• Sue Indierockpunkmetalzine #122 SYYSKUU 2008 METALLICA Pelle Miljoona ja Tumppi Varonen.Mercury Rev.Medeia Swallow The Sun.Dark Filth Fraternity.Draugnim 1 Anathema.Automatic Eye.Jolly Jumpers.Veto.Joensuu 1685 The Rasmus.Volbeat.Die!Die!Die! Scars On Broadway.Trivium Amon Amarth.Omnium Gatherum
• THE HAUNTED palaa vihaisempana kuin koskaan! ,,Versus" -albumillaan bändi on perusasioiden äärellä, ja antaa voimallisen grooven tehdä tehtävänsä! Suomen keikat: 08.10. Helsinki, Tavastia 09.10. Tampere, Klubi 10.10. Jyväskylä, Lutakko www.centurymedia.com www.the-haunted.com www.myspace.com/thehaunted ecard.centurymedia.com/thehaunted_versus 2
• ESP M-II R / EMG ROCKBAG by WARWICK ESP-LTD MH-53 BLK ESP-LTD MMV-08 TOKAI APB-50 TECH-21 USA TM-60 TECH-21 USA TM-30 AUTS! NYT LÄHTEE HERKKUJA HALVALLA! TOKAI AST-50 WARWICK PROFET 5.1 VISUAL SOUND 1SPOT ja 1SPOT COMBO AUDIX USA OM-5 WARWICK CORVETTE STD VERKKOKAUPPA ON AUKI 24H ­ www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA RETAIL MUSAMAAILMA ITIS 3
• 5
• www.myspace.com/ravintolalepakkomies Ke 17.9: Gaia Klubi: Octopus Syng, Subrosa Liput 4e To 18.9: Club Friction meets Good Pie Bakery: Lockman, The Protestants splitin levyjulkkarit. +Dj: Feggy Liput 4e Pe 19.9: Rockzone: Dear nemesis, Kärtsy Band Liput 3e La 20.9: Tyttömafia: Miss Monster Club, eriferia+TBA Liput 4e Ke 24.9: Cold Call, Nazi Death Camp Liput 4e Pe 26.9:Puukko-Allun levynjulkkarit: PUUKKO-ALLU & KGB JA PETOS. DJ RESSU ITALO Liput 6e La 27.9: Club Panic: Goodnight Monsters, Ans. Andur (EE), Debils Dj´s Liput 3e To 2.10: LAL LAL LAL Festival 2008: Sus & Jakob (Swe), Benjamin Franklin(Bel), Avarus ,Lussu & Pami, Dj´s Bongo Man & Asko Lantio Liput 6e Pe 3.10: 20.000 Hz, Alpo ja Tomi,Pasi Rakas Shaking Brains, Tour Dj WeAreFunnyPeople Liput 5e La 4.10: Vinyyli Heavy Club: Heavy Hitmen+Support Liput 7e Ke 8.10: Gaia Klubi: Hidria Spacefolk+support Liput 6e Pe 10.10: The Heartburns, The Lariots + TBA Liput 4e La 11.10: Kamel, Fokker Liput 5e Ma 13.10: Colera (Bra), Forca Macabra, Selfish Liput 4e Ke 15.10: Tragic Disco-Beautiful music for evil people: Dj´s Unesta, Norman, Hiljaisuus Ilmainen sisäänpääsy To 16.10: Manzana + Support Liput 4e AVOINNA JOKA PÄIVÄ KLO 12-02 Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1, 00500 HELSINKI Puh 09-713 455 Tulossa: To 18.9. 8/10 "Rakkautta & Anarkiaa avajaisklubi" ASA & JÄTKÄJÄTKÄT KIKI PAU EERO JOHANNES + DJS OETKER & TEO Pe 19.9. 16/18 THE WILDHEARTS (UK) support: CONNY BLOOM (SWE) La 20.9. 10/12 ELEANOORA ROSENHOLM KUUSUMUN PROFEETTA Ke 24.9. 10/12 HALOO HELSINKI To 25.9. 12 "Irish Festival in Finland 2008" PAUL MULDOON & RACKETT (IRL/USA) + support Pe 26.9. 15/17 KLAMYDIA UNIKLUBI La 27.9. 10/12 INDICA Su 28.9. 10 Tavastian ja Radio Helsingin lastensunnuntai PELLEKAIJA PUM HUOM! Ovet avataan klo 14 ­ soitto alkaa klo 15!! Ma 29.9. 18/20 AMERICAN MUSIC CLUB (USA) support: SAMAE KOSKINEN JA HÄNEN TAIKABÄNDINSÄ Ti 30.9. 10/12 VETO (DEN) Ke 1.10. 14/16 EMMA SALOKOSKI ENSEMBLE Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. Ke 17.9. LONDON CALLING ks. www.kuudeslinja.com; 5 To 18.9. LIVE: Tyyne Raunio ja My First Band; 5 Pe 19.9. DANCE PON THE CORNER Komposti Sound DJ:t Bommitommi ja Enrico; 7 La 20.9. TOP BILLIN ks. www.kuudeslinja.com Su 21.9. FULLSTEAM LIVE YLPEÄNÄ ESITTÄÄ LIVE: Wildbirds & Peacedrums (SE) ja Ville Särmän Illuusio; 11 Ke 24.9. KOKOISTA BLAST KLUBI: TUPLALEVYNJULKKARIT LIVE: Omfalos Renaissance, Sami Kukka ja Teemu Elon Puhuvat Eläimet; 6 To 25.9. FULLSTEAM LIVE YLPEÄNÄ ESITTÄÄ LIVE: Die! Die! Die! (NZ) ja On Volcano, DJ Contradisco; 8 Pe 26.9. WE LOVE HELSINKI SYYSTANSSIT DJ:t Vilunki, Mekaanikko, Rideon ja Repe Sorsa; 7 La 27.9. JAZZ HEAT BONGO BEAT DJ:t Sampsa Vilhunen & Vesa Yli-Pelkonen, Soul-Sami & Markus-setä ja Matti Nives; 7 Ma 29.9. BAD SCIENCE PATROL ks. www.kuudeslinja.com; 6 Ti 30.9. LIVE: Elk (levynjulkkarit), vieras TBA; 8 Ke 1.10. PERROS AMADOS DE ASPERONES LIVE: Notkea Rotta & Rohtori Laine, James Reipas ja PJVM, DJ:t Vilhelm ja Jyrkkä Pajulaakso; 8 To 2.10. UUSI AALTO -KLUBI LIVE: Handsome Furs (CA) ja Tapes; 8 Pe 3.10. ALAS/SLAM IT! ks. www.kuudeslinja.com La 4.10. YO! KUUDES LINJA RAPS ks. www.kuudeslinja.com Avoinna ti­to 21­03, pe­la 22­04, su 22­04. K20 (sunnuntaisin K18). Terassi auki pe­la klo 19­24, satoi tai paistoi, katos suojaa sateelta ja lämmittimet lämittävät! Grilli kuumana, tuo omat eväät! Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Ennakkolippuja ei ole myynnissä ellei toisin ole mainittu. Lipumyynti alkaa ovelta klo 22. Kaikukatu 4 (sisäpiha), www.kuudeslinja.com www.tavastiaklubi.fi URHO KEKKOSEN KATU 4­6 7
• Ammattiopisto Outokummussa alkaa tammikuussa 3-vuotinen äänituotannon koulutus, jossa perehdytään mm. studiotekniikkaan, äänitystekniikoihin, tuotannonhallintaan, akustiikkaan ja tekijänoikeuksiin. Elokuva- ja surroundääni sekä digitaalinen äänitekniikka tulevat myös tutuiksi opintojen aikana. Äänituotanto audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto Täytä hakulomake netissä 1.10. - 10.10. osoitteessa www.haenyt.fi. Koulutus alkaa tammikuussa 2009. Kysy lisää! Jussi Niiranen p. 050 553 6814 Juha Tuisku p. 050 553 6813 Sanna Lappalainen p. 050 597 4393 amo.outokumpu@pkky.fi www.pkky.fi/amoo www.ammattiopisto.fi www.nk.hel.fi/gloria Ennakkoliput: www.tiketti.fi 9
• 11
• JOLLY JUMPERS TAISTELEVAT SPIRITUALISTIT Jolly Jumpersin mestarillisen Mobile Babylonin odotettu seuraaja Fantom Zone on valmis. Yhtyeen luupääkaksoset Hannus ja Jutila avaavat Suelle portin suoraan ytimeen. H elsingin Hadankassa minua vastapäätä istuutuu kaksi miestä, joilla on maine. Vaikka sitä ei kohdatessa uskoisi, Jolly Jumpersin Petri Hannusta ja Arimatti Jutilaa pidetään vaikeina ja itsepäisinä kavereina. Kun Jutilan liittyminen Jolly Jumpersiin aikoinaan julkistettiin, katastrofin ainesten arveltiin olevan kasassa. Hannus: ­ Monet olivat skeptisiä kuullessaan, että me ollaan samassa bändissä. Että ei kaksi tällaista luupäätä voi kestää toisiaan vuottakaan. Mutta neljä ja puoli vuotta on jo mennyt. Jutila: ­ Useampikin taho tosiaan tiesi kertoa, että tää ei tule toimimaan. Tietenkin voimakkaat persoonat samassa bändissä iskevät kipinää. Se kertoo siitä, että bändi on meille tärkeä asia. Hannus: ­ Tuo on tiukkapipo ja minä oon hankala mies. Jos me oltaisiin ihan sama -miehiä, niin eihän me saataisi aikaiseksi kuin tyhjänpäiväistä rämpytystä. Jutilan liityttyä Hannuksen aisapariksi Jolly Jumpers sai oman vastineena rockin klassiselle voimakaksikolle. Kuten mm. Glimmer Twins, Toxic Twins, Muddy Twins ja Stupido Twins heitä ennen, Hannus ja Jutila saavat toisensa kiipeilemään pitkin seiniä, mutta tekevät myös hienoa musiikkia, jollaista ei toisenlaisessa asetelmassa voisi syntyä. Jutila: ­ Rytmiryhmä on kuitenkin suurin syy siihen, että Jolly Jumpers kuulostaa Jolly Jumpersilta. Minä ja Petri tehdään biisit ja sovitukset, mutta Keijolla (Pirkola, rummut) ja Markolla (Leuanniemi, basso) on tunnistettava klanginsa. Meillä neljällä on syvä kunnioitus toisiamme kohtaan. Me ei soiteta instrumentteja, vaan bändiä. Ei tässä ole sijaa egoilulle. Kaikki tähtäävät yhteiseen harmoniaan. Hannus: ­ Me ollaan liian vanhoja miehiä riitelemään, mutta sopivan ikäisiä tekemään hyvää musaa. Me ollaan nähty, koettu ja soitettu niin paljon, että nöyryys musiikin edessä saa meidät luopumaan paukapäisyydestämme. Kun kuuntelin Jolly Jumpersin Fantom Zonen ensimmäisen kerran läpi, kirjoitin muistiin sanan spiritualistinen. Jutila ja Hannus tarttuvat siihen mielellään. Jolly Jumpers on heille enemmän kuin musiikkia. Jutila: ­ Musiikki syntyi aikojen alussa rituaaliseen käyttöön. Sillä haettiin tunnetiloja. Riemua, lohtua ja jotain, joka menee arkikokemuksen ulkopuolelle. Hannus: ­ Me luodaan musiikiksi asioita, jota ympäröivät meitä tai ovat meidän sisällä. Iän myötä ne asiat kokee yhä voimakkaammin. Siitä tulee musiikin spiritualistisuus. Jutila: ­ Joku kytky on muutenkin olemassa johonkin. On tapahtunut outoja asioita. Muistan, kun me kuunneltiin Petrin kanssa levyn pohjia meidän keittiössä ja mietittiin, mitä niille seuraavaksi tehtäisiin. Rhythm of Fearin kohdalla Petri kysyi, että kuuletsä ton? Mikä se on? ­ Yhdessä biisin kohdassa kuului rytmikäs manaus, sellainen indian chant. Me ei tiedetty mistä se tuli, mutta kehiteltiin biisiä eteenpäin sen pohjalta, esimerkiksi tehtiin biisin loppuun samantyyppistä ääntä. Sitten kun me haluttiin nostaa miksauksessa sitä alkuperäistä manausta, sitä ei enää ollutkaan siellä! Ilmeisesti tila ja hetki, joissa me biisiä oltiin kuunneltu, saivat jotain tapahtumaan. ­ Ja yhtenä yönä näin painajaisen Rhythm of Fearista. Unessa sanottiin, että siihen biisiin pitää lisätä manausmainen, toistuva "poika... poika... poika... poika..." -kohta. Ei me uskallettu sellaista sinne laittaa. Olisi voinut portit aueta. Hannus: ­ Välillä on hyvä tehdä ristinmerkki. Tästä kaikesta voi muuten ehkä saada sellaisen kuvan, että me ollaan pilveä polttavia hippejä, mutta totuus on toinen. Jotain siellä jossain liikkuu, ja se tulee esiin meidän soiton kautta. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: TIINA JUTILA Perjantai 19.09.2008 NEGATIVE, THE WINYLS [Liput 12/10 - S - E] Lauantai 20.09.2008 EMMA SALOKOSKI ENSEMBLE [Liput 10/9 - K18 - E] Torstai 25.09.2008 JKL-PUNK-HC-Sessions TURN THE TIDE, EYE FOR ALL, REMISSIONS [Liput 5/0 - S - E] Perjantai 26.09.2008 STAM1NA, FM 2000 [Liput 12/10 - S - E] Perjantai 10.10.2008 THE HAUNTED (SWE), PATH OF NO RETURN (SWE) [Liput 15/13 - S - E] Keskiviikko 15.10.2008 MUSTASCH (SWE), MONSTERISER [Liput 10/9 - S - E] Lauantai 08.11.2008 DISCO ENSEMBLE [Liput 15/12 - S - E] E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä. 13
• JOENSUU 1685 ­ KAUNISTA ÄÄNIMASSAA Kun muutetaan kolme samalla sukunimellä varustettua pohjanmaalaista miestä Helsinkiin, tutkitaan sukujuuria, heitetään sekaan Asko Keränen ja lisätään kaikua ja efektiä, syntyy rock-yhtye nimeltä Joensuu 1685. A rmon vuonna 1685 syntyivät säveltäjät Georg Friedrich Händel sekä Johann Sebastian Bach. Se ei liity tähän haastatteluun millään tavalla. Kyseisenä vuonna kuitenkin sattui myös sikiämään suomalaiseen Joensuun sukuun maaginen hahmo, josta kiiri merirosvohenkisiä tarinoita uusien sukupolvien paisuteltaviksi. Tämän pienen sukututkimuksen tuloksena veljekset Mikko (laulu, kitara ja urut) ja Markus (rummut) Joensuu saivat yhtyeelleen oivallisen nimen. Toki tätä edelsi vuosien ulkovarastossa soittaminen veljesten kotikylässä Alajärvellä. Matkan varrella piti vielä löytää sopiva ja sopivan niminen basisti sekä perustaa Autopilot-yhtye. Näiden vaiheiden jälkeen Joensuu 1685 otti nykymuotonsa haltuun vuoden 2007 alkupuoliskolla Helsingissä. ­ Meillä oli Mikon kanssa Autopilot, johon Risto liittyi jossain vaiheessa basistiksi, Markus Joensuu summailee alkutaivalta. ­ Soitettiin katurockia. Ei ihan yhtä hyvin kuin Hellacopters, mutta aika hyvin kuitenkin. Ajan myötä me muuntauduttiin nykyiseksi bändiksi, joka on aika erilaista musiikkia. ­ Ei meillä mitään suurempaa ahaa-elämystä tai visiota siinä ollut. Ajan kanssa ollaan muovauduttu ja toivottavasti jatketaan muovautumista edelleen. Riston mukaantulo toi tietenkin omat mausteensa ja biisinsä. Joensuu 1685:n esikoisalbumi julkaistaan 24.9. Bone Voyagen toimesta. Esimakua tulevasta on saatu äänimaailmaan natsaavan 7"-sinkun Sick / Walk muodossa. Yhtyeeseen toistaiseksi tutustumattomalle kerrottakoon, että kyseessä on kevyen psykedeelinen, kaikua ja kaihoa sisältävä rock-orkesteri. Live-arvioissa bändiä on verrattu mm. 22-Pistepirkkoon sekä Velvet Undergroundiin. Rumpali itse mainitsee muutamiksi vaikuttajiksi The Jesus and Mary Chainin sekä Phil Spectorin äänimaisemat. Pistepirkkoihin löytyy muitakin kytköksiä. ­ Jo bändin alkutaipaleella funtsittiin levylle mahdollista tuottajaa ja haluttiin Pistepirkkojen Asko Keränen siihen hommaan. Niin siinä sitten kävikin, että alettiin työstää levyä Askon kanssa. Hän otti puheeksi, että voitaisiin oikeastaan tulla heidän levy-yhtiölleen. Se meni aika kätevästi. Koska alueellisista eroista voi aina säästä puhumisen ohella vääntää kättä, tahdon tietää, kuuluuko Joensuu 1685:n musiikissa häivähdyksiä Pohjanmaalta, ja mistä nämä hämyiset kappaleet oikein kertovat. ­ Ehkä siinä kuuluu sellainen vanhahtava, maalainen soundi... Jos levyä kuuntelee enemmän, niin huomaa sen kuulostavan vanhalta gospelilta, joka on ajettu jonkinlaisen koneiston läpi. En tiedä onko se nimenomaan pohjanmaalaista, mutta jotakin sellaista perinteitä kunnioittavaa. ­ Kuulin mutkan kautta, että eräs ystävämme on vakuuttunut, että Walk-kappale kertoo rajusti huumeista. Tämä ei pidä paikkaansa, tai ainakaan veljeni ei ole myöntänyt sitä. Mutta jos kuuntelet sitä siitä näkökulmasta, niin eipä siinä ole oikeastaan yhtäkään lausetta, jota ei voisi tulkita jonkin sortin huumeiluksi. Kyseinen kappale ei muuten ole levyllä, vaan siitä tulikin vain sinkun b-puoli. Keikkarintamalla yhtye ei ole vielä päässyt aktiivikauteensa, vaikka Saksan puolellakin on jo pyörähdetty. Live-tilanne asettaa häröilyrockille omat vaatimuksensa ja haasteensa. ­ Viime vuoden puolella soitettiin muutamia keikkoja. Tänä vuonna ollaan soitettu kolmisen keikkaa Helsingissä ja sitten Saksassa oltiin sellaisen suomalaisen musiikin edistämisprojektin tiimoilta Bone Voyagen porukalla parilla keikalla. Että ilmeisesti sinnekin päin koitetaan jonkinlaista hypeä kehittää. ­ Keikkatilanne riippuu vähän biiseistä. Me tehdään välillä erilaisia versioita. Osa biiseistä on sellaisia, ettei niitä pysty livenä soittamaan sellaisina kuin ne levyllä ovat. Tavallaan joskus käy niin, että koko keikka on yksi pitkä biisi. Sellainen kaunis äänimassa. TEKSTI: KIIRA KOLEHMAINEN KUVA: AKI ROUKALA 17
• örnäisten rantatien Nesteen kahvila on oivallinen paikka viettää hetki suomalaista punk-historiaa kerraten. Pöydän ääressä istuu kaksi kotimaista muusikkoa, joilla on takanaan yhteensä kuusi vuosikymmentä tietä. Suomalaisen punkkarin perikuva Pelle Miljoona rastoissaan ja The Clash -paidassaan on 53-vuotiaanakin sähäkän oloinen ilmestys. Tumppi Varonen, 52, on pukeutunut hillitymmin, mutta kuontalo on tutun oranssi. Ja tarinoitahan kummallakin riittää. Rekkakuskien hakiessa taukokahvejaan käydään läpi suomalaista räkäisen kätkätyksen historiaa. S ­ Unohtamatta Andy McCoyta, Tumppi jatkaa. ­ Yks lyhyt juttu: Mentiin Pitäjänmäkeen joskus yhdeksänkytluvun puolenvälin tienoilla. Haettiin Andy jostain baarista, ja mä ajattelin että eihän tästä tuu hevon vittua. Se oli, että "mä vedän dän yhen drinkin vielä." Se nukahtaa studiossa, koisaa siellä. "Andy, tuutsä soittaa soolon?" Ja se vetää saatana siellä ihan uskomattoman soolon ja kaikki on ihan että vau. UUTTA JA VANHAA Kun on ollut itse puskemassa punkkia kartalle, on perspektiiviä havainnoida skeneä. Millaiselta punkin nykytila vaikuttaa vanhan koulun miehistä? ­ Me oltiin Puntalassa nyt kesällä, Pelle sanoo viitaten Lempäälän Puntala Rock -punk-festivaaliin. - Nythän on sellainen kuin crust, kaksi laulajaa, tiedättekste? Kuuntelin vähän crustia siellä ja se oli ihan loistavaa. ­ Mä olin Puntalassa seuraavana päivänä, Tumppi jatkaa. ­ Yleensä punk sotketaan helposti Oi!-musaan tai hardcore-punkkiin, joilla ei ole mun mielestä mitään tekemistä keskenään. Jos on punk ja siihen laitetaan perään rock, niin siinä on kuitenkin pohjana Chuck Berry ja kolme sointua. Sen pitää keinua. On paljon punkbändejä, joilla on asiaa muttei mitään asiaa studioon. Sen takia on nasta että on omakustanteet. Vanhalla kamalla on aina kysyntää. Yksi Pellelle ja Tumpille esitetyistä vakiokysymyksistä liittyy tiettyjen biisien ainaiseen soittamiseen. Siis: vituttaako koskaan esittää Moottoritietä ja Katupoikia? ­ Ehkä sellaisille ihmisille, jotka ei niitä ansaitse, Tumppi muotoilee. ­ Se on just tyypillistä, että kun sä oot just soittanut Moottoritien, siihen tulee joku saatanan jurripäinen tankki ja sanoo "Soita Moottoritie." Katupoikien laulu ja Moottoritie on kuuma kuultaneen Pelle Miljoona Unabomberin ja Problems?in suurimpiin kaupunkeihin suuntaavalla Punk Circus -kiertueella. Kiertueelle otettiin varaslähtö elokuussa, kun Unabomber lämmitteli jäähallissa Sex Pistolsia. ­ Se oli yksi urani nöyryyttävimpiä keikkoja, Pelle räkättää. ­ Mä olin liian jurrissa, ja syy siihen että mä olin liian jurrissa oli että mulla oli sydänsuruja. Seuraavana päivänä meinasin saada bändistä kenkää. Ne olis varmasti saaneet jonkun sessiorumpalin ja Mela olisi joutunut laulamaan. Patukkatukkainen punkkari pysynee kuvioissa vielä pitkään. ­ Viime viikolla Tampereella yks neljätoistavuotias mimmi tuli kysymään että "milloin toi sun virka Pelle Miljoonana loppuu?" Mä sanoin sille että tää on elinikäinen tuomio. TEKSTI: TUOMAS TIAINEN KUVA: SANTTU SÄRKÄS KAIKKI MUUTTUU Punk saapui Suomeen 1970-luvun lopulla elävöittämään Wigwamin, Tabula Rasan, Genesiksen, Rick Wakemanin ja Yesin kansoittamaa turpeaa musiikkikenttää. Kaikki oli suurta ja kiiltävää. Mutta sitten tulivat Sex Pistols, Ramones ja Clash. ­ Mullahan oli se kohtalokas interrail-matka Lontooseen -77, Pelle muistelee huoltoasemakahvin ääressä. ­ Carnaby Streetillä ei ollut enää hippejä, se oli kuin peikkometsä. Kun kuuli eka kerran Pistolsia tai Clashin White Riotin, tuli vähän samanlainen fiilis kun eka kerran kuuli Hurriganesia. Yhtyeen Pelle kasasi palattuaan Savonlinnaan opettajaopintojensa pariin. ­ Sanoin Pasi "Bastard" Huopalaiselle, että "kuules Pasi, sie oot nyt Bastard ja mie oon Pelle Miljoona ja meidän bändin nimi on N.U.S." Muualla Suomessa Ramonesista innostunut Tumppi pyöritti Ari Taskisen kanssa Näköhäiriö-nimistä bändiä. ­ Problems? syntyi sillä lailla, että Taskinen muutti Helsinkiin ja sai ruumisarkkutehtaan yläkerrasta treenikämpän. Aiheutettiin siellä möykkää ja tarvittiin rumpalia. Käveltiin yhden progebändin kämpän ohi ja katottiin että voi vittu. Siellä oli kuitenkin hullun näköinen rumpali, ja me pyydettiin sitä sitten. Taidettiin vielä skulata siinä joku biisi. Me pyydettiin Jallua messiin ja sit meillä oli trio. Sekä Pelle että Tumppi julkaisivat ensimmäiset levytyksensä vuonna 1978. Pelle Miljoona & N.U.S. puski samannimiselle pitkäsoitolle kahdeksantoista ikonista punk-biisiä. Problems? pääsi pitkäsoitontekoon pari vuotta N.U.S:ia myöhemmin, mutta tuuppasi 1978 ulos klassisen ensisinglen Ei tää lama päähän käy. Love Recordsin Atte Blom päästi bändin levyttämään, vaikkei saanut Problems?in lähettämästä rupisesta treenikasetista kuin rytmistä selvää. Vuonna 1978 Love Records julkaisi legendaarisen kokoelma-LP Pohjalla, jolla N.U.S:n ja Problems?:in lisäksi musisoivat Se ja Sehr Schnell. Levyllä kuultiin ensimmäisen kerran Pelle-klassikko Väkivalta ja päihdeongelma. ­ Mä muistan, kun me tultiin Turusta keikalta, ja Atte sanonut että pitäisi saada yksi biisi tehtyä kokoelmalle. Tullaan Turusta stadiin joskus sunnuntaina helvetin väsyneenä ja kankkusessa. Mulla oli se biisi, Väkivalta ja päihdeon20 PELLE MILJOONA JA TUMPPI VARONEN ISI, TÄTÄ OLI PUNK 30-vuotisjuhlakiertue Punk Circus vie Pelle Miljoonan Unabomberin ja Tumppi Varosen Problems?:in tien päälle. Sitä ennen on aika muistella parhaimpia ja pahimpia. gelma. Mentiin studiolle ja runtattiin yhdellä otolla tausta ja tokalla otolla laulu. Äänittämiseen meni puol tuntia. Tumpin levyhyllystä löytyy pari juppiajan luurankoa. 1980-luvun lopulla isolle yhtiölle tehdyt Tumppi Varonen Bandin Ennen huomista ja Kuuma rakkaus jaksavat jo naurattaa. ­ Mähän tein CBS:lle kaks levyä. Ne alko stailaamaan mua. Ne sano mulle että sun pitäs olla vähän sellainen kiva, paita napaan asti auki ja vähän ruskeeta otat tuolla sitten kun aurinko paistaa. ­ Meillä oli ihan hyvä rock-meininki, kun Hasse Rautio tuli. Se oli semmonen golfia pelaava espoolaismies, oikein jokainen partakarva tarkkaan ajettu. Just näitä viinitilallisia. Se tulee siihen studioon, kikkailee siinä ja kuuntelee: "Ei, täs pitää olla eurobiitti." Jumalauta se määräs sen biitin, hän tuotti levyä. Ja siit tuli ihan hirvee, Tumppi puuskahtaa. ­ Noo, mä olin tehnyt ne levyt, ja Kuuma rakkaus oli viimeinen niitti. Tultiin lavalta alas ja Timi Laukkanen kahen snautserin kanssa kattoo mua takahuoneessa. Se katto mua ja sano: "Mitä sä oot tehnyt tukalles?" Mä olin että miten niin. Mä olin leikannut irokeesin, joka oli oranssi. Ei siinä kauaa mennyt kun mä ilmotin sinne CBS:lle että olisko mitenkään mahdollista purkaa tää levytyssopimus. Pelle näkee kehnommissakin tekeleissä jotain positiivista. ­ Kuitenkin monella levyllä on joitain hyviä biisejä, mutta kokonaisuus yleensä lässähtää. Jos on kolmekymmentä levyä tehnyt, onhan se aika kova tahti. Olis sitä voinut joitain juttuja jättää tekemättä. Mutta mitäs niistä, sellasta se on. ­ Me ei olla Tumpin kanssa sellaisia muusikko-muusikoita. Kyllä me osataan hoitaa ne omat tontit. Siks on ollut hienoa, että on saanut soittaa loistavien kitaristien kanssa. Rubberduck Jones ja niin edelleen... HYVÄT AJAT, HUONOT AJAT Rakkaimmaksi levykseen Tumppi nimeää Problems?-debyytin Katupoikia. Tuoreemmista levytyksistä maistuu vuoden 1998 Niin että riittää. Pelle kehuu suoraa Pelko ja viha ­ Viimeinen syksy ­ Moottoritie on kuuma. Myös Brooklyn-Dakar maistuu. Kumpikin osaa helposti nimetä myös sen vähiten hyvän levyn. ­ Laulava idiootti olisi ehkä voinut jäädä tekemättä, Pelle hekottelee. - B-puolen täyttää yksi biisi. Ja ainakin siinä on biisi nimeltä Laulava idiootti. Muuta mä en muistakaan. Mutta toisaalta nehän on dokkareita matkan varrelta. Punk Circus -kiertue: 19.09. Rovaniemi, Tivoli 20.09. Tornio, Umpitunneli 21.09. Oulu, 45 Special 26.09. Kotka, Amarillo 27.09. Tampere, Yo-Talo 02.10. Pori, Bar Kino 03.10. Helsinki, Nosturi 04.10. Turku, Klubi
• 22
• C ult on saanut ylistäviä ennakkoarvioita suomalaisissa musiikkilehdissä. Samulin tuntemukset ovat miltei kuin suomalaisilla rallikuskeilla. ­ "The race was gut, put the taiers were a little bad". Hyvältä tuntuu tietysti, ja varsinkin sen takia, koska tähän levyyn on ladattu pirusti odotuksia. Nyt jännitys on hieman laantumaan päin. Cultia tehtiin koko viime syksy niin raivolla, etten oikein muista mitä muuta olisin silloin tehnyt, paitsi lopputyöni. Cultin ensilevy Quantum Holocaust World Domination yhdisteli alternative-soundia death metaliin varsin estoitta. Uusi levy vie yhtyeen soundia hiotummaksi, ja kuulostaa pitkälti Peltolan näkemyksen mukaiselta. ­ Uusi levy on mielestäni yhtenäinen verrattuna QHWD-lättyyn, joka hyvässä ja pahassa on hieman sillisalaatti. Nyt kaikki biisit on tehty juuri tälle levylle ja tätä teemaa mukaillen. Muutenkin koko bändi on kasvanut enemmän yhteen, mikä on puolestaan lisännyt soiton intensiteettiä ja energiatasoa. Edellinen albumi päättyi ydintuhoon, Cult jatkaa siitä eteenpäin. Cultin konseptina on levyn nimen mukaisesti kultti, maailmanlopun jälkeinen itsemurhakultti. ­ Levyn teemana on ihmiskunnan syöpäisistä rippeistä muodostuva kultti, joka muodostuu pitkälti siitä lähtökohdasta, ettei maailmassa enää ole vallitsevia uskontoja. Ydintuhon jälkeen ihmiset ovat peloissaan ja haluavat kääntyä ylemmän voiman puoleen, eli homma toimii pitkälti samalla tavalla kuin tänäänkin maapallolla, vain hieman kärjistetyim- MEDEIA MAAILMANLOPUN KUOLEMANKULTTI Kotimaisen Medeian toinen kokopitkä Cult julkaistiin kauttaaltaan ylistävien ennakkoarvioiden saattelemana. Kitaristi Samuli "Sampe" Peltola kertoo mistä kulttilaisuudessa on kysymys. missä mittasuhteissa, sillä ihmiset ovat valmiina lankeamaan kuolemanarkkitehdin pauloihin. Konsepti syntyi halusta tehdä toinen teemalevy joka jatkaa edellisen tarinaa. Ihmiselämän rippeet kitketään Cultilla pois, mutta se ei tarkoita, etteikö tarina jatkuisi seuraavallakin albumilla. ­ Ihmiselämän rippeet todellakin kitketään pois tällä levyllä ja se toivottavasti kuuluu. Sama teema jatkuu seuraavalla lätyllä huipennukseensa. Tätä ennen mulla on kuitenkin hieman luettavaa edessä ja ideoita kypsyteltävänä. Seuraavalla levyllä touhu tulee menemään sen verran synkäksi, että kannattaa alkaa henkisesti varautumaan jo ajoissa jos aikoo lukea sanat ajatuksen kanssa. Esikoislevyn jälkeen yhtyeeseen on liittynyt muun muassa Rotten Soundista tuttu vokalisti Keijo Niinimaa, jonka brutaali ulosanti tuo yhtyeen äänimaailmaan vielä ylimääräisen vaihteen. Niinimaa liittyi bändiin nopealla aikataululla. ­ Oltiin Rotiskon kanssa minitourneella, jonka aikana vanhalla vokalistillamme ja minulla me- ni pahemman kerran sukset ristiin. Tästä seurasikin sitten teiden eroaminen ja seuraavana päivänä Keijon pyytäminen völjyyn. Keken piti alun perin tulla veivaamaan keppiä bändiin, mutta näin ei käynyt. Keijo olikin kiertueen aikoihin jo tuttu kaveri, joten pyytäminen oli luonnollista. Rotten Soundilla on lähitulevaisuudessa vuorossa muun muassa Pohjois-Amerikan kiertue Carcassin lämmittelijänä. Aikataulujen yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole ongelma. ­ Keijo aikatauluttaa molempien bändien touhut ja hyvin aikatauluttaakin. Järjestelykysymyksistähän tässä on kysymys. Myös se auttaa, että vielä toistaiseksi Rotisko tekee enemmän kiertueita, siinä missä Medeia heittää pistokeikkaa ja pientä rundia. Medeian keikkatilannetta parantaa sopimus Cultin julkaisseen levy-yhtiö Fullsteam Recordsin kanssa. Cult julkaistaan Fullsteamin toimesta pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikassakin. Ulkomaat siis odottavat? ­ Ei vielä, mutta menossa ollaan. Näillä näkymin ensi vuonna pyöritään ainakin Euroopassa ja Briteissä, myöhemmin sitten Ameriikassa, jos homma lähtee hyvin käyntiin. Tähtäin on luonnollisesti myös ulkomailla. Sitä ennen Medeia nähdään lokakuussa Suomen-klubikiertueella. ­ Joku voisi Turun-keikalla tulla palauttamaan mulle viimeksi varastamansa kännykän. Sinä anonyymi Boris-fani, nyt on aika antautua! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: TOMI PALSA 27
• TRIVIUM Crusadeltakin. Mutta myös yhtä paljon huutoa kuin Ascendancylta. Juju on siinä että kappaleet ovat pidempiä. Emme pitäytyneet tällä kertaa pelkässä laulussa, koska brutaaleimmat kohdat yksinkertaisesti huusivat brutaalia tulkintaa, Matt vastaa. LEGENDOJA JA SOLVAUKSIA Tarkkakorvaisimmat muistavat hyvin kalabaliikin, jonka Trivium sai aikaan ensivierailullaan Suomessa. Tarina kertoo jenkkijunnujen kyykyttäneen lämmittelyaktiaan oikein urakalla. Soundcheckille aikaa herui hurjat viisitoista minuuttia, eikä takahuoneeseen ollut mitään asiaa. Taisipa kyseisen thrash-jyrän laulaja jopa uhata turpakeikalla, kun seuraavan kerran törmätään. Kokeillaanpa kepillä jäätä... ­ Me pyrimme aina olemaan mahdollisimman reiluja. Koetamme esimerkiksi antaa lämmittelybändeille lavalta tilaa niin paljon kuin vain mahdollista, Matt jatkaa korrektia linjaansa. ­ Mekin olemme lämmitellet isompia bändejä ja oppineet sopeutumaan. Pääesiintyjä on se illan tärkein juttu, joten toisinaan muiden yhtyeiden osa ei välttämättä ole kaksinen. Täytyy siis muistaa, että jokainen tilanne on aina erilainen. Hieman asian vierestä, mutta menköön. Kolikollahan on aina kaksi puolta. Entäpä nuo jo mainitut "isot bändit"? Millaista kyytiä on vuosien varrella ollut tarjolla? ­ Kaikki tapaamamme idolit ovat olleet aivan mahtavia, oli sitten kysymyksessä Iron Maiden, Metallica tai vaikkapa Slayer. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli soittaa Heaven & Hellin kanssa ja tavata siinä sivussa Ronnie James Dio. Jumalauta! Juttelin niitä näitä aikamme suurimman laulajalegendan kanssa! Mutta tekipä sitten niin tai näin, kaikki kääntyy väärinpäin. ­ Tiedät tehneesi jotakin merkittävää, kun ihmiset alkavat puhua sinusta pahaa. Ainoa tapa, jolla meitä vihaavat ihmiset saavat meidät lopettamaan, on lopettaa puhuminen meistä, Matt näpäyttää. ­ Loppujen lopuksi lauseet "Trivium sucks!" tai "Trivium rules!" ajavat saman asian. Nimemme pysyy tapetilla. Vanhan sanonnan mukaan kaikki julkisuus on hyvästä. Totta kai tuo kaikki negatiivisuus oli alkuun rankka paikka normaalille, videopeleistä ja kitaransoitosta pitävälle nuorelle kundille, mutta onneksi pääsin siitä yli. Myöskään bändien välisiltä riidoilta ei ole voinut välttyä. ­ Sellaiset selkkaukset sen sijaan ovat lähes poikkeuksetta seurausta kateudesta. Jos nämä muita mollaavat yhtyeet keskittäisivät negatiivisen energiansa vaikkapa kappaleiden säveltämiseen sen sijaan että haukkuisivat muita, olisi kaikilla paljon helpompaa. Triviumin tapauksessa yleisin yhtyeessä kiukuttava asia on soittajien nuori ikä. Varsinkin vanhaa kansanosaa juniorien suksee näyttää toden teolla hiertävän. Antoipa eräskin Jeff Walker kokolailla täyslaidallisen Triviumin ja kollegabändi Bullet for My Valentinen niskaan taannoin suomalaisen metallilehden haastattelussa. ­ Tuo on kyllä ikävä kuulla, koska varsinkin minä ja Corey (Beaulieu, kitara) olemme kovia Carcass-faneja, Matt huokaa. Koko haastattelun ajan tasaisen varmasti sanellut ääni värähtää nyt ensimmäisen kerran. Seuraa pitkä hiljaisuus. Olisiko nyt kuitenkin niin, ettei herra Walker ole välttämättä edes kuullut soittamaanne musiikkia? Mollaa vain muiden mukana? ­ Se voi hyvinkin olla niin. Kaikki tämä negatiivisuus... Nyt en oikeasti tiedä mitä vastata. Mielestäni ei ole mitään mieltä haukkua yhtyeitä, jotka suurin piirtein ovat oppineet soittamaan musiikkisi innoittamina. Onneksi monet muut isot nimet antavat arvoa sille, että arvostamme ja ihailemme heitä. On tuo kertomasi juttu kuitenkin aika sääli. Täytyypä kysyä Jeffiltä asiasta, kun seuraavan kerran tapaan hänet tien päällä. TEKSTI: HENRI EEROLA Kun yhdysvaltalainen Trivium julkaisee neljännen levyllisen taatusti mielipiteitä jakavaa crossover-metalliaan, on musiikillinen suunta jälleen sekä eteen että taakse. Tätä yhtyettä voi kutsua sensaatioksi. "Tavoitteemme on olla jonakin päivänä maailman suurin metallibändi." Kovaa puhetta keneltä tahansa muusikolta. Triviumin tuolloin vasta yhdeksäntoistavuotiaan Matt Heafyn äänestä ei kuitenkaan itsevarmuutta puuttunut, kun hän rapiat kolme vuotta sitten julisti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Nyt Tukholmasta vastaa puhelimeen maailmaa nähnyt ja kaikesta päätellen siinä sivussa itsensä löytänyt kitaristi-laulaja. Nyt jokainen vastaus kuulostaa jopa häiritsevän laskelmoidulta. ­ Meillä kieltämättä oli tuolloin kovin kunnianhimoisia tavoitteita, Heafy naurahtaa. ­ En kuitenkaan kadu sitä, että asetimme niitä itsellemme. Eihän suurien asioiden tavoittelussa ole mitään pahaa. Ajatukset kuitenkin muuttuvat vuosien saatossa. Olemme täysin tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseemme. Jos mittasuhteet kasvavat, se on hienoa. Jos eivät, on sekin ihan ok. ­ Niin kauan kun meillä riittää yleisöä, jonka kanssa rokata, olemme täysin tyytyväisiä. Niin perinteiseltä kuin se kuulostaakin, ei muulla kuin soittamisella ole juurikaan merkitystä. Matthew Kiichi Heafyksi ristityn soittajalupauksen tuskin tarvitsee pelätä menestyksen otteen höllentymistä. Suunta näyttäisi osoittavan vain ja ainoastaan ylöspäin. Triviumin toinen studioalbumi, vuoden 2005 Ascendancy sekoitti metallifanien päät kertaheitolla. Vastaavaa massaliikettä äärimusiikkia kohtaan ei ihan äsken oltu nähty. Nuori jenkkibändi innoitti ihmiset yhtälailla täyttämään keikkapaikat äärimmilleen kuin tatuoimaan kehoonsa Trivium-logoja. Levyn kahdestatoista kappa28 leesta jopa neljä kääntyi videomuotoon. Raskaan rokin parista vastaavaa tiedän tehneen vain Metallican, joten mittasuhteet kasvoivat kieltämättä kunnioitettaviksi. Sama tahti jatkui seuraaja The Crusadella, joskin yhtyettä kritisoitiin suunnanmuutoksesta kohti perinteisempää heviä. Mitä löytyy tuoreen Shogun-tittelin takaa? ­ Kun uusi musiikki alkoi muotoutua, aloimme hakea kokonaisuutta parhaiten kuvaavaa sanaa. Mieleeni palautui Japanin-reissulla kuultu tarina Shogun-nimisestä arvostetusta sota-ajan kenraalista. Shogun on voimaa ja esimerkiksi eeppistä yksityiskohtaa kuvaava sana. Kuinka ollakaan, materiaalimme kääntyi normaalia suurisuuntaisemmaksi. Päätös oli helppo. Uuden levyn julkaisun korvilla jokaisen muusikon suusta kuullaan iänkuinen klisee: "tämä on parasta mitä olemme ikinä saaneet aikaan". Aikavälille kevät 2004 - joulu 2007 Triviumin kalenteri käsitti kaksi täyspitkää albumia ja satoja esiintymisiä. Mattin puolesta asia on näillä eväin kevyesti kuitattu. Mainituilla lukemilla väkisinkin kehittyy niin ihmisenä kuin muusikkona. ­ Kirjoitimme Shogunia kutakuinkin vuoden päivät. Raakkasimme kasasta kaksikymmentä parasta biisiä ja äänitimme ne. Näin ollen pääsimme tarkkailemaan kappaleita ulkopuolisen silmin ja miettimään mitkä niistä päätyvät levylle. Kun tuottaja Nick (Raskulinecz) astui kuvaan, hän soitatti kappaleet toistamiseen ja vasta tämän jälkeen pääsimme itse asiaan eli tekemään varsinaisia äänityksiä albumia varten, Heafy kertaa työlästä prosessia. Suurin kalabaliikki edellisalbumin kohdalla nousi laulupuolesta, joka oli muuttunut rähinäpainotteisesta James Hetfield -imitaatioksi. Trivium-leiristä todettiin tyynesti, ettei turha mekastus yksinkertaisesti enää napannut. Nyt kuitenkin äänijänteiden kuritus saa jatkoa. Miksi? ­ Jos totta puhutaan, niin tältä levyltä löytyy yhtä paljon puhdasta laulua kuin The EEPPISTÄ VOIMAA On olemassa kahdenlaisia yhtyeitä. On niitä, jotka säveltävät tasan niin monta kappaletta kuin aikovat levyttää, ja niitä, jotka väsäävät hirmuisen määrän lauluja joista valita albumille päätyvä kokonaisuus. Uuden Shogun-levyn tapauksessa Triviumilla oli käsissään muikeat kaksikymmentäseitsemän kappaletta. ­ Itse asiassa meillä oli aiemmin tapana tehdä vain sen verran biisejä kuin tarvis. Tällä kertaa suurempi määrä mahdollisti myös hyvien ideoiden runsauden. Huonommistakin sävellyksistä saattoi löytyä hyviä kohtia, joita saatoimme käyttää parempiin sävellyksiin tehdäksemme niistä vielä kovempia. Heafy totesi The Crusaden julkaisun aikoihin, että jokaisen albumin nimi kiteyttää yhtyeen tunnelmat siinä nimenomaisessa hetkessä. Debyytti Ember to Inferno (= hiillos kiirastuleksi) oli matka kipinästä kohti jotakin suurempaa. Ascendancyn (= valta-asema) myötä unelmat hallinnasta ja noususta suosioon alkoivat toteutua, kun taasen The Crusade (= ristiretki) kertoi menneestä kahdesta vuodesta jolloin Trivium kiersi maailmaa ristiin rastiin.
• 29
• wallow the Sunin kitaristi Juha Raivio on muuttanut väliaikaisesti maalle jouduttuaan luopumaan musahommien takia omasta kämpästään. Kuten Juha toteaa, musiikin tekeminenhän kannattaa aina. ­ Aika on mennyt enimmäkseen hirvikärpäsiä tukasta irrotellessa. Kevään ja kesän ajan oon valmistellu uutta levyä täällä jorpakossa, ja loppuvuoden aikana pitäis kehitellä niistä demoja valmiiksi. ­ Tässä on tullut tehtyä neljä levyä viidessä vuodessa. Uuden levyn tulo riippuu paljon siitä, kuinka paljon kierretään tämän Plague-EP:n tiimoilta. Hyviäkin uutisia tuli justiinsa, kun Plague-kiertueen eka osuus varmistui, eli 50 keikkaa jenkeissä Soilworkin kanssa kevättalvella. Siinä ovat suomipojat zombeina, luulen, ja Burger King entistä rikkaampi. Tänä vuonna yhtye on treenannut ja äänittänyt Plagueta, joka on yhtyeen pisin kappale. ­ Kun meillä on noi biisit olleet niin lyhykäisiä ennestäänkin, niin piti sitten tehdä vähän pitempiä tällä kertaa. Plaguessahan on periaatteessa kolme omaa osaa eli biisiä, mutta niistäkin jokainen taitaa olla reilusti yli 10-minuuttinen. Pitkäksi pääsi venähtämään veisut. Teoksen säveltämisessä piti huomioida sen alkuperäinen käyttötarkoitus. Kappale oli alun perin tilattu ulkomaista balettia varten, joka olisi ollut iso projekti DVDjulkaisuineen ja kiertueineen. ­ Ehkä just sen takia jossain tapahtu jotain mystistä ja homma kaatu rahaan. Noh, muuten ei ois tällaistä tullu sitten tehtyä, joten olihan tuosta hyötyäkin. Musaa S SWALLOW THE SUN PERHOSRUTON BALETTI 35 minuutin mittainen biisi, bonukseksi ääriharvinainen ensidemo, yhteismitta yli tunnin. Siinä jyväskyläläisen Swallow the Sunin käsitys EP-julkaisusta. tehdessä joutu miettimään aika paljon sitä balettia, tanssijoita ja kokonaisuutta. Pääasia oli tehdä siitä tarpeeksi kiinnostava ja monivivahteinen, että se kantais tuon ajan, ja ois samalla tarpeeksi häiriintynyt baletin käyttöön. Tosi harmi, että se kaatu rahaan. Ehkä tuo vielä joskus toteutuu. Yksi uusi toteutusmuoto voisi olla lyhytelokuvaprojekti, jota varten yhtye etsiskelee mahdollisia yhteistyökumppaneita. ­ Etsitään tässä kaikessa rauhassa oikeita tyyppejä. Katsotaan nyt, löytyykö niitä edes koskaan. Leffa pitäisi tehdä tosi hyvin ja tyylillä, ihan ketä tahansa ei voi pistää hommaa tekemään. Karsinta on siis kova. Plaguen lyriikat kertovat "van- hasta erakosta, syvistä metsistä, yksinäisyydestä ja rutosta", mikä toimisi myös elokuvaprojektin runkona. ­ Kyllähän tarina tuon ympärille kietoutuu enimmäkseen. Sanat biisissä on erakon ajatuksia yksinäisyydestä ja kuolemasta metsän keskellä, joten aika suomifilminhän tuosta saisi. Ennakkotilaajille tulisi kaupan päälle hirttoköysi. EP:n bonuksena on Out of this Gloomy Light -demo, jota lähetettiin aikoinaan vain kolme kappaletta. Yhteismittaa EP:lle tulee yli tunti, mikä on pidempi kuin monen yhtyeen kokopitkät. ­ Jotenkin ois tuntunu kierolta julkasta levy kokopitkänä. Demoa on kyselty ekasta levystä asti, ja sitä ei ole todellakaan ollut saatavilla mistään. Nyt oli just oikea aika p pistää se tuohon bonukseksi, ja kun demol on aika kyldemolla mää kamaa, niin m mikä ettei. Ajatus oli, että ihmise kuulee bänihmiset din kehityksen. Vaik Vaikkakin demolla on epävireistä so soittoa ja muuta tuhnua, niin tunnelma on aivan tunne käsittämätön, ja se sehän on ainoa asia, joka merkitsee yhtään mimerkitse tään musiikissa. Yhtyeen oma linja on ollut alusta asti varsin selvä. ­ Ei tuosta demosta kauhean dem pitkälle olla poikett Kaikki kylpoikettu. lä on auki bändin suhteen, koska vaikka se klisee o onkin, niin tärkeintä on tehdä sitä mikä oikealta tuntuu. Joten tulevaisuudessa voi olla isompiakin harppauksia kuin tämä EP Mutta kyllä se sonta, jo. ta me tullaan äänittämään, tulee aina meiltä kuulostamaan. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: MORGANA - IBERIAN BLACK ARTS "Love And Other Disasters -lätyn monipuolisuus, vimma ja tunnelmat nostavat Sonic Syndicaten uudelle levelille. Mie tykkään!" Tuomas Holopainen, Nightwish "Fleimssit, Soilwörkit ja Killsvitsit, hei! Turvavyöt kireälle ja kypärä päähän! Sonic Syndicatesta ei näy kohta ku perävalot. Love And Other Disasters on skenen virallinen sydämmentahdistaja." Kutakuinkin näin kirjoitti Saksan Metal Hammer SONIC SYNDICATE -PELI: WWW.NUCLEARBLAST.DE/EVENTS/SONIC-GAME (Voi sieltä jotain kivaa voittaakin! Pimpsakka videokin samoilla mestoilla.) SONIC SYNDICATE - Love And Other Disaster LTD-digipäkissä muka dvd ja bonusbiisit. Ja niin on gatefold-tuplavinyylissäkin! Perzguta! KAUPOISSA 24.9. !!! SONIC SYNDICATE & IN FLAMES Helsingin Kaapelitehtaalla 27.10. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + + W W W. N U C L E A R B L A S T. D E www.spinefarm.fi PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: 31
• DARK FILTH FRATERNITY L TEKEE HELVETISTI DUUNIA Eteläsuomalainen Dark Filth Fraternity uskoo raakaan saundiinsa ja vielä rankempaan raatamiseen. Bändin tuoretta Breathe Again -plättyä kasattiinkin vuoden päivät. angan päästä tavoitettu DFF:n Panu Willman on keskellä työpäiväänsä Tikkurilan liikuntapalvelulla. En kuitenkaan soittanut miehelle puhuakseni toimistotyön saloista vaan Dark Filth Fraternitysta, jonka kitaristi-laulaja Willman on. Bändi on juuri julkaissut toisen pitkäsoittonsa Breathe Againin. Dark Filth Fraternity tuo nimenä mieleen Norjan pahamaineisimman kannibalismia harjoittavan mörköbändin. Mistä ihmeestä nappasitte sen? ­ Se on lähtöisin mun ja Henkan (basso) Lontoon-reissulta. Siellä oli yks Henkan eteläafrikkalainen kaveri, joka yhtenä synkkänä pubi-illan jälkeisenä aamuna sanoi, että te olette kyllä yksi "dark filth fraternity", Willman hekottelee. Yllätykseni oli suuri, kun levyä ensimmäistä kertaa kuullessani kovaäänisistä raikui stoner-henkistä meininkiä roisin metallirytkeen sijaan. Mainitessani tästä Willmanille kuulin kolauksen. Se oli ääni, joka kuuluu haastattelun mennessä karille. ­ Joo, tota... me vähän karsastetaan tota sanaa stoner. Me käytetään termiä alternative metal. Se on vähän kallellaan meidän musiikkityyliin, Willman toteaa. Selvempi juttu. Aika vaihtaa aihetta. Bändi käytti Breathe Againiin vuoden verran aikaa. Mistä levyn työstäminen sai alkunsa ja tuntuiko vuosi pitkältä ajalta? ­ Se proggis alkoi jo vuoden 2006 loppuvaiheesta. Mutta varsinaisesti lähdettiin kasaamaan ja treenaamaan tossa 2007 alkukeväästä. Meillä meni vuosi tohon, koska haluttiin tehdä sitä rauhassa meidän omalla treeniksellä. Just toi rauhassa tekeminen kuuluu tolla levyllä. ­ Vuosi meni mun mielestä aika nopeesti, vaikka onhan se loppujen lopuksi pitkä aika. Vuoden aikana ihmisessä tapahtuu jo ihan huomattaviakin muutoksia. Mutta levytystyö pysyi yhtenäisenä. Siinä olisi voinut käydä niin, että vuoden aikana mieli muuttuu. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, etten voisi olla tyytyväisempi levyyn, Willman muistelee. Dark Filth Fraternityn uusin levy on siinä mielessä poikkeuksellinen, että kaikki sen biisit on äänitetty livenä vetäen. Vaihtoehtona olisi ollut biisien äänittäminen palasissa. ­ Se lähti siitä, että me tehtiin ensiksi biiseistä demot livenä ja huomattiin, että helvetti, tää on se juttu, näin se pitää tehdä. Huomattiin, että se vain kuulostaa niin paljon paremmalta näin, sen sijaan että nyhrätään koneen äärellä ja soitellaan biisit palasina. Tää on sitä meidän ominta itseemme. Oli nastaa, kun pystyy toteuttamaan asiat noin. Vaikeeta siinä oli ehkä se, että piti treenata jonkun verran, Willman nauraa puhelimeensa. Willman kirjoittaa bändinsä nettisivuilla uuden levyn biiseistä löytyvän tilaa ja ilmaa. Hänen mukaansa ne usein unohdetaan musiikissa ja sen teossa. Miten Breathe Againille raivattiin tilaa? ­ Se ei ole meidän tapa työskennellä, että rakennetaan sata raitaa per biisi. Sitä ei saa ikinä livenä kuulostamaan siltä kuin levyllä. Me halutaan olla mahdollisimmaan maanläheinen ja tuoda sitä omaa soittoa, omaa saundia esille. Siinä pitää olla se raakuus ja rankkuus. Mun mielestä on erittäin raakaa, että levyllä on mahdollisimman vähän kamaa. Sillä lailla me ajateltiin sitä juttua. Ei me hirveen suunnitelmallisesti tätä asiaa toteutettu. Tää vaan toimii näin, Willman selostaa. Jos katsoo taikakiikareilla viiden vuoden päähän, DFF on jälleen levynteossa ja paiskimassa töitä. ­ Toivottavasti silloin on vielä kunnianhimoa tallella. Pikkuhiljaa, pienillä askelilla eteenpäin. Sillä saavutetaan aina se paras lopputulos. Sen verran paljon on tullut tehtyä bändihommia, että tietää miten se homma menee. Helvetisti duunia, sillä sitä eteenpäin pääsee. TEKSTI: TEEMU PURHONEN KUVA: JUHA HELMINEN 32
• Tämä bändi yksinkertaisesti tarvitsee klassisimman äänensä tavalla tai toisella. Barlowhan kuului The Glorious Burdenin taustaköörissä, joka potkikin mallikkaasti. Toisaallakin on todettu, ettei Owensin ylisuoritus palvele, kun tunnetta tavoitellaan. The Crucible of Manin edeltäjäänsä jämptimmällä otteella ei välttämättä ole mitään tekemistä säveltäjä Schafferin kanssa. Uskallan väittää, että ne hieman vaisummatkin liikkeet näkee täysin eri valossa, kunhan letkaa vetää valovoimainen persoona. Niin ylittämätön kuin kymmenen vuoden takainen Something Wicked This Way Comes onkin, ei sitä nyt tule juuri edes ajatelleeksi. Jatkotarina tai ei, minulle tämä kiekko jatkaa siitä mihin Horror Show jäi. Miksikö? Koska vasta kun jotakin menettää, sitä huomaa kaipaavansa. Matt is back. HENRI EEROLA PSYCHOPATIC TERROR ­ 230204 (Temple of Darkness) Väkevät muistot teinivuosilta tulvivat mieleen, kun tämän vahvasti raadonhajuisen ja kokeneen parivaljakon kakkoslevy roiskuu kaiuttimista! Psychopathic Terror ei ole katsonut omaperäisyyttä tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi eikä siihen tässä tapauksessa ole pienintäkään syytä. Death metal oli itselleni 80-90-lukujen vaihteen kieppeillä musiikin osalta se juttu, enkä ole tätä ennen kuullut näin autenttisen kuuloista uutta "vanhaa" deeämmää! Bändin omakuvaukseen Unleashedin, Entombedin ja Bolt Throwerin ristisiitoksesta ei ole mitään lisättävää. Uskallan ennustaa menneisyyttä sen verran, että jos 230204 olisi ilmestynyt vajaat parikymmentä vuotta sitten, levy olisi kilpaillut tasavertaisena soittoajasta muiden muassa Entombedin Left Hand Pathin ja Bolt Throwerin Realm of Chaosin kanssa. Näiltä mainituilta löytyi kuitenkin omat muiden yläpuolelle nousseet hittinsä, jollaisia ei 230274:in pintaan pulpahda. Toisaalta biisit ovat tasaisen hyviä, ja alarekisterin kitaramöyrintää ja kiukkuista mörinää vyörytetään asiaankuuluvan yltäkylläisesti, eikä taso ylipäätään notkahda missään kohdin. Suttuisesta kansitaiteesta ja hiukan pöljästä nimestään huolimatta Psychopathic Terror kannattaa viimeistään nyt esitellyn näytön myötä noteerata kentällä laajemminkin. OSKARI LEHTINEN 9 AMON AMARTH ­ Twilight of The Thunder God (Metal Blade) METALLICA ­ Death Magnetic (Vertigo) 9 Ragnarök koittaa jälleen, kun ruotsalaiset viikingit purjehtivat metallimerien myrskyisillä aalloilla jo seitsemännen kerran. Jumalhämärän iskiessä Asgaardiin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä tuulten mukana ja toivoa, että Thor hoitaisi homman kotiin. Ja Thorhan hoitaa. AA-kerhossa on hiottu omaa tyyliä ja linjaa kuin pitkämiekkojen teriä, ja alusta asti terävät tapporaudat ovat saaneet entistä tyylikkäämmät kaiverrukset. Vaihtelevuuden ja melodisuuden sisimmässä on lähes murtumaton death metalin ydin, joka ei petä. Kymmenen uuden kappaleen kokonaisuus on jälleen kerran kiitettävää laatutyötä, jonka viikinkihymnit on kuin luotu keikkalavoille. Brutaali Where Is Your God? on yksi yhtyeen suoraviivaisimmista ja aggressiivisimmista vedoista, joka osuu kuin Mjölner kylkiluihin. Nimikkoraitakaan ei turhia kainostele, ja suomalaisviikinki- 6 Parasta, mitä Metallica on tehnyt sitten 80-luvun, on elokuva Some Kind of Monster. Tuon absurdin psykodraaman ja viiden vuoden takaisen St. Anger -levyn primitiivisen primaalimetallin koettuaan ei tosiaankaan osannut sanoa, pitäisikö maailman turvonneimmalta heviyhtyeeltä odottaa jatkossa jotain muutakin kuin joukkoitsemurhaa. Olennaisen välittämisen mestarin, tuottajalegenda Rick Rubinin opastuksella työstetty Death Magnetic kuitenkin on sekä iloinen yllätys että karvas pettymys. Hienointa Death Magneticissa on se, että Metallica kuulostaa pitkästä aikaa bändiltä. Tällä levyllä kvartetti pääsee jälleen kiinni pitelemättömään yhteissoittoon, jonka se hukkasi 20 vuotta sitten ...And Justice For All -levyn jälkeen. Kitaroiden virettä on nostettu, mikä saa Hetfieldin laulun pirteän kireäksi sekä NWOBHM-henkiset (lue: Iron Maiden-) kitarastemmat helähtämään hauskasti. Muutenkin moni asia on kuin ennen vanhaan: Robert Trujillon sorminsoitto muistuttaa basisti-vainaa Cliff Burtonin ajoista, ja soolokitaristi Kirk Hammett saa jälleen vipeltää iloisesti ylös alas otelautaa. Rumpalina sekä törkeän yli- että aliarvostettu Lars Ulrichkin pitää virvelimaton paikallaan ja kankean taontansa tempossa ilmeises- ti ihan ilman ProToolsia. Death Magneticin kurssi kuitenkin romahtaa. Sen aiheuttavat biisit tai pikemminkin niiden puute. Vaikka Metallican-kuunteluni käytännössä loppui mustan albumin jälkeen, pystyn silti hyräilemään melodian yhtyeen jokaiselta albumilta ­ paitsi Death Magneticilta. Koska James Hetfield on nykyään parempi vokalisti kuin koskaan, olisi hänen kannattanut kirjoittaa itselleen jotain laulettavaa. Load/Reload-huumorivaiheen indie- ja country-flirttiin ei Metallican koskaan kannatakaan palata, mutta poissa ovat myös niin Fade to Blackin (1984) ja Onen (1988) kaltaiset karun herkät hetket kuin brutaalit, tarttuvat heittokoukut a la Fight Fire With Fire (1984), Battery (1986) ja Blackened (1988). Kun kahdeksan minuuttia pitkässä riffinipussa ei ole sekuntiakaan tarttumapintaa, herää kysymys, onko se edes biisi vaiko sittenkin vain kahdeksan minuuttia pitkä riffinippu. Tältä(kään) levyltä ei siis tartu ikivihreitä hevipappojen livesettiin roikkumaan. Death Magnetic ei maistu juuri muulta kuin etäisesti tutulta, mutta Metallicalle tämä on yksi sen uran tärkeimmistä levyistä. Nyt hirviö on selätetty, ja matka voi jatkua. ARI VÄNTÄNEN 35
• JOLLY JUMPERS: FANTOM ZONE CD/LP kaupoissa 1.10. THE HAWK IS HOWLING KAUPOISSA 24.9. MUKANA MUUN MUASSA JOHNNY CASH -LAINA "FOLSOM PRISON BLUES" KAUPOISSA 24.9. Kuuntele Tyrnävän elävän legendan kahdeksas ja vahvin albumi ennakkoon 24.9. alkaen: www.myspace.com/jollyjumpers 43
• DVD-ARVIOT SUPERHERO MOVIE Nuorta miestä Rickiä pistää geneettisen muutoksen kokenut sudenkorento. Hänestä tulee hyvä supersankari Dragonfly (Sudenkorento). Rickin koulukaverin isä puolestaan muuttuu pahaksi Tiimalasiksi, joka imee ihmisten elämänvoiman. Sudenkorento ja Tiimalasi joutuvat väistämättä taisteluun toisensa kanssa. Superhero Movien tyylilaji on niin puhki kulutettu, että siitä on vaikeaa keksiä mitään hyvää sanottavaa. Tällaiset parodiakokoelmat ovat niin halpa keino tuottaa komediaa, että David Zuckerin ja Robert K. Weissin mukanaolo ihmetyttää. Eikä Superhero Movie kovin kummoisesti onnistukaan. Suurimpana inspiraationlähteenä olleen Sam Raimin Spidermanin kohtauksia imitoidaan ja ivataan tylsällä ja mielenkiinnottomalla tavalla. Asiaa ei auta edes Leslie Nielsenin mukanaolo ­ eikä varsinkaan Pamela Andersonin. Huumori on paikoin yllättävänkin mustaa ja roisia, mutta nämäkin mahdollisuudet vetäistään viemäriin tiettyjen rajojen yli horjumalla. Vammaisuutta voidaan todistetusti käsitellä luontevasti komedian keinoilla, jos tekijät ovat taitavia. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Craig Mazin on selvästikin niin tumpelo, ettei varmaan edes tiedä loukkaavansa ketään. Yksi hieno kohtaus elokuvasta kuitenkin löytyy: Miles Fisherin Tom Cruise -imitointi ja kohtauksen rytmitys naurattaa useammin kuin kerran, mutta eiköhän senkin voi katsella netistä. Näyttelijöistä sentään Jill Johnson (edellä mainitun Fisherin ohella) aiheuttaa edes jonkinasteisia sympatioita. Muuten Superhero Movie on unohdettava tapaus, kuten muutkin genrensä yrittäjät näinä aikoina. ESA LINNA ERÄMAAN ARMOILLE ½ Christopher McCandless on nuori ja älykäs opiskelija, jolla on mahdollisuus päästä jopa Harvardin yliopistoon. Christopher kyllästyy kuitenkin tavalliseen elämään ja lähtee vaeltamaan pitkin Yhdysvaltoja, tavoitteenaan Alaskan erämaat. Koska Christopher haluaa päästä jäljittämättömiin, hän muuttaa nimensä Alexander Supertrampiksi ja varoo jättämästä jälkiä. Matkan aikana nuorukainen tapaa monenlaisia ihmisiä monenlaisine kohtaloineen. Alaskan karut olosuhteet odottavat, ja viimein tavoite täyttyy. Tositarinaan perustuva Erämaan armoille on kiehtova kertomus luonnon armoille asettuvasta, pinnallisuuteen kyllästyvästä miehestä, jolla olisi ollut mahdollisuudet ns. perinteiseen hyvään elämään. Kiehtovuus ei johdu juonesta tai käsikirjoituksesta eikä edes pääosanesittäjä Emile Hirschistä, vaan elokuvan huikeasta tunnelmasta, joka tempaa täydellisesti mukaansa. Taidokkaan ohjauksen ohella Eddie Vedderin kappaleet ovat siitä tärkeä osa. Emile Hirsch on varsin onnistunut valinta Christopher McCandlessiksi, eikä miehen paneutumista rooliinsa sovi vähätellä. 18 kilon laihdutus on hurja saavutus, mutta valitettavasti se vaikuttaakin pelkästään saavutukselta. Pysäyttävimmistä kohtauksista ovat vastuussa Hal Holbrook ja William Hurt, joiden suru ja tuska on käsin kosketeltavaa sekä kylmäävän aidon tuntuista. Ohjaajana toiminut Sean Penn on luonut 10 vuoden esivalmistelun jälkeen väkevän teoksen, joka pureutuu syvälle ihmismielen alkukantaisimpiin tuntemuksiin. Erämaan armoille jättää harvinaisen hyvän maun, vaikka henkilöt kokevat kovia McCandlessin matkan aikana. Kahden levyn julkaisussa toinen levy on varattu kahdelle asialliselle dokumentille ja trailerille, jotka on tekstitetty suomeksi. ESA LINNA SPIDERWICK CHRONICLES Perhe isää lukuun ottamatta muuttaa vanhempien avioeron myötä syrjäiseen Spiderwickin kartanoon, josta löytyy sukulaismies Arthur Spiderwickin eräänlainen luonto-opas. Kirja avaa oven menninkäisille ja muille olioille, mutta perheen kaksoispojat pistävät hanttiin toiseen ulottuvuuteen kuuluville örkeille. Ennen pitkää myös poikien puheita epäilevä isosisko ja äiti joutuvat keskelle hurjaa taistelua ja takaa-ajoa. Spiderwick Chronicles on hauska, jännittävä ja sadunomainen jännäri, mutta uponnee lähinnä vain genren ystäviin. Vaikka mielleyhtymiä Harry Potterin fantasiamaailmaan onkin vaikea välttää, pärjää elokuva vallan mainiosti omillaan. Tarina on simppeli ja toimiva, ja paikoin kohtaukset lähenevät kauhuelokuvamaisia sfäärejä. Jännittävimmät hetket yllättävät intensiivisyydellään, ja Spiderwick Chroniclesissa esitettyä väkivaltaa en lastenelokuvalta osannut odottaakaan ­ 11 vuoden ikäraja onkin aika lailla kohdallaan. CGI-efektit ovat maulla luotuja eivätkä varasta pääosaa itse tarinalta. Kaksoisroolin tekevä Freddie Highmore (Jali ja Suklaatehdas, Kultainen kompassi, Finding Neverland) vakuuttaa taidoillaan, luulin aluksi seuraavani oikeita kaksosia. Nimekkäämmät tähdet kuten Seth Rogen ja Martin Short pääsevät esiintymään äänillään, jotka miehet ovat lainanneet onnistuneesti tietokonegrafiikalla luoduille menninkäisille. Nick Nolte pääsee esittämään maskeerattuja kasvojaan pariksi minuutiksi. Arthur Spiderwickia esittävän mainion David Strathairnin karisma tehoaa edelleen, vaikka tämä vilahtaakin lähinnä takaumissa. Lisämateriaalina mm. varsin tavanomainen haastattelupohjainen dokumentti, joka valottaa Spiderwick Chronicles -kirjasarjan ja -elokuvan syntyä. Lisäksi otteita Spiderwickin luonto-oppaasta. ESA LINNA 45
• MONOLOGEJA MUSIIKISTA Suomi pelasi jalkapallomaaottelun Saksaa vastaan täpötäydellä olympiastadionilla. En muista koskaan kokeneeni samanlaista tunnelmaa yhdessäkään jalkapallo-ottelussa, joita on vuosien varrella kertynyt mittariini satoja. On jotenkin hämmentävää huomata, miten suuri yhteisöllisyyden tunne otteluissa nykyään vallitsee. Ei ainoastaan maajoukkueen kannattajien omassa katsomonosassa, vaan ympäri stadionia. Ero omassa keikkakäyttäytymisessäni verrattuna jalkapallo-ottelun käytökseen on suunnaton. Siinä missä keikat tulee yleensä katsottua oluen kanssa nurkassa siinä klassisessa kädet puuskassa -asennossa, jalkapallokatsomossa sitä muuttuu täysin. Kurkku on vieläkin hajalla 3-2 maalista. No, asiaan vaikuttaa myös ottelupäivänä vedetty savukeaski. Lopetin tupakoinnin, kun hermo ei kestänyt ottelun odottelua. Lopetin taas uudelleen. 1. Jolly Jumpersin basisti on a) Petri Hannus b) Marko Leuanniemi c) Keijo Pirkola Toisaalta sosiaalisuus kuuluu oleellisena osana myös jalkapalloon. Keikat ovat enemmän hetkellisiä kokemuksia, saapumista keikkapaikalle, kaksi olutta ennen soittoa ja sen jälkeen pois - yleensä kotiin. Suuren jalkapallo-ottelun analysointi viikkoja ennen ja viikkoja jälkeen tapahtuman on yhtä suuri osa tapahtumaa kuin itse pelipäivä. Keikka on aina intiimi kokemus, täydellinen vastakohta jalkapallo-ottelulle. Musiikkia kuunnellessaan sitä voi seistä tuhansien ihmisten joukossa rakas kainalossaan ja olla silti kahden kesken. Jalkapallo-ottelussa on toisin. Katsoja on yksi osa kollektiivia, yksi pala 37 000 palan palapelissä, yksi sininen lippu jättimäisessä tifossa, ainoa hetki elämässä, kun yksilöllisyyden saakin unohtaa yhdeksäksikymmeneksi minuutiksi. Rytmitys on tärkeää, hengittäminen kokemansa tahtiin. Jos keikalla yhtyeen soittamien kappaleiden järjestys on väärä eikä yleisölle anneta tilaa hengittää tai rauhoittua, dynamiikka katoaa. Siksi en välitäkään jääkiekosta, koripallosta tai muista suosituista joukkuelajeista. Ainoan poikkeuksen tekee lentopallo, joka on silkkaa hooceeta, korkeintaan kolmenkymmenen sekunnin pyrähdyksiä hirveä draivi päällä. Iskulyönti lattiaan ja uuden pallon pariin. Siksi lajia onkin hieno katsoa. Jääkiekko-ottelu on kuin kahden tunnin mittaiseksi venytetty ylikaupallinen punkbiisi (sponsored by Koff), jonka pitäisi loppua jo kahden ja puolen minuutin kohdalla. Jalkapallo on Sigur Rosin Svefn-G-Englar. Dynaaminen tapahtuma, jolla on selkeä alku, keskikohta ja loppu, jotain ulkomaailmasta saapuneen kaunista joka parhaimillaan liikuttaa kokonaisia kansakuntia. Täytyy myös myöntää, että kotimaisen jalkapallon seuraamisessa on oma elitistinen viehätyksensä. Kun räntää tai vettä tulee vaakatasossa ja silti sitä vääntää itsensä ala-sarjajoukkueen monttuun seuraamaaan ottelua, sitä on jotenkin ylpeä itsestään. Että tämä on minun asiani, jota kukaan ei saa minulta pois - kuin torttutukka tai punkkari, joka yhä jääräpäisesti kuuntelee niitä samoja levyjä ja kieltäytyy uskomasta, että oman genren ulkopuolelta voisi tulla jotain seuraamisen arvoista. JARKKO FRÄNTILÄ 2. Volbeat ei versioi uudella levyllään a) Hank Williamsia b) Social Distortionia c) Johnny Cashia 3. Vetoa ja Volbeatia yhdistää a) kotimaa b) rumpali c) levyn nimi 4. Triviumin kitaristi-laulaja on a) Corey Beaulieu b) Jeff Walker c) Matt Heafy 5. Tuffer Than Roots on The Blaster Masterin levyistä a) toinen b) kolmas c) neljäs 6. Swallow the Sunin Plague-biisi kestää a) 3 b) 5 c) 35 minuuttia KULMACORNER 7. Rumpali John Dolmayan kerää a) sarjakuvia b) autoja c) postimerkkejä 8. Omnium Gatherumin The Redshiftin miksasi a) Dan Swanö b) Peter Tägtgren c) Nicke Andersson 9. Mercury Rev jakaa ilmaiseksi levyn a) Snowflake Midnight b) Strange Attractor c) Strange Midnight 10. Keijo Niinimaa on Medeiassa a) kitaristi b) basisti c) laulaja 11. Liekin uudella levyllä on kappale a) Saparoniekka b) Partaniekka c) Pyrstöniekka 12. Joensuu 1685:n jäsenillä oli ennen bändi nimeltä a) Automatic b) Autopilot c) Co-Pilot 13. Draugnimissa ei vaikuta a) Örk b) Morior c) Chimedra 14. Automatic Eye tulee a) Vantaalta b) Riihimäeltä c) Espoosta 15. The Rasmuksen Black Rosesin tuotti a) Desmond Child b) John Fryer c) T.T. Oksala Oikea rivi: 1b2c3a4c5b6c7a8a9b10c11a12b13a14c15a 46
• 47
• 48