• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 3 • 27.4.2016 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö Paikallislehtien maksumallit Säätiörahoitus yleistyy Saksalainen Correctiv tuottaa tutkivaa journalismia. » Sivu 4 Mitä hyötyä Periscopesta? Videoita julkaisevat toimittajat kertovat kokemuksiaan. » Sivu 6 Satsaus nuoriin Paikallislehdet tekevät isoja kouluprojekteja. » Sivu 7 Sami Rahkosen Sisä-Suomen Lehti panostaa verkkoon. » Sivut 10–13 Sami Kero Susan Duinhoven: Hollannin-mallia ei tarvitse kopioida Suomeen. » Sivu 8 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. » Sivut 8–9 Helsingin sanomien Musta laatikko -esitys tuo journalistit näyttämölle. Jaakko Lyytinen puhuu ihmisistä evoluution tuotteina. » Sivut 14–16
• sanomalehtien liitto LUE SANOMALEHTIÄ. SuomenLehdistö
• SuomenLehdistö 3/2016 3 3/2016 kolmesta poikki Maksuhalu selviää käytännössä sisältö AjAnkohtAistA 4 Suomeenkin oli viime vuonna perusteilla säätiörahoitteinen tutkivan journalismin keskus. 5 Miten media-alan yritykset ovat varautuneet kriiseihin? pohtii Riitta Raatikainen. 6 Toimitukset testaavat Periscopevideoita. 8 Sanoman Susan Duinhoven on muutosjohtaja. tAustAt 10–13 Isojen konsernien paikallislehdet tekevät verkkoon maksullista sisältöä. 14–16 Musta laatikko valottaa näyttämöllä tarinoita lehtijuttujen takana. PAlstAt 17 Ruotsi ja Norja menestyivät digimediakilpailussa. 18 Kiinnostavuus ratkaisee brändijournalismissakin. 20 Iltalehden voittajatarinoista saama JSN-päätös puhuttaa. 23 Jaakko Lintunen palaa media-alalle. ” Harva media tulee pärjäämään netissä täysin ehdottomilla ratkaisuilla.” ”Yrityksillä pitäisi olla enemmän rohkeutta sisältöjen teossa”, sanoo Raymondin päätoimittaja Tero Salonen. Toimittajien uhkailu Noora Autio Onko toimittajiinne kohdistuva uhkailu ja häirintä lisääntynyt viime aikoina? Miten uhkailuun on lehdessänne varauduttu? Miten toimitte? Millaisena näet sananvapauden Suomessa tällä hetkellä? Pekka Mervola vastaava pää­ toimit taja, Keski­ suomalainen Ulkoista painostusta on aina, ja se meidän tulee kestää. Painostus voi olla esimerkiksi kysymyksiä siitä, miksi kirjoitamme jostain aiheesta tai miksi olemme jotain mieltä. Henkilöön kohdistuvaa uhkailua tai häirintää taas ei pidä hyväksyä. Selkeitä uhkailuja ei tule kovin usein. Epäasiallinen kielenkäyttö on tosin lisääntynyt. Jos henkilöön kohdistuvia uhkailuja ilmenee, ilmoitamme niistä poliisille ja viemme asian eteenpäin. Tällä haluamme uhkailijan ymmärtävän heti, että asia on vakava ja mahdollisesti rikos. Hyvänä periaatteellisella tasolla. Sanomalehdistöllä on hyvät mahdollisuudet toimia. Jouko Jokinen vastaava pää­ toimittaja, Aamu lehti Puhe on koventunut, mutta uhkauksia ei ole tullut sen enempää kuin ennenkään. Kulunvalvontaa on tarkennettu. Uhkauksista on aina kerrottava esimiehille. Sitten punnitaan, otetaanko yhteyttä viranomaisiin ja/tai uhkaajaan, jos mahdollista. Vapauden suhteen tilanne on erinomainen, mutta vastuun suhteen heikompi. Markus Pirttijoki päätoimittaja, Kainuun Sanomat Suora uhkailu ei ole lisääntynyt, ja sitä on onneksi vähän jos lainkaan. Nettikeskusteluissa toimittajien nimiä esiintyy aika ajoin. Toimittajia kuten muutakin henkilökuntaa on ohjeistettu ilmoittamaan kokemastaan uhkailusta tai painostuksesta päätoimittajalle. Olemme tehneet selväksi, ettei tällaista enää hyväksytä. Tapauskohtaisesti arvioimme, viedäänkö tilanteet poliisitutkintaan. Suomi on sananvapaudeltaan vapaampi kuin koskaan. Esimerkiksi sosiaalinen media, uutissivustojen kommentointi ja keskustelupalstat tarjoavat kenelle tahansa mahdollisuuden saada mielipiteensä esiin. Median pitää ehkäistä laittomien ja mauttomien keskustelujen pääsy julkisuuteen. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi MAKSUTTOMAN SISÄLLÖN jakaminen netissä on vähentymässä, mutta parhaat maksumallit ovat vielä haussa, selviää Suomen Lehdistön selvityksestä (sivut 10–13). Suuret paikallislehtiyhtiöt ovat siirtyneet kokonaan maksulliseen digijulkaisemiseen tai mittaroivaan, maksuttomia lukukertoja laskevaan malliin. Niin sanotun kovan maksumuurin pehmennyksenä voi olla juttujen jakaminen maksutta sosiaalisen median kautta tai yleisesti saatavilla olevien uutisten julkaiseminen kaikille avoimella puolella (freemium). Suuremmat sanomalehdet käyttävät melko tasaisesti kolmea päämallia. Seitsemän seitsenpäiväistä lehteä on valinnut freemiumin, viisi mittarimallin ja viisi kovan muurin. Kymmenen joka päivä ilmestyvää lehteä ei tällä hetkellä käytä mitään maksumallia nettijutuilleen. LIIKETTÄ ON OLLUT myös toiseen suuntaan: Hufvudstadsbladet ja Länsi-Suomi avasivat maksulukot nettijutuistaan tänä keväänä. Muutama maksua digistä pyytävä lehti on jo ehtinyt vaihtaa mallia kokemusten myötä. Maksaminen sanomalehden sisällöstä netissä onkin kysymys, johon vastaus selviää vain kokeilemalla. Vastaus voi lisäksi olla erilainen eri aikoina. Maksuhalukkuus kasvaa, kun sovellukset kehittyvät, mobiilit päätelaitteet yleistyvät ja paperilehden jakelu vaikeutuu. Kyselyissä kuluttajat ilmaisevat melko heikkoa maksuhalua. Jos kysytään, haluaisiko lukija maksaa tuotteesta joka on maksuton, aika harva äänestää maksullisuuden puolesta. Toisaalta kuluttajan on vaikea arvioida maksuhaluaan palvelusta, jota hän ei ole koskaan käyttänyt, puhumattakaan kehitteillä olevista tulevaisuuden palveluista. HARVA MEDIA tulee pärjäämään netissä täysin ehdottomilla ratkaisuilla: kaikki sisältö maksutta tai ei mitään sisältöä maksutta. Suurten lukijamäärien lehdille ensin mainittu on mahdollinen mainosrahoituksen kautta ja jälkimmäinen taas lehdille, jotka tuottavat omasta alueestaan uniikkia tietoa. Suurimmat lehdet julkaisevat jatkossakin maksutta yleiset uutiset – ainakin maksumittarilla määriteltyyn rajaan saakka. Pelko siitä, että maksukyvytön kansalainen jäisi täysin vaille tietoa, on turha. Olennaista on muistaa, että ilmaista journalismia ei ole. Sisällön tuottaminen maksaa aina, ja sen kustantamiseen tarvitaan tuloja muodossa tai toisessa. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 3/2016 AJANKOHTAISTA Tutkivaa journalismia tekevät yhä harvemmat tiedotusvälineet. Yhdysvalloissa ja nyt esimerkiksi Saksassa sitä rahoittavat säätiöt ja lahjoittajat. lista, sanoo Daniel Drepper, joka on yksi Correctivin perustajista. Hän on myös yksi Correctivin viidestä työntekijästä Berliinin-toimituksessa. Ennen Correctivin perustamista Drepper työskenteli Westdeutsche Allgemeine Zeitung -lehden tutkivan journalismin yksikössä, samassa toimituksessa kuin Correctivin päätoimittaja Markus Grill. Perustajat halusivat paneutua entistä paremmin tutkimiinsa aiheisiin ja käyttää eri kanavia, kuten verkkoa ja televisiota. Voittoa tuottamattoman Correctivin päärahoittaja on Brost-säätiö. Erich Brost oli Westdeutsche Allgemeine Zeitungin perustaja, joka testamenttasi rahojaan säätiölle. Perinpohjaista journalismia Correctiv on alusta, joka tarjoaa tutkivaa journalismia. Sen työn tulokset ovat myös muiden medioiden käytettävissä. Esimerkiksi Der Spiegel ja Die Zeit ovat julkaisseet Correctivin juttuja. Correctiv on myös verkosto, jossa on mukana eri medioiden tutkivia journalisteja. Mallia perustamiseen haettiin Yhdysvalloista, erityisesti Pro Publicasta, joka on säätiörahoitteinen tutkivan journalismin tuottaja. Toinen vastaava amerikkalainen keskus on Center for Investigative Reporting (CIR). Correctivin toimitus pyrkii keskittymään yksittäisiin isoihin aiheisiin monen pienen sijaan. Daniel Drepper itse valmistelee kirjaa Saksan hoivakodeista. Samaan aikaan hän auttaa paikallista yleisradioyhtiötä tekemään dokumenttia aiheesta. Juttusarjaa on sovittu julkaistavaksi monissa valtakunnallisissa ja paikallisissa sanomalehdissä. Aihetta on tutkittu 18 kuukautta. Muita suuria aiheita, joihin Correctiv panostaa ovat esimerkiksi TTIP-sopimus ja superbakteerit. – Lehtien ei tarvitse maksaa juttujemme julkaisusta. Riittää, että meistä kerrotaan jutun yhteydessä. Correctiv on tehnyt aiemmin isoja, kansainvälisesti noteerattuja juttuja esimerkiksi MH17-lennon kohtalosta Ukrainassa. – Rahoitus tuli aluksi 99-prosenttisesti säätiöltä. Viime vuonna 75-prosenttisesti. Meillä on myös oma kirjakustantamo, joka julkaisee teoksiamme. Jatkossa haluamme panostaa jäsenyyteen. Meillä on noin 1 000 kannatusjäsentä, jotka maksavat 10 euron kuukausimaksua. Juttujen ohella Correctiv järjestää työpajoja, tekee opetusvideoita ja jopa näyttelyitä. – Haluamme tehdä isoja juttuja, jotka muuttavat yhteiskunnan rakenteita. Hanke kaatui Suomessa Viime vuonna Suomeenkin oli perusteilla vastaava keskus. Sitä valmistelivat nykyisin Ylessä työskentelevä Salla Vuorikoski sekä Longplayn päätoimittaja Anu Silfverberg. Mukana työryhmässä oli toimittaja Reetta Räty. – Taustalla oli huoli median ja journalismin taloudellisesta ahdingosta. Joka paikassa supistetaan ja kiristetään. Se vaikuttaa tutkivaan journalismiin, Salla Vuorikoski kertoo. Hanke sai alkunsa, kun Vuorikoski ja Silfverberg tutustuivat YhSäätiöt pelastamaan tutkivaa journalismia? Yhteiskunnallisesti merkittävä tutkiva journalismi on kallista. Resurssien vähetessä yhä harvempi media panostaa tutkivaan journalismiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tutkiva journalismi on osin siirtynyt voittoa tuottamattomien yhteisöjen tehtäväksi. Maassa on muutoinkin kirjava joukko erilaisia lahjoitusja säätiövaroin toimivia medioita. Esimerkkejä on muuallakin, kuten kaksi vuotta sitten Saksassa aloittanut Correctiv. – Kaupallisen tutkivan journalismin tekeminen on vaikeaa, koska se on kalCorrectivin perustajajäsen Daniel Drepper kertoo, että toimitus haluaa tehdä isoja juttuja, jotka muuttavat yhteiskunnan rakenteita.
• SuomenLehdistö 3/2016 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss ap öy dä lle H ei kk i Va lk am a Tarvitaanko Suomeen säätiö­ rahoitteista tutki­ vaa journalismia? Hanna nikkanen tuleva journalistiikan vieraileva professori, Tampereen ylipisto kun kävin pari vuotta sitten vierailulla Pro Publicassa, ajattelin, että se on amerikkalainen ilmiö, koska meillä Yle hoitaa vastaavaa tehtävää. Nyt olen muuttanut mieltäni: Yle ei pysty eikä koe tehtäväkseen tuottaa sellaista journalismia, mikä voisi olla säätiörahoitteisen tutkivan journalismin yksikön tehtävä. Yksikkö voisi tutkia ei-raflaavia aiheita, jotka ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittäviä, kuten ympäristö-, terveydenhoitoja kuluttaja-aiheita. Niiden tekeminen on kallista ja hidasta. Ulla koSki yliasiamies, Helsingin Sanomain Säätiö Säätiölle on jo esitetty tutkivan journalismin keskuksen perustamista Suomeen. Hallitus suhtautui hankkeeseen kiinnostuneesti ja myönsi sille jopa pienen kehittämisrahan. Hanke ei kuitenkaan edennyt suunnitteluvaihetta pidemmälle. Toteutuakseen tällainen keskus tarvitsee sitoutuneet aloitteentekijät sekä monivuotiseen taloudelliseen tukemiseen sitoutuneita rahoittajia. Suomen kokoisessa maassa tuskin löytyy yhtä rahoittajaa, joka voisi kattaa kaikki toiminnasta syntyvät kulut. eräänä tavallisena iltapäivänä toimitusjärjestelmä hyytyi. Ongelma paikantui palvelimiin. Akuutti miina laukaistiin kahdessa tunnissa. Parin tunnin katko ei kaada mitään, ellei se osu vuorokauden kriittisimpiin hetkiin. Odotellessa haastattelut kyetään yhä purkamaan vaikka lyijykynällä. Ruutuvihko on kuitenkin huono julkaisualusta. 2000-luvun mediatalot pysähtyvät, ellei niillä ole sähköä ja toimivia tietoliikenneyhteyksiä. Harva uskoo, että molemmat voisivat mennä pitkäksi aikaa nurin. Tuolloin kyseessä olisi äärimmäinen kriisi, jollaiseen varautumista laki edellyttää vain Yleisradiolta. Entistä useampi pyörittelee kuitenkin mielessään entä jos -tilanteita. Mitä meidän yrityksessämme tapahtuisi, jos. Entä mikä silloin olisi minun tehtäväni? Samoja kysymyksiä pohditaan myös Viestinnän Keskusliiton ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteisessä Mediapoolissa. Se on koonnut viranomaiset ja mediatalot miettimään, kuinka laatujournalismia ja sananvapautta voitaisiin varjella myös poikkeusoloissa. Käytännössä korkeat periaatteet muuttuvat laskettaviksi suureiksi. Mitä verkon ylläpitoon vähintään tarvitaan? Entä jos lukijoillakaan ei olisi sähköä eikä verkkoyhteyksiä? Kuinka paljon sähköä kuluu yhden sanomalehden sisällön valmistamiseen? Kenen vuoro on saada tänään paperia ja painoaikaa? Kuka kuljettaa, voiko jakeluun luottaa? Pitäisikö toreille pudottaa lentolehtisiä? Kuinka ne tehtäisiin? menneinä vuosikYmmeninä huoltovarmuus miellettiin viljavarastoiksi, villasukiksi ja lääkeampulleiksi. Kylmän sodan jälkeen yleinen kiinnostus koko asiaa kohtaan laimeni. Pari vuotta sitten aloimme pohtia pitkästä aikaa sodan mahdollisuutta, joskin vain teoriassa. Huoltovarmuudesta keskustellaan kuitenkin nyt entistä avoimemmin. Se ei tarkoita enää pelkästään sotaan vaan mihin tahansa epätavalliseen häiriöön varautumista. Häiriö voi olla yhtä hyvin pandemia tai tulipalo kuin vesivahinko tai verkkohyökkäys. Poikkeustilanteissa yritysten on satsattava jatkuvuuteen. Jos järjestelmä kaatuu, se palautetaan henkiin. Jos ihmiset kaatuvat, heidän panoksensa korvataan tavalla tai toisella. Avainpaikkoja ei jätetä tyhjiksi. ilman energiaa ja sähköistä tiedonsiirtoa media ei voi toimia, mutta toimintakyvyn kannalta suurimmat riskit eivät ehkä sittenkään ole tekniikassa. Todelliset riskit liittyvät ihmisiin. Erikoisosaaminen on aivan liikaa yksittäisten asiantuntijoiden varassa, jakamatta ja dokumentoimatta. Myös toimituksissa suurimmat riskit ovat inhimillisiä. Kun Saksan venäläiset organisoivat viime tammikuussa turvapaikanhakijoita vastustavia mielenosoituksia, tietoja kokoontumisista ei jaettu netin some-verkostoissa eikä niitä lähetetty pikaviestiohjelmilla. Kutsut levitettiin henkilökohtaisesti, kädestä käteen ja suusta suuhun. Vain niille, joihin luotettiin. viestinnän ammattilaiselle tieto oli hätkähdyttävä. Silloin kun viestit kulkevat epätavallisia reittejä, sekä perinteinen media että viranomaiset putoavat nopeasti pelistä. Voisimmeko elää niin syvällä omassa teknologiakuplassamme, että emme enää tietäisi, mitä kaduilla tapahtuu? Se jos mikä on riski, ja pelkästään inhimillistä perua. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Savon Sanomien toimituspäällikkö Riitta Raatikainen. ” Poikkeustilanteissa yritysten on satsattava jatkuvuuteen. Jos järjestelmä kaatuu, se palautetaan henkiin. Jos ihmiset kaatuvat, heidän panoksensa korvataan tavalla tai toisella.” Ihminen on riski Säätiöt pelastamaan tutkivaa journalismia? dysvalloissa yleishyödyllisesti rahoitettuihin tutkivan journalismin keskuksiin. Tarkoitus oli luoda säätiörahoitteinen tutkivan journalismin keskus. Hanke oli tekijöiden mukaan pitkällä. Se kaatui viime kesänä rahoituksen kokoamiseen – ja on toistaiseksi jäissä. Malli olisi muistuttanut Correctivia: tutkivaa journalismia olisi tehty yhdessä kaupallisten välineiden kanssa. Suomalaisen idean taustalla oli sama huoli kuin kansainvälisten vastaavien toimijoiden: koska kaupallisella medialla ei ole riittävästi resursseja tehdä tutkivaa journalismia, sitä voisi tehdä yleishyödyllisten säätiöiden varoin. ” Lehtien ei tarvitse maksaa juttujemme julkaisusta. Riittää, että meistä kerrotaan.” nopeimmat ja hitaimmat elävät Correctivin Daniel Drepper uskoo, että tulevaisuudessa tutkivalle journalismille riittää rahoittajia. Hän mainitsee esimerkkinä ranskalaisen Mediapartin (Mediapart.fr), joka tekee tutkivaa verkkojulkaisua tilausmaksuin. – Yhdysvalloissa ja Ranskassa tutkiva journalismi käytännössä katosi kaupallisista medioista. Siksi syntyi kysyntää uusille tavoille tehdä sitä. – Jatkossa pitää olla joko nopein tai sitten kattavin, definitiivisin. Moni yrittää olla nopein. Harva toistaiseksi yrittää olla definitiivinen. Hän uskoo, että kaikki välimuodot tulevat häviämään. Ihmiset haluavat maksaa joko nopeudesta tai perusteellisuudesta. Pitää vain saada ihmiset vakuuttumaan tutkivan journalismin tarpeellisuudesta. – Voi olla, että vielä ei vain ole sen aika. Meillä Saksassa on vahva yleisradiopalvelu. Mutta yhtä useampi on sitä mieltä, että julkinen palvelu käyttää liikaa resursseja viihteeseen, liian vähän journalismiin. Heikki Valkama
• AjAnkohtAistA 6 SuomenLehdistö 3/2016 ” Valitettavasti katsojien palaute on usein ’Näytä tissit’ -tasoa.” Periscopessa äitiyspakkauksen sisältöä, Oulun yliopisto markkinoi opiskelumahdollisuuksia. Poliisi ja eduskunta ovat tehneet omia testejään live-videoilla. Yksi PeriscoPe-Pioneereista on Ylen tv-toimittaja Salla Vuorikoski, joka aloitti omatoimiset Periscope-kokeilut viime syksynä työskennellessään MTV:ssä. Vuorikoski nappaa käytävältä periskooppiinsa jonkun työkaverinsa ja ryhtyy höpöttelemään. Pelkästä hölinästä ei kuitenkaan ole kyse. – Pitää olla aina jokin uutistyöhön liittyvä aihe tai teema, mistä puhutaan. En jaksa kuunnella, kun joku puhuu jostain varpaankynsistä, Vuorikoski sanoo. Vuorikosken mielestä Periscope tuo toimittajalle monia hyötyjä. Hän tuntee tulevansa näin lähemmäs yleisöä ja saavansa siksi paljon juttuvinkkejä sosiaalisen median välityksellä. – Periscope-lähetyksiä on kiva tehdä, vaikka katsojia voi olla vain muutamia kymmeniä tai satoja. Vuorikoski huomauttaa, että Periscopessakin pitää pyrkiä mahdollisimman laadukkaaseen lopputulokseen. – Äänen pitää kuulua kunnolla, eikä ihminen saa heilua. On kuitenkin hyväksyttävä se, että välillä käsi puutuu ja pitää vaihtaa kuvauskättä. toimittajat kokeilevat nyt innokkaasti Periscope-sovellusta. Twitterin vuosi sitten avaamalla sosiaalisella suoratoistopalvelulla voi lähettää reaaliaikaista ja vuorovaikutteista video-ohjelmaa älypuhelimella. Uutistapahtumissa Periscopea on käytetty muun muassa Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkien kuvaamisessa. Poikkeustilanteissa amatöörienkin live-videot voivat kiinnostaa suurta yleisöä. Eräs tavallinen Ranskan kansalainen sai Periscope-lähetykselleen yli 10 000 katsojaa Pariisin tapahtumien aikaan viime syksynä. Helsingin Sanomissa Periscopea on kokeiltu esimerkiksi meteorologin sääennustuksissa silloin, kun on ollut luvassa poikkeuksellista säätä. Iltalehti esitti itsenäisyyspäivän mielenosoituksia suorana Periscope-sovelluksella. Katsojat kyselivät toimittajalta kysymyksiä ja pyysivät haastattelemaan joitakin henkilöitä. Periscopea ovat kokeilleet myös yritykset, kuten Alko, Finnair, Veikkaus ja OP-ryhmä. Kela on esitellyt Kaikki kohisevat nyt Periscope-lähetyksistä. Onko uudesta välineestä hyötyä toimitustyössä? Periskooppi pystyyn! Ylen tv-toimittajan Salla Vuorikosken mielestä Periscope-lähetysten tekemisestä on toimittajalle hyötyä. Niitä tekemällä pääsee lähemmäs yleisöä ja saa juttuvinkkejä. Jututettavana ajankohtaisja featuretiimin esimies Jussi Eronen. PääkauPunkiseudun seurakuntien yhteisen verkkomedian Valomerkin toimituksessa Periscopella on tehty teasereita tulevista jutuista. Tuottaja Jan Ahosen mukaan lähetyksillä on ollut yleisöä noin sata, mutta kokeiluvaiheessa ei tuijoteta yleisöä vaan käyttökokemuksia. Ahonen kertoo, että vuorovaikutuksesta yleisön kanssa on tähän mennessä opittu muun muassa se, että Periscopessa ei pidä olla liian vakava ja uusia lähetyksen katsojia kannattaa mahdollisuuksien mukaan huomioida ja vastata heidän kommentteihinsa. – Valitettavasti katsojien palaute on usein ’Näytä tissit’ -tasoa. Hyvää on kuitenkin se, että oman asiansa kiinnostavuuden näkee Periscopen seuraajamääränä reaaliajassa. Toisaalta siitä luvusta näkee myös väistämättä senkin, jos lähetys ei kiinnosta ketään. Ilta-Sanomien toimittaja Pasi Jaakkonen kertoo omien Periscope-kokeilujensa olevan lähinnä ”yksityishenkilön haparoivia tutustumismatkoja uuteen julkaisukanavaan”. – Periscope voi kenties toimia sisäänheittoalustana lehden muihin digisisältöihin. Tätä kokeiltiin IS:n Simo Häyhä -historialehden yhteydessä. Studiokeskustelua muistuttanut teemakeskustelu jaettiin Periscopen välityksellä ja vasta tämän jälkeen video nähtiin muualla lehdessä. Pasi Kivioja Jaani Lampinen Kurkistusikkuna maailmaan > Sovelluskaupasta ladattava periscope on ilmainen, eikä ohjelman lähettämiseen tarvita kuin yksi ihminen, jolla on älypuhelin. > Sovelluksessa on maailmankartta, josta näkee, missä päin maailmaa on videolähetyksiä käynnissä. Katsojat voivat kommentoida lähetyksiä, jos ominaisuutta ei ole kytketty pois päältä. > Lähetyksiä voi katsoa periscopesovelluksesta tai netistä 24 tuntia julkaisun jälkeen, jonka jälkeen ne häviävät. Katseluun ei tarvita omaa periscope-tiliä. > Voi olla, että kaikki toimitukset eivät ehdi periscopen kelkkaan, jos kaikille käyttäjille tänä vuonna avautuva Facebookin Live-palvelu jyrää periscopen alleen. myös Google on tiettävästi kehittämässä livevideosovellusta. Kokeiluja kannattaa silti tehdä, sillä live-videoille on kysyntää.
• AjAnkohtAistA itsenäisesti, ja juttujen kieliasut hiottiin opettajien kanssa. Suosituimpia aiheita olivat sosiaalinen media, maahanmuutto, kesätyöt ja harrastukset. – Itselleni tärkein osa oli se, että saimme käydä nuorten kanssa läpi journalismia ja sen arvomaailmaa. Oli hienoa nähdä heidän silmissään se oivallus ja innostus, Hirvisaari sanoo. Vastaava projekti toteutetaan myös ensi vuonna. Noora Autio SuomenLehdistö 3/2016 7 m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu IL Plus kurkistaa pintaa syvemmälle Leia Median opit Leia Media kehitti pitkään e-paperia eli sähköistä lukulaitetta, joka oli tarkoitettu Iltalehti avasi huhtikuussa maksullisen IL Plus -verkkopalvelun. Miksi aloitte julkaista verkossa myös maksullista sisältöä, kustantaja Kari Kivelä? Halusimme laajentaa maksullista näköislehteä tällaiseksi palveluksi, jossa samalla kuukausimaksulla (8,90 e) saa näköislehden lisäksi syventäviä erikoissisältöjä. Painopisteemme on silti edelleen ilmaista sisältöä tarjoavassa, mainosrahoitteisessa Iltalehti.fi-sivustossa, joka säilyy ennallaan. IL Plus -palvelu on suunnattu etupäässä runsaasti mediaa kuluttavalle ryhmälle. Meiltä kysellään myös aika paljon jo printissä ilmestyneitä laajempia juttukokonaisuuksia. Osa Plussan sisällöistä voikin olla printtilehdessä tai erikoislehdissämme julkaistuja tai julkaistavia artikkeleja. Odotamme Plussalle kolmen vuoden sisällä kymmeniätuhansia tilaajia. Noora Autio sanomalehden lukemiseen. Siinä nähtiin potentiaalia esimerkiksi haja-asutusalueiden jakeluongelmien ratkaisemiseksi. Mitä e-paperille tapahtui, teknologiajohtaja Valtteri Halla? Hanke herätti laajaa kiinnostusta, ja myyntityötä tehtiin sanomalehtikustantajille ympäri maailman. Helsingin Sanomien pilottiprojektia lukuun ottamatta merkittäviä kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Kenttäpilotin tulokset vuonna 2014 olivat positiivisia, mutteivät riittävän positiivisia. Iso joukko käyttäjistä koki palvelun hyödylliseksi ja oli valmis maksamaan siitä jotain sanomalehtitilaukseen verrattavaa. Toisaalta moni ei innostunut. Suurin ongelma oli sähkömustenäytön laatu – hidas selattavuus, heikko kontrasti ja värit. Tämän jälkeen Tekes hylkäsi Leia Median tuotekehityslainahakemuksen. Sen ja saatujen sijoitusten turvin oli tarkoitus kehittää uusi ohuempi ja kevyempi versio. Viime vuonna haimme palveluratkaisua, joka olisi toteutettavissa kaupallisella tabletilla ja siten halvemmalla ilman omaa laitekehitystä. Tätä pilotoitiin onnistuneesti Hämeen Sanomien kanssa. Leia Media haettiin kuitenkin konkurssiin vuoden lopulla, koska varmistuneita asiakassuhteita ei ollut. Kehitämme palvelua edelleen. Ihmiset kaipaavat tämänkaltaista helppoa ratkaisua, jossa digitaalinen sanomalehti on koko ajan käyttövalmiina ilman sovellusten asentamisia, rekisteröitymisiä ja kirjautumisia. Noora Autio kaksi lieksalaista peruskoululuokkaa on myynyt helmikuusta alkaen Lieksan Lehden tilauksia kerätäkseen rahaa luokkaretkiinsä. Viidennen ja seitsemännen luokan oppilaat saavat 70 euron hintaisesta puolen vuoden tilauksesta 25 euron palkkion. Lisäksi luokat myivät Lieksan Lehden markkinointipäivässä paikallisten yrittäjien tuotteita, esimerkiksi koruja, kirjoja, leipomotuotteita ja kauneuskeskuksen lahjakortteja. Myös niistä meni tietty osuus oppilaiden retkikassaan. Taustalla on päätoimittaja Marja Mölsän lanseeraama Komppania kaupparatsuja -kampanja, jonka ideana on tukea oman paikkakunnan liiketoimintaa. Kampanjan teemana on: Nähdään hyvää lähellä, tehdään hyvää yhdessä. Mölsän mielestä on väärin, että joka vuosi omalta paikkakunnalta soljuu jopa kymmeniä tuhansia euroja muualle, kun luokkaretkija leirikouluvaroja keräävät koululuokat myyvät valtakunnallisten firmojen tuontitavaraa. Samaan aikaan paiKoululaiset myyvät paikallislehden tilauksia Hauhon Yhtenäiskoulun oppilaat pohtivat ryhmissä juttuaiheita. Kukin ryhmä tuotti yhden artikkelin kuvineen. Luokat saavat tilaustuloista lähes kolmanneksen. Lisäksi Lieksan Lehti otti oppilaat omaan markkinointitapahtumaansa kauppaamaan paikallisia tuotteita. Yhdeksän koululuokkaa pääsi tekemään sisältöä paikallislehtiin. Nuorten näköiset lehdet Paikallislehdet Keski-Häme ja Hämeenkulma keräsivät jopa reilut 140 oppilasta kirjoittamaan juttuja ja kuvaamaan paikallislehtien erikoisnumeroihin. Mukana oli yhteensä yhdeksän eri luokkaa alueen yläkouluista ja lukiosta. – Tavoitteenamme oli luoda kiinteä yhteys kouluihin: saada oppilaat tuottamaan sisältöä, kehittää heidän medialukutaitoaan ja samalla houkutella heitä paikallislehden käyttäjiksi ja kenties myöhemminkin sisällön tuottajiksi, Keski-Hämeen päätoimittaja Esa Joensuu kertoo. Projektin käytännön toteutusta koordinoi uutistuottaja Merja Hirvisaari. Hänen lisäkseen muutkin toimittajat auttoivat ryhmiä aihevalinnoissa ja kuljettivat haastatteluihin. Itse toimitustyön koululaiset tekivät ”Oli hienoa nähdä se oivallus ja innostus.” KeSKi-hämeen KouLuLaiStoimittaJat martti heiKKinen Leia Median tabletille kehittämän palvelun ideana on, että lehti on helposti saatavilla. Keskuskoulun 5B-luokka on valmistanut näyttävän banderollin Lieksan Lehden levikkimyynnin tueksi. Sitä esittelevät oppilaat Jenni Ruokolainen (vas.), Eetu Vartiainen ja Nella Lehto (oik.). Päätoimittaja Marja Mölsä pistäytyi tervehtimässä oppilaita. kallisten kauppojen hyllyt notkuvat samoja tuotteita. Mölsä kertoo saaneensa idean kampanjaan Pohjois-Karjalan maakuntaliiton uudenvuoden vastaanotolla. Juhlapuhuja Johanna Rinnekari kertoi, kuinka yksi Liperin alakoulun luokka oli kerännyt 5 000 euron leirikoulupotin myymällä lähiruokaa. – Ajatus oli minusta loistava. Mietin, että se on laajennettavissa koskemaan muutakin elinkeinoelämää ja yritystoimintaa ja että lehti voisi olla tällaisessa avainroolissa. lieksan lehti pyrkii Mölsän mukaan nimenomaan ”tuuppaamaan” yritysmaailmaa ja kouluja lähemmäksi toisiaan ja sitä kautta tulokselliseen, koko paikkakuntaa hyödyttävään yhteistyöhön. Kampanja onkin saanut kiittävän vastaanoton. Jo nyt yritykset ja koululuokat suunnittelevat keskenään uusia myyntipäiviä. Myös paikalliset yrittäjäjärjestöt ovat tarjonneet luokille apua yhteistyökumppaneiden löytämisessä. – Me olemme täällä ihan täpinöissämme. Olemme saaneet paljon hyvää palautetta lukijoilta ja etenkin yrityksiltä. Puolen vuoden tilauksiakin on tällä hetkellä jo 18 kappaletta. Meistä se on hurja määrä, kun ajattelee, miten hankalaa on myydä paikallislehteä paikkakunnalla, jossa olettaisi kaikkien jo lukevan sitä entuudestaan. Tämä kevään kampanja kestää toukokuun puoliväliin saakka. Syksyllä toiminta jatkuu samalla konseptilla kahden uuden koululuokan kanssa. Noora Autio Leia median haVainneKuVa
• taustat 8 SuomenLehdistö 3/2016 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen SuSan Duinhoven puhuu paljon käsillään. Hän istuu maanantai-iltapäivänä kokoushuoneessa Sanomatalossa ja kertoo työpäivästään. Se kestää kymmenen–yksitoista tuntia, minkä jälkeen hän menee Sanomatalon ”oikein mukavalle kuntosalille” treenaamaan ehkä tunniksi. Tilanne ei ole mahdoton, sillä aiemmin urallaan hän on tehnyt pidempiäkin päiviä. Sitä paitsi kokonaisuutta tasapainottaa se, että Hollannissa työmatkoihin saattoi kulua tunti suuntaansa, kun täällä voi lähteä asunnolta seitsemältä ja aloittaa työt vartin yli. – Voi mennä kotiin, tehdä jotain muuta, vaikka kokata, ja sitten taas Sanoman toimitus­ johtaja Susan Duinhoven vetoaa asemansa sijaan faktoihin. Keskusteleva muutosjohtaja jatkaa työntekoa. Se on rentouttavampaa kuin että työskentelee oikein kovaa, jotta pääsisi sen jälkeen kotiin. Duinhoven aloitti Sanoman toimitusjohtajana viime vuoden lokakuussa ja hallituksessa puoli vuotta sitä ennen. Hän ei ole ehtinyt vielä täysin tottua Suomeen, vaan löytää maasta yhä erilaisia puolia, mikä on osa uuteen paikkaan asettumisen viehätystä. Vaikka hän tunsi Sanoman, yhtiön asema Suomen mediamarkkinoilla hämmästytti: sillä on sekä arvostusta että merkittävä markkina-asema. Silti tai juuri siksi yritys on myöhässä muutoksen kanssa. – Sitä luulee olevansa liian suuri voidakseen epäonnistua, vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana on huomattu, ettei sellaista yritystä olekaan. eDelliSen toimituSjohtajan Har­ ri­Pekka Kaukosen aikana keksitty One Sanoma -ajattelu on saanut väistyä. Nykyään yhtiö toimii kolmena yksikkönä: Suomi, Belgia-Hollanti ja oppimateriaalit. Muutos näkyy myös siinä, että digitaaliset palvelut – Oikotiet ja vastaavat – eivät enää toimi itsenäisesti, vaan kuuluvat nykyisin kunkin maan yksikköön. Hollannissa muutos hoidettiin nopeasti, niin nopeasti, että sitä kuvailtiin sotilasoperaatiotermein. Perimmiltään kolme yksikköä ovat erillisiä siksi, että Duinhoven tahtoo toiminnan olevan asiakaslähtöistä ja näillä yksiköillä on erilaiset asiakkaat: Keski-Euroopassa Sanoma on aikakauslehtija tv-bisneksessä, Suomessa se on myös sanomalehtitalo, ja oppimateriaaleja myydään ensisijaisesti opettajille. – Aina ei tarvitse kysellä, miten tämä on hoidettu Hollannissa. Se saattaa olla kiinnostavaa, mutta mietitään ensin, mikä on parasta suomalaisille asiakkaillemme. Yhden eron maiden välillä, siis Sanoman sisällä, hän keksii. Hollannissa on jo reagoitu kustannuspaineisiin, kun täällä on köllötelty ison markkina-aseman suojissa. Sanavalinta on tarkka: Duinhoven ei sano, että Suomessa olisi tarvetta säästökuurille tai kulujen leikkaamiselle, vaan hän puhuu cost innovationista, kustannusinnovaatioista. Miten sellaisia innovaatioita sitten löydetään? Pohtimalla asiaa loogisesti yhdessä. Tästä päästäänkin Duinhovenin johtamistyyliin, jota voisi luonnehtia analyyttiseksi, faktoihin perustuvaksi. Faktoista kun voi Duinhovenin mukaan väitellä, toisin kuin mielipiteistä. Mikäli mentäisiin auktoriteetti edellä, äänekkäin henkilö saisi tahtonsa läpi. Jos työntekijät vetoavat siihen, että asiat on aina tehty näin, Duinhoven kävelee fläppitaululle ja kirjoittaa siihen kaikki vaihtoehdot. Niitä punnitaan huolellisesti, valitaan paras vaihtoehto ja pysytään siinä. Hän kertoo nähneensä tilanteita,
• taustat AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 3/2016 9 Keskusteleva muutosjohtaja joissa osallistujista on ollut kamalan kiva debatoida asiasta, mutta päätöksentekoa on vältelty. Duinhovenin metodilla päädytään selkeään lopputulokseen, ja se on helppo perustella muille, koska päätös perustuu faktoihin. Se on helpompi selittää myös sellaisille, joihin päätös vaikuttaa negatiivisesti, koska he voivat ymmärtää taustalla vaikuttavan logiikan. – Lopputuloksesta ei tarvitse pitää, mutta siinä on tietty reiluus. niin, hän on muutosjohtaja. Muutos on kiinnostanut häntä pitkään, oli kyseessä sitten yksittäinen projekti tai koko yritystä koskeva uudistus. Sanomaa ennen hän oli hollantilaikuka? Susan Duinhoven, 50, on Sanoman toimitusjohtaja ja koulutukseltaan kemian tohtori. Hän harrastaa kuntoilua, purjehtimista ja on ehtinyt opetella hiihtoakin. Ennen Sanomaa hän työskenteli hollantilaisen Koninklijke Wegener -sanomalehtikustantamon toimitusjohtajana 2013– 2015, matkatoimisto Thomas Cookin johtotehtävissä 2010–2013 sekä Valittujen Palojen maajohtajana Benelux-alueella 2008–2010. Puntari > Keittiössä kokki vai kemisti? En ajattele ruoanlaittoa kemiana. Kiinnostavaa on, että aloitetaan raakamateriaaleista ja tehdään niistä jotain enemmän kuin pelkkä osastensa summa. > Hesari: digi vai printti? Ennustaminen on erittäin vaikeaa. Taisin sanoa vuonna 2001, että matkatoimistoja ei enää ole olemassa viiden vuoden päästä. Painettuun sanomalehteen tottuneille ihmisille tuskin on sitä parempaa tuotetta. Mutta miten saamme siitä kustannustehokasta toimintaa Suomessa? > Kotimaiset vai kansainväliset mediatalot? Uskon, että kotimaiset säilyvät. Se ei johdu vain kielestä, vaan myös perspektiivistä, joka eroaa saksalaisen tai britin perspektiivistä. Media on myös kansallisen identiteettimme ydin. Siksi on tärkeää, että arvostamme sitä emmekä luovu siitä – ettemme kaikki katso maailmaa amerikkalaisesta perspektiivistä. VE Sa La iT in En Susan Duinhovenin Sanomassa kaikkea ei tarvitse tehdä jokaisessa maassa samalla tavalla. ” Sitä luulee olevansa liian suuri voidakseen epäonnistua.” sen Koninklijke Wegener -sanomalehtikustantamon toimitusjohtaja. Se myytiin viime vuoden helmikuussa De Persgroep Nederlandille. – On hyvä myös muuttua itse, oppia uusia asioita nopeasti. Ihmisten luontainen taipumus on pitää muutosta pelottavana. Joten kysytään muutoksesta. Mitä Sanoman aikakauslehdille tapah tuu? Duinhoven selittää, että Hollannin aikakauslehtien myymisessä ei ollut kyse yrityksen trimmaamisesta myyntikuntoon. Sitä paitsi se tehtiin ennen kuin hän aloitti toimitusjohtajana. Myynnillä haettiin hyvää puolustusasemaa, sillä jos levittää voimansa liian laajalle, siitä seuraa ongelmia markkinatilanteen kiristyessä. Voisiko yhtiö myydä loputkin aikakauslehdet? – Tiettyyn pisteeseen asti kaikkea voidaan harkita. Onko se loogista tai todennäköistä? Luultavasti ei. Mutta ei ole aiheita, joista emme keskustelisi. Olli Sulopuisto Hesarin Lasten uutiset selittävät maailmaa helSingin Sanomien printtilehdessä on alettu julkaista kerran viikossa Lasten uutiset -aukeamaa, joka on suunnattu 6–12-vuotiaille. Lisäksi HSTV:ssä voi perjantaisin katsoa Lasten uutiset -lähetyksen, ja verkkoon (HS.fi/lastenuutiset) juttuja tehdään koko ajan. Päätoimittaja Päivi Anttikosken mukaan Lasten uutisten on tarkoitus paikata se aukko, että Suomessa ei alakouluikäisille lapsille ole ollut tarjolla omia uutisia. Muissa Pohjoismaissa tämäntyyppistä sisältöä tuottavat sekä yleisradioyhtiöt että isot sanomalehdet. – Lapset ovat jatkuvasti aika rajujenkin uutisten ympäröiminä. Haluamme auttaa heitä ymmärtämään, mitä asiat tarkoittavat ja mitkä ovat niiden syyt. Lasten uutisiin palkattiin tuottajaksi Fanny Fröman. Hänen lisäkseen uutisia tekevät Haaga-Helia ammattikorkeakoulun toimitusharjoittelija Maija Liikkanen ja ennen kaikkea myös lapset. Noora Autio Keskisuomalaisen tabloidi poiki tilauksia maaliSkuuSSa pienempään sivukokoon siirtynyt Keskisuomalainen on onnistunut saamaan tabloidikampanjallaan jopa muutamia tuhansia uusia tilauksia, kertoo varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Peruutuksia sen sijaan on tullut vain parisenkymmentä. Pasasen mukaan tabloiditilausten myynti aloitettiin kaksi viikkoa ennen formaattimuutosta. – Asetimme tavoitteeksi, että kun uusi lehti ilmestyy, kaikki keskisuomalaiset saavat sen käsiinsä. Ilmestymispäivänä meillä oli peittojakelu Keski-Suomessa. Seuraavina päivinä Jyväskylän Ladun talkoolaiset jakoivat lehteä eri puolilla Jyväskylää muun muassa bussipysäkeillä aamuliikenteessä. Samaan aikaan Keskisuomalaisen kanssa tabloidiin siirtyivät myös Savon Sanomat, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat. Noora Autio Meidän juttu opettaa vastuullista sanankäyttöä itSe tekeminen on hyvä tapa oppia median toimintatapoja ja vastuullista sanankäyttöä. Tähän ajatukseen perustuu Sanomalehtien Liiton tuleva lasten ja nuorten verkkosanomalehti Meidän juttu, johon koululaiset tekevät juttuja oikeista yhteiskunnallisista asioista. – Haluamme kehittää mediakasvatustyötä lapsia ja nuoria osallistavampaan suuntaan etenkin nyt kun mediaympäristö ja keskustelukulttuuri ovat muuttuneet. Itse tutkimalla ja tekemällä koululaiset oppivat, mitä voi sanoa ja julkaista, kertoo verkkosanomalehden päätoimittaja Piia Hietamäki. Meidän juttu on osa virallista Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Verkkolehti julkaistaan vuoden 2017 alussa, ja se on toiminnassa koko Suomen juhlavuoden. Noora Autio Kaleva laajentaa painotoimintaansa kaleva-konSerniin kuuluva painoyhtiö Erweko Oy on ostanut oululaisen Joutsen Median Painotalo Oy:n. Samalla Joutsen Median aikakauslehtien painaminen siirtyy Erwekolle. Tämä on jatkoa Kaleva-konsernin painotoiminnan laajentamiselle. – Nyt toteutuneella kaupalla saimme kasvatettua edelleen liikevaihtoamme ja hankittua uusia asiakkaita. Yhdistimme voimat ostamalla parhaan kilpailijamme. Näin meillä on selvä markkinajohtajuus Pohjois-Suomessa, Kalevan toimitusjohtaja Jukka Haapalai­ nen sanoo. Noora Autio m ed ia no st o ”Valeja vihasivustojen kirjoittajat (--) laativat myös mitä mielikuvituksellisempia vaihtoehtoisia selityksiä perinteisessä mediassa julkaistuille uutisjutuille ja haastatteluille.” Johanna Vehkoo Ylen Valheenpaljastajassa ”Kokeilematta ja riskejä ottamatta uutta bisnestä ei ainakaan synny.” Pauli Aalto-Setälä Aller Median Wau.fi-sivustolla > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste Fanny Fröman haastattelee Meri Lehtosta ja Sissi Sarvamaata Lasten uutisiin. SaMi KEro Ta LEn TU M
• 10 SuomenLehdistö 3/2016 taustat Isojen konsernien paikallis­ lehdetkin siirtyvät maksuurin taakse. ”Ilmaisen sisällön aika on nyt ohi”, sanoo Alma Aluemedian Kari Juutilainen. Valintojen maailma Teksti: Janne Arola Kuvat: Petri Blomqvist Suome n Leh dis tö n S e L v i t y S Sisä-Suomen Lehti on mukana Keskisuomalaisen Keski-Suomessa ilmestyvien lehtien yhteisessä maksumuurissa. Tuottaja Salla Norontaus ja päätoimittaja Sami Rahkonen huolehtivat, että verkkoon tehdään joka päivä uusia juttuja.
• SuomenLehdistö 3/2016 11 taustat Valintojen maailma
• 12 SuomenLehdistö 3/2016 S isä-Suomen Lehden vt. päätoimittaja Sami Rahkoselle paikallislehden pyörittäminen on kuin Kummeli-sketsistä: valintojen maailma. Toisaalta pitäisi suojella paperilehteä, joka tuo ylivoimaisen enemmistön tuloista. Toisaalta pitäisi olla mukana digitalisoituvassa mediamaailmassa ja tarjota lukijoille palvelua internetissä, joka mahdollisesti tulevaisuudessa nousee merkittäväksi tulonlähteeksi. Äänekoskella ilmestyvässä Sisä-Suomen Lehdessä eli Sisiksessä on linjattu, että ainakaan vielä paperilehden varpaille ei astuta. Maksullisille verkkosivuille tehdään lähinnä materiaalia, jota on netissä saatavilla myös ilmaiseksi. Siis esimerkiksi onnettomuusja tapahtumauutisia sekä tiedotteiden pohjalta tehtyjä juttuja. Sisiksellä on ollut omat säännöllisesti päivitettävät verkkosivut vasta reilun vuoden. – Tavoitteena on lyödä läpi ajatus, että verkko on oma lehtensä, ja sieltä saa nopeasti paikallisia aiheita. Paperilehden aineisto taas on pureskellumpaa ja kootumpaa, Rahkonen sanoo. – Jos hoidamme hommamme hyvin, ehkä lukijoiden maksuvalmiuskin kasvaa. Keskisuomalaisella yhteinen maksumuuri Sisä-Suomen Lehti on mukana sanomalehti Keskisuomalaisen ja konsernin Keski-Suomessa ilmestyvien paikallislehtien yhteisessä maksumuurissa. Paikallislehdet ovat verkossa ikään kuin päälehti Keskisuomalaisen osastoja. Koko Ksml.fi-verkkopalvelusta saa lukea ilmaiseksi yhteensä viisi juttua viikossa. Sisiksen lisäksi paikallislehtiin kuuluvat Viitasaaren Seutu, Laukaa-Konnevesi, saarijärveläinen Sampo, Karstulassa ja lähikunnissa ilmestyvä Viispiikkinen sekä Hankasalmen Sanomat. Paikallislehdillä on mahdollisuus laittaa juttujaan myös niin sanotun kovan maksumuurin taakse, kertoo Keskisuomalaisen sähköisten sisältöjen tuottaja Ville Grahn. Ne jutut eivät nouse Ksml.fi:n etusivulle, vaan näkyvät vain paikallislehden omille digitilaajille. Ennen maksumuurimallia Keskisuomalaisen paikallislehtien verkkosisältö oli ohutta ja harvinaista. – Nyt pyritään siihen, että paikallislehdetkin toimisivat verkossa seitsemänä päivänä viikossa, Grahn sanoo. Esimerkiksi Sisä-Suomen Lehdessä se näkyy niin, että toimitus tekee arkisin vähintään kaksi ja viikonloppuisin vähintään yhden verkkojutun joka päivä. Maakuntalehden ja paikallislehtien yhteinen maksumuuri tuo synergiaetuja: Keskisuomalaisen verkkotoimitus tekee uutisia maakunnasta silloinkin, kun paikallislehden toimittajat eivät ole töissä. Jos esimerkiksi Äänekoskella tapahtuu vakava liikenneonnettomuus keskellä yötä, uutinen löytyy nopeasti myös Sisiksen verkkosivuilta. Ja kun paikallislehti tekee alueeltaan uutisia mittaroidun maksumuurin taakse, ne näkyvät myös Ksml.fi:n lukijoille ja niitä voidaan tarvittaessa nostaa palvelun etusivulle. Yhtiö hakee mallilla ”win-win-tilannetta”, kuvailee Grahn. Hänen mukaansa myös konsernin tytäryhtiön Savon Median paikallislehdissä on suunniteltu samantyyppiseen malliin siirtymistä. Päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Alman paikallislehdet kovan muurin taakse Keskisuomalainen-konsernia pidemmälle maksumuurikehityksessä on edennyt Alma Media, jonka kustantamista 14 paikallislehdestä viimeisetkin siirtyvät kovan maksumuurin taakse toukokuun loppuun mennessä. Niiden verkkosivuilla ei siis ole enää lainkaan ilmaista sisältöä. Juttuja pääsee lukemaan vain hankkimalla digitilauksen, jonka voi ostaa paperilehden kylkiäisenä tai erikseen. Alma Aluemedian johtaja Kari Juutilainen sanoo suoraan, että ilmaisen sisällön aika on nyt ohi myös paikallislehdissä. – Paikallislehdillä on uniikkia aineistoa, jota ei saa muualta. Enää ei palvella vapaamatkustajia, vaan maksavia asiakkaita, hän toteaa. Monilla paikallislehdillä verkkoon tehdyt uutiset ovat aiemmin olleet luettavissa ilmaiseksi tai sitten verkkoon ei juuri ole tehty aineistoa. Nyt tilanne muuttuu. Jatkossa toimituksissakaan ei enää tarvitse entiseen malliin käydä keskustelua siitä, mitä laitetaan verkkoon ja mitä säästetään printtiin. Kovaan maksumuuriin siirtyminen todennäköisesti laskee verkkosivujen kävijämääriä. Juutilaisen mukaan paikallislehtien verkon mainosmyynti on kuitenkin tarkoitus pitää vähintään ennallaan. Lukijoille taas halutaan tarjota entistä parempaa palvelua nykyaikaisilla välineillä. Alman paikallislehtien verkkosivut muuttuvat uudistuksen myötä responsiivisiksi, eli niitä voi lukea millä tahansa päätelaitteella. – Tavoitteena on hankkia pelkällä digitaalisella tuotteella myös uusia asiakkaita, esimerkiksi paikkakunnalta pois muuttaneita. Sähköisessä muodossa lehden titaustat ” Enää ei palvella vapaamatkustajia, vaan maksavia asiakkaita.” Viime syksystä lähtien Sisiksen vt. päätoimittajana toiminut Sami Rahkonen täydentää päivän verkkojuttusuunnitelmaa.
• SuomenLehdistö 3/2016 13 taustat laaminen on suhteellisen edullista, eikä lehteä tarvitse odottaa, Juutilainen sanoo. KPK luottaa kovaan mutta joustavaan Keski-Pohjanmaan Kirjapainonkaan paikallislehtiä ei lueta verkossa ilmaiseksi. Yhtiön seitsemän paikallislehteä tulivat konsernin digipalvelun piiriin vajaa vuosi sitten. Siitä lähtien paikallislehdillä on ollut käytössään kova maksumuuri, eli lukijan on tilattava digipalvelu päästäkseen lukemaan lehtien juttuja verkosta. Kovuuteen on kuitenkin kaksi poikkeusta, kertoo konsernin toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa. Sosiaaliseen mediaan jaettuja juttuja pääsee lukemaan kuka tahansa. Lisäksi KPK:n paikallislehtien verkkosivujen yläosaan on mahdollisuus nostaa yksi ilmaisjuttu kerrallaan. Pihlajamaan mukaan kova maksumuuri on paikallislehdille järkevämpi vaihtoehto kuin mittaroitu malli, jossa saa lukea ilmaiseksi tietyn määrän juttuja tietyssä ajassa. – Se menettäisi äkkiä tehonsa, kun ilmaiseksi olisi saatavilla liian paljon juttuja suhteessa kaikkien juttujen määrään. KPK:n lehdillä on omien verkkosivujensa lisäksi kuitenkin vielä yhteinenkin uutissivusto: kp24.fi. Se on mainosrahoitteinen uutissivusto, jonne toimitukset tuottavat lukijoille ilmaisia uutisia Keski-Pohjanmaan alueelta. KPK:n paikallislehdille verkosta tulevat tulot ovat ”minimaalisia”. Pihlajamaan mukaan verkon rooli on ennen kaikkea tukea printtilehden tilausta, sillä lehtien pelkkien digitilaajien määrä on todella pieni. Jokin aika sitten KPK tarjosi paikallislehtien levikkialueiden ulkopuolella asuville tilaajille alennuksella digitilausta, joka sisältää paikallislehden näköislehden ja muun digitaalisen sisällön. Siitä huolimatta moni tilaaja maksoi lisähintaa saadakseen printtilehden kotiin toimitettuna. Osittain verkkoon panostamattomuus johtuu pienistä resursseista. Esimerkiksi kerran viikossa ilmestyvän ja yhden toimittajan työllistävän lehden on vaikea tuottaa säännöllisesti kiinnostavaa verkkosisältöä. Toinen syy voi olla kilpailun puute: jos paikkakunnalla ei ole muita medioita ja uutiskilpailua, juttuja voi huoletta säästää printtilehteen. Sisä-Suomen Lehti on Keskisuomalaisen paikallislehdeksi siitä harvinaisessa tilanteessa, että sillä on Äänekoskella myös kirittäjä, kahden viikon välein ilmestyvä itsenäinen Äänekosken Kaupunkisanomat, jolla on aktiiviset verkkosivut. Siksikin Sisiksen pitää olla verkossa näkyvästi esillä. Arki on kuitenkin tasapainoilua sen välillä, paljonko pieni toimitus voi verkkoon panostaa. Päätoimittaja Rahkosen ja verkkojutuista vastaavan tuottaja Salla Norontauksen lisäksi lehden toimituksessa on kaksi vakituista toimittajaa. Vielä tällä hetkellä Sisis on siinä vaiheessa, että paikallisia lukijoita lähinnä totutetaan verkkolehden olemassaoloon. Markkinointia tehdään ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa. Parasta mainosta ovat tietysti luetut jutut. Kun Rahkonen viime syksynä – turvapaikanhakijakeskustelun käydessä kuumimmillaan – yhytti joukon Äänekoskelta Jyväskylään kävelleitä irakilaispakolaisia ja teki heistä jutun, kävijäennätykset paukkuivat. Tuolla viikolla Sisiksen verkkosivuilla kävi 93 000 eri kävijää. Yksittäisistä kävijäpiikeistä on kuitenkin pitkä matka siihen, että verkko toisi merkittäviä tuloja lehdelle. – Verkkolehdet kasvattavat koko ajan arvostustaan, ja niitä opitaan lukemaan. Vielä kun ihmiset opetettaisiin maksamaan niistä, niin mielellään tuottaisimme sinne sisältöä, Rahkonen sanoo. Ja tiivistää samalla monen paikallislehden päätoimittajan ja kustantajan ajatukset. ? AAmulehti 1 Alma Media Kustannus Oy x AAmuPosti Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) x etelä-sAimAA Kaakon Viestintä Oy x etelä-suomen sAnomAt Mediatalo ESA Oy x ForssAn lehti Hämeen Sanomat Oy x helsingin sAnomAt Sanoma Media Finland Oy x huFvudstAdsblAdet 2 KSF Media Ab x hämeen sAnomAt Hämeen Sanomat Oy x iisAlmen sAnomAt 3 Savon Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) x ilKKA I-Mediat Oy (Ilkka-Yhtymä Oyj) x itä-sAvo Kaakon Viestintä Oy x KAlevA Kaleva365 Oy x KArjAlAinen Sanomalehti Karjalainen Oy x KesKiPohjAnmAA Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj x KesKisuomAlAinen Keski-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) x KesKi-uusimAA Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) x KouvolAn sAnomAt Kaakon Viestintä Oy x Kymen sAnomAt Kaakon Viestintä Oy x lAPin KAnsA / PohjolAn sAnomAt Alma Media Kustannus Oy x länsi-sAvo Kaakon Viestintä Oy x länsi-suomi 4 Marva Media Oy x PohjAlAinen I-Mediat Oy (Ilkka-Yhtymä Oyj) x sAlon seudun sAnomAt Salon Seudun Sanomat Oy (TS-Yhtymä Oy) x sAtAKunnAn KAnsA Alma Media Kustannus Oy x sAvon sAnomAt Savon Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) x turun sAnomAt Turun Sanomat Oy (TS-Yhtymä Oy) x uusimAA Etelä-Suomen Media Oy (Keskisuomalainen Oyj) x Suome n Leh dis tö n S e L v i t y S 6–7 kertaa viikossa ilmestyvät tilattavat sanomalehdet Freemium mittari Kova muuri ei muuria muuri tulossa 1 Vaihtoi freemium-mallin mittarimalliksi alkuvuonna 2016. 2 Luopui freemium-mallisesta maksumuurista helmikuussa 2016. Juttujen lukeminen vaatii rekisteröitymisen. 3 Lähellä freemium-mallia. 4 Luopui freemium-mallista keväällä 2016. Freemium = Osa journalistisesta sisällöstä on ilmaista, osa maksullista. Esimerkiksi ilmaisella puolella sähkeitä ja maksullisella syventävää aineistoa. mittari = Verkkovierailija saa lukea maksutta tietyn määrän juttuja tietyssä ajassa, esimerkiksi viisi juttua viikossa. Kova muuri = Kaikki journalistiset sisällöt maksullisia. Maksutta luettavissa korkeintaan juttujen alut. Sami Rahkosen mukaan Sisiksen lukijoita vasta totutetaan lehden verkkosivuihin. Kaikki isot eivät siirtyneetkään maksumuureihin suomen lehdistö uutisoi reilu vuosi sitten (SL 1/2015) tekemäänsä kyselyyn perustuen, että ”loputkin seitsemänpäiväiset lehdet siirtävät verkkosisältönsä maksun taakse lähiaikoina”. Tuolloin 19 lehteä ilmoitti maksumuurin olevan tulossa. Nyt huhtikuun puolivälissä kymmenellä seitsemänpäiväisellä lehdellä 27:stä ei silti ollut vieläkään verkkosivuillaan maksullista sisältöä. Kaksi lehteä on jo ehtinyt luopuakin muurista. Oheiseen taulukkoon on koottu lehtikohtainen maksumuuritilanne. – Meillä on nyt sellainen malli, että kuluttaja saa päättää, miten haluaa toimia, Pihlajamaa sanoo. miten verkosta saa tuloja? Sanomalehtien Liiton jäseninä on tällä hetkellä 135 paikallislehteä. Edellä mainittujen konsernien lisäksi muilla paikallislehdillä ei tiettävästi ole maksumuureja – ainakaan vielä. Länsi-Savo-konserniin kuuluvan ESV-Paikallismedioiden toimitusjohtaja Kaija Huuhtanen sanoo, että yhtiön yhdeksällä paikallislehdellä ei ole aikomuksia ottaa käyttöön maksumuureja. Lehtiin tehdään parhaillaan verkkosivu-uudistusta. – Samalla yhdistetään näköislehtien hinnoittelu, joka on ollut kirjavaa, Huuhtanen sanoo. Monilla paikallislehdillä verkkotarjonta on perinteisesti olematonta tai rajoittuu muutamaan lyhyeen uutiseen viikossa.
• 14 SuomenLehdistö 3/2016 Ihmisten edessä Helsingin Sanomien Musta laatikko -esitykset tuovat journalismin Kansallisteatterin näyttämölle. Pääosassa ovat kuitenkin tarinat, eivät journalistit. Tommi Nieminen kertoi mumbailaisessa sairaalassa vuonna 2008 kesken terroristien hyökkäystä syntyneestä tytöstä. Nieminen etsi tytön, kun kävi Mumbaissa viime helmikuussa. – Se, joka kykenee hyvään, kykenee myös pahaan. Katarina Baer lopettaa natsi-isoäidistään kertovan esityksensä kyynelet silmissä, ja kostein silmin istuu myös aplodeeraava yleisö. Toimittaja voi kirjoittaa lehteen henkilökohtaisista asioista, mutta näin lähelle lukijoita ei minkään välineen avulla pääse. Ja toisin päin: lukijoitakin kiinnostaa nähdä, ketkä lehteä tekevät. Tämä on huomattu Sanomatalon Mediatorilla järjestetyissä tapahtumissa, joissa on järjestään ollut tupa täynnä. Sen takia toimittaja Jaakko Lyytinen uskoi alusta asti, että ihmiset olisivat valmiita myös maksamaan siitä, että saavat kuulla toimittajia kertomassa lavalla aiemmin julkaisemattomia tarinoita. – Mitä pidemmälle digitalisoituminen etenee, ja kun journalismikin välillä irtautuu inhimillisestä, sitä tärkeämmäksi yleisölle ja meille itsellemme tulee ihmisten kohtaaminen, Lyytinen sanoo. Alkoi Amerikassa Näyttää siltä, että Lyytinen oli oikeassa. Helsingin Sanomien Mustan laatikon kolme ensimmäistä esitystä, joissa kussakin oli eri esiintyjät, myytiin nopeasti loppuun. Huhtikuun alussa myyntiin tulleiden syyskauden esitysten paikoistakin suurin osa varattiin muutamassa päivässä. Idean äiti on Riikka Haikarainen, joka Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina ollessaan näki Los Angelesissa Pop Up Magazine -esityksen, jossa toimittajat toivat journalismin elävänä näyttämölle. Kiitelty esitys on kiertänyt eri kokoonpanoilla Yhdysvaltoja jo useita vuosia ja täyttää suuria saleja. Sanomataloon palattuaan Haikarainen puhui asiasta Lyytiselle ja Kimmo Norokorvelle, joita ei tarvinnut suostutella. Pian tuottaustat: näin me teemme Teksti: Tuomo Tamminen Kuvat: Sami Kero
• taustat SuomenLehdistö 3/2016 15 Ihmisten edessä m ed ia nk en tä t Tommi Nieminen kertoi mumbailaisessa sairaalassa vuonna 2008 kesken terroristien hyökkäystä syntyneestä tytöstä. Nieminen etsi tytön, kun kävi Mumbaissa viime helmikuussa. xxxx tajakaartiin liittyi myös Tuomas Kaseva. – Isossa yrityksessä on riskinä, että kun joku keksii idean, siitä innostutaan liikaa ja otetaan heti mukaan markkinointi ja myynti ja kaupallistaminen ja kaikki. Me halusimme miettiä konseptin valmiiksi keskenämme, Lyytinen sanoo. Tavoitteena oli aluksi ”kotikutoinen käsityöprojekti”. Jos homma toimii, sitä voidaan kasvattaa, työryhmä ajatteli. Esitykset on videoitu, mutta niitä ei lähetetä suorana nettiin, kaikkia ei ollenkaan. Esitysten intiimiyttä ja ainutkertaisuutta ei haluta uhrata mahdollisimman suurien yleisöjen takia. Esityspaikkana toimivalla Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä on 307 istumapaikkaa. Yleisö pidetään pimennossa Yhdessä Mustan laatikon esityksessä lavalle nousee 10 journalistia, jokaisella aikaa noin 10 minuuttia. Näin kokonaisuuteen saadaan draaman kaarta ja rytminvaihdoksia, vähän kuten sanomalehdessä parhaimmillaan. Joukossa on puhetta, kuvaa ja videota. Esityksen lopuksi ilta jatkuu lämpiössä, jossa yleisö pääsee jututtamaan esiintyjiä. Myöhemmin osa keSällä 2000 työskentelin kesätoimittajana Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksessa. Kerran saimme valokuvaajan kanssa tehtäväksi kävellä Herttoniemestä Vuosaareen ja tehdä reportaasin siitä, mitä matkan varrella näimme. Pitkän kävelyn lopulla edessämme avautui Meri-Rastila. Etäisyyden päästä kerrostalot ja ihmisten liikehdintä niiden liepeillä toivat mieleeni Lego-maailman. Kirjoitin havaintoni juttuun. Seuraavana päivänä psykologiksi itsensä esitellyt nainen soitti minulle ja totesi, että kun kerran minä olin päättänyt tuhota hänen kotikaupunginosansa Meri-Rastilan, hän ottaisi tehtäväkseen tuhota minut. Uhkaus oli niin järjetön, että se huvitti minua enemmän kuin pelotti. Kokeneempi kollega kuitenkin ilmoitti vielä kesän päättäjäisissä, että vika oli ollut minussa. Minulla ei ollut hänen mielestään oikeutta objektifioida ihmisten elämää ja kirjoittaa lehteen omia sattumanvaraisia tulkintojani. SyySkuuSSa 2003 puhuin Journalismin päivässä tarinallisesta journalismista. Esitin ajatuksen siitä, että objektiivisuus on illuusio, jota emme voi toimittajina koskaan täydellisesti saavuttaa. Aika ei ollut kypsä. Sain murskaavaa palautetta. Huhtikuussa 2016 Median ja viestinnän tutkimuksen päivillä Jussi Pullinen Helsingin Sanomista hymähti puhuessaan objektiivisuudesta ? kukapa enää uskoisi, että sitä voisi oikeasti saavuttaa. Kokemuksista, tulkinnoista ja tunteista on tullut journalismin vakiosisältöä. Ehkä kaikki alkoi tavisilmiöstä: ensin taviksen kokemus laitettiin uutisjutun kainaloksi. Nyt taviskokija on saanut asiantuntijan viitan ja päässyt lähteeksi tutkijoiden rinnalle. Professori Esa Väliverronen tiivisti tilanteen: koskaan aiemmin asiantuntjiuus ei ole ollut niin kysyttyä kuin nyt ? eikä koskaan niin kyseenalaistettua kuin nyt. Väliverronen on vastikään julkaissut uuden kirjan Julkinen tiede. Asiantuntijuuden vuotaminen tiedemaailman ulkopuolelle ei ole journalismin kannalta suurin ongelma. Ongelmallisempaa on se, että kun toimittaja käyttää jutussaan lähteinä yhtäältä tutkijaa ja toisaalta kokijaa eikä vertaa näiden kompetenssia eikä luotettavuutta millään tavalla, hän rakentaa valheellista tasapuolisuutta. Tyypillisen hankalia aiheita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos tai ravintosuositukset. ongelman ratkaiSemiSekSi on olemassa yksinkertainen keino: metateksti eli teksti, joka käsittelee tekstiä itseään. Sen avulla kirjoittaja voi esimerkiksi antaa lukuohjeita ja arvottaa eri tiedonlähteiden uskottavuutta. Jälkikäteen ajatellen en kirjoittanut fiksusti, kun vertasin Meri-Rastilan maisemaa Legoihin. Se sattumanvarainen tulkinta ei näet kytkeytynyt suurempaan kokonaisuuteen, vaan jäi irralliseksi heitoksi. Tarina kärsi. Kerroin kuitenkin metatekstin avulla avoimesti, että kyse oli omasta sattumanvaraisesta tulkinnastani, enkä väittänyt kirjoittavani totta. Sen takia olin kertojana luotettavampi kuin se, joka kätkee juttunsa jäljet. Tieteessä tutkijan on kirjoitettava auki, miksi hän on valinnut tietyn aineiston ja metodin. Toimittajilta pitäisi vaatia samaa. ? ” Kun toimittaja käyttää jutussaan lähteinä yhtäältä tutkijaa ja toisaalta kokijaa eikä vertaa näiden luotettavuutta, hän rakentaa valheellista tasapuolisuutta.” Lähteissä on eroja > Jatkuu seuraavalla sivulla. Maria Lassila-Merisalo on journalistisen kirjoittamisen dosentti ja työskentelee projektipäällikkönä Hämeen ammattikorkeakoulussa.
• 16 SuomenLehdistö 3/2016 Vinkit Toimittajasta kuoriutuu esiintyjä 1. OLe OMa iTSeSi, MuTTa äLä KeSKiTy iTSeeSi Esiintyjän tehtävä on aiheen ja kuulijan yhdistäminen. Puhuja on siinä vain sivuosassa. 2. VaLMiSTaudu huOLeLLa ja harjOiTTeLe Mieti ensin, mitä tavoittelet: mitä haluat yleisön muistavan. Mieti puheellesi teema ja kantava johtoajatus. Harjoittele myös ääneen. 3. PaNOSTa aLKuuN Luo yhteys yleisöösi, herätä mielenkiinto asiaasi. Hyvä aloitus syntyy, kun miettii huolella, miksi valitsin juuri tämän aiheen tai tarinan juuri tähän tilaisuuteen. 4. Pidä KuuLijaa KädeSTä Puhu tarinasi rakennetta auki, toista keskeisiä elementtejä. Muista yksityiskohtien merkitys. Älä kiirehdi vaan nautiskele. 5. MieTi LOPPuuN KiTeyTyS Mitä yleisö twiittaisivat puheestasi? Lopeta ytimekkäästi. Loppu saa jäädä kytemään kuulijan mielessä. Lähde: Puhekouluttaja Kaisa Osola, HS:n Mustan laatikon työryhmä esityksistä ilmestyy muodossa tai toisessa myös lehdessä, mutta etukäteen yleisö ei tiedä, mitä saa. Samalla yksi esitys kuitenkin sitoo noin viidentoista journalistin työpanoksen useiden päivien ajaksi. Se on uhraus väkeä viime vuosina moneen otteeseen vähentäneelle Helsingin Sanomillekin. Lipputulot ovat riittäneet vain kutakuinkin tuotannon kulujen peittämiseen. Lyytisen mukaan konseptilla on silti myös taloudellista potentiaalia. Syksyn esitysten hinta nousee 14:sta 24 euroon, ja ohessa olisi mahdollista myydä myös näkyvyyttä yhteistyökumppaneille. Syksyllä sama esitys esitetään useamman kerran. – Alalla, jolla viljellään ehkä liikaakin kriisipuhetta, on tärkeä keksiä ja kokeilla jotain uutta, Lyytinen toteaa. Julkisuushakuisuutta? Kun HS kertoi Mustasta laatikosta nettiuutisessaan tammikuun alussa, jo ensimmäinen kommentoija ehti kysymään: ”Tapahtuma tuo esiin HS:n toimittajien julkisuushakuisuuden. Ei juttua ilman toimittajan kuvaa. Miksi pitäisi tietää miltä toimittaja näyttää.” Asiallinen kommentti, sunnuntaisivujen toimittaja, maaliskuun esityksessä mukana ollut Tommi Nieminen toteaa. Toimittajia todella brändätään ja tuodaan entistä enemmän persoonina esiin. Siinä on hänen mukaansa paljon hyvääkin. – Maailma, jossa minä olen joku virallinen toimittaja, joka edustaa pelkästään Helsingin Sanomia enkä lainkaan omaa itseään, olisi kammottava, Nieminen pohtii. – Mutta hyvän ja huonon henkilökohtaisuuden raja on veteen piirretty. Usein toimittajat ylittävät sen rajan ja menevät huonon, puolinarsistisen henkilökohtaisuuden puolelle, jolloin jutuista puuttuu pointti ja yleinen taso. Mustassa laatikossa pääosa on varattu tarinoille, vaikka lavalla onkin journalisti. Tätä painotti myös esiintyjiä valmentanut puhekouluttaja Kaisa Osola. – Kaisa sanoi, että meidän ainoa tehtävämme lavalla on välittää hyvä tarina ihmisille. Meillä itsellämme ei ole siellä juuri merkitystä. Tuon kun pitää mielessä, se vähentää kiusallisen egotrippailun vaaraa, Nieminen kertoo. Tekijällä on väliä Mutta kyllä jutun kirjoittajallakin on merkitystä, sanoo Inkeri Kivirikko, 66. Hän oli seuraamassa maaliskuun esitystä, jossa Baer, Lyytinen ja Nieminen esiintyivät. Hän ei enää tilaa Helsingin Sanomia, mutta aikanaan katsoi aina, kuka jutun oli tehnyt. – Hyvien kirjoitusten jälkeen seurasin juuri sitä toimittajaa. Mustaa laatikkoa Kivirikko kehuu vuolaasti. – Oli todellakin hienoa kokea, miten toimittaja voi vilpittömästi kiinnostuneena sitoutua johonkin, Kivirikko sanoo. – Tällaisia kannattaisi tehdä enemmänkin, koska tämä nimenomaan herättää luottamusta toimittajiin. Tällainen puhe lämmittää esiintyjien mieltä, sillä luottamus tiedotusvälineisiin ja toimittajiin horjuu, etenkin sosiaalisessa mediassa. Toimittajat ovat salaliittoteorioissa milloin kenenkin käsikassaroita. Vääriä käsityksiä voi Tommi Niemisen mukaan parhaiten purkaa avaamalla toimitustyön arkisia prosesseja yleisölle – kuten Mustassa laatikossa tehdään. – Olen ihan varma, että lukijat arvostavat sitä, jos itseämme häpeilemättä ja avoimesti kerromme, kuinka tämä juttu syntyi. Että yritimme sitäkin ja sitäkin tyyppiä saada mukaan, mutta he löivät luurin korvaan, tai että otin juttuun tällaisen ennakko-oletuksen, koska… Yksin, silti yhdessä Esityksensä jälkeen Katarina Baer käveli kulissien taakse pöllämystyneenä. Hän on kirjoittanut ja puhunut natsi-isovanhemmistaan viime vuosien aikana paljon – esityspäivänä ilmestyi He olivat natseja -kirja. Silti tai sen takia oma tunne reaktio yllätti. Vaikka jokainen esiintyjistä oli lavalla yksin, päällimmäisenä mieleen jäi Baerin mukaan tunne yhdessä tekemisestä. – Lehtityöstä tiedämme, että vaikka se näyttää yksilösuoritukselta, se on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä. Tämä lavalla esiintyminen ja yhteinen estradiprojekti toivat yhteisyyden kokemuksen silti ihan uudelle tasolle, Baer sanoo. ? ” Meidän ainoa tehtävämme lavalla on välittää hyvä tarina ihmisille.” Tuomas Peltomäki käy läpi uutisraportin käsikirjoitusta. Mustassa laatikossa hSTV:n ohjelman aiheena oli donald Trump. Kansallisteatterin maskeeraaja jari Kettunen laittaa Katarina Baerin hiuksia. Oikealla esiintyjäkollega jussi Konttinen. taustat: näin me teemmeteemme xxx
• SuomenLehdistö 3/2016 17 palstat ExprEssEnin vErkkosivusto romanialaisista kerjäläisistä on näyttävä kokonaisuus, jossa on hyödynnetty tekstiä, kuvaa, videota ja tietenkin sosiaalista mediaa. Runsas Därför kommer tiggarna -sivusto taustoittaa monipuolisesti Ruotsissakin tuttua ilmiötä kertomalla olosuhteista Romaniassa ja avaamalla yksilöiden kohtaloita. Se on esimerkki verkkojournalismista, jonka aihe on ajankohtainen, mutta jonka käyttöarvo kestää yli pikaklikkausten. Juttukokonaisuus on tehty ruotsiksi, romaniaksi ja englanniksi. Tämä Expressenin sivusto oli yksi kolmesta tuotannosta, jotka lehti oli saanut mukaan European Digital Media Awards -kilpailun finaaliin. Juttu oli ehdolla parhaaksi uutissivustoksi. Expressen pääsi finaaliin myös sarjoissa, joissa palkittiin lukijoiden osallistamisesta ja parhaasta uutistuotteesta. Jälkimmäisessä ehdolla oli lehden nettitelevisio. Expressenin ohella Ruotsista oli Digital Awards -kilpailun finaalissa Omni parhaan mobiilisovelluksen sarjassa. Jo ennenkin palkittu iOSja Android-sovellus on saanut oman ilmoituksensa mukaan varsin nopeasti jo yli puoli miljoonaa käyttäjää. norjasta vErdEns Gang oli päässyt mukaan kahteen finaalisarjaan kolmella työllä. Sen juttu norjalaisista toisen maailmansodan uhreista oli ehdolla parhaaksi datavisualisoinnin projektiksi, ja lisäksi se oli kahdellakin ehdokkaalla finalistina parhaan ilmoituskampanjan sarjassa. Toinen näistä oli lehden omaa 70-vuotista historiaa esittelevä juttu. Sinällään yksinkertainen toteutus rakentui entisten ja nykyisten toimittajien videohaastatteluista, jotka oli koottu selkeäksi verkkoesitykseksi. Norjasta oli finaalissa myös paikallislehti iTromsø. Sen verkkolehti ei ehkä ole kaikkein innovatiivisinta lajia, mutta sisältö puhuttelee monipuolisesti kohderyhmää. Jo pelkästään etusivu kertoo, että kyseessä on juuri tämän alueen verkkolehti, joka on suunnattu paikalliselle väelle. iTromsø olikin osuvasti ehdolla parhaaksi lukijoiden osallistajaksi. Finaaliin oli yltänyt julkaisuja yhteensä kahdeksasta maasta. Britannialla oli eniten ehdokkuuksia, joskin sekä BBC että The Guardian olivat useamman kilpailusarjan finaalissa. Eniten kilpailun finaalipaikkoja koonnut yksittäinen media oli verkkojournalismistaan pitkään kehuttu The Guardian. Se oli ehdolla parhaaksi verkkojulkaisuksi ja mukana myös neljän muun sarjan finaalissa. BBC oli kunnostautunut verkkovideoissa ja datavisualisoinnissa. saksalaisEt näyttävät osaavan tablettijulkaisemisen, sillä neljästä tämän sarjan finalistista kolme tuli Saksasta. Tämä kategoria oli sikäli erikoinen, että neljästä voittajaehdokkaasta kaksi oli samalta julkaisijalta. Pienehkö ja uudehko saksalainen Docmine on erikoistunut tekemään mobiililaitteille ”videokirjoja” (Videobooks). Dokumenttifilmien suunnalta ponnistava julkaisija oli Digital Awards -kilpailussa mukana dokumentaarisilla henkilökuvillaan Carl Lutzista ja Firedrich Dürrenmatista. Appleja Android-laitteilla toimivat julkaisut ovat komeita näyttöjä digitaalisesta multimediakerronnasta, joka soveltuu oivallisesti erityisesti tablettikäyttöön. Tämän vuoden Digital Awards -kilpailussa ei ollut järjestäjien mukaan yhtään osallistujaa Suomesta. ? Verkko journalismin huippuja naapurimaissa Times irrottautui pikauutiskarusellista Jo riittää , sanoi Lontoon Times pikauutisille. Lehden digipuolen johtaja Alan Hunter korosti Digiday-julkaisussa, etteivät lukijat lue Timesiä pikauutisten vuoksi. Sitä varten ovat BBC ja Twitter. Lehdeltä he hakevat Hunterin mukaan vakuuttavaa raportointia, mielipiteitä ja analyyseja. Niinpä Times päivittää verkkolehtensä nyt kolmesti päivässä: aamulla yhdeksältä, keskipäivällä ja iltapäivällä viideltä. Pikaruoan asemasta toimitus keskittyy aiempaa syvällisempään verkkojournalismiin. Myös Timesin verkkolehden ulkoasu uudistui. Arkisin ja lauantaisin verkkolehti on The Times ja sunnuntaisin The Sunday Times, vaikka kyseessä on sama julkaisu. Lehti on aiempaa selkeämpi, ja mobiilivälineille on erikseen luotu sovellukset, joiden sanotaan toimivan paremmin kuin tavanomaisten responsiivisten versioiden. Blendle-juttukauppa nyt Yhdysvalloissa HollAntilAisläHtöinen Blendle juttukauppa on laajentanut toimintaansa myös Yhdysvaltoihin. Juttukohtaisiin mikromaksuihin perustuva liikeidea on saanut heti alussa mukaansa maan johtavia mediataloja. Blendle-US:ssa sisältöjään myyvät muun muassa New York Times, Wall Street Journal, Huffington Post ja Newsweek. Mikromaksuja ovat kehitelleet muutkin, mutta Poynterin sivuilla kirjoittava Rick edmonds pitää Blendlen vahvuutena pätevää toimintamallia. Maksaminen on vaivatonta ja turvallista, ja palvelussa on käyttäjille artikkeleiden suosittelutoiminto. Lisäksi käyttäjä saa rahansa takaisin, jos jutun sisältö ei olekaan odotusten mukainen. Blokataankin jutut mainosten tieltä MAinosten Esto-ohjElmat ovat jo tuttuja verkkolehdille. Nyt on tehty ohjelma, joka siivoaa verkkojulkaisusta pois jutut ja päästää siten mainokset näyttävästi esille. Epäilemättä kohtalaisella ironialla maustettu sovellus toimii – jos on toimiakseen – vain brittiläisen Birmingham Mailin verkkolehden sisällöille. Tekijät ovat niin ikään birminghamilaisen Paradise Circus -sivuston ylläpitäjiä. He perustelevat sovellusta sillä, että kun juttuja ja muuta joutavaa ei ladata, ilmoitukset latautuvat vikkelämmin. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Tämän vuoden Digital Awards -kilpailussa ei ollut järjestäjien mukaan yhtään osallistujaa Suomesta. Expressen ja Verdens Gang pääsivät kumpikin eurooppalaisen digimediakilpailun finaaliin kolmella tuotannolla. Guardian näyttää edelleen olevan Euroopan verkkojournalismin ykköslehti. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ Ruutukaappaus Expressenin sivuilla julkaistulta Romaniassa kuvatulta videolta, joka on osa romanialaisista kerjäläisistä kertovaa juttukokonaisuutta. Lataamalla sovelluksen saat lopultakin Birmingham Mailin ilman ”sisältöä”.
• palstat 18 SuomenLehdistö 3/2016 Monet organisaatiot ovat vähentäneet perinteistä lehtimainontaa sekä vastaavasti kasvattaneet omaa sisällöntuotantoaan ja perustaneet omia medioita. Sisältömarkkinoinnin, brändijournalismin, sponsoroitujen sisältöjen ja natiivimainonnan kaltaiset markkinoinnin muodot hämärtävät viestinnän, markkinoinnin ja journalismin rajoja. Uusien markkinoinnin muotojen käsiteviidakko ei ole vielä vakiintunut alan ja sen tutkijoiden keskuudessa. Samoista asioista puhutaan eri yhteyksissä eri nimillä ja eri asioista samoilla nimillä. Brändijournalismilla tarkoitetaan kuitenkin yleensä brändien omissa kanavissaan julkaisemia sisältöjä, jotka perustuvat tarinankerrontaan ja journalistiseen muotoon. Brändijournalismi on sukua perinteiselle asiakaslehdelle, mutta se on usein journalistisempaa ja käsittelee laajemmin koko ympäristöä, jossa brändi toimii. Brändijournalismia kulutetaan kuin journalismia, se näyttää journalismilta, käyttää journalismin keinoja ja on usein journalistien tekemää. Se ei kuitenkaan perinteisen määritelmän mukaan ole journalismia, koska journalismin ihanteisiin kuuluu riippumattomuus ja pyrkimys mahdollisimman suureen objektiivisuuteen. Voidaankin kysyä, voiko brändien tuottamien sisältöjen yhteydessä käyttää sanaa journalismi, vai olisiko rehellisempää puhua sisältömarkkinoinnista? MaaiLMaLta LÖYtYY runsaasti esimerkkejä, joissa brändijournalismi on onnistunut haastamaan ja jopa ohittamaan riippumattoman journalismin – sekä laadussa että yleisön suosiossa mitattuna. Esimerkiksi Red Bull, Coca-Cola ja Cisco ovat suurilla markkinointibudjeteillaan palkanneet huippujournalisteja, jotka tekevät laadukasta, arvostettua ja monipuolista sisältöä. Annamari Säteri tutki gradussaan, miksi brändijournalismia kulutetaan ja miten lukijat suhtautuvat siihen. Tutkimuksen mukaan brändijournalismilla tyydytetään samoja tarpeita kuin riippumattomalla medialla ja sosiaalisella medialla. Tärkeimpiä motiiveja ovat rentoutuminen, viihtyminen, ajankulutus, tiedonhankinta, ympäristön tarkkailu, identiteetin vahvistaminen sekä sisältöjen ainutlaatuisuuteen liittyvät syyt. Lukijat arvostavat tekstin uskottavuutta ja puolueettomuutta, mutta myös uudet tiedot tai näkökulmat, elämyksellisyys ja tarinallisuus houkuttavat. Kaupallinen tausta ja brändin näkyminen ei ole lukijalle ongelma. Kaupallisten kytkösten salailu ja tekstin mainosmaisuus kuitenkin ärsyttävät. Mikä tahansa brändi ei voi tehdä suosittua brändijournalismia, koska brändiin liittyvä mielikuva ei saa olla ristiriidassa lukijan omien arvojen kanssa. BrÄnDiJoUrnaLisMi VoiDaan mielestäni nähdä uhkan lisäksi myös hyvänä journalismin sparraajana. Perinteistä vapaat uudet mediat voivat parhaimmillaan innovoida uusia journalistisia ilmaisukeinoja ja pakottaa perinteisen median kyseenalaistamaan nykyisiä tarinankerronnan muotoja. Varsinkin verkkoja mobiilijournalismissa eletään vasta journalistisen ilmaisun ensimmäisiä vuosikymmeniä, joten ala tarvitsee luovaa kehitystyötä. Sisällön tuottaminen brändien medioille tarjoaa uusia ansaintamahdollisuuksia sekä mediataloille että journalisteille. Kaikessa toiminnassa on kuitenkin tärkeää, että puurot ja vellit eivät mene missään vaiheessa sekaisin. Journalisti on lähtökohtaisesti vastuussa vain yleisölleen, mutta brändijournalisti on vastuussa palkan maksavalle brändille. Tämän vuoksi läpinäkyvyyden merkitystä toiminnan kaikissa vaiheissa ei voi liiaksi korostaa. Lukijan pitää aina ymmärtää, milloin kyse ei ole toimituksellisesta aineistosta, vaan mainonnasta. Raha-automaattiyhdistyksen asiakaslehden ja verkkojulkaisun Raymondin päätoimittaja Tero Salonen, tutkimuksen mukaan Raymondia luetaan kuin aikakauslehteä eikä lukija välitä, kuka toimittajien palkan maksaa, jos tarina on ainutlaatuinen ja kiinnostava. Ovatko Raymondin jutut mielestäsi vähemmän riippumattomia ja objektiivisia kuin perinteisessä journalismissa? – Kun siirryin perinteisen journalismin puolelta tekemään Raymondia, yllätyin siitä vapaudesta, joka meille annettiin. Itse asiassa olen täällä saanut suuremman vapauden kuin perinteisessä mediassa. Niin sanotulla riippumattomalla medialla on monia sidonnaisuuksia sekä asioita, joista ei voi puhua. – Tokihan meillä on tiettyjä rajoja: emme puhu viinasta ja pelaamisesta yhtä aikaa, mutta silloin kyse on moraalista ja etiikasta. Miten kustantaja näkyy lehdessä? – Onhan meillä tietysti pelijuttuja, koska printtilehden lukijat ovat RAY:n asiakkaita ja kiinnostuneita pelaamisesta. Emme kuitenkaan tuputa vaan pyrimme kirjoittamaan peleistä kiinnostavasti. Onko läpinäkyvyys mielestäsi tärkeä asia? – Lukijat arvostavat, että emme yritä peitellä taustaamme ja sitten kirjoittaa jotain rivien väliin. On erittäin tärkeää, että ilmoitamme avoimesti lukijoille, että tämä on RAY:n julkaisema lehti. Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole, joten oletteko tutkineet, miten RAY hyötyy Raymondin julkaisemisesta? – Aluksi Raymond oli asiakaseduksi tarkoitettu laadukas lehti. Nettiin laajennuttaessa siitä tuli kaikille avoin julkaisu. Julkaisemisen keskeinen syy on RAY:n brändin kohennus. Saimme luvan pyyhkiä siitä pölyt. – Tutkimuksen mukaan 97 prosenttia lukijoista on sitä mieltä, että Raymond parantaa RAY:n imagoa. Välilliset vaikutukset ovat tietysti sellaisia, että niitä on vaikea mitata rahassa. Pitäisikö perinteisen median olla jotenkin huolissaan brändijournalismin kasvusta? Syökö maksettu sisältö riippumattoman median elintilaa? – Median kenttähän on laventunut ja demokratisoitunut joka tapauksessa, kun kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja. Kaikki sisältö tietysti kilpailee ihmisten vapaa-ajasta. – En ota kantaa siihen, pitäisikö perinteisen journalismin skarpata. Mutta sanottakoon nyt näin, että Raymond on meidän käsityksemme laadusta ja siitä, mitä ihmiset haluavat. Uskotko, että brändijournalismi on kasvava alue? – Viime vuosina on ollut viitteitä siitä, että yritykset alkavat tehdä yhä enemmän sisältöä. Aika harva brändi on itsessään kiinnostava, eli kyllä se tarina pitää rakentaa siihen ympärille ja tehdä brändistä kiinnostava. Miten uskot brändijournalismin muotojen kehittyvän? – Yrityksillä pitäisi olla enemmän rohkeutta, kun ne lähtevät tekemään sisältöä. Raymondissa otettiin iso riski ja teilattiin perinteinen korporaatioääni lehdestä kokonaan pois. Verkossa on paljon mahdollisuuksia, kun vaan alkaa tehdä. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Brändijournalismi houkuttelee lukijoita, mikäli sen sisällöt ovat kiinnostavia, ainutlaatuisia ja journalistisesti korkeatasoisia. Yrityskytkös ei haittaa, jos se kerrotaan avoimesti. Käytäntö vastaa: Brändijournalismi kilpailee ihmisten vapaa-ajasta riippumattoman journalismin ja sosiaalisen median rinnalla. Sisältö ratkaisee eikä sen lähde. Kiinnostavuus ratkaisee Tutkija: Anna mari Säteri. Tutkimus: Kun brändistä tulee media. Miksi brändijournalismia kulutetaan ja kuinka sen sisällöt koetaan? Yhteisöviestinnän pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2015. Aineisto: Kahdeksan Raymondin lukijan teemahaastattelu, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tekijä: RAY:n asiakaslehden Raymondin päätoimittaja Tero Salonen. Kokemus: Raymondin päätoimittajana ja toimituspäällikkönä sen perustamisesta lähtien, vuodesta 2011. Pokerisivujen toimituspäällikkö 2008– 2010. Aiemmin Journalistin toimittaja ja kirjoittanut freelancerina muun muassa Imageen, Helsingin Sanomiin ja Trendi Veliin. Fakta Fakta
• palstat SuomenLehdistö 3/2016 19 Toimittajat joutuvat tinkimään eettisyydestä tUtKiMUs: Taloudellis-teknologinen murros ja siitä johtuvat mediatalojen resurssivähennykset ovat muuttaneet toimittajien työtä viime vuosina enemmän kuin mikään muu tekijä. Silti toimittajat haluavat pitää kiinni itsenäisyydestään, objektiivisuudestaan ja julkisen palvelun tehtävästään. Toimittajien omaa käsitystä työympäristönsä muutoksista on selvitetty kyselytutkimuksella ja täydennetty ryhmähaastatteluin. Tutkimuksen mielenkiintoisin havainto liittyy toimittajien eettisyyteen. ”Sitoutuminen eettisyyden ideaan on yksi keskeisimpiä suomalaistoimittajia ammattikunnaksi yhdistäviä arvoja, mutta toimintaympäristön muutos tuo mukanaan paineita, joissa eettisyydestä joudutaan käytännön toiminnassa usein jopa tinkimään”, tekijät kirjoittavat. Monissa toimituksissa puntaroidaan raportin mukaan säännöllisesti esimerkiksi sitä, minkälaisia juttuja ilmoittajista voidaan kirjoittaa, kun mainostulot ovat muutenkin laskeneet. Janne Arola > Reeta Pöyhtäri, Jari Väliverronen & Laura Ahva: Suomalaisen journalistin itseymmärrys muutosten keskellä. http://mediaviestinta.fi/ blogi/suomalaisen-journalistin-itseymmarrysmuutosten-keskella/ Objektiivisen journalistin harha KirJa: Vaikka toimittajat kuinka yrittävät pitää kiinni objektiivisuuden unelmasta, toimitustyössä tehdään koko ajan subjektiivisia valintoja. Esimerkiksi haastateltavia ei valita tai hyllytetä vain asiantuntemuksen perusteella. Juttujen näkökulmatkaan eivät synny tyhjiössä. Huhtikuun alussa julkaistu kirja Luokkavallan vahtikoirat argumentoi, että keskiluokkaista elämää viettävät toimittajat asuntolainoineen samaistuvat ennemmin vallanpitäjiin kuin päästävät ääneen ihmisiä, joilla ei ole varallisuutta ja vaikutusvaltaa. Kirjoittajien, Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun, mukaan ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä journalisteissa, vaan journalismin asemassa ja luonteessa instituutiona. ”Toimittajat joko kieltävät käyttävänsä valtaa muiden yli tai sitten katsovat käyttävänsä sitä paremmin kuin ’kuka tahansa’. Toimittajat myös katsovat olevansa päteviä valvomaan muiden käyttämää valtaa. Vähintä, mitä voimme toimittajina tehdä, on myöntää tämä vallankäyttö”, he kirjoittavat. Janne Arola > Emilia Kukkala & Pontus Purokuru: Luokkavallan vahtikoirat (Into). Naisilla pieni rooli kriisivalokuvissa opinnÄYtetYÖ: Vuosi 2015 jäi mieleen useista kansainvälisistä kriiseistä, muun muassa Syyrian ja Ukrainan sodista, Pariisin terrori-iskuista sekä pakolaiskriisistä. Mutta millaisena kriisit näyttäytyvät sanomalehden, tässä tapauksessa Helsingin Sanomien, sivuilla julkaistuissa valokuvissa? Aura Lehtonen on tutkinut asiaa HaagaHelian ammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössä. Ehkä yllättävin johtopäätös on se, että tutkimukseen satunnaisotannalla päätyneet uutiskuvat kriisitilanteista eivät kerrokaan ennakko-oletusten mukaisesti hätää kärsivistä naisista, vaan ennemmin miehistä ja vallanpitäjistä. ”Tutkimani aineiston pohjalta voisi kärjistäen todeta, että naisella ei joko ole roolia tai naisen rooli ulkomaan kriisivalokuvassa on auttaa lasta ja olla lapsen kanssa keskellä hätää. Nainen on ikään kuin avuton hahmo, joka odottaa, että muut toimijat ratkaisevat kriisin sillä aikaa, kun nainen huolehtii lapsesta”, Lehtonen kirjoittaa. Janne Arola > Aura Lehtonen: Kuva ja hätä: Minkälaista todellisuutta Helsingin Sanomien ulkomaanuutisten valokuvat rakentavat kriiseistä vuonna 2015. https://www.theseus.fi/ handle/10024/106031 ”Uutismediayhtiöt muuttuvat studioiksi, jotka hallinnoivat juttuja ja tuotteita valtavalla määrällä eri laitteita ja alustoja. (…) Jopa omista verkkosivuista saatetaan luopua hyperjakelun edistämiseksi. Alustojen ja kustantajien yhteys loppuu kokonaan.” Columbian journalismikoulun professori Emily Bell journalismin jakelutapojen muutoksesta CJR:n sivuilla julkaistussa tekstissä ”Toimittaja on minun silmissäni nimetön soturi. Teen osuuteni, jotta lehti saa uutisvoiton, sitten menen kotiin, keitän kahvit ja teen lapsille voileipiä.” Toimittaja Juha Kauppinen yhdessä toimittaja Sampsa Oinaalan anssa kirjoittamassaan kirjassa Talvivaaran vangit ki rj at ie to tu tk im us no st o eli na ra ja la
• 20 SuomenLehdistö 3/2016 ILtaLehtI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi juttuja arpajaisvoitoista. Ne perustuivat arpajaisia järjestävän yhtiön tiedotteisiin, joissa voittajia on haastateltu nimettöminä. Kantelu 17.1.2016 Kantelu kohdistuu 1., 5. ja 17.1.2016 Iltalehdessä julkaistuihin juttuihin ”Jouluyllätys: Helsinkiläisperhe raaputti arvasta jättipotin”, ”Eläkeläisrouvalle Viking Lotossa 3,3 miljoonaa: ’Ihanaa käydä ravintoloissa syömässä’” ja ”Arvasta paljastui 250 000 euron päävoitto – poika putosi tuolilta”. www.iltalehti.fi/uutiset/ 2016011720971775_uu.shtml www.iltalehti.fi/uutiset/ 2016010520911611_uu.shtml www.iltalehti.fi/uutiset/ 2016010120895902_uu.shtml Kantelun mukaan Iltalehti on kritiikittömästi julkaissut Veikkauksen mainossisältöiset tiedotteet. Twitter-keskustelussa Iltalehti itse myöntää, että koska voittaja esitellään nimettömänä, on kyseessä heidän Veikkaukselta saamansa tiedote. Kantelijan mielestä menettely rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa 16: ”Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.” Iltalehti nimittää kantelun mukaan mainosta tiedotteeksi ja hämärtää tietoisesti mainonnan ja toimituksellisen sisällön rajaa. Toimituksellisen työn rooli Veikkauksen tiedotteiden julkaisussa jää näyttämättä kokonaisuudessaan, vaikka jutun kirjoittajaksi onkin merkitty lehden toimittaja. Kantelun mukaan samankaltaiset julkaisut ovat korostuneet Iltalehden verkkosivuilla jo kauan. Toimittajan kirjoittamiksi ilmoitetut sisällöt ovat kantelun mukaan markkinointiyhteistyötä lehden ja Veikkauksen välillä. Journalistiseksi sisällöksi naamioitujen artikkelien julkaiseminen on kantelijan mukaan jatkuvaa ja jopa aikataulutettua, mikä osoittaa niiden todellisen motiivin markkinointikeinona toimitetun sisällön verhon taakse piiloutuen. Lukijalle jää epäselväksi, onko sisältö sponsoroitua ja kenen tuottamaa se aidosti on – Veikkauksen tiedote vai toimittajan kynästä? Iltalehden vastaus 25.1.2016 Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että kantelu koskee Iltalehden julkaisemaa Viking Loton voitosta kertovaa ja Veikkauksen tiedottamaa niin sanottua voittotarinaa. Voittotarinoiden julkaisu on ollut myös Poliisihallituksen tarkastelun kohteena, ja ratkaisuista on myös Iltalehti uutisoinut. Joulukuussa 2014 Poliisihallitus totesi voittotarinoiden liikkuvan rahapelien markkinointia säätelevän lain rajoilla etenkin silloin, kun niissä esitetään rahapelaaminen ratkaisuna taloudellisiin ongelmiin. Päätoimittaja Hakalan mukaan kaikkein tarkimmin arpajaishallinto otti tarkasteluun niin sanotut punaisen luokituksen pelit, joiden katsotaan aiheuttavan erityistä pelihaittojen vaaraa. Niihin kuuluvat muun muassa vedonlyöntipelit ja casino-pelit. ”Punaisten pelien” markkinoinnissa ei mielikuvamainontaa sallita laisinkaan. Vihreän luokituksen peleihin lasketaan esimerkiksi Lotto. Veikkaus päätti lopettaa punaisten peliensä voittajien haastattelujen julkaisemisen. Punaisia pelejä Veikkauksella ovat muun muassa nettiarvat, eBingo sekä muut nopearytmiset pelit. Vihreiden pelien eli Loton, Eurojackpotin, raaputusarpojen ja muiden hidasrytmisten pelien voittajien haastatteluja julkaistaan kuitenkin jatkossakin Iltalehden nettisivuilla. Kantelun kohteena oleva Viking Lotto lasketaan Hakalan vastauksen mukaan hidasrytmiseksi peliksi. www.iltalehti.fi/uutiset/ 2014121218922295_uu.shtml (IL 12.12.2014 ja päivitys 13.12.2014) Hakala pitää edellämainittua tarkastelua sekä JSN:oon tehtyä kantelua tervetulleena ja tärkeänä linjanvetona. Tiedotusvälineen näkökulmasta voittotarinat ovat kiinnostavaa sisältöä pelkkien voittonumeroiden tai voittopaikkakunnan julkistamisen rinnalle. Samalla ne tuovat suomalaisissa suuria intohimoja herättävät lottopelit avoimen tarkastelun ja tiedottamisen piiriin. Miten lottovoittajan elämä muuttui, miten se vaikuttaa paikkakunnan elämään – tuoko se jopa uusia työpaikkoja tai muita yhteiskunnallisia vaikutuksia? Vuonna 2014 Eurojackpotvoitto osui Akaaseen yt-neuvotteluja käyvän metalliyrityksen työporukalle, jolloin kirjoitettiin mahdollisuudesta työpaikkojen säästymiseen niiltä, jotka eivät vapaaehtoisesti irtisanoutuneiden voittoporukkaan kuuluneet. Lähes poikkeuksetta voittajat haluavat pysyä anonyymeinä, jolloin ainoa väylä lisätietojen saamiseen on Veikkauksen tiedotuksen välittämä voittajahaastattelu. Iltalehti ei ole Hakalan vastauksen mukaan julkaissut kaikkia Veikkauksen välittämiä voittajatarinoita, vaan valinta on aina journalistinen. Eri yhteyksissä Iltalehti on tuonut esiin myös erilaisia rahapeleihin liittyviä ongelmia, kuten peliriippuvuus tai taloudelliset ongelmat. Iltalehti on kertonut myös suoraan niin sanottuja negatiivisia voittotarinoita kuten lottovoittajan joutuminen henkirikoksen kohteeksi, lottovoiton tuomat paineet perheeseen, perheriidat ja pahoinpitelyt sekä taloudellisen epäonnen pelko yhtäkkiä tulleen suuren rahamäärän vuoksi. Iltalehti on uutisoinut myös ulkomaisista vastaavien voittojen tuomista ikävistä tapahtumista, jotka ovat johtaneet jopa itsemurhaan asti. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Iltalehti kertoi jutuissaan Veikkaus Oy:n erilaisten pelien voitoista ja voittajista. Jutut perustuivat Veikkauksen tiedotteisiin, joissa voittajat esiintyivät nimettöminä. Lehti ei ollut itse haastatellut heitä. Julkisen sanan neuvoston mielestä yhtiö pyrkii tiedotteillaan erilaisista pelivoitoista markkinoimaan omia tuotteitaan ja palveluitaan. Julkaisemalla voittajatarinoita ilman omaa toimituksellista panostaan lehti alistuu osaksi yhtiön markkinointia. Tiedotteiden käyttäminen journalistien tietolähteenä on normaali käytäntö. Mainostajan tuottamien anonyymien haastattelujen julkaiseminen on kuitenkin toimituksellisen päätösvallan luovuttamista ulkopuolisille, koska toimittaja ei voi päättää, mitä kysytään ja mitä materiaalia vastauksista valitaan julkaistavaksi eikä pysty varmistamaan niiden todenperäisyyttä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. turun Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös erittäin kielteistä julkisuutta ja omaa kannan ottoa koskevassa asiassa. Oikeutta eläimille ry. joutui Turun Sanomien uutisessa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Lehti ei kuullut yhdistystä samassa yhteydessä eikä myöntänyt yhdistykselle omaa kannanottoa. Kantelu 9.12.2015 Kantelu kohdistuu Turun Sanomien 9.12.2015 julkaisemaan juttuun Eläinaktivistit hidastavat teurastamokohun tutkintaa ja sen lyhennettyyn versioon lehden verkkopalvelussa. www.ts.fi/uutiset/kotimaa/ 834876/Elainaktivistit++hidastavat+ teurastamokohun+tutkintaa Kantelija on Oikeutta eläimille ry., jonka mukaan jutussa esitetyt Eviran ja poliisin syytökset kohdistuvat laillisesti toimivaan yhdistykseen. Syytös rikostutkinnan hidastamisesta on nostettu näkyvästi jutun otsikkoon. Kantelijan mukaan yhdistystä olisi ehdottomasti pitänyt kuulla jutun yhteydessä. Kantelijan mukaan Eviran jutussa esittämä syytös tutkinnan hidastamisesta on perätön, sillä kaikki pyydetty materiaali on toimitettu poliisille. Kantelija kertoo, että jutun tutkinnanjohtaja Loimaan poliisista on ollut yhteydessä Oikeutta eläimille ry:n edustajaan ja hän on kertonut, että kuvamateriaalia on niin paljon, ettei poliisi ehdi sitä katsoa läpi. Kantelija kertoo myös, että yhdistyksen edustajat ovat luvanneet auttaa viranomaisia videomateriaalin läpikäymisessä ja toimia muutenkin yhteistyössä. Kantelijan mukaan yhdistyksen toiminnan syyttely ja sen kannan kuulematta jättäminen on journalistin etiikan vastaista. Jutun julkaisemisen jälkeisessä puhelinkeskustelussa 9.12.2015 jutun kirjoittanut toimittaja kieltäytyi kantelijan mukaan julkaisemasta yhdistyksen kantaa asiaan vetoamalla esimerkiksi siihen, että rikosjutuissa syytetyiltä ei ole tapana kysyä mielipidettä. Kantelija toteaa, että Oikeutta eläimille -yhdistys ei ole Turun Sanomien uutisoimassa asiassa epäiltynä tai syytettynä mistään rikoksesta. Kantelijan mukaan toimittaja ilmoitti pitävänsä yhdistyksen toimintaa epäilyttävänä ja paheksuttavana. Toimittajan mukaan viranomaisten esittämä syytös yhdistystä kohtaan oli riittävä syy julkaista asia. Kantelija kertoo myös, että sähköpostikeskustelussa 9. 10.12.2015 Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio yhtyi toimittajan näkemykseen siitä, että Oikeutta eläimille ei ole joutunut niin kielteisen julkisuuden kohteeksi, että sen kantaa asiaan olisi ollut tarpeen kuulla. Turun Sanomien vastaus 4.2.2016 Vastaava päätoimittaja Kari Vainio toteaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita jutun näkökulma. Kantelun kohteena olevan jutun näkökulma oli hänen mukaansa Ylen MOT-ohjelman teurastamokohun synnyttämän viranomaisprosessin seuranta. Lehti teki viranomaisprosessista jutun 13.11.2015, pian ohjelman julkaisun jälkeen otsikolla: Teurastamokohu sysäsi käyntiin mittavan poliisitutkinnan. Kantelun kohteena oleva 9.12.2015 julkaistu juttu oli jatkoa ensimmäiselle jutulle. Molempiin juttuihin haastateltiin viranomaisia, koska tarkoituksena oli päätoimittajan mukaan kertoa, miten monihaarainen viranomaistutkinta etenee. Päätoimittaja kertoo, että sekä Evira että eläinsuojelurikosten tutkintaa Lounais-Suomen poliisissa vetävä tutkinnanjohtaja olivat yhtä mieltä siitä, että Oikeutta eläimille -yhdistys viivyttää tahallisesti jutun tutkintaa. Koska kaksi eri viranomaistahoa oli yhtä mieltä yhdistyksen viivyttelystä, päätoimittajan mielestä oli perusteltua julkaista tieto. Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena olevassa jutussa oli kysymys normaalin uutistiedon kertomisesta, jossa yhdistys ei kuitenkaan joutunut erityisen kielteisen julkisuuden kohteeksi, varsinkin kun yhdistys itsekin on päätoimittajan mukaan mitä ilmeisimmin halunnut asialle laajaa julkisuutta. Päätoimittajan mukaan yhdistyksen edustaja soitti jutun kirjoittaneelle toimittajalle uutisen julkaisupäivänä ja vaati lehteä julkaisemaan yhdistyksen näkemyksiä asiasta uudessa jutussa. Puhelu oli toimittajan mukaan asiaton, eikä yhdistyksen edustaja kuunnellut hänen perustelujaan. Tämän jälkeen sama henkilö otti sähköpostilla 9. joulukuuta 2015 15:12 yhteyttä minuun. Siinä hän kertoo olleensa yhteydessä toimittajaan ja ilmoittaa, että ”yhdistyksen kanta on, että tällaisessa syytöksessä olisi pitänyt kysyä yhdistyksen kommentti juttuun”. Päätoimittaja kertoo vastanneensa yhdistyksen edustajalle sähköpostitse 10. joulukuuta 2015 klo 20:10, että juttu oli hänen mielestään journalistisesti oikein laadittu. Päätoimittaja kertoo to10 9 Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 9.3. ja 3.4. Päätöksiä yhteensä 19. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palStat Voittajatarinoissa käytetään omaa harkintaa JSN liNJaa, että on piilomainontaa ja päätöksenteon luovuttamista toimituksen ulkopuolelle silloin, kun tiedotusväline ei ole itse voinut päättää, mitä tiedotteessa olevalta taholta kysytään. Iltalehti ei luovuta päätösvaltaa muille, vaan käyttää aina omaa harkintaa eri tahojen tiedotteiden suhteen. Niin on tehty tässäkin tapauksessa, kun olemme julkaisseet Veikkauksen tiedotteen pohjalta voittajatarinoita. Lisäksi Iltalehti on lähettänyt Veikkaukselle jo vuonna 2013 kysymyksiä, joita voittajilta pitää kysyä. JSN olettaa päätöksessään, että näin ei ole toimittu. Voittajatarinat kiinnostavat suurta yleisöä, ja jos Veikkaus on ainoa taho, jolle halutaan anonyymisti muutama sana kertoa, hyväksymme sen. JSN:n perustelu vaikuttaa muutenkin kovin ehdottomalta. Entä jos MTV haastattelee nimetöntä lottovoittajaa – sitäkään eivät voisi muut mediat siteerata? Miten jonkin järjestön tekemiin anonyymeihin perheväkivallan uhrien haastatteluihin pitää suhtautua? Onko nimettömyydelläkään lopulta mitään merkitystä? Eihän Iltalehti voi vaikuttaa siihen, mitä esim. Nykypäivä kysyy Sauli Niinistöltä. JSN:n olisi syytä täsmentää linjausta, joka on ehtinyt jo herättää kummastelevien kysymysten ryöpyn sosiaalisessa mediassa. Erkki Meriluoto Uutismedian julkaisupäällikkö, Iltalehti Meriluodon poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Je n n i G äs tG iv ar
• SuomenLehdistö 3/2016 21 palstat palStat denneensa myös, että jos yhdistys haluaa jatkaa keskustelua, hän on valmis harkitsemaan mielipidekirjoituksen julkaisemista lehden sivulla. Ratkaisu JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Turun Sanomat uutisoi keskeneräistä eläinsuojelurikosrikostutkintaa. Jutussa väitettiin, että videomateriaalia hallussaan pitävä Oikeutta eläimille ry. olisi tahallaan vaikeuttanut rikosten tutkintaa hidastelemalla kuvamateriaalin luovuttamisessa Eviralle ja poliisille. Päätoimittajan mukaan kantelija ei joutunut jutussa kielteisen julkisuuden kohteeksi vaan kyse oli tavanomaisesta uutisoinnista. Päätoimittajan mukaan Oikeutta eläimille ry:lle ei siksi muodostunut vastineoikeutta jutussa. Päätoimittaja vetoaa viranomaisilta saatuihin tietoihin ja siihen, että lehdellä on oikeus valita näkökulmansa uutisoitaviin asioihin. Turun Sanomien uutinen asetti kantelijan erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi, ja Journalistin ohjeiden mukaan Oikeutta eläimille ry:lle olisi pitänyt varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä uutisen yhteydessä. Koska lehti laiminlöi samanaikaisen kuulemisen, yhdistykselle syntyi oikeus omaan kannanottoon. Päätoimittaja ei kuitenkaan myöntänyt yhdistykselle vastineoikeutta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. SeISka Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa, rikosepäillyn tunnistamista ja lasten esiintymistä mediassa koskevassa asiassa. Seiska uutisoi kuolemantapauksesta ja siihen liittyneestä rikosepäilystä. Tekstissä puhuttiin taposta, vaikka kyse oli vasta epäilystä. Epäilty ja hänen perheensä olivat tunnistettavissa. Jutussa oli arkaluontoisia tietoja uhrin puolisosta ja lapsista. Kantelu 12.11.2015 Kantelu kohdistuu Seiskan 29.10.2015 julkaisemaan uutiseen ”Lapset paikalla äidin kuollessa!”. Lehti kertoi poliisin epäilevän miestä vaimonsa taposta. Epäilty todettiin syyttömäksi ja vapautettiin kaksi päivää ennen jutun julkaisemista. Kantelijan mukaan jutun ingressi on totuudenvastainen, kun siinä puhutaan taposta, vaikka todellisuudessa kyseessä oli tapaturma. Lisäksi avauskappaleessa puhutaan rikoksesta, vaikka mitään rikosta ei tapahtunut. Kantelija pitää myös lehden esittämää väitettä mahdollisesta toisesta miehestä ja mustasukkaisuusdraamasta perättömänä. Kantelijan mielestä epäilty on tunnistettavissa jutusta, eikä lehti ole noudattanut hienotunteisuutta uutisoidessaan tapaturman uhrista. Kantelijan mielestä epäilty on tunnistettavissa jutusta eikä lehti ole noudattanut hienotunteisuutta uutisoidessaan tapaturman uhrista. Seiskan vastaus 11.12.2015 Päätoimittaja Joni Soila vastaa, että uutinen koski naisen kuolemantapausta ja siihen liittynyttä rikosepäilyä. Naisen aviomies oli lehden painoon mennessä poliisin pidättämänä epäiltynä vaimonsa taposta. Mies vapautettiin myöhemmin rikosepäilystä ja lehti kertoi seuraavalla viikolla ilmestyneessä lehdessä aviomiehen syyttömyydestä. Koska aviomies oli pidätettynä lehden painohetkellä, ei päätoimittajan mielestä lehden uutisointiin liittynyt mitään totuudenvastaista. Päätoimittajan mukaan ingressissä ei puhuttu vastoin kantelussa esitettyä taposta, vaan epäillystä taposta. Myös jutun leipätekstissä korostettiin moneen otteeseen sitä, että kyse on rikosepäilystä. Tunnistamisen osalta päätoimittaja toteaa, että epäillyn itsensä julkaisemasta facebook-kuvasta oli kasvot peitetty, joten hän ei ole kenenkään ulkopuolisen tunnistettavissa. Katualueelta otettua valokuvaa kerrostalon julkisivusta päätoimittaja ei pidä tunnistamisen kannalta relevanttina. Lisäksi on päätoimittajan mielestä selvää, että kaikki kyseisen perheen tuntevat ja tietävät ovat luonnollisesti muutoinkin tietoisia suomalaisnaisen traagisesta kuolemantapauksesta. Perhettä entuudestaan tuntemattomat eivät päätoimittajan mukaan voi tulla jutun perusteella tietoisiksi epäillyn tai hänen perheenjäseniensä henkilöllisyydestä. Hienotunteisuudesta kuolemantapauksista uutisoitaessa on päätoimittajan mielestä huomattava, että kyse oli lehden painoon mennessä varsin vakavasta rikosepäilystä ja sen taustoittamisesta normaaliin tapaan. Jutussa ei paljastettu epäillyn rikoksen uhrin henkilöllisyyttä tai muitakaan yksilöintitietoja. Päätoimittajan näkemyksen mukaan Journalistin ohjeita ei ole edellä mainituin perustein rikottu. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä. JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014 ”Lapsella on erityinen oikeus yksityiselämän suojaan.” Seiska uutisoi naisen kuolemantapauksesta ja siihen liittyneestä rikosepäilystä. Jutussa kerrottiin poliisin epäilevän naisen aviomiestä vaimonsa taposta. Tapaus paljastui myöhemmin tapaturmaksi ja lehti oikaisi tiedon. Päätoimittajan mukaan jutun ingressissä ei puhuttu taposta, vaan epäillystä taposta. Lisäksi leipätekstissä korostettiin useaan otteeseen sitä, että kyse oli epäillystä rikoksesta. Jo ingressissä kuitenkin sanottiin, että ”Seiska paljastaa tapon taustat”. Jutussa kerrottiin lukuisia tunnistetietoja tragedian kohteeksi joutuneesta perheestä. Heidän osoitteensa kerrottiin tunnistettavasti, myös lasten iät, sukupuolet sekä heidän koulunsa kerrottiin. Uhrin puoliso kuvailtiin jutussa aggressiiviseksi tapajuopoksi ja epäillyn rikoksen syyksi arveltiin mustasukkaisuusdraamaa. Puolison kasvot oli jutun kuvassa peitetty, mutta hän ja hänen kauttaan lapset olivat kuitenkin kuvan ja muiden tunnistetietojen vuoksi tunnistettavissa ainakin tuttavapiirissä ja koulussa. Jutussa loukattiin karkeasti uhrin lasten yksityisyydensuojaa, vaikka alaikäisiä koskevissa asioissa pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Seiskan rikkomus on törkeä. Lehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja JSN antaa sille tällä perusteella vakavan huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Juha Honkonen. YLe ÖSterbotten Julkisen sanan neuvoston langettava päätös haastattelua koskevassa asiassa. Yleisradion toimittaja nauhoitti kunnanhallituksen varapuheenjohtajan haastattelun puhelimessa. Nauhoituksesta lähetettiin myöhemmin osia radion uutisja aamulähetyksissä. Tästä olisi pitänyt etukäteen kertoa haastateltavalle. Langettava päätös äänin 12–1. Eriävä mielipide. Kantelu 18.10.2015 Kantelu kohdistuu 13.–14.10.2015 Ylen verkkosivuilla julkaistuun ja radiossa lähetettyyn kantelijan haastatteluun. Ylen toimittaja soitti tiistai-iltana 13.10.2015 ja kysyi kantelijalta keskusteluista Vöyrin kunnanhallituksen maanantaisessa kokouksessa [12.10.2015]. Kantelija kertoo sanoneensa lyhyen keskustelun jälkeen, että ei halua kommentoida asioita, koska käytännön mukaan ainoastaan hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja tiedottavat. Parin tunnin kuluttua kantelija saattoi lukea Ylen verkkosivuilta oman haastattelunsa, vaikka oli selvästi ja painokkaasti kieltäytynyt ja selittänyt miksi kieltäytyi. Seuraavana aamuna kantelija sai tietää olleensa Yle Österbottenin suorassa lähetyksessä. Toimittaja oli kantelijan tietämättä nauhoittanut keskustelun ja esitti osia siitä radiossa, mikä kantelun mukaan on ristiriidassa journalistien omien sääntöjen kanssa. Yleisradion vastaus 11.11.2015 ja lisävastaus 15.2.2016 Vastaava toimittaja Marit af Björkestén vastaa, että Vöyrin kunnanhallitus päätti kokouksessaan 12.10.2015 selvittää uuden, ison koulun rakentamista. Sillä voitaisiin korvata 3–4 pienempää koulua. Yle Österbottenin toimittaja raportoi päätöksestä Svenska Ylen verkkojutussa ja seuraavana aamuna studiokeskustelussa, joka lähetettiin Radio Vega Österbottenissa. Ylen toimittaja haastatteli puhelimessa kunnanhallituksen varapuheenjohtajaa [kantelijaa]. Reportteri esitteli itsensä selkeästi Ylen toimittajaksi puhelun alussa. Asemansa ja pitkän poliittisen kokemuksensa perusteella kantelijan voi edellyttää ymmärtäneen, että kyse on haastattelusta. Bjökesténin vastauksen mukaan kantelija ilmoittaa puhelun aluksi, ettei hän halua kommentoida koulukysymystä ja pyytää ottamaan yhteyttä hallituksen puheenjohtajaan tai kunnanjohtajaan. Sen jälkeen kantelija kuitenkin puhuu useita minuutteja toimittajan kanssa, vastaa tämän kysymyksiin, selvittää päätöksentekoa ja asian yksityiskohtia. Toimittaja tulkitsi tämän haastattelun hyväksymiseksi. Toimittaja oli jo aiemmin yrittänyt tavoittaa kunnanhallituksen puheenjohtajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Siksi vastaavan toimittajan mukaan oli luonnollista, että hän kääntyi varapuheenjohtajan puoleen. Kunnanjohtaja ei tässä asiassa ollut olennainen tietolähde, koska kyse oli poliittisesta kahtiajaosta ja toimittaja halusi kuulla molempia osapuolia. Varapuheenjohtaja edusti enemmistöä äänestyksessä, joka päätyi lukuihin 5–3. Kantelija oli haastattelun julkaisun jälkeen yhteydessä toimittajaan ja vastaavaan toimittajaan. Hän kyseli, voisiko Yle julkaista oikaisun, mutta ei kuitenkaan vaatinut aisavirheen korjausta, ja sanoi, että hän vastaa verkossa julkaistuista sitaateista. Sen sijaan kantelija halusi, että toimitus kertoisi radiossa kantelijan olleen tietämätön haastattelun nahoituksesta. Toimitus kuitenkin arvioi, että senkaltainen oikaisu kuulostaisi kuulijoiden korvissa oudolta ja pikemminkin herättäisi uusia kysymyksiä kuin selventäisi asiaa. Toimittaja myös pyysi anteeksi, ettei hän haastattelutilanteessa riittävän selvästi kertonut nauhoituksesta. Yle Österbotten ei Björkesténin vastauksen mukaan julkaissut salaisia tai arkaluonteisia tietoja. Kantelija ei myöskään vetänyt sanomisiaan takaisin eikä pyytänyt asiatietojen korjausta. Yle pitää Björkesténin mukaan kuuntelijoiden kannalta tärkeänä, että kantelijan haastattelu lähetettiin. Päättäjäroolissa kantelijaa haastatellaan usein, ja Yle Radio Vega Österbotten on hänelle tuttu toimija. Vegan toimittaja ei missään vaiheessa salannut haastatteluaikeitaan. Siksi hänellä ei ollut mitään syytä epäillä kokeneen kuntapäättäjän ymmärtävän, että kyseessä on radiossa lähetettävä haastattelu. Ratkaisu JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla. JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan taustaaineistoksi. Yleisradion toimittaja soitti kantelijalle, joka on kunnanhallituksen varapuheenjohtaja. Haastateltava kieltäytyi ensin kommentoimasta hallituksen kokousta, mutta vastasi kuitenkin toimittajan kysymyksiin. Yle käytti haastateltavan lausumia tekstimuodossa verkkoon tehdyssä uutisessa ja esitti osia nauhoituksesta radion aamulähetyksessä. Neuvosto ei ota kantaa haastattelun julkaisemiseen verkossa, koska sitä koskevat kantelun osat ja Yleisradion vastaukset ovat ristiriitaisia. Neuvostolla ei ollut käytössään puheluäänitettä. Toimittajan ei tarvitse kertoa puhelun nauhoituksesta saati saada lupaa haastattelupuhelun nauhoittamiseen henkilöltä, jolle hän on soittanut ja asiamukaisesti esitellyt itsensä työtään tekeväksi toimittajaksi. Nauhoitusta voi käyttää muistiinpanovälineenä kynän ja paperin tapaan. Julkisen sanan neuvoston pitkäaikaisen tulkinnan mukaan haastateltavan on aina saatava tietää, jos hänen ääntään käytetään radiossa, televisiossa tai verkossa. Käsiteltävänä olevassa tapauk sessa toimittaja oletti haastateltavan ymmärtävän, että ääntä käytetään radiossa. Hän ei kuitenkaan tätä erikseen haastateltavalle sanonut, vaikka tämä puhelun alussa kieltäytyi kommentoimasta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen. Langettavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. Vapauttavaa äänesti: Heikki Kuutti. Heikki Kuutin eriävä mielipide: Haastateltava oli poliittisen vallankäyttäjän asemassa ja julkisuusvastuussa kysytyssä asiassa. Hän myös ymmärsi vastaavansa juttua tekevän toimittajan kysymyksiin. Näin ollen haastateltavan oli täytynyt ymmärtää, että käytyjä keskusteluja voidaan julkaista myös autenttisena äänitallenteena. Tiedon puute jutun toteutuksesta ei myöskään loukannut hänen oikeuksiaan haastateltavana tilanteen kokonaisarvioinnin kannalta. Tosiasiassa hän suostui haastateltavaksi, sillä halutessaan hän olisi voinut keskeyttää toimittajan kanssa käymänsä keskustelun.
• palStat 22 SuomenLehdistö 3/2016 nYa ÅLand Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa, samanaikaista kuulemista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Nya Åland kertoi uutisessaan kantelijan tekemästä oikaisuvaatimuksesta kirkkoherran päätöksestä antaa kahden pakolaisperheen yöpyä seurakunnan leirikeskuksessa yhden yön. Lehti ei loukannut kantelijan yksityisyyttä, hän ei joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen eikä häntä tarvinnut kuulla samanaikaisesti. Kantelu 9.10.2015 Kantelu kohdistuu Nya Ålandin 9.10.2015 julkaisemaan uutiseen ”Flyktinghjälp ifrågasätts”. www.nyan.ax/nyheter/flyktinghjalp-ifragasatts/ Uutisessa kerrotaan, että Maarianhaminan kirkkoneuvoston seuraavassa kokouksessa käsitellään kantelijan Maarianhaminan seurakunnan kirkkoneuvostolle tekemää oikaisuvaatimusta seurakunnan kirkkoherran päätöksestä antaa kahden pakolaisperheen yöpyä seurakunnan omistaman Lemböten leirikeskuksen tiloissa 21.– 22.9.2015. Kantelijan mukaan lehti loukkaa hänen yksityisyydensuojaansa ja vetoaa siihen, että kyseessä on keskeneräinen asia. Kantelija vetoaa myös siihen, että hänelle ei ole tarjottu mahdollisuutta tulla kuulluksi samanaikaisesti uutisen julkaisun yhteydessä. Nya Ålandin vastaus 23.10.2015 Päätoimittaja Karin Erlandsson kertoo, että lehti oli saanut vihjeen kantelijan tekemästä oikaisuvaatimuksesta ja sen paikkansapitävyys tarkistettiin. Koska kyseessä ei ollut rikos, eikä alaikäinen henkilö, vaan kansalainen, joka käytti demokraattista oikeuttaan, lehdellä ei ollut päätoimittajan mukaan syytä olla julkaisematta kantelijan nimeä uutisessaan. Päätoimittajan mukaan pakolaiskeskustelu oli koko syksyn ollut vilkasta Ahvenanmaalla ja sitä käytiin avoimesti. Siitäkään syystä päätoimittajan mielestä kantelijan nimen julkaisemisella ei ollut estettä. Päätoimittaja muistuttaa myös, että kirkkoneuvoston kokousten esityslistat ovat julkisia asiakirjoja eikä kantelijan oikaisuvaatimusta ollut merkitty esityslistassa salattavaksi. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22 Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. Nya Åland julkaisi vihjeeseen perustuneen uutisen kantelijan oikaisuvaatimuksesta kirkkoneuvostolle. Oikaisuvaatimus koski pakolaisten yöpymistä seurakunnan tiloissa kirkkoherran luvalla. Kantelijan mielestä kirkkoherra oli menetellyt vastoin kirkkolakia antaessaan luvan yöpymiselle. Uutisvihje oli tarkistettu kirkkoneuvoston kokouksen esityslistalta, joka on julkinen asiakirja. Esityslistassa kantelijan asiaa ja hänen nimeään ei ollut merkitty salattavaksi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Nya Åland menetteli uutisoinnissaan Journalistin ohjeiden mukaisesti julkaistessaan kantelijan nimen. Pakolaistilanne oli aihepiiri, josta paikkakunnalla oli keskusteltu avoimesti ja vilkkaasti koko syksyn ajan. Kantelija ei joutunut jutussa kielteiseen julkisuuteen. Häntä ei syytetty mistään väärinkäytöksestä, eikä hänen toimintaansa edes kritisoitu. Hänen ainoastaan todettiin toteuttaneen laillista oikeuttaan. Siksi häntä ei tarvinnut kuulla samanaikaisesti. Mikäli kantelija olisi halunnut saada oman kannanottonsa asiasta lehteen, hänen olisi pitänyt lähettää lehdelle vastine. Sitä hän ei tehnyt. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Nya Åland ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun teki: Puheenjohtaja Elina Grundström ILtaLehtI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä sekä kuvan ja äänen käyttöä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivustollaan uutisen, joka käsitteli maahanmuuttokriittistä mielenosoitusta. Uutisen videossa esitettiin seitsemän erillistä muutaman sekunnin yleiskuvaa mielenosoituksesta. Yhdessä kuvassa kantelija istui hattu päässään. Videon taustaäänenä oli kansallislaulu. Kantelu 27.10.2015 Kantelijan mukaan Iltalehden Rajat kiinnimielenosoituksesta julkaisema uutisvideo on tarkoituksenhakuinen manipulaatio, jonka tarkoituksena on osoittaa kantelijan kehno tuntemus yleisistä käytöstavoista. Video alkaa yleiskuvauksella mielenosoituksen ympäristöstä ja mielenosoittajista kyltteineen. Kantelijaa kuvataan videolla istumassa hattu päässä puiston penkillä Suomen kansallislaulun soidessa taustalla. Kantelijan mukaan kyseinen kohta videosta on kuvattu ennen tilaisuuden alkua ja kansallislaulu on editoitu videon taustalle myöhemmin. Kantelijan mielestä videossa on käytetty kuvaa ja ääntä harhaanjohtavasti, eikä lehti ole videossa pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Iltalehden vastaus 16.11.2015 Päätoimittaja Petri Hakalan mukaan videon alkuosassa kuullaan mielenosoituksessa laulettu kansallislaulu, jonka kesto on leikattu 20 sekuntiin. 20 sekunnin aikana esitetään kuvituksena seitsemän erillistä muutaman sekunnin mittaista yleiskuvaa mielenosoituksen ympäristöstä. Päätoimittaja pitää kuvan ja äänen leikkaamista ja käyttöä ajallisesti limittäin perinteisenä videon editointikeinona, jota käytetään tarinan ilmaisussa käytännössä kaikessa tv-tekemisessä. Päätoimittajan mukaan lopputuloksena syntyneen videon yleiskuvituksessa näkyy julkisella paikalla mielenosoituksessa olevia henkilöitä sekä heidän kannattelemiaan kylttejä. Video ei osoittele ketään yksittäistä henkilöä tai väkijoukkoa, eikä siinä oteta kantaa kenenkään käytöstapoihin. Videon pääosa kansallislaulun jälkeen sisältää mielenosoitukseen osallistuneiden haastattelun, jossa kerrotaan heidän mielipiteensä mielenosoituksen aiheesta. Artikkelin tekstiosuudessa asiaa käsitellään lisähaastatteluilla, joissa tuodaan erilaiset näkemykset tasapuolisesti esiin. Mainituilla perusteilla päätoimittaja katsoo, että lehti on noudattanut hyvää lehtimiestapaa. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. Iltalehti julkaisi verkkosivustollaan uutisen Lahdessa järjestetystä Rajat kiinnimielenosoituksesta. Uutiseen sisältyi video, jossa kuvattiin ja haastateltiin mielenosoitukseen osallistuneita henkilöitä. Videon alkuosassa esitettiin seitsemän erillistä yleiskuvaa mielenosoittajista kyltteineen Suomen kansallislaulun soidessa taustalla. Yhdessä kuvassa kantelija vilahti pari sekuntia kuvan alareunassa. Kun videokuvan pysäyttää, voi tarkkaan katsoen havaita, että kantelijalla on hattu päässään. Kantelijan mielestä kyseessä on tarkoitushakuinen manipulaatio, jolla haluttiin osoittaa, että tapahtuman osanottajat eivät osaa käyttäytyä. Kyseessä oli kuitenkin tavanomainen ja tunnistettava videotekniikka, jossa erillisiä kuvia yhdistellään siten, että taustalla on yhtenäinen ääninauha. Video on kuvattu julkisella paikalla. Lehdellä on oikeus editoida käyttämäänsä videomateriaalia, eikä se ole käyttänyt kuvaa tai ääntä harhaanjohtavasti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun teki: Puheenjohtaja Elina Grundström ÖStnYLand Julkisen sanan neuvoston langettava päätös kuvan harhaanjohtavaa käyttöä ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Östnylandin julkaisemassa jutussa kantelijan yrityksestä oli väärä kuva, jonka perusteella kantelija leimattiin sosiaalisessa mediassa rasistiksi. Lehti korjasi virheen samana päivänä, mutta ei kertonut virheestä eikä siitä, miten ja milloin se on korjattu. Kantelu 12.12.2015 Kantelu kohdistuu Östnylandin verkkopalvelussaan 4.12.2015 klo 8.40 julkaisemaan juttuun Förbudsskyltar sprids i Strömfors. Tässä linkki jutun korjattuun versioon: gamla.ostnyland.fi/ lokalt/2015-12-04/781019/ forbudsskyltar-sprids-i-stromfors Kantelijan mukaan hänestä kertovan artikkelin yhteydessä oli ensin julkaistu kuva rasistisen yhteisön Patriootti.comin julisteesta. Kantelija kertoo, että hänellä ei ole mitään tekemistä kyseisen yhteisön kanssa. Kantelijan mukaan kuvan liittäminen häneen leimaa hänet ja hänen yrityksensä rasistisiksi. Östnylandin vastaus 14.1.2016 Päätoimittaja Micaela Römanin mukaan Östnylandin verkkopalvelussa julkaistiin aamulla 4.12.2015 uutinen kieltokylteistä Strömforsin kylässä. Jutun otsikko oli Förbudsskyltar sprids i Strömfors, ja se kuvitettiin arkistokuvalla, koska oikeaa uutiskuvaa oltiin vasta ottamassa paikan päällä. Päätoimittajan mukaan kuvatekstissä sanottiin, että kyseinen kuva ei liity tapahtumiin kylällä. Toimitus valmisteli isompaa juttua samasta aiheesta. gamla.ostnyland.fi/lokalt/ 2015-12-04/781069/ingetstallningstagande-mot-asylsokande Päätoimittajan mukaan kantelija otti yhteyttä toimitukseen ja vaati väärän kuvan poistamista jutusta. Toimitus korjasi jutun päätoimittajan mukaan heti liittämällä siihen oikean kuvan klo 11.58. Ratkaisu JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Östnyland julkaisi verkkopalvelussaan uutisen kantelijasta, joka valmisti muun muassa arabiankielisiä yksityisalue-kylttejä. Lehti liitti juttuun arkistokuvan rasistisen yhteisön julisteesta. Kantelija leimattiin arkistokuvan vuoksi sosiaalisessa mediassa rasistiksi. Lehti vaihtoi kuvan kantelijan pyynnöstä samana päivänä, mutta ei kertonut, miten ja miksi juttua oli korjattu. Lehti toimi tässä vastoin Journalistin ohjeita. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Östnyland on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. Keskipohjanmaa Vapauttava päätös uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun kadonneista ihmisistä. Jutussa kerrottiin myös itsemurhasta. Uhrin tunnistetietoja ei kerrottu, mutta itsemurhan tekotapa mainittiin. Heinäveden lehti Vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja oikeutta omaan kannanottoon koskevassa asiassa. Lehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa käsiteltiin kantelijan ja paikallisen seurakunnan välistä riita-asiaa. Kirjoitus sisälsi tietoja kantelijan taloudesta. Kantelija ei pyytänyt oman kannanoton julkaisemista. Utain Vapauttava päätös virheen korjausta ja haastattelua koskevassa asiassa. Lehti julkaisi reportaasin arpitatuoinnista. Jutussa haastateltu yrittäjä ei ehtinyt tarkastaa haastattelua ennen lehden deadlinea. Juttuun ei kuitenkaan jäänyt olennaista asiavirhettä eikä toimituksen olisi tarvinnut ottaa huomioon yrittäjän muutostoivetta toimituksen päätösvallassa olleesta luonnehdinnasta. Satakunnan Kansa Langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Vieraskolumnistin tekstissä oli olennainen asiavirhe, jonka lehti korjasi verkossa, mutta ei painetussa lehdessä. Verkkokorjauskin kesti kolme viikkoa, vaikka kantelija ilmoitti virheestä heti julkaisupäivänä. Yleisradio Vapauttava päätös totuudenmukaista tiedon välitystä, virheen korjausta ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Yleisradio kertoi verkkosivuillaan ampuma-aseiden aiheuttamista kuolemantapauksista Suomessa. Juttua varten haastateltiin henkilöitä, jotka olivat joutuneet tekemisiin ampumaaseisiin liittyvän väkivallan kanssa. Keskisuomalainen Langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti kertoi pääkirjoituksessaan, että julkisen sektorin lääkärien toimiminen myös yksityisvastaanotoilla eli lääkärien kaksoisrooli on suomalainen erikoisuus, jollaista ei ole ollut muissa Pohjoismaissa. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka toimituksen olisi pitänyt korjata, kun kantelija sitä pyysi. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta Su om en Le hd is tö
• palStat SuomenLehdistö 3/2016 23 palStat kSF media toimitusjohtajaksi on nimitetty Jens Berg ja vastaavaksi julkaisijaksi Susanna Ilmoni. Berg työskenteli aiemmin varatoimitusjohtajana ja ilmoni sisältöjohtajana. toimitusjohtaja, kustantaja Barbro Teir jätti tehtävänsä. Savon Sanomat vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty LuK Seppo Rönkkö. Hän on hoitanut tehtävää väliaikaisesti edellisen päätoimittajan Jari Tourusen lähdettyä yhtiöstä strategisten näkemyserojen takia lokakuussa 2015. rönkkö on aloittanut toimittajana iisalmen sanomissa ja toiminut myöhemmin savon sanomissa muun muassa toimituspäällikkönä, uutispäällikkönä ja taloustoimituksen esimiehenä. kaakon Viestintä etelä-saimaan vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty Eeva Sederholm. Kouvolan sanomia johtaa jatkossa Petri Karjalainen ja Kymen sanomia Päivi Taussi-Forsman. Tiina Ojutkangas jatkaa puolestaan Länsi-savon ja itä-savon vastaavana päätoimittajana. Paikalliset vastaavat päätoimittajat johtavat paikallisia toimituksia ja vastaavat sananvapauslain mukaisesti paikallisista sisällöistä. Lehtien nykyinen vastaava päätoimittaja Pekka Lakka siirtyy sisältöjohtajaksi, joka on paikallisten vastaavien päätoimittajien esimies. sisältöjohtaja vastaa muun muassa ei-paikallisista sisällöistä sekä johtaa toimitusten yhteisiä toimintoja ja kehittää kaupallisia sisältöjä. kankaanpään Seutu, merikarvia-lehti ja Luoteisväylä Päätoimittajaksi on nimitetty Jarkko Ambrusin. Hän on työskennellyt viimeksi iisalmen sanomien päätoimittajana. nykyinen vt. päätoimittaja Armi Niemelä palaa reilun puolen vuoden työkierron jälkeen takaisin työhönsä satakunnan Kansaan. aiempi Pohjois-satakunnan paikallislehtien päätoimittaja Seppo Kummala siirtyy työkierron jälkeen toimittajaksi sydän-satakuntaan. alma media Peetu Öunap on nimitetty alma Mediaratkaisut -yksikön tuotekehitysjohtajaksi sekä sen johtoryhmän jäseneksi 30.5. alkaen. Öunapin vastuulle tulee mainostaja-asiakkaille suunnattujen valtakunnallisten verkkoja mobiilituotteiden kehittäminen. Öunap on aiemmin työskennellyt markkinoinnin automaatioon ja verkkotoimintaan keskittyvässä Gravity4:ssä. Suvi Tanner on nimitetty digitaalisen median kehityspäälliköksi ja Riina Nevalainen aamulehden uutispäälliköksi. Jyväskylän yliopisto Puheviestinnän professorin tehtävään on nimitetty Ft, dosentti Anu Sivunen 1.8. alkaen. sivunen on työskennellyt muun muassa tutkijana sekä osa-aikaisena luennoitsijana Jyväskylän yliopistossa sekä Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Parhaillaan hän toimii tutkimuspäällikkönä aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella. sivunen on tampereen yliopiston puheviestinnän dosentti. mtV FM Olli Lehtonen on nimitetty Kuluttajapalvelut-yksikköön Mtv:n Lead social strategistiksi. Hän on työskennellyt tätä ennen Finnairilla. KtM Petra Ahvenharju on nimitetty BtoB-liiketoiminta-yksikköön BtoC-markkinointiin markkinointipäälliköksi. Hän on työskennellyt aiemmin sanomassa. tradenomi Kaisa Crowley on nimitetty BtoB-liiketoiminta-yksikön Markkinointiin markkinoinnin suunnittelijaksi. Hän on työskennellyt tätä ennen Woolworths Ltd:llä. Mediatekniikan insinööri Sini Hevonoja on nimitetty Operaatiotyksikköön sovelluspalvelut-tiimiin palvelupäälliköksi. Hän on työskennellyt viimeksi OpusCapitassa. Jaakko Lintunen on toiminut aiemmin markkinointiviestinnän suunnitteluja johtotehtävissä mediaja mainostoimistoissa sekä erilaisissa kaupallisissa johtotehtävissä alma mediassa. MirJa Hussain uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: noora autio. riikka virranta äitiysvapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen, reima Kangas, noora autio. Toimitus: eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto. fi. Julkaisija: sanomalehtien Liitto ry / tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 86. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomenlehdistö Ilmestysmispäivät 2016 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4 10.6. 23.5. 18.5. 5 24.8. 11.8. 5.8. 6 5.10. 22.9. 16.9. 7 9.11. 27.10. 21.10. 8 14.12. 2.12. 24.11. Korvaamatonta sisältöä lukijoille JAAKKO LINTuNEN palaa mediaalalle työskenneltyään pari vuotta suomen terveystalon yksikönjohtajana. Mediatalo esan toimitusjohtajuus kiinnosti häntä, koska ”harvinainen tilaisuus tarjoutui, kun pyydettiin prosessiin mukaan”. Lintunen pohtii media-alan olleen murroksessa silloin kun hän lähti alma Mediasta, ja sama tilanne on yhä. Hänen mielestään eri kanavat ja digitalisoituminen vievät alalla tällä hetkellä paljon huomiota, mutta edelleen tärkeintä on sisältö, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan. – ilmaista luettavaa on tarjolla valtavasti. sellaisen median, joka meinaa elättää itsensä sisältötuotoilla, tulee tarjota nice to know -homman sijaan jotain välttämätöntä, korvaamatonta ja todella kiinnostavaa. Lintunen uskoo kuitenkin, että maakunnallisella, läheisellä medialla on paikkansa myös tulevaisuudessa. toki liiketoimintamalleja pitää kehittää jatkuvasti. – Kaikki tietävät, ettei se ole mikään yksinkertainen asia. Kivijalka lehdillä on joka tapauksessa kunnossa. Harvalla toimialalla on näin laajat asiakassuhteet yritysja kuluttajapuolella kuin maakunnallisella medialla. KaiKeSSa KehittämiSeSSä Lintunen pitää tärkeänä asiakaslähtöisyyttä. – Kun tehdään uusia tuotteita tai uudistetaan vanhoja, kannattaa aina kysyä asiakkailta, ovatko muutokset heidän tarpeidensa mukaisia. Lintunen toivoo olevansa toimitusjohtajana osallistava ja innostava hyvän energian luoja, joka uskoo vahvasti ryhmätyöskentelyyn. uusi työ tietää Lintuselle muuttoa Lahteen. Hän asuu ja työskentelee siellä neljänä päivänä viikossa ja tekee yhtenä etätöitä perheen Kangasalan-kodissa. – Perhe seuraa todennäköisesti perässä parin vuoden sisään, kun lapsilla muutenkin vaihtuisi koulut, hän kertoo. Noora Autio Mediatalo ESAn johtoon nouseva Jaakko Lintunen uskoo maakunnallisen median menestyvän asiakasta kuuntelemalla. > 28.4, 26.5. ja 18.8.2016 Mediajohtamisen koulutuspäivät, Helsinki > 12.5.2016 Kevätseminaari: Kasvu omissa käsissä, Kajaani > 3.11.2016 suuret lehtipäivät, Porvoo > 16.11.2016 Mediapäivä, Helsinki > 24.11.2016 Jakelun ajankohtaispäivä Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien liitossa tapahtuu
• Vihaa, mustamaalausta, raiskauspuheita sekä tappouhkauksia. Toimittajien, tutkijoiden ja poliitikkojen vainoamista. Toisten uhkailua, henkistä väkivaltaa, haistattelua. Mikään näistä ei liity millään tavalla sananvapauteen. MIETI MITEN ITSE KÄYTÄT SANOJA. SuomenLehdistö