Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 2 • 15.3.2017 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö HS VIIKKO on printti-innovaatio, joka syntyy koostamalla ja muokkaamalla sisältöjä uudeksi tuotteeksi. Tekijöiden mukaan kuratointi on tulevaisuutta. » Sivu 14 Googlen Eero Korhonen: Jaamme samat arvot uutismedian kanssa. » Sivu 8 Epäluuloja, vastarintaa... Startupeja hautomaan? On monta tapaa oppia uusien yritysten ideoista. » Sivu 4 Älä aliarvioi sähköpostia Uutiskirje voi olla laadukas, itsenäinen tuote. » Sivu 17 Pienuus päihittää jätit Lisää lokaaleja miniuutisia, vaatii Jani Halme. » Sivu 20 Päätoimittajakysely kertoo poliitikkojen asennemuutoksesta. » Sivu 10 VESA LAITINEN
Netistä löytyy monenlaista tarinankertojaa. Onneksi sanomalehtien tehtävä lahjomattomana tiedon välittäjänä on ja pysyy välineestä riippumatta. Vaikka uutisointi pyörii kellon ympäri, lukijan on pystyttävä luottamaan siihen mitä näkee. Tartu siis rauhallisin mielin paperiin, selaimeen tai kännykkään ja lue sanomalehtiä. Kuka kuiskuttaa uutiset korvaasi?
SuomenLehdistö 2/2017 3 2/2017 kolmesta poikki Läpivalaisusta voi tehdä tavan sisältö AJANKOHTAISTA 4 Saksalainen mediakonserni Axel Springer haistelee trendejä omassa startup-hautomossaan. 5 Journalismi tarvitsee laatuleiman, kirjoittaa Kari Angeria. 6 Viimevuoden tilinpäätöksissä näkyy kasvua ja hiipumista. 8 Googlen Eero Korhonen kiertää Euroopan mediataloja. TAUSTAT 10-13 Päätoimittajakyselyn tulokset: Poliitikot suhtautuvat entistä kielteisemmin mediaan ja valemedia huolettaa. 14-16 HS Viikon konsepti nojaa pitkiin juttuihin ja kuratointiin. PALSTAT 17 Yksi uutiskirjeen eduista on, että se on julkaisijan hallitsema alusta, toisin kuin Facebook. 18 Uutisvoittoja Twitteristä: Sosiaalinen media on yhä vajaakäytössä. 20 Google ja Facebook voitetaan pienuudella, väittää Jani Halme. 21 Vastapuolen kuuleminen muuttaa usein koko jutun sävyn, kirjoittaa Eeva Sederholm JSN-palstalla. ” Olisiko aika Suomessa kypsä yleisön ja toimituksen välissä toimiville lukijatoimittajille, yleisönedustajille tai mediakriitikoille?” ”On helpompaa puhua otsikoiden ajatusviivoista kuin pohjamutien muuttamisesta”, kirjoittaa uusi kolumnisti Jussi Pullinen, s. 15. Kuntavaalimainonta Janne Arola Mitä odotatte kuntavaalimainonnalta? Mitä uusia ilmiöitä vaalimainonnassa on tänä vuonna? Miten houkuttelette ehdokkaita mainostamaan juuri teillä? Leena Tiitola myyntiryhmän päällikkö, Aamulehti Tietysti toivomme, että se on edelleen runsasta ja että ehdokkaat hyödyntävät printtimainosten lisäksi myös digitaalisia mainosratkaisujamme. Oletamme, että kuntavaalimainonnan tuotot ovat suunnilleen samat kuin neljä vuotta sitten. Pystymme ensimmäistä kertaa tarjoamaan Alman verkoston kautta ehdokkaille myös kuntakohdennettua näkyvyyttä. Lisäksi meillä on Underhoodin kehittämä mainemittari, joka mittaa Tampereen kuntavaaliehdokkaiden menestystä sosiaalisessa mediassa. Teemme puhdasta myyntityötä eli olemme yhteydessä piiritoimistoihin, puolueisiin ja ehdokkaisiin. Teemme vaalien kunniaksi myös peittojakelua, jolloin voimme tarjota ehdokkaille ja puolueille laajempaa näkyvyyttä kunnissa. Pirjo Mononen päätoimittaja, KoillisSavo Kuntavaalien ajankohdan muuttuminen näkyy siinä, että vaalikampanjasta on tulossa lyhyt ja säpäkkä. Puolueiden oli vaikea saada ehdokkaita, mikä saattaa näkyä ilmoituseuroissa. Printti edellä mennään, maaseutukunnissa luotetaan edelleen parhaiten painettuun sanaan. Yllättäen sosiaalinen media ei olekaan niin vahva kuin on annettu ymmärtää. Ehdokkaat luottavat edelleen printtiin. Kaikille ehdokkaille on henkilökohtaisesti tarjottu oman lehden lisäksi konsernin muita lehtiä ja sähköisiä vaihtoehtoja. Yksi alueemme kunnista, Juankoski, on nyt osa Kuopion kaupunkia. Lehtemme tarjoaa houkuttelevan vaihtoehdon kaikille kuopiolaisille ehdokkaille. Kimmo Muttilainen päätoimittaja, Turun Seutusanomat Olemme panostaneet aika paljon. Meillä on oma kuntavaalipaneelikiertue, joka kiertää kymmenen kunnan alueella. Toivotaan, että puolueet saadaan aktiivisesti mukaan ja sen lisäksi ehdokaskohtaisiakin ilmoituksia. Vaalimainoksia ei ole vielä näkynyt, mutta toivoisin, että ehdokkaat toisivat omaa persoonaansa enemmän esille. Nettimainonta meillä on suhteellisen pientä, mutta kuntavaalit näkyvät netissä Vaalikulma-osiossamme. Lehden myyntiorganisaatio on tavannut kunnissa kaikkia puolueita ja kertonut ilmoitusmahdollisuuksistamme. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia osoitteessa www.suomenlehdisto.fi LISÄÄ AVOIMUUTTA. Journalististen käytäntöjen ja valintojen rutiininomaista läpivalaisua yleisölle. Sama teema toistuu avoimissa vastauksissa, kun kysyimme sanomaja kaupunkilehtien päätoimittajilta, miten uutismedia voisi parantaa luotettavuuttaan. Yleisön luottamus on entistäkin tärkeämpi valuutta valemediasta eroa tekevälle uutistoiminnalle. Nyt lehdissä pohditaan tapoja brändätä omaa ammattimaisuutta. Olisiko aika Suomessa kypsä yleisön ja toimituksen välissä toimiville lukijatoimittajille, yleisönedustajille tai mediakriitikoille? Samaa ovat ajoin pohtineet tutkija Heikki Kuutti ja toimittaja Johanna Vehkoo. KLASSINEN LUKIJA-ASIAMIES on mediaetiikkaa tunteva, toimituksen ulkopuolinen henkilö. Rooli tai osia siitä on voitu antaa myös toimituksessa työskenteleville. Toimeen liittyy joitakin seuraavista alueista: Lukija-asiamies monitoroi toimitustyötä sekä avaa ja arvioi tehtyjä valintoja kolumnipalstallaan. Tekstit eivät usein ole imartelevia journalisteille – ja juuri siksi ne lisäävät uskottavuutta. Lukijoiden edustaja aktivoituu yleisön ja toimitusten ristiriitatilanteissa, selvittää tapahtumien taustat ja tekee julkisen analyysinsa. Lukija-asiamies voi myös käsitellä yleisön kanteluita. Hän katsoo toimitustyötä lukijoiden näkökulmasta ja tuottaa sisäisiä analyyseja toimituksen käyttöön esimerkiksi lukijapalautteeseen perustuen. Hän voi myös avata toimitustyötä erilaisissa tapahtumissa ja järjestää niitä. SUOMESSA LUKIJA-ASIAMIES täyttäisi alaa kokonaisuutena ansiokkaasti palvelevan Julkisen sanan neuvoston katvealueita. Toimituksen valtuuttama oma kriitikko toimisi suoremmin yleisön ja yksittäisen lehtibrändin välissä. Maailmalla jonkin verran käytetty malli ei ole koskaan yleistynyt tällä. Keskisuomalaisella oli ainoana suomalaismediana riippumaton lukija-asiamies vuosina 1999–2008. Kanteluita tuli kuitenkin vähän. Ilmapiiri, jossa toimitukset työskentelevät, on monella tapaa erilainen nyt kuin tuolloin. Journalistien työtä kyseenalaistavat esimerkiksi valemedia, niiden kelkkaan lähteneet lukijat ja jopa osa poliitikoista. On hyvä hetki pohtia, mitkä osat lukija-asiamiehen toimenkuvasta soveltuisivat käyttöön Suomessa. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi
4 SuomenLehdistö 2/2017 AJANKOHTAISTA INTERAKTIIVISIA HÄÄKUTSUJA milleniaaleille. Markkinapaikka, josta voi ostaa henkilökohtaisen videokonsultaation terapeutille tai valmentajalle. Silmänliikkeiden tunnistukseen perustuva työkalu, jolla voi helpottaa verkkokävijöiden siirtymistä maksaviksi asiakkaiksi. Saksalaisen mediayhtiön nimeä kantava startup-hautomo, Axel Springer Plug and Play, on investoinut kaikkiin näihin ja noin sataan muuhun ideaan. Se tarjoaa valitsemilleen aloittaville yrityksille 25 000 euroa, sadan päivän kiihdytysohjelman, työtilat ja kontakteja mentoreihin ja sijoittajiin. Vastineeksi se ottaa viiden prosentin omistusosuuden. Hautomo perustettiin 2013, sillä Axel Springer kärsii verrokkiensa tapaan disruptiosta: markkinoille tulee uusia, vakiintunutta liiketoimintaa häiritseviä innovaatiota. – Tarkoitus on päästä lähemmäs startupeja ja tunnistaa disruptiiviset trendit ajoissa, toimitusjohtaja Frauke Mispagel kertoo. Hautomo on yhteisyritys Piilaaksossa toimivan Plug and Play Tech Centre -kiihdyttämön kanssa. Mediakonserni hyötyy toiminnasta monella tapaa: se oppii kasvuyritysten liiketoimintamalleista ja löytää kumppaneita. Yrityskulttuuri muuttuu ketterämmäksi ja työnantajabrändi kirkastuu. Ja toki yhtiö aikoo saada sijoittamansa rahat takaisin. Asiakaskokemus kilpailuetuna Kiinnostus kasvuyrityksiin on laajaa media-alalla. Alma Median digijohtaja Santtu Elsisen mielestä useimpien yritysten kannattaisi tutkia startup-kenttää. – On vähän pompöösiä kuvitella, että kaikki viisaus olisi omassa yrityksessä, Elsinen sanoo. – Suurin etu yhteistyössä on ehdottomasti se, että kuulee uudenlaisia ideoita, joita ei rajoita aiempi kokemus, ettei tällaista voi tehdä. Aloittavia yrityksiä eivät paina vanhojen järjestelmien painolastit. Ne luovat tuotteensa puhtaalta pöydältä tämän hetken tarpeisiin. – Startupit pyrkivät usein luomaan kilpailuetua asiakaskokemuksella. Totta kai siitä on paljon opittavaa, ja palveluissa on hienoja oivalluksia, Elsinen sanoo. Tarvitaanko oma hautomo? On monta tapaa toimia kasvuyritysten kanssa. Brittiläinen televisiokanava Channel4 ostaa osuuksia startupeista prime time -mainosajalla. Ajatus on paitsi tehdä hyviä sijoituksia osoittaa mainonnan teho kohderyhmässä, jolle tv on kuollut ja jonka markkinointiraha valuu digijäteille. Suomessa Yle ei sijoita startupeihin, mutta se hakee uusia avauksia ja kumppaneita sisäisessä hautomossaan. Sanoma taas on luopunut erillisestä hautomostaan ja sijoitusyksiköstään. Nykyään se tekee yhteistyötä startupien kanssa lähempänä ydinliiketoimintoja. Myös Almalla ja Kalevalla on ollut kiihdyttämöohjelmansa, mutta niiden tulokset ovat jääneet laihoiksi. Yhteistyö ei kuitenkaan edellytä kallista hautomoa tai ohjelmaa. – Ohjelman käynnistäminen vaatii organisaatiolta merkittäviä panostuksia. Meitä on palvellut toistaiseksi opportunistinen lähestymistapa. Käymme tapahtumissa, kuuntelemme pitchejä ja valitsemme sopivimmat jatkokeskusteluihin, Elsinen sanoo. Alma hyödyntää nuorten yritysten työkaluja esimerkiksi analytiiSadan startupin kiihdyttäjä > Lue lisää verkosta: Yle tiivisti startupyhteistyötä Startup-kenttää kannattaa tutkia. Sieltä tulevat uudet liikeideat – häiriköt ja kumppanit.
SuomenLehdistö 2/2017 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE UUTISET LEVIÄVÄT pikavauhdilla sosiaalisessa mediassa, eikä tavallinen lukija voi mistään nopeasti erottaa, onko taustalla luotettava julkaisu. Sosiaalisen median ja internetin vallankumouksen yksi keskeinen piirre on, että jokainen voi olla julkaisija. Uusia nettilehtiä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Verkkojulkaisun perustaminen on helppoa ja halpaa. Uusien julkaisujen taustalla vaikuttaa monenlaisia tarkoitusperiä ja agendoja, joita ei useinkaan lukijalle tarkoituksellisesti avata. Verkon sekalaisessa pelikentässä luotettavaa uutisointia tekevien mediatalojen ja uutissivustojen olisi tärkeää pystyä erottautumaan valemedioista ja propagandasivustoista. Printtimaailmassa pelkkä lehden brändi riitti suojaamaan julkaisua. Ihmiset luottivat ja luottavat yhä printtibrändeihin. Verkkomaailma on huomattavasti haastavampi toimialue. Harva Facebookin kautta uutissisältöihin sisään tuleva lukee ensin, mikä brändi on julkaisun takana. Usein siihen ei kiinnitetä juuri huomiota, eikä brändi välttämättä edes näy some-jaossa. KRIITTISYYS PERINTEISIÄ mediataloja kohtaan on kasvanut. Puhe valtamediasta, joka vääristelee totuutta ja jopa valehtelee, on yleistynyt viime vuosina voimakkaasti. Usein kriittisyys perustuu väärinkäsityksiin median toimintatavoista, mutta myös toimiala voi katsoa itseään peiliin. Onko mediataloissa tehty riittävästi töitä sen eteen, että yleisön luottamus uutisointia kohtaan parantuisi. Olisi niin kuluttajan kuin mediatalojen etu, jos julkaisusta voisi myös verkossa yhdellä vilkaisulla erottaa, onko taustalla luotettava julkaisija vai ei. Jutun alussa tai kuvassa näkyvä laatusertifikaatti olisi yksi selkä keino erottua sosiaalisen median sekavasta uutisvirrasta. Yksi malli voisi olla, että journalismin laatusertifikaattia pitäisi hakea ja se myönnettäisiin vain, jos hakija pystyisi osoittamaan sitoutumisen laatukriteereihin. Perusteita sertifikaatin myöntämiselle voisivat olla esimerkiksi virheiden korjaaminen, lähdekritiikki ja yksinkertaisesti pyrkimys totuudenmukaiseen uutisointiin. Kriteerit täyttävä yritys voisi hakea leimaa, joka myönnettäisiin määräajaksi. Sertifikaatin voisi myöntää esimerkiksi Julkisen sanan neuvosto. Myöntäjä voisi olla myös jokin muu yleisesti luotettavana pidetty taho. SERTIFIKAATIN KANSSA rinnakkainen malli voisi olla myös joukkoälyyn perustuvan luotettavuusmittarin rakentaminen yhteistyössä mediatalojen kanssa. Kuluttaja voisi arvioida juttujen luotettavuutta uutissivustoilla ikään kuin ”peukuttamalla”. Luotettavuusmittari olisi kuitenkin altis trollaamiselle, ja siksi siitä olisi vaikea rakentaa täysin luotettavaa. Sosiaalisen median globaalien toimijoiden halu tehdä palveluistaan eettisempiä ei ole tähän saakka ollut järin suurta. Tässä tilanteessa olisi perusteltua, että kotimaiset mediayhtiöt yhdistäisivät voimansa vastuullisuustalkoissa. Laatusertifikkaatti olisi kuin kaikkien tuntema journalismin joutsenlippu, joka kertoisi julkaisijan luotettavuudesta. Se kertoisi heti, että kyseessä on luotettava laatutuote, ei mikään hormoneilla pumpattu valeuutinen. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Iisalmen Sanomien päätoimittaja ja filosofi Kari Angeria. ki ss ap öy dä lle ” Olisi niin kuluttajan kuin mediatalojen etu, jos julkaisusta voisi myös verkossa yhdellä vilkaisulla erottaa, onko taustalla luotettava julkaisija vai ei.” Laatuleimalla valemediaa vastaan Sadan startupin kiihdyttäjä kassa ja mainonnassa. Vuosittain se tekee muutamia sijoituksia, usein tosin jo näyttöjä antaneisiin yhtiöihin. – Yleensä sijoitamme yrityksiin, joiden toiminta sivuaa omaa liiketoimintaamme ja joiden menestystä voimme edistää esimerkiksi ohjaamalla verkkoliikennettä palveluihin. 25 kuollutta yritystä Axel Springer Plug and Play saa vuodessa tuhat hakemusta yrityksiltä, joista noin 30 valitaan ohjelmaan. – Kysymme itseltämme, voimmeko auttaa yritystä, houkuttaako se ulkopuolista rahaa sekä onko hetki ja tiimi oikea, Frauke Mispagel kertoo. Hyvä tiimi on osoittautunut avaintekijäksi: jos se hajoaa, yrityksestä harvoin tulee mitään. Ohjelmaan valittavat yritykset toimivat digiympäristössä, mutta niiden ei tarvitse liittyä suoraan mediaan. Tätä on Mispagelin mukaan vaikea alussa edes arvioida. – Olemme nähneet monta kertaa, miten yritysidea muuttuu ohjelman aikana ja yhtäkkiä syntyykin jotain superrelevanttia Axel Springerin kannalta – ja toisinpäin. Noin sadasta Axel Springeriltä rahoitusta saaneesta yrityksestä 25 on jo kuollut, 10–20 on hyvällä kasvu-uralla ja loput sinnittelevät. Tähän asti menestynein startup, N26, aikoo mullistaa pankkitoiminnan. Mispagelin mukaan mediayhtiön puolella ei ole hätkähdetty epäonnistumisista. – Seuraavien 5–10 vuoden aikana täytyy tapahtua jotain, rahan täytyy alkaa tulla takaisin, hän sanoo. Riikka Virranta ” On pompöösiä kuvitella, että kaikki viisaus on omassa yrityksessä.” MEDIA HONEYPOT Miten teette yhteistyötä startupien kanssa? JUHA VÄYRYNEN liiketoimintajohtaja, Kaleva Hakeudumme aktiivisesti kontaktiin startupien kanssa, ja yhteistyötäkin on syntynyt. Etsimme yrityksiä, jotka tarjoavat digitaalisia palveluita kuluttajille ja mainostajille sekä kokonaan uusia ansaintamalleja meille. Suurin hyöty meille on oppia, mihin aloittavat yritykset uskovat. Maailma muuttuu, ja startupit yrittävät löytää uusia malleja. Emme ole sijoittaneet startupeihin, mutta tällaisen toiminnan tuloksena ostimme kaksi Suomen suurinta blogiyhteisöä Indiedaysin ja Blogiringin, jotka yhdistimme vuoden alussa Indieplace-nimen alle. ANSSI KOMULAINEN Yle Betan päällikkö Perustimme talon sisäisen hautomon, Yle Betan, jotta voimme kokeilla nopeasti, mitä uudet trendit ja teknologiat tarkoittavat meidän kannaltamme. Yksi tapa toimia on järjestää ideakilpailu, kun haluamme tutkia jotakin aihetta. Poimimme parhaat ideat, teemme kokeilun ja katsomme, mitä kannattaa tehdä toisin vai viedäänkö idea tuotantoon. Meillä on ollut aiemmin kaksi kiihdyttämöohjelmaa. Huomasimme, että ison mediatalon ja pienen ketterän yrityksen toimintatapojen yhteensovittaminen on haastavaa. Tämän takia tarvitaan erillinen hautomo. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Oma startup-hautomo on muuttanut mediayhtiö Axel Springerin yrityskulttuuria. Kokeiluja tehdään nopeasti, ja ideoita on opittu pitchaamaan. ”Ihmiset ottavat enemmän omistajuutta ja vastuuta tuloksistaan”, hautomoa johtava Frauke Mispagel sanoo. Hän esiintyi startupeja ja mediatoimijoita törmäyttäneessä Media Honeypot -tapahtumassa Helsingissä helmikuussa.
6 SuomenLehdistö 2/2017 AJANKOHTAISTA nolliselle) kasvulle olisi huimia edellytyksiä. Pikemminkin se tulee pikkuhiljaa alas, hän arvioi. Alma Mediasta 27,3 prosentin siivun omistava Ilkka-Yhtymä puolestaan menestyy Alman tuella. Sen viime vuoden liikevoitosta yli kaksi kolmasosaa tuli Alman hyvän tuloksen myötä. Oikaistu oman toiminnan liikevoitto sen sijaan putosi edellisvuoden 4,5 miljoonasta eurosta noin kolmeen miljoonaan euroon. Pohjois-Karjalan Kirjapainon parantunutta liikevoittoa sen sijaan selittää tytäryhtiö Paperityö Oy:n myynnistä saatu voitto. Yhtiön lehtiliiketoiminta pysyi suunnilleen samalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Digisiirtymä karsii kuluja Stenvallin mukaan maakunnallisten yhtiöiden on vaikea luoda valtakunnallisia digiratkaisuja, joissa jyllää suuruuden ekonomia. Niillä ei ole valtakunnallisia sanomalehtiä toisin kuin Almalla ja Sanomalla. – Kun nettitrafiikkia on paljon, sitä pystytään ohjaamaan konsernin sisällä kaikkialle muuallekin, Stenvall sanoo. Hän on myös hieman yllättynyt siitä, että sekä Ilkka että Keskisuomalainen maksavat tänä vuonna viime vuotta suurempia osinkoja, vaikka niiden oman liiketoiminnan tuotot ovat laskussa. Myös PohjoisKarjalan Kirjapaino maksaa edellisvuotta isompaa osinkoa. – Totta kai osinkoa pitää jakaa, PÖRSSIN MEDIAYHTIÖT tekivät viime vuonna kohtuullisen hyvää tulosta, mutta lukujen takaa löytyy kahdensuuntaista kehitystä. Suurimpien suomalaisyhtiöiden Sanoman ja Alman tulokset ovat nousujohteisia, ja ne ovat onnistuneet melko hyvin kehittämään digiliiketoimintojaan. Voitot tosin tulevat pääosin muualta kuin lehtibisneksestä. Esimerkiksi Alma Media on jo pitkään tehnyt hyvää tulosta itäisen Euroopan rekrytointipalveluillaan. – Ne tuovat erittäin hyvää kassavirtaa, joka peittää alleen printin vaikeudet Suomessa, sanoo OP:n analyytikko Kimmo Stenvall. Alman Suomen-toimintojen valopilkkuna on Iltalehti, joka onnistui erittäin hyvin digimainonnassa. Myös Talentum-kaupan jälkeinen integraatio eteni hyvin. Kaikkiaan konsernin tuloista jo lähes 40 prosenttia tulee verkkoliiketoiminnoista. Valoisampaan suuntaan Viime vuonna mediamainonnan lasku pysähtyi usean vuoden alamäen jälkeen. – Yhtiöt ovat olleet pakotettuja tekemään säästötoimia viime vuosina, mutta niillä ei ole saavutettu pysyvää vaikutusta, kun markkina on samaan aikaan supistunut, sanoo Nordean analyytikko Sami Sarkamies. – Viime vuoden aikana mentiin selvästi valoisampaan suuntaan, kun verrataan vuoden takaisiin odotuksiin ja näkemyksiin. Erityisesti Sanoma isona yhtiönä hyötyy mainosmarkkinan elpymisestä. Sanoma Media Finlandin roima tulosparannus on kuitenkin ennen kaikkea tehokkaiden kulukuurien ansiota. Myös yhtiön tvja radiokanavat ovat onnistuneet haalimaan katsojaja kuulijaosuuksia. Kasvua vaikea löytää Alueelliset lehtiyhtiöt, kuten Keskisuomalainen, Ilkka-Yhtymä ja Pohjois-Karjalan Kirjapaino, ovat tilanteessa, jossa perinteiset liiketoiminnot eivät enää kasvata liikevaihtoa ja tulosta. Niissä myöskään digitalisaatio ei ole niin pitkällä kuin Almalla ja Sanomalla. Esimerkiksi Keskisuomalaisen liikevaihdon hienoista kasvua selittää viime vuoden syyskuussa toteutettu kauppa, jolla yhtiö osti Etelä-Suomen Sanomia kustantavan lahtelaisen Mediatalo Esan kokonaan itselleen. Stenvall muistuttaa Keskisuomalaisen olevan taas astetta suurempi, ja sillä on mahdollisuus löytää kulusynergioita ja yhtenäistää tekemistä. – Mutta on silti vaikea nähdä, että liikevaihdon orgaaniselle (eli luonSanoma ja Alma löysivät viime vuonna kasvuuralle. Muille sanomalehtiyhtiöille se on hankalampaa. Kahdensuuntaista kehitystä Mediamainonnan lasku pysähtyi usean vuoden alamäen jälkeen viime vuonna, ja syksyllä myös printtimainonnan lasku hidastui. MARJO KOIVUMÄKI mutta kyllä minä vahvistaisin tasetta ja varautuisin siihen, että 5–10 vuoden tähtäimellä investoitaisiin johonkin, mistä saadaan jatkuvuutta. Ei ole missään nimessä poissuljettua miettiä lehtikustantamisen lisäksi muitakin palveluita, jotka pohjautuvat alueelliseen vahvuuteen, Stenvall sanoo. Sekä Ilkka että Keskisuomalainen ovat kertoneet aikomuksistaan laajentaa toimintaansa myös ydinliiketoimintojensa ulkopuolelle. Nordean Sarkamies puolestaan sanoo mediayhtiöiden kasvun olevan jatkossakin haastavaa, mutta kannattavuuden parantamiseen pitäisi olla hyvät edellytykset. – Kun siirrytään printistä verkkoon, printin jakelukustannuksia putoaa pois. Verkkoliiketoiminnan kasvu ei toisaalta juurikaan kasvata jakelukustannuksia, hän tiivistää. Janne Arola ” Viime vuonna mentiin selvästi valoisampaan suuntaan.” Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset Liikevaihto Muutos Liikevoitto Muutos Liikevoitto OmavaraisuusSijoitetunpäämilj.e % milj.e* % % aste,% omantuotto,% Sanoma Oyj 1639,1 -4,5 167,9 100,6 10,2 41,0 9,9 Sanoma Media Finland Oy 580,9 1,4 49,5 280,1 8,5 Alma Media Oyj 353,2 21,2 35,2 50,4 10,0 45,7 10,1 Keskisuomalainen Oyj 152,0 1,5 11,3 -16,8 7,4 43,3 8,7 Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj 77,4 -9,6 10,5 128,3 13,6 70,8 18,3 Ilkka-Yhtymä Oyj 39,7 -3,6 7,8 -13,8 19,5 56,2 7,1 Ilkka-Yhtymä ilman Alma-osakkuutta 3,0 -34,4 7,5 *ilman kertaeriä KoonnutJanneArola
SuomenLehdistö 2/2017 7 AJANKOHTAISTA LÄNNEN MEDIA sai kilpailijan, kun kahdeksan päivälehteä perusti yhteisen uutistoimituksen Uutissuomalaisen helmikuussa. Mukana ovat Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Karjalainen, EteläSuomen Sanomat, Aamuposti, KeskiUusimaa, Länsi-Uusimaa ja Uusimaa. Karjalaista lukuun ottamatta lehdet omistaa Keskisuomalainen Oyj. Kahdeksan tekijän toimitusta johtaa uutispäällikkö Matti Pietiläinen Savon Sanomista. Mikä on Uutissuomalaisen tavoite, Matti Pietiläinen? Meillä on sisäisiä tavoitteita, joissa yhtenä selkeänä mittarina on, miten STT noteeraa meidän uutiset. Bulkkiuutistahan on tosi paljon – me pyrimme johonkin semmoiseen, josta lukijat ovat kiinnostuneita maksamaan ja käyttämään aikaa sen parissa. Keskisuomalaisella, Savon Sanomilla, Karjalaisella ja Etelä-Suomen Sanomilla on ollut jo vuodesta 2014 yhteinen uutistoimitus, jossa oli viimeksi kahdeksan työntekijää. Mikä muuttuu? Silloin lähdimme liikkeelle kokeilulla, jota ei haluttu edes mitenkään ulospäin näyttää. Olimme neljä tasaveroista kollegaa, ei ollut mitään uutisjohtoa. Jossain vaiheessa tekijämäärä tuplattiin. Nyt fokus on yhteiskunnallisessa uutisoinnissa, politiikassa ja taloudessa. Tiimi keskittyy ja erikoistuu, mikä auttaa pärjäämään uutiskilpailussa. Uusi tiimi, johon on valittu uudet tekijät, siirtyy Väli-Suomen Media Oy:n palvelukseen. Miksi halusitte nyt rakentaa brändiä? Asiakaslehdet halusivat ärhäkän, valtakunnan uutisiin keskittyvän lisäpalvelun lukijoilleen. Haluamme näyttää isosti, että tällainen on. Korostitte tiedotteessa nopeutta. Teettekö myös hidasta journalismia? Sekuntikilpailuun emme aio, vaikka olemme reagointiherkkiä. Mutta on meillä myös tavoite selittää ja taustoittaa yhteiskunnallisia ilmiöitä, päätöksiä ja tapahtumia. Selkeästi hitaampi journalismi on Sunnuntaisuomalaisen heiniä. Me tarjoamme tiistaista lauantaihin pari sivua valmista tavaraa. Millainen roolitus teillä on STT:n kanssa? Me rikastamme STT:n valtakunnallista tarjontaa. STT:hen verrattuna olemme varmasti hitaita. Riikka Virranta m ik si ih m ee ss ä? Sisältöä, josta lukija maksaa Substanssia toimitukseen Uutissuomalainen haastaa Lännen Median. Uutissuomalaista tekevät takarivistä vasemmalta lukien Antti Launonen, Iida Tiihonen, Ari Helminen, Sari Vanninen, Minna Harmaala (eturivissä), Outi Laatikainen, Tarja Koljonen ja Matti Pietiläinen. M AR KO KA U KO Aamulehti haki helmikuussa uutispäällikköä ja kolmea toimittajaa. Ilmoituksessa kerrottiin, ettei hakijan ”koulutuksen tai kokemuksen tarvitse välttämättä liittyä journalismiin”. Miten uutistyötä voi johtaa tällainen henkilö, päätoimittaja Jussi Tuulensuu? Eihän sitä käytännössä voi. Ilmoituksessa mainitaan, että henkilön täytyy olla kokenut editori. Tämä pitää sisällään, että henkilö on ollut töissä mediassa. Mitä halusitte viestiä muotoilulla? Kilpailukyky perustuu siihen, että on jotakin sellaista, mitä muilla ei ole. Toimituksissa kannattaa olla osaamista asiakkaiden kannalta olennaisista asioista. Tätä osaamista on usein henkilöillä, joilla on myös muuta kuin journalistista taustaa. Halusimme kannustaa näitä ihmisiä, ja viestimme, että on tärkeää, että on substanssiosaamista yleisjournalistisen osaamisen lisäksi. Mitä substanssia toimituksista puuttuu? Toimituksissa ei ole liikaa tieteen ja terveyden, digitaalisen teknologian ja talouden suurten ilmiöiden osaamista. Tässä joitakin esimerkkejä. Millaista osaamista Aamulehden uutispäälliköltä ensisijaisesti vaaditaan? On pakollisia reunaehtoja, kuten journalismin integriteettiin liittyvät asiat ja se, että tunnistaa uutisen. Sen lisäksi pitää olla tieto digitaalisesta kulutuskäyttäytymisestä sekä kyky viestiä, millaista taktista ja strategista uutistoimintaa verkossa pitää harjoittaa. Pitää myös osata johtaa datalla. Riikka Virranta
8 SuomenLehdistö 2/2017 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN UUTISTOIMITUKSISSA ERI puolilla Eurooppaa mietitään nyt automaatiota, datan hyödyntämistä journalismissa ja paikallisen median asemaa digiympäristössä. Tämän on havainnut Googlella Lontoossa työskentelevä Eero Korhonen. Hän johtaa teknologiayhtiössä tiimiä, joka keskittyy strategisiin suhteisiin kustannusalan ja uutistoimijoiden kanssa. Korhonen reissaa lähes puolet työajastaan etenkin Keskija Itä-Euroopassa ja Pohjoismaissa ja tekee yhteistyötä mediatalojen kanssa. – Monet yritykset ovat panostaneet merkittävästi myös lisätyn todellisuuden hyödyntämiseen ja videotuotannon kehittämiseen, Korhonen sanoo. Erityisen haasteellista tuloksellinen toiminta digiympäristössä on pienille alueellisille toimijoille. PaiEero Korhonen hoitaa Lontoossa Googlen suhteita kustannusalaan. Paikallinen media tarvitsee kumppaneita kallismedia on kuitenkin Korhosen mielestä ainoa, joka osaa kertoa relevantin tarinan alueeltaan. – Sen pitää keksiä uusia tapoja olla lukijoilleen tärkeä ja varsinkin löytää uusia kumppanuuksia. Maailma on verkostoitunut, ja siinä tarvitaan kumppaneita, oli se sitten Google tai jokin muu yhtiö. SUOMALAISET MEDIAYRITYKSET eivät usein ajattele Googlea ensisijaisesti kumppanina, vaikka isot talot meilläkin tekevät jo sen kanssa yhteistyötä. Suuret kansainväliset toimijat vievät IAB Finlandin mukaan Suomen digimainospotista tällä hetkellä 46 prosenttia. Tämän vuoksi Google nähdään varakkaana jättinä, joka tulee perinteisen median alueelle ja kerää itselleen tulot. Korhonen ei tätä ajatusta niele. Hänestä Google ei ole media vaan teknologiayhtiö, pääasiassa hakukone. – En missään nimessä pitäisi Googlea uhkana, Korhonen sanoo. Korhosen tiimin projekteissa Google näyttääkin lähinnä auttavan mediaa monella tavalla. Korhonen työskentelee Digital News Initiative -hankkeessa (DNI), joka tekee yhteistyötä lukuisten eurooppalaisten mediatalojen kanssa. Sen puitteissa Google muun muassa etsii teknologisia ratkaisuja, jotka auttavat mediatoimialaa esimerkiksi ansaintamallien kehittämisessä ja käyttäjäkokemuksen parantamisessa. Lisäksi hakukonejätti rahoittaa Reuters Instituten tutkimusta. Se on osarahoittajana myös The Trust Projectissa, jossa yritetään teknologian keinoin löytää artikkeleista merkkejä luotettavuudesta. Tällaisia indikaattoreita on useita, kuten toimittajan tunnettuus tai se, pystytäänkö lähteet jäljittämään. – Tämä on haastava projekti, joka on kohta pilottivaiheessa. Luotettavuudesta voitaisiin kertoa esimerkiksi jollain merkillä linkin yhteydessä, tai algoritmi voisi nostaa luotettavia artikkeleja paremmin esille. Googlella on Euroopassa myös entisten journalistien muodostama News Lab -tiimi. Sen jäsenet käyvät Eero Korhonen kuvattiin Helsingin Ullanlinnassa ravintola Sea Horsen eli Sikalan edessä. ”Nyt kun asun ulkomailla, käynti Suomessa on liian lyhyt, jos sekä sauna että Sikala on jäänyt väliin.” kouluttamassa toimittajia. Aiheita ovat muun muassa datan murskaaminen, videot ja virtuaalitodellisuus. DNI:n kolmas pilari, innovaatiorahasto, jakaa kolmen vuoden aikana 150 miljoonaa euroa mediatalojen innovatiivisille projekteille. Nyt rahaa on jaettu 50 miljoonaa, yhteensä 252 eri projektille. Kolmas hakukierros on juuri alkanut. – Rahaston tarkoituksena on minimoida riskit ja kannustaa mediataloja kokeilemaan uutta. Pienet askeleet, joita uutishuoneissa otetaan, saattavat johtaa siihen, että niissä uskalletaan ottaa seuraavakin askel – riippumatta siitä, onko Google mukana vai ei. GOOGLE SIIS satsaa median kehittämiseen. Onko se pelkkää pr:ää? Korhosen mukaan Googlen tavoite on, että Euroopassa säilyy laaja kirjo luotettavia medioita. Tämä tukee hyvää käyttäjäkokemusta verkossa: Googlen haku on parhaimmillaan, jos sen kautta löytyy useita relevantteja lähteitä, joista valita. – Google kannattaa avointa internetiä ja puolustaa sananvapaut
SuomenLehdistö 2/2017 9 AJANKOHTAISTA HSS Media huolestui Ylen STT-asiakkuudesta HSS MEDIAN toimitusjohtaja Svante Wahlbeck ei ilahtunut siitä, että Yle palaa STT:n asiakkaaksi huhtikuussa. Hän on huolissaan tilanteesta, jossa Yle jakelee verkossa ilmaiseksi samoja STT-sisältöjä, jotka voivat sanomalehdillä olla maksumuurin takana. – Jos toinen osapuoli antaa materiaalin ilmaiseksi ja toinen yrittää samassa verkkokanavassa saada siitä maksun, niin kyllä se vaikeuttaa maksun saamista, Wahlbeck sanoo. HSS Media teki viime vuonna hyvän tuloksen. Sen liikevoitto kolminkertaistui 1,2 miljoonaan euroon edellisvuodesta. Vielä vuonna 2014 yhtiö teki yli 700 000 euroa tappiota. Voitot sijoitetaan Wahlbeckin mukaan muun muassa uusiin digiliiketoimintoihin. Janne Arola Pohjolan Sanomat poistuu sanomalehtikartalta ALMA MEDIA aikoo lopettaa Pohjolan Sanomat -nimellä vuodesta 1915 ilmestyneen sanomalehtensä. Lehden tilaajat saavat jatkossa Lapin Kansan. Pohjolan Sanomien ja Lapin Kansan toimitus, mainosmyynti ja ilmoitusvalmistus yhdistettiin pari vuotta sitten, eivätkä lehtien sisällöt juuri eroa toisistaan. Alma Regions -liiketoimintayksikön johtajan Kari Juutilaisen mukaan Pohjolan Sanomat on ollut rajusti tappiollinen jo kymmenen vuotta. Kemi–Tornio-alueen tilaajaja ilmoitusmäärät eivät hänen mukaansa riitä 6-päiväisen sanomalehtibrändin kannattavuuteen. Janne Arola Alma rakentaa paikallisen sisällön media-alustaa ALMA MEDIA hakee ratkaisua aluelehtien vaikeuksiin rakentamalla uutta paikallisen sisällön mediaalustaa, Reviiriä. Digitaalisen liiketoiminnan johtajan Jussi Maaniityn mukaan haussa on myös kokonaan uutta liiketoimintaa: kehitteillä olevaa ohjelmistotuotetta tarjotaan myös muille ja mahdollisuuksien mukaan vientiin. Palvelu hyödyntää paikkatietoja ja sekä mainonnan että journalistisen sisällön kohdentamista. Riikka Virranta Moni lehti kasvatti lukijamääräänsä MONI SANOMAja kaupunkilehti paransi viime vuonna tavoittavuuttaan Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan, vaikka kokonaisuutena luvut laskivat. Printtilehden lukijamääräänsä edellisvuodesta kasvattivat Turkulainen (11,1 %), Salon Seudun Sanomat (7,0 %), Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liite (3,8 %), Keski-Uusimaa (3,0 %) ja KeskiUusimaan Viikkouutiset (2,9 %). Eniten printin ja digin kokonaistavoittavuuttaan kasvattivat LänsiSuomi (36,2 %), Salon Seudun Sanomat (22,8 %) ja Turkulainen (19,4 %). Riikka Virranta Ennuste: Ala kasvaa ensi kertaa sitten 2011 KUSTANNUSALAN LIIKEVAIHTO kääntyy kasvuun tänä vuonna, ennakoi Medialiitto. Helmikuisen mediatalouskatsauksen mukaan kustannustoiminnan liikevaihto kasvaa kuluvan vuoden aikana noin prosentin viime vuodesta. Kasvua syntyy digitaalisesta kuluttajaja mainosmyynnistä. Myös printtimyynnin lasku hidastuu. Viimeksi ala on kasvanut vuonna 2011. Riikka Virranta Paikallinen media tarvitsee kumppaneita m ed ia no st o ta. Jaamme samat arvot uutismedian kanssa. Mutta entä miten Google hyötyy tästä itse rahallisesti? Google haluaa edistää digitaalisaatiota, mutta ei suoranaisesti tavoittele uusien Facebookien ja YouTubejen synnyttämistä. Korhonen sanoo, että taloudellinen hyöty on hyvin välillinen. – Maat, joissa on vapaa tiedonvälitys ja joiden journalismi kukoistaa, ovat myös taloudellisesti menestyviä. Se palvelee kaikkia yrityksiä. KORHONEN PÄÄTYI Googlelle töihin hakemalla avointa paikkaa. Hän kertoo, että yhtiö ei käytä rekrytoinneissa lainkaan ulkopuolisia konsultteja. – Työyhteisö rekrytoi uuden työtoverin. Minuakin haastatteli erikseen neljä yhtiön edustajaa. Googlen työkulttuuri on KorhoKuka? Eero Korhonen (s. 1972) on kotoisin Tuusulasta, asunut suurimman osan elämästään Helsingissä. Aloittanut Googlella ensin Suomen toimialajohtajana vuonna 2012. Nykyinen titteli vuodesta 2015 Head of Strategic Relationships, News & Publishers, EMEA – vastuualueeseen kuuluu 18 maata. Ennen Googlea työskennellyt Sanomalla kahdeksan vuotta sekä pari vuotta turkkilaisessa sanomalehtiyhtiössä ja viestintäalan yrittäjäkonsulttina. Asuu Lontoossa vaimonsa, 5-vuotiaan poikansa ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Harrastaa lenkkeilyä. Puntari > Virtuaalitodellisuus vai lisätty todellisuus? Lisätty todellisuus. Uskon sen yhä useammin auttavan ihmisiä arjen askareissa ja uusissa tilanteissa. > Lontoo vai Helsinki? Vaikea kysymys, mutta jos on pakko valita, niin Helsinki. Helsinki on helpompi paikka asua, ja luontokin on lähellä. Lontoon kulttuurija viriketarjonta on kyllä järisyttävän kova. > Suomalainen vai englantilainen koulujärjestelmä? Suomalainen. Suhteellisen pienet koulujen väliset tasoerot, opettajien korkea koulutus ja ilmainen laadukas peruskoulutus kaikille on kansainvälinen huippujuttu. VE SA LA IT IN EN ”Google kannattaa avointa internetiä ja sananvapautta.” ” Uutisdeskeissä suunnitellaan etukäteen yhä enemmän sitä, miltä maailman pitäisi näyttää. Vasta kentällä kuitenkin näkee, miltä asia oikeasti näyttää.” Vuoden kuvajournalistiksi valittu Markus Jokela Helsingin Sanomissa ” Käytän yhtiön rahat mielummin journalismiin kuin takseihin.” Sanoman toimitusjohtaja Susan Duinhoven (kuvassa) Kauppalehdessä HSS Media teki viime vuonna hyvän tuloksen Svante Wahlbeckin johdolla. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE sen mukaan avoin jopa Pohjoismaiden mittapuulla. – Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli suunnaton avoimuus: kaikilla on pääsy kaikkiin tietoihin, ja johto vastailee työntekijöiden kysymyksiin viikoittain järjestetyissä tilaisuuksissa. Siitä tulee tunne, että kaikki jakavat samat huolet ja visiot. Diplomi-insinööriksi opiskellut Korhonen päätyi aikanaan sattuman kautta hakemaan Sanoman harjoitteluohjelmaan. – On yleisen turvallisuuden nimissä hyvä, etten rakenna taloja. Mediasta ja lukemisesta olen ollut kiinnostunut aina. Nyt Korhonen on asunut Lontoossa pari vuotta perheensä kanssa. Hän tilaa printtinä tai digitaalisena useita lehtiä: Economistia, Financial Timesia, Washington Postia, New York Timesia ja Helsingin Sanomia. – Suosikkiaikakauslehteni on Suomen Luonto, jota myös tilaan Lontooseen. Siinä on mielenkiintoisia tarinoita ja hyvät kuvat, ja luen sitä lasten kanssa. Noora Autio LINUS LINDHOLM
10 SuomenLehdistö 2/2017 TAUSTAT Epäluulon aika Poliitikot suhtautuvat mediaan entistä kielteisemmin, ja valemedia nakertaa ammattimaisen journalismin uskottavuutta. Näin ajattelevat päätoimittajat, joilta kysyimme totuuden jälkeiseen aikaan liitetyistä ilmiöistä. H aastatteluista kieltäytymistä, ajalle tyypillistä koventunutta kielenkäyttöä. Toimituksissa valmistaudutaan kuntavaaleihin, ja jännitteitä poliitikkojen ja journalistien välillä on niin kuin aina. Nyt niitä saattaa vain olla aiempaa enemmän. Selvästi yli puolet Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneista sanomaja kaupunkilehtien päätoimittajista kertoo, että poliitikkojen suhde mediaan on muuttunut entistä kielteisemmäksi viime aikoina. Jos tarkennetaan vain päivälehtien päätoimittajiin, tätä mieltä on kaksi kolmesta vastaajasta. Suuri osa vastaajista viittaa paljon julkisuutta saaneisiin pääministeri Juha Sipilän ja puolustusministeri Jussi Niinistön tulehtuneisiin mediasuhteisiin. Päätoimittajia vaivaa, millaista roolimallia etenkin pääministeri näyttää suhteissaan mediaan. Osalla on kuitenkin myös muuta omakohtaista kokemusta kiristyneistä suhteista. – Valtaosa poliitikoista toimii fiksusti ja ymmärtää myös median harjoittavan yhteiskunnallista tehtäväänsä. Aktiivista vähättelyä ja vastarintaa mediaa kohtaan esiintyy kuitenkin yhä enemmän. Ääripiireistä ilmiö on siirtynyt hallitustasolle, Antero Mukka Helsingin Sanomista kommentoi. Mukka kertoo median sivuuttamisesta, salaliittojen näkemisestä, haastattelujen välttelemisestä ja median esittämien faktojen kieltämisestä – vastaavia kokemuksia on monella muullakin. – Poliitikoilla on yhä enemmän taipumusta leimata mediaa poliittiseksi osapuoleksi, jolla on jokin heidän vastainen poliittinen agenda ajettavanaan, sanomalehti Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa vastaa. Puhetta valtamediasta, vääristelysyytteitä Pari päätoimittaja kertoo, että painostusta esimerkiksi juttujen julkaisematta jättämiseen on entistä enemmän. Useampi kertoo, että poliittiset toimijat saattavat arvostella kärkkäästi journalisteja verkossa, ilmaisevat yleistä epäluuloaan ja unohtavat kohteliaat tavat. On lähtökohtaisesti negatiivista suhtautumista ja puhetta ”valtamediasta” ja ”etelän mediasta”. – ”Minä juon nyt kahvia” on pientä sen rinnalla, miten mediaa kohtaan suhtaudutaan jopa ministeritasolla, Ilkan päätoimittaja Satu Takala kuvaa. Hufvudstadsbladetissa muistetaan Timo Soinin taannoinen haastatteluboikotti kriittisen kolumnin vuoksi. Boikotti on ollut esillä muuallakin. Teksti: Riikka Virranta | Piirros: Katri Virtalaakso Suome n Leh dis tö n S E L V I T Y S
TAUSTAT SuomenLehdistö 2/2017 11
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 2/2017 – Perussuomalaiset päättäjät kuntatasolla ja eduskunnassa moittivat lehteä melko kärkkäästi omissa blogeissaan tai esimerkiksi Twitterissä. Myös boikottipuheita on kuulunut ja tilausperuutuksia on masinoitu, LänsiSavo-lehden Timo Laitakari kertoo. – Paikallistasolla on entistä voimakkaammat lehden vastustajat. Kun itsellä on omia viestintäkanavia, on helpompi syyttää tiedotusvälinettä vääristelystä ja puolueellisuudesta, Teija Uurinmäki Kaarina-lehdestä vastaa. Sosiaalisessa mediassa poliitikko voi puhua kannattajilleen suoraan, ja osa kokee, ettei tarvitse mediaa. – Viime vuosikymmenellä poliitikkojen kanssa tarvitsi vääntää nykyistä vähemmän median toiminnan perusasioita, Juha Karilainen Nokian Uutisista kuvaa. ”Trumpiin verrattuna kuin pyhäkoulussa” Kaikesta huolimatta noin 40 prosenttia päätoimittajista on sitä mieltä, ettei sanottavaa muutosta poliitikkojen mediasuhteissa ole tapahtunut. – Yhteentörmäyksiä on ollut ennen, nyt ja tulevaisuudessa, Savon Sanomien Seppo Rönkkö tiivistää. – Jos mittapuuna käyttää Trumpin fake news -twiittejä, Suomessa meno on kuin pyhäkoulussa, Markus Pirttijoki Kainuun Sanomista vastaa. Politiikan tutkija Mari K. Niemi Turun yliopistosta löytää faktoja kummankin näkökulman tueksi. On tutkittu, että 1980-luvun puolivälin paikkeilla suomalaiset journalistit alkoivat ottaa etäisyyttä poliitikkoihin. Jo tuolloin suhteisiin tuli pysyvä kupru: media muuttui hankalaksi, poliitikot puhuivat mediapeleistä ja sopuleista. Toisaalta 2000-luvulla politiikan julkisuus on mennyt enemmän poliitikkojen yksityisyyteen. Mielipidejournalismi on lisääntynyt pikkuhiljaa, ja toimittajien kommenteissa poliitikoilla voi olla kuumat oltavat. Lisäksi poliitikkojen mediavastaisuutta myös muissa maissa on lisännyt populistipuolueiden nousu. Populismiin liittyy Niemen mukaan strategista mediavastaisuutta, käsitys ”valtamediasta” eliitin osana, sekä politiikan ulkopuolelta tulevien puhdasta osaamattomuutta toimia toimittajien kanssa. Kummastakin on paljon viitteitä päätoimittajien vastauksissa. Osa päätoimittajista kokee, että poliitikot ovat takajaloillaan aiheesta: heidän mukaansa politiikan uutisoinnista on paikoin kadonnut suhteellisuudentaju. Kaupunkilehti Ankkurin päätoimittaja Petri Piipari taas tulkitsee, että jännitteen lisääntyminen on tervettä ”eurooppalaistumista”. Britanniaan ja Ruotsiin verrattuna suomalaisten toimittajien ja poliitikkojen välit tosiaan vaikuttavat melkoisen likeisiltä, Mari K. Niemi sanoo. – On perusteltua mennä lähelle ja keskustella, mutta kriittisen henkisen etäisyyden pitäminen on tärkeää. – Pidän toki huolestuttavana, jos poliittiseen valtaan pyrkii ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla halukkaita suitsimaan journalistien vapautta, Niemi sanoo. Raaka, rehellinen valemedia ja eettiset journalistit Epäluuloa on ilmassa muuallakin kuin poliitikkojen keskuudessa. – Valemedioiden viesti tietoa pimittävästä ja eliittiä mukailevasta valtamediasta on saanut jo yllättävän paljon jalansijaa kansassa, Sami Rahkonen Sisä-Suomen Lehdestä sanoo. Ylivoimainen valtaosa kyselyyn vastanneista päätoimittajista onkin ainakin jonkin verran huolissaan valemediasta. Vastaajien mukaan lukijoiden medialukutaito joutuu liian koville, sillä perättömät uutiset, vihapuhe ja journalismin eettisten periaatteiden sivuuttaminen näyttävät uppoavan osaan yleisöstä myös täällä. – Meillä oli hiljan paljon huomiota saanut henkirikos, jossa me emme kertoneet tiedossamme olleita yksityiskohtia. Valemedia sai kiitosta muun muassa uhrin ja tekijän nimen sekä taustojen kertomisesta sekä uhrin muistoa loukkaavien raakojen yksityiskohtien julkistamisesta, Loviisan Sanomien päätoimittaja Arto Henriksson kertoo. Vaikka Suomen tunnetuin valemedia, MV-lehti, on vaikeuksissa, vastaajat ennakoivat uusia yrittäjiä nousevan – niin kuin on jo noussutkin. Paikallisten lehtien päätoimittajista yli puolet on sitä mieltä, että valemedia heikentää myös ammattimaisen journalismin uskottavuutta. Sen sijaan kyselyyn vastanneista päivälehtien päätoimittajista vain viidennes oli tätä mieltä, ja yli 40 prosenttia heistä uskoo ilmiön kääntyvän uutismedian voitoksi. Kyse on lopulta siitä, erottuvatko tunnetut brändit. Lukuisat vastaajat ovat sitä mieltä, että eroa valemediaan täytyy entisestään kirkastaa. Valtaosa kyselyyn osallistuneista päätoimittajista ei kuitenkaan pidä tilannetta Suomessa niin heikkona, että puheille totuuden jälkeisestä ajasta olisi sijaa. – Populismi ei ole – ainakaan vielä – noussut yhteiskuntaamme määrittäväksi voimaksi, Kauppalehden Arno Ahosniemi vastaa. Valemedia voi sopia maailmankuvaan paremmin Skandinaavisten populistipuolueiden ja toimittajien suhteita parhaillaan tutkivan Mari K. Niemen mielestä markkinarako valemedialle syntyy kokemuksesta, että journalistinen media ei hoida tehtäväänsä. Niemen mukaan melko yleinen ajatus populisteja kannattavien joukossa on, että media on aatteellisesti sitoutunutta, vihervasemmistolaista ja liberaalia. Tällöin valemedia voi sopia maailmankuvaan paremmin. Tunteita herättää myös tunnetusti maahanmuutMiten poliitikkojen suhde mediaan on kehittynyt viime aikoina Suomessa? ” Jotkut poliitikot puhuvat erittäin kielteisesti mediasta ja viljelevät yksikanavaista kommunikaatiota sosiaalisen median kautta. Se ei mahdollista lisäkysymyksiä.” Susanna Ilmoni, Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Selvästi entistä kielteisemmäksi Jokseenkin entistä kielteisemmäksi Ei merkittävää muutosta PÄIVÄLEHTIEN PÄÄTOIMITTAJAT 62% 33% 5% KAIKKI PÄÄTOIMITTAJAT 1% Jokseenkin entistä myönteisemmäksi 42% Jokseenkin entistä kielteisemmäksi 41% Ei merkittävää muutosta 15% Selvästi entistä kielteisemmäksi 0% Selvästi entistä myönteisem mäksi Miten suomalaista yhteiskuntaa kuvaa väite: ”olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan”? ”Tällä hetkellä sosiaalisen median ansiosta huuhaa ja feikkiuutiset kiertävät aiempaa tehokkaammin, mutta tuskin koskaan maailmanhistoriassa suomalainen yhteiskunta on perustunut yhtä paljon faktoihin kuin tänä päivänä.” Juha Karilainen, Nokian Uutisten päätoimittaja Miten hyvin uutismedia puhuttelee sisällöillään eri arvoja edustavia suomalaisia? % ”Ongelma ei ole välttämättä sisältölähtöinen vaan ylipäänsä se, että suuri väestönosa siirtyy yhteiskunnan ulkojäseneksi, mediakulutuksen, arvojen ja tietämyksen puolesta. Se on otollista maaperää muun muassa populismille ja ääriliikkeille. Toki median pitää tehdä kaikki voitava sekä luotettavuutensa, kiinnostavuutensa että tavoitettavuutensa puolesta kaikissa kanavissa.” Antero Mukka, Helsingin Sanomien päätoimittaja 10 71 19 Erittäin hyvin Jokseenkin hyvin Jokseenkin huonosti Erittäin huonosti % 5 27 56 12 Erittäin osuvasti Jokseenkin osuvasti Jokseenkin huonosti Erittäin huonosti
TAUSTAT SuomenLehdistö 2/2017 13 to. Asian uutisoinnissa suomalaistoimittajat vaikuttavat Niemen mukaan olevan keskilinjaa pohjoismaisessa vertailussa. Niemen tekemissä toimittajahaastatteluissa näkyy ruotsalaisten ja tanskalaisten toimittajien erot: Ruotsissa koetaan, että Tanskassa media antaa äänen rasismille – Tanskassa taas, että ruotsalaistoimittajat eivät kerro ongelmista. Niemi sijoittaa suomalaistoimittajat näiden väliin. Hänen vaikutelmansa on, että Suomessa alettiin kirjoittaa avoimemmin myös maahanmuuton ongelmista sen jälkeen, kun turvapaikanhakijoita saapui Suomeen joukolla syksyllä 2015. Viime vuoden lopulla kolme Turun yliopiston taloussosiologian tutkijaa esittelivät Suomen Kuvalehdessä poikkeuksellisen laajaan aineistoon pohjautuvaa tutkimusta, jossa selvitettiin eri puolueiden kannattajien luottamusta sanomalehdistöön. Tulosten mukaan perussuomalaisista yhtä moni, kolmannes, luottaa MV-lehteen kuin Helsingin Sanomiin. Toisaalta myös vasemmistoliittolaiset suhtautuivat median tasapuolisuuteen hyvin epäilevästi. Tutkijat pohtivat artikkelissaan, voisiko perussuomalaisia ja vasemmistoliittolaisia yhdistää ylipäätään heikompi luottamus instituutioita kohtaan. ”Haluan toki uskoa, että palvelemme kaikkia hyvin” Suomen Lehdistö kysyi päätoimittajilta myös, miten hyvin uutismedia heidän mielestään puhuttelee sisällöillään eri arvoja edustavia suomalaisia. Päätoimittajat ovat ehkä jäävejä arvioimaan, mutta palautteen kautta asiasta muodostunee käsitys. Vastaajista valtaosan mielestä media onnistuu tässä jokseenkin hyvin. Vain viidennes vastaajista ottaa kielteisen kannan. Avoimissa perusteluissa on kuitenkin kautta linjan hyvin itsekriittinen sävy. – Olemme joissakin asioissa liian asenteellisia, ja se näkyy valitettavasti myös sisällöissä, Kaakon Viestinnän lehtien sisältöjohtaja Pekka Lakka sanoo. – Hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna uutismedian edustajana haluan toki uskoa, että palvelemme kaikkia hyvin, mutta tiedän, etteivät kaikki koe niin. On asioita ja ryhmiä, jotka jäävät pimentoon, Viiskuntalehden Ella Nurmi sanoo. Päätoimittajat kaipaavat nykyistä enemmän vaihtelevuutta näkökulmiin. Moni kokee, että korkeakoulutettu eliitti arvoineen ylikorostuu. – Toimitusten henkilörakenne on usein turhan homogeeninen. Tarvittaisiin lisää journalisteja, joiden ammatillinen ja muu tausta vaihtelee. Ulkomaalaistaustaisiakin toimittajia saisi olla enemmän, Kalevan Kyösti Karvonen sanoo. Osaa vastaajista häiritsee valtakunnallisen median Helsinki-keskeisyys. – Valitettavan usein esimerkiksi Yleisradion uutisointiin haetaan kommentit Helsingistä tai muualta pääkaupunkiseudulta. Siellä asuvien ihmisten asenteet ja arvot eivät edusta kaikkien suomalaisten arvoja, Marja Tarvainen Sampo-lehdestä kommentoi. Kun kysyimme, miten uutismedia voisi parantaa uskottavuuttaan, moni vastaus kiertyi jälleen moniarvoisuuden kaipuuseen ja kuplasta ulos kurkottamiseen. Esimerkiksi Kymen Sanomien Päivi Taussi-Forsmanin mielestä uutismedian pitäisi sietää nykyistä paremmin ”väärin” ajattelevia. – Sen pitäisi koettaa ymmärtää, mistä kritiikiksi nimetty kauna kasvaa. Sitä ei tarvitse hyväksyä, mutta sitä voi kuulla ja analysoida. Ihmisiä, niitä kaunaisiakaan, ei silti pidä ottaa pinsetteihin kuin torakoita, hän vastaa. Muutama vastaaja arvioi, ettei suomalainen uutismedia ole koskaan ollut yhtä moniarvoinen kuin nykyään. Täydellinen tasapuolisuus on sekin mahdotonta. – Uutismedia edustaa yleensä kunkin ajan valta-arvoja, joten se ei voi aina edustaa kaikkien ryhmien arvoja kattavasti. Ja tarvitseeko edes edustaa? Uutismedia edustaa uutistyön arvoja, sanomalehti Keskisuomalaisen Pekka Mervola vastaa. Lue lisää verkosta: Näin päätoimittajat tekisivät uutismediasta uskottavamman. www.suomenlehdisto.fi Mari K. Niemi tutkii toimittajien ja populistien suhteita. Miten valemediat vaikuttavat ammattimaisen journalismin uskottavuuteen? ”Suomi osoittautui varsin otolliseksi maaperäksi perättömille uutisille ja vihapuheille. Sosiaalinen media muodostaa näppärästi ryhmiä, joihin samanhenkiset, pahaa oloa potevat voivat mennä saamaan vertaistukea.” Markus Pirttijoki, Kainuun Sanomien päätoimittaja ”Joihinkin lukijoihin valemedia vaikuttaa, mutta he ovat olleet varmasti ennenkin kriittisiä perinteistä mediaa kohtaan. Kaikkiaan uskon, että valemediat opettavat ihmisille tervettä kriittisyyttä kaikkea mediaa kohtaan.” Ella Nurmi, Viiskunnan päätoimittaja päätoimittajista on erittäin (23%) tai jokseenkin (58%) huolissaan valemediasta Suomessa. Vain 18% ei ole huolissaan. 82% % 49 28 23 Heikentävät uskottavuutta Eivät merkittävästi vaikuta siihen Parantavat uskottavuutta Mitkä seuraavista tekijöistä voivat heikentää uutismedian luotettavuutta? ”On luovuttava katteettomista otsikoista: leimaavat koko alaa.” Anne Lahnajärvi, sanomalehti Uusimaan päätoimittaja 26 53 16 5 päivälehti paikallislehti kaupunkilehti erikoislehti* 7,6 7,0 7,0 7,0 6,8 6,7 6,1 5,7 5,7 5,2 4 Jutuissa olevat virheet Sisältöjen pinnallisuus Klikkiotsikot Sosiaalisen median kuplat, joissa toimittajat ja yleisö elävät Yleisön heikko medialukutaito Kiire ja liian vähät resurssit Lehden arvomaailma tuntuu lukijasta vieraalta Valemedia Journalismin ja mainonnan rajan hämärtyminen Epäilyt painostuksesta ja itsesensuurista Yleisön asiantuntemuksen ja kriittisyyden lisääntyminen Näin kysely tehtiin. Suomen Lehdistö lähetti kyselyn kaikille Sanomalehtien Liiton jäsenlehtien 215 päätoimittajalle helmikuun alussa. Kyselyyn vastasi 78 päätoimittajaa. Vastausprosentti oli 36. Päivälehtien päätoimittajista kyselyyn vastasi 21. He edustavat 25:tä Suomen 31 päivälehdestä Vastaajien taustat *muun muassa iltapäivälehdet ja poliittiset lehdet Arviointiasteikko: 0–10 ” Pidän toki huolestuttavana, jos poliittiseen valtaan pyrkii ihmisiä, jotka ovat jollakin tavalla halukkaita suitsimaan journalistien vapautta.” % Suome n Leh dis tö n S E L V I T Y S
14 SuomenLehdistö 2/2017 Helmet pakettiin HS Viikko kokoaa parhaat viikon aikana julkaistut jutut. Ensimmäisenä vuonna lehti sai lähes 20 000 tilausta, ja määrä on tarkoitus tuplata. Teksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen nion puuhia ja mitä he saivat selville. Teksti on koostettu kahdesta Helsingin Sanomissa aiemmin julkaistusta jutusta sekä Mustalaatikko-näytelmästä, jossa Susanna Reinboth ja Minna Passi puhuivat työstään. – Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten HS Viikko toimii parhaimmillaan. Useammasta elementistä on rakennettu varta vasten tähän lehteen uniikki kokonaisuus, sanoo HS Viikon toimitussihteeri Sami Simola. HS Viikko on reilun vuoden ikään ehtinyt Helsingin Sanomien lehtiperheen tuorein jäsen. Perjantaisin ilmestyvään, 100-sivuiseen paperilehteen kootaan parhaat viikon aikana printtinä tai verkossa julkaistut jutut: uutiset, ajankohtais-, kulttuurija tiedejutut sekä mielipidekirjoitukset. Simolan mukaan moni ajattelee konseptista kuullessaan, että lehti syntyy vain kopioimalla vanhaa materiaalia. Kuten Aarnio-juttu osoittaa, näin ei kuitenkaan ole. Joka numerossa on aina pääteema, joka on koottu useammista jo julkaistuista tai HS Viikkoa varten tehdyistä jutuista. – Mekaanisinta on, että käymme läpi kaikkien juttujen aikamuodot. Otsikot muuttuvat, taitot ja kuvat muuttuvat, ja välillä tosiaan jututkin muuttuvat, Simola sanoo. HS Viikon tilaukseen sisältyy Kuukausiliite sekä vapaa lukuoikeus Helsingin Sanomien verkkosisältöihin. Viikkolehti on luettavissa myös näköislehtenä. Kuratoitu tuote on tulevaisuutta HS Viikko on suunnattu erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, joten sen sisällöt painottuvat valtakunnallisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. – Motiivi tämän lehden kehittelyyn oli maakunnan jakeluongelmissa. Kun viikonlopun Hesaria ei saatu ajoissa perille, halusimme, että meillä olisi valikoimissa uusi, perjantain päiväpostin mukana tuleva viikonlopputuote, Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka kertoo. Mukan mukaan lanseerauksen jälkeen on havaittu, että HS Viikko TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME HELSINGIN SANOMIEN viikkolehden HS Viikon pääjuttuna on kertomus siitä, miten kaksi toimittajaa tutki neljän vuoden ajan Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari AarHS Viikon konsepti nojaa pitkiin juttuihin.
TAUSTAT SuomenLehdistö 2/2017 15 Helmet pakettiin he im oj a& kl ik ke jä HS Viikkoa on markkinoitu maakuntiin muun muassa jalkautumalla kauppakeskuksiin. ”Tuntemattomuus on se, mitä vastaan taistelemme”, tuoteryhmäpäällikkö Maarit Lamminmäki sanoo. Kuvassa myös toimitussihteeri Sami Simola. kiinnostaa kohtuullisesti myös ”digiajan lukijaryhmiä”. – Heille paperilehti on liian hevi tuote joka päivä kiireiseen arkeen. Päivittäisen digiannoksen lisäksi he haluavat kuitenkin viikon lopulla kunnon lukupaketin. Mutta eivätkö perjantain lehteen kootut jutut sitten ole sellaisia, joihin lukijat ovat jo törmänneet digissä? Mukka sanoo, että tästä ei ole viitteitä. Tutkimusten mukaan HS Viikon lukijat ovat erittäin tyytyväisiä valittuihin sisältöihin. – Meillä julkaistaan verkossa 150– 200 juttua päivässä, joten on hyvin epätodennäköistä, että kukaan lukisi niitä kaikkia. Monia hienoja tekstejä jää huomaamatta. Mukka uskoo, että journalismin maksuhalukkuus tulevaisuudessa perustuu nimenomaan siihen, että joku muu on tehnyt valintoja laajasta kirjosta lukijan puolesta. – Vähän niin kuin musiikissa joku valitsee parhaat biisit soittolistaan. Tällainen kuratoitu tuote on tulevaisuutta. Viilausta tutkimusten pohjalta HS Viikon kehittämisessä on hyödynnetty yleisesti käytössä olevia kuluttajakäyttäytymiseen, trendeihin ja mediankäyttöön liittyviä tutkimuksia sekä varta vasten itse tehtyjä tutkimuksia. Niissä nousee esiin ihmisten kaipuu ei-pinnallisiin, taustoittaviin ja analysoiviin sisältöihin. ALOITETAAN MENTAALIHARJOITUKSELLA. Kuvittele huone ja sinne joukko ihmisiä suunnittelemaan printtilehden numeroa. Hyvä. Kuvittele seuraavaksi, että nämä ihmiset puhuvat lehdestään samoin kuin nykyisin puhumme verkon kerronnasta: ”Tässäpä oiva paperiotsikko! Tämä juttu on kuin tehty paperille! Nyt kyllä paperikansa villiintyy ja tilaa!” Aivan. Pähkähullua. Silti verkosta puhutaan juuri näin. On tehtävä juttuja, jotka ”toimivat verkossa”. On tehtävä ”verkko-otsikoita” ja etsittävä someen sanamuotoja, jotka saavat ihmiset jakamaan jutun. On etsittävä verkon viisasten kiveä – kikkaa, joka tuottaa eniten klikkauksia, lukuaikaa tai tilauksia. Liian usein verkosta puhutaankin juuri kasana kikkoja, joita sitten vaihdellaan seminaareissa. Ajatusviiva on nyt out, ja-sana in. Haastateltavan iän lisääminen otsikkoon vetää sivustolla, sydänhymiö taas somessa. Nyt kun maksumuurit ovat tulleet Suomeen, syntyy uudenlaisia kikkoja: pieni mysteeri ison jutun otsikkoon, sillä tilaus syntyy. KIKKAUSKOSTA SYNTYY kopioinnin kierre: Lehti X saa lukijoita verkossa, joten lehti X on keksinyt, mikä kikka netissä toimii. Otsikoidaan siis mekin kuin lehti X! Tämä kierre on tehnyt Suomen verkkomediasta tyyliltään monotonista massaa, jossa tyyli on niin yhtenäinen, että tuotteita ei enää erota toisistaan. Ei ihme, jos lukijan päässä media on yksi möhkäle: verkossa se näyttää siltä. Monotonisuus ei haitannut paperiajassa, kun maantiede rajasi lehtien lukemista. Nyt se on selvää. Verkossa kikka-ajattelu saattoi toimia hetken Facebookin jakomaailmassa, mutta se ei toimi lainkaan tilanteessa, jossa lukijoille pitäisi luoda palveluita, joihin he haluavat palata ja joista he haluavat maksaa. Monotonisuus on mediabrändeille jo rasite. Mikä siis neuvoksi? ALUKSI ON hylättävä ajatus siitä, että on olemassa kultainen kaava, jolla jutusta tehdään ”netissä vetävä” tai kuorrutetaan vanhasta ”digiajan versio”. Ei ole. On pitkä tie, jonka varrella moni toteaa, että melkein kaikki on pantava uusiksi. Uudessa mediaympäristössä eivät toimi vanhan sisällön päälle liimatut kikat vaan uuden mediaympäristön ehdoilla muotoillut mediatuotteet, jotka vastaavat yleisön tarpeita. Kun tällaisen luo, se erottuu. Luominen tapahtuu perustavanlaatuisilla kysymyksillä. Miksi tuote ylipäänsä on olemassa? Mikä on sen päätuotos, se tunnistettava sisältö, jota ihmiset rakastavat? Toteutuuko tämä nykymuotoisilla vai aivan erilaisilla jutuilla? Millainen on julkaisun ääni, millainen sen maailma? Ja ihan lopuksi: miten nämä asiat muuttuvat ääntämme vastaaviksi sanoiksi, joita kirjoitetaan otsikkoon? Kuulostaa helpolta mutta on vaikeaa, sillä se tarkoittaa luopumista. Maksumuurit panevat tähän vauhtia: uusiksi pitää ehkä muotoilla koko tuote. Ei ihme, että tähän asti kikat ovat houkutelleet monia enemmän. On helpompaa puhua otsikoiden ajatusviivoista kuin pohjamutien muuttamisesta. Maksuajassa tämä ei enää riitä. Tuotteiden aika on alkanut, nettikikkojen aika on ohi.? ” Kikkauskosta syntyy kopioinnin kierre: Lehti X saa lukijoita verkossa, joten lehti X on keksinyt, mikä kikka netissä toimii. Otsikoidaan siis mekin kuin lehti X!” Kikkojen aika on ohi netissä > Jatkuu seuraavalla sivulla. Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä vastaava uutispäällikkö.
16 SuomenLehdistö 2/2017 Vinkit Näin syntyy kuratoitu viikkolehti 1. PYSY KARTALLA TULEVISTA JUTUISTA Toimitussihteeri poimii aiheita seuraamalla toimituksen suunnittelutyökalusta, mitä juttuja viikon aikana julkaistaviin lehtiin on tulossa. 2. ETSI VAHVOJA TARINOITA Lehteen valitaan esimerkiksi kirjeenvaihtajien reportaaseja ja uniikkeja selvityksiä – juttuja, joiden parissa veikkaisi lukijoiden viihtyvän pidemmän aikaa. 3. HUOMIOI KOHDERYHMÄ Koska HS Viikko on suunnattu ensi sijassa pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville, mukaan valikoidaan sinne paikallistuvia juttuja. Muuten pääpaino on valtakunnallisissa ja kansainvälisissä aiheissa. 4. YHDISTELE USEAMPIA TEKSTEJÄ Lehteen työstetään juttuja, jotka on koottu useammasta jo julkaistusta artikkelista. Osa jutuista tehdään varta vasten HS Viikkoon. – Pitkän jutun renessanssi on nähtävissä meillä ja muualla maailmassa. Tähän HS Viikon konseptikin nojaa – pitkiin ja laadukkaisiin juttuihin. Myös aika suosii tällaista: meneillään on tavattoman isoja maailman järjestystä muuttavia prosesseja, Trumpista lähtien. Tiedonhalu on kasvanut, Antero Mukka pohtii. HS Viikon pääjutut olivat aluksi jopa 20-sivuisia. Lukijat pitivät tutkimuksen mukaan niitä kuitenkin jo liian massiivisina ja muilta aiheilta tilaa vievinä. Pääjuttua supistettiin siksi puolella. Lisäksi lehden alkuosa muuttui palautteen takia: siihen tuli aiempaa toimitetumpaan ja tiiviimpään tapaan 10 viikon uutista. – Lukijatutkimuksissa nousi esiin, että aiempi toteutus painottui liikaa menneeseen, Sami Simola sanoo. 20 000 tilaajaa ensimmäisenä vuonna Viikkolehden tilausmarkkinointiin on käytetty maakunnissa verkkoa, sanomalehtiä, televisiota ja ulkomainoksia. Jonkin verran on myös jalkauduttu esimerkiksi kauppakeskuksiin. – Tuntemattomuus on se, mitä vastaan taistelemme. Jos puhelinmyyjä soittaa ja sanoo, tilaapa tällainen HS Viikko, vastaus on anteeksi mikä. Siksi näytelehtien jakaminen on oleellista, tuoteryhmäpäällikkö Maarit Lamminmäki sanoo. Lamminmäen mukaan HS Viikon ei ole missään nimessä tarkoitus korvata maakuntalehteä vaan tuoda sen rinnalle lisää luettavaa. Pääkaupunkiseudulla HS Viikkoa ei ole markkinoitu aktiivisesti. Siellä erilaiset viikonvaihdetilaukset on haluttu pitää lukijoiden ensisijaisena vaihtoehtona silloin, kun he eivät tilaa lehteä joka päivä. – Toki jokaiselle kysyjälle myymme tätäkin, mutta koska pääkaupunkiseudulla peruslehden jakelu on kunnossa, tarjoamme mieluummin sitä, Mukka kertoo. – Meidän mielestämme perinteinen viikonlopputilaus on täällä asuvien kannalta paras vaihtoehto, sillä HS Viikossa ei käsitellä juuri lainkaan kaupungin uutisia, Lamminmäki lisää. Ensimmäisen vuoden aikana HS Viikolle saatiin tilauksia lähes 20 000 – tavoitteena oli alkujaankin viisinumeroinen luku. Tänä vuonna olisi tarkoitus hankkia ainakin saman verran lisää. Lehteä myydään jonkin verran irtonumerona – pienimuotoisesti myös pääkaupunkiseudulla. – Osa tilaajista on muista tilausmuodoista siirtyneitä, mutta suurin osa uusia, Mukka kertoo. Uuden lehden ilmoitusmarkkinointi on ollut hyvin marginaalista, koska sen tavoittavuus on paljon muita Helsingin Sanomien tuotteita pienempi. – Siihen panostetaan, jos ja kun levikki nousee aivan toisenlaisiin lukemiin, Mukka sanoo. Pohdinnassa variointi eri kohderyhmille HS Viikon lukijat ovat pääasiassa yli 40-vuotiaita. Mukan mukaan ei ole poissuljettua, että HS Viikosta tehtäisiin tulevaisuudessa versioita erilaisille kohderyhmille, esimerkiksi digitaalisena pakettina nuorille. Viikkolehdellä ei ole mitään tiettyä esikuvaa maailmalla. Sen sijaan ruotsalainen Dagens Nyheter on ottanut käyttöönsä Hesarin mallia vastaavan tuotteen. HS Viikko syntyy pääasiassa Sami Simolan tai toisen hänen kanssaan vuorottelevan toimissihteerin käsissä. Simola ja Mukka päättävät yhdessä aiheista. Lisäksi lehteä tekee yksi kiertävä toimittaja ja neljä tai viisi taittajaa. Simola löytää aiheet etupäässä seuraamalla suunnitteluohjelmasta, mitä kiinnostavia juttuja lehtiin on tulossa. – Tärkein aihio on viikonlopun lehdet. Katson tulevia lehtiä taittovaiheessa, jotta maanantaina pystyttäisiin jo aloittamaan taitto. Omat paukkuni menevät etupäässä pääjuttuun, hän sanoo. Aiheet ratkeavat Simolan mukaan yleensä ilman suurta päänvaivaa: tosin runsaudenpula saattaa yllättää. – Parhaimmat helmet löytyvät yleensä helposti. Ja aina jos huomaamme, että jokin asia juttukokonaisuudessa ei vaikkapa viikonlopun lehdessä toiminut, voimme tehdä sen HS Viikkoon toisin. ? ” Tällainen kuratoitu tuote on tulevaisuutta.” Toimitussihteeri Sami Simolan mukaan HS Viikon aiheet löytyvät helposti. ”Jos huomaamme, että jokin asia juttukokonaisuudessa ei viikonlopun lehdessä toiminut, voimme tehdä sen toisin.” TAUSTAT: NÄIN ME TEEMMETEEMME HS Viikkoon ei vain kopioida jo julkaistua materiaalia vaan juttuja työstetään uniikeiksi kokonaisuuksiksi.
PALSTAT SuomenLehdistö 2/2017 17 MILLAISEN MEDIAN voisi rakentaa pelkän sähköpostin varaan? Sellaisen, joka saa yhteistyökumppanikseen jenkkitelkkarin talk show -valtias Oprah Winfreyn ja rahoitusta New York Timesiltä ja 21st Century Foxilta. Kyseinen media on vuonna 2012 perustettu The Skimm, jonka kasvu muistuttaa siitä, että sähköposti on muutakin kuin turhautumisen ja roskapostin lähde. TV-uutisissa aiemmin työskennelleet Danielle Weisberg ja Carly Zakin rakensivat uutiskirjeestä tiedonlähteen, jota heidän tuttavapiirinsä fiksut mutta kiireiset ihmiset haluaisivat lukea. Skimmillä on neljä miljoonaa lukijaa, eivätkä he ole keski-ikäisiä liikemiehiä vaan pääosin parikymppisiä naisia. Konsepti tuntuu toimivan, koska yli kolmannes aamuisen uutiskirjeen tilanneista myös lukee sen (tai ainakin avaa viestin). Sähköpostit ovat tiiviitä, vain hiukkasen tätä palstaa laajempia koosteita, joissa esitellään puolentusinaa päivän tärkeintä uutisaihetta ja kerrotaan, mitä niistä pitäisi ajatella. Tiivistelmät on koottu muiden medioiden jutuista, joiden nettisivuille myös linkataan, jotta lisätietoa kaipaavat saavat tiedonjanonsa tyydytettyä. SISÄLLÖN OHJENUORANA on, että Skimm-viestin luettuaan ihmiset eivät jää sanattomiksi, jos työpaikalla tai kuntosalilla tulee puhe viimeaikaisista tapahtumista. Viime vuoden huhtikuussa yhtiö laajensi tuotevalikoimaansa älypuhelinsovellukseen. Se on maksullinen lisäpalvelu, jonka hinta on 2,99 dollaria kuussa. Kuulostaa täysin takaperoiselta: eikö yleensä ensin julkaista hilavitkutin, jonka teknisillä hienouksilla kilpaillaan kaikkia muita vastaan ja vasta sitten mainostetaan sitä uutiskirjeessä? Sähköposti saattaa hyvinkin olla aikamme aliarvostetuin viestintäväline. Toimistotyöläinen ei pärjää ilman sähköpostia, joten eroonkaan siitä ei pääse. Koska posteja luetaan niin tietokoneella kuin puhelimellakin, on se usein helpoin tapa kiinnittää vastaanottajan huomio. Mutta huomiota pitää osata käyttää oikein. Kanadalainen Toronto Life uudisti käytäntöjään, kun lehdessä tajuttiin, että uutiskirjeen käyttäminen pelkästään www-sivujen mainoksena toimii huonommin kuin se, että siitä tehdään oma, itsenäinen tuotteensa. Samalla kirjeistä tuli mediamyynnille parempi kohde, koska miksi kukaan keskittyisi mainoksiin sellaisissa sähköposteissa, joiden lukemiseen ei ole tarkoituskaan syventyä? Se tarkoittaa, että hyvä uutiskirje vaatii vaivannäköä. Monimediayhtiö Fusion vaihtoi täysin automaattisesti rakennetuista otsikkolistauksista sähköposteihin, joissa on alku, keskikohta ja loppu – ihan niin kuin hyvässä tarinassa muutenkin. Se vaatii enemmän käsityötä, mutta yhtiön julkaisujärjestelmään on myös lisätty toimintoja, jotka helpottavat ja nopeuttavat uutiskirjeen koostamista. SÄHKÖPOSTI ON kepeytensä takia näppärä paikka tuotekehitykselle. New York Times on alkanut koota lehden arkistoista löytyviä juttuja sähköposteihin, jotka taustoittavat ajankohtaisia uutistapahtumia. Taannoin Buzzfeed testasi uutiskirjeellä, millainen tyyli sopisi silloin vielä kehitteillä olleen älypuhelinsovelluksen juttuihin ja miten ne eroaisivat nettisivuilla julkaistuista artikkeleista. Washington Post puolestaan lähti tammikuussa tavoittelemaan maailmanlaajuista yleisöä Today’s WorldView -uutiskirjeellä, joka lähtee tilaajille eurooppalaisen työpäivän aluksi. Kustantajan mukaan kyseessä on ensimmäinen askel uudenlaisen asiakasryhmän palvelemisessa ja siitä saadut opit hyödynnetään seuraavia tuotteita suunnitellessa. ? Parempaa postia ko pi oi tä m ä Sähköposti saattaa olla aikamme aliarvostetuin viestintäväline. Tästä on osoituksena parikymppisiin naisiin vetoava The Skimm, jonka kirjeillä on neljä miljoonaa tilaajaa. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Uutiskirje toimii parhaiten, kun se seisoo omillaan eikä ole pelkkä mainoskanava. 2 Sähköposti on kokonaan julkaisijan hallitsema alusta, toisin kuin Facebook. 3 Uusien sisältöjen ja yleisöjen tavoitteluun sähköposti voi olla sopivan kepeä ja notkea väline. 3 pointtia
18 SuomenLehdistö 2/2017 PALSTAT SOSIAALINEN MEDIA on alettu toimituksissa hyväksyä normaaliksi toimittajien työkaluksi perinteisten työvälineiden rinnalle. Nyt jo 90 prosenttia toimittajista etsii silloin tällöin somesta juttuaiheita. Suurin osa hyödyntää somea myös tiedonhankintaan ja juttujen jakamiseen. Valtaosalla toimittajista somen hyödyntäminen jää kuitenkin kapea-alaiseksi ja yksisuuntaiseksi. Perinteinen media etsii vielä monin tavoin käytäntöjään ja pelisääntöjään uudessa mediaympäristössä. Varsinkin vanhemmilla sukupolvilla somen aktiivinen ja vuorovaikutteinen hyödyntäminen on harvinaista. Ikä ei kuitenkaan ole ainoa asennetta määrittävä tekijä, vaan merkitystä on myös sillä, missä ja millaisissa tehtävissä toimittaja työskentelee. Hieman reilut puolet toimittajista ei koskaan esimerkiksi osallista yleisöään juttuprosesseihin joukkoistamalla tai avaa somessa toimituksellisia valintoja ja työkäytäntöjä. Verkkokeskustelujen kuratoiminen, eli kommenttien journalistinen valikointi uudeksi kokonaisuudeksi, on vierasta 65 prosentille toimittajista. Kolmasosa toimittajista ei osallistu omia juttujaan koskevaan keskusteluun tai vastaa niitä koskevaan kritiikkiin somessa. Tiedot käyvät ilmi Helsingin yliopistossa tehdystä Laura Juntusen tutkimuksesta, jossa selvitettiin sosiaalisen median merkitystä journalismille sekä toimitusten pelisääntöjä verkossa. Kyselyyn vastasi 650 Journalistiliittoon kuuluvaa satunnaisotannalla valittua toimittajaa. Lisäksi toimituksille suunnattuun kyselyyn vastasi yli 150 toimitusta, joten tutkimus edustaa poikkeuksellisen laajasti suomalaista mediakenttää. TOIMITTAJAT SUHTAUTUVAT kriittisesti sosiaalisen median hyödyntämiseen uutisagendan ideoinnissa. Valtaosan (70 %) mielestä somessa esiin nousevat aiheet saavat suhteettoman paljon huomiota perinteisessä mediassa. Neljä viidestä on sitä mieltä, että sosiaalisen median käyttö edistää kevyempien asioiden esiin nousemista ja että toimittajat uutisoivat liian usein toistensa synnyttämistä some-kohuista. Toimittajien mielestä pienen piirin kärjekäs sananvaihto kääntyy helposti ”somekansa raivostui” -tyyppisiksi otsikoiksi, joiden rutiininomaisen raportoinnin katsottiin laiskistuttavan journalismia. Sosiaalista mediaa pidetään ongelmallisena lähteenä myös siksi, että sen tietojen paikkansapitävyyttä on vaikea varmistaa, trolleja on vaikea tunnistaa eikä se edusta koko kansaa. ”Sosiaalisessa mediassa huutavat koviten usein juuri ne, joilla ei oikeasti ole mitään asiaa ja ne, joiden mielestä heidän hatusta tempaisemansa mielipide on ainakin yhtä arvokas kuin tosiasioihin tai tutkimukseen pohjaava mielipide”, kiteytti eräs maakuntalehden toimittaja somen arvon kansan kuvastimena. VUOROVAIKUTTEISUUTTA JA läpinäkyvyyttä on pidetty uuden journalismin yleisösuhteen ja toisaalta objektiivisuuden takaajana. Perinteinen media pyrkii erottumaan verkon muista sisällöntuottajista luotettavan tiedon tarjoajana. Samaan aikaan toimittajat ovat sitä mieltä, että toimitustyössä jää aiempaa vähemmän aikaa asioiden kriittiseen tarkasteluun (87 %), klikkauksille annetaan liikaa painoarvoa ja juttujen lukumäärää ja julkaisunopeutta korostetaan liikaa sisällön ja laadun kustannuksella (83 %). Toimittajat ovat myös sitä mieltä, että journalismi on aiempaa alttiimpaa virheille (93 %) eikä faktojen tarkastamiseen kiinnitetä toimituksissa riittävästi huomiota (80 %). Toimittajat ovat tunnetusti kriittinen ammattiryhmä, mutta kysely antaa toimituksille syytä itsetutkiskeluun. On syytä kysyä, voisiko sosiaalisen median kanavien tehokas käyttäminen sitouttaa yleisöä nykyistä tiiviimmin maksaviksi asiakkaiksi. Ja mikä on lisäarvo, jonka toimitus tuottaa? Internetin informaatiotulvassa kun ei voi pärjätä määrällä vaan laadulla. Talouselämän toimittaja Elina Lappalainen, korostuvatko sosiaalisesta mediasta poimitut aiheet liiaksi tämän hetken uutisagendalla? – Väite pitää osittain paikkansa silloin, kun juttuja tehdään julkkisten päivityksistä. Se on hirveän helppoa ja nopeaa viihdejournalismia. – Politiikan ja talouden puolella Twitteristä ja Facebookista on tullut poliitikoille uusi kanava, jonka kautta voi antaa lausuntoja. Se, sanooko poliitikko kantansa toimittajalle eduskunnan kahvilassa vai Twitterissä, ei olennaisesti vaikuta viestin journalistiseen arvoon. Olet jo pitkään kouluttanut toimittajia sosiaalisen median hyödyntämiseen ja sinulla on lähes 12 000 seuraajaa Twitterissä. Mitä hyötyä toimittajalle on some-aktiivisuudesta ja itsensä brändäämisestä? – Minulle on rakentunut tietynlainen maine luotettavana ja asioista perillä olevana toimittajana. Saan paljon erilaisia juttuvinkkejä ja puhujapyyntöjä, koska olen tehnyt somessa itsestäni helposti lähestyttävän. – Olen saanut myös uutisvoittoja seuraamalla esimerkiksi firmojen twiittejä, eli some on minulle tärkeä myös uutislähteenä. Kaksi kolmasosaa toimittajista on sitä mieltä, että journalismin eettistä ohjeistusta tulisi päivittää vastaamaan paremmin verkon toimintakulttuuria. Onko nykyinen ohjeistus mielestäsi riittävää? – Toimittajien joukossa on yllättävän paljon vastarintaa someen. Osa ei ole missään some-kanavissa tai sitten somen ammatillinen hyödyntäminen on aivan lapsen kengissä. – Toisaalta ymmärrän, miksi jotkut ovat varovaisia ja arkoja somessa. Some-kohut ovat pahimmillaan pelottavia: kun otat junassa kahden tunnin torkut, niin saatat herätessäsi olla tietämättäsi kohun keskipisteessä. Epävarmuuteen auttaa kouluttaminen ja yhteiset linjaukset. Harva toimittaja joukkoistaa aiheitaan tai käy somessa vuoropuhelua tekeillä olevista jutuista. Miksi niin kannattaisi tehdä? – Olen kysynyt somessa juttuihin liittyviä tietoja tai pyytänyt ihmisiä kommentoimaan tekeillä olevan kolumnin aihetta. Aiheiden pallottelu somessa auttaa katsomaan asioita eri näkökulmista, koska kirjoittaessa lukittuu helposti johonkin alkuajatukseen. Osa toimittajista perustelee some-passiivisuuttaan sillä, että työaika ei riitä. Hyväksytkö selityksen? – Somen kautta voi saada uutisvoittoja ja tärkeitä tietoja, joten en hirveästi valittaisi siitä, että tämä vie minun työaikaani. Mihin suuntaan professionaalin median ja sosiaalisen median vuorovaikutus on menossa? – Toimittajien oman ammattitaidon kehittämiselle on vielä aika paljon tilaa. Tällä hetkellä pidän kiinnostavana ilmiönä tekstitettyjen, grafiikkaa sisältävien Facebook-videoiden yleistymistä. Niiden tekemisessä Ylen Kioski-ohjelma on edelläkävijä. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Sosiaalista mediaa voisi hyödyntää journalismissa nykyistä vuorovaikutteisemmin. Toimittajien mielestä some-aiheet saavat jo liikaa mediahuomiota. Käytäntö vastaa: Aktiivisuudella voi saada uutisvoittoja ja juttuihin laajempia näkökulmia. Toimittajat kaipaisivat somen hyödyntämiseen koulutusta ja selkeitä linjauksia. Somen käytössä petrattavaa Tutkijat: Laura Juntunen. Tutkimus: Kulttuurien törmäys? Journalismin etiikka sosiaalisen median aikakaudella. Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Helsingin yliopisto, 2017. Aineisto: Toimittajille lähetetty kysely (646 vastaajaa), sekä kysely toimituksille (155 vastausta). Tekijä: Talouselämän toimittaja Elina Lappalainen. Kokemus: Talouselämässä vuodesta 2011. Aiemmin toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Lehdistössä. Julkaissut kolme tietokirjaa, joista esikoisteos ”Syötäväksi kasvatetut” sai Tieto-Finlandian 2012. Opiskeli journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi
SuomenLehdistö 2/2017 19 PALSTAT Suorat sitaatit eivät olekaan suoria VÄITÖS: Journalistin pitäisi pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Silti jutuissa käytettävät haastateltavien sitaatit ovat usein kaikkea muuta kuin sanatarkkoja lainauksia heidän puheestaan. Lauri Haapanen on tarkastellut väitöstutkimustaan varten kahtakymmentä nauhoitettua haastattelua tai lehdistötilaisuutta ja niiden lopputuloksena syntyneitä journalistisia juttuja. Hän havaitsi, että suoraan sitaattiin saatetaan valita puhetta monesta kohtaa haastattelua. Lisäksi siteerattua puhetta tiivistetään, sen lauserakenteita selkeytetään ja siitä poistetaan muun muassa niinkutteluja, itsekorjauksia ja kielellisiä lipsahduksia. Väitöskirjan esimerkeissä haastateltavien suuhun on myös pantu lauseita, joita he eivät missään vaiheessa haastattelua ole sanoneet. ”Käytännössä sitaatteja muokataan juuri niin paljon tai vähän kuin on tarvis, jotta ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla tekeillä olevaa juttua. Lukijoiden kannalta ongelmallista on, ettei journalististen juttujen sitaateista ole pääteltävissä, missä määrin ja miltä osin niitä on muokattu – tai onko ne suorastaan sepitetty haastateltavan suuhun”, Haapanen toteaa väitöskirjansa lehdistötiedotteessa. Janne Arola > Lauri Haapanen: Quoting Practices in Written Journalism https://helda.helsinki. fi/handle/10138/174618 Näkökulmia kulttuuriin ja journalismiin ANTOLOGIA: Journalismi elää rutiineista, jotka mahdollistavat nopean tiedonvälityksen ja täyttävät sanomalehtien sivut päivä toisensa jälkeen. Uutisaiheet ja näkökulmat toistuvat, työtavat pysyvät ennallaan, ja juttujen toteutustavoissa tukeudutaan helposti perinteisiin. Tällaista automaattiohjausta vastaan taistelevat Jotkut taas väittävät -antologian tekijät, 15 Suomen Kulttuurirahaston kulttuurijournalismin mestarikurssilaista. Sekä printtilehtenä että verkossa julkaistuissa kirjoituskokoelman kolumneissa ja esseissä pureudutaan kulttuurin ja journalismin ”sokeisiin pisteisiin”. Niitä ovat tekijöiden mielestä esimerkiksi Johanna Tukiaisen julkisuuskuva, eräkirjallisuuden historia sekä laulaja Kikan ja runoilija Edith Södergranin merkitys taiteilijoina. Tai se, mitä tapahtuu, kun haastateltava saa itse määrittää haastattelun kulun, aiheet ja teemat ja sen jälkeen vielä kommentoida valmista juttua. Janne Arola > Suomen Kulttuurirahaston kulttuurijournalismin mestarikurssilaiset: Jotkut taas väittävät http://www.jotkuttaasvaittavat.fi/ Printti päihittää digin lukuajassa ylivoimaisesti TUTKIMUS: Sanomalehdet kaikkialla maailmassa tuskailevat digisiirtymän kanssa. On pehmeitä ja kovia maksumuureja, mikromaksuja, versiointeja, videoita, natiivimainontaa ja ties mitä muuta. Professori Neil Thurmanin tuoreen tutkimuksen mukaan lukijat kuitenkin käyttävät edelleen ylivoimaisen valtaosan ajasta ennemmin printtikuin digisisällön lukemiseen. Thurmanin tutkimuksen perusteella peräti 88,5 prosenttia Iso-Britannian valtakunnallisten lehtien lukijoiden ajasta kuluu printtilehden ja vain 11,5 prosenttia digitaalisten sisältöjen parissa. Esimerkiksi Britannian laajalevikkisimmän sanomalehden The Sunin lukija lukee lehteä printtinä keskimäärin 32 minuuttia päivässä mutta viihtyy lehden verkkosivuilla keskimäärin noin 40 sekuntia päivässä. ”Moniin ruutuihin verrattuna paperilla on parempi resoluutio, se ei välky, ja kontrasti paranee, kun valoisuus lisääntyy (kokeilepa uutisten lukemista älypuhelimellasi ulkona kirkkaana päivänä)”, Thurman analysoi. Janne Arola > Neil Thurman: Newspaper Consumption in the Mobile Age http://www. tandfonline.com/doi/full/10.1080/ 1461670X.2017.1279028 ” Yleisön ei tulisi vain paeta todellisuutta viihteeseen, vaan oppia todellisuudesta viihteen kautta.” Jemina Michelsson Tampereen yliopiston gradussaan Hitaan journalismin rantautuminen Suomeen ” Pitää kysyä, mitä väärän tiedon julkaiseminen ja levittäminen voivat aiheuttaa. Pahimmillaan ne jäävät elämään tosiasioina, sillä oikaisuille annetaan järjestään pienempi näkyvyys kuin aluksi uutisoidulle harhaanjohtavalle tiedolle.” Tuomas Muraja kirjassaan Faktat tiskiin! – Suomalaisen faktantarkastuksen käsikirja tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
20 SuomenLehdistö 2/2017 Pienuuden suuri voima m ai lla & ha lm ei lla Google ja Facebook eivät tiedä, mitä journalistisesti perusteltua Roballa tai Rymättylässä tapahtuu. Äärimmäisen pienet uutiset ovat nerokas tapa pärjätä kilpailussa jättejä vastaan. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. Tekstissä mainittu videosarja löytyy #Kotimaankatsaus -aihetunnisteen kautta. jani.halme@ toinenphd.com HANNA SAKARA PALSTAT OLEN TILANNUT Suomen Paikallismedioiden avustamana useampaan otteeseen kaikki Suomessa ilmestyvät paikallislehdet. Kaikkiaan 130 eri aviisia. Kaikkein pienimmistä lehdistä etsin kaikkein pienimmät uutiset ja teen niistä mikrovideolähetyksiä Twitteriin. Punavuoressa asuvalle kokemus on ollut avartava: sudet vievät pitäjien pihoilta ihan kaiken paitsi homekoulut ja sote-uudistuksen. Samaisessa sysi-Suomessa nuoret maanviljelijät robotisoivat navettojaan ja myyvät kehittämiään designsähköpylväitä Pariisin Disney Worldiin. Maailmankatsomus laajenee lehti kerrallaan, mutta samaan aikaan harrastus on osoittautunut haastavammaksi kuin saatoin kuvitella. Pienuutensa johdosta mieltä kohentavia miniuutisia julkaistaan suomalaisissa sanomalehdissä hämmentävän vähän. Vain muutamassa toimituksessa rohjetaan luottaa pienuuden suureen voimaan viikosta toiseen. LUULEN PIENTEN uutisten esiintymisen harvinaisuuden syyksi väärin tulkittua lukijapalautetta ja pelkuruutta. Human interest on ikiaikainen ja upea lajityyppi, jota jokainen lukija rakastaa. Vähän salaa tietenkin. Tunnekokemuksen välittämiseen nojaavaan lajityyppiin suhtaudutaan luonnollisesti tunteella ja entisen Esson baarin – nykyisen ABC:n kafeterian – nurkkapöydän paikallispressiklubissa ne tuomitaan herkästi hömpäksi. Viranomaiskierrosten antia autopilotilla toistaen pääsee helpommalla. Jokainen ammatikseen kirjoittava toimittaja on sisäistänyt uutisen määritelmän. Lähiravintolan uusi ruokalista tai edeltä menneen rouva Kortelaisen kukkapenkin hoitovuorot eivät lähtökohtaisesti ylitä julkaisukynnystä. Uutistoimittajan uraani on tullut jo yli vuosikymmenen mittainen tauko, joten en väitä enää tuntevani toimitusten arkirutiineja. Silti väitän, ettei digitalisaation vaikutusta uutisen nykykriteeristöön ole ajateltu riittävästi. Paitsi nettikerronnalle ominaisen kopioinnin osalta. Aivan kuten nuorisokulttuurissa korostuvat meemit, yleistyy sanomalehdistössä kilpailijan tekemän uutisen nyysiminen sitaattioikeuteen vedoten. Tämä on johtanut perusuutisen taloudellisen arvon sulamiseen. Uutisella ei ehditä kerätä menojen vertaa tuloja, joten säästöjä haetaan vastalainaamalla kilpailijan työn tuloksia. Suomalaisen sanomalehdistön suurimmat kilpailijat mainosansainnassa tulevat Yhdysvaltain länsirannikolta. Kilpailijat ovat varsin kyvykkäitä. Koskaan aikaisemmin maailman historiassa ei ole niin paljon korkeakoulutettuja ihmisiä ja niin paljon tuotekehitysmiljardeja sijannut niin pienellä alueella kuin juuri nyt San Franciscon lahdella. Fiksut ihmiset kehittävät väsymättömästi lisää tapoja kasvattaa osuuttaan myös suomalaisesta mainoskakusta. Googlea ja Facebookia ei voi voittaa heidän omilla aseillaan. Ne pitää päihittää keinoilla, joita heillä ei ole. VOISIKO YKSI ratkaisu isoon ongelmaan olla pienuus? Lännen jättiläiset tietävät, mitä tietoa haemme verkosta ja mitä tutuillemme kuuluu. Mutta he eivät tiedä, mitä journalistisesti perusteltua Roballa tai Rymättylässä tapahtuu ja mitä merkitystä sillä on tavalliselle ihmiselle. Selfie-kuvien ja kopioherkän perusuutisen väliin jäävällä kaistaleella on tilaa ja ansaintamahdollisuuksia. Tuolla tontilla toimiessa pitää olla jatkuvaa rohkeutta kertoa asioista, joiden kokoluokka on teknisen lautakunnan päätöksiäkin pienempi. Ja juuri pienuudestaan johtuen nuo artikkelit ovat inhimillisesti niin kohottavia. Pienuudessa on valtavaa merkityksellisyyttä, jolla on arvoa lukijalle ja mainostajalle. Alueellinen kohdennettavuus on yksi tärkeimmistä median mainosarvoa kasvattavista tekijöistä. Äärimmäisen pienten uutisten tekeminen ja julkaiseminen ei ole hömppää. Se on juonekas tapa pärjätä digitalisoituvassa maailmassa globaaleja mediajättiläisiä vastaan. Siksi paikallislehtien toimitusten ikkunoista kajastaa valo vielä pitkään. ?
SuomenLehdistö 2/2017 21 PALSTAT SUOMEN KUVALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös kielteistä julkisuutta ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi verkkosivuillaan epäilystä, jonka mukaan pääministeri olisi vaikuttanut Yleisradion uutisointiin. Lehti ei aidosti pyrkinyt antamaan erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuneelle päätoimittajalle tilaisuutta esittää omaa näkemystään samassa yhteydessä. Kantelut 8.12.2016 ja 12.12.2016 Kantelut kohdistuvat Suomen Kuvalehden verkkosivuillaan 30.11.2016 kello 3.36 julkaisemaan juttuun ”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”. Julkisen sanan neuvostolla on Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen suostumus häneen kohdistuvan kielteisen julkisuuden käsittelemiseksi. Kantelu 6414/AL/16 on tullut 8.12.2016. Kantelun 6414 mukaan lehti julkaisi kirjoituksensa ennen kuin oli pyrkinyt selvittämään uutisen todenmukaisuutta niiltä kahdelta henkilöltä, jotka ainoina totuuden tiesivät eli pääministeri Juha Sipilältä ja päätoimittaja Atte Jääskeläiseltä. Kyseessä on siten tarkoituksellinen valeuutinen, joka jää lukijoiden mieleen siitä huolimatta, että uutinen todetaan myöhemmin virheelliseksi. Näin ollen lehti on rikkonut Journalistin ohjeita nro 8 ja 10, kantelija toteaa. Lehti pyysi Jääskeläiseltä kommenttia keskellä yötä ja kun ei sitä yöllä saanut, julkaisi jutun sellaisenaan. Näin toimien lehti on rikkonut Journalistin ohjetta nro 21, kantelija kirjoittaa. Kantelijan mukaan lehti ei myöskään muuttanut jutun virheellistä otsikkoa, vaikka Jääskeläinen sen sisällön kiisti. Kantelu 6418/AL/16 on tullut 12.12.2016. Kantelija on samalla kantelulla kannellut sekä Ylen 25.11.2016 että Suomen Kuvalehden 30.11.2016 julkaisemista uutisista. Tässä ratkaisussa kyseistä kantelua käsitellään vain Suomen Kuvalehden osalta. Suomen Kuvalehteä koskien kantelija kirjoittaa, että Suomen Kuvalehti julkaisi 30.11. kello 3.36 verkkosivuillaan kirjoituksen, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilä oli vaientanut Yleisradion Terrafame-uutisoinnissa ja uutisten johto hyllyttänyt Sipilä-jutut. Suomen Kuvalehden toimittaja oli lähettänyt yöllä Yle Uutisten vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle sekä sähköpostin että tekstiviestin, jossa pyydettiin kommenttia asiaan. Jääskeläinen ei herännyt viesteihin. Suomen Kuvalehti julkaisi juttunsa ilman hänen kommenttejaan. Journalistin ohjeiden kohta 21 määrittää, että ”jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä”. Journalistin ohjeiden kohdassa 22 puolestaan todetaan, että ”ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa”. Kantelijan mukaan samanaikainen kuuleminen olisi ollut täysin mahdollista viivästyttämällä hiukan uutisen julkaisemista. Kantelijan mukaan kielteiseen julkisuuteen joutuneella päätoimittajalla oli pätevä syy siihen, ettei hän antanut välitöntä vastausta kommenttipyyntöön: yöuni. Kantelijan mukaan uutisen julkaisemiselle ei ollut välttämätöntä pakkoa. Suomen Kuvalehden verkkosivuilla ei aamuyöllä ole juurikaan kävijöitä, ja joka tapauksessa muu media heräsi siteeraamaan asiaa vasta aamulla. Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa tutkimaan, onko Suomen Kuvalehti toiminut edellä kuvatuissa tilanteissa Journalistin ohjeiden kohdan 21 mukaisesti. Samalla kantelija pyytää neuvostoa arvioimaan Journalistin ohjeiden kohtien 21 ja 22 keskinäistä suhdetta. Erityisesti huomiota on kantelijan mukaan kiinnitettävä siihen, miten ohjeen 22 kohtaa ”ellei samanaikainen kuuleminen on mahdollista” tulkitaan ja sovelletaan. Kantelijan mukaan tapa julkaista uutisia ja muita journalistisia tekstejä kuulematta arvostelun kohdetta tai pyrkimättä aidosti saamaan kommentti on hänen havaintojensa mukaan yleistynyt ja muuttunut jopa vakiintuneeksi tavaksi. Kantelija kysyy, onko verkkojulkaisemiseen olennaisesti liittyvä nopeuden vaatimus Julkisen sanan neuvoston mielestä niin painava seikka, että sen perusteella voidaan johdonmukaisesti sivuuttaa samanaikaisen kuulemisen periaate. Suomen Kuvalehden vastaus 26.1.2016 Päätoimittaja Ville Pernaa vastaa ensin kantelun 6414/AL/16 väitteisiin jutun ja sen otsikon virheellisyydestä. Kantelun mukaan kyseessä on “tarkoituksellinen valeuutinen”, joka “todetaan myöhemmin virheelliseksi”. Tästä syystä Suomen Kuvalehti olisi uutisen julkaistessaan rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8 (Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen) ja 10 (Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin). Päätoimittajan mukaan kanteluun vastaamista vaikeuttaa se, että kantelija ei yksilöi, miltä osin uutinen on myöhemmin “todettu virheelliseksi” tai mitä virheitä siinä on. Väite Journalistin ohjeiden kohdan 10 rikkomisesta viittaisi siihen, että kantelijan mielestä jutussa on asiavirheitä. Kantelija ei kuitenkaan yksilöi, mitä nämä tarkistamatta jääneet virheelliset tiedot ovat. Päätoimittajan mukaan on syytä todeta, että kantelun kohteena olevassa uutisessa ei ole osoitettu olevan yhtään asiavirhettä. Ainoa jutussa alun perin ollut virhe on sanan ”luottamus” vaihtuminen sanaan ”arvostus”, mikä korjattiin sekä jutun ingressistä että jutusta heti, kun virhe huomattiin. Kantelija ei ole ollut yhteydessä toimitukseen ja vaatinut mahdollisen asiavirheen tai -virheiden oikaisemista. Kantelijan mukaan ainoa yksilöity väite kantelussa on, että jutun otsikko on virheellinen. Jos näin on, Suomen Kuvalehti olisi rikkonut myös Journalistin ohjeiden kohtia 15 (Otsikolle on löydyttävä kate) sekä myös 20 (Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä). Päätoimittajan mukaan väite jutun otsikon virheellisyydestä ei pidä paikkaansa. Otsikko oli: ”Sipilä vaiensi Ylen: uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”. Kantelussa ei tarkemmin yksilöidä, mikä virhe otsikossa oli, joten seuraavassa käydään läpi kaikki otsikon kolme väitettä. Otsikossa väitetään, että Ylen Pressiklubi-ohjelman juontaja Ruben Stiller sai varoituksen. Tieto Stillerin varoituksesta pitää paikkansa, asiasta on kertonut sittemmin myös Stiller itse Helsingin Sanomien haastattelussa, ja Yleisradion päätoimittaja Atte Jääskeläinen on julkisuudessa kertonut Stillerin saaneen varoituksen, Pernaa kirjoittaa. Otsikossa väitetään myös, että uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut. Tämäkin tieto pitää paikkansa, Yleisradion ajankohtaistoiminnan johto (päätoimittaja Atte Jääskeläinen ja lähetysten päällikkö Marjo Ahonen hänen sijaisenaan) päätti jättää julkaisematta yhden valmiin Sipilä-jutun sekä keskeyttää kahden jutun tekemisen, Pernaa kirjoittaa. Otsikon kolmas väite on, että pääministeri Sipilä vaiensi Ylen. Myös tämä pitää paikkansa, Pernaa kirjoittaa. Yleisradion toimittajalla oli perjantaina 25.11. valmistumassa toinenkin juttu pääministeri Sipilän jääviysepäilyistä. Ennen sen julkaisemista pääministeri Sipilä ryhtyi lähettämään Yleisradion toimittajalle sekä päätoimittajalle sähköpostiviestejä. Ensimmäinen sähköposti lähetettiin perjantaina 25.11. kello 15.09 ja yhteensä Sipilä lähetti perjantaina 17 sähköpostiviestiä. Suurin osa viesteistä oli kansalaisilta saatua palautetta. Pernaa kirjoittaa, että ensimmäisen viestin lähettämisen jälkeen tapahtui perjantaina 25.11. seuraavaa: Valmis juttu asiantuntijoiden arvioista jääviysepäilyjen merkittävyydestä jätettiin julkaisematta. Jo julkaistun jääviysjutun kirjoittaneen toimittajan sovittu studiovierailu (aiheena Sipilän mahdollinen jääviys) kello 20.30 Ylen pääuutisten suorassa lähetyksessä peruttiin puolitoista tuntia ennen lähetyksen alkua. Maanantaina 28.11. tapahtui Pernaan mukaan seuraava: Sipilän perjantaista sähköpostiviestittelyä käsittelevän jutun tekeminen keskeytettiin. Pääministerin jääviyskysymysten merkittävyyttä taustoittavan jutun tekeminen keskeytettiin. Suurelle joukolle Ylen päälliköitä annettiin kielto olla käsittelemättä Sipilän mahdollista jääviyttä Ylen ohjelmissa ja nettisivuilla. Tämän takia mm. tiistaiaamun Yle Radio 1 -kanavan Ykkösaamu-ohjelmaan sovittu Sipilä-uutista koskeva keskustelu peruttiin. Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on Ylen Pressiklubi -ohjelmassa 2.12. itse myöntänyt, että aiheen käsittely kiellettiin: ”Tein liian jyrkän ohjeen, joka jyrkkeni, kun lähdin maasta. Se kielto vahvistui tällaiseksi totaalikielloksi.” Päätoimittajan mukaan juontaja Ruben Stillerin saama varoitus kuvastaa sitä, että kyse ei ollut vain uutisoinnin painotuksista, vaan nimenomaan Ylen johto halusi vaientaa kaikenlaisen keskustelun liittyen pääministerin väitettyyn esteellisyyteen – jopa keskusteluohjelmassa, joka usein käsittelee median toimintaa sarkastiseen sävyyn. Lehden otsikon väite siis oli, että pääministeri vaiensi Ylen. Ville Pernaan mukaan olisi täysin naiivia uskoa, että kaikki edellä luetellut toimenpiteet valmiin jutun julkaisematta jättämisineen ja aiheen käsittelyn kieltoineen olisi tehty, jos Sipilä ei olisi lähettänyt 17 sähköpostia Ylen toimittajalle ja päätoimittajalle. Pääministeri siis toiminnallaan vaiensi Ylen, hän toteaa. Molempien kanteluiden mukaan Suomen Kuvalehti rikkoi Journalistin ohjeiden samanaikaiseen kuulemiseen liittyvää kohtaa 21, kun se julkaisi uutisen ilman, että Yleisradion päätoimittaja Atte Jääskeläinen samassa yhteydessä kommentoi tietoja, joita hänen toiminnastaan esitettiin. Journalistin ohjeissa samanaikaista kuulemista käsitellään neljässä pykälässä. Pykälässä 21 todetaan, että “Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.” Pykälässä 22 taas määritellään poikkeus samanaikaiseen kuulemiseen: “Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin.” Lopuksi vielä todetaan, että jos kritiikin kohdetta ei jälkikäteenkään kuulla, kuuluu hyvään journalistiseen tapaan julkaista hänen oma kannanottonsa mahdollisimman nopeasti ja ilman asiattomia lisäyksiä. Päätoimittaja Ville Pernaa kertoo, että jutun tekeminen aloitettiin tiistaiiltana kello 22.33, kun Suomen Kuvalehden avustaja otti yhteyttä lehden päätoimittajaan ja kertoi saaneensa tietoja Yleisradion epätavallisesta toiminnasta pääministeri Sipilän mahdollisen jääviyden käsittelyssä. Päätoimittaja arvioi aiheen olevan yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja siksi asiaa ryhdyttiin selvittämään välittömästi. Tapahtumasarjan osapuolista pääministeri Juha Sipilä on Suomessa korkein poliittisen vallan käyttäjä. Yleisradio taas on verorahoitteinen mediayhtiö, jonka palveluita yhtiön oman arvion mukaan käyttää lähes jokainen suomalainen. Erityisen tärkeä suomalaisen yhteiskunnan kannalta on Yleisradion uutisja ajankohtaistoiminta ja sen riippumattomuus. Ylellä on Suomen suurin uutisja ajankohtaistoimitus, jolla on resursseja erittäin vaativaan yhteiskunnallisista aiheista raportointiin. Vuonna 2015 yhtiö käytti uutisja ajankohtaistoimintaan yhteensä yli sata miljoonaa euroa. Edellä esitetyn takia Yleisradion uutisja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan voidaan katsoa kuuluvan Suomen suurimpiin mediavallankäyttäjiin. Mikäli Yleisradion riippumattomuus on uhattuna, on jo se yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä asia. Vielä vakavampi tilanne on, jos Yleisradion toimintaan vaikuttaa Suomen pääministeri ja vaikutusyritykset myös näkyvät pääministerin toimia koskevassa uutisoinnissa esimerkiksi niin, että näistä vaikutusyrityksistä kertovan uutisen tekeminen keskeytetään toimiLaatujournalismi pyrkii totuuteen SUOMEN KUVALEHTI sai JSN:ltä langettavan. Lehti julisti jutussaan, että pääministeri vaiensi Yleisradion uutisoinnin Terrafame-yhteyksistään. Juttu julkaistiin yön siimeksessä, eikä Ylen johto herännyt vastaamaan väitteisiin. Langettava oli perusteltu. Lehti ei pyrkinyt aidosti vastapuolen kuulemiseen, ja kritiikin kohde joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen. Mikään yhteiskunnallinen seikka ei vaatinut uutisen julkaisua silloin, kun suurin osa yhteiskunnasta nukkuu. Vastapuolen kuuleminen kuuluu journalismin perusasioihin. Neuvosto otti viisaasti kantaa siihen, että samanaikainen kuuleminen korostuu digiaikana. Tämä ei ole mikään muotoseikka. Laadukas journalismi pyrkii totuuteen. Usein vastapuolen kuuleminen muuttaa koko jutun sävyn. Kiinnostavampi kysymys koko vyyhdissä onkin, vaiensiko pääministeri tosiaan Ylen. Oliko jutulle katetta? JSN:llä on vielä kaksi aiheeseen liittyvää kantelua käsiteltävänään. Lisäksi Ylellä on oma selvitys meneillään. Siinä riittää pähkinää purtavaksi. Osa JSN:n jäsenistä näyttää kantansa jo julkisesti linjanneen. Eeva Sederholm Etelä-Saimaan vastaava päätoimittaja 1 1 Sederholmin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 22.2.2017. Päätöksiä yhteensä 2. JSN Vapauttavat Langettavat
22 SuomenLehdistö 2/2017 PALSTAT tuksen johdon määräyksestä tai aihepiirin käsittely estetään työntekijälle annetun kirjallisen varoituksen nojalla, Pernaa kirjoittaa. Kello 22.33 aloitettu juttu valmistui varhain tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Jutun tekemisen loppuvaiheessa tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä päätoimittaja Atte Jääskeläistä yritettiin tavoittaa kommentteja varten sekä sähköpostilla että tekstiviestillä. Häntä ei kuitenkaan tavoitettu, mikä ei Pernaan mukaan sinänsä ole kovin suuri ihme ottaen huomioon jutun tekoaika. Suomen Kuvalehden päätoimittajan journalistisen harkinnan mukaan pääministerin Yleisradioon kohdistama painostus sekä sen seuraukset olivat yhteiskunnallisesti niin merkittävä asia, että niistä kertova juttu oli perusteltua julkaista heti, kun se on valmis ja jutun tiedot varmistettu – vaikka samanaikainen kuuleminen ei olisikaan mahdollista. Samalla päätettiin, että päätoimittaja Jääskeläisen kommentit lisätään juttuun heti, kun se on mahdollista. Uutinen julkaistiin lopulta Suomen Kuvalehden verkkosivuilla keskiviikkona kello 3.36 sen jälkeen, kun juttu oli valmis ja sen tiedot oli varmistettu kolmesta toisistaan riippumattomasta lähteestä. Toimitus sai yhteyden päätoimittaja Jääskeläiseen kello 7.40 keskiviikkoaamuna. Hetkeä aiemmin Jääskeläinen oli toimittanut STT:n kautta julkisuuteen sähköpostin, jossa hän kiisti pääministerin vaikuttaneen Yleisradion uutisointiin. Keskiviikkona kello 8.14 Yleisradio julkaisi verkkosivuillaan päätoimittaja Jääskeläisen näkökulmatekstin, jossa tämä mm. kiisti, että pääministeri olisi vaientanut Ylen. Näkökulmassa Jääskeläinen myös kertoi oman näkemyksensä tapauksen taustoista. Ville Pernaan mukaan Jääskeläinen oli hieman aikaisemmin lähettänyt saman tekstin myös Suomen Kuvalehden avustajalle, joka välitti sen toimituksen verkkotuottajalle. Kello 9.00, eli 46 minuuttia Jääskeläisen näkökulmatekstin julkaisemisen jälkeen toimitus teki Suomen Kuvalehden alkuperäiseen juttuun seuraavat kolme lisäystä: Jutun ingressiin lisättiin seuraava lause: ”Päätoimittaja kiistää, että Sipilä olisi vaikuttanut Ylen uutisointiin”. Jutun loppuun lisättiin seuraava tekstikappale: ”Pääministeri Juha Sipilä ei vaientanut Yleä, kirjoittaa Yle Uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen Ylen verkkosivuilla: ’Teemme päätöksen journalismistamme itse, niin myös tässä tapauksessa.’” Jutun lopun tekstikappaleeseen lisättiin linkki päätoimittaja Jääskeläisen näkökulmatekstiin Ylen verkkosivuilla. Ville Pernaan mukaan juttuun kello 9.00 tehdyt lisäykset riittivät täyttämään Journalistin ohjeiden 22 kohdan vaatimuksen jälkikäteen kuulemisesta. Atte Jääskeläinen ei missään vaiheessa ole pyytänyt lehteä julkaisemaan Journalistin ohjeiden tarkoittamaa omaa kannanottoaan. Pernaa toteaa, että JSN on aiemmin ratkaisuissaan arvioinut, että kritiikin kohteeksi joutuneen henkilön näkemysten julkaiseminen myöhemmin, mutta mahdollisimman pian on Journalistin ohjeiden mukaista toimintaa, vaikka näkemyksiä ei julkaistukaan heti alkuperäisessä jutussa. Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan kantelun 6414/AL/16 voi ymmärtää niin, että samanaikainen kuuleminen olisi tässä tapauksessa pitänyt ulottaa Atte Jääskeläisen lisäksi myös pääministeri Juha Sipilään. Pääministeristä ei kuitenkaan jutussa esitetä sellaisia tietoja, jotka asettaisivat hänet erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa todetaan Sipilän lähettäneen sähköposteja Ylen toimittajalle ja päätoimittajalle, tätä on vaikea pitää Journalistin ohjeiden tarkoittamana erittäin kielteisenä julkisuutena. JSN on myös käsittelyynottopäätöksessään pyytänyt lehteä vastaamaan kysymykseen: Onko juttu julkaistu ilman samanaikaista kuulemista nopeuden vaatimuksen tai uutiskilpailun takia? Pernaan vastaus on: Ei ole. Yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen merkittävä uutinen julkaistiin sen luonteen vuoksi heti, kun se oli valmis. Lisäksi JSN antoi Pernaalle mahdollisuuden halutessaan vastata kantelijan alun perin JSN:lle esittämään kysymykseen: Onko verkkojulkaisemiseen olennaisesti liittyvä nopeuden vaatimus niin painava seikka, että sen perusteella voidaan johdonmukaisesti sivuuttaa samanaikaisen kuulemisen periaate? Pernaan vastaus on: Ei ole johdonmukaisesti (eli aina) eikä myöskään tässä tapauksessa. Julkaisupäätöksen tarkemmat perusteet on avattu edellä, nopeuden vaatimus ei kuulunut niihin. Edellä esitetyn perusteella Suomen Kuvalehti katsoo, että ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa vaan on Journalistin ohjeiden ykköskohdan velvoituksen mukaisesti viipymättä kertonut yleisölle, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Täydennys vastaukseen 6.2.2017 JSN:n sihteeri kysyi päätoimittajalta, miten Suomen Kuvalehti on jatkanut aiheen käsittelyä 30.11.2016 julkaistun jutun jälkeen. Päätoimittajan mukaan Suomen Kuvalehti lähetti 30.11. illalla Atte Jääskeläiselle sähköpostitse Ylen kohtaamasta painostuksesta useita jatkokysymyksiä, joihin hän vastasi. Vastausten keskeinen asiasisältö oli se, että Jääskeläisen mukaan Yle oli toiminut ulkopuolisesta painostuksesta riippumatta, ja tämä kerrottiin 2.12.2016 julkaistussa jatkojutussa (otsikko: ”Sipilän vaikutusyrityksistä lisää tietoa”). Torstaina 1.12.2016 Jääskeläiselle lähetettiin jatkokysymyksiä koskien Ylen uutisointia pääministeri Juha Sipilän vakuutuskuorista. Näihin kysymyksiin hän ei vastannut, mutta 2.12.2016 julkaistussa jatkojutussa (”Sipilän vaikutusyrityksistä lisää tietoa”) oli mukana Jääskeläisen HS:lle antama kommentti vakuutuskuoriuutisoinnista. Maanantaina 5.12.2016 Jääskeläiselle esitettiin lukuisia lisäkysymyksiä, jotka käsittelivät poliitikkojen vaikuttamisyrityksiä Ylen uutisointiin. Näihin Jääskeläinen vastasi ja hänen vastauksiaan käytettiin perjantaina 9.12. (SK49/2016) ilmestyneeseen Suomen Kuvalehden printtiversioon tehdyssä jutussa (”Kun Yleisradion uskottavuus horjui”) laajasti sekä tekstissä että jutun näkökulman suuntaamisessa. Numerossa SK49/2016 ollut printtijuttu julkaistiin verkossa omalla otsikollaan ja ingressillä torstaina 8.12.2016 (”Ylen musta viikko”). Tässä jutussa: kerrotaan, että Jääskeläinen kiisti painostuksen vaikutukset heti tuoreeltaan 30.11.2016. siteerataan Jääskeläisen lausuntoa Ylen Pressiklubi-ohjelmassa. siteerataan Jääskeläisen vastausta SK:lle koskien Sipilän Ylen toimittajalle lähettämiä viestejä. siteerataan Jääskeläisen ja Ylen toimituspäällikön Marjo Ahosen lausuntoa HS:lle, jossa he kiistävät ns. muiden syiden vaikutuksen Ylen uutisointiin. siteerataan Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistua Pekka Ervastin lausuntoa Ylen taipumisesta painostukseen ja Jääskeläisen samassa jutussa tekemään väitteiden kiistämistä. siteerataan Jääskeläisen lausuntoa SK:lle, jossa hän kiistää vaientaneensa Ylen uutistyötä koskien Juha Sipilän vakuutuskuoria, mutta edellyttäneensä huolellisuutta aiheen käsittelyssä. Suomen Kuvalehden päätoimittajan mukaan Jääskeläisen kommentteja hyödynnettiin siis laajasti kahdessa jatkojutussa, joista jälkimmäinen julkaistiin sekä SK:n printtiettä verkkoversiossa. Lisäksi päätoimittaja on liittänyt vastaukseensa seuraavan luettelon otsikolla ”Luettelo SK:n ns. Yle-Sipilä-kohua käsittelevistä jutuista”: Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen Sipilän vaikutusyrityksistä lisää tietoa – Ylessä täysi rähinä: Ketkä valehtelevat, toimittajat vai esimiehet? Ylen musta viikko: Näin Yleisradion uskottavuus ajautui kriisiin Ylen vastaava päätoimittaja oli keskustanuori – Pääministeri Sipilä on puuttunut aiemminkin journalismiin Sipilä vahingoitti puoluettaan ja Yleisradion uskottavuutta Kun Yle on sekaisin, kenen tehtävä on ratkaista sen ongelmat? – Yleisradion valta periytyy kansalta Ylen toimittajat saivat uutisten johdolta ”neuvon olla ahdistelematta” kansanedustajia Sdp:n Antti Rinne: Ylen päätoimittaja Jääskeläinen soitti luottamuksellisen puhelun kohun keskellä Ylen hallituksen puheenjohtaja: Sipilä-hässäkän jälkeen panostamme raportointiin ja työilmapiiriin Sipilä myöntää harkintansa pettäneen: ”Luottamukseni Yleen on ihan OK” Sipilä väänsi arvostelun taisteluksi luottamuksesta – ”Ymmärtääkö pääministeri median tehtävän?” Näin Yle linjasi: Sipilä-kohusta 7 juttua – Särkänniemen delfiineistä 20 juttua Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansija kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Suomen Kuvalehti julkaisi verkkosivuillaan yöllä uutisen, jossa esitettiin epäily, että Ylen johto eli käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläinen olisi hyllyttänyt juttuja pääministerin painostuksen takia. Lukijoille ei kerrottu, miksi jutussa ei ollut Jääskeläisen kommenttia. Toisen kantelijan mukaan jutun otsikko oli virheellinen eikä jutussa pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Kantelija ei pyytänyt lehdeltä oikaisua, joten neuvosto ei ota kantaa väitteisiin jutun virheellisyydestä. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mikä olisi edellyttänyt samanaikaista kuulemista, koska epäilyjä journalistisen päätösvallan luovuttamisesta voi pitää erittäin vakavina. Hänelle lähetettiin kommenttipyyntö sähköpostitse ja tekstiviestillä keskellä yötä alle tunti ennen jutun julkaisemista. Jääskeläinen soitti pari tuntia jutun julkaisemisen jälkeen jutun tehneelle toimittajalle ja lehden päätoimittajalle, mutta he eivät vastanneet puhelimeen. Suomen Kuvalehden päätoimittaja perustelee päätöstä julkaista teksti ilman samanaikaista kuulemista aiheen suurella yhteiskunnallisella merkittävyydellä, jonka takia teksti haluttiin julkaista mahdollisimman pian. Hän myös vetoaa jälkikäteisen kuulemisen mahdollisuuteen, mikä osoittaa, että toimitus tiedosti, että kyseessä oli samanaikaista kuulemista edellyttävä erittäin kielteinen julkisuus. Lehti täydensi juttuaan aamulla siteeraamalla niukasti Ylen sivuilla julkaistua Atte Jääskeläisen kirjoitusta. Jääskeläinen ei antanut lehdelle haastattelua samana aamuna eikä pyytänyt oikeutta omaan kannanottoon. Lehti jatkoi aiheen käsittelyä jatkojutuilla. Samanaikaisen kuulemisen osalta neuvosto on ratkaisuissaan usein todennut, että erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneen henkilön tai tahon kuuleminen jälkeen päin on ollut riittävää. Tämä ratkaisukäytäntö soveltuu kuitenkin huonosti digiaikaan, jossa samanaikainen kuuleminen voi jäädä suorittamatta puhtaasti pelkän kiireen ja uutiskilpailun vuoksi. Verkkojulkaisuissa samanaikaisen kuulemisen merkitys kuitenkin korostuu, koska jatkojutut ja omat kannanotot eivät välttämättä saavuta alkuperäisen jutun lukeneita. Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeissa JO 21 on ensisijainen suhteessa JO 22:een. Tämä tarkoittaa, että tiedotusvälineiden on ensisijaisesti pyrittävä kuulemaan erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuvaa jo samassa yhteydessä. Jälkeen päin kuuleminen riittää vasta, jos samanaikainen kuuleminen ei ollut mahdollista. Kielteiseen julkisuuteen joutuville ei kuitenkaan pidä antaa mahdollisuutta tarkoituksella viivyttää tiedonvälitystä vaikeuttamalla samanaikaista kuulemista. Se olisi toimituksellisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle. Neuvoston mukaan samanaikaisen kuulemisen periaate edellyttää sitä, että tiedotusvälineet harkitsevat tarkasti, aiotaanko jutussa esittää tietoja, jotka asettavat henkilön tai tahon erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tiedotusvälineiden tulisi arvioida nykyistä tarkemmin, onko kyseessä samanaikainen kuuleminen vai tavanomainen haastattelu. Neuvosto ei edellytä, että tämä ilmoitetaan haastateltaville. Julkisen sanan neuvosto ratkaisee tapauksia kokonaisharkinnan perusteella, eikä se määrittele esimerkiksi yleisiä aikarajoja sille, kuinka kauan haastateltavia tulisi tavoitella. Neuvosto kuitenkin korostaa, että jos kyse on samanaikaisesta kuulemisesta, tiedotusvälineen tulee aidosti pyrkiä mahdollistamaan se ennen jutun julkaisemista. Yleisradioon kohdistuvien epäilyjen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia niistä uutisoiminen nopeasti oli perusteltua. Jutun julkaisemisella keskellä yötä ei kuitenkaan ollut sellaista yhteiskunnallista merkitystä, että se olisi antanut luvan samanaikaisen kuulemisen laiminlyömiseen. Neuvosto katsoo, että kyseessä oli Ylen päätoimittajaan kohdistuva erittäin kielteinen julkisuus ja toimituskin tiedosti sen. Siitä huolimatta lehti laiminlöi hänen samanaikaisen kuulemisensa, vaikka se olisi ollut mahdollista jutun julkaisemista siirtämällä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 21, ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Venla Mäntysalo, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Leena Kevätkylä ja Juha Honkonen. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Yle kertoi verkkosivuillaan pääministerin kytköksestä yritykseen, joka oli saanut tilauksen valtion tukemalta yritykseltä. Julkisuus ei ollut erittäin kielteistä. Lisäksi jutussa siteerattiin aiempia uutisia ja pääministerin kommenttia toisesta tiedotusvälineestä. Äänestyspäätös 11–1, yksi neuvoston jäsen äänesti tyhjää. Päätöksen lopussa kaksi eriävää mielipidettä. ”Verkkojulkaisuissa samanaikaisen kuulemisen merkitys korostuu, koska jatkojutut ja omat kannanotot eivät välttämättä saavuta alkuperäisen jutun lukeneita.”
SuomenLehdistö 2/2017 23 PALSTAT Medialiitto, VTS Kauppatieteiden maisteri Noora Pinjamaa on valittu Viestintäalan tutkimussäätiön asiamieheksi ja Medialiiton uuden kasvun toimialueen asiantuntijaksi. Hän aloittaa tehtävässä toukokuussa. Pinjamaa on työskennellyt muun muassa Bonnier Publicationsilla digitaalisen markkinoinnin asiantuntijana sekä projektipäällikkönä Aller Medialla. Viestintäalan tutkimussäätiön asiamies Helene Juhola jää eläkkeelle toukokuun lopussa. Sanomalehtien Liitto Tiedottajan sijaiseksi on nimitetty Johanna Strömsholm. Tiedottaja Anne Suvanto jää kesäkuun 2017 loppuun saakka kestävälle opintovapaalle. Kokkola-lehti Humanististen tieteiden kandidaatti Outi Airola on valittu päätoimittajaksi. Hän aloittaa lehdessä toukokuun alussa. Airola on pitkän linjan journalisti, joka on tehnyt juttuja viimeisen kymmenen vuoden ajan MTV3:n uutislähetyksiin. Nykyinen päätoimittaja Simo Kattilakoski jää eläkkeelle kesäkuun alkupuoliskolla. Alma Regions Jarkko Rautio on nimitetty paikallislehtiryhmän myyntijohtajaksi. Hänen vastuullaan on Alma Median paikallislehtien mainosmyynti ja sen kehittäminen, ja hän raportoi myyntijohtaja Lassi Välimäelle. Alma Manu Asko Sydänmäki on nimitetty Alma Mediaan kuuluvan painoja jakeluyksikön Alma Manun kunnossapitopäälliköksi. Satakunnan Kansa Kaisa Ylhäinen on nimetty uutistoimittajaksi. Ylhäinen on aiemmin työskennellyt paikallislehti Alasatakunnassa ja sitä ennen Satakunnan Kansassa. Itä-Häme Yhteiskuntatieteiden maisteri Anna Onali-Ovaska on nimitetty Itä-Hämeen aluetoimittajaksi. Hän korvaa eläkkeelle kesäkuun alussa siirtyvän aluetoimittaja Osmo Kuisman. Onali-Ovaska on toiminut aiemmin toimittajana muun muassa Etelä-Saimaassa, Kymen Sanomissa, Suomen Tietotoimistossa ja Itä-Hämeessä. Valkeakosken Sanomat Heli Keskinen on nimitetty toimituksen esimieheksi. Hän siirtyy tehtävään Nokian Uutisista. Iltalehti Susanne Päivärinta siirtyy IL-TV:n erikoistoimittajaksi. Päivärinta ryhtyy toimittamaan viikoittaista suoraa haastatteluohjelmaa nimeltä Sensuroimaton Päivärinta. Päivärinta työskenteli viimeksi Yleisradiossa A-studion toimittajana ja juontajana. Kauppalehti, Talouselämä Tarja Kuittinen on nimitetty uutispäälliköksi Talouselämän ja Kauppalehden yhteiseen uutisdeskiin. Kuittinen on toiminut aiemmin Ilta-Sanomissa muun muassa uutispäällikkönä ja Lontoon-kirjeenvaihtajana. Kati Haapakoski on nimitetty Talouselämän toimituspäälliköksi. Hänen vastuullaan ovat Markkinointi & Mainonta ja Fakta. Marjo Ollikainen on nimitetty Talouselämän toimituspäälliköksi. Ollikainen on toiminut Akavan viestintäjohtajana ja sitä ennen 16 vuotta Helsingin Sanomissa, muun muassa politiikan toimittajana ja kaupunkitoimituksen uutispäällikkönä. Tero Koskinen taistelee Mediapoolissa sananvapauden puolesta. TERO KOSKINEN aloitti helmikuussa Huoltovarmuuskeskuksen alaisen Mediapoolin valmiuspäällikkönä. Hänen tehtävänään on varmistaa, että median toimintaedellytykset säilyvät kriisija häiriötilanteissakin. Valmiuksia uuteen työhön tuo pitkä toimittajaura Ylellä ja MTV:llä. – Olen päässyt nauttimaan journalistin vapaudesta, ja nyt tuntuu hyvältä siirtyä taustajoukkoihin puolustamaan suomalaisten toimittajien työtä ja edistämään vapaata tiedonvälitystä, Koskinen sanoo. Tällä hetkellä pinnalla ovat esimerkiksi informaatiovaikuttaminen ja valeuutiset, mutta Koskisen työssä kriisin laadulle ei ole rajausta. – Ennalta ei voi tietää, millaisia kriisit ovat. Siksi median toimintaa pitää turvata mahdollisimman laajasti, hän sanoo. Aluksi Koskisen on tarkoitus tavata mahdollisimman paljon viranomaisia ja mediaväkeä ja kartoittaa, mikä on median toiminnalle olennaista kriisitilanteissa. Sitä kautta selviää myös, millaiseksi valmiuspäällikön työnkuva kehittyy. Koskinen sanoo, että suomalaisilla ammattitoimittajilla on selkärangassa, mitä vapaa tiedonvälitys tarkoittaa. Länsimaisessa yhteiskunnassa pitää kuitenkin huolehtia siitä, että vallan vahtikoira saa tehdä työnsä. – Varsinkin, jos on liikkeellä vahvoja voimia, jotka yrittävät sitä työtä estää. Koskisen edellisessä työpaikassa Yleisradiossakin on päällä ainakin jonkinlainen kriisi. Koskisesta on hyvä, että sen myötä journalistien ja vallankäyttäjien suhteista käydään julkistakin keskustelua. – Se kouluttaa yleisöä arvioimaan tiedon luotettavuutta ja lisää luottamusta suomalaisiin ammattitoimittajiin. Janne Arola Journalistin paras ystävä Tutkivana journalistina televisiossa pitkään toiminut Tero Koskinen työskentelee Mediapoolissa muun muassa informaatiovaikuttamisen ja valemedian parissa. > 6.4.2017 Mediajohtamisen koulutuspäivä III: Luovuuden, tiimien ja verkostojen johtaminen, Helsinki. Koulutuspäivä on tarkoitettu päätoimittajille, toimituspäälliköille, tuottajille, tuotekehityksen, markkinoinnin ja myynnin vetäjille. > 24.–26.4.2017 WAN-IFRA: Digital Media Europe, Kööpenhamina. > 4.5.2017 Kevätseminaari, Hämeenlinna. > 7.–9.6.2017 WAN-IFRA: World News Media Congress 2017, Durban Etelä-Afrikka. > 15.9.2017 Tutkimustreffit, Helsinki. Käydään läpi vuoden aikana valmistuneita sanomalehdistöä koskevia tutkimuksia. > 2.–3.11.2017 Suuret Lehtipäivät. RIIKKA VIRRANTA uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Riikka Virranta, Janne Hulkkonen, Reima Kangas. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 87. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3. inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2017 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 3 19.4. 7.4. 31.3. 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 23.8. 11.8. 4.8. 6 27.9. 15.9. 8.9. 7 1.11. 20.10. 13.10. 8 13.12. 1.12. 24.11. ” Ennalta ei voi tietää, millaisia kriisit ovat. Siksi median toimintaa pitää turvata mahdollisimman laajasti”
Sinulla ja minulla on jotain korvaamattoman arvokasta. Jotain, mikä tuottaa meille suomalaisille uutisia, tietoa, elämyksiä ja viihdettä. Jotain, mikä tulkitsee maailman tapahtumia moniarvoisesti ja moniäänisesti. Suomi ilman kotimaista mediaa ei olisi Suomi. Medialiitto on media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edunvalvontajärjestö. Jäsenyrityksemme edistävät sananvapautta, kotimaista kulttuuria ja demokratiaa tuottamalla suomalaisille laadukkaita mediatuotteita ja -palveluja. Jäsenjärjestömme ovat Aikakausmedia, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys. Yhdessä edustamme lähes 700:ää yritystä, jotka työllistävät noin 20 000 henkilöä ja tuottavat 4,3 miljardin euron liikevaihdon. www.medialiitto.fi medialiitto