Suomen Lehdistö 05/2023 - Lehtiluukku.fi

”Nuoret ovat vaikea kohderyhmä niin kauan, kunnes hyväksyt säännöt: heillä ei ole mitään aikomusta tulla saitillesi.” Nro 5 23/8/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930 WOLODARSKI Dagens Nyheterin päätoimittaja on ollut pitkään kiinnostunut Suomesta. Pian hän johtaa HBL Median hallitusta. EI JOLLOTELLA MARKKINOILLA UUTISVUOKSEN RESEPTI PROFIILIN NOSTOON.
Suomen luonnon upeat hiilisiepparit Suomalaisen luonnon monimuotoisuus on arvokasta pääomaamme, jonka suojeleminen on meidän kaikkien vastuulla. Parhaiten se onnistuu, kun teemme kestäviä valintoja elämäntapojemme suhteen eli miten asumme, liikumme, syömme tai kulutamme. Pienilläkin teoilla voi olla suuri vaikutus. Suomen luonnon päivää vietetään 26. elokuuta. Tee elämäntapatesti ja mieti, miten sinä voisit pienentää hiilijalanjälkeäsi. elamantapatesti.sitra.fi LEHDEN LOGO Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Suomen media-alan ja graafisen teollisuuden tavoitteena on olla hiilineutraaleja vuonna 2030. Metsäkuusi on yleisimpiä metsäpuitamme ja luonnossa sitä voi kohdata paitsi perinteisenä pylväsmäisenä kuusena, niin myös pallomaisemmassa ja jopa ihan maanmyötäisessä muodossa. METSÄKUUSI, Picea abies Nurmikoilla ja puistoissa yleinen valkoapila kestää hyvin tallausta. Valkoapilan makealle tuoksuvat kukat tuottavat runsaasti mettä, ja se onkin yksi parhaimpia hunajakasvejamme. VALKOAPILA, Trifolium repens Aholeinikki on monivuotinen leinikkikasvi, jonka tieteellinen nimi polyanthemos, ’monikukkainen’, kuvaa hyvin kasvin viehättävää ulkonäköä. Aholeinikki viihtyy kuivahkoilla ahoilla ja se on melko yleinen Eteläja Keski-Suomessa. AHOLEINIKKI, Ranunculus polyanthemos Metsämänty on yleisin puulajimme ja pitkäikäisenä myös mitä mainioin hiilinielu. METSÄMÄNTY, Pinus sylvestris Ruskorahkasammal on ruskea tai rusehtavan vihreä sammal, jonka voi kohdata yleisimmin puustoisilla rämeillä. RUSKORAHKASAMMAL Sphagnum fuscum Kallioimarre kuuluu saniaisiin ja se tunnetaan myös nimillä mesijuuri ja kalliomakia. KALLIOIMARRE, Polypopdium vulgare Ahdekaunokki on persoonallinen, 30–80 cm korkea kaunotar, joka viihtyy erityisesti kuivilla niityillä ja kedoilla. Sen parasta kukinta-aikaa on heinä–elokuu. AHDEKAUNOKKI, Centaurea jacea Rauduskoivu on Suomen kansallispuu. Tämä valoa rakastava puu sitoo hiiltä tehokkaasti varsinkin kasvukautenaan. RAUDUSKOIVU, Petula bendula Viehättävä, valkoinen heinätähtimö kukkii kerrallaan vain kolme vuorokautta, mutta uusia kukkia avautuu koko kesän ajan. Pientareilla, tienvarsilla ja niityillä viihtyvä kasvi on yleinen koko maassa. HEINÄTÄHTIMÖ, Stellaria Graminea Hiirenvirna kuuluu suomalaisiin hernekasveihin. Sen rento varsi käyttää muita kasveja hyväkseen kurkottaessaan kohti valoa. Tämän kiipeilytaitonsa takia kasvi ei tarvitse ravinteita ja energiaa paksun varren kasvattamiseen. HIIRENVIRNA, Vicia cracca
nro 5/2023 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Kansan paras ystävä T oimittajana on kierolla tavalla kohottavaa lukea yhdysvaltalaisista tutkimuksista, joissa käydään läpi lehtien massakuolemien seurauksia. Korruptio lisääntyy, äänestysaktiivisuus laskee, polarisaatio kasvaa. The Atlantic julkaisi elokuussa tekstin, jossa samaa vettä soudetaan hieman eri tekniikalla. Kirjoittaja Steven Waldman, paikallisjournalismin puolestapuhuja, argumentoi, että Yhdysvalloissa olisi järkevää palauttaa toimittajakunnan vahvuus kulta-aikojen tasolle julkisin varoin. Sijoitus maksaisi itsensä takaisin, sillä kriittinen journalismi säästää yhteisiä rahoja. Ajatustaan hän ryydittää esimerkein. Journalistit ovat paljastaneet ylisuuria lobbausmaksuja lakifirmalle ja johtajien paisuneita palkkioita. Ihmishenkiä (ja rahaa!) säästi juttusarja, joka toi esiin ehdollisen tuomion saaneiden vankien puutteellisen valvonnan. Journalismi ravintoloiden vajavaisista terveystarkastuksista vähensi sairaalakäyntejä (eli kuluja!), sillä ruokamyrkytykset vähenivät. Ja niin edelleen. Kirjoittaja itsekin myöntää, että on hähmäistä ja mahdotontakin excelöidä journalismin taloudellista arvoa, eikä journalismin arvo palaudu rahaan. Rahaankin kannattaa kuitenkin vedota, jos demokratia-argumentit kerran eivät pure. S amaan aikaan Suomessa media on ollut poikkeuksellisen vyörytyksen kohteena. Mediaa ovat kesällä moukaroineet somekansan säestäminä hallitusvastuuseen ja läpivalaisuun päässeet, etenkin perussuomalaisten kärkipoliitikot. Toki myös uutisointi on ollut tiukkaa, ja sosiaalisen median älämölön lisäksi on esitetty asiallista mediakritiikkiä. Vaarana kuitenkin on, että oikeistopopulistien strateginen mediavastaisuus ja somekeskustelujen jatkuva, perusteeton mouhu puolueellisuudesta alkavat syödä luottamusta mediaan täälläkin. Toimitusten voi olla mahdotonta liennyttää kriittisen kantansa mediaan lukinneita. Heitä on kuitenkin toistaiseksi vähän. Myös perussuomalaisten kannattajista valtaosa luottaa uutisiin. M ikä olisi parempi tapa vastata populistien luomiin viholliskuviin mediasta kuin tuottaa yhteisölle hyödyllistä, tiukkaa ja relevanttia journalismia? Osoittaa, että media valvoo arjessa kautta maan ja aihekirjon. Että se on faktapohjaisesti arvioiden pikemmin kansan ystävä. Kun mediaa vastaan hyökätään, ratkaisu ei ole pehmentää otetta vaan lisätä kriittisyyttä – myös omaa toimintaa kohtaan niin, että se kestää jatkuvan röntgenkatseen. Inspiraatiota voi hakea Uutisvuoksesta, joka on nostanut profiiliaan Imatran elämän perinpohjaisena valvojana. ”Myö pystytään parempaan”, päätoimittaja Mari Markkanen hoki haastattelussa. ? 4 avaaja Tunnepitoinen polarisaatio on lisääntynyt Suomessa. 5 Gallup Poliitikkojen mediavastainen puhe huolettaa ja palautetta sataa toimituksiin tavallista enemmän. 6 puheenaihe Satakunnan hyvinvointialueella tiedonkulku takkuaa. 7 Kolumni Osa yleisöstä ei ymmärrä tutkivaa journalismia, mutta eipä näytä ymmärtävän moni toimittajistakaan, kirjoittaa Jarno Liski. 9 lehdistötilaisuus Dagens Nyheterin Peter Wolodarski tunnetaan pian myös Suomessa. 14 ideat Oskari Onninen, Matti Apunen, Elina Grundström ja Silja Tenhunen kertovat, millaisen median perustaisivat juuri nyt. 20 ratKaisut Kriittinen journalismi nosti Uutisvuoksen tilaukset kasvuun. 25 ratKaisut Uusi urheilumedia tekee rahaa suoraan somessa. 26 teoria & Käytäntö Paperilehdelläkin on puolensa, selviää uudesta tutkimuksesta. 28 tutKimuKset Tilauspotentiaalisimmat juttutyypit vaihtelevat eri uutismedioissa. 29 diGi edellä Chat GPT toimii uskottavasti featuren editorina – Elina Lappalainen jakaa vinkkinsä tekoälyn käyttöön. 30 duunarin ääni Suuret persoonat katosivat toimituksesta ja ehkä ihan hyvä niin, kirjoittaa Heikki Kärki. 31 nimitys Alma Median uusi henkilöstöjohtaja Merja Ristilä pitää johtajuuden kehittämistä henkilöstön hyvinvoinnin lähteenä. SUOMEN LEHDISTÖ PääToimiTTaja Riikka Virranta. TuoTTaja Janne Arola. ulkoasu ja TaiTTo Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. ToimiTus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosTi suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdisTö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmesTyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. TilaukseT ja osoiTTeenmuuTokseT sl@uutismediat.fi. TilaushinnaT 2023 kestotilaus 112 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 120 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynTi Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. m ik ko ni kk in en suomen lehdisTö 3 20 6 ve er a ko rh on en
polaRiSoiduM Me, Kun pola RiSoidaan. Varsinkin oikeistopopulistit ovat erikoistuneet tietoiseen polarisaation lietsontaan, sanoo Antti Gronow. 4 suomen lehdisTö 5/2023 A a
Kesän keskustelut X:ssä eli entisessä Twitterissä ovat olleet repiviä. Mitä sosiaalisen median perusteella voi päätellä polarisaatiosta, sosiologian yliopistotutkija ja dosentti Antti Gronow? On hyvä muistaa, että X:n keskustelijat eivät ole edustava otos suomalaisista vaan siellä politiikasta keskustelevat ovat tutkimusten mukaan kaikkein kärkkäimpiä. Osa maltillisista pysyy hiljaa, koska oman viiteryhmän kärkkäiltä tulee helposti satikutia. X:n perusteella ei voi päätellä polarisaation astetta, mutta se voi aiheuttaa polarisaatiota, kun syntyy kuvitelma, että noin se vastapuoli yleensä ajattelee. Myös huomio sosiaalisessa mediassa kiinnittyy usein aiheisiin, jotka ovat kaikkein jakavimpia. Onko polarisaatio Suomessa lisääntynyt? Kukaan ei vielä tiedä tämän kesän muutoksista, mutta aiemman tutkimuksen perusteella ideologinen polarisaatio ei niinkään ole lisääntynyt mutta affektiivinen eli tunnepohjainen taas on jonkin verran. Ideologinen polarisaatio on sitä, että poliittiset näkemykset erkanevat toisistaan. Voi olla johonkin teemaan kuten maahanmuuttoon liittyvää polarisaatiota, mutta ideologisesta polarisaatiosta puhutaan vasta, kun meillä on monia asiakokonaisuuksia, joista samat ryhmät ajattelevat tahoillaan eri tavalla. Edes Yhdysvalloista ei ole kauheasti näyttöä, että ideologinen polarisaatio olisi yleistynyt väestön keskuudessa, vaikka poliittisen eliitin joukossa onkin. Tunnepitoinen polarisaatio taas on sitä, että negatiiviset tuntemukset vastapuolta kohtaan lisääntyvät. Kumpi on vaarallisempaa polarisaatiota? Tutkijoiden konsensus on, että affektiivinen polarisaatio on hankalampaa. Tietty määrä ideologista polarisaatiota on hyvästä. Jos sitä ei olisi lainkaan, puolueiden välillä ei olisi mitään eroja – miksi kukaan äänestäisi? Affektiivinen polarisaatio taas johtaa pahimmillaan viholliskuviin vastapuolesta. On solvaavaa kielenkäyttöä, tahallista väärinymmärtämistä. Yhdysvalloista on tutkimustuloksia siitä, etteivät ihmiset halua lapsensa menevän naimisiin vastapuolta edustavan tahon kanssa, republikaani demokraatin kanssa. Suomessa tietysti monipuoluejärjestelmä suojaa jonkin verran. ” Oli viesti mikä tahansa, se puetaan vastustajan tölväisyn muotoon.” Miksi affektiivinen polarisaatio lisääntyy? Sosiaalinen media varmasti vaikuttaa, mutta myös poliittisen eliitin ja puolueaktiivien käytös. Sosiaalinen media kannustaa tölväisevään ja negatiiviseen puheeseen. Kaikki puolueet harrastavat sitä, mutta oikeistopopulistit ovat erikoistuneet tietoiseen polarisointiin. Oli viesti mikä tahansa, se puetaan vastustajan tölväisyn muotoon. Mikä merkitys uutismedialla on polari saation synnyssä tai estämisessä? Se on vaikea ja iso kysymys. Maissa, joissa luotetaan paljon mediaan, polarisaatio on alhaisella tasolla, ja meillä polarisaatio on moneen maahan verrattuna vähäistä. Suomessa mediankäyttö ei ole puoluepoliittisesti jakautunutta. Tässä kohtaa voisi puolustaa myös julkisrahoitteista Yleisradiota, jonka sisältöön kaikilla on pääsy. Se voi lisätä polarisaatiota, jos asiat nähdään ryhmien välisenä taisteluna, johon liittyy moraalista närkästystä. Mutta jos politiikka on riitaisaa tai poliitikot tekevät typeryyksiä, kyllähän median on siitä raportoitava. Olen nähnyt sellaistakin, että polarisaation pelkoa käytetään syynä hiljentää kriittistä keskustelua. ? avaaja Kärkkäät ympärilläni Olemme samanmielisempiä kuin vaikkapa viestipalvelu X:n keskusteluista voisi päätellä. Ongelma on, että ikävät tunteet osin kuviteltua vastapuolta kohtaan yleistyvät. TeksTi Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Huolestuttaako poliitikkojen mediavastainen puhe? Viivi Salminen sTT:n toimittaja Matti Pietiläinen Savon Sanomien vastaava päätoimittaja On siinä huolestuttavia piirteitä. Joitakin vuosia sitten keskusta kohdisti vahvaa mediavastaista retoriikkaa erityisesti etelän mediaan. Uutta on, että perussuomalaisten johto on ottanut viholliskuvien kohteeksi koko median. Alueemme perussuomalaisten kanssa meillä on keskusteluyhteys kuten muihinkin puolueisiin. Arkityössä olemme miettineet, miten asioita voi käsitellä niin, että emme vahvista vääränlaista vastakkainasettelua. Toimituksissa on syytä katsoa kesän ajalta peiliin, ettei jää juhlapuheisiin, miten hanakasti ollaan valmiita korjaamaan omia virheitä.” Johanna Lahti Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Kun mediasta tehdään politiikan osapuolta, se on uutta ja huolestuttavaakin. Marinin hallituksenkin aikaan moni kriittisen uutisoinnin kohde ja heidän kannattajansa kokivat median toiminnan epäreiluksi, mutta tämä on voimakkaampaa ja systemaattisempaa. Nyt palautetta tulee tavallista runsaammin ja osa siitä on valitettavan rajua, asiatonta ja henkilöön käypää. Jos yksittäinen toimittaja joutuu somemyrskyn kohteeksi, on tärkeä käydä asiaa läpi yhdessä esihenkilön ja toimituksen johdon kanssa. Ne voivat olla hurjan raskaita tilanteita.” —Janne Arola Ensisijaisesti ihmetyttää ja ärsyttää, ja ehkä hieman myös huolestuttaa. Sellaista ei ole aiemmin näkynyt, että puoluekokouksessa käytetään yksi päivä median haukkumiseen. Toimittajien perustehtävä on kuitenkin vahtia valtaa pitäviä ja esittää kritiikkiä. Kun perussuomalaisilla on hallituksessa ministereitä, heitä tarkastellaan samalla tavalla kuin muitakin. En ole itse kokenut epäasiallisuuksia, mutta palautetta tulee paljon enemmän kuin aiemmin. Eikä se välttämättä ole negatiivinen asia, vaan kertoo siitä, että juttuja luetaan.” 5/2023 suomen lehdisTö 5 A
SIIRTYMINEN hyvinvointialueeseen on vaikeuttanut toimittajien työskentelyä Satakunnassa. Paikalliset toimittajat kritisoivat hyvinvointialuetta lisääntyneestä kontrollista ja jutunteon hidastamisesta. Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, kun hyvinvointialueen asiantuntijat joutuvat kysymään johdolta ja viestinnältä lupaa haastattelujen antamiseen. Lisäksi haastatteluita on vaadittu tarkistusvaiheessa kommentoitaviksi esihenkilöille ja viestinnän edustajille, jotka eivät ole olleet läsnä haastattelussa. – Toimittajat ovat hyvin turhautuneita, kun juttuja pitää pyöritellä monen portaan kautta, kertoo Satakunnan Huittisissa toimitustaan pitävän Lauttakylä-lehden päätoimittaja Heli Lehtelä. Lehtelä aloitti Lauttakylä-lehdessä vuoden alusta. Sitä ennen hän työskenteli pirkanmaalaisessa Urjalan Sanomissa. Siellä hänen kokemuksensa Pirkanmaan hyvinvointialueen kanssa asioimisesta oli hyvä. VUOSI sitten Suomen Lehdistön jutussa eri julkaisujen edustajat ympäri Suomea ilmaisivat huolensa hyvinvointialueiden vaikutuksesta tiedonvälitykseen. Tänä keväänä Satakunnan journalistit antoi hyvinvointialueelle perinteisen Huonon tiedottamisen suolasalkkarin. – Viestintä sanoo haluavansa palvella mediaa, mutta toimittajat kokevat, että he eivät tarvitse viestinnän palveluita läheskään joka juttutilanteessa. He ajattelevat, että haastattelut voisi hoitaa suoraan asianosaisten kanssa, yhdistyksen sihteeri Sakari Muurinen kertoo. Muurinen työskenteli Satakunnan Kansan kuntatoimittajana elokuuhun asti. Hänen mukaansa hyvinvointialueen viestintä on sitaattitarkastusten yhtey dessä yrittänyt muuttaa kriittisten juttujen näkökulmaa neutraalimmaksi. – Siellä on puututtu termeihin, jotka ovat olleet toimituksellisia valintoja, Muurinen sanoo. – Viestintä ja ylin johto haluavat pitää tiukkaa kontrollia siitä, mitä kirjoitetaan. Siitä syntyy väistämättä ristiriita, koska journalistiset valinnat tehdään toimituksessa. Muurinen kritisoi erityisesti hyvinvointialueen viestinnän tapaa luetuttaa juttuja ulkopuolisilla. – Journalistin ohjeissa puhutaan haastateltavan oikeuksista tarkistaa sitaattinsa. Mutta mielestäni siinä mennään ennakkosensuurin puolelle, jos juttua alkaa korjaamaan porukka, joka ei ole ollut läsnä haastattelutilanteessa. Se ei kuulu heille. PAIKALLISISSA toimittajissa on herättänyt kritiikkiä myös hyvinvointialueen mediayhteistyöohjeistus. Negatiivissävytteisessä ohjeistuksessa mediasuhteet esitetään tiiviinä osana maineenhallintaa. Työntekijöitä esimerkiksi kielletään vastaamasta haastatteluissa muuhun kuin siihen, mitä häneltä on suoraan kysytty. ”Muista, että toimittaja ei ole ystäväsi eikä samassa veneessä kanssasi”, ohjeistuksessa todetaan. Sauli Pahkasalo Päätoimittaja, Rantalakeus Tieto on karannut kauas. Tiedonsaanti on vaikeutunut, koska hyvinvointialueilta ei löydy ihmisiä vastaamaan. Meidän pitää soittaa kymmenen puhelua, että joku uskaltaa kommentoida. Hyvinvointialueelta tulee myös juttuvinkkejä hyvin vähän verrattuna siihen, mitä niitä tuli kuntien sotepuolelta. Muutoksessa on myös taloudellinen näkökulma. Ilmestymme kuuden kunnan alueella ja kuntien soteilmoittelu oli meille merkittävä tulonlähde, mutta nyt hyvinvointialue on ilmoittanut meillä tänä vuonna korkeintaan viisi kertaa.” Gallup Millä tavalla hyvinvointi alueisiin siirtyminen on vaikuttanut työhönne? Jukka Huikko Päätoimittaja, Ylä-Satakunta Kun teimme aiemmin juttuja sotepalveluista ja erityisesti niiden ulkoistamisesta Parkanossa, järjestämisvastuulliselta eli kaupungilta oli joskus vaikea saada tietoa tai kommentteja, koska pelissä oli myös kaupungin imago. Nyt järjestämisvastuussa on ollut iso Pirkanmaan hyvinvointialue, jonka kanssa vastaavaa ei ole tullut eteen. Satakunnan hyvinvointialue ei ole uudistuksen jälkeen ainakaan meidän lehdessämme ilmoittanut alkuinfon jälkeen palveluista ja niiden muutoksista.” puheenaihe ”Muista, että toimittaja ei ole ystäväsi” Satakunnan hyvinvointialue loi poikkeuksellisen negatiivisen mediaviestintäohjeistuksen. Median tiedonsaanti on vaikeutunut. TeksTi Tuukka Tuomasjukka kuva Veera Korhonen 6 suomen lehdisTö 5/2023 A
Kolumni Jarno Liski Kirjoittaja on humanististen tieteiden kandidaatti ja työskentelee monimediatoimittajana Iltalehdessä. Moni toimittajakaan ei ymmärrä tutkivaa journalismia E linkeinoministeri Wille Rydmanin viestien julkaisusta Helsingin Sanomissa käytiin yllättävää keskustelua. Olin kuvitellut yleisön jo tottuneen yksityisten viestien julkaisuun niiden yleisen merkityksen vuoksi. Esimerkkejä on riittänyt Paavo Väyrysen Vladimirov-kirjeestä Matti Vanhasen ja Ilkka Kanervan tekstiviesteihin. Olin väärässä. Eivät siihen ole tottuneet edes kaikki journalistit. Alkuvuodesta julkaistu, yli 400 suomalaisjournalistille tehtyyn kyselyyn perustuva tutkimusraportti “Paljon vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua” kertoo, että kaksi viidestä journalistista ei pitänyt “missään olosuhteissa” hyväksyttävänä valtaapitävien dokumenttien tai kuvien julkaisua ilman lupaa. Useampi kuin joka neljäs piti aina kiellettynä myös luottamuksellisten liiketai viranomaisdokumenttien käyttöä. Neljäkymmentä prosenttia ei koskaan hyväksy toimittajan tekeytymistä toiseksi henkilöksi. Joka viides pitää piilotettujen tallennusvälineiden käyttöä kaikissa tilanteissa kiellettynä. Nämä kaikki ovat länsimaisessa journalismissa yleisesti käytettyjä tutkivan journalismin menetelmiä, joiden käytön myös Suomessa Journalistin ohjeet ja laki sallivat tietyin edellytyksin. Ruotsissa on peräti verbi wallraffa, valehenkilöllisyyksien ja piilokameran avulla maailmanmaineeseen ponnistaneen Günter Wallraffin mukaan. Eikä tarvinne alkaa luetella, mitkä tiedot yleisöltä olisi jäänyt saamatta, jos yritysten tai viranomaisten salaisina pitämiä papereita ei “missään olosuhteissa” olisi julkaistu. Erimielisyys yksittäisistä julkaisupäätöksistä on tervettä ja tarpeellista. Näyttää kuitenkin siltä, että tutkivilla journalisteilla riittää hommaa työnsä lähtökohtien ja menetelmien perustelemisessa myös alan sisällä. ? – Ohjeissa luotiin sellainen kuva, että me olisimme vähintään uhka, sen sijaan että intressinämme olisi kertoa ihmisille, mistä asioissa on kyse, Lauttakylä-lehden Heli Lehtelä sanoo. Sakari Muurisen mukaan ohjeistus sisältää asiavirheitä. Niiden mukaan toimittajan esimerkiksi kuuluisi kertoa, jos hän nauhoittaa haastattelun. Muurinen on myös huolissaan ohjeistuksen kohdasta, jossa kyseenalaistetaan taustakeskustelujen luotettavuus: ”Asioiden julkistamisen pelisäännöistä voi sopia ennen haastattelua, mutta kaikki eivät kunnioita niitä.” – Nuiva suhtautuminen taustakeskusteluihin ehdottomasti vähentää molemminpuolista ymmärrystä ja on haitaksi myös hyvinvointialueelle. Varsinkin, kun toimittajakunta noudattaa hyvin tunnollisesti sovittuja pelisääntöjä, vaikka ohjeessa toisin annetaan ymmärtää, hän sanoo. Suomen Lehdistön selvityksen perusteella Satakunnan ohjeistus on lajissaan poikkeuksellinen. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialue linjaa ohjeissaan, että median yhteydenottoihin reagoidaan nopeasti ja myönteisesti, vaikka näkökulma olisi kriittinen. SATAKUNNAN hyvinvointialue kieltäytyi aluksi haastattelusta, mutta suostui pyynnön toistamisen jälkeen. Viestintäpäällikkö Sini Gahmbergin mukaan Satakunnan hyvinvointialueella on toimivat suhteet paikalliseen mediaan. Hän korostaa moneen otteeseen, että he pyrkivät auttamaan mediaa. – Mielestäni yhteistyö on ollut hyvää, hän sanoo. Gahmbergin mukaan hyvinvointialue on ”vauvaiässä” ja menossa eteenpäin. Haastattelupyyntöjen ja juttujen kierrättämisellä johdolla ja viestinnällä halutaan hänen mukaansa varmistaa, että media saa viimeisimmän tiedon. ? ” Ohjeissa luotiin kuva, että olisimme vähintään uhka, sen sijaan että intressinämme olisi kertoa ihmisille, mistä asioissa on kyse.” tieto ei Kulje. Heli Lehtelä kirjoitti kesällä pääkirjoituksessaan, miten häntä hävettää, ettei osaa kertoa hyvinvointialueen päätöksenteosta paremmin paikkakuntalaisille. 5/2023 suomen lehdisTö 7 A
SuuRiMpien puolueiden ääneStäjien luottaMuS uutiSiin. Kesäkuussa julkistetussa Uutismedia verkossa -kyselyssä määriteltiin puoluekanta sen mukaan, mitä puoluetta vastaaja kertoi äänestäneensä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. tutKimus Suomalaisten luotto uutisiin edelleen maailman vahvinta SUOMALAISET luottavat uutisiin edelleen eniten maailmassa, selviää kesäkuussa julkaistusta Reuters-instituutin Uutismedia verkossa -kyselytutkimuksesta. Luottamus on pysynyt ennallaan, vaikka monessa muussa maassa se on laskenut vuoden 2021 koronan tuoman nosteen jälkeen. Suomessa useimpiin uutisiin luottaa 69 prosenttia vastaajista ja useimpiin seuraamiinsa uutisiin 76 prosenttia vastaajista. Uutismedia verkossa -raportin koonneen yliopistotutkija Esa Reunasen mukaan Suomessa luottamusta on voinut pitää yllä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. – Kun tulee tällainen epävarmuus ulkoa päin, silloin luottamus omaan yhteisöön tuppaa kasvamaan. Uutismedia on osa meidän institutionaalista järjestelmäämme. Kannastaan epävarmat näyttävät siirtyneen uutisiin luottavien puolelle. Reunanen epäilee, että tässä näkyy polarisoitumista. Koronapandemian aikaan mediaan hyvin epäilevästi suhtautuva rokotekriittinen ryhmä oli paljon äänessä, mikä on voinut saada ihmiset valitsemaan puolensa. Suomi erottuu muussakin kuin korkeassa luottamuksessa ja kiinnostuksessa uutisia kohtaan. Täällä esimerkiksi koko vertailun suurin osa vastaajista kuluttaa uutisia tulemalla suoraan uutispalveluihin ja suurin osa vastaajista pitää julkisen palvelun uutismediaa tärkeänä. Pessimistinen tulkinta Suomen erottumisesta on, että Suomeen negatiivisetkin ilmiöt tulevat viipeellä. Reunanen ajattelee, että taustalla on myös se, että Suomi on verraten homogeeninen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. – Mitä taas journalismiin tulee, toimittajien ammattikunta on melko riippumaton ja ammatillinen eetos vahva. Suomalaiset ovat 38 maan vertailussa myös eniten kiinnostuneita uutisista. Kiinnostus on kuitenkin vähentynyt: vielä viisi vuotta sitten 73 prosenttia suomalaisista oli erittäin tai varsin kiinnostuneita uutisista, tänä vuonna enää 65 prosenttia. —Riikka Virranta omistusjärjestely Analyytikko ei usko ulkomaalaisten mediayhtiöiden invaasioon MEDIAYHTIÖITÄ seuraava analyysiyhtiö Inderesin pääanalyytikko Petri Gostowski ei pidä kesäkuun alussa julkistettua Bonnierin ja KSF Median omistusjärjestelyä suurena yllätyksenä. Kuten yhtiöt ovat perustelleet, kulttuuriset ja kielelliset tekijät mahdollistavat sen, että Bonnierin on helppo tulla Suomen markkinoille. Bonnierista tulee pääomistaja perustettavaan HBL Mediaan, joka jatkaa Huvfudstadsbladetin, Östnylandin ja Västra Nylandin julkaisemista. Gostowski ei myöskään vetäisi järjestelystä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. – Mahdollisia kielellisiä synergioita voi olla muissakin medioissa. Mutta olisin yllättynyt, jos Bonnier lähtisi merkittävästi tavoittelemaan markkinaosuuksia. Gostowski sanoo, että Suomen mediamarkkina on suhteellisen pieni ja toisaalta melko keskittynyt. Tästä syystä ulkomaisten yhtiöiden olisi melko vaikea laajamittaisemmin päästä käsiksi suomalaisiin mediayhtiöihin. Muun muassa lehdistön omistuksen keskittymistä tutkinut dosentti Heikki Hellman muistuttaa, että Bonnier hankki muutama vuosi sitten omistukseensa Mittmedialta vajaat 30 paikallista ja alueellista lehteä Ruotsissa. Hänestä Bonnierilla on KSF Median lehtien kautta mahdollisuus saada Suomessa aikaan järkeviä asioita suhteellisen pienelläkin panostuksella. – Vaikka Bonnier tekee kovaa bisnestä, se on myös jollain lailla perinteinen lehtiyhtiö, jolla on kulttuurisia ja ideologisia tavoitteita. Se haluaa julkaista liberaaleja lehtiä, jotka tukevat kansalaisten tiedontarvetta, Hellman sanoo. —Janne Arola muutosneuvottelut MTV aikoo vähentää henkilöstöä MEDIAYHTIÖ MTV on aloittanut suuret muutosneuvottelut, jotka koskevat koko yhtiötä eli noin 430 henkilöä. Yhtiö kertoo alustavaksi henkilöstön vähentämistarpeeksi 45 henkilöä, mutta määrä saattaa jopa kasvaa, jos työntekijät kieltäytyvät ottamasta vastaan uusia työtehtäviä. MTV:n mukaan lukuisten työntekijöiden työtehtävät tai työsuhteen laatu saattavat muuttua. Telia osti MTV:n liiketoiminnan Bonnierilta vuonna 2019, ja yhtiö on ollut vuosikausia tappiollinen. Yhtiö perusteleekin muutosneuvotteluja niitä seuraavia muutoksia sillä, että liiketoiminta on tarkoitus kääntää voitolliseksi. Tavoitteena on erityisesti kustannustehokkuuden parantaminen. MTV:n toimitusjohtaja Johannes Leppänen sanoo MTV:llä, että uutisten tekeminen jatkuu. —Janne Arola ajanKohtaista Uskon, että useimpiin uutisiin voi luottaa Uskon, että voin luottaa useimpiin seuraamiini uutisiin 79 % 72 % 70 % 58 % Keskusta Vihreät Kokoomus sdp Vasemmistoliitto Perussuomalaiset 85 % 82 % 82 % 80 % 74 % 64 % 78 % 71 % 8 suomen lehdisTö 5/2023 A
5/2023 suomen lehdisTö 9 B lehdistötilaisuus MEDIAKASVO Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski on näkyvä ja mielipiteitä jakava hahmo Ruotsin mediassa. Pian hän johtaa hBl Median hallitusta. TeksTi Janne Arola kuvaT Magnus Laupa B uRaRaKetti. Peter Wolodarski nimitettiin 21-vuotiaana Dagens Nyheterin pääkirjoitustoimittajaksi ja 35-vuotiaana päätoimittajaksi. Hänen kasvonsa näkyvät usein myös lehden markkinoinnissa.
T ietenkin Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski on kiireinen mies. On kesäkuun puoliväli, lomat painavat päälle ja kuuden lapsen lomajärjestelyissä on tekemistä. Haastattelupaikka on vaihtunut lennosta Dagens Nyheterin toimituksesta Wolodarskin kotikulmille, Tukholman vauraassa Östermalmin kaupunginosassa sijaitsevaan puistoon. Ja juuri kun olemme kävelleet lähikahvilaan ja asettumassa terassille, alkaa rankkasade. Sisällä kahvilassa haastattelun aikana Wolodarskin 6-vuotiaalla pojalla on asiaa isälleen, ja älykelloon piippaa taajaan viestejä muulta perheeltä. Kuinka Wolodarski onnistuu hässäkän keskellä päätoimittamaan myös Ruotsin suurinta tilattavaa sanomalehteä? – Kyllä se onnistuu. Pitää vain säätää, hän sanoi nauraen kahvilaan kävellessämme. SYY haastatella Wolodarskia tuli julki kesäkuun alussa, kun Bonnier Newsin kerrottiin tulevan perustettavan HBL Median pääomistajaksi ja ryhtyvän julkaisemaan suomalaisia Hufvudstadsbladetia, Västra Nylandia ja Östnylandia. Wolodarskista tulee uuden yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Lehdet kuuluvat Bonnierilla samaan liiketoimintasegmenttiin kuin Dagens Nyheter. Wolodarski kertoo olleensa mukana neuvotteluissa alusta asti viime vuoden elo–syyskuusta lähtien. – Löysimme nopeasti yhteisymmärryksen ja yhteiset arvot. Se oli erittäin tärkeää tämänkaltaisessa sopimuksessa, hän sanoo. Wolodarski pitää erityisen tärkeänä, että suomenruotsalainen ääni suomalaisessa mediakentässä säilyy vahvana. Haastattelun aikana hän vakuuttaa, että suomalaislehtien toimituksia ei ole tarkoitus pienentää vaan journalismin resurssit halutaan pitää vähintään nykyisellä tasolla. On myös todennäköistä, että yhteissisältöjen määrä kasvaa. KSF Median lehdet pystyvät hyödyntämään laajasti esimerkiksi DN:n journalismia. Wolodarski uskoo omistusjärjestelyjen hyödyn näkyvän ennen kaikkea kaupallisella puolella eli esimerkiksi mainonnassa. Hän kuvailee Hufvudstadsbladetia isoksi laivaksi, jolla on heikko moottori. Bonnierin avulla moottori suurenee, mikä taas auttaa liikevaihdon kasvattamisessa. Wolodarski arvioi, että Bonnier Newsin yhteiset kaupalliset toiminnot on mahdollista skaalata myös kolmeen suomalaiseen sanomalehteen. – Sen ansiosta niiden digisiirtymä vauhdittuu huomattavasti. Bonnier haluaa HBL Median lehtien ”menestyvän”, mikä kaupallisesta näkökulmasta tarkoittaa tietenkin kannattavuutta. Wolodarski sanoo, ettei ole toimittajillekaan hyvä joutua tekemään töitä tappiollisessa yhtiössä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että HBL Mediaan vähemmistöomistajaksi jäävä Konstsamfundet on luvannut jatkaa taloudellista tukeaan lehdille. Vuosittaista tukisummaa ei ole julkistettu, mutta Wolodarskin mukaan siitä on sopimus Bonnierin ja säätiön kesken. Tähän saakka Konstsamfundetin tuki Hufvudstadsbladetille on ollut vuosittain jopa 2,5–3,5 miljoonaa euroa ja sillä on katettu yhtiön tekemät tappiot. WOLODARSKIA tuntevat kuvailevat häntä läsnäolevaksi, asioista kiinnostuneeksi ja rauhalliseksi. Se näkyy myös haastattelutilanteessa. Puheen pahasti häiriintymättä Wolodarski sujauttaa pojalleen kännykkänsä, jolla tämä voi maksaa haluamansa juoman kahvilan kassalla. Wolodarski kuvailee itseään Suomen asioiden ”kiinnostuneeksi seuraajaksi”. Hän lomailee perheineen Suomessa usein, ja on kehittänyt verkoston ihmisiä, joihin pitää yhteyttä. Moni kontakti liittyy Helsingin Sanomiin, jonka kanssa Dagens Nyheter on vuosien varrella tehnyt paljon yhteistyötä. Muista kontakteistaan Wolodarski mainitsee erikseen Alexander Stubbin, joka jo ulkoministeriaikanaan vuonna 2009 kutsui hänet paneelikeskusteluun Poriin. Wolodarski ja Stubb ovat sittemmin pitäneet yhteyttä. Wolodarski on myös käynyt pariin otteeseen haastattelemassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Wolodarski on muun muassa opiskellut Harvardissa Venäjän modernia historiaa, joten Suomen asema Venäjän rajanaapurina on kiinnostanut häntä myös tästä vinkkelistä. – Minulle on ollut hyvin luontevaa aika 19.6.2023 Paikka Karlaplanin aukion ympäristö Tukholman Östermalmissa Paikalla Dagens Nyheterin vastaava päätoimittaja Peter Wolodarski aihe Bonnierin ja ksF Median omistusjärjestelyt, digitaalinen journalismi, Wolodarskin henkilöhistoria Tarjolla Kahvia ja lomajärjestelyitä Wolodarski kuvailee Hufvudstadsbladetia laivaksi, jolla on heikko moottori. 10 suomen lehdisTö 5/2023 B KotiKulMilla. Wolodarski perheineen asuu Tukholman vauraassa Östermalmin kaupunginosassa. Haastattelupäivänä kesäkuussa hän järjesteli lastensa lomakyytejä.
seurata sitä, mitä Suomessa tapahtuu. Ruotsissa Wolodarski on tunnettu ja näkyvä mediahahmo ja yhteiskunnallinen keskustelija. HBL Median perustamisen jälkeen hänen tunnettuutensa todennäköisesti kasvaa Suomessakin. Wolodarskin tyyli myös jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi koronapandemian alkuvaiheessa hän kritisoi kolumneissaan kovasanaisesti Ruotsin terveysviranomaisten valitsemaa linjaa, jossa viruksen annettiin levitä väestössä. Dagens Nyheteristä irtisanoutunut tiedetoimittaja Amina Manzoor on sittemmin väittänyt, että Wolodarskin näkemykset vaikuttivat myös siihen, millä tavalla lehden toimittajat saivat uutisoida koronatilanteesta. Wolodarski itse on kiistänyt Manzoorin väitteet. Haastattelussa hän sanoo kokeneensa omaksi tehtäväkseen kertoa pandemian alkuvaiheessa, millaisia ratkaisuja Ruotsin naapurimaissa, muun muassa Suomessa, tehtiin viruksen leviämisen estämiseksi. – Tuntui siltä, että Ruotsissa mentiin omaan suuntaan ilman keskustelua. ELOKUUSSA Hufvudstadsbladetin päätoimittajana aloitti Kalle Silfverberg, joka korvaa Helsingin Sanomiin siirtyvän Erja 5/2023 suomen lehdisTö 11 B
Yläjärven. Wolodarskin mukaan Bonnierilla oli sanansa sanottavana siihen, että juuri Silfverbergistä tuli HBL:n päätoimittaja. Wolodarski ja Silfverberg myös tapasivat Tukholmassa ennen Silfverbergin valintaa ja keskustelivat omistusjärjestelyn vaikutuksesta ja tulevasta yhteistyöstä. Silfverberg on sanonut, että omistusjärjestely oli yksi tärkeä tekijä hänen siirtymisessään HS:stä HBL:ään. Silfverberg oli tavannut Wolodarskin lyhyesti jo Helsingin Sanomissa vuosia sitten. – Hän on hyvin miellyttävä ja sulavakäytöksinen ja ennen kaikkea äärettömän kiinnostunut kaikesta. Hän esittää keskusteluissa hyvin paljon kysymyksiä. HBL:stä Helsingin Sanomiin siirtyvä Erja Yläjärvi puolestaan sanoo aina arvostaneensa Wolodarskissa sitä, että hän on pystynyt yhdistämään “tuoteajattelun” ja aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelijan roolin. – Hän on myös hirvittävän helposti lähestyttävä, ei muodollinen tai protokollamainen, Yläjärvi sanoo. WOLODARSKIN vanhemmat ovat kotoisin Puolasta mutta päätyivät Ruotsiin 1960-luvun lopussa Puolan kommunistipuolueen käynnistämän juutalaisvastaisen kampan12 suomen lehdisTö 5/2023 B KutSuMuS aMMatiSSa. Wolodarski pitää journalistin ammattia etuoikeutettuna, koska se mahdollistaa maailman muuttumisen seuraamisen eturivistä.
Dagens Nyheteriin Wolodarski palkattiin 19-vuotiaana, ja pari vuotta myöhemmin hänet nimitettiin pääkirjoitustoimittajaksi. Vuonna 2013, 35-vuotiaana, hänestä tuli päätoimittaja. Wolodarskin 10-vuotisella päätoimittajakaudella Dagens Nyheter on onnistunut kääntämään digitilauskantansa selvään nousuun – vieläpä erittäin kannattavasti. Vuonna 2020 lehti teki parhaan taloudellisen tuloksensa vuoden 1990 jälkeen. Puhtaita digitilaajia on jo 265 000. Vaikka kehitys on ollut hyvää, Wolodarski sanoo, että tulevaisuus on edelleen epävarma eikä digitaalisen journalismin ansaintamallia ole ratkaistu pysyvästi. Digitilaajien pitäminen ei ole kuitenkaan ollut niin vaikeaa kuin aluksi pelättiin. Hänen mukaansa yli kaksi vuotta tilanneista vain kaksi prosenttia lopettaa tilauksen. – Se on jopa vähemmän kuin mihin olimme printtimaailmassa tottuneet. Digitaalinen siirtymä on tietysti vaatinut myös vaikeita päätöksiä. Myös Dagens Nyheterissä karsittiin kuluja ja irtisanottiin toimittajia, kun printtilevikit laskivat eikä digitaalista ansaintaa vielä ollut riittävästi. Wolodarski kuitenkin arvioi, että toimituksessa kulttuurin muutos on otettu hyvin vastaan. Syynä on se, että DN on pyrkinyt keskittymään sellaisiin digitaalisiin mittareihin, jotka kannustavat laatujournalismin tekemiseen. Näitä ovat klikkien sijaan esimerkiksi journalismin tuomat tilaukset sekä juttujen lukemiseen käytetty aika. Wolodarski visioi, että Dagens Nyheterin kokonaistilaajamäärää on mahdollista kasvattaa nykyisestä 380 000:sta 500 000:een eli jopa sadallatuhannella isommaksi kuin pelkällä printti-DN:llä oli parhaimmillaan tilaajia. Hän perustelee tätä sillä, että Ruotsin väkimäärä kasvaa kaiken aikaa, samoin väestön koulutustaso. Digiaikana sisällön jakaminen on myös paljon helpompaa kaikkialle maahan, ei vain suurten kaupunkien ympäristöön. Jo nyt DN on kyennyt palkkaamaan lisää toimittajia ja laajentumaan alueellisesti. Se on avannut useita aluetoimituksia eri puolille Ruotsia. – Meidän täytyy olla lähellä lukijoita ja näyttää, että seuraamme koko maata. Uusien toimitusten avaaminen on ollut minusta oikea tie, ja kadun vain sitä, ettemme tehneet niin jo aiemmin. Vuonna 2019 Bonnier osti Mittmedialta lähes 30 paikallista ja alueellista sanomalehteä Ruotsissa. Wolodarski sanoo, että kaupan jälkeen Mittmedian nimi hylättiin esimerkiksi sähköpostiosoitteissa ja ryhdyttiin käyttämään lehtinimikkeiden nimiä. Samoin on tarkoitus toimia myös Suomessa KSF Median lehtien kanssa. Syynä on se, että lehtinimikkeet ovat lukijoille läheisempiä kuin mediakonsernien nimet. – Kaikessa kommunikoinnissa lukijoiden kanssa käytetään sanomalehtien nimiä. DAGENS Nyheter on saanut kansainvälistä huomiota esimerkiksi nimitettyään ilmastoaktivisti Greta Thunbergin yhden päivän ajaksi päätoimittajakseen vuonna 2020. Nykyään lehti myös kieltäytyy ottamasta mainontaa öljy-yhtiöiltä. Wolodarskin johdolla lehti on onnistunut edistyksellisen imagon luonnissa, mutta kriittisemmin voi myös kysyä, kuinka paljon tempauksissa on kyse silkasta poseerauksesta. Wolodarski itse sanoo Dagens Nyheterin olevan identiteetiltään liberaali sanomalehti. Tästä huolimatta lehden journalismi ei koskaan ole PR:ää tai mainontaa vaan “todellisia asioita ja todellisia mielipiteitä”. Greta Thunbergin nimittämisessä päätoimittajaksi oli Wolodarskin mukaan kyse siitä, että lehti halusi alleviivata ilmastokriisin tärkeyttä Ruotsissa. Toisaalta hän sanoo myös, että kun digimurroksen keskellä lehti luo uutta asiakaspohjaa ja kasvaa, on tärkeää pitää vahva identiteetti ja brändi. Se ei Wolodarskin mukaan tarkoita, että uutisjournalismi sekoittuu mielipiteisiin. – Mutta meillä on intohimoja. Meillä on ideoita demokratiasta ja asioista, joita pidämme tärkeinä yhteiskunnassa, Wolodarski sanoo. – Minusta se on tärkeää, mutta tiedän joidenkin kollegoideni ajattelevan, että sanomalehtien pitäisi olla… Ei intohimoja. Ei mitään. Ja se on heidän valintansa. Omissa teksteissään Wolodarski sanoo haluavansa käsitellä mieluummin suuria kansainvälisiä aiheita, esimerkiksi Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, kuin ruotsalaista politiikkaa tai päivänpolttavia aiheita. Hän tunnistaa Ruotsin suurimman sanomalehden päätoimittamiseen liittyvän vallan ja sanoo sen rajoittavan henkilökohtaista elämäänsä. – Joudun aina miettimään tekemisiäni sitä kautta, miten ne voivat vaikuttaa lehteen. On minun tehtäväni suojella lehteä ja tuottamaamme journalismia. ? ”Meillä on intohimoja. Meillä on ideoita demokratiasta ja asioista, joita pidämme tärkeinä.” joinnin vuoksi. Wolodarski on syntynyt Tukholmassa vuonna 1978, ja hänen isänsä Alexander on tunnettu arkkitehti. Journalistiksi Wolodarski päätyi omien sanojensa mukaan siksi, että on aina ollut poikkeuksellisen utelias ja kiinnostunut uutisista. Hän teki omaa sanomalehteä koulussa jo 9-vuotiaana ja on työskennellyt lapsena myös television ja radion nuortenohjelmissa. 5/2023 suomen lehdisTö 13 B
media UUSIA IDEOITA Kysyimme neljältä media-alan vaikuttajalta, millaisen uuden median he perustaisivat, jos saisivat puolen miljoonan euron alkurahoituksen. TeksTi Janne Arola 14 suomen lehdisTö 5/2023 B
KaRttoja hyödyntävä MatKailuMedia. Silja Tenhunen selvittäisi, olisiko Suomessa kysyntää journalistiselle matkailumedialle, joka palvelisi maata pitkin matkustavia. la ur a m ai ni em i / yl e
tiiviiMpää teKStiä ja paReMpia ideoita. Oskari Onnisen mielestä suomalainen media palvelee huonosti perusuteliasta ihmistä. Siksi voisi olla kysyntää medialle, joka yrittäisi luoda uutta tietoa ja näkökulmia. ve sa la iT in en 16 suomen lehdisTö 5/2023 B suomen parhaat neKroloGit Oskari Onninen Freelance-toimittaja ja -kriitikko, kolumnisti idea Verkkomedia, joka julkaisee joka arkipäivä kolme tiivistä juttua ja viikonloppuisin yhden pidemmän featurejutun. mitä Tiukasti näkökulmitettuja analyyseja, reportaaseja, nekrologeja. Hyvin ideoituja juttuja, joiden näkökulman voi tiivistää yhteen lauseeseen. miKsi Koska suomalaisessa mediassa julkaistaan liian pitkiä juttuja, joista puuttuu idea. henKilöstö Viiden hengen toimitus, jossa kaikki työskentelevät tasa-arvoisessa asemassa vuorollaan kirjoitusja editointivuoroissa. Viitisen juttua viikossa ostetaan freelance-kirjoittajilta. Kenelle ”Samalle porukalle, joka lukee Hesaria, Suomen Kuvalehteä, Imagea tai mitä tahansa päivittäistä sanomalehteä.” ansaintamalli Tilaustulot. Tilauksen hinta 10 euroa / kk. Kannattavuuteen vaaditaan 10 000 tilaajaa. ”M ietin asiaa ensisijaisesti suomalaisen median puutteiden kautta. Täältä puuttuu kolme asiaa, joita viritykseni parhaansa mukaan lisäisi: juttuideat, uudet ajatukset ja näkökulmat sekä arvon antaminen lyhyemmille jutuille. Kun mediajohdossa yleinen diskurssi on, että kilpaillaan netflixien ja megalomaanisen viihteen kanssa, miksi media kilpailee tolkuttoman pitkillä jutuilla, joissa ei ole muuta näkökulmaa kuin se, että jollain on viisi lasta ja se asuntosijoittaa? Ajatukseni runko on, että julkaistavien juttujen optimimitta on korkeintaan 6 000 merkkiä. Ne pystyy siis lukemaan 4–5 minuutissa. Esimerkiksi hallitusohjelman julkaisun jälkeen päivän jutut olisivat voineet käsitellä hallitusohjelmaa omalaatuisesti näkökulmitettuina. Yhtenä juttuna olisi voinut olla, miksi hallitusohjelmassa ehdotetaan pallon lisäämistä äitiyspakkaukseen. Jutut eivät saa olla pelkästään mielipidejournalismia. Ilta-Sanomissa oli ihana, ei-niin-suunnitellulta vaikuttanut politiikan reppari siitä, miten edellinen hallitus poistui Valtioneuvostonlinnasta ja lähti baariin. Maailma on täynnä 15 minuutin kohtauksia, jotka ovat repparin arvoisia. Tekisimme myös Suomen parhaat nekrologit. Kun Cormac McCarthyn tai Silvio Berlusconin kaltainen ihminen kuolee, pitäisi julkaista näkökulmitettu nekrologi. Esimerkiksi Berlusconin nekrologin näkökulma olisi voinut olla, miten hän oli trumpilainen populisti ennen kuin näin edes ajateltiin. Juttujen tulisi myös säilyä niin, että kaiken voi säästää luettavaksi lauantaina, jolloin julkaistaan yksi noin 15 000 merkin mittainen featurejuttu. Se voi olla essee, reportaasi tai henkilökuva. Koko viikon kampe toimitetaan tilaajille uutiskirjeenä lauantaiaamuna. Juttuaiheissa ei ole selkeää fokusta mihinkään osastojakoon, vaan mentäisiin mahdollisimman laaja-alaisesti ideat edellä. Hyvä idea on kuitenkin juttu puoliksi tehtynä. Yleisestä journalismin tekemisestä pystyy erottautumaan esimerkiksi käyttämällä tilastoaineistoja. Monessa yhteydessä Suomen asioiden vertailu kansainvälisiin asioihin on hirvittävän avartavaa. Jutuissa ei myöskään saa olla toistoa eikä kirjoitusvirheitä, ja niistä pitää välittyä, että toimittaja tietää, mistä on kirjoittamassa. ”Maailma on täynnä 15 minuutin kohtauksia, jotka ovat repparin arvoisia.”
ve sa la iT in en 5/2023 suomen lehdisTö 17 B Suomalainen media palvelee perusuteliasta ihmistä hirveän huonosti. On insentiivi toistaa tuttuja keloja sen sijaan, että yritettäisiin luoda uutta tietoa ja näkökulmia. Ajattelen, että Suomessa on pakko olla yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät ole toimittajia mutta ovat pettyneitä journalismin tyhmyyteen. Olisi hirveän lannistavaa ajatella, että jos tämän tekisi juuri niin hyvin kuin toivoo tekevänsä, se ei saavuttaisi 10 000 tilaajaa. Se kertoisi siitä, että ihmisiä todella kiinnostaa kotikadun vino liikennemerkki enemmän kuin Espanjan vaalit. Minusta journalismin pitäisi taistella tällaista oman navan kaivelua vastaan, mutta toisin näkyy käyneen.” maata pitKin matKustavien media Silja Tenhunen Ylen strategia-asiantuntija idea Maata pitkin matkustamisesta kiinnostuneille suunnattu verkkomedia. mitä Kuluttajamedia, joka seuraa uusien matkustusreittien avaamisia ja vanhojen muutoksia. Tarjoaa karttojen ja journalististen juttujen avulla käyttäjille ajantasaista ja konkreettista tietoa matkareiteistä. miKsi Tietoa maata pitkin matkustamisesta löytyy yksittäisistä jutuista sekä sosiaalisen median ryhmistä ja blogeista. Tarkoituksena koota kattava ja luotettava palvelu yhteen paikkaan. Kenelle Kaikille, jotka ovat kiinnostuneita matkustamaan Euroopassa tai vaikka Yhdysvaltoihin muuten kuin lentäen. henKilöstö Aluksi kahden hengen startup. Sisältöjä ostetaan eri alueilla asuvilta freelancereilta. ansaintamalli Tilausmaksut. Lisäksi yksittäisten reittioppaiden ostaminen mikromaksuilla hintaan 4,99 euroa. ”ENTISTÄ useampi suomalainen on kiinnostunut matkustamaan maata pitkin. Vaihtoehtojen selvittäminen on työlästä, jos tekee vähänkin pidempiä reissuja Keski-Eurooppaan tai jos on liikkuvia osia, kuten lapsia, tai lähtee matkaan Pohjois-Suomesta eikä Helsingistä. Media keskittyisi seuraamaan uusien reittien avaamisia ja vanhojen muutoksia kuluttajan puolesta ja antaisi vastauksia kysymyksiin, kuten miten lapsiperhe voisi reissata syyslomalla Berliiniin maata pitkin. Tässä on mahdollisuus yhdistää aiheeseen liittyvää journalismia nykypäivän tekniikkaan. Pääansaintamalleja olisi kaksi: vuositai kuukausimaksullinen tilaus ihmisille, jotka matkustavat kotimaassa tai ulkomaille vaikka 4–5 kertaa vuodessa ja haluavat ensimmäisinä tietää, milloin Tukholma– Berliini-liput tulevat myyntiin. Toinen, ehkä oleellisempi puoli on, että tuotteen pitäisi perustua tarvepohjaiseen mikromaksamiseen. Jos vaikka haluaisi lähteä Baltian-kierrokselle maata pitkin ilman autoa, voisi ostaa juuri tähän liittyvän sisällön palvelusta. Medialle luotaisiin verkkopalvelu, jonka voi tallentaa sovelluksenomaisesti ja jossa on panostettu hakutoimintoihin ja karttojen hyödyntämiseen. Alkurahoituksen tueksi voisi hakea esimerkiksi Googlen innovaatiorahoitusta, joka mahdollistaisi Googlen karttapalveluiden monipuolisen hyödyntämisen. Konsepti vaatii aluksi kaksi roolia: jourKuluttajajouRnaliSMia. Silja Tenhusen mediaidea palvelisi maata pitkin matkustavia paitsi perinteisellä journalismilla myös kartta-aineistoilla ja reittioppailla. jo ha nn a er jo ns al o
18 suomen lehdisTö 5/2023 B nalistisen vetovastuun, jossa koordinoidaan, konseptoidaan ja editoidaan pitkälti freelancereilta ostettavaa aineistoa. Toinen tekijä keskittyisi hakukoneoptimointiin ja avoimien rajapintojen hyödyntämiseen palvelun rakentamisessa eli hänen pitäisi olla kasvuhakkeri, jolla on teknisiä taitoja pystyä huolehtimaan sisältöjen löydettävyydestä ulkoisissa palveluissa ja median sisällä. Suomalainen mediakenttä on monipuolinen, ja aukkoja on niche-kohderyhmissä. Median tarkemman potentiaalin ja esimerkiksi tilaushintojen haarukoiminen vaatisi tietysti markkinaselvityksen. Mutta ajattelen, että jos puoli vuotta lanseerauksen jälkeen tuotot olisivat muutaman satasen kuukaudessa, mediasta ei koskaan tulisi kannattava.” FiKsun miehen valitut palat Matti Apunen Työelämäprofessori, Ylen hallituksen puheenjohtaja idea Aikakauslehti, johon käännetään korkeatasoista journalismia maailman huippulehdistä. miKsi Koska suomalainen media ei kykene palvelemaan riittävän hyvin ja laadukkaasti ihmisjoukkoa, joka haluaa lisätä syvällistä ymmärrystään eri elämänalueilla. henKilöstö Alle 10 työsuhteessa olevaa työntekijää, jotka hoitavat juttujen kääntämisen sekä lehden myynnin, markkinoinnin ja jakelun. Lisäksi toimitusneuvosto, jonka jäsenille maksetaan palkkiota. Kenelle ”Fiksuille ihmisille, jotka haluavat saada maailmasta paremmin selvää.” ansaintamalli Tilaustulot. 8 kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaus maksaisi 80–100 euroa vuodessa. ”YHDYSVALTAIN suurlähetystön Amerikka-kirjasto tarjosi aikanaan Helsingissä palvelua, jossa asiakas sai valita amerikkalaisissa laatulehdissä julkaistuista artikkeleista haluamansa, ja kirjasto toimitti ne hänelle sähköisessä muodossa tai paperikopioina. Se oli fantastinen palvelu, jonka avulla saatoin seurata pienellä vaivannäöllä valtavaa määrää hyvälaatuista mediaa. Suomeen pitäisi luoda samantyyppinen palvelu, joka olisi kattava katsaus laatuaikakauslehtiin. Se olisi ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita maailmasta pikkuisen yli sen, mitä paikallislehdessä tai jopa Hesarissa kerrotaan. Lehti voisi ilmestyä kahdeksan kertaa vuodessa, ja siinä olisi artikkeleita eri kiinnostuksen kohteista, kuten politiikasta, taloudesta, taiteista ja kulttuurista. Se olisi vähän kuin huippulaadukas ruoka, jotain selvästi enemmän kuin arkipäivän eineksiä. Kun joku tekee hyvien juttujen kaivutyön ja seulomisen puolestasi, lukija saa käteensä valmiin kultakimpaleen. Ei tarvitse itse lapion kanssa heilua. Lehden tilaaja voi sitten pippaloissa tai kesäjuhlissa kysellä ihmisiltä, että huomasitteko muuten, miten Daron Acemo?lulla (tunnettu ekonomisti) oli American Economic Review’ssä helvetin hieno juttu. Sosiaalinen pääoma on yksi median käyttämisen syy. Voittopuolisesti lehden pitäisi olla tietoa lisäävä, mutta siinä voisi olla myös fantastisia reportaaseja vaikkapa nyt sitten Acemo?lun elämästä ja siitä, miten hän on päätynyt merkittäviin johtopäätöksiinsä. Jutut olisivat ennemmin esseitä kuin uutisjuttuja tai kommentaareja. 500 000 eurolla pystyisi kokoamaan ydinjoukon, toimituksellisen henkilökunnan ja tekemään yhden tai kaksi numeroa. Yksittäisten lehtijuttujen oikeudet eivät maksa paljon, ehkä sadoista euroista 2 000 euroon. Lehdessä voitaisiin julkaista vain vähän valokuvia ja grafiikkaa, joten ulkoasukin voitaisiin tehdä pienellä panostuksella. Kääntäminenkin on nykymaailmassa naurettavan helppoa. Pääasiallinen työpanos kohdistuisi artikkelien valintaan. Koottaisiin ryhmä, joka ymmärtäisi mitä on hyvä laatu. Toimitusneuvostoon voisi ottaa eri alojen huippuja ja maksaa heille siitä pienen palkkion. 1 000–2 000 tilaajalla malli ei ehkä vielä toimi, mutta 3 000–4 000:lla alkaa jo toimia. Suomalaisella perusmedialla ei riitä resurssit tehdä tällaisia juttuja, joiden yleisöt ovat kapeita lehtien perusyleisöihin nähden.” voimaannuttavasti Katvealueilta Elina Grundström Toimittaja ja tietokirjailija idea Tulevaisuuteen suuntautunut, suurelle yleisölle tarkoitettu aikakausmedia ”Katve”. mitä Käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä kulttuuri-ilmiöitä kuten tietokirjallisuutta kiinnostavasti, hauskasti ja lukijoitaan voimaannuttavalla tavalla. Verkkojuttuja joka viikko, premium-printtilehti 1–4 kertaa vuodessa. miKsi Koska uutisten katveessa olevia asioita käsitellään journalismissa liian pinnallisesti tai raskaasti. Kenelle Tulevaisuudesta kiinnostuneille ihmisille. henKilöstö Päätoimittaja, toimituspäällikkö ja visualisti sekä kirjoittavia toimittajia. SoSiaaliSta pääoMaa. Matti Apusen aikakauslehti lisäisi tietoa ja tarjoaisi puheenaiheita kesäjuhliin. m aT Ti ra ja la
RaSKaiSta aiheiSta vetäväSti. Elina Grundströmin uusi media keskittyisi tulevaisuuden kriiseihin, mutta tekisi niistä rohkeaa, hauskaa ja voimaannuttavaa journalismia. 5/2023 suomen lehdisTö 19 B ansaintamalli Tilausmaksut, kannatusmaksut, valtion ja säätiöiden tuki. ”ISOT mediat jättävät tulevaisuuteen liittyviä asioita uutiskatveeseen tai käsittelevät niitä niin pinnallisesti ja raskaasti, ettei juttuja jaksa lukea. Ympäristökriisi on keskeinen aihe, ja muita selkeitä tulevaisuuden uhkiin liittyviä teemoja ovat esimerkiksi tietyt turvallisuuspolitiikan kysymykset, digitaalinen maailma, tekoäly ja lääketiede. Lisäksi esimerkiksi tietokirjallisuutta käsitellään mediassa aika vähän. Näistä aiheista olisi mahdollista tehdä rohkeaa, asiantuntevaa ja hauskaa journalismia. Juttujen tyyli olisi aikakauslehtimäinen, niissä käytettäisiin naistenlehdistä tuttuja vetäviä elementtejä, kuten henkilövetoisuutta ja tarinallisuutta. Asioiden pitäisi kuitenkin olla uusia, merkittäviä ja voimaannuttavia. Mietin slogania: ’Niin elähdyttävä, että sammakko hyppää kattilasta pois’. Katveen perusasenne olisi tulevaisuussuuntautuneisuus. Toimittajat eivät tajua, että tutkiva ja narratiivinen journalismi kertoo useimmiten oikeastaan menneisyydessä tapahtuneita tai jopa historiallisia tarinoita. Tämä olisi Katveen selkein ero nykymediaan. Ainakin alkuvaiheessa lehti voisi ilmestyä printtinä 1–4 kertaa vuodessa. Se olisi paras tapa lanseerata uusi media. Ydin olisi kuitenkin digiversio, jonka materiaali olisi suurelta osin ilmaista ainakin jonkin ajan kuluttua. Siellä julkaistaisiin erittäin hyviä featurejuttuja ja tutkivia juttuja, mutta olisi juttupaikkoja myös nopeille kommenttipuheenvuoroille ja uutisjutuille. Ansaintamalli voisi olla yhdistelmä tilaajia ja kannatushenkisiä tilauksia, ja toivottavasti taakse saataisiin useita taustaorganisaatioita, jotka perustaisivat yhteisen kannatusyhdistyksen. Tarvitaan myös valtion tukea sekä säätiörahoitusta, vähintään juttukokonaisuuksille. Olen tehnyt tällaisia laskuharjoituksia muutamallekin lehdelle ja tiedän, että 500 000 eurolla toimitus saisi pari vuotta aikaa luoda hyvän konseptin, jolla pysyä pystyssä. Katve olisi ehdottomasti non-profit-journalismia. Kummallisesti Suomessa kuvitellaan, että journalismin pitää aina olla kaupallista. Maailmalla journalismin pelastamisen keskeinen kategoria on non-profit. Juuri tämäntyyppisten medioiden vuoksi pitäisi olla mediatukea, koska ne voivat tuoda journalismiin uusia kulmia. Ei niin, että valtio maksaisi kokonaan mitään lehteä, mutta näiden aihepiirien käsittely monipuolistaisi ammattimaista journalismia. Perinteisillä sanomalehdillä on omat, hyvin laajat roolinsa, joihin tällainen ei välttämättä istu.” ? ”Maailmalla journalismin pelastamisen keskeinen kategoria on non-profit.” ve sa -m aT Ti vä är ä
ratKaisut TEHTÄVÄ IDÄSSÄ Uutisvuoksen tilaajamäärä kasvaa muuttotappioalueella. Syynä on kriittinen kuntajournalismi ja systemaattinen sisältötyö, jonka ansiosta lehdessä ei ”jollotella markkinoilla”. TeksTi Riikka Virranta kuvaT Mikko Nikkinen 20 suomen lehdisTö 5/2023 B H ullu menet sinne tekemään jotain kuolevaa paikallislehteä, tanssimaan kauppiaiden pillin mukaan. Mari Markkanen muutti Helsingistä Imatralle paikallislehti Uutisvuoksen päätoimittajaksi viime vuoden alussa. Sitä ennen hän työskenteli pitkään Ilta-Sanomissa ja aikakauslehdissä, viimeksi Kodin Kuvalehden toimituspäällikkönä. Markkanen ei voi sietää, jos joku vähättelee paikallislehden olevan jotain pientä ja sievää, kunnianhimotonta. Uudessa tehtävässään hän on painottanut kriittisyyttä ja tarttunut vaikeisiin aiheisiin. Viime vuoden lopulla Uutisvuoksi paljasti salaisen sopimuksen, jolla kaupunki oli sitoutumassa liki seitsemällä miljoonalla eurolla velkojensa kanssa painivan kylpylän pelastamiseen. Löytyi jääviyskin: keskeinen luottamushenkilö istui kylpylän omistavan säätiön hallituksessa. Uutisvuoksi on kirjoittanut Imatran kaupunginvaltuutetusta, joka ei asu Imatralla, vaikka kuntalain mukaan pitäisi, ja selvittänyt valtuutettujen poissaoloja. Lietsonta tilausperuutuskampanjaan alkoi, kun lehti kirjoitti kriittisesti paikallisille tärkeistä mutta kuolonuhrin jälleen vaatineista Imatran ajoista. (Tilausperuutuksia tuli muutama.) Uutisvuoksi toi esiin, ettei kaivoshanketta alueelle suunnittelevalla espoolaiseksi kutsutulla yrityksellä ollut lainkaan omaa pääomaa vaan rahoitus tulee australialaiselta kaivosjätiltä. Markkanen pyörii tuolissaan ahtaassa neuvottelutilassa Uutisvuoksen toimitiloissa Imatran keskustassa. – Mielestäni paikallislehden ei pidä lähteä kritiikittömästi elinvoimahumppaan. Hankkeissa on paljon intressejä, Markkanen sanoo. – Kyllähän osa kaupungin päättäjistä on sitä mieltä, että olemme ihan iltapäivälehti nykyään, että emme ole Imatran puolella vaan sitä vastaan. Markkanen katsoo, että Imatran puolella oleminen on kuitenkin sitä, että vaaditaan laadukasta ajattelua paitsi toimitukselta myös päättäjiltä. KESKISUOMALAINEN-KONSERNIIN kuuluvan Uutisvuoksen tilaajamäärä on ollut kasvussa. Se on nyt suurempi kuin
joKa aaMu aluSta. ”Ajattelen niin iltapäivälehtimäisesti, että myynti on joka aamu nolla. Emme ole sen varassa, mitä tapahtuu vaan meidän pitää luoda itse ne aiheet”, Mari Markkanen sanoo.
poiSSa MieleStä. Uutisvuoksi ilmestyy printtinä kolmesti viikossa tilattavana ja kahdesti ilmaisena, mutta toimitus työskentelee printtiä ajattelematta. ”Sinä päivänä, kun printti kuolee, en jää itkemään”, päätoimittaja Mari Markkanen sanoo. 22 suomen lehdisTö 5/2023 B vuoden 2020 lopussa. Se on poikkeuksellista mille tahansa aluemedialle, ei vähiten 25 000 asukkaan muuttotappiosta kärsivässä kaupungissa. Hyvä kierre alkoi jo edellisen päätoimittajan Mari Pajarin aikana. Hänen vahtivuorollaan seitsemän hengen toimitus alkoi työskennellä digi edellä. Viidesti viikossa ilmestyvää paperilehteä toimituksessa miettii enää tuottaja, joka tekee listan päivän aiheista Kaakon Viestinnän yhteiselle printtitiimille. Lehden tilaajista jo lähes puolet tilaa vain digiversiota. Niinpä Markkanen on voinut keskittyä sisällön kehittämiseen, ja siihen on kuulunut paljon muutakin kuin panostuksen lisäämistä kriittiseen kuntauutisointiin. Helpointa ja nopeinta on ollut parantaa otsikointia, mutta laadun kehittäminen on mennyt perusteisiin saakka, “kolmeen k:hon”. Ensimmäinen niistä on kieli: possessiivisuffiksien puuttumista tai pilkkuvirheitä ei enää ole katsottu läpi sormien. Markkanen on käynyt jokaisen toimittajan kanssa läpi näiden tekstejä ja tyyppivirheitä. Jutussa ei voi olla lausetta, jota edes kirjoittaja ei ymmärrä. Toinen on kulma. Ennen keikalle lähtöä mietitään aiempaa tarkemmin, mitä kysytään ja mihin näkökulmaan ja otsikkoon pyritään. Tätä ajatellen on kehitetty juttuformaatteja. Mini-ilmiöjutussa nostetaan pieniä puheenaiheita. Uusi urheilukonsepti taas on porrashaaste. Siinä paikalliset urheilijat kilpailevat, kuka nousee kuntoportaat nopeimmin. Rankkaamisen ohella toimittaja Santeri Tynkkynen on tehnyt urheilijoista syvälle meneviä henkilöhaastatteluja. Kolmas k on kiinnostavuus. Sitä Markkanen pitää kaikkein keskeisimpänä: että Uutisvuoksi on relevantti puheenaihemedia. – Haaveeni on, että digitilaaja tulee sivullemme katsomaan, että mitähän ne ovat tänään keksineet kysyä. – Luvattoman paljon tässä maassa tehdään epäkiinnostavaa, löysää journalismia. Ihmiset haluavat, että menemme heti asiaan ja lähelle heitä. ENNEN kesälomalle jäämistään Markkanen lähetti toimitukselle sähköpostilla uudet, kovat päivätavoitteet. Tavoitteita reivattiin ylös jo toisen kerran reilun vuoden aikana. Saatesanoissaan Markkanen kehotti, ettei toimitus miettisi liikaa numeroita. Uutisvuoksen päivittäiset tavoitteet kosvinKit Mari Markkanen kertoo, miten helpottaa tutkivan ja kriittisen journalismin tekemistä paikallislehdessä Jos et itse osaa, hanki osaamista ulkoa. Uutisvuoksi tilasi Imatran Kylpylän tilinpäätöstiedot. Sen sijaan, että toimitus olisi googlannut “miten tulkita tilinpäätöstä”, se pyysi apuun kirjanpidon asiantuntijan. Hän vahvisti toimituksen epäilyt kylpylän heikosta taloustilanteesta ja piti perusteltuna kirjoittaa, että kaupunki haluaa pelastaa sen. Myös hankaliin julkaisupäätöksiin saa keskusteluapua kollegoilta. Ilman verkostoja ei ole kriittisiä uutis vinkkejä. Kun toimittaja tapaa ihmisiä, kannattaa jutella ja kysellä asioista. Kun Markkanen oli Teatteri Imatran ensi-illassa, hän toi seuraavana aamuna toimitukseen kolme hyvää uutisaihetta. Kaupungin tiedotteen odottaminen on kiellettyä. Asiat selvitetään etunojassa ja kahlataan aina kaikki esityslistat. Toimittajan pitää tietää syvällisesti taustat ja yhdistellä asioita, ei vain raportoida irrallisia päätöksiä. ”Kyllähän osa kaupungin päättäjistä on sitä mieltä, että olemme ihan iltapäivälehti nykyään.”
5/2023 suomen lehdisTö 23 B SeitSeMän hengen toiMituS. Elokuisena keskiviikkona Uutisvuoksea olivat tekemässä Santeri Tynkkynen, Jarmo Hämäläinen, Mari Markkanen, Tuija Horttanainen, Jere Lindberg ja Vanessa Riki.
teKeMinen hioutuu. Tuija Horttanainen (vas.) kokee Uutisvuoksen tekemisen hioutuneen koko ajan ammattimaisempaan suuntaan. 24 suomen lehdisTö 5/2023 B kevat sitä, montako juttua tilaajat lukevat maksumuurin takana, miten paljon alle 45-vuotiaat tilaajat lukevat juttuja ja kuinka monta uutta digitilausta tulee. Joka päivä Uutisvuoksi julkaisee vähintään kymmenen juttua, joista osa on paikallistettu Kaakon Viestinnän yhteissisällöistä. Aamuviideltä julkaistaan päivän avainjuttu, jonka eteen toimitus näkee eniten vaivaa. Markkasen loman aikana toimitus ylitti uudetkin tavoitteet melkein joka päivä. Uutisvuoksi on lähes tuplannut 1,5 vuodessa juttumäärän, jonka tilaajat lukevat päivässä. – Mikäänhän tässä ei ole sattumaa tai tullut ilmaiseksi, Uutisvuoksen tuottaja Tuija Horttanainen sanoo. On tehty valintoja, mitä tehdään ja mitä ei. Hän tiivistää muutosta asiaan, josta on selvästi puhuttu paljon. Ei jollotella markkinoilla. Ei julkaista juttua otsikolla Iida, 6, nousi ponin selkään. Horttanaisen mukaan jokin aika sitten toimittaja tuli keikalta ja sanoi heti, että nyt tuli jollottelua. Mutta kaikille oli ookoo, että joskus käy näin. Ahdistavatko kovat tavoitteet? – Ahdistaisi varmaan enemmän, jos olisimme kaksi päivää kuukaudessa vihreällä ja muuten punaisella. Ilmeisesti meissä nähdään potentiaalia, kun tavoitteita temmotaan, Horttanainen sanoo. Palautekulttuurista ja vaatimuksista Markkanen ajattelee niin, että arjessa hiotaan toimituksen tekemistä, mutta palavereissa puhutaan onnistumisista. JOTTEI kaikki vaikuttaisi liian helpolta, Kaakon Viestinnän sisältöpäällikkö Tomi Tiilikainen sanoo, että tilausmyynti on tällä hetkellä haastavaa, vaikka Uutisvuoksi siinä onnistuukin. Printissä on paljon tapakäyttöä, verkossa sisältö ratkaisee joka päivä. Kun digitilausten peitto paranee, helpot marjat on jo poimittu. Printin pudotus taas on jyrkkää. Samalla yleisön vaatimustaso kasvaa. – Sellainen henkilöjuttu, joka olisi toiminut vielä pari vuotta sitten, ei enää vedä. Pitää olla enemmän pointtia ja tarkempaa näkökulmitusta kuin aiemmin, Tiilikainen sanoo. Tiilikainen ajattelee, että paikallismedia ei voi nojata pelkkään kuntapolitiikkaan, sillä aina ei ole isoja hankkeita tai sekoiluja niin kuin Imatralla on ollut. Uutisvuoksessa tulosta onkin tehty myös paikallislehdissä ehkä epätyypillisillä parisuhdehaastatteluilla. Mari Markkasen mukaan yleishenkilöhaastattelujen sijaan toimitus on tehnyt esimerkiksi konkurssiin tai ihmissuhteisiin keskittyviä henkilöjuttuja. – Tein juuri erään paikallispoliitikon konkurssitarinan. Halusin tehdä sen niin, että meidän kaikkien olisi vähän helpompi olla. Inhoan poseeraamista, eihän aikakauslehtiinkään kukaan saa tulla markkinoimaan itseään, Markkanen sanoo. Silti Markkanen korostaa, että Uutisvuoksi on nimensä mukaisesti uutislehti. Jos aihe on kuuma, siitä tehdään jatkojuttuja, mietitään kaikki kysymykset. KUN Mari Markkanen valikoi banaaninippua marketissa, hän saa palautetta. Hän ei ole koskaan valtakunnallisessakaan mediassa saanut yhtä paljon palautetta kuin Uutisvuoksessa. Ei ole jäänyt epäselväksi, että työ on merkityksellistä. Siitä huolimatta Markkasen mukaan kaikkein vaikeinta hänen työssään on saada päteviä, uusia tekijöitä Imatralle, kun rekryjä taas on syksyllä edessä. Se on surku, sillä ”maakunnissa voi tehdä ihan törkeän hyvää journalismia, täällä pääsee loistamaan”. – Ajattelen, että minulla on tehtävä idässä. Jos myö ei tätä tehdä, niin ei tätä tee kukaan muukaan. ? ”Mikäänhän tässä ei ole sattumaa tai tullut ilmaiseksi.”
Mallia tiKtoKiSta. Relevon verkkoetusivulla on usein videopohjaisia ”otsikoita”. 5/2023 suomen lehdisTö 25 B ratKaisut UUSI URHEILUMEDIA TEKEE RAHAA SOMESSA Millaisen urheilumedian loisit tyhjästä täyteen ahdetulle markkinalle? Espanjalainen Vocentokonserni löysi raon naiset huomioivalle ja somelähtöiselle urheilujournalismille. TeksTi Riikka Virranta E spanjassa on neljä urheiluun, pääosin jalkapalloon, keskittyvää sanomalehteä: Marca, AS, Mundo Deportivo ja Sport. Mutta perinteikkäällä sanomalehtikustantajalla Vocentolla ei ollut omaa urheilubrändiä vielä viime vuonna. Millaisen urheilumedian voisi luoda, jos aloittaisi täysin nollasta markkinalla, joka on jo täyteen ahdettu? Vocento päätti laittaa miljoonia euroja uudenlaiseen mediaan houkutellakseen mainostajia ja yleisöä. Viime vuonna perustetulla Relevolla on nyt verkkosivun lisäksi neljä tasavertaista kanavaa, joista ei pyritä ohjaamaan liikennettä omaan palveluun: X eli entinen Twitter, Instagram, Tiktok ja Twitch. Tulot tulevat mainonnasta, pääosin kaupallisesta sisällöstä. Työntekijöitä on noin 80 ja liiketoiminnan on tarkoitus olla kannattavaa vuonna 2025. UUDEN median rakentaminen alkoi yleisötutkimuksella, jossa selvitettiin urheilusta kiinnostuneen yleisön ajatuksia. Kävi ilmi, että runsaskaan urheilumedia ei täytä monia tarpeita. Löytyi potentiaalinen “vanhojen millenniaalien” eli 35–44-vuotiaiden ryhmä. Ikäryhmän miehet olivat tyytymättömiä häiritsevään verkkomainontaan sekä urheilun kapenevaan ja pinnalliseen tarjontaan jopa urheilumediassa. Naiset taas kokivat ulkopuolisuutta urheilujournalismista, jota miehet tuottavat miehille. Heille Instagram oli tärkein urheilumedia. Toisaalta oli 18–24-vuotiaiden kiinnostava joukko, jolla ei ole ongelmaa urheilujournalismin suhteen eikä sen paremmin suhdetta siihen. – Nuoret ovat vaikea kohderyhmä niin kauan, kunnes hyväksyt säännöt: heillä ei ole mitään aikomusta tulla saitillesi, Relevon strategiajohtaja Germán Frassa tiivistää. Strategiaksi muodostui tehdä modernia urheilujournalismia millenniaaleille verkkosivulla ja tavoittaa nuorempien huomio sosiaalisen median kanavissa. Kun verkkomainonnan hinta painuu alas, Relevo panostaa yhteistyöhön mainostajien kanssa. Tällä hetkellä 30 prosenttia tuloista tulee kaupallisesta sisällöstä suoraan sosiaalisen median kanavista ja loput verkkosivun mainonnasta. Relevo kehittelee tulovirtaa myös tapahtumista. Vuonna 2022 Relevo teki miinusta lähes kuuden miljoonan euron verran, mikä oli “hieman odotuksia paremmin”. – Uskomme, että tämä on taloudellisesti kestävää pitkällä aikavälillä. Sijoittamalla hyvään journalismiin on mahdollista tehdä rahaa jopa sosiaalisessa mediassa, Frassa sanoo. KOKO 50-henkinen toimitus tekee käytännössä kaikkia kanavia. Jokaisella niistä on oma kuitenkin äänensävynsä. Twitterissä ollaan analyyttisia ja järkiperäisiä, Tiktokissa nopeita, kevyitä ja hauskoja. Instagramissa korostuvat tunteet ja inspiroivat tarinat. – Emme aina puhu voittajista, jutut häviäjistä ovat tärkeitä myös, Frassa kuvaa. Formaateissa korostuu video, mutta myös pitkä muoto. Twitchissä Relevo julkaisee esimerkiksi viikoittaista, Visan sponsoroimaa ohjelmaa naisten jalkapallosta ja päivittäistä kahden tunnin liveä jalkapallon siirtomarkkinoista. Relevon verkkopalvelun etusivu muistuttaa Tiktokia tai Instagramin keloja kokosivun usein videopohjaisine ”otsikoineen”. Juttunäkymässä huomio on perusasioissa, kuten tekstipohjaisessa, paneutuvassa journalismissa. Mainonnan miellyttävyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Relevo ei käytä esimerkiksi ennen videota esitettäviä preroll-mainoksia tai ruudulle hyppääviä pois klikattavia mainoksia. – Lupauksemme on, että me emme ärsytä yleisöä. Meillä voi lukea keskeytyksettä. Relevolla on miljoona seuraajaa sosiaalisessa mediassa ja kaksi miljoonaa kuukausittaista käyttäjää verkossa. – Huomenna Mark Zuckerberg voi tulla hulluksi ja muuttaa säännöt, jolloin meidän pitää aloittaa taas alusta. Mutta se riski täytyy ottaa, jos haluat puhua nuorille, hän pohtii. ?
teoria & Käytäntö Analytiikka voi viedä harhaan teoria väittää Digitaalisiin jälkiin perustuva yleisöanalytiikka kertoo lukijoiden kiinnostuksesta ja lukemisesta vain osan, koska moni lukee verkosta eri juttuja kuin printistä. LEHDET eivät välttämättä tunne lukijoitaan hyvin, koska algoritmipohjaisen yleisöanalytiikan tarjoamat näennäisen täsmälliset tulokset eivät anna riittävää kokokuvaa sisältöratkaisujen perustaksi. Analytiikka jättää paperija näköislehden katveeseen. Julkaisumuoto kuitenkin vaikuttaa lukuvalintoihin ja on tunneasia. Verkosta luetaan juttuja eri tavalla kuin printistä. Paperilehteä ja myös näköislehteä luetaan yleensä keskittyneemmin kuin verkkolehteä, jota silmäillään osana päivän rutiineja. Sanomalehtien käyttöliittymien erilaiset käyttötavat käyvät ilmi Tampereen yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitettiin Hämeen Sanomien ja Karjalaisen lukijoilta, miten he lukevat sanomalehteään sen eri muodoissa. Tutkijat Heikki Heikkilä, Heikki Hellman ja Liisa Ovaska selvittävät, miltä lukeminen tuntuu eri alustoilta ja millaisiin tilanteisiin ne ihmisten arjessa kytkeytyvät. Kokonaiskuvan hahmottamista vaikeuttaa, että kukaan tutkimukseen haastatellusta 49 lukijasta ei käyttänyt vain näköisja verkkolehtiä ja haastatelluista vain yksi oli alle 30-vuotias. TUTKIMUKSEN mukaan paperija näköislehtien lukeminen on luonteeltaan usein etsivää ja aukeaman elementeistä toiseen portaattomasti poukkoilevaa. Verkkolehti ei mahdollista samanlaista kokonaisuuksien hallintaa vaan on kronologisempaa. Vaikka poukkoilu voi tuntua sekavalta, haastatellut kuvasivat printtilehden lukutuntumaa ”rauhalliseksi keitaaksi digitalisoituneessa mediaympäristössä”. Vastaavasti verkkolehden lukemista pidettiin rauhattomana ja monia ärsytti digimainosten liike. Paperija näköislehden lukemista käsittelevissä haastatteluissa osallistujat muistivat ulkomuistista paremmin jutun sisältöä ja yksityiskohtia, kun taas verkkolehtien osalta muistikuvat juttujen sisällöstä olivat niukempia. Tutkimuksessa nousi esiin, että jotkut juttutyypit kytkeytyivät säännönmukaisesti tiettyihin käyttöliittymiin. Nopeat ja kehittyvät uutistilanteet haluttiin lukea verkosta. Jos taas artikkeli oli pitkä ja taustoittava, moni halusi lukea sen mieluummin painetusta lehdestä. Osa lukijoista kertoi ”säästävänsä” verkkolehdessä huomaamiaan kaikkein kiinnostavimpia juttuja printtilehden lukuhetkeen. LEHTITALOJEN taloudellinen intressi on saada vietyä lukemisen digitaalisaatio mahdollisimman nopeasti maaliin tilaajia menettämättä. Sisällön versiointi on kallista, eikä se lisää vastaavasti tulovirtaa. Lehti on sitä kannattavampi, mitä suurempi osa sen tilaajista valitsee pelkän digitaalisen käyttöliittymän. Paikallislehtikentällä on laskettu, että digitilauksen kate voi olla jopa kymmenkertainen painettuun lehteen verrattuna riippuen jakelualueen laajuudesta. Harvaan asutulle reuna-alueelle tilatun printtilehden kate voi jäädä jopa negatiiviseksi. Tutkimus kuitenkin muistuttaa, että sanomalehtien lukeminen on luonteeltaan ritualistista, päivän rutiineihin kuuluvaa toimintaa, joka on lukijoille jo itsessään merkityksellistä. Printin karsiminen voi johtaa parhaimmillaan kannattavuuden kasvuun, mutta huonoimmillaan negatiiviseen levikkikierteeseen. Vain digi -tilaajien määrä on päivälehdissä jo yli kolmannes, ja osuus kasvaa. Sanomalehtien tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää tuntea nimenomaan digilukemisen tavat, merkityksenannot ja tilanteet. Paperilta lukeminen vähenee lähivuosina joka tapauksessa tarjonnan ja kysynnän supistumisen myötä. ? Mä lehden luin: Yleisön suhde painettuun ja digitaaliseen sanomalehteen. Tekijät: Heikki Heikkilä, Heikki Hellman ja Liisa Ovaska. Tutkimuksen on julkaissut Tampere University Press. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Haastatellut kuvasi vat printtilehden lukutuntumaa rauhalliseksi keitaaksi digitali soituneessa media ympäristössä.” Käytäntö ” Kukaan ei voi sanoa, että mietitään printin tulevaisuutta sitten joskus, vaan kyllä se aika alkaa olla käsillä.” C 26 suomen lehdisTö 5/2023 C
Hämeen Sanomien päätoimittaja Tuulia Viitanen, tutkimuksen mukaan verk koanalytiikka ei anna kunnon perustaa sisältöjen kehittämiseen, koska se ei kerro paperi ja näköislehden lukemises ta. Pidätkö tätä ongelmana? – Verkkodata on hyvä renki mutta huono isäntä, koska kaikki lukijamme eivät ole verkossa. Meillä pelkän verkkosaitin kävijämäärä on vielä sen verran pieni, että se ei anna pätevää kuvaa kaikkien osaryhmien, esimerkiksi nuorten, lukemisesta. Yleisöanalytiikka olisi luotettavampaa, jos se antaisi juttukohtaista tietoa myös näköislehden lukemisesta. Näköislehtemme on verkossa erittäin suosittu. Pitäisikö kuvaa tarkentaa perinteisillä lukijatutkimuksilla? – Voi olla, että niitäkin vielä tehdään. Verkkoanalytiikka on kuitenkin rehellisempää, koska se kertoo mitä ihmiset oikeasti lukevat, eivätkä sitä mitä he sanovat lukevansa. Aiemmin teetetyissä lukijatutkimuksissa ihmiset kertoivat lukevansa esimerkiksi pääkirjoitukset ja ulkomaansivut, mutta ne nousevat verkkoanalytiikassa luetuimpien listalle vain harvoin. Tutkimuksen mukaan paperilehti on monelle lukijalle edelleen läheinen ja tärkeä julkaisumuoto. Kuinka pitkää ikää ennustat printille? – Kaikki lehtitalot tekevät printin tulevaisuuden suhteen skenaarioita ja laskelmia. Kukaan ei voi sanoa, että mietitään printin tulevaisuutta sitten joskus, vaan kyllä se aika alkaa olla käsillä. Uskon, että viiden vuoden sisällä tapahtuu printin osalta suuria muutoksia. Tänä vuonna viisi maakuntalehteä on kertonut karsivansa printin ilmestymis päiviään. Onko tämä mielestäsi hyvä keino opettaa lukijoita digin käyttäjiksi? – Ilmestymispäiviä ei karsita ensisijaisesti sen vuoksi, että halutaan ohjata lukijat verkkoon, vaan se on keino pitää tuote kannattavana. Toki se ohjaa samalla lukijoita, mutta asia ei ole mustavalkoinen. Uskotko, että näköislehden tekemistä jatketaan, kun paperilehden painaminen loppuu? – Uskon, että painettu lehti ja näköislehti eivät kuole samaan aikaan. Tulee ainakin siirtymävaihe, jotta printin kannattajat voivat jatkaa taitetun lehden lukemista. Näköislehden lukeminen on niin vahvaa verkossa, että tilaajat eivät varmasti halua siirtyä pelkkään verkkolehteen. ? Tuulia Viitanen on Hämeen Sanomien päätoimittaja. Hän on työskennellyt Hämeen Sanomissa päätoimittajana vuodesta 2021, toimituspäällikkönä vuodesta 2019 sekä tuottajana ja toimittajana vuodesta 2002. Viitanen toimi Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten päätoimittajana vuosina 2018–2021. Hän on valmistunut Savonia-ammattikorkeakoulusta tradenomiksi vuonna 2001. Käytäntö vastaa Painetun lehden tarjontaan tulee todennäköisesti suuria muutoksia viiden vuoden sisällä, mutta taitetun sisällön käyttäjiä palvellaan jatkossakin näköislehdellä. kuviTus Elina Rajala 5/2023 suomen lehdisTö 27 C
maisterintutKielma Jos päätoimittaja ei olekaan ihminen Sonja Haapala: Tekoäly ja sen vaikutukset suomalaisissa toimituksissa vuonna 2035 – Skenaarioita ja journalismin edelläkävijäammattilaisten tulevaisuuskuvia. Journalistiikan maisteriohjelma, Tampereen yliopisto. TEKOÄLY on ollut toimituksissa jo vuosia, ja joskus sen on pelätty vievän toimittajien työt. Aika vähän on kuitenkaan mietitty sitä, miten käy, jos päätoimittaja ei olekaan ihminen. Tällaisiakin pohdiskellaan Sonja Haapalan kauas katsovassa opinnäytetyössä, johon hän haastatteli kuutta tekoälyä tai uutisautomaatiota työssään hyödyntävää päällikköä Yleltä, STT:ltä ja Helsingin Sanomista. Haapala halusi selvittää, millaisia erilaisia tulevaisuuksia journalismiin ja tekoälyyn liittyy. Kiinnostava havainto on haastatteluista esiin nouseva poikkeama aiempaan tutkimukseen nähden. Uutisautomaation parissa työskentelevien ihmisten haastatteluissa on aiemmin korostunut se, että automaatio on työkalu eikä toimija, mutta Haapalan haastateltavat puhuivat tekoälystä pääsääntöisesti assistenttina tai työkaverina, eivätkä enää vain työkaluna. Kukaan haastateltavista ei sanonut suoraan, että ihmisten rooli journalismin tekemisessä katoaisi täysin, mutta työpaikkojen laajamittainen supistuminen nähtiin mahdollisena kehityksenä. Eräs haastateltava piti jopa mahdollisena, että syntyy mediataloja, joissa ei ole yhtäkään ihmistä töissä. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Millainen juttu myy digissä? Juho Korpela: Tilauspotentiaali uutiskriteerinä – ”Kunkin jutun kohdalla pitää miettiä, että miten tämä myydään lukijalle niin, että maksumuurin yli mentäisiin”. Journalistiikan maisteriohjelma, Tampereen yliopisto. JUHO Korpela käyttää opinnäytetyössään tilauspotentiaalin käsitettä, jolla hän tarkoittaa uusia digitilaajia todennäköisesti tuovaa artikkelia. Tilauspotentiaalia voidaan pitää yhtenä uutiskriteerinä päivälehdissäkin eikä vain iltapäivälehdissä, joissa yksittäisten juttujen on aina pitänyt myydä lehteä. Korpela on haastatellut neljää päällikköä Helsingin Sanomista, Iltalehdestä, Kalevasta ja Keskisuomalaisesta. Tilauspotentiaalinen artikkeli ei suinkaan aina yllä klikatuimpien juttujen listalle, jossa pärjäävät maksuttomat artikkelit. HS:ssa tilauspotentiaalisimpia juttutyyppejä ovat kirjeenvaihtajien reportaasit, pitkät ja tarinalliset artikkelit, rahansäästövinkit ja erilaiset testit. Iltalehden lukijat ovat valmiita maksamaan asumiseen, omaan talouteen, autoihin, mielenterveyteen sekä seksiin ja parisuhteisiin liittyvistä jutuista. Kalevassa ja Keskisuomalaisessa tilauspotentiaalia on muun muassa urheilun livelähetyksillä sekä rikosja onnettomuusaiheilla. Tilauspotentiaalin painotus vaikuttaa sisältöön. Hyvin tilauksia tuoneita juttuja monistetaan jatkojutuilla. Monistettu juttu vaatii kuitenkin uuden näkökulman, jotta se toisi vielä lisää uusia tilauksia. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Media pääministereiden moraalinvartijana Tuuli Tahkokorpi: ”Sori siitä” ? sosiaalisen draaman rakentuminen poliittisten kohujen uutisoinnissa. Journalistiikan maisteriohjelma, Tampereen yliopisto. SUOMALAINEN uutismedia vaatii poliitikkoja vastuuseen pienistäkin rikkeistä, toteaa Tuuli Tahkokorpi maisterintutkielmassaan, joka on tehty ennen Petteri Orpon (kok.) hallituksen rasismikohuja. Opinnäytetyön tekijä analysoi kahden aiemman pääministerin, Alexander Stubbin (kok.) ja Sanna Marinin (sd.) mediakohuja. Vuonna 2015 Stubb sanoi valtiovarainministerinä eduskunnan kyselytunnilla virheellisen luvun koskien kiisteltyä hallintarekisteriä. Myöhemmin Stubb pahoitteli virhettään tokaisemalla ”sori siitä”. Vuonna 2021 Marin sai yökerhossa tiedon, että hän oli altistunut koronavirukselle. Hän jatkoi kuitenkin iltaa koronaohjeistuksen vastaisesti. Marin myöntyi median paineeseen pyytämällä anteeksi hyvin kattavasti ja lupaamalla, ettei sama enää toistu. Tahkokorven mukaan on merkille pantavaa, että toimittajat itse olivat aktiivisia kohujen ylläpitäjiä. Marinista piirrettiin kuva huolettomana ja tekopyhänä pääministerinä, Stubbista ylimielisenä ja huolimattomana valtiovarainministerinä. Tutkitut Yle ja Iltalehti vaativat anteeksipyyntöä ministereiltä useilla retorisilla keinoilla. Poliitikot puolestaan pyrkivät nopealla anteeksipyynnöllä onnistuneeseen kriisiviestintään. —Pasi Kivioja Sanomalehti Radio Tv Digi journalismi Moni odottaa journalismilta näkemysten yhteenvetoa, mutta tosiasiassa toisiaan seuraavat monologijutut ovat monissa kiistakysymyksissä yleisempiä. Niissä siteerataan yhtä lähdettä, ja perään tulee toinen ja kolmas näkemys erillisissä monologijutuissa. Synteesi seuraa kenties myöhemmin, mutta pahimmassa tapauksessa monologin synnyttämä väärä käsitys jää elämään.” Toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo Suomen Kuvalehdessä tutKimuKset Uutismedian toiveet tekoälylle Uutistoimisto aP teki vuoden 2021 lopulla amerikkalaisille medioille kyselyn siitä, miten he toivoivat tekoälyn parantavan toimintojaan. Lista perustuu 135 median nimeämiin toiveisiin. 10 20 30 40 50 60 70 Litterointi Litterointi Sosiaalisen median sisältöjen luominen Sosiaalisen median sisältöjen luominen Automaattinen sisällön tuotanto jäsennellystä datasta Automaattinen sisällön tuotanto jäsennellystä datasta Yleisöanalytiikka Yleisöanalytiikka Juttujen suosittelu Juttujen suosittelu Verkkosivujen personointi Verkkosivujen personointi Asiakkuuksien hallinta, tilaajapalvelut Asiakkuuksien hallinta, tilaajapalvelut Sivujen taittaminen Sivujen taittaminen Kommenttien moderointi Valokuvien ehdottaminen 8 29 18 21 16 19 17 14 11 22 7 16 14 11 7 7 6 6 2 5 12 6 4 8 6 5 2 2 10 4 5 4 4 6 1 3 12 5 4 1 3 28 suomen lehdisTö 5/2023 C
TAJUSIN kysyä sitä tekoälyltä vasta jutun ilmestymisen jälkeen. ”Hei Chat GPT! Minulla on Excelissä dataa sadan startup-yrityksen toimitusjohtajien palkoista. Sarakkeissa on: ansiotulot 2021, pääomatulot 2021, maksetut verot 2021, yrityksen liikevaihto, yrityksen perustamisvuosi. Millaisia erilaisia vertailuita ja luokitteluita voisin aineistosta Excelillä tehdä?” Kielimalli ruksutti vastaustaan ja listasi viisi ehdotusta. Vain niistä ensimmäisestä olin tehnyt artikkeliini grafiikan. Kaksi muuta olisivat voineet olla kiinnostavia lisiä juttuuni. Seuraavaksi pyysin tekoälyltä neuvoa, miten saisin tehtyä tarvittavan funktion Excelissä, jos haluaisin verrata toimitusjohtajien palkkoja yritysten liikevaihtoihin. Vastauksena tuli seikkaperäinen toimintaohje Excelin käyttöön. TEKOÄLY ei välttämättä vie työtäsi, mutta ne, jotka osaavat tehokkaasti käyttää tekoälyä työkaluna, voivat saada kilpailuetua. Saadakseen oikeita vastauksia pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä. Siksi monella asiantuntija-alalla jaetaan nyt parhaita vinkkejä siitä, millaisilla prompteilla eli toimeksiannoilla työkaluista saa eniten irti. Chat GPT:lle pitää osata kertoa täsmällisesti ja selvästi, mitä siltä toivotaan. Sille pitää selittää, mistä on kyse ja määritellä tehtävä. Usein annan sille kontekstiksi materiaalia tai kerron toivotun tyylilajin ja kohderyhmän. Välillä sille pitää antaa rajoja kuten vastauksen halutun merkkimäärän tai esimerkkejä, miten haluaa lopputuloksen muotoiltavan. 2. Editointi. Chat GPT toimii usein parhaiten, kun sitä pyytää toimimaan haluamassaan roolissa. Pyysin siltä: ”Kuvittele, että olet sanomalehden feature-toimituksen editori. Millaista palautetta antaisit tästä artikkelistani, miten sitä voisi parantaa?” Perään syötin juttuni, jossa kerroin suomalaisesta kvanttitietokoneiden jäähdyttimiä valmistavasta Blueforsista. Vastaus oli hämmentävän pätevä, ja sain palautetta jutun aloituksesta, kerrontatekniikoista, rakenteesta ja jopa siitä, miten lukijaa kannattaisi sitouttaa juttuun. Itse asiassa tekoäly huomautti pitkälti samoista asioista, joista olimme puhuneet toimituksessa tuottajan kanssa. 3. Tiivistäjänä Chat GPT on usein ihan toimiva. Todennäköisesti otsikoiden ja ingressien generoimisessa toimitukset ottavatkin tekoälyn pian järjestelmällisemmin työkaluksi. Silloinkin tekoälylle kannattaa kertoa täsmällisesti, että haluaa esimerkiksi viisi versiota lukemaan houkuttelevasta sanomalehden verkko-otsikosta. Tämän jutun otsikkoehdotuksissa Chat GPT taisi kyllä sortua itsekehuun ja liioitteluun. Ensimmäisessä versioissa se puhui tekoälyn “nerokkaista vinkeistä” ja toinen meni vielä pidemmälle: “Tekoälyn salatut supervoimat: Näin luot grafiikan start upyritysten palkkavertailusta”. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Tekoälyltä täytyy osata kysyä oikein Toimittaja tarvitsee joukon kikkoja saadakseen tekoälytyökalusta hyötyä journalismissa. Asiantuntija-aloilla vertaillaan nyt tehokkaimpia prompteja. ”Saadakseen oikei ta vastauksia pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä.” Chat GPT on kielimalli, joka tuottaa lauseita matemaattisten todennäköisyyksien pohjalta. Se ei tiedä, mikä on totta. Siksi toimittajan täytyy muistaa, että siihen ei voi luottaa. Kaikki pitää tarkistaa itse. Kolme vinkkiä tekoälyn käyttöön journalismissa: 1. Listat. Chat GPT on hyvä listaamaan näkökulmia, teemaan liittyviä argumentteja tai haastattelukysymyksiä. Se ei ole erityisen luova tai kriittinen, mutta sillä saa ainakin generoitua nopeasti pöydälle ne ilmeisimmät. kuviTus Hanna Sakara 5/2023 suomen lehdisTö 29 C
KUN kokeneet toimittajat tapaavat, on keskus teluilla taipumus kääntyä nostalgiaan. Monen asian muistellaan olleen ennen paremmin. Oli enemmän aikaa, enemmän tekijöitä, enemmän lukijoita ja enemmän ulkomaan reportaasimatkoja. Lisäksi kuulee surkuttelua, jonka mukaan toimituksissa oli vielä 1990-luvulla ”suuria persoonia”. Hieman romantisoiden saatetaan muistella tylysti puhelimeen vastannutta esimiestä, koukeroisesti kirjoittanutta uutistoimittajaa tai nyrkkitappeluihin joutunutta valokuvaajaa. Nyökyttelen mukana. On totta, että toimituksissa on vähemmän räiskyviä persoonallisuuksia tai rajoja rikkovaa journalismia kuin 23 vuoden työurani alussa. Totta on sekin, että työelämässä vaaditaan hillitympää käytöstä. Lisäksi nykynuorille on luontevaa suhtautua journalismiin ”vain työnä”, ei intohimona ja elämäntapana. Ehkä hyvä niin. SUURI persoona voi olla haastava työtoveri. Kuinka monella työpaikalla on hyväksytty tökeröä käytöstä tai velttoa työntekoa sillä perusteella, että kyseessä sattuu olemaan suuri persoonallisuus? Ei hän mitään pahaa tarkoita, on vain omalaatuinen tyyppi. Suuri persoona voi viedä tilaa muilta. Palavereissa keskustellaan hänen juttuprojekteistaan, työtehtäviä jakaessa pitää huomioida suuren persoonan rajoitukset. Juttukeikka pikkukunnan toritapahtumaan ja rantagallup eivät vaadi mestarillista kirjoittajaa, ne vaativat nöyryyttä perustyötä kohtaan. Enkä ole varma, kuinka moninaisen tai sallivan työyhteisön suurten persoonien aikakausi mahdollisti. Kuuluisat toimittajapersoonat tuntuvat usein olevan kovaäänisiä, suorapuheisia ja pisteliäitä huomioita tekeviä miehiä. tukseen kesällä 2005. Sain hyvää palautetta esimiehiltä, kollegoilta ja lukijoilta. Sain myös toistuvasti palautetta, jonka mukaan minulla on matkaa Keskisuomalaisessa yli 40 vuoden työuran tehneen Ilkka Kulmalan saappaisiin. ”Hän on todellinen kolumnisti”, luki yhdessäkin sähköpostissa. Kulmala on mukava mies sekä palkittu, taitava ja hyvin persoonallinen kirjoittaja. Urheilutoimittajien keskuudessa ainutlaatuinen. Suhtauduin palautteeseen höpsösti. Ajattelin, että jos Kulmalan tyyli on se, mitä tässä yhteisössä tavoitellaan ja arvostetaan, niin annetaan sitten palaa. En etsinyt omaa toimittajaminääni vaan aloin jäljitellä Kulmalan rytmiä, rakenteita ja tarinankerrontaa. En ottanut vaikutteita vaan kopioin. Yritin epätoivoisesti kirjoittaa vähän mutta sanoa paljon. Sitten havahduin: enhän minä saatana tällaista osaa. KOKEMUS oli opettavainen. Suuret persoonat voivat olla mulkkuja. Suuret persoonat voivat tukahduttaa muita myös ollessaan mukavia ja ihan huomaamattaan. Jos Kulmalan sinänsä loisteliasta tyyliä olisi hehkutettu toimituksessa vähemmän, ehkä minäkin olisin löytänyt oman ääneni aikaisemmin. ? Heikki Kärki Sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja kirjoittaa arjen toimitustyöstä. duunarin ääni Suuret persoonat katosivat ja hyvä niin Kuinka monessa toimituksessa tietyiltä ihmisiltä on hyväksytty tökeröä käytöstä tai velttoa työntekoa vain siksi, että he ovat ”omalaatuisia tyyppejä”? ”En etsinyt omaa toimittajaminääni, vaan aloin jäljitellä.” kuviTus Hanna Sakara SUURI persoona voi olla myös mahtava työtoveri. Nostalgisissa muisteluissa esille nousee persoonallista journalismia tehneitä toimittajia, jotka ovat kollegoina ystävällisiä, huomioonottavia ja kannustavia. Heidän suuruutensa on työn jäljessä. Myös tähän liittyy uhkia. Pääsin Keskisuomalaisen urheilutoimi30 suomen lehdisTö 5/2023 C
nimitys Pulmana tiedon ja tehtävien tulva Alma Median uusi henkilöstöjohtaja Merja Ristilä pitää johtajuuden kehittämistä henkilöstön hyvinvoinnin lähteenä. TeksTi Janne Arola Millaisia asioita on Alma Me dian henkilöstöjohtajan pöy dällä? Vastaan konsernin henkilöstöstrategian luomisesta ja toteuttamisesta HR-tiimin ja henkilöstön kanssa. Meidän täytyy jatkuvasti kehittää henkilöstöä, jotta kaikilla almalaisilla on tarvittava osaaminen tulevaisuutta varten. Erityisesti johtajuuden kehittäminen on jatkuvasti työn alla. tuttu talo. Merja Ristilä siirtyy Alma Median henkilöstöjohtajaksi Alma Career -yksikön henkilöstöpäällikön paikalta. m ar Ti na Br un ov sk a Asteikolla 1–10, kuinka hyvin Alman henkilöstö voi? Laitetaan 9,5. Teemme vuosittain henkilöstötyytyväisyyskyselyitä, ja pisteet ovat kautta vuosien olleet huikean korkeat. Moni suomalainen yritys on huolissaan osaajapulasta. Löy tyykö Alma Mediaan osaavaa työvoimaa? Melko hyvin löydämme, mutta koska kaikki työmme on asiantuntijatyötä, välillä tarvitsemme spesifiä osaamista, jota on hyvin vähän tarjolla. Erityisesti senioriosaamista vaativat digikehityksen työtehtävät ovat välillä olleet haasteellisia täyttää. Emme siis ole immuuneja tälle ongelmalle. Mitkä ovat työelämän suurim mat haasteet mediaalalla? Jatkuva kiire sekä tiedon ja tehtävien suuri määrä. Pitää jatkuvasti priorisoida, mikä on oleellista. Se on varmasti jokaisen asiantuntijan ykkösongelma, jonka kanssa pitää oppia elämään. Miten työnantaja voi pitää huo len, että yksittäisellä työnteki jällä ei ole liikaa tehtäviä? Varustetaan esimiehet tukemaan tiimejään. Tiimit voivat itse kehittää työtään. Kuinka pysyväksi ilmiöksi ko ronaaikana yleistynyt etätyö jäi? Minusta tuntuu, että koskaan ei varmaan enää palata siihen, että kaikki ovat aina viisi päivää viikossa toimistolla. Hybridityö on tullut jäädäkseen, ja meidän pitää löytää siihen parhaat tavat toimia ja kehittää tekemisen mallia jatkuvasti. Meillä tiimit sopivat keskenään pelisäännöistä, mikä on kullekin tiimille toimivin tapa. Mitkä ovat tärkeimmät tekijät työssä jaksamisen kehittämi sessä? Valmentavan ja osallistavan johtamiskulttuurin kehittäminen entisestään. Johtamisessa pitää ottaa huomioon, että kyse on asiantuntijaorganisaatiosta. Meillä yli 80 prosenttia liikevaihdosta tulee digitaalisesta liiketoiminnasta, ja digikompetensseja pitää kehittää jatkossakin valtavasti. Jos mietitään taidollisten asioiden lisäksi pehmeitä puolia, niin minusta modernissa työyhteisössä vuorovaikutusja yhteistyötaidot ovat erittäin olennaisia. Lisäksi pitää kehittää sitä, miten omaa työtä johdetaan kiireessä ja paineessa priorisoiden. Miten huolehdit työhyvinvoin nistasi työpäivien keskellä? HR-työ on tyypillisesti pirstaleista, kesken saattaa olla kymmeniä asioita. Mutta se myös sopii minulle hyvin. Tehtävästä toiseen siirtyminen pitää mielen virkeänä. Mistä ammatista haaveilit lap sena? Jossain vaiheessa sanoin haluavani jonkin ison yhtiön toimitusjohtajaksi. Mutta en usko, että tuo toteutuu, sillä viihdyn tässä HR-kentässä niin paljon. ? Merja Ristilä aloittaa syyskuun alussa Alma Median henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Hän on aiemmin työskennellyt Alma Career -yksikön henkilöstöpäällikkönä. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 6 27.9. 15.9. 8.9. # 7 8.11. 27.10. 20.10. # 8 13.12. 1.12. 24.11. 5/2023 suomen lehdisTö 31 C
Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Se on demokraattisen, vapaan maailman perusta. Toimitaan yhdessä sananvapauden puolesta tässä ajassa, jossa erilaiset vaikuttamisyritykset ja disinformaation levittäminen ovat tulleet jäädäkseen. Luotettava uutismedia antaa suojaa vääristeltyä tietoa vastaan. SANANVAPAUS ON TOIVON TUOJA LEHDEN LOGO Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä