• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 8 • 14.12.2016 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö PAIKALLISLEHDILLÄ on nyt hyvä klangi. Niissä on aina työskennellyt monimediatoimittajia, sanoo Jarkko Ambrusin. Hän kirittää Alman paikallislehtiä digiin. » Sivu 8 Viestilehdet loi Digiakatemian Koko kansan media? Tasapuolisuus ei toteudu, sanovat asiantuntijat. » Sivu 4 Schibsted menestyy Lukijatuloja verkosta? Nuorilta? Myös maakunnissa? Kyllä. » Sivu 6 Heräteostokset digiin Mikromaksuissa on hukattua potentiaalia. » Sivu 18 ELIAS LAHTINEN SOK Median Ääri: Maakuntalehtien kaupalliset sisällöt kiinnostavat. » Sivu 10 Anita Lehtovuo-Uusvaara innostui opiskelemaan omassa talossa. » Sivu 14
• www.botniaprint.fi JOULUILOA ! Botnia Print kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa SuomenLehdistö HYVÄÄ JOULUA! KU VA : IS TO CK PH O TO
• SuomenLehdistö 8/2016 3 8/2016 kolmesta poikki Haussa demokratian devaaja sisältö AJANKOHTAISTA 4 Mitä voimme oppia Yhdysvaltain presidentinvaaleista? 5 Suomen malli itsesääntelyssä on vahva, kirjoittaa Elina Grundström. 6 Raoul Grünthal kertoo, miten hyvin Schibstedillä menee Ruotsissa – ja on hänellä kauhukuvakin. 8 Jarkko Ambrusin etenee Alma Mediassa. Ex-esimiehellä on arvaus miksi. TAUSTAT 10-13 Kaikkia kiinnostaa nyt sisältömarkkinointi. Kilpailu on kovaa, mutta osa mediataloista tekee sillä jo bisnestä. 14-16 Maaseudun Tulevaisuutta julkaiseva Viestilehdet loi omaan taloon monivuotisen koulutusohjelman. Näin toimii Digiakatemia. PALSTAT 17 Ari Heinonen kirjoittaa viimeisessä Verkonsilmä-tekstissään Financial Timesin joukkoistushankkeesta. 18 Mikromaksuissa on hukattua potentiaalia, väittävät tutkijat. 20 Tärkeästä aiheesta pitää kertoa, vaikka kohde ei antaisi haastattelua. 23 Kaakon Viestintä siirtyy omiin päätoimittajiin. Yksi heistä on Timo Laitakari. ” Jos yrityksessä valta on myynnillä ja toimituksilla, eivät it-osaajat tahdo uutismediaan töihin.” HS selvittelee edullisten tuotteistusten mahdollisuuksia, kertoo Mikael Liljedahl. Itsesensuuri Noora Autio Huolestuttaako Ylen autonomia? Huolestuttaako pääministerin suhtautuminen mediaan? Mitkä ovat suomalaisen median sokeita pisteitä? Mari K. Niemi erikoistutkija, Turun yliopisto Suomalaisten luottamus median vapauteen ja yleisradioyhtiönsä riippumattomuuteen on tuoreen Eurobarometrin mukaan huippuluokkaa. Viime aikojen uutisissa on kuitenkin huolestuttavia piirteitä. Ei saa syntyä epäilyksiä, että Yle olisi hallituksen äänitorvi. Viestintätaitojen ja vuorovaikutuksen median kanssa on valtionjohdossa oltava ammattimaista. Näin työrauhan saavat niin pääministeri kuin toimittajat. Toivon, että toimituksiin kohdistuvien poliittisten painostusyritysten ei ajateltaisi olevan hyväksyttävä osa arkea. Kansalaisten esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esittämässä mediakritiikissä tavallinen väite on, ettei media kestä omaan toimintaansa kohdistuvaa arvostelua. Kritiikin vastaanottaminen on toimittajille kyllä arkipäivää. Vesa Kärkkäinen artikkelitoimittaja, Savon Sanomat Ei ja kyllä. Yle-vero turvaa rahoituksen, päätoimittaja vaikuttaa täyspäiseltä, ja toimitusjohtaja näkyy ymmärtävän roolinsa. Autonomian suhteen ei ole huolta, jos vielä hallintoneuvosto pysyy pilttuussaan. Ylen autonomia voi kääntyä huolenaiheeksi, jos se uhkaa mediakentän moniarvoisuutta. Ei varsinaisesti. Samalla on todettava, ettei tietenkään ole pääministerille eikä valtakunnan asioiden hoidolle eduksi, jos journalismin toimintaperiaatteet ovat hänelle outoja. Viestien välittymiseen uhkaa tulla sellaista kitkaa, joka lisää väärinkäsitysten mahdollisuutta. Suomalaisen median sokeana pisteenä voidaan perustellusti pitää mediaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Arno Ahosniemi Päätoimittajien Yhdistyksen puheenjohtaja Lähtökohtaisesti ei huolestuta. Pääministerin ja Ylen tapaus tuo kuitenkin havainnollisella tavalla esiin, millaisia paineita Ylen uutistoimintaan kohdistuu ja miten vaikeaa niin moniäänistä ja suurta organisaatiota on johtaa. Huolestuttaa hieman, sillä Juha Sipilän suhtautuminen mediaan erityisesti omaisuuden, yritystoiminnan ja verotuksen osalta on ollut jännitteistä jo ennen hänen pääministerikauttaan. Hänen asemassaan pitää ymmärtää, mikä on avoimuuden merkitys demokratiassa. Media tekee työtään, eikä siitä pidä pahastua. Painetta itsesensuuriin voi syntyä kuvitelluista tai todellisista intresseistä, joita toimittajat uskovat esimerkiksi mediayhtiöiden omistajilla olevan. 1970-luvulla sokea piste oli Kekkonen, 1990-luvulla Nokia. Vuonna 2016 Slush on lähes kaiken arvostelun ulkopuolella. Huomautettakoon, että se on kaikin puolin hyvä hanke. > Lue lisää verkossa ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.suomenlehdisto.fi MEDIAKONSERNI SCHIBSTEDILLÄ on noin 1 800 hengen teknologiayksikkö. Tällä data-analyytikoiden ja sovelluskehittäjien armeijalla konserni aikoo kilpailla Googlen ja Facebookin kanssa. Se herättää kysymyksiä. Kuten miten yhtiö on onnistunut rekrytoimaan sellaisen määrän osaajia? Kun yhteiskunta digitalisoituu, ohjelmistokehityksen ammattilaisille eli devaajille on hurja kysyntä. Suomessa mediataloista kantautuu viestiä, ettei parhaita kykyjä ole helppo saada kustantajien leipiin. Ongelmaan on esitetty muutamia ratkaisuja aiemmin Suomen Lehdistössä. Rekrytoidaan suhteilla tai suoraan koulusta – vaativissa hankkeissa kyllä kehittyy. Vedotaan median valtteihin: hurjiin kävijämääriin, nopeaan rytmiin ja siihen, että digipalvelut ovat strategioiden kärjessä. LISÄTÄÄN YKSI valtti listaan. Haastattelin Schibstedin Ruotsin-toimintojen konsernijohtajaa Raoul Grünthalia Mediapäivässä. Alun perin norjalainen Schibsted on globaali toimija, jonka tuotoista valtaosa tulee nykyään verkon markkinapaikkasivustoista. Kysyin, eikö välillä huvittaisi jättää kriiseilevä media-ala kokonaan. Grünthalin mukaan suorastaan yksi syistä pysyä uutisbisneksessä on, ettei muuten saada nuoria lahjakkuuksia taloon. Heille raha ei merkitse kaikkea, vaan työn on oltava tärkeää. Heitä kiehtoo journalismi ja demokratia. Niinpä kun Schibsted rekrytoi Ruotsissa, se muistaa kertoa, että yhtiöllä on rooli yhteiskunnassa. Ajatusta tukee Taloudellisen tiedotustoimiston tutkimus keväältä: suomalaisten lukiolaisten ammatinvalinnassa painavat mielenkiintoisten tehtävien ja palkan ohella mahdollisuus tehdä jotakin tärkeää. TOTTA PUHUEN kyllä Grünthal ymmärsi myös rekrytoinnin vaikeuden. Sen aiheuttavat vanhat rakenteet. Jos yrityksessä ei ymmärretä teknologian merkitystä ja valta on myynnillä ja toimituksilla, eivät itosaajat tahdo uutismediaan töihin. Vaihtoehtona ovat tällöin esimerkiksi startupit, jotka nekin usein haluavat muuttaa maailmaa. Osa lehdistä on tehnyt sitä jo 100 vuotta tai ylikin. Tärkein valtti kannattaa muistaa rekrytoinnissa. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 8/2016 AJANKOHTAISTA Media keskittyi Trumpin möläytyksiin ja luotti demokraattilähteisiin, kriitikot sanovat. nyt toimia toisinpäin. Nyt kauhisteltiin Trumpin lausuntoja ikään kuin ne olisivat kaikki tarkoitettu sellaisinaan toteutettaviksi. Samaan aikaan hänet kuvattiin pellenä, joka väistämättä kompastuisi ylisuuriin puheisiinsa. Pasi Kivioja, toimittaja-mediayrittäjä: Mielestäni teki. Median ei pitäisi lähteä tällaiseen missiojournalismiin henkilöä vastaan. Toimittajien mielipiteille on paikkansa kolumneissa, mutta nyt osa yleisöstä koki myös uutisoinnin puolueelliseksi. Moni valtalehti ilmoitti pääkirjoituksessaan, että vastustaa Trumpia. Vaikka amerikkalainen media on jakautunut liberaaliin ja korservatiiviseen, kannanotot olivat poikkeuksellisen voimakkaita. Washington Post julisti Trumpin olevan uhka demokratialle. Huffington Post lisäsi jokaisen jutun perään nootin, jossa todettiin muun muassa, että Trump on rasisti ja naisvihaaja. Näillä toimilla annettiin jytkyilmiölle bensaa liekkeihin. Jukka Vahti, Sitran viestinnän asiantuntija: Ei tehnyt virhettä, jos vastustamisella tarkoitetaan sitä, että hänen kyvykkyyttään hoitaa tehtävää tarkasteltiin kriittisesti. Se kuuluu journalismin perustehtäviin. Journalismin ei ole tarkoitus olla kansakunnan tuntojen tulkki vaan analysoida faktojen pohjalta. Miten suomalainen media onnistui USA:n vaalien uutisoinnissa? Apunen: Emme osaa lukea populismin signaaleja emmekä nähneet sitä painetta, joka realisoitui vaalipäivänä. Suomalainen ja amerikkalainen media katsoivat läpi sormien Clintonin virheitä, kuten Clinton Foundationin sotkuja. Media pelkäsi, että Clintonin epäselvyyksien tonkiminen olisi epäsuoraa tukea Trumpille. Suomalainen media on demonisoinut oikeistolaisen Fox Newsin. Umpidemokraattiset ja yhtä lailla asenteelliset MSNBC tai CNN ovat pysyneet samaan aikaan neutraaleina lähteinä. Kivioja: Suomalainen yleisö ei päässyt lainkaan kärryille siitä, miksi Trumpia kannatettiin ja Clintonia vastustettiin niin kiihkeästi. Suomalaisia viestimiä seuraamalla on nähnyt vain jäävuoren huipun amerikkalaisesta vaalikeskustelusta: meillä on keskitytty lähinnä Trumpin möläytysten raportoimiseen käyttämällä lähteinä häntä voimakkaasti vastustavien julkaisijoiden juttuja. Moni asia näyttäytyi aivan eri valossa, kun katsoin itse alkuperäiset videot puhetilanteista. Vahti: Mielestäni aiheesta tehtiin hyviä taustoittavia juttuja. Miten media voisi olla paremmin koko kansan media? Apunen: Median pitää olla tasapuolinen tavalla, jota se ei nyt ole. Ensin media lausuu hurskaan toiveen suomalaisten yhtenäisyydestä ja esittää sitten seuraavan eteen sattuvan arvokonservatiivin takapajuisena idioottina. Seuraavaksi pääkirjoittajat ällistelevät, kun murjottu konservatiivi ei liitykään median paraatiin. Mitä media voisi tehdä? Pitäkää huolta monimuotoisuudesta ja rekrytoikaa tietoisesti konservatiiveja. Järjestäkää palstoilla aitoja debatteja, Värittyneitä uutisia vaaleista YHDYSVALTALAINEN MEDIA julisti voimakkaasti, että ainoa oikea vaihtoehto on äänestää presidentinvaaleissa Hillary Clintonia. Enemmistö kansalaisista teki silti toisin. Suomen Lehdistö kysyi kolmelta mediaalaa seuraavalta asiantuntijalta, mitä voimme oppia vaalien uutisoinnista. Tekikö USA:n media virheen ottaessaan voimakkaasti kantaa Donald Trumpia vastaan? Matti Apunen, elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja: Ei ole virhe, jos media valitsee puolensa. On parempi olla avoimesti jollain kannalla kuin esittää puolueetonta ja vihjailla. Amerikkalainen media teki virheen siinä, että se otti Trumpin kirjaimellisesti mutta ei vakavasti, kun olisi pitäMatti Apunen Pasi Kivioja Jukka Vahti
• SuomenLehdistö 8/2016 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle TEESIT Kohti parempaa poliittista journalismia 1 REAALIAIKAISTA POLIITIKKOJEN esittämien faktojen tarkistamista pitäisi tehdä enemmän, esimerkiksi suorissa lähetyksissä tai niiden seurannassa. 2 IHMISTEN ON vaikea ymmärtää, miten jokin politiikan aihe liittyy heidän omaan elämäänsä, jos siitä uutisoidaan vain poliitikkojen näkökulmasta. Tällöin syntyy tyhjiö, jonka Donald Trumpin kaltaiset toimijat voivat täyttää. He puhuvat niin, että kuka tahansa ymmärtää. 3 POLIITIKKO SAA monikanavaisen viestinnän aikana sanomisensa julki ilman toimittajaakin. Siksi journalismin roolina tulisi olla ennemmin ajankohtaisista asioista käytävän keskustelun laadun kehittäminen ja agendan asettaminen kuin pelkkä tiedon välittäminen. 4 TOIMITUSTEN KANNATTAISI järjestää enemmän debatteja, joissa eri näkökannat pääsevät esiin. OLTUANI VUODEN verran Julkisen sanan neuvoston JSN:n puheenjohtajana, on ollut virkistävää lukea Yrsa Steniuksen tänä syksynä ilmestynyttä kirjaa Sanojen valtias. Siinä hän muistelee aikaansa Ruotsin lehdistöasiamiehenä vuosina 2007–2010. Erityisesti minua on ilahduttanut kohta, jossa Stenius toteaa: ”Lehdistöasiamiehen työ ei ole lastenleikkiä edes kypsälle naiselle, jolla on jotakuinkin vakaa minäkuva ja joka on saanut tarpeekseen muiden miellyttämisestä. Paikka on tuulinen monestakin syystä. Tiedotusvälineet, ruotsalaisen yhteiskunnan tarkkailijat, eivät aina oikein tahdo sopeutua siihen, että niiden omia tekemisiä tarkkaillaan – se on seurausta Ruotsin vahvasta sananvapaustraditiosta, jonka pohjalta journalistinen minäkuva on muodostunut suhteellisen vahvaksi.” TÄTÄHÄN TÄMÄ ON Suomessakin. Vaikka JSN:n langettavien päätösten osuus on vähentynyt viime vuoden 48 prosentista 37 prosenttiin, ne ovat aiheuttaneet voimakkaita reaktioita. Steniuksen tapaan epäilen, että reaktiot kertovat siitä hienosta asiasta, että lehdistönvapautemme on pitkään ollut maailman huippua. Harva suomalainen toimittaja on tällä vuosikymmenellä joutunut jutuistaan oikeuteen, eivätkä viranomaisetkaan ole juuri puuttuneet median toimintaan. KEHITYKSEN TAUSTALLA on epätavallisen kattava ja tunnettu medianeuvosto. JSN:ään kuuluu lähes 2 400 tiedotusvälinettä, ja Suomessa tavalliset kansalaisetkin osaavat kannella neuvostolle sen sijaan että veisivät asiansa oikeuteen. Suomessa ei ymmärretä, että tämä on eurooppalaisittainkin aivan poikkeuksellista. Sitäkään ei tiedetä, että suomalaisesta järjestelmästä tekee vahvan se, ettei kantelijan tarvitse olla asianomistaja. Steniuksen mielestä Ruotsin malli on suomalaista parempi, koska siellä kantelun voi tehdä vain se henkilö, jota asia koskee, eikä lehdistönvapautta siten rajoiteta kuin kaikkein vakavimmissa yksittäistä ihmistä vahingoittavissa tapauksissa. Suomessa kuka vain saa kannella melkein mistä tahansa. Vaikka se tekee neuvoston haavoittuvaksi poliittisesti motivoituneelle spämmäykselle, se on myös tuottanut epätavallisen vahvan oikaisukulttuurin ja piilomainonnan torjunnan, jotka ylläpitävät median uskottavuutta. SUOMALAISEN MALLIN vahvuus on tullut esiin viimeistään siinä, miten turvapaikanhakijoita on käsitelty mediassa. Stenius on valitellut, että Ruotsissa media on liikaa vaiennut maahanmuuton ongelmista. Suomessa näin ei ole tapahtunut. Uutisointi on ollut asiallista ja faktoihin perustuvaa, mutta Journalistin ohjeita on sovellettu uuden tilanteen mukaisesti. Viimeisen vuoden aikana esimerkiksi rikoksentekijöiden etnisestä taustasta on kerrottu aiempaa käytäntöä laajemmin, mutta ainoastaan, jos se on ollut perusteltua. Merkillepantavaa on se, ettei JSN ole ohjeistanut turvapaikanhakijoita käsittelevää uutisointia mitenkään. Tiedotusvälineet ovat tehneet ratkaisunsa itse. Juuri tässä on suomalaisen järjestelmän suurin vahvuus. Aito etiikka ei perustu ulkoisiin sääntöihin eikä siihen, että JSN vahtii median jokaista lausetta, vaan toimitusten omaan sisäistettyyn etiikkaan, jota neuvosto voi ratkaisuillaan tukea. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström. ” Suomalaisen mallin vahvuus on tullut esiin viimeistään siinä, miten turvapaikanhakijoita on käsitelty mediassa.” Maailman parasta mediaa Värittyneitä uutisia vaaleista joissa puolustetaan omia argumentteja. Älkää ottako aina viimeistä sanaa. Kivioja: Arvoliberalismi ja suvaitsevaisuus ovat sisään rakennettuja journalistien koulutukseen ja Journalistin ohjeisiin. Perinteiset arvot koti, uskonto ja isänmaa ovat monella muuttaneet merkitystään. Ymmärrän, että ne, joille arvot ovat tärkeitä perinteisessä muodossaan, voivat kokea, ettei media jaa heidän arvojaan. Median pitäisi huolehtia paremmin siitä, että eri näkökulmat tulevat kuulluiksi. Silti rasistisia kommentteja ja huuhaata ei tarvitse päästää läpi. Yliolkaisuus ja arrogantti suhtautuminen aiheuttavat vastustamista. ” Media pelkäsi, että Clintonin epäselvyyksien tonkiminen olisi epäsuoraa tukea Trumpille.” Vahti: Demokratia tarvitsee journalisteja, jotka eivät ole eläviä mikkitelineitä vaan yhteiskunnan analysoijia. Media voisi voimakkaammin määrittää keskustelun agendan ja laittaa poliitikot kovemmalle. Tämä vaatii rautaista substanssiosaamista, mutta on ainoa keino politiikan journalismille nousta yleisön informaatiotulvan yläpuolelle. Myös reaaliaikaista faktojen tarkistusta erilaisia datoja hyödyntämällä pitäisi tehdä enemmän. Onko politiikan journalismin merkitys politiikassa kuihtunut? Apunen: Ilmiselvästi. Aikaisemmin vallitsi tiedon epäsymmetria: toimittajat tiesivät enemmän kuin lukijat, ja se toi toimittajille valtaa. Sosiaalinen media muutti tämän asetelman. Kivioja: Ei ole kuihtunut. Politiikkaa tehdään median välityksellä, ja mediassa esiintymisellä on iso merkitys. Sosiaalinen media on tullut rinnalle. Vahti: Se on vaarassa kuihtua, sillä jokainen voi olla media. Journalismin pitäisi nostaa vaatimustasoaan. Noora Autio AUNIS AHONEN
• 6 SuomenLehdistö 8/2016 AJANKOHTAISTA – Siksi Google ja Facebook tahtovat niin epätoivoisesti sisältöjämme, Grünthal sanoo. SIITÄ PÄÄSTÄÄNKIN aiheeseen, josta Grünthal haluaa puhua. Hänen mielestään mediayhtiöiden pitää liittoutua ja rakentaa kilpailija Googlelle ja Facebookille. Nyt ei puhuta sisältövaihdosta – ”se ei ole erityisen tärkeää”. Nyt puhutaan alustoista. – Kaikkien alalla täytyy hyväksyä, että mediabisneksestä on tulossa alustakeskeistä, Grünthal sanoo. Schibsted investoi hurjasti koko konsernin yhteiseen julkaisemisen ja mainonnan alustaan, jota se rakentaa yhdessä kumppaniensa kanssa. Omalla alustalla data pysyy yhtiön sisällä ja sitä myös voi hyödyntää. Grünthalin mukaan hyvää mainonnan alustaa on kallista ja vaikeaa rakentaa. Siksi hän ei pidä realistisena, että tulevaisuudessa niitä olisi maailmassa monta. Valta ja raha uhkaavat valua muutamille jäteille. HARVOIN KUULEE mitään näin positiivista sanomalehdistä. Ruotsissa ja Norjassa sanomalehtiä kustantava mediajätti Schibsted on alkanut saada lukijatuloja digilehdistä. Niitä tulee erityisesti noin 30-vuotiailta aikuisilta. Eikä vain valtakunnallisten brändien lukijoilta: Norjassa nuoret maksavat konsernin alueellisten lehtien verkkouutisista. – Vielä kaksi vuotta sitten olin hyvin pessimistinen lukijatulojen suhteen, yhtiön Ruotsin-toimintojen konsernijohtaja Raoul Grünthal sanoo. Digimaksaminen on helpottunut, ja ihmiset ovat tottuneet ostamaan verkosta tavaraa ja palveluita. Digituotteita on markkinoitu ja ilmaista sisältöä rajattu. – Toki tämä ei välttämättä ole kestävää, hän muistuttaa. Kolmikymppiset ovat kasvaneet ajatukseen lehtitilauksesta, mutta tämän hetken teineille sellainen ei ehkä merkitse mitään. Siksi tuotekehitykseen pitää yhä satsata. Schibsted hyödyntää Ruotsissakin useita maksumalleja. Mainonta on tietenkin keskeinen – Aftonbladetin mainostuotoista valtaosa tulee mobiilista, ja se markkina kasvaa kovaa. Aftonbladetin verkon Plus-tilaus lähenee mikromaksua. Dagbladetin malli taas yhdistää premiumia ja luettujen verkkojuttujen määrää laskevaa mallia. – Aiemmin alan seminaareissa oli pohjavire, että on olemassa yksi oikea verkon maksumalli. Mutta digimaailmassa ratkaisu riippuu siitä, millaisia tuotteita yhtiöllä on. Journalismin Spotify ei kuitenkaan ole ratkaisu. Mainostuloja malli ei tuota, mutta yhteinen kauppa kadottaa brändit. Niihin Grünthal taas uskoo: lukijat maksavat brändeistä, joihin haluavat liittää persoonansa. Hän vertaa laatulehden digitilausta älylliseen kuntosalikorttiin. – Ihmisistä tuntuu, että heillä pitää olla kuntosalikortti. Suurimman osan ajasta kuntosalit ovat tyhjillään. Jos ne käyttäisivät vain mikromaksuja, ne olisivat konkurssissa. Pitää olla tilaus. SCHIBSTED ON globaali mediayhtiö, jonka liikevoitosta valtaosa tulee verkon markkinapaikkasivustoista. Suomessa sillä on esimerkikssi Tori.fi ja tänä vuonna aloittanut tarjoussivusto Let’s deal. Sanomalehdet ovat edelleen paitsi kannattavia myös tärkeä osa Schibstedin ekosysteemiä, Grünthal vakuuttaa. Markkinapaikoista saa dataa muun muassa ostoaikeista, mutta verkon uutispalvelut vetävät laajoja massoja, monta kertaa päivässä. Jatkuvaa huomiota ja rikasta dataa – yhdistelmä vetoaa mainostajiin. Alusta ratkaisee mediabisneksessä, sanoo Schibstedin Raoul Grünthal. Hyviä uutisia ja uhkakuva Ruotsista Schibstedin Ruotsin-toimintojen konsernijohtaja Raoul Grünthal puhui Mediapäivässä marraskuussa. TUOMAS SAULIALA – Niiden lisäksi tulee olemaan satelliitteja, tubettajia ja bloggareita. Nämä ihmiset ovat mediayhtiöitä mutta eivät itsenäisiä vaan riippuvaisia esimerkiksi YouTubesta. Tällaisia yhtiöitä meillä tulee olemaan entistä enemmän. Luultavasti ei sanomalehtiä, sillä Google vie rahat. Koska tämä tapahtuu? – Tämä tapahtuu juuri nyt, Grünthal vastaa. Ei yllätä, ettei Schibstedissä lähdetä mukaan esimerkiksi vain Facebookin sisällä julkaistaviin sisältöihin. – On erittäin huono bisnesmalli maksaa ihmisille sisällöstä, joka julkaistaan toisten alustoilla. Riikka Virranta Schibsted – Näin hyvin Ruotsissa menee > Viime vuosi oli Ruotsin Schibstedin historian paras. > Tuotoista jo noin 65 prosenttia tulee digistä. Iso osa niistä tulee verkon markkinapaikoista, mutta myös uutismedialla menee hyvin: digin kasvu kompensoi printin menetykset. > Iltapäivälehti Aftonbladetilla on 260 000 maksavaa digitilaajaa ja päivälehti Svenska Dagbladetilla noin 35 000. Digin lukijatuloissa lehdet ovat lähes tasoissa, sillä Aftonbladetin Plus-tilaus on hyvin edullinen. > Aftonbladetin päivittäinen lukijamäärä on yli triplaantunut vuodesta 1990. Näyttääkin siltä, että vasta mobiilin suosio kannibalisoi printin lukemista. ” Vielä kaksi vuotta sitten olin hyvin pessimistinen lukijatulojen suhteen.”
• SuomenLehdistö 8/2016 7 AJANKOHTAISTA Hyviä uutisia ja uhkakuva Ruotsista TIETOKONEIDEN TEKEMÄT uutiset tulevat lähivuosina olemaan arkipäivää suomalaisissa toimituksissa, uskoo journalistiikan tutkija CarlGustav Lindén. Lindén on projektipäällikkönä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Helsingin yliopiston hankkeessa, jossa selvitetään, kuinka korkeatasoisia ja kiinnostavia uutisia tietokone pystyy tuottamaan ja millaisia käyttäjäkokemuksia niistä saadaan. Hankkeen päärahoittajana toimii Tekes. Siihen osallistuvat myös Sanoma, Alma Media, Kaleva, KeskiPohjanmaan Kirjapaino, KSF Media, Viestintäalan tutkimussäätiö ja Svenska kulturfonden. – Olemme työryhmässä visioineet, että kun projekti loppuu, kone pystyy kirjoittamaan myös pääkirjoituksia, Svenska socialoch kommunalhögskolanissa työskentelevä Lindén paljastaa. Projekti kestää kevääseen 2018. Lindénin mukaan koneen kyky kirjoittaa monimutkaisiakin tekstejä perustuu koneoppimisteknologian sekä kiinnostavan ja oikeassa muodossa olevan datan yhdistämiseen. Niiden avulla kone pystyy tekemään analyysejä ja loogisia päätelmiä itse. UUTISROBOTTIEN TULEMISESTA toimituksiin on puhuttu jo vuosia. Automaattisen uutistuotannon kehittymistä tarkkaan seuranneen Lindénin mukaan on kuitenkin harhaanjohtavaa puhua roboteista: uutisia eivät kirjoita erilliset robotit, vaan prosessi tapahtuu tietokoneen sisällä erilaisia datoja yhdistämällä. Maailmalla isot toimijat, esimerkiksi yhdysvaltalainen uutistoimisto AP, käyttävät koneita tilinpäätösanalyysien kirjoittamiseen. Jo muutaman vuoden päästä AP:n tavoitteena on automatisoida jopa 80 prosenttia sisällöntuotannostaan. Tällä hetkellä isoilla kielialueilla tehdään automaattisesti talousuutisten lisäksi urheilu-uutisia. SUOMESSA ENSIMMÄISET koneuutiset rantautuvat sanomalehtiin nyt joulukuussa, kun ruotsinkielinen HSS Media aloittaa alempien urheilusarjojen automaattisen otteluraportoinnin. Tekniikka perustuu ruotsalaisen United Robots -yrityksen Rosalinda-robottiin. Kauppalehdessä Balance Consultingin robotti on jo vuosia kirjoittanut tilinpäätösanalyysejä. Niitä myydään liike-elämän tarpeisiin mutta ei ainakaan vielä hyödynnetä toimituksissa. Uutistuotannon automatisoinnin haasteena Suomessa on kieli. Maailmalla käytössä olevien uutisrobottien kehittäjillä ei ole intressejä jalostaa ohjelmia pienille kielialueille. – Lisäksi suomea on taivutuksineen vaikeampi opettaa koneelle kuin esimerkiksi ruotsia, Lindén sanoo. Tekes-projektin tavoitteena on saada aikaan automaattisia uutisia paitsi oikeaoppisella suomen kielellä myös kiinnostavasti kirjoitettuina. Oleellista on kuitenkin puoliautomatiikka – kone tuottaa monissa tapauksissa puolivalmiita juttuja, jotka ihminen työstää loppuun. – Koneet voivat korvata osin journalistista työtä, mutta samalla toimittajat pääsevät keskittymään tekemiseen, joka tuottaa paljon lisäarvoa, Lindén sanoo. Myös United Robots on ilmoittanut opettavansa robotilleen seuraavaksi suomea. Noora Autio ja tk oj ut tu Minkä tahansa Sanoman aikakauslehden tilaaja pääsee lukemaan kaikkia muita ryhmän 15:tä lehteä ilmaiseksi diginä. Miten elokuussa lanseerattu Digilehdet.fi on otettu vastaan, Sanoma Lifestylen johtaja Johanna Lahti? Se on ollut mieleinen etu. Palveluun rekisteröityneistä tilaajista valtaosa käyttää sitä ainakin kerran viikossa ja lukee lehtiä pitkään. Yhdellä kerralla selataan keskimäärin 15 sivua ja niiden parissa viihdytään 11 minuuttia, mikä on digimaailmassa hyvä luku. Eri lehdistä luetaan monipuolisesti uusia ja myös vanhempia numeroita. Oletteko onnistuneet tilaajien sitouttamisessa ja uusmyynnin lisäämisessä? Emme pysty vielä kolmen kuukauden jälkeen arvioimaan vaikutuksia tilausmääriin. Kaikki merkit ovat kuitenkin positiivisia, enkä näe, ettemme saavuttaisi tavoitteitamme. Seuraamme, ettei palvelulla ole kannibalisoivaa vaikutusta printtilehtien myyntiin. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut. Kehitämme palvelua koko ajan palautteen perusteella, muun muassa helpottamalla kirjautumista. Noora Autio Pääkirjoitus robotin kynästä Digilehtien parissa viihdytään pitkään ” Olemme työryhmässä visioineet, että kun projekti loppuu, kone pystyy kirjoittamaan myös pääkirjoituksia.” Automaattiset uutiset yleistyvät nopeasti Suomessakin, uskoo tutkija.
• 8 SuomenLehdistö 8/2016 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN JOKA ILTAPÄIVÄ tuottaja lähettää yhteistoimituksen WhatsApp-ryhmään viestin. Siinä hän kysyy, mitä kukin toimittaja tekee huomenna verkkoon ja mistä tulee verkon ykkösjuttu. Verkkovuorolainen ei kirjoita enempää verkkojuttuja kuin muutkaan toimittajat, sillä niistä huolehtivat kaikki. Kaikki tekevät myös yhden verkkovideon joka viikko. Näillä uudistuksilla Kankaanpään Seudun, Luoteisväylän ja Merikarvia-lehden yhteistoimituksen toimintatapoja muutetaan yhä verkkovetoisemmiksi. Kesäkuun alusta kolmea paikallislehteä on päätoimittanut Jarkko Ambrusin. Hänen näkemyksensä paikallislehden tulevaisuudesta on selvä: printtiä ei olla tappamassa, Jarkko Ambrusin herättelee paikallislehtiensä toimittajien digivaistoja selkeillä tavoitteilla. Esimies edellä digiin mutta juuri nyt ainoat kasvuluvut ovat verkossa. – Teemme verkkoa koko ajan vähän paremmin. Digiosaaminen parantaa myös printtiä, Ambrusin sanoo. Loppuvuodeksi Ambrusinin johtamilla toimittajilla on yksi tavoite: kävijälukuihin pitää saada kasvua. Syitä onnistumisiin sekä epäonnistumisiin käydään yhdessä läpi. Ambrusinin kokemuksen mukaan konkaritoimittajiakin motivoi se, että verkossa lukijoiden kiinnostusta voi seurata juttu jutulta. – Kyllä minun naamani valahti, kun ensimmäisen kerran näin, että kukaan ei ollut lukenut pääkirjoitustani verkossa. Alma Median paikallislehdet ottivat keväällä käyttöön kovan maksumuurin. Pohjoisen Satakunnan kolmen lehden kävijämäärät notkahtivat aluksi, mutta nyt kävijöitä on enemmän kuin ennen maksumuuria. Ensi vuonna verkkomainosten myynti saattaa jo kompensoida printin mainosmyynnin laskun. – Jos peilaan aiempiin kokemuksiini Iisalmen Sanomissa, niin lisättyämme verkon ja sosiaalisen median painoarvoa brändi pehmeni ja muuttui ihmisläheisemmäksi. Pikkuhiljaa se kasvatti kävijämääriä. AMBRUSIN ASTUI sanomalehden toimitukseen ensimmäistä kertaa vasta 26-vuotiaana, kun sai kesätöitä kotipaikkakuntansa Varkauden paikallislehdestä. Ambrusinin pääaine Tampereen yliopistossa oli historia, mutta hän ei halunnut opettajaksi tai tutkijaksi. Vuonna 2010 Ambrusin oli Savon Sanomissa töissä, kun Warkauden Lehden ja Iisalmen Sanomien silloinen päätoimittaja Mai Koivula soitti ja ehdotti, että hän voisi kouluttaa Ambrusinista esimiehen. – Ajattelin, että hitto, jos minulle tullaan tarjoamaan tällaisia mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa, niin kyllä lähden, Ambrusin kertoo. Koivula muistaa nuoren Ambrusinin ahkerana työntekijänä, jolle halusi tarjota tilaisuuden hankkia esimiestaitoja. – Sellainen intohimo ei ole kauhean tavallista, Koivula sanoo. Iisalmessa asuessaan Jarkko Ambrusin soitti CH Bandissa, joka esitti Hurriganesin Cisse Häkkisen kappaleita. Hurriganes-näyttely on maaliskuuhun asti esillä Museokeskus Vapriikissa Tampereella, Ambrusinille tärkeässä opiskelukaupungissa. Ambrusin työskenteli kolme vuotta esimiestehtävissä Iisalmessa. Kun Koivula jäi eläkkeelle 2013, Ambrusinista tuli Iisalmen Sanomien päätoimittaja, ja hän ryhtyi uudistamaan lehteä ja sen tekotapaa. Tämän vuoden kesäkuussa Ambrusin siirtyi Keskisuomalainenkonsernista nykyiseen tehtäväänsä Alma Median palvelukseen. Päätökseen vaikuttivat myös sosiaaliset seikat: Iisalmessa arkea olivat työ ja bändiharrastus, Kankaanpäässä ystävät ovat lähempänä. Ensi vuoden alusta Ambrusinista tulee myös Alma Median muiden paikallislehtien kymmenen päätoimittajan esimies. Työajan on tarkoitus jakautua päätoimittamisen ja esimiestyön kesken puoliksi. Pian kymmenen vuoden mittaisella uralla paikallisjournalismista on tullut intohimo. – Me paikallislehdissä olemme tehneet vuosia niitä asioita, joita muut opettelevat, hän sanoo. Niin, monimediatoimittajia on paikallislehdissä ollut aina. Lukijasuhde on ollut tiivis. Ja juuri ne pienet uutiset, jotka nyt keräävät
• SuomenLehdistö 8/2016 9 AJANKOHTAISTA Suomen Lehdistölle kultaa lehtikilpailussa SUOMEN LEHDISTÖ valittiin parhaaksi järjestölehdeksi ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n Lehtikatsauksessa, jossa arvioitiin lehden sisältö ja ulkoasu. Tuomariston perustelujen mukaan lehti seuraa alaansa laajasti, sekä tekijöiden että tutkimuksen näkökulmasta. Lehdestä välittyy kunnianhimo ja ammattitaito. Palkitun numeron suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi toimituspäällikkö Noora Autio. Ulkoasukonseptin ovat suunnitelleet graafiset suunnittelijat Janne Hulkkonen ja Reima Kangas. Noora Autio Robotti laajentaa urheilujuttujen kirjoa HSS MEDIA ottaa ensimmäisenä suomalaismediana käyttöön robotin, joka tuottaa urheilu-uutisia Vasabladetiin, Syd-Österbotteniin ja Österbottens Tidningiin. Rosalinda-robotti tekee juttuja alempien divisioonien peleistä, joihin toimituksella ei ole aikaa paneutua. – Tämä ei missään nimessä korvaa journalistista tekemistä vaan laajentaa urheilutarjontaamme ja tuo lukijoille lisää heidän kaipaamaansa paikallisuutisointia, Vasabladetin päätoimittaja Niklas Nyberg sanoo. Robotti käyttää hyväkseen lajiliittojen tulospalveluja. Se on ruotsalaisen United Robots -nimisen yrityksen tuote, jota käytetään jo sanomalehtikonserni Mittmedian lehdissä. Noora Autio Suomen Lehdistö aloitti uutiskirjeen SUOMEN LEHDISTÖ julkaisee nyt viikoittaista uutiskirjettä mediaalalla työskenteleville ja siitä kiinnostuneille. Kerromme uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä ja tutkimuksesta. Katsomme alan tulevaisuuteen ja toimimme foorumina mielipiteille. Uutiskirje täydentää printtiä. Sisällöt ovat pääosin muuta kuin jo printissä julkaistua. Riikka Virranta Printtija digi-alv jäsenmaiden harkintaan EU-KOMISSIO ehdottaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää painettujen ja digitaalisten julkaisujen arvonlisäveron tasosta. Digi-alv voitaisiin siis alentaa printin tasolle, ja myös printti-alv:n laskeminen onnistuu kansallisella päätöksellä. Suomessa painettujen lehtien arvonlisävero on 10 ja digijulkaisujen 24 prosenttia. Viestinnän Keskusliitto on komission esitykseen tyytyväinen. Esitys menee EU:n neuvostoon hyväksyttäväksi. Hyväksyminen edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä. Riikka Virranta Media-alalla pitkään kaivattua kasvua MEDIA-ALAN LIIKEVAIHTO on kasvanut hieman kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä: sekä toinen että kolmas neljännes olivat positiivisia edellisvuoteen verrattuna, arvioidaan Viestinnän Keskusliiton ennusteessa. Liiton ekonomistin Elias Erämajan mukaan laimeakin kasvu on merkittävää, sillä viimeksi ala on kasvanut kahtena peräkkäisenä neljänneksenä viisi vuotta sitten. Viestinnän Keskusliitto alkaa julkaista jatkossa säännöllisiä suhdannekatsauksia ja -ennusteita. Noora Autio Esimies edellä digiin m ed ia no st o klikkejä, ovat olleet aina lehtien ydintoimintaa. PAIKALLISMEDIAN PITÄISIKIN Ambrusinin mielestä kirkastaa brändiään. Yksi keino siihen on sisältömarkkinointi paikallisille yrityksille. Iisalmen Sanomat teki Ambrusinin aikaan alueen suuren työllistäjän mainosmateriaaliksi Ponsse News -sivuston. – Paikallislehti voi tuoda muuttotappioseudun hyviä juttuja esille. Sisältömarkkinointia tekevät pääosin mediamyynnin ihmiset. Kun pelisäännöt ovat selviä, ei Ambrusinin mukaan journalismi ole vaarassa. Hän pitää sisältömarkkinointia selkeämpänä vaihtoehtona perinteisille puffijutuille. Kuka? 35-vuotias Kankaanpään Seudun, Merikarvia-lehden ja Luoteisväylän päätoimittaja. Vuoden 2017 alusta kaikkien Alma Median paikallislehtien päätoimittajien esimies. Aiemmin Iisalmen Sanomien päätoimittaja, aloittaessaan 31-vuotias ja Suomen nuorin seitsemänpäiväisen lehden päätoimittaja. Aiemmin työskennellyt Iisalmen Sanomissa, Savon Sanomissa ja Uudessa Suomessa. Kotoisin Varkaudesta ja valmistunut 2009 Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi, pääaineenaan historia ja sivuaineenaan tiedotusoppi. Asuu Kankaanpäässä, parisuhteessa. Puntari > Vahvat maakunnat vai vahvat kunnat? Maakunnat. Uskon, että ihmisten hyvinvointi paranee, jos maakuntien rooli vahvistuu. Näin siksi, että nykyiset kunnat eivät ole elinvoimaisia ja joutuvat keskittymään pelkkään hengissä säilymiseen. > Facebook vai uutiskirje? Yleisön tavoittamisessa Facebook on selkeästi parempi. Jos itse saan uutiskirjeen, harvoin aukaisen sitä. Hyvän somepostauksen linkkiä klikkaan aina. Some on interaktiivinen, ja kommenttien lukeminen on suurinta juhlaa. > Leonard Cohen vai David Bowie? Jos on ihan pakko valita, niin Bowie. Kun kuulin hänen poismenostaan, istuin kokouksessa. Ensimmäinen kymmenen minuuttia meni muistojen jakamiseen. Bowien kuolema kosketti. EL IA S LA H TI N EN ” Usein jotain juttua lukiessa olen miettinyt, että toivottavasti tästä saadaan rahaa.” ”Median tehtävä demokratiassa: näyttää asioita, ei mestaroida. Kun näin toimitaan, ihmiset näkevät. Näin ei toimittu, tässä lopputulos.” Toimittaja Juha Kauppinen Twitterissä Yhdysvaltain presidentinvaaleista ”Vanhukselle pitäisi ostaa suklaan sijaan lahjaksi tabletti. Ikäihminen on niin utelias, että tarttuu syöttiin.” Ilkan lukija Eero Peltoniemi Mediakirjassa Suomen Lehdistö valittiin parhaaksi järjestölehdeksi. Osallistuimme kilpailuun numerolla 3/16. > Lue lisää verkosta ja tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE – Usein jotain juttua lukiessa olen miettinyt, että toivottavasti tästä saadaan rahaa. Kaiken muun ohessa Kankaanpään Seudussa, Luoteisväylässä ja Merikarvia-lehdessä opetellaan nyt sosiaalisen median johdonmukaista käyttöä. Facebookin kautta tulee kymmeniä prosentteja verkkolehden lukijoista. Kun tehdään uutta, jostain pitää myös luopua. Ambrusinin vahtivuorolla ensimmäisenä verkkojuttujen ja videoiden tieltä heivataan velvollisuusjournalismi. – Jos toimittaja miettii, miksi juttua tehdään, eikä esimies osaa vastata järkevästi, juttua ei pidä tehdä. Ambrusinin mielestä esimerkki on kehitystyössä tärkeintä. Siksi esimiesten ja päätoimittajien pitää opetella verkon ja sosiaalisen median logiikka, vaikka se tuntuisi itsestä vieraalta. – Suhtaudun kriittisesti siihen, onko lehtien esimiesportaassa tarpeeksi hyvin ymmärretty, mihin suuntaan maailma on menossa. Mari Uusivirta
• 10 SuomenLehdistö 8/2016 TAUSTAT Myyvää sisältöä Lehtitaloissa uskotaan sisältömarkkinointiin. Toisille se on hyvää bisnestä jo nyt. Teksti Janne Arola | Kuvat Vesa Laitinen S-ryhmä markkinoi luomalla puheenaiheita, usein ruuasta. Ketjun kokeilukeittiössä arvioidaan myyntiin tulevat tuotteet ja pidetään blogia. Salaateissakin tapahtuu: valikoima laajenee, kertovat Anne Ponkkonen (vas.) ja Marja Kinnunen.
• SuomenLehdistö 8/2016 11 TAUSTAT
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 8/2016 mutta yhtiö aikoo joka tapauksessa perustaa S-ryhmäsisältöjä varten oman toimituksen. Sisältömarkkinointi sitouttaa asiakkaita Myös muut lehtitalot haluavat oman siivunsa uudehkosta markkinointimuodosta. Alma Median Iltalehdessä sisältömarkkinointiratkaisuja tehdään erityisesti digikanavissa, Kauppalehdessä ja Alman muissa talousmedioissa myös printissä. Iltalehden kustantaja ja vastaava päätoimittaja Kari Kivelä sanoo tulosten olevan todella hyviä. Niitä voi mitata kahdella tasolla: viivan alle jää voittoa, ja suorien mainostulojen lisäksi tulee asiakkaiden sitouttamisvaikutus. – Sisältömarkkinoinnin tekeminen auttaa paremmin ymmärtämään asiakkaan kokonaisliiketoimintaa ja palvelemaan muillakin ratkaisuilla, hän sanoo. Turun Sanomissa sisältömarkkinointi nähdään merkittävänä tulonlähteenä tulevaisuudessa. Mediamyynnin johtajan Katja Häggin mukaan maakuntalehden on kätevää tarjota paikallisille mainostajille mainonnan sisällöt ja kanavat ”yhdeltä luukulta”. Natiivimainontaa ja ”natiivimainontaa” Optimistisista puheista huolimatta on kuitenkin vielä epäselvää, kuinka suuri sisältömarkkinoinnin markkina Suomessa todellisuudessa on. Mediatalot eivät liikesalaisuuksiin vedoten kerro suoria lukuja, eikä yhtenäisiä tilastoja ole vielä kerätty. Digimainontajärjestö IAB Finlandin arvio on, että pelkästään natiivimainonnan eli uutismedian kanavissa julkaistun kaupallisen sisällön arvo on tällä hetkellä vähintään 10 prosenttia display-mainonnasta. Sektorin odotetaan kasvavan lähivuosina selvästi. Yhteisöviestinnän professori Vilma Luoma-aho Jyväskylän yliopistosta sanoo, että natiivimainonta kasvaa ainakin osin siksi, että yhä useampi median käyttäjä hyödyntää mainonnanesto-ohjelmia, jotka poistavat bannerimainokset näkyvistä. Luoma-ahon mielestä suurin osa suomalaisessa mediassa nähdystä ”natiivimainonnasta” on tähän asti kuitenkin ollut lähinnä huonoa bannerimainontaa. Onnistuneesta natiivimainonnasta voidaan puhua, jos se ei häiritse kuluttajan mediankäyttökokemusta. Usein käytetty esimerkki on The New York Timesissa julkaistu pitkä artikkeli, jossa kerrotaan tekstin, videoiden ja grafiikan avulla naisvankien asemasta Yhdysvalloissa. Juttu on journalistisin keinoin toteutettu, mutta sen tekemisen maksoi Netflix. Jutulla mainostettiin Netflixin Orange Is the New Black -sarjaa. Luoma-aho sanoo, että tutkimusten mukaan kuluttajille ei näytä olevan juuri väliä, mistä lähteestä tieto tulee, kunhan se on relevanttia. Tutkimuksia on tosin tehty lähinnä lifestyleja matkailusisällöillä. Vielä on varhaista sanoa, miten natiivimainonta sopii kovien uutisten yhteyteen ja pystytäänkö sillä rahoittamaan tällaisen journalismin tekemistä. Veli-Pekka Äärin mukaan S-ryhmää kiinnostaa sisältöjen ostaminen myös maakunnallisista mediataloista. L ehtitalojen pitää luopua printtilehtien murenevasta ansaintalogiikasta ja satsata paljon nykyistä aktiivisemmin digitaalisiin tuotteisiin ja sisältöihin. Vain siten ne voivat saada oman siivunsa kasvavasta sisältömarkkinoinnin kakusta. Tätä mieltä on SOK:n viestinnästä ja digitaalisista palveluista vastaava johtaja Veli-Pekka Ääri. Hän vertaa lehtitalojen tilannetta trapetsitaiteiluun. – Pitää uskaltaa päästää irti ja ottaa kiinni vastaantulevasta trapetsista. Osa ei saa uudesta kiinni ja tipahtaa, Ääri sanoo. Yksi esimerkki mediatalojen ja mainostajien tiivistyvästä yhteistyöstä saatiin marraskuun lopussa, kun Sanoma tiedotti tuottavansa jatkossa sisällöt SOK:n asiakaslehti Yhteishyvään ja sen digikanaviin sekä joihinkin muihin S-ryhmän asiakasviestintäkanaviin. – Olemme tehneet paljon aiemminkin, mutta nyt syvennämme ja laajennamme yhteistyötä sisällöissä, konseptoinnissa, tuotannossa ja suunnittelussa, sanoo Sanoman Luovat sisällöt -yksikön johtaja Eva Kohonen. Yksikkö on kuin markkinointiviestintätoimisto mediatalon sisällä. Sen tuottamia sisältöjä voidaan levittää paitsi kaikissa Sanoman myös mainostajan omissa kanavissa. Kohosen mukaan sisältömarkkinoinnissa on nyt menossa voimakkaan kasvun vaihe. SOK-sopimuksen taloudellista merkitystä Sanomalle Kohonen ei kommentoi,
• TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2016 13 Luoma-aho uskoo, että aikakauslehtien lisäksi myös sanomalehdet voivat saada merkittäviä tuloja kaupallisilla sisällöillä. – Hyvien sisältöjen luomisessa keskeistä on ymmärtää omien lukijoiden arvoja. Sitä työtä sanomalehdissä tehdään ja tietoa kerätään kaiken aikaa journalistisiakin sisältöjä mietittäessä. Tuotemainonnasta puheenaiheisiin Yksi lehtitalojen huolenaiheista on pitkään ollut, että yritykset vähentävät ostettua mainontaa ja ryhtyvät entistä enemmän tekemään sisältöjä itse omiin kanaviinsa. Esimerkiksi Mediatoimisto Voiton toimitusjohtaja Sari Haavisto uskoo sekä ostetun mediamainonnan että yritysten omien medioiden kasvuun tulevaisuudessa. – Markkinoijat alkavat tuottaa entistä enemmän kiinnostavia, kohderyhmiä palvelevia sisältöjä. Niitä jaetaan omissa, ostetuissa ja ansaituissa kanavissa – ja jakamassa on yhä useampia tahoja, hän näkee. Ansaituilla kanavilla Haavisto tarkoittaa esimerkiksi yritysten luomia puheenaiheita, joihin media omaaloitteisesti tarttuu. SOK:n Ääri väläytti jo pari vuotta sitten Suomen Lehdistön haastattelussa, että S-ryhmän printtimainonta putoaa puoleen. – Se on tainnut vähentyä 49 prosenttia, Ääri sanoo nyt. Tällä välin SOK on pyrkinyt luopumaan perinteisestä tuotemainonnasta ja siirtynyt sisältömarkkinointiin, Sisältömarkkinointi > Sisältömarkkinoinnilla tarkoitetaan tuotteen tai palvelun kohderyhmälle suunnattavaa jatkuvaa markkinointiviestintää. Sisältömarkkinointia voivat olla esimerkiksi blogit ja vlogit, asiakaslehdet, uutiskirjeet tai sosiaalisen median sisällöt. Sisältömarkkinointi eroaa perinteisestä mainonnasta niin, että siinä pyritään tuottamaan kuluttajille mahdollisimman relevanttia sisältöä sen sijaan, että listattaisiin tuotetietoja tai kerrottaisiin mainostajasta itsestään. > Natiivimainonta on yksi sisältömarkkinoinnin muoto, ja sillä tarkoitetaan usein journalistisilta näyttävien mutta mainostajan maksamien sisältöjen julkaisemista journalistisen sisältöjen lomassa. jossa luodaan puheenaiheita. Ne voivat olla esimerkiksi tapahtumia, yhteistyötä tunnettujen artistien kanssa tai halpuuttamistermin iskostamista kansalaisten mieliin. Ääri kutsuu edelleen mediayhtiöitä mukaan yhteistyöhön. Hän muistuttaa, että SOK:n perusbisnes on kaupankäynti eikä yhtiöstä koskaan tule niin hyvää sisällöntuottajaa kuin mediayhtiöistä. Hän sanoo, että myös maakuntiin voisi syntyä samanlaisia S-ryhmän sisällöntuotantoyksiköitä kuin Sanomaan. SOK:n alueosuuskaupat ovat jo pilotoineet sisältöyhteistyötä alueellisten mediatalojen kanssa, mutta Ääri toivoisi muutoksen tapahtuvan nopeammin. – Puolin ja toisin pitäisi ymmärtää, että vaihdon määrää ei voi mitata enää ilmoitustilan palstamilleillä, vaan yleisöillä, jotka ovat nyt siirtyneet monien ruutujen taakse. OP toivoo mediataloilta aktiivisuutta Toinen valtakunnallisestikin suuri mainostaja, OP-ryhmä, puolestaan ei ole kiinnostunut natiivimainonnan eli median kanavissa sisällöillä näkymisen mahdollisuuksista. – Meidän täytyy kuunnella asiakkaitamme. Aika harva tykkäisi, jos paketoisimme mainosmateriaalia journalistisiksi tuotteiksi, viestintäjohtaja Carina GeberTeir sanoo ehkä hieman yllättäen. OP:llakin on paljon omaa ja ulkoistettua sisällöntuotantoa. Sisältöjä se jakaa omissa digitaalisissa kanavissaan, asiakaslehdissään ja sosiaalisessa mediassa. Siitä huolimatta Geber-Teir sanoo yhtiön tarvitsevan mediayhteistyötä. – Mediataloilla on erittäin tärkeä rooli sparraajana. Sieltä se syvä osaaminen löytyy. Hän siis toivoo mediataloilta uusia avauksia siihen, miten OP-ryhmä voisi tuottaa sisältöjä sopiville kohderyhmille. OP voisi olla kiinnostunut esimerkiksi datan tai analytiikan hyödyntämisestä tai visualisoinneista. Median vahvuudet sisältömarkkinoinnin käyttöön Yksi uuden media-ajan digiapostoleista on Pauli AaltoSetälä, jonka johtama Aller tekee sisältömarkkinoinnilla jo ”merkittävää bisnestä”. Aller tekee esimerkiksi Keskon ruokasisältöjä. Aalto-Setälän mukaan yhtiön sisältömarkkinointiasiakkaat on valittu tarkasti sen perusteella, kenelle sillä on mahdollisuus tarjota riittävän suurilla resursseilla journalistisesti laadukasta sisältöä. – Meiltä ei voi ostaa yksittäisiä juttuja tai sen tason sisältöä, mikä ei meidän kunnianhimoamme tyydytä, Aalto-Setälä sanoo. Hänestä jokaisen mediatalon kannattaa käydä läpi omat osaamisalueensa ja miettiä, saisiko niiden kautta konseptoitua toimivia sisältömarkkinoinnin ratkaisuja asiakkaille. Esimerkiksi maakuntalehdillä on paljon paikallista osaamista, jota kannattaisi hyödyntää. Aalto-Setälän mukaan kilpailu sisältömarkkinoinnissa on alkuhuuman jälkeen koventunut ja asiakkaiden vaatimukset kasvaneet. Silti hän näkee sisältömarkkinoinnin yhtenä merkittävistä pilareista mediayhtiöiden ansaintalogiikassa. – Uskon, että uusille yrittäjille on edelleen tilaa, mutta jotenkin on pystyttävä erottautumaan muista, Aalto-Setälä sanoo. Mediatalojen vahvuuksia ovat perinteisesti olleet suuri tavoittavuus ja omien yleisöjensä tunteminen. Iltalehden Kari Kivelä muistuttaa, että myös luova osaaminen ja hyvä analytiikan hyödyntäminen ovat kovaa valuuttaa taisteltaessa sisältömarkkinoinnin asiakkuuksista. – Hinnoittelussa saamme varmasti skaalaetua siitä, että asiakas ei joudu hankkimaan sisältömarkkinoinnin palveluja monesta eri paikasta, Kivelä sanoo. ? 123RF ”Pitää uskaltaa päästää irti ja ottaa kiinni vastaantulevasta trapetsista. Osa ei saa uudesta kiinni ja tipahtaa.”
• 14 SuomenLehdistö 8/2016 VIESTILEHDISSÄ EI ole käyty yt-neuvotteluja 2000-luvulla. Sen sijaan useana vuonna on maksettu tulospalkkioita koko henkilöstölle. Yhtiön lehtien tilauksista kestoja on yli 90 prosenttia, ja niiden osuus nousee. Tilausmyynti on kasvanut muutaman prosentin vuodessa, ja mediamyynti on pitänyt pintansa. Ykkösbrändi, Maaseudun Tulevaisuus, on printin 330 000 lukijallaan maan kolmanneksi luetuin sanomalehti. Kaikki siis hyvin? – Perinteisellä tavalla toimien meillä ei ole tulevaisuutta. Meidän täytyy muuttua yrityksenä ja henkilöinä, Viestilehtien toimitusjohtaja Tero-Pekka Hämäläinen sanoo. Tammikuussa lanseerattu yhtiön uusi strategia korostaa kasvua, asiakkaan kuuntelemista ja digitalisaation hyödyntämistä. – Emme pysty kasvamaan hinnankorotuksilla kovin pitkään. Meidän pitää löytää uutta myytävää ja uusia digitaalisia palveluita. Digivalmiuksia kaikille Muutosta ajetaan nyt voimalla sisään Helsingin Simonkadulla ja aluetoimituksissa, joissa tehdään Maaseudun Tulevaisuutta, metsäalan Aarre-lehteä ja Koneviestiä. Syksyllä 2015 Viestilehdissä alkoi Digiakatemian ensimmäinen lukukausi. Akatemia on omaan taloon räätälöity monivuotinen sähköistyvän liiketoiminnan koulutusohjelma koko henkilöstölle. Digiakatemia pyrkii kasvattamaan kaikkien digivalmiuksia. Tavoite on, että jokainen viestilehteläinen suorittaisi vuoden 2017 loppuun mennessä kursseja vähintään viidestä valmennusmoduulista. Ne ovat esimerkiksi sellaisia kuin digitaalinen asiakaskokemus, verkkoseuranta ja analytiikka, sosiaalinen media, verkkomainonta ja sisältömarkkinointi, videotuotanto ja verkkopalvelun ansaintalogiikat. Kurssit ovat valmentavia ja vuorovaikutteisia parin, kolmen tunnin rupeamia pienryhmissä. Opiskelu on vapaaehtoista – vain kaksi kursseista on pakollisia: kursKun muutos tulee työssä vastaan, asiat ja käsitteet eivät enää ole uusia. Näin Anita Lehtovuo-Uusvaara (vas.) ja Sanna Helmikkala kiteyttävät Digiakatemian hyödyn. ”Tässä kohtaa Digiakatemia on todella hyvä, sillä menemme kovaa vauhtia digiin”, Lehtovuo-Uusvaara sanoo. Digiakatemiaa koordinoi henkilöstöpäällikkö Tapio Pussila. si yhtiön omista digitaalisista palveluista ja järjestelmistä sekä luento uusista liiketoimintamalleista. – Ajatus oli tehdä koulutuksista niin houkuttelevia, että tulee jopa kisailua siitä, kuka pääsee mukaan, Digiakatemiaa koordinoiva henkilöstöpäällikkö Tapio Pussila sanoo. Vetonaulana ovat olleet kovatasoiset ”alan gurut” ja kiinnostavat teemat. Suosituimmat kurssit liittyvät sosiaaliseen mediaan ja liikkuvaan kuvaan. Niille halukkaita on jouduttu karsimaan. Digiakatemian idea on paitsi lisätä koulutustarjontaa myös tehdä siitä kokonaisuus irrallisten kurssien sijaan. Kynnys osallistua on matala. – Koulutukset ovat omissa tiloissa työpäivän aikana. Se on helppoa: ei tule siirtymisiä, ja välineet ovat tuttuja, Pussila sanoo. Samalla rahalla enemmän Digiakatemia on rakennettu talon sisällä, ja siinä on ollut valtava työ: noin kymmenen opintokokonaisuutta, jotka jakautuvat lukuisiin koulutuksiin. Suunnittelu ja toteutus on jaettu kymmenelle vastuuhenkilöille, joista jokainen vastaa alaansa liittyvästä opintokokonaisuudesta. He myös kuuluvat ohjausryhmään, joka seuraa budjettia ja kerää palautetta. – Meillä on itsellä paras tietämys, mikä osaamistaso on ja missä tarvitaan kehittämisloikkaa, Tapio Pussila sanoo. TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME ” Perinteisellä tavalla toimien meillä ei ole tulevaisuutta. Meidän täytyy muuttua yrityksenä ja henkilöinä.” > Jatkuu seuraavalla sivulla. Oman talon akatemia Viestilehdet rakensi koulutusohjelman, jolla koko henkilöstö siirtyy digiaikaan kurssi kerrallaan. Teksti: Riikka Virranta Kuvat: Vesa Laitinen
• TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2016 15 m ed ia nk en tä t xxxx JUTUN LOPETTAMINEN on hankala homma. Vielä hankalampaa on opettaa lopettamista. Aloituksia voi napsia sieltä täältä ja esitellä sellaisinaan. Lopetuksen ymmärtämiseksi pitäisi lukea koko edeltävä juttu. Lopettamista on kuitenkin syytä harjoitella, sillä erityisesti tarinallisessa jutussa lopetus on tärkeä. Jutun varrella tapahtuvia siirtymiä kutsutaan transitioiksi. Lopetus on viimeinen transitio, se siirtää lukijan jutun maailmasta takaisin todellisuuteen. Viimeistään lopetuksessa on lunastettava lukijalle tehdyt lupaukset. KUN FIKTIOTEKSTI loppuu, maailma lakkaa olemasta. Emme voi koskaan saada lisätietoa maailmasta, jota ei enää ole. Siinä mielessä fiktiivisessä tekstissä on aina suljettu loppu, vaikka tarina päättyisikin avoimesti. Faktan maailma taas ei pääty, vaikka teksti loppuu. Suljettu lopetus on siten aina päätös katkaista tarina jostakin kohdasta. Voiko lehtijutun lopettaa avoimesti? Onko eettisesti oikein pysäyttää tarina, kun päähenkilö seisoo sillalla itsemurha-aikeissa tai päihdekuntoutuja ottaa pullon käteensä? AMERIKKALAISHENKISEN KOULUKUNNAN mukaan tarinallisen jutun pitää päättyä positiivisesti: ellei onnellisuuteen, niin vähintään toivoon. Itse katson kuuluvani slaavilaismelankoliseen koulukuntaan, jonka mukaan joskus lopussa vituttaa. Aina kärsimys ei jalosta eikä vastoinkäymisistä kuoriudu voittajaa. Positiivisen lopetuksen pakottaminen juttuun voi tuottaa makaaberin lopputuloksen. Hiljattain eräässä jutussa kerrottiin pitkäaikaissairaasta naisesta, joka oli hoitanut muistisairasta miestään kolmattakymmenettä vuotta. Teksti kertoo inhimillisestä kärsimyksestä, kohtalosta jota ei soisi kenellekään. Viimeisissä virkkeissä kerrotaan, ettei päähenkilö osaa heti vastata, mikä auttaa häntä jaksamaan. Lopulta hän toteaa, että taistelu se kai on, ja hymyilee kaunista hymyään, jota vastoinkäymiset eivät ole himmentäneet. Viimeiseksi mielikuvaksi jää naisen kaunis hymy, joka ei ole sopusoinnussa muun jutun kanssa, mutta antaa lukijalle mahdollisuuden hymähtää surumielisesti, kääntää katseensa pois ja todeta maailman olevan paikallaan. HANKALASTI LOPPUVA juttu taas ei jätä lukijaa rauhaan. Mervi Juusola kirjoitti vuonna 2013 Helsingin Sanomiin jutun, joka kertoo yksinäisyydestä ja koulukiusaamisesta. Juttu on alusta lähtien lohduton. Lopetusjaksossa toivo nousee hetkeksi, kun kerrotaan, että ensimmäisellä luokalla Teemulla oli kaveri. Viimeinen kappale on kuin isku vasten kasvoja: Pian Teemu alkoi kertoa kotona, että tämä vanhempi poika oli koskenut häntä pyllyyn ja yrittänyt laittaa pippelin sisään. Poika oli luvannut olla hänen paras ystävänsä, jos Teemu tähän suostuisi. Kun luin jutun ensi kertaa, olin oksentaa aamukahvini lehdelle. Useimmat synkemmänkin koulukunnan edustajista kirjoittavat juttuja, joiden päämääränä on hyvä. Tasapainoon ja tyytyväisyyteen päättyvä juttu ylläpitää helposti status quo’ta. Joskus tarinan pitää jättää lukija kiemurtelemaan nahkansa alla. Niillä jutuilla muutetaan maailmaa. ? ” Voiko lehtijutun lopettaa avoimesti? Onko oikein pysäyttää tarina, kun päähenkilö seisoo sillalla itsemurha-aikeissa tai päihdekuntoutuja ottaa pullon käteensä?” Lopetus on tärkeä Maria Lassila-Merisalo on journalistisen kirjoittamisen dosentti ja työskentelee projektipäällikkönä Hämeen ammattikorkeakoulussa. Tämä on hänen viimeinen kolumninsa Suomen Lehdistössä.
• 16 SuomenLehdistö 8/2016 Vinkit Näin luot oman digiakatemian 1 SELVITÄ OSAAMISTARPEET Koulutusten teemat nousevat yhtiön strategiasta ja tavoitteista. Yksiköiden vetäjät taas tuntevat tiiminsä osaamistarpeet. 2 HOUKUTTELE, ÄLÄ PAINOSTA Tee koulutuksesta vapaaehtoista. Hanki niin hyvät kouluttajat, että osallistujia tulee. Palkitse rakentamalla koulutuksesta kokonaisuus tai tutkinto, jonka suorittamista myös juhlitaan. 3 KÄYTÄ OMIA VOIMIA Koulutus ei ole johdon projekti: luo ohjausryhmä ja kytke oman talon osaajia tiiviisti mukaan suunnitteluun ja koulutusten vetämiseen. Näin kukaan ei kuormitu liikaa. 4 MUOKKAA MATKAN VARRELLA Kerää palautetta jokaisesta kurssista ja viilaa tarjontaa ja toteutusta sen mukaan. 5 MARKKINOI KOULUTUSTA Näy hisseissä, kahvihuoneissa, infoissa ja uutiskirjeissä. Hyödynnä täsmämarkkinointi: koulutusvastaavat voivat lähettää sähköpostia tai kertoa tarjonnasta tiimipalavereissa. Tärkeää on myös esimiehen kannustus koulutukseen. Talon ulkopuolelta kouluttajista on noin kolme neljästä. Peruskoulutuksissa on käytetty paljon omia asiantuntijoita ja syventävissä, eri ammattiryhmille räätälöidyissä sisällöissä ulkopuolisia. Ulkopuolisten kanssa sisällöt on suunniteltu vastaamaan Viestilehtien tarpeita. Myös kohderyhmä ja aiempi osaaminen otetaan huomioon. Tero-Pekka Hämäläisen mukaan Digiakatemia ei ole merkittävästi kasvattanut koulutusbudjettia, vaikka se on vienyt työaikaa. – Saamme samalla rahalla enemmän, kun tuomme ajantasaista tietoa taloon ja jaamme sen isolle porukalle, hän sanoo. – Myös uudistumista helpottaa, että suuri osa on käynyt saman koulutuksen. Se on eri tilanne kuin, että joku tulee innoissaan kurssilta ja puhuu kuuroille korville. Tietoa tarjottimella eteen Tällä hetkellä 75 prosenttia Viestilehtien henkilöstöstä on suorittanut Digiakatemian eli tavoitteeksi asetetun vähimmäismäärän koulutuksia. Koulutusohjelma jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Osaaminen on kehittynyt, ja johdolla on sen tasosta hyvä käsitys. Yksiköiden väliset raja-aidat ovat madaltuneet. Ymmärrys muutoksen kiireellisyydestä on kasvanut. Yksi aktiivisimmista kouluttautujista on ilmoituspäällikkö Anita Lehtovuo-Uusvaara, jota vaivaa ”hirveä nälkä saada tietoa”. Hän epäilee, ettei olisi keksinyt mennä monille kurs”Muutosvastarintaa ei ole juurikaan esiintynyt. Kaikki ovat halunneet uudistua”, Viestilehtien toimitusjohtaja Tero-Pekka Hämäläinen sanoo. TAUSTAT: NÄIN ME TEEMMETEEMME – Mutta mikään koulutus ei tee autuaaksi. Pitää innostaa ihmisiä hakemaan tietoa itse ja pysymään ajan hermolla, Ahvenainen muistuttaa. – Päätavoite on, että kaikilla on perusymmärrys digiliiketoiminnan kehittämisestä. Tulevaisuus on palveluissa Digiakatemialle mietitään nyt jatkoa. Paluuta vanhaan ei ole. – Tässä on niin paljon hyviä puolia, että tuskin enää alamme järjestää koulutuksia hajanaisesti yksiköittäin, Tapio Pussila sanoo. Digitaidot tulevat tarpeeseen. Toimitusjohtaja Tero-Pekka Hämäläisen mukaan Viestilehdissä pyritään kehittämään jatkuvasti uusia palveluja. – Meidän visiomme on olla maaseutuun liittyvien asioiden halutuin tietolähde ja suosituin palvelukanava, hän sanoo. Jo luoduissa palveluissa näkyy yksi strategian kulmakivistä: asiakkaan kuunteleminen. Maaseudun Tulevaisuuden verkkojutut voi kuunnella samalla, kun tekee töitä tilalla. Lehden sääpalvelusta voi tarkistaa maan kosteusarvon ja sademäärät. Toisin kuin yleensä, säätietoja voi tarkastella myös taaksepäin, sillä se kiinnostaa viljelijöitä. Viestilehdet myös omistaa osan ruuan verkkokaupasta, joka tarjoaa tuottajille mahdollisuuden myydä suoraan kuluttajille. – Vauhti on kasvanut. Henkilökunnalta on tullut palautetta, että olemme ihan kuin eri firmassa töissä kuin aiemmin, Hämäläinen sanoo. ? seille, ellei niitä olisi tuotu tarjottimella eteen. – Vaatii aina ensimmäisen tiilen, että päälle voi laittaa toisen. Kun kehityssteppi tulee työssä vastaan, tietää jo, mistä puhutaan ja miksi siihen suuntaan pitää mennä, hän kuvaa koulutuksen hyötyjä. Myös myyntikoordinaattori Sanna Helmikkala sisältömyynnistä on suorittanut enemmän opintoja kuin Digiakatemian suorittaminen vaatisi, esimerkiksi hakusanamainonnasta. Koulutus on ollut yleissivistävää, mutta myös konkreettisia seurauksia työhön on tullut. – On ollut puhetta, että työnkuvaani tulisi entistä enemmän digitaalista ja Facebook-markkinointia. Haasteitakin on. Välillä on ollut hankalaa löytää aikaa osallistua kursseille – puhumattakaan koulutuksen suunnittelemisesta ja vetämisestä. Yksi koulutusvastaavista, kehityspäällikkö Jaana Ahvenainen kertoo, että palautteen mukaan oppeja ei ole aina voinut soveltaa suoraan käytäntöön. Tätä on paikattu laatimalla kursseja täsmätarpeeseen eri ammattiryhmille. ” Mikään koulutus ei tee autuaaksi. Pitää innostaa ihmisiä hakemaan tietoa.”
• SuomenLehdistö 8/2016 17 PALSTAT FINANCIAL TIMESISSA viritettiin loppusyksyllä rakentavaa julkista keskustelua maan tulevaisuudesta. Lehti pyysi lukijoitaan kertomaan ehdotuksiaan Britannian ja Euroopan Unionin suhteesta, maan taloudenhoidosta Brexitin jälkeen, maahanmuuttopolitiikasta sekä EU:n tulevaisuudesta ilman Britanniaa. Neljän viikon aikana aloitteita ja kommentteja tuli noin 800. Projektin nimi on The Future of Britain. Projektin kantava väline oli verkkosovellus, jossa lukijat saivat esittää näkemyksiään. Financial Times otti julkaistavakseen omasta mielestään kiinnostavimmat ideat kommenttijuttujen kera. Kirjoitukset ovat tanakka paketti asiallista keskustelua erinomaisen ajankohtaisesta aiheesta. HUOMIONARVOISTA ON, että joukkoistetussa verkkoaivoriihessä Financial Times poisti maksumuurinsa, sillä osallistumisen kynnys haluttiin pitää matalana. Maksuttomuus koski sekä kommenttien lähettämistä että niiden lukemista. Ajattelu lienee kulkenut niin, että se mikä lukijatuloissa mahdollisesti menetettiin, saatiin takaisin maineessa. Tavoitteena on ollut rakentaa elävää suhdetta lehden ja sen lukijoiden välille. Hankkeen haasteeksi noussee se, kuinka avarasti lehden lukijakunnan ajatukset heijastavat koko kansakunnan tuntoja. Eliitille kohdennettu lehti sai visioita ennen muuta vakiolukijoiltaan. Financial Timesin mukaan projektin toteutus ilman maksumuuria toi lehteen liikennettä myös uusilta suunnilta, kuten nuorilta. Ideoita myös jalostetaan verkkoprojektiin liittyvässä yleisötapahtumassa ensi vuoden alkupuolella. JOURNALISM-JULKAISUSSA HANKKEESTA kertonut Financial Timesin yhteisöjohtaja muistutti, ettei The Future of Britain Project ole ainoa lehden hanke, jossa lukijoita kutsutaan verkossa rakentamaan sisältöä. Aiemmin FT teki kyselyn, jossa kartoitettiin maassa asuvien EU-kansalaisten ajatuksia Brexitin jälkeen. Kyselyn tuloksena lehti julkaisi featurejutun sekä verkossa että printissä. Tällä mallilla on tehty muitakin juttuja. ? Joukkoistamalla Brexitistä eteenpäin Guardian vie virtuaaliviemäriin Guardian on aloittanut virtuaalitodellisuutta hyödyntävän juttusarjan, jossa julkaistaan kaikkiaan puolen tusinaa kokonaisuutta seuraavan puolentoista vuoden aikana. Jutut on tarkoitettu luettaviksi – tai ehkä pikemminkin koettaviksi – Googlen Daydream view -laseilla. Sarjan ensimmäisessä osassa lukija pääsee kulkemaan Lontoon maanalaisessa viemäriverkostossa. Apuna on virtuaalinen taskulamppu, ja kulkija voi itse tehdä reittivalintojaan maan uumenissa. Oppaana toimii ”kaupunkitutkimusmatkailija”, ja aiheeseen perehtynyt historioitsija antaa viemärisamoilijalle lisätietoa. Juttusarja on jatkoa lehden virtuaalisen todellisuuden ja 360-kerronnan projekteille, joista ehkä tunnetuin on vankilassa elämisestä kertova juttu sellin pinta-alaan viittaavalla otsikolla 6x9. Sähköposti on yhä voimissaan Toisin kuin saattaisi kuvitella, sähköpostin käyttö julkaisukanavana on lisääntymään päin. Esimerkiksi Washington Post lähettää sähköpostitse yli 70:tä säännöllistä uutiskirjettä ja New York Times noin puolta sataa. Sähköpostin vahvuuksiin kuuluu, että se on luonnollinen osa ihmisten arkipäivää, katsoo Financial Timesin toimittaja Andrew Jack Reuters-instituutissa tekemässään raportissa. Jackin mukaan sähköposti tarjoaa sekä digitaalisen että analogisen välineen etuja. Verkkoyhteydessä oleva lukija voi hyödyntää linkkejä, mutta perussisältö toimii offline-tilassakin. Jack katsoo, että sähköpostijulkaisuja voi käyttää itsenäisinä – miksei maksullisinakin – tuotteina. Ne sopivat myös esimerkiksi verkkolehtien tilausten lisäpalveluiksi. Sähköpostin yhdeksi tulevaisuuden uhkaksi Jack näkee sen, että nuorempi verkkoväki käyttää muita viestintävälineitä. Toisaalta monissa yrityksissä juuri sähköposti on kaikille välttämätön työkalu. Tämä on viimeinen Verkonsilmä Tämä on Suomen Lehdistön viimeinen Verkonsilmä. Kun palstan ensimmäinen juttu julkaistiin maaliskuussa 1998, internet oli melko tuore asia journalismissa. Tuolloin tekemissäni haastattelututkimuksissa verkko arvioitiin sanomalehtien näkökulmasta sekä mahdollisuudeksi että uhaksi. Ennen kaikkea se koettiin uudeksi ja oudoksi ympäristöksi ja kulttuuriksi. Yleistä asennetta kuvasti, että maaliskuun 1998 Suomen Lehdistön muissa sisällöissä verkko oli mukana lähinnä sivujuonteena. Nyt melkein pari vuosikymmentä myöhemmin tämänkin lehden juttujen, kuten koko alan, näkökulma nousee verkko ensin -ajattelusta. Ihmettelemistä toki yhä riittää, mutta verkosta ei enää tarvitse tehdä poimintoja journalismiin. Verkko on journalismin luonnollinen olotila. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Hankkeen haasteeksi noussee se, kuinka laajasti Financial Timesin lukijakunnan ajatukset heijastavat koko kansakunnan tuntoja. Financial Times laski maksumuurinsa alas ja kysyi kansalaisilta ehdotuksia parempaan tulevaisuuteen. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ kategoriat/ verkonsilma Guardian on alkanut julkaista virtuaalitodellisuutta hyödyntäviä juttua, joita ilmestyy pitkin ensi vuotta. Katsominen vaatii Googlen lasit. Financial Timesin projektissa voi selata, tykätä ja twiitata ehdotuksia, joilla rakennetaan Britannian tulevaisuutta.
• 18 SuomenLehdistö 8/2016 PALSTAT SANOMALEHTITALOT YRITTÄVÄT myydä konvehtirasioita asiakkaille, jotka haluaisivat ostaa irtokarkkeja tai vain parin euron karkkipussin. Näin väittää ryhmä mediaalan asiantuntijoita tutkimusraportissaan, joka on tarkoitettu keskustelunavaukseksi pientuotteiden hukatusta myyntipotentiaalista. Makeisvertaus tarkoittaa mediapuolella sitä, että jalkapallon ystävä tuskin tilaa ison digilehden saadakseen lukea siitä pari kertaa viikossa jalkapallojuttuja. Median kuluttaja voi olla kiinnostunut esimerkiksi yhdestä kolumnistista, mutta hän ei halua sen vuoksi tilata koko lehteä. Tutkijoiden väitteen mukaan mediayhtiöt eivät ole osanneet digitalisoida heräteostoksiin perustuvaa irtonumeromyyntiä vaan yrittävät kaupata kaikille kalliita kuukausipaketteja. Tämän vuoksi kaupat jäävät usein kokonaan syntymättä. Median digitalisoituminen pakottaa muuttamaan lehtien ansaintalogiikan perinteisestä tilausmaksujen ja mainosmyynnin muodostamasta duaalimallista pieniin tulovirtoihin perustuvaan mosaiikkimalliin. Mosaiikkimallin yhtenä perustana on sisällön myynti pala palalta sekä paloista koottuina paketteina. Lanseeraamalla uusia pientuotteita mediatalot voisivat löytää muutamassa vuodessa uutta liikevaihdon kasvua. Samalla juttukohtaisella myynnillä lehdet saisivat tärkeää tietoa siitä, mitkä jutut lukijoita oikeasti kiinnostavat. TUTKIMUKSEN ARVION mukaan tulevaisuudessa 10–30 prosenttia sanomalehtitalojen digimyynnistä voisi tulla pientuotteista, kuten yhden jutun, aihetai päiväkohtaisen tilauksen myynnistä. Tutkijat esittävät kansainvälisen kehityksen perusteella yhtenä mahdollisuutena, että tulevaisuudessa enää kolmasosa väestöstä sitoutuu kiinteään tilaukseen, kolmasosa ostaa pientuotteita ja kolmasosa ei osta mediayhtiöiltä mitään. Tätä kolmanneksen skenaariota voi kuitenkin kritisoida sillä perusteella, että siinä vertailukohtana on käytetty USA:n printtilehtien irtonumeromyyntiä. USA:ssa irtonumeromyynti on aina ollut selvästi Suomea suurempaa. Suomessa irtonumeromyynnin osuus koko tilausmyynnistä on yleensä lehdillä vain muutamia prosentteja. Toisaalta tutkijat lähtevät siitä olettamuksesta, että digipuolella pätevät täysin uudet lainalaisuudet, koska Suomessa tehokas aamujakelu on ollut printin kestotilauksia tukeva voima. Hollantilaisen mikromaksupalvelu Blendlen kokemus osoittaa, että lukijat haluavat maksaa lehtien omasta, uniikista ja normaaliuutisointia syvemmälle menevästä sisällöstä. Blendle on laatujournalismin maksualusta, jossa yksi juttu maksaa yleensä 20–99 senttiä. Palvelu avattiin tämän vuoden keväällä myös Yhdysvalloissa. Kansainvälisesti löytyy muutama menestynyt pientuotteiden myyntipalvelu. Niitä yhdistää halpa hinta, joten niillä on vaikea kattaa printtipuolen supistumisen koko vaikutus liikevaihtoon. Toisaalta pientuotteissa on yleensä kyse jo muutenkin laajoihin tilauksiin tuotettujen sisältöjen uudelleen paketoinnista ja markkinoinnista, joten niiden tuoma lisä tuotantokustannuksiin on pieni. MIKROMAKSAMINEN EI OLE Suomessa uusi asia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja MTV3 kokeilivat vuosina 2010–2011 APE Paymentin nanolompakkoa. Suuresta kiinnostuksesta huolimatta kokeilu oli edellä aikaansa, eivätkä kuluttajat innostuneet maksamaan yksittäisistä jutuista. Kokeilu ajettiin käyttäjien vähäisyyden vuoksi nopeasti alas. Mediaympäristö ja kuluttajien kulutustottumukset kuitenkin kehittyvät niin kovalla vauhdilla, että ei voida ajatella, etteikö jokin mikä ei ole aiemmin toiminut voisi toimia nyt. On perusteltua olettaa, että pientilausten vetovoima kasvaa isojen tilausten määrän laskiessa. Tämä on nähty Suomessakin muun muassa siinä, että osa lukijoista siirtyy jokapäiväisestä yhdistelmätilauksesta viikonlopputilaukseen. Tutkimusraportin kirjoittajista Marcus Riska ja Mikael Johnson työskentelevät mikromaksujen parissa PressDoor-yrityksessään. Tutkimuksen mukaan sanomalehtitalot eivät osaa kunnolla hyödyntää potentiaalia myydä juttuja pienissä erissä. Helsingin Sanomien digijohtaja Mikael Liljedahl, pitääkö väite paikkansa? – Olen osin samaa mieltä. Ei-tilaajien houkuttelemiseksi halvemmat ja rajatut tuotteistukset ovat kiinnostavia, ja selvitämme niitä parhaillaan. Iso osa etenkin tilaajistamme haluaa kuitenkin saada koko paketin sisältäen printtija digitilauksen. – Toisaalta tuotteistuksia voi olla järkevämpi tehdä hintadiskriminoinnin keinoin (eli säätämällä hintaa ostajaryhmän mukaan). Tästä käy esimerkiksi opiskelijatilaus, jossa tuote pysyy samana, mutta hinta vaihtelee. Hesarikin on kokeillut pienmaksamista kuusi vuotta sitten, mutta kokeilu lopetettiin. Mihin se kaatui? – Artikkelipohjaisten maksujen volyymit jäivät vähäisiksi, mutta on huomioitava, että puhutaan ajasta ennen maksumuureja. Sen jälkeen kuluttajien maksuhalukkuus digipalveluista on kasvanut ja ne ovat kehittyneet sisällön ja käyttökokemuksen osalta. Myös maksuratkaisut ovat kehittyneet. Tutkimuksen mukaan mikromaksamisen yleistymiselle ratkaisevia tekijöitä ovat turvallisuus, helppous ja edullisuus. Ovatko maksujärjestelmät mielestäsi jo riittävän kehittyneitä? – Maksuratkaisut, kuten pankkien mobiilisovellukset, ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosina. Meitä kiinnostaa myös one-click-ostaminen, joka on integroitu esimerkiksi Sanomatiliin, eli kaikki Sanoman asiakkaat voisivat tehdä ostoja yhdellä klikkauksella. Tutkijat ennustavat, että lehdistön pientuotteiden digimyynnin kaari kulkee samoin kuin musiikin ostamisessa iTunesista Spotifyyn. Eli ensin ostetaan sisältöä kappaleittain pienillä hinnoilla, pienissä erissä ja vasta sitten päästään koko kielialueen tarjonnan yhdistävään palveluun. Uskotko tähän? – Olisi hyvä ymmärtää kuluttajien maksutottumuksia laajemmin ja tehdä tuotteistuspäätöksiä sen mukaan. Pitäisi tietää, mikä on esimerkiksi sanomaja aikakauslehdistä kiinnostuneilla kuluttajilla luontevin tapa ostaa digitaalista sisältöä. – Yhden artikkelin ostamisen lisäksi pidän mielenkiintoisena esimerkiksi prepaid-tyyppisiä ratkaisuja, joissa maksetaan tietty määrä artikkeleita kerralla. Asiakkuuden syntyminen on meille tärkeätä. – Mielestäni mediatalojen välinen yhteistyö olisi tervetullutta ja voisi digitaalisessa maailmassa tarjota uusia mahdollisuuksia, jotka eivät kannibalisoisi nykyisiä liiketoimintoja. Esimerkiksi ”pientuote HS:n digipalvelusta halvemmalla hinnalla maakuntatai paikallislehden tilaajalle” -konsepti olisi mielenkiintoinen. Kuluttaja saisi alueelliset uutiset alueensa päälehdestä ja sen lisäksi pääsisi edullisesti lukemaan HS:n analyyseja ja lifestyle-artikkeleita digistä. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Lehdistö ei osaa digitalisoida irtonumeromyyntiä, vaan yrittää myydä liian isoja paketteja. Pientuotteiden ylenkatsomisella hukataan osa myyntipotentiaalista. Käytäntö vastaa: Sisältöjen, maksumuurien ja maksutapojen kehittymisen ansiosta edellytykset pienmaksamiselle ovat kasvaneet. Digissä mediatalojen myyntiyhteistyö voisi hyödyttää kaikkia. Potkua pientuotteista Tutkijat: Markku Hurmeranta, Mikael Johnson, Seppo Kinkki, Carl-Gustav Lindén ja Marcus Riska. Tutkimus: Pientuotteisiin perustuva liiketoimintamalli. Viestintäalan tutkimussäätiön rahoittama tutkimusraportti, 2016. Aineisto: Suomen suurimpien mediatalojen digijohtajien haastattelut ja kansainvälinen vertailu. Tekijä: Helsingin Sanomien digijohtaja Mikael Liljedahl. Kokemus: Nykyisessä tehtävässä vuodesta 2015. Sanoma Media Finlandilla digitaalisen kehityksen tehtävissä 2008–2015. Mobiilikehityksen tehtävissä yhteistyössä mediatalojen kanssa 2003–2008. Mediatekniikan insinööri Hämeen ammattikorkeakoulusta. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi
• SuomenLehdistö 8/2016 19 PALSTAT Objektiivisuus muuttuu ajassa VÄITÖS: Yksi journalismia perinteisesti määrittävistä arvoista on objektiivisuus. Se, mitä objektiivisuudella tarkoitetaan, on kuitenkin osin ajasta riippuvainen asia. Jenni Mäenpää on tutkinut väitöskirjassaan journalismin objektiivisuuden ihannetta suhteessa journalistisiin uutisvalokuviin ja kuvajournalistien työympäristön muutoksiin. Vaikka journalismin objektiivisuuden ihanne jaetaan mediaalalla muun muassa Journalistin ohjeina ja mediatalojen sisäisinä ohjeistuksina, ohjeiden ulkopuolelle jää harmaa alue, jossa linjauksia tehdään ammattilaisten oman eettisen harkinnan varassa. Mäenpää kirjoittaa, että toimituksissa on paljon hiljaista tietoa ja erilaisia nyrkkisääntöjä siihen, kuinka paljon esimerkiksi uutiskuvaa voidaan käsitellä jälkikäteen. Kuvajournalismin ammattilaiset ovat niin ikään vallankäyttäjiä määritellessään, millä periaatteilla tuotetut ja millaiset kuvat ylipäätään pääsevät julkisuuteen. ”Tässä kollektiivisessa päätöksenteossa vaikuttaa valtasuhteiden verkosto, jonka ratkaisut erottavat viime kädessä sen, mikä milloinkin on tietämisen arvoista ja journalistisessa mielessä totta”, Mäenpää kirjoittaa. Janne Arola > Jenni Mäenpää: Todeksi tehty valokuva: Objektiivisuuden rakentuminen uutiskuvajournalismissa. http://tampub.uta.fi/handle/10024/99863 Poliitikot eivät noteeraa faktantarkistajaa RAPORTTI: Viimeistään Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on saanut mediat ympäri maailmaa miettimään, miten poliitikkojen valheellisista puheista pitäisi uutisoida. Lähtökohta on, että faktat pitää tarkistaa ja väärät tiedot korjata. Mutta auttaako se mitään? Reuters-instituutin tutkimusta varten on haastateltu kymmeniä eurooppalaisia faktantarkistajia. Tulokset eivät näytä totuuden etsijöiden silmissä hyviltä. ”Useimmiten poliitikot eivät piittaa faktantarkistuksesta tai ottavat huomioon vain ne faktat, jotka tukevat heidän omia väitteitään”, raportissa todetaan. Janne Arola > Lucas Graves ja Federica Cherubini: The Rise of Fact-checking Sites in Europe. http://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/ publication/rise-fact-checking-sites-europe Sanomalehti elää myös menneessä VÄITÖS: Usein väitetään, että journalismista on tullut yhä vahvemmin tulevaisuusorientoitunutta. Historialla on lehdissä silti edelleen merkittävä rooli. Esimerkiksi historiallisten tapahtumien vuosipäivät tai historiallisten kirjojen julkaisu ovat otollisia syitä muistella menneitä myös sanomalehden sivuilla. Ylen toimittajan Olli Seurin massiivisessa, liki 400-sivuisessa väitöskirjassa tarkastellaan, miten 1960-lukua käsitellään Helsingin Sanomissa vuosina 2008 ja 2013. Yksi Seurin huomioista on, että 1960-luvun yhteiskunnalliset ongelmat näyttäytyvät lehden sivuilla yksinkertaisempina kuin tämän päivän ongelmat. ”Siinä missä 2000-luvun suomalaista yhteiskuntaa vaivaavien ongelmien ratkaiseminen on monimutkaista ja poliittisten kamppailuiden vuoksi vaikeaa, 1960-luvulla hyvinvointiratkaisut ’syntyivät’. Sanomalehdessä menneisyys näyttäytyy usein todellista helpompana, kun taas nykyisyyden erityislaatuisuus ja vaikeudet korostuvat”, Seuri kirjoittaa. Janne Arola > Olli Seuri: Historian journalistinen esittäminen. 1960-luku Helsingin Sanomissa vuosina 2008 ja 2013. http://tampub.uta. fi/handle/10024/99984 ”Me tuotamme edelleen journalismia, mutta digitaalisten sisällönjakelualustojen suuret pelurit, kuten Facebook ja Google, tarjoavat syvästi henkilökohtaisia kokemuksia.” Mediayhtiö Schibstedin johtaja Espen Sundve yhtiön tulevaisuuskatsauksessa ”Luovasta tuhosta puhumisen sijaan katseet pitäisi kääntää luoviin mahdollisuuksiin.” Aalto-yliopiston professori Nando Malmelin (kuvassa) Mediakirjassa tu tk im us no st o ki rj at ie to ELI NA RA JA LA
• 20 SuomenLehdistö 8/2016 PALSTAT HELSINGIN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa, lapsen esiintymistä mediassa ja otsikkoa koskevassa asiassa. Lehti käsitteli tunnettua rokotusten vastustajaa, vaikka tämä ei suostunut haastatteluun. Juttu ei loukannut hänen tai hänen lapsensa yksityiselämän suojaa. Lapsesta julkaistiin mahdollisimman vähän tunnistamiseen johtavia tietoja. Tiedoilla oli suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kantelu 29.7.2016 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 17.7.2016 julkaisemaan juttuun ”Rokotekriitikot vaarantavat myös muiden lapset – lääkärin mukaan suunta muuttuu vasta, kun jollekin käy huonosti”. Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien toimittaja soitti hänelle kesäkuun 2016 alussa ja kertoi suunnitelmistaan tehdä asiallinen artikkeli rokotuskriittisyydestä Pohjanmaalla. Kantelija kieltäytyi, koska hänellä oli negatiivisia kokemuksia niin sanotusta valtamediasta ja sen tavoista käsitellä rokotekriittisyyttä. Kantelija kuitenkin esiintyi jutussa sekä kuvassa että tekstissä. Kantelijan mukaan ongelma ei ole niinkään se, että haastateltavat puhuvat hänestä. Ongelmallisempana hän pitää sitä, että jutussa kerrotaan hänen elämäntarinansa siltä osin, kuin se liittyy hänen lapsensa sairastumiseen rokottamisen seurauksena ja kuinka se teki kantelijasta rokotekriitikon. Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien jutussa on myös useita asiavirheitä. Hänen mukaansa on virhe väittää, että hän olisi kirjoittanut Österbottens Tidningiin ja Vasabladetiin monen sivun pituisia mielipidekirjoituksia. Kantelijan mukaan toimittajan pitäisi tietää, että niin pitkiä mielipidekirjoituksia ei edes julkaista. Hänen mukaansa tämä rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa 10, jonka mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ja myös silloin, kun ne on aikaisemmin julkaistu. Kantelija pitää alentavana sitä, miten jutussa kirjoitetaan hänestä ja miten häntä kutsutaan ylipapiksi, jonka sanomaa moni seuraa. Hänen mukaansa rokotekriitikot eivät seuraa häntä vaan tieteellistä tutkimusta. Kantelijan mukaan jutussa rikotaan Journalistin ohjeiden kohtaa 21, jonka mukaan erittäin kielteisen julkisuuden kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Lisäksi kantelijan mukaan hänen rokotekriitikoiden ylipapiksi kutsumisensa loukkaa myös rokotekriitikoita. Koska jutussa on käsitelty kantelijaa niin laajasti, kantelijan mukaan hänen olisi pitänyt saada mahdollisuus nähdä juttu ennen julkaisemista. Hänen mukaansa tämän vuoksi jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtia 17 ja 18, jotka liittyvät haastateltavan oikeuksiin saada tietää lausuman asiayhteys ja tarkistaa lausumansa ennen julkaisemista. Lisäksi kantelijan mukaan jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 12, jonka mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Kantelijan mukaan jutussa ei suhtauduta kriittisesti väitteisiin rokotteiden pelastamien henkien määrästä tai siitä, kuinka monen pitää olla rokotettu laumaimmuniteetin syntymistä varten. Kantelijan mukaan juttu rikkoo myös Journalistin ohjeiden kohtaa 15, jonka mukaan muun muassa otsikoille ja ingresseille on löydyttävä sisällöstä kate. Jutussa puhutaan hopeavedestä, jolla ei kantelijan mukaan ole mitään tekemistä jutun kanssa. Helsingin Sanomien vastaus 30.9.2016 Päätoimittaja Antero Mukan mukaan juttu kertoo laajasti rokotekriittisyydestä ja tarkastelun kohteena on etenkin Pietarsaaren seutu, jossa rokotuskattavuus on erityisen alhainen, mikä voi altistaa asukkaat paikallisille epidemioille. Kantelija on tunnettu rokotteiden vastustaja, jonka vaikutus rokotekriittisyyden lisääntymiseen Pietarsaaren seudulla ja koko ruotsinkielisellä alueella on merkittävä. Hän julkaisee rokotteiden vastaisia kirjoituksia perustamallaan vaccin.me-verkkosivuilla sekä kertoo käsityksistään sanomalehtiin kirjoittamissaan teksteissä sekä lukuisissa haastatteluissa. Hän kiertää pitämässä rokotekriittisiä luentoja sekä Suomessa että Ruotsissa. Hän on esiintynyt myös aihetta käsittelevissä tv-ohjelmissa molemmissa maissa. HS:n toimitus päätti, että kantelijan tarina on syytä kertoa, vaikka häneltä itseltään ei haastattelua saatukaan. Tehdyn laajan toimituksellisen selvitystyön perusteella kävi ilmi, että kantelija on rokotuskysymyksessä merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka vaikutus yleiseen mielipiteeseen on niin olennainen, ettei sitä aiheen yhteydessä voi jättää käsittelemättä, päätoimittaja perustelee. Päätökseen vaikutti niin ikään se, että rokotuskysymyksen osalta kantelija on omalla pitkään jatkuneella toiminnallaan vaikuttanut itse yksityisyytensä rajaukseen. Kantelija on omaehtoisesti itse kertonut lapsensa rokotehaitasta laajalti julkisuudessa, eikä kyse siten ole selkeästi yksityisyyden piiriin kuuluvasta asiasta. Päätoimittajan mukaan seikka kytkeytyy suoraan kantelijan yhteiskunnalliseen toimintaan ja hänen asemaansa julkisuudesta tunnettuna rokotekriittisenä henkilönä. Päätoimittaja toteaa, ettei henkilön päätös kieltäytyä haastattelusta lähtökohtaisesti rajoita tiedotusvälineen toimintavapautta käsitellä henkilöä yhteiskunnallisena toimijana. HS perustelee kantaansa Journalistin ohjeiden kohdalla 2, jonka mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein ja tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Päätoimittajan mukaan rokotekriittisyydestä tehty artikkeli käsitteli kiihkottomasti ja monipuolisesti yhteiskunnallisesti hyvin tärkeätä aihetta. Hänen mukaansa rokotevastaisuuden lisääntyminen on aidosti uhka kansanterveydelle; se voi altistaa väestön taudeille, joiden piti olla jo voitettuja. Artikkelissa käytiin tapausesimerkkinä perusteellisesti läpi Pietarsaaren seudun tilanne, kerrottiin kansainvälisistä kokemuksista ja kuultiin niin asiantuntijoita kuin paikallisia vanhempiakin. Päätoimittajan mukaan sekä rokotekriitikot että rokotekriittisyyden kasvusta huolestuneet saivat tasapuolisesti argumenttinsa kuuluviin. Kantelijan osalta keskeisenä lähteenä oli Österbottens Tidning -lehden artikkeli vuodelta 2009, jossa sekä kantelija että hänen tyttärensä esiintyvät. Lähde on mainittu HS:n jutussa. Päätoimittajan mukaan lehdellä ei ollut perusteita tarjota juttua kantelijan tarkistettavaksi, koska kantelija ei ollut suostunut haastatteluun. HS:n juttu ei tullut kantelijalle yllätyksenä, sillä toimittaja kertoi tästä hänelle puhelimitse. Jutussa on myös haastateltu toista pietarsaarelaista rokotekriitikkoa, joten päätoimittajan mukaan tieto tekeillä olevasta artikkelista varmuudella kantautui kantelijan tietoon hyvissä ajoin ennen julkaisua. Kahteen otteeseen lähetettyihin sähköposteihin kantelija ei vastannut. Päätoimittajan mukaan halutessaan kantelijalla olisi ollut myös tilaisuus saada artikkeli etukäteen luettavakseen. Päätoimittajan mukaan JO:n kohdan 21 mukaisesti kantelijalta on kysytty tämän omaa kannanottoa, joka olisi ilman muuta julkaistu samassa jutussa. Hänen näkemyksensä kerrottiin kieltäytymisestä huolimatta jutussa varsin laajasti. Tiedot perustuivat kantelijan aiemmissa yhteyksissä kertomiin ja itse julkaisemiin tietoihin ja mielipiteisiin. Päätoimittajan mukaan lehti ei myöskään ole loukannut kantelijan yksityisyyttä. Hänen mukaansa lehdellä oli painavat perusteet ja näyttö nimetä kantelija rokotekriitikoiden keskeiseksi äänitorveksi ja kertoa hänen näkemyksistään. Päätoimittajan mukaan myös kantelijan lapsen sairastuminen 2-vuotiaana Calmette-rokotteen seurauksena oli yhteiskunnallisesti merkityksellinen tieto. Lukijalle – ja yhteiskunnallisen arvioinnin kannalta – on oleellinen tieto, jos voimakasta rokotevastaista kampanjaa käyvän henkilön toiminnan keskeisenä vaikuttimena on ollut omakohtainen kokemus. Tällä on merkitystä nimenomaan henkilön yhteiskunnallisen toiminnan motiiveja arvioitaessa. Lapsen rokotehaitta ei HS:n arvion mukaan ole erityisen arkaluonteinen tieto. Lisäksi päätoimittaja huomauttaa, että kyse ei ole pysyvästä sairaudesta, vaan haitta on hoidettavissa antibiooteilla. Kantelija on myös kertonut lapsensa rokotehaitasta laajasti useissa eri välineissä. Päätoimittajan mukaan vaikuttaa perustellusti siltä, että kantelijan oman lapsen rokotekokemuksen julkisesta käsittelystä tuli ongelma vasta, kun journalistinen konteksti ei ollutkaan kantelijalle mieleinen, vaan hänen näkemyksiään myös haastettiin ja käsiteltiin kriittisessä valossa. Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden kohdan 2 mukaisesti HS on pitänyt asiassa journalistisen päätösvallan toimituksen käsissä. Ohjeiden kohdan 1 mukaisesti lehti on rokotekysymyksessä toteuttanut vastuutaan lukijoille: heillä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. HS:n näkemyksen mukaan lukijoille on olennaista tietää, mitkä ovat rokotekriittisen liikkeen keulahahmon motiivit toiminnalleen. Tämän seikan merkitystä korostaa se, että kielteinen omakohtainen rokotekokemus on vahvistanut kantelijan uskottavuutta ja asiantuntijaroolia suuren yleisön silmissä. JSN:n periaatelausuman mukaan henkilön yksityiselämän suoja riippuu muun muassa hänen asemastaan ja käsiteltävän asian merkityksestä. Helsingin Sanomien päätoimittajan mukaan rokotekriittisyys ja sen lisääntyminen on merkittävä yhteiskunnallinen asia. Väestön terveyteen ja siihen kohdistuvilla tautiuhilla on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Asiasta ja siihen liittyvästä mielipidevaikuttajasta ja hänen toimistaan tässä asiassa myös lähipiirissä on voitava keskustella tiedotusvälineissä. HS katsoo, että se on toiminut asiassa JO:n kohdan 27 mukaisesti. HS on julkaisupäätöstä tehtäessä arvioinut, että kantelija on omalla alallaan merkittävä mielipidevallan käyttäjä ja myös laajalti julkisuudessa esiintyvä henkilö. Kantelija on esiintynyt julkisuudessa laajasti myös omasta aloitteestaan. Rokotekokemus on lähtökohtaisesti yksityistä elämänpiiriä, mutta asian läpikäymisellä on huomattavaa yleistä merkitystä kantelijan vallankäytön ja julkisen roolin arvioinnin kannalta. Tältä osin kantelijan yksityisen elämän alue on tavalliseen kansalaiseen verrattuna suppeampi. Tämä pätee siis nimenomaan kokemukseen rokotehaitasta, eikä mihin tahansa kantelijan yksityiselämän piiriin kuuluvaa teemaan. Päätoimittajaa toteaa, että kantelija on itse käyttänyt lapsensa rokotehaittaa ja tältä osin lapsen omaan yksityiselämään kuuluvia tietoja välikappaleena oman yhteiskunnallisen pyrkimyksensä edistämisessä. HS on julkaisupäätöstä tehdessään tiedostanut tähän liittyvät ongelmat, joihin viitataan JSN:n lasten ja alaikäisten asemaa käsittelevässä periaatelausumassa. Päätoimittajan mukaan lehti on noudattanut lapsen rokotekokemuksesta kertoessaan erityistä hienotunteisuutta ja varovaisuutta. Kantelijan lapsen terveydentilaan on viitattu tekstissä tiiviisti, olennaiseen informaatioon keskittyen, tarpeettomasti yksityisyyden suojaa vaarantamatta tai sen rajoja koettelematta. Kantelija on itse kertonut nämä tiedot useaan otteeseen julkisuudessa. Esimerkiksi juttua varten Pietarsaaren seudulla haastatellut henkilöt tunsivat lapseen liittyvän tarinan hyvin. HS:n jutussa lapseen on viitattu määritteellä ”2-vuotias lapsi”. Kantelijalla on useita lapsia, eikä HS:n juttu siten yksilöi rokotekokemusta edes sukupuolen tarkkuudella. HS katsoo toimineensa lapsen yksityiselämän suhteen pidättyväisesti, erityistä harkintaa harjoittaen sekä JO:n (esimerkiksi kohdat 21 ja 27) ja JSN:n periaatelausumien mukaisesti. Kantelija itse on kertonut muissa välineissä avoimesti lastensa sukupuolet ja nimet sekä yksilöinyt kielteisen rokotekokemuksen nimeltä mainittuun lapseen. Päätoimittajan mukaan kantelija on itse avannut omasta aloitteestaan omaa ja lapsensa yksityiselämää sekä itse päätoimittamallaan verkkosivustolla että useissa muissa medioissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien lähteenä käyttämässä vuonna 2009 julkaistussa jutussa tytär on keskeisessä Tosiasiat ilman tuomiota HS SAI JSN:lta vapauttavan päätöksen rokotekriittisyyttä käsitelleestä jutustaan. Jutussa esiintyi tunnettu rokotekriitikko, ja siinä mainittiin aiemmin julkisuudessa ollut tieto hänen lapsensa sairastumisesta rokotuksen jälkeen. Asiassa puitiin yksityisyyden suojaa, lapsen esiintymistä mediassa ja otsikointia. HS:n juttu on oiva esimerkki siitä, miten hommat tehdään oikein. Kerrotaan tosiasiat ja annetaan tilaa erilaisille mielipiteille. Eikä ketään tuomita. Toimitus päättää, mistä kirjoittaa. Jos aihe on tärkeä, pitää tarina kertoa, vaikka päähenkilö ei pyynnöstä huolimatta haastattelua antaisikaan. Olennaista on, että jutun tiedot on tarkistettu oikeiksi ja tarvittaessa lähde kerrottu. Hienotunteisuus ja varovaisuus ovat niin ikään tärkeitä arvoja, etenkin kun asiaan liittyy lapsi. Sosiaalinen media tarjoaa päivittäin paljon kiinnostavia juttuaiheita. Oikeasti tärkeiden aiheiden tunnistaminen runsauden keskeltä on joskus haastavaa. Se vaatii toimitukselta ryhmätyötä. Lähes jokaisella on nykyään mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Toimittajan on suhtauduttava näihin some-huudahduksiin kriittisesti. Marko Kekki Aamupostin uutispäällikkö 4 2 Kekin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 16.11. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat
• SuomenLehdistö 8/2016 21 PALSTAT roolissa, ja hän esiintyy yhdessä äitinsä kanssa lehden kuvassa. Päätoimittajan mukaan HS kertoi aiemmin julkisuudessa kerrottuja seikkoja niukasti ja neutraalisti. HS:n tekemä rajaus kunnioitti esimerkiksi tarkkojen henkilötietojen osalta myös tyttären yksityisyydensuojaa paremmin kuin kantelijan itse tekemä, omaehtoinen rajaus. HS toteutti näin hyvän journalistisen tavan periaatetta, jonka mukaan kaikki aiemmin julkaistukaan ei välttämättä ole julkista. Päätoimittajan mukaan HS kertoi lukijoilleen avoimesti, ettei kantelija ollut suostunut HS:n haastatteluun, vaikka sitä oli hänelle tarjottu. Kantelijasta julkaistiin jutun yhteydessä arkistokuva, joka oli neutraali, eikä loukannut kantelijan tai hänen perheensä yksityisyyttä. Lapsen kuvaa ei julkaistu. Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa kaikilta osin hyvän journalistisen tavan, Journalistin ohjeiden sekä JSN:n lapsia ja nuoria koskevan periaatelausuman mukaisesti. Ratkaisu JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansija kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014: ”Lapsilla ja nuorilla on sekä sananettä mielipiteen vapaus, mutta myös oikeus tulla suojelluiksi. On tilanteita, joissa lapsen tunnistettavuudelle ei ole perusteita. Esimerkiksi voimakkaasti tunteita koskettavissa uutisissa koko nimen julkaisemisesta saattaa aiheutua lapselle haittaa. Ennen alaikäisen nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisemista tällaisissa yhteyksissä toimituksen on harkittava, onko sille kestävät perusteet. Hyvääkin tarkoittava julkisuus voi johtaa esimerkiksi kiusaamiseen ja syrjintään.” ”Vaikka aloite tai lupa esiintyä mediassa olisi saatu huoltajilta, on hyvä kysyä myös lapsen oma kanta. Toimittajan on lisäksi pyrittävä varmistamaan, että alaikäinen ymmärtää mediajulkisuuden seuraukset. Päävastuu kuuluu aina toimituksille, koska vanhemmatkaan eivät voi aina tietää, miten julkisuus vaikuttaa lapsiin ja nuoriin.” Helsingin Sanomat julkaisi 17.7.2016 Sunnuntai-sivuilla ja verkossa laajan jutun rokotusten vastustamisesta Pietarsaaressa. Jutussa kerrottiin tietoja kantelijasta, joka on tunnettu rokotusten vastustaja, vaikka tämä oli kieltäytynyt haastattelusta. Lisäksi jutussa kerrottiin, että kantelijan lapsi oli vuosia aiemmin sairastunut rokotteen takia. Kantelijan mukaan jutussa tuotiin kritiikittömästi esiin rokottamisen hyötyjä. Neuvoston mukaan juttu ei ollut näiltä osin kritiikitön tai virheellinen, ja lisäksi siinä tuotiin esiin rokotuksia vastustavien ihmisten näkemyksiä. Toisin kuin kantelija väittää, myös jutun ingressissä mainitulle hopeavedelle löytyi jutun sisällöstä kate, koska jutussa haastateltu perhe kertoi käyttävänsä hopeavettä sairauksien hoitoon. Helsingin Sanomien tiedot kantelijasta perustuivat kantelijan muille tiedotusvälineille antamiin lukuisiin haastatteluihin. Kantelijan toiminnan ja näkemysten kuvaaminen oli perusteltua, koska hän on ollut voimakas mielipidevaikuttaja rokotuskeskustelussa. Jutussa käsiteltiin kriittisesti kantelijan toimintaa, joten hänellä olisi ollut oikeus kertoa oma näkemyksensä jutun yhteydessä. Hän kuitenkin kieltäytyi siitä torjumalla lehden haastattelupyynnöt. Koska kantelijaa ei haastateltu, hänelle ei syntynyt haastateltavan oikeuksia tarkistaa lausumiaan etukäteen tai saada tietää niiden käyttöyhteyttä. Kantelijan mukaan jutussa oli häntä koskevia virheitä, mutta hän ei pyytänyt lehteä oikaisemaan niitä. Kantelija on julkisuudessa aktiivisesti vastustanut rokottamista ja tuonut esiin siihen liittyviä omia kokemuksiaan, joten hänen on siedettävä rokotenäkemystensä kriittistäkin käsittelyä tiedotusvälineissä. Sen sijaan lehti oli velvollinen harkitsemaan lapsen osalta huolellisesti häneen liittyvien tietojen julkaisemista, vaikka niitä oli käsitelty julkisuudessa jo aiemmin. Neuvoston mukaan Helsingin Sanomat oli näin tehnytkin. Lehti kertoi lapsesta osana rokottamisen vastaista keskustelua ja toi ilmi, miten lapsen sairastuminen vaikutti hänen äitinsä rokotusvastaisten näkemysten syntymiseen ja siitä seuranneeseen laajaan rokotusvastaiseen julkisuuteen. Lapsen kokemuksista kertominen oli tässä yhteydessä yhteiskunnallisesti merkittävää ja perusteltua. Lehti oli kuitenkin huolellinen kertoessaan lapsesta mahdollisimman vähän tunnistamiseen johtavia tietoja. Helsingin Sanomat ei julkaissut lapsesta kuvaa, eikä se tuonut esiin lapsen nimeä, sukupuolta tai nykyistä ikää, vaikka ne oli äidin aloitteesta tuotu julkisuuteen useita kertoja aiemmin. Helsingin Sanomat kunnioitti lapsen yksityiselämän suojaa ja huomioi JSN:n lasten ja alaikäisten esiintymistä mediassa koskevan periaatelausuman. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riikka Kaihovaara, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. RADIO SUOMIPOP Julkisen sanan neuvoston langettava päätös ja vakava huomautus ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Radion aamujuontajat soittivat Välimereltä pelastetuista Eurooppaan pyrkijöistä kertovan uutisähkeen tehosteena Mikki Hiiri merihädässä -lastenlaulua ja vitsailivat asiasta. Tämä loukkasi Eurooppaan pyrkijöiden ihmisarvoa. Kantelu 3.9.2016 Kantelu kohdistuu Radio Suomipopin Aamulypsy-ohjelmassa 29.8.2016 luettuihin uutisiin. Kantelijan mukaan Radio Suomipopin juontajat soittivat kello 7.30 ja 8.00 uutisissa Välimereltä pelastetuista siirtolaisista kertovan uutissähkeen taustalla Mikki Hiiri merihädässä -kappaletta. Kantelijan mukaan asiasta vielä vitsailtiin jälkeenpäin. Kantelijan mielestä tällainen ”hassuttelu” mediassa tuottaa ja vahvistaa asenteita, joissa pakolaiset ovat jonkinlaisia epäihmisiä, täysin toiseutettuja ja äärimmäisessä hädässään vain jotain, mille hyvinvoivat suomalaiset voivat kaukaa naureskella. Kantelijan mielestä kylmässä pimeässä meressä seilaavan lautan, jolla kuolee lapsia, rinnastaminen sarjakuvahahmon kuvitteelliseen meriseikkailuun on todella pahasti todellisuudesta vieraantunutta ja vieraannuttavaa. Kantelijan mielestä tällaiselle ei ole sijaa missään – ei ainakaan aamuohjelmassa, jota kuuntelevat myös monet vaikutuksille alttiit lapset ja nuoret, eikä ainakaan uutisten kontekstissa, josta – jos jostain – olettaisi saavansa edes jokseenkin objektiivista tietoa. Kantelija kertoo kommentoineensa asiaa Radio Suomipopin Facebooksivulla. Radio Suomipopin vastaus 19.9.2016 Ohjelmapäällikkö Paula Niska-Vuorinen vastasi kanteluun seuraavasti: ”Aamuohjelmamme Aamulypsy on varsin humoristinen ohjelma, mutta tässä tuli selkeä ylilyönti. Ymmärrämme, että virhe on erityisen raskauttava, koska Aamulypsy on Suomen kuunnelluin aamuohjelma. Asiasta on keskusteltu ohjelman tekijöiden kanssa. Pahoittelemme aiheuttamaamme mielipahaa ja mautonta ylilyöntiä”. Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Radio Suomipopin Aamulypsyn uutislähetyksessä kerrottiin Välimereltä pelastetuista Eurooppaan pyrkijöistä. Uutisen taustalle lisättiin Mikki Hiiri merihädässä -kappale. Juontajat naureskelivat ja pilailivat asialla. Tämä loukkasi Eurooppaan pyrkijöiden ihmisarvoa. Neuvosto pitää ihmisarvon loukkaamista vakavana, koska se tehtiin uutislähetyksessä ja se oli harkittua, sillä musiikki oli pitänyt erikseen lisätä uutiseen. Lisäksi ihmisarvon loukkaaminen on ollut toistuvaa. Kappaletta soitettiin ainakin kahdessa peräkkäisessä uutislähetyksessä, ja sama radio-ohjelma on saanut äskettäin langettavan päätöksen vastaavanlaisesta ihmisarvon loukkaamisesta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Radio Suomipop on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 26 ja 28, ja antaa sille vakavan huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riikka Kaihovaara, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. RADIO SUOMIPOP Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Vahvasti päihtynyttä julkisuuden henkilöä haastateltiin suorassa radiolähetyksessä. Hänen ihmisarvoaan ei kunnioitettu, eikä yleisö voinut erottaa tosiasioita sepitteestä. Kantelu 1.9.2016 Kantelu kohdistuu Matti Nykäsen suoraan haastatteluun Radio Suomipopissa 1.9.2016. Kantelijan mukaan Radio Suomipopin Popstudio-ohjelmassa haastateltiin vahvasti päihtynyttä Matti Nykästä. Kantelijan mielestä päihtynyttä haastattelemalla ei voida saada totuudenmukaista tietoa eikä yleisö voi erottaa faktaa ja fiktiota päihtyneen puheesta. Kantelijan mielestä Nykänen vahingoitti puheellaan sekä Aller-julkaisuja, entisiä vaimojaan että itseään. Kantelijan mielestä on eettisesti ja moraalisesti erittäin arveluttavaa haastatella päihtynyttä. Toimittajien olisi pitänyt suojella haastateltavaa ja hänen lähipiiriään haastateltavan haittaa tekeviltä lausunnoilta. Kantelijan mukaan Nykänen kertoi haastattelussa esimerkiksi menneensä naimisiin, koska hänelle on maksettu siitä. Radio Suomipopin vastaus 19.9.2016 Ohjelmapäällikkö Paula Niska-Vuorinen toteaa, että Matti Nykänen saapui Radio Suomipopin Popstudio-ohjelman vieraaksi puoli tuntia myöhässä. Ohjelmapäällikön mukaan Nykäsen luottotoimittaja Kai Merilä ilmoitti myöhästymisestä juontaja Sami Kuroselle Facebookin kautta. Viestissä ei mainittu sanallakaan Nykäsen humalatilaa. Ohjelmapäällikön mukaan Popstudion juontajat Sami Kuronen ja Jenni Alexandrova ovat kiinni lähetyksessä kello 14–18 ja heillä ei ole on-air-tuottajaa, joka ottaisi vieraat vastaan. Päätoimittaja kertoo, että siinä vaiheessa, kun Nykänen ja Merilä saapuivat paikalle, oli toimittava nopeasti, sillä haastattelu oli jo myöhässä. Ohjelmapäällikön mukaan Alexandrova ja Kuronen olivat luvanneet kuuntelijoilleen, että Nykänen on tulossa, joten paine ottaa hänet lähetykseen oli kova. Matti Nykäsen todellinen humalatila paljastui vasta kun lähetys oli jo käynnissä. Toinen haastattelupätkä päätettiin ohjelmapäällikön mukaan tehdä Merilän kirjasta, josta oli tarkoitus puhua alun perin enemmänkin. Sami Kuronen ja Jenni Alexandrova keskeyttivät haastattelun tilanteen mennessä pahempaan suuntaan. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Lausuma julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa vuodelta 2004 (3420/L/04): ”Julkisen sanan neuvosto on huolissaan siitä, että kilpailu voi johtaa julkisuuden henkilöiden elämäntapojen kuvaamiseen hyvän maun ja kohtuuden rajat ylittävällä tavalla. Media perustelee toimintaansa sillä, että yleisöllä on oikeus tietää julkisen huomion tai ihailun kohteena olleen henkilön synkistäkin elämänvaiheista. Neuvosto kuitenkin tähdentää journalistin ohjetta, jonka mukaan kaikkien ihmisarvoa on kunnioitettava. Sen laiminlyöminen rikkoo hyvää journalistista tapaa, olipa julkaisemiseen muutoin kuinka painavat perusteet tahansa.” ”Median kanssa tekemisissä olevat eivät aina ymmärrä, mihin kaikkeen he tulevat sitoutuneeksi. Ihmisen harkintakyky oman elämän ja sen tapahtumien julkistamisen suhteen saattaa olla alentunut esimerkiksi kokemattomuuden, sairauden, rasituksen, päihteiden käytön tai muun syyn takia. Tämä korostaa median vastuuta asioista kerrottaessa, olkoonpa siitä sovittu tai ei.” Matti Nykänen esiintyi Radio Suomipopin suorassa haastattelussa vahvasti päihtyneenä. Haastattelussa oli tarkoitus esitellä kirjaa, joka sivusi hänen elämäänsä. Haastattelussa käsiteltiin kuitenkin enimmäkseen hänen alkoholinkäyttöään, seksielämäänsä ja raha-asioitaan ja kerrottiin loukkaavia ja varmistamattomia asioita hänestä ja hänen lähipiiristään. Kantelijan mukaan haastattelussa ei voinut erottaa tosiasioita ja sepitteellistä aineistoa ja haastattelu vahingoitti haastateltavan lähipiiriä ja häntä itseään. Ohjelmapäällikkö puolusti haastattelua sillä, että kuulijoille oli luvattu Nykäsen haastattelu eivätkä ohjelman juontajat olleet tietoisia haastateltavan kunnosta ennen kuin hän tuli studioon. Haastattelun ensimmäinen osa kesti 13 minuuttia. Jo ensi minuuteilla juontajille selvisi haastatellun humalatila, mutta he pyrkivät siirtämään vastuun haastattelun jatkamisesta haastatellulle kysymällä hänen suostumustaan. Viimeistään ensimmäistä haastattelujaksoa seuranneen tauon aikana, jolloin ohjelmassa soitettiin musiikkia, juontajilla olisi ollut mahdollisuus lopettaa haastattelu. He kuitenkin jatkoivat suoraa lähetystä tau”Kantelija on julkisuudessa aktiivisesti vastustanut rokottamista ja tuonut esiin siihen liittyviä omia kokemuksiaan, joten hänen on siedettävä rokotenäkemystensä kriittistäkin käsittelyä tiedotusvälineissä.”
• 22 SuomenLehdistö 8/2016 PALSTAT on jälkeen. Lisäksi Radio Suomipop julkaisi haastattelun alkuosan videona verkkosivuillaan myöhemmin samana päivänä. Neuvosto toteaa, että haastattelussa ei voinut erottaa tosiasioita sepitteellisestä aineistosta. Haastateltava saattoi myös loukata lähipiiriään ja yhteistyökumppaneitaan tahtomattaan ja kertoa yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita. Haastateltavan ihmisarvoa ei kunnioitettu, kun hänen annettiin esiintyä suorassa radiolähetyksessä vahvasti päihtyneenä. Erityisen raskauttavana neuvosto pitää sitä, ettei haastattelua keskeytetty edes tauon aikana ja että radiokanava julkaisi siitä myöhemmin verkkovideon. Neuvosto muistuttaa tiedotusvälineitä vuonna 2004 antamastaan julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojaa koskevasta lausumasta, jonka mukaan ”median kanssa tekemisissä olevat eivät aina ymmärrä, mihin kaikkeen he tulevat sitoutuneeksi. Ihmisen harkintakyky oman elämän ja sen tapahtumien julkistamisen suhteen saattaa olla alentunut esimerkiksi kokemattomuuden, sairauden, rasituksen, päihteiden käytön tai muun syyn takia. Tämä korostaa median vastuuta asioista kerrottaessa, olkoonpa siitä sovittu tai ei”. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Radio Suomipop on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 11 ja 26 sekä lausumaa julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa, ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riikka Kaihovaara, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. ILTA-SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja tietolähteiden käyttöä koskevassa asiassa. Verkkolehti teki lukijaäänestyksen Yhdysvaltojen presidentinvaalien voittajasta. Nettiäänestys saattoi joutua manipuloinnin kohteeksi. Kantelu 16.9.2016 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkkosivuillaan 15.9.2016 julkaiseman jutun ”Hillary Clinton uhkui energiaa Pohjois-Carolinassa – ei merkkejä keuhkokuumeesta” yhteydessä julkaistuun lukijaäänestykseen ”Kumpi valitaan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi?”. Kantelijan mukaan äänestyksen vastausten jakaantuminen pysyy koko ajan niin samoissa lukemissa, että hän pitää sitä täysin mahdottomana matemaattisesti. Kantelija on ottanut ylös äänien jakautumisen siitä saakka, kun ääniä oli annettu 400, siihen saakka, kun ääniä oli yli 30 000. Tulokset olivat lähes seurantajakson alusta ±1:n tarkkuudella 65 ja 35 prosenttia. Kantelijan mukaan äänestystä on manipuloitu talon sisältä. Tämän tasoista manipulointia ei hänen mukaansa pysty ulkoa päin tekemään näin tarkalla prosentilla. Jos yrittäisi ulkoapäin masinoida tällaista, joutuisi lähettämään palvelimelle niin paljon kyselyitä, että se tulkittaisiin palveluntarjoajan päässä kyberhyökkäykseksi ja pääsy palvelimelle niistä ip-osoitteista estettäisiin. Kantelijan mukaan ulkopuolisen botittamisen seurauksena hajoavuutta pitäisi olla enemmän. Kantelijan kirjaamat tulokset: 400 ääntä: 60-40 (21:08) 1020: 65-35 (21:12) 1254: 65-35 (21:14) 1998: 65-35 (21:17) 2129: 65-35 (21:19) 2483: 65-35 (21:20) 3023: 65-35 (21:24) 3237: 65-35 (21:26) 3423: 65-35 (21:27) 3610: 65-35 (21:29) 4008: 65-35 (21:31) 4624: 64-36 (21:35) 4994: 64-36 (21:38) 10011: 65-35 (22:06) 32371: 66-34 (10:07) Ilta-Sanomien vastaus 13.10.2016 Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja sanoo, että lehti ei ole millään tavalla manipuloinut nettiäänestyksen tulosta. Ota kantaa -äänestys on Ilta-Sanomien julkaisujärjestelmän elementti, joka toimii automaattisesti. Päätoimittajan mukaan toimitus ei pysty manuaalisesti lisäämään, poistamaan tai muuttamaan äänimääriä tai prosenttiosuuksia. Päätoimittajan mukaan kantelu on otettu toimituksessa vakavasti, ja lehti on selvittänyt asiaa. Selvityksen perusteella on todettava, että on periaatteessa mahdollista, että äänestystulosta on ulkopuolelta manipuloitu, mutta varmaa se ei ole. Selvitysten perusteella näyttäisi, että kyseessä on yksittäistapaus, sikäli jos manipuloinnista on kyse. Jo ennen kantelua Ilta-Sanomat on päätoimittajan mukaan pyrkinyt parantamaan äänestysjärjestelmää, ja tämä työ jatkuu edelleen. Päätoimittajan mukaan pyrkimys on saada nettisivuille äänestysjärjestelmä, joka on mahdollisimman luotettava ja turvallinen. Samalla on kuitenkin todettava, että sataprosenttista takuuta ei millekään nettijärjestelmälle voi nykyisenkaltaisessa maailmassa antaa: hakkeroinnin vaaraa ei voida sulkea kokonaan pois. Ei Ilta-Sanomissa, mutta ei muuallakaan. Päätoimittaja sanoo, että Ilta-Sanomat pyrkii kuitenkin parantamaan järjestelmää siten, että se estäisi koneellisen vaikuttamisen kyselyihin ulkopuolelta. Korjaustoimenpiteiden lisäksi Ilta-Sanomat kiinnittää erityistä huomiota nettiäänestysten tulosten seurantaan. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. Ilta-Sanomat julkaisi verkkosivuillaan 15.9.2016 lukijaäänestyksen, jossa kysyttiin: ”Kumpi valitaan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi?”. Äänien jakautuminen pysyi epäuskottavan muuttumattomana, vaikka verkkokeskustelussa kannustettiin keskustelijoita käymään äänestämässä Donald Trumpia. Myöhemmin Hillary Clinton kuitenkin lakkasi yllättäen saamasta ääniä, ja tulokset kääntyivät epäuskottavan selvästi Trumpin eduksi. Neuvosto kiinnittää huomiota siihen, että vaikka lukijaäänestykset ovat journalistista sisältöä, niiden manipuloiminen äänestyskehotusten levittämisellä tai muilla erilaisilla massaäänestämisen muodoilla on aina mahdollista. Huomattava osa yleisöstä tiedostaa tämän, ja pitää kyselyitä lähinnä viihdejournalismina. Tämä ei kuitenkaan poista tiedotusvälineen velvollisuutta käyttää harkintaa niiden julkaisemisessa. Neuvosto toivoo, että tiedotusvälineet tiedostavat lukijaäänestysten ongelmat. Kiistanalaisissa aiheissa äänestyksiä on mahdollista manipuloida hyötymistai vahingoittamistarkoituksessa toimituksen ulkopuolelta. Äänestyksillä, joihin kuka tahansa voi osallistua anonyymisti, on lähinnä viihdearvoa, eivätkä ne sovellu hyvin kaikkien aiheiden käsittelyyn. Neuvosto toivoo, että tiedotusvälineet harkitsevat, millaisissa aiheissa yleisöäänestyksiä käytetään ja miten niiden epävarmuudet ja manipulaation mahdollisuudet tuodaan esiin, sekä pyrkivät teknisesti varmistamaan kyselyiden mahdollisimman suuren luotettavuuden. Ilta-Sanomien mukaan toimitus itse ei kyselyä manipuloinut, mutta lehden selvitysten mukaan ulkopuolinen manipulaatio on mahdollista. Neuvoston on mahdotonta selvittää, oliko IltaSanomien lukijaäänestyksen tuloksiin vaikuttanut ulkopuolinen manipulaatio tai useat manipulaatiot, ja lehti on pyrkinyt parantamaan lukijaäänestystensä luotettavuutta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riikka Kaihovaara, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta ja uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Lehti kertoi pahoinpitelystä, jonka tekijä on kuollut. Jutussa ei ollut virheitä, ja se käsitteli kuollutta pahoinpitelijää riittävän hienotunteisesti, koska hänen henkilöllisyyttään ei kerrottu. Yleisradio Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös haastateltavan oikeuksia koskevassa asiassa. Svenska Yle lähetti haastattelun uutislähetyksessään keskusteluohjelman ennakkojuttuna. Haastattelun käyttämisestä saman tiedotusvälineen verkkosivulla ei ollut välttämätöntä mainita ennakkoon, koska haastateltavan voi olettaa tunteneen median käytäntöjä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Neuvosto toivoo, että tiedotusvälineet tiedostavat lukijaäänestysten ongelmat.” SuomenLehdistö
• SuomenLehdistö 8/2016 23 PALSTAT Alma Media Alma Regions -yksikön asiakkuuspäälliköksi on nimitetty Marika Hyvärinen. Hän siirtyy yksikköön Aamulehden mainosmyynnin myyntiryhmän päällikön tehtävästä. I-Print Asiakkuuspäälliköksi lehtitehtaan myyntiin on nimitetty Pirjo Saari, asiakkuuspäälliköksi kirjapainon myyntiin Merja Munkki ja asiakasvastaavaksi kirjapainon myyntiin Marjo-Riitta Kantonen. Tampereen yliopisto Toimittaja Jussi Pullinen on valittu journalistiikan seuraavaksi vierailijaprofessoriksi elokuun alusta 2017. Pullinen on työskennellyt toimittajana ja uutispäällikkönä Helsingin Sanomissa vuodesta 2008 alkaen, viimeksi Nyt-liitteen uutispäällikkönä. Pullinen on saanut äskettäin myös kansainvälisen palkinnon verkkokerronnan kehittämisestä (INMA Global Award 2016). Julkisen sanan neuvosto Uusiksi median edustajiksi on valittu ensi vuoden alusta tutkija, freelancetoimittaja Lauri Haapanen ja ET-lehden päätoimittaja Riitta Korhonen. Haapasen varajäseneksi on valittu Hämeen Sanomien toimitussihteeri Riikka Mäntyneva ja Korhosen varajäseneksi Ylioppilaslehden päätoimittaja Robert Sundman. Uusiksi yleisön edustajiksi on valittu yhdenvertaisuusvaltuutetun tiedottaja Maria Swanljung sekä politiikan tutkija, sosiologi Tapio Nykänen. Swanljungin varajäseneksi on valittu äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Leena Kevätkylä ja Nykäsen varajäseneksi kirjastoja tietopalvelualan lehtori Ulla Virranniemi. Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Hän aloittaa vuoden 2017 alussa. Talouselämä Emilia Kullas on nimitetty päätoimittajaksi. Hän on viimeksi työskennellyt Talouselämän väliaikaisena päätoimittajana sekä sitä ennen toimituspäällikkönä ja Sijoituselämä-osiosta vastaavana uutispäällikkönä. Aller Media BBA Sami Lahtinen on aloittanut Markkinointipalveluiden myyntiorganisaatiossa nimikkeellä Head of Data Revenue. Hän siirtyy Allerille Insight360-yrityksestä. MIKKELILÄINEN LÄNSI-SAVO saa ensi vuoden alussa muutamien vuosien tauon jälkeen oman vastaavan päätoimittajan Timo Laitakarin tarttuessa tehtävään. Länsi-Savon ja ItäSavon yhteisenä päätoimittajana toiminut Tiina Ojutkangas jatkaa Itä-Savon päätoimittajana. Omiin päätoimittajiin on jo siirrytty Kaakon Viestinnän muissa maakuntalehdissä Etelä-Saimaassa, Kouvolan Sanomissa ja Kymen Sanomissa. Laitakari uskoo, että alueen ääni kuuluu lehdissä jatkossa paremmin. – On päätoimittajalle hieman skitsofreeninen tilanne toimia kahdella alueella, koska niiden edut ja näkökulmat voivat olla erilaiset. Esimerkiksi maakuntauudistus näyttää erilaiselta Mikkelistä kuin Savonlinnasta katsottuna. Laitakari siirtyy tehtäväänsä Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimiehen paikalta. Hän on työskennellyt Länsi-Savossa viimeksi kymmenisen vuotta sitten ja sitä ennen muun muassa Taloussanomissa ja Helsingin Sanomissa. Koulutukseltaan hän on valtiotieteen maisteri ja Sanoman toimittajakoulun kasvatti. – Palaan innoissani tuttuun kaupunkiin kehittämään Länsi-Savoa yhdessä monien tuttujen tekijöiden kanssa, hän sanoo. Laitakari haluaa panostaa päätoimittajana erityisesti uutisjournalismin terävöittämiseen – paikallisten asioiden kertomiseen ihmisten ja vaikutusten kautta. – Pyrin olemaan kannustava ja journalismia eteenpäin vievä päätoimittaja, hän visioi. Suurimpana haasteena Länsi-Savolle Laitakari näkee alalle tutun kysymyksen, miten saada tuloja verkosta. Toistaiseksi lehti on tarjonnut juttuja verkossa ilmaiseksi, mutta ensi vuonna koko yhtiön maakuntalehtien verkkosivuille tulee maksullista sisältöä. Myös väestön väheneminen asettaa lehdelle paineita. – Jos alueella menee kovin huonosti, on vaikea nähdä, että lehdellä voisi mennä kovin hyvin. Lehti pärjää kuitenkin, kun se tekee itsestään välttämättömän alueensa väelle. Alun perin helsinkiläinen Laitakari muuttaa Lappeenrannasta Mikkeliin tammikuussa, ja muu perhe seuraa kesällä perässä. Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta. Noora Autio Vähemmän skitsofreniaa Länsi-Savon tuleva päätoimittaja Timo Laitakari kertoo, että Kaakon Viestinnän maakuntalehdille on ensi vuonna tulossa verkkoon maksullista sisältöä. > 9.–13.1.2017 Opintomatka Yhdysvaltoihin: Matkalla tutustutaan Yhdysvaltojen itärannikon media-alan edelläkävijäyritysten sekä alan haastajien ja alaa suuresti muuttaneiden uusien yritysten liiketoimintamalleihin. > 2017 Modernisti mediamyyjäksi: Myynnin ammattitutkinto tarjoaa kokonaisvaltaista myynnin ja asiakaspalvelun osaamista sekä oppeja tehokkaaseen ja kannattavaan asiakaspalveluun. > 2.2.–6.4.2017 Mediajohtamisen koulutuspäivät: Koulutus antaa näkökulmia uudistaa ja tehostaa mediayrityksen toimintamalleja, kehittää uutta liiketoimintaa sekä tunnistaa kasvumahdollisuuksia. KAI SKYTTÄ uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 86. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3. inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2017 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 1.2. 20.1. 13.1. 2 15.3. 3.3. 24.2. 3 19.4. 7.4. 31.3. 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 23.8. 11.8. 4.8. 6 27.9. 15.9. 8.9. 7 1.11. 20.10. 13.10. 8 13.12. 1.12. 24.11. Oma päätoimittaja katsoo asioita oman alueen näkökulmasta. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta Su om en Le hd is tö