• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 1 • 30.1.2019 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö MEDIA EI peilaa sukupuolten todellisuutta: yhtä naista kohti jutuissa on kaksi miestä. Helsingin Sanomat on tavoitellut tasa-arvoa robotin avulla, sanoo Anu Ubaud. » Sivu 6 Jutta Högmander: uutisrobotit helpottavat toimittajien työtä. » Sivut 10–13 Kohdennus on digissä tärkeää Jopa ilmestyminen vaarassa Postin jakeluhintojen nousu ajaa sanomalehtiä ahtaalle. » Sivu 4 Oppeja käytännön työhön Sanoma Media Finlandilla omat valmentavat omia. » Sivu 14 Tietopyyntö tyssää välillä Viranomainen ei aina kerro, miksei anna tietoja toimittajalle. » Sivu 18 Inka Partanen johtaa Alma Consumerin digikehitystä. » Sivut 8–9 VESA LAITINEN
• Ilmastonmuutos on . Siitä puhutaan .” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT
• SuomenLehdistö 1/2019 3 1/2019 kolmesta poikki Naiset esiin lehdissä! sisältö AJANKOHTAISTA 4 Kustantajat ovat vaikeuksissa, kun Posti korottaa jakeluhintoja. 5 Jokaisella sanomalehdellä pitäisi olla selkeä somestrategia, kirjoittaa Hanna Puro. 6 Toimittajan sukupuoli vaikuttaa haastateltavien valintaan, sanoo Max Berggren. 8 Inka Partanen: Alalle kannattaisi palkata enemmän nuoria ja eri lähtökohdista tulevia. TAUSTAT 10-13 Suomen pieni kielialue rajoittaa uutisautomatiikan kehittämistä. 14-16 Sanoma Media Finlandilla kenestä tahansa voi tulla oman työnsä analyytikko. 17 Uutiskirjeelle on eduksi, jos se näyttää ja tuntuu ihmisen kirjoittamalta. PALSTAT 18 Jos viranomainen ei luovuta julkista asiakirjaa, harva toimittaja vie asian eteenpäin. 20 Lehdillä on iso rooli ihmisten tutustuttamisessa toisiinsa, kirjoittaa Jani Halme. ” Naisja mieshaastateltavien laskeminen on vasta ensimmäinen askel kohti sukupuolten tasa-arvoa journalismissa.” Mikromaksut kertovat, kuinka kiinnostavaa sisältömme on, sanoo Karjalaisen Jyrki Utriainen (s. 7). Vuoden 2018 luetuimmat jutut Katri Simola Mitkä olivat luetuimmat verkkojuttunne vuonna 2018? Mistä syystä juuri nämä jutut keräsivät eniten lukijoita? Mitä uutta aiotte tuoda sisältöihinne tänä vuonna? Erja Yläjärvi vastaava päätoimittaja, Iltalehti Luetuin uutisjuttumme käsitteli viime talven kovia pakkasia. Lifestyle-aiheissa kiinnostivat eniten seksiä ja parisuhdetta käsittelevät aiheet. Sää kiehtoo ihmisiä aina, ja lukijat ovat tottuneet saamaan meiltä aiheesta ajantasaista tietoa. Terveysaiheissa lukijoita kiinnostavat yksityisja intiimielämään liittyvät asiat, joista he eivät välttämättä puhu edes kumppaninsa kanssa. Panostamme aiheissa yhä uutisiin, viihteeseen, urheiluun ja lifestyleen mutta haemme kerrontaan vauhtia uusista teknologioista. Etenkin audion ja tekoälyn mahdollisuudet kiinnostavat. Nina Dahlbäck vt. päätoimittaja, Vasabladet Viime vuoden luetuin artikkeli kertoi lapsijoukosta, joka rääkkäsi lokinpoikasia hengiltä Vaasassa. Toiseksi luetuin juttu käsitteli nokkakolaria. Kolmanneksi luetuin oli artikkeli ryhävalaasta, joka juuttui siikarysään Merenkurkussa. Jutut täyttävät kaikki klassiset uutiskriteerit. Onnettomuusja poliisiuutisia luetaan verkkosivuillamme yleensäkin paljon. Lisäksi nämä aiheet puhuttavat ja koskettavat pohjalaisia. Raportoimme paljon myös Pohjanmaan susiongelmasta, joka kuumentaa tunteita. Sisältö tulee käsittelemään suurelta osin sitä, mitä lähiympäristössä tapahtuu. Tavoitteena on parantaa ja syventää nopeaa verkkouutisointia: seurata tapahtumien kehittymistä ja asettaa asiat kontekstiinsa. Tämä on yhä tärkeämpää kasvavan tietotulvan keskellä. Martta OinasPanuma päätoimittaja, Iijokiseutu Luetuin verkkojuttumme oli ”Popeda Pudiksella -megatapahtuma tulossa – Rajamaanrannassa rokataan ensi kesänä”. Toiseksi luetuin juttumme kertoi Syötteen kaivosvarauksesta, ja kolmanneksi suosituin oli uutinen alijäähtyneen sateen liukastamista teistä. Suosituimmissa jutuissamme oli paikallista uutisarvoa lukijoillemme – näitä juttuja ei voi muualta verkosta lukea. Jutut kiinnostavat, koska ne ovat lähellä lukijan arkipäivää ja kertovat, mitä suurta tai pientä alueella tapahtuu. Verkkopalvelumme uudistuu keväällä. Videoita ja kuvia on tarkoitus tuoda enemmän esille. Iijokiseutu viettää 50-vuotisjuhlavuotta, joten suunnitelmissa on ruokkia verkossa myös paikallista nostalgiannälkää, vaikkapa julkaisemalla arkistojen aarteita. TÄMÄN LEHDEN juttuihin haastatelluista on naisia 45 prosenttia. Edellisessä numerossamme naisia oli 38 prosenttia. Olemme uskoneet, että meillä molempia sukupuolia haastatellaan tasapuolisesti. Arviomme on osoittautunut vääräksi, ja lupaamme kiinnittää asiaan jatkossa enemmän huomiota, kuten moni muukin media on nyt päättänyt tehdä. Esimerkiksi Yle kertoi äskettäin kirjaavansa jokaisesta lähetyksestä ja jutusta tiedon, mitä sukupuolta haastateltavat edustivat. Suomen Lehdistön tulos on kuitenkin parempi kuin monissa sanomalehdissä. Helsingin Sanomat on tehnyt noin vuoden verran töitä sen eteen, että naisten osuus kasvaisi. Silti naisia on lehden jutuissa yhä keskimäärin vain kolmannes. Pyysimme tasa-arvobotin kehittäneeltä Prognosis-yhtiöltä sen seuraamien suomalaismedioiden prosenttiluvut vuodelta 2018 (sivu 6). 15:ssä eri mediassa naisten osuus keikkui 20–38,7 prosentissa. NAISIA JA MIEHIÄ on lähes yhtä paljon. Elämme tasaarvoon pyrkivässä yhteiskunnassa, jossa naisia myös työskentelee tärkeissä tehtävissä yhä enemmän. Lehdet eivät anna oikeaa kuvaa meitä ympäröivästä maailmasta, jos jutuissa esiintyy selvästi enemmän miehiä. Meidän kaikkien toimittajien pitäisikin pysähtyä miettimään, keitä otamme haastateltaviksi. Usein on mahdollisuus valita samaan aiheeseen yhtä hyvin perehtynyt nainen tai mies. Joissakin aiheissa miesenemmistöä on kuitenkin vaikea muuttaa. Esimerkiksi meillä miesten esiintyvyyteen vaikuttaa se, että heitä on edelleen enemmistö mediatalojen johtotehtävissä. Naisja mieshaastateltavien mekaaninen laskeminen on vasta ensimmäinen askel kohti sukupuolten tasa-arvoa journalismissa. Olennaista olisi pohtia, millaisissa rooleissa sukupuolet esiintyvät: aktiivisina tekijöinä vai passiivisina kohteina. Merkitystä on myös sillä, siteerataanko henkilöä kerran vai kymmenen kertaa. Esimerkiksi tämän lehden henkilöhaastattelussa Inka Partasesta (s. 8) on yksi naisja yksi mieshaastateltava, mutta juttu kertoo naisesta. Toki kannattaa seurata sitäkin, miten sukupuolten tasa-arvo toteutuu esimerkiksi kolumnistien kohdalla. Tässä numerossa kolumneissa ja henkilökohtaisilla palstoilla ääneen pääsee neljä naista ja kolme miestä. Siihen voimme olla tyytyväisiä. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Ilmastonmuutos on . Siitä puhutaan .” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT
• 4 SuomenLehdistö 1/2019 – Posti käy hintaneuvottelut asiakaskohtaisesti ja tekee tuotteistuspäätökset itsenäisesti yrityksenä, vastaa Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila sähköpostitse. Korotukset jopa 15 prosenttia Postin jakeluhinnat kasvavat myös vuonna 2019 – jopa 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kainuussa ja Lapissa ilmestyviä lehtiä kustantavassa SLP Kustannuksessa korotukset kirpaisevat erityisesti kaupunkilehtiä. – Joka kotiin jaettavien lehtien jakeluhinnat kasvavat noin 15 prosenttia. Tilattavien lehtien osalta korotus on 5–6 prosenttia, kertoo kustannuspäällikkö Eetu Heikkilä. Korotukset johtuvat Postin listahintojen noususta. Levikkien loivalla laskulla ei Heikkilän mukaan ole vaikutusta. Myös Satakunnassa ilmestyvässä Alasatakunnassa kyse on Postin listahintojen muutoksista. – Parina viime vuonna korotus on ollut noin viisi prosenttia vuodessa. Saman suuruinen korotus on luvassa tälle vuodelle, kertoo lehteä kustantavan Pyhäjärviseudun Paikallislehden toimitusjohtaja Heikki Nurmela. Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla lehtiä julkaisevassa I-Medioissa hintoihin vaikuttaa myös levikkien lasku. – Listahinnat ovat nousseet, ja levikkimme laskenut. Kokonaisuus on johtanut kappalehintojen merkittävään nousuun, sanoo liiketoiminnan kehityksen ja tuen johtaja Sauli Harjamäki. Etelä-Savossa ilmestyvän Puumala-lehden päätoimittaja Kari Kauppinen budjetoi jakeluun 10–15 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. – Budjetoitu vara riittää nyt, mutta voi olla, että tilanne vielä muuttuu tämän vuoden aikana. Uusi jakelija tai ilmestymispäivä Jakelukulujen jatkuva nousu on ylittänyt kipukynnyksen monissa lehdissä. – Ei voida suoraan sanoa, että harkitsisimme lehtien lopettamista, mutta hintojen nousu vaarantaa monen lehden ilmestymisen. Kipukynnys alkaa olla saavutettu, Heikkilä sanoo. – Tilaushintoja on jouduttu korottamaan ja näin olemme pakotettuja tekemään myös jatkossa, Nurmela kertoo. Oululainen kaupunkilehti Forum24 joutuu luopumaan Postin jakelusta vuoden 2019 alkupuolella. Pian koko jakelusta vastaa konsernin oma jakeluyhtiö Oulun Jakelutoimisto. – Pääasiallinen syy on hinta. Toinen on se, että Posti on vähentänyt kaupunkilehtien mahdollisia jakelupäiviä viime vuosina, kertoo Forum24:n päätoimittaja Martti Turunen. Myös SLP Media -konserniin kuuluvassa SLP Kustannuksessa tukeudutaan omaan jakeluyhtiöön. SLP Jakelu perustettiin 2014, kun Posti lopetti varhaisjakelun heikosti kannattavilla alueilla, Heikkilä kertoo. Puumala-lehdessä hintojen nousua enemmän hiertää jakelun hitaus. Paikallislehti on vuodesta 1954 saakka ilmestynyt torstaisin, mutta kuluvan vuoden alussa päivä muutettiin keskiviikkoon. Valtaosa lehdestä jaetaan etäjakelussa, jossa moni sai torstaina ilmestyneen lehden vasta maanantaina – ja joskus jopa keskiviikkona, koska Posti ei jaa kirjepostia tiistaisin. ”Kipukynnys on ylitetty” JAKELUHINTOJEN KASVU on aiheuttanut tukalan tilanteen media-alalla. Erityisesti Postin hinnoittelu kismittää kustantajia. Sanomalehtien Liiton selvityksen mukaan Postin hinnat ovat nousseet vuosien 2010 ja 2017 välillä 47 prosenttia. Samaan aikaan muiden jakeluyritysten hinnat ovat nousseet 11 prosenttia. Suomalainen Lehtipaino -konsernin tuotantopäällikkö Marja Niemi toivoo Postilta enemmän vuoropuhelua. – Postin toiminta on tällä hetkellä sanelupolitiikkaa. Hinnat ja jakelupäivät sanellaan ota tai jätä -periaatteella. Suomen Lehdistö kysyi Postilta, miksi korotuksista ei neuvotella ja miksi korotukset ovat olleet niin suuria verrattuna muihin jakeluyrityksiin. AJANKOHTAISTA Kysyimme lehdiltä ja kustantajilta, kuinka paljon Postin jakeluhinnat nousevat ja mitä vaikutuksia korotuksilla on.
• SuomenLehdistö 1/2019 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle FAKTA Lehtien jakelu pähkinänkuoressa > Suomalaista sanomalehdistä noin puolet jakaa valtionyhtiö Posti ja toisen puolikkaan yksityiset jakeluyhtiöt. > Sanomalehdistä 80 prosenttia jaetaan taajamissa varhaisjakeluna. Varhaisjakelu päättyy yleensä kello 6.00 tai 6.30, viikonloppuisin hieman myöhemmin. > Haja-asutusalueilla sanomalehti jaetaan Postin perusjakelussa, jolloin lehti tulee kotiin muun päivällä toimitettavan postin mukana. Posti pyrkii siihen, että jakelu olisi valmis noin kello 18:aan mennessä. > Etäjakelussa lehteä jaetaan pääasiallisen ilmestymisalueensa ulkopuolelle. Posti jakaa arkipäivisin ilmestyvät lehdet etäjakelun kautta pääsääntöisesti seuraavana arkipäivänä, mutta ei tiistaisin. > Sanomalehtien kokonaiskustannuksista keskimäärin noin 30 prosenttia menee jakeluun. > Yksittäiselle sanomalehdelle koituviin jakelukustannuksiin voivat listahintojen lisäksi vaikuttaa muutokset esimerkiksi jakelualueessa tai lehtien levikissä, painossa tai ilmestymistiheydessä. > Lehtien jakelu ei kuulu postilain yleispalveluvelvoitteeseen. > Postin taannoisen kyselyn mukaan suomalaisista noin puolet olisi tarvittaessa valmis turvaamaan kirjeiden ja lehtien jakelun valtion rahoituksella. Tammikuun lopulla Posti ehdotti määräaikaista valtiontukea sanomalehtien jakeluun maaseudulla. Lähteet: Sanomalehtien Liitto, Posti. SOSIAALINEN MEDIA herättää yhä enemmän kielteisiä tunteita, myös toimittajissa. Eniten somen mainetta ovat heikentäneet viimeaikaiset ilmiöt, kuten vihapuhe, valeuutiset sekä käyttäjistä kerättyjen tietojen väärinkäyttö. Somen vetovoima onkin alkanut hieman hiipua, kun katsotaan käyttäjämääriä. Tuore Sanomalehtien Liiton tilaama tutkimus kertoo, että Facebookin käyttäjäjoukko Suomessa on laskenut noin kahdeksalla prosentilla huippuvuosista ja lähes puolet suomalaisista kertoo olevansa kyllästynyt someen. Mutta suuri yleisö tavoitetaan kuitenkin yhä edelleen sosiaalisessa mediassa, mukaan lukien nuoret. Myös sanomalehden täytyy olla ja toimia siellä missä sen lukijat ovat. Some on toimittajalle hyödyllisin keskustelukanava oman yleisön kanssa, puhumattakaan sen muista eduista journalistin työssä. ITSE HALUAISIN laittaa pisteen nyt vellovalle hyvä-paha-tyhmäsome-ajattelulle ja sen sijaan kehottaa sanomalehtien johtoa ja toimittajia miettimään, miten somesta saataisiin hyöty irti? Miten lehti voi parhaiten valjastaa somen omaan käyttöönsä? Ja miten kannustetaan ja innostetaan toimittajia hyödyntämään monipuolisesti somea osana omaa työtään? Somea täytyy pomottaa eli johtaa ja se täytyy sitoa osaksi sanomalehden liiketoiminnan tavoitteita sekä osaksi toimittajien jokapäiväistä rutiinia. Somen hyötykäyttö ja tuloksellisuus onnistuvat hyvän strategian avulla. Lähes kaikki sanomalehdet ovat somessa, vähintäänkin Facebookissa, mutta vain osalla lehdistä on someen liittyvä strategia, ilmeni Helsingin yliopiston tutkimuksesta, joka julkaistiin reilu vuosi sitten. SANOMALEHDELLÄ PITÄÄ olla selkeä somestrategia. Se on parhaimmillaan käytännönläheinen manuaali, jota päivitetään aina tarpeen mukaan. Hyvässä strategiassa määritellään avainasiat, jotka tekevät someviestinnästä tuloksellista ja pitävät yllä lehden luotettavaa mainetta. Avainasioita ovat tavoitteet, kohderyhmät, kanavat, sisältöjen tuotanto ja koordinointi sekä tulosten mittaaminen. Tavoitteena sanomalehden strategiassa voisi olla esimerkiksi saada pienten lasten vanhemmat digilehden tilaajiksi. Sopivat kanavat voisivat olla Facebook ja Instagram. Strategiassa määritellään, mitkä ovat lapsiperheiden tärkeimmät tarpeet ja ongelmat. Tämän pohjalta tuotetaan ja julkaistaan sisältöjä, joilla autetaan lapsiperheitä ratkaisemaan ongelmiaan. Edellä mainitussa Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin myös, että reilusti alle puolella lehdistä on kirjalliset ohjeet, miten toimittajien odotetaan toimivan somessa. Someohje on tärkeä siksi, että se antaa turvalliset raamit toimittajan ammatilliselle someviestinnälle, myös hänen henkilökohtaisilla tileillään. Ohjeistus helpottaa toimittajan arkea, sillä hänen ei tarvitse käyttää arvokasta työaikaansa sen pohtimiseen, mikä on työnantajan näkökulmasta sallittua, epätoivottavaa tai kiellettyä. Ja pieni vinkki työnantajille: jättäkää ohjeesta pois kieltolauseet ja keskittykää rohkaisemaan ja innostamaan toimittajia hyödyntämään somea monipuolisesti työssään. Hyvällä johtamisella ja toimivalla, usein päivitettävällä strategialla some tuottaa tulosta, kirkastaa sanomalehden mainetta ja lisää luotettavuutta. Hyvän strategian ja ohjeistuksen arvo näkyy myös siinä, että toimittajat mieltävät someviestinnän tärkeäksi, jokapäiväiseksi osaksi omaa työtään. ? > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi ” Sanomalehdellä pitää olla selkeä somestrategia. Se on parhaimmillaan käytännönläheinen manuaali, jota päivitetään aina tarpeen mukaan.” Somea pitää pomottaa ”Kipukynnys on ylitetty” Tilanne on samanlainen niin ikään Etelä-Savossa ilmestyvässä Sulkavan Kotiseutulehdessä. Ilmestymispäivä vaihdettiin juuri Postin jakelun hitauden vuoksi torstaista keskiviikkoon. – Sulkavalla mökkeilevät ovat saaneet lehden vasta maanantaina. Lehdessä kerrotut viikonlopun tapahtumat ja tarjoukset ovat menneet ohi, kertoo päätoimittaja Tea Ikonen. Voiko jakeluja yhdistää? Sanomalehdissä närää on herättänyt myös Postin oma, vuodesta 2015 lähtien ilmestynyt Postinen-mainosliite, jonka hinnat eivät ole nousseet ja joka rohmuaa lehdiltä mainostuloja. Postin sivuilla Postisen kuvaillaan olevan ”valtakunnan kattavin printtimedia”. – Posti vastaa Postisen hinnoittelusta itsenäisesti kuten muutkin yri” Hintojen nousu vaarantaa monen lehden ilmestymisen.” tykset vastaavat omien tuotteidensa hinnoittelusta, Anttila kommentoi. Medialiitto on ehdottanut järjestelmän uudistamista niin, että erillisiä jakeluja yhdistettäisiin ja ne kilpailutettaisiin alueellisesti. Postissa jakelualueiden yhdistämistä on pohdittu jo pitkään ja kokeiltukin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla. – Tämän vuoden tulevassa yleispalvelun kilpailutuksen yhteydessä Posti tulee kokeilemaan kaikkien päiväjakelun jakelutuotteiden mukaan ottamista kilpailutukseen, Anttila kertoo. Medialiiton toimitusjohtajan Jukka Holmbergin mukaan kirjeet ja aikakauslehdet olisi tulevaisuudessa jaettava varhaisjakelussa sanomalehtien mukana. – Päättäjien on linjattava, millaisilla postipalveluilla luotettavan tiedon saanti kansalaisille turvataan. Pelkkä yleispalvelukirjeen sääntely ei siihen riitä, vaan on katsottava koko postia: kaikkia kirjeitä ja lehtiä. Jakelun kellonajassa ensisijaista on sanomalehtien tilaajien tarve. Katri Simola H AN N A M AL IN EN Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Hanna Puro, strategi ja digiloikan tehnyt toimittaja, joka auttaa organisaatioita ja asiantuntijoita navigoimaan somessa ja digitaalisessa mediassa.
• AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 1/2019 olisi jotenkin oikeaa todellisuutta eikä valintojen seurausta sekin. Tasa-arvo ei ole miesten polkemista. Sille, että yhtä naista kohtaan jutuissa esiintyy kaksi miestä, ei Ubaudin mukaan ole järkiperusteita. – On erittäin vähän aihepiirejä, joissa ei olisi yhtä päteviä haastateltavia sekä naisissa että miehissä. Haasteena on juurruttaa tasa-arvo osaksi toimitusten päivittäisiä rutiineja ja kiirettä. Moniäänisyyteen pyrkiessä pitää huomioida myös sukupuolten moninaisuus ja eri ihmisryhmien näkyvyys. Tässä botti ei osaa auttaa. Helsingin Sanomien käyttämän robotin on kehittänyt ruotsalainen Max Berggren. Hän työskentelee Dagens Nyheterissä datan parissa, mutta laskuri toimii hänen perustamansa Prognosis-yhtiön kautta. Botti laskee digitaalisista jutuista miesten ja naisten nimiä sekä näitä kahta sukupuolta kuvaavia termejä. Se ei pysty arvioimaan, missä roolissa naiset ja miehet esitetään ja kuinka paljon kukin saa palstatilaa. Nettisivuillaan ja Twitterissä botti seuraa eri medioiden lukemia Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. VIIME VUONNA tasa-arvobotti seurasi naisten ja miesten osuuksia kaikkiaan 15 suomalaismedian digijutuissa. Suomen Lehdistö sai Prognosikselta eri medioiden prosenttiluvut vuoden 2018 osalta. Naisten osuus oli alimmillaan viidennes ja ylimmillään runsas kolmannes. Koillissanomat oli 15:stä mediasta tasa-arvoisin. Naisten osuus oli vuonna 2018 keskimäärin 38,7 prosenttia. Vt. päätoimittaja Jenny Halvari kertoo, että tasa-arvo on ollut esillä palavereissa, mutta sen puolesta ei ole sen kummemmin kampanjoitu. – Meillä on töissä valveutunutta porukkaa. Molempia sukupuolia pidetään lähtökohtaisesti yhtä kyvykkäinä, joten ne päätyvät myös haastateltaviksi ja kuvattaviksi. Naisten verrattain suuri osuus voi selittyä osin urheilulla ja politiikalla. Lehti seuraa tiiviisti naisten Mestaruusliigassa pelaavaa lentopallojoukkuetta, ja levikkialueen kunnissa on paljon naisia johtotehtävissä. Viime vuonna toiseksi tasa-arvoisin oli Yle Uutiset (naisten osuus 34,8 %), kolmanneksi Svenska Yle (32,6 %), neljänneksi Iltalehti (30,3 %) ja viidenneksi Helsingin Sanomat (29,7 %). Savon Sanomissa naisten osuus oli viime vuonna vähäisin: 20 prosenttia. Toiseksi vähiten naisia mainittiin Keskisuomalaisessa (21,6 %), kolmanneksi Kalevassa (22,9 %), neljänneksi Turun Sanomissa (25,6 %) ja viidenneksi Etelä-Suomen Sanomissa (27,4 %). Päätoimittaja Seppo Rönkkö pitää Savon Sanomien 20:tä prosenttia hieman yllättävänä, koska lehti pyrkii huomioimaan naiset sisällöissään ja juttuja myös kohdistetaan naisille. HELSINGIN SANOMAT julisti maaliskuussa 2018 naistenpäivänä, että se sitoutuu edistämään tasa-arvoa. Työssä auttaa runsas vuosi sitten käyttöön otettu robotti, joka laskee digijutuista miesten ja naisten prosentuaalisia osuuksia nimien ja termien avulla. Joillakin osastoilla naisten osuus on kasvanut. Kotimaassa ja kulttuurissa prosentti on noussut noin 30:stä noin 40:een. Koko lehden osalta tilanne on säilynyt lähes ennallaan: naisia on yhä noin kolmannes. – Yksi syy on se, että miehisimmät osastot, kuten urheilu, tuottavat eniten nimimainintoja. Olemme pyrkineet purkamaan, mitkä asiat ovat meidän käsissämme. Esimerkiksi ulkomaissa maailmanpolitiikan miehisyys on määräävä tekijä, kun taas talousjournalismissa meidän täytyy pystyä lisäämään naisten osuutta, sanoo toimituspäällikkö Anu Ubaud. Koko lehden prosenttiluku on verkossa julkisesti nähtävillä ja päivittyy reaaliajassa. Lukijoilta palautetta tulee lähes viikoittain. Usein kysytään, miksi prosentti ei nouse. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi naisten määrää pitäisi nostaa. – Ikään kuin naisten kolmasosa Sukupuolten tasaarvo on heikkoa: yhtä naista kohti jutuissa esiintyy kaksi miestä. Naisten osuus yhä vinoutunut Helsingin Sanomien Anu Ubaudin mukaan medialla on merkittävä vastuu tasa-arvosta. ”Ajatus siitä, että vain reflektoisimme maailmaa, ei pidä paikkaansa. Teemme sen aina valintojen kautta.” VESA LAITINEN – Tulos varmaankin kuvastaan osiltaan yhteiskunnallista rakennetta, jossa päättävissä asemissa olevat ovat yhä valtaosin miehiä niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Juttujen jalkautuksessa tasa-arvonäkökulma kyetään huomioimaan paremmin. NAISTEN OSUUS on juuttunut kolmannekseen myös muissa Pohjoismaissa. Mediatutkija Maria Edströmin mukaan naisten osuus on pysynyt melko samana ainakin 1980-luvulta lähtien. Max Berggrenin mukaan tilastot kohenevat hiljalleen, kun asiaan kiinnitetään sinnikkäästi huomiota. – Tämä on jatkuvaa taistelua. Täytyy muuttaa syvään juurtuneita tapoja, eikä muutos tapahdu yhdessä yössä. Berggren on huomannut, että toimittajan oma sukupuoli vaikuttaa haastateltavien valintaan. – Ero miesja naistoimittajien välillä on ilmeinen. Useissa uutistoimituksissa, joissa olen työskennellyt tilastojen kanssa, naisten osuus olisi noin 45 prosenttia ja miesten osuus 55 prosenttia, jos työtä tekisivät vain naistoimittajat. Iso ongelma ovat selvästikin miestoimittajat, jotka pitäytyvät vanhoilla raiteilla. Helsingin Sanomissa kehitetään parhaillaan analytiikkaa, josta toimittajat näkevät juttujensa sukupuolijakauman. – Alustavasti näyttää siltä, että meilläkin toimittajan sukupuoli vaikuttaa siihen, valitaanko haastateltavaksi nainen vai mies, Ubaud kertoo. Katri Simola ” Miestoimittajat pitäytyvät vanhoilla raiteilla.” > Tutustu tarkemmin naisten osuuksiin 15 suomalaismedian digijutuissa viime vuonna osoitteessa suomenlehdisto.fi
• AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 1/2019 7 KARJALAISEN VERKKOSIVUILLA ei enää tarvitse olla tilaaja päästäkseen lukemaan vain tilaajille avoimia juttuja. 95 sentillä kuka tahansa voi ostaa itselleen lukuoikeuden tilaajasisältöön. Lukuoikeus ostetaan maksullisen tekstiviestin kautta. Paluuviestinä tulee koodi, jolla jutun pääsee lukemaan. Samalla koodilla voi lukea useammankin artikkelin, sillä koodi on voimassa vuorokauden ajan. Mikromaksut otettiin Karjalaisessa käyttöön joulukuussa. Tammikuun puoliväliin mennessä mikromaksuja oli tehty noin 300 kappaletta. – Menekki on suoraan verrannollinen sisältöön, ja sen vuoksi se vaihtelee kovasti päivittäin. Parhaina päivinä mikromaksulla on tilattu muutamia kymmeniä juttuja, kertoo Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriainen. Karjalaisessa päädyttiin maksullisiin tekstiviesteihin, sillä tekniikka saatiin käyttöön vaivattomasti. Teknologian on kehittänyt Arena Partnersin tytäryhtiö, mobiililiiketoimintaan keskittynyt Arena Interactive. Arena Partners on Pohjois-Karjalan Kirjapainon osakkuusyritys. Karjalaista kustantaa Pohjois-Karjalan Kirjapaino -konserniin kuuluva Sanomalehti Karjalainen. – Teemme jo muutenkin laajasti yhteistyötä Arena Interactiven kanssa. Kävi ilmi, että heillä on tarvittava tekniikka olemassa. Tämä oli meille helppo tie lähteä testaamaan mikromaksuja, Utriainen kertoo. Aikataulu venyi jonkin verran ennakoidusta, mikä tuotti ”hieman tuskaa”. Toinen keskeinen yhteistyökumppani Jaicom vei hankkeen kuitenkin onnistuneesti maaliin. Tekniikka on toiminut nyt hyvin ja lukijoiden palaute on ollut pääsääntöisesti myönteistä. – Ensimmäisen kuukauden jälkeen olemme varovaisen positiivisilla mielin ja jatkamme ehdottomasti tuotteen kehittämistä. Se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että mietimme myös sisältöjämme uudella tavalla. Kaikki lähtee vetovoimaisista sisällöistä, joista ihmiset ovat valmiita maksamaan, Utriainen sanoo. Karjalaisessa sparrausapuna on ollut myös viestintäalan yrittäjä Marja Heinonen, joka on tutkinut mikromaksuja. Suomen Lehdistö haastatteli Heinosta numerossa 7/2018. Mikromaksut ovat Suomessa harvinaisia. Mikromaksut otettiin Karjalaisessa käyttöön, koska lukijat ovat niitä toivoneet ja toimitus halusi niitä kokeilla. – Mikromaksut kertovat, kuinka kiinnostavaa sisältömme on. Toimituksen ymmärrys asiasta karttuu samalla, Utriainen toteaa. Tavoitteena on palvella asiakkaita yhä paremmin sekä selvittää, houkuttelevatko mikromaksut lukijoita digitilaajiksi. – Ensimmäinen maksukynnys on näiden asiakkaiden kanssa ylittynyt. Sitten tutkitaan, mikä voisi olla seuraava kynnys, jonka yli yhdessä menemme. Parhaillaan on lähdössä ensimmäiset jatkotarjoukset tälle porukalle. Samalla rakennamme mikromaksajille oman polun markkinoinnin automaatiojärjestelmään. Alle euron suuruiseen maksuun päädyttiin lukijoilta saatujen toiveiden sekä kansainvälisten esimerkkien kautta. – Tarkoitus on mennä jossakin kohtaa aitoon artikkelikohtaiseen myyntiin, ja hinnoittelumallia punnitaan silloin uudestaan, Utriainen sanoo. Katri Simola m ik si ih m ee ss ä? Itäväylä ryhtyi puolisen vuotta sitten julkaisemaan lukijoiden lähettämiä viestejä hyvistä asiakaspalvelukokemuksista. Miksi aloititte Positiivista palautetta -palstan, päätoimittaja Mika Laine? Idea Positiivista palautetta -palstaan syntyi eräässä toimituspalaverissa, ja palsta polkaistiin käyntiin saman tien. Se on osoittautunut toimivaksi. Viestejä tulee viikoittain viidestä kymmeneen – välillä jopa enemmän kuin perinteiselle tekstaripalstalle. Perinteisiä tekstiviestejä on julkaistu printissä vuosien ajan, mutta niiden määrä on ollut laskussa ja sisältö on usein negatiivissävytteistä. Pohdimme jopa tekstaripalstan lopettamista, mutta jätimme sen tämän palstan rinnalle. Miksi palkitsette kuukausittain yhden kehujen kohteen kunniakirjalla ja lahjalla? Halusimme hyödyntää palstaa myös verkossa ja saada lisää verkkokävijöitä. Kokemuksemme mukaan palkitsemisuutiset ovat luettuja. Lokakuun palkintojuttu porvoolaisen ruokakaupan myyjästä keräsikin sosiaalisessa mediassa toistatuhatta reaktiota ja toistasataa kommenttia. Tämä on meidän mittapuullamme paljon. Itäväylän Facebook-sivuille tuli lyhyessä ajassa satoja uusia seuraajia. Miten palsta on vaikuttanut lukijasuhteeseenne? Uskomme, että lukijasuhde on syventynyt palstan myötä. Juttuvinkkien määrä näyttäisi olevan kasvussa. Katri Simola Juttuja voi nyt ostaa tekstiviestillä Vastavoima tekstaripalstalle ” Parhaina päivinä mikromaksulla on tilattu muutamia kymmeniä juttuja.” Karjalainen otti mikromaksut käyttöön lukijoiden toiveesta. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö
• 8 SuomenLehdistö 1/2019 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN DIGIKEHITYKSESSÄ MIKÄÄN asia ei ole liian vähäpätöinen. Joskus vaaditaan isoa verkkouudistusta, mutta usein aivan pikkiriikkisten seikkojen viilaaminen riittää. – Aivan uskomattoman pienillä teoilla, kuten muuttamalla jonkin täpän väriä, laatikon sijaintia tai tekstimuotoilua, pystytään merkittävästi kehittämään tilaajakonversiota eli saamaan verkkokävijöitä tilaajiksi, kertoo Alma Consumerin digitaalisen kehityksen johtaja Inka Partanen. Partasen johtama digikehitysyksikkö vastaa kaikkien Alma Consumerin mediasivustojen ja -sovellusten ylläpidosta ja kehittämisestä. Uutissivustojen ohella mukaan kuuluvat Alma Consumerin digipalvelut, kuten E-kontakti ja Rantapallo. – Minulta kysytään usein, olemVerkossa lukijan pitää tuntea, että sisältö on juuri hänelle suunnattu, sanoo Inka Partanen. Mutkat suoriksi lukijan hyväksi meko me tukitoiminto vai tuotekehitysyksikkö. Me olemme molempia. Viime keväänä perustettu, noin 30 työntekijän tiimi on yhdistelmä entisten Alma Regionsin ja Alma News & Lifen omia digikehitysyksiköitä. Tiimissä työskentelee verkkokehittäjiä, analyytikoita ja tuotepäälliköitä. Digipulmien kirjo on laaja. – Mittakaavaero tekee tästä mielenkiintoista: pienin taitaa olla Merikarvia-lehti ja isoin lltalehti. Pitää löytää yhteisiä nimittäjiä ja palvella kaikkia brändejä niiden tarpeiden mukaan. Haasteena on saada verkkokehittäjät ymmärtämään toimituksellisia prosesseja – ja toisinpäin. Partasen toimittajataustasta on ollut hyötyä, vaikka pesti on vaatinut uuden opettelua. – Tämä on ollut minulle aika iso hyppäys, vaikka olenkin tehnyt kehityshommia jo pitkään. Partanen toimi aiemmin Satakunnan Kansassa kehitysjohtajana ja vastasi koko Alma Median toimitusjärjestelmäuudistuksesta pari vuotta sitten. Digikehitystiimin jäsenistä osa työskentelee Tampereella ja osa Helsingissä. Partanen itse asuu yhä Porissa, josta hän junailee lähes päivittäin jompaankumpaan kaupunkiin. DIGIKEHITYKSESSÄ SATSATAAN erityisesti siihen, että sivustojen ja sovellusten käyttäminen olisi mahdollisimman mutkatonta. Tavoitteena on ”ylivertainen käyttökokemus”. – Satsaamme myös personointiin ja kohdennukseen sekä koneoppimiseen ja automaatioon, kuten robottijournalismiin. Priorisointi on tärkeää: on oleellisempaa tehdä ylivertaisesti jotain kuin keskinkertaisesti kaikkea. Esimerkiksi äänisisällöt eivät ole Alma Consumerissa juuri nyt kovinkaan keskeisiä. – Meillä on podcasteja ja audiota artikkeleissa, ja tulemme niitä jatkossakin tekemään, mutta audio ei ole ykkösfokus, koska se ei ole sitä vielä toimituksellisestikaan. Se on vain yksi kerronnan keino ja osa sitä ylivertaista käyttökokemusta. Kun sivustojen ja sovellusten käyttö on sujuvaa ja sisällöt laadukkaita, ihmiset ovat valmiita maksamaan. Digitilausten määrä on viime vuosina noussut Alma Median maakuntaja paikallislehdissä keskimäärin noin 40–50 prosentilla vuosittain. Jatkuvalle kehittämiselle on tarve, sillä Partasen mukaan käyttäjät ”kyllääntyvät” uutissivustoihin melko nopeasti. Viime vuonna kaikkiin Alma Consumerin verkkosivustoihin tehtiin kokonaisuudistus. Verkossa harva jaksaa kahlata pitkään epäkiinnostavia artikkeleita löytääkseen lopulta jotakin kiinnostavaa luettavaa. Tämän vuoksi kohdentaminen on verkossa keskeistä, Partanen toteaa. – Käyttäjän fiilis pitää olla se, että tämä tuote tai palvelu on kokonaan minulle. Verkossa ei toimi printtimaailman ajattelu, että kunhan täällä nyt on muutama juttu, jotka minua kiinnostavat. Tulevaisuudessa kohdentaminen kehittyy entisestään – ja automatisoituu. Partanen pidättäytyy ennustamasta asiaa sen tarkemmin. – Se, mitä kuvitellaan olevan viiden vuoden päästä, ei toivottavasti ole sitä, koska muuten se olisi liian helppoa. JOHTAJAN PITÄÄ Partasen mukaan olla ennen kaikkea mahdollistaja: varmistaa että, ihmiset pystyvät tekemään innostavia töitä ja ratkomaan ongelmia yhteisten tavoitteiden mukaisesti. – Minun tehtäväni ei ole kertoa tiimille, miten asioita tehdään. Joka Inka Partanen on kotoisin Turusta. Turun saaristossa sijaitsee Pakinainen-niminen saari, jossa 40-vuotias Partanen on viettänyt elämänsä jokaisen juhannuksen. Saarella on Partasen vanhempien ja sukulaisten mökkejä. Viime kesänä Partasen perhe hankki saaresta oman mökin.
• SuomenLehdistö 1/2019 9 AJANKOHTAISTA Helsingin Sanomille kolme uutta lehteä HELSINGIN SANOMAT ryhtyi tammikuun puolivälissä julkaisemaan kolmea uutta lehteä. HS Helsinki, HS Espoo ja HS Vantaa jaetaan pääkaupunkiseudun koteihin ilmaisjakeluna keskiviikkoisin. Torstaisin lehdet ilmestyvät liitteenä painetun Helsingin Sanomien välissä. Lehtiä ryhdyttiin julkaisemaan, koska paikallisuutisointi kerää lukijoita enenevissä määrin. Paikallisia aiheita käsittelevät jutut nousevat verkossa usein Helsingin Sanomien luetuimpien juttujen listalle. Pääkaupunkiseudulla HS Helsingin, HS Espoon ja HS Vantaan arvioidaan tavoittavan yhteensä noin 550 000 lukijaa. Katri Simola Väli-Suomen Medialle yhteinen teematoimitus PARIKYMMENTÄ SANOMALEHTEÄ on perustanut yhteisen teematoimituksen. Teemasuomalainen aloitti toimintansa tammikuun lopulla. Se on osa Mediatalo Keskisuomalaisen tytäryhtiötä Väli-Suomen Media Oy:tä. Teemasuomalainen tuottaa sisältöjä muun muassa Etelä-Suomen Sanomiin, Karjalaiseen, Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Helsingin Uutisiin, Länsi-Savoon, Länsiväylään ja Vantaan Sanomiin. Teematoimituksen sisältöjä julkaisevat lehdet tavoittavat yhteensä noin 1,9 miljoonaa lukijaa. Teemasuomalainen kirjoittaa muun muassa hyvinvoinnista, kuluttajaja talousasioista, matkailusta, ruoasta ja tieteestä. Toimituksessa työskentelee viisi ihmistä. Toimituksen sisältöjä julkaisevilla lehdillä on jo aiemmin ollut keskinäiseen juttuvaihtoon perustuvaa yhteistyötä teemasisällöissä. Väli-Suomen Median kautta toimivat myös valtakunnallinen uutistoimitus Uutissuomalainen ja sunnuntaitoimitus Sunnuntaisuomalainen. Katri Simola JSN antoi vähemmän langettavia päätöksiä LANGETTAVIEN PÄÄTÖSTEN määrä väheni Julkisen sanan neuvoston antamissa päätöksissä viime vuonna. Päätöksistä 37 prosenttia oli langettavia, kun vuotta aiemmin langettavien määrä oli 41 prosenttia. Julkisen sanan neuvosto teki viime vuonna 63 päätöstä, joista vapauttavia oli 40 ja langettavia 23. Kanteluiden määrä väheni edellisvuoteen verrattuna. Kanteluita tehtiin 318, kun vuonna 2017 niitä tuli 369. Kanteluja tehtiin viime vuonna eniten olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä. Toiseksi yleisin kantelun aihe oli tosiasioiden ja mielipiteiden erottaminen toisistaan. Kolmanneksi eniten kanteluita tuli kielteiseen julkisuuteen joutuneen henkilön kuulemisesta. Piilomainonnasta kanteleminen väheni aiempiin vuosiin verrattuna. Katri Simola Maaseudun Tulevaisuus lanseerasi metsälehden VIESTILEHDET OY ryhtyi tammikuun lopulla julkaisemaan uutta MT Metsä -ajankohtaislehteä, joka ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Lehti jaetaan Maaseudun Tulevaisuuden tilaajille sekä 20 000 suurimmalle metsänomistajalle eri puolille Suomea. Uuden ajankohtaislehden on määrä taustoittaa ja syventää Maaseudun Tulevaisuuden metsäuutisointia. MT Metsä kirjoittaa muun muassa metsänhoidosta ja metsänomistajia askarruttavista ajankohtaisista ilmiöistä sekä julkaisee henkilöhaastatteluja. Uuden lehden vuoksi Maaseudun Tulevaisuuden toimitukseen palkataan kaksi uutta metsäaiheisiin keskittyvää journalistia. Katri Simola Mutkat suoriksi lukijan hyväksi m ed ia no st o kerta kun olen yrittänyt syöttää jotakin valmista, olen saanut vastaukseksi paljon parempaa. Ihmiset myös syttyvät eri asioista. Toisia motivoi vuoropuhelu, jotkut ovat parhaimmillaan saadessaan keskittyä rauhassa. Pomon pitää tarjota kullekin toimivinta työskentelytapaa. Partasen havaintojen mukaan kehityspuolella on innostava ilmapiiri – toisin kuin monissa toimituksissa. – Innostuksen ja kunnianhimon vaaliminen on toimituksissa jäänyt ehkä vähän taka-alalle, kun alalla on ollut rankkoja vuosia. Alma Consumerin teknologiajohtaja Antti Salonen vahvistaa, että digikehitysyksikössä vallitsee ”erittäin hyvä ilmapiiri” ja ”voimakas tekemisen meininki”. Partasen hän kuvailee olevan mukava ja nykyaikainen johtaja, joka keskittyy olennaiseen. – Inka huomioi ihailtavalla tavalla hektisimmissäkin hetkissä yksilöiden tarpeet ja mahdollistaa sen, Kuka? Inka Partanen toimii digitaalisen kehityksen johtajana Alma Medialla. Hän johtaa digikehitystiimiä keväällä 2018 perustetussa Alma Consumer -yksikössä, johon kuuluvat entisen Alma Regionsin maakuntaja paikallislehdet sekä Alma News & Lifen Iltalehti sekä digitaalisia kuluttajapalveluja. Partanen on työskennellyt Alma Medialla vuodesta 2002. Ennen nykyistä pestiään hän oli Satakunnan Kansan kehitysjohtaja. Ennen Alma Mediaa Partanen toimi freelancerina ja teki kesätöitä toimittajana muun muassa Warkauden Lehdessä. Hän on opiskellut tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Perheeseen kuuluu valokuvaajapuoliso, kolme lasta ja kani. Partanen pitää projekteista ja on ”hulluuteen asti tavoiteorientoitunut”. Hänellä on monena vuonna ollut tavoitteena lukea sata kirjaa vuodessa. Vuonna 2018 teoksia kertyi 145. Partanen lukee erityisesti kotimaista kaunokirjallisuutta. Puntari > Pitäisikö koodaamisen olla kansalaistaito, kyllä vai ei? Ei. Jokaisen pitäisi kuitenkin kerryttää perusymmärrys siitä, mistä ohjelmoinnissa on kyse tai mitä vaikkapa tekoälyllä tarkoitetaan. > Suuren yleisön tavoittaminen vai sitoutuneet digitilaajat? Ehdottomasti molemmat. Nämä eivät ole vastakkaisia tavoitteita. > Lukeminen vai juokseminen? Lukeminen. Sitä voi harrastaa missä vain, myös väsyneenä ja potilaana. Eikä tule urheiluvammoja! JU SS I PA RT AN EN ” Innostuksen vaaliminen toimituksissa on jäänyt ehkä vähän taka-alalle.” ” Mediasta on tehty ongelman osapuoli, koska sitä on syytetty hyssyttelystä. Niinpä media pyrkii nyt sekä vastaamaan kritiikkiin että palauttamaan uskottavuuttaan. Siksi uutisointi seksuaalirikoksista on nyt niin laajaa.” Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Johanna Vuorelma Helsingin Sanomissa > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE ettei työ maistu vain työltä. Inkan ahkeruus, näkemyksellisyys ja paneutuminen johdettaviin asioihin ovat jotain, mistä jokainen meistä voi ottaa esimerkkiä. MEDIA-ALAN TILANTEEN Partanen näkee haastavana. Suomi on suppea kielialue, ja alan yritykset ovat suhteellisen pieniä. Varsinkin teknologiahankkeissa pitäisi Partasen mukaan tehdä enemmän yhteistyötä. – On hienoa, että meillä kerrotaan avoimesti, mitä ollaan tekemässä ja miten on mennyt. Mutta siitä on pitkä harppaus siihen, että ihan oikeasti tehtäisiin yhdessä ja pistettäisiin kampoihin kansainvälisille toimijoille. Petrattavaa on myös diginatiivien millenniaalien tavoittamisessa. Yksi lääke on Partasen mukaan palkata töihin enemmän nuoria – ja moniäänisyyden nimissä muutenkin eri lähtökohdista tulevia ihmisiä. – Pitkään mentiin niin, että toimittajia tuli vain samasta putkesta – minäkin! Enkä yhtään väheksy koulutusta ja osaamista, mutta pahimmillaan muodostuu kupla, jonka ulkopuolista ei ymmärretä. Katri Simola LIN DA TA M M IST O Helsingin Sanomat satsaa paikallisiin uutisiin, sillä ne keräävät lukijoita enenevissä määrin. SANOMA
• 10 SuomenLehdistö 1/2019 TAUSTAT TAUSTAT Tunnelibotista Latojaan ja Scoopmaticiin Automatiikka auttaa toimittajia useissa mediataloissa. Monia eettisiä kysymyksiä ei kuitenkaan ole vielä ratkaistu. Teksti: Janne Arola | Kuvat: Satumaari Ventelä
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2018 11 SuomenLehdistö 1/2019 11 TAUSTAT Aamulehden Tunnelibotiksi nimetty uutisrobotti kertoo lukijoille lähes reaaliajassa, milloin Rantatunneli on suljettuna. Tuottaja Jutta Högmanderin mukaan uutisautomatiikka helpottaa toimituksen työtä. AMPEREEN RANTATUNNELI on Aamulehden seuratuimpia uutisaiheita. Yli kaksi kilometriä pitkä tunneli saatetaan ruuhkien vuoksi sulkea väliaikaisesti liikenteeltä jopa useita kertoja päivässä. Sulusta tehdään lähes aina juttu verkkoon ja lähetetään erillinen ilmoitus lehden älypuhelinsovelluksen käyttäjille. – Jos tunneli on kiinni, se vaikuttaa koko Tampereen keskustan liikenteeseen, sanoo Aamulehden tilaajille tarkoitetuista tähtijutuista ja digitaalisesta kehityksestä vastaava tuottaja Jutta Högmander. Parhaillaan Aamulehdessä suunnitellaan tunneliuutisoinnin automatisointia. Rakenteilla on Tunnelibotti, joka antaa liikenteen sujuvuudesta saatavan datan perusteella toimitukseen hälytyksen aina tunnelin sulkeutuessa ja uudelleen avautuessa. Robotti päivittää automaattisesti tunnelin tilasta kertovaa juttua, jonka toimitus voi nostaa näkyvälle paikalle etusivulla. Tunnelibotti helpottaa toimituksen työtä ja auttaa palvelemaan yleisöä entistä paremmin: liikenneaiheet kiinnostavat lukijoita, ja robotti jakaa tietoa tunnelin tilanteesta lähes reaaliajassa – paljon nopeammin kuin ihmisjournalisti kykenee. Högmander sanoo Tunnelibotin sinällään olevan vain ”pieni askel ihmiskunnalle”. Se on kuitenkin yksi tapa helpottaa toimituksen työprosesseja automatisoimalla rutiinityötä. Samalla se on hyvä esimerkki siitä, millaisia robotiikkaan liittyviä ratkaisuja suomalaisissa mediataloissa on viime aikoina otettu käyttöön. Tunnelibotista Latojaan ja Scoopmaticiin > Jatkuu seuraavalla sivulla.
• 12 SuomenLehdistö 1/2019 TAUSTAT Villeimmissä arvioissa journalismin on arveltu tulevaisuudessa siirtyvän lähes kokonaan robottien tekemäksi. Nyt keskustelu on muuttunut realistisemmaksi. Vielä pari–kolme vuotta sitten robotiikkaan liittyi Högmanderin mukaan kova hype. – Kun isoimmat mediatalot ovat ryhtyneet toteuttamaan hankkeita, nähdään oikeasti, mitä kaikkea automatiikalla pystyy tekemään. Sen jälkeen ihmisillä on varmasti rauhallisempi mieli, Högmander sanoo. Toimituksen pikku apuri Helsingin Sanomien (HS) toimituspäällikkö Esa Mäkinen sanoo lehdessä ymmärretyn nopeasti, mihin ohjelmallinen tekstintuotanto taipuu ja mihin ei. Luvassa ei ole vallankumousta, vaan pieniä askelia, joiden avulla päivittäistä työtä helpotetaan. HS lanseerasi pari vuotta sitten Latoja-nimisen ohjelmiston, joka on muun muassa kirjoittanut jääkiekkoliigan otteluista, kuntavaalien kuntakohtaisista tuloksista sekä pörssistä ja säästä. Valmiiden juttujen lisäksi Latojalta syntyvät myös niin sanotut puolivalmisteet eli tekstipohjat, joita toimittajat voivat jalostaa valmiiksi jutuiksi. Latojan osaaminen ei rajoitu tekstiin, vaan se pystyy auttamaan muunkin sisällön tekemisessä, esimerkiksi interaktiivisessa grafiikassa. Hesarin päivittäin julkaisemasta Uutisguru-tietovisasta Latoja tekee omat versiot verkkoon ja paperilehteen sen jälkeen, kun aineisto on syötetty sille. – Sitä voisi kutsua pienen mittakaavan apuvälineeksi tai automatisoinniksi. Kone pystyy tekemään toistuvia, yksinkertaisia asioita helpommin ja nopeammin kuin ihminen, Mäkinen sanoo. Kielialue rajoittaa Yksi viime vuosien näkyvimmistä uutisautomatiikan hankkeista Suomessa on ollut Helsingin yliopiston, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja viiden mediatalon (Sanoma, Alma Media, Keski-Pohjanmaan Kirjapaino, Kaleva ja KSF Media) yhteinen tutkimusprojekti, joka päättyi viime keväänä. Sen tuloksena syntyi Valtteribotti, joka kirjoitti muun muassa vaalija rikosuutisia sille ennalta syötettyjä tekstipohjia yhdistelemällä. Ainakin vielä tällä hetkellä suomalaisessa mediassa käytössä olevat tekstirobotit perustuvat juuri siihen, että ihminen tekee valmiiksi pohjia, joita automatiikka käyttää. Se taas vie runsaasti aikaa. Siksi todellinen vallankumous olisi uutisautomatiikka, joka oppisi koneoppimisen avulla vanhojen artikkelien pohjalta kirjoittamaan uusia juttuja itsenäisesti. Projektia koordinoineen journalismin tutkijan CarlGustav Lindénin mukaan kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että Suomen pieni kielialue rajoittaa tekoälyä hyödyntävän automatiikan kehittämistä. Jotta se voisi oppia itse, sille pitäisi Lindenin mukaan syöttää pohjaksi miljoonia artikkeleita. – Niin paljon ei suomeksi löydy, hän sanoo. Projektissa kokeiltiin koneoppimista esimerkiksi 10 000:n aiemmin julkaistun vaaliartikkelin pohjalta. Ainoa asia, jonka järjestelmä Lindénin mukaan tästä massasta oppi, oli Juha Sipilän 21 kertaa toistunut sitaatti. – Mutta muuten se oli ihan sekava. Ei siitä saatu mitään tolkkua. Koneoppimisen kannalta ongelmallista on myös se, että ihmistoimittajat ovat luovia eivätkä käytä täsmälleen samoja fraaseja jutusta toiseen, vaikka aiheet ja haastateltavat toistuvatkin. Automatiikka ei tällaisia nyansseja ymmärrä. STT on monessa mukana Nyt osittain sama uutisautomatiikkaa tutkinut ryhmä on saanut EU-rahoituksen Embeddia-nimiselle hankkeelle, jossa on tarkoitus selvittää, miten uutisrobotiikkaan liittyviä ratkaisuja voitaisiin hyödyntää yli kielirajojen. Suomalaisista mediataloista hankkeessa on mukana STT. STT:n roolina projektissa on kehittää alueellisia robotiikkasisältöjä. Tavoitteena on, että STT voisi tuottaa au” Kone ei ymmärrä, millaisen reaktion uutinen ihmisissä aiheuttaa.” Aamulehden Tunnelibotti päivittää automaattisesti juttua, jossa kerrotaan usein liikenteeltä suljettavan tunnelin tilanteesta. Ohjelmistoarkkitehti Markus Aholainen, ulkoasupäällikkö Hannu Kivimäki ja tuottaja Jutta Högmander ovat olleet mukana Tunnelibottihankkeessa.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 1/2019 13 tomatiikan avulla raakauutisversioita valtakunnallisista aineistoista, esimerkiksi liikenneja rikostilastoista, ja sen jälkeen jaella niitä alueellisesti kuratoituina medioille. – Jokaisen mediatalon ei kannata rakentaa robottia, joka louhii samaa tietoa, vaan yhden kannattaa louhia kaikkien puolesta, tiivistää STT:n mediapalveluiden liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki. STT:llä on käynnissä muitakin uutisrobotiikkaan ja -automatiikkaan liittyviä hankkeita. Uutistoimiston tavoitteena on luoda suomalaiseen journalismiin ”robotiikan geneerinen pohja” eli edistää ratkaisuja, joista kaikki hyötyvät. STT kehittää esimerkiksi SportEdit-nimistä robottia yhdessä neljän muun kansainvälisen uutistoimiston kanssa. SportEdit on urheilutulostiedon käsittelemiseen tarkoitettu robotti, joka muokkaa dataa tekstija tulosroboteille sopivaan muotoon. Lisäksi STT:llä on toimituksen sisäiseen käyttöön tarkoitettuja robotteja, jotka helpottavat esimerkiksi suuronnettomuustilanteista hälyttämistä tai ilmoittavat, jos seuratuilla verkkosivuilla tapahtuu muutoksia. Robottijuttuja jääkiekosta Googlen rahoittamassa Scoopmatic-hankkeessa Turun yliopiston NLP-kieliteknologiaryhmä opettaa ropitää ensin varmistaa, että pystymme tuottamaan sillä aidosti lisäarvoa. Ylellä pohditaan robottien roolia Urheilu on ollut helppo alusta roboteille, koska otteluista syntyvä tulosdata on geneeristä ja yksinkertaista. Esimerkiksi HSS Median lehdissä Rosalinda-robotti on kirjoittanut urheilujuttuja. Pari vuotta sitten tunnetuksi tullut Ylen Voitto-robotti aloitti kirjoittamalla NHL-jääkiekosta. Tällä hetkellä Voitto kirjoittaa noin 150 juttua viikossa, lähinnä urheilusta, kertoo Ylen uutisten ja urheilun kehityksestä vastaavan News Labin päällikkö Jukka Niva. Hänen mukaansa suoraviivaisissa urheilujutuissa robotti toimii hyvin, kun taas yllätykselliseen uutismaailmaan se ei käytännössä taivu. Hän ottaa esimerkiksi terrori-iskuun liittyvän uutisoinnin. – Vaikka dataa olisikin tarpeeksi, kone ei ymmärrä, millaisen reaktion uutinen ihmisissä aiheuttaa. Nivan mukaan Ylellä käydään parhaillaan laajaa pohdiskelua siitä, mikä Voiton ja ylipäätään robottien rooli journalismissa tulevaisuudessa on. Tärkeintä olisi valjastaa automatiikka parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan ihmisjournalisteja näiden perustehtävässä. – Eihän meidän filosofisen olemassaolomme tarkoitus ole tuottaa mahdollisimman paljon juttuja, vaan lisätä ihmisten ymmärrystä. Siksi robotit hoitanevat tulevaisuudessa monenlaisia rutiinitehtäviä, jotta journalisteilla on enemmän aikaa havainnoida ja ajatella. Samaan aikaan Ylessä pohditaan myös eettisiä kysymyksiä. Niva korostaa, että automatiikan käytöstä huolimatta journalistisen päätösvallan on pysyttävä toimituksissa. JSN suunnittelee ohjeistusta Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tähän mennessä käsitellyt yhden uutisautomatiikkaan liittyvän tapauksen. Siinä oli kyse Kauppalehden yritystietopalveluissa julkaistuista tiedoista, jotka tulevat suoraan viranomaisrekisteristä. JSN:n linjauksen mukaan lehdellä oli lupa kehottaa tekemään oikaisupyyntö mahdollisista vääristä tiedoista ensisijaisesti taholle, joka kyseiset tiedot toimittaa. JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mukaan automaattisen datan käyttö sinänsä ei ole ongelmallista. Onhan journalismissa ennenkin käytetty esimerkiksi viranomaisilta saatuja tilastotietoja. Tärkeää on, että toimitus itse päättää, mitä datalähteitä se käyttää. Grundströmin mukaan automaattisia datalähteitä ongelmallisempaa voi olla esimerkiksi medioiden verkkoetusivujen personointi, jos lukijoille ei kerrota, miten sisältöä heille räätälöidään. Grundströmistä olennaisinta on se, että uutisautomatiikan käytössä ollaan läpinäkyviä. Tällä hetkellä suomalaisessa mediassa ei ole yhteisesti sovittua linjausta esimerkiksi siitä, miten automatiikan tuottama sisältö pitää kreditoida eli kenen nimiin se merkitään. HS:n Mäkisen mukaan Latojan kirjoittamissa jutuissa tekijäksi on useimmiten merkitty HS. Jutun lopussa puolestaan on kerrottu datan lähde sekä tieto siitä, jos juttu on tuotettu kokonaan ohjelmallisesti eli ilman ihmisjournalistin kosketusta. STT:n Lehmusjoki puolestaan sanoo, että uutistoimiston vastuulla on kertoa asiakkailleen, milloin teksti on puhtaasti koneen tuottamaa ja milloin sen on vähintäänkin tarkistanut ja kuratoinut ihminen. Laajempana eettisenä kysymyksenä Lehmusjoki näkee muun muassa sen, kuka omistaa koneen tekemän tekstin tekijänoikeudet. – Tämä on alalla tärkeä keskustelu, jota olisi nyt ja lähitulevaisuudessa hyvä käydä, hän sanoo. Tekniikat ja tavat käyttää automatiikkaa kehittyvät kaiken aikaa ja uusia kysymyksiä noussee esiin sitä mukaa, kun automatiikkaa otetaan käyttöön toimituksissa. – Meidän pitäisi olla valppaina ja välttää tilanne, jossa yleisö alkaa kokea toimitusten käyttävän automatiikkaa tavalla, joka vähentää journalismin läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta, Grundström toteaa. Hänen mukaansa neuvostossa pohditaan parhaillaan, pitäisikö uutisautomatiikkaan liittyvistä asioista ryhtyä työstämään Journalistin ohjeita tarkentavaa lausumaa. Grundström toivookin toimituksilta ja yleisöltä yhteydenottoja kysymyksistä, joita automatiikan lisääntyminen mahdollisesti herättää. ? bottia kirjoittamaan uusia juttuja vanhojen artikkelien perusteella. Opetteluaineistona on STT:n koko uutisarkisto eli noin miljoona artikkelia. Tavoitteena on luoda kielimalli, jonka STT yhdessä teknologiayritys Namian kanssa pyrkii integroimaan uutisrobotiksi. Scoopmatic-robotti opettelee tekoälyn avulla vanhojen artikkelien pohjalta itsenäisesti templateja eli mallitekstejä, joita se voi käyttää uusien uutisten pohjana. Tämä onnistuu järkevästi vain, kun dataa on riittävästi. Lehmusjoki ottaa esimerkiksi Tilastokeskuksen liikennetilaston, jossa on periaatteessa paljon journalistisesti kiinnostavaa tietoa. Tilasto kuitenkin julkaistaan vain 12 kertaa vuodessa. – Se on liian vähän, jotta kone oppisi siitä template-lauseita. Asiakkaat saavat STT:n automatiikalla tuottamia juttuja kuitenkin jo lähiaikoina. Sanoman lisättyä omistusosuuttaan STT:stä uutistoimisto testaa Hesarissa kehitetyn Latojan soveltuvuutta uutistoimistokäyttöön. Latoja ryhtyy jo alkuvuodesta testikirjoittamaan STT:lle ensiversioita jääkiekon miesten ja naisten Liigojen sekä Mestiksen otteluista. Lehmusjoen mukaan on mahdollista, että Latojaa hyödynnetään myös kevään eduskuntavaaleissa, mutta päätöksiä ei vielä ole tehty. – Se on varteenotettava vaihtoehto, mutta meidän
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 14 SuomenLehdistö 1/2019 Ketterää oppimista Sanoma Media Finlandilla on kattava koulutustarjonta työntekijöilleen. Erityisesti satsataan siihen, miten opit muuttuvat uusiksi tavoiksi tehdä työtä. HELSINGIN SANOMIEN toimittaja Marjaana Varmavuori avaa tietokoneensa näytölle Google Analyticsin pohjalta rakennetun näkymän, josta hän pääsee tarkastelemaan omien verkkojuttujensa käyntimääriä, lukuaikoja ja muuta dataa. Toimituksen apuna työskentelevä analyytikko Kimmo Vilska on rakentanut jokaiselle toimittajalle vastaavan henkilökohtaisen näkymän. Sen avulla voi myös verrata omien juttujensa dataa muiden samaa teemaa käsittelevien tai samaan osastoon kuuluvien juttujen dataan. Joulukuussa Vilska opasti journalisteja työkalun käyttöön. Heille pidettiin kaksi tunnin mittaista verkkoanalytiikkakoulutusta. Koulutuksiin osallistui yhteensä noin 60 toimittajaa, mikä on iso osa kyseisinä ajankohtina työvuorossa olleista. Helsingin Sanomien toimituksen täsmäopetus on esimerkki Sanoma Media Finlandin lyhyistä valmennuksista. Mediayhtiöllä on laaja-alainen koulutustarjonta, josta datan hyödyntämiseen liittyvät koulutukset muodostavat yhden osan. Analytiikasta järjestetään myös pidempiä ja kattavampia koulutuksia. Esimerkiksi digitaalisen analytiikan perusteet -kurssille voivat osallistua monissa erilaisissa tehtävissä työskentelevät. Sanoman digitaalisen analytiikan yksikön vetäjä Iiris Lahti kertoo, että analytiikkakoulutusten avulla toimittajista ja muista lehtitalojen ammattiryhmien edustajista voi käytännössä tulla oman työnsä analyytikkoja. Analyytikko Kimmo Vilska opettaa Helsingin Sanomien toimittajalle Marjaana Varmavuorelle, miten tämä pystyy seuraamaan omien verkkojuttujensa käyttäjädataa. – Aiemmin kysyttiin analyytikolta, paljonko omaa juttua on luettu. Työvälineiden kehittämisen myötä on päästy siihen, että tämänkaltaiset tiedot toimittajat voivat katsoa itse. Samalla analyytikot pystyvät tuottamaan monipuolisempia ja enemmän aikaa vaativia analyyseja toimituksen käyttöön, Lahti sanoo. Kaikki tekeminen perustuu strategiaan Sanoma Media Finlandin koko sisäistä koulutuspalettia eli Sanoma Akatemiaa luotsaa osaamisen johtamisesta ja henkilöstön kehittämisestä vastaava Jesse Ehtamo. Mediayhtiössä syksyllä 2017 aloittanut Ehtamo on aiemmin työskennellyt Puolustusvoimissa muun muassa henkilöstön täydennyskoulutustehtävissä. Ehtamon mukaan osaamisen johtamiseen kuuluu osaamistarpeiden ennakointi, työntekijöiden osaamisen kehittäminen, työprosessien ja -kalujen kehittäminen sekä uuden osaamisen hankkiminen esimerkiksi rekrytoimalla. Osaamisen kehittäminen pohjautuu henkilöstöja osaamisstrategiaan, joka on osa Sanoma Media Finlandin strategiaa. Molempia päivitetään vähintään kerran vuodessa. – Mietimme, miten liiketoiminta kehittyy, digitalisoituminen etenee ja ihmisten kulutustottumukset muuttuvat. Sen jälkeen pohdimme, mitä tämä edellyttää henkilöstöltämme ja osaamiseltamme: missä olemme hyviä, mitä pitäisi tehdä paremmin, ja millaisia taitoja tarvitaan tulevaisuudessa, Ehtamo kertoo. Kun osaamistarpeita on mietitty yhdessä yksiköiden johdon ja henkilöstön kanssa ja ne ovat selkeytyneet, päätetään tietyksi ajaksi eteenpäin koulutukset ja muut käytännön kehittämistoimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään. Digiajan tekniikkaa, johtamista, työelämätaitoja… Viime huhtikuussa uudistuneen Sanoma Akatemian tavoitteena on tehdä oppimisesta mahdollisimman ketterää: rakentaa tarpeen mukaan nopeasti uusia valmennuksia sekä madaltaa osallistumiskynnystä. Vuonna 2007 konserniin perustettu Sanoma WSOY:n Akatemia oli johtoryhmineen ja rehtoreineen nykyistä organisoidumpi, mutta hierarkisempi ja joiltain osin jäykempi. Konsernitason Akatemian toiminta hiipui Sanoman vuonna 2014 alkaneiden rakennemuutosten myötä. Myös pitkät perinteet omaava toimittajakoulu oli osa konsernin Akatemiaa. Tällä hetkellä toimittajakoulun jatko on Ehtamon mukaan harkinnassa. Uudistuneen Akatemian alla järjestettiin viime vuonna noin 40 koulutusta ja valmennusta. Osallistujia niissä oli noin 1 000. Pääosan koulutustarjonnasta muodostaa neljä opintokokonaisuutta: johtaminen ja esimiestyö, digitaalisten tuotteiden ja palveluiden kehittäminen, digiajan journalistiset taidot sekä työelämätaidot. Opintokokonaisuuksiin kuuluu erilaisia kursseja, jotka käsittelevät esimerkiksi johtajana kehittymistä, johdatusta tekoälyyn ja koneoppimiseen, esiintymistaitoja ja työelämätaitoja. Koko mediayhtiön kurssien lisäksi mediayksiköt järjestävät omia käytännönläheisiä koulutuksiaan. Esimerkiksi Ilta-Sanomat on valmentanut toimittajiaan muun muassa otsikoinnissa, somen pelisäännöissä ja videoeditoinnissa. – Eniten kiinnostavat koulutukset, joiden substanssi on sellainen, että opittuja taitoja pääsee heti hyödyntämään työssään. Vaikkapa journalisteille suunnattu kurssi, jossa harjoiteltiin verkkojuttujen rikastamista videoilla ja muilla elementeillä, täyttyi hetkessä, Ehtamo kertoo. ” On tärkeää koota eri osaajia yhteen ja saada superosaajamme jakamaan oppejaan.” Teksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen > Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 1/2019 15 OSTIN ITSELLENI joululahjaksi The Correspondentin vuoden jäsenyyden. En lahjoittanut rahaa, ostanut tuotetta vaan sijoitin demokratiaan, journalismiin. Maksoin sata dollaria. Joku toinen maksoi enemmän, joku toinen vähemmän. Kukin sai päättää hinnan itse. Kuten osakekaupoilla, ostaja arvioi investoinnin kannattavuuden ja kantaa riskin. Me jäsenet, joiden joukko kasvaa tasaisena virtana, olemme tuskin kaikki kiinnostuneet samoista asioista. Sen sijaan uskon, että jaamme samat arvot. Tai sitten olemme vain uteliaita. Kaipaamme tiedostavaan minäkuvaamme uusia rakennuspalikoita. THE CORRESPONDENTIN perustajan Rob Wijnbergin mukaan uutiset ovat mielemme roskaruokaa, tyhjiä kaloreita. Ne ruokkivat tiedonnälkäämme, mutteivat lisää ymmärrystämme eivätkä auta meitä ratkaisemaan ongelmia. The Correspondent lupaa purkaa uutisen ja toimia vastavoimana kyynisyyttä ja jakolinjoja vahvistavalle journalismille. Aloittaessaan myöhemmin tänä vuonna englanniksi julkaisu jatkaa sitä samaa journalistista työtä, mitä se on tehnyt vuodesta 2013 hollanniksi. En muista, milloin olisin viimeksi odottanut näin malttamattomasti pääseväni lukemaan uutta julkaisua, olevani pienen pieni osa sitä. UUTUKAISEN LUPAUKSESSA minua viehättää moni asia. Alusta on vapaa mainoksista. Toimitus ei teennäisesti yritä olla neutraali. The Correspondent pyrkii oikeasti läpinäkyvyyteen, kuten Olli Sulopuisto kirjoitti tämän lehden Kopioi tämä -palstallaan ennen joulua. The Correspondent synnyttää jäsenistönsä kautta kansainvälisen yhteisön, jota se hyödyntää tehdessään journalismia ja jonka asiantuntijuus kattaa yli 130 maata. Visualistina minua viehättää julkaisun hallittu design, joka on hollantilaisen suunnittelutoimiston Momkain käsialaa. TOINEN UUSI digitaalinen julkaisu, jolta odotan vuonna 2019 paljon, on yhdysvaltalainen The Markup. Voittoa tavoittelemattomassa uutisorganisaatiossa ProPublicassa ennen työskennelleet tutkivat toimittajat Julia Angwin ja Jeff Larson perustivat vuoden 2018 päätteeksi mediavaikuttaja Sue Gardnerin kanssa uuden toimituksen. The Markup aikoo käyttää tutkimuksen maailmasta tuttuja työkaluja selvittäessään teknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se lupaa julkaista – aina kun mahdollista – datan ja sen alkuperän sekä koodit ja tilastolliset menetelmät, joihin uutinen ja analyysi perustuvat. The Markupin perustajat toivovat, että journalistit, tutkijat ja poliittiset päättäjät pystyvät toistamaan tehdyt analyysit sekä arvioimaan ja kehittämään niitä eteenpäin. THE CORRESPONDENTIN englanninkielisen version ensimmäisen vuoden budjetti on reilut 2,2 miljoonaa euroa. The Markupin alkupääoma on noin 20 miljoonaa euroa, joista 17,5 miljoonaa on peräisin miljardööri Craig Newmarkin säätiöltä. VUODESSA 2019 orastaa pilkahdus digitaalisen työn tutkijan Esko Kilven sanoittamaa toivoa. ”Ajattelu on perinteisesti ollut kvantitatiivista, mutta jos tuottavuus onkin sitä, että huomenna tehdään arvokkaampaa työtä kuin eilen? Silloin tuottavuuden määritelmä lähtee oppimisesta, sen nopeudesta ja suunnasta.” ? Elina Paasonen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. si lto ja ra ke nt am as sa ” En muista, milloin olisin odottanut näin malttamattomasti pääseväni lukemaan uutta julkaisua, olevani pieni osa sitä.” Tulokas lupaa purkaa uutisen
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 1/2019 Sen sijaan esimiesja työelämätaitoihin liittyvät koulutukset eivät välttämättä vedä samalla tavalla – tai ainakin ne vaativat huomattavasti enemmän markkinointia. – Ihmiset eivät ehkä miellä tarvitsevansa niitä taitoja juuri nyt. Kuitenkin kursseilla olleiden hyvät kokemukset houkuttavat lisää osallistujia. Koulutuksista noin 30 prosenttia oli viime vuonna oman väen pitämiä. – On tärkeää koota eri osaajia yhteen ja saada superosaajamme jakamaan oppejaan. Lisäksi oma henkilöstömme osaa sitoa opit kontekstiin ja meidän tapoihimme tehdä asioita paljon ulkopuolisia kouluttajia paremmin, Ehtamo sanoo. Myös seuranta on olennainen osa osaamisen kehittämistä. – Meidän pitää arvioida säännöllisesti koulutusten ja muiden kehittämistoimien vaikuttavuutta. Pysähtyä tarkastelemaan, teemmekö oikeita asioita ja olemmeko menossa siihen suuntaan, johon strategia edellyttää, Ehtamo sanoo. Koulutusten vaikuttavuuden mittaamisessa ollaan Ehtamon mukaan Sanoma Media Finlandilla kuitenkin vasta alussa. Tavoitteena on kehittää selkeitä mittareita, joilla nähdään, ovatko kouluttautuminen tai tehdyt muutokset työskentelytavoissa tuoneet esimerkiksi enemmän myyntiä tai asiakkaita. Uuden sisäistäminen vaatii aikaa Ehtamo muistuttaa, että huomio tulisi kiinnittää pelkän kouluttautumiseen sijaan työssä oppimiseen. Esimiehillä on iso rooli siinä, että opit muuttuvat uusiksi tavoiksi tehdä työtä. – Kun työntekijä tulee koulutuksesta, hänen kanssaan kannattaa yhdessä pohtia sen tärkeimpiä oppeja ja niiden hyödyntämistä työssä. Sitten sovitaan seuraava keskustelu parin viikon päähän ja tarkastellaan, onko haluttua muutosta tapahtunut. Olennaista on Ehtamon mukaan antaa aikaa uuden oppimiseen. Olisi hyvä, jos joskus saisi oikein luvan kanssa hidastaa hetkeksi työtahtia, jotta uusi asia solahtaisi helpommin käytäntöön. – Esimerkiksi verkkojuttua tulisi voida työstää normaalia pidempään, kun sitä tekee ensimmäisiä kertoja rikastamalla. Uusien taitojen oppiminen vaatii aikaa kokeilla ja harjoitella. Jos aikaa ei ole, kynnys rikastamiseen kasvaa ja juttu tulee tehtyä helposti samaan tapaan kuin ennenkin. Tästä syystä myös koulutukset pyritään toteuttamaan niin, että ne tukevat oppimista ja omaa harjoittelua. Esimerkiksi rikastamiseen liittyvässä koulutuksessa on ensin kolmen tunnin tietoisku, jonka aikana osallistujat myös ideoivat pienryhmissä valittuun juttuun erilaisia rikastamisen tapoja. Tietoiskun päätteeksi osallistujat kokeilevat oppimiaan asioita käytännössä muutaman viikon ajan. Lopuksi kokoonnutaan jälleen yhteen, ja osallistujat pääsevät esittelemään toisilleen juttuja, joissa he ovat hyödyntäneet rikastamisen keinoja. Jokaisen on huolehdittava osaamisestaan Vaikka osaamisen kehittämistä on mediayhtiössä rakennettu huolella, Ehtamo korostaa työntekijöiden omaa roolia uuden oppimisessa. – Jokaisen on otettava vastuu omasta osaamisestaan ja pysyttävä ajan hermolla. Ehtamon mukaan hänen tärkein tavoitteensa on tukea henkilöstön jatkuvaa oppimista ja auttaa oppimista tukevan positiivisen ilmapiirin luomisessa. – On hienoa, kun työntekijä näkee edistymisensä ja voi sanoa, että nyt tein tämän paremmin. Ilahdun myös aina, kun joku tulee pyytämään tukea tiiminsä osaamisen kehittämiseen. Tällöin oppimistarpeet lähtevät ihmisistä itsestään. Ehtamon mielestä ”bensaa kannattaakin kaataa sinne, missä liekki alkaa vähänkään kytemään”. Koko organisaation osaamistarpeita on mahdotonta ratkaista kertaheitolla. Hyviin tuloksiin päästään nopeasti, kun tuetaan tiimejä, joissa esimiehet ja työntekijät ovat innostuneita kehittämään omaa ja koko firman tekemistä. ? Jesse Ehtamon tavoitteena on tukea henkilöstön jatkuvaa oppimista. Hänen mukaansa olisi hyvä, että työntekijät saisivat valmennusten jälkeen hidastaa hetkeksi työtahtia ja perehtyä uuden taidon opetteluun. Myös koulutukset pyritään rakentamaan niin, että niihin sisältyy omatoimista harjoittelua. Vinkit Näin rakennat koulutuspaletin 1. MIETI SUUNTA Osaamisen kehittämisen tulee pohjautua strategiasta johdettuihin selkeisiin tavoitteisiin. 2. AJATTELE POSITIIVISESTI Hyödynnä vahvuuksia ja käännä haasteet mahdollisuuksiksi. Edistä jatkuvan oppimisen kulttuuria esimerkiksi kannustamalla ihmisiä auttamaan toisiaan, jakamaan osaamistaan ja kokeilemaan yhdessä uutta. 3. VASTUUTA ESIMIEHET Johtajat voivat ennakoida omien yksiköidensä osaamistarpeita ja suunnata siten oppimista tärkeimpiin asioihin. Heillä on myös iso rooli siinä, että opit saadaan hyödynnettyä arjessa. 4. TUE TYÖSSÄ OPPIMISTA Kannusta kokeilemaan uusia työtapoja ja anna aikaa oppimiselle. Rakenna myös koulutukset siten, että niissä tuetaan uusien asioiden kokeilua käytännössä. Lähde: Jesse Ehtamo. ” Kun työntekijä tulee koulutuksesta, hänen kanssaan kannattaa yhdessä pohtia sen oppeja.” Helsingin Sanomien toimituksessa jokaisella toimittajalla on oma työkalu, josta hän pystyy seuraamaan verkkojuttujensa käyntimääriä, lukuaikaa ja muuta dataa.
• PALSTAT SuomenLehdistö 1/2019 17 QUARTZ-TALOUSJULKAISU LÄHETTÄÄ aamuisin uutiskirjeen, jossa kerrotaan tärkeimmät uutiset tekstikappaleen mittaisina palasina. Mukana on myös muutama kevyempi juttu ja linkkejä Quartzin omiin erikoisartikkeleihin. Uutiskirje on yhtiön mukaan pidetty ja luettu. Uutisia enemmän palautetta tulee aivan viestin lopussa olevasta lyhyestä kehotuksesta lähettää palautetta. Palautekehotus on nimittäin kirjoitettu jokaisessa uutiskirjeessä vähän eri tavalla, mutta aina höpsösti ja niin, että se liittyy kirjeessä käsiteltyihin uutisiin. Pari tuoretta esimerkkiä ovat ”Lähettäkää uutisia, kommentteja, robotti-AY-liikkeitä ja historiallisesti paikkansapitäviä postimerkkejä” sekä ”Lähettäkää uutisia, kommentteja, koirasuodattimia ja porkkanakakkua”. Loppukaneetti toimii lukijoille muistutuksena siitä, että tämänkin viestin kirjoitti ihminen. KIRJOITIN UUTISKIRJEISTÄ Kopioi tämä -palstalla viimeksi pari vuotta sitten, joten on korkea aika palata aiheen pariin. Ei siksi, että asiat olisivat merkittävästi muuttuneet, vaan oikeastaan päinvastoin. Kun Facebook ja muut somepalvelut ovat muuttaneet toimintaansa vähintään vuoden välein, sähköposti on pysynyt tuttuna ja turvallisena. Se ei tarkoita, etteikö uutiskirjeitä silti voisi kehittää. New York Times uudisti taannoin huippusuosittua aamukirjettään, jolla on yli 1,7 miljoonaa tilaajaa. Toimituksessa huomattiin, että uutiskirjeen nelivuotisen elinkaaren aikana montaa asiaa oli tuunattu vähän hatusta vedettynä, mutta kukaan ei ollut ehtinyt pysähtyä tutkimaan, millainen kirje palvelisi lukijoita nykyistä versiota paremmin. Käyttäjätutkimuksen perusteella lukijat jaettiin kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään kuuluneet lukivat viestit alusta loppuun, ja toiset vain silmäilivät sisältöä kiinnostavien täkyjen toivossa. Kyseessä ei ole ihmisen pysyvä ominaisuus, vaan sama lukija voi vaihtaa toiseen strategiaan muun muassa sen perusteella, onko hänellä aikaa lukea viesti kokonaan vai kiire tyhjentää inbox lukemattomista viesteistä. Aiemmin uutiskirjeen rakenne oli sekalainen, jolloin osa silmäilijöistä hyppäsi vahingossa sellaisten juttujen yli, jotka olisivat voineet kiinnostaa heitä. Nykyään yksittäisen kirjeen rakenne on selkeä. Ensin tärkeät uutiset, sitten kiinnostavat tai puheenaiheuutiset sekä lopuksi hauskoja ja hyödyllisiä juttuja. Lisäksi tekstiin lisättiin selittäviä elementtejä. Jos kirjeessä linkataan pitkään lukujuttuun, voi sen saatteena lukea: ”Tämä on lukemisen arvoinen artikkeli, jos sinulla on 12 minuuttia aikaa.” Toisin sanottuna kirjoitetaan auki sellaisia kontekstia ja hierarkiaa selittäviä tekijöitä, jotka paperilehdessä on perinteisesti voinut päätellä taiton, typografian ja kuvankäytön perusteella. UUTISKOOSTE ON hyväksi todettu uutiskirjeen laji, mutta niitä tekemällä on hankala erottua joukosta. Useimmat toimitukset tuntuvat ratkaisseen ongelman joko rajaamalla aihepiirin tiiviisti tai profiloimalla koko kirjeen sen kirjoittaneen toimittajan mukaan. Bisnesja politiikkajulkaisu Axios yhdistää molemmat lähestymistavat eli kirjoittajan ja kapean aihealueen. Sen tuoteperheeseen kuuluu jo parikymmentä uutiskirjettä, mutta kyseinen määrä on poikkeus säännöstä: useimpien julkaisijoiden yleisöt pirstaloituisivat pariinkymmeneen uutiskirjeeseen jaettuna liian pieniksi, jotta niiden varaan voisi rakentaa bisnestä. Joka tapauksessa on selvää, että lukijat tykkäävät hyvin tehdyistä uutiskirjeistä. Suomen Lehdistölläkin on sellainen, ja jos et vielä ole tilaaja, niin kipin kapin osoitteeseen suomenlehdisto.fi. ? Uutiskirjeen kirjoittaa ihminen ko pi oi tä m ä Silmäiltävyys ja henkilökohtainen kosketus ovat uutiskirjeiden vahvuuksia. Myös aihepiirin tiivis rajaaminen voi toimia. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Uutiskirjeelle on eduksi, jos se näyttää ja tuntuu ihmisen kirjoittamalta eikä robotin kokoamalta. 2 Tärkein seurattava yksittäinen mittari on avausprosentti, eli kuinka moni tilaaja lukee viestit. 3 Jos tilaaja jättää postit lukematta, lähetä hänelle räätälöity erikoisviesti sen sijaan, että jatkat samalla uutiskirjeellä pommittamista. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 1/2019 ASIAKIRJAPYYNTÖJÄ TEKEVÄT toimittajat ovat pääosin tyytyväisiä viranomaisten toimintaan. Yhdeksän kymmenestä (93 %) toimittajasta ilmoittaa saavansa yleensä pyytämänsä asiakirjatiedot. Viranomaisaineistojen saamisen ongelmat näyttäisivät keskittyvän lähinnä viranomaisen oman organisaation ongelmiin ja laiminlyönteihin liittyviin asioihin. Julkisuusperiaatteen toteutumisessa on silti merkittäviä ongelmia. Toimittajien kokemukset viittaavat siihen, että tietopyynnön aiheen lisäksi tiedonsaantiin voi joskus vaikuttaa, kuka ja miten tietoa kysyy: ihmislähtöisesti ja epämuodollisesti selittäen virkamiehelle, mihin tietoa tarvitsee, vai ”pykälät edellä” muodollisesti julkisuuslakiin vedoten. Jos kysymyksen muoto tai kysyjän ”pärstäkerroin” vaikuttavat, niin silloin virkamies rikkoo kansalaisten tasapuolisen kohtelun velvoitetta. 70 prosenttia toimittajista on kokenut vähintään joskus, että viranomainen salaa tietoja enemmän kuin mitä lainsäädäntö edellyttäisi. Lisäksi tiedonsaannin keskeisiä ongelmia on viranomaisten hitaus: 90 prosenttia toimittajista on kokenut vähintään joskus ongelmaksi, että pyyntöön vastaaminen kestää liian kauan. Tiedot ilmenevät Jyväskylän yliopiston tutkijoiden Heikki Kuutin ja Aleksi Kosken toimittajille tekemästä kyselytutkimuksesta, joka on Media-alan tutkimussäätiön rahoittama. Tutkimuksen mukaan osa asiakirjapyynnöistä törmää perusteettomaan kieltoon tai välinpitämättömyyteen. Kun toimittaja on kysellyt saamatta jääneiden asiakirjojen perään, neljäsosalle toimittajista viranomainen on perustellut passiivisuuttaan unohduksella (28 %) tai kiireellä (25 %). Lähes puolet (48 %) toimittajista on vähintään joskus kokenut, että viranomainen ei perustele, miksi ei luovuta tietoja. MITÄ TOIMITTAJA tekee, kun viranomainen kieltäytyy luovuttamasta tietoja, jotka toimittajan mielestä ovat julkisia? Yleisintä on purnata asiasta oman toimituksen sisällä (74 %), ja jotkut kirjoittavat asiasta kriittisen kolumnin (18 %). Vajaa neljännes (23 %) toimittajista ei ole tehnyt mitään. Torjutun tietopyynnön saaneista vain viidennes on joskus valittanut asiasta hallinto-oikeuteen. Viranomaisella on käytössään myös selkeää torjumista hienovaraisempi keino, jos aineistoja ei haluta antaa. Luovuttamiselle voi määrätä hinnan, joka on liian korkea tietoja pyytäneelle medialle. Valtakunnalliset mediat ovat maksaneet tuhansienkin eurojen korvauksia asiakirjoista, mutta harvalla pienellä lehdellä on varaa ja halua maksaa näin korkeita hintoja. Vajaa kolmasosa (29 %) toimittajista on kokenut tiedonluovutusmaksujen hinnan ongelmaksi vähintään joskus. Jos viranomainen on epävarma aineiston julkisuuden suhteen, hänen on turvallisempaa olla luovuttamatta tietoja. Salaista aineistoa luovuttaessaan viranomainen voi syyllistyä vaitiolovelvollisuuden ja salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, mutta tiedon salaajalla pelko virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistymisestä on pieni. VIRANOMAISTEN HALLUSSA olevat kirjalliset aineistot ovat julkisia, ellei niitä ole erikseen laissa määritelty salaisiksi esimerkiksi liikeja ammattisalaisuuksien perusteella. Suomen julkisuuslaki ei silti koske yrityksiä, yhdistyksiä ja säätiöitä edes silloin, kun ne ovat kokonaan julkisen vallan omistuksessa ja käyttävät julkisia varoja. Julkisomisteiset yhtiöt ovat tästä syystä erityisen haluttomia antamaan tietoa toiminnastaan. Toimittajien arvioissa avoimuuden suhteen huonoimmat arvosanat saivat kunnalliset liikelaitokset, valtion liikelaitokset, julkista valtaa käyttävät yritykset ja yhdistykset sekä sosiaalija terveysviranomaiset. Ruotsissa julkisuuslaki koskee myös yksityisiä yrityksiä, mikäli julkinen valta on yrityksessä määräävässä asemassa. Viranomaisiin rinnastetaan yhtiöt, yhdistykset ja säätiöt, joissa kunnat tai maakunnat käyttävät määräysvaltaa. Mielestäni laajennus lakiin olisi tarpeen meilläkin, jotta yhä isompi osa verovarojen käytöstä ei katoaisi laatujournalismin ulottumattomiin. Kansalaisten tiedonsaantioikeus on sananvapauden kulmakivi. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Viranomaiset vastaavat toimittajien tietopyyntöihin yleensä hyvin, paitsi jos kysymys koskee oman organisaation ongelmia tai julkisomisteisia yhtiöitä. Julkisuuslaki kaipaa päivitystä Tutkijat: Heikki Kuutti ja Aleksi Koski. Tutkimus: Toimittajien tietopyyntökokemukset, Jyväskylän yliopisto, 2018. Tutkimus on julkaistu osoitteessa www. julkisuuslaki.net. Aineisto: Kyselytutkimus viranomaisaineistojen käytöstä. Vastaajina 253 toimittajaa. Tekijä: Hufvudstadsbladetin toimittaja Tommy Pohjola. Kokemus: HBL:ssa vuodesta 1994 toimittaja eri osastoilla, uutispäällikkö, iltavuoron esimies ja kaupunkitoimituksen esimies. Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta 1999. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Ongelma on, että verovarojen käytön avoimuus vähenee koko ajan, kun yhä suurempi osa toiminnasta siirtyy julkisesti tai yksityisesti omistettuihin yhtiöihin. Hufvudstadsbladetin toimittaja Tommy Pohjola, olet tehnyt viranomaisille kymmeniä tietopyyntöjä. Pari vuotta sitten voitit Helsingin kaupungin liikennelaitoksen korkeimmassa hallinto-oikeudessa, liittyen metroasioiden avoimuuteen. Kuinka hyvin viranomaiset mielestäsi tuntevat julkisuuslakia? – Voisi lain tunteminen parempaakin olla. Aika helposti heitellään jotain irrallisia pykäliä ja todetaan, että täällähän on liikesalaisuuksia ja sen perusteella salataan koko asiakirja. Se on viranomaiselle helpointa. Eli oletko sitä mieltä, että viranomainen salaa enemmän tietoja kuin laki edellyttäisi? – Ainakin tämä minun metrotapaukseni meni niin, että viranomainen löysi pyytämästäni aineistosta liikesalaisuuteen liittyvän kohdan ja sen perusteella salasi koko asiakirjan. Valituksen tekeminen on pitkä ja aikaa vievä prosessi, jonka tulos on epävarma. Mitä tämä vaatii toimittajalta ja toimitukselta? – Valituksen tekeminen maksaa satasia, mutta sen tekemiseen tarvitaan mielestäni juristia, joka maksaa jo merkittävästi. – Nämä voivat olla aikaa ja voimia vaativia tapauksia. Toimittajan on luettava ja sisäistettävä paljon tietoa. Kysyttävä tyhmiä ja fiksuja itseltään ja muilta. Yritettävä ymmärtää tietoa ja uskallettava tehdä johtopäätöksiä. Eikä sittenkään ole varmaa, että syntyy uutinen. Uskotko, että yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa jää pimentoon sen vuoksi, että toimittajat eivät osaa, ehdi tai viitsi tehdä tietopyyntöjä? – Ihan varmasti asiakirjoissa olisi potentiaalia nykyistä enemmän. Yksi syy tehdä tietopyyntöjä on, että virkamiehet ja poliitikot pidetään hereillä, että näitä tietoja oikeasti halutaan ja asioita seurataan. Pitäisikö 1990-luvun lopulta olevaa julkisuuslakia mielestäsi uudistaa, koska maailma on muuttunut aika paljon kahdessakymmenessä vuodessa? – Julkisuuslakia pitäisi ehdottomasti päivittää siten, että se vastaisi tämän päivän vaatimuksia. Meillä on kohtalaisen hyvä julkisuuslaki, mutta mitä siitä seuraa, jos virkamies rikkoo sitä? Jotta laki toimisi, pitäisi asiakirjajulkisuuden rikkomisesta, esimerkiksi ylisalaamisesta tai tietojen antamisen kohtuullisen toimitusajan ylittämisestä, seurata nykyistä kovemmat sanktiot. – Toinen ongelma on tämä yhtiöittämisvimma. On huolestuttavaa, että tiedonsaanti menee todella hankalaksi, kun asiat häipyvät kunnanvaltuustosta kunnan omistamaan tai yksityisesti omistettuun yhtiöön. Poliitikot ja virkamiehet puhuvat verovarojen käytön avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisestä, mutta samaan aikaan todellisuus menee aivan toiseen suuntaan. Kuinka suurena ongelmana pidät tiedonsaannin heikkenemistä yhtiöittämisissä? – Kun Espoon ja Helsingin luottamushenkilöt päättivät Länsimetro Oy:n perustamisesta, niin heiltä katosi matkan varrella itseltäänkin tiedonsaantioikeus. Valtuutetut eivät ole enää oikein saaneet tietoa Länsimetrosta, vaan ovat joutuneet lukemaan asioista lehdistä. Jos kehitys on sama soten suhteen, niin kyseessä on demokratian kannalta todella iso asia. ?
• PALSTAT SuomenLehdistö 1/2019 19 Jännitteet kuuluvat mediajohtamiseen VÄITÖS: Digitalisaatio, ansaintamallien muutokset, kiireen lisääntyminen. Media-alalla kaikki on murroksessa, joten johtamisen on oltava hyvää. Sari Virta on tutkinut Tampereen ja Jönköpingin yliopistoille tekemässään väitöstutkimuksessa sisältökehityksen johtamista mediayhtiöissä. Yrityksissä syntyy kitkaa, kun niiden pitäisi pystyä pitämään kiinni perinteisistä liiketoimintaperiaatteistaan mutta samalla uudistua ja pysyä mukana digitaalisessa kehityksessä. Virran pääteesi on, että jännitteet kuuluvat oleellisena osana luovaan sisältökehitystyöhön, eikä johtamisella kannata taistella jännitteitä vastaan. Luovan työn johtamiseen liittyvässä väitöskirjan artikkelissa Virta ja Aalto-yliopiston työelämäprofessori, dosentti Nando Malmelin osoittavat, että osaamisen kehittäminen sekä uusien käytäntöjen ja prosessien luominen ovat journalisteille työn keskeisiä motivaatiotekijöitä. Työtä rajoittavat puolestaan ongelmat projektien hallinnassa, järjestämisessä ja viestinnässä. ”Näin ollen ehdotamme, että luovan mediaorganisaation johtaminen muuttuvissa olosuhteissa edellyttää ennen kaikkea osaamista projektinhallinnassa ja viestinnässä”, väitöskirjassa tiivistetään. Janne Arola > Sari Virta: Managing Tensions in Creative Content Development Work: Cases from the Media Industry https://bit.ly/2QVTucg Juttuideoita googlettajilta OPINNÄYTETYÖ: Media on aina tehnyt juttuja siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa. Digitaalinen aika on vienyt kehityksen äärimmilleen: moni juttu syntyy suoraan sosiaalisessa mediassa tai muualla internetissä puhuttavista aiheista. Elina Vironen on selvittänyt Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten, miten toimituksissa hyödynnetään ideoinnissa hakukonedataa. Se tarkoittaa tietoa esimerkiksi siitä, millaisia hakusanoja ja -fraaseja googlettajat milloinkin käyttävät. Kun ihmiset kysyvät hakukoneelta esimerkiksi ”Mistä tietää onko kananmuna pilaantunut”, valpas toimitus voi tehdä aiheesta selittävän jutun, jolloin verkkoliikenne parhaassa tapauksessa ohjautuu sen omille sivuille. Vironen haastatteli työtään varten Ylen, Helsingin Sanomien, Kotilieden sekä työnantajansa Aller Median omistaman lifestylemedia Idealistan edustajia. Lifestylemedioiden kävijäliikenteestä merkittävä osa tulee hakukoneiden kautta, joten ne käyttivät hakukonedataa juttujen ideoinnissa enemmän kuin uutismediat. Juttuja tehdään jopa yksittäisten hakusanojen pohjalta. ”Uutissivustot taas saavat suurimman osan kävijöistään etusivun kautta, joten ne keskittyvät ’etusivun optimointiin’, esimerkiksi mahdollisimman vetävien otsikoiden tekemiseen.” Janne Arola > Elina Vironen: Hakukonedatan käyttö juttujen ideoinnissa https://bit.ly/2CmRlB4 Nuorten neljä digiryhmää TUTKIMUS: Mediatalot ovat jo vuosia olleet huolissaan siitä, miten ne voisivat tavoittaa tehokkaammin nuoria, joiden mediankäyttötavat eroavat selkeästi vanhemmista ikäpolvista. Suvi-Sadetta Kaarakainen ja Meri-Tuulia Kaarakainen ovat tutkineet laajan aineiston pohjalta nuorten erilaisia mediankäyttöprofiileja. Tulokset julkistettiin vuoden 2018 lopulla ilmestyneessä Media & Viestintä -lehdessä. Yli 8 600 nuorta tavoittaneen aineiston perusteella Kaarakaiset erottavat neljä käyttäjäryhmää: normikäyttäjät, monipuoliset aktiivit, sosiaaliset aktiivit sekä yksipuoliset käyttäjät. Peruskouluikäisten oppilaiden keskuudessa käyttäjäryhmät ovat suunnilleen samankokoiset, mutta toisen asteen oppilaitoksissa sosiaaliset ja monipuoliset aktiivit ovat jo selvästi suurimmat ryhmät. Mediatalojen kannalta tutkimuksen tärkeä viesti on, että nuorten teknologian käyttöön kannattaisi suhtautua ennemmin mahdollisuuksien kuin riskien kautta. ”Nuorten viihtymiseen ja viihteellisyyteen kietoutuvan digitaalisen osallistumisen sivutuotteena kertyy laajasti hyödyllistä, digiajan kansalaisille ja työntekijöille tärkeää osaamispääomaa, kun nuorten keskinäinen kohtaaminen ja harrastaminen tapahtuu enenevissä määrin digitaalisen median välityksellä”, tutkimuksessa sanotaan. Janne Arola > Suvi-Sadetta Kaarakainen & Meri-Tuulia Kaarakainen: Tulevaisuuden toivot – Digitaalisten medioiden käyttö nuorten osallisuuden ja osaamisen lähteenä https://bit. ly/2FtYOlD ” Suurinta vahinkoa aiheuttaa -lapseksi taantuva esihenkilö; mitä ylempänä hän vaikuttaa, sitä suurempi vahinko. Esihenkilö vaikuttaa suoraan työntekijän turvallisuuden tunteeseen ja henkilökohtaisen riskin kokemukseen.” Pauli Aalto-Setälä kirjassaan Häiriö – Johtaminen disruptiossa ja alustataloudessa tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJALA
• 20 SuomenLehdistö 1/2019 Ihmisen ikävä toisen luo m ai lla & ha lm ei lla Sanomalehtien tulee ottaa nykyistä isompi rooli lukijoiden tutustuttamisessa toisiinsa. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HANN A SAKA RA PALSTAT UUTISMEDIALLA ON lukuisia perin tärkeitä tehtäviä yhteiskunnassamme. Pitää kerätä, lajitella, varmentaa ja julkistaa tietoa. Kun sitä tehdään toisteisesti riittävän isolle yleisölle, saavutetaan asema, josta käsin valvotaan kolmea muuta valtiomahtia. Lisäksi toimitusten tehtävänä on puolustaa sananvapautta, joka vastaavasti on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Näin todetaan jo Journalistin ohjeiden johdannon ensimmäisessä säkeessä. Hienoja, jopa pyhiltä kuulostavia tehtäviä. Kaikki äsken mainittu on totta. Haluaisin liittää uutismedian keskeisimpien tarkoitusten listalle myös pienen suuren asian: ihmisten tutustuttamisen toisiinsa. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Verkko toki tarjoaa paljon upeita mahdollisuuksia etäläsnäoloon. Edelleen valtaosa suomalaisista kaipaa myös maantieteeseen perustuvaa yhteisöllisyyttä. Omaan asuinalueeseen pohjautuvien sosiaalisten kokemusten tarve kävi selvästi ilmi viime syksynä julkistetusta K-ryhmän tutkimuksesta. Laajan selvityksen perusteella suomalaiset identifioituvat edelleen siihen maantieteelliseen alueeseen, jossa he asuvat. Yhdelle se on kunta, toiselle lähiö, kolmannelle kortteli. Kaupunginosaidentiteettiin kuuluu toki alueen värikkään historian tai vaikkapa omaperäisen rakennuskannan fiilistely. Silti väitän, että ihminen kokee asuinalueen kunnolla omakseen vasta, kun hän alkaa tuntea sieltä muita ihmisiä. Ihmisen yhteisöllisyyden tarvetta täyttävät lähikapakoiden, koulujen ja lasten urheiluharrastusten lisäksi nyt myös Facebookin kaupunginosakirppikset ja puskaradiot. Sanomalehden rooli ihmisten tutustuttajana ja sitä kautta yhteisön rakentajana on niin ikään keskeinen. Mutta voisiko uutismedia tietoisesti kasvattaa asemaansa tutustuttamisessa? Lisätä entisestään laadukkaita henkilöhaastatteluja ja kasvattaa human interest -lajityyppiin lukeutuvien juttujen määrää? Nostaa järjestelmällisemmin esiin kiehtovia, tavallisia ihmisiä? Kyse on myös bisneskriittisestä asiasta. Sosiaalinen liima on erittäin tärkeä tilaamisen syy. Jos ihminen ei koe lehden ydinilmestymisaluetta ja sieltä kerrottuja asioita omikseen, on aviisista luopuminen varsin helppoa. MALLIA VOISI ottaa pienimmistä lehdistä. Paikallislehdet ovat perinteisesti olleet luontevia ja väsymättömiä yhteisön rakentajia. Keinot henkilöhaastattelun saamiseksi ovat mitä moninaisimpia. Perinteisten syntymäpäiväja eläköitymishaastattelujen lisäksi on aamukahvikutsuja ja Kuukauden harrastus -sarjoja nimipäiviä unohtamatta. Kangasalan Sanomat on päässyt lähelle ihmisiä jututtamalla heitä suosikkiruokaresepteistään. Kopioimisen arvoinen idea löytyy myös Somero-lehdestä. Lehden sivuilla julkaistiin keräilykorttisarja kunnan keskeisistä vaikuttajista. Keräilykorteista löytyy toki somerolaisia julkkiksia, kuten taiteilija M.A. Numminen. Kaikkein kiinnostavimmat kortit on kuitenkin tehty seutukunnalla asuvista, melko tavallisista kuntalaisista kuten ”Mansikanmyyjä ja pianonsoitonopettaja” Jenni Seppälästä tai ”Volvomies” Tero Kantalasta. Voin vain kuvitella, miten tuo elämäniloinen kunnia on madaltanut ihmisten välisen jutustelun kynnystä S-marketin tuulikaapissa. Kohteiden kanssa ja ilman heitä. KOEN, ETTÄ ihmisten tutustuttaminen toisiinsa on juuri nyt äärimmäisen tärkeää. Syitä piisaa somekuplautumisen huonoista puolista aina muuttoliikkeeseen. Nykyään Suomen sisällä muutetaan useammin kuin koskaan aikaisemmin maamme historiassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikkien medioiden levikkialueille tulee koko ajan ihmisiä, jotka eivät välttämättä verenperintönä tiedä, kuka kukin on ja keneltä voi kysellä tai kenelle tarjota pientä apua milloin mihinkin. Alati vaihtuvan väen voisi huomioida myös sanomalehtien karttagrafiikan lisäämisessä. Uskon, että toimittajat yllättyisivät tietäessään, miten huonosti lukijat saattavatkaan tuntea lähialueen maantietoa. Laadukkailla henkilöjutuilla ja selkeillä karttakuvilla oppisimme taatusti lisää toisistamme ja yhteisöstämme. Tuttuus lisää luottamusta, joka vastaavasti on yksi sujuvan ja suvaitsevan yhteiskuntamme perusvalu. ? Toimittajat yllättyisivät tietäessään, miten huonosti lukijat tuntevat maantietoa.
• PALSTAT SuomenLehdistö 1/2019 21 HELSINGIN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, sepitteellistä aineistoa, olennaista asiavirhettä, ihmisarvon kunnioittamista ja yleisön tuottamaa aineistoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi sukupuolen moninaisuuteen liittyvän jutun, jota lehti kuvaili pakinatyyliseksi. Juttu oli monitulkintainen, mutta se ei ollut ihmisarvoa loukkaava. Kantelu 30.9.2018 Kantelun mukaan jutussa tuodaan halventavalla tavalla esille muunsukupuoliset sukupuolensa takia. Kantelun mukaan jutussa esitetään asia ikään kuin heidän sukupuolensa tai sukupuolettomuutensa olisi vitsi. Kantelun mukaan toimittaja käyttää samaa retoriikkaa kuin äärioikeisto eikä ymmärrä, miksi asia on erittäin loukkaava ja tärkeä muunsukupuolisille. Kantelun mukaan sukupuoli ei ole esimerkiksi salmiakki, kasvi tai mikään fyysinen esine. Kantelun mukaan tällainen puhetyyli on tarkoitettu tekemään sukupuolen monipuolisuus naurettavaksi ja helposti ohitettavaksi. Kantelun mukaan jutun nettiversion lukijalla ei ole kuin yksi pieni ”Sunnuntai”-teksti vinkkaamassa, että juttu olisi huumoria. Lisäksi jutun alkuun on lisätty ilmoitus, että juttu on julkaistu lehden sunnuntaiosion takasivulla, jonne kootaan humoristisia ja pakinamaisia tekstejä. Kantelun mukaan tämä ei ole kuitenkaan asiavirheen korjaus. Lisäksi kantelija huomauttaa, että lehti on julkaissut sukupuolivähemmistöjen etujärjestö Trasek ry:n edustajan mielipidekirjoituksen aiheesta 25.9., mutta ei ole lisännyt kantelun kohteena olevaan juttuun linkkiä mielipidekirjoitukseen ja on lisäksi julkaissut sen aluksi vain maksumuurin takana. Kantelija on lähettänyt lehdelle viestin, jossa hän on pyytänyt lehteä poistamaan jutun tai muuttamaan sen vähemmän loukkaavaksi sekä pyytämään lukijoilta anteeksi. Kantelun mukaan jutun virheellisyys on tuotu lehden tietoon myös Twitterissä. Kantelu 3.10.2018 Kantelun mukaan sukupuolen vertaaminen esineisiin, eläimiin, ruokiin ja luonnonilmiöihin, etenkin sukupuolen moninaisuudesta uutisoinnin yhteydessä, toistaa transfobisia stereotyyppejä ja osaltaan tukee ja edistää transvastaista ilmapiiriä. Jutun kuvituskuvassa esitetään, että toimittajan sukupuoli olisi raitiovaunu. Tämä on kantelun mukaan muunnelma transfobisesta, syrjivästä ”vitsistä”, jossa sukupuolena esitetään olevan taisteluhelikopteri. Kantelun mukaan raitiovaunukuva yhdistettynä jutun vitseihin, jotka väheksyvät eicissukupuolisten, etenkin ei-binaarisukupuolisten, henkilöiden sukupuolta loukkaa heidän ihmisarvoaan. Juttu kuvailee tilannetta, jossa brittilehti The Guardian tarjoaa kyselyissään sukupuolen osalta neljä vastausvaihtoehtoa; mies, nainen, avoin vastaus sekä ”en halua vastata”. Kantelun mukaan juttu keskittyy avoimeen vastaukseen ja siihen, kuinka ”naurettavia” vastauksia siihen voisi kirjoittaa. Kantelun mukaan pilkka kohdistuu juuri niihin henkilöihin, jotka tahtovat käyttää tätä vaihtoehtoa kirjatakseen oman sukupuolensa. Jutussa toimittaja kertoo kysyneensä lähipiiriltään, mitä he kirjoittaisivat sukupuolta koskevaan avovastaukseen. Kantelun mukaan jutussa pidetään huvittavana, että yksi toimittajan lähipiiristä ilmaisee, että hän kirjoittaisi ”mies” ja muut kirjoittaisivat muun muassa eläimiä, kukkia, luonnonilmiöitä, kulkuvälineitä ja makeisia. Kantelun mukaan toimittaja haluaa saada ”mies” vastanneen henkilön näyttämään naurettavalta, vaikka hän kohtelee sukupuolikysymystä kunnioittavasti. Kantelun mukaan asiassa on toissijaista se, mikä lehden tarkoitus on ollut julkaistessaan jutun tai mikä toimittajan asenne aiheeseen on ollut, sillä julkaistussa jutussa pääosassa on sukupuolivähemmistöjä halveksuvasti kuvaava vitsailu, joka normalisoi ja esittelee sukupuolivähemmistövastaista kuvastoa. Jutussa lukee muun muassa: ”Kun The Guardianin kyselyssä selvitetään vastaajan taustatietoja, sukupuolen osalta muotoilu on hieno. Kysytään, mihin sukupuoleen vastaaja identifioituu eli mihin hän itse samaistuu.” Kantelun mukaan kohdan voi tulkita monella tavalla, myös sarkastisena. Kantelun mukaan jutun alla julkaistuista lukijakommenteista löytyy yhä lehden tekemän moderoinnin jälkeenkin äärimmäisen transfobisia kommentteja. Kantelun mukaan Helsingin Sanomat on laiminlyönyt Journalistin ohjeiden liitteen kohdissa 1 ja 2 mainitut velvollisuudet, joiden mukaan toimitusten tulee pyrkiä estämään ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen verkkosivuillaan ja poistaa viipymättä sen tietoon tulleet tällaiset sisällöt. Kantelija on lähettänyt lehdelle viestin, jossa hän on huomauttanut jutun lukijakommenteista sekä pyytänyt lehteä poistamaan jutun ja pahoittelemaan virhettään julkisesti. Helsingin Sanomien vastaus 3.12.2018 Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan kirjoituksen tarkoitus oli iloita siitä, että sukupuolisella moninaisuudella on nykyisin enemmän tilaa kuin 1980-luvulla. Siksi tekstissä viitattiin 1980-luvun keskusteluun, jossa puhuttiin salmiakista. Jutun kirjoittaneen toimittajan mielestä biologinen sukupuoli ylipäätään kertoo ihmisestä hyvin vähän, ja paljon kiinnostavampaa on se, mihin muuhun ihminen identifioituu. Pakinatyylillä kirjoitettuun juttuun kuuluu usein tietty tulkinnanvaraisuus. Siksi myös kirjoituksesta on tehty useita erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi sukupuolentutkimuksen professori kommentoi Twitterissä tulkinneensa kirjoituksen täysin toisin kuin kantelijat. Tulkinta, että teksti olisi ollut transfobinen, oli toimittajalle yllätys, vaikka hän päätoimittajan mukaan tuntee aihepiirin keskivertotoimittajaa paremmin. Kanteluissa mainittu taisteluhelikopteri-vertaus oli toimittajalle päätoimittajan mukaan entuudestaan tuntematon. Päätoimittajan mukaan jutusta tehdyt tulkinnat riippuvat osittain ihmisen elämänkokemuksesta. Päätoimittajan mukaan on hyvin ymmärrettävää, että oikeuksiensa puolesta taistelevat ja erittäin vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat kokea asiat voimakkaammin kuin ne, joilla ei ole kokemusta syrjinnästä. He voivat perustellusti olla myös herkkiä asiaansa liittyvälle leikinlaskulle, oli se sitten suoraa tai epäsuoraa. Päätoimittajan mukaan lehti ei millään tavoin halua vähätellä toisen tulkinnan tehneiden kokemusta. Kirjoituksesta virinneen keskustelun johdosta toimituksessa ymmärretään päätoimittajan mukaan entistä paremmin asiaan liittyviä näkökulmia ja herkkyyksiä. Helsingin Sanomat on myös reagoinut keskusteluun kirjoittamalla muunsukupuolisten ongelmista saada hoitoa. Silti päätoimittajan mukaan varsinkin pakinamaisissa teksteissä on jatkossakin sallittava tietty monitulkintaisuus. Vahvaan lehdistönvapauteen kuuluvat myös mahdollisuus sekä oikeus käyttää erilaisia tekstityyppejä osana tiedotusvälineen sisältöä. Niillä on myös historiallisesti suuri merkitys sananvapauden toteuttamisessa. Päätoimittajan mukaan ei ole myöskään kohtuullista olettaa, että toimittajalta voitaisiin aina edellyttää tekstin kaikkien luentamahdollisuuksien ja niihin mahdollisesti liittyvien yksilöllisten kokemusten ymmärtämistä. Jutun julkaisupäivänä toimittaja keskusteli jutusta sosiaalisessa mediassa ja palautteen perusteella esitti Twitterissä anteeksipyynnön, joka linkitettiin jutun verkkoversion alkuun. Linkistä pääsi seuraamaan myös aiheesta virinnyttä keskustelua. Kun kirjoituksen lähtökohta oli sukupuolivähemmistöjen asiaa kohtaan myönteinen ja kirjoituksesta voidaan perustellusti tehdä selkeästi myös tämä tulkinta, päätoimittaja katsoo, ettei Helsingin Sanomat ei ole tuonut sukupuolivähemmistöjen asiaa esille halventavasti tai asiaankuulumattomasti. Päätoimittajan mukaan jutussa ei ole myöskään asiavirheitä tai lukijan harhaanjohtamista. Pakinatyylin jutussa leikitellään ajatuksella ihmisen identiteetistä ja mahdollisista avovastauksista, joita The Guardian-lehden kyselyyn voisi tulla. Päätoimittajan mukaan jutun otsikko viittaa niin ikään kyselyyn, jossa sukupuolekseen voi halutessaan kirjoittaa mitä haluaa, vaikka sanan salmiakki. Päätoimittaja katsoo, että otsikko on pakinamaisen kärjistävä, mutta kirjoituksen luettuaan lukija saa asiasta oikean kuvan ja ymmärtää otsikon viittauksen. Päätoimittajan mukaan lukijat ovat voineet erottaa tosiasiat kirjoittajan ajatusleikin tuottamasta osuudesta, ja kirjoituksen leikittelevä tyylilaji käy hyvin selväksi lukijalle heti alusta pitäen. Jutun verkkoversioon myös lisättiin saateteksti, jossa kerrottiin yleisölle, että kirjoitus oli julkaistu lehden sunnuntaisivujen palstalla, jolla erilaisia ilmiöitä käsitellään humoristisesti, mielipiteellisesti ja pakinatyylillä. Päätoimittajan mukaan myös otsikon tyylilaji kertoo, ettei kyseessä ole tyypillinen uutisjuttu. Päätoimittajan mukaan lehti on toiminut asiassa myös kommenttipalstan valvonnassa Journalistin ohjeiden liitteen ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Lehden verkkosivujen kommenttiosio on ennakkomoderoitu niin, että esimerkiksi yksityisyyden suojaa tai ihmisarvoa loukkaavat sisällöt eivät päädy julkaistavaksi. Lisäksi toimitus poistaa sääntöjen vastaiset, esimerkiksi inhimillisen virheen vuoksi keskustelupalstalle päätyneet, tekstit heti asiasta tiedon saatuaan tai omatoimisesti poikkeamia havaittuaan. Päätoimittajan mukaan jutun perässä julkaistujen lukijoiden kommenttien joukossa on joitakuita tekstejä, jotka lähestyvät aihepiiriä värikkäin ja kärjekkäinkin sanankääntein ja osa niistä voi edustaa huonoa makua ja olla väitteiltään kiistanalaisia. Päätoimittajan mukaan monista kommenteista käy ilmi se, että osalle suomalaisista puhe useammasta kuin kahdesta sukupuolesta on edelleen vierasta ja jopa ei-luonnonmukaiseksi koettua. Päätoimittajan mukaan osana aiheeseen liittyvää demokraattista yhteiskunnallista keskustelua myös näiden näkemysten julkaisu on perusteltua, ilman että ne olisivat objektiivisesti arvioituna transvastaista vihaa, syrjintää tai niihin kannustavaa. Päätoimittajan mukaan kommentit eivät objektiivisesti arvioiden loukkaa kenenkään ihmisarvoa, vaan käsittelevät aihetta yhteiskunnallisena ilmiönä ja poliittisena kysymyksenä muun muassa biologiaan pohjautuvien argumenttien pohjalta. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Journalistin ohjeiden liite: Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla, kohdat 1 ja 2. Erota asiateksti, kerro konteksti HELSINGIN SANOMAT julkaisi verkkosivuillaan viime syksynä jutun otsikolla ”Sukupuoli voi nyt olla vaikka salmiakki”. Pakinatyylisessä tekstissä toimittaja käsitteli sukupuolen moninaisuutta ja sitä, miten tämä näyttäytyy eri yhteyksissä. Kahdessa kantelussa kirjoitusta pidettiin muunsukupuolisia halventavana sekä asiaa vähättelevänä ja syrjivänä vitsinä. JSN antoi Helsingin Sanomille vapauttavan päätöksen. Pakina julkaistiin Helsingin Sanomien painetun lehden lisäksi verkossa, mikä lisää tekstin väärinymmärryksen vaaraa. Verkkojulkaisussa tekstin konteksti, pienen ja ison jutun ero sekä lähde hämärtyvät. Lukija voi pitää toimittajan kommenttia tai pakinaa asiatekstinä. Tämä ero on tehtävä selväksi ja avattava lukijalle myös verkossa. Helsingin Sanomien toimintatapa oli onnistunut. Toimitus kertoi tekstin tyylilajista verkkojulkaisun alussa, minkä lisäksi toimittaja jatkoi keskustelua Twitterissä. Media saa, ja sen pitää, nostaa herkät ja ihmisiä puhuttavat aiheet esille, kunhan tämä tehdään hyvän maun mukaisesti. Vapauttava myös minulta. Hanna Pihlajamäki päätoimittaja, Tyrvään Sanomat 3 3 Pihlajamäen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 19.12.2018. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat
• PALSTAT 22 SuomenLehdistö 1/2019 > 28.1–1.2.2019 Sanomalehtiviikko. > 9.5.2019 Kevätseminaari 2019, Turku. > 1.–3.6.2019 The World News Media Congress 2019, Scotland. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan sukupuolen moninaisuuteen liittyvän jutun, jota lehti kuvaili pakinatyyliseksi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelijan asiavirheenä pitämä jutun otsikossa esiintyvä väite ei ollut olennainen asiavirhe vaan pakinatyylille ominainen kuvaannollinen ilmaus. Tiedotusvälineellä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut. Neuvosto myös toteaa, että jutun tyylistä kävi riittävästi ilmi, että kyseessä oli mielipiteellinen teksti eikä uutisjuttu. Neuvosto toteaa, että juttu oli monitulkintainen ja teksti oli mahdollista ymmärtää niin, että se pilkkasi sukupuolivähemmistöjä. Neuvosto kuitenkin tulkitsee tekstiä siten, että se ei loukannut ihmisarvoa. Sananvapauden näkökulmasta myös monitulkintainen ja jonkun mielestä mautonkin teksti pitää voida hyväksyä. Neuvosto toteaa, että lehti poisti jutun yhteydessä verkkosivuilla julkaistuja, asiattomana pitämiään lukijakommentteja. Lehden toimenpiteiden jälkeen verkkosivuilla käydyn keskustelun sävy saattoi olla paikoin kärjekästä, mutta ei ihmisarvoa loukkaavaa. Lehti ei siten ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa yleisön tuottamaa aineistoa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Leena Kevätkylä, Taina Tukia, Nina Stenros ja Johanna Vehkoo. YLE Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, lähdekritiikkiä, olennaista asiavirhettä, samanaikaista kuulemista sekä jälkikäteistä kuulemista koskevassa asiassa. Yle julkaisi jutun, jossa kerrottiin järjestön rahoittavan tapahtumaa, jonka oli edellisvuonna epäilty olleen osa Venäjän propagandaa. Järjestö joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta Yle ei kuullut sitä samanaikaisesti eikä jälkikäteen. Kantelu 7.6.2018 Kantelu kohdistuu Ylen verkkosivuillaan 23.5.2018 julkaisemaan juttuun ”Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto on myöntänyt avustuksia rauhanaktivistien leirille – viime vuonna leirin epäiltiin olevan osa Venäjän propagandaa”. Kantelun mukaan Aseistakieltäytyjäliitto joutuu jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, koska jutusta syntyy mielikuva, että se rahoittaisi tapahtumaa, jonka epäillään olevan Venäjän hallituksen propagandaa. Kantelun mukaan Aseistakieltäytyjäliitolle olisi pitänyt varata mahdollisuus esittää oma käsityksensä tapahtuman epäillyistä yhteyksistä Venäjän propagandaan. Kantelun mukaan jutun otsikossa ja tekstissä kerrotaan yhteensä kolme kertaa, että edellisvuoden tapahtuman epäiltiin olevan yhteydessä Venäjän propagandaan. Kantelun mukaan juttu luo mielikuvaa, jonka mukaan vuoden 2018, myös Aseistakieltäytyjäliiton sponsoroima, tapahtuma toteutetaan samassa tarkoituksessa kuin vuotta aikaisemminkin järjestetty. Kantelun mukaan jutussa käytetään lähteinä vain haastatteluja, joissa tapahtuma leimataan Venäjän propagandaksi tuomatta esille muita perusteluja kuin tätä mieltä olevien mielipide. Kantelun mukaan Yle ei ole suhtautunut tietolähteisiinsä kriittisesti lainatessaan jutussaan diplomaatin edelliskesän tapahtumasta esittämiä näkemyksiä, koska jutussa ei kyseenalaisteta mitenkään näkemyksiä, eikä niiden rinnalle nosteta toisenlaisen kuvan tapahtumasta antavia näkemyksiä. Kantelun mukaan toisenlaisen kuvan antava materiaali on jätetty huomiotta, vaikka sellaista on julkaistu jutun lähteinä käytettyjen tiedotusvälineiden verkkosivuilla. Myös Yle on julkaissut 9.9.2017 jutun otsikolla Ahvenanmaan rauhanleirin järjestäjä: ”Miksi Venäjän viranomaiset tukisivat rauhanaktivisteja?”. Kantelija on lähettänyt Ylelle kaksi viestiä, joissa se kertoo näkemyksensä asiasta. Viestit on otsikoitu oikaisuvaatimukseksi ja oikaisuksi. Yle on korjannut jutusta kaksi virhettä. Ylen vastaus 8.10.2018 Vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan kantelija ei ole ilmaissut sähköposteissaan tai käydyissä puhelinkeskusteluissa, että haluaisi käyttää vastineoikeuttaan. Ensimmäinen sähköposti on lähetetty otsikolla “oikaisu”. Kun kantelijaa on pyydetty täsmentämään, mitkä asiavirheet hänen mielestään vaativat oikaisua, hän on toimittanut uuden viestin, jossa asiavirheet on eritelty. Nämä asiavirheet Yle on korjannut ja vastannut oikaisupyyntöön. Tämän jälkeen kantelija ei ole enää palannut asiaan. Päätoimittajan mukaan jutussa on pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Jutussa kerrotaan toiseen mediaan viitaten, että suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto on tehnyt rahoituspäätöksen, jota kulttuurirahaston puheenjohtaja pitää virheenä. Päätöksen tehnyt Ruotsin osaston johtaja ei kuitenkaan vahvista, että rahoituspäätös olisi hänen mielestään virhe. Päätoimittajan mukaan jutussa on avattu sitä, minkälaisia lausuntoja edelliskesän leiristä julkisuudessa esitettiin. Tämä on päätoimittajan mukaan olennaista, jotta lukija ymmärtää, mihin kulttuurirahaston puheenjohtaja perustaa oman näkemyksensä siitä, että rahoituspäätös oli virhe. Päätoimittajan mukaan on fakta, että tällaisia lausuntoja vuosi sitten leiristä esitettiin ja vuodentakainen kuohunta oli saanut kulttuurirahaston puheenjohtajan takajaloilleen. Päätoimittajan mukaan juttu ei ota kantaa siihen, oliko julkisuudessa olleissa epäilyissä perää. Edellisvuoden leirin sisältöä käsitellään jutussa lyhyesti leirin johtajan kommentissa. Samassa yhteydessä on linkki Svenska Ylen tekemään juttuun edelliskesän leiristä. Päätoimittajan mukaan jutussa ei ole kritisoitu tämän vuoden leiriä eikä sitä rahoittavaa Aseistakieltäytyjäliittoa. Jutussa keskitytään siihen, että toisen rahoittajan yksi edustaja ei olisi halunnut myöntää leirille rahoitusta edellisvuoden kohun takia. Päätoimittaja kuitenkin myöntää, ettei juttu avaa syvällisesti edellisvuoden, saati tämän kesän leirin, sisältöä tai osallistujien motiiveja. Päätoimittajan mukaan jutun painopiste on kulttuurirahaston, ei Aseistakieltäytyjäliiton toiminnassa, eikä liitto täten joudu jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, että sille olisi pitänyt antaa oikeus samanaikaiseen kuulemiseen, eikä sitä ole myöskään tarvinnut kuulla jutussa jälkeenpäin. Tällaista pyyntöä kantelija ei ole myöskään toimitukselle päätoimittajan mukaan osoittanut. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa. Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin kantelun tehneen järjestön rahoittavan rauhanaktivistien kesäleiriä. Jutun näkökulmana on keskustelu siitä, oliko tapahtuman rahoittaminen virhe, koska vastaavaa tapahtumaa oli edellisvuonna epäilty Venäjän propagandaksi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa. Juttu oli kuitenkin yksipuolinen, ja se saattoi olla harhaanjohtava yhdistäessään rauhanaktivistien toiminnan ja kantelijan rahoituspäätöksen Venäjän propagandatoimintaan. Neuvosto kuitenkin toteaa, että jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä, jota Yle ei olisi pyynnöstä huolimatta korjannut. Neuvosto myös katsoo, että Yle suhtautui lähteisiinsä kriittisesti, sillä se oli kerännyt tietoa useista eri lähteistä. Jutussa esitetty diplomaatin arvio oli hänen näkemyksensä asiaan. Neuvosto toteaa, että kantelija joutui jutussa esitettyjen arvioiden perusteella erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan kantelija tukee epäilyttävää toimintaa, jossa saattaa olla kyse vieraan maan propagandasta. Julkisuus ei kuitenkaan ollut niin kielteistä, etteikö jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt. Neuvosto toteaa, että viimeistään saatuaan kantelijalta oikaisuvaatimukseksi otsikoidun viestin, jossa kantelija esitti oman näkemyksensä jutussa esitettyihin arvioihin, Ylen olisi pitänyt huomata, että kyseessä oli tilanne, joka edellytti jälkikäteistä kuulemista. Neuvosto korostaa, että tiedotusvälineen tulee huolehtia, että erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuvat tahot tulevat asianmukaisesti kuulluiksi. Vaikka kantelija ei tarjonnut Ylelle vastineeksi otsikoitua tekstiä, Ylen olisi ollut Journalistin ohjeiden kohdan 25 mukaisesti syytä neuvotella tekstin julkaisemisesta omana kannanottona tai julkaista asiasta jatkojuttu, jossa kantelija olisi tullut kuulluksi. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 21 ja 22 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Leena Kevätkylä, Taina Tukia ja Johanna Vehkoo. Etelä-Saimaa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin muun muassa uudesta Laatokan rannalle sijoittuvasta kansallispuistosta. Jutussa todettiin, että Valamon alue kuuluisi uuteen kansallispuistoon. Tämä oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei pyynnöstä huolimatta korjannut. Seiska Julkisen sanan neuvoston langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, olennaista asiavirhettä ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa esitettiin julkisuuden henkilön käytöksestä kielteisiä arvioita lukijavinkin perusteella tarkistamatta asiaa mitenkään. Jutussa oli olennaisia asiavirheitä, mutta virheiden korjaamisen sijaan lehti ainoastaan julkaisi jutun kohteen vastineen. Koillissanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista, jälkikäteistä kuulemista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa kritisoitiin nimeltä mainittua valvontaeläinlääkäriä tämän virkatoimien hoitamisesta. Julkisuus oli kielteistä, mutta ei niin kielteistä, etteikö jälkikäteinen kuuleminen olisi riittänyt. Lehden olisi ollut syytä julkaista vastine tai linkki siihen myös Facebook-tilillään, mutta tässä tapauksessa lehti täytti jälkikäteisen kuulemisen perusvaatimukset. Tekijä Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, olennaista asiavirhettä, samanaikaista kuulemista ja jälkikäteistä kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin kantelijan maahantuoman autonostimen olevan luovutuskiellossa. Lehti oli tarkistanut tietojaan laajasti eikä jutussa ollut olennaista asiavirhettä, jota lehti ei olisi oikaissut. Kantelija joutui jutussa kielteiseen julkisuuteen. Kantelija ei ole kuitenkaan neuvotellut lehden kanssa muusta kuin jutun oikaisemisesta. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Sananvapauden näkökulmasta myös monitulkintainen ja jonkun mielestä mautonkin teksti pitää voida hyväksyä.”
• PALSTAT SuomenLehdistö 1/2019 23 HSS Media Niklas Nyberg on nimitetty vt. toimitusjohtajaksi Anna-Mari Karhusen erottua tehtävästä vuodenvaihteessa. Nyberg on aiemmin toiminut Vasabladetin päätoimittajana. Vasabladet Nina Dahlbäck on nimitetty vt. päätoimittajaksi. Hän on aiemmin toiminut lehden uutispäällikkönä. Hankasalmen Sanomat Jaakko Silvast on nimitetty päätoimittajaksi 1.3. alkaen. Hän siirtyy tehtävään tuottajan paikalta nykyisen päätoimittajan Arja Korpelan jäädessä eläkkeelle. Silvast on työskennellyt lehdessä kokopäiväisesti vuodesta 1999 lähtien. Laukaa-Konnevesi Osmo Kurki on nimitetty päätoimittajaksi 1.3. alkaen nykyisen päätoimittajan Arja Korpelan jäädessä eläkkeelle. Kurki on aiemmin toiminut muun muassa Väli-Suomen Median toimitusjohtajana ja Keskisuomalainen-konsernin liiketoiminnan kehitysjohtajana. Tamperelainen Petteri Mäkinen on nimitetty päätoimittajaksi. Hän on työskennellyt lehdessä lähes 20 vuotta, viimeiseksi uutispäällikkönä. Kaleva Media Petri Karjalainen on nimitetty asiakkuusjohtajaksi. Hän siirtyy tehtävään Koillissanomien päätoimittajan tehtävästä. Koillissanomat Jenny Halvari on nimitetty vt. päätoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Koillissanomien toimituspäällikön paikalta. Hän on työskennellyt aiemmin Uudessa Rovaniemessä, Koillis-Lapissa, Lapin Kansassa ja Kalajoki-lehdessä. Petri Markkanen on nimitetty uutistoimittajaksi. Hän on aiemmin työskennellyt Sompiolehdessä, Hervannan Sanomissa sekä järjestöviestinnän puolella. Helsingin Sanomat Piia Elonen on nimitetty ilmastokirjeenvaihtajaksi. Viimeksi hän on työskennellyt Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimiehenä. Jussi Pullinen on nimitetty politiikan ja talouden toimituksen esimieheksi. Hän on viimeksi toiminut Helsingin Sanomien uutispäällikkönä, vastuullaan muun muassa digitaalisen kerronnan kehittäminen. Minna Nalbantoglu on nimitetty politiikan ja talouden toimituksen uutistuottajaksi. Väli-Suomen Media Laura Määttänen on nimitetty Teemasuomalainen-toimituksen tuottajaksi. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa ajankohtaistoimituksen esimiehenä ja teematuottajana Karjalaisessa sekä Sunnuntaisuomalaisen toimittajana. Eveliina Salomaa on nimitetty Teemasuomalaisen visualistiksi. Hän työskenteli aiemmin graafikkona Karjalaisessa. Eija Marja-aho on nimitetty Teemasuomalaisen toimittajaksi. Hän työskenteli aiemmin Keskisuomalaisen teemaja liitetuottajana. Tuomas Massinen on nimitetty Teemasuomalaisen toimittajaksi. Hän työskenteli aiemmin Etelä-Suomen Mediassa toimittajana ja verkkotoimittajana. Emmi Tuomisto on nimitetty Teemasuomalaisen toimittajaksi. Hän työskenteli aiemmin toimittajana Etelä-Suomen Sanomissa. Terhi Nevalainen on nimitetty Sunnuntaisuomalaisen toimittajaksi. Aiemmin hän työskenteli Karjalaisessa erikoistoimittajana. Sanna Inkinen on nimitetty Uutissuomalaisen toimittajaksi. Aiemmin hän työskenteli Savon Sanomissa teematuottajana. Länsi-Savo Elina Keskitalo on nimitetty ajankohtaistuottajaksi. Hän työskenteli aiemmin verkkotuottajana. Suvi-Tuulia Nykänen on nimitetty uutistuottajaksi. Hän työskenteli aiemmin uutistoimittajana. Johanna Vasara on nimitetty iltatuottajaksi. Hän työskenteli aiemmin päivätuottajana. Ilkka-Yhtymä Annaelina GröhnPitkäkoski on nimitetty I-Medioiden yritysmyyntiin myyntipäälliköksi. Kerim Åkerman ja Anna AlaKaarre on nimitetty I-Medioiden yritysmyyntiin myyntineuvottelijoiksi. Mira Nikkola ja Tuomas Kaminen on nimitetty I-printin myyntiin asiakasvastaaviksi. Keskisuomalainenkonsernissa parhaat käytännöt monistetaan joka lehteen. MEDIATALO KESKISUOMALAISEN kuluttajamyynnin johtajana aloittanut Anna-Maija Lyytinen sanoo, että uudenlaiset tilausmaksumallit ja mikromaksaminen ovat konsernissa parhaillaan harkinnassa. – Erilaisia maksumalleja on hyvä olla tarjolla, koska ihmisillä on erilaisia käyttötapoja. Maailma muuttuu siihen suuntaan, että ostetaan silloin kun mieleen juolahtaa eikä välttämättä olla niin kiinnostuneita perinteisestä jatkuvasta tilaamisesta. Tällä hetkellä lyhin tilausjakso konsernin lehdissä on kuukausi. Lyytisellä on vastuullaan iso tiimi ja iso joukko lehtiä. Keskisuomalainen-konsernin lehtien tilausmyynti yhdistettiin viime vuonna yhdeksi tiimiksi, joka hoitaa kolmen maakuntalehden, seitsemän aluelehden ja 18 paikallislehden myyntiä. Tiimiin kuuluu 12 myyntija asiakasviestinnän osaajaa ja kahdeksan sovellustukihenkilöä, jotka vastaavat tilausja verkkojärjestelmistä. Tiimin jäsenet työskentelevät Kuopiossa, Jyväskylässä, Vantaalla ja Lahdessa. Jokaisella neljällä lehtiä kustantavalla alueyhtiöllä on lisäksi oma kuluttajamyynnin aluejohtajansa. – Tavoitteena yhteisessä tekemisessä on vastata digihaasteisiin ja välttää päällekkäistä työtä. Pyrimme kehittämään, testaamaan ja analysoimaan nopeasti uusia konsepteja ja välineitä sekä monistamaan niitä, Lyytinen kertoo. Myös toimitusten kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä etenkin digitilaajien haalimisessa ja maksumuurikäytäntöjen viilaamisessa. Konsernin maakuntalehdillä on tiukat maksumuurit. Keskisuomalainen-konsernin tilaajamyynnin tavoitteena on ylläpitää nykyiset printti-digiyhdistelmätilaukset sekä houkutella uusia tilaajia niin yhdistelmätilauksille kuin pelkille digitilauksille. Digissä kasvutavoitteet ovat Lyytisen mukaan suuret. – Etsimme uusia tilaajia erilaisilla someratkaisuilla: esimerkiksi maksumuuriin törmääville tarjotaan maksullista tilausta tai ilmaista kokeilua. Verkossa markkinointi on vahvasti tapetilla. Konsernin muilla lehdillä paitsi Keskisuomalaisella ja Savon Sanomilla kaikki tilaukset ovat yhdistelmätilauksia. Oma työnsä on kuitenkin Lyytisen mukaan myös siinä, että nämä tilaajat saadaan rekisteröitymään ja käyttämään digiä. Heitä kannustetaan digin käyttöönottoon muun muassa sähköpostilla tai printti-ilmoituksilla. Lyytinen siirtyi nykyiseen työhönsä vuoden alussa Keskisuomalainenkonsernin myynnin järjestelmien projektipäällikön tehtävästä. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Savon Sanomien levikkijohtajana. Noora Autio Nopeaa reagointia tilausmyynnissä Anna-Maija Lyytisellä on pitkä työhistoria Mediatalo Keskisuomalaisessa. Hän on kotoisin Siilinjärveltä, Uutis-Jousen ilmestymispaikkakunnalta. PAULA POHJAMO uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Katri Simola, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 89. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@ sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2019: kestotilaus 99 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 105 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2019 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 2 13.3. 1.3. 22.2. 3 17.4. 5.4. 29.3. 4 5.6. 17.5. 10.5. 5 21.8. 9.8. 2.8. 6 25.9. 13.9. 6.9. 7 30.10. 18.10. 11.10. 8 11.12. 28.11. 21.11.
• Äänestäminen on mielestäni , koska sillä vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin.” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT