• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 1 • 31.1.2018 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö JUHA VAINION mielestä maakuntalehdet voisivat keskittyä verkossa vain paikallisiin juttuihin ja unohtaa kotimaan ja valtakunnan uutiset. » Sivu 8 Miten kohdata päättäjiä? Haastattelutaidoissa olisi parantamisen varaa. » Sivu 4 Ole osa viidakkorumpua Journalistin kannattaa ottaa roolinsa verkkoyhteisössä. » Sivu 15 Datapelissä ei pärjää yksin Saadakseen mainonnan kasvuun media tarvitsee dataa. » Sivu 20 Erja Yläjärven mukaan HS tarvitsee yleisömassaa ja sitoutuneita. » Sivu 10 VESA LAITINEN ”Sisältömarkkinoinnin hyvillä tuloksilla on iso henkinen merkitys.” » Sivu 14 Klikeistä muihin avainmittareihin
• TARKISTETTU TIETO MAAILMANKUVAN RAKENNUSAINEENA Mihin tarvitsemme sanomalehtia, kun tietoa ltiytyy verkon taydelta? Tiedon kasvaessa lisaantyy mytis tarve sen suodattamiseen ja totuudenmukaisuuden tarkistamiseen. Sanomalehden tehtava on varmistaa, etta saat tarpeeksi kiinnostavia, tarkeita ja faktojen puolesta tarkistettuja tietoja oman maailmankuvasi rakentamiseen. Lukea voit itsellesi parhaalla tavalla; paperilta, tietokoneelta tai puhelimesta. Sanomalehti totta, tiirkeiiii ja kiinnostavaa ? SANOMALEHTIEN LIITIO
• SuomenLehdistö 1/2018 3 1/2018 kolmesta poikki Jää hyvästi klikkien ylivalta sisältö AJANKOHTAISTA 4 Toimittajien haastattelutaidoissa on selviä puutteita. 5 Journalismin puolustaminen on tärkeintä mediakasvatusta, kirjoittaa Anne Leppäjärvi. 6 Ilmastonmuutoksessa yleisöä kiinnostavat konkreettiset arjen muutokset ja ratkaisut. 8 Juha Vainio puhuu paremman verkko-otsikoinnin puolesta. TAUSTAT 10-13 Mittarit muuttuvat: Selvitimme, millaisia verkkoanalytiikan muuttujia mediataloissa seurataan. 14-16 Kaakon Viestinnässä uskotaan, että sisältömarkkinoinnin liikevaihto moninkertaistuu. PALSTAT 17 Toimiiko uutisten esittäminen pienissä paloissa? 18 Sovittelujournalismissa muodostetaan ensin näkemys, mistä osapuolet kiistelevät. 20 Mainostajat maksavat pian enemmän kohdennustiedosta kuin mediatilasta. 23 Hyvä journalisti on ankara työtään kohtaan, sanoo Kymen Sanomien päätoimittaja Heidi Ekdahl. ” Klikkijournalismi edusti kasvukipuja verkkojournalismin kehityksessä.” Salaiset asiakirjat Riikka Virranta Julkaisisitko viranomaisen salaiseksi määrittämää tietoa? Millaisessa tilanteessa? Päällimmäinen ajatuksesi HS-gaten ympärillä käydystä keskustelusta? Tomi Lähdeniemi vastaava päätoimittaja, Satakunnan Kansa Salainen-merkintä ei automaattisesti tarkoita julkaisua tai julkaisemattomuutta. Satakunnan Kansassa harkitaan päivittäin, minkälaista tietoa julkaisemme, mutta viranomaisten salaiseksi määrittelemää aineistoa emme ole lähiaikoina käsitelleet. On myös harkittava, onko salainen-merkinnän tuominen esiin oleellista. Jokainen tapaus käsitellään erikseen. Salaisten tietojen julkistamisen pitää olla yhteiskunnallisesti merkittävää. Mitä arkaluonteisemmasta tiedosta on kyse, sitä suurempi on tiedotusvälineen vastuu. Valtionhallinnon voimakas alkureaktio kertoi huolesta, että hallinnossa on vuoto. Tämä oli ydin, sillä julkaistut tiedot olivat pitkälti jo tiedossa. Yleisön voimakas reaktio oli osin yllätys mutta kertoo, että tiedotusvälineillä on edelleen voimakas asema suomalaisten keskuudessa. Tarja Kojola päätoimittaja, Lapuan Sanomat Lähtökohtaisesti kunnioittaisimme salainenmerkintää. Mutta selvittäisimme, miksi tieto on määritelty salaiseksi. On kysyttävä, mitä tai ketä tiedon julkistaminen hyödyttää tai vahingoittaa. Yleispätevää käytäntöä on mahdotonta määritellä. Tapauskohtaisesti mennään. Jos havaitaan selviä väärinkäytöksiä, peruste julkistamiselle on olemassa. On harkittava, mitä julkaistaan ja missä laajuudessa. Ja edelleen pitää kysyä, ketä tai mitä tietojen julkistaminen hyödyttää tai vahingoittaa. Entä jos tietoa ei julkaista, vahingoittaako se jotakuta? Ketä? Edelleenkään suuri yleisö ei tiedä, miten alkuperäinen artikkeli liittyi tiedustelulain uudistukseen. Toimituksissa täytyy tarkoin harkita, mikä on yleisen edun mukaista. Ja mikä on ”yleinen etu” tällaisessa tapauksessa? Asiasta pitää keskustella enemmän. Mikko Soini toimituspäällikkö, Hämeen Sanomat Hämeen Sanomissa julkaisupäätös punnitaan joka kerta erikseen. Toistaiseksi tällaista tilannetta ei ole tullut eteen. Jos tiedon julkaisemiselle on erittäin painavat yhteiskunnalliset syyt, voimme julkaista salaiseksi määriteltyä materiaalia. Kansallisen edun vaarantavaa tietoa emme julkaisisi yksittäisen uutisvoiton takia. HS ei tietääkseni julkaissut olennaista uutta tietoa. Esimerkiksi Keskisuomalainen oli kertonut jo kyseiset asiat. Punaleimojen painaminen lehteen oli siksikin turhaa. W EN TIEDÄ, kumpaan törmää useammin: klikkiotsikkoon vai syytökseen klikkiotsikosta. Lukijoilla on kuitenkin kenties koko ajan vähemmän perustetta yhdelle tyypillisimmistä mediakritiikin lajeistaan. Ainakin klikkiansat ovat vastoin uutismedian omaa intressiä. Suomen Lehdistö selvitti, miten analytiikassa seuratut mittarit ovat muuttuneet viime vuosina monessa merkittävässä suomalaisessa toimituksessa. Trendi on selvä: sivunäytöistä siirrytään kohti yleisön sitoutumista paremmin kuvaavien suureiden seurantaa. Niitä ovat esimerkiksi sisällöissä vietetty aika, niiden pariin palaaminen ja näytetilaukset. Seuratut mittarit kertovat tavoitteista. Ne osoittavat selvästi, ettei toimituksissa vastoin populaaria uskomusta ehdoitta maksimoida klikkejä. YLEISÖMASSAAKIN TARVITAAN, mutta tilausmaksulliselle verkkomedialle on kielteinen ilmiö, jos lukija käy jutussa kääntymässä ja tuntee olonsa huijatuksi. Vastaava asiakaskokemus ei tee hyvää muunkaan median uskottavuudelle tai brändille, eikä se lämmitä palvelussa näkyviä mainostajia. Siksi monessa toimituksessa aktiivisesti karsitaan otsikoinnin ylilyöntejä. Useampi juttua varten haastateltu ammattilainen kertoi kokevansa, että verkon otsikointikulttuuri on Suomessa jo pidempään kehittynyt parempaan suuntaan: klikkijournalismi edusti jonkinlaisia kasvukipuja verkkojournalismin kehityksessä. KESKUSTELUA VAIKEUTTAA, että jokainen määrittelee liian klikkivetoisuuden tavallaan ja lopulta kyse on tyylistä. Media-ammattilaisten kesken yleinen käsitys on, että juttuun ei kannattaisi hankkia lukijaa hinnalla millä hyvänsä – esimerkiksi vääristävillä ja yliampuvilla ilmaisuilla tai pronomineilla, jos jutun ydin mahtuisi helposti otsikkoon (”Tämä” on vauvan nimi). Osa yleisöstä tuntuu pitävän kalasteluna mitä tahansa kiinnostavuus edellä esillepantua journalismia. Fakta kuitenkin on, ettei tiukinkaan sote-analyysi kerää lukuaikaa verkossa, ellei sitä ensin klikata. Kuten parempaan otsikointiin kannustava Juha Vainio tässä lehdessä toteaa, verkossa otsikon merkitys korostuu, sillä se edustaa usein juttua yksinään. Jos juttuun on haettu lukijaa puhutteleva näkökulma, otsikkoa ei tarvitse vääntää liian akrobaattiseen suoritukseen. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi Aamulehden Tatu Airon mielestä sovittelujournalismi on paikallaan, kun kärjekkäitä näkemyksiä on jo tuotu esiin ja keskustelu junnaa. s. 18. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi
• 4 SuomenLehdistö 1/2018 Hyvä haastattelija tuntee psykologiset kikat, kuuntelee ja kysyy jatkokysymyksiä. Taidoissa olisi parannettavaa. TOIMITTAJIEN TAIDOISTA perustavanlaatuisin on haastattelu. Se on työsuoritus, jonka oletetaan sujuvan kuin hengittämisen: tuosta vaan. Sillä jokainenhan osaa kysyä kysymyksiä. Näkemys on täysin väärä, arvioivat Suomen Lehdistön haastattelemat media-ammattilaiset. Haastatteleminen on valtavasti muutakin kuin kysymysten esittämistä. Tämän tietää esimerkiksi Aamulehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi. Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja hänen silloinen työnantajansa Lännen Media järjesti Nurmelle ja kollegalle koulutuksen, jossa tunnettu viestintäkonsultti opetti toimittajia kohtaamaan kovan tason päättäjiä. Koulutus auttoi Nurmea esimerkiksi ymmärtämään, että kun ministeri taputtaa häntä olalle, tämä yrittää saada tilanteen kontrolliinsa ja osoittaa toimittajan harmittomuuden. Nurmi on ryhtynyt ”palauttamaan kohteliaisuuksia” eli koskettamaan haastateltavaa esimerkiksi ohjaamalla hänet kevyesti istumaan. Koska sekä toimittajilla että haastateltavilla on usein kiire, on tärkeää saada paljon irti lyhyessä ajassa. Nurmi onkin oppinut tekemään nopeita jatkokysymyksiä ja keskeyttämään haastateltavan kohteliaasti. Oli kyse itseluottamuksen noususta tai psykologisista kikoista, lopputulos on selvä: – Tiukoissa haastattelutilanteissa saan parempia lopputuloksia. Kolme selvää puutetta Myös viestintäkouluttaja, Jyväskylän yliopiston toimittajakoulutuksen entinen lehtori Annamaija Manninen on kiinnostunut siitä, mitä haastatteluissa tapahtuu. Hän on viime vuosina koulutuksissaan kerännyt, litteroinut ja analysoinut yli sata autenttista haastattelua lähinnä uutistoimituksissa. Aineistosta nousee kolme selvää puutetta. Ensinnäkin toimittajat esittävät liian vähän kysymyssanallisia avoimia kysymyksiä. Niiden sijaan esitetään usein väitteitä, jotka haastateltavan odotetaan kuittaavan. Tämä johtaa siihen, että haastattelut vahvistavat toimittajan ennakkokäsityksiä asioiden luonteesta. – Uutta, yllättävää tietoa syntyy vain siinä tapauksessa, että haastateltava päättää antaa sitä oma-aloitteisesti, Manninen sanoo. Toinen ongelma on Mannisen mukaan jatkokysymysten puute. On tavanomaista, että hän löytää kymmenen toimittajan haastattelunauhoilta yhteensä vain viisi jatkokysymystä. Haastattelut jäävät silloin usein pinnallisiksi. – Luulen tämän liittyvän kuuntelemisen ongelmaan. Ei osata pysähtyä ja pureutua asioihin. Se voi johtua valmistautumattomuudesta. Jos taustatietoja ei ole, toimittajan voi olla mahdotonta erottaa, mikä on olennaista ja uutta tietoa, josta olisi syytä kysyä lisää. Kolmas kupru on haastattelujen näkökulmattomuus. – Se johtaa siihen, että kysymykset ovat tosi rönsyileviä, pitkiä, epämääräisiä ja vaikeita. Silloin vuorovaikutus haastattelijan ja haastateltavan välillä jää kehnoksi, eikä luottamusta pääse syntymään. Näkökulmattomuuden vuoksi haastattelumateriaalia saattaa myös kertyä liikaa, mikä ei ainakaan helpota kiirettä toimituksissa. Psykologiaa ja tekniikkaa Useita haastattelukoulutuksia pitänyt vapaa toimittaja Panu Räty sanoo, että oikeilla tekniikoilla kenestä tahansa on mahdollista saada irti uutta, kiinnostavaa tietoa. Muutakin kuin kysymyksiä ” Xxxx xxxx” AJANKOHTAISTA
• SuomenLehdistö 1/2018 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE SUOMEN LEHDISTÖ kysyi marraskuussa sanomalehdiltä syitä, miksi ne tekevät mediakasvatustyötä. Kyselyssä valmiiksi annetuista vaihtoehdoista tärkeimpänä pidettiin – jälleen kerran – panostusta tulevaisuuden lukijoihin. Ymmärrän sen: itsekin olen Sanomalehti opetuksessa -projekteja toimituksissa pitkään tehneenä juuri tätä syytä eri tilanteissa toistellut perusteeksi aikaja rahapanostuksille. Mutta viime vuosina olen alkanut oivaltaa, että ”panostus tulevaisuuden lukijoihin” on aivan liian kepeä muotoilu sille, mitä sanomalehdet ovat vuosikymmeniä mediakasvatuksen kentällä tehneet. Journalismihan ei tietenkään ole meille vain tuote, jota pitää saada myydyksi. Siksi voimme reippaasti ja hyvällä itsetunnolla sanoittaa tavoitteemme olevan niinkin syvä kuin demokratiaan ja sen tulevaisuuteen panostaminen. Semminkin kun Euroopassakin on viime vuosina nähty, miten demokraattiset perusarvot eivät ole saavutettu etu, vaan esimerkiksi sananvapauslainsäädäntö elää sen säätäjiksi päässeiden mukana. TOINEN TOIMITUKSISSA tarvittava ajattelun muutos on ymmärtää, että yleisön medialukutaidon tukeminen on osa ihan jokaisen journalistin työtä eikä se liity vain kouluyhteistyöhön. Kaikenikäiselle yleisölle on tärkeää kerrata mediakohinan keskellä uudelleen ja uudelleen journalismin erityinen merkitys demokratialle ja etsiä luontevat paikat avata säännöllisesti arvopohjaamme ja toimintatapojamme. Kukaan ei tee sitä puolestamme. Pikemminkin päinvastoin. Nimittäin vaikka tarve riippumattomalle ja ammattitaitoiselle journalismille on suurempi kuin koskaan, Suomessakin on jopa päättäjiä, jotka sen sijaan, että puuttuisivat toimittajiin kohdistuvaan vihapuheeseen, itse puolihuolimattomasti ja kevein perustein hyökkäilevät journalismin kimppuun. JA VIELÄ kolmanneksi: luonteva tapa pitää journalistisia perusarvoja esillä sekä auttaa ymmärtämään, miten niitä sovellamme, on journalismin puolustaminen. Meidän pitää vastata journalismiin kohdistuviin hyökkäyksiin. Motiivi ei ole niinkään hyökkääjän mielen muuttaminen vaan eri näkökulmien kärsivällinen avaaminen keskustelua seuraavalle suurelle yleisölle. Tarvitsemme puolustajia myös sen joukosta. Keskustelun ulkopuolelle jääminen voidaan tulkita myös ylimielisyydeksi ja siihen journalisteilla ei ole yhtään varaa. Osasta yleisöä voi pahimmillaan vaikuttaa siltä, että emme ole valmiita kuuntelemaan kaikkia. Miten he silloin voisivat uskoa pyrkimykseemme tasapuoliseen tiedonvälitykseen? Yleisön tehtävä ei ole pelastaa journalismia. Mutta journalistien tehtävä on pitää huolta siitä, että demokratian arvostus ja ylipäätään ymmärrys yhteiskunnan rakenteista ja tapahtumista syntyy yleisössä. Väitän, että tämän arvostuksen ja ymmärryksen vahvistaminen ovat myös paras tae tulevaisuuden lukijoista. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle journalisti ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun toimittajakoulutuksen johtaja Anne Leppäjärvi. Hän tuottaa parhaillaan vapaaehtoisten journalistien Faktana, kiitos! -koulukiertuetta. ki ss ap öy dä lle ” Yleisön medialukutaidon tukeminen on osa ihan jokaisen journalistin työtä, eikä se liity vain kouluyhteistyöhön.” Journalismia pitää puolustaa vat pr-koneistot, jotka valmistavat heitä kohtaamaan toimittajia. Lauri Nurmen mukaan on tavanomaista, että viestintäosasto tekee päättäjälle harjoitushaastattelun ennen median eteen astumista. Nurmi toivookin työnantajien nykyistä laajamittaisemmin järjestävän toimittajilleen teknisen koulutuksen lisäksi koulutusta myös esiintymistaidoista ja haastattelutekniikoista. – Kova asiantuntemus kirjoittaa taloudesta ja politiikasta ei yksin riitä. Ammatissa vaaditaan nykyään myös esiintymistaitoja. Mitä paremmin toimittajat ymmärtävät esimerkiksi haastattelujen rakennetta ja vuorovaikutuksellisuutta, sitä varmemmin haastateltavilta saa uutta, relevanttia tietoa. Mitä parempaa tietoa haastatteluista saa, sitä parempaa on journalismi. Ja parempi journalismi hyödyttää lopulta lukevaa, katsovaa ja kuuntelevaa yleisöä. Janne Arola Hän soveltaa työssään ja koulutuksissaan muun muassa poliisien kuulustelutekniikoita, psykologiaa ja vuorovaikutustilanteissa toimivia jippoja. Esimerkiksi avoin ruumiinkieli ja esittäytyminen sekä jutun taustoista kertominen vaikuttavat heti kättelyssä luottamuksen rakentumiseen. Rädyn mukaan haastattelijan on syytä hylätä ennakkoasenteensa. – Tärkeää on aito kiinnostus ja kunnioitus haastateltavaa kohtaan riippumatta hänen elämäntilanteestaan tai teoistaan. Kun toimittaja on valmistautunut huonosti, kysymykset jäävät helposti yleiselle tasolle, eikä tilanne ole kiinnostava haastateltavallekaan. – Puutteet liittyvät suurelta osin työprosesseihin ja yksinkertaisesti kiireeseen. Esiintymistaidotkin tarpeen Haastateltavilla on usein agenda, jonka ajamiseen he yrittävät mediaa käyttää. Korkean tason päättäjien ja yritysjohtajien taustalla surraaVE SA LA IT IN EN Miten toimittajia koulutetaan haastatteluun? SUVI TANNER Alma Median digitaalisen median kehityspäällikkö Meillä on alkamassa mittava laatujournalismin koulutushanke, johon voivat hakea kaikki työntekijämme. Siinä on yksi kokonainen työpajapäivä, jossa käsitellään haastattelemista. Keräämme myös omilta toimittajiltamme hyviä vinkkejä haastatteluihin, sillä eiväthän toimittajat aina tiedä, miten kollegat tekevät juttuja. Muutamat viime vuodet olemme keskittyneet työkalujen ja tekniikan koulutukseen, mutta nyt ajatus on selkeästi se, että haluamme oppia tekemään lukijoiden ja haastateltavien näkökulmasta parempaa journalismia. MARJO AHONEN Ylen uutisja ajankohtaislähetysten vastaava päällikkö Olemme järjestäneet suoran lähetyksen koulutuksia, haastattelutekniikan koulutusta sekä puhetekniikan ja puheilmaisun koulutusta. Iso osa koulutuksesta tapahtuu arkisen työn yhteydessä, kun työsuorituksesta keskustellaan toimituksen palautesessioissa tai esimiehen kanssa. Haastatteluja esiintymiskoulutusta pitää tarjota juontajillemme ja toimittajillemme nykyistä systemaattisemmin. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Aamulehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi on saanut koulutusta kovan tason päättäjien kohtaamiseen. Tammikuun puolivälissä hänen kysymyksiinsä vastaili SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta. Tilannetta kuvaa Kimmo Penttinen.
• 6 SuomenLehdistö 1/2018 AJANKOHTAISTA opettajasta, joka luopui lentomatkoista ja pitkistä suihkuista ilmaston vuoksi, kolmanneksi suosituin toi ilmi, että sementti on iso ilmastopahis. Yhteensä verkkouutisjuttuja julkaistiin parisenkymmentä. – Suosituimpien juttujen keskiössä ovat Suomi, yllättävät havainnot ja ihminen, joka on tehnyt konkreettisia muutoksia elämäänsä, vaikkei ilmastonmuutos uhkaa välittömästi, Toivonen summaa. Juuri tämä oli pitkään suunnitellun projektin kantava idea: tuoda ilmastonmuutos mahdollisimman lähelle ihmisten arkea. Sementtiä käsittelevässä jutussa mentiin tavalliselle rakennustyömaalle, ruoantuotantoa käsitellessä taas sinne, missä perunoita kasvatetaan. A-STUDION vuorovaikutustuottaja Terhi Upola kertoo, että juttujen äänensävyä mietittiin paljon ja pitkään. Upola oli projektin tuottaja uutisja ajankohtaispuolella. Ylen uutiset ja A-studio tekivät aiheesta juttuja uutiskriteerein televisiossa ja verkossa. Yle Draama käsitteli aihetta fiktion keinoin podcastissa ja videoissa. Toimitukset valmistelivat projektia vuoden ajan yhteistyössä monitieteisen ilmastonmuutokseen keskittyvän Bios-tutkimusryhmän kanssa. Verkkoajalle tyypillisesti tekijät miettivät, mitä tunteita lukijoissa haluttiin herättää. Yksi nousi ylitse muiden: toivo. Voivottelun ja epätoivon sijaan keskityttiin ratkaisuihin. Projektin nimellä Tehtävänä tulevaisuus haluttiin korostaa, että asioille on tehtävissä paljon. Juttuja suunnitellessa mietittiin myös paljon sitä, että sormi pystyssä valistaminen ei puhuttele ihmisiä. Valistavan otteen huono kiinnostavuus huomattiin Ylessä myös käytännössä. Juttukokonaisuuden vähiten luetuin juttu oli loppukommentti, jossa toimittajat Toivonen ja Virpi Hukkanen vetivät yhteen sitä, kuinka ilmastonmuutoskeskustelu muuttui vuonna 2017. Jutussa todettiin muun muassa, että aikaa vaikuttaa ilmastonmuutokseen on vähän ja suomalaisilta YLE JULKAISI loppuvuodesta sarjan ilmastonmuutosaiheisia juttuja Tehtävänä tulevaisuus -projektissa. Toimittaja Janne Toivosen mukaan projekti tavoitti hyvän lukijamäärän aiheelle, joka ei vielä varsinaisesti näy suomalaisten arjessa viikosta toiseen. Kun lukijoita pyydettiin kertomaan omista vapaaehtoisista teoistaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi, toimitus sai kuutisenkymmentä viestiä yhdellä kyselyllä. – Perustekemiseen verrattuna palautetta ja huomiota tuli aika paljon, Toivonen kertoo. Luetuin Tehtävänä tulevaisuus -juttu käsitteli uusia Suomessa kehitettyjä viljelytapoja, kuten mullatta kasvavia perunoita, joiden viljely kuluttaa vain vähän vettä. Toiseksi suosituin juttu kertoi Yle tuotti sarjan ilmastojuttuja. Lukijoita kiinnostivat konkreettiset arjen muutokset ja ratkaisut, kuten uusi tapa viljellä perunaa. Ilmasto pitää tuoda yleisön arkeen Yksi Ylen Tehtävänä tulevaisuus -projektin suosituimmista ilmastojutuista kertoi sementistä ilmastopahiksena. Jutun mukaan betonin sideaineena käytetty sementti aiheuttaa jopa viisi prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. ISMO PEKKARINEN / LEHTIKUVA puuttuvat kannustimet toimia sen torjumiseksi. LOPPUKOMMENTIN LUULISI kuitenkin kiinnostavan muita toimittajia. Kommentissa todetaan, että ilmastonmuutoskeskustelu löi läpi uudella tavalla viime vuoden aikana. Työssään taloustoimittajana Toivonen on huomannut, että nyt liki kaikilta tahoilta löytyy ilmastonmuutosta työssään pohtivia ihmisiä ja relevantteja näkökulmia ilmiöön. Esimerkiksi yritykset joutuvat miettimään ilmastonmuutosta ja tuomaan esille, miten huomioivat sen toiminnassaan. Tämä ei ollut itsestään selvää vielä muutama vuosi sitten. Toivosen mukaan myöskään palautteissa ei enää juuri näkynyt ilmastonmuutoksen kieltämistä. Hän uskoo, että vielä kymmenen vuotta sitten sellaista palautetta olisi tullut paljon. Miten ilmastonmuutokseen sitten voi tarttua? Upola kehottaa lähtemään liikkeelle omasta seurantaalueesta ja kiinnostuksen kohteesta. – Jos miettii minkä tahansa aiheen tulevaisuutta, ilmastonmuutos on siinä läsnä. Se on huomioitava joka asiassa, hän sanoo. Juuri tästä syystä Ylellä tartuttiin aiheeseen isolla projektilla. Mari Uusivirta ” Jos miettii minkä tahansa aiheen tulevaisuutta, ilmastonmuutos on siinä läsnä.”
• SuomenLehdistö 1/2018 7 AJANKOHTAISTA Ilmasto pitää tuoda yleisön arkeen FACEBOOKIN AIKOMUS vähentää uutismedioiden näkyvyyttä palvelussaan ei näytä aiheuttavan suurta huolta suomalaisissa mediataloissa. Sanomalehti Kalevan verkkopäätoimittajan Niiles Nousuniemen mukaan tilanteeseen on varauduttu henkisesti mutta konkreettisia muutoksia se ei vielä aiheuta. Samoilla linjoilla on Keskisuomalainen-konsernin digitaalisen liiketoiminnan johtaja Kirsi Hakaniemi. Algoritmin muutos rokottanee erityisesti pieniä medioita, joista monen verkkoliikenteestä iso osuus tulee juuri Facebookista. Suorat käynnit ovat kuitenkin edelleen suositumpi tapa vierailla suomalaisten medioiden verkkosivuilla. KESKISUOMALAINEN-KONSERNIN julkaisujen verkkoliikenteestä keskimäärin noin 25 prosenttia tulee Facebookin kautta. Konserniin kuuluvilla Etelä-Suomen kaupunkilehdillä osuus on huomattavasti tätäkin suurempi. Hakaniemen mukaan yhtiössä on jo pitkään otettu huomioon, että muitakin tapoja verkkoliikenteen lisäämiseksi ja pitämiseksi on oltava. Esimerkiksi Keskisuomalainen lähettää lukijoilleen päivittäin uutiskirjeen ja mobiilisovelluksen push-viesteillä tavoitellaan suoraa liikennettä. Lehtien verkkopalveluissa myös suositellaan sisältöjä konsernin muista julkaisuista. Myös Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori Jussi Pullinen hahmotteli kirjoituksessaan uutismedialle mahdollisia tapoja saada sivuille jatkossa liikennettä. Niitä ovat esimerkiksi linkkien jakaminen ”yhteisöllisiin” FB-ryhmiin ja yksittäisten toimittajien roolin korostuminen uutisten jakajina. – On vaarallista, jos bisnestä luovutetaan liikaa isojen jättien käsiin tai media on pelkästään Facebookissa. Silloin muutokset saattaisivat keikauttaa liiketoiminnan suuntaa, Kirsi Hakanimi sanoo. HAKANIEMEN MUKAAN viime aikoina Googlen kautta tullut liikenne on lisääntynyt muun muassa siksi, että yhtiö on lisännyt hakutulosten yhteyteen linkkejä lehtien suosituimpiin sisältöihin. Digitaalisten tilausten kasvattaminen on Keskisuomalaisen lehdille tärkeä tavoite. Siksi yhtiössä harkitaan tilannekohtaisesti näkyvyyden ostamista Facebookista esimerkiksi tiettyjen kohderyhmien tavoittamiseksi. KALEVAN NOUSUNIEMI toteaa, että Kalevan sisältöihin törmää jo nyt usein erilaisissa Facebook-ryhmissä, joissa käsitellään Oulun seudulla tapahtuvia asioita. – Niitä jakavat tavalliset käyttäjät, joita jutut koskettavat, hän sanoo. Nousuniemen mukaan Facebookilla on verkkoliikenteessä oma merkityksensä, mutta lehti keskittyy suoraan ja mobiilisovelluksen kautta tulevaan liikenteeseen. Kaleva on tarvittaessa valmis maksamaan Facebookille näkyvyydestä. – Mutta pelkästään sen takia ei panostuksia ruveta kasvattamaan, että saisimme lisää kävijäliikennettä Kaleva.fi:hin. Se liittyy ennemmin muihin tilanteisiin, kuten yksittäisiin markkinointikampanjoihin. Janne Arola m ik si ih m ee ss ä? Aamulehti on alkanut julkaista verkossa ikijuttuja. Mitä nämä ovat, vt. vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu? Ne ovat hieman wikipediamaisia, tarkastettua tietoa sisältäviä paketteja, jotka käsittelevät pysyvää uutismielenkiintoa herättäviä aiheita ja joita päivitetään aina, kun aiheessa tapahtuu jotain uutta. Esimerkiksi Tampereen pikaraitiotiehankkeesta meillä on tällainen juttu. Tarkoituksena on tarjota tietoa kompaktisti ja kattavasti koottuna. Ikijuttu selittää ilmiön lukijalle, joka ei välttämättä tiedä siitä ennestään mitään. Jutun lukemalla hän pääsee nopeasti kartalle ja pystyy syventymään aiheeseen halutessaan hyvinkin tarkkaan. Jutuissa on myös paljon linkkejä. Mistä saitte idean? Meidän oli pakko tehdä jotain sille ongelmalle, että lukijan on vaikea löytää googlaamalla juttuja, joista saa kokonaiskuvan asiasta. Ikijuttuja luetaan tasaisesti, ja ne kiinnostavat selvästi. Noora Autio Media ei hätkähdä Facebookin linjausta karsia uutisten näkyvyyttä Ikijuttu tarjoaa koottua tietoa ” Pelkästään sen takia ei panostuksia ruveta kasvattamaan, että saisimme lisää kävijäliikennettä.” ”Vaarallista, jos bisnestä luovutetaan liikaa jättien käsiin”, Kirsi Hakaniemi kommentoi. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus ja seuraa verkon uutisfiidiä ilmaiseksi. Tilaajana voit lukea myös näköislehtiä. Sovelluksessa lehdet ovat aina mukanasi, ja arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö mobiili_mainos_1_2_sivua.indd 10 22.1.2018 16.23 Ikijutussa Tampereen raitiotiestä on mukana myös animaatio perustiedoista.
• 8 SuomenLehdistö 1/2018 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN JUHA VAINIO nauttii kiinnostavan verkkojutun rakentamisesta ja luennoi siitä mielellään myös muille. Noin vuoden kestänyt pesti Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen esimiehenä oli Vainiolle projekti, jossa hän sai jakaa oppejaan ja toteuttaa samalla lehdissä ison muutoksen. – Juha toi meidät nykyaikaan, entinen kollega sanoo. Vainion innostuksesta lehdissä ryhdyttiin tekemään enemmän verkkojuttuja ja videoita, verkkojuttujen otsikointia uudistettiin ja analytiikan seuraamisesta tuli toimituksessa olennainen osa arkea. Juha Vainion mielestä maakuntalehdet voisivat tulevaisuudessa jättää valtakunnalliset uutiset muille. Verkkojutuissa hän panostaa otsikkoon. Kaikki paukut paikalliseen Joulukuun alussa Ilta-Sanomiin siirtynyt Vainio kertoo alkaneensa tarkkailla jo Aamulehdessä seitsemisen vuotta sitten, millaiset jutut verkossa herättivät lukijoiden mielenkiinnon. Ampparit.comista hän näki, jos kilpailijan juttu samasta aiheesta veti enemmän – ja löysi usein syyn otsikosta. – Verkko-otsikoiden kannattaa olla kertovia ja selittäviä. Perusperiaate on mielestäni, että verkko-otsikko kertoo, mistä juttu kertoo. Otsikko ei kuitenkaan kerro juttua. Vainion mukaan otsikon ideointiin käytetään usein liian vähän aikaa, vaikka se on jutun tärkein osa verkossa. Kun ensin miettii toimivan otsikon, sen perään on helpompi rakentaa koko juttu ja nostaa kärkeen oikeasti kiinnostavin asia. ILKKAAN JA POHJALAISEEN Vainio toi käytännön käydä päivittäin palavereissa läpi eniten luettuja juttuja. Verkkojulkaisemiselle mietittiin päiväsykli. Vainio havaitsi nopeasti, että erityisesti paikalliset perusuutiset houkuttelevat lukijoita. – Monesti maakuntalehdissä ajatellaan, että maksumuurin taakse kannattaa laittaa jotain tosi ihmeellistä ja hienoa. Mekin kokeilimme sitä. Huomasimme kuitenkin, että laajat reportaasit, joihin käytettiin viikko työaikaa, toivat toistuvasti saman verran tai vähemmän lukijoita kuin rikosuutinen, joka tehtiin tunnissa. Tämän takia maakuntalehdissä onkin Vainion mielestä tärkeää panostaa siihen, että perustyö tehdään mielettömän hyvin. Rikosuutisten lisäksi kuivina pidetyt valtuustoaiheet voivat olla verkkohittejä. – Niihinkin pitää vain miettiä huolella paikallisia asukkaita kiehtova näkökulma. Joskus kiistely tonnin hiekkalaatikosta on huomattavasti kiinnostavampaa kuin jokin miljoonien eurojen hanke. VAINION MIELESTÄ maakuntalehtien kannattaisi tulevaisuudessa keskittyä vain paikallisiin juttuihin ja unohtaa valtakunnallisten ja ulkomaan uutisten käsittely. – Ei Ilkan tai Pohjalaisen sivuilta lueta Turun puukotuksista. Jos pienet maakuntalehdet saisivat valtakunnan resurssinsa paikalliseen käyttöön, sisällön laatu ja lukijoiden kiinnostus kasvaisivat. Vainio korostaa kuitenkin puhuvansa nimenomaan verkosta. Niin kauan kuin printtilehtiä painetaan, maakuntalehdet tulevat todennäköisesti olemaan täyden palvelun paketteja. – Toki isoimmat lehdet, kuten Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Aamulehti, kertovat varmaan valtakunnan uutisia printtiajan jälkeenkin. STT:n ja Lännen Median toimintamallit kaipaisivat Vainion mielestä uudistamista. – Ne voisivat keskittyä tekemään sisältöä hitaammin ja tarjoilemaan jutut kiinnostavammin. Verkossa jutusta ei ole hyötyä, jos sillä on viisi lukijaa ja se ei ole paikallinen. NYT ILTA-SANOMISSA Vainiota kiinnostaa lehden asema Suomen suurimpana verkkomediana ja se, että useimmat jutut tehdään verkko edellä. Juha Vainion yksi lempipaikka Helsingissä on kanansiipiä tarjoava ravintola Hook. Hänen hot wings -innostuksensa syttyi Tampereella asuessa, ja hän on tehnyt jopa juttua siitä, että Tampereella syödään lähes puolet Suomen kanansiivistä.
• SuomenLehdistö 1/2018 9 AJANKOHTAISTA Alma kehittää Googlerahalla älynotifikaatioita ALMA MEDIAN maakuntaja paikallislehtiä julkaiseva yksikkö on saanut Googlen Digital News Initiative -kehitysrahastolta 300 000 euroa älypuhelinten notifikaatioiden kehittämiseen. Tarkoitus on luoda toimitusten käyttöön työkalu, jolla ne voivat esimerkiksi personoida notifikaatioita ja säätää lähetysaikoja sen mukaan, milloin käyttäjä on vastaanottavaisimmillaan. Kolme muutakin suomalaista mediayhtiötä sai joulukuussa rahoitusta Googlelta. Suurimman potin, 490 000 euroa, sai Helsingin Sanomat, joka aikoo kehittää marraskuussa julkaisemaansa juttujen suosittelujärjestelmää. STT taas sai 220 000 euroa uutisrobotin rakentamiseen ja Journalistiliiton perustama Mediakunta 50 000 euroa palvelunsa digitaaliseen kehitykseen. Janne Arola KSML Oyj satsaa konsernin yhteiseen myyntiin KESKISUOMALAINEN-KONSERNI lisää panostuksia valtakunnalliseen mediamyyntiin. Yhtiössä on helpotettu mainonnan ostamista yhdeltä luukulta kaikkiin 62 printtija digimediaan sekä digitaalisiin näyttötauluihin. Myös mainonnan suunnittelu ja tuotanto on konseptoitu maan kattavaksi palveluksi. Vantaalla toimivassa, Meks-nimisessä keskuksessa työskentelee tusina mediamyyjää. Kaupallisen johtajan Jaakko Lintusen mukaan valtakunnallisen myynnin pääluku on yli tuplaantunut. – Sanomalehdet ovat pärjänneet koko ajan huonommin valtakunnallisessa kilpailussa. Tämä on nyt Keskisuomalainen-konsernin vastaus: teemme omasta myyntiorganisaatiosta niin kilpailukykyisen kuin mahdollista. Riikka Virranta Itä-Savo muuttuu kuusipäiväiseksi SAVONLINNALAINEN ITÄ-SAVO ilmestyy toukokuun lopusta alkaen printtinä kuutena päivänä viikossa. Ilmestymispäivistä jää pois sunnuntai. Muutosta kompensoidaan lukijoille julkaisemalla lauantain lehdessä laaja viikonvaihdelukemisto. Taustalla ovat taloudelliset syyt: ItäSavon tulos on ollut tappiollinen. Iso osa Itä-Savon verkkosisällöstä muuttuu maksulliseksi toukokuun loppuun mennessä. Myös muut Kaakon Viestinnän tilattavat lehdet saavat maksumuurin tänä vuonna. Riikka Virranta Suomen Lehdistöä voi nyt lukea mobiilisovelluksessa SUOMEN LEHDISTÖ on julkaissut mobiilisovelluksen. Sovellus sisältää verkon ilmaisen uutisfiidin ja tilaajille näköislehtiarkiston, joka yltää vuoteen 2012. Sovelluksen on toteuttanut ePaper Finland, ja se toimii Appleja Android-laitteilla. Tilaaja tarvitsee ensimmäistä kertaa kirjautuakseen tilaajatunnuksen, joka näkyy printtilehden osoitekentässä. Tarkempia ohjeita kirjautumiseen löytyy verkosta osoitteesta www.suomenlehdisto.fi/ mobiilisovellus-nakoislehti. Riikka Virranta Oikaisu Finlaysonin liikevaihto kasvoi vuonna 2016 yli 50 prosenttia. Liikevaihto ei siis tuplaantunut niin kuin edellisen lehden sivulla 20 väitettiin. Kaikki paukut paikalliseen m ed ia no st o Vainio kertoo olevansa tunnollinen työntekijä, joka antaa herkästi itsestään liiankin paljon. Myös vapaa-ajallaan hän elää melkoisen askeettisesti: syö aamupalaksi kaurapuuroa, pähkinöitä ja vihersmoothien sekä kuntoilee säännöllisesti. Eräs entinen työkaveri kertoo, että Aamulehden aikoina toimituksen leikkimielinen tyttökerho palkitsi Vainion vuoden herrasmiehenä. – Mukavan habituksen sisältä löytyy kyllä yllättävän paljon kunnianhimoa ja kilpailuhenkeä, työkaveri sanoo. Toinen entinen kollega kuvailee Vainiota uutismieheksi, joka ei herkästi hermostu. – Esimiestehtävissä hänellä toki Kuka? Juha Vainio on syntynyt 1983 Nokialla. Hän on opiskellut medianomiksi Turun ammattikorkeakoulussa sekä työskennellyt Aamulehdessä 2010– 14 ja Lännen Mediassa 2014–16. Sen jälkeen hän toimi Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen esimiehenä joulukuun alkuun asti, jolloin siirtyi Ilta-Sanomiin. IS:ssa hänen tehtävänsä on ensin uutistoimittaja ja maaliskuusta eteenpäin uutispäällikkö. Vainio on palkittu Sanomalehtien Liiton kilpailussa vuoden 2015 parhaasta uutisjutusta: Vihasivusto tienaa yritysten mainoksilla. Hän asuu yksin kaksiossa Helsingin Hermannissa ja viettää vapaa-aikaansa esimerkiksi lueskellen tai kavereiden seurassa. Puntari > Salaiset asiakirjat journalistin lähteenä vai ei? Ehdottomasti kyllä. Edellyttäen, että salaisten asiakirjojen tietojen käytölle on painavat journalistiset perusteet ja tietoja käyttämällä paljastetaan jotain yhteiskunnallisesti merkityksellistä. > Tappara vai Ilves? Tappara. Systemaattisen, jo kuusivuotiaana alkaneen aivopesun tuloksena päädyin kannattamaan Tapparaa. Minkään muun seuran seuraaminen ei sykähdytä samalla tavalla. Yritän katsoa kaikki pelit. > Helsingin Sanomat vai the Guardian? Sekä että. Kummatkin mediat ovat äärimmäisen laadukkaita ja kertovat, miten maailma makaa. The Guardianista etsin ennen kaikkea kiinnostavia näkökulmia kansainvälisiin kysymyksiin ja puheenaihejuttuja, joita voisi paikallistaa. VE SA LA IT IN EN ” STT ja Lännen Media voisivat keskittyä tekemään sisältöä hitaammin.” ” Sosiaalisessa mediassa aktiiviset toimittajat voivat harhautua lausumaan mielipiteitä, jotka hämärtävät työn riippumattomuutta. Karkeat yleistykset, asenteellisuus ja pilkkaava puhetapa syövät journalistien – ja muiden asiantuntijoiden – uskottavuutta.” e2-ajatuspajan johtaja Karina Jutila Kalevassa. Alma Regions kehittää mobiilin ilmoituksia. ”Toimituksethan haluaisivat lähettää 50 notifikaatiota päivässä. Joku haluaa ne kaikki, joku vain viisi ja joku pelkän uutiskoosteen”, sanoo digitaalisen liiketoiminnan johtaja Jussi Maaniitty. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE on vielä opittavaa, ja hän saisi olla vähän ärhäkämpikin. ITSEENSÄ KOHDISTUVAAN kommentointiin Vainio on kehittänyt paksun nahan. Vuonna 2015 hän paljasti jutussaan, että suomalaiset yritykset mainostivat tietämättään Googlen kautta MV-lehden sivuilla. Pian Google poisti mainospaikan, mikä katkaisi sivuston ainoan näkyvän rahahanan. Tämän jälkeen Vainio joutui MVlehdessä henkilökohtaisen mustamaalaamisen kohteeksi. – Muutaman päivän oli turvaton olo, mutta esimiehen ja tutun poliisin kanssa keskusteltuani pääsin asiasta yli. Vinkiksi vastaaviin tilanteisiin Vainio sanoo juuri puhumisen ja kuuntelemisen. – On hirveän vaikea tietää, miltä tuntuu, kun uhkailu osuu omalle kohdalle. Toimittaja tarvitsee silloin paljon tukea ja tunteen siitä, että esimies ottaa asian vakavasti. Noora Autio SILJA VIITALA > Lue Juha Vainion vinkit koukuttavan verkko-otsikon tekoon osoitteesta: www.suomenlehdisto.fi
• 10 SuomenLehdistö 1/2018 TAUSTAT Analytiikkatiedot on valjastettu liian usein kuvaamaan menneitä aikoja, vaikka dataa voisi hyödyntää myös ennakoivasti, sanoo Ylen head of customer experience Jaakko Lempinen.
• TAUSTAT Kohti laatuaikaa Toimituksissa on siirrytty klikeistä laadullisempien mittareiden seurantaan. Se kehittää verkon kerrontaa – ainakin jos analytiikasta saadaan koko toimituksen asia. SuomenLehdistö 1/2018 11 I sän pelko toteutui, kun pojalla meni pää sekaisin – suomalainen huippulupaus tajusi, ettei pelkkä lahjakkuus riitä NHL:ään ja teki täyskäännöksen.” Juttu maalivahtilupauksesta oli Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan viime vuoden luetuin verkossa. Se keräsi yli 16 000 lukutuntia. Ylellä luetuin juttu ei ole klikatuin. Lukuaika on jo parin vuoden ajan ollut yhtiön päämittari analytiikassa. – Se on ollut tosi iso ja hyvä muutos. Se, että juttu klikataan auki, ei tarkoita vielä, että se luetaan, dataa uutisja ajankohtaistoiminnan työntekijöille jalkauttava audience editor Kalle Pirhonen sanoo. Yle pyrkii kohti merkityksellisiä asiakassuhteita, ja sen palveluissa vietetty aika kertoo sitoutumisesta enemmän kuin klikkaus. Toinen suuri tavoite tälle vuodelle on tavoittaa digissä alle 45-vuotiaat, jotka saavat muita vähemmän vastinetta verorahoilleen perinteisissä kanavissa. – Dataa on älyttömästi. On kaiken lähtökohta, että pystymme rajaamaan tavoitteet, joita kohti pyrkiä. Niitä pitää olla suht vähän, Pirhonen sanoo. ”Kilpailemme ihmisten ajasta” Siirtymä klikeistä kohti laadullisempia mittareita ei ole julkisen palvelun erikoisuus. Muutos koskee suurimpia sanomalehtitaloja kautta linjan. Jopa mainosrahoitteinen Ilta-Sanomat on parin vuoden sisällä siirtynyt tavoittelemaan verkossa ensisijaisesti sisällöissä vietetyn ajan kasvua. – Emme kilpaile vain muita medioita vastaan vaan ihmisten ajasta kännykässä. Siinä mielessä aika on relevantti mittari, Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Valtteri Varpela sanoo. ’’ > Jatkuu seuraavalla sivulla. Teksti: Riikka Virranta | Kuvat: Vesa Laitinen
• TAUSTAT Ilta-Sanomissa katsotaan aiempaa enemmän kokonaisuutta. Uutiset Zimbabwen Mugabesta tai urheilun tulokset eivät ehkä vedä suurta yleisöä mutta ovat osa verkon palvelua. – Jos jokaisesta otsikosta tehtäisiin mahdollisimman houkuttava niin, että se on pakko avata, palvelukokemuksesta tulisi tosi rasittava. Maksullisissa verkkolehdissä luonnollisesti kiinnostaa konversio tilaajiksi. Helsingin Sanomissa on tänä vuonna ensi kertaa valittu kolme keskeistä mittaria, joita ajetaan toimituksen mieliin palavereissa ja palautteissa: käynnit, näytetilaukset ja digistä maksavien verkon käyttöaktiivisuus. Verkosta ei haluta käyttämätöntä kuntosalijäsenyyttä, vaan tavoite on saada digitilaajat sisältöjen pariin vähintään kolmesti viikossa. Toimituspäällikkö Erja Yläjärven mukaan tarvitaan sekä yleisömassaa että sitoutuneita. Siis riittävä määrä silmäpareja, jotka ylipäätään törmäävät HS:n sisältöihin digissä. Osa heistä ehkä alkaa harkita tilausta. – Strategia on saada lisää digitilaajia. Olemme pyrkineet löytämään mittareita, jotka parhaiten tukisivat sitä. Jos keskittyy vain massaan, josta osa ei milloinkaan sitoudu, kuva jää ohueksi. Klikkihitit kiinnostavat vähemmän Sitoutumista mittaavien suureiden seuranta muuttaa journalismia vähitellen. Toimituksissa panostetaan nyt esimerkiksi aiempaa enemmän siihen, että lukija tai katsoja ei jätä sisällönkulutusta kesken. Satakunnan Kansassa keskittyminen tilaajien palvelemiseen verkossa on vähentänyt klikkihiteiksi tähtäävää sisältöä. Kehitysjohtaja Inka Partasen mukaan se on myös pidentänyt juttuja ja kannustanut datajournalismin ja muiden verkon kerrontamuotojen käyttöön. Ylen tapaan Helsingin Sanomat on määritellyt tavoitteekseen erityisesti alle 45-vuotiaiden tavoittamisen digissä. Linjaus on lisännyt sisältöjä vanhemmuudesta, ravitsemuksesta, parisuhteista, asunnonhankinnasta ja treenistä. Työtä ohjaavat kuitenkin journalistinen intuitio ja arvot. Siksi data ei voi ohjata huomiota pois tärkeistä mutta heikosti vetävistä teemoista. Pikemminkin sen avulla skarpataan verkkokerrontaa tylsiksi koetuissa aiheissa. – EU-asiat on vaikea tehdä helpoiksi ja myydä otsikossa, mutta opimme siitä koko ajan ja olemme onnistuneet aika hyvin. Emme voi vain lopettaa EU:sta kirjoittamista, sillä se on keskeinen osa arkea ja yhteiskuntamme, Kauppalehden toimituspäällikkö Jari Saario sanoo. Monessa talossa on parhaillaan menossa tavoitteiden viilaamisen ohella toinenkin mullistus, jossa analytiikkaa ylipäätään yritetään saada sisällöntuotannon arkeen. Helsingin Sanomissa kulttuurinmuutos on tapahtunut tänä vuonna: datasta on tullut koko toimituksen asia. – Aiemmin 95 prosenttia toimittajista ei ole tiennyt, mitä meidän mittarit ovat, joten niillä ei ole ollut suurta merkitystä toimitustyöhön, paitsi ehkä verkkodeskissä, Erja Yläjärvi kertoo. – On ihan keskeistä, että analytiikka ei jää pienen porukan asiaksi, hän jatkaa. Data-analyytikko paikalle, kun räjähtää Analytiikan aiempaa laajempi hyödyntäminen on tuonut toimituksiin paljon taktista osaamista esimerkiksi julkaisuajoista. Hufvudstadsbladetissa isossa uutistilanteessa toimituksen avuksi hälytetään data-analyytikko, vaikka olisi viikonloppu tai yö. Hän seuraa lukijamäärien kehitystä ja esittää toimitukselle toiveita. – Kahden tunnin ajan ihmisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut. Jos sen jälkeen ei tule analyyttisempaa juttua ja taustaa, ihmiset alkavat valua pois, KSF Median lead reseacher Lotta Holm kertoo. Toimituksissa on myös opittu kohdentamaan resursseja. Ylellä ja Helsingin Sanomissa on huomattu, että pienin askelin etenevä prosessiuutinen ei palvele, joten niitä on karsittu. Helsingin Sanomissa parhaiten näytetilauksia tuovat isot taustoitetut ja tutkivat jutut sekä henkilövetoiset tarinat. Ilta-Sanomissa omien näkökulmien ja uutisten merkitys on korostunut. 12 SuomenLehdistö 1/2018 – Kun olemme hereillä ja liidaamme puheenaiheita, se näkyy luvuissa saman tien verrattuna siihen, että peesaamme kilpailijaa, Valtteri Varpela sanoo. – Analytiikka osoittaa, että voisimme tehdä vähän vähemmän ja laadukkaammin. Varpelan mukaan toimiva juttu tuo uutta, lukijalle relevanttia tietoa, joka resonoi tämän arjen kanssa. Tavikset ja arki kiinnostavat jopa enemmän kuin julkkikset. – Vetävimmät jutut esimerkiksi Ruokala-osiossa liittyvät perusasioihin, vaikka jauhelihan paistamiseen oikein, hän sanoo. Audience editor jalkauttaa tietoa Ylellä ollaan pitkällä analytiikan tuomisessa toimitusten arkeen. Merkittävä kanava tiedon jakamisessa on dashboard eli selainpohjainen näkymä, josta kuka tahansa yleläinen pääsee kiinni avainmuuttujien kehitykseen verkossa. Sen avulla toimittaja voi seurata, miten omat jutut ovat menestyneet. Lukuja katseluajan lisäksi dashboard kertoo esimerkiksi, kuinka moni on lukenut verkkojutun loppuun sekä mitä sukupuolta ja minkä ikäisiä lukijat ovat. Sadat yleläiset seuraavat lukuja päivittäin. Johtopäätökset jäävät tekijöille itselleen. – Se juuri on se kulttuurinmuutos, että ihmiset miettivät meillä näitä itse. Vanha maailma on sitä, että datas” Se juuri on se kulttuurinmuutos, että ihmiset miettivät meillä näitä itse.” Datasta inspiroituneiden ihmisten määrä Ylellä on kasvussa. Jaakko Lempisen ja Kalle Pirhosen mukaan analytiikka ei tapa journalistista intuitiota saati anna ohjeita. ”Data pitää muuttaa näkemyksiksi tai toimenpiteiksi”, Pirhonen sanoo. Ylen audience editor Kalle Pirhonen sekä sosiaalija terveystoimittaja Tiina Merikanto käyvät yhdessä läpi muun muassa juttujen lukuaikoja. ”Jos tiedän, että ihmiset viihtyvät jossakin tekstissä muita paremmin, kyllä se kannustaa ottamaan opiksi”, Merikanto kertoo.
• > Samassakin toimituksessa dataa louhii usein moni yleinen analytiikkaohjelma, kuten Chartbeat, Google Analytics ja Adobe Analytics sekä yhtiöiden omat räätälöidyt välineet. > Välineet kehittyvät. KSF Mediassa eri datalähteet, kuten levikkija toimitusjärjestelmien ja analytiikkaohjelmien tiedot, on viety pilveen, mikä helpottaa tietojen yhdistelyä. > Suurissa taloissa dataa tuottavat ja trendejä tulkitsevat usein monipäiset tiimit, esimerkiksi Ylellä datan parissa työskentelee jopa parikymmentä henkilöä. > Toimituksissa analytiikka näkyy suurilla näytöillä ja selaimissa, ja keskeisiä lukuja seurataan palavereissa, palautteissa ja suunnittelussa. Tyypillisiä ovat myös sähköpostiraportit. > KSF Median ruotsinkielisissä lehdissä tuotetaan automaattisesti noin 200:aa erilaista analytiikkaraporttia. Oman kehityksensä tueksi jokainen toimittaja saa kerran kuussa sähköpostiin listan kuukauden jutuistaan sivunäyttöineen. > Keskisuomalaisessa on konsernitasoiset top toimittaja -listat, joista nähdään joka viikko, ketkä ovat tuottaneet eniten sivulatauksia. Kärjessä pyörivät usein samat toimittajat. > Esimerkiksi Alma Regionsissa ja Sanomassa tavoitteita kirkastetaan sitomalla osa tulospalkkioista analytiikkaan. SuomenLehdistö 1/2018 13 ta tietävät ihmiset kutsutaan palaveriin pyörittämään exceleitä ja puolen vuoden päästä uudestaan, Kalle Pirhonen sanoo. Viime vuoden alusta Ylellä on ollut dataosaajien ja journalistien välissä työskentelevä audience editor eli Pirhonen, jonka työn pääpaino on toimitustyön muutoksessa. Vastaava toimenkuva on harvinainen mediataloissa. Toimittajataustainen Pirhonen kaivelee ja tulkitsee dataa, mutta suurimman osan ajasta hän välittää tietoa siitä toimituksen palavereissa ja vaikka sparraa otsikoinnissa. Työ on myös yksilötason neuvontaa. Välillä Pirhonen istuu alas toimittajan kanssa ja pohtii, mikä yhdistää hänen parhaiten ja huonoiten menestyneitä juttujaan. – Hyvin rakennettu tarinankerronta kerää lukuaikaa. Jos näkökulma on lakoninen, toteava, eikä herätä tunteita, sisällön todennäköisyys nousta suosituksi pienenee, Pirhonen summaa. Mieletön apulainen sisällön tekemisessä Erja Yläjärvi arvioi, että seuraavaksi Helsingin Sanomissa pohditaan, miten analytiikkaa voidaan tuunata eri osastojen, kuten Kuukausiliitteen tai urheilun, tarpeisiin ja miten se auttaa vaikka editoinnissa. – Voimme aika tarkkaan pitää silmällä, missä vaiheessa lukija tippuu, hän sanoo. Myös Ylellä pohditaan, miten analytiikka voisi palvelUutisja ajankohtaistoiminnan sisällön keräämä aika viikottain kunkin kuukauden keskiarvolla. Lähde: Yle TAUSTAT FAKTA KESKISUOMALAINEN-KONSERNIN tilattavissa lehdissä huomio on hiljattain siirretty sivulatauksista konversioon: mitkä sisällöt tuovat digitaalisia näytetilauksia ja esimerkiksi sitouttavat koejakson jälkeen? Mainosrahoitteisissa kaupunkilehdissä verkon ykkösmittari on yhä sivulataukset. Yhteisten mittareiden ansiosta lehtiä voi vertailla. ALMA REGIONSISSA painopistettä on siirretty vähitellen sitoutumista kuvaaviin muuttujiin: lukuaikoihin, käyntitiheyteen ja tilaajien verkon käyttöaktiivisuuteen. Esimerkiksi Satakunnan Kansassa seurataan kuitenkin lukuisia suureita paremman kokonaiskuvan saamiseksi. ALMA TALENTISSA on viisi päämittaria. Tavoittavuutta arvioidaan sivunäyttöjen ja uusien selainten määrällä ja sitoutumista siirtymisillä sisällöstä toiseen sekä käynneillä per selain. Päivittäin seurataan myös lukijoiden siirtymistä tilaajiksi. HBL:SSÄ sivunäytöt ovat tärkein mittari. Etenkin featurejutuissa seurataan kuitenkin myös lukuaikaa. Tavoitteena on digipalveluun rekisteröityneiden määrän kasvu sekä mahdollisimman hyvät pisteet verkkokävijöiden suositteluhalua mittaavassa Net promoter score -kyselyssä. ILTA-SANOMAT on siirtynyt pari vuotta sitten sivunäytöistä lukuaikojen tarkkailuun. Palavereissa katsotaan yksittäisissä jutuissa ja videoissa sekä koko verkkopalvelussa ja kaikissa videoissa yhteensä vietettyä aikaa. HELSINGIN SANOMIEN kolme tärkeintä mittaria analytiikassa ovat käynnit, uudet näytetilaukset ja se, kuinka paljon digistä maksavat käyttävät verkkopalvelua. YLEN päämittari on yksittäisissä sisällöissä ja palveluissa vietetty aika. Lisäksi Yle haluaa lisätä verkkopalveluidensa käyttöä kirjautuneena. Näin mittarit muuttuvat Näin dataa levitetään toimitukseen la entistä paremmin juuri sisältöjen tekemisessä, kun perinteisesti dataa on hyödynnetty palvelukehityksessä. – On tärkeää luoda toimittajille uusia tapoja ymmärtää omaa tekemistään, sanoo muun muassa dashboardin kehityksestä Ylellä vastaava head of customer experience Jaakko Lempinen. Yhtiössä on kehitelty ajatusta bottilähtöisestä työkalusta, jolta toimittaja voisi kysyä tietoja juttuaiheestaan. Yhdestä käyttöliittymästä saisi arkistojutut ja tiedon, millaiset lähestymistavat ovat aiemmin menestyneet sekä millaisen profiilin yleisöä ne ovat keränneet. – Joskus ihmiset kokevat, että analytiikka on uhka, vaikka se on oikein käytettynä mieletön apulainen työssä, Lempinen sanoo. ? 200 300 12/16 2/17 4/17 6/17 8/17 10/17 ” Hyvin rakennettu tarinankerronta kerää lukuaikaa.” Kalle Pirhosen työtä on tulkita dataa ja auttaa yleläisiä kehittämään sisältöjä sen avulla. YLEN VERKKOJUTTUJEN JA -VIDEOIDEN KÄYTTÖ 250 350 tuhatta tuntia viikossa
• 14 SuomenLehdistö 1/2018 Kasvu tulee kaupallisista sisällöistä Kaakon Viestintä perusti sisältömarkkinointiin keskittyvän tiimin. Yhtiössä tehdään selvä ero journalismin ja kaupallisten sisältöjen välille. KAAKON VIESTINTÄ on päättänyt panostaa isosti kaupallisiin sisältöihin. Sisältömarkkinointia on yhtiössä tehty vuoden 2016 keväästä asti ja nyt tammikuussa perustettiin siihen keskittyvä Sima-tiimi. Ratkaisuun on sisältöjohtaja Pekka Lakan mukaan kaksi syytä. – On olemassa markkina ja osaamista. Sisältömarkkinointi on kasvava mainonnan muoto. Meillä on tämän alueen paras osaaminen tehdä ihmisiä kiinnostavia sisältöjä – myös kaupallisia. Lakka uskoo yhtiön sisältömarkkinoinnin liikevaihdon tuplaantuvan tänä vuonna viime vuoteen verrattuna. Vuonna 2020 hän ennustaa sisältömarkkinoinnin liikevaihdon olevan kuusinkertainen viime vuoteen nähden. Nyt koko yhtiön sisältömarkkinoinnissa liikkuu enemmän rahaa kuin yksipäiväisen kaupunkilehden mediamyynnissä. – Koko mainoskakustamme sen prosenttiosuus jää yhä yksinumeroiseksi, mutta prosentuaaliset kasvut ovat niin kovia, että pian absoluuttinen kasvukin alkaa olla hyvää. Kehityssuunta on aivan erilainen kuin taktisessa mainonnassa, Lakka sanoo. Löytyykö tästä siis alueellisten ja paikallisten sanomalehtien ehtyvien tulovirtojen pelastaja? Ei Lakan mukaan yksinään, mutta tärkeä osa sisältömarkkinoinnilla joka tapauksessa on yhtiön tulevaisuuden visioissa. Se on yksi konkreettinen esimerkki strategisesta tavoitteesta uudistua. – Sisältömarkkinointiin on huomattavasti järkevämpää sijoittaa kuin vaikkapa jonkin pienen printtilehden ostamiseen. Yhdessä ideointi on nyt aiempaa helpompaa Tähän asti myyjät ovat myyneet sisältömarkkinointia muun mainonnan rinnalla. Sisältöjohtajan tehtävään vuoden 2016 toukokuussa siirtynyt Lakka on pyörittänyt freelancer-rinkiä, joka on tuottanut sisällöt. Nyt perustettuun Sima-tiimiin kuuluvat Lakan lisäksi sisältömarkkinoinnin tuottajat toimittajataustainen Liisa Kukkola ja kuvaajataustainen Lukas Pearsall, myyntipäällikkö Suvi Hörkkö, digipäällikkö Emmi Savonen sekä yhteisötuottaja Elina Porkka. Tiimin jäsenet työskentelevät Lappeenrannassa ja Kouvolassa, Teksti: Noora Autio Kuvat: Lukas Pearsall, Noora Autio TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• TAUSTAT SuomenLehdistö 1/2018 15 Kasvu tulee kaupallisista sisällöistä ja sisältöjä tuotetaan kaikkiin yhtiön lehtiin. Todennäköisesti tiimi saa vahvistusta vielä tämän vuoden aikana. – Työtä helpottaa paljon, että sisällöntuotanto on yhdessä paikassa. Pystymme nyt helpommin ideoimaan porukalla, Suvi Hörkkö sanoo. Hörkön mukaan kampanjoiden tekemisessä on hyötyä siitä, että sekä myyjä että sisällöntuottaja keskustelevat varhaisessa vaiheessa asiakkaan kanssa tämän toiveista. Monelle mainostajalle sisältömarkkinointi on vielä sen verran uusi asia, että aikaa menee myös sen periaatteista kertomiseen. Tähän mennessä Kaakon Viestintä on tehnyt sisältömarkkinointia yli sadan asiakkaan kanssa, kun yhteensä yhtiöllä on tuhansia mainostaja-asiakkaita. Suurin osa sisältömarkkinointiasiakkaista on ollut isoja yrityksiä, mutta jatkossa palveluja räätälöidään myös pienemmille. Printtimainontaa, videoita, blogeja ja strategioita Sisältömarkkinointi tarkoittaa Kaakon Viestinnässä muun muassa sitä, että Sima-tiimi tekee yrityksille kokonaiMITÄ TAPAHTUISI, jos paikkakuntasi tai kaupunginosasi asukkaiden Facebook-ryhmä päättäisi joukkorahoittaa itselleen toimittajan? Mitä tuo toimittaja alkaisi tehdä? Mitä tietoa hän hankkisi ryhmäläisille, miten juttuaiheet valittaisiin? Jos ratkaisee tämän, ratkaisee aika paljon. Olen heittänyt kysymyksen tilaisuuksissa, joissa on pohdittu somen ja paikallisjournalismin suhdetta. Niissä suhde ”viidakkorumpuihin” ja muihin yhteisöihin on usein keskeinen puheenaihe. Osa hahmottaa ryhmät kilpailijoiksi, joku liittolaisiksi, mutta selvä suhde ei ole kenellekään. Tammikuussa kysymyksestä joka tapauksessa tuli entistä ajankohtaisempi. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ilmoitti ”korjaavansa” firmansa ja aloitti muuttamalla algoritmiaan: median, yritysten, julkkisten ja järjestöjen sivujen näkyvyyttä vähennetään, tavallisten ihmisten näkyvyyttä lisätään. Zuckerberg vannoi yhtiön nostavan esille sisältöä, joka synnyttää ”merkityksellistä vuorovaikutusta”, esimerkiksi keskustelua. Zuckerberg jopa totesi, että ”passivinen artikkelien lukeminen tai videoiden katselu” ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi. MEDIAN KANNALTA viesti on synkkä, mutta ei pelkästään synkkä: arkinen ja paikallinen kun tuntuvat olevan Zuckerbergin uusimman vision, vuorovaikutuksen, ytimessä. Yhtiö aloitti vastikään USA:ssa kokeilun, jossa se nostaa erilliseen osioon paikallisia uutisia ja tapahtumia. Jos siis uskoo (jatkuvasti mieltään muuttavaa) Zuckerbergiä, viidakkorumpujen aika on nyt. Niin näytti ajattelevan ainakin journalismin digiguruna tunnettu amerikkalaisprofessori Jeff Jarvis, joka reagoi Facebookin ilmoitukseen suoraan muuttamalla omaa määritelmäänsä journalismista. Jarvisin määritelmä kuului ennen näin: Journalismi auttaa yhteisöjä järjestämään tietämystään, jotta yhteisöjen on helpompi järjestää omat asiansa. Määritelmä nyt: Journalismi kokoaa yhteisöjä sivistyneisiin, tietopohjaisiin ja hyödyllisiin keskusteluihin, vähentää polarisaatiota ja rakentaa luottamusta auttamalla kansalaisia löytämään yhteisymmärrystä faktojen perusteella. VÄHÄN ABSTRAKTIA, yritetään suomentaa Jarvis ja Zuckerberg konkretiaksi. Viidakkorummut ovat jo olemassa, joten niihin kannattaa mennä rohkeasti mukaan. Pelkkien linkkien jakamisen sijasta kannattaa keskustella ja avittaa, luoda roolia ja asemaa. Osa paikallisesta tiedonvälityksestä tapahtuu jo nyt ryhmissä, ja siinä on rooli journalisteillekin. Tuomarin tai opettajan roolin sijasta kaivataan puheenjohtajaa tai tyyntä fasilitoijaa. JARVIS TOIVOO, että Facebook antaa yhteisöjen rakentajille osuuksia mainostuloista. Median toive on toistunut Facebookin villityksestä toiseen (pelit, live, videot) eikä ole oikein toteutunut. Ehkä realistisempi vaihtoehto on tehdä yhteisöä todella hyödyttäviä selvityksiä tai koonteja ja panna ne maksumuurin taa – niin vankasta asemasta, että yhteisölle tärkeä toimittaja on yhteisönkin mielestä ansainnut tämän palkkansa. Mutta kestääkö tämä visio sitten aikaa? Facebookin tuntien ainakin vajaan vuoden ajan. ? Jussi Pullinen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. he im oj a& kl ik ke jä ” Osa paikallisesta tiedonvälityksestä tapahtuu jo nyt ryhmissä, ja siinä on rooli journalisteillekin.” Viidakkorumpujen aika on nyt Elina Porkka (vas.), Suvi Hörkkö, Lukas Pearsall, Emmi Savonen, Liisa Kukkola ja Pekka Lakka muodostavat Kaakon Viestinnän sisältömarkkinointitiimin. Se tekee kaupallisia sisältöjä yhtiön maakuntalehtiin EteläSaimaaseen, Kouvolan Sanomiin, Kymen Sanomiin, Länsi-Savoon ja Itä-Savoon sekä pienempiin lehtiin. ” Meillä on paras osaaminen tehdä sisältöjä – myös kaupallisia.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 1/2018 Liisa Kukkola on työskennellyt 27 vuotta toimittajana ennen siirtymistään sisältömarkkinoinnin tuottajaksi. Hänestä olisi epäeettistä tehdä molempia töitä samaan aikaan. Vinkit Näin sisältömarkkinointia tehdään Kaakon Viestinnässä 1. SUUNNITTELE Mieti tarkkaan, keitä yritys haluaa tavoittaa ja mitä viestiä. 2. OLE LUOVA Tärkein työkalu sisältömarkkinoinnin suunnittelussa on lentävä mielikuvitus. 3. PANOSTA TARINOIHIN JA HENKILÖIHIN Ihmisiä kiinnostavat aidot tilanteet ja ihmiset. Mainostettava tuote tulee esiin siinä sivussa. 4. TARJOA HYÖTYÄ Mahdollisuus oppia uutta herättää mielenkiinnon. 5. MUISTA TUNTEET Toimiva sisältömarkkinointi liikuttaa. 6. SATSAA JATKUVUUTEEN Sisältömarkkinointi onnistuu harvoin yksittäisenä suorituksena. Esimerkiksi videosarjat toimivat hyvin. 7. KERÄÄ DATAA Samoin kuin journalismissa sisältömarkkinoinnissa kannattaa seurata analytiikan avulla, millaiset sisällöt vetävät, ja oppia siitä. sia sisältöstrategioita ja opastaa esimerkiksi siinä, miten niiden kannattaa ottaa sosiaalinen media haltuunsa. Kaupallisia sisältöjä julkaistaan printtilehdissä, lehtien verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Yritys voi ostaa näkyvyyttä myös blogeista. Yhtiö omistaa kaksi blogiportaalia: naisille suunnatun Starboxin ja miehille suunnatun Pontin, joissa on yhteensä noin 80 bloggaajaa. Printtilehdissä on julkaistu esimerkiksi rautakaupan mainos, jossa maalari kertoo työstään ja opastaa ulkomaalauksessa. Lehtien verkkosivuille ja yritysten omiin sosiaalisen median kanaviin taas on tehty useita lyhyitä videosarjoja. – Videoissa on usein vinkkejä – jotain sellaista, joka hyödyttää katsojaa, ja tuote tulee ikään kuin siinä sivussa. Sarjan uudessa videossa esitellään aina jokin uusi näkökulma asiaan, Hörkkö kertoo. Videosarjassa on esimerkiksi tehty tutuksi uusi kauppias, kerrottu hänen liikkeensä remontista ja avajaisten valmistelusta sekä myöhemmin itse tuotteista. – Hyvä sisältömarkkinointi ei olekaan yksittäinen suoritus vaan jäntevä sarja asioita, Lakka sanoo. Blogiportaaleja hyödynnetään esimerkiksi siten, että kiinteistövälitystoimiston sponsoroima bloggaaja kertoo kokemastaan kahden asunnon loukusta ja mainostaa samalla toimiston superviikonloppua, jolloin on tiedossa paljon näyttöjä ja mahdollisuus saada oma asunto nopeasti kaupaksi. Sisällöntuottaja on asiakkaan kumppani Kaakon Viestinnässä on ollut alusta asti selvää, että samat ihmiset eivät tee journalistisia ja kaupallisia sisältöjä ja kaupalliset sisällöt merkitään yleisölle selvästi. Lakka on nykyisessä tehtävässään vastuussa yhtiön ei-paikallisista journalistisista sisällöistä ja toimii lehtien päätoimittajien esimiehenä. Hän pitää tarkan rajan siinä, että jäävää itsensä esimerkiksi journalistisista keskusteluista, jotka koskevat sisältömarkkinoinnin asiakasta. Liisa Kukkola keskittyy nyt pelkästään mainosteksteihin. – Kyllä menisi vaikeaksi, jos Liisa kirjoittaisi tällä viikolla mainosjutun yrityksestä, joka käynnistäisi ensi viikolla yt:t, ja sitten hän menisi toimittajana tekemään juttua yt-neuvotteluista. Se olisi kiusallista kaikille: yrittäjälle, toimittajalle ja yleisölle, Lakka sanoo. – Roolit täytyy pitää erillään. Olisi tosi skitsofreenistä ja epäeettistäkin tehdä molempia. Silloin joutuisi esimerkiksi miettimään, voinko käyttää journalistisessa jutussa sellaista tietoa, jonka olen saanut sisältömarkkinointikeikalla, Kukkola jatkaa. Kukkola on aiemmin työskennellyt 27 vuotta toimittajana. Hänen mielestään isoin ero journalismin ja sisältömarkkinoinnin tekemisessä on, että kaupallisessa yhteistyössä haastateltavat kokevat olevansa samalla puolella haastattelijan kanssa. – Journalisti yleensä katsoo kohdettaan ulkopuolelta. Sisältömarkkinoinnissa kohdetta tarkastellaankin sisältä. Siinä olen ikään kuin kumppani, joka auttaa asiakasta ajattelemaan, millaista markkinointia hän haluaa tehdä. Myös Lakka on havainnut, että ihmiset päästävät kaupallisen sisällön tuottajan usein lähemmäs itseään kuin journalistin. – Olen kuullut vaikkapa yrittäjäpariskunnan pitkän rakkaustarinan, josta journalistina olisin kuullut paljon vähemmän. Tähän vaikuttaa varmasti, että haastateltavilla on lopullinen oikeus vaikuttaa sisältöön. Tarinat vetävät myös kaupallisissa sisällöissä Kukkolan mielestä sisältömarkkinoinnissa ei ole pääosassa itse tuote vaan ihmiset, jotka sitä käyttävät. Tavoitteena on, että he näkisivät tarinan kautta hyödyn, jonka voivat tuotteesta saada. Pohjimmiltaan sisältömarkkinoinnissa onkin tiimin jäsenten mielestä kyse nimenomaan tarinoista. – Tästä löytyy samankaltaisuus journalismiin. Kun katsomme verkon analytiikkaa, sekä journalistisissa että kaupallisissa jutuissa vetävät ne, joissa on kiinnostava tarina, henkilö tai ilmiö, Lakka sanoo. Vajaan vuoden matka sisältömarkkinoinnin tekemiseen on ollut yhtiölle selkeä onnistuminen. – Sisältömarkkinoinnin hyvien tulosten henkinen merkitys on iso; se viestii mahdollisuutta mediayhtiön uudistumiseen, Lakka sanoo. – On myös ollut hienoa huomata, että olemme saaneet monet taktista mainontaa pitkään tehneet asiakkaat aidosti innostumaan sisältömarkkinoinnista, Suvi Hörkkö lisää. ? ” Hyvä sisältömarkkinointi ei ole yksittäinen suoritus vaan jäntevä sarja asioita.” Pekka Lakka on huomannut, että ihmiset avautuvat vapaammin kaupallisen sisällön tuottajalle kuin journalistille.
• PALSTAT SuomenLehdistö 1/2018 17 JOKAINEN TOIMITTAJA tietää, miten perinteinen uutinen kirjoitetaan: aloitetaan tärkeimmästä asiasta ja jatketaan, kunnes kaikki olennainen on sanottu tai jutulle varattu tila loppuu. Mutta mahtaako uutispyramidin muotoon asemoitu leipätekstipötkylä olla paras tapa lukea uutisia, etenkin jos ne luetaan älypuhelimesta? Guardian kokeili viime syksynä Smarticles-nimistä juttumallia, joka rakentuu kahden idean varaan. Ensinnäkin artikkeli on koottu palasista – tekstinpätkiä, kuvia, Twitter-viestejä – ja toisekseen sen sisältö muuttuu sen mukaan, mitä edellisen lukukerran jälkeen on tapahtunut. Kun lukija palaa artikkelin pariin, sen sisältö järjestetään uusiksi niin, että juuri tätä lukijaa eniten kiinnostavat uudet tiedot nostetaan kärkeen. Järjestykseen vaikuttaa se, kuinka kauan edellisestä vierailusta on, miten usein lukija on käynyt sivulla ja mitkä tuoreimmista käänteistä ovat tärkeimpiä. IDEA PALASISTA rakennetuista uutisteksteistä ei ole aivan uusi. Uutissovellus Circa kirvoitti vuonna 2012 monia ihailevia artikkeleita tavasta, jolla sen jutut oli pilkottu kännykän näytön kokoisiksi suupaloiksi – eräänä ensimmäisistä vain älypuhelinkäyttöön syvällisesti suunnitelluista uutissovelluksista. Korttimallin ideana on toisaalta nopeuttaa juttujen lukemista, kun kaikki ylimääräinen on riisuttu pois — hiukan kuin silmäilisi jutuista pelkät otsikot — ja toisaalta tehostaa toimittajien työtä, koska heidän ei tarvitse kirjoittaa samoja tapahtumia jokaiseen juttuun aina hiukan uusin sanoin. Korttimallin puolestapuhuja on myös Ezra Klein, joka perusti Vox.com-uutissivuston pari vuotta myöhemmin eli 2014. Hänen ajatuksenaan oli, että rakentamalla jutut korteista niitä voitaisiin päivittää ja kierrättää käyttökerrasta toiseen. Sittemmin Vox on käytännössä luopunut korteista ja keskittynyt explainereihin eli juttuihin, jotka pyrkivät selittämään, mitä erilaiset uutistapahtumat tarkoittavat. Circa veti töpselin seinästä 2015, eikä Smarticleskokeilukaan näytä jatkuneen ensimmäisen testin jälkeen. YLEENSÄ KIRJOITAN tällä palstalla kehitysaskeleista, joissa näyttäisi olevan potentiaalia, joten miksi kertoa epäonnistumisista? Koska kortin idea on niin vetoava. Kenties vika ei ole korteissa vaan siinä, mitä niillä yritetään tehdä. The Verge -julkaisussa pohdittiin Circan alasajon syitä ja päädyttiin siihen, että korteista koostetut jutut ovat ehkä näppäriä lukea, mutta niistä ei ole paljonkaan hyötyä sosiaalisen median jakokilpailussa. On palkitsevampaa jakaa Facebookissa aktiivimallin uusimmat käänteet kattavasti selittävä artikkeli kuin sen yhteen detaljiin keskittyvä kortti. Tämä saattaa olla myös Voxin suunnanmuutoksen takana. Mutta jos haluaa löytää korttityyppiseen informaatiomuotoiluun perustuvia menestystarinoita, ei tarvitse katsoa Tinderiä ja Snapchatia kauemmas. Molemmissa mahdutetaan tärkeimmät tiedot yhdelle ruudulliselle kerrallaan, ja molemmat ovat hurjan suosittuja. (Kyllä, vertasin deittailuja uutissovelluksia toisiinsa.) Ainakin Circan oppeja palastelusta ja ryhmittelystä voi soveltaa kerätessä materiaalia juttuihin, vaikka tuloksena olisikin perinteinen uutispyramidi. Jos aineistot on ryhmitelty niin, että niitä voi hyödyntää helposti myöhemminkin, säästää pidemmän päälle aikaa ja vaivaa. Kortti on kuollut, kauan eläköön kortti. ? Uutisia kortti kerrallaan ko pi oi tä m ä Uutispyramidin muotoon aseteltu leipäteksti ei välttämättä ole paras tapa esittää uutista mobiilissa. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Korttiajattelua voi soveltaa myös journalistiseen taustatyöhön. 2 Ryhmittele jutun materiaalit aihepiirin mukaan palasiksi esimerkiksi Trello-, Evernotetai Scrivener-ohjelmien avulla. Aiheen mukaan niputetut materiaalit helpottavat yhteyksien ja kontekstin näkemisessä, kun tekee jatkojuttuja. 3 Päivitä vanhojen korttien tietoja, jos tuoreet tiedot muuttavat käsityksesi niiden merkityksestä. 3 pointtia
• 18 SuomenLehdistö 1/2018 PALSTAT VANHAN TOIMITTAJAOHJEEN mukaan haastateltavalta kannattaa kysyä, mitkä ovat asian suurimmat ongelmat, jos ei tiedä asiasta etukäteen mitään. Ongelmat, vastakkainasettelut ja konfliktit ovat journalismin perinteistä polttoainetta, jonka avulla jutusta kuin jutusta saa terävän. Mediatutkijoiden piirissä on herätty ajattelemaan, että journalismi voisi jäsentää maailmaa jutuissa monipuolisemmin kuin vain ristiriitojen kautta. Perinteinen ja sosiaalinen media ovat täynnä tunteita kuumentavia vastakkainasetteluja ja draamaa, mutta kiistojen käsittely jää helposti ääripäiden kärkkäiden kommenttien tasolle. Sovittelujournalismin ajatuksena on lisätä keskustelijoiden ymmärrystä itse kiistasta ja toistensa näkökulmista. Sovittelujournalismi ei ole juttuformaatti tai tekstilaji vaan ajattelun ja toiminnan tapa. Sen tavoitteena on luoda julkisen keskustelun tila rakentavalle erimielisyydelle ja auttaa yleisöä ymmärtämään, mistä tarkalleen ottaen on kyse. TAMPEREEN YLIOPISTON Sovittelujournalismin tutkimushankkeessa noin 50 toimittajaa ja joukko tutkijoita ideoi ja kokeili käytännössä, mitä sovittelujournalismi voisi Suomessa olla ja miten sitä kannattaisi tehdä. Hankkeen tulosten pohjalta julkaistiin Sovittelujournalismin käsikirja, jossa annetaan käytännönläheisiä esimerkkejä työtavoista, joilla konflikteille alttiita aiheita voi käsitellä rakentavasti. Käsikirja on vapaasti luettavissa osoitteessa sovittelujournalismi.fi. Sovittelujournalismin keskeisiä menetelmiä ovat jännitteen selkeyttäminen, kuunteluttaminen ja luottamuksen kannattelu. Jännitteen selkeyttämisen tavoitteena on muodostaa yhteinen käsitys siitä, mistä oikeasti kiistellään ja mitkä ovat pahimmat kipupisteet. Tällöin keskustelu voidaan ohjata yksinkertaistavasta viholliskuvien rakentelusta siihen, mikä osapuolille on olennaista. Kuunteluttamisen tarkoitus on, että osalliset kokevat tulleensa kuulluiksi, ymmärretyiksi ja vakavasti otetuiksi. Lisäksi tavoitellaan sitä, että osapuolet kuuntelevat omaa sanomaansa ja ottavat siitä vastuun. Luottamuksen kannattelu tarkoittaa, että juttujen kohteiden ja yleisön pitää voida luottaa, että journalistinen julkisuus tarjoaa areenan tasapuoliselle ja rehelliselle keskustelulle. Toimittaja voi kasvattaa luottamusta itseensä kertomalla osapuolille ja yleisölle läpinäkyvästi journalismin toimintaperiaatteet ja eettisen normiston. EUROOPASSA PUHUTAAN ”rakentavasta journalismista” (constructive journalism) ja Yhdysvalloissa ”ratkaisukeskeisestä journalismista” (solution journalism), jotka sovittelujournalismin tavoin perustuvat ajatukselle, että journalismi rakentaa valintojen kautta todellisuutta eikä vain heijasta sitä. Konfliktien saama julkisuus vaikuttaa väistämättä tapahtumien kulkuun, joten journalismilta on alettu vaatia entistä suurempaa yhteiskuntavastuuta ja oman toiminnan seurausten tunnistamista. Verkossa journalismi kilpailee huomiosta rajattoman tarjonnan kanssa, joten jutut on pakko otsikoida ja muotoilla kiinnostaviksi, jos journalismille halutaan lukijoita. Tällöin päädytään helposti muokkaamaan asia tarinaksi kahdesta vastakkaisesta ääripäästä. Kaikkien juttujen ei tarvitse olla sovittelevia, taustoittavia ja moniäänisiä, vaan myös räväköitä ja viihdyttäviä juttuja tarvitaan. Sovittelujournalismi voi parhaimmillaan tuoda juttuihin uuden, raikkaan näkökulman. Kiinnostavuuden vaatimus ei välttämättä sulje pois juttujen ratkaisukeskeisyyttä. Sovittelujournalismi on yksi menetelmä tuottaa lukijoita palvelevaa, syvällistä ja vuorovaikutteista journalismia, joka parhaimmillaan sitouttaa ja lisää halukkuutta maksaa mediasisällöistä. Aamulehden toimittaja Tatu Airo, kirjoitit sovittelujournalismin työpajojen inspiroimana Tampereen Eteläpuiston kaavoituskiistasta laajan juttukokonaisuuden, jossa halusit selittää lukijoille eri osapuolten argumentit ja avata tasapuolisesti koko kiistan. Miten onnistuit? – Yritin tehdä jutun, jonka perusteella lukijan on helpompi ymmärtää, mistä asiassa on kysymys ja miksi asia on kiistanalainen. Tavoitteena oli, että jutun perusteella lukija voi muodostaa oman näkökulmansa tai ymmärtää toista näkemystä, jos oma näkemys on jo vahva. – Muutama yksityiskohta jutussa tulkittiin niin, että juttu olisi ollut jollekin puolelle asettumista, mikä ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Kokonaisuutena sain yllättävän paljon hyvää palautetta, että olipa perusteellinen ja asiaa avaava juttu. Muutama viikko jutun julkaisemisen jälkeen hyväksyttiin Tampereen uusi pormestariohjelma, jossa linjattiin, että kiisteltyä asemakaavaehdotusta ei toteuteta eli käytännössä Eteläpuistoon ei rakenneta. Uskotko, että juttukokonaisuudellasi oli vaikutusta? – Luulen, että kuntavaalit ratkaisi asian, koska vaaleissa syntyi voimakas paine kaavaehdotuksesta luopumiseen. Mutta kyllä juttuni lisäsi ainakin ihmisten ymmärrystä siitä, mistä puhutaan. Millainen on hyvä sovittelujournalistinen juttu? – Sellainen, joka ei ota kantaa vaan kylmänviileästi avaa ilmiön palasiksi provosoimatta osapuolia. Journalismissa haetaan yleensä räväköitä vastakkainasetteluja nostamalla konfliktit ja kärjistetyt mielipiteet jutun kärkeen. Pidätkö riskinä, että jutuista tulee laimeampia, jos kiista-aiheet esitellään tasapuolisesti? – Sovittelujournalistisia juttuja kannattaa tehdä silloin, kun kärjekkäitä keskusteluja on käyty jo pitkään ja julkinen keskustelu on junnaavaa ja hedelmätöntä. Keskustelun poterovaiheessa sovittelujournalismi voi olla lukijalle merkityksellistä ja tärkeää. Riittääkö, että toimittaja raportoi ristiriidoista, vai pitäisikö journalismin kantaa yhteiskuntavastuuta yrittämällä helpottaa niiden ratkaisua? – En ajattele, että toimittajan pitäisi olla kiistojen ratkaisija tai että juttujen pitäisi yhdistää eri mieltä olevia tai saada osapuolet sopimaan. – Minusta pitää tavoitella sitä, että jutun luettuaan lukija ajattelisi, että sain tästä jotain tärkeää. Ajattelemaan saava hyvä juttu on muutakin kuin vain osapuolten kärjistettyjä sitaatteja. Tutkijoiden piirissä on vuosikymmenien saatossa esitelty erilaisia journalismin kehittämiseen liittyviä ajatusmalleja, kuten kansalaisjournalismi. Näistä osa on unohtunut ja osa on muuttanut pysyvästi journalistista tekemistä. Millaista tulevaisuutta ennustat sovittelujournalismin ajattelutavalle? – Kyllä tämä varmaan jonkinlaisen jäljen journalismiin jättää. Uskoisin, että sovitteluhenkisille jutuille on kysyntää. En tiedä, lisääntyykö se, mutta toivon mukaan faktapohjaisella ja lukijoita palvelevalla sovittelujournalismilla olisi paikkansa. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Sovittelujournalismi kuvaa kiistan aiheen ja pistää osapuolet kuuntelemaan toisiaan. Ratkaisukeskeisyys voi antaa uutisointiin uuden näkökulman. Kärjistämisestä kuunteluun Tutkijat: Mikko Hautakangas, Laura Ahva ja Paula Haara. Tutkimus: Sovittelujournalismin käsikirja. Keinoja konfliktiherkkien aiheiden käsittelyyn. Tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto, 2017. Aineisto: Toimintatutkimus, 49 toimittajan ja tutkijan yhteiset työpajat ja niissä toteutetut kokeilujutut. Tekijä: Aamulehden toimittaja Tatu Airo. Kokemus: Aamulehdessä toimittajana vuodesta 2011. Aiemmin kolmena kesänä kesätoimittajana Etelä-Suomen Sanomissa. Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta 2011. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Sovittelujournalismi palvelee lukijaa, kun kärjistykset on jo julkaistu ja osapuolet jumittavat poteroissaan. Toimittajan ei pidä ryhtyä kiistojen ratkaisijaksi.
• SuomenLehdistö 1/2018 19 PALSTAT Miten valemedia valehtelee? TUTKIMUS: Ei ole uutinen, että valemedia valehtelee. Silti on kiinnostava tietää, kuinka valemedia tarkalleen ottaen valheitaan levittää. Ari Haasio, Markku Mattila ja Anu Ojaranta analysoivat Suomen tunnetuimman valemedian, MVlehden, lähteiden käyttöä Media & Viestintä -lehdessä viime vuoden lopulla julkaistussa artikkelissaan. Tutkimuksen aineistona on 525 MV-lehden juttua viime vuoden helmikuulta. MV-lehti käyttää usein näennäisesti asianmukaisia lähteitä, mutta niiden käyttö on tarkoitushakuista. ”Vaikka kirjoituksessa nojauduttiin viranomaislähteen tai valtamedian antamiin perusfaktoihin, kirjoitukseen saatettiin liittää täysin perättömiä oletuksia, ne saatettiin otsikoida loukkaavasti tai niiden yhteyteen voitiin laittaa kuvia, jotka eivät vastaa alkuperäistä uutista tai tiedotteen henkeä”, artikkelissa kerrotaan. Tutkimusmateriaalista löytyi kirjoittajien mukaan myös yksi, kenties aiemmin tunnistamaton ilmiö disinformaation levittämisessä. Kyse on niin sanotusta ylilähteytyksestä, jonka tyypillisessä esimerkissä lähdelinkkejä merkitään peräjälkeen ”kaoottiseksi ketjuksi”. ”Linkit olivat linkkejä uutismedioihin, eikä pelkästä lähdemerkinnästä voinut päätellä, mihin yksittäiseen uutiseen kussakin tapauksessa viitattiin.” Tekijöiden mukaan tällaisella lähteytyksellä tavoitellaan uskottavuutta, mutta todellista käyttöarvoa uutismedioiden etusivuille johtavilla linkeillä ei ole. Janne Arola > Ari Haasio, Markku Mattila ja Anu Ojaranta: Valheen lähteillä – Valemedian lähteistö ja sen luotettavuus https://goo.gl/ QFemDw Verkkoartikkelin täydellisyys on häilyvä käsite OPINNÄYTETYÖ: Verkkojuttujen otsikointi, sisällöt ja esillepano ovat jo vuosikausia puhuttaneet mediaväkeä ja yleisöä. Milloin otsikot johtavat harhaan, milloin mainokset pilaavat lukukokemuksen, milloin kuvituskuvia käytetään miten sattuu. Reetta Nurmo on Metropoliaammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten tutkinut Aller Median Idealista.fi-sivuston artikkeleiden toimivuutta liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Tutkimuksesta löytyy esimerkiksi mielenkiintoinen huomio, että erityisen intensiivisesti jutuista luetaan juuri se osuus, joka vahvistaa otsikon väitteet. Selvisi myös, että selaimella luettaessa yhtenäinen artikkeli luettiin intensiivisesti, mutta mobiilikäytössä pilkottu rakenne toimi paremmin. Vaikka ”täydellistä artikkelia” ei tutkimuksessa löytynyt, ainakin yksi helpottava näkemys robottimaista verkkotyöskentelyä kavahtaville toimittajille tulee: pelkän analytiikan varaan verkkojuttujen menestystä ei voi laskea. ”Journalistinen vaisto on ripaus taikaa, jota jokainen menestyvä artikkeli tarvitsee. Paras tulos tulee yhdistelemällä journalistin rautaista ammattitaitoa ja analytiikan tuomaa tuoretta tietoa”, Nurmo kirjoittaa. Janne Arola > Reetta Nurmo: Täydellisen verkkoartikkelin anatomia – Idealista.fi:n verkkoartikkeleiden liiketoiminnallisen tuloksen, löydettävyyden ja leviävyyden optimoiminen https://goo.gl/CbZBiL Mediajohtajat huolissaan somejättien vallasta TUTKIMUS: Vuosi ehti jo vaihtua, mutta käsitelläänpä vielä yksi tämän vuoden mediatrendejä luotaava selvitys. Reuters-insituutin tutkimusta varten on haastateltu lähes 200:aa eturivin mediajohtajaa ympäri maailmaa. Kyselytutkimuksen päähuomio kiinnittyy siihen, että lähes puolet kaikista vastaajista näkee sosiaalisen median jättiyhtiöiden kahmineen liikaa valtaa ja olevan vastuussa esimerkiksi valeinformaation leviämisestä. Moni näkee tämän kehityksen jatkumisen suurimpana uhkana mediayhtiöille vuonna 2018. Erityisen negatiivisesti vastaajat suhtautuvat Facebookiin, kun taas Google ja Twitter nähdään pikemminkin positiivisena median omien liiketoimintojen kannalta. ”Facebook yrittää maksimoida käyttäjien ajan omilla sivuillaan ja sovelluksissaan ja myydä tätä huomiota mainostajille. (…) Google puolestaan perustaa bisneksensä suurelta osin avoimeen internetiin”, raportissa kirjoitetaan. Janne Arola > Nic Newman: Journalism, Media and Technology Trends and Predictions 2018 https://goo.gl/W96cHW ” Tutkimukseni tulokset haastavat vallitsevat väitteet, joiden mukaan globaali etelä ei saisi ääntään kuuluviin tai olisi marginaalissa länsimaisissa uutisissa.” Kirsi Cheas Helsingin yliopiston väitöskirjassaan Broadening Views in Tabloids and Tablets: Proportions of Perspectives in American and Finnish World News Articles on South Africa and Brazil Tiedätkö kiinnostavasta mediaan liittyvästä tutkimuksesta, artikkelista tai kirjasta? Vinkkaa toimitusta: janne.p.arola@gmail.com tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 1/2018 Onko väline enää viesti? m ai lla & ha lm ei lla Mainostilan ja kohdentamistiedon ostaminen eri paikoista on pian uusi normaali. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com PALSTAT ILMOITTELU ON vuosikymmeniä perustunut yhteen pyhään lauseeseen. Mainostajan huoneentaulussa kuuluu: ”Väline on viesti”. Suomessa tuota satoja miljoonia euroja ohjaavaa ajatusta on viime aikoina ryhdytty epäilemään yhä useammin. Ikuista oppia haastamaan on asettautunut aikamme muotisana: data. Mediasuunnittelun keskeisin opinkappale on kanadalaisen kulttuurifilosofin Marshall McLuhanin käsialaa. Hän tutki tiedonvälitystä laajemmin, mutta etenkin mainosmarkkinassa hänen oppinsa elää vahvana. Vallitsevan tulkinnan mukaan tiedotusvälineen hyvät ominaisuudet tarttuvat siinä esitettävään mainokseen. Mainoksen teho kasvaa, ja mainostajan kannattaa maksaa laadusta enemmän kuin bulkista, vaikka ihan samat ihmiset tavoittaisi jostain toisaalta halvemmallakin. JOKAISELLA MAINOSMEDIALLA on tähän asti ollut hallussaan eräänlainen monopoli, jossa sekä mainostilan että asiakastiedon omistaa yksi ja sama taho. Ensin kerätään yleisö journalismilla kokoon. Sen jälkeen vuokrataan lukijoista saadun tiedon pohjalta mainostilaa ilmoittajalle. Tuo tieto on ollut usein varsin ilmiselvää: lehden lukijat asuvat tietyllä talousalueella tai ovat vaikkapa veneilyn ystäviä. Digitalisoituvassa mediamaailmassa tilanne on toisin. Mainostilan ja asiakastiedon omistajat ovat yhä useammin eri tahoja. Tulevaisuuteen voi kurkata esimerkiksi seuraamalla, miten pilkatut mutta tehokkaat bannerit löytävät tiensä ihmisten näytöille. Verkkomainonta kohdennetaan hyvin eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Media kerää edelleen ihmiset yhteen. Mutta tieto, jonka perusteella mainos näytetään, hankitaan muualta, vaikkapa mainostajan omasta asiakasrekisteristä. Venemainos voidaan esittää valitulle yksilölle missä tahansa mediassa. Mainostaja on ostanut mediatalojen ulkopuolelta tiedon siitä, että juuri tätä päätelaitetta käyttävä ihminen on kiistatta kiinnostunut paatin hankinnasta. Tuo arvokas tiedonjyvä voisi olla tässä tapauksessa hankittu esimerkiksi vain luokiteltujen ilmoitusten julkaisemiseen erikoistuneelta yritykseltä. Mainostilan ja kohdentamistiedon ostaminen eri tahoilta on pian uusi normaali. Väline on edelleen viesti, mutta ei yhtä vahva kuin aiemmin. Mainonnan tehoon vaikuttaa eniten mainoksen esittämisen oikea-aikaisuus. Tuo ajoitus voi liittyä kellonaikaan, fyysiseen sijaintiin ja etenkin tarkkaan tietoon ihmisen kiinnostuksesta jotain myytävää asiaa kohtaan. Tällä tavalla saavutetaan huima kasvu mainonnan tuloksellisuudessa. MAINOSTAJAT MAKSAVAT pian enemmän kohdennustiedosta kuin mediatilasta. Uutismedioiden näkökulmasta suurimpia datakilpailijoita ovat heidän suurimmat asiakkaansa, eli mainostajat. Pankit, vakuutusyhtiöt, kaikki kaupat. Heidän omistamansa tieto kun on kohdentamisessa ylivoimaisen tehokasta. Saadakseen mainostulot kasvuun uutismedian on pysyttävä mukana datapelissä. Mainostajalle kohdentamisessa kullanarvoista tietoa on saatava myyntiin enemmän ja sen on oltava laadukasta. Enää ei riitä, että saa samaan aikaan kasaan ison määrän oikeita ihmisiä. Työn voi aloittaa vaikkapa panostamalla mobiiliin ja keräämällä sijaintitietoa. Mediayhtiöt ovat perinteisesti itsepäisen itsenäisiä toimijoita. Datapelissä ei yksin pärjää kukaan. Yhteistyö isoja datamääriä jäsentävien mediatoimistojen ja jopa muiden mediatalojen kanssa on voittava konsepti. Jos mainosansainnan mannerlaattojen liikkumiseen ei suhtauduta riittävällä vakavuudella, tulevat uutismedioiden mainostulot ikävä kyllä entisestään laskemaan. Tämä johtaa tilaushintojen nousuun, mikä vastaavasti näkyy lukijamäärän laskuna, etenkin vähävaraisempien kansalaisten keskuudessa. Toivottavasti näin ei käy. Terve demokratia tarvitsee laajan ihmisryhmän tavoittavaa laatujournalismia, johon jokaisella suomalaisella on varaa. ? ”Uutismedian on pysyttävä mukana datapelissä.” HAN NA SAKA RA
• PALSTAT SuomenLehdistö 1/2018 21 AAMULEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan junaliikennettä käsittelevän jutun. Jutussa viitattiin Veturimiesten liittoon yleisilmaisulla ”veturinkuljettajien liitto”. Ilmaisun ”pääluottamusmies” sijaan käytettiin ilmaisua ”pääluottamushenkilö”. Tiedotusvälineellä oli oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Ne eivät olleet olennaisia asiavirheitä. Kantelu 12.11.2017 Kantelu kohdistuu Aamulehden verkkosivuillaan 27.10.2017 julkaisemaan juttuun ”Veturinkuljettajien liiton pääluottamushenkilö: On usein tuurista kiinni, ehtiikö auto pois alta – Pitäisikö vanha hyvä sääntö 1990-luvulta ottaa jälleen käyttöön?”. Kantelijan mukaan Veturimiesten liitto on liiton virallinen nimi ja erisnimenä sitä ei kantelijan mukaan pitäisi muuttaa. Kantelijan mukaan jutussa haastatellun henkilön virallinen titteli on pääluottamusmies ei pääluottamushenkilö. Kantelijan mukaan uutisointi loukkaa veturimiesten ammattia, vääristää tiedonvälitystä ja suoranaisesti valehtelee lukijalle. Kantelija on lähettänyt oikaisupyynnön 30.10.2017 Aamulehden vastaavalle päätoimittajalle (vt.) Jussi Tuulensuulle ja toimituspäällikkö Kari Ikoselle. Kumpikaan ei vastannut hänen sähköpostiinsa. Päätoimittajan vastaus 8.1.2018 Päätoimittaja Jussi Tuulensuun mukaan tiedotusväline valitsee itse käyttämänsä ilmaukset. Päätoimittajan mukaan monistakin tahoista ja yhteisöistä käytetään journalismissa säännöllisesti nimeä, joka poikkeaa niiden virallisesta nimestä. Kirjoitetaan demareista, hallituksesta ja Venäjästä, vaikka niiden viralliset nimet ovat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, valtioneuvosto ja Venäjän federaatio. Sama koskee titteleitä: journalismissa voidaan käyttää esimerkiksi nimitystä johtaja, vaikka johtajan työnantaja käyttäisi titteliä senior vice president. Myös yritysten nimiä voidaan korjata suomen kielen normien mukaisiksi, jos ne ovat rankasti yleisen kielitajun vastaisia. Esimerkiksi Pohjola Sairaala voidaan journalistisessa kielessä kirjoittaa Pohjola-sairaala. Päätoimittajan mukaan osana sukupuolineutraalien termien linjaustaan Aamulehti ei käytä termiä veturimies vaan veturinkuljettaja. Veturimiesten liitosta Aamulehti käyttää yleisnimen kaltaista nimitystä veturinkuljettajien liitto sekä pääluottamusmiehestä nimitystä pääluottamushenkilö tai työntekijöiden edustaja. Päätoimittajan mukaan käytetyt nimitykset eivät saa aiheuttaa väärinkäsityksen vaaraa eivätkä olennaista asiavirhettä. Sekaannusten välttämiseksi Aamulehti tarvittaessa avaa termilinjauksensa tietolaatikossa jutun yhteydessä sekä muin täsmennyksin. Termistölinjaus on varsin laajasti yleisön tiedossa, eikä sekaannuksen vaarasta ole juuri tullut palautetta. Kantelijan viesti osoittaa, että hän on ehdottomasti ymmärtänyt oikein, mistä on kyse. Päätoimittajan mukaan kantelijan lähettämä virheenkorjauspyyntö 30.10.2017 käsiteltiin heti sen saavuttua ja todettiin, että kirjoituksessa ei ole olennaista asiavirhettä. Inhimillisen virheen vuoksi kantelijalle ei lähetetty vastausviestiä. Päätoimittaja toteaa, että kantelija allekirjoitti virheenkorjauspyyntönsä tittelillä veturinkuljettaja. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Aamulehti julkaisi verkkosivuillaan junaliikennettä ja tasoristeysonnettomuuksia koskevan jutun. Jutussa viitattiin Veturimiesten liittoon yleisilmaisulla ”veturinkuljettajien liitto”. Ilmaisun ”pääluottamusmies” sijaan käytettiin ilmaisua ”pääluottamushenkilö”. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa käytetyt ilmaisut eivät voineet antaa yleisölle virheellisiä käsityksiä jutussa käsitellyistä asioista. Lehden valitsemat ilmaisut eivät olleet olennaisia asiavirheitä. Aamulehti oli aiemmin linjannut ottavansa jutuissaan käyttöön sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ja tittelit. Lehti oli selkeästi tuonut esille sukupuolineutraaleja ilmaisuja koskevat linjauksensa ja periaatteensa. Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Oikeus ilmaisujen valitsemiseen on keskeinen osa sananvapautta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Leena Kevätkylä, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. KARJALAINEN Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa ja mainonnan merkitsemistä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan natiivimainoksen. Se oli merkitty Journalistin ohjeiden mukaisesti. Kantelu 15.10.2017 Kantelu kohdistuu Karjalaisen verkkosivuillaan 20.9.2017 julkaiseman mainoksen merkitsemiseen. Kantelijan mukaan kyse on piilomainonnasta. Kantelijan mukaan mainos on erotettu journalistisesta sisällöstä erittäin heikosti havaittavissa ja tunnistettavissa olevilla ”merkinnäntapaisilla”. Kantelija ei usko, että lukijat huomaavat tai osaavat tulkita toimituksellisen ja mainostajan materiaalin eroa Karjalaisen käyttämien vähäisten viitteiden perusteella. Kantelija on ollut yhteydessä lehteen ja huomauttanut asiasta. Päätoimittajan vastaus 27.11.2017 Päätoimittaja Pasi Koivumaan mukaan sanomalehti Karjalainen noudattaa journalistisen ja kaupallisen aineiston erottamiseksi toisistaan verkkolehdessään Julkisen sanan neuvoston 20.5.2015 antaman lausuman (Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015) sisältämiä ohjeistuksia. Tässä lausumassaan JSN suosittelee digitaalisessa ympäristössä joko vinjettimäisen otsikkotermin ”Mainos” tai ”Kaupallinen yhteistyö” käyttöä, samoin kuin mainostajan tai tuotemerkin käyttöä. Päätoimittajan mukaan niin kantelun kohteena olevassa kuin muissakin verkkolehtensä kaupallisissa aineistoissa Karjalainen on merkinnyt selvästi erottuvan otsikkotermin ”Kaupallinen yhteistyö” sekä otsikon päälle päiväyksen kera että itsenäisenä otsikon alle. Lisäksi selvyyden vuoksi kaupallisen aineiston leipätekstin alussa on aina termi ”Mainos”. Niin ikään mainostaja tai sen tuotemerkki – kantelun kohteena olevassa aineistossa ne molemmat – merkitään Karjalaisen kaupalliseen aineistoon selvästi erottuvalla tavalla. Päätoimittajan mukaan verkkosivullaan julkaisemansa kaupallisen aineiston tekstin loppuun Karjalainen vielä erikseen lisää aina tekstin: ”Sisältö on Karjalaisen yhteistyökumppanin tuottamaa”, niin myös kantelun kohteena olevassa tapauksessa. Päätoimittajan mukaan niin kantelun kohteena oleva kuin kaikki muukin tämänkaltainen natiivimainonta sijoitetaan Karjalaisen verkkolehdessä omalle, ”Kaupallinen yhteistyö” -nimiselle osastolle, joka on sijoitettu etusivun otsikkovalikossa ”Teemat”-pääosaston alle. Karjalaisen verkkolehden etusivun uutisvirran alapuolella on toisinaan oma, selvästi muusta aineistosta erottuva harmaapohjainen lohko, johon niin ikään sijoitetaan tuoreeltaan tätä kaupallista aineistoa, kuitenkin niin, että se merkitään journalistisesta aineistosta selvästi erottuen samalla tavoin kuin edellä on selostettu tapahtuvan myös tämän kaupallisen aineiston omalla alasivulla. Päätoimittajan mukaan Karjalaisen markkinointijohtaja on selvittänyt kantelijalle nämä edellä mainitut kaupallisen aineiston merkitsemistavat sekä lähetti kantelijalle linkin edellä mainittuun JSN:n lausumaan, jonka ohjeistuksiin päätoimittaja tässä vastauksessa viittaa. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015. Karjalainen julkaisi verkkosivuillaan Veikkauksen tuottaman mainoksen. Lehti oli merkinnyt mainoksen otsikon yläja alapuolelle tekstin ”Kaupallinen yhteistyö” ja jutun ensimmäisen kappaleen alkuun leipätekstin tekstityypillä sanan ”Mainos”. Mainoksen lopussa oli Veikkauksen logo sekä lyhyt kuvaus yhtiön toiminnasta. Lopussa todettiin sisällön olevan Karjalaisen yhteistyökumppanin tuottamaa. Julkisen sanan neuvoston lausuma mainonnan merkitsemisestä suosittelee tiedotusvälineille kahta vaihtoehtoista tapaa merkitä verkkosivuilla julkaistuja mainoksia. Suosituksen mukaan mainos pitäisi merkitä vinjettimäisellä otsikkotermillä. Ensimmäinen suositeltu vaihtoehto on ”mainos” ja mainostajan nimi tai tuotemerkki. Toinen suositeltu merkitsemistapa on ”kaupallinen yhteistyö” ja mainostajan nimi tai tuotemerkki. Karjalainen on merkinnyt mainoksensa näkyvästi sen alkuun molemmilla suositelluilla mainosmerkinnöillä, eli ilmaisuilla ”mainos” ja ”kaupallinen yhteistyö”. Mainostaja on kuitenkin merkitty vasta mainoksen loppuun, vaikkakin molemmilla lausuman suosittelemilla tavoilla, eli sekä nimellä että tuotemerkillä. Lisäksi mainoksen lopussa kerrotaan, että sisältö on Karjalaisen yhteistyökumppanin tuottamaa. Neuvosto toteaa, että mainos on merkitty neuvoston suositusten mukaisesti. Lehti voisi kuitenkin huomioida myös lausuman suosituksen, jonka mukaan mainosmerkintä ja mainostajan nimi yhdistetään vinjettimäiseksi otsikkotermiksi. Tämän vinjetin olisi syytä olla jutun alussa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Karjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Leena Kevätkylä, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Johanna Vehkoo. YLE Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, olennaista asiavirhettä ja virheen korjausta koskeneessa asiassa. Ylen MOT-toimitus julkaisi verkkosivuillaan lobbaamista käsittelevän jutun. Jutussa julkaistiin 74 nimen lista eduskunnassa runsaasti vierailleista henkilöistä. Yle ei ollut tarkistanut kaikkien listalla olevien henkilöllisyyksiä niin hyvin kuin se olisi voinut, ja lista sisälsi virheitä. Yleisölle ei kerrottu virheistä riittävän tarkasti. Kantelu 23.10.2017 Kantelu kohdistuu Ylen MOT-ohjelman verkkosivuilla 13.10.2017 julkaistuun juttuun ”Näin lobataan eduskunnassa – katso kärkinimet”. Kantelijan mukaan Suomen Kuvalehti oli julkaissut vastaavanlaisen listan 11.10.2017 julkaistussa jutussaan, joka oli otsikoitu ”Lähes 24 500 vierailua ja yli 13 000 vierasta: Suomen Kuvalehti paljastaa lobbareiden kohteet eduskunnassa”. Tämän jutun alussa todetaan, että ”Listalla mukana oleviin henkilöihin on oltu yhteydessä ja tarkistettu, pitävätkö tietokannan tiedot paikkansa. Heiltä on lisäksi kysytty vierailujen syitä.” Kantelijan mukaan Yleisradion MOTohjelman nimilistalla olevien henkilöiden oikeellisuutta ei ollut tarkistettu millään tavalla, mutta Ylen listalla on JSN ei ole kielipoliisi AAMULEHDEN SYKSYINEN kohukampanja sukupuolineutraaleista ammattinimikkeistä tuotti ensimmäisen JSN-ratkaisun. Kantelu koski Veturimiesten liiton kutsumista veturinkuljettajien liitoksi ja pääluottamusmiehen kutsumista pääluottamushenkilöksi. Kantelijan mielestä tällainen uutisointi loukkaa veturimiesten ammattia, vääristää tiedonvälitystä ja suoranaisesti valehtelee lukijalle. Onneksi ihan niin dramaattisesta asiasta ei ollut kyse. Neuvosto päätyi vapauttavaan vedoten siihen, että tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Esimerkiksi sosiaalidemokraatteja kutsutaan yleisesti demareiksi, ja perussuomalaisia saa JSN:n vuonna 2011 tekemän linjauksen mukaan kutsua persuiksi. Vaikea olisikaan päätyä muunlaiseen ratkaisuun. JSN:n tehtävä ei ole toimia kielipoliisina. Tilanne olisi toinen, jos tiedotusvälineen omat termit antaisivat asiasta harhaanjohtavan kuvan tai synnyttäisivät juttuun olennaisen asiavirheen. Pasi Kivioja vapaa toimittaja, JSN:n jäsen 2014–2017 5 2 Kiviojan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 24.1. Päätöksiä yhteensä 7. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 1/2018 useita henkilöitä, jotka eivät ole Suomen Kuvalehden jo julkistamalla listalla. Muutamalle Ylen nimilistalla olevalle henkilölle oli soitettu ja pyydetty haastattelua. Muita ei ollut tarkistettu millään tavalla, ja osan listalla olleista nimistä henkilöllisyys oli arvattu. Kantelijan mukaan tämä paljastui perjantaiaamupäivän 13.10. aikana, kun Yleisradion nimilistalla ollut kantelijan työkollega oli omassa, ei-julkisessa Facebook-päivityksessään kummastellut listalle päätymistään, ja todennut, että hän on viimeksi vieraillut eduskunnassa ala-asteen luokkaretkellä. Kuitenkin hän oli Yleisradion listalla nimeä, titteliä ja organisaatiota myöten. Kantelijan mukaan tieto väärästä henkilöstä nimilistalla kiirii Yleisradion toimitukseen, joka kävi vaivihkaa editoimassa juttua 13.10. – ilman mitään oikaisua. Kantelija kertoo kirjoittaneensa aiheesta blogin lauantaina 14.10, jolloin oikaisusta ei vielä ollut Yleisradion jutussa mitään merkintää. Maanantain 16.10. kuluessa Ylen jutun loppuun lisättiin korjausmerkinnät ja kuitattiin, että ”Taulukon tietoja korjattu.” Kantelijan mukaan Yle ei ollut asianmukaisesti tarkistanut julkaisemiaan tietoja eikä kertonut virheestä ja sen korjaamisesta Journalistin ohjeiden mukaisesti. Päätoimittajan vastaus 18.12.2017 Ylen luovien sisältöjen vastaavan toimittajan Ville Vilénin mukaan Ylen MOT-toimitus käsitteli perjantaina 13.10.2017 julkaistussa ”Näin lobataan eduskunnassa – katso kärkinimet” -artikkelissa yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää asiaa. Vastaavan toimittajan mukaan jutussa käsiteltiin otsikon mukaisesti lobbausta eduskunnassa. Aiheen käsittely oli yhteiskunnallisesti erittäin perusteltua. Artikkelista kanneltiin 23.10.2017. Vastaavan toimittajan mukaan juttuun on haastateltu 12:ta eduskunnassa usein vieraillutta henkilöä. Artikkelissa on myös lista, jossa on 74 nimeä. Vastaavan toimittajan mukaan artikkelissa lukijalle kerrotaan avoimesti, miten nimet ovat listalle valikoituneet ja myös miten henkilöitä on tunnistettu. Nimilistalla olleiden henkilöiden oikeellisuus pyrittiin tarkistamaan mahdollisimman huolellisesti julkisista lähteistä. Kävijälistojen kärjessä olleet haastateltiin, jos heidät tavoitettiin. Vastaavan toimittajan mukaan listalla on kolmen kuukauden aikana osoitettu olleen kaikkiaan viisi virhettä: kahdessa tapauksessa henkilö oli virheellisesti yhdistetty toiseen samannimiseen henkilöön ja kolmessa tapauksessa henkilöiden tittelit olivat epätarkkoja. Vastaavan toimittajan mukaan tieto kantelijan mainitsemasta väärästä henkilöstä tuli toimitukselle artikkelin julkaisupäivänä perjantaina 13.10. iltapäivällä ulkopuoliselta taholta. Lisäksi ”oikea” henkilö otti samana päivänä toimitukseen yhteyttä. Kyseisen henkilön titteli ja edustama taho korjattiin listaan välittömästi. Kirjaus korjauksesta artikkelin loppuun tehtiin toimituksen läsnäoloaikana maanantaina 16.10. Vastaavan toimittajan mukaan kantelija lähetti MOT-toimituksen yleiseen palautesähköpostiin viestin lauantaina 14.10. klo 00:17, mutta ei yksilöinyt virhettä. Toimitus pyysi häntä 16.10. klo 11:14 yksilöimään virheen, jotta se olisi voitu korjata. Kantelija lähetti tähän vastauksen 16.10. klo 19:48, mutta ei vieläkään yksilöinyt virheellistä nimeä. Näin ollen kantelija tai ”väärä” henkilö eivät koskaan lähestyneet Yleä tai vaatineet minkään virheen korjaamista. Vastaavan toimittajan mukaan kantelija oli julkaissut asiaa koskevan verkkoblogin lauantaina 14.10. Tämä tuli MOT:n tietoon tiistaina 17.10, jolloin mainittu korjaus ja sen kirjaaminen asianmukaisesti oli jo tehty. MOT:n tuottaja vastasi kantelijan kirjoitukseen 20.10, jolloin vastaus myös julkistettiin Yleisradion viestinnän verkkosivulla. Vastaavan toimittajan mukaan kaikki muut virheet korjattiin aina ensi tilassa ja niistä tehtiin asianmukaiset merkinnät. Vastaavan toimittajan mukaan Yle ei ole syyllistänyt artikkeleissa tai listalla olleita henkilöitä millään tavoin. Yle on julkaissut teemaan liittyvän ohjelman ja muitakin artikkeleita, joissa ilmiötä tarkastellaan laajasti ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin. Vastaavan toimittajan mukaan Yleisradio pahoittelee virheitä, eikä niistä toimituksen tietojen mukaan ole aiheutunut haittaa. Yhden korjauksen suhteen oli kolmen päivän viive sen kirjaamisessa, että tekstiä oli muutettu. Kyseisessä toimituksessa ei ole päivystystä viikonlopun aikana. Vastaavan toimittajan mukaan Yle on tarkistanut tiedot siinä määrin kuin se on ollut mahdollista käsillä olleissa olosuhteissa. Lisäksi Yle on korjannut virheet nopeasti saatuaan tiedon niistä. Koska virheet on korjattu nopeasti eivätkä ne ole aiheuttaneet haittaa eikä vahinkoa, virheitä ei tulisi vastaavan toimittajan mukaan pitää kokonaisuutena arvioiden olennaisina. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Ylen MOT-toimitus julkaisi verkkosivuillaan lobbaamista käsittelevän jutun. Jutun yhteydessä julkaistiin nimilista eduskunnassa runsaasti vierailleista henkilöistä. Listalla oli 74 nimeä. Kaksi nimeä oli yhdistetty väärään samannimiseen henkilöön ja kolmessa tapauksessa henkilöiden tittelit olivat epätarkkoja. Toimitus ei ollut pyrkinyt tavoittamaan kaikkia listassa mainittuja henkilöitä vaan oli päätellyt heidän henkilöllisyyksiään pelkän nimen perusteella julkisista lähteistä. Tietojen tarkistamisen sijaan MOT:n toimitus oli lisännyt nimilistan alkuun tekstin, jonka mukaan ”virhemarginaalia lisää myös se, että henkilöt on jouduttu tunnistamaan nimien perusteella”. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tämäntyyppiset vastuuvapautuslausekkeet eivät kuulu vastuulliseen journalismiin. Listalla olevien henkilöiden tavoitteleminen olisi ollut mahdollista, mutta sitä ei edes yritetty. Kirjoittaessaan virhemarginaalista toimitus myönsi hyväksyneensä mahdollisuuden, että nimilistassa on vääriä henkilöitä. MOT korjasi virheet saatuaan niistä tiedon. Korjaustiedoista ei käynyt yksiselitteisesti ilmi, millaisista virheistä oli kysymys. Neuvoston mukaan virheiden laajempi avaaminen yleisölle olisi hälventänyt tehokkaammin virheellisiä mielikuvia, joita alkuperäinen juttu oli listalle väärin perustein joutuneista henkilöistä herättänyt. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 ja 20, ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Tapio Nykänen, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Leena Kevätkylä ja Taina Tukia. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. Nivala-lehti on kerran viikossa ilmestyvä pirteä paikallislehti, jonka levikki on yli 5 400 (LT2016). Nivala-lehti kuuluu Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj -konserniin ja on myös alueen suurimman monimediatalon yhteistoimitus Nivalan alueella. Lehti on aktiivisesti mukana seuraamassa alueensa ihmisten elämää, elinkeinoja ja harrastuksia tehden hedelmällistä yhteistyötä niin julkisen sektorin, yritysten kuin muidenkin sidosryhmien kanssa. Odotamme hakijoilta aitoa kiinnostusta levikkialueen asioihin, tapahtumiin ja ihmisiin sekä halua kehittää lehteä edelleen. Kyky itsenäiseen työskentelyyn ja vastuullinen asenne ovat olennaisia tehtävässä onnistumisessa. Sinulla on tehtävään soveltuva koulutus ja omaat vankan journalistisen kokemuksen. Lisätietoja molemmista tehtävistä ja lehdistä antaa julkaisuliiketoiminnan johtaja Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@kpk.fi, p. 044 311 0201 Perhonjokilaakso on kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti, jonka kokonaislevikki on 6 342 (LT2016). Toimitus on Vetelissä, mutta lehti käsittelee myös Halsuan, Kaustisen, Perhon ja Ullavan alueen ihmisten elämää, elinkeinoja ja harrastuksia. Perhonjokilaakso on aktiivinen yhteistyössään julkisen sektorin, yritysten kuin muidenkin sidosryhmien kesken. Perhonjokilaakso kuuluu Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj -konserniin ja on alueen suurimman monimediatalon yhteistoimitus levikkialueellaan. Osaatko reagoida uutiseen, mutta myös rikkoa perinteisen jutun kaavan mielenkiintoisella tavalla? Löydätkö kiinnostavan näkökulman harmaaseen helmikuuhun ja innostut uudesta? Sometat sujuvasti ja otat erilaisia kerronnan keinoja mielelläsi haltuun. Olet positiivisella tavalla utelias, rohkea hakemaan tietoa ja kohtaamaan ihmisiä. Bongaat orastavat trendit ja ilmiöt, joista isompikin yleisö kiinnostuu. Jos tunnistat itsesi, saatat olla etsimämme henkilö. Vahvistamme entisestään lehtiemme digipalveluiden sekä eri julkaisukanavien tarjontaa ja sisältöjä. Etsimämme henkilöt toimivat läheisessä yhteistyössä konsernin yhteistoimitusten ja uutishuoneen kanssa, mutta tekevät yhteistyötä laajemminkin konsernimme sisällöntuotannossa sekä lukijoidemme keskuudessa. Lisätietoja antaa Keskipohjanmaan toimituspäällikkö Hannu Lehto, hannu.lehto@kpk.fi, p. 050 598 2066 Haemme Haemme PÄÄTOIMITTAJAA Nivala-lehteen Haemme PÄÄTOIMITTAJAA Perhonjokilaakso-lehteen MEDIATUOTTAJIA Täytä hakemuksesi 4.2.2018 mennessä osoitteessa www.kpk.fi/tyopaikat. Liitä mukaan hakemukseesi CV:si sekä avoin kuvaus osaamisestasi. Tarjoamme haasteellisen ja mielenkiintoisen työkentän monimediaympäristössä, kattavan perehdytyksen sekä vakavaraisen konsernin edut. www.kpk.fi Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj on kasvava monimediakonserni, joka työllistää vakituisesti noin 220 henkilöä. Konsernin liikevaihto on noin 30 M€. Tutustu www.kpk.fi.
• SuomenLehdistö 1/2018 23 PALSTAT Kaakon Viestintä Juhana Tikka on nimitetty toimitusjohtajaksi. Tikka on toiminut aiemmin yhtiön kuluttajaja yritysasiakkaista vastaavana liiketoimintajohtajana sekä digitaalisen liiketoiminnan kehityksestä vastaavana johtajana. Yhtiön toimitusjohtajana toiminut Jarmo Koskinen jatkaa johtajana vastuualueinaan jakelu, paino ja kiinteistökehitys. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Tiina Ojutkangas on nimitetty kehittämispäälliköksi vastaamaan julkaisujen sisältöjen ja toimitustyön toimintatapojen kehittämisestä. Ojutkangas siirtyi tehtävään Itä-Savon vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Aiemmin hän on työskennellyt päätoimittajana Länsi-Savossa sekä erilaisissa journalistisissa tehtävissä muun muassa Ylellä ja Keskipohjanmaa-lehdessä. Pieksämäen Lehti Kari-Pekka Issakainen on nimitetty päätoimittajaksi maaliskuun alusta alkaen. Hän työskentelee tällä hetkellä Savon Sanomien taloustoimituksen esimiehenä. Hän seuraa päätoimittajana eläkkeelle siirtyvää Sinikka Hakkaraista. Luumäen Lehti Matias Lövberg on nimitetty päätoimittajaksi. Lövberg on työskennellyt joulukuusta 2015 lähtien paikallislehti Länsi-Saimaan Sanomien päätoimittajana ja jatkaa tehtävässä edelleen. Paikallislehti Joutseno Filosofian maisteri Sari Pullinen on valittu päätoimittajaksi. Hän siirtyi tehtävään Etelä-Saimaan kulttuuritoimituksesta. EteläSaimaassa Pullinen on toiminut muun muassa lukemistotuottajana esimiestehtävissä. Itä-Savo Jaana Rautio-Teijonmaa on nimitetty vt. vastaavaksi päätoimittajaksi. Hän siirtyi tehtävään ItäSavon tuottajan paikalta. Maaseudun Tulevaisuus Uutistuotannosta ja yleisösuhteesta vastaavaksi uutispäälliköksi on nimitetty valtiotieteiden maisteri Niklas Holmberg. Hän on tähän asti työskennellyt vuorokuukausin lehden uutispäällikkönä sekä politiikan ja talouden toimittajana. Holmberg vastaa jatkossa myös lehden tutkimustoiminnasta sekä MTK:n järjestöuutisoinnista. Filosofian maisteri Stina Haaso aloittaa uutispäällikkönä. Hän on työskennellyt aiemmin päivyri-osion sekä eräiden teemasivujen tuottajana. Haaso vetää jatkossa uutisryhmän työtä sekä vastaa viikonvaihteen ja päivyrin sisällöistä. Kalajokilaakso Armi Vähä-Pudas aloittaa myyntipäällikkönä maaliskuun alusta alkaen. Hän jatkaa myös Kalajokiseudun myyntipäällikkönä. KMV-lehti Kirsi Patama-Huikuri on nimitetty myyntipäälliköksi. ET-lehti Katriina Palo-Närhinen on nimitetty päätoimittajaksi. Viimeksi hän toimi Geo-lehden päätoimittajana ja Fokus Median julkaisujohtajana. Sanoma Media Finland Mikko Silvennoinen on nimitetty Kids Media -liiketoimintayksikön sisältöja markkinointijohtajaksi. Niklas Kullberg aloittaa Kids Mediassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Kasper Kahila on nimitetty mediamyynnissä Head of Radioksi, vastaamaan radion mainosratkaisuista ja kaupallistamisesta. Kymen Sanomien päätoimittajan mielestä media-ala kaipaa lisää johtamisosaamista. KYMEN SANOMIEN uusi päätoimittaja Heidi Ekdahl uskoo, että kaiken menestyksen takaa löytyy toimiva tiimi. Entinen muodostelmaluistelija haluaa tuoda toimitukseensa samaa henkeä kuin urheilujoukkueessa: jokaiseen pelaajaan luotetaan ja epäonnistumisen uhallakin uskalletaan ottaa haasteita vastaan. – Olen systemaattinen ja tavoitteellinen, mutta minulle on valtavan tärkeää, että työyhteisössä vallitsee avoin, kannustava ja innostava ilmapiiri. Jokaisella pitää olla mahdollisuus tuoda esiin ideoita ja kritiikkiä. Ekdahl siirtyi tammikuun lopulla Kymen Sanomiin STT Viestintäpalveluiden liiketoimintapäällikön tehtävästä. Hän kantoi liiketaloudellisen vastuun STT:n tytäryhtiöstä, joka palvelee noin 500:aa yritysja organisaatioasiakasta. Ekdahl on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. Hän on myös suorittanut MBA-tutkinnon Aaltoyliopistossa. – Olen ensin työskennellyt toimittajan tehtävissä, mutta viime vuosina olen hankkinut lisää osaamista liiketoiminnasta ja ihmisten johtamisesta. Koen, että tätä osaamista tarvittaisiin alallamme lisää. Ekdahl on uudessa työssään innostunut sekä toimituksen luotsaamisesta että mahdollisuudesta olla mukana koko Kaakon Viestinnän liiketoiminnan kehitystyössä. Suurimpana haasteena lähitulevaisuudessa hän näkee maksumuurin tuomisen verkkoon sekä analytiikkaan pohjautuvien kiinnostavien sisältöjen tuottamisen. – Uskon, että ammatilliseen etiikkaan nojaavasta juurevasta paikallisesta sisällöstä ollaan valmiita maksamaan. Ehdahlin mielestä journalisteilla on tärkeä rooli sekä yhteisön rakentamisessa että vallan vahtikoirina. Hänestä hyvä journalisti on kriittinen ja ankara omaa työtään kohtaan, mutta pystyy samalla olemaan nöyrä ja palvelemaan lukijaa. Ekdahl asuu jatkossa osin Kotkassa ja osin Espoossa. Hänellä on puolisonsa kanssa 3-, 5-, 10ja 12-vuotiaat lapset. Noora Autio Juurevaa sisältöä joukkuehengellä Heidi Ekdahl kokee, että luottamus on tärkeää johtajalle. ”Että jaan luottamusta ja luotan toisten ammattitaitoon ja erilaisiin tapoihin tehdä työtä.” > 9.2.2018 Lehti-iltapäivä, Kuopio. Paikallisja kaupunkilehtikilpailuissa palkittujen lehtien tekijät jakavat osaamistaan viiden iltapäivän verran. Kaikki jäsenlehtiemme tekijät ovat tervetulleita. > 15.2.2018 Tietosuoja-asetus: Tietosuoja ja markkinointi, Helsinki. > 8.3.2018 Jakelun ajankohtaispäivä, Helsinki. > 16.3.2018 Lehti-iltapäivä, Tampere. > 22.3.2018 Tietosuoja-asetus: Tilaushallintajärjestelmät ja tietosuoja-asetus, Helsinki. > 13.4.2018 Lehti-iltapäivä, Rovaniemi. > 17.5.2018 Kevätseminaari 2018, Helsinki. > 25.5.2018 Lehti-iltapäivä, Liminka. > 8.6.2018 Lehti-iltapäivä, Helsinki. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri HEIKKI SAUKKOMAA uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2018: kestotilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 101 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2018 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 2 14.3. 2.3. 23.2. 3 18.4. 6.4. 29.3. 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 22.8. 10.8. 3.8. 6 26.9. 14.9. 7.9. 7 31.10. 19.10. 12.10. 8 12.12. 30.11. 23.11.
• ? SANOMALEHTIEN LIITIO VALHEELLA ON LYHYET JILJET UUTISPOYDISSI. Kaikkea et voi olla omin silmin todistamassa. Silloin tarvitset kumppanin, jonka sanaan voit luottaa. Toimittajan tehtava on loytaa tarkeat asiat ja uutisoida niista totuudenmukaisesti niin verkkoon, printtiin kuin mobiiliin. Sanomalehti totta, tiirkeiiii ja kiinnostavaa.