MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 1 • 3.2.2016 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö Työtään pitää markkinoida Venäjä lähti infosotaan Paras lääke vaikuttamisyrityksiin on monipuolinen media . » Sivu 4 Lisäoppia stipendiaateilta! Ulkomaankävijä tuo rohkeutta ja ideoita toimitukseen. » Sivu 6 Excelin pelko suurin este Datajournalismi voisi yleistyä asenteita muuttamalla. » Sivu 18 Heikki Aittokosken mielestä somenäkyvyys kannattaa. » Sivut 8–9 Vesa laitinen Aki Pöntinen ja kollegat pohtivat sopivaa hintaa digille. » Sivut 10–13 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. » Sivut 8–9 TaLoussanomaT Teki varakkaille suunnatun, mainosrahoitteisen tablettilehden. Lataustavoite täyttyi Heidi Hagelinin mukaan viikossa. » Sivut 14–16 Suome n Leh dis tö n S e L v i t y S
SuomenLehdistö 1/2016 3 1/2016 kolmesta poikki Luotettavuus korostuu netissä sisältö AjAnkohtAistA 4 Venäjän infosota näkyy Suomessa. 5 Paikallislehtien kannattaisi markkinoida itseään paremmin, kirjoittaa Kati Uusitalo. 6 Puolet stipendiaateista on vaihtanut työpaikkaa Suomeen palattuaan. 8 Humoristi ja ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski ei ole koskaan katsonut Kummelia. tAustAt 10–13 Suomen Lehdistö selvitti päivälehtien printin ja digin tilaushinnat. 14–16 Taloussanomat teki tablettilehden varakkaille. PAlstAt 17 Yleisö ei ehkä olekaan niin kiinnostunut uutisvideoista kuin luullaan. 18 Datajournalismi sopisi maakuntalehteenkin. 20 Mielipidekirjoitusten tietojen tarkistus vaatii paljon aikaa. 23 Jouni Kemppainen on haaveillut aiemminkin Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajuudesta. ”Tutkimuksen mukaan nuorilla on toimivia keinoja nettisisällön luotettavuuden varmistamiseen.” Stipendivuosi voi antaa voimaa ponnistaa eteenpäin. Sanomalehtiviikko Noora Autio Millaista yhteistyötä teette koulujen kanssa Sanomalehtiviikolla? Millaisia kokemuksia olette saaneet? Onko oppilailla pääsy digilehteenne? Paljonko paperilehtiä on tilattu kouluihin? Teija Uurinmäki päätoimittaja, Kaarina-lehti Teimme Piispanlähteen koulun nelosluokkalaisten kanssa ”Puoli yhdeksän uutiset” nettisivuillemme. Niissä uutisankkurit johdattavat katsojat päivän aiheisiin aivan niin kuin oikeissakin uutisissa. Uutisissa on yksi julkkishaastattelu, yksi vakava aihe ja gallup. Loppuun tuli luonnollisesti loppukevennys. Oppilaat ovat olleet innoissaan. Kun opettaja kysyi, kuka haluaa olla mukana tekemässä varjouutisia, kaikki kädet nousivat. Toimittaja auttoi oppilaita haastateltavien valinnassa ja kysymysten muokkaamisessa. Toimittaja myös kuvasi lähetykset. Sanomalehtiviikolla digilehtemme voi lukea ilmaiseksi. Emme lähetä paperilehtiä kouluille. Tomi Turunen Sanomalehti koulussa -vastaava, Savon Sanomat Uutisviisaat-kilpailussa yläkoululaisista kootut joukkueet vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin. Kahdella ensimmäisellä kierroksella vastataan monivalintakysymyksiin netissä. Loppukilpailujoukkueet mittelevät paremmuudestaan Savon Sanomilla. Finalistit palkitaan. Uutisviisaat-kilpailun lisäksi joka päivä yksi alueen kouluista tuottaa yhden broadsheet-sivun sisällön. Uutisviisaisiin osallistuu vuosittain vähän yli 20 koulua eri puolilta levikkialuettamme. Mahdollisuudesta tuottaa sivu on oltu kouluissa hyvin innostuneita. Verkkolehtemme on Sanomalehtiviikon ajan avoin kaikille. Viime vuonna paperilehtiä meni viikon aikana liki 40 000. Tämän vuoden tarkka luku ei ole vielä selvillä, koska pyyntöjä tulee koko ajan. Esa Kilponen päätoimittaja, Viitasaaren Seutu Julkaisemme Sanomalehtiviikolla nyt toista kertaa Koululaisseudun. Viitasaaren yläkoulun oppilaat tekevät lehden kaikki jutut normaalin lehtikonseptimme mukaisesti sekä myös videojuttuja verkkosivuille. Koululla on koordinaattorina äidinkielen opettaja, avustajamme. Järjestimme myös lehtivalokuvauskurssin. Suurin osa oppilaista on ollut innoissaan. Viime vuonna kaikki oppilaat 7–9-luokilta olivat mukana, mutta ihan jokainen ei innostunut ”pakon edessä”. Osallistuminen on nyt vapaaehtoista. Viimeksi osa lukijoista tykkäsi, osa ihmetteli. Oppilaiden näkökulmat ovat tuoreita, ja joukossa on suoranaisia helmiä. Jämptiä suunnittelua projekti vaatii. Seutua menee kouluille 200 kappaletta. Koulut saavat myös lukuoikeudet näköislehteen ja verkkoon. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi SANOMALEHTIVIIKKO NOSTAA tällä viikolla mediasisältöjen luotettavuutta esille Onko tämä totta? -teemalla. Vuosikymmeniä harjoitettu sanomalehti opetuksessa -toiminta on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Mediakasvatuksen merkitys korostuu nettimaailmassa, jossa kaikki ei ole sitä, miltä se on saatu näyttämään. Ymmärtävätkö nuoret totuuteen pyrkivän journalismin ja tekaistujen juttujen eron? TNS Gallup tutki tätä Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta selvittämällä 13–15-vuotiaiden suhtautumista mediatiedon luotettavuuteen ja verkon tietolähteisiin. YLÄKOULULAISET KÄYTTÄVÄT päivittäin ylivoimaisesti eniten YouTubea, erilaisia sosiaalisen median palveluita ja Googlea. Iltapäivälehtien ja muiden sanomalehtien käyttö on netissäkin satunnaisempaa, joskin osa somejaoista on lehtien uutisia. Netin käyttömotiiveissa uutisten seuraaminen ei aivan yllä varhaisnuorten top-kymppiin, mutta tiedon hakeminen on sentään sijalla kuusi. Edellä ovat videoiden katselu, some, yhteydenpito ystäviin, musiikin kuuntelu ja pelien pelaaminen. Uutisia nuoret seuraavat eniten sosiaalisesta mediasta, tv-kanavilta ja iltapäivälehtien nettisivuilta. Sanomalehtien nettisivuja seuraa joka neljäs ja painettuja versioita joka viides yläkouluikäinen. ASETELMA MUUTTUU, kun nuorilta kysytään medioiden luotettavuudesta. Kärjessä ovat tv-kanavat, painetut sanomalehdet, Google ja sanomalehtien nettisivut. Tutkimuksen mukaan nuorilla on toimivia keinoja nettisisällön luotettavuuden varmistamiseen. He kiinnittävät kaikkein eniten huomiota siihen, millä sivustolla juttu on julkaistu, onko se faktaa vai jonkun mielipide ja onko juttu julkaistu luotettavan median sivuilla. Neljännes vastaajista kertoi törmäävänsä netissä usein epäluotettavaan tietoon. Lisäksi yli puolet havaitsi tällaista tietoa silloin tällöin. Valheellista tai harhaanjohtavaa tietoa tavataan ennen kaikkea keskustelupalstoilla ja somessa, mutta ei juuri lainkaan niin sanottujen perinteisten medioiden nettisivuilla. Perinteisyys tarkoittaa tässä sitoutumista Journalistin ohjeisiin ja Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin sekä niihin kuuluvan eettisen vastuun kantamista, juridisen päätoimittajavastuun lisäksi. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi Suome n Leh dis tö n S e L v i t y S
4 SuomenLehdistö 1/2016 AJANKOHTAISTA Kremlin agendan mukaiset väärät tiedot leviävät tehokkaimmin netissä. Trollaaminen on yleinen ongelma suosittujen verkkosivujen keskustelupalstoilla. Talousvaikeuksissa kärvistelevä ulkomailla toimiva venäjänkielinen media on viralliselle Venäjälle oivallinen iskukohde. Valtioneuvoston viestintäjohtajan Markku Mantilan mielestä salakavalin informaatiovaikuttamisen tapa on se, että valtaosa faktoista on oikein, mutta samaan aikaan joukossa on kuitenkin juttua väärään suuntaan vieviä elementtejä. Mantila ottaa esille venäläismediassa viime aikoinakin esiintyneen Suomen itsenäisyyden laillisten perusteiden kyseenalaistamisen. Se on hänen mukaansa aihe, josta kirjoittaminen luultavimmin lisääntyy kun lähestytään itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia. Mantila pitää monipuolista, laajaa ja vapaata mediaa parhaana aseena informaatiovaikuttamista vastaan. Hänen mielestään suomalainen media on vielä toistaiseksi laadukas. – Täällä ei olla viranomaisen talutusnuorassa eikä levitetä tahallaan propagandaa, Mantila tiivistää. Median välittämän maailmankuvan totuudenmukaisuus syntyy hänen mukaansa siitä, että lähteitä on mahdollisimman paljon ja että niiden alkuperä kerrotaan avoimesti. Median kuluttajan on tiedettävä, kenen rahoittamasta viestimestä on kyse. – Jokainen voi itse valita, mitä seuraa. Journalismille on kuitenkin oltava pelisäännöt, Mantila linjaa viitaten Journalistin ohjeisiin. Oleellinen osa mediakenttää Monipuoliseen mediakenttään kuuluu Mantilan mielestä oleellisena osana Suomessa tehty venäjänkielinen mediatarjonta. Hän pitää venäjänkielisiä, länsimaisten journalististen periaatteiden mukaan toimitettuja uutisia suorastaan maanpuolustuksellisena toimintana. Mantila uskoo myös, että Suomen venäjänkieliset viestimet voivat torpata Venäjän valtion ohjaaman median yrityksiä vaikuttaa maamme venäjänkielisiin. Gusatinskyn luotsaama Spektr on yksi potentiaalisista torppaajista. Gusatinsky kertoo lehden toimituksen kutistuneen talousvaikeuksien seurauksena kahteen henkeen. – Spektriä voitaisiin hyödyntää huomattavasti nykyistä paremmin tiedotuskanavana venäjänkielisten suuntaan, Gusatinsky toteaa. Lehden 17 toimintavuoden aikana Helsinki on ollut Suomen kaupungeista ainoa, joka on käyttänyt lehteä suomenvenäläisille tiedottamiseen. Spektr on vajaan 20 000 numeron levikillään Suomen tavoittavin venäjänkielinen julkaisu. Suomessa asuu yli 70 000 venäjänkielistä. Spektr on elänyt lähinnä mainostuloilla. Lehden jatko on auki. Linkki yhteiskuntaan Jo ennen Ukrainan sotaa alkaneita Ylen venäjänkielisiä tv-uutisia Gusatinsky pitää tärkeinä, mutta riittämättöminä. – Päättäjät toteuttivat viiden minuutin venäjänkieliset tv-uutiset. Heidän mielestään venäläiset saivat sen, mitä halusivat. Gusatinskyn mukaan uutisten suunnittelu, formaatti ja toteuttaminen tehtiin ilman venäjänkielisten asiantuntijoiden lausuntoja tai kyselytutkimuksia. – Se saneltiin ylhäältä alaspäin ottamatta meitä huomioon. Ylen uutisja ajankohtaislähetysten päällikön Petri Jauhiaisen mukaan Yle Novostin toimittajaryhmällä on hyvät ja toimivat päivittäiset yhteydet Suomen venäjänkielisiin. Venäjäksi infosotaa vastaan Venäjä etenee ilmeisen tosissaan venäläisen maailman haltuunotossa. Trollaamista harrastavat nimettömien kommentoijien lisäksi Venäjän valtiollista mediaa palvelevat toimittajat. Venäjän piikkiin trollaamisella voi tehdä rahaa myös Suomessa. Suomen suurin venäjänkielinen lehti Spektr kieltäytyi tarjotusta yhteistyöstä venäläisen Maanmiesten oikeusavun säätiön kanssa. – Ehdotuksen esitti entinen Venäjän tiedeja kulttuurikeskuksen johtaja, joten tiesimme suunnilleen, mistä on kyse, kuukausittain ilmestyvän lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky kertoo. Eilina Gusatinsky on Suomen suurimman venäjänkielisen lehden Spektrin päätoimittaja. Markku Mantilan mielestä salakavalin informaatiovaikuttamisen tapa on se, että valtaosa faktoista on oikein, mutta samaan aikaan joukossa on kuitenkin juttua väärään suuntaan vieviä elementtejä.
SuomenLehdistö 1/2016 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss ap öy dä lle la u ra ko ti la / va lt io n eu vo st o n ka n sl ia Mitä tapahtuu kentällä? MAKSIM FEDOROV toimittaja, Ylen venäjänkieliset uutiset some-ryhmät ovat vahvoilla suomenvenäläisten tiedonhankinnassa. venäjän Facebookissa vkontaktessa toimii suomen asioihin keskittyviä ryhmiä, joissa on jopa kymmeniä tuhansia jäseniä. ryhmissä on osallistujia sekä suomesta että venäjältä. Yle novostin toimitus saa palautetta laidasta laitaan. Meitä on haukuttu niin suomen eduskunnan kuin venäjänkin äänitorveksi. Yle novosti on lisännyt suomen näkyvyyttä venäläismediassa, jossa sitä siteerataan tiuhaan. BRUNO PUOLAKAINEN tuottaja, Radio Sputnik Pidimme alkuperäisen nimemme tunnettavuuden vuoksi, vaikka venäjän valtiollinen uutistoimisto sputnik news tuli samoille markkinoille lähes samalla nimellä. Helsingistä viipuriin kuuluva radio sputnik on viihdepainotteinen. Politiikkaa emme käsittele käytännössä lainkaan ja venäjästäkin puhumme loppujen lopuksi hyvin vähän. Meitä kiinnostavat ohjelmat, jotka tuovat kuuntelijoita ja mainostajia. Mainostajat ovat vähentyneet poliittisen ja taloudellisen tilanteen vuoksi. Paikallislehden Palstoilla kerrotaan, mitä suunnitellaan päätettäväksi lukijoiden palveluista ja ympäristöstä ja millä rahoilla tämä kaikki tehdään. Sen palstoilla ihmiset voivat kysyä miksi näin – miksi kyläkoulu suljetaan, pääsisikö jossain näkemään lääkäriä, ja eikö jo saataisi uutta tienpintaa kyläkeskusten väliselle tielle. Sen palstoilla ihmiset elävät Syntyneitä-palstasta kuolinilmoituksiin – ja kaikessa sillä välillä. Paikallislehti kertoo ihmisten arjen tärkeistä asioista – niistä leikekirjoihin talletettavista muksujen kisojen tuloksista ja yhdestäkin uudesta työpaikasta, jotka ovat muille liian pieniä asioita kerrottaviksi. Paikallislehden palstat ovat vuoropuhelua. Sitä, että ihmiset vaikuttavat lähiseutuunsa sekä omiin ja läheistensä asioihin. Kiroavat ja kiittävät. Kysyvät ja tuulettavat. Paikallislehti aktivoi ihmisiä itsekin. Järjestää siivoustalkoot, kutsuu vaikka mukaansa kiertämään seudun pururadat. Paikallislehti pitää kiinni juurevista ja kiinnittää juurettomat lähiympäristöönsä. Se on arjen käsikirja ja navigaattori – aina sen sivuilta joku porukka jokaiselle löytyy. Paikallislehti ei ole norsunluutornissa, vaan siellä, missä ihmisetkin. Terveyskeskuksessa. Marketin jonossa. Koululuokassa. Hoivaosaston kiireessä. Iloitsemassa urheilukatsomossa ja kyynelehtimässä lasten konsertissa. Lähellä ja rinnalla. kylläPä me teemme hienoja lehtiä ja kylläpä me olemme tärkeä osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja ihmisten osallisuuden kokemusta. Mutta. Muistammeko kertoa sen lukijoillemme ja asiakkaillemme? Jos odotamme, että lukijamme ja asiakkaamme ikään kuin itse huomaavat meidän hienoutemme, kun niin loistavaa ja tärkeää tuotetta teemme, niin siinäpä odotamme. Samalla muut menevät oikealta ohi ja kovaa. Koska viimeksi olet esimerkiksi katsonut televisiota niin, että et ole ehtinyt kyllästyä tulevien ohjelmien mainoksiin? On hienoa, että Sanomalehtien Liiton paikallislehtijaoston, Paikallislehtien Päätoimittajayhdistyksen ja Suomen Paikallismedioiden ansiosta alalle on virinnyt uudenlaistakin yhteistyötä. ei tietenkään olisi pahitteeksi, että paikallislehden hienous ja merkitys erityisesti lähidemokratialle huomattaisiin vähän muuallakin. Yleisradion asemaa esimerkiksi kyllä puolustetaan muun muassa demokratia-argumentilla, mutta paikallislehtien puolustajat ovat jääneet vähiin. Hiukan huvittaakin välillä, kun edelleen huomaa, että paikallislehtitekemiseen suhtaudutaan vähättelevästi jopa oman alan sisällä. Joo, aina voi tehdä lehteä ”paremmin” ja ”laadukkaammin”, mutta koskettavan ja lukijoilleen ääritärkeän lehden tekemisen me jo osaamme. Jokaisen meistä pitääkin kysyä, miten markkinoisimme lehteämme, jos se olisi ulkopuolinen yritys ja asiakkaamme? Paikallislehden hienous pitää ensin joka päivä toteuttaa, ja sitten se pitää sanallistaa ja kuvallistaa muille. Joka päivä. Jokaisen meistä. Olemme kaikki käyntikortteja. Valot ehkä joskus alalta sammuvat, mutta emmehän itse päivystä katkaisijan luona. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Loimaan Lehden päätoimittaja Kati Uusitalo. ” Jos odotamme, että lukijamme ikään kuin itse huomaavat meidän hienoutemme, kun niin loistavaa ja tärkeää tuotetta teemme, niin siinäpä odotamme.” Älä ole valomerkki Venäjäksi infosotaa vastaan – Kaksikielisellä ryhmällä on toimittajien omista taustoista ja elämänpiiristä kumpuavaa ymmärrystä yleisön tarpeista. Tätä ammattitaitoa hyödynnettiin myös tv-uutisia aloitettaessa. Jauhiaisen mukaan Ylen venäjänkieliset uutiset panostavat etenkin tarjontaan verkossa. Gusatinsky muistuttaa, että suomea huonosti osaavat jäävät helposti yhteiskunnasta irrallisiksi. He seuraavat tavallisesti lähinnä Venäjän televisiota. Spektr-lehti voi olla heille kiinnekohta suomalaiseen yhteiskuntaan. Venäjänkielinen Radio Sputnik voisi myös olla sellainen, jos se lähettäisi enemmän asiaohjelmaa. Propaganda on ovelaa Gusatinskyn mukaan osa suomenvenäläisistä on oivallista vaikuttamispohjaa Venäjän propagandalle. ” Laatujournalismi voi voittaa propagandan harjoittajat.” Esimerkiksi Suomessa kasvaneet venäläistaustaiset nuoret eivät välttämättä huomaa vaikuttamisyrityksiä. – Voi tuntua hienolta, että Venäjän kaltainen suuri maa ojentaa käden ja kiinnittää huomiota, Gusatinsky sanoo. Gusatinsky kehottaa suomalaistoimittajia nostamaan laatujournalismin periaatteet takaisin niille kuuluvaan arvoon. – Laatujournalismi voi voittaa propagandan harjoittajat, ei heidän kanssaan keskustelemaan lähteminen. Mantila odottaa mielenkiinnolla seuraavan kansallisen mediatutkimuksen tuloksia. Hän ei usko, että esimerkiksi Venäjän valtiollinen uutistoimisto Sputnik News on saanut Suomessa merkittävää jalansijaa. Mantila pitää suomenkielisen toimintansa viime keväänä aloittaneen tulokkaan tarjontaa roskana. Hän toivoo, että Suomessa vaalitaan jatkossakin hyvää yleissivistystä. Se ja tasokas peruskoulu ovat Mantilan mielestä parhaita aseita informaatiosotaa vastaan. – Itsenäisen ajattelun taitavat eivät lankea helposti typeryyksiin. Maarit Uber
AjAnkohtAistA ” Siellä parturil lakin oli start up idea.” 6 SuomenLehdistö 1/2016 Yhteydenpito on tärkeää myös ulkomaankauden aikana. – Sähköpostiviesti stipendiaatille silloin tällöin pitää kevyen napanuoran yllä. Tärkein vaihe taitaa kuitenkin olla paluu. ”Kun palasin pää täynnä uusia ajatuksia, ei vanhassa työpaikasEhkä sitä voisi kutsua krapulaksi. Ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen kestää aikansa sopeutua takaisin arkeen. Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö Elina Salo on yhä siinä vaiheessa. Hän palasi heinäkuussa Kaliforniasta, missä hän oli saanut keskittyä kokonaisen lukuvuoden opiskeluun Berkeleyn yliopistossa. Salo on yksi Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaateista, joiden kokonaismäärä on juuri ylittänyt sadan. Selvitin stipendiohjelmien vaikutusta osallistujiensa urapolkuihin syksyllä valmistuneessa tutkimuksessani. Muutoksia on tapahtunut paljon. Tutkimuskyselyyn vastanneista 29 prosenttia on vaihtanut stipendikautensa jälkeen työnantajaa, mutta työskentelee yhä toimittajana. 20 prosenttia on vaihtanut kokonaan alaa. 42 prosenttia työskentelee samassa työpaikassa, mutta eri tehtävissä. Vain yhdeksän prosenttia vastaajista on tällä hetkellä samassa työtehtävässä kuin stipendiaatiksi lähtiessään. Muutokset tapahtuivat yhdeksässä kymmenestä tapauksesta toimittajan omasta aloitteesta. Stipendiaatit ovat myös tyytyväisempiä työhönsä nyt kuin ennen ulkomaille lähtöään. Ohjelmien tavoitteena on, että stipendiaatit hyödyttäisivät uusilla opeillaan paitsi itseään, myös työyhteisöjään. Tämä tavoite voisi toteutua paremmin. Stipendikaudelta palaavien toimittajien kotouttaminen takaisin omaan työhön näyttää olevan monin paikoin hankalaa. Vain 53 prosenttia vastaajista kertoi työnantajan suhtautuneen positiivisesti heidän stipendikokemukseensa. Jotkut vastaajat jopa kokivat, että heitä oli rangaistu kokemuksistaan. Tämä mainittiin myös syyksi hakeutua muihin tehtäviin. Paluu on tärkein Tutkimustulos hämmentää niin Elina Saloa kuin Lännen Median päätoimittajaa Matti Posiota, jotka kertovat työnantajan kannustaneen heitä lähtöön ja arvostaneen heidän kokemustaan jälkikäteen. Posio osallistui nyttemmin lakkautettuun Stanfordin yliopiston innovaatiojournalismin ohjelmaan vuonna 2010. Posio pohtii, että sekä stipendiaatin että työnantajan tulisi ottaa enemmän vastuuta siitä, että viestintä toimii koko prosessin ajan. Jo stipendien hakuvaiheessa alainen voisi miettiä yhdessä esimiehen kanssa, miten opiskeluprojektin tulokset voitaisiin hyödyntää työpaikalla. Puolet Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaateista on vaihtanut työpaikkaa Suo meen palattuaan. Maailma muuttaa toimittajaa Nauru loppuu lyhyeen. Kun resurssit koko ajan niukkenevat, tulee helposti näköalaton fiilis. Silloin jos koskaan pitäisi tehdä rohkeita ja ennakkoluulottomia avauksia ja kasvattaa sitä start up -henkeä, myös isojen konsernien sisällä. – En haluaisi olla marisija, vaan tekijä. Posion stipendiohjelmaan kuului työharjoittelu amerikkalaisessa mediassa. Hän työskenteli Hearstin uutishuoneessa Washington D.C:ssa. Se muistutti Posion sanojen mukaan ”etäisesti sitä, missä olen nyt”, eli Lännen Mediaa. – Opin Hearstilta sekä hyviä että huonoja esimerkkejä, joista on hyötyä nykyisessä työssäni. Posio on päässyt stipendikautensa jälkeen luomaan kokonaan uutta. Ei hassumpi luottamuksenosoitus työnantajalta. Stipendikokemuksella ei voi selittää kaikkea sen jälkeen tapahtunutta, ei hyvää eikä huonoa. Näyttää kuitenkin siltä, että ulkomaankausi antaa toimittajille tilaisuuden miettiä, mitä he työelämältä haluavat, ja rohkeutta toimia sen mukaisesti. Maria Lassila-Merisalo AlisA JAvits sa ollut lehtikään liikahtanut”, eräs tutkimuksen vastaaja kuvaili. – Pahin tilanne on, jos alainen on nähnyt valon, mutta esimies ei, Posio sanoo ja jatkaa, että ohjelmien vaikuttavuuden kannalta tehokkainta olisi, jos koulutukseen osallistuisi mahdollisimman paljon esimiehiä. Salon paluuta helpotti se, että poissaolon aikana moni asia muuttui: päätoimittaja vaihtui, ja sisältöjä alettiin tehdä aidosti digi edellä. Lehti oli liikahtanut. Tulevaisuuden tekijöitä Opintojen lisäksi ympäröivällä kulttuurilla on suuri merkitys stipendikauden onnistumiseen. Kohdeyliopistoja on Yhdysvaltojen ohella Saksassa, Kiinassa ja Isossa-Britanniassa sekä tuoreimpana myös Venäjällä. Yksi tutkimuksen vastaajista piti stipendiohjelman yhteistä koulutusta varsin heikkotasoisena, mutta vuosi Berliinissä oli silti elämän paras. Salo ja Posio altistuivat kumpikin Piilaakson ideologialle. – Siellä parturillakin oli start up -idea, Salo nauraa. Stipendivuotta voi verrata ponnahduslautaan: se antaa vauhtia ja voimaa sille, joka uskaltaa juosta ja ponnistaa ilmaan, vaikkei olisi aivan varma siitä, mihin ja miten laskeutuu. TuTkimus > ”Muutin koko elämäni suuntaa” Helsingin Sanomain Säätiön stipendiohjelman vaikutus toimittajan urapolkuun > Aineistoina: – kysely stipendiaateille (vuosina 2006–13 pitkiin ohjelmiin osallistuneille), 45 vastaajaa, vastausprosentti 74 – kysely kontrolliryhmälle (vuosina 2010– 15 stipendiohjelmiin hakeneille, jotka eivät tulleet valituiksi), 52 vastaajaa, vastausprosentti 33 – kymmenen stipendiaatin haastattelut > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6307-1
AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 1/2016 7 m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu HS Viikko ratkaisee jakeluongelman Tallinna kiinnostaa Etelä-Suomessa Helsingin Sanomat lanseerasi tammikuus sa painetun viikkolehden HS Viikon. Sitä voi tilata pakettina, johon kuuluvat myös Kuukausiliite ja täysi digitilaus (hinta 24,90 e/kk). Mitä uudella tuotteella tavoitellaan, toimituspäällikkö Antero Mukka? Posti on irtisanonut meiltä sopimuksia, ja useilla alueilla pääkaupunkiseudun ulkopuolella viikonloppujakelu ei toimi. Helsingin Sanomat on monelle kakkoslehti maakuntalehden jälkeen, mutta perinteinen viikonvaihdetilaus ei palvele heitä, jos lehdet saa vasta maanantaina. HS Viikko on tarkoitettu etenkin näille ihmisille, jotka ovat ilman omaa syytään tipahtamassa printtipalvelun ulkopuolelle. Lehti jaetaan päiväjakelussa perjantaisin ja siihen on paketoitu yksiin kansiin Helsingin Sanomissa viikon varrella julkaistu paras aineisto. Ennakkotutkimusten mukaan tällaiselle tuotteelle oli tilausta. Aika monelle pelkän digin tilaaminen ei tunnu niin konkreettiselta, ja paperinen lehti täydentää tilausta. Miten HS Viikko on otettu vastaan? Vastaanotto on ollut hyvä. Ensimmäisen vuoden tavoitteemme tilausmäärästä on viisinumeroinen, ja uskomme pääsevämme siihen. Tuotetta on markkinoitu etupäässä maakunnissa. HS Viikossa ei ole juurikaan pääkaupunkiseudun paikallista sisältöä, vaan se keskittyy valtakunnallisiin ja kansainvälisiin uutisiin, viikonvaihdeaineistoon ja kulttuuriin. Lisäkustannus verrattuna puhtaaseen digitilaukseen on asiakkaalle varsin pieni. Noora Autio Keskisuomalainenkonserni perusti elo kuussa suomenkielisen Tallinna24verk kolehden. Miten julkaisu on otettu vastaan lukijoiden ja ilmoittajien keskuudessa, pää toimittaja Sami Lotila? Verkkopalveluiden TNS Metrix -mittauksen mukaan Tallinna24.ee tavoitti viime viikolla (viikko 3) 23 028 lukijaa. T24:n lukijat ovat sekä Tallinnan-matkailun suurkuluttajia että Virosta ja ylipäätään yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita suomalaisia. Osa on kiinnostunut edullisista ostosmahdollisuuksista, osa mahdollisesta asunnon ostamisesta ja osa bisnesmahdollisuuksista Virossa. Lukijoita on Virossa ja koko Suomessa, mutta pääpaino on toistaiseksi Etelä-Suomessa. Tallinna24:llä on mediamyyjiä sekä Suomessa että Tallinnassa. Itse olen myönteisen yllättynyt T24:n saamasta vastaanotosta sekä lukijoiden että ilmoittajien keskuudessa. Menestyksen suhteen olemme nyt puoli vuotta edellä sitä aikataulua, jonka asetin aloittaessamme. Noora Autio kEskisuomalaisEn tammikuussa startanneessa blogipalvelu Stoorissa on jo noin 130 bloggaajaa. Keskisuomalaisen myyntijohtajan Timo Vilpposen mukaan halukkaiden kirjoittajien määrä yllätti. – Saimme nopeasti yli 200 hakemusta. Sen jälkeen meidän piti lopettaa ilmoituskampanja, jolla haimme bloggaajia, sillä emme olisi ehtineet käsitellä enempää hakemuksia. Yhtenä syynä intoon oli varmasti se, että lupasimme ansaintaa: maksamme kuukausittain pientä korvausta luetuimmista postauksista. Edelleen hakemuksia tulee noin kaksi päivässä, mutta mukaan otetaan enää sellaisia kirjoittajia, joilla on jotain selkeästi uutta annettavaa tai joilla on jo ennestään isot yleisöt. Kaikki arat aiheet, kuten politiikka ja uskonto, jätettiin pois. Myös kävijät ovat löytäneet palvelun. Kiinnostavimmilla blogeilla on ollut 6 000–7 000 lukijaa. Ensimmäisen viikon aikana eri kävijöitä oli 12 000 päivässä ja yli 80 000 viikossa. – Hyvältä näyttää. Pyrimme kevään aikana 100 000:een eri viikkokävijään, Vilpponen sanoo. Idea blogipalvelun perustamisesta syntyi Vilpposen mukaan syksyllä Keskisuomalaisen lukijakuntaa tarkasteltaessa. – Ajattelimme, että pitäisi tehdä vähän nuorennusleikkausta – ja myös onnistuimme siinä. Stoorin kävijöistä 80 prosenttia on ollut tavoittelemaamme kohderyhmää eli 18–35-vuotiaita. Mallia Stooriin haettiin HSS Median ruotsinkielisestä Sevendayspalvelusta. Stoori laitettiin pystyyn nopealla aikataululla neljän hengen ydintiimin voimin. Palvelun ylläpidosta ja bloggaajien tuesta vastaamaan palkattiin mediatuottaja. Stooria rahoitetaan mainostuotoilla: bannereilla ja sisältömarkkinoinnilla. Vilpposen mukaan mainostajat ovat olleet kiinnostuneita. Palvelusta linkitetään Keskisuomalaisen sisältöihin ja pyritään siten saamaan uusia lukijoita myös lehdelle. Noora Autio Nuorennusleikkaus blogien avulla Stooriblogipalvelun etusivulle on koottu uusimmat ja suosituimmat postaukset. HS Viikko on noin satasivuinen tabloidilehti, johon kootaan Helsingin Sa nomissa viikon aikana julkais tuja juttuja. ” Sanomalehtien jakelukysymykset tullaan arvioimaan lainvalmistelussa esimerkiksi siten, että sidosryhmiä tullaan kuulemaan aktiivisesti.” Keskisuomalaisen uudessa Stoori palvelussa on jo 130 bloggaajaa. Kävijä tavoitteeseenkaan ei ole pitkä matka. sanomalEhdillä on mainostajien silmissä neljä tärkeää vahvuutta: paikallisuus, käyttöliittymä, näkökulmat sekä uutisja luotettavuusarvo. Tämä käy ilmi Sanomalehtien Liiton tilaamasta tutkimuksesta, joka selvitti mainostajien näkemyksiä tulevaisuuden mediavalinnoista ja sanomalehdistön merkityksestä. Zeeland Family Insightin tekemän tutkimuksen haastateltavat olivat isojen valtakunnallisten mainostajien markkinointijohtajia eri toimialoilta. Haastateltujen kommentit esitetään tutkimusraportissa anonyymeinä. Paikallisuudella mainostajat viittaavat siihen, että sanomalehdet tuntevat oman alueensa ihmiset sekä heidän tuoteja mediakäyttäytymisensä. – Paikallistasolla sanomalehti on jatkossa edelleen vahva media, yksi vastaajista sanoo. Toimivalla käyttöliittymällä taas mainostajat tarkoittavat sitä, että painetun lehden lukemiseen käytetään paljon aikaa. – Sanomalehti on silloin hyvä, kun pitää syventyä johonkin ja kun pitää avata asioita useammalla lauseella. Digissä asiat menevät helposti silpuksi ja erottuminen on vaikeaa, eräs mainostaja sanoo. – Printin ja digikanavien yhteispelissä on paljon mahdollisuuksia, mutta vielä paljon kehitettävää – miten sama suhde saadaan digiin, pohtii toinen. Kolmas vahvuus, näkökulmat, perustuu mainostajien mukaan siihen, että sanomalehdillä on arvomaailma, mielipiteitä ja tunnettuja toimittajia. – Näkökulmat ovat sanomalehtien ehdoton kilpailuetu, yksi haastatelluista tiivistää. Mainostajat kokevat myös, että sanomalehdistöllä on yhä luotettavuuteen perustuva statusarvo. – Brändillämme on tietty heritage – se vaatii näkymistä tietyissä foorumeissa. Jos on esimerkiksi poissa Hesarista, on poissa olemasta, eräs mainostaja kertoo. Tutkimus toteutettiin laadullisina syvähaastatteluina (15 kpl) loka– joulukuussa 2015. Tutkimuksesta ja analyysistä vastasivat Kirsi Saloran ta ja Heidi Vidgren. Mitattavuus ja erilaiset kohderyhmät haasteina Mainostajia mietityttäviä sanomalehtien kehityskohteita taas ovat heikkenevä lukijasuhde etenkin nuorten keskuudessa, hinnoittelu, mainonnan vaikutusten mitattavuus sekä lehtien oman markkinoinnin vanhanaikaisuus. – Viestinnässä ollaan vielä jumissa millimetreissä ja levikeissä. Mediakortit eivät kolahda, haastateltava sanoo. Mainostajat pohtivat myös, miten sanomalehdet onnistuvat tulevaisuudessa palvelemaan ja koukuttamaan eri tavoin sisältöjä kuluttavia ihmisiä. – Miten sanomalehti pitää itsensä kiinnostavana joka päivä, monta kertaa päivässä? Kun se ei kuitenkaan ole mikään pellemedia. – Uusien, kuluttajien iholla olevien ratkaisujen tuominen on tärkeää. Lehtitaloilta toivotaan uusien ratkaisujen lisäksi näkemystä muuttuvassa mediamaailmassa. Vahvuuksista viestiminen on olennaista. Mainostajat haluavat tehdä yhteistä kehitystyötä sanomalehdistön kanssa. Moni satsaa yhä enemmän omiin kanaviinsa, mutta niiden vaikuttavuuden rajat tulevat jossain kohtaan vastaan. Lisäksi mainostajat ymmärtävät, että myös niissä hyvä sisällöntuotanto maksaa. Noora Autio Mainostajat arvostavat näkökulmia Tutkimus selvitti sanomalehtien vahvuuksia ja kehityskohteita mainosvälineenä. Kaj Stenvall Maalari vaihtoi Aku Ankan Putiniin B 8–10 Oscarpalkinto Parhaat elokuvat kautta aikojen B 1–5 Raija Oranen Saako kirjailija lainata muita? B 16 Miten kävi kuolonkolarissa loukkaantuneen Master-koiran? A 48 Maailman koko viikko 3 | 2016 Harmaantuva planeetta Pentti Keränen, 81, on todennäköisesti Suomen vanhin seinäkiipeilijä. Vireiden vanhusten määrä maailmassa kasvaa, sillä muutaman kymmenen vuoden päästä jo joka neljäs maapallon asukas on yli 60-vuotias. HS tutustui eri puolilla maailmaa siihen, mitä on hyvä vanhuus. Sivut A 16–34 Juha Sipilän avustajalla on valtaa kuin ministerillä A 42 ” Stoorin kävijöistä 80 prosenttia on ollut tavoittelemaamme kohderyhmää eli 18–35vuotiaita.” ” Jos on esimerkiksi poissa Hesarista, on poissa olemasta.”
taustat 8 SuomenLehdistö 1/2016 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen HELSINGIN SANOMIEN ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski ostaa joulutortun Kaisan kirjaston kahvilassa. Se on rohkea teko, sillä Aittokosken suhde joulutorttuihin on traumaattinen. Kaikki alkoi joulukuun 11. päivänä vuonna 2013, kun eräs työtoveri vohki viimeisen joulutortun Aittokosken nenän edestä Sanomatalon ruokalassa. Siitä lähtien Aittokoski on lukuisissa Facebook-päivityksissään muistuttanut ystäviään ja seuraajiaan tapahtumasta, vaikka väittääkin unohtaneensa koko asian. Puujalkavitsit, kömpelöt sanaleikit ja toistohuumori ovat kiehtoneet ja Heikki Aittokoski palvelee sekä puujalkavitsien että vakavan ulkomaanjournalismin ystäviä. Hassutteleva maailmanselittäjä naurattaneet Aittokoskea pikkupojasta lähtien. Hänen Facebook-seinänsä on täynnä hyväntahtoisia vitsejä, joissa hän pohdiskelee esimerkiksi sitä, mahtaako Pohjois-Lapissa asuvalla sähkömiehellä olla kaamosasennus. Ei Aittokoski silti ole vain hömppäveikko, vaan palkittu toimittaja, jonka seuranta-alueena ulkomaantoimituksessa ovat ”historia, Eurooppa ja maailmanselitykset”. Niitä käsitteleviä juttuja Aittokoski linkittää puujalkapäivitysten lomaan. Facebookista saamiensa kontaktien avulla hän on löytänyt esimerkiksi haastateltavia, joita ei olisi muuten tavoittanut. – Facebook on hyvä kanava oman työn markkinointiin, mikä ei ole nykyaikana huono asia. Ajat ovat vaikeat, ja kaikki keinot kannattaa käyttää, hän sanoo. AITTOKOSKI ON TARKKAILLUT ulkomaanjournalismia monessa eri roolissa. Hän on toiminut HS:n ulkomaantoimituksessa Berliinin-kirjeenvaihtajana, varaesimiehenä ja esimiehenä. Vuonna 2013 hän palasi omasta halustaan kirjoittavaksi toimittajaksi, koska esimiehenä ei ehtinyt juurikaan kirjoittaa. Aittokoski pitää jonkinlaisena itseisarvona sitä, että suomalaiset saavat jatkossakin ulkomaanuutisia omalla äidinkielellään. – Jos mediatalot edelleen vähentävät satsauksia – kuten kirjeenvaihtajien kohdalla on käynyt – se on huono asia suomalaisen sivistyksen kannalta. Aittokoski pitää kuitenkin hyvänä, että kirjeenvaihtajat tekevät nykyään paljon vähemmän bulkkiuutisia kuin ennen ja keskittyvät syvällisempään ja analyyttisempaan aineistoon. Toisaalta useat eri kanavat – Hesarin tapauksessa hs.fi, HSTV ja printtilehti – saattavat aiheuttaa jakomielisyyttä ja lisätä työpaineita. Aittokoski itse on vetänyt ohjelmaa HSTV:ssä ja tehnyt verkkoon isoja toteutuksia laajoista aiheista, esimerkiksi Neuvostoliitosta ja Auschwitzista. – Interaktiivisia elementtejä, kuten grafiikkaa ja upotettuja videoita, on mahtava tehdä, hän sanoo. AITTOKOSKI PALKATTIIN Helsingin Sanomiin 1990-luvun puolivälissä. Vain muutamaa vuotta myöhemmin, 27-vuotiaana, hänet valittiin lehden Saksan-kirjeenvaihtajaksi Berliiniin. – Olin nuori ja suhteellisen kokematon toimittaja ja tein varmasti virheitä, joita en enää tekisi, hän sanoo nyt. Berliinin-vuosistaan Aittokoski kirjoitti reportaasikirjan Lihavan kotkan maa, jossa hän humoristiseen tyyliin käsittelee Saksan historiaa ja peilaa sitä 1990-luvun lopun poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Tekstissä hän tekee pilaa erityisesti ”punavihreästä Saksasta”, muun muassa erään ekokommuunin asukkaista sekä vihreistä poliitikoista, jotka vastustivat Saksan osallistumista Kosovon sotaan. – Kirjassa on paljon sellaista, mitä
taustat AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 1/2016 9 Maaseudun Tulevaisuus säilytti kokonsa MAASEUdUN TULEvAISUUS on uudistanut printtilehtensä. Lehti säilyi kuitenkin edelleen broadsheetkoossa. Viikonvaihdeaineisto sen sijaan ilmestyy jatkossa tabloidikokoisena liitteenä, jossa on muun muassa ajankohtaisaineistoa, ruokasivut ja televisioja radio-ohjelmat. – Lukijoiden selkeän enemmistön toive oli, että viikonloppuaineisto muuttuu tabloidikokoon mutta peruslehti pysyy broadsheetina. Tabloidin kannatus on kyllä viime aikoina kasvanut lukijoidemme keskuudessa, sanoo päätoimittaja Mikael Pentikäinen. Pentikäinen kertoo, että samanaikaisesti on valmisteltu alkuvuonna toteutuvaa verkkouudistusta. Lehteen on tulossa pehmeä maksumuuri, eli ilmaiseksi saa lukea muutaman jutun viikossa. Noora Autio Satakunnan Työ jatkaa verkossa vASEMMISTOLIITON äänenkannattajan Satakunnan Työn viimeinen painettu numero ilmestyi vuodenvaihteessa. Lehti lakkautettiin puoluetuen vähenemisen takia. Lehden julkaisuoikeudet siirtyivät Kansan Uutisilta vasemmistoliiton Satakunnan-piirille, joka päätti jatkaa verkkolehden julkaisua vapaaehtoisten voimin. – Yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on kiihtynyt, ja erilaisille näkökulmille on tarvetta, päätoimittaja Joni Kalliomäki perustelee. Vuodenvaihteeseen osui myös toisen printtilehden lakkautus, kun Salon Seudun Sanomat lopetti Ykkössanomien julkaisemisen. Noora Autio Vihreä Lanka aikakauslehdeksi vIHREä LANKA vähentää helmikuun lopussa ilmestymiskertojaan kahdeksaan kertaan vuodessa. Parhaillaan julkaisutiheys on joka toinen viikko. Samalla Vihreästä Langasta tulee liimaselkäinen aikakauslehti, jossa on tuplamäärä sivuja nykyiseen nähden. Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan muiden puoluelehtien vastaavankaltaiset ratkaisut tai puoluetuen leikkaus eivät vaikuttaneet päätökseen, sillä se oli tehty jo aiemmin. Suomisen mielestä joka toinen viikko ilmestyvä lehti on ”vähän väliinputoajakonsepti”. – Ajattelimme, että sellainen aikakauslehti, jolla on pitkä elinikä ja josta voi lukea vaikkapa jutun kerrallaan, palvelisi enemmän lukijoita. Noora Autio Pietarsaaren Sanomat vähensi ilmestymispäiviä PIETARSAAREN SANOMIEN ilmestymispäivät vähenivät vuodenvaihteessa kolmesta kerrasta kahteen kertaan viikossa. Toimitus tekee nyt lauantaisin ilmestyvää tilattavaa paikallislehteä Pietarsaaren Sanomia ja uutena keskiviikkoisin ilmestyvää kaupunkilehteä PS Pulssia. Tilattavan lehden levikki on noin 2 000 kappaletta. Kaupunkilehteä jaetaan neljän kunnan alueella 17 000 kappaletta. Muutoksen tavoitteena on lisätä ilmoitustuloja. – Emme säästä uutisia tilattavaan lehteen vaan pyrimme saamaan myös kaupunkilehteen viimeisimmät tiedot asioista ja ilmiöistä, päätoimittaja Pentti Höri sanoo. Pietarsaaren Sanomat siirtyi viime kesänä HSS Medialta Keskipohjanmaan Kirjapainolle. Syksyllä konsernissa käytiin yt-neuvottelut. Noora Autio Hassutteleva maailmanselittäjä m ed ia no st o en enää allekirjoittaisi, Aittokoski sanoo. – Tai vaikka ajattelisinkin samalla tavalla, en enää kirjoittaisi sitä auki. Toimittajan tärkeimpiä hommia on tiedostaa, että minulla on omat ajatukseni, mutta mitäs jos antaisinkin lukijoiden ihan itse päättää omat näkemyksensä. Eräs pitkäaikainen ystävä ja työtoveri arvelee Aittokosken nuorempana peitelleen tiedonpuutettaan vitseillä ja sanaleikeillä. – Nyt Heikin tietopohja on niin iso, että hän ei tarvitse enää vitsailua lehtitekstissä, ystävä sanoo. kuka? Heikki Aittokoski on 45-vuotias espoolainen ulkomaantoimittaja, joka työskentelee Helsingin Sanomissa. Parhaillaan hän on virkavapaalla ja kirjoittaa tietokirjaa eurooppalaisesta nationalismista. Aittokoski on opiskellut Helsingin yliopistossa poliittista historiaa. Hänet on palkittu Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla vuonna 2014. Aittokoskella on kolme alaikäistä lasta. Hän harrastaa uintia, lenkkeilyä ja jalkapalloa. Puntari > Kummeli vai Studio Julmahuvi? En ole ikinä katsonut kumpaakaan. Olen 1990-luvulta lähtien seurannut televisiosta tylsästi lähinnä asiaohjelmia. Jos on pakko valita, niin Julmahuvi, koska sillä on parempi nimi. > Marssi vai farssi? Farssi. Todellisuus on sitä usein, mutta (kirjailija) Juhani Peltosen sanoin ”on vitsi olla vakaville asioille nauramatta”. > Historia vai nykyisyys? Historia. Menneisyys on vieras maa, jota ulkomaantoimittajan on hyvä tuntea. VE SA LA iT in En Heikki Aittokoski etsii juttuihinsa ja kirjoihinsa usein taustatietoa Helsingin yliopiston pääkirjastosta. Hän sanoo, että hömppäjournalismin suosiosta huolimatta on silti suuri määrä suomalaisia, jotka janoavat maailmanselityksiä ja joita kiinnostaa syvälle menevä selittävä journalismi. ” Toimittajalla pitää olla sananvapaus, mutta raja menee fasismissa, rasismissa ja kommunismissa.” ” Vauvasta vaariin tuo tarkoittaa noin 267 vierailua ja 1 225 sivunäyttöä per suomalainen” Ilta-Sanomien verkkojohtaja Timo Rinne iltasanomat.fi:n kävijämääristä vuonna 2015 Twitterissä ”Voisimme yhdessä pyrkiä nostamaan markkinoinnin laatua --ja sitä kautta avittaa suomalaisia yri tyksiä menestymään paremmin niin kotikuin kansainvälisillä markkinoilla.” Kärkimedian toimitusjohtaja Tom Jungell markkinointiosaamisen kehittämisestä Markkinointi&Mainonnassa > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste AITTOKOSKEN TäRKEIN tehtävä on selittää maailmaa lukijoilleen. Ystävän mukaan Aittokosken tarve tarttua massiivisiin aiheisiin kumpuaa osittain maailmantuskasta mutta myös siitä, että hän pystyy monia muita paremmin omaksumaan suuria määriä tietoa ja näkemään suuria linjoja. Aittokoski itse sanoo olevansa liberaali demokraatti, joka puolustaa vapaata ajattelua ja ihmisoikeuksia. Näihin teemoihin hän on viime aikoina törmännyt usein tehdessään haastattelumatkoja työn alla olevaa tietokirjaansa varten. Kirja kertoo nationalismista Euroopassa. – Kun olin ulkomaantoimituksen esimiehenä, sanoin puoliksi leikilläni – mutta hyvin vakavalla pohjavireellä – että toimittajalla pitää olla sananvapaus, mutta raja menee fasismissa, rasismissa ja kommunismissa. Totalitaarisia tai ihmisoikeuksien vastaisia aatteita ei pidä hyväksyä. Janne Arola Maaseudun Tulevaisuuden uudistunut lehti valmistuu. Viimeisiä viilauksia tekemässä Laura Ihalainen (vas.), Hannu Pulkkinen ja Piia Ouri. KAri SALOnEn PETE
10 SuomenLehdistö 1/2016 taustat Sanomalehdet vasta harjoittelevat digitilausten hinnoittelua. Savon Sanomien Aki Pöntisen mukaan printti edellä on mentävä vielä jonkin aikaa. Päivälehdet hinnoittelevat digitilauksensa hyvin eri tavoilla. Kalleimmat digitilaukset maksavat yli 70 prosenttia yhdistelmätilauksen hinnasta, halvimmat vain 35 prosenttia. Oikeaa hintaa etsimässä Teksti: Tuomo Tamminen Kuvat: Akseli Muraja (Savon Sanomat) Suome n Leh dis tö n S e L v i t y S
12 SuomenLehdistö 1/2016 P äivälehdet ovat lähteneet eri poluille houkutellessaan uusia lukija-asiakkaita ja yrittäessään pitää vanhoista kiinni. Selvimmin tämä näkyy siinä, miten 6–7 kertaa viikossa ilmestyvät tilattavat sanomalehdet ovat hinnoitelleet digitilauksensa. Keskimäärin pelkkä digitilaus maksaa hieman yli puolet yhdistelmätilauksen hinnasta, mutta ääripäiden välillä on isot erot: Kaakon Viestinnän viidessä maakuntalehdessä digitilaus maksaa vain reilut 35 prosenttia yhdistelmätilauksen hinnasta, kun esimerkiksi Iisalmen Sanomissa, Pohjalaisessa ja Keskisuomalaisessa vastaava luku on yli 70 prosenttia. Etelä-Saimaan, Itä-Savon, Länsi-Savon, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien pelkkä digitilaus on halvin myös euroissa mitattuna, 120 euroa vuodessa. Iisalmen Sanomien digitilaus maksaa 199 euroa, Pohjalaisen 228 euroa ja Keskisuomalaisen 235 euroa. Mistä isot erot kertovat? Ainakin siitä, että lukijoiden digi-innossa on eroja eri puolilla Suomea ja että sopivaa hintaa vasta etsitään. Printti edellä Savossa Keskisuomalainen-konsernissa on linjattu, että uutisten tuottaminen on yhtä kallista, oli jakelukanava mikä tahansa. Niinpä digitilausten hinnat ovat moneen muuhun lehtitaloon nähden korkeita, levikkijohtaja Aki Pöntinen Savon Sanomista myöntää. Jo hintojenkin perusteella voi päätellä, että ainakin Etelä-Suomen sanomalehdissä pelätään kalliin digin karkottavan kokonaan lukijat, joilla ei enää ole käyttöä printille. Pohjanmaalta Savon kautta Pohjois-Karjalaan ulottuva vyöhyke on kuitenkin vielä ”paperilehtien vankkumaton kannatuslinnake”, Pöntinen toteaa. – Euromäärä, minkä saamme digija yhdistelmätilauksista, on loppupeleissä niin pieni, että printti edellä on mentävä vielä jonkin aikaa. Ikärakenne ja perinteetkin tätä selittävät. Savon Sanomat kuuluu siihen harvenevaan joukkoon lehtiä, jotka on yhä mahdollista tilata pelkästään paperisena, hintaan 330 euroa. Maksamalla sen päälle 3 euroa kuussa saa myös digipalvelut. Pöntinen pitää kuitenkin todennäköisenä, että vuonna 2017 Savon Sataustat nomissa siirrytään yksihintajärjestelmään, jossa printti ja digipalvelut kuuluvat samaan pakettiin. Digin voi toki tilata yksinäänkin. Kaakossa edullinen digi Kun siirrytään Pohjois-Savosta ja Pohjanmaalta etelään, digitilausten hinnat laskevat. Kaakon Viestinnän liiketoimintajohtaja Juhana Tikka perustelee Etelä-Saimaan, Itä-Savon, Länsi-Savon, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien edullisia digitilauksia muun muassa kustannuksilla: kun paino ja jakelu jäävät pois, kustannuslaskelmakin on kevyempi. Toisaalta digituotteiden markkinat vasta kehittyvät, ja ”oikeaa hintapistettä” vielä etsitään, Tikka toteaa. Halvan digitilauksen vaarana on printin kannibalisoiminen – että printin lukijat siirtyvät hinnan perässä nettiin. Tikka ei kuitenkaan usko, että pelkkä hinta saa ihmisiä tällä tavalla liikkeelle. – Printistä luopumisen taustalla on jotakin muuta. Jos jakelutapa ei enää palvele lukijaa, eikä hyviä vaihtoehtoja ole tarjolla, hän saattaa luopua lehdestä kokonaan, Tikka pohtii. – Mutta jos asiakkaat kokevat digin mieluisaksi ja sen hinnan sopivaksi, he säilyvät meidän asiakkainamme. Samanlaista pohdintaa on käyty myös Aamulehdessä, jossa digitaaliset palvelut ovat olleet kaikkien tilaajien käytössä marraskuun alusta lähtien, ilman lisähintaa. Pelkän digitilauksen hinta on 180 euroa vuodessa eli 49 prosenttia yhdistelmätilauksen hinnasta, mikä on vertailumme edullisimmasta päästä. Silti Aamulehdessä on pohdittu, pitäisikö digin olla vielä halvempi. – Millä hinnalla saamme tilaajiksi ne henkilöt, joita emme tavoita paperilehden tilauksella? Haemme oikeaa hintatasoa pelkälle verkon tilaukselle, myyntijohtaja Pauliina Makkonen kertoo. Mitä asiakas maksaisi? Sopivan hinnan hakeminen vaikuttaa olevan vielä käynnissä kaikkialla muuallakin. Yhtenä syynä tähän on se, että maksumuureja on alettu pystyttää verkkoon vasta viime vuosina. Maksulliseen digisisältöön totuttelevat yhä sekä lukijat että lehtitalot. Ilmaiset palvelut ehtivät kuitenkin jo syödä ja syövät yhä verkkouutisten arvomielikuvaa eli sitä, minkä arvoiseksi lukijat uutiset katsovat, uskoo Helsingin Sanomien liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta. Maksuhalukkuus digitaalisista palveluista on tosin viime vuosina Putkirannan mukaan kasvanut. Sanomalehtien pitkien ja vahvojen perinteiden vuoksi maksuhalukkuus on Suomessa maailman kärkeä. Sekään ei tosin ole kovin korkealla tasolla. – Olemme hakeneet sitä rajaa, mitä nimenomaan uudet asiakasryhmät ovat valmiita digitaalisista palveluista maksamaan. Nuorten kohderyhmien maksuhalukkuudessa on vielä paljon kehitettävää, Putkiranta toteaa. Erilaiset alv-kannat riesana Tilausten hinnoitteluun vaikuttaa myös arvonlisävero. Digitaalisten palveluiden arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, paperilehdillä 10 prosenttia. Kahden eri alv-kannan käyttö on mutkistanut lehtien hinnoittelua, Viestinnän Keskusliiton lakimies Mikko Hoikka kertoo. Mikäli sähköisen palvelun saa tilata erikseen, sille pitää pilkkoa jokin hinta myös yhdistelmätilauksesta. Jos paperija digilehti myydään pakettina, jonka hinnassa ei ole eroteltu eri tuotteiden hintoja, jako eri verokantojen alaisiin myynteihin voidaan tehdä kahdella tavalla: joko määrittämällä digilehden arvo erillisenä myytävien paperija digilehden hintojen suhteessa tai lehden tekemisestä aiheutuneiden kustannusten suhteessa. Jälkimmäisessä tapauksessa digin osuus jää hyvin pieneksi. Digin pieni osuus on Hoikan mukaan perusteltua siksi, että lehtien lukijat käyttävät yhä keskimäärin enemmän printtiä kuin digiä. Verottajalla ei ole hintojen pilkkomisesta tarkkoja mää” Euromäärä, minkä saamme digija yhdistelmätilauksista, on niin pieni, että printti edellä on mentävä.” Keskisuomalainen-konsernissa on linjattu, että uutisten tuottaminen on yhtä kallista, oli jakelukanava mikä tahansa. Siksi digitilausten hinnat ovat melko korkeita, Aki Pöntinen sanoo.
SuomenLehdistö 1/2016 13 taustat räyksiä, joten monet lehdet ovat pyytäneet lehtikohtaisia ohjeita. Käytäntö on Hoikan mukaan toiminut ongelmitta. Helsingin Sanomien Petteri Putkirannan mukaan verotuksen ongelma on kuitenkin syvemmällä kuin jakoperusteiden soveltamisessa. – Jos halutaan, että toimiala uudistuisi ja kehittäisi digitaalista toimintaa, erilaiset alv-kannat ovat este, Putkiranta sanoo. Digillä varaa harjoitella Sanomalehdillä on vielä varaa harjoitella digitilausten hinnoittelua, koska niiden taloudellinen merkitys on yhä varsin pieni. Esimerkiksi Alma Median digitaalisten palveluiden sisältömyynti oli vuoden 2015 tammi– syyskuussa 4,7 miljoonaa, printin 53,9 miljoonaa euroa. – Koska verkkotilauksilla ei ole merkittävää roolia sisältömyynnissä, voi sen hinta olla alempi. Se korostaa painetun lehden arvoa, sanoo mediatalouden asiantuntija Arto Suninen koulutus-, konsultointija tutkimusyritys Arvotakojat Oy:stä. Toisaalta printtiin nähden edullinenkin digitilaus voi tuoda lehtitalolle yhtä suuren arvonlisäyksen kuin printin tilaus, koska jakeluja painokuluilta vältytään. – Lehden pitää huolehtia ennen kaikkea liikevoitostaan eikä liikevaihdostaan, Suninen sanoo. Ja jos liian kalliilla digipalvelulla karkotetut tilaajat kerran menetetään, heitä on Sunisen mukaan vaikea saada myöhemmin takaisin. Tämä taas näkyy paitsi tilausmyös ilmoitustuotoissa, koska mainoksista maksetaan kontaktien mukaan. Alma Medialla digin ilmoitusmyynti tuotti viime vuoden tammi–syyskuussa jo 57,7 miljoonaa euroa, lähes 4 miljoonaa enemmän kuin printin. Luvuissa ovat tosin mukana myös verkon kauppapaikat. Suninen ennustaakin, että tulevaisuudessa ilmoittajat ovat sanomalehdille tärkeämpiä kuin lukijat, mutta jotta ilmoittajia saataisiin, on oltava myös lukijoita. Tilaajia tarvitaan jatkossakin Suomalaisten maakuntalehtien kehitys ei kuitenkaan kaikin osin tue Sunisen näkemystä. Sisällöstä saatavien tulojen merkitys on itse asiassa kasvanut sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kun aiemmin ilmoitukset toivat monen lehden liikevaihdosta 70 ja tilaukset 30 prosenttia, viime vuosina suhde on kääntynyt tilausten hyväksi. Sanomalehtien maailmanjärjestön WAN-IFRAn World Press Trends -tutkimus kertoi viime keväänä, että sanomalehdet keräsivät vuonna 2014 printistä ja digistä levikkituloja 92 miljardia ja mainostuloja 87 miljardia dollaria. Suomessa tilausten osuus sanomalehtien liikevaihdosta nousi ilmoituksia suuremmaksi jo vuonna 2012. Muutosta selittää etenkin mainostulojen lasku. Mitä tilausten hinnoitteluun tulee, digin hinta suhteessa paperilehteen ja yhdistelmätilauksiin näyttäisi entisestään halpenevan. Vuodenvaihteessa iso osa sanomalehdistä nosti printtija yhdistelmätilauksen hintoja, mutta digitilauksen hinta pysyi useimmissa samana. Vastavirtaan ui ainoastaan Kaleva: se piti digitilauksen hinnan entisellään, mutta laski yhdistelmätilauksen hintaa kahdeksan euroa. – Neuvottomuuden tila vallitsee joka puolella, mutta perusasia on, että viestintä ei katoa minnekään. Mutta miten sillä ansaitaan, se on tärkeä ratkaistava asia, Suninen summaa. ? ” Olemme hakeneet sitä rajaa, mitä uudet asiakasryhmät ovat valmiita digipalveluista maksamaan.” Karjalaisen toimitussihteeri Veikko Huotari ripustaa seuraavan Perjantainen-lehden sivuvedoksia näytille. AAMulEhTi 180 365 49,32 % AAMuPoSTi 243 150 279 53,76 % ETElä-SAiMAA 309 120 339 35,40 % Verkossa ei ole mahdollista tilata pelkkää painettua lehteä. ETElä-SuoMEn SAnoMAT 174 326 53,37 % ForSSAn lEhTi 279 145 315 46,03 % hElSingin SAnoMAT 369 191 417 45,80 % huFvuDSTADSblADET 199 399 49,87 % häMEEn SAnoMAT 325 191 349 54,73 % Netissä kerrotaan mahdollisuudesta tilata pelkkä painettu lehti, mutta ei kerrota hintaa. iiSAlMEn SAnoMAT 296 199 273 72,89 % ilKKA 228 316 72,15 % iTä-SAvo 282 120 312 38,46 % Verkossa ei ole mahdollista tilata pelkkää painettua lehteä. KAinuun SAnoMAT 180 329 54,71 % KAlEvA 315 155 327 47,40 % Pelkän painetun lehden hinta vanhoille kestotilaajille, ei uusmyynnissä. KArjAlAinEn 216 314 68,79 % KESKiPohjAnMAA 203 299 67,89 % KESKiSuoMAlAinEn 235 366 64,21 % KESKi-uuSiMAA 266 150 302 49,67 % KouvolAn SAnoMAT 309 120 339 35,40 % Verkossa ei ole mahdollista tilata pelkkää painettua lehteä. KyMEn SAnoMAT 309 120 339 35,40 % Verkossa ei ole mahdollista tilata pelkkää painettua lehteä. lAPin KAnSA/PohjolAn SAnoMAT 180 288 62,50 % länSi-SAvo 282 120 312 38,46 % Verkossa ei ole mahdollista tilata pelkkää painettua lehteä. länSi-SuoMi 167 293 57,00 % PohjAlAinEn 228 316 72,15 % SAlon SEuDun SAnoMAT 289 167 325 51,38 % SATAKunnAn KAnSA 180 308 58,44 % SAvon SAnoMAT 330 263 366 71,86 % Turun SAnoMAT 316 180 352 51,14 % uuSiMAA 238 150 274 54,74 % vASAblADET 214 372 57,53 % ÖSTErboTTEnS TiDning 214 372 57,53 % KESKiArvo 297 178 329 54,10 % Kahden eri alvkannan käyttö on mutkistanut lehtien hinnoittelua, Viestinnän Keskusliiton lakimies Mikko hoikka kertoo. Juhana Tikka perustelee Kaakon Viestinnän edullisia digitilauksia printtiä pienemmillä painoja jakelukuluilla. Aamulehdessä on pohdittu, pitäisikö digin olla vieläkin halvempi, Pauliina Makkonen kertoo. Ilmainen tarjonta on syönyt verkkouutisten arvomielikuvaa, Petteri Putkiranta sanoo. Arto Sunisen mukaan verkkotilausten alhainen hinta korostaa painetun lehden arvoa. Päivälehtien tilaushinnat, euroa / vuosi Taulukossa on 12 kk:n kestotilausten hinnat pisimmällä mahdollisella laskutusvälillä. Mukaan on otettu vain sellaiset pelkät printtitilaukset, joiden hinta on yhdistelmätilausta edullisempi. jos kestotilausta ei ole tarjolla esimerkiksi pelkästä digitilauksesta, hinta on katsottu pisimmän määräaikaisen tilauksen mukaan. jos digitilauksesta on ollut erilaajuisia vaihtoehtoja, mukaan on poimittu laajin. Mahdollisia ilmaisia aloituskuukausia tai muita tarjouksia ei ole otettu huomioon. hinnat pyöristetty lähimpään euroon. hinnat on tarkistettu lehdistä viikolla 1. + Pelkän digin hinta / yhdistelmätilauksen hinta Suome n Leh dis tö n S e L v i t y S ” Viestintä ei katoa minnekään. Mutta miten sillä ansaitaan, se on tärkeä ratkaistava asia.” 6–7 kertaa viikossa ilmestyvät tilattavat sanomalehdet
14 SuomenLehdistö 1/2016 Sivuprojektina aikakauslehti varakkaille Taloussanomat halusi luoda ”jotain uutta”. Syntyi luksusta huokuva tablettilehti, jonka suunnittelu opetti, että valintoja pitää tehdä loputtomasti. Taloussanomat Premium on pitkälti Marjo Vänttisen (vas.) ja Heidi Hagelinin käsialaa. Tablettilehti rakennettiin tyhjästä, vaikka esikuvana ovatkin olleet maailmalla menestyneet talouden lifestyle-julkaisut. NoiN vuosi sitten Taloussanomien esimies Heidi Hagelin istui palaverissa Ilta-Sanomien toimituspäällikön Timo Paunosen ja Taloussanomien tuotepäällikön Minna Piilehdon kanssa. Heillä oli visio – ”pitäisi tehdä jotain uutta” – mutta ei vielä tarkkaa näkemystä, mitä se uusi olisi. Jotain muuta sen kuitenkin piti olla kuin paperilehti. Printti-Taloussanomat oli lopetettu vuoden 2007 lopussa, ja sen jälkeen Taloussanomat on noussut verkossa isoksi brändiksi. Tätä kulmaa ei haluttu lähteä sotkemaan printtituotteella. Uuden julkaisun piti siis olla digitaalinen ja ehkä mieluummin pelkästään tabletilla, jotta siitä saisi mahdollisimman näyttävän ja kuvia pystyisi käyttämään isosti. Palaverissa päätettiin myös, että julkaisun pitäisi sivuta taloutta ja olla suunnattu hyvätuloisille, koska esikuvina olivat maailmalla menestyneet talouden lifestyle-julkaisut. Tablettilehti myös poikkesi Taloussanomien verkkosivujen ajatuksesta, jonka mukaan ”talous kuuluu kaikille”. Ensimmäinen numero Taloussanomat Premium -tablettilehteä julkaistiin joulukuussa. Yhdessä sen jutussa esitellään mies, joka käyttää kunnossa pysyäkseen tuhat euroa kuukaudessa personal trainerin palveluihin. Lisäksi vieraillaan muun muassa samppanjatilalla, maistellaan viskejä ja ajetaan kalliilla autoilla. Lehti huokuu elämäntapaa, johon vain todella varakkailla on mahdollisuus. Mutta se ei silti tarkoita, etteivätkö muutkin kuin rikkaat voisi lukea sitä. – Kyllä minäkin selaan Financial Timesin How To Spend It -luksusaitaustat: näin me teemme Teksti: Janne Arola Kuvat: Vesa Laitinen
taustat SuomenLehdistö 1/2016 15 Sivuprojektina aikakauslehti varakkaille m ed ia nk en tä t Taloussanomat Premium on pitkälti Marjo Vänttisen (vas.) ja Heidi Hagelinin käsialaa. Tablettilehti rakennettiin tyhjästä, vaikka esikuvana ovatkin olleet maailmalla menestyneet talouden lifestyle-julkaisut. xxxx kakauslehteä, mutta en silti ikinä osta tuhannen euron korkokenkiä, Hagelin sanoo. Tablettilehden julkaiseminen oli Taloussanomille hyppy tuntemattomaan. Ilta-Sanomat oli jo aiemmin julkaissut erikoislehtiään tabletilla, mutta Taloussanomat Premium rakennettiin silti tyhjästä. Esimerkiksi mainostajille Hagelin myi alussa vain ideaa uudesta julkaisusta, koska mitään konkreettista ei ollut vielä näyttää. Hän pyysi potentiaalisilta mainostajilta kymmenen minuuttia aikaa, ”puhui kuin Runeberg” ja yritti selventää, mikä hänen visionsa lehdestä on. Kun mainostajat kysyivät esimerkiksi lukijamääristä, Hagelinin oli pakko vastata vain arvauksilla. – Ei ollut kuin minun ja Timo Paunosen vakaa uskomus, että tällaiselle olisi kysyntää. ”Miljoonia” valintoja Lehden sisältöjen ja ulkoasun tekeminen alkoi lopulta viime vuoden elokuussa ja oli kahden naisen show. Hagelin suunnitteli sisällöt, KuN Kirjoittaa työkseen, ei vapaalla tule välttämättä ensimmäisenä mieleen tarttua kynään tai näppäimistöön. Erilaisilla pienillä kirjoitusharjoituksilla voi kuitenkin saada aikaan monenlaista: tunnistaa maneerejaan, kyseenalaistaa kirjoitusprosessiaan, puhdistaa ilmaa, löytää ehkä kirjoittamisen ilon. Tässä muutamia harjoituksia, joita olen kuljettanut yli kymmenen vuoden ajan mukanani. Osan olen kehittänyt itse, osasta on kiittäminen lukuisia kirjoittamisen ohjaajiani. Kimppuun vain! MiNä KirjoittajaNa. Kirjoita omasta kirjoittamisestasi jatkamalla vuorotellen kutakin seuraavista aloituksista. Kirjoita aina minuutin ajan, kunnes siirryt seuraavaan kohtaan. Viimeksi… En muista… En ole koskaan… Minua hävettää, kun… Toisinaan… Tarvitsisin… HeNKilöKuvauKseN varioiNti. Valitse joku sinulle läheinen ihminen. Kirjoita kuvaileva tekstinpätkä jostakin hänelle tyypillisestä tilanteesta. Tee ensimmäisestä versiosta neutraali, kuin kirjoittaisit oikeaa henkilöjuttua. Kirjoita sitten tekstistä erilaisia muunnelmia. Miltä teksti näyttäisi, jos olisit suuttunut tälle ihmiselle, ja hänen jokainen liikahduksensa raivostuttaisi sinua? Entä miten teksti muuttuisi, jos kääntäisit sävyn ylistäväksi ja ihailevaksi? Mitä jos käytät korostetusti adjektiiveja? Entä jos satsaat värikkäisiin verbeihin? Miten tekstin sävy muuttuu? Missä kohdassa realismin raja ylittyy? oMa NeKrologi. Kirjoita oma muistokirjoituksesi. Voit laatia sen sellaisena kuin se tehtäisiin nyt, tai kuvitella pitkälle tulevaan. Jos harjoitus tuntuu järkyttävältä, huumori auttaa etäännyttämään. totuudeN torvi. Tiedät varmasti ihmisen, jonka julkisuuskuva on aivan toisenlainen kuin sinun arkikokemuksesi hänestä. Kirjoita näytölle tai paperille se, mitä hänestä kirjoittaisit, jos voisit olla julkean rehellinen. Tämän harjoituksen tulokset on viisainta tuhota pikaisesti. uutiseN riKastaMiNeN. Etsi lehdestä yhden palstan uutispätkä. Kirjoita sen ympärille fiktiivinen tarina. Kerro, mikä edelsi uutisen kuvaamia tapahtumia. Entä mitä sen jälkeen tapahtui? HistoriaN HeNgessä. Hae Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä sata vuotta vanha juttu. Kirjoita jostakin viimeaikaisesta aiheestasi, mutta imitoi satavuotiaan jutun tyyliä. Tee se huolellisesti: tarkastele vanhan jutun rakennetta, sanajärjestystä ja varastoa ja taivutusmuotoja. Mikä on muuttunut eniten, entä mikä on ehkä samanlaista kuin nyt? uutisHaiKu. Poimi lehdestä uutinen. Muotoile siitä haiku eli japanilainen kolmirivinen runo, jonka ensimmäisellä ja viimeisellä rivillä on seitsemän tavua ja keskimmäisellä viisi. Jos ensimmäinen versio jää kovin mekaaniseksi ja konkreettiseksi, niin jatka työstämistä ja muokkaa toinen, haikuisampi teksti. Kaikki edellä esitellyt harjoitukset toimivat yksin tehtyinä, mutta lyhyitä ja helppoja tehtäviä voi ottaa vaikka toimituspalaverinkin ohjelmaan. Yhteisissä harjoituksissa luottamuksen säilyttäminen on tärkeää, sillä nämä tekstit vievät rutiinien ulkopuolelle, haavoittuvaiselle alueelle. ? ” Mitä jos käytät korostetusti adjektiiveja? Entä jos satsaat värikkäisiin verbeihin? Miten tekstin sävy muuttuu?” Luovuutta etsimässä > Jatkuu seuraavalla sivulla. Maria Lassila-Merisalo on journalistisen kirjoittamisen dosentti ja työskentelee projektipäällikkönä Hämeen ammattikorkeakoulussa.
16 SuomenLehdistö 1/2016 Vinkit Näin teet hyvän tablettilehden 1. SuunniTTELE, SuunniTTELE ja SuunniTTELE Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Uuden tuotteen kanssa tulee joka tapauksessa yllätyksiä, vaikka olisi tehnyt etukäteen kuinka tarkat suunnitelmat. 2. Varaa TEkEMiSEEn riiTTäVäSTi aikaa Niin hauskaa kuin uuden tekeminen onkin, valintoja pitää tehdä lähes loputtomasti. Arvioi, paljonko tekemiseen tarvitaan aikaa, ja lisää ainakin muutama viikko ekstraa päälle. 3. TESTaa Jos ja kun lehteen tulee toiminnallisuuksia, niitä pitää testata. Vain siten näkee, onko hyvältä idealta tuntunut toiminnallisuus aidosti toimiva. 4. äLä MEnETä HErMojaSi Juuri kun luulet kaiken olevan valmista, vastaan tulee jotain, mihin et ollut osannut varautua. Juuri siksi kannattaa olla hieman ylimääräistä aikaa ”varastossa”. tilasi jutut ja valokuvat ja kertoi mielipiteensä kaikkeen, mitä ulkoasusuunnittelijaksi saatu Ilta-Sanomien toimitussihteeri Marjo Vänttinen kysyi. Vänttiselle uuden julkaisun tekeminen oli mukavaa vaihtelua paperilehden taittamiseen. Paperilehti kun on pino paperia ja aina tietynkokoinen, mutta tablettijulkaisun voi panna liikkumaan moneen ilmansuuntaan. Hagelinin mukaan valintoja oli tehtävä miljoonia. Tai siltä se ainakin tuntui. Silti valmiissa tuotteessa ei voi olla toimintoja vain sen takia, että se on mahdollista. – Lehti ei saa näyttää lelulta, jossa on kaikki ominaisuudet, mitä maailmasta löytyy, Hagelin tiivistää. Vänttiselle tärkeintä oli kohderyhmään iskevän visuaalisen ilmaisun lisäksi se, että käyttäjän pitää ymmärtää, miten käyttöliittymä toimii. – Tablettilehdessä yritetään hyödyntää printtiaikkarin näyttävyyttä ja visuaalisuutta. Lisäksi on interaktiivinen puoli, hän sanoo. Esimerkiksi Ranskaan samppanjatilalle lähetettyä valokuvaajaa pyydettiin kuvaamaan myös rivi pullonkorkkeja. Hagelinilla ja Vänttisellä oli nimittäin idea, että valmiissa lehdessä pullonkorkkia painamalla saisi lisää tietoa tuotteesta. Kirjoittajille ja kuvaajille Taloussanomat Premium on ollut mieluisa projekti, jonka avulla on päässyt hetkeksi irti perusuutistyöstä. Esimerkiksi kuvaajat ovat olleet Hagelinin ja Vänttisen mukaan innoissaan mahdollisuudesta kuvata tabletille, joka alustana toistaa kuvat juuri sellaisena kuin kuvaaja on ajatellut. – Kuvat ovatkin tosi suuressa osassa, Vänttinen sanoo. Lukijoille ilmainen Taloussanomat Premium on lukijoille ilmainen, eli se rahoitetaan mainostuloilla. Maksuttomuuteen päädyttiin, koska se on linjassa Taloussanomien muun sisällön kanssa. Myös Taloussanomien verkkojutut ovat lukijoille maksuttomia. Tablettilehden hinnoittelu olisi ollut Hagelinin mukaan vaikeaa, koska ei ollut minkäänlaista käsitystä, miten kuluttajat uuteen tuotteeseen suhtautuisivat. Vaikka lehden lukijakunnalla ei pitäisi olla puutetta pikkurahasta, tablettijulkaisu kilpailee silti kaiken muun ajankäytön, ei vain toisten medioiden, kanssa. Vaikka lehden voi kuvitella tavoittelevan samoja lukijoita esimerkiksi Kauppalehti Option kanssa, Hagelinin mukaan kyse ei silti ole erityisestä tilaustyöstä, jota olisi ajateltu laajasti Sanoman digistrategian näkökulmasta. – Taloussanomien tuoteperheessä tämä on luontevaa jatkoa. Digi on suunta, mihin lukijatkin ovat menossa ja mihin uusia tuotteita eniten näyttää tulevan. Taloudellisesti kannattava Hagelin ei halua paljastaa lehtisovelluksen latausmääriä. Hän kuitenkin sanoo, että etukäteen asetettu lataustavoite saavutettiin jo ensimmäisen viikon aikana. Taloussanomat Premium on Hagelinin mukaan myös taloudellisesti kannattava. Toisin sanoen mainosmyynti veti niin hyvin, että viivan alle jää voittoa. Silti lehti on ollut Hagelinille ja Vänttiselle lähinnä mukava mutta raskas sivuprojekti. Seuraavan numeron ilmestymispäivää ei ole päätetty. – Minulla on paljon muitakin töitä, ja tämän tekeminen sitoo aika paljon, Hagelin toteaa. Tulevaisuutta ajatellen tablettilehden tekeminen opetti ainakin sen, että projekteilla on tapana venyä, vaikka suunnitelmat olisivat kuinka hyvät. Siksi on hyvä varata tekemiseen hieman ylimääräistä aikaa. Hagelinin mukaan Taloussanomat Premiumista on tullut ”aidosti hirveän hyvää palautetta”. Sitä on kehuttu muun muassa kauniiksi, mikä lämmittää tekijäkaksikon mieltä. Siihen pyrittiinkin. Joku myös sanoi tablettilehteä rohkeaksi vedoksi näinä aikoina. Siihen Hagelinin oli helppo vastata: – Talousennusteet eivät näytä hirveän hyviltä, joten miksi ei nyt? Muuten olisi saanut odotella aika kauan. ? ” Lehti ei saa näyttää lelulta, jossa on kaikki ominaisuudet, mitä maailmasta löytyy.” Heidi Hagelin kertoo, että Taloussanomat Premiumin lataustavoite saavutettiin jo ensimmäisen viikon aikana. taustat: näin me teemmeteemme xxx kuvat ovat tablettilehdessä suuressa roolissa, Marjo Vänttinen sanoo.
SuomenLehdistö 1/2016 17 palstat ReuteRs InstItuutIn tutkija Nic Newman ennakoi Media Briefingin jutussaan, että tänä vuonna nähdään useiden verkon uutismedioiden lisäävän tuntuvasti videotarjontaansa. Esimerkiksi New York Times aikoo tuottaa pitkiäkin videoita ja dokumentteja ja kokeilee myös keinotodellisuustuotantoja. Myös Washington Post, Murdochin News Corp ja Telegraph ovat omaksuneet saman strategian tehdä videovetoisuudesta kehitystyön painopiste. Kiritystä perinteisille mediataloille tulee jälleen niiden ulkopuolelta. Uutisjournalismiinkin laventanut verkkojulkaisu Buzzfeed on perustanut erityisen videotuotantoyksikön. Kainostelemattomasti Buzzfeed Motion Pictureksi nimetyssä osastossa työskentelee 250 työntekijää Los Angelesissa. Kaikki eivät kuitenkaan ole ihan yhtä mieltä videoiden merkityksestä. Newmanin mukaan esimerkiksi Saksassa lehtikustantajat hakevat vain mahdollisimman yksinkertaisia tapoja tehdä verkkovideoita tai jopa vain vaihtuvia kuvaesityksiä. Sinänsä kautta julkaisijamaailman on hoksattu, että verkkovideon ei tarvitse imitoida perinteistä televisiotuotantoa. Newman muistuttaa, että monet viime aikoina huomiota herättäneet uutisvideot on kuvattu kännyköillä – joilla niitä yhä useammin myös katsellaan. KevyttuotantoKIn vaatII silti oman osaamisensa. Printtimediassa tulee pulmia siitä, että toimitus on täynnä taitavaa väkeä, mutta se keskittyy verkossakin tekstiin. Perinteisissä sähköisissä medioissa taas on vaikeaa irrottautua totutuista raskaista tuotantorutiineista ja -tekniikoista. Newman huomauttaa myös, että videoiden katselutilastojen antama erheellinen kuva voi luoda turhan toiveikkaita odotuksia. Esimerkiksi Facebookissa mittari kilahtaa, kun video on pyörähtänyt kolme sekuntia ja Snapchatissa jo heti yhden sekunnin jälkeen. Tällainen vilkuilu ei juuri kiinnosta mainostajia, joten videotuotannon tuotto-odotukset eivät välttämättä täyty. Yleisö ei ehkä olekaan niin innostunut verkkovideoista tai ainakaan juuri uutisvideoista kuin välillä kuvitellaan. Newman viittaa Reuters Instituutin tutkimukseen, jonka mukaan Britanniassa peräti 75 prosenttia vastaajista sanoi, ettei ole koskaan käyttänyt verkkovideoita tai tekee niin vain satunnaisesti. Merkille pantavaa on, että videoita kokonaan hylkivistä noin kolmannes nimesi syyksi ennen varsinaista sisältöä esitettävät mainokset. Varauksista huolimatta Newman uskoo verkkovideoiden olevan ”kuuma juttu” juuri tänä vuonna. Kun samaan aikaan on havaittavissa kiinnostusta uudenlaiseen äänijournalismiin podcastien muodossa, on lupa odottaa kiinnostavia sisältökokeiluja. ? Videoita verkkoon, maltillisesti Printti tulee uudelleen UUsin UUsmedia onkin – printti. Näin väitetään Columbia Journalism Review’n jutussa, jossa suorastaan hehkutetaan painetun julkaisun ihanuutta: se ei kesken lukemisen kerro työmailin saapumisesta, siitä ei tarvitse twiittailla eikä se kuoleennu akun hiipumiseen. Kaiken lisäksi se on rajallinen. CJR:ssa huomautetaan, että Yhdysvalloissa monikin verkkoon syntynyt julkaisu on ryhtynyt julkaisemaan painettuja versioita. Näin on tehnyt muun muassa varsin hyvänä politiikan verkkolehtenä tunnettu Politico, samoin urheilun erikoissaitti CNET. Mutta lisäksi on perustettu aivan uusia, puhtaasti painettuja julkaisuja, erityisesti aikakauslehtiä. Printin ”uutta tulemista” seurannut tutkija sanoo CJR:n jutussa, että viime vuonna Yhdysvaltoihin syntyi yli 200 painettua aikakauslehteä. Yksi painetun julkaisun, ehkä nimenomaan aikakauslehden, etu on, ettei sen tarvitse – eikä pidä – yrittää miellyttää kaikkia. Näin lukijat ikään kuin heimoutuvat yhteisen esineen ympärille. Ja, kuten CJR:ssa todetaan, vaikuttava juttu koskettaa väkevämmin painetun lehden valikoituneita lukijoita kuin verkon satunnaisia silmäilijöitä. Maksumuuri vai ei? näkemykset siitä , pitäisikö verkkojulkaisujen perustaa tulovirtansa tilausja käyttömaksuihin vai ilmoituksiin, näyttävät menevän ristiin. Esimerkiksi brittiläinen Sun romutti maksumuurinsa viime vuoden lopulla. Lukijat eivät nähtävästi pitäneet sisältöä maksamisen väärtinä. Sun tavoitteleekin nyt mahdollisimman suuria kävijävirtoja. Lehden oman ilmoituksen mukaan käyttäjämäärä lisääntyi muutamassa viikossa satoja tuhansia. Osana tätä strategiaa Sun on lähtenyt mukaan Facebookin Instant Articles -projektiin. Siinä julkaisijat saavat mahdollisuuden saattaa omat sisältönsä FB-käyttäjien ulottuville. Sunin pyrkimyksensä on tässäkin kävijämäärän maksimointi. Aivan toisenlaisen strategian puolesta puhuu Thoughts on media -blogisivustolla kirjoittava ernstJan Pfauth, joka on hollantilaisen De Correspondentin perustajia. Hän on sitä mieltä, että tukeutuminen mainostuloihin on lyhytnäköistä ja että nimenomaan tilauspohjaisuus on journalismin tulevaisuus verkossa. Joukkorahoituksella käynnistetyllä Correspondilla itsellään on tätä nykyä 40 000 maksavan ”jäsenen” yhteisö. Pyrkimys kävijämäärien maksimoimiseen rapauttaa hänen mielestään journalismin yleisösuhteen. Melkein kuin Sunin liikkeitä kommentoiden Pfauth varoittelee uutismedioita antautumasta somejättien houkutuksille. Esilläolo vaikkapa Facebookissa Instant Articles -sovelluksen avulla saattaa kyllä mediasisällöt somekäyttäjien ulottuville – mutta itse media jää taustalle. FB:n ja muiden vastaavien alustojen pyrkimys on tehdä omasta ympäristöstään sellainen, ettei käyttäjän tarvitse mennä muualle, esimerkiksi uutismedian omille sivuille. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Monet viime aikoina huomiota herättäneet uutisvideot on kuvattu kännyköillä. Liikkuvan kuvan käyttö yleistyy entisestään myös verkon uutismedioissa. Tuotanto on aiempaa helpompaa, mutta vaatii silti uutta osaamista. Yleisö ei ehkä kuitenkaan ole niin innostunut kuin otaksutaan. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ Verkkojulkaisu Buzzfeedin laaja videotuotanto (ylh.) toimii kirittäjänä perinteiselle medialle. New York Times (alh. vas.) ja Telegraph (alh. oik.) ovat nostaneet videot kehitystyönsä painopisteeksi.
palstat 18 SuomenLehdistö 1/2016 DATAJOURNALISMISTA ON viime vuosina puhuttu paljon yhtenä laadukkaan journalismin pelastajana. Käytännössä uutta tietoa tuottavien datajournalististen juttujen säännöllinen tekeminen on kuitenkin jäänyt lähinnä Helsingin Sanomien ja Ylen harteille. Viranomaisilta saatavan avoimen datan määrä on kasvanut, ja datan käsittelyssä tarvittavat verkkotyökalut ja ohjelmistot ovat tulleet halvemmiksi ja helpommiksi käyttää. Työmenetelmien keventymisen ansiosta dataa voitaisiin käyttää juttujen lähteenä kaikenkokoisissa toimituksissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa nopeatempoiset iltapäivälehdet ovat tehneet yleisöä kiinnostavaa datajournalismia säännöllisesti jo vuosia, mutta suomalaisissa iltapäivälehdissä datajournalismin hyödyntäminen on ollut vähäisempää. Kaikkien dataan perustuvien juttujen ei tarvitse olla viikkojen tai kuukausien työtä vaativaa tutkivaa datajournalismia, vaan sopivasta data-aineistosta voi Excelillä löytää muutamassa tunnissa kiinnostavia juttuaiheita. Olennaista on osata menetelmät ja tietää, mitä etsii ja miten. Datajournalismin työmenetelmien opiskeluun tulee apuväline alkukeväästä, kun Jyväskylän yliopiston tutkijoiden Turo Uskalin ja Heikki Kuutin kirjoittama datajournalismin oppikirja julkaistaan. DATAJOURNALISMIN TYÖKÄYTÄNNÖISSÄ tuotetaan, yhdistetään, analysoidaan, suodatetaan ja visualisoidaan erilaisia tietoaineistoja. Juttujen raaka-aineena on yleensä viranomaisten tuottama avoin data, julkisuuslakiin perustuvilla tietopyynnöillä hankittu data, vuotoihin perustuva data tai esimerkiksi joukkoistamisen avulla yleisöltä kerätty aineisto. Olennaista on päästä pois ajattelusta, että lehtijuttu on haastattelujen pohjalta kirjoitettu 3 000 merkkiä ja faktalaatikko. Journalistisia kerronnan välineitä voivat olla myös esimerkiksi data-aineiston pohjalta kehitetty uutispeli, animaatio tai interaktiivinen grafiikka. Tulevaisuuden journalismissa kerrotaan uutisia enemmän visualisoinneilla ja vähemmän pelkällä tekstillä. Kansainvälisesti toimivimmaksi datajournalismin aloittamisen organisaatioksi on osoittautunut malli, jossa toimittaja, koodari ja graafikko muodostavat tiimin. Helsingin Sanomilla ja Ylellä on datadeskit, joiden työntekijät tekevät tarpeen mukaan muuta päivittäistä tuotantoa. Omaan aineistoon perustuvan tutkivan datajournalismin ja yleisen datajournalismin lisäksi kasvavana alueena on reaaliaikainen datajournalismi, joka perustuu datan automaattiseen käsittelyyn ja julkaisuun. Toistaiseksi reaaliaikaista datajournalismia tehdään lähinnä Yhdysvalloissa, jossa mediat julkaisevat esimerkiksi liikennedatan perusteella reaaliaikaisia visuaalisia esityksiä ruuhkista. Nyt kehitteillä on erilaisiin ympäristöä mittaaviin sensoreihin perustuvaa sisältöä, josta voidaan visualisoida journalismia medioiden verkkosivuille. JOURNALISMIN TULEVAISUUS riippuu siitä, miten hyvin toimittajat pystyvät tekemään ajassa kiinni olevia, kiinnostavia ja yhteiskunnallisesti tärkeitä sisältöjä, joista yleisö on valmis maksamaan. Datajournalismin avulla tehtyjen juttujen etu on, että muiden medioiden on vaikeampi kopioida niitä kuin tavallisia skuuppeja. Journalismin kulutuksen siirtyminen mobiilikäyttöön asettaa oman tulevaisuuden haasteensa datan visualisoinnille. Nyt jo yli puolet verkon liikenteestä on peräisin mobiileista päätelaitteista, eli älypuhelimista ja tableteista. Tämän vuoksi infografiikan pitää muuttua pelkistetymmäksi ja yksinkertaisemmaksi, jotta se toimii älypuhelimissa. Datajournalismista tuskin koskaan tulee journalismin valtavirtaa. Nyt on kuitenkin todistettu, että sen työkäytännöt voivat tuoda merkittävää lisäarvoa ja uusia juttuaiheita perinteiseen toimitustyöhön. On kiinnostavaa nähdä, mitkä datajournalismin työtavat ja juttutyypit vakiintuvat erikokoisten toimitusten arkeen, sitten kun uusiin ilmiöihin tyypillisesti kuuluva hypetys ja uutuudenviehätys tasaantuvat. Tukholmassa asuva freelance-datajournalisti Jens Finnäs, olet ollut datajournalismin edelläkävijä sekä Suomessa että Ruotsissa. Onko datajournalismi liian kallista ja aikaa vievää, jotta se voisi yleistyä myös maakuntaja paikallislehdissä? – Mielestäni yleistyminen on enemmän toimittajien osaamisesta kiinni. Excelin käyttäminen ei ole kallista, se on vain toisenlainen keino hankkia tietoja. Tyypillinen toimittaja tulee edelleen humanistisesta taustasta ja pelkää lukuja ja Exceliä. Pitääkö datajournalistin osata koodata? – Jokaisen journalistin ei tarvitse osata koodata, mutta koodaustaidosta on datajournalistille paljon hyötyä. Tarvittaisiin enemmän toimittajia, jotka uskaltavat opiskella koodausta. Työskentelet Tukholmassa, mutta suomenruotsalaisena teet töitä myös suomalaiselle medialle. Kummassa maassa ollaan pidemmällä datajournalismissa? – Mielestäni datajournalismin tekemisen rakenteet on saatu Hesarissa ja Ylessä erittäin hyvin kohdalleen, kun koodarit ja graafikot on yhdistetty datajournalistien kanssa samaan tiimiin. Ruotsista ei löydy vielä yhtä hyvin toimivia datadeskejä, mutta täällä on yksittäisiä toimittajia, jotka ovat tehneet todella hyviä datajournalistisia juttuja. Millaista hyvä datajournalismi on parhaimmillaan? – Hyvä datajournalismi nostaa yleiseen keskusteluun yhteiskunnallisesti tärkeitä kysymyksiä, eli se ei poikkea tavoitteiltaan perinteisestä journalismista. Datajournalismin avulla pystytään kuitenkin tekemään sellaista tutkivaa journalismia, jota ei ole mahdollista tehdä ilman suuria data-aineistoja ja niiden käsittelyä. Kerro esimerkki tekemästäsi hyvästä datajournalismista. – Teimme ennen vaaleja ”Kan du lova” -projektin, joka aktivoi sekä lukijat että poliitikot. Yleisö sai pyytää ehdokkailta lupauksia, joihon poliitikot vastasivat. Näin syntyi yli 2000 lupauksen tietokanta, josta pystyttiin vaalien alla analysoimaan esimerkiksi puolueiden välisiä eroja. Tietokannasta on hyötyä myös vaalien välillä, kun jutuissa voidaan tarkastella, miten eri poliitikot ovat pitäneet lupauksensa. Mihin suuntaan uskot datajournalismin olevan menossa? – Tärkeintä olisi edelleen saada datajournalismin osaamista toimituksiin. Kun toimittajat ja koodarit oppivat tekemään kunnolla yhteistyötä, syntyy varmasti uusia hyviä juttujen muotoja ja sisältöjä. – Tällä hetkellä selvitän itse robottijournalismia ja sitä, miten juttuaiheiden löytämistä laajoista data-aineistoista voisi automatisoida. Tavoitteena on kehittää dataa ja algoritmeja, joiden avulla voi analysoida data-aineistoja ja löytää sieltä uutisia. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Raakadatasta voi seuloa ajankohtaisia ja tärkeitä juttuaiheita, kunhan osaaminen ja välineet ovat kunnossa. Suomessa datajournalismin potentiaalia hyödynnetään kunnolla vain muutamassa toimituksessa. Käytäntö vastaa: Datajournalismin yleistymisen suurimpia esteitä ovat asenteet ja osaamisen puute. Toimittajat pelkäävät turhaan Exceliä. Datasta skuuppeja Tutkijat: Turo Uskali ja Heikki Kuutti. Tutkimus: Datajournalismin työkäytännöt. Vastapaino, 2016. Aineisto: 35 datajournalistin, päällikkötoimittajan ja tutkijan haastattelut, datadeskien toiminnan havainnointi, kirjallisuus. Tekijä: Datajournalismiin erikoistuneen Journalism ++ -freelance-toimiston perustaja Jens Finnäs. Kokemus: Vuodesta 2011 datajournalistisia juttuja ja koulutusta mm. Aftonbladetille, Svenska Dagbladetille, Ruotsin TV4:lle, Helsingin Sanomille, STT:lle, Ylelle ja Hbl:lle. Vuonna 2012 datajournalistina Sveriges Radiolla. Valtiotieteen maisteri. Fakta Fakta
palstat SuomenLehdistö 1/2016 19 Japanin sanomalehdet luottavat printtiin JApANI ON YKSI maailman vahvimmista sanomalehtimaista, nimenomaan printtilehtinä. Japanin sanomalehtien strategiana digimurroksen kohtaamisessa on suojata painettuja lehtiä ja niiden liiketoimintaa. Digitaaliset versiot voivat korkeintaan täydentää printtiä ja houkutella sille tilaajia. Miksi näin maassa, joka on toisaalta hyvin edistynyt mobiilin käytössä? Tutkijat Mikko Villi ja Kaori Hayashi selittävät tätä muun muassa sanomalehtien vankalla asemalla vanhemman väestön tapakulttuurissa. Japanilaisten pitkä elinikä antaa printille suoja-aikaa. Japanilainen erityispiirre on lehtien myyntitapa: paikalliset pikkukaupat hoitavat sekä tilausten myynnin lähiseudun asukkaille että jakelun koteihin. Järjestelmä on tehokas, eivätkä kioskit tai lehdet halua järkyttää sitä digilehtien markkinoimisella. Sanomalehdet katsovat myös, että painettu lehti on etu kilpailussa Googlea ja Facebookia vastaan, koska näillä on käytössään vain digitaalinen alusta. Tutkijat pitävät lehtien printtiuskoa pitkän päälle kestämättömänä digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Jukka Holmberg > Mikko Villi ja Kaori Hayashi: ”The mission is to keep this industry intact”. Digital transition in the Japanes newspaper industry. Journalism Studies, 2015. http://dx.doi.org/10.1080/1461 670X.2015.1110499 Natiivimainonnalta odotetaan laatua NATIIVIMAINONTA ON yksi nopeimmin kasvavista mainonnan muodoista. Siinä mainostajan tarjoama sisältö on samassa muodossa ja yhteydessä kuin toimituksellinen sisältö. Vastaanottajalle on oltava selvää, että kyse on mainonnasta, ja mainostajan on käytävä ilmi sisällöstä. Sisältömarkkinointiyhtiö Era Content selvitti yhdessä Iltalehden ja A-lehtien kanssa kuluttajien suhtautumista natiivimainontaan mediasivustoilla. Tutkimuksen mukaan vastaanottajista on sinänsä hyväksyttävää, että mainostajat tuottavat sisältöä. He odottavat natiivimainonnalta sekä mainonnan viihdyttävyyttä että toimituksellisen artikkelin näkemyksellisyyttä. ”Sisällön laadukkuus on oltava samalla tasolla – tai jopa korkeampi – kuin muualla samassa mediaympäristössä.” Kuluttajat, jotka perehtyivät natiivimainontaan, suhtautuivat siihen myönteisemmin kuin perinteiseen mainontaan. Raportin mukaan suomalaiset tunnistavat yleensä kaupalliset viestit, mutta heitä ärsyttää, jos viestin lähettäjä ei heti käy ilmi. Jukka Holmberg > Eero Anhava ja Anu Nissinen: Natiivimainonnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusraportti Viestintäalan tutkimussäätiölle. http://www.vkl.fi/files/3478/ Era_Content_Natiivimainonnan_tehokkuus_03122015.pdf Sähköinen kirja tekee yhä tuloaan DIgISIIRTYMÄ OTTAA aikansa muillakin medioilla kuin lehdillä. 2000-luvun alun markkinaennustusten mukaan valtaenemmistön kirjoista pitäisi olla nyt jo sähköisiä, mutta kirja onkin 2010-luvulla viimeinen analogisen median linnake, kuvaa digitaalisten oppikirjojen kehitystä tutkinut Harri Heikkilä. Kirjan pysyminen valtaosin painettuna selittyy pitkälti samoilla syillä kuin lehtien liiketoiminnan paperipainotteisuus: käyttökokemus ja tiedon omaksuminen ovat painetussa tuotteessa parempia. Heikkilän mukaan oppikirjojen digitalisoituminen onnistuu vasta kun ihmisen kognitiiviset rakenteet otetaan huomioon. ”Myös pitkäkestoista muistia tukevan rauhallisen lukutavan tulee olla mahdollinen.” Digikirjojen yleistymisen ehtona Heikkilä pitää sitä, että teknologiset ratkaisut vastaavat enemmistön – eikä varhaisten omaksujien – tarpeita. ”Enemmistön suhde teknologiaan on välineellinen: se ei halua teknistä kumousta vaan ratkaisuja arjen ongelmiin.” Jukka Holmberg > Harri Heikkilä: Digitoidusta digitaaliseen. Näköiskirjasta hybridiin – oppikirja 2.0:aa etsimässä. Aalto-yliopisto 2015. http://www. vkl.fi/files/3480/DD.pdf ”Vuonna 2015 meille tuli ennätysmäärä uusia kävijöitä. Vuonna 2016 tärkeintä on muuttaa tämä kiinnostus syvällisemmin sitoutuneeksi yleisöksi.” Washington Postin tuotantojohtaja Julia Beizer Reuters Instituten vuosikyselyssä ”Naiset ovat jo kauan suorittaneet talousalan korkeakoulututkintoja enemmän kuin miehet. Talousuutiset eivät kuitenkaan tavoita naisten talousasiantuntijuutta.” Maisa Hopeakunnas informaatio tutkimuksen ja interaktiivisen median pro gradussaan ki rj at ie to tu tk im us no st o ELIN A RAJA LA ELIN A RAJA LA
20 SuomenLehdistö 1/2016 HufvudStadSbLadet Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja yleisön tuottamaa aineistoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti ei korjannut virhettä pyynnöstä huolimatta. Kantelu 2.6.2015 Kantelu kohdistuu HBL:n Debatt-mielipidesivulla 31.5.2015 julkaistuun kirjoitukseen ”Individen står ensam i helvetet”, joka julkaistiin samana päivänä myös netissä. Mielipidekirjoitus liittyy eutanasiakeskusteluun ja siinä otetaan kantaa suomenruotsalaisen kirjailijan Wawa Stürmerin näkemyksiin eutanasiasta. Stürmerin kirjoitus julkaistiin HBL:ssa 25.5.2015. Kantelijan mukaan tekstissä kerrottiin virheellisesti, että itsemurhassa auttaminen on rikos. Kantelija pyysi lehteä korjaamaan virheen. Korjaamisen sijaan hänelle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa asiasta lehden Debatt-sivulle. Hufvudstadsbladetin vastaus 20.7.2015 Päätoimittaja vetoaa vastauksessaan Journalistin ohjeiden liitteeseen Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineen verkkosivuilla. Päätoimittajan mukaan toimitus vastaa siitä, että mielipidekirjoitukset eivät loukkaa ihmisarvoa, yllytä väkivaltaan tai lietso vihaa yksilöä tai kansanryhmää kohtaan. Juttu, johon kantelu kohdistuu, ei päätoimittajan mukaan riko mitään näistä säännöistä. Päätoimittajan mukaan lehti erottaa selkeästi mielipidekirjoitukset toimituksellisesta materiaalista eikä Debattpalstalle sijoiteta koskaan toimituksen tekemiä juttuja. Päätoimittajan mukaan mielipidekirjoituksia editoidaan ja niiden kieliasua korjataan, mutta mahdollisten asiavirheiden tarkistaminen tekisi mielipidekirjoitusten toimittamisen päätoimittajan mukaan erittäin paljon aikaa ja resursseja vaativaksi. Päätoimittajan mukaan sekä asiavirheet että eriävät mielipiteet julkaistaan Debatt-palstalla. Tätä mahdollisuutta lehti tarjosi myös kantelijalle. Päätoimittajan mukaan mielipidekirjoituksia ei voi verrata kolumneihin tai toimituksen tilaamiin teksteihin, joita koskevat samat säännöt kuin toimituksen tuottamaa materiaalia. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla Tämä liite on laadittu Journalistin ohjeiden täydennykseksi. Liitteen painoarvo ja velvoittavuus ovat samanlaisia kuin Journalistin ohjeilla. Liite sitoo kaikkia Julkisen sanan neuvoston taustayhteisöjen jäseniä ja muita perussopimuksen allekirjoittajia. Liite ja muutokset siihen vahvistetaan Journalistin ohjeiden tavoin yksimielisesti JSN:n kannatusyhdistyksessä. Liitteen erityisluonteella halutaan korostaa eroa Journalistin ohjeisiin, jotka koskevat toimituksellista sisältöä. Sillä tarkoitetaan toimituksen laatimaa, tilaamaa, käsittelemää sekä journalistisin perustein julkaistavaksi valitsemaa tai journalistisesti korostamaa aineistoa. Liite koskee yleisön tuottamaa sisältöä tiedotusvälineiden ylläpitämillä verkkosivuilla. Sitä ei pidetä toimituksellisena aineistona. Hufvudstadsbladet julkaisi mielipidesivullaan kirjoituksen, jossa väitettiin virheellisesti, että itsemurhassa avustaminen olisi Suomessa rikos. Lehti ei korjannut virhettä kantelijan pyynnöstä huolimatta. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka lehden olisi pitänyt korjata viipymättä. Päätoimittaja vetosi vastauksessaan Journalistin ohjeiden liitteeseen Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineen verkkosivuilla. Liite koske ainoastaan verkossa julkaistua, yleisön tuottamaa materiaalia. Liitteen toisessa kappaleessa määritellään sisältö, jota Journalistin ohjeet koskevat. Toimituksellisella sisällöllä tarkoitetaan toimituksen laatimaa, tilaamaa, käsittelemää sekä journalistisin perustein julkaistavaksi valitsemaa tai journalistisesti korostamaa aineistoa. Lehtien printissä julkaisemat mielipidekirjoitukset valikoidaan, editoidaan ja niiden kieliasua korjataan. Myös asiasisällön oikeellisuuden tarkistaminen julkaistaviksi valikoiduissa mielipidekirjoituksissa on toimituksen vastuulla samalla tavalla kuin se on tehtävä esimerkiksi kolumnien ja pääkirjoitusten kohdalla. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hufvudstadsbladet on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. SaLonjokiLaakSo Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa ja henkilökohtaista hyötymistä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi yhden miehen näytelmästä arvostelun, jonka oli kirjoittanut salolaisen harrastajateatterin johtaja. Hän mainitsi, että sama tunnettu helsinkiläisnäyttelijä saapuu esiintymään Saloon puolen vuoden kuluttua. Asian mainitsemisesta ei koitunut kirjoittajalle henkilökohtaista hyötyä, eikä se ollut piilomainontaa. Kantelu 28.5.2015 Kantelu kohdistuu Salonjokilaaksossa 28.5.2015 julkaistuun teatteriarvosteluun Helsingin kaupunginteatterin näytelmästä Palvelija. Jutussa arvostellaan Helsingissä esitetty näytelmä Palvelija, jonka pääosassa on näyttelijä Martti Suosalo. Viimeisessä kappaleessa kirjoittaja suosittelee esitystä ja mainitsee sen lisäksi, että Suosalo on tulossa marraskuussa Saloon esityksellään Neljä pientä annosta. Jutun kirjoittaja on esityksestä vastaavan Salon teatterin johtaja. Kantelijan mukaan maininta jutun lopussa sisältää piilomainontaa tulevasta esityksestä. Lisäksi kantelija katsoo maininnan sisältävän henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuuden, koska kirjoittaja mainitsee omaan teatteriinsa tulevan esityksen arvostelun yhteydessä. Salonjokilaakson vastaus 13.8.2015 Päätoimittaja Pekka Mäenpään mukaan lehden avustajille on annettu yleisohjeeksi mahdollisuuksien mukaan paikallistaa jutut, jotka tehdään jakelualueen ulkopuolella. Tilanteen mukaan eri tapahtumissa paikan päällä olevilta salolaisilta pyydetään kommentteja ja kerrotaan, mikäli joku tapahtuma tai julkisuuden henkilö on tavattavissa myöhemmin Salossa. Lehden mielestä käytäntö palvelee lukijoita. Lehden mukaan Martti Suosalo on kuuluisa suomalainen näyttelijä, jonka tuleva esiintyminen Salossa on maininnan arvoinen ja lukijoita palveleva tieto. Maininta näyttelijän tulevasta vierailusta ei näin ollen ole piilomainontaa, vaan normaalia journalismia. Henkilökohtaisen hyötymisen osalta lehti toteaa, että jutun lopussa ollut maininta kuuluisan suomalaisen näyttelijän Salon vierailusta on asiallinen ja tarpeellinen paikallistus, joka tuo lukijalle lisäarvoa. Jutun kirjoittajan siviilityö johtajana teatterissa, jossa näyttelijän tuleva vierailu tapahtuu, ei lehden mielestä saanut estää jutun paikallistamista. Lehden mukaan avustajan tehtävä on jutullaan palvella lukijaa, eikä arvostelun kirjoittajan voida ajatella hakevan lyhyellä maininnalla henkilökohtaista hyötyä itselleen. Ratkaisu JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Salonjokilaakso julkaisi arvostelun Helsingin kaupunginteatterin näytelmästä Palvelija, jonka pääosaa esitti näyttelijä Martti Suosalo. Arvostelun lopussa kirjoittaja mainitsee Suosalon saapuvan syksyllä Saloon esiintymään teatterissa, jonka nimeä ei mainittu jutussa. Toimituksen on aina tarkkaan harkittava, kun toimittaja käsittelee omaan intressipiiriinsä liittyviä asioita tiedostusvälineissä. Lukijalla on oikeus tietää niistä kytköksistä, jotka voivat vaikuttaa toimittajan toimintaan kyseisessä asiassa. Lehden olisi ollut hyvä mainita kirjoittajan asema johtajana teatterissa, jonne Suosalon esitys oli tulossa. Julkisen sanan neuvoston mielestä arvostelun lopussa ollut lyhyt maininta ei ole piilomainontaa, vaan tieto lehden lukijoille siitä, että kuuluisa suomalainen näyttelijä esiintyy syksyllä Salossa. Kyseessä oli olennainen tieto salolaisten kannalta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Salonjokilaakso ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. iLta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös nimen suojaa koskevassa asiassa. Lehden uutisessa käsiteltiin tapausta, jossa koira puri tyttöä ja määrättiin lopetettavaksi. Lehti kertoi jutussaan kantelijan saamasta käräjäoikeuden sakkotuomiosta. Kantelijan nimi ja virka-asema mainittiin jutussa. Kantelu 11.6.2015 Kantelu kohdistuu 5.6.2015 Ilta-Sanomissa julkaistuun juttuun ”Rottweiler puri tyttöä ja määrättiin lopetettavaksi”. Journalistin ohjeiden kohdan 31 mukaan rikoksesta tuomitun nimi tai muut tunnistetiedot voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Kantelija pitää Journalistin ohjeiden vastaisena, että hänen nimensä ja virka-asemansa on mainittu jutussa. Kantelijan mukaan kyseessä on tuottamuksellinen teko, jonka tuomio ei ole lainvoimainen. Kantelija ei pidä itseään julkisuuden henkilönä, eikä teko hänen mukaansa ole yhteiskunnallisesti merkittävä. Tapahtumahetkellä kantelija oli vapaalla, eikä tapahtuneella ole yhteyttä kantelijan työn kanssa. Ilta-Sanomien vastaus 28.8.2015 Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan kantelijaa oli haastateltu juttuun ja hän oli kertonut oma-aloitteisesti useita sitaatteja tapahtuneesta. Kantelija ei ollut haastattelun yhteydessä ilmaissut toimittajalle, että hän ei anna lupaa nimensä käyttöön uutisen yhteydessä. Haastattelu oli tehty hyvässä yhteistyössä ja avoimesti, eikä kantelijalle jäänyt epäselvyyttä siitä, että lehti oli tekemässä uutista kantelijan saamasta tuomiosta. tarkistuksen tuskaa Hufvudstadsbladet rikkoi JSN:n mielestä hyvää journalistista tapaa, kun se ei korjannut viipymättä mielipidekirjoituksen olennaista asiavirhettä. Tässä ei taida olla vastaan väittämistä. Päätöstä lukiessa jäin miettimään päätoimittajan vastauksen pientä yksityiskohtaa. Päätoimittaja huomautti, että mahdollisten asiavirheiden tarkistaminen tekisi mielipidekirjoituksien toimittamisen aikaa ja resursseja vaativaksi. Tekstit on tietenkin tarkistettava, mutta joskus se voi olla eri syistä hankalaa ja, kuten päätoimittajakin toteaa, aikaa vievää. Mielipidekirjoituksia editoidaan ja niiden kieliasua muokataan. Se saattaa joissakin tapauksissa muuttaa alkuperäistä tekstiä merkittävästikin. Itse asiaan muokkaukset eivät silti saa vaikuttaa. Kirjoittajat ovat usein keränneet tietojaan monesta osoitteesta. Vaikka tarkistaminen on periaatteessa aiempaa helpompaa, on lähteitäkin monenlaisia. Mielipidekirjoitusten julkaisijan tuska on joskus käsinkosketeltava – niin monenlaisiin asiaja numerotietoihin niitä käsitellessä törmää. Voiko koskaan olla täysin varma kaikista faktoista? Kari Grahn Forssan Lehden päätoimittaja 5 1 Grahnin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 16.12. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palStat
SuomenLehdistö 1/2016 21 palstat palStat Lehden mukaan kantelija on virkansa puolesta merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa. Kantelija on poliisiorganisaation hierarkiassa erittäin korkea virkamies, joiden rikostuomioista on yleisesti tapana uutisoida. Kantelija vetoaa lisäksi siihen, että hänelle langetettu tuomio ei ole lainvoimainen. Kantelija kertoo itse uutisessa harkitsevansa asian viemistä hovioikeuteen. Lehden normaalien journalististen käytäntöjen mukaisesti uutista seurataan myös mahdollisissa seuraavissa oikeusasteissa ja loppuratkaisu uutisoidaan aikanaan, kun tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Ratkaisu JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen. Lehti kertoi käräjäoikeuden poliisitarkastajalle langettamasta 40 päiväsakon suuruisesta tuomiosta, joka annettiin eläimen vartioimatta jättämisestä ja vammantuottamuksesta. Uutisessa kerrottiin tuomitun nimi, ikä, virkaasema ja kotipaikka. Tuomitun valvonnassa ollut rottweiler puri 10-vuotiasta tyttöä jalkaan, ja koira määrättiin lopetettavaksi. Kantelija toimii virkatehtävässään yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa poliisihallituksen päällystöön kuuluvana poliisitarkastajana. Tästä syystä hänen yksityisyydensuojansa on madaltunut. Poliisilta edellytetään erityisen nuhteetonta käytöstä sekä virassa että vapaa-ajalla. Poliisin rikkoessa lakia on kyse aina vakavasta asiasta, jota median kuuluu tarkkaan seurata. Julkisen sanan neuvosto katsoo edellä mainituilla perusteilla, että yleisöllä oli oikeus saada tietää poliisitarkastajan tuomiosta. Lisäksi lehti oli kuullut jutussa kantelijaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. mäntyHarjunPertunmaan PitäjänuutiSet Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti esitti kantelijoista kiistanalaisia väitteitä uutisessaan, joka käsitteli paikallisen motellin tilannetta. Kantelijat saivat esittää oman kommenttinsa jatkojutussa samana päivänä. Kantelu 5.5.2015 Kantelu kohdistuu Mäntyharjun–Pertunmaan Pitäjänuutisissa 17.4.2015 julkaistuun juttuun ”Vääntö motellista jatkuu kun tunteet jäähtyvät” ja sen samana päivänä julkaistuun lyhennettyyn nettiversioon: www.pitajanuutiset.fi/ Etusivu/15282325.html Kantelijoiden mukaan he joutuivat jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, joka mustasi heidän mainettaan ja haittasi liiketoimintaa. Kantelijoiden mukaan tietolähteeseen ei suhtauduttu kriittisesti: jutussa haastateltiin henkilöä, joka ei ollut asianomistaja, joten hänellä ei voinut olla tietoa asioiden todenperäisyydestä. Kantelijoiden mukaan lehden olisi myös pitänyt selvittää viranomaisilta kiinteistön tilanne, olihan motelliravintolan toiminta loppunut jo neljä kuukautta aikaisemmin. Kantelijat huomauttavat, että jutun otsikolle ja ingressille ei löytynyt katetta jutusta. Vääntöä ei heidän mukaansa ole motellista vaan vuokrasopimuksesta ja vuokrarästejä ei ollut. Jutussa oli kantelijoiden mukaan olennaisia asiavirheitä, joiden korjaamista he pyysivät päätoimittajalta. Toimitus teki uuden jutun, mutta korjasi netissä ollutta alkuperäistä juttuaan vasta kuuden päivän kuluttua sen julkaisemisesta. Kantelijat huomauttavat myös, että lehti ei linkittänyt juttuja toisiinsa. Kantelijoiden mukaan lehti oli raportoinut pitkästä kiistasta aiemmin asiallisesti. Siksi kantelijat epäilevät, että toimittajalla on ollut asiassa vahingoittamistarkoitus. Kantelijat huomauttavat myös, että Pitäjänuutisten verkkosivulla voi kuka tahansa kirjoittaa ilman tunnistetietoja ja nettikeskustelu on levittänyt erittäin negatiivista julkisuutta. Mäntyharjun-Pertunmaan Pitäjänuutisten vastaukset 9.6.2015 ja 30.10.2015 Päätoimittaja Timo Ruotsalaisen mukaan Pitäjänuutiset on julkaissut useita artikkeleita seudullisen matkailukohteen kosteusongelmista, joissa kantelijat ovat tuoneet julki huolensa motellin tulevaisuudesta. Kun motellin toiminta päättyi, lehti teki jutun selvittääkseen, mitä kiistanalaisille asioille kuuluu. Jutussa kuultiin hänen mukaansa molempien osapuolten edustajia. Päätoimittajan mukaan lehti laati uutiselle jatkojutun kantelijoiden otettua yhteyttä toimitukseen. Alkuperäistä juttua täydennettiin päätoimittajan mukaan JSN:n ohjeiden mukaisesti. Päätoimittajan mukaan alkuperäinen uutinen oli kirjoitettu asialliseen sävyyn ja siinä on esitetty kummankin osapuolen näkemykset. Näistä seikoista johtuen kantelu on päätoimittajan mielestä perusteeton. Päätoimittaja kertoo antamassaan lisävastauksessa, että juttuja ei ollut linkitetty toisiinsa, koska lehden julkaisujärjestelmässä linkittäminen ei ole mahdollista. Kun toimitus 22.4.2015 huomasi, etteivät juttujen otsikot enää näy nettilehden etusivulla yhtä aikaa, se päätti liittää kantelijoiden jatkojutussa antamat kommentit alkuperäisen jutun yhteyteen. Päätoimittaja kertoo myös, että samalla alkuperäisen jutun apuotsikko muutettiin muotoon ”Maksamattomasta vuokrasta ja korvauksista näkemyseroa”. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Kahdesti viikossa ilmestyvä Mäntyharjun-Pertunmaan Pitäjänuutiset teki jutun motelliravintolan ulkomaisen omistajan ja kiinteistön vuokralaisten välisestä kiistasta viisi kuukautta ravintolayrityksen toiminnan loppumisen jälkeen. Printissä ja netissä julkaistussa jutussa ei kuultu suoraan kumpaakaan osapuolta. Juttu perustui omistajan palkkaaman huoltohenkilön ja kantelijoiden asiamiehenä toimineen henkilön haastatteluille. Jutussa väitettiin, että kantelijoilla oli muun muassa maksamattomia vuokrarästejä yhden vuoden ajalta. Kantelijoiden edustajan mukaan vuokralaisilla oli perusteet jättää vuokria maksamatta. Kantelijoiden oltua yhteydessä lehteen toimitus teki asiasta jatkojutun nettiin samana päivänä, kun kantelun kohteena oleva uutinen oli julkaistu sekä printissä että verkossa. Lehti täydensi nettiuutistaan kuusi päivää myöhemmin lisäämällä siihen kantelijalta yhden kommentin, jossa tämä kiisti toisen osapuolen väitteet maksamattomista vuokrista. Kantelijoista esitettiin Pitäjänuutisten jutussa kiistanalaisia väitteitä. Lehti teki kuitenkin jatkojutun, jossa kantelijat saivat kertoa oman näkemyksensä. Juttu julkaistiin netissä muutaman tunnin kuluttua alkuperäisen uutisen jälkeen. Painetussa lehdessä jatkojuttu julkaistiin seuraavana ilmestymispäivänä eli viiden päivän kuluttua. Pitäjänuutisten toiminta ei ollut kaikilta osin johdonmukaista. Esimerkiksi alkuperäistä uutista olisi pitänyt täydentää netissä samalla, kun jatkojuttu julkaistiin siellä. Neuvosto kehottaa päätoimittajaa huolehtimaan siitä, että lehti voi linkittää jutut tarvittaessa toisiinsa Journalistin ohjeiden mukaan. Pitäjänuutisten toiminta täytti kuitenkin Journalistin ohjeiden perusvaatimukset. Lehden uutisoinnissa kaikki osapuolet saivat näkemyksensä esille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Pitäjänuutiset ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. iLta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös oikeita tietoja ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Kolumnistin maininta siitä, että Venäjä kieltää ulkomaalaisomisteisen median, ei ollut olennainen asiavirhe. Kon ser ni yhteyden mainitseminen Venä jän mediavaikuttamista käsitelleessä kolumnissa ei ollut välttämätöntä. Eriävä mielipide päätöksen perusteluista. Kantelu 7.6.2015 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomissa 23.5.2015 julkaistuun Kommenttiin ”Valhe on valhe vaikka voissa paistaisi”. Kolumniin sisältyy kantelun mukaan karkean valheellinen väite, jonka mukaan Venäjä olisi säätänyt lain, joka kieltää kaiken ulkomaisen median toiminnan maassa. Kolumnissa sanotaan: ”Venäjä esimerkiksi kieltää erityislailla maassaan toimivat ulkomaalaisomisteiset mediat”. Kantelijan tietojen mukaan Venäjällä ei ole voimassa lakia, joka kieltäisi ulkomaisen median toiminnan maassa. Venäjällä on säädetty uusi medialaki, joka rajoittaa median ulkomaisen omistuksen 20 prosenttiin, mutta se ei vielä tarkoita, että ulkomaiset mediat olisi kielletty. Sitä paitsi kyseinen medialakikaan ei ole vielä voimassa. Jutusta saa kantelun mukaan kuitenkin selvästi käsityksen, että kaiken ulkomaisen median toiminta on Venäjällä kielletty. Sanoma-konserni omistaa Ilta-Sanomat, ja Sanoma on myös merkittävin ulkomainen mediaomistaja Venäjällä. Tämä yhteys olisi kantelun mukaan pitänyt mainita kyseisessä kolumnissa. Kantelija on pyytänyt virheen korjausta. Ilta-Sanomien vastaus 26.6.2015 Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että kantelun kohteena oleva artikkeli ei ole uutismuotoinen, vaan kirjoittajan oman näkökulman sisältävä laaja yhteenveto Venäjän harjoittamasta propagandavaikuttamisesta. Kirjoituksen pohjana on toimittajan pitkä Venäjäasioiden seuranta, mutta tuoreimmat tiedot ja näkökohdat ovat peräisin Riiassa pidetystä Euroopan unionin itäisen kumppanuuden huippukokouksesta, jossa järjestettiin seminaari venäjänkielisestä mediasta ja Venäjän mediavaikuttamisesta. Kirjoittaja viittaa Venäjän uuteen medialakiin, josta on Suomessakin uutisoitu laajasti. Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi lain syksyllä 2014, mutta se tulee voimaan erilaisten siirtymäkausien kautta 2016–2017. Artikkelissa ei Sadeojan mukaan väitetä, että se olisi jo astunut voimaan, vaan verbimuotona on ”kieltää”. Venäjän uuden medialain mukaan ulkomainen yksityishenkilö, yritys tai valtio ei saa omistaa kuin korkeintaan 20 prosenttia mediayrityksestä. Vakiintuneen länsimaalaisen talouskäsityksen mukaan jonkun tahon voi Sadeojan mukaan katsoa omistavan tietyn yrityksen, mikäli sillä on hieman yli 50 prosenttia yrityksen osakekannasta tai jotenkin muuten järjestetty määräysvalta yrityksessä. Mikäli omistusosuus putoaa 20 prosenttiin, kyseessä ei siten ole enää ulkomaalaisomisteinen media, vaan kyseessä on vähemmistöosakkuus ilman ratkaisevaa päätäntävaltaa. Venäjän uudessa medialaissa on päätoimittajan mukaan siten nähtävillä selkeä pyrkimys muuttaa Venäjällä tällä hetkellä olevat, ulkomaalaisten omistamat tai kontrolloimat mediayritykset venäläisomisteisiksi tai venäläisten kontrolloimiksi. Suomalaisen Venäjätoimittajan tehtävänä on tulkita ja selittää Venäjää myös virallisten uutisten ja sanamuotojen takaa, joten näkökulma-tyyppisessä kirjoituksessa on siten perusteltua arvioida, että laki tähtää ulkomaalaisomisteisen median kieltämiseen. Kantelijan mukaan kirjoituksesta puuttuu maininta siitä, että Sanoma omistaa Venäjällä mediayrityksiä. Sanoman omistuksilla ei Sadeojan mukaan kuitenkaan ole mitään tekemistä toimittajan kirjoituksen kanssa. Ulkomaalaisomisteiset mediayritykset eivät ole kolumnin pääasia, vaan siinä käsitellään isoja sananvapauskysymyksiä ja Venäjän median ja valtion tapaa tehdä propagandaa. Ratkaisu JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Ilta-Sanomien toimittaja käsitteli kolumnissaan laajasti Venäjän mediavaikuttamista ja maan sananvapaustilannetta. Tässä yhteydessä hän mainitsi yksityiskohtana, että ” – – Venäjä esimerkiksi kieltää erityislailla maassaan toimivat ulkomaalaisomisteiset mediat”. Kolumnin yhteydessä ei mainittu, että Sanomalla on mediaomistusta Venäjällä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelijan valitsema ote jutusta on epätäsmällinen, mutta ei kuitenkaan sisällä olennaista asiavirhettä. Duuma on jo hyväksynyt lain mediayhtiöiden omistuksen rajoittamisesta viidennekseen. Laki tulee voimaan vuosina 2016– 2017. Käytännössä omistusoikeuden rajaus tarkoittaa sitä, että kaikissa Venäjällä toimivissa tiedotusvälineissä tosiasiallista valtaa käyttävät venäläiset omistajat. Sanoman omistuksista Venäjällä olisi ollut hyvä kertoa lukijoille, vaikka se ei ollutkaan kolumnin keskeinen sisältö. Venäjän medialainsäädännön muutokset eivät olleet enää merkittäviä Sanomalle, koska konserni oli jo tuossa vaiheessa luopunut merkittävästä omistuksestaan Venäjällä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. Pirjo Auvisen eriävä mielipide ratkaisun perusteisiin: Journalistin ohjeiden 6. kohdan mukaan ”Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.” Ilta-Sanomat kuuluu Sanoma-konserniin, joka on toiminut aktiivisesti Venäjän mediamarkkinoilla myös Paanasen kirjoituksen aikoihin. Mielestäni tämä asiayhteys olisi pitänyt selkeästi kertoa lukijoille. yLe ÖSterbotten Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Yle Österbotten raportoi yli puoli vuotta jatkuneesta kunnanjohtajaan kohdistuneesta luottamuspulasta. Yle toimi journalistisen päätösvaltansa puitteissa. Toimitus korjasi yhdessä jutussa olleen olennaisen asiavirheen asianmukaisesti.
palStat 22 SuomenLehdistö 1/2016 S U O M E N K U L T T U U R I R A H A S T O KULTTUURIJOURNALISMIN MESTARIKURSSI • • 21.12.2016. 1.-18.3.2016 W W W . S K R . F I Kantelu 9.4.2015 Kantelijoina on kuusi Vöyrin kunnan luottamushenkilöä. Kantelu kohdistuu Yle Österbottenin ja Radio Vegan raportointiin luottamuskriisistä kunnanjohtajan ja luottamushenkilöiden välillä. Kantelun mukaan molempia osapuolia ei ole kuultu tasapuolisesti. Kantelussa mainitaan myös, että objektiivisuuden puute, ylidramatisointi, asiakysymysten liiallinen personointi ja kaksinapaisuus. Ylen lähdekritiikki (Journalistin ohjeiden kohta 12) on pettänyt. Vegan toimittajat eivät ole suhtautuneet kriittisesti lähteisiinsä, vaan ovat perustaneet raportointinsa muun muassa enemmän tai vähemmän nimettömiin sosiaalisen median tietoihin. Kantelun mukaan raportoinnissa on esiintynyt suoranaisia asiavirheitä ja toimituksen johto on osoittanut haluttomuutensa niiden korjaamiseksi. Useista pyynnöistä huolimatta kantelijat eivät saaneet Yleisradiota korjaamaan virheitään ja paikkaamaan samanaikaisen kuulemisen laiminlyöntejä. Kantelijat sanovat ymmärtävänsä, että molempia osapuolia ei voi kuulla jokaisessa uutisessa erikseen tai edes joka kerta saman uutisvuorokauden aikana, koska luottamuskriisistä on raportoitu noin puolen vuoden ajan. Tämä vakava puute on kuitenkin osoitettavissa koko pitkän jakson ajan. Kantelijoiden huomautuksista huolimatta yksipuolinen uutisseuranta on jatkunut kauan eikä Yle ole sitä korjannut. Sen vuoksi kantelijat vaativatkin Radio Vega Österbottenille vakavaa huomautusta. Kantelijoiden vaatimus perustuu seuraavien kohtien laiminlyöntiin ja rikkomiseen: A) Yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ulkopuolisten ei ole ollut mahdollista saada selkää kuvaa, mistä Vöyrin luottamuskriisissä oikeasti on kyse, B) Radio Vega Österbottenin sivuilla julkaistuissa uutisissa ja blogeissa ei ole voinut erottaa tosiasioita mielipiteistä, C) Totuudenmukainen ja tasapuolinen tiedonvälitys, D) Tasapuolisen puheen sijasta on usein käytetty ylidramatisoitua retoriikkaa, E) Lähdekritiikki, F) Tietojen tarkistaminen ja virheiden korjaaminen ja G) Verkkosivuilla julkaistut lukijakommentit loukkasivat useita kuukausia nimeltä mainittujen ihmisten yksityisyyttä ja ihmisarvoa. Suuri osa kommenteista on edelleen [9.4.2015] verkossa, vaikka niistä on usein ilmoitettu. ”Båssar diskuteras pä nästa möte” 12.1.2015 http://svenska.yle.fi/artikel/ 2015/01/12/bassar-diskuteras -pa-nasta-mote Kantelijoiden mukaan Radio Vega Österbottenilla ja sen toimittajalla on ollut 8.1.2015 lähtien pääsy valiokunnan pöytäkirjoihin ja sen liitteisiin. Siitä huolimatta faktat puuttuvat. Yleisö ei koskaan saa tietää, mistä luottamuskriisi johtuu. ”Avgörande kväll för kommundirektören i Vörå”. 27.1.2015 http://svenska.yle.fi/artikel/ 2015/01/27/avgorande-kvall -kommundirektoren-i-vora Kantelun mukaan toimittaja tekee reportaasia, jossa hän yrittää selvittää kuntalaisten kannan siitä, hurraavatko he valtuuston puheenjohtajan vai kunnanjohtajan puolesta. Puheenjohtajasta tehdään taas syntipukki, vaikka toimittaja on voinut lukea valiokunnan koko raportin, jonka takana on 23 valtuutettua. ”Båssarfallet kostade 141 000 euro”. 12.2.2015, oikaisu samana päivänä. http://svenska.yle.fi/artikel/ 2015/02/12/bassarfallet-kostade -141-000-euro Kustannuslaskelma oli virheellinen. Kantelijat olivat yhteydessä Yleisradioon useamman kerran. Yle korjasi virheen, kun Svenska Ylen johtaja puuttui asiaan. Yleisradion vastaus 23.9.2015 Svenska Ylen vastaava toimittaja Marit af Björkesten vastaa, että sitkeä ja tulehtunut luottamuskriisi vaivasi Vöyriä heinäkuusta 2014 tammikuuhun 2015. Konfliktissa oli karkeasti jaotellen kaksi osapuolta: toisella puolella kunnanhallituksen puheenjohtajan ja muutaman valtuutetun tukema kunnanjohtaja Christina Båssar ja toisella puolella kunnanvaltuuston puheenjohtaja Katarina Heikius, joka yhdessä 21 valtuutetun kanssa halusi selvittää kunnanjohtajan luottamuksen. Yle Österbotten julkaisi kahdeksan kuukauden aikana lähes 40 radiouutista ja verkkojuttua Vöyrin kriisistä. Ylen pyrkimys on ollut antaa tapahtumista niin totuudenmukainen ja monipuolinen kuva kuin mahdollista, selvittää tapahtumien tausta ja asettaa ne laajempaan yhteyteen. Seuranta on perustunut Vöyrin virkamiesten, poliitikkojen, kunnan työntekijöiden ja asukkaiden haastatteluihin. Yle on Björkestenin mukaan jatkuvasti ja kriittisesti tarkastellut kriisin osapuolia ja antanut molemmille puheenvuoron. Kantelijat ovat saaneet vastata väitteisiin ja tuoda esiin oman käsityksensä tapahtumista. Kantelijoiden mukaan Yle ei ole erottanut faktaa ja mielipiteitä toisistaan raporteissaan ja työntekijöiden blogeissa. Björkestenin mukaan Yle Österbottenilla ei ole verkkosivuillaan blogeja. Uutisissa ja jutuissa on haastateltujen henkilöiden mielipiteitä, mutta toimittajat eivät ota kantaa konfliktiin. Björkesten myös kiistää ylidramatisoinnin ja liiallisen henkilökeskeisyyden. Prosessi on ollut tunteikas, mutta Yle on pyrkinyt asiallisuuteen ja laatuun raporteissaan. Ylen uutisten sisältö ei myöskään perustu sosiaalisen median tietoihin. Yhdessä verkkojutussa kerrottiin, että sosiaalisessa mediassa on ryöpsähtänyt vilkas keskustelu, mutta siitä ole olennaista kertoa siinä yhteydessä. Yle ei Björkestenin mukaan myöskään ole ollut haluton korjaamaan virheitään. Kantelijat ovat pyytäneet kaksi kertaa virheen korjausta. Molemmilla kerroilla virhe korjattiin samana päivänä tavalliseen tapaan. Yksi kantelijoista on ollut yhteydessä kerran loukkaavaksi kokemansa lukijakommentin vuoksi. Kommentti poistettiin. Lisäksi Björkesten vastaa yksityiskohtaisesti juttuihin, joista on kanneltu. ”Båssar diskuteras pä nästa möte” 12.1.2015 http://svenska.yle.fi/artikel/ 2015/01/12/bassar-diskuteras-pa -nasta-mote Uutissähkeessä kerrotaan, että raporttia kunnanjohtajan luottamuskysymyksestä ei käsitellä kunnanhallituksessa sinä iltana. Yle on aiemmin käsitellyt Vöyrin kriisiä eri näkökulmista. Kaikkea taustatietoa ei voi kerrata jokaisessa uutisessa erikseen. Yleisö on kuitenkin saanut tietoa aiemmin ja voi palata tapahtumiin linkkien välityksellä. ”Avgörande kväll för kommundirektören i Vörå”. 27.1.2015 http://svenska.yle.fi/artikel/ 2015/01/27/avgorande-kvall -kommundirektoren-i-vora Juttu perustuu radiossa esitettyyn reportaasiin, jossa toimittaja luotaa eri puolilla kuntaa asuvien vöyriläisten tunnelmia ennen valtuuston kokousta, jossa kunnanjohtajan odotetaan saavan potkut. Tarkoitus oli kuulla asukkaiden ajatuksia suuresta ja ajankohtaisesta kunnallisesta kysymyksestä. Valtuutettujen ja valiokunnan kannat Yle on esitellyt jutuissaan aiemmin. Aiemmissa haastatteluissa muun muassa kunnan henkilöstö on sanonut, että kriisin taustalla on kahden vahvan naisen erilaiset henkilökemiat. Siksi toimittaja kysyy, onko kansa kunnanjohtajan vai valtuuston puheenjohtajan puolella. Raportista käy ilmi, että kunnanjohtajaa kannatetaan Maksamaalla sekä Vöyrissä ja valtuuston puheenjohtajaa puolestaan Oravaisissa. Haastattelu kokonaisuudessaan on kuunneltavissa uutisen linkin kautta. ”Båssarfallet kostade 141 000 euro”. 12.2.2015. http://svenska.yle.fi/artikel/ 2015/02/12/bassarfallet-kostade -141-000-euro Juttu kertoo, mitä luottamuskriisi on maksanut kunnalle. Toimittaja sai tiedot väliaikaiselta kunnanjohtajalta. Yksi kantelijoista asetti tiedot kyseenalaisiksi. Toimittaja tarkisti tiedot uudestaan va. kunnanjohtajan kanssa. Väärät tiedot korjattiin verkkojutusta samana päivänä. Juttua myös täsmennettiin siten, että kunnanjohtajan poissaolon aikainen palkka ei ole lisäkustannus. Korjaus ja lisätieto kerrottiin verkon lisäksi radiossa seuraavana aamuna. Ratkaisu JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen mukaan neuvosto ei voi käsitellä ilman erityistä syytä asiaa, jonka julkaisemisesta on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta. Tämän aikarajan puitteissa neuvosto käsittelee kolme Ylessä 9.1.2015 jälkeen julkaistua juttua. Sekä kantelusta että Yleisradion vastauksesta selviää, että kunnanvaltuuston enemmistön ja kunnanjohtajan välinen luottamuskriisi jakoi Vöyriä. Kauan jatkuessaan se myös tulehdutti niin kuntalaisten välisiä kuin vöyriläisten luottamushenkilöiden välisiä suhteita. Yleisradio julkaisi 9.1.2015 jälkeen verkossa kolme juttua, joista jutussa ”Båssarfallet kostade 141 000 euro” oli olennaiseksi luokiteltava asiavirhe. Yhden kantelijan otettua yhteyttä toimitukseen Yle Österbotten tarkisti tietonsa, korjasi olennaisen asiavirheen ja täydensi laskelmansa perusteita. Korjaus ja täydennys julkaistiin samana päivänä verkkojutussa. Radiouutisissa korjaus julkaistiin seuraavana aamuna. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Yle Österbotten on korjannut virheen Journalistin ohjeiden mukaisesti. Kantelijat eivät suoranaisesti viittaa Journalistin ohjeiden kohtiin kannellessaan jutuista ”Båssar diskuteras pä nästa möte” ja ”Avgörande kväll för kommundirektören i Vörå”. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että pitkässä ja huomiota herättävässä uutisprosessissa ei aina tarvitse eikä voikaan kertoa kaikkia yksityiskohtia jokaisessa jutussa erikseen. Jutut täydentävät toisiaan ja yleisö voi seurata tapahtumien kulkua linkkien avulla. Neuvosto myös korostaa, että toimitus tekee ratkaisunsa itsenäisesti journalistisen päätösvaltansa puitteissa. Jutussa ”Avgörande – – ” se on päättänyt kuulla kuntalaisia paljon puhetta herättäneessä asiassa ja personoinut luottamuskriisin kahden henkilön väliseksi asetelmaksi. Yksinkertaistus on neuvostonkin mielestä pitkälle menevä, mutta ei kuitenkaan riko Journalistin ohjeita. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Seppo Määttänen ja Heikki Vento.
palStat SuomenLehdistö 1/2016 23 alma media Santtu Elsinen on nimitetty Chief Digital Officerin tehtävään ja konsernin johtoryhmän jäseneksi. Elsinen on toiminut Talentumin kehitysjohtajana vuodesta 2012. Hän jatkaa myös tässä roolissa yhtiöiden integraatioprosessin ajan. Elsinen vastaa Alma Median ICTtoiminnoista ja -kehityksestä konserninlaajuisesti ja raportoi tehtävässään toimitusjohtaja Kai Telanteelle. aamulehti Deskin päällikköinä aloittavat Kimmo Koski ja Timo Ylihärsilä. He vastaavat suunnittelusta sekä kokonaisuudesta. Deskin päivittäistä nopeaa uutispalvelua vetävät uutispäälliköt Sari Torvinen, Riikka Lehtovaara, Vesa Laitinen ja Suvi Tanner. Ulkoasupäällikkönä jatkaa Stefani Urmas, joka vetää designryhmää. Kuvapäällikkönä jatkaa Jari Toivonen. Uutispäällikkö Lauri Kaisanlahdella on erityistehtäviä, kuten erikoislehdet ja -tuotteet, yhteydet tuotantoon sekä muut erikseen sovittavat tehtävät. Moron esimies on Jari Mylläri, artikkelien Matti Mörttinen (pääkirjoitus/artikkelit), kulttuurin Markus Määttänen, urheilun Elina Paasonen ja tietopalvelun Terhi Janhunen. Tuottajina jatkavat Tuukka Välimäki (AL-Klippi) ja Tuulia Rautio (tapahtumat). Seppo Roth jatkaa Aamulehden kehityspäällikkönä ja Kari Ikonen toimituspäällikkönä. Vastaavana päätoimittajana jatkaa Jouko Jokinen ja päätoimittajana Jussi Tuulensuu. Sanoma media finland Nelonen Median ja SBS:n toimitusjohtajana Hollannissa toiminut ja viimeksi Sanoman televisiostrategiasta vastannut Hans Edin on nimitetty kaupalliseksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Aiempi kaupallinen johtaja Antti Järvinen siirtyy kesäkuussa Googlen Suomen maajohtajaksi. HStv Uudeksi kanavapäälliköksi on nimitetty toimittaja Esa Juntunen. Juntunen on työskennellyt aiemmin muun muassa Helsingin Sanomien kotimaantoimituksessa ja kaupunkitoimituksessa sekä viimeksi HSTV:n reportterina. ilkka-yhtymä Konsernin henkilöstöjohtajaksi on nimitetty VTM Annika Tuovinen. Tuovinen toimii tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan työja elinkeinotoimiston johtajana. Hän aloittaa uudessa tehtävässään maaliskuussa nykyisen henkilöstöjohtajan Paula Mahlamäen jäädessä eläkkeelle huhtikuussa. uusimaa, keski-uusimaa Uusimaan päätoimittajaksi on maaliskuun alusta alkaen nimitetty Anne Lahnajärvi. Hän on työskennellyt viimeksi Tamperelaisen päätoimittajana. Uusimaan nykyinen päätoimittaja Joonas Romppanen siirtyy sanomalehti Keski-Uusimaan ja Viikkouutiset Keski-Uusimaan vastaavaksi päätoimittajaksi. kuhmolainen Uudeksi päätoimittajaksi on nimitetty Timo Kyllönen. Kyllönen on työskennellyt viimeksi YläKarjala-lehdessä taittavana toimittajana. Kuhmolaisessa hän on toiminut toimitusharjoittelijana. Nykyinen päätoimittaja Martti Huusko jää eläkkeelle. joroisten Lehti Warkauden Lehden päätoimittaja Sari Ristamäki on valittu myös Joroisten Lehden päätoimittajaksi. Joroisten Lehden liiketoiminta siirtyi Keskisuomalainen-konsernin tytäryhtiölle Savon Media Oy:lle marraskuun lopussa. mediaaudit-finland KTM Emma Syyrakki on nimitetty tarkastuspäälliköksi. Syyrakki vastaa levikintarkastusten lisäksi uusista jakeluntarkastuksista ja hoitaa niin ikään messutarkastukset. Hän siirtyy tehtäväänsä Sanoma Media Finlandin kuluttajamyynnin ja asiakkuuksien yksiköstä. talentum Uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Juha-Petri Loimovuori. Hän jatkaa myös Kauppalehden toimitusjohtajana. Aarne Aktan siirtyy Talentumin Ruotsin tytäryhtiöiden toimitusjohtajaksi. Hän työskentelee tehtävässä kesäkuun loppuun asti. yleisradio Arto Nieminen on nimitetty toimittajaksi Yleisradion uutisja ajankohtaisohjelmiin. Nieminen toimi Suomen Journalistiliiton puheenjohtajana vuosina 2006– 2014, ja sitä ennen hän työskenteli työmarkkinoiden ja politiikan toimittajana Ylessä. PITKäN LINJAN toimittaja Jouni Kemppainen ehti työskennellä Elinkeinoelämän keskusliiton viestintäjohtajana noin vuoden, kunnes journalismi veti jälleen puoleensa. – Nyt tuli vain hyvä tilaisuus eteen. Olen aiemminkin ollut kiinnostunut juuri Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajuudesta, mutta tätä ennen itselläni ei ole ollut sopivaa saumaa hakea sinne. Maaseudun Tulevaisuus kiehtoo Kemppaista, koska se on hänen mielestään erityislaatuinen julkaisu, jonka olemassaolo on kaikkien kannalta tärkeää. – Maassa on hyvä olla sellainen vahva media, joka katsoo suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia siitä kulmasta, mikä on pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ajateltuna tärkeää. Toki esimerkiksi maakuntalehdet tekevät myös näin, mutta valtakunnallisessa mediassa näkökulmasta tulee helposti pääkaupunkikeskeinen. Kemppainen sanoo antavansa paljon arvoa maakunnille, mutta hänestä se ei ole pois pääkaupunkiseudultakaan. Muutenkin Maaseudun Tulevaisuuden aihepiirit ovat lähellä Kemppaisen sydäntä. Hän on syntynyt pienellä tilalla Huittisissa ja tehnyt nuorena maatilan töitä. EK:n pestistään Kemppainen uskoo saaneensa lisää eväitä päätoimittajuuteen. – Olen aina seurannut taloutta ja politiikkaa. EK:ssa pääsin vielä näkemään sisältäpäin, millainen yhteiskunnallinen murros meillä on meneillään. Vuosi oli mielenkiintoinen ja monella tavalla avartava, hän summaa. Siitä, mitä uusi päätoimittaja lehteensä tuo, Kemppainen ei vielä halua puhua. Hän lupaa katsoa tilannetta yhdessä uusien työtovereidensa kanssa ja on tyytyväinen nyt tehtyihin uudistuksiin. Maaseudun Tulevaisuuden printtilehti uudistettiin hiljattain, ja verkkoon on tulossa maksumuuri. Ainakaan vielä lehti ei ole siirtynyt tabloidiin. – Sisällön merkittävyys ja kiinnostavuus ratkaisevat enemmän kuin muoto, Kemppainen muotoilee. Ennen EK:n viestintäjohtajuutta Kemppainen toimi pitkään Yle Uutisten uutispäätoimittajana. Noora Autio Maakuntien mies maaseudun tulevaisuus saa jouni kemppaisesta suomalaisesta yhteiskunnasta ja journalismista kiinnostuneen päätoimittajan. Hän aloittaa tehtävässään maaliskuun alussa. MARJO KOIVUMäKI / ELINKEINOELäMäN KESKUSLIITON ARKISTO U us iin te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen, Reima Kangas, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto. fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 86. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomenlehdistö Ilmestysmispäivät 2016 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 2 16.3. 3.3. 26.2. 3 27.4. 14.4. 8.4. 4 10.6. 23.5. 18.5. 5 24.8. 11.8. 5.8. 6 5.10. 22.9. 16.9. 7 9.11. 27.10. 21.10. 8 14.12. 2.12. 24.11. Maaseudun Tulevaisuuden uusi päätoimittaja ammensi EK-vuodestaan lisää eväitä lehtityöhön.
KOULULAISTEN TALVILOMAT PERUTTU. Ministeriö esittää: Usko tai älä, mutta ole ainakin kriittinen lähteille ja opettele tarkistamaan faktat. Tällä viikolla kouluissa ja päiväkodeissa vietetään Sanomalehtiviikkoa. Uusi mediakasvatuksellinen oppimateriaali ”Onko tämä totta?” antaa työkaluja lähdekritiikkiin ja median luotettavuuden punnintaan. Löydät materiaalin osoitteesta www.sanomalehtiopetuksessa.fi. sanomalehtiopetuksessa.? * ) * Lähde: Kaken äiti kuuli tämän varmana tietona kaupassa yhdeltä Elinalta, jonka serkku tai serkun mies tai joku on töissä koululautakunnassa. SuomenLehdistö