• Sue Indierockpunkmetalzine #108 HEINÄKUU 2007 !! SUEN FESTIVAALIOPAS 07 !! VELVET REVOLVER 30 SECONDS TO MARS PROMOE DIZZEE RASCAL GOGOL BORDELLO MONSP RECORDS ENTOMBED GOREFEST KORPIKLAANI MANITOU CRUMBLAND RUOTOMIELI SMASHING PUMPKINS 1
• ke 25.7. klo 21-02 k-18 Lapko Last Days of April (SWE) Cosmobile to 26.7. klo 21-02 k-18 pe 27.7. klo 21-02 k-18 Rubik Damn Seagulls Sister Flo Stanley Sur-rur Sweatmaster Risto Tv-resistori Pintandwefall +1 la 28.7. klo 21-02 k-18 No Shame The Over Attacks Heartbreak Stereo Hellhound Frenzy +1 S-Osis & TVO, Rehtorinpellonkatu 4, Turku 2
• 3
• TOIMITTAJALTA INKLUDES 06 Newsflash 10 Suen Festivaaliopas 07 12 The Smashing Pumpkins 14 Crumbland 15 Ruotomieli 16 Monspin Keke 18 Gogol Bordello 20 30 Seconds To Mars 22 Dizzee Rascal 24 Promoe 26 Velvet Revolver 28 Confusa 32 Rautamaailma 35 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 36 Entombed 38 Gorefest 40 Korpiklaani 41 Manitou 43 SFP Arviot 46 Arviot 52 Ensi-iltaelokuva-arviot 53 Dvdarviot 54 QuizOn ja Keskustelua popmusiikista 55 Tilauskuponki Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2006 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 HYVÄÄ KESÄÄ! NÄHDÄÄN FESTAREILLA! PS. ELOKUUN SUE ILMESTYY 15.8. Sue #108 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: The Unseen - Internal Salvation, Ash - Twilight of the Innocents, Dizzee Rascal - Maths + English, Silversun Pickups - Carnavas, Metallica - Ride The Lightning, Slayer - South of Heaven, The White Stripes ­ Icky Thump, The Hellacopters ­ By the Grace of God Avustajat: Jenni Arbelius, Jarkko Fräntilä, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Marika Honkatukia, Olli Hänninen, Kimmo Jaramo, Tove Juhanmäki, Noora Jussila, Vesa Kataisto, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jani Sipilä, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Volvo-Pete (ATKhuolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen 4
• 5
• 12
• CRUMBLAND 15. - 18.8.2007 Kouvolan keskuspuistossa Keskiviikko Blues Brothers -musikaali Liput 8/12 e Perjantai Roy & The Texas Red Eddie and The Blue Tunes Francine Whistle Bait Torstai Lauantai To/Die/For The Pirates (UK) Los Bastardos Beetle Crushers Viikate Furious (UK) Rebels Revenne (NOR) AINEKSET KASASSA Grungea, rockia ja powerpoppia keskenään soseuttavan Crumblandin resepti Suomen isoimmille areenoille on monille vielä mysteeri. www.houseofrockbar.fi C rumbland on hädin tuskin toipunut Raumanmeren juhannuksen rauhattomuuksista sekä päälavalla soittamisen jälkeisestä kahden vuorokauden soppakuurista. Laulaja Jontte Genberg ja basisti Antti Pylkkänen juovat kuitenkin kupposet kuumaa muistellen menneitä ja visioiden tulevaa. Jontte: ­ Raumanmerellä meni älyttömän hyvin. Ulkoilmakeikat ovat meille melko uusi tilanne ja siellä oli tähän astisista keikoista kaikista suurin yleisö. Karkeasti arvioiden kymmenentuhatta henkilöä. Ei ne tietenkään kaikki meidän takiamme siellä olleet... Antti: ­ ...mutta eivät ne sieltä poiskaan päässeet, saati sitten välttyneet kuulemasta meidän musiikkia. Miehiä naurattaa ja hymy levenee poikamaiseksi virneeksi, kun selkäni takaa heitä tervehtii Humanen keulamies Kim Herold. Niinpä niin, piirit ovat pienet. Ympyröiden koosta kertoo sekin, miten Crumblandin singlestä In Your Head tehdyn musiikkivideon kuvasi, ohjasi, valaisi ja leikkasi tuttavapiiristä löytynyt, kehuttuja Viikatteen musiikkivideoitakin kuvannut Onni Tappola. Antti: ­ Onni on sellainen yhden miehen musiikkivideotehdas. Se ei nuku viikkoon tai kahteen, tekee vain töitä koko ajan. Jontte: ­ Video tehtiin pienellä budjetilla ja siksi sen tekemisessä panostettiin erityisesti esimerkiksi valaisuun, eikä rahaa mennyt mihinkään turhaan. Olihan sitä hauskaa päästä tekemään ja mun eteisessäkin sitä sitten kuvattiin. Puhutaanpa hieman esikoisalbumista Should I Tell You?. Levyn aineksina on ollut laskutavasta riippuen puolentusinaa eri tuottajaa ja sen valmistuminen kesti puolitoista vuotta. Kymmenvuotisen historian varrella yhtyeen kokoonpanossakin on vieraillut yli tusinan verran porukkaa ja laulaja onkin ainoa jäljellä oleva alkuperäisjäsen. Jontte: ­ Työvoittohan se levyn ulos saaminen oli. Alunperin oli tarkoitus kokeilla eri tuottajia, mutta lopulta se lähti käsistä aikatauluongelmien takia. Prosessi oli todella pitkä ja hajanainen, mutta kokonaisuudesta tuli helvetin hyvä. Saatiin välillä etäisyyttä kappaleisiin ja mahdollisuus tehdä muutoksia. Yhtyeen sisällä on sellaista luovaa kitkaa, mutta me kunnioitetaan toisiamme. Miehistönvaihdokset ovat herättäneet kysymyksiä, joten laitettiin sinne MySpaceen, että osa on kuollut tai hävinnyt epämääräisissä olosuhteissa. No, kukaan ei ole kuollut, hävinnyt vain. Antti: ­ Levyllä on biisejä eri aikakausilta ja äänitysten aikana kehityttiin yhdessä bändinä. Nuo ristiriidat, jotka tulevat vahvoista persoonista, johtavat kompromisseihin ja vievät eteenpäin. Levyn tekoon liittyi voimakkaasti sana "etsiminen". Meillä ei ollut alussa kaikkia nakkikeiton aineksia kasassa, mutta seuraavan kerran kauppaan mentäessä on kaupanlapussa kaikki valmiina. Kesäkuussa sekä Kornin lämmittelijänä että RMJ:n päälavalla soittaneen nelikon yleisöt ovat olleet debyyttinsä vasta julkaisseelle melkoista herkkua. Jonten ja Antin lisäksi Crumblandin rumpalilla Pexi Parviaisella ja kitaristi Teemu Seppälällä on jo yhteisiä suunnitelmia tulevien keikkapaikkojen suhteen. Jontte: ­ Ennen Kornia pelotti, koska tiesi millaista se yleisö on. Sitä ei tiedetty, että miten ne ottaisivat meidät vastaan. Keikan kautta MySpaceen kuitenkin tuli lisää ystäviä, joten voisi olettaa, että hyvin ottivat. Keikkapaikkojen koko on ollut nousujohteista tähän asti. Haaveissa olisi ehkä seuraavana se Wembley. Antti: ­ Ei se itseasiassa enää ole Wembley, sillä se stadion on uusittu. Ei se ole sama asia. Jontte: ­ Keikkabussissa puheltiin poikien kanssa seuraavista etapeista ja ensi kesän isot festarit olivat suunnitelmissa. Provinssirock ja Ruisrock kiinnostavat, koska olen käynyt molemmissa, vaikka en olekaan mikään festari-ihminen. Festivaaleissa on jotenkin liikaa hälinää ja härdelliä mulle. Antti: ­ Mun suosikkifestari on Heinolassa Jyrää, olen nimittäin sieltä päin kotoisin. TEKSTI: TARU TITTONEN KUVA: JERE HIETALA 14
• onsp Records on noussut muutamassa vuodessa merkittäväksi suomalaiseksi hiphop-levymerkiksi. Levy-yhtiö julkaisi toukokuun lopussa kokoelman juhlistaakseen kymmenvuotista historiaansa. Vaikka monet mieltävät Monspin ainoastaan hiphoppia julkaisevaksi yhtiöksi, sen menneisyyteen mahtuu niin katurockia kuin punkiakin. Siitä muistuttavat kokoelmalta löytyvät The Young Lionsin ja Pestamorin kappaleet. Käytännössä Monsp on yhtä kuin 27-vuotias Keijo Kiiskinen. Hän päätti aikoinaan perustaa oman levy-yhtiön, jotta hänen kavereistaan koostunut Pestamor saisi julkaistua seiskatuumaisen. Silloin Kiiskisen esikuvana oli Lahdessa toimivan Levy-yhtiön Arska Tiainen, joka julkaisi muun muassa Tehosekoitinta ja Apulantaa. ­ Hänen tekemisistään lähti koko ajatus omasta levy-yhtiöstä. Minulla ei olisi muuten ollut minkäänlaista tietoa omakustannemeiningistä, Kiiskinen kertoo. Yhdestä punkbändin seiskatuumaisesta alkanut harrastus on muuttunut kymmenessä vuodessa Kiiskisen ammatiksi. Kuluneen puolentoista vuoden ajan hän on voinut elättää itsensä levyjä julkaisemalla. Tällä hetkellä levy-yhtiössä on Kiiskisen apuna myös toinen työntekijä. Monspin ensimmäiset julkaisut olivat kitararockia. Pestamorin seiskatuumaisen jälkeen Monsplogo koristi seuraavaksi Nollaseiskan sinkkuja ja The Young Lionsin ep:tä. Levy-yhtiö otti ensimmäisen askeleen kohti nykyistä hiphoppiin keskittynyttä linjaa vuonna 2002, kun se julkaisi helsinkiläisen Memmy Possen Aina vanteilla -ep:n. ­ Silloin suomalainen hiphop oli pinnalla, joten mietin, onko se ihan äpäräliike lähteä siihen mukaan muiden levy-yhtiöiden tavoin. Mutta minä kuitenkin diggailin Memmy Possen meiningistä. Lähetin heille sähköpostia, jonka jälkeen tapasimme. Jätkät olivat tyytyväisiä, että saivat jonkun hoitamaan heidän asioitaan, Kiiskinen selittää. Hänen päätöksensä ei todellakaan osoittautunut "äpäräliikkeeksi", sillä Memmy Possen Aina vanteilla on vielä tänäkin päivänä Monspin myydyin ep. Lyhyessä ajassa levy-yhtiö otti suojiinsa vaasalaisen Vapaapudotuksen, turkulaisen Ritarikunnan ja helsinkiläisen Liisanpuiston. Kaikki kolme kokoonpanoa päätyivät Monspille, koska niiden jäsenet olivat Memmy Possen räppäreiden tuttuja. M kistä reiluksi levy-yhtiöpomoksi. ­ Minä en puutu millään tavalla levyjen sisältöön, vaikka nyt olenkin alkanut sanoa suoraan, jos jokin kappale on minusta huono. Artistit saavat minun puolestani valita itse yhteistyökumppaninsa. Ja eikä se ole mikään salaisuus, että levymyynnistä saatavat tulot laitetaan puoliksi artistin ja levyyhtiön kesken, koska minä haluan tehdä reiluja diilejä. Minusta on hassua, että jos levy-yhtiö saa julkaista jonkun artistin musiikkia, niin tämä saa levymyynnistä vaikkapa vain kahdeksan prosenttia. LEVYMYYNTI LASKUSSA Vaikka levy-yhtiö on tämänkin vuoden aikana ottanut listoilleen uusia artisteja, Kiiskinen ei osaa sanoa, kuinka kauan Monsp voi jatkaa laajentumistaan. Nettipiratismin lisääntyminen näkyy suoraan levymyynnissä ja Kiiskisen lompakossa. Monspin artistien levymyynti on nimittäin tippunut puoleen parin vuoden takaisista lukemista. Keikoilla käy väkeä, kriitikot kehuvat, mutta kaikesta huolimatta levyt jäävät pölyttymään kauppojen hyllyille. ­ Nyt on tulossa uusi sukupolvi musiikinkuluttajia, jolla ei ole koskaan ollut levyhyllyä. Minusta olisi mielenkiintoista nähdä, jos joku suuri levy-yhtiö alkaisi puskea markkinoille hyvää suomalaista räppilevyä. Silloin selviäisi, tekeekö Monsp jotakin väärin vai eikö jengiä todellakaan kiinnosta laittaa rahaa suomalaiseen räppiin. Viime lokakuussa Nopsajalka puhui Suen haastattelussa katkeraan sävyyn YleX:n toiminnasta, koska reggaeta ja dancehallia ei näy soittolistoilla, vaikka ne keräävät klubeille paljon yleisöä. Nopsajalan mielestä kanava voisi ottaa uudelleen käyttöön Radiomafia-nimen, koska se kertoisi totuuden sen toimintaperiaatteista. Kiiskinen suhtautuu Nopsajalkaa maltillisemmin siihen tosiasiaan, etteivät hänen levy-yhtiönsä artistit juurikaan soi radiossa. ­ Tietenkin voisi ajatella kaikenlaisia salaliittoja, mutta ehkä on kyse siitä, ettei jengiä vain kiinnosta. Suurin osa ihmisistä haluaa kuulla radiosta vain kivoja biisejä. Kun ajaa töihin maanantaiaamuna, ei silloin halua kuulla kappaletta, joka kertoo vaikkapa ryyppäämisestä, hän nauraa. Kiiskisellä on kaupallisen alan koulutus, mutta levy-yhtiön pyörittämisen hän on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Hän sanoo, että musiikkibisneksen käytännöt alkavat olla hallussa, mutta myöntää, että olisi kiinnostavaa nähdä, miten niin sanotut ammattilaiset toimivat. ­ Minusta olisi mielenkiintoista nähdä, millaisissa kabineteissa suuret levy-yhtiöt päättävät asioista. Kun Kiiskiseltä kysyy, aikooko hän jatkaa Monspin pyörittämistä niin kauan, että jonakin päivänä ilmestyy 20-vuotisjuhlakokoelma, vastauksena on lähes pelkkää naurua. ­ Minähän olen silloin jo 37vuotias, enkä halua ajatella niin pitkälle. Mutta olisihan se tietenkin siistiä, hän sanoo. TEKSTI: TUOMAS KOKKO KUVA: SAULI SIRVIÖ EI PELKKÄÄ HIPHOPPIA Vuonna 2007 Monspin artistirosterin silmäileminen on kuin lukisi suomalaisen hiphopin Kuka kukin on? -teosta. Vuosien aikana levy-yhtiölle ovat päätyneet muun muassa kristillisellä sanomalla musiikkiaan terästävä Ruudolf, provokatiivinen Steen1 ja Soul Captain Bandista tuttu Nopsajalka. Kesäkuun alussa debyyttinsä julkaiseva helsinkiläinen Loost Koos on yhtiön viimeisin signaus. ­ Ei minusta tunnu, että olisin ollut musiikkibisneksessä jo kymmenen vuotta. Se on jotenkin ou16 PESTAMORISTA LOOST KOOSIIN Monsp Records täyttää kymmenen vuotta. Kitararockilla aloittanut levy-yhtiö on nyt merkittävä suomalaisen hiphopin julkaisija. toa, jos ajattelee, että omasta elämästä on kulunut nopeasti noin pitkä aika, Kiiskinen sanoo. Hän pitää erityisesti Nopsajalan kanssa solmittua levytyssopimusta tärkeänä Monspin tulevaisuuden kannalta. Se on hänestä osoitus, että yhtiö voi julkaista muutakin musiikkia kuin hiphoppia. ­ Nopsajalka tuo meille uskottavuutta. Haluamme olla ensisijaisesti vain levy-yhtiö, emmekä hiphoppiin keskittynyt levy-yhtiö. Minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia musiikillisesta linjasta, eli periaatteessa kaikki on mahdollista. Hän ei ole tehnyt levytyssopimusta yhdenkään artistin kanssa demon perusteella. Itse asiassa Kiiskinen sanoi pari vuotta sitten eräässä haastattelussa, ettei hän kuuntele lainkaan saamiaan demoja. ­ Sen jälkeen niitä on lähetetty huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Taitaa niitä vieläkin tulla pari viikossa. Jos jossakin on kiinnostava artisti, niin uskon kuulevani hänestä ennemmin tai myöhemmin tuttujeni kautta, enkä suinkaan sillä tavalla, että artisti lähettäisi demon ja ilmestyisi ikään kuin tyhjästä. Monspille päätyneet artistit ovat säännönmukaisesti kehuneet Kiis-
• 17
• 19
• 3 0 Seconds to Marsin toinen ja tähän mennessä viimeisin levy, yhtyeen lopullisen läpimurron mahdollistanut A Beautiful Lie, julkaistiin jo kesällä 2005. Seuraavat puolitoista vuotta valloituksen kohteena oli yhtyeen kotimaa, jossa levy myikin rapiat miljoona kappaletta. Nyt 30STM herättää kiinnostusta muuallakin maailmassa, ja koska aikaa jokaisen maan perusteelliseen promoamiseen ei riitä, on toimittajia varten järjestetty kansainvälinen puhelinkonferenssi. Naureskelemme tilanteen absurdiutta kolmelta eri mantereelta ja viidestä eri maasta olevien kollegoideni kanssa reilut parikymmentä minuuttia, ennen kuin tekniikka lopulta toimii ja haastateltavamme, näyttelijänäkin tunnettu Jared Leto, saapuu langan päähän. Kyselykierros aloitetaan EteläAfrikasta. Leto ryhtyy hehkuttamaan ensimmäisen kysyjän kotimaata, jossa osa A Beautiful Lien kappaleista on myös nauhoitettu. Lopulta päästään yli small talkista, ja Leto kertoo kansainväliselle nauhuriarmeijalle kokemuksistaan kahden erilaisen tuottajan kanssa. Yhtyeen nimetön debyyttilevy julkaistiin vuonna 2002. Sen tuotti muun muassa KISSiä ja Alice Cooperia aikoinaan avitellut Bob Ezrin. ­ Hän teki töitä myös Pink Floydin kanssa, ja se kiinnosti minua eniten. The Wall oli minulle erittäin tärkeä levy ollessani nuori. Ezrin rohkaisi minua ottamaan kaiken irti mielikuvituksellisesta puolestani ja myös opetti minulle asioita biiseistä. Että milloin biisistä puuttui jotakin, tai milloin se oli vain yksi idea. Hän on todella hyvä huomaamaan huonoja tapojani biisinkirjoittajana, Leto kehuu Toisen levyn kanssa bändiä auttoi Josh Abraham, jonka nimi on tavattu niin Slayerin kuin Linkin Parkinkin kansilehtisistä. Häneltä Leto, yhtyeen pääasiallinen biisinkirjoittaja ja taiteellinen johtaja, halusi nimenomaan raskauden ja kauneuden yhdistämistä. Lopputulos miellytti yhtyeen lisäksi yleisöä, sillä A Beautiful Lie on noussut albumilistoille ympäri maailmaa, myös Suomessa. Saan kysyä kysymykseni toisena, ja tivaankin laulaja-kitaristilta, miksi hän luulee suuren kansainvälisen kiinnostuksen heränneen vasta tämän vuoden puolella. ­ Haluaisin ajatella, että olemme vähän kuin hieno viini tai jokin juusto, jolla kestää aikaa kypsyä, mies nauraa. ­ Mutta olen tyytyväinen, että tässä kävi näin. Meillä oli mahdollista kypsyä ja kasvaa ja tulla paremmiksi siinä, mitä teemme monilla eri tavoilla. Nykyään 30 SECONDS TO MARS ­ Ajan jakaminen on kaikkein vaikeinta. Pitää löytää aikaa tehdä asioita ja tehdä ne myös kunnollisesti. Ajoittain on kiireistä, mutta se ei haittaa. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä musiikkia. Se on mahtava tapa kokea elämää ja suosittelen sitä lämpimästi, mies naurahtaa. KASVUKIPUJA KAIKILLE Sivuuttakaamme toisen meksikolaistoimittajan kysymyksen videopeleistä ja siirtykäämme yhtyeen historiaan. 30 Seconds to Mars perustettiin jo vuonna 1998 Leton veljesten perhepuuhasteluna. ­ Veljeni ja minä olemme aina halunneet tehdä kaikenlaista meitä kiinnostavaa. Emme halua, että meidät tungetaan laatikkoon. Haluamme mahdollisuuden kehittää itsejämme ja keksiä itsemme uudestaan, jos tarvis. Meillä ei ollut tiettyä suunnitelmaa tai suuntaa. Etenkin nuoriso on ottanut neljättä vuosikymmentään elävien miesten musiikin omakseen. A Beautiful Lie käsittelee Leton mukaan ihmisessä tapahtuvaa kehitystä ja muutosta, mutta kieltää ajattelevansa mitään tiettyä ihmisryhmää kirjoittaessaan musiikkia. Kaikenikäisillä on oikeus kasvukipuihin. ­ Kun kirjoitan biisejä, otan vain kitarani ja etsiskelen biisejä vähän samaan tapaan kuin autoradiosta, avoinna sille mitä tuleman pitää. En ajattele tiettyä yleisöä tai kohderyhmää, mies pohtii. Letolla on jo kova kutina päästä studioon tekemään uutta levyä. Uusia kappaleita on syntynyt hotellihuoneissa ympäri maailmaa vakuuttavalla tahdilla. ­ Viimeisen parin kuukauden aikana olen kirjoittanut 30­35 biisiä. En halua vielä määritellä liikaa, koska määritelmiä voi tehdä vasta jälkikäteen. Toivottavasti muutokset ja itsensä haastaminen ovat vielä mukana, kontrollifriikiksi mainittu nokkamies toteaa. Nyt 30STM joutuu kuitenkin keskittymään vielä maailman kiertämiseen. Leto tunnustaa matkailun avartavan sekä henkilökohtaisesti että muusikkona. Kuten A Beautiful Lien tapauksessa, haaveena olisi päästä nauhoittamaan uutta materiaalia monella mantereella. ­ Ehkei edellisen levyn kokoa ja ulottuvuuksia olisi ollut, jos emme olisi olleet Etelä-Amerikassa, Thaimaassa ja Englannissa. Siinä on kokemusten tuomaa suuruutta ja otetta. Uudesta levystä ei tule maailmanmusiikkia, mutta monet paikat ja kulttuurit tulevat kuulumaan siellä. ­ Totta kai kiertäminen kasvattaa, inspiroi ja rohkaisee. Uskon, että jos on pelkästään Yhdysvalloissa tai missään yhdessä tilanteessa liian pitkään, ei saa kunnollista perspektiiviä siihen, mitä muulla maailmalla on sanottavana ja tarjottavana. Sen oppii matkustaessaan, että olemme kaikki varsin samankaltaisia ennemminkin kuin erilaisia. Puhelinkonferenssi päätyy yleiseen kaaokseen toimittajien huutaessa viimeisiä kysymyksiään kuorossa. Leto kiittää kohteliaasti ja toivoo pääsevänsä käymään jokaisen haastattelijan kotimaassa mahdollisimman pian. Monta kysymystä jäi esittämättä, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Teksti: Lotta Heikkeri Kuva: Myriam Santus-Kayda MAAILMALLISTA ROCK-MUSIIKKIA 30 Seconds to Mars on bändi, joka näkee maailman inspiraationlähteenä, josta voi poimia vaikutteita ja innoitetta roppakaupalla. Kun Yhdysvallat on valloitettu, on aika siirtyä uusille apajille. on liikaa bändejä, jotka tulevat ja menevät nopeasti. Sillä aikavälillä, kun julkaisimme toisen levymme ja missä olemme nyt, olemme jo nähneet varsin suosittujen bändien julkaisevan yhden tai kaksi levyä. Olemme onnekkaita, että olemme saaneet nauttia tästä hitaasta kyydistä. Leto kiittää menestykstä ahkeran keikkailun ohella myös perinteistä puskaradiota ja internetiä. Bändin street team, scifihenkisesti nimetty Echelon, on omassa lajissaan varsin laaja ja aktiivinen. ANONYYMIA JAKAMISTA Seuraavaksi kysymysvuoron saa kollega Espanjasta. Hän aloittaa varsinaisen trendin, johon kuuluu kysymys "Milloin tulette soittamaan Espanjaan/Brasiliaan/ Portugaliin?", ja johon Leto vastaa joka kerran kohteliaasti, että se nähdään ajallaan, ja että olisi kiva tulla Espanjaan/Brasiliaan/ Portugaliin. ­ Aiomme nyt keskittyä olemaan kaikkialla Yhdysvaltojen ulkopuolella. Olemme viettäneet siellä niin paljon aikaa, että innostaa päästä keskittymään muualle maailmaan. Leto on tuttu TV:stä sekä musiikki- että elokuvakanavilta. Miehen näyttelijänura otti nostetta teinidraamassa My So-called Life. Monet muistavat hänet myös elokuvista Unelmien sielunmessu ja Fight Club. Läntisellä pallonpuoliskolla Leto on juurikin muusikoksi ryhtynyt näyttelijä, mutta aivan kaikkialla miehen uraa kameran edessä ei tiedetä. ­ On mielenkiintoista jakaa eri puolia itsestään ihmisten kanssa. Anonymiteetti, jota musiikissa on, etenkin internetin ja iPodien aikakaudella, on jännittävää. Ja varsin hauskaa, mies pohdiskelee. Yhtyeen jäsenistö, nokkamiestä ja hänen isoaveljeään Shannon Letoa lukuunottamatta, on vaihtunut useaan otteeseen. Viimeksi yhtyeestä lähti basisti Matt Wachter. Osa jäsenistöstä on jättänyt bändin perhesyistä, ja yksi entisistä kitaristeista hukkui. Veljesten lisäksi ainoa varsinainen jäsen yhtyeessä on kitaristi Tomo Milicevi. ­ Emme puhu koskaan maineesta tai kunniasta. Meitä kiinnostaa enemmän olla hyviä taiteilijoita. Musiikki on ollut nyt prioriteetti, mutta kun teen elokuvaa, suljen sen musiikkipuolen aivoistani. Menestyksen myötä minusta on tullut muusikko, joka myös näyttelee, pikemminkin kuin näyttelijä, joka myös tekee musiikkia. Se on kääntynyt ympäri. Monet näyttelijät ovat kokeilleet siipiään musiikkiuralla ­ ja lässähtäneet maahan erittäin nopeasti. Letolla on kuitenkin vankka luottamus siihen, että bänditouhu kannattaa. Usko on jopa niin kova, että hän kieltäytyi elokuvaroolista Oscar-palkitun Clint Eastwoodin ohjauksessa. 20
• 21
• VANTAAN KORSOSSA 4.-5.8.2007 "Hyvä fiilis, reilu meininki!" LIPUT ENNAKKOON Oikeus muutoksiin pidätetään. la-su 65 lauantai 40 sunnuntai 40 Liput nettisivuilta, Tiketistä, Lippupalvelusta sekä levykaupoista kautta maan LAUANTAI THE SOUNDS (SWE) THE GATHERING (NED) APULANTA ZEN CAFÉ THE BELLRAYS (US) HANOI ROCKS MAIJA VILKKUMAA JONNA TERVOMAA LENINGRAD (RUS) KOTITEOLLISUUS VON HERTZEN BROTHERS RUBIK POISONBLACK ISMO ALANKO TEHOLLA SUNNUNTAI NINE INCH NAILS (US) DIR EN GREY (JPN) THE ARK (SWE) MILLENCOLIN (SWE) MANDO DIAO (SWE) THE 69 EYES DISCO ENSEMBLE AMORPHIS PMMP LAPKO MAJ KARMA SONATA ARCTICA POETS OF THE FALL DAMN SEAGULLS WWW.ANKKAROCK.FI 23
• 25
• KYRÖNMAAN OSUUSPANKKI 27
• CONFUSA ­ PUNKIN PMMP? Helsinkiläinen punkviisikko Confusa aloitti keikkataipaleensa pari vuotta sitten liettualaisten peltojen keskeltä. Noilta pelloilta on sittemmin ponnistettu eteenpäin ja huhtikuun lopulla ilmestyi bändin nimeä kantava ensialbumi. C onfusan (Kaisa ja Kettu, laulu, Johanna, kitara/laulu, Katja, basso, Olli, rummut) debyytin lyriikat liikkuvat tummasävyisissä sfääreissä. Lyriikkavastaavat Kaisa ja Kettu painottavat silti jättävänsä itsetarkoituksellisen ongelmissa rypemisen ja synkistelyn muiden hoidettavaksi. ­ Sanat ovat tummasävyisiä, mutta siten, että katse on pimeästä kohti valoa. Henkilökohtaisesti minua rasittaa kiire ja jatkuva tulosvastuullisuus elämässä. Surulliseksi saa ihmisten välinen kohtaamattomuus, Kettu kertoilee sanoituksia inspiroivia teemoja. Myös Kaisa korostaa sanoitusprosessin henkilökohtaisuutta. Debyytti valmistui melkoisella vauhdilla muutaman päivän aikataululla. Yhtye toivoo, ettei seuraavissa sessioissa tarvisi kiirehtiä, muttei kuitenkaan ole tyytymätön levyyn. ­ Takki siinä tyhjeni levyä työstäessä. Jossitella voi aina, mutta tyytyväisiä ollaan, Kaisa kiteyttää. ­ Omalta kohdalta voisin sanoa, että tekisin joitakin asioita toisin, mutta kokonaisuutena homma saatiin hyvin kasaan. Muutamia juttuja tuli opittua kantapään kautta, vaikka musiikin parissa on tullut puuhasteltua jo pidempään, Olli toteaa. Confusan originaalikokoonpanossa ei ollut miehen miestä ja Ollinkin oli alun perin tarkoitus soittaa ainoastaan alkuperäisen rumpalin Piian lähtöä seuranneella Euroopan-kiertueella. Homma kuitenkin toimi niin mallikkaasti, ettei Ollista päästettykään enää irti. ­ Olen soitellut ja soitan yhä useis sa erilaisissa bändeissä. Punkkia olin diggaillut tuolloin ainoastaan kotona ja käymällä muiden bändien keikoilla. Soitin kiertueen ja keikoista ja reissaamisesta jäi hyvä fiilis, joten jäin hengailemaan bändiin, Olli kertaa confusoitumistaan. Naismuusikoita aliarvioivaan suhtautumiseen yhtye kokee törmänneensä yllättävän vähän. Kaisan mukaan siellä, missä on nihkeilyä saatu kuulla, sitä on ladattu kaikkien bändien niskaan sukupuoleen katsomatta. ­ Nykyään on jo niin paljon naismuusikoita, että naistenvihaajilla ja tytöttelijöillä alkaa olla tukalat paikat. Kaikkia ei kerta kaikkiaan kerkeä halveksia, Kettu tuumii, mutta muistaa kuitenkin pari kertaa, kun sukupuoleen on erikseen viitattu. ­ Ensimmäinen oli bändin ensimmäisellä keikalla Liettuassa, Zabadaks-nimisessä paikassa, ei oikein missään kylässä edes. Keikan jälkeen paikallinen nuorimies halusi kysyä, miksi tyttöjen pitää huutaa noin rumasti. Ei oikein tiennyt, mitä vastata. Kai siksi, kun sattuu tuntumaan siltä. Toisen kerran oltiin Espanjassa. Auto oli juuri ryöstetty ja puolet bändistä oli kipeänä. Illan keikalla partasuiset baskit vain tuijottivat hiljaa, edes päät eivät nyökkäilleet. Keikan jälkeen joku puolivillainen pikkumies tuli elehtimään näkemyksiään. En oikein saanut selvää, mistä oli kysymys. Nappasin vain yhden lauseen, joka kuului: "Women don´t play". Kettu huomauttaa, ettei ongelma ole siinä, etteikö naisten tekemälle musiikille olisi tilausta. Usein vain tunnutaan ajateltavan, että sen musiikin pitäisi olla jollain tavalla nättiä. Ja kun se ei ole, närkästytään. Confusan suomenkieliseen tarjontaan sen sijaan on suhtauduttu ulkomaankeikoilla hyvillä mielin. ­ Eipä ole suomen kieli menoa latistanut. Ensi kesän tourilla soi- tetaan muuten Tshekeissä paikallisen bändin kanssa, joka tekee sanoituksensa suomeksi, Kaisa naurahtaa. ­ Yleensä ulkomaankeikoilla yleisöä hymyilyttää. Onhan se hassua, kun kaksi naista riehuu hiki päässä lavalla ja meuhkaa jostakin. Kun vain tietäisi mistä, Kettu lisää. Confusan keikkarintamalla tapahtuu jatkossa niin ulko- kuin kotimaankin kamaralla. Ameriikan maallekin on tarkoitus päästä meuhkaamaan. ­ Tätä pitää jatkaa juuri niin kauan, kuin on hauskaa eikä tunnu tyhmältä huutaa lavalla. Ja mehän ollaan kuulemma punkin PMMP Niiden tyttöjen kanssahan . voisikin soittaa, Kettu napauttaa. TEKSTI: JUKKA KITTILÄ KUVA: CONFUSA 28
• YAD Youth Against Dr ugs ry | 3/2007 KANSI Tullin tuhat ja yksi yllätystä HUOMIO Järjestöt varoittavat lakka-huumeesta RIIPPUVUUS Jussin koskettava tarina HAMPAAT Terveyden peili 1
• Virkamerkin kiillotus oliisi ajaa sinisellä autolla, uaa. Poliisi pamputtaa kumisella pampulla, uaa. Virkamiehille pitää haukkua ja räksyttää, yää. Kun ei ne paperivuorten takaa ihmistä nää, yää. Monta ja monennäköistä juttua olen pienen toimittajanurani aikana kirjoittanut, mutta yksi niistä on jäänyt harmittamaan yli kaiken. Kesätoimittajana Seinäjoella ollessani sain lukijavinkin, jonka mukaan hätäkeskus oli viitannut kintaalla suurtapahtuman yhteydessä sattuneen lapsen alkoholimyrkytyksen. Siinä sitten kokemattomuuden innolla ja sananvallasta huumaantuneena roimaisin vahvasti asenteellisen jutun sen suuremmin taustoja tarkistamatta. Lukijan vinkki oli varmasti hänen totuutensa, mutta myös hätäkeskuksella oli omansa. Olisi pitänyt kuunnella se. Juttu oli kuulemma saanut hätäkeskuksen naistyöntekijät kyyneliin. Kyllä hävetti ja hävettää vieläkin. Jos joku heistä sattuu lukemaan tätä, pyytäisin nöyrimmästi anteeksi. No, jälkiviisaus ­ paras viisaus. Hätäkeskus oli minulle helppo maali. Ja niin viranomaiset yleisesti ovat turhautumisen hetkellä. Se, että yhteiskunta virkamiehineen on vahvasti läsnä jokaisessa elämänvaiheessa synnyttää liiallista luottamusta ja riippuvuutta. Riippuvuusoireissaan sitä on sitten hyvä räyhätä kun osoitekin on selvillä, vaikka ihan itse olisi tiputtanut kolikot kaivoon. Yksi kerrallaan. Virkamiehistön ja viranomaisten sättiminen on siinäkin mielessä helppoa, että niillä on pään paikalla pykälä. Tai niin me räyhääjät sen näemme. Aina silloin tällöin pulssin tasaannuttua viranomainen näyttäytyy ihmisenä. Esimerkiksi tämän numeron lentotullista kertovassa jutussa tullin henkilökunta osoitti, että monille kasvottomiksi jääviä palveluita hoitavat erittäin osaavat, fiksut ja sosiaalisesti kyvykkäät tyypit. Eli ihmiset. Ja että viranomaisilla on kaikesta huolimatta enemmän ihmisten suojelu- ja pelastustehtäviä kuin kiusaamistehtäviä. Tulipa mieleen tätä kirjoittaessa lähestyvä juhannus. Että ketkä silloin ovatkaan töissä ja ketkä vapaalla. Että kuka sen tulee sammuttamaan kun nuotioni leviää metsäpaloksi, kuka selvittää tilanteen kun otan turpaan juhannusyön painimatsissa ja kuka maksaa osan siitä aiheutuvista lääkärikuluista. Yksi tuttu poliisi vielä sanoi, että heitä saa kyllä haukkua. Silloin kun on aihetta. Kiitos siitä. Tuomas Rauhala vt. päätoimittaja tuomas.rauhala@yad.fi Mihin katoat rakas humala? P S uomalaisen kansanluonteen vankkumaton kivijalka, nuorten reipashenkinen dokaaminen, vaikuttaa olevan historiaa. Myös tupakointi on laskussa, eikä huumeistakaan ole korvaajaa löytynyt, sillä viimeisimmät käppyrät osoittavat jyrkästi kaakkoon. Mikä ihme nuorisoamme vaivaa, kun enää ei haluta kaatuilla kuralätäköihin, pissiä pöksyyn, oksennella kaduille ja törmäillä jurbelossa puihin? Selityksiä nuorten päihteiden käytön laskuun löytyy joka lähtöön. Toiset painottavat valistuksen tuottaneen lopulta tulosta, jotkut puhuvat kaikkialta pursuavan terveyden edistämisen eetoksen läpäisseen nuoren ikäluokan ja onpa keskusteluun tuotu myös vanhempien tiukentunut kasvatus. Melkoista huttua edelliset, jos minulta kysytään. Valistuksessa on edistystä tapahtunut, mutta kun aiemmin vaikutuksen väitettiin olevan jossakin nollan kieppeillä, lienee aika optimistista väittää saman vanhan jankutuksen tuottaneen yhtäkkiä tuloksia. Terveyden edistämisen eetos on hankalasti mitattava, mutta saattaa olla osasyyllinen tai ainakin silminnäkijä laskevassa päihdetrendissä. Vanhempien tiukentunut kasvatusote sen sijaan vaikuttaa surkealta selitykseltä, sillä eikö kasvatuksen katsota pikemminkin siirtyneen vanhemmilta instituutioille? Muutoksen takana lienee ennen muuta kulttuurinen muutos, joka näyttäytyy vahvana nuorten keskuudessa. Puhe suurten kertomusten ja traditioiden murtumisesta tulkitaan yleensä sosiologiseksi hattaraksi, mutta piileekö siinä todellisuuteen kiinnitettynä sittenkin järjen hiven? Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että saamme jo äidinmaidossa ylvään kyvyn vetää viinaa oikein urakalla. Rakas humala on ollut herooinen tapa osoittaa olevansa jengin kunkku ja sosiaalisen ryhmän kova jätkä. Kelkka on kuitenkin kääntynyt ja ennen kaikkea vaikuttaa vahvasti siltä, että humalan suuri kertomus osana suomalaisten kansallisidentiteettiä on kärsinyt nuorten keskuudessa kovan inflaation. Samassa kyydissä vaikuttavat olevan tupakointi ja huumeiden käyttö. Känninen sankari on usein känninen luuseri. Nuorten elämää leimaa paikallaan pysyvyyden ja perinteiden sijaan jatkuva muutos. Nuorisokulttuuri onkin atomisoitunut, joka viittaa hiukkasmaiseen, mosaiikkimaiseen, kulttuuristen ilmiöiden kentässä värisevään ja jatkuvasti liikkuvaan sukupolveen. Atomisoituneen sukupolven elämää leimaa valinnan vapaus ja vaatimus. Suuret nuorisojengit ovat historiaa, eikä pienryhmiin kuulumiseksi tarvitse "olla niin kuin muut". Päinvastoin, nykyisen yksilön oikeutena ­ ja velvollisuutena ­ toteuttaa itseään, kehittää yksilöllisyyttään, osoittaa aloitteellisuutta ja toimia itsenäisesti. Suomalaisille nuorille niin rakas humala vaikuttaa hiljalleen haihtuvan ilmaan yksilöllisyyden korostuessa ja ryhmäpaineen löyhtyessä. "Olen mitä halua ja teen mitä haluan" - enkä dokaa, jos ei huvita. Mikko Salasuo Valtiotieteen tohtori Mikko Salasuo toimii Nuorisotutkimusverkoston tutkijana. TOIMITUS: Viiva, YAD Youth Against Drugs ry, Näsilinnankatu 21 A 20, 33210 Tampere, puh. 040 512 7378 www.yad.fi/viiva, viiva.palaute@yad.fi JULKAISIJA: YAD Youth Against Drugs ry puh. 040 512 7378, tuomas.rauhala@yad.fi ILMOITUSMYYNTI: YAD Youth Against Drugs ry, Heikki Hazmuka, Asiakkaankatu 3 A, 2. kerros, 00930 Helsinki, puh. 09 7429 8883, asiakaspalvelu@yad.fi TILAAJAPALVELU: puh. 02 6511 3235 PAINOPAPERI: sanomalehtipaperi (48,8 g, 68 vaalea) KANNEN KUVA: Tuomas Rauhala TÄMÄN LEHDEN TEKEMISEEN OVAT OSALLISTUNEET LISÄKSI: Liisa Jormalainen, Rosita Juurinen, Olga Pessi, Mikko Salasuo TOIMITUSNEUVOSTO: Rosita Juurinen, Esa Mönttinen, Aulikki Otranen, Janne Paananen, Tuomas Sauliala TAITTO: Kustannusosakeyhtiö Kärki / PÄÄTOIMITTAJA: Raisa Ojaluoto (hoitovapaalla) PAINO: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy VS. PÄÄTOIMITTAJA: Tuomas Rauhala, Forssa 2007 Kimmo Nurminen ULKOASU: Tuomas Rauhala 8. vuosikerta ISSN 1796-5209 (painettu) ISSN 1796-5217 (verkkolehti) 2
• TUOMAS RAUHALA 4 ­ 5 Asiaa ja sen vierestä Vasemmistonuoret joutuivat taas median silmätikuksi. Viiva iloitsee Reginayhtyeen menestyksestä ja sovitti Iisa Pajulalle paitaa. Roskaruoka ja olut tekevät jalkapallosta kalliin ajanvietteen ­ myös luonnolle. 8-12 Laittomat laihdutuslääkkeet eivät läpäisseet tullin seulaa. 6 ­ 7 Päivän värit ovat punainen ja oranssi Helsingin Rautatientorilla vietettiin 19. kesäkuuta YK:n huumeiden vastaista päivää bändi- ja infotapahtuman merkeissä. Päihdetyötä tekevät järjestöt muistuttavat lakka-huumeen vaaroista. Kuvapäiväkirja vie teidät tapahtumien keskipisteeseen. 8 ­ 12 Tuhat ja yksi yllätystä Yksi kokeilee kahvilla, toinen suklaalla, kolmas ehkä parfyymeilla tai CD-kotelolla. Mutta lentotullin väkeä ei niin vain hämätä. Viime vuonna Helsinki-Vantaalle katkesi lähes tuhannen laittoman postilähetyksen tai tuliaisen matka. Yhden riippuvuuden anatomia. 16 13 Ajankohtainen Riika YAD ry:n väki tutustui Latvian päihdetyöhön. 16 Lue Jussin koskettava tarina kaikkien riippuvuuksien äidistä 17 Hampaat ovat terveyden peili Hammaslääkärisi tietää sinusta enemmän kuin arvaatkaan. 18 Yadilainen Esittelyssä Juankosken tehoduo. TUOMAS RAUHALA LIISA JORMALAINEN 3
• Vasemmistonuorten kannabisaloite vei mediahuomion oukokuussa järjestetyssä Vasemmistonuorten liittokokouksessa käsiteltiin 72 muun joukossa aloite, jossa esitettiin kannatettavaksi kannabiksen laillistamista. Liittokokouksen päätös oli, että Vasemmistonuoret kannattavat kannabiksen käytön sekä omaan käyttöön kasvatuksen laillistamista. Päätös oli ainoita liittokokouksen asioita, jotka ylittivät uutiskynnyksen. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo, mitä päätöksen taustalla on ja millaista keskustelua siihen kokouksessa liittyi? "Itse asiassa kokouksessa oli sellainen tilanne, että aloitetta ei juuri ehditty argumentoida tai siitä ehditty keskustella. Kun päätettävänä oli muiden asioiden lisäksi yli 70 aloitetta, niin aika vauhdilla mentiin eteenpäin. Asia on kuitenkin sellainen, josta järjestössä on puhuttu paljon ja uskon, että se oli kaikille paikalla olleille tuttu. Joten ei siitä sen kummempia vastalauseita kuulunut. Tässä on kyse siitä, että huumeidenkäyttöä ei pitäisi enää demonisoida eikä siitä rankaista. Suomen on aika ruveta harjoittamaan virallisen huumepoliittisen strategian mukaista haittojen vähentämisen politiikkaa. On tunnustettava se tosiasia, että huumeeton yhteiskunta on utopia ja ryhdyttävä vähentämään huumeista yhteiskunnalle ja yksilölle koituvia haittoja. Päätös perustuu meidän päihdepoliittiseen asiakirjaan, jonka teossa on ollut mukana paljon asiantuntijoita. Ruotsi, Suomi ja Norja ovat säätäneet Euroopan tiukimmat repressioon perustuvat huumelainsäädännöt ja joskus väitetään, että amerikkalaismallinen pakkokeinoihin keskittyvä politiikka on parasta haittojen vähentämistä. Väitettä vastaan sotivat kuitenkin tilastot näiden maiden huumekuolemista, kun tilastoja vertaillaan vaikkapa Hollannin, Ranskan tai Portugalin vastaaviin lukuihin. Dekriminalisoinnin taustalla on myös ajatus katkaista porttiteorian mukainen linkki kannabiksesta kovempiin huumeisiin, mitä tukevat tutkimustulokset ulkomailta." Onko Vasemmistoliiton vanhemmalta polvelta tullut palautetta? "Hmm... Eipä oikeastaan. Asiasta on käyty niin paljon keskustelua, että uskon heidän olevan hyvin perillä siihen liittyvistä seikoista. Pääosin palautekeskustelu on koskenut sitä, että oliko tässä vaiheessa järkeä muuttaa yhtä lausetta, kun asiakirjan sisältöä tullaan pian tarkastelemaan uudestaan. Se tässä vähän harmittaa, että tämä yksi pieni aloite vei kaiken mediahuomion liittokokouksen muilta asioilta." Tuomas Rauhala TUOMAS RAUHALA CEZAR PERELLES T Stadionrakennusten aiheuttama ekologinen jalanjälki on verrattain pieni, mutta paikalle saapuvat kymmenet tuhannet katsojat kuormittavat luontoa monin verroin. Kuva on jättimäiseltä Estadio Olimpicolta Buenos Airesista, Argentiinasta. Kallis futisfinaali ­ luonnolle JALKAPALLON SANOTAAN OLEVAN MONILLE ELÄMÄÄ SUUREMPAA. PUHUMATTAKAAN LOPPUOTTELUISTA. TÄSTÄ ON JÄLLEEN SAATU HYVÄ ESIMERKKI. utkija Andrea Collins Cardiffin yliopistosta arvioi, että esimerkiksi toukokuussa pelatun Englannin cupfinaalin ekologinen jalanjälki on noin 3 000 kertaa suurempi kuin Lontoon upouuden jättimäisen Wembley-stadionin koko. Yhden ihmisen ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan pintaalaa, joka tarvitaan tuottamaan hänen kuluttamansa luonnonvarat ja energia. Cup-finaalia paikan päällä seuranneen jalkapallofanin aiheuttama ekologinen jalanjälki oli noin kymmenen kertaa suurempi kuin ottelua kotisohvalla seuranneen katsojan. Collins on tutkinut urheilutapahtuminen ekologista jalanjälkeä. Muun muassa futisfanin mieltymys olueen ja T pikaruokaan tekee askeleesta raskaan. "Ne ovat pitkälle jalostettuja tuotteita, joiden valmistaminen kuluttaa paljon energiaa.", hän toteaa. Suuren osan ekologisesta jalanjäljestä muodostavat myös pelipaikalle matkustaminen ja kaikki matkalla kulutettu neste ja tavara. Andrea Collinsin laskelmat jalkapallofinaalin ekologisesta jalanjäljestä perustuvat hänen tutkimaansa, vuonna 2004 Cardiffin Millennium-stadionilla pelatun finaalin ekologiseen jalanjälkeen. Tuolloin paikalle saapuneet Manchester Unitedin ja Millwallin kannattajat söivät 37 624 makkaraa, piirakanpalaa tai pasteijaa, 26 965 voileipää, 17 998 hotdogia, 12 780 hampurilaista, 11 502 pussia perunalastuja ja 23 909 annosta ranskalaisia. Kaiken tämän alas huuhtomiseen tarvittiin 369 585 tuopillista olutta, 38 906 tuopillista siideriä, 12 452 pullollista viiniä ja 153 622 napsua väkevämpää viinaa. Ekologisesta jalanjäljestä suurimman osan toi kuitenkin liikenne, jonka osuus Cardiffin cupfinaalin koko jalanjäljestä oli 1 670 hehtaaria. Tuomas Rauhala Lähteet: http://www.cardiff.ac.uk/ news/articles/final-score.html Vesa Vanhalakka: "Kovin kallis cup-kannu". Aamulehti 21.5.2007 Vasemmistonuoret päätyivät taas median silmätikuksi. 5
• armeija valtasi H Sanomaa tehostettiin varsin iskevillä lauseilla. Pikkuparlamentti todistajana. KUVAT: Tuomas Rauhala Y K:n huumeiden vastainen päivä sai jälleen arvoisena näkyvyyden maan keskuspaikalla, kun päihdetyötä tekevät järjestöt täräyttivät koko iltapäivän kestäneet kekkerit Rautientorilla. Järjestöt julkaisivat muun muassa lakka-huumeesta varoittavan tiedotteen, joka on luettavissa kokonaisuudessaan tällä aukeamalla. Kuvapäiväkirja kertokoon loput hyvästä meiningistä. Valvomon Setä näytti keikkailun mallia. Herra vetäisi setin aikana suuren osan sanoituksista aivan hatusta, mutta kaikki osuivat nappiin päivän teeman mukaisesti: "Onko järkee olla sekaisin?" Janne Katajalle ei langennut helppo rooli. Yleisö piti saada lämpimäksi bändejä varten. Cheerleadereiden taidonnäytteitä. Tehkääpä perässä. Omalla vastuullanne. 6
• Helsingin keskustan Eduskuntatalon portailla marssiin valmistautuneet kiinnostivat myös mediaa. Järjestöt haluavat muistuttaa lakka-huumeen riskeistä EI KANNATA JUODA LITKUJA, JOIDEN SISÄLLÖSTÄ ET OLE VARMA. PIDÄ HUOLI ITSESTÄSI JA KAVEREISTASI. K:n huumeiden vastaisen päivän tapahtumasta on muodostunut tärkeä päihdejärjestöjen yhteistyön ja tiedottamisen muoto. Vuosittain toteutetaan Helsingissä tämä hyvän meiningin tapahtuma, jolla järjestöt haluavat tuoda esiin ja keskusteluun huumeproblematiikkaan liittyviä asioita. Välillä on vedottu kansanedustajiin ehkäisevän työn arvostuksen ja resurssoinnin puolesta, joskus on julkaistu järjestöjen huumeohjelma. Tänä vuonna järjestöt haluavat nostaa esiin lakka-huumeen riskejä. Järjestöt toivovat, että nuoret tiedostaisivat lakkaan liittyvät suuret riskit eivätkä kokeilisi lakkaa kesän juhlilla ja festareilla, missä sitä varmasti on tarjolla. Varsinkin alkoholin nauttimisen yhteydessä riskit kasvavat huomattavasti ja annostelun vaikeuden vuoksi yliannostus ja jopa kuolemanriski ovat todellisia. Lakan yliannostus voi johtaa tajuttomuuteen, hengityspysähdykseen tai koomaan jo hyvin pienillä annoksilla. Ei siis kannata juoda litkuja, joista ei tiedä mitä ne pitävät sisällään, eikä vieraista pulloista muutenkaan! Jos epäilet jonkun saaneen lakka- tai gamma ylinnostuksen on tärkeää laittaa kaveri kylkiasentoon ja huolehtia että hengitys kulkee. Jos kaveri ei hengitä tulee hälyttää apua paikalle ja aloittaa elvytys. Huolehdi itsestäsi ja muista. Value life -say no to drugs! Value Life! -teema sopii kaikkien toimijoiden arvomaailmaan ja yhteiseksi pysyväksi viestiksi. Huumeiden käyttökin on arvovalinta, jolla osoittaa millaisia asioita haluaa tukea. Käyttäjät ja myyjät tukevat tietäen tai tiedostamattaan kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, heikompiosaisten riistoa, huumeteollisuuden ja -tuotannon lieveilmiöitä kuten kolmansien maiden köyhyyttä ja ympäristöongelmia. Huumeiden boikotointi on viesti paremman, reilumman, solidaarisemman ja onnellisemman maailman puolesta! Helsingissä 19.6.2007 Elämäntapaliitto *Elämä on parasta huumetta ry *Elämäni Sankari ry *Irti Huumeista ry *Non Fighting Generation ry *Operaatio TOIVO ry *Raittiuden ystävät ry *Stop Huumeille ry *Suomalainen lääkäriseura Duodecim ry *Suomen ASH ry *Suomen sairaanhoitajaliitto ry *Sininauhaliitto *Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS *YAD Youth Against Drugs ry Y Pyöräpari halkoi kulkueelle tuulta. Eturivin paikat. YAD ry:n toiminnanjohtaja Rosita Juurinen antoi YleX:lle puhelinhaastattelun suoraan lähetykseen tapahtumien keskipisteestä. Mika Kärkkäinen viittoo, että YAD ry:n infopisteellä kaikki OK. Päivä oli antoisa. YAD ry:n toiminnanohjaaja Maria Normann ohjasi joukkoa kenraalin jämäkkydellä. 7
• DAVID ALLEY Tuhat ja yksi YKSI KOKEILEE KAHVILLA, TOINEN SUKLAALLA, KOLMAS EHKÄ PARFYYMEILLA TAI CD-KOTELOLLA. MUTTA LENTOTULLIN VÄKEÄ EI NIIN VAIN HÄMÄTÄ. VIIME VUONNA HELSINKI-VANTAALLE KATKESI LÄHES TUHANNEN LAITTOMAN POSTILÄHETYKSEN TAI TULIAISEN MATKA. >>> 8
• yllätystä Kuva ei ole Helsinki-Vantaan lentokentältä. 9
• oni on varmasti saanut makeaa ­ ja laillista ­ postia ulkomailta. Tai lähettänyt sellaista. Paikallista erikoissuklaata, kahvia... Paketti vaan on saapunut perille kerran avattuna, uudelleen teipattuna ja tullin tarkastusmerkillä leimattuna. "Suklaata, kahvia ja parfyymeja käytetään usein peittämään laittomien aineiden oma tuoksu.", tulliylitarkastaja Risto Rodionoff lentotullista kertoo yhtenä syynä, miksi lähetys on saattanut päätyä avattavaksi. Rodionoff, tulliylitarkastaja Veijo Mäntylä ja lentotullin päällikkö Mika Pitkäniemi pudottelevat tottuneesti lisää seikkoja, jotka saavat tullin hälytyskellot soimaan. Paketin muoto, sen kulkema reitti, ja lista jatkuu. Heitä kuunnellessa vakuutun hetkeksi, että kovin monta laitonta pilleriä ei voi päästä luiskahtamaan rajan tälle puolelle. Tiedustelu toimii ja tullivirkailijoiden silmät sekä huumekoirien nenät hoitavat lopun. Rodionoff heittää hyväuskoisuuden hetkelläni saman tien vesilintua. "Jos ajatellaan vaikka dopingaineita. Jollakin on tiukka treeniohjelma ja aineita pitää ottaa säännöllisesti niin vaikka yksi kanava saataisiin umpeen, on oltava ainakin pari väylää varalla, että aineiden saanti ei katkea. Se tekee tästä työstä mielenkiintoista.", hän kertoo jatkuvasta kilpajuoksusta. M Pitkäniemi selventää. Hän antaa eteeni listan alkuvuonna postissa tehdyistä takavarikoista. Lista on jaoteltu huumausaineisiin ja huumausaineiksi luokiteltaviin lääkkeisiin, lääkkeisiin sekä dopingaineisiin. Pitkäniemen mukaan alkuvuoden takavarikot kuvastavat hyvin nykytilannetta. Huumausaineita liikkuu postissa, mutta melko pieniä määriä ja ne tulevat pääsääntöisesti EU:n sisältä. Internet ja siellä tapahtuva aggressiivinen markkinointi puolestaan on lisännyt lääkkeiden postitusta ja niillä on Pitkäniemen mukaan selvästi nähtävät juuret kolmansiin maihin. Dopingaineita postitetaan sekä EU:n ulko- että sisäpuolelta. "Täytyy toki muistaa, että kaikkien aineiden päätepysäkki ei välttämättä ole Suomessa vaan ne saattavat olla kauttakulkumatkalla, mutta jäävät täällä kiinni.", hän jatkaa. Siinä paha missä mainitaan Ku i n t i l a u k s e st a s a a m m e eteemme esimerkin lentotullin työstä. Tullivirkailija kiikuttaa paikalle paksun kirjekuoren, joka epäilyn perusteella napattiin lähempään tarkasteluun juuri saapuneelta lennolta. Mattopuukko heilahtaa paljastaen kirjeen paksun paperivuorauksen. Sisältä löytyy toistakymmentä levyllistä punaharmaita kapseleita. "Laihdutuslääkkeitä.", kirjeen avannut virkailija toteaa. "Maksavat Suomessa kolme euroa per kapseli.", hän jatkaa. Lääkettä saa Suomesta reseptillä, mutta tullilaiset tietävät kertoa, että hoitoon on vaikea päästä. Vaatii kuulemma määrätietoista todistelua ja omatoimista painonpudotusta, että saa lääkärin vakuutettua hoidon tarpeesta. Yritän vähän tuputtaa Risto Rodionoffille ja Veijo Mäntylälle ajatustani, että eikö heidän työnsä olekin kuin jännä aarteenetsintäleikki tai kuin joulu, jolloin saa jännittää, millainen yllätys paketista kuoriutuu. "Eivät ne yllätyksiä ole.", Mäntylä kuittaa yritykseni. Internetin ihmeet Lentotulli muodostaa maa- ja meritullin kanssa viranomaiskokonaisuuden, joka valvoo tavaroiden liikkumista rajojen yli, toimeenpanee verotusta ja torjuu vaarallisten aineiden salakuljetusta sekä talousrikollisuutta. Tullit tekevät keskenään ja muiden viranomaisten kanssa tiivistä yhteistyötä ja tukevat havainnoillaan muun muassa lainsäädäntöä. Tullipäällikkö Mika Pitkäniemi kertoo, että lentotullin vastuulla on lentomatkustajien, -rahdin sekä lento- ja kaiken Euroopan unionin ulkopuolelta tulevan postin tullaus. Joka ikistä kirjettä ei luonnollisesti käydä läpi vaan lähetysten tarkastamiseen on oma ohjeistonsa. "EU-alueella tavaroilla on vapaa liikkuvuus ja voimme tehdä tarkastuksia vain perustellusta syystä. Kolmansista maista tuleville lähetyksille voimme tehdä vapaammin pistotarkastuksia.", Mika Niemenmaa ja Rampe-koira tutkivat Suomeen saapunutta postia. Tulli on teettänyt Rampelle käyntikortit, mutta niiden menekki on ollut niin valtaisa, ettei Rampella ollut enää yhtään jäljellä. Kirje on lähetetty pohjolaan EU:n ulkopuolelta. Ja voi kai sen kertoakin: Suureen osaan näistä lähetyksistä lyödään leimat Intian niemimaalla. Helsinki-Vantaalla kirjeet puretaan koneesta kotimaan terminaalin lähellä sijaitsevaan postin lajittelukeskukseen, jossa myös tulli saa ensi kosketuksena niihin. Huumekoirat kiertävät keskuksen läpi säännöllisesti päivittäin ja lähetysten sisältöä voidaan katsoa myös läpivalaisulaitteella. Tarkastamamme laihdutuslääkekirje ei tule löytämään perille Länsi-Suomeen vaan lääkkeet takavarikoidaan ja lähetetään tullilaboratorioon, jossa kapseleiden sisältö varmistetaan. Kun ainemääritys on tehty, tiedetään minkä rikosnimikkeen alle teko kuuluu. Risto Rodionoff kertoo, että tämän jälkeen tehdään rikosilmoitus ja tulli tekee lähetyksen tilaajan alueen poliisiviranomaisille virka-apupyynnön tutkia tapaus. Jos koiran nenä pettää, ihmisen nenä paikkaa Mika Pitkäniemellä, Risto Rodionoffilla ja Veijo Mäntylällä on pitkä kokemus tullityöstä. Ja koska tullin harhauttaminen vaatii mitä mielikuvituksellisimpia yritelmiä, on herroilla niistä myös monta herkullista tarinaa. Joten yhteen sellaiseen on hyvää päättää. Rodionoff muistelee tapausta, jossa nuorten miesten seurue oli etelän automatkal- Epäonninen nettitilaaja Kirjeen matka on alkanut mitä todennäköisimmin nettitilauksesta. Enkä yhtään ihmettele, että joku on kokeillut onneaan, jos lääke on niin kallis ja reseptin saaminen hankalaa. 10
• kuten muillekin huumekoirille omat laan kerännyt rahansa kimppaan ja ostanut lastin marihuanaa. Kätköpaikaksi oli valittu auton katolla ollut suksiboksi ja huumekoiran hämäykseksi boksiin oli kaadettu pullollinen partavettä. Koiran nenän valtaisa Hugo Bossin leuhu oli kyllä saanut niin tukkoon, ettei se saanut paljastettua kätköä. Mutta tullimiehen nenä toimi liiankin hyvin ja tämä päätti tutkia asian. Tuomas Rauhala Tulliylitarkastaja Veijo Mäntylä esittelee viiden kilon säkkiä, josta riittäisi mieskuntoa loppuelämäksi. Huumeiden, lääkkeiden ja dopingaineiden lisäksi lentotulli takavarikoi muitakin laittomia tuliaisia kuten piraattituotteita. Tulliylitarkastaja Risto Rodionoff nappasi kokoelmasta sähkötainnuttimen. 11
• Laihdutuslääkkeet eivät läpäisseet tullin seulaa. Huumeiden käytön trendit näkyvät tullissa selvästi VIIME AIKOINA ON LIIKKUNUT PALJON LAKKAA JA HAMPUN SIEMENIÄ T ulli on hyvin perillä maan kulloisistakin huumausainetrendeistä. Usein jopa edellä. Takavarikoiduista aineista, niiden määristä ja liikkuvuudesta saa helposti pääteltyä kentän uusimmat tuulet. Tullipäällikkö Mika Pitkäniemi sekä tulliylitarkastajat Veijo Mäntylä ja Risto Rodionoff kertovat, että erityisesti lakka on huolestuttanut heitä viime aikoina. Yksityishenkilöille menossa ollutta lakkaa on takavarikoitu pikarahdin puolelta jo useita kymmeniä litroja. "Jos yksi käyttöannos on millilitran luokkaa, niin puhutaan melkoisista määristä.", Mäntylä huokaa. Lakka on gamman eli gammabutyrolaktonin (GBL) valmistuksessa käytettävä esiaste, ja muuttuu elimistössä gammaksi. Lakkaa juodaan valmiina nesteenä tai sekoitetaan jauheena nesteeseen. Lakan vaikutus on gammaan verrattuna kymmenkertainen ja se on käyttäjälleen hengenvaarallinen. Terveys- ja päihdetyön järjestöt ovatkin täksi kesäksi laatineet tiedotteen, jossa nuoria varoitetaan lakan käytöstä ja sen vaikutuksista. Tiedote löytyy kokonaisuudessaan myös tästä lehdestä. Viime aikojen havaintoihin tullilaiset lisäävät hampun siemenien liikkumisen. "Siemenet eivät ole laittomia, elleivät sitten lähden itämään matkalla.", Rodionoff nauraa. Heidän mukaansa tullissa näkyy jonkun verran myös kotikemistien design-huumekehittelyt. "Kyllä siellä yksityisille sellaisia aineita liikkuu, joilla se on mahdollista." Tuomas Rauhala Tullipäällikkö Mika Pitkäniemi ja Veijo Mäntylä pitävät löytöjä pikemminkin odotettuina kuin yllätyksinä. Mikä laillista, mikä laitonta yksityishenkilö voi tuoda käyttöönsä lääkevalmisteita Suomeen Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta korkeintaan yhden vuoden ja vastaanottaa postitse korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän, kunhan henkilö pystyy osoittamaan, että lääke on tarkoitettu hänen omaan lääkitykseensä, reseptit ovat kunnossa ja myyjällä on valmisteen ostomaassa oikeus lääkkeiden vähittäisjakeluun. samoin edellytyksin yksityishenkilö voi tuoda Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän. lääkevalmisteiden hankkiminen ja vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta on kokonaan kielletty huumausaineeksi luokiteltavaa lääkevalmistetta yksityishenkilö saa tietyin edellytyksin tuoda Schengen-sopimuksen piiriin kuuluvista valtioista korkeintaan 30 vuorokauden ja muusta valtiosta korkeintaan 14 vuorokauden käyttöä vastaavan määrän. Henkilöllä täytyy olla pääasiallisessa asuinvaltiossaan annettu todistus ja lääkemääräys ja edellisestä Suomeen tuonnista on täytynyt kulua vähintään aikaisemmin tuodun lääkemäärän käyttöä vastaava aika. huumausainetta sisältävää lääkevalmistetta ei saa hankkia eikä vastaanottaa postitse Suomen ulkopuolelta Lähde: Valtioneuvoston asetus lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen, www.finlex.fi 12
• Ajattelu on sallittua, muistuttaa latvialainen ehkäisevä päihdetyö. Ehkäisevä päihdetyö Riiassa S arjassamme tutkimusmatkoja eri maiden päihdetyön käytäntöihin pureuduimme yadilaisvoimin toukokuussa riikalaiseen ehkäisevään työhön. Ennakkoaavistuksenamme oli, että ehkä latvialainen ehkäisevä työ huumeiden ja muiden päihteiden suhteen ei ole aivan samalla tasolla kuin Suomessa, mutta saimme todeta oletuksemme osin vääriksi. Riikan ehkäisevän työn keskus itse asiassa jopa hämmästytti monipuolisuudellaan. Paitsi huumeiden, alkoholin ja tupakan käytön ehkäisyä, keskus tarjoaa apua myös peliongelmiin, tietokone- ja nettiriippuvuuteen, jotka ovat koko ajan yleistymässä erityisesti nuorten keskuudessa. Työtä keskuksessa tehdään aivan varhaisvaiheen ehkäisevästä työstä lasten ja heidän perheidensä kanssa aina vaikeasti riippuvaisten auttamiseen ja hoitoon. Riippuvuuksien ehkäisykoulutusta ja päihdekasvatusta tarjotaan lapsille, nuorille, vanhemmille, opettajille ja päihdetyön ammattilaisille. Kurssiohjelmien lisäksi menetelminä käytetään erilaisia pelejä ja esim. nuorten omia työpajoja. Ehkäisevän työn keskuksessa tilastoidaan ja tutkitaan mm. riippuvuuksien yleisyyttä, huumeiden viihdekäyttöä ja paikallisia päihdeoloja. Apua etsiville tarjotaan nettija puhelinneuvontaa sekä erilaisia ryhmiä ja terapioita. Lisäksi keskus tuottaa monipuolisesti tietomateriaaleja eri kohderyhmille. Äkkiseltään arvioituna keskuksessa käytetyt menetelmät ja toimintatavat vastasivat hyvin pitkälti sitä, mitä Suomessakin pidetään hyvänä ja nykyaikaisena ehkäisevän työn otteena. Yhteytenä yadilaiseen toimintatapaan löytyi nuorten kouluttaminen toimimaan vertaisvaikuttajina ja -valistajina toisten nuorten parissa. Päihdepulmat ovat Riikassakin lisääntyneet viime vuosina ja ehkäisevää työtä eri tasoilla tarvitaan. Lasten päihteiden käyttö on lisääntynyt ja huumeiden käyttäjät ovat yhä nuorempia. Pääasiallisena päihdeongelmana näyttäytyy kuitenkin, mikäs muukaan kuin alkoholi. Poikkeuksena Suomen tilanteeseen keskuksen työntekijät kertoivat, ettei buprenorfiini (subutex, subuxone) ole heillä ongelmapäihteiden joukossa. Tämä huomio hämmästyttää ottaen huomioon, miten helposti Latviassa määrätään korvaushoitolääkkeitä. Oli miten oli, tuntuisi siltä, että monella Suomen kaupungilla ja kunnalla saattaisi olla paljon opittavaa riikalaisen ehkäisevän työn monipuolisuudesta ja laajuudesta. Rosita Juurinen Kirjoittaja on YAD ry:n toiminnanjohtaja. Korvaushoitoa Latviasta? S Riikan ehkäisevän päihdetyön keskus: Rigas Atkaribas: www.narcomania.lv State Addiction Agency: www.narko.lv uurin ja kattavin päihderiippuvuuksien hoitopaikka Latviassa on State Addiction Agency Riiassa. Vuosittain siellä hoidetaan tuhansia eri asiakkaita niin avo- kuin laitoshoitona. Korvaushoitoa SAA:ssa tarjotaan niin metadonilla kuin buprenorfiinillakin. Vaikka tiedossa onkin ollut suomalaisten subutex-matkat baltiaan ja sitä ennen Ranskaan, oli kuitenkin yllättävä tieto, että SAA:n nykyisestä noin sadasta korvaushoitopotilaasta 60 on suomalaisia. Lisäksi voidaan vaan arvioida muilla klinikoilla asioivien suomalaisten määrää. Kertovatko luvut siitä, että Suomessa hoito on retuperällä ja korvaushoitopaikkojen määrä ei vastaa opioidiriippuvaisten hoitotarpeisiin vai jostain aivan muusta. Spekuloida voidaan esim. sillä, että Riikan klinikoilta diilerit ovat löytäneet oivan lähteen tuottaa buprenorfiinia edullisesti täkäläiseen katukauppaan. Jos kaikki subutexit ja subuxonet menisivät aidosti korvauslääkitystä tarvitsevien tarpeisiin, olisi katukauppa epäilemättä paljon vähäisempää. On myös mahdollista, että opioidiriippuvaiset järjestävät aineet omaan päihde- tai Vaikka tiedossa onkin ollut suomalaisten hoidolliseen käytsubutex-matkat baltiaan ja sitä ennen Ranstöönsä matkailekaan, oli kuitenkin yllättävä tieto, että SAA:n malla Latviaan ja nykyisestä noin sadasta korvaushoitopotilaasta 60 on suomalaisia. Lisäksi voidaan rahoittavat matvaan arvioida muilla klinikoilla asioivien kansa myymällä suomalaisten määrää. osan lääkkeistä. Todennäköistä on, että kaikkia näitä tapahtuu. Toisaalta buprenorfiinirallia Latvian ja Suomen välillä on jo suitsittu tiukennetuilla säädöksillä ja sopimuksilla maiden välillä. Muutama vuosi sitten trafiikki oli nykyistä vielä suurempaa ja lääkkeiden hakureissuja tehtiin runsaammin. Yksityisten klinikoiden valvonta Latviassa on ilmeisesti yhä hataraa ja reseptit järjestyvät helpommin kuin valtiollisesti hallinnoiduista hoitopaikoista. Joka tapauksessa osin katukauppaan päätyvä lääkeralli aiheuttaa ongelmia meillä täällä kotomaassa ja näkyy buprenorfiinin (väärin) käyttäjien määrässä. Iso työmaa on edessä paitsi ehkäisevässä työssä, mutta myös todellisen korvaushoidon kehittämisessä. Korvaushoito on jo hoitotakuun piirissä, mutta kuka takaa hoidon laadun, sen että hoito täyttäisi laadukkaan huumehoidon kriteerit? Jos hoitopaikkojen määrää kovalla kiireellä lisätään, pitäisi samalla huolehtia siitä, että hoidolla on kuntouttava sisältö lääkejakelun lisäksi. Tällä hetkellä hoito on lääkkeen jakamista, jolla ei juuri ole päästy opioideista vierottumiseen. Lieveilmiöt ja oheiskäyttö rehottavat korvaushoidon ympärillä. Kuka avaisi päihdehoidon piirissä sen keskustelun, jonka seurauksena korvaushoidosta tulisi todellista hoitoa? Rosita Juurinen 13
• Haato Valimotie 27 01510 Vantaa Mäntyharjun kunta Nuorisotoimi PL 76 52701 Mäntyharju Aken Optiikka Kiteentie 10 82500 Kitee Alkuasunnot Oy Helsinki www.alkuasunnot.fi "omaan elämän alkuun" Espoonlahden Seurakunta PL 200 02711 Espoo Keravan Ruosteenesto Ky Jäspilänkatu 32 04250 Kerava Etappina Oy PL 10 93401 Keskushuolto Oy Kaivokatu 5-7 18100 Heinola Helsingin kaupunki PL 17 00099 Helsingin kaupunki Pyhännän Vesi Oy Roopintie 1 92930 Pyhäntä Allecon Oy Mekaanikonkatu 3 00810 Helsinki Etelä-Savon Osuuspankki Pentinpolku 1 52700 Mäntyharju Koivun Yrttitila Ristijoentie 181 31450 Häntälä AP-Elektroniikka Malminkaari 10 00700 Helsinki Etelä-Suomen Sanomat Pl 85 15101 Lahti Kuljetusliike Osmo & Jarkko Kokko Oy Vakkosalmenkatu 8 80200 Joensuu Kone Cranes Heavy Lifting Oy PL 669 05801 Hyvinkää Kontulan Kiinteistöt Oy Kontulankaari 12 00940 Helsinki Kopparberg Finland Oy Honkanummentie 3 01260 Vantaa RAY PL 32 02601 Espoo www.ray.fi Apex Automation Oy Terminaalikatu 3 67700 Kokkola Hintukainen, Tmi Saila Taimisentie 8-10 21290 Rusko Isännöintipalvelu Tapaninen Punavuorenkatu 20 00150 Helsinki Ashland Finland Oy PL 370 06101 Porvoo LIT-Tekniikka Oy PL 222 21101 Naantali Insinööritoimisto RI-Konsultit Latokartanontie 7 B 00700 Helsinki Base Event Productions Oy Sörnäisten rantatie 27 A 00500 Helsinki Johi-Asennus ja Huolto Iitintie 4 15550 Nastola Kotirinteen perhekoti Notkolantie 5 82210 Suhmura CitacomPharma Oy Savontie 2 76100 Pieksämäki Juhakari Maalaus Oy Keihääntie 5 B 04320 Tuusula Julkis-Yksityisalojen Toimihenkilöliitto Jyty ry Asemamiehenkatu 4 00520 Helsinki Kuljetusrinki Oy Jokisuontie 3 00560 Helsinki LOGO LOMAYHTYMÄ FINLAND OY Tomodent Oy Humalistonkatu 9 20100 Turku Daco Konsult oy ab Asemakatu 46 65100 Vaasa Alex F. Lindberg Oy Ab PL 153 00381 Helsinki Danthern Filtration Oy Varastotie 15 65610 Mustasaari Kap-Asennus Oy Näsiäntie 4 06400 Porvoo Erikoishammasteknikko Markku Kari Timpurinkuja 3 02650 Espoo Logiway Finland Oy Rastikaari 14200 Turenki LOGO MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU Sokos Hotel Vaakuna Asema-aukio 2 00100 Helsinki E.Venetmäki Oy Nahkatehtaantie 10 37800 Viiala Luovat Palvelut Kisatie 7 00720 Helsinki E-L Putkiasennus Nihattulanmäentie 15 A 2 23100 Mynämäki Karppanen Oy Kuljetusliike Uitontie 2 B 1 88900 Kuhmo Oy Maxit Ab Strömberginkuja 2 00380 Helsinki Mikkeli-Yhteisö Norolantie 19 50350 Norola Wham-Bam Ltd Oy Isovillasaarentie 3 00960 Helsinki Enskan Remontti Oy Luotolantie 14 D 04230 Kerava Karsiko Talohuolto Oy Latutie 3 80230 Joensuu Merikoksen Autokoulu Valtatie 17 91500 Muhos Esa Set Ve Oy Viikatetie 66 01640 Vantaa Kaukosaaren Lomamökit Kaukosaarentie 20 B 93999 Kuusamo Asennuspalvelu Mitenkä Oy Mäkitie 4 15820 Lahti 14
• Myllypuron Kiinteistöt Oy Alakiventie 5 00920 Helsinki Nakkilan kunta Nuorisotoimi Porintie 11 29250 Nakkila Hammaslääkäri Paula Niskala Östra Skolgatan 11 B 22100 Mariehamn Putkiliike V. Nurmi Ahdenkallionkatu 42 05820 Hyvinkää Outokummun Energia Oy PL 53 83501 Outokumpu Hammaslääkärit M & R Pentinpuro Vanhatie 71 A 86600 Haapavesi Peräkylän ratsutalli Paneliantie 770 27430 Panelia Rakennuspaino oy Sahaajankatu 20 C 00880 Helsinki Rantala Harri Kiinteistötsto Aleksanterinkatu 28 A 33100 Tampere Metsäkoneurakointi J ja M Takanen Lapjärventie 295 49660 Pyhältö Talvitie Oy Tili-ja Yristyskeskus Leppämäenkatu 2 32200 Loimaa Uusikaarlepyyn Kaupunki Topeliuksenpuistikko 7 66900 Uusikaarlepyy Artic-Saneeraus Hillapolku 2 96500 Rovaniemi As-Kuomu Vanha Hirvensalontie 2 20810 Turku Eskomatic Oy Pyöräkatu 2 20380 Turku Asianajotoimisto Herbert Gumpler Ky Mikonkatu 8 A 00100 Helsinki Hämeen Rakennuskone Oy Lentolantie 24 36220 Kangasala Isännöinti Jyrki Härmä Ilmarinkatu 16 B 37 00100 Helsinki Kespe Oy Vaasankatu 2 40100 Jyväskylä Kouvon Baari Iitiäntie 4 54710 Lemi Länsi-Temek Oy PL 360 27821 Säkylä Mainiemi Kuntoutusmiskeskus Mainiementie 25 16900 Lammi Kuljetusliike V. Mönkkönen Runonlaulajantie 57 B 00420 Helsinki Tiori-Kuljetus Oy Rautahatuntie 20 00920 Helsinki Konehuolto A. Uotila Urheilutie 34 31400 Somero Vankilavirkalijoiden liitto Viherniemenkatu 5 00530 Helsinki Tmi Maria Renko Tassutie 5 13720 Parola Tampereen Konservatorio www.tampereenkonservatorio.fi Vantaan Aikuislukio Valkoisenlähteentie 53 01370 Vantaa Renotech oy Virusmäentie 65 N 20300 Turku Metsäkonehuolto J. Tanhua Äijännevantie 10 34800 Virrat Teokon Oy Hyttitie 5 00700 Helsinki Vartimar Oy Lepolantie 80 A 00660 Helsinki RL Service-huolto Koskikuja 6 10300 Karjaa Koneurakointi M Viitala Tulikaarentie 95 92470 Tuomioja Roihuvuoren Seurakunta Tulisuontie 2 00820 Helsinki Rymättylän Tili- ja Kiinteistö Oy Rajatie 2 21160 Merimasku Tieto Enator Oy PL 33 02631 Espoo Asianajotoimisto Markku Tiainen Oy Kippavuorentie 7 42700 Keuruu Vuosaaren Kiinteistöt Oy Kaivonkatsojantie 3 00980 Helsinki Koneurakointi Leo Wentjärvi Hiirijärvenkoulutie 71 29200 Harjavalta Auto-Service S. Wiberg Kb Hemming Elfingsvägen 10900 Hangö Pikosystems Oy Rasulankatu 9 33730 Tampere Saint Jude Medical Finland Juhanilantie 3 01740 Vantaa Top-Metalli Oy Pahnatie 8 01800 Klaukkala Polkupyörätori Minna Canthinkatu 22 B 40100 Jyväskylä Satotukku Oy Porttisuontie 9 01200 Vantaa Toura Tmi, Harri Iso Roobertinkatu 42 B 00120 Helsinki Wild Solftware Oy Kisaanmaankatu 9 A 7 33520 Tampere Profest Oy PL 180 60101 Seinäjoki PS-Yrityspalvelu Försetanstjänst Vretantie 2 25700 Kemiö Selkämeren sairaala Lapväärtintie 8 64100 Kristiinankaupunki Tradeka / Euromarket Lempääläntie 21 33820 Tampere Woimapaino Oy Tikkurilantie 44 01300 Vantaa Sundby Cirkelsåg Kb Gräggvägen 9 68690 Sundby TS-Isännöintipalvelu Pinninkatu 53 33100 Tampere YIT Rakennus Oy PL 467 65101 Vaasa PT-Huolto Oy Rauhalantie 31 01700 Vantaa Sundqvist Buss Ab Bussplan 22100 Mariehamn Tähti-Optikko Group Oy Kutojantie 4 02630 Espoo Ylöjärven InstrumenttihuoltoOy Pinotie 12 33470 Ylöjärvi Pulla Oy, Entisöinti Pursimihenkatu 21 001500 Helsinki Suomen Bioteeekki Oy Pl 74 21201 Raisio Tähtikuljetus Oy Länt.Teollisuus 3 02920 Espoo YTT konepaja oy Vesalanmäki 90630 Oulu Pyhtään apteekki Malminsuontie 2 49220 Siltakylä Kuljetus J. Tapanen Oy Lyhteenkatu 19 15700 Lahti Yrityspalvelu H. Uotila Tuomiokirkonkatu 34 A 13 33100 Tampere 15
• 16
• Hampaat kertovat kaiken Vilkaisu suuhun paljastaa hammaslääkärille paljon potilaan elämäntavoista ja ruokailutottumuksista. Myös monet yleissairaudet voi nähdä suun kunnosta. "Hampaat kertovat hyvinvoinnista, ruokailutavoista ja hygieniasta", sanoo hammaslääkäri Marina Koivuniemi. Runsas virvoitusjuomien nauttiminen on yksi aikamme pahimmista vitsauksista hampaille. Myös tupakointi sekä nuuskan, alkoholin ja lääkkeiden käyttö näkyvät hampaissa ja lisäävät riskiä sairastua erilaisiin suun sairauksiin. Tupakka ja monet huumeet kuivattavat suuta, alkoholi syövyttää hampaiden kiillettä. Monet päihteet aiheuttavat suussa pysyviä muutoksia, kuten hampaiden kulumista ja ienten vetäytymistä. Huumeiden käytön vaikutukset näkyvät hampaissa nopeasti varsinkin silloin kun huumetta käytetään suun limakalvoilla. Harva huumeidenkäyttäjä hankkiutuu hammashoitoon ja siksi suu voi olla todella pahan näköinen. Vaikka tupakoitsija tottuu tupakan hajuun, tunnistaa hammaslääkäri tupakoitsevan potilaan usein jo tuoksusta. "Tupakoinnista kertoo hengityksen haju ja värjäytymät hampaissa", toteaa Koivuniemi. "Värjäytymät voidaan poistaa vastaanotolla erilaisilla puhdistusmenetelmillä, mutta tupakoitsijalle tai lääkkeenkäyttäjälle voi olla turha tehdä valkaisua. Tummentumat palaavat nopeasti." Marina Koivuniemen mukaan hammaslääkärissä pitäisi käydä kerran vuodessa. Jo vuoden aikana ehtii tapahtua näkyviä muutoksia suussa ja elämäntavoissa. Tarkastuksessa katsotaan läpi kaikki hampaat ja niiden pinnat, etsitään reikiä ja ienvetäytymiä sekä tarkastetaan ienten, limakalvojen ja kielen kunto. Parhaassa tapauksessa hammaslääkäri havaitsee ajoissa pikaista hoitoa vaativan sairauden. "Limakalvon muutokset näkee vain hammaslääkäri. Kukaan muu ei katso suuhun samalla tavalla", Koivuniemi sanoo. Suu auki tukalaksi. tuolissa huimaa, eikä suuta saa auki. Omat reaktiot hävettävät. Toisilla pelko voi olla niin kova, että hammaslääkärikäynnit jäävät vuosia väliin. Marina Koivuniemen työpaikalla Turun hammaslääkärikeskus Dentassa hoidetaan paljon pelkopotilaita. Jos hammaslääkäri saa sydämen tykyttämään ja kädet hikoamaan, neuvoo Koivuniemi keskustelemaan tilanteesta avoimesti lääkärin kanssa. Potilaan pelkoon suhtaudutaan vakavasti ja se otetaan huomioon hoitotilanteessa. Epämiellyttäviä tuntemuksia voidaan lievittää monin keinoin. Perinteisen puudutuksen lisäksi on tarjolla erikoisempiakin menetelmiä. Hammaslääkärikeskus Dentassa potilas voi rentoutua kuulokkeiden tai vaikka videolasien avulla. Tärkeää on myös hammaslääkärin ja potilaan välinen luottamus. "Potilasta täytyy varoittaa kivusta. Odottamattomat toimenpiteet ja tuntemukset säikyttävät", Koivuniemi sanoo. Marina Koivuniemen mielestä hammashoito voi olla myös miellyttävä ja positiivinen kokemus. "Nykyään hammaslääkäri ei ole hirviö", hän lupaa. "Täytyy unohtaa vanhanaikainen hammashoito. Laitteet ovat muuttuneet ja hammaslääkärit ovat kiltimpiä." DAVID SALES Kaunis hymy Suomalaiset kiinnittävät ulkonäköönsä entistä enemmän huomiota. Kampaajalla ja kosmeettisissa hoidoissa käydään enemmän. Myös hampaiden ja suun ulkonäön hoidosta on tullut trendi. Raikas hengitys ja puhdas hymy kertovat menestyksestä ja antavat huolitellun vaikutuksen. "Ihmisen hymy on merkki hyvinvoinnista", Marina Koivuniemi toteaa. "Jos haluat kauniit vaatteet, mikset myös kaunista hymyä?" Varsinkin keväällä esteettisellä hammashoidolla on kysyntää. Yleensä liikkeelle lähdetään kunnollisesta, hammaslääkärin tekemästä puhdistuksesta. Suosittuja ovat myös hampaiden valkaisu eri menetelmillä ja pienten asentovirheiden korjaaminen laminaateilla. "Ikä ei ole este oikomiselle", Koivuniemi toteaa ja kertoo että aikuisiässä oikomishoidosta haetaan kauniin hymyn lisäksi myös helpotusta hampaiden asentovirheiden aiheuttamaan kipuun. Pari vuotta sitten muodissa olivat hampaiden pintaan kiinnitettävät hammaskorut. Nykyään suunseutua koristellaan erilaisilla huuli- ja kielilävistyksillä. Turvallisia materiaaleja suussa ovat Koivuniemen mukaan kulta, posliini, titanium ja zirkonium. Varsinkin kielikoru vaatii aluksi totuttelua ja varovaisuutta. Jos korua puraisee vahingossa, hammas voi lohjeta. "Mielestäni suun pitäisi olla puhdas ennen kuin koruja laittaa", Marina Koivuniemi sanoo. Kauniissa suussa myös koru on kaunis. Olga Pessi VASTAANTULIJAN HYMY ON HELPPO HUOMATA. PUHTAAT, VALKOISET HAMPAAT OVAT HYVINVOINNIN MERKKI EIKÄ HAMPAIDEN HOITOA KANNATA LAIMINLYÖDÄ. VIIVA OTTI SELVÄÄ, MITÄ HAMMASLÄÄKÄRI NÄKEE POTILAAN SUUHUN KURKISTAESSAAN, MILLAINEN ON HYVÄ HAMMASHARJA JA MIKSI HAMMASLÄÄKÄRIIN ON NIIN VAIKEA PÄÄSTÄ. KYSYMYKSIIN VASTASI HAMMASLÄÄKÄRI MARINA KOIVUNIEMI. valintaankin kannattaa paneutua. Liikaa hampaita ei saisi harjata eikä käyttää liian kovaa harjaa. Rajummilla otteilla voi aiheuttaa ienten vetäytymistä ja hammaskiilteen kulumista. Sopiva hammasharja on yksilöllinen. Eri suuhun sopii eri työkalu. "Hammasharjan tulisi olla tarpeeksi pieni ja harjasten tarpeeksi lyhyet, jotta niiden kanssa pääsee joka paikkaan", Koivuniemi neuvoo. Hammasvälit eivät puhdistu pelkällä harjaamisella vaan niitä varten on olemassa omat konstinsa. Hammaslangan sanotaan olevan tarkoitukseen paras. Suuvesi taas ei huuhtele hammasvälejä tarvittavalla tavalla. Koivuniemen ohje kuuluu: "Mieluummin hammastikku kuin ei mitään." Ksylitolipurukumin pureskelulla silloin tällöin ei ole vaikutusta hampaiden hyvinvointiin. Toimiakseen tehokkaasti purkkaa pitää jauhaa aina ruokailun jälkeen, viisi kertaa päivässä. Jos suun hygienia ei ole hyvä ja ruokailutottumukset kunnossa ei ksylitolipurkasta ole hyötyä. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, millaista purukumia syö, kaikki purkat kun eivät ole täysksylitolia tai sokerittomia. "Purukumi ei korvaa hampaiden pesua", Koivuniemi muistuttaa. Hammaslääkärin tekemä peruspuhdistus ei ole Koivuniemen mukaan kivulias tai erityisen kallis toimenpide ja hän suositteleekin kokeilemaan sitä. "Puhdas suu ammattilaisen toimesta tuntuu ihan erilaiselta. Suussa on aina puhdistettavaa." Puhdas suu Suomessa vallitsee pula resursseista ja ammattitaitoisista hammaslääkäreistä. Kunnalliselle puolelle aikoja on lähes mahdoton saada ja yksityisellekin joutuu jo jonottamaan. Kaikilla ei myöskään ole varaa käydä yksityisellä hammaslääkärillä kelakorvauksista huolimatta. Hammaslääkäri Marina Koivuniemen mukaan huonoimmassa kunnossa ovat juuri pitkään odottamaan joutuvien hampaat. Koivuniemen mukaan ei voi yleisesti sanoa, miten hyvin suomalaiset hampaistaan huolehtivat. Hampaiden hyvä kotihoito on kuitenkin tärkeää ja ennaltaehkäisee ongelmia suussa. Silloin voidaan välttyä myös kalliilta toimenpiteiltä lääkärissä. Hampaat tulisi puhdistaa päivittäin. Tärkeintä hampaita harjatessa on oikea tekniikka, mutta hyvän hammasharja Hui, hammaslääkäri Monille on jäänyt kouluajoilta kammo hammaslääkäriä kohtaan. Hammasporan surina ja vastaanoton tuoksu saavat olon 17
• Juankoski, here we come AD on Juicen kappaletta mukaillen vallannut Juankoskea rytinällä. Mistään suuresta kansainvaelluksesta ei kuitenkaan voida puhua (ainakaan vielä) vaan järjestö saa kiittää näkymisestään lähinnä Anni Kortelaisen ja Mira Julkusen tehoduoa. Tänä vuonna täysi-ikäisyyden portteja kolkuttavien neitojen vauhti on ollut huikea. He ovat muun muassa jakaneet kiitettävät määrät YAD-aiheista materiaalia, järjestäneet Kaavilla YAD-illan, kirjoittaneet järjestöstä ja toiminnasta jutun Koillis-Savo-lehteen, koonneet koululleen YAD-kansion ja hääränneet Y Street Teamin tehtävien parissa. Tätä kirjoittaessa Anni taitaa jopa pitää pistetilaston piikkipaikkaa. "Miralla oli tuttuja, joiden kautta tutustuin paremmin YADiin.", Anni kertoo. Aivan ensikosketus se ei Annille kuitenkaan ollut, sillä hän muistelee saaneensa YAD:n tarran festareilla Kuopiossa, mutta silloin asia jäi siihen. Tänä kesänä he ovat itse osallistumassa festarityöhön käytyään infopistekoulutuksen Kuopiossa. Joten Koria-Rolliin suuntaavat varokaa: saatatte joutua tarroitetuiksi. Tuomas Rauhala Ei ole paikkaa, johon Anni Kortelainen ja Mira Julkunen eivät saisi laitettua pientä viestiä YAD:sta. 1. Myös bilettämisellään ja huumeiden käytöllään kohahduttanut brittirokkari Amy Winehouse joutui peruuttamaan Suomen keikkansa... a) Sauna Open Airissa b) Down By The Laiturissa c) Provinssirockissa d) Ilosaarirockissa 2. Antabuksen käyttö alkoholiriippuvuuden hoidossa perustuu siihen että... a) sitä käytettäessä ei tee mieli juoda b) silloin alkoholin käyttö ei tuota mielihyvän tunnetta c) alkoholin nauttiminen aiheuttaa silloin voimakkaat häpeän tunteet d) alkoholin nauttiminen aiheuttaa silloin pahoinvointisuutta 3. Lääkehiili estää esimerkiksi huumaustarkoituksessa syötyjen sienien ainesosien imeytymistä, mutta siitä on apua vain jos sitä annetaan... a) tunnin sisällä... b) kolmen tunnin sisällä... c) kahdentoista tunnin sisällä... d) vuorokauden sisällä sienien syömisestä. 4. Ekstaasin käyttö voi aiheuttaa... a) mustelmia b) pisamia c) neitseellisen raskauden d) masennusta 5. Pakkohoitoon voidaan lain mukaan määrätä silloin... a) jos henkilö ei muuten pysty lopettamaan päihteiden käyttöä b) jos kyseessä on raskaana oleva huumeiden käyttäjä c) jos henkilö käyttäytyy jatkuvasti päihtyneenä muita ärsyttävästi d) jos henkilö väkivaltaisella käytöksellä uhkaa muiden turvallisuutta 6. Hollannissa... a) on kaikkien huumeiden käyttö sallittua b) on kaikkien huumeiden käyttö kiellettyä c) on sallittua pitää hallussaan pieni määrä kannabista d) on sallittua pitää hallus- saan pieni määrä heroiinia 7. Mikä tai mitä on toleranssi... a) pasianssin sukulaispeli b) italialainen kansantanssi c) meksikolainen kasvi, jota käytetään myös huumaustarkoitukseen d) sietokyky 8. 100 grammassa makeaa siideriä on... a) 10 kilokaloria b) 24 kilokaloria c) 56 kilokaloria d) 70 kilokaloria 18 Oikeat vastaukset: 1.c ­ 2.d ­ 3.a ­ 4.d ­ 5.d ­ 6.c ­ 7.d ­ 8.c
• 19
• 20
• Vuosittain noin miljoona suomalaista kokee auttamisen iloa ja parantaa maailmaa Suomen UFF:n kautta. si n ukau acala et ku bikin N erkko. is am mala vav Suo at Mos ten tur s v o la n ja äitie Las ! dy Ryh tilääksi t at ähe ittaj ahjo tenl l Käy ostoksilla! Ostamalla vaatteesi UFF:n myymälästä säästät luontoa ja rahaa sekä samalla autat. Kierrätä vaatteet ja kännykät! Vie käytöstä poistamasi hyväkuntoiset vaatteet UFF:n keräyslaatikkoon. Toimita toimivat kännykät UFF:n myymälään, josta ne lähetetään kehitysyhteistyöhön. Ann aika a a! Lähd e Afrik vapaa kaan ehtoi se t tam aan ai tule a ksi kotim talkoon uta aa sa. s- Helsinki: Fredrikinkatu 36, Hämeentie 4, Iso-Roobertinkatu 4-6, Mannerheimintie104, Runeberginkatu 4 C (Kamppi) ja Turunlinnantie 12 (Itäkeskus) Tampere: Hämeenkatu 9 , Turku: Humalistonkatu 5 www.uff.fi BASS DRIVER DI Legendaarinen TECH 21 USA Bass Driver DI sekä isoveli 3-kanavainen ohjelmoitava Bass Driver DI nyt kampanjahintaan. Ostimme Suomeen tanakan erikoiserän molempia malleja. Nyt sinulla on mahdollisuus hankkia nämä huippusuositut pedaalit edullisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Pidä kiirettä sillä kampanjatuotteita on rajoitettu määrä! Hinta sisältää TECH-21 verkkolaitteen, arvo 25. Ohjelmoitava Bass Driver DI 259 Bass Driver DI 232 Hinta sisältää TECH-21 verkkolaitteen, arvo 25. TECH-21 USA-tuotteita myyvät laatua arvostavat musakaupat Suomessa tai MUSAMAAILMA-RETAIL, Malminkatu 16 (Kamppi), 00100 Helsinki P. 09-56271240. Verkkokauppa on auki 24h osoitteessa www.musamaailma.fi 29
• 30
• 31
• RAUTAMAAILMA Kivi Larmola testaa ja tutkii, kiertää ja kyselee. Ehdotuksia (ja palautetta) niin testikohteista kuin -henkilöistäkin otetaan vastaan sähköpostissa kivi.larmola@sue.fi Tämä on lentoperämiehenne. Kiinnittäkää turvavyönne ja pitäkää kiinni savukkeistanne, me lähdemme risteilylle soittoromppeiden ihmeelliseen maailmaan. Ja kaikkialle muuallekin, mikä vain asiaan kuuluu tai ei. VALLATAAN KADUT TAKAISIN esä on kauneimmillaan ja rahat lopussa. On siis aika ottaa soittopeli mukaan ja lähteä kadulle esiintymään. Katusoitto yleisellä paikalla on pääsääntöisesti sallittua, ja vaikkei rahaa tulisikaan, se on hieno tapa kerätä esiintymiskokemusta ja -varmuutta, päästä juttuihin ihmisten kanssa ja välttää makuuhaavat. Soittimen ei tarvitse olla kitara. Huuliharppu kulkee taskussa, mutta mikä tahansa akustinen soitin käy. 1. 10. 2003 voimaan astunut kuntien ja kaupunkien järjestyssäännöt korvannut järjestyslaki muutti tilannetta niin, ettei katusoittoon enää tarvitse hakea erillistä lupaa, ellei sitten halua käyttää vahvistimia (esimerkiksi Helsingissä sallitaan kuitenkin patterikäyttöiset vahvistimet). Paikallisia rajoituksia katusoiton suhteen saattaa kuitenkin olla. Järjestyslaki myös kieltää yksiselitteisesti häiritsevän metelöinnin, mikä kannattaa muistaa ohjelmistoa sommitellessa. Suosituimmat soittopaikat ovat näkyviä, suhteellisen vähämeluisia ja vilkkaasti kansoitettuja. Asemat, kauttakulkupaikat, turistinähtävyydet, kauppa- ja erityisesti kävelykadut, ravintoloiden terassit, torit, kirpputorit ja tavaratalojen edustat ovat hyviä paikkoja. Pitää vain muistaa, että kaikki julkiset paikat eivät ole vapaata riistaa. Esimerkiksi kauppakeskuksen aulassa tai liiketalon sisäpihalla tarvitset todennäköisesti kiinteistön haltijan luvan esiintymiseen. Paikan valintaan vaikuttaa myös musiikki. Vilkkaassa paikassa musiikin pitää olla suosittua ja välittömästi tunnistettavissa. Miten sitten eri kaupungeissa suhtaudutaan katusoittoon? K PIHALLA ON KORKEAKOULU Helsingissä ei katusoittoon tarvita viranomaisten lupaa. Yleisötilaisuuksien, muiden tilapäisten tapahtumien järjestäjien ja katusoittajien on kuitenkin huolehdittava siitä, että tapahtuma tai musiikin esittäminen ei häiritse naapurustoa. Koska Helsingissä on runsaasti kaikenlaisia katusoittajia alkaen pietarilaisista klassisista muusikoista ja päätyen romanialaisiin elämäntapaintiaaneihin taistelemassa keskustan parhaista paikoista, alkaa hyväkin musiikki muuttua saasteeksi (mitä eivät juuri helpota tavaratalojen hissimusiikkia sylkevät ulkokovaääniset). Sen vuoksi kaupungin taholta on esitetty toivomuksia lyhyemmistä seteistä ja soittopaikkojen vaihtamisesta. Luonnonkauniilla Suomenlinnan linnoitussaarella on katusoitto ilman maanomistajan kirjallista lupaa kielletty. Tampereella on sallittua akustinen, vahvistamaton soittaminen arkisin kello 9-21 ja pyhäisin kello 12-21 Keskustorilla, Tammelantorilla, Laukontorilla, Kuninkaankadun ja Tuomiokirkonkadun kävelykadulla, Hämeenpuistossa, Koskipuistossa, Hervannan torilla ja Tullintorilla. Muissa paikoissa soittamiseen haetaan lupa kaupungin kiinteistötoimesta. Jyväskylässä soittaa saa Kirkkopuistossa ja kävelykadulla joka päivä kello 9-20 sekä Torilla tori- ja iltatoriaikaan. Soittaminen ei kuitenkaan ole sallittua mikäli paikalla on jo käynnissä jokin muu ilmoituksen- tai luvanvarainen tilaisuus, eikä Kirkkopuistossa kirkon tilaisuuksien aikaan. Akustista soittoa varten ei kaupungilta tarvitse hakea erillistä maanomistajan lupaa, vaan poliisi myöntää esiintymisluvat. Oulussa saa soittaa Rotuaarilla, Kauppatorilla ja Aittatorilla. Paikallinen vastine Helsingin kiinteistövirastolle on Oulun Liikekeskus ry. Heiltä pitää kysyä lupa varsinkin sähköistä vahvistusta käytettäessä. Lisäksi useissa kaupungeissa järjestetään erillisiä katusoitto-tapahtumia. Muiden muassa Hämeenlinna, Lahti, Kotka ja Turku järjestävät säännöllisesti katusoittopäivät. JO MUINAISET ROOMALAISET Katusoitolla on pitkä historia. Ensimmäinen maininta katusoittoa koskevista laeista löytyy Roomas- ta vuodelta 462 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin niin kutsuttu 12 taulun laki julisti hallintoa ja esivaltaa pilkkaavien kappaleiden esittämisestä julkisilla paikoilla kuolemanrangaistuksen. Siinä vaiheessa katusoitto oli jo vanha ammatti. Laulamalla kerrottiin myös ajankohtaisia tapahtumia, uutisia ja kaikkea mistä ihmiset vain suostuivat maksamaan. Kuten nykyäänkin, puoli esitystä saattoi olla nokkelaa sanailua, katuteatteria tai taito- ja taikatemppuja ­ mitä vain. Sanavalmius on tärkeää sikälikin, että häiriköitä ja huutelijoita tulee aina. Aikoinaan liikkeellä olo oli musiikin tunnetuksi tekemisen perusedellytys, mekanisoitua musiikkia kun ei ollut. Se voi olla sitä edelleenkin. Monella ammattimaisella katusoittajalla on omakustannelevyjä myytävänä, ja niitä voi mennä kaupaksi hyväkin määrä. Katusoitto, kuten muukaan katutaide, ei myöskään tunne rajoja. Usein soittajiksi hakeutuu ihmisiä joilla on valmis vaellusvietti. Monet Suomenkin kaduilla tavattavat soittajat ovat kotoisin jostain aivan muualta, monen maan kautta tänne saapuneita, jotka jatkavat eteenpäin kun siltä taas tuntuu. Katusoittajilla on myös ollut vahva vaikutuksensa eri kulttuureihin. Erityisesti romanimusiikin jälkiä ja suoranaisia lainoja siitä löytyy niin kaikkialta Euroopasta kuin Latinalaisesta Amerikasta. Kiertävät pelimannit, arkkiveisujen laulajat (jotka myös möivät usein ajankohtaisten laulujensa sanoitusliuskoja yleisölle) ja muut kiertävät esiintyjät olivat suosittuja Suomessakin ja odotettuja vieraita häissä ja tansseissa, kunnes katusoittoperinne maailmansotien kaudella hiipui joksikin aikaa. Katusoitto oli kuitenkin niin olennainen osa yhteiskuntaa, ettei se edes alimmillaan voinut kokonaan kadota. Tiernapoikaperinteessä on muistumia 1500luvun opiskelijoista, jotka keräsivät laulamalla rahaa opintoihinsa, ja anglosaksisen maailman tapa kiertää laulamassa joululauluja piti pintansa. Meksikossa mariachit ovat säilyttäneet suosionsa ja ovat arvostettuja esiintyjiä siinä kuin trubaduurit Suomessa. He ovat säilyt- täneet myös musiikkiinsa olennaisena liittyvän kaduilla kuljeskellen soittamisen ja kiertävät ravintoloissa pöydistä pöytiin. Jotkut suhtautuvat katusoittajiin kuin kerjäläisiin, ja ennakkoluuloihin saa varautua törmäämään. Pelimanni ei ole kuitenkaan mikä tahansa helppoheikki. Musiikilla onkin haettu uskottavuutta niin 1800-luvun alun ihmelääkekauppaan, missä kiertävät lääkehuijarit usein palkkasivat soittajia tuomaan myönteistä tunnelmaa kuin sodanedelliseen Japaniin, jossa kauppiaat palkkasivat katuesiintyjiä houkuttelemaan asiakkaita. Sama ilmiö jatkuu, kun Mikko Alatalo soittaa kauppakeskuksen avajaisissa. 1960-luvulla hipit taas omivat katusoiton omakseen. Mika Ainola muistelee Laulu-Miesten historiikissa, ettei Helsingin kaupunki ollut myöntänyt juurikaan virallisia soittolupia "sitten jatkosodan syttymisen", kunnes 9.9.1983 järjestetty Katumusiikkitapahtuma herätti uinuvat pelimannit. Samoihin aikoihin ajoittuu Suomen ehkä tunnetuimman ja ainakin monipäisimmän katusoitto- ja performanssiryhmä Lapinlahden Lintujen perustaminen. Musiikkia, laulua ja katuteatteria Vanhan ylioppilastalon edustalla päivästä toiseen yhdistelleet Linnut eivät päässeet kriitikoiden suosioon, mutta hyvät juomarahat homma uskoakseni tuotti. MITÄ SOITETAAN? Riippuu paikasta ja tunnelmasta. Yleensä kannattaa soittaa jotain sellaista, minkä ihmiset tunnistavat, vaikka se sitten rajaisikin settiä. Eiväthän Kolmen sepän patsaalla soittaneet "inkatkaan" osanneet Andien laajasta musiikkiperinnöstä kuin El Condor Pasan. Ohjelmiston ei siis tarvitse olla kovin laaja. Mikäli homman nimi on poiketa baareihin esiintymään, riittää 3-4 biisin ydinsetti vallan hyvin siihen, että kehtaa laittaa hatun kiertämään. Matti Lehtonen muistelee Turun Sanomissa 2. 5. 2007, kuinka Wiklundin kulmalla katusoittaja tahkosi Odessaa ainakin 70-80 säkeistön verran enemmän kuin suomennoksessa sanoja riittäisi. Beatles, Juice Leskinen ja Leevi And the Leavings ovat koeteltuja valintoja baarikierrokseen. Vaikka ilmeisimpien kappaleiden soittaminen onkin noloa, itsensä nolaaminen on osa tekniikkaa saada ihmiset maksamaan, kuten eräs vanha katusoittaja kerran kertoi. Mikäli tarkoitus on soittaa vaikeampaa ja kunnianhimoisempaa materiaalia, on hyvä valita paikka, jossa yleisö joutuu pysähtymään ja niin ollen kuulee enemmän kuin muutaman soinnun. Folk-musiikkia on aina soitettu kadulla. Se ja sen sukuiset kansanmusiikin lajit ovat harrastuksenakin usein sidoksissa katusoittoon. LOPUKSI Katusoittaja kerää huomiota puoleensa, ja tämä huomio voi olla myös negatiivista. Rahat tai soitin voidaan varastaa, muut katusoittajat tai kerjäläiset voivat tulla häiritsemään yleisöä, tai yleisö voi kasvaa vahingossa niin suureksi, että tapahtuma muuttuu häiriöksi ja virkavalta puuttuu asiaan. Häirikköihin törmää väistämättä, mutta ongelmista pitää oppia selviämään nopeasti, nasevilla kommenteilla ja väkivaltaan turvautumatta, koska yleisö kääntyy aina paremmin sanansa valinneen taakse. Kadun paineet saattavat käydä esiintyjälle liian koviksi vaikka intoa ja taitoa muuten riittäisi. Yksi oudoimmista katusoiton tulevaisuusvisioista onkin niin kutsuttu Cyber Busking, jossa esitykset saatetaan netin kautta nähtäviksi, ja yleisöllä on mahdollisuus antaa lahjoituksia joko erilaisin verkkorahoin tai vain laittamalla kolikoita kirjeeseen. Hyviä vinkki-linkkejä katusoittoon: http://www.vocalist.org.uk/ busking_links.html WWW.SUE.FI 32 WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE
• SOUNDI 5/5 Featured on the soundtrack of the critically acclaimed film LITTLE MISS SUNSHINE New CD out July 9th - LA Weekly Out August 6, 2007 on Anti. spoontheband.com anti.com 33
• KUVA: TIINA SORMUNEN Iron Maiden -laulaja BRUCE DICKINSONin idea Aleister Crowley -aiheisesta elokuvasta on edennyt tuotantovaiheeseen. Legendaarisesta okkultistista kertovan elokuvan pääroolin näyttelee Simon Callow. DISILLUSION on löytänyt rumpalin ja basistin. Rumpujen taakse asettuu bändin kanssa jo pitkään työskennellyt Alex "Sasch" Tscholakov, basson varteen Alla Fedynitch. SEPULTURAn Helsingin-keikkapaikka on Nosturi, ei Kaapelitehdas. Konserttipäivä on pysynyt samana (25.7.). WACKEN OPEN AIR -metallifestivaali järjestetään Saksan Wackenissa 2.4.8. Festivaalin suomalaisia esiintyjä ovat Swallow the Sun, Stratovarius, Norther, Moonsorrow ja Amorphis. Nimekkäimpiä ulkomaanbändejä ovat Type O Negative, Turbonegro, Saxon, Sodom, Destruction, Sacred Reich, Napalm Death, In Flames ja Blind Guardian. Wacken Open Airin ohjelmistossa on yli 70 bändiä. KING DIAMOND on perunut koko Euroopan-kiertueensa lääkärin määrättyä hänet täyslepoon selkävaivojen takia. King Diamondin oli määrä heittää kolme keikkaa Suomessa lokakuussa. ANCARA on saanut toisen levynsä valmiiksi. Beyond the Dark -niminen albumi ilmestyy kauppoihin 22. elokuuta. Julkaisijana toimii Timo Kotipellon luotsaama High And Loud Records. Esimakua tulevalta levyltä voi maistella netissä julkaistavalta Denysingleltä, jonka video on nyt katseltavissa Ancaran kotisivuilla (www.ancarasite.com). Legendaarinen S.O.D. julkaisee 21.8. Rise of the Infidels -nimisen levyn, jolla on neljä ennenjulkaisematonta biisiä sekä live-taltiointi Seattlesta. Brutaalia satiiria viljelevän coremetallipioneerin ennenkuulemattomat hengentuotteet ovat nimiltään Stand Up And Fight, Java Amigo, United And Strong sekä Ready to Fight. Ruotsalaisen heavy metal -fani ROGER TULLGRENin hevidiggailu on luokiteltu vammaksi. Psykologiseen analyysiin pohjautuvan diagnoosin perusteella heavy metal on niin merkittävä osa Roger Tullgrenin elämää, että työvoimaviranomaiset maksavat osittain hänen ravintolassa tiskaamisesta saamansa palkan. Tullgrenin työnantaja puolestaan sallii metallivammaisen pukeutua hevihenkisesti, työskennellä kovaäänistä musiikkia kuunnellen ja olla poissa töistä konserttien vuoksi, mikäli heviaddikti korvaa poissaolotunnit myöhemmin työllään. Tullgrenin saama diagnoosi hämmentää niin ruotsalaisia työvoimaviranomaisia kuin psykologejakin. Perinteikäs SPINEFEAST-sisäfestari järjestetään tällä kertaa aaltojen harjoilla, Helsingistä lähtevällä Tallinkin Galaxy-aluksella 31.1.- 1.2. 2008. Risteilymusiikista vastaavat mm. Children of Bodom, Ensiferum ja Viikate. SONATA ARCTICA aloittaa Amerikankiertueen syyskuun 12. päivänä Teksasin Fort Worthista. Sonatat soittavat mm. ProgPower USA VIII -festivaalin pääesiintyjänä Atlantassa. SETÄ JUSSIN TUPA NÄIN SUOMI RAKASTAA ­ MUKANA MYÖS HAJU! Ei, tämän kolumnin aihe ei käsittele oikeastaan lainkaan sitä, mitä sinulle saattoi tulla otsikosta mieleen, arvon Lukijani. Hyi sinua, jos ajatuksesi kääntyivät väärille poluille ­ tämä on musiikkilehti, ei sillivarastossa säilytetty pornolehti. Mutta sainpahan ainakin siirtämään katseesi tänne asti, jotta pääsen Love And Death -aasinsillan kautta siirtymään elämän ainoaan vakioon verotuksen lisäksi: kuolemaan. Jo pitkäaikaiseksi perinteeksi muodostunut juhannusveikkaukseni meni yhdellä pieleen. Ennakoin, että kyllä tämänvuotinenkin keskikesän juhla niittää vähintään tusinan verran kansalaisia, mutta sorruin näköjään liialliseen optimismiin. Olisi pitänyt arvella vähintään epäonnen lukua, mutta ei sitä aina jaksa olla oikeassa, sillä kesällähän aivot voi pistää narikkaan, ja koko kansa ryntää mökkeilemään. Tai sitten ei saatanassa lähde minnekään hyttysten syötiksi korpeen. Anne Mattilan iskelmärenkutuksessa Nyt perutaan häät on vinha perä ­ tekstiä voisi laajentaa käsittämään kaikki "pakolliset" kansanjuhlat, joissa harva oikeasti viihtyy, mutta joihin osallistutaan laumasieluina, koska kaikki muutkin niin tekevät. Näitähän riittää, ja jos ei juhlan aihetta muuten löydy, niin sitten täytyy lähteä vähintään massafestareille, joissa voi rypeä ali-ihmisen tavoin ja vieläpä maksaa tästä lystistä. Ei ole sattuma, että oikeastikin musiikkiin keskittyvät musiikkifestivaalit ovat kaikkein rauhallisimpia ja lähes vailla järjestyshäiriöitä, vaikka niissäkin nautitaan jokunen tuoppi. Tuska-festivaalin aikana poliiseille aiheutuu enemmän tuskaa Matin ja Tepon keikoista kuin yli kymmestätuhannesta mustanpuhuvasta metallifanista, jotka ahtautuvat Kaisaniemeen kolmena päivänä putkeen. Sauna-festivaaleilla tuli järjestysmiehillekin hiki ainoastaan porottavan helteen vuoksi. Mutta entäpä ne tapahtumat, joissa kävijöille sana rock tarkoittaa kiveä, ja musiikki on vain taustamökää loppumattoman bilettämisen ja oksennuksen maku suussa heilumisen tahdissa? Tai kekkerit, joissa kansaa kootaan keskelle korpea juomaan kirkasta viinaa järkkärien pelossa ja odottamaan artistien peruutusilmoituksia? Näissä tapahtumissa järjestyshäiriöt lasketaan sadoissa, pahoinpitelyihin eivät sormet riitä, huumekoirat paiskivat ylitöitä ja ikävämpänä puolena paikalle kutsutaan nykyisin myös ruumisautoja. Ovatko "ulkoilma-Onnelat" sitten todellakin onneloita, ja onko valtion velvollisuus haaskata veronmaksajien euroja kalliisiin pelastustöihin, jos joku uhoava känniurpo saa päähänsä lähteä vaikkapa uimasille kolmen promillen kännissä? Pitäisikö lukuisten etuisuuksien ja oikeuksien lisäksi ihmisiltä vaatia myös tiettyjä velvollisuuksia ja ymmärrystä ­ tai rikkooko terveen järjen käyttövaatimus ihmisoikeuksia? Mitä paikallisiin festivaaleihin tulee, niin perinteistään huolimatta myös Ruisrockiin kohdistetaan muutosvaatimuksia. Monille tulee yllätyksenä, että luonnonsuojelualueella pitäisi ihan lakisääteisestikin suojella sitä luontoa. Tapahtuman ajankohdan voisikin siirtää lintujen pesimäajan ulkopuolelle, ja miettiä tosissaan ratkaisuja, joilla vältettäisiin 20 000 -päisen ihmiskarjalauman pitkä marssi alueelle tai edes minimoitaisiin haitat. Voisihan tapahtuman jopa siirtää: protesteista huolimatta ruisrokkareidenkin enemmistö tottuisi nopeasti. Mitä väliä sillä on, sammuuko muinaiseen tammimetsään Ruissalossa vai mäntymetsään jossain muualla. Jussi Lahtonen Kesällä paistaa aurinko, mutta vielä se aurinkokin sammuu. PRÄTKÄ VOITTAA PÄIVÄKÄNNIN Kotiteollisuuden Janne Hongisto taittaa kesän 2007 keikkamatkat moottoripyörällä. Bassokitaristin prätkäkokemuksia voi seurata moottoripyöräpäiväkirjasta, jota Hongisto kirjoittaa internetiin. Sinä olet harrastanut moottoripyöräilyä nelisen vuotta. Mikä sai innostumaan siitä vielä aikuisiällä? ­ En tiiä, mikä siihen tuli. Nykyään on ylimääräistä rahaa käytettävänä, ja oisko se myös sitä keski-iän kriisiä. Niinhän se tuntuu menevän, että kun alkaa 40 lähestyä, pitää ostaa moottoripyörä. Kai siinä tulee joku saatanan vapaudenkaipuu. Miksi sinä ajat Moto Guzzilla? Miksei sinusta tullut Harlikka-miestä? ­ Harley-Davidson on nykyään jokamiespyörä, ja kyllä se myös edustaa sellaisiakin asioita, jotka eivät miun maailmaan kuulu. Lisäksi mulla on tietyt merkit, joista olen lapsesta asti tykännyt. Traktori mulla on Belarus ja moottoripyörä Moto Guzzi. Auton pitäisi olla Citroën, mutta eipä ole. Montako pyörää sinulla on? ­ Yksi, Moto Guzzi 850 T3 California vuodelta 1975. Tämän kesän ajelen vuoden 2006 Moto Guzzi Griso 1100:lla. Griso on käytössä sillä meiningillä, että miun pitäisi se syksyllä ostaa pois. Ja niinhän siinä taitaa päästä käymään. Miksi sinä ajat keikkamatkat moottoripyörällä? Eikö se ole raskasta? ­ Miksi en ajaisi? Eikä se niin raskasta ole. Nytkin ajoin Tikkalasta Raumalle kuutisensataa kilometriä melkein yhtä soittoa, eikä siinä mitään. Kun kerran moottoripyöräilyä harrastaa, niin mukavahan se on kesäaikaan tällä lailla matkaa taittaa, sen sijaan että istuisi keikkabussissa vetämässä päiväkännejä. Ja kyllä mie bussissakin matkustan. Jos vaikka aamuisin en ole ihan ajokunnossa, nostan pyörän bussin kyytiin. Oletko nähnyt uusia, kiinnostavia paikkoja pyörämatkoillasi? ­ Enemmänkin olisi voinut nähdä. Keikkamatkat varsinkin ovat sellaisia, että ei siinä ehdi paljon maisemareittejä kiertelemään, vaan isoja teitä pitkin mennään. Jos sinä pyörinesi ja Kotiteollisuuden Neuvostoliitto-bussi lähdette yhtä aikaa kohti keikkapaikkaa, kumpi on ensin perillä? ­ Bussi on aina ensin perillä. Ja pitää ollakin, koska niillä on siellä kaikenlaista soundcheckiä tehtävänä. Mie vain saavun paikalle ja menen soittamaan. Hongiston moottoripyöräpäiväkirja: www.motoitalia.net. 35
• 36
• ENTOMBED VAIKKA KERRALLA PURKKIIN Entombedia ei tarvinne esitellä. Rokkaavan kuolonmetallin ruotsalaiset pioneerit palaavat kertarykäisyllä takaisin valtaistuimilleen yhdeksännen albuminsa Serpent Saints ­ Ten Amendments myötä. E ntombedin laulaja, erittäin hyvällä tuulella oleva Lars-Göran Petrov soittaa Suelle kesäisestä Tukholmasta ja ensitöikseen pahoittelee kohteliaasti olevansa muutaman minuutin myöhässä. No, kyllähän sitä jaksaa odottaa kauemminkin ­ yhtyeen kuulijakunta on nimittäin odottanut uutta studiolevyä jo nelisen vuotta. Vuoden 2003 Inferno-levyn jatkajan piti alun perin tulla aiemminkin, mutta alkuperäiset aikataulut venyivät. Pahinta Entombed-nälkää tyydytettiin kuitenkin viime kesänä, 06.06.06 julkaistulla When in Sodom -minialbumilla. ­ Levyn piti tulla viime vuoden puolella, mutta meillä oli vähän miehistönvaihdoksia. Halusimme antaa uudelle rumpalillemme Olle Dahlstedtille aikaa ja julkaisimme sitten EP:n. Sitten lähdimme keikoille ja teimme lisää tavaraa. Vasta nyt on oikea hetki. Ainakin itse olen sitä mieltä, että levy tuntuu kokonaisuudessaan hyvältä, pidän kaikista biiseistä. Joskushan on käynyt toisinkin. On parempi tehdä levy kunnolla ja vähän myöhässä kuin julkaista mitään juosten kustua, toteaa L-G. Misery Loves Co. -yhtyeessä ennen vaikuttanut Olle korvasi aiemman kannuttajan Peter Stjärnvindin. Vaihdokseen ei liittynyt mitään suurempaa dramatiikkaa, eikä uutta rumpaliakaan tarvinnut etsiä kovin kaukaa. ­ Peterillä on pieni lapsi, eikä hänellä ole aikaa soittaa täysipainoisesti bändissä. Peter kylläkin soittaa levyllä muutamassa kappaleessa. Kun lähdimme etsimään uutta rumpalia, meillä oli lista ehdokkaista ­ mutta sillä listalla oli vain yksi nimi, Olle. Hän on samanhenkinen jätkä kuin mekin ja hieno tyyppi, joka on ennenkin tuurannut keikoilla. Tällä kertaa kokoonpanon vaihdos sujui luontevasti, mutta näin ei ole ollut joka kerta. Edellislevyn miehistöstä eivät nimittäin ole jäljellä enää kuin L-G ja alkuperäiskitaristi Alex Hellid. Basisti Jörgen Sandström korvattiin bändin teknikkona toimineella Nico Elgstrandilla, ja vuoden 2005 lopussa myös toinen kitaristi, perustajajäsen Uffe Cederlund lähti lätkimään kyllästyneenä bändiin. Korvaajaa ei Cederlundille hankittu, ja Entombed jäi nelihenkiseksi. ­ On tässä tapahtunut kaikenlaista, vaikka onhan väki aiemminkin vaihtunut. Muutoksista seuraa aina hyvää ja pahaa, ja nyt bändillä on uutta energiaa. Tunnumme taas yhtenäiseltä porukalta, niin kuin kuuluukin. Jokaisen pitäisi olla osa bändiä ja jokaisen pitäisi myös tehdä oma osansa. Ei bändi voi olla mikään yhden miehen sooloprojekti. Esimerkiksi meistä jokainen tekee haastatteluja, oli "virkavuosia" bändissä kuinka paljon tai vähän tahansa. Lisäksi jokainen tekee biisejä. Teemme niitä kimpassa. Joku tuo idean tai biisiaihion ja muut voivat parannella niitä tai lisätä siistiltä kuulostavia pätkiä, L-G valottaa bändin toimintaperiaatetta, joka ei perustu management-by-perkeleeseen. Sävellystyöstä poiketen Alex tekee suurimman osan sanoituksista, mutta niitäkin parannellaan koko bändin voimin. Aihepiirit ovat Serpent Saintsillakin varsin kuolemanläheisiä, ja samalla liki ilmestyskirjamaisen vertauskuvallisia. ­ Maailma on oikeastaan aika sairas paikka. Me tarkkailemme sitä ja kirjoitamme sen mukaisia tekstejä. Kaikki ihmiset ovat varsin kipeitä, ehkä siis mekin. Toisaalta eiköhän ole meille, kuolonmetallibändille, sallittua käsitellä kuolemaa, L-G heittää. OMA TUPA, OMA LUPA Bändi on yhtenäinen myös ulkomusiikillisissa asioissa, sillä Entombedilla on ollut oma levy-yhtiö Threeman Records jo kymmenen vuotta. Ainoastaan yhtyeen kolme ensimmäistä levyä nauhoitettiin Earache-firmalle, muuten materiaali on omissa käsissä ­ ja alkuaikojenkaan aineistosta ei luovuta taistelutta. ­ Meidän materiaalistamme on yritetty lypsää viimeisetkin maidot irti kaikenkarvaisten kokoelmien ja livetallenteiden myötä. Tästä bisnespuolesta en pidä, ja yritämmekin taistella saadaksemme oikeudet omiin levyihimme takaisin. Oma firma on kuitenkin hyvä asia. Kaikki asiat nopeutuvat, eikä meidän tarvitse säätää kenenkään ulkopuolisen tahon kanssa mitään tai kysellä lupia. Ei tarvitse pohtia ylimääräistä, ja voimme itse tehdä miten parhaaksi katsomme. Voimme olla omia pomojamme. Uusi albumi on intensiivinen, raaka ja energisemmän kuuloinen kuin aikoihin. Neljään jäseneen siirtyminen on tehnyt musiikista astetta suoraviivaisempaa, ja Serpent Saints kuulostaa paikoitellen lähes siltä, että se olisi vedetty livenä. Tämä ei lopultakaan ole kovin kaukana totuudesta. ­ Työskentelemme lujasti, kun teemme biisejä. Emme tee hommasta kuitenkaan liian monimutkaista. Ei meille sopisi sellainen, että tekisimme ensin 40 biisiä ja valitsisimme sitten niistä parhaat levylle. Tuntuu, että ne bändit, jotka näin tekevät, valitsevat sitten kuitenkin ne huonoimmat biisit mukaan (-Metallica, anyone? ­toim. huom.). Teemme ennemmin vaikka tusinan verran biisejä ja otamme niistä kymmenen levylle. Pidämme homman simppelinä emmekä sorru liian teknisiin kikkailuihin, jotta musiikin raaka energia säilyisi. Joillain aiemmilla levyillä olemme tehneet studiossa demolevyn ennen varsinaisia nauhoituksia, ja sitten myöhemmin olemme todenneet, että se demolevyhän kuulosti rankemmalta kuin hiottu studioalbumi. Nyt toimimme mahdollisimman suoraviivaisesti, jotta fiilis ja tuore tunnelma säilyy. Itse asiassa monet pätkät levyllä on nauhoitettu kerralla purkkiin ensimmäisillä otoilla. Mitäpä sitä pidempään studiossa hosumaankaan, kun homman jo osaa vajaan parin vuosikymmenen kokemuksella. Nihilist-ajoista on 20 vuotta, ja Entombedia on jo kauan tituleerattu alansa veteraaneiksi ja legendoiksi. Harvalle tulee kuitenkaan mieleen, että pitkästä urastaan huolimatta Lars-Gö- rankin on vasta 35-vuotias, joka ei ole ikä eikä mikään. Veteraaneiksi nimittely ei saa kuitenkaan Petrovia tuntemaan itseään vanhaksi. ­ Ei häiritse ollenkaan, ihan siistiähän se. Me teemme niin kuin aina olemme tehneet, eli teemme musiikkia josta itse pidämme, ja ainahan sitä voi toivoa, että muutkin siitä sitten pitävät. Mitään erityisiä juhlia ei ole tasavuosien kunniaksi suunnitteilla, mutta ainahan sitä voi bileet pitää, jos joku ehdottaa, L-G sanoo. Nihilistin kunniaksi 20-vuotisbileet tänä vuonna, 2009 Entombedin perustamisen 20-vuotisjuhlat, 2010 ensilevy Left Hand Pathin 20-vuotisjuhlat...? ­ Aina löytyy tekosyy bileille! PALATSIIN HAUDATTU On sitä juhlittu ja ennen kaikkea soiteltu ennenkin. L-G muistelee hetken erinäisiä hetkiä historiasta, jolloin bändi aloitteli taivaltaan. Tuolloinhan muun muassa turkulainen Xysma soitti ja juhlikin Nihilistin/Entombedin kanssa sekä Tukholmassa että Suomessa. ­ Xysman jätkät olivat todella mahtavia, tuolloin oli hauskaa. Olut ainakin virtasi, ja paljon porukkaa kävi keikoilla. Muistan ne keikat hyvin ­ tosin toisinaan oli niin unohtumatonta, ettei tapahtumia enää aamulla muistanutkaan, L-G kiteyttää. Ruotsinlaivalla pääsi ja pääsee suuntaan ja toiseen. Petroville muistuu mieleen yhteiskeikka Xysman kanssa Turussa Wolverine Blues -levyn kiertueelta, jota allekirjoittanutkin oli katsomassa 1993 nuorisokeskus Palatsissa, luonnollisesti lavan edessä. ­ Hyvä keikkahan se oli, vaikka tuolloinhan soitimme jossain koulussa tai vastaavassa, johon pääsivät kaikenikäiset. Ai nuorisokeskus? Ihmettelinkin silloin, että miksi seinien vierellä ja nurkissa oli paksuja tyynyrivistöjä joissa väkeä lekotteli sillä aikaa kun osa jorasi lavan edessä. Entombed on esiintynyt useasti Suomessa, viimeksi kesäfestivaaleilla viime vuonna. Tänä vuonna L-G lupailee Suomen minikiertueen tapaista syyskuun puolivälin tienoille ja paljastaa samalla keikan jälkeisten tunnelmien kohokohdan. ­ Katsotaan, mihin kaupunkeihin tuolloin päädymme, tilanteen voi tarkistaa vaikka myspace-sivuiltamme. Keikkailu on muutenkin hyvä tapa saada ylimääräisiä höyryjä pois. Sen jälkeen voi istua väsyneenä sohvalla ja korkata oluen pari. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: CANDELIGHT 37
• orefestin laulajabasisti JanChris de Koeyer on viettänyt pari päivää Nuclear Blastin johtajan Markus Steigerin toimistolla Saksassa antaen haastatteluja tulevasta albumista, elokuussa ilmestyvästä Rise to Ruinista. Mies nauttii silmin nähden yhtyeensä uudesta tulemisesta. ­ Mikäs tässä ollessa. Puhun muutenkin paljon ja ihan tämä on ollut, vaikka Saksassa onkin ollut hiton kuumaa. No, Hollannissa tosin satoi. Haastatteluja on tullut paljon, ja ihmiset ovat olleet yllättyneitä ja mielissään uudesta albumista ja sen linjasta. Me teemme musiikkia itsellemme, mutta onhan se hienoa, jos joku muukin siitä pitää, kertoo Jan-Chris. Suurin osa metallibändeistähän kertoo tekevänsä musiikkia vain sen itsensä vuoksi, mutta sinänsä totuudenmukaista väittämää on joskus syytä kyseenalaistaa varsinkin uudestaan koottujen "retrobändien" suhteen. Jan-Chrisin mukaan Gorefestin kohdalla ratkaisee vain ja ainoastaan death metal, ei raha tai maine. Mainetta jo on, ja rahaa tulee muualtakin. ­ Meillähän on oikeastaan ideaalitilanne. Kaikilla bändin jäsenillä on muualla oma ura, oma sosiaalinen elämä ja työt, joista pidämme kovasti. Eli meidän ei tarvitse saada elantoa bändistä, jotta voisimme luopua jostain hanttihommista. On hienoa soittaa bändissä ja käydä välillä keikoilla, ja on toisaalta ihan yhtäläisen hienoa todeta, että terve taas, pojat, nähdään kuukauden päästä ja soitellaan jos tarvitsee. Gorefest pisti pillit pussiin vuonna 1999, kahden hieman aiempaa kokeellisemman ja huonommin vastaanotetun levyn jälkeen. Soul Survivor- ja Chapter 13 -albumit etääntyivät kuolonmetallista kohti 70-luvun rokkitunnelmia, ja samalla jäsenten välit kiristyivät. Hajoamisen jälkeen yhtyeen jäsenet eivät puhuneet toisilleen kuuteen vuoteen. Kipinä musiikkiin kuitenkin kyti, ja syttyi uudestaan kun kesken jääneet asiat saatiin selviksi. ­ Hei, olen oikeastaan tyytyväinen, että näin kävi. Aiemmat levymme False ja Erase myivät runsaasti, levyjä meni yli satatuhatta. Toki olisimme voineet tehdä False kakkosen ja kolmosen, jos olisimme halunneet vain toistaa vanhaa emmekä kehittyä. Mutta ei vanhaan voi sellaisenaan palata. Olimme yhtä kaikki kuitenkin täysin lopussa 1998, eikä bändin jäsenillä ollut enää mitään musiikillista annettavaa, eikä mitään tunteita toisiamme kohtaan. Hajosimme oikeista syistä, ja lopulta myös palasimme yhteen oikeista syistä, musiikin takia. Opimme arvostamaan toisiamme uudella tavalla, Jan-Chris kuvailee. G GOREFEST KESKI-IÄN KRIISISSÄ Kuusi vuotta kuopattuna ollut hollantilainen death metal -konkaribändi palasi vuonna 2005 La Muerte -levyn myötä. Nyt on selvää, että Gorefest on tullut jäädäkseen ­ vanhempana, mutta entistäkin raskaampana. jäsentenhän ei tarvitse olla ystäviä keskenään, he ovat vain kollegoita. Silloin käy usein niin, että jos ei tulla toimeen, se vie huomiota pois musiikista ja kärjistää ristiriitoja. Nykyisin on tärkeintä, että tulemme toimeen ja voimme keskittyä musiikkiin, Jan-Chris sanoo. Gorefestin palattua yhteen bändin jäsenillekin oli yllätys, kuinka raskasta uudesta materiaalista tuli. La Muerte palasi alkuaikojen kuolonmetallisille urille, ja uusi Rise to Ruin on äärimmäisen lyijynraskas. ­ Jep, yllätyimme itsekin, että nippu vanhoja miehiä keskellä keski-iän kriisiä tekee näin rankkaa musiikkia. Emme miettineet mitään kiertueita tai muuta ylimääräistä, teimme musaa josta pidimme itse. Tuotimmekin levyn itse. Ei meidän tarvitse maksaa kellekään maltaita siitä, että joku käskyttäisi meitä ja kertoisi miten toimia. Osaamme jo, meillä on parin vuosikymmenen kokemus. Sen verran bändi sai apuja, että tanskalainen Tue Madsen avusti nauhoituksissa ja äänitti Jan-Chrisin vokaalit Tanskassa. Samalla reissulla levylle tarttui vierailija, Hatespheren vokalisti Jacob ­ Tue auttoi hieman virittelyssä ja halusi minun tulevan Tanskaan nauhoittamaan laulut. Ne saatiin parissa päivässä purkkiin, ja Tue pyysi samalla Jacobia sanomaan kättäpäivää. Sovimme saman tien, että hänkin laulaa parissa biisissä kuten Revoltissa ja Speak When Spoken to -kappaleessa. Hieno juttu, spontaanius on hyvä säilyttää, Jan-Chris sanoo. YSTÄVYYS ON KALLISTA Nykyisin bändin jäsenet ovat enemmänkin ystäviä kuin bändikollegoita, ja pitkät ajat vailla kontakteja toisiin vain syventävät ystävyyttä. ­ Todella hyvien ystävien ei tarvitse olla koko ajan yhdessä. Sitä voi olla pitkiäkin aikoja tapaamatta, ja sitten kun taas kokoonnumme, kaikki on ennallaan ja selvää. Menestyksekkäiden bändien 38 PASIFISTITERRORISTI? Jan-Chrisin murisevan syvän lauluäänen takana ovat yhtä painavat tekstit, jotka ovat usein keskittyneet yhteiskunnallisiin ja poliittisiin epäkohtiin. Rise to Ruinin teemat ruotivat maailman nykytilaa ja median valtaa raskaalla kädellä. ­ Albumi ei ole konseptialbumi, mutta siinä on selkeä teema. Se on kirjoitettu pasifistin näkökulmasta ­ ja sellaisen pasifistin, joka nyt kantaa konekivääriä ja raketinheitintä, koska on saanut tarpeekseen maailmasta, jota tietyt ryhmät raiskaavat ja hyväksikäyttävät. Kuten tämä eräs "valittu", josta tehtiin presidentti vaikkei hänellä ollut edes äänienemmistöä eivätkä vaalien tulokset olleet selvillä. Herra pääsi kuitenkin valtaan, koska media kertoi, että nyt valinta on tehty. Levyn kertoja on niin vittuuntunut valheisiin ja maan tuhoamiseen, ettei puhe enää riitä. Nyt on tullut aika aloittaa kumous! Jan-Chris kyseenalaistaa albumilla myös yksilön ja yhteisön aseman määrittelyn terrorismissa. ­ Voitko kuvailla terroriteon? Onko terrorismia se, että yksittäiset henkilöt taistelevat sortajaa vastaan, vai olisiko sittenkin se terrorismia, että kokonainen valtio hyökkää toisen valtion kimppuun saadakseen öljyä ja valtaa? Siksi levyn kertoja aloittaa kapinan. En tietysti ole itse tämä henkilö... tai ehkäpä olenkin, tai ainakin voisin olla, Jan-Chris hymähtää. Gorefestin pitkäaikainen levyyhtiö Nuclear Blast tukee bändiä hyvin ja antaa Jan-Chrisin mukaan bändille vapaat kädet. ­ Meillä ei ole mitään myyntitavoitteita emmekä lähde enää tien päälle vuodeksi kerrallaan. Pärjäämme hyvin pienemmällä porukalla ja teemme ne keikat, jotka haluamme tehdä. Totta kai lafkankin täytyy saada rahaa, jotta he voivat maksaa työntekijöidensä palkat ja niin edelleen. Vaikka voimmekin tehdä niin kuin haluamme, totta kai ymmärtäisin lähtöpassit, jos kukaan ei enää meistä olisi kiinnostunut. Levyteollisuuskin on muuttunut rajusti siitä, kun me aloitimme. Ennen aloittelevat bändit saivat tehdä debyytin ja joskus kakkoslevynkin ilman, että heille olisi asetettu valtavia tulostavoitteita. Nykyään tuntuu, että jos tuoreiden bändien eka sinkku ei ole menestys, niin kenkää tulee, Jan-Chris pohtii. Kaksi aiempaa kesää on mennyt keikkaillessa, mutta koska uusi levy tulee vasta elokuussa, bändi ei lähde kiertämään ennen syksyä. Syksyllä vuorossa on eteläisempi Eurooppa, mutta Jan-Chris lupailee maaliskuun tietämillä keikkaa Suomeenkin. Sitä ennen bändi kuitenkin nauhoittanee live-dvd:n, jonka bonukseksi kaavaillaan vanhaa klassikkoa, kulttimaineeseen noussutta Dynamokeikkatallennetta Eindhoven Insanity vuodelta 1993. Gorefestin keikkailu tapahtuu sopivina annoksina, yleensä viikonloppuisin ja sopivan väljällä aikataululla, jolloin bändi on kotona yleensä sunnuntaiksi. ­ Muilla on perhekin ajateltavana. Itse olen ainoa, jolla ei tällä hetkellä perhettä ole, koska tyttäreni asuu nykyisin äitinsä luona. Keikka-aikatauluja on pyritty väljentämään sen verran, että näkee paikkojakin. Nuorempana sitä vain ajatteli, että vitut, pysytään klubeilla koko ajan. Nykyisin on mukava käydä kävelyllä katsomassa nähtävyyksiä, museoita ja vastaavia paikkoja. Tuntuu kuin keikkaillessa lähtisi aina pienelle viikonloppulomalle, irti arjesta. Tätä voi tehdä vuosia eteenpäin. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: NUCLEAR BLAST
• 39
• laiset asiat osaa ottaa huomioon jo varhaisessa vaiheessa. Myös sen on oppinut paljon keikkaillessa, että kannattaa laittaa levylle sellaisia biisejä, joita lavoilla todella haluaa soittaa. Kauheasti ei kannata lähteä studiokikkailuja harjoittamaan, kun ei ole halua soitella taustanauhojen ja klikkien kanssa lavalla. Meillä on kuitenkin aika yksinkertainen AC/ DC-pohjainen rokkiasenne koko hommassa ja se toimii meillä parhaiten, Jonne kuvailee. Vaikka Korpiklaani soittaa pelimanni- ja rokkihenkisesti, haitarien, viulujen ja kitaroiden yhdistäminen yhtenäiseksi äänimaailmaksi ei ole aina helppoa, koska useat soittimet soivat lähes samoilla taajuuksilla. Yhteistyö pitkäaikaisen tuottajan Samu Oittisen kanssa on kuitenkin auttanut yhtyettä saavuttamaan paremmin oman soundinsa. ­ Samu tietää meidät ja meidän touhut niin hyvin, että kaikki kikkailu ja vaikeudet pelimannisoitinten ja hevikitaravallien kanssa ovat poissa. Kaikki mitä siellä on kuuluu erottelevasti. Äänikuva-asiat täytyy olla hyvin hanskassa, että sieltä todella saa kuuluville hyvässä balanssissa kaiken sen, mitä sinne on soitettu. KORPIKLAANI VESILAHDEN VERÄJIEN PELIMANNIT Suomella on pärjättävä, tokaisi Seppo Rätykin. Metalliset pelimannit eivät ole ehkä ajatelleet keihäslegendamme iskulauseita, mutta Tervaskannon myötä Korpiklaani valloittaa Eurooppaa entistä enemmän suomeksi. neljäpäiväiseksi. Se saattaa kuulostaa jonkun korvaan mukavalta pidennetyltä viikonlopulta, mutta kun siinä välissä kerkiää olemaan vain pari päivää kotona ja lähtee taas soittamaan seuraavaa pistokeikkaa jonnekin, niin homma on lentämistä, lentojen odotteluja ja pikkubussissa ajelua enemmän kuin itse keikkailua. Perheellisenä se ei ole kovin mukavaa vaimolle, joka joutuu hoitelemaan lapset yksin kotosalla kun ukko on koko kesän joko keikalla tai pari päivää väsyneenä kotona ja taas keikalla ­ kunnes syksyllä alkaa kiertue, jolloin ukko ei ole edes parina päivänä väsyneenä kotona, Jonne kertoo. Mainittu syksyinen kiertue vie Korpiklaanin ensimmäistä kertaa Japaniin. Suomalaiset pelimannit ja Nousevan auringon maa ovat eksoottinen yhdistelmä, ja Jonne odottaa matkaa uteliain mielin. ­ Jotenkin tuntuu hassulta päästä sinnekin soittamaan tälläisellä junttimusiikilla. Kuitenkin Japani on selkeästi yksi tärkeimmistä maista meille, jos levymyyntejä katselee. Tervaskanto julkaistiin siellä vähän aiemmin kun muualla maailmassa ja sieltä tuli kuvia sähköpostiin kauppojen ikkunoista, jotka oli vuorattu täyteen Tervaskanto-levynkansia. Luulen, että saamme odotella maailman tappiin, että joskus sama tapahtuisi suomalaisen levykaupan kohdalla. Myös kaikki videomme ovat saaneet saanut paljon näyttöaikaa paikallisilla tv-kanavilla jo pitkään, joten on mukava päästä katsomaan kuinka japanilaiset ovat mukana keikalla. Sen jälkeen on jokunen viikko lomaa ennen lokakuussa alkavaa Euroopankiertuetta, Jonne sanoo. PAPPISJÄTTEEN LOPPUSIJOITUSPAIKKA Sanoitusten kieli on vaihtunut pääosin suomeksi. Itse kahdet tekstit kirjoittaneen Jonnen mukaan sanoitusvastuuta on nyt jaettu laajemmin, ja se kuuluu positiivisesti myös levyllä. Apua sanoituksiin on saatu kansanperinteisiin ja kieliin syvällisesti perehtyneeltä "Virva Holtittomalta", ja tämä on mahdollistanut uusia työtapoja. ­ Virvan kanssa työskentely tuntuu luontevalta. Oli myös mukava oppia säveltämään kappale sanoitusten pohjalta eikä toisinpäin, kuten itse aina olen tehnyt. Virvalle voi aina myös heittää jonkun tarinan tai aiheen, josta haluaisi hänen kirjoittavan. Nyt lähetin hänelle esimerkiksi vanhan pakanatarinan Vesilahdesta, joka pohjautuu tositarinaan kristinuskon levittäytyessa ulkomailta Suomeen, Jonne kertoo. Mainitusta Vesilahden pakanatarinasta syntyi kappale Vesilahden veräjillä. Tervaskannon pisimmän kappaleen seitsenminuuttinen poljento on varsin hypnoottinen, jopa shamanistinen. Uransa alkuaikoina Korpiklaanihan tunnettiin nimellä Shaman, jolloin yhtye esitti kappaleita saameksi. Jonne ei miellä Vesilahtea Lapinhenkiseksi vaan pikemminkin kalevalaiseksi. Tarina kappaleen takana puolestaan juontaa juurensa osin Jonnen omaan lapsuuteen. ­ Vesilahti kun on aika pieni ja syrjäinen kunta, siellä oltiin aikoinaan ihmeissään uudesta uskonnosta. Kirmu-niminen herra kuunteli aikansa papin jorinoita ristille naulitsimisista mutta katsoi, että ei vanhoissa jumalissa mitään vikaa ole. Kirmu piti pappia huijarina, naulasi papin läheiselle saarelle sen isoimpaan mäntyyn ja jätti sinne. Saari tunnetaan vieläkin nimellä Naulinkari. Minä ja basistimme Jarkko olemme kotoisin Vesilahdelta ja Naulinkarin saari näkyi lapsuudenkotini ikkunoista. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: KORPIKLAANI K orpiklaanin nokkamies Jonne Järvelä on ollut viime kuukausina kiireinen mies yhtyeen kiertäessä tiuhaan ja työstäessä yhtyeen neljättä levyä. Edellislevy Tales Along This Roadin myötä Euroopan keikkamarkkinat avautuivat entistä paremmin, ja lisääntynyt keikkatahti on otettu vastaan yhtyeen keskuudessa hyvillä mielin. Korpiklaani esiintyy useammin ulkomailla kuin Suomessa, ja Jonne kiertäisikin kernaasti enemmän kotimaassa, varsinkin kun uuden levyn teksteistä pääosa on suomenkielisiä. ­ Kiireistä on ollut, mutta näiden kiireiden eteenhän tässä on työtä tehty jo monta vuotta niin ei tee mieli valittaa. Festarikeikkoja ollaan soitettu ympäri Eurooppaa. Tilanteemme ongelma on siinä, että todellakin keikkailisimme mielellämme paljon enemmän Suomessa koska se olisi halvempaa ja vaivattomampaa, eikä yksi keikka veisi aina niin monta päivää. Olisihan se todella mukavaa saada kokea koto-Suomessakin sellainen yleisön riemu ja fiilis, joka meillä on ollut loppuunmyydyillä keikoilla ympäri Eurooppaa, kuvailee Jonne. Soittaminen on yksi asia, matkustaminen ja odotus toinen. Perheelliselle muusikolle jälkimmäinen tuottaa omat ongelmansa. ­ Tulimme juuri Barcelonasta, jossa soitimme yhden festarikeikan mutta saimme lennot sovitettua vain siten, että homma venyi 40 KORPIMETSIEN AC/DC Korpiklaani on viime vuosina ollut varsin tuottelias, uusi levy on tullut joka vuosi. Jonnen mielestä vastaus luomisvoimakysymyksiin ja uutteraan työtahtiin on yksinkertainen: hänestä on mukavaa tehdä biisejä. ­ En osaa tekemällä tehdä biisejä vaan melodioita ja riffejä tupsahtelee vahingossa kotona kitaraa soitellessani. Monesti biisi-ideoita syntyy myös siten, että on hankkinut jonkun uuden musalaitteen tai soittimen, jonka käyttöä opetellessa tulee kokeiltua kaikenlaista ja josta syntyy uuden laitteen innostuksen lomassa hyviä melodioita ja muita ideoita. Biisintekooni ei ikävä kyllä kuulu mitään mystistä, kuten iltahämärää, kynttilöitä ja takkatulta, josta saisi sävellysfiiliksiä. Vaikka ajatuksena tuo edellämainittu kuulostaakin kyllä aikas romanttiselta... täytyypä joskus ihan ottaa ja lähteä mandoliinin kanssa mökkireissulle, Jonne pohtii. Aiemmin Jonne teki enemmistön kappaleista, nykyisin työnjako on tasaantunut. Hanuristi Ju- ho sävelsi noin puolet albumin biiseistä, ja Jonne on rohkaissut muutakin bändiä kappaleiden tekoon ja pyytänyt heitä tarvittaessa auttamaan häntä omien kappaleidensa kanssa. ­ Juhon kasvava tarve säveltää on ollut iso piristys koko bändille. Juhon tapa kirjoittaa biisejä on erilainen kuin omani, joten se tuo myös mukavaa vaihtelua. Juhon kynästä irtosivat Tervaskanto-levylle esimerkiksi Palovana ja Veriset äpärät, jotka mielestäni ovat levyn vahvinta antia. Viulistimme Hittavainen on ollut jonkinlaisessa aallonpohjassa sävellysmielessä jo parisen vuotta, Hittavaiselta kun aiemmin tuli aina jokunen ralli. Tosin Hittavainen on tehnyt uskomattoman hyvää työtä biisiemme sovituspuolella ja kehittynyt mielestäni sillä saralla loistavasti, Jonne kehuu. Tervaskannolla bändi on löytänyt entistä varmemmin oman uomansa rokkaavana "pelimannimetallina", ja vuosien myötä kasvanut keikkakokemus ja -tunnelma siirtyy levy levyltä yhä paremmin studioäänitteisiin. ­ Pelimannimetalli on kyllä varsin osuva luonnehdinta meidän musiikista. Allekirjoitan myös täysin ajatuksesi siitä, että mitä pidempään bändi keikkailee yhdessä, sitä paremmin keikkojen tunnelma saadaan siirrettyä levylle, koska toisten soittotavat, tyyli ja moni muu toistemme soittotekninen asia on päivänselvää, ja tuol-
• uhannuksenvietosta juuri sivistyksen pariin palannut Manitoun kitaristi Markus Vanhala tavoitettiin modernien savumerkkien välityksellä. ­ Oltiin Maniporukalla Kotkan edustalla saaressa mökkeilemässä ja muun muassa kaatamassa kelopuuta. Tehtiin siitä ukkotyyliin juhannuskokko, hieno ja iso loimuhan siitä syntyi. Nyt kattellaan pää pensaassa, että mitä se tulevaisuus vie mennessään, heh. Levystä tuli omaan korvaan erittäin toimiva paketti ja ylitimme edelliset tuotokset korkealta, joten omalta osaltani voisin summata, että hommat hoidossa ja hoito hakusessa, kertoo Vanhala. Saksalainen Metal Heaven oli lisensoinut yhtyeen edellislevyn Deadlockin Eurooppaan, ja nyt yhtiö tarjosi suoraa sopimusta. Uudella yhtiöllä on hyvät ja huonot puolensa ­ vaikka loppukesän julkaisu ei olekaan ideaali, Markuksen mukaan nyt on ensimmäistä kertaa tulossa kunnon julkaisu ulkomaille, ja tyylilajin puolesta Manitou on oikeassa seurassa Metal Heavenin tallissa. Manitoun linjahan pohjautuu perinteiseen heavyyn, jonka päälle, väliin ja ympäri on punottu vaikutteita varsin laajaalaisesti. Oma linja on kolmannella levyllä kehittynyt entisestään. ­ Kyllä sitä alkaa itellä jo jonkinmoinen visio Manitounkin ulosannista olla. Tavoitteena on vääntää perushevihtävää metallia, johon on sotkettu jonkin verran progressiivisempaa otetta, pienissä määrin tosin. En kutsuisi Manitouta missään nimessä progemetalliksi, joka kuulostaa vähän kirosanalta meikäläisen korvaan... Homma lähtee Maiden, Whitesnake, J MANITOU "PERUSHEVIHTÄVÄÄ METALLIA" Manitou juhlistaa heinäkuun loppumista palaamalla Karhulan intiaanijumalten asuinsijoilta. Kolmosalbumi No Signs of Wisdom julkaistaan niin meillä kuin muualla. Annihilator, Queensryche, Dio ja Ozzy-akselilta johon on sotkettu vähän ZZ Topia, Rushia sun muuta häröilyä rivien väliin häiritsemään kuulijoita. Eli isot pojat vääntää rehellisesti semmosta musaa mistä itse ovat ikänsä diganneet. Kappaleissa käsitellään sekä maailmanmenoa sekä omaa elämänmenoa ja huomataan, että vähissä ovat viisauden merkit molemmissa. Pusketaan nyt kuitenkin päätä seinään, niin kyllä siinä ajan saatossa ainakin toinen elementti jossain vaiheessa murtuu. Albumin viimeinen kappale The August Sky on yli 11 minuuttia pitkä. Pitkä päätösraita on tietoinen päätös, ei hetken mielijohde. ­ Noilta 80-luvun Maiden-kiekoilta on meikäläiselle pinttynyt se perversio, että levyn päätösraidan tulee olla pitkä ja eeppinen teos. Edellislevyllä oli jo kymmenminuuttinen The Black Meadow päätösraitana ja perinnettä jatketaan tarkoituksella. Ei haittaisi ollenkaan vaikka tehtäisiin neloslevylle pelkkiä eepoksia. Kappale on myös tulossa mukaan livesettiin, koska kaikki mikä on levylle eksynyt on osattava livenä ­ ja tarviihan setti sen eeppisen hikoilunsa. Vanhala sävelsi suurimman osan levystä, vokalisti Markku Pihlajan keskittyessä pääosin teksteihin. Sävellettävää on riittänyt, sillä Markus soittaa myös Omnium Gatherumissa, joka julkaisi levyn aiemmin keväällä. Kumpikin levy nauhoitettiin Karhulan SouthEastSounds-studiolla Teemu Aallon johdolla. ­ Meinasi tulla vähän kiire kun aikaistettiin aikataulua. Mulla oli OG-studiosession ja Manitoustudiosession välissä alle pari kuukautta tehdä kaikki materiaali valmiiksi ja vielä treenata bändillä ne kuntoon. Tulipahan intensiivinen ja tuore levykin sitten tällä menetelmällä. Aallon poika alkaa olla jo meikäläisen hovinauhoittaja tätä nykyä, joten äänitykset menivät erittäin sujuvasti ja leppoisasti, veljellisessä hengessä pleikkaa hakaten. Markus soittaa varsin erilaisissa yhtyeissä. Omnium soittaa melodeathia, Manitou heviä. ­ Jakautunut persoona vaatii tämän ärjymmän puolen sekä perinteisemmän puolen. Koen parin bändin probleeman pelkästään positiivisena, koska bändit vääntävät niin erilaista matskua ja se pitää soittamisen itselleni mielenkiintoisena. Aikataulu täyttyy pikaisesti ja sen kanssa säädetään kiireessä, mutta se on vain järjestelykysymys. Työläismentaliteetillä väännetään. Kaksi levyä vuodessa on kova saldo, mutta onko kahta ilman kolmatta? ­ Eiköhän tuossa syksyn tullen aleta taas ruotimaan kasaan palapelejä riffimöhkäleistä ja virittelemään kuvioita erinäisissä leireissä. Kolmas bändini Malpractice saattaa tuossa loppuvuodesta uuden levyn kenties pyöräyttääkin... TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: GERMUSICA 41
• 42
• ENSI-ILTAELOKUVAT KUUKAUDEN LEFFAVIERAS DIE HARD 4.0 Die Hard 4.0 (Live Free Or Die Hard) , USA 2007. Ohjaus: Len Wiseman. Pääosissa: Bruce Willis, Timothy Olyphant, Maggie Q, Justin Long, Jeffrey Wright, Mary Elizabeth Winstead. Kesto 131 min. ½ Kesän kaksi suursankarisanaa: John ja McClane ­ vai pitäisiköhän se Mc laskea erilliseksi? Toimivat sekä äijä, äijää esittävä äijä että elokuva yllättävän hyvin, näinkin pitkällisesti kierrätettyjä vaikka ovat. Ja vaikka suomalainen levittäjäyhtiö ei sen verran äijää arvosta, että vaivautuisi kirjoittamaan edes hänen nimensä oikein, vaan puhuu tiedotteissaan jostain hemmetin John McClainestä. Ja Willis on hämmentävänkin vakuuttava. Moni arvostelija erehtynee haukkumaan 4.0-versiota saman vanhan ja hapantuneen hutun kierrättämisestä, vaikka todellisuudessa tekele on varsin vireä. Itse en ole ammuskeluun ja aivottomaan toimintaan keskittyvien elokuvien ystävä, mutta silloin kun homma väännetään esteettisesti korkeatasoiseksi (suomeksi: silmää miellyttäväksi), toimii vaikka kuinka apinatasoinen riehunta. Ydin on siinä, että aikaisemmin vasta kaksi elokuvaa, Varjojen valtakunnan (Underworld) sekä sen jatko-osan ohjannut Len Wiseman hallitsee hommansa mestarillisesti. Tuloksena on saumattoman sujuvaliikkeistä ja kiitettävän kekseliäästi kuvattua ammunta-actionia, ryyditettynä pommia varmemmalla räjähtelyrieskalla. Kuvallisesti Die Hard 4.0 svengaa kuin saatana. Myös rytmitys on oiva: juuri kun hengästyttävä tykittely uhkaa salvata katsojan hengen, pistetään vaihde pieneksi hetkeksi vapaalle. Ainoa miinus tulee finaalia edeltävän, liiankin tyhjän suvantovaiheen turhasta venytyksestä. Mitä lähemmäs ajatuksellista apinatasoa katsoja saa selkäytimenjatkeensa säädettyä, sitä nautittavampaa ja viihdyttävämpää pytinkiä on tiedossa. Ja silti myös juonessa on aivan riittävästi lähestulkoon kiinnostavaa vääntöä, vaikka palikka plus -tasollahan tässä toki pelaillaan. Leffan loputtua ei mieleen jää puolikastakaan ajatuksia herättävää pointtia. Paitsi ehkä se, että miten ihmeessä tietokoneviruksella pystytään saamaan aikaan paitsi koko kompuutteripäätteen, myös sitä ympäröivän kämpän tuusan nuuskaksi räjäyttävä matemaattismekaaninen reaktio ­ ilman mitään masiinaan ulkopuolelta tuotua räjähdettä. Ihan kevyesti tämän katsoi kahdestikin ­ ainakin näin kesäiseen aikaan. Synkän talvisään vallitessa saattaisi osa vaikuttavuustekijöistä hieman jäätyä. MARKKU HALME MONSP-POMON ENSIKOSKETUS TRANSFORMERSIIN Tasan kymmenen vuotta sitten päätti 17-vuotias itähelsinkiläinen Kepe Kiiskinen perustaa ikioman levyyhtiön, Monsp Recordsin. Viiden ensimmäisen vuoden aikana Monsp julkaisi yhteensä peräti kolme (3) punksingleä. Rapin ja hiphopin kelkkaan hyppäämisen jälkeen on toiminta-aktiivisuus, maine ja menestys koko ajan vain kasvanut. Jopa huomattavassa määrin. Mutta miten käy Monsp-mieheltä leffastelu? Tähän kysymykseen hain vastausta viemällä Kiiskisen katsomaan Transformers- lelufantasiaelokuvan, joka ei tapahdukaan animaatioympäristössä vaan on ehtaa live-elokuvaa. Iän puolesta olisi voinut kuvitella Kepen jo hiekkalaatikkoiässä pelehtineen näiden roboteista kulkuvälineiksi muuttuilevien Transformers-ukkeleiden kanssa, mutta mitä vielä. Taisi jo silloin olla enemmän bisnekset mielessä... ­ Mä en siis oikeasti muista niitä, en yhtään. Mutta kun näkyi tosi hyvin noi sponsorit, eBay mainittiin ja Nokiakin oli aika hyvin esillä, niin mä kelasin, että onko koko leffan ajatus keksitty vain siksi, että saadaan tehtyä ne lelut. Jos noin on, niin vaihdetaan näkökulmaa. Miten suhtaudut tähän nykyään automaatioksi muodostuneeseen tuotesijoitteluun? Onko se ihan ok? ­ Kyllä se mun mielestä on. Mä muistan, kun mä aikanaan Mustat donkkaa tykimmin -leffan kohdalla tajusin, miten mainostusta leffoissa käytetään. Ihan nuoretkin varmaan tajuaa sen, että ne on mainoksia. Tietenkin siitä seuraa se, että ne jotka jotain rahoja on leffaan upottaneet, haluaa myös vaikuttaa vähän kaikkeen siinä leffassa. Mutta kun on kyse vaan selkeistä tuotteista, missä ei oo kyse mistään laajemmasta tietyn maailmankuvan levittämisestä, niin se on ihan ok. Niin ­ paitsi ehkä amerikkalaismallisen maailman ihanuuden korostamisesta... ­ Mutta eikös monesti siinä kovimmassa jenkkituubassa, kaikissa Independence Dayn tyyppisissä leffoissa, saata usein olla ulkomaalainen ohjaaja, joka varmaan tekee sitä vähän pilke silmäkulmassa? Minkälaiseksi tämä elokuva transformoi mielesi? ­ Vihaiseksi. Yleensä mä diggaan jenkkiviihteestäkin ihan täysillä, mutta monesti tulee myös mieleen se, miksi näistä aineksista ei voisi tehdä vielä parempaa leffaa. Mä aluksi luulin tosiaan, että tästähän voisi ehkä kehkeytyä vaikka ihan sataprosenttinen viihdepläjäys, mutta sitten se meni liian kovaksi rytinäksi näin vanhalle miehelle. Ja kyllähän se lopun taistelukohtaus oli liian pitkä. Niitäkin pitää tietysti olla, mutta liian pitkät taistelukohtaukset ei vaan toimi. Huono trans-lelukulttuurin tuntemus tuotti Kepe Kiiskiselle myös hyvää. ­ Varsinkin alusta mä diggasin, kun oli armeija vastaan joku tuntematon vihollinen, mutta se juttu paljastettiin vähän liian nopeasti. Esimerkiksi sen pojan tyttöystävän ei olisi heti pitänyt nähdä sitä ekaa taistelua, vaan sen olisi pitänyt vähän pitempään luulla, että se poika valehtelee. Ja muuta vastaavaa... Kuvion itsestäänselvyyksistä tietämättömyys herätti Kepessä yhden relevantinkin huomion. ­ Mulle ei ihan täysin selvinnyt se robottien toimintaperiaate. Kyllähän silloin, kun joku robotti oli ottanut esimerkiksi rekan muodon, niin ne rekan osat tuli siihen kilpivarustukseen, mutta miten ihmeessä se melkein pääosassa ollut auto pystyi sen tunnelikohtauksen jälkeen muuttumaan paljon hienomman näköiseksi autoksi? Tietämättömyys aiheuttaa myös ohuemmin relevantin pointin. ­ Yleensä mä oon tällasista asioista hiljaa... mutta jos oltaisiin oltu katsomassa vaikka jotain sotaleffaa, niin mä en haluaisi olla se ihminen, joka sanoo, että "eihän ne edes ladanneet sitä pyssyä". Mutta kyllä mä silti mietin, että mistä ne ammukset niille roboteille tulee... Kamoon hei! Se muuntumiskyvyn antava mystinen avaruuskuutio pystyy moiseen aika helpostikin... olettaisin. Ja montako tähteä Transformers sinulta tienaakaan? ­ Nyt voisi lähteä siitä, että mä en ole ton leffan kohdeyleisöä. Ja siitäkin voisi lähteä, että jos antaisi ensimmäiselle puolelle eri tähdet kuin loppuosalle... mutta jos mä ihan puhtaasti omasta näkökulmasta tätä kelaan, niin kuin varmaan on tarkoitus, niin yhteen ja puoleen se jää. Oli siinä silti oma viihteellinen arvonsa. Eli menisitkö moista omalla rahalla maksaen katsomaan? ­ Voisin hyvinkin mennä. Eihän leffaan menossa ole kyseessä pelkkä elokuva, vaan se koko kokemus. TEKSTI: MARKKU HALME TÄHDET Kiiskinen: Halme: KÄÄRMEEN MERKKI Käärmeen merkki (Le Serpent), Ranska 2007. Ohjaus Eric Barbier. Käsikirjoitus Barbier ja Trân Minh Nam Ted Lewisin romaanin Plender pohjalta. Pääosissa Yvan Attal, Clovis Cornillac, Pierre Richard, Olga Kurylenko, Minna Haapkylä. 119 min. ½ ½ Transformers, USA 2007. Ohjaus: Michael Bay. Näyttelijät: Shia LaBeouf, Megan Fox, Tyrese Gibson, Josh Duhamel, Rachel Taylor, Jon Voight. Kesto: 144 min. Käärmeen merkki on moderni rikoselokuva, joka muistuttaa enemmän pohjoismaisia trillereitä kuin jatkaa ranskalaisen mustan elokuvan perinnettä. Urbaanin riipovalla kolinalla alkava elokuva luo heti alussa hermostuttavan tunnelman, ja loppuvaiheissa ollaan jo puhtaasti kauhun puolella. Vincent Mandel (Attal) on muotikuvaaja, jonka avioliitto on hajoamispisteessä. Vaimo Hélène (Haapkylä) on aikeissa muuttaa Saksaan ja viedä lapset mukanaan. Soppa eikun sakenee, kun Vincentin studiolle saapuu kuvattavaksi yllättäen aivan toinen mallityttö mitä Mandel odotti. Kohta Vincent löytää itsensä poliisin putkasta raiskauksesta syytettynä, mikä ei ole omiaan parantamaan hänen mahdollisuuksiaan lasten huoltajuuskiistassa. Oja syvenee allikoksi, kun Vincentiä saapuu "auttamaan" hänen vanhaksi koulukaverikseen esittäytyvä Joseph Plender (Cornillac). Nössähtävä ja hermojensa raunioilla hoippuva Vincent ei ymmärrä puuttua tilanteeseen ennen kuin viime tippa on ehtinyt pudota. Kuristava kostonkäärme on puristaa hänet hengiltä, varsinkin kun Mandelin tukijoukko harvenee olemattomiin. Muun muassa Get Carterin kirjoittanut Lewis hallitsee kostotrillerin aakkospalikat ja Barbier asettelee ne napakasti paikoilleen. Entinen koulukiusattu, sittemmin muukalaislegioonan käynyt Plender on todella paha paskiainen, joka iskee naulat suoraan Vincentin hermopäätteisiin. Vaan ei Vincentkään lopulta täysin lapanen ole, sillä jokainen on velkaa ­ jokaisella on heikko kohtansa, vaikka ei heti uskoisi. Käärmeen merkin juonenkäänteet koettelevat uskottavuuden rajoja, mutta Vincentin vastaisku on omaperäinen ja äärimmäinen. Se vetää vertoja Antalia kovasti muistuttavan Dustin Hoffmanin hahmon tempauksille Olkikoirissa. Mitään Ramboa Vincentistä ei onneksi tehdä. Haapkylän rooli on kohtuullisen rajallinen, onhan tämä kuitenkin äijäelokuva. Aivan siedettävä suoritus ulkomaandebyytiksi. Käärmeen merkkiä ei voi suositella perheellisille eikä heikkohermoisille. VESA KATAISTO KEPE KIISKISEN FANITUSLISTAT Aution saaren elokuva: Kieslowskin väritrilogia. "Mä tykkään sen kokonaisuuden tunnelmasta. Ja jossain niistä, olisiko ollut Sinisessä, toimi musiikki aivan erinomaisesti." Paras leffakohtaus ikinä: "Mä yritin tätä ihan tosissani miettiä, mutta en saanut mieleen mitään yksittäistä. Mieleen tulee vaan kaikki ne leffat, joissa menee ensin hyvin, mutta sitten tulee jotain vaikeuksia, ja lopulta mennään vaikeuksien kautta voittoon. Parasta on aina se viisitoistaminuuttinen, jonka kautta se juttu kääntyy kohdilleen. Se Disney-kaavan mukainen homma." Suosikkinäyttelijä: "Yleensä se menee tonne sivuosatyyppeihin, joista ei yleensä välttämättä edes esitetä mitään sen kummempaa, mutta sen persoona nousee esille ihan sen pienenkin roolin kautta. Kaikki sen tyyppiset hahmot, jotka hoitaa sen oman roolinsa erittäin taidokkaasti ­ kuten esimerkiksi Transformersissa se autokauppias." Suosikkiohjaaja: Pedro Almodovar. "Se nyt tulee päällimmäisenä mieleen, koska se tekee tosi koskettavia juttuja. Mun elämään ne tuli vasta joskus pari vuotta sitten. Mulle ne oli jotain ihan uutta, kun oli tottunut aika erilaiseen kerrontatyyliin. Mutta en mä sen kaikista sen leffoista diggaa, koska jotkut niistä on niin raakoja. Mä en tykkää siitä tunteesta, mikä niistä tulee." Punkelokuvasuosikki: Trainspotting. "Mä nyt vaan lasken sen punkelokuvaksi. Jossain vaiheessa mä katsoin sen suunnilleen joka päivä. Sen kautta tajusi, että sellainenkin maailma on olemassa. Että jotkut elää sellaista todellisuutta, vaikka siihen ei itsellä olekaan mitään yhteyttä." 52
• DVD-ARVIOT COVENANT Massachusetissa on vuosisatojen ajan ollut rauhallista, vaikka mennei syyteen kuuluvat noitavainot ja synkät tapahtumat. Nyt noitien jälkeläiset, neljä poikaa, ovat saavuttamassa täysi-ikäisyyden, jolloin voimansa kasvavat äärimmilleen. Noitapoikia uhkaa kuitenkin pahuuden voima, joka mitä ilmeisemmin löytyy koulunsa oppilaiden joukosta. Renny Harlin aloitti Hollywood-uransa mainiolla ja arvostetulla pienen budjetin kauhuelokuvalla Prison, jonka jälkeen Harlin siirtyi ohjaamaan Painajainen Elm Streetillä -elokuvan kolmannen jatko-osan. Kauhu sai jäädä sen toimiessa lähinnä ponnahduslautana suurempien budjettien joukkoon, mutta nyt kun miehellemme maailmalla ei enää rahaa syydetä, jatkaa Harlin kauhun tekemistä haukutun Manaajan kolmannen jatko-osan jälkeen. Covenant on puoleen väliin asti harmitonta, vauhdikasta sekä tyhjänpäiväistä kauhutoimintaa. Edes arvattavuus ja uskomattoman kliseiset henkilöhahmot eivät onnistu ärsyttämään, mutta eihän tällaista kovin pitkään jaksa. Onhan se uskomatonta, ettei edes herran vuonna 2007 ole elokuvien jenkkiopiskelijoiden sielunelämää ymmärretty päivittää. Erikoistehosteet ovat sentään pääosin komeita. Näyttelijät ovat helposti unohdettavia tapauksia, eikä karismasta ole luonnollisesti tietoakaan. Covenant muistuttaa lähtökohdiltaan suuresti kanadalaisen homoeroottisten kauhuelokuvien tekijän David DeCoteaun Brotherhood-elokuvia, joissa hyvin muodostuneet nuoret miehet käyttävät noituutta avukseen. Plagioinnista ei Harlinia kuitenkaan ole tiettävästi syytetty. DVD:llä Harlin pääsee ääneen kommenttiraidalla, ja jutun juurta riittää lähes joka sekunnille. Dokumentti tekovaiheesta hymyilyttää ylitsevuotavalla kehumisellaan. ESA LINNA NIGHT AT THE MUSEUM ­ YÖ MUSEOSSA ½ Larry Daley on eronnut isä, jonka poika toivoisi isänsä kerrankin pysyvän yhdessä työpaikassa. Pesti löytyykin yövartijana luonnonhistoriallisessa museossa, mutta paikassa on vain yksi outo yksityiskohta. Museo herää eloon yöllä. Larrylla on vaikeus pitää järjestystä, kun luolamiehet, cowboyt, hunnit ja dinosaurukset jatkavat siitä mihin jäivät. Yö museossa on elokuva, joka 80-luvun puolessa välissä tehtynä olisi saanut varmasti enemmän arvostusta kuin nyt, sillä mitään uutta ja yllättävää ei ole luvassa. Samaan aikaan elokuva on tehty juuri niin viihteelliseksi, että vajaa pari tuntia vierähtää vaivattomasti. Ben Stiller on oikea valinta Larryksi, jos ei odota herralta uudistumista. Owen Wilsonia ei mainita krediiteissä, mutta tärkeässä sivuosassa tämä vain tälläkin kertaa on. Robin Williams lällynä Rooseveltina ei juuri säväytä, ja roolisuoritus vaikuttaakin taantumiselta Williamsin viime aikojen väkevien ja vakavien roolien jälkeen. Sivuosakattaus on vakuuttava (Mickey Rooney, Dick Van Dyke, Steve Coogan), joskin vain Ricky Gervais onnistuu oikeasti ilahduttamaan. Gervaisinkin tapauksessakin luotetaan näyttelijästä valmiiksi syntyneeseen mielikuvaan. Ideana Yö museossa on toimiva ja hauska, ja pääosin toteutuskin on onnistunut. Erikoistehosteiden laatu vaihtelee hyvästä välttävään, mutta rehti seikkailuhenkisyys pelastaa tässäkin tapauksessa paljon. Lisämateriaaleissa poistettujen ja epäonnistuneiden kohtausten sekä making of -koosteen lisäksi peli, jossa asetellaan elokuvan sympaattiselle dinosaurusluurangolle oikeat luut. ESA LINNA LITTLE CHILDREN Amerikkalaisessa lähiössä näyttää rauhalliselta ja idylliseltä, mutta lähistölle muuttava pedofiili saa yhteisön reagoimaan pelokkaasti. Kaiken hälinän keskellä vasta tutustuneet Sarah ja Brad rakastuvat toisiinsa, vaikka kumpikin on tahollaan naimisissa. Omiin avioliittoihinsa pettyneet kolmekymppiset saavat näin elämäänsä sisältöä ja kaipaamaansa läheisyyttä. Ohjaaja Todd Field (Satimessa) on Tom Perrottan kirjan pohjalta luonut uskottavan ja älykkään draaman arkipäivän aineksista, joka ei missään vaiheessa tunnu väljähtyneeltä ja loppuunkalutulta. Arkoja aiheita kuten pettämistä ja pedofiliaa (ja eritoten sen luomaa hysteriaa) käsitellään uudella, mutta tunnistettavalla tavalla. Uhkaavan tunnelman olisi helposti voinut viedä ajalle tyypilliseen kyynisyyteen, mutta loppuratkaisukin on hallittu ja nerokas. Ja edelleen niin oikealle elämälle maistuva. Kaiken pohjalla on kuitenkin rakkaustarina, mutta mustasta huumorista ja trillerielementeistä lisämausteita ottava Little Children toimii myös romanttisia draamoja vierastaville vallan mainiosti. Kate Winslet on Sarahin roolissa juuri niin sympaattinen ja vetovoimainen kuin hän parhaimmillaan voi olla. Patrick Wilson näytti kykyjään jo Hard Candyssa (tällöin pedofiilin roolissa!) eikä tälläkään kertaa tarvitse pettyä. Monitahoisen ja kylmäävän roolin tekevä Jackie Earle Haley on kuitenkin elokuvan tähti ja jättää karut kasvonsa mieleen pitkäksi aikaa. Levyllä ei ole lisämateriaalia. ESA LINNA Fokker, Zacharius Carls Group, Amazing Mojo, ARF , Riverside Syndicate, N-Gin, Steal Away, Neverend, Boogie Healers with Mr. Breathless, Pressure Points, Katuva, Chaosphere, Wiima, Etc.. 53
• KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI!! VAIN 22 EUROA/12NROA!! KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N ! Sue cd 8 sis. mm. Monster Magnet, Superchrist, Moto, Khatarina, Kakkahätä 77, Evilsons, Flogging Molly, The Valkyrians, I Walk The Line, Anal Thunder, The Heartburns, Gogol Bordello... Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Jolly Jumpers, Shake... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue! Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (rock) Sue cd 5 (metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue cd 8 (rock/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi! Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun! Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI 55
• 56