uudeksi bändiksi. En tiedä tarkkaan, miten "uusi bändi" Englannissa martelaar, mutta ei se tätä saavutusta mitenkään himmennä. Turisas on nyt viimein saanut valmiiksi hartaasti odotetun kakkosalbuminsa. "The Varangian Way" nauhoitettiin kotikentällä, Janne Saksan, Hämeenlinnan lahjan heville, valvovan silmän alla Sound Supreme ­studiolla. Kauppoihin ja levyhyllyihin levy ehtii kesäkuussa. Eiköhän Turisaksen toinenkin, perjantai-iltana puolikahdeksalta käyntiin pyörähtäva Tuska-show jätä yleisöön lähtemättömän vaikutuksen. · www.turisas.com
• RADIO ROCK STAGE Pe 29.6. klo 20.45 Vuonna 1993 perustetun Children Of Bodomin tarinaa on turha kerrata näillä sivuilla. Sen lisäksi, että C.O.B. on Suomen kuumin metallibändi, on se sitä myös maailmanlaajuisesti. Allun ja poikien tekemisiä seurataan näinä päivinä sellaisella pieteetillä, että supertähdiksi nimeäminen ei ole liioittelua. Se on Children Of Bodomin status tänä päivänä. Bändin maine on kasvanut levy levyltä, keikka keikalta. Viimeistään vuoden 2005 "Are You Dead Yet?" nosti yhtyeen lopullisesti isojen poikien liigaan. Useat tämän päivän nousevista orkestereista nimeävät Bodomit esikuvikseen. Se kertoo jotain se. Children Of Bodom kuuluu Tuskan vakiokaartiin ja niinhän sen pitääkin. Tuleva Tuska-veto on jo Bodomien neljäs. Eikä varmasti viiimeinen. · www.cobhc.com HELLSINKI ROCK SHOP Avoinna: ma-pe 11-18, la 10-15 Albertinkatu 38, 00180 Helsinki www.hellsinkishop.com
• SUE STAGE Pe 29.6. klo 17.30 Harjavallassa vuonna 1992 alkunsa saanut Maj Karma on ollut yksi suomenkielisen raskaan rockin edelläkävijöistä. Tummanpuhuva ja omaperäinen bändi on vuosien varrella saanut taakseen intohimoisen fanijoukon. Suuremmalle yleisölle yhtye tuli tutuksi vuonna 2004 julkaistun Sodankylä-albumin myötä. Viimeisin "Ukkonen" ­albumi ei ole varsinainen teemalevy, mutta sen kappaleet muodostavat yhtenäisen tarinan. Jokaisessa kappaleessa seikkailee sama henkilöhahmo, välillä muistellen lapsuuttaan ja välillä taas vahvasti tässä ajassa eläen. Ja kuten Maj Karmalla yleensä, ovat nämäkin tarinat toteen perustuvia. Vaikka levyn tekstimaailman kantavina teemoina ovat vapaus, ihmissuhteet ja huoli tulevaisuudesta, albumi ei ole synkkä vaan toiveikas. Musiikillisesti "Ukkonen" on konstailematon, puhdas rocklevy ilman turhaa kikkailua. Tuskassa Maj Karma esiintyy perjantaina 29.6. alku-illasta. www.majkarma.com Portugalinen, Fernando Ribeiron luotsaama Moonspell sai alkunsa jo 90-luvun alkupuolella ja on yksi gootti-metallin suosituimpia nimiä. Varmasti myös monelle tuskalaiselle odotettu vieras. Moonspellin Tuska-debyytti kajahtaa ilmoille sunnutaina alkuillasta. www.moonspell.com RADIO ROCK STAGE Su 1.7. klo 17.30 RADIO ROCK STAGE Bostonista Los Angelesiin kotiutunutta Isista pidetään yhtenä tyylilajinsa tärkeimmistä yhtyeistä. Koko lähes vuosikymmenen kestäneen uransa Isis on kulkenut omaa rataansa vahvasti mainstreamin ulkopuolella, vaikka omaperäinen tyyli on toki vahvan seuraajakunnan kerännytkin. Isis määrittelee musiikillaan tunnelmia. Hidasta maalailua erittäin omintakeisessa, paikoin todella raskaassa äänimaailmassa vokaalien toimiessa pelkkinä vivahteina. Yhtyeen albumit ovat matkoja, joita on turha kuunnella toisella korvalla. Niille täytyy antaa täysi huomio sekä aikaa. Yhtyeen viimeisin studioalbumi on viime vuoden lopulla julkaistu "In The Absence Of Truth", jota on ylistetty laajalti. Isiksen johtama matka alkaa Kaisaniemestä 18.45 Tuska-lauantaina. www.isistheband.com La 30.6. klo 18.45
• hoitaa -festivaalien nimmarisessiot ANKKAROCK-festivaaleille 4.-5.8.2007. www.emp-online.fi
• ZACHARIUS CARLS GROUP ­ MELANKOLIAN SULOISET SÄVELET Pohjoisen perukoilla syntynyt Zacharius Carls Group täyttää edellisen levyn asettamat odotukset vaivatta uudella Hate Love & Faith -albumillaan. ylä pohojosessa osataa. Zacharius Carls Group voi sen todistaa. Kolmessa vuodessa yhtye on ehtinyt tehdä paljon. Edelliset albumit Zacharius Carls Group sekä Image of Love niittivät kiitosta, ja uusi Hate Love & Faith jatkaa samalla erilaisen aikuisrokin linjalla herkutellen hulppeilla sanoituksilla. Tavoitan laulaja-kitaristi Ossian Marttalan puhelimitse. Miehellä pukkaa kiirettä päälle sellaisella hulinalla, ettei kateeksi käy. ­ Ei miulla mittää vapaa-aikaa ole. Nytki piti ruokatunnille sopia tää haastattelu, Marttala naurah- K taa iloisesti. ­ Pakko täsä hommasa olla pääduunin ohessa. Ei musiikilla elä. Sit ku miul on viälä yksivuotias poika kotona ja kulttuurituotannon opinnot päälle, niin ei siinä kylä jää aikaa muulle, muusikko puhelee. Kyllä se vaan niin on, että lapin murretta on mahtava kuunnella. ­ Ei mutta, on miun lempiharrastus joka tapauksessa kotona olemine. Se on hito hauskaa puuhaa. Miun poika tykkää kamalasti karjua kotona ja on se niin kivaa sitte sen kanssa yhessä huutaa. On se hienoa terapiaa. Ku poika vielä saa sähköpianon eteen, al- kaa kuulua semmosta avantgardepoppia, jossa ei oo mitää järkee. Löytäispä iteki semmose innon, ettei aina tarvis olla nii tarkkaa puuhaa se musiikin teko. Niin, se musiikki. Synkkää iskelmää, ahdistuscountrya tai autotalliprogea rautalankatwistillä. Oikeastaan voisi puhua niistä kaikista tämän nelikon kohdalla. Vaikka miehet ovatkin "monta vuotta alle kolmissakymmenissä", on musiikissa yllättävän kypsä soundi. ­ Ei miusta aikuisrokin tarvii aina kuulostaa Phil Collinsilta. Jussi Sivosella on semmonen perinteikäs ja juurekas tapa soittaa ki- taraa, josta se rautalankasoundi tulee, Ossian toteaa iloisena. Tuleeko tästä bändistä kenties uusi Agents? ­ Toivottavasti, Marttala innostuu mutta jatkaa kuitenkin ettei usko kenenkään voivan kyseistä bändiä ikinä korvata. ­ Emmie tiiä. Olisha se siistiä. Vaikka mie en oo kylä vielä päättäny, oisinko mie Sorsakoski vai Kääriäinen. Se on vaikee valinta, muusikko mietiskelee ihailua äänessään. Bändin historia vie kymmenen vuoden taa, 90-luvulle. Torniossa pyörineet pojanviikarit tapasi- vat koulussa ja bändikerhoissa ja alkoivat harjoitella bändinä. Ainoastaan nykyinen basisti Tommi Södö löytyi hieman myöhemmin, kauempaa Oulusta. ­ Kylä tuo lappalaisuus on varmasti vaikuttanu musiikkiin ainaki uran alkuvaiheessa. Siinä on aina semmone oma pieni angstinsa niilä pienilä paikkakunnilla. Aluksi me soitettiin Jussinkin kanssa punkkia, ko ei osattu heviä. Kaikkihan sielä Torniossa heviä soittaa, Ossian naureskelee. Helsinkiin muuttaessa yhtye löysi se oikean tahdin. Enää ollut inttiä eikä muita rajoittavia tekijöitä. Aikaisempi tahti oli kahdeksan kuukautta ja yksi keikka. Nyt tahti on viisikymmentä keikkaa vuodessa. ­ Livenä myö ollaan parhaimmillaan. Keikat tietenkin vähän vaihtelee. On niitä huonoja ja sitten on niitä hyviä. Ite aattelee tietenki joka keikan jälkeen, että aina olis jotai parannettavaa. Mutta palaute on aina kyllä positiivista, solisti kiittelee. Yhtye on tunnettu melankolista lyriikoistaan. Synkkyys ei kuitenkaan ahdista. ­ Miusta melankoliassa on eri sävyjä. On semmosta todella masentavaa ja sitte on semmosta toiveikasta. Kyl mie ainaki yritän kirjottaa biisit sävyyn, että kyllä se siitä, perkele. Hyvä esimerkki tästä Hate Love & Faithin I Will Never Pretend: "You are my best friend / no matter what comes tumbling down / for you I will never pretend". Jos tämä ei ole toiveikasta, niin ei sitten mikään. TEKSTI: MARIKA HONKATUKIA KUVA: AKI ROUKALA 30
• 31
• 33
• 34
• CANDLEMASS HARMAIDEN SAARTEN KUNINKAAT Ruotsalainen Candlemass on ollut yli 20 vuoden ajan doom metalin pioneeri ja vahva vaikuttaja. Miehet mikrofonin varressa ovat kuitenkin olleet yhtyeen siunaus ja kirous aina tähän päivään asti. M onien yhtyeiden keulakuva on laulaja, toisten kitaristi. Mutta harvojen ja valittujen yhtyeiden sielu ja sydän on basisti. Iron Maidenin Steve Harrisin tai Motörheadin Lemmyn veroinen metallin innovaattori, biisintekijä ja perustaja Leif Edling on luotsannut Candlemassia monet pitkät vuodet, ja tuonut yhtyeen välillä haudasta asti takaisin. Nytkin Leif on itseoikeutetusti antanut tukuittain haastatteluja ennen Candlemassin yhdeksännen studioalbumin King of the Grey Islands ilmestymistä. Albumin ilmestymisessä oli monta mutkaa matkassa, sillä Candlemassin soundiin vahvasti yhdistetty laulajadiiva Messiah Marcolin otti ja lähti bändistä jälleen kerran. Tai sai kenkää, niin kuin yhtye asian ilmaisee. Vaikka Candlemassissa on vaikuttanut useita vokalisteja, Messiah Marcolinin aavemaisen operaattinen ääni on ollut merkittävä tekijä bändin tuotannossa aina kakkosalbumi Nightfallista (1987) alkaen. Marcolin on kuitenkin ollut äärimmäisen epävakaa tekijä, ja välillä mies on tullut ja mennyt kuin pyöröovista, virallisesti eroja on ollut kolme. Nyt Messiah on kuitenkin pysyvästi tiessään, sillä mies lähti läksimään vuosi sitten, jättäen bändin ilman laulajaa juuri ennen uuden levyn julkaisua. ­ Nyt tiedämme, miltä tuntuu kun hommat venyvät ja venyvät, ja asiat menevät kunnolla pieleen. Niin sanotuista rokkitähtien riidoista tulee usein luettua lehdistä, mutta ei niitä itse osaa kuvitella. Onneksi tilanne on ohi, ja meillä on uusi laulaja, Solitude Aeternuksesta tuttu Robert Lowe, joka on hyvin rento ja mukava mies, kertoo Leif. Teksasilainen Robert Lowe on kokenut ja ansioitunut laulaja, jonka tulon takana on nainen ­ Lowen tyttöystävä. ­ Olemme kyllä kiertäneet Solitude Aeternuksen kanssa jo vuonna 1989 ja tiesimme Lowen olevan erittäin hyvä laulaja. Aluksi emme kuitenkaan pyytäneet häntä mukaan, koska hänellähän on jo yhtye, enkä halunnut astua kenenkään varpaille. Siinä kävi sitten niin, että Robertin tyttöystävä 36 laittoi minulle asiasta sähköpostia, ja homma selvisi. Aeternuksen kavereillakaan ei ollut mitään Robin Candlemass-jäsenyyttä vastaan, he kokivat sen vain hienoksi. Robert tietysti jatkaa myös Aeternuksessa, ei puhettakaan että hän lopettaisi siinä. Aeternus ei tosin keikkaile kovin paljon, edellislevyn jälkeen bändi teki vain muutaman pistokeikan, joten eiköhän aikaa löydy kummallekin. Kumpikin osapuoli hyötyy tilanteesta, Leif toteaa tyytyväisenä. Robert Lowe tuli mukaan yhdennellätoista hetkellä. Sillä levyn musiikki oli jo valmista, ja Lowe sai biisiaihiot käsiinsä vasta tämän vuoden helmikuussa. ­ Robertin suoritus oli tyrmistyttävän hyvä ja nopea, ja todella laadukas suoritus. Nauhoituksiin meni vain pari viikkoa, ja olen itse 110-prosenttisesti tyytyväinen lopputulokseen. Levyn "virtaus" ja yhtenäisyys on erittäin tärkeää, ja erilaisten biisien energioiden monimuotoisuus. Levy on 55 minuuttia pitkä, mikä on minusta juuri sopiva, sillä liiallinen pituus voi hukuttaa ideat. Itse ajattelen levyjä aina "vinyyleinä", eli a-puolelle sopii 4-5 biisiä ja sitten on samanmittainen b-puoli erikseen. OULU, TURUN LÄHINAAPURI Eri mantereella asuminen ei vaikeuta sanottavammin edes keikkailua, sillä Candlemass tekee keikkansa ryppäissä. Ensin kesällä festareita, sitten syksymmällä tiivis kiertue. ­ Lowe ei lentele eestaas, ei se olisi mikään ideaaliratkaisu. Robert tulee Ruotsiin pariksi viikoksi ja viettää kesän kanssamme Euroopassa, palaa sitten kotimaahansa ja tulee syksyllä taas takaisin keikoille. En usko siinä tulevan mitään ongelmia. Hän on rento persoona ja mukautuva kaveri, joka ei haudo ongelmiaan. Kesäkin on Skandinaviassa hieno, vaikka kalja onkin jenkeissä halvempaa, Leif nauraa. Keikoista puheenollen, Candlemass teki oman 20-vuotisjuhlakonserttinsa maaliskuussa aitoon doom metal -henkeen ­ hi- taasti ja varmasti, vain pari vuotta juhlapäivästä myöhässä! ­ No joo, bändi toki perustettiin aiemmin, mutta ensilevymme Epicus Doomicus Metallicus (joka nimensä mukaisesti on doom metalin merkittävimpiä albumeita ­ toim. huom.) julkaistiin 1986, ja ajattelimme juhlia sen 20-vuotispäivää. Emme me muuten olisi olleet myöhässä, mutta ongelmat Messiah Marcolinin kanssa sotkivat koko pakan. Ja kun soitimme keikan maaliskuussa 2007, niin eihän se oikeasti ollut kuin kolme kuukautta myöhässä, joten ajattelimme, että mitäs vittua sillä on väliä, antaa mennä vain, Leif täsmentää. Candlemass tulee kesällä Ouluun Jalometalli-festivaaleille, yhtenä kesän seitsemästä festarikeikasta. ­ Kesäfestareita tulee tehtyä seitsemän, oli hieman vaikea buukata niitä, kun saimme levyn niin myöhään valmiiksi ja lähdimme vähän myöhässä liikkeelle. Mutta määrä on ihan sopiva. Oulu ei muuten taidakaan olla tunnin, parin päässä sieltä rannikolta? Paskat, taisin katsoa kartasta vähän väärin. No, ehkä tulemme syksymmällä muuallekin. Mahtaisiko Reverend Bizarre lähteä mukaan? Ai, he lopettivat keikkailun? Sääli, Leif pahoittelee kotimaisen doom-konkarimme edesmenoa. HARMAILLA SAARILLA Uusi albumi on kuvauksensa mukaan "konseptitarina depressiosta ja itsemurhasta nyky-yhteiskunnassa", joka sopii lajityypin raskaan eeppiseen melankolisuuteen. ­ Konsepti sinänsä on suhteellisen löyhä, eli kyseessä ei ole iso yhtenäinen kokonaisuus, jossa jokainen kappale olisi sataprosenttisen suoraa jatkumoa toisilleen. Albumin nimi tulee siitä, että olemme kaikki harmaiden saarien kuninkaita, yksin ja eristettyinä toisistamme arjen harmaudessa. Olosi voi tuntua paskalta, maailma on kova, eivätkä ihmiset kunnioita toisia, paitsi jos nämä ovat rikkaita ja hyvännäköisiä. Voitontavoittelu on kaikki kaikessa, ja sii- tä seuraa depressiota. Levyn tarinat kertovat kuvitteellisesta hahmosta joka asuu henkisessä mustassa aukossa ja vihaa kaikkea. Tarinan ja levyn lopuksi hahmo tietysti tappaa itsensä, Leif synkistelee pilke silmäkulmassa. Doom metalin perinteitä kunnioittaen raskas albumi ei tarjoa mitään selkeää tai valmista ratkaisua, vaan levy heijastaa sitä, mitä yhteisöissä ja yhteiskunnissa tapahtuu, ja miten kärjistynyttä nykykulttuuri on. ­ Elän itse täällä Tukholmassa kuin jossain vitun MTV-maailmassa. Tämä on kaksisuuntainen yhdistelmä luusereita ja voittajia, ja yhä pinnallisempi. TV on täynnä dokumentaarisaippuaa ja saatanan tosi-teeveetä, iltapäivälehdet pursuavat silikonitissijulkkiksia, jotka vittu pääsevät ykkösuutiseksi ekalle sivulle lehteä sen takia, että he ovat saaneet vitun silikoniruiskeen huuliinsa, saatana. Ei ketään kiinnosta mikään pidemmän tähtäimen juttu, helppo pikaviihde sen sijaan uppoaa, ja kertakäyttömusiikki ihmisille, joita ei oikeastaan musiikki edes kiinnosta. On britneyspearsien avioeroja, on kauniita ja rohkeita julkkissivuilla. Meillä on Ruotsissa kaksi iltapäivälehteä ja kumpikin on paskaa, ja tilanne vain pahenee ja pahenee, Leif lämpenee populaarimedialle. Leif on melko pessimistinen lähitulevaisuuden kehityksen suhteen, vaikka keinoja sentään löytyy. ­ Vastareaktio tulee ehkä joskus, muttei lähitulevaisuudessa. Jos olisi mahdollista, eläisin jossain autiolla saarella ilman nykyverotusta. Niin ei tapahdu, mutta olisihan se fantastista. Nyt rikkaan on aina helppo tulla entistä rikkaammaksi, voi kiertää pääomaveroilla ja muilla, kun peruspulliaiset maksavat heidänkin edestään. No, on sitä sentään jotain, mistä voi ja haluaa maksaa. Meillä on täällä niin sanottua "hyvää sähköä" (Suomen vastine olisi varmaankin ns. ekosähkö ­ toim. huom.), joka maksaa vähän enemmän, mutta siitä menee osa hyvään tarkoitukseen, hyväntekeväisyyteen. Sellaisesta voi maksaakin, Leif päättää. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: NUCLEAR BLAST
• VARJAAGIEN IDÄNTIELLÄ Kotimainen Turisas herätti kansainvälistä huomiota kolme vuotta sitten ilmestyneellä debyytillään Battle Metal. Kakkosalbumi The Varangian Way loikkaa valovuosia eteenpäin ja purjehtii kauas. arlord Nygårdin johtama Turisas on jo ennen albumin ilmestymistä hyvässä vireessä. Tiedossa on muiden isojen festarikeikkojen ohella muun muassa esiintyminen Download-festivaaleilla Englannissa ­ kyllä, juuri siellä legendaarisessa Doningtonissa, jossa ennen järjestettiin Monsters of Rock. Turisaan uutta The Varangian Way -levyä on hiottu pidemmän aikaa, ja jo ennen studiota Nygård teki vuoden verran kotistudiossaan levyn alkuvalmisteluja. Uuteen levyyn lähdettiin Nygårdin mukaan puhtaalta pöydältä ja uudesta kulmasta. Massiivisen äänimaailman lisäksi Turisaalla on muutenkin omaperäisiä instrumenttiratkaisuja, kuten toisen kitaran tilalla oleva sähköviulu, johon bändi päätyi alkuperäisen kitaristi Georg Laakson loukkaannuttua vakavasti. Turisasta on vaikea luokitella ja kategorisoida, eikä bändi piittaakaan lajityyppimääritelmistä. ­ Ei meille ole merkityksellistä genre, vaan se, että musiikki herät- TURISAS tää tunteita, kiteyttää Nygård. Albumin tarina on kuvitteellinen, mutta se perustuu historiallisiin ja maantieteellisiin faktoihin. Varjaageja purjehti aikanaan säännöllisesti Holmgardista (nyk. Novgorod) itään ja etelään, Dnepr-joen ja Ukrainan kautta aina Mustallemerelle ja Miklagardiin eli Konstantinopoliin, Byzantin pääkaupunkiin. Nygård on valmistellut taustoja ja tarinaa kauan, ja historialliset ja maantieteelliset ulottuvuudet ovat mittavia. ­ Eka puolitoista vuotta levyn suunnittelusta meni ihan paperilla, kirjastoja ja Itä-Eurooppaa kolutessa. Olen aina ollut kiinnostunut tuollaisista asioista, ja mitä enemmän tutkin asiaa, sitä enemmän tuntui, että siinä on kaikki osa-alueet ja mahdollisuudet musiikillisesti ja kaikin puolin. Se tuntui hyvältä. Ideapeitto oli iso, ja tuli sellainen olo, että on pakko lähteä paloittelemaan, että ei tämä mahdu yhdelle tai kahdelle levylle. Pääajatuksena on nyt päähenkilön oman itsen matka ja lisäksi fyysinen matka. Mutta ei tarina perille päästyä lopu. Pääsee ammentamaan seuraavallekin levylle. Eurooppa on ennenkin ollut "yhdistynyt", kun esimerkiksi viikingit ovat purjehtineet ympäri maailmaa. Maailma on ollut avarampi kuin usein mielletään. ­ Toisinaan tulee kysymyksiä, että miten te voitte laulaa viikingeistä, kun ne tulivat alun perin Ruotsista. Absurdia sinänsä, koska ei silloin mitään valtioita instituutioina ollut olemassa. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja matkanteko oli tuhat vuotta sitten isoa. Enkä allekirjoittaisi, että Turisas on olemassa siksi, että teemme biisejä viikingeistä. Tämä levy on hyvin paljon muuta kuin skandinaaviviikinkimetallia, ajatukset ovat ennemminkin slaavilaisissa ja kreikkalaisissa kulttuureissa. Termiin toisinaan liittyvien ylilyöntien vuoksi nimitys "konseptialbumi" ei saa Nygårdilta varauksetonta kannatusta. ­ Piti muistuttaa itseään siitä, että ei sorru liikaa konseptin armoille. Ei mitään sellaista, että levyllä on W 25 raitaa, joista viisi on biisejä ja loput puhepätkiä ja instrumentaaleja, joilla kaikki punotaan väkisin toisiinsa. Siinä minusta mokataan usein. On se varmasti kirjoittajalle itselleen antoisaa, mutta keskivertokuulijaa ei juuri kiinnosta. Hän haluaa kuulla hyviä biisejä. ­ Biisien on seistävä omillaan, jolloin levy ei murene käsiin ja konseptista ei tule herraa siihen juttuun. Levyn täytyy toimia myös sellaisille kuulijoille, jotka eivät innostu vierailevista näyttelijöistä. Draaman kaaren voi tuoda esiin biiseissä ja niiden suhteissa. Tämä on haasteellisempi tapa. Olisi hirveän helppoa tehdä niitä välisoittoja ja selitysraitoja tai lyödä joku paksu kirja ja kartta levyn mukaan. Nyt tarinassa on linkkejä historiaan, se sijoittuu todellisuuteen ja tarjoaa mahdollisuuksia tutustua aiheeseen itse. Kuulija voi penkoa itse lisää tietoa kyseisestä aikakaudesta, jos se kiinnostaa tarpeeksi. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: STEVE BROWN 38
• ­ Kyllä se taitaa tällä uudella levyllä kaatua enemmän sinne death metalin puolelle, mutta mielestäni siellä on edelleen kuultavissa myös thrash-pieksäntää. Uudet riffit vain tulivat luonnostaan hieman erilaisista paikoista kuin aiemmin, ja ne kuulostivat hyvältä, joten niillä mentiin, kitaristi-biisintekijä Corpse toteaa. Myös rumputulitusvastaava Possessed Kassara ­ Kassara vaan tuttujen kesken ­ huomauttaa uudeltakin levyltä löytyvistä thrashhetkistä, nostaen esimerkiksi Witchstorm-kipaleen. ­ Tietysti olisimme voineet säveltää uuden Deathrash Assaultin (2005), mutta olisiko siinä ollut mitään mieltä, Corpse viittaa yhtyeen suoraviivaisemmin mättävään kakkosalbumiin. Kuopiolaispoppoon uutukaisen erottaa kahdesta aiemmasta myös eeppisempi yleistunnelma ja kappaleiden vaihtelevammat rakenteet. Biisien sisällä tapahtuu nyt enemmän ja temponvaihtelutkin ovat lisääntyneet huomattavasti. Corpse kuvailee Cult of Deathia myös edeltäjiään synkemmäksi. Kassaran mukaan olisi ollut helppoa, mutta todella turhauttavaa tehdä kolmas levy kahdelta aiemmalta tutuin kaavoin. Sanaa "progressiivinen" ­ mitä se sitten tosiasiassa tarkoittaakaan ­ Corpse ja Kassara eivät sen sijaan Cult of Deathin yhteydessä käyttäisi. ­ Progressiivinen? No jaa, en menisi allekirjoittamaan, mutta ehkä kuulijalle se voi toisinaan tuntua siltä, Corpse tuumii. Death-voittoisuus nousee esille selkeästi esimerkiksi Serpent of the Deep -biisissä, joka on silkkaa Morbid Angelia. Ninn- DEATHCHAIN ENTISTÄ KUOLOMPI Deathchainin death/trash-asetelma on yhtyeen kolmannella albumilla death-voittoinen. Sen voi tulkita jo albumin nimestä Cult of Death. gizhidda ja kumppanit ovat menossa mukana. ­ Enemmänkin Serpent of the Deep on kunnianosoitus loistavalle Necronomicon-opukselle, ehkei niinkään Morbid Angelille. Necronomicon on nimittäin antanut vastauksen moniin kysymyksiini, Corpse julistaa ja kajauttaa hurraa-huudon hullulle arabille. Necrophiliac Lust taas tuo aihepiiriltään mieleen Slayerin Necrophiliac-klassikon. Toimittaja näkee kyseisen klassikon niin tyhjentävänä luentana aiheesta, ettei koe myöhempiä raadonlemmiskelyralleja kovin perusteltuina ­ Autopsyn veisuja lukuun ottamatta tietenkin. Corpse kuitenkin puolustaa biisiään urheasti. ­ Sinänsä sen biisin mukana- oloon ei mitään sen kummallisempaa tarinaa liity. Kyseessä on vanha biisin nimi jo Poltergeistdemon ajoilta, ja halusin vihdoinkin tuoda sen julki, ettei se sen enempää kummittelisi takaraivossa. Slayer on kyllä todellakin jo homman aikoinaan loistavasti hoitanut. Mutta hei, saadaanhan mekin kuolleita himoita. Saatte toki. Uusimpana kuolleidenhimoajana Deathchainin remmiin liittyi uudeksi solistiksi K.J. Khaos, joka grindimmin kulkevassa Deathboundissakin vaikuttaa. Juuri ennen Cult of Deathin studiosessioita mukaan hypännyt Oulun poika on sopeutunut mainiosti Kuopion jullien keskuuteen, mitä nyt tulokasta ensiksi vähän Savon malliin kiusattiin. ­ K.J. oli kaikille tuttu kaveri entuudestaan, joten eipä kenelläkään ollut mitään ongelmia hänen mukaantulostaan, päinvastoin. K.J. on tuonut mukanaan uutta motivaatiota. Deathchain on nyt kovempi kuin ikinä, Kassara tokaisee, eikä edes puhu höpöjä. ­ Loistava keulakuva, loistava karjuja, loistava karju, Corpse tiivistää yhtyeen tunnelmat uudesta solistista. Jos jonkinnäköistä ja -tasoista metallia puskee nykyään ovista ja ikkunoista, eikä vähävarainen kuluttaja aina tiedä, mihin hänen kannattaisi sijoittaa. Corpse kuitenkin mainitsee simppelin syyn, miksi tulisi valita juuri Deathchain. ­ Siksi kun myö ollaan ihkuja. Tai niin ainakin joku pentu joskus sanoi. Mitä lie tarkoitti? TEKSI: JUKKA KITTILÄ KUVA: MIKA VARONEN 39
• B lackie on menevä mies, ja herran tavoittaminen kesken kiertueen osoittautui hankalaksi, sillä haastatteluja jouduttiin perumaan Lawlessin sairastuttua. Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi, ja Blackie saatiin langan päähän, flunssaisena mutta muuten hyvässä vedossa. Taannoiset sydänongelmatkin on saatu kuriin. ­ Kiertue on sujunut hyvin, vaikkakin täällä (haastatteluhetkellä Norjassa ­toim. huom.) on ollut sen verran sateista ja kylmää, että sain flunssan. Viime vuonna minulla tosiaan oli vähän ongelmia sydämen ja valtimoiden kanssa, mutta nekin on lääkitty ja kaikki on taas hyvin, kertoo Blackie. Dominator-levyllä Lawless hyökkää vahvasti kotimaansa sekä Yhdysvaltojen imperialismia että maan käyttämää "kiusaajataktiikkaa" (bully ­ toim. huom.) vastaan, jolla se pyrkii dominoimaan pienempiään. Sodat Irakissa ja Afganistanissa ovat saaneet Blackien kielenkannat notkeiksi, ja mies ravistelee kapitalismin ja politiikan sotaisaa yhtälöä. 2002 ilmestyneellä Dying for the World -albumilla näkökulmat olivat kuitenkin hieman erilaisia, sillä tuolloin kotikaupunkinsa New Yorkin terrori-iskusta syvästi järkyttynyt Lawless nauhoitti pikavauhdilla albumin, jonka tahdissa oli hyvä tappaa syyllisiä ja taistella terroristeja vastaan. Blackie kuitenkin haluaa korostaa, että kyseessä on kaksi eri asiaa. ­ Mitä kaksoistornien räjäyttämisen suunnitelleisiin terroristeihin tulee, niin tunnen edelleen samoin kuin viisi vuotta sitten, ja haluan että kyseisiä rikollisia jahdataan niin kuin koiria, joita he ovat. Nykytapahtumilla Irakissa ja muualla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä 9/11:n kanssa. Eivät irakilaiset meitä pommittaneet, Blackie muistuttaa. Dominatorin kappaleessa Burning Man kerrotaan palavista lähetystöistä, jotka ovat uutisissa Yhdysvaltojen. Lawless ei kuitenkaan sälytä kaikkea vastuuta oman maansa harteille, päinvastoin. ­ Läntisen maailman ihmiset ­ keitä he ovat? Sinäkin olet osa länsimaailmaa, koska EU, kaikki länsimaat ja Japani ovat samassa taloudellisessa veneessä, tiukasti toisiinsa nivoutuneina. Jos jotain tapahtuu näissä maissa, se tapahtuu muissakin maissa, myös Suomessa. Se on Dominatorin idea. USA ehkä on eniten esillä, mutta kaikki länsimaat ovat tässä mukana, varsinkin G8-maat. En tiedä, mitä te siellä Suomessa ajattelette, mutta me kaikki olemme osittain vastuullisia, Lawless pohtii. Lawlessille kyseessä ei ole mustavalkoinen kamppailu, jossa "paha USA" hyökkää "pahan akselin" kimppuun rauhaarakastavan YK:n ja EU:n paheksuessa hulluja jenkkejä. Lawless näkee maailmanpoliittisen tilanteen monisyisempänä. ­ Älä käsitä väärin, en puolusta Bushin hallintoa millään tasolla, olen niin kriittinen sitä kohtaan kuin voi olla. Mutta Euroopassakin on yhtäläisen tärkeää tajuta asioiden lähtötilanteet. 13 vuotta sitten Tony Blair matkusti tapaamaan Bill Clintonia Kosovon kriisin aikoihin. Yhdysvallat ei aluksi halunnut sekaantua siihen, mutta lopulta Clinton lupasi hieman vastentahtoisesti tu40 kaikille iät ja ajat. Kyse on paljon laajemmasta kuviosta, ekonomisen vallan lujittamisesta kyseiselle alueelle. Jos voit hallita jotakuta taloudellisesti, voit hallita heitä sosiaalisesti ja poliittisesti, Blackie kiteyttää. Lawless näkee nykykapitalismin teologisena rakennelmana, uskonto- ja ajattelumallina, joka toimii näennäisesti erilaisten poliittisten mallien yläpuolella. ­ Kyse on kapitalismin teologiasta. Esimerkiksi Kiinan kohdalla saadaan hiljainen kapitalistinen vallankumous ampumatta laukaustakaan. Heille tarjotaan kaikkia hienoja länsimaisia keksintöjä ja vempaimia, ja kun kansa tulee niistä riippuvaisiksi, se syleilee niitä ja kerjää lisää ja omaksuu itse kapitalismin teologian opit. Jos joku maa tahtoo tätä, niin mikäs siinä, mutta levyn titteli "dominoija" tarkoittaa sellaista toimijaa, joka pakottaa tahtonsa läpi väkisin. Irakissa ei tahdota länsimaista kulttuuria, joten älkää viekö sitä sinne ja haaskatko sekä amerikkalaissotilaiden että viattomien irakilaissiviilien henkiä bisneksenne pönkittämiseksi, siitä tässä on kyse. KUOLLEEN MIEHEN KUPLETTI Vaikka Bush edustaa republikaaneja, Lawless ei pidä demokraattipuoluetta sen parempana. Muistissa ovat yhä 80-luvulla voimansa tunnossa olleen PMRC-järjestön sensuuri- ja boikotointitoimet. PMRC:n johdossahan oli Tipper Gore, demokraattien presidenttiehdokkaanakin olleen Al "Epämiellyttävä totuus" Goren vaimo. W.A.S.P:iakin yritettiin sensuroida, kun bändi tuolloin lauloi hieman erityyppisistä aiheista: Animal (Fuck Like A Beastin) ajat tuntuvat nyt huomattavasti viattomimmilta. ­ Eipä puolueilla näköjään eroa ole, aivan oikein. Se mistä puhumme ja kerromme nyt, on poliittisesti paljon, paljon vaarallisempaa kuin se, mitä teimme 20 vuotta sitten, Blackie toteaa. Lawless näkee ideologiset valtakoneistot kietoutuneena syvälle länsimaiseen yhteiskuntaan, alkaen mediasta. ­ Taloudelliset ja poliittiset etupiirit ja maat ovat kietoutuneet niin tiukasti yhteen ja niin monimutkaisessa suhteessa, että uutiset eivät anna koskaan koko kuvaa, ja 30 sekunnin uutisväläykset vielä vähemmän. Eikä internetkään ole sen parempi, siitäkin on 90 prosenttia täyttä paskaa, jossa huhut leviävät ennen faktoja, ja tutkiva journalismi on täysin hakoteillä. Faktat pitäisi hankkia ja tarkistaa, mutta sitä ihmiset eivät tee, ja lopulta ihmiset uskovat mitä vain, Blackie kritisoi. Blackiella on hyvät syyt olla kriittinen luotettavaa nettiuutisointia kohtaan, sillä taannoinhan netissä levisi laajalle huhu, jonka mukaan Lawless oli kuollut! ­ No, toivottavasti se huhu ei pidä paikkaansa, Blackie nauraa. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: PLAYGROUND MUSIC W.A.S.P. MUUTOS ALKAA YKSILÖISTÄ Blackie Lawless on mies, jolla on painavaa sanottavaa. Ja paljon. Tuoreen Dominator-levyn myötä Lawless lataa vahvaa mutta moniulotteista kritiikkiä valtasuhteiden rakenteista. kensa. EU-maat halusivat suojella selustaansa, ja Yhdysvallat auttoi. Jos EU haluaa nykyään olla niin vahva kuin se haluaa, sen täytyy sulkea takaovensa ja suojella rajojaan Kiinalta ja Venäjältä. Tiedätkö, miksi EU haluaa Bulgarian, Turkin tai vaikkapa Romanian jäsenmaikseen? Ei EU niitä maita taloudellisesti tarvitse, eikä välttämättä täysin edes halua, mutta ne on pakko saada selustan turvaamiseksi ja aseman varmistamiseksi. EU-maat auttavat nyt tässä paskasodassa Yhdysvaltoja, koska se auttoi aikanaan EU:ta ratkomaan Jugoslavian kriisiä. Payback is a bitch. haajaa oli jatkuvasti kiusattu koulussa, kunnes hän oli ratkennut? Ymmärrätkö? Väkivalta alkaa yksilöistä, mutta miten rikot kehän? Voit aloittaa kotoa, lähipiiristä. Dominator-levyn teemat voi tulkita myös miehen ja naisen välisenä valtasuhteena, pahoinpitelevänä ja hyväksikäyttävänä suhteena. Isompi ja vahvempi alistaa heikompaansa vain siksi, että voi niin tehdä. Ja näinhän isot maat "puhuvat" pienemmilleen, kansainvälisesti isot ryhmät ja yksilöt toimivat samoin. Mutta yksilöistä alkaa muutos, joilla voi rikkoa kehän, siitä tämä levy kertoo, Blackie valistaa. Eli koska kansakunnat koostuvat yksilöistä, niin yksilöt voivat vaikuttaa vähitellen asioihin, kuten sotaan öljystä Irakissa? ­ Aivan oikein! Öljyn suhteen olet tosin vain osittain oikeassa. Öljy on vain sivutuote laajemmassa kuviossa. Otetaanpa esimerkki: Äskettäin Halliburton, suuri aseteollisuusfirma, joka tekee kaikkia niitä hienoja sotakaluja joilla voi niin vaivattomasti tappaa ihmisiä, muutti Dubaihin. Miksi? Verot, kyky tehdä mitä haluaa, voitontavoittelu? ­ Ei verojen takia, paskat, eivät ne niitä kuitenkaan maksa. He voivat nytkin tehdä mitä lystäävät, ja firma tekee rahaa myös jenkeissä. Jos aloittaisit oman yrityksen, ja tekisit tuotetta, jota tarvittaisiin vain kalastajien parissa, perustaisitko firmasi keskuksen kuivaan sisämaahan? Et, veisit sen suoraan kalastajille. Halliburton vie sotakoneet suoraan asiakkaille, ilman välimatkoja, ilman välikäsiä, suoraan kysynnän ja tarjonnan ytimeen. Tämä on juuri sitä mitä tapahtuu laajemminkin, tästä on kyse ja tätä olen yrittänyt kertoa WHEN HARRY BEAT SALLY Blackie jatkaa vastakysymyksellä, ennen kuin selventää levynsä teemoja. ­ Näitkö uutisissa Virginian koulusurmien aikaisia haastatteluja? Ihmiset sanoivat, että mur- W.A.S.P esiintyy Tuska-festivaa. leilla Helsingissä lauantaina 30.6.2007
• STURM UND DRANG POJAT OVAT POIKIA Vaasalainen teinisensaatio Sturm und Drang on lietsonut hysteriaa nuoremmissa ikäpolvissa ja soittajien taito hämmästystä niissä, jotka ovat skeptisiä nuorisoyhtyeitä kohtaan. iti yhtyeestä tai ei, on Sturm und Drang kuitenkin täällä ­ ja omasta mielestään myös jäädäkseen. Esikoislevy Learning to Rock on pian kaupoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kitaristi Alexander Ivars ja kosketinsoittaja Jesper Welroos ­ tuttavallisemmin Alex ja Jeppe ­ korostavat, että bändi ei ole levyyhtiönsä HMC:n masinoima hittikone, vaan oikea yhtye. ­ Me ollaan kaikki kauhean ylpeitä levystä, että se on vihdoin valmis. Se vaati paljon työtä, verta ja hikeä, kiteyttää Alex. Se, että bändi sai debyyttinsä ulos näin nopeasti, löi ällikällä myös sen jäsenistön. ­ Kun me perustettiin bändi, me vaan haluttiin soittaa. Ja nyt me ollaan tässä, Jeppe virnistää. Sturm und Drang perustettiin Judas Priestin keikan jälkitunnelmissa. Muut jäsenet saatiin mukaan alta aikayksikön, mutta Alexin mukaan saamisessa oli pulmia. Tämä näki yhtyeen livenä kaksi kertaa ennen liittymistään bändiin. ­ Mä näin näiden ensimmäisen keikan, ja ajattelin heti että mitä vitun paskaa tää on. Ja sitten pari viikkoa myöhemmin mä olin bändissä. ­ Ja mähän en ollut oikeastaan soittanut mitään ennen bändiä. Mut vaan kutsuttiin mukaan. Kokeilin aluksi kitaraa, mutta ei siitä tullut mitään. Sit mä rupesin soittamaan koskettimia, Jeppe lisää. ­ Eikä siitäkään tullut mitään. Kahdeksankymmentälukulaisen hevimusiikin soittamisessa ei sinänsä ole mitään yllättävää, mutta kun kyseessä on yhtye, jonka jäsenistä kukaan ei ole ollut olemassa 80-luvulla, on asia hieman toisin. ­ Sillon kun me synnyttiin, musa oli niin perseestä, Alex kiteyttää bändin genrevalinnan. Erityisesti poikien hermoille kävivät Celine Dion ja Dr. Bombay. Molemmille merkittävä levyhankinta oli Dion Holy Diver. ­ Mä kuulin ne soundit siinä Dion levyssä ja mä tiesin, että musta tulee muusikko, Alex kertoo. P Kasarihevistä on tullut jonkinlainen trendi-ilmiö, ja jopa Idolsin kaltaisissa pop-ohjelmaformaateissa lauletaan heviä muun musiikin joukossa. ­ Ei se ollut vielä silloin trendikästä kun me aloitettiin. ­ Ari seuraa meidän jalanjälkiä. Korkealta ja kovaa menevän hevin lisäksi Alexin kotistereoissa soi Toto, joka muistetaan etenkin Africa-hitistään. Kitaristi kertoo saavansa kuulla kuittailua mieltymyksistään muiden bändiläisten taholta harva se päivä. ­ Kyllä ne oikeesti diggaa, mutta ei ne kehtaa myöntää. Sturm und Drangin keikoilla nähdään paljon tyttöjä. Poikien nuorella iällä lienee osuutensa asiaan, sillä vanhojen ukkojen hevibändit eivät varmastikaan houkuttelisi paikalle ala- ja yläasteikäistä tyttölaumaa kirkumaan. ­ Ei ne meistä välitä. ­ Paitsi ehkä Henkasta (Henrik Kurkiala, basisti). ­ Henkka on komea mies, pakko myöntää. Vielä pojat saavat olla rauhassa faneilta ja nimmarinpyytäjiltä kadulla. Tosin kotikaupungin hampurilaisravintoloissa ihmiset osoittavat sormella ja kerääntyvät joukolla katsomaan, kun Klamydian jälkeen rannikkokaupungin tunnetuin yhtye ruokailee. Chilessä Sturm und Drangilla on suuri fani, joka on perustanut cover-yhtyeen ­ vaikka ei ole kuullut kuin ensimmäisen sinkun. Sekä Alex että Jeppe toivovat kykenevänsä joskus tekemään musiikista itselleen ammatin. Tosin viiden vuoden päästä Alex uskoo olevansa joko katumuusikkona Stockmannin kulmalla tai urheilunopettajana Pohjanmaalla. Roudarinkin ura kiinnostaisi. ­ Kaverit soittaa ja saa itse juoda kaljaa. ­ Sehän on parempaa kuin soittaminen. Täysi-ikäisyyttä odotellessaan Sturm und Drang keskittyy musiikin soittamiseen. TEKSTI: LOTTA HEIKKERI KUVA: ALEKSI KOSKINEN 41
• 42
• ­ ARVIOT ­ STURM UND DRANG ­ Learning to Rock (HMC) Nuorena se on vitsa väännettävä ja hevirokin soitto opeteltava. Tosin Sturm und Drangin yläasteikäisillä vaasalaispojilla ei ole ainakaan soittotaidoissa kauheasti opeteltavaa, sillä jätkäthän soittavat suvereenisti kuin kaksi kertaa vanhemmat konkarit. Vaikka "teinibändien" kiinnittäminen levy-yhtiöihin herättää etukäteen ennakkoluuloja, sellaiset hälvenevät kun kuuntelee Learning to Rockia. Sinkkubiisi Rising Son oli varsin tarttuva heavy rock -biisi, mutta koko totuushan mitataan metallipiireissä aina kokopitkien myötä, toisin kuin kertakäyttöhitteihin tukeutuvassa kertakäyttöpopissa. Debyyttibändin ensimmäiseksi albumiksi levy on tasapainoinen, ehjä kokonaisuus, josta on vaikea löytää varsinaisia heikkoja kohtia, ellei sik- Sturm und Drangille olisi helppo pyöräyttää kiitettävä, sillä fakta on, että sällit ovat ikäisikseen aivan käsittämättömän taitavia ja lahjakkaita. Jälkimmäinen vaihtoehto on raaempi mutta reilumpi, sillä tärkeintähän on musiikki ja miltä se kuulostaa, ei sen esittäjän ominaisuudet. Verrattuna metallimaailman yleistasoon arvosana hieman laskee, mutta siitä huolimatta seiskan arvoinen ensilevy on vahva suoritus, jonka pohjalta on erittäin hyvä rakentaa jatkoa. Jo nyt Broken, nimikkobiisi sekä Talking to Silence ovat erittäin melodisia ja toimivia, selviä keikkasetin peruskiviä. Jatkossa bändiltä on lupa odottaa lähes mitä tahansa. JUSSI LAHTONEN va sankari tarjoaa hieman adrenaliinia ja näyttäviä efektejä, mutta popcorn-pussin tyhjennyttyä ja lopputekstien rullatessa onkin jo vaikeampi muistaa, mistä leffa oikein kertoikaan. JUSSI LAHTONEN SALEM ­ Necessary Evil (Season of Mist) Israelin maalla kehdosta sikisi aikoinaan ihme, nimittäin juutalainen blackened thrash -bändi Salem. Tästä metallin evankeliumista on aikaa jo 22 vuotta, mutta nyt on vuorossa vasta viides tuleminen. Mustapintaista thrashiaan keskitemmon kuolonmetalliin yhdistävä Salem ei kuitenkaan aiheuta varsinaista kulttia, massahysteriaa tai uuden lahkon syntyä, sillä potku ei oikein riitä, eikä mannaa tipu tarpeeksi taivaalta. Salemin temmonvaihtelut, synkät melodiat ja runttaavat mutta tekniset riffit eivät jaksa syttyä sellaiseen roihuun, että sillä saataisiin poltettua Pyhä Maa karrelle, vaikka bändin tiedote kertookin levyn pelottavan ns. "jesset housuun" kaikilta jihadisteilta. Yksi osasyyllinen lienee levyn ylipituudessa ja suuruudenhulluudessa, joka ei toteudu suunnitelmien mukaan. Onhan se hienoa tehdä kuusiosainen mestaristeos ja varata sille kolmasosa levystä, mutta jos kyseisestä suurteoksesta ei jää mitään mieleen, kokonaisuuskin kärsii väistämättä. Alkupään Blood, Idol Worship ja Hypatia toimivat hyvin, mutta 15 raidan paketissa se ei vielä riitä kovinkaan pitkälle. JUSSI LAHTONEN 6 7 si lasketa lievää tuotannollista varman päälle pelaamista ­ mikä tosin ei ole soittajien ongelma, vaan tuottajan. Kymmenen kappaleen levy on sulavaa, tarttuvaa ja perinteikästä heavy/hard rockia, jonka tyyppinen musiikki on kasaribuumin myötä kovassa nosteessa. Learning to Rock olisi voinut ilmestyä ihan yhtä hyvin 25 vuotta sitten, sillä klassiset rakenteet ja riffit ammentavat oppinsa NWOBHMaikakaudelta. Vasta 15-vuotiaan kitaristilaulaja Andre Linmanin ääni on hämmentävän kypsän ja varman kuuloinen ja Linmanin suoritus on hatunnoston arvoinen. Learning To Rockia arvioidessa ja arvosanaa miettiessä edessä on kuitenkin dilemma: antaako arvosana suhteutettuna soittajien ikään ja kokemukseen, vai antaako arvosana verrattuna yleiseen hevin lähtötasoon, piittaamatta muusta kuin itse musiikista? Edellisen vaihtoehdon mukaan IRON SAVIOR ­ Megatropolis (Dockyard1) 6 Piet Selckin johtama saksahevibändi on taivaltanut yllättävänkin pitkään ja sinnikkäästi isompiensa varjossa, mutta varsinkin Kai Hansenin lähdettyä ja keskityttyä sataprosenttisesti Gamma Rayhin ei Iron Savior ole kyennyt repäisemään eroa lukuisiin kollegoihinsa. Nytkään yhtye ei erityisesti säväytä futuristisella teemalevyllään. Blade Runnerista ja muista vastaavista nyysitty kansikuva ja teemat jatkavat joten kuten yhtyeen pitkäaikaista scifi-konseptia, mutta biisien potku ei vain yksinkertaisesti riitä. IS tekee perusbiisejä perusratkaisuin, ei oikeastaan epäonnistu tai poikkea kaavasta ­ mutta ei myöskään jää millään lailla erityisesti mieleen. Megatropolis on kuin keskitason action-elokuvaviihdettä, jossa jatko-osasta toiseen seikkaile- U.D.O. ­ Mastercutor (AFM) Udo Dirkschneider on hieno mies, ja sekä Acceptin varhaistuotanto että Udon soololevyt ovat olleet usein erinomaisia, parhaimmillaan silkkaa hevin klassikkoainesta. Udon edellinen soolo, Mission No. X oli terhakka, tanakka ja lupaava sooloveto, jonka biisit toimivat vallan mainiosti livenäkin ainakin FME-messuilla 2006. Siksi onkin pettymys todeta, että Mastercutor on varsin heikko esitys, ja yksi heikoimmista Udon soololevyistä. Levyn nimi voisi olla yhtä hyvin vaikkapa Masturbator, sillä niin itseensä keskittynyttä sooloseksiä levy on. Vanhoja riffejä kierrätetään turhankin häpeämättä, mutta vastapainoksi kertsit eivät oikein sytytä, biisit eivät jää mieleen, eikä koko paketista jää juuri mitään jälkipolville kertomista. Turhahan sitä on Suomesta käsin vanhaa Saksan-mestaria neuvoa, mutta ehkä olisi kannattanut vielä hieman kypsytellä aineistoa ja ladata akkuja. Accept/UDO-kiertueet ovat varmasti verottaneet sekä Dirkscheiderin että Stefan Kaufmannin voimia, ja Mastercutorissa on väsyneen välityön makua. JUSSI LAHTONEN 6 VELCRA ­ Hadal (Underarts) Lienen elänyt jonkinlaisessa uutispimennossa, sillä Velcran uutukainen löi minut ällikällä. Jostakin syystä kuvittelin yhtyeen ytimen olevan tiiviisti kiinni räyhäämisessa ja jonkinlaisessa nu-metallihkossa menossa, mutta kolmoslevyllä Hadal ei ole jälkeä kummastakaan. Laulaja Jessi Frey on hylännyt räyhäkkään ulosantinsa ja laulaa Hadalilla sievästi, joskin hieman ponnettomasti. Dynaamisen duon toinen osapuoli O.D. on loihtinut laulun taustalle konevetoiset taustat, joissa kitara on pelkkänä mausteena. Rankimmat kappaleet kuulostavat hieman niiltä lukuisilta uusmetalligoottibiiseiltä, joita kuule musiikkikanavilta. Dead End Lane taas tuo jostakin syystä allekirjoittaneen mieleen nykyaikaisen Madonnan, enkä ole aivan varma onko se hyvästä vai pahasta. Kappaleista on kovin vaikea saada otetta. Taustat ja Jessin laulu sopivat kyllä yhteen, mutta molempien ollessa melko valjuja, ei levyä jaksa kuunnella kyllästymättä. Saatekirjeessä kerrotaan levyn kertovan kuolemasta ja sen kauneudesta. Laa di daa, kuinka omaperäistä ja jännittävää. LOTTA HEIKKERI 5 TURISAS ­ The Varangian Way (Century Media) Varjaagit purjehtivat idäntietä, Holmgardista Dnepr-joen ja Kiovan kautta Miklagardiin eli Konstantinopoliin. Siinä Turisaan toisen albumin teema, ja minkälainen teema se onkaan. Äärettömän kiehtova, historiallisiin ja maantieteellisiin faktoihin nojautuva kertomus suorastaan houkuttelee ottamaan itse selvää ajasta, paikoista ja henkilöistä. Paraskaan teema ei kuitenkaan olisi mitään ilman musiikkia, ja siinä Warlord Nygårdin ryhmä onnistuu tavalla, jonka kaltaista ei ole aikoihin kuultu. Slaavilaisia ja eteläisiä nyansseja pursuava albumi on massiivinen ja omintakeinen kokonaisuus, jonka kaikki kahdeksan kappaletta ovat sekä erinomaisia ja keskenään erilaisia biisejä että saumattomia osia matkakertomuksesta. Yksittäisten kappaleiden esiin nostaminen ja kuvailu parilla sanalla tuntuu turhalta, sillä jokainen kappale elää omaa elämäänsä, eikä yhtye tyy- KORPIKLAANI ­ Tervaskanto (Napalm Records) Vanhat tervaskannot pistävät jalalla koreaksi, kun Jonne Järvelän joukot hämmentävät taas keskieurooppalaisten tasapainoa. Tanssittava, ryypättävä ja humpattava nelosalbumi jatkaa Korpiklaanin vanhoilla vahvuuksilla, eli iloisen tarttuvilla ja riehakkailla jollotuksilla, napakoilla sävelkuvioilla ja metsäläishengellä. Albumi on myös pitkälti hanurista, sillä JuhoKustin kurttua kuritetaan taas kunnolla, pelimannikansanmusiikkimetallin taistellessa Korpiklaanisoundin herruudesta. Taistelun toinen osapuoli on hypnoottisempi ja tietäjämäisempi poljento, jonka historia kumpuaa niiltä ajoilta, kun bändi oli vielä nimeltään Shaman. Varsinkin seitsenminuuttinen Vesilahden veräjillä on silkkaa loveen langettamista. Kielipolitiikkakin on kokenut muutoksia, sillä Ter- 10 dy yhdessäkään kappaleessa helppoihin tai itsestäänselviin ratkaisuihin. Jo avauskappale To Holmgard And Beyondin ensitahdit saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, ja levyn päättävä Miklagard Overture on kahdeksanminuuttisessa monipolvisuudessaan tunnemyrskyn nostattava mestariteos ja raitojensa määrässä varmasti miksaajan painajainen. Turisasta tullaan varmasti luokittelemaan ja kategorisoimaan lukemattomiin, keskenään ristiriitaisiin genreihin. Nygård on itse sanonut, että heille itselleen on tärkeintä tehdä musiikkia joka herättää tunteita, ei pohtia absurdeja lajimäärityksiä. Siinä Turisas on onnistunut, sillä The Varangian Way on eittämättä yksi vuoden levyistä, albumi jota voi kuunnella kerta toisensa jälkeen uudestaan ja löytää joka kerta jotain uutta, mielenkiintoista ja vetoavaa. JUSSI LAHTONEN 8 43
• DVD-ARVIOT FARCE OF THE PENGUINS Pingviinit Carl ja Jimmy etsivät varteenotettavia pingviininaisia ja Jimmy auttaa Carlia etsimään elämänsä rakkauden. Pelkkä seksi kun ei enää kiinnosta. Koomikkona ja näyttelijänäkin tunnettu Bob Saget on ottanut kohteekseen Pingviinien matkan ja tehnyt siitä Suomessa K-13-luokitukseen soveltuvan elokuvan. Pienille lapsille sitä ei siis kannata näyttää. Kansi näyttää toki hellyttävältä, kunnes huomaa pingviinin sadomaso-asun ja ruoskan. Farce of the Penguins luottaa Sagetin käsikirjoitukseen ja dialogiin sekä Samuel L. Jacksonin kertojanääneen. Kuvamateriaalina seurataan oikeita pingviinejä ja Antarktiksen muita lintuja ja nisäkkäitä. Monta kertaa Saget osuu nappiin, mutta reilu tunti yleiseltä tasoltaan keskinkertaista huumoria on aivan liikaa kerta-annoksena. Alapäähuumorissa ei ole mitään vikaa, jos se tehdään hyvin. Mutta Saget on ilmeisesti luullut että jos pingviini sanoo "tussu", niin se on automaattisesti koomista. Nyt se on vain vaivaannuttavaa ja mikä pahinta, mitäänsanomatonta ja unohdettavaa. Jos Farce of the Penguins pilkottaisiin minuutin pätkiin, saisi siitä 76 hauskaa välipalaa televisio-ohjelmistoon. Ääninä kuullaan Sagetin ja Jacksonin lisäksi Christina Applegatea ja Lewis Blackia. Cameo-rooleihin on haalittu ääniä aina Whoopi Goldbergista Jamie Kennedyyn. Yksi ekstroista on nimetty hassunhauskasti "Maan persreikään ja takaisin", vaikka Vihtavuoressa ei käydäkään. Ennennäkemättömät kohtaukset, teaser-trailer ja sensuroimaton traileri eivät enää tuo lisäpisteitä. ESA LINNA VALLEY OF THE WOLVES - IRAQ (KURTLAR VADISI IRAK) Irakin sodassa USAn liittolaisina toimivat turkkilaiset joutuvat yllättäen jenkkiarmeijan nöyryyttämäksi, minkä johdosta eräs erikoisjoukkojen sotilas tekee itsemurhan. Hän jättää kuitenkin viestin ystävälleen Polat Alemdarille, entiselle Turkin tiedustelupalvelun agentille. Polat matkustaa joukkoineen Irakiin selvittämään välit. Turkin kallein elokuva, Kurtlar Vadisi -nimiseen televisiosarjaan pohjautuva elokuva avaa ilahduttavan erilaisen näkökulman Irakin tilanteeseen, USAn käymiin sotiin sekä uskontojen vastakkainasetteluun. Toisaalta se on paikoin yhtä korni ja naiivi kuin vaikkapa Delta Force -elokuvat. Syvällisen oloinen pohdinta on paikoin camp-henkisesti huvittavaa, mutta hyvällä asialla on toki oltu. Ehkä. Hollywoodin virallinen hullu (ja aktivistinakin tunnettu) Gary Busey on harmittavan vaisu juutalaisena elintenvarastajalääkärinä, mutta Billy Zane käyttää kaikki hienovaraisen vihjailevat ilmeensä osoittaakseen olevansa vilpittömästi Jeesuksen asialla oleva paha kristitty. Eritoten Buseyn roolihenkilön viittaukset juutalaisuuteen vesittävät hyvää vittuilua länsimedialle, mutta eipä rapakon takainen media ole yhtään sen hellempi muslimeillekaan. Vaikka Kurtlar Vadisi Irak ei ole perinteisessä mielessä kummoinenkaan sotaelokuva, sisältää se suomalaisen näkökulmasta niin monia eri tasoja että käsittelyyn voi varata jonkin aikaa. Näin sen kanssa voi viettää tovin jos toisenkin ja yrittää ymmärtää mistä tässä pohjimmiltaan on kyse. Ajankohtaisuus ja viittaukset todellisiin tapahtumiin (mm. Abu Ghraib, isku irakilaiseen hääjuhlaan) vain lisää sen kiinnostavuutta. Levyllä ei ole lainkaan ekstroja. ESA LINNA DEJA VU Lauttaräjähdystä tutkiva agentti Doug Carlin pääsee valtion salaiseen erikoisryhmään ja sen laboratorioon, jossa on kehitetty laite jolla näkee menneisyyteen. Tarkoitus on löytää mahdollinen syyllinen, mutta Carlin haluaa mennä vieläkin pidemmälle. Näin tulee mahdollisuus muuttaa menneisyys paremmaksi ja estää jo tapahtunut turma. Mainoselokuvilta näyttävien toimintatrillereiden erikoismiehet, tuottaja Jerry Bruckheimer ja ohjaaja Tony Scott eivät petä viihdyttävyysasteikolla taaskaan. Uskottavuudessa on tosin ongelmia, sillä pohjimmiltaan perustrillerin voimakkaat scifi-mausteet eivät täysin sulavasti uppoa toteutukseen. Deja Vulle ei kuitenkaan voi olla vihainen, sillä elokuva rullaa eteenpäin kuin rasvattu hirvi ja Scott saa puristettua kasaan tiukan paketin, vaikka se onkin täynnä reikiä logiikan puutteesta johtuen. ½ Näyttelijät sitä vastoin eivät ole puristaneet itsestään juuri mitään. Denzel Washingtonin sinänsä muikea hymy on nyt lähes väkinäinen ja Jim Caviezelin sinänsä tarkoituksellinen viileys taas muodostuu helposti unohdettavaksi roolisuoritukseksi. Onneksi sentään Val Kilmer on turvonneenakin (tai ehkä juuri siksi) sitten oikea mies osassaan. Mutta pinta on kohdallaan ja räjähdyksiä, kolareita sekä väkivaltaa riittää. Mitään muuta ei osannut odottaakaan, joten ollaan tyytyväisiä. Lisämateriaaleissa poistettuja kohtauksia sekä mukahieno Surveillance Window -toiminto, joka käytännössä näyttää kesken elokuvan kohtauksia kulissien takaa. Kommenttiraidat ovat mielenkiintoisia, jos elokuva kolahtaa oikein kunnolla. ESA LINNA 53
• KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI!! VAIN 22 EUROA/12NROA!! KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N ! Sue cd 8 sis. mm. Monster Magnet, Superchrist, Moto, Khatarina, Kakkahätä 77, Evilsons, Flogging Molly, The Valkyrians, I Walk The Line, Anal Thunder, The Heartburns, Gogol Bordello... Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Jolly Jumpers, Shake... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue! Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (rock) Sue cd 5 (metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue cd 8 (rock/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi! Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun! Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI 55
• 56