• SuomenLehdistö FINLANDS PRESS 1/2013 83.VUOSIKERTA Uutisrobotti nuuskii aiheita Suomessa kehitetään automaattista uutisnenää, joka seuloo aiheita verkon tekstimassasta ja jopa kirjoittaa yksinkertaisia juttuja. Uutisrobotti ja muu toimitustyön automatiikka vapauttaisi journalistit luoviin töihin. Sivut 12?13. Lehtiyhtymä tavoittelee tabloidiuudistuksella kaupungilla liikkuvia lukijoita. Sivu 6 4 Perhesurma ei ole yllätys 14 Komiikka voi istua uutiseen 16 Talven paras tablettitarina 8 Hanna Rajalahti: Puhu ja kuuntele, johtaja!
• 1/2013 PUHEENAIHE Tie auki digiosaamisen kärkeen Perhesurmauutisointi s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 NÄIN ME TEEMME Jakelun yhdistäminen TS-Yhtymässä s. 10 NEXT MEDIA Automaattinen uutisnenä ja muut tulokset s. 12 TUTKIMUS Komiikka journalismissa s. 14 INTERNET Kiistelyä datajournalismista s. 16 JSN VIIME LEHDESSÄ lupasin, että esittelemme tänä vuonna Suomen historian suurimman media-alan yhteisen kehityshankkeen Next Median tuloksia. Jo tästä lehdestä voit lukea ensimmäiset jutut. Tulosvuoden aikana valmistuu kymmeniä hankkeita ja läheskään kaikista niistä emme kirjoita. Raportit ovat avoimesti luettavissa osoitteessa www.nextmedia.fi. Tulossa on myös asiaan liittyviä tilaisuuksia. aitojen alenemisen aikaan sopii, että eri mediat toimivat saman kehityshankkeen piirissä. Muut mukana olevat yritykset ovat median yhteistyökumppaneita eli muun muassa ohjelmistoyrityksiä. Mitä paremmin median tarpeet tunnetaan, sen onnistuneempia ratkaisuja voidaan odottaa. Esimerkiksi järjestelmien ostajilta säästyy rahaa, kun lastentaudit on hoidettu jo kehityshankkeen aikana ja yhteisellä riskillä pois. NEXT MEDIAN merkityksestä ja kauaskantoisuudesta ymmärtää enemmän katsomalla myös raporttien taakse. Kokonaisuudessa on paljon poikkeuksellista. Ensimmäinen on koko. Rahallisena panostuksena se on media-alalla omaa luokkaansa. Neljän vuoden budjetti on noin 34 miljoonaa. Kokoon liittyy myös laajapohjaisuus. Yrityksiä on mukana noin 60, niistä puolet on media-alalta. Kanavien raja- OLEELLISTA Next Mediassa on, että käyttäjäpalaute ohjaa kehitystyötä. Työ etenee vaihe vaiheelta ja malli tukee sitä, että protot saadaan nopeasti käyttöön ja ripeästi tuotteistukseen. Next Media on myös ensimmäinen kustantaja- eli sisältö- ja liiketoimintalähtöinen kehityskokonaisuus. Siksi siinä tutkitaan paljon myös median kulutusta ja käyttöä. Media-alan isot hankkeet ovat aiemmin keskit- Päätöksiä 20.6., 29.8. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Janne Seppänen professori, Tampereen yliopisto ja 10.9.2012 s. 17 NIMITYKSIÄ Uusiin tehtäviin s. 23 Tabloidi-Hesari tyneet tuotannon tehostamiseen ja laadun parantamiseen esimerkiksi painamisessa. YKSI ISO KORTTI on kääntämättä ja se liittyyy ihmisiin, vuorovaikutukseen, tiedonvaihtoon ja oppimiseen. Veikkaisin, että inhimillisessä, tiedolla ja ymmärryksellä lannoitetussa maaperässä itää tulevaisuuden menestystarinoita. Se, että Next Mediaan osallistuu yhteensä kahdeksan tutkimuslaitosta ja korkeakoulua on oleellista tulevaisuuden osaamisen ja osaajien kasvattamisessa. Jo nyt esimerkiksi Aalto-yliopistossa opetetaan tablettijulkaisemisen graafista suunnittelua ja media-alalle sopivan, käyttäjälähtöisen kehittämisen mallia. Ulkomailla otetaan nyt oppia Next Mediasta, hankkeet tosin ovat huomattavasti suppeampia. Ehkä Suomi on pian se maa, johon tullaan täydentämään osaamista ja etsimään tekijöitä. Marita Granroth, ulkoasupäällikkö Hufvudstadsbladet Maija Tammi freelancevalokuvaaja Mihin kiinnitit ensimmäisenä huomiota HS:n tabloidissa? Mikä yllätti? Ensimmäinen aukeama toimii "etusivuna". Siihen, miten lehti huutaa nykyistä isompia kuvia ja sivujen rauhoittamista yhdelle jutulle sekä siihen että pääjuttujen ja kainalojuttujen visuaalinen yhteys on muuttunut. Mitä hyvää lehden ulkoasussa mielestäsi on? Mikä muuttui parempaan? Ulkoasu on aiempaa dynaamisempi, mikä tietenkin tulee jo yksin tabloidin sanelemista ehdoista. Paljon taidokasta taittoa ja kuvan käyttöä. Lehden strukturointi on mielestäni helpompi kuin broadsheetmuodossa. Lehden osiot ovat nyt helpommin hahmoteltavissa kokonaisuuksiksi. Taitto on etenkin Sunnuntai- ja Kulttuuri-sivuilla muuttunut entistä selkeämmäksi ja miellyttävämmäksi pitkien juttujen osalta. Entä mitä haluaisit muuttaa? Mikä muuttui huonompaan? SuomenLeh distö Kiinnitin huomiota lehden materiaalisuuteen: se tuntui käsiin erilaiselta. Ulkoasulliset muutokset eivät yllättäneet. Ilmeisesti jo tabloidiin siirtyminen söi aika paljon visuaalisen muutoksen liikkumavarasta. Pääkirjoitusaukeama on liian täynnä. Luopuisin Muut lehdet -palstasta. Siirtymä tabloidiin laskee väistämättä lehden arvovaltaa. Tärkein kysymys on, voiko muutoksen kompensoida hyvällä journalismilla? Kaipaan enemmän persoonallisuutta perusdesignissa ? enemmän leikillisyyttä, väriä, mehevyyttä. Tabloidia vaivaavat monet samat asiat visuaalisuudessa kuin broadsheetiä. Heivaisin puolen palstan kuvat lehdestä ja pitäisin kaikki ne toimitukselliset sivut, joissa on kuvia, kokonaan puhtaina mainoksista. FINLANDS PRESS 1/2013 Uutisrobotti nuuskii aiheit a 83.VUOSIKE RTA Suomessa keh tekstimassa itetään automaattist a uutisnen sta ää, joka seul toimitustyön ja jopa kirjoittaa yksi oo aihe nke automatiikk a vapauttaisi rtaisia juttuja. Uutisro ita verkon bott journalistit luoviin töih i ja muu Lehtiyhtymä tavo in. Sivut 12? ittelee tabloidiuu 13. distuksella kaup ungilla liikkuvia lukij oita. Sivu 6 MEDIA-ALAN UUSI HUIPPUKOKOUS 4 Perhesurma ei ole yllätys 14 Komiikka voi istua uutiseen 16 Talven paras tablettitarina 8 Hanna Rajala hti: Puhu ja kuuntele, johtaja! 60°9?55.7?N 024°57?50.38?E MARINA CONGRESS CENTRE 28.11.2013 PÄ I V Ä M Ä Ä R Ä M U I S T I I N Kannen kuva : TOUKO HUJ ANEN SuomenLehdistö 1/12 3
• PUHEENAIHE Perhesurmauutisointi Ei mikään tavallinen perhe Perhesurmia ehkäisevä uutisointi välttää tekijän ymmärtämistä, ei sorru yksinkertaisiin selityksiin ja ohjaa avun luokse. MEDIA EI SAA vaieta perhesurmista, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Minna Piispa. Runsaan uutisoinnin uskotaan kannustavan kopiointiin, mutta THL:n perhesurmaselvitystä vetäneen Piispan mukaan yhteys ei ole suoraviivainen vaikkakin mahdollinen. 4 SuomenLehdistö 1/13 ? On kauhean vaikea sanoa, miten realistinen pelko kopioimisesta on. Esitutkintamateriaaleista on löytynyt tietoa, että osa tekijöistä on hakenut tietoa surmista. Selvityksen tekijät ehdottivat syksyllä 2011, että media tekisi yhteisen ohjeistuksen surmien käsittelyyn. Piispa uskoo, että taiten tehty uutisointi voi jopa ehkäistä tulevia tapauksia ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset ylipäänsä suhtautuvat parisuhde- ja perheväkivaltaan. Piispan mukaan perhesurmia ei pitäisi ohittaa vain kertomalla mitä, missä ja milloin tapahtui. ? Perhesurma ei ole yksittäinen tapahtuma, joka kuitataan parilla kolmella rivillä. Piispan mukaan sillä, miten väkivallasta puhutaan, on vaikutusta siihen, miten vakavasti se otetaan. Hän ottaa esimerkiksi vuoden 2010 eurobarometrin, joka osoittaa muiden eurooppalaisten tuomitsevan perheväkivallan suomalaisia herkemmin. ? Suomalaiset ovat paljon useammin sitä mieltä, ettei esimerkiksi parisuhteessa tapahtuvasta väkivallasta tarvitse tuomita. Kansainvälisesti verrattuna Suomessa tehdään paljon väkivaltarikoksia. Mediasta ei saa sitä kuvaa, että itse asiassa kotona on turvatonta. Yllätys on lumetta Piispan mukaan perhesurmauutisista pitäisi siivota yllätyksellisyyden korostaminen, tekijän ymmärtäminen ja tekojen selittäminen yksinkertaisilla motiiveilla. Selvityksen mukaan surmia edeltävät usein pitkään jatkuneet ja monisyiset ongelmat: tekijän mielenterveysongelma, perheväkivalta ja surmalla uhkailu. Niiden pitäminen yllätyksenä lakaisee ennaltaehkäisyn maton alle. ? Kun perhe- tai parisuhdeväkivalta tulee viranomaisten tietoon, kyseessä ei yleensä ole ensimmäinen kerta. Ennaltaehkäisevää olisi avata taustoja ja kertoa, etteivät perhesurmat missään nimessä tapahdu yllättäen. Takana on yleensä useamman vuoden ongelmavyyhti. Tutkijan mukaan toimittajien pitäisikin jättää naapureiden ja tuttavien ?ihan tavallinen perhe?-kommentit kokonaan pois. Viranomaistenkin väitteitä tapausten yllätyksellisyydestä pitäisi epäillä hanakammin. ? Mieleeni tulee Ikaalisten tapaus, jossa mies ampui ex-
• kissapöydälle Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi. MIIKA IMMONEN Ensin tunnustus. Minulla on oikein hyvä suhde Yleisradioon. Olen hankkinut kaksi lasta ja rivitalonkin yhdessä Ylen työntekijän kanssa. Elelemme sopuisasti. Lehti nimeltä Yle Miten uutisoit perhesurmista? Rami Mäkinen erikoistoimittaja, Ilta-Sanomat Harri Aalto, rikos- ja oikeustoimittaja, Satakunnan Kansa ? ? Olen osallistunut lähes kaikkien viimeaikaisten perhesurmien ja Eerikan surman uutisointiin. Kun tapauksia tuli viime talvena pahimmillaan kahden viikon välein, aloin miettiä, onko mahdollista, että uutisointi ruokkii uusia. En allekirjoita sitä varauksetta. Ennaltaehkäisy on yksi syy, miksi kirjoitan perhesurmista. Tekojen raukkamaisuutta ja seurauksia pitäisi tuoda esiin nykyistä enemmän. Syiden ja motiivien selvittäminen ja niistä raportoiminen on tärkeää. En voi tukeutua tutkimustuloksiin, koska tapausta ei voi kohdella tilastona. Tapaukset ovat niin raadollisia, että pitää kirjoittaa kieli keskellä suuta. Painotukset, otsikot ja kuvat mietitään tarkkaan. Surutaloon ei soiteta. Uutisoinnilla ei voi estää perhesurmia, mutta ihmiset voi saada tunnistamaan merkkejä ja reagoimaan herkemmin. Silti jotkut perhesurmat tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta ja jäävät ikuisiksi arvoituksiksi. puolisonsa ja 13-vuotiaan poikansa. Miehellä oli aseita ja aseenkantolupa. Aseet otettiin mieheltä pois, kun nainen teki rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Kun nainen perui ilmoituksen, poliisi luovutti aseet takaisin. Jos olisi käytetty olemassa olevia riskinarvioinnin menetelmiä, aseita ei olisi luovutettu. Vastuu tekijälle Piispan mukaan tekijän vastuun korostaminen ehkäisisi kopiointia. Vaikka tekojen taustalla on usein erotilanne, huoltajuuskiistoja, taloudellista ah- dinkoa, mielenterveysongelmia ja pahoinvointia, ne eivät riitä selitykseksi. ? Erotilanteiden vaarallisuus olisi tärkeää nostaa esiin. Minna Piispa THL:n kehittämispäällikkö ? Surmaaminen on valinta. Sitä ei sanota, että tekijä on yksin vastuussa. 8-vuotiaan Eerikan tapaus on hyvä esimerkki siitä, että vaikka isä ja äitipuoli olivat tehneet kauheita teko- Kuulin Pomarkun perhesurmasta aamulla radiosta. Olin menossa vasta iltavuoroon, joten soitin töihin, että minua varmaan tarvitaan siellä nyt. Pidän itseäni kokeneena rikostoimittajana ja siitä huolimatta perhesurma oli pysäyttävä. Ylilyönnit välttää parhaiten sillä, että toimittaja on kokenut ja jutut lukee joku toinenkin. Poliisi puhui Pomarkun surmasta tiedotustilaisuudessa äärimmäisen varovasti, joten emme voineet jäädä viranomaislähteiden varaan. Kävimme paikalla ja lehteen otettiin kuva talosta. Siitä tuli myöhemmin kritiikkiä. Periaate on, että uhreja on suojeltava. Uutisissa sekä perheväkivalta että nakkikioskiväkivalta ovat yksittäisiä tapahtumia. Miten ihmeessä toimittaja voisi tietää tapahtumaan johtaneista taustoista? Emme voi arvailla, ja likaisten yksityiskohtien kaiveleminen olisi tirkistelyä. Se taas, että taustoista puhuttaisiin yleisellä tasolla, ei anna hirveästi. ja, keskustelu kääntyi nopeasti siihen, mitä lastensuojelu oli tehnyt väärin. Piispan mukaan väkivallan taustoja avaavat selviytymistarinat, väkivallan tuomitseminen ja perheiden palveluiden puolustaminen auttaisivat. ? Selvityksessä ilmeni, että omaisilla olisi paljon tärkeää tietoa ja kokonaiskuva. Heitä pitäisi rohkaista välittämään se viranomaisille, joiden tieto on usein pirstoutunutta. Ennaltaehkäisyn kannalta erotilanteiden vaarallisuus olisi tärkeää nostaa esiin. Sarita Blomqvist MUTTA KUVITELLAAN SILTI, että on vuosi 1990 ja Yle on perustanut sanomalehden. Se jakaa lehden ilmaiseksi joka kotiin ja tekee siitä myös aluepainokset. Millaisia reaktioita tämä herättäisi? Protestoisiko kukaan yksityisten sanomalehtien puolesta vai olisiko vain hyvä, että vihdoin suomalaiset saavat lehtensäkin ilmaiseksi? Entä jos tämä olisi toteutunut? Kuinka moni olisi tämän jälkeen tilannut maksullisen sanomalehden? NYT ON VUOSI 2013 ja Yle on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt juuri näin. Tätä ei tosin moni ole sisäistänyt, koska Ylen lehti on verkkolehti ja muutos tapahtunut pikkuhiljaa. Perusnettisivu on muuttunut laajaksi julkaisuksi, jossa uutisanalyysit, kolumnit, taustat ja grafiikat tungeksivat lukijan ruudulle. Tv- ja radio-ohjelmien kanssa näillä on usein vain vähän tekemistä. Sen sijaan jakelukuluista tai Yksityinen lehdistö painokustannuksista Ylen ei tarvitsee kipeästi tarvitse huolehtia. Se voi kehitiedon siitä, mistä tellä tuotettaan ilman perinYlen toiminta alkaa ja teisiä lehtien rasitteita. mihin se loppuu. MISSÄÄN EI OLE VAKAVASTI pohdittu, mikä Ylen lehden kilpailuvaikutus on ja mitä mediamarkkinalle tapahtuu, kun tv- ja radioyhtiö muuttuu myös lehtitaloksi. Ei, vaikka Ylen strategia on panostaa juuri verkkoon. Yksityinen lehdistö tarvitsee kuitenkin kipeästi tiedon siitä, mistä Ylen toiminta alkaa ja mihin se loppuu. Muuten aitoa mediamarkkinaa ei ole olemassakaan. Jopa yleisradioyhtiöille suopea EU katsoo, että julkisen palvelun rajat on määriteltävä. EU-komission mukaan ?julkisen palvelun tehtävään sisällytettyjen toimintojen selvä määrittely on tärkeää myös operaattoreille, jotka eivät hoida julkista palvelutehtävää, jotta ne voivat suunnitella toimintaansa.? (Komission tiedonanto 2009) Miten sanomalehdet voivat suunnitella sähköistä liiketoimintaansa, jos Yle voi milloin tahansa päättää, että se laajentaa toimintaansa uusille alueille? EN OLE TÄSSÄ KUITENKAAN kovin huolissani yksityisten mediayhtiöiden kannattavuudesta. Jos uutisjournalismia ei kannata myydä maksua vastaan, on yksinkertaisesti myytävä jotain muuta. Löytyyhän sitä maailmasta myytävää. Mutta samalla on turhaa ihmetellä, miksi yksityiset mediatalot eivät itsestään pidä yllä suomalaisen uutisjournalismin monimuotoisuutta, jos koko ajan on vaara, että toinen yhtiö tekee samat panostukset verovaroilla ja jakaa ne ilmaiseksi. EI TOKI OLE YLEN syy, että sanomalehdillä on rakennemuutos. Mutta julkisen palvelun ei pidä pahentaa sitä. Ruotsissa julkaistiin syksyllä selvitys sikäläisestä Yle-verosta. Työryhmä esitti Suomen kaltaista pakollista maksua mutta myös, että yleisradioyhtiöt saisivat tehdä vain sellaisia verkkosivuja, joilla on suora yhteys ohjelmiin. (Sveriges Radio 2.9.12) Tällainen rajaus takaisi Ylelle mahdollisuuden tehdä journalismia myös verkkoon ja eri laitteisiin. Samalla se takaisi, että Suomessa on aito markkina myös yksityisille sanomalehdille. Kaikesta huolimatta oma Yle-suhteeni voi hyvin. Elelemme sopuisasti jatkossakin. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 1/13 5
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu TOUKO HUJANEN Lehtiyhtymän kaupunkilehdet siirtyvät tabloidiin, sillä kuluttajatutkimuksessa huomattiin lukupaikkojen liikkuneen pöydän äärestä kaupungille. Kaupunkilehtiryhmän liiketoimintajohtaja Antti-Pekka Pietilä ja toimituspäällikkö Silja Tenhunen näyttävät, miten pääkaupunkiseudullekin maaliskuussa leviävä tabloidi istuu ratikkaan. Tabloidi toi mallilukijat Lehtiyhtymään Kolme neljästä lukijasta koki jo uudistuneen Tamperelaisen muuttuneen paremmaksi. MARIA ON KAUPUNGIN keskustassa pyörivä sinkku, Johanna perheellinen lähiöasukas. Varttuneen, hyvin toimeentulevan Sepon maailmankuvassa lapset ja lapsenlapset korostuvat. Nimistään huolimatta kaikki mallilukijat ovat yhtä hyvin miehiä kuin naisia. Kun Lehtiyhtymän kaupunkilehdissä kirjoitetaan juttua, näkökulma valitaan Maria, Johanna tai Seppo mielessä. Pääjuttuihin tarvitaan kosketuspintaa heistä jokaiselle. Sellaista löytyy vaikka lumesta tai mielipiteitä herättävästä sukupuolineutraalista päiväkodista. Lehtiyhtymässä tabloidiuudistuksen johtotähtenä ovat olleet lukijoiden tarpeet. Lukijoiden tarkastelu tosin ei kaupunkilehdissä ole täysin mutkatonta. ? Olivia tuntee lukijansa ripsivärimerkkiä myöten. Mutta kaupunkilehti ei voi ottaa tilaajarekisteriään ja tutkia sitä, Lehtiyhtymän kaupunkilehti- 6 SuomenLehdistö 1/13 Lehtiyhtymän tabloidiaikataulu > 7.11.2012 Tamperelainen > 21.11.2012 Turkulainen > 9.1.2013 Lappeenrannan Uuti- set, Imatralainen ja Seinäjoen Sanomat > 2.3.2013 Länsiväylä, Vantaan Sanomat ja Helsingin uutiset. > Lehtiyhtymän tilattavat lehdet harkitsevat tabloidiin siirtymistä aikaisintaan vuoden 2014 alussa. Liiketoimintaryhmän johtaja Pentti Kiisken mukaan päätöksessä painaa ilmoitustuottojen kehitys tabloidiin ensin siirtyvissä lehdissä. ryhmän toimituspäällikkö Silja Tenhunen sanoo. Lehtiyhtymässä päädyttiin soveltamaan Mosaic Finland -kuluttajaluokitusta, joka profiloi suomalaiset korttelitasolla. Luokituksen pohjalta lehdille luotiin mallilukijat, jotka eivät edusta niinkään nykyisiä lukijoita kuin suomalaisia yleensä. ? Aikakauslehti haluaa kaventaa kohderyhmäänsä, meidän täytyy laajentaa sitä, Tenhunen selventää. PÄÄTÖS TABLOIDISTA SYNTYI viime vuoden huhtikuussa. Ratkaisussa painoi lehden lukupaikkojen muutos pöydän äärestä sohvan kautta kaupungille. Kaupunkilehtiryhmän liiketoimintajohtajan Antti-Pekka Pietilän mukaan tabloidia harkittiin jo 2008, mutta markkinat eivät olleet asialle vielä kypsiä. Konsernin yhteisen suunnittelutyön tuloksena kokoaan, sisältöään ja ulkoasuaan muuttaa kahdeksan kaupunkilehteä. Uudet nimiöt on suunnitellut Markus Frey. Jo marraskuun alussa uudistuneen Tamperelaisen saama lukijapalaute on lupaavaa. Kyselyssä kolme neljästä lukijasta koki lehden muuttuneen paremmaksi, lopuille uudistus oli samantekevä. Negatiiviseksi muutoksen koki pyöreät nolla prosenttia, mihin saattaa vaikuttaa, että Tamperelainen on ilmestynyt tabloidissa jo aiemmin ennen lyhyeksi jäänyttä broadsheet-vaihetta. Myös ilmoittajien ensireaktiot kannustavat. Lehtien takaosaan on rakennettu meno-, ravintola ja ruokajuttujen lomaan ilmoituspaikkoja. Niin sanotusta teks- tin jälkeen -ilmoitusosiosta on luovuttu. ? Näyttää siltä, että olemme onnistuneet rakentamaan lehden peräpäähän aineistoa, jonka luku- ja mainosarvo on selvästi korkeampi kuin mikä se on ollut niin sanotussa tj-osassa, Pietilä sanoo. Myös nettiin siirtyväksi tuomittu rivi-ilmoittelu on lisännyt vetoaan Tampereella. ? Uudistuksella pystymme vähän irrottautumaan tapetista tässä suhdanteessa. Tällä hetkellä näyttää, että tabloidi on kaupallisesti hyvä ratkaisu. Tabloidiin on suunniteltu myös rohkeita ilmoitusmoduuleja: kolmioita sivun nurkkiin ja ympyröitä keskellä aukeamaa. MALLILUKIJOIDEN OHELLA tekijöille suuri muutos on tiukempi ennakkosuunnittelu. Juttutiloja voidaan ennakoida viikkojen päähän, kun lehti on tarkkaan moduloitu ja käytössä on ennakoiva taitto. Antti-Pekka Pietilän mukaan parempi suunnittelu lisää toimituksen tuottavuutta. ? Ei tehdä turhia eikä turhan pitkiä juttuja. On vähennetty sen työn tekemistä, joka toimi- tussihteerin delete-napilla pannaan roskiin. Broadsheetistä tabloidiin siirtyessä Lehtiyhtymän kaupunkilehtien juttulähdöt yli kaksinkertaistuvat. Samalla jutut lyhenevät jopa tekstiviestin mittaisiksi. ? Uudistuksella pystymme vähän irrottautumaan tapetista tässä suhdanteessa. Antti-Pekka Pietilä Kaupunkilehtirymän liiketoimintajohtaja Tarkoitus on tarjota kattava silmäys päivän aiheisiin mutta myös keskittymistä vaativaa lukemista. ? Tähän liittyy aiheiden kyseenalaistaminenkin. Ajatellaan, että Mannerheimintien liikenne katkaistaan, koska Putin tulee Suomeen. Tarvitseeko juttu 2500 merkkiä vai riittääkö kertoa, että tie on kello 12 tunnin poikki, Silja Tenhunen kysyy. Riikka Virranta
• miksi ihmeessä? SUSANNA TORVINEN STT-Lehtikuva teki iPad-lehden Helsingin Sanomat markkinoi tabloidiuudistusta näyttävästi etukäteen muun muassa kauppakeskus Sellossa. Mittava kampanjointi kannatti Helsingin Sanomien vuoden tabloidikampanja ei ärsyttänyt lukijoita tai ilmoittajia. TABLOIDIUUDISTUKSEN ensimmäinen viikko sai Helsingin Sanomien ilmoitusmyynnin näkemään punaista. Uusi lehti ilmestyi heti joulukiireiden perään, keskelle ilmoittaja-asiakkaiden vuosisopimusneuvotteluita. Nyt mediamyyntijohtaja Jukka Kohonen uskaltaa jo hymyillä. ? Tilanne näytti huolestuttaval ta lanseerausajankohdan vuoksi, mutta vuoden toinen viikko oli paras myyntiviikko moneen vuoteen. Nyt näyttää hyvältä, mutta on liian aikaista sanoa kuinka pitkään tämä jatkuu. Etukäteen ilmoittajat suhtautuivat Kohosen mukaan lukijoita kriittisemmin tabloidiuudistukseen. Runsasta kampanjointia ilmoitta- jat eivät kommentoineet. Eniten askarrutti uuden koon huomioarvo. ? Monet ilmoituskoot ja formaatit ovat tabloidissa tehokkaampia ruotsalaisten RAM-tutkimusten mukaan. Jotain tabloidin huomioarvosta kertoo se, että ensimmäisen uudistuneen lehden mainokset saivat aikaan palauteryöpyn. ? Normaalitiistaihin verrattuna ilmoittelua oli lähes kolminkertainen määrä. Paljous oudoksutti lukijoita, Kohonen kertoo. Ilmoittajat saivat tutustua etukäteen koetabloideihin sekä asiakastapaamisissa että muun muassa Mainontapäivässä. LUKIJOILLE tabloidiuudistusta markkinoitiin etukäteen ilmoituksin, juttusarjalla, Facebookissa, liveblogilla, esittelytapahtumilla ja televisiomainoksillakin. Koetabloidia kierrätettiin 18 tapahtumassa. Helsingin lisäksi lehti oli esillä Lahdes- sa, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Tarkoitus oli sekä tiedottaa että lisätä vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Mediaväki on kritisoinut pitkää ja näkyvää kampanjointia. Helsingin Sanomien markkinointijohtajan Caroline Liliuksen mukaan se ei kuitenkaan herättänyt lukijoissa intohimoja. ? Lukijat eivät ole kommentoineet markkinointia, mutta ta pah tumiin ihmiset ovat osallis tuneet aika aktiivisesti. Tabloidin myötä Helsingin Sano mat panostaa voimakkaammin irtonumeromyyntiin. Myyntipisteitä on tällä hetkellä 2 200. Määrä kasvaa 500:lla. ? Irtonumeromyynti oli vuoden toisella viikolla seitsenkertainen normaaliin verrattuna. Niin suuri kiinnostus on tilapäistä. Uskon, että myynti jää aiempaa paremmalle tasolle, Kohonen sanoo. Sarita Blomqvist Telanne: Sisältöyhteistyö lisääntyy yhä JOULUKUUSSA TIEDOTETTIIN, että sisältöyhteistyötä suunnittelee suuri joukko länsisuomalaisia sanomalehtiä: Alma Aluemedian, IlkkaYhtymän, TS-Yhtymän ja Keskipohjanmaan Kirjapainon lehdet sekä Kaleva. Sisältöyhteistyö kattaisi muun muassa Helsingin-toimituksen, valtakunnan ja ulkomaan uutiset, liitteet ja viikonloppusisällöt sekä kulttuuri-, urheilu-, hyöty- ja verkkojournalismin. Pitäisikö sanomalehtien sisältö yhteistyön lisääntyä myös jatkossa, Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne? ? Kyllä, maailma muuttuu ja vanhoilla toimintamalleilla ei tässä mitenkään pärjätä. Pitää tehdä yhdessä ne asiat, joista ei synny paikallista lisäarvoa. Veikkaukseni on, että yhteistyö entisestään lisääntyy ja monimuotoistuu. Onko ideaali, että kaikki suomalaiset sanomalehdet vaihtavat juttuja keskenään sen lisäksi että lehdillä on käytössään uutistoimisto STT-Lehtikuvan sisällöt? ? Eihän se tietysti mahdotonta ole. Mutta en usko, että yhtä yhteistyömallia syntyy, eikä se välttämättä ole hyväkään. Toivon ja uskon, että syntyy riittävän suuret kokonaisuudet, jotta saadaan oikeasti skaalaetua. Uskon, että tulevaisuudessakin on useita yhteistyömalleja, ainakin kolmesta viiteen valtakunnan tasolla. Suurissa kokonaisuuksissa tulee vastaan se, että ne alkavat muodostua niin jäykiksi ja byrokraattisiksi, ettei niitä pysty nopeasti muuttuvassa maailmassa järkevästi ohjaamaan. Näetkö riskejä näin laajassa sisältöjen vaihdossa lehtien välillä? ? Jos puhutaan sisällöistä, joista tämän yhteistyön puitteissa on tarkoitus sopia, en näe mitään riskejä, kun pidetään huolta, että paikallinen leima, ilme ja soundi säilyvät. Koetko, että lehtien yhteinen sisältötuotanto menee päällekkäin tekemänne työn kanssa, STT-Lehtikuvan toimitusjohtaja ja vastaava päätoimittaja Mika Pettersson? ? En koe. Päällekkäistä uutistoimistotoimintaa ei lehtienkään näkökulmasta ole järkeä tehdä. Valtakunnallisuus tarkoittaa maakuntalehdille sellaisia hankkeita, joita STT ei tee. Silloin tullaan varmaan pidemmän lukemistojournalismin ja isompien kokonaisuuksien alueelle. Riikka Virranta STT-Lehtikuva julkaisi tammikuussa iPadlehden, joka on ilmaiseksi ladattavissa tabletille. Aikakauslehtimäinen, kokeileva julkaisu sisältää pitkiä juttuja, visuaalista kerrontaa ja uusia ideoita. Raksista aukeaa lisähuomioita, karttoja tai koko haastattelu. Miksi teitte tablettilehden, STT-Lehtikuvan toimitusjohtaja Mika Pettersson? ? Journalismin tulevaisuus on lukulaitteissa. Halusimme tehdä demon, jota asiakaslehdet voivat käyttää markkinointityössään. Yritämme myös inspiroida lehtiä, että tätä kaikkea suomalainen lehdistö voi tehdä ja joutuu tulevaisuudessa tekemään, olisi hyvä perehtyä asiaan nyt. Siksi polkaisimme projektin, jossa toimitus oli laajasti mukana. Kun kaikilla ei yksin ole voimavaroja tämän kaltaisiin ponnistuksiin, me voisimme tulevaisuudessa yhdessä tuottaa tabletille sisältöjä, valmiin paketin tai teknisen alustan. Ensimmäinen kokemuksesi lukulaitteesta oli ?rakkautta ensi silmäyksellä?. Miksi uskosi tabletteihin on niin kova? ? Se ihana helppokäyttöisyys. Kun samassa laitteessa on journalismi ja viihde, sosiaalinen media, harrastukset, koko maailma. Tabletti vaatii omanlaistaan kerrontaa, ja sitä täytyy opetella, mutta olisi sulaa hullutta jättää mahdollisuus käyttämättä. Riikka Virranta hatunnosto Hitaus on elämys Tammikuussa syntyi ensimmäinen suomalainen hitaaseen journalismiin erikoistunut verkkopalvelu, Long Play. Sivusto julkaisee kerran kuussa jutun, joka on pidempi kuin aikakauslehtijuttu mutta lyhyempi kuin kirja. Päätoimittaja Johanna Vehkoon mukaan pääasia ei ole juttujen pituus. ? Totta kai lyhytkin juttu voi olla hyvää journalismia. Hitaassa journalismissa olennaista on, että lukukokemus on keskeytymätön ja rauhallinen. Jutut ovat tyylikkäästi taitettuja eikä seassa ole pyöriviä tai vilkkuvia mainoksia häiritsemässä. Juttu maksaa kolmesta kuuteen euroa. Rahoiksi tekijät tuskin lyövät, mutta 4000 Facebook-fania luovat uskoa, että maksavia lukijoita löytyy. Juttuja myös markkinoidaan sosiaalisessa mediassa. Ensimmäisten juttujen kirjoittamiseen on kulunut Vehkoon mukaan muutama kuukausi, sillä kirjoittajat ovat tehneet juttuja muiden töidensä ohella. Toimitukseen kuuluu Vehkoon lisäksi seitsemän free-toimittajaa, jotka myös editoivat toistensa juttuja. ? Jatkossa kirjoittajia on muitakin. Alkuun olemme toimineet oman toimituksen porukalla, koska emme voi vaatia, että freet kirjoittaisivat meille ilmaiseksi. Kohotamme lippaa nautinnollisen lukuelämyksen puolustajille. Sarita Blomqvist SuomenLehdistö 1/13 7
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu Rinnalla kulkija lehti-ihminen TOUKO HUJANEN KUKA? Haaga-Helian Communication Management -koulutusohjelman yliopettaja Hanna Rajalahti, 51, on työskennellyt toimittajana vuodesta 1983. Viimeisenä Talouselämässä toimituspäällikkönä vuodesta 2005 ja sitä ennen toimittajana vuodesta 1997. Hän on työskennellyt myös Kansan Lehdessä, Me Naisissa, Kuukausiliitteessä, UP-uutispalvelussa, Ruotsin radion sekä BBC World Servicen suomenkielisissä toimituksissa. Hän väitteli viestinnän tohtoriksi vuonna 2007 ja toimi Tampereen yliopistossa tiedotusopin vierailuprofessorina 2009?2010. Hän sanoo olevansa työkeskeinen, mutta kuuluu sekä luku- että elokuvapiiriin, ulkoilee ja viettää paljon aikaa miehensä ja 11-vuotiaan poikansa kanssa. Hanna Rajalahden mukaan johtaminen on ensisijaisesti viestintää. HAAGA-HELIAN ammattikorkeakoulun kevätlukukausi ei ole vielä alkanut. Käytävillä käyskentelee lähinnä kahvia metsästävää henkilökuntaa ja satunnaisia opiskelijoita haalareissaan. Viime syksynä käyn- Hesarin maksumuuri ei aiheuttanut myrskyä Alun kiinnostus Helsingin Sanomien maksumuurin taakse menneisiin verkkosivuihin on alkanut tasaantua. TNS Metrixin mukaan kävijöitä oli vuoden ensimmäisellä viikolla 1,32 miljoonaa. Vuosi sitten samaan aikaan kävijöitä oli 100 000 enemmän. Ensimmäisellä maksumuuriviikolla Helsingin Sanomat teki kävijäennätyksensä, 1,54 miljoonaa vierailijaa. ? Alle kahden hyvin poikkeuksellisen kuukauden kokemuksella on vaikea sanoa, mihin kävijämäärä asettuu. Uskon 8 SuomenLehdistö 1/13 nistyneen johtajakoulutuksen yliopettaja Hanna Rajalahti on haastatteluhetkellä totutellut rooliinsa vasta viikon. Hänellä on kehitettävänään kokonainen koulutusohjelma. Hän myös opettaa, ja jossain vaiheessa työpöydälle pinoutuu osa 20 opiskelijan opinnäytetöistä. Vaikka Rajalahti on taustaltaan toimittaja, hän ei opeta toimittajia. Haaga-Helian johtajakoulutus on täysin erillään saman oppilaitoksen toimittajakoulutuksesta. Opiskelijat tulevat pääasiassa organisaatioviestinnän parista ja opiskelevat työn ohessa. ? Meillä on suuri vastuu siitä, että he pääsevät eteenpäin omalla urallaan. Emme myy kahden viikon ihmekursseja. Uuden koulutusohjelman suunnittelu saa kehitysideat hyrräämään päässä aamusta iltaan. Asiantuntijan aivoja ei voi kytkeä pois päältä, kun työhuoneen valot sammuvat ja bussi koti-Espooseen starttaa. ? Nykyään pitäisi puhua ultrajuoksemisesta, tenniksestä ja golfista, mutta olen työsidonnainen ja teen paljon töitä kotona. Ei minulle voi sanoa, että kello 16 jälkeen ajatukset eivät saa enää pulpahtaa mieleen. sen pysyvän suurin piirtein maksumuuria edeltävällä tasolla. Digitilausten kehityksen suhteen olemme varovaisen optimistisia, Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Paula Salovaara kertoo. Sivunäyttöjen määrä on laskenut kävijämäärää enemmän: muurin tulosta vuoden alkuun 21 prosenttia ja 10 prosenttia viime vuoden alusta. Juttuja on siis luettu aiempaa vähemmän. Salovaaran mukaan maksumuuri on herättänyt huomattavasti vähemmän tunteita kuin tabloidiuudistus. ? Odotin tunnemyrskyä, mutta sellaista ei tullut. Yksi herra oli sitä mieltä, että on raivostuttavaa, että jaamme edes viisi ilmaista artikkelia viikossa. ? Pystymme jatkossa esimerkiksi tuomaan toimittajan lähetykseen kommentoimaan vaikka linnanjuhlien pukuja tai maailmalla tapahtunutta katastrofia. Uutisyhteistyö kattaa Radio Aallon, Radio Rockin, Radio Suomipopin, Metro FM:n sekä Groove FM:n taajuudet. Laakson mukaan yhteistyötä laajennetaan mahdollisimman pian. ? Pääosin teemme samoja lähetyksiä kaikille kanaville, mutta voimme tehdä uutisia myös sen mukaan, mikä kuuntelijoita kiinnostaa. Merkittävä urheilu-uutinen voi olla kiin- nostava Radio Rockin kuulijoille, mutta ei Radio Aallon kuulijoille. Ilta-Sanomien uutisdeski tuottaa uutiset yhdessä radiotoimittajien Faye Lawsonin ja Matti Välisalon kanssa. Aiemmin Nelonen Media ja Metroradion omat uutistoimitukset toimittivat kanavien uutiset. Uutiset kuullaan arkisin puolen tunnin välein kello 6.30?10 ja kerran tunnissa kello 10?17. Aiemmin Aalto ja Rock lähettivät uutisia vain aamuisin ja entiset Metroradion kanavat kerran tunnissa koko päivän. Sarita Blomqvist Sarita Blomqvist Ilta-Sanomat ja Nelonen Media radioyhteistyöhön Ilta-Sanomien toimitus alkoi tehdä radiouutisia yhteistyössä Nelonen Median kanssa tammikuussa. Nelonen Median radiotoiminnan johtajan Kari Laakson mukaan yhteistyö tuo viiden kanavan radiouutisiin uusia aiheita ja mahdollistaa uutisten räätälöinnin eri kanaville. OPETTAJAKSI SIIRTYMINEN jätti taakse 30 vuoden uran toimittajana. Puolet siitä kului Talouselämässä. Rajalahti on työskennellyt aiemmin myös muun muassa Kuukausiliitteessä, Me Naisten toimittajana ja BBC:n suomenkielisessä toimituksessa Lontoossa.
• ? Johtamiseen liittyvät kysymykset ovat pinnalla ja kiinnostavat minua. Kun tuli mahdollisuus hakea yliopettajan paikkaa, minun piti ottaa vaari kiinnostuksestani. Teen hyvin samanlaista työtä kuin toimituspäällikkönä. Molempiin kuuluu paljon kehittämistä ja suunnittelua. ? Meillä on suuri vastuu siitä, että opiskelijat pääsevät eteenpäin omalla urallaan. Emme myy kahden viikon ihmekursseja. Hyviä johtajia ei synny kuin sieniä sateella. Rajalahden mukaan kyse on ensisijaisesti viestinnästä. Hyvä johtaja puhuu taiten ja kuuntelee tarkasti. ? Yhtä täydellistä malliesimiestä ei ole, mutta esikuvaesimieheni peruspiirteitä ovat oikeudenmukaisuus, selkeä viestintä ja avoimuus siihen asti, kun pörssiyrityksen säännöt mahdollistavat. Moderni johtaja on myös hyvä joukkuepelaaja. Hierarkinen johtaminen sopii harvaan organisaatioon. Rajalahti purkaisi hierarkiat toimituksistakin. Tittelit, työnkuvat ja organisaatioiden jäsenten väliset suhteet kaipaisivat tuuletusta. ? Olen pitänyt tärkeänä, että olen esimiehenä sellainen rinnalla kulkija. Sellainen, joka mahdollistaa sen, että toinen voi loistaa. Silloin kun pyrin toimittajaksi, homma oli enemmän yksilölaji. Ainut, mitä hyvä esimies ei jaa, on vastuu. ? Vaikka tehdään yhteistyötä, esimies ei voi mennä kenenkään selän taakse piiloon, kun ihmiset ovat tyytymättömiä ja tulee ongelmia. RAJALAHDELLA ON opetuskokemusta myös yliopistomaailmasta. Hän toimi Tampereen yliopiston tiedotusopin vierai- Talentumille Spotifytyylinen verkkopalvelu Suomessa ja Ruotsissa aikakauslehtiä sekä ammattikirjallisuutta julkaiseva Talentum perustaa kaikki sisältönsä kokoavan maksullisen verkkopalvelun. Palvelu julkaistaan ?kesälomiin mennessä?, ja se on käytettävissä eri päätelaitteilla. Uutta suomalaisessa lehtikustannuksessa on, että asiakas voi ostaa Spotify-tyyliin kuukausimaksulla samasta käyttöliittymästä lukuoikeuden kaikkiin kustantajan lehtiin ja todennäköisesti myös kaikkiin Talentumin kirjoihin. luprofessorina lukuvuonna 2009?2010. Hänen mielestään erilaisia toimittajakoulutuksia ei pitäisi arvottaa paremmuusjärjestykseen etenkään rekrytointitilanteissa, vaikka oppilaitosten painotukset ovatkin erilaisia. Työssä journalisti tarvitsee sekä teoriaa että käytäntöä. ? Yliopistoon ei mennä ensisijaisesti oppimaan ammattia, vaan opetuksen kuuluukin olla teoreettista. Journalismiin käytännön kurssit kuitenkin kuuluvat. Arvostan suuresti työtä, jota suomalaisissa korkeakouluissa tehdään. Kuten kaikki opettajat, hän ilahtuu bongatessaan tutun opiskelijan nimen lehdestä, televisiosta tai radiosta. Yt-neuvottelujen, pätkätöiden ja murroksen surkuttelun sijaan hän kannustaa nuoria journalisteja tarttumaan härkää sarvista. Start up -henkisyyden pitäisi tarttua journalisteihinkin. Rajalahden mielestä tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta juuri murroksen vuoksi. ? Kaiken voi miettiä uusiksi. Sarita Blomqvist Puntari > Ammattikorkeakoulu- vai yliopistokoulutus? Molemmat, kun tarkastelen asiaa rekrytoijan näkökulmasta. Haluan kohdata ihmisen ja hänen taitonsa, en koulutustaustaa. > Palkka-ale vai palkka-yle? Ale. Jos tuottavuus ei kasva, ylennyksiin ei ole varaa. > The Economist vai Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittu Jää? Jää. Luin sen joululomalla. Olen lukenut kaikki Lundbergin romaanit. Toimitusjohtaja Aarne Aktan heittää, että kaiken sisällön kattava kuukausitilaus voisi maksaa noin 60?70 euroa. Vaikka ?turbotimanttiasiakkaista? ei tulisi valtailmiö, palvelu kannustaa lehtien ristikkäistilauksiin ja mahdollistaa pienten tilaajaryhmien palvelemisen. Esimerkiksi Talouselämän lukija saisi palvelusta digitaalisena ilmaiseksi tilaamansa lehden kaiken sisällön sekä lisäksi Talentumin muiden lehtien ilmaisen verkkosisällön. Ensi kertaa hänelle voidaan tarjota kohtuullisin kustannuksin myös esimerkiksi ruotsalaista talouslehteä Affärsvärldeniä. juttu muutti maailmaa JAANA KANKAANPÄÄ Maija Ala-Siuruan juttu maitotilalta, jolla lehmät laiduntavat rautakautisten hautaröykkiöiden ympärillä, sai ministeriön osoittamaan veikkausvaroja muinaisjäännösten hoitoon. Maiseman juurien hoidolle tuki ENNEN Kevään ja kesän 2010 aikana Maaseudun Tulevaisuudessa ilmestyi Maaseudun ympäristöteko -juttusarja. Siinä esiteltiin erilaisia maaseudun perinneympäristöjä, jotka niiton, laidunnuksen tai muun hoitamisen ansiosta on pelastettu tai säilytetty. Taas yksi pakkopullajuttusarja, myönnän ajatelleeni. Kiersin kaukaa kahvihuoneen pöydällä olleen nakkilistan ennen kuin valitsin kohteen. Sastamalassa sijaitseva Rauvan maitotila vaikutti kiinnostavalta. Maidontuottajien Arja ja Hannu Äijälän lypsylehmät hoitivat Kallialan muinaisjäännöksiä eli laidunsivat niitä ympäröivillä niityillä. Sain vinkin, että muinaisjäännöksistä ja niiden hoitamisesta kannattaa jututtaa myös Museoviraston tutkijaa Olli Soinista. Soininen kertoi, että Museovi- ? Aiemmin on esimerkiksi tullut todella kalliiksi toimittaa ruotsalaista Ny Teknik -lehteä suomalaisille insinööreille. Sama pätee Affärsvärldeniin. Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita Ruotsin markkinasta, Aktan sanoo. Riikka Virranta Kokemuksia ja näkemyksiä tabloideista Sanomalehden sivukoko puhuttaa suomalaisia ja mietityttää lehtitaloja. Sanomalehtien Liiton tabloidiseminaarissa 12.2. Helsingissä kuullaan, miten rasto haluaisi korvata muinaisjäännösten hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia maanomistajille, joilla ei ole oikeutta maatalouden erityisympäristötukiin. Rahallista kannustinta tarvittaisiin, koska ilman säännöllistä hoitoa luonto peittää alleen merkit esivanhempien elämästä, kuten hautaröykkiöt tai uhrikivet. Viraston toistuneita toiveista huolimatta valtio ei ollut myöntänyt korvauksiin rahaa. ?Muinaisjäännökset ovat maiseman juuret?, Soininen kuvaili. Sanat jäivät mieleeni pitkäksi aikaa. Mutta kuten tavallista, uudet juttuaiheet täyttivät mieleni ja kuvaajamme Jaana Kankaanpään kanssa tehty juttukeikka Pirkanmaalle unohtui. JÄLKEEN Sain viime lokakuussa sähköpostia Olli Soiniselta. Hän kertoi, että juttuni jäl- tabloidiin siirtyneet sanomalehdet ovat onnistuneet, millä päätöksen tehneet lehdet perustelevat formaattimuutosta ja mitä miettivät muut. Vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen kertoo Helsingin Sanomien tuoreet kokemukset. Alma Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen selvittää, miten tabloidi on toiminut lukija- ja ilmoittajamarkkinoilla. Omat formaattipohdintansa avaavat myös päätoimittajat Kari Grahn, Riitta Monto ja Erja Yläjärvi. > Ilmoittautumiset 6.2. mennessä: keen ?oli alkanut tapahtua?. Julkisuus sai byrokratian rattaisiin vauhtia, ja opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Museovirastolle veikkausvoittorahoja muinaisjäännösten hoidon tukemiseen. Tukeen oikeutettuja ovat yksityishenkilöt ja yhteisöt. Tukien hakuaika päättyi lokakuussa. Museovirasto päättää maalishuhtikuussa, ketkä tukea saavat. Sähköpostin luettuani olin hämmentynyt ja hämilläni. Tavallinen perusreppari olikin laittanut alulle jotain merkittävää. Luin viestin muutaman kerran. Sitten marssin vuorossa olleen uutispäällikön puheille: ?Multa tulis seuraavaan lehteen vielä yks juttu. Se on tämmöisestä uudesta järjestelmästä, jolla tuetaan muinaisjäännösten hoitoa?. Maija Ala-Siurua Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 12.2. Tabloidiseminaari. > 21.3. Nuoret lukijat -seminaari, Helsinki. ?NUORET NYT! Käytäntö ja tutkimustieto sanomalehtityön tukena? -seminaarissa esitellään muun muassa kansallisen nuorisotutkimuksen ja mediabarometrin tuloksia ja innovoidaan uusia suuntia lehtien nuorisoyhteistyölle. > 22.3. Lehtiklinikka, Helsinki. > 18.4. Kevätseminaari, Jyväskylä. > 11.10. Kaupunkilehtipäivä > Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.sanomalehdet.fi/tapahtumat www.sanomalehdet.fi/tapahtumat. SuomenLehdistö 1/13 9
• NÄIN ME TEEMME Jakelun yhdistäminen TS-Yhtymässä Jakeluauto jättää vain yhdet jäljet Marttilassa ja Tarvasjoella lehdet ja muu posti kolahtavat luukusta samalla kertaa aamuseitsemään mennessä. Kokeilu muuttui pysyväksi joulukuussa. MARRASKUUN PUOLIVÄLISTÄ lähtien jakeluauto on jättänyt lumiselle tielle vain yhdet renkaanjäljet. Sen jälkeen, kun Itella ja TS-Yhtymä päättivät aamun lehtien ja päiväpostin jakeluiden yhdistämisestä Marttilassa ja Tarvasjoella, kuntien asukkaat ovat saaneet kaiken postinsa aamuseitsemään mennessä. Aiemmin ensimmäinen jakelukierros päättyi kuudelta ja kirjepostin jako hoitui iltapäivään puoli kolmeen mennessä. Jakelunyhdistäminen tähtää ensisijaisesti nousevien kustannusten hillitsemiseen. ? Seitsemän oli meille ehdoton takaraja. Riski oli aika iso. Jos asiakas ehtii lähteä töihin ennen kuin lehti tulee, lehti on vanha, Turun Sanomien jakelupäällikkö Teija Kiiskilä kertoo. Valittujen kuntien rakenne ja tilaajien määrä hälvensivät riskiä. Silti haastetta oli tarpeeksi, jotta yhdistämisestä voitiin vetää johtopäätöksiä. Marttila ja Tarvasjoki ovat toistensa naapureita VarsinaisSuomessa. Maalaisidylleissä asuu yhteensä alle 4 000 kuntalaista. TS-konsernin lehtiä alueelle kannetaan 2 300. ? päällikkö Harri Nummenpää perustelee paikkakuntien valintaa. Kohti pienempiä piirejä Jakelupiirejä ja -reittejä muutettiin niin, että haja-asutusalueiden asukkaat saavat postinsa viimeisenä. Näin edelleen vähintään 75 prosenttia tilaajista saa lehtensä aamulla kahden ja kuuden välillä. Muutoksilla tähdättiin tilausperuutusten minimoimiseen. Piirit myös pienenivät. Aiemmin piirejä oli 5. Nyt niitä on arkisin 7 ja viikonloppuisin 6. Vaihtelu johtuu siitä, että jaettavaa on arkena enemmän kuin viikonloppuna. Kiiskilän mukaan vaihtelu aiheuttaa päänvaivaa, sillä tilausmuodot näkyvät eri tavalla Turun Sanomien tilausjärjestelmässä ja Itellan jakajien tiedoissa. Tämä vaikeuttaa tilausmarkkinoinnin kohdentamista sekä jakelua poikkeuspäivinä, kuten uuden vuoden aattona. ? Kokonaiskäsitys asiakkaiden tilausmuodoista katkeaa. Jos TS haluaa vaikka kohdentaa markkinointia vain ei-tilaajalle, jakajalla ei välttämättä ole tätä tietoa. Tämä ongelma tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt mietimme, miten ongelma ratkaistaan. Kolme viikkoa ennen yhdistämistä Itella toimitti tiedon uusista jakelupiireistään TS:lle. Itella huolehti jakajien työvuorojärjestelyistä, paikkatietojen päivityksestä, uusien reittien laskemisesta ja omien järjestelmiensä päivittämisestä. Vain kolme peruutti Suurin riski on, että Itella pudottaa mainosjakelun hintaa niin paljon, että pahimmassa tilanteessa mainokset kiertävät sanomalehtien kanssa samassa jakeluverkossa mutta niistä erillään. Teija Kiiskilä Turun Sanomien jakelupäällikkö ? Marttila ja Tarvasjoki ovat sopivan etäisyyden päässä Turusta, joka on lajittelukeskuspaikkakunta. Alue ei myöskään ole liian iso ja sen jakajat ovat vanhoja tekijöitä. Kuntia valittaessa piti ottaa huomioon myös muut lehdet ja valtakunnallisen prosessin lajittelujärjestys. Kyse on minuuttiaikataulusta, Itellan kehitys- 10 SuomenLehdistö 1/13 Koska tilausperuutukset olivat yhdistämisen suurimpia huolenaiheita, TS otti tehoseurantaan osoitteet, joissa jakelu siirtyi myöhemmäksi. Yhdistäminen maksoi kolme tilausta. Lisäksi yksi tilaus muuttui viikonlopputilaukseksi. Kiiskilän mukaan toinen mahdollinen riski yhdistämisessä on mainosten valuminen pois lehdestä. ? Suurin riski on, että Itella pudottaa mainosjakelun hintaa niin paljon, että pahimmassa tapauksessa mainokset kiertävät sanomalehtien kanssa samassa jakeluverkossa, mutta niistä erillään. Nummenpään mukaan yhdistäminen on vielä niin pientä, ettei riski toteudu. ? Mainosten jakaminen on Itellallekin liiketoimintaa eikä siitä olla luopumassa. Eri tarpeet pitää sovittaa toisiinsa. Kiiskilän mukaan ainut todellinen murheenkryyni oli pieleen mennyt tiedottaminen. Asiakkaat saivat tiedon yhdistämisestä alle viikkoa ennen sen toteutumista. Lehdistötiedote lähti tasan viikon etukenossa. ? Lehdistötiedotetta meni myös vääriin paikkoihin. Osa alueella jakelussa olevista konsernimme lehdistä ei saanut tiedotetta. Kunnanjohtajat olivat muutoksesta ihmeissään ja pelkäsivät kuntalaisten postipalveluiden huononevan Selvää säästöä Mutta entä ne johtopäätökset? Kiiskilän mukaan riski kannatti. TS:n asettamat reunaehdot täyttyivät: massaperuutukset jäivät pelkäksi peikoksi ja kello 7:n takaraja piti. ? Jakelukustannukset nousevat joka vuosi. Olemme pitkään miettineet Itellan kanssa, miten jakelua voitaisiin kehittää. Teija Kiiskilä Turun Sanomien jakelupäällikkö Kokeilu muuttui pysyväksi joulukuun alussa. Ennen yhdistämistä lähes 100 prosenttia yhtymän tuotteista kuului ensimmäisen jakelukierroksen eli varhaisjakelun piiriin. ? Jakelukustannukset nousevat joka vuosi. Olemme pitkään miettineet Itellan kanssa, miten jakelua voitaisiin kehittää. Esimerkiksi pelkkä piirien muokkaaminen uusiksi on nopeasti loppuun kaluttu luu, Kiiskilä sanoo. Nummenpään mukaan yhdistämisestä syntyviä säästöjä on vielä liian varhaista laskea. Säästöä ei myöskään synny saman verran joka paikassa. ? Yhdistäminen vaikuttaa jakelun rakenteisiin, mutta on vaikea sanoa prosenttilukuja, sillä aluekohtaiset erot ovat aika suuria. TS-yhtymä pohtii yhdistämisen laajentamista muihinkin levikkialueensa kuntiin. Uusia kohteita ei ole lyöty lukkoon. ? Turku on viimeinen paikka, jossa harkitsemme yhdistämistä. Itella on yhdistänyt jakeluverkot tähän mennessä 18 paikkakunnalla. Sarita Blomqvist
• LENNART HOLMBERG valeproffa Tuomo Pietiläinen on Helsingin Sanomien taloustoimittaja, joka opettaa tutkivaa journalismia Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina 2012?2013. ?Loppujen lopuksi kyse on ideasta ja tekstin kirjoittamisesta niin, että saat kaikki lukijan aistit eloon.? Vinkit Yhdistäminen sopii maalle > Jakeluverkkojen yhdistäminen onnistuu helpoiten lajittelukeskusten lähellä pienissä, maalaismaisissa kunnissa, joista erottuu selkeä taajama. > Yhdistämisen riskit korostuvat hyväpeittoisella kerrostaloalueella tai suuressa kaupungissa. > Pitkät etäisyydet ja koko alueen asutuksen hajanaisuus vaikeuttavat yhdistämistä. Itellan kehityspäällikön Harri Nummenpään mukaan esimerkiksi Lapissa ja saaristossa sähköinen jakelu on yhdistämistä toimivampi vaihtoehto. > Jakeluverkkojen yhdistäminen pitää aina pohtia ja järjestää tapauskohtaisesti. Yhden alueen mallia ei voi kopioida suoraan toiselle alueelle. Yötyö tuli jäädäkseen 15 vuotta jakajana työskennellyt lietolainen Jaana Lintunen (kuvassa) jakoi ennen kahden jakeluverkon yhdistämistä päiväjakeluun kuuluvaa postia. Nyt hän aloittaa työrupeamansa 23.30 lajittelulla. Kokenut jakaja sai uudeksi jakopiirikseen Tarvasjoen keskustan ja sen kupeessa sijaitsevat omakotialueet. 480 talouden jakoreitille kertyy pituutta hieman alle 80 kilometriä. ? Uskon, että yhdistäminen on tullut maaseudulle jäädäkseen ja leviää muihinkin kuntiin. Yötyöhön palaaminen oli alkuun todella vaikeaa, mutta nyt silmä on jo tottunut. Työ on paljon tarkempaa kuin perusjakelu, mutta jakotahti nopeutuu, kun alkaa muistaa, keille tulee Turun Sanomat ja Auranmaan Viikkolehti. Perusluureja vai älypuhelimia? NÄIN KITEYTTI PITKIEN kirjoitusten ykkösnimi Ilkka Malmberg neuvonsa kirjoituskoulussa, jota kävin sadan muun oppilaan kanssa Tampereen yliopistossa tammikuun puolivälissä. Helsingin Sanomien Malmberg puhui samalla viikolla, kun lehden sivukoko puolittui. Tästä historiallisesta muutoksesta ei puhuttu kirjoituskoulussa sanaakaan. Miksi ei? Malmbergin ajatukset ja uutistoimittajan kokemukseni saivat minut vakuuttumaan siitä, mitkä ovat journalismin ja mediatalouden pelastajia: Ne ovat hyvin ideoidut pitkät tekstit sekä uutisvoitot. Kiinnostavien reportaasien ja skuuppien alustalla ei ole suurta merkitystä, vaikka koko loppuvuoden jauhanut tabloidikeskustelu antaisi niin olettaa. Uutisvoitto ja hyvä reportaasi koukuttavat lukijansa vaikka pienen älypuheliSkuupit ja ajattelua men ruudulta, jos uutinen on kehittävät tarpeeksi yllätyksellinen tai rereportaasitekstit portaasi tuottaa älyllistä nauovat journalismin tintoa. Sellaisten juttujen huomioarvo miellyttää toki myös älypuhelimia, joilla mainostajia. on arvoa. Kopioi ja liitä -journalismia taas voi verrata halpapuhelimiin. TABLOIDIKOKOISTEN Helsingin Sanomien parissa viettämäni viikko todisti samaa. Kunnon skuuppi herätti aamulla, enkä pohdiskellut hetkeäkään esimerkiksi sitä, onko entistä pienemmän lehden kirjasinkoko sittenkin pienentynyt. Unihiekan lennätti silmistä muun muassa kaksi uutisvoittoa, jotka olivat aitoa tutkivaa journalismia. HOK-Elanto maksoi tyhjästä Helsingin työväenyhdistykselle, paljastus oli myös työeläkeyhtiö Ilmarisen ja Finnairin välinen urakka, jota ei kilpailutettu. Molemmat kirjoitukset olivat toimittaja Jyri Hännisen kynästä. Hänninen ja Malmberg ovat esimerkkejä oman alansa huippunimistä. He ovat saaneet aikaa tehdä sitä mitä osaavat ja kasvattaa Helsingin Sanomien journalistisen sisällön arvoa tarinankerronnan ja skuuppien avulla. Mielestäni ei ole teennäistä verrata journalismia suomalaisten entiseen ylpeyteen Nokiaan ja sen matkapuhelintuotantoon. MATKAPUHELINBISNEKSESSÄ isoimmat katteet ja menestys tulevat älypuhelimista, joista kuluttajat haluavat maksaa tusinatuotantoa enemmän. Skuupit ja ajattelua kehittävät reportaasitekstit ovat journalismin älypuhelimia, joilla on arvoa. Kopioi ja liitä -journalismia taas voi verrata halpapuhelimiin ja perusluureihin, joita pitää tuottaa tolkuttomia määriä voiton saamiseksi. Nokia ja mediatalot ovat kumpikin kriisissä ja tulevaisuus on sumuinen. Molemmissa on vaikeuksia päättää, kuinka paljon ne sijoittavat arvokkaiden tuotteiden kehitykseen ja valmistukseen. Se lienee kuitenkin ainoa tie pitää yritys ja myös journalismi elossa. Tutkivan journalismin ja tutkivan reportaasikirjoittamisen kehittämiseen on mediataloissa kuitenkin sijoitettu oudon vähän. HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ ON SEKIN, että tutkivaa journalismia ja tutkivaa reportaasikirjoittamista opetetaan yliopistoissa vain satunnaisesti. Esimerkiksi Ilkka Malmbergin kirjoituskoulu oli Pirkanmaan journalistiyhdistyksen ja Tampereen yliopiston journalismin opiskelijoiden ainejärjestön järjestämä. Myös yliopistoissa pitäisi kiireesti keskittyä suuren arvon sisältöihin ja jättää alustojen pohtiminen vähemmälle. SuomenLehdistö 1/13 11
• NEXT MEDIA Automaattinen uutisnenä ja muut tulokset Uutisnenä päivystää Sillä aikaa kun robotti etsii väsymättä verkosta aiheita, kerää tietoja ja kirjoittaa pikku-uutisen onnettomuudesta, toimittaja voi keskittyä vaikeisiin aiheisiin. Näin visioivat automaattisen uutisnenän kehittäjät. TOIMITTAJA, EIKÖ SINULLE ole suotu uutisnenää? Ei hätää, usean yliopiston ja yrityksen voimin kehitellään koneellista uutisvainua. Kyse ei ole Stats Monkey -robotista, joka jo kirjoittaa baseball-uutisia rapakon takana tilastojen ja numeerisen aineiston pohjalta. Viestintäalan yhteisessä Next Media -hankkeessa kehitetään konetta, joka seuloo uutisaiheita ja -lähteitä rakenteettomasta datasta, kuten sosiaalisen median ja keskustelupalstojen tekstimassasta ja kuvista. Visio on, että kone myöhemmin myös kirjoittaa pikku-uutisia esimerkiksi onnettomuuksista. Kuulostaa scifiltä. Huteja ja paikallisuutisia Dosentti Juhani Huovelin Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta on ollut mukana kehittämässä viranomaisille välinei- 12 SuomenLehdistö 1/13 tä löytää terroritekojen valmistelijoita verkosta. Nyt tehtävä on vaikeampi: sen sijaan että seurattaisiin tiettyjä aiheita, koneelle yritetään opettaa, mikä tekstimassassa on uutisarvoista. ? Eihän kone pysty ikinä korvaamaan haastatteluja ja on paljon tietoa, jota se ei saa. Santtu Parkkonen Helsingin Sanomien kehityspäällikkö ? Uutiskoneen fiksuus on, että se löytää poikkeamat tavanomaisista puheenaiheista, Huovelin pelkistää. Mekanismi on monimutkainen. Apuna tutkijoilla on STT-Lehtikuvan arkiston jutut kymme- nen vuoden ajalta. Arkiston sanaston avulla kone on opetettu tunnistamaan puheenaiheita ja sanojen välisiä assosiaatioita. Se tietää, mistä on puhuttu viime aikoina ja huomaa uudet aiheet ja sanayhdistelmät. Kone tarjoaa uutisiksi varmasti paljon huteja. Mutta se hoksaa, jos eri puolilla sosiaalista mediaa hälistäisiin yhtäkkiä ?Lady Gaga? ja ?Eurokankaassa? tai ?huumeruiskut? ja ?Brahenpuistossa?. Myös ilmiöaiheet kuten karppaus olisi luultavasti koneen avulla löydetty aiemmin. Erityisen hyvin kone toimii alhaisen uutisriman hyperpaikallisessa journalismissa, johon projektin testialustana toimiva kaupunkilehti Metro on erikoistunut. Uutiskoneen käyttöliittymää valmistelevan 2Generalin Juha Kauniston mukaan ohjelma voisi auttaa työkaluna myös datajournalismissa. Sosiaalisen median viestien lisäksi koneeseen voidaan syöttää vaikka säätiedot tai onnettomuustilastot alueittain. Yhdistelemällä tietoja, kuvia ja karttoja syntyisi myös uudenmuotoista journalismia. Testiversio jo käytössä Jo tällä hetkellä uutisnenän testiversio haistelee aiheita Helsingin Sanomien ja Metron kaupunkitoimituksessa. ? Mutta ambitiotaso on korkeammalla, siinä että saadaan tehtyä automaattisesti uutisia. Toki siihen on aika paljon matkaa, että toimittaja saa eteensä oikoluettavan tekstin, jonka voi vain hyväksyä, Kaunisto sanoo. STT:n arkiston avulla Helsingin yliopiston kielitieteilijät luovat perusuutisen malleja, joita kone käyttää kirjoittaessaan. Toimittaja voi tarkistaa robotin käyttämät lähteet ja muokata sen tekstiä. Automaattisen uutiskoneen kehittämisessä on kuitenkin paljon mutkia. Yksi suurimmista on se, ettei sosiaalisen median lyhenteitä ja slangia vilisevä kieli vastaa koneelle opetettua suomea. Puhekieltä käännetään kirjakieleksi joukkoistamalla. Metro.fi:hin linkattuun slangisanakeräimeen on naputettu pari tuhatta käännöstä, mutta lisää tarvitaan. Robotti ei korvaa ihmistä Ennen kuin kukaan hiillostuu: kyllä biologistakin uutisnenää tarvitaan, ja kipeästi! Valittujen palojen päätoimittaja Raimo Möysä arvioi joulukuussa Helsingin Sanomissa, että tulevaisuudessa 90 prosenttia uutisista tekee robotti. HS:n kehityspäällikkö Santtu Parkkonen pitää väitettä utopistisena.
• Myös tätä tutkitaan Next Mediassa Joutilaan kaupunkilaisen kattava mobiiliopas VTT, Sanoma, animaatiofirma Undo, Helsingin kaupunki ja digipalveluihin erikoistunut Forum Virium Helsinki kehittelevät paikannukseen perustuvaa mobiilia kaupunkiopasta. Se sisältää muun muassa hyperpaikallisia uutisia, viestimahdollisuuden toisten käyttäjien kanssa sekä erikoisuutena lisätyn todellisuuden ominaisuuksia. Lisätty todellisuus tarkoittaa, että palvelussa voi navigoida älypuhelimen kameranäkymässä, jossa kuvan päälle ilmestyy tapahtumatietoja, uutisia tai vaikka tarkkoja reittiohjeita: tämä on etsimäsi talo. Visiona on kattava paikallispalvelu, joka sisältää myös ilmoituksia ja kaupungin tiedotteita. Opas kertoo tylsistyneelle kaupunkilaiselle tai turistille, mitä lähistöllä tapahtuu. Palvelu istuu lehtitalojen palettiin, sillä kustantajilla on jo yleisö, kontaktit ilmoittajiin sekä paikallisia uutisia ja tapahtumatietoja. 30-vuotias saa helposti vastareaktion mediasta MIIKA IMMONEN Nuoret aikuiset suhtautuvat uusiin välineisiin kriittisesti ja ristiriitaisesti. He saattavat käyttää paljon Facebookia mutta pitää sitä pinnallisena ja ärsyttävänä palveluna. Elokuvia ladataan verkosta, mutta joku vuokraa dvd:nsä kasvotusten kapinoidakseen. Aiemmin kännykät herättivät negatiivisia tunteita. Havainnon teki VTT:n tutkijan Timo Kuula haastateltuaan yhdeksää helsinkiläistä opiskelijaa näiden mediankäytöstä vuosina 2004 ja 2012. ?Sisällön- ja palveluntarjoajan näkökulmasta trendeistä poikkeavat käyttäjät voivat olla kiinnostavia. Pinnan alla kytevät uudet ideat, joista syntyvät uudet palvelut?, Kuula sanoo. Asenteet sanomalehtiä kohtaan parikolmekymppiset olivat omien sanojensa mukaan omaksuneet pääasiassa kotoaan. He olivat valmiita maksamaan hyvistä palveluista, mutta sanomalehden on oltava käytännöllinen ja rytmityttävä arkeen perinteistä printtilehteä paremmin. Printti päihitti tabletin lukukokemuksessa Helsingin Sanomien broadsheet-printti voitti tablettilehden, kun 32 opiskelijan ryhmällä testattiin lukukokemusta kyselyllä ja fysiologisin mittauksin. Itsearvioinnissa printti nähtiin kauniimmaksi, selkeämmäksi ja miellyttävämmäksi. Mittauksissa paperilehti herätti enemmän positiivisia tunteita ja tablettilehti negatiivisia. Tutkija Simo Järvelä Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulusta ei kuitenkaan hylkäisi tablettilehtien kehitystä. ?Tablettilehtien käyttöliittymäsuunnittelu on vielä alussa?, Järvelä muistuttaa. Vastaavalla asetelmalla on tutkittu myös lehden osastojen lukukokemusten eroja sekä sitä, miten kokemus ennustaa sisältöjen valikoimista. Tuloksia saadaan alkuvuodesta. Alustavasti näyttää siltä, että HS:n taloussivut tuottavat lukijoille stressiä, mikä tosin ei johtanut talousosaston välttelemiseen. > Lue lisää tutkimustuloksista verkossa osoitteessa: www.suomenlehdisto.fi/blog/aiheet/teemat/next-media-teemat/ ? Eihän kone pysty ikinä korvaamaan haastatteluja ja on paljon tietoa, jota se ei saa, Parkkonen sanoo. Hän vastaa Metro.fi:n kehityksestä ja vetää Next Median hyperlocal-hankeryhmää, jossa uutisnenääkin kehitetään. Projektin tarkoitus on löytää toimitustyöstä laajemminkin vaiheita, joita voi automatisoida. Tänä vuonna syntyy prototyyppi ohjelmasta, joka tuottaa lehteen tapahtumatiedot rakenteellisesta datasta. ? Toimituksissa on yhä vähemmän resursseja käytössä. Jos esimerkiksi tapahtumatietoja ja perusuutisia voidaan tuottaa automaattisesti, toimittajille jää aikaa keskittyä vaikeisiin uutisiin, joista kukaan ei halua kertoa, Parkkonen sanoo. Riikka Virranta > Slangisanakeräin löytyy osoitteesta: http://blackhole.astro.helsinki.fi/swnr/ Satsaako media-ala tuotekehitykseen? 34 miljoonaa euroa tutkimukseen neljässä vuodessa. Mitä rahoilla on saatu aikaan media-alan yhteisessä tutkimusohjelmassa Next Mediassa? Yllättävän paljon, sanoo Next Median ohjausryhmän jäsen ja Viestinnän Keskusliiton kehitysjohtaja Helene Juhola. Tähän mennessä hankkeessa on kehitetty muun muassa Helsingin Sanomien ja HBL:n tablettiversioita, mainonnan ratkaisuja ja toimitusjärjestelmiä, testattu maailman ohuinta lukulaitetta sekä ja opittu uutta median käyttötavoista. Vuoropuhelu tutkimuslaitosten ja yritysten välillä on lisääntynyt. ? Usein sanotaan, että innovaatiot syntyvät pienissä yrityksissä. Next Mediassa isot yritykset keskustelevat myös sellaisten pienten yritysten kanssa, joita ei aiemmin olisi päästetty aulaa pidemmälle. Kuka hankkeesta hyötyy? Juholan mukaan yhteinen perustutkimus ei usein tuota valmista kaupallista tuotetta vaan lopullinen kehitystyö jää yritykselle, jolloin tuote päätyy sen valikoimiin. Tutkimustietoa jaetaan kuitenkin mahdollisimman avoimesti, ja avoimen lähdekoodin ratkaisuja tulee tarjolle muun muassa automatisoituvaan taittoon. Mitä tapahtuu tulosvuoden 2013 jälkeen? Next Media tuskin loppuu. Jatkovaihtoehtona on myös kansainvälinen tutkimusohjelma. Jo nyt Norjassa on käynnistynyt oma Next Mediansa. Mitä sanot niille, joiden mielestä media-ala ei käytä riittävästi rahaa innovointiin ja kehitystyöhön, Helene Juhola? ? Pakko myöntää, että näin on ollut. Tosin helposti unohtuu, että media on perinteisesti laittanut panoksia esimerkik- si markkinatutkimukseen. Next Media parantaa tilannetta. Ainakin mukana aktiivisesti olevien mediayritysten panostukset ovat lisääntyneet selvästi. Riikka Virranta Fakta Mikä Next Media? > Media-alan innovaatioihin, uusiin liiketoimintamalleihin ja -konsepteihin tähtäävä tutkimusohjelma, joka käynnistettiin Viestinnän Keskusliiton aloitteesta. > Ohjelmasta haluttiin yritysvetoinen, jotta tieto hyödynnettäisiin tehokkaasti. Next Media on Tieto- ja viestintäteollisuuden tutkimus Tivit Oy:n innovaatio-ohjelma ja sitä koordinoi Sanoma. > Next Media keskittyy kolmeen aihe- piiriin: julkaisemiseen uusilla alustoilla, hyperpaikalliseen sisältöön ja kuluttajien mediankäytön muutoksiin. Hanke jakautuu kymmeniin osaprojekteihin. > Vuosina 2010?2013 hankkeeseen kuluu 34 miljoonaa euroa, joista 70 prosenttia tulee julkisista lähteistä eli Tekesiltä ja tutkimuslaitoksilta ja loput yrityksiltä. > Mukana on noin 60 yritystä ja kahdeksan tutkimuslaitosta. SuomenLehdistö 1/13 13
• TUTKIMUS Komiikka journalismissa teoria&käytäntö MIKKO MARTIKAINEN Komiikka on taitolaji uutisessakin dellisuus niin kuin se olisi kaikille sama. TEORIA VÄITTÄÄ JOURNALISMI HYÖDYNTÄÄ komiikan mahdollisuuksia vajaateholla varsinkin kovassa uutisjournalismissa. Komiikan keinoin voitaisiin kyseenalaistaa vallitsevia totuuksia ja ennakko-oletuksia, esimerkiksi poliitikkojen puheissa. Komiikka voisi rikastuttaa ilmaisua ja houkutella journalismille uusia lukijaryhmiä. Näin väittää tutkija Janne Zareff journalistisen komiikan teoriaperustaa ja kerronnan metodia kehittelevässä väitöskirjassaan. Zareffille komiikka ei ole naurun asia, vaan tärkeä työkalu taistella uutisjournalismin kaavamaisia rakenteita, opettavaa monologisuutta ja tylsyyttäkin vastaan. Zareffin mukaan koomiset kerronnan rakenteet voisivat auttaa journalismia sen omien ihanteiden saavuttamisessa, sekä tärkeiden asioiden moniarvoisessa kertomisessa. Journalismin koomiset elementit pakottavat lukijan miettimään hänelle tarjottujen näkökulmien merkitystä. Journalismin ?todellisuus? on aina tuotettua ja se palvelee aina jonkin tahon etua. Tutkimuksen mukaan journalismin ongelma on pyrkimys esittää to- 14 SuomenLehdistö 1/13 Panu Uotila journalismin tutkija Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella panu.uotila@jyu.fi Fakta > Tutkija: Janne Zareff > Tutkimus: Journalisti- nen komiikka. Teoreettisia ja käytännöllisiä avauksia. Journalistiikan väitöskirja, Jyväskylän yliopisto 2012. > Aineisto: Komiikkaa sisältävien journalististen tekstien analyysi komiikan ja journalismin teorioiden perusteella. UUTISJUTTUIHIN TUOTUA huumoria pidetään helposti pinnallisena yleisön kosiskeluna. Se voi olla sitäkin mutta ei välttämättä. Komiikan syvällisyys riippuu siitä, millaisia asioita se törmäyttää ja mitä huumorilla halutaan sanoa. Huumorilla voi vahvistaa hallitsevia stereotypioita tai horjuttaa niitä. Tutkimuksessa analysoidaan uutisjuttuja, joiden otsikot, kuten ?Perussuomalaiset jäivät Ruotsin-laivalla etniseksi vähemmistöksi?, ?Eduskunta julisti keskeneräisen kuntauudistuksen keskeneräiseksi? ja ?Metso vei soitimelle Tamfeltin?, sisältävät sanaleikkien lisäksi syvempiä merkityksiä. TOIMITTAJANA työskentelevän Zareffin hahmottelema journalistisen komiikan malli vaikuttaa hyvältä teoriassa, mutta toimiiko se käytännössä? Vakavahenkinen vitsien analysointi ja tieteellinen teoretisointi saattaa jo itsessään vaikuttaa tahattomalta komiikalta. Epäilyjen torjumiseksi tutkimus sisältää oppaan ja mallisuorituksia journalistisen komiikan kirjoittamiseen. Journalistisen komiikan peruskaava menee näin: Inhimil- lisessä ajattelussa asiat jaetaan kategorioihin, kuten tavoiteltava tai vältettävä. Komiikan rakenne puolestaan perustuu inkongruenssiin, eli siihen että ? Asioita voi kritisoida tai esittää niille vaihtoehtoja osoittamalla niiden koomisuus. normaalissa ajattelussa yhteensopimattomat asiat esitetään yhteensopivina. Kun vastakkaisista kategorioista osoitetaan komiikan keinoin yllättäviä yhtymäkohtia, voidaan näyttää koko jaottelun keinotekoisuus. Komiikan journalistinen arvo määräytyy sen perusteella, millaisia kategoriajakoja komiikalla rikotaan ja mitä sillä halutaan kertoa. Zareffin mukaan humoristisen kerronnan taito ei ole myötäsyntyistä, vaan komiikan kaavan voi oppia. Komiikkaa pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän ja systemaattisemmin juttujen näkökulmien kehittelyssä. MIELESTÄNI ON KUVAAVAA, että Zareffin tutkimusaineistostaan löytämien komiikkaa hyödyntävien juttujen valtaosa käsitteli politiikkaa. Politiikan journalismin on samaan ai- kaan syytetty mediakilpailun myötä pinnallistuneen ja henkilöityneen. Poliittisella satiirilla on kuitenkin pitemmät perinteet kuin journalismilla. Samaan aikaan esimerkiksi talousjournalismi on säilyttänyt perusvireeltään vakavan ja totisen luonteensa. Voidaankin kysyä, eikö esimerkiksi markkinavoimien, analyytikkojen tai pörssikaupan piiristä löydy piirteitä, joiden luonteesta kertoessa voisi hyödyntää koomisen kerronnan tekniikoita? Entä tulosurheilu? Komiikan tuominen vakaville urheilusivuille saattaisi jo karkottaa osan lukijoista. Asioita voi kritisoida tai esittää niille vaihtoehtoja osoittamalla niiden koomisuus. Ennustan politiikan journalismin käsittelymuotojen olevan tulossa hiljalleen muillekin osastoille. Huumoria ja journalismia yhdistävien medioiden suosiosta on jo selviä merkkejä maailmalla. Kapea-alaisesti aiheensa tunteva toimittaja ei välttämättä uskalla kokeilla erilaisia kerrontamuotoja, koska hänellä ei ole varaa laittaa uskottavuuttaan millään tasolla kyseenalaiseksi. Rikas ilmaisu vaatii vahvaa asian hallintaa, jotta asioita uskaltaa käsitellä läpinäkyvästi. Tätä kautta komiikan käyttö journalismissa voisi jopa kasvattaa lukijoiden luottamusta.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä, hyödynnät kolumniesi ilmaisumuotona myös huumoria ja satiiria. Miten komiikka sopii mielestäsi uutisjournalismiin? ? Huumori sopii uutisjournalismiin, jos se tulee tekstiin luontevasti eikä ole päälle liimattua vitsailua. Joskus on sellainen tilanne, että jos kirjaa sanasta sanaan mitä ihmiset sanovat, se on kirjoitettuna koomista, kunhan sitä ei lähde yhtään selittelemään. ? Jos yrittää lähtökohtaisesti olla hauska, silloin se ei välttämättä toimi. Eikö huumori ole journalismin ilmaisukeinona riskialtis, koska osa lukijoista ottaa esimerkiksi satiirin aina todesta? ? Kaikki huumori on lehtijutuissa riskialtista, ja erityisen riskialtista on itseironia tai ironia. Se menee aina joltain ohi. Toisaalta vaikka yrittäisi kirjoittaa kuinka pelkistetysti, niin jos joku haluaa ymmärtää väärin, hän varmasti ymmärtää väärin. ? Olen mukautunut siihen, että vaikka joku tykkäisi jutusta ja joku suuttuisi, pitää olla vain itselleen uskollinen ja tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Mistä voi tietää mikä lukijoista on hauskaa? ? Toimittaja ei voi tietää, mikä on hauskaa suuren yleisön mielestä, eikä missään tapauksessa voi huvittaa kaikkia. Jutun ensisijainen tarkoitus on, että tieto menee läpi. Jos jutussa sitten on aineksia, joiden vuoksi se on kiva ja miellyttävä lukea, juttu saa enemmän lukijoita, mikä on aina työvoitto. Suosivatko toimittajat kuivakan asiallista ilmaisua sen vuoksi, että eivät halua leimautua pinnallisiksi populisteiksi? ? Totta kai itsekin pelkään, että ihmiset ajattelevat, että olen hirveän pinnallinen, jos kirjoitan EU:sta käsilaukkujen kautta. Toisaalta jos ryhtyy pelkäämään mitä muut ajattelevat, sitten on niin kahlittu, ettei pysty työskentelemään toimittajana. Missä kulkevat koomisen käsittelytavan rajat? ? Jos aiheena on katastrofi, johon liittyy paljon surua ja menetystä, on parempi olla ottamatta mitään riskejä. Oletko samaa mieltä Janne Zareffin tutkimuksen pääväitteestä, että journalismiin kaivattaisiin lisää komiikkaa myös kovien uutisten käsittelyssä? ? En haluaisi rajata tätä pelkkään komiikkaan. Mielestäni vaihtoehtoinen, fiksu käsittelytapa, joka poikkeaa valtavirrasta, on liian harvinaista, oli kyseessä sitten satiiri tai mikä tahansa tyylilaji. Uutisjournalismiin kaivattaisiin mielestäni lisää tyylilajien vaihtelua. TÄTÄ TUTKIN Poliisin tiedotus vääristää rikosuutisointia Ossi Mansikka ? Viime kesänä istuin Sanoma kaupunkilehtien verkkodeskissä vartova ryppy otsallani. Odottelin erityisesti Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päivittäistiedotetta vilkastuttamaan hiljaista uutispäivää, sillä laitos tiedottaa Helsingin ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksia säännöllisemmin. Myöhemmin huomasin, että Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella sijaitseva Vantaa näytti korostuvan paikallismedioiden rikosuutisissa. Näillä asioilla tuntui olevan yhteys. Syksyllä päätimme kollegani ja opiskelutoverini Juho Jokisen kanssa tutkia opinnäytetyössämme poliisilaitosten eriävien tiedotuskäytäntöjen vaikutusta rikosuutisointiin pääkau- punkiseudulla. Seurasimme kolmen viikon ajan neljää alueelta uutisoivaa paikallismediaa: Omakaupunki.fi, Vantaansanomat.fi, Helsinginuutiset.fi ja Lansivayla.fi. Niiden rikosuutisia vertasimme poliisilaitosten tiedottamiin rikoksiin kvantitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Otokseemme valikoitui 246 rikosuutista ja 171 tiedotettua rikosta. Tulosten perusteella Vantaa ylikorostui rikosuutisoinnissa Helsingin, Espoon ja Kauniaisen kustannuksella sekä määrällisesti että rikostilastoihin ja väkilukuun suhteutettuna. Yli puolet rikosuutisista sijoittui Vantaalle, vaikka kaupungissa tehtiin vain liki viidesosa kaikista pääkaupunkiseudun rikoksista. Vastaavasti Helsinkiin sijoittui rikosuutisista vajaa kymmenys, vaikka kaupunki keräsi rikoksista jopa kaksi kolmasosaa. Selvityksemme perusteella vääristymän taustalla oli poliisilaitosten epä- yhtenäinen tiedotus. 66 prosenttia paikallismedioiden rikosuutisista syntyi puhtaasti poliisin tiedottamista rikoksista, joista peräti yhdeksän kymmenestä sijoittui Vantaalle. Havaintojemme perusteella voimme todeta kaksi epäkohtaa. Ensinnäkin paikallismedioiden rikosuutisointi ei ollut alueellisesti tasapuolista. Toiseksi pääkaupunkiseudulla ei toteudu Poliisihallituksen vaatimus yhtenäisestä tiedotuksesta. Seurantajaksolla vain Itä-Uudenmaan poliisilaitos täytti esimerkiksi määräyksen päivittäisen päivittäistiedotteen lähettämisestä. Tutkija: Ossi Mansikka ja Juho Jokinen Tutkimus: Opinnäytetyö Haaga-Helia ammattikorkeakoulun journalismin koulutusohjelmalle: ?Poliisilaitosten tiedotuskäytäntöjen vaikutus rikosuutisointiin pääkaupunkiseudulla?. > Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// publications.theseus.fi/handle/10024/49382 Painolasti karissut HS:n musiikkikriitikon työstä Aino Heikkonen ? Miten Helsingin Sanomien kulttuuriosaston musiikkikritiikki on muuttunut kahtena viime vuosikymmenenä ja miksi? Näihin kysymyksiin etsin vastausta pro gradu -tutkielmassani. Pureuduin aiheeseen tutkimalla määrällisesti sanomalehtiaineistoa vuosilta 1990, 2000 ja 2010. Työn laadullisessa osiossa haastattelin kolmea musiikkiin erikoistunutta toimittajaa ja kahta esimiestä. Havaitsin, että konserttitarjonnan kasvu ja monipuolistuminen Suomessa on laajentanut arvosteltavan musiikin kirjoa Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa. Populaarimusiikki onkin noussut aiemmin osastoa hallinneen taidemusiikin rinnalle. Tämä johtuu paitsi yleisön mieltymysten entistä tarkemmasta en- nakoinnista, myös toimittajien kulttuurikäsityksen lavenemisesta. Havaintojeni mukaan Helsingin Sanomien kulttuuriosaston journalistiset käytännöt ovat muuttuneet itsenäisestä kohti suunnittelevaa ja editoivaa työtapaa. Siitä kertoo esimerkiksi juttujen mittakurin tiukentuminen, joka on lyhentänyt musiikkikritiikkiä merkittävästi. Julkisessa keskustelussa on säännöllisin väliajoin kannettu huolta kritiikin vähenevästä määrästä. Tutkimuksessani kävi ilmi, että Helsingin Sanomien kulttuuriosaston sisältöä hilattiin uutiselliseen suuntaan aina vuoteen 2009 saakka. Sen jälkeen painotus on siirtynyt feature-juttuihin. Kritiikin kokonaismäärä ei kuitenkaan laskenut 1990?2010. Helsingin Sanomien asemaan suomalaisessa julkisuudessa vaikuttivat tutkimusjaksolla kahtalaiset suuntaukset: Uuden Suomen lakkauttaminen ja kulttuurisivujen karsiminen muissa lehdissä korostivat Helsingin Sanomien asemaa 1990-luvulla, mutta verkkolehtien ja -foorumien perustaminen 2000-luvulla on monipuolistanut keskustelua. Haastateltavien mukaan turha painolasti on karissut Helsingin Sanomien musiikkikriitikon työstä. Tutkimukseni avaa yhden taiteenlajin avulla näkymän kulttuurijournalismin muutokseen Helsingin Sanomissa. Kehitys Suomen johtavassa sanomalehdessä kertonee muutosvirtauksista yleisemminkin, joten tutkimus tarjoaa eri lehtien toimittajille työkaluja pohtia kulttuurijournalismin muutoksia myös omissa toimituksissaan. Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Aino Heikkonen Tutkimus: Pro Gradu Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ?Heistä on tullut kriitikoita pienellä k:lla?. Musiikkikritiikin muutos Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa 1990?2010. > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=23082 Hyvä kriitikko on auktoriteetti ja kanssakatsoja Kaisa Järvelä ? Tutkin gradussani, mihin Aamulehden lukijat kertovat käyttävänsä sanomalehden teatterikritiikkiä. Minua kiinnosti, näyttääkö lukijoita palvelevan ennemmin esteettisistä vai journalistisista lähtökohdista kirjoitettu kritiikki. Haastattelin tutkimukseeni kymmentä 40?65-vuotiasta Aamulehden teatterikritiikkien aktiivista naislukijaa. Tutkimukseni teoreettisena selkärankana toimivat käyttötarkoitustutkimus sekä taidekritiikkiä ja sen tehtäviä koskevat teoreettiset pohdinnat. Aineistostani nousi esiin seitsemän kritiikin käyttötapaa. Haastateltavani kertoivat hyödyntävänsä teatterikritiikkiä katsomispäätöksen apuvälineenä, sivistäjänä, oman tulkinnan syventäjänä, esityskokemuksen ohjaajana, keskustelukumppanina ja esityskokemuksen jakajana, keskustelunaiheena ja keskustelun virittäjänä sekä itsenäisenä elämyksenä. Jaottelin käyttötavat neljään yläluokkaan: tiedonhankinnallisiksi, kokemuksellisiksi, sosiaalisiksi ja toimintaa ohjaaviksi käyttötarkoituksiksi. Haastateltavani käyttivät teatterikritiikkiä osin samoihin tarkoituksiin, joilla käyttötarkoitustutkimus on selittänyt ihmisten median käyttöä ylipäänsä. Toisaalta osa käyttötarkoituksista näytti selittyvän selvästi ennemmin estetiikan kuin journalismin maailmasta käsin. Kritiikin käytön ymmärtäminen vaatii siis sekä esteettisten että journalististen näkökulmien huomioon ottamista. Kriitikon näkökulmasta tutkimukseni tärkeimpänä viestinä voi pitää sitä, että myös lukijoita palvelevan kritiikin kirjoittamiseen tarvitaan aineksia sekä esteettisen että journalistisen kritiikin traditioista. Haastateltavani esimerkiksi odottivat kriitikon toimivan sekä asiantuntevana auktoriteettina että tasavertaisena kanssakatsojana. Kritiikeistä etsittiin ammattilaisten tulkintoja ja valistuneita arvioita teosten taiteellisesta tasosta, mutta kriitikon toivottiin toimivan myös keskustelukumppanina ja kanssakatsojana, joka tuo teksteihinsä persoonaansa. Tyylin tasolla moni kertoi toivovansa kritiikiltä mukaansa tempaavaa kieltä ja huumorin kaltaisia tehokeinoja. Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Kaisa Järvelä Tutkimus: Pro Gradu Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: Keskustelukumppani, menovinkki vai totuuden kertova taiteen tulkki? Aamulehden teatterikritiikin tehtävät kymmenen lukijan näkökulmasta. > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06276.pdf SuomenLehdistö 1/13 15
• INTERNET Kiistelyä datajournalismista verkonsilmä Helppo vai vaikea datajournalismi? BRITTILÄISELLÄ verkkosivustolla journalism.co.uk kerrotaan, että yksi alkavan vuoden tärkeistä asioista toimittajalle kuin toimittajalle on datajournalismin osaaminen. Toisaalla samassa julkaisussa BBC:n uutispäätoimittaja sanoo, että datan ymmärtäminen on yksi seikka, jota hän toimittajia pestatessaan tätä nykyä arvioi. Verkosta löytyy myös viimekeväinen sanailu, joka on ajankohtainen nyt kun datajournalismi on kuumesana. Toisiinsa linkitetyissä Guardianin Datablogin jutuissa lajityypin edelläkävijä Simon Rogers lausuu, että datajournalismi on kuin punk-musiikkia: kaikkihan sitä osaavat tehdä. Open Knowledge -säätiön Jonathan Gray on toista mieltä. Rogers pelkistää datajournalismin muutamaan sointuun ?tässä on datasetti, tässä toi- nen ja tässä muutamia ilmaisia työkaluja ? ryhdy datajournalistiksi?. Gray taas vaatii datan kunnollista ymmärtämistä. Data itsessään ei puhu, sitä on kyettävä tulkitsemaan, Gray muistuttaa. Se että dataa on helposti saatavilla ? ainakin helpommin kuin aikaisemmin ? ei tarkoita, että nyt olisi yhtään helpompaa tajuta, mitä data-aineistot oikeasti kertovat. ROGERSILLE datajournalismi on tasa-arvoistava ilmiö. Hän muistuttaa, että monet mediatalot ovat tasan yhtä asiantuntevia datajournalismissa kuin kotinsa nurkassa nyhräävä harrastaja. Datajournalismin ansiosta uutissivuston lukija voi olla yhtä vallakas kuin sivuston päätoimittaja. Grayn mielestä ei ole yhtään sen helpompaa olla hyvä data- journalisti kuin ylipäänsä hyvä journalisti. Kyse on aina valinnoista, suodattamisesta, kehystämisestä, painopisteiden asettamisesta. ? Data-aineistot on aina koottu tietyistä lähtökohdista tiettyjä tarkoituksia varten. Ne ovat erehtyväisten ihmisten koostamia ja siksi epätäydellisiä ja epätäsmällisiä. Rogers antaa ymmärtää, että datan avulla voi saada aikaan muutoksia. Gray toppuuttelee, ettei data itsessään muuta mitään. Jos halutaan muu- toksia maailman menoon, tarvitaan toimintaa. Data ei kampanjoi, luo uusia palveluita tai opasta ihmisiä selviytymään byrokratian viidakoissa. EHKÄ OLENNAISIN Jonathan Grayn näkökohta on, että datasetit eivät suinkaan kuvasta maailmaa aidosti. Aineistot on aina koottu tietyistä lähtökohdista tiettyjä tarkoituksia varten. Ne ovat erehtyväisten ihmisten koostamia ja siksi epätäydellisiä, epätäsmällisiä tai vaikkapa vanhentuneita. LÄHIMMÄKSI TOISIAAN Gray ja Rogers pääsevät siinä, että epätäydellinenkin data voi olla arvokasta. Rogersin mielestä tieto, puutteellinenkin, on tärkeintä. Gray katsoo, että dataaineistoja voi niiden puutteista huolimatta käyttää asioiden ymmärtämisen apuna. 1) Ari Heinonen dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa ari.a.heinonen @uta.fi LINKIT 1) Simon Rogersin ylistys datajournalismista Guardianissa: http://goo.gl/swI9x Jonathan Grayn vastakarvainen näkemys: http://goo.gl/3qWjt Datajournalismin osaamisen tärkeydestä toimittajille journalism.co.uk:ssa: http://goo.gl/IezzR ja http://goo.gl/FFaCV 2) NY Timesin Snow Fall: http://goo.gl/NTPxG Ja juttua jutun tekemisestä: http://goo.gl/6blW1 3) Juttua Seattle Timesin valokuva-e-kirjasta Poynterin sivulla: http://goo.gl/Yxu7R 4) NNI:n näkemykset ensimmäisenä julkistaneen asianajotoimiston(!) tiedote: http://goo.gl/OTRih ja eräs keskustelu aiheesta Paid Content verkkopalvelun sivulla: http://goo.gl/TC5Yk New York Timesin juttu lumivyöryn alle jääneistä hiihtäjistä on visuaalista koko illan verkkojournalismia vailla vertaa. Erittäin pitkässä artikkelissa hyödynnetään animoitua infografiikkaa, liikkuvaa kuvaa ja kuvasarjoa. NEW YORK TIMESIN juttu lumivyöryyn jääneistä hiihtäjistä on epäilemättä verkkojournalistisen kerronnan komein näyttö tältä talvikaudelta. Snow Fall -niminen juttu yhdistää hämmentävän hienosti tekstiä, audiota, liikkuvaa kuvaa, vuorovaikutteista grafiikkaa ja valokuvia monimediaaliseksi kokonaisuudeksi, jossa pakollinen ruudun vierittäminenkin on tehty kiehtovaksi. Toki tällainen juttu on tekotapansa puolesta monen ulottumattomissa; Snow Fallia tehtiin pitkään ja isolla joukolla. Kateudesta toivuttua kannattaa kuitenkin lukea ? tai pikem- 16 SuomenLehdistö 1/13 minkin käyttää ? juttu ja nauttia sen tehosta. Vinkkejä tällaisten luomiseen voi hakea toisaalla verkossa olevasta jutusta, jossa kerrotaan Snow Fallin tekemisestä. 2) WWW SEATTLE TIMES ON tavannut julkaista vuoden lopuksi lehtensä parhaat kuvat painetussa lehdessä ja verkkogalleriassa ? ja nyt e-kirjana iPadille. Lehden mukaan tabletti on omiaan visuaaliseen kerrontaan, joten uusi julkaisumuoto tekee tällaiselle sisällölle oikeutta. Haitaksi ei liene sekään, että e-kirjaa ei jaeta ilmaiseksi, vaan sitä myydään Applen kaupan kautta. Hinta on kohtuullinen 2,99 dollaria. Kirjassa on runsaat 130 valokuvaa, mutta myös tusinan verran videoita. Kirja tehtiin Applen iBooks Author -ohjelmalla, koska se lehden mukaan oli yksinkertaisin ratkaisu. 3) WWW IRLANNIN sanomalehtijärjestö National Newspapers of Ireland (NNI) on kautta verkon saanut osakseen hilpeätä ihmettelyä. Eikä ihme, sillä NNI on keksinyt ryhtyä vaatimaan rahastusoikeutta jäsenlehtiensä sisältöihin johtavista linkeistä. Ajatus on, että jos joku laittaa verkkosivulleen linkin, joka johtaa lehden sivulle, lehti perii kustakin linkistä maksun. Hinnaksi on esitetty esimerkiksi 300 euroa kustakin linkistä. Järjestön mielestä linkit tulisi lisäksi määritellä lain voimalla tekijänoikeuden loukkauksiksi. NNI:n on näin herättänyt henkiin vuosien takaisen kinan syvälinkityksestä. Kommenteissa NNI:tä on ?kehuttu? pontevasta yrityksestä kulkea ajassa taaksepäin. 4) Verkonsilmät myös verkossa www.suomenlehdisto.fi
• JSN Päätöksiä 20.6., 29.8. ja 10.9.2012 20.6.2012 Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen, paitsi ratkaisussa 4835, jossa olivat mukana myös Juha Keskinen, Salla Nazarenko, Riitta Pollari, Hannele Haanpää-Holappa, Jani Halme, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Johanna Korhonen, Seija Lappalainen, Liisa Nieminen, Pasi Tuohimaa ja Veikko Valtonen. Karjalainen Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös mielipidekirjoitusta ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Oikeutta omaan kannanottoon ei syntynyt, koska kantelijan on poliitikkona ja ahkerasti asioita julkisuudessa kommentoivana päättäjänä kestettävä tavallista kansalaista enemmän arvostelua. Kantelu: 19.12.2011 Kantelija: Veijo Tuunanen Kantelu kohdistuu Karjalaisessa 26.11.?3.12.2011 julkaistuun vuoropuheluun, jossa kantelija oli osallisena. Kantelija ei ole tyytyväinen siihen, että Karjalainen ei julkaissut hänen vastinettaan. Erityisesti maininta herjauksesta olisi kantelijan mielestä pitänyt perustella tai sitten julkaista hänen vastineensa. Vastaus: 10.1.2012 Vastaaja: Karjalainen Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastaa, että kantelija on paikallisesti tunnettu tohmajärveläinen kunnallispoliitikko, joka muun muassa pitää omaa, vähintäänkin värikkääksi luonnehdittavaa blogipalstaansa sekä kirjoittaa ahkerasti lehtien yleisönosastoihin muita alueen vaikuttajia kärjekkäästi haastaen. Kantelija kirjoitti Karjalaisen yleisönosastolla 1.12.2011 julkaistun kirjoituksen, jossa hän Koivumaan mukaan kuvasi Karjalaisen aluetoimittajan 26.11.2011 julkaistua kolumnia asenteelliseksi, osoittelevaksi ja alatyyliseksi. Kantelijan mielestä aluetoimittaja käytti Karjalaista omien tarkoitusperiensä ajamiseen ja vihjasi toimittajan ja tämän puolison työsuhteiden vaikuttaneen tämän kirjoittaman kolumnin sisältöön. Suorat viittaukset puoli- * Ilta-Sanomat ei tarvinnut kuvassa olevan henkilön suostumusta aiemmin julkaistun kuvan käyttämiseen, vaan se saattoi päättää julkaisusta journalistisen päätösvaltansa puitteissa. soon kantelija poisti kirjoituksesta, kun toimituksesta ilmoitettiin niitä pidettävän asiattomina ja suositeltiin niiden poistamista. Päätoimittajan mielestä kantelija kyseenalaisti voimakkaasti toimittajan oikeuden ilmaista kolumnissaan oman mielipiteensä asioihin niitä perustellen ? ikään kuin kolumneissa ei juuri niin pitäisikin tehdä. Tämä mielipide oli niin hämmästyttävä, kun paheksuja oli vieläpä kokenut kunnallispoliitikko, että sen julki tuominen suurelle yleisölle puolsi kantelijan kirjoituksen julkaisemista, vaikka se sisälsi muiltakin osin asiattomia ilmaisuja. Kesälahtelainen kunnallispoliitikko ja kantelijan puoluetoveri vastasi kantelijan kirjoitukseen 3.12.2011. Kirjoittaja tähdensi kantelijalle aivan oikein, että kolumni ei ole uutinen vaan mielipidekirjoitus, jossa ?toimittaja on jotakin mieltä ja sanoo sen kaartelematta?. Kirjoittajan mielestä kantelija penkoo asiattomalla tavalla kolumnin kirjoittaneen toimittajan henkilökohtaisia asioita ja vetää niistä johtopäätöksiään. Kirjoittaja muistuttaa, että hänen itsensä ja kantelijan kaltaisten luottamushenkilöiden pitää kestää arvostelua. Kantelija lähetti kirjoitukseen vastauksensa, jota hän vaati julkaistavaksi lehdessä. Kantelijaan ei kuitenkaan kohdistettu sellaista arvostelua, että hänelle olisi syntynyt vastineoikeus. Kantelijan kirjoitus oli mielipidekirjoitus, jollaisen julkaisemisesta päätoimittaja voi vapaasti päättää. ta tähän, mutta Karjalainen ei julkaissut hänen kirjoitustaan. Julkisen sanan neuvosto ottaa tässä päätöksessään kantaa vain siihen, syntyikö kantelijalle oikeus omaan kannanottoon eli vastineeseen. Tähän vaikuttavat kantelijaa arvioinut kirjoitus, hänen yhteiskunnallinen asemansa ja oma toimintansa julkisuudessa. Kirjoitus ?Tuunasen peili hukassa? käsittelee seutukunnan yhteistyökuvioita, niiden rikkojia ja lisäksi kantelijaa henkilökohtaisesti. Arvioidessaan kantelijaa kirjoittaja käyttää kipakkaa ja paikoin kärjekästäkin kieltä. Kantelija on kuitenkin yhteiskunnallinen vaikuttaja paikallispolitiikassa siinä missä tekstin kirjoittajakin, joten hänen on siedettävä myös henkilökohtainen arvostelu. Se ei Julkisen sanan neuvoston mielestä ylittänyt hyvän tavan rajoja. Kantelija ilmoittaa viisi vuotta kirjoittamassaan blogissa, että ?luottamustehtäviä on riittänyt tähän saakka, niin ammattiyhdistystoiminnassa kuin nyt kunnallisissa ja kirkollisissa luottamushenkilöpaikoilla?. Karjalaiselle tarjoamassaan vastineessa kantelija kertoo, että on kirjoittanut noin tuhat kirjoitusta omassa blogissaan ja lehdissä. Näiden seikkojen vuoksi hänen täytyy olla valmis sietämään toistenkin harjoittama kritiikki. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Karjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4784/SL/11 Ratkaisu Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Karjalaisen toimittaja kirjoitti 26.11.2011 kolumnissaan Kesälahden kunnan suuntautumisvaihtoehdoista Kiteen ja Savonlinnan välillä mahdollisessa kuntaliitoksessa ?Sahataan sitä oksaa, jolla istutaan?. Kantelija vastasi 1.12.2011 kirjoitukseen mielipiteellään ?Väheksyykö toimittaja kuntademokratiaa??. Kantelijalle puolestaan vastattiin 3.12.2011 kolmannen osapuolen kirjoituksella ?Tuunasen peili hukassa?. Sen kirjoittaja puolusti kolumnin kirjoittanutta toimittajaa ja arvosteli kantelijaa. Kantelija yritti vielä vasta- Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja valokuvaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi käräjäoikeudessa tuomitusta kantelijasta nimettömästi. Hän tai hänen yrityksensä ei ollut tunnistettavissa valokuvan ja tekstin perusteella. Kantelu: 6.1.2011 Kantelija: NN ja XX Oy Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomissa 18.10.2011 julkaistuun juttuun ja kahteen valokuvaan. Kantelijan mukaan hänen valokuvansa on julkaistu siten, että myös hänen yrityksensä on suoraan kuvasta tunnistettavissa. Tämän vuoksi myös kantelija itse on tunnistettavissa kuvan ja tekstin kokonaisuuden avulla. Kantelu kohdistuu myös siihen, onko lehdellä ollut oikeutta käyttää aiemmin muussa yhteydessä julkaistua kuvaa. Kantelun mukaan lehti ei ole julkaissut kantelijan nimeä eikä varsinaista ammattia tai paikkakuntaa. Lehden etusi- Kilpaillaan parhaudesta! Kuka kirjoitti vuoden 2012 parhaan jutun? Mikä lehti julkaisi komeimman sivun? Virkistäkää muistianne ja kaivelkaa arkistojanne. Osallistumisaikaa on 1.2.2013 saakka. Lisätietoja Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaat -kilpailuista verkossa sivuilla www.sanomalehdet.fi Vuoden parhaat sivut -kilpailun sarjat 1) Paras etusivu / premiääri 2) Parhaat featuresivut Kilpailuun osallistutaan kahdessa levikkiluokassa 1) levikki yli 12 000 kappaletta 2) levikki alle 12 000 kappaletta ja kaupunkilehdet Vuoden paras juttu -kilpailun sarjat 1) Päivittäisuutiset 2) Ajattomat jutut 3) Hyvät uutiset vulla on ollut valokuva otsikolla ?Näin johtaja piinasi ex-vaimoaan?. Vaikka kasvot on käsitelty tunnistamattomiksi, valokuvasta näkyy XX Oy:n nimi ja lähes 50 vuotta käytetty yhtiön logo. Valokuvasta ja otsikosta kantelija on ollut käytännössä varsin helposti tunnistettavissa. Kantelijat vastaanottivat Ilta-Sanomien ilmestymisen jälkeen asiasta negatiivista palautetta ja kyselyjä yhteistyökumppaneilta. Henkilöllisyyden paljastumisen lisäksi kantelu kohdistuu siihen, että lehti on julkaissut XX Oy:n nimen rikosuutisen yhteydessä ja siten käytännössä kytkenyt yhtiön rikosuutiseen, jonka kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Yrityksellä on toimintaa monella paikkakunnalla, ja kytkös on aiheuttanut merkittävää haittaa yhtiön asiakas- ja yhteistyösuhteille sekä yhtiön henkilökunnalle. Valokuva on kantelun mukaan peräisin useita vuosia sitten julkaistusta yrityksen laajenemiseen liittyvästä uutisesta. Silloin kantelijasta otettiin valokuva yhtiön nimellä ja logolla varustettu paita ja kravatti näkyvästi kuvassa esillä. Kuvan käyttämiseen muussa yhteydessä ei ole kysytty eikä siihen varmuudella ollut kantelijoiden suostumusta. Vastaus: 13.2.2011 Vastaaja: Ilta-Sanomat Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomat on 18.10.2011 julkaissut artikkelin otsikolla ?Kallis lasku kolmiodraamasta?. Etusivulla artikkeliin on viitattu sanoin ?Käräjiltä lähes 100 000 euron lasku ? näin johtaja piinasi ex-vaimoaan?. Sekä artikkelissa että etusivulla on ollut rikoksista tuomitun miehen kasvokuva sumennettuna. Ilta-Sanomat ei Sadeojan mukaan ole artikkelissa maininnut rikoksesta tuomitun miehen nimeä, asuinpaikkaa tai työpaikkaa. Ilta-Sanomat ei ole artikkelissa kertonut miehestä hänen rikoksiensa lisäksi kuin sen, että hän on yritysjohtaja. Kasvokuva sisäsivun jutun yhteydessä on rajattu kaulan alapuolelle, mutta kannen noin 4x3 cm:n kokoinen kuva on rajattu rinnan kohdalta. Tarkasti kuvaa tutkimalla voi huomata, että miehen paidassa on jonkinlainen kuvio, mutta Sadeojan käsityksen mukaan kuviosta ei saa selvää ainakaan ilman erittäin tarkkaa tutkimista. Ilta-Sanomat ei siten pidä uskottavana sitä, että yritys tai kuvan kohde olisi ulkopuolisten tunnistettavissa tämän noin 8 mm:n kokoisen kuvion vuoksi. Miehen kuva on päätoimittajan vastauksen mukaan saatu tekijänoikeuden haltijalta. Sen uudelleenjulkaisemiseen ei ole pyydetty lupaa kuvan kohteelta, sillä kyse on rikosuutisoinnista, eikä kuvasta ole edellä mainituin tavoin voinut tunnistaa kuvan kohdetta. Ratkaisu Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Ilta-Sanomien jutussa kerrotaan käräjäoikeuden tuomiosta ja siihen johtaneista teoista. Lehti on pyrkinyt jutussaan ja julkaisemissaan kuvissa tekemään kantelijan ja hänen johtamansa yrityksen tunnistamattomiksi. Tekstissä käytetään ilmaisua suuryrityksen johtaja, mutta ei mainita muita tunnistetietoja. Arkistosta löytyneissä valokuvissa kasvot on pikselöity siten, että niistä kantelijaa ei voi tunnistaa. Toisessa valokuvassa näkyviin ovat jääneet kantelijan johtaman yrityksen logo ja solmio. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Ilta-Sanomat ei tarvinnut kuvassa olevan henkilön suostumusta aiemmin julkaistun kuvan käyttämiseen, vaan se saattoi päättää julkaisusta journalistisen päätösvaltansa puitteissa. Neuvosto ottaa kantaa ainoastaan kantelijoiden tunnistettavuuteen. Etusivun vinkkikuvassa näkyvän yrityksen logon, yrityksen solmion ja kantelijan aseman perusteella on mahdollista yrittää tunnistaa kantelijat, mutta se on käytännössä mahdotonta. Paidassa ja solmiossa olevat logot ovat valokuvassa niin pieniä ja epämääräisiä, että kantelija tai hänen johtamansa yritys eivät ole kuvasta tunnistettavissa. Ulkopuolinen ei niiden perusteella pysty kohdistamaan jutussa selostettuja tapahtumia kantelijoihin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4784/SL/11 * Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista ja oman kannanoton julkaisemista koskevassa asiassa. Kantelijan kerrottiin tehneen perättömiä ilmiantoja työnantajastaan ja toimittaneen viranomaisille paikkansa pitämättömiä tietoja. Toimitus yritti tavoittaa kantelijaa, mutta ei onnistunut siinä. Kantelija toimitti lehdelle kannanottonsa vasta kaksi kuukautta ePress on uudistunut! Vie sinäkin lehtesi Suomen suurimpaan sanomalehtipalveluun. » www.epress.fi Aleksi Tykkä, Asiakkuuspäällikkö Mob. +358 50 560 8019 E-mail. aleksi.tykka@LMinfo.fi SuomenLehdistö 1/13 17
• jutun julkaisemisen jälkeen. Tämä oli lehden kannalta kohtuuttoman pitkä aika. Kantelu: 5.3.2012 Kantelija: NN Kantelijan mukaan Ilta-Sanomien 30.12.2011 julkaisema juttu ?Johtaja yritti kiristää ilotulitetehdasta? rikkoi laajamittaisesti Journalistin ohjeita. Jutussa kerrotaan erilaisista Suomen Ilotulitus Oy:öön liittyvistä selvitys- ja tutkintapyynnöistä sekä esitetään näkemyksiä niiden syistä. Kantelija on Suomen Ilotulitus Oy:n entinen tehtaanjohtaja. Hän katsoo, että juttu sisälsi runsaasti asiavirheitä. Niistä lähetettiin toimitukselle oikaisupyyntö, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta virheiden korjausta. Vastaava päätoimittaja ei perustellut ratkaisuaan. Kantelija katsoo olevansa jutusta helposti tunnistettavissa, vaikka hänen nimeään ei mainittu. Hän kirjoittaa, että lehti ei yrittänyt tavoittaa häntä haastattelua varten. Kantelijaa ei myöskään kuultu jälkikäteen. Kun oikaisupyyntö ei tuottanut tulosta, lehteä pyydettiin julkaisemaan kannanotto. Sähköpostiviestejä ei lähetetty toimitukseen kantelijan omasta osoitteesta. Päätoimittajalle kuitenkin selvitettiin, että viestit lähettänyt taho edusti asiassa kantelijaa. Kannanottoakaan ei julkaistu, eikä toimituksesta vastattu julkaisupyyntöön millään tavalla. Kantelija epäilee, että lehti on suhtautunut ainoaan lähteeseensä, Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtajaan, ilman lähdekritiikkiä. Lehti muun muassa jätti kertomatta, että aluehallintovirasto epäili lähdettä kantelijaan kohdistuneesta työsyrjinnästä. Jutun julkaisuajankohtana asia oli edelleen tutkinnassa. Vyyhtiin liittyi myös käräjäoikeuden sakkotuomio kiristyksen yrityksestä. Tuomio ei ole lainvoimainen. Kantelijan mukaan toimittaja on jättänyt huomioimatta, että lähteellä on saattanut olla vahingoittamis- ja hyötymistarkoitus. Lehti ei myöskään avannut yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus oli varmistettu. Varsinaisesti jutussa ei edes viitattu nimettömiin lähteisiin virheellisten väittämien kohdalla. Kysymyksessä ei kantelijan mielestä kuitenkaan voinut olla toimittajan mielipidekirjoitus, koska juttu oli julkaistu uutissivulla. Kanteluun on liitetty 4.1.2012 lähetetty oikaisupyyntö, jota ei ollut lähetetty kantelijan sähköpostisoitteesta. Hän ei myöskään ollut allekirjoittanut viestiä. Toinen kantelun liite on 28.2.2012 päivätty kannanotto-/oikaisupyyntö. Se on lähetetty kantelijan sähköpostisoitteesta. Siinä pyydettiin korjaamaan muun muassa esitettyjä väitteitä medialle toimitetuista perättömistä ilmiannoista ja kiristysyrityksestä julkisuuden avulla. Oikaisupyynnön mukaan myöskään Tukesille tehty ilmoitus Suomen Ilotulitus Oy:n koeammuntoihin liittyen ei ollut perätön. Syyttäjä määräsi asian tutkinnan lopetettavaksi ottamatta kantaa siihen, oliko tapahtunut rikos vai ei. Räjähdesääntöjen rikkomisesta on laissa niin vähäiset seuraukset, ettei esitutkintaa siitä syystä jatkettu. Kiristystuomiosta annetussa tuomiolauselmassa puolestaan todettiin, että ex-tehtaanjohtajalla oli oikeus ilmoittaa laittomasti varastoiduiksi epäillyistä räjähteistä. Jutussa esitetty tieto kantelijaan kohdistetusta vahingontekoepäilystäkään ei oikaisupyynnön mukaan pitänyt paikkaansa. Oikaisupyynnössä myös muistutettiin, että tuomio kiristysyrityksestä ei ole lainvoimainen. 18 SuomenLehdistö 1/13 Vastaus: 19.4.2012 Vastaaja: Ilta-Sanomat Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan artikkelissa käsiteltiin Suomen Ilotulitus Oy:öön yhdistettyjen, vuodenvaihteessa 2010?11 laajasti julkisuudessa esitettyjen väärinkäyttöepäilyjen taustoja. Asia on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä epäilyt uhkasivat johtaa koko ilotulitekaupan kieltämiseen. Artikkelissa esitettyä väitettä, jonka mukaan entinen tehtaanjohtaja yritti julkisuutta hyväksikäyttämällä kiristää itselleen täydellisen vapauden tehtaan johtamiseen liittyvistä vastuista, päätoimittaja perustelee Tuusulan käräjäoikeuden antaman tuomion sanamuodoilla. Jo ennen tuomion ja oikeudenkäyntiaineiston julkituloa tiedotusvälineet uutisoivat kantelijan ja toimitusjohtajan välisistä räjähdeturvallisuuteen liittyvistä keskusteluista. Sadeojan mukaan useilla hänen nimeltä mainitsemillaan tiedotusvälineillä on ollut käytössään tähän liittyvää materiaalia. Päätoimittaja katsoo, ettei toimitusjohtajalla ole ollut mitään syytä toimittaa itselleen vahingollista materiaalia julkisuuteen. Toimittaja olikin pitänyt uskottavana, että tietolähteenä oli ollut kantelija. Tietojen vuotaminen julkisuuteen samalla, kun osapuolten välillä esitettiin kiristämis- ja työsyrjintäväitteitä, kertoo Sadeojan mukaan siitä, että julkisuutta yritettiin omien etujen ajamiseen. Sadeojan mukaan ?ottaen huomioon kiristämisen yrityksestä annetun tuomion sekä median saamat tiedot kahdenvälisistä keskusteluista ja salassa pidettävästä ampujarekisteristä, Ilta-Sanomat katsoo, ettei artikkeli ole virheellinen?. Sadeoja katsoo edelleen, että koska poliisi on lopettanut syyttäjän määräyksestä esitutkinnan Suomen Ilotulitus Oy:öön liittyvistä väärinkäyttöepäilyistä, väitteet väärinkäytöksistä ovat olleet perättömiä. Näin lehden toteamus, että extehtaanjohtaja ?toimitti viranomaisten ja tiedotusvälineiden käyttöön perättömiksi osoittautuneita ilmiantoja työnantajastaan?, piti päätoimittajan mukaan paikkansa. Kantelun väite työsyrjintä puolestaan oli Sadeojan mielestä täysin subjektiivinen. Jutun julkaisuhetkellä kantelijan työnsuhteen päättymisestä oli kulunut lähes vuosi, mutta kantelija ei ollut nostanut kannetta entistä työnantajaansa vastaan, eikä sen paremmin kantelija kuin aluehallintovirastokaan ollut tehnyt asiasta tutkintapyyntöä poliisille. Aluehallintokeskus on sittemmin katsonut tarkastuskertomuksessaan, ettei Suomen Ilotulitus Oy syyllistynyt työsyrjintään. Sekä käräjäoikeuden tuomio kiristysyrityksestä että syyttäjän määräys esitutkinnan lopettamisesta tukevat Sadeojan mielestä Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtajan kertomaa. Nämä lähteet on mainittu tekstissä, eikä yksin se, että artikkelissa esitetään vastakkaisia näkemyksiä kantelijan kanssa, osoita sitä, että tietolähteisiin olisi suhtauduttu kritiikittömästi. Kantelijan oikaisupyynnössään esittämä argumentti, ettei häntä epäillä vahingonteosta tai henkilötietolain rikkomisesta, ei päätoimittajan mielestä pidä paikkaansa. Tutkintapyyntö salassapitorikoksesta on tehty marraskuussa ja salassapitorikoksesta tai muusta rangaistavasta teosta joulukuussa 2011. Lehti yritti tavoittaa kantelijan useaan otteeseen. Kun häneen ei saatu yhteyttä, lehti kuvaili häntä anonyymisti termein ?entinen tehtaanjohtaja? tai ?tehtaan tuolloinen johtaja?. Oikaisupyynnön teki toista yritystä edustava ulkopuolinen henkilö. Koska artikkeli ei käsitellyt kyseistä yritystä tai sen edustajaa, eikä jutussa päätoimittajan mukaan muutenkaan ollut oikaistavaa, Ilta-Sanomat vastasi, ettei oikaisupyyntö annan aihetta jatkotoimenpiteisiin. Vasta kaksi kuukautta artikkelin julkaisemisen jälkeen lehti sai viestin kantelijalta. Siinä vaiheessa tarjotulla omalla kannanotolla ei enää ollut ajallista yhteyttä artikkeliin. Päätoimittaja huomauttaa, että sananvapauslain mukaan oikaisu- ja vastinevaatimus on esitettävä 14 päivän määräajassa. Myös Journalistin ohjeiden kohta 23 (Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.) viittaa Sadeojan mielestä mahdollisimman nopeaan käsittelyaikatauluun. Ratkaisu Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23). Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa (JO 25). Uutisessa kirjoitettiin, että vuoden 2010 lopussa Suomen Ilotulitus Oy:öön liitetyt väärinkäytösepäilyt lähtivät liikkeelle tehtaan tuolloisesta johtajasta, joka toimitti viranomaisille ja valtakunnallisille sanomalehdille paikkansa pitämättömiä tietoja. Näin hän yritti lehden mukaan kiristää itselleen täydellisen vapauden tehtaan johtamiseen liittyvistä vastuista. Valvovan viranomaisen kerrottiin tehneen yllätyskäynnin Suomen Ilotulitus Oy:n tehtaalle, mutta tarkastuksissa ei havaittu rikkomuksia. Pian myös poliisi lopetti esitutkinnan asiasta. Lehdessä kerrottiin, että tämän jälkeen Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja teki tehtaanjohtajan toiminnasta rikosilmoituksen. Käräjäoikeus katsoi, että tehtaanjohtaja oli yrittänyt kiristää itselleen etuja. Jutun mukaan tehtaanjohtajaa epäillään yhä vahingonteosta sekä henkilötietolain rikkomisesta. Jutussa ei mainittu kantelijaa nimeltä, mutta siinä kerrottiin hänen ikänsä, kotipaikkansa, entiset työpaikkansa ja ammattinsa. Näin hän oli helposti tunnistettavissa. Lehti perusti väitteensä Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtajan kertomaan, käräjäoikeuden tuomiolauselmaan ja syyttäjän päätökseen keskeyttää Suomen Ilotulitus Oy:n toimintaan liittyvä esitutkinta. Neuvosto ei näe syytä epäillä näiden lähteiden luotettavuutta. Myös neuvoston tekemät lisäselvitykset me- neillään olevista tai jo päättyneistä tutkintaprosesseista, pöytäkirja Suomen Ilotulitus Oy:öön kohdistuneesta, sittemmin keskeytetystä esitutkinnasta ja valvontaviranomaisen antamat tarkentavat tiedot vahvistavat, että Ilta-Sanomilla oli perusteita luottaa lähteisiinsä. Toimitusjohtajan asema oikeusprosessien osapuolena tuotiin niin ikään ilmi jutussa. Näin yleisö saattoi arvioida hänen lausuntojensa luotettavuutta. Kantelija joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen ja häntä olisi ollut syytä kuulla samassa yhteydessä. Lehti yritti tavoittaa kantelijan, mutta ei saanut häntä kiinni. Se olisi ollut suotavaa kertoa myös yleisölle. Kantelija ei halunnutkaan olla tavoitettavissa. Viranomainen on kantelijan hakemuksesta salannut hänen yhteystietonsa. Kantelijan edustaja lähetti pian uutisen julkaisemisen jälkeen sähköpostia toimitukseen ja pyysi oikaisemaan uutisen virheitä. Neuvoston mielestä viesti oli luonteeltaan ennemmin oma kannanotto kuin virheenkorjauspyyntö. Yhteydenotto tuli täysin ulkopuolisen henkilön sähköpostiosoitteesta eikä siinä perusteltu mitenkään lähettäjän asemaa suhteessa Ilta-Sanomien uutisointiin. Näin lehdellä ei ollut perusteita julkaista sille lähetettyä kirjoitusta. Päätoimittaja myös vastasi sähköpostin lähettäjälle, että kirjoitus ei liittynyt tähän millään tavalla. Kun kantelija lopulta lähetti toimitukselle oikaisupyynnön omasta sähköpostistaan ja kertoi käyttävänsä edustajaa, aikaa uutisen julkaisemisesta oli kulunut jo kaksi kuukautta. Kantelija ei esittänyt mitään perusteita tällaiselle viipeelle. Journalistin ohjeiden mukaan oikaisu on julkaistava viipymättä ja oma kannanotto mahdollisimman pikaisesti. Oikaisutai kannanottopyynnön lähettäjä vastaa siitä, että pyyntö saatetaan toimituksen tietoon mahdollisimman nopeasti. Tässä tapauksessa kantelija otti yhteyden toimitukseen niin myöhään, ettei päätoimittajalla enää ollut velvollisuutta julkaista kantelijan lähettämää kirjoitusta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4835/SL/12 29.8.2012 Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Timo Huovinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Johanna Korhonen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Riitta Pollari, Jaakko Ujainen ja Pasi Tuohimaa, paitsi ratkaisussa 4783, josta puuttui Tuohimaa, sekä ratkaisussa 4796, josta puuttui Keskinen. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös oikeusjutun seuraamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi Saksassa tapahtuvasta rikostutkinnasta. Juttu perustui saksalaisen verkkolehden tietoihin ja viranomaislähteisiin eikä ottanut asiattomasti kantaa rikoksesta epäillyn syyllisyyteen. Kantelu: 29.12.2011 Kantelija: Tommi Ojala Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan 29.12.2011 uutisen ?Uusnatsien terrorivyyhdin tutkinta takkuaa Saksassa?. Kantelijan mielestä lehti antoi harhaanjohtavan kuvan oikeudenkäynnin tilasta ja otti kantaa epäillyn henkilön syyllisyyteen, vaikka tuomiota ei ollut vielä annettu. Syytettyä muun muassa nimitettiin jutussa uusnatsiksi ja hänen kerrottiin kuuluvan murharyhmään sekä polttaneen asunnon. Syytetty ei kuitenkaan ollut itse myöntänyt tekojaan oikeudessa. Vastaus: 9.1.2012 Vastaaja: Helsingin Sanomat Päätoimittaja Mikael Pentikäisen mielestä jutussa tehtiin selväksi, että syytetyn status oli ?epäilty?. Artikkelin lähtökohta oli, että epäillyn puolustus vaatii hänen vapauttamistaan tutkintavankeudesta riittämättömän näytön vuoksi. Kantelijan mainitsemiin kohtiin jutussa Pentikäinen vastaa seuraavasti: 1) Kölnissä tutkintavankeudessa istuva 36-vuotias Zschäpe on yksi kolmesta uusnatsista, joiden terrorijärjestö oli murhien taustalla. Päätoimittajan mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kyseinen henkilö olisi uusnatsi ja etteikö hän olisi ollut mukana järjestäytyneessä toiminnassa sarjamurhista epäiltyjen, väkivaltaisesti kuolleiden kumppaniensa kanssa. Saksalaisviestimissä on esitetty kuvamateriaalia, jossa epäilty on uusnatsien marsseilla yhdessä kumppaniensa kanssa. On myös kiistatonta, että syytetty asui vuosia kumppaneittensa kanssa. Heidän asunnostaan löytyi runsaasti raskauttavaa aineistoa. Uutisessa ei todeta, että kolmikko olisi suorittanut murhat. Todistusaineiston perusteella heidän voi kuitenkin päätoimittajan mukaan todeta olevan murhien taustalla. 2) Zschäpe räjäytti Zwickaussa asunnon, jossa asui kumppaniensa kanssa. Pentikäinen myöntää, että olisi ollut korrektia lisätä lauseeseen ?poliisin mukaan? tai ?Saksan liittotuomioistuimen yleisen syyttäjän mukaan?. Päätoimittajan mukaan liittotuomioistuimen yleinen syyttäjä kuitenkin pitää Zschäpen syyllisyyttä niin selvänä, että hän kutsuu julkisuuteen lähettämässään materiaalissa Zschäpeä ?Zwickaun palonsytyttäjäksi?. Zschäpen puolustus on kyseenalaistanut päämiehensä osallistumisen terrorijärjestön perustamiseen, mutta ei asuntopalon sytyttämistä. 3) Kuinka oli mahdollista, että muutaman hengen murharyhmä saattoi vuosien ajan kulkea ympäri Saksaa murhaamassa ja ryöstämässä pankkeja? Ennen kyseistä lausetta artikkelissa kerrottiin, että ?Tapaus kuohuttaa Saksaa yhä syvästi?. Pentikäisen mukaan lause kuvaa tuntoja, joita Saksassa on asiaan liittyen koettu, eikä siinä oteta kantaa epäillyn syyllisyyteen. Ratkaisu Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen (JO 35). Uutisessa kerrottiin eri puolilla Saksaa tapahtuneiden, lähinnä ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneiden murhien oikeuskäsittelystä. Tekoihin on poliisitutkimuksissa yhdistetty kolme henkilöä, jotka ovat asuneet yhdessä. Beate Zschäpe on kolmikosta ainoa, joka vastaa teoista oikeudessa, sillä hänen kumppaninsa ovat kuolleet. Zschäpe ilmoittau-
• tui poliisille sen jälkeen, kun hänen ja hänen asuinkumppaniensa käytössä ollut asunto oli palanut räjähdyksen seurauksena. Jutussa kirjoitettiin, ettei Zschäpeä epäillä murhista vaan osallisuudesta terrorijärjestön perustamiseen. Artikkelin lähteeksi mainittiin Spiegel Online -uutissivusto. Kysymyksessä on laajaa kansainvälistäkin huomiota herättänyt sarjamurhien vyyhti, jonka käsittely oikeudessa on edelleen kesken. Saksan viranomaiset ja tiedotusvälineet ovat tuoneet julkisuuteen runsaasti viitteitä siitä, että Beate Zschäpe olisi ollut mukana murhista epäillyn uusnatsiryhmän toiminnassa. Helsingin Sanomien artikkelin perusteella todistusaineistoa on tulkittu eri tavoilla, sillä uutisen mukaan Zschäpen puolustusasianajajat eivät löytäneet näyttöä syytteelle ja vaativat hänen vapauttamistaan vankilasta. Artikkelissa esitettiin väitteitä sekä Zschäpen syyllisyyden että syyttömyyden puolesta. Hänen puolustusasianajajansa sai esittää päämiehestään myönteisiä lausuntoja. Juttu kertoi myös saksalaisten hämmennyksestä, kun he ovat seuranneet rikosvyyhdin purkamista. Zschäpeä ei uutisessa yhdistetty suoraan murhiin, vaan murhien taustajärjestöksi epäillyn ryhmän toimintaan. Nämä väitteensä lehti perusti luotettaviin lähteisiin. Toimituksen olisi ollut suotavaa tuoda lähteet tarkemmin myös lukijoiden tietoon. Lehti ei kuitenkaan ottanut asiattomasti kantaa Zschäpen syyllisyyteen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4783/SL/11 Vaarojen Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jonka sisällön päätoimittaja omassa kirjoituksessaan myöhemmin mitätöi ja pahoitteli julkaisemista lukijoilleen. Päätoimittaja käytti toimituksille uskottua journalistista päätösvaltaa. Kantelu 30.12.2011 Kantelija: Ilmari Kosonen Vaarojen Sanomat julkaisi 10.11.2011 kantelijan kirjoittaman jutun ?Paalasmaa ? laakea rantamäki?. Lehti julkaisi viikkoa myöhemmin 17.11.2011 päätoimittaja Pasi Karjalaisen kirjoittaman jatkojutun ?Paalasmaa -juttu täyttä huuhaata?. Kantelu kohdistuu tähän päätoimittajan kirjoittamaan juttuun, jossa hän mitätöi aiemmin julkaistun jutun ja pahoittelee lukijoille, että kantelijan kirjoitus päätyi lehteen. Kantelun mukaan Vaarojen Sanomat syyllistyy yksipuoliseen tietojenhankintaan ja toimituksellisen päätösvallan antamiseen ulkopuolisille. Kantelijan mielestä päätoimittaja luotti ?vain jonkin suomenkielen professorin esittämiin, aivan virheellisiin tietoihin? kantelijan kielitieteen opinnoista ja muusta ammattitaidosta. Kantelijaa ei myöskään haastateltu, jolloin hänen laaja perehtyneisyytensä suomen kieleen ja paikannimiin ei tullut ilmi. Kirjoituksessaan päätoimittaja antoi kantelijan mukaan ?toimituksellisen päätösvallan nimeltään tuntemattomaksi jätetylle joensuulaiselle suomenkielen professorille, joka itse ei ole mikään paikannimien tutkija ja vain kiillottaa entisen professorikollegansa Alpo Räisäsen kilpeä. Peläten, että heidän kehno tieteen- tekonsa paikannimien tutkimuksen alalta vihdoin paljastuu.? Kantelija kirjoittaa: ?Tuodessaan esiin, että kantelijalta oli tyylitöntä esittää eriäviä esityksiä Alpo Räisäsen paikannimiselityksistä ja esittäessään, että Kosonen herjaa Räisästä, joka itse ei edesmenneenä voi olla puolustamassa itseään, päätoimittaja ei ota huomioon, että tieteessä esitettyjen esitysten arvosteleminen ei ole kunnianloukkausta, ei vainajiksi lähteneidenkään tiedehenkilöiden osalta.? Vastaus: 6.6.2012 Vastaaja: Vaarojen Sanomat Päätoimittaja Pasi Karjalainen vastaa, että Vaarojen Sanomat julkaisi Ilmari Kososen kirjoittaman laajan jutun Juuassa sijaitsevan Paalasmaan nimestä ja nimen alkuperästä. Jutun julkaisun jälkeen päätoimittaja sai Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professorin sähköpostiviestin, jossa hän pahoitteli jutun julkaisemista. Päätoimittaja pyysi professoria vastaamaan Kososen kirjoitukseen ja oikaisemaan Kososen jutun väitteet. Tämä kuitenkin kohteliaasti kieltäytyi ja kertoi keskustelleensa Kososesta ja hänen ?asiantuntija-artikkeleistaan? myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa. Päätoimittaja kertoo uskoneensa professorin ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistötutkijoiden ammattitaitoon ja heidän arvioonsa, että Kosonen on alalla täysi amatööri ja että hänen tutkimustuloksensa eivät kestä tieteellistä kriittistä tarkastelua. Päätoimittaja kertoo laatineensa oikaisun omissa nimissään ja jättäneensä taustatietoja antaneen nimen mainitsematta. Otsikoksi päätoimittaja kirjoitti ?Paalasmaa-juttu täyttä huuhaata?, kuten se päätoimittajan mukaan olikin. Ratkaisu Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Vaarojen Sanomat julkaisi ensin kantelijan kirjoituksen, minkä jälkeen päätoimittaja omassa jutussaan mitätöi sen sisällön ja pahoitteli julkaisua lukijoilleen. Kantelija olisi voinut vielä tämän jälkeen tarjota lehdelle omaa kannanottoaan, mutta hän ei niin tehnyt. Siksi neuvosto ei otakaan kantaa vastine- eli kannanotto-oikeuden syntymiseen. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että toimitus ja viime kädessä päätoimittaja päättävät, mitä tiedotusvälineessä julkaistaan. Tässä tapauksessa toimitus on ensin julkaissut kantelijan kirjoittaman jutun. Päätoimittaja kertoi uudelleenarviosta lehden lukijoille saatuaan uutta ja omasta mielestään luotettavaksi katsomaansa tietoa kirjoituksen ja kirjoittajan taustoista. Siitä huolimatta lehti olisi toiminut tyylikkäämmin, jos se ei olisi tyrmännyt kantelijan kirjoitusta. Historiallisia tulkintoja koskevien käsitysten esittäminen ja niiden julkaiseminen kuuluu julkiselle sanalle. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Vaarojen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4787/SL/12 Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti väitti poliitikon unohtaneen ennen presidentinvaaleja yhden presidenttiehdokkaan puoluekannan. Virhe oli kuitenkin toimittajan, ei poliitikon. Lehti ensin poisti virheellisen uutisen ja oikaisi sen sitten verkossa puutteellisessa muodossa ja liian pitkän ajan kuluttua. Kantelu 18.1.2012 Kantelija: Jiri Keronen Kantelijan mukaan lehden nettisivuilla 11.1.2012 julkaistu juttu ?Suora radiolähetys. Putkonen unohti Haaviston puolueen? sisälsi valheellista tietoa Perussuomalaisten ?vaalityöntekijä? Matti Putkosesta. Putkosen kerrottiin unohtaneen presidenttiehdokas Pekka Haaviston puoluekannan, koska hän viittasi Haaviston yhteydessä ?puheenjohtaja Niinistöön?. Väite perustui toimittajan omaan ymmärtämättömyyteen, koska hän luuli Putkosen puhuvan kokoomuksen presidenttiehdokkaasta Sauli Niinistöstä. Putkonen kuitenkin tarkoitti vihreiden puheenjohtajaa Ville Niinistöä. Sauli Niinistö puolestaan ei ole enää minkään puolueen puheenjohtaja. Kantelija arvelee, että tiedon vääristeleminen oli harhaanjohtavaa poliittista toimintaa ja mustamaalaamista. Puoluejohtajien nimien kun tulisi kuulua jokaisen politiikan toimittajan perustietoihin. Kantelija valitti jutusta, joka poistettiin Iltalehden sivuilta. Hänen mukaansa lehti ei korjannut virheellistä tietoa Journalistin ohjeiden mukaisesti, vaan pyrki lakaisemaan virheen maton alle. Iltalehti julkaisi juttuun liittyen kaksi erillistä korjausta samalla otsikolla ?Oikaisu: Putkonen ei luullut Haavistoa kokoomuslaiseksi?. Niiden julkaisuajankohdaksi oli merkitty minuutilleen sama aika kuin jutullekin. Toisen oikaisun julkaisutiedoissa kerrottiin lisäksi, että sitä oli päivitetty 22.1.2012. Vastaus: 27.2.2012 Vastaaja: Iltalehti Päätoimittaja Kari Kivelä kertoo julkaisijan havainneen virheen välittömästi jutun julkaisemisen jälkeen. Kivelän mukaan uutinen oli Iltalehden sivuilla alle viiden sekunnin ajan. Se kuitenkin ehti levitä ns. RSS-feedinä. Toimitus julkaisi oikaisun välittömästi, kun se oli löytänyt alun perin omilla sivuillaan julkaistun, mutta sittemmin sieltä jo poistetun jutun. Lisäselvityksessään päätoimittaja kertoo oikaisemisen aikataulusta: ?Oikaisu on julkaistu myöhemmin kuin 11.1.2012, ilmeisesti 22.1.2012 tai ainakin viimeistään silloin. Tämän jälkeen alkuperäinen juttu on nostettu uudelleen julkaisujärjestelmään. Alkuperäisen jutun mukana sen ensimmäinen julkaisupäivä (eli 11.1.2012) on tämän johdosta taltioitunut myös ko. oikaisuun.? Kivelä myöntää, että Iltalehti ei noudattanut JSN:n ohjeistusta, koska se ei kertonut virheestä parhaalla mahdollisella tavalla alkuperäisen jutun yhteydessä. Tapauksen jälkeen lehti on kiinnittänyt huomiota tapoihin, joilla varmistetaan alkuperäisuutisen ja sitä koskevan oikaisun yhdistäminen toisiinsa. Päätoi- mittajan mukaan asiassa ei ollut kyse kantelijan epäilemästä tarkoituksenmukaisesta ?mustamaalaamisesta?. Ratkaisu Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Uutisessa kerrottiin, että Matti Putkoselle oli sattunut aamun suorassa radiolähetyksessä ?harmillinen lapsus?, kun hän kysyi keskustelun kuluessa Pekka Haaviston kantaa ?puheenjohtaja Niinistön? näkemyksiin. Iltalehden toimittaja uskoi Putkosen sekoittaneen Sauli Niinistön ja vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön keskenään. Vaikka uutinen ehti olla Iltalehden sivuilla lehden vastauksen mukaan vain sekuntien ajan, se levisi RSSfeedinä tilaajille. RSS-feed on palvelu, jonka avulla toimitus jakaa automaattisesti uutisia. Jutussa oli olennainen virhe, minkä päätoimittajakin myöntää. Matti Putkosella oli oikea tieto vihreiden puheenjohtajasta, eikä hän ollut myöskään unohtanut Pekka Haaviston puoluekantaa, kuten lehti väitti. Iltalehti korjasikin virheen kahdessa oikaisussa. Toisessa oikaisussa julkaistiin myös alkuperäinen virheellinen juttu kokonaisuudessaan. Olennainen virhe on Journalistin ohjeiden mukaan korjattava heti. Vaikka Iltalehden oikaisuihin oli merkitty täsmälleen sama julkaisuaika kuin virheelliseen juttuun, korjaukset julkaistiin todellisuudessa useita päiviä myöhemmin. Pitkä viive oikaisun julkaisemisessa oli kohtuutonta paitsi yleisön myös ?lapsuksesta? epäillyn Matti Putkosen kannalta. Toimitus ei myöskään noudattanut neuvoston tarkentavaa ohjeistusta (päätös 4598/SL/11, joulukuu 2011). Siinä todetaan, että olennaisesti virheellistä juttua ei pidä poistaa tiedotusvälineen verkkosivuilta, vaan sen yhteyteen tulee lisätä tieto jutun virheestä, esimerkiksi lisäämällä linkki oikaisuun. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen > 4796/SL/12 Kotivinkki Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Sivut erottuvat ilmeeltään selvästi ilmoituksista. Tuotteiden ja palveluiden valinnat on tehty journalistisin perustein. Kantelu 19.1.2012 Kantelija: Teemu Peltola Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtaan 16: ?Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava." Kotivinkki-lehden vuoden 2011 viimeisessä numerossa sivulla 57 on Syömäänjuttusarja, joka toistuu joka lehdessä. Jutun taitto ja idea on aina sama: esitellään jokin ruoka-aine myönteisessä mielessä. Juttusarjan kuvituksen osana on poikkeuksetta valmistajien tuotekuvia ja pääkuvan kuvatekstissä on aina mainittu sivun alalaitaan nostetun tuotteen nimi ja hinta. Kuvatekstissä muistetaan myös kehua tuote. Sivun alalaidassa on lisäksi valmistajan nettiosoite. Kantelun mukaan jutun yhteydessä on aina mainittu kirjoittaja ja kuvaaja ja/tai kuvalähde, joten ulkoisesti se muistuttaa journalistista juttua. Missään ei lue sanaa "ilmoitus". Juttu muodostaa aina oman sivukokonaisuutensa, joten se ei ole ymmärrettävissä ilmoitukseksi. Kotivinkissä on useita muitakin juttusarjoja, joissa on täysin sama idea, esimerkiksi samassa lehdessä julkaistu Liikkeelläsarja, jossa nostetaan kritiikittömästi ja täysin vastaavalla taitolla esille Stigan rattikelkka ja liukuri. Tämä lehdessä ilmeisen pitkään jatkunut käytäntö on kantelijan mielestä omiaan hämärtämään journalistisen ja ilmoitusaineiston rajan täysin. Vastaus: 20.2.2012 Vastaaja: Kotivinkki Päätoimittaja Outi Gyldén vastaa, että kantelija viittaa Kotivinkin ns. introsivuihin, jotka aloittavat lehdessä uuden aihepiirin/osion. Lehdessä on ollut näitä intro-sivuja neljä: Avoimet ovet (ajankohtais- ja kulttuuriaiheet), Kaikki kotona (sisustus, tee itse), Syömään (ruoka) ja Liikkeellä (lukujutut). Introsivut ovat päätoimittajan mukaan toimituksellisia sivuja, jotka toimitetaan ja kuvitetaan toimituksessa. Kaikissa introsivuissa on ollut sama rakenne ja ulkoasu: vinjetti, pääkuva, toimituksellinen teksti sekä 1-2 syvättyä tuotekuvaa, joiden tiedot kerrotaan kuvatekstissä. Esiteltävät tuotteet valitaan aina toimituksellisin perustein. Ne ovat julkaisuhetkenä ajankohtaisia ja liittyvät osion aihepiiriin, esimerkiksi Syömään-osiossa ruokatuotteita, astioita ja kattaustarvikkeita. Kotivinkissä esitellään uutuustuotteita myös eri aihepiirien palstoilla, ja tuotteista kerrotaan nimi, valmistaja tai maahantuoja, hinta, mitä tuote sisältää tai mihin sitä käytetään. Toimittajat valitsevat tuotteet oman harkintansa perusteella ja tutustuvat tuotteisiin yleensä omakohtaisesti ennen niiden päätymistä lehteen. Kriittisyyttä harjoitetaan päätoimittajan mukaan siis ennen kuin tuote päätyy lehteen. Toimittajat valitsevat vain hyväksi havaitsemiaan tuotteita. Sivulla on aina myös valmistajan/maahantuojan yhteystiedot, kuten kaikkialla muuallakin lehdessä aina kun tuotteita esitellään. Introsivun pääkuva kuvataan toimituksessa tai ostetaan kuvatoimistosta. Tuotekuvat on kuvattu toisinaan toimituksessa, toisinaan on käytetty valmistajan kuvaa. Introsivujen tarkoitus on päätoimittajan vastauksen mukaan rytmittää lehden rakennetta ja viestiä lukijalle, että uusi osio alkaa. Introsivuilla lukija johdatellaan seuraavaan aihepiiriin nostamalla esiin ajankohtainen aihe tai ilmiö. Kyse ei ole toimitukselliseen muotoon puetuista ilmoituksista, vaan journalistisin perusteluin tehdyistä jutuista. Toimituksellista päätösvaltaa ei ole luovutettu ulkopuolisille tahoille. Uutuustuotteiden esittely on kuluttajien palvelua, jota harjoitetaan kaikissa medioissa. Ratkaisu Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Kotivinkin syömään, kaikki kotona, avoimet ovet ja liikkeellä -introsivuilla esitellään Santa Marian kirsikkapaprikoita, Stigan rattikelkkaa ja liukuria, Korjaamogallerian näyttelyä ja Finnish Design Shopin heijastinta sekä Dekoron yöpöllöjulistetta, Pentikin ja Iittalan kynttilälyhtyjä. Tekstit ovat yhtä sivua lukuun ottamatta lehden toimittajien tekemiä. Kuvien lähteet, tuotteiden hinnat ja mahdolliset ostopaikat on merkitty näkyviin. Kaupallinen aineisto on vuosi vuodelta lisääntynyt jutuissa ja ohjelmissa. Siihen on kuitenkin suhtauduttava aina kriittisesti, vaikka yleisö pitää sitä usein SuomenLehdistö 1/13 19
• itselleen tärkeänä ja kiinnostavana. Jos markkinoinnin ja journalismin raja hämärtyy, se heikentää koko tiedonvälityksen uskottavuutta. Tämä raja on viestinnän ja yhteiskunnan murrosvaiheissakin pidettävä selkeänä. Yleisöllä on oikeus odottaa, että markkinointi erotetaan selvästi journalistisesta sisällöstä. Medialta tämä edellyttää kriittistä otetta valinnoissa ja aineiston taustoittamisessa. Kotivinkin sivut erottuvat ilmeeltään selvästi lehden ilmoituksista. Sivujen sisältö ei poikkea muiden lehtien journalistisista ostos-, meno- tai uutuusjutuista. Julkisen sanan neuvoston arvion mukaan tuotteiden ja palveluiden valinnat on tehty journalistisin perustein ja vain toimituksen oman itsenäisen harkinnan mukaan. Myös lehden ilme ja rakenne eli uuden aihealueen avaussivut perustuvat journalistiseen harkintaan. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kotivinkki ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4797/AL/12 Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa, lainaamista ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Lehti lainasi asianmukaisesti toista lehteä, mikä korrektisti kerrottiin myös otsikossa. Toimitus oli yrittänyt tarkistaa jutun tiedot poliisin tutkinnanjohtajalta. Kantelu 19.1.2012 Kantelija: Vesa Sahlman Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkkolehdessä 19.1.2012 julkaistuun juttuun ?IL: Useita upseereja epäillään naisen raiskauksesta varuskunnassa?. Kantelijan mielestä kirjoituksessa on rikottu journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 ja 15. Erityisesti kohtaa 15 rikotaan räikeästi. Otsikossa mainittuja upseereita ei löydy viitatusta IL:n uutisesta. Lisäksi otsikossa mainittu "useita upseereita epäillään..." ei saa vastinetta jutussa, koska poliisi erikseen toteaa ettei vahvista upseereiden osallisuutta. Kohtia 8 ja 10 rikotaan ainakin siinä, ettei viittausta ole tarkistettu. Otsikko on kantelijan mukaan asetettu myynti- ja leimaamistarkoituksessa. Puolustusvoimissa työskentelee noin 16 000 henkilöä, joista noin puolet on siviilejä. Näin ollen todennäköisyys epäilyissä tulisi olla siviileissä. Varuskunta-alueilla asuu sotilaita ja puolustusvoimien siviilihenkilöstöä sekä siviilejä, joilla ei ole mitään yhteyttä puolustusvoimiin. Huomioitavaa kantelijan mukaan on, että myöhemmin samana päivänä Turun Sanomat uutisoi omista lähteistään, että kahta upseeria on kuultu asiassa. Tällä ei kuitenkaan kantelijan näkemyksen mukaan ole mitään yhteyttä Ilta-Sanomien virheelliseen uutiseen ja virheelliseen viittaukseen Iltalehden uutiseen. Ilta-Sanomat ei ole vastannut Internetissä olevan palauteosion kautta kantelijan 19.1.2012 jättämään oikaisupyyntöön. Vastaus: 27.2.2012 Vastaaja: Ilta-Sanomat Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomat on pyrkinyt kantelun kohteena olevassa artikkelissa totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Sen sijaan, että Ilta-Sanomat olisi tyytynyt ainoastaan lainaamaan Iltalehden juttua, Ilta-Sanomat on haastatellut artikkeliaan varten poliisia tarkistaakseen viittaamansa Iltalehden uutisen tietojen paikkansapitävyyden. Kuten kantelun kohteena olevasta Ilta-Sanomien artikkelista ilmenee, poliisin epäilyt ovat kohdistuneet myös upseereihin, joskaan poliisi ei tutkinnan ollessa kesken ole ymmärrettävästi voinut vahvistaa tekijöiden olevan nimenomaan upseereja. Kantelija esittää, että Iltalehden uutisessa ei viitattaisi upseereihin. Kantelija tarkoittaa ilmeisesti Iltalehden verkkosivuilla julkaistua uutista. Ilta-Sanomat on kuitenkin viitannut kantelun kohteena olevassa artikkelissaan Iltalehden painetun lehden uutiseen, jossa poliisiepäilyjen kohdistuminen upseereihin on todettu seuraavasti: ?Iltalehden tietojen mukaan osa epäillyistä kuuluu puolustusvoimien henkilökuntaan. Joukossa on muun muassa upseereja." Viittaus on siten virheetön. Iltalehden uutinen samoin kuin Ilta-Sanomien suoraan poliisilta saamat tiedot vahvistavat, että poliisin epäilyt kohdistuvat myös upseereihin. Ilta-Sanomien artikkelin otsikolle on siten annettu jutussa täysi kate, eikä sitä ole asetettu myynti- ja leimaamistarkoituksessa. Ilta-Sanomat on kantelun kohteena olevassa asiassa pyrkinyt totuudenmu- kaiseen tiedonvälitykseen. Ilta-Sanomien artikkeli on ollut totuudenmukainen, eikä Ilta-Sanomat ole tehnyt virhettä viittauksessaan Iltalehden uutiseen. Ilta-Sanomat on myös tarkistanut artikkelissaan esittämiensä tietojen paikkansa pitävyyden suoraan asiaa tutkivalta poliisilta. Otsikolle on löytynyt artikkelin sisällöstä täysi kate. Ratkaisu Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ? myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Ilta-Sanomat kertoi verkkolehdessään 19.1.2012, että upseereita epäillään raiskauksesta Keuruun varuskunnassa. Alkuperäinen tieto oli peräisin Iltalehdestä, johon Ilta-Sanomat lähteenään viittasi jo otsikossa. Iltalehti kertoi upseeriepäilystä painetussa lehdessä, mutta ei verkkolehdessään. Ilta-Sanomat oli tarkistanut tietojaan poliisilta, joka ei yksilöinyt epäiltyjen joukkoa (?alta kymmenen?), mutta viittasi epäillyn rikoksen tekopaikkaan eli varuskunnan asuntoalueeseen. Lehti julkaisi 15.3.2012 nettisivuillaan STT:n uutisen, jonka mukaan raiskauksen esitutkinta oli päättynyt, koska rikosta ei ollut tapahtunut. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat lainasi Iltalehden alkuperäistä uutista asianmukaisesti ja totuudenmukaisesti senhetkisten tietojen perusteella. Ilta-Sanomat myös haastatteli omaa uutistaan varten rikoskomisariota, joka epäiltyä rikosta tutki. Poliisi ei sulkenut tutkinnan ulkopuolelle mitään henkilöstöryhmää. Julkisen sanan neuvoston hankkimien tietojen mukaan Keuruun varuskunnassa työskentelee noin 200 palkattua henkilöä. Heistä upseereita on 63, joista noin kolmannes asuu varuskunnan alueella. Ilta-Sanomien mukaan epäily mahdollisesta rikoksesta kohdistui ensisijaisesti heihin. Epäiltyjen määrä oli kuitenkin niin suuri, ettei yksittäisen henkilön leimaamisen vaaraa ollut. Lisäksi Ilta-Sanomat seurasi tapahtumia ja kertoi myöhemmin asianmukaisesti, että rikosepäilyn tutkinta oli perusteettomana lopetettu. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa > 4803/SL/12 Etelä-Saimaa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi autotestin. Sen alapuolella oli ilmoitus, jossa mainostettiin saman valmistajan eri automallia. Journa- listinen ja ilmoitusaineisto erottuivat riittävästi toisistaan. Kantelu: 25.1.2012 Kantelija: Paavo Manninen Kantelijan mielestä 25.1.2012 julkaistussa lehdessä Hyundai-merkin ilmoitus oli sijoitettu kyseenalaisesti saman merkin automallista kertovan jutun ?Tilava ja tyylikäs farmari? alapuolelle. Hän epäilee, että toimituksellinen aineisto ja ilmoitus eivät eronneet toisistaan riittävän selvästi. Vastaus: 16.3.2012 Vastaaja: Etelä-Saimaa Päätoimittaja Pekka Lakka kirjoittaa, että lehti erottaa journalistisen aineiston ja ilmoitukset toisistaan. Jos on olemassa sekoittumisen vaara, mainosaineiston yläreunoihin merkitään vielä ?ilmoitus?sana. Tässä tapauksessa sellaista vaaraa ei Lakan mielestä ollut. Ilmoituksen ja jutun väliin oli vedetty linjat, ja aineistot erottuivat ulkoasultaan selkeästi toisistaan. Juttu ja ilmoitus eivät päätoimittajan mukaan olleet samalla sivulla saman automerkin vuoksi, vaan ilmoituksen koon vuoksi. Hyundain ilmoituksen vieressä oli lähes samankorkuinen toinen ilmoitus. Lakan mielestä samaa korkeutta olevien ilmoitusten taittaminen vierekkäin helpottaa selkeiden journalististen ja ilmoitusblokkien rakentamista sivuille. Autoliitteen jutut tehdään päätoimittajan mukaan journalistisin perustein. Niissä esitellään usein uutuusmalleja eikä harjoiteta tekstimainontaa. Kantelun kohteena olevassa jutussa ja ilmoituksessa käsiteltiin saman merkin eri malleja. Samalla sivulla oli myös muuta journalistista ja ilmoitusaineistoa. Sivu ei poikennut Etelä-Saimaan muista sivuista. Ratkaisu Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Autot ja liikenne -sivujen juttuarviossa kerrottiin Hyundain uudesta mallista. Jutussa oli mukana toimittajan arvio autosta, yhteenveto sen hyvistä ja huonoista piirteistä omissa laatikoissaan, faktalaatikko sekä viisi valokuvaa. Artikkelin alla oli kaksi automainosta sekä toimituksen laatima kysymys ja vastaus -palsta. Hyundaita mainostavassa ilmoituksessa ei mainittu jutussa käsiteltyä mallia. Autosta kertova juttu oli perusteellinen ja sisälsi sekä kehuja että moitteita. Siinä mainittiin myös kyseisen mallin kanssa kilpailevia muita automerkkejä. Ilmoitus oli erotettu jutusta sivun poikki kulkevalla graafisella linjalla. Lisäksi se oli raamien sisällä. Kun sekä jutun että ilmoituksen kuvissa esiteltiin valkoista autoa, kriittiselle lukijalle on voinut syntyä mielikuva piilomainonnasta. Journalis- tisen artikkelin ja ilmoituksen graafiset elementit, kuten rajaukset, fontit ja taitto, erottuivat kuitenkin riittävän selvästi toisistaan. Lehti ei neuvoston mielestä pyrkinyt harhauttamaan yleisöä. Vaikka lehti ei rikkonut Journalistin ohjeita, neuvosto huomauttaa, että ilmoituksen julkaiseminen samaa tuotemerkkiä koskevan jutun yhteydessä voi heikentää lehden uskottavuutta lukijan silmissä. Siksi tällaista yhdistelmää olisi vältettävä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Saimaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa > 4802/SL/12 10.9.2012 Ratkaisun teki puheenjohtaja Risto Uimonen (pj). Jim, Poliisit Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Kantelija näkyi tv-ohjelmassa, mutta ei ollut tunnistettavissa lähipiiriään laajemmin. Poliisilla oli perusteita epäillä häntä rikoksesta, joka vaaransi sivullisten turvallisuuden. Kantelu: 17.2.2012 Kantelija: NN Kantelijaa kuvattiin, kun hän oli kaatunut humalassa polkupyörällään. Hän ei maininnut kaatumisesta kenellekään, mutta tapahtuma tuli tietoon, kun kantelijan vanhemmat ja ystävät tunnistivat hänet ohjelmasta. Toimitus oli käsitellyt kantelijan kasvot tunnistamattomiksi, mutta tunnistaminen perustui vaatteisiin ja polkupyörään, joita kuvattiin tarkasti. Kantelijan mukaan poliisin ohjelmassa esittämä väite, että hän ei muistaisi tapahtumista aamulla mitään, oli virheellinen. Poliisi myös sanoi ohjelmassa, että kantelija saa seuraavana aamuna poliisilta puhelinsoiton, koska on aiheuttanut tankojuopumuksen vuoksi vakavaa vaaraa. Poliisi ei kuitenkaan soittanut, vaan kutsui kantelijan vasta muutaman viikon kuluttua kuulusteltavaksi. Minkäänlaista rangaistusta ei vaadittu. Kantelijan mielestä oli asiatonta, että hänet esitettiin ohjelmassa tunnistettavasti ja väitettiin hänen olleen sekavampi ja syyllistyneen vakavampaan tekoon, kuin mitä tosiasiassa tapahtui. Kantelija korostaa, että hän pitää poliisin toimintaa ammattitaitoisena. Sen sijaan hän kyseenalaistaa ohjelmaformaatin, faktan ja viihteen sekoituksen, jossa viihde on pääosassa. Kantelijan mielestä ohjelma ei esitä realistisesti poliisin arkea. Kantelijan osalta ohjelmassa näytettiin ainoastaan hänen makaamisensa maassa, ei esimerkiksi poliisin tekemiä kirjallisia töi- 80/4,9 @@>4 8,,478, Median uusi maailma avautuu 13.3. Ravintola Palacessa. Miltä näyttää huomisen mediamaisema? Millaisia ennennäkemättömiä sisältöjä, palveluja ja startupeja tulemme käyttämään tulevaisuudessa? Mitä Next Mediassa on saatu kolmessa vuodessa aikaan? 80=64?>0 ;k4Ak 5: 9D? 6,709?0=449
• ?,=608;4 :35078, 4780>?DD ,76@A@:/0>?, 20 SuomenLehdistö 1/13 _S ^L P aP OL _P + ;LWLNP
• tä tai kuulusteluja, jotka tosiasiassa veivät valtaosan poliisin kantelijaan käyttämästä työajasta. Tällaisessa viihdeformaatissa pitäisi kantelijan mielestä suojata ihmisten anonymiteetti tarpeeksi hyvin. Kantelija toteaa, ettei ole kenenkään etujen mukaista, jos esimerkiksi perheväkivallasta kärsivät ihmiset jättävät ilmoittamatta tilanteesta poliisille, koska pelkäävät televisiokameroiden tulevan paikalle ja anonymiteettinsä kärsivän. Vastaus: 13.3.2012 Vastaaja: Jim Kanavapäällikkö Ville Toivonen kirjoittaa, että Poliisit-sarjaa tehdään tiiviissä yhteistyössä poliisihallituksen kanssa. Kuvaukset suoritetaan pääosin julkisella paikalla. Muissa tapauksissa hankitaan erikseen lupa kuvaamiseen. Ohjelmassa näkyvät ihmiset esitetään ohjelmassa tunnistamattomina siten, että ääni ja kuva käsitellään erilaisin ?blurrauksin? tunnistamattomiksi. Jokainen jakso tarkastetaan etukäteen sen varmistamiseksi, ettei henkilöiden yksityisyyden suoja vaarannu. Toivasen mukaan kantelija esitettiin ohjelmassa tunnistamattomana. Tapahtumia esiteltiin objektiivisesti, eikä henkilön sanomisia tai tekemisiä muutettu. Toivonen katsoo, ettei ohjelma loukannut kantelijan yksityiselämää tai yksityisyyden suojaa. Hän pitää myös perusteetto- mana kantelijan väitettä, jonka mukaan Poliisit-sarja ei esittäisi realistisesti poliisin arkea. Ratkaisu Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta (JO 29). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Poliisit-sarjan 11.2.2012 julkaistussa jaksossa seurattiin poliisipartion toimintaa Helsingissä. Kantelija näkyi kohtauksessa, jossa hän makasi kadulla pyöränsä vieressä. Kadulla näkyi myös verta. Poliisi kertoi kantelijalle, että tämän silmäkulmassa on ?pieni vekki?. Sen jälkeen kantelija puhallutettiin, ja paikalle saapui ambulanssi. Kantelija kertoi, ettei hän tunne kipua eikä muista tapahtumista mitään. Sen jälkeen poliisi totesi kantelijan puhaltaneen kolmen promillen lukemat ja aiheuttanen ?aikalailla vaaraa?. Jälkikäteen haastateltu poliisi arvioi, ettei kantelija humalatilansa vuoksi muista myöhemmin edes sitä, että poliisi kävi tapahtumapaikalla. Poliisi uskoi, että kantelijalle on yllätys, kun hän kuulee puhelimessa seuraavana päivänä, että tapahtumasta on tehty myös rikosilmoitus. Poliisi osui ohjelman perusteella sattumalta onnettomuuspaikalle. Tien nimi paljastui, kun poliisi selvitti, oliko kyseiseen osoitteeseen tehty hälytyksiä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut kantelijan kotikatu. Kantelija näkyi kokovartalokuvassa, mutta koko hänen päänsä alue oli käsitelty katsojille tunnistamattomaksi. Lisäksi kamera otti lähikuvaa hänen jaloistaan, jotka olivat pyörän rungon päällä. Myös pyörää kuvattiin. Vaatteet ja pyörä, samoin kuin kantelijan ruumiinrakenne, vaikuttivat tavanomaisilta, eikä niissä ollut mitään silmiinpistäviä tuntomerkkejä. Neuvosto huomauttaa, että vastuun ohjelman julkaisemisesta kantaa aina tvkanava, ei poliisihallitus. Tässä tapauksessa toimitus oli suojannut riittävästi kantelijan yksityisyyttä, eikä hän ollut tunnistettavissa lähipiiriään laajemmassa joukossa. Kuvaushetkellä kantelijaa vielä epäiltiin tieliikennerikoksesta. Kolmen promillen humalatilan vuoksi poliisilla oli syytä myös epäillä, ettei kantelija seuraavana päivänä muistaisi tapahtumista mitään. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Jim ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4816/TV/12 )RUVVDQ /HKWL RQ VHLWVHQSlLYlLQHQ VDQRPDOHKWL 6H RQ DOXHHQVD \NN|QHQ ORXQDLVHVVD +lPHHVVl /HKWL WDYRLWWDD XXWLV MD LOPRLWXV DQQLOODDQ SlLYLWWlLQ QRLQ OXNLMDD 6HQ OHYLNNL RQ NSO 7RLPLWXNVHQ YDKYXXV RQ QRLQ KHQNHl )RUVVDQ /HKWL KDNHH NHVlNVL .(6b72,0,77$-,$ 7RLYRPPH VLQXOWD ? XXWLVHQ MD MXWXQWHRQ SHUXVYDOPLXNVLD ? LQQRVWXVWD RLYDOOXVWD MD LGHRLQWLN\N\l ? VRVLDDOLVLD WDLWRMD ? DODQ NRXOXWXVWD PHGLDNRNHPXVWD 7DUMRDPPH VLQXOOH ? MXWXQWHRQ KDDVWHHW HWXVLYXQ XXWLVHVWD NHSHllQ YLLKWHHVHHQ ? LWVHQlLV\\WWl WLLPLW\|Wl ? UHQQRQ W\|\KWHLV|Q /lKHWl KDNHPXNVHVL PHQQHVVl /LLWl KDNHPXNVHHVL PXXWDPD MXWWXQl\WH +DNHPXNVHVL YRLW OlKHWWll RVRLWWHHVHHQ )RUVVDQ /HKWL WRLPLWXV 3/ )2566$ NXRUHHQ ´.HVlWRLPLWWDMD´
• WDL NDUL JUDKQ#IRUVVDQOHKWL ¿ /LVlWLHWRMD DQWDD SllWRLPLWWDMD .DUL *UDKQ Tampereen yliopisto on avoin ja aktiivinen yhteiskunnallisen perinteensä tunteva yliopisto. Sen profiilissa korostuvat yhteiskunnan ja terveyden monialainen tutkimus ja opetus. Tampereen yliopistossa on opiskelijoita yli 15 000 ja henkilökuntaa noin 2 200. Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikössä (CMT) on haettavana JOURNALISTIIKAN VIERAILIJAPROFESSORIN määräaikainen tehtävä kaudelle 1.8.2013-31.7.2014. Tehtävä on tarkoitettu omalla alallaan ansioituneelle journalistille. Professuurin tarkoituksena on käytännön työelämän sekä yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen lähentäminen toisiinsa. Viestinnän, median ja teatterin yksikkö on yksi yliopiston yhdeksästä tieteenalyksiköstä ja jatkaa entisen tiedotusopin laitoksen perinteitä. CMT on Suomen johtava journalistien kouluttaja. Lisätietoa yksiköstä saa osoitteesta http://www.uta.fi/cmt/. Tarkemmat tiedot professorille kuuluvista tehtävistä, palkkauksesta sekä ohjeet hakumenettelystä ja hakemukseen liitettävästä aineistosta saa tehtäväntäyttöselosteesta, joka on saatavilla osoitteesta http://www.uta.fi/cmt/hallinto/rekrytointi/index.html. Hakuaika päättyy tiistaina 7.2.2013 kello 15.45. Tarkemmat tiedot ja sähköinen hakulomake: http://www.uta.fi/ajankohtaista/tyopaikat Tehtävää koskevat tiedustelut: johtaja Heikki Hellman (Heikki.Hellman@uta.fi, puh 040 5713184) Tehtäväntäyttömenettelyä koskevat tiedustelut: hallintopäällikkö Heikki Eilo (Heikki.Eilo@uta.fi, puh. 040 1901389) SuomenLehdistö 1/13 21
• TULE KESÄTÖIHIN PAIKALLISLEHTEEN! www.lovari.fi Tule kesätoimittajaksi idylliseen kaksikieliseen merenrantakaupunkiin tekemään monipuolista paikallislehteä, joka ilmestyy kahdesti viikossa paperisena ja 24/7 verkossa. Hakemukset 1.4. mennessä: arto.henriksson@lovari.fi Lisätetoja: 0400-600608 Suomessa ilmestyy noin 140 Sanomalehtien Liittoon kuuluvaa paikallislehteä. Läheisinä tiedonvälittäjinä ja paikallisidentiteetin luojina ne ovat omaa luokkaansa. Kesätyö paikallislehdessä on monipuolinen,arvokas ja arvostettu työkokemus! 1 Tule kesätöihin Lieksaan! 3 keraa viikossa ilmestyvä Lieksan Lehti hakee kirjoittavaa ja kuvaavaa KESÄTOIMITTAJAA kesä?elokuulle 2013. Ajokortti välttämätön. Hakemukset/tiedustelut helmikuun 2013 loppuun mennessä: päätoimittaja Marja Mölsä 040 719 7493 marja.molsa@lieksanlehti.fi Siltakatu 1, 81700 Lieksa 2 Pirteä ja nuorekas PS ilmestyy Pietarsaaressa kolme kertaa viikossa. Toimimme suomeksi kaksikielisellä rannikolla, joten ruotsin kielen taidosta on hyötyä työssä. Haemme reippaita ja aloitekykyisiä kesätoimittajia. Hakemukset 4.2. mennessä osoitteella ps@pietarsaarensanomat.fi. Lisätietoja antaa uutispäällikkö Pentti Höri, 06-7848 632. Nurmeksessa kolmesti viikossa ilmestyvä paikallislehti hakee kahta kesätoimittajaa. Ylä-Karjalan levikki on 5 448 kpl. Ajokortti on välttämätön, taittamistaidon katsomme eduksi. Hakemukset 28.2. mennessä: pertti.merilainen@ylakarjala.fi Lisätietoja: 0500 371 452 3 4 3 2 7 4 5 5 6 Vireä 95-vuotias Kangasalan Sanomat tarjoaa työtä lahjakkaille toimittajaksi aikoville, opiskeleville ja jo valmistuneille. Työsuhteet ovat pääasiassa lomituksia tai avustajan tehtäviä. Meillä työkokemusta hankkineet ovat menestyneet työurallaan hyvin. Ensi kesäksi palkkaamme kaksi kesätoimittajaa, joista toinen on jo valittu. 8 1 Lisätietoja: Päätoimittaja Matti Kauhanen, 03-377 6911 tai uutistuottaja Tuula Ruusumaa, 03-377 6915 8 hakee reipasta kesätoimittajaa kesä?elokuuksi Toivomme positiiviselta ja uteliaalta kesätoimittajaltamme vähintään 20 vuoden ikää, ajokorttia ja autonkäyttömahdollisuutta, kokemusta toimittajan työstä, valokuvaus- ja taittotaitoa sekä mahdollisuutta tehdä ilta- ja viikonlopputöitä. Paikallistuntemuskaan ei ole pahitteeksi. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi 24.2 mennessä sähköpostilla osoitteeseen olli.ristimaki@urjalansanomat.fi. Lisätietoja numerosta 040 522 6370. 22 SuomenLehdistö 1/13 6 Outokummun ja Polvijärven paikallislehti ilmestyy kahdesti viikossa. Kaivoskaupungin lehden levikki on 4 571 kpl. Kesätyöpaikkahakemukset maaliskuun loppuun mennessä osoitteella: kimmo.timonen@outokummunseutu.fi Tiedustelut: 050 3520588 7 Hakemukset 18.2. mennessä vesa.naveri@ orimattilansanomat.fi Lisätietoja 03-876 6711