• www.ankkarock.fi 1.-2.8.2009 Korso, Vanta a Hyvä fiilis - Reilu meininki! 009 Lauantai 1.8.2 CAVALERA CONSPIRACY (BRA/FRA/USA) DRAGONFORCE (UK) TEHOSEKOITIN HARDCORE SUPERSTAR (SWE) MAIJA VILKKUMAA MAIJA VILKKUMAA CMX EGOTRIPPI ENSIFERUM LE CORPS MINCE DE FRANCOISE CMX EGOTRIPPI ENSIFERUM LE CORPS MINCE DE FRANCOISE SCANDINAVIAN MUSIC GROUP TUOMO SCANDINAVIAN MUSIC GROUP TUOMO 2009 Sunnuntai 2.8. AMON AMARTH (SWE) AMORPHIS APULANTA FUCKED UP (CAN) KOTITEOLLISUUS PINTANDWEFALL PMMP SONATA ARCTICA TURISAS Lisätietoa lipuista ja hinnoista www.ankkarock.fi Liput myynnissä Ankkarockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Oikeudet muutoksiin pidätetään. TV ON THE RADIO (USA) THE NATIONAL (USA) EPPU NORMAALI TESTAMENT (USA) SUE » 2 « NRO. 4
• SUE » 3 « NRO. 4
• SUE » 4 « NRO. 4
• SUE » 5 « NRO. 4
• SUE » 6 « NRO. 4
• ÄLÄK ÄLÄ OTA Ä N KESÄKIS SAA ÄITÄ LEVY , MISS JÄ AA! DINOSAUR JR. Farm KAUPOISSA 24.6. NOUVELLE VAGUE KAUPOISSA 3 17.6. EVAN DANDON LUOTSAAMA INDIE-ROCKIN LEGENDA JULKAISEE NYT ENSIMMÄISEN PUHTAAN COVER-LEVYNSÄ! VASTARINNAN ÄÄNI EI VAIKENE! UUSI ANTI-FLAG KAUPOISSA 10.6. LEVYLLÄ VIERAILEVAT MM. KATE MOSS SEKÄ LIV TYLER. VARSHONS KAUPOISSA 17.6.2009. WWW.SUPERSOUNDS.FI » 7 « NRO. 4 WWW.PLACEBOWORLD.CO.UK SUE
• SU SU E SUE UE NRO N R O. NR O RO RO. » 9 « NRO.. 4
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) James Wright väittää Rock Roadie -kirjassaan, että Jimi Hendrix murhattiin. Edesmenneen kitaralegendan entinen teknikko kertoo kuulleensa manageri Michael Jeffreyn kertovan, että tämä järjesti Hendrixille yliannostuksen alkoholia ja lääkkeitä hyötyäkseen artistin miljoonien arvoisesta henkivakuutuksesta. Jeffrey ei voi puolustaa itseään, sillä hän kuoli tapaturmaisesti pari vuotta Jimi Hendrixin jälkeen. Norjalainen Mari Boine esiintyy lokakuun 5. päivänä Helsingin Savoyteatterissa. Saamelaismusiikkia, jazzia ja rockia yhdistelevä Boine julkaisee seuraavan albuminsa elokuun lopulla. The Rasmus tekee kahdeksan stadionkeikkaa käsittävän Monsters of Rock -kiertueen Venäjällä yhdessä Alice Cooperin, Scorpionsin sekä Kingdom Comen kanssa. 14. kesäkuuta starttaava Monsters of Rock on The Rasmuksen viides Venäjän-kiertue. Andy McCoy saa patsaan synnyinpaikkakunnalleen Pelkosenniemelle. Teoksen työstää Hanoi Rocks -legendan setä Matti Hulkko. Alustavien suunnitelmien mukaan patsas paljastetaan 25.7. Pelkosenniemipäivillä, jonne McCoynkin toivotaan saapuvan. Tuottaja Phil Spector sai 19 vuoden vankeustuomion näyttelijätär Lana Clarksonin murhasta. Spector aikoo valittaa tuomiosta. Ylöjärvellä sijaitseva AV-alan monitoimitalo Akun Tehdas on saanut päätökseen vuosia kestäneen nimikiistansa. Helsinkiläisen Akun Tehdas Oy:n riitauttaman nimiasian käsittely on kestänyt neljä vuotta. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan nimi kuuluu Eppu Normaali Oy:lle ja hovioikeus piti päätöksen ennallaan. Vastapuoli anoi vielä valituslupaa Korkeimmasta Oikeudesta, mutta sitä ei myönnetty. Näin ollen Akun Tehdas -nimi kuuluu yksiselitteisesti Eppu Normaali Oy:lle. Portlandilainen indie-sekstetti Blitzen Trapper saapuu Helsingin Tavastialle 11. elokuuta. Musiikissaan niin americanaa ja folkrockia kuin maskuliinisia Lynyrd Skynyrd -riffejä ja indiepoppia yhdistelevä kokoonpano nähdään Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Eurajoen Kelorock muuttaa sisätiloista Kulttuuritalo Voltin Nurmelle. Lauantaina 27.6. järjestettävän Kelorockin esiintyjät löytyvät tämän Suen festarikalenterista. Wilco-yhtyeessä 1990-luvulla vaikuttanut Jay Bennett on kuollut. Bennett menehtyi nukkuessaan 45-vuotiaana. Jay Bennett soitti Wilcossa vuosina 1994-2001, kunnes erotettiin yhtyeestä varsin riitaisissa tunnelmissa. Sen jälkeen Bennett on levyttänyt ja esiintynyt sooloartistina sekä mm. toiminut tuottajana. Hieman ennen kuolemaansa Bennett haastoi Wilcon Jeff Tweedyn oikeuteen maksamattomista rojalteista. Helsinkiläinen elektroklubi-iltojen sarja Cheap Tr!cks sijaitsee tänä kesänä Kulttuuritehdas Korjaamon baarissa ja terassilla. Tarjolla on muutaman ilmaisen illan verran elektroskenen uusia lupaavia tulokkaita sekä miksauksia helsinkiläisdeejiiltä. Cheap Tr!cks järjestetään 17.6., 1.7., 15.7., 29.7., 12.8. ja 26.8. Iggy Pop pohtii Raw Power -levyn materiaalia esittävän Iggy & The Stooges -kokoonpanon kasaamista kitaristi James Williamsonin kanssa. Jos hanke toteutuu, Pop ja Williamson tekevät yhteistyötä ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Paul Anka on vahvistanut kaksi esiintymistä Suomeen loppukesälle. Anka konsertoi Helsingin Finlandia-talossa keskiviikkona 5. elokuuta ja Tampereen Tampere-talossa sunnuntaina 9. elokuuta. Kalifornialaisen Eagles of Death Metalin konsertti Helsingin Tavastialla 7.7. joutui niin kovan kysynnän kohteeksi, että bändi soittaa Tavastialla myös 8. heinäkuuta. The 69 Eyes on saanut valmiiksi uuden levynsä Back in Bloodin. Laulaja Jyrki kuvailee Matt Hyden tuottamaa, Los Angelesissa äänitettyä levyä edellisiä rockimmaksi ja rankemmaksi. » UUSI LIVEKLUBI JA KAHVILA OULUUN Nuclear Nightclub avaa ovensa Uudellakadulla. Heinäkuun puolivälissä avattavan Nuclear Nightclubin alakertaan valmistuu lokakuussa livemusiikkiin erikoistunut klubi. Tilan suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota akustiikkaan sekä äänentoistoon. Ravintolan katutasossa toimii A-oikeuksin varustettu kahvila sekä mittava terassi. Ravintolaan tulee noin 200 asiakaspaikkaa. Nuclear Nightclub lupaa satsata laadukkaaseen juoma- ja ruokatarjontaan muutenkin kuin väkijuomien osalta. ­ Oulusta on puuttunut sekä ennakkoluuloton ja laaja-alainen liveklubi että rock-musiikkiin erikoistunut kesäterassi. Päätimme ratkaista molemmat ongelmat yhdellä kertaa, ravintolan perustajiin kuuluva Esa Juujärvi myhäilee. Nuclear Nightclubin taustavoimissa vaikuttaa Sentencedistä tuttu Vesa Ranta, joka luotsaa myös PSK Kaupunni -musiikkiravintolaa. Nuclear Nighclubin muut perustajat ovat tuttuja mm. Poisonblack- ja Reflexion-yhtyeistä. ­ Nuclear Nightclubin musiikillinen linja yltää raskaasta metallista progeen ja jazzista kitararockiin. Tärkeintä on laatu sekä rakkaus livesoittoon, ohjelmistovastaava Ranta linjaa. Luvassa on sekä tunnettuja nimiä että paikallisille bändeille ja ulkopuolisille klubijärjestäjille varattuja iltoja. ­ Fiiliksen ja esiintyjien puolesta pyrimme yhdistämään Tampereen Telakka-ravintolan ja Helsingin Tavastian parhaat puolet. Niin esiintyjät kuin yleisökin haluavat tulla meille uudelleen, Ranta lupaa. Ravintolan nimi on kunnianosoitus Wigwamin Nuclear Nightclub -levylle. ­ Wigwamin tyypit nostivat peukun pystyyn ideallemme. Ehkäpä syksyn keikoilla nähdään myös vanhemman polven musiikkimiehiä yllätyskeikalla, progefanina tunnettu Juujärvi vinkkaa. Yksi Nuclear Nightclubin ensimmäisistä esiintyjistä on Kauko Röyhkä. INDIEPIIREISTÄ PONNISTAVAN INDIEPIIREISTÄ PONNISTAVAN BRITTITRION PIRTEÄ UUTUUS! BRITTITRION PIRTEÄ UUTUUS! cd ja download SUE » 10 « NRO. 4
• UKKOSTA ILMASSA: Turku to 25.6. Klubi PORTUGAL. THE MAN (USA) liput 9 e (ennakko Klubi ja Tiketti) Klubi, Humalistonkatu 7, Turku Tampere pe 26.6. Klubi PORTUGAL. THE MAN (USA) liput 9 e (ennakko: Klubi & Tiketti) Klubi, Tullikamarinaukio, Tampere Helsinki to 2.7. Bar Loose STALINGRAD COWGIRLS liput 5 Bar Loose, Annankatu 21, Helsinki K KAT S O LI S Ä Ä N E T I S TÄ : dantes.fi Avoinna joka päivä PROUDLY PRES ENTS: Ke 10.6 Tero Petri Yhtye, Matthew John Band | 5e To 11.6 Kaikukasti, Kings Of Nippon | 5e Pe 12.6 Lemmenpyssyt + TBA | ks. web La 13.6 The Souls, sthlmSyndrome (Swe) | 7e Ma 15.6 Maanantaiklubi: Kim Curly Band, J. Hearthill Trinity, Big Blind Willie | Free Ti 16.6 Eeppi Ursin, The Latebirds | 5e Ke 17.6 Baxter Stockman, Heroin And Your Veins | 5e To 18.6 Five Minutes For Myself, Donkey Ride, Year Of The Dog | 4e Pe 19.6 Juhannustanssit: Tuomari Nurmio | ks. web La 20.6 Juhannustanssit: Neiti Saana & Nuori Rytmi | 5e Ma 22.6 Suljettu Ti 23.6 Kindergarten plays Faith No More | 5e Ke 24.6 Sound Safari live with MC Mindman & Yona | 5e To 25.6 Pride on Punk | 5e Pe 26.6 Major Label + TBA | 7e La 27.6 ks. web Ma 29.6 Maanantaiklubi: ks. web | Free Ti 30.6 Bajo Cero | 5e Ke 1.7 Mother Goose, Gollege Fall (AUS) | 5e To 2.7 Nopsajalka, SuperJanne, Dj Svengali | 5e Pe 3.7 Matthau Mikojan, Blanko | 6e La 4.7 ks. web Ma 6.7 Maanantaiklubi: ks. web | Free Ti 7.7 Maratone Quintet | 5e Ke 8.7 Phoenix Effect | 7e TORSTAINA 22. LOKAKUUTA 2009 HARTWALL AREENA WWW.MUSE.MU Liput: 47/49 + mahd. toimituskulut Tiketistä ja Lippupisteestä. Ovet aukeavat klo 18.30 ­ Showtime klo 20 SUE » 13 « NRO. 4
• KAHDEN PÄIVÄN LIPPU 70 EUROA Ennakkoliput myynnissä. Katso myyntipisteet ja ohjelma osoitteesta www.ilosaarirock.fi SUE » 15 « NRO. 4
• www.kodin1.com SUE NRO. 4 » 17 « www.anttila.fi
• HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA LEVY-YHTIÖ » HYVÄÄ VUOSIKERTAA Social Distortionin keulahahmo Mike Ness kertoo yhtyeensä tulevaisuudensuunnitelmista, vihdoin myös Suomeen yltävästä Euroopan-kiertueesta sekä vanhemmuuden taakasta. S iinä missä useimmat 80-luvun punkryhmät ovat jo pitkään olleet kuolleita ja kuopattuja, jaksaa Social Distortion porskuttaa. Pitkän historiansa aikana yhtye on tosin käynyt läpi useita miehistönvaihdoksia. Pitkäaikaisen kitaristi Dennis Dannellin kuolema jätti vuonna 2000 laulaja-kitaristi Mike Nessin Social Distortionin ainoaksi alkuperäisjäseneksi. Vuonna 2004 julkaistu Sex, Love and Rock´n´Roll oli yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto kahdeksaan vuoteen. Yhtyeen luomisvoima ei ollut kuitenkaan kadonnut mihinkään: muun muassa Suessa levy valittiin tuolloin vuo- den parhaaksi julkaisuksi. Ness vastaa kysymyksiin langan toisessa päässä lakonisella tyylillään. Miehen äänessä on tunnistettava pohjavire, joka tuntuu jatkuvasti toteavan, että "minulle ei pottuilla." Tunnelma tuntuu kuitenkin keventyvän keskustelun siirtyessä puhumaan tulevasta Pitkä kuuma SUE kesä -festivaalin keikasta Suvilahdessa, joka on samalla Social Distortionin kolmikymmenvuotisen uran ensimmäinen vierailu Suomen lakeuksilla. ­ Olemme luonnollisesti asian suhteen hieman levottomia, koska emme ole koskaan aiemmin soittaneet siellä. Aiomme kuitenkin heit- tää hyvän keikan. Olen aina ollut sitä mieltä, että puolet onnistuneesta konsertista on fanien ansiota, enkä usko että Suomi on siinä suhteessa erilainen kuin mikään muukaan paikka. Ness myös toteaa, että koska hänellä ole juuri minkäänlaista kuvaa Suomesta, ei myöskään valmiiden » 18 « NRO. 5
• LA 27.6. PITKÄ KUUMA KESÄ, HELSINKI tellä punkiin huomattavia country- blues- ja rockabilly-vaikutteita. Ness muistaa oivalluksen syntyneen tyylilajien aatteellisten yhtäläisyyksien tiedostamisesta. ­ Minusta myös nuo genret käsittelevät ongelmia, jotka koskettavat eritoten työväenluokkaa ja alempaa keskiluokkaa. Amerikkalaisena koin myös, että minun oli helppoa tarttua noihin omiin musiikillisiin juuriini. Kaiken lisäksi Briteistä ei 80-luvulla tuntunut tulevan punkin saralla enää oikein mitään kiinnostavaa, ja Yhdysvalloissakin musiikki oli alkanut toistaa itseään. Halusin tehdä asiat edes hieman poikkeavalla tavalla. Ness korostaa, ettei ole koskaan ollut kiinnostunut trendeistä ja toteaa oman musiikkimakunsa ja kuuntelutottumustensa säilyneen vuosien varrella melko samankaltaisina. ­ Olen ilmeisesti todella hidas omaksumaan uusia bändejä, koska useimmat ihailemani artistit ovat kuolleita. Ensimmäisen Nirvanalevynikin kuuntelin vasta sen jälkeen kun Kurt Cobain oli jo tappanut itsensä. Klassikoiden arvostaminen ei tarkoita Nessille kuitenkaan sitä, etteikö nykymusiikistakin löytyisi lahjakkaita tekijöitä.. ­ Ongelma on usein siinä, että löytääkseen yhdenkin mielenkiintoisen yhtyeen täytyy ensin jaksaa käydä läpi tolkuton määrä roskaa. Toki nykyäänkin on hyviä bändejä, jotka inspiroivat minua, esimerkiksi The White Stripes ja The Hives. Pidän myös Green Daystä, vaikka heidän väitetäänkin muuttuneen liian kaupallisiksi. Minun mielestäni on outoa ajatella, että menes- tyksen pitäisi automaattisesti vähentää uskottavuutta. Samalla perusteellahan voisi yhtä hyvin tuomita vaikkapa Tom Pettyn tai Rolling Stonesin. Ness uskoo punkin näennäisen valtavirran halveksunnan ja katu- yksi tuomitseva katse jonkun henkilön suunnalta, ja olen valmis vähintäänkin verbaaliseen kamppailuun. Ness pohtii asiaa myös elämäntilanteen muutosten kautta ja myöntää kapinallisen asenteen olevan "Punk on tehnyt itsestään stereotypian. Nykyään on enemmän punk lähteä liikenteeseen sarvisankaisissa silmälaseissa rusetti kaulassa. uskottavuuden tavoittelun muodostuneen laajemmaltikin ongelmalliseksi. ­ Minusta punk on tehnyt itsestään stereotypian ja kadottanut samalla osan yksilöllisyydestään. Nykyään on melkeinpä enemmän punk olla ilman ainuttakaan tatuointia ja lähteä liikenteeseen vaikka sarvisankaisissa silmälaseissa rusetti kaulassa. Kesyyntynyt kovanaama pahasta huumeriippuvuudesta aikansa kärsineellä Nessillä oli Social Distortionin alkuvaiheissa huomattava tappelupukarin maine. Eräässä kahakassa mieheltä jopa purtiin irti palanen korvasta. Ness kertoo vanhemmalla iällä rauhoittuneensa, mutta kokee silti uhmakkuuden olevan yhä erottamaton osa persoonaansa. ­ Vaikka olen oppinut parempia tapoja kanavoida angstiani, eivät tietyt asiat tule ikinä muuttumaan. Periaatteessa ei tarvita kuin paikoin ristiriidassa perhe-elämän arvojen kanssa. ­ On toki hieman hankalaa kertoa pojalleen, että tämän tulee saada hyviä arvosanoja koulussa kun on itse jättänyt lukion kesken. Toisaalta vaikka olen itse tehnyt virheitä ei se tarkoita sitä, että jälkikasvun pitäisi toistaa niitä. Luulen, että olisin itsekin parempi biisinkirjoittaja, mikäli olisin jaksanut paneutua tarkemmin vaikkapa historian kaltaisiin oppiaineisiin. Värikkäästä menneisyydestään huolimatta Ness uskoo, että on onnistunut välttämään katkeroitumisen. Haastattelun päätteeksi esitän kuitenkin hypoteesin: mikäli laulaja-kitaristille annettaisiin käyttöön aikakone, minkälaisia asioita tämä omasta historiastaan muuttaisi? Punk-legenda hiljenee arvoituksellisesti ennen yksioikoista vastaustaan. ­ En haluaisi muuttaa mitään. Luulen, että kaikki tapahtui niin kuin oli tarkoituskin. « ennakko-odotusten luominen tunnu kovin mielekkäältä. ­ Olen täydellisen tietämätön, mikä on samalla myös siunaus. Nyt luvassa on kokonaan uusi uljas kokemus ja haluan myös pitää sen sellaisena. Valinnan vaikeus yhtye on parhaillaan kirjoittamassa materiaalia toistaiseksi nimettömälle seitsemännelle albumille, jonka olisi näillä näkymin tarkoitus olla valmis julkaistavaksi ensi vuonna. Ness paljastaa, ettei ole vielä löytänyt uudelle materiaalille yhtenäistä tyylillistä linjausta. ­ Tällä hetkellä varmaa on ainoastaan se, että haluamme tehdä levystä vielä paremman kuin edellisestä. Yritän olla päättämättä liikaa asioita etukäteen, sillä palaset eivät yleensä loksahda kohdalleen yrittäessäni pyrkiä jonkinlaiseen loppu- tulokseen tietoisesti. Yksi syy sille, että teemme Euroopan-kiertueemme nyt, onkin juuri se, että haluamme yhteissoittomme olevan parhaassa mahdollisessa kunnossa nauhoitusten alkaessa. Ness lupailee Suomen-keikalla kuultavan maistiaisia myös uudesta materiaalista. Samaan hengenvetoon rock-veteraani kuitenkin puhuu myös konserttien kappalelistojen suunnittelun vaikeudesta. ­ On hankalaa valita soitettavat biisit kolmenkymmenen vuoden aikana kertyneestä materiaalista puolentoista tunnin konserttiin. Yritän kuitenkin kerätä keikoille materiaalia melko tasaisesti jokaiselta levyltä, mutta kaikkia on tietysti mahdoton miellyttää. Kuolleet idolit eräs social distortionin hienoimmista oivalluksista oli yhdis- VAIKUTUKSEN ALAISENA I Walk The Line Helsinkiläisen I Walk the Linen musiikissa kaikuvat selkeät Social Distortion -vaikutteet. Yhtyeen kitaristi Jani Koskinen kertoo tutustuneensa yhtyeeseen vuoden 1996 White Light, White Heat, White Trash -albumin myötä. ­ Silloinen tyttöystäväni osti levyn minulle. Social Distortion on niitä harvoja bändejä, joiden musiikki on kolahtanut täysillä aivan saman tien. Kuuntelin sen yhdeltä istumalta useampaan kertaan. Siinä oli jotakin maagista, sellaista, jota ei ollut aikaisemmin tehty. I Walk the Linen musiikissa punk-ilmaisuun yhdistyvät saumattomasti myös muut genret. Koskinen kertoo Social Distortionin osaltaan vaikuttaneen oman musiikkimakunsa laajentumiseen. ­ Olin aiemmin kuunnellut lähinnä perinteisempää punkia. Social Distortion aukaisi korvani esimerkiksi vanhemman rockin suuntaan. Myös Mike Nessin soolona tekemä Under the Influences -coveralbumi herätti kiinnostuksen sillä versioituja artisteja kohtaan. Koskisen mielestä Social Distortion on ikääntynyt arvokkaasti. Hän kertoo pitävänsä myös yhtyeen uudemmasta tuotannosta. ­ White Light toimii ehkä useampaan mielentilaan, mutta minusta Sex, Love and Rock´n´Rollkin on mahtava levy. Osa ihmisistä katsoo Nessin sanoitusten muuttuneen liian onnellisiksi, mutta olisihan se toisaalta vähän surullista, jos sen paatos olisi vieläkin samanlaista kuin silloin muinoin. Saahan sitä helvetti jo tuon ikäisenä vähän tyytyväisempi elämäänsä ollakin. SUE » 19 « NRO. 5
• ri kun on löytänyt ne ihmiset, joiden kanssa tahtoo tehdä hommia, he saavat potkut tai heidät siirretään muihin tehtäviin. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Ilman ison kaliiperin taustavoimaa Anti-Flag olisi tuskin myöskään saanut The Bright Lights of America -albuminsa tuottajaksi muun muassa T. Rexin ja David Bowien levyiltä tuttua legendaarista Tony Viscontia. ­ Visconti on parasta, mitä minulle on muusikkona tapahtunut. Anti-Flagilla on 15 vuoden kokemus levyjen tekemisestä. Sen ansiosta pystyimme tekemään The People Or the Gunin itse. Mutta osaamisemme ei olisi läheskään tällä tasolla ilman Tony Viscontia. Opin häneltä enemmän yhdessä päivässä kuin kaikista aiemmista levytyssessioistani yhteensä. Hän on nero. nottavaa muustakin kuin autoista, pimuista ja kamasta. Kun aloit soittaa bändeissä, mitä ajattelit menestymisestä? ­ En edes kuvitellut, että joku joskus jossain muistaisi nimeni. Minusta vain oli kivaa soittaa ja ilmaista tunteitani. Mutta kun muutama vuosi kului, ihmisiä alkoikin "Olen iloinen siitä, että Anti-Flagillä on sanottavaa muustakin kuin autoista, pimuista ja kamasta. kiinnostaa! Näin sen vaikuttamismahdollisuutena. ­ On ollut aikoja, jolloin ainoa hyvä asia elämässäni oli musiikki. Punk auttoi minua selviytymään, mutta myös avasi silmäni kaikelle sille, mitä maailmassa tapahtuu. Halusin, että myös oma bändini vaikuttaisi positiivisesti. Siitä ajatuksesta syntyi Anti-Flagin konsepti. SYSTEEMI ON ONGELMA anti-flag ei perustele olemassaoloaan musiikkinsa ainutlaatuisuudella ­ jota ei ole ­ vaan sillä, että jonkun on käännettävä valonheittimet epäoikeudenmukaisuuden, epätasa-arvon ja alistamisen suuntaan. Mutta nyt Yhdysvaltain presidentti Barack Obama heittelee "toivon" ja "muutoksen" kaltaisia lempeitä sanoja kuin George W. Bush köyhdytetyllä uraanilla kuorrutettuja ammuksia kehitysmaihin. Tarvitseeko Amerikka enää Anti-Flagia? ­ Ei Obaman valinta hävittänyt epäoikeudenmukaisuutta. Onhan hän parempi presidentti kuin edeltäjänsä, mutta yhtä kaikki osa ongelmaa. Maailma on talouskriisissä, mutta Obama ei ole tehnyt elettäkään rangaistakseen niitä, jotka loivat laman. Hän päästää roistot pälkähästä eikä tee tarpeeksi työläisten, opiskelijoiden ja köyhien eteen. Ei Obama ole mikään ratkaisu. ­ Mutta kyllä Bushin hallinnon kaatuminen on vaikuttanut biisinkirjoittamiseeni. Minusta on niin kivaa, kun ne ovat häipyneet! ­ Tulin juuri Venäjältä. Siellä asuu kivoja ihmisiä, mutta muuten se maa on yhtä suurta kaaosta. Infrastruktuuri on hajoamaisillaan, ja köyhiä ja lannistuneita on paljon. Töitä sen sijaan ei ole. Venäjä on alennustilassa siksi, että Neuvostoliiton totalitaarinen hallinto teki aikoinaan kaiken salaa. Neuvostoliittoa pyöritti pieni joukko, joka väitti tietävänsä mikä on kansalle hyväksi. Neuvostoliitto oli samanlainen järjestelmä kuin George W. Bushin hallitus USA:ssa. Asioita salailtiin muka kansallisen turvallisuuden nimissä, ihmisiä kidutettiin, oman maan kansalaisia vakoiltiin, lähdettiin täysin tarpeettomiin hyökkäyssotiin, ja energiapoliittisia neuvotteluja käytiin vain öljy-yhtiöiden kanssa. Näin siis toimittiin sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa. Aina, kun valtaan pääsee pieni eliittiryhmä, kaikki menee pieleen. Nykyinen hallitus ei ole yhtä vaarallinen kuin edellinen, mutta ei se vaaratonkaan ole. Obamanhan hoitelivat presidentiksi samat suuryritykset kuin Bushinkin. Anti-Flagin levyille on siis edelleen sosiaalinen tilaus. Suuryritysten julkaisemana tai muuten. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA DAVID COOPER » PUNK ROCK AVAA SILMÄT Anti-Flag on entisellään: laulajakitaristi-idealisti Justin Sane haluaa vaikuttaa kuulijoihinsa yhtä paljon kuin punk vaikutti häneen. " Niiltä nyt on aina tulossa uusi levy", naureskeli Billy Talentin Ben Kowalevicz, kun välitin hänelle kaveribändi Anti Flagin terveiset ja kuulumiset. Toden totta, Pittsburghin toisinajattelijat ovat tehneet jo yhdeksännen studioalbuminsa. Anti-Flagin uuden levyn The People Or the Gunin julkaisee indie-merkki SideOneDummy. Kaksi pitkäsoittoa poikinut, punkkien ääneen kiroama liitto Anti-Flagin ja monikansallisen RCA:n välillä on siis päättynyt. Yhtyeen laulaja-kitaristi Justin Sane huomauttaa, ettei sen tämän pidempään pitänyt kestääkään. ­ Oli oikein mukavaa käyttää RCA:n rahoja meille tärkeisiin asi- oihin. Isolle levy-yhtiölle levyttäminen oli kokemus muiden joukossa. Aluksi se oli vieläpä oikein menestyksekäs kokeilu. Ajan mittaan RCA ei kuitenkaan enää jaksanut satsata Anti-Flagiin. Siispä meillä ei ollut enää syytä jatkaa yhteistyötä heidän kanssaan. Anti-Flag tiesi, että sitä kritisoitaisiin suurelle levy-yhtiölle työskentelemisestä. Tilaisuus oli kuitenkin aivan liian hyvä missattavaksi. ­ Olemme menettäneet osan uskottavuudestamme lopullisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että bändi voi edustaa hyviä asioita yhteistyökumppaneista huolimatta. Noinkin voit halutessasi ajatella. Näissä tilanteissa tuntuu myös usein olevan kyse siitä, mitä muut sanovat, ei niinkään vankkumattomasta moraalista. ­ Sellaistahan se on. Tietty porukka märehtii koko ajan muiden mielipiteitä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että päätökset on tehtävä sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Mikä suurelle yhtiölle levyttämisessä oli parasta? ­ RCA:lla oli töissä hyviä ihmisiä. Kaikki sen ison mehiläispesän työläiset olivat mahtavia. Sellaisten tyyppien vuoksi me sille lafkalle menimmekin. Tuntui siltä, että he osasivat auttaa meitä saavuttamaan tavoitteitamme. Isoissa firmoissa on vain se ongelma, että juuSUE KASVATETTU PUNKKARIKSI punkin esiasteet voi jäljittää Yhdysvaltoihin, mutta laajalti suosittuna musiikkityylinä sen jäljet ovat Amerikassa huomattavasti lyhyemmät kuin Euroopassa. Kun kysyn, kuinka moni Justin Sanen ikäisistä kuunteli punk-bändejä, 36-vuotias mies purskahtaa nauruun. ­ Kukaan ei kuunnellut punkkia. Sitä pidettiin tosi huonona musiikkina. Nykyäänhän punk rock on Amerikassa tosi suosittua, ja bändeistä puhutaan hyvien pop-laulujen tekijöinä. Mutta eipä nykypunk-musiikkikaan juuri muistuta sitä punkkia, jota itse kuuntelin nuorena. Mikä punkissa viehätti sinua? ­ Se oli jännää musaa. Kun olin lapsi, siskoni ja veljeni kuuntelivat Sex Pistolsia, The Clashia ja Generation X:iä. Minusta se oli tosi hyvää musiikkia, mutta en tiennyt sitä kutsuttavan punkiksi. Myöhemmin, kun olin 11-12-vuotias, siskoni soitti minulle Blag Flagin Spray Paint (The Walls) -biisin. Se on nopea ja huvittava 30 sekunnin rykäisy, jossa huudetaan biisin nimeä. Ajattelin, että tämäpäs on kivaa, minä haluan olla mukana tässä jutussa! ­ Black Flagia kuultuani aloin tiedostaa, että punkkiin liittyy myös ideologia. Huomasin, että olin jo tietämättäni elänyt niiden arvojen mukaan. Perheeni oli paitsi naurettavan köyhä, myös poliittisesti tiedostava. Minut kasvatettiin kohtelemaan ihmisiä niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan ja suhtautumaan avarakatseisesti muiden näkemyksiin. Vanhempasi perustivat Pittsburghin ensimmäisen kasvisravintolan ja osallistuivat poliittisiin tilaisuuksiin. Entä millainen oli Pittsburgin punk-skene? ­ Enimmäkseen hardcore-porukkaa. Itse tykkäsin enemmän 77-katupunkista. Generation X ja The Clash olivat minulle isoja juttuja. Pidin myös UK Subsista, Cockney Rejectsistä, Angelic Upstartsista ja X-Ray Spexistä. Kuuntelin myös Social Distortionia ja The Avengersia. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät bändit, joilla oli sosiaalipoliittinen sanoma. Voisitko soittaa bändissä, jonka teksteissä on saman verran sisältöä kuin Mötley Crüella? ­ Voisin varmaan, koska rakastan soittamista ja pidän myös hauskanpitopunkista kuten Circle Jerksistä. Sooloprojekteissani saatan laulaa rakkaudesta tai siitä mitä eilen puuhasin. Olen silti erittäin iloinen siitä, että Anti-Flagillä on sa- » 22 « NRO. 5
• » KIVA KESÄTYÖ Nuorena on vitsa väännettävä. Jos bänditoiminnan aloittaa 13-vuotiaana, on vain luonnollista, että The Frezan soitto alkaa kuulostaa ammattimaiselta jo 17-vuotiaana. HAASTATTELU S iinä vaiheessa, kun tuoreet bändit koostuvat yhä useammin alaikäisistä nuorista, alkavat sivustaseuraajat pitää itseään vanhoina. Ja saamattomina. Oma elämä näyttää auttamattoman tylsältä esimerkiksi The Frezan tyttöjen kokemusten vierellä. Katsotaanpa: oma bändi 14-vuotiaana, On Stage -EP puolen vuoden päästä bändin perustamisesta, debyytti Black And White julki 16-vuotiaana ja toinen levy Good Night, Sleep Well ulos 17-vuotiaana. Eli kun valtaväestö vasta oppii ottamaan sormen pois nenästä, toisilla on jo musiikkiura kiitettävästi aluillaan. Miten tähän on tultu? Rumpali Viivi ei koe, että The Freza olisi saanut meriittejään yhtäkkiä ja itsestään. Asiat ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä. ­ Olemme tehneet sen verran paljon duunia, ettemme ajattele, että asioiden saavuttamiseen pitäisi suhtautua jotenkin. Sivullisesta 7-vuotiaana aloitettu musiikki-intoilu saattaa kuulostaa hieman raadolliselta. Mutta vaikka nuoret naiset aloittivatkin työskentelyn musiikin parissa jo mukeloina, ei sitä lapsityönä voi pitää. Jos luokanopettaja panostaa musiikinopetukseen, ja oppilaat saavat omaksi ilokseen kyhätä bändin kasaan, touhu menee harrastuksen piikkiin. Mutta nuori ikä kiinnostaa ja herättää kysymyksiä. ­ Ihmisiä kiinnostaa se, että niin nuoret haluavat soittaa ja että he ovat jopa julkaisseet jotain, Viivi kertoo. ­ Nuoressa iässä on se huono puoli, että ihmiset luulevat, ettemme ole tehneet itse biisejämme, vokalisti-basisti Rosa huokaisee. Mutta kyllähän tytöt ovat omat biisinsä tehneet. Ja kuten Viivi sanoo, The Freza pääsee usein tilanteisiin, joissa voi LA 27.6. todistaa tuotokset omikRIIHIMÄKIseen. Ja kuinka monen aikuisen levyä voi kriitikROCK, ko kehua sanoilla: "harkävelen kun RIIHIMÄKI mieleenijossain,sana vinaisen uskottavaa angstulee tia"? The Frezan 17-vuotitai ajatus. Voin avata aan rumpalin tekstit tosiaan kirjan aina halutessani ja ovat syvissä vesissä vellovia tuntosanoittaa. ja, ja kukapa 17-vuotias ei niihin voiViivi kertoo, ettei sanojen uskotsi samaistua? Kun Suomen musiiktavuutta ole kyseenalaistettu iän kikentällä on rämistellyt useakin vuoksi. Mutta kuten jo angstiheitnuorista miehistä koostuva poikato kritiikissä todisti, sanoitusten bändi, on vain kiitettävää, jos nuornegatiivisuus on herättänyt kysyten naistenkin olotiloille löytyy tulmyksiä. kitsijoita. ­ Minusta on yksinkertaisesSanoitukset syntyvät Viivin muti paljon helpompaa kirjoittaa voikaan monenlaisissa tilanteissa. makkaista tunteista, on se sitten ­ Minulla on aina sellainen piepositiivinen tai negatiivinen tunni punainen kirja mukanani. Voi olnetila. la, että luen kirjaa, katson leffaa tai Rosa ja Viivi kokevat The Frezan TEKSTI MARIKA HONKATUKIA KUVA FREZA kakkosalbumin poikkeavan huomattavasti edellisistä julkaisuista. ­ Good Night, Sleep Well on tehty paljon ammattitaitoisemmin. Meidän debyyttialbumi tehtiin neljässä päivässä ja miksaukset olivat paljon epätarkemmin tehtyjä, Rosa kertoo. ­ Nyt oli kunnon tuottaja mukana. Happoradion tuottaja-kitaristi AH Haapasalo on vaikuttanut paljon siihen tarkkuuteen, joka levyltä kuuluu. Hioimme biisit loppuun saakka, Viivi kiittelee. The Frezaa on vaikea lokeroida. Levyn biisien hajonta kulkee Nightwish-hevistä hieman po- pimpaan suuntaan. Viivi ja Rosa itse kokevat Frezan soundin syntyvän "tiukan kitaran" ja melodisen laulun kontrastista. Koska The Frezan jäsenet asuvat kaikki vielä vanhempiensa hellässä huomassa, heidän ei tarvitse välittää musiikkialan kompuroivasta tilanteesta. Koska oma talous ei kaadu levy- tai keikkamyynteihin, nuoret naiset voivat rauhassa keskittyä kouluun ja musiikkiin. Lamakaan ei kovin paljon stressaa, sillä nuorisotyöttömyys ei koske The Frezan jäseniä. ­ Keikkailu on kiva kesätyö, Viivi naurahtaa. « www.pellavarock.fi SUE » 23 « NRO. 5
• PE 10.7. SIMEROCK, KEMIJÄRVI » EI SENSAATIOILLE Punkahtavalla rokilla musiikillisen uransa aloittanut Järjestyshäiriö on siirtynyt kiljuisilta vesiltä kohti kirkkaampia rantoja. lkujaan jyväskyläläinen Järjestyshäiriö on tätä nykyä helsinkiläistynyt. Jyväskylän pölyt se karisti päältään jo aikaa sitten, sillä bändin jäsenet ovat asuneet jo pitkään Tampereella ja Helsingissä. Helsinkiin vei myös vuonna 1997 perustetun Järjestyshäiriön biisinikkarin Juhon tie. Nasaalistadin luvatussa maassa asuminen on herralle kelvannut, ja kaupungin vaihtaminen kuuluu myös bändin musiikissa. ­ Onhan se täällä asuminen maistunut hyvältä. Muutin Helsinkiin vasta kuukausi takaperin, muita meidän bändin tyyppejä on asunut täällä jo 10 vuoden ajan. Tänne muuttaminen on vaikuttanut meidän musiikkiin, mutta ei itse kaupunki fyysisesti, vaan lähinnä uusien ihmisten tapaaminen, sanoo vähän aikaa sitten näyttelijäksi valmistunut Juho. Järjestyshäiriön uusin, kolmas pitkäsoitto kantaa nimeä Lopullinen ratkaisu. Mihin se on lopullinen ratkaisu? ­ Se on monitulkintainen nimi. Biisit kertovat ikävästä, jonkun loppumisesta. Levy syntyi tyhjästä tilanteesta, sillä meidän entinen julkaisija Levy-yhtiö löi lapun luukulle ja sitä rataa. Nimi kuvaa sitä tilannetta, ja tietenkin myös bändiä. Lopullinen ratkaisu syntyi vahingossa muiden syväluotaavien nimien ohella, kun meidän rumpali istui alas ja sanoi, että nyt tarvitaan joku lopullinen ratkaisu tähän asiaan, kuuluu nauru langan toisesta päästä. Järjestyshäiriö on reilun kymmenvuotisen taipaleensa aikana levyttänyt Spinefarmille ja Levy-yhtiölle. Bändin nykyinen talli on Warner. ­ Warnerille päätyminen oli puhdasta sattumaa. Levyn ensimmäinen versio päätyi Warnerin Askolle (Kallonen), kun pyysimme häneltä apua sinkkubiisin valinnassa. Asko innostui meidän matskusta, ja lopulta päätettiin julkaista levy Warnerin kautta. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Asko oli valmiiseen levyyn tyytyväinen, joten jälkituotannossa vain korostettiin eri elementtejä: esimerkiksi laulua tuli enemmän pintaan, in your face -tyylillä. Vaikka Järjestyshäiriön rumpali on Warnerin palkkalistoilla, se ei vaikuttanut bändin A päätymiseen musiikkijätin suojiin. ­ Mikko ei ole taiteellisella puolella, vaan talouspuolella, joka on ihan eri puolella koko taloa, Juho selventää. Lopullinen ratkaisu kuulostaa helposti lähestyttävältä, paikoin aika massiiviseltakin kevyeltä rokilta. Lähtökohtana ei kuitenkaan ollut tehdä mahdollisimman radioystävällistä levyä. ­ Meillä oli tarkoituksena tehdä musaa sen enempää miettimättä tai pakottamatta. Välillä me yritettiin tehdä vähän monimutkaisempaa musaa, ettei joka biisi kuulosta sinkkubiisiltä, raikaa nauru Helsingistä. Lopullisen ratkaisun biiseissä lauletaan useassa kohtaa esimerkiksi maasta ja eri asioiden päättymisestä. Teemoja on ammennettu myös neuvostoromantiikasta. ­ Levyn teemaksi voisin nostaa hyvästien jättämisen. Kyse ei ole kuolemasta, vaikka monesta biisistä voi sellaisen kuvan saada. Teemat ovat tulleet fiktiivisestä neukkuromantisoinnista, mutta ei ryppyotsaisesti vaan pikemminkin huumorilla. Myös Ilmestyskirjasta on ammennettu kliseisiä tekstejä. Biisien tarinat ovat sci-fi-henkisiä perustarinoita. Vuonna 2007 Järjestyshäiriö julkaisi Takapihojen rocktähdet -levynsä oheismateriaaleineen uskaliaasti myös USB-tikkuina. Ajatus moiseen tuli Levy-yhtiön Arskalta. ­ Tikkujen vastaanotto oli hyvä, vaikkei niitä hirveän montaa kappaletta julkaistu. Pioneerin asema on aina vähän nihkeä. Voi olla, että jatkossa mennään maltillisimmin. Mutta me ollaan aina valmiita uusille ideoille. Vakaassa nosteessa olevan Järjestyshäiriön tulevaisuudenvisio on selkeä. Sensaatiota ei haeta, vaan kiikarissa on vakiintuneen bändin maine. ­ Vaikka bändin nimi on ristiriidassa meidän musiikin kanssa, on sitä enää turha lähteä tässä vaiheessa vaihtamaan. Me ollaan saatu uusi kulma meidän musaan, eikä meillä ole tarkoituksena päätyä sensaatiobändiksi. Tavoitteena on vakiintuneen keikkabändin maine, jonka musan on mahdollisimman moni löytänyt. TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA WARNER MUSIC SUE » 27 « NRO. 5
• NEUROSIS AMORPHIS MY DYING BRIDE THE FACELESS PESTILENCE ENSIFERUM STAM1NA GOJIRA BLACK DAHLIA MURDER PARKWAY DRIVE LEGION OF THE DAMNED ALL THAT REMAINS MUCC GIRUGÄMESH AMORAL DEATHCHAIN JON OLIVA´S PAIN ELUVEITIE ROTTEN SOUND SABATON FIREWIND GAMA BOMB PROFANE OMEN CALLISTO EVILE MEDEIA DAUNTLESS TUKKANUOTTA KORPIKLAANI IMMORTAL VOLBEAT SUICIDAL TENDENCIES MAGAZINE 2009 SUE » 29 « NRO. 5 Oikeudet muutoksiin pidätetään · Layout: www.citronacid.com
• EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN .. LAADUN TAKANA VOIMME SEISTA! MUSAMAAILMA OY. Since 1985. 100 % suomalainen yritys. LAATU KITARA/BA SSOHUOLT O SEKA CUST OMOINTIPALVELU 2 5 VUODEN KOKEMUK SELLA. PALVELU AMMATTITAITO HYVÄ MEININKI MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. 09 ­ 343 6030 Avoinna ark. 10-18, la 10-15. 3DRUMSTICKS by DW ADMIRA ALCHEMY ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN ARTBEAT AUDIX BENEDETTO BIG BENDS BLACKSTAR BOGNER CUSTOM SHOP DR-STRINGS DTAR DW EDWARDS by ESP EMG E-PAD EGNATER ESP ESP-LTD FBT FRAMUS GRASS ROOTS by ESP GT HOMEBREW ELECTRONICS AGOP ISTANBUL KRANK LARRIVEE MI-AUDIO ORANGE PDP by DW PROCO REGAL TIP ROCKBAG ROCKBASS by WARWICK SCHALLER SEYMOUR DUNCAN SPECTOR TECH-21/SANS AMP TOKAI VISUAL SOUND WARWICK VHT-FRYETTE CUSTOM SHOP VAHVISTINHUOLTO MUSAMAAILMA P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 09 ­ 5627 1240 Avoinna ark. 10-18, la 10-15 kauppa on auki 24 h SAATAVANA MYÖS LAATUA ARVOSTAVISTA SOITINKAUPOISTA! SUE » 30 « NRO. 5
• M MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. 09 ­ 343 6030 Avoinna ark. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P31 « NRO. 5 SUE » www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 09 ­ 5627 1240 Avoinna ark. 10-18, la 10-15
• E USTAMMA VAST MUUTOST ILMASTON Päätoimittaja: Niklas Nuppola Avustajat: Mean Poisoner, Schöne Herre Toimitussihteeri: Suvi G. Ulkoasu: Lauri Karmila / citronacid.com Ilmoitusmyynti: Finnish Metal Events Oy Julkaisija: Finnish Metal Events Oy Ilmaisjakelulehti Painos: 60 000kpl Painopaikka: Hämeen Paino Oy, Forssa Toimituksen osoite: Finnish Metal Events Oy, Fredrikinkatu 61 A, 00100 Helsinki e-mail: niklas@fme.fi SUE » 32 « NRO. 5
• "TÖRKEÄN KULKEVAA STONER/HEAVYA, VAHVASTI JYRÄÄVIÄ KAPPALEITA JA TAJUNNAN LÄPI TUNKEUTUVAA ASENNETTA" 4,5/5 Aki Nuopponen, Korroosio 06/0 elsink IA STADION, H Imatra 17/06 OLYMP A PIC NIC VI, lu 18/07 SAIMA L, Ou K FESTIVA 25/07 QSTOC VAL, Kotka RIVER FESTI inki 08/08 DARK OIL CO., Hels 18/09 VIRGIN A EE N , P : rv KAEICKIKE MLTILGAo/lvAijä/DCi B 6 E STRO K iw C Sa7URNUS BLAKE www.blake.fi SA7URNUS : K2EI.2K9AgLOLHAal (GER) ki in il 8.06 00 Vir iv Fest mmerBreeze 5.08.2009 Su 09 Nosturi Hki 1 22.08.20 (NOR) ntouchables 07.11.2009 U enBang (GER) Old 14.11.2009 BLACK SUN AEON Darkness walks beside me www.blacksunaeon.com STAY HEAVY SUE www.stayheavyrecords.com » 33 « NRO. 5
• A merikkalainen All That Remains on metalcoren johtavia nimiä. Vuonna 2002 julkaistu debyyttialbumi antoi myrskyvaroituksen, ja yhtyeen varsinainen läpimurto tapahtuikin seuraavan, 2004 julkaistun "THIS DARKENED HEART" ­levyn myötä. Yhtyeen tasainen kiertuetyö on kantanut hedelmää ja live-kunnon lisäksi fanikanta on kasvanut tasaisesti ympäri maailmaa. Uusin All That Remains -julkaisu on viime vuotinen "Overcome"-albumi. All That Remains on taidokas yhdistelmä raskasta riffittelyä, melodiantajua, virtuositeettiä ja ennen kaikkea hyviä biisejä. www.allthatremainsonline.com www.myspace.com/allthatremains RADIO ROCK STAGE Pe 16.30-17.30 CALLISTO urusta lähtöisin oleva, post-hadcore -vaikutteilla vuonna 2001 aloittanut Callisto on kulkenut melkoisen matkan noista päivistä. Viimeisin suunnanmuutos, tai pikemminkin pieni, hienovarainen korjausliike, oli uuden laulajan värvääminen helmikuussa julkaistulle "PROVIDENCE"albumille. Jani Ala-Hukkalan hienot laulumelodiat ovat tuoneet aivan uutta lisäväriä Calliston ennestäänkin värikkäälle ja moniulotteiselle paletille. Tuskassa Callisto esiintyi edellisen kerran vuonna 2005. Nyt ollaan vanhempia ja viisaampia. Se näkyy ja kuuluu. T www.callistochaos.com www.myspace.com/callistochaos SUE STAGE Pe 19.45-20.45 ENSIFERUM Miikael Närhi li kymmenenvuotias Ensiferum on tällä hetkellä genrensä suurimpia yhtyeitä, niin Suomessa kuin maailmallakin. Bändin kolme täyspitkää albumia ja ankara kiertäminen ovat tehneet tehtävänsä - salit täyttyvät, mihin Ensiferum ikinä meneekään. Bändi on parhaillaan studiossa nauhoittamassa jatkoa vuoden 2007 "VICTORY SONGS" ­albumille. Järjestyksessään neljäs Ensiferumalbumi julkaistaan ensi syksynä. Ensiferumin tiukasta aikataulusta kertoo se, että välittömästi Tuska-keikan jälkeen bändi suuntaa lentokentälle ja jenkkikiertueelle. Y SUE STAGE Pe 15.45-16.30 www.ensiferum.com www.myspace.com/officialensiferum SUE » 34 « NRO. 5 Angela Boatwright ALL THAT REMAINS
• NEUROSIS: TARVITTAVA INFORMAATIO arvittava informaatio? Neurosis luo äärimmäisen vahvoja äänimaisemia. Se siirtää äänen keinoin synkkiä ja kylmiä tunnetiloja, joista puuttuu patetia ja turvallisesti etäännyttävä teatraalisuus. Biisit ovat usein tempoltaan hitaita ­ on puhuttu doom metal -vaikutteista ­ ja rakenteeltaan kokeilevia. Yhtyeeseen on usein yhdistetty termi post metal. USA:ssa vuonna 1985 perustettu Neurosis aloitti uransa rätkävämmänpuoleisen punkin parissa. Vaikka jo alkuvaiheen tuotannossa on viitteitä ennakkoluulottomasta kokeilunhalusta, 1990-luvulle siirtymisen myötä Neurosiksen musiikki alkoi vääntyillä uusiin ja arvaamattomiin suuntiin. Nykyisellään sitä voi turvallisesti verrata lähinnä itseensä. T Kitaristi-laulajat Scott Kelly ja Steve von Till, basisti Dave Edwardson, kosketinsoittaja Noah Landis ja rumpali Jason Roeder ovat työstäneet äänimaisemaansa parin vuosikymmenen ajan ilman suurempia kokoonpanomuutoksia (Simon McIlroy vaikutti yhtyeessä kosketinsoittajana 1990-93 ja Chad Salter kitaristina 1985-1989). Neurosiksen maineen kasvu on ollut hidasta, mutta sitäkin vääjäämättömämpää. Innoittajana ja vaikutteiden antajana sen merkitys on ollut näkyvyyttä moninkertaisesti suurempi. Neurosis on löytänyt ystäviä erityisesti metalligenrestä, mutta myös yleensä hyvästä ja uudenlaisesta musiikista kiinnostuneiden parista. Vaikka rumpu- ja kitarasoundeja ei ole haettu metallipoliisien virallisen ohjekirjan sivuilta, Neurosiksen kylmän virran vietäväksi on helppo heittäytyä. Neurosiksen kuuleminen vaikuttaa parhaimmillaan kuin suolapulssi, läikähdys syvistä vesistä, joka pistää pieneliöstöä uuteen uskoon, vähentää rehevöitymistä ja pelastaa happitilanteen pitkäksi aikaa eteenpäin. Yksittäiselle ihmiselle tämä voi olla ravisteleva kokemus, genrelle elämän jatkumisen edellytys. Jos tieto lisää Tuskaa (eikä kasaudu järjellisesti hyödynnettävällä tavalla, vaan ainoastaan pirstoo havaittavissa olevan todellisuuden), Neurosis on juuri se informaatio, mitä me tarvitsemme 26. kesäkuuta 2009. www.neurosis.com www.myspace.com/officialneurosis RADIO ROCK STAGE Pe 18.30-19.45 Teksti: Mean Poisoner GOJIRA E RADIO ROCK STAGE Pe 14.45-15.45 dellisen kerran esiinnyttyään Tuskassa vuonna 2006 Gojira oli festivaalien ehdoton musta hevonen. Läheltä ja kauempaakin ihmeteltiin, kuinka noin väkevä bändi voi tulla noin takavasemmalta? Ranskalaisten progenkatkuinen death metal (vai toisin päin?) on mielenkiintoinen sekoitus omintakeisuutta ja perinnettä. Bändin viimeisin tuotos on viime vuonna julkaistu "THE WAY OF ALL FLESH" ­albumi. Gojira potkaisee tämän vuoden Tuskan käyntiin aikamoisella kierteellä päälavalta perjantai-iltapäivänä. www.gojira-music.com www.myspace.com/gojira SUE » 35 « NRO. 5 Brendan Tobin Photography
• BLACK DAHLIA MURDER INFERNO STAGE Pe 19.45-20.45 merikkalainen, omien sanojensa mukaan melodista death metalia soittava Black Dahlia Murder käväisi helmikuussa Finnish Metal Expossa vetäisemässä Suomendebyyttinsä, ja melkoinen debyytti se olikin. Bändin lavashow oli erittäin energinen, kuten se huomattavan usein rapakon takaa tulevilla orkestereilla on. Kenkiä ei tuijotella, hihaa ei imeskellä eikä kenellekään jää epäselväksi, kuka on lavalla. Toisin sanoen yleisön rahoille annetaan vastinetta. Black Dahlia Murder julkaisi juuri "MAJESTY"-nimeä kantavan dvd:n, joka mitä ilmeisimmin myöskin tarjoaa rahoille vastinetta. A www.myspace.com/blackdahliamurder Pekka Mäkynen itkän uran tehnyt Rotten Sound on heittämällä maamme tiukin ja tunnetuin grindcore-yhtye. Kärkikastiin mennään maailmanlaajuisestikin. Rotiskon kone ei yski, vaan juna etenee tappavaan tahtiin ja osumatarkkuus on kuolettava. Uusin "CYCLES"-levy julkaistiin viime vuonna ja bändi kiersi Eurooppaa yhdessä Victimsin, Trap Themin ja The Oceanin kanssa. Tuskassa Rotten Sound ottaa ohjat käsiinsä perjantaina alkuillasta. P www.myspace.com/rottensound ROTTEN SOUND INFERNO STAGE Pe 17.30-18.30 SUE » 36 « NRO. 5
• TUKKANUOTTA elsingin lähiöissä reilu vuosi sitten perustettu Tukkanuotta kertoo koruttomia tarinoita kantakaupungin kosteista öistä ja lähiöiden kirjoittamattomista laeista. Vanhan koulun dödsin ja rässin avuin yhtye runnoo niskat pyöräyttäviä, rosoisia kaljanjuontihymnejä siihen malliin, että veri tirskahtaa nenästä kuin Escobarin kahvikutsuilla konsanaan. Vokalisti Ulti-Make kuvailee: "Tukkanuotta ei keksi pyörää uudelleen, vaan syyhkii sen ja vaihtaa sen Kurvissa halpaan, bensanhajuiseen venäläiseen piriin ja pariin bisseen." Tukkanuotta aloittaa Inferno-lavan Tuska-bakkanaalit perjantai-iltapäivänä, joten väkijuomat kantoon ja juhlamieli ylimmilleen; 15.45 tärähtää. Mika Keijonen H THE FACELESS A merikkalainen The Faceless puskee esikuviensa mukaista ärhäkämmänpuoleista deathmetallia, lisäten keitokseen roppakaupalla progressiivisuutta ja virtuositeettiä. Ja kun esikuvat ovat sellasia orkestereita kuin Morbid Angel, Nile ja Spawn Of Possession, ei kyse ole tanssilattiat täyttävästä soittolista-"hevistä". The Faceless tulee varmasti monelle takavasemmalta, ja kimurantisti tuleekin. The Faceless on jotain hieman erilaista, ja hyvä niin. www.myspace.com/thefaceless INFERNO STAGE Pe 15.45-16.30 RADIO ROCK STAGE La 15.15-16.15 www.tukkanuotta.com www.myspace.com/tukkanuotta LEGION OF THE DAMNED V arsin ahkerasti Suomessa keikkallut hollantilainen Legion Of The Damned palaa Kaisaniemeen vuoden tauon jälkeen. Maahamme panostaminen ei ole mennyt hukkaan: sen todisti helmikuinen Helsinki Metal Meeting ­keikka, jolloin bändi kietoi Kaapelitehtaan pikkusormensa ympärille. Ei ihme, onhan uusin "CULT OF THE DEAD" ­pitkäsoitto täynnä toinen toistaan tarttuvampia, saastaisia mopinpyöritysriffejä, joita, erästä asiantuntijaa lainaten: "on hyvä moshata vaikka kahdessa promillessa". Mopit siis pyörimään perjantai-iltana Sue-lavalla. www.legionofthedamned.net www.myspace.com/legionofthedamned SUE STAGE Pe 17.30-18.30 SUE » 37 « NRO. 5
• SUE » 38 « NRO. 5
• FIREWIND reikkalainen melodisen metallin sanansaattaja Firewind julkaisi debyyttilevynsä "BETWEEN HEAVEN AND HELL" vuonna 2002, joten pitkähkön uran ovat pojat jo tahkonneet. Yhtyeen selkärankana toimii kitaristivelho Gus G. joka muistetaan myös mm. Nightrage-orkesterista sekä Arch Enemyn kiertuekitaristina. Viime vuonna Firewind julkaisi jopa kolme erilaista julkaisua; "The Premonition" -albumin ja samaa nimeä kantavat live-levyn ja live-dvd:n. Tulituulta siis kahmalokaupalla sitä hamuaville. K www.firewind.gr www.myspace.com/firewind INFERNO STAGE La 19.45-20.45 MUCC J -rockin kärkinimiin kuuluva Mucc perustettiin vuonna 1997. Experimental-metalliksi luonnehdittua musiikkia soittava yhtye on ehtinyt julkaista melkoisen määrän levyjä, dvd-julkaisuja jne. yli kymmenvuotisella urallaan. Tuotteliaita kavereita. Japanilaisen rockin parhaimmistoa voi tsekata Tuskassa sunnuntai-iltapäivällä. www.55-69.com www.myspace.com/muccofficial GIRUGÄMESH SUE STAGE Su 18.30-19.30 ksi metallisimmista j-rock-yhtyeistä, Girugämesh, on perustettu vuonna 2003. Bändi on ehtinyt julkaista 3 albumia, viimeisimpänä vuoden 2008 "MUSIC"-albumin. Suomessa Girugämesh esiintyi ensimmäistä kertaa viime vuonna, loppuunmyydyllä Tavastialla fanaattisen fanijoukon edessä. Sama toistui tämän vuoden toukokuussa, kun yhtye jatkoi Suomen valloitustaan. Tuskassa Girugämesh täyttää Inferno-lavan teltan sunnuntai-iltapäivänä. Y INFERNO STAGE Su 16.46-17.30 www.girugamesh.jp www.myspace.com/girugamesh AMORPHIS RADIO ROCK STAGE La 18.45-19.45 päilemättä kesän väkevimpiin keikkabändeihin lukeutuva Amorphis jatkaa voittokulkuaan juuri julkaistulla "SKYFORGER"-albumillaan. "SKYFORGER" jatkaa siitä, mihin "SILENT WATERS" ja sitä edeltävä "ECLIPSE" jäivät; tarttuvaa, tyylikästä ja suomalaista. Tomi Joutsen on noussut suomalaisten nokkamiesten kärkikaartiin nopeasti ja kun otteet senkun napakoituvat, ties mihin vielä mennäänkään. Kaisaniemessä Amorphis viitoittaa matkaa suomalaisuuden syvimpään olemukseen lauantai-iltana. E www.amorphis.net www.myspace.com/amorphis SUE » 39 « NRO. 5
• SUE » 2 « NRO. 4
• TUSKA-LIPUT: LIPUT ALKAEN: 3 PVÄÄ 86 / 1 PVÄ 43 VIHTAHOUSUT VALKOISISSA n aika päästää belsebuubi laitumelle, valkoinen hyökyaalto on taas täällä. Torstai-iltaisin, kun lapset on lukittu kotiin, Kaisaniemen hiekalla tömisee. Yleisön pyynnöstä jopa pimeänharjoitteluun pakotettu Tuska United pelottelee kyseisen puiston asukkeja jälleen tänä kesänä. Tuska ei rajoitu yhteen viikonloppuun, aina on Tuskaa! Perus-"kunto" on luotu taas futsalin parissa, joskin sisäpalloilu lauantaisin Suomen kauneimmassa kaupunginosassa Merihaassa olikin monille ylivoimaista. Siitä huolimatta suolattua ruoskaa kyseisessä lajissa saivat perinteisessä kevätturnauksessa maistaa Fc Yleislakko, Fc Lurps sekä Liiton Woima. O Viidenteen kauteensa Stadin Futisliigassa ryhmä lähtee puolustamaan alemman loppusarjan voittoaan eli viidettä sijaa. Ensimmäinen taisto on jo käyty tätä kirjoitettaessa, Lypo sai tuta: 0-0. Etelä-amerikkalaisten kokeilujen jälkeen vahvistukset tulevat tällä kaudella totutusti Brittein saarilta, kokeilunhalu on siirretty kyselemättä Puolaan. Kotimaisista paluumuuttajista mainittakoon ilahduttavasti jo tähän mennessä esiintyneet eräätkin "TÄYTTÄ USVAA" ja "PYSY HEI HEVINÄ" -yhtiöiden päällepäsmärit. Joukkue keskittyy siihen, minkä se osaa, eli vakavaan kaatuiluun. Ja mikäs sitä on keskittyessä, kun Kaisaniemen omia penteleitä suojelee vankkumaton rintama: Finnish Metal Eventsin ohella King Foo Entertainment, Tuotanto- ja Työntekoyhtiö Pågå sekä Av-Disc pitävät kengät sekä jakaukset kiiltävinä. Nuppola-Alander-Markkanen, nuo kolme iloista rosvoa. Mitä helvettiä? Kukaan ei loukkaantunut? Eivätkö edes savolaiset? Onko täällä perkele venytelty? Älkää huoliko, ei olla. Tuska United : http://tuskaunited.info/ Stadin Futisliiga : http://moskovanlaturi.com/ SUE » 41 « NRO. 5
• JATKOKLUBIT www.tavastiaklubi.fi (k-18) www.elmu.fi (s/k-18) www.virginoil.fi (k-18) To 25.6.2009 klo 21 ­ 03 CANDLEMASS 13 / 14 Ennakko: Tiketti 10 / 13 Ennakko: Tiketti ja Virgin Oil Co. To 25.6.2009 klo 22 ­ 04 NORTHER DEAD SHAPE FIGURE DOMINATION BLACK Pe 26.6.2009 klo 21 ­ 04 RIVERSIDE 13 / 14 Ennakko: Tiketti Pe 26.6.2009 klo 22 ­ 04 2 ENOCHIAN CRESCENT THROES OF DAWN KILT. 10 Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu 10 / 13 Ennakko: Tiketti ja Virgin Oil Co. Pe 26.6.2009 klo 22 ­ 04 TURMION KÄTILÖT BLACK LIGHT DISCIPLINE FEAR OF DOMINATION La 27.6.2009 klo 21 ­ 04 TEXTURES 13 / 14 Ennakko: Tiketti 10 Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu La 27.6.2009 klo 22 ­ 04 AJATTARA LIE IN RUINS SLUGATHOR 8 / 10 Ennakko: Tiketti ja Virgin Oil Co. La 27.6.2009 klo 22 ­ 04 TORTURE KILLER DELTAFORCE 2 SURVIVORS ZERO ANGER CELL 11 / 12 Huom! Sunnuntaina Tavastialle TUSKA 2009 -festarilipulla vapaa pääsy, niin kauan kuin tilaa riittää. i Ennakko: Tiketti i e Su 28.6.2009 klo 20 ­ 02 u 86 SARA 8 / 10 Ennakko: Tiketti ja Virgin Oil Co. r l Su 28.6.2009 klo 21 ­ 04 86 o 4 BLACK SUN AEON K GRENDEL DEPRESSED MODE u bilippuja myydÄÄn T Jatkoklu sk jellÄ mikÄli lippuja on jÄl a-festarialueella, SUE » 42 « NRO. 5
• ämän vuoden Tuska hemmottelee uuden sukupolven thrashin ystäviä. Englannista tuleva Evile pumppaa niin röyhkeitä, perinteisiä rässiriffejä, että siitä ei kaljoittelu-soundtrack juurikaan parane. Jos olet kuullut bändin "ENTER THE GRAVE" -debyytiltä esim. "THRASHER"­nimisen rykäisyn, olet varmasti samaa mieltä. Evile valmistelee parhaillaan seuraajaa "Enter The Grave" -albumille. Tuskassa kuullaan maistiaisia aivan varmasti. T EVILE SUE STAGE La 18.00-18.45 www.myspace.com/evileuk www.evile.co.uk Harri Hinkka KORPIKLAANI SABATON iime vuonna onneton lentoyhtiö hävitti Korpiklaanin soittokamat jonnekin päin Eurooppaa Tuska-keikan aamuna pakottaen yhtyeen pitkin hampain peruuttamaan keikkansa. Nyt on luvassa se korvaava show ekstramausteilla; Tuska-veto on nimittäin samalla bändin uuden "KARKELO"-albumin julkkarikeikka. Meininki on hulvaton ja rehellinen, kun Korpiklaani karkeloi Inferno-lavalla lauantai-iltapäivänä. V INFERNO STAGE La 18.00-18.45 www.korpiklaani.com www.myspace.com/korpiklaaniofficial uotsalainen Sabaton kuuluu tämän hetken nälkäisimpiin power metal ­genren edustajiin. Sabatonin kiertuetahti on armoton ja sotaisin teemoin, rehellistä poweria leipova orkesteri kiinnostaa yleisöä ympäri maailmaa. Edellisen kerran Sabaton vieraili maassamme helmikuussa, Tavastian Helsinki Metal Meeting ­klubilla ja vastasi ehdottomasti noiden kinkereiden yhdestä päräyttävimmistä keikoista. Sabatonin reipasmielinen voimametalli sopii Tuskan lauantai-iltapäivään kuin nyrkki silmään. R RADIO ROCK STAGE La 17.00-18.00 www.sabaton.net www.myspace.com/sabaton STAM1NA emiläisen Stam1nan "KYMPPIHÄN RIITTÄÄ" ­kesäfestivaalikiertue yltää myös Kaisaniemeen, eivätpähän jää helsinkiläisetkään ilman. Hetken kuumimpiin ja suurimpiin kotimaisiin metalliakteihin lukeutuva Stam1na ulosti juuri "K13V"-nimisen dvd:n, jolta löytyy materiaalia vuosien takaa, yhtyeen alkutaipaleelta ihan nykypäiviin asti. Stam1nan rautaista ammattitaitoa pääsee todistamaan Tuskassa sunnuntai-iltapäivänä. Kymppi ei tosin ihan riitä. Valitettavasti. L www.stam1na.com www.myspace.com/stam1na Eero Kokko RADIO ROCK STAGE Su 15.30-16.45 SUE » 43 « NRO. 5
• MY DYING BRIDE: LOPUTTOMAN ALAKULON VOIMA A aron Stainthorpe ei ole teknisesti laulajien kärkikaartia. Jos taas puhutaan heittäytymisestä, oman haurauden julkisesta paljastamisesta ja siitä kumpuavan voiman löytämisestä, My Dying Bride -vokalisti hakee vertaistaan. Ja mehän puhumme. Englannissa 1990 perustettu doom metalia (hyvin gootisti ja deathmetallia unohtamatta) soittava My Dying Bride on tehnyt tasokkuudessaan hämmentävän pitkän uran, johon toki mahtuu joitakin väistämättömiä epäilyksen ja hämmennyksen hetkiä. Tämänvuotisella FOR LIES I SIRE -albumillaan My Dying Bride kuitenkin palaa niiden asioiden pariin, jotka tekivät siitä puheenaiheen ja vertailukohdan yhtyeen aloittaessa. Nyt keskustelua käydään lähinnä siitä, onko kyseeessä yhtyeen 2000-luvun paras levytys ­ vai vielä jotain enemmän. Genrensä huippua For Lies I Sire joka tapauksessa edustaa, mutta nyt spekuloidaan myös sitä, kuinka laajalti hardcore-kannattajakuntansa ulkopuolelle My Dying Bridellä on mahdollisuus kasvattaa suosiotaan. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, eikä herra Stainthorpen tunnelmoinneista ole lopulta pitkä matka vaikkapa Joy Divisionin vereslihaiseen Ian Curtisiin (tai tämän mutkan kautta kotoiseen Jouni Mömmöön). Kaupallinen menestys on kuitenkin yksi asia, musiikin merkityksellinen kestävyys toinen. Ainakin jälkimmäisen suhteen vuoden 2009 My Dying Bride on vahvoilla, ja se on olennaista. Sanotaan, että vokalistin ääni antaa musiikille ihmiskasvot. My Dying Briden vahvoja kaaria muodostavat sävellykset, jotka todistavat kehittyneestä dramatiikan ja melodian tajusta, antavat mahdollisuuden Aaronin eläytymiselle ­ ja saavat siitä vuorostaan sen inhimillisen roson silauksen, joka tekee lopputuloksesta ainutlaatuisen. Doomin kaiken paljaaksi jättävä hidastempoinen avaruus luo kaikutilan, jossa metalligenressä suhteellisen harvoin käytetty viulu tekee (taas!) osansa tunnelman viimeistelystä. Tämän kaiken lopputuloksena eläytymään pysähtyvälle kuuntelijalle aiheutuu sieluntila, joka on kuin sisään survaistu rautatanko: jos sen kanssa voi elää, sitä ei kuitenkaan unohda hetkeksikään. Loputon alakulo kulkee aina mukana, sitä ei pestä kasvoilta eikä vaihdeta toiseen asuun. Selkä pysyy suorana, vaikka pää nyökyttelisikin hyväksyvästi 28. kesäkuuta Kaisaniemessä. www.mydyingbride.org www.myspace.com/mdbride RADIO ROCK STAGE Su 17.30-18.30 Teksti: Mean Poisoner IMMORTAL lack metalin keskeisimpiin vaikuttajiin ja tälläkin hetkellä suurimpiin bläkkis-nimiin lukeutuva Immortal palaa Kaisaniemen kentälle lietsomaan laumansa hurmokseen. Edellisen kerran Immortal räväytti Tuskassa toissa vuonna ja lunasti comeback-keikallaan kaikki odotukset. Yhtyeen paluu oli muutenkin sen verran onnistunut, että bändi päätti jatkaa uraansa aktiivisesti, ja onkin parhaillaan studiossa nauhoittamassa uutta studioalbumia. Tuskassa siis kuultaneenkin mitä todennäköisimmin uutta Immortal-materiaalia. MEDEIA iime vuonna julkaistu Medeian "CULT"-albumi on esimerkillinen kombinaatio synkkää, melodisesti maustettua vaihtoehto-deathmetallia. Yhtye ei todellakaan ole kopioinut hyväksi todettuja kaavoja ja sääntöjä death metal ­oppikirjasta, vaan pannut pelin aivan uusiksi omilla säännöillään. Medeialla on plakkarissa menneeltä keväältä tiukkatahtinen Euroopankiertue yhdessä Bison B.C, Burst ja The Ocean ­yhtyeiden kanssa, joten Medeian soittokunto lienee kohdallaan. B V www.immortalofficial.com www.myspace.com/immortalofficial www.medeiaband.com www.myspace.com/medeiaband RADIO ROCK STAGE Pe 20.45-22.00 INFERNO STAGE Su 14.45-15.30 SUE » 44 « NRO. 5 Tomi Palsa
• SUE » 46 « NRO. 5
• PROFANE OMEN uonna 1999 perustettu Profane Omen ehti tehdä kohtalaisen pitkän päivätyön demoartistina. Seitsemän vuotta, useita demoja ja keikkoja, kunnes "Beaten Into Submission" -debyytti vihdoin saatiin pihalle vuonna 2006. Hukkaan nuo vuodet eivät missään tapauksessa menneet; biisimateriaalia oli kertynyt paljon ja linjat oltiin ehditty hioa omannäköisiksi. Debyyttilevy oli menestys, ja Profane Omen valittiin vuoden tulokkaaksi Finnish Metal Awardseissa 2007. Profane Omenin toinen albumi, "INHERIT THE VOID" julkaistiin maaliskuussa. Se debytoi sijalla 8. Suomen virallisella albumilistalla. Ei hassummin. V INFERNO STAGE La 16.15-17.00 www.profaneomen.net www.myspace.com/profaneomen AMORAL ieneekö tarpeellista keksiä tähän mitään nasevaa sanottavaa Amoralista, mitään, mitä viime aikoina ei jossain yhteydessä olisi jo sanottu? Ari laulaa, vieläpä helvetin hyvin, monet tykkää, se on varma, ja varmaa on myös se, että uusi "SHOW YOUR COLORS" on pätevä levy. Amoralin nykykunnon voi tarkastaa Sue-lavalla sunnuntaina heti porttien auettua. L SUE STAGE Su 14.45-15.30 www.amoralweb.com www.myspace.com/amoralweb SUE » 47 « NRO. 5 Valtteri Hirvonen
• metal festival 5.-7.6.2009 Tampere, eteläpuisto DUFF MCKAGAN´S LOADED KAMELOT MCKAGAN´S LOADED KAMELOT SOILWORK SOILW SOILWORK MESHUGGAH HAMMERFALL HAMMERFALL nyt sä! myynnis NIGHTWISH STRATOVARIUS STRATOVARIUS STRAT APOCALYPTICA APOCALYPTICA APOCALYPTICA AMORPHIS KOTITEOLLISUUS KO KOTITEOLLISUUS PERUU SUPERSTAR OMNIUM GATHERUM 45 DEGREE WOMAN STURM UND DRANG DEUTERONOMIUM HARDCORENTUNUT SUPERSTAR GATHERUM WOMAN THOR BULLET VIIKATE FINNTROLL PRESTIGE POISONBLACK VIIKATE POISONBLACK 92/43/56/45 3pv/pe/la/su +mahd. toimituskulut WWW.SAUNA-OPEN-AIR.FI SUE » 49 « NRO. 5
• Terhi Ylimäinen SUE STAGE La 14.30-15.15 ÄITI MÄ KUULEN SUT NYT VÄREISSÄ DEATHCHAIN D eath-thrashilla liikkeelle lähtenyt, alunperin kuopiolainen Deathchain on monessa mielessä ihanteellinen metallin sanansaattaja. Duunia on puskettu pitkään, tyylistä tinkimättä, kertaakaan valitulta polulta hairahtumatta. Meno on ollut tuimaa eikä suurta yleisöä ole kosiskeltu, ja väkeviä, tasavahvoja julkaisuja on saatu ihastella kiitettävän usein. Levy levyltä on menty enemmän death metalin suuntaan, ja bändin neljäs ja tuorein, viime vuoden "DEATH ETERNAL" jyrisee jo erittäin synkästi ja paikoin kimurantistikin kuolon syövereissä. Ja oikeesti, onko hevimmän näköistä jätkää kuin Corpse? www.deathchain.com www.myspace.com/deathchainofficial SUE STAGE Manuel Vargas Su 16.45-17.30 ELUVEITIE veitsiläinen Eluveitie kategorisoi musiikkinsa New Wave Of Folk Metaliksi ja kieltämättä, sveitsiläiset tuovat pakanahevin läpikoluttuun kenttään jotain muuta. Eluveitie yhdistää perinteisen kelttiläisen kansanmusiikin ja Göteborg-soundin melodisen death metalin mielenkiintoisella ja mieleenpainuvalla tavalla. Kuten moni muukin massasta erottuva bändi, sai Eluveitie alkunsa yhden miehen vahvasta visiosta. Yhtyeen lau- MUTTA PASKAT SIITÄ JA SPINELTÄ LOPUT ASUUN SUOJAKA PAKATTU S lajan Chrigel Glanzmannin projekti on kasvanut täysimittaiseksi orkesteriksi, ja hevijätti Nuclear Blastin talliin päätymisen myötä on yhtyeen tunnettuus lisääntynyt huimasti. Eluveitie julkaisi juuri uuden "Evocation I: The Arcane Dominion" -albumin. www.eluveitie.ch www.myspace.com/eluveitie SUE » 51 « NRO. 5
• The Ultimate Final Show Of The 2007-2009 DARK PASSION PLAY WORLD TOUR + 48 ovelta: Liput Liput SUE .4.2 yntiin 6 my 009 » 52 « NRO. 5
• SUE » 30 « NRO. 5
• HAASTATTELU TEKSTI HENRI EEROLA KUVAT TRAVIS SHINN Se hyväksi havaittu kaava Killswitch Engage on yhtye, jonka jokainen vähänkin metallimedioita seuraava tuntee ainakin nimeltä. Se on myös... ...yhtye, jota kukaan ei kehtaa myöntää tuntevansa saati diggailevansa. Yhtye, josta ei sovi puhua ylistävään sävyyn. Yhtye, joka ei toisten mielestä ole metallia laisinkaan. Yhtye, jonka kitaristi kipitti pokkana lavalle Kerry Kingin nenän edestä yllään mikroshortsit ja viitta. Yhtye, jonka keikat lähes poikkeuksetta myydään hetkessä loppuun. Yhtye, jonka edustama tyylisuunta on myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia. Yhtye, joka vähät välittää negatiivisista kommenteista. Yhtye, joka nauraa epäilijöilleen. Yhtye, joka laulaa rakkaudesta, mutta härskeimmillään viljelee huumoria alle kaiken arvostelun. Mikä tärkeintä, Killswitch Engage on yhtye, joka ei jätä ketään kylmäksi, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan. Varsinkin porukan valovoimaisimmat hahmot, laulajahuutaja Howard Jones sekä kitaristi-säveltäjä-tuottaja Adam Dutkiewicz, ovat vaikuttaneet yhtyeensä tasaisesti kasvaneeseen suosioon. Yhdysvaltalaisviisikko on nyt aikeissa julkaista viidennen kokopitkän albuminsa. Langan päähän valikoituu kiertuebussissa haukotteleva rumpali Justin Foley, jonka kohdalla käy valitettavasti pian selväksi, ettei miehestä juuri olennaisuuksia enempää juttua irtoa. Näillä mennään. Suurin kysymysmerkki Killswitch Engagen tapauksessa on yhtyeen kitaristi Adam D ja nimenomaan hänen fyysinen kuntonsa. Selkävaivojen kanssa kamppaillut mies joutui lähimenneisyydessä vetäytymään kanssasoittajiensa matkasta useampaankin otteeseen. Mikä mahtaa, Justin, olla kollegasi tämän hetkinen tila? ­ Adam voi jo paljon paremmin. Hän tosin teloi vastikään nilkkansa, mutta selkänsä on kyllä kunnossa, Justin nauraa. ­ Hänen täytyy ottaa iisisti vielä pitkään, mutta onneksi hän pystyy taas rundaamaan kanssamme. Kompaktimpi, iskevämpi ­ single! killswitch engage on taas tien päällä. Kun kerran minun oli mahdollista nähdä bändi vielä viime kesänä Suomen kamaralla, oletan, ettei Foley yhtyetovereineen juurikaan lepuuttanut ennen kuin uudet kujeet jo olivat työn alla. SUE » 32 « NRO. 5
• empaan, Kevin Mooren ja Derek Sherinianin syntikkaosuuksien värittämään materiaaliin? ­ Onhan se tullut vuosikymmenen aikana aika tutuksi. Mutta nautin edelleen sen soittamisesta. Samaten on hauskaa kuunnella vanhaa repertuaaria läpi kiertueelle valmistautuessaan. Tätä yhtyettä on siunattu todella lahjakkailla kosketinsoittajilla, joiden tekemisissä on ollut paljon opittavaa. On haastavuudessaan hauskaa soittaa Kevin- ja Derek-juttuja omailmeisesti, kuitenkin alkuperiä kunnioittaen, Rudess kertoo. Löytyykö vanhan materiaalin joukosta jokin ehdoton suosikki? Images And Words? A Change of Seasons? Joku muu, mikä? ­ Äh, ei. Hyvää kamaa kaikki, joka ikinen biisi, Rudess tyytyy tokaisemaan. Proge on regressiivistä black clouds and Silver Linings ei ole ainoa albumi, jonka parissa Jordan Rudess on viime aikoina puurtanut. Päivänvalon on juuri nähnyt Juilliard-kasvatin uusi soololevy Notes on a Dream. Ja mitä levy sisältääkään? Kuten nimi antaa arvatakin, pääosin Dream Theater -materiaalia, niin Rudessin ajoilta kuin kauempaakin. ­ Itse asiassa idea tuli vaimoltani. Pyörittelin sitä päässäni pitkään ja nyt löytyi sopiva aika muuttaa idea todeksi. Levyltä löytyvät pianoversiona muun muassa The Spirit Carries On, Lifting Shadows Off a Dream, Silent Man ja Another Day. Pelkästään balladiosastoa siis. Mikäs siinä, mutta huomattavasti hurjempaa olisi kuulla pianotulkinnat vaikkapa Under a Glass Moonista ja 6:00:sta. Vaan kenties niidenkin aika koittaa. ­ Tämä levy on varmasti tervetullut niille Dream Theaterin ystäville, jotka eivät perusta metallista. Mutta jos levy saa hyvän vastaanoton, niin miksen voisi tehdä toisenkin, raskaampaan antiimme paneutuvan, Rudess visioi. Ennen Notes on a Dreamin kakkososaa on kuitenkin luvassa Progressive Nation 2009 -kiertue, jonka Euroopan-osuudella Dream Theaterin kera progressoivat Opeth, Bigelf sekä Unexpect. Mutta mikä on Rudessin silmissä progressiivisen musiikin tila? Mikä on progressiivista, mikä vain progea? ­ Hyvä kysymys. Koko termin tuhoamiseen ovat osallistuneet niin muusikot kuin mediakin. Progressiivisuudessa on kyse eteenpäin suuntaamisesta, ei samojen Genesis- ja Gentle Giant -juttujen uudelleenpyörittelystä. Siinäkään ei toki ole mitään vikaa, mutta sellainen on kai pelkästään progea, ei aidosti progressiivista. Rockin puolelta uudistushenkinen on mielestäni Porcupine Tree, jonka solistin Steven Wilsonin hienolla soololevyllä juuri vierailin. Suurin osa progressiiviseksi kokemastani musiikista löytyy kuitenkin elektroniselta puolelta, proge-rock on monesti jopa regressiivistä. Dream Theateria kauhistelevien yleinen mielipide on, että yhtye on tukkoista, kikkailunhaluista progemetallia. Vaan nytpä kuullaan vaihteeksi yhtyeen jäsenen mielipide siitä, missä määrin progeilua Dream Theater itse asiassa on. ­ Musiikkimme nojaa selkeästi klassisemman rockin suuntaan, instrumentaatioineen kaikkineen. Proget ja metallit ovat vain osa kokonaiskuvaamme. Me olemme ennen kaikkea rock-bändi, Rudess kiteyttää. « HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA DAN MANDELL » ISOMPI, EEPPISEMPI, AIKUISEMPI Dream Theater ei heittäydy kymmenennellä täyspitkällään edelleenkään vaatimattomuuteen. Kosketinsoittaja Jordan Rudess nauttii kuorosoundeista ja omia aikojaan aiemman materiaalin soittamisesta. uinka isoksi levynsä voi kasvattaa? Ilmeisesti hyvinkin massiiviseksi. Dream Theater on koetellut tuon kasvattelun rajoja ennenkin, eikä uutta Black Clouds & Silver Liningsiakaan pääse vaatimattomaksi moittimaan. Yhtye ei ole sitten Train of Thoughtin (2003) paisuttelujaan himmaillut, ja uutuus ottaakin taas askeleen isompaan viimekertaisesta Systematic Chaosista (2007). Mutta kuinka suuri Dream Theater -levy voi lopulta olla? Rumpali Mike Portnoy on todennut levyn olevan kuin A Change of Seasons, Octavarium, Learning to Live, Pull Me Under ja The Glass Prison yhdessä paketissa. Kuulostaa K "Dream Theaterissa tilan antaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin sen ottaminen. lupaukselta, joka on miltei mahdoton pitää. Kosketinsoittaja Jordan Rudess on huvittunut epäileväisyydestäni. ­ Onhan se iso albumi, siitä ei pääse mihinkään. Se on myös vahvin albumimme vuosikausiin. Sen sijaan, että se edustaisi tiettyä ääripäätä ilmaisussamme, on se onnistunut fuusio vaikutteistamme. Sa- ma linja oli huomattavissa jos Systematic Chaosilla, mutta se levy ei ole yhtä avoin kuin Black Clouds & Silver Linings. Musiikki on kumma juttu, joskus se onnistuu kommunikoimaan useammalla kielellä yhtäaikaisesti, Rudess kommentoi. Suuri soundi vaatii ahkerointia. Haastatteluhetkellä Rudessilla on työn alla uuden materiaalin ohjelmointi keikkakuntoon. Erityisen mehuissaan mies on uuden levyn goottivivahteista, mikään kun ei vedä vertoja voimakkaalle kuorosoundille. ­ Spectrasonicsin Omnispherekirjasto on ollut iso apu sopivien soundien löytämiseen. Albumille päätyi hyvinkin realistisia kuorosoundeja. Esimerkiksi A Nightmare to Rememberissa goottivaikutteet kuuluvat selkeästi. Täytyy kuitenkin muistaa, että ne ovat osa isompaa kokonaisuutta, goottilevyä emme ole tehneet, Rudess korostaa. Kosketinsoittajan mukaan Dream Theater on Black Clouds & Silver Liningsilla paitsi iso, myös entistä aikuisempi. Selkein osoitus löytyy päätösbiisi The Count of Tuscanyn välikkeistä. ­ Väliosassa biisi avautuu ja jäljelle jäävät vain koskettimet ja kitara simppeliin, rauhaisaan tunnelmointiin, jolla ei ole mitään tekemistä virtuositeetin ja "mahdollisimman monta nuottia sekunnissa" -suorittelun kanssa. Tuollainen avara tilankäyttö edustaa meille uutta kypsyyden tasoa. Itselleni se tuo mieleen Yesin Close to The Edgen materiaalin, Rudess kuvailee. Uuden syntyessä jokin myös päättyy. The Shattered Fortress päättää viidelle levylle lonkeronsa ulottaneen Twelve Step Suiten ­ joka myös Alcoholics Anonymous Suitena tunnetaan. Alkunsa jatkumo sai Six Degrees of Inner Turbulencen (2002) The Glass Prison -eepoksella. ­ Nyt on suuren loppuselvityksen aika. Tuollaisen saagan kokoaminen vaatii aivan oman biisinkirjoitustapansa. Oli hauska kasata biisiä ja valita, mitä riffejä aiemmista osista uusiokäytetään, Rudess hehkuttaa. Vaan keneltä idea saagaan alun perin tulikaan? Suurelta johtajalta herra Portnoylta tietenkin. ­ Se oli alusta pitäen hyvin mikemainen juttu. Kenelläkään ei ollut mitään kokeilua vastaan ja kun homma näytti toimivan, oli sitä luontevaa jatkaa, Rudess toteaa. Hetfield-komppausta kiipparilla dream theater ei ole koskaan karttanut lainamateriaalin parissa pakertamista, ja Black Clouds & Silver Liningsista julkaistaankin myös kuudella cover-biisillä kuorrutettu tupla-cd-versio. Haastatteluhetkellä Jordan Rudess ei suostu paljastamaan kyseisiä covereita. Pian tieto kuitenkin julkistetaan: Mukaan mahtuu niin Rainbowia kuin King Crimsoniakin, sekä jo aiemmin julkaistu To Tame a Land. SUE Yhtye tunnetaan myös cover-keikoistaan, joilla se on innostunut versioimaan kokonaisia albumeja. Kunnianosoitusten kohteeksi ovat päätyneet niin Pink Floydin Dark Side of the Moon, Metallican Master of Puppets kuin muutama muukin. Metallican kohdalla Rudess myöntää, että kyse on enemmän Portnoyn ja John Petruccin teekupposesta, ei niinkään hänen. ­ Mutta aina löytyy jotain opittavaa. Minun on täytynyt kehittää ihan oma soittometodi selviytyäkseni Metallican rytmikitaraosuuksista kiipparilla. Saman oktaavin säätäminen useammille koskettimille on auttanut. Totuuden nimissä on myönnettävä, että mieluumminhan minä soittaisin oikeita kosketinosuuksia kuin komppikitarointia, Rudess myöntää. Kyse on kuitenkin Rudessin mukaan ennen kaikkea tiimipelaajuudesta. ­ Dream Theaterin kaltaisessa bändissä on tilan antaminen vähintään yhtä tärkeää kuin sen ottaminen. Täytyy osata arvioida, milloin omia ideoita kannattaa puskea eteenpäin, milloin taas ottaa rennosti ja antaa toisille tilaa. Yleensä onnistumme siinä, mutta poikkeuksiakin on. Mutta hei, ihmisiähän me vain olemme. Totta, vaikka joillekin pitkän linjan Dream Theater-kuulijoille suhde yhtyeeseen on niin tiivis, että tuo fakta saattaa päästä unohtumaan. Vaan entä mikä on 10 vuotta dreamtheaterlaisena viettäneen Rudessin suhde hänen aikojaan ai- » 34 « NRO. 5
• L NUM A 20.6. KAU MIROCK HAJ OKI , » HULLUT JUNTIT Nurmijärveläinen D Creation julkaisi jo vuoden verran valmiina olleen ensilevynsä Silent Echoesin. Nyt modernia melodista metallia soittava yhtye valmistautuu juhannuskeikkaansa Nummirockissa. itäs kuuluu, D Creationin laulaja Olli Vuorinen? ­ Kesää alkaa pikkuhiljaa olemaan (mies)rinnoissa, vaikka varastomiehen arki hieman puulta välillä maistuukin. Kuuma on ja kassit hikoo. Yhtyeen ensilevy oli valmiina jo vuoden verran ennen kuin se julkaistiin. Odottavan aika kävi pitkäksi. ­ Aika luottavaisin mielin kuitenkin jaksettiin odottaa, kun koeyleisökin, eli kaverit ja sukulaiset, antoi rohkaisevia lausuntoja, kun niitä uhkailtiin tai tarpeeksi maksettiin. Helppoahan tällaisen metallivaltion markkinoille ei ole tuppautua, varsinkaan kun bändin nimi ei vielä ole ihan koko kansan huulilla. Syitä julkaisun viivästymiseen oli monia. Esimerkiksi rumpali Gianmarco Lauriola siirtyi työelämän pariin ja hänen tilalleen tuli Yuri Lustre. ­ Siinä samalla lähti bändin graafinen osaaja ja nettivelho, Lauriola kun sattui olemaan vastuussa nettisivuista ja hänen piti myöskin kursia kasaan levyn kannet. Uusia kansia saatiin väsäilemään herra Lillman, ja netin todelliseen käyttöön tässä pitäisi nyt hieman itsekin alkaa tutustua. Herra Lillman on laulusessioiden tuottamisesta vastannut Tonmi Lillman. ­ Minä ja Tonmi löysimme heti yhteisen sävelen. Varsinkin puhtaiden laulujen osalta suuri kiitos menee siihen suuntaan. Stemmakorva oli lasin takana tarkkaamossa aina valppaana, kun laulutaiteilija koitti riipiä hekumallisia säveliä. Vieläkin ollaan ukon kanssa erittäinkin hyvissä väleissä, ja yhteistyö jatkuu mitä kummallisemmilla tavoilla. Lihavat ovat todellakin lupsakoita. Levyn toinen tuottaja oli Jarno Hänninen. ­ Herra Hänninen on kyllä kaikinpuolin kiero kaveri, sanoinkuvaamattomalla tavalla. Toi mukanaan ainakin kosketinsoittomagiikkaa, hullua huumoria sekä mahtipontisuutta soundiin. Kosketinsoittajamme traumoja tässä nyt on yritetty parannella, hän kun antoi Jarnolle kaikkensa. Yhtyeen musiikille ei ole Ollin mukaan suoraa lokeroa löytynyt, sillä vaikutteita on otettu monesta suunnasta. M ­ Hullu biisintekijämme Jan Jokinen sekavine mielentiloineen on suurin syyllinen, koskapa biisien riffeistä ja rakenteesta vastaa. Janin suunnaltahan saattaa tulla mitä tahansa milloin tahansa. Suuri mysteeri tuo mies. Itse olen kovin kaikkiruokainen musiikin suhteen, vaikka viime aikoina onkin yritetty turvautua raskaampaan kalustoon. Nuoruusvuosiin kuitenkin mahtuu pahojakin hairahduksia, joita ei kaikkien psyyke olisi välttämättä kestänyt. Eikä kestänytkään. Poing. Levyn sanoitukset ovat syntyneet yksittäisten hetkien fiiliksistä. Kappaleiden syntyvaiheiden välissä on ollut pitkiä aikoja, joten mitään tiettyä yhtenäistä linjaa ei ole Ollin mukaan voitu albumille vetää. ­ Kappaleisiin haetaan voimaa vitutuksen rajamailta. Rajoittunut enklannintaitokin tekee joskus olon tukalaksi, kun mieli tekisi olla taitava. Bändi soittaa juhannuksena Nummirockissa, mutta muuten yhtye on keikkaillut toistaiseksi varsin vähän. ­ Keikkojen kanssa on ollut samanlaista sähellystä kuin levynkin kanssa. Tahtoa olisi, mutta äly ei riitä. Nyt tilanteen pitäisi kuitenkin korjaantua, kun keikkamyyntiä ollaan antamassa virallisten tekijäihmisten haltuun. Kyllähän se mieli sinne hämyisten kuppiloiden kuolemanhajuihin vetää. ­ Uuttakin materiaaliakin on jo saatu testivaiheeseen, mutta nyt se on tarkoituksella jätetty omaan arvoonsa ja keskitytty levymateriaalin treenaamiseen. Tavoitteena on pitää ne uudet hitit mahdollisimman tuoreina ideoina siihen saakka, kun niitä aletaan purkittaa. Minkälaiset ovat musiikkipiirit Matti Vanhasen kotikaupungissa? ­ Nurmijärveläiset musiikkipiirit lienevät koolla meidän treeniksellä silloin kun sinne eksytään. Tai ainakin itse ollaan niin sulkeutuneita yksilöitä ettei juurikaan olla mistään nurmijärveläisestä asenteesta tahi mentaliteetista kuultu. Muutenhan täällä hullujen junttien keskellä on hyvä olla. Ei ainakaan erotuta massasta kun käydään lampaita rakastelemassa. « TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA D CREATION SUE » 35 « NRO. 5
• HAASTATTELU TEKSTI KIMMO JARAMO KUVA NUCLEAR BLAST » ABSURDI SUOSIO Kansanmusiikkia ja metallia yhdistelevät yhtyeet ovat nykyään kovassa suosiossa. Suomessa näitä ryhmiä riittää paljon. Kesäkuussa uuden albuminsa julkaiseva Korpiklaani on ulkomailla tunnetumpi kuin kotimaassaan. K orpiklaanin juuret ovat Shamanyhtyeessä, joka ehti tehdä kaksi albumia ennen kuin nimi vaihtui nykyiseksi seitsemän vuotta sitten. Pelimannimetalliksi musiikkityylinsä luokitteleva Korpiklaani lauloi alussa pääosin englanniksi, mutta nykyään enimmäkseen suomeksi. Uutuuslevy Karkelo on lähes kokonaan suomenkielistä tavaraa. Yhtye on ulkomailla kovassa suosiossa. On hieman kummallista, että suomen kielellä pärjätään niin Jürgenin kuin Akirankin levysoittimissa. ­ Ulkomailla ei juuri valiteta suomenkielestä. Pikemminkin suomalaisilla foorumeilla näkee ruikutusta englannistamme. Ulkomaan-keikoillamme yleisö laulaa aina mukana. Eipä sitä itsekään poikasena vaikka jotain Iron Maidenia kuunnellessa ymmärtänyt sanoista yhtään mitään. Kor- piklaanin levyjen kansivihoissa on kuitenkin tekstien käännökset ja selitykset biiseistämme. Ulkomaalaiset tuntuvat olevan niistä kovasti kiinnostuneita, kertoo bändin laulaja-kitaristi Jonne Järvelä. Korpiklaani on tehnyt levyjä aikamoisella tahdilla. Karkelo on jo kuudes täyspitkä sitten vuoden 2003 debyytin Spirit of the Forest. Biisinteossa ei Jonnen mukaan ole mitään vaikeuksia, vaan ralleja syntyy vaivatta. Suomenkieliset sanoitukset tekee pääosin hanuristi Juho. ­ Kun biisit ovat hyvällä mallilla, miksei sitten samalla pistettäisi uutta levyä ulos. Mitään levy kerran vuodessa -suunnitelmaa meillä ei silti ole, vaan pitää olla kasassa kunnollinen kokonaisuus. Karkelo on bilelevy, se on iloisempi kuin edellinen Korven kuningas. Siinä punainen lanka oli työ ja raataminen. Levymme eivät silti ole mi- tään teemalevyjä, mutta kukin omanlaisiaan kuitenkin. ­ Karkelo-levyn singlebiisiksi on valittu iloinen juomalaulu Vodka. Perspuolella jatkuu sama meininki, sillä yhtye versioi Hectorin kappaleen Juodaan viinaa. Se voisi helposti olla Korpiklaanin ensimmäinen hitti Suomessa. Rallin kun luulisi uppoavan viinanhimoiseen kansaan. ­ Soittelin biisiä kotona ja tein siitä demon. Sehän kuulostikin hyvältä ja sopii levyn linjaan. Ihan vitsistä se lähti. Korpiklaani on päässyt varsin pitkälle omaperäisellä musiikillaan. Suomessa yhtyettä ei juurikaan tunneta, mutta ulkomailla keikkasuosio on aivan toista luokkaa. Äskettäin ensimmäiseltä Amerikan-kiertueeltaan kotiutunut yhtye sai Paganfest ll -kiertueella soitella tuhannen ihmisen saleissa. ­ Meno oli todella villiä. Jenkeissä meil- lä näyttäisi olevan nyt kovin suosio. Emme yhtään tienneet mikä bändin status siellä on, mutta yleisö osasi biisit ulkoa ja lauloi mukana. Saksassa on sama meno. Olemme soittaneet Kanadassa Calgaryssä kerran aikaisemmin, ja nyt siellä oli kiertueen yleisöpiikki. Jonne pohtii, että Korpiklaanilla ja amerikkalaisella bluegrass-musiikilla on jonkinlainen yhteys. Bluegrass on banjovetoista, heillä on haitari ja viulu. ­ Amerikassa oli yleisönä paljon suomensukuisia ihmisiä, joiden isovanhemmat ovat aikoinaan muuttaneet sinne. Kai ne hakevat omaa suomalaisuuttaan musiikistamme. En silti osaa sanoa, miksi menestymme siellä. Kaikkialla muualla kuin Suomessa ja Pohjoismaissa on keikoilla aina paljon jengiä. En usko mihinkään buumiin. Kai nyt on vain oikea aika tällaiselle musiikille ja hyvät bändit. Eivät ihmiset mihinkään tyhjään lähde mukaan. Korpiklaanin tulevaisuus näyttää valoisalta. Ulkomailla riittää suosiota, eikä enää tarvittaisi suurta suosion nousua, jonka jälkeen yhtyeen viimeisetkin jäsenet voisivat sanoa hyvästit päivätöilleen. ­ Tuntuu absurdilta, että tällä musiikilla ollaan näin pitkällä. Olemme koko ajan miettineet bändin kasvun rajoja, mutta ei niitä taida ollakaan. New Yorkissa ja Sunset Stripillä Los Angelesissa kun käveltiin, autosta huudettiin nimeä. Se tuntui oudolta, laulaja miettii. « SUE » 36 « NRO. 5
• » KYLMYYS ON MIELENTILA Eternal Tears of Sorrow julkaisi kuudennen albuminsa Children of the Dark Watersin toukokuussa ja valmistautuu kitaristinvaihdoksen jälkeen syksyn keikkoihin. itaristi Jarmo Puolakanaholle tuleva kesä näyttävät valoisilta. Palaute Children of the Dark Waters -albumista on ollut positiivista, ja intoa riittää kuten bändin alkuaikoina. Virallisesti EToS on toimi- K nut jo 15 vuotta, ja Puolakanahon lisäksi ainoastaan basistilaulaja Altti Veteläinen on alkuperäisjäsenistä remmissä. ­ Aika on mennyt yhdessä hurauksessa. Tämä tuntuu edelleen hyvin vahvasti siltä samalta bändiltä, joka nauhoitti ensimmäisen demonsa toukokuussa 1994. Moni asia on tietenkin vuosien aikana muuttunut, mutta pohjoispohjalaisella sisulla mennään edelleenkin eteenpäin. Eiköhän tässä päästä viettämään 20-vuotisjuhliakin viiden vuoden päästä. Yhtyeen toinen kitaristi Risto Ruuth lähti Jarmon mukaan yhtyeestä ilman ennakkovaroitusta juuri ennen levyn miksausta. Tilalle otettiin Mika Lammassaari, mutta jo buukattu toukokuinen Suomen-kiertue sekä festarikeikat jouduttiin jättämään väliin. Syksyllä on tarkoitus ottaa kuitenkin vahinko takaisin. ­ Keikkailu on tarkoitus aloittaa syksyllä Suomessa ja sen jälkeen ulkomailla. Edellisen levyn aikana ei pystytty tekemään paljon keikkoja, mutta tällä kertaa yritämme ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan. Meillä kaikilla on jo kova hinku lavalle. Uutukainen jatkaa edeltäjänsä Before the Bleeding Sunin linjoja, mutta sillä on tunnelmia, joita ei bändin levyillä ole ollut vuosikausiin. Vaikka edeltäjällä Jarmon mukaan loistavia biisejä onkin, siitä ei tullut aivan halutun kaltainen synkkä, rankka ja vaihteleva kokonaisuus, jota nyt haettiin alusta asti. ­ Synkkyyttä ja rankkuutta tarvitaan kontrastin luomiseksi. Levyn valoisammat kohdat korostuvat entisestään, kun varjojen määrä lisääntyy. Yhtye teki aiempaa enemmän yhteistyötä ja oppi paljon biisien sovittamisen dynamiikasta. Raskaat kohdat soitetaan entistä raskaammin, ja hitaammat kohdat entistä tunnelmallisemmin. Jarmon mukaan kehitystä on tullut kaikilla osa-alueilla, mutta bändi on myös tehnyt paljon töitä kappaleiden ja soundien eteen. Ideoita ja puolivalmiita kappaleita syntyi paljon. ­ Henkilökohtaisesti biisinkirjoittaminen oli aluksi pelkkää tervanjuontia. Rimaa oli pakko nostaa, ja heitinkin suuren osan ideoistani roskakoriin. Biisivirta aukesi vii- mein viimeisten kuukausien aikana hakattuani päätä tarpeeksi seinään. Kun on tarpeeksi kova pää, niin paksuinkin muuri murtuu. Yhtye tuotti levyn itse, eikä sille ole koskaan tullut mieleenkään palkata ulkopuolista tuottajaa. Visiot omasta musiikista ovat vahvat, ja bändin sisäinen demokratia toimii sävellys- ja sovitusprosessissa erittäin hyvin. ­ Ulkopuolisen tuottajan kanssa sanonta "mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa" toteutuisi varmasti, eikä millään positiivisella tavalla. Maailmassa ei taida olla kuin kourallinen tuottajia, joiden ammattitaitoon ja metallimusiikkituntemukseen pystyisimme luottamaan sataprosenttisesti. Tuottajalla olisi vaara tulla jyrätyksi alta aikayksikön, mikäli hän ryhtyisi ehdottamaan liian radikaaleja muutoksia. Olemme joustavia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, mutta suojelemme musiikkiamme kuin karhuemo poikasiaan. Bändin sanoitukset ovat olleet aina varsin Pohjolan henkeä heijastavia, villi luonto ja kylmyys ovat olleet tärkeässä roolissa. Levyä ei silti emmitty julkaista kevääksi syksyn tai talven sijasta. ­ Talvi, kylmyys ja pimeys ovat loppujen lopuksi pelkkiä mielentiloja, aivan kuten joulukin. Suomalaiset kyllä pääsevät niihin kiinni käyttämällä mielikuvitustaan. Me suomalaisethan emme ole koskaan tyytyväisiä säähän; talvella kaivataan kesän lämpöä, aurinkoa ja kärpäsiä ja kesällä puolestaan kirotaan hellettä ja kaikkia pikkusiivekkäitä. Ehkäpä tämä albumi toimii hyvin myös hellepäivinä sisäisenä viilentäjänä ja talvisen tunnelman luojana ­ jos ei muuten, niin parin kylmän juoman kanssa. « HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA O.W. KINNUNEN STUDIO PSV DREAM THEATER: BLACK CLOUDS & SILVER LININGS Saatavilla normaaliversion lisäksi myös "Special Edition" ja keräilyharvinaisuus "Deluxe Collector´s Edition Box Set" Julkaisu 24.6. Helsingin Jäähalli 23.9. KILLSWITCH ENGAGE: KILLSWITCH ENGAGE Saatavilla myös CD+DVD Special Edition Julkaisu 1.7. www.killswitchengage.com www.dreamtheater.net SUE » 38 « NRO. 5
• SUE » 39 « NRO. 5
• CHECK OUT! + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E SUE P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + + » 45 « NRO. 5 P R E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E : W W W. N U C L E A R B L A S T. D E
• Green Day ­ 21st Century Breakdown (Warner/Reprise) 7 Green Day on ollut tässä tilanteessa ennenkin. Kun bändi 1990-luvun puolivälissä napsi uskottavuuspisteitä levyttämällä poikamaisen Dookien perään miehekkään Insomniacin, onnistuakseen sen ei tarvinnut kuin pitää sormi pois sieraimesta. Mutta tällä kertaa Billie Joe Armstrongilla, Mike Dirntillä ja Tré Coolilla ei olekaan peitottavanaan pelkkä nolohko multiplatinalevy. American Idiot (2004) on kriitikoiden suitsuttama, kunnianhimoinen ja coolisti populistinen suurteos, joka loi uuden vuosituhannen Green Dayn ja sai bändin aikaisemmat saavutukset näyttämään puuhastelulta. 21st Century Breakdownilla Green Day yrittää lietsoa American Idiotin kuningasidean säkenöimään entistä suurempana ja kirkkaampana. Levy onkin edeltäjäänsä ehyempi kokonaisuus. Se on paitsi dokumentti presidentti George W. Bushin taakseen jättämistä suurvallan lahoavista raunioista, myös löyhä tarina Gloriasta ja Christianista, joilla on kyseenalainen kunnia asuttaa noita raunioita. Levyn kannessa nuoripari suutelee miltei näkymättömien, uudeksi pedon merkiksi muodostuneiden G, W ja B-kirjainten kirjaileman kiviseinän edessä. Kuvat summaavat konseptin täydellisesti. Kriitikkohokeman mukaan monista levyistä "olisi saanut hyvän ep:n". Tästä niitä saa useampia: Green Day on jakanut 18 kappaleen kokonaisuuden kolmeen osaan. Tämä annostus helpottaa ylitäyden lautasellisen nielemistä, mutta selkeästä alusta, keskikohdasta ja lopusta huolimatta Green Day jättää varsinaisen draamankaaren rakentamatta. Nyt osat Heroes And Cons, Charlatans And Saints ja Horseshoes And Handgrenades ovat vain väkinäisiä väliotsikoita. Mutta samanlainen kokonaisuus oli American Idiotkin. Iso pamaus, ei todellista kantomatkaa. Vaikka Green Dayn levyjen suuruutta mitataankin edelleen enemmän biisien lukumäärän kuin painoarvon mukaan, suurteoksen jäljillä kuitenkin ollaan. Tuottaja Butch Vig, bändi ja miksaaja Chris Lord-Alge ovat pitäneet huolen siitä, että 21st Century Breakdown suorastaan huutaa näyttämösovitusta. Levy soi hyvin teatraalisesti, ja suuresta amerikkalaisesta rock-musikaalista puuttuvat enää vain dramaturgin ja koreografin työpanokset. Eli aika paljon. Kun lavasteet kaadetaan, niiden takaa paljastuu järkevästi jäsennelty ja toimiva rockalbumi. Know Your Enemy ja 21 Guns eivät ole edellislevyn sinkkujen veroisia otsanappeja, mutta vetreäranteinen rumpali Tré Cool saa soiton huikeaan lentoon, mikä pukee eritoten Peacemakeria ja Viva La Gloria (Little Girl):iä. Last Night on Earthilla biisintekijä Armstrong kumartaa lempiyhtyeensä The Beatlesin edessä niin syvään, että pää kopsahtaa polveen. Horseshoes And Handgranadesin räkäinen autotallirock puolestaan on niin mukarankkaa, että se virkistää. Suurimman osan aikaa Green Day pitäytyy leipälajissaan, liiankin tuttujen melodioiden somistamassa, punkisti kitaroidussa popissa. 21st Century Breakdown on Green Daylle torjuntavoitto. 2000-luvun romahdus lykkää saapumistaan ainakin vielä tämän kierroksen ajan. ARI VÄNTÄNEN LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton SUE » 46 « NRO. 5
• tuu edukseen juuri siksi, että se poikkeaa sävellyksenä eniten levyn muusta annista. Crossing the Rubicon tulee tuskin voittamaan puolelleen ihmisiä, jotka eivät aiemminkaan ole yhtyeestä innostuneet. Faneille uutuus sitä vastoin lienee mannaa taivaasta: mikäli pitää yhdestä kappaleesta, tarjoaa albumi konseptin laadukasta kierrätystä koko rahan edestä. Allekirjoittanut sitä vastoin tyytyy nostamaan kätensä ilmaan neutraalin arvosanan säestämänä. TUOMAS JALAMO 8 LEVYARVIOT TURKU ROMANTIC MOVEMENT TURKU ROMANTIC MOVEMENT (Fading Ways Finland) Turku Romantic Movement teki uransa kannalta järkevän teon aloittaessaan suomenkielisenä räyhäävänä protestirokkiporukkana. Tuskin alkuperäisjäsenet Rami Helin ja Pete Leppänen Turun Romantiikkaa perustaessaan suunnittelivat vaihtavansa laulukieltä kolmen levyn jälkeen, mutta joka tapauksessa yhtye vakiinnutti suomenkielisenä paikkansa kapinaliikkeen perillisten joukossa ja herätti ansaittua huomiota alleviivatulla kantaaottavuudellaan. Toisella englanninkielisellä levyllään yhtye jatkaa tuttua linjaa eli soittaa punkisti rokkiaan ja kertoo teksteissään mikä yhteiskunnassa on pielessä. Edellisen levyn Orson Welles oli ässäbiisi, ja uutukaisella Lords of the New Churchia muistuttava Moneypulation pääsee lähelle samaa. Black Beachin pelottava tunnelma ja komeat urut tuovat hienosti vaihtelua levylle, joka on paikoitellen tasapaksun rokkaava. Toisaalta Turku Romantic Movementin käsittelyssä vaatimatonkin biisi saa upean viimeistelyn, sillä Rami Helinillä on Turun komein rokkiääni, vaikka hän ei taida enää Turussa asuakaan. AKU-TUOMAS MATTILA Mother Goose ­ Anna Lumena (Verdura Records) Jo kaksikymmentä vuotta valtavirran kupeessa operoinut Mother Goose osaa musisoida tavalla, joka nostaa niskakarvat pystyyn. Anna Lumenan aloituskaksikko Automatic ­ God Trick summaa yhtyeen toimia hyvin. Se taitaa niin puolitoistaminuuttiset pop-melodiat kuin hitaamman haahuilunkin. Myöhemmin kuljetaan vielä pidemmälle taikametsään. Jotain häiritsevää tämän helsinkiläis-porvoolai- 8 AGENT KOOPER HEAD + HEART (Fast Freddie Productions) Monet bändit viittaavat ohjaaja David Lynchin tuotantoon, vaikka yhtyeistä ei hakemallakaan löydy yhtymäkohtaa tuon suomalaisjuurisen amerikkalaisen uussurrealistin visioihin. Uraauurtavan Twin Peaks -sarjan päähenkilön mukaan nimetty Agent Kooper on syyllistynyt samaan kiehtovuusirtopisteiden napsintaan. Ei syyllisty enää, sillä Head + Heartin kannessa on Noora Isoeskelin hieno teos, jossa hyvin pukeutuneet eläinhahmot tanssivat hitaita salaperäisen punaisen esiripun edessä. Kuva ratkaisee namedropping-ongelman täydellisesti. Agent Kooperin musiikilla ei edelleenkään ole tekemistä Lynchin kanssa. Räjähtelevän dynaaminen triosoitanta assosioituu toiseen turkulaiseen rockyhtyeeseen Sweatmasteriin, joskin ilman AC/DCmielleyhtymiä. Syvä ja spiritualistinen lähestymistapa tekee Agent Kooperista myös torniolaislähtöisen Zacharius Carls Groupin hengenheimolainen, mutta ilman karua ja paatoksellista pohjoista ulottuvuutta. Noilla kotimaisilla vertaisyhtyeillä ja Agent Kooperilla on yhteistä sekin, että vaikka musiikki on helposti verrattavissa monen brittiläisen ja amerikkalaisen nimen klassikkolevytyksiin, äänekkäimmin soi oma persoona. Head + Heart saa Agent Kooperin nimeä kantaneen, vuonna 2007 ilmestyneen ensialbumin kuulostamaan keskeneräiseltä. Ilmava mutta värikylläinen soitto vakuuttaa, ja räväkän yhtyeen liveasenne välittyy nyt myös äänilevylle. Osuvasti nimetyllä toisella albumillaan Agent Kooper tekee toimivia ratkaisuja sekä päällään että sydämellään painottamatta liikaa sen enempää järkeä kuin tunnettakaan. ARI VÄNTÄNEN 8 sen trion musiikissa on. Mitä, siitä en saa kiinni. Ehkä osittain juuri siksi yhtye on niin hyvä: se tuntuu jotenkin pakenevan (tavoitettaessa vaarallinen?). Kuluneet vuosikymmenet eivät ainakaan ole hioneet särmiä pois. Tuskin kovin moni parikymppinen bändi laittaisi levyn keskelle Indian Summer Coman kaltaista numeroa, joka junnaa ja räimii päämäärättömän päämäärätietoisesti rapeat kahdeksan minuuttia muodoltaan tavallisempien kappaleiden keskellä. Mutta voihan Vesa-Matti Lordi, laulaja Zelig Concrete kun laulaa englantia huonommin kuin Mika Häkkinen ääntää! Okei, ei sen täydellistä öxfoodia tarvitse olla etenkään tällaisessa laitapuolen rockissa, mutta tankeroenkku särähtää liikaa ainakin näin maanmiehen korvaan. Niin tai näin, lopulta sekään ei haittaa. Concreten instrumentti sulautuu osaksi kokonaisuutta ollen samassa linjassa kaiken muun kanssa. Eli vähän vinossa. TUOMAS TIAINEN neen oloista Pilchard-instrumentaalia lukuun ottamatta levyn kaikilla yhdellätoista kappaleella on paikka ja luja oma identiteetti, mikä hivelee singlelohkaisuista ja täytepaloista sommiteltujen pitkäsoittojen turruttamia korvia. Potentiaalinen glam rock -hitti Angela, Stoogessidekick Steve Mackayn pitelemättömän saksofonitaiteen vauhdittama Homewrecker, lempeä jättiläinen I Never Said I Was Deep ja postrockaava Slush ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, että Jarvis Cocker hallitsee. Kaiken. ARI VÄNTÄNEN ainoan, vasta tässä julkaistavan soolosinglensä tekemiseen. Wouden levyihin tutustuessaan tuntee silti kohtaavansa ensisijaisesti sukupolvensa lahjakkaimpiin kuuluneen lauluntekijän, josta olisi ollut pitkän linjan vaikuttajaksi, jos jossittelu kannattaisi. ARI VÄNTÄNEN 7 INTOHIMO US; THE HOLLOWS (The Unit Music Company) 9 JARVIS COCKER FURTHER COMPLICATIONS (Rough Trade) Pulp-yhtyeen tie 1990-luvun puolivälissä saavuttamaansa menestykseen oli niin loputon ja mutkainen, ettei alanvaihto taatusti käynyt keulahahmo Jarvis Cockerin mielessäkään, kun tuo vuonna 1978 Sheffieldissä perustettu ryhmä jäi tauolle vuonna 2002. Relaxed Muscle -duon levyn (2003) ja parin puolivillaisemman projektin perään julkaistu soolodebyytti Jarvis (2006) oli kiistämätön poptaidonnäyte. Nyt kulttuuriparran kasvattanut rillipäämme jatkaa soolouraansa indieguru Steve Albinin tuottamalla Further Complicationsilla. Raakaa soundia rakastavan tuottajan ja hienostuneen britpop-persoonan yhteistyö on ajatuksena kummallinen mutta äänilevyllä herkullinen ratkaisu. Levyn ylevä, inhimillinen ja tarvittaessa väkivaltainen tunnelma tuo mieleen David Bowien ja Lou Reedin 70-luvun alkupuolen työt. Eksy- WOUDE KESKELLÄ AIKAA KAUNIIT PÄIVÄT (Johanna) Helsinkiläisen Woude-yhtyeen kaikki levytykset on julkaistu kahdella cd:llä. Vuosina 1979-1985 toimineen bändin tuotanto sisältää tarpeellista tavaraa, ja Honey Aaltosen avartavat kansitekstit tekevät Wouden tutuksi ensi kuulemalta. Vaikka Woude luuli laulavansa Vanhat pierut -biisissään jostain muusta, se kiteytti siinä oman ideansa: "Vanhat pierut ei koskaan kuole / ne alkaa punkkareiksi." Ari "Woude" Voutilaisen yhtyeelleen kirjoittamat kappaleet ovat tyyliltään punkkia edeltävän ajan lauluntekijärockia, mutta ajan henki tarttui tähänkin bändiin. Uuden aallon uhmakas riemu kuuluu Wouden taitavassa soitossa paljon aidompana ja spontaanimpana kuin monen oikeaoppisemmin haparoineen aikalaisen levytyksissä. Erityisen totta tämä on Wouden katuromanttisen Keskellä aikaa -debyytin (1980) kohdalla. Ari Voutilaisen biiseistä voi haistaa muun muassa Lindholmin ja Springsteenin, ja bändi jopa versioi Country Joe McDonaldia. Meininki kuitenkin potkii punkisti, mikä siirtää levyn viimeistä myyntipäivää hamaan tulevaisuuteen vielä 30 vuoden jälkeenkin. Vuoden 1981 Kauniit päivät on konstikkaampi ja tummasävyisempi albumi, jolla Woude tietoisesti etääntyi punkista. Progen ja jazzinkin kanssa flirttaavat sovitukset takasivat taiteellisen tason mutta myös sen, että suuren yleisön suosio jäi saavuttamatta. Woude oli niin lujasti bändi, että Voutilainen (1959-2003) suhtautui suurella varauksella jopa SUE 8 Intohimo on hieman luotaantyöntävästä nimestään huolimatta ruotsalainen, englanniksi laulava emocore-yhtye. Ruotsin levylistallekin noussut Us; The Hollows on sinänsä mallikelpoinen mutta harmillisen huonosti mieleen jäävä äänite. Sellainen, josta pitää varovaisesti arvioidessaan ja jonka päättää säästää, mutta joka sitten unohtuu hyllyyn ja seuraavan muuton aikana kaivaa esiin ja miettii, että mikäs bändi tämä taas olikaan. Aloituskappale Mirror, Mirror on suorastaan erinomainen esitys, jymäkkä ja silti ilmava. Sitä seuraa liuta mallikelpoisia kappaleita, mutta biisien erot jäävät kuuntelijan mielessä kovin pieniksi. Ajoittain ei edes meinaa huomata, että kappale vaihtui, kun samanlainen meininki jatkuu. Kummallista kyllä, viihdyin paremmin levyn kansivihkosen kanssa kuin itse levyä kuunnellen. Ruotsalaisen tyylitietoisien kansien sisältämät lyriikat olivat mielenkiintoisia ihan ilman musiikkiakin. Erityisen hauskaa oli, että Oh, Sherwood! -kappaleessa oli alaviitteenä toinen musiikkisuositus samasta aihepiiristä. Kuinka lystikästä! Lisäksi takasivun puuhatehtävän kanssa kului hyvä tovi, kun etsin pitkää listaa esineistä kansi- ja bändikuvista aina Nintendosta ruotsinkieliseen Tintti-sarjakuvaan. Sinänsä turhaa ja pikkunäppärää mutta silti melkoisen miellyttävää. Vähän niin kuin bändi itsekin. LOTTA HEIKKERI tä, minkälainen bändi on kyseessä. Metallista hardcorea, kyllä, mutta kovin liukasta ja vikkelää karkailemaan määritelmiä. Meteliä tasapainotetaan maalailevilla kohtauksilla, aavistuksenomaisilla progevivahteilla ja ihan rehellisellä hevillä. Aluksi hahmottomuus turhauttaa, mutta myös miellyttää.Yhtyeen jäsenet tulevat pitkälti hardcore-skenen ulkopuolelta. Yksi Zacharius Carls Groupista ja toinen skeittipunkin parista. Tuoreet näkökulmat myös kuuluvat musiikissa, jossa muutaman kuuntelukerran jälkeen alkaa löytää mielenkiintoisia juttuja. Toivottavasti kuuntelijat vain malttavat antaa levylle aikaa, sillä melko lupaava avaus tämä on. LOTTA HEIKKERI 6 SCHWERBELASTUNGSKÖRPER S/T (Desibelirium) 7 THE ENEMY PILOT PETITION FOR PERDITION Lienee jonkinlainen villitys antaa yhtyeelle nimi, joka ei ole samaa kieltä kuin varsinainen esityskieli. Ja kun usein tuo nimi on vielä tahallisen vaikeaselkoinen, sekavuuden tilaan ajautunut yleisö miettii, että mikä sen korpse-minse-fransen nimi taas olikaan. Tiedättehän te, se sellainen vaikea. Samaa vikaa on Schwerbelastungskörperissä. Vanhan saksanlukijankaan ei ole helppoa ensi yrittämältä kirjoittaa yhtyeen nimeä oikein. Ja sitten siihen musiikkiin. Levy alkaa ilahduttavan rehvakkaasti singalongpunkilla, mutta laulu paljastaa, että nyt tehdään räimettä vähän kieli poskessa. Eikä oikeastaan ihan vähänkään, vaan musikanttien ilmeinen fiksuus on kiedottu tarkoin naiivin hölmöilyn ja huumorin viittaan. Lienenkö keski-ikäistymässä, kun olisin toivonut hieman enemmän vakavuutta. Triolla selvästi on taitoa, mutta hauskatkin hetket kärsivät adhd-tahdista ja yleisestä sekoilusta. En odota berliiniläisen vallatun kellarissa äänitetyltä levyltä täydellistä soundia tai hienostunutta taiteellista näkemystä, mutta jonkinlaista koherenssia levyllä olisi mieluusti kuullut. LOTTA HEIKKERI (Omakustanne) Jo on teflonia The Enemy Pilotin debyyttilevy. Ei meinaa tarttua, ei sitten millään. Kuuntelin levyä jatkuvalla toistolla kotona, töissä ja ruokakaupassa, mutta en siltikään meinannut saada otetta sii- 8 BOLT BEHIND OBSTACLES LIES TRUTH (Full House) Full Housen riveistä on tänä kevänä noussut ko- » 48 « NRO. 5
• 8 soundtrack ASA & TOVERIT 16,of our lives EELS 16,50 21,00e korn RANCID 18,50 18,50e MANIC STREET darkness PREACHERS 19,18,50e ELIISA JOKU MUU (Johanna Kustannus) Jyväskyläläinen Eliisa kuulostaa Joku muu -debyyttialbumillaan niin kuulaalta, suomalaiselta, yksinkertaiselta ja riisutulta, että lopputulos on suorastaan häkellyttävä kaikenkarvaisten singersongwritereiden seassa. Eliisa ei yritä, ja pakottomuus tekee korville hyvää. Jos Eliisaa pitäisi verrata johonkuhun, olisi Johanna Iivanaisen kaltainen raikkaus varmaankin lähimpänä. Folkhenkiset, usein vain kitaran säestämät tunnelmat vaihtuvat Luovuttaa- ja Ajatusten hautausmaa -biisien haikeudesta poppaavampaan Säpinään. Eliisassa on viehättävää ajattomuutta, joka ehkä on jonkun mielestä tylsää. Mutta tässä supercoolissa indiepopin ajassa kaikki, mikä kuulostaa joltain ihan muulta, ansaitsee kiitokset. MARJUT MUTANEN 6 ES KESÄMAAN LAPSET (Fonal Records) ASEMATUNNELI ASEMATUNNELI www.tunnelinlevy.com Tämä ja monta muuta lehteä digitaalisena netissä! The Avalanches teki vuonna 2001 ultimaattisen kesälevyn I Left You. Passion Pitiä on yritetty laittaa samaan kategoriaan MGMT:n, tuon pingviinirykelmää muistuttavan, trendikkääseen ulkonäköön ja greisibailaukseen (sic!) keskittyvien hellooks-vittupäiden suosikin kanssa, mutta sinne se ei kuulu. Siinä missä MGMT keskittyy lähinnä ulkokohtaiseen poseeraukseen ("Gwyneth oli kattoo meit siel muotishows, greisii!") saaden siinä samalla aikaan pari säällistä tanssiviisua, on Passion Pit silkkaa hyvää oloa ja positiivisuutta. Manners on Copya ilman melankoliaa, ja sampleissa mennään Avalanchesin viitoittamaa tietä. Tämä on tyhjänpäiväistä, tämä on unohdettavaa, ja juuri siksi tämä on tarpeellista. Jos The Go! Team toimii, toimii tämäkin. Eri asia onkin, muistaako tätä levyä enää kesän päätyttyä ­ ainakaan ennen ensi kesää, kun tarvitsee taas hyvää musiikkia soitettavaksi puistokaljoittelun ohessa. JARKKO FRÄNTILÄ 8 PASSION PIT MANNERS (Sony) Fonal-pomo Sami Sänpäkkilä maalailee viidennellä Es-levyllään äänimaisemia. Taustalla jauhavat syntetisaattorimatot ja -efektit ja aika huolettomasti hakien pimputellut soolokoskettimet sulautuvat osaksi muita ääniä. Pari lyhyttä lauluosuutta eivät nekään istu musiikkiin niinkään harmonisten kuin tunnelmallisten ominaisuuksiensa kautta. Risto-kitaristi Tuomas Erikssonin vetopasuuna tuo nimikappaleeseen haikean mutta uljaan lisävärinsä. Kesämaan lapset on itsessään kokonainen, muusta maailmasta melko riippumaton teos, joka ei pyri vuorovaikutukseen kuuntelijan kanssa eikä välitä lähestymisyrityksistä. Jos jostain hetkestä tulee etäisesti mieleen vaikka Animal Collective tai Sigur rós, yhteys on todennäköisesti vain satunnainen, ja oikeasti Kesämaan lasten leikki toimii aivan oman logiikkansa ja vapautensa mukaisesti. Tilanteet, joissa Kesämaan lapsia olisi luonteva kuunnella, eivät ole sellaisia, joissa tavallisesti haluaisi kuunnella musiikkia. Jos viitsii pitää järvellä soudellessaan tai kuivassa mäntymetsässä kävellessään kuulokkeita korvillaan eikä nauttia luonnon äänistä, levy voi toimia oikein hyvin. Päätöskappale Haamut sun sydämestä on vähän turhan äänekäs, mutta muuten Kesämaan lapset toimii hienosti myös nukkumismusiikkina. PYRY HALLAMAA ko, Mikko ja Rami jatkavat siitä, mihin ensimmäisen aallon suomalaiset punkorkesterit Ratsia, Loose Prick ja Vaavi jäivät ensimmäisten pitkäsoittojensa jälkeen 70- ja 80-lukujen taitteessa. Edellämainittujen bändien siirryttyä brittiläisten esikuviensa jäljessä kunnianhimoiseen postpunkilmaisuun jäi monta hyvää ja potentiaalista punkpopbiisiä säveltämättä. Maakuntaradio toteuttaa pitkäsoitollaan tavallaan kymmenen aikoinaan tekemättä jäänyttä laulua. Naiivista tyttöjen hymyilyn ihastelusta on kuitenkin edetty jo niin pitkälle, että voidaan jo omistaa levy ex-tytöille. Levyn totinen provinssipunk ei kolahtanut meikäläiseen kertaistumalta, mutta sille kannatti ja kannattaa antaa tilaisuus, jos vanha suola vähääkään janottaa. Yhtyeen asenne on kohdallaan, ja kertaheitolla tarttuvat kertosäkeet ja hoilotukset toimivat takuuvarmasti. Mirko Metsola (mm. They Stole A Million ja Kakka-Hätä 77) onnistuu varsinkin levyn b-puolen parhailla biiseillä (Humalassa, Kaupunki) kuulostamaan niin autenttiselta 70-luvun lopun punkteiniltä, että oli pakko kaivaa Neljä nolattua neroa -levy esille vain tarkistaakseen, onko Maakuntaradio ottanut ohjelmistoonsa Vaavi-covereita. JARI MÄKELÄ LEVYARVIOT 7 HARDCORE SUPERSTAR BEG FOR IT (Gain/Sony) www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue Animal Collective ­ but now with tunes! Sitähän Grizzly Bear on. Animal Collectiven keskittyessä sisäänpäinkääntyneeseen namikanvääntelyyn ja samanhenkiseen soundimaailmaan joskus kappaleiden kustannuksella, on Grizzly Bearissa kyse ennen kaikkea sävellyksistä. Veckatimest on erikoinen levy siinä mielessä, että sitä ei voi olla kuuntelematta. Sen voi laittaa soimaan taustamusiikiksi, mutta se vetää luokseen omituisella tavalla. On varma, että levy tulee saamaan myös vihamiehiä: kappaleiden poukkoilu ja tyylilajien kirjo on niin hajanainen, että levy vaatii keskittymistä. Folkia Southern Pointissa? Rasti ruutuun. Two Weeksissä Beach Boysia? Rasti ruutuun. All We Ask voisi olla sukua Fleet Foxesille. Ja niin edespäin. Veckatimest on musiikkia musiikinrakastajille ja -rakastelijoille, niille, jotka keräävät levyjä ja listaavat albuminsa excel-taulukkoon. Tällä kertaa, luoja paratkoon, tämä on kehu. Veckatimest ei ole helppo levy, mutta sen kuuntelu kannattaa. Muutaman kuuntelukerran jälkeen tärppejä ja koukkuja alkaa löytyä sieltä täältä. JARKKO FRÄNTILÄ 8 GRIZZLY BEAR VECKATIMEST (Warp) Kerrankin artisti ja levy-yhtiö ovat rehellisiä sanomisissaan. Laulaja-lauluntekijä Jack Peñaten ensilevy ei ollutkaan miehen itsensä mieleen, eikä XL Recordingsin pomon Richard Russellkaan sitä suitsutellut. Peñaten indiepoppiin kumartanut, makuukammarissa yksin väsätty debyyttilevy Matinée (2007) ei välttämättä sopinut XL:n katalogiinkaan. hTaustamme on tanssi-, ei kitaramusiikissa, h toteaa ties ketä menestykseen luotsannut Russell nyt. 24-vuotias Peñate otti henkisen aikalisän ennen toisen levynsä tekoa ja keksi itsensä uudelleen. Tai oikeastaan palasi siihen, mitä oli alunperin. Lopputulos on debyyttiä kaikin puolin verevämpi levy, jonka pääosassa on rytmi. Everything Is New on Peñaten, mutta myös Bloc Partya ja Friendly Firesia tuottaneen Paul Epworthin teos. Peñate työskenteli pari viikkoa Norman Cookin kanssa, mutta managerin suosituksesta tutustui Epworthiin. Miehillä synkkasi saman tien. Kokenut tuottaja sai nälkäisestä nuoresta artistista paljon irti, ja tarjosi samalla käyttöön kaiken kokemuksensa. Yhteinen visio on kirkastunut soulin tahtiin astelevalla levyllä. Perkussiot, taputukset, taustakuorot ja bassot ovat kaikki paikallaan, jokainen levyn yhdeksästä biisistä on vahva. TUOMAS TIAINEN 7 JACK PENATE EVERYTHING IS NEW (XL Recordings) Näköjään street-metallia (voi näitä genrejä) edustavan göteborgilaisen sleaze-yhtye Hardcore Superstarin kuudes albumi starttaa kuin Ennio Morriconen sävellys muinaiseen spagettilänkkäriin. Alun tainnutuksesta toivuttuaan kuulija herätellään singlebiisillä Beg For It, joka edustaa yhtyeelle tyypillistä raskaaseen muottiin verhoiltua tarttuvaa poprallatusta bändin tuotannon parhaasta päästä. Kaavamaiset kappaleet toimivat omassa pienessä genressään mainiosti. Hardcorea bändi edustaa kirjailmellisesti vain nimeksi, on vähemmän rockia kuin esimerkiksi maanmiehensä Backyard Babies eikä juuri metalliakaan, vaan lähinnä poppia joidenkin 80-luvun ykkösdivisioonan hair metal -suuruuksien tavoin. Levystä nauttii enemmän, mikäli pystyy loihtimaan mieleensä ikiliikkuja Joakim Bergin naamalle liimatun virnistyksen ja hänen pipopäisen basisti-sidekickinsä Martin Sandvickin myhäilevän olemuksen. Muuten Hardcore Superstarin meininki vaikuttaa edelleen mielestäni liian kireältä. Rennompi ote ei olisi levylläkään pahitteeksi, ja Berg kuulostaisi uskottavammalta, jos kiljuisi askeleen nykyistä matalammalta. Avauskaksikon jälkeen korvat hörähtävät seuraavan kerran kun länkkärivislaukset ja akustiset kitarat helähtävät Hope for a Normal Lifen kohdalla. Mainio hölkkä tosin kärsii loppuun liimatusta uuden kitaristikiinnityksen Vic Zinon turhasta tiluttelusta. JARI MÄKELÄ 7 THE MACCABEES WALL OF ARMS (Fiction Records) Raamattua selaamalla nimensä löytänyt The Maccabees julkaisi toisen albuminsa toukokuussa. Yhtyeen musiikki on yhtä originellia kuin nimen hakeminen Raamatusta. Perushyvää, tasalaatuista, suurella soundilla hyvin soitettua ja ihan kuunneltavaa indien ja iloisemman post-punkin risteytystä. 80-90-lukujen vaiheen brittisoundi tuntuu olevan nyt kovassa huudossa. Eikä siinä mitään pahaa ole, 80-luku kun on paheeni, josta olen ylpeä. Wall of Armsilla on vahva aloitus. Parhaiten päähän jäävät ja vahvimmat biisit on lykätty heti kärkeen, mutta kun meno lässähtää levyn loppua kohden ja saman veivaaminen puuduttaa, ei alkukaan paikkaansa puolusta. Yksikään biisi ei varsinaisesti nouse kirkkaana toisen yli, mutta Wall of Armsilla ei myöskään ole yhtään biisiä, joka olisi täyttä kuraa. Koko ajan on sellainen olo, että seisoo asemalaiturilla ja odottaa turhaan höyryveturin lähtevän liikkeelle. Jännityksen pitäminen yllä vaatii taitoa, mutta kyllä sen pitäisi antaa myös purkautua. Aloituskappale ja levyn toinen singlelohkaisu Love You Better antaa ymmärtää, mutta loppulevy ei ymmärrä antaa. Taidan vihdoin tajuta mistä miehet puhuvat. PIRITA TIUSANEN Olisin mielelläni täräyttänyt Justin Hawkinsin yhtyeen levylle täyden kympin vain ärsyttääkseni niitä niljakkaita joka trendin perässä kuolaavia kermaperseitä, jotka komppasivat The Darknessia NME:n vanavedessä yhden kuuman hair metal revival -kesän 2003 ja hylkäsivät bändin ja sen kukkoilevan solistin tunkiolle pömpöösin joulusinglen Christmas Timen jälkeen. Epäilijöiden kiusaksi Justin on vihdoin saanut hommansa kasaan, mutta ei ole uskaltanut astua kauaksi The Darknessin jo kartoittamalta reviiriltä. Hot Leg kuulostaa edeltäjänsä tavoin Queenin ja AC/DC:n risteytykseltä, välillä riemastuttavalta, välillä ei aivan. Useamman kuuntelun jälkeen muutkin kappaleet kuin avausraita Chickens ja single Trojan Guitar alkavat löytää oman persoonallisuutensa. Ashamedraidalla vieraileva vokalisti Beverlei Brown herättää miellyttäviä Young Heart Attack -assosiaatioita. Entisten The Darkness -yhtyetovereiden Stone Godsien Brian Jones -imitointi puree varmasti yleisöön, kun lämmitellään Airbournen ja The Answerin kaltaisia pastissibändejä. Rockia ja operettia Freddie Mercuryn ja Tarja Turusen vanavedessä kovimmin yhdistelevältä Hawkinsilta toivoisi hyvän huonon huumorin (Cocktails, Gay in the 80s) lisäksi originellimpaa riffivariaatioiden kehittelyä. JARI MÄKELÄ 8 HOT LEG RED LIGHT FEVER (Barbecue Rock) 9 MY LATEST NOVEL DEATHS & ENTRANCES (Bella Union) Deaths & Entrances sisältää tunnetta, ja skottiorkesteri My Latest Novel hallitsee kokonaisuuden tyylikkäästi ja soi vahvana ja ehjänä. Suorat mielleyhtymät kuljettavat The Framesin ja lukuisten postrock-junnaajien suuntiin, ja kokonaisuuden monimuotoisuus on jotain ...And You Will Know Us by the Trail of Deadin kaltaista. Kuolemaviittaus levyn nimessä on vahvassa ristiriidassa sen elinvoiman kanssa, jota yhtye musiikissaan välittää. Dramatiikka ei ole. Musiikki on progressiivista ja teatraalista, melodista ja melodramaattista poppia runsailla kraut- ja folk-vaikutteilla. Se on myös sielunkumppani Ville Kankaan 2007 julkaiseman Qwenland-albumin äänimaisemille. Perinteistä bändisoitinvalikoimaa höystetään kauniisti viuluin ja huiluin, ja laulusovitukset asettuvat paikoilleen runsaisiin taustoihin. Kappaleiden ehdoilla soiva kokoonpano toimii, mutta hieman jää silti kritisoitavaakin. Laulajan jatkuva ylikorostunut vibrato hieman häiritsee. On vaikea vastaanottaa tunteiden kirjoa, kun tunneyhtymä kuljettaa kohti teatraalisen rassukan päänsilityssessioita tai karitsaimitaattorin esitystä. Musiikin polveillessa herkästä voimakkaaseen soisi laulajan elävän bändin mukana. Levyltä on vaikea nostaa yksittäisiä kappaleita ylitse muiden. Deaths & Entrances on kuitenkin juuri sitä mistä pidän: yksi kokonainen, hengittävä ja yhtenäinen teos. Laulajalla tai lampaalla. JARKKO TIUSANEN 8 MAAKUNTARADIO EX-TYTÖILLE (Airiston Punklevyt/Morjekords) Oikeaoppisesti vinyyli-LP:nä julkaistu Ex-tytöille on runoilija Tapani Kinnusen sanoin "romanttista katurockia". Monenlaisia punktyylejä eri kokoonpanoissa läpikäynyt tyylitajuinen trio Mir- 7 SORRY AND THE SINATRAS HIGHBALL ROLLER (Undergroove/Backstage Alliance) Scott Sorry (ex-Amen, ex-Brides of Destruction) tunnetaan nykyisin kai parhaiten Wildheartsin basistina. Pääbändinsä lepotauoilla Scottilla on SUE » 50 « NRO. 5
• KESÄN KOVIMMAT AUTOFESTARIT Mr. LOTHAR DVD-ARVIOT TOPARK MO 18.-19.7. VIRTASALMI, PIEKSÄNMAA SUE » 53 « NRO. 5
• » MONOSTI MUUSIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ Parasta koskaan? 1. Anti-Flag on kotoisin a) Pittsburgista b) Portlandista c) Portsmouthista Kaikkien aikojen keikkakesä kuulostaa juuri sellaiselta jargonilta, jota mainosmies voisi päästään ladella. Tänä vuonna tuo kuitenkin pitää paikkansa. Pitää nostaa hattua keikka- ja festarijärjestäjille: festarilippujen hinnat on saatu pidettyä suhteellisen järkevinä, ja lähes festivaalilta kuin festivaalilta löytyy oikeasti kiinnostavia yhtyeitä ­ ainakin indierunkkarin näkökulmasta katsoen. Provinssissa on Editors, Emiliani Torrini, Supergrass ja Nick Cave. Ruisrockissa Mew, Glasvegas, Faith No More, Calexico sekä Gaslight Anthem. Ilosaarestakin löytyy Dizzee Rascal, Dillinger Escape Plan, Isis ja Maximo Park. Ankkarockissa on National, Fucked Up sekä TV On The Radio, Puhumattakaan sitten imagoaan ja tyyliään kovasti rakentavilla Flow-festivaaleista ja ensi kertaa järjestettävistä Pitkä Kuuma Kesä -festivaaleista, joiden artistikatras alkaa on nautittavaa luettavaa: Flaming Lips, Mogwai, Vampire Weekend, Grace Jones, White Lies... Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten heittänyt ilmoille tuollaisen listan, olisi moni pitänyt listaajaa mielipuolena. Tänä kesänä lienee monipuolisin festivaalikesä koskaan. Pettymyksiäkin kuitenkin lienee luvassa: Gaslight Anthem oli Tavastialla niin ripulipaska ettei mitään rajaa. Laulajalla oli karismaa kuin kävyllä, ja siinä missä yhtye kuulostaa levyllä timmiltä ja tasapainoiselta, kuulosti soitanta klubilla löysältä: mieleen tuli lähinnä 90-luvun Gin Blossoms ja collegerock. Saa nähdä, miten yhtyeen meno toimii isommalla lavalla. Toisaalta: keskiviikko, vain pari olutta ja huominen työpäivä ei ole koskaan kovin rock yhdistelmä. Näin oli GA:n tapauksessa. Vahvassa festaripöhnässä paskakin keikka muuttuu paremmaksi. Tosin nesteytyksen kanssa kannattaa olla varovainen. Viime vuoden mikepattonismi jäi kokematta Ilosaaressa. Ei siitä sen enempää. Parhaat keikat tulevat silti luultavasti tänäkin vuonna tutkan takaa ja salaa. Circle Holidays in Hawaii -kiertueella 90-luvulla tuli totaalisen takavasemmalta, ja heidän keikkansa Tavastialla kuuluu vieläkin parhaimpiin keikkakokemuksiin koskaan. Illan viimeisenä esiintyjänä yhtye luukutti vanhoja sinkkujaan ja Meronia-albumin parhammistoa niin, että lukiolaispojan maailman mullistui strobovalojen sykkeessä. Eiköhän tänäkin vuonna eteen ilmesty jotain, joka räjäyttää tajunnan. Sitä odotellessa: muista juoda vettä, muista käytöstavat ja muista käyttää kumia. JARKKO FRÄNTILÄ 1a2b3b4b5a6b7b8a9a10c11c12b13b14b15a VIIMEINEN SANA 2. Eva & The Heartmakerissa on livenä jäseniä a) kaksi b) kuusi c) neljä 3. Dinosaur Jr:n basisti on a) Murph b) Lou Barlow c) J. Mascis 4. Sue 15v -klubeilla ei esiinny a) Michael Black Electro b) Metallica c) P.O.S. 5. Thorin levyjä on julkaissut a) Ektro b) Firebox c) Cobra 6. Metalliyhdistys WCH perustettiin vuonna a) 1989 b) 1999 c) 2009 7. Head + Heart on Agent Kooperin albumeista a) ensimmäinen b) toinen c) kolmas » Kulmacorner 8. Placebon rumpali on a) amerikkalainen b) britti c) ruotsalainen 9. Shingai Shoniwa on Noisettesin a) rumpali b) basisti c) laulaja 10. Fat Miken NOFX-suosikkilevy on a) Coaster b) Decline-ep c) So Long And Thanks for All The Shoes 11. Korpiklaani versioi uudella levyllään a) Juicea b) Remua c) Hectoria 12. Killswitch Engagen laulaja on a) Mike Foley b) Howard Jones c) Adam Dutkiewicz 13. Dream Theaterin nykyinen kosketinsoittaja on a) Derek Sherinian b) Jordan Rudess c) Kevin Moore 14. The Frezaa on tuottanut a) T.T. Oksala b) AH Haapasalo c) JJ Lehto 15. Järjestyshäiriön biisinikkari on a) Juho b) Mikko c) Asko SUE » 54 « NRO. 5
• SALO, TURKU RUIS 3.-5.7.2009 www.ruisrock.fi perjantai 3.7.2009 SLIPKNOT (USa) DISTURBED (USa) CHILDREN OF BODOM NEUROSIS (USa) STONE DEATHSTARS (SWE) tHE WILDHEARTS (UK) DEAD BY APRIL (SWE) CALLISTO MAGENTA SKYCODE maj karma MOKOMA PILGRIMZ (DEN) viikate lauantai 4.7.2009 GLASVEGAS (UK) MEW (DEN) IN FLAMES (SWE) THE SOUNDS (SWE) LADYTRON (UK) THE LIVING END (AUS) EPPU NORMAALI TEHOSEKOITIN PMMP asa ja jätkäjätkät THE CAPITAL BEAT CMX don johnson big band EGOTRIPPI KOTITEOLLISUUS LE CORPS MINCE DE FRANCOISE MAIJA VILKKUMAA PINTANDWEFALL REGINA Rubik Scandinavian music group stella sunnuntai 5.7.2009 FAITH NO MORE (USa) VOLBEAT (DEN) CALEXICO (USa) GOGOL BORDELLO (USa) !!! (USa) THE GASLIGHT ANTHEM (USa) THE CRASH AMORPHIS APULANTA FIRST AID KIT (SWE) husky rescue ismo alanko teholla JOENSUU 1685 Anna Puu RISTO RÖYHKÄ JA RÄTTÖ JA LEHTISALO soul captain band Stratovarius Katso ajankohtaiset esiintyjätiedot, lippujen hinnat ja muut lisätiedot www.ruisrock.fi Liput myynnissä Ruisrockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Turku Energia SUE » 55 « NRO. 5
• SUE » 56 « NRO. 5