• LIPUT MYYNNISSA MA 7 . KLO 9 ALKAEN! .7 liput: 44 euroa - enintaan 10 lippua/ostaja 2
• 3
• Yhdeksi viime aikojen suosituimmista indieyhtyeistä noussut CSS julkaisee odotetun kakkosalbuminsa Donkey 23.7. näe yhtye Flow-festareilla! Kanadalaisen Wolf Paraden odotettu mestariteos! yhdysvaltain parhaaksi uudeksi bÄndiksi tituleerattu SUB POP -kampanja vielä heinäkuun! Klassikoita ja muuta, mainioon kesähintaan hyvinvarustetuista levykaupoista! the hold steady kuulostaa bruce springsteenin, husker dun ja pere ubun fuusiolta. upean kattauksen viimeistelee laulaja craig finnin verraton tarinankerrontataito. 5/5 - the guardian 8/10 - nme 5/5 - q " AMERIKKALAINEN ROCKLEVY EI OLE VIRHEETÖN KOKONAISUUS, MUTTA SISÄLTÄÄ KLASSIKON AINEKSET" (5/5 RUMBA/VILLE AALTONEN) VUODEN PARAS "TÄYSIN JÄRJETÖN UMBA EAN AMSAY PAREMPI ) KUIN PARAS" (5/5 R /J R "KOKONAISUUS OSOITTAA MY MORNING JACKETIN OLEVAN TÄMÄN HETKEN (4/5 RUMBA/TOMI NORDLUND) LEVY, JOKA ON MIELIKUVITUKSELLISIN AMERIKKALAISYHTYE" 4
• Tarjolla järjettömän hyviä soittimia järjettömän edullisesti w. Since 1947 e 4 Since 1976 6 Nyt hemmotellaan suomalaisia laatua arvostavia soittajia! Rajoitetun ajan nämä TOKAI Handmade In Japan kitarat & bassot maailman laadukkaimmilla ja myydyimmillä SEYMOUR DUNCA USA -mikrofoneilla DUNCAN SAMAAN HINTAAN! No extra for Duncan! AAN! AST-50 G RUNKO: Leppä tai Saarni KAULA: Vaahtera OTELAUTA: Ruusupuu tai Vaahtera NAUHAT: Medium Jumbo MIKROFONIT: Seymour Duncan USA SSL-3 HOT SET METALLIOSAT: Kromi, Gotoh GE 101 TS teräsblokkivibra SÄÄTIMET: 1 x Volume, 2 x Tone, 5-asentoinen mikrofonivalitsin VÄRIT: 2-Tone Sunburst, 3-Tone Sunburst, Black, Olympic White, Black w. Black Parts. KÄTEISNETTO: 679 Huom. Myös vasenkätinen malli AST-50 L, +10% LC 85 S EBONY CUSTOM C Edun arvo noin Mikrofonit + työ ö 215,- RUNKO: Vaahtera / Mahonki KAULA: Mahonki, 1 pala OTELAUTA: Eebenpuu METALLIOSAT: Gold, Gotoh GE 103 TS M ROFO MIKROFON Seymour Duncan USA JEFF BECK / JAZZ SET O MIKROFONIT: SÄÄTIMET: 2 x Volume, 2 x Tone, 3-Way Switch VÄRIT: Black, Satin Black KÄTEISNETTO: 1099 LS LS 85 FLAME STANDARD Edun arvo noin Mikrofonit + työ GOTOH GE 101 TS TERÄSBLOKKIVIBRA! Edun arvo noin Mikrofonit + työ NYT VAKIONA 215,- RUNKO: Loimuvaahtera / Mahonki KAULA: Mahonki, 1 pala OTELAUTA: Ruusupuu METELLIOSAT: Kromi, Gotoh GE 103 TS M MIKROFONIT: Seymour Duncan USA JEFF BECK/JAZZ SET MIKROFONI MIKROFON T: S ROFO OF SÄÄTIMET: 2 x Volume, 2 x Tone, 3-Way Switch VÄRIT: Violin Finish, Honey Burst KÄTEISNETTO: 969 . SAARNIRUNGOLLA VAKIOHINTAAN! LS 90 QUILTED STANDARD 229,- Edun arvo noin Mikrofonit + työ 215,- RUNKO: Quilted Vaahtera / Mahonki KAULA: Mahonki, 1 pala OTELAUTA: Ruusupuu METALLIOSAT: Kromi, Gotoh GE 103 TS MIKROFONIT: Seymour Duncan USA JEFF BECK / JAZZ SET SÄÄTIMET: 2 x Volume, 2 x Tone, 3-Way switch VÄRIT: Heritage Dark Cherry, Oak, Cherry Sunburst KÄTEISNETTO: 999 . APB-50 P-BASS Edun arvo noin Mikrofonit + työ 196,- RUNKO: Leppä tai Saarni KAULA: Vaahtera OTELAUTA: Ruusupuu tai Vaahtera NAUHAT: Medium Jumbo MIKROFONIT: Seymour Duncan USA SPB-2 HOT METALLIOSAT: Kromi, Tokai PB-Vintage talla SÄÄTIMET: 1 x Volume, 1 x Tone VÄRIT: 3-Tone Sunburst, Black, Olympic White, Vintage White KÄTEISNETTO: 599 Huom. Myös vasenkätinen malli APB-50 L, +10% Edun arvo noin Mikrofonit + työ AJB-55 JZ-BASS RUNKO: Leppä tai Saarni KAULA: Vaahtera OTELAUTA: Ruusupuu, NELIÖ otelautamerkit NAUHAT: Medium Jumbo MIKROFONIT: Seymour Duncan USA SJB-2 B/SJB-2 N HOT METALLIOSAT: Kromi, Tokai JB-Vintage talla SÄÄTIMET: 2 x Volume, 1 x Tone VÄRIT: 3-Tone Sunburst, Olympic White KÄTEISNETTO: 649 196,- TOKAI Vintage guitars also available with SEYMOUR DUNCAN US pickups! e t USA TOKAI VINTAGE -kitaroita voit hankkia laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA - RETAIL, MUSAMAAILMA - ITIS, VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H 5 www.musamaailma.fi
• KYRÖNMAAN OSUUSPANKKI 7
• !! Uusi !! 20.8. !! www.sue.fi J U VA L L A 1 8 . -1 9 . 7 . 2 0 0 8 PERJANTAI · APULANTA · POETS OF THE FALL · KLAMYDIA · MOKOMA · LOVEX · ANATOMIA Olutteltta: · PAVE MAIJANEN · JUSSI HAKULINEN & JANI VIITANEN N 18.7. LAUANTAI · HANOI ROCKS · CMX · YÖ · YUP · RUOSKA · VIIKATE · TURMION KÄTILÖT · HIMANES 19.7. Pe 18.7: Ennakko 25, portti 28 La 19.7: Ennakko 28, portti 32 2 pv YHTEISLIPPU 45 Olutteltta: · JUSSI HAKULINEN & JANI VIITANEN · DUO HONEY B & T-BONE ED www.puustock.fi Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. 11
• SUE-FESTIVAALIKALENTERI-08 KAARLE A AITOON KIRKASTUSJUHLAT 5 5.-7.7. Aitoo w www.aitoo.fi B Brightboy, Barbe-Q-Barbies, Sturm and Drung, D Danny Show & d´voices, Islanders, Heijaste, Sh d i I l d H ij A Anna Abreu, Apulanta, Stamina, Viikate, Staling grad cowgirls, Yölintu, Menneisyyden vangit P PAJULA ROCK 4 4.-5.7. Sysmä w www.pajularecords.com/pajularock E Egotrippi, Kerho, Entwine, Nitrokiss, Marko Haavisto ja Poutahaukat H S SIMEROCK 4 4.-6.7. Napapiiri w www.simerock.fi The 69 Eyes, Absoluuttinen nollapiste, AmorT p phis, Apulanta, Bleak, Brightboy TA TAMMERFEST 9 9.-12.7. Tampere www.tammerfest.fi w A Apulanta, Chisu, CMX, Diablo, Herra Ylppö ja ihmiset, Jenni Vartiainen, Ismo Alanko Teholih la, Leewings, Lovex, Mustat Enkelit, Negative, la M Mokoma, Scandinavian Music Group, Pintandwefall, Yö, YUP Uniklubi, Viikate, 51 koodia , w STAMINA ROCK OFF 18.-26.7. Maarianhamina www.rockoff.nu Thin Lizzy, Mustasch, Amanda Jensen, The Ref fresments, A Amy Di Diamond, M d Magnus Uggla U l KEITELEJAZZ 23.-26.7. Äänekoski www.keitelejazz.fi Peter Erskine - Nguyên Lê - Michel Benita (USA, FRA), David Murray Black Saint Quartet (USA), The Courtney Pine Band (UK), Fabulous Thunderbirds (USA), The British Blues Quintet feat. Maggie Bell (UK), Marjo Leinonen & Viranomaiset, Husband, Joona Toivanen Trio, Ite Ensemble, Miljoonasade, Tuomari Nurmio & Hunajaluut, Ismo Alanko Teholla, Grand Slam, Machine Men, Stam1na, Teräsbeton WANAJA FESTIVAL 18.-19.7. Li 18 19 7 Linnanpuisto Hä i t Hämeenlinna li www.wanajafestival.com PMMP The 69 Eyes, Viikate, Mokoma, Amorphis, , Uniklubi, Klamydia, Peer Gynt, Ari Koivunen, Stalingrad Cowgirls, Poets of the fall, Stamina ROCKPERRY FESTIVAALI 1 18.-19.7. Vaasa w www.rockperry.fi In Flames. Yngwie Malmsteen, Children of Bodom, CMX, Lapko, Teräsbetoni, Nine, Pain, B S Stamina, Nicole, Helloween, Paradise Lost, The 69 Eyes, Sahara Hotnights, Amorphis, Tony T C Carey, Kari Peitsamon Skootteri, Klamydia LPRHC SUMMERFEST L 1 18.-19.7. Lappeenranta www.lprhardcore.net/summerfest w I walk the line, The Heartburns, Anal Thunder, R Rejected, Another one dead, Loss of humanity, Relentless, Death toll 80k, One hidden frame, R N No one is safe, No Heroes, Daisy cutter RUOSKA Teemu IMATRA BIG BAND FESTIVAL 27.6.-4.7. Imatra www.ibbf.fi Earth, Wind & Fire Experience, Al Mckay, Robert Gray, Campbell Brothers, Lenny Pickett, Eddie Kirkland, Sven Zetterberg, Dr. Feelgood, Yö, Poets of The Fall, Viikate, Seminaarimäen Mieslaulajat, Martti Servo & Napander, Wentus Blues Band, Tuomari Nurmio & Hunajaluut ROTUAARI PIKNIK 2.-5.7. Oulu www.rotuaaripiknik.net Jenni Vartiainen, Stella, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Jani & Jetsetters, Yö, Dingo, Grand Slam, Kauko Röyhkä & Riku Mattila, Tuomari Nurmio & Hunajaluut, Martti Servo & Napander, Dollhouse, Moses Hazy, Absoluuttinen nollapiste MIRA VILLE K KUOPIO ROCKCOCK 25.-26.7. Kuopio 2 26 i www.kuopiorock.com w M Mustasch, Dirty Diana, Ruoska, Korpiklaani, T Terveet Kädet, Lovex, Popeda, Stamina, Mokom ma, Klamydia, Viikate, Rotten Sound, Kakkahätä 7 77, Uniklubi, Francine, Karanteeni, Teräsbetoni, Entwine, Widescreen Mode, Mondo pizarro, EvoE l lution, Sultans of Hell, Holik, The Closed ILOSAARIROCK IL LOSAARIROCK 11.-13.7. Laulurinne, Joensuu 1 w www.ilosaarirock.fi M Mike Patton-Mondo Cane, Converge, Comeback K Joe Bataan, Cult of Luna, Heaven Shall Kid, B Burn, The Heptones, Fanfare ciocarlia, Kashmir, N Nightwish, Ypö-viis, Common, Oceansize, Herra Ylppö ja Ihmiset, Mogwai, Asa ja jatkäjätkät, T Valkyrians The O OLUSET OLUTJUHLAT 1 11.-12.7. Iisalmi w www.oluset.fi Lo Lordi, Egotrippi, Paula Koivuniemi, Eläkeläiset, R Riku Niemi Orchestra & Jorma Kääriäinen, Poe of the Fall ets V VOIMASOINTU 1 12.7. Mäntyharju, Kurkiniemi w www.voimasointu.com To/Die/For, Access Beyond, Antirauhanturvaaja, Heorot, Kiuas, Turisas, Rainroom PORI JAZZ 12.-20.7. Pori www.porijazz.fi Carlos Santana, Toni Braxton, Bob Geldof, Sharon Jones and The Dap-Kings, Little Feat, Return To Forever feat. Chick Corea & Stanley Clarke & Al Di Meola & Lenny White, San Francisco Jazz Collective feat. Joe Lovano & Dave Douglas Q QSTOCK 2 25.-26.7. Kuusisaari, Oulu www.qstock.org Manic Street Preachers, W.A.S.P Within Tempta, tion, Dark Tranquility, Sandinavian Music Group, 22-Pistepirkko, Mokoma, Kotiteollisuus, YUP , Stam1na, PMMP Ismo Alanko Teholla, Sturm , Und Drang, Black Magic Six SEINÄJOEN VAUHTIAJOT 25.-27.7. Seinäjoki www.vauhtiajot.fi Iggy Pop, Thin Lizzy, Apulanta, Kotiteollisuus, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, PMMP Yö, Klamy, dia, Popeda, Riku Niemi Orchestra & Jorma Kääriäinen, Lord Est, The Giant leap, Los Bastardos Finlandeses, Extreme Duudsonit KARMAROCK 26.7. Harjavalta www.karmarock.com Maj Karma, Herra Ylppö ja ihmiset, Eleanoora Rosenholm, Verso, Lovex, Itkevä Tyttö, Rytmihäiriö, Laika And The Kosmonauts, Amorphis, Reino and the Rhinos, Astrid Swan PUNTALA ROCK 25.-26.7. Lempäälä www.puntala-rock.com Social Parasites, Totälickers, Utopia, Anti-Kontrol, Deathbed, Drowning Nation, Hellhound, Igni et Ferro, Kylmäsota, Mojakka, No Heroes, Noituus, Terveet Kädet, Widows PUUSTOCK 18.-19.7. Juva www.puustock.fi Hanoi Rocks, CMX, Apulanta, YUP Ruoska, , Lovex, Yö, Mokoma, Klamydia, Turmion kätilöt, Himanes, Viikate, Anatomia RUKA ROCK 18.-19.7. Kuusamo www.rukarock.fi Hanoi Rocks, Teräsbetoni, Apulanta, Miljoonasade, Maj Karma, Kotipelto, Indica, Zero Nine TUNTUMA-INDIEFESTIVAALI 18.-19.7. Lohja, Pähkinäniemi www.tuntuma.fi The Valkyrians, Kemmuru, I Walk The Line, Abduktio, st.hood, Black Magic Six, Ghost Brigade, The Over Attacks, The Capital Beat SUNSET BEACH PARTY 18.-19.7. Pyhäjärven uimaranta Karkkila www.sunsetbeachparty.net Viikate, Sara, Von Herzen Brothers, Peer Gynt, Maj Karma, Stella, The Winyls, Stalingrad cowgirls, Crumbland, Sydän sydän, Martti Servo ja Napander RUISROCK Ruissalo, Turku 4.-6.7. www.ruisrock.fi HIM, Nightwish, Primal Scream, The Ark, Kent, Interpol, The, Porcupine Tree, At The Gates, Bullet For My Valentine, Anti-flag, Ministry, Raised fist, Millencolin, Flogging Molly, Disco Ensemble, The 69 Eyes, Opeth, I Walk The Line, Risto, Life of agony, Jose Gonzales, Anna Järvinen, Lapko, The National, Ismo Alanko teholla, Scandinavian music group 12
• Pe 11.7.2008 klo 17.00­02.00 Liput 20 e · YleX-lava & Rekkalava 17.45 18.30 19.00 19.45 20.30 21.30 22.15 23.30 00.30 51koodia Klaus Thunder & Ukkosmaine 22-Pistepirkko Kari Peitsamo Stam1na M.A. Numminen & Pedro Hietanen Hanoi Rocks Tuomari Nurmio Kotiteollisuus Ovet auki ja liput myynnissä klo 17.00 Ei ikärajaa · Anniskelualue Pe 11.7.2008 klo 17.30­03.00 Liput 10 e · Jäähalli Ovet auki ja liput myynnissä klo 17.30 Ei ikärajaa · Anniskelualue 18.00 18.45 19.35 20.20 21.10 Distral Diskelmä Another Sinking Ship Delta Force 2 Rejected 22.10 23.10 00.00 00.50 01.40 Kohu-63 St. Hood The Heartburns Terveet Kädet Anal Thunder La 12.7.2008 klo 21.00­03.00 Liput myynnissä ennakkomyynnin lisäksi festivaalialueen infopisteessä ja mikäli lippuja jää, myös ovella klo 21 alkaen. Ei Ikärajaa · Anniskelualue Liput 10 e · Jäähalli 21.30 Backstabbing Bastards 22.45 Rotten Sound 00.15 Metsatöll (EST) 01.45 Mokoma Su 13.7.2008 klo 21.00­03.00 Liput myynnissä ennakkomyynnin lisäksi festivaalialueen infopisteessä ja mikäli lippuja jää, myös ovella klo 21 alkaen. Ei Ikärajaa · Anniskelualue Liput 10 e · Jäähalli 21.30 Vihreä Maa 22.45 Paprika Korps (POL) 00.15 Risto 01.45 YUP ti: Klubilippujen ennakkomyyn · Levykauppa Levy-Eskot, käteisellä Kauppakatu 27, Joensuu, vain tti Oy, 0600-1-1616, · Tike puhelun hinta 0,98 e/min+pvm www.ilosaarirock.fi grafex 13
• P PIPEFEST 1 1.-2.8. Vuokatti w www.pipefest.net S Supersci, Asa ja jätkäjätkät, Conscious youths, F Freepoint crew, Laineen Kasperi, Pyhimys, Saur rus, Stepa, Fintelligens F FACES ETNOFESTIVAL 1 1.-3.8. Billnäs w www.faces.fi A Aigi, Maria Gasolina, MC-Bro, Sattuma, Siiri N Nordin, Umbra K KOKKOLA ROCK 1 1.-2.8. Suntinsuu camping www.kokkolarock.fi Apulanta, Mokoma, Amorphis, Ari Koivunen, Jenni Vartiainen, Klamydia, Disco Ensemble, Herra Ylppö ja Ihmiset, Uniklubi, Von Herzen Brothers, Rotten sound, The Winyls, Poets of the Fall MIIKKA JA HÄMYVESTARIT 1.-2.8. Hämeenkyrö www.hamyvestarit.com Klamydia, Yö, Uniklubi, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Trefoil, Oliver SANDELS ROCK 2.8. Koljonvirran leirintäalue Iisalmi www.sandelsrock.com Havanna Black, 22 pistepirkko, Peer Gynt, Marjo Leinonen ja Viranomaiset, Moses Hazy, YUP JYVÄSKYLÄ ROCK 8.-9.8. Laajavuori www.jyvaskylarock.fi Disco Ensemble, Poets of the Fall, The 69 Eyes, Jenni Vartiainen, Rotten Sound, YUP Viikate, , Lapko, Downstairs, Private line, The Micragirls, Maj Karma, Aivolävistys, Klamydia PELLE MILJOONA UNABOMB ER MILJOONAROCK 9.8. Tuurin kyläkaupan parkkipaikka www.miljoonarock.fi Twisted Sister, Nightwish, Dingo, Movetron, Jani Wickholm SOTAJUMALA VOODOO GLOW SKULLS INDIE-ILTAMAT 30.7 - 2.8. Turku www.myspace.com/indieiltamat Propagandhi (CAN), The Unseen (USA), Voodoo Glow Skulls (USA), The Capital Beat, Another Sinking Ship, Hasputri, No Shame, Anal Thunder, Deathbed, Sweatmaster, I Walk The Line, Downstairs, No Heroes, Novembersoundsbetter, Samae Koskinen Ja Hänen Taikabändinsä, Underwater Sleeping Society, Kastor, Myne, The Friend LASSE PELLAVAROCK 9.8. Lammi www.pellavarock.fi Hateform, Sotajumala, Kiuas, Mygrain REAL GONE ROCK´N´ROLL WEEKENDER 14.-16.8. Jaala www.realgonerecords.com Rebel Ted Rock, Rhythm Aces, The BopCats, The Megatones, The Wildcats JALOMETALLIFEST 15.-16.8. Club Teatria, Oulu www.jalometalli.net Overkill, Satyricon, Mayhem, Trouble, Mortal Sin, Blitzkrieg, Desaster, Pantheon I, Evocation, Astral Doors, Turisas, KYPCK, Barathrum, Prestige, Sotajumala, Heavy Metal Perse, Kalmah, Catamenia, Adastra ROCK TO THE RIVER 22.-23.8. Imatra www.rocktotheriver.com Pagan´s Mind, Anal Thunder, Anatomia, Ancara, Kivimetsän druidi, Stamina, Teräsbetoni, Turmion Kätilöt, Viilto PROPAGANDHI INDIE-ILTAMAT 30 7 1.8. Helsinki 30.7 - 1 8 H l i ki www.myspace.com/indieiltamat Blonde Redhead (USA), Propagandhi (CAN), The Unseen (USA), No Shame, Anal Thunder, Deathbed, Another Sinking Ship DOWN BY THE LAITURI 29.7.-3.8. Turku www.dbtl.fi WASP Kilpi, Tijuana Taxi & M.A. Numminen, Po, peda, Yö, Ismo Alanko Teholla, The GreenBee, Von Hertzen Brothers, Lauri Tähkä & Elonkerjuu JU URASSIC JURASSIC ROCK - THE LOST FESTIVAL 8 9 8 Mikkeli 8.-9.8. Mikk li www.jurassicrock.fi Meshuggah, Animal Alpha, Disco Ensemble, Stone, PMMP Eläkeläiset, Amorphis, Ismo , Alanko Teholla, Mokoma, Stamina, Pelle Miljoona & Unabomber, Stella, Turisas ANKKAROCK 2.-3.8. Korso, Vantaa www.ankkarock.fi HIM, Kent, The Hives, Kamelot, Tiger Army, Volbeat, Soilwork, W.A.S.P Apocalyptica, Hanoi , Rocks, Apulanta, Ismo Alanko Teholla, Kotiteollisuus, PMMP Disco Ensemble, Mokoma , faces®etnofestival 1­3/8/08 billnäs Aigi (FIN/NOR) Asa (FIN) Atatürk (FIN) Baka Beyond (UK/CAM/GHA) Billnäs Music Factory (FIN) Black Foot Clan (RSA) Bonsu Dance Ensemble (GHA/FIN) Club Urban Latino (FIN) Cstar (FIN) Eternal www.faces.fi Erection (FIN) Folkswagen (FIN) Foto (FIN) Iluta & Dita Lace (LV) Kaikukasti (FIN) Kardo (FIN) Kraja (SWE) Los Elementos (FIN) Mad Ice (FIN) Maria Gasolina (FIN) Mc-Bro (FIN) Momo Cat & Groundsound Band (FRA/MAR/FIN) Monika Jalili (USA) Pekko Käppi (FIN) Plutonium74 (FIN) Rämpsäkät (FIN) Sami Kukka (FIN) Sattuma meteli.mobi/faces (RUS) Shankara (FIN) Shava (FIN) Siiri Nordin (FIN) Trio Guitar Trio (FIN) Tumppi Varonen (FIN) Umbra (FIN) Zamburu (FIN) Muutokset mahdollisia Roots Village | Workshops | Katusoiton SM | Small Faces | Teatteria | Tanssia | Runojen Silta | Elävä Kirjasto ... Vain tunti junalla Helsingistä! liput: pe 30 e / la 35 e / viikonloppupassi 60 e, etu opiskelijakortilla ja S-Etukortilla 10 % ennakkolipuista (Lippupalvelu, Tiketti) Päälava KisapuistossA mm. Von Hertzen Brothers · Peer Günt · Viikate · Los Bastardos Finlandeses nlandeses NICOLE WILLIS AND THE SOUL INVESTIGATORS va kesäteattrin la MM. Taikuri Luttinen · Gommi ja pommi · Lahden Gospelkuoro Sam´s Barber Shop KingGongGlub a tapahtumateltt mm. Alborosie (IT) with Sheng Yeng Clan- live band (JAM) Luke Vibert (Rephlex Records, UK) lisätiedot: www.kisapuistorock.fi 14
• www.ankkarock.fi Korso, Vant 2.-3.8.2008 aa 008 Lauantai 2.8.2 HIM · KENT (SWE) · THE HIVES (SWE) TIGER ARMY (USA) · W.A.S.P. (USA) · HANOI ROCKS KOTITEOLLISUUS · AMORPHIS · SCANDINAVIAN MUSIC GROUP MOKOMA · VON HERTZEN BROTHERS · 2008 Sunnuntai 3.8. OPETH (SWE) · APOCALYPTICA · PMMP Oikeudet muutoksiin pidätetään. SOILWORK (SWE) · VOLBEAT (DEN) · KAMELOT (USA) SONATA ARCTICA · DISCO ENSEMBLE · APULANTA LAURI TÄHKÄ & ELONKERJUU · ISMO ALANKO TEHOLLA POETS OF THE FALL · Lippujen hinnat: Lauantai 50e, sunnuntai 40e, 2-päivää 75e Liput myynnissä Ankkarockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Hyvä fiilis - reilu meininki! 15
• 16
• REDHEAD HELPOMPI KUIN LUULISI Heinäkuussa Helsingissä esiintyvä alternative-trio haluaa kuulla, kun suomalaiset puhuvat suomea. BLONDE B londe Redheadin kitaristi-laulaja Kazu Makino on alkuaan japanilainen, mutta hän on asunut New Yorkissa "kauemmin kuin jaksaa muistaa." New York on kesäkuun lopulla pilvinen, hektinen ja kuuma sulatusuuni ja sellaisena se tuntuu ainoalta mahdolliselta kodilta Blonde Redheadin kaltaiselle yhtyeelle. Italialaisveljesten Simone (rummut) ja Amedeo Pacen (kitara, laulu) ja Makinon Blonde Redhead on monikulttuurinen kokoonpano, joka hämmentää indie-keitostaan muun muassa laulamalla englannin lisäksi muillakin kielillä. ­ Olemme miettineet New Yorkin merkitystä soundiimme, Blonde Redheadin treenien alkamista odotteleva Makino kertoo. ­ Ajattelin joskus, että bändin päämajan voisi siirtää Eurooppaan ihan vain sen takia että saisi tietää, missä määrin ympäristö vaikuttaa siihen, miltä musiikki kuulostaa. ­ En kuitenkaan usko, että minun japanilaisuuteni tai veljesten italialaisuus vaikuttaa soundiimme yhtään mitenkään. Enemmän siihen vaikuttaa se, että me olemme hyvin erilaisia persoonia. Tietysti se, että minun maani ja heidän Italiansa ovat hyvin vanhoja kulttuureja yhdistää meitä toisiimme tavalla, jota nuoremmista kulttuureista tulevat eivät ymmärrä, Makino pohtii ja hihittää sillä tavalla ujosti kuin vain japanilainen osaa. Blonde Redhead on sanoittanut kappaleitaan muun muassa japaniksi, italiaksi ja ranskaksi. Kazu Makinon mukaan ratkaisu on puhtaasti esteettinen: jos tuntuu siltä, että kappale kuulostaa hienolta ranskaksi, se tehdään ranskaksi. ­ Taannoin halusimme tehdä yhden biisin joko venäjäksi tai saksaksi, mutta se kaatui siihen, että muuan ystävämme ei ehtinyt auttaa meitä tekstien kirjoittamisessa. Blonde Redhead on Kazu Makinon ensimmäinen bändi. Pacen veljekset taas ovat opiskelleet musiikkia, ja heillä oli monenlaisia projekteja jo ennen tätä yhtyettä. ­ Amedeolla ja Simonella tietenkin omanlaisensa keskinäinen yhteys, koska he ovat veljeksiä. Joskus keikalla he aloittavat biisin vilkaisemattakaan minuun päin. Eivätkä edes kysy, olenko valmis aloittamaan. Se on todella ärsyttävää. Mutta toisaalta, minähän en ole koskaan valmis. la kokeilevia taiteilijoita. Jostain syystä meitä kuitenkin pidetään sellaisina. Se on meille täysi mysteeri. ­ Emme koskaan ole asettaneet Blonde Redheadille mitään tavoitteita, vaan lähdimme ajelehtimaan sen mukana. Kyllähän tässä välillä miettii, että bänin puitteissa olisi kivaa kokeilla kaikenlaista uutta. Joskus haluaisin, että bändissä olisi enemmän jäseniä. Joskus haluaisin tehdä keikoistamme näyttävämpiä. Toisaalta pidän siitä, että Blonde Redheadin toiminta on niin simppeliä. Me vain pistämme kamat pystyyn ja alamme soittaa. Kuinka tarkkaan tiedostatte mihin suuntaan musiikkianne kulloinkin viette? ­ Minä ainakaan en ole lainkaan tietoinen siitä. Ei ole minun tehtäväni analysoida Blonde Redheadin soundin muutoksia. Yritämme tietenkin keksiä itsemme aina uudelleen. On vaikea sanoa, muutummeko edelleen. Tärkeää on vain se, että millaista musiikkia sitten soitammekin, se herättää meissä aina suuria tunteita. Pacen veljekset ja Makino ovat elättäneet itsensä musiikillaan ja bändillään jo vuosien ajan. ­ Bänditoiminnassa nautin eniten siitä, kun musiikki kuulostaa hyvältä. Näen paljon vaivaa bändin eteen. Sellaisina hetkinä, kun musiikki tulee ulos bändistä vaivattomasti ja luonnollisesti, kaikki tuntuu vaivan arvoiselta. Silloin bändissä oleminen on palkitsevaa. Paljon on kuitenkin sellaisia aikoja, jolloin ei tee muuta kuin kyseenalaistaa itseään ja tekemisiään. HEVOSHULLUUTTA Blonde Redhead tekee kesällä Euroopan-kiertueen, joka vie bändin muun muassa Italiaan, Norjaan ja ensimmäistä kertaa Suomeen. Bändi esiintyy Helsingin Tavastialla heinäkuun viimeisenä päivänä Indie-Iltamissa. ­ Minulla on kiertueilla aina kivaa. En silti koskaan odota kiertueiden alkamista malttamattomana. Kiertueelämä ei nimittäin ole helppoa elämää. Kun on sukeltanut sisään siihen, mitään ei ole enää tehtävissä. Siellä ollaan ja pysytään niin kauan kuin keikkoja riittää, pitipä siitä tai ei. Kiertämistä helpottaa se, että bändillämme on loistava kiertuehenkilökunta. ­ Olen super-innostunut Suomen-keikastamme. Maanne kiinnostaa minua kovasti eritoten siksi, että japanin ja suomen kielet ovat käsittääkseni aika samantyyppisiä. Molemmissa maissa on samoja ihmisten nimiä ja niin edelleen. Eniten odotankin sitä, että Suomessa saan kuulla ihmisten puhuvan suomea. Muutama vuosi sitten Kazu Makino joutui hevosen tallaamaksi. Vakavan onnettomuuden jälkeen on kummallista, että Blonde Redheadin nettisivujen kuvitus on juuri hevosaiheista. Miksi? Onko sillä terapeuttista merkitystä uhrille? ­ Ei se sitä ole. Hevoset vain ovat suurin intohimoni musiikin jälkeen. Ehkäpä on vähän yliampuvaa käyttää tuollaista kuvitusta, varsinkin kun niin monet ovat kuulleet onnettomuudestani. Mutta niin se vain menee. En oikein osaa hallita hevoshulluuttani. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: SEBASTIAN MLYNARSKI LUOVAA AJELEHTIMISTA Vuonna 1993 perustettu Blonde Redhead on julkaissut viidentoista vuoden aikana seitsemän albumia. Yhtyeen musiikki on soinut Numb3rsin ja Skinsin kaltaisissa tunnetuissa tv-sarjoissa ja se nauttii indie-väen arvostusta, mutta kaupallisesti ajatellen Blonde Redheadin menestys on jäänyt kulttibändin asteelle. Kazu Makino pitää omituisena sitä, että Blonde Redheadin musiikkia voi pitää vaikeasti lähestyttävänä. ­ Minä yritän aina tehdä musiikista helposti lähestyttävää. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta soittaa bändissä, jota vain harvat ja valitut ymmärtävät. Mieluummin soitan musiikkia, johon lapsetkin voivat samaistua. Olen sitä paitsi aina ollut sitä mieltä, että Blonde Redhead tekee tarttuvaa poppia. Kummallista, että kukaan muu ei ole samaa mieltä kanssani. Me olemme hyvin tavallisia ihmisiä, emmekä ole koskaan halunneet ol- Blonde Redhead Helsingin Tavastialla Indie-Iltamissa 31.7. 17
• MUSIIKIN KIERTOLAINEN Tapaan Asan Sörnäisten metroasemalla. Todistamme, kuinka muutama nisti on poliisin käsittelyssä apteekista pillereitä varastettuaan. V + support alokuvia varten pyörimme ympäri Kaisa Valan puistoa Helsingin Sörnäisissa. Puiden lehdet puskevat esiin lähipäivinä, kevät alkaa tulla. ­ Kohta kolmekymppisenä tätä ei varmana kannattaisi tunnustaa, mutta tehtiin frendien kanssa viime vuonna kaksikerroksinen puumaja Roihuvuoren metsikköön. Mikään ei ole siistimpää kuin puuhun kiipeäminen, Asa sanoo poseerattuaan puun oksalla roikkuen. Siirrymme läheiseen baariin, jossa on maanläheinen meininki. Kello on vasta kaksi iltapäivällä, mutta ympärillä on jo humaltuneita ihmisiä. Valokuvaaja nauttii oluen kanssamme. Nauhuri on puolinopeudella Asan jutustelun aikana. Kun old school -henkistä nauhaa soittaa jälkikäteen normaaleilla korvalappustereoilla, kuulostaa mies aivan Mikki Hiireltä. Siinä missä Mikki Hiiri on länsimaisen yhteiskunnan peruspylväiltä, Ronald McDonaldin ryyppykaveri ja Joe Camelin salainen rakastaja, on suomalainen mentaliteetti ollut aina kumaralla enemmän itä-kulttuurin maatuskiin, pimeisiin iltoihin ja alakuloon. Vai? ­ Minä yhdistän tuon suoraan auringon kiertoon. Mennään niin pitkälle että mietitään, kuka tai mikä pitää elämää yllä. Jotkut sanoo sitä rakkaudeksi, jotkut auringoksi, jotkut luojaksi, mitä vain. Mutta jos tuon valon tiputtaa puoleksi vuodeksi meiltä pois, sitä tapahtuu jotain. Suomalainen synkkyys. Kulttuureissa on eroa, valo tuo energiaa. Jutustelu keskeytyy, baarissa tuodaan pöytään toast, jota Asa napostelee. Kun vähän on jäljellä, loput syö suuhunsa kuvaaja. ­ Olin Espanjassa kiertelemässä rinkka selässä. Siellä tunsi auringon potkun joka aamu itsessään. Oli kuinka krapula tahansa, sitä oli pakko lähteä liikkeelle. Kun miettii italialaista tai espanjalaista kuumaverisyyttä, niin onhan siinä eroa meihin. Kaikki on erilaista, magneettikentistä lähtien. Uudella levyllä mennään mustalaismu- siikin tahtiin. ­ Innostus lähti Emil Kusturicasta ja hänen elokuvistaan. Olen aina pitänyt mustalaismusiikista, heidän äänikopastaan, siitä samettisuudesta. Yleisesti mustalaiskulttuurin elämänasenne, se avoimuus joka heillä on, kun astut huoneeseen, se on hienoa. No Smoking Orchestra on hyvä. Hirveästi miehiä lavalla, kaikilla sikari suussa. Mustalaiskulttuuriin kuuluu kulkurin elämä, kiertolaisuus. Sorrettu kansa, jota pompotetaan kulttuurien ristitulessa. Missään ei ole omaa paikkaa tai maata. Asa on joskus puhunut enemmän sielun matkustamisesta kuin ruumiin. Ruumis tulee perässä kun sielu matkustaa. Ruumis on kuori. ­ Se on ollut mielenkiintoista, kun musiikkia tekee munasilteen. Sitä seikkailee. Sitä tekee joskus naivia ja kornia materiaalia, mutta sitten se on sellaista. Sitä löytää uusia portteja. Sanailijan tekoja ja sanoja luetaan kuin belsepuuppi pyhää kirjaa. Netin sivustoilla puidaan ja analysoidaa miehen tekstien sisältöä ja semantiikkaa. Loppuasukas nousi albumilistalla neljänneksi. Asa on koskettanut, vaikka kryptiikkaa löytyy. ­ Juice sanoi, että se menee parvekkeelle ja lukee runoja. Jos näen sammakon tarttuneena raitiovaunun kylkeen, niin totta kai sanon sen siksikin, että se kuulostaa hyvältä, mutta olen koittanut selkeyttää tekstejäni. Siellä on outoksia, mutta eivät ne ole mitään mielen tai oivaltamisen labyrinttejä ihmisille, vaan nähtyä elämää. Kuin erotaan, lyödään kättä. Asa kulkee kohti tovereidensa omistamaa studiota. Paikallaan ei olla. Illalla kuvaaja touhottaa Asasta. ­ Räppi on paskaa ja vihaan, mutta kävin kuuntelemassa Asaa. Helvetin hienoa musiikkia, se intoilee. Asa toivoi, ettei hänen albumiaan lykättäisi kirjastoissa räplevyjen joukkoon. Oikeassa on. ­ eivät ne likaiset rokut sitä sieltä osaa etsiä. TEKSTI: JARKKO FRÄNTILÄ KUVA: SANTTU SÄRKÄS 18
• VILLE LEINOSEN UNILEHTO Tämä kesä on Ville Leinoselle hiljentymisen aikaa. Monessa mukana ollut trubaduuri kaipaa pois kaupungeista ja festareilta, vehreyteen ja luonnon rauhaan. Samoja tunnelmia heijastelee myös juuri julkaistu albumi, Ville Leinosen Unilehto. - Siellähän se on metsän siimeksessä, korpikuusen kannon alla. Siellä mihin ydinjätelaskeumat eivät ole vielä ehättäneet, ja missä ei vielä EU:n lippu liehu. Se on sellainen seesteinen lehto. Ennen vanhaanhan Suomessa oli uhrilehtoja, mutta tämä on vähän kauniimpi, tai sellainen fantasiamainen versio siitä. Näin vastaa Ville Leinonen kysyttäessä millainen paikka on Unilehto. Unilehto on myös vuodesta 2002 asti toiminut, rokkibändi Valumon rinnalle syntynyt viisihenkinen folkyhtye. Nyt julkaistua, yhtyeen nimeä kantavaa albumia on valmisteltu jo usean vuoden ajan. Albumille päätyi lopulta kahdeksan kappaletta, joista viisi on uudelleensovitettuja suomalaisia kansanlauluja. - Silloin alkuvaiheessa suurin osa näistä levyn biiseistä oli jo keikkaohjelmistossa. Täähän syntyi alunperin sellaisena vastapainona Valumo-bändille. Tällainen luomu, akustinen kesäsiirtolamusiikkibändi. Se oli silloin aika luontevaa vastapainoa rokkibändillä kiertämiselle. - Jo vuonna 2003 päätettiin, että tehdään levy, ja näin tässä sitten aika vierähti. Joka kesä aina jotain siihen lisäiltiin ja nyt se tuli valmiiksi. En mä tiedä onko tämä nyt sen parempi ajankohta julkaisulle kuin mikään muukaan, mutta nyt levy on vihdoin pihalla ja elämä jatkuu. On siis hieman sattumaakin, että tästä tuli toinen peräkkäinen Ville Leinonen -albumi uudelleensovituksia. Edellisellä Hei!-levyllähän kuultiin covereita 70- ja 80-luvun taitteen iskelmistä. - Joo, sattumaahan se. Tai en mä sitä nyt niin ole miettinyt, koko ajanhan mä teen uusia, omia biisejäkin tässä, ja niillä kai se pääpaino on. Kyllä mä tätä levyä silti pidän ihan yhtä painavana kuin kaikkia muitakin. Levyllä on sekä herkempiä että rankempia sovituksia kappaleista. Esimerkiksi Aamulla varhain ja Hyvää hyvää iltaa kalskahtavat Unilehdon käsittelyssä yllättäen hieman metallisilta. - Kyllähän niissä on tällaisia pieniä metallivaikutteita, tosin vain akustisella kitaralla ja haitarilla soitettuna. Tällaista kollaasitaidettahan tämä on. Tai en tiedä taidetta, mutta kollaasin tekemistä; musiikin avulla voi ikään kuin yhdistellä monia erilaisia maailmoja. Tietyssä mielessä tunnen yhtäläisyyksiä korpimetalliyhtyeiden kanssa tässä ilmaisussa. Tässä on jotain sellaista samanlaista, kuin metsästä ammennettua... ikuista kannon voimaa, Leinonen naurahtaa. - Nyt kun kyseessä ei ole omat laulut, vaan suoraan kansanlaulunuottikirjasta bongailtuja kappaleita, ja sillä tavalla tuttuja melodioita ja hyviä sanoituksia, niin on aika antoisaa päästä sovittamaan ja ikään kuin värittämään näitä biisejä. Aäriviivat ovat valmiina, ja itse saa värittää ne biisit millä värillä vain. Se on hirveän hauskaa. Viime vuosina Leinosella on ollut käynnissä paljon erilaisia projekteja. Miestä on voinut nähdä niin Riston rumpalina kuin soolokeikoilla akustisen kitaran kanssa. Tänä kesänä Leinonen aikoo kuitenkin hieman rauhoittua. - Pitäisi keskittyä välillä tekemään ihan omiakin biisejä. Onhan niitä tässä välilläkin tehty koko ajan, mutta se on kuitenkin mun päätyö, joten ehkä annan sille eniten aikaa tästä eteenpäin. Hieman kausittainhan tämä tosin aina menee. Ristossa lopetin soittamisen viime kesänä, Ilosaarirockissa oli viimeinen keikka. - Mä pidän ihan mielelläni taukoa keikkahommista tänä kesänä. Vaikka se olisi ehkä nyt otollista Unilehdolle, niin sen verran moni kesä on mennyt keikoilla ja festareilla pyöriessä, että jotenkin nyt on aika mennä enemmänkin mökille ja pistää sauna tulille. Ainahan niitä pikkukeikkoja tulee silti trubaduurina tehtyä, että pysyy mieli virkeänä ja soitin kädessä. TEKSTI: RISTO MIKKONEN KUVA: NAUSKA 19
• KUUSUMUN PROFEETTA IKUISTEN ARVOITUSTEN ÄÄRELLÄ Kuusumun Profeetta on kulkenut pitkän taipaleen päästäkseen Lyhtykujalle. Matka oli samanlainen kuin sen määränpääkin: haastava mutta luonteva yhdistelmä tunteen valtaan heittäytymistä ja rationaalisuutta.. uusumun Profeetan jokainen levy on ollut erilainen kuin aiemmat, mutta Lyhtykuja yllättää silti. Orgaaninen bändisoundi on poissa, tilalla kylmempi, elektroniseksi fabrikoitu ja rujompi maailma. Levyn kappaleet eivät myöskään tunnu yhdistyvän minkään yleisinhimillisen aiheen tarkastelun ympärille, vaan rakentavat pikemminkin jotain outoa kertomusta. ­ Itse koen sen jonkinlaiseksi psykologiseksi kauhutarinaksi, levyn alkuperäisen idean keksinyt basisti Mikko Elo tulkitsee. ­ Aikaisemmilla levyillä on ollut filosofista pohdintaa, mutta nyt hyvin varhaisessa vaiheessa tietoisesti päätettiin, että tätä teosta lähestytään ihan eri tavalla. Siinä on enemmän sellaisia näkökulmia, jotka ovat varmasti vähän harhaisia ja mahdollisesti sirpaloituneita. Johtolankoja koko levyn mittaisen draaman avaamiseen tekijät eivät halua antaa. ­ Vaikka tämä on klisee, niin ihmisille haluaa kuitenkin jättää neitseellisen kokemuksen, Elo piilottelee. ­ Alleviivatut konseptit ovat usein vähän tylsiä, jos ne menevät niin, että tässä on tämä tarina ja nyt kuuntelet levyn sen mukaan. ­ Ensimmäisen biisin nimessä on ihan selvästi Lyhtykujan loppu, ja Lyhtykujan alku on viimeisenä. Se on Ouroboros tai reinkarnaatio. Siinä kaveri juoksee hiirenä K pyörää, kosketinsoittaja-laulaja Mika Rättö auttaa hiukan. ­ Me olemme halunneet jättää hyvin tulkinnanvaraiseksi sen, mikä se kokonaisuus on, vaikka se meidän päissämme olisi hyvinkin selvänä. Koen sen niin, että mieluummin yliarvioidaan kuin aliarvioidaan kuulijaa, Elo haastaa, muttei halua korostaa levyn tekstipuolta liikaa. ­ Jos tarinaa ei halua lähteä hahmottamaan, niin kyllä sitä voi kuunnella musiikkina ja antaa sen syöpyä päähän alitajuisemmin. DEMOKRAATTINEN RYHMÄPONNISTUS Kuusumun Profeetta esitti Lyhtykujan kappaleita jo viime syksynä Porin teatterissa, mutta levy on valmis vasta nyt. Paitsi jäsenten tekemiset muissa bändeissä ja musiikin ulkopuolella, albumin tekemistä hidasti myös uudenlainen tuotantoprosessi. ­ Kun levyä lähdettiin tekemään, niin lähtökohtaisesti ajateltiin, että tämähän tulee helpommin ja rykäisemällä, kun lähdetään free flowing -meiningillä tekemään. Se osoittautui vaativammaksi prosessiksi kuin aikaisemmat, mutta on hienoa, että täysin erilaisilla metodeilla on saatu aikaiseksi levy, jolla on ainakin minun korvissani ihan oma luonteensa aiempiin verrattuna, Elo iloitsee. Hymyilevien laivojen satama -levyn myötä orgaaniseen musiikkiin perustuva tie tuntui olevan käyty loppuun. Tilalle lähdettiin hakemaan erilaista, synteettisempää ja konemaista soundia. Myös ajatus levyn kokonaiskonseptista syntyi prosessin alkuvaiheessa, mutta oikeata tapaa toteuttaa se rakennettiin pitkään. ­ Tällä kertaa kuva palapelistä oli valmiina ennen kuin niitä palikoita oli olemassakaan. Ne luotiin nimenomaan tätä levyä silmällä pitäen; siinä ei ollut mitään semmoista vaihetta, että sopiikohan tämä biisi levylle. Aikaisemmilla levyillä on ollut paljon Mikan tai kitaristi Teemu Majaluoman aika valmiina treeneihin tuotuja kappaleita. Nyt koko jengille oli iskostunut se perusvisio, jonka jälkeen treenikämpällä kokeiltiin, haettiin hyviä soundeja, laitettiin nauha pyörimään ja katsottiin, mitä tapahtuu. Kuuntelemisen, yhdistämisen ja kokeilemisen kautta ne palaset syntyivät siitä, Elo kuvailee levyn rakentamista. Perusteellisen esituotantovaiheen ansiosta Lyhtykuja oli studioon mentäessä hyvin pitkälle valmis. Sielläkin prosessi vielä eli, mutta samalla ajatus lopputuloksesta edelleen kirkastui. ­ Lähtöajatus oli elektroninen, mutta sehän ei ole sen elektronisempi kuin oikeastaan mikään muukaan, luojan kiitos. Loppupeleissä siellä on vain oikea kitara, oikea basso, koskettimet nyt ovat digitaalisyntsia, ja pääasiassa ihan tavallinen rumpusetti. Soundimaailmassa niitä on käytetty eri tavalla ja hiukan efektoitu, mutta pohjimmiltaan se on sittenkin vanha kunnon perinteinen bändi, Rättö kuvaa nauhalle tarttunutta ääntä. ­ Mutta on hyvä, että miksaaja Petteri Rajanti on kuitenkin lähtenyt korostamaan sitä elektronisuutta, joka siinä oli ajatuksena. Ja ehkä jälkikäteen ajatellen se on ihan hyvä vaihtoehto, että sellaisen teolliseksi rakennetun soundimaailman takana oikea rumpu lyö läpi. Se on sittenkin hyvä kontrasti, Rättö summaa. TEKEMISEN MYSTIIKKAA Vaikka haastattelun aiheena onkin Kuusumun Profeetan uusi levy, keskustelu rönsyää nopeasti tekijyyden, taiteen ja elämän analyysiksi. ­ Jossain vaiheessa levyntekoprosessi muuttuu aina tietyssä mielessä itseään ohjaavaksi. Okei, siinä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa eri palasiin, mutta kun päästään alkuun ja tiettyyn vaiheeseen, niin äkkiä edessä onkin jokin putki, jota edetään. Itse tarvitsee vain huolehtia siitä, että pysytään kurssilla ja fokusoituneena. Vaikka kokonaiskuva olisi ollut hyvinkin selvillä, niin kuiten- kin se lopputulos on aina itsellekin positiivisessa mielessä yllätys. Kun kuuntelin ensimmäistä kertaa masteroidun levyn läpi, niin kyllä siinä tuli hyvin positiivisia elämyksiä: "Ei hemmetti, tää onkin tämmöinen biisi", Elo riemuitsee. ­ Se on tavallaan tekniikkaa myös se kuuntelu. Tekijä joutuu aina tuijottamaan niin pitkään yksityiskohtiin, että se alkaa kuvitella, että ne ovat jonkinlaisia. Sen jälkeen teosta täytyy kuunnella hiljaa läpi, kun makailee samalla vaikka sohvalla ja katselee äänettömällä telkkaria. Siinä voi kokea sitä läpi, ja silloin huomaa toimiiko jokin vai ei, Rättö palaa tekovaiheeseen. ­ Myös teoksen henkinen puoli vaatii monesti tekniikkaa. Asiat eivät synny vain fiilistelemällä, vaan ne pitää aina rakentaa; siinä tarvitaan logiikkaa ja ajatusta yhtä lailla kuin tarvitaan heittäytymistä ja spontaanisuutta. Tekniikka on se toinen puoli, sitä ei voi selittää kuntoon. Jos joku asia ei kulje, niin se pitäisi oivaltaa ajoissa, ja soittaa uudestaan. Mutta se oivaltaminen vaatii aina ymmärrystä ja se on hankalaa välillä, koska sitä yrittää koko ajan puristaa itsestään kaiken fiilistasolla irti. Se on rajua puuhaa, Rättö kauhistelee. ­ Siinä tästä ryhmästä on järjetön hyöty. Minulla on hyvin vahva luottamus niihin panoksiin, mitä bändin ihmiset pystyvät antamaan. Totta kai tulee tilanteita, jolloin kaksi henkilöä on eri mieltä, mutta jotenkin siinä saadaan kuitenkin haettua se paras vaihtoehto ilman, että mennään harmaan alueen kompromissiin. On erittäin hedelmällistä luomisen kannalta, että pystytään näkemään sitä samaa asiaa samaan aikaan useasta näkökulmasta, Elo kiittää. Taideteos ei kuitenkaan synny pelkästään luovasta ideasta ja sen parhaasta toteutustavasta. ­ Ajatellaan vaikka hollywoodilaisen elokuvan kaarta. Se on tieteellisesti hyvin pitkälle purettu. On kahden, kolmen käänteen draama ja se, että millä tavalla henkilöhahmosta saadaan pidetty. Se kaikki on nimetty, mutta se on tavallaan vain asein varustautumista. Sota pitää käydä ihan yhtä mystisesti aina erikseen, Rättö myöntää. ­ Jos lukee Fellinin 8½:een vihkiytyneiden fanien foorumilta 50 sivua analyysia siitä, miksi se on hyvä, niin siltikään kukaan ei osaa selittää sitä, Elo lisää. ­ Joo, joku vain purkaa niitä osia, mutta taas kun ne lasket yhteen, niin se ei tee sitä. Suuret taideteokset on aina isompia kuin osiensa summa, niissä on aina tapahtunut ihme. Siinä on enemmän kuin siihen on merkkejä pistetty; se ei ole enää väriä ja maalia ja pensselin vetoja pelkästään; se on ihan jotain muuta, Rättö toteaa. ­ Eivätkä myöskään tekijät osaa selittää sitä, Elo myöntää. ­ Se on just se taiteen hienous, Rättö ihastelee. ­ Tieteen voi aina selittää. Varmaan moni tiedemies tarvitsee sen rinnalle taidetta, jotta se voisi ihmetellä elämää. Vaikka kaikki fysiikan lait pystyttäisiin selittämään, ihminen ihmettelee aina auringonnousun hienoutta, tai että miksi ihmisellä on tunteet, minkä takia se kokee asioita niin kummallisesti ­ ihan arkisia asioita. TEKSTI: PYRY HALLAMAA KUVA: JUSSI K. NIEMELÄ 20
• lutonium 74:n musiikkia on yllättävän vaikea yrittää sovittaa mihinkään tiettyyn genreen. Musiikissa on mukana psykedeliaa, funkahtavaa poppia, tajunnanvirtaa ja jollain tavoin se muistuttaa myös Jukka Pojan ekoreggaeta. Vuonna 2003 julkaistu omakustanne Pasilasta Kallioon oli jopa hieman kurittomampaa sanailua kuin toukokuun lopulla julkaistu uutuus Peittoalueen ulkopuolella. Septetin laulaja Ylermi Rajamaa vakuuttaa, ettei yhtye pahastu vertauksista, mutta ei myöskään myönnä bändin kasvaneen aikuiseksi. ­ Jostain syystä meihin liitetään usein reggae, vaikkei levylläkään ole kuin yksi reggaekappale. Ei sillä, reggaeta on tosi kivaa soittaa, vokalisti sanoo. Ehkä tavallisin vertaus Plutoniumien laulannasta osuu Absoluuttisen nollapisteen tajunnanvirtatyyliin. ­ Olen kuullut tuon Tommi Liimatta -vertauksen usein. Tosin mun tekstit eivät oikeastaan ole tajunnanvirtaa, vaan niihin on aina pyritty saamaan ihan ideakin. Yleensä treeniksellä jammaillaan tai jollain on joku kertosäkeeksi sopiva valmiina. Sitten alan miettiä sanoituksia ja joskus mulla saattaa olla joku valmis lausepari, jonka haluan mukaan biisiin. Sanoitukset ei saa olla liian konkreettisia ja valmiiksi selitettyjä, mutta kyllä niissä joku pointti täytyy olla. Peittoalueen ulkopuolella -levyn taustalla on kansitaidetta myöden varsin mahtipontinen idea. ­ Joskus 1970-luvulla avaruuteen lähetettiin Pioneer-luotaimen P PLUTONIUM 74 VIESTI AVARUUTEEN Vuonna 1972 Nasa lähetti avaruuteen Pioneer 10 -luotaimen, jonka mukana oli kuuluisa sanoma miehen ja naisen kuvineen. Vuonna 2008 helsinkiläinen Plutonium 74 teki oman viestinsä maapallon ulkopuolisille. äi Pl i ki i i ä ll lk li ill mukana viesti, joka oli tarkoitettu mahdollisen maan ulkopuolisen elämän löydettäväksi. Viestin tarkoitushan on kertoa millaisia me olemme. Me haluttiin tehdä tästä levystä kokonaisuus, joka voisi olla meidän oma versiomme ulkopuolisille siitä, millaisia me todella olemme, Rajamaa visioi. Levyn lopusta löytyykin piiloraita, jossa on pätkä tuota samaista 70-luvulla avaruuteen lähetettyä tervehdysäänitettä. Plutonium 74 ei koskaan ole tehnyt aktiivista puskaradiota ja muutamia lehtijuttuja hurjempaa promootiota, ja kahden levyn välilläkin ehti olla viisi vuotta hiljaiseloa. Silti kuulijat tuntuvat edelleen muistavan bändin. Kesällä konkkaronkan voi bongata isoilta festareilta, kuten Ruisrockista ja Ilosaarirockista. Kaikki vaikuttaa tapahtuvan tälle bändille niin kovin helposti. ­ Pasilasta Kallioon -levyn suosio tuli meille itsellemmekin ihan puun takaa. Siitä jouduttiin ottamaan kolme painosta. Sen jälkeen keikkailtiin vähän ja alettiin puhua, että tehtäisiin uusi levy. Kaikilla oli kuitenkin koulua ja töitä, joten yhteistä aikaa ei ollut juuri koskaan. Myös rahoitus tuli ongelmaksi, eikä ollut enää varaa tehdä toista omakustannetta, Rajamaa kertaa. Lopulta Plutoniumien ongelmat alkoivat käydä isommiksi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa koko homma hetkeksi telakalle. ­ Alkoi tuntua siltä, että kaikki on nyt annettu eikä tähän oikein ole mitään lisättävää. Niinpä me jäätiin sellaiselle puolentoista vuoden tauolle. Tietenkin ollaan kaikki kavereita ja näemme toisiamme usein. Pikkuhiljaa alkoikin taas tulla puhetta, että josko sittenkin tehtäisiin se levy. Lopulta tehtä kun mentiin s studioon, niin eihän me oltu periaatteessa edes bändi. periaa Me ei keikkai keikkailtu eikä soitettu yhdessä. Pikkuhi Pikkuhiljaa vain nauhoiteltiin biisejä, lau laulaja kertoo. Raha oli kui kuitenkin edelleen ongelma, joten pakettia piti alkaa myydä eteen eteenpäin. Lopulta Stupido Records kiinnostui uudesta tuotoksesta ja hoiti levyn masterointia myöde loppuun. myöden ­ Ilman Stu Stupidoa oltaisiin varmaan tehty tuo tuotakin levyä seuraavat viisi vuotta, Rajamaa sanoo. Nyt yhtye odottaa jo innolla lavoille pääsyä. ­ Meidän lähtökohta musan tekoon on ollut se, että levyistä tehdään sellaisia, mitä haluttaisiin itse kuunnella, ja keikoista sellaisia, mitä haluttaisiin itse käydä katsomassa. TEKSTI: MIA PAAVONEN KUVA: PENTTI HOKKANEN 21
• NO MORE MR. NICE GUY Reino and the Rhinos teki hyvän mielen soul-reggae -levyn, jota kelpaa fiilistellä kesäpäivinä. Tähän tyyliin on painavaa sanottavaa kauniissa paketissa: Ylellistä elämää -kappaleessa kysytään "Mihin tarviit miljoonan, haluutsä ostaa sun taivaspaikan?" ­ On levyllä suruakin, mutta se on hyvin piilotettu. Ei tässä mun mielestä voi olla mitenkään tosi hyvä fiilis, kun maailma on tällanen paikka. Mä en vaan halua manata saatanaa ja helvettiä, niinku monet muut. Toisaalta joku Jamaikakin on valkoiselle miehelle tosi paha paikka, siitä on peace and love kaukana. Mä haluunkin, et mun musa on täältä kotosin. Myös sellanen mystinen rastapipon alta kurkistelu on ihan paskaa, vapaa pilvi, joo, haistakaa vittu, keulamies Reino Nordin torppaa. Kysymys siitä, tunteeko mm. Game Over- ja Hymypoika -elokuvissa näytellyt Nordin itsensä enemmän muusikoksi vai näyttelijäksi on turha. ­ En mä luokitte itseni jompaan kumpaan. Teen kaiken niin hyvin kuin pystyn. Jos en pysty tekemään jotain, niin en tee. Reinon ajautuminen reggae-piireihin oli lähinnä sattumaa. Bongorumpuja soitellut mies tutustui seitsemisen vuotta sitten Tokoinrannassa mm. Tommi "Bommitommi" Tikkaseen ja päätyi lopulta soittamaan Soul Captain Bandiin ja Kompostikoplaan. ­ Ei mun persettä oo kukaan musiikkipiireissä nuollu sen takia, että nimi tunnetaan. Näitä juttuja päätetään sellaisissa paikoissa, joissa nimien tuntemisella ei oo mitään väliä, jos ei osaa oikeesti tehdä musaa. En haluu parjata Mikko Leppilampea, mutta se sen levyhän oli ihan täyttä paskaa. Vaikka se onkin näyttelijä, niin montako sen biisiä muistat kuulleesi?, Reino lataa. Nordinilta tulee puhetta taukoamatta ja välillä mies puhuu vimmaisesti kuin saarnamies. ­ Mä en oo koskaan ollu mikään maailmanvalloittaja. Joskus joku ennusti, että seuraava suomalainen näyttelijä, joka tulee breikkaamaan ulkomailla oon mä. Vittu, onko kukaan kysynyt multa haluanko mä esittää jotain vitun ruumista C.S.I:ssä? Mä vihaan tätä omaa persettään nuolevaa elokuva-alaa, mä vihaan turismia ja vihaan kaikkea turhaa kuluttamista. Mä pyrin tekemään kaikkeni, ettei ihmiset sortuisi sellaiseen, Reino sanoo. Tässä kohtaa allerkirjoittaneen korvat alkavat punottaa kirosanatulvasta ja mielipideparaatista. ­ En mä vittu jaksa kierrellä ja kaarrella. Oon antanut ihan tarpeeks kauan kuvaa rennosta ja kivasta jätkästä. En mä pysty olee sellanen, ku jupit ajaa pakokaasunsa mun lapsen keuhkoihin, Reino ilmoittaa. Yritetäänpä vielä siitä levystä. Miksi pitkään musiikkia tehnyt mies saa oman levyn ulos vasta nyt? ­ Viisaus ei ole helppo laji, eikä kannata lähteä soitellen sotaan tai saa turpiinsa niin kuin Ari Koivunen. Jos se ei ole vielä saanut, niin tulee saamaan. Toisaalta olis ihan sama vaikkea mitään olis julkaistukaan, voisin soitella myös auringonlaskussa kavereilleni, Reino sanoo. Nordinilla on myös suunnitelmia asioihin vaikuttamiseksi. ­ Mä oon sen verran kunnianhimoinen, etten halua soittaa kenenkään taustalla, jos lauletaan paskaa. Aikaisemmin oon soittanut bongoja, mutta täytyy sanoa, että ääni on instrumenttina paljon kätevämpi, jos haluaa tuoda esille mielipiteitään. En tiedä pitäisikö hakeutua Kokoomuksen riveihin ja hajottaa se sisältäpäin vai liittyä Vihreisiin ja hakata siellä päätään seinään, Reino punnitsee. Uuden levyn radiosoitossakin ollut Lempee-kappale kuullaan syksyllä myös Sinkkuäidille sulhanen -ohjelman tunnarina. ­ Kyl mä symppaan yksinhuoltajaäitejä, olenhan mä erotessani tehnyt yhdestä sellaisen itsekin. Toki biisin soitosta saa myös rahaa, ja hyvä niin. Kerrankin pummi Kalliosta saa vähän rahaa. Ostan sitten niillä rahoilla vaikka luomumaitoa, Nordin ehdottaa. TEKSTI: MIA PAAVONEN KUVA: JUKKA SALMINEN 1st MOTLEY CRUE ALBUM WITH ALL ORIGINAL 4 MEMBERS IN OVER A DECADE NEW CD http://www.flashenhanced.com/motleycrue/ 22
• 25
• 28
• 29
• 33
• 34
• SETÄ JUSSIN TUPA PITUUDELLA ON VÄLIÄ Toisin kuin julkisuudessa usein väitetään, pituudella on sittenkin väliä. Kaikki eivät vain tiedä, että pituuden merkitys vain on käänteinen. Lyhyellä ja ytimekkäälläkin pärjää oikein mainiosti, ja itse asiassa keskivertoa hieman lyhyempi on usein rautaisen kivenkova, suorastaan klassisen räjähtävä. Sen sijaan ylipitkästä ei ole yleensä kuin haittaa. Yhdeksän kertaa kymmenestä liian pitkä tarkoittaa myös liian löysää, suorastaan velttoa. Ikävuosien merkitystäkään ei sovi unohtaa. Vaikka tekniikka saattaa parantua kokemuksen myötä, ikä tekee vääjäämättä tepposensa. Onkin normaalia, että varhaisempi tanakkuus pehmenee vuosien myötä silmissä, eivätkä tilannetta paranna eksoottisimmat kokeilutkaan. Kiusallisin yhdistelmä on ikääntynyt ja liian pitkä, sillä silloin lopputuloksen voi vetää vaikka solmuun, eikä se siitä enää parane. Toki poikkeukset vahvistavat säännön, ja muutama legenda kykenee vanhoilla päivilläänkin suorastaan valurautaiseen suoritukseen, entistäkin massiivisemman kokoisena. Ylläolevassahan on kyse tietysti albumien pituuksista, mistäs muustakaan. Eihän tämä mikään Jallun vertailutesti, runkkauksen SM-kisat 1981 tai naistenlehtien kesäpanoartikkeli ole, tämä on musiikkilehden kolumni. Vaikka en koe nostalgian väristyksiä rahisevista levyneuloista tai b-puolien kääntämisistä (Slayerin ensilevy olkoon poikkeus), vinyyliajan rajoitteista syntyi jotain erinomaisen hyvääkin. Itse asiassa kaksikin asiaa. Ensinnäkin tietoisuus siitä, että levy oli pakko kääntää puolivälissä pakotti artistit suunnittelemaan nykyistä tarkemmin albumien rakenteen ja biisijärjestyksen. Toiseksi, kenties kaikkein tärkeimpänä asiana, olivat vinyyliä koskevat lainalaisuudet. Vinyylille ei nimittäin mahtunut eikä mahdu rajattomasti musiikkia. Nykyajan vitsaushan on siinä, että kun cd-levylle kerran mahtuu 80 minuuttia tavaraa, tiettyjen bändien mielestä tämä tila pitää täyttää kokonaan. Aivan kuten ihmiskunnan enemmistönkin kohdalla, rajoittamaton vapaus ja päätäntävalta ovat turhan usein vain haitaksi. Osa kykenee pysymään aisoissa entiseen malliin, mutta tietyltä ryhmittymältä mopo karkaa täysin käsistä. Rajoitteet ovat tällöin tarpeen kaikkien parhaaksi. Vai kenen mielestä Metallican kolmen viimeisen levyn 75-79-minuuttiset pituudet ovat parasta, mitä bändi on saanut aikaan? Vinyyliaika olikin parhaimmillaan kuin darwinistista luonnonvalintaa: elinkelvottomat kappaleet päätyivät roskikseen, muotovaliot löysivät oman musiikkiekologisen lokeronsa sinkkujen bpuolina, friikkien ja ääripään fanien keräilykohteina. Toki ennenkin julkaistiin paljon roskaa, ja monen kuuluisankin bändin levyreseptinä oli nakata ne pari ikimuistettavaa sinkkuhittiä epämääräisten täytebiisien kanssa kokopitkäksi albumiksi. Toisaalta, vaikka täyte- ja roskabiisejä tulikin, niitä tuli vähemmän kuin nykyään. Kun artisteilla oli alusta asti tiedossa, että levylle ei mahdu mitä tahansa, myös albumeista tuli kontrolloidumpia. Levyistä oli pakko tehdä tiiviimpiä, albumien punainen lanka oli löydettävä selkeämmin. Turhat löysät puristettiin pois, heikot karsittiin tiehensä. Paras esimerkki on tietysti Slayerin Reign in Blood 28 minuutin ja 15 sekunnin mitassaan. Musiikkievoluution liki täydellinen tuote, joka ei todellakaan olisi parempi levy, jos se kestäisi 50 minuuttia. Jussi Lahtonen Kirjoittajan mielestä miehistä ei pidä ottaa mittaa. Tulevan Metallica-albumin nimi on Death Magnetic. Vuonna 2003 julkaistun St. Angerin seuraajaa on Rolling Stone -lehdessä kuvailtu paluuksi Ride the Lightning- ja Master of Puppets -levyjen tunnelmiin. Death Magnetic ilmestyy syyskuussa. Firebox on kiinnittänyt helsinkiläisen melometalliryhmä Grendelin ja julkaisee bändin toisen albumin loppuvuodesta 2008. Esimakua albumista kuullaan loppukesän aikana Half-Life-singlen muodossa. Australialaisen rock-veteraani Rose Tattoon vuonna 1980 äänitetty ja ilmestymättä jäänyt albumi aiotaan julkaista 28 vuotta valmistumisensa jälkeen. Mahdollinen julkaisija on Aztec Records. Tunnelmallista laahausmetallia soittava Ablaze in Hatred työstää toista albumiaan Turun Noisecamp-studioilla Kari Niemisen hoteissa. The Quietude Plains -niminen albumi on jatkoa vuonna 2006 ilmestyneelle Deceptive Awareness -debyytille. Albumin julkaisu sijoittuu loppusyksyyn 2008. Julkaisijana toimii Fireboxin alamerkki Firedoom Music. Lordi julkaisee uuden, vielä nimeämättömän studioalbumin 22. päivänä lokakuuta 2008. Yhtyeen järjestyksessä neljäs studioalbumi julkaistaan myös kansainvälisesti samalla viikolla. Lordin edellistä studioalbumia, The Arockalypse, on myyty kansainvälisesti 350 000 kappaletta. Dark the Suns julkaisee uuden The Dead End -singlen lokakuussa. Nimikkobiisin lisäksi singleltä löytyy muun muassa In Flames -cover, jolla vierailee Before the Dawn -yhtyeen moniosaaja Tuomas Saukkonen. Aikaisemmin Dark the Sunsin rumpujen takana vaikuttanut Markus Lehtinen on vaihtunut Eino Kauppilaan. Oululaisen rockfestivaali Qstockin yhteydessä järjestetään tuttuun tapaan Wacken Metal Battle -bändikisan kotimainen finaali. Raadin seulomat finalistit ovat torniolainen The Howl, oululainen Seith ja tuusulalainen Retrogression. Kolmikko soittaa paremmuudestaan Qstockissa lauantaina 26.7. Voittaja pääsee keikalle Saksan Wacken Open Air -festivaaleille. Joensuulaisen metalliyhtye Discardin kitaristi Ohto Jaatinen mursi olkavartensa kädenvääntötapaturmassa juhannuksena. Onnettomuuden ansiosta Jaatinen ei pysty soittamaan ensi viikonlopun Tuska Open Airissa eikä heinäkuun Ilosaarirockissa. ­ Eihän se voi kuin vituttaa. Tuska olisi ollut tähänastisista keikoista suurin, joten todella huonoon kohtaan sattui. Käsi on neljä viikkoa kipsissä, Jaatinen harmittelee. Discard esiintyy molemmilla festivaaleilla tapaturmasta huolimatta. OPETH KAAPELITEHTAALLE Pohjoismaiden suosituimpiin metal-yhtyeisiin kuuluva ruotsalainen Opeth soittaa joulukuun 15. päivänä Helsingin Kaapelitehtaalla. Edellisen kerran yhtye nähtiin klubi-keikalla Suomessa syksyllä 2005, jolloin bändin kolme peräkkäistä iltaa Tavastialla ja Nosturissa myytiin hetkessä loppuun. Vuonna 1990 perustettu progressiivista ja synkkää metallia soittava Opeth on noussut yhdeksi nykypäivän arvostetuimmista raskaan musiikin yhtyeistä. Kesäkuun puolivälissä Opeth julkaisi uuden, ylistetyn albuminsa Watershed ja nousi välittömästi myös Suomen virallisen Top-40 -listan ykköseksi. Levy on saanut osakseen lähes poikkeuksetta täysien pisteiden arvioita, joilla bändi on onnistunut jopa ylittämään kolmen vuoden takaisen Ghost Reveriesin (2005) vastaanoton. Konsertin 39 euroa maksavat ennakkoliput tulevat myyntiin Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteisiin keskiviikkona 2. heinäkuuta. Tapahtumaan ei ole ikärajaa, mutta täysi-ikäisille on tarjolla rajattu anniskelualue. Konsertti järjestetään yhteistyössä Sue-lehden ja MTV Finlandin kanssa. MASKIMIEHIÄ JÄÄHALLEISSA Slipknot saapuu Euroopan-kiertueellaan kahdelle keikalle Suomeen. Naamarikoplan Helsingin- ja Tampereen-konserttien vierailevina tähtinä nähdään Machine Head sekä Children of Bodom. Bändikolmikko esiintyy perjantaina 7. marraskuuta Helsingin Jäähallissa ja lauantaina 8. marraskuuta Tampereen Jäähallissa. Vuonna 1995 Slipknot-nimen käyttöön ottanut yhtye julkaisee neljännen studioalbuminsa All Hope Is Gonen elokuun lopussa. Vuonna 1992 perustetun raskasmetalliyhtye Machine Headin viimeisin albumi The Blackening puolestaan ilmestyi maaliskuussa 2007, ja kotimaisen Children of Bodomin yhdeksäs pitkäsoitto Blooddrunk julkaistiin tämän vuoden huhtikuussa. Slipknot, Machine Head, Children of Bodom Pe 7.11. Jäähalli, Helsinki La 8.11. Jäähalli, Tampere Liput: 44 euroa (max. 10 lippua/asiakas) Lipunmyynti alkaa ma 7.7. klo 9.00 Lippupalvelun myyntipisteissä Venäjäksi laulava suomalainen metalliyhtye Kursk suuntaa ulkomaille. Levy-yhtiö Century Media on hankkinut bändin debyyttialbumi Chernon kansainväliset julkaisuoikeudet itselleen. Metallilevy-yhtiö Century Media täyttää 20 vuotta. Merkkivuotta juhlitaan Helsingin Tavastialla torstaina 14. elokuuta. Lavalle nousevat Norther, Kivimetsän druidi ja Poisonblack. Century Median rosterissa on liki sata metallibändiä, joista tunnetuimpia ovat Paradise Lost, Lacuna Coil, Arch Enemy ja Turisas. 35
• PAHA KARMA EI Kuopiolaisen Tarotin yli 20-vuotinen ura on ollut karikkoinen, mutta bändi on yhä hyvissä voimissa. Uunituore dvd Undead Indeed on siitä kiistaton todiste. eväällä 1986, samoihin aikoihin kun Tsernobylin ydinvoimala pamahti Neuvostoliitossa, ilmestyi televisioruutuihin heviä soittava Tarot Kuopiosta. Ohjelma oli Hittimittari ja kappale Wings of Darkness. Ei muuta kuin vhs-videot nauhoittamaan ja kummastelemaan yhtyeen hurjaa meininkiä. Solistin hampaat ainakin tulivat koko kansalle hyvin näytille, eikä niin käsittämättömiä lähikuvia enää nykypäivän artisteista edes oteta. Noista ajoista on tultu pitkä matka, mutta Tarot on yhä täällä ja vhs-kasetti tukevasti kirjahyllyssä. Nykyään Tarotia kuitenkin voi jo seurata dvd-levyltä. Kesäkuun alussa ilmestynyt Undead Indeed keskittyy lähinnä Tarotin 2000-luvun kappaleisiin, mutta mu- K kana on muutama vanhakin veto, kuten tuo Wings of Darkness. Tarotissa soittavista Hietalan veljeksista nuorempi Marco on tullut myöhemmin tunnetuksi maailmanlaajuisestikin. Hän on ollut 2000-luvun alkuvuosista lähtien Nightwishin basisti-laulajana. Puhelimitse tavoitettu vanhempi Hietala, kitaristi Zachary riemuitsee, sillä haastattelupäivänä bändin dvd on noussut listaykköseksi. ­ Onhan se meille uutta, listalla kun on ZZ Topia, Iron Maidenia ja vaikka mitä muitakin uutuuksia, hän ihmettelee. Idea dvd:stä muhi vuosia. Ongelmana oli rahoitus. Jos yhtye ei myy suuria määriä, on dvd:n teko lähinnä vain kultalevybändien heiniä Apuun rienniä. si vanha lapsuude dentuttu Tuomo Le Leskinen, joka heitti tiskiin k kymppitonnin ra rahaa ja sanoi, e että nyt se tehd dään. Kuvausr ryhmä ja bänd din tekninen h henkilökunta t tekivät homm talkoopalmia kalla, mutta kalustosta ei tingitty. ­ Dvd kuvattiin Kuopi- ossa Ruplassa, jonne mahtuu 700-800 ihmistä. Päivällä soitettiin setti läpi ja kuvattiin lähikuvia. Illalla soitimme jengille ja ne leikattiin yhteen. Muuten lavalla olisi näkynyt kameramiehiä. Takana oli 50 keikkaa ennen tätä, joten se kuulosti helvetin hyvältä, eikä mitään tarvinnut korjailla. Ei tässä mitään Scorpions-liveä tehty, vaan pikku mokat kuuluu siellä. Livekeikan ohella dvd:llä on paljon muutakin tarjottavaa. Mielenkiintoisia juttuja löytyy bonuslevyltä, jossa on muun muassa pätkiä Heavy Metal on Ice -tapahtumasta ja kaksi biisiä. ­ Heavy Metal on Icen takana oli eestiläinen koreografi, taitoluisteluvetäjä, joka oli kerran Tavastialla keikallamme. Ideana oli yhdistää livebändi ja jäätanssi. Ennen tällaista ei ole tehty missään päin maailmaa. Lipputulot menivät Kuopion yliopistollisen sairaalan syöpäosastolle. Laulajana piti olla oopperalaulaja Johanna Rusanen, joka kuitenkin perui aika viime hetkillä tulonsa. Marco oli silloin juuri lomalla ja tuli mukaan. Samalla lipunmyynti kasvoi helvetisti. Se oli 80 minuutin keikka, jossa luistelijoina Susanna Pöykiö ja muut. Nyt sitä on sitten kinuttu muuallekin kuten Hartwall Areenalle ja Oulun Raksilaan, muttei voi, kun Marcolla on keikkaa Nightwishin kanssa. Ehkä joskus myöhemmin. Hietala tunteekin ammattiylpeyttä tapahtuman johdosta. ­ Normaalia 80 minuutin teatteriesitystä treenataan monta kuukautta. Me jouduimme lyhentämään biisejä 4,5 minuuttiin, kos- ka luistelijat eivät ole jäällä sen kauempaa. Esityspäivänä oli yhdet treenit, muttei mokia tullut paljoa. Kun on ammattilaiset ja oikea asennoituminen, ei tartte kuukausien treenejä. Hieno spektaakkeli se oli, ihmisiäkin yli 3000. Itku siinä meinasi tulla, kitaristi herkistyy. MIES LAATIKON TAKANA Taannoin Tarotin viidenneksi jäseneksi nousseen Tommi "Tuple" Salmelan rooli bändissä on jäänyt monille hieman epäselväksi. Mitä ihmettä mies mahtaa puuhailla sen laatikkonsa kanssa, jonka takana hänet on totuttu keikoilla näkemään? ­ Tommi mainittiin jo ekalla levyllämme vuonna 1986. Hän kantoi Marshalleja keikoillamme. To Live Foreverillä (-93) hän lauloi jo taustoja. Sittemmin hän on ollut kaikilla levyillämme laulamassa. Tommilla on keikoilla sämpleri, jossa on biisistemmoja ja hän painaa nappia kun oikea kohta tulee. Sitten lähtee laulukööriä. Harkitsimme Tommia jo Suffer Our Pleasuresin (-03) aikaan bändikuviin mukaan. Hän ei koskaan itse pyytänyt tai kysynyt kuviin mukaan. Marco jakoi hänelle laulua tyyliin "tuo kertosäe tuosta, tuo virke tuosta". Sitten he vuorottelevat esimerkiksi biisissä Traitor. Ei tästä varmaan fanit kärsi. Ainoastaan jotkut puritaanisimmat ovat mutisseet jotain. Tommihan on loistava live-esiintyjä. Nyt näin
• F u l l s t e a m A g e nc y, S u e j a MT V F inl a nd e si t tävät: HELLITÄ sen dvd:llä, kun en muuten pääse näkemään, Zachary kertoo. Tarotin keikoilla ja dvd:llä kuullaan hieman erikoinen lainakappale, Blue Öyster Cultin Veteran of the Psychic Wars. ­ Mieluummin nauhoittaisimme sellaisia covereita, joita ei ole ennen tehty. Tuossa biisissä on vähän oma meininki, sitä ei jokainen kyläbändi hinkkaa. Sävellaji on matalampi ja Tommi laulaa sen ja Back in the Firen keikoilla. Olemme kaikki BÖC-faneja. Olisikin mielenkiintoista kuulla mitä mieltä bändin Eric Bloom on versiostamme. HUONO TUURI JATKUU Karun näköinen heviköriläs osoittautuu haastattelun aikana leppoisaksi savolaiseksi, jolla on huumori herkässä ja bändin reaaliteetit tiedossa. Dvd:n bonuslevyltäkin löytyvä Hietalan veljesten haastattelu sivuaa Tarotin huonoa karmaa. Bändillä on lähes kaikki mennyt päin persettä, eikä huono tuuri hellitä. Kitaristi juttelee aiheesta mielellään. Dvd:llä sitä on vain jäävuoren huippu. ­ Tarotin karmaa ei mikään voita. Se kai tulee olemaan ikuisesti. Se on iskenyt jo Nightwishiinkin. Janne (Tolsa, koskettimet) soittaa myös Turmion kätilöissä ja sielläkin on vaikka mitä säätöä aina. Tommi tuurasi Thunderstonessa yhden kiertueen ajan. Kolmannen päivän jälkeen se oli angiinassa. Tarotin epäonni vaikuttaa meidän jokaisen musabisneksiin, mutta ei päivätöihin. Tarotin karma yrittää sotkea asioita. ­ 2003 perustetut nettisivumme ovat kaatuneet aina ennen levyn tai sinkun julkaisua ja olleet kumollaan julkaisun yli. Serveri on sama kuin Nightwishillä, mutta niillä ei ole mitään ongelmia, vaikka kävijämäärät ovat aivan eri luokkaa kuin meillä. Kaatui ne nytkin, mutta oltiin opittu jo sen verran, että nyt sivut saatiin pystyyn ennen julkaisua. Joku vihaa meitä ja kovasti. Tarotin levykataloogista Hietala nostaa esille kolme levyä, jotka ovat merkinneet hänelle enemmän kuin muut tuotokset. ­ Ensimmäinen levy The Spell of Iron (-86) siksi, että pääsimme tekemään levyä. 1993 Janne tuli bändiin ja To Live Forever on ehkä mulle tärkein levy. Siitä nykyinen Tarot lähti ja se, miltä kuulostamme nykyään. Kolmanneksi Suffer Our Pleasures (-03). Sufferin jakelut vaan rassaavat yhä paljon. Siinä oli todella huono promootio. Sydänverellä tehtiin ankara ja väkivaltainen albumi, ja sitten sitä ei saanut muuta kuin Suomesta. Kyllä sille luvattiin hyvä mainostus ja sitä on yritetty myöhemmin pyydellä anteeksikin. Ihan unelmalevy, joka hoidettiin aivan vituilleen. Spinefarm saan nyt sen ulos Englannissa, mikä on makeeta, mutta miksei sitä voinut hoitaa jo silloin aikoinaan? Levyllä kiteytyi meidän lopullinen raivo ja raskaus, kitaristi manaa. Seuraavan levyn materiaalia Tarot alkaa näillä näkymin työstää ensi keväänä. Syksyyn 2009 mennessä Nightwishin kiertuekiireet ovat rauhoittuneet, jonka jälkeen on aikomus käydä tositoimiin. Nuoriso-ohjaajana työskentelevä Zachary puuhailee sillä välin uuden projektin parissa. Hän on mukana Marenne-nimisessä kokoonpanossa, jossa laulajana vaikuttaa Marianne Rasinkangas. Kitaristi tutustui häneen nykymenon mukaisesti MySpacessa. Bändissä on mukana myös entinen Kingston Wall -basisti Jukka Jylli. TEKSTI: KIMMO JARAMO KUVAT: TAROT 15.12.2008 Helsinki Kaapelitehdas L ip u t 3 9 ( e nn a k k o : Tik e t t i & L ipp u pa lv e l u ) E i ik ä r a j a a w w w. ope t h . c o m w w w. f u l l s t e a m a g e nc y. c o m 37
• CULT OF LUNA IKUISEN VALTAKUNNAN DEMONIEN RIIVAAMAT "The owls are not what they seem", julisti jo Twin Peaksin Jättiläinen. Pöllöihin ei ole luottaminen Cult of Lunan uuden albuminkaan mukaan. Lintujen ohella kitaristi Johannes Persson tarinoi demoneista, Pohjanmaasta ja kyllästymisestä delay-pedaaleihin. U uden, järjestyksessään viidennen Cult of Luna -albumin nimi Eternal Kingdom herättää odottamattomia mielleyhtymiä: Onko ruotsalaiskahdeksikko mennyt tekemään power metal -levyn? Levyn pyöriessä nimi osoittautuu harhaanjohtavaksi. Tosin päätösbiisi Following Betulasin puhallinsoittimet lienevät powermetallisinta, mitä Cult of Lunalta on kuunaan odotettavissa. ­ Ai käyttävätkö power metal -bändit puhaltimia? Minä mielsin ne jazz-soittimiksi, mutta mistäs minä tietäisin, kun en powermetallia kuuntele, Persson naurahtaa. Sankaritarujen sijaan Eternal Kingdom kertoo synkemmän, lohduttomamman tarinan. Pohjoismaisen folkloren värittämässä kertomuksessa vaimonsa menettänyt mies harhailee talonsa ympärille mystisesti kasvaneessa metsässä, jossa hän kohtaa niin hyvien eläinten johtajan Metson kuin Uginin, paholaismaisen pöllökuninkaan. Kuulostaako King Diamondilta? Ei minustakaan, mutta ei myöskään Cult of Lunalle ominaiselta. Kyseessä ei ole yhtyeen itsensä kirjoittama tarina, vaan kaikki levyn tekstit pohjautuvat Holger Nilsson -nimisen miehen vuosikymmeniä sitten kirjoittamaan päiväkirjaan Berättelser från det Eviga riket (Tarinoita ikuisesta valtakunnasta). ­ Olemme treenanneet muutaman vuoden ajan vanhassa rakennuksessa, joka toimi 1920-luvulle saakka mielisairaalana. Sin38 ne muuttaessamme sieltä löytyi vielä paljon mielisairaalan aikaista tavaraa, myös Nilssonin päiväkirja. Tutustuttuamme siihen kyse ei enää ollut siitä, tekisimmekö siihen pohjautuvaa musiikkia vai emme. Tällainen mahdollisuus pakotti meidät kirjoittamaan Eternal Kingdomin, Persson perustelee. Holger Nilsson tuomittiin vaimonsa murhasta loppuiäkseen mielisairaalaan. Päiväkirjassaan Nilsson kertoo, että hänen vaimonsa hukuttamisesta olivat vastuussa ikuisen valtakunnan demonit. ­ Kukaan meistä ei ole mikään psykiatri tai vastaava, mutta Nilsson ei selvästikään elänyt tässä maailmassa. Haluammekin albumimme olevan matka hänen maailmaansa, Persson toteaa. Cult of Luna ei Perssonin mukaan kohdannut oikeudellisia ongelmia yksityishenkilön tekstiä käyttäessään. ­ Sen sijaan pohdimme toki, onko moraalisesti oikein käyttää Nilssonin kirjoituksia sanoitusmateriaalina. Hän kuitenkin kirjoitti päiväkirjaansa selvästi toisten luettavaksi, joten koemme auttavamme häntä levittäessämme tarinaa. KUN HYVÄ RIFFI EI RIITÄ "And now for something completely different", kommentoisi John Cleese Cult of Lunan viimeaikaisia tekemisiä. Yhtyeen jokainen albumi on temaattinen kokonaisuus, mutta yksikään aiemmista ei ole sitä yhtä selkeästi kuin Eternal Kingdom. Persson myöntää yhtyeen toimineen lähes kaikin tavoin aiemmasta poikkeavasti. ­ Kaikessa mystisyydessään Nilsson kertoo tarinaansa hyvin konkreettisesti, minkä myötä myös levymme sanoitukset ovat aiempaa konkreettisempia. Jos esimerkiksi Salvationin ja Somewhere Along the Highwayn lyriikat olivat avoimia tulkinnoille, eivät uudet tekstit ole, ainakaan samassa mittakaavassa, Persson kuvailee. Cult of Lunalle teemalevy ei merkitse tarinan kuljettamista ties minkä musiikkitaustan yllä. Haasteeksi tuli rakentaa yhtenäinen tarinallinen ja musiikillinen kokonaisuus. Persson toteaa tarinan ottaneen hallitsevan aseman, rajoittaen musiikillisten ratkaisujen mahdollisuuksia. ­ Tarina vaati Following Betulasin loppuun marssimaista rytmiä. Ghost Trailissa taas meidän oli kyettävä musiikin kautta kuvaamaan pahojen eläinten tanssia suuren tulen ympärillä. Hankalaahan se oli. Ei riittänyt, että riffi oli hyvä. Sen piti toimia yhdessä tarinan kanssa. Ei ehkä ihan kaikkialla, mutta monissa hyvin tärkeissä kohdissa. Siinä missä Cult of Luna lähestyi teemalevyn kirjoittamista tuorein tavoin, uudisti se myös koko musiikillista ilmettään. Tämä on aistittavissa heti levyn käynnistyessä. Echoes käynnisti Salvationin eteerisissä tunnelmissa. Marching to the Heartbeats teki sa- man Somewhere Along the Highwaylle. Eternal Kingdomin aloittava Owlwood sen sijaan tekee selväksi, että päivän sana on raskas. ­ Selitit juuri syyn siihen, miksi uusi levy on edellisiä raskaampi. Haluamme asettaa itsellemme haasteita, emme työskennellä totutuin tavoin, Persson painottaa. Raskaamman suunnan valitsemiseen vaikutti kyllästyminen vallalla oleviin suuntauksiin. ­ Koko tämä skene, johon kuulumme ­ kutsuipa sitä sitten post rockiksi tai miksi tahansa ­ on jämähtänyt paikoilleen. Bändit vain hommaavat lisää delay-pedaaleita ja käyvät tylsemmiksi ja tylsemmiksi, Persson kritisoi. Itsetarkoituksellista suunnan valitseminen ei kuitenkaan ollut. Eternal Kingdomilta ei löydy puhtaita vokaaleita Klas Rydbergin huudon vastapainoksi. Persson huomauttaa, ettei se tarkoita, etteikö niitä vastaisuudessa taas voisi Cult of Luna -levyiltä löytyä. ­ Ehkä seuraavalla levyllämme on pelkästään puhdasta laulua. Emme käytä elementtejä niiden itsensä takia, vaan toimimme biisien vaatimusten mukaan. PAHOLAISMAINEN POHJANMAA "At the harbor I waited. Kept an eye on the Baltic sea. Across the eastern waters a country of filth and dirt." Nuo Curse-kappaleesta löytyvät sanat eivät anna turhan mai- rittelevaa kuvaa Suomesta. Jo Somewhere Along the Highwaylta löytyi Finland-nimellä kulkeva kappale. Persson kuitenkin toteaa, ettei Cult of Lunalla ole antipatioita Suomea kohtaan. Ja onhan Cursen teksti lähtöisin Nilssonin aivoituksista, ei yhtyeen itsensä. ­ Holgerilla oli kieltämättä aika ankara suhtautuminen Suomea kohtaan. Cursen kohdalla mietimme hetken, voiko näin tylyä tekstiä julkaistakaan. Entä jos suomalaiset loukkaantuvat? Muut varmasti ymmärtävät, mutta pohjalaisista ei voi mennä takuuseen. Cursen tavoin Pohjanmaata tarkkailee myös instrumentaali Osterbotten. ­ Kyseisen kappaleen taustana on se, että Holgerin riivaaja, pöllökuningas Ugin, on pohjanmaalainen demoni. Täytyyhän Holgerin vihamielistä suhtautumista Suomeen hieman ymmärtää, joutuihan hän sentään suomalaisen demonin hyökkäyksen kohteeksi, Persson naurahtaa. Toden totta, Pohjanmaa on pelottava paikka. Kaiken tämän mykistävän tarinoinnin jälkeen on aiheellista kysyä, pelottiko Cult of Lunan lähipiiriä. Kokivatko ympäröivät tahot yhtyeen menettäneen kollektiivisesti järkensä hypätessään tällaiseen projektiin? ­ Eivät oikeastaan, sillä emme kertoneet asiasta etukäteen kenellekään, emme edes levy-yhtiöllemme. No, heille ehkä vähän vihjasimme, mutta emme antaneet tarkempaa tietoa. Vaikenemisessa ei ole kyse varsinaisesta salailusta, vaan siitä, ettei Cult of Luna koskaan esittele keskeneräisiä tuotoksiaan. ­ Levy-yhtiö, kuten muutkin, saa levymme kuultavaksi, kun koko paketti on valmis. Tästä syystä en ole erityisen innoissani downloadaamisesta. Kyse ei ole rahasta, vaan kunnioituksesta kuukausien, ehkä jopa vuosien työlle, joka albumin eteen on uhrattu. Ladattua musiikkia kuunnellessaan ihmiset eivät kuuntele sitä oikeassa kontekstissa. He saavat vain yhden osasen levykokonaisuudesta. Lyriikat ja kansitaide ovat aivan yhtä olennaisia osasia, Persson innostuu parjaamaan nettilatailun hölmöyttä. Eternal Kingdomille kävi kuten niin monelle levylle nykyään: Joku onneton meni ja vuoti sen verkkolevitykseen jo ennen albumin julkaisua. Maininta tästä saa Perssonin entistä hurjistuneemmaksi. ­ Levyn vuotaneen on parempi nukkua toinen silmä avoinna. Jos joskus saan hänet tietooni, en takaa, mitä teen. Omaksi hyväntuuliseksi itsekseen Perssonin palauttaa huomio, jonka hän on itsekin pannut merkille: Holger Nilssonin nimi tuo elävästi mieleen Nils Holgerssonin, hanhien kanssa matkanneen Peukaloisen. ­ Totta, muutkin ovat huomauttaneet tuosta. Mutta noiden kahden ero on se, että Holger Nilsson oli todellinen henkilö, Nils Holgersson taas hahmo Selma Lagerlöfin hienosta kertomuksesta. Ja onhan noita vastaavia tapauksia. Minun nimeni on Johannes Persson, jonkun toisen taas Per Johanneson tai jotain. Tämän sanottuaan Persson kiittää ja tokaisee, että ehkä tapaamme joskus Pohjanmaalla. Sehän se vasta hienoa olisi. TEKSTI: JUKKA KITTILÄ KUVA: RELAPSE
• htyeen rumpali Robin Hutagaol lähetti heti alkuun terveisiä Suomeen. ­ Moi, terveisiä täältä Indonesiasta. Toivottavasti te suomalaiset voitte hyvin! Bändin jäsenet valmistuivat samasta yliopistosta eri tiedekunnista. Robin ja kitaristi Ade perustivat yhtyeen alkuvuonna 2002. Metallia Robin oli soittanut jo vuodesta 1988 alkaen, aloittaen lähinnä thrash- ja hardcore-covereilla. ­ Kokoonpano täydentyi vähitellen, ja soittelimme keikkoja. Tuotimme kaksi ensimmäistä levyämme Noxa Recordsin kautta, eli omilla rahoillamme ja periaatteessa omakustanteena. Tapasin vuoden 2003 Tuskassa Tony Talevan ensimmäistä kertaa, ja vuosien myötä tapasimme eri otteeseen. Olin iloisesti yllättynyt, kun hän halusi julkaista levymme myös Suomessa. Indonesian metallipiirit kokivat vuoden 1987 paikkeilla nousun, varsinkin pääkaupungissa Jakartassa oli paljon metallifaneja. Isompien länsimaisten bändien keikat kuten Metallican esiintyminen vuonna 1990 auttoivat, ja Robinin mukaan monet länsimaiset metallibändit esiintyvät myös Indonesiassa erityisesti Jakartassa. ­ Indonesiassa on Kaakkois-Aasian suurimmat metallipiirit. Täällä on joka provinssissa melko paljon sekä valtavirta- että äärilinjan bändejä. Aivan kaikenlaista rockista grindcoreen, punkista progeen, poppimetallista brutaaliin death metaliin ja niin edelleen. 250 miljoonan ihmisen maassa metalli on edelleen varsin undergroundia. ­ Tiedän, että Suomessa grind- Y Indonesia ei ole länsimaissa tunnettu metallistaan, mutta grindcore-yhtye Noxa pyrkii korjaamaan asiaa. Yhtyeen levy Grind Viruses julkaistaan Suomessa, ja bändi tekee Suomen-kiertueen. bändit kuten Rotten Sound ovat päässeet listoille asti. Toivottavasti mekin pääsemme Suomen listoille, heh heh heh! Täällä päin ei extreme-musiikille ole listoja. Nykyisin meillä on sentään jonkin verran medioita, jotka tukevat metallimusiikkia. Eivät kuitenkaan läheskään niin vahvasti kuin valtavirtamusiikkia. Noxa on ensimmäinen indonesialainen yhtye, joka kiertää ja keikkailee Suomessa. Suomen-kiertueen aloittava Tuska-festivaalin keikka taltioidaan ensi vuonna julkaistavaan dokumenttielokuvaan, jota suomalainen ohjaaja on tehnyt yhtyeestä ja indonesialaisesta metallikulttuurista. Robinilla ei ole erityisiä odotuksia, sillä bändille on tärkeintä vain soittaa hyvin ja antaa kuulijoille jotain vastinetta. ­ Toivon, että suomalaiset hyväksyvät musiikkimme ja tukevat meitä. Toivottavasti kuulijat kuulevat jotain uutta ja pitävät Noxan kanssa hauskaa. Noxan sanoitukset käsittelevät kipakalla kädellä yhteiskunnallisia ja poliittisia aiheita. ­ Rikkaiden ja köyhien välillä on todella suuri kuilu maassamme, jossa kasvu on ollut suurta. Osa ly- GRINDCOREA INDONESIASTA riikoistammekin käsittelee sosioekonomisia ongelmia. Esimerkiksi suurimmalla osalla maamme kansalaisista ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä on, ja meillekin on todella vaikeaa lähteä keikoille ulkomaille taloudellisten syiden takia. Toivottavasti voimme inspiroida ihmisiä maassamme. Osa teksteistä taas käsittelee luonnonkatastrofeja kuten vuoden 2004 tsunamia, joka osui myös Banda Acehin alueelle Indonesiaan. Lisäksi käsittelemme polygamiaa, joka tarkoittaa sitä, että yksi mies voi naida neljä tai jopa viisi naista. Me emme todellakaan hyväksy moniavioisuutta!!! Indonesia on varsin monikulttuurinen maa, mikä heijastuu myös Noxan kokoonpanossa, josta löytyy kolmen eri uskonnon edustajia. ­ Kaikilla Noxan jäsenillä ei sentään ole eri uskontoa, minä ja vokalisti Tony olemme protestantteja. Elämme Indonesiassa, jonka yhteiskunnassa on monia uskontoja ja etnisyyksiä. Meidän on syytä elää yhdessä ja kunnioittaa toisten erilaisia käsityksiä. Ihmisten pitäisi avautua hieman. Ihmisillä ei ole tarpeeksi koulutusta ja tietoa toisten uskonnoista. Mutta ei se ole sen suurempi ongelma. Esimerkiksi me kunnioitamme toistemme vakaumuksia ja mielipiteitä ja tulemme oikein hyvin toimeen. Toivottavasti voimme avata muidenkin ihmisten näkemyksiä musiikin avulla.Grindcoressa olemme kaikki yhtä! Metalli on globaalia. ­ Olemme tästä täysin samaa mieltä... kauan eläköön metalli, Viva Suomi Finland Perkele! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: NOXA 40
• ackneyedin Death Prevails -debyytillä ei ole kyse mistään sturm-und-drangeilusta tai Suosikki-hevistä, vaan konstailemattoman aidosta death metalista. Sue otti yhteyttä kuolonmetallinuorukaisten kitaristiin Felix "Ix" Pappiin, joka oli parhaillaan hyvin kiireisenä viimeistelemässä ensilevyn julkaisuun liittyviä asioita. Felix valotti aluksi yhtyeen historiaa, jonka ensimmäiset tapahtumat kirjattiin aikakirjoihin vuonna 2006. ­ Rumpalimme Tim sekä laulaja Phil olivat matkalla Ruotsissa, kun he päättivät perustaa yhtyeen. Yhtyeen kokoonpano eli jonkin verran alussa, ja nykyinen kokoonpano on ollut kasassa reilun vuoden verran. Soittelimme lähialueella useita pienimuotoisempia keikkoja, ennen kuin tapasimme Achim Ostertagin. Ostertag on Summer Breeze Open Air -festivaalin organisoija, ja nykyisin myös meidän managerimme. Hän auttoi meitä levysopimuksen saamisessa, ja nyt olemme siinä pisteessä, että odottelemme esikoislevyn julkaisua, Felix kertoo. Levysopimuksen saaminen on ylipäätään erittäin vaikeaa, ja sopimuksen saaminen metalliteollisuuden isommille firmoille kuten Nuclear Blastille vielä vaikeampaa. Hackneyedin nuorin jäsen on vasta 14-vuotias, joten teini-iässä diilin solmiminen kuulostaa jo varsinaiselta tuhkimotarinalta. Ikä voi vaikuttaa sopimuksen saamiseen "teinihevibändien" kohdalla, mutta brutaalin death metalin tapauksessa valtavirtasuosiota tai ikävuosista johtuvaa nostetta on turha odottaa. Hackneydin kohdallakin sopimus syntyi sillä perintei- H HACKNEYED ­ NUORUUS JA KUOLO Toiset ovat nuorena lahjakkaampia kuin toiset. Saksalaisen Hackneyed-yhtyeen jäsenten keski-ikä on 16 vuotta, mutta niin vain bändi päätyi Nuclear Blast -yhtiölle. sellä metodilla. ­ Lähettelimme vuoden 2006 demoamme eri yhtiöihin, ja Nuclear Blastin kohdalla tärppäsi! Luulimme, että managerimme Achim vain vitsaili, kun hän kertoi tarjouksesta, mutta totta kai on erittäin siistiä julkaista levy! Se on loistavaa! Työskentelemme kovasti, jotta jokainen kuulija olisi tyytyväinen! Yhtyeen teknisellä mutta brutaalilla musiikilla on monentyyppisiä esikuvia. Felix mainitsee esimerkiksi Suffocationin, Kataklysmin, Cannibal Corpsen ja Hypocrisyn, mutta painottaa samalla myös muiden, ei-niin-metallisten tyylien merkitystä. ­ Jokainen bändin jäsen kuuntelee hieman erityyppistä musiikkia, mikä tuo vaikutteita tyyliimme. Suurin osa kappaleista on peräisin treenijammauksista. Soitamme yhdessä, yritämme löytää siistin riffin ja työstää siitä sitten biisin. Joskus joku tulee treeneihin miltei valmiin biisin tai useiden riffien kanssa ja esittelee ne bändille. Sitten keskustelemme kaikesta, yritämme soittaa biisiä tai jammailla riffejä. Hiomme sitten kappaletta yhdessä valmiiksi, kunnes jokainen on tyytyväinen! Hackneyedin ensimmäinen ammattimainen studiosessio meni Felixin mielestä erittäin hyvin. ­ Oli hienoa saada paitsi mahdollisuus nauhoittaa biisimme, myös oppia suuresti levyn nauhoittaneelta Roger Grüningeriltä hänen studiossaan. Hän oli erittäin kärsivällinen meidän kanssamme, koska tiesi meidän olevan ensimmäistä kertaa studiossa. ­ Äänitysten jälkeen aloimme kirjoittaa uutta materiaalia. Olemme jo tehneet neljästä kuuteen uutta biisiä seuraavaa albumia varten. Totta kai haluamme julkaista kakkoslevynkin, jonka julkaisussa ei toivottavasti mene liian kauan. Toivomme, että voimme tehdä Nuclear Blastille vielä paljon levyjä, koska sehän tarkoittaisi, että olisimme riittävän suosittuja, Felix nauraa. Levyistä huolimatta keikkojen soittaminen on bändille se tärkein asia. Tähän mennessä takana on jo kunnioitettava määrä esiintymisiä klubeilla ja festivaaleilla, ja lisää on tulossa. Tuhansien ihmisten edessä soittaminen on Felixistä mahtavaa. ­ Toivottavasti homma jatkuu tämänkaltaisena ja voimme soittaa tulevina vuosina vielä paljon lisää keikkoja festareilla ja muualla. Soittaminen bändissä on kaikkein parasta! Kun alaikäisistä on kyse, festareilla soittaminen tuo mukanaan vielä lisäbonuksen. ­ Mehän olemme pääosin liian nuoria edes vierailemaan suurimmassa osassa festareita, mutta nyt pääsemme festareille samalla kun soitamme itse omia keikkoja. Se on uskomatonta. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: NUCLEAR BLAST 41
• ARVIOT PLUTONIUM 74 ­ Peittoalueen ulkopuolella (Stupido Records) Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton 10 Plutonium 74 on jättänyt urbaanit maisemat taakseen. Ensilevyn aikaan se matkasi Pasilasta Kallioon, nyt se on päätynyt Peittoalueen ulkopuolella. Erämaahan matkaa tehdessään yhtye on ollut teillä tietymättömillä. Ja juuri kun ihmetteli, minne yhtye on kadonnut, se palaa. Helsinkiläisyhtyeen hempeä, folkkaava ja kevyen psykedeelinen musiikki ihastuttaa. Peittoalueen ulkopuolella ei ole rytmeistään ja lievistä Jamaika-vaikutteistaan huolimatta bilelevy, vaan itsetutkiskelun kipinäksi soveltuvaa sytykettä. Peittoalueen kappaleet henkivät sellaista syvyyttä, mistä useimmat yhtyeet voivat vain haaveilla. Eikä tämä tarkoita, etteikö yhtye kykenisi grooveen. Esimerkiksi lämpimän muhevilla torviriffeillä kuorrutettu Alakerran orkesteri hölkkää kevyellä skalla kunnes vaihtuu saumattomasti unenomaisesti etenevään kertomukseen siitä, kun Kaisa meni diskoon. Täsmähittejä levy ei tarjoa, mutta kokonaisuus on kerrassaan upea. Reissu kannatti. Plutonium 74 on ilmeisesti löytänyt retkillään El Doradon tai viisasten kiven. Vielä tässä vaiheessa on vaikea sanoa, miten merkittävä teos levystä lopulta muodostuu. Ensitutustumisen jälkeen ­ ihastumisvaiheessa ­ se liikuttaa sisintä ällistyttävän väkevästi. Käsissä on mahdollinen tuleva klassikko ja yksi vuoden parhaita kotimaisia levyjä. TUOMAS TIAINEN COLDPLAY ­ Viva la Vida Or Death And All His Friends (Parlophone) "Saatanan tunarit", aloittaa EMIn Region Europen kekkosmainen markkinointijohtaja soittaessaan Suomeen. "Mutta kun Hevi-Ari on niin kova, ei sille mahda mitään" vastaa suomalainen markkinointipäällikkö. Vastaus oli jo harjoiteltu, sillä puhelua osattiin odottaa. Euroopan sivistysmaissa ja sen etäispesäkkeissä Coldplayn nelosalbumi meni suoraan ykköseksi, mutta Suomessa ensimmäisellä listaviikolla irtosi ainoastaan kakkossija, tosin muita levyjä kaksi päivää lyhyemmällä myyntiajalla. Coldplay on kasvanut jo niin suureksi instituutioksi, että kakkossija oli Suomessa paljon yllättävämpi uutinen kuin korkein palli. Edellisen X&Y-albumin viivästyminen ja siirtyminen tilikaudelta toiselle sai levy-yhtiön antamaan tulosvaroituksen, mikä johti osakkeen romahtamiseen. Osakekurssit ovat jokapäiväistä uutisointia, mutta jotenkin tuntuu vieraalta, että yksi yhtye on syynä siihen, mistä yleensä syytetään ympäripyöreästä koko maailmaa. Se, että Coldplay on selkeästi tuote, jonka myynneistä ollaan erityisen kiinnostuneita, voisi samalla tarkoittaa että albumi olisi (ulkomusikillisesti) niin lähellä standardia kuin mahdollista. Mutta onneksi ei. Jos albumin nimestä löytyy kaksi biisin nimeä ja niiden välissä on or-sana, niin ollaan kaukana standardista. Se on yksinkertainen, ilmainen 9 ja maailman ensimmäisestä LP-julkaisusta alkaen mahdollisuutena ollut idea ja viehättävä teko, joka sopisi paremmin näsäviisaille indiefirmoille. Sekin miellyttää, että viitosraita Lovers in Japan / Reign of Love on netistä irtobiisejä ostavia kuluttajia ajatellen oikeasti kaksi erillistä laulua yhden hinnalla. Vieläkin kivampaa on, että kuutosraita Yes jatkaa samalla linjalla, mutta indexin toinen osa jätetään takakanteen vaille nimeä (ja Chinese Sleep Chant -nimi sitten esitellään kuitenkin tasavertaisesti keskiaukeaman kuva/sanoitus-kollaasissa). Päätösraita Death and All His Friendsin jatkona kuultava salabiisi The Escapist puolestaan näkyy sample-krediiteissä, mutta ei muualla. Kaikki tällainen lämminhenkisyys saa unohtamaan sen, että kyseessä on tuote, jonka myynnit tullaan mainitsemaan levy-yhtiön vuosikertomuksessa miljoonina ilman desimaaleja. Viva la Vida Or Death and All His Friendsin miljoonamyynti on ansaittu onneksi myös hienolla musiikillisella sisällöllä. A Rush of Blood to the Headin (2002) yksittäisten loistobiisien jatkumoa ei uutukaiselta löydy, mutta kokonaisuutena levy on Coldplayn paras albumi. Rumasti sanoen levy ei tarjoa mitään uutta, mutta se tarjoaa tutuksi tulleen Coldplayn parempana kuin koskaan ennen. AKU-TUOMAS MATTILA SIGUR RóS ­ Med Sud I Eyrum Vid Spilum Endalaust (EMI) Sun liirum, sun laarum. Kämmen esiin kaikki ne, jotka oikeasti jaksoivat kuunnella Sigureitten paria edellistä levyä edes vähän enemmän kuin jonkin verran? Niinpä epäilinkin. Sinä laulajaan ihastunut tyttö, sinua ei lasketa. Siinä missä () oli silkkaa masista ja alakuloa ja Takk... hieman menevämpi, mutta silti välillä alakulovaarallinen, on MSIEVSE kuin auringonnousu ikuisen pimeyden sijaan. Animalcollectivesti kilkattava Gobbledigook (pöllineet Poverty Stinksin levystä, ihan varmasti!) ja tätä seuraava Inní mér syngur vitleysingur soivat nousua ja nostoa ja toivoa. Hienoista muutosta on siis havaittavissa ja hyvää sellaista. On totta kai perinteistäkin: yhdeksän minuuttia hidasta nostoa Festivalin tapaan, ja nimikappale suorastaan huutaa televisioruutuun taas jotain mainosta, jonka taustalla soida. Loppua kohti draaman kaarta on selvästi hidastettu, mutta samalla menty vähän metsään: Iillgresi soi kauniisti jousineen, mutta sitä ympäröi pari niin hiljaa ja mietiskelevästi soitettua tunnelmointia, että nukahtaa. Unissa kaikki on kuitenkin kaunista kun oikein kääntää kylkeään ja kasvot kohtaa, joten kyllähän tämä. All Alright päättää nenäliinasti. Hei hei, hyvää matkaa. JARKKO FRÄNTILÄ 8 TRICKY ­ Knowle West Boy (Domino) 7 Aikoinaan Tricky skitsoili, sitten se alkoi syömään vihanneksia ja hetelmiä parani. Lapset, syökää ne kurkut lautaseltanne! Maxinquaye, Nearly God, Angels With Dirty Fa- Nu leht mero 2 ipist 16 eisSÄ .7. 46 © 2008 Juba Production Oy Sika on saanut oman sarjakuvalehden! Älykästä junttihauskaa heinäkuun helteille!
• DVD-ARVIOT CLOVERFIELD Nuori, hyvin menestynyt Rob on saanut varatoimitusjohtajan pestin Japanista. Robin ystävät järjestävät tälle läksiäisbileet ja juhliminen tallennetaan videokameralle, mutta yhtäkkiä New Yorkiin hyökätään. Terrori-isku suljetaan pian pois mahdollisuuksista, sillä kerrostaloja murskaa aivan jokin muu. Kaiken lisäksi Robin ihastus on jäänyt loukkuun asuntoonsa, joten ystäväjoukko ryntää uhkarohkealle pelastusmatkalle. Kaikki tallentuu edelleen videokameran muistikortille. Cloverfieldin tekijät ovat ymmärtäneet "keep it simple, stupid" -sloganin oikein. Elokuva kestää noin 80 minuuttia lopputeksteineen. Juonta ja tapahtumia ei jäädä turhaan selittelemään, vaan nykymittakaavassa lyhyeen kestoon on tiivistetty kaikki tarpeellinen. Cloverfield on kokonaan heiluvalla käsivarakameralla kuvattu ja dokumentaarinen ote kestää alusta loppuun saakka ­ joskaan se ei tuo elokuvaan kerronnallisesti mitään uutta ja mullistavaa. Kornista tarinasta ja räikeästä product placementista huolimatta Cloverfield on positiivinen yllätys kaikessa yksinkertaisuudessaan. Näyttelijät ovat valitettavasti unohdettavaa kastia. Tylsiin, geneerisiin kauniskasvoihin ei ehdi kiintyä, vaikka käsikirjoitus yrittääkin vaivoin esitellä henkilöiden taustatarinat - saadakseen katsojan samastumaan näihin. Matt Reeves on aiemmin ohjannut lähinnä televisiosarjoja. Käsikirjoittaja Drew Goddard tunnetaan taas mm. Lostin, Buffy the Vampire Slayerin ja Aliasin kirjoittajana. Tuottaja J.J. Abrams on samoin Lostin taustapiru. Levyn lisämateriaaleissa ei ole juuri kehumista. Ohjaaja Matt Reevesin kommenttiraidan lisäksi mukana on vain tarinaa hiukan tukevat "lisäarkistot". Enemmän syvyyttä saa nettiin ripotelluilta vihjeiltä ja päähenkilöiden MySpace-sivuilta. ESA LINNA STAGE FRIGHT Musikaaliryhmä joutuu pöllönaamiota kasvojensa edessä pitävän mielisairaan tappajan armoille öiseen teatteriin. Siinä lyhyesti tärkein juonikuvio tässä noin parinkymmenen vuoden takaisessa italialaisessa kauhujännärissä. Italialainen ohjaaja Michele Soavi on työskennellyt läheisesti Dario Argenton kanssa. Stage Frightissa giallomaestron vaikutteet ovatkin nähtävissä varsin selvästi. Kuvakulmien, värien ja lavasteiden kanssa tyylitellään niin runsaskätisesti, että B-tason näyttelijäsuoritukset ja hölmön kuuloinen dubbaus tuovat melkoisen kontrastin. Ääniraidalla kuullaan mainiota retroilua 80-luvun analogisyntikkoineen, mutta myös korvia raastavaa, saksofonin säestämää tv-sarjamusiikkia. Jos tällaiset seikat eivät katsojaa harmita ­ tai jos ne ennemminkin viehättävät ­ nähdään pisteenä i:n päälle tylyjä, mutta näyttäviä tappokohtauksia. Stage Fright (alkuperäiseltä nimeltään Deliria) on kohtuullisen näppärä kauhutrilleri, joka ei yritä pienen budjettinsa vuoksi kurottaa taivaisiin. Toisaalta tässä on myös sen ongelma, sillä Stage Fright ei välttämättä tuo mitään uutta tavallisen kauhuelokuvan faneille. Genreen tutustuville se on kuitenkin kohtuullisen varma ja helppo tapaus aloittaa, jonka jälkeen voikin etsiä käsiinsä niitä todellisia italokauhun klassikoita. Stage Fright on julkaistu Fireboxin toimesta vanhan vuokra-VHS:n verettömyyttä ihmetelleiden iloksi. Leikattuna kun Stage Fright on nähty videovuokraamojen hyllyillä kovin iskevällä Mielisairaalan massamurhaaja -nimellä. Leikkaamattomuuden lisäksi julkaisu sisältää sekä täys- että laajakuvaversion. ESA LINNA JUNO 16-vuotiaat Juno ja Paulie harrastavat seksiä ilman ehkäisyä, ja kolme raskaustestiä näyttää saman, teinitytölle ikävän tuloksen. Juno päättää synnyttää tulevan jälkikasvunsa, mutta ei ole valmis äidiksi. Sopivat adoptiovanhemmat löytyvät lehden ilmoituksesta ja elämä on taas mallillaan. Rakkaushuolet painavat kuitenkin päälle ja hyvältä vaikuttaneen alun lisäksi eteen tulee muitakin yllättäviä huolia. Juno on lähes täydellinen hyvän tuulen komediallinen draama, jonka vakavaa aihetta käsitellään lämmöllä. Ohjaaja Jason "Ivanin poika" Reitman on saanut jo valmiiksi osaavista näyttelijöistä irti hämmästyttävän maanläheistä uskottavuutta, jonka kaltaista muista rapakon takaisista romanttisista komedioista saa hakea. Erityisesti pääosassa olevat parikymppiset Ellen Page (Hard Candy, X-Men Viimeinen kohtaaminen) ja Michael Cera (Superbad) viehättävät luonnollisuudellaan. Roolihahmonsa olisivat helposti muuttuneet rasittaviksi, mutta näin ei käy missään vaiheessa. Niinikään Melvinsiä ja Sonic Youthia kuuntelevaa rock-elämän taakseen jättänyttä mainossäveltäjää esittävä Jason Bateman sopii osaansa mainiosti, kuten myös vaimoaan esittävä Jennifer Garner. Käsikirjoituksen kynäillyt entinen strippari ja verkkobloggaaja Diablo Cody piikittelee mainiosti lähes kaikkia osapuolia, unohtamatta jokaisen hahmon inhimillisiä ja sympaattisia puolia. Koskaan elokuvan huumori ei kuitenkaan äidy kyyniseksi tai ilkeäksi, vaan elämänmakuista tarinaa seuraa hymyssä suin. Codyn dialogi sopii täydellisesti hahmojen suuvärkkeihin. Tasokkaalle julkaisulle on myös haalittu kohtuullisesti lisämateriaalia, aina ohjaaja Reitmanin ja käsikirjoittaja Codyn kommenttiraidasta poistettuihin kohtauksiin ja minidokumentteihin. ESA LINNA 53
• 55
• 56