2 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 E ino Maironiemi meni manan majoille viime vuonna. Sulkasatoon 2019 hän oli luvannut kirjoittaa, mutta ymmärrettävistä syistä tuota juttua ei koskaan saatu. Kiitos Virratvuoren, Lehtisen, Paanasen, Salosen ja Soudon toimittaman muistokirjan Minua ei vieläkään ole (Kirjokansi) korjaamme osan puutteesta. Mitä me emme osaa, Mairo osasi: ”Mitä ohuempi on kansakunnan sivistys, sitä enemmän siellä erikoisuudentavoittelijoita vilisee.” ”Kieli ei ole raastupa. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää kieltä. On hyvää, tylsää, velttoa ja rikollista puhetta ja kirjoitusta.” ”Joensuu on Liperin krannin kranni: Liperin kunnan Kontiolahden kappelin Joensuun kylä. Kaupunkina se on Nikolai I:n, tuon Euroopan poliisin, urbaani päähänpisto muutenkin hullulta vuodelta 1848.” ”Koska nykyään on syytä olla myönteinen, ehdotan, että Business Joensuun johtajalle suodaan hänen asemaansa kuvastava titteli: Supreme Head of Industry Targetting, teollisuuden suuntaamisen ylin päällikkö. Käyntikortissa lyhyesti: SHIT.” ”Suhtaudun naisiin hieman samalla tavalla kuin hirviin: katselen ja kuuntelen niitä mielelläni ja kunnioitan perin paljon, mutta en haluaisi yhtä sellaista itselleni, kalustettuihin sisätiloihin varsinkaan.” Eino Maironiemi (1957-2019) Tekstit jälkitoimituksella ”Jos ei viuhkaa vappuna, niin ei heilaa helluntaina.” HYVÄÄ VIUHKAA KAIKILLE! sulkasato_2018.indd 1 26.3.2018 10:40:54 Hauskaa Vappua! www.ilomantsi.fi
3 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 ” Aika pahan rastin nakkasivat sinulle sikäli, että kun tätäkin päivää katsoo, niin todellisuus on voittanut satiirin.” Tähän tapaan toveri loihe lausumaan onnitellessaan Sulkasadon päätoimittajan pestistä. Ja oli eittämättä oikeassa. Noihin aikoihin, joulukuussa 2019, kansalaiset keskittyivät tuijottamaan ruuduiltaan ovenkahvoja. Suljettujen ovien takana jahkattiin Posti-kiistaa, ja toimittajat odottivat rec-valojen hohteessa hetkeä, jona pääministeri Antti Rinne näyttäisi eroamisen elkeitä. KUTEN TUNNETTUA, tämä oli meitä valmistavaa alkulämmittelyä. Kevään mittaan ihmiset ovat käyneet vessapaperiostoksilla ja pienehkö, aiemmin hieman pimentoon jäänyt Uusimaa-niminen territorio eristettiin. Uutishuoneissa on naputeltu uutisia sitä tahtia, että toimittajan käynnissä pitävä eliksiiri, musta kahvi, on kupissa kylmennyt. VÄHISSÄ OVAT olleet maalliset ilot. Ei ole soinut soitto, ei virrannut viini. Sen on saanut tuta myös kansikuvahenkilömme. Hän on tosin päässyt nauttimaan koko kuluneen talven ajan kulttuurikaupunki Joensuussa sen sorttista karjalaista vieraanvaraisuutta, että selkäpiissä tuntuu. Vaan nytpä on hänenkin johtamansa organisaation vaikeuksiin ratkaisut käsillä, kuten voitte sivuilta 12-13 lukea. KANSALAISET, KORONA on kurittanut, mutta kesä on karanteenikotien kynnyksellä. Nostakaa kirsunne kohti taivasta ja antakaa korvien lepattaa kevättuulessa. Meille PohjoisKarjalan journalistiyhdistyksessä kevät tarkoittaa ennen kaikkea tätä – vastikkeetta ja ilman lahjuksia teille ahkeroitua Sulkasato-lehteä. Tämä on jo 73. numero, eikä tämä tähänkään jää. Sen voin luvata jo nyt, sillä ensi vuonna vietetään PohjoisKarjalan journalistiyhdistyksen 100-vuotisjuhlavuotta. Varaslähtönä siihen yhdistys julkaisee haastattelukirjan Toen perrään, jossa 20 journalistia Kiteeltä Valtimolle valottaa työuriaan ja kertoo ajatuksiaan journalismista. Tässä lehdessä lyhennelmä toimittajavuosiinsa palaavan kirjailija Heikki Turusen haastattelusta. Olkaatten hyvät! PÄÄTOIMITTAJALTA JULKAISIJA Pohjois-Karjalan journalistiyhdistys VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Taru Väänänen MYYNTI Anna Sievälä KANSIKUVA Juha Inkinen TOIMITUSKUNTA Kari Sarkkinen, Tiina Varpiola,Topi Linjama, Janne Ahjopalo, Juha Inkinen, Eino Maironiemi, Taru Väänänen, Kaarina Kainulainen, Timo Heikura, Anna Sievälä, Liisa Yli-Ketola, Suonna Kononen, Pasi Huttunen TAITTO Pasi Huttunen PAINOPAIKKA Punamusta oy PAINOS 2 000 kpl E-LEHDEN JULKAISIJA Lehtiluukku ISSN 2669-8218 (painettu) ISSN 2342-8295 (verkkojulkaisu) Sulkasato 2020 Satiiri nolla, todellisuus kuusi Nostakaa kirsunne kohti taivasta ja antakaa korvien lepattaa kevättuulessa. Taru Väänänen
4 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 ” ”Todella suurten herrojen muuttoa joensuulaisiksi on suurten firmojen mukaan estänyt tulokkaille arvoisien tonttien puute”. Näin uutisoi Sulkasato vuonna 1989. Yli 30 vuodessa ongelma ei ole ratkennut. Viime aikoina tästä kuumottavasta tilanteesta on kantanut huolta Joensuun kaupunki. Avainhenkilöille on saatava maata jalkojen alle, minkä vuoksi katseet on jälleen suunnattu kohti Hasanniemeä. Pittoreskia huvilamiljöötä on haluttu täydentää viidellä pientalotontilla, joista irtoaisi kaupungin kassaan remonttirahaa Hasanniementien korjaukseen ja rantaraitin rakennustöihin. Edellisen kerran tontteja haviteltiin seudulle 1990-luvun lopulla, ja kaplakan tiimellyksessä syntyi Joensuu-liikkeeksi laajentunut Hasanniemi-liike. Tälläkään kertaa kaupunki ei ole saanut piirtää suunnitelmiaan rauhassa ilman alueen valkoselkätikkareviiristä rummuttavaa kansalaisliikettä. SULKASADON KUNTATOIMITUS on saanut vihiä, että niin virkamieskuntaan kuin päättäjiinkin on hiipinyt turnausväsymys. Uuvuttavan Hasanniemi-väännön rinnalla kaupungin rattaissa onkin valmisteltu hanketta aivan toisella suunnalla. Hasanniemen kaavaesityksen on annettu edetä kaupunginvaltuuston ratkaisuun peitetoimintana, jotta suunnitelmat eivät olisi tulleet julki liian aikaisin. KAUPUNGINTALON LIEPEILLÄ on häärännyt kevään mittaan nosturi, joka ei ole ollut paikalla arvorakennuksen kunnostustöiden vuoksi vaan aivan toisesta syystä, paljastaa kaupunkirakennelautakunnassa istuva nimetön lähde Sulkasadolle. Niin, sillä tavalla ovat kaavasuunnitelmat meidän pöydällemme edenneet, että kaupungintaloa esitetään purettavaksi. Jos suunnitelma toteutuu tässä nopeutetussa aikataulussa, ovat purkutyöt ohi elokuun loppuun mennessä. JOENSUUN TULEVAT avaintontit sijoittuvat tässä suunnitelmassa nykyisen Vapaudenpuiston paikalle. Puiston mittava kunnostustyö alkuperäistä mukailevaan asuunsa on tehty, ja kaikki on valmista tonttien pohjatöille. Haittaava puusto on kaadettu, maa on tasoitettu ja vähälumisen talven jääpolte on huolehtinut siitä, ettei viime keväänä paikoilleen rullattua siirtonurmikkoakaan juuri enää ole. Alustavassa suunnitelmassa tontit tulevat rinta rinnan Rantakadun suuntaisesti. Mutta miksi tässä nyt puututaan kaupungintalon olemassaoloon? Kaupungintalo on ensinnäkin sen verran massiivinen rakennus, että se varjostaa näitä tontteja. Toisekseen on ajateltu, että suunnitelmassa turvataan edes jonkinlainen jokinäkymä, Sulkasadon tavoittama lähde perustelee ja jatkaa: Hasanniemi ei olekaan ainoa vaihtoehto kaupungin avaintonteille. Keskellä Joensuuta alkaa pian tapahtua. Näkisin, että vuosituloraja olisi asetettava 500 000 euron tuntumaan. TONTTIEN KOHTALO ALKAA RATKETA
5 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 Pohjois-Karjala saa pian uuden heimopäällikön. Tehtävää hakeneiden listaa pidettiin yleisesti ottaen laimeana, ei kiinnostanut farkkujen vaihtaminen verkkarihousuun ainakaan maakuntarajojen ulkopuolella. Jotta Karjalasta kajahtaisi kunnolla, jäimme kaipaamaan ainakin näitä hakijoita: KOSIOSUSI Pronssiin valettu hukka on tehnyt syväsukellusta pohjoiskarjalaiseen mielenmaisemaan vuodesta 2007 lähtien. Vetää puoleensa niin turistin kuin makkaraperunoidensa kanssa penkille aamuyöstä könyävän aboriginaalinkin. KARATE-MAURI Maurin olemus saa uskomaan siihen, että hellii se aurinko joskus LänsiSiperian laitamillakin. EIJA VILPAS ”Meillä on aina aikaa tuttavalliselle jutustelulle”, luvataan heimopäällikön hakuilmoituksessa. Näyttelijänä Eija osaa miet ja siet ja hänellä olisi nyt aikaa, kun kesä ei menekään Utran teatterissa. PER JA ANU Voisiko tätä hommaa hoitaa parityönä? Miksi ei. Sitä paitsi tämä saukkokaksikko on jo useamman vuoden tehnyt itseään tykö Pielisjoen linnan suuntaan pulikoimalla Ilosaaressa. TUOMAS HOLOPAINEN Onhan. Hän. Nyt. Herrajumala. Ainoa. Ihminen. Joka. Täältä. Tunnetaan. Paitsi Jaakko Teppo. Bubbling Under PAAVO VÄYRYNEN Paavolla on ollut ja on aina oleva iänkaikkinen pyrky kaikkialle. Etteikö muka tämäkin kiinnostaisi? PENTTI HYTTINEN Eipä muistella pieniä kupruja, Ilon apostoli on taatusti valmis kuin sonni kevättöihin. POHJOIS-KARJALAN TULEVAISUUS Kaupungin strategiassa on linjattu, että joki on Joensuun keskeinen voimavaratekijä, ja meillä on yhteinen tahtotila siitä, että tontin haltijan on saatava nähdä veden virtaus. Kyllä minä henkilökohtaisesti näkisin asian niin, että se stressaantunutta mieltä rauhoittaa. KUTEN SULKASADON toimitus vuoden 1989 jutussaan nosti esille, on kaupungin selkeästi määriteltävä, keille se arvomaataan luovuttaa. Näin estetään se, ettei vähävarainen väki tungeksi tontteja havittelemaan. Tuolloin rajaksi hahmoteltiin vähintään 150 000 markan vuosiansiot. Nykyrahassa se tekee 42 200 euroa. Kaupunkirakennelautakunnan jäsenen huulilta karkaa epäuskoinen naurahdus tällaisista summista puhuttaessa. Näkisin, että vuosituloraja olisi asetettava tuonne 500 000 euron tuntumaan. Tässä ei puhuta kuitenkaan mistään ryt… anteeksi luonnontilaisesta alueesta vaan paikasta keskellä Joensuun sykettä. SUURI PÄÄLLIKKÖ Missä tulva? hekään eivät hakeneet Ilmakuva maaliskuulta 2020. Kuvasta käy ilmi, että kaupungintalon purkamisen valmistelevat työt on jo päästy aloittamaan.
6 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 K äynnissä on poikkeuksellisen mittaluokan kriisi, joka ravisuttaa maailmaa ennennäkemättömällä tavalla. Kukaan ei tiedä, kuinka pitkälle kevääseen tilanne venyy, mutta syntyneet vahingot ovat jo nyt peruuttamattomat. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on vienyt palstatilan lähes kaikelta muulta ja katveeseen jää aivan keskeisen tärkeitä aiheita. Jokakeväinen koirankakkakeskustelu on tärkein niistä kontrollimekanismeista, joka estää länsimaista sivistystä uppoamasta paskaan. Ja nyt tätä keskustelua ei päästä käymään, koska joku virus on vallannut tilan. Se on täysin naurettavaa, sillä virukset ovat pieniä. Koirankakka taas voi olla aika isokin, kuvailee tilannetta paskaviestintätieteen professori Jorma Tviiuu Itä-Suomen yliopistosta. TVIIUU KERTOO kauhulla seuranneensa koronan leviämistä tekstiviestipalstoilla ja yleisöosastoissa. Esimerkiksi eilen maakuntalehden tekstiviestipalstalla 78 prosenttia viesteistä käsitteli hänen laskelmiensa mukaan koronaa. Yksi viesti sentään vaati rajoja kiinni ihan muista syistä kuin taudin leviämisen estämiseksi, mutta koirankakasta ei ollut ainuttakaan viestiä! FEKAALISTATISTISIIN MALLEIHIN perustuvan arvion mukaan Suomen kokoinen maa hukkuu paskaan noin kolmessa kuukaudessa, jos tilanne ei pääse purkautumaan tekstiviestipalstojen ja yleisöosastojen kautta. Hän ihmettelee miksei hallitus tee mitään. Ilkeät kielet ovat vihjailleet hallituksessa olevan koiraihmisiä. Ja presidentistä en edes aloita, Tviiuu tokaisee, mutta korostaa, ettei esitä mitään väitteitä valtiojohdon motiiveista. Professorilla on jo valmiina lista toimenpiteistä. Valmiuslain turvin tulisi velvoittaa lehdet keskittämään tekstiviestipalstansa ja yleisöosastonsa vähintään 60 prosenttisesti Koko järjestäytynyt yhteiskunta uhkaa tuhoutua koronakeskustelun vietyä tilan tärkeiltä asioilta. KESKUSTELUN KATVEESSA VALTAVA UHKA!
7 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 koiranpaskaviestintään. Lisäksi tulisi velvoittaa media raportoimaan nykyistä selvästi tarkemmin koirankakkatilanteesta kaduilla. Karjalan Heili heittäytyi niin sanotusti liukumiinaan vuosituhannen alkupuolella ja teki aukeaman mittaisen juttukokonaisuuden koirankakasta. Sellaista isänmaallisuutta ei vain tunnu enää löytyvän, Tviiuu pahoittelee. TVIIUU KOROSTAA, että hänen esittämänsä toimet eivät poistaisi ongelmaa, mutta hidastaisivat sitä sen verran, että kansakunnalla olisi mahdollisuus selviytyä ”Kuinka bikiniketkulat vievät varatut miehet rannoilta” -keskustelusta, joka alkaa alkukesästä. Myös opettajien pitkät kesälomat -keskustelu on tulossa eikä sovi unohtaa keskustelua siitä, kuinka mansikat ovat torilla liian kalliita. Moni muistelee kaiholla aikoja vuosituhannen alussa kun Karjalan Heili toimi koirankakkaasian lipunkantajana. Kuka nyt valvoo? Oudot väitteet ”Kiteen kunnan” olemassaolosta herättävät ihmetystä. KITEE KIISTÄÄ OLEMASSAOLONSA Ai, mikä Kitee? En ole kuullutkaan, toteaa aiemmin Pohjois-Karjalassa sijaitsevaksi kuvitellun Kiteen kunnan kunnanhallituksen puheenjohtajaksi luultu henkilö. Hän ei halua nimeään julkisuuteen, koska korostaa, että hänellä ei ole koskaan ollut minkään asian kanssa mitään tekemistä. Syitä siihen, miksi kartoilta on aiemmin löytynyt Venäjään rajautuva Kitee-niminen kunta Tohmajärven, Rääkkylän, Savonlinnan ja Parikkalan keskeltä ei tarkkaan tiedetä. Asiantuntijoiden arviot siitä, miksi tällaisen kunnan vielä niinkin äskettäin kuin vuonna 2019 luultiin olevan olemassa, vaihtelevat. Joidenkin näkemysten mukaan kyseessä on median ja somevaikuttajien kyhäilemä salaliitto kunnollisten ihmisten vainoamiseksi. Tämä näkemys esiintyy vahvana myös mielipidetiedusteluissa kunnallisista luottamustehtävistä ja viroista kiinnostuneiden keskuudessa kartassa hahmottuvien Rääkkylän ja Tohmajärven kuntien eteläisissä osissa. Toisten mielestä kyseessä on kurjassa Karjalassa koetun pitkällisen kärsimyksen aiheuttama joukkopsykoosi, kun muuta tekemistä ei ole ollut kuin soitella Suomen suruja. Marginaalisempien teorioiden mukaan Kiteen kunta itse asiassa on olemassa ja hurjimmat väittävät käyneensä siellä. Mielikuvituksellinen näkemys ei ole saanut kannatusta. Minuakaan ei ole koskaan ollut olemassa enkä itse asiassa ole edes tässä vastaamassa kysymyksiin, tokaisee lehtitiedoissa ”Kiteen kunnanjohtajaksi” väitetty henkilö.
8 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 KOVAT AJAT Sulkasadon toimituksen käsiin päätyi hyytävän kiehtova päiväkirja. Pieni ihminen kohtaa kovat ajat. “ Tämä oli tuhanneskahdessadasneljäskymmenestoinen. Vielä kahdeksan ja laskennallinen vuoden tarpeeni on täynnä. Patruunan lataaminen on aluksi haastavaa, mutta kun oppii punnitsemaan gramman kymmenyksen tarkkuudella ruudin oikein käsivaralta ja saa kammen kääntöön tarvittavan rennon ja letkeän kiertoliikkeen rutiininomaiseen hallintaan, alkaa homma helpottua. Kävin vielä juuri ennen kaupan sulkeutumista kaksi laatikollista hernekeittoa varastoon. Hyllyissä ei ole juurikaan enää tilaa säilyketölkkien painon vuoksi. Lattioille voisi säilöä osan, mutta pelkään hiirien löytävän pahvilaatikoihin säilöttävät muovipakkaukset, enkä tohdi käyttää myrkkyjä ennen todellista tarvetta. Latasin myös kaikki kuusitoista akkua, jotka kävin yön pimetessä hakemassa kaatopaikoilta. Erikoista, että näinkin monta täysin käyttökelpoista auton akkua löytyi joutilaana konttien vierestä. Kasaan jäi vielä kymmeniä enkä niitä ehtinyt harmikseni käydä läpi. Eikä kärriin olisi mahtunutkaan kahden dieseltynnyrin takia. Akselin painonsietokyky alkoi jo tulla vastaan. Olen harjoitellut eristäytymistä jo muutaman kuukauden ajan. Pidän etäisyyttä muuhun maailmaan niin sähköisesti kuin fyysisestikin. Tarvikkeiden hankinnan olen suorittanut mahdollisimman hiljaisina aikoina. Tätä hankaloitti se, että jouduin ensin tekemään kartoitusta asiakasmääristä myymälöiden pihoilla. Myös tähän tarpeeseen hankkimani kalusto oli melkoisen kallista, mutta sillä ei liene väliä, sillä maailmanlopun iskiessä pankit kaatuvat ensimmäisenä ja lainaa sai hakemalla. OLEN VALMIS. Kuulin puhuttavan viruksen aiheuttamasta karanteenista, ja jopa ihmiskunnan loppuun johtavasta kriisistä. Vaikka loppu tulisikin, en ole ainakaan ensimmäinen. Onneksi olen aina osannut valmistautua tämän kaltaiseen tilanteeseen. En itse asiassa koe tätä edes kriisinä, vaan ennemminkin vapauttavana tapahtumasarjana, joka luo todelliselle selviytyjälle mahdollisuudet toteuttaa itseään. Eteläisen Suomenkin kuulemma räjäyttävät irti mantereesta. Sehän sopii vallan mainiosti, kunhan muistavat maksaa itse toimenpiteen. Kuuntelin veivaamalla ladattavasti radiostani, että kyseessä olisi siis jonkinlainen virus. Kuulosti hieman tylsältä ne kuvaillut oireet keuhkojen tulehtumisineen ja pettämisineen. Odotin jonkinlaista elävien kuolleiden joukkomarssia, jotta olisin saanut käyttää metsistä keräämääni piikkilankaa tilusteni eristämiseen. Hiekkasäkit olen kyllä jo täyttänyt ja pinonnut olennaisiin paikkoihin. APOKALYPTINEN RYÖSTELIJÖIDEN invaasio on toki odotettavissa jossain vaiheessa, kun hallitus luhistuu. Uskoisin kuitenkin, että ehdin lähikuukausien aikana naamioida maakuoppani tarpeeksi hyvin, että en joudu ryöstelyn uhriksi. Ja onhan minulla melkoinen varasto asetarvikkeita jahka saan vielä Emmankin kuntoon. On kuitenkin hyvä varmuuden vuoksi aloittaa päiväkirjan pitäminen, mikäli olosuhteet kääntyvät epäedulliseksi. Minustakin voi jäädä vielä jokin jälki muuhunkin kuin Emboon, jota varastoin tietenkin hyvissä ajoin ennen muita.” PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ SELVIYTYJÄN LOKISTA
9 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 K orona. Korona ei koskaan muutu, toteaa pääministeri Sanna Marin ammuttuaan armonlaukauksen viimeiselle yllätyshyökkäystä yrittäneistä viruksista ja saavuttuaan kameroiden eteen nokisena ja silmät hiukan verestäen. Taistelu on voitettu, mutta sota jatkuu ja eristetyltä Uudeltamaalta tihkuu vapaaseen Suomeen villien huhujen lisäksi vain vähän oikeaa tietoa. Rauniohelvetin keskeltä on vihdoin saatu loputtoman sodan uuvuttama pääministeri kertomaan tilannekuvasta. Keskustelua on jo herättänyt Marinin päätös, ettei hänen mukanaan kulje jatkuvasti taistelukosmetologi, vaikka tasavallan presidentti sitä hänelle ehdotti samalla kun tarjosi tikkaria. Marin pitää kosmetologia tarpeettomana vaikka on hyvin tiedossa, että aiemmassa poikkeustilassa sellainen kulki poikkeuksetta marsalkka Mannerheimin mukana kaikkialle. MARININ LYHYT, tylyyn sävyyn annettu tilannekatsaus kertoo, että ainakin siltä osin Uudeltamaalta kantautuneet huhut pitävät paikkansa, että tappiot ovat murskaavia. Viruksen saatua tukevan sillanpääaseman lentokentällä muuttui epätoivoinen hyökkäys sitä vastaan nopeasti sen hidastamista ja kuluttamista tavoittelevaksi puolustustaisteluksi. Marin ottaa kulauksen pienpanimon valmistamaa käsidesiä eikä denaturointi aiheuta tässä vaiheessa enää pientä irvistystä kummempaa. Hän ei peittele sitä, että hallituksen joukot on lyöty hajalle ja puolustusta jatketaan sirpaleisissa ryhmittymissä eri puolilla maakuntaa. Ammukset, lääkintätarvikkeet ja jopa elintarvikkeet vessapaperia lukuunottamatta alkavat käydä vähiin. Vapaasta Suomesta yritetään organisoida ilmasiltaa, mutta taistelujen aiheuttamat tuhot ja mieshukka tekevät avun vastaanottamisesta vaikeaa. Yli kahden metrin etäisyys me pidetään, maksoi mitä maksoi. Ne alkuaikojen puheet siitä, että metri riittää, ovat osoittautuneet hirvittäväksi ja kalliiksi virheeksi, Marin myöntää. MORAALI ON Marinin mukaan silti korkealla ja hän puristaa hurmeisen kätensä nyrkkiin osoittaakseen operatiivisen johdon tehokkuutta. Lähes mahdottomasta tilanteesta huolimatta ei luovuttaminen ole vaihtoehto ja pääministeri vakuuttaa, että tästä noustaan. Hän myöntää osittain tosiksi nekin huhut, että valtavat virusdivisioonat on saatu motitettua Kantatie 45:n varteen. Arveluille siitä, että mottitaisteluissa olisivat olleet avainasemasa pienet suksilla liikkuvat taistelijaryhmät, hän naurahtaa kuivasti. Eihän meillä ole ollut lunta täällä miesmuistiin! Marin vakuuttaa, että taistelu jatkuu viimeiseen hengityssuojaimeen saakka. Taistelemme maalla, metroissa, busseissa, ostoskeskuksissa ja työpaikoilla, mutta tietenkin vain kriittisillä aloilla. Vanhainkoteihin ja vieraisille emme mene. Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä pysyt kotona! VIRALLINEN TIEDONANTO ERISTETYN UUDENMAAN RAUNIOILTA OFFICIELL KOMMUNIKATION FRÅN RUINERNA AV DEN ISOLERADE NYLAND
10 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 ARVAA, MISTÄ POLIISIUUTISESTA ON KYSE! Arvaatko kuvien perusteella, mitä on tapahtunut? Mistä tilanteesta poliisi on lähettänyt tiedotteen tai millaisin sanakääntein tapahtumasta on uutisoitu? Laita aivonystyräsi koetukselle ja ryhdy arvuuttelemaan! Oikeat vastaukset löydät sivulla 30. PUUHANURKKA
11 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 LEIKKEJÄ JA VANHOJA LEIKKIKALUJA Pötsönlahdentie 127 82300 Rääkkylä 050 357 3344 kainuahkera@hotmail.com Leikkimuseo Kotista Aukiolo päivä kerrallaan Ota yhteyttä: www.leikkimuseokotista. . Näkyvyyttä yhden vilkaisun taktiikalla Tapahtumiin räväkät roll upit ja säväyttävät suurkuvatulosteet! PunaMustan painotuotteilla keräät katseet ja herätät kiinnostuksen. www.punamusta.com/ palvelut/mainospainotuotteet punamusta.com
12 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 J oku parrakas kuopiolaismies kirjoitti tulistuneena lehteen Joensuun kaupunginorkesteria uhkaavasta talouskurimuksesta. Orkesterin pitää vähentää konserttejaan – samaan aikaan kuitenkin lipunmyyntitavoitetta nostetaan ja toimintamenoja leikataan. Joensuussa ei ole hipin uhoamisesta pahemmin provosoiduttu. Kaupunginorkesterin uudistamista mietitään kaikessa rauhassa virkamiestyönä. Konsulttia ei otettu, koska ne maksavat niin juuttaan paljon. Sen verran keppiä heiluttavan partajeesuksen mussutus jäi kuitenkin työryhmän alitajuntaan pyörimään, että orkesteria uudistetaan nyt suunniteltuakin rankemmin. Linjauksena on, että Joensuu tarvitsee tehokkaan ja nuorekkaan kaupunginorkesterin. Kikkarapäinen kolmikymppinen kapellimestari Helsingistä nuorekkuuden takeena ei kerta kaikkiaan riitä. Liekö vielä karvankasvukaan jonnella alkanut. SULKASATO SAI ujutettua salamikrofoninsa virkamiestyöryhmän kokoukseen. Nyt tuota kolmituntista tallennetta on litteroitu hiki päässä toimituksessa. Miksi orkesterista ei kutsuttu ketään paikalle kokoukseen johtuu siitä, että “Se vain hidastaa uudistusten toteuttamista”. Suhisevalta tallenteelta kuuluva matalataajuinen jorina – yskimisineen ja tuolien kolinoineen – paljastaa sen, että soittajilta halutaan yhä enemmän moniosaajuutta. – Jos viulua osaa soittaa, pitää osata soittaa isoa viulua. Mikäs sen soittimen nimi nyt olikaan. Ja lautasia lyödään vain kerran konsertin aikana, joten sen ehtii tehdä vaikka äänimies, koska onhan sillä taukoja. Hanikat pidetään kuitenkin äänipöydästä koko ajan ylhäällä, sanoo mies nasaalimaisella äänellään. Puheenvuoro johtaa pieneen sanaharkkaan siitä, että onko klassisen musiikin konsertissa miksauspöytää vai ei. Lopullista selvyyttä asiaan ei saada, ja kokous pysähtyy 15 minuutin mökötykseen. SITTEN JATKETAAN. Kaupunginorkesterin tarjontaan halutaan nuorekkuutta: rohkaiseva esimerkki löytyy naapurikunnasta, jossa Kontiolahti-päivillä haluttiin palvella ensimmäistä kertaa nuorisoa. Lauteille nousi Neljä Ruusua. – Laitetaan kaupunginorkesterin soittajien kuvat IRC-galleriaan. Jonkun soittajan kannattaa olla Habbo Hotelissa päivystämässä ja chattaamassa. Joensuusta löytyy varmasti ravintolamaailmasta Partajeesuksen uhoamisella Joensuun kaupunginorkesterin taiteellisella johtajalla, kapellimestari Eero Lehtimellä on aivan poikkeuksellisen nuorekas ja jämäkkä puikko. Kaupunginorkesterista säästetään nyt kahta kauheammin.
13 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 sponsoreitakin: Tempo, Goldfinger ja Cafe Next Bar, selittää korkeahko naisääni. Lady Marmalade levisi kulovalkean tavoin Amerikkaan Keskustelu kääntyy siihen, saadaanko kaupunginorkesterin kanssa esiintymään Cosmic Girls. Stemmalauluun pohjautuva kolmen naisen Cosmic Girls on tehnyt toimivaa yhteistyötä Karjalan sotilassoittokunnan kanssa. Miksei siis kaupunginorkesterin. – Niiden hitti Lady Marmalade on yltänyt jopa rapakon taakse. Siellä esittäjänä on joku cover-yhtye. Olikohan LaBelle, kähisee pitkän linjan virkamies. Riittääkö säästöjen saavuttamiseksi pelkkä soittajien moniosaajuuden lisääminen? Työryhmä päätyy siihen, että kapellimestari voi aivan hyvin tehdä työtään etänä skype-yhteydellä. – Eiköhän se käkkäräpää nykyajan värkkejä osaa käyttää. Onneksi meillä kävi kaupungilla myös hiljattain se autotuunia esitellyt kaupparatsu. “AUTOTUUNI” ELI äänenmuokkausohjelma autotune herättää vilkkaan keskustelun. Myyntiedustaja oli esitellyt chorusnappia, jolla yksi ääni saadaan moneksi. Sen nähdään olevan ratkaisu kalliisiin kuorovierailuihin. Tässä vaiheessa eräältä virkamieheltä putoaa viineri. Hän tavoittelee herkkupalaa pöydän alta ja huomaa Sulkasadon mikrofonin. Yhteys toimitukseen katkeaa äkisti juuri kun työryhmä on päättämässä, että lehdistötiedote kaupunginorkesterin rohkeasta uudistamisesta lähetetään ainakin Oi fm -kanavalle. on vaikutuksensa UUTISIA Kansalaisaloitteen suosio räjähti Kahden iltapäivälehden alulle laittama kansalaisaloite on saanut hurjat kaksi miljoonaa allekirjoitusta. Aloitteessa vaaditaan eduskuntaa nöyrästi pyytämään, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ajelee päänsä kaljuksi ja hankkii silmälasit, joissa on paksut, mustat kehykset. Aloitteessa todetaan, että nuorten naisten osalta asia on presidentillä jo kunnossa. Maaseudun tulevaisuus on asettunut tukemaan aloitetta ja muistuttaa, että sen todellinen suosio on tiedettyä suurempi. Maaseudulle ei vielä ole kantautunut tieto kansalaisaloite.fi -sivustosta. Sulkasato liittyy Toimittajaliittoon Sulkasadon toimituskunta on eronnut Pohjois-Karjalan journalistiyhdistyksestä ja muodostaa Pohjois-Karjalan Toimittajamiesyhdistyksen Toimittajaliiton alaisuuteen. PKJY:n ja lehden arvot eivät ole kohdanneet enää pitkään aikaan. Sulkasadon jutuissa mikään ei ole totta. Valehtelemme koko ajan. Siirtymä on siksi täysin luonteva, toteaa päätoimittaja Taru Väänänen kahdeksan tunnin Youtube-livessä ja haukkuu suvakit. Lisätietoa: pkjy.com Syy vuoden 2020 viallisuuteen selvillä Vuosi 2020 on epäonnistunut täysin, mutta aikajärjestelmäasiantuntijat ovat jäljittäneet ongelman alkusyyn. Kun Antti Rinteen hallitus lähti, ei järjestelmää sammutettu oikein. Marinin hallitus on käynnistänyt vuoden 2020 uudelleen vikasietotilassa ja vikoja pyritään korjaamaan mahdollisimman pikaisesti. Vielä ei ole tiedossa onko vuotta 2020 mahdollista korjata.
14 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 ”Maaliskuun ensimmäinen oli sään puolesta kuin eilisen kopio. Laskevan pakkasauringon säteet leikki ruutukaavakeskustan eteläkulmassa Satamakadun alkupäässä seisovan kaksikerroksisen likaisenkellertävän kivitalovanhuksen harjalla komeilevassa vihreässä sanomalehden nimikyltissä. Toimituksessa sen alla oli tavallinen työpäivä joutunut vuoronvaihdoksen aikaan. Kuuma vesi kurahteli jykevissä keskuslämmityspattereissa hehkuen lämpöä pieniin huoneisiin.” Niin ajaa Heikki Turunen lukijaa vanhaan Karjalan Maan toimitukseen Joensuun Torikadun ja Papinkadun kulmaan. Tupakansavu leijuu, kirjoituskoneet nakuttavat, puhelimet soivat, Linotype-latomakoneet rapisevat ja painokone sylkyttää… Tai ei Turunen nimellä mainiten Karjalan Maata ja Joensuuta kuvaile. Joensuussa ei edes ole Satamakatua. Mutta miljööt ovat tunnistettavissa ja toimituksen hahmotkin aukeavat Turusen aikalaisille, joita joensuulaisissa toimittajissa on vielä paljon elossa. Teksti on Tulilintu-romaanista (WSOY 2009), johon Turunen tallensi toimittajanuoruutensa. ”Osa tekstistä on kuitenkin fiktiota. Jos olisi kaikki peräisin todellisuudesta, olisi eri asia”, Turunen kertoo syitä Tulilinnun peitenimiin, kun tätä haastattelua tehdään Juuan Piitterissä, Turusen kodissa Pielisen rannalla. ”Rakastin Tulilinnun tekoa. Sain palata sinne taistelevalle 60-luvulle, tulisieluisen nuorison keskuuteen tästä henkisesti apaattisesta, ihanteettomasta ajasta. Koko vuosikymmenessä, 60-luvussa oli kultainen hehku. Kaipaan pirusti sitä aikaa! Elämän makua. Nuoruutta.” Tulilintu on värikäs katsaus 60–70-lukujen vaihteen toimittajien elämänmenoon Itä-Suomen perspektiivistä. Kirja on harvinaisuus, pohjoiskarjalainen toimittajaromaani. Genressä on tiettävästi vain toinen edustaja, joensuulaisen kaupunkilehti Karjalan Heilin toimittaja Aimo Salosen kirjoittama Golgatasta itään (Kirjokansi 2015). Salosen kirja sijoittuu myöhempiin aikoihin, jolloin toimittajien pitää tehdä myös verkkolehteä. Sellaista ei Tulilinnusta löydy. Ei ole digi-digiä eikä Facebookia, ei edes tietokonepasianssia toimettoman toimittajan ajankuluna. TOIMITTAJAN HAHMO on esiintynyt Turusen tuotannossa useamminkin. Moni muistaa traagisen Kauniin Jompan Simpauttajasta, Turusen esikoisesta. Filmittömällä kameralla kuvaavan, ”Onpa Jompan mosaiikkipaloissa omaa itseänikin” Heikki Turunen on edelleen virkavapaalla Karjalan Maasta. Pielisjärvi rantoineen on Heikki Turusen tuotannon keskeisiä näyttämöitä. Kirjailija kotikallioillaan Juuan Piitterissä lokakuussa 2019. Kuva: Juha Inkinen
15 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 alkoholisoituneen Jompan kohtalo täsmentyi Simpauttajan jatko-osassa, Karjalan kuninkaassa. ”Kirjan henkilö on aina mosaiikkityö. Jompan hahmon taustalla on Karjalan Maan Orelman Jorma, pakinoitsijanimimerkki Jorri, joka Salosta tuli Joensuuhun aikoinaan. Jäyhä tyyppi, joka muuttui humalassa toiseksi mieheksi. Graniittiin veistetty naama, naiset tykkäsivät, kova naistenmies, monta lasta, Mark Twainin ja viinin ylistystä laulaneen Omar Khaijamin suuri ihailija”, Turunen avaa. ”Mutta onpa Jompan mosaiikkipaloissa omaa itseänikin...” ON KYLMÄ lokakuun alun päivä, kun tätä toimittajakirjaa tekevä parivaljakko on autoillut kuutostietä Juukaan. Ruska on tänä vuonna keltaisehko, oranssista punaiseen yltävää ilotulitusta ei ole vielä nähty. Turusten hirsipirtissä on lämmintä alun kolmattakymmentä astetta, puoliso Seija, entisiä karjalanmaalaisia hänkin, 42 vuotta hallinnon konttorissa työskennellyt, järjestelee kahveja ja piirakkapitopöytää keittiöön, kun isäntä antautuu muistelemaan uransa toimittajavaiheita. Nuori Heikki Turunen, pienviljelijän poika Lieksan Vuonislahdesta, aloitti lehtimiesuransa Lieksan Lehdessä. Enemmän kuin kirjoittaminen oli aluksi kiinnostanut piirtäminen. Naapurissa asunut kuvanveistäjä Eva Ryynänen ja Vuonislahden kyläkoulun opettaja Jussi Nykänen olivat kannustaneet hakemaan Ateneumin taidekouluun, mutta sinne Turunen ei päässyt. Näinhän hänen henkilöhaastattelujaan ja elämäkerrallisia tekstejään lukeneet tietävät. ”Tulin häntä koipien välissä takaisin Helsingistä kotipuoleen ja ajattelin, että ruppeen maanviljelijäksi. Olin koko ajan kirjoittanutkin, runoja etenkin, ja tehnyt Vuonislahden partiolaisten kerholehteä, Käpälälautaa. Sarjakuvia, kummitusjuttuja ja kertomuksia, lännenseikkailun tyylisiä seikkailuja, kaskuja, pilapiirroksia.” Vuonna 1964 Lieksan Lehdessä valtaa piti päätoimittaja Erkki Paakkinen. Lehdellä oli avustajana Väinö Putkonen, lieksalainen opettaja, jolta WSOY oli julkaissut kaksi runokirjaa. ”Se oli Paakkisen ryyppykavereita, nähnyt minun kirjotuksia ja kehunut, että erikoinen kaveri salolla assuu, ota hommiin. Paakkinen oli lähdössä Punkaharjulle perustamaan ommoo paikallislehtee ja sieltä oli yksi naistoimittaja, Ritva Kilpeläinen, lähössä mukkaan. Mie tulin sorsajahista pihhaan, missä vihree Triumph Herald seisoo navetan eessä. Erkki Paakkinen ja hänen tilalleen jo valittu Martti Meuronen tulivat kysymään kuukauden koeajalle, ’katotaan, tulleeko siitä hommasta mittään’.” Aikataulu oli nopea: lehtityöt pitäisi aloittaa seuraavalla viikolla. Lupa kysyttiin tuvassa istuvalta isältä, 49-vuotiaalta uudisraivaajalta ja sotainvalidilta. ”Mänkään. Joutaa jouvannin puolesta. Jäähän meille Erkki tähän kauranniittoon. Ja onhan nuo sisähommii, ei polovet kastu niinkun savotassa.” ”Siitä alkoi lehtimiesura. Kaikkia tavallisia juttuja minut pantiin kirjottammaan, niinkun tiijät. Kokousselostuksia, tapahtumia, urheilukilpailuja. Ensimmäinen juttu oli muistaakseni mustalaisleiri Savijärven leirikeskuksella. Minulla ei ollut ajokorttia eikä autoakaan. Päätoimittaja oli kuskina, musta baskeri päässä Erkillä aenaan. Minä parun, että mitä minä ossoon kyssyy mustilaisilta. Erkki, filosofeeraava tyyppi, sanoi että kysy sitä, mikä sinnuu ihteesi kiinnostaa, niin se kiinnostaa automaattisesti myös lukijoita. Se oli minun ainoa toimittajakouluni ja osoittautui pirun hyväksi neuvoksi.” Eli lukijoiden nimissä toimittajan ei kannata esittää itseään viisaampaa, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. ”Ihmiset tykkäsivät juttuloista. Runojakin rupesin lehteen tekemään, kirja-arvosteluja ja kaikkea. Tiesin jo silloin, että kirjoja kirjoittaa haluan. Jäädäkseni en alalle tullut. Lehtihomma oli lähellä kirjailijan ammattia, ja rahaa tarvitsin. Velipoika jatkoi pientä kotitilaa. Sieltä ei olisi minulle rahaa herunut.” Lieksan Lehden juhlanumerossa 2004 Heikki Turunen niputti Lieksan Lehden vuotensa: ”Totuuden nimissä todellisuudentajuni taisi hiukan heittää noissa ensimmäisissä jutuissani. Mitähän lukijat mahtoivat aina arvella? Öljylyhdyn valossa kotitalon vinnihuoneessa Iliaasta ja Odysseiasta, Aleksis Kivestä ja Runebergistä oppiaan ottaneen hehkuvan romantikon kolariuutisistakin pakkasi tulemaan proosarunoja, sonniosuuskunnan kokousselostuksista pieniä novelleja.” LIEKSAN LEHDEN vuotensa jälkeen kesällä 1965 Heikki Turusella koitti sotaväki. Palveluspaikaksi määrättiin Helsingin Santahamina. ”Korkalaisen Eikka, Eino, Karjalan Maan Lieksan aluetoimittaja, oli soittanut Joensuun päätoimitukseensa, että siellä on lahjakas poika sotaväessä, pääsee kohta siviiliin, kysykääpäs toimitusharjoittelijaksi. Pääsin siviiliin, lähin puhelin Paaterissa. Sinne oli soittanut uutispäällikkö Lauri Rönkkö. Eva tuli kertomaan, että kyse on työhönottohaastattelusta. Sellaiseen kutsuminen oli suuri tapaus. Lehteen pääsemisestä puhumattakaan. Mie oon sunnuntaina syntynyt ja sunnuntailapsi. Kansakoulun käynyt kaveri pääsi kuin korkeakouluun. En ois kirjailija, ellei ois pyydetty Karjalan Maahan lehtitöihin.” Turusen työhönottohaastattelun piti päätoimittaja Kalevi Kuusela, pakinoitsijanimimerkki Hela, ja valinnan hyväksyi toimitusjohtaja Viljami Huumo. Palkkatarjous oli nirkonen 350 markkaa kuussa, Huumon ohjeistus tiukka: ”Pyrkikää Karjalaiseen, jos ei kelpaa.” Ote Toen perrään -kirjasta Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistys PKJY julkaisee vappuna 2020 pohjoiskarjalaisten toimittajien ja toimittajakirjailijoiden haastattelukirjan. Kirjan haastattelut on tehnyt Karjalaisen kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja valokuvannut Karjalaisen lehtikuvaaja Juha Inkinen. Sulkasato julkaisee yksinoikeudella lyhennelmän Heikki Turusen haastattelusta, jossa hän muistelee toimittajanuoruuttaan Lieksan Lehdessä ja Karjalan Maassa ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi esikoisromaani Simpauttajan menestyksen imussa vuonna 1974.
16 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 Nuoren toimittajan ensimmäisen työpäivän tehtävä oli hakea alkoholiliikkeestä kuusi pulloa olutta päätoimittaja Kuuselalle. Myyjä kysyi papereita, joita kapeaposkisella Turusella ei ollut mukana. Kuusela nauroi enemmän kuin Turunen oli kenenkään koskaan kuullut nauravan, kun kuuli, että alaikäiseksi luullulle toimittajalle ei ollut kaljaa myyty. Siitä alkoholinsaanti parani ja työura urkeni. Kolariuutinen Tohmajärveltä, kaksipäinen vasikka Liperissä, kahakkaa tanssilavalla Polvijärvellä, saunapalo Kiihtelysvaarassa. Koko pohjoiskarjalaisen tapahtumisen kirjo heijastettavana yhden miehen kirjoituskoneen prisman läpi. Sanomalehdissä moni tuleva kaunokirjailija on oppinut työnsä alkeet, selviytymään nopeasti rutiineista ja tyhjän arkin kammosta, kiskomaan tekstiä määrätietoisesti selkänahastaan ja perskannikoistaan deadlinen paineen alla, näkemään yhteiskuntaa laajemmin ja etsimään tietoa aiheista, joista ei tiedä. Kysymään viisaammiltaan, esittämään viisaampaa. ”En tiennyt politiikasta mittään. Mitä se on, miks pittää olla poliitikkoja? Naiivi, tynnyrissä kasvanut hölmöläinen joutui toimittajan hommiin. Vähän vasemmistolaisuus haisi jutuissa, päätoimittaja sitten ojensi ja nuhteli. Oli pakko mennä kirjastoon reppu selässä hakemaan tietokirjoja, poliittisia kirjoja, perehtymään puoluepolitiikkaan. Lukea filosofiaa, psykologiaa. Ei ollut Googlea.” Niin syntyi kirjoittaja, joka hallitsi kaikkea yhteiskuntaan mahtuvaa vähintäänkin pintapuolisesti. Turusen teoksissa ihmisiä ajavat erilaiset haaveet ja aatteet. Toimittaja-Jompan Simpauttajassa esittämä Karjalais-kritiikki ”tilatkaa vaan saatana kokoomuksen valtalehtee ja lukekaa Fantomin seikkailuja niin ei laske tietämisen taso” ja Kivenpyörittäjän kylän tokaisu ”mitäs nyt Temari kirjoittaa?” tiivistävät hersyvästi 60–70-lukujen poliittista lehtikenttää. 60-LUVUN LOPUN Joensuu. Ruutukaavan vanhin kivitalo Torikatu 1:ssä. Katakombi. Keskikäytävä, kahden puolen koppeja. Näin Heikki Turunen muistelee Karjalan Maan toimitusta. ”Ja silloin paloi tupakkaa, voi jumalauta sitä kärryy, mikä siellä sisällä oli. Joka jätkällä kirjoittaessa tupakka huulessa. Kun piti ajatella, vaistomaisesti sytytettiin tupakka. Joka ikinen poltti. Olit epämiehekäs ja liian kunnollinen, jos et polttanut. Se oli sellaista boheemista aikaa. Jos ei toimittaja haissut tupakalle ja viinalle, se haisi vasikalle. Ihanaa aikaa! Ei mitään tekopyhää.” ”Kapakoissa tavattiin toisten lehtien hienoja, upeita kavereita, varmasti rautaisia ammattilaisia. Ryypättiin. Siinä oppi asioita konkareilta. Karjalaisen legendaarisia hahmoja, Keskitalon Ville, Sorjosen Jakke. Jakke, joka kuoli liian nuorena, oli ehkä tärkein opettajani. Kyselin neuvoja, rupesin jäljittelemään näiden hahmojen elämäntyyliäkin.” Oliko nuoren maalaispojan helppoa solahtaa Joensuun urbaaniin sykkeeseen, ravintoloiden reklaamien heijastellessa syntisiä houkutusvalojaan PohjoisKarjalan latvavesiltä valuvan Pielisjoen tummiin humuskuohuihin? ”Ei se ollut helppoa, mutta värikästä ja jännittävää. Kapakkaelämästä minulla ei ollut Lieksassa minkäänlaisia kokemuksia. Jokela oli alusta lähtien minun yliopistoni pääkabinetti. Siellä kokoontui lehtimiesten lisäksi yliopiston porukka. Yliopistokin perustettiin Joensuuhun Karjalan Maassa ollessani. Kuopiossa pidettiin sitä pitkää perustamiskokousta, Jakke Sorjosen kanssa pari päivää seurattiin, kun Lappeenrantaan, Kuopioon ja Joensuuhun yliopistoa jaettiin. Suuri siunaus Itä-Suomelle!” Korkeakoulun saaminen tuli määrittämään Joensuun menestystä ehkä laajemmin kuin yksikään muu historian tapahtuma. Yliopisto koulutti ja veti maakuntaan paljon akateemista väkeä, joiden älylliset ponnistelut ovat näkyneet lukuisina kerrannaisvaikutuksina. ”Mutta minun nuoruuteni yliopisto oli Karjalan Maa”, tuumaa Turunen. ”Se olisi voinut olla Tulilinnun nimi”. Ellei Maksim Gorki olisi ehättänyt ensin Nuoruutensa yliopistoja tehdä. Hieno nimi on Tulilintukin, viittaus ”Aina kun tulin töistä enkä mennyt kapakkaan tai ollut krapulassa, rupesin kirjottamaan. Illat, pyhät kirjotin.” Kuva: Heikki Turusen arkisto Nuoren toimittajan mugshot vuodelta 1968. Kaunokirjalliset halut olivat kovat, Simpauttaja odotti vielä viiden vuoden päässä. Kuva: Heikki Turusen arkisto
17 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 venäläiseen kulttuuriin siinäkin, Igor Stravinskyn balettiin. Tulilinnun ansioita on sekin, että Heikki Turunen tallentaa romaanissa sanomalehtialan kadonneita työprosesseja. Otetaan malliksi jakso, joka kertoo toimitussihteerin työstä 70-luvun alussa. ”Toukokuun loppuviikolta juhannukseen vyyhtesin telefaxin loputtomia makulatuuriliuskoja, valikoin sakset viuhuen maailmanuutisista tärkeimmät, mietin niihin ja oman väen kantamiin juttuihin nasevia otsikoita, määräsin otsikkotyylin ja palstaleveyden, merkitsin käsikirjoitusten reunaan kirjasintyylin ja pistekoon. Juttuja ja kuvia virtasi toimitussihteerin pöydälle myös aluetoimittajilta ja avustajilta, posti toi tai kuvaajat hakivat niitä linja-autolta ja lentoasemalta. Sitten kiikutin ne ladottavaksi kirjaltajakonkareille, jotka karjuivat nyrkitpystyssä, että eikö ne perkele ala ne jutut jo loppua.” Tulilinnun miehet puhuvat paljon naisista. Naissukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevä puhe tuntuu olevan keskeinen romaanin toimitusyhteisöä koossapitävä liima. Semmoistako se 60–70-luvuilla oli? Se oli sitä, Heikki Turunen vastaa nyt. RONSKIUDEN KÄÄNTÖPUOLTAKAAN Turunen ei ole peitellyt, nuoren miehen epävarmuuden tuntoja. Turunen on purkanut ajan traumojaan avoimesti kirjoissaan. ”Seksuaalinen identiteetti horjahteli. Tulin homoseksuaalin raiskaamaksi. En edes tiennyt, mikä on homoseksuaali, onko se hyvä vai huono asia? Naiskontaktien saanti oli nuorella miehellä vaikeaa. Helvetin ujo olin, naisiin ilkesin ottaa yhteyttä vain kännissä. Sitten taas oksenteleva kännikala ryyppäsi suruun lisää.” ”Sekin masennutti, kun käsikirjoitukset ennen Simpauttajaa tulivat kustantajilta takaisin. Ei kun kaljaa kaaliin, vekseliä tehtiin, kun yhen kerran elettiin. Asuin putkassa enemmän kuin kotona varmaan, hurjapää. Humalasakko tuli tutuksi, mitään et ollut tehnyt, mutta viisikymppiä piti maksaa. Iso raha pienestä palkasta.” ”Simpauttajan jälkeen alkoi löytyä naisia sormen napsauksella. Silloin minusta tuli julkkis. Mutta silloin en ollut enää Karjalan Maassa.” Turusen kollegat tiesivät, että tämä kirjoitti kaunokirjallisuutta vapaa-ajallaan. Tuleva kirjailija ei tätä mitenkään piilotellut. Miten suhtautuminen muuttui, kun Turusesta tuli julkaistu kaunokirjailija? ”Simpauttaja sai hirvittävän kuuluisuuden. Joka lehti kirjoitti, naama ärvötti joka saatanan aikakauslehden etusivulla. Pyyvettiin joka paikkaan esiintymään ja kertomaan kirjoittamisesta. Piti ottaa ommoo lommoo, puottivat palkasta. Ei olisi tullut mitään ellen olisi ottanut virkavapaata vuoden -74 alkupuolella. Jolla olen vieläkin. En ole vieläkään irtisanonut ihteeni Karjalan Maasta!” ”Mie oon sunnuntaina syntynyt ja sunnuntailapsi. Kansakoulun käynyt kaveri pääsi kuin korkeakouluun”, Turunen tuumii toimittajavuosistaan. Kuva: Juha Inkinen
18 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020
19 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 Refleksikiroilusta kohti sanataidetta Kiroilu on huono tapa, jos se kaventaa ilmaisua. Mutta hyvin sijoitetuilla kirosanoilla voi rikastaa arkiviestintää ja tehostaa viestin perillemenoa. E rään joensuulaisen kaupunkilehden toimituksessa otettiin käytäntö, että jokaisesta kirosanasta joutuu maksamaan 0,20 € yhteiseen kassaan. Sulkasato pitää käytäntöä erinomaisena. Se on omiaan viemään kiroilukulttuuria refleksikiroilusta kohti sanataidetta. Kiroilu ei sovi joka paikkaan, mutta ei siitä tarvitse aina pidättäytyäkään. Tarkoin aseteltu kirosana on helposti yhden kolikon arvoinen. Sen sijaan vitun alentaminen välimerkiksi ja täytesanaksi kertoo sosiaalisen erottautumisen pelosta, elämänkokemuksen vähyydestä tai silkasta ääliöydestä. City-lehden lukijat pitivät vittua ”loppuun kulutettuna, mutta kuitenkin alentavana, rumana ja inhottavana”. Niin että sen sijaan, että kerrot turisteille toriparkin olevan ”vitun hieno”, kokeile vaikka muotoa ”helevettiläesemmoesen hieno”. MONET VITUT voi korvata muilla sanoilla tai jättää sanomatta, mutta joitakin vittujohdannaisia on vaikea korvata millään yhtä nasevalla sanalla. Millä sanalla voisi korvata kaupungin kaavoituspolitiikan aiheuttaman vitutuksen? Tai vittuilun facebookin Joensuun kuntapolitiikka -ryhmässä? Millä muulla sanalla voisi yhtä ytimekkäästi kuvailla vittumaista pomoa? Ei millään. JOS KIROSANAMÄÄREITÄ käyttää, niiden kanssa on oltava tarkkana. Sillä on eroa, onko ihminen pirullinen, vittumainen tai saatanallinen. Ensimmäinen pitää sisällään oveluutta ja kieroutta, keskimmäinen on ärsyttävä ja viimeksi mainittu puhtaasti paha. Myös on eroa sillä, onko Ilosaarirockissa ihmisiä ”tosi paljon” vai ”jumalattoman paljon”. Tarkoin aseteltu perkele tai painokkaasti äännetty jumalauta silloin tällöin tuo kieleen tehoa. Verrataan vaikka kahden päälauseen eroa: ”Johan nyt on kumma / Johan nyt on perkele, jos ei näillä sopeutustoimilla saada kaupungin taloutta tasapainoon.” ENTÄ MIKÄ on sopiva määrä kiroilua? Nyrkkisääntönä voi pitää tehokkuutta. Kun kirosanat menettävät tehoaan, niitä käytetään liikaa. Taitava kiroilija käyttää saatanoita kuin puolipistettä, jonka käytön ohjeen eräs tiukka äidinkielen opettaja muotoili näin: sopiva määrä puolipisteitä on yksi elämän aikana. ” Paskaakos tässä”, tekstasin kaverille, kun hän eräänä sunnuntaina uteli kostean lauantai-illan jälkeisiä tunnelmia. Kaveri nauroi paskaista, kun valotin aamuyöni kulkua. Valomerkin jälkeen olin vetänyt kaupungin uudella grillillä kitusiini tuplakebabin aurajuustolla. Pari tuntia hiukopalan jälkeen alkoi pakki oikkuilla ja paska lentää. Kaveri totesi, että ahneella on paskainen loppu. ITSE OLIN sitä mieltä, että paskan möivät. Pöntöllä kykkiessäni laitoin grillin omistajalle kuvan kuitista ja ripulipaskasta ja tein reklamaation: ”Kiitos Jeesus ruuasta, kokki haistakoon paskan.” Kebabyrittäjä vastasi saman tien, että älä sinä jauha paskaa. Että heillä on neljä tähteä. Ajattelin tekstata takaisin, että ei suuret sanat suuta halkaise eikä pieni paska persettä. Turha oli kuitenkin enää rypistellä, kun paska oli jo housussa. Ja paskaksi vältti sekin yöpala. VAIKEROITUANI KOKO sunnuntain vessassa huusin siipalle oven läpi, että muinaiset roomalaiset olivat oikeassa. Paskantaminen on todellakin ainut nautinto, josta ei tule intohimoa! Seuraavana yönä mahassa velloi edelleen. Otin riskin ja pieraisin. Ei olisi kannattanut. Levisi kuin paska lakanoihin. Lohdutin lakanapyykkiä keräävää miestäni viisailla sanoilla: ”Joka pierua pidättää, tekee muutakin vilpillistä”. MAANANTAIAAMUNA JÄNNITTI soittaa pomolle, etten kykene tulemaan töihin. Kun mies lopulta äyskäisi, että lämpimän paskan se sekin tekee, rohkenin painaa luurin kuvaa. Pomo sai sätkyn ja karjui, että nyt osuu paska tuulettimeen. Minä huusin, ettei projektista muutenkaan olisi tullut lasta eikä paskaa niiden paskantärkeiden asiakkaiden kanssa. Pomolle mielipiteeni tuntui olevan yksi paskan hailee. KYLLÄPÄ JÄI yöjuoksusta ja sitä seuranneista päivistä paska maku suuhun. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. LIISU KASSU Kirjoittaja on ulosannin ammattilainen KOLUMNI | PASKA REISSU
20 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 A lkoholin, huumausaineiden ja väärinkäytettyjen lääkkeiden rinnalle on liikenneturvallisuutta uhkaamaan noussut ajoneuvon kuljettaminen rakkaudesta huumaantuneena. Rattijuopumusepäilyjen määrä kasvoi viime vuonna 23 prosenttia ja kasvusta vain noin kahdeksan prosenttia voidaan selittää päihteillä. Valtaosa kasvusta tulee siis rakkaudesta huumaantuneista. RAKKAUDESTA HUUMAANTUNEIDEN kuskien määrä kasvaa poliisin tilastojen mukaan etenkin keväällä ja pahin piikki nähdään keskikesän tienoilla. Syksyyn ja talveen tultaessa tilanne yleensä helpottaa, mutta trendi on poliisin mukaan nouseva. – Rakkaus voi olla hirvittävä ja repivä asia, joka kiskaisee kynsillään sydämen rinnasta. Sitten tuijotat sen hiljalleen hiipuvaa sykettä kun toinen on jättänyt sen sydänverisenä pöydälle ja korot kopisten marssii pois. Elämääsi ei jää enää mitään muuta kuin tyhjän harmaa ja ankea lopun odotus. Aja siinä sitten autoa! komisario Nuoli poliisista toteaa kyynelsilmin ja vilkaisee kellastuvaa valokuvaa siitä yhdestä, joka pääsi karkuun. LIIKENNETURVAN ASIANTUNTIJA Kaisa Liirto pitää perusongelmana sitä, että rakkaudesta huumaantuneena ajamiseen ei liity samaa stigmaa kuin kännissä ajamiseen. Käynnistymässä onkin deittailusovelluksiin ja herutteleviin instafiideihin suunnattu valistuskampanja ”Jos viisari värähtää, et aja!” – Kyllä ihmisten pitäisi itsekin kantaa enemmän vastuuta ja kiinnittää enemmän huomiota siihen, missä rakastuu. Ratissa se voi olla kuolemaksi, Liirto muistuttaa. POLIISI TOIVOO, että Suomessa etenisi lakimuutos, jonka avulla rakkaudesta huumaantumisen toteamista helpotettaisiin nykyisestä. Keskustelua asiasta on käyty ja lakiesitys on ollut pitkään tekeillä. Poliisille halutaan pääsy Tinderin viesteihin, jossa matchien välisistä keskusteluista voitaisiin tunnistaa Poliisi tahtoisi pääsyn seuranhakusovellukseen, jotta riskirakastuminen voitaisiin todeta. RAKKAUDESTA HUUMAANTUNEITA YHÄ ENEMMÄN POLIISIN HAAVIIN Amerikkalaisnaisten Louise Elizabeth Sawyerin ja Thelma Yvonne Dickinsonin menehtyminen liikenneonnettomuudessa 90-luvun alkupuolella muistuttaa rakkauden tuottaman euforisen tunteen kuolettavista vaaroista.
21 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 rakkaudesta huumaantumisen tarkka aika ja sijainti. Valmisteleva virkamies Hiki Valuen sisäministeriön peräkamariosastolta toteaa, että uusi tiedustelulaki on jo pitkälti tehnyt turhaksi valmisteilla olevan esityksen. Tiedustelulaki rajaa jo yksityisyyttä paljon poliisin toivomaa Tinderesitystä enemmän ja viranomaishaave makuuhuoneisiin pääsystä toteutuu. POLIISI JA LIIKENNETURVA vetoavat, että rakkaudesta huumaantumisen uhka otettaisiin vihdoin vakavasti ja tarvittavat toimenpiteet tehtäisiin. Liirto korostaa, että esimerkiksi italialaisnuorten Romeon, 16, ja Julian, 13, menehtymiseen johtaneista tapahtumista Veronassa vuonna 1595 tulisi ottaa oppia. – Tämä on ollut hyvin tiedossa jo satoja vuosia. Nyt on tartuttava toimeen! • RAKKAUS on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön eikä siihen pidä suhtautua kevyesti. Kun ihminen on rakastunut, hän ajattelee rakkautensa kohdetta alinomaa. • RAKASTUNEEN HENKILÖN aivoissa aktivoituu myös ventraalinen tegmentaalinen alue, joka vastaa aivojen dopamiinin, tuon kuoleman enkelin tuotannosta ja on keskeisessä osassa aivojen palkitsemisjärjestelmässä. • DOPAMIINI aiheuttaa energisyyttä, huomion keskittymistä rakastettuun, yleistä tahtoa haureuteen ja euforian tunnetta ja tämä voi johtaa vakavaan liikenneturvallisuuden vaarantumiseen. MISTÄ ON KYSE? Opiskele työelämän osaajaksi Riveriassa! // Ammatilliset perustutkinnot // Ammattija erikoisammattitutkinnot // Ammatillinen täydennyskoulutus // Kansanopistokoulutus Osaamisen iloa! // Kesäyliopistokoulutus // Avoin yliopisto-opetus // Työvoimakoulutus // Oppisopimuskoulutus Suuntaa Riverian nettisivuille, tutustu koulutuksiin ja hae: riveria.fi/hakeminen RIVERIA.FI JOENSUU // KITEE // LIEKSA // NURMES // OUTOKUMPU // VALTIMO Pysy ajan tasalla, lue kotikuntasi uutiset! Pysy ajan tasalla, lue kotikuntasi uutiset! markkinointi@kotikarjala.fi toimitus@kotikarjala.fi TÄHÄN TARVIIS TAAS JOTAIN VAPPUHENKISTÄ, MUTTA HENKI ON NYT HIVENEN HUKASSA AVOINNA SITTEN KUN KORONA SUO KIRKKOKATU 22 RAVINTOLA SOINTULA
22 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 Ei tässä hätää mitään Askartele wcpaperiorigameja Pyöräytä paperista ja hylsyistä hyvin muovautuva massa ja anna mielikuvituksesi lentää. Tekisitkö herkkiä ruusun terälehtiä vai muovailisitko massasta uljaan joutsenen? Perheen pienimmätkin saavat osallistua. Naamioidu muumioksi Jos jälkikasvulla ja puolisolla on kotikaranteenissa tylsää, ilmesty heidän eteensä vessapaperimuumiona. Voimme taata, että tähän temppuun saa menemään rullakaupalla paperia. Pitkitä naamioitumisen iloa nukkumalla tässä kostyymissa – tunnet olevasi turvassa pahalta maailmalta kuin toukka kotelossaan. Saattaa piristää myös seksielämää, mikäli molemmat tunnette viehätystä muumioihin. Tee talvi, jota ei ollut Lunta oli menneenä talvena vähänlaisesti, mutta nyt voit palata ”on hanget korkeat nietokset” -tunnelmiin. Tee lisää paperimassaa ja rakenna lumettoman talven lumilinna. Pienempi saavillinen massaa riittää lumipallolyhtyyn, mutta sen sisälle emme kehota laittamaan kynttilää, jollet halua viettää juhannusta kokkoineen jo vappuna. Jos talvi jäi hiihtokilometreiltään vajaaksi, paperista voi tehdä takapihalle myös toukokuisen hiihtoladun. Sinne vain koko perhe raittiiseen ilmaan sakkorinkiä kiertämään! Kuntoile sisällä Kotijumppa Jane Fondan viitoittamalla tiellä on sattuneesta syystä ollut pinnalla. Jos et ole vieläkään haalinut kotiin täydellistä kuntosalivarustusta, ota taukovoimistelu wc-paperipainoilla. Täysi pakkaus molempiin käsiin ja pumppaamaan. Kun hennot toimistotyöläisen hauiksesi saavat kevyehköt paketit liikkeelle, etene vaiheeseen kaksi. Ota varastoistasi suurin paperikolli, minkä löydät ja vieritä sitä. Kolmannessa vaiheessa voit kasata päälle esimerkiksi kirjoja ja perheen koiran. Aktivoi kanssaeläjät Rakenna paaleista hauska agilityrata. Tästä nauttivat lemmikit kissasta kilpikonnaan, vaikkeivat ne mitään koskaan tule oppimaankaan. Lapset saattavat oppia, kokeile rataa heihinkin. Voit myös muokata agilityradan kätevästi labyrintiksi. Todennäköisesti tässä vaiheessa karanteenikevättä perheenjäsenten naamojen tuijottelu vituttaa jo niin paljon, että kaikkein mieluiten eksytät heidät yksi toisensa jälkeen valkoisen labyrintin uumeniin. ARKI Ei tässä hätää mitään V essapaperia on kevään mittaan hamstrattu kotitalouksiin niin, että varmasti riittää. Säästääksemme kanssaihmisten herkkiä paikkoja hiertymiltä ja punoitukselta sekä helpottaaksemme kulkua paperipaalien reunustamissa asunnoissa, kehitimme materiaalille muutakin käyttöä kuin ainaisen pyyhkimisen.
23 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73
24 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 RUOKA
25 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 S ushiraja on murtunut, lopultakin. Joensuussa on tarjolla buffetsushia, on noutosushia – markettien kelmeissä valoissa kellottelevia nigirejä kauhotaan kärryihin kaksin käsin. Soijaa rahdataan kotiin säästöpullossa, niin paljon tuota suolaista mustaa kultaa lorotellaan menemään. Sulkasadon ruokatoimitus on kuullut huhun, että joensuulaisten kassilohen kiintiö on täynnä, ja suolatasapainon järkkymisestä jyrkkään noususuhdanteeseen lähtenyt verenpaine on ylittänyt kestettävät mittasuhteet. Ei maistu miso, ei hotsita hosomaki. Jotain muuta on saatava pöytään. Ehdotamme paluuta kansanomaisen ruokatalouden piiriin. Oppainamme toimivat maisteri Aino Lampisen toimittama Karjalainen keittokirja vuodelta 1978 sekä liperiläistä ruokaperinnettä esittelevä Tuplahuttu ja sipruvelli: liperiläisen särpimen synty (2010). Verenpaineeseen emme lupaa mainittavia muutoksia – tässä kyydissä saattaa käydä päinvastoin. Sushiunatkoon! Löytyisikö pohjoiskarjalaisista perinneruuista uutta twistiä kotikeittiöön? Nyrkkirieska (kovaotranen) Varataan kylmä liemi (vettä tai piimää) ja kylmät jauhot. Taikinan liemeen liuotetaan suola ja otralestyistä alustetaan kova taikina, niin kova, että se on leivottava nyrkillä. Taikina leivotaan heti noin sentin paksuisiksi rieskoiksi. Rieskat pistellään ja pannaan kiireesti kuumaan uuniin. Rasvarieska syntyy, kun taikinaan lisätään hienoksi hakattua tai sulatettua sianitraa tai silavaa. Teppovesi Kylmään veteen hämmennetään seulottuja kaurajauhoja veteläksi velliksi ja makua parannetaan tuntuvalla suolalla. Vatkataan vähän aikaa, ja on valmista syötäväksi leivän kyytimiehenä. Piimämölly Piimän sekaan pilkotaan hapanleipää pieniksi mureniksi, ja ruoka syödään sellaisenaan. Lanttulohot Lantut kuoritaan ja viilotaan puukolla ohuiksi lastuiksi. Lanttuvuolut pannaan pataan, vähän suolaa mauksi ja haudutetaan uunissa kypsiksi. Pata pannaan kukkurapääksi, käsin painellaan lanttuja tiukempaan ja kanneksi pannaan vati alassuin. Kypsät lohkot ovat tumman ruskeita. Syödään kylmiltään siltään. Sipruvelli Tarvitaan 1 kkp herneitä, vettä, litra perunalohkoja, 300 g kerrossikaa eli kylkilihaa, suolaa Liota herneet yön yli ja keitä pehmeiksi. Lisää joukkoon pienet perunan lohkot ja jatka keittämistä, kunnes perunat ovat pehmenneet. Soseuta ja lisää pieniksi sipruiksi leikattu ja hyvin ruskistettu sianliha. Lisää vettä, jotta saat paksuhkon vellin. Mausta suolalla. Sipruvelli on tuhtia ruokaa ruisleivän kera.
26 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 Töllöt auki, nyt tulee Nyt kun television katselu on taas muodissa ja iltojemme ainut ilo, Sulkasato Duunarille donna Miksi vain maajusseilla on oikeus etsiä morsianta parhaaseen katseluaikaan sillä välin, kun muut duunarit ja akateemikot elävät puutteessa? Ruutuun tarvitaan myös Duunarille donna, Liikemiehelle lolita, Insinöörille irma, Piirinuohoojalle pirkko, Hammasteknikolle hanhikki ja Suntiolle suttura. Eristäytyjät Ketä enää kiinnostaa seurata Filippiineillä kuvattuja Selviytyjiä, kun elämä on yhtä selviytymistä kotimaassakin. Neljän seinän sisälle sullotuista suomalaisista valitaan kilpailijat, joiden on tultava kaksi viikkoa toimeen kaappiin hamstraamillaan purkkihernekeitoilla. Viihdykkeeksi kilpailijoille heitellään yksinkertaisia tehtäviä. Se joka nopeimmin kiertää kaakeliuunia ympäri tai hyppii seinille, pääsee palkintomatkalle tyhjään yökerhoon nauttimaan yhden oluen. Supernänni Supernanny on tuttu vieras kurittomien kakaroiden kodissa, mutta myös vallattomat vastasyntyneet pitää saada ruotuun – ne, jotka sylkevät tissin suustaan tai lutkuttavat äitinsä hinkit verille. Ei hätää – Supernänni rientää apuun! Kaappaus makkarissa Kokeiletko illasta toiseen samoja asentoja? Eikö SE tule? Ahdistaako jo pelkkä ajatus, että pian koittaa ilta? Koulutettu asiantuntija tulee kahdeksi illaksi tirkistelemään puuhiasi, vie sinut apuvälineostoksille, opastaa kädestä pitäen uuden elämän alkuun ja tulee parin kuukauden kuluttua tarkistamaan, joko nukkumisongelmasi ovat helpottaneet. Mitä miehesi tekisi? Uudessa sykähdyttävässä gameshowssa vaimot kisaavat siitä, kuka tuntee miehensä parhaiten. Kun vaimo poistuu paikalta, voiko mies vastustaa ilmaista viinaa, vaikka huomenna on etätyöpäivä? Unohtaako hän olevansa naimisissa, kun vieras hentukka vokottelee vällyjensä väliin? Kenen mies keksii salamana valkoisen valheen päästäkseen pälkähästä? Voittajapariskunta pääsee parisuhdeterapiaan.
27 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 Pitääkö olla vaipoissaan? Eri puolueiden puheenjohtajat ja vanhusten hoitokotien johtajat toimivat panelisteina tässä ajatuksia herättävässä keskusteluohjelmassa. Heidän tulee istua suoran lähetyksen ajan täyteen paskotuissa vaipoissa ja katsoa livekuvaa vanhustenhoidosta eri puolelta Suomea. Lopuksi esitetään kysymys: pitääkö olla huolissaan, jos joku on 12 tuntia samoissa vaipoissaan? Mitä tänään juotaisiin? Kalsarikännien vetäminen helpottuu entisestään, sillä Mitä tänään juotaisiin -ohjelma tarjoilee jokaisena arki-iltana helpot reseptit nopeisiin drinksuihin ja maittavimpiin cocktaileihin. Lisäksi saat vinkkejä halvimmista kyykkyviineistä. Pomo etäpiilossa Ajankohtainen sarja pureutuu etätöiden luvattuun maailmaan. Yrityksen pomo asentaa työntekijöidensä työkoneisiin ja -puhelimiin vakoilulaitteen. Seuraavana päivänä hän kaappaa laitteet. Loivaliikkeisiä alaisia hän rankaisee toistuvilla Teams-kokouksilla, kun taas ahkerat alaiset pääsevät seuraavana kesänä oikeisiin töihin lähimmän viljelijän mansikkapellolle. Lapsi naapurin miehen kanssa Intiimissä lapsettomuutta käsittelevässä sarjassa sukelletaan aidan toiselle puolen, jossa ruoho on aina vihreämpää. Ohjelmaan valitut pariskunnat antavat naapurin miehille luvan käydä kololla ja kokeilla onneaan spermanluovuttajina. Naapurin miesten omat vaimot voivat parin vuoden päästä tirkistellä kilpaa aidanraosta, onko Siposten pojalla yhtä kihara tukka kuin omalla siipalla. Taru Korhosen herrasta Arkirealistisessa elokuvatrilogiassa alkoholisoitunut Herra Korhonen lähtee taistelemaan pullon henkeä vastaan taskussaan Antabus-kapseli, jota hän ei painostuksesta huolimatta halua laittaa suuhunsa. Synkälle ja pimeälle matkalle lähtevät mukaan vuosien saatossa tutuksi tullut sosiaalivirkailija Saara, elämän murjoma vertaistukihenkilö Pertti AA:sta, sympaattinen poliisi Seppo sekä Siun Soten virkaintoinen terveydenhoitaja Tuulikki. Yhdessä he taistelevat liskoja vastaan lopullisena päämääränään kukistaa Kuningas alkoholi. Supernänni! ehdottaa tuotantoyhtiöille tuttuja sarjoja ja elokuvia hieman eri formaatein.
28 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 karjalainen. /kaiku Uutisia vapuista, joita et ehkä muista... Karjalaisen digiarkisto RÄÄKKYLÄ www.raakkyla.? Poikkea etätyöhön Rääkkylään SAATAT jäädäkin!
29 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 Hauskaa Vappua! Järki päässä pitää lääkärin loitolla TURVALLISTA VAPPUA! www.siunsote.? Pohjois-Karjalan sosiaalija terveyspalvelujen kuntayhtymä Kukaan ei jää yksin. TURUNEN-TOIVANEN!!! KUTSUITTE SITTE KYTTÄÄJÄN KAH VILLE. MIE KUULIN!! JÄRKI HOI?! NYT SILLÄ ON VERHOT AUKI JA SE VILKUTTAA!!!!!!
30 SULKASATO 73 // VAPPULEHTI 2020 O lipa kerran kolme kaljua, jotka asuivat metsän keskellä pienessä kamarissa äitinsä nurkissa. Oli Iso Kalju, joka yritti peittää kaljunsa lippalakin alle, ja oli Keskikalju, jonka kalju kiilsi kilpaa keskipäivän auringon kanssa. Pikkukalju oli vasta ajanut itsensä kaljuksi, mutta karvattomuus suorastaan imarteli hänen kallonsa kaunista muotoa. Eräänä iltana äiti tarjoili kaljuille iltakaljat peräkamariin. Kalja oli kuitenkin niin huurteista, että kaljut päättivät katsoa ensin Tulosruutua. Kaljut rojahtivat vuoteisiinsa eikä aikaakaan, kun he jo kuorsasivat. Sillä välin tyttö nimeltä Kultakutri kulki lähistöllä. Hän oli tälläytynyt pikkumustaan ja punaisiin korkokenkiin, mutta ei halunnut lähteä kaupunkiin asti munaa metsästämään. Kultakutri halusi suosia lähimulkkua, sillä se oli taloudellisempaa, ekologisempaa ja vaivattomampaa -metsäthän suorastaan kuhisivat puutteessa eläviä peräkamaripoikia. Yhtäkkiä Kultakutrin kengän korko takertui juurakkoon ja katkesi. Samassa hän näki edessään pienen mökin ja päätti mennä avonaisesta ovesta tyrkylle. Mökissä oli hiljaista, mutta peräkamariin löydettyään Kultakutri näki pöydällä kaljatuoppeja. Kävely oli tehnyt hänet hyvin janoiseksi, ja ensimmäiseksi tyttö tarttui kaksin käsin Ison kaljun suureen tuoppiin. Kalja oli kuitenkin liian väkevää. Seuraavaksi Kultakutri otti hörpyn JOENSUU KESKUSTA Kauppakatu 16 AVOINNA: MA–LA 8–21 SU 11–21 www.k-citymarket.fi 0400 551104 / T:mi Tapani Nuutinen, Jero LU OMUSO RAA ilman lisäaineita ilman lisämaksuja ilman lisäpaineita Kultakutri Siv un 10 kuv a-a rvo itu ste n oik eat vas tau kse t: Kuv a 1: Pitk äky ntin en vei juo ksu kal jan . Kuv a 2: Nen ä kip eäk si tak sijo nos sa. Kuv a 3: Kak si lou kka ant ui nok kak ola riss a. Kuv a 4: Rat tiju opp o jäi pol iisi n haa viin .
31 VAPPULEHTI 2020 // SULKASATO 73 Keskikaljun keskiketterästä. Kalja oli kuitenkin liian väljähtänyttä. Lopulta Kultakutri siemaisi olutta Pikkukaljun pienestä tuopista ja kuinka ollakaan, se oli juuri sopivan makuista! Hän litki koko tuopillisen yhdellä kulauksella ja röyhtäisi päälle. ”Mitähän muuta täällä mahtaa olla tarjolla?” Kultakutri mietti ääneen hieman humaltuneena. Hän hiipi horjuen peremmälle huoneeseen ja huomasi huoneen nurkassa kolme vuodetta. Nähdessään kolme kuorsaavaa kaljua Kultakutria alkoi panettaa. Ensimmäiseksi hän ryömi Iso Kaljun mahtavan kokoiseen vuoteeseen, avasi Iso Kaljun vetoketjun, kääri pikkumustansa helman ja istuutui Iso Kaljun kullin päälle. Kulli oli kuitenkin aivan liian iso. Seuraavaksi Kultakutri kömpi Keskikaljun vuoteeseen ja toisti saman tempun. Keskikaljun kikkeli oli kuitenkin aivan liian keskinkertainen ja veltto. Lopulta Kultakutri paneutui Pikkukaljun pieneen petiin ja veti esiin pikkuruisen pippelin. Sehän oli täsmälleen sopiva! Hän alkoi liikkua rytmikkäästi pippelin päällä. Pian kaljut havahtuivat voihkintaan. Iso Kalju ponkaisi pystyyn niin nopeasti, että housut valahtivat nilkkoihin. ”Joku on maistanut tuopistani! Ja joku on yrittänyt istua kullini päällä!” hän örisi. ”Joku on maistanut minunkin tuopistani! Ja yrittänyt istua minunkin munani päällä!” ärähti myös Keskikalju. Lopulta heräsi myös Pikkukalju ja sai ähkäistyksi: ”Joku on juonut minun tuoppini viimeistä pisaraa myöten. Ja joku on istunut mulkkuni päällä, ja hän istuu siinä vieläkin!” Siinä samassa Pikkukalju ulahti ja laukesi niin voimakkaasti, että Kultakutri lensi lattialle. Kun tyttöparka tokeni säikähdyksestään, hän juoksi kotiin spermat reisiltään roiskuen niin nopeasti kuin paljailla jaloillaan pääsi. Eikä hän sen koommin enää peräkamaripojista haaveillut. ILTASATU ja kolme kaljua
Kesäiset keitaat keskellä kaupunkia! Tule viihtym ään terass ille!