• sweatmaster mika rättöthem bird things spiritual beggarskap kap timo rautiainenkent sonic syndicateapocalyptica therionthe polecats NRO. 8 · (ELOKUU) · 2010 · (#145) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · DISTURBED
• SUE » 2 « NRO. 8
• SUE » 3 « NRO. 8
• SUE » 4 « NRO. 8
• SUE » 5 « NRO. 8
• TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 06 TOIMITTAJALTA 08 NEWSFLASH » Haastattelut. 12 14 15 16 18 19 20 SWEATMASTER KENT THE POLECATS THEM BIRD THINGS TIMO RAUTIAINEN KAP KAP MIKA RÄTTÖ 23 24 26 28 30 32 PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA DISTURBED APOCALYPTICA SPIRITUAL BEGGARS THERION SONIC SYNDICATE Sue #145 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Sweatmaster DIG UP THE KNIFE M.I.A. MAYA Manic Street Preachers POSTCARDS FROM A YOUNG... Musique Touareg de Résistance ISHUMAR Leonard Cohen THE ESSENTIAL Hawkwind SILVER MACHINE SWEATMASTER S. 12 ARI VÄNTÄNEN Toimituspäällikkö Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Pau, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Jukka Taskinen, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Taru Tuulia Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2010 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Telakkakatu 8, 00150 HELSINKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 SUE SPIRITUAL BEGGARS S. 28 THEM BIRD THINGS S. 16 TOIMITTAJALTA » Arviot. 34 38 44 46 PRKL: ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA » Konserttielämys än tuijottaa hämmästyttävää spektaakkelia suu auki. Lentävät olennot, tulenlieskat, leijuvat rakenteet, veriroiskeet, raketit ja meteli ovat lumonneet hänet niin, että hän unohtaa pitää etu- ja pikkusormensa pystyssä. Sitten hän muistaa ja alkaa puida nyrkkiään musiikin tahtiin. Hänellä on Kissin logo poskessaan ja toinen farkkutakkinsa selässä. Hän istuu isänsä olkapäillä suloisen suuret kuulosuojaimet päässään. Hän on noin neljävuotias eikä tule koskaan unohtamaan tätä, ensimmäistä konserttiaan. Minäkin muistan omani, vaikka show oli hivenen vaatimattomampi. Oli toukokuun loppu ja mateleva matikantunti, kun outo näky sai minut lopettamaan Kissin logon etsaamisen harpilla pulpetinkanteen. Torille ala-asteen viereen kaarsi törkyinen, hajoamaisillaan vaappuva linja-auto, jonka kyljet olivat mustanaan tussinjälkiä kuin aivokuumeessa tehtyjä tatuointeja. Autosta laskeutui viisi pitkätukkaa ja yksi kaljupää, ja me kuudesluokkalaiset emme kerta kaikkiaan uskoneet silmiämme. Sehän oli kuuluisa hevibändi Zero Nine! Aivan samanlainen kuin telkkarin Hittimittarissa! Mitä se TÄÄLLÄ tekee?! Luokka oli levoton, kunnes opettaja veti ikkunaverhot eteen ja jatkoi kuivakkaa jaaritustaan. Mies käyttäytyi kuin nuo rocktähdet ja heidän nimikirjoituksensa eivät olisi merkinneet hänelle mitään. Kello oli viittä vaille välitunti ja minä ymmärsin, miksi opettajan kollega räjäytettiin Twisted Sisterin videossa. Muutamaa minuuttia myöhemmin me juoksimme kultatussit tanassa jättämään jälkemme keikkabussiin. Bändiä ei tietenkään enää näkynyt missään. Torilla joku tiesi kertoa, miksi Zero Nine oli kaupungissa. Se soittaisi illalla ylä-asteella. Sinne pääsisi ilmaiseksi, kun vain hakisi pankista lipun. Lapsetkin saisivat tulla. Minun oli päästävä keikalle. Ja minähän pääsin, koska äiti antoi kyydin. Muistan automatkan ja mahanpohjassa kipinöineen jännityksen. Muistan, että juhlasalissa oli tungos. Muistan teatterisavun, värivalojen sykkeen, bassorumpujen jytinän ja suosionosoitukset, muistan muutamia Intrigue-levyn biisejä ja laulaja Kepa Salmirinteen kultaisen takin. Muistan pankkiaiheisen välispiikin, jota en ymmärtänyt. Ennen kaikkea muistan tienneeni, että tätä on pakko saada lisää. Havahdun muistoistani Kissin konsertissa. Katselen ympärilleni ja näen ihmismeressä paljon lapsia. Pienet ovat sylissä, isommat liian isoissa bändipaidoissaan seisovat varpaillaan nähdäkseen bändin. Välillä he läpsivät ylävitosia varttuneempien fanien kanssa. Jokaisen silmissä loistaa se sama tunne: tätä on pakko saada lisää. H SONIC SYNDICATE S. 32 » 6 « NRO. 8
• Tulossa: Ke 18.8. alk. 18/20 NORTHERN KINGS Pe 20.8. alk. 11/12 THE CAPITAL BEAT FEAT. REDRAMA, PUPPA J, LADIES OF LOVE Pe 20.8. 5 *** KESKIYÖ-KLUBI *** "Kuningassoundi" Stig Dogg & DJPP Nopsajalka & DJ Svengali La 21.8. alk. 11/12 MELROSE, PETTY CRIMES La 21.8. 5 *** TAVASTIAN LAUANTAIDISKO *** DJS MINI & ERKKO Ti 24.8. alk. 19/20 OK GO (USA ) To 26.8. & Pe 27.8. alk. 21/22 PMMP La 28.8. alk. 19 "HELSINKI REGGAE FESTIVAL" CHUKKI STARR (UK/JAM), JUKKA POIKA, MOMOCAT & BAND (MAR/FIN), RAAPPANA, GROUND SOUND BAND KOMPOSTI / BOMMITOMMI & VG & ENRICO, DJ SHAUNPOWERZ (UK), LION HEAD / FADDA FRANCIS & RUMPUNCH, BLACK BEAR SOUND / RESUPEKKA & ANTSA, POUTASOUND / LEIMASIN & LEMPOW, MPV SOUND / ANDOR, MASSA V (EST) Ke 1.9. alk. 11/12 THEM BIRD THINGS Pe 3.9. alk. 14/15 NEGATIVE La 4.9. alk. 19/20 SERENA-MANEESH (NOR) Ke 8.9. alk. 11/12 UNDERWATER SLEEPING SOCIETY SUPERCHRIST Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (1,5 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. Ke 18.8: To 19.8: Pe 20.8: La 21.8: Ke 25.8: To 26.8: Pe 27.8: La 28.8: Ke 1.9: To 2.9: Pe 3.9: La 4.9: To 9.9: Pe 10.9: La 11.9: Ke 15.9: Supo, Napoleons 3e Kings Of Nippon, Cockpits, Try It Again Sam 4e Pahaa Verta, Jasse-Boy,Spoiled Betty, Ydinperhe, Dj´s mldr ja mysteerit 4e Tragic Disco: Loistava Polku, Dj´s Norman, Unesta & Tier 4e The Hindu Gods Of Love, Merries,Ninjat!, Dj´s Tissi-Iida & Paavo-koira 3e Masteroid, Grave Siesta, Doperman 3e Speedtrap, Death With A Dagger, Selfish, Dj´s Planeetta & Kill The King 5e Club Rotten: The Heartburns, Drunken Troopers, The Obscenes, Shit Street 7e Raadelma, Oranssi Pazuzu, Lighthouse Project 4e Maho Neitsyt, God Given Ass, Black Aura 4e Disgrace, The Untamed(DK), Bad Machine, Dj John Wayne 5e Free Willy Club: Hilton Marowa (ZW), Jellyroll Rockers Re-union, Dj Tombero 5e Kuti-Klubi: The Sultans, Hippie Killers, Hockey Night, Gunshot Club, Dj Asko Lantio 5e Gaia-Klubi: Laineen Kasperi ja Palava Orkesteri+1 6e L.A.M.F., Sanktio, Kansalaistottelemattomuus, Killing Art Of Disobidience 5e Lithuria+1 3e www.tavastiaklubi.fi URHO KEKKOSEN KATU 4­6 Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1 www.lepakkomies.fi TULEVIA KEIKKOJA Ke 18.8. The Black League To 19.8. Man.Machine.Industry (SWE) Cold Cold Ground (levyjulkkarit) Pe 20.8. FILTHY FRIDAYS: DJs Harvest (Ruma) & Erkko (Misf*ts) 6 6 5 LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! Su 22.8. Martyn (UK), 2024 (DE); 9 Pe 27.8. Pouta Sound, Kuuma Sound; 8 To 2.9. Baddies (UK), Cosmobile, Pretty Crimes; 12 Ke 8.9. Ufomammut (IT); 16 To 9.9. Malcom Lincoln (EE), Burning Hearts, Madame de C***; 8 La 25.9. Bicho de Pé (BR), Banda Madrugada; 10 Ma 27.9. Citay (US) Ke 29.9. Alcest (FR) Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ti­to 21­03, pe­la 22­04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha). K20. La 21.8. MOSES HAZY plays DAVID BOWIE: "A Tribute to Ziggy Stardust and the Spiders from Mars." Yksityistilaisuus klo 18-22. 8 Ke 25.8. COMEDY ON THE ROCKS To 26.8. Tracedawn Pe 27 .8. FILTHY FRIDAYS: DJs Harvest (Ruma) & Ginger Boy (Siltanen, Beatroot) 6 6 5 La 28.8. Milestones 15v. juhlakeikka, Sin City (DE) Ke 1.9. La 4.9. COMEDY ON THE ROCKS Dr Feelgood BLUES TRASH CABARET: Knuclebone Oscar , Miss Treatment, Missy Macabre, The Baron (UK) COMEDY ON THE ROCKS Sweet Jeena & The Roomates Doom Unit The Grammers 8 6 12/14 8/10 Ke 8.9. 6 To 9.9. 8/10 8/10 La 11.9. The Knockouts (SE) Mikonkatu 15, Helsinki Keikkatiedot: www.ontherocks.fi Ennakot: Tiketti SUE » 9 « NRO. 8
• New Meeting Point bar | terrace | after work | music club PROUDLY PRESENTS: Ke 18.8. (K-18 ) 10 PETE MOLINARI (USA) FLANNELMOUTH Pe 20.8. (K-18 ) 8 LOS BASTARDOS FINLANDESES ELECTRIC MONK La 21.8.(K-18 ) 6 "Rap Attack" J-LAINI ROPEMAN EDU KEHÄKETTUNEN AKSIM Pe 27.8. (K-18) 13 ennakko, 15 ovelta MOKOMA RUUDOLF NOPSAJALKA KOIVUNIEMEN HERRAT POSTELJOONA & PAHA-NUUTTI La 4.9. (K-18 ) 12 Pe 3.9. (K-18) 8 TIMO RAUTIAINEN Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta, Tiketistä ja Lippupalvelusta. Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja. Ravintola Virgin Oil Co., Kaivopiha, Mannerheimintie 5, 00100 Helsinki, Ke 18.8. KAUKO RÖYHKÄ EROTICA NIGHT To 19.8. TUOMO Pe 20.8. Art Goes Kapakka: NEITI SAANA @ NUORI RYTMI La 21.9. LeBonk Discotheque Su 22.9. Pyhä Sunnuntai! Ke 25.8. Art Goes Kapakka: MUUAN MIES JARKKO MARTIKAINEN MATTI JOHANNES KOIVU To 26.8. JENNI VARTIAINEN Pe 27.8. CHIC! DJ Spoogy La 28.8. LeBonk Discotheque Su 29.8. Pyhä Sunnuntai! Ke 1.9. Club Rainmaker: MURMANSK, FRANCIS (SWE), KAP KAP To 2.9. SAMI PITKÄMÖN ORKESTERI Pe 3.9. CHIC! DJ Tapio K La 4.9. LeBonk Discotheque Su 5.9. Pyhä Sunnuntai! HEMMA BEAST Ke 8.9. BAD ASS BRASS BAND feat. ASA & AMOC To 9.9. KARUSELLI Pe 10.9. Töpseli-klubi 5 vuotta! AUTEUR JAZZ, TÖPSELI-LIVE La 11.9. LeBonk Discotheque Su 12.9. Pyhä Sunnuntai! Ke 15.9. REINO & THE RHINOS To 16.9. Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalin avajaisklubi! Pe 17.9. MARIA GASOLINA (levynjulkkarikeikka!) CHIC! DJ Rice Yrjönkatu 24 22 12 vp 7 10 vp 10 15 6 7 vp 8 [Ei ikära LUBI ROCK-K ] KUUMIN kelualue, klo 20-24 LAHDEN jattu annis jaa, ra La 4.9. klo 21 12 Doom Unit & Winyls La 11.9. klo 21.30 17 Finntroll Pe 24.9. klo 21.30 15 10 6 7 vp 10 8 8 7 vp 10 10 10 6 Cheek La 25.9. klo 21 15 Ylppö ja ihmiset & Wiidakko Pe 8.10. klo 21.30 18 Maija Vilkkumaa La 9.10. klo 21.30 17 Kimmo Pohjonen ja K Cube (Kimmo Pohjonen, Sami Kuoppamäki, Timo Kämäräinen) La 16.10. klo 21.30 15 Jukka Poika ja Raappana Sound Explosion Band Ke-la 16-04, su 23-04 Ennakot Tiketti www.lebonk.fi Pe 22.10. klo 21 17 www.virginoil.fi Diablo & Sole Remedy Pe 29.10. klo 21.30 17 Chisu La 30.10. klo 21.30 17 Sir Elwoodin hiljaiset värit Pe 5.11. klo 21.30 18 Ke 18.8 Verga, Rollcage To 19.8 Thunderbaum, Ghostsonics Pe 20.8 Popinjay, St. Felix, Wasting Popeda La 6.11. klo 21.30 18 Daylight La 21.8 Astrid Swan soolo, Minä ja Ville Ahonen Ma 23.8 Pertti Kurikan Nimipäivät, Ti Ke To Pe 24.8 25.8 26.7 27.8 CMX Pe 19.11. klo 21.30 15 La 28.8 Ma Ti Ke To 30.8 31.8 1.9 2.9 Pe 3.9 La 4.9 Ma Ti Ke To 6.9 7.9 8.9 9.9 Pe 10.9 La 11.9 Ti 14.9 Ke 15.9 To 16.9 ResisPosse Johannes Laitila, Lyydia The Duke, Danny Lips Mona, Pasa Taiteiden Yön Funk Spesiaali: Butan Clan, Funky Agnary Captain Cougar, Black Twig, The New Tigers The Special Friends, Debbiefox Ele +1 Oinasmaa, Espionnage Chestburster, Stasi, Rankkuri, Moderni elämä Uniquetunes (RUS) +1 Penniless, Despair Academy, Houlette (AUS) Voice Attention, Placid Frenzy Defekt +1 Pyhät Tepot, Napoleon Says Subsonics, EZ Aquarii, Soma Kick Mañana Club: Kuukumina Lava Club: The Over Attacks, Versus All, Part Time Killer Antti Autio Trio, Johnpaul God Given Ass, Eläin Club Solo: Jaakko Eino Kalevi, Long-Sam, Jarmo Saari Solu, Jan Wälchli Disco Ensemble La 13.11. klo 15 12 /10 Siina ja Taikaradio La 13.11. klo 21.30 17 Ipana-Rock: Veeti Kallio Pe 3.12. klo 21 17 Lapko La 4.12. klo 21.30 17 Raskas Joulu Ohjelman muutokset mahdollisia. SIBELIUSTALON LIPPUKASSA. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna arkisin 13-17. p. 0600-39-3949 (1,25 / min + pvm) puhelinvaraukset klo 11-17. Ei toimitusmaksua. LIPPUPALVELUN KAUPAT JA NETTI Toimitusmaksut alk. 2 / lippu. Ei varauksia konserttipäivänä. Sibeliustalon ovimyynti klo 19.30-> www.finlandia-klubi.fi SUE » 11 « NRO. 8
• » PUUKOT PÖYTÄÄN Neljännen albuminsa julkaisun aattona Sweatmaster L A 21. ­ vokalisti-basisti Sasu, kitaristi Mikko ja rumpali LOO 8. HEL SE , Matti ­ kokoontui Sue-lehden kanssa kahville SINK I keittiöpöydän ääreen. Kuka hikoili eniten? DIG UP THE KNIFE HAASTATTELU TEKSTI JARI MÄKELÄ KUVAT OLLI LAAMANEN S asu: Yksi vaihtoehto levyn nimeksi oli t-paidassasi oleva slogan Three Hearts Beast As One. Animal-albumin nimi oli liiankin helppo, mutta tuo olisi ollut vaikea. Matti: Siinä olisi käynyt niin, ettei kukaan osaisi sanoa levyn nimeä oikein. Sasu: Nimellä on yhteys ensimmäiseen levyymme Sharp Cutiin. Nimi liittyy myöskin Nature Son -kappaleen sanoitukseen. Sue: Perustuuko sanoitus tositapahtumiin? Sasu: Miten nopeasti henkirikos vanhenee? Mikko: On se vanhentunut jo! Sasu: En mä tiedä, tapetaanko siinä ketään loppujen lopuksi. Olen sen verran savolainen, etten pysty ihan suoraan sanomaan. Voihan se olla niinkin. Voihan se olla näinkin. Matti: Olen ajatellut, että siinä käsitellään lapsuuden loppua. Mikko: Levyn nimen idea on, että nyt lähdetään hommiin bändinä. Kaivetaan vanha veitsi maasta. Sasu: Kannessakin viitataan suomalaiseen työveitseen. Lähdetään kylille veitset tupessa. Veitsijuttua me ollaan pyöritelty... Matti: ...jo ennen ensimmäistä levyä. Tehtiin kiertue Disgrace-yhtyeen kanssa, ja julisteessa oli veitsi. Mikko: Kun pyörittiin ulkomailla, niin puukkohan oli niille suomalaisuuden symboli. Mikko: Saksan-kiertueella mietittiin keikkapaikalle tullessa, mihin laitetaan puukot pystyyn. Matti: Levyn kannessakin on suomalainen puukko. Englanninkielessä sanalle vain ei ole vastinetta. Sasu: Dig Up The Puukko olisi nimenä saattanut toimiakin. Matti: Se olisi ollut liiaksi Eläkeläisetosastoa. Sasu: Pyrimme käyttämään stereotypioita hyväksi, omalla tavallamme. Muut suomalaiset bändit ovat kännissä, mutta sitä me emme osaa niin hyvin. "Teille jäi backstage-juotavaa jäljelle, millaisia suomalaisia te oikein olette?" Matti: Albumin nimi kumpusi aika paljon sisällöstä. Levyssä on paljon synkkää ja uhkaavaa, ja nimi sopi sille hyvin. Sue: Ovatko levyn tekstit omasta mielestäsi synkkiä, Sasu? Sasu: Eivät kaikki. Levyllä on synkkiäkin ajatuksia: ystävyyden ja luottamuksen menettämiseen liittyvää pelkoa ja uhkaa. Yksin jääminen on kaikkein pelottavimpia asioita. Matti: En ole edes halunnut kysyä, mitä tarkoitat joillain jutuilla. Haluan tulkita itse, se on jännittävämpää. Sasu: Sanoituksista tuli tällaisia musiikin myötä. En kirjoita tekstejä ensiksi, vaan tekstit muokkautuvat siinä vaiheessa kun biisit ovat valmiita, että ne sopivat niihin rytmisesti. Matti: Tykkään Sasun teksteistä siksi, että niissä on joku juoni eikä mitään diiba-daabaa. Sasu: Kyllä niissä ajatus on takana. Ja itsekin seison sanoitusteni takana. Mikko: Ei sun sanoitukset ennenkään ole menneet "oh beibi yeah". Sasu: Riippuu biisistä. Joihinkin biiseihin semmoinenkin sopii. SOME PEOPLE GOT SOUL sue: millainen oli biisien syntyprosessi? Sasu: Teen aina aluksi kotona kitaralla sävelaihion, jota treeniksellä sovitetaan. Jos joku ei ole tyytyväinen, tai jotakuta ei saa ylipuhuttua, niin sitten mä ehkä muokkaan sitä johonkin suuntaan, ja kokeillaan uudestaan. Matti: Jos jossain bändissä demokratia toimii, niin tässä bändissä. Biisiaihiot ei ole Sasulle pyhiä. Jos huomataan, että jokin ei oikein lähde, se jää. Ehkä sitä muokataan, ehkä se unohtuu kahdeksi vuodeksi. Jotkut biisit loksahtavat heti. Meillä on tietty tapa tekemiseen. Mikko: Biisi voi muokkautua alkuperäisestä niin, että vaikka teema pysyy, niin tempo on erilainen. Sasu: Voi myös olla, että Mikko nappaa laulumelodian kitaralle, ja mä muutan sen jälkeen laulua. Matti: Ekaksi ruuvaillaan runko eli perusmelodia ja rytmi yhteen ja siitä jo nähdään, toimiiko biisi vai ei. Sasu: Paria viimeistä levyä työstettäessä on tekemisen loppuvaiheessa huomattu, että tarvittaisiin vähän rivakampaa biisiä, ettei tule liian keskitempoista levyä. Sitten on tehty nopeampia biisejä. Matti: Silloin meillä on ollut idea siitä, minkä henkinen biisi voisi olla tulossa. Meille on kuitenkin ominaista, ettei haluta toistaa jotain jo tehtyä juttua... Sasu: ...ainakaan heti perään. Matti: ...eikä meillä koskaan ole toiminut se, että tehdään lisää tietynlaisia biisejä. Miltä homma kuulostaa, kuulee vasta, kun se on kasassa. Mikko: Nytkin jätettiin levyltä pois nopein biisi ehkä juuri siksi, että se tehtiin loppuvaiheessa tyyliin "tehdäänpä nyt joku oikein kunnon rytistys". Toisaalta tiputimme hitaimmankin biisin pois. Matti: Kaivamme vielä todennäköisesti sen slovarin aihion tulevaisuudessa esiin. Se oli niin hyvä. Sue: Te olette siitä jännä bändi, että ette koskaan ole tehneet huonoa biisiä. Matti: Toi on kauniisti sanottu. Sasu: Tehtiinhän me Animal-levylle Filler. Mutta se oli tarkoituksella huono. Sue: Ai niin. Matti: Filler rytmitti albumia. Ollaan aina rankalla kädellä karsittu biisejä jo tekovaiheessa. Kun on menty äänittämään levyä, on ollut vähintään pari biisiä, mitkä on jätetty yli ja käytetty sinkun b-puolina. Turnover valittiin levyä edeltäneeksi sinkuksi energian perusteella. Haluttiin oikein käyntiin räjähtävä muistutus, koska on pitkä aika siitä, kun on julkaistu mitään. lemma äänitetty sillä. Sasu: Hyvien kontaktien kautta pöytä ja muut vehkeet olivat löytäneet tiensä Alaveteliin. Mikko: Talosta oli pitänyt purkaa yksi seinä, että äänipöytä oli saatu kammettua sisään. Matti: Äänitys oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että me oltiin koko ajan läsnä. Ainakin muhun vaikutti hirveesti se, että saatoin olla samassa tilassa. Duuniin pystyi keskittymään paljon paremmin. Paras studiokokemukseni. Mikko: Se oli semmoinen leiri. Kuusi päivää matkoineen meni reissuun ja neljä kokonaista päivää oltiin studiolla. Matti: Budjetti ei olis varmaan pitemmäksi aikaa riittänytkään, mutta meille aika riitti hyvin. Paljon jälkiäänityksiä tehtiin... Sasu: ­ kitarat ja laulu ­ Mikko: ...mutta Alavetelissä äänitettiin rummut ja basso. Loput Helsingissä. Tammikuussa kaikki oli äänitetty. Sasu: Siinä vaiheessa tuli selväksi, että levyä ei keväällä ehditä julkaista. Sen takia levyn masterointi ja muu säätäminen vähän venähti. Matti: Me ei haluttu, että levyä olisi julkaistu kesän alussa. Ihmiset ovat silloin festarifiiliksissä, ei voi tehdä kiertuettakaan, ja syksyyn on niin pitkä gäppi, että levy helposti unohtuu. Matti: Iso kiitos tuottaja Jürgen Hendlmeierille siitä, että hän oikein omistautui levylle. Oli paljon sellaisia juttuja, mitä hänen ei olisi tarvinnut tehdä uusiksi, mutta Jürgen halusi korjata ne, koska ei ollut ihan tyytyväinen. Siinä on meidän levyistä parhaimmat soundit. Mikko: Kitarasoundeihin Jürgen vaikutti paljon. Sasu: Rami Helin sovitti ja ideoi lauluosuuksia. Rami oli mukana auttamassa jo Animalia tehdessä, mutta uuden levyn stemmat ovat pitkälti Ramin ansiota. Halusin Ramin studioon, koska sillä on niin hyvä korva noille jutuille. Matti: Me ei päästä mihinkään siitä, että kuulostetaan Sweatmasterilta vaikka tehtäisiin mitä, mutta nyt lähdettiin puhtaalta pöydältä. Ja raikasta studiojälkeä tuli. En ole missään vaiheessa kyllästynyt levyyn, mikä on ihme siihen nähden, että sen ilmestymiseen on mennyt näin kauan aikaa. Mikko: Toi on totta. Ennen kun tehtiin levyjä, ei jaksettu yhtään kuunnella niitä. Nyt ollaan kaikki kuunneltu tota tosi paljon. Tosi outoa. Sasu: Levy ei ole ihan peruskauraa ­ siis niin, että kaikki biisit olis rokkibiisejä ja kestäis 2:40. Mikko: Aika moni biisi kestää 2:40, mutta niissä on enemmän sisältöä. Levy on monipuolinen. WHOSE SIDE ARE YOU ON? sue: mitä vaikutteita haitte? Mitä musaa kuuntelitte? Mikko: Mä kuuntelen tosi vähän musiikkia ... Matti: ...ja olet musiikkikirjastossa töissä. Mikko: Jos on pakko sanoa, niin kuuntelen hitosti Tom Waitsia. Töksähtelevää ja äkkiväärää tyyliä enemmän vaikuttaa asenne. Haluan soittaa niin, että se kuulostaa elämänmakuiselta. Matti: Meillä on nyt enemmän hevivaikutteita. Suhtauduttiin niihin avoimemmin kuin ennen. Me ollaan kuitenkin niin vanhan koulun tyyppejä, että nähdään hevi enemmän esiheavyn kautta. Sasu: Nykymetalli ei millään tavalla kiinnosta. Matti: Kuuntelin ennen levyn tekoa enemmän musiikkia kuin normaalisti. Raconteurs vaikutti jonkun verran. Soundimielessä kävin läpi uudempia levyjä, soittomielessä vanhempaa osastoa, Led Zeppeliniä, Black Sabbathiakin. Halusin saada soittooni uutta dynamiikkaa. Ja se auttoi, vaikka levy ei missään mielessä kuulostakaan siltä, että sillä soittaisi joku hevirumpali. Ehkä yritin, että kuulostaisi. Mikko: Vanhoja rumpusoundeja kyllä haettiin. Matti: Halusin hyvät ja luonnolliset soundit. Nykyrumpusoundi kuulostaa monasti liian työstetyltä. Mutta kun löytyy hyvät tilat ja hyvät rummut, niin luotan siihen, mitä muut tekee, ja itse keskityn soittamiseen. Mikko: Me nauhoitettiin tosi paljon tilaa. Vanhassa hirsimökissä oli mikkejä joka puolella katossa ja hirsien päälläkin. Sasu: Siinä oli lämpöä. Soundimielessä meillä oli referenssilevynä Josh Hommen tuottama Arctic Monkeysin Humbug-albumi, mutten tiedä, minkä verran se loppujen lopuksi vaikutti levyyn. SWEATMASTER ALIVE sue: mitä uuden levyn biisejä soitatte livenä? Matti: Me ollaan ainakin kokeiltu jo kaikkia keikalla. Osa jää pakostakin pois. Animalin nimibiisikin jätettiin välillä pois, koska yhden biisin ylikorostaminen alkoi ärsyttää. Nyt me soitetaan taas sitäkin. Mikä tahansa biisi voidaan soittaa, kunhan se ei lussauta tunnelmaa. Me ollaan soitettu rauhallisempiakin biisejä, koska ne rytmittää keikkaa ja tuo siihen lisää mielenkiintoa. Esimerkiksi Add One More Foe tuntuu tällä hetkellä juuri sellaiselta biisiltä. Sue: Sasu kuulostaa sillä kappaleella ihan Ville Valolta. Sasu: Just yks kaveri sanoi samaa. Mikko: Se on tietoinen ratkaisu. Edellisenä päivänä tarkoituksella vedettiin ihan hirveät kännit, että saatiin väsynyt ja möreä krapulaääni. Se onnistui. Sasu: Jos meillä on kolme samantyyppistä biisiä, niistä valitaan yksi ­ tai sitten jätetään pois. Matti on setinrakennuksen professori, joka tietää, mitä pitää tulla setin missäkin vaiheessa, millaisella biisillä lähdetään liikkeelle ja millaisella lopetetaan. Matti: Rytmitys on mun mielestä tärkeää siinä, miten tunnelma vaihtuu, ja mitä jaksaa soittaa. Kaikkein nopeimpia kappaleita ei voi soittaa peräjälkeen. Sasu: Rankimmat biisit toimivat parhaiten setin loppupäässä, koska silloin Sweatmaster on yleisön edessä täysin rentoutunut ja hikinen. Matti: Intoa löytyy monin verroin enemmän kuin pitkään aikaan. On saatu uudistettua jotain. Ei ole jämähtänyt fiilis. Kun on uusi levy ulkona, on hienoa päästä esittelemään sitä. Mikko: Keikoille lähdetään innoissaan. Syyskuuksi on sovittu kymmenkunta keikkaa, ja tien päälle on mahtava lähteä! Matti: Levyjulkkarit on 21.8. Bar Loosessa Helsingissä. « CELINE DIONIN ÄÄNITYSPÖYDÄLLÄ matti: levy äänitettiin viime elokuussa Alavetelissä, vanhassa pappilassa, mihin oli pykätty studio. Mikko: Anders Chydeniuksen kotitalossa, pihalla hemmetin iso muistomerkki. Mikko: Studiossa on vanha Polar-studion äänityspöytä. Sasu: Abba ei ilmeisesti ole käyttänyt sitä, mutta Celine Dion nyt ainakin. Mikko: Rolling Stonesin joku levy on kuuSUE » 12 « NRO. 8
• N, ASIAT HALKI SUE » 13 « NRO. 8
• » KESÄN LAPSET Ruotsin suurin rockyhtye Kent otti ja julkaisi kesälevyn. Kitaristi Sami Sirviö kertoi miksi En plats i solen ilmestyi vain seitsemän kuukautta edellisen albumin jälkeen. K ent on yhtä kuin kesä? Hankala yhtälö, mutta niin vain ovat skandinaavisen melankolian kuninkaat julkaisseet kesälevyn. En plats i solen ilmestyi varkain, vain seitsemän kuukautta edellisen Röd-levyn jälkeen. Yleensä Kent on valmistellut albumeitaan huolella, julkaisuvälit ovat olleet vuosia. En plats i solen tuli yllätyksenä. Se tehtiin nopeasti, ja siitä tiedotettiin vain kaksi viikkoa ennen kesäkuun lopulla tapahtunutta julkaisua. Asia herättää tukun kysymyksiä, joihin on pakko saada vastauksia. Otetaan puhelu asianosaiselle ja kysytään, miksi suuri ja suosittu rock-yhtye valitsi näin spontaanin tavan toimia. NOPEAN TOIMINNAN JOUKOT sami sirviö vastaa tien päältä. Puhelinyhteys rätisee ja pätkii, eikä ruotsinsuomalaisen Kent-kitaristin metkankuuloisesta suomesta tahdo aina saada selvää. Ensimmäinen kysymys on kuitenkin suora ja selkeä: Kuinka ihmeessä En plats i solen ilmestyi näin pian Rödin jälkeen? ­ Kun menimme nauhoittamaan vähän ennen toukokuuta, emme olleet varmoja, ehdimmekö. Ajattelimme, että menemme silti studioon, nauhoitamme ja katsomme miten asiat menevät. Jos kaikki menee hyvin, ehdimme julkaista levyn ennen kesää. ­ Nauhoitukset menivät niin hyvin, että päätimme julkaista levyn ennen keikkoja. Aiemmin, kun levy on ollut valmis, on pitänyt odottaa monta kuukautta ennen kuin levyyhtiö on sen halunnut julkaista. Me ajattelimme, että fuck that, julkaistaan levy sitten, kun se on valmis. Alunperin Kent kaavaili jopa tuplalevyä. Sirviö kertoo, että tuplalevymarkkinat ovat ovat kuitenkin niin pienet, että ideasta luovuttiin. Tuplan sijaan ilmestyi Röd lokakuussa 2009 ja En plats i solen kesäkuussa 2010. Kappaleita syntyi ilmeisesti nopeaan tahtiin. ­ Pari kappaletta oli valmiina ja uusienkin tekeminen oli nopeaa, kun olimme oikeassa fiiliksessä. Aloitimme soittamalla paria kappaletta Berliinissä, ja teimme loput keväällä omalla studiollamme. Tuntui, että kappaleet ovat tuoretava- raa, jotka on hyvä nauhoittaa ja julkistaa, että pääsee eteenpäin. Muuten voi olla, että kappaleet unohtuvat jonnekin. En plats i solenin on tuottanut Stefan Boman. Sama mies on myös Kentin kenties alavireisimmän levyn, Du & jag dödenin (2005), takana. Kuinka juuri Boman valikoitui tuottajaksi? ­ Stefan oli mukana myös Rödlevyn miksaamisessa, me omistamme Tukholmassa sijaitsevan Park-studion Stefanin kanssa yhdessä. Oli helpoin ja nopein tapa tehdä kaikki omassa studiossamme. Halusimme tehdä tämän levyn ikään kuin vanhaan tapaan, kuten teimme ensimmäiset levyt. Äkkiä studioon, pari viikkoa siellä, sitten nauhoitetaan ja julkaistaan levy äkkiä. Ei tarvitse olla hirveää konetta takana, joka hoitaa promootiot. Levy on usein reaktio sitä edeltäneeseen albumiin. Suoraa rocklevyä saattaa seurata kokeellisempi kokonaisuus ja uutta kartoittanutta albumia suoraviivainen paluu juurille. Onko En plats i solen reaktio Rödiin? SUE ­ Ei tämä oikeastaan ole reaktio siihen levyyn. Meillä on aina ollut punainen lanka levyillä. Nyt, kun tulimme studioon, mietimme, mikä fiilis on ja minkälaista kappaletta tehdään seuraavaksi, akustista vai kitarakappaletta. Ei ollut rajoja mitä saa tehdä ja mitä ei. Ehkä En plats i solen on reaktio kaikkiin meidän levyihin, jotka ovat olleet pelkkää punaista lankaa. Nyt on vain kappaleita, joita nauhoiteltiin. Se on reaktio koko siihen levynjukaisukoneistoon. Nimen ja kansikuvan perusteella kyse on kesälevystä. Kuinka kesäinen levy En plats i solen tosiasiassa on? ­ Se on paikka auringon alla, positiivinen levy. Tekstien puolesta En plats i solen on suora. Tekstistä kuulee hyvin, mitä siinä pohditaan. Tämä on semmoinen poppilevy, Sirviö tiivistää. SINGSTAR, SUURUUDEN MERKKI puhelu katkeaa. pienen yrittämisen jälkeen se yhdistyy taas, mutta linja tuntuu heikolta. Kent matkustaa kiertuebussissa Borlän- geen Keski-Ruotsin Taalainmaalle, eikä matkapuhelinkenttä ole vahvimmillaan keskellä metsää. Borlänge, jonne muutti 1970-luvun muuttoaallon myötä liuta suomalaissiirtolaisia, on ensimmäinen paikka, jossa Kent testaa uutta materiaalia. Setti koostuu Sirviön mukaan enimmäkseen vakiintuneista klassikoista, mutta pari En plats i solenin kappalettakin mahtuu mukaan. Uudelta levyltä soitettaneen ainakin kappaleet Gamla Ullevi ja Skisser på sommaren? ­ Kyllä, mistäs arvasit?, Sirviö kysyy huvittuneena. Siitä, että kappaleet on julkaistu kahden A-puolen singlenä. Miksi juuri nämä kappaleet ja miksi tupla-A-puoli? ­ Kun mietimme singleä, oli vaikea valita, kumpi näistä kahdesta julkaistaisiin. Valitsimme siis molemmat ja tuumimme, että saa nähdä, miten se menee. Niitä ei ole vielä radiossa soitettu, eikä tiedä, mitä meidän kuulijat tykkääpi, jos ne tykkääpi. Näyttivät tykänneen. Kumpikin kappale nimittäin nousi heti julkaisun jälkeisenä päivänä Ruotsin topplistanin kärkeen. Kentin suosio on ylittämätön myös vuonna 2010, mutta suosio tuntuu Sirviöstä yhä hyvältä: tuntui "freshiltä" saada kaksi "favuriittiä" listalle. Kent on Ruotsin suurin rock-yhtye. Näin bändi myös tituleeraa itseään nettisivujensa otsikon mukaan. Väite ei liene kaukana totuudesta, sillä vuonna 1990 nimellä Coca Cola Kids aloittaneelle yhtyeelle on vuosien mittaan kertynyt palkintoja, äänestysvoittoja kuin levymyyntiäkin enemmän, kuin jaksaa laskea. Se on onnistunut hankkimaan laumoittain faneja ja ylläpitämään rock-uskottavuutensa. Mitä saavutettevaa Kentillä vielä on? ­ Sitä kun on jo neljänkymmenen, ei ajattele samalla tavalla kuin 20-vuotiaana. Nyt ajattelee enemmän sitä, mitä tekee. Musiikinteko kuitenkin vielä kiinnostaa. Se, mitä sitä ihmisenä tuottaa. Eri markkinoiden valloitus ei meitä enää kiinnosta. Eräs moderni merkki suosiosta on se, että saa oman versionsa SingStarista, huippusuositusta konsolikaraokesta. Ruotsalaiset liittyivät tänä vuonna Abban, Queenin ja Take Thatin seuraan, kun Sony julkaisi SingStar Kentin. Sami Sirviö suhtautuu oman bändin SingStar-versioon huvittuneen rauhallisesti. ­ Itse en ole vielä kerennyt koittamaan. Se on ihan hyvin otettu vastaan, mutta en ole niin pelien perään. Miksi vain painella neljää nappia, kun saa soittaa oikeaakin kitaraa? Jos joutuisin soittamaan Guitar Heroa, olisin varmasti aika huono, Sirviö nauraa sekoittaen SingStarin Guitar Heroon, toiseen crossover-konsolimenestykseen. Kesähaastattelu on hyvä päättää tiedusteluun lempeimmän vuodenajan parhaista puolista. Mansikkakakku ja herukanlehtimehu vai lepolasse ja Marklundin uutuusdekkari? Kuten aika moni suomalainen ja varmasti ruotsalainenkin, Sirviö arvostaa luonnon helmassa rauhoittumista. ­ Parasta kesässä ovat aurinkoiset kesäillat. Kun saa vain istua rauhassa, ottaa yhden kaljan, syödä mansikoita ja vain istua ja katsoa, kun aurinko menee horisontin taakse. Se on aina kesällä ihme, että vaikka on pilvinen päivä, pilvet häviävät illalla. Ne pari viimeistä tuntia, kun saa istua auringossa... « HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS TIAINEN KUVA SONYMUSIC » 14 « NRO. 8
• » ROCKABILLYHILLERIT HAASTATTELU Syyskuussa Suomeen tuleva brittiläinen The Polecats näyttää miltä aito rockabilly kuulostaa. V uonna 1977 perustettu uuden aallon rockabillybändi The Polecats on saavuttanut kunnioitettavan aseman genren edustajana. Sue sai kiinni bändin kiireiseen rumpalin John Buckin. Missä päin The Polecats on tällä hetkellä? ­ Olemme juuri valmistautumassa vuoden 2010 kiertueemme toiseen osioon, kertoo John. ­ Ensimmäinen keikka on elokuussa Sheffieldissä, Englannissa. Siitä me sitten saavumme Suomeen syyskuussa. The Polecats esiintyy Fullsteam Agencyn järjestämällä Psychorama Festivalilla, joka pidetään tänä vuonna Helsingin Korjaamolla kaksipäiväisenä tapahtumana. Siellä nähdään monipuolinen kattaus mielenkiintoisia psychobilly- ja garage-artisteja niin Suomesta kuin muualtakin Euroopasta sekä rockhenkisiä burleskiesityksiä. Mitä odotuksia teillä on Psycho- rama Festivalilla esiintymisestä? ­ Olen kuullut, että se on mielenkiintoinen tapahtuma, kertoo John. ­ Siellä soittaa mielestäni hyviä bändejä, ja on hienoa päästä soittamaan Helsingissä. Soitimme viimeksi Suomessa Kuopiossa tämän vuoden huhtikuussa. Sitä ennen kävimme Suomessa viimeksi joskus 90-luvun alussa! Kuopiossa oli erittäin hyvä tunnelma ja ne olivat kaikin puolin upeat festivaalit. Kaikki oli organisoitu hyvin ja siellä esiintyi paljon hyviä bändejä, kuten The BopCats. Pääsimme myös tapaamaan siellä suuren idolimme Gene Summersin. ­ Pidän Suomen maaseudusta paljon. Suomalaiset ovat todella ystävällisiä ja saimme monta uutta ystävää. Ajelimme ympäri Suomea ja näimme todella paljon lunta! Miten keikkailu nykyään eroaa keikkailusta 80-luvulla? TEKSTI NIINA LINNA KUVA THE POLECATS PE 10.9. KORJAAMO, HELSINKI "Uusia bändejä on tullut paljon, mutta nekin kuulostavat samalta kuin me 1980-luvulla eli hyvältä. ­ Esiintyminen live-yleisölle on edelleen todella hauskaa, nautimme siitä suuresti. Jos emme pitäisi keikkailusta, emme me sitä tekisikään. Suurin ero taitaa olla, että nykyään yleisö on nuorempi kuin me. Toki keikoillamme käy kaikenikäisiä ihmisiä. Vuosina 1980-1981 The Polecats pyöri Suomenkin listojen kärkipäässä Rockabilly Guy -biisillä sekä versioillaan David Bowien John, I`m Only Dancingista ja T.Rexin Jeepsteristä. Yhtyeen kenties suurin hitti on vuonna 1983 ilmestynyt ja USA:n listoille kivunnut Make a Circuit With Me. Rockabilly musiikkilajina syntyi 1950-luvul- la ja yhdistelee vaikutteita countrysta, rhythm and bluesista ja rock and rollista.Rockabilly nousi uudestaan muotiin 1970-luvun lopulla mm. Isossa-Britanniassa ja Suomessa. The Polecats ja Stray Cats olivat tuomassa rockabillyä suuren yleisön tietoisuuteen 1980-luvun alussa. 1980-luvulla rockabillyn ja punkin kohtaaminen synnytti psychobillyksi kutsutun tyylin. Onko rockabilly musiikkina muuttunut mielestäsi vuosien saatossa? ­ Mielestäni se ei ole muuttunut kovinkaan paljon. Vanhat bändit kuten meidän yhtyeemme keikkailevat edelleen ja soittavat samalla tavalla kuin aina. Uusia bändejä on tullut paljon, mutta nekin kuulostavat samalta kuin me 1980-luvulla eli hyvältä. Niillä on myös paljon energiaa. The Polecatsin laulaja Martin "Boz" Boorer toimi vuodesta 1991 saakka yhtenä Morrisseyn kitaristeista ja teki kappaleita yhdessä tämän kanssa. Boorer vaikutti suuresti myös Morrisseyn uuden tyylin kehittämiseen, mikä auttoi Morrisseyn uran elvyttämisessä. Lisäksi hän on työskennellyt monien muidenkin erilaisten artistien kanssa sekä pyörittänyt omaa studiota ja aiemmin myös levy-yhtiötä. John kertoo Bozin ja Morrisseyn 20-vuotisen yhteistyön johtaneen hyvään ystävyyteen. ­ Tällä hetkellä Morrissey viettää hyvin ansaittua lomaa, ja Boz toimii tuottajana tämän vuoden. Hän työskentelee omalla studiollaan Portugalissa.« SUE » 15 « NRO. 8
• » LUONNON IHMEITÄ Viime vuonna debytoinut Them Bird Things palaa kuvioihin toisen albumin kera. Wildlike Wonder esittelee soundiaan akustisemmaksi tarkistaneen yhtyeen. elsinkiläinen Them Bird Things oli yksi vuoden 2009 positiivisimmin yllättäneistä debytanteista. Yhtyeen ensilevy Fly, Them Bird Things, Fly! esitteli rikkaasti soittavan yhtyeen ja pehmeä-äänisen laulajan Salla Dayn. Kappaleista vastasivat vanhat garage-herrat Mike Brassard ja Steve Blodgett, jotka pääsivät näin jatkamaan musiikin parissa monen kymmenen vuoden tauon jälkeen (ks. Sue 8/2009). Juuri ilmestynyt kakkosalbumi Wildlike Wonder olisi voinut olla ensimmäinenkin. Day olisi halunnut ensilevystä akustisemman, mutta yhtyeen muut jäsenet ja tuottaja Will Shade olivat sitä mieltä, että yhtye on parempi esitellä "pomminvarmalla" albumilla. Nyt laulaja Dayn kaavailema vähemmän sähköinen Them Bird Things on viimein realisoitunut. ­ Minulla on aika vaikea ääni, jonka voi tuhota helposti, Day kertoo. ­ Jos soittaa paljon symbaaleita tai tietynlaisia kitarasoundeja, hukun sinne taakse. Oli vain pakko sanoa kavereille, että tämä ei toimi. Ensinnäkin, on pakko mennä akustiseksi. Toiseksi, Villeä piti kieltää soittamasta symbaaleita. Them Bird Thingsin soundi uudistui myös jäsenvaihdosten myötä. Basson varteen rekrytoitiin Jarmo Vähähaka ja perinteisiä americana-instrumentteja soittamaan Arttu Tolonen. ­ Vaikka käyttää amerikkalaisia perinnesoittimia, ei tarvitse olla puristi. Minua ei kiinnosta tehdä Suomessa mitään perinteistä amerikkalaista musiikkia. Tämä maa on täynnä ihmisiä, jotka tekevät asioita juuri niin kuin täytyy. Se ei ole kauhean kiinnostavaa. Mutta jos lap steeliin laitetaan pedaalia sekaan, se kuulostaa villiltä. Dayn mukaan Wildlike Wonderille on pyritty saamaan kerroksellisuutta ja tasoja. Levyä ei ole tarkoitettu taustamusiikiksi tai kertakäyttötavaraksi. ­ En itse jaksa kuunnella biisejä, jotka pureskellaan ja syljetään heti ulos. Musiikinkuuntelu on minulle prosessi. Sen vuoksi halusin tehdä levyn, joka vaatii kuuntelijalta osanottoa. Toisaalta haettiin myös sitä, että levy pysäyttää ja siihen täytyy keskittyä. Tällä yritetään kertoa kuuntelijalle, että "tämä on tärkeä, ole hiljaa", Day nauraa. Jo levyn avaava Northern Curve on haastava. Hiljaa alkavaa kappaletta pitää kuunnella tosissaan. Sama pätee koko levyyn. ­ Se on kutsuva. Jos kärsivällisyytesi kestää ja olet tarpeeksi zen, pystyt kuuntelemaan koko levyn. Jos et pysty kuuntelemaan ensimmäistä biisiä, kannattaa yrittää seuraavana päivänä uudelleen, Day ohjeistaa. Them Bird Thingsiä eivät muodosta vain laulaja Salla Day, kitaristi Timo Vikkula, basisti Jarmo Vähähaka, rumpali Ville Särmä ja kielisoittaja Arttu Tolonen. Kappaleet yhtyeelle kirjoittavat Steve Blodgett ja Mike Brassard ovat yhtyeen jäseniä. Yksi laulu löytyi kuitenkin rockin apokryfisistä kirjoista. Marionetten on säveltänyt Jake Holmes. Happofolk-laulaja Holmes tunnetaan Dazed And Confusedin kynäilijänä. Ja siitä, että Jimmy Page varasti kappaleen itselleen ja levytti sen Led Zeppelinin kanssa. Holmes, joka myöhemmin teki uran mainossäveltäjänä, jäi alaviitteeksi rock-musiikin historiaan. Holmesiin tutustunut tuottaja Will Shade kertoo, että oli lähellä, ettei Marionette ehtinyt levylle: Them Bird Things nauhoitti Holmesin vuonna 1969 Nashvillessä studiomuusikoiden kanssa äänittämän mutta julkaisematta jätetyn kappaleen. Holmesin lopullinen siunaus kuitenkin puuttui, ja Wildlike Wonderia oltiin jo melkein masteroimassa. Hieno kappale uhkasi jäädä rannalle, taas. ­ Hän ei vastannut sähköposteihini päiväkausiin, mikä sai minut huolestumaan, Shade paljastaa. ­ Kolme päivää vastauksen saapumisen jälkeen näin uutisen, jossa kerrottiin Holmesin haastaneen Pagen oikeuteen. Hän oli vain liian kiireinen vastatakseen minulle. Siinä se, ei draamaa. Ei draamaa, dramaattista kyllä. Them Bird Thingsiä ympäröi hyvä ja lämmin aura. « HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS TIAINEN KUVAT PIRITA SÄRMÄ H "Minulla on aika vaikea ääni, jonka voi tuhota helposti. SUE » 16 « NRO. 8
• B A KJ L C AZZ FIN A D TO R 2 LN U 010 16.9.2010 www.jelmu.fi LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ LIPUT: 12 EUROA 17.9.2010 + MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT RYTMIKORJAAMO, SEINÄJOKI LIPUT: 14 EUROA + MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT 18.9.2010 VIRGIN OIL, HELSINKI LIPUT: 18 EUROA + MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT www.rytmikorjaamo.fi To 2.9. RETROUNIT - levynjulkkarit + support Liput 5e Pe 3.9. CLUB SURRENDER! ks. ohjelmisto www.belly.fi La 4.9. CLUB SKENE! Djs John Wayne & Slim Mike Liput 5e Pe 10.9. LUST FOR LIFE Liput 4e La 11.9. SARJAKUVAFESTIVAALIEN JATKOKLUBI! PLUTONIUM 74, GOATHOUND Liput 12e Ke 15.9. COMEDY BELLY Liput 15e, opiskelijat 12e, ennakot www.lippu.fi To 16.9. Levynjulkkarit x 2: Esa Kotilaisen "-51 C" ja Katayan "Voyager" -albumien julkaisukeikat! Liput 5e Pe 17.9. GET READY! RocketSoulParty live: TBA, DJt Ive & Vilu Liput 5e La 18.9. HELSINKI VINTAGE -JATKOT Ks. ohjelmisto www.belly.fi Uudenmaankatu 16-20, 00120 Helsinki www.belly.fi Avoinna ma-ti 10.30-20, ke-to 10.30-02, pe 10.30-04, la 18-04, su suljettu. Lounas arkisin klo 10.30-15. Keikat alkavat arkisin HUOM klo 22, viikonloppuisin viimeistään klo 23. Lipun hintaan lisätään eteispalvelumaksu 2e. Ohjelmailtoina lipunmyynti alkaa viimeistään klo 20. Pe 3.9. HELLHOLE RATRACE Djs Poika & Hirviö Liput 3e La 4.9. THE SOULS + Support Liput 7e, ennakot www.tiketti.fi Ke 8.9. LEVIS PRESENTS: "GIRLS NIGHT OUT!" Livenä mm. Reckless Love! kts. www.barloose.com La 11.9. CLUB CASINO Djs John Wayne & Lord Fatty Liput 3e Ti 14.9. JEFFREY LEWIS & THE JUNKYARD (USA) +support Liput 10e, ennakot www.tiketti.fi Ke 15.9. RUMBA-KLUBI Kalle Taivainen & Olli Nurminen play Xysma, dj Börje (Hybrid Children) klo 20.00 Pe 17.9. BIFF! BANG! POW! Djs Särmä & JR SOUL Liput 3e La 18.9. TREMOLO BEER GUT (DK), THE LARIOTS Liput 7e, ennakot www.tiketti.fi Ke 22.9. PHOENIX EFFECT Levynjulkkarit! + support Liput 5e Pe 24.9. ks. www.barloose.com La 25.9. DJ JOHN WAYNE Liput 3e Ke 29.9. GOON Levynjulkkarit! Liput 5e To 30.9. RYTMIHÄIRIÖ, TUKKANUOTTA Liput 8e, ennakot alkaen 7e www.tiketti.fi BAR LOOSESTA SAA NYT MYÖS RUOKAA LÄHES KELLON YMPÄRI! BAR LOOSEN UUSI ALA CARTE -KEITTIÖ on avoinna ma-ti 12-01, ke-pe 12-03, la-su 14-03. Kysy monipuolista ja herkullista ruokalistaa henkilökunnalta. Annoksia saa myös mukaan keittiön aukioloaikoina. Tsekkaa suosikkiannoksesi etukäteen www. barloose.com www.barloose.com Annankatu 21, Helsinki HUOM. UUDET AUKIOLOAJAT: Ma-Ti 12-02, Ke-Pe 12-04, La-Su 14-04 Ohjelmailtoina eteispalvelumaksu 2e. Ma 26.4. alkaen Bar Loosesta saa myös Vegemestan tuotteita Bar Loosen aukioloaikoina ja sunnuntaisin klo 20 asti. SUE » 17 « NRO. 8
• "Käyttäkää sitä keinoa, joka meillä on, äänestäkää. Tyhjä äänikin on parempi kuin äänestämättä jättäminen. tiedustellen tekijänoikeuksia, hän kun tuotti silloin Maria Lundin levyä, jolla oli versio Surupuvusta. Vaihdoimme samalla kuulumisia ja intoilimme mandoliini- ja marimbajutuista. Huomasimme, että meillä oli aika lailla samat motiivit musiikintekemiseen sillä hetkellä. Siitä syntyi idea yhteistyöstä, Rautiainen kertoo. Yhteistyön tuloksen luonne ei ollut heti kättelyssä selvillä. Työhön käydessään miehet eivät vielä tienneet tekevänsä Rautiaisen kolmatta soololevyä. ­ Mietimme julkaisua molempien nimillä, mutta kun tekijäryhmä oli muuten sama kuin aiemmilla sooloillani, näimme lopulta järkevimmäksi tämän julkaisumuodon. KAUPALLISTA ANARKISMIA tynkkynen ei ole ensimmäinen YUP-mies, jonka kanssa Rautiainen on työskennellyt, sanoitusapua kun on tarjonnut useampaan otteeseen nyttemmin soolouraansa keskittyvä Jarkko Martikainen. ­ Jarkko on pedantti, tarkka tekijä, kun taas Valtteri on ehkä enemmän taivaanrannan maalari, kuten minäkin. Mutta en minä osaa heitä sen tarkemmin erotella. Erilaisia ovat, niin kuin ihmiset yleensäkin, Rautiainen luonnehtii. Tällä kertaa Martikainen on ollut lyyrisenä luonnostelijana albumin sinkkubiisissä Bacchuksen tiellä. Kyseinen tie valittiin kunnianosoituksena rillumarei- ja Irwin Goodman -kulttuurille. ­ Suomalainen mies on hyvin hillitty, mutta kun se vaihtaa vapaalle, ei millään ole mitään väliä, kunhan on kahdeksalta aamulla taas töissä. Vasta rahojen loppuessa on aika raahautua kotiovea raapimaan, josko sinne vielä pääsisi sisään, Rautiainen kuvailee kappaleen tulokulmaa. Sinkkuvalinnasta puhuttaessa Rautiainen kokee valitettavana sen, että musiikkitoimittajat on korvattu radiopersoonilla. Tämän vuoksi on julkaistava sinkkuja ikään kuin sormella osoittaen, että tässä olisi nyt tämmöinen, soita hei tämä. ­ Eipä siinä juuri järkeä ole, mutta radiosoitto on nykyään avainasemassa, eli joku on laskettava maailmalle sinkkuna. Levy on kuitenkin täynnä niin erilaisia biisejä, ettei Bacchuksen tiellä mitään sen punaista lankaa edusta. Omanlaistaan aktivismia tutkailee avausraita Anarkisti, jonka kertosäkeen mukaan kapina on aina hyvä rahasampo. ­ Anarkistisiin ryhmiin löytää aina tiensä taloudellisille tekijöille periksi antavia hangaroundeja. Heidän anarkisminsa on täysin kaupallista, mutta silti heillä on tarve kuulua tällaiseen hurjaksi kokemaansa ryhmään. Kappale ei päästä helpolla myöskään hit & run -aktivisteja, jotka eivät ota vastuuta teoistaan. ­ En ymmärrä, mikä järki siinä on. Käyttäkää sitä keinoa, joka meillä on, äänestäkää. Kun katsoo äänestyslukuja, niin puuttuuhan sieltä suuri määrä suomalaisia. ­ Tyhjä äänikin on parempi kuin äänestämättä jättäminen, se on selkeä mielenilmaus tyytymättömyydestä annettuja vaihtoehtoja kohtaan, Rautiainen tokaisee kieltäen samalla pienimmätkin mahdollisuudet lähtemisestä mukaan politiikkaan. KOKO PERHEEN TUSKA onko timo rautiainen intoutunut kommentoimaan uuden levyn Minä-kappaleessa tämän päivän Suomea saastuttavaa äijä-trendiä? Ainakin kappale tokaisee "Ei ollut sivarista äijäksi". ­ Eikä edes Helsingin vampyyriksi, vaikka ikä siihen varmasti riittäisikin. Jotkuthan kutsuvat itseään sellaisiksi. Kyse ei kuitenkaan ole äijä- tai vampyyrikuvioiden kaivelemisesta. Minä summaa oman musiikillisen elämäni alle kouluikäisestä tähän päivään. Tuolle aikavälille sijoittuu myös ymmärrys siitä, ettei minusta ole äijien ja vampyyrien rokkihommiin. ­ Uravalinta oli kuitenkin pienestä pitäen selvä, sillä jo pikkupoikana tokaisin, että minua odottaa iskelmälaulajan tie tai työttömyyskortisto. Silloisena innoittajana oli Irwin Goodman. ­ Itseironia onnistui myös sävellyksessä, tutunkuuloinen riffi kun tuo mieleen eräänkin aiemman yhtyeeni, jonka tavaramerkiksi monet ovat kuvailleet jynkytystä, jossa päät nytkyvät samassa tahdissa, Rautiainen tokaisee ja hyräilee "Mummo kanasensa...". Tuohon aiempaan yhtyeeseen palatakseni, onko mitään tehtävissä, jos joku väittää uppiniskaisesti, että En oo keittäny enkä myyny kuulostaa täysin samalta kuin Trio Niskalaukaus. ­ Eihän siihen voi vastata kuin että ilmeisesti kyseinen henkilö ei ole kuullut albumia. Millä Niskalaukauksen levyllä on tällaisilla rakenteilla kulkevia biisejä, duurisointuja ja mandoliinia? Miltä Niskalaukaus-levyltä löytyy Australian kaltainen biisi? Jos Niskalaukaus oli sormella tehty reikä, ovat soololevyni tuon reiän laajentamista avarammaksi. Rautiainen ei jännitä levyn vastaanottoa, mutta toivoo, että se otetaan vastaan oikein perustein: Musiikin itsensä kautta, ei sen, kenen nimi kannessa komeilee. ­ Voinhan itsekin julistaa, että Mikko Alatalon levyt ovat paskaa, vaikka en ole niitä koskaan kuullutkaan. Ja kai ne ovatkin. Juuri tällaisiin ennakkoajatuksiin törmää usein. Rautiainen tokaisee tuhoavansa rock-uskottavuuttaan monien silmissä jatkuvasti, mutta huomauttaa, ettei kukaan toisaalta pidä koomisena sitä, että hänen ikäisensä miehet julistautuvat Helsingin vampyyreiksi. (No, toimittaja ainakin pitää sitä erittäin koomisena.) ­ Sellainen ajattelutapa, että kaikki oman heimon ulkopuolinen on perseestä, on kummallista. On vain hyvää ja huonoa musiikkia, ei hyviä ja huonoja genrejä. Osallistumiseni Iskelmä-Finlandiaan toi enemmän paskaa niskaani kuin mikään. Mutta jos noita iskelmäjuttuja pohtii, niin kyllähän vaikkapa Jouko ja Kosti ovat musiikillisesti minulle paljon mielekkäämpää kuin joku Sunrise Avenue. Rockin kapinan Rautiainen toteaa siirtyneen hip hop -artisteille ­ joita herra karsasti vielä muutama vuosi sitten, ennen tutustumistaan uudelle levylle sanoitusapua tarjonneen Steen1:n tuotantoon. ­ Tuska Open Air on nykyään mitä turvallisin koko perheen festivaali. En kannata rähinämeininkiä, mutta tämä rockin kapinallisuus, eihän sitä ole ollut enää vuosikymmeniin. « HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA TOMMI ANTTONEN » EI ÄIJÄ EIKÄ VAMPYYRI Myrsky repii puita, mutta taivas ei salamoi. Timo Rautiaisen jälkikasvu ui järvessä, mutta Rautiainen itse ei ehdi uiskentelemaan, vaan kävelee rannalla jutustellen puhelimessa Suen toimittajan kera. A lbuminsa nimessä herra väittää, että En oo keittäny enkä myyny. Vaan pitääkö väitös paikkansa? Onkos tullut keitettyä tai myytyä, Timo Rautiainen? ­ Ei ole, ja kuten elokuvissa sanotaan, vaadin jonkinlaista näyttöä ennen kuin aletaan tuolla tavoin syyttelemään. Mutta vakavasti ottaen, halusin nimen olevan mahdollisimman päinvastainen signaali nykypäivän "Born to rock" -jutuille. Se on eräänlainen kunnianosoitus Mikko Niskaselle, nauhoitettiinhan levy Keiteleellä. Järven toisella puolella seisoo yhä Niskasen Käpykolo, Rautiainen vastaa. Nimen taustalta löytyy myös huumoripitoisempi sattumus, joka sijoittuu julkaisijataho King Foo Entertainmentin viimevuotisiin pikkujoulukemuihin. ­ Nimiehdotus putkahti jostain ja nauroimme porukalla, että siinä se nyt on. Ehdin unohtaa koko asian, kun julkaisijataholta kysyttiin keväällä, että eikös se nimi nyt sitten ole En oo keittäny enkä myyny. Pakkohan siihen oli suostua. Olen mies, joka pitää kiinni puheistaan, Rautiainen toteaa. Hyvä nimi on Rautiaisen mukaan ennen kaikkea mieleen jäävä, mutta myös teosta kuvaava. ­ Vaikka eihän tämä nimi kuvaa levyn luonnetta lainkaan, hän nauraa. Uusi levy toi mukanaan kaksi uutta yhteistyökumppania, Valtteri Tynkkysen ja Mikko Karmilan. Tuottajana ja biisintekokumppanina toimineen Tynkkysen kanssa Rautiainen ehti pähkäillä yhteistyökuvioita jo pidempään. ­ Onkos siitä nyt kaksi vuotta? Vai olisiko siitä jopa kolme? No, joka tapauksessa, Tynkkynen soitti SUE » 18 « NRO. 8
• » HÄIRIINTYNYTTÄ ULKOPUOLISUUTTA Kovassa nosteessa oleva Kap Kap ei suostu asettumaan valmiisiin lokeroihin. elsinkiläisen Kap Kapin soundia on vaikea kuvailla yhdellä lauseella. Mieleen juolahtavia adjektiiveja ovat ainakin hypnoottinen, tummasävyinen ja elokuvallinen. Kotimaisen vaihtoehtomusiikin kentällä yhtyeelle ei juuri löydy vertailukohtia, minkä vuoksi viisikon tekemiset herättävät kuulijassa yhtä lailla hämmennystä kuin ihastusta. Yhtyeen primus motor, laulaja-kitaristi Juho Ala-Juuma kertoo vision jalostuneen nykyiseen muotoonsa pidemmän ajanjakson saatossa. ­ Soitimme alkuvaiheessa soundtrack-vaikutteista, funkahtavaa psykedeliajamittelua. Nimen vaihduttua Kap Kapiksi soundimme alkoi kuitenkin tiivistyä synkemmäksi ja rockimmaksi. Harkittu kokonaisuus on myös bändin tuore debyyttialbumi Holy Are You. Ala-Juuma toteaa levyn olevan eräänlainen dokumentti siitä, minkälainen yhtye Kap Kap on viimeisen parin vuoden aikana ollut. Pitkäsoiton taustalta löytyy myös väljä mutta kiehtova konsepti. ­ Sanoituksellisesti yhteiseksi teemaksi tuli ikään kuin varkain jonkinlainen häiriintynyt ulkopuolisuus ja kaukokaipuu. Jokaisessa kappaleessa on sinänsä oma tarinansa, mutta niiden aiheet muodostavat yhdessä oman kokonaisuutensa. Rinnastuksia levyn tunnelmaan voi halutessaan lähteä hakemaan valkokankaan suunnalta. ­ Oliver Stonen ohjaaman Doors-leffan ilme tulee ensimmäisenä mieleen. Samankaltaista maisemaa löytyy Alejandro Jodorowskyn maalailevista teoksista. Niissä on juuri sen kaltaista kuvastoa, joka sopii musiikkiaan psykedelialla värittäville bändeille. Toisaalta myös vaikkapa Aki Kaurismäen varhaistuotannossa on löydettävissä paljon Kap Kapin musiikissa esiintyviä aiheita. Lisäksi vaikuttajista täytyy mainita Twin Peaks -sarja, sekä David Lynchin elokuvat yleensäkin. Pakkohan tuo on myöntää, niin ilmeiseltä kuin se kuulostaakin. Elokuvista tuttu visuaalisuus on yleisemmälläkin tasolla elementti, johon yhtye tahtoo panostaa. H ­ Emme halua mennä lavalle shortseissa ja t-paidoissa, sillä live-esityksen pitää olla kokonaisvaltainen elämys. Tulevaisuudessa olemme suunnitelleet tuovamme mukaan keikoille myös jonkinlaisen taustakangasesityksen. Vireillä on ollut myös jollekin uuden levyn kappaleelle tehtävä musiikkivideoprojekti, joka on tarkoitus toteuttaa syksyn aikana. Kunnianhimon puutteesta Ala-Juuman bändiä lienee muutenkaan turha syyttää. Helsingin Flow-festivaalin avajaisklubilla yhtye nousi lavalle yhdessä Chemical Brothersin ja LCD Soundsystemin kanssa. Millä tavoin vokalisti itse kuvailisi Kap Kapin keikkoja? ­ Esitykset vaihtelevat luonteeltaan jonkin verran. Silloin tällöin päätämme soittaa synkemmän ja jumittavamman setin, joskus taas sotkemme mukaan melodisempia ja popimpia elementtejä. Levyn soundia ei tarvitse mielestäni livenä apinoida suoraan, vaan sovitukset voivat olla rosoisempia. Bändin estoton kokeilunhalu erottaa sen edukseen, mutta on toki samalla myös kirosana laajemman kuulijakunnan tavoittelussa. Suomen kokoisessa maassa ilmiö korostuu poikkeuksellisen vahvasti. ­ Kyllähän me olemme näissä piireissä hylkiöitä ja outoja lintuja, koska emme automaattisesti uppoa edes mihinkään indie rock -kategoriaan. En tiedä kuinka paljon meille ylipäätään löytyy yleisöä täältä. Siitäkin syystä olisi mukavaa päästä soittamaan myös muualle. Kap Kapin ohjelmajulistuksen voi kenties tiivistää siihen virkistävään lähtökohtaan, että yhtyeellä ei ylipäätään ole minkäänlaisia selviä rajoja. Ala-Juumalle juuri tämä vaikuttaa olevan projektia vahvimmin määrittävä tekijä. ­ Koko bändi on eräänlainen musiikillinen leikkikenttä, josta on turha hakea mitään suoraa linjaa. Seuraava levymme tulee varmasti olemaan taas jotakin aivan muuta. Kap Kapilta voi odottaa mitä tahansa, ja niin sen pitää ollakin. Tuon lähtökohdan vuoksi omatkin aistit pysyvät paremmin avoinna mahdollisimman moneen suuntaan. « TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA APPU JASU SUE » 19 « NRO. 8
• mutta pääasiallisena innoituksen lähteenä toimivat muiden tekemiset. Viime aikoina hän on ammentanut paljon muun muassa äänikirjoista, kuten Edgar Allan Poen teoksista, Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinoista ja Paulo Coelhon Nobel-palkitusta Alkemistista ­ mutta myös tietokonepeleistä. ­ Joissain tietokonepeleissä on ihan mieletön se tunnelma, musiikki ja kaikki. Kerran piti oikein pysäyttää peli ja pyytää kaveri katsomaan. Hieman yllättäen Rättö kertoo, ettei juuri kuuntele musiikkia. ­ Nuorempana kuuntelin enemmän, nykyään todella vähän. Ehkä se auttaa säilyttämään oman soundin, kun ei voi matkia muita. Elokuvat ovat aina olleet se suosikkini. Mutta olisi opittava vaihtamaan suuntaa jatkuvasti, tekemään jotain täysin erilaista. Itselläni se voisi olla vaikka jalkapallo-otteluun meneminen; siis jotain, mikä ei kiinnosta pätkääkään. Siellä voisi saada valtavia ahaa-elämyksiä. Ihmisen aistit ovat paljon terävämmät ympäristössä, joka ei ole tuttu ja turvallinen. Varsinaisia esikuvia Rätöllä ei ole, mutta esimerkiksi John Carpenterin elokuvat kiehtovat. ­ Vaikka hänen elokuvansa olisivat miten huonoja, vaikka ne eivät olisi enää edes b-luokan elokuvia vaan c-luokan, niin ne innoittavat silti aina. En ajattele, että taiteilijan täytyisi aina tehdä viiden tähden huipputeoksia. Päin vastoin: taiteilija etsii ja aistii jatkuvasti, ottaa riskejä, onnistuu ja epäonnistuu. MIKA JUHANI RÄTTÖ Syntymaäaika: 5.4. 1973 Kotikaupunki: Pori Bändejä: Kuusumun profeetta, Ektroverde, Eleanoora Rosenholm, Circle, Rättö ja Lehtisalo, Rättö ja Röyhkä ja Lehtisalo, Teatteri Moderni Kanuuna, Krypt Axeripper, Teemu Elon puhuvat eläimet Tuoreimpia levytyksiä: Mika Rättö: Polkupyörällä vuokkopenkereelle (2009), Circle: Soundcheck (2009), Rättö ja Lehtisalo: UU Mama (2010) Teatteriesityksiä: Pilkkaavat tinakellot / Moraalittomuuden ruhtinas (2000), Oopperse Le Feti Le Grande Anaale (2002), Murheenkapselista galleriaan ja asemalle (2004), Neljä ilmansuuntaa (2004) Esikoiskirja: Tihkuluodon kuiskaajat (2009) HAASTATTELU TEKSTI ANNI KEMPPAINEN KUVA HEINI LEHVÄSLAIHO » RIMA MATALALLA Mika Rättö on monipuolinen taiteilija, joka puhuu saavutuksistaan vaatimattomasti. ­ enhän mää ymmärrä koskettimist hölkäsen pöläyst!, sanoo mies, joka soittaa koskettimia sellaisissa kulttimainetta niittäneissä yhtyeissä kuin Circle, Kuusumun profeetta ja Rättö ja Lehtisalo. Koskettimilla hän myös säveltää kappaleita indie-piirien lemmikille Eleanoora Rosenholmille. Mika Rättö, 37, on paitsi muusikko, myös kuvataiteilija, kirjailija ja teatteriohjaaja. Olemus on vaatimaton ja lempeä. Rehtiä Porin murretta puhuva mies katsoo keskustelukumppaniaan silmiin ja vastaa kysymyksiin pitkillä lauseilla. Maailmankuva vaikuttaa mietityltä. Suuri osa Rätön lapsuudesta kului maalla, Porin Viasvedellä. ­ Se aika pulpahtaa ensimmäisenä esiin, kun mietin nuoruuttani ja lapsuuttani, joten se on ollut mitä ilmeisimmin merkittävää. Siinä oppi sellaisen luonnon kanssa elämisen ja sai pienen koulutuksen siihen, että luonto ja ihminen ovat auttamattomasti yhtä. Kaupunki sokaisee helposti, kun oppii selviytymään vain jossain Sokoksen kulmalla. KYMMENEN MINUUTIN PIANOKOULU mika rätön lapsuuteen kuuluivat tavalliset lasten touhut: majojen rakentelu ja pihaleikit. Musiikki ja kuvataide alkoivat kiinnostaa häntä toden teolla vasta teini-iässä, vaikka olivatkin aina olleet luonteva osa elämää. ­ Kyllä mää muistan, että siellä maalla jo rakensin peltipurkeista omat rummut leikkimökkiin ja paukutin niitä. Vanhemmat veivät mua muutaman kerran työväenopiston pianotunneillekin, mutta oikeastaan ne soittamisen alkeet, joilla olen tälläkin hetkellä liikenteessä, opetti serkkuni isä. En ole koskaan oppinut lukemaan nuotteja, mutta hän opetti pianonsoiton perusteet. Se tapahtui kymmenessä minuutissa, ja sitten aloin tehdä omia juttujani koskettimilla. Rättö paljastaa, ettei mielestään osaa soittaa koskettimia oikeastaan kovin hyvin. ­ Enhän mää ymmärrä mitään! SUE Otin koskettimet soittimekseni siksi, etten halunnut olla säveltäjänä riippuvainen muista. Laulaminenkin tuli niin. Ei mulle olisi tullut mieleenkään ruveta laulamaan muuten kuin siksi, että olisin omavarainen. Laulan, jotta voin tehdä itse omia tarinoitani. MUUSIKKO, JOKA EI KUUNTELE MUSIIKKIA monen muun tavoin Mika Rättö inspiroituu arjen tapahtumista, EPÄONNISTUMISTA EI SAA PELÄTÄ tällä hetkellä rättö elättää itsensä kulttuurilla. ­ Onhan se hankalaa, mutta onnistuu, kun menot ovat pienet. Porissahan esimerkiksi asumiskustannukset ovat melko matalat. Elanto koostuu monesta pienestä palasta siellä täällä. Sain keväällä apurahan uuden kirjani kirjoittamista varten. Sillä maksaa vuokrat vähän aikaa. Musiikin, kuvataiteen ja kirjoittamisen välillä tasapainoileva taiteilija ei aina hallitse ajankäyttöään. Kotona työskentely tekee työn ja vapaa-ajan erottamisesta vaikeaa. Usein töitä tekee pään sisällä vielä nukkumaan mennessäkin. ­ Nuorempana jaksaa. Sitä vaan venyy ja sinnittelee ja palautuukin nopeammin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä huonommin kestää sellaista täysin hektistä katkeamattomuutta. Siinä käy niin kuin urheilijalle. Rättö vaikuttaa monilahjakkuudelta, joka onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy. Itse hän kuitenkin mainitsee menestyksensä salaisuudeksi sen, ettei pidä rimaa liian korkealla. ­ En ole koskaan juuri pelännyt epäonnistumista. Vaikken tiedä, miten näytelmä tehdään, olen tehnyt niitä neljä. Moni tekee sen virheen, että odottaa aikaa, jolloin on tarpeeksi hyvä tekemään jotain. Siinä vähenevät voimat. Pitäisi aina vaan rohkeasti ryhtyä työhön ja katsoa, mitä saa aikaan. Ihan jatkuvastihan mullekin tulee sellainen olo, etten ole tarpeeksi hyvä. Se on loputonta. Mutta se on myös ihmisen ainoa todellinen voimavara. Kehitys lakkaa siinä vaiheessa, kun ihminen tuntee itsensä jumalaksi. « "Moni tekee sen virheen, että odottaa aikaa, jolloin on tarpeeksi hyvä tekemään jotain. » 20 « NRO. 8
• MPERE .11.2010 PAKKAHUONE, TA ELSINKI 12 AS, H 13.11.2010 KAAPELITEHD TOIMITUSKULUT LIPUT: TRE 34 + MAHD.IMITUSKULUT HKI 36 + MAHD. TO SUE » 21 « NRO. 8
• CHECK OUT! PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. N U C»L22 A R B L A S T. D E E« SUE NRO. 8
• "Minulla on ollut rankkaa. Erosin kihlatustani, paras ystäväni petti luottamukseni ja koirani jouduttiin lopettamaan. HAASTATTELU TEKSTI NIINA LINNA KUVAT WARNER » SYNKKYYS S Disturbed paljasti Suelle, miten mielisairaala ja luonnonsuojelu liittyvät uuteen Asylum-levyyn. ue tapaa Chicagosta kotoisin olevan Disturbedin jäsenet helteisessä Berliinissä. Paikalle on saatu normaalista käytännöstä poiketen koko bändi. Kun kysyn, kuinka häriintyneitä (disturbed) bändin jäsenet omasta mielestään ovat, hieman väsyneen oloinen laulaja David Draiman naureskelee sen riippuvan päivästä ja kellonajasta. ­ Oikeasti olemme ihan normaaleja tyyppejä. Bändin nimi viittaa enemmänkin siihen, että maailma ympärillämme on häiriintynyt. Elämme lammasyhteiskunnassa. Tarkoitan sillä ihmisten kyvyttömyyttä kulkea omaa tietään ja keSUE hittää itseään ihmisenä. Suurin osa ihmisistä vain seuraa toisia ihmisiä eikä uskalla poiketa massasta. Yhteiskuntamme tuomitsee herkästi ne, jotka uskaltavat poiketa tieltä. Se on mielestäni kovin häiritsevää. Disturbedin musiikkia on kuvailtu muun muassa metalliksi, hard rockiksi ja nu-metaliksi. Mitä bändin jäsenet miettivät asiasta? ­ Jos helpottaa luokitella meidät tiettyyn ryhmään, niin siitä vain, sanoo David. ­ Loppupeleissä me kuitenkin soitamme musiikkia, jota haluamme soittaa eivätkä luokittelut vaikuta siihen. Meidän vaikutteitamme ovat aina olleet klassiset metallibändit kuten Black Sab- bath, Judas Priest, Metallica ja niin edelleen. Toki sekin, miten metallimusiikki luokitellaan, on muuttunut vuosien saatossa. TURVA KAAOKSESSA disturbedin uusi albumi kantaa nimeä Asylum. Nimellä on kaksi eri merkitystä, joista kumpikin sopii levyn teemoihin. ­ Asylum tarkoittaa mielisairaalaa, mutta samalla myös tietynlaista turvapaikkaa. Levyn nimikappale kertoo siitä kuinka muistot menetetystä rakkaasta ihmisestä voivat viedä hulluuden partaalle ja samaan aikaan tuntua turvallisilta. Valitsimme Asylumin albumin ni- » 24 « NRO. 8
• MA 15.11. HARTWALL AREENA, HELSINKI on olennainen osa kokonaisuutta. Olemme siunattuja siinä mielessä, että tulemme loistavasti toimeen keskenämme. Disturbed on ottanut asiakseen luonnonsuojelun ja ympäristöstä huolehtimisen. Uuden albumin ensimmäinen single Another Way to Die kertoo siitä, kuinka pahassa jamassa maapallomme on. ­ Se mitä maailmassa tapahtuu, on häpeäksi ihmiskunnalle. Olemme suuren katastrofin partaalla. Maapallon hyväksikäyttö on anteeksiantamatonta. Meidän pitäisi arvostaa planeettaamme ja eläimiä, jotka myös asuvat täällä. Jos haluamme jättää jälkeläisillemme turvallisen paikan asua, pitää meidän muuttaa elintapojamme ja pian. ­ Me haluamme myös tehdä asioille jotain, toimia ympäristön puolesta eikä vain puhua asioista. Kukin meistä kierrättää, emmekä kuluta vettä tai sähköä turhaan. Kiertueen aikana yritämme aina saada koko tuotannon yhteen kiertuebussiin. Olemme promonneet uutta sinkkuamme laittamalla myyntiin kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä paitoja, joista saaduista tuloista osa menee suoraan Greenpeacelle. LIVETERAPIAA disturbed on tunnettu liveesiintymisistään. Bändi kertoo, että keikoilla pääsee helposti eroon huonoista fiiliksistä. ­ Livekeikkamme ovat yleensä erittäin intensiivisiä ja murskaavan kovia. Haluamme auttaa yleisöä pääsemään irti negatiivisista tunteista niin kuin itsekin pääsemme musiikin avulla. Meille yleisön huomioiminen on todella tärkeää. Emme ole lavalla yksin, vaan haluamme kommunikoida faniemme kanssa. Haluamme tuntea yhteyden yleisöön ja nähdä, kuinka se kokee biisit. Disturbed on kiertänyt monen ison bändin kanssa. Minkä bändin kanssa haluaisitte lähteä keikoille? ­ Iron Maidenin, vastaavat kaikki melkein yhteen ääneen. ­ Myös Metallican kanssa olisi mahtavaa kiertää. Olemme todella onnekkaita, että olemme päässeet soittamaan niin monen suuren idolimme kanssa. Olemme päässeet jakamaan lavan Black Sabbathin, Panteran ja Judas Priestin kanssa. Nämä kokemukset ovat todellakin vetäneet nöyräksi. On epätodellista, että henkilöt, joita kohtaan on tuntenut pelonsekaista kunnioitusta, ovatkin yhtäkkiä kollegoitamme. Olette vierailleet Suomessa kaksi kertaa. Millaisia kokemuksia teillä on maastamme? ­ Viime vuonna vedimme keikan Turun Ruisrockissa. Oli epätodellinen kokemus nähdä ison risteilyaluksen lipuvan ohi keikkamme aikana. Suomalaisten energia keikoilla on ihan mahtavaa. Arvostamme suuresti maatanne, koska te kunnioitatte raskaampaa rockia. Suomi on ehdottomasti yksi tärkeimmistä maista metallin ja hard rockin saralla. Kun kysyn Disturbedin jäseniltä, mitä suomalaisia bändejä he tietävät, ainoa vastaus on Lordi. Enemmän keskustelua syntyy suomalaisista jääkiekkoilijoista. Haastattelun lopuksi David paljastaa syyn väsymykseensä. ­ Juhlimme eilen Lontoossa, ja otin pari liikaa. Aamulla tärisin suihkun alla ja mieleeni tuli yhä uudelleen se Full Metal Jacketin kohtaus, jossa nainen rukoilee tarkkaampujaa ampumaan itsensä. Loistavaa. « S INSPIROI meksi, koska se yhdisti hyvin levyn eri elementit ja sillä on hieno kaksoismerkitys. Levy kertoo kaoottisesta maailmasta, jossa elämme. Tämä maailma on meidän kotimme ja paikka, jossa haluamme tuntea olomme turvalliseksi. Hiukan pelottavalta näyttävä mutta oikein mukavaksi osoittautuva kitaristi Dan Donegan kertoo Asylumin olevan Disturbedin tähänastisen uran merkittävin levy. ­ Tällä levyllä bändin musiikillinen kasvu näkyy monen aspektin kautta. Musiikki on intensiivisempää, ja sanoituksissa on enemmän tarinankerrontaa. Lyriikat ovat paljon suorempia kuin ennen. ­ Tällainen kypsyminen ei tapahdu pakottamalla, jatkaa David. ­ Meidän tilanteessamme siihen vaikutti moni eri seikka. Minulla on ollut erittäin rankkaa viimeiset kaksi vuotta. Erosin kihlatustani, kun olin vielä kiertueella. Lisäksi paras ystäväni petti luottamukseni ja rakas koirani jouduttiin lopettamaan kesken kiertueen. Kun yritin hankkia uutta koiraa, sekin kuoli matkalla luokseni. Sitten minun oli tarkoitus muuttaa Chicagosta Texasiin uuden tyttöystäväni kanssa, mutta tilanne levisi käsiin ja päädyin muuttamaan sinne yksin. Nämä ikävät sattumukset ajoivat minut masennukseen. Mutta siitä synkästä tilasta sain inspiraation näiden biisien kirjoittamiseen. Henkilökohtaisten tekstien lisäksi Disturbedin biiseissä on myös usein poliittista sanomaa. Miten erilaisten tekstien kirjoitusprosessit eroavat toisistaan? ­ Poliittisetkin tekstit ovat henkilökohtaisia mutta eri tasolla, selittää David. ­ Ihmissuhteista kertovat kappaleet ovat minulle kaikkein raskaimpia kirjoittaa. On rankkaa kirjoittaa surullisista asioista, niitä tehdessä mielentila on melankolinen. Vihaisempia, "olen saanut tarpeekseni" -lyriikoita on paljon helpompaa kirjoittaa. LUONNON PUOLESTA disturbedin jäsenet ovat tuottaneet itse kaikki bändin levyt. ­ Meille on aina ollut selkeää, mitä haluamme saavuttaa, kertoo David. ­ Olemme aina tehneet kaiken itse ja tottuneet tähän työskentelytapaan. Meillä ei ole ollut tarvetta käyttää ulkopuolista tuottajaa. Toki myös paine siitä, että kaikki on meidän harteillamme, auttaa meitä luomaan hyvän albumin. Olemme aina toimineet parhaiten paineen alla. Olemme todistaneet alusta asti, että pärjäämme. ­ Olemme työskennelleet kauan yhdessä ja arvostamme toisiamme suuresti. Jokainen bändin jäsen SUE » 25 « NRO. 8
• » KL HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA SONYMUSIC SUE » 26 « NRO. 8
• CHECK OUT! PRE-L ISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. N U C»L29 A R B L A S T. D E E« SUE NRO. 8
• "Snowy Shaw sai tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. ta, Snowy Shaw, otti ja jätti bändin 15. heinäkuuta. Shawn oli tarkoitus olla mukana kiertueella, mutta mies lähti. Jossain vaiheessa syyksi ilmoitettiin kurkkukivut, mutta asialla on toinenkin puoli. ­ Toivotamme Snowylle onnea valitsemallaan tiellä, vaikka emme pidäkään päätöstä hyvänä. Snowy on työskennellyt erään toisen bändin kanssa ja lähtee sen kiertueelle basistiksi. Meilläkin on paljon keikkoja tulossa emmekä halunneet odotella häntä. Hän sai tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä ja noin kolme kertaa enemmän rahaa kuin mitä me olisimme voineet tarjota. Raha puhuu. Kiertueelle tulee myös muita muutoksia, sillä yhtyeen uusi basisti Nalle Påhlsson jää kotiin. Hänen tilalleen tulee kiertueen ajaksi tuottajagurunakin tunnettu Waldemar Sorychta. Nalle viesti poisjääntinsä syitä Therionin nettisivuilla ja kertoi avoimesti, että hänellä on alkoholiongelma jota kiertue-elämä ei helpottaisi, jonka lisäksi hän haluaa olla isä lapsilleen ja keskittyä myös alkaneisiin opintoihinsa. Påhlsson on kuitenkin edelleen yhtyeen jäsen. Jotkut asiat elämässä ovat tärkeämpiä kuin keikkailu ja musiikki. ­ Lapset ovat tärkeintä, tärkeämpiä kuin tälle rundille lähteminen. Tässä tilanteessa kiertue-elämä ei olisi ollut hyväksi. Tilanne oli jo aiemmin tiedossa, ja Nalle keskittyy nyt omaan elämäänsä. Saa nähdä jatkossa mitä tapahtuu, mutta hän on silti jatkossakin Therionin jäsen. Waldemarin olen tuntenut pitkään. Hän on paitsi hieno kaveri, myös erinomainen basisti. Kiertueella tarvitaankin vakaata, luotettavaa jäsenistöä, sillä Therion tulee keikkailemaan erittäin tiiviisti. Kiertueet vievät yhtyeen Euroopan ohella aina Meksikoon asti. Yhtyeellä on iso ryhmä liikkeellä, ja viivan allekin täytyy jotain jäädä kulujen jälkeen, sillä kyse on jäsenten elannosta. ­ Kiertueet ovat tärkeitä, kuten myös se, että keikoista jää jotain käteenkin. Joissain maailmankolkissa rahaa ei ehkä tule niin paljon kuin muualla, ehkä vain puolet normaalista, mutta nämäkin alueet on hyvä "vallata" ja kartuttaa kokemusta. Tulevaisuudensuunnitelmia uuden levyn ja kiertueen jälkeiselle ajalle Christoferilla ei vielä ymmärrettävästi kauheasti ole. ­ Varmaan lepäämme hetken ja kierrämme sitten Japanissa, kesäfestivaaleilla ja niin edelleen. Otamme yhden vuoden kerrallaan. « HAASTATTELU TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA NUCLEAR BLAST PE 3.12. GLORIA, HELSINKI » PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ Ruotsalaisen Therionin nokkamies Christofer Johnsson vaihtoi taannoin kaikki bändinsä jäsenet ja nauhoitti yhtyeensä kahdennentoista albumin Sitra Ahran vereksin voimin. K un viimeksi keskustelin Christofer Johnssonin kanssa joulukuussa 2006 ennen Gothic Kabbalah -tuplalevyn julkaisua, Johnsson totesi, että myös muut Therionin silloiset jäsenet saivat vihdoin antaa haastatteluja ja että Therionista oli tullut enemmän bändi kuin "minä ja muut". Kauniista puheista huolimatta kaikki muut jäsenet menivät kuitenkin vaihtoon 2008. Miksi? ­ Olimme tehneet vanhan ko- koonpanon turvin monta hyvää albumia, eikä bändin kemiassa ollut sinänsä vikaa. Minusta kuitenkin tuntui, että Therion tarvitsisi muutoksen, jotta yhtye ei alkaisi polkea paikallaan ja toistaa itseään. Uudella albumilla muutos vanhaan ei ole radikaali, sillä osa biiseistä on peräisin jo Gothic Kabbalahin ajoilta. Kuten Suen uskolliset lukijat muistavat, Gothic Kabbalah -haastattelussa Christofer kertoi, että biisimateriaalia oli tuolloin jo- pa kolmeen albumiin tuplan sijasta, ja että seuraava levy ­ siis Sitra Ahra­ oli jo melko valmiiksi suunniteltu. Uutta materiaalia on kuitenkin syntynyt albumien välillä, ja se on päätynyt uudelle levylle. Therionin kokoonpano on elänyt miehistönvaihdoksien jälkeenkin. Tuorein lisä bändiin on kitaristi Christian Vidal, joka liittyi kokoonpanoon kesäkuussa 2010. Sen lisäksi bändi koki myös menetyksen: yksi Therionin laulajis- UUSI IRON MAIDEN -STUDIOALBUMI! The Final Frontier Cd, Special edition Cd + 2Lp kuvavinyyli nyt kaupoissa! www.ironmaiden.com www.ironmaiden.fi SUE » 30 « NRO. 8
• SUE » 31 « NRO. 8
• » ISOMPI Ruotsalainen metallibändi Sonic Syndicate julkaisee elokuussa neljännen albuminsa We Rule the Nightin. Levy esittelee hieman popimman linjansa lisäksi myös uuden englantilaisen solistin Nathan J. Biggsin. athan J. Biggs istuskelee edessäni sohvalla yhdessä basisti Karin Axelssonin kanssa. Naureskelen, että uusi heppu on heti laitettu hommiin. ­ Näinhän siinä on käynyt. Nakki napsahti, hekottaa Biggs. ­ No ei, vaan mä tykkään tehdä näitä hommia. Mukava kiertää ympäriinsä höpöttelemässä joutavia. ­ Ja täytyyhän meidän ajaa mies sisään joka tavalla, kuittaa Axelsson. Biggsiä testattiin aluksi perinteisin keinoin, eli painelemalla suoraan lentokentältä baariin. Näin saatiin jää murrettua heti kättelyssä tai ainakin muutaman tuopin jälkeen. ­ Pubissa vierähti sit tunti jos toinenkin. Ollessani jo aika känässä tajusin yhtäkkiä, että ei saatana, mullahan on koelaulu huomenaamulla! No, ilmeisesti se meni kuitenkin hyvin kun tässä kerran ollaan. Ensimmäisen jamisession jäl- HAASTATTELU TEKSTI MIKI PELTOLA KUVA NUCLEAR BLAST ON PAREMPI keen Biggs lensi takaisin Englantiin muiden jäädessä nyyhkimään treenikämpälle, että tuleehan hän takaisin? Tuleehan?! ­ Ja mä olin että ok ok, antakaa mulle hetki aikaa myydä talo, auto, tyttöystävä ja kaikki muu mitä mä omistan ennen kuin muutan tänne, tai siis Ruotsiin. Biggs myöntää, että olihan se iso askel jättää kaikki taakseen ja muuttaa toisen maahan, mutta ei tällaista mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä. Ja totta kai tämä homma vaatii omistautumista ja uhrautumista. Tiedustelen herralta miten hän on pärjännyt ruotsalaisten kanssa. Axelsson ehtii huikata väliin, että "sun on pakko sanoa, että hyvin!" ­ Joo, mainiosti on mennyt!, Biggs naureskelee. ­ Fiilis on ollu aivan mahtava heti alusta lähtien. Ruotsi on Biggsin mielestä muutenkin mukava paikka. Maan luonto on upea ja ihmiset puhuvat sujuvaa englantia. Ja Ruotsissa sataa vähemmän kuin Englannissa, kuten Axelsson asian muotoilee. ­ Totta!, nauraa Biggs. ­ Lisäksi täällä, tai siis Ruotsissa tunnutaan arvostavan alternative-skeneä paljon enemmän kuin Enkuissa. Ok, onhan sielläkin Bullet for My Valentine, LostProphets ja sen sellaiset, jotka on hyväksyttyjä, mutta muuten siellä suhtaudutaan tosi nihkeäsi uusiin bändeihin. ­ Briteissä täytyy tosissaan tehdä duunia jo pelkästään sen eteen, että tulee hyväksytyksi. Ruotsissa tuntuu vähintään joka toinen tyyppi soittavan bändissä. too, että levyä muokattiin niin pitkään, että se oli kaikkien mielestä tarpeeksi hyvä. ­ Me hiottiin sitä niin kauan, että se oli just sellainen kuin haluttiin. Ei haluttu hätäillä vaan tehtiin homma kunnolla ja viimeisen päälle. Erityisen tärkeää se oli mulle, koska kyseessä oli kuitenkin mun debyyttialbumi bändin kanssa, selittää Biggs. We Rule the Night on bändin aikaisempaa tuotantoa melodisempi, ehkä jopa popimpi ja lähempänä mainstreamia. Varsinkin singleraita My Own Life lähentelee jo Amerikan collegerockia. ­ Me haluttiin tehdä albumi, joka soundaisi mahdollisimman isolta ja selkeältä. Mukaan haluttiin myös paljon melodioita ja sing along -kertosäkeitä. Onhan tolla levyllä kieltämättä paikoittain varsin poppifiilis, kertoo Biggs. ­ Ei mulla oo mitään ongelmaa, jos levyä sanotaan mainstreamiksi. ­ En mäkään ymmärrä miks monet on siitä niin huolissaan. ­ Tuollainen siitä nyt tuli. Se on iloinen tai pikemminkin onnellinen albumi. Biggs innostuu puhumaan jopa bändin uudesta syntymästä ja jatkaa perusjargonilla siitä kuinka hauskaa heillä oli biisejä tehdessä ja treenatessa. ­ Helvetin nastaa on myös ollut näiden tyyppien kans kiertueella. Lavalla on ollut loistavat vibat! Sitä keikkafiilistä me ollaan haettu tolle levyllekin. Positiivista energiaa!, hehkuttaa mies kädet heiluen ja suu vaahdossa. Pitkään pubeissa ja pitserioiden nurkissa soittaneelle Biggsille mainstream ei todellakaan ole kirosana, vaan päinvastoin: isompi on parempi ­ myös jos puhutaan yleisöstä. ­ Onhan se uskomatonta nähdä se hyllyvä ihmismeri. Kylmät väreet menee ja adrenaliini suhisee päässä, hehkuttaa Biggs. Myös Axelssonille kolahtavat isot keikat. Neiti N TI 21.9. NOSTURI, HELSINKI MAINSTREAM EI OLE KIROSANA we rule the Night -albumin piti alun perin ilmestyä jo toukokuussa. Julkaisua kuitenkin siirrettiin ensin heinäkuulle kunnes elokuun 27. päivä julistettiin viralliseksi ilmestymispäiväksi. Axelsson ker- innostuu kertoessaan kesän Metaltown-festivaalista Göteborgissa. ­ En ollu koskaan ennen soittanut niin isolle yleisölle. Oli se mahtavaa soittaa melkein kotikaupungissa ja näyttää vanhoille tutuille, että hei, me ollaan päästy näin pitkälle!, Karen hymyilee. ­ Katsoin muuten just tota keikkaa videolta. Oli tosi absurdi fiilis nähdä itsensä moisen yleisömassan edessä. Ei sitä soittaessa itse oikein tajua, kun lavalla vaan apinana hilluu. Mulla on muuten aina pelko, että tipun lavalta, kun innostun kunnolla heiluttamaan tukkaa. Se on vaarallista jos alkaa kelaan sitä kesken keikan, koska silloin tippuu varmasti. Tuleehan siitä varmaan näyttävä show, mutta on se vähän noloo sit keräillä itseään sieltä maasta. Me liikutaan lavalla niin paljon, että kolareita sattuu aina. Mutta ei se mitään, on se ainakin hauskaa ja mielenkiintoista! KUIN BATMAN JA ROBIN nathan j. biggs totesi eräässä aiemmassa haastattelussa, että hän ja Sonic Syndicaten toinen laulaja Richard Sjunnesson ovat kuin Batman ja Robin. Kumpi on kumpi? ­ Nooo, kun Richard ei ole nyt paikalla niin sanon tietysti, että mä olen Batman, nauraa herra. ­ No ei, tarkoitin sillä, että me ollaan paljon yhdessä, vitsaillaan ja diggaillaan samoja kirjoja, leffoja ja niin edelleen. Kauhu ja vampyyrijutut uppoaa. Me ollaan tosi samanlaisia. Dynaaminen duo. Vedetään nyt sitten huumorilla loppuun asti. Käännyn Axelssonin puoleen ja tiedustelen, että jos Biggs ja Sjunnesson ovat Batman ja Robin, niin kuka hän sitten on. ­ Catwoman? Poison Ivy?, ehdottaa Biggs. ­ Ootsä hyvä vai paha? ­ Kyllä mä pahis olen. Mä voisin olla vaikka Queen of the Damned. Se on cool. Ja vielä vampyyri! « "Ok, antakaa mulle hetki aikaa myydä talo, auto, tyttöystävä ja kaikki muu mitä mä omistan. SUE » 32 « NRO. 8
• SUE » 33 « NRO. 8
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton IRON MAIDEN ­ The Final Frontier (EMI) 8 Iron Maiden ei ole koskaan kuvia kumarrellut. Se ei ole pehmentynyt, meikannut tai ukkoutunut, ja sen uran aallonpohja johtui hevin historian epäkaupallisimmasta ajanjaksosta lieveilmiöineen. Nyt, kun lopun manaillaan olevan liikuttavan lähellä ja viidestoista pitkäsoitto soi taustalla, mieli pyrkii väkisinkin muodostamaan kokonaiskuvaa elinkaaresta, jonka mahdollisessa päätepisteessä nyt patsastellaan. Iron Maidenin uroteothan tunnetaan, mutta entäpä lähimenneisyys, eli albumit jotka täysin uusi rautaneitoon hurahtanut sukupolvi on ensin oppinut tuntemaan? Hämmästyttäviä määriä Suomenkin kamaralla myynyt edellislevy A Matter of Life And Death (2006) oli kelpo tapaus, mutta nimenomaan luupäisen progeilunsa eikä niinkään muistettavan biisimateriaalinsa takia. Sovituksellisesti napakamman ja turhaan parjatun Dance of Deathin (2003) haastajaksi siitä ei ollut. Maiden-albumit ovat aina perustuneet tulevien keikkahittiSUE en ja muun materiaalin symbioosiin. Vaikka Face in the Sandia tai Age of Innocencea ei livesetissä koskaan kuultukaan, en panisi pahakseni vaikka näin vielä joskus kävisi. Samaa ei voi sanoa A Matter of Life And Deathin tai Brave New Worldin (2000) kakkosketjusta. The Final Frontier näyttäisi tekevän tuohon jo vuosikausia jatkuneeseen kaavaan poikkeuksen. Sillä on selkeät tähtihetkensä, mutta muidenkin kappaleiden tasokkuudesta johtuen on mahdotonta ennustaa, mitä siltä jo julkaistujen raitojen lisäksi poimitaan elävänä esitettäväksi. Muun muassa viimeistä viittätoista vuotta leimannut lyyrinen jankuttaminen on liki tipotiessään. Symbolisesti nimetty avausraita Satellite 15...The Final Frontier tuo alun jylhässä jylinässään mieleen Sign of the Crossin epätyypillisen synkistelyn, varsinaisen kappaleen taittuessa ennakkosingle El Doradon lailla lähinnä jouhevaksi heavyrockiksi. Alkupään kaava on simppeli mutta perusteltu. Levyn lähestyessä loppua albumin ideaksi paljastuu kappale kappaleelta jylhiin mittasuhteisiin kasvava teemallinen kokonaisuus. Se on sisältörikas mutta huomattavan helposti sisäistettävä. Aika ajoin laulaja Bruce Dickinsonin soolotuotannon mieleen tuova kappalemateriaali on kirjava. Levyn helmet, eli The Longest Dayn hengessä kertosäkeeseen kasvava Isle of Avalon, porukan sisäänpäinlämmennein Bruce-show Starblind ja kolmen kitaristin funktion ensi kertaa oikeasti perusteleva The Man Who Would Be King ovat kaikki loppupään biisejä. Sitä on myös The Talisman, kontrasteilla pelaava ja ajoittain The X Factoryn mieleen tuova sävellys, jota koko viime levy yritettiin hakea siinä kuitenkaan onnistumatta. Toinen selkeä viite levytysuran mahdolliseen lopetukseen on albumin päättävä When the Wild Wind Blows. Allekirjoittanut on kuulevinaan sen yli kymmenenminuuttisen keston ajan kaikuja sieltä sun täältä, ainakin The Clansmanista ja The Reincarnation of Benjamin Breegistä tuttujen sävelkulkujen vilahdellessa läpi kuuloelinten. HENRI EEROLA » 34 « NRO. 8
• 7 ACCEPT BLOOD OF THE NATIONS THE SWORD ­ Warp Riders (Kemado Records) (Nuclear Blast) Acceptin luultiin jo olevan lopettamisen partaalla sen jälkeen kun yhtyeen muutaman vuoden takainen reunion-kiertue Udo Dirkschneiderin kanssa päättyi. Udo jatkoi soolouraansa ja Accept vajosi hiljaiseloon. Hiljaisuudessa syntyi kuitenkin päätös jatkaa bändiä ilman Udoa, samalla tavoin kuin bändi jatkoi Russian Rouletten (1986) jälkeen vokalisti David Reecen kanssa. Uudeksi laulajaksi värvättiin laulaja Mark Tornillo, josta on haluttu saada ­ mitenkään Tornillon ansiokkaita laulukykyjä vähättelemättä ­ köyhän miehen Udo, joka pyrkii laulamaan hyvin samalla tavalla ja samalla kärisevällä tyylillä. Koska on vain yksi Udo, niin ehkäpä Acceptin olisi kannattanut antaa uudelle laulajalleen enemmän vapauksia sen sijaan, että Tornillo halutaan puristaa Udo-muottiin. Ensivaikutelma levystä on sen tyrmäävä massiivisuus, sillä albumin kesto on pitkälti yli tunnin, siinä missä klassiset Accept-levyt ovat olleet alle 40 minuutista noin kolmeen varttiin. Seitsemän minuutin molemmin puolin seikkailevat biisit kuten Shades of Death ja nimikkokappale ovat Acceptin tyyliselle perinteiselle vanhan koulukunnan ränttätänttäheville aivan liian pitkiä. Toisaalta Blood of the Nations on kuitenkin eloisampi ja tasokkaampi albumi kuin bändin edellinen albumi, 14 vuotta sitten tullut Predator, puhumattakaan sitä edeltäneestä, järjettömän ylipitkästä Death Rowsta. Pitkä levytysväli on antanut vanhoille konkareille uutta puhtia, ja ajoittain Accept yltää kulta-aikojensa vimmaan ja voimaan kuten Teutonic Terrorissa, Locked And Loadedissa ja avausbiisi Beat the Bastardsissa. Näinä hyvinä hetkinä Acceptin peruselementit kuten tymäkät riffit, tarttuvat melodiat ja särmikkäät soundit ovat täysin kohdallaan. Uusilla kuuntelukerroilla albumista saa lisäsävyjä irti ja osa biiseistä nostaa profiiliaan, mutta alkuvaikutelma oli silti oikeassa. Biisien liiallinen pituus ja levyn ylipitkä kesto saa kokonaisuuden laahaamaan ja raahautumaan tavalla, joka ei Acceptin linjaan sovi. Yhtyeen paluu parrasvaloihin omillaan on hyvä asia, mutta millainen musiikillinen ydinräjähdys Acceptin paluu olisikaan ollut, jos uusi levy olisi ollut 20 minuuttia lyhyempi ja tiivistetympi? JUSSI LAHTONEN LEVYARVIOT 9 Mikäli The Swordin kaksi ekaa albumia osuivat ja upposivat, vie Warp Riders entistä syvempiin ja vellovampiin vesiin. Muiden muassa Nebulan, Clutchin, Metallican ja Motörheadin lämppärinä soittaneet jenkit pistävät uutukaisellaan pökköä pesään siihen malliin, että valveutuneimmat naapurit hakkaavat seinää pyytäen vääntämään volumia (kerrankin) ylöspäin. Luukuttakaa varsinkin kybän biisejä The Chronomancer I:iä, The Warp Ridersia ja Tears of Firea, eikä paluuta ihan samanlaiseen arkeen enää ole. The Sword ei pidättele. Hengästyttävä doom-ruuti kytee ja kahden kitaran hardrocksoolokiemurat ja stonermetalliriffit tuuttaavat luulot pois. Tunnelmat ryöpsähtelevät Witchcraftin ja Graveyardin kautta Slayeriin, Clutchiin sekä eritoten Black Sabbathiin. Cronisen laulu on vastoin aiempien levyjen Baroness-linjaa nyt Ozzyakin ozzympaa, ja sehän on taivaan lahja se. Liekö uusi tuottaja Matt Bayles (Pearl Jam, Mastodon, Isis) painellut säätönappeja, kun Warp Riders on edeltäjiään hardrockimpi, astetta melodisempi, moni- puolisempi, painavampi ja pakanallisdoomimpi. Mikäli mätöltä malttaa sanoituksia kuunnella, käydään levyllä läpi hyvän ja pahan välistä avaruustaistelua, jossa vuoronperään kuollaan ja uudestisynnytään, eli normaalia viikkorytmiä mennään. Kiintiörutinoiksi mainittakoon rumputyönnön hitusen läpipaukuttava iskuääni sekä hetkittäinen mielikuvituksettomuus, mikä tarkoittaa, että the Swordin neljättä levyä kannattaa odottaa vielä isommassa kuolalammikossa. ANNIKA BRUSILA (Massacre Records) Jos tähän mennessä ei kuolo ja tuplabasarithrash ole kolahtanut, niin The Prophecy 23:lle kannattaa antaa mahdollisuus. Slayerin, Iron Maidenin ja Metallican coverbändinä kunnostautunut saksalaisnelikko määrittelee itsensä naulankantaan BrutalThrashMetaliksi. Debyyttialbumillaan pojat tuikkaavat aimo laarillisen luolamiestestosteronia ja kakaramaista hardcoreskateriehuntaa. Levyn kansi on MAD-lehden piirtäjän tekemä, totta kai. Soundeista uhkuu soittamisen ilo sekä nuoruuden kuolemattomuus, ja meininki on uskottavaa ja sopivan vittumaista. Ripaus Exodusta ja Municipal Wastea, isosti Offspringiä. Hardrockin ja punkin sekasotku Modification tehoaa hyvin, ja Human Decay albumin parhaana biisinä mällää metallilla kuin Hummeri pahviseinästä läpi. Mukaan mahtuu kyllä pari ohariakin. Sen sijaan kelvollisen Mind Your Own Businessin ja epäkelvon Avoid Dull Peoplen tapaan nimetyille kappaleille löytyy aina paikka sydämestäni. 7 THE PROPHECY23 ...TO THE PIT ...To the Pit on letkää tärinää ja hyvää örinää. Suurplussat moniportaisisista biiseistä, joissa tasot ja rytmit vuorottelevat pitäen vireen kiitettävänä. Kaksi laulajamurisijaa tuo intensiteettiä ja tappelun tuntua. Biisit kuulostavat kaikessa yksinkertaisuudessaankin rikkailta. Pidemmän päälle samojen riffittelyjen ja venkoamisien huomaa toistuvan lähestulkoon joka biisissä. Vaikka haittaako tuo mitään, kun olutsooseissa katkotaan hampaita moshpitissä? ANNIKA BRUSILA 7 BLACK LABEL SOCIETY ORDER OF THE BLACK (Roadrunner) Ozzyä voi kiittää tässä elämässä lähes kaikesta, halutessaan myös siitä, että poimi -80-luvulla Zakk Wylden bensa-asemahommista bändiinsä soittamaan. Tänään Wylde on laajalti palkittu ja tunnustettu metallikitaristi, ensiluokkainen laulaja, pianisti, basisti ja biisintekijä. Riffiteltyään viidellä Ozzyn levyllä Wylde julkaisee vuonna 1998 perustamansa Black Label Societyn kahdeksannen albumin Order of the Blackin. Wylden kitarointi on riSUE kasta ja tukevaa sekä laulu kerrassaan herkkua. Hänen käsialaansa ovat myös kiekon sävelet, sanat, piano ja tuotanto. Levystä tulee puristamatta mieleen harmittavainen "hyvin sä vedät, mutta...." -problematiikka. Palikat ovat mallikkaasti kohdillaan, valitettavasti kaikki tämä on kuitenkin jo rakennettu sadat kerrat, eikä kutkuttavaa nousuhumalaa oikein tahdo tulla sitkeälläkään kuuntelulla. Korkeimpaan lentoon nousee Overlord, jossa Wylde venyttää jgarciamaisesti "I am your overlord, everything above and below " ja viimeistään noitamaisen viheliäisessä ja itseironisessa lopussa olen hyvin lähellä uskoa häntä. Myös Southern Dissolutionin meno on asiallisen rumaa, venyvää ja paksua pitkäfledaheavyä. Levyllä on myös liuta slovareita. Parhaimmillaan ne ovat kuin Ozzy laulaisi Lynyrd Skynyrdiä. Mutta yhtä vähän kuin haluan tluupihvini ja mansikkarahkani samalta lautaselta, en myöskään tahdo halonhakkuumetallia ja eltonjohnia samalta levyltä. Joku roti rrrkle. ANNIKA BRUSILA (Massacre) Pitkä on ollut Malevolent Creationin taival. Vuonna 1987 perustettu death metalin konkaribändi sai mainetta heti ensimmäisellä albumillaan The Ten Commandmentsilla (1991), joka oli ja on edelleen erittäin kova kuolonmetallilevy. Allekirjoittanutkin riemastutti lähimmäisiään 1990-luvun alkuvuosina stereoista raikaavilla ikivihreillä kuten Multiple Stab Woundsilla, Thou Shall Kill!:illä sekä Premature Burialilla. Valitettavasti Malevolent Creationin luomisvoima ja paras vire pääsi laskemaan tiuhaa tahtia julkaistujen alkulevyjen jälkeen, ja bändi sai taistella sekä levy-yhtiöongelmien että miehistönvaihdosten kanssa. Yhtyeessä on soittanut vuosien varrella peräti 29 jäsentä, mikä hipoo jo alan ennätyksiä. Ei mikään ihme, ettei yhtyeen laatu ole aina säilynyt yhtenäisenä ja tasaisena. Nyt onkin yhdestoista hetki, ja yhdestoista studiolevy kääntääkin Malevolent Creationin kurssin tiukasti kohti kattoa. Avohautoihin ei ole jääty makaamaan ruumiita, vaan bändi ponnistaa raivolla, ryminällä ja saatanallisen tiukalla iskuvoimalla. Täytebiisejä ei ole tehty, sillä klassisissa mitoissa oleva levy kestää hieman alle 35 minuuttia. Enempää ei death metal -albumin tarvitsisi juuri kestääkään, mikä vinkiksi kaikille tunnin mittaisista monoliiteista haaveileville. JUSSI LAHTONEN 8 MALEVOLENT CREATION INVIDIOUS DOMINION 6 ATROCITY FEAT. YASMIN AFTER THE STORM (Napalm Records) Death metalilla aloittanut ja sen jälkeen erittäin vaihtelevaa ja laaja-alaista metallia tehnyt saksalainen Atrocity on 25 toiminta- » 36 « NRO. 8
• vuotensa aikana ihastuttanut, vihastuttanut, julkaissut loistavia kulttialbumeita ja niiden vastapainoksi totaalista kuraa, joka ei ole naurattanut edes saksalaisella huumorintajulla varustettuja kuulijoita. Vaikka yllätyksiä voi aina olla luvassa suuntaan tai toiseen, Atrocity ei silti ole kuin suklaarasia, josta ei koskaan tiedä mitä sieltä saa. Tiedoksi Forrest Gumpille ja muille lukutaidottomille, että konvehtirasian kyljessä kyllä lukee, mitä makuja rasia sisältää, ja niistä on yleensä kuvatkin. Syö siitä, Tom Hanks! Yhtyeen uran ehdottoman huipun eli transylvanialaisvaikutteisen Blutin (1994) jälkeen Atrocity julkaisi seuraavana vuonna akustisen Calling the Rain -minialbumin, jossa yhtyettä täydensi sen nokkamiehen Alexander Krullin sisar Yasmin Krull. Kuten "feat. Yasmin"-otsikosta nokkelimmat voivat jo päätellä, After the Storm on omalla tavallaan jatkoa viidentoista vuoden takaiselle tunnelmointilevylle. Calling the Rain oli aikoinaan hieno kokeilu, joka siirsi yhtyeen hetkeksi kansanlaulutunnelmiin ja tummasävyisen romanttisiin tunnelmiin. After the Storm ei kuitenkaan ole akustinen kuin hetkittäin, eikä albumi juurikaan säväytä. Yasmin hymisee ja laulaa varsin peruskaavan mukaisesti, eikä bändi tunnu tietävän, pitäisikö sen soittaa metallia vaiko vetää reilusti folk-linjalla. Varsin sekavan ja vaisun kokonaisuuden olisi voinut tiivistää Calling the Rainin tavoin minialbumiksi. JUSSI LAHTONEN (Season Of Mist) Ukrainalainen Drudkh on alusta asti ollut varsin omintakeinen yhtye, joka on hyödyntänyt Bathoryn lanseeraamaa kombinaatiota "black metal + oman maan pakanaperintö" ja punonut yhteen sekä mustan metallin että slaavilaisen kansanperinteen, pakanalliset myytit ja oman maansa runoilijoiden saavutukset. Yhtye on laajentanut perspektiiviään levy levyltä, ympäten mukaan entistä viipyilevämpiä ja tunnelmallisempia osioita luomaan kontrastia kolkompiin ja karumpiin kohtiin. Viimeistään tämänkaltaisten levyjen kohdalla huomaa, kuinka rajoittavia eri genreleimat ovat, sillä termi "progedoomfolkblackheavyfiilistely" kuulostaa yksinkertaistavuudessaan lähinnä tyhmältä mainoslauseelta. Drudkhin musiikkia onkin parasta kuunnella avoimin korvin ja piittaamatta pätkääkään siitä, miksi sitä pitäisi oikein kutsua. Slaavilainen tunnelma on Handful of Starsilla väkevä, ja albumi on yhtyeen tasapainoisimpia kokonaisuuksia. Bändin varhaisalbumeita on ollut suht vaikea saada, mutta Season of Mist on julkaissut niistä suuren osan uudestaan Euroopassa, joten mikään ei estä tutustumasta seitsemään aikaisempaan levyyn. JUSSI LAHTONEN 8 DRUDKH HANDFUL OF STARS 8 MAR DE GRISES STREAMS INWARDS (Season of Mist) Chilestä ei monelle tule mieleen kuin Augusto Pinochetin ja sotilasjuntan hirmuteot. Viininlitkijöille maa on tunnettu viineistään, ja katastrofiuutisia seuraavat saattavat vielä muistaa tämän vuoden helmikuun maanjäristyksen, joka oli yksi rajuimpia koskaan. Maa on kuitenkin paljon muutakin kuin synkkää historiaa, siitä on osoituksena Mar De Grises, jonka kaksi ensimmäistä levyä julkaisi suomalainen Firebox. Chile ei ole erityisen tunnettu metallimaa, mutta siitä huolimatta yhtye on kymmenen vuoden toimintansa aikana noussut vähitellen yhdeksi Etelä-Amerikan suosituimmista doom metal -yhtyeistä, ja suosiota on kertynyt ympäri maailman aina Euroopan kiertueita myöten. Yhtyeen uusin albumi jatkaa edeltäjiensä linjaa melodisen, tunnelmallisen doom metalin ja hetkittäisten death metal -vaikutteiden saralla. Äänimaailma on melankolisen tunnelmallinen ja tummasävyinen. Ajoittain ambient-henkistä fiilistelyä täydentävät tyylikkäästi nopeammat, raskaskätisemmät rypistelyt sekä ärisevät vokaalit. Omaperäisyys ja omaleimaisuus vakuuttavat ja houkuttavat puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. JUSSI LAHTONEN pää tarttuvaan, rouhivaan ja raskaaseen thrashriffittelyynsä aivan turhaan ties mitä hardcoreja crossover-elementtejä. Tämä latistaa levyä, eikä bändin vääntö ole muutenkaan maailman omaperäisintä tai keskiverrosta poikkeavaa. Bändille täytyy kuitenkin nostaa hattua koko levyn kattavasta konseptilevystä. Yhtyeen kakkosalbumin tarina sijoittuu 600 vuotta tulevaisuuteen ja kertoo vastarintataistelijoista, jotka taistelevat planeettamme vallannutta Crong-muukalaisrotua kohtaan. Tervehenkisen höyrypäinen tieteisfantasia on aina metallibändille paikallaan! JUSSI LAHTONEN 8 TRISTANIA RUBICON 8 GALAR TILL ALLE HEIMSENS ENDAR (Napalm Records) Norjalainen goottimetalliyhtye Tristania on pistänyt kokoonpanoaan reilusti uusiksi sitten viime näkemän, vuoden 2007 Illuminationin. Basistin ja toisen kitaristin vaihdoksen lisäksi on vaihtunut myös päälaulajatar. Ensimmäistä kertaa sitten yhtyeen perustamisen 1997 Tristanian levyllä laulaa joku muu kuin Vibeke Stene. Uusi vokalisti Mariangela Demurtas suoriutuu haasteestaan mainiosti, ja täyttää naiskeulakuvalta vaadittavat äänelliset ja ulkomuodolliset vaatimukset. Naislaulajien varassa olevien yhtyeiden kohdallahan asia on kylmästi niin, että siinä missä mieslaulaja saa olla karumpikin ilmestys, naislaulajan on oltava riittävän sirpakan näköinen. Missin mittoja ei vaadita, mutta vaikka ääniala olisi minkälainen, niin sotanorsut eivät yleisömassoja lavan eteen kerää. Tristanian musiikillinen linja ei ole muuttunut radikaalisti, mutta yhtyeen äänimaailmaan on tullut entisestään soljuvaa pehmeyttä ja kypsemmän, täyteläisemmän kuuloista varmuutta. Mariangelan lisäksi tarjolla on sekä puhtaita miesvokaaleja että ärähtelyä, mikä mahdollistaa monipuoliset sovitukset biiseihin. Year of the Rat, The Emerald Piper sekä Sirens ovat esimerkillistä Tristaniaa. JUSSI LAHTONEN (Karisma Records) Norjalainen kahden miehen bändi Galar ammentaa niin monen muun norjalaisyhtyeen tavoin maansa viikinkikulttuurista ja mytologiasta ja soittaa omanlaistaan viikinkimetallia. Tyylilajina ei ole kuitenkaan satunnaisilla folk-vaikutteilla höystetty peruslinjan black/ death metal, vaan omintakeisempi ja turhan tarkkoja määritelmiä pakeneva linja. Toista kokopitkää on hiottu nelisen vuotta, ja albumin kokonaisvaikutelmaan on panostettu kunnolla. Levy on paikoin eeppisen jylhä, paikoin nopean raivoisa, paikoin hitaan tunnelmallinen ja koko ajan pohjoista melankolisen koleaa sielunmaisemaa heijastava. Kappaleita täydentävät hyvällä maulla käytetyt viulut, sello, viola ja laaja-alaiset vokaalit, joissa Slagmark hoitaa puhtaat osiot, Fornjot rankemmat rähinät ja vieraileva laulaja Cecile Langlie vastaa naisellisemmista lauluosioista silloin harvoin kun niitä tarvitaan. Albumiin syventyvä saattaa tavoittaa häivähdyksen Skandinavian arkaaisesta, alkuvoimaisesta ytimestä. Levyn kulmakivi, yli yhdeksänminuuttiseksi venyvä Grámr tiivistää Galarin olennaisen ytimen. JUSSI LAHTONEN 6 ISTAPP BLEKINGE (Metal Blade) Ruotsalainen jääpuikko Istapp on ollut kasassa kymmenisen vuotta, ja nyt yhtye julkaisee ensimmäisen kokopitkänsä. Vihdoin, huokaavat varmasti bändin jäsenet sekä mahdolliset fanit. Mutta miksi, kysyvät julkaisupäätöstä kyseenalaistavat ikävät ihmiset kuten allekirjoittanut. Kaipa maailmaan lisää mitäänsanomattomia peruslättyjä mahtuu, mutta jossain on oltava unohdettujen tusinakiekkojen hautausmaa, jonne kyseiset albumit vaeltavat kuolemaan ennemmin tai myöhemmin ­ yleensä ennemmin, sillä Blekingen kaltaiset levyt eivät herätä suurimmassa osassa kuulijoita minkäänlaisia reaktioita, ei hyvässä eikä pahassa. Istappin tyylilaji, melodinen black metal, on niin puhkinussittu ja puhkikaluttu, ettei siitä saa mitään irti, ellei ole genren mestari tai muu uranuurtaja. Istapp ei sitä ole, eikä bändin biiseissä ole mitään mihin tarttua. Ei ainakaan pakkasta huokuviin lyriikoihin, sillä pakkasherruus on Immortalin. Albumin hyvä puoli on kuitenkin se, että biisit ovat sopivan lyhyitä, kuten koko levykin, joka jää alle neljänkymmenen minuutin. Vartti lisää pituutta, niin käsissä olisi ollut katastrofin ainekset. JUSSI LAHTONEN (Metal Blade) Saksalainen Fatal Embrace on vääntänyt rosoisen räkäistä vanhan liiton thrash metalia jo vuodesta 1993, mutta alan harrastajien ulkopuolella harva on bändistä mitään kuullut, vaikka The Empires of Inhumanity on suht harvakseltaan levyttäneen yhtyeen neljäs täyspitkä albumi. Nyt bändi on siirtynyt Metal Bladelle, mikä on askel eteenpäin aiemmat levyt julkaisseista pikkulafkoista. Tuskin bändi kuitenkaan tämänkään albumin jälkeen sen suurempaa jalansijaa saa, sillä yhtyeen thrash on niin persoonatonta ja tehokeinot niin moneen kertaan käytettyjä, ettei levy jaksa yksinkertaisesti kiinnostaa. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan jotta voisi tehdä hyvän levyn, päin vastoin: vanhoista, useaan kertaan käytetyistä elementeistä on mahdollista tehdä erinomaisia biisejä. Fatal Embracen keskitason alapuolinen kolmetoista-tusinassa-peruspläjäys ei kuitenkaan yllä missään vaiheessa kovin korkealle, ja levyn paras biisi onkin Iron Maiden -cover Killers. JUSSI LAHTONEN 6 FATAL EMBRACE THE EMPIRES OF INHUMANITY LEVYARVIOT 7 BURDEN OF GRIEF FOLLOW THE FLAMES (Relapse) Mitä saadaan, kun kahden oman alansa tunnetun muusikon projektibändi yhdistää hitaan verkkaista sludgea sekä nopeatempoista, aggressiivista metalcorea? Ei ainakaan mitään erityisen merkittävää muiden kuin mainostajien mielestä. Toisinaan hyvin erilaisia genrejä sekoittamalla syntyy uusia ja nerokkaita musiikillisia ulottuvuuksia, toisinaan tulos on mitäänsanomatonta latteutta, joka ottaa kummankin eri tyylin kehnoimmat ominaisuudet. Metalcoressa tosin ei edes ole juuri muita kuin kehnoja ominaisuuksia, joten lopputulos ei alun alkujaankaan voi olla kaksinen. Crowbarin Kirk Windsteinin kitarointi ja omaleimainen tyylittely kyllä toimii KoSin levylläkin, mutta Jamie "Hatebreed" Jastan tympeän kehno mylvintä ja muu coreilu on väsynyttä ja tylsää. Tusina biisiä ovat hyvin pitkälti tusinabiisejä lukuunottamatta paria satunnaista kohokohtaa kuten Along the Path to Ruin ja The Death We Owe. Parempaan olisi ollut aineksia, mutta siihen olisi vaadittu Jamie Jastan poisjäänti omasta projektistaan. JUSSI LAHTONEN 6 KINGDOM OF SORROW BEHIND THE BLACKEST TEARS (Massacre) Saksalainen Burden of Grief on seurannut viimeisen 16 vuoden ajan omaa melodisen death metalin polkuaan tinkimättä omista tavoitteistaan tai periaatteistaan. Bändin linja ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta, mutta yhtye osaa hommansa hyvin eikä poukkoile sellaisille musiikin alueille, jotka eivät yhtyeen peruslinjaan sovi. Tasapainoinen albumi pitää sen minkä lupaa. Suhteellisen tasamittaisten melodeathrallien joukkoon ei ole mahtunut floppeja, joskaan ei myöskään muusta materiaalista erottuvia ässäbiisejä, joita levy ja bändi kaipaisivat erottuakseen selkeämmin. Paljon huonompiakin bändejä on kuitenkin noussut paljon isompaan maineeseen, joten toivoa sopii, että herra ylijumala Dan Swanön miksaama ja masteroima viides täyspitkä antaisi bändille sen kaipaamaa nostetta. Burden of Griefin uutukaisesta kannattaa hankkia ehdottomasti rajoitettu erikoispainos, sillä siinä on mukana kahdeksan biisin kiinnostava cover-albumi. Bändi versioi innokkaasti yhtyeitä laidasta laitaan aina The Doorsista ja Whitesnakesta Sepulturaan ja Panteraan. Mukaan mahtuvat myös ne pakolliset Metallicat ja Iron Maidenit, kuten myös AC/DC ja hieman yllättäen Blind Guardian. JUSSI LAHTONEN 6 BONDED BY BLOOD EXILED TO EARTH (Earache) Kaliforniasta ponnistava Bonded By Blood tavoittelee samaa lähestymiskulmaa kuin 1980-luvun thrash-mestarit. Kuten yhtyeen nimestäkin voi päätellä, erityisesti Exoduksen varhaistuotanto on sydäntä lähellä. Valitettavasti BBB ei ole tyytynyt vanhojen mestarien viitoittamaan tiehen vaan yhtye ymp- (Osasto-A/Playground) Kotimainen Cold Cold Ground on ollut toiminnassa kuutisen vuotta ja julkaissut pari omakustanne-EP:tä. Demovaihe on nyt ohi, sillä bändi saa Kärtsy Hatakan, Pekka Laineen ja bändin itsensä tuottaman esikoisalbuminsa pihalle. Yhtye tavoittelee heti kättelyssä laajempaa, kansainvälistä kuulijakuntaa, ja niin tietysti pitääkin. Nytkyttävän jyskyttävä, teollisuusmetallivaikutteita hyödyntävä mutta loppujen lopuksi turhan siloitelluksi ja radioystävälliseksi jäävä äänimaailma on yhdistetty melodisempaan rokkaamiseen. Yhdistelmä toimii paikoin varsin mainiosti kuten Disintegratingissa ja Pigsissä, mutta paikoin biisirakenteet tuntuvat turhan päälleliimatuilta, aivan kuin niihin olisi pitänyt väkisin saada sekä rankempia että melodisempia elementtejä. Osan ralleista olisi aivan hyvin voinut viedä tylympäänkin suuntaan ­ ja päinvastoin. Ensilevy on vasta alku, ja aika näyttää, mihin suuntaan bändi ennättää. Se lienee ainakin varmaa, että livetilanteessa kitaristi Mr. Bunnyn kaninpäinen olemus herättää huomiota. Pupupää on aina parempi vaihtoehto miehelle kuin liimaisen näköinen emotukka ja goottimeikit. JUSSI LAHTONEN 7 COLD COLD GROUND THIS SIDE OF DEPRAVITY SUE » 37 « NRO. 8
• Lataa Add One More Foe -biisi ilmaiseksi: www.sue.fi (Latausaika 18.8. - 31.8.) LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton SWEATMASTER ­ Dig Up the Knife (Fullsteam) 10 Kun muutama kuukausi sitten näin Sweatmasterin keikan, julkaisematon avausbiisi osui ja upotti. Sittemmin singlenäkin ilmestynyt Turnover toi mieleen sen, minkä uuden albumin kolmas kappale pukee sanoiksi: Some People Got Soul. Siinäpä kaikessa abstraktiudessaan syy siihen, miksi Sweatmaster on omassa luokassaan. Bändit kertovat mielellään, kuinka "palaset loksahtivat paikoilleen" ja kuinka niistä tuli "enemmän kuin osiensa summa". Sweatmaster ei ole sanonut niin mutta ehkä sen pitäisi, koska se ei olisi fiilistelyä vaan fakta. Albumit Sharp Cut (2002), Tom Tom Bullet (2005), Animal (2007) ja Dig Up the Knife ovat voitonmerkkejä sekä itsenään että suhteessa toisiinsa. Jos Sweatmaster olisi nyrkkeilijä, sen jalkatyötä kuvailtaisiin perhostanssiksi ja iskuja tyrmäävän tehokkaiksi. Samaan hengenvetoon ylistettäisiin sen tapaa muuttaa tekniikkaansa ottelu ottelulta juuri sen verran, ettei sitä voi ennakoida. Dig Up the Knifellä tämä kuuluu siinä miten Sweatmaster pitää kiinni vahvuuksistaan mutta varoo ilmeisen itsetietoisesti toistamasta itseään. Rumpali Matti Kallion kuuma rytmi on tutun suora, mutta basisti laulaja Sasu Mykkäsen ja kitaristi Mikko Luukon sointukulut eivät ole itsestään selviä. Riffit löytävät otelaudalta kekseliäitä reittejä. Sweatmasterin musiikin saa lokeroida garagerockiksi kunhan tajuaa miten bändi poikkeaa genrekavereistaan: se puskee biisit eikä soundi edellä. Täysin uudenlaista Sweatmaste- ria ovat levyn taskueepokset Nature Son ja One-Hand Stand. Edellinen alkaa hyytävästi ja ravistelee hitaasti käynnistyvää kertosäettään säälimättä. Nollasta sataan nopeasti kiihtyvä jälkimmäinen puolestaan painaa kooruksessa nelivetonappia ja onnistuu kulkemaan takeltelematta yli oman tempotemppuilunsa. Sweatmasterissa miellyttää sekin, että se ammentaa voimansa syvemmältä kuin mistä rockin puberteettinen uho yleensä kumpuaa. Tämä ilmenee myös sanoituksissa, jotka Mykkäsen ilmeikäs laulu jättää usein varjoonsa. Dig Up the Knifen sanat vaikuttavat läpikotaisin henkilökohtaisilta mutta niissä on kanttia kuulijahenkilönkin kohtaamiseen. Kun on kerran löytänyt itsensä vaikkapa synkänkauniista Add One More Foesta, sen äärelle palaa uudelleen ­ basisti-laulaja osaa siis kirjoittaa kiinnostavasti jopa ihmissuhteista. Oma lukunsa on elokuvamaisen Nature Sonin sanoitus, jonka toivoisi olevan jotain vertauskuvallista eikä torjuttu lapsuusmuisto. Jotkut lyriikoista toimivat jopa ilman melodian sidosainetta. Runollisimmillaan sanoittaja on Little Serpentinessä. Sweatmaster on haastanut itsensä joka levyllään, ja Dig Up the Knife on niistä vaikeimmin avautuva. Se on eräänlainen heikkous: musiikillinen kunnianhimo voi kääntyä bändiä vastaan niin, ettei maailma koskaan huomaa yhtä parhaista rockbändeistään. Mutta jos se on hinta siitä, että taso pysyy korkealla, kaikki on hyvin. ARI VÄNTÄNEN SUE » 38 « NRO. 8
• tuskin on ammentumassa tyhjiin, sillä uusia ässiä löytyy aina hihasta vedettäväksi. Tällä kertaa Ghost of Ladbroke Grove lyö ällikällä, saaden meikäläisenkin innostumaan kombinaatiosta aavemaista progea ja letkeää reggaeta. Jos siinä ei ollut kylliksi, niin lopussa tarjoillaan samaisesta vielä dub-versio jossa äänimaailmaa on väritetty elektrometodein yhä kolkommaksi ja tummemmaksi. In Excelsis sai minut kovin uteliaaksi tulevan albumin suhteen. Se täyttää siis tehtävänsä maan päällä. ANNA LAHOKOSKI 7 LEVYARVIOT MAIBELL AND THE MISFIRES RIDE ALONG! (El Toro) Joku on varmastikin joskus sanonut, että täydellinen kauneus ja muodon puhtaus on tylsää. Hän oli oikeassa. Kotimaisista konkareista kootun Maibell And the Misfiresin debyyttilevyllä melodinen rockabilly on niin sievää ja tyylissään pitäytyvää, että kokonaisuuteen alkaa kaivata jonkinlaista poikkeamaa. Taiten toteutettu levy uhkaa tuntua hengettömältä ilman yhtään kauneusvirhettä. Rautalankalaulajattarena aikaisemmin kunnostautuneen Maibellin ääni on notkea ja hunajainen mutta käy kokonaisella levyllä tylsäksi, kun säröisemmälle ilmaisulle ei ole jätetty tilaa. Muodon puhtautta olisi voinut kompensoida myös toisin: sanoitukset ovat varsinaista Simple Englishiä ja aihepiiriltään niin ilmeisiä rakkaus-, ihastus- ja pettymysteemoineen, että lyriikoita kuuntelemaan erehtyvää skribenttiä meinaa välillä ahdistaa. Pientä naarmua siloiseen pintaan, niin tämä olisi ollut erinomaisen hyvä levy. LOTTA HEIKKERI WAVVES ­ King of the Beach (Bella Union) 8 6 Vuoden takaisen Wavvves-levyn auringon puhkipolttamalla surinalla ihastuttanut Nathan Williams alias Wavves on uutukaisellaan hylännyt meluvallin, johon aiemmin pystyi hukuttamaan makuuhuoneessaan laatimansa laptopmusiikin sisältämät kauneusvirheet. Oikeassa studiossa, oikealla bändikokoonpanolla äänitetty King of the Beach on musiikillisesti tavanomaisempi ja jokapäiväisempi kokonaisuus lähempänä tällä hetkellä niin kovasti muodissa olevaa surf-indien uutta aaltoa. Edellä kerrottu ei suinkaan tarkoita, että King of the Beach olisi kelvottoman heppoista meininkiä. Muiden muassa Modest Mouse -yhtyettä tuottanut Dennis Herring on loihtinut levylle aurinkoiset 60-lukulaiset äänivallit ja piiskannut Williamsista ja hänen kanssaan soittavista Jay Reatardin ex-soittajista basisti Stephen Popesta ja rumpali Billy Hayesista yksinkertaista mutta tiukkaa triosoittoa. Ja kyllä sitä laptop-surinaakin kuullaan ainakin Baseball Cards -biisillä. Levyn kansi on rumuudessaan eittämättömän trendikäs. Miten naurettavilta nykykannet mahtavatkaan näyttää kymmenen vuoden päästä. Tosin silloin ei luultavasti ole enää levynkansiakaan, USB:n tapaisella kaapelilla vain yhdistetään Post Acid -biisin hieno pop-punkkia ja psykedeliaa naittava voimapop nännien ja navan väliseen kolmioon surisemaan. JARI MÄKELÄ 6 ENDRIVE ATONEMENT AND WRATH KOSTAMUS MURHEISTENRANTA Pajula Kostamus on helsinkiläinen trio, jonka jäsenet vaikuttivat 2000-luvun alussa Lumossa. Sehän oli se ryhmä, jonka Riisu pois -kappaleessa taivasta haettiin paidan alta ja jonka Vesivehmaan jencca -biisin nimen kirjoitusasukin esti sanomasta siitä mitään kannustavaa. Kostamus tervehtii yleisöään Lumoa melankolisemmin äänenpainoin. Popeimmillaan Kostamuksen ujeltavat falsettifiilistelyt lähentelevät Kentin herkistelyjä. Iskelmällisimmillään sen kansanlaulumaisten melodioiden voi kuvitella liikuttavan harmaapäistä tanssilavakansaa Suvi Teräsniskan tapaan. Bändi ei kuitenkaan elähdytä tyylinsä kumpaakaan äärilaitaa millään niin virkistä- vällä tai edes ärsyttävällä, että musiikin voisi sanoa olevan edes etäisesti kiinnostavaa. Tämä on tummansinistä happoradiotapettia hämäriin huoneisiin, joissa vaanivat Puolikuu, Taikakuu, Yölintu ja muut Yön olennot. Murheistenranta on silti taiten ja näkemyksellä tehty levy. Niille sadoille tuhansille suomalaisille, jotka pitävät särökitaroilla soitetusta surumielisestä iskelmäpopista, tämä levy näyttäytynee hyvinkin sykähdyttävänä sielunmaisemana. ARI VÄNTÄNEN 9 KILLING JOKE IN EXCELSIS (Spinefarm) Killing Joke on sen verran tämän maallisen arjen yläpuolella, että heidän tuotoksiaan on paha lähteä arvioimaan suuntaan tai toiseen. Yritetään kuitenkin ihan fiilispohjalta. Viiden raidan julkaisu on ensimmäinen Spinefarmin tallista ja sopii herättelemään yleisöä pian ilmestyvää uutta albumia odotellessa, kun edellisestä comeback-albumista on vierähtänyt jo muutama vuosi. Ep:n nimikkokappale on loistokkaan maaninen, hypnoottinen ja raivokas. Endgame rämisee astetta rokkaavammin, ja siinä on metallista klassikon makua. Samanlaiseen intensiteettiin ei kuitenkaan ylletä kuin avauksella. Kali Yuga on hiukan melodisempi retki kahdeksankymmentäluvun tunnelmiin. Jaz Colemanin siperiankolea ujellus yhdistettynä uskomattoman yksinkertaisen nerokkaaseen riffiin on resepti, jossa ei paljon variaatiota kuulla eikä kaivata. Yhtyeen ideavarasto (Omakustanne) "Metallinen hardcore" alkaa tätä nykyä olla sanapari, jolla kuvaillaan jos minkä sortin orkestereita. Turkulaisen Endriven debyyttilevyllä janalla ollaan melkoisen metallisessa päässä, tunnelmissa, joita monet hooceebändit käyttävät vain niissä biisien raskaissa väliosissa. Jatkuva täydellä teholla runttaaminen luo kokemuksen, jota kai voisi helpoimmin verrata juoksulenkkiin. Ensin tuntuu, että vauhti on turhan kova ja happi meinaa loppua, melkein tekisi mieli luovuttaa. Sitten yhtäkkiä huomaakin, että askel kulkee kepeästi, melkein itsestään. Ajatuksetkin karkailevat sinne tänne, palaten vain hetkittäin itse pääasiaan. Eli siis siihen runttaamiseen. Koska soitinpuoli tuppaa Atonement And Wrathilla olemaan rankemmanpuoleista, laulumelodioilta olisi melkein odottanut enemmän. Henri Björklidin ääni on raaka ja sopii kyllä musiikkiin, mutta olisi kenties kaivannut taustalleen pientä variaatiota kurkun karheuttavasta ärjymisestä. Esimerkiksi hitaammasta ja melkoisen kauniista The Last Shoresta olisi tullut suorastaan mahtava biisi, jos siihen olisi keksitty integroida puhdasta laulua. Eeppisimmillään ja metallisimmillaan Endrive kuulostaa eniten omalta itseltään. Tästä on hyvä jatkaa. LOTTA HEIKKERI SUE » 40 « NRO. 8
• SUE » 43 « NRO. 8
• » MONOLOGEJA MUSIIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ » BEN GIBBARD, TUO AMERIKAN JARVIS COCKER en Gibbardilla ei ole huono elämä. Sen lisäksi, että on naimisissa nörttilasivillatakkien päiväunelmien kohteen Zooey Deschanelin kanssa, mies soittaa päivätöikseen Death Cab for Cutiessa indierockia, joka iski 2000-luvun alussa valtavirtaan Sukupolvi X -kirjailija Douglas Couplandin vanavedessä. Death Cabin kolme ensimmäistä levyä vaiettiin kuoliaaksi Euroopassa, mutta rapakon takana yhtye sai jonkinlaista kuuluisuutta osakseen lähinnä ahkeran keikkailun ansiosta. Vuonna 2003 ilmestyi Transatlantiscm, jota monet fanit pitävät bändin parhaana kokonaisuutena ­ ei vähiten levyn liki kahdeksanminuuttisen, kaipuuta kuvaavan nimikkokappaleen takia. Samoihin aikoihin Gibbard julkaisi Jimmy Tamborellon kanssa elektronisen indielevyn Postal Service -nimen alla. Postal Servicen alakuloinen elektropop muistutti hieman esimerkiksi saksalaisen The Notwistin tuotantoa. Sivuprojektiksi tarkoitettu Postal Servicen albumi on myynyt tähän päivään mennessä yli miljoona kappaletta. Vaikka levy olikin onnistunut, se ei koskaan olisi päässyt tällaisiin myyntilukemiin ilman Death Cabin seuraavaa levyä, joka nosti yhtyeen supersarjaan Amerikassa: Vuonna 2005 ilmestynyt Plans räjäytti potin. Yhtye myi platinaa ja roikkui Billboardin listalla yli vuoden. Death Cabiä kuultiin OC:n tapaisissa teinisarjoissa. Seuraavaa levyä saatiinkin sitten odottaa kolme vuotta. Narrow Stairs oli albumi, jollaisen bändi tekee kasvettuaan suureksi ja haluaa osoittaa olevansa vielä luomisvoimainen eikä mikään collegeradioiden hittikone. Ensimmäiseksi singleksi valittiin albumin avausraita, yli kahdeksan minuuttia pitkä I Will Possess Your Heart. Tuskin B 1. Apocalyptican rumpali on a) Mikko Sirén b) Eicca Toppinen c) Perttu Kivilaakso 2. Them Bird Thingsin basisti on a) Ville Särmä b) Jarmo Vähähaka c) Arttu Tolonen 3. Sweatmasterin uusin levy on a) Dig Up the Knife b) Sharp Cut c) Animal 4. Spiritual Beggarsin kitaristi-laulaja on Michael a) Jackson b) Kiske c) Amott 5. Sonic Syndicaten laulaja on a) ruotsalainen b) britti c) kiinalainen 6. Mika Rättö asuu a) Porissa b) Raumalla c) Tampereella yksikään Death Cabin fani oli albumiin tyytyväinen. Kunnianhimo meni kappalemateriaalin edelle. Mihin Death Cab for Cutien ja ennen kaikkea Gibbardin suosio perustuu? Helppouteen. Gibbard sanoittaa 20 ja risat -sukupolvelle niin, että jokainen kuulija löytää yhtyeen tuotannosta omat suosikkikohtansa. Gibbard ­ kuten Coupland kirjoissaan ­ kertoo tarinoita ihmisille, jotka kuvittelevat olevansa älykkäämpiä kuin ovatkaan. Suurkaupungin valoja itseensä imeville humanisteille, jotka mainitsevat katsovansa televisiosta vain ranskalaisia taideelokuvia, samaan aikaan kun ruudussa pyörii CSI Miami. Gibbard kirjoittaa sanoituksia ihmisille, jotka uskovat Couplandin kirjallisuuden tai Death Cabin musiikin olevan älykästä, vaikka molempien tuotannossa on kyse itsenstäänselvyyksistä, laskelmoidusta tunteiden lypsämisestä. Gibbard onnistuu kuitenkin liikuttamaan yhtyeensä ansiosta. Hän kirjoittaa normaaleja lauseita, jotka paperilta luettuina kuulostaisivat itsestäänselviltä, banaaleilta otteilta indiepopparin päiväkirjasta. Death Cabin melankolinen musiikki kuitenkin sitoo hänen tarinansa yhtenäiseksi jatkumoksi, pieniksi novelleiksi kaupunkilaisten elämästä, nuoruuden ja rakkauden tavoittelusta. Harvoin musiikki ja teksti tukevat ja täydentävät toisiaan niin hyvin. Tässä mielessä Gibbard on Jarvis Cockerin hengenheimolainen. Ei huonosti 34-vuotiaalta, likinäköiseltä nörtiltä, joka saa The Shinsin ja Broken Bellsin James Mercerin näyttämään pelottavalta verenhimoiselta vapaapainijalta. Mitä ikinä Gibbard jatkossa tekeekin, hän ei tule yltämään Transatlantiscmin majesteettiseen, Atlantin kokoiseen kauneuteen. Mutta miksi pitäisikään? Yksi indie-anthem on ihan riittävä saavutus. Zooeyn lisäksi. « 1a2b3a4c5b6a7c8b 9b10c11a12b13a14c15a VIIMEINEN SANA » Kulmacorner 7. Kentin alkuperäinen nimi oli a) Pepsi Boys b) Mountain Dew Dudes c) Coca Cola Kids 8. Kap Kap tulee a) Oulusta b) Helsingistä c) Rovaniemeltä 9. Disturbedin laulajalla on ollut a) rankkaa b) erittäin rankkaa c) tosi, tosi rankkaa 10. Timo Rautiainen ei ole keittäny eikä a) juonu b) paistanu c) myyny 11. Tuomari Nurmio levyttää seuraavaksi a) Ratakselle b) Pyörälle c) Renkaalle 12. Legendaarista Quiz On -musavisaa pelataan a) Tampereella b) Turussa c) Oulussa 13. Lordi ja Iron Maiden ovat tehneet a) pelit b) yhteistyötä c) leivoksia 14. The Expendables -leffassa ei näyttele a) Stallone b) Willis c) Seagal 15. Ozzy Osbourne konsertoi Suomessa a) syyskuussa b) lokakuussa c) marraskuussa SUE » 46 « NRO. 8
• Käsittämätön lukupaketti vain 24 / 12 numeroa! KYLLÄ! Tilaan Suen (24 /12 nroa) ja saan kaupan päälle Sue CD:n! Lähettäkää minulle: SUE CD 6 (POP/ROCK) SUE CD 7 (METAL) SUE CD 8 (POP/ROCK) SUEn vuosikymmenen levyt -cd Nimi: ___________________________________________________ Osoite: ___________________________________________________ Postinumero: ___________________________________________________ Postitoimipaikka: ___________________________________________________ Alle 18-vuotiaan huoltajan allekirjoitus: SUE MAKSAA POSTIMAKSUN PUOLESTASI Suen vuosikymmenen levyt kokoelmalla mm. PMMP, Kauko Röyhkä ja Riku Mattila, Sweatmaster, Risto, Liekki, The Flaming Sideburns, No Shame, Rubik, Rytmihäiriö, Magenta Skycode, Lapko, Amorphis, Reverend Bizarre... Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HELSINKI ___________________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun! Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 773 2310 SUE » 47 « NRO. 8
• Helsingin jäähalli Su 14.11.2010 WWW.LIVENATION.FI WWW.ANTIDOTETOUR.COM LIPUT: 39 EUROA + MAHDO KAAPELITEHDAS LLISET TOIMITUSKULUT 23.11.2010 HELSINKI SUE » 48 « NRO. 8