MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 2 • 16.3.2016 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö Joustavuutta painamiseen Kova kilpailu koodareista Lehtien verkkopalveluiden suosio voi houkuttaa osaajia. » Sivu 4 Merkkejä paremmasta Lehtitalojen tilinpäätökset analyysissä. » Sivu 6 Koululaisilta oikea lehti SLP Kustannuksen liitteellä jopa 100 000 lukijaa. » Sivu 14 Vähenevät painot etsivät monipuolista liiketoimintaa. » Sivut 10–13 Vesa laitinen Markus Pirttijoki: Postin kirjeet samaan varhaisjakeluun kuin lehdet. » Sivu 5 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. » Sivut 8–9 Heikki paakkaNeN tekee pilapiirroksia aroistakin poliittisista aiheista. Ihmisten rankoille henkilökohtaisille kokemuksille hän ei kuitenkaan irvaile. » Sivut 8–9
LOGO sanomalehtien liitto LUE SANOMALEHTIÄ. LOGO sanomalehtien liitto LUE SANOMALEHTIÄ. SuomenLehdistö
SuomenLehdistö 2/2016 3 2/2016 kolmesta poikki Vapaa sana, vapaa kansakunta sisältö AjAnkohtAistA 4 Kokeneiden ohjelmoijien houkuttelu sanomalehtialalle vaatii vaivaa. 5 Markus Pirttijoki etsii ratkaisuja jakelun ongelmiin. 6 Alma Media on analyytikon mielestä hoitanut asiansa hyvin. 8 Pilapiirtäjä Heikki Paakkanen vastustaa lähes kaikkea. tAustAt 10–13 Matti Käki uskoo, että Suomessa on lähitulevaisuudessa enää kymmenkunta sanomalehtipainoa. 14–16 Koululaisten tekemä liite julkaistiin neljässä SLP Kustannuksen lehdessä. PAlstAt 17 Ulkomaisista lehdistä löytyy onnistuneita kokemuksia yleisön osallistamisesta. 20 Piilomainontaa ei saa olla blogeissakaan, muistuttaa JSN. 23 Vierailijaprofessori Hanna Nikkanen kannustaa opiskelijoita kunnianhimoisiin projekteihin. ” Painamisen vapaus on laajentunut julkaisemisen vapaudeksi digitaalisessa muodossa, mutta ydinajatus on edelleen sama.” Selvitimme, missä 6–7 kertaa viikossa ilmestyvät tilattavat sanomalehdet painetaan. Googlen Digital News Initiative -innovaatiokilpailu Olli Sulopuisto Millaista tuotetta kehitätte DNI-pilottirahoituksella? Miten kehityshankkeenne edistää journalismia? Millaiseen tarpeeseen DNI:n tyyppinen rahoitus sopii? Ville Saarinen perustaja, Lucify Interaktiivisten datavisualisointien tekeminen vaatii jatkuvaa palautteen keräämistä ja kehitystä. Googlen rahoituksella kehitämme työkalun, joka automatisoi palautteen pyytämisen ja näyttää toimivan version visualisaation jokaisesta välivaiheesta. Teimme visualisaation turvapaikanhakijoista Euroopassa ja saimme valtavasti palautetta, miten tämä oikeasti havainnollistaa, mistä aiheessa on kyse. Se on vuorovaikutteisten visualisaatioiden voima journalismissa: koska esitystapa on niin havainnollinen, tieto ja ymmärrys leviävät tehokkaasti. Parasta Googlen DNI-rahoituksessa on sen vastikkeettomuus. Tässä vaiheessa, kun on vielä paljon epävarmuutta, pääomasijoittaja vaatisi aika ison osan yrityksestä. Arttu Seppänen perustaja jäsen, Verner Ajatuksena on luoda podcastien suoratoistopalvelu, joka toimii Spotifyn tyyppisesti. Freelancerit voivat ladata sinne itse tuotoksiaan, ja kuulijat pääsevät podcasteihin helposti käsiksi ilman, että niitä tarvitsee ladata puhelimeen. Uskomme, että podcastit kiinnostavat koko ajan enemmän ja myös löytävät lisää kuulijoita. Tuotteemme auttaa sekä journalismin tekijöitä että niitä, jotka haluavat kuunnella podcasteja. Mukana on vahvasti ajatus siitä, että freelancerit saisivat uusia väyliä tuoda tuotoksensa esiin. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot kannattaa käyttää, säätiörahoitus siinä missä Tekesrahoitus. Niin mekin teemme, koska on selvää, että nykyisellään käytössä oleva raha ei riitä valmiin sovelluksen tekemiseen. Tämä on yksi monien joukossa. Risto Karjalainen johtaja, Streamr Teemme Alma Talentin kanssa finanssijournalismin kehityshanketta, joka tunnistaa uutisaiheita automaattisesti. Seuraamme osakekursseja, sosiaalista mediaa ja pörssitiedotteita. Niistä luodaan automaattisesti uutispohja, josta journalisti voi työstää valmiin uutisen. Koneavusteinen journalismi vapauttaa toimittajan aikaa vaativampaan työhön – ymmärryksen ja yhteyksien löytämiseen ja aihion työstämiseen uutiseksi asti. Lisäksi uutisesta tulee elävä, eli pörssikurssit ja muu data päivittyvät myös julkaisemisen jälkeen. Tämä on pioneerihenkinen hanke, joka haastaa perinteisiä toimintatapoja. Se ei varmaan olisi päässyt käyntiin ainakaan tällaisella aikataululla ilman ulkopuolista innovaatiorahoitusta. Olimme miettineet tällaisia ideoita toisessa yhteydessä Alma Talentin kanssa, ja DNI osui hyvään saumaan. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi ”KANSAKUNNAN VAPAUS on aina suhteessa sen painovapauteen siten, että ilman toista ei voi olla toistakaan.” Näin ylevästi mutta aikaa kestävästi perusteli Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius maailman ensimmäisen julkisuuslain säätämistä Ruotsi-Suomessa neljännesvuosituhat sitten. Ruotsin valtiopäivien vuonna 1766 säätämä painovapausasetus perustui valtiopäivämies Chydeniuksen esittämiin ajatuksiin. Uusi asetus takasi ilmaisunvapauden ilman sensuuria sekä virallisten asiakirjojen julkisuuden. Molemmat ovat demokratian peruspilareita kaikkialla siellä, missä sananvapautta kunnioitetaan. Asetus loi pohjan pohjoismaiselle julkisuusperiaatteelle ja maailman huippua olevalle lehdistönvapaudelle. PAINOVAPAUDEN 250-VUOtISjUhlAA vietetään tänä vuonna sekä Suomessa että Ruotsissa. Chydeniuksen merkitystä kuvaa, että Unescon vuosittainen maailman lehdistönvapauden konferenssi pidetään toukokuun alussa Helsingissä. Painamisen vapaus on laajentunut julkaisemisen vapaudeksi digitaalisessa muodossa, mutta ydinajatus on edelleen aivan sama: vain vallanpitäjistä vapaa oikeus mielipiteen ilmaisemiseen sekä tiedon saamiseen ja jakamiseen mahdollistaa kansalaisten ja kansakunnan menestyksen. Kun uusi teknologia sallii kaikkien julkaista mitä tahansa ja milloin tahansa periaatteessa koko maailmalle, voi sananvapaus tuntua täysin rajoittamattomalta. Sillä on kuitenkin kaksi merkittävää rajoitinta. POSItIIVINEN RAjOItIN on sananvapauteen aina kuuluva vastuu. Jokainen vastaa sanomisistaan. Erityinen vastuu on päätoimittajilla, jotka lain mukaan vastaavat kaikesta julkaisunsa sisällöstä. Toinen, kavahdettava rajoitin on ulkoa tuleva painostus, joka yrittää pakottaa journalistit rajamaan sananvapauden käyttöä. Tämä voi olla yksittäisiin toimittajiin kohdistuvaa uhkaamista tai vallanpitäjien toimia vapaan lehdistön hiljentämiseksi, kuten viimeksi Turkissa on ikävällä tavalla nähty. Tässä kansainvälisessä vertailussa ja kotimaisen vihapuheen keskellä on annettava kaikki tuki kannanotolle, jossa maan päätoimittajakunta ryhmittyi yhdessä puolustamaan luotettavaa mediaa ja journalistien sananvapautta. Ne ovat myös itsenäisen Suomen rakennuspuita. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi 15 16 1718 14 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 11 12 13 5 6 7
4 SuomenLehdistö 2/2016 AJANKOHTAISTA Sanomalehtien verkkopalveluiden suosio on yksi houkutin, kun rekrytoidaan ohjelmoijia mediataloihin. Toimittajienkin pitää tietää tekniikasta. Monelle lehtitalolle sähköisten palveluiden kehittäminen on strateginen painopistealue, eli siihen panostetaan rahaa ja henkilöresursseja enemmän kuin nettipuolen liikevaihdosta voisi arvella. Kokeneista koodareista pula Silti on selvää, ettei tilanne ole helppo. Vaikka Nokian yt-kierrokset toivat työmarkkinoille kokeneita ohjelmoijia, taitavista tekijöistä on edelleen kova kilpailu. Taustalla vaikuttaa se, että huippuohjelmoijan ja keskiverto-ohjelmoijan tuottavuusero voi olla kymmenkertainen. Alma Median tammikuussa aloittanut digitaalisen liiketoiminnan johtaja Santtu Elsinen kertoo tilanteen korostavan henkilökohtaisten verkostojen merkitystä. Oikean ehdokkaan kanssa on hyvä päästä juttusille kasvokkain. Yhtenä vaihtoehtona se, mitä tehtiin Elsisen edellisessä työpaikassa Talentumilla: palkattiin lupaavia lahjakkuuksia suoraan koulun penkiltä. – Huippuja nousee siitä, kun pannaan heidät tekemään haastavia hankkeita, hän sanoo. Journalistista projektiosaaja Toimittajilta ohjelmointitaitoja ei vaadita, mutta vaikutukset näkyvät myös journalistien rekrytoinnissa. – Kun saadaan uusia osaajia taloon, lähdetään siitä, että digiosaaminen kehittyy reilusti, sanoo Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja Pekka Lakka. Hän tiivistää toimittajien osaamisvaatimukset – journalististen taitojen lisäksi – kahteen asiaan: monimediaosaaminen ja yhteistyökyvyt. Jos aiemmin rekrytoitiin sanomalehden osastojen osaamisvaatimuksien mukaan, nykyään journalistin pitää ymmärtää erilaisten julkaisukanavien mahdollisuudet ja sopeutua nopeasti syntyviin tiimeihin, jotka purkautuvat heti kun kirjoittajan, editorin, graafikon ja kuvaajan yhteistyötä vaativa juttu on saatu julki. Lisäksi on osattava ainakin auttavasti selittää ohjelmoijille, millaisia journalistisia tavoitteita verkkosivuille tehtävällä sovelluksella on. Viimeisen kohdan merkitys painottuu, koska sovelluskehittäjät työskentelevät usein omissa yksiköissään toimituksen ulkopuolella. Heidän näkökulmastaan lehtitalo voi olla työpaikka siinä, missä mikä tahansa muukin, vaikka ymmärrys median toimintatavoista onkin hyödyksi. Monissa paikossa vasta orastava työnkuva on journalistinen koodaaja eli ihminen, joka työskentelee toimituksessa ja pystyy tekemään ainakin pieniä sovelluksia itsenäisesti. Sellaisille olisi kysyntää, arvelee Kalevan digipäätoimittaja Niiles Nousuniemi. Teknologinen kehitys panee myös päälliköiden työnkuvaa uusiksi. Jos printtiaikana vaikkapa päätoimittajan tehtävänä oli huolehtia yhden tuotteen laadusta ja monipuolisuudesta, nyt päällikön pitää kehittää kaikkia kanavia. Sama vaatimus näkyy päivittäisessä työssäkin. – Toimituksissa tarvitaan kokonaisuuksien näkijöitä, jotka päättävät, Koodari palkataan kontakteilla KoKeneille ohjelmoijille on koko ajan enemmän kysyntää kuin mitä työmarkkinoilla on tarjontaa. Startupit ja it-jätit imevät alan ammattilaisia, mutta mediataloilla on muutama erityispiirre, joilla voi yrittää houkutella sopivia tarjokkaita. Ensinnäkin mediatalojen nettipalveluilla on paljon lukijoita ja käyttäjiä – Almalla jopa 1,5 miljardia erillistä käyttäjäistuntoa vuosittain. Toisekseen uutismedioiden rytmi on aina ollut nopea ja nopeutuu entisestään, ja uusia projekteja tulee jatkuvasti. xxx
SuomenLehdistö 2/2016 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss ap öy dä lle AL IS A JA VI TS Miten koulutus ohjelmat ovat muuttuneet? Ari Heinonen ma. professori (journalistiikka), Tampereen yliopisto Koulutus perustuu ajattelutapaan, jossa toimittajan pitää ymmärtää erilaisten julkaisuväylien erityisvaatimukset toimiakseen monikanavaisessa ja multimediaalisessa toimitusympäristössä. Lisäksi pitää hallita jonkin journalistisen tuotantotavan erityispiirteet vahvasti. Perusajatuksena on, että opiskelijat työskentelevät kursseilla aiempaa enemmän yhdessä. Se on edellyttänyt kurssien, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyötä. Teemu Leinonen professori, median laitos, Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Esimerkiksi graafinen suunnittelu on muuttunut ihan koulutusohjelmien nimistä lähtien. Sinne tulee tiedon visualisoinnin (information design) ja visuaalisen tarinankerronnan (visual narrative) pääaineet, jotka korostavat muuta kuin perinteistä graafista alaa. Toinen juttu on, että vaikkapa datajournalismin osaajia voi tulla muualta kuin perinteisesti ajatellaan. He voivat olla ohjelmointitaustaisia, esimerkiksi informaatioverkostojen koulutusohjelmasta. polkea Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen totesi hiljattain julkaistussa tilinpäätöksessä, että vuosi 2015 oli Posti Groupille vaikea. Malisen mukaan Postin kirjeiden ja lehtien jakelussa volyymien lasku vähensi liikevaihtoa 75 miljoonaa euroa. Toimitusjohtajan viesti on tärkeä keskustelunavaus nyt, kun postilakia ollaan sorvaamassa uusiksi. Pitääkö taistella alenevaa liikevaihtoa vastaan vai luovuttaa? Yksi avainkysymyksistä on, pitääkö Postilla säilyttää 5-päiväinen jakeluvelvoite. Pitää ehdottomasti. Perustelen myöhemmin, mutta puretaan ensin lähtötilanne. Heikki Malisen viestistä saa helposti sen virheellisen kuvan, että Postin ydinbisneksen liikevaihto laski viime vuonna 75 miljoonaa euroa. Ei laskenut. Postipalveluiden liikevaihto laski 25 miljoonaa euroa. Erotus puheiden ja raportoidun liikevaihdon välillä johtuu osaltaan siitä, että Posti kompensoi volyymien laskua hintojen korotuksilla ihan kuten mikä tahansa muukin yritys tekisi. Lisäksi volyymien aleneman taustalla on myös se, että Posti on itse irtisanonut ja luopunut sanomalehtien varhaisjakelusopimuksista. Näin tapahtui Kainuussakin vuonna 2014. olemme silti tärkeä asiakas Postille. Joka viides Kainuun Sanomien tilaaja saa lehtensä Postin jakamana. Kaikkiaan Suomessa jaetaan vuosittain noin 120 miljoonaa lehteä Postin peruspalvelussa. Lisäksi Posti vastaa irtisanomisten jälkeenkin useiden maakuntalehtien varhaisjakelusta. Ei liene kovin kaukana oikeasta, kun väitän, että kaupalliset sanomalehtija aikakauslehtiyhtiöt maksavat Postille vuosittain 50–100 miljoonaa euroa. Tuomme leivän jopa tuhansille Postin työntekijöille. Posti on huolissaan perinteisestä etanapostista, mutta samaan aikaan juuri se tekee yhtiössä kaikkein kovinta tulosta – sekä euroina että suhteellisesti. Viime vuonna Postipalveluiden kertaeristä puhdistettu liiketulos oli 56 miljoonaa euroa eli lähes 8 prosenttia liikevaihdosta. Kannattavuus on samaa tasoa kuin Neste Oilin. En ole kuullut Postin olevan huolissaan Venäjästä, jossa se teki viime vuonna yli viisi miljoonaa euroa tappiota! Jos Postilta viedään pois 5-päiväinen jakeluvelvoite, mikään mahti maailmassa ei pysty ylläpitämään lehdille elintärkeää jakeluverkostoa. Tämä iskisi rajusti sekä päivittäin että harvemmin ilmestyviin sanomaja aikakauslehtiin, koska jakelupäivät vaihtelisivat. Silloin meidän pitäisi tällä viikolla painaa Suomussalmella jaettava Ylä-Kainuu tiistaiksi ja Sotkamo-lehti keskiviikoksi. Ensi viikolla lehdet tehtäisiin ehkä maanantaiksi ja torstaiksi. Kainuun Sanomat jaettaisiin Hyrynsalmella tiistaina, Ristijärvellä keskiviikkona ja Puolangalla perjantaina. Täysin abdsurdia. Koko lehtikustantamisen logiikka murenisi. ei taPeta lypsävää lehmää vaan etsitään mieluummin järkeviä ratkaisuja näköpiirissä oleviin ongelmiin. Postin kirjeet pitää ottaa samaan varhaisjakeluun kuin lehdetkin. Posti voisi hoitaa Kelan korvaamia henkilökuljetuksia. Lehtikustantajilla ja Postilla on saumaa hedelmälliseen yhteistyöhön niin, että jakeluverkosto pysyy pystyssä. Tehokas jakelu on myös digitalisoituvan yhteiskunnan etu. Pidetään siis lypsylehmä hengissä ja annetaan Kustin polkea, sillä se Postikin kulkee – eteenpäin. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Kainuun Sanomien päätoimittaja Markus Pirttijoki. ” Postin kirjeet pitää ottaa samaan varhaisjakeluun kuin lehdetkin.” Antaa Kustin Koodari palkataan kontakteilla milloin julkaistaan mitä ja missä muodossa, Pekka Lakka sanoo. erityistaitoja kaivataan Mediatoimialan taloudellista kehitystä on vaikea ennustaa, joten kukaan ei ole erityisen halukas veikkailemaan, millaiset osaajatarpeet ovat lähitulevaisuudessa. Varmaksi voinee sanoa, että koodaajien tarve ei ainakaan radikaalisti vähene. On mahdollista, että mikäli etenkin paikallismedian yhdistymiset jatkuvat, niissä aletaan käyttää entistä enemmän yhteisiä teknologiaratkaisuja – siis vähän samaan tapaan kuin jo nykyään tehdään sivuvaihtoa. – Silloin poistuu se, että kaikki” Monissa paikoissa vasta orastava työn kuva on journalistinen koodaaja.” en pitäisi tehdä samat asiat itse, Elsinen sanoo. Jokaisen journalistin tuskin tarvitsee osata ohjelmoida vuonna 2020, mutta se ei tarkoita, etteikö jopa varsin spesifeille it-kyvyille olisi käyttöä. Yksi sellainen on analytiikka eli kävijätilastojen ymmärtäminen. Blogialustojen ja julkaisujärjestelmien perusteet voi oppia harrastuksen kautta, mutta harva pääsee käsiksi kävijätilastoihin – ainakaan sellaisiin määriin, joita syntyy jo maakuntalehden sivuilla. – Pitäisi ymmärtää, mikä on mahdollista. Jokainen tietää, että Facebook on tärkeä liikenteen lähde, mutta miten se vaikuttaa juttujen tekemiseen? sanoo Nousuniemi. Muutoksen suunta on kuitenkin selvä. – Olen huomannut, että kun on palkattu tuoreita ihmisiä, joilla on monimediaosaamista, he ovat erittäin hyviä sisäisiä lähettejä ja kouluttajia. Heidän kauttaan on saatu jaettua tietoa toimituksiin ihan eri volyymillä kuin aiemmin. Esimerkki kannustaa, Lakka sanoo. Olli Sulopuisto
AjAnkohtAistA 6 SuomenLehdistö 2/2016 laisessa mediakentässä. Sen yrityskaupat vaikuttavat erittäin onnistuneilta ja ajoitukset ovat olleet hyviä, sanoo Sarkamies. Myös Stenvall arvioi, että AlmaTalentum-yhdistelmä pystyy kehittämään talousmediakokonaisuutta kilpailukykyisemmäksi kuin erilliset yhtiöt. Maakunnissa paketoidaan digiä Keskisuomalainen syytti heikentyneestä tuloksestaan loppuvuoden postilakkoa sekä rakennejärjestelyistä seuranneita yhdistymiskuluja. Yhdistämisen kohteena olivat Viime Vuosi oli lehtitaloille pienimuotoinen vuoristorata, kuvaa Nordean analyytikko Sami Sarkamies. – Keväällä oli muutamia hyviä kuukausia vaalimainonnan siivittämänä sekä odotuksia paremmasta. Sitten tilanne heikentyi uudelleen, mutta parani taas loppuvuotta kohti, Sarkamies selittää markkinatilannetta. Ilmoitusmarkkinoiden ailahtelun rinnalla printtilevikit jatkoivat tasaista laskuaan. Pyrkimys kompensoida laskua digitaalisella liiketoiminnalla onnistui toisilla paremmin, toisilla huonommin. Merkkejä paremmasta voi nähdä vaikkapa siinä, että lehtitalojen rakennemuutokset etenivät: uusia yrityskauppoja tehtiin ja vanhoja sulateltiin. Moni iso miinus johtui rakennemuutoksiin liittyvistä kertakuluista. Tästä syystä myös useimpien yritysten sijoitetun pääoman tuotto näyttää kehnolta. Tunnusluvun laskemisessa käytetään juuri nettotulosta, johon nämä erilaiset kertaerät ovat vaikuttaneet. Sanoman ja varsinkin Sanoma Media Finlandin luvut vaikuttavat rumilta: liikevaihto kutistui paljon ja liikevoitto vielä enemmän. Silti uusi toimitusjohtaja Susan Duinhoven pääsi sanomaan, että tulos ”ylitti maltilliset odotukset”. Valopilkkuja olivat loppuvuonna parantunut kannattavuus sekä vakaasti kasvanut verkkoja mobiilimyynti. – Sanoma on tehnyt hyvää jälkeä muun muassa radiossa, mutta tasaisesti laskeva painettu media on edelleen merkittävässä asemassa liikevaihdossa, huomauttaa OP:n analyytikko Kimmo Stenvall. Alma-Talentumilta odotetaan paljon Alma Media myi viime vuonna huonosti kannattavia Itä-Suomen lehtiä ja osti tilalle Talentumin täydentämään talousmediatarjontaansa. Ostokohde ylsi viimeisenä itsenäisenä vuotenaan kelpo kannattavuuteen. Alman digiliiketoiminta on sen verran hyvässä vauhdissa, että sen kasvu kompensoi painetun median kutistumisen. – Tosin tätä liiketoimintaa on vauhdittanut enemmän Tsekin ja Slovakian markkinoiden hyvä meno kuin kotimainen media, huomauttaa Stenvall. Talentumin ansiosta Alma uskaltaa luvata tälle vuodelle kasvua ja liikevoiton paranemista. Sarkamies uskoo, että Alma pystyisi tähän myös ilman Talentumia. – Almaa voi kehua siitä, että se on hoitanut asiansa parhaiten suomaPieniä merkkejä paremmasta on vihdoin näkyvissä, vaikka viime vuosi oli lehtitaloille enimmäkseen ankea. Valoa tunnelin päässä ei kuitenkaan vielä pysäytetä, uskovat analyytikot. – Uudet kombinaatiotilaukset tuovat lisää tukijalkoja levikkituottoihin. Mutta ilmoituspuolella kannattaa edelleen varautua huonoon markkinaan, se on uusi normaali. Myös jatkuva kustannustietoisuus ja säästöohjelmat ovat tulleet jäädäkseen, Stenvall sanoo. Sarkamies ei myöskään povaa dramaattista käännettä tälle vuodelle. – En usko, että kukaan odottaa kasvua tälle vuodelle. Viimeaikainen kehitys voisi kieliä siitä, että markkina ei enää supistu. Heidi Hammarsten 123rf.com / reima kangas arkkipaino Esa Print ja Kirjapaino Uusimaa. Ilkka-Yhtymän liikevoitosta on tarjolla useita eri versioita. Vertailukelpoinen liikevoitto ilman Alma-osakkuutta jäi edellisvuotta heikommaksi. Jos otetaan huomioon myös kertaluontoinen myyntivoitto, Ilkka-yhtymän liikevoitto koheni 6 miljoonaan euroon. Keskisuomalaisessa, Ilkassa ja Pohjois-Karjalan Kirjapainossa on kaikissa tälle vuodelle suunnitteilla lehtiuudistuksia. Samoin ne kehittävät edelleen maksullisia digisisältöjä ja paketoivat printtija digitilauksia. Liikevaihdon laskua näillä toimilla Talentumin palveluita puhelimen ruudulla. Talentum-oston ansiosta Alma Media uskaltaa luvata tälle vuodelle kasvua ja liikevoiton paranemista. Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset Liikevaihto Muutos Liikevoitto Muutos Liikevoitto OmavaraisuusSijoitetun milj.e % milj.e* % % aste,% po:ntuotto,% Sanoma Oyj 1716,6 -9,7 83,2 -29,9 4,8 39,5 -5,3 Sanoma Media Finland Oy 572,8 -10,1 13 -44,8 2,3 Alma Media Oyj 291,5 -1,3 23,4 9,3 8,0 42,5 6,9 Keskisuomalainen Oyj 149,8 -5,0 13,6 -5,8 9,1 42,7 9,7 Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj 93,7 -3,7 5,3 -21 5,7 52,8 10,2 Talentum Oyj 72,6 -1,3 5,4 100 7,4 36,8 -28 Ilkka-Yhtymä Oyj 41,2 -1,5 **4,6 -7,3 11,1 52,9 4,8 *ilman kertaeriä, **ilman alma-osakkuutta KoonnutHeidiHammarsten
AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 2/2016 7 m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu Ilmaista sisältöä diginatiiveille Moderointikurssi valmistui KSF Median lehdet Hufvudstadsbladet, Västra Nyland ja Östnyland ilmoittivat helmikuussa luopuvansa verkon maksumuurista ja ottavansa käyttöön HBL 365 -sovelluksen. Miksi päädyitte tällaiseen ratkaisuun, KSF Median toimitusjohtaja ja kustantaja Barbro Teir? Meillä on neljä käyttäjäryhmää: Ensimmäinen on perinteinen pelkkää printtiä lukeva ryhmä, joka on yllättävän suuri. Toinen ryhmä lukee ensi kädessä printtiä mutta on valmis käyttämään myös digiä. Heidän keskuudessaan näköislehti on suosittu. Kolmannelle ryhmälle eli moderneille digitaalisille käyttäjille, jotka ovat valmiita maksamaan korkealuokkaisesta sisällöstä, meillä ei ole ollut paljoa tarjottavaa. Sovellus on suunnattu erityisesti heille, ja siinä on omien lehtiemme sisällön lisäksi artikkeleja muun muassa Financial Timesista ja Svenska Dagbladetista. Sovelluksen saa käyttöönsä kuukausimaksulla (printtitilaajille 5 e, muille 14,90 e). Neljäs ryhmä eli vuoden 1984 jälkeen syntyneet diginatiivit eivät halua maksaa mistään sisällöistä. Hyväksyimme asian ja päätimme tarjota verkon kaiken sisällön ilmaiseksi rekisteröitymällä, jotta saisimme lisää nuoria kävijöitä. Miten saatte sovelluksen houkuttelevaksi, kun tarjolla on myös ilmainen verkko? Alussa niiden sisältö on lähellä toisiaan, mikä on toki riski. Verkkoa kehitetään kuitenkin käyttäjäkokemusten perusteella enemmän neljännen ryhmän tarpeiden mukaiseksi. Sen sisältö vähenee vähitellen, mutta sovelluksen tarjonta pysyy laajana ja profiili erilaisena. Ensimmäisen kuukauden jälkeen sovelluksen tilausmäärässä puhutaan tuhansista, ja verkon rekisteröityneiden kävijöiden määräkin näyttää lupaavalta. Noora Autio Aller Media perusti viime lokakuussa Suomen ensimmäisen moderointikoulun. Nyt ensimmäinen kurssi on takana. Mitä koulutuksessa opittiin, koulun perustaja, Head of Community Management and Privacy Pirjo Väyrynen? Mukana oli kokeneita moderaattoreita ja sellaisia, jotka olivat vasta aloittamassa moderoinnin. Tämä koettiin rikkaudeksi. Opimme muun muassa, että keskusteluympäristö vaikuttaa paljon moderoinnin tapoihin ja päätöksiin. Moderaattorin pitää pysyä etäisenä, eikä hän saa ottaa ikäviä asioita itseensä. Taidokkaalla moderoinnilla voi viedä keskustelua syvemmälle. Vakuutuimme myös siitä, että automatiikka ei ratkaise kaikkea: aina tarvitaan ihmiskäsiä. Yksi tärkeä asia oli, että moderaattorit pystyivät verkostoitumaan ja he voivat jatkossa jakaa kokemuksia keskenään. Miten koulu jatkuu? Ennen kesää on tarkoitus järjestää seuraava kurssi. Sen alkamisesta tiedotetaan maaliskuun aikana. Noora Autio mTV on perusTanuT uuden videoverkoston, jossa on mukana useita printtitaustaisia mediataloja. Verkostossa on kaksi eri ulottuvuutta: videomainosverkostossa MTV myy muiden tuottamaan videosisältöön mainontaa, ja videojakeluverkostossa se tarjoaa videosisältöään kumppaniensa käyttöön. MTV:n tuotepäällikön (online video) Tapio Haajan mukaan tämäntyylinen yhteistyö, jossa kukin panostaa omiin vahvuuksiinsa, on kannattavaa globaalin kilpailun keskellä. Video on ”kuuma peruna kaikille”: moni näkee siinä tienaamisen mahdollisuuksia. – Printtitaustaiset julkaisijat eivät välttämättä ole niin vahvoja liikkuvan kuvan kaupallistamisessa. Meillä sen sijaan on juuri kaupallistamisessa pitkä historia, ja annamme sen kumppaniemme käyttöön. Me taas tarvitsemme maksimaalisen määrän tavoittavuutta eli silmäpareja, jotta videotuotteemme olisivat mainostajille kiinnostavia jatkossakin. Nyt aloittaneessa yhteistyökuviossa ovat mukana Keskisuomalainen Oyj, Mediatalo ESA, A-lehdet, Aller Media, Bauer Media, Teknavi ja Uusi Suomi. Keskisuomalainen Oyj:n digitaalisen liiketoiminnan johtajan Kirsi Hakaniemen mukaan Keskisuomalainen haluaa testata uudenlaista myyntikanavaa ja saada lisämyyntiä oman myynnin rinnalle. – Suurimmat kilpailijamme ovat tällä hetkellä Google, Facebook, YouTube ja vastaavat. Teemme mielellämme yhteistyötä kotimaisten toimijoiden kanssa ja rakennamme vastavoimaa, hän sanoo. VerkosTo TaVoiTTaa jo nyt noin miljoona suomalaista viikossa. Kevään aikana mukaan on tulossa lisää printtitaloja, Haaja lupaa. – Tällä hetkellä Sanoman Ruutu Videoverkosto on isompi, mutta vuonna 2018 meidän tavoitteemme on olla Suomen suurin, hän sanoo. Videomainosverkostossa MTV myy vain kokonaista verkostoa, eli mainonta menee kaikkien kumppaneiden sivuille. Myöhemmin on tulossa joitain aihealueisiin liittyviä kohdennuksia. Pelkästään yhden mediatalon mainontaa voi edelleen ostaa suoraan kyseisestä talosta. Videojakeluverkosto taas toimii siten, että MTV:n kumppanit voivat poimia uusimmista videoista käyttöönsä haluamansa. Haajan mukaan markkinoilta on kantautunut lanseerauksen jälkeen ”hyvää pöhinää”. Videoverkostossa ei ole jäsenmaksuja, vaan toiminta perustuu tulonjakoihin. – Sen verran voin sanoa rahapuolesta, että sisällön tuottajalle kuuluu tietenkin tuloista suurin osa, Haaja toteaa. Noora Autio MTV myy mainontaa lehtitalojen videoihin MTV:n videoverkosto pyrkii Suomen suurimmaksi. HBL 365 -sovellus tarjoaa maksullista sisältöä, lehtien verkkosivut ilmaista. Jami Jokinen (vas.) ja Juha Närvä suunnittelevat Länsi-Suomen tabloidia. Printtitaustaiset julkaisijat saavat apua liikkuvan kuvan kaupallistamiseen ja MTV lisää silmäpareja. BroadsheeT on käymässä sanomalehtikentällä yhä harvinaisemmaksi formaatiksi, sillä tänä keväänä lähes kaikki loputkin valtakunnalliset ja maakuntalehdet siirtyvät pienempään sivukokoon. Ainoastaan viisi lehteä – Turun Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Keskipohjanmaa, Ilkka ja Pohjalainen – ovat päättäneet pysyä ainakin toistaiseksi broadsheeteina. Turun Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus uudistivat kumpikin hiljattain ulkoasuaan ison sivukoon säilyttäen. Ilkan päätoimittaja Satu Takala kertoo, että Ilkan ja Pohjalaisen nykyistä ulkoasua fiksataan kevään aikana, mutta lehdet eivät muutu tabloideiksi. Keskipohjanmaan päätoimittajan Kauko Palolan mukaan formaattia ei vaihdeta ainakaan tänä vuonna. uusin TaBloidipääTöksesTä ilmoittanut lehti on raumalainen LänsiSuomi, joka siirtyy tabloidiin 17. huhtikuuta. Marva Median johtajan Reima Nummisen mukaan syinä ovat tabloidin helppolukuisuus ja sanomalehdistössä vallitseva kehityssuunta. Numminen kertoo, että Länsi-Suomessa on mietitty muutosta jo pitkään. Lukijapalaute on osoittanut, että noin 90 prosenttia kannattaa pienempää kokoa. – Formaattimuutos on välttämätön yhteistyönäkökulmastakin katsottuna. Sisältöjen vaihto helpottuu huomattavasti, Numminen sanoo. Nykyisin Länsi-Suomi tekee yhteistyötä Väli-Suomen Median kanssa. Länsi-Suomen uudistus toteutetaan oman väen voimin. Uudistustyössä ovat keskeisesti mukana sisältöjohtaja Kaija Ulmanen, ulkoasuvastaava Juha Närvä ja ympäristötoimittaja Jami Jokinen. Lehden sivumäärä tulee Nummisen mukaan vaihtelemaan tabloidissa 28:n ja 64:n välillä mainoksista riippuen. Länsija Itä-Savo siirtyivät tabloidiin helmikuun alussa. Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat vaihtavat formaattiaan 15. maaliskuuta ja Salon Seudun Sanomat pääsiäisen jälkeen. Noora Autio Broadsheetit käyvät vähiin Länsi-Suomikin siirtyy tabloidiin. ” Suurimmat kilpailijamme ovat tällä hetkellä Google, Facebook, YouTube ja vastaavat. Teemme mielellämme yhteistyötä kotimaisten toimijoiden kanssa ja rakennamme vastavoimaa.” ”Formaattimuutos on välttämätön yhteistyönäkökulmastakin katsottuna.” Pekka LehmuskaLLio ku Va ka aP Pa u s m TV ks f m eD ia
taustat 8 SuomenLehdistö 2/2016 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen PILAPIIRTÄJÄ Heikki Paakkasen lapsenlapset pitävät listaa kaikesta, mitä isoisä vastustaa. Loputtomalle vastustuslistalle kuuluvat esimerkiksi televisio, kulutushysteria ja hampurilaiset. Paakkasen Tina-vaimo vie lastenlapsia silloin tällöin salaa Mäkkäriin. – Sadistisessa mielessä minun kiusakseni, Paakkanen sanoo olohuoneessaan Helsingin Vallilassa. Hän on hoikka ja kapeakasvoinen mies, jolla on harmaat viikset ja pieni huuliparta. Usein aamuvarhaisella hän istahtaa työpöytänsä ääreen, Ilta-Sanomien ja Somero-lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä vastustaa lähes kaikkea ja nauraa lähes kaikelle. Kaikkien rakastama Paakkanen pukee työskentelykäteensä valkoisen pumpulihansikkaan ja ryhtyy piirtämään. Jos inspiraatiota riittää, hän ei päivän aikana muista välttämättä edes syödä. Paakkanen on piirtänyt vuosikymmenien ajan Ilta-Sanomiin ja Somero-lehteen ja julkaissut lukuisia sarjakuva-albumeja. IS:ssä kuvat ottavat usein kantaa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen, mutta Somero-lehdessä Paakkanen pyrkii välttämään ”maailmaa syleileviä aiheita”. Paakkanen on hyväntahtoinen konservatiivi, joka pyrkii töissään ”jonkinlaiseen toiseuteen” ja kapinoi vallitsevia arvoja vastaan. Mutta ei hän silti ole mikään änkyrä. Erään ystävän sanoin hänen töissään irvaillaan kaikelle, mutta kiusoittelevasti ja hyväntuulisesti. Eikä Paakkanen ole koskaan halunnut varta vasten loukata ketään. – En tiedä ketään, joka voisi olla hänelle vihainen. Mitä minä olen jutellut ihmisten kanssa, niin kaikki rakastavat häntä, ystävä sanoo. PAAKKANEN ILAHTUU aina, kun pääsee ryöpyttämään fundamentalistisia asenteita. Esimerkiksi Charlie Hebdo -lehdessä, hänen hyvän ystävänsä Bernard ”Willem” Holtropin palstalla, julkaistiin lehteen tehdyn terrori-iskun jälkeen Paakkasen kuva, jossa ambulanssimies kuljettaa tapettua pilapiirtäjää ruumispussissa ja toteaa: ”Täältä kuuluu naurua vieläkin.” Holtropiin Paakkanen on tutustunut vuonna 1990 Kemin sarjakuvafestivaaliporukan järjestämällä ”sarjakuvallisella perehtymisretkellä” Murmanskissa. Viime kuukausina IS:ssa Paakkanen on irvaillut muun muassa Ku Klux Klan -asussa esiintyneelle lahtelaismiehelle, polttopulloja vastaanottokeskuksiin viskoneille uusnatseille ja Soldiers of Odin -katupartioille. Uhkauksia Paakkanen ei ole kuviensa vuoksi saanut, mutta on tietysti aiheita, joille hänkään ei naureskele. Kun hän aikanaan teki Helsingin Sanomiin artikkelikuvituksia, esimerkiksi insestiä tai raiskauksia käsitteleviä aiheita piti kohdella ”pehmeällä lyijykynällä”. – On vaikea lähteä pilailemaan, kun mukana on hyvin henkilökohtaisia kertomuksia tai kokemuksia. PAAKKANEN ON KEHITTÄNYT puoliintumisteorian, joka ei ole ainakaan vielä noussut laajaan tietoisuuteen. Se menee näin: – Jos sulle tapahtuu jotain, asialle nauretaan yleensä vasta vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Sen ajan voisi hänen mielestään huoletta puolittaa niin, että asialle voisi nauraa jo 2,5 vuoden kuluttua. Sitten senkin ajan voisi puolittaa, ja sen, ja sen, ja sen. – Vääjäämättömästi päädymme siihen, että asialle voi nauraa jo sen tapahtuessa, Paakkanen järkeilee. Niinpä kun Paakkanen vuonna 2007 sairastui syöpään, joka rankkojen hoitojen jälkeen uusiutui ja vaati vielä rankempia hoitoja yhteensä lähes viiden vuoden ajan, ei hän osan
taustat AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 2/2016 9 Lehdet rakentamaan lehdistönvapaussivustoa HAAgA-HELIA ammattikorkeakoulu on lanseerannut yhteistyökumppaniensa kanssa lehdistönvapaussivuston. Toimittajaopiskelijat tuottavat ja kokoavat sivustolle juttuja, kuvia ja videoita, joissa nousee eri tavoin esiin lehdistönvapauden, keskustelukulttuurin avoimuuden ja moniarvoisuuden tärkeys. Helsingin Sanomat on tarjonnut sivustolle kotipesän hs.fi:n alta (hs. fi/lehdistonvapaus) sekä työtilat toimituksestaan aina kahdelle toimittajaopiskelijalle kerrallaan. Projektiin ovat jo luvanneet osallistua Sanomalehtien Liitto, MTV Uutiset, Yle, Faktabaari ja Journalistiliitto. – Nyt tahdomme saada sanomalehdet yksittäin mukaan pienistä isoihin, sanoo Haaga-Helian toimittajakoulutuksen johtaja Anne Leppäjärvi. Hankkeeseen liittyy lisäksi Faktana, kiitos! -projekti, jossa vapaaehtoiset toimittajat ja tutkijat tekevät kouluja kirjastokiertueen aiheenaan disinformaatio ja vihapuhe. Siihen kaivataan lisää osallistujia. Noora Autio Levikintarkastukset halutaan säilyttää MEdIATOIMIsTOJEN PRINTTIvÄKI haluaa säilyttää levikintarkastukset. Tämä käy ilmi MediaAuditFinlandin mediatoimistojen printtivastaaville ja -suunnittelijoille joulutammikuussa tekemästä kyselystä. Kysely lähetettiin 51 henkilölle, ja vastausprosentti oli 43. Kukaan kyselyyn vastanneista ei ollut valmis luopumaan levikintarkastuksista ja niiden raportoinnista. Vain 14 prosenttia allekirjoitti väittämän, että levikintarkastusluvut ovat mittarina vanhentuneet eikä niistä ole hyötyä mediasuunnittelussa. Silti vain liki puolet (48 %) on sitä mieltä, että luvut ovat yksiselitteiset ja yhdenmukaiset mittarit kaikille lehdille. Vastaajista 38 prosenttia katsoo, että levikintarkastusluvut tarjoavat tärkeää tietoa lehden tilaamisesta ja ostamisesta. Noora Autio Kuvajournalismikilpailu omien projektien juhlaa KUvAJOURNALIsMI 2015 -kilpailun parhaimmistoa olivat tänä vuonna kuvaesseet ja reportaasit, kertoo kilpailun järjestäjän Suomen kuvajournalistit ry:n puheenjohtaja Riitta Supperi. Monet palkituista kuvista olivat freelancer-kuvaajien omia projekteja. – Kuvaajat ovat kommentoineet, että lehdissä ei ole useinkaan aikaa suuritöisiin kuvauksiin ja niissä otetaan paljon sälää nopealla tahdilla. Näin on ollut jo pidempään, mutta nyt ajan puute alkaa näkyä. Aiemmin Vuoden Lehtikuva -nimellä järjestettyyn kilpailuun osallistui välivuoden jälkeen 103 eri kuvaajaa 2 045 työllä. Noora Autio JP Kunnallissanomat Ujaisten lehtiperheeseen JALAsJÄRvELLÄ ILMEsTYvÄ JP Kunnallissanomat on siirtynyt Ujaisten lehtiperheeseen kuuluvalle Kurikka-lehti Oy:lle. Ujaisten lehtiperheeseen kuuluu JP Kunnallissanomien lisäksi ennestään neljä paikallislehteä: Kurikka-lehti, Kyrönmaa-lehti, Pohjankyrö-lehti ja Tejuka. – Pitkällä juoksulla yhteistyö varmasti lisääntyy, Kurikka-lehti Oy:n hallituksen puheenjohtaja, lehtiperheen lehtien päätoimittaja Jaakko Ujainen sanoo. Noora Autio Kaikkien rakastama Paakkanen m ed ia no st o nut suhtautua tilanteeseen – mahdolliseen kuolemaansa – kovinkaan vakavasti. Ei siitäkään huolimatta, että joutui pahimmillaan eristyshuoneeseen, johon ei saanut viedä edes kukkia, koiria tai appelsiineja. Eikä Paakkanen suhtautunut kovin vakavasti siihenkään, kun poliisi viime vuoden maaliskuussa ilmoitti ravintola Kosmoksessa hänelle ja Holtropille, että ”tilanne on päällä, te ette voi lähteä minnekään”. Kalevankadulla oli kuulemma nähty ”treenattuja miehiä”. – Kosmos on hyvä paikka jäädä nalkkiin. Lopulta seurue pääsi poliisikyydillä sarjakuvaseuran illallisille. Holtkuka? Heikki Paakkanen on 68-vuotias pilapiirtäjä ja kuvittaja, joka on julkaissut seitsemän animaatioelokuvaa sekä lukuisia sarjakuvaalbumeita. Hänen pilapiirroksiaan ilmestyy kerran viikossa Ilta-Sanomissa ja kahdesti viikossa Somero-lehdessä. Palkittu muun muassa Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatulla (2013) sekä Sarjakuva-Finlandialla (2011). Paakkasella on yhdessä Tina-vaimonsa kanssa asunnot Helsingissä ja Somerolla. Paakkasilla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Parhaillaan Paakkanen työstää teosta, joka julkaistaan Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Puntari > Maaseutu vai kaupunki? Tämä on kliseisesti sanottu Juice Leskisen laulussa: Voi mennä maalle, jos pääsee yöksi kaupunkiin. Olen helsinkiläinen; tänne on helkkarin kiva tulla ja täältä on saamarin kiva lähteä. > Tussi vai lyijykynä? Molemmat. Teen töitä molemmilla, ja molemmat ovat korvaamattomia. Mutta pitää olla Pelikan-tussi, koska muista on huonoja kokemuksia. > Pakkolaki vai yhteiskuntasopimus? Tämä on todella kiusallista. Katson, että yhteiskunta oleellisimmilta osiltaan ei koske minua. Ve Sa La IT In en Heikki Paakkanen on harrastanut miekkailua neljä vuotta. Siinä hänellä on muun muassa lupa ”temmeltäen suorittaa koreografisia askelyhdistelmiä”, jotka muuten puuttuvat hänen liikehdinnästään. ” Vääjäämättömästi päädymme siihen, että asialle voi nauraa jo sen tapahtuessa.” ”Uhkailijat eivät selvästikään tunnu ymmärtävän, että täällä toisessa päässä on ihan tavallinen ihminen.” Laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen tehnyt Uuden Suomen toimittaja Linda Pelkonen Journalistissa ”Uskon, että hyvin toimitetulle tiedolle on tulevaisuudessakin kysyntää. Eivät ihmiset halua olla huhujen varassa. Se merkitsee paluuta keskiajalle.” Sanoman toimitusjohtaja Susan Duinhoven Markkinointi&Mainonnassa > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste ropia ja tämän vaimoa vartioitiin koko seuraava yö ja päivä. PAAKKANEN ON hulvatonta seuraa. Neljän tunnin haastattelun aikana hän puhuu lähes taukoamatta muun muassa pateettisista animaatioelokuvistaan, kaupunkikaksion remontoimisesta (mitä hän demonstroi osoittelemalla remontointia vaatineita kohtia työpöytänsä vieressä olevalla miekalla) sekä tavastaan ajaa seiskan ratikalla Mäkelänkadulta Kisahallille ja kirjoittaa matkan aikana runoajatelmia. Kaiken tämän hän kertoo monipolvisesti, koukeroisin termein ja useimmiten tyystin alkuperäisestä kysymyksestä eksyen. Ja kun haastattelu on jo päättymässä, Paakkanen mainitsee kuin ohimennen voittaneensa 1970-luvun alussa Huittisten varavankilan pöytätennismestaruuden. Mutta se on jo aivan toinen tarina, jota ei mitenkään voisi kertoa edes neljässä tunnissa. Janne Arola Vuoden henkilökuvassa on Danny. KuVajOurnaLISMI 2015 / TIMO PyyKKö PeTe
10 SuomenLehdistö 2/2016 taustat Matti Käki aloitti Alma Manun lehtipainon johtajana Tampereella vuoden 2015 alussa. Painossa painetaan jopa viisi miljoonaa lehteä viikoittain. Vuoden 2012 jälkeen jopa kolmannes suomalaisista sanomalehtipainoista on suljettu. Bisnestä pitäisi nyt löytää muualtakin kuin oman konsernin sanomalehtien painamisesta. Monipuolisempia painotaloja kohti Teksti: Janne Arola Kuvat: Petri Blomqvist
SuomenLehdistö 2/2016 11 taustat
12 SuomenLehdistö 2/2016 N ykyaikaisen sanomalehtipainon väsymättömin työntekijä tulee vastaan käytävällä. Se on piipittävä möhkäle, eikä sitä näytä ohjaavan kukaan. Tampereen Sarankulmassa sijaitsevan Alma Manun lehtipainon johtaja Matti Käki rauhoittelee: sehän on vihivaunu. Siis automatisoitu trukki, joka kulkee painon tiloissa ja siirtelee omin nokkineen painavia paperirullia paikasta toiseen. Vihivaunu ei jyrää vierailijoita, sillä sen anturit tunnistavat esteet. Nyt vihivaunu peruuttaa latauspisteelle vetämään henkeä. – Vihivaunua ohjaa tutka, ja lattiassa olevien anturien kautta se latautuu, kun virta on riittävän alhaalla, Käki kertoo. Ollaan painokoneen juurilla, josta syötetään paperia seuraavassa kerroksessa sijaitseviin kahdeksaan painotorniin. Sekin tapahtuu Sarankulmassa automaattisesti, kuten lähes koko painamisprosessi. Käki kertoo, että sen jälkeen kun paperirulla on kuorittu varastossa ja syötetty tuotantoon, ihmiskädet koskevat tuotteeseen vasta jakeluautossa. Kaukana ovat ne ajat, kun painon työntekijät puursivat yökaudet hiki hatussa ja naama painomusteessa. Nyt yksi työvuoro pyörii noin 15 työntekijän voimin, ja suurin osa heistäkin lähinnä valvoo, että koneet toimivat oikein. Kato kävi kolmessa vuodessa Alma Manun moderni painotalo valmistui Tampereen Sarankulmaan keväällä 2013. Se maksoi 70 miljonaa euroa ja on ylivoimaisesti viime vuosien suurin lehtipainoinvestointi Suomessa. Enimmäkseen painoalalta tulleet uutiset ovat kertoneet auringonlaskun alasta. Sanomalehtipainoja on lakkautettu ympäri Suomea, ja niiden mukana on poistunut yli 200 työpaikkaa. Graafisen teollisuuden liittojohtajan Lasse Krogellin laskujen mukaan Suomessa toimi 34 sanomalehtipainoa vuonna 2012. Nyt niitä on jäljellä enää 22. – Todennäköisesti lähivuosina vielä muutama sanomalehtipaino tulee lopettamaan, Krogell arvioi. Hänestä painotalon on kilpailussa selvitäkseen pystyttävä painamaan muutakin kuin perinteistä sanomalehteä. Krogell uskoo, että tulevaisuudessa esimerkiksi suoramainontaa tehdään paljon nykyistä enemmän sanomalehtitekniikalla. Kenelläkään ei ole varaa ylläpitää painoja, jotka ovat toiminnassa vain muutaman tunnin vuorokaudessa. – Ne, joilla on kustannustehokas tuotanto ja hyvä laatu, kykenevät jatkamaan vielä pitkään, Krogell tiivistää. Ensin painotalo, sitten kustantaja Suuret suomalaiset sanomalehtikustantajat ovat perinteisesti painaneet lehtensä omissa painoissaan. Alan ulkopuolisia painotaloja ei ole juuri ollut. Kajaanilainen Suomalainen Lehtipaino on poikkeus. Se ryhtyi painotalosta kustantajaksi vasta viime vuonna ostettuaan Alma Aluemedialta viisi Kainuussa ilmestyvää sanomalehteä: Kainuun Sanomat, Koti-Kajaanin, Ylä-Kainuun, Kuhmolaisen ja Sotkamo-lehden. Sitä ennen se oli jo hoitanut lehtien jakelua. – Monelle kustantajalle painaminen ja jakelu ovat välttämättömiä pahoja, isoja menoeriä, mutta meille painaminen on aina ollut tärkeintä, sanoo yrityksen toimitusjohtaja Tenna Talvi-Pietarila. SLP:n painossa painetaan noin 60–70:tä lehteä. TalviPietarila kuvailee yritystä ”pienten ja keskisuurten painosten painotaloksi”, joka ei kilpaile yli 100 000 kappaleen painoksista. Mutta miten liiketoimintamalli toimii tulevaisuudessa, kun painomäärät väistämättä pienenevät entisestään? – Uskon, että joustavuus ja kustannustehokkuus ovat tulevaisuuden trendejä, Talvi-Pietarila sanoo. Automaatio tuo joustavuutta Botnia Printille Samantyyppisesti ajattelee kokkolalainen Botnia Print, joka painaa Kokkolassa muun muassa Keskipohjanmaata, Vasabladetia ja Österbottens Tidningiä. Yritys kamppailee laskevia painosmääriä vastaan tarjoamalla asiakkailleen räätälöityjä ratkaisuja painotuotteen huomioarvon korottamiseen muun muassa erilaisilla formaateilla ja paperilaaduilla. Joustavuuden mahdollistaa Suomen ainoa vedetön taustat sanomalehtirotaatiopaino, joka on myös pitkälti automatisoitu. Se tuo toimitusjohtaja Hannu Salmen mukaan nopeutta ja laatua. Hän uskoo, ettei lehtien painaminen ole lähiaikoina loppumassa. – Suomessa on lukematon määrä lehtiä, jotka painetaan jossakin. Digitaalisuus tuo omia haasteitaan, mutta parhaimmillaan digitaalisuus ja painettu lehti tukevat hyvin toisiaan. Kaakon Viestintä painaa kuutta päivälehteä Lehtipainojen tulevaisuuteen ja sijaintiin vaikuttaa myös jakelu. Jossain kulkee raja, jonka takaa lehtiä ei enää saada tuoreena lukijoiden aamukahvipöytään. Jo nyt monilla haja-asutusalueilla sanomalehti ei ennätä varhaisjakeluun, vaan tulee päiväpostin mukana. Kaakon Viestinnässä katsotaan, että se raja ei ole ainakaan Kouvolassa, jossa on helmikuun alusta lähtien painettu joka yö peräti kuutta yhtiön sanomalehteä: Itäja Länsi-Savoa, Kouvolan Sanomia, Kymen Sanomia, Etelä-Saimaata ja Uutisvuoksea. Yhtiön sanomalehtien painaminen keskitettiin Kouvolan painoon, kun Länsija Itä-Savo siirtyivät tabloidiformaattiin. Tietohallintojohtaja Lasse Palmisen mukaan ”kiirettä on pitänyt ja aikataulut ovat aika kriittisiä”. Yhden lehden myöhästyminen vaikuttaa heti muihinkin lehtiin. Samanaikaisesti on mahdollista painaa kahta lehteä. Tehokkuutta pitäisi kuitenkin löytää lisää. – Lehden vaihtamiseen menee aikaa. Se pitäisi saada – ja on saatukin – toimimaan kuin junan vessa. Enkä puhu nyt Pendoli nosta, Palminen sanoo. Jakeluvälimatkat sanelevat lehtien kiinnimenoaikataulun: mitä pidempi matka Kouvolasta on lehden levikkialueelle, sitä aiemmin lehden on mentävä illalla Vihivaunu eli automatisoitu trukki kuljettaa painavia paperirullia. Vaikka paino on pitkälti automatisoitu, työntekijöitäkin näkee. Yksi työvuoro pyörii noin 15 ihmisen voimin. Sarankulman painossa on kolme postituslinjaa, mikä mahdollistaa useamman lehden painamisen samaan aikaan.
SuomenLehdistö 2/2016 13 taustat kiinni. Esimerkiksi Itä-Savon ilmestymispaikkakunnalle Savonlinnaan on Kouvolasta yli 200 kilometriä. Lehtisepät tuo omille lehdille kilpailukykyä Keskisuomalainen-konsernin painoyhtiöllä Lehtisepillä on tällä hetkellä neljä painoa (Jyväskylässä, Pieksämäellä, Tuusulassa ja Hämeenlinnassa). Vuoden 2014 alussa se lakkautti painot Kuopiossa ja Lohjalla. – Tällä hetkellä kapasiteetti on hyvässä käytössä. Konserni kustantaa 56 omaa lehteä, ja ne muodostavat painotoiminnan selkärangan, sanoo Lehtiseppien toimitusjohtaja Jukka Ahokas. Hänen mukaansa yrityksen liikevaihdosta noin kolmannes tulee ulkopuolisilta asiakkailta. – Päämittari on, että yhtymän omat lehdet pystyvät toimimaan kilpailukykyisesti omilla alueillaan. Vapaa kapasiteetti pyritään myymään oman myyntiorganisaation kautta. Ahokkaan mukaan alan tilanne on painosmäärien pienentyessä sellainen, että painokapasiteetin tarve on käytävä läpi joka vuosi. – Pitää myös katsoa ympärille, mitä rakkaat kilpailijat tekevät. Viime aikoina on nähty aika yllättäviä isojenkin painojen sulkemisia. Lehtiseppien Jyväskylän-painokoneen elektroniikka on hiljattain päivitetty, ja Ahokkaan mukaan toimitusvarmuus ja laatu ovat parantuneet huomattavasti. Tällaisilla ylläpitoinvestoinnella pärjätään todennäköisesti jatkossakin. – Jos joku rakentaa uuden, ison sanomalehtirotaation, niin se on merkkitapahtuma, Ahokas sanoo. Offset voittaa vielä digin Digipainamisesta on puhuttu alalla pitkään, mutta vasta nyt Suomessa nähdään ensimmäinen yritys painaa sanomalehtiä digitekniikalla. TS-Yhtymän Hansaprint aikoo kevään aikana käynnistää sanomalehtien painamisen digipainoyksikössään Turengissa, jonne se siirsi painotoimintansa Vantaalta jokin aika sitten. Painettavat lehdet tulevat kuitenkin ainakin aluksi ulkomailta, kertoo Direct-liiketoimintayksikön johtaja Jukka Saariluoma. – Suomessa ilmestyy jonkin verran kansainvälisiä lehtiä. Kun niitä voidaan painaa paikallisesti, siitä saadaan tiettyjä logistisia ja aikataulullisia etuja, Saariluoma sanoo. Digipainaminen soveltuu parhaiten pieniin tai sellaisiin painoksiin, joissa lehden sisältöä halutaan versioida tai personoida. Laajalevikkisille sanomalehdille offset-painaminen on edelleen kustannustehokkaampaa kuin digipainaminen. – Me uskomme, että tästä on mahdollista tehdä taloudellisesti kannattavaa toimintaa, Saariluoma kuitenkin toteaa. Deadlinen käsitys muuttuu Alma Manun Tampereen-painossa on päiväsaikaan rauhallisempaa kuin joka yö kello 22.30–3.30 toistuvassa ”prime timessa”. Silloin painokoneet pyörivät täydellä tahdilla, lehdet rullaavat postituksen läpi jakeluun ja jokainen minuutti on tärkeä. Yhden yön aikana painetaan uudet numerot Aamulehteä, Iltalehteä, Satakunnan Kansaa, Hämeen Sanomia ja Kauppalehteä sekä osa Ilta-Sanomien painosta. Painon johtaja Käki uskoo, että deadlinen käsitys kuitenkin muuttuu tulevaisuudessa. – Viimeisen uutispäivityksen saaminen painotuotteeseen ei ehkä olekaan enää niin tärkeää kuin taustoittava journalismi. Se antaa meille mahdollisuuksia, Käki sanoo. Jo nyt sähköisten kanavien nousu näkyy painossa niin, että sivujen vaihtoja ja viime hetken päivityksiä tehdään öisin vähemmän kuin ennen. Käki uskoo, että liitteiden merkitys painotoiminnalle kasvaa entisestään. Esimerkiksi Tampereella liitteitä voidaan painaa etukäteen ja syöttää yöllä painettavan sanomalehden väliin. Tosin raja tulee siinäkin vastaan jossain vaiheessa. – Parhaimmillaan tai pahimmillaan Aamulehti painaa lähes puoli kiloa. On ihan selvää, että se on jakelulle haaste. Kun pyörän päälle lastataan 100 lehteä, pakkarilla voi olla 50 kiloa tavaraa. Käki arvelee, että Suomessa on lähitulevaisuudessa enää kymmenkunta sanomalehtipainoa. Ne ovat monipuolisia ja joustavia painotaloja, jotka löytävät liiketoimintaa muualtakin kuin oman konsernin sanomalehtien painamisesta. Jakelussa on myös paljon mahdollisuuksia. Tampereella Alma Manu on jo kokeillut leivän jakelua lehtien varhaisjakelun yhteydessä. Eikä se varmasti jää viimeiseksi elintarvikkeiden jakelukokeiluksi. Vaikka uudenlaista liiketoimintaa löytyisikin, yhden asian Käki uskaltaa sanoa melko varmasti. – Tällaisia 70 miljoonan euron investointeja kirjapainoteollisuuteen ei tulla enää tekemään. ? Päivälehtien painopaikat 1 Kaleva Oy, Oulu Kaleva Kaleva365 Oy lapin Kansa / Pohjolan Sanomat Alma Media Kustannus Oy 2 SuOmalainen lehtiPainO Oy, Kajaani Kainuun Sanomat SLP Kustannus Oy (Suomalainen Lehtipaino Oy) 3 BOtnia Print Oy, Kokkola hufvudstadsbladet (Pohjanmaan jakelualue 7-päivänä viikossa.) KSF Media Ab Keskipohjanmaa Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj vasabladet HSS Media Ab Österbottens tidning HSS Media Ab 4 i-Print Oy, Seinäjoki ilkka I-Mediat Oy (Ilkka-Yhtymä Oyj) Pohjalainen I-Mediat Oy (Ilkka-Yhtymä Oyj) 5 PunamuSta Oy, Joensuu Karjalainen Sanomalehti Karjalainen Oy 6 SavOn PainO Oy, varkaus helsingin Sanomat Sanoma Media Finland Oy Savon Sanomat Savon Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) 7 lehtiSePät Oy, Pieksämäki iisalmen Sanomat Savon Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) 8 lehtiSePät Oy, Jyväskylä Keskisuomalainen Keski-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) 9 alma manu Oy, tampere aamulehti Alma Media Kustannus Oy hämeen Sanomat Hämeen Sanomat Oy Satakunnan Kansa Alma Media Kustannus Oy 10 KirJaPainO Oy WeStPOint, rauma länsi-Suomi (16.4. alkaen Salon Lehtitehdas Salossa) Marva Media Oy 11 lehtiSePät Oy (KeSKiSuOmalainen OyJ), hämeenlinna aamuposti Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) Forssan lehti Hämeen Sanomat Oy 12 eSa lehtiPainO Oy, lahti etelä-Suomen Sanomat Mediatalo ESA Oy itä-häme Mediatalo ESA Oy 13 lehtiKanta Oy (KaaKOn vieStintä Oy), Kouvola etelä-Saimaa Kaakon Viestintä Oy itä-Savo Kaakon Viestintä Oy Kouvolan Sanomat Kaakon Viestintä Oy Kymen Sanomat Kaakon Viestintä Oy länsi-Savo Kaakon Viestintä Oy 14 turun SanOmat Oy, turku turun Sanomat Turun Sanomat Oy 15 SalOn lehtitehdaS, Salo Salon Seudun Sanomat Salon Seudun Sanomat Oy (TS-Yhtymä Oy) 16 lehtiSePät Oy, tuusula Keski-uusimaa Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) länsi-uusimaa Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) uusimaa Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) 17 KSF media, vantaa hufvudstadsbladet KSF Media Ab (Sunnuntaina ja maanantaina ilmestyvät lehdet painaa Salon Lehtitehdas Salossa.) 18 SanOmala Oy, vantaa helsingin Sanomat Sanoma Media Finland lOPetetut Päivälehtien PainOt vuOdeSta 2012 1 POrin lehtiPainO yhtiö: Alma Manu Oy (Alma Media Oyj). Paino suljettiin tammikuussa 2012 Satakunnan Kansan siirryttyä tabloidiformaattiin. Lehteä painetaan nykyisin Alma Manun painossa Tampereella. 2 lOhJan lehtiPainO yhtiö: SLY-Lehtipainot Oy (Keskisuomalainen Oyj). Paino suljettiin alkuvuonna 2014. LänsiUusimaa-lehden painaminen siirrettiin konsernin Tuusulassa sijaitsevaan lehtipainoon. 3 KuOPiOn lehtiPainO yhtiö: Lehtisepät Oy (Keskisuomalainen Oyj) Paino suljettiin alkuvuonna 2014. Savon Sanomien painaminen siirtyi Sanoman omistamaan Savon Painoon Varkauteen ja Iisalmen Sanomien painaminen konsernin omaan painoon Pieksämäelle. 4 laPin KanSan lehtiPainO, rovaniemi yhtiö: Alma Manu Oy (Alma Media Oyj). Paino suljettiin keväällä 2014. Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat on painettu Oulussa Kalevan lehtipainossa 1.4.2014 alkaen. 5 laPPeenrannan lehtiPainO yhtiö: Kaakon Viestintä Oy. Paino suljettiin keväällä 2015. Etelä-Saimaan painaminen siirtyi yhtiön lehtipainoon Kouvolaan. 6 hämeen PainO, Forssa yhtiö: Sanomapaino Oy (Sanoma Media Finland Oy). Paino suljettiin elokuussa 2015. Helsingin Sanomien painaminen siirrettiin Sanoman omistamiin painoihin Vantaalle ja Varkauteen. 7 miKKelin lehtiPainO yhtiö: Kaakon Viestintä Oy Länsija Itä-Savo siirtyivät tabloidiformaattiin ja niiden painaminen siirrettiin yhtiön lehtipainoon Kouvolaan helmikuussa 2016. 15 16 1718 14 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 11 12 13 5 6 7 1 1 2 2 12 13 14 15 16 17 11 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 9 10 18 6–7 kertaa viikossa ilmestyvät tilattavat sanomalehdet. ” Suomessa on lukematon määrä lehtiä, jotka painetaan jossakin.” Tiedot on kerätty pääosin lehtien omilta verkkosivuilta ja/tai mediatiedoista helmikuussa 2016. Ko on nu t: Ja nn e Ar ol a, gr afi ik ka : Re im a Ka ng as
14 SuomenLehdistö 2/2016 Skuupinmetsästäjät Kajaanilaiset 8.-luokkalaiset pääsivät maistamaan uutistyötä Sanomalehtiviikolla. Koululaisten ja opiskelijoiden tekemä liite julkaistiin neljässä SLP Kustannuksen lehdessä. Kristiina Karppinen (vas.), Veera Ruotsalainen, Eevi Kemppainen ja Aino Syväniemi tutustuivat tammikuussa uutistyöhön Kainuun Sanomien uutistoimittajan Tiina Suutarin ohjauksessa. 8.-LUOKKALAISTEN Aino Syväniemen ja Eevi Kemppaisen käsissä on skuuppi. On selvinnyt, että kajaanilaisen Lehtikankaan monitoimitalon rakentaminen saattaa viivästyä viikoilla kovien pakkasten vuoksi. Rakennustyömaan vastaava mestari Juha Arola on kertonut tilanteesta sähköpostitse. Puhelinhaastattelua hän ei antanut, koska halusi nähdä oppilaiden kysymykset etukäteen. On perjantai 22. tammikuuta, ja deadline painaa päälle. Jutun pitää olla valmiina heti seuraavan viikon alussa, jotta se ehtii Sanomalehtiviikolla kajaanilaisen SLP Kustannuksen lehtien (Kainuun Sanomat, Sotkamo-lehti, Ylä-Kainuu ja Kuhmolainen) välissä jaettavaan koululaisliitteeseen. Liitteeseen tekee juttuja viisi luokkaa tai opiskelijaryhmää Kajaanista, Sotkamosta, Suomussalmelta ja Kuhmosta. Tietokoneen näytöllä loistaa työotsikko: Pakkanen on hidastanut uuden koulun rakentamista. Nyt Hauholan koulua käyvien Syväniemen ja Kemppaisen pitäisi saada vahvistus, vaikuttaako viivästys rakennuksen valmistumisaikatauluun. Kajaanin Sanomien uutistoimittaja Tiina Suutari ehdottaa tytöille, että otetaan puhelu Arolalle ja haastatellaan häntä uudelleen. – Kysynkö minä, vai kysyttekö te? Suutari tiedustelee oppilailta. – Kysy sinä, kuuluu vastaus. Suutari soittaa omasta kännykästään, mutta aikansa piipattuaan puhelu menee vastaajaan. – Tätä se toimittajan työ on: kukaan ei vastaa puhelimeen paitsi varttia vaille viisi, kun on juuri itse lähdössä kotiin, Suutari sanoo. Oikea lehti, oikeat osastot Idea Sanomalehtiviikon Mustaa valkoisella -liitteeseen syntyi viime syksynä SLP Kustannuksen seminaarissa. taustat: näin me teemme Teksti: Janne Arola Kuvat: Esa Hiltunen
taustat SuomenLehdistö 2/2016 15 Skuupinmetsästäjät Le hd en te kij ä Kristiina Karppinen (vas.), Veera Ruotsalainen, Eevi Kemppainen ja Aino Syväniemi tutustuivat tammikuussa uutistyöhön Kainuun Sanomien uutistoimittajan Tiina Suutarin ohjauksessa. xxxx Esimerkiksi Kainuun Sanomissa on aikanaan julkaistu Meidän Kainari -sivustoa, jossa oli koululaisten tekemää sisältöä, mutta ei kunnollista toimituksellista aineistoa. Nyt koululaisliitteestä haluttiin tehdä oikea lehti oikeine osastoineen. – Halusimme viedä ajatusta vähän pitemmälle, jotta lehteä olisi kiinnostavampi lukea ja tehdä, sanoo projektia johtanut Ylä-Kainuun päätoimittaja Sirkku Rautio. Raution mukaan oppilaitoksia ei tarvinnut kauaa houkutella lehdentekoon. – Joka paikassa lähdettiin mukaan ensimmäisellä puhelinsoitolla. Opettajat olivat hyvin innostuneita. Rautio ja Kainuun Sanomien Suutari kiersivät kouluissa joulu–tammikuussa kertomassa toimittajan työstä. Sen jälkeen oppilaat ja opiskelijat saivat ryhtyä työstämään juttujaan opettajiensa johdolla melko itsenäisesti. Työtahti kuin oikeassa toimituksessa Hauholan 8.-luokkalaisten tehtävänä on tuottaa liitteeseen uutisosaston pääjuttu, kommentti ja valokuva. Yhteisen ideoinnin jälkeen he ovat ”JOS OLET EpäONNISTUNUT naisena, otan osaa.” Muun muassa tämän lauseen luin hetki sitten sähköpostistani. Se oli palautetta Lännen Median lehdissä julkaistuun kolumniini. Tai lähinnä minuun henkilönä, toimittajana, naisenakin. Kolumnin väitteitä ei kommentoitu. Kolumni käsitteli naisvihaa. Se yritti olla nokkela mutta kiihkoton. Olisi aiheesta voinut kirjoittaa jyrkilehtolamaisen ilkeästikin, olin ajatellut. Pyrkimyksistäni huolimatta palaute oli ilkeää. Sitten heti selitys: Pitkään kiersin tätä kolumnin aihetta. Pelkäsin, että se vaikuttaa uhriutumiselta. Tämän hetken palauteilmapiirissä uhriutuva naistoimittaja on vielä pahempi kuin maahanmuuttoaiheisiin tarttuva naistoimittaja, joka on sentään aika paha. Julkaisevasta lehdestä kuitenkin kannustettiin: palaute on toimittajan arjessa niin ajankohtainen aihe. Tottahan se on. Vihapuheesta, uhkailusta ja toimittajien riepottelusta MV:ssä on kirjoitettu niin paljon, että jotkut varmasti syyttävät toimittajia joukkouhriutumisesta. Käsittelen itse nyt arkista haukkumista. TOImITTAJA OTTAA palautetta vastaan kuin ruokakauppias. Siitä kiitetään, sen paljastamat mahdolliset virheet oikaistaan ja siitä pyritään ottamaan opiksi, jos opiksi otettavaa on. On toivottavaa, että etenkin kolumnit saavat aikaan jonkinlaista keskustelua. Palautteesta voi siis onnitella itseään. Solvaamiseen ei silti totu. Syke nousee, kurkkua kuivaa, kämmenpohjat kostuvat, vatsassa velloo möykky. Siltä minusta tuntui, kun luin palautetta, jossa pyydettiin päästämään lukijat sonnasta, jota viikosta toiseen suollan. Jotta välttäisin pelkän omakohtaisen fiilistelyn, päätin joukkoistaa eli kysyä somessa kollegoilta: miltä henkilöön menevä solvaaminen tuntuu, tottuuko siihen ja pitäisikö tottua? ”Kyllä siinä tulee metallin maku suuhun ja tekee mieli mennä kauemmas läppärin ruudusta tai työntää kännykkä johonkin pois. Enkä tarkoita nyt vain törkypalautetta, kuten jotain järjettömiä irti leikattuja päitä, vaan ihan periaatteessa järkevästi muotoiltuakin palautetta, joka on ihan helvetin vihaista ja ilkeää.” Näin kuvailee palautteen saamisen hetkeä Ville Ranta. Hän ei ole toimittaja vaan sarjakuvapiirtäjä, mutta palautteen ammattilainen hän on. Ranta kertoo, että enimmillään aamulla on ollut odottamassa 40–50 viestiä ja päivän aikana on tippunut vielä muutama kymmenen lisää. Ei hänkään kokonaan totu. VANhEmpI KOLLEgA sanoo, että ei voi päästä eteenpäin, jos jää märehtimään poikittaista mailaa. Kadehdittavan totta. Toinen sanomalehdessä työskentelevä kokenut toimittaja sanoo, että jonkinlainen teflon kehittyy. Härskiä nimittelyä harrastaneesta haastateltavasta hänelle tuli lopulta tyyni olo: muutaman tunnin päästä nimittelijää taatusti kaduttaisi. Päättely osoittaa ihailtavaa viisautta ja luottamusta ihmiseen. Toimittajalla pitää olla turpiinottokykyä. Niin minulle yliopistossa opetettiin. Puolustan silti märehtimisen hetkeä. Se on meistä useimmille inhimillinen ja tarpeen. Se puhdistaa pöydän ja pitää nöyränä. Jos palaute on ollut pelkkää kirjoittajan haukkumista, silloin seasta erottaa märehtimisen hetkelläkin jo pilkahduksen: juttu osui, ja tämä kuuluu asiaan. ? ” Vanhempi kollega sanoo, että ei voi päästä eteenpäin, jos jää märehtimään poikittaista mailaa.” Tottuuko turpiinottamiseen? > Jatkuu seuraavalla sivulla. Kaisa Hahto on Lännen Median lukemistotoimituksen toimittaja.
16 SuomenLehdistö 2/2016 Vinkit Yhteistyö koulujen kanssa 1. AiKATAuLuTA REALiSTiSESTi Etsi yhteistyökumppanit ja käynnistä projekti ajoissa. Varmista, että tehtävänanto ja aikataulut ovat kaikille selvät, ja huolehdi, että niitä noudatetaan. On tärkeää, että yhteistyökumppanit ovat sitoutuneita tehtävään. 2. SuunniTTELE KouLuViERAiLuT ETuKäTEEn Kouluvierailuja olisi hyvä olla enemmän kuin yksi. Yhden oppitunnin aikana ehtii käydä läpi vain projektin pääperiaatteet ja jakaa tehtävät. Aikaa kannattaa varata myös oppilaiden käytännön ohjaamiseen. 3. AnnA TiLAA nuoRTEn AjATuKSiLLE jA idEoiLLE Kannusta kirjoittamaan mielipiteitä ja kolumneja. Ne olivat Mustaa valkoisella -lehden parasta antia. Haasta pureutumaan aiheisiin, jotka puhuttavat nuoria heidän arkielämässään. 4. ohjEiSTA SELKEäSTi Selkokieliset ja yksinkertaiset ohjeet jutun kirjoittamisesta ja kuvaamisesta ovat erittäin hyödyllinen työkalu. Lähde: Sirkku Rautio päättäneet kirjoittaa nykyisen koulunsa viereen rakennettavasta monitoimitalosta, johon alaja yläkoulu siirretään vuonna 2017. Opettaja Liisa Halosen mukaan juttujen näkökulman halutaan olevan lähellä arkielämää. Työt on jaettu oppilaiden vahvuuksien ja mielenkiinnon mukaan. Pääjuttua työstävän porukan lisäksi toisella tietokoneella puolentusinaa tyttöä kirjoittaa yhtä tuhannen merkin kommenttia siitä, mitä kaikkea he toivovat uudessa koulussa olevan. Luokan pojista koostuva kolmas ryhmä puolestaan hahmottelee piirustusta tulevista koulutiloista. Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitus julkaista lehdessä. Pääjutun kimpussa painivat Syväniemi ja Kemppainen kertovat, että rakennustöihin liittyviä kysymyksiä pohdittiin ensin porukalla, ja sitten opettaja Halonen lähetti ne vastaavalle työnjohtajalle Arolalle. – Olisi ollut helpompaa soittaa, niin olisi voinut kysyä lisäkysymyksiä, Syväniemi sanoo. Sähköpostihaastattelu on hidastanut jutun tekemistä, eikä aikaa muutenkaan ole ollut kuin joitain tunteja 1,5 viikon aikana. Työtahti on siis kuin oikeassa uutistoimituksessa. Uutiskärki kuitenkin löytyi nopeasti. Kemppainen ja Syväniemi seuraavat uutisia lähinnä netistä ja sosiaalisesta mediasta. Uutisen kirjoittaminen on opettanut heille ainakin sen, että työtä on tehtävä nopeasti ja se kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Vaikka kirjoittaminen on ollut mielenkiintoista, ei tytöillä taida silti olla haaveita toimittajan ammatista. – Ihan kivaa tämä on ollut, mutta vähän haastavaa, kun ei ollut ennen tehnyt tällaista, Syväniemi toteaa. Kun tunti Hauholassa päättyy, oppilaat katoavat silmänräpäyksessä kuka minnekin. Työnjohtajaa ei tavoiteta, joten skuuppi jää vielä roikkumaan ilmaan. Koeviikko vei ulkomaansivun Mustaa valkoisella -liite ilmestyy 1,5 viikkoa myöhemmin SLP Kustannuksen lehtien välissä. Painos on noin 40 000, lukijoita voi olla jopa 100 000, ja lisäksi näköislehti on luettavissa verkossa. Sivun 4 uutisjutun otsikko kertoo: Pakkasjakso viivästytti työtä. Se on uutinen, mutta todellinen skuuppi jää kuitenkin puuttumaan. Ennen lehden julkaisua oppilaat ovat tavoittaneet kaupungin rakennuttajapäällikön, joka kertoo jutussa, että viivästys ei vaikuta 28 miljoonaa euroa maksavan rakennuksen valmistumisaikatauluun. Liite kokonaisuudessaan on tosiaan kuin päivittäinen sanomalehti osastoineen: mielipiteet, uutiset, kulttuuri ja urheilu. Vain ulkomaansivu on jäänyt pois, koska Sotkamon lukiolaisille sattui koeviikko samaan aikaan, kun olisi pitänyt kirjoittaa juttuja. Tässä on myös kehityksen paikka tulevaisuuteen. Kainuun Sanomien Suutari sanoo, että oppilaille pitäisi jatkossa antaa hieman enemmän aikaa juttujen tekemiseen. Lisäksi toimittajan omalla kouluvierailulla voisi puhua konkreettisemmin jutun tekemisestä eikä niin paljon journalismin etiikasta. – Nyt tuli vähän kiire. Editoidut jutut luetutettiin tekijöillä, mutta kauheasti niistä ei ehditty keskustella ennen julkaisua, Suutari sanoo. Kaiken kaikkiaan hän on kuitenkin erittäin tyytyväinen koko projektiin. Erityisesti mielipidekirjoitukset lämmittävät, sillä niitä tuli paljon, ne ovat hauskoja ja avaavat sellaista nuorten maailmaa, jota ei Suutarin mielestä paljon näy sanomalehtien mielipideosastoilla. Koululaisliitteestä on tarkoitus tehdä SLP:n lehdissä jokavuotinen perinne. Suutari suunnittelee, että paperilehden liitteen tekemisen lisäksi Kainuun Sanomien verkkosivuille voisi jatkossa tuottaa esimerkiksi videoita yhdessä paikallisten oppilaitosten kanssa. Sen maailman nuoret nimittäin tuntuvat osaavan. – Sitä ymmärsi, miten somea nuoriso on ja miten vähän some itse olen. Sosiaalinen media on heidän uutislähteensä. Sitä pitäisi toimituksissa ymmärtää paremmin. ? ”Sitä ymmärsi, miten somea nuoriso on ja miten vähän some itse olen. Sosiaalinen media on heidän uutislähteensä.” opettaja Liisa halonen (vas.) ideoi juttujen näkökulmia yhdessä oppilaiden kanssa ja lähetti kysymykset sähköpostitse päähaastateltavalle. Kainuun Sanomien Tiina Suutari opasti oppilaita uutistekstin kirjoittamisessa. taustat: näin me teemmeteemme xxx oppilasryhmät saivat etukäteen tarkat toimeksiannot jutuilleen.
SuomenLehdistö 2/2016 17 palstat Kun lehden perustamalla lukijayhteisöllä on viisinumeroinen luku päivittäisiä aktiivikäyttäjiä ja kaikkiaan melkein 700 000 jäsentä yli 130 maassa, lehden voi katsoa menestyneen yleisön osallistamisessa. Tämä on onnistunut National Geographicilta, jonka Your Shot -kuvaajayhteisöön lukijat ovat ladanneet jo 5,5 miljoonaa kuvaa jokaisesta maailman maasta. Toki National Geographicin lukijayhteisön menestystä on edesauttanut lehden englanninkelisyys ja toisaalta myös se, että osallistamistapa on valokuvallinen. Silti lehden tavassa hahmottaa lukijayhteisö ja vaalia sitä on jotain yleispätevää. Olennaista on, että lehden toimitus on mukana Your Shot -yhteisössä. Lukijoita – tai tässä tapauksessa pikemminkin kuvaajia – kiinnitetään yhteisöön antamalla heille toimeksiantoja. Vain rajatun ajan käynnissä olevat kuvaustehtävät ovat viime aikoina käsitelleet sellaisia aiheita kuin juhlat, päävärit ja urbaani villielämä. Kuka tahansa yhteisön jäsen voi lähettää kuvansa mukaan. Toimeksiantoa kuratoivat lehden toimittajat, jotka yhdessä yhteisön jäsenten kanssa keskustelevat kuvista. Lopulta toimitus kokoaa parhaista koosteen. Yleisö saa näin kontaktin paitsi toisiin yhteisön jäseniin myös lehden toimitukseen. Poynterin sivuilla olevassa jutussa National Geographicin toimittaja arvioi, että tässä lukijayhteisössä on paljolti kyse oppimisesta. Osallistujat kokevat saavansa yhteistyöstä ammattilaisten kanssa harrastukselleen jotain uutta. Tässä juuri toimituksen läsnäolo ja palaute ovat tärkeitä. National Geographicilla on neljän hengen ryhmä, joka vaalii tätä yhteisöä. Yhteisön horisontaaliseen vuorovaikutukseen on myös annettu hyvät mahdollisuudet. Jäsenet voivat luoda itselleen profiileja, kommentoida lähetettyjä kuvia ja antaa toisilleen palautetta. Kyse ei todellakaan ole satunnaisista heittelyistä tai huutelusta, vaan kollegiaalisesta keskustelusta. Poynterin jutun mukaan National Geographicin Your Shot -sivustolla viivytään seitsemisen minuuttia käyntikerralla. Tämä on yli kaksi kertaa pidempi aika kuin lehden saamat vierailut keskimäärin. Alexa-palvelusta käy nimittäin ilmi, että käynnit lehden verkkojulkaisussa kestävät kolmisen minuuttia. Ilmeisesti yhteisö kiinnittää jäsenensä paremmin kuin pelkkä lehti lukijansa. yhteisöllisyys Palvelee myös toimitusta ja lehden kehittämistä. Yhteisön osallistujat kertovat lehdelle, mistä he lehdessä pitävät ja mitä tulisi tehdä toisin. Lehden toimitus oppii tuntemaan palautteen antajat nimeltä, kun muut lehdet tekevät anonyymejä kyselyitä. Yhteisön kanssa keskustellaan, ei täytetä lomakkeita. Yhteisötyön yksi ulottuvuus ovat kasvokkaistapaamiset. National Geographic on järjestänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana 30 tilaisuutta verkkoyhteisönsä jäsenille eri puolilla maailmaa. ? Lukijat ja toimitus oppivat toisiltaan Yleisöltä ääniviestejä toimitukselle Washington Post ja CNN ovat tehneet kiinnostavia kokeiluja yleisön tuottamien audiosisältöjen parissa. Välineenä on ollut niinkin yksinkertainen teknologia kuin ääniviesti. Kummankin median kokeilu on toiminut niin, että yleisö voi soittaa ääniviestinsä annettuun puhelinnumeroon, viestit tallennetaan ja ne ovat kuultavissa verkossa. Molemmat ovat lisänneet verkkosivulleen myös äänitteiden litteroinnit. Sekä Postin että CNN:n teemat ovat olleet ihmisläheisiä. Post on pyytänyt lukijoitaan kertomaan, mitä he ovat oppineet edellisen vuoden aikana. CNN kysyi Love Story -teemalla yleisöltä heidän rakkauskertomuksiaan. Osallistumismahdollisuuksista tiedotettiin muun muassa sosiaalisen median eri kanavien kautta. Tablettiaikakauslehdet eivät sytytä tablettien uskottiin olevan mitä mainioin julkaisualusta aikakauslehdille. Nyt kuutisen vuotta ensimmäisten iPadien jälkeen Yhdysvaltain aikakauslehtikilpailusta pudotettiin tablettikategoria kokonaan pois. Mediumin blogissaan entinen New York Magazinen tekijä aileen Callagher pitää tätä merkkinä koko tablettiaikakaus lehden konseptin kuolemisesta. Hän arvelee, että kilpailun järjestä vien aikakauslehtien päätoimittajien mielestä tablettiaikakauslehdissä ei juuri ole juhlimisen aihetta. Toisaalla, Media Briefingin jutussaan, Peter houston syyllistää aikakauslehtien kustantajia tablettien mahdollisuuksien alihyödyntämisestä. Tablettilehtiä on tehty pääasiassa printtijulkaisujen ehdoilla. Tuloksena on ollut hänen mukaansa aikakauslehtien frankenstaineja. Houston on kuitenkin sitä mieltä, etteivät aikakauslehdet toisaalta tohdi luopuakaan tablettijulkaisuista. Yhdysvaltain aikakauslehtikilpailussa oli tablettisarja vuosina 2012– 2015. Joka vuosi sen voitti National Geographic. Sen tablettilehden levikki oli viisi prosenttia paperilehden levikistä. Washington Postilla uudenlainen toimitus alkuvuonna käyttöön otettu Washington Postin uusi toimitus ilmentää osuvasti, mistä 2010-luvun sanomalehdessä on kysymys. Toimituksessa on videostudioita, äänieditointikoppeja ja parikin radiostudiota. Tilassa voidaan pitää myös erilaisia tapahtumia kuten paneelikeskusteluja. 24/7-toimitukseksi kutsutussa toimitilassa työskentelee toki toimittajia ja valokuvaajia, mutta myös videokuvaajia, some-toimittajia ja kosolti tekniikan ammattilaisia. Toimituksen suunnittelun lähtökohtana on ollut mahdollistaa nykyaikaisen journalismin tekemiseen osallistuvien eri ammattiryhmien saumaton yhteistyö. Sanomalehtiä konsultoiva Mario garcía sanoo Postin uuden toimituksen olevan enemmän kuin toimitus. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Olennaista on, että lehden toimitus on mukana Your Shot -yhteisössä. National Geographic osallistaa yleisöään kuvaustoimeksiannoilla. Toimitus antaa kuvista palautetta ja keskustelee aktiivisesti osallistujien kanssa. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ National Geographicin lukijat voivat lähettää toimitukselle tiettyyn kuvaustehtävään liittyviä kuvia rajatun ajan.
palstat 18 SuomenLehdistö 2/2016 MEDIOIHIN SITOUTUMINEN liittyy voimakkaasti arjen aikatauluihin, tapoihin ja rutiineihin sekä sosiaalisen yhteisöllisyyden ja yksinolon käytäntöihin. Mediatulvasta huolimatta lukijat sitoutuvat omiin tarpeisiinsa vastaaviin medioihin ja tekevät niiden seuraamisesta jokapäiväisiä rituaaleja. Sisällön lisäksi on tärkeää, että median käyttötapa sopii omaan arkiseen päivärytmiin. Mediasuhteen tiiviys edellyttää, että sisältö on yhteydessä lukijan omaan elämään, arvomaailmaan ja lukijan medialle antamaan tehtävään. Osa odottaa medialta hyödyllistä faktapohjaista tietoa, toisten mediatarpeissa puolestaan korostuvat tunteet, viihtyminen, sosiaalinen yhteisöllisyys tai oman identiteetin rakentaminen. Mediarutiinien vahvuudesta huolimatta ihmiset ovat kuitenkin valmiita muuttamaan henkilökohtaisia mediamaisemiaan elämänvaiheiden ja kiinnostuksen kohteiden muuttuessa. Lukijat vertailevat kilpailevia medianimikkeitä toisiinsa ja sitoutuvat tai karsivat medioita näiden vertailujen tuloksena. Näin väittää Riitta Tammi, joka väitöskirjassaan tutki eri lukijaja käyttäjäryhmien sitoutumista medianimikkeisiin pirstaloituneessa mediamaailmassa. Väitöskirjan erityinen huomio on aikakauslehtiin sitoutumisessa. EI OLE YLLÄTYS , että tutkituista ikäryhmistä nuorten mediakäyttö on yksilöllistä, harvoihin medianimikkeisiin perustuvaa ja verkkoon kallellaan. Teinit mainitsivat seuraavansa keskimäärin 66:ta eri medianimikettä, kun 45–55-vuotiailla seurattavien kohteiden keskiarvo oli yli sata. Nuoret eivät seuranneet perinteisiä suosituimpia uutislähetyksiä esimerkiksi Yleltä, mutta vastaavasti he käyttivät Googlea huomattavasti monipuolisemmin erilaisten sisältöjen hakemiseen kuin vanhemmat ikäryhmät. Vaikka nuoret lukivat muita ryhmiä vähemmän uutisia, heidän mediakäyttönsä oli kansainvälisempää ja aktiivisempaa: nuoret seurasivat ulkomaisia keskusteluja uutissivustoja sekä tuottivat omia mediasisältöjä kirjoittaen esimerkiksi blogia. Vanhemmat ikäryhmät puolestaan vaalivat rutiineja ja arvostavat kansallista mediaa, Helsingin Sanomia, iltapäivälehtien verkkosivuja ja Ylen uutisia. TUTKIMUS KOROSTAA, että mediavalinnat ovat tällä hetkellä pitkälti sukupolvikysymys. Printtilehtiin lapsuudessaan tottunut ikäpolvi antaa paperin tunnulle käsissä erityisen arvon ja liittää lehteen monia nauttimisen määreitä. Mediapäiväkirjoissa yhdistettiin itsensä palkitsemiseen esimerkiksi vapaailta, päivällinen, lasi viiniä ja laadukas aikakauslehti. Nettinatiivien sukupolvi ei ole kasvanut printtilehti kädessä eikä välttämättä anna painomusteelle samanlaista nautinnollista lisäarvoa. Nuoremmalle sukupolvelle vastaavan nautinnon viinilasin kanssa voi antaa esimerkiksi laadukas peli tai sosiaalisen median keskustelu. Perinteisten medioiden tärkeä kysymys onkin, miten paljon mediarutiinit muuttuvat iän myötä. Kuinka moni kansainvälisiä uutisja keskustelupalstoja seuraava nuori palaa perinteisten medioiden ääreen vanhennuttuaan keski-ikäiseksi? Tammen väitöskirja ei anna tähän suoraa vastausta, koska se ei ole seurantatutkimus. Nykyisessä mediamaisemassa toimittajien on yhä tärkeämpää tuntea lukijansa. Aiemmin moni koki esimerkiksi sanomalehden lukemisen itsestäänselvyytenä ja ”kansalaisvelvollisuutena”, vaikka sisältö ei olisi henkilökohtaisesti puhutellutkaan. Pirstaloituneessa mediankäytössä mikään ei tule enää ilmaiseksi, koska lukija sitoutuu vain niihin medioihin, jotka kokee itselleen kaikkein hyödyllisimmiksi, tai parhaiten tarpeisiinsa vastaaviksi. Salon Seudun Sanomien myyntijohtaja Asko Kainulainen, sinulla on 33 vuoden kokemus siitä, mikä saa ihmisen sitoutumaan ja tilaamaan sanomalehden. Missä tilanteessa nykyisin tehdään kestotilaus? – Lehden tilaajien keski-ikä on siirtynyt kymmenkunta vuotta myöhäisemmäksi. Ennen ensitilaaja oli 25–30-vuotias, joka oli muuttanut pois kotoa, mutta nyt vakiintuminen ja tilaaminen tapahtuu vasta 35–40-vuotiaana. – Kestotilaajaksi sitoudutaan yleensä vasta kun on ostettu asunto, hankittu lapsia ja sitouduttu jollekin paikkakunnalle. Ajatus on, että nyt minä olen tässä ja voin sen lehdenkin tilata. Tutkimuksen mukaan median pitää päästä osaksi arjen rutiineja, jotta siihen sitoudutaan. Miten printtitai verkkolehti pääsee ujuttautumaan osaksi uusien sukupolvien arkea? – Kestotilaajat tulevat meille aina määräaikaistilausten kautta; kestotilaajaksi kasvaminen on hidas prosessi. Ensin pitää oppia lukemaan lehteä, ja sitten vasta on kestotilauksen vuoro. Yleensä vanhemmat tilaavat ensimmäisen lehden lapsilleen. Millaista lehden sisällön pitää olla, että se sitouttaa lukijansa? – Lehden pitää kirjoittaa kaikista niistä asioista, joista kaupungilla puhutaan. Olemme onnistuneet silloin, kun kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan, että luitko tänään lehdestä… Siinä tilanteessa ne, jotka eivät tilaa lehteä, tajuavat jäävänsä keskustelujen ulkopuolelle. Nykyisin yhä suurempi joukko ei tilaa ollenkaan printtitai digilehteä. Mistä tämä mielestäsi johtuu? – Yleisin syy sille, ettei haluta tilata lehteä tai lehdentilaus perutaan, on, että ei vaan kiinnosta. Kun mikään ei kiinnosta, niin miksi kiinnostaisi sanomalehtikään? – Nykyisin puhutaan paljon syrjäytyneistä, mutta tällaisia semisyrjäytyneitä, joita ei kiinnosta politiikka tai päätökset, on nykyisin valtava määrä. Politiikka on kuitenkin osa meidän kaikkien elämää. Miten tilauksen peruuttajat yleensä perustelevat päätöstään? – Yleinen selitys on, että ei ole rahaa, mutta se on mielestäni usein ontuva selitys. Monelle sosiaalisessa mediassa jutusteleminen on niin orjuuttavaa, että aikaa ei jää muuhun. Tutkimuksen mukaan nuori sitoutuu yleensä verkkomedioihin ja sielläkin vain muutamaan suosikkimediaan. Kannattaako nykyistä nuorta sukupolvea mielestäsi enää edes yrittää houkutella printtilehtien lukijoiksi? – Printtilehden osuus kokonaisuudesta varmasti jatkaa vähenemistään verkkosisältöjen painoarvon kasvaessa. Uskon kuitenkin, että osa nuorista vielä siirtyy paperilehden tilaajiksi niin kauan kuin paperiversio on saatavilla. – Paperilehden etu on monipuolisuus. Verkossa seurataan usein vain itseä kiinnostavia aiheita. Miten me jatkossa pystymme kunnon kansalaiskeskusteluun, jos puolet kansasta seuraa vain muutamaa heitä kiinnostavaa aihetta? ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Lehden pääseminen osaksi lukijoiden arkea on avainasia heidän sitouttamisessaan. Lukijat täytyy tuntea hyvin, jotta heidän tarpeisiinsa voi vastata. Käytäntö vastaa: Lehdessä pitää kirjoittaa kaikesta siitä, mikä ihmisiä puhuttaa. Lukija tilaa lehden, kun huomaa, että putoaa ilman sitä kahvipöytäkeskustelujen ulkopuolelle. Rutiini sitouttaa Tutkija: Riitta Tammi. Tutkimus: Engaging with media in the fragmented media environment. Using multiple methods to discover elements of media engagement. Median laitoksen väitöskirja, Aaltoyliopisto 2016. Aineisto: Mediapäiväkirjat, mediamaisemahaastattelut, etnografiset vierailut ja ääneen lukemisen haastattelut. Tutkimuskohteena yhteensä 55 median käyttäjää 16–18-vuotiaiden, 18–25-vuotiaiden, 35–45-vuotiaiden ja 45–55-vuotiaiden ikäryhmistä. Tekijä: Salon Seudun Sanomien lehtiperheen myyntijohtaja Asko Kainulainen. Kokemus: Myyntijohtajana vuodesta 1983. Fakta Fakta
palstat SuomenLehdistö 2/2016 19 Somejulkaisu aktivoi enemmän kuin linkki VUOSI 2016 on uuden mediakanavan vuosi: yhä useammat mediat siirtyvät omilta kotisivuiltaan sosiaalisen median alustoihin, joissa lukijat ja mainostajat jo ovat, ennustaa mediakonsultti Gunnar Springfeldt Mediavärldenin katsauksessaan. Mediayhtiöt kokeilevat julkaisemista suoraan Facebookissa, Instagramissa, YouTubessa, Snapchatissa tai Apple Newsissa. Google puolestaan houkuttelee kumppaneita nopeilla mobiilisivuillaan. Somessa julkaisemalla lehdet hyötyvät teknologiayhtiöiden toimivista alustoista, laajasta tavoittavuudesta ja mobiilista mainosmarkkinasta. Varjopuolena on suoran asiakasyhteyden menettäminen. New York Timesin ensimmäiset tulokset Facebookin Instant Articles -palvelun käytöstä olivat lupaavia: suoraan somealustalla julkaistut jutut tuottivat tykkäyksiä 2,5 kertaa enemmän, jakoja 3,5 kertaa enemmän ja kommentteja 5,5 kertaa enemmän kuin normaali Facebook-linkki lehden omille sivuille. Jukka Holmberg > Gunnar Springfeldt: Medieföretagens väg till en social affär. Medievärlden Premium, helmikuu 2016. https://premium.medievarlden.se/analyser/ medieforetagens-vag-till-en-social-affar Ostaminen siirtynyt poluilta avaruuksiin ”OSTOpOLKUjA EI OLE . Sen sijaan on ostoavaruuksia, joissa kuluttajat sinkoilevat kosketuspisteistä toisiin epälineaarisesti ja epäyhtenäisesti. Selkeiden ostoon johtavien vaiheiden sijaan kuluttaja elää jatkuvassa liikkeessä, jossa suuntaa voi aina muuttaa.” Näin todettuaan Tampereen yliopiston ja VTT:n tutkijat päättivät tehdä Viestintäalan tutkimussäätiön rahoittamana mediayhtiöiden palvelukehityksen tueksi uuden ostoavaruus-mallin. Onnistunut navigointi ostoavaruuksissa alkaa ajattelutavan muutoksesta: perspektiiviä on laajennettava omien mediabrändien ulkopuolelle, koko ostoavaruuteen ja kuluttajan arkeen. Vanhassa mallissa kuluttajaa oli helppo lähestyä ostopolun eri vaiheissa ja kosketuspisteet olivat mediayhtiön hallittavissa. Ostoavaruudessa kuluttajat, kilpailijat ja yritysasiakkaat voivat ottaa hoidettavakseen myös perinteisesti mediayhtiön hallussa olleita kosketuspisteitä tai niiden sisältöjä. ”Toisaalta mediayhtiöllä on mahdollisuus asemoitua laajemmin eri puolille avaruutta ja tarjota palveluja aivan uusissa ostoavaruuden tilanteissa”, tutkijat kannustavat. Jukka Holmberg > Mari Ainasoja, Juhani Linna, Anu Seisto, Anna Viljakainen, Peter Ylén: Ostopoluista ostoavaruuksiin – navigointiopas mediayhtiöille. Viestintäalan tutkimussäätiö, Tampereen yliopisto ja VTT 2015. http://www.vkl.fi/ files/3556/TTY_VTT_ostopoluista_ ostoavaruuksiin.pdf Uutistoimisto innovaattorina MITEN UUTISTOIMISTO pystyy samanaikaisesti hoitamaan perustehtävänsä luotettavana uutiskoneena ja innovoimaan uusia liiketoimintoja, kun resurssit vähenevät? Tätä pohtii STT:n kehityspäällikkö Maisa Lehtovuori oman työpaikkansa kulttuuria koskevassa opinnäytetyössään. Taustalla on mediajohtamisen uusi vaatimus: tarvitaan nopeaa kriittisten uhkien ja ongelmien tunnistamista ja niihin pohjautuvien liiketoimintavalintojen tekemistä. Lehtovuoren mukaan uutistoimiston vahvoihin prosesseihin ja jäykkään hierarkiaan perustuvaa kulttuuria on erittäin vaikea muuttaa innovatiiviseksi ja avoimeksi yhteisöksi. Lehtovuoren itsensä johtama STT Digihub lakkautettiin kesällä 2015 vain kuusi kuukautta aloittamisen jälkeen. Hänen mukaansa odotukset uudelle yksikölle olivat liian moninaisia ja resursseihin nähden liian suuria. Paljon kuitenkin opittiin, ja innovointityö jatkuu muin muodoin. ”On selvää, että innovointia ei voi eristää omaan yksikköönsä, ainakaan jos yhtiön kulttuuri ei tue innovointia”, Lehtovuori päättelee. Jukka Holmberg > Maisa Lehtovuori: Innovation Paradigm in Media Management: Case STT. Viestinnän johtamisen opinnäytetyö, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu 2016. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:amk-201602021835 ”Etenkin Yhdysvalloissa on nähtävissä selvä trendi, että sähköpostista ja uutiskirjeestä on tulossa digitaalinen kanava, johon mediayhtiöt panostavat.” HD-Sydsvenskanin digitaalisesta yleisökehityksestä vastaava Charlotte Fagerlund Medievärlden Premiumin analyysissä ”Markkinointipanokset ovat Suomessa vain noin puolet siitä, mitä ne ovat vastaavilla yrityksillä kilpailevissa maissa.” Hallitusammattilainen Anne Korkiakoski Markkinointi-investointien vaikutus Suomen kasvuun ja menestykseen 2016 -tutkimuksessa ki rj at ie to tu tk im us no st o elin a ra jal a
20 SuomenLehdistö 2/2016 ILtaLehtI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi blogin, jossa kehuttiin kritiikittömästi yhtä kahvinkeitintä. Jutussa luvattiin arpoa keitin juttua kommentoineiden lukijoiden kesken. Yhteistyö keitinvalmistajan kanssa mainittiin vasta lopussa, tekstin sisällä. Tekstin sisältä avautui useita linkkejä myyjän sivulle. Kyseessä oli blogin muotoon kirjoitettu mainos. Kantelu 3.9.2015 Kantelu kohdistuu Iltalehden 1.9.2015 julkaisemaan blogiin Kahvi ja sen keitin. Jutussa kehutaan yhtä kahvinkeitinmerkkiä kritiikittömästi ainoana mahdollisena kahvinkeittimenä. Jutun lopussa on lukijakilpailu, jossa arvotaan kyseinen kahvinkeitin osallistujien kesken. Blogin lopussa on teksti Yhteistyössä kahvinkeitinmerkin kanssa. Tuotteen nimi toimii linkkinä, josta avautuu sen valmistajan sivu, jossa on heti ostokehotus. Kantelijan mukaan kyseessä on piilomainonta. Uutissisällön näköistä artikkelia ei ole selvästi merkitty mainokseksi. Raja on tarkoituksellisesti hämärretty. Jutun lopussa oleva yhteistyö-merkintä jää kantelijan mukaan monelta huomaamatta. Iltalehden vastaus 6.10.2015 Päätoimittaja Petri Hakalan mukaan kyseessä on toimituksen ulkopuolisen kirjoittajan blogi ja hänen omalla tahollaan sopimansa yhteistyökuvio. Blogi on toimituksessa rutiinitoimena nostettu Iltalehden etusivulle. Tässä vaiheessa on jäänyt huomaamatta, että kirjoitus sisältää kaupallista yhteistyötä. Iltalehti on ohjeistanut ulkopuolisia bloggaajiaan kertomaan kaupallisesta yhteistyöstä selkeästi eli heti kirjoituksen alussa. Tältä osin kyseinen blogi ei ole noudattanut Iltalehden käytäntöä. ”Olemme muistuttaneet kaikkia osapuolia toimintatavoistamme ja varmistaneet prosessiemme toimivuutta.” Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015 Iltalehden nettisivullaan julkaisemassa blogissa lehden ruokatoimittaja kehui kritiikittömästi ja mainosmaisesti nimeltä mainittua kahvinkeitintä. Blogista oli myös tehty nosto lehden verkkopalvelun etusivulle. Bloggaaja kuvaili tekstissä omia kokemuksiaan ja mieltymyksiään, joihin kyseinen keitin sopi jopa värinsä vuoksi: ”Mutta (----) kahvinkeitin on jotain aivan muuta. Se hehkuu aivan syötävän herkullisissa väreissä ja sitä katselee ihan mielikseen.” ”(¬----) hehkuu ihastuttavissa väreissä. Nyt kysynkin heti kärkeen, että minkä värisellä laitteella sinä haluaisit kahviasi aamuisin keitellä? Heitä kommentti postauksen perään ja osallistut yhden, hemaisevan värisen keittimen arvontaan. Ties vaikka pian keittiössäsi pörisi turkoosi, vihreä, oranssi, keltainen, punainen tai liila (----). Katso täältä värivalikoimaa.” Keittimen nimi mainittiin postauksessa seitsemän kertaa ja siinä oli neljä linkkiä keittiminen valmistajan nettisivuille. Sen sijaan postausta ei ollut merkitty mainokseksi, kuten JSN:n ”Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015” edellyttää. Iltalehden julkaisema blogipostaus hämärsi markkinoinnin ja journalismin rajaa sekä oli omiaan heikentämään tiedonvälityksen uskottavuutta. Journalistin ohjeiden mukaan ”ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä”. Bloggaus tai mikään muukaan journalismin laji ei vapauta itsesääntelyyn sitoutuneita tiedotusvälineitä noudattamasta Journalistin ohjeita ja myös niiden piilomainontakohtaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Marko Forss, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. ILtaLehtI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toimittajan asemaa ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa toimittaja haastatteli aktiivipoliitikkoa tämän jouduttua sosiaalisessa mediassa myrskyn silmään. Toimittaja oli ollut saman puolueen ehdokas kunnallisvaaleissa. Puoluekytkös saattoi vaikuttaa jutun näkökulmaan ja sisältöön, mutta siitä ei ole näyttöä. Julkaisijan tulisi etukäteen huolehtia, ettei tällaista intressiristiriitaa synny. Äänestyspäätös 10–2. Eriävä mielipide. Kantelut 29.9. ja 30.9.2015 Kantelut kohdistuvat 28.9.2015 Iltalehdessä julkaistuun uutiseen ”PS-aktiivin Facebook-päivitys ymmärrettiin väärin – sai tappouhkauksen”. Toinen kantelijoista vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 4 ja 5. Niiden mukaan ”Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan” sekä ”Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa”. Kantelija pyytää JSN:n linjausta siihen, onko hyvän tavan mukaista, että Perussuomalaisetpuolueessa aktiivisesti toimiva ja muun muassa vaaleissa ehdokkaana ollut vapaa toimittaja uutisoi puolueen asioista ilman, että yhteys kirjoitetaan ulos uutiseen. Tai olisiko toimittajan pitänyt kieltäytyä tämän aiheen käsittelystä ja lehden laittaa asialle toinen toimittaja? Toinen kantelijoista vetoaa myös kohtaan 4 ja sen lisäksi Journalistin ohjeiden kohtaan 12: ”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. Kantelijan mukaan juttu käsittelee Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajan, Pirkanmaan piirisihteerin ja perussuomalaisten puoluehallituksen jäsenen osuutta sosiaalisessa mediassa nousseessa kohussa. Juttu välittää kuvaa kyseisestä henkilöstä uhrina. Jutun kirjoittaja on perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokas vuodelta 2012. Lisäksi toimittaja ja haastateltu ovat sosiaalisessa mediassa kiertävien huhujen mukaan keskenään hyviä ystäviä. Tätä huhua kantelija oman ilmoituksensa mukaan ei pysty vahvistamaan. Iltalehden vastaus 8.10.2015 Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että jutun kirjoittanut toimittaja on avustajana tehnyt Iltalehteen muutamia juttuja. Ehdokkuus kuntavaaleissa tai muu yhteiskunnallinen toiminta eivät voi olla esteenä avustajana toimimiselle. Kaikki jutut käyvät Hakalan mukaan normaalin journalistisen käsittelyprosessin läpi ennen julkaisua. Kyseisen toimittajan vahvuutena ovat päätoimittaja Hakalan mukaan hyvät kontaktit perussuomalaisiin poliitikkoihin. Hän on saanut kontaktiensa avulla useita haastatteluja puolueen edustajilta, jotka ovat sanojensa tai tekojensa takia olleet yhteiskunnallisen keskustelun kohteina. Mitään journalistisia ongelmia jutuissa ei ole ollut ja niillä on ollut selkeä uutisarvo. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan. JO 5: Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. Puoluehallituksen jäsen oli joutunut Facebook-päivityksensä vuoksi rankan arvostelun kohteeksi. Iltalehti julkaisi jutun, jossa puolueaktiivi sai vastata arvosteluun. Jutun teki vapaa toimittaja, joka oli ollut kunnallisvaaleissa 2012 saman puolueen ehdokkaana. Journalistin ohjeiden kohta 5 on toimittajan kieltäytymisoikeus, eikä sitä voi soveltaa tässä tapauksessa. Yhdistymisvapaus on perustuslaillinen oikeus eikä sillä perusteella saa ketään syrjiä. Neuvosto kuitenkin korostaa, että myös lukijoilla on oikeuksia. Toimittajan ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Neuvosto ei kuitenkaan näe tässä tapauksessa toimittajan toimineen vastoin ohjeita. Sen sijaan neuvosto korostaa julkaisijan vastuuta lähdekritiikin varmistamiseksi ja journalistisen päätösvallan pitämiseksi toimituksella. Päätoimittajan vastauksesta käy ilmi, että ta paus ei ole Iltalehdessä ainutkertainen. Poliitikkojen hyväksymien luottotoimittajien käyttäminen saattaa siirtää journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Se on myös omiaan heikentämään kriittistä suhtautumista haastateltavan sanomisiin. Tällaiset tilanteet tulisi ehkäistä ennakkoon jutun tekijää valittaessa ja julkaisupäätöstä tehtäessä. Vaikka toimittajan puoluekytkös on saattanut vaikuttaa jutun sisältöön ja näkökulmaan, siitä ei kuitenkaan ole selvää näyttöä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Vapauttavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Marko Forss, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Paula Paloranta, Seppo Määttänen, Niklas Vainio ja Johanna Vehkoo. Langettavaa äänestivät: Pirjo Auvinen ja Jussi Lankinen Auvisen ja Lankisen eriävä mielipide: Kannattamme langettavaa päätöstä, koska toimittaja on haastatellut puoluetoveriaan ja kirjoittanut jutun kritiikittömään ja myötäsukaiseen sävyyn. Jutussa ei mainita kirjoittajan yhteyksiä puolueeseen. Siksi katsomme hänen käyttäneen asemaansa väärin, suhtautuneen tietolähteeseen kritiikittömästi ja siten rikkoneen journalistin ohjeita 4 ja 12. aamuLehtI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehden verkkouutisessa kerrottiin yhdysvaltalaisen astronautin kansainvälisellä avaruusasemalla ottamista valokuvista, jotka hän jakoi palattuaan Twitter-tilillään. Uutinen oli lainattu iflscience.com-sivustolta, mutta lähdettä ei mainittu. Kantelu 25.6.2015 Kantelijan mukaan Aamulehden verkkouutinen ”Uusi kuvakulma pyramideihin – Näitä astronautin kuvia Twitter-väki ihailee” rikkoo journalistin ohjeiden kohtaa 7 (Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.) Kantelijan mielestä kääntämättä unohtunut lause ”He shared the images on Twitter.” antaa olettaa, että jutun sisältö on poimittu ulkomaisesta lähteestä. Jutussa ei kuitenkaan mainita alkuperäistä lähdettä. Aamulehden vastaus 22.7.2015 Uutisen lähteeksi on ilmoitettu Twitter. Toimittaja on hakenut tiedot astronautin Twitter-tililtä ja varmistanut lennon tiedot Nasan sivulta, mutta jättänyt kertomatta alkuperäisen lähteen (www.ilflscience.com). Uutinen rikkoo Aamulehden sisäisen tyylikirjan ohjeita ja tapaa toimia. Kantelu on päätoimittajan mukaan perusteltu. 9 11 Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 27.1. ja 17.2. Päätöksiä yhteensä 20. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palStat mainontaa blogissa Julkisen sanan neuvoston mukaan Iltalehti rikkoi hyvää journalistista tapaa, kun se julkaisi blogin, jossa kehuttiin kritiikittömästi yhtä kahvinkeitintä. Yhteistyö keitinvalmistajan kanssa mainittiin vasta lopussa, tekstin sisällä. Tekstissä oli linkkejä myyjän sivuille, ja keitin luvattiin arpoa kaikkien vastanneiden kesken. Iltalehden päätoimittaja totesi, että blogi oli nostettu ruutiininomaisesti Iltalehden etusivulle. Vastauksesta ei käy ilmi, toimiko rutiininomaisesti ihminen vai oliko taustalla tekniikka, joka nosti blogin verkkosivuille automaattisesti tiettyyn paikkaan. Digimaailman kaaoksen hallitsemiseksi on luotu erilaisia työkaluja, jotka tekevät asioita ennalta määriteltyjen parametrien mukaan ilman ihmiskäden kosketusta. Tämä vaikeuttaa journalismin pelisääntöjen noudattamista, koska digitaalisiin kanaviin aineistoa tuottavat muutkin kuin journalistit. Journalistisen aineiston erottaminen mainoksista on alalla yhä edelleen tärkeää. Jos menetämme ihmisten luottamuksen tiedotusvälineiden riippumattomuuteen, jäljelle ei jää mitään. Siksi taistelua tässä asiassa on jatkettava – myös digitaalisessa maailmassa. Tuula Ruusumaa Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Ruusumaan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä.
SuomenLehdistö 2/2016 21 palstat palStat Ratkaisu JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Lehden verkkouutisessa kerrottiin yhdysvaltalaisen astronautin kansainvälisellä avaruusasemalla ottamista valokuvista, jotka hän palattuaan jakoi Twitter-tilillään. Uutisen yhteydessä ei mainittu alkuperäistä lähdettä. Julkisen sanan neuvoston periaatelausuman mukaan lähde pitää aina mainita selkeästi. Jos viestin ei mainitse lainauksensa lähdettä, se rikkoo Journalistin ohjeita. Lähteen merkitystä tulee erityisesti korostaa, jos toiselta lainattua sisältöä ei täydennetä lainkaan omalla tiedonhankinnalla. Tässä tapauksessa Aamulehden toimittaja on hakenut tiedot juttuun astronautin Twitter-tililtä, mutta alkuperäinen lähde on jätetty kertomatta. Päätoimittaja myöntää, että alkuperäinen lähde olisi pitänyt mainita jutussa ja pitää kantelua perusteltuna. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Maria Kaisa Aula, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. ILta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvoa koskevassa asiassa. Lehti käytti otsikoissaan ilmaisua ”laiton pako lainen”. Myöhemmin toimitus täsmensi, että kyse on laittomasti Suomessa oleskelevista ihmisistä. Myös uutisteksteistä kävi ilmi, mistä on kysymys. Äänestyspäätös 11–1. Eriävä mielipide. Kantelu 14.10.2015 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien paperilehden lööppiin eli myyntijulisteeseen 13.10.2015. Siinä oli otsikko: ”IS paljastaa: Tänä vuonna Suomeen 10 000 LAITONTA PAKOLAISTA.” Juttu julkaistiin myös verkkoversiossa. http:// www.iltasanomat.fi/kotimaa/art1444694649361.html Kantelun mukaan pakolainen ei kuitenkaan voi olla laiton. Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty pakolaisstatus. Pakolaisstatus myönnetään henkilölle, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Myös sotaa tai yleistä väkivaltaa pakenevat ovat pakolaisia, jos he eivät voi turvallisesti palata kotimaahansa. Laittomuuden yhdistäminen mihinkään ihmisryhmään (kuten usein siirtolaisiin) on kantelijan mukaan ylipäätään ongelmallista ja hyvin kyseenalaista, mutta pakolaisten kohdalla se on siis jo käsitteellinen mahdottomuus. Maahanmuuttoon liittyvän termistön tahallisesta ja tahattomasta sekoittumisesta on puhuttu jo useamman kuukauden ajan, joten kantelijan mielestä on perusteltua odottaa, että edes ammattitoimittajat koittaisivat skarpata näiden käsitteiden käytössä. Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtiin, joissa vaaditaan totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista ja ihmisarvon kunnioittamista. Jutun verkkoversion lopussa todetaan, että Ilta-Sanomat on päivittänyt sen otsikkoa: “Jutun otsikkoa muokattu 13.10.2015 kello 19.20. Kysymys on 10 000 laittomasti maassa oleskelevasta ihmisestä, ei laittomasta pakolaisesta, kuten jutun aiemmassa otsikossa kerrottiin.” Lehden paperiversio jää kuitenkin elämään, eikä kantelija voi hyväksyä sellaista käytäntöä, että Ilta-Sanomat ensin painaa lehtensä lööppiin perusteettomuuksia ja sitten verkossa korjaa. Toimituskunnalla tulee olla vastuu työstään myös lööppiä kirjoitettaessa, ja korjaus aiempaan virheeseen tulisi tehdä myös julkaisussa tai kanavassa, tässä tapauksessa paperilehden lööpissä, jossa virhe on alun perin ollut. Kantelija pyytäkin, että Julkisen sanan neuvosto ottaisi kantaa Ilta-Sanomien lööppiin. Pakolaisneuvonnalla ja pakolaisavulla on myös varta vasten toimittajille laaditut infopaketit aiheesta: http://www.pakolaisneuvonta.fi/files/Pakolaistietoa_toimittajille.pdf http://pakolaisapu.fi/pakolaisuus/ sanasto/ Ilta-Sanomien vastaus 12.11.2015 Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomien lööpissä oli otsikko ”IS paljastaa: Tänä vuonna Suomeen 10 000 laitonta pakolaista”. Samana päivänä Ilta-Sanomien verkkoja paperilehdessä on julkaistu uutisjuttu, joka on käsitellyt laittomasti Suomessa oleskelevien henkilöiden määrää. Kantelijan mukaan ko. otsikkojulisteessa käytetty käsite ”laiton pakolainen” olisi virheellinen. Päätoimittajan mukaan otsikkojulisteen eli lööpin otsikko on journalistisesti perusteltu eikä otsikossa ole olennaista asiavirhettä. Juttujen tiedot ovat perustuneet poliisin arvioon siitä, että rajusti kasvava pakolaismäärä nostaa merkittävästi Suomessa laittomasti oleskelevien henkilöiden määrää. Poliisi on korostanut, että laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden määrä on ”korreloinut pitkälle turvapaikanhakijoiden lukumäärän kanssa”. Siten viranomaisten mukaan ylivoimaisesti suurin osa laittomasti Suomessa oleskelevista henkilöistä on Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa. Koska pakolaisten määrä on dramaattisesti kasvanut, poliisi on arvioinut, että myös laittomasti maassa oleskelevien lukumäärä tulee merkittävästi kasvamaan. Sadeojan mukaan kansainvälisen kriisin aikana on laajasti puhuttu Euroopan pakolaiskriisistä. Termiä ”pakolainen” kriisin yhteydessä käyttävät niin poliitikot, tutkijat, toimittajat kuin tavalliset kansalaisetkin. Termin toimituksellisen käytön rajaaminen koskemaan vain sellaisia henkilöitä, joille on myönnetty pakolaisstatus, olisi päätoimittajan mukaan käytännössä mahdotonta ja omiaan rajoittamaan myös toimituksellista ilmaisuvapautta. Käsitteet elävät ajassa. ”Pakolaiskriisi” on kuluneen vuoden ja syksyn aikana muodostunut yleistermiksi, jolla viitataan valtavaan ihmisten tulvaan niin virallisissa dokumenteissa kuin mediassakin, riippumatta siitä, onko kaikilla Saksaan, Ruotsiin, Suomeen ja muihin maihin pyrkivillä henkilöillä virallinen pakolaisstatus vai ei. Mikäli ”pakolainen” tai ”pakolaiset” -termejä ei voisi enää käyttää tarkistamatta, onko kaikilla Eurooppaan pyrkivillä virallinen pakolaisstatus, vaikeutuisi toimituksellinen työ merkittävästi, ja se puolestaan Sadeojan vastauksen mukaan rajoittaisi uutisointia. Viime aikoina hyvin lyhyessä ajassa sadat tuhannet ihmiset ovat ylittäneet Euroopan rajoja pakolaisvirtojen mukana. Samassa joukossa kulkee sekä Geneven sopimuksen määrittelemiä pakolaisia että myös siirtolaisia/maahanmuuttajia/maahantulijoita/rajanylittäjiä/paperittomia, jotka vain pyrkivät toiseen maahan. Todella iso osa näistä ihmisistä, mukaan lukien myös sellaiset henkilöt, jotka voidaan virallisestikin luokitella pakolaisiksi, on käyttänyt maahantuloon keinoja, jotka ovat laittomia: he ovat ylittäneet esimerkiksi rajan ja astuneet toisen valtion alueelle ilmoittamatta itsestään ja hakematta turvapaikkaa. Osa näistä pakolaisvirtojen mukana kulkevista henkilöistä myös jää valitsemaansa kohdemaahan laittomasti: he hakevat turvapaikkaa, mutta eivät sitä saa, mutta eivät siitä huolimatta poistu maasta. Sadeoja pitää journalistisesti siten täysin perusteltuna puhua pakolaisista ja laittomuuksista. Journalistin ohjeiden mukaan uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Ilta-Sanomat on katsonut tarpeelliseksi täsmentää verkkoja paperilehdessä julkaistun uutisen sisältöä, koska pakolaiskriisin myötä maahan tulleiden lisäksi Suomessa on laittomasti maassa myös pieni lukumäärä muita ihmisiä, esimerkiksi turisteja, joiden viisumi on mennyt umpeen. Lukumäärä ei ole kuitenkaan suuri. Se ei ole kasvussa, toisin kuin laittomasti maassa oleskelevien, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden lukumäärä. Ilta-Sanomat julkaisi täsmennyksen myös paperilehdessä heti seuraavana päivänä 14.10.2015. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Ilta-Sanomien verkkoja paperilehden sekä lööpin otsikoissa käytettiin ilmaisua ”laiton pakolainen”, vaikka lehti tarkoitti laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä. Lehti täsmensi verkossa samana päivänä ja painetussa lehdessä seuraavana päivänä, että kyse on laittomasti maassa oleskelevista ihmisistä. Pelkkä termin ”laiton pakolainen” käyttäminen ei tässä tapauksessa riko Journalistin ohjeiden kohtaa 26. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyse ei ole olennaisesta asiavirheestä, vaan epätäsmällisestä kielenkäytöstä tai korkeintaan huolimattomuusvirheestä. Otsikoissa epätäsmällisesti käytetty ilmaisun ”laiton pakolainen” sisältö selvisi juttua lukemalla. Lehti myös korjasi samana päivänä verkkojutun otsikon ilmaisua ja kertoi muokkauk sesta asianmukaisesti jutun lopussa. Painetussa lehdessä toimitus julkaisi erillisen täsmentävän uutisen seuraavana päivänä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Vapauttavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Marko Forss, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. Langettavaa äänesti: Pirjo Auvinen. Auvisen eriävä mielipide: Ilta-Sanomat syyllistyi vakavaan asiavirheeseen otsikossaan ja lööpissään ”Tänä vuonna Suomeen 10 000 laitonta pakolaista”. Lehti myönsi itsekin virheensä ja vaihtoi otsikon vielä samana päivänä ja julkaisi täsmennyksen seuraavana päivänä. Lehti kirjoitti laittomista pakolaisista, vaikka tarkoitti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita/saavia tai muita luvatta Suomessa oleskelevia. Virhe on olennainen, sillä otsikosta syntyy kuva kuin Suomeen olisi tulossa tuhansittain lainrikkojia. Ilta-Sanomat rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa 8, joka velvoittaa pyrkimään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, kohtaa 15, joka edellyttää että mm otsikoille on löydyttävä sisällöstä kate ja kohtaa 26, joka velvoittaa kunnioittamaan jokaisen ihmisarvoa. Siksi olen langettavan päätöksen kannalla. KeSKI-uuSImaa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi urheilutapahtumasta kertoneessa jutussa turvakiellossa olleen koulu laisen nimen. Teko ei ollut tahallinen, vaan johtui osapuolten välisestä tiedonkulun katkoksesta. Kantelu 4.6. ja täydennys 9.6.2015 Kantelu kohdistuu Keski-Uusimaassa 22.5.2015 julkaistuun juttuun ”Vain yksi juoksi kumisaappailla”. Keravan kaupungin Kasvatusja opetustoimi järjesti Keravan koulut liikkuu -tapahtuman 21.5.2015 Keravan urheilupuistossa. Tapahtumaan osallistui keravalaisten alakoulujen oppilaita. Kaupunki keräsi yhdessä järjestelyjä hoitaneen Keravan Urheilijoiden kanssa oppilaiden nimilistan, jota käytettiin tapahtuman järjestämiseen (ilmoittautuminen ja tulokset). Kantelun mukaan seura luovutti nimilistan varomattomasti Keski-Uusimaa-lehden toimittajalle, joka halusi julkaista oppilaiden nimiä tapahtumasta tekemässään jutussa. Kasvatusja opetustoimen edustaja pyysi toimittajalta, ettei hän julkaisisi nimiä, koska joukossa on turvakieltooppilaita. Turvakielto-oppilaiden tietoja tai sijaintipaikkaa ei luovuteta ulkopuolisille, koska heihin saattaa kohdistua turvallisuusuhka. Keravan Urheilijoilla ei ollut tiedossa tätä asiaa, mutta tämä prosessi on kantelun mukaan nyt korjattu kaupungin toiminnassa. Keravan opetusjohtaja keskusteli päätoimittajan kanssa puhelimessa 22.5.2015 ja ihmetteli lehden toimintaa. Kantelun mukaan päätoimittaja sanoi, ettei heidän tarvitse noudattaa Keravan kaupungilta saamiansa kieltoja. Päätoimittajan asenne oli kantelijan mielestä negatiivinen ja syyllisiä etsivä myös seuraavalla viikolla viestintäpäällikön kanssa käydyssä sähköpostiviestinnässä. Ainoa vastaantulo oli lehden puolelta se, että nimitiedot poistettiin jutun nettiversiosta. Kantelun mukaan Keski-Uusimaa vaaransi paheksuttavasti ja tietoisesti lapsen turvallisuutta ilman journalistista perustetta. Kyseessä ei ole tieto, joka pitäisi lehdessä julkaista, sillä esimerkiksi koulun nimi ja luokan numero olisivat koulujen välisessä kilpailussa riittäneet jutun infoksi. Kantelun mukaan on erittäin vakavaa, ettei KU-lehden toimituksella ole halua suojella yksityistä henkilöä ja etenkin alaikäistä lasta. Toimittajan on täytynyt ymmärtää, että nimitiedon julkaisu saattaa aiheuttaa oppilaalle vakavan turvallisuusuhan. Kantelun mukaan KU-lehti rikkoo journalistin ohjeen kohtaa 30, jossa turvataan yksityiselämän suoja. Ohjeissa ei ole kohtaa, joka ottaisi kantaa lapsen suojeluun, mutta aikuisten ihmisten erityinen tehtävä ilman mainintaa ohjeissa on suojella lapsia. Kantelijan 9.6.2015 tekemä täydennys: ”Tapahtuma oli kaikille koululaisille yhteinen tapahtuma, ei osa opetusta, mutta koulupäivä kuitenkin. Itse kilpailuun osallistuminen oli vapaaehtoista. Toimittajaa pyydettiin pitäytymään julkaisusta kaikkien nimien osalta – turvakiellon piirissä olevien oppilaiden nimiä ei paljastettu toimittajallekaan.” Keski-Uusimaan vastaus 13.8.2015 Päätoimittaja Pentti Kiiski vastaa, että paikallislehden sisällössä lasten ja nuorten urheiluja muilla harrastuksilla on keskeinen osa. Varsinkin nuorten urheilutapahtumista julkaistaan kattavia tuloslistoja, koska ne kiinnostavat lukijoita, erityisesti nuoria urheilijoita itseään ja heidän perheitään. Keski-Uusimaan urheilutoimitus on kutsusta käynyt useissa lehden levikkialueen koululiikuntatapahtumissa. Vähimmilläänkin lehti on julkaissut painetussa lehdessä toimitukselle lähetetyt tulokset tai osan niistä. Keski-Uusimaan urheilutoimitus oli kutsuttu 21.5.2015 järjestettyyn ”Keravan koulut liikkuvat” -tapahtumaan. Tiedotteen/kutsun olivat toimitukselle lähettäneet sekä Keravan kasvatusja opetustoimi että Keravan Urheilijat, jolle kaupunki oli antanut tapahtuman käytännön järjestelyt. Urheilutoimitukselle ei päätoimittajan mukaan missään vaiheessa ennen tapahtumaa eikä tapahtuman aikana esitetty vaatimuksia uutisoinnin rajaamisesta. Toimittaja kävi urheilutapahtumaan mennessään ilmoittautumassa järjestäjille, jotka eivät asettaneet rajoituksia esimerkiksi lasten kuvaamiselle. Sen sijaan järjestäjät luovuttivat toimittajalle osallistujien täydellisen nimilistan kilpailunumeroineen. Näin toimittaja pystyi tarkistamaan, keitä hänen ottamissaan kuvissa on. Päätoimittaja Kiisken mukaan toimitukseen palattuaan toimittaja soitti tietoja täydentääkseen kilpailuissa kaupungin kasvatusja opetustointa edustaneelle henkilölle. Tämä ei tiennyt voittajien nimiä eikä sitä, voiko niitä julkaista, vaan totesi, että tässä julkaisuasiassa pitäisi kääntyä opetusjohtajan puoleen. Tämän jälkeen toimittaja kuitenkin kysyi ja sai tulokset suoraan Keravan Urheilijoilta. Lehdessä julkaistiin vain voittajien nimet. Samalla toimitta
palStat 22 SuomenLehdistö 2/2016 ja sopi urheiluseuran edustajan kanssa, että loputkin nimet julkaistaan verkossa, kun järjestäjät ovat saaneet tulokset sähköiseen muotoon. Vasta seuraavana aamuna, siis nimien julkistamisen jälkeen, urheiluseura viestitti toimitukselle, että koko nimilistan julkaisua on lykättävä. Keravan opetusjohtaja otti lehden ilmestyttyä yhteyttä päätoimittajaan ja kertoi, että lehteen ja lehden verkkosivuille päätyneissä tulostiedoissa oli turvakiellon piirissä olevien oppilaiden nimiä. Päätoimittajan päätöksellä nimitiedot poistettiin lehden verkosta välittömästi. Kiisken mukaan näin toimittiin poikkeuksellisesti siitäkin huolimatta, että päätoimittaja ei voinut olla varma, oliko lehti julkaissut turvakielto-oppilaiden nimiä. Kantelija arvostelee, että tämä oli ”ainoa vastaantulo lehden puolelta”. Muuta ”vastaantuloahan” ei päätoimittajan vastauksen mukaan voinut olla, koska painettu lehti oli aamulla jaettu tilaajille. Päätoimittajan ”negatiivisella ja syyllisiä etsivällä asenteella” kantelija viitannee päätoimittajan huomautukseen, että tapahtuman järjestelyistä vastanneen Keravan kasvatusja opetustoimen olisi pitänyt urheiluseuran kanssa sopia tulosten julkistamiskäytännöstä tai olla jakamatta turvakielto-oppilaiden nimiä sisältävää listaa seuralle. Päätoimittaja arvelee, että kaupungin ja urheiluseuran yhteydenpidossa näyttääkin olleen tietokatkos. Myös kantelija toteaa tämän, koska kantelussa todetaan, että ”tämä prosessi on nyt korjattu toiminnassamme”. Keski-Uusimaa kantaa päätoimittajan mukaan vastuunsa lapsista ja alaikäisistä muun muassa noudattamalla päiväkotien ja alakoulujen laatimia nimilistoja, joista selviävät haastatteluja kuvauskiellossa kunkin yksikön lapset. Toimituksen käytäntöihin kuuluu myös ilmoittautuminen koululaisten tapahtumista vastaaville henkilöille turvakieltojen varalta. Kantelijalta pyydetty täydennys KU-lehden toimittaja soitti kilpailupäivän iltapäivällä opetuksen suunnittelijalle haastatellakseen häntä. Toimittaja totesi puhelun aikana, että hän varmaankin saa oppilaiden nimet Keravan Urheilijoilta. Tähän suunnittelija kommentoi, että nimiä ei saa julkaista ilman opetusjohtajan lupaa, koska oppilaiden joukossa on useita turvakielto-oppilaita. Suunnittelija painotti, että julkaisu saattaa aiheuttaa oppilaille tai heidän perheilleen jopa hengenvaaran. Toimittajalle kerrottiin, että kilpailun tulokset voidaan julkaista ”Ahjon koulun 1. luokan pojat” -tasolla, jolloin vaaraa turvakielto-oppilaille ei synny. Haastateltu suunnittelija sai tarkastettavakseen toimittajan kirjoittaman jutun, jonka hän myös hyväksyi. Hyväksyttäväksi lähetetyssä jutussa ei ollut oppilaiden nimiä, mutta lehteen ne oli kuitenkin painettu. Keski-Uusimaan vastaus kantelijan täydennykseen 9.12.2015 Päätoimittaja Pentti Kiiski vastaa kysymykseen ”milloin Keski-Uusimaata pyydettiin olemaan julkaisematta nimiä – kilpailupäivänä vai vasta lehden ilmestyttyä?” Toimitukseen ei otettu yhteyttä eikä siis itse asiassa pyydetty olemaan julkaisematta nimiä. Oli puhdasta sattumaa, että toimittaja ylipäätään soitti kyseiselle kasvatusja opetustoimen edustajalle, koska juttukokonaisuudessa jäi tilaa haastattelulle. Jos tila olisi ollut pienempi, haasteltavalle ei olisi soitettu. Sattumaa oli Kiisken mukaan sekin, että toimittaja haastattelun päätteeksi ylipäätään otti nimiasian puheeksi. Toimittaja muistaa keskustelun lopun menneen jotakuinkin seuraavasti: Toimittaja: ”Onko sinulla tiedossasi tuloksia kilpailusta, esimerkiksi jokaisen sarjan kolme parasta?” Haastateltava: ”En tiedä, enkä ole varma, saako nimiä julkaista. Se pitäisi tarkastaa opetusjohtajalta. Ehkä olisi hyvä, jos tuloksissa julkaistaisiin vain koulujen/luokkien nimet, ilman oppilaiden nimiä.” Toimittaja: ”Ok.” Haastattelun pohjalta tehdyn jutun toimittaja lähetti päätoimittajan mukaan haastateltavan tarkastettavaksi tavanomaisen käytännön mukaan: haastateltava sai luettavakseen kainalojutun, jossa oli hänen osuutensa juttukokonaisuudesta. Nimilistaa ei lähetetty, koska se oli peräisin toisesta lähteestä eli Keravan Urheilijoilta. Kasvatusja opetustoimi siis oli delegoinut kilpailun järjestämisen ja tulospalvelun Keravan Urheilijoille. Järjestäjä ei asettanut paikan päällä minkäänlaisia kuvausrajoitteita, joten toimittaja olisi saattanut kuvata turvakiellon piirissä olevan lapsen ja julkaista tämän nimen ja kuvan lehdessä. Toimitus ei päätoimittaja Kiisken mukaan vieläkään tiedä, päätyikö tällaisten oppilaiden kuvia lehteen, koska jutun yhteydessä oli kuva, jossa oli myös lasten nimiä. Toimittaja muistaa päätoimittaja Kiisken mukaan sataprosenttisen varmasti, ettei ole sanonut haastateltavalle hankkivansa tuloksia Keravan Urheilijoilta kuten kantelija väittää. Tämä vaihtoehto tuli toimittajan mieleen vasta myöhemmin, koska hän oli käytännössä jo saanut urheiluseuralta julkaisuluvan. Toimittaja myös oletti, että nimilista on julkaistavissa lehdessä, koska se oli luovutettu Keravan Urheilijoille ja koska seuralla on tapana julkaista kilpailun tulokset myös nettisivuillaan. Yhteenvetona Kiiski toteaa, että toimittaja tiesi nimiasiasta vain, että juoksukilpailuun osallistuvien lasten joukossa saattaa olla turvakiellon piiriin kuuluvia oppilaita. Haastateltava, jolta toimittaja tätä kysyi, ei puhelun aikana tiennyt voittajien nimiä saati sitä, ovatko he turvakiellon piirissä. Toimittaja puolestaan automaattisesti oletti, että lehden julkaisemat nimet eivät ole turvakiellon piirissä, koska ne oli toimitettu Keravan Urheilijoille. Seurahan oli tapahtuman toinen järjestäjä ja yhtälailla seuran olisi pitänyt saada tieto turvakiellon piiriin kuuluvista lapsista. Ratkaisu JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 29: Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta. JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. Keski-Uusimaa julkaisi koululaisten urheilupäivästä kuvareportaasin, jonka yhteydessä julkaistiin myös tuloksia. Niissä oli myös oppilaan nimi, vaikka hän on turvakiellossa. Jos henkilöllä on perusteltu syy epäillä oman tai perheensä turvallisuuden olevan uhattuna, maistraatti voi määrätä, ettei hänen kotikuntatai osoitetietojaan saa antaa väestötietojärjestelmästä muille kuin viranomaisille. Julkisen sanan neuvosto ei pysty kantelijan ja päätoimittajan vastausten perusteella päättelemään sitä, tiesikö toimitus turvakiellosta. Toimitus sai tulokset tavanomaisten tiedonhankintakeinojen avulla urheilutapahtuman järjestäjältä, joka puolestaan oli saanut ne kaupungin opetustoimelta. Julkisen sanan neuvoston mielestä näyttääkin siltä, että turvakiellon piirissä olleen oppilaan nimen julkaisu oli vahinko. Se johtui ilmeisesti tiedonkulun katkoksesta koulun, urheiluseuran ja toimituksen välillä. Kantelusta käy ilmi, että kaupunki on korjannut prosessissa ilmenneet puutteet. Neuvostolla ei ole perusteluta syytä uskoa, että toimitus olisi tieten ja tahallaan julkaissut turvakiellossa olleen oppilaan nimen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keski-Uusimaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun teki: Puheenjohtaja Elina Grundström SAVon SAnomAt Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Savon Sanomat uutisoi Itä-Suomen hovioikeuden päätöksestä, joka koski törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä annettua rangaistusta. Uutisessa oli asiavirhe, jonka lehti oikaisi saatuaan tiedon siitä. Äänestyspäätös 11–1. Eriävä mielipide. Kantelijan mielestä uutinen on totuudenvastainen, kun siinä väitetään iäkkään miehen olleen sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa. Kantelijan mukaan Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi syytteet yhdyntöjen osalta. Kantelija pyysi lehdeltä oikaisua, mutta lehti ei oikaissut juttua eikä vastannut kantelijan yhteydenottoon. Savon Sanomien päätoimittajan Seppo Rönkön mukaan uutinen perustui käräjäoikeuden päätökseen ja Itä-Suomen hovioikeuden päätöksen julkiseen osaan. Kantelija lähetti sähköpostilla lehdelle oikaisupyynnön, jossa hän pyysi lehteä oikaisemaan ”valheellisen tiedon” ja viittasi hovioikeuden päätöksen salaiseksi julistettuun osaan. Lehdellä ei ollut mahdollisuutta arvioida, oliko uutisessa virhe, joka edellyttäisi oikaisua. Pelkästään kantelijan pyynnön perusteella lehti ei katsonut oikaisua aiheelliseksi. Lehti oikaisi uutisen vasta saatuaan tiedon hovioikeuden päätöksen salaisen osan sisällöstä. me nAISet Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Tunnettu juontaja suositteli Me naiset -lehden Luottotuotteeni-nettijuttusarjassa yhden valmistajan valmistetta. Me Naiset -lehden päätoimittajan Johanna Lahden mukaan sarjan henkilöt valitaan lehden toimituksessa journalistisin perustein ja he valitsevat tuotteen täysin itsenäisesti omien käyttäjäkokemuksiensa perusteella. Mikään kaupallinen taho ei pysty vaikuttamaan siihen, mitkä tuotteet sarjaan valikoituvat. Julkisen sanan neuvoston mielestä tuotteiden esittely sinällään ei hämärrä ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston rajaa. Neuvosto ei myöskään epäile Me Naiset -lehden päätoimittajan vakuutusta siitä, että juttu perustui journalistiseen harkintaan. Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys hakee itsenäiseen työskentelyyn pystyvää, yhteistyökykyistä, analyyttistä ja tarkkaa VALMISTELEVAA SIHTEERIÄ JSN:n toimistoon Helsingin keskustassa 1.8. alkaen. Tehtävä tarjoaa mielenkiintoisen näköalapaikan median maailmaan. Neuvostolla on kaksi valmistelevaa sihteeriä. He vastaavat neuvostolle menevien päätösesitysten valmistelusta, kanteluiden käsittelystä ja neuvoston käytännön toiminnasta. Tehtävä edellyttää median monipuolista tuntemusta ja perehtyneisyyttä journalismin etiikkaan. Lisäksi se vaatii erinomaista suomen ja hyvää ruotsin ja englannin kielen taitoa. Juridiikan tuntemus katsotaan eduksi. Neuvostossa noudatetaan soveltuvin osin lehdistön työehtosopimusta. Toimita vapaamuotoinen hakemus, palkkatoive, CV ja mielellään myös jokin tekstinäyte 4.4. mennessä osoitteeseen ilmoittautuminen@jsn.fi. Lisätietoja tehtävästä: JSN:n pj. Elina Grundström (050 5410 479) Lisätietoja Julkisen sanan neuvostosta: www.jsn.fi > 8.4.2016 Miten kehittää kaupunkilehden jakelun laatua? Helsinki > 12.5.2016 Kevätseminaari: Kasvu omissa käsissä, Kajaani Sanomalehtien Liiton kevätkokous Kajaanissa Sanomalehtien Liiton kevätkokous ja -seminaari pidetään Kajaanissa torstaina 12.5.2016 yhteistyössä SLP Kustannus Oy:n kanssa. Kevätpäivät alkavat Get together -illalla keskiviikkona 11.5. Seminaarissa julkistetaan liiton tilaama tutkimus uutismedioiden uusista liiketoimintamalleista muissa Pohjoismaissa. Toinen pääaihe on infosota ja kotimaisen median merkitys luotettavan tiedonvälityksen takaajana. Päivän aikana palkitaan vuoden parhaiden juttujen ja sivujen tekijät. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.sanomalehdet.fi/tapahtumat Sanomalehtien liitossa tapahtuu MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta Su om en Le hd is tö
palStat SuomenLehdistö 2/2016 23 Sanomalehtien Liitto Projektipäälliköksi nuoria ja lapsia osallistavaan Suomi 100 -verkkolehtihankkeeseen on valittu Sampo-lehden ja Saarijärveläisen tuottajatoimittaja Piia Hietamäki. Hietamäki työskentelee tällä hetkellä Sanomalehtien Liitossa Sanomalehti mukana muuttuvassa koulussa -mediakasvatushankkeessa. Hän aloittaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden projektissa toukokuussa 2016 ja toimii vuoden 2017 ajan lasten ja nuorten verkkosanomalehden päätoimittajana. Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen jatkaa hallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Liiton toiseksi varapuheenjohtajaksi on valittu Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj:n toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa. Jämsän Seutu ja Vekkari Valkeakosken Sanomien uutistuottaja Juha Karilainen on nimitetty päätoimittajaksi Mari Tuohiniemen äitiysloman ajaksi. Kauhajoki-lehti Päivi Lahti-Kuusisto ja Jari-Pekka Laitio-Ramonen on nimitetty Kauhajoki-lehden vakituisiksi toimittajiksi. Lahti-Kuusisto on työskennellyt aikaisemmin Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran toiminnanjohtajana sekä toimittajana Kauhajoki-lehden lisäksi muun muassa Suupohjan Sanomissa, Ilkassa ja Pohjalaisessa. Laitio-Ramonen on ollut kauhajokisten oman paikallislehden pitkäaikainen avustaja, ja lisäksi hän on avustanut useita sanomaja aikakauslehtiä. alma media Jari Toivonen on nimitetty Alma Aluemedian asiakaspalvelun kehittämispäälliköksi. Aamulehdessä Hannu Virtanen on nimitetty sisällöntuottajaksi, Hanna Majanmaa mainosmyynnin kehityspäälliköksi ja Hanna Mäkelä asiakkuussuunnittelijaksi. talentum Talousjohdosta vastaa Alma Media Oyj:n CFO Juha Nuutinen. Talousjohtaja Niclas Köhler on lopettanut työnsä. Lakiasiainjohtaja ja varatoimitusjohtaja Lasse Rosengren jatkaa tehtävässään 30.4. asti vastaten Talentum Oyj:n hallinnosta. Talentum Pro -liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi on nimitetty Maria Ampiala, joka on työskennellyt Talentum Pro:n sisältöjohtajana. Suomen lehtiliiketoiminnan johtaja Tuomas Hämäläinen jatkaa työtään yhdistyvän liiketoimintayksikön sisältömyynnin johtajana sekä Tapio Teppo vastaavasti Talentum Events -liiketoiminnan johtajana. Talentum Oyj:n toimitusjohtajana toimii Juha-Petri Loimovuori, joka on myös Kauppalehti Oy:n toimitusjohtaja. Yhdistyvän liiketoimintayksikön toiminnoista vastaavat johtoryhmänä seuraavat henkilöt: Arno Ahosniemi (toimitukset), Tuomas Hämäläinen (sisältömyynti), Tiina Järvilehto (mediamyynti), Otto Mattsson (Kauppalehti Tietopalvelut), Tapio Teppo (Talentum Events), Pia Ruusukivi (digikehitys) ja Maria Ampiala (Talentum Pro). Johtoryhmä toimii kevään ajan myös Talentum Oyj:n johtoryhmänä. Lisäksi yhdistyvän liiketoimintayksikön markkinointijohtajaksi on nimitetty Johanna Suhonen, joka on aikaisemmin toiminut Kauppalehden sisältömyynnin johtajana. Jyväskylän yliopisto Journalistiikan professorin tehtävään on nimitettu TaT, dosentti Mikko Villi elokuun alusta alkaen. Professuuri on sijoitettu Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan viestintätieteiden laitokseen. Villi on opiskellut Helsingin yliopistossa viestintätieteitä. Hän on väitellyt Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2010, aiheenaan kuvallinen mobiiliviestintä. Villi toimii parhaillaan Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen yliopistonlehtorina sekä Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimusjohtajana. Kärkimedia Myyntiryhmän johtaja Kati Mélart on nimitetty yhtiön brändijohtajaksi. Myyntiryhmän johdossa on tähän asti toiminut kolme henkilöä. Mélartin tilalle johtajaksi nousee viimeksi Saleslion Suomen toimitusjohtajana toiminut Ahti Leväaho. Myös myyntiryhmän johdossa toiminut Pertti Hakala on nimitetty digijohtajaksi. Hakala vastaa jatkossa Kärkimedian digimyynnistä ja tuotteistukseen ja hinnoitteluun liittyvistä kehityshankkeista. hanna nikkanen aloittaa vierailijaprofessorina elokuussa. hän kokee työskentelevänsä ensisijaisesti opiskelijoita varten, mutta lisäksi tehtävään liittyy rooli yhteiskunnallisena keskustelijana. EEVA ANuNdI U us iin te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen, Reima Kangas, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto. fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 86. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomenlehdistö Ilmestysmispäivät 2016 nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 3 27.4. 14.4. 8.4. 4 10.6. 23.5. 18.5. 5 24.8. 11.8. 5.8. 6 5.10. 22.9. 16.9. 7 9.11. 27.10. 21.10. 8 14.12. 2.12. 24.11. Ajattelukumppani Miten Murroksessa oleva media pystyy tekemään yleisölle sisältöjä, jotka selittävät monimutkaistuvaa maailmaa? Tähän kysymykseen Tampereen yliopiston tuleva vierailijaprofessori Hanna Nikkanen haluaa opiskelijoidensa kanssa paneutua. – Näen opiskelijat ajatteluseurana. Ei ole tarkoitus, että ainoastaan opetan heitä ja siirrän heille tietoa, vaan että kehitämme jotain uutta yhdessä. He ovat jo osa sellaista tulevaa maailmaa, jota tahdon olla mukana ymmärtämässä ja tekemässä. Nikkanen aikoo käsitellä opiskelijoiden kanssa muun muassa tutkivan journalismin keinoja ja yrittäjyyttä. Hän ei kuitenkaan halua olla yrityskouluttaja, joka ”menee selittämään opiskelijoille, miten yritys perustetaan”. Itse muun muassa Long Playta perustamassa olleen Nikkasen mielestä omaa yritystä ei kannata laittaa pystyyn ennen kuin on jonkinlainen käsitys siitä, miten ala toimii ja mitä sanottavaa itsellä on. – Yrittäjyys ei ole ainoastaan auvoisa ja helppo toimintaympäristö journalistille, vaikka totta kai uskon ja toivon, että toimittajien omat yritykset yleistyvät ja pärjäävät. Nikkanen pyrkii olemaan opiskelijoille innostaja ja yhteyksien luoja. Hän aikoo muun muassa käyttää opetuksessaan paljon vierailijaluonnoitsijoita. – Haluan tuoda erilaista journalismia opiskelijoiden lähelle. En ole se, joka sanoo, että meillä on kauhea kriisi meneillään – keskitytään nyt vain näihin pieniin juttuihin. Mieluummin opitaan tekemään parasta mahdollista. Nikkanen on työskennellyt ulkomaantoimittajana Suomen Tietotoimistossa ja verkkojulkaisu fifi.voiman päätoimittajana. Hän on myös julkaissut useita kirjoja. Nikkanen on saanut Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuonna 2013, valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2011 ja ollut ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi 2012 ja 2014. Noora Autio Vierailijaprofessori kehittää uutta opiskelijoiden kanssa muttei ryhdy yrityskouluttajaksi.
LOGO sanomalehtien liitto LUE SANOMALEHTIÄ. LOGO sanomalehtien liitto LUE SANOMALEHTIÄ. SuomenLehdistö