MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 1 • 1.2.2017 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö UUTISROBOTTI kirjoitti jo suomenkielisen urheilu-uutisen. Nyt koneita valjastetaan avuksi vaaleihin. Roboteista tulee pian toimitusten rutiinia. » Sivut 10–13 Ville Tolvanen: Hallitusten merkitys kasvaa mediayhtiöissä. » Sivut 4–5 Selvitä lukijan arjen liikkeet Pirkanmaalainen testi Lehti investoi riskirajoilla digiin – levikki nousi. » Sivu 14 Mitä iloa chatboteista? Olli Sulopuisto haravoi uudet ideat maailmalta. » Sivu 17 Klikkijuttu vs. valeuutinen Jani Halme kolumnoi mediasta ja mainonnasta. » Sivu 20 Silja Tenhunen: Elämänpiiri ratkaisee kiinnostuksen. » Sivu 8 VESA LAITINEN
SuomenLehdistö 1/2017 3 1/2017 kolmesta poikki Huonoin toimitus ikinä sisältö AJANKOHTAISTA 4 Mediayhtiöiden hallituksissa on käyttämätöntä potentiaalia. 5 Miltä sanomalehti näyttää startup-kriteerein arvioituna? kysyy Juha Kaunisto. 6 Raija Kantomaa tekee MTV:n uutisia pelkän puhelimen varassa. 8 Lukijan elämänpiiri vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä hän toivoo lehdeltä, sanoo Silja Tenhunen. TAUSTAT 10-13 Voitto, Rosalinda, Hokkibotti... Uutisrobotit ovat nyt todellisuutta Suomessakin. 14-16 Pirkanmaan Lehtitalo sai levikin ja mainoseurot kasvuun satsaamalla uuteen. PALSTAT 17 Uusi palsta: Olli Sulopuisto kerää ideat maailmalta. 18 Google ja Facebook eivät pelota Karjalaisen Pasi Koivumaata. 20 Uusi palsta: Jani Halme kirjoittaa mainonnasta ja sen vierestä. 23 Kalevan Juha Laakkonen kaipaa impulsseja. ” Hassu viraalihitti ei ole yhtä arvokas kuin uniikki, lukijan näkemystä lisäävä artikkeli – ainakaan, jos halutaan tilaajia.” 400 000 euroa digiin? ”Olimme kokeilleet jo montaa keinoa”, sanoo Pirkanmaan Lehtitalon Olli Sirén. s. 14 Suomi 100 Noora Autio Miten lehtenne on mukana Suomi 100 -juhlavuodessa? Miksi koette tärkeäksi osallistua Suomen juhlavuoteen? Mitkä ovat lehdistön tärkeimmät tehtävät nyky-Suomessa? Kyösti Karvonen vastaava päätoimittaja, Kaleva Järjestämme yhteistyökumppaniemme kanssa Pohjois-Suomen 16–19-vuotiaille kirjoituskilpailun, jossa nuoria herätellään pohtimaan Suomen tulevaisuutta. Teemme juhlavuoteen liittyvää sisältöä. Suunnitteilla on myös erilaisia tapahtumia. Kun Suomi juhlii tasavuosia, on luontevaa ja välttämätöntä, että juhlavuosi näkyy sisällöissämme. Näkyvyys ei kuitenkaan saa olla vain suureellista pönötystä vaan myös aiheen kriittistä arviointia ja tavallisten kansalaisten mukaan ottamista. ”Vaihtoehtoisten faktojen” maailmassa on yhä tärkeämpää kertoa oikeaa, tarkistettua tietoa ja puolustaa vastuunsa kantavien tiedotusvälineiden asemaa näköjään yleistymässä olevalta ajattelulta, ettei faktoilla olisi enää niin väliä. Olli Pursiainen päätoimittaja, Suupohjan Sanomat Vuoden aikana järjestämme kymmenkunta kylätapahtumaa levikkialueellamme teemalla ”Itsenäinen Suomi täyttää 100 ja Suupohjan Sanomat 120”. Teemme myös lehteen näyttävän jutun jokaisesta tapahtumasta. Lehti on ilmestynyt koko Suomen itsenäisyyden ajan ja kauemminkin. Sen historiaan kuuluu oleellisena itsenäisyysajattelu ja suomalaisuuden aate. Nykyinen Suomi on juhlan aihe, ja kun lehdelläkin on oma juhlavuosi, sopivat nämä teemat hyvin yhteen. Tärkeimmäksi on mielestäni noussut luotettavan tiedon jakaminen. Some-uutisointi on viemässä sanalta ”uutinen” luotettavuutta. Lehdistön tehtävänä on toimia siten, että luottamus säilyy. Helén Kurri päätoimittaja, Östnyland Olemme yhdessä Porvoon kaupungin kanssa perustaneet uuden Runeberg Junior -lastenkirjallisuuspalkinnon. Tarkastelemme yhteiskuntaa paikallisesta näkökulmasta reportaasisarjassamme hyödyntäen alueella vuonna 1917 ilmestyneitä ruotsinkielisiä paikallislehtiä. Siksi että lehdistö on ollut ja on yhä niin merkityksellinen osa yhteiskuntaa. Kirjallisuuspalkinnolla annamme lastenkirjoille sen arvostuksen, jonka ne ansaitsevat, ja edistämme lasten ja nuorten lukemista. Lehdistön ydintehtävät tiedottaminen, kommentoiminen ja tutkiminen ovat yhtä tärkeitä ja ajankohtaisia kuin ennenkin. Nyt kun valeuutiset leviävät nopeasti, luotettavien, informaatiotulvasta tietoa seulovien ja analysoivien medioiden merkitys kasvaa. > Lue lisää verkossa ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.suomenlehdisto.fi LEHTI KÄYTTÄÄ resursseja juttuihin, joita harva lukee: taustoittamattomiin uutisiin, joissa kerrotaan uusimmasta käänteestä – ja jotka voi lukea muualtakin. Feature-sisällöt ja kolumnit koskevat liian harvoin polttavia kysymyksiä. Editointi painottuu kielen viilaukseen, kun siitä olisi suurin apu suunnitteluvaiheessa. Uutisointi on tekstipainotteista, vaikka mobiili on kuvallinen maailma. JA LÖYSIHÄN toimituksen sisäinen työryhmä paljon muutakin korjattavaa: Toimitus kaipaa lisää visuaalisia asiantuntijoita, joita myös pitäisi osallistaa aiemmassa vaiheessa journalistista prosessia. Samoin kirjoittajien tulisi auttaa visuaalisen journalismin muotoilussa. Tavoitteet ja vastuut ovat epäselviä. Ketkä ovat ensisijaista yleisöä ja mitkä journalistiset muodot priorisoidaan? Mittarit ovat vääriä. Sivunäytöt eivät mittaa menestystä: hassu viraalihitti ei ole yhtä arvokas kuin uniikki, lukijan näkemystä lisäävä artikkeli – ainakaan, jos halutaan tilaajia. Liian harva ylipäätään pääsee käsiksi dataan. Organisaatiorakenne on vanhentunut. Tärkeiden teemojen seuranta jakaantuu useille osastoille – tarvitaan temaattisia tiimejä, joita voidaan perustaa ja purkaa kevyesti. Tuotteistus ei toimi: toimitus keskittyy päivän kiireisiin, kun tulevaisuuden käyttökokemusta suunnitellaan pidemmällä perspektiivillä. Printti dominoi tekemistä ja työrytmiä, vaikka juuri paperilehden tekeminen pitäisi erottaa omaksi osastokseen. KUULOSTAAKO TUTULTA, edes osin? Onneksi olkoon, tekemisenne on maailmanluokkaa! Esimerkit ovat New York Timesista. Ne tulevat esiin lehden vuoteen 2020 katsovassa raportissa Journalism That Stands Apart. Toki NYT on analyysinsa mukaan myös siteeratuin uutismedia, joka tekee maailman parasta journalismia ja kerää digituloja enemmän kuin monet kilpailijansa yhteensä. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Lue verkosta: New York Times katsoi vuoteen 2020 – näihin toimiin se ryhtyy heti, www.suomenlehdisto.fi
4 SuomenLehdistö 1/2017 AJANKOHTAISTA Hallituksen merkitys kasvaa mediayhtiöissä. Niihin tarvitaan uuden liiketoiminnan osaamista. MEDIATALOJEN HALLITUKSET ovat suuri käyttämätön voimavara. Mediaalalla luotetaan yhä liikaa toimivan johdon kykyyn vastata yksin muutoksiin, vaikka toimitusjohtajan tukijoukoksi kannattaisi rakentaa vahva ja monipuolisista osaajista koostuva hallitus. Näin ravistelee Digitalist Network -verkoston perustaja Ville Tolvanen, joka on konsultoinut monia suuria yrityksiä ja vetänyt niiden strategisia kehitysprojekteja. Tolvasen mukaan hallituksiin tarvittaisiin erityisesti poikkitieteellistä osaamista ja erilaisia spesialisteja, kuten digitalisaation ja uudenlaisen mainonnan asiantuntijoita. Perinteisesti mediatalojen hallituksissa on ollut paljon omistajia, suvun edustajia ja paikallisia yrittäjiä. Myös konsultointiyhtiö Digital Media Finlandin toimitusjohtajan Jari Muikun mielestä mediatalojen menestykselle olisi tärkeää, että niiden hallituksissa olisi riittävästi uuden liiketoiminnan asiantuntijoita perinteisen liiketoiminnan osaajien rinnalla. Hyvässä hallituksessa on hänen mukaansa sekä sisällön tuottamiseen liittyvää osaamista että teknistä ja markkinoinnillista ymmärrystä. Ratkaisevaa on ammattinimikkeiden sijaan juuri osaaminen ja näkemyksellisyys. – Hallituksissa tarvitaan entistä enemmän oman laatikon ulkopuolelle näkeviä ihmisiä. Jos omistajat haluavat katsoa pääomansa perään, paine ottaa hallitukseen perheenjäsenen sijaan joku muu kasvaa – ellei perheenjäsenellä ole riittävää osaamista, Muikku sanoo. Tolvasen mielestä omistajien pitäisi ymmärtää, että menestyvät yritykset kilpailevat myös parhaista hallituksen jäsenistä. – Kannattaa lähteä tutkimaan, mitä löytyy omaa aluetta kauempaa ja millaista annettavaa erilaisella ajattelijalla voisi olla, hän kannustaa. Hallitus puntaroi suunnan ja investointitarpeet Kummankin konsultin mielestä hallitusten merkitys on kasvanut merkittävästi viime vuosina, koska mediamarkkinat ovat muuttuneet niin dramaattisesti. Nykyisin yhtiöt joutuvat tekemään linjanvetoja, jotka voivat poiketa suuresti niiden aiemmasta toiminnasta. – Yritysten pitää päättää esimerkiksi, mihin uudentyyppisiin liiketoimintoihin ne lähtevät mukaan, paljonko niihin investoidaan rahaa ja henkilöstöä ja katsotaanko pääoman kehitystä kärsivällisesti vai halutaanko nopeita tuottoja. Kaikille keskeisille strategisille päätöksille tarvitaan hallituksen hyväksyntä, Jari Muikku sanoo. Hallitusten rooli korostuu Muikun mukaan erityisesti siinä mietinnässä, miten tasapainoillaan uuden ja vanhan bisneksen välillä. – Analogisen euron tilalle on tullut digisentti. Toki tulojen vähenemisestä seuraa lisää haastetta liiketoimintaan, hän toteaa. Sanomalehtiyhtiöissä oltiinkin totuttu pitkään hyviin tuottoihin ja tasapainoiseen tilanteeseen. Nyt kun liiketoimintamallit, kilpailukenttä, teknologia ja kuluttajien käyttäytyminen muuttuvat jatkuvasti, yrityksen ja sen hallituksen pitää pystyä Ville Tolvasen mielestä ennen kaikkea luomaan iso kuva tulevaisuudesta. – Hallitus arvioi muutosja investointitarpeita, tunnistaa mahdollisuuksia ja haastaa. Ennen hallitukselle riitti monesti raportointi ja ohjaus; nyt tarvitaan laajempaa näkemystä. Hallituksen tärkein etu on ajaa yrityksen etua. Vastakkainasettelusta samaan joukkueeseen Monet hallitukset ovat miesvaltaiHyöty irti hallituksesta Ville Tolvanen. Jari Muikku.
SuomenLehdistö 1/2017 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE JOULUKUUSSA JÄRJESTETTY kasvuyritystapahtuma Slush näkyi voimakkaasti mediassa, mielipiteiden jakautuessa vilpittömästi innostuneesta huvittuneeseen tai jopa närkästyneeseen. Erityisen voimakkaita tunteita herättivät tuomariston arvioimat myyntipuheet eli pitchit, jotka näyttäytyvät ulkopuolisille helposti pelkkänä sirkuksena. Pahimmillaan pitchaus koetaan jopa kiusaamisena, sillä rehellinen palaute yritysideasta on innokkaalle yrittäjälle usein vähemmän mairittelevaa. MUTTA MILTÄ NÄYTTÄISI perinteinen suomalainen sanomalehti startup-kriteerein arvioituna? Monille kasvuyrityksille ensimmäinen kompastuskivi on liian löyhästi määritelty liiketoiminnan fokus. Jos tarjoaa kaikille kaikkea, päätyy oikeasti tarjoamaan ei-mitään ei-kenellekään. Tässä media joutuu heti koville, sillä sanomalehdillä toiminta-alue on usein ainoa rajaava tekijä. Paikallisuudessa ja monesti myös käytännön monopoliasemassa on toki puolensa, mutta kasvuyrityksiä arvioidessa kansainvälinen potentiaali on kuitenkin elintärkeää. Ei hyvältä näytä. TOINEN ARVIOINNISSA merkittävä tekijä on ymmärtää, kuka yrityksen asiakas lopulta on, erityisesti monimutkaisemmissa ansaintamalleissa. Tässäkin sanomalehti on usein hieman vaikeassa raossa, sillä perinteinen tasajako tilausja mainostuottojen kesken tarkoittaa samalla jakoa kahteen täysin eri liiketoimintamalliin. Printissä ongelma ei ole niin merkittävä, sillä paperilla mainokset ovat myös lukijoiden haluamaa sisältöä. Digitaalisissa palveluissa mainosten ja sisällön suhde on kuitenkin erittäin haastavaa tasapainottaa. Toiselle kumarrat, toiselle pyllistät. Vaikka yllä mainitut asiat ovat tärkeitä, yksi on kuitenkin yli muiden: työntekijät. He ovat erityisen tärkeitä rahoittajille, jotka eivät usein sijoita niinkään yritykseen tai ideaan, vaan hyvään tiimiin. Startup käsitteenä määritelläänkin usein niin, että kyseessä on yritys, joka etsii oikeaa asiakaskuntaa ja sille sopivaa tuotetta. Hyvä tiimi kykenee reagoimaan nopeasti uusiin mahdollisuuksiin, vaikka lopullinen tuote on usein täysin erilainen kuin mitä suunniteltiin. Ei kuulosta sanomalehdeltä. Näin pikaisella katsauksella näyttääkin, ettei perinteisen suomalaisen sanomalehden arviointi startup-kriteereillä ole kovinkaan rakentavaa. Onneksi kaikkien yritysten ei tarvitse olla kasvuyrityksiä ollakseen hyvää liiketoimintaa. ON KUITENKIN paljon, mitä sanomalehdet voivat oppia kasvuyrityksiltä. Vastaus löytyy yllä mainitusta startupin käsitteestä. Samaan tapaan kuin kasvuyritykset etsivät paikkaansa, tulisi sanomalehtien lähestyä asiakaskuntaansa ja sille tarjottuja palveluita ennakkoluulottomasti erilaisten kokeilujen kautta. Tämä tarkoittaa myös vanhasta luopumista, ja kahden isännän palvelemisen sijaan sanomalehden tulisikin keskittyä vain lukijoiden edun ajamiseen. Kyllä, usein se tarkoittaa digitaalisten mainostuottojen uhraamista. Lopulta avain on oikea tiimi, joka ymmärtää tarpeen muutokselle. Siihen kannattaa panostaa. Juha Kaunisto on sarjayrittäjä, joka on ollut mukana arvioimassa ja kouluttamassa satoja kasvuyrityksiä Startup Sauna -kiihdyttämössä – sekä pitchaamassa omia yrityksiään vaihtelevalla menestyksellä eri tilanteissa. ki ss ap öy dä lle ” Kahden isännän palvelemisen sijaan sanomalehden tulisikin keskittyä vain lukijoiden edun ajamiseen. Kyllä, usein se tarkoittaa digitaalisten mainostuottojen uhraamista.” Kasvuyritys vai laskuyritys? Hyöty irti hallituksesta sen jäsen on ennen kaikkea osaava, motivoitunut ja sitoutunut – eikä istu hallituksessa vain saavutettuna etuna. Erityisen tärkeäksi nykyisessä tilanteessa muodostuu yrityksen toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan välinen yhteistyö. Muikun mielestä nopeasti muuttuvilla markkinoilla työparin suhde korostuu, koska strategisia linjauksia on tarpeen tarkistaa entistä useammin. Toisaalta pitää vaalia omaa linjaa eikä jatkuvasti myllertää äkkikäännöksillä yhtiön toimintaa. Tolvasen mukaan ajatus siitä, että hallitus valvoo toimitusjohtajaa, on vanhentunut. Toki hallituksella on edelleen valta erottaa toimitusjohtaja, mutta vastakkainasettelusta tulisi päästä avoimuuteen. – Parhaimmillaan hallituksen kokous on toimitusjohtajan paras työpäivä, joka antaa uusia eväitä. Yhtiön johtoryhmä ja hallitus muodostavat samaan suuntaan pelaavan joukkueen. Noora Autio ” Parhaimmillaan hallituksen kokous on toimitusjohtajan paras työpäivä, joka antaa uusia eväitä.” sia. Jari Muikun mielestä sukupuoli ei ole yksinään ratkaiseva tekijä, mutta toki naisvaltaiselle yleisölle suunnattua lehteä koskevissa päätöksissä naisten äänen olisi hyvä kuulua. Jos yhtiöllä on pyrkimyksiä kansainväliselle pelikentälle, myös hallituksessa pitäisi konsulttien mukaan olla siihen liittyvää ammattitaitoa. – Ei tarvitse välttämättä olla ulkomaalainen, kunhan on tietoa kansainvälisistä markkinoista, Ville Tolvanen sanoo. Tolvasen mukaan hyvä hallitukMiten toimii tehokas hallitus? TANELI TIKKA MTV:n hallituksen jäsen Media-alalla teknologiakentän ymmärtäminen ei ole enää suorittavan tason asia – vaan täysin strategisessa ytimessä. Tästä syystä täytyy suhtautua epäilevästi jokaisen sellaisen mediayhtiön kompetenssiin, jolla ei ole hallituksessaan vahvaa teknologiaosaamista. Hallituksen tulee olla se paikka, mistä toimitusjohtaja ja ylin johto saavat sparrausta, tukea, ratkaisuja ongelmiin, näkemystä ja parhaimmillaan jopa viisautta. Sen lisäksi että saavat käyttöönsä hallituksen jäsenten verkostot ja koko osaamisen. Hyvissä kokouksissa käydään läpi strategiaa, johtamista ja ihmisiä sekä taloutta. ANNE BRUNILA Sanoman hallituksen jäsen Hyvässä hallituksessa on avoin keskusteluilmapiiri: uskalletaan esittää erilaisia näkemyksiä ja perustella niitä. Hyvä hallitus haastaa rakentavalla tavalla yrityksen johtoa, mutta myös kannustaa ja tukee. Sillä on kykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Hallitukselta vaaditaan monipuolista osaamista, kykyä strategiseen ja visionääriseen ajatteluun faktoja unohtamatta sekä kiinnostusta seurata yrityksen toimintaympäristöön vaikuttavia tekijöitä ja muutostrendejä. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi MIIKA IMMONEN > Lue lisää Taneli Tikan ajatuksia siitä, miten toimii hyvä hallitus: www. suomenlehdisto.fi.
6 SuomenLehdistö 1/2017 AJANKOHTAISTA – Yleisö haluaa nähdä maailman suorana. Mielestäni toimittajan pitää nykyään kertoa, mitä on tekemässä: laittaa vaikka kuvaa Instagramiin. Kantomaa julkaisee jo matkalta juttupaikalle klipin: pysykää kanavalla, nyt mennään karhujahtiin. Hän on vienyt yleisönsä oopperaan ja Helsingin jätevesiverkkoon – paikkoihin, joihin ei helposti pääse. Parhaat livelähetykset Facebookissa ovat keränneet Kantomaan mukaan kymmeniä tuhansia katsojia. Niiden aikana toimittaja kysyy yleisöltä, mitä he haluavat tietää aiheesta. Facebookin algoritmit suosivat videoiden julkaisijaa, joten myös MTV Uutiset hyötyy yleisöstä. – Se generoi liikennettä valtavasti, Kantomaa sanoo. VINKKI TOIMITUKSEN esimiehille: Onko joukoissasi joku, joka on kiinnostunut kuvallisesta ilmaisusta ja innostuu herkästi? Hänestä voisi tulla johtava mojo-toimittaja tai jäsen tiimiin, joka kouluttaa muita. MTV Uutisissa sellaisen ovat muodostaneet Kantomaa ja toimittajakollega Rita Strömmer. Tällä hetkellä Kantomaan mukaan MTV:lle uutisia tuottavan Mediahubin kaikilla toimittajilla on perusvalmiudet mobiilijournalismiin. Viime syksynä Kantomaa teki usean kuukauden töitä kokopäiväisesti puhelimensa varassa. Hän kuvasi, leikkasi, haastatteli, käsikirjoitti, tekstitti ja lähetti juttunsa itse. Samalla Kantomaa pilotoi, miten mobiilijournalismin työprosessi toiVINKKI TOIMITTAJILLE: Kun teet seuraavan kerran haastattelua, videoi kaksi olennaisinta kysymystä puhelimellasi ja julkaise pätkä esimerkiksi Twitterissä. – Aloita sillä. Se ei ole ylivoimainen tehtävä, MTV Uutisten toimittaja Raija Kantomaa kannustaa. Kantomaa on eräänlainen mojolähettiläs toimituksessaan. Muutama vuosi sitten hän kiinnostui mobiilijournalismista: siitä, mitä toimittaja voi tehdä pelkän älypuhelimensa varassa. Kantomaa haki Koulutusrahastosta tukea, jolla ryhmä maikkarilaisia saatiin alan ensimmäiseen Mojoconkonferenssiin Dubliniin. Nyt hän tekee iPhonellaan audiovisuaalista sisältöä television pääuutislähetyksiin, verkkoon ja sosiaaliseen mediaan. Yhden hengen lähetysyksikkö on toki tehokas, ja uutistilanteesta ensitiedot saa julkaistua nopeasti puhelimesta paikanpäältä. Hyötyjä on muitakin. Yleisö haluaa nähdä maailman suorana, sanoo MTV:n mobiilitoimittaja Raija Kantomaa. Mojo-pioneeri raportoi livenä Raija Kantomaan mukaan mobiilijournalismi on hauskaa ja kuvaustilanteet intiimejä. ”Moni on sanonut, ettei olisi suostunut haastatteluun isolla televisiokameralla”. RAIJA KANTOMAA mii ja mitä välineitä tarvitaan, jotta puhelimella voidaan esimerkiksi tehdä suora lähetys televisioon. Nyt toimituksessa on kiertävä mojo-vuoro. – Muutkin pääsevät tekemään tätä, sillä vain tekemällä oppii. Kantomaan mukaan yleisö ei huomaa, että juttu on kuvattu iPhonella. MTV Uutisten vastaava päätoimittaja ja Mediahubin toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sanoo, että mobiilijournalismia nähdään heillä enenevissä määrin sosiaalisessa mediassa ja verkossa mutta myös televisiouutisissa. Hyötyinä ovat juuri läsnäolon tunnun luominen ja nopeus. – Mutta ei talk-show’ta tai pidempiä haastatteluja ruveta kuvaamaan puhelimalla, se on enemmän kenttätyöväline, Ylä-Anttila sanoo. VIELÄ LOPPUUN vinkki noin 50-vuotiaille: – Kun alat olla 50, millä säilytät työpaikan? Sillä, että olet edelläkävijä, otat uudet tekniset laitteet haltuun, Raija Kantomaa sanoo. Pitkästä toimittajan urasta on etua nopeutta vaativassa lajissa. – Ihmisellä, jolla ei ole taustatietoa yhteiskunnan rakenteesta, menee sormi monessa tilanteessa suuhun. Riikka Virranta ” Kun alat olla 50, millä säilytät työpaikan? Sillä, että olet edelläkävijä.” Näillä ohjeilla alkuun > Puhelimella pääsee pitkälle. iPhonen kuulokkeissa on studiotason mikrofoni. Muille puhelimille ei ole yhtä paljon hyödyllisiä sovelluksia. > Hyviä kuvausohjelmia ovat esimerkiksi MoviePro ja Filmic Pro, leikkausohjelmia iMovie ja LumaFusion. Tekstit voi lisätä Legend-sovelluksella. Sovelluksia on paljon ja YouTubessa opetusvideoita niiden käyttöön. > Myöhemmin voi hankkia parempia mikrofoneja, kuvanvakauttajia, kuvaushelikoptereita, 360-asteen kameroita... Lähde: Raija Kantomaa
SuomenLehdistö 1/2017 7 AJANKOHTAISTA SANOMAN UUDENLAINEN, yrittäjäperusteinen jakelupalvelu EarlyBird on saanut jaettavakseen lisää lehtiä: Etelä-Suomen Median Aamupostin, Keski-Uusimaan ja Uusimaan. Ennestään EarlyBirdin jakelussa pääkaupunkiseudun harvaan asutuilla pilottialueilla ovat olleet Helsingin Sanomat ja sen oheistuotteet Kuukausiliite ja HS Viikko sekä Kauppalehti, Hufvudstadsbladet ja Etelä-Suomen Sanomat. EarlyBird on kuin jakelun Wolt: siinä kuka tahansa voi hakea jakajaksi ja työskennellä joko freelancerina tai toiminimellä haluaminaan päivinä ja haluamillaan reiteillä. Lehdet jaetaan varhaisjakeluna arkisin aamupuoliseitsemään ja viikonloppuisin seitsemään mennessä. Palvelu perustettiin viime keväänä, ja sen tavoitteena on säästää harvan peittoalueen jakelukustannuksissa sekä mahdollistaa alueiden varhaisjakelu. Toiminta aloitettiin kesäkuussa Karkkilassa sekä lokakuussa Nummi-Pusulassa ja Mäntsälässä. Aiemmin alueiden lehdet olivat Postin jakelussa. Yhteyspäällikkö Patrick Helanderin mukaan tähänastisen kokemuksen perusteella näyttää siltä, että uudenlainen jakelutapa on merkittävästi edullisempi. – Jakelun järjestämisessä on toki riittänyt tekemistä, kun aloitimme puhtaalta pöydältä. Uuden alueen tultua on mennyt pari viikkoa siihen, että olemme löytäneet kaikki paikat ja reitit ja korjanneet jakovirheet. Sen jälkeen olemme päässeet hyvälle luotettavuustasolle. Helander kertoo yllättyneensä siitä, miten sitoutuneita jakajia EarlyBirdiin on saatu mukaan. Vaikka ihmisillä ei ennestään ole ollut jakamisesta juuri mitään kokemusta, he ovat ottaneet työnsä hyvin haltuun. – Tietysti kun on kyseessä yötyö, ei hakijoista mitään hirveää tulvaa ole ollut, mutta joka alueelle olemme löytäneet työntekijät ja vähän reserviäkin. EarlyBirdin toimintaa kehittää muun työnsä ohella Sanoman jakelutiimi, jossa työskentelee viisi henkilöä. Jakajat sopivat reiteistään heidän kauttaan. Tulossa on myös sovellus, jossa jakajat voivat suoraan valita haluamansa vapaat jakelureitit. Tavoitteena on automatisoida toiminta mahdollisimman pitkälle, jotta sen laajempi ylläpitäminen olisi mahdollisimman tehokasta. Helanderin mukaan EarlyBirdin toiminnan laajentamista muille alueille harkitaan parhaillaan. Hän näkee yrittäjävetoisessa jakelussa selkeän tulevaisuuden mahdollisuuden. – Vielä pitäisi saada mukaan uusia tuotteita, esimerkiksi aikakauslehtiä ja muuta tilattua aineistoa. Noora Autio m ik si ih m ee ss ä? Etelä-Suomen Sanomat on julkaissut jo jonkin aikaa humoristisia uutismeemejä. Miksi, päätoimittaja Perttu Kauppinen? Olemme miettineet, miten saisimme sisällöt leviämään sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookissa, ja toisaalta, miten voisimme viedä uutiset muihin kanaviin, kuten Instagramiin, ja saada uudenlaista yleisöä. Näitä tehdään silloin, kun ne syntyvät luontevasti. Ovatko meemit toimineet? Eivät ainakaan toistaiseksi niin hyvin kuin olisi toivonut. Kyllähän parhaita on jaettu Facebookissa ihan hyvin, mutta ei niin paljon kuin parhaita kolumneja. Ja sitten on käynyt ilmi, että osa lukijoista on herkkiä varsinkin poliittisille aiheille, ja niistä on tullut aika paljon palautetta. Osa ymmärtää, että näissä on kyse samasta kuin esimerkiksi pilapiirroksissa. Riikka Virranta Kuka tahansa voi ryhtyä jakajaksi Uutismeemi on uusi pilapiirros ” Tietysti kun on kyseessä yötyö, ei hakijoista mitään tulvaa ole ollut.” Sanoman jakelupalvelu EarlyBird on osoittautunut edulliseksi tavaksi toimittaa lehdet. Näin Etelä-Suomen Sanomat kommentoi lakiesitystä pidentää ravintoloiden anniskeluaikoja. EarlyBirdille on tulossa sovellus, jossa jakajat voivat valita haluamansa vapaat jakelureitit. EARLYBIRD
8 SuomenLehdistö 1/2017 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN ETELÄ-SUOMEN MEDIAN julkaisupäällikkö Silja Tenhunen asuu Helsingin Kalliossa. Aamuisin kello 6.48 hän kävelee 300 metriä pysäkille ja kulkee 35 minuutin matkan bussilla töihin Vantaalle kauppakeskus Jumbon lähelle ja palaa takaisin kuuden maissa. Kaupassa, kahvilassa, kirjastossa, kuntosalilla ja kampaajalla hän käy 300 metrin säteellä kotoaan. Arjessa kauimpana on elokuvateatteri kilometrin päässä. Samalla tarkkuudella lehtien tulisi Tenhusen mielestä tuntea alueidensa asukkaiden tyypilliset elämänpiirit. Pääkaupunkiseudulla ne ovat usein melko suppeita ja muoSilja Tenhusen mielestä lehtitalojen tulisi tuntea lukijoidensa elämänpiirit ja päätellä, mitä sisältöjä, miten ja mihin aikaan he tarvitsevat. Taito ennakoida ratkaisee menestyksen dostuvat pääasiassa työpaikan ja kodin välille, koska palvelut ja harrastukset ovat niin lähellä. Se, missä ihminen liikkuu, vaikuttaa ratkaisevasti hänen toiveisiinsa lehden sisällöstä. Jos esimerkiksi Tuusulan eteläosassa asuvien työmatkat suuntautuvat useammin Vantaalle ja Helsinkiin kuin Tuusulan keskustaan, heitä kiinnostavat todennäköisesti kyseisten alueiden liikenteeseen ja palveluihin liittyvät jutut. – Jos saamme tällaisen tiedon, meidän kannattaa miettiä, rakentaisimmeko heille asuinpaikan ja työskentelypaikan mukaan kahden lehden yhdistelmän Keski-Uusimaasta ja Vantaan Sanomista, Tenhunen heittää. Eri alueille sopivat Tenhusen mielestä myös erilaiset jakelutavat. Kerrostaloalueella, jossa kaikkien talojen alaraput ovat lukittuja, on vaikea jakaa kaupunkilehtiä. Jos alueelle on muodostunut selkeä keskus, noutopistelaatikot voivat olla toimiva ratkaisu. Jos taas alueella asuu paljon verkossa ja sosiaalisessa mediassa aktiivisia ihmisiä, heitä kannattaa tavoitella ennemmin niissä. – Esimerkiksi Facebookin Kallioryhmissä on enemmän jäseniä kuin alueella on asukkaita. Kruununhaassa sen sijaan ei ole vastaavia ryhmiä, sillä sen asukkaat eivät kaipaa samalla tavalla yhteisöä, Tenhunen sanoo. KUN TENHUNEN puhuu kaupunkisuunnittelusta, hänen silmistään paistaa into. Asuinalueiden tutkiminen on hänelle sekä harrastus että lähtökohta kehittämistyöhön Etelä-Suomen Median lehdissä. Kiinnostus siihen syttyi aikanaan kunnallispolitiikkaa opiskellessa ja kuntatoimittajan työssä. – Pääkaupunkiseudulle syntyy koko ajan pienten kaupunkien kokoisia kaupunginosia. Esimerkiksi Vantaan Kivistössä asuu muutaman vuoden päästä 30 000 ihmistä ja Helsingin Kalasatamassa 20 000 ihmistä. Siinä on iso joukko lukijoita tavoitettavaksi. Tenhusen mukaan mediatalojen tulisi ottaa alueiden ominaispiirteistä selvää tutustumalla kaupungeilta löytyvään dataan – kuten uusien asuinalueiden liikennesuunnitelmiin, sillä ne paljastavat jo ennakkoon paljon alueen tulevista asukkaista – sekä jalkautumalla ihmisten pariin. Etelä-Suomen Mediassa ihmisten elämänpiirejä selvitetään parhailSilja Tenhunen matkustaa aina lauantaisin kahville kaupunginosaan, jossa ei ole ennen käynyt. Muuten vapaaaika mahtuu kilometrin sisälle Kallion kodista. laan hyvin arkisella tavalla: Tuusulassa ilmestyvän sanomalehti Keski-Uusimaan ilmestymisalueen asukkaita alettiin joulukuussa pysäyttää kadulla ja pyytää piirtämään tabletilla olevaan karttaan, missä he asuvat, käyvät töissä, harrastavat ja hoitavat ostoksensa. Seuraavaksi kysely viedään verkkoon ja muihin kuntiin. VAIKKA TENHUNEN tietää paljon pääkaupunkiseudun elämänmenosta, hänen juurensa ovat Pohjois-Savossa Siilinjärvellä. Pikkutyttönä Tenhunen haaveili astronautin urasta, teki itselleen kuplamuovista ja lakanoista avaruuspuvun ja kuunteli isältään saamaansa selostusta kuukävelystä. Teini-iässä avaruus vaihtui kuitenkin journalismiin paikallislehti Uutis-Jousessa. Uutis-Jousen päätoimittaja Seppo Timonen muistaa Siljan määrätietoisena, pelottomana ja häkellyttävän lahjakkaana nuorena. Kun hän 16-vuotiaana haki tekemään lastenja nuortensivuja, hänellä oli jo haastattelussa valmis konsepti siitä, miten sivut voisi uudistaa. Tenhusen nykyiseen työhön Ete
SuomenLehdistö 1/2017 9 AJANKOHTAISTA Ilkka ja Pohjalainen tabloidiin ilman guruja ILKKA JA Pohjalainen muuttuvat tabloideiksi ensi vuoden keväänä. Syynä päätökseen on yhteistyön helpottuminen muiden lehtien kanssa sekä asiakkaiden mielipiteet. – Meillä ei ole ollut aiemmin painetta siirtyä pienempään kokoon. Pohjanmaalla lehti luetaan pääsääntöisesti kotona eikä työmatkan aikana, ja monet mainostajatkin ovat suosineet isoja pintoja. Nyt olemme kuitenkin havainneet, että aika on kypsä, Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja Matti Korkiatupa sanoo. Ilkan ja Pohjalaisen uudistus toteutetaan pääsääntöisesti omin voimin. Vaikutteita tulee muista Lännen Median lehdistä. – Muutosta on valmisteltu jo pitkään. Emme tarvitse ulkomaisia guruja, Korkiatupa sanoo. Noora Autio Osa lehdistä uhkaa jäädä vauhdista JOPA KOLMANNES suomalaisista sanomalehtikustantajista oli tappiollisia vuonna 2015. Tieto käy ilmi mediatalouteen erikoistuneen Turun yliopiston tutkijan Mikko Grönlundin tilinpäätösanalyysista. Analyysissa oli mukana 85 kustantajaa, mikä kattaa huomattavasti suuremman nimikemäärän. Vuonna 2015 lehtikentän keskimääräinen kannattavuus oli koko 2000-luvun huonoin, kun katsotaan nettotulosprosenttien mediaania. Kannattamattomat lehdet eivät edusta mitään yhtä ryhmää. Grönlundin mukaan yhtiöiden konkurssiriski on kuitenkin pieni, sillä omavaraisuusasteet ovat korkeita. Riikka Virranta Turun Sanomat julkaisi kirjallisuuspalvelun TURUN SANOMAT on lanseerannut TS Kirjan, kokonaan maksullisen verkon sisältökokonaisuuden, joka keskittyy lukemiseen. Se on toistaiseksi ainoa vain tilaajille suunnattu teema TS.fi:ssä. TS Kirja kokoaa kaikki Turun Sanomien kirjallisuussisällöt ja tarjoaa ekstraa. Olennainen osa konseptia ovat kirjallisuustapahtumat, joita lehti alkaa järjestää kumppaneidensa kanssa. TS Kirjan kaupallisena tavoitteena on sitouttaa ihmisiä digisisältöihin. Sitä ei voi ostaa erikseen, vaan se tulee osana esimerkiksi printin ja digin yhdistelmätilausta tai verkkotilausta. Riikka Virranta Veroale näkyisi lehtien digihinnoissa VALTIOVARAINMINISTERI Petteri Orpon esitys digitaalisten lehtien ja kirjojen arvonlisäveron alentamista nykyisestä 24 prosentista 10 prosenttiin sai alalla lämpimän vastaanoton. – Kyllä se antaa digitalisaatiolle vauhtia, sanoo Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta. Kalstan mukaan alempi alv-taso poistaisi hinnankorotuspaineita ja saattaisi näkyä kuluttajahinnoissa. Alman maakuntaja paikallislehdissä veroale siirtyisi suoraan kuluttajahintoihin, sanoo Alma Regions -yksikön johtaja Kari Juutilainen. Kalstan ja Juutilaisen mielestä päätöksen jälkeenkin ala on Suomessa korkeasti verotettu. Riikka Virranta Kaleva hajauttaa sijoituksiaan KALEVA MYI kaikki omistamansa Alma Median osakkeet kustannusosakeyhtiö Otavalle. Kaleva Oy:n toimitusjohtaja Jukka Haapalainen perustelee kauppaa sijoitusstrategian muutoksella. Sijoitussalkun riskit halutaan jatkossa hajauttaa useampaan maahan ja instrumenttiin. Kaleva oli ennen kauppaa Alman kolmanneksi suurin omistaja, ja sillä oli osakkeista 7,26 prosenttia. Syynä kaupan ajankohtaan oli Haapalaisen mukaan se, että nyt osakkeista saatiin hyvä hinta verrattuna siihen, millä ne on ostettu. Kaupassa Kaleva sai noin 30,8 miljoonaa euroa. Noora Autio Taito ennakoida ratkaisee menestyksen m ed ia no st o lä-Suomen Mediassa kuuluvat kaikki 19 sanomaja kaupunkilehden yhteiset toiminnot sekä kehitystyö. Isossa osassa tehtävää on hänen suosikkinsa: ennakointi. Tenhunen kertoo lukeneensa äskettäin Tarja Niinisalon pro gradu -työn ja huolestuneensa sen tulosten vuoksi entistä enemmän siitä, miten vähän suomalaiset mediatalot ennakoivat tulevaisuutta. Jo gradun nimi on avoin haaste lehtitaloille: ”Meidän tulevaisuudentutkimus on sitä, että seurataan, mitä muualla tapahtuu”. – Totta kai kaikilla lehdillä pitäisi olla visio siitä, missä muodossa ja minkälaista tuotetta ne tarjoavat vaikkapa kahden vuoden päästä. Se, miten hyvin pystymme ennakoimaan tulevaa, ratkaisee menestyksen. Etelä-Suomen Median lehdissä ennakointi näkyy kaupunkitutkimukKuka? Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Etelä-Suomen Median julkaisupäällikkö. Syntynyt 1972 Siilinjärvellä. Aloittanut journalistin uransa paikallislehti Uutis-Jousessa. Opiskellut Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja kirjallisuutta. Lukenut pitkänä sivuaineena kunnallispolitiikkaa. Työskennellyt muun muassa Uutisvuoksessa sekä vuodesta 2004 lähtien yhdeksässä eri tehtävässä Etelä-Suomen Mediassa, esimerkiksi Keski-Uusimaan uutispäällikkönä ja lehtien yhteistuotannon rakentajana. Asuu miehensä kanssa Helsingin Kalliossa. Myös molemmat sisarukset ovat opiskelleet toimittajiksi. Pikkusisko Asta Tenhunen työskentelee Savon Sanomissa. Puntari > Kyllä vai ei ruuhkamaksuille? Kyllä joustavalle julkiselle liikenteelle niissä kunnissa, joissa julkinen liikenne on rakennettavissa kustannustehokkaasti toimivaksi. Sen jälkeen voi vasta päättää, tarvitaanko autoilulle erillisiä maksuja, ja jos, minne. > Kestotilaukset vai mikromaksaminen? Molempia tarvitaan, mutta tärkein valuutta on aika. Jos lukija ei ole valmis käyttämään aikaa tuotteeseen, sen rahoitusmalli on merkityksetön. > Star Trek vai Star Wars? Star Trek: The Original Series. Spock, Kirk, Bones ja Scotty ovat täydellinen tiimi – yksi on looginen, toinen peloton partiopoika, kolmas kyyninen realisti ja neljäs laittaa minkä tahansa koneen toimimaan. Rekrytoisin nelikon milloin vain. JO H AN N A ER JO N SA LO ” Julkaisurytmi ei voi noudattaa sitä rytmiä, jolloin olemme töissä.” ”Tee video vain, jos pystyt keksimään sille koukuttavan verkko-otsikon.” Aamulehden videokanava Klipin tuottaja Tuukka Välimäki jutuntekijän oppaassa Pidä silmät auki. ”Empatia: se, joka tämän osaa valjastaa poliittiseksi voimaksi, voittaa seuraavat eduskuntavaalit.” Viestintäkonsultti Jan Erola (kuvassa) nimeää vuoden 2017 trendin Markkinointi & Mainonta -lehdessä. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE sen lisäksi muun muassa verkkoanalytiikan kehittämisessä. – Tällä hetkellä pystymme seuraamaan, mitä ihmiset lukevat juuri nyt, mutta seuraava askel on, että meidän pitää pystyä ennakoimaan juttujen kiinnostavuutta jo ennen julkaisua. Voisimme aloittaa työpäivän puhumalla siitä, mitä ihmiset haluavat tänään lukea – tai yllättää heidät täysin. KAIKILLA ETELÄ-SUOMEN MEDIAN toimittajilla on pääsy analytiikkaan. – Seuraamme, paljonko juttua on klikattu, kuinka kauan sitä on luettu, onko sitä jaettu ja onko samalla luettu muita juttuja. Täydellinen onnistuminen rakentuu näistä elementeistä, Tenhunen kertoo. Sosiaalisessa mediassa julkaiseminen perustuu Tenhusen mukaan seuraaviin piikkeihin: aamun työmatkat klo 6–8, lounastauko klo 11 ja illan prime-time klo 19.30–23. – Juttuja valmistuu eniten iltapäivällä, jolloin verkossa ei ole ketään. Julkaisurytmi ei voi noudattaa sitä rytmiä, jolloin olemme töissä, vaan sitä, jolloin ihmiset haluavat mediaa kuluttaa. Noora Autio
10 SuomenLehdistö 1/2017 TAUSTAT Robotit tulivat töihin Ylen Voitto-robotti ryhtyi NHL-toimittajaksi kopioimalla urheilutoimittajien maneereja. Tänä vuonna moni lehtitalokin aikoo kokeilla automaattista tekstintuotantoa. Teksti: Janne Arola | Kuvat: Vesa Laitinen Y len Voitto-robotilla oli selkeä toimeksianto. Jos joku NHL-kierroksen joukkueista voittaisi vastustajansa yli viidellä maalilla, Voitto voisi käyttää jutun otsikossa jotakin näistä termeistä: tyrmäys, täystyrmäys, rökäletappio, murskatappio, kaadettiin, reilu voitto. Ylen palvelukehittäjä Oskari Blomberg oli kopioinut fraasit Googlella löytämistään jääkiekkoartikkeleista tutkiessaan, miten urheilutoimittajat yleensä kuvailevat otteluita, jotka toinen joukkue voittaa reilulla maalierolla. – Voitto oppi nopeasti urheilutekstien maneerit, tuottaja Jarkko Ryynänen Yleltä sanoo. Ajatus robottijournalismista oli kytenyt Ylellä jo monta vuotta, mutta loppuvuonna 2016 kehitystiimi löysi sen verran ylimääräistä aikaa, että Voittoa ryhdyttiin kehittämään tosissaan. Ja kun puhutaan robotin kehittämisestä, puhutaan oikeastaan ohjelmoinnista eli koodin kirjoittamisesta. Kaikki, mitä ”robotti” tekee, on ihmisen määräämää. Itse koodaus vei pari kuukautta. Hyvän pohjan antoi se, että Ylen ohjelmointirajapinnassa samaa tulosdataa hyödynnetään muun muassa teksti-tv:ssä ja useissa muissa Ylen palveluissa. Legendaarisen urheiluselostajan Voitto Liukkosen mukaan nimetty robotti debytoi toimittajana joulukuun 28. päivänä. Se kirjoitti yön aikana tiiviit uutisjutut kymmenestä NHL-ottelusta. Voiton tekemät jutut herättivät paljon huomiota, sillä kyse oli tiettävästi ensimmäisestä suomalaisessa mediassa käytetystä uutisrobotista, jonka journalistisia tuotoksia on julkaistu laajalle yleisölle. Tänä vuonna kokeiluja on luvassa paljon lisää.
SuomenLehdistö 1/2017 11 Tuottaja Jarkko Ryynänen Yleltä oli mukana kehittämässä Voitto-robottia, joka kirjoitti NHL-otteluista. Nyt kehitystiimi miettii, mitä robotti ryhtyy tekemään seuraavaksi. TAUSTAT
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 1/2017 Ensimmäinen robottijournalismia itsenäisesti kokeileva lehtitalo on HSS Media. Se on hankkinut ruotsalaiselta United Robotsilta urheilusta kirjoittavan Rosalinda-robotin. Kyse on kuukausimaksullisesta palvelusta, joka ei Vasabladetin päätoimittajan Niklas Nybergin mukaan ole investointina kovin iso. Rosalinda valjastetaan kirjoittamaan juttuja lähinnä sarjoista ja otteluista, joita urheilutoimitus ei ehdi seurata. Se tuottaa jo juttuja lehden verkkojulkaisujärjestelmään. Alkukuukausina se tosin ei julkaise niitä itsenäisesti, vaan urheilutoimittajien on poimittava ne erikseen. – Tulevaisuudessa on tarkoitus, että jutut menevät automaattisesti nettiin, Nyberg sanoo. Nybergin mukaan jatkossa robotin pitäisi jopa vapauttaa toimittajien aikaa isompiin juttuihin kiireisinä iltoina ja viikonloppuina. Myöhemmin Rosalindan ympärille on tarkoitus rakentaa myös palveluja, joista ihmiset olisivat valmiita maksamaan. Nyberg heittää esimerkeiksi personoidut pörssiuutiset ja kaikenkattavan palvelun Vaasan seudun alasarjapalloilusta kiinnostuneille. Muutakin kuin urheilua Rosalindan isä ja United Robotsin toimitusjohtaja on entinen mediakonsultti Sören Karlsson, joka kehitti robotin syksyllä 2015 yhdessä ruotsalaisten mediatalo MittMedian ja teknologiayhtiö Menmon kanssa. Nyt robotti on Karlssonin mukaan käytössä jo noin puolessa Ruotsin paikallislehtiä julkaisevista mediataloista – kirjoittaahan se paikallisista otteluista. Suomi on ensimmäinen ulkomaa, jossa Rosalinda on otettu käyttöön. – Rosalinda kirjoittaa urheilujuttuja, mutta teknologiaa voidaan käyttää muihinkin aihealueisiin, Karlsson kertoo sähköpostihaastattelussa. Esimerkiksi paikallisia pikku-uutisia voisi hänen mukaansa tehdä kaikesta mahdollisesta datasta, vaikkapa kiinteistö-, liikenne-, talousja konkurssitiedoista tai poliisin ja pelastuslaitoksen julkaisemasta datasta. Yhtiö aikoo jo lähiaikoina ryhtyä kauppaamaan suomenkielistä sporttirobottia muillekin suomalaisille mediataloille yhdessä HSS Median kanssa. – Kun jalkapallokausi käynnistyy huhtikuussa, meillä on toivoaksemme jo suomalaisia asiakkaita, jotka julkaisevat Rosalindan juttuja, Karlsson visioi. Tutkimushanke auttaa lehtitaloja Yksi näkyvimmistä automaattisen julkaisemisen hankkeista on hiljattain käynnistynyt VTT:n ja Helsingin yliopiston yhteisprojekti, jossa kehitetään automaattisen tekstintuotannon ratkaisuja ja selvitetään, miten yleisö niihin suhtautuu. Lehtitaloista mukana ovat Alma Media, Sanoma, Keski-Pohjanmaan Kirjapaino, Kaleva ja KSF Media. – Suomessa toimijat ovat nyt aika hyvin liikkeellä. On odotettavissa, että automaattinen julkaiseminen leviää ja siitä tulee rutiinia aika nopeasti ensimmäisten kokeilujen jälkeen, sanoo tutkimusprofessori Caj Södergård VTT:ltä. Lehtitalot toivovat työkaluja automaattiseen julkaisemiseen mahdollisimman nopeasti, jotta ne pääsevät tekemään omia kokeilujaan. Automaattisen julkaisemisen vakiintumisen kuitenkin määrittää pitkälti se, miten lukijat ottavat sisällöt vastaan. – Sisältöjen on herätettävä positiivisia mielikuvia, Södergård tiivistää. Tutkimushankkeen sisältö puolestaan täsmentyy helmi–maaliskuun aikana, sanoo Svenska socialoch kommunalhögskolanin journalismin tutkija Carl-Gustav Lindén, joka on tutkinut luovaa tietojenkäsittelyä jo parin vuoden ajan. – Kokeilemme kaikenlaisia ratkaisuja. Katsomme, mikä niiden vastaanotto on ja päätämme, mitä viedään eteenpäin. Hänen mukaansa tarkoitus on testata ainakin automaattisesti tehtyjä jalkapallouutisia sekä rakentaa järjestelmä, joka tuottaa uutisia kunnallisvaaleista. Ihmistoimittaja täydentämään robotin työtä Tällä hetkellä käytössä olevat uutisrobotit pystyvät lähinnä kirjoittamaan dataa auki sellaisilla fraaseilla, joita ihmiset ovat niille syöttäneet. Maailmalla esimerkiksi uutistoimisto AP on jo vuosia tuottanut valtavat määrät tilinpäätösanalyyseihin perustuvia juttuja robotin voimin. Samankaltainen tekniikka on ollut Alma Median Kauppalehdessä jo vuodesta 2001. Nyt Almassa halutaan kokeilla robottia muissakin journalismin lajeissa. Digitaalisesta kehityksestä vastaavan johtajan Santtu Elsisen mukaan tavoitteena on jo lähitulevaisuudessa saada tuotettua juttuja, joita toimittajat eivät tällä hetkellä ehdi tehdä. Hän ottaa esimerkiksi vaaliuutisoinnin. Jos kone kirDatassa olleen virheen vuoksi Voitto raportoi San Josen tehneen Anaheimia vastaan jatkoajalla kolme maalia samaan aikaan. Koska toimituksella ei ollut mahdollisuutta muokata Voiton juttuja, Ylen datatoimittajan piti korjata virhe. Siihen kului palvelukehittäjä Oskari Blombergin mukaan useita tunteja. Yllä näkyy Voiton koodia.
TAUSTAT SuomenLehdistö 1/2017 13 tytään Lindqvistin mukaan parempaan tarinankerrontaan kuin pelkin ihmisvoimin. – Pyrimme palvelemaan ihmisiä henkilökohtaisemmin kuin aikaisemmin. Mukautumalla pystymme myös tuomaan lukijoille suuremman määrän dataa kuin perinteisessä kerronnassa, hän perustelee. HS:n esimerkki kertoo samalla konkreettisesti journalistien roolin muutoksesta. Helsingin Sanomien datatiimissä toimittajilla on ymmärrystä ja osaamista myös ohjelmoinnista ja ohjelmalliseen tekstin tuottamiseen tarvittavista työkaluista. – Journalistien tehtävänkuvaan on tullut uusia kompetensseja, mutta se on siinä mielessä todella hyvä asia, että journalistit ovat luontaisesti erittäin valveutuneita ja hyviä oppimaan. Miten ihmistoimittajien käy? Puheet konevoimin tehtävistä jutuista ovat kuitenkin herättäneet toimittajakunnassa myös huolia. Esimerkiksi teknologiayhtiö Narrative Science on arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä jopa 90 prosenttia journalismista olisi koneen tuottamaa. STT:n avainasiakaspäällikkö ja osaa yhtiön automaattisen julkaisemisen projekteista luotsaava Maija Lappalainen ymmärtää toimittajien pelot töiden vähenemisestä, mutta näkee pelkojen johtuvan ennen kaikkea alan yleisestä tilanteesta. – Joidenkin prosessien tai tekstintuotannon automatisointi voi myös auttaa säilyttämään sellaisia työpaikkoja, joista muuten saatettaisiin joutua luopumaan, Lappalainen sanoo. Jos kone hoitaa nopeat uutistekstit tilastojen pohjalta kustannustehokkaasti, ihmistoimittajia voidaan edelleen lähettää esimerkiksi jäähallille raportoimaan otteluista ja tekemään havaintoja ja haastatteluja, joihin kone ei pysty. Toisaalta robotiikka saattaa tuoda myös uusia mahdollisuuksia mainontaan ja sitä kautta uusia tulovirtoja, joilla rahoittaa journalistista työtä. STT on testannut sisäisesti Hokkibottia, joka kirjoittaa jääkiekkoliigan peleistä. Parhaillaan talossa pohditaan, miten robottijournalismikokeiluja jatketaan. Vaihtoehtoja ovat urheilu-uutisoinnin lisäksi esimerkiksi talous, sää ja liikenne. Voitto tekee paluun Ylen Voitto-robotti puolestaan palasi tiukan NHL-työyön jälkeen suunnittelupöydälle valmistautumaan tuleviin projekteihin. – Tavoite on, että Voitto palaa muodossa tai toisessa. Olisi hauska osallistaa ihmisiä jonkinlaisella hackathonilla (joukkosuunnittelulla) pohtimaan, mitä Voitto voisi tehdä tulevaisuudessa, tuottaja Ryynänen sanoo. Ryynänen ja palvelukehittäjä Blomberg muistuttavat urheilun olevan siksi otollinen maaperä uutisrobotille, että lajeja, sarjoja, tilastoja ja muuta dataa on saatavilla valtavat määrät kaikista maailmankolkista. Robotin tuottamia juttuja voisi esimerkiksi räätälöidä ihmisille henkilökohtaisten mieltymysten perusteella. Jos joku haluaa juttuja vain salibandyn ykkösdivarin peleistä, robotti voisi tuottaa niitä paljon, nopeasti ja kustannustehokkaasti. Voiton seuraava haaste saattavat kuitenkin olla kevään kuntavaalit, joista on luonnollisesti saatavissa paljon tilastodataa. Mutta sitä ennen Voittoa pitää vielä hieman kehittää. Se on nimittäin rakennettu lähes täysin ilman urheilutoimituksen tai muiden journalistien apua. Se myös kirjoitti ja julkaisi jutut täysin itsenäisesti. – Nyt sillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä se on edellisessä lauseessa sanonut. Sen opettaminen vie jonkin verran aikaa, Blomberg sanoo. ? ” On odotettavissa, että automaattinen julkaiseminen leviää ja siitä tulee rutiinia aika nopeasti ensimmäisten kokeilujen jälkeen.” joittaisi ”tietyntyyppistä perusanalyysia” automaattisesti, ihmistoimittaja voisi keskittyä täydentämään sitä omalla analyysillaan ja taustoituksellaan. Almalla ei kuitenkaan ole vielä pitkälle meneviä suunnitelmia esimerkiksi robottijournalismin ansaintalogiikoista. – Ensin pitää selvittää, kuinka hyvin tämäntyyppistä journalismia saadaan tuotettua, miten sitä voidaan käyttää ja miten lukijat ottavat sen vastaan. Sanoma uskoo personoituihin juttuihin Sanomassa ei puhuta robottijournalismista vaan ohjelmallisesta tekstintuottamisesta. Helsingin Sanomat on jo muutaman kuukauden ajan julkaissut verkkosivuillaan personoituja juttuja. Yksi esimerkki on marraskuun lopussa julkaistu Välitilinpäätös-niminen artikkeli, jossa lukijan antamien tietojen perusteella hänen elämäntilannettaan ja sosioekonomista asemaansa verrataan tekstissä muihin suomalaisiin. Artikkelin taustalla käytettävää dataa on saatu muun muassa Tilastokeskukselta, mutta tekstit ovat journalistien kirjoittamia. – Olemme saaneet hyviä kokemuksia ja hyvää palautetta lukijoilta, sanoo liiketoiminnan kehityspäällikkö Vesa Lindqvist Sanomalta. Hesarin tarkoituksena ei ole tuottaa automaattijuttuja vain teknologisesta ilosta vaan siksi, että siten pysJarkko Ryynänen muistuttaa, että kone voi käydä läpi määrättömästi dataa sekunnin murto-osissa.
14 SuomenLehdistö 1/2017 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Digiin ilman traumoja Pirkanmaan Lehtitalon kannatti ottaa riski digiprojektissaan. Se nosti levikkiä ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. PIMEÄNÄ JA sateisena joulukuun päivänä vieras ihminen pysäyttää päätoimittaja Juha Kososen kadulla. Hauskaa tilanteessa on, että 23 vuotta Akaan Seutua päätoimittaPienessä toimituksessa kokemuksia jaetaan ”ovista ja ikkunoista”, ilman virallisia kokoontumisia, kertovat Pirkanmaan Lehtitalon toimitusjohtaja Olli Sirén sekä Akaan Seudun toimittaja Tarja Antola, päätoimittaja Juha Kosonen ja toimittaja Mikko Peltoniemi. nut Kosonen, no, tuntee ison osan kaupunkilaisistaan. Harvinaista on, että Hämeessä, jossa ”edes hammaslääkäri ei anna palautetta”, tuntematon haluaa jutella paikallislehdestä. Kaupunkilainen kehuu digisisällöllä rikastettua 100-vuotisjuhlalehden näköislehteä ja kertoo luettavaa riittävän moneksi viikoksi. – Koskaan aiemmin minua ei ole ennestään tuntematon pysäyttänyt kadulla sanoakseen lehdestä jotain, Kosonen sanoo. Jo tämä kertoo, että digiprojektin kokoinen riski kannatti. Viimeisen kolmen vuoden aikana Pirkanmaan Lehtitalo on investoinut digiin 400 000 euroa. Se on aika paljon suhteessa siihen, että koko konsernin liikevaihto on 6 miljoonaa euroa ja paikallislehtien 3,7 miljoonaa euroa. 400 000 eurolla on rakennettu oma Digilä-sovellus ja ostettu palveluja ulkopuolisilta. Projektilla on ollut myös täysipäiväinen koordinaattori. – Olimme kokeilleet jo montaa keinoa, eikä levikin laskua oltu saatu kääntymään, toimitusjohtaja Olli Sirén sanoo. – Jos tilinpäätöslukujamme katsoo, olemme huonosti kannattava. Mutta isolla kustannuksella tänään saadaan aikaan se, että toimimme vielä tulevaisuudessa. Kun projekti aloitettiin, Sirén kertoi työntekijöille realistisesti lehtitalon taloudellisen tilanteen. Tulevaisuus ei näyttänyt lupaavalta. Nyt paikallislehtien tilaajamäärät ovat tasaisella käyrällä ensi kertaa seitsemän vuoden laskun jälkeen. Jokaisessa paikallislehdessä oli lokakuussa noin sata uutta digi-ilmoittajaa verrattuna toissa vuoteen, ja digin ilmoitusmyynnistä tulee nyt noin 2 500 euroa uutta rahaa kuukaudessa jokaiselle lehdelle. Digiä paikallisuuden ehdoilla Uudistuksen jälkeen Akaan Seudun toimittajat ottavat keikoilta videoita ja kuvasarjoja. Lisäksi arkeen on tullut uusia järjestelmiä ja taittoon niksejä. Toimittaja Mikko Peltoniemi aloittaa päivänsä huolehtimalla Teksti: Mari Uusivirta Kuvat: Elias Lahtinen
SuomenLehdistö 1/2017 15 TAUSTAT Digiin ilman traumoja lehden verkkosivuilla olevasta someseinästä, joka louhii sosiaalisen median palveluista Akaaseen liittyviä päivityksiä. Lehden lukijalle someseinällä näkyy Peltoniemen valitsema kattaus akaalaisesta elämänmenosta. Pirkanmaan Lehtitalon digi on rakennettu Digilä-sovelluksen ympärille. Sovellus toimii mobiilissa ja selaimessa, ja sen lataaminen on ilmaista. Valtaosa sisällöstä on kuitenkin vain tilaajille. Digilässä on uutisvirran, someseinän ja muiden verkkolehden sisältöjen lisäksi rikastettu näköislehti sekä laaja kattaus videoita. Verkkosivuilla sen sijaan ei ole maksumuuria, ja sinne päivitetään tuoreimpia uutisia. Paikallislehdelle tärkeä yhdistysten ilmoituspalsta on muuttunut maksulliseksi MeNyt-verkkopalveluksi, jonne yhdistysten jäsenet käyvät itse tekemässä ilmoituksensa. Ilmoitukset julkaistaan suoraan ver1. MITÄ TE PUHUTTE RESURSSEISTA. Sen kun panee valmiin tiedotteen lehteen. Eikä se kirjoittaminenkaan voi vaikeaa olla. Sukulaistyttökin kirjoitti äidinkielestä eximian. 2. Aina on lehdessä samat naamat. Jotkut ovat toimittajien suosikkeja, ja toisia syrjitään. 3. Mitähän tässä nyt uskaltaa sanoa, kun toimittaja on paikalla? 4. Siellä se puoluepoliittista väriä tunnustava päätoimittaja hönkii niskaan ja lukee päivän päätteeksi jutut tulosteilta. Leimat päälle: prosessiin tai ei prosessiin. Joitakin vallanpitäjiä suositaan ja toisia ajetaan takaa. Siinä muutama arkinen myytti toimittajan työstä. Kaikkiin olen törmännyt. Yritän nyt purkaa ne. 1. ARKISETKIN LEHTIJUTUT tehdään enimmäkseen alusta asti, raaka-aineita säästämättä. Eineksiä voivat tarjota valmiit tiedotustilaisuudet ja materiaalit, mutta suurin osa on keksittävä itse. Yleensä on ideoitava aihe, löydettävä näkökulma, hankittava tietoa kirjallisista lähteistä ja haastattelemalla, usein käytävä paikan päällä, havainnoitava. Jutun kirjoitusvaiheessa on ratkaistava kärki, rakenne ja kielenhuolto. Sitä ennen on teroitettava verkkokärki ja oivallettava someälähdys. Videokin on kenties tehty juttukeikalla. Ei vie pelkkä eximia maaliin. 2. JOKAINEN IHMINEN ON lehtijutun arvoinen. Varmaan sitä parempi, mitä useampi ensikertalainen lehden palstoilla näkyy. Jotkut siellä kieltämättä pyörivät vuodesta toiseen asemansa takia. Sama naama on samaan aikaan kaikkialla etenkin silloin, kun tämä on juuri julkaissut kirjan tai elokuvan. Kokemukseni mukaan toimituksissa kovastikin varotaan sitä, että ”taas tuo ei olisi lehdessä”. Löytyy sekin porukka, josta vuosien mittaan on – todellakin! – tehty juttuja, mutta jotka silti kulkevat toimituksissa uhriutumassa. Asiantuntijoille, tieteen popularisoijille ja viestintäväelle kuitenkin ilmainen vinkki: jos haluat lehteen, ole hyvä haastateltava. Niitä kuuluisia päivystäviä dosentteja etsitään usein nopealla aikataululla. Arpa osuu ehkä siihen, joka vastaa nopeimmin. Vaihteluun toki pyritään, mutta niin sanotun hyvän haastateltavan maine kiirii. Hän on sellainen, jonka saa kohtuudella kiinni, joka suhtautuu kommentointiin myönteisesti, on selväsanainen ja – myönnetään – on mieluummin rohkea kuin varovainen. 3. ON VARMAAN VANHANLIITON toimittajia, jotka ottavat sukulaisten rippijuhliinkin työkameran mukaan. Totta on sekin, että tavallaan toimittaja on aina toimittaja. Juttuideat pelmahtavat saunan löylystä tai kuntosalin juoksumatolla. Erityisesti niitä imuroi toisten puheista. Emme me kuitenkaan piilottele nauhureita takin taskussa tai lavertele luottamuksellisesti kerrottuja asioita eteenpäin. Suurin osa saunailloista tai kaveripiirien keskusteluista ei uutiskynnystä ylitä. 4. OMA TYÖKOKEMUKSENI on ajalta lehtien puoluesidonnaisuuksien jälkeen. Juttujen läpi käynti pomojen kanssa on aina ollut puhtaasti journalistista. Niitä on peilattu Journalistin ohjeisiin ja pohdittu, mikä on minkäkin tiedon painoarvo ja lähteen uskottavuus. Muista en tiedä enkä esimerkiksi Yle-keissiä tunne, mutta itse olen saanut säilyttää puhtoisen uskoni. ? Kaisa Hahto on Lännen Median lukemistotoimituksen toimittaja. le hd en te kij ä ” Asiantuntijoille, tieteen popularisoijille ja viestintäväelle ilmainen vinkki: jos haluat lehteen, ole hyvä haastateltava.” Myyttienpurkutalkoot ” Isolla kustannuksella tänään saadaan aikaan se, että toimimme vielä tulevaisuudessa.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
16 SuomenLehdistö 1/2017 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Vinkit Näin paikallislehti selviää digiin siirtymisestä 1. PYSY PAIKKAKUNNALLA Paikallislehden pitää olla kärryillä paikallisista asioista ja keskellä yhteisöä. Verkossa toimitaan samalla arvokkuudella kuin paperilla. 2. ÄLÄ HOSU Tänään tehdylle asialle ei pidä odottaa huomenna tuloksia. Valittuun linjaan pitää uskoa, jotta tulokset seuraavat myöhemmin. 3. KOHTAA ASIAKKAASI On asiakas sitten lukija tai ilmoittaja, hänen kohtaamisensa on kriittisen tärkeää. Pirkanmaan Lehtitalo onnistui MeNyt-palvelun kanssa, koska keskusteli asiakkaille yksi kerrallaan ja antoi tarvittaessa vierihoitoa. 4. LUO SELKEÄT TAVOITTEET Kerro työntekijöille mihin tähdätään ja miksi. Seuraa tavoitteiden edistymistä ja juhlista onnistumisia. 5. TEE YHDESSÄ Sen sijaan, että toimituksiin viedään valmiita ratkaisuja pallo jalkaan -periaatteella, työntekijät pitää ottaa mukaan jo suunnitteluvaiheessa. kossa ja siirretään sieltä printtilehden ilmoituspalstalle. Suurin muutos on ajattelutavassa: sisältöä julkaistaan jatkuvasti, ei vain kerran viikossa. Ilmoitusmyyjille kova pala Digiin siirtyminen oli vaikeampaa ilmoitusmyynnille kuin toimituksille. Paikallislehden journalistinen ajatus säilyi, mutta ilmoittajien myytäväksi tuli kokonaan uusi tuote. Sirén kertoo, että digi kiinnostaa ilmoitusasiakkaita, mutta verkkomainoksen tuotteistaminen oli tuskainen muutos printtimainoksia vuosikausia myyneille. – On vaikea lähteä myymään asiakkaille tuotetta, kun itse epäilee, näkeekö kukaan nettimainosta, Sirén sanoo. Toimittajien ja myyjien kokemus on, että työnteko on opettanut uusiin muutoksiin parhaiten. Muutoksessa aikaa on kulunut myös asiakkaiden kouluttamiseen. Esimerkiksi MeNyt-palvelua opetellessa yhdistysten tiedottajat kutsuttiin tupailtoihin toimitukseen, ja ilmoitusmyyjät tapasivat asiakkaitaan kertoakseen uudesta tuotteesta juurta jaksain. Yksi tärkeimpiä muutoksia on digin vaikutus brändiin. Digimarkkina Akaassa oli toistaiseksi odottanut ottajaansa, eikä Akaan Seutu halunnut luovuttaa sitä muille. Vaikka digimarkkinoilla kilpailua on yhä odotettavissa myös paikkakunnan ulkopuolelta, nyt Akaan Seudun nimi on verkossa tullut tutuksi myös niille, jotka eivät sitä ole aiemmin tunteneet. – Kun olemme kaikissa mahdollisissa paikoissa, voimme sanoa ’me olemme täällä media, älkää pitäkö muita medioita’, Juha Kosonen sanoo. Yksi projektin yllättävimpiä tuloksia on ollut se, että digiin satsaamalla nimenomaan paperilehden ja digin sisältävien täystilausten määrä on kasvanut. Harva lukija haluaa käyttöönsä pelkkää digitilausta, eivätkä kaikki edes käytä sitä. Monille on silti tärkeää, että digipalvelut ovat olemassa. Etumatka auttaa Digilän ensimmäinen vuosi on parantanut taloudellisia tuloksia kaikissa neljässä paikallislehdessä, Akaan Seudun lisäksi Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, Sydän-Hämeen Lehdessä ja Ylöjärven Uutisissa. Muutos ei tapahdu päivässä tai edes vuodessa. Akaan Seudussa ja Sydän-Hämeen Lehdessä tulokset ovat parhaat, koska kehitysprojekteja on tehty jo aiemmin. Näissä lehdissä levikki on Olli Sirénin mukaan jo nousussa. Ylöjärvellä digiin on menty myöhemmin, ja siksi sen levikki jää miinukselle, vaikka lasku onkin taittunut. Digilän käyttöönoton lisäksi Akaan Seutu juhli viime vuonna myös 100-vuotispäiväänsä ja uudisti ulkoasuaan. Kolmihenkinen toimitus vakuuttaa, että kiireestä huolimatta muutokset eivät tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, sillä toimitus on tottunut jatkuvaan muutokseen. – Kaikki oli opeteltavissa, sanoo toimittaja Tarja Antola. Antolan ja Peltoniemen mukaan motivaatio uusien asioiden opetteluun tulee siitä, että journalistisen perustyön saa hoitaa hyvin. Konsernin johto kiersi projektin aluksi lehdissä kertomassa uudistuksesta, sen syistä ja tavoitteista. Kun aiemmin oltiin ilmoitettu säästöistä, nyt puhuttiin isosta rahallisesta panostuksesta. – Se varmasti yhtenä tekijänä sytytti joukkoja, Sirén sanoo. Työntekijät saivat vaikuttaa muutoksiin. Konsernin eri lehdistä koottu tiimi tapasi usein ja mietti, miten uudistus kannattaa hoitaa ja millaisia ominaisuuksia tarvitaan. Tuotteita hiottiin pitkään: jos ulkopuolisen palveluntoimittajan suunnittelema asia ei toiminut, se palautettiin tekijälle parannusehdotusten kanssa. Nyt tehty projekti ei ole ratkaisu seuraaviksi sadaksi vuodeksi, vaan Pirkanmaan Lehtitalossa tiedetään, että uusia askelia pitää alkaa suunnitella jo pian. ? ” On vaikea lähteä myymään asiakkaille tuotetta, kun itse epäilee, näkeekö kukaan nettimainosta.” Akaan Seudussa on opittu, että aloittaminen on kehittämisessä tärkeintä. Alueen johtavaksi digimediaksi ei voi kuitenkaan tulla, ellei koskaan siirry digiin. – Onginnassa on olennaista madon pistäminen koukkuun ja heittäminen, päätoimittaja Juha Kosonen (keskellä) sanoo. Kuvassa myös toimittajat Mikko Peltoniemi ja Tarja Antola.
PALSTAT SuomenLehdistö 1/2017 17 JOKA AAMU kello 6 brittiläinen The Guardian lähettää päivän tärkeimmät uutisotsikot Facebook-viestinä. Puhelimen lukitusnäytölle tulee ilmoitus, ja kun sitä täppää, avautuu Messenger-sovelluksessa puolentusinan miniartikkelin skrollattava näkymä: kuva, otsikko ja puolikas lause leipätekstiä, joista pääsee lukemaan koko jutun Guardianin nettisivuilta. Siellä viesti kököttää, Facebook-kavereiden lähettämien puujalkavitsien ja muun arkisen höpöttelyn joukossa. Palvelu eroaa sähköpostikirjeestä tai älypuhelimen uutissovelluksen lähettämistä ilmoituksista siinä, että kyseessä on chatbot eli keskustelubotti. Se tuntuu helposti lähestyttävältä, ja koska kyseessä on keskustelukumppani, siltä voi pyytää lisätietoja – botteja tekevän saksalaisen Spectrmin mukaan kaksi kolmesta käyttäjästä on tehnyt niin luettuaan chatbotilta tulleen viestin. Periaatteessa botit voi ohjelmoida ymmärtämään kirjoitettua kieltä – tosin ei suomea – mutta se on varsin monimutkaista ja koneen ymmärrykseen jää aina aukkoja, ihmiset kun ovat kekseliäitä kielenkäyttäjiä. Parempia tuloksia saadaan, kun käyttäjää pyydetään kirjoittamaan mahdollisimman vähän ja sen sijaan tarjotaan valikoita ja painikkeita. Kyseessä kun ei ole keskustelu vaan tekstimuotoinen käyttöliittymä. VIIME VUONNA botteja ilmestyi yhtäkkiä kaikkialle. Ennen marraskuussa startannutta uutispalvelua Guardian kokeili reseptejä jakelevaa Facebook-bottia, jolta voi pyytää suosituksia ainesosia listaamalla. Jutun juureen botin kanssa pääsee helposti, kun klikkaa julkaisun Facebook-sivulta löytyvää Lähetä viesti -nappia. Eikä Messenger ole ainoa paikka, vaan tietokoneohjelmien kanssa voi jutella käytännössä kaikissa suosituimmissa pikaviestimissä ja ryhmäkeskustelupalveluissa – Skypessä, Slackissä, Twitterissä, WeChatissa, Telegramissa, Kakaossa ja Viberissä. Kiinassa chatbotit ovat olleet arkipäivää jo pitkään, ja niillä on vakaa asema muun muassa verkkokaupassa. Bottien suosio on helppo selittää. Ensinnäkin pikaviestimien hurjasti kasvanut suosio tarkoittaa, että niille löytyy potentiaalisesti valtava yleisö. Ja kun ripustautuu suositun sovelluksen kyytiin, ei tarvitse enää taistella tilasta älypuhelimen aloitusnäytöllä. Chatbottien tekemistä helpottamaan on ilmestynyt useita palveluita. Yleensä ne auttavat kahdessa asiassa: käyttäjän kirjoittamien viestien tulkitsemisessa tietokoneen ymmärtämään muotoon ja saman botin sovittamisessa moneen eri palveluun, kuten Messengeriin ja Skypeen. Suunnittelijan näkökulmasta botit ovat kiinnostava alusta, koska ihmiset tietävät jo, miten chattiohjelmia käytetään. Sitä paitsi kirjoitettu teksti toimii samalla tavalla kaikenlaisissa laitteissa kännyköistä pöytätietokoneisiin, jolloin suunnittelijan ei tarvitse käyttää aikaa erilaisten vekottimien erojen pähkäilemiseen. AUSTRALIAN YLEISRADIOYHTIÖ ABC:n mobiilikehityksen johtaja Lincoln Archer listasi taannoin blogikirjoituksessa asioita, joita toimitus on yhdeksässä kuukaudessa oppinut chatbotien käytöstä uutisviestimenä. Niistä tärkein oli se, ettei botin pidäkään yrittää teeskennellä olevansa erityisen fiksu. Käyttäjien joukosta kun löytyy ihmisiä, jotka kokeilevat ohjelman älyn rajoja, ja he keksivät taatusti sellaisia toimintatapoja, joihin botti ei osaa vastata järkevästi. Rakenna siis botti niin, että keskustelukumppani ymmärtää alusta asti sen kykyjen rajallisuuden. Kun odotukset ovat maltilliset, käyttäjät ovat tyytyväisempiä. Vaikka voisi ehkä kuvitella, että kaikki kännykkäsovelluksesta luetut uutiset näyttäytyvät lukijoille samanlaisina, Archerin mukaan pikaviestimissä uutiset pitää kertoa eri tavalla kuin uutissovelluksessa: jutustellen, ei tiedotteina. ? Chatbot kertoo uutiset luontevasti ko pi oi tä m ä Viime vuonna botit ilmestyivät yhtäkkiä kaikkialle. Mitä ne ovat, ja miksi niistä pitäisi kiinnostua mediayhtiöissä? Olli Sulopuisto avaa uudella palstallaan edelläkävijöiden ideoita maailmalta. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Tällä hetkellä kustantajien on helpompi innostua chatboteista kuin hyötyä niistä. 2 Käytännöt eivät vielä ole vakiintuneet eikä oppeja jaettu, joten vastaalkajat saattavat tehdä samat virheet kuin muutkin. 3 Bottien tulevaisuus on turvattu, koska ne eivät ole naimisissa vain yhden tietyn verkkopalvelun kanssa. 3 pointtia
18 SuomenLehdistö 1/2017 PALSTAT MAAKUNTIEN LEHTITALOT ovat tähän asti saaneet kerätä lähes yksin oman levikkialueensa mainostulot. Digipuolella alueellisen mainoskakun jakajiksi ovat tulleet kuitenkin kansainväliset teknologiayhtiöt. Ne voivat myydä halvalla tarkkaan kohdennettua mainontaa, koska eivät itse tuota sisältöään. Globaalisti Google haukkaa arvioiden mukaan jopa 30 prosenttia digitaalisista mainoseuroista ja Facebook 10 prosenttia. Joillain markkina-alueilla jo jopa puolet digitaalisesta mainonnasta sataa kansainvälisten teknologiayhtiöiden kassaan. Sosiaalisen median merkitys kasvaa myös uutisten jakelussa. Perinteisten mediatalojen sivuille mennään yhä useammin sosiaalisen median suosittelujen, hakukoneiden tai uutisaggregaattien, kuten Amppareiden, kautta. Reuters-instituutin tutkimuksen mukaan Suomessa 62 prosenttia uutissivujen lukijoista tulee sivuille suoraan, kun esimerkiksi Saksassa vastaava luku on enää 27 prosenttia. Vuonna 2004 perustettu Facebook on noussut reilussa kymmenessä vuodessa maailman suurimmaksi yksittäiseksi uutisten jakelijaksi. Suomalaisista viisi prosenttia ilmoittaa sosiaalisen median tärkeimmäksi uutislähteekseen, mutta USA:ssa sosiaalinen media on jo 14 prosentille tärkein uutiskanava. Perinteiset mediatalot ovat vastanneet uusien kilpailijoiden vyöryyn kehittämällä kuluttajille ja mainostajille uusia digituotteita, leikkaamalla kustannuksia sekä hakemalla skaalaetua yhdistämällä tuotantoa ja omistusta. OXFORDIN YLIOPISTON tutkimuksessa selvitetään uutiskulutuksen digitalisoitumisen, mobiilistumisen ja sosiaalisen median ympäristöön siirtymisen vaikutuksia perinteiseen uutismediaan. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Suomessa on digimainonnassa selvää kasvupotentiaalia. Vuosina 2010–2015 verkkomainontaan asukasta kohden käytetty rahamäärä kasvoi Saksassa 92 prosenttia ja Englannissa 70 prosenttia, mutta Suomessa vain 20 prosenttia. Toisaalta kuluttajien halukkuus maksaa verkkosisällöistä ei ole vertailumaissa juuri Suomea suurempaa. Reuters-instituutin tilaston mukaan 15 prosenttia suomalaisista maksoi viime vuonna verkkouutisista, kun esimerkiksi USA:ssa ja Saksassa maksaneita oli vajaat 10 prosenttia. Verkossa suosituimmat uutissisällöt tehdään edelleen perinteisten sanomalehtija televisioyhtiöiden brändin alla. Lukijat ovat digipuolellakin varsin konservatiivisia ja brändiuskollisia, minkä vuoksi digitaalisiksi perustettujen uusien medioiden on ollut vaikea valloittaa tilaa perinteisiltä yhtiöiltä. DIGIMURROKSEN MYÖTÄ uutiskuluttajien valinnanvara periaatteessa kasvaa, mutta sisältöä tuottavat yhä harvemmat yhtiöt. Paikallisella tasolla digijournalismin määrä voi jopa kaventua mediayhtiöiden supistaessa toimituksiaan. Mediatuotannon keskittymisen vuoksi moniäänisyyden kasvaminen verkossa on osittain harha. Mielikuva johtuu tarjonnan kasvusta, joka peittää alleen sisältöjen yhdenmukaistumisen. Toisaalta digitalisaation mahdollistama pääsy alkuperäisen tiedon lähteille laajentaa aktiivisten lukijoiden mahdollisuuksia ilmiöiden seuraamiseen ilman välissä olevaa journalistista tiedon muokkausta. Moniäänisyyttä kasvattaa myös verkon tarjoama mahdollisuus yhteiskunnallisten tapahtumien kommentointiin ohi ammattimedian. Digitaalisen puolen mediakilpailu tiivistyy kysymykseen ihmisten ajankäytöstä ja sitoutumisesta. Maakunnallisten lehtiyhtiöiden valttina on alueensa ja sen lukijoiden tuntemus, mikä on teknologiariippumatonta pääomaa lukijoita puhuttelevien sisältöjen tekemisessä. Sanomalehti Karjalaisen vastaava päätoimittaja Pasi Koivumaa, joko kansainväliset yhtiöt ovat alkaneet näkyvästi nakertaa alueellista mainoskakkua? – Nakertamista se pienikin nakertaminen toki on, mutta merkittävää se ei Karjalaisessa eikä varmasti muissakaan maakuntalehdissä vielä ole. Syynä on ylivoimainen tavoittavuutemme ja lukuarvomme etenkin maakuntakeskuksen Joensuun alueella. – Se pieni nakertaminen tulee pääsääntöisesti Kärkimedian kautta meille suuntautuvasta valtakunnallisesta mainonnasta, jonka osuus kaikista ilmoitustuloistamme on alle viidennes. Globaalisti Google ja Facebook haukkaavat arvioiden mukaan jo 40 prosenttia digimainonnasta. Kuinka suureksi uskot, että kansainvälisten yhtiöiden osuus voi nousta Joensuun alueella? – Voihan se toki teoriassa nousta mutta ei käytännössä, eikä merkittävästi. Koska yhtä lailla me tarjoamme ilmoittajillemme alati yhä enemmän variaatioita ja eri kohderyhmiä tavoittavia ilmoitusmuotoja myös sähköisellä puolella. Miten maakuntalehti voi kilpailla ajasta ja mainoseuroista kansainvälisten jättien kanssa? – Ylipäänsä kilpailussa voi pärjätä vain kehittämällä koko ajan tekemistä ja palvelutarjontaansa. Tutkimuksen mukaan Suomessa jo noin viidesosa kuluttajista käyttää mainonnan estosovelluksia. Ovatko esto-ohjelmat mielestäsi merkittävä uhka verkkomainonnalle? – Ne eivät ole toistaiseksi olleet merkittävä uhka. Eivätkä ne tule olemaankaan niin kauan kuin pääosin paikalliset mainokset koetaan tärkeäksi sisällöksi niin kuin ainutlaatuinen paikallinen toimituksellinen sisältömmekin. Uutiset luetaan yhä useammin älypuhelimista. Onko näyttöjen pienentyminen ongelma mainosmyynnille? – Tämä on tuotteistamiskysymys eikä varsinainen ongelma. Mobiiliin pitää tehdä erilaisia mainoksia erilaisin hinnoitteluperustein kuin suurille näytöille. Niiden huomioarvo on jopa parempi kuin suurten näyttöjen banneriviidakossa. Viime vuonna suomalaisten sanomalehtiyhtiöiden liikevaihdosta tuli 91 prosenttia printistä ja vain yhdeksän prosenttia digistä. Kuinka nopeasti uskot digiliikevaihdon osuuden kasvavan Karjalaisessa? – Digi kasvaa prosentuaalisesti selvästi nopeammin kuin printti. Meilläkin digiliikevaihdon osuus on vielä alle 10 prosenttia mutta nousee sen yli muutamassa vuodessa. Syy tähän on ilmeinen: tarjoamme koko ajan uusia ilmoitusja tilausmuotoja nimenomaan sähköisellä puolella. Tutkimuksen mukaan mediayhtiöiden keskittyminen tulee globaalisti jatkumaan. Riittääkö maakuntalehtien nykyinen sisältöyhteistyö, vai pitäisikö myös omistuksen keskittämistä jatkaa? – Tällaiset asiat eivät kuulu toimivalle johdolle, vaan omistajille. Meillä nykyisen lehtiyhteistyömme ongelmana eivät lainkaan ole olleet erilaiset omistussuhteet. Yhteistyömme on ollut tehokasta ja hyödyllistä. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Google ja Facebook haukkaavat yhä suuremman osan digitaalisten sisältöjen mainosmyynnistä. Käytäntö vastaa: Kansainvälisten yhtiöiden mainosmyynti ei vielä merkittävästi kavenna maakuntalehtien digituloja. Lehdet vastaavat kilpailun kiristymiseen kehittämällä uusia digimainonnan muotoja eri kohderyhmille. Kilpailu kansainvälistyy Tutkijat: Rasmus Kleis Nielsen, Alessio Cornia ja Antonio Kalogeropoulos. Tutkimus: Challenges and opportunities for news media and journalism in an increasingly digital, mobile and social media environment. Reuters Institute for the study of Journalism, University of Oxford, 2016. Aineisto: Eurooppalaisen mediateollisuuden tilastoanalyysi ja mediatutkimukset. Tekijä: Sanomalehti Karjalaisen vastaava päätoimittaja ja toimitusjohtaja Pasi Koivumaa. Kokemus: Nykyisessä tehtävässä vuodesta 2008. Karjalaiseen politiikan erikoistoimittajaksi 1995, minkä jälkeen mm. artikkelitoimittaja ja päätoimittajan varamies. Toimittajana Pohjalaisessa, Kalevassa ja Raahen Seudussa vuosina 1987–1995. Kauppatieteen maisteri Vaasan yliopistosta 1991. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi
SuomenLehdistö 1/2017 19 PALSTAT Tulevaisuus New York Timesin malliin RAPORTTI: Maailman tunnetuin sanomalehti New York Times on hiljattain julkaissut vuoteen 2020 katsovan raportin, jossa käydään läpi sen siirtymää mainostuloista riippuvaisesta printtilehdestä digitaaliseksi kuluttajatuotteeksi. Seitsemän lehden toimittajaa työsti raporttia lähes vuoden ja haastatteli valtavan määrän ihmisiä yhtiössä ja media-alalla. Raportissa muun muassa todetaan, että New York Times on nyt ja jatkossa lojaali ennen kaikkea lukijoilleen. ”Emme yritä maksimoida klikkien määrää ja myydä matalakatteista mainontaa niiden vastineeksi. Emme yritä voittaa kilpailua sivunäyttömääristä. Uskomme, että terveempi strategia on tuottaa niin vahvaa journalismia, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan siitä”, raportissa tiivistetään. Janne Arola > NY Times: Journalism That Stands Apart. https://www.nytimes.com/projects/ 2020-report/ Urheilutoimittajat suomivat omiaan GRADU: Urheilutoimituksilla on usein omalakinen asema toimituksissa. ”Urheilun pojat” puuhailevat omia juttujaan omilla säännöillään ja elävät erilaisella rytmillä kuin muu toimitus. Myös urheilujournalismin kriittisyyteen – tai kritiikittömyyteen – liittyy paljon mielikuvia. Saara Airaksinen selvitti paikallisja maakuntalehtien urheilutoimittajien omia näkemyksiä kriittisyydestä. Hän sai graduaan varten tekemäänsä kyselyyn vastauksen 46 urheilutoimittajalta. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että suomalaisessa urheilujournalismissa olisi syytä lisätä kriittisyyden määrää. Samalla kritiikkiä saivat myös kollegat. ”Helpompaa on miellyttää kaikkia, koska onhan se ikävää kysyä ikäviä asioita. Koko suomalainen urheilu on sellainen yhteinen united smile -perhe. Piiri pieni pyörii ja kaikilla on kivaa, kunnes joku mokaa kunnolla”, vuodatti eräskin vastaaja. Janne Arola > Saara Airaksinen: Urheiluseurojen talutusnuorassa? Suomenkielisten 5–7-päiväisten paikallisja maakuntalehtien urheilutoimittajien näkemyksiä kriittisyydestä. https://goo.gl/KhCZmc Älykellojen aika ei ole vielä TUTKIMUS: Kun älykelloja alkoi muutama vuosi sitten toden teolla putkahdella markkinoille, mediatalot maailmalla ja osin Suomessakin ryhtyivät tuottamaan niihin uutisia. Jyväskylän yliopiston Turo Uskali ja Helena Hirvinen ovat nyt selvittäneet, mahtaisiko älykelloista olla laajemminkin iloa journalistiseen sisällöntuotantoon tai työvälineeksi. Lyhyt vastaus on, että iloa ei ole – ainakaan taloudellisesti. Tutkimusta varten tehdyt asiantuntijoiden ja älykellojen testaajien haastattelut toistivat samaa virttä: älykellot eivät ole ainakaan vielä riittävän vetovoimaisia, jotta niistä olisi menestyslaitteiksi. Siksi niihin tuotettu journalistinen sisältökään ei tarjoa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia mediayhtiöille. ”Haastateltavat luonnehtivat älykelloja esimerkiksi ’lelusiisteiksi vilkaisulaitteiksi’, jotka eivät millään muotoa vielä korvaa esimerkiksi älypuhelimia”, tutkimuksen loppuraportin yhteenvedossa todetaan. Janne Arola > Turo Uskali & Helena Hirvinen: Uutisia ranteessa? Älykellojen soveltuvuus journalismiin. https://goo.gl/3D91bp ” Älä anna hänen feedinsä määrätä agendaasi. Ja opettele olemaan varovaisempi otsikoinnissasi! Laiska otsikko voi olla kaikki, mitä hän haluaa.” Journalismitutkija ja -kriitikko Jay Rosen ohjeistaa toimittajia Donald Trumpin Twitter-viesteistä kirjoittamisessa Pressthink.orgissa julkaisemassaan kirjoituksessa. ” Kun aihepiireillä voi olla [--] vaikea erottautua, eronteko muista medioista tehdään ennen muuta tyylillä ja aiheiden käsittelytavoilla.” Tutkija Juho Ruotsalainen diginatiiveista medioista Media & Viestintä -lehden artikkelissaan Intiimiä journalismia? Diginatiivit mediat ja journalismin mahdollinen tulevaisuus. tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
20 SuomenLehdistö 1/2017 ILTALEHDESSÄ KERROTTIIN punanuttuisen Porin Ässien superkasvatin Joel Armian pukeutuneen arkkivihollisen Rauman Lukon keltaisiin väreihin. Klikin jälkeen paljastui, että nykyään Kanadassa pelaavan kiekkoilijan peliasu oli hänen työnantajansa Winnipeg Jetsin kellertävä harjoituspaita, jolla ei ole kerrassaan mitään tekemistä Rauman kanssa. Artikkelissa haastateltu Armia ei itse tuonut esiin keltaisten paitojen yhteyttä. Houkutus satakuntalaisen kaupunkikonfliktin hyödyntämiseen lukijoiden hankinnassa oli niin iso, ettei toimituksessa pysähdytty miettimään jutun sukulaisuussuhdetta alalla ahkerasti pilkattujen valemedioiden tekeleisiin: kerrotaan uutiskontekstissa jotain, jota ei ole tapahtunut. Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan iltapäivälehdet ovat suomalaisten tärkeimpiä uutislähteitä netissä. Samainen tutkimus vastaavasti paljastaa, ettei niihin luoteta tärkeyden kanssa lähellekään samassa suhteessa. Otsikon alkuhämäys ja panttaava dramaturgia ovat siis päivittäinen leikki, jonka säännöt valtaosa taitaa. Me lukijat nautimme uteliaisuutemme kutittelusta ja ymmärrämme, ettei lukemamme aina ole totta. Mainostaja ei tästä pelistä hyödy. Sitä saa, mitä mittaa, ja nyt mitataan kävijöiden määrää. Saitille saatua sutinaa arvostetaan yli luotettavuuden. Ja juuri tässä kohdassa uutismediat laskevat väärin. VERKKOMAINOKSET KOHDENNETAAN kuluttajien oman henkilökohtaisen mediankulutuksen ja eri tietolähteistä mallinnettavan ostoaikeen perusteella. Hämäämällä saadaan korkeita mainosnäyttöpiikkejä, mutta lukijan aidosta kulutusmotiivista ei jäsennetä mitään arvokasta tietoa. Puolipetkuttamalla saatuja kävijäpiikkejä saadaan myytyä vain kohdentamatonta volyymiä hakeville mainostajille, joita on kohdennusrobotiikan kehittyessä koko ajan vähemmän. Mainonta on epäolennaisessa ympäristössä epäolennaista, ja mainostaja menettää käteistä rahaa. Robotisoitu kohdentaminen on nykyään mediariippumatonta, mutta valtaosa mainoksista osuu edelleen sanomalehtimediaan. Syitä on kaksi. Sanomalehtien saitit ovat suosittuja, ja niiden julkaisemat uutiset ovat olleet totta. Mainostaja tykkää totuudellisesta ympäristöstä, se kun kasvattaa mainoksen tehoa. Ainoastaan tästä syystä Facebook yrittää päästä eroon valheuutisista uutisvirrassaan. MAINOSRAHAN KERTYMISEN näkökulmasta totuuteen kannattaa suhtautua klikkihuuman jälkeen jälleen vakavasti. Harmillisia valemedioita, harmittomia viihdemedioita ja avoimesti mainosrahasta riippuvaisia epämedioita kun tullaan toimitusten yt-neuvotteluiden ja Trumpin onnistuneen somestrategian innoittamana näkemään jatkossa lisää. Määrän kasvaessa nousee myös ymmärrys, ja yhä useampi mainostaja tulee ohjeistamaan mediatoimistonsa sulkemaan vilunkiin toimintansa perustavat kanavat mediavalintojen ulkopuolelle. Riski oman viestin saastumiselle ei ole edullisen näkyvyyden väärtti. VALEMEDIAT TULEVAT olemaan parasta, mitä journalistiseen laatuun sitkeästi luottaneille uutismedioille on tapahtunut vuosikymmeneen. Viisas mainostaja arvostaa luotettavaa mediaympäristöä etenkin nyt, kun digitalisaatio muuttaa toimialan kerrallaan. Uusi kilpailija tai trendi voi nousta valtavan merkittäväksi muutosaalloksi hämmentävän nopeasti. Näin kovalla vauhdilla muuttuvassa maailmassa luotettavuus on monella alalla mainostajan brändiarvon tärkein yksittäinen ainesosa. Luotettavuutta kommunikoidessa totuudellista mainosympäristöä parempaa ei olekaan. Jos perinteikkäät uutismediat eivät sitä tarjoa, kasvaa mainostajan kiinnostus omien sisältökanavien kehittämiseen entisestään. Niissä ei sitä toista näkökulmaa tarjota, mutta lukija ainakin saa, mitä otsikko lupaa. ? Valemedian kaupunkilaisserkku m ai lla & ha lm ei lla Mainosrahan kertymisen näkökulmasta totuuteen kannattaa suhtautua klikkihuuman jälkeen jälleen vakavasti. Joulukuussa lukemani urheilu-uutinen kiteytti kaikessa harmittomuudessaan median suttuisen ajankuvan. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja. jani.halme@ toinenphd.com HANNA SAKARA PALSTAT
SuomenLehdistö 1/2017 21 PALSTAT PALSTAT YLE Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Yle julkaisi jutun, jossa listattiin valemedioita. Jutussa ei oikaisun jälkeen ollut asiavirheitä. Kantelu 27.9.2016 Kantelu kohdistuu Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelman verkkosivulla 16.9.2016 julkaistuun juttuun ”Valheenpaljastaja: Varoituslista valemedioista – älä luota näihin sivustoihin”. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/16/valheenpaljastaja-varoituslista-valemedioista-ala-luota-naihin-sivustoihin Kantelijan mukaan Kuningaskuluttajan jutussa väitettiin Kansalainen. fi-mediasivuston kuuluvan niin sanottuun valeja vihamediaan ja Kansalaista verrattiin muun muassa MV-lehteen. Lisäksi jutussa väitettiin, että Kansalaisen agenda olisi islamofobinen ja maahanmuuttovastainen, sivuilla olisi ”feikkiuutisia” ja uutisia olisi varastettu muilta medioilta. Edelleen väitettiin Kansalaisen sivuilla olevan anonyymejä artikkeleita, joissa ei mainita jutun kirjoittajaa, ja että sivuilla ei ylipäätään olisi mitään yhteystietoja ja esimerkiksi vastaava päätoimittaja puuttuisi. Tieto päätoimittajasta korjattiin Ylelle lähetyn oikaisupyynnön jälkeen, mutta korjaamatta jätettiin kantelijan mielestä oleellisin seikka, kun Kansalainen.fi on edelleen Kuningaskuluttajan sivuilla mainittu niin sanottuna vihamediana. Kantelija arvelee, että Kuningaskuluttajan toimituksessa ei ollut luettu yhtään ainutta Kansalaisen juttua tai perehdytty sivujen sisältöön lainkaan. Kantelijan mukaan sivuston jutut ovat hieman erilaisia kuin suurten mediatalojen jutut, mutta eivät rasistisia, muukalaisvihamielisiä tai islamofobisia. Kantelija toteaa, että jokaisen jutun yhteydessä on mainittu jutun kirjoittaja ja sivuilla on mainittu päätoimittaja. Kantelijan mukaan jutussa ollut mustamaalaaminen on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa liiketoiminnalle. Vaikka Kansalainen.fi on pieni uutissivusto, vihamediaksi leimaaminen vaikeuttaa mediasivuston muita sivutoimia, kantelija perustelee. Hänen mukaansa Kuningaskuluttaja ei ole antanut minkäänlaista mahdollisuutta oikaisuun, julkaissut vastinetta tai ottanut asian tiimoilta etukäteen yhteyttä Kansalainen.fi-mediaan. Kantelija vaatii, että Kuningaskuluttajan sivuilta poistetaan Kansalainen.fi:tä koskevat tiedot ja maininnat ja että Yle Kuningaskuluttaja oikaisee juttunsa kertoen erehtyneensä ja tehneensä virheellistä ja tarkistamatonta uutisointia koskien Kansalainen.fi-mediaa. Yleisradion vastaus 13.10.2016 Ylen Luovien sisältöjen vastaava toimittaja Ville Vilén sanoo, että Valheenpaljastaja on artikkelisarja, jonka aiheena on fakta ja fiktio niin uutisissa kuin sosiaalisessa mediassa. Yksi palstan tavoitteista on tehdä verkkoaineistojen faktantarkistustaidoista valtavirtaa. Siksi Valheenpaljastajassa on opetettu muun muassa kuvahuijausten ja feikkiprofiilien jäljittämistä. Lisäksi Valheenpaljastaja pyrkii avaamaan valemedian toimintatapoja ja osoittamaan, miten jopa vääräksi todistettu tieto saatetaan ottaa kritiikittä vastaan. Kyseisessä jutussa listattiin vihaja valemedioiden lisäksi myös salaliittoteoriasivustoja ja satiiria. Vilénin mukaan valemedia-termiä käytettiin tässä yhteydessä kuvaamaan niitä toimintatapoja, joilla valemediaksi nimetyt sivustot toimivat. Näille sivustoille on ominaista uutismediana esiintyminen ilman, että ne sitoutuvat noudattamaan Journalistin ohjeita. Jutussa luonnehdittiin Kansalainen. fi-sivustoa seuraavasti: ”MV-lehden vanavedessä syntyneitä sivustoja, jotka toivovat menestyvänsä samaa reseptiä hieman muunnellen. Näitä yhdistävät uutissivustoina esiintyminen – ne eivät siis näytä ulkoisesti pelkästään blogeilta. Ne saattavat esimerkiksi kopioida uutisen jostain toisaalta ja kirjata loppuun omia näkemyksiään aiheesta.” Verkkomedia Kansalainen ilmoittaa toimialansa olevan uutistoimisto. Vilénin mukaan sen toiminta ei kuitenkaan noudata luotettavalle uutismedialle kuuluvia toimintatapoja. Kansalainen.fi mainittiin artikkelissa, koska se on hyvin saman tyyppinen kuin moni muu MV-lehden jälkeen perustettu, lähinnä maahanmuuttoon keskittyvä uutissivustoa imitoiva sivusto. Kantelija syyttää artikkelia sivustonsa leimaamisesta rasistiseksi, islamofobiseksi ja maahanmuuttovastaiseksi. Vilénin mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Edellä mainitut luonnehdinnat liitettiin artikkelissa MV-verkkosivustoon ja sen kolmeen sisarjulkaisuun. Artikkelissa todetaan selvästi, että Kansalainen.fi:n toimintatapa on erilainen kuin MV:n. Vilénin mukaan sivusto eroaa muista artikkelissa mainituista sivustoista myös siinä, että sillä on nimetty päätoimittaja. Tämä tieto puuttui artikkelista aluksi. Kun kantelija huomautti asiasta, virhe korjattiin viipymättä. Sen sijaan vaatimukseen sivuston poistamisesta artikkelista ei suostuttu, koska sivuston toimintatavat täyttävät valemedian tunnusmerkit. Kantelijan mukaan Kansalainen. fi-sivuston kaikkiin artikkeleihin olisi merkitty kirjoittajan nimi. Näin ei Vilénin mukaan kuitenkaan ole. Juttuja julkaistaan myös nimimerkeillä ja tekstejä kopioidaan suoraan muilta sivustoilta (esimerkiksi sanomalehdistä, poliisilta ja Maahanmuuttovirastolta). Jutuissa jää usein myös epäselväksi, kenen jutusta lopulta on kyse: tekijäksi jutun ylälaitaan merkityn henkilön vai samaan juttuun alalaitaan lähteeksi merkityn tahon. Moni sivuston juttu on myös esimerkiksi ”VK-työryhmän” tekemä. Kun klikkaa nimeä ”VK-työryhmä”, alta paljastuu nimi tai kirjoittajaprofiili nimeltä Paavo Tajukangas. Vilén kirjoittaa, että Paavo Tajukangas on ilmeisesti Ruotsissa asuva nimimerkkikirjoittaja, jolla on rasistissävytteinen maahanmuuttoasioihin keskittyvä blogi ja Youtube-kanava. Moni Tajukankaan Kansalainen.fi-sivustolle kirjoittamista aiheista on esillä myös hänen omassa blogissaan. Tajukankaan toimintatavasta kertoo Vilénin mukaan se, että Valheenpaljastaja-artikkelin ilmestyttyä nimimerkki Paavo Tajukangas soitti jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja nauhoitti puhelun kertomatta asiasta. Hän julkaisi puhelusta tekemänsä nauhoituksen luvatta nettisivuillaan, Youtube-kanavallaan ja Hommaforumilla, ja tämän pohjalta muun muassa MV-sivusto ja Uutismaailma tekivät toimittajasta juttuja, joissa salanauhoitus nimettiin haastatteluksi. Youtubenauhoituksen julkaisemisen yhteydessä käytettiin Kansalainen.fi-verkkosivun logoa. Julkaisun jälkeen toimittaja sai runsaasti vihapostia, mukaan lukien yhden tappouhkauksen. Vilénin mukaan Kansalaisen toimintatapa on erilainen kuin esimerkiksi MV-sivuston. Sivuston tyylilaji on maltillisempi: se ei viljele herjauksia eikä käytä vaikkapa sanaa matu (”maahantunkeutuja”). Tämä ei poista sisällön tarkoitushakuisuutta, jonka jo aihepiirin rajaus paljastaa. Kansalainen.fi kerää sivuilleen aineistoa, joka kertoo pääasiassa maahanmuuton ongelmista. Yle on koonnut useita esimerkkejä Kansalainen.fi:n jutuista, jotka perustuvat virheelliseen tietoon. Lisäksi sivusto sisältää paikoin lähes identtistä materiaalia esimerkiksi MV-sivuston, Finnleaksin ja muiden vihasivustojen kanssa. Kansalainen.fi myös julkaisee Suomen Sisun tiedotteita lähes sellaisenaan. Kansalainen.fi kopioi toisten tekstejä ja valokuvia kreditoimatta asianmukaisesti, Vilén toteaa. Väite siitä, että toimituksessa ei olisi tutustuttu sivustoon, ei Vilénin mukaan pidä paikkaansa. Toimituksessa on tutustuttu sivustoon. Se, että esimerkiksi tieto päätoimittajasta puuttui, johtui siitä, että nimi löytyi erikoisesta paikasta ja että tietoa päätoimittajasta ei aina sivuilla ole ollut. Niin ikään väite siitä, että Yleisradio ei olisi antanut mahdollisuutta oikaisuun, ei Vilénin mukaan pidä paikkaansa. Kantelijan ilmoittama virheellinen tieto korjattiin välittömästi. Kantelussaan kantelija väittää myös tarjonneensa Ylelle vastinetta julkaistavaksi. Tämä ei Vilénin mukaan pidä paikkaansa. Käydyissä sähköpostikeskusteluissa kantelija ei ole ilmaissut millään tavalla toivetta saada julkaistua vastine. Kantelussa esitetään myös, että Ylen olisi ennen artikkelin julkaisua tullut ottaa yhteyttä Kansalaiseen. Kyseessä ei kuitenkaan ollut haastattelu, vaan listaus, missä Kansalainen.fi mainitaan esimerkkinä kolmen muun tahon kanssa MV-sivuston vanavedessä syntyneistä tahoista. Vilénin mukaan mediakriittisessä artikkelissa täytyy voida kertoa myös sellaisesta valeja vihatoiminnasta, joka piiloutuu näennäisen neutraliteetin taakse – hyvässä journalismissa on voitava katsoa myös kulissien taakse. Kansalaisen toiminta on klassista informaatiovaikuttamista, jossa muodolla pyritään häivyttämään todelliset tarkoitusperät. Vilén toteaa, että voidaan jopa arvella, että Kansalaisen kaltaisella sivustolla voisi menestyessään olla MV-sivustoa kauaskantoisempia seurauksia medialukutaidon rapauttajana, sikäli kun se pystyy näennäisen neutraalilla nimellään ja tyylillään vetoamaan myös niihin, jotka eivät esimerkiksi MV:tä uskoisi. Siksi sivusto on aiheellista ottaa esille artikkelissa, jonka aiheena on lähdekritiikki ja medialukutaito. Edellä mainituilla perusteilla Yleisradio katsoo, ettei se ole loukannut Journalistin ohjeita. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Ylen Kuningaskuluttajan mediakriittisen Valheenpaljastaja-artikkelisarjan jutussa käsiteltiin ja arvioitiin erilaisia valemedioita. Kantelija on jutussa mainitun Kansalainen-sivuston päätoimittaja. Sivusto on listattu alaotsikon ”Kotimaiset valeja vihamediat” alle. Kantelijan mukaan jutussa oli virhe, kun siinä väitettiin, että alaotsikon alla mainituilla sivustoilla ei ole vastaavia päätoimittajia. Yle teki juttuun Journalistin ohjeiden mukaisen korjauksen, jonka mukaan Kansalainen-sivustolla on päätoimittaja. Kantelijan mukaan jutussa oli muitakin virheellisiä väitteitä. Hän tulkitsi, että jutussa väitettiin virheellisesti, että Kansalaisen agenda olisi islamofobinen ja maahanmuuttovastainen, sivuilla olisi feikkiuutisia, uutisia olisi ”varastettu” muilta medioilta ja sivustolla olisi anonyymeja juttuja. Neuvoston mukaan väitteitä islamofobisuudesta, maahanmuuttovastaisuudesta ja feikkiuutisista ei kuitenkaan yhdistetty suoraan Kansalaiseen. Jutussa ei sanottu mitään juttujen ”varastamisesta”. Siinä vain todettiin, että valemedioissa on muualta kopioituja uutisia eikä kirjoittajien nimiä tyypillisesti julkaista. Väitteet juttujen kopioimisesta ja anonyymeista tekijöistä tuotiin kuitenkin esiin ainoastaan esimerkinomaisena valemedioiden toimintana. Kantelijan mukaan Kansalainen oli jutussa virheellisesti leimattu vihamediaksi. Neuvosto toteaa, että Kuningaskuluttajan jutussa nimenomaan eriteltiin eri sivustojen erilaisia luonteita eikä alaotsikkoa ”Kotimaiset valeja vihamediat” voinut tulkita siten, että kaikki sen alla listatut sivustot olisivat ”vihamedioita”. Kantelija ei ilmeisesti hyväksy sivustonsa kutsumista myöskään ”valemediaksi”. Valemediat on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, jota tiedotusvälineiden täytyy saada käsitellä valitsemastaan näkökulmasta. Kuningaskuluttajan jutussa oli kutsuttu valemediaksi sellaisia sivustoja, jotka eivät perustu omaan journalistiseen tiedonhankintaan, vaan muiden tuottaman sisällön kopioimiseen ja muunteluun, ja jotka eivät kaikilta osin noudata perinteisen uutismedian toimintatapoja. Neuvosto korostaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ylen Kuningaskuluttaja ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, AntMedialukutaitoon panostettava JSN ANTOI vapauttavan päätöksen Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelman valemedioita käsitelleestä jutusta. Jutussa esillä ollut Kansalainen.fi-mediasivusto ei katsonut kuuluvansa niin sanottuun valeeli vihamediaan. Tapaus nostaa erinomaisesti esille sen, millaisessa mediamaailmassa nyt eletään. Vielä kymmenen vuotta sitten lukija näki heti, jos jokin tiedotusväline suoltaa lööperiä. Nykylukija ei suhtaudukaan lukemaansa enää niin kriittisesti. Lukija, joka ahmii raflaavaa sensaatiota ties mistä tuutista, ei välttämättä enää ymmärrä, mikä on totta ja mikä täyttä huuhaata. Siksi on tärkeää, että valemedioista puhutaan avoimesti. Esimerkiksi medialukutaidon opettaminen jo alaja yläkouluikäisille on nyt äärimmäisen tärkeää. Usein törmää siihen, että jostain hömppäkanavalta tai keskustelupalstalta löydetty ”uutinen” jaetaan sosiaalisessa mediassa totena eteenpäin. Kohdalleni sattui noin vuosi sitten pysäyttävä sananvaihto. Keski-ikää lähestyvä ATK-insinööri ja kahden pienen lapsen isä väitti, että ainoa oikea totuus löytyy MV-lehdestä. ”Te ette uskalla kertoa totuutta maahanmuuttajista, mutta MV uskaltaa”, hän sanoi. Olin sanaton. Marja Mölsä Lieksan Lehden päätoimittaja 10 2 Mölsän poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 14.12. ja 25.1. Päätöksiä yhteensä 12. JSN Vapauttavat Langettavat
22 SuomenLehdistö 1/2017 PALSTAT PALSTAT ti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Heikki Valkama. MTV Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa, lasten esiintymistä mediassa ja lainaamista koskevassa asiassa. MTV käytti julkisuuden henkilön Instagramkuvaa osana verkkojuttuaan. Se ei loukannut kantelijan eikä hänen lapsensa yksityisyyden suojaa, ja kuvan lähde oli mainittu asianmukaisesti. Kantelu 20.9.2016 Kantelu kohdistuu MTV:n verkkosivuillaan 4.7.2016 julkaisemaan juttuun ”Hellyttävää perheonnea! Minttu, Kimi ja pikku-Robin poseeraavat yhteiskuvassa”: http://www.mtv.fi/viihde/seurapiirit/artikkeli/hellyttavaa-perheonneaminttu-kimi-ja-pikku-robin-poseeraavat-yhteiskuvassa/5973942 Kantelija on joutunut median mielenkiinnon kohteeksi seurusteluja sittemmin perhesuhteidensa vuoksi, sillä kantelija on naimissa Formula 1 -sarjan kuljettajan kanssa. Kantelun mukaan MTV:n juttu on rakennettu kantelijan henkilökohtaisella Instagram-tilillään julkaiseman kuvan ympärille. Kuvaa on käytetty MTV:n jutun otsikossa ja kuvituskuvana siten, että kuvan avulla on saatu herätettyä lukijan mielenkiinto ja saatu lukija klikkaamaan juttu auki. Kantelijan mukaan kuvan käyttäminen tiedotusvälineen verkkosivuilla ilman kantelijan lupaa rikkoo Journalistin ohjeiden kohtia 27 ja 30, joissa mainitaan, että yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (27) ja että julkistakin aineistoa julkaistaessa tulee ottaa huomioon yksityiselämän suoja (30). Lisäksi kohdan 30 mukaan erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita, mikä tarkoittaa kantelijan käsityksen mukaan myös alaikäisen kuvan käyttämistä. Kantelijan mukaan tilanteeseen ei liity mitään yhteiskunnallista intressiä tai kontekstia, jotka oikeuttaisivat kantelijan kuvan julkaisemiseen tai kuvassa olevien henkilöiden yksityisyyden suojan kaventamiseen. Kantelijan mukaan pelkkä yleinen uteliaisuus tai yleisön kiinnostus eivät ole riittäviä perusteita tulkita tilannetta yksityisyydensuojan ulkopuoliseksi tilanteeksi, erityisesti, kun kuvassa esiintyy alaikäinen lapsi. Kantelijan mukaan kantelijan kuvien käyttämistä ei voi perustella julkisuuden henkilön antamalla hiljaisella suostumuksella, vaikka kantelija on jossain määrin julkisuuden henkilö puolisonsa ammatin takia. Kantelijan mukaan hiljaisen suostumuksen on voitu katsoa annetun tilanteessa, jossa julkisuuden henkilö jatkuvasti ja omaehtoisesti saattaa yksityiselämänsä julkisuuteen esimerkiksi myymällä paljastavia haastatteluja. Kantelijan mukaan kuitenkin hänen ja hänen miehensä tapauksessa tilanne on päinvastainen, sillä he ovat halunneet nimenomaisesti pitää yksityiselämänsä mahdollisuuksien mukaan poissa julkisuudesta sekä kontrolloida tarkasti sitä, mitä tietoja tai yksityiselämään liittyviä haastatteluja medialle annetaan. Kantelijan mukaan se, että hän on itse julkaissut kuvan Instagram-tilillään, ei tarkoita, että lehdistöllä on automaattisesti itsenäinen lupa käyttää kuvaa ilman suostumusta ja korvausta. Vaikka kantelija olisi ladannut kuvan sosiaaliseen mediaan, oli hänen tilinsä yksityinen tai julkinen, hänellä tulisi säilyä määräysvalta kuvan käyttämisen osalta erityisesti silloin, kun kuvaa käytetään kaupallisesti ja julkaisun myynninedistämistarkoituksessa. Kantelijan mukaan hänen kuviensa käyttäminen ansiotarkoituksessa verkkojulkaisun osana vaikeuttaa hänen mahdollisuuksiaan hallita yksityiselämäänsä kohdistuvaa mielenkiintoa. Kuvien käyttäminen valtakunnallisissa julkaisukanavissa aiheuttaa sen, ettei kantelija pysty enää millään tavalla kontrolloimaan, missä julkaisuissa kuvamateriaalia maailmanlaajuisesti käytetään. Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa ottamaan kantaa siihen, onko kantelijan kuvan, josta alaikäinen lapsi on tunnistettavissa, käyttäminen selkeästi myynninedistämisja ansiotarkoituksessa ilman kantelijan lupaa hyvän journalistitavan ja Journalistin ohjeiden mukaista. Kantelija vetoaa myös tekijänoikeudellisiin näkökohtiin ja tekijänoikeuslakiin. Julkisen sanan neuvosto huomauttaa, että tässä tapauksessa lain tulkinnalla ei ole merkitystä, koska neuvosto tulkitsee asiaa ainoastaan Journalistin ohjeiden näkökulmasta. Kantelijan mukaan hänen ottamansa kuvat eivät ole sen vapaammin käytettävissä kuin esimerkiksi ammattimaisen lehtikuvaajan uutiskuvat. Kantelijan Instagram-tilin kuviin on mahdollista tutustua sosiaalisessa mediassa, mutta ne eivät kantelijan mukaan voi olla avoin kuvapankki, jota voi hyödyntää lupaa kysymättä tai ilmaiseksi. Se, että Instagram teknisesti mahdollistaa kuvien upottamisen verkkojulkaisuun, ei tarkoita, että se olisi lain tai hyvän journalistitavan tarkoituksen ja hengen mukaista. Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa ottamaan kantaa myös siihen, onko ilman valokuvan oikeudenhaltijan suostumusta, ansiotarkoituksessa tehty valokuvan upottaminen osaksi verkkojulkaisua hyvän journalistitavan mukaista, vaikka se sinänsä olisi teknisesti mahdollista. MTV:n vastaus 25.10.2016 Päätoimittaja Merja Ylä-Anttilan vastauksen mukaan on totta, että kantelija on tullut alun perin julkisuuteen aviomiehensä ammatin takia. Hän on kuitenkin antautunut omaehtoisesti ja itse julkisuuteen, myös yksityiselämäänsä liittyvien seikkojen osalta. Päätoimittajan vastauksen mukaan voidaan katsoa, että kantelija on aivan poikkeuksellisella tavalla myynyt oman yksityiselämänsä julkisuuteen ansiotarkoituksessa. Hän on muun muassa pitänyt aikakauslehden verkkosivuilla blogia, jonka pitämisen hän tiettävästi on jo lopettanut. Päätoimittaja arvelee, että kantelija myi mainostilaa yrityksille. Blogissa osa teksteistä käsittelee perhettä, harrastuksia, lomia ja muuta yksityiselämää ja osa teksteistä on mainospuheita eri tuotemerkeille. Vastauksen mukaan jo blogin esittelytekstissä tuodaan esiin, että kantelija kirjoittaa blogissaan yksityisasioista, kuten perheestään. Myös alaikäisen lapsen nimi tuodaan esiin jo blogin esittelytekstissä. Vastauksen mukaan kantelija on lisäksi esitellyt elämäänsä lukuisissa naistenlehtien haastatteluissa. Haastatteluissa hän on käsitellyt avoimesti yksityiselämäänsä kuten parisuhdettaan, kotiaan, harrastuksiaan ja perhe-elämäänsä. Hän on antanut haastatteluja myös MTV:lle. Vastauksessa todetaan, että kantelija on julkaissut sosiaalisessa mediassa myös hyvin paljon yksityiselämäänsä liittyviä valokuvia, muun muassa kuvan, johon kantelussa viitataan. Muissakin kuvissa esiintyy kantelijan lisäksi hänen miehensä, lapsensa ja ystäviään. Päätoimittajan vastaukseen on liitetty kantelijan itse julkaisemia kuvia. Niille on päätoimittajan vastaukseen mukaan yhteistä se, että niiden ainoa tarkoitus näyttää olevan esitellä varallisuuden ja luksuselämän ohella yksityiselämää ja siihen kuuluvia henkilöitä ja tapahtumia julkisesti kaikille halukkaille ja kiinnostuneille. Vastauksessa todetaan, että kantelijan Instagram-tili on julkinen, eli sitä voi ryhtyä seuraamaan kuka tahansa. Vastausta kirjoitettaessa seuraajia oli noin 76 000. Päätoimittajan vastauksen mukaan Instagram-tilillä näyttää olevan mainoksia, joten myös tähän toimintaan liittyy ansaintatarkoitus. Päätoimittajan vastauksen mukaan kantelija myöntää kantelussaan antavansa yksityiselämään liittyviä haastatteluja medialle, mutta haluaa jotenkin pyrkiä kontrolloimaan mediaa aiheen tiimoilta. Vastauksen mukaan tämä ei luonnollisesti ole mahdollista. Yksityiselämäänsä oma-aloitteisesti julkisuuteen vuotava henkilö ei voi sanella, milloin ja miten media julkisuuteen annetuista seikoista uutisoi. Päätoimittajan vastauksen mukaan hyperlinkkien ja kuvien upottaminen embeddaus-tekniikalla on toimitusten normaalien ja vakiintuneidenkin toimituskäytäntöjen mukaisesti sallittua sekä hyvän journalistisen tavan mukaista. Vastauksessa huomautetaan, että Instagramissa on mahdollista estää kuvien upottaminen rajoittamalla tili ei-julkiseksi. Kantelija ei kuitenkaan ole tätä tehnyt, joten päätoimittajan vastauksen mukaan hän on vähintään konkludentisti hyväksynyt kuvien julkisen näkyvyyden potentiaalisesti kaikille internetin käyttäjille sekä mahdollisuuden kuvien upottamiseen. Päätoimittajaa perustelee vastauksessa ennakkotapauksiin vedoten, miksi kantelijan esittämät väitteet tekijänoikeuslain mahdollisesta rikkomisesta olisivat virheellisiä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa lain tulkinnalla ei ole merkitystä, koska neuvosto tulkitsee asiaa ainoastaan Journalistin ohjeiden näkökulmasta. Ratkaisu JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. Periaatelausuma yksityiselämästä (1980): http://www.jsn.fi/periaatelausumat/yksityiselama/ JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014: http://www.jsn.fi/periaatelausumat/jsn-n-periaatelausuma-lasten-ja-alaikaisten-esiintymisesta-mediassa-10-12-2014/ MTV julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin julkisuuden henkilön lisänneen Instagramiin kuvan perheestään. Kantelija on kyseinen julkisuuden henkilö. Jutussa käytettiin hänen julkiselta tililtään lainattua Instagram-kuvaa upotuksena tekstin seassa sekä revinnäisenä osana jutun pääkuvaa. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden lisäksi tekijänoikeudellisiin näkökohtiin ja tekijänoikeuslakiin. Julkisen sanan neuvosto huomauttaa, että neuvosto tulkitsee tapausta ainoastaan Journalistin ohjeiden näkökulmasta. Neuvoston aiempien linjausten mukaan toimittajat voivat hyödyntää Facebookia lähteenään, minkä voi laajentaa koskemaan muitakin sosiaalisen median palveluita, kuten Instagramia. Kantelija oli itse ennen MTV:n juttua julkaissut saman kuvan julkisella, kaikille avoimella Instagram-tilillään, jolla on kymmeniätuhansia seuraajia. Lisäksi kantelija on altistanut yksityiselämänsä julkisuudelle antamalla siitä haastatteluja sekä tuomalla sitä oma-aloitteisesti esiin blogissaan ja sosiaalisessa mediassa. Yksityiselämänsä julkisuudelle altistaneet julkisuuden henkilöt eivät voi enää sanella, milloin, miten ja miltä osin heidän yksityiselämäänsä tulee tiedotusvälineissä käsitellä. Neuvoston mukaan kuvan julkaiseminen ei siten loukannut kantelijan yksityisyyden suojaa. Lasten esiintymistä mediassa koskevan periaatelausuman mukaan lapsella on erityinen oikeus yksityiselämän suojaan. Kyseisessä kuvassa ei kuitenkaan tullut esiin mitään arkaluonteisia tai yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita lapsesta tai hänen perheestään, vaan siinä oli kantelijan perhe lentokoneessa. Kuvan julkaiseminen ei siten loukannut myöskään lapsen yksityisyyden suojaa. Journalistin ohjeiden mukaan on noudatettava hyvää tapaa ja lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Tässä tapauksessa hyvää tapaa ei rikottu ja lähde tuotiin selvästi esille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että MTV ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. Kaleva Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja rikosepäillyn tunnistamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi vakavasta rikoksesta ja julkaisi tietoja epäillyn taustasta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Tietojen julkaiseminen oli perusteltua, eikä lehti antanut syytä yhdistää niitä maassa asuvaan henkilöön, koska jutussa todettiin useita kertoja, että epäilty on ulkomailla. Terveys-Hymy Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ja vakava huomautus piilomainontaa ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti kertoi mainosmaisesti ja kritiikittömästi itsehoitotuotteista, joiden mainoksia lehdessä julkaistaan. Lehti on peruskonseptiltaan piilomainontaa. Neuvosto on huomauttanut asiasta jo vuonna 2004. Aamuposti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta, lähdekritiikkiä ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Kunnallispoliitikon ja kansanedustajan välisestä kiistasta syntyi uutistapahtuma, jossa kuultiin molempia osapuolia. Lehti jatkoi tapauksen seuraamista ja julkaisi kantelijan mielipidekirjoituksen, jota lehdellä oli oikeus editoida. Kiistaa käsiteltiin myös lehden tekstiviesti-palstalla ja pilakuvassa, mutta kantelijaan kohdistunut julkisuus ei ollut erityisen kielteistä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Toimittajat voivat hyödyntää Facebookia lähteenään, minkä voi laajentaa koskemaan muitakin sosiaalisen median palveluita, kuten Instagramia.” MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta Su om en Le hd is tö
SuomenLehdistö 1/2017 23 PALSTAT Kaleva Uuden toimitusjohtajan Juha Laakkosen varamieheksi on nimitetty 1.4. alkaen Kaleva Oy:n liiketoimintajohtaja Juha Väyrynen. Ilkka-Yhtymä KTM Olli Pirhonen on valittu toimitusjohtajaksi. Yhtiön talousjohtajana toimiva Pirhonen aloittaa tehtävässä maaliskuussa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa group controllerina sekä rahoitusja talouspäällikkönä Atrialla. Talousjohtajaksi on nimitetty KTM Seija Peitso. Peitso palaa yhtiöön Kuntayhtymä Kaksineuvoisen talousjohtajan tehtävästä. Tätä ennen hän on tehnyt pitkän uran Ilkka-Yhtymän taloushallinnossa. Helsingin Sanomat DI Veera Siivonen on valittu markkinointijohtajaksi. Siivonen siirtyi tehtäväänsä Helsingin Sanomien Head of Strategy and Business Development -tehtävästä. Sisältömarkkinointipäälliköksi on nimitetty FM Niina Käkelä. Käkelä siirtyi tehtävään Nelonen Mediasta, missä hän on työskennellyt PR & Press -tiimin vetäjänä. Hevosurheilu FM Stiina Ikonen on nimitetty päätoimittajaksi. Hän siirtyi tehtävään Mediatalo Esan Kaupunkilehdet Oy:stä, jossa hän on työskennellyt päätoimittajana vuodesta 2012 alkaen. Uutisvuoksi, Etelä-Saimaa Mari Pajari on valittu Uutisvuoksen päätoimittajaksi ja EteläSaimaan Imatran-toimituksen päälliköksi. Hän on toiminut tehtävissä vt:nä lokakuusta lähtien. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa toimittajana ja esimiestehtävissä Etelä-Saimaassa ja Uutisvuoksessa sekä viestintäalan yrittäjänä. Valkeakosken Sanomat Mari Tuohiniemi aloittaa päätoimittajana hoitovapaansa jälkeen lokakuussa 2017. Siihen asti lehteä päätoimittaa Sari Sainio. Tuohiniemi jäi äitiyslomalle maaliskuun alussa Jämsän Seudun ja Vekkarin päätoimittajan tehtävästä. Sainio on työskennellyt vuodesta 2005 Aamulehden eri uutisja ajankohtaisosastoilla. Sanoma Media Finland Sampsa Savolainen siirtyy vastaamaan radion mainosratkaisuista ja kaupallistamisesta. Savolainen on toiminut Sanomalla myyntiryhmäpäällikkönä. Alma Media Alma Regions -yksikössä Tuomas Kokkoniemi on nimitetty digitaalisten ratkaisujen myyntipäälliköksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueelle. Aamulehden mainossihteeriksi on nimitetty Saija Aalto. Nelonen Media Anssi Paloposki on nimitetty ilmiöistä vastaavaksi päälliköksi. Hänen vastuullaan on tv-ohjelmien ilmiöittäminen esimerkiksi sosiaalisen median ja markkinointiviestinnän keinoin. Aikaisemmin Paloposki on toiminut Nelonen Median pr ja online -tiimissä tuottajana ja Radio Aallossa apulaistuottajana. Yle Riikka Venäläinen on nimitetty päätoimittajaksi uutisja ajankohtaistoimintaan. Uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja on Atte Jääskeläinen. Yhteiskuntatoimituksen päälliköksi Venäläisen tilalle on nimitetty Jukka Niva. Ylen journalistisista standardeista ja etiikasta vastaava päällikkö Riitta Pihlajamäki on nimitetty A-Studion toimituksen päälliköksi. Forbes Suomi Nina Broström on nimitetty päätoimittajaksi. Broström on aiemmin työskennellyt Taloussanomilla ja Kauppalehdessä. Kalevan tulevan toimitusjohtajan mielestä on sääli, että valehtelu ja populismi ovat kasvaneet valemedioissa. KALEVAN TOIMITUSJOHTAJANA aloittaa keväällä Juha Laakkonen. Hän siirtyy Kalevaan media-alan ulkopuolelta teknologiayritys Nortal Oy:n toimitusjohtajan paikalta. Laakkonen pitää mediaa kasvavana alana ja uskoo digitulojen selvään lisääntymiseen. – Digitaalisuus mahdollistaa toimialan muuttumisen ja uudet investoinnit. Johtamisfilosofiani perustuu yhdessä tekemiseen. Ansaintamallit löytyvät useiden ihmisten kanssa ennakkoluulottomasti ideoimalla ja kokeilemalla, hän luonnehtii. Laakkonen on kotoisin PohjoisSuomesta, mutta on työskennellyt viimeiset kolme vuotta Helsingissä. Ennen Nortalin pestiä hän toimi leikkipaikkavälinevalmistaja Lappset Groupin toimitusjohtajana. Hänellä on kaupallisen ja teknisen alan tutkinnot. Uudessa tehtävässään eläkkeelle jäävän Jukka Haapalaisen seuraajana hän aloittaa huhtikuun alussa. Laakkonen on itse monipuolinen median kuluttaja. Hän seuraa uutisia niin kännykällä ja pöytäkoneella kuin viikonloppuna printistä. Lukuvalikoimaan kuuluvat muun muassa talousja IT-alan lehdet sekä kotiseudun lehdet. – Luonteeni on sellainen, että kaipaan joka suunnalta impulsseja. Laakkonen vannoo syvällisen, taustoittavan journalismin nimeen. Hän uskoo, että tulevaisuudessa nähdään heiluriliike, joka tuo monet takaisin perinteisen, luotettavan median pariin. – On sääli, että suoranainen valehtelu ja populismi ovat kasvaneet valemedioissa. Kansalaisten on vaikea erottaa, mikä on totta. Laakkonen on entinen maajoukkuetason kymmenenottelija ja nykyisin monipuolinen kuntoliikkuja. Hänen mielestään pitkien työpäivien jälkeen on tärkeä pitää huolta omasta terveydestään. Laakkosella ja hänen puolisollaan on 16ja 20-vuotiaat lapset. Noora Autio ”Kaipaan monia impulsseja” Juha Laakkosen mukaan median uudet ansaintamallit löytyvät tiimityönä: ideoimalla ja kokeilemalla ennakkoluulottomasti yhdessä. TEIJA SOINI uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 87. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2017: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3. inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2017 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 2 15.3. 3.3. 24.2. 3 19.4. 7.4. 31.3. 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 23.8. 11.8. 4.8. 6 27.9. 15.9. 8.9. 7 1.11. 20.10. 13.10. 8 13.12. 1.12. 24.11. > 30.1.–3.2.2017 Sanomalehtiviikko. > 2.2.–6.4.2017 Mediajohtamisen koulutuspäivät: Koulutus antaa näkökulmia uudistaa ja tehostaa mediayrityksen toimintamalleja, kehittää uutta liiketoimintaa sekä tunnistaa kasvumahdollisuuksia. > 4.5.2017 Sanomalehtien Liiton kevätkokous ja -seminaari, Hämeenlinna. Sanomalehtien Liitossa tapahtuu
Sinulla ja minulla on jotain korvaamattoman arvokasta. Jotain, mikä tuottaa meille suomalaisille uutisia, tietoa, elämyksiä ja viihdettä. Jotain, mikä tulkitsee maailman tapahtumia moniarvoisesti ja moniäänisesti. Suomi ilman kotimaista mediaa ei olisi Suomi. Medialiitto on media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edunvalvontajärjestö. Jäsenyrityksemme edistävät sananvapautta, kotimaista kulttuuria ja demokratiaa tuottamalla suomalaisille laadukkaita mediatuotteita ja -palveluja. Jäsenjärjestömme ovat Aikakausmedia, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys. Yhdessä edustamme lähes 700:ää yritystä, jotka työllistävät noin 20 000 henkilöä ja tuottavat 4,3 miljardin euron liikevaihdon. www.medialiitto.fi medialiitto