F E S TA R I V I I K O N L O P U N K L U B I T
Pe 17.7.2009 klo 17.0002.00
Liput 20 e · YleX-lava & Rekkalava
17.30 Irina 18.30 Murena 19.15 Happoradio
Möttö & Mojakka 21.00 Maria Mena (NOR) 22.00 Regina 22.45 Anna Järvinen (SWE) 23.45 Sara 00.30 Scandinavian Music Group
Ovet auki ja liput myynnissä klo 17.00 Ei ikärajaa · Anniskelualue
20.15 Hiskias
Pe 17.7. klo 17.3003.00
Liput 10 e · Jäähalli
Ovet auki ja liput myynnissä klo 17.30 Ei ikärajaa · Anniskelualue
18.00 White Tears 18.45 Kylmä Sota 19.25 Deathbed 20.10 Presley Bastards 21.05 Riistetyt
22.05 Cutdown 23.00 Jaakko & Jay 00.05 Hero Dishonest 00.55 Diskonto (SWE) 01.50 Kakka-hätä 77
Liput 15 e · Jäähalli
Liput myynnissä ennakon lisäksi festivaalialueen infopisteessä ja jos lippuja jää, myös ovella klo 21 alkaen. Ei Ikärajaa · Anniskelualue
La 18.7. klo 21.0003.00
21.30 Scalping Screen 22.30 Insomnium
00.00 Swallow The Sun 01.30 Obituary (USA)
Liput 10 e · Jäähalli
Liput myynnissä ennakon lisäksi festivaalialueen infopisteessä ja jos lippuja jää, myös ovella klo 21 alkaen. Ei Ikärajaa · Anniskelualue
Su 19.7. klo 21.0003.00
21.30 Celesty 00.00 The Coffinshakers (SWE) 22.30 Samae Koskinen ja 01.30 CMX Hänen Taikabändinsä
Klubilippujen ennakkomyynti: Levykauppa Levy-Eskot, Kauppakatu 27, Joensuu, vain käteiskauppaa Tiketti Oy, 0600-1-1616, puhelun hinta 0,98 e/min+pvm Ilosaarirockin verkkokauppa: www.ilosaarirock.fi
SUE
» 15 « NRO. 7
DEN UUDET KUJEET
SUE
» 17 « NRO. 7
» PUNKIN RISTIRIITA
Tragedy arvostaa kuulijoitaan, mutta ei pidä itsestään ylimääräistä ääntä tavoittaakseen enemmän ihmisiä. Jenkkinelikon mukaan punkin kuuluu pysytellä varjoissa.
iten muuttua, mutta pysyä kuitenkin samana? Miten olla erilainen olematta LIIAN erilainen? Näiden haasteiden äärellä pusertelee parhaillaan neljättä albumiaan kaavaileva mustanpuhuvan hardcoren airut Tragedy. Työstämme uusia biisejä, toivottavasti levy tulee ulos ensi vuonna. Haastetta riittää, kun yrittää uusiutua, muttei kuitenkaan liikaa. Dischargen Grave New World on malliesimerkki muutoksesta, jollaista emme tosiaankaan hae, kitaristi-solisti Todd Burdette painottaa. Vaikka alkujaan Portlandista kotoisin oleva nelikko ei tingikään suoraviivaisuudesta ja raskaudesta, on sen coressa sijaa myös melodisemmille ratkaisuille. Mutta onko olemassa jokin raja, miten melodiseksi Tragedy voi ajautua? Varmasti, ja se on raja, jota en välitä ylittää. Mutta me kuuntelemme paljon 70-luvun punkkia, joten melodiat tulevat aina olemaan osa musiikkiamme. Tällaisella lauluja soittotyylillä biisimme kestävät melodioita, joita ne eivät välttämät-
HAASTATTELU
M
tä toisenlaisella toteutuksella kantaisi, Burdette kommentoi. 70-luvulla melodiat vääntyivät välillä duurin puolelle, mutta Tragedyn melodiakuluista on turha toiveikkuutta kaivella. Sama pätee myös bändin lyriikoiSU 19.7. hin, jotka ovat vuoden 2000 debyytistä saak- ILOSAARIROCK, ka maalanneet melkoimiskunnan tuleviin ta suomalaisista bändeistä, joiden JOENSUU sen lohdutonta kuvaa päiviin onkin skephoocee kumpuaa vanhoista 80-lunykymaailman nurjuutinen, ei paljoa auvun edelläkävijöistä. desta. Burdette ei itsekään rinkoisempi ole mie- Suosikkilevyni viime vuonna osaa täysin sanoa, löytyykö lyhen näkemys omista menoli Propaganda Is Hippies -kokoriikoista sijaa pienimmällekään toineistä tekemisistä. Tragedyn herelma, jolta löytyy Kieltolakia, Viivonkipinälle. roja on nähty niin His Hero Is Gomeistä Kolonnaa ynnä muita. Sa Kyllä, ei, ehkä, ehkä sekä että. nen, From Ashes Risen, Deathremoin Kieltolain seiskat ovat mahtaPunk on itsessään yksi suuri ristiatin, Severed Head Of Staten kuin vaa kamaa, Burdette ylistää. riita. Toisaalta tuomitsemme sodan muutaman muunkin joukkion riTragedy perustaa tekemisensä käsitteen, toisaalta taas laulamme veissä, mutta ainakaan Burdetten täysin DIY-pohjalle, joka toimii Burkostosta, vastaantaistelemisesta. kohdalla aika ei ole päässyt muisdetten mukaan nykymaailmassakin ilman isompia ongelmatekijöitä. Mitä toivoon tulee, ihmiskunta tutoihin käsiksi kultavärillään. DIY on ainoa tapa jonka tunhoaa maailmaa peruuttamattomas En minä pysty kuuntelemaan nemme tai edes haluamme tuntea. ti. Toivo ja muutos ovat vain tyhjiä omia bändejäni. Aivan liian palSuurin haaste tekemisissämme on sloganeita, joita poliitikot hyödynjon paskaa, jota toivoisin pystyväsaada kaikki neljä miestä olemaan tävät kurkunleikkuu-agendojensa ni muuttaa, Burdette pyörittelee jokseenkin samaa mieltä asioista. hyväksi. Ainoa toivo tässä maailpäätään. Tragedy on organisoidun kaaoksen massa on löytää jonkinlaista inspiSuomalainen hardcore sen sijaan ruumiillistuma. raatiota ja pakokeinoja siitä. pyörii kitaristi-laulajan soittimessa House_Of_Rock_flyer.ai 1 26.5.2009 12:39:42 Samoin Tragedyssa ruumiillisJos Burdetten suhtautuminen ihuseinkin. Mies on innoissaan uusis-
TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA TRAGEDY
tuu myös jonkinasteinen salamyhkäisyys. Tänä MySpacen ja kaiken maailman Facebookien luvattuna aikana yhtye on pitänyt näkyvyytensä minimissä, minkä johdosta jopa tämän haastattelun onnistuminen vaati ekstratyötä. Tragedylla kun ei ole nettisivua, MySpacea tai mitään muutakaan sähköistä tiedonjakoväylää. Emme välitä sellaisesta, ei meidän tarvitse tavoittaa enempää ihmisiä. Punkin kuuluukin pysytellä varjoissa eikä aina niin helposti saatavilla. Toivottavasti valintamme todella ärsyttää ihmisiä tänä aikana, Burdette tokaisee. Ja niin päättyy lyhyt tuokiomme. Burdette päräyttää selvällä suomenkielellä "Paskaa!" ja kiittää täkäläisiä ystäviään supportista. «
SUE
» 21 « NRO. 7
AJATTARA
ASA & JÄTKÄJÄTKÄT
Asa on rap-musiikin poikkeustapaus. Avain-nimen turvin levyttämisen aloittanut Asa lähti monikansalliselta levy-yhtiöltä ovet paukkuen, kun suosio alkoi olla suurempi kuin laki sallii. Levytysrintamalle paluun tehnyt Asa tekee musiikkia, jossa rap saa seuraa useasta muusta musiikkityylistä. Kantaaottavat sanoitukset tarkastelevat nykyyhteiskuntaa täsmällisesti ja rohkaisevat kuulijaa ajattelemaan itse.
johtama ryhmä yhdistää bilemeiningin, rytmikkäät sanankäänteet ja tarttuvat hokemat tavalla, joka tekee Cheekistä kuumiman artistin omassa genressään. Viimeistään nyt kannattaa kääntää katse aurinkoon ja nauttia kesän lämpimistä rytmeistä ja menevistä melodioista á lá Cheek!
AMORPHIS
Kalevala ei ole kalavale, vaan täyttä totta, mikäli Amorphikselta kysytään. Suomalaisen raskaan musiikin veteraani koki kasvojenkohotuksen uuden keulamies Tomi Joutsenen mukaantulon myötä. Nyt 70-luvun proge, raskas metalli ja tunnelmalliset kitaramelodiat soljuvat ihan samalla tavalla kuin yhtyeen kultaaikoina 90-luvulla
CMX
Vanha kunnon CMX. A.W. Yrjänän runolliset tekstit yhdistyvät kauniiseen suomirockiin, joka on vuodesta toiseen jaksanut miellyttää festivaalivieraita repäisevällä otteellaan. CMX on räjähtävä, energinen, herkkä ja syvällinen ja kaikkea näitä samaan aikaan. CMX on yhtye, joka ei koskaan kompastu.
katso lisää: www.qstock.org
nelmallista downtempoa ja tyylikästä popmusiikkia. Viileät konesoundit yhdistyvät perinteisten bändi-instrumenttien ja laulaja Tiina Vaattovaaran äänen lämpöön. Istahda hetkeksi tai tanssahtele vapaasti, Grand Manoeuvren musiikki pitää otteessaan, niin keikalla kuin vielä keikan jälkeenkin.
24.-25.7. OULU, FINLAND
vaa räppiä. Tuottaja/MC Aksimin sämplepohjaiset taustat, ryhmän rehellinen räppityyli sekä ahkera keikkailu ovat vakiinnuttaneet Kemmurun paikan yhtenä timmeimmistä liveräp kokoonpanoista.
HEBOSAGIL
Neidit pitäkööt hameistaan kiinni, kun lavalle nousee pohjoisen pallonpuoliskon seksikkäin pörinäpartio Hebosagil! Oululainen yhtye julkaisi debyyttialbuminsa viime vuonna ja on sittemmin noussut pohjoisen undegroundin eturintamaan. Musiikissaan sludgea, death metalia ja hardcorea sulavasti yhdistelevä yhtye juhlii Qstockissa kuusivuotista taivaltaan.
BLAKE
ANNA PUU
Suomi-popin persoonallinen tulokas ihastutti suurta yleisöä Idols 2008 -kilpailussa. Soulahtavaa taidepoppia sisältävä, uskottava debyyttilevy valloitti viime keväänä listat. Ensimmäisenä keikkakesänään Anna tulee valloittamaan Qstockia sopivan herkästi ja kauniisti.
Pitkän uran tehnyt, Aaro Seppovaaran luotsaama Blake sekoittelee stoneria ja vanhan Black Sabbathin tyylistä sysimustaa rockia omaksi tylyksi ja hienhajuiseksi kokonaisuudekseen. Raskaan rupommittavat taistelutantereen sellaiselle kuopalle, että siitä ei selvitä ilman kuulosuojaimia ja ämpärillistä ruskeaa jaffaa. Tämän rockimmaksi meininki ei muutu! Mistä sitä juomaa sai?
EGOTRIPPI
Egotrippi on noussut vaikeuksien kautta voittoon. Entinen indiesuosikki on nyt koko kansan Egotrippi, ja yhtyeen jäsenet nauttivat asemastaan täysin siemauksin, nimittäin tekemällä yhä ja yhä parempia albumeita. Tuore levy Maailmanloppu toi yhtyeen entistä vahvemmin osaksi suomalaisia kestosuosikkeja.
HALOO HELSINKI!
Nuori helsinkiläiskvartetti tuo pirteän poprockinsa ensimmäistä kertaa pohjoisille leveysasteille. Bändikoulusta alkunsa saanut yhtye seuraa Tiktakin jalanjälkiä, mutta tekee kaiken omalla persoonallisella tyylillään. palemateriaalin takana seisoo vankka joukko suomalaisia huipputuottajia. Debyyttilevyllään listoillakin korkealla käväisseen Haloo! Helsingin laulaja/basisti Elli omaa yhden Suomen lupaavimmista uusista lauluäänistä, jota on kehuttu laajalti Suomen musiikkilehdissä. Kuuntele ja ylläty!
KOTITEOLLISUUS
Sanoiko joku Hynynen? Äijääkin äijempi Jouni Kalervo Hynynen ja muut Karjalan lurjukset tulevat kerran haukkumaan sinut pystyyn, toki soittaen siinä sivussa nipun jo ikivihreiksi muodostuneita suomimetallihymnejään. Synkät sanoitukset, viivasuoran vat tunnelmat tarjoavat välineet kaljanhuuruiseen yhteislauluun. Kotiteollisuutta ei turhaan kutsuta 2000-luvun Popedaksi.
ANTHRAX (USA)
Vanhan liiton yhdysvaltalainen speed/thrash metal -yhtye, pomppumetallinkin alullepanijaksikin kutsuttu Anthrax esiintyy öisessä Qstockissa antaumuksella. Suomifanituksestaan tunnettu Anthrax latelee kehiin sellaisen määrän klassikkoja, että nostalgian kyyneliltä ei voida välttyä. Jo eläväksi legendaksikin kutsuttu ryhmä palasi hiljattain lähestulkoon alkuperäiseen kokoonpanoonsa, minkä myötä voit olla varma, että yhtään kestosuosikkia ei jätetä soittamatta. Isiltä pojille ja suoraan ilman välikäsiä, täällä ja tänään.
CAPITAL BEAT
Ska? Suomireggae? Jaa man, juu kotit rait nau. Espoolaishelsinkiläinen kahdeksanpäinen ska/reggae orkesteri The Capital Beat edustaa aitoa karibian meininkiä, tietysti suomalaisittain suodatettuna. Letkeä rytmit, hiki ja iloinen meininki istuvat pohjoisen kesään loistavasti. Nyt on aika heiluttaa valkoista lippua ja antautua The Capital Beatin lämpimälle pulssille.
JOENSUU 1685
Indie rock ei ole kauaa enää vaihtoehtomusiikkia, mikäli Joensuu 1685:n kaltaiset yhtyeet voivat asiaan vaikuttaa. Yhtye osoittaa, kuinka rock voi olla herkkää ja haavoittuvaa, mutta samaan aikaan voimakasta ja omintakeista. Kertaheitolla itsensä suomalaisen musiikin kartalle paaluttanut Joensuu 1685 esittää taitojaan nyt myös Oulussa.
ELEPHANT9 (NOR)
Brittilehdistön hehkuttama Elephant9 on kiistattomasti tämän hetken kuumin norjalainen jazzyhtye. Jazzin, rockin, progen ja psykedeelisen alternativen omaperäinen sekoitus vie kuulijan 60-luvun tunnelmiin. Toki mausteena kuullaan myös 70-luvun alkukantaista rytmiikkaa ja maailmaa hyväileviä melodioita, mutta uskomattomat soittosuoritukset, iloinen meininki ja hämyiset soundimaailmat tuovat mieleen lähinnä norjalaisten oman tuotannon. Mutta kuka sanoi Robert Fripp?
HAPPORADIO
Käske äijäsi pukeutua Che Guevaraan? Tahtooko tavikset todellakin tositeeveen? En tiedä, mutta tässä on bändi, joka soittaa äänellä jonka me kaikki voimme Qstockissa kuulla. Oivasti poppia ja rockia yhdistelevä Happoradio on rautaisella ammattitaidolla muodostettu uuden sukupolven yhtye, jonka ilmaisussa helposti mukaansatempaavat sanoitukset ja tarttuvat kertosäkeet vyöryttävät kuulijan kumoon kerta toisensa jälkeen.
KUURADIO
Oulussa vuonna 2006 perustettu Kuuradio on rockin, jazzin, folkin ja iskelmän välimaastossa taiteileva ennakkoluuloton yhtye. Kuuradion debyyttialbumi "Oisko susta seikkailijaksi?" ilmestyi maaliskuussa 2009. Kuuradion biisien skaala ulottuu hauraasta tunnelmoinnista vauhdikkaaseen groove-ilotteluun.
CELESTY
APULANTA
Toni Virtanen on yksi aikamme suuria biisintekijöitä ja Apulanta suomalaisen rockin ykkösnyrkki. Nykyään myös metallista ja Atlantin takaisesta rockista vaikutteita ottanut yhtye omaa tarttuvuutta enemmän kuin kärpäspaperi, ja yhtyeellä on jo niin monta hittiä että he tuskin itsekään muistavat niitä kaikkia. Yksi asia kuitenkin on varma; Apulanta saa nyrkit kohti taivasta!
Seinäjoen Celesty on toinen Rockpolis-lavan festarivaihtobändeistä. Power metalin perinteikästä lippua kantava kuusikko on juuri julkaissut neljännen albuminsa Vendetta. Luvassa on mahtipontinen ja tilutusta kaihtamaton show.
KAUKO RÖYHKÄ & RÄTTÖ & LEHTISALO
Rockin vanha kettu Kauko Röyhkä ja luovasti hullu taitelijakaksikko Rättö ja Lehtisalo yhdistivät voimansa luodakseen yhden tämän vuoden mielenkiintoisimmista indierock-levyistä. Elektronisia soundimaailmoja, Röyhkän mustalla huumorilla maustettuja tekstejä ja slaavilaisia melodioita ryöpytellään ennakkoluulottomasti ja täysin valtavirrasta poiketen. Tämä yhteistyö ei takuulla tule jäämään unholaan. Yksi plus kaksi onkin tällä kertaa kymmenen?
FRONTLINES
Frontlines on kesällä 2006 perustettu metalliorkesteri oulusta. Bändi soittaa raskasta, groovepainoitteista metallimusaa tinkimättömällä asenteella ja elementissään juurikin livenä energisyytensä ja tarttuvien biisien ansiosta.
HEAVEN & HELL (UK/USA)
Kaikkihan tuntevat Ozzyn aikaisen Black Sabbathin, mutta on myös olemassa toinen merkittävä Black Sabbathin aikakausi, nimittäin Dion aikainen Sabbath. Ronnie James Dio, Tony Iommi, Geezer Butler ja Vinny Appice, eli täysin samat miehet muodostavat tänä päivänä kokoonpanon nimeltä Heaven And Hell, joka esittää Dion aikaisia Black Sabbath kappaleitaan. Mukana on myös uusia kappaleita, sillä kokoonpanon uusi levy ilmestyy sopivasti kevään 2009 aikana.
LISSUT
Tyttöduo Lissut tuli tunnetuksi kesän 2007 vaihtoehtohitistään Pissikset. Lissujen musiikki on energistä poppista, tiukoista menobiiseistä slovareihin. Tytöt ovat erittäin energisiä live-esiintyjiä ja he esiintyvätkin aina oman livebändinsä kanssa. Lissujen onkin sanottu olevan erittäin tervetullut tulokas enimmäkseen melankoliselle poptaivaalle. Lissujen musiikki on iloista, tarttuvaa ja he saavat varmasti yleisönsä hyvälle tuulelle.
ARE
Debyyttialbumiaan työstävän suomenmestarin undergroundhitti "Pirtu" on soinut oulunkin klubeilla täysille tanssilattioille. Jyväskyläläinen friistailmestari tulee esittämään viikonlopunaikana materiaalia tulevalta levyltään, sekä päräyttävää improvisaatiosettiä.
CHEEK
Nyt alkaa bileet, kaikki sileeks! Mustavalkoisista televisioista luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten, nyt tehdään sama väriremontti pääkopassa. Rap ei ole enää pelkästään alan omistautuneimpia diggareita varten. Cheekin, eli Jare Henrik Tiihosen
GRAND MANOEUVRE
Oululainen Grand Manoeuvre tarjoaa festivaaliyleisölle tun-
KEMMURU
Kemmuru on helsinkiläinen hip hop yhtye, joka tekee suomalaista sielunmaisemaa peilaa-
SUE
» 24 « NRO. 7
SUE
» 26 « NRO. 7
KAIKKI HANSKASSA
Turmion Kätilöt hoitavat nykyään tuotantonsa julkaisun itse. He halusivat täyden vapauden kaikkiin bändiä koskeviin asioihin, ja kädenväännön jälkeen se onnistui.
HAASTATTELU
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVAT LEVY-YHTIÖ
T
urmion Kätilöiden levy-yhtiö vaihtui keväällä Spinefarm Recordsista omaan Raha Recordsiin. Suurimmat syyt siihen, että bändi halusi pois Spinefarmilta, olivat näkökohtien erilaisuudet ja liiat kysymysmerkit. Halusimme koko ajan tietää missä mennään, bändin laulaja MC Raaka Pee kertoo. Kun yhtye oli päättänyt laittaa levy-yhtiöasiansa uusiksi, oli heille selvää julkaista jatkossa kaikki itse. Turmion Kätilöt sai useilta levy-yhtiöiltä tarjouksia, joiden joukossa oli muutama potentiaalinenkin. Bändi päätyi kuitenkin perustamaan oman levy-yhtiön, koska yhteistyöstä kiinnostuneetn jakelijat olivat jo tiedossa. Lisäksi Turmion Kätilöt tuntee oman fani- ja kuulijakuntansa ja tietää, miten markkinoida. MC Raaka Pee sanoo keikkojen olevan parasta promootiota. Vaikka omassa levy-yhtiössä on enemmän työtä, ei se haittaa bändin laulajaa. Se on työtä, josta tykkään. Levy-yhtiönvaihto on vaikuttanut bändin toimintaan vapauttavasti. Nyt se saa päättää
aivan kaikesta itse, eikä minkään asian yllä leiju kysymysmerkkejä. Tämä on meille paras vaihtoehto. Tuotanto on aina ollut omaa käsialaa, emmekä ole sinänsä tarvinneet ulkopuolisten apua. Vähän jos säästää, pystyy itse julkaisemaankin. Monet muutkin tekevät nykyään niin, esimerkiksi Apulanta. Bändin uusin pitkäsoitto Usch! on ollut valmiina jo reilun vuoden, mutta se julkaistiin fyysisenä äänitteenä vasta toukokuussa. Laulaja kertoo sen johtuneen oikeusteknisistä syistä. Turmion Kätilöt halusi kuitenkin antaa kuulijoille mahdollisuuden kuulla levyä aiemmin, joten se laitettiin nettiin kesäkuussa 2008. Nyt on hyvät fiilikset. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pidimme tarkoituksella vuoden tauon Pirun nyrkki -levyn jälkeen. Kaksi vuotta olisi ollut jo liian pitkä aika olla julkaisematta uutta materiaalia Usch!-pitkäsoitto oli Suomen virallisella listalla ilmestymisviikollaan kuudentena, vaikka se oli netissä ilmaiseksi ladattavissa pitkään. Korkea listasijoitus oli bändille yllätys. Huolimatta siitä, että levyllä oli muutama ylimääräinen kappale ja biisejä oli miksattu uudestaan, oli pitkäsoittoa ladattu netistä yli platinan edestä.
Ulkomaat tähtäimessä
usch-levyä kohtaan on osoitettu kiinnostusta myös ulkomailta. Usch! julkaistaan näillä näkymin ainakin Espanjassa loppukesällä ja myöhemmin Venäjällä sekä Japanissa. Nyt, kun kaikki on omissa hanskoissa, voimme julkaista ulkomailla, MC Raaka Pee arvelee. Aiemmin levyjen julkaiseminen ulkomailla ja Suomen ulkopuolella keikkailu on riippunut levy-yhtiön muista bändeistä, kaikkia saman yhtiön bändejä kun ei voi laittaa samaan aikaan maailmalle. Nykyään Turmion Kätilöillä ei ole sen suhteen huolta. Keikkakyselyjä on tullut ulkomailta paljon. Se on erittäin hyvä asia bändin kannalta, koska pitkän tähtäimen suunnitelmiimme kuuluu saada asiat rulSUE
laamaan myös ulkomailla. Turmion Kätilöt ei kuitenkaan halua lähteä tekemään pistokeikkoja, vaan kunnollisia kiertueita. Se ottaa aikansa. Yksi tai kaksi julkaisua vielä, niin sitten voi tapahtua. Nöyrin mielin odotamme, mitä tapahtuu. Vaikka Turmion Kätilöt laulavat suurimman osan kappaleistaan suomeksi, on heillä runsaasti kuuntelijoita ulkomailla. Siten puheet ulkomaille menosta ei ole epärealistisia. Esimerkiksi bändin nettisivujen foorumilla ulkomaalaiset ovat suomalaisia aktiivisempia. Osa ulkomaalaisista faneista pitää enemmän suomenkielisistä kappaleistamme ja ihmettelevät Usch!-levyn englanninkielisiä raitoja. Kieli ei siis ole este, MC Raaka Pee kertoo. Meillä ole minkäänlaisia kielellisiä rajoitteita. Aiomme jatkossakin käyttää molempia kieliä. Laulajan puhuessa bändin suosiosta ulkomailla ja varsinkin ulkomaalaisten nettiaktiivisuudesta alkaa tuntua siltä, että Turmion Kätilöt on Suomen ulkopuolella suositumpi kuin kotimaassaan. MC Raaka Pee ei tätä allekirjoita. Nettifoorumilla ulkomaalaiset ovat aktiivisempia, mutta Suomessa keikoilla on aina varmasti porukkaa katsomassa meitä. Aina on melkein täyttä. Meidän biisimme eivät ole radiohittejä, koska joillekin sanoma voi olla liian jyrkkä, vaikka tavan asioista laulammekin. Turmion Kätilöiden ulkomaan-suosiota MC Raaka Pee selittää sillä, että ihmiset tutustuvat bändiin kirjaimellisesti musiikin kautta. He eivät tunne sanoja, mutta pitävät musiikillisesta puolesta. Meillä on pyrkimyksenä saada aikaan groovea, vaikkapa sitten junttiuden kautta. Meillä on paljon ysäriteemaa. En tiedä, käyttääkö sitä moni muu. Ehkä se on tuoretta ja ehkä ysäri kolahtaa ulkomaalaisiin. Muissa maissa on myös suurempi industrialmusiikkiskene.
kin artisteja. Seuraava pitkäsoitto ilmestyy aikaisintaan ensi keväänä. Ennen sitä bändin aikaa vievät keikat. Ei kuitenkaan niin paljon kuin haluaisimme. Usch!-levyn julkistamista ei voitu ilmoittaa, ennen kuin asiat olivat selvät Spinefarmin kanssa. Se vaikutti keikkojen määrään. Levy julkaistiin festarikeikkojen kannalta liian myöhään, monta keikkaa jäi saamatta. Se harmittaa, mutta panostamme syksyyn. Turmion Kätilöt aikoo tehdä ensi syksynä isot keikkapaikat kattavan Industrial Night -kiertueen, jolle tulee mukaan muun muassa Black Light Discipline. Musiikissa Turmion Kätilöille on tärkeintä tekemisen vapaus. He voivat tehdä seuraavalle levylle vaikka tangon, jos siltä tuntuu. Mc Raaka Peen mukaan Turmion Käti-
"Mikään ei ole meille liian rankkaa tai herkkää. Meidän musiikkiamme kuunnellessaan saa nauraa, itkeä tai vihata.
löt tekee musiikkia fiiliksen ja elämäntilanteen mukaan. Se ei seuraa mitään sääntöjä, vaan voi soittaa mitä tahansa. Lisäksi bändille tärkeää on hyväntuulisuus ja tunteiden herättäminen. Mikään ei ole meille liian rankkaa tai herkkää. Meidän musiikkiamme kuunnellessaan saa nauraa, itkeä tai vihata. Viime aikoina MC Raaka Peen omassa levysoittimessa on hänen toisen projektinsa 2 Times Terrorin lisäksi pyörinyt tiuhaan Huoratron. Tiedä vaikka noista löytyisi vaikutteita seuraavalle levylle. Turmion Kätilöt ei ole tehnyt kappaleita ainoastaan omille levyilleen vaan on kunnostautunut myös jääkiekkolaulujen parissa. Osittain kuopiolainen bändi päätti tehdä Kuopion SMliigajoukkueelle Kalpalle uudet kannustuslaulut viime kaudella. Joukkue suostui bändin ehdotukseen, biisit syntyivät ja viime keväänä kappaleet otettiin käyttöön Kalpan kotipeleissä. Aiemmin laulaja ei ollut kiinnostunut jääkiekosta, mutta kiinnostus heräsi, kun hän kävi katsomassa muutaman pelin. Kävimme yhdessä pelissä esittämässä biisejä ja sekoilemassa kuopiolaiseen tyyliin kentällä ennen peliä. MC Raaka Pee myötäilee varovaisesti spekulaatiotani siitä, että Kalpan viimekeväinen menestys pudotuspeleissä johtuu uusista kannustuslauluista. Ehkä. Jospa ensi vuonna menisi vielä paremmin.
Aihioita varasto täynnä
turmion kätilöiltä jäi Usch!-levyn äänityssessioista kappaleita yli. Se ei ole bändille uusi tilanne: Turmion Kätilöillä on tapana jättää biisejä odottamaan parempaa fiilistä niiden loppuun työstämiseen. Uuden levyn tekemistä aloittaessa noita hiontaa vaille valmiita kappaleita ei kuitenkaan aina malta kuunnella. Ensi syksynä Turmion Kätilöt kuitenkin aikovat julkaista uutta materiaalia sisältävän ep:n, jolla on näitä ylijääneitä biisejä. Haluamme levylle spesiaalivierailuja. Siihen tulee mahdollisesti isoja ulkomaalaisia-
» 28 « NRO. 7
KUO LA 1.8. PIO KUO ROCK, PIO
SUE
» 29 « NRO. 7
» KITARALLE KYYTIÄ
Sonata Arctican kitaristin Elias Viljasen kolmas soololevy ilmestyi kesäkuussa.
onata Arctican kitaristina parhaiten tunnettu pirkkalalainen Elias Viljanen aloitti kitaransoiton kahdeksanvuotiaana. Tuolloin meikit naamastaan pessyt Kiss oli kova sana Suomessa, ja Elias-poika tykkäsi bändistä kuin hullu puurosta. Sittemmin alkoi maistua rankempi heavy. Vuonna 1975 syntyneen Viljasen ensilevytys on vuodelta 1992, jolloin death metal -bändi Depravityn neljän kappaleen ep-levy ilmestyi ranskalaisen levy-yhtiön kautta. Yhtyeessä soitti sittemmin muun muassa Korpiklaanista ja Eero & The Escortsista tuttuja muusikoita. Nykyään Viljanen mainitsee vaikuttajikseen Dream Theaterin John Petruccin, Steve Vain ja Joe Satrianin kaltaisia nimiä. Myös Metallican Kirk Hammett on ollut kova jätkä jo vuosia. Kymmenen vuotta kuolometallilevyn ilmestymisen jälkeen ahvenanmaalainen levy-yhtiö Lion Music pukkasi ulos Viljasen esikoissoolon Taking the Lead. Alan piireissä kiinnostusta herättänyt levy ei kuitenkaan saanut sen suurempaa huomiota, kuten ei seuraajansa
HAASTATTELU
S
Leadstarkaan (-05). Nyt ovat asiat eri mallilla, kun uutuuskiekkoa Fire-Hearted mainostetaan oikein kunnolla. Nyt levystä kuulee varmasti muutenkin kuin puskaradion kautta, toteaa Viljanen. Spinefarmin julkaisema FireHearted poikkeaa edeltäjistään heti siinä, että mukana on kaksi laulettua kappaletta. Aiemmin levyt sisälsivät pelkästään instrumentaaleja. Kolmannesta soololevystä oli puhetta jo vuosia, mutta lopullisen niitin sen tekemiselle antoi Sonata Arcticastakin tuttu kosketinsoittaja Henrik Klingenberg. Mies potki Viljasta persuiksille, että "eiköhän tehdä se sinun levy nyt". Olin alkuun hieman varovainen kun puhuttiin kappaleista, joihin haluttiin laulaja mukaan. Ei levy-yhtiö siihen pakottanut, mutta kun siihen kerran lähdettiin, niin halusin mukaan kunnon laulajia, Viljanen kertoo. Niinpä mukana ovatkin Sonata Arctican Tony Kakko ja Nightwish-Tarot-mies Marco Hietala. Kitaristin mukaan levyyn saattaa olla nyt helpompi tutustua, kun mu-
TEKSTI KIMMO JARAMO KUVATERHI YLIMÄINEN
kana on kovan luokan kiekujia eikä pelkkää kitarankuritusta. Fire-Hearted-levyn kaksi laulettua kappaletta sävellettiin vasta kun selvisi, että levylle tulee vokalisteja mukaan. Viljasen tekotapa noissa biiseissä poikkeaa jonkun verran muusta materiaalista, vaikka yleensä hän yrittääkin tehdä instrumentaalit samoin menetelmin kuten "oikeaakin biisiä rakennetaan". Olo on huojentunut, kun levy on vihdoin kaupoissa. Yli kaksi vuotta siihen meni. Viimeiset nauhoitukset tehtiin helmikuussa, Viljanen miettii. Hänen mukaansa uutukaisella on kiinnitetty enemmän huomiota sovituspuolelle. Vaikka Fire-Hearted
kuulostaakin pitkälti samalta kuin aiemmat levyt, on kokonaisuus kantavampi. Mukana on heviä, rokkia ja kovin erilaisiakin biisejä. Sonata Arctica pitää miehen niin kiireisenä, ettei oma yhtye Evil Spirit ehdi keikkailla. Mutta jos bändin jätkät saadaan joskus kasaan ja yhteistä aikaa riittää, niin mikä ettei sitten keikoillekin. Basistina orkesterissa on Jari Kainulainen, joka myös entisenä Stratovariuksena muistetaan, asuu nykyään Norjassa ja soittaa ruotsalaisessa Evergreyssä. Jartsi on kovan luokan basisti. Hän ilmoitti, että "ei sitten keikoille ilman häntä", Viljanen hymyilee. Osuutensa Fire-Hearted-levylle Kainulainen soitti viime talvena,
jolloin hän kyläili Suomessa. Uuden levyn myötä varmasti myös monet Sonata Arctican kautta Elias Viljasen nimen bonganneet ihmiset kiinnostuvat hänen omasta musiikista. Miehen tie maakuntasarjan muusikosta suositun bändin kitaristiksi on ollut eräänlainen tuhkimotarina. Nuorisotalokeikat ovat vaihtuneet ulkomaankiertueisiin ja isoihin areenoihin. Ennen Sonataa tein metalliverstaalla hitsaushommia ja tätä sooloprojektia siinä sivussa harrastuksena. Bändin kaverit muistivat minut kun heillä tuli ongelmia entisen kitaristinsa kanssa. Olimme muutaman kerran Sonatan lämmittelijöinä, jonka perusteella he kysyivät minua yhtyeeseen mukaan. «
SUE
» 31 « NRO. 7
THRASH METAL VS. L
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA KIMMO NURMINEN
Mitä metalli on ja miten sitä voi tehdä? Millaisen riitasoinnun Nightsatanin laser metal ja Axegressorin thrash metal synnyttävät yhteiskeikalla?
SUE
aksi bändiä, kaksi tapaa soittaa raskaasti. Axegressor tykittää raivoisaa thrash metalia perinteisellä laulu-kitara-basso-rummut-kokoonpanolla. Nightsatan puolestaan soittaa laser metalia kahdella syntetisaattorilla ja sähkörummuilla. Näitä turkulaisia yhtyeitä erottaa hyvin moni asia ja yhdistää se, että kumpikaan bändi ei soita nykypäivän metallia. Axegressor kauhoo thrashin kultakaudelta 1980-90-lukujen taitteesta. Nightsatan taas inspiroituu 70-luvun lopun ja 80-luvun alun hevistä ja vanhasta doomista sekä itse luomastaan metallin tulevaisuudesta. Nightsatanin rumpali Inhalator II ja kosketinsoittaja Tomi "Snake" Steel eivät silti pidä bändiään vastareaktiona hevin nykytilalle. Ei pidä myöskään laulaja Johnny Nuclear Winter Axegressoria. Tomi: Jokainen Nightsatanin jäsen aloitti lapsena musiikin kuuntelun hevistä. Sitten käytiin läpi kaikki musiikin genret ja palattiin takaisin metalliin. Nightsatanin hevi suodattuu kaiken sen läpi, mitä o me ollaan siinä välillä kuunneltu. Joh Johnny: Meillä on puristisempi lähtökoht kohta. Metalli on pysynyt mukana. Axegress sor soittaa musiikkia, jollaista sen jäsenet ovat kuunnelleet 20 vuotta. Välillä on ollut meta metallisia syrjähyppyjä, mutta thrashiin on aina palattu. Sc Scot MacFadyenin ja Sam Dunnin tuoreess reessa Global Metal -dokumentissa tullaan siihe siihen tulokseen, että hevarit ovat maailman manlaajuinen heimo, jolla on yhteinen kulttuuri tuuri. Onko Nightsatan osa tuota heimoa? To Tomi: Se on lähinnä siitä kiinni, että huol huolitaanko meidät heimoon. Joh Johnny: No, jos bändissä on kaksi syj naa ja sähkörummut ja sitä sanotaan metallibän libändiksi, niin moni lähtee heti himaan. In Inhalator: Meillä on oma juttu eikä me vältt välttämättä edes pyritä sisään hevimaailmaan maan. Suurin osa meidän diggareista ei ole heva hevareita. To Tomi: Se onkin mahtavaa, että Nightsatanin keikoilla puolet jengistä luulee kuulleens leensa Daft Punk -elektroa ja puolet Black
K
Sabbath -heviä. Jos Nightsatanin biisit soittaisi kitaralla, bassolla ja tavallisilla rummuilla, ne kuulostaisivat ihan Black Sabbathilta. Nightsatan on tosi perinnetietoista heviä, todellinen hevin ABC. Mutta kun me soitetaan sitä näin, niin se on eräille saatanasta. Johnny: Mutta jos teillä olisi kevyemmät soundit, teidän biisit kuulostaisivat paljon homommilta. Inhalator: Meidän sinkussa lukee, että "No guitars played on this record!!!" Samalla tavalla kuin thrashissa on omat säännöt, laser metalissakin on. Johnny: Mitä sääntöjä thrashissa on? Tomi: Pitää olla Bermuda-shortsit ja lippis väärinpäin. Inhalator: Eikä saa käydä suihkussa. Johnny: Just äsken kävin! Black metalissa on sääntöjä. No friends, no mosh, no fun.
OIKEUTTA METALLILLE
purismi ja säännöt yhdistävät kaikkia musiikin genrejä. Puhuttiinpa sitten metallista, syntikkapopista tai punkista, aina löytyy oikeita ja vääriä tapoja soittaa. Soittaako Nightsatan Axegressorin laulajan mielestä heviä? Johnny: On siinä raskas meininki. Mutta jos Nightsatania sanoo heviksi tai metalliksi, niin en mä tiedä tekeekö se kummallekaan oikeutta. On se ainakin maailman paras laser metal -bändi. Onko Nightsatan vitsi? Johnny: En mä sitä vitsiksi sanoisi, mutta tekee ne musaa enemmän kieli poskessa kuin Axegressor. Tomi: Se on varmaan totta. Nightsatanin biisien nimissä ja aihepiireissä on sitä hevijuttua, joka oli meistä lapsena tosi siistiä. Nyt me ollaan kolmekymppisiä ukkoja, ja se sama hevijuttu aukeaa ihan uudella tavalla. Se on tavallaan parodiaa metallista ja me ollaan hauskoja, mutta ei missään nimessä mikään huumoribändi.
» 32 « NRO. 7
LASER METAL
Onko Axegressor Nightsatanin mielestä liian tosissaan? Tomi: En mä usko. Monet metallimiehet ovat liian vakavissaan. Axegressorin edustama thrash metal on kuitenkin vauhtimetallin muodoista leppoisin. Johnny: Joidenkin mielestä thrash metal on vitsi, koska siinä ei ole kyse kovin vakavista asioista. Axegressorilla on muutama perinteinen thrash-sanoitus, jossa pidetään hauskaa aivot narikassa. Tulee teksteissä välillä vitutustakin purettua. Parempi niin kuin mennä kadulle ottamaan turpaan. Johnny Nuclear Winter arvelee, että Nightsatanin instrumentaalimusiikissa ajatusten välittäminen on vaikeampaa kuin lauletussa musiikissa, jossa "voi tsekata teksteistä kuinka paljon siellä spedeillään". Inhalator: Me luodaan mielikuvia enemmän soundtrack-tyyliin, soundimaailmalla ja Midnight Laser Warrior -tyyppisillä biisien nimillä. Nightsatan aiheuttaa eri ihmisille erilaisia visioita ja fiiliksiä. Tomi: Yhtä paljon kuin Nightsatan on velkaa 80-luvun heville, se on velkaa italialaisen Goblinin kaltaisille bändeille ja kauhuelokuvasoundtrackeille, John Carpenterille. Itse saan meidän biiseistä vaikka mitä viboja, mutta en kai mä muille ala selittää, että "nyt tappaja-auto tulee, ja..." Axegressorin ensimmäinen pitkäsoitto Command ilmestyi äskettäin, ja Nightsatan debytoi Steel Diamond -nimisellä 7"-singlellä. Mitä mieltä te olette toistenne musiikista? Tomi: Axegressor kuulostaa Kreatorilta. Se ei ole huono asia. Jos joku Suomessa onnistuu kuulostamaan Mille Petrozzalta, se ei voi olla väärin. Johnny: Nightsatanin Steel Diamond on liian pitkä biisi. Tosin mulla tulee Nightsatanista ensimmäisenä mieleen nimenomaan Goblinin tyyppiset bändit, ja siihen juttuunhan kuuluvat pitkät biisit. Mä olen kuitenkin sillä tavalla kärsimätön, että levyllä Nightsatan vaipuu mulla taustamusaksi. Keikalla niiden konsepti pelittää mulle sopivammin.
ON TAISTELUN AIKA
johnny nuclear winter piirtää sormella pöytään kaksi ympyrää, jotka edustavat Nightsatanin ja Axegressorin faneja. Se, leikkaavatko nämä ympyrät lainkaan toisiaan, selviää Turun Klubilla keskiviikkona 28.7. Axegressorin ja Nightsatanin yhteiskeikalla. Tomi: Se on tosi hedelmällinen asetelma. Onko Nightsatanin ja Axegressorin faneissa minkäänlaista overlapiä? Mä luulen, että Axegressorin fanien on helpompi pitää Nightsatanista kuin toisinpäin. Me kun ollaan melkein heviä. Inhalator II: Moni yllättyy nähdessään Nightsatanin livenä. Meininki on kuitenkin aika erilainen kuin levyllä, pitit ovat pyörineet. Levyllä on rummuissa jonkinlainen Pori-soundi. Tuottaja Jori Hulkkonen väänteli nappia ja niistä tuli tollaset. Keikalla me kuulostetaan livebändiltä. Thrash metal kohtaa laser metalin IndieIltamien ennakkoklubilla. Johnny: Kun mä esittelin tän keikkaidean meidän kitaristille Seba Formalle, se kysyi, että "mitä vittuu me sinne mennään indiehomoja ihmettelemään?" Mutta onhan siellä ollut metallibändejäkin. Mä ja meidän basisti Aki Paulamäki ollaan kiinnostuneempia tällaisista vähän erikoisemmista hankkeista kuin kitaristi ja rumpali Atte Mäkelä, jotka keskittyvät mieluummin meidän omaan musiikkiin. Nähdäänkö keikalla mitään spesiaalia? Johnny: Katsotaan. Ainakin meillä on siellä kaksi rumpalia. Alkuperäinen rumpali tulee vetään yhden biisin. Tomi: Voisko se soittaa sähkörummuilla? Johnny: Ei. Inhalator: Jos mä vedän oikeilla rummuilla? Tomi: Ei ei ei ei... Inhalator: Se oli vitsi! Sellaiset soittimet ei kuulu Nightsataniin! Tomi: Mehän voitaisiin vetää Bumtsibum-tyylillä biisi vuoron perään. Johnny: Ihmisten ois vaan sitten paha arvata, kumpi bändi on vuorossa. «
KE 29.7. KLUBI, TURKU
MIKÄ NWOFHM?
Nightsatanin Steel Diamond-singlen toinen masteroija on Jussi Lehtisalo, jonka johtama Ektro Records lanseerasi muutama vuosi sitten uuden tyylisuunnan nimeltä NWOFHM eli New Wave of Finnish Heavy Metal. Jussi Lehtisalo, mitä NWOFHM on? Se on kirjainyhdistelmä, jota esim. Circle alkoi käyttää populistisista syistä. Paino on sanoilla New Wave, samassa hengessä kuin ranskalaisen elokuvan uudessa aallossa. Se voi tarkoittaa myös No Wavea, joka on New Yorkissa punkin jälkimainigeissa kehittynyt äänekäs tyylisuunta. Osa Ektrolle levyttävistä rockyhtyeistä on käyttänyt kirjainyhdistelmää New Wave of Finnish Heavy Metal -hengessä. Siinä vaikutteena on Englannissa syntynyt melodinen NWOBHM. Ektron metallijulkaisuista Thor ja Solitaire on huomioitu metallipiireissäkin, mutta porilaisia NWOFHM-bändejä ei. Mistä se johtuu? Luulen, että porilaiset NWOFHM-bändit, kuten Tractor Pulling, Motorspandex, Mercedes Hell ja Pharaoh Overlörd eivät vain ylitä uutiskynnystä, vaan tulevat säilymään mitättömyyden maailmankartalla. Haluatko pitää NWOFHM:n pienen porukan omana juttuna? Tässä on kyseessä on vain vaikutteiden ilmaiseminen tuolla kirjainyhdistelmällä. Olisihan se toki jännittävää, jos joitain orkestereita NWOFHM-bändit innostaisivat. Nightsatan sanoutuu irti NWOFHM-genrestä. Kuuletko heidän musiikissaan NWOFHMvaikutteita? Olen jäävi ottamaan asiaan kantaa, mutta olisin liikuttunut, jos he olisivat saaneet edes pientä innostusta NWOFHM-bändeistä.
SUE
» 33 « NRO. 7
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
8
ELIAS VILJANEN FIRE-HEARTED
(Spinefarm) Pirkkalasta lähtöisin oleva kitaristi Elias Viljanen on kulkenut pitkän tien death metal -bändi Depravitystä menestysyhtye Sonata Arcticaan. Viljasen kolmas soololevy on jatkoa vuonna 2002 ilmestyneelle Taking the Leadille ja kolmea vuotta myöhemmin ilmestyneelle Leadstarille. Fire-Hearted poikkeaa edeltäjistään siinä, että instumentaalien lomaan on ujutettu kaksi laulettua kappaletta ilmeisesti kaupallisessa tarkoituksessa. Tarot- ja Nightwish -peikko Marco Hietala laulaa The Last Breath of Loven ja Sonatan Tony Kakko puolestaan tarttuu mikkiin Kiss of Rainissa. Hietalan esittämä biisi voisi olla hitti jossain muussa yhteydessä, mutta kitaralevyltä se tuskin nousee esille esimerkiksi radiosoittoon. Komeaa kuunneltavaa kaikin puolin. Viljanen on monipuolinen kitaristi. Hän ei tyydy pelkkään tilutteluun, jota saa tehdä Sonata Arctican puitteissakin ihan tarpeeksi, vaan mies lataa eri tyylejä tiskiin kuin luonnostaan. Joe Satrianin tuotanto tulee vahvasti mieleen monista kappaleista. Yleensä instrumentaalilevyt tuppaavat olemaan puuduttavia, mutta Viljasen kiekko on mukava tuulahdus rentoa soitantaa eikä kyllästytä useammallakaan kuuntelukerralla.
KIMMO JARAMO
SUE
» 34 « NRO. 7
ka-käännösversiosta Shuttle to Venus puhumattaan. Turmion Kätilöitä edeltänyt ja monen bändin jäsenen "alkukoti" Ancient Drive kykeni manaamaan synkän seksuaalista vimmaa Black Orgies -albumillaan englanniksikin, joten ainoaksi johtopäätökseksi jää, että kyse on sittenkin kappaleiden vaisuudesta, ei ainoastaan sanoituskielen vaihtumisesta. Tätä johtopäätöstä tukevat myös suomenkieliset rallit, joista monikaan ei yllä edeltäjien tasolle. Pakanamaan kartta sekä Minä määrään kylläkin iskevät ärhäkästi kiinni, mutta muu anti jää tasapaksun vaisuksi.
JUSSI LAHTONEN
7
LEVYARVIOT
DRUDKH MICROCOSMOS
(Season of Mist) Ukrainan metallipiirit eivät ole järin tunnettuja muualla, saatika kovin laajoja. Drudkhin jäseniltäkään on turha tiedustella sen enempää asiasta saatika mistään muustakaan siitä syystä, että bändi on nykyisenä mediahuorauksen ja julkkistyrkkyaikakautena todellinen oman tiensä kulkija. Yhtye ei soita keikkoja tai anna haastatteluja, siitä ei ole valokuvia eikä yhtyeellä ole virallisia nettisivujakaan. Sen verran yhtye on antanut nykyajan hömpötyksille periksi, että sillä on omat myspace-sivustot. Sääli sinänsä, totaalinen mediablokkaus olisi ollut vielä astetta puritaanisempi ja tylympi linja. Tosimieshän ei vastaa edes puhelimeen saatika avaa ulko-oveaan jos joku soittaa. Yhtyeen maalaileva ja tunnelmallisen pakanallinen black metal kuvaa muinaisia aikoja, ja sanoitukset ammentavat sekä ukrainalaisten runoilijoiden töistä että filosofiasta, mytologiasta ja historiasta. Bändin seitsemännelle kokopitkälle ei intron ja outron lisäksi mahdukaan kuin neljä pitkää, usein liki kymmenminuuttista biisiä. Mikrokosmokseen on vaikea päästä sisälle eikä lopputulos ole niin vetoava kuin tarkoitus olisi.
JUSSI LAHTONEN
SUFFOCATION Blood Oath (Nuclear Blast)
Tässä kuussa pukkaa veteraaniikäisten death metal -miesten hengentuotteita enemmänkin, sillä Asphyxin paluulevyn lisäksi myös New Yorkin rankin yhtye Suffocation julkaisee albumin. Ja kuten Asphyx, myös Suffocation ehti välillä hajota ennen kuin palasi 2004 kuolonmetallin pariin Souls to Deny -albumillaan. Tämän jälkeen yhtye julkaisi Suffocation-nimisen levyn vuon-
8
na 2006, ja nyt on vuorossa kuudes kokopitkä. Bändi ei ole muuttanut vuosien varrella linjaansa piiruakaan, ja rytminen, möreän raaka tykitys yhdistettynä Frank Mullenin epäinhimilliseen kurnutukseen on ehtaa Suffocationia niin hyvässä kuin pahassakin. Enemmän kuitenkin hyvässä: vaikka pahat kielet voivatkin sanoa yhtyeen hiihtävän aina vain samoja latuja, niin
nämä ladut ovat nyt niin hyvin aurattuja ja reitti tuttu, että yhtye takoo edelleen kärkiaikoja. Kappaleet kuten Dismal Dream, Images of Purgatory ja hirtehisesti vanhaa sananlaskua mukaileva Come Hell or High Priest jättävät verivalasta hyvän maun. Itse asiassa niin hyvän, että yhtyeen nykykunnon näkisi mielellään livenä Suomessakin.
JUSSI LAHTONEN
8
MACHINA MAJESTIC MACHINATION
(Shark Records) Melodisen metallin saralla Suomi on kunnostautunut sekä määrässä että laadussa, ensinmainitun aiheuttaessa väistämättömästi sen, että markkinat ovat turhankin pullollaan tarttuvan melodista ja voimasointuista hevimetallia. Ensimmäisen täyspitkän levynsä julkaiseva Machina kuuluu onneksi viimeksimainittuun kategoriaan ja ansaitsee paikkansa yhtyekartalla vankalla taidollaan. Yhtye julkaisi ensimmäisen EP:nsä Dark Age Digitalin jo neljä vuotta sitten, mutta ei keräämistään kovista arvosteluista huolimatta tarttunut vielä tuolloin tarjottuihin sopimuksiin vaan hioi omaa linjaansa eteenpäin ja tiukensi äänimaailmaa entisestään. Raaka työnteko kannatti, sillä nopeasti julkaistun ja puolivillaiseksi jäävän ensirykäisyn sijasta Majestic Machination on huoliteltu, mietitty ja kokonaisuutena oivallisesti toimiva paketti. Eron uuden ja vanhan välillä voi kuulla suoraan itse levyltä, sillä bonusbiiseinä on mukana kolme kappaletta vanhalta EP:ltä.
Osa EP:n kappaleista taas on sovitettu uudestaan ja käytetty itse kokopitkällä. Metal Cult, Child of Fire ja Requiem for the Reborn vakuuttavat oululaisesta osaamisesta, ja vaikka albumilla on mukana nimekkäämpiäkin vierailijoita Burning Pointista ja Kilvestä, ei bändi kaipaa sinänsä vierailijoita vaan seisoo vahvasti omilla jaloillaan.
JUSSI LAHTONEN
(Spikefarm) Brittiläiset black metal -vaikuttajat, <Code>yhtyeestä tuttu Aort sekä multi-instrumentalisti Ewchymlaen kasasivat kahteen pekkaan uuden black metal -yhtyeen, joka ammentaa saatanallisen alkuvoimansa bläkkiksen alkuajoista ja 1990-luvun alun suttuisista surinasoundeista. Ottaen huomioon, että albumi on sentään masteroitu Minerva Papin toimesta Finnvoxilla ei voi kuin ihmetellä nykyteknolo-
6
BLUTVIAL I SPEAK OF THE DEVIL
gian mahdollisuuksia: eräällä metallimaailman parhaimmalla laitteistolla ja huipputekijän masteroimana saadaan aikaiseksi tylsän monotonista kurinaa ja surinaa, joka voisi olla nauhoitettu kahden promillen kännissä neliraiturille norjalaisen vuonon pohjalla. Black metalin klassikkolevyjen puolustuksenahan on se, että ne nimenomaan on nauhoitettu alkukantaisissa oloissa, usein varsin nuorien ja kokemattomien muusikoiden toimesta. Mitään selitystä tämänkaltaiselle retrosoundille ja muka-synkälle pörinälle ei nykyaikana oikein ole, varsinkin kun biisit ovat melkoisen kehnoja ja ennalta-arvattavia. Kaksi pidempää, monivivahteisempaa ja eeppisempää biisiä, Hiraeth ja 1584 ovat kuitenkin Blutvialinkin debyytin pelastus, muiden kappaleiden jäädessä nopeasti unholaan.
JUSSI LAHTONEN
(Nuclear Blast) Kanadasta tulevat death metal -yhtyeet eroavat usein merkittävästi eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista kollegoistaan siten, että kanukkien intohimona on paitsi huikea teknisyys (kuten esimerkiksi Cryptopsylla), myös halu ympätä kuolonmetalliin muita monipuolisia elementtejä siten, että äärimetalli pysyy aina herrana eikä ole trendipelleilyn orja. Montrealin suunnan kanadanranskalaisten perinteiden mukaisesti myös Augury menee omia polkujaan. Hyvin teknisen kuolonmetallin runkoon on pultattu jazz-elementtejä, jotka sopivat bändin monipuoliseen äänimaailmaan kuin jääkiekkomaila keskivertokanukin kätöseen. Yhtyeen toinen albumi on ensimmäinen isommalla levy-yhtiöllä, ja bändi on joka osa-alueeltaan valmiina kiertämään muutakin kuin vaahteralehtien maata. Mahtava Oversee the Rebirth, Simian Cattle ja Jupiter to Ignite eivät emmi vaan lyövät kuulijaansa teknisen taituruuden ja luovan soveltamisen ryöpyllä.
JUSSI LAHTONEN
8
AUGURY FRAGMENTARY EVIDENCE
(Season of Mist) Raakaa rässiä Australiasta, siinä Deströyerkuuskuuskutosten metodi. Vuonna 1994 toisensa löytäneiden aussien kaavalla on syntynyt aiemmin kolme täyspitkää, joista viimeisin julkaistiin 2002. Seitsemän vuoden yksinäisyyden ja basistinvaihdoksen jälkeen nelikko päätyi taas studioon Defiancea takomaan. Kiukkuinen yhdeksän biisin rykäys kellottaa reilun neljänkymmenen minuutin kierrosajan, ja jyminä, jytinä ja mäiske ovat kuin rugby-kentältä. Vaikka yhtyeellä on mukana myös black/death-vivahteita, Deströyerien asenne ja tyly tylytys muistuttaa sekä musiikillisesti että henkisesti Suomen Turun parasta thrash metal -poppoota. Kunnon kotiinpäinvedon merkeissä on todettava, että Deströyer 666:han on Australian Axegressor! Kelpo rallit kuten The Barricades Are Breaking, Weapons of Conquest ja A Thousand Plagues ovat hyviä perusteita bändin uhmaan, vaikkakaan yhtye ei aivan loppuun asti jaksa. Hyvistä hetkistä kokonaisuus jää sittenkin keskinkertaiseksi.
JUSSI LAHTONEN
7
DESTRÖYER 666 DEFIANCE
7
MURDERSHOCK REASONING INSANITY
(Full Metal) Kotimainen Murdershock debytoi 11 kappaleen voimin, tyylilajinaan thrash-vaikutteinen death metal. Ytimekäs ja ärhäkkä yhtye ei kuvia kumartele ja kepittää nopeat biisinsä nopeasti kuin Usain Bolt radalla. Biisien keskipituus ylittää kolmen minuutin, mutta enempää aikaa ei yleensä tuhlata. Hulluudesta ja väkivallasta kertovien aggressiorallien tunnelma muistuttaa parhaimmillaan itseään At The Gatesia, ja nimikkobiisi, The Day That Changed Everything sekä levyn jälkipuoliskon helmi Beholder of Truth ovat huippuluokan kappaleita, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyse on debyyttibändistä. Myös Pekka Okuloffin vokaalit ovat kauttaaltaan monipuolisia ja ärhäkän aggressiivisia. Erittäin hyvien hetkien vastapainoksi albu-
SUE
» 36 « NRO. 7
LEVYARVIOT
(Columbia) Gossipin odotettu major label -debyytti on dancetuottajana vihreähkön Rick Rubinin follow upin hakuista diskopoppia. Yksikään kappaleista ei kohoa edellisen levyn nimibiisi Standing in the Way of Controlin tasolle Heavy Cross -ensisinglekin on vain (hyvä) hiilipaperikopio hitistä. The Smithsin levyistä muistuttavaan kansipotrettiin on sorrettujen vähemmistöjen puolustajan, muotilehtien tyyli-ikonin (ja mitä muuta vielä) Beth Ditton sijaan ikuistettu androgyyni rumpali Hannah Billie, jonka rumpusoundit eivät enää hakkaa ruvelle. Valitettavasti ei mikään muukaan. Rubinin assistentit ovat siivonneet soundit suuren yleisön oletetun maun mukaisiksi. Ditto ei laula kykyjensä äärirajoilla ehkä hän on vain treenannut mutta manerisoiduttuaan nainen on menettänyt äänestään sen karheuden ja sielukkuuden, joiden perusteella häntä aiemmin verrattiin Janis Jopliniin ja anteeksi vain, heppoisin perustein, Aretha Frankliniin. Kun ylärekisterin whoa-oaa-huudot jäävät kliseiksi vaille todellista tunnetta, kaivattaisiin panostusta kuiskaavaan alarekisteriin. Pidän tästä tarttuvia biisejä pursuilevasta albumista silti suuresti pieninä annoksina kerrallaan. Rivakasti funkkaavalla Spare Me from the Mold -päätösraidalla kuullaan jopa rivoa XRay Spex -tyyppistä sakspiiputtelua. Yazoo-henkinen Four Letter Word piristää.
JARI MÄKELÄ
8
GOSSIP MUSIC FOR MEN
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SUE
» 38 « NRO. 7
www.ankkarock.fi
1.-2.8.2009 Korso, Vanta a
Hyvä fiilis - Reilu meininki!
009 Lauantai 1.8.2
CAVALERA CONSPIRACY (BRA/FRA/USA) DRAGONFORCE (UK) TEHOSEKOITIN HARDCORE SUPERSTAR (SWE)
MAIJA VILKKUMAA MAIJA VILKKUMAA
CMX EGOTRIPPI ENSIFERUM LE CORPS MINCE DE FRANCOISE CMX EGOTRIPPI ENSIFERUM LE CORPS MINCE DE FRANCOISE
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP TUOMO SCANDINAVIAN MUSIC GROUP TUOMO
2009 Sunnuntai 2.8.
AMON AMARTH (SWE) AMORPHIS APULANTA FUCKED UP (CAN) KOTITEOLLISUUS PINTANDWEFALL PMMP SONATA ARCTICA TURISAS
Lisätietoa lipuista ja hinnoista www.ankkarock.fi
Liput myynnissä Ankkarockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä.
Oikeudet muutoksiin pidätetään.
TV ON THE RADIO (USA) THE NATIONAL (USA) EPPU NORMAALI TESTAMENT (USA)
SUE
» 43 « NRO. 7
» LEFFAVIERAS Toni Laaksosen fanituslistat
Aution saaren elokuva: Matti Ijäksen Katsastus. "Se on ehtymätön läppäkone, täynnä käyttökelpoisia one-linereita. Toisaalta se on ehkä vähän huono valinta, jos kerran siellä ei ole ketään, jolle niitä heittää. Sillä on kuitenkin tärkeä paikka mun sydämessäni. Sehän on kuvattu Tornion alueella, ja siellä opiskellessa se tuli katsottua tosi useasti. Mä oon nähnyt sen varmaan 25 kertaa, eikä sen teho ole yhtään laimentunut. Aina se on naurattanut yhtä paljon." Suosikkikohtaus kautta aikojen: "Kaikessa alleviivaavuudessaankin se on Usual Suspectsin eli Epäiltyjen loppukohtaus. Siinä kaikki selviää pikku hiljaa, agentti laskee päässään yhteen eri johtolankoja ja lopulta tajuaa kaiken. Se kolahti tosi kovaa, kun sen ekaa kertaa näki. Totta kai se menettää tehoaan ensimmäisen kerran jälkeen, kun kaiken jo tietää, mutta ekalla kerralla se oli vaan niin huikea kokemus." Suosikkinäyttelijä: Kevin Spacey. "Sehän teki nimenomaan Usual Suspectsissa loistavan roolin, mutta se on ollut lähellä mun sydäntä aina siitä lähtien, kun mä ekan kerran sen noteerasin Sevenissä pahiksen roolissa. Sillä ei ole mitään elokuvatähden näköä, se näyttää tosi perustavalliselta jampalta, mutta ne sen pienet ilmeet on tosi hyviä varsinkin se yksi tietyllä lailla pikkuisen vino ilme, jossa on tiettyä häijyyttä." Suosikkiohjaaja: Frank Darabont. "Mä en ole hirveän ohjaajaorientoitunut katsoja, mutta Frank Darabontin voisi mainita, koska siltä mä olen nähnyt vain kaksi niistä suurin piirtein kolmesta leffasta, jotka se on ohjannut. Vihreä maili ja Avain pakoon on molemmat isoja ja loistavia teoksia, melkeinpä eeppistä mittaluokkaa. Ja molemmat ihan omanlaisiaan."
ENSI-ILTA
» BORATIN KIPEÄMPI VELJENPOIKA
Kun Sacha Baron Cohenin tuoreimman alter egon, itävaltalaisen muotitoimittajahomo Brünon pääosittama elokuva sai ennakkoesityksensä, päätti allekirjoittanut napata käsikynkkäänsä mahdollisimman julkisen henkilön. Vaan kun ei Vanhasen tai Halosen numeroa kännykkäni luettelosta löytynyt, piti tyytyä valtakunnalliseen radioääneen, YleX:n X-Ryhmän juontajana toimivaan Toni Laaksoseen. Heti näytöksen jälkeen olimme molemmat lähes sanattomiksi shokeerattuja, joskin lähinnä positiivisesti järkyttyneitä. Sitä kuvastaa vastaus epämääräisesti mokeltamaani kysymykseen ensireaktiosta. Ensimmäiset kaksi sanaa, mitkä mieleen tuli olivat uh ja huh. Että jaahas, tämmönen nyt. Kyllähän toi aika raffi leffa oli. Jos Boratissa rikottiin jotain rajoja, niin kyllä tässä rikotaan melkein kaikki, mennään tosi paljon pitemmälle. Aihe niin paljon arkaluontoisempi ja vaikeampi. Ylipäätänsä tää leffa oli rakennettu ihan samalla tavalla kuin Borat. Oli asiantuntijoita haastateltavina, ja kun kyselijä leikki tyhmää, se sai haastateltavatkin näyttämään tyhmiltä. Muutenkin tässä oli ihan hirveän paljon samoja elementtejä kuin Boratissa. Ja kun seksuaalisilla vesillä liikuttiin, tarjottiin sitä ihtiään hämmästyttävänkin eksplisiittisesti. Vielä viisi vuotta sitten olisi moinen tuskin mennyt läpi. Jollain tavalla tää on aika hyväkin ajankuva. Nykyään ei huomioarvoa ja shokkiefektiä juuri saada aikaan kuin näyttämällä aina vain kovempia juttuja. Mutta oikeastaan tossa on ihan älyttömän paljon samaa ideaa kuin Michael Mooren dokkareissa. Siinä esitellään aika pitkälle amerikkalaisten moraalinen maailma ja se, miten paljon ne elää periaatteessa laput silmillä. Kaikki niiden ennakkoluulot tarjoaa tälle jutulle tosi hedelmällisen maaperän. Laaksoselle elokuvan hirvein kohtaus oli se, missä jenkkiäidit ja -isät tarjoavat pienokaisiaan näyttelijöiksi. Jos 15-kiloista tenavaa pitäisi laihduttaa viikossa viisi kiloa, menee ehdotus läpi vaikka se vaatisi rasvaimua. Mä olen lukenut ja nähnyt dokkareita Jenkkien lapsimisseistäkin, mistä näkee missä mennään. Ihan pikkukakarasta lähtien ruvetaan puskemaan niitä maailmalle, ja vauvakuvauksiakin varten tehdään ihan mitä hyvänsä... Elokuvan paras kohtaus puolestaan oli se, jossa Brüno menee Afrikasta adoptoimansa (eli ostamansa), Gaybe-paitaan puetun, OJnimisen vauvan kanssa talk shown yksinhuoltajavieraaksi mustan yleisön eteen. On uskomatonta, miten paljon se jätkä pistää itseään likoon. Siitä täytyy nostaa Sashalle hattua aika korkealle. Kovin monesta ei tollaseen ole. Olemme Laaksosen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei sukupuolisella suuntautuneisuudella liene merkitystä elokuvasta pitämisen suhteen kyse on vain ajattelutavan ja huumorintajun laadusta. Jos vain on Sacha Baron Cohen -fani, niin laatu on taattua. Uskoisin, että putoaa kaikille niille. Mutta ei tosiaankaan kenelle tahansa. Moneen junaanhan meitä on. Ja tämä juna kulkee ajoittain varsin järkyttäviä reittejä. En mä muista milloin mä olisin viimeksi niin paljon ollut suurin piirtein kädet silmillä, että pystyykö tätä edes kattomaan. Elokuvan finaalissa Brüno nähdään studiossa äänittämässä hyväntekeväisyyssingleä. Tässä Slashin kitaroimassa biisissä laulajina toimivat Bono, Sting, Chris Martin, Snoop Dogg ja kaiken kukkuraksi Elton John, mikä osoittaa mieheltä loistavaa huumorin- ja suhteellisuudentajua karskia huumoriahan tämä lopulta kuitenkin vain on. Se kertoo vain siitä, kuinka iso hahmo ja iso tekijä Sacha Baron Cohen tosiaan jo on. Periaatteessa se saisi ihan kenet tahansa tekemään suurin piirtein mitä tahansa. Laaksonen suo Brünolle neljä tähteä, allekirjoittaneen lailla. Aivan Boratin tasolle ei ajoittain liian kömpelöön ja helppoon huumoriin sortuva Brüno yllä. Jo ennen leffan alkua mä ajattelin, että tää tulisi olemaan hyvin pitkälti samanlainen leffa kuin Borat. Ja varmaan yleinen ennakkomielipidekin on sama. Nyt kaikki varmaan miettii, että periaatteessa nää jutut on nähty jo Boratissa. Mutta toisaalta, jos tää olisi tullut ensin, niin Boratista ajateltaisiin, että tää on nähty jo Brünossa.
MARKKU HALME
Laaksonen:
TÄHDET Halme:
Brüno, USA 2009 Ohjaus Larry Charles Käsikirjoitus Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Dan Mazer, Jeff Schaffer Pääosissa Sacha Baron Cohen, Gustaf Hammarsten Kesto 88 min
Seuraava Sue ke 19.8.
alaisperheen teinipoika taas ajautuu rikollisille teille korealaisen rikollisjengin painostuksesta. Kaikkein kipein tapaus on nuori muslimityttö, joka sortuu koulussa liian suorapuheiseen Al Qaida -iskujen motiivien ymmärtämiseen. Ei siis missään nimessä hyväksymiseen, mutta tuokin mielipide on liikaa, joten FBI luokittelee hänet potentiaaliseksi terroristiksi. Ja perhehän siitä kärsii. Ja eiköhän mausteeksi vielä tungeta orpo afrikkalaispienokainen. Murhia siunaantuu kahteenkin otteeseen. Rajattu maa yrittää haukata aivan liian suuren palasen kerralla. Kun keittoja ja kauhoja on liian monta, ei yhdestäkään lautasesta saa kuin pohjan peittoon. Liemet ovat kyllä maukkaita, mutta kenties hieman liian laihoja. Monimuotoisuus kääntyy epäkohdaksi. Hyviä aineksia tässä olisi vaikka kolmeen eri elokuvaan.
MARKKU HALME
ICE AGE 3
DINOSAURUSTEN AIKA
(Dawn of the Dinosaurs) USA 2009. Jääkaudesta ei ole enää juuri tietoakaan sarjan kolmannessa osassa. Päinvastoin, nyt homma esitetään kuin sitä ei olisi ollutkaan, sillä puolet filmistä tapahtuu "kadonneessa laaksossa", jossa sukupuutostaan tietämättömät dinosauriit yhä laiduntavat. Alussa kaikki on vielä lähes normaalisti, mammuttipariskunta Manny ja Ellie odottavat perheenlisäystä minä hetkenä hyvänsä. Sapelihammastiikeri Diego tuntee itsensä muinaisjäänteeksi, jolla ei ole enää sijaa maailmassa. Sekopäälaiskiainen Sid kauhistuu "laumansa" hajoamista ja tahtoo itselleen perheen keinolla millä hyvänsä. Melko ennalta-arvattavin seurauksin.
Kolmas Ice Age on tarinaltaan aika pahasti jäihin jämähtänyttä jatketta. Aikuiselle katsojalle siinä ei ole mitään uutta. Ei varsinkaan, jos on tullut katsottua klassiset pätkikset tarkkaan. Lapsikatsojat eivät varmasti tajua käsikirjoituksen heittoja tyyliin "Buck jää tähän". Heille tärkeintä ovat tietysti vinkeät kaahailut ja loputtomat syöksyt. Näistä vauhtikohtauksista Ice Age -sarja parhaiten tunnetaankin. Niinpä tälläkin kertaa shown varastaa hulvaton terhonjahtaaja, esiorava Scrat eli Jyrsis, joka saa rinnalleen mielenkiintoisen metsästyskumppanin. Elokuva on parhaimmillaan kuvatessaan Jyrsiksen ja terhon välisen suhteen karilleajoa. Tässä päästään jo lähelle Tex Averyn piirrettyjen kaheliutta. Kolmiulotteisuuskaan ei erityisesti kolmatta Ice Agea tehosta, esimerkiksi Coralinessa kikkailu toimii paljon paremmin. Kolmi-
ulotteiset dinotkaan eivät ole enää mitään uutta valkokankaalla. Lopputulos solahtaa ihan kiva -muottiin. Onneksi siirappia ja teennäisiä musiikkinumeroita ei Ice Age 3:ssa juuri ole. Lisäksi hyvät kappalevalinnat svengaavat mainiosti, ja elokuvan rytmibiisit soivat päässä vielä senkin jälkeen kun juoni on jo unohtunut.
VESA KATAISTO
RAJATTU MAA
(Crossing Over), USA 2009. Rajatun maan mosaiikkimainen juonikuviosto tavoittelee samaa monimuotoista vaikuttavuutta kuin mihin ylsivät Traffic, Crash ja Babel. Kaikkien näiden ristikkäisten, Los Angelesiin sijoittuvien tarinoiden teemana on siirtolaisuus, ja sen kautta tavoiteltu työ- ja olesSUE
kelulupa USA:n kamaralla tai sen puute. Max Brogan (Ford) ja hänen iranilaissyntyinen työparinsa Hamid (Curtis) toimivat laittomien siirtolaisten jahtaamiseen keskittyneessä poliisiosastossa. Hamidin taakkana on liian länsimaisesti käyttäytyvä sisko ja hommaansa aivan liian empaattinen Brogan pyrkii auttamaan erästä kiinni saamaansa meksikolaisneitoa sekä tämän heitteille jäävää poikaa. Ray Liottan hahmo on töissä green cardeja jakavassa virastossa, eikä pysty vastustamaan korttilupauksen turvin saatavan ilmaisen seksin kiusausta. Seksikumppanilla taas on pientä sutinaa periaatteessa ateistisen juutalaisen brittimuusikon kanssa, ja tämän pitää todistaa tuntevansa oman uskontonsa läpikotaisin saadakseen oleskeluluvan, jonka edellytyksenä on työpaikka juutalaisessa koulussa. Juuri kansalaisuuden saamassa olevan kore-
» 44 « NRO. 7
SUE
» 45 « NRO. 7
SUE
» 47 « NRO. 7
PROUDLY PRESENTS
Torstaina 13.8.09, Suvilahti, Helsinki
K18 | Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 49 + mahd. toimituskulut
Maanantaina 20.7.09 Kulttuuritalo, Helsinki
Liput Lippupisteestä 46 + mahd. toimituskulut
Perjantaina 16.10.09 Jäähalli, Helsinki
Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut
SUE
» 48 « NRO. 7