• ”Olen vähän vierastanut digi first -ajattelua ja sanonut, että money first.” KRIITIKKO Vapaa toimittaja Oskari Onninen arvostaa elämässään mukavuutta eikä edes kriittisyydestä tule koskaan epämukava olo. YKSI TILAUS, YLI 70 LEHTEÄ NORJASSA PAKETTI PAIKALLISMEDIAA HAASTAA DIGITILAUSMÄÄRISSÄ MAAN SUURIMMAT. Nro 1 7/2/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930
• ”Luomuviljely teetättää paljon työtä, mutta pidän sitä mielekkäänä. Kunpa kaikki pitäisivät. Vaimoni opiskelee ja meillä on viisi lasta. Ei sitä aina ymmärrä, miten kaikesta selviää, ja kuitenkin selviää. Lapset antavat minulle paljon voimaa, ja tietenkin vaimoni.” Jussi Luomuviljelijä Kyllä minä selviän Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Antamalla toivoa, valoa ja ratkaisuja laadukas journalismi lunastaa paikkansa myös vaikeina aikoina.
• nro 1/2022 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Tilausväsymyksen peikosta U utismedia luottaa tilauksiin. Kun Reuters-instituutti tuttuun tapaansa kysyi noin 250 mediavaikuttajalta alkaneen vuoden näkymistä, tilaustuloja pitivät merkittävänä lähes kaikki. Peikko kurkkii kuitenkin ruudun takaa: tilausväsymys! Alalla on alkanut pyöriä ajatus, että markkina kypsyy. Ihmiset eivät halua valtavaa määrää tilauksia: muutamaa suoratoistopalvelua, uutisia, äänikirjapalveluita, podcasteja… Eikö optikkopalvelut ja lasten kausivaatteetkin saa nykyään kuukausimaksulla? Lääkkeeksi Reutersin raportti ehdottaa – tadaa – lisää ja entistä parempia tilauksia: sisällön paketoimista esimerkiksi äänikirjojen tai podcastien kanssa, kapean niche-yleisön tuotteita tai maksullisia tähtitoimittajien uutiskirjeitä. O n toki niitäkin, jotka pitävät tilausväsymystä harhana. Kanadalaisen The Globe and Mail -lehden kehitysjohtaja Sonali Verma kirjoittaa tuoreessa blogitekstissään, että eri tilaukset palvelevat eri tarpeita. Ei ennenkään ajateltu, että kirjojen ostaminen tarkoittaa sitä, ettei voi tilata lehteä. Kuluttaja voi hyvin haluta useita tilauksia myös saman genren sisällä, Verma jatkaa: mediat eivät ole identtisiä, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa tavallinen kotitalous voi tilata jopa yli neljää suoratoistopalvelua. Tilausväsymyksen ongelma poistuu, jos media on hyödyllinen ja rahanarvoinen ihan kivan sijaan, Verma pointtaa. (Hänen uskoaan tilauksiin ei toki haitanne, että The Globe and Mail käyttää edelläkävijänä personoituvaa maksumuuria, joka tunnistaa käyttäjän tarpeet ja tarjoaa oikeaan aikaan oikeanlaista tilausta.) N orjassa yli 40 prosenttia aikuisista maksaa verkkouutisista, mikä on merkittävästi enemmän kuin missään muualla. Siellä kai tilaukset alkavat väsyttää? Ehkei sittenkään! Norja toki on myyttisen kova pärjäämään erilaisten peikkojen kanssa paitsi kansantarustossa myös media-alalla. Haastattelin vasta Norjan suurimman paikallislehtikustantajan Amedian tuotejohtajaa. Hän kertoi, miten hienosta tilauskehityksestään tunnettu yhtiö kokosi pandemian alussa yli 70 lehteä yhteen digitaaliseen tilauspakettiin. Supertilauksen avulla Amedia on houkutellut merkittävästi uusia digitilaajia ja saanut vanhoja kalliimman premium-paketin piiriin. Tilausväsymys tai mikään siihen viittaava ei noussut keskustelussa esiin. ? 4 avaaja Mitä Vehkoo-ratkaisu merkitsee toimitustyölle? 5 Gallup Aluevaalit tuottivat mediamyynnissä odotettua paremmin. 6 puheenaihe Koronapandemia toimii yhä sisäänheittotuotteena uutismedian verkkopalveluissa. Mutta mitä koronan jälkeen? 7 Kolumni ”Havahduin siihen, miten haitallisesti puhumme päätoimittajuudesta”, kirjoittaa Koillissanomien päätoimittaja Jenny Halvari. 9 lehdistötilaisuus Oskari Onninen kertoo, ettei kriittisyydestä tule koskaan epämukava olo. 14 turun sanomat Jussi Orell tuli Turun Sanomien päätoimittajaksi vuoden alussa. Kysyimme, miten etenee digisiirtymä Turussa. 20 ratKaisut HS:n datadeskistä kasvoi ohjelmistokehitystiimi. 24 ratKaisut Norjalainen Amedia kerää nyt digitilauksia yli 70 lehden paketilla. 25 teKijä Ulla Yliherne kertoo, miten Sipoon Sanomissa on uudistettu ajankäyttöä ja keskitytty olennaiseen. 26 teoria & Käytäntö Uutismedia voi estää yhteiskunnan jakautumista. 28 tutKimuKset Uutisorganisaatiot maailmalla tiukentavat suhtautumistaan toimittajien mielipiteenilmaisuun sosiaalisessa mediassa. 29 väliporras Hyvä pomo luo keskinäisen arvostuksen ilmapiirin, jolloin pomon tai alaisen ei tarvitse turvautua puolitotuuksiin, kirjoittaa Ville Seuri. 30 diGi edellä Bonnier ja Schibsted tykittävät rahaa startupeille. Suomessa mediateknologian yrityksiä ei näytä syntyvän, arvioi Elina Lappalainen. 31 nimitys Petri Numminen uskoo puhelinmyyntiin. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoaSu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimituS Eteläranta 10, 00130 Helsinki. PuHelin (09) 228 77 300. SäHköPoSti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. Suomen leHdiStö verkoSSa www.suomenlehdisto.fi. julkaiSija Uutismedian liitto. ilmeStyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukSet ja oSoitteenmuutokSet sl@uutismediat.fi. tilauSHinnat 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. iSSn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. Su vi el o Suomen leHdiStö 3 14 20 ve Sa la it in en
• HEREILLÄ. Ismo Huhtasen mielestä korkein oikeus on tehnyt viime aikoina lehdistönvapautta vahvistavia ratkaisuja Vehkoo-päätöksen lisäksi myös lähdesuojasta. Lehdistönvapaudessa on kuitenkin myös avoimia kysymyksiä, minkä osoittaa Helsingin Sanomien toimittajien saamat syytteet. 4 Suomen lehdiStö 1/2022 A A
• Miten korkeimman oikeuden Vehkoo-ratkaisu vaikuttaa toimitustyöhön jatkossa, Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen? Se selkeyttää toimitusten työtä, kun ne arvioivat mahdollisen kunnianloukkauksen rajoja. Ratkaisu toivottavasti yhdenmukaistaa esitutkinnan, syyteharkinnan ja tuomitsemisen käytäntöjä, eli turhien kunnianloukkausta koskevien esitutkintojen pitäisi vähentyä. KKO totesi, että sosiaalisen median alusta on viestin julkaisupaikkana samassa asemassa kuin tiedostusväline. Viestin asiayhteys ratkaisee, onko kyse kunnianloukkauksesta vai ei. Onko ”strateginen trollaus” eli yhteiskunnallista osallistumista hiljentämään pyrkivä oikeusjuttujen tehtailu rantautumassa suomalaiseen journalismiin? Tästä on joitakin merkkejä yksittäisten toimittajien osalta. Voidaan tehdä esitutkintapyyntöjä tai uhkailla niillä hiljentämistarkoituksessa. Strateginen trollaus on kuitenkin laaja ja vähän epäselväkin termi. Millainen riski kiusantekomielessä tehdyt kanteet ja esitutkintapyynnöt ovat toimittajille ja kustantajille? Yleistyessään ne ovat riski. Pahimmillaan ne halvaannuttavat työtä, sitovat toimituksen ja sen johdon aikaa ja aiheuttavat kustannuksia lehtikustantajille. Se kaikki on pois toimituksellisesta työstä ja sen resursseista. Oikeusjutuilla ja vahingonkorvausvaateilla uhkailu, se että joku laittaa asianajajan kirjoittamaan ikäviä kirjeitä päätoimittajille, toimittajalle tai kustantajille, ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Onneksi tällainen on Suomessa suhteellisen poikkeuksellista. Keihin riski kohdistuu erityisesti? Pienet ja ehkä keskisuuretkin lehdet voivat olla riippuvaisia yhdestä mainostajasta tai oikeudenkäyntikulujen riski voi olla niin suuri, että uhkailuun taivutaan. Suuremmilla kustantajilla on enemmän muskeleita sanoa ei. Freelance-toimittaja-yrittäjä on tietysti vielä pienimpiäkin lehtiä huonommassa asemassa. He voivat olla trolleille helppoja kohteita. Miten ilmiötä voi torjua? Viestimällä toimittajien työn tärkeydestä vapaan demokraattisen yhteiskunnan ja ihmisten yhteiselon kannalta. Kun kanssaeläjät ymmärtävät, miksi toimittajat tekevät työtään, todennäköisesti heitä kohtaan hyökkäillään vähemmän. Historioitsija Timothy Snyderin sanoin instituutiot auttavat meitä elämään ihmisiksi. ” Instituutiot auttavat meitä elämään ihmisiksi.” EU-komissio on sitoutunut suojelemaan media-alan toimijoita strategisia kanteita vastaan, ja sen on tarkoitus julkaista lainsäädäntöehdotus asiasta jo tänä keväänä. Mutta lainsäädäntö ei lähtökohtaisesti ole vastaus näihin kysymyksiin. Kuinka tavallista on, että journalistisista jutuista tehdään Suomessa rikosilmoitus? Ottaen huomioon tunneittain julkaistavien journalististen juttujen määrän näitä koskevat esitutkintapyynnöt ovat tosi harvinaisia. Kaikista poliisille tehdyistä kunnianloukkauksiin liittyvistä esitutkintapyynnöistä alle kymmenen prosenttia johtaa syytteeseen. ? AVAAJA Freet ovat trollille helppo kohde Kiusantekokanteet eli strateginen trollaus voi halvaannuttaa toimituksellista työtä. Toistaiseksi toimitusten uhkailu oikeusjutuilla on harvinaista, arvioi Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen. TeksTi Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen GAllup Miten aluevaalit menivät mediamyynnissä? Mirja Vänttinen Savon Median paikallisjohtaja Andreas Rundlöf ksF Median myyntijohtaja HBL on meidän lippulaivamme, ja suurin osa tilaajistamme ja mainostajistamme asuu Helsingissä. Helsinki taas ei ollut vaaleissa mukana. Silti kokonaismyynti oli noin puolet vuoden takaisten kuntavaalien myynnistä, eli tämä meni oikeasti yli odotusten. Västra Nylandissa ja Östnylandissa tuli merkittäviä summia. Ilman vaaleja tammikuu olisi ollut melko huono. Rajoitukset iskivät aika kovasti.” Timo Ranta I-Medioiden myyntijohtaja Menimme lähelle viime kuntavaalien tulosta, ja ylitimme tavoitteet selvästi. Myynti tapahtui lyhyessä ajassa vuoden alusta vaaliviikolle. Teimme printtimainonnalla hyvät eurot, mutta rinnalla oli myös esimerkiksi digikanavia ja ulkonäyttöjä. Näyttää siltä, että vaaleja käydään yhä myös printtikanavissa. Puolueet kampanjoivat Ilkka-Pohjalaisen lisäetusivulla raflaavastikin. Maakuntalehden etusivu on yhä paikka, jolla saa huomiota valtakunnallisestikin. Myös kaupunkija paikallislehdissä onnistuimme hyvin.” —Riikka Virranta Aluevaalit tekivät henkisesti todella hyvän startin vuoteen. Teimme tulosta reilusti yli puolet verrattuna viime kuntavaalien tai eduskuntavaalien pottiin, eikä alkuperäinen arvio riittänyt alkuunkaan. Rajoitukset kiihdyttivät myyntiä, kun ehdokkaat eivät päässeet turuille ja toreille. Kampanjoissa oli vahva digipainotus ja vaalikone myytiin täyteen, mutta valtaosa tuloista tuli printistä. Meillä oli neljä myyjää kiinni vaalityössä. Jos vaalit annettaisiin kaikille, fokus häviäisi. Vaalit vaativat aikamoista asiantuntemusta myyjiltä.” 1/2022 suomen LeHdisTö 5 A
• OMIKRON, jatkuvasti päivittyvät ohjeistukset, epäselvät toimintamallit… Koronatilanteen uudet käänteet tuovat edelleen lukijoita suomalaisen uutismedian äärelle. Kaksivuotiaan pandemian ajan on puhuttu jopa uutisten renessanssista. Etenkin keväällä 2020 uutismedioiden verkkosivuilla nähtiin täysin poikkeuksellisia kävijäryntäyksiä. Kun Yhdysvalloissa ja Isossa-Britannias sa näistä lukemista on tultu rytinällä alas, suomalaisten tiedonjano ei näytä hiipuneen ainakaan yhtä suoraviivaisesti. – Koronauutiset ovat edelleen usein luetuimpia juttujamme, Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriainen kertoo. Karjalaisessa korona-ajan alun hurjim mat kävijäluvut tasoittuivat Utriaisen mu kaan vuoden 2020 aikana. Digitilauksia on kuitenkin kahtena viime vuonna tullut tasaiseen tahtiin. Korona sai myös monet printin tilaajat ottamaan digitunnukset käyttöönsä. Ilta-Sanomien kehityspäällikkö Niina Viitanen uskoo, että kansainvälisessä mediassa havaittu kävijämäärien normalisoituminen on tulossa Suomeen hitaammin eikä välttämättä yhtä kovana. Ilta-Sanomien kävijämäärät olivat tasaantumassa syksyllä, mutta loppuja alkuvuosi ovat olleet ”vahvaa kasvua”. – Esimerkiksi nyt, kun rajoitukset ja muut muuttuvat aikamoista vauhtia, ihmisten valtava tiedontarve näkyy koko Suomen markkinassa. Olemme tosi tyytyväisiä, että vuoden 2020 kasvu ei ole tullut alaspäin sitä vauhtia kuin kansainvälisillä markkinoilla, Viitanen sanoo. Keskipohjanmaan päätoimittaja Tiina Ojutkangas kertoo, että kasvu on jatkunut koronan alkuaikojen kävijäpiikkien jälkeenkin. Keskipohjanmaan digitilausten määrä on kasvanut yli 200 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna. Toimitus on kehittänyt digitekemistä viime vuodet. –Tilauksia ei tule suoraan koronauutisista vaan enemmän muista jutuista. Osa koronauutisista julkaistaan edelleen maksutta ja sitä kautta voidaan saada muille jutuille näkyvyyttä, yleisöä ja tilauksia, Ojutkangas kertoo. Ojutkangas on myös Hilla Groupin pohjalaismaakuntien paikallisja kaupunkilehtien sisältöjohtaja. Hänen mukaansa paikallislehtienkin tilausmäärä on kasvanut ja muutenkin lehtien kävijämäärissä on suurta kasvua. Myös muut haastateltavat kertovat, että koronauutiset toimivat usein sisäänheittäjinä. Kaikki kolme uutismediaa suhtautuvat koronaan kuin muihinkin uutisaiheisiin, vaikka aihe viekin edelleen paljon toimittajien työaikaa: silloin kerrotaan, kun tapahtuu ja lukijat kaipaavat myös muuta sisältöä. KANSAINVÄLISET mediapelaajat miettivät nyt kuumeisesti seuraavia liikkeitään yleisön huomion ja tilaajien pitämiseksi. Alan mediassa on ehdotettu esimerkiksi koukuttavien uutiskirjeiden kehittämistä ja niiden ilmestymisrytmin tihentämistä sekä maksumuurien tiukentamista. Millaisia sisältöjä suomalaiset mediat aikovat korostaa tänä vuonna ja koronan joskus vaimetessa? Päivi Paulavaara Yleisradion politiikka ja yhteiskunta -toimituksen tuottaja 2020 palautti uutisten kunnioituksen: kun tapahtuu, mennään uutiskärjellä. Pandemian alkaessa hyppäsin silloisessa työpaikassani Helsingin Sanomissa vetämään yliosastollista koronaryhmää. Ylessäkin monenlaiset osastorajat on ylitetty korona-aikana. Harvoin on tullut vastaan teemoja, jotka läpäisevät niin vahvasti kaikki toimitukset. Koronan kanssa on opittu, ettei mistään saa yllättyä. Median ei pidä lähteä ohjelmallisesti julistamaan esimerkiksi, että korona on ohi ja normaali elämä alkaa. Raportoidaan sitten, kun tilanne todella hellittää.” Gallup Mitä koronauutisointi on opettanut? Minna Holopainen STT:n vastaava päätoimittaja Koronauutisointi on tuonut datajournalismin välttämättömäksi osaksi päivittäistä tekemistä. Tämä ei enää ratkea sanoilla, emmekä voi odottaa, että THL kirjoittaa datasta tiedotteen. Meillä on oltava työkalut tehdä pitkäkestoisesta ilmiöstä kilpailukykyisesti uutisia. Olemme olleet kaksi vuotta tilanteessa, jossa joka päivä on aivan liikaa tekemistä. On pakko sivuilleen katsomatta tehdä valintoja ja hoitaa kunnolla ne jutut, jotka päätetään tehdä. Nyt turvallisuuspolitiikka tekee täyden paluun ja joudumme tasapainottelemaan kahta isoa aihetta kaiken muun kanssa.” puheenaihe Korona toimii sisäänheittäjänä Suomessa korona kiinnostaa, vaikka joissakin maissa koronaväsymys on laskenut kävijämääriä. Mutta mihin panostetaan koronan jälkeen? TekSTi Mari Uusivirta 6 Suomen LeHdiSTö 1/2022 A
• Kolumni Jenny Halvari Kirjoittaja on Koillissanomien päätoimittaja. Riisu viittasi, sankari päätoimittaja T aitoin kerran matkailulehteämme maanantain vastaisen yön kello kolmeen saakka ja tulin maanantaina aamuvuoroon. Toisen päätoimittajan kohdalla ihmettelin, miten hän ehtii tehdä niin paljon ja niin hyvin – varsinkin, kun hän kertoi lähtevänsä yleensä ajoissa: neljän, viiden aikaan. Selvisi, että hän aloittaa työt viideltä, kuudelta tai seitsemältä aamulla. Kolmas puolestaan on ollut vain parilla burnout-lomalla, sillä nehän kuuluvat tähän alaan. P aikallislehtien päätoimittajayhdistyksen hyvinvointivalmennuksessa havahduin siihen, miten haitallisesti puhumme päätoimittajuudesta. Vakuuttelimme kilvan kouluttajalle, kuinka tämä ala nyt vain on semmoinen. Keikkoja tulee yllättäen vastaan. Kaikki illat on istuttava kyläyhdistysten kokoontumisissa. Sunnuntaisin käydään kirkon musiikkitapahtumissa. Jos joku on pois, päätoimittaja on se, joka venyy ja paukkuu – ja väsyy. Nyt en tarkoita oikeasti hankalia tilanteita, joissa työyhteisön ulkopuolelta tai sisältä tuleva painostus johtaa hyvinvointiongelmiin. Puhun siitä, kuinka kaivamme itse itsellemme kuoppaa. Kaikkeen repeäminen saattoi toimia vielä menneinä vuosikymmeninä. Tiedättehän ne vanhat hyvät ajat? Sitten tuli verkko ja päätoimittajiksi joukko pienten lasten äitejä ja isiä. Enää päätoimittaja ei notku lähibaarissa tutustumassa kuntapäättäjiin, vaan lukee iltasadun ja avaa läppärin tehdäkseen vielä muutaman tunnin töitä. Jos hän nyt ehtii läheisiään illalla näkemään, kun pitää mennä taas yhdelle keikalle. P äätoimittaja, älä lähde siihen kelkkaan. Vedä omat rajasi. Lähde töistä ajoissa aina kun mahdollista – tai jopa etuajassa. Älä käy kaikissa kissanristiäisissä. Nuku. Liiku. Syö terveellisesti. Ennen kaikkea: lopeta vanhentuneen sankarimyytin rakentaminen. Nykyaikaisen median tekeminen ei edellytä sitä, että uhraat itsesi. Tuotekin on todennäköisesti parempi, kun sitä johtaa hyvinvoiva tyyppi. ? Viitanen painottaa, että Ilta-Sanomissa keskitytään edelleen ensisijaisesti sisällön kiinnostavuuteen tekemällä viihdyttäviä ja tunteita herättäviä juttuja. Ilta-Sanomien uutta sisältöstrategiaa tehdään paraikaa sellaiseksi, että sillä tavoitellaan useita erilaisia kohderyhmiä. Keskipohjanmaassa on viime vuosina satsattu esimerkiksi Omin käsin -käsityöjuttuihin, alueen siirtolaisista kertoneeseen Merten taa -juttusarjaan ja monikanavaisiin urheilukokonaisuuksiin. Tällaisten harkittujen ja hartaudella tehtyjen kokonaisuuksien luotetaan tulevaisuudessakin kasvattavan tilaajamääriä Keskipohjanmaassa koronajuttujen sijaan. – Meillä on usein tilanne, että monet muut sisällöt kiinnostavat monilla mittareilla enemmän kuin korona, Ojutkangas kertoo. Karjalaisessa aiotaan aloittaa kolmas koronavuosi kehitystyöllä, joka ei liity koronaan. Osin koronan takia viivästyneitä erilaisia sisältöpilotteja mietitään juuri nyt kuumeisesti. Yksi tällainen onnistunut pilotti ovat olleet urheilun suorat lähetykset, joita tehtiin viime vuonna 90. Niiden innostamana Karjalainen on ryhtynyt tekemään myös muita suoria lähetyksiä, esimerkiksi suksivoideyrityksen tuotantotilan tulipalosta. Palopäivänä suorat keräsivät 14 000 katsojaa maksumuurin takana – mikä on Utriaisen mukaan Karjalaiselle kova luku. Tavoitteena onkin rakentaa malli sille, että Karjalainen on uutistapahtumissa ensimmäisenä paikalla ja kertoo asioista suorana eri kanavissa. – En ole huolissani, jos koronauutisointi jää pois. Suorastaan toivon sitä meidän kaikkien vuoksi. Kyllä me löydämme tilalle vaikuttavaa ja vetävää sisältöä, Utriainen sanoo. ? ” Osa koronauutisista julkaistaan edelleen maksutta ja sitä kautta voidaan saada muille jutuille näkyvyyttä, yleisöä ja tilauksia.” M AR KO PU UM AL AI NE N livenä. Karjalainen rakentaa mallia, jossa se raportoi uutistapahtumista suorana eri kanavissa. Kuvassa aluevaalistudiossa uutispäällikkö Anna Suoniemi ja toimituspäällikkö Jyrki Utriainen. 1/2022 SUOMEN LEhdIStö 7 A
• Lisätiedot ja tiedustelut: Heikki Kuurne Hallituksen puheenjohtaja 0400 468 770 heikki.kuurne@gmail.com PÄÄTOIMITTAJA-TOIMITUSJOHTAJA Pitkäaikaisen päätoimittaja-toimitusjohtajan siirryttyä uusien haasteiden pariin Joutsan Seutu Oy hakee päätoimittaja-toimitusjohtajaa paikallislehti Joutsan Seudulle, joka on Joutsan, Leivonmäen ja Luhangan paikallislehti. Lehti ilmestyy kerran viikossa keskiviikkoisin, verkossa julkaisemme uutisia päivittäin. Olemme Uutismedian liiton jäsen. Johdettavaksi saat vakavaraisen ja kannattavan paikallislehtiyhtiön sekä laajaa arvostusta ja hyvän tilaajapeiton levikkialueella omaavan paikallislehden. Alueen erityispiirteenä on vankka vapaa-ajanasutus, joka näkyy pääkaupunkiseudulle suuntautuvana levikkinä. Valittavalta odotamme, että hän kykenee kehittämään printissä ja verkossa niin journalismia kuin mediamyyntiä. Käytössä olevia ohjelmistoja ja palveluita: Aprofit, Cprofit, Fivaldi, InDesign, PhotoShop, WordPress, ePaper Finlandin sovellus ja näköislehti. Jätä hakemus, CV ja haluamasi työnäytteet sähköpostitse 28.2.2022 mennessä sähköpostitse ao. osoitteeseen. Haastattelut saatetaan aloittaa heti. Joutsan Seutu MainostoiMistolle tilausta. ”Tämä on samalla palvelua koko seudulle”, Präntti Oy:n Katri Linnikko sanoo omasta mainostoimistosta. tunniStautuMinen Yhteinen kirjautumisratkaisu toteutuu tänä vuonna MEDIA-ALALLE pitkään valmisteltu yhteinen kirjautumisratkaisu on toteutumassa. Hanketta vetää kesällä perustettu Suomen Tunnistautumisosuuskunta, jonka perustajajäseniä ovat Alma Media, Yleisradio sekä palvelun toteuttavat kyberturvayhtiö Nixu ja internet-teknologiayhtiö Digital Living. Tavoitteena on alkuvaiheessa kevyt, sähköpostipohjainen ja lopulta vahva tunnistautumisratkaisu. Sen on tarkoitus olla nykyisiä ratkaisuja kustannustehokkaampi kansallinen vaihtoehto ja tulla käyttöön loppuvuodesta. Mediatalot löysivät kumppanikseen teknologiateollisuuden, jonka piirissä on valmisteltu omaa sähköisen kirjautumisen palvelua. Mukaan halutaan laajasti media-alan yrityksiä mutta myös muita yrityksiä, julkisyhteisöjä ja kolmannen sektorin toimijoita. – Kuluttajalle on sitä kätevämpää, mitä useampaan paikkaan hän tunnuksilla pääsee. Poolaamalla toimijoiden resurssit yhteen lopputulos on myös edullisempi, Alma Median digijohtaja ja Suomen Tunnistautumisosuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Santtu Elsinen perustelee. Kuluttajalle yhteinen tunnistautuminen näkyisi Elsisen mukaan samaan tyyliin kuin monissa palveluissa käytetty Facebook-kirjautuminen. Yhteisen kirjautumisen päätavoite on ollut lisätä kirjautunutta käyttöä median palveluissa. Jos nyt kaavailtu ratkaisu etenee vahvaan tunnistautumiseen, se voi tulevaisuudessa helpottaa myös mediapalveluista maksamista. Jo kevyt tunnistautuminen helpottaa mainonnan ja maksumuurien räätälöityjen tarjousten kohdentamista sekä sisältöjen personointia. Asiakkaan yksilöimisen tarve rekisteröitymisen avulla korostuu, kun evästeiden käyttö hankaloituu teknojättien toimien ja sääntelyn vuoksi. —Riikka Virranta MeDiaMYYnti Yksi ulkoistaa, toinen alkaa mainostoimistoksi PARKANOLAI NEN lehtitalo Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy ulkoistaa ilmoitusvalmistuksensa ja osan mediamyynnistään. Ilmoitusvalmistuksen hoitaa jatkossa naapurikunnan mainostoimisto OivaMainos, joka on osa Präntti Oy:tä. Präntti julkaisee Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa Seutulehti UutisOivaa. Mediamyyntiin Ylä-Satakunta on rakentamassa verkostomaista mallia, jossa useat yrittäjät myyvät lehden mainostuotteita. Omassa talossa mediamyyntiä jää osaksi asiakaspalvelijan tehtävää. Ylä-Satakunnan toimitusjohtaja-päätoimittaja Jukka Huikko kertoo, että lehdessä on pohdittu paljon, mitä on järkevää tehdä itse. Mediamyyntiin omassa talossa liittyy Huikon mukaan korkeat kiinteät kulut. – Alalla on liikaa sitä, että kaikki tehdään itse, hän sanoo. Aiemmin yhtiö on ulkoistanut taloushallinnon, mikä toi merkittävää säätöä. Präntti Oy:ssä taas on aktivoitu viitisen vuotta sitten perustettua mainostoimistoa. Mainostoimisto tarjoaa alueen yrityksille markkinoinnin palveluita, kuten apua some-mainontaan ja kotisivujen tekoa. Päätoimittaja-toimitusjohtaja Katri Linnikon mukaan mainostoimisto tuo yhtiölle toisen taloudellisen kivijalan journalismin rinnalle. Samalla karttuu oma digitaalinen osaaminen, hän sanoo. Tavoitteena on kasvattaa myyntiä niin, että vuonna 2023 mainostoimistoon voidaan palkata yksi tekijä lisää. Jo nyt mainostoimiston ansiosta on pystytty tarjoamaan kolmelle graafikolle kokoaikaista työtä. – Haluamme madaltaa paikallisten yritysten kynnystä markkinointiin. Ison mainostoimiston ottaminen kumppaniksi voi tuntua vieraalta, Linnikko sanoo. —Riikka Virranta tilauStulot Kaleva Media perusti maksullisen verkkolehden KALEVA MEDIA on perustanut tilausmaksullisen Pohjoiset Polut -julkaisun, joka keskittyy luontoon ja retkeilyyn. Se hakee aiheista kiinnostuneita tilaajia myös konsernin lehtien levikkialueen ulkopuolelta. Sisältö syntyy pääosin avustajien ja nimetyn tuottajan Juho Maijalan voimin. Alle puolet jutuista tulee Kaleva Median muista toimituksista, Maijala kertoo. Liiketoiminnallisena tavoitteena on, että Pohjoisen Polut seisoo omilla jaloillaan tilaajatulojen avulla. Sivustolle myydään myös mainontaa. Tiedotteessa Kaleva Media korostaa uuden julkaisun toimivan analytiikkavetoisesti. Kohderyhmä saattaa vielä tarkentua datan avulla. —Riikka Virranta ajankohtaiSta pr än tt i oy 8 Suomen lehdiStö 1/2022 A
• B 1/2022 Suomen lehdiStö 9 LehdistötiLaisuus ITSE ILKIMYS Toimittaja-kriitikko Oskari Onnisella on terävä kynä, välinpitämätön olemus ja kova mukavuudenhalu. Mutta miksi hän sanoo teksteissään niin ilkeästi? Vai onko se vain rehellisyyttä? tekSti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B kerraLLa vaLmiiksi. Oskari Onninen ei ole kiinnostunut selittelemään jälkikäteen teksteissään tekemiään valintoja.
• työpisteellä. Onninen iloitsee siitä, ettei hänellä ole työaikoja tai työyhteisöä. Hän viettää suurimman osan päivistään vanhalla sohvallaan työskennellen, lukien ja musiikkia kuunnellen. K ulttuurikoti Helsingin Vallilassa. Yhdellä seinustalla lähes lattiasta kattoon ulottuva kirjahylly täynnä olennaisia teoksia. Seinillä taidetta. Keittiön pöydällä ristikkosivulta auki oleva The New Yorker -lehti. Oskari Onninen avaa oven ja viittoilee kohti korvakuulokkeitaan. Seuraavat 15 minuuttia hän kävelee ympäri asuntoaan ja puhuu Blind Channel -yhtyeen managerin Riku Pääkkösen kanssa. Onninen valmistautuu myöhemmin iltapäivällä tapahtuvaan PS. tykitellään -podcastin nauhoitukseen, jossa hänen on tarkoitus keskustella podcast-kumppaninsa Niko Vartiaisen kanssa muun muassa Euroviisuista. Onninen on kolmekymppinen toimittaja ja kriitikko, jolla on terävä kynä, välinpitämättömältä vaikuttava olemus ja usein huomiota herättävät vaatteet: tänään neulepaita, jossa on kuva Queen-yhtyeestä. Hän aloitti journalistin uransa 17-vuotiaana tekemällä levyarvioita Rumbaan, oli perustamassa musiikkimedia Nuorgamia ja sai porttikiellon Cheekin tiedotustilaisuuteen, mikä Wikipedian mukaan nosti hänet kuuluisuuteen. Sittemmin Onninen on kirjoittanut pitkiä ja näkyviä lehtijuttuja muun muassa Imageen, Helsingin Sanomiin, Long Playhin ja Suomen Kuvalehteen. Usein hän sanoo teksteissään suoraan ja monen mielestä ilkeästi, ja siksi hänen kirjoituksensa myös suututtavat. Hän on ilmeinen toimittajabrändi, vaikka onkin sanonut julkisesti olevansa tietoista brändäämistä vastaan. Kun Onnisen puhelu päättyy, hän kättelee vieraat ja istahtaa ”surkealle Ikea-sohvalleen, joka pitäisi päästää sohvien taivaaseen, mutta josta on tullut mun työhuone ja päiväunipiste”. OSKARI ONNISELLA menee hyvin. Jo joulukuisessa puhelinhaastattelussa hän antoi ymmärtää, että kotiasiat ovat kunnossa ja työelämässä voi olla todella tyytyväinen siihen, ettei ole työaikoja, työyhteisöä eikä työpaikan tarjoamia työvälineitä. Hän perusti viime vuonna freelancetöitään varten yrityksen, toiminimi Onninen Capital Strategiesin, ja nostaa nyt starttirahaa. – Se on oksymoron, mutta pyrin tekemään mahdollisimman tehokkaasti töitä, että voisin tehdä mahdollisimman vähän töitä. Omassa elämässäni asetan mukavuudenhalun kaikista ylimmäksi ja valitsen työtehtäviä sen mukaan, Onninen sanoo. Tällä hetkellä hän esimerkiksi taustatoimittaa Ylellä lähetettävää Kupla-mediapodcastia, jota juontavat Jani Halme ja Vappu Kaarenoja. Onnisen roolina on soitella puheluita, hankkia taustatietoja ja ”puklata sattumanvaraista mössöä” Google Docsiin muiden hyödynnettäväksi. Se on sopivan rentoa liukuhihnatyötä, jossa hänen ei tarvitse hinkata lopputuotetta tuntitolkulla. Optimointi on hioutunut vuosien myötä. – Kaikista tärkeintä on oppia suunnilleen tietämään, paljonko mikäkin asia vie aikaa. Sitten kun tietää, osaa aloittaa oikealla tavalla viime hetkellä. Vielä takavuosina Onninen tappeli enemmän ”prokrastinoinnin” eli aloittamisen vaikeuden kanssa. Ylioppilaslehdessä hänen kanssaan samaan aikaan työskennellyt toimittaja Sonja Saarikoski muistelee, kuinka Onninen ilmestyi yleensä lehden painopäivänä toimitukseen niin, että hänen AIKA: 14.1.2022 PAIKKA: Oskari Onnisen koti Helsingin Vallilassa, kahvila Päijänne ja Jaksomedian podcast-studio PAIKALLA: Vapaa toimittaja Oskari Onninen AIHE: Ilkeily, töiden optimointi, kritiikin merkitys TARJOLLA: Kahvia, kanelipullaa ja kaljaa 10 SuOmEn LEHdISTö 1/2022 B
• ”Kriittisyys on usein sen paljastamista, että joku ei ole sitä, mitä luulee tai näyttää olevansa.” useiden sivujen mittaiseksi kaavailtu tekstinsä oli suurelta osin kirjoittamatta. – Kerran menimme painopäivänä oopperaan katsomaan Šostakovitšin Nenää, ja Oskari teki siellä kännykällään viimeisiä korjauksia juttuunsa. HAASTATTELUA siirrytään jatkamaan vallilalaiseen kahvilaan. Onninen tilaa mustan kahvin ja kanelipullan, koska on pullamiehiä. Joulukuussa hän aloitti kolumnistina Iltalehdessä päätoimittaja Perttu Kauppisen pyynnöstä. Komboa voi pitää yllättävänä. Onninen tunnetaan ennemmin rajatummille lukijakunnille briljeeraavana kikkailijana kuin koko kansan suosikkikirjoittajana. Ensimmäisessä kolumnissaan hän kirjoitti Ylen Sannikka-ohjelmasta nousseesta kohusta otsikolla ”Sannikka-sirkus opetti, ettei Suomessa tarvitse pelätä c-sanaa”. Kommenttien perusteella suuri osa lukijoista ei kolumnin luettuaankaan tajunnut, mihin Onninen c-sanalla viittasi. (Toim. huom.: cancel.) Kuukautta myöhemmin Onninen kirjoitti kolumnin, josta moni suuttui. Hän rinnasti tekstissään suomalaisen Supercell-peliyhtiön pelien addiktoivuuden Veikkauksen peleihin. Onninen kirjoitti, kuinka Veikkaus on saanut kimppuunsa ”erään kotimaisen internetin kummallisimmista hörhöpiireistä, joka on ajavinaan erityisesti peliriippuvaisten asiaa”. Muotoilu pillastutti ne Twitter-keskustelijat, jotka päättelivät Onnisen kirjoittavan juuri heistä. Osa järkeili, että koska Onninen on aiemmin saanut Taiteen edistämiskeskukselta kolmevuotisen apurahan, Veikkaus on käytännössä ostanut hänet kirjoittamaan yhtiötä puolustavan kolumnin. KAHVILAN pöydässä Onninen sanoo seisovansa jokaisen sanan takana. – Netissä oleminen aiheuttaa toimittajalle helposti täysin ylivireisen itsesuojeluvaiston. ”Apua, saan 40 notifikaatiota Twitterissä”, Onninen sanoo, heiluttelee käsiään ja esittää hätääntynyttä. – Toisaalta ei kukaan huomauttanut siitä, että puhuin samassa tekstissä ”järjestöluusereista”. Mitä se kertoo näistä lukijoista? Onninen sanoo, ettei jaksa kovinkaan usein kiinnostua kolumniensa tai muiden kirjoitustensa herättämästä keskustelusta. Hän on kirjannut puhelimensa ulos Twitteristä, ettei tulisi viettäneeksi kakofoniassa liikaa aikaa. Varsinkaan hän ei halua selitellä jälkikäteen, mitä on tarkoittanut tai miksi on käyttänyt sellaisia sanoja kuin on käyttänyt. – Se on hirveä piirre nykyisessä journalistisessa ilmapiirissä, että toimitukset taputtelevat pillastunutta lukijaa päähän ja selittelevät, että tätä me tarkoitimme, anteeksi. Onninen sanoo, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se, mitä ihmiset hänen teksteissään pitävät ilkeänä, on hänelle itselleen pyrkimystä sanoa asiat mahdollisimman täsmällisesti. Hänestä ”tsemppausvalehtelu” ja epämääräisyys liittyvät usein toisiinsa. – Toisaalta on myös niin, että julkisuudessa olevia tahoja on täysin kohtuullista arvostella myös kritiikin, siis yhden spesifin 1/2022 Suomen lehdiStö 11 B
• ”Omassa elämässäni asetan mukavuudenhalun kaikista ylimmäksi ja valitsen työtehtäviä sen mukaan.” tekstilajin, ulkopuolella. Se tuntuu unohtuneen monilta älykkäiltäkin ihmisiltä. Kriittisyydestä hänelle ei kuulemma tule koskaan epämukava olo. Ensinnäkin monissa ruotsalaisissa tai brittiläisissä lehdissä sanotaan paljon viiltävämmin ja ilkeämmin. – Kriittisyys on usein sen paljastamista, että joku ei ole sitä, mitä luulee tai näyttää olevansa. Toki hän myöntää, että mitä vanhemmaksi on tullut, sitä tärkeämpää on, että kritiikki myös oikeasti osuu. – Jos selaa kymmenen vuoden takaisia Rumba-lehtiä, haluan uskoa, että siellä on paljon enemmän päämäärättömän pisteliästä sohimista kuin mun nykyisissä kirjoituksissa. ONNINEN osasi jo 4-vuotiaana ulkoa kaikkien maailman valtioiden liput. Hän esitteli taitoaan Santeri Kinnusen juontamassa Suomen parhaat -tv-ohjelmassa vuonna 1996. Jakson tallennetta katsotaan edelleen Onnisen jokakesäisissä kotibileissä, jotka hän järjestää lapsuudenkodissaan Heinolassa joukolle helsinkiläisiä journalistikavereitaan. Juhlien ohjelma on aina samanlainen: käydään katsomassa Heinolan suuria nähtävyyksiä eli Suomen tilavuudeltaan suurinta puuta, ympärysmitaltaan liki 6,5-metristä tsaarinpoppelia, sekä Jyrängön rautatiesiltaa, saunotaan, juodaan ja yritetään illalla päästä karaokebaariin. Paikalla ovat aina myös Oskarin vanhemmat. Isä Jukka Onniselle juhlat pojan ”vauhdikkaan ja mukavan” kaveripiirin kanssa ovat vuoden kohokohtia. He soittelevat muutenkin parin päivän välein, juttelevat Oskarin tulevista töistä ja harrastavat yhdessä tietovisailuja. Isän mukaan Oskari oli kiltti lapsi, joka pärjäsi hyvin koulussa, luki ja kuunteli paljon musiikkia (kaikki alkoi Iron Maidenista) ja pelasi ehkä tyttöjen suosioon päästäkseen jopa lätkää vaikka ei ollut siinä erityisen hyvä. Isän mukaan Onninen ei välittänyt arvostelusta eikä välitä siitä vieläkään. Tämän vuoksi hänen voi olla helpompi arvostella myös muita. YSTÄVÄ Sonja Saarikoski arvioi, että Onnisella on suuri sanomisen tarve, jossa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse pyrkimyksestä vallankäyttöön. – Uskon, että Oskari on rehellinen, eikä tee juttuja halusta kiusata ketään. Saarikoski ja Onninen väittelevät kaiken aikaa eri asioista ja ärsyttävät toisiaan, mutta keskusteluissa ei silti ole mitään pelottavaa tai arvaamatonta. – Oskarin kanssa on helppo käydä argumentatiivista keskustelua ilman, että hän tuntuu ottavan vahvasti itseensä. Tätä juttua varten tehdyissä taustahaastatteluissa toistuvat samantyyppiset kuvaukset Onnisesta journalistina: paneutunut, idearikas, omaääninen. Lukee paljon, keksii nopeasti hyviä haastateltavia ja ymmärtää eri asioiden yhteyksiä. Imagen päätoimittaja Niklas Thesslund arvioi, että Onnisen maine kriittiseksi ja pelottomaksi profiloituneena pop-kriitikkona, jolla on mieleenjäävä nimi, istuu edelleen tiukassa. – Hänet nähdään edelleen monin paikoin näsäviisaana pikkupoikana, eikä ymmärretä, että hän on fiksu ja paneutunut yleistoimittaja, Thesslund sanoo. 12 Suomen lehdiStö 1/2022 B
• ”Omassa elämässäni asetan mukavuudenhalun kaikista ylimmäksi ja valitsen työtehtäviä sen mukaan.” Saarikoski tosin sanoo Onnisen suhtautuvan tunteella taiteeseen ja pop-musiikkiin ja saavan niiden vuoksi välillä suuriakin tunnereaktioita.) – Jos tarvitsee keksiä mielipiteitä, niin voin totta kai keksiä niitä. Mutta jos mulla on joistain aiheista jyrkkiä mielipiteitä, en tietenkään kirjoita niistä lehtiin, Onninen sanoo. Yksi hänen tyyliään ja journalismiaan kannatteleva teema on moralismin välttäminen. Hän sanoo, että lehtikirjoituksille nykyään ominaisesta jeesustelusta hänen työhuonekaverinsa, valtakunnansatiirikko Jyrki Lehtola saattaisi epäilemättä kuittailla. – Mulla on aika vähän intohimoja sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin. Osaan nähdä juttuideoita ja miettiä, millaisiin aiheisiin ehkä kannattaa puuttua. Mutta toimittajalle on hirveän haitallista ripustaa jonkinlainen poliittinen positio tai mielipide osaksi identiteettiään. Sitten mennään herkästi asianajojournalismin puolelle. Onninen sanoo pyrkivänsä suhtautumaan kaikkeen samanlaisella neutraalilla innokkuudella. Hän tykkää pyöritellä asioita, katsoa niitä välillä lähempää, välillä kauempaa. Mielipidettä tärkeämpää ovat sen muodostamiseen käytettävät argumentit. – Olisi hirveä tilanne, jos olisi voimakas mielipide jostakin asiasta, mutta paljastuisi, että olisinkin jostain täsmälleen samalla logiikalla tai analogialla toimivasta asiasta täysin päinvastaista mieltä. Johdonmukaisuus on tärkeintä, mitä voi olla. NIKO VARTIAINEN odottelee jo Jaksomedian podcast-studiolla. PS. tykitellään -musiikkipodcast syntyi viitisen vuotta sitten, kun Onninen haki Taikelta apurahaa ja lupasi apurahakomitealle myös digitaalisia työsuoritteita eli tässä tapauksessa ”podin kästiä”. Apurahan loputtua podcast on pyörinyt jo toista vuotta ilman rahoitusta tai kaupallistamissuunnitelmia. Toisin sanoen Onninen ja Vartiainen horisevat parin viikon välein nauhalle satunnaisista musiikkiaiheista, koska horisisivat niistä joka tapauksessa keskenään ja muiden kanssa. Kaksikko on avannut oluet ja sulkeutunut studioon. He puhuvat musiikkikriitikko Kelefa Sannehin kirjasta Major Labels, joka käy läpi pop-musiikin historiaa. Noin 12 minuutin jälkeen Onninen ottaa esiin kirjasta nousevaan näkökulman, jota hän pitää olennaisena myös oman työnsä kannalta. – Sanneh toteaa, että kriitikon erottaa tavallisesta kuuntelijasta ja kuulijasta se, että kriitikolla on paljon miedommat mielipiteet. ? Hän arvioi, että Onnisesta on tullut brändi ei pelkästään omien tekojensa tai kirjoitustensa vuoksi vaan siksikin, että suomalainen journalismi on monin paikoin mennyt hampaattomaksi. Kyse ei Thesslundin mielestä ole ilkeydestä vaan “yleiskriittisyydestä”. – Oskari on usein tosi peloton ja uskaltaa sanoa, että vaikkapa Sara Forsbergin maailmanvalloitus ei mennyt niin kuin piti. Onninen itse sanoo, että yksi merkittävimmistä asioista hänen urallaan oli päästä kirjoittamaan nimenomaan Imageen. Se oli ”taikapiiri”, jossa oppi kaiken pitkien juttujen kirjoittamisesta ja editoimisesta. Image-debyytti tapahtui vuonna 2013, kun lehden silloinen päätoimittaja Mikko Numminen kiinnitti huomiota Rumban sivuilla taajaan näkyneeseen nimeen. Numminen työskentelee nykyään Suomen Kuvalehdessä ja tilaa Onniselta juttuja edelleen. – Hänen kirjoittajapersoonassaan aika hauskasti yhdistyy hänen oman sukupolvensa ääni ja näkökulma, mutta toisaalta myös traditio ja perinteiset hyvän kulttuuritai featurejutun hyveet, Numminen näkee. ONNINEN ajattelee itsellään olevan toimittajalle mainio luonteenlaatu siksi, että hänellä on omasta mielestään tosi vähän jyrkkiä mielipiteitä yhtään mistään. (Sonja 1/2022 Suomen lehdiStö 13 B harrastuspaikalla. PS. tykitellään -podcastin tekeminen Niko Vartiaisen kanssa on rahatyönsä tarkasti optimoivalle Onniselle tärkeää, samoin kuin aikanaan esimerkiksi harrastepohjaisen musiikkisivusto Nuorgamin perustaminen ja pyörittäminen.
• TURUN SANOMIEN NÄKYMÄT VALLANVAIHTO Turun Sanomat on Suomen suurimpia sanomalehtiä, mutta digitalisaatiossa se on edennyt tarkoituksella maltillisesti. Uusi päätoimittaja Jussi Orell pitää tärkeänä tartuttaa kokeilunhalun henkeä toimitukseen. TeksTi Janne Arola kuvaT Suvi Elo 14 suomen lehdisTö 1/2022 B
• Pitkän linjan turkkarilaiset. Kari Vainio (vas.) siirtää Turun Sanomien päätoimittajuuden Jussi Orellille. Kumpikin on työskennellyt valtaosan urastaan lehden palveluksessa.
• länsirannikon jättiläinen. Turun Sanomat on kulkenut omia polkujaan. Se on ainut seitsenpäiväinen lehti, joka ilmestyy edelleen broadsheet-koossa. 16 Suomen lehdiStö 1/2022 B T urun Sanomien toimituksen yllä leijuu Gutenbergin henki. Kirjapainotaidon keksijän patsas vahtii Turun Artukaisissa sijaitsevan lehden toimituksen avokonttoria kuin paimen laumaansa. Liekö siinä syy sille, että Turun Sanomat ilmestyy edelleen broad sheetkoossa – ainoana seitsenpäiväisenä suomalaisena sanomalehtenä. Hiljattain Gutenberg on saanut todistaa myös vallanvaihdosta toimituksessa. Lehteä vuodesta 2009 päätoimittanut Kari Vainio on jäämässä sivuun ja hänen tilalleen on noussut lehdessä pitkään työskennellyt, viimeksi kuutisen vuotta Lännen Median uutistoimintaa johtanut Jussi Orell. Orellia voi pitää takuuvarmana valintana Vainion työn jatkajaksi. Hänet tiedetään rauhalliseksi ja päteväksi pomoksi, johon voi luottaa. Hän itse sanoo, että talon sisällä oli ihmisiä, jotka rohkaisivat häntä hakemaan päätoimittajan paikkaa. – Ajattelin, että jonkinnäköinen tuki on olemassa, ja minulla on hyvä historia talossa. Että hakemiseni ei aiheuta kapinaa. VAINIO ja Orell istuvat Turun Sanomien toimitalon ravintolan kabinetissa, syövät lounasta ja antavat haastattelua. Ikkunan takana aukeaa tyhjä painohalli. Lehden painaminen siirtyi keväällä 2020 Saloon konsernin toiseen painoon, ja tämä Artukaisissa pitkään palvellut paino jäi tyhjänpantiksi. Samalla lehti sai kokonaan värilliset sivut. Turun Sanomat on Suomen suurimpia medioita, mutta kokoonsa ja historialliseen vaikutusvaltaansa nähden se ei ole ollut kovin paljon esillä alan innovaatioista intoilevissa keskusteluissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on saanut enemmän julkisuutta yt-kierteistään ja omistajilleen jakamistaan osingoista. Orell sanoo, että lehti voisi pitää enemmänkin ääntä toimituksensa tekemisistä. Hän kuitenkin toteaa myös, että lehden linja ja tehtävä on palvella mahdollisimman hyvin varsinaissuomalaisia. Ei ole erityisiä tarpeita tai haluja kosiskella yleisöjä muualta. Vainio puolestaan sanoo, että lehti kyllä kunnostautui takavuosina edistyksellisyydellään. Sillä oli aikanaan esimerkiksi oma paikallis-tv-kanava, Turku TV. Turun Sanomat oli myös ensimmäisen suomalainen sanomalehti, jolla oli verkkosivut. Kenties takavuosien teknisestä kehityksestä jäi henkinen krapula, Vainio pohtii. Hän myöntää auliisti, että lehti on siirtynyt digitaaliseen julkaisemiseen maltillisesti. – Olen vähän vierastanut digi first -ajattelua ja sanonut, että ennemmin money first, Vainio toteaa. – Itseään ei kannata pettää siinä, miten digi tuo rahaa, jos se ei tuo. Puhtaasti taloudellisin mittarein tarkasteltuna yhtiön strategia on tosiaan toiminut. Viimeisimmän vahvistetun tilinpäätöksen mukaan Turun Sanomat Oy teki vuonna 2020 eli ensimmäisenä koronavuonna 35 miljoonan euron liikevaihdolla lähes kahdeksan miljoonan euron liikevoiton. Liikevoittoprosentti oli 22,5, mitä voi pitää erinomaisena. Tulos on ollut samansuuntainen aiempinakin vuosina. – Tietynlainen turva on ollut se, että firma on ollut hyvässä kunnossa. Se on auttanut niissä vaikeuksissa, joita varsinkin 2010-luvun alkuvuosina on ollut, Vainio sanoo. VAINION mukaan Turun Sanomilla on noin 70 000 tilaajaa, joista noin puolelle tulee vain painettu lehti. Lopuilla on joko puhdas digitilaus tai yhdistelmätilaus. Eläkepäiviensä kynnyksellä hän sanoo katsovansa ”hyvällä fiiliksellä” tehtyjä päätöksiä eli sitä, että digiin ei menty liian aikaisin. Turun Sanomien ensimmäinen selkeä digistrategia otettiin käyttöön vuoden 2018 alussa. – Sen kanssa olemme ihan hyvässä vauhdissa. Vainio arvioi, että Turun Sanomien strategia ei juuri eronne muista maakuntalehdistä: olennaista on rakentaa matalan kynnyksen polkuja asiakkuuteen ja sen jälkeen sitouttaa tilaajia pitemmäksi aikaa hyvillä paikallisilla sisällöillä. Yksittäiset hittijutut eivät ole niin tärkeitä kuin sisältökokonaisuuden laatu. VAINION työtä päätoimittajana jatkava Orell sanoo, että toimituksessa on mahdollista toteuttaa omia ideoita ja myös kehittää ja uudistaa tekemistä. – Ihmiset ovat hirveän sitoutuneita ja työmoraali on kova huolimatta siitä, että ajat ovat olleet haastavat viime vuosina. Orellin mukaan julkaisukanavaa olennaisempaa on mennä aiheet ja journalismi edellä ja yrittää haarukoida, mikä ihmisiä alueella kiinnostaa. Pääsääntöisesti Turun Sanomien jutut julkaistaan verkossa ennen printtilehden ilmestymistä. Tällä hetkellä toimituksessa pyritään kehittämään suunnittelua niin, ”Itseään ei kannata pettää siinä, miten digi tuo rahaa, jos se ei tuo.”
• 1/2022 Suomen lehdiStö 17 B että löydetään kullekin jutulle optimaalisin julkaisuaika. Sisällöllisistä painotuksista Orell sanoo, että journalismissa on päästävä mahdollisimman lähelle ihmisten arkea. – Lukijoiden pitää kokea, että jutut ovat heitä lähellä, eikä mistään norsunluutornista tehtyjä. Perinteisenä uutisihmisenä tämä on haastanut omaakin ajatteluani, mutta pelkkä uutinen ei verkkomaailmassa oikein riitä, Orell pohtii. – Juttuihin pitää saada ihmisiä, ja sen lisäksi että kerrotaan jostakin epäkohdasta tai ongelmasta, pitää kertoa myös, miten se ratkaistaan. Orellista on tärkeää, että päätoimittaja pystyy tartuttamaan innovatiivisuuden ja kokeilunhalun henkeä toimitukseen. Digitaalisuus mahdollistaa erilaisten juttutyyppien ja toteutustapojen kokeilemisen matalalla kynnyksellä. – Jos olemme vain passiivisia, olemme koko ajan vähän myöhässä. Sen sijaan meidän pitäisi olla rohkeasti luomassa tarpeita. Yhtenä linjauksena Orell näkee liikkuvan kuvan osuuden kasvattamisen verkossa. Aluevaalien alla lehti lähetti esimerkiksi vaalipaneeleja. Orell visioi, että jatkossa Turun Sanomilla voisi olla verkossa videohaastatteluja, joissa pureudutaan johonkin ajankohtaiseen, puhuttavaan aiheeseen. Tällaisia konsepteja kehitetään parhaillaan. URHEILUTOIMITTAJA, toimituksen pääluottamushenkilö Harri Ahola istuu haastateltavaksi toimituksen värikkääseen taukoja haastattelutilaan. Hän kuvailee lehden kirineen viime vuosina kiinni kuilua, joka digitekemisessä aiemmin pääsi syntymään. Hänestä iso tekijä kulttuurinmuutoksessa on se, että toimituksessa on paljon ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita verkon kehittämisestä. Hän itse on ajanut ja edistänyt Turun Sanomissa monien muiden maakuntalehtien
• lisäarvoa tilaajille. Urheilutoimittaja Harri Ahola on edistänyt verkon live-lähetyksiä Turun Sanomissa. Yleisöä on tärkeää houkutella myös ”juuri nyt” -tapahtuvilla sisällöillä. 2016 2017 2018 2019 2020 2016 2017 2018 2019 2020 50M 40M 30M 20 M 10M 50M 40M 30M 20 M 10M 18 Suomen lehdiStö 1/2022 B mallin mukaisesti urheilun live-lähetyksiä. Ahola sanoo, että tutkimusten mukaan paikallisja aluemedian on tärkeää houkutella yleisöä myös ”juuri nyt” tapahtuvilla sisäl löillä. Siihen live-lähetykset ovat hyvä keino. Esimerkiksi haastattelua seuraavana viikonloppuna TS:n sivuilla on tarkoitus näyttää paikallisen jalkapallon liigaseura Interin harjoituspeli, joka on samalla uuden päävalmentajan ensimmäinen. (Sittemmin peli peruttiin vastustajajoukkueessa ilmenneiden koronatapausten vuoksi.) – Harjoituspelistä tehty juttu ei ole hirveän kiinnostava, mutta suora lähetys asiantuntijakommentaattoreilla tekee siitä kiinnostavamman, Ahola sanoo. Aholan mukaan live-lähetykset ovat tuoneet lehdelle todella paljon näytetilauksia, koska pelit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet maksumuurin takana. Hän sanoo, että koko lehden eniten näytetilauksia keräävien juttujen joukossa on huomattavan paljon nimenomaan live-striimejä. – Se tiedetään, että tilausten pitoprosentti on niissä alhaisempi kuin keskimääräisissä jutuissa. Striimien näytetilausmäärät ovat kuitenkin niin isoja, että ne tuovat myös sellaisia uusia tilaajia, jotka jatkavat näytetilauksen jälkeenkin. Verkkotoimituksen päällikkö Sari Sarelius kertoo, että tavoitteena on kehittää videohaastatteluita entistä suunnitelmallisemmaksi ja säännöllisemmäksi osaksi verkkotoimitusta. Striimejä puolestaan tehdään urheilun lisäksi kulttuurin ja politiikan aiheista. – Lisäksi madallamme entisestään raja-aitaa verkkotoimittajien ja printtipuolen välillä, ikään kuin ajatuksella, että verkko kuuluu kaikille toimituksessa, hän toteaa. – Oma näkemykseni on, että TS:llä on ensinnäkin erittäin osaava verkkotoimitus, joka taipuu monenlaisiin yllättäviin tilanteisiin. Ja koko TS:n toimitus on niin ammat”Jos olemme vain passiivisia, olemme koko ajan vähän myöhässä. Sen sijaan meidän pitäisi olla rohkeasti luomassa tarpeita.” Turun sanomat Oy lukuina Liikevoittoprosentti 2020 22,5% Lähde: Asiakastieto Keskimääräisen painetun lehden lukijat 140 000 Lukijamäärät 2021 Kokonaistavoittavuus 310 000 Lähde: Kmt Lehtiliiketoiminnan tulojakauma (2020) Muut päivälehdet (2020) Lähde: Uutismedian liitto Liikevaihto 2020 34 896 000€ -12% edellisvuodesta Liikevoitto 2020 7 857 000€ -16% edellisvuodesta Kuluttajamyynti Mainonta 61% 39% 68% 32%
• 1/2022 Suomen lehdiStö 19 B titaitoinen, ettei meillä ole digimaailmassakaan mitään hätää. HELSINGIN SANOMAT kertoi hiljattain perustavansa Turkuun taustoittavaan sisältöön ja “paikallisfeatureen” keskittyvän aluetoimituksen johon palkataan uusia toimittajia ja valokuvaaja. Ei ole yllättävää, että maan päälehti havittelee erityisesti digitaalisia tilaajia kasvavalta ja elinvoimaiselta alueelta. Aikeet on luonnollisesti pantu merkille myös Artukaisissa. – Heti ne iskevät, kun Jussista tuli päätoimittaja, Vainio heittää. Orell sanoo, ettei tunne Hesarin strategiaa tarkkaan, mutta selvää on, ettei lehden tarkoituksena ole seurata esimerkiksi kunnallista päätöksentekoa samalla tarkkuudella kuin Turun Sanomat tekee. – Uskon, että se kirittää meitä terveellä tavalla ja saa freesaamaan omaakin ajatteluamme, Orell toteaa. Vielä joitakin viikkoja Vainio ja Orell istuvat vierekkäisten työpöytien ääressä toimituksen nurkassa. Mitään erityistä hiljaista tietoa Vainio ei sano Orellille siirtävänsä, vaan lähinnä päätoimittajan rooliin kuuluvaa byrokratiaa, kuten budjetin tekemistä ja erilaisten järjestelmien käyttöä. Tällaisessa vallanvaihtohenkisessä haastattelussa on kuitenkin tapana myös kysyä, mikä muuttuu, kun päätoimittaja vaihtuu? Miten Orell ja Vainio eroavat toisistaan journalisteina? – Jussi on minua paljon fiksumpi ja ahkerampi, sanoo Vainio. – En usko, että linja mitään häränpyllyä heittää. Uudistetaan mutta ennakoitavasti, Orell jatkaa. – Toivoisin, että Jussi voisi olla vähän jämäkämpi kuin minä, Vainio sanoo. – Kari on ollut todella pidetty, ja monelle tulee häntä ikävä. Kari on ollut toimituksen puolustaja ja toimittajien selkänoja. Siihen toivon itsekin kykeneväni, Orell jatkaa. ?
• RATKAISUT TOIMITUKSEN OMA OHJELMISTOKEHITYSTIIMI Helsingin Sanomien datadeski on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes parikymmenhenkiseksi. Näyttävien juttujen lisäksi se keskittyy skaalattavuuteen: työkaluihin, joita toimittajat voivat käyttää tarpeen tullen. TeksTi Tuukka Tuomasjukka kuvaT Vesa Laitinen 20 suomen lehdisTö 1/2022 B H elsingin Sanomien datadeskin työ on viimeisen vuoden ajan ollut erityisen näkyvillä. Osasto on vastuussa lehden koronavirusgrafiikoista: etusivun päivittyvistä rokoteja epidemiaseurannoista sekä muista aiheen tilastoista. – Meidän tehtävämme on olla uuden digitaalisen journalismin edelläkävijä, sanoo deskin esihenkilö Juhani Saarinen. Saarinen johtaa liki parikymmenhenkistä osastoa, joka koostuu ohjelmistokehittäjistä, graafikoista, animoinnista vastaavista liikegraafikoista, tuottajista ja datajournalisteista. Tarkan työntekijämäärän nimeäminen on Saarisen mukaan hankalaa, koska yhteistyötä osastorajojen yli tehdään paljon, muun muassa design-osaston kanssa. Datadeski syntyi vuonna 2011 kokeiluna toimituspäällikkö Esa Mäkisen mielenkiinnosta datajournalismiin. Saarinen alkoi johtaa sitä vuonna 2017. Osasto otti harppauksen vuonna 2019, kun digitilausten arvonlisäverokanta aleni 24 prosentista 10 prosenttiin ja datadeskiin rekrytoitiin viisi uutta työntekijää.
• Erottava tEkijä. Juhani Saarisen mukaan datadeskin ydin on tuottaa sisältöä, joka erottaa HS:n muista. Deskiin kuuluvat myös muun muassa Miro Nurmela (vas.) ja Päivi Ala-Risku.
• 22 Suomen lehdiStö 1/2022 B DATADESKIN näkyvimpiä hankkeita ovat näyttävät verkkototeutukset. Saarisen mukaan niitä on käynnissä jatkuvasti, jotta Helsingin Sanomat erottuisi digitaalisella sisällöllään muista. – Me olemme maksullinen toimija, ja meidän pitää tarjota journalismia, joka on uniikkia ja maksamisen arvoista. Interaktiiviset, visuaaliset jutut ovat osa sitä. Määrällisesti useammin datadeskin työ näkyy kuitenkin pienissä verkkojournalismin keinoissa: kuvakaruselleina, liukusäätimellä toimivina vaihtokuvina, infografiikoina tai kyselyinä. Näitä toimittajat voivat tehdä itse datadeskin tekemillä työkaluilla – ja niitä käytetään päivittäin jutuissa kymmeniä kertoja. Isoin muutos datadeskissä Saarisen aikana on ollut tuotekehityksen ammattimaistuminen. – Meistä on tullut ihan oikea ohjelmistokehitystiimi. Meillä on monta eri ohjelmistotuotetta, ja samalla olemme miettineet, miten kehitämme tuotteita järkevästi. Esimerkiksi koronavisualisointityökalu on laaja ohjelmisto, jota pitää ylläpitää, Saarinen sanoo. Datadeskin työn ytimessä on skaalautuvuus. Miten mahdollisimman moni toimittaja voisi hyötyä datadeskistä? Saarisen mukaan yksittäisen työkalun avulla toimitus voi vuosien ajan tehdä parempaa journalismia. – Digitaalista taikapölyä ei kuitenkaan voi ripotella. Kerronnan tapa ja sisällön käsittely määräytyy sitä kautta, miten lukija saa aiheesta eniten irti. DATAJOURNALISTISIA panostuksia on Suomessa muissakin toimituksissa – suurimpana Ylessä, mutta myös esimerkiksi Alma Talentin julkaisuissa. Sanoma ei panosta datajournalismiin ainoastaan Helsingin Sanomissa. Tammikuussa se etsi vakituista datajournalismin tuottajaa Aamulehteen. Helsingin Sanomien datadeskin pääkehittäjä Miro Nurmela siirtyi vuonna 2019 tehtäväänsä ohjelmistoyritys Futuricesta. Datadeskin koodareiden taustat ovat vaihtelevia: joukossa on yksi kosmologi mutta yhtä lailla it-yrityksissä ja muissa datajournalismitiimeissä työskennelleitä ohjelmistokehittäjiä. Nurmela toi mukanaan järjestelmällisyyttä: aiemmin datadeski keskittyi kokeiluihin, nyt työkalujen kehittämiseen halutVuoropuhelun lisäämiseksi toimittajien kanssa datadeskissä on tuoteomistajia, joista kukin vastaa muutamasta työkalusta. Yksi heistä on pitkään terveysja lifestylejournalismin parissa työskennellyt datajournalisti Päivi Ala-Risku, joka opiskeli vuosina 2018–2019 datajournalismia Helsingin Sanomain säätiön stipendillä Columbian yliopistossa New Yorkissa. – Siinä vaiheessa, kun toimittaja ottaa meihin turhautuneena yhteyttä, että minkä takia tämä grafiikka ei toimi, me olemme saavuttaneet sen, mitä tarvitaan. Silloin näiden asioiden käyttämistä pidetään Vinkit Datadeskin kolme tärppiä Tuo digitaalinen osaaminen toimituksen ytimeen. Näin toimitusta voidaan helpommin kuulla kehitystyössä, ja digitaalinen osaaminen on toimituksen käytössä. Automatiikasta ei ole hyötyä, jos sitä ei käytä. Datadeskin järjestämät koulutukset ovat lisänneet työkalujen käyttöä merkittävästi Helsingin Sanomissa. Automaattisesti päivittyvä grafiikka on palvelu, jonka ylläpitämiseen pitää varata aikaa ja resursseja. Kerran valmiiksi tehty tuote ei pysy käyttökunnossa ilman huoltoa. Asian pitää muuttua riittävän usein tai tiedolle pitää olla riittävä tarve, että yksittäisen grafiikan sijaan kannattaa tehdä automaattinen palvelu. ”Datadeskin tehtävänä on pystyä vastaamaan teknologiahyppäyksiin.” tiin jatkuvuutta. Hänen työhönsä kuuluu ohjelmistokehittäjien johtamisen lisäksi vuoropuhelu emoyhtiön teknologiapuolen kanssa. – Teknologia on aiemmin ollut erillään toimituksesta, mikä on ollut haaste. Toimin välittäjänä, kun olen teknologiaihminen, joka pystyy puhumaan asioista teknologiakielellä, hän sanoo. Helsingin Sanomien datadeski on pyritty pitämään mahdollisimman lähellä arjen ydintä. Toimituksessa se sijaitsee uutisdeskin vieressä. – Datadeskin keskeinen haaste on se, miten satojen vuosien perinteitä kuljettava journalismi muuttuu relevantiksi digitaalisessa maailmassa. Digitaalisessa huomiossa me kilpailemme Facebookin ja Tiktokin kanssa, jotka ovat valovuosia edellä sovelluskehityksessä, Nurmela sanoo. HELSINGIN Sanomien datadeskiä sivuavia pro gradu -tutkielmia on 2010-luvun aikana tehty useita. Niissä nousee esiin myös kriittisiä huomioita siitä, että datadeski on erillinen yksikkönsä. Yksi tapa siirtää osaamista toimittajille on ollut datadeskin työkierto. Siinä on aina kerrallaan yksi toimittaja neljän kuukauden ajan perehtymässä työkaluihin ja tekemässä niitä soveltavia juttuja. Työkiertoa on ollut myös konsernin sisällä: syksyllä datadeskissä oli Aamulehden toimittaja.
• Välittäjiä. ”Teknologia on aiemmin ollut erillään toimituksesta, mikä on ollut haaste”, sanoo Miro Nurmela (vas.). Myös Päivi Ala-Riskun rooliin datajournalistina ja tuoteomistajana kuuluu lisätä vuorovaikutusta muun toimituksen ja datadeskin välillä. 1/2022 Suomen lehdiStö 23 B perusvaatimuksena ja itsestäänselvyyksinä, Ala-Risku sanoo. DATADESKIN tuotoksista suosittuja ovat olleet muiden muassa mukautuvat artikkelit, joissa lukija voi syöttää esimerkiksi tulonsa tai kotipaikkakuntansa ja lukea sen perusteella hänelle räätälöidyn artikkelin. – Me teemme niitä aika paljon, ja ne tuntuvat puhuttelevan ihmisiä, Ala-Risku sanoo. Saarisen mukaan datadeski on ollut varovainen räätälöimään juttuja valmiiksi lukijan puolesta ja kohdentamaan niitä nykyistä tarkemmin. – Aika monesta lukijasta me tiedämme, missä kunnassa he asuvat. Tämän pohjalta me voisimme tehdä sisältöä, jossa paikkakuntavalinta olisi tehty valmiiksi, eli Vantaalla asuvalle tarjottaisiin automaattisesti juttu, joka käsittelee Vantaata, hän sanoo. – Se voi kuitenkin tuntua läpinäkymättömältä, ja siinä on riski, että lukijasuhteen luottamus rapautuu. Sen takia lukija tekee itse jutun alussa ne valinnat, joilla jutun personointi tapahtuu. Saarinen ja Ala-Risku nostavat yhdeksi mahdollisista tulevaisuuden suunnista automatiikan. Ennen koronaa datadeski julkaisi päivittäin automaattisesti jutun, jossa esiteltiin pääkaupunkiseudun ilmaistapahtumia. – Täydellisen automatisoinnin ongelmana on, että uutinen on se, mikä on poikkeuksellista, kun taas koodia on helpointa tehdä säännönmukaisille asioille, Ala-Risku sanoo. Myös tulevaisuutta seurataan. Miro Nurmela nostaa esille augmented realityn eli lisätyn todellisuuden sekä virtual realityn eli virtuaalitodellisuuden. – Datadeskin tehtävänä on pystyä vastaamaan teknologiahyppäyksiin. Sen sijaan, että nämä asiat nähtäisiin uhkina, ne pitää nähdä mahdollisuuksina. ?
• koko maan seurantaa. Amedialla on Norjassa yli 80 lehteä, joista reilut 70 kuuluu +Alt-tilaukseen. 24 Suomen lehdiStö 1/2022 B ratkaisut AMEDIA LOI YLI 70 LEHDEN PAKETIN JA KILPAILEE DIGITILAUKSISSA SUURTEN KANSSA Pandemian alussa lanseeratulla +Alt-tilauksella on jo 160 000 maksavaa asiakasta, joista valtaosa on uusia tilaajia. Paikallista sisältöä ei superpakettia varten muutettu. tekSti Riikka Virranta K oronakeväänä 2020 Norjan suurin paikallislehtikustantaja Amedia halusi vastata yleisön huutoon maksumuurien kaatamisesta. Niinpä se tarjosi huhtikuussa tilaajilleen vapaan pääsyn sen yli 70 lehden verkkoversioihin. Kiinnostus tarjousta kohtaan ylitti kaikki odotukset. Jo toukokuussa 2020 Amedia loi pysyvän maksullisen +Alt-tilauksen, joka yhdisti lukuisat paikalliset ja alueelliset lehdet yhden tunnuksen taakse. Tavoite oli hyödyntää juttumassaa ja nostaa tilaajilta saatavia tuloja. Nyt reilut puolitoista vuotta myöhemmin +Alt-paketilla on 160 000 tilaajaa. Amedian tuotejohtajan Ole Werringin mukaan selkeä valtaosa heistä on uusia tilaajia. Loput maksavat aiemman yhden lehden tilauksensa päälle noin yhdestä eurosta jopa 14 euroon ekstraa lehdestä riippuen. Verkkotilaukset toki ovat usein lyhytikäisiä. Werringin mukaan viime vuonna 100 000 +Alt-tilaajaa ylitti sadan päivän rajan tilauksen kestossa. Konsernilla on nyt yhteensä noin 670 000 tilaajaa. – Koko idea on löytää uusia tapoja rahoittaa paikallista journalismia. Nyt vaikkapa pohjoisnorjalaisen paikallislehden jutut saavat enemmän yleisöä kuin ennen. Tavoite on vahvistaa jokaista lehteämme. NÄIN on tosiaan Werringin mukaan käynyt. Hän sanoo, että jokainen yli 70:stä mukana olevasta lehdestä on kasvattanut tilaustulojaan paketin ansiosta. Riskejä laskettiin tarkkaan ennakkoon, ja osa montaa lehteä tilanneista asiakkaista on päättänyt päällekkäiset tilauksensa. Tämä joukko on kuitenkin pieni. Jokainen +Alt-tilaaja valitsee yhden lehden, jonka tilaaja ensisijaisesti on, ja tilaustulot jyvittyvät tälle lehdelle. Tilaushinta on aina sama: +Alt-paketti maksaa noin 25 euroa kuussa digissä ja yhden printtilehden kanssa noin 40 euroa kuussa riippumatta siitä, mikä lehti pakettiin kuuluu. Jotta kaikki lehdet hyötyvät, tilauspaketin hinta piti asettaa korkeammalle kuin kalleimman yksittäisen Amedian lehden tilaus. Ole Werringin mukaan suurimmissa voittajissa on yhtä lailla pieniä kuin isoja lehtiä. Isot lehdet saavat enemmän +Alt-tilauksia, mutta vanhalta tilaajalta tuleva lisämaksu voi olla vain pari euroa. Pienet ja edukkaat lehdet saavat vähemmän tilauksia, mutta tilaushinta on niille tuntuva. Tilauspaketin käyttö on Werringin mukaan erityisen aktiivista alueilla, joilla Amedia omistaa päälehdet. OLE WERRINGIN mukaan +Alt-tilaajat voi jakaa karkeasti kolmeen. On ihmisiä, jotka asemansa vuoksi haluavat pääsyn kaikkeen sisältöön. Sitten on heitä, jotka haluavat lukea 2–4:ää lehteä paikkakunnilta, joihin heillä on erityinen suhde koti-, opiskelutai mökkipaikkakuntina. Lisäksi on käyttäjiä, jotka vain haluavat helpomman pääsyn runsaaseen sisältöön. – Tämä on vastaus johonkin, jota lukijat todella ovat toivoneet. He ovat tulleet niin monta kertaa lukituille oville. Annamme heille edullisen alkutarjouksen ja he huomaavat, että yhdet tunnukset riittävät, Werring selittää menestystä. +Alt on paikallisjournalismin vastaus siihen, että digitilaukset usein keskittyvät suurille toimijoille. Norjassa eniten puhtaita digitilauksia on Schibstedin VG+:lla (250 000), mutta +Alt kilpailee jo mitalisijoista. Noin 90 prosenttia paketin tilauksista on digitaalisia. Amedian paletissa on valtakunnallinen verkkolehti Nettavisen sekä konsernin parin vuoden sisään Osloon (Avisa Oslo) ja Trondheimiin (Nidaros) perustamat paikalliset verkkolehdet. Nämä lisäävät +Alt-tilauksen kiinnostavuutta. Pointti on kuitenkin paikallisuudessa. – Paikallislehtiemme avulla olemme paljon lähempänä siellä missä tapahtuu kuin suurimmat mediat. Suurilla välineillä kestää päästä paikalle ja löytää oikeat ihmiset. TILAUSMÄÄRÄN kasvu ei toistaiseksi ole hiipumassa. +Alt-tilauksen käyttö on hyvässä kasvussa. Orgaanisen kasvun lisäksi on mahdollista lisätä uusia lehtiä pakettiin. Amedia aikoo lanseerata suosittelusysteemin, joka poimii juttumassasta kutakin tilaajaa kiinnostavaa sisältöä. – Työstämme parempia tapoja navigoida lehtien välillä niin, että oikeat artikkelit löytävät oikeat ihmiset, Werring kertoo. ? seuraavaksi personoidaan. Ole Werringin mukaan Amediassa odotetaan tilauskasvun jatkuvan. Yhtiössä pohditaan nyt, miten oikeat sisällöt ja oikeat ihmiset saadaan kohtaamaan. Am ed iA
• Kiire on tietynlainen bensa tässä työssä, moni toimittaja tykkää hektisyydestä. Mutta jos kiireen takia jää asioita tekemättä tai joudutaan huitaisemaan vasemmalla kädellä, se on ongelma. Olemme kiinnittäneet konsernissamme ajanhallintaan erityistä huomiota viime vuodesta lähtien. Tavoitteemme on tehdä maailman parasta sipoolaista sisältöä, ja se vaatii aikaa. Olemme haastaneet itsemme miettimään, mihin sitä on olennaista käyttää. Ovatko pakkopullat oikeasti pakollisia? Tulosurheilu on esimerkki pakkopullasta. Ei ole järkeä käyttää aikaa tulosuutisointiin, jos seura on jo jakanut tulokset puskaradiossa. Urheilu on meillä ilmiöjuttuja, henkilöhaastatteluja ja näkökulmia. Kiireenhallintaan liittyy olennaisesti ennakkosuunnittelu. Toimittaja tietää, onko tekemässä 2500 vai 700 merkin juttua eikä tee lyhyttä juttua varten tunnin keikkaa. Uutisoimme myös mahdollisimman paljon etukenossa. Nostamme kunnallisen päätöksenteon asiat esiin heti, kun ne tulevat suunnitteluun ja veronmaksajilla on mahdollisuus vaikuttaa. Sipoon valtuuston kokous voi kestää viisi tuntia, eikä toimittajamme istu siellä odottamassa. Päätökset voi uutisoida lyhyesti. Esimerkiksi veteraanijuhla taas voi kestää kaksi tuntia. On kahvittelu, juhlapuhe, päiväkotiryhmä esiintyy – aikaa kuluu ja toimittaja miettii, miten saisin jutun kasaan. Hän olisi voinut sopia haastattelun toiseen kohtaan. Jos juttu taas tehdään tiedotteen perusteella, 10 minuutissa ehtii käsitellä sen. Toimittajat ovat ammattiylpeitä ja haluavat kysyä lisäkommentteja, mutta antaako se lukijalle todella lisäarvoa. Kerran viikossa ilmestyvässä lehdessä on vaara, että työnteko keskittyy painoa edeltäville päiville. Siksi olemme alkaneet antaa ilmestymisajat jokaiselle jutulle erikseen, jolloin juttuja valmistuu pitkin viikkoa. Taiton keskittäminen konsernissa auttaa paljon. Säästyvän ajan käytän lopputuloksen hiomiseen. Suunnittelemme yhdessä lehden pääkuvaa ja vinkkiotsikoita. Meille tulee paljon pyyntöjä tutkivasta journalismista. Tämän vuoden työsarkaa on miettiä, miten löydämme aikaa isoille kokonaisuuksille. ? Päätoimittaja Ulla Yliherne kertoo, miten toimitus hallitsee kiirettä ja keskittyy olennaiseen Mediatalo Keskisuomalaisen kustantamassa Sipoon Sanomissa. ”Ovatko pakkopullat oikeasti pakollisia?” C Kuva Vesa Laitinen Tekijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. TeKsTi Riikka Virranta 1/2022 suomen lehdisTö 25 C
• Teoria & käyTänTö Journalismi voi estää polarisaatiota Teoria väiTTää Toimitusten kannattaa kehittää eri osapuolten ymmärrystä lisääviä juttumalleja ja pohtia omaa rooliaan vastakkainasettelun ruokkijana. DIALOGISUUS tarjoaa journalismille ulospääsyä yhteiskunnan polarisoituneesta huutokilpailusta, jonka areenaksi se on joutunut. Dialogisen journalismin tavoite on kasvattaa ymmärrystä siitä, millaisia syitä ja kokemuksia eri tavalla ajattelevien ihmisten mielipiteiden taustalla on. Journalismille on tarvetta erilaisten sosiaalisten todellisuuksien kuvaajana, koska sosiaalisen median algoritmit suosivat reaktioita herättäviä räväköitä mielipiteitä perustelujen ja taustojen sijaan. Journalistitaustainen Taneli Heikka selvittää tutkimuksessaan mediatalojen dialogisia kokeiluja sekä niiden perusteluja ja lopputuloksia. Tutkimuksen mukaan mediatalot pyrkivät dialogisen journalismin keinoin vahvistamaan journalismin ja yleisön välistä luottamusta sekä tarjoamaan uudenlaisia sisältöjä. Heikan mukaan journalismin piirissä kannattaisi keskustella läpinäkyvämmin siitä, mikä sisällöissä on vastakkainasettelua ja polarisaatiota ruokkivaa ja mikä lieventävää. SOMEN syntyvaiheessa ilmassa oli uskoa siihen, että pelkkä teknologian kehitys mahdollistaa toisten ihmisten paremman ymmärtämisen keskustelujen avulla. Toisin kävi. Tutkimus osoittaa, että aidosti dialogiset keskustelut eivät synny itsestään vaan ne edellyttävät tavoitteellista fasilitointia eli ryhmäprosessien suunnittelua ja ohjausta kokemuspuheeseen. Kokemuspuhe tarkoittaa henkilökohtaista keskustelua siitä, millaisia ajatuksia, tunteita ja tapahtumia mielipiteiden taustalla on. Osallistujien on koettava tilanne turvalliseksi, jotta he haluavat avata omaa ajatteluaan. Journalistinen media on luonut dialogisia kohtaamisia erilaisten projektien avulla, esimerkiksi Helsingin Sanomien Suomi puhuu ja Eurooppa puhuu -juttusarjoissa sekä Ylen Kutsu Yle kahville ja Hyvin sanottu -hankkeissa. Suomi puhuu ja Eurooppa puhuu -juttusarjoissa Hesari hyödynsi saksalaisen Die Zeit Online -verkkolehden kehittämää kohtaamisen menetelmää. Zeitin algoritmi arpoi arvokysymyksiin annettujen vastausten perusteella vastakkaiset parit, jotka kohtasivat reaalielämässä. Eduskuntaja eurovaalien alla pidetyissä tapaamisissa toisensa kohtasi yhteensä 2000 suomalaista. Hesari teki tapaamisista juttuja ja liveseurantaa. Lisäksi juttuja syntyi arvokartoista ja palautteesta. Jutuissa dokumentoitiin osallistujien perspektiivin laajentuminen. Projektin vetäneen toimituspäällikkö Laura Saarikosken mukaan monet keskustelijat huomasivat, että heidän arvonsa eivät olekaan täysin yhteensovittamattomia. Osa jutuista oli erittäin luettuja. TUTKIMUKSEN mukaan dialogisessa featuressa jutun jännite muodostuu kohtaamisen mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta. Samalla lukijalle tarjotaan kaksi inhimillistä samastumispintaa yhteiskunnalliseen kahtiajakoon. Dialogisen journalismin ensisijainen tarkoitus ei ole ratkaisujen tai yhteisymmärryksen saavuttaminen vaan ymmärryksen lisääminen. Presidentti Sauli Niinistö korosti uudenvuodenpuheessaan tarvetta ymmärtää toisia: ”Ei pidä lakata haluamasta ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin.” Virke tiivistää myös dialogisen journalismin perusajatuksen. FT Taneli Heikan artikkeli ”Miten Minä ja Sinä voivat kohdata journalistisissa dialogeissa? Dialogikokeilut haastavat kansalaisjournalismin käsitystä hyvästä keskustelusta” on julkaistu Media & viestintä -lehdessä 4/2021 Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. Teoria ” Heikan mukaan journalismin piirissä kannattaisi keskustella siitä, mikä sisällöissä on vastakkainasettelua ja polarisaatiota ruokkivaa ja mikä lieventävää.” käyTänTö ” Capitolin valtaus avasi silmiä meillä ja muualla sille, mihin radikalisoituminen ja omassa todellisuuskuplassa eläminen saattavat pahimmillaan johtaa.” 26 Suomen lehdiSTö 1/2022 C
• Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Laura Saarikoski, miten journalismi voi toimia polarisaatiokehitystä vastaan? – Journalismin pitää kertoa, miksi toisenlaiset ihmiset ajattelevat siten kuin ajattelevat. Silloin keskiössä on ihmisten erilaisten taustojen ja kokemusten avaaminen. Dialogisuudessa ollaan journalismin perustehtävän äärellä, koska jokainen meistä elää vain omassa maailmassaan. Jos emme lue, miten muut ihmiset ajattelevat ja elävät, jäämme oman kokemuksemme vangiksi. – Vaikka journalistien kuuluu selittää, mistä erilaiset mielipiteet syntyvät, se ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä ihmisten perustelut. Syiden ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Journalismissa nostetaan usein jutun kärkeen ääripäiden vastakkainasettelut ja kiistat. Eikö ole riski, että osapuolia ymmärtävään pyrkivistä jutuista tulee laimeita? – Totta kai on olemassa aiheita, joissa nimenomaan konflikti on uutinen. Esimerkiksi kun hallituksen sisällä riidellään, suljetaanko koulut vai ei. – Aihevalinnoissa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että aina ei haeta helpointa ratkaisua. Helpointa on, että kun ihminen X sanoo Twitterissä asian Y ja ihminen Z sanoo Q, niin pannaan jutussa nämä mielipiteet matsaamaan keskenään. Näin saa herkullisia otsikoita, mutta jääkö lukijalle mitään syvällisempää käsitystä siitä, mistä mielipide-erot syntyvät. Onnistuuko suomalainen journalismi hyvin ymmärryksen kasvattamisessa? – Joka päivä on sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Meillä on päivittäin syvällisiä juttuja, jotka avaavat tapahtumien syitä, mutta varmasti on myös pintatasoon keskittyviä juttuja. Heikan mukaan median järjestämistä eritaustaisten ihmisten kohtaamisista voi kirjoittaa dialogista featurea. Miten ihmisten kohtaamiset toimivat jutuiksi kirjoitettuna? – Dialogisen featuren onnistuminen riippuu paljon siitä, kuinka pitkälle haastateltava on itse ajatellut arvopohjaansa. Omat arvomme tuntuvat usein itsestään selviltä ja muiden arvot mysteereiltä. Pystyykö jokainen artikuloimaan rationaalisesti, miksi hän ajattelee kuten ajattelee? Se vaatii, että ihminen on katsonut itseään ulkopuolelta. Uskotko, että polarisaatio syvenee Suomessa? – Kyllä ja ei. Suomessa polarisaatio on lisääntynyt viimeisen kolmen vuoden aikana, Yhdysvalloista paluuni jälkeen. Suomi on kuitenkin maailman mittakaavassa kohtuullisen homogeeninen maa, jossa me pystymme ymmärtämään vielä kohtuullisen hyvin toistemme ajatustapoja. – Varmasti Capitolin valtaus avasi silmiä meillä ja muualla sille, mihin radikalisoituminen ja omassa todellisuuskuplassa eläminen saattavat pahimmillaan johtaa. Se on aika hyytävä esimerkki informaation kahtiajaon seurauksista. YTM Laura Saarikoski on työskennellyt Helsingin Sanomien uutisista vastaavana toimituspäällikkönä vuodesta 2019. Aiemmin hän työskenteli Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Yhdysvalloissa vuodet 2014–2018, Sunnuntai-osaston esihenkilönä vuodet 2005–2013 ja politiikan toimittajana vuodesta 2003. Käytäntö vastaa Dialogisen featuren onnistuminen riippuu siitä, kuinka pitkälle haastateltava on itse ajatellut arvopohjaansa. Mielipiteiden ymmärtäminen on eri asia kuin niiden hyväksyminen. KuviTus Elina Rajala 1/2022 suoMen lehdisTö 27 C
• RapoRtti BBC kielsi toimittajien ”hyvesignaloinnin” Nic Newman: Journalism, Media, and Technology Trends and Predictions 2022. Digital News Project, Reuters-instituutti. SOSIAALISEN median polarisoitunut keskustelu on aiheuttamassa sen, että uutisorganisaatiot tiukentavat toimittajiensa some-ohjeistuksia. Reuters-instituutin vuotuisen trendikyselyn mukaan enemmistö toimitusten päälliköistä haluaa toimittajien keskittyvän Twitterissä ja Facebookissa uutisten raportointiin. Johtoporras on huolissaan, että toimittajien henkilökohtaisten näkemysten esittäminen heikentää luottamusta uutisointiin. Esimerkiksi BBC:n uusi ohjeistus kieltää ”hyvesignaloinnin”, joka tarkoittaa omien mielipiteiden ilmaisemista siinä tarkoituksessa, että yleisö pitäisi niiden esittäjää hyvänä ihmisenä. Termiä käyttävät haukkumasanana usein oikeistolaiset. BBC:n työntekijöitä on varoitettu jopa tunnetta ilmaisevien emojien käytöstä some-postauksissaan. Muut uutisorganisaatiot suosittelevat toimittajilleen aikaa vievien some-väittelyiden välttämistä. Kyselyn mukaan kustantajat aikovat panna tänä vuonna vähemmän ruutia Facebookiin ja Twitteriin. Niitä tärkeämmiksi arvioidaan nuorison suosimat Instagram, Tiktok ja Youtube. Kyselyyn vastasi 246 johtotason henkilöä 52:sta eri maasta, mukaan lukien Suomesta. —Pasi Kivioja RapoRtti Käykää kiinni kevytkäyttäjiin! Greg Piechota: Light Readers – Digital Subscriptions’ Next Growth Path. International News Media Association (INMA). MEDIATALOT rakastavat uskollisimpia fanejaan, jotka sitoutuvat, viettävät paljon aikaa sivustolla ja maksavat tilauksestaan kohtuullista hintaa. INMA:n raportti huomauttaa, että näiden tosiystävien avulla voi kyllä saada tilausten kasvun käyntiin, mutta ne eivät riitä ylläpitämään kasvua. Siihen tarvitaan kevytkäyttäjien apua. Mitä pitempään tilaustuote on ollut markkinoilla, sitä enemmän sille on kertynyt kevytkäyttäjiä. INMA:n mukaan enemmistö tilauksista tulee kevytkäyttäjiltä, joista suuri osa ei lue tuotetta lainkaan. Jotkut kutsuvat näitä zombilukijoiksi, mutta INMA puhuu kauniisti epäaktiivisista käyttäjistä, jotka nukkuvat Ruususen unta. Raportti esittelee strategioita satunnaisten kävijöiden vakiinnuttamiseen. The Wall Street Journalin datan perusteella tähän on aikaa keskimäärin sata päivää. Esimerkiksi norjalainen Aftenposten on perustanut projektiryhmän, joka keskittyy kevytkäyttäjien sitouttamiseen. Ideana on kehittää heille sopivia juttutyyppejä mutta myös tarkastella verkkosivuston rakennetta näiden käyttäjien näkökulmasta. Aftenpostenilla on näyttöä siitä, etteivät uskollisimmat käyttäjät kaikkoa, vaikka sivusto olisi rakennettu kevytkäyttäjien ehdoilla. Sama ei kuitenkaan toimi toisinpäin. —Pasi Kivioja aRtikkeli Neutraali tyyli säilyi politiikan uutisissa Jari Väliverronen: Political Journalism Content in a New Era: The Case of Finnish Newspapers, 1995–2015. European Journal of Communication. POLITI I KAN uutisointi säilytti neutraaliutensa vuosina 1995–2015 Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Iltalehdessä, kertoo Jari Väliverrosen tuore tutkimusartikkeli. Väliverronen tutki lehtien politiikan journalismin muutoksia. Neutraaleiksi tulkittuja printtijuttuja oli 92 prosenttia Väliverrosen otoksesta. Kantaa ottavammissa politiikan jutuissa vallalla oli asiaa usealta kannalta pohdiskeleva tyyli. Täysin puolueellisia juttuja ei löytynyt lainkaan. Journalistinen “interventionismi” lisääntyi kaikissa tutkituissa lehdissä vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen sen määrä väheni. Interventionismilla Väliverronen tarkoittaa muita tyylejä kuin neutraaliksi oletettua raportointia – esimerkiksi taustoitusta, tulkintaa, mielipidettä tai muuta toimittajan läsnäoloa ilmaisevaa seikkaa tekstissä. Mielenkiintoista on se, että vielä vuonna 2005 Iltalehti keskittyi päivälehtiä enemmän poliitikkojen yksityiselämään. Sittemmin tyyli muuttui päivälehtien tavoin politiikkakeskeisemmäksi. Väliverronen arvioi nopean käänteen osoittavan, miten tärkeitä yleinen journalistinen eetos ja kulttuuri ovat lehdille. Muutos heijastelee iltapäivälehtien muuttuvaa asemaa ja toimintatapoja mediamarkkinassa. —Pasi Kivioja Miten journalistien tulisi käyttää sosiaalista Mediaa? Reuters-instituutti kysyi 246:lta mediassa johtotehtävissä toimivalta vaikuttajalta, mikä väitteistä on lähimpänä hänen omaa ajatteluaan. Heidän tulisi pitäytyä uutisten raportoinnissa. Heidän tulisi voida ilmaista myös henkilökohtaisia mielipiteitään. En tiedä. yle Ylen rahankäytön avoimuus on mielenkiintoinen asia – periaatteessa yhtiö julistaa olevansa äärimmäisen avoin, mutta käytännössä sitä, miten verovaroja käytetään, ei suostuta paljastamaan juuri lainkaan.” Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen Twitterissä tutkimukset 57% 38% 5% 28 SuoMeN lehdIStö 1/2022 C
• ON ammattiryhmiä, jotka voivat muuttaa ihmisen elämän kulun. Innostava opettaja saattaa ohjata tulevaisuuden kutsumustyöhön. Nuorisotyöntekijä tai harrasteryhmän valmentaja voi olla jollain hetkellä ainoa aikuinen, joka pitää nuoren järjissään. Nämä ammattiryhmät saavatkin silloin tällöin julkisuudessa ansaittua ylistystä. Pomoja sen sijaan ei juuri kiitellä. Karmeista pomoista ja näiden ikuisesti muistiin syöpyneistä möläytyksistä kirjoitetaan, hyvistä johtajista ei niinkään. Kuitenkin tarkkanäköisen pomon oikea-aikaisella havainnolla voi olla aikuisen työuralle yhtä iso merkitys kuin opettajan tai valmentajan viisaudella nuorelle. MINULLA on ollut urallani onni olla monen tällaisen pomon alainen. Tuskin olisin alun perin hakenut esihenkilöksi, ellei silloinen pomoni olisi minua kehottanut. Olisin myös töissä jopa nykyistä laiskempi ja mukavuudenhaluisempi, ellei eräs pomoni olisi uskonut, että saan itsestäni irti enemmänkin. Moni journalistisen ajatteluni kulmakivi on niin ikään lainatavaraa. Kun totean, että koettu hyöty on vetävän jutun keskeinen ominaisuus, on ajatus alunperin entisen toimituspäällikköni. Kun taas korostan yksityiskohtien merkitystä journalismin laatuvaikutelman luomisessa, lainailen erästä päätoimittajaa, jonka kanssa olen saanut tehdä töitä. Paraskin havainto menee ohi, jos työntekijä ei koe sitä tarvitsevansa. Myös alaiselta tietysti vaaditaan kykyä kuunnella, sillä jos ei kuuntele, ei opi. Tähänkin pomo voi vaikuttaa. Mieleenpainuvia pomoja on kokemukseni mukaan helppo kuunnella, koska heillä on vahva, selkeiksi lauseiksi kiteytynyt journalistinen näkemys. Lopulta tarvitaan myös tuuria, jotta oikea esihenkilö sattuu kohdalle oikeaan aikaan. HUONO johtaminen toistuu usein kyselyissä, joissa selvitetään työpaikkojen isoimpia haasteita. Toimitukset eivät ole poikkeus: mediajohtamista tutkinut Mark Deuze on jopa nimennyt sen “nykyaikaisen mediatyön suurimmaksi ongelmaksi”. Huonoa johtamista ei kuitenkaan voiteta päivittelemällä kauhupomojen epäonnistumisia vaan ottamalla oppia niistä, jotka tekevät hommat hyvin. Näitä löytyy myös suomalaisista toimituksista läjäpäin. Heitä ei julkisuudessa tai somekeskusteluissa juuri kiitellä, ja moni pomo ei ehkä edes tiedä, miten tärkeä työntekijöilleen on. Sanotaan se siis tässä: kiitos teille tarkkanäköiset, kannustavat, alaisianne kuuntelevat, mieleenpainuvat pomot. ? Ville Seuri Yle Kioskin vastaava tuottaja kirjoittaa arjen johtamisesta muuttuvassa toimituksessa. Väliporras Kiitos pomoille Julkisuudessa näkyvät lähinnä johtamisen ongelmat, vaikka parhaimmillaan pomo voi jättää pysyvän, positiivisen jäljen. ”Olisin töissä laiskem­ pi ja mukavuuden­ haluisempi, ellei pomoni olisi uskonut, että saan itsestäni irti enemmän.” Kuvitus Hanna Sakara MIKÄ mieleenpainuvia pomoja sitten yhdistää? Uskon, että päällimmäisenä on kyky luoda keskinäisen arvostuksen ilmapiiri, jossa pomon tai alaisen ei tarvitse turvautua puolitotuuksiin tai kuorruttaa kritiikkiään sokerilla. Toisena on kyky ja halu kuunnella alaista ja havaita hänen senhetkiset tarpeensa. 1/2022 suomen lehdistö 29 C
• TILASTOT media-alan startupien keräämistä pääomasijoituksista hätkähdyttävät. Sijoittajien kiinnostus alaan on romahtanut muutamassa vuodessa. 2015 oli huippuvuosi, jona media-startupit saivat alan tilastoja keräävän Pitchbookin mukaan 1,1 miljardin dollarin sijoitukset. 2021 sijoitukset olivat enää murunen tästä, vain 115 miljoonaa dollaria. Myös joidenkin mediaan aiemmin runsaasti sijoittaneiden miljardöörien mielenkiinto alaan vaikuttaa hiipuneen. Esimerkiksi Applen perustajan Steve Jobsin leski Laurene Powell Jobs on laittanut hanoja kiinni. Seurauksena hänen yhtiönsä enemmistöomistama aikakauslehti Atlantic irtisanoi 70 työntekijää. Powell Jobsin firma myös irtaantui Pop-Up Magazine Productionsista, ja sen kustantama California Sunday -aikakauslehti lopetti toimintansa. Yhdysvalloissa on kuitenkin noussut useita tähtiä, kuten someajan viraalisisältökone Buzzfeed, joka listautui juuri pörssiin. ALOIN miettiä, mitä media-alan startupeja olisin viime vuosina Suomessa kohdannut. Suomesta on noussut lyhyessä ajassa useita markkinointiteknologian kovia kasvutarinoita, kuten Smartly.io ja Supermetrics. Täällä on osaamista analytiikasta, datasta ja koneoppimisesta – kaikki osa-alueita joita voi hyödyntää myös mediassa. Silti varsinaista mediateknologiaa, uusia alustoja ja palveluita ei näytä täällä syntyvän. Podcast-markkinalla sentään tapahtuu enemmän. Pieni kielialue toki tarkoittaa, että Suomesta on vaikea nousta uudeksi Vox Mediaksi, Viceksi tai Huffington Postiksi. Mustread on toistaiseksi menestyneimpiä uusia medioita, mutta startupiksi sitäkään ei voi siinä mielessä sanoa, että se olisi nopeaan kansainväliseen kasvuun pyrkivä tai houkuttelisi pääomasijoittajien rahaa. Uutisraivaajakisan 2019 voittanut Rare tekee Instagramja TikTok-sisältöjä, tekstejä ja videoita. Se on kiinnostava ja kunnianhimoinen sisältöprojekti, josta olisi hienoa nähdä kasvavan kansainvälinen startup. Jos asiaa katsoo laajemmin, menestynein suomalainen kasvuyritys alalla on varmasti analyysitalo Inderes. Sillä on podcast, päivittäistä videotuotantoa ja se on sisällöillään kilpailija talousjournalismille. Inderes on myös esimerkki siitä, miten alan ulkopuolelta tulevat nopeat ja ketterät toimijat onnistuvat haastamaan perinteisiä rakenteita. MYÖS isoja alan vetureita ja rahoittajia kuitenkin tarvitaan. Pohjoismainen vertailu näyttää yhden syyn Suomen kurjuuteen. Kotimaisten mediatalojen startup-sijoittaminen on hiipunut vähin äänin. Sanoma Venturesin viimeisin sijoitus oli Crunchbasen tilastojen mukaan 2015. Norjalainen Schibsted ja ruotsalainen Bonnier Ventures sen sijaan ovat erittäin aktiivisia toimijoita alalla, ja tuoreimmat sijoitukset ovat joulukuulta. Miten tämä vaikuttaa suomalaisen median digitalisoitumiseen ja uudistumiseen ja kyvykkyyteen selviytyä muutoksista? Jos emme itse kehitä uutta teknologiaa, olemme digitalisaation murroksessa muiden armoilla ja jäämme jälkeen. Media-toimialaa ravistelevat liiketoimintamallit, alustat ja teknologiat eivät tunne kielimuureja. Niitä Suomestakin pitäisi nousta, vaan ei näytä syntyvän. ? Elina Lappalainen HS Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. DIGI EDELLÄ Missä ovat mediastartupit? Ruotsissa ja Norjassa Bonnier ja Schibsted tykittävät rahaa startupeille. Suomessa mediateknologian yrityksiä ei näytä syntyvän. ”Jos emme itse kehitä teknologiaa, olemme digitalisaation murroksessa muiden armoilla ja jäämme jälkeen.” KuvituS Hanna Sakara 30 Suomen leHdiStö 1/2022 C
• Nimitys Asiakaspalvelijoita pitäisi osallistaa tuotekehitykseen Telemarkkinointiyritys Myyntimestareiden uusi toimitusjohtaja Petri Numminen sanoo, että kokoustiloissa esitettyjä ideoita kannattaisi testata oikeilla lukijoilla ja mainostajilla. TeksTi Riikka Virranta Miksi digitilauksia pitää myydä – eivätkö jutut myy itse itsensä, kun lukija törmää maksumuuriin, Myyntimestareiden toimitusjohtaja Petri Numminen? Ostoimpulssi voi tulla puhelimessa, vaikka kuluttajalla olisi ollut kaikki aika tehdä tilaus verkossa. Maksumuuri ärsyttää monia, ja verkossa tarjouksen konversioprosentti on usein alhainen. Puhelinmyynnissä voi suostutella paremmin ja tuoda esiin tilauksen ominaisuuksia. Kuinka iso osa lehtitilauksista tulee puhelinmyynnistä? Uskoisin, että valtaosalla puhelinmyynnin merkitys on hieman vähentynyt, mutta se on edelleen merkittävä ellei merkittävin tilaustenhankintakanava. Vaihteluväli on kuitenkin iso. On kustantajia, jotka eivät käytä levikkimyynnissä puhelinta juurikaan ja toiset uskovat edelleen henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. Mihin tarvitaan erillistä yhtiötä mediaja tilausmyyntiin, kun kustantajilla on omat myyntiorganisaationsa? Mediatalolle voi olla haastavaa löytää parhaita osaajia palvelukseensa, jolloin palvelun voi ostaa tarpeeseen erikoistuneelta yritykseltä. Myyntimestareiden päämiehissä on kymmeniä asiakkaita, joista suurin osa on lehtiliiketoiminnassa. Mikä mediamyynnissä puhuttaa asiakkaita juuri nyt? Mainostajaa kiinnostaa tuloksellisuus. Digitaalisen markkinoinnin aikakaudella on opittu analysoimaan muun muassa klikkimääriä, mutta todellinen tehokkuus mitataan kassakoneessa. Mitä olet oppinut urallasi myynnistä tähän mennessä? Kokoustiloissa ja powerpoint-kalvoilla esitettyjä ideoita pitäisi arvioittaa lähemmin oikeilla lukijoilla ja mainostajilla, MiLLAiNEN ON HyVÄ MyyJÄ? Hyvä mediamyyjä on periksiantamaton, sanoo Petri Numminen. Hän tuntee tuotteen ja asiakkaan liiketoimintaympäristön. Lisäksi hän tarvitsee tarkat, kuukausitai päivätasolle palastellut tavoitteet. Ja an a ka nk aa np ää jotta voi menestyä lehtiliiketoiminnassa. Väitän, että usein yksittäinen asiakaspalvelija tai tilausmyyjä kohtaa työssään tuhatkertaisesti enemmän oikeita kannanottoja tuotteen ominaisuuksista kuin kukaan muu lehtitalon työntekijä. Pitäisikö näitä henkilöstön edustajia osallistaa enemmän tuotekehitykseen? Mitä haluisit sanoa uraansa aloittelevalle nuoremmalle itsellesi? Nuorempaa markkinoijaa vinkkaisin hakemaan oppeja muilta toimialoilta. Kuinka kiinteistönvälittäjien tai autokauppiaiden chattimenetelmiä voisi hyödyntää tilaajabisneksessä? Miten kirjautumisen voisi tehdä yhtä helpoksi kuin Spotifyssä? Voisiko tilausmyynnissä joskus hyödyntää alustataloutta niin, että kuka tahansa kiinnostunut voisi myydä Maaseudun Tulevaisuutta, jos illalla sattuu olemaan aikaa. ? Petri Numminen aloitti vuoden alussa toimitusjohtajana Myyntimestarit Oy:ssä. Se on Mediatalo Keskisuomalaisen ja Viestimedian pääosin omistama myyntiyhtiö, joka muun muassa myy tilausja mediamyyntipalvelua kustantajille. Viimeksi Numminen toimi Viestimedian myyntijohtajana ja sitä ennen Etelä-Suomen Median markkinointija palvelujohtajana sekä Suomen Lehtiyhtymän levikkijohtajana. 2021 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 2 23.3. 11.3. 4.3. # 3 4.5. 22.4. 14.4. # 4* 16.6. 20.5. 13.5. # 5 24.8. 12.8. 5.8. # 6 28.9. 16.9. 9.9. # 7 9.11. 28.10. 21.10. # 8 14.12. 2.12. 25.11. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero 1/2022 suomen lehdisTö 31 C
• Katso lähelle, näe kauas. Uutismedian avulla pysyt ajan tasalla niin pienistä kuin suuristakin tapahtumista: uutisista, ihmisistä, ympäristöstä, kulttuurista, tieteen ja taiteen saavutuksista. Uutismedia kulkee mukanasi mobiilisti tai painettuna, missä menetkin. UUSIA NÄKÖKULMIA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Katso lähelle, näe kauas. Uutismedian avulla pysyt ajan tasalla niin pienistä kuin suuristakin tapahtumista: uutisista, ihmisistä, ympäristöstä, kulttuurista, tieteen ja taiteen saavutuksista. Uutismedia kulkee mukanasi mobiilisti tai painettuna, missä menetkin. UUSIA NÄKÖKULMIA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä