”Moni mediassa syylliseksi leimattu kuvaa, miten heidän ympärilleen syntyy tyhjiö, ikään kuin epämiellyttävä julkisuus tarttuisi.” Nro 1 8/2/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930 TYÖELÄMÄN TULEVAISUUS Suomalaisissa toimituksissa hybridityö on uusi normaali. Maaseudun Tulevaisuuden Tuulikki Viilo hyödyntää täysimääräisesti työnantajansa sallivan etätyölinjauksen. YLEISÖ KIRJOITTI MIELIPIDE TOIMITUKSET TAISTELIVAT FAKTOISTA.
IKKUNOITA ELÄMÄÄN LEHDEN LOGO Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Käsissäsi on uutismedia, joka tarjoaa sinulle ikkunoita lähelle ja kauas: tietoa, sivistystä, hyvän elämän hetkiä, päivän vinkkejä ja viihtymistä. Käytä sitä haluamallasi tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen.
nro 1/2023 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Mengele, Stalin ja Mervola K eskisuomalainen sai Julkisen sanan neuvostolta huomautuksen päätoimittajansa Pekka Mervolan Huomioita-palstalleen kirjoittamasta tekstistä. Kyse oli ”kevyestä juhannusjutusta”, jossa Mervola arvioi julkkisnaisten Instagram-kuvia ja kysyi, voiko heidän pukeutumistaan pitää seksuaalisena häirintänä. JSN päätti äänin 6–5, että kyse oli naisten ihmisarvon loukkaamisesta muun muassa siksi, että kolumnissa tehtiin johtopäätös, ettei ”kyseisiin henkilöihin kannata käyttää hetkeäkään aikaa tai huomiota”. T unnistettavien henkilöiden ihmisarvon loukkaamisesta ei ole koskaan aiemmin annettu langettavaa päätoimittajalle ainakaan vuoteen 1994 ulottuvan JSN:n verkkoarkiston perusteella. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä Radio City että Radio Rock ovat saaneet langettavat juontajiensa vitsailtua julkkiksen tappamisella (City) sekä viitattua toiseen julkisuuden henkilöön ilmauksilla ”oman elämänsä vitsi”, ”ihan suuren luokan saatana vitsi” ja ”vittu mikä pelle” (Rock). Urheilulehti on saanut takavuosina kaksi langettavaa saman toimittajan tekemisistä. Vuonna 2012 hän kuvaili jääkiekkovalmentajaa ”vainoharhaiseksi” ja ”ammattisairaaksi” sekä vertasi häntä Staliniin ja teki asiattoman vihjauksen valmentajan roolista lastensa isänä. Tätä aiemmassa tapauksessa toimittaja kuvaili, kuinka eräällä toisella valmentajalla on ”siansilmät”, hänen ”päässään viiraa” ja hän on ”sivistymätön ihminen”, joka ”toikkaroi räkä poskella”. Vuonna 2005 Iltalehti sai langettavan kolumnista, jossa verrattiin kansanedustaja-lääkäriä natsitohtori Mengeleen. T ulkinnat ihmisarvon loukkaamisesta elävät ajassa. On huomionarvoista, että kaikki yleisöjäsenet äänestivät Mervolalle langettavaa, mutta valtaosa toimittajista olisi antanut vapauttavan. JSN:n uskottavuuden kannalta on hyvä, että neuvoston jäseninä on muitakin kuin journalisteja. Olisi tunkkaista, jos toimittajien tekemistä arvioisivat vain toiset toimittajat. Samalla Mervola-päätöstä voi pitää linjanmuutoksena siihen suuntaan, että tunnistettavista ihmisistä on kirjoitettava aiempaa varovaisemmin (Terveisiä Jyrki Lehtolalle!). JSN:n aiempien päätösten valossa Mervola-langettava on yllättävä. Uskaltaisinpa jopa sanoa, että se on suhteeton kuin jääkiekkovalmentajan rinnastaminen Staliniin tai kansanedustaja-lääkärin vertaaminen Mengeleen. ? 4 avaaja Median pitäisi kantaa vastuunsa erittäin kielteiseen julkisuuteen nostamistaan haastateltavista, sanoo Ulla Järvi. 5 Gallup Tekoäly mullistaa journalismin, sanoo Harri Junttila. 6 puheenaihe Keijottamista ja tasapainoilua: Mielipideaineistot aiheuttavat päänvaivaa. 7 Kolumni Menetämme kosketuksemme nuoriin miehiin, kirjoittaa Sarita Blomqvist. 9 lehdistötilaisuus Rami Nieminen palasi kotikaupunkiinsa Saloon päätoimittajaksi, mutta mitä sellainen nykyään tekee. 14 etätyö Ylityö väheni, johtaminen hankaloitui. Toimitukset koettavat nyt haalia parhaat puolet etäja lähitöistä. 20 ratKaisut Turun Sanomien paikallisuutiskirjeet sitouttavat lukijoita. 24 ratKaisut Dagens Nyheterissä ilmastoa käsittelee myös urheilu. 25 teKijä Pia Räihälä osui sattumalta menestysformaattiin: Omin käsin -palsta yhdistelee käsityöaiheita ja henkilöjuttua. 26 teoria & Käytäntö Nuorten toimittajien objektiivisuuskäsitys eroaa vanhempien sukupolvien vastaavasta. 28 tutKimuKset Paras ratkaisu uutisten välttelyyn eivät ole positiiviset jutut, jos mediapomoilta kysytään. 29 riKosdesKi Vaalien alla poliitikoilta pitää vaatia rehellistä keskustelua rikollisuudesta, kirjoittaa Jecaterina Mantsinen. 30 rivien välissä Iso uutinen on hoidettava isosti eikä jättää sitä iltapäivälehtien tehtäväksi, kirjoittaa Erja Yläjärvi. 31 nimitys Ilta-Sanomiin nimitetty Erno Laisi antaa politiikan journalismille arvosanaksi seiskan. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 93. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2023 kestotilaus 112 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 120 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. su vi el o suomen lehdistö 3 9 4 ve sa la it in en
paReMpi yhteyS. Ulla Järven mielestä toimittajien pitäisi kommunikoida riittävästi myös kielteisessä valossa esiintyvien haastateltavien kanssa. ”Integriteetti varmaan säilyy sitä paremmin, mitä vähemmän toimittaja tutustuu ihmisiin, mutta säilyykö inhimillisyys.” 4 suomen lehdistö 1/2023 A a
Turun Sanomat julkaisi palkitun juttunsa Kupittaan psykiatrisessa sairaalassa tapahtuneista väärinkäytöksistä ja väkivallasta vuonna 2016. Olit sattumalta paikalla kouluttamassa kriisiviestintäseminaarissa, kun sairaalan ylilääkäri sai sähköpostiinsa kommenttipyynnön ja tiedon jutusta. Mikä hänen näkökulmastaan prosessissa meni pieleen, tietokirjailija ja tiedetoimittaja Ulla Järvi? Hän joutui vastaamaan muutamassa tunnissa kysymyksiin pitkään valmistellussa jutussa, johon hänet oli asemoitu valmiiksi. Hän ei ollut edes työpaikallaan ja vastasi muistinvaraisesti tapahtumista osin ajalta ennen kuin hän aloitti työssään. Kun muistinvaraisuus kirjoitettiin juttuun, syntyi vaikutelma vastuutaan vähättelevästä johtajasta. Siinä oli sekä esimiehen että lääkärin vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita, joita olisi pitänyt kommentoida. Minusta tilanne oli kohtuuttoman vaikea. Istuimme siinä ikkunalaudalla ja neuvoin, että kerro kaikki vaan. Ei ollut epäilystäkään, etteikö juttu olisi totta. Koit, että syyllinen ja vastuullinen menivät jutuissa sekaisin. Kertooko esimerkki jotain laajemmin erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuvien asemasta? Yleispätevää on se, miltä syyllisen paikalle julkisuudessa asemoidusta tuntuu ja että me toimittajat emme yleensä tiedä siitä mitään. Moni mediassa syylliseksi leimattu kuvaa, miten heidän ympärilleen syntyy tyhjiö, ikään kuin epämiellyttävä julkisuus tarttuisi. Jutuilla on myös pitkät jäljet, kun juttuihin viitataan ja linkataan. Kirjasi mukaan erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneet kokevat liki mahdottomaksi oman versionsa saamisen julkisuuteen ja että mahdolliset virheet jäävät elämään. He kokevat raskaaksi myös kärjekkään kerronnan. Mitä toimittajien pitäisi tehdä toisin? Jos paljastusjuttua on tehty pitkään, olisi kohtuullista, että toimittaja on haastateltavaan yhteydessä henkilökohtaisesti, ei vain nopeasti sähköpostilla. Epäkohdista ei pidä jättää kertomatta, mutta voi miettiä, kuinka paljon tunteisiin vetoamista tarvitaan. Kyse on koko toimituksen vastuusta. Toimitukset perustelevat lyhyttä vastausaikaa väärinkäytöstapauksissa sillä, etteivät haastatellut ehdi peitellä jälkiään. Kupittaa-jutun kirjoittanut toimittaja Rebekka Härkönen kertoo kirjassasi, että jos jutuissa ei asetu uhrin puolelle, rikoksen tekijä voi näyttää olosuhteiden uhrilta. Ymmärrätkö tätä? ” Julkaisijalla on suuri vastuu siinä, miten päähenkilöt kehystetään.” Tämähän on true crimen ongelma. On aiheellista, että rikosja oikeustoimittajat miettivät, kuinka paljon antaa rikoksen tekijän puolustella itseään. Erittäin kielteisessä julkisuudessa on paljon muutakin kuin rikoksia. Jos rikosjournalismin genre siirtyy laajemmin journalismin, silloin erityisesti korostuu päätoimittajan vastuu. Äänitietokirjasi pääväite on, että median pitäisi ottaa huomioon sosiaalisen median raaistuneen keskustelukulttuurin vaikutukset juttujen kohteille. Miten? Toimittajalla ja julkaisijalla on suuri vastuu siinä, miten päähenkilöt kehystetään juttuun. Somen algoritmit ruokkivat vihanaamoja ja negatiivisen julkisuuden kierrettä, mutta pitääkö tiedotusvälineiden ruokkia sitä. ? avaaja Kohtuuttoman vaikea tilanne Median pitäisi kantaa vastuunsa raa’an sosiaalisen median armoille joutuvista haastatelluista, jotka se nostaa erittäin kielteiseen julkisuuteen, sanoo Armoton media -äänitietokirjan tekijä Ulla Järvi. teksti Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Miten tekoäly muuttaa toimitustyötä? Harri Junttila Tekniikka & Talous-, MikroBittija Tivi-medioiden päätoimittaja Alma Talentissa Jukka Niva Yle News Labin päällikkö Median ulkopuolisten tekoälyjen toimintaperiaatteet ovat tällä hetkellä vielä musta laatikko. Emme tiedä, millä perusteella ne toimivat. Vastaava päätoimittaja ei voi vastata tekstistä, joka on tuotettu koodilla, jonka sääntöjä emme tunne. Pureudumme tutkimuksessa siihen, miten tekoäly voisi auttaa journalistista työtä. Jos Chat-GPt-tyyppisen tekoälyn käyttö laajenee hypen jälkeen arkeen, kansalaiset voivat tehdä asioita, joita menneinä vuosikymmeninä hoiti uutismedia. Seuraavien kolmen vuoden aikana meidän täytyy miettiä, miten uutismedia voi tuottaa tähän lisäarvoa.” Maija Saanio Ilkka-Pohjalaisen kehityspäällikkö Toivon, että tekoäly kehittyessään ohjaa toimittajia keskittymään journalismissa sellaisiin asioihin, joita koneellisesti ei voida tehdä tai tuottaa. Aika moni mielenkiintoinen tekoälyä hyödyntävä palvelu ymmärtää englanniksi tuotettuja sisältöjä. Toivon, että suomen kieli ei jää kehityksessä paitsioon. Uutisrobotiikan hyödyntäminen toimitustyössä on saanut pohtimaan, samankaltaistuvatko medioiden sisällöt joiltakin osin ja ohjautuvatko ne johonkin tiettyyn suuntaan tai näkökulmaan.” —Janne Arola Laaja vastaus on, että se mullistaa sen tavalla tai toisella. Tällä hetkellä iso ongelma on tekoälyn luomien sisältöjen luotettavuus. Mutta sen ratkaisu on vain ajan kysymys, kuten kaikessa teknisessä kehityksessä. Tekoäly vaikuttaa journalismiimme jo tänä vuonna niin, että meillä on ChatGPt-kolumnisti. Tivissä tekoäly on tehnyt pitkistä jutuista lyhyempiä versioita. En näe ihan lähivuosina riskiä, että tekoäly korvaisi toimittajia enenevässä määrin. Mutta pienemmissä uutisissa ja sisältöpalikoissa tekoälyn käyttö yleistyy nopeammin.” 1/2023 suomen lehdistö 5 A
OUTOKUMMUN SEUDUN entinen päätoimittaja sai joulukuussa 2022 käräjäoikeudesta tuomion, kun lehdessä oli julkaistu maahanmuuttajia solvaava mielipidekirjoitus. Päätoimittaja pahoitteli tekstin julkaisemista ja kertoi ainoastaan silmäilleensä tekstiä. Yleisöjen tuottamat sisällöt herättävät säännöllisesti kysymyksiä toimitusten vastuusta ja sananvapaudesta. Päänvaivaa aiheuttaa myös mielipidetekstien faktantarkistus. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen nostaa esille langettavan päätöksen, jonka pohjalainen paikallislehti Tejuka sai vuonna 2021. Lehti oli julkaissut kunnanvaltuutetun tekstin, jossa kyseenalaistettiin koronaviruksen olemassaolo. JSN huomautti, että lehti ei korjannut tekstin sisältämää olennaista asiavirhettä pyynnöstä huolimatta, minkä lisäksi sen harjoittama lähdekritiikki oli moitittavan vähäistä. ”On aika vaikea oikoa jonkun kirjoittajan käsityksiä asioista”, Tejukan päätoimittaja vastasi JSN:lle. JSN on reagoinut mielipideaineistoon liittyviin kysymyksiin Journalistin ohjeiden liitteessä sekä myöhemmin liitteen linjauksia tulkitessaan. Neuvosto ei edellytä mielipideaineistolta samantasoista faktantarkistusta kuin toimituksen tuottamalta sisällöltä. Hyvönen arvioi, että jos yhteiskunnallisen vaikuttajan mielipidekirjoitus sisältää erityisen haitallisen tai terveydelle vahingollisen asiavirheen, virhe pitää kehystää jo julkaisun yhteydessä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekstin ohessa julkaistaan lyhyt, virheen toteava asiantuntijakommentti. Pienempien virheiden kohdalla taas riittää, että asiavirheet oikaistaan jälkikäteen. Tejukan päätoimittaja kertoo JSN:n päätöksessä, että kirjoituksen julkaisematta jättämisestä ”olisi seurannut muun muassa syytöksiä sananvapauden rajoittamisesta ja ehkä muitakin jälkiseuraamuksia”. – Julkaisematta jättäminen saattaa johtaa painostukseen poliittiselta päättäjältä, kuten myös poliitikkoa kohtaan kriittisen tekstin julkaiseminen. Tällaisten paineiden sietäminen ja ratkaiseminen on osa päätoimittajien normaalia työtä, Hyvönen sanoo. POHDINTAA mielipidekirjoitusten rajoista on käyty myös maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa, joka on julkaissut perussuomalaisten kansanedustaja Jukka Mäkysen sateenkaarivähemmistöä negatiiviseen sävyyn käsitteleviä kolumneja. Yhdestä kolumnista tehtiin rikosilmoitus, joka ei kuitenkaan edennyt esitutkintaan. Päätoimittaja Markku Mantila kuvaa tilannetta vaikeaksi, vaikka Mäkysen näkemykset ovatkin hänen mielestään “häijyjä”. – On kauhean vaikea rajoittaa jonkun arvopohjaista näkemystä, hän sanoo. Mantila kokee, että juuri seksuaalija sukupuolivähemmistöihin liittyvissä mielipidevapauskysymyksissä liikutaan “hirveän ohuella jäällä”, koska mielipiteenvapauden rinnalla painavat vähemmistöryhmän perusoikeudet. Toisinaan Ilkka-Pohjalaisessa tehdään mielipidekirjoituksille faktantarkistusta. Mantila kertoo poistaneensa faktavirheen Mäkysen ilmastonmuutosta käsittelevästä kolumnista, kun oli ensin selvittänyt väitteen paikkansapitävyyttä Ilmatieteen laitokselta. Mantila huomauttaa, että Ilkka-Pohjalainen julkaisee voimakkaita mielipiteitä erityisesti tekstiviestipalstallaan. – Jos yleisö kokee, että heidän mielipiteensä menee läpi vain somessa, me perinteisessä mediassa putoamme pois kartalta. TOIMITUKSET saavat myös tekaistulla identiteetillä tehtyjä mielipidekirjoituksia. Huhtikuussa 2022 puoluelehti Kansan Uutiset kertoi lopettavansa yleisönosastosivunsa julkaisemisen. Päätöstä oli edeltänyt sosiaalisen median parodiatili Keijo Teija Kallio Mielipidetoimituksen toimitussihteeri Helsingin Sanomat Tuntosarvien pitää olla koholla koko ajan. Tällaiset mielipidetekstit on yleensä laadittu niin, että ne ovat ensi lukemalta ihan uskottavan oloisia. Erityisen tarkkoja olemme silloin, kun kirjoitus käsittelee tiettyjä aihepiirejä: esimerkiksi naisten tasa-arvoa, vähemmistöjä tai vihervasemmistolaisiin arvoihin liittyviä asioita. Usein tekstissä tai allekirjoituksessa saattaa jokin yksittäinen asia soitella kelloa. Tarkistamme myös julkaistavaksi valittujen mielipiteiden kirjoittajien yhteystiedot.” Gallup Kuinka varaudutte harhauttamiseen mielipidekirjoituksissa? Anna Mikkonen Lukijalta-sivun toimittaja Kaleva Vaadimme yhteystiedot kaikilta kirjoittajilta. Sähköpostiosoite ei riitä. Joskus saatan soittaa kirjoittajalle varmistaakseni, onko hän oikea henkilö. Kerran kirjoittaja tosin valehteli identiteetistään puhelimessakin. Internet-aika on helpottanut yhteystietojen tarkistamisessa. Intuition merkitystä ei voi vähätellä. Monesti sen hoksaa, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, tai tämä haiskahtaa. Ilmiö korostuu tekstiviestipalstalla, jossa yritetään esimerkiksi korona-asioissa monennäköistä.” puheenaihe On vaikea rajoittaa häijyäkään näkemystä Mielipideaineisto aiheuttaa toimituksissa työtä ja päänvaivaa. Julkaisematta jättäminen saattaa johtaa painostukseen, sanoo jsn:n Eero Hyvönen. teksti Tuukka Tuomasjukka kuva Vesa Laitinen 6 suomen lehdistö 1/2023 A
yleiSönoSaSto työlliStää. JSN:n Eero Hyvösen mukaan yksi tapa vähentää työtä on pyytää kirjoittajia itse lähteyttämään väitteitään ennen julkaisua. Kolumni Sarita Blomqvist Kirjoittaja on Ylen ja Erätauko-säätiön Hyvin sanottu -hankkeen digituottaja Menetämme kosketuksen nuoriin miehiin 15–29 -vuotiaat nuoret aikuiset ajattelevat sananvapaudesta eri tavalla kuin muut ikäryhmät. Havainto perustuu Hyvin sanottu -tutkimuksen tuloksiin. Lähes joka kolmas alle kolmekymppinen kokee verkkokeskusteluiden moderoinnin rajoittavan heidän sananvapauttaan. Lisäksi enemmistö heistä kokee, että kaikenlaiset mielipiteet pitää saada sanoa. Toisaalta enemmistön mukaan sananvapautta ei saa käyttää toisen ihmisarvon loukkaamiseen. Tästä voisi salonkikelpoisesti päätellä, että nuorten mielestä kaikki pitää voida sanoa mutta ei millä tavalla hyvänsä. Jos kuitenkin tarkastelee, mitä osa ajattelee sananvapauden ja -vastuun suhteesta, asia mutkistuu. Vuosi sitten alle kolmekymppisistä 91 prosenttia oli sitä mieltä, että ”sananvapauteen kuuluu myös vastuu”. Nyt samaa mieltä oli 81 prosenttia. Alle kolmekymppisten joukosta erottuu kärkkäiden nuorten miesten joukko, joiden näkemykset keskustelusta ja sananvapaudesta vaikuttavat koko ikäryhmästä muodostuvaan kokonaiskuvaan. Joka neljännen 15–29-vuotiaan miehen mielestä hyvässä keskustelussa joku voittaa. Mieluiten hän itse. Suurin voitto saavutetaan, kun toinen käännetään omalle kannalle. Samaan aikaan joka viides nuori mies kertoo vetäytyneensä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Yksi tutkimus ei kerro koko totuutta. Kuitenkin useamman tutkimuksen ja arkihavaintojen vuoksi pelkään, että me media-ammattilaiset olemme menettämässä kosketuksen erityisesti tähän nuorten miesten joukkoon. Joko pelkäämme heidän kohtaamistaan tai ajattelemme heidän olevan väärässä ja työnnämme heitä syvemmälle marginaaliin. Jos haluamme, että sananvapaus pysyy merkittävänä ja positiivisena yhteiskunnallisena arvona jatkossakin, meidän on osoitettava aitoa mielenkiintoa erilaisia ihmisiä kohtaan etenkin siellä, missä ihmisten näkemykset erkaantuvat isosta kuvasta. Eri tavalla ajattelevia ei tarvitse korjata. Heidät tarvitsee kohdata. ? Kaarisateen ilmoitus siitä, että se oli saanut lehteen läpi erehdytystarkoituksessa tehdyn mielipidekirjoituksen. – Koska kirjoittajia ei kyetä varmistamaan pienillä resursseilla, on järkevämpää lopettaa koko palsta, päätoimittaja Jussi Virkkunen kirjoitti tuolloin Twitterissä. Päätöksen taustalla oli hänen mukaansa kiivastus ja vastaavan virheen välttäminen tulevaisuudessa. Syksyllä 2022 Kansan Uutiset alkoi taas julkaista mielipidekirjoituksia verkossa. Samalla julkaisu on alkanut tarkistaa yleisönosastokirjoittajien henkilöllisyyden. – Ei herranjumala. Hyvin alkeellinen nimenselvitys ja tekstien lukeminen. Sehän on peruskamaa, mitä olisi pitänyt tehdä, hän sanoo. ? ” Jos yleisö kokee, että heidän mieli piteensä menee läpi vain somessa, me perinteisessä mediassa putoam me pois kartalta.” 1/2023 suomen lehdistö 7 A
muutosneuvottelut Alkoiko irti sano misten aalto? Analyytikko toppuuttelee KALEVA MEDIA käynnisti tammikuun puolivälissä jopa 95:n työntekijän vähentämiseen tähtäävät muutosneuvottelut. Pari viikkoa myöhemmin Hilla Group ilmoitti muutosneuvotteluista, jotka voivat johtaa enintään 29 työntekijän irtisanomiseen. Tietääkö tämä vuodelle 2023 muutosneuvottelujen aaltoa? Mediatalo Keskisuomalaisen liiketoimintajohtaja Erkki Summanen kuvailee vuotta 2023 ”huomattavasti keskimääräistä vaikeammaksi” mediamurrosvuodeksi uutismedian osalta. Summasen mukaan alkuvuoden aikana tulee pikkuhiljaa osviittaa siitä, miten esimerkiksi hinnankorotukset vaikuttavat asiakkaiden intoon tilata lehtiä ja miten mediamainonta kehittyy. Summasen mukaan paljon riippuu palkkojen kustannuskehityksestä. Ennen pitkää Keskisuomalaisessa joudutaan pohtimaan printtilehtien ilmestymispäivien määrää sekä kaupunkilehtien jakelualueita, jotta lehdet pysyvät kannattavina. Inderesin pääanalyytikko Petri Gostowski ei nykyisessä talousnäkymässä vielä povaa jättimäistä muutosneuvotteluaaltoa alalle, koska yleinen taloustilanne saattaa loppuvuonna kääntyä paremmaksi. – Jos taas talousnäkymä synkistyy entisestään, voi olla että nähdään järeämpiäkin ratkaisuja. Gostowski seuraa työkseen Sanomaa, Alma Mediaa, Ilkkaa ja PunaMustaa. Hän arvioi Sanoman ja Alman olevan pienempiä mediataloja paremmin suojassa nousseilta kustannuksilta, koska niiden liiketoiminta on erittäin kannattavaa ja digitalisaatio pitkällä. Esimerkiksi paperin hinnan nousu kirpaisee paljon kovemmin Ilkkaa ja PunaMustaa, joiden kannattavuus ei ole suurempien mediayhtiöiden tasolla. – Hintojen nosto kasvattaa riskiä, että kuluttaja vaihtaa kuluttamansa sisällöt toisiin. Gostowski sanoo kuitenkin, että hyvälle ja luotettavalle sisällölle on kysyntää. Kustannusnäkökulmasta uutismediaa helpottaisi mahdollisimman nopea siirtymä digitaalisiin sisältöihin, joiden tuotantokustannukset ovat printtiä pienemmät. —Janne Arola postilaKi Postilain uudistus voi tarkoittaa muutosta ilmestymispäiviin POSTILAIN uudistus tulee voimaan lokakuussa, ja viimeistään nyt lehdissä on syytä ryhtyä pohtimaan sen vaikutuksia ja valmistautumaan niihin. Näin sanoo Uutismedian liiton järjestöpäällikkö Ilona Hannikainen. On mahdollista, että osa 1–2 kertaa viikossa ilmestyvistä paikallislehdistä joutuu vaihtamaan ilmestymispäiviään, koska lakiuudistuksen myötä Posti ei enää jatkossa hoida perusjakelua haja-asutusalueilla viitenä vaan kolmena päivänä viikossa. Laki edellyttää näiden kolmen jakelupäivän olevan “kiinteät”. On kuitenkin vielä epäselvää, mitä tämä täsmälleen tarkoittaa. Postin lehtipalveluista vastaavan johtajan Kimmo Kaurasen mukaan olisi luontevinta, että kiinteät jakelupäivät olisivat varhaisjakelualueiden ulkopuolella kaikkialla Suomessa samat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Posti ei ole kuitenkaan vielä tehnyt päätöstä asiasta. Jos kiinteät jakelupäivät olisivat Kaurasen esittämät, nykyään tiistaisin ja torstaisin ilmestyvät lehdet joutuvat vaihtamaan ilmestymispäiviään, jos ne haluavat kulkea Postin perusjakelussa. Kauranen näkee, että lain uudistuksen myötä juuri mikään muu Postin jakelupalvelussa sanomalehdille ei muutu. Hän lupaa, että Posti pystyy jatkossakin tavalla tai toisella tarjoamaan paikallislehdillekin tietyn ilmestymispäivän niin, että saman kunnan alueella paperinen lehti menee yhden päivän aikana perille kaikille tilaajille. Varhaisjakelun piirissä olevilla alueilla Posti aikoo siirtyä päiväpostin jakelussa niin sanottuun vuoropäiväjakeluun. Se tarkoittaa, että päiväpostia jaellaan vuoroviikoin maanantai-keskiviikko-perjantai ja tiistai-torstai -sykleillä. Hannikaisen mukaan vasta lähikuukausina Traficomin järjestämässä jakelutuen kilpailutuksessa määritellään, mitä lain mukaisilla, haja-asutusalueille tulevilla kiinteillä jakelupäivillä käytännössä tarkoitetaan. Vähintään kolmena päivänä viikossa ilmestyvien lehtien jakeluun haja-asutusalueilla on tulossa jakelutuki, joka mahdollistaa jakelun viitenä päivänä viikossa. Hallitus esittää lisätalousarviossaan jakelutuen ulkopuolelle jääville lehdille yhteensä seitsemän miljoonan euron määrärahaa journalistisen työn kehittämiseen. —Janne Arola KaupunKilehdet IMediat lopetti Seinäjoen Sanomat I-MEDIAT lopetti kaupunkilehti Seinäjoen Sanomat. Mediatalo Keskisuomalainen myi lehden Ilkka-konserniin vuoden alussa. I-Mediat julkaisee Seinäjoella jo kaupunkilehti Eparia. I-Mediat kertoo tiedotteessaan, että kaupunkilehdille on kysyntää, mutta Seinäjoen talousalueella ei ole kannattavaa julkaista kahta samankaltaista tuotetta. Resurssit laitetaan nyt yhden kaupunkilehden kehittämiseen. Mediatalo Keskisuomalainen ja Ilkka-konserni sopivat vuoden alussa myös kansallisen myyntiyhteistyön aloittamisesta kaupunkilehtiverkostossa. —Riikka Virranta ajanKohtaista viestiKoeKesKus-tuomio Näen oikeudenkäynnin surullisena ja valitettavana, mutta en näe, että tällä on suoraa vaikutusta siihen, miten teemme tutkivaa journalismia. On myös tärkeää, että emme anna sen vaikuttaa. Toivon, että kollegat jatkavat myös Viestikoe keskuksen tapaisten toimijoiden penkomista niin kuin ennenkin.” Ylen mot:n tutkiva toimittaja Jyri Hänninen Suomen Lehdistön verkkojutussa kuva: johanna kannasmaa / yle oiKaisu TOISIN kuin numerossa 7/2022 Minna Holopaisen haastattelussa kerrottiin, Venäjän koneet kävivät 30 kilometrin päässä Ruotsin ilmatilasta, eivät 30 kilometrin päässä Tukholmasta. Jarno Liski sai Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon vuonna 2021 ei 2011, kuten kerroimme viime lehdessä. 8 suomen lehdistö 1/2023 A
1/2023 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus PALUU SALOON Entisestä Turun Sanomien pääluottamusmiehestä Rami Niemisestä tuli Salon Seudun Sanomien päätoimittaja. Salossa lapsuutensa viettäneen Niemisen mielestä pääkirjoitus ei ole päätoimittajan pätemispaikka. teksti Pasi Kivioja kuvat Suvi Elo B MuiStoja toRilta. Salon Seudun Sanomien uusi päätoimittaja Rami Nieminen työskenteli aikanaan kesätöissä torivalvojana taustalla näkyvässä kopissa.
10 suomen lehdistö 1/2023 B taRvitaanko pääkiRjoituSta? Rami Nieminen ajattelee, että SSS:n päätoimittaja ei ole niin kiinnostava henkilö, että hänen mielipiteensä erityisesti kiinnostaisivat lukijoita.
S alon Seudun Sanomien (SSS) uutispöydässä ratkotaan visaista pähkinää: laulaja Erika Vikman on uutisten mukaan eronnut, mutta onko toinen osapuoli Jyrki 69 vai Jussi 69 – ja mistä heidät erottaa? Käynnissä on uutistoimituksen aamupalaveri, johon osallistuu tänä tammikuisena tiistaina vajaa kymmenen toimittajaa. – Vesku menee katsomaan punttisalia. Asko lakkauttaa terveysaseman. Lisäksi ensi viikon sää näyttää siltä, että hiihtolatuja ei saada enää jäädytettyä, uutistuottaja Jarkko Turpeinen jakaa työ tehtäviä. Myös lähestyvät eduskuntavaalit herättävät keskustelua. Asko eli toimittaja Asko Lehtonen kuiskuttelee, että Salo on perinteisesti ollut vahva demarikaupunki, ja nyt jännitetään, löytyykö eduskunnasta luopuvalle Katja Taimelalle (sd.) puolueesta seuraaja. Aamupalaverissa kuunteluoppilaana istuu tuore päätoimittaja Rami Nieminen. Hän on Salossa lapsuutensa viettänyt, sittemmin turkulaistunut toimittaja, jolle paikallisen politiikan kiemurat ovat tuttuja. Nieminen ei kuitenkaan puutu keskusteluun. Hänen edeltäjänsä Ville Pohjonen on vielä töissä, joten pari viikkoa sitten aloittaneella Niemisellä on aikaa tutustua rauhassa toimitukseen. Pohjonen muistuttaa Niemiselle, että vaali-iltana hänen tehtävänsä on tilata toimitukselle voileivät ja virvoitusjuomat. PÄÄTOIMITTAJAN rooli päivälehdissä on muuttunut muun muassa toimittajien määrän vähenemisen vuoksi. Takavuosina tehtävä oli enemmän edustuksellinen, ja esimerkiksi yhteiskunnalliset merkkihenkilöt saattoivat ryhtyä päätoimittajiksi. Nykyisin kyseessä on läsnäoloa vaativa journalistinen johtotehtävä. Maakuntalehtien päätoimittajat saavat runsaasti pyyntöjä osallistua erilaisten yhdistysten toimintaan ja tilaisuuksiin. Päätoimittajasta voi nopeasti tulla osa paikkakunnan eliittiä, jonka toimintaa lehden pitäisi valvoa. Nieminen sanoo ymmärtävänsä verkostojen merkityksen mutta pitävänsä luonnollisena jännitettä vallanpitäjien ja journalistien välillä. – Tuskinpa minua nähdään Rotarien jäsenenä, mutta kesällä nähdään kyllä futiskatsomossa. SalPahan (Salon Palloilijat) nousi juuri ykkösdivisioonaan. SSS:n toimituksen vahvuus on pudonnut lähes puoleen vuosikymmenen takaisesta, joten päätoimittajakin saa kantaa kortensa kekoon osallistumalla aktiivisesti päivittäiseen lehdentekoon. Päätoimittaja muun muassa kirjoittaa ison osan pääkirjoituksista, huolehtii mielipidekirjoituksista ja tekstaripalstasta sekä johtaa päivittäistä uutistyötä. Nieminen on tosin pohtinut, pitääkö lehdessä olla ollenkaan pääkirjoituksia, ”kun ei niitä kuitenkaan kukaan lue”. – Perustoimittajan kommentti ei kauheasti lukijoita kiinnosta, mutta kun henkilö herättää kiinnostusta, myös kolumnia luetaan. En usko, että SSS:n päätoimittaja hirveästi herättää tunteita, hän epäilee. Verkon analytiikkaan uskovaa Niemistä asia tuntuu jopa hieman kiihdyttävän. Muutoin rauhallisesti fundeeraavalta mieheltä karkaa voimasana. – Ei pääkirjoitusta voi painaa lehteen vain sen takia, että päätoimittaja pääsee pätemään! Minua vituttaa sellainen vanhakantainen ajattelu, että jossain olisi myyttinen printinlukijakansa, joka ei näy verkon analytiikassa. Uutena toimituksen pomona hän ei kuitenkaan näe tarvetta isoille kurssimuutoksille tai organisatorisille toimille. – Olen yrittänyt rauhoitella ihmisiä. Toimitus on tosi ammattitaitoinen, lehti on hyvännäköinen ja jutut ovat teräviä. Kysymys on enemmänkin siitä, miten pystyn auttamaan ja helpottamaan asioiden tekemistä. Nieminen haluaisi päätoimittajana näkyä kaupunkikuvassa ja olla läsnä lehden sivuilla, mutta ei usko aikansa riittävän aktiiviseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Tammikuun aikana hän on Twitterissä lähinnä jakanut muutamia SSS:n juttuja. – Olen tällainen pölynimurikauppias enkä varmaan mikään merkittävä yhteiskunnallinen ajattelija. NIEMINEN oli kolmevuotias, kun hänen perheensä muutti Saloon äidin työn perässä. Äiti oli apulaiskaupunginsihteeri, josta tuli myöhemmin kaupungin hallintojohtaja. Niemisen isä oli hitsari, joka toimi Rautaruukin tehtaalla pääluottamusmiehenä ja sittemmin monissa järjestötehtävissä. Myös Rami Niemisestä tuli sittemmin Turun Sanomien pääluottamusmies, mikä ei ole ihan tyypillisin tausta päätoimittajalle. – Kotona on aina puhuttu yhteiskunnallisista asioista. Vanhempani ovat valveutuneita, mutta olen itse rakentanut oman arvopohjani. Sain kotoa hyvät valmiudet kriittiseen ajatteluun. Journalistiksi hän sanoo päätyneensä vahingossa. Hän opiskeli Turun yliopistossa poliittista historiaa, haki kesätoimittajaksi Turun Sanomiin ja jäi sille tielle. Maisterintutkielma on vielä työn alla, aiheena on journalismin ja populismin suhde. Nieminen vakuuttaa tekevänsä gradunsa loppuun heti, kun aikaa löytyy. – Saloa pidän monipuolisena ja kiinnostavana alueena. Vuoden 2009 kuntaliitoksen jälkeen se on alueena valtavan suuri. Täällä on merenrantaa, saaristoa, kaupunkia ja maaseutua. Se minua kiinnosti, kun hain päätoimittajan tehtävää. – Lisäksi koen olevani paikallisherännäinen. Joskus paikallisjuttuja väheksyttiin, kun kilpailtiin valtakunnallisten uutisten läpimenosta. Verkon tultua on pystytty mittaamaan, mikä ihmisiä kiinnostaa. Mitä paikallisempi juttu, sitä tärkeämpi se on lukijoille. aika 17.1.2023 Paikka Salon Seudun Sanomien toimitus Paikalla Päätoimittaja Rami Nieminen ja muu toimitus aihe Uusi päätoimittaja, päätoimittajan roolin muutos, ruuhkavuodet tarjolla Hyvää keskustelua ”Olen tällainen pölynimurikauppias enkä varmaan mikään merkittävä yhteiskunnallinen ajattelija.” 1/2023 suomen lehdistö 11 B
SALO muistetaan erityisesti kulta-ajastaan, joka päättyi, kun töitä ja vaurautta tuonut Nokian matkapuhelimet lopetti tehtaansa syksyllä 2012. Runsaan 50 000 asukkaan kaupungissa Nokia oli työllistänyt enimmillään yli 6 000 ihmistä, joten massatyöttömyys puraisi seutua lujaa. SSS teki tehtaan sulkemisesta ja rakennemuutoksesta valtavasti juttuja, mutta Nokia ei ollut mikään salolaisen toimittajan aarreaitta sitä ennen. Ihmiset kävivät Nokialla ja sittemmin Microsoftilla töissä, mutta pitivät suunsa kiinni. Siten Nokian lähtö ei aiheuttanut lehdessä sisällöllistä tyhjiötä, ja lehden tilaajatkin pysyivät uskollisina tiukasta taloustilanteestaan huolimatta. Ville Pohjoselta Nieminen saa johdettavakseen hyvässä kunnossa olevan lehden. Lehteä kustantava Salon Seudun Sanomat Oy teki vuonna 2021 yli 16 miljoonan euron liikevaihdolla 1,7 miljoonan euron liikevoiton. Lehden kokonaistavoittavuus oli viime vuonna keskimäärin 55 000 lukijaa printissä ja verkossa, ja haastatteluviikolla lehti oli FIAMin verkkokävijöiden listalla sijalla 67. SSS lähti verkkoon aikanaan hitaasti. Oli kyllä verkkolehti, mutta sen tekeminen oli niukkaa. Kuvaavaa on, että lehti siirtyi digitaaliseen ulottuvuuteen ennen kaikkea oman konsernin radiosähkeiden kautta. Jopa kuvat tulivat radiosähkeiden myötä SSS:n verkkoon kunnolla vasta vuonna 2009. Sekä Pohjonen että Nieminen näkevät, että varsinkin verkkopuolella SSS:lla on vielä parantamisen varaa. Nieminen on työskennellyt aiemmin muun muassa pitkään Turun Sanomissa (TS), jossa hän teki viimeisinä vuosinaan verkkoa, ja vuoden verran Helsingin Sanomien (HS) Turun-toimituksessa. – Varmasti jossakin kohtaa syyllistyn vielä mikromanagerointiin, Nieminen ennakoi. – Verkossa juttua pitää myydä eri tavalla kuin printissä, ja ilmaisukin on hieman erilaista. Lähiaikoina mietimme painotuksia, miten paljon menemme verkko edellä. Kilpailu lukijoista käydään kuitenkin verkossa. Printti on elämystuote, visuaalisesti hyvännäköinen, kuratoitu katsaus päivän uutisiin. Samaan konserniin kuuluvan ja osin samalla levikkialueella toimivan TS:n kanssa SSS kilpailee lähinnä isoista uutisista. Muutoin yhteiselo nähdään hyvänä yhteistyönä, mutta sisältöyhteistyötä lehtien välillä ei juurikaan ole. Uuden päätoimittajan tärkein oppi Hesarin vuodesta on se, ettei viisasten kiveä ole kellään. – Ihan samalla tavalla sekä TS:ssa että HS:ssa on valtavasti dataa, mutta edelleen pohditaan, mikä olisi paras tapa hyödyntää sitä, Nieminen vastaa. Hyvänä esimerkkinä hän pitää verkon maksumuuria, joka on SSS:lla muissa paitsi STT:n uutisissa. Niemisen mukaan maksumuuriin ei ole vielä kenelläkään optimaalista mallia. – SSS:ssa maksumuuriin on varmasti tulossa muutoksia, mutta olen yrittänyt toppuutella itseäni, etten ala tässä asiassa julistaa vallankumousta. Olen vielä nöösipoika. Tänä vuonna moni päivälehtikin pohtii kustannuspaineiden vuoksi ilmestymisen harventamista. Niemiseltä sen paremmin kuin Pohjoseltakaan ei heru ennustetta SSS:n seitsenpäiväisyyden jatkumisesta. Nieminen toteaa sen olevan ennen kaikkea jakelukysymys. – Olennaista on, että jos jokin lehti supistaa ilmestymispäiviään, miten se taklaa tämän verkossa, hän miettii. Toinen tulevaisuuden kysymys on, säilyykö SSS niin sanottuna täyden palvelun lehtenä, jossa on paikallisen aineiston lisäksi valtakunnallisia juttuja ja ulkomaanuutisia. Minkään turhan tekemiseen ei ole nykyisillä voimavaroilla mahdollisuuksia. Niemisen mukaan nämä ovat rajanvetoja, joita pitää jatkuvasti haastaa. – Moni lukija tietysti arvostaa sitä, että lehdessä on laaja otanta. Pitää kuitenkin ymmärtää, ettemme ole kenellekään ainoa uutislähde. Paikallisen sisällön pitää nousta esiin, ja sen ohessa on varmaan vastedeskin otanta maailman asioista. HAASTATTELUN päätteeksi suuntaamme Salon torille Niemisen kyydissä. Päätoimittaja kertoo ajavansa firman autolla, valkoisella Mazda 3:lla, ensimmäistä kertaa. Pitkän miehen jalat hädin tuskin mahtuvat ratin ja penkin väliin. Torilla ei talvipäivänä tapahdu mitään, mutta se on Rami Niemiselle merkityksellinen paikka. Siellä on edelleen sama tori valvojien koppi, jossa hän parina nuoruuden kesänä keräsi maksuja torikauppiailta. Hän kertoo myös kirjoittaneensa vastikään lehden pääkirjoituksen torin ympyräparkista. Nieminen sanoo käsittelevänsä mielellään paikallisia asioita, koska päätoimittajan Nato-kanta ei ole lukijoita kiinnostava asia. Paikallisuudesta puheen ollen, huomaamme museon kellon viisareiden pyörivän hurjaa vauhtia ympäri kellotaulua. Onkohan kysymys toimintahäiriöstä vai tarkoituksellisesta ajan riennosta? Siinä voisi olla Niemiselle hyperpaikallisen pääkirjoituksen aihe, mutta hän pelkää, että toimituksessa nauretaan hänelle, jos hän ottaa viisarit puheeksi. Viisarit lienevät paikallisille tuttu juttu. Nieminen ei ole ainakaan vielä muuttanut takaisin Saloon. Hän asuu puolisonsa sekä puolija kolmevuotiaiden lastensa kanssa noin viidenkymmenen kilometrin päässä Raisiossa. Uutta asuinpaikkaa katsotaan mahdollisesti tulevana keväänä. – Lähden yleensä kotoa puoli kahdeksalta aamulla ja vien lapsen päiväkotiin. Moottoritietä ajellessani ehdin kuunnella Turun radiosta uutiset ja takaisin päin ajaessa dekkareita äänikirjoina. Yritän etsiä sellaisia dekkareita, jotka sijoittuvat Englantiin. Miehen raameista voi päätellä, että Nieminen on harrastanut aiemmin bodausta ja teini-ikäiseksi asti jalkapalloa, mutta harrastukset ovat toistaiseksi jääneet lasten takia. Viime aikoina hän on tosin yrittänyt käydä potkimassa palloa kolmivuotiaansa kanssa. Kun Niemiseltä tiedustelee hänen ikäänsä, vastaus tulee hieman empivästi ikään kuin laskutoimituksen jälkeen. – Neljä… kymmentä. Nieminen tunnustelee hajamielisesti takkinsa taskua ja kaivaa ulos mytyn. – Mulla on lapsen likaiset sukat taskussa. Se ehkä kuvaa näitä ruuhkavuosiani. ? ”Varmasti jossakin kohtaa syyllistyn vielä mikromanagerointiin.” 12 suomen lehdistö 1/2023 B
1/2023 suomen lehdistö 13 B kuunteluoppilaana. Tammikuussa Rami Nieminen vielä lähinnä tutustui tomitukseen eikä tehnyt suuria linjauksia suuntaan tai toiseen.
toimitustyö ETÄTYÖ TULI JÄÄDÄKSEEN Toimitukset haluavat nyt nauttia sekä etäettä lähityön hyvistä puolista. Se vaatii paljon viestinnältä ja johtamiselta mutta luo mahdollisuuksia esimerkiksi rekrytointiin. teksti Marika Lehto kuvat Vesa Laitinen 14 suomen lehdistö 1/2023 B koRonakoti. Toimittaja Tuulikki Viilo osti pandemian alussa avopuolisonsa kanssa talon Kirkkonummen Evitskogista. Helsingistä pois muuttamisen mahdollisti hänen työnantajansa Maaseudun Tulevaisuuden liberaali etätyökäytäntö.
16 suomen lehdistö 1/2023 B T ämän jutun haastattelupäivänä Tuulikki Viilolla on meneillään juuri sellainen arkipäivä, joka hänelle parhaiten sopii. Maaseudun Tulevaisuuden maataloustoimittajana työskentelevä Viilo heräsi vähän ennen kello 8.35 alkavaa tiimipalaveria. Sen jälkeen hän kävi koiran kanssa hakemassa polttopuita ja antoi linnuille ruokaa. Sitten kahvia ja töitä. Lounasaikaan Kirkkonummen Evitskogissa asuva Viilo otti koiran mukaan metsäkävelylle. Sen jälkeen hän kirjoitti juttua alkuiltaan asti. – Minun on vaikea kirjoittaa aamupäivisin, sillä olen tehokkaimmillani vasta iltapäivisin. Toimituksessa työskennellessäni tämä aiheutti sen, että istuin joskus kirjoittamassa vielä kuuden-seitsemän maissa illalla, Viilo kertoo. Hänen elämänsä ja hyvinvointinsa mullisti koronapandemia. Sen seurauksena Helsingissä asunut ja työskennellyt Viilo hankki avopuolisonsa kanssa ”koronakodin” ja ”koronakoiran”. Nyt hän voi yhdistää työt ja muun elämänsä itselleen paremmalla tavalla, jos vain päivän uutistilanne sen sallii. Maaseudun Tulevaisuuden puolelta estettä ei ole, sillä se ilmoitti jo pari vuotta sitten siirtyvänsä suosimaan etätyötä. Viilon odotetaan käyvän toimituksessa pääasiassa vain kerran viikossa tiimipalaverissa. Koulujen loma-aikaan Maaseudun Tulevaisuudessa viikkopalaveritkin hoidetaan virtuaalisesti, kunhan Helsingin keikoille saadaan riittävä miehitys. – Se, että työpaikkani mahdollistaa tällaisen työskentelymallin, on iso etu ja sitouttaa minua. On vaikea kuvitella, että palaisin kokonaan lähityöhön. Nykyään nukun paremmin ja minulla on enemmän energiaa työpäivän jälkeen. VIILON ajatukset etätyön eduista jakaa moni suomalaisessa mediassa. Toimitukset siirtyivät pandemian alussa hetkessä etätyöhön, eikä paluuta sataprosenttiseen lähityöhön vaikuta toivovan kukaan. Suomen Lehdistön suurimpien päiväja iltapäivälehtien toimituksille suuntaamaan etätyökyselyn mukaan valtaosa toimituksista luottaa tällä hetkellä hybridimalliin eli etäja lähityön yhdistelmään. Hybridimallia suositaan toimituksissa myös kansainvälisesti, kertoo asiaa 39 maassa selvittänyt Reuters-instituutti. Etäja lähityön yhdistelmän koetaan olevan työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto. – Varsinkin pitkämatkalaisten työtehoa parantaa, kun ei tarvitse ajaa työpaikalle. Etätyö sallii joustavan tekemisen esimerkiksi sairauden jälkeen, kun sairausloman tarvetta ei enää ole. Se parantaa työrauhaa toimituksessa, kun kaikki eivät ole samaan aikaan paikalla, perustelee Forssan Lehden päätoimittaja Outi Lindqvist. ETÄTYÖN mahdollisuudesta halutaan pitää kiinni, mutta samalla Maaseudun Tulevaisuuden mahdollistama hyvin laaja etätyö harvinaistuu. Monessa mediassa lähityön määrää on viime aikoina lisätty. Tyypillistä on edellyttää toimituksilta 2–3 lähipäivää viikossa, mutta vaihtelua on paljon. Esimerkiksi Satakunnan Kansassa, Hufvudstadsbladetissa, Länsi-Suomessa ja Turun Sanomissa pääasiallinen tavoite on lähityö, mutta käytännössä etätyötä sallitaan edelleen varsin laajasti työntekijän roolista, työtilanteesta ja osastosta riippuen. Sanomalehti Keskisuomalaisessa taas on tehty pääosin lähityötä myös pandemian alkuaikoina. Yksi lähityötä suosivista on Alma Media. Tiimit saavat kuitenkin itse päättää, millainen yhdistelmä etäja lähityötä sopii parhaiten juuri heille. ”Nykyään nukun paremmin ja minulla on enemmän energiaa työpäivän jälkeen.” Toimitusten johto kommentoi etätyön eri puolia Nopeasti kehittyvissä uutistilanteissa etätyö asettaa johtamisen osalta tiettyjä haasteita.” Jussi Orell, Turun Sanomien päätoimittaja Osa henkilöstöstä on etätyössä erityisen luovia, toisten luovuus kärsii. Suo siellä, vetelä täällä. Aina on joku tyytymätön.” Stina Haaso, Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö Etätyölinjaus on niin avoin, että se ymmärtääkseni sopii työntekijän haluamalla tavalla jokaiselle. Syvimpään korona-aikaan pakotetulla etätyöllä oli myös kielteisiä vaikutuksia, kun sosiaaliset kontaktit vähenivät runsaasti.” Teemu Lampinen, Ilkka-Pohjalaisen toimituspäällikkö Päädyimme rajaamaan etätyön levikkialueelle siksi, että näin on mahdollista tarvittaessa lähteä nopealla varoitusajalla keikoille. Pienessä toimituksessa on tärkeää varmistaa, että voimme kaikissa tilanteissa reagoida nopeasti.” Timo Laitakari, Länsi-Savon päätoimittaja Kannustamme voimakkaasti lähityöhön, koska toimituksessamme ja tuotteessamme on käynnissä isoja strategisia muutoksia, joissa ryhmätekemisellä ja kollegojen sparraamisella sekä koko porukan mukaan saamisella on iso merkitys.” Erja Yläjärvi, Hufvudstadsbladetin päätoimittaja
paikka vaihtuu. Maaseudun Tulevaisuuden uutispäällikkö Aimo Vainio vaihtaa sijaintia toimituksen ja Vallilan-kodin välillä jopa kesken päivän. Kesäisin hän työskentelee mökillään Keski-Suomessa. ”Lehtityöhön käy tällainen moderni tapa, koska jengi on oma-aloitteista. Meidän kaltaiselle lehdelle paikallinen läsnäolo on maineen kannalta hyvä”, Vainio sanoo. Yksi mietityttävä asia etätyössä on, pysyykö työyhteisö kasassa. 1/2023 suomen lehdistö 17 B – Isoimmilla osastoilla viihteessä, uutisissa ja urheilussa, joissa on paljon uutisreagointia, läsnäoloprosentti on suurempi. Lifestyle-toimituksessa tehdään enemmän etänä, mutta heilläkin on viikossa yksi lähityöpäivä, kertoo Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela. Lähityön määrää on lisätty hiljattain myös STT:ssä. Etätyötä saa nyt tehdä enintään 60 prosenttia työajasta eli kolme päivää viikossa. Jokaisella toimituksen työntekijällä on oikeus etätyöhön, mutta sen toteuttaminen riippuu työtehtävästä. Esimerkiksi uutispäälliköt ovat paikan päällä iltavuoroissa mutta etänä päivisin. Vastaava päätoimittaja Minna Holopainen perustelee kahden lähityöpäivän vaatimusta sillä, että toimitus haluaa hyödyntää sekä etäettä lähityön maksimaalisesti. – Aivan kuten kaikissa asioissa, myös etäja lähityössä on molemmissa sekä hyviä että huonoja puolia, Holopainen sanoo. TÄRKEIMPIÄ syitä lähityön lisäämiseen on työyhteisön yhteishengestä huolehtiminen. – Ihmisten lisääntynyt kanssakäyminen on selkeästi parantanut tunnelmaa, kertoo Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi. Myös Minna Holopainen pitää yhteisöllisyyden säilymistä tärkeimpänä syynä lähityön lisäämiseen. – Se, että tuntee työkaverin, tukee myös etätyöskentelyä. Väärinkäsitykset ja sosiaalinen kitka vähenevät. Myös kotona työskentelevä, vuonna 2014 Maaseudun Tulevaisuuden kesätoimittajana aloittanut Viilo kaipaa ”upeaa” työyhteisöään. – Näkisin mahtavia työkavereita mieluusti enemmänkin. Korona-aikana oli sääli, ettei ollut juhlia, sillä meillä on hyvä porukka ja innokkaita tanssijoita. On harmi, että ne työntekijät, jotka ovat tulleet koronan jälkeen, eivät ole päässeet ihan samalla tavalla nauttimaan työyhteisöstä, mikä itseeni teki lähtemättömän vaikutuksen.
18 suomen lehdistö 1/2023 B LÄHITYÖN lisäämisessä on kyse myös muusta. Moni korostaa, millaisia ongelmia laaja ja jatkuva etätyö luo johtamiselle. Iltalehden Varpelan kokemuksen mukaan asiat kyllä tulevat hoidetuksi, mutta johtaminen – ihmisten ja toiminnan kehittäminen – on paljon muutakin kuin sitä, että jutut saadaan joka viikko valmiiksi. – Edes yksi lähityöpäivä on tärkeä, jotta tiimissä ehditään jutella yhdessä ja keskustella siitä, missä on onnistuttu ja missä on parannettavaa. Kehittämistyötäkin pitäisi onnistua tekemään joka viikko, Varpela sanoo. Etänä johtamisessa osaa on huolestuttanut myös keikkojen jakautumisen tasapuolisuus, jos osa tekijöistä ei ole paikalla, sekä se, miten työntekijät kotona voivat ja millaisia ovat etäesihenkilöiden kyvyt ja keinot auttaa heitä työskentelyssään. Tuulikki Viilon mukaan etätyöskentely vaatii enemmän itsensä ohjaamista ja organisointikykyä kuin lähityö. – Teen listoja enemmän ja laitan päivän tavoitteet ylös. Johdolta tämä vaatii selkeitä ohjeita. On riski, että ihmiset alkavat tehdä ihan eri vision mukaan ja tulee rikkinäistä puhelinta, kun asioista keskustellaan vain lyhyesti. SEKÄ johtamisen että työhyvinvoinnin näkö kulmasta etätyöajan yksi isoimmista pulmista toimituksissa onkin ollut juuri viestintä. Huoli koskee esimerkiksi sitä, miten väliportaan esihenkilöt ”hukkuvat Slack-viesteihin”. – Etätyö vaatii esimiehiltä enemmän yhteydenpitoa, viestittämistä, puheluja ja Teams-palavereja. Eli se on lisännyt esimiesten työmäärää selvästi, Itä-Savon päätoimittaja Jaana Rautio-Teijonmaa sanoo. Myös toimittajat painivat viestitulvan kanssa. Viilo on esimerkiksi kokenut ongelmalliseksi sen, että Teams-keskusteluissa käsitellään paitsi töitä, myös muita asioita. Läpänheittoa tarvitaan jaksamisen ja yhteishengen kannalta, mutta toimituksen kahviautomaatilla vapaamuotoinen viestintä ei häirinnyt keskittymistä samalla tavalla kuin etätöissä tietokoneen näytöllä. – Pitäisi jaotella selkeämmin, missä keskustellaan vapaasti ja missä töistä. On myös niin, että iltaisin voi olla vaikea laittaa MetSään työn loMaSSa. Tuulikki Viilo kohtasi metsässä kuolleen kauriin. Hän käy nykyään esimerkiksi lounastauolla metsässä koiransa kanssa. Työn ja vapaa-ajan lomittumisessa on myös ongelmansa. Vielä iltaisin tulee herkästi palattua tarkistamaan viestit.
1/2023 suomen lehdistö 19 B työkonetta kiinni, kun viestejä tulee pitkin päivää. Helposti palaa vielä tarkistamaan, mitä on tullut, Viilo kertoo. Toimitukset ovat pyrkineet parantamaan viestintää esimerkiksi keskittämällä sen pääasiassa vain yhteen kanavaan ja luomalla suosituksia siihen, missä viestitään mitäkin. LÄHITÖIHIN palaamisella halutaan lisätä kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Töiden tekeminen hybridinä voi kuitenkin sekin olla viestinnän kannalta pulmallista. Varpelan mukaan kaiken viestinnän hoitaminen etänä voi olla selkeämpää ja kiireisissä uutistilanteissa tehokkaampaa kuin se, että osan kanssa huudellaan sermin yli ja osan kanssa viestitään etänä. Hän on kuitenkin iloinen siitä, että perinteinen viestintä lisääntyy. – Olemme kannustaneet siihen, että uutistilanteessa deskissä voi nyt taas ihan sanoa, että nyt tapahtui näin, tee siitä juttu. Se tuo omanlaistaan virtaa, että ollaan äänessä. Läsnätyö on energisoivampaa. Etätyöaikana moni on ollut huolissaan ideoinnista. Lähityön uskotaan parantavan ja lisäävän oivaltamista ja aiheiden pallottelua. Tässäkin asiassa kokemukset ovat kuitenkin ristiriitaisia. – Vaikka kaikki entisaikaan olivat läsnä toimituksessa, niin eihän se silloinkaan ollut sellaista, että kokoontumiset toimivat aina täydellisesti ja syntyi briljantteja ideoita, huomauttaa Etelä-Saimaan entinen päätoimittaja, viime vuonna A-lehtien sisältöpäälliköksi siirtynyt Eeva Sederholm. Minna Holopainen muistuttaa etäpalaverien eduista – oli tavoitteena ideointi tai jokin muu. Etänä osallistuminen edistää paitsi yksittäisten työntekijöiden työn ja muun elämän yhteensovittamista, myös usein koko toimituksen työtehoa. – Jos miettii, miten paljon energiaa on käytetty siihen, että kaikki ovat tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, niin eihän siinä ole mitään järkeä verrattuna siihen, että nykyään voi laittaa kuulokkeet päähän missä vaan. ETÄTYÖN eduiksi luetellaan tottuneesti joustavuus ja muut työhyvinvointiin liittyvät tekijät, kuten esimerkiksi avokonttorin hälyn väheneminen. Suomen Lehdistön kyselyn perusteella myös ylitöitä on tehty ainakin paikoin vähemmän. Nyt, kun kokoaikaista tai osittaista etätyöaikaa on takana lähes kolme vuotta, toimitukset ja työntekijät ovat havahtuneet muihinkin hyötyihin. Etätyö muuttaa esimerkiksi rekrytointia. Lappeenrannassa asuva Sederholm ei usko, että hänelle olisi ennen pandemiaa tullut mieleen, että hän voisi ottaa työpaikan vastaan Helsingistä. Nyt Sederholm viettää A-lehtien tiloissa pääsääntöisesti yhden tai kaksi lähityöpäivää viikossa ja työskentelee muun ajan kotonaan Etelä-Karjalassa. – On suuri rikkaus itselle, että pystyy viettämään arkea kahdessa miljöössä. Uskon, että se on hyvä myös ammatillisesti etenkin valtakunnallisessa mediassa, että näkee erilaista elämää. Sekä Iltalehden Varpela että STT:n Holopainen myöntävät, että rekrytointi muilta alueilta kuin pääkaupunkiseudulta on pandemian opetusten jälkeen varteenotettavampi vaihtoehto kuin ennen. Holopainen pitää hyvänä sitäkin, että nykyiset omat toimittajat työskentelevät myös vapaa-ajan asunnoillaan. Hän itse mökkeilee ja tekee samalla töitä Kuopion seudulla. – Pelkkä pääkaupunkiseudun näkökulma on journalismissa riski. Se, että ihmiset asuvat tai viettävät osan ajastaan muualla on vain etu, kunhan pystymme varmistumaan siitä, että ihmiset ovat riittävässä määrin käytettävissä uutistilanteissa Helsingissä. KOKONAISUUTENA etätyön jääminen osaksi toimitusten arkea nähdään Suomen Lehdistön kyselyssä positiivisena asiana. Pandemia oli raskas kokemus, mutta siitä seurasi hyvää. Yleisesti ottaen niin toimitusten työskentelytavat, työntekijät, välineet kuin tilat ovat sopeutuneet hyvin ja joustavasti niin etätyöhön kuin nyt osittaiseen paluuseen toimistolle. Toisin kuin pandemian alussa spekuloitiin, Suomessa tiloja ei ainakaan toistaiseksi ole laajasti vähennetty tai muokattu etäja hybridityön takia. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuus on kuitenkin pienentänyt tilojaan, ja toimittajien omista työpisteistä on luovuttu. Reuters-instituutin mukaan maailmalla joka kolmas toimitus on luopunut osasta tiloistaan. Sederholmin mielestä pandemia on hyvä esimerkki siitä, mihin pystytään, kun on hyvä motivaatio ja tarve. – Tämä kokemus on hyvä muistaa, kun tuskaillaan, miten muutoksia ikinä pystyisi tekemään, hän huomauttaa. Viilo taas korostaa, että etäja lähityön yksityiskohdat ovat iso, mutta kuitenkin vain yksi asia, joka vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja journalismin laatuun. Vaikka hän nauttii etätyön hyvistä puolista, stressiä on yhä. – Uudistuvat toimitusjärjestelmät, kiristyvät aikataulut ja tulostavoitteet ovat kiristäneet tahtia. On vaikea sanoa, mikä osa stressistä johtuu niistä ja mikä etätyöstä. ? Suomen Lehdistö teki jutun taustaksi kyselyn etätyökäytännöistä ja -kokemuksista. Kysely lähetettiin 33:n päiväja iltapäivälehden sekä stt:n johdolle. Kyselyyn tai haastattelukysymyksiin vastasi 16 toimituksen edustajat. ”Pelkkä pääkaupunki seudun näkökulma on journalismissa riski.”
ratKaisut EROON TURKUKESKEISYYDESTÄ Turun Sanomat lanseerasi käsin koostetut paikallisuutiskirjeet syksyllä 2021. Niistä ei tullut odotetunlaista tilausmagneettia, mutta avausja klikkausprosentit hakevat vertaistaan. teksti Riikka Virranta kuvat Riitta Salmi 20 suomen lehdistö 1/2023 B A luksi näytti siltä, että uusia tilaajia ei tule lainkaan. Kun Turun Sanomat aloitti paikallisuutiskirjeet syksyllä 2021, tekijät toivoivat, että jo ensimmäinen kirje toisi kymmenen maksettua tilausta Turun Sanomille. Näin ei käynyt. Tästä oli kyllä varoitettu. Turun Sanomat oli mukana Facebookin pohjoismaiselle uutismedialle tarkoitetussa kiihdytysohjelmassa, joka tähtäsi tilaustulojen kasvattamiseen. Yksi ohjelman valmentajista oli sanonut, että tilaushalun kypsyminen vaatii jopa kymmenen törmäystä maksumuuriin. – Hän oli oikeassa. Olimme liian hätäisiä, dataja tutkimusassistentti Nina Alatalo sanoo. Lopulta tilauksia alkoi tulla. Kirjeet ovat tuoneet tähän mennessä satoja uusia maksettuja tilauksia. PAIKALLISUUTISKIRJEIDEN idea on lähentää maakuntalehden suhdetta ympäryskuntien yleisöön, hyödyntää alueiden käyttämätön tilaajapotentiaali sekä nostaa paikallisia sisältöjä, joita toimitus jo tekee paljon ja jotka herkästi verkossa jäävät luetuimpien juttujen jalkoihin. Neljällä paikallisuutiskirjeellä on nyt noin 7000 tilaajaa, joista valtaosa on maksavia asiakkaita. Loputkin pääsevät lukemaan kirjeiden saatesanat ja otsikot. TS-Yhtymän lehtien digituottaja Johanna Käkönen kertoo olevansa ylpeä kirjeiden tuomasta maksavien asiakkaiden määrästä, vaikka se ei ole aivan sitä, mitä odotettiin. – Liiketoiminnallisena ajatuksena meillä oli alkuun, että saisimme paljon uusia uutiskirjeen tilaajia ja nimenomaan henkilöistä, joilla ei vielä ollut kosketusta meidän sisältöömme. Heistä oli tarkoitus saada ajan myötä uusia tilaajia. Se ei aivan toteutunut. Uutiskirje ei ole sellainen sisäänheittotuote kuin olimme ajatelleet. Sen sijaan tilaajien sitoutuminen kirjeisiin on ollut voimakasta. Paikallisuutiskirjeet suoriutuvat muita Turun Sanomien uutiskirjeitä paremmin. Alun hypessä kirjeiden avausprosentit ylsivät 70:een. Parhaiten menestyvän Naan
paRaS palaveRi. Facebookin kiihdytysohjelmasta Turun Sanomiin jäi käytäntö lukijamarkkinoinnin, digiyksikön ja toimituksen yhdistävistä palavereista. ”On viikon paras hetki, kun voimme ideoida uutta”, Johanna Käkönen (edessä) sanoo. Tiimiin kuuluvat myös Hanna Hietarinta, Salli Koivunen ja Nina Alatalo.
22 suomen lehdistö 1/2023 B talin kirjeen avaukset ovat vakiintuneet nyt 62–65 prosenttiin ja klikkaukset 25–30 prosenttiin. – Ne ovat meidän mittapuullamme todella hyvät lukemat, Käkönen toteaa. Avausprosentit ovat pysyneet korkeina. – Se kertoo, että uutiskirjeistä on muodostunut rutiini, digiasiantuntija Hanna Hietarinta arvioi. MITÄ erityistä paikallisuutiskirjeissä siis on? Turun Sanomat lähettää perjantaisin puolen päivän aikaan neljää paikallista uutiskirjettä, jotka on räätälöity koskemaan Naantalia, Raisiota ja Ruskoa, Kaarinaa ja Lietoa sekä saaristoa. Toimittaja Salli Koivunen kokoaa kirjeet käsin perjantaiaamupäivinä: paikallistaa viikon varrella julkaistujen juttujen otsikot ja kuvat, tekee alkutervehdykset ja viestin otsikot. Automaattisesti loppuun tulee verkon luetuimmat otsikot. – Esimerkiksi kun meillä oli juttu Move-mittauksista, verkossa kerrottiin yleispätevästi Varsinais-Suomen tilanteesta. Totta kai otsikoin Kaarina-kirjeeseen, että kaarinalaislapset loistivat taas vertailussa, Koivunen kuvaa. Hän on huomannut, että ihmisiä kiinnostaa se, mikä tulee todella lähelle arkea. Enemmän koskettaa uutinen läheisen leikkipuiston purkamisesta kuin merkittävä paikallinen investointi. Lanseerausvaiheen AB-testeissä kävi selväksi, että kirje toimittajan henkilökohtaisella avauksella toimii hieman paremmin kuin kirje ilman mitään ”henkilökohtaista tatsia”. – Yritän saatesanoissa nostaa jonkin kiinnostavan yksityiskohdan, jonkin herkun jutuista, kaikkihan ei mahdu otsikkoon, Koivunen kuvaa. Hän on jättänyt alusta ”heit” pois ja korvannut ne otsikkomaisin avauksin. Kun kirjeessä oli uutinen Raisioon avatusta viinatislaamosta, saatesanoiksi valikoitui ”Vitsistä vodkaa”, sillä idea oli lähtenyt kahden insinöörin lounastunnin läpästä. ALUN perin paikallisuutiskirjeitä oli kuusi, mutta kaksi niistä lopetettiin heikompien lukujen ja työajan priorisoimisen vuoksi. – Kirjeet näyttävät toimivan parhaiten isoissa, Turkua lähellä olevissa ympäryskunnissa. Sieltä meillä on paljon hyvää sisältöäkin, Johanna Käkönen sanoo. Uutiskirje tuo paikallissisällöille pitkää häntää ja lisää liikennettä TS:fi:hin. Digiasiantuntija Hanna Hietarinnan mukaan paikallisuutiskirjeitä on ollut myös muita helpompi markkinoida. – Paikallisidentiteetti on usein selkeä ja vahva varsinkin pienissä kunnissa. Kun markkinoimme, että ”hei raisiolainen”, se kolahtaa. Paikallisuutiskirjeiden menestys on innostanut toimitusta. Salli Koivunen arvioi, että ne ovat vähentäneet lehden Turku-keskeisyyttä. Gallupia voidaan lähteä tekemään muualle, ja toimitus saa paikallisia vinKit Tämän Turun Sanomat on oppinut uutiskirjeen markkinoinnista Markkinointikirje toi enemmän tilauksia. Turun Sanomat testasi kahta lähestymistapaa paikallisuutiskirjeiden lanseerauksessa. Se lähetti tietokannasta löytyneisiin raisiolaisiin sähköpostiosoitteisiin sekä ensimmäisen journalistisen Raisio-uutiskirjeen että sen markkinointikirjeen. Jälkimmäinen kirje näkyvällä tilauskehotuksella toi moninkertaisesti enemmän uutiskirjeen tilaajia. Sähköposti osoittautui muutenkin tehokkaimmaksi uutiskirjeen markkinointikanavaksi. Taktinen somemarkkinointi toi eniten uutta yleisöä. Uusia, ei Turun Sanomia tilaavia, uutiskirjeen tilaajia saatiin tehokkaimmin taktisella somemarkkinoinnilla Facebookissa ja Instagramissa. Mainonta kohdennettiin omalla viestikärjellä kunkin kunnan asukkaille, esimerkiksi Naantalin alueelle kohdennettiin mainontaa, jossa puhuteltiin juuri naantalilaisia. Kohdennettu markkinointi paikallisjuttujen perässä toimii. Esimerkiksi Naantali-juttujen perässä mainostetaan nyt Naantali-uutiskirjettä. Omissa kanavissa mainostetaan uutiskirjeitä ahkerasti muutenkin. Qr-koodi paikallisbussin istuimen seluksessa ei tuonut mitattavia tuloksia. Turun Sanomat kokeili mainostaa paikallisuutiskirjeitä myös paikallisbussien selkämyksissä. Qr-koodin skannaajien määrä jäi pieneksi. Mainonta saattoi kuitenkin lisätä tietoisuutta kirjeistä. Uutiskirjeiden tilaajia houkutellaan maksaviksi asiakkaiksi. Suurin osa paikallisuutiskirjeiden tilaajista on maksavia asiakkaita. Digilukuoikeuden tarjoaminen määräajaksi on konvertoinut kirjeen tilaajia maksaviksi asiakkaiksi hyvällä prosentilla. Mahdollisuus tilata kaikki uutiskirjeet samalla sivulla kannattaa. Uutiskirjeet esitellään ja niitä voi tilata yhdeltä koontisivulta. Nyt yhden uutiskirjeen markkinointikampanja poikii tilauksia myös muille uutiskirjeille. ”On sellainen olo, että katselemme asioita koko maakunnan tasolla.”
paReMpaa palvelua. Uutiskirjeen taustatiimi uskoo, että Turun Sanomat palvelee ympäryskuntien asukkaita aiempaa paremmin. “Meillä on tarjota heille jotain omaa, oma tuote”, Salli Koivunen (toinen oikealta) sanoo. 1/2023 suomen lehdistö 23 B juttuvinkkejä ympäri Varsinais-Suomea. – Vaikka meillä ei ole enää aluetoimittajia, on sellainen olo, että katselemme asioita koko maakunnan tasolla, Koivunen sanoo. TURUN Sanomilla on useita eri logiikoilla toimivia uutiskirjeitä. Esimerkiksi talouden ja urheilun uutiskirjeisiin tulee automaattisesti verkossa julkaistut jutut. Turun paikallisuutisia kokoavaan Kortteli-kirjeeseen artikkelit ja linkit päivittyvät automaattisesti, mutta jutut voidaan kuitenkin poimia käsin. Tulevaisuudessa on tarkoitus yhtenäistää kirjeiden brändi-ilmettä. Toistaiseksi paikallisuutiskirjeissä hyväksi havaittua manuaalista räätälöintiä aiotaan jatkaa. – Tämä on varmasti meillä ja muillakin sellainen jatkuva keskustelun paikka, että mikä on oikea personoinnin ja työn määrä, Johanna Käkönen sanoo. Toimitus saa jonkin verran palautetta siitä, että uutiskirjeiden sisältö on vanhaa. Talouden ja politiikan kirjeisiin on alettu säästää uutta sisältöä, joka on julkaistu verkossa ”piiloon” ja joka saa normaalin someja verkkonäkyvyyden vasta uutiskirjeen jälkeen. – Kun hoksasimme, että uutiskirjeen tilaajat ovat meidän vakiolukijoitamme, halusimme tarjota ikään kuin tilaajalahjana uutta sisältöä, Käkönen sanoo. Käkösen mukaan on vaikea arvioida, mihin suuntaan uutiskirjeet yleensä kehittyvät. – On selvää, että mahdollisimman automatisoitu uutiskirje tulee olemaan vahvoilla. Toisaalta uutiskirjeitä käytetään jo myös uudenlaisena julkaisualustana sisällölle, ja varmasti mekin jossain kohtaa kokeilemme tällaista kirjettä. ?
24 suomen lehdistö 1/2023 B ratKaisut DAGENS NYHETERISSÄ URHEILUTOIMITUSKIN KIRJOITTAA ILMASTOSTA – JA SE KANNATTAA Ruotsin suurin päivälehti on moninkertaistanut ilmastouutisointinsa. Se aikoo lisätä fossiilisten polttoaineiden teollisuuden seurantaa ja tutkivaa ilmastojournalismia. teksti Tuukka Tuomasjukka R uotsalainen Dagens Nyheter on satsannut viime vuosina näkyvästi ilmastojournalismiin. Viidessä vuodessa se on moninkertaistanut ilmastouutisointinsa määrän sekä ottanut ilmastokysymykset kiinteäksi osaksi tiedetoimitustaan. Dagens Nyheterillä on erillinen ilmastojournalismin esihenkilö, minkä lisäksi kahdeksanhenkisessä tiedeja ilmastotoimituksessa on kaksi ilmastotoimittajaa. Myös muut tiedetoimituksen toimittajat seuraavat ilmastokysymyksiä. – Tässä on tapahtunut täydellinen muutos sen suhteen, kuinka kiinnostunut muu toimitus on ilmastokysymyksistä. Aiemmin me saimme näille aiheille pieniä juttutiloja, mutta nyt ne pääsevät etusivulle, sanoo Dagens Nyheterin tiedeja ilmastotoimituksen esihenkilö Maria Gunther. Muutos näkyy myös siinä, miten ilmastoa käsitellään nykyään kaikilla osastoilla. – Nykyään urheilutoimituskin kirjoittaa ilmastosta. Pari viikkoa sitten he tekivät jutun siitä, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa talvilajeihin, Gunther kertoo. Ilmiö näkyy maailman toimituksissa. Tammikuussa julkaistussa Reuters-instituutin laajassa kyselyssä mediajohtajille lähes kolmannes kertoi palkanneensa lisää väkeä raportoimaan ilmastosta. ILMASTOA seuraavien toimittajien määrän kasvaminen on mahdollistanut Dagens Nyheterissä sen, että aihetta voidaan käsitellä useammasta eri näkökulmasta. Gunther korostaa, että lukijoille täytyy antaa ilmastokysymyksissä myös toivoa. Dagens Nyheterin lukijoita kiinnostavat ilmastojournalismissa erityisesti mielipiteitä jakavat ja heidän arjessaan näkyvät aiheet. Esimerkiksi Etelä-Ruotsin tulvat ja niiden vaikutus asumiseen tulevaisuudessa ovat keränneet lukijoita, mutta myös kansainväliset ilmastokokoukset ovat olleet suosittuja. Ilmastoaiheiden rinnalla kulkevat luonnon monimuotoisuutta käsittelevät aiheet. – Metsäteollisuus kiinnostaa lukijoita niin Ruotsissa kuin Suomessa, Gunther sanoo. on selvää, että se tuo myös yleisöä ja sitä kautta rahaa. VAIKKA ilmastoaiheet herättävät tekijöissään helposti tunteita, Gunther pitää tärkeänä, että ilmastosta kirjoittavat toimittajat eivät ryhdy aktivisteiksi. – Meidän pitäisi pitäytyä siinä, mitä tiede sanoo. Emme saa vähätellä sitä, mutta emme myöskään liioitella. Ilmastoraportoinnissa näkyy hänen mukaansa se, että alalle on tullut paljon uusia tekijöitä. Vaikka aiheesta kiinnostuneiden lisääntynyt määrä ilahduttaa ilmastosta pitkään kirjoittaneita, toisinaan heidän tietämyksensä on puutteellista, Gunther sanoo. – Ilmastojournalismissa voi tehdä monia helppoja virheitä. Virheisiin kuuluu muun muassa tilan antaminen ilmastoskeptikoille. Vaikka tarkoituksena olisikin haastaa tieteen vastaisia käsityksiä, ne saattavat kuulostaa yleisöstä uskottavammilta kuin tieteen käsitys asiasta. Tulevaisuudessa Dagens Nyheter aikoo lisätä tutkivaa ilmastojournalismia sekä pyrkiä ottamaan ilmastonäkökulmia entistä nopeammin esiin ajankohtaisten aiheiden yhteydessä. Gunther uskoo, että lehti seuraa myös aiempaa enemmän fossiilisten polttoaineiden teollisuutta ja sitä, miten alan yritykset toimivat seuraavaksi. – Seuraava ilmastokokous on Lähi-idässä, ja fossiilisten polttoaineiden teollisuus tulee olemaan yhä enemmän läsnä ilmastokeskustelussa. ? ei tilaa Skeptikoille. “Heidän argumenttinsa voivat kuulostaa erittäin vakuuttavilta, jos lukijalla ei ole syvällistä ilmastotieteen tuntemusta”, Maria Gunther sanoo. Dagens Nyheter seuraa Klimatet jut nu -sivullaan erilaisia ilmaston tilasta kertovia indikaattoreita (vasemmalla). ”Ilmastojourna lismissa voi tehdä monia helppoja virheitä.” Päivittäisen ilmastojournalisminsa ohella Dagens Nyheter on tehnyt myös erillisiä ilmastoavauksia. Se julkaisi vuonna 2019 Klimatet just nu -verkkosivun, joka seuraa erilaisia ilmaston tilan indikaattoreita sekä selittää, mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys. Vuonna 2021 Dagens Nyheter teki mainosmyyntiinsä linjauksen ilmastoja kestävyyskysymyksistä. Linjausta oli edeltänyt tempaus, jossa lehti oli ottanut ilmastoaktivisti Greta Thunbergin vierailevaksi päätoimittajakseen päivän ajaksi. Gunther arvioi, että ilmastouutisointi on julkaisulle myös taloudellisesti kannattavaa. – Tämä on tärkeää journalistisesti, mutta Fr ed ri k Fu nc k / dn
Kun koronasulut iskivät aikanaan päälle, yksi tuttu kertoi, että kaikki hänen tuttavansa ovat lähteneet lankakauppaan. Mainitsin tästä toimituksessa, ja teimme heti uutisen siitä, miten korona-aika toden totta näkyi lankakaupoissa. Päätoimittaja keksi, että meillä voisi olla käsityöpalsta. Omin käsin -palsta aloitettiin maaliskuussa 2020. Teen sille joka viikko juttuja käsityön tekijöistä, ja julkaisemme myös erilaisia käsi työohjeita. Neulonta on ehkä suosituin käsityöharrastus, mutta on meillä juttuja myös monenlaisesta nikkaroinnista – kun tietäisikin mitä kaikkea ihmisten autotalleissa on. Olen itse parantumaton neulootikko. Seuraan paljon käsityöfoorumeita sosiaalisessa mediassa. Sieltä löytyy aiheita ja haastateltavia. On käsittämätöntä, miten monella käsityöharrastajalla on jokin kiinnostava tarina kerrottavanaan. Aika paljon palstaan sekoittuu henkilöjuttutyyppiäkin. Kerran menin pop up -putiikkiin Kokkolassa ja ihastelin kierrätyskankaista ommeltuja mekkoja. Myyjä kertoi, että alkoi ommella, kun rintasyöpäleikkauksen jälkeen oli vaikeaa löytää itselleen sopivaa mekkoa. Toinen kiinnostava juttu oli haastattelu alueelta lähteneestä naisesta, joka asuu nykyään Roomassa ja neuloo siellä islantilaisneuleita. Hän kouluttaa rescue-koiria, ja oli tehnyt paitoja myös omille ja tutuille koirille – joskus talvet Roomassakin ovat kylmiä. Aivan ihana muisto minulle jäi vaatimattomasta eläkeläismiehestä, joka teki puusta kanteleita ja soitti niillä kauniisti. Myös erilaiset ohjeet ovat olleet suosittuja. Joulukuun kolme luetuinta juttua olivat Omin käsin -palstalta, ja kaksi niistä oli sukkaohjeita. Julkaisimme paikallisen tekijän sukkaohjeen mysteerineuleena eli osissa niin, ettei aloittaessa ihan tiedä, millainen malli on. Kolmas suosittu juttu kertoi nuoresta miehestä, joka oli hurahtanut villasukkiin. Toissa vuoden luetuimpia juttuja Keskipohjanmaan verkossa oli haastattelu alueella asuvasta neuleharrastajasta, joka suunnitteli villasukkia muumimukien pohjalta. Hauskaa käsityöjutuissa on se, miten ihmisillä on taitoa ja osaamista, mistä me muut emme tiedä mitään. Usein olen itsekin ihmetellyt käsityöjuttujen suosiota. Minusta tuntuu, että mitä levottomammat ajat, sitä vetovoimaisempaa on tehdä ihan tavallisia asioita. Käsityö on terapeuttista, moni sanoo niin. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Riikka Virranta Keskipohjanmaan toimittajatuottaja Pia Räihälän suosittuihin käsityösisältöihin sekoittuu henkilöjutun piirteitä. ”Kun tietäisikin, mitä ihmisten autotalleissa on” C kuva Ulla Nisonen 1/2023 suomen lehdistö 25 C
teoria & Käytäntö Maailmanparannuksen paluu teoria väittää Uusi toimittajasukupolvi haluaa neutraalin sivustakatsomisen sijaan ajaa yhteiskunnallista muutosta tärkeissä asioissa, kuten ilmastokriisin torjunnassa. NUORTEN toimittajien objektiivisuuskäsitys on muuttumassa aiempaa joustavammaksi. Siinä missä keski-ikäisen toimittajapolven mielestä objektiivisuus syntyy ulkopuolisuudesta ja asioiden riippumattomasta, neutraalista ja kriittisestä raportoinnista, korostuu nuorilla halu valistaa ja ajaa yhteiskunnallista muutosta. Kantaaottavuus sallitaan, kunhan se ei ole puoluepoliittista. Toimittajien ammattikuvan muutokset käyvät ilmi kansainvälisen Worlds of Journalism Study -kyselytutkimuksen Suomen osuudesta, johon vastasi noin 450 suomalaistoimittajaa. WJS on maailman laajin journalistien ammattiarvoja selvittävä pitkittäistutkimus, jonka Suomen osuus on tehty kahdesti, kymmenen vuoden välein. Vuosina 2021–2022 kerättyjen tulosten vertailu edellisiin tuloksiin osoittaa nuorten toimittajien ajattelun muuttuneen. Alle 10 vuotta toimittajina työskennelleistä 38 prosenttia pitää yhteiskunnallisten muutosten ajamista hyvin tai erittäin tärkeänä journalismin tehtävänä, mutta yli 30 vuotta alalla työskennelleistä vain 19 prosenttia ajattelee samoin. Nuorista 51 prosenttia pitää tärkeänä puhua vähemmistöjen ja muiden marginalisoitujen ihmisten puolesta, mutta yli 30 vuotta alalla olleista samaa mieltä on vain 29 prosenttia. SUKUPOLVEN lisäksi myös sukupuoli vaikuttaa aiempaa enemmän toimittajien ammattikäsityksiin ja tavoitteisiin. Naisilla korostuvat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet ja miehillä perinteinen etäisyyttä pitävän vallan vahtikoiran rooli. Naisille miehiä tärkeämpiä ovat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet: rauhan ja suvaitsevaisuuden edistäminen, ratkaisujen osoittaminen ongelmiin, yleisön tunteiden koskettaminen tarinoilla vinkkien tarjoaminen arkeen, puhuminen yhteiskunnallisen muutoksen sekä vähemmistöjen puolesta. Miehet uskovat naisia enemmän objektiivisen journalismin mahdollisuuteen ja totuuden vaistonvaraiseen saavuttamiseen. He myös kokevat yleisemmin, että journalismissa pitää antaa faktojen puhua puolestaan. TOIMITTAJIEN kasvava vaikuttamishalu on sukua seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnallisen vaikuttamisen trendille, mutta keskeinen ero löytyy suhtautumisessa puolueisiin: Nuori toimittajapolvi haluaa toimia asiat edellä ja pitää selkeää etäisyyttä puoluepolitiikkaan, kun taas seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnallinen vaikuttaminen kanavoitiin puolueiden kautta. WJS-tutkimuksessa selvitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa, miten toimittajat asemoivat poliittisen kantansa oikeisto-vasemmisto-akselilla asteikolla 0–10. Kyselyyn vastanneista toimittajista 60 prosenttia sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle. Vasemmalle kallellaan oleminen oli yleisempää rivitoimittajien keskuudessa, kun taas toimitusten ylimmän johdon edustajat asemoivat itsensä todennäköisemmin poliittiseen oikeistoon tai keskustaan. Toimittajien poliittisen kannan yleistettävyyttä rajoittaa se, että kyselyyn vastasi noin 3 prosenttia suomalaistoimittajista. ? ”Paljon vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua”. Suomalaisjournalistien ammattikuva Worlds of Journalism Study -kyselyssä. Jyväskylän yliopiston julkaisusarja jyu Reports 2023. Tutkimusraportin ovat kirjoittaneet Jari Väliverronen, Reeta Pöyhtäri ja Mikko Villi. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. Käytäntö ” Juttuprosessin pitää olla sellainen, että ihminen, joka ei pidä sen näkökulmasta, ei pysty kritisoimaan tekotapaa.” teoria ” Miehet uskovat naisia enemmän objektiivisen journalismin mahdollisuuteen ja totuuden vaistonvaraiseen saavuttamiseen.” 26 suomen lehdistö 1/2023 C
Verkkojulkaisu Long Playn ympäristötoimituksen tuottaja Hanna Nikkanen, 41, onko nuoren toimittajasukupolven objektiivisuuskäsityksessä tapahtunut mielestäsi merkittävä muutos? – Uskon, että kyseessä on oikea muutos, eikä kyse ole vain siitä ikiaikaisesta ilmiöstä, että nuorista radikaaleista tulee vanhoja konservatiiveja. Enää ei ajatella, että objektiivisuus toteutuu pelkästään valkoisen keski-ikäisen miehen ajatuksia kertomalla. Olet opettanut ja mentoroinut nuoria toimittajia muun muassa journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa. Mitä syitä näet muutoksen takana? – Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aina ollut journalismissa mukana ja aina on tehty juttuja epäkohdista, jotta ne muuttuisivat. Jokainen sukupolvi määrittelee journalismin yhteiskunnallisuuden eri tavalla. – 1970-luvulla oli voimakas halu muuttaa maailmaa ja tuoda journalismiin yhteiskunnallisuutta. Nykyiset kuusikymppiset toimittajat tulivat 80ja 90-luvulla alalle ja tympääntyivät yhteiskunnallisuuteen. He saivat ilmapiiristä yhteiskunnallisuusallergian ja pyrkivät etäiseen ja neutraaliin raportointiin. Nykyiset 25-vuotiaat toimittajat saattavat olla aivan kuutamolla siitä, miksi kuusikymppisillä on kielteisiä näkemyksiä yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Tutkimus kertoo, mitä toimittajat ajattelevat omasta objektiivisuudestaan. Se on kuitenkin eri asia kuin objektiivisuuden toteutuminen jutuissa. Uskotko, että niissä on eroa? – Voi olla tyypillistä, että koettu objektiivisuus ja toteutunut objektiivisuus menevät jopa ristiin. Se on vaarallinen toimittaja, joka luottaa vankasti omaan objektiivisuuteensa ja ajattelee, että tämä asia on minulla jo käsitelty, eikä minun tarvitse miettiä sitä enää. Omaa objektiivisuutta kuuluu reflektoida koko ajan. On normaalia, että osa aiheista tulee itseä lähelle. – Nuoret miettivät objektiivisuutta paljon, että missä siinä on liikkumavaraa ja mitkä säännöt ovat ehdottomia. Nuoret, jotka kirjoittavat ympäristöliikkeestä ja samaan aikaan haluavat olla osa sitä, käyvät tätä keskustelua. Heidän kanssaan keskustelu on helpompaa kuin henkilön, joka ajattelee olevansa saavuttanut objektiivisuuden tilan esimerkiksi sillä, että ei ikinä mene mielenosoitukseen tai anna rahaa järjestöille. Mistä tekijöistä syntyy mielestäsi jutun objektiivisuus? – Hyvä ja luotettava journalismi syntyy siitä, että toimittaja pystyy olemaan rehellinen omista motivaatioistaan, sidonnaisuuksistaan, sokeista pisteistään ja niistä kokemuksista, mitä itsellä on ja ei ole. Haluaisin suomalaisten toimittajien oppivan positioimaan itsensä luontevasti jutuissa. – Objektiivisessa jutussa kuullaan samanaikaisesti vastapuolta ja otetaan huomioon näkökulmat, jotka eivät tue juttuun valittua kulmaa. Juttuprosessin pitää olla sellainen, että ihminen, joka ei pidä sen näkökulmasta, ei pysty kritisoimaan tekotapaa. ? Hanna Nikkanen on Long Playn perustajia ja sen ympäristötoimituksen tuottaja. Hän on työskennellyt muun muassa lP:n päätoimittajana ja hallituksen puheenjohtajana sekä Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina. Nikkanen on kirjoittanut useita tietokirjoja ja saanut journalistipalkintoja, kuten Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kolmesti. Käytäntö vastaa Aina on tehty juttuja epäkohdista, jotta ne muuttuisivat. Jokaisen sukupolven pitää itse määritellä objektiivisuuden rajat uudelleen. kuvitus Elina Rajala 1/2023 suomen lehdistö 27 C
raportti Uutisten välttely huolestuttaa kustantajia Nic Newman: Journalism, media, and technology trends and predictions 2023. Reuters-instituutti. REUTERS-INSTITUUTIN vuosittainen mediaja teknologiatrendien raportti povaa tästä vuodesta vaikeaa siitä huolimatta, ettei isoista uutisista ole pulaa. Huolta aiheuttavat erityisesti kasvava inflaatio ja kotitalouksien ostovoiman heikkeneminen sekä uutisten välttelyn yleistyminen. Journalismi yleensä kukoistaa vaikeina aikoina, mutta Ukrainan sotaan, koronaviruspandemiaan ja ilmastonmuutoksen uhkaan liittyvät masentavat uutiset voivat olla yhdessä liikaa osalle yleisöstä. Voisivatko julkaisijat tarjota yleisölle enemmän toivoa, inspiraatiota ja hyötyä, raportti kysyy toiveikkaasti. Kustantajille tehty kysely osoittaa, että Facebookin ja Twitterin merkitys uutisvälineille on reippaassa laskussa. Niiden sijaan kustantajat aikovat keskittyä enemmän nuorten suosimiin Tiktokiin, Instagramiin ja Youtubeen. Tiktok houkuttelee kustantajia, vaikka siihen liittyy tietoturvariskejä ja epämääräinen yhteys Kiinan hallintoon. Reuters-instituutin trendikyselyyn vastasi marras–joulukuussa 2022 yli kolmesataa mediayritysten johtotehtävissä toimivaa henkilöä 53 eri maasta, mukaan lukien Suomesta. —Pasi Kivioja artiKKeli Kaupallisuus heikentää media luottamusta Esa Reunanen: Poliittinen polarisaatio ja journalismi – neljä medialuottamusprofiilia. Media & viestintä. ESA REUNASEN artikkeli piirtää aiempaa tarkemman kuvan yleisön luottamuksesta uutisvälineisiin. Hän jakoi tilastollisella menetelmällä suomalaisten luottamusarviot Digital News Report -aineistossa toisistaan eroaviin luokkiin. Luokkia erottui neljä. Suomalaisista yli puolet (54 %) luottaa lähtökohtaisesti kaikkiin uutisvälineisiin, myös iltapäiväja ilmaisjakelulehtiin, jotka saavat luottamuskyselyissä yleensä heikkoja arvioita. Valikoivien osuus on runsas neljännes (28 %). Heillä suurin luottamus kohdistuu valtakunnallisiin uutisvälineisiin. Joka kymmenes (11 %) suomalainen on neutraali eikä välttämättä painota uutisvälineiden luottamusta suuntaan tai toiseen. Epäileviä on 7 prosenttia. Heistä suuri enemmistö pitää kaikkia uutisvälineitä epäluotettavina. Reunasen mukaan analyysi vahvistaa käsitystä suomalaisesta mediakentästä arvoperustaltaan melko yhdenmukaisena. Havaitut luottamuserot juontuvat pikemminkin viestinten koetusta kaupallisuudesta tai sensaatiohakuisuudesta kuin ideologiaan tai arvoihin liittyvistä eroista. Reunanen toteaa, ettei suurimpien medioiden joukossa ole yhtään sellaista, jota erityisesti epäilevien profiilissa pidettäisiin luotettavana. —Pasi Kivioja väitösKirja Huumori populisti johtajan aseena Joonas Koivukoski: Political Humor in the Hybrid Media Environment. Studies on Journalistic Satire and Amusing Advocacy. Sosiaalitieteet, Helsingin yliopisto. ARTIKKELIVÄITÖSKIRJA käsittelee huumorin ja politiikan nivoutumista yhteen nykyisessä, hybridiksi kutsutussa mediatilassa. Esimerkiksi yksi osatutkimus tarkastelee perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Timo Soinin blogikirjoittelua vuosina 2007–2019 ja keskittyy erityisesti populistisen ja humoristisen viestinnän sekoittumiseen. Joonas Koivukoski pyrkii osoittamaan, kuinka populistijohtaja voi käyttää huumoria toistuvasti viestintästrategiana tukemaan populistisia kehystyksiä ja vastakkainasetteluja. Soinin työkalupakkiin kuuluvat metaforat, sanaleikit, liioittelu ja ironiset huomiot, joita hän on käyttänyt eliittien kritisointiin. Koivukoski päättelee väitöskirjansa yhteenveto-osuudessa, että journalistinen satiiri ja humoristinen retoriikka sosiaalisessa mediassa voivat edistää liberaalin demokratian ihanteiden toteutumista, jos ne aktivoivat ihmisiä politiikan pariin. Toisaalta huumoria voidaan käyttää myös ihmisryhmien ulossulkemiseen ja väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämiseen. —Pasi Kivioja täRkeiMMät tavat toRjua uutiSten välttelyä. 211 mediajohtajaa vastasi kysymykseen Reuters-instituutin kyselyssä. mediaKritiiKKi Jutun viimeisen virkkeen ”ei ole mitään pidäteltävää” mielestäni viittaa jotenkin kokemuksellisuuteen ja tunnustuksellisuuteen, joka silloin journalismissa lisääntyi vahvasti. Toimittaja kertoi subjektiivisesti ihan kaikista tuntemuksistaan ja fiiliksistään, ehkä artikkeli oli siihen sellainen piikki.” Journalismin tutkija Maria Lassila-Merisalo analysoi Iltalehdessä kymmenvuotiasta Ylioppilaslehden juttua, jossa toimittajat väittivät kakanneensa housuun bussimatkalla. tutKimuKset Lähes kaikkien hyväksymät tavat Enemmän epäilyksiä herättävät tavat 94 % 87 % 73 % 66 % 65 % 64 % 32 % 48 % S el it tä vä jo ur na lis m i K ys ym ys -v as ta us fo rm aa ti t R at ka is uj a ha ke va , ra ke nt av a jo ur na lis m i In sp ir oi va t ju tu t La aj em pi ag en da H id as jo ur na lis m i P os it iiv is et ju tu t M uu 28 suomen lehdistö 1/2023 C
MIKÄ puolue lupaa kevään eduskuntavaaleissa ankarimmat rangaistukset ja eniten poliiseja? Kuka ehdokkaista ratsastaa kovimmin nuorten pahoinvoinnilla ja kuka hyväksikäyttää kansalaisten turvallisuudentunnetta häikäilemättömimmin? Jos haluaisi, nyt olisi oikea aika laittaa pystyyn surullinen bingo kriminaalipoliittisista ylilyönneistä. Peli tosin avattiin jo loppuvuodesta, kun nykyiset päättäjät päättivät huolestua nuorisorikollisuudesta ja niin sanotuista katujengeistä. Hallituksen joukoista ankarampia rangaistuksia ovat esittäneet esimerkiksi sisäministeri Krista Mikkonen (vihr.). Hän kertoi marraskuussa ministeriöiden selvittävän rangaistusten kiristämistä aseja räjähderikoksissa. Marraskuussa pääministeri Sanna Marin (sd.) totesi, että katurikollisuuteen olisi puututtava rangaistuksia koventamalla. Rikosvastuun ikärajan laskemista ovat ehdottaneet oppositiopuolue perussuomalaiset ja Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.). Joulukuussa oppositio jätti välikysymyksen nuorten vakavasta rikollisuudesta ja katujengeistä. Sen tekstiä lukiessa pitää itseä välillä muistuttaa, että kyseessä on koko opposition välikysymys, ei ote perussuomalaisten vaaliohjelmasta. Poliitikkojen puheiden taustalla on varmasti todellinen huoli tilanteesta. Median pitää muistaa, että puheet ovat myös politiikkaa. Vaalit lähestyvät, ja kansalaisten pelko ja turvattomuudentunne on liian helppo maalipaikka, jotta se jätettäisiin käyttämättä. Uhkien maalailu ja kovien keinojen esittäminen on myös poliitikkojen puhetta toisilleen. Kun hallitus kovistelee tarpeeksi, se suojaa itseään opposition iskuilta. Oppositio taas saa hallituksen hetkeksi nöyräksi välikysymyksen muotoon kirjoitetulla syntilistalla. Kansalaisille keskustelussa on se ikävä puoli, etteivät kovat keinot ole lupaus paremmasta. Rangaistusasteikot eivät ole rikollisuuden syy, joten myös todellisten ratkaisujen on löydyttävä muualta. Asiantuntijat ovat tyrmänneet niin rangaistuksen koventamisen kuin vastuuikärajan laskun. Olosuhteet, joissa rikollisuus tapahtuu, eivät tyhjene yhden hallituksen tekemisiin, ja toisin väittäminen on silkkaa tekopyhyyttä. Lasten ja nuorten pahoinvointi ja lastensuojelun ongelmat eivät ole alkaneet tällä vaalikaudella. Kovien keinojen sijaan asiantuntijat ovatkin osoittaneet esimerkiksi perheiden tukemiseen ja varhaiskasvatukseen. Poliitikkojen lempilupauksiin kuuluva poliisien määrän lisääminen jäisi sekin puolitiehen. Poliisi on moneen otteeseen muistuttanut, ettei jengiytymisongelmaa ratkaista yksin sen keinoin. Media voi vaikuttaa rikollisuudesta käytävään julkiseen keskusteluun, eikä se saa tulevissa vaalikeskusteluissa tyytyä helppoihin heittoihin. Poliitikoilta pitää vaatia ilmiön monimutkaisuuden tunnustamista ja rehellisyyttä. Jos ei muuta, median on pyrittävä osoittamaan, mikä osa lupauksista perustuu tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin ja mikä on vain politiikkaa. Jos rikollisuus typistyy vaaleissa poliittiseksi lyömäaseeksi, häviäjiä ovat kaikki. ? Jecaterina Mantsinen stt:n rikosja oikeustoimittaja kirjoittaa rikosjournalismista. riKosdesKi Media ei saa niellä ylilyöntejä Vaalien alla toimittajien pitää vaatia poliitikoilta faktoihin perustuvaa tai edes rehellistä keskustelua rikollisuudesta. ”Jos haluaisi, nyt olisi oikea aika laittaa pystyyn surullinen bingo kriminaalipoliittisista ylilyönneistä.” kuvitus Hanna Sakara 1/2023 suomen lehdistö 29 C
KAIKKI me haluamme tehdä lukijoita lähellä olevaa sisältöä. Sellaista mediatuotetta ei olekaan, joka ei haluaisi brändätä itseään juuri lukijalähtöiseksi. Mutta mitä tällainen tuotelupaus tarkoittaa, kun lukijaa lähelle ei tule sähkön hinta, oman alueen asuntomarkkinatilanne tai lumimyräkkä vaan henkirikos? Kun perhesurma tulee keskelle omaa yhteisöä, luodaan uutisoinnilla myös tuotemielikuvaa – halusipa toimitus sitä tai ei. Kovin harvoin tappouutista ja lukijalähtöisyyttä kuitenkaan mietitään yhtä aikaa. Välillä on pakko. ULLANLINNASSA tapahtui joulukuussa henkirikos, jossa psykiatrimiestä epäillään vaimonsa tappamisesta. Ullanlinna ja koko Helsingin eteläinen kantakaupunki ovat Hufvudstadsbladetin tärkeimpiä levikkialueita ja alueen ruotsinkielinen yhteisö pieni. Moni lukijoistamme sai nopeasti selville, kuka on uhri ja kuka epäilty. Syntyi uutistilanne, jossa oma yleisö halusi lukea asiasta poikkeuksellisen paljon ja jossa Hufvudstadsbladetilla oli myös laajat mahdollisuudet hankkia tietoa. Samalla lukijat muuttuivat kuitenkin myös uutis yleisöstä oman yhteisön jäseniksi, ja yhteisöä oli kohdannut tragedia. Omalta medialta saatetaan tällöin odottaa ristiriitaisia asioita. Lukijan tiedonnälkä saattaa vaivata häntä itseään ja tuntua tirkistelyltä. Maksava yleisö ei arvioi vain faktoja vaan myös sitä, mitä oma uutisbrändi tyylillisesti tekee – etenkin jos lukijan päällimmäinen tunne on järkytys. Suomen mediahistoria tuntee paljon uutisia, joiden käsittely on ollut lähimpänä oleville medioille vaikeaa. Asioita on jätetty suosiolla iltapäivälehtien hoidettaviksi, tai uutisia ei ole lähdetty perkaamaan aktiivisesti, koska tiedonhankinta tuntuu vaikealta. Joskus asioista on vain häveliäästi vaiettu. Tämä on koskenut vuosien varrella monenlaisia aiheita. Etenkin kokeneemmat toimittajat muistavat uutisia, joissa myös toimituksen johto on toiminut uutishankinnan jarruna tai ainakaan ei ole millään tavoin kannustanut aktiivisuuteen. MITÄ me sitten Ullanlinnasta opimme? Perusasioita, mutta kertaamisen arvoisia. Uutinen on uskallettava aina hoitaa isosti, kun se selvästi on iso. Kaikki muut linjaukset johtavat suoraan omituisiin perusteluihin tai edellä mainittuun häveliäisyyteen. Julkaisupäätökset ja tiedonhankinnan priorisointi kannattaa keskittää heti niille, joilla on valta tehdä nopeita ratkaisuja ja kantaa niistä myös vastuu. Heidän on oltava koko ajan tavoitettavissa. Yksityiskohtien julkaisun pitää olla tietoista, jotta palautteeseen voi vastata jälkikäteen. Oli esimerkiksi relevanttia kertoa heti, että psykiatri on hoitanut potilaitaan ruotsiksi, koska tämä oli merkittävä tieto potilaille. Volyymi on aina tuoteratkaisu. Teimme useita aktiivisia linjauksia uutisoinnin koosta. Perusidea oli panostaa muutamaan pääjuttuun, joissa on omaa uutishankintaa mutta välttää valtavaa määrää erillisiä otsikoita – vaikka jokaista olisikin varmasti klikattu ahkerasti. Ja lopuksi. Lähelle tulevan uutisen purkutilaisuus kannattaa pitää matalalla kynnyksellä kaikille. Tällöin linjaratkaisut tulevat sisäisesti läpinäkyviksi myös niille, jotka eivät uutisia olleet kirjoittamassa. ? Erja Yläjärvi hBl:n päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. rivien välissä Iso uutinen on uskallettava hoitaa isosti Mediahistoria tuntee uutisia, joiden käsittely on ollut lähimmille medioille vaikeaa. Mitä siis teimme, kun Ullanlinnan henkirikos tuli liian lähelle? ”Omalta medialta saatetaan odottaa ristiriitaisia asioita.” kuvitus Hanna Sakara 30 suomen lehdistö 1/2023 C
nimitys Moniäänisyyttä politiikan journalismiin Uutissuomalaisen jättävä eduskuntatoimittaja Erno Laisi odottaa Ilta-Sanomissa kollegoiden kasvokkaisia kohtaamisia. teksti Janne Arola kuva Vesa Laitinen Aloitat helmikuussa Ilta-Sanomien politiikan toimittajana. Laadi iltapäivälehtimäinen verkko-otsikko siirrostasi. Hehe... (miettii) Maakuntien mies siirtyy Helsingin kirkkaisiin valoihin – liian isot saappaat? Mikä veti iltapäivälehteen? Jos tarjoutuu mahdollisuus päästä Suomen suurimpaan mediaan töihin, pitää hakea. Olen aina arvostanut nimenomaan Ilta-Sanomia. Se on räväkkä ja kiinnostava mutta asiallinen. Miten työnkuvasi muuttuu Uutissuomalaiseen verrattuna? Uutissuomalaisessa olen ollut ainoa Helsingissä oleva eduskuntatoimittaja, eikä päivittäinen kasvokkainen kanssakäyminen kollegoiden kanssa ole ollut mahdollista. Nyt työkaverit ovat fyysisesti läsnä. Päivänpolitiikan kommentointi jatkuu, mutta ryhdyn tekemään enemmän päivittäisiä uutisia. Sanoit Twitterissä, että Uutissuomalaisen Matti Pietiläinen on ollut työurasi paras pomo. Mikä hänestä tekee parhaan? Hän on koko ajan auttanut ja tukenut ja ymmärtää, millaista duunini on. Matti on myös onnistunut luomaan poikkeuksellisen hyvän yhteishengen ja yhdessä iSoMMalle aReenalle. Erno Laisi työskenteli Uutissuomalaisen eduskuntatoimittajana parin vuoden ajan. tekemisen meiningin Uutissuomalaiseen. Kuka poliitikko on parasta seuraa? Kokoomuksen Markku Eestilä on hauska kaveri, jonka kanssa on mukava vaihdella ajatuksia. Toiseksi vihreiden varapuheenjohtajan Iiris Suomelan kanssa on tullut paljon rupateltua välillä muistakin kuin työasioista. Hänellä on myös pieni lapsi niin kuin minullakin, joten olemme puhuneet lapsiperheasioistakin. Entä kenen eduskuntatoimittajan työtä erityisesti arvostat? Ensimmäisenä tulee mieleen Helsingin Sanomien Teemu Muhonen. Hän on työmyyrä, ahkera jätkä, jolla on substanssi hallussa. Hänen jutuistaan huomaa, että hän on paljon läsnä eduskunnassa. Demokraatista nostaisin Johannes Ijäksen ja Simo Alastalon, jotka ovat jatkuvasti paikalla ja asioiden päällä. Heillä on hyvä dynamiikka ja he tekevät uutisia kaikesta maan ja taivaan välillä. Asteikolla 1–10, millaisen arvosanan annat suomalaiselle politiikan journalismille? Sanoisin, että seiska. Se on selvästi parempaa kuin huonompaa. Mutta usein huomaa sopuli-ilmiön, josta paljon puhutaan. Kun joku kirjoittaa näkemyksen tai uutisen, sen perässä laukataan ja ensimmäinen mielipiteen muodostaja johdattelee muidenkin toimittajien suorituksia. Peräänkuuluttaisin monipuolisuutta. On vaalikevät. Kuinka aiot journalistina pitää kurissa vaalilupauksilla toisiaan nokittelevia poliitikkoja? Kyseenalaistamalla joka kerta, kun kuulen jonkin liian hyvältä tai utopistiselta kuulostavan ehdotuksen. Aluevaaleissa politiikan toimittajilta ehkä vähän lipsahti; poliitikot ja puolueet pääsivät aika vapaasti kertomaan, miten kaikki tulee olemaan mahtavaa. (Hyvinvointialueista) syntyi ehkä vähän liian ruusuinen kuva. Silloin politiikan toimittajat olisivat ehkä voineet olla skarpimpia, itseni mukaan lukien. ? Erno Laisi on ollut Uutissuomalaisen politiikan toimittajana eduskunnassa vuoden 2021 alusta lähtien. Tätä ennen hän on työskennellyt Etelä-Suomen Sanomissa muun muassa yhteiskuntatoimituksessa. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 2 22.3. 10.3. 3.3. # 3 26.4. 14.4. 6.4. # 4* 15.6. 26.5. 19.5. # 5 23.8. 11.8. 4.8. # 6 27.9. 15.9. 8.9. # 7 8.11. 27.10. 20.10. # 8 13.12. 1.12. 24.11. * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero 1/2023 suomen lehdistö 31 C
Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää. Sananvapauden rajoittaminen on aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla. Sananvapaus pelastaa elämää.