• SuomenLehdistö FINLANDS PRESS 11/2012 82.VUOSIKERTA Mahdollisuuksien muuri Kyllä, sisältömaksuja pitää saada verkosta, sanovat suurimpien päivälehtien verkkovastaavat. Sitten tulevat epäilyt maksumuurin riskeistä ja toteutuksesta. Verkkomaksut ovat kaikkien työpöydillä, mutta päätökset puuttuvat. Sivut 4?5. ?Ensi kerralla pilkkaan varmasti poliitikkoja?, vannoo kolumnisti Matti Apunen. Sivu 10 5 Kiire ei selitä ruuhkavuotisten katoa 16 Kaaos on johtajalle mahdollisuus 19 Toimittaja, varo sinua vakoillaan 12 Ideoita lehden myyntiin
• 11/2012 PUHEENAIHE Verkkopäälliköiden kantoja sisältömaksuihin verkossa s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 NÄIN KIRJOITAN Evan johtaja kertoo kolumnienkirjoittamisesta s.10 LEVIKKIMYYNTI Lukijamarkkinoinnin ideoita eri lehtitaloista s. 12 NÄIN ME TEIMME Verkon ja printin rinnakkaiselo Kansan Uutisissa s. 14 TUTKIMUS Startuppienkin verkkotie on kivinen merkiksi harrastuksen tai alueen mukaan ja niiden yleisö on rajattu. Ne eivät ainakaan suoraan kilpaile perinteisten medioiden tarjonnan kanssa. Ilmoittelu on tulolähteenä tavallisin, mutta jotkut saavat rahaa myös sisältömyynnistä. Palveluihin perustuvissa liiketoimintamalleissa tarjotaan esimerkiksi yleisöjournalistisia alustoja ja niiden hallintaa, teknologiaa, seulotaan verkon sisältöjä, koulutetaan ja konsultoidaan. Palveluita myydään usein mediayrityksille. Selvityksen mukaan etenkin nämä liiketoimintamallit lisääntyvät. VERKKO ON kova kenttä kaivaa kultaa perinteisille mediataloille, mutta sitä se on myös notkeille, innovatiivisille ja verkkonatiiveille journalistisille startup-yrittäjille. Tämä käy selväksi, kun lukee Tampereen yliopiston Comettutkimuskeskuksen tuoretta Verkkojournalismin uudet liiketoimintamallit -loppuraporttia. Siinä esitellään ja analysoidaan 69 vain verkossa toimivaa journalistista kasvuyritystä 9 maasta. Tutkimusta voi lukea yrittäjyydestä kiinnostuneen oppaana, mutta se on myös hyvää perustietoa ja ajankuva verkon journalistisista toiminta- ja ansaintamalleista. LIIKETOIMINTAMALLEISTA löytyi kaksi päälinjaa. Tuloja kootaan joko sisällöillä tai palveluiden tuottamisella. Sisällöt ovat tiukasti kohdennettuja esi- Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi UUSIEN YRITYSTEN ja työpaikkojen syntyminen on tärkeää. Pari tiedostamisen arvoista asiaa tulee vastaan etenkin liiketoimintansa sisältöön perustavien yritysten kohdalla. Niistä parhaiten taloudellisesti menes- tyivät ne, joissa sisältö ja tuoteinformaatio kulkivat tiukimmin käsikädessä. Perinteisiä journalistisia arvoja kunnioittaville tämä on oleellinen eettinen rajanveto. Tuoteinformaation ja journalismin sekoittumisen voidaan ajatella haastavan kuluttajien medialukutaidon. Toivottavasti se myös muistuttaa jokaista ? niin poliittisia päättäjiä kuin kuluttajia ? mediatalojen toimitusten arvosta. KAKSI SELKEÄÄ lopputulemaa raportista voi vetää ja ne koskevat sekä perinteistä mediaa että startuppeja. Yleisöstä löytyy entistä pienempiä palveltavia ryhmiä ja tulovirrat kasataan entistä pienemmistä osista. Alun kultakentille palatakseni: samaa suonta louhivat huomattavasti järeämmillä aseilla maattomat kansainväliset jätit, Google etunenässä. Mediajohtaminen s. 16 TOIMITUS Ulkoasutuotannon muutos s.18 Organisaatiot Minttu Mikkonen Kaupunkitoimituksen esimies, Helsingin Sanomat Matti Posio Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen vastuupäätoimittaja, Lapin Kansa INTERNET Digitaalisen tiedon ja Kari Kontkanen Toimituspäällikkö, Karjalainen Kokosimme syksyllä samaan toimitukseen kaikkien Alma Aluemedian lehtien kulttuuritoimittajat eri puolilta Suomea. Heillä on esimies Tampereella, missä kulttuuritoimittajia on eniten. Toimitus pitää yhteyttä videopalavereilla. Yhden uutispäällikön ja kahden osastoesimiehen (talous, kuntauutiset) organisaatiosta on siirrytty kahden uutispäällikön johtamaan uutistoimintaan, jossa itsenäisesti toimineet osastot ovat nyt osa uutistoimitusta. Hesarin paikallisen roolin vahvistamista. Haluamme kertoa pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien asukkaita lähellä olevista asioista. Haemme lisää uutisvoittoja ja toisaalta lisäämme ääripaikallista, yhdessä lukijoiden kanssa ideoitua aineistoa. Pohjoisen lehdissä kunkin talon ainoa kulttuuritoimittaja ei ole aina saanut kovin paljon uutistoimituksen aamupalaverissa istumisesta. Selkeä etu on, että hän saa tuekseen toistakymmentä kollegaa. Yhdessä tuotetaan kaikille sopivia, valtakunnallisia kulttuurijuttuja. Osastorajojen rikkomista, joustavampaa resurssointia äkillisiin uutistilanteisiin, aikaisempaa yhteneväisempää uutisseurantaa, ennakkosuunnittelun lisäämistä ja oman uutishankinnan terävöittämistä. Organisaatiomuutos on aina myös herätys jäsenilleen. Miten muutos näkyy lukijalle? s. 19 Kaupunkitoimitus vahvistuu, kun siihen liittyy neljä uutta toimittajaa Sanoman kaupunkilehdistä ja yksi Nelosen uutisista. Alamme päivittäisten kaupunkisivujen lisäksi tehdä tammikuussa uutta ilmaisjakelulehteä HS Mestaa. Mitä muutoksella tavoitellaan? tietolähteiden suojaaminen Miten toimituksesi organisaatio on muuttunut? Laadukkaana, analyyttisenä paikallisjournalismina! Hesari myös tavoittaa nykyistä useamman lukijan pääkaupunkiseudulla: pääosin Hesarissa julkaistusta aineistosta koostettavaa HS Mestaa jaetaan talouksiin, joihin ei tilata Hesaria. Lukija on oikeutettu odottamaan entistä perusteellisempia, kiinnostavampia ja omaleimaisempia kulttuurijuttuja omalta kotiseudultaan ? mutta myös koko Suomen ja maailman kulttuuri-ilmiöistä. Lukijalle muutoksen pitää näkyä aikaisempaa tasalaatuisempana, lukija- ja kokijalähtöisempänä Karjalaisena. Pieni organisaatiomaanjäristys toivottavasti rohkaisee toimittajiamme uudistumaan ja miettimään, miten tulisivat aikaisempaakin läheisemmiksi lukijoilleen. JSN Päätöksiä 16.5.ja 20.6.2012 s.20 NIMITYKSIÄ Uusiin tehtäviin s. 23 SuomenLeh distö FINLANDS PRESS 11/2012 Mahdollisuu ksien muuri 82.VUOSIKE RTA Kyllä, sisältöm verkkovastaa aksuja pitää saada verk vat. Sitten tule osta, sanovat Verkkomaksu suurimpien vat epäilyt t ovat kaikkien mak päivälehtien työpöydillä, sumuurin riskeistä ja tote mutta päätöks et puuttuvat. utuksesta. ?Ensi kerralla Sivut 4?5. pilkkaan varm asti poliitikkoja?, vannoo kolumnis ti Matti Apunen. Sivu 10 ja 5 16 19 Kiire ei selitä ruuhkavuotist en katoa Kaaos on joh tajalle mahdo llisuus Toimittaja, var o sinua vakoill aan 12 Ideoita lehden myyntiin Kannen kuva : TOUKO HUJ ANEN nyt verkossa. Mene ja lue, mistä alalla puhutaan: www.suomenlehdisto.fi SuomenLehdistö 11/12 3
• PUHEENAIHE Verkkopäälliköiden kantoja sisältömaksuihin verkossa Verkkopäälliköiden kantoja maksumuurin puolesta ( * Painettujen tuotteiden levikit laskevat, joten pitää etsiä uusia tapoja tehdä bisnestä. Nuoret ikäluokat ovat tottuneet ostamaan palveluita verkosta. Meidän täytyy löytää tuotteita, jotka osuvat oikeisiin kohderyhmiin. Inka Partanen, Alma Aluemedian online-sisällöistä vastaava kehitysjohtaja Jos kauppatavara on uniikkia, tarpeellista, hyödyllistä, ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan. Se on todettu jo, eli lähtökohta on positiivinen. Kari Kaikkonen, Mediatalo ESAn kehitysjohtaja Mainosrahoitteinen malli ei ole taloudellisesti toimiva, joten muita vaihtoehtoja pitää katsella. New York Timesin mallista on tulossa jonkinnäköinen standardi, ja se on johdon näkökulmasta helppo. Jos laittaa vain tiettyä sisältöä maksun taakse, vaatii paljon työtä miettiä, mikä on premiumia ja minkä voi jakaa ilmaiseksi. Kaj Ritala, KSF Median digitaalisen median tuotepäällikkö Jotta verkkosisältö pysyy laadukkaana, siitä kuuluu korvaus tekijälle. Miika Kalliokoski, Turun Sanomien verkkoliiketoiminnan johtaja Olen maksumuurin lämmin kannattaja. Uskon, että Hesarin päätös on koko alalle positiivinen uutinen. Jos saisimme enemmän tilaustuloja verkosta, se mahdollistaisi laadukkaamman sisällön tekemisen verkkoon. Tuntuu, että hetki lähteä maksullisuuteen on nyt. Kynnys maksaa verkkosisällöistä on madaltunut. Ei ole monta vuotta siitä, kun tuntui että ladatusta musiikista maksaminen on naurettava ajatus. Nyt on iTunes ja Spotify, ja on ihan normaalia, että niistä maksetaan. Ville Grahn, Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkö Ihmisiä ei saada maksumuurin taakse perusuutisilla, mutta digitaaliseen ympäristöön jalostetulle tiedolle voisi löytyä kysyntää. Esimerkiksi journalistiset pienoissovellukset, visualisoinnit ja pelit voisivat olla sellaista sisältöä, jolla ihmiset saataisiin houkuteltua kipuamaan muurin yli. Niiles Nousuniemi, Kalevan verkkotuottaja Ih s t v v k s lo v s N Erilaisia tulomalleja pitää etsiä, kokeilla ja ottaa käyttöön verkkopalveluissa ja muissakin digitaalisissa palveluissa. Savon Sanomissakin tehdään laadukasta maakunnallista journalismia. Miksi ihmiset eivät olisi valmiita maksamaan siitä? Jussi Murtasaari, Savon Sanomien verkkotuottaja Strategiaan on kirjattu, että etsimme polkua maksulliseen sisältöön. Varmasti päivittäinen, juuri nyt tapahtuu -muotoa oleva verkkouutisointi säilyy maksuttomana, mutta sen ulkopuolelta etsimme kaikkia mahdollisia luovia ratkaisuja maksulliseksi sisällöksi. Tähän asti maailman historiassa on ollut niin, että kun joku on kirjoittanut kirjan tai julkaissut lehden, se joka haluaa lukea on siitä maksanut. Kyllä tekijöille kuuluu maksu. Seppo Roth, Aamulehden kehitysjohtaja E d l I n Emmehän me kukaan tiedä, toimiiko maksumuuri. New York Timesilla on positiivisia kokemuksia, mutta se on Yhdysvalloissa ja aika paljon isompi lehti. Ville Grahn, Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkö Ainoa strategia ei varmaan ole niin sanottu maksumuuri. Mutta on selvää, että rikkaan lehdistön edellytys on, että lukijoilta saatava tulo on merkittävä. Todennäköisesti tilausmaksujen rooli tulee vain korostumaan. Kari Kivelä, Iltalehden päätoimittaja Olen verkkomaksujen puolella, mutta yksi ratkaisu ei sovi kaikkiin tapauksiin ja välttämättä kaikilla ei kannata olla maksumuuria. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan sisällöstä myös digitaalisesti. Olen varma, että Ilta-Sanomien tablettitilaajista suuri joukko kuluttaa meidän sisältöön enemmän rahaa sähköisessä muodossa kuin aiemmin paperilla. Olemme saaneet satunnaisostajista jatkuvia tilaajia. Timo Rinne, Ilta-Sanomien verkkojohtaja Muurin miettijät Sisältömaksut houkuttavat maakuntaja iltapäivälehtien verkkovastaavia. KAUPPALEHTI, HELSINGIN Sanomat. Politiken, Jyllands Posten, Berlingske. Aftonbladet, Göteborgs-Posten, Dagens Nyheter, Sydsvenskan... Erimallisia maksumuureja nousee Pohjoismaissa niin, että hiki tulee vierestä katsoessa. Mitä siis muureista mietitään suomalaislehdissä, joiden aikeista ei vielä ole tietoa? Suomen Lehdistö kysyi maan suurimpien sanomalehtien verkkopäälliköiltä suunnitelmista ja mielipiteistä verkkojuttujen maksullisuudesta. He suhtautuvat pääasiassa positiivisesti maksumallien kehittämiseen, 4 SuomenLehdistö 11/12 vaikka sopivissa toteutustavoissa on hakemista ja myös riskit tunnustetaan. Yhdenkään lehden edustaja ei vahvistanut päätöstä uudesta verkon sisältömaksumallista, mutta lähes kaikki tutkivat asiaa. Esimerkiksi Keskisuomalainen, Savon Sanomat, EteläSuomen Sanomat ja Karjalainen kokoavat yhdessä tietoja muiden kokemuksista ja teknisistä ratkaisuista. Alman maakunta- ja paikallislehtiyksikössä työryhmät pohtivat etenemisvaihtoehtoja, ja tavoite on myös tehdä maksukokeiluja. NYT:n malli vetää monia Keskisuomalaisella on ollut noin vuoden käytössään eräänlainen freemium-maksumalli: digipaketin ostanut kestotilaaja voi lukea verkosta näköislehden ja arkistojuttujen lisäksi myös premium-sisältöä, esimerkiksi lisämateriaalia paikallisuutisista ja erityisen laadukkaiksi rankattuja juttuja. Keskisuomalainen on karttanut riskit. Verkkoliikenne on kasvanut eivätkä mainostuotot ole notkahtaneet. Silti maakuntalehteä vetää muun muassa New York Timesin (NYT), Helsingin Sanomien ja Kauppalehden mittaroitu maksumalli, jossa tietty määrä juttuja on luettavissa ilmaiseksi. ? Nykyinen mallimme on riskitön. Pelastaako se sanomalehdet, on toinen kysymys. Seuraamme mielenkiinnolla, miten kollegoille käy huokoisten maksumuurien kanssa, Keskisuomalaisen verkkoliiketoiminnan päällikkö Ville Grahn sanoo. NYT:n ratkaisussa vetää helppous. Hankala arvonta laatujuttujen ja ilmaisen sisällön välillä päättyy, jos lukija saa ilmaiseksi tietyn määrän lukukertoja kuussa. Myös Hufvudstadsbladetissa ja Alma Aluemediassa mittaroidussa mallissa nähdään etuja. Palveluita, ei rajoitteita NYT:n malliin päätynyt tanskalainen päivälehti Politiken laskee kääntävänsä prosentin verkkolukijoistaan digitilaajiksi. Esimerkiksi Ilta-Sanomien yli kahdesta miljoonasta viikoittaisesta verkkokävijästä syntyisi tällä kaavalla mukava tulovirta. Ilta-Sanomien verkkojohtaja Timo Rinne ei kuitenkaan oikein lämpene ajatukselle. ? Koen vieraiksi mallit, joissa rajoitetaan mahdollisuutta kuluttaa meidän mediaa. Mainonta on meille erittäin tärkeä tulonlähde verkossa, Rinne sanoo. ? Ei ole yhtä taikakeinoa, joka simsalabim ratkaisisi, miten sisällöistä saadaan rahaa verkossa. Inka Partanen Kehitysjohtaja Alma Aluemedia Hän seuraa sen sijaan mielenkiinnolla esimerkiksi ruotsalaisen iltapäivälehden Aftonbladetin kokemuksia maksullisista lisäpalveluista. Ilmaisen uutispalvelun rinnalla lehti
• kissapöydälle Verkkopäälliköiden kantoja maksumuuria vastaan Ihmiset on opetettu maksuttomaan uutissisältöön, ja siitä poisopettaminen voi olla tuskaisa prosessi. Nykyisen verkkosisällön vieminen maksumuurin taakse ei ehkä ole vaihtoehto. Yksi mahdollisuus on pitää verkkosisältö ilmaisena ja luoda liiketoimintaa sen ympärille. Ei voi kieltää, etteikö mediatalojen suunnittelua sotkisi, että Yle tekee vahvasti verkkoa ja yhä enemmän sellaisia sisältöjä, joita sanomalehdetkin tekevät. Niiles Nousuniemi, Kalevan verkkotuottaja Emme saa hintaa sisällöstä, joka on kahden klikkauksen päässä ilmaista. Kilpailutilanne pitää miettiä tarkkaan. Inka Partanen, Alma Aluemedian online-sisällöistä vastaava kehitysjohtaja ko pohhti. Internetin avoimuuteen kuuluu mahdollisuus jakaa juttuja ja keskustella niistä. Miten se sitten sopii yhteen maksullisten sisältöjen kanssa? Riskithän ovat selvät. Jos ansainta perustuu mediamyyntiin ja mediamyynti perustuu isoihin sivunäyttöihin, on korkea kynnys tehdä liikkeitä, jotka vaarantavat kävijäliikenteen. Seppo Roth, Aamulehden kehitysjohtaja KUVITUS: JESSE PASANEN Ifra-messuilla tuli esille, etteivät ihmiset ole vielä kovin valmiita maksamaan digitaalisista tuotteista. Monimutkainen maksusysteemi ei ainakaan kannusta maksamaan. Kysymys maksumuurista ei ole meille vielä akuutti. Me tarvitsemme lisää verkkokävijöitä. Tiina Taipale, Maaseudun Tulevaisuuden verkon kehittämisestä vastaava toimituspäällikkö Tilanne on hämmentävä. Maailmalla isotkin mediat ovat tehneet 180 asteen käännöksiä asian tiimoilta. Kari Kaikkonen, Mediatalo ESAn kehitysjohtaja Me olemme hyvin tyytyväisiä jo mainosrahoitteiseen malliin. Maksumuurihinnat eivät ole suuria, mutta maksamispäätös on aina vaikea, siinä on kitkaa ja vaivaa. Toisaalta koko lehden perustamisajatus 80 vuotta sitten oli, että olemme vapaan tiedon välityksen ja suomalaisen demokratian puolustaja, haluamme olla mukana mahdollisimman suuren lukijajoukon arjessa. Timo Rinne, Ilta-Sanomien verkkojohtaja Meillä asiakaspotentiaali on kielen takia rajoittunut. On myös riski, että kilpailevat mediat vievät osan kävijöistä. Kaj Ritala, KSF Median digitaalisen median tuotepäällikkö > Suomen Lehdistö kysyi näkemyksiä maksumuureista hieman yli kymmenen levikil- tään suurimman suomalaisen sanomalehden verkkopäälliköiltä. Helsingin Sanomista ja Kauppalehdestä kantoja ei kysytty, sillä niiden maksumuurikehitys on ollut laajalti esillä. Yksi lehti ei halunnut vastata ja Iltalehdestä vastasi päätoimittaja Kari Kivelä. Pienikin voi voittaa Mutta voivatko pienemmän kävijävirran lehdet saada tuloja verkkojutuista? Ainakin moni skandinaavinen maakunta- ja paikallislehti kokeilee verkkomaksumallejaan, Suomessa Loviisan Sanomat suunnittelee omaansa. Kannustava esimerkki tulee Norjasta. Paikallislehti Hallingdølen ryhtyi toimiin, kun ver- Osa ruuhkavuosia elävistä lapsiperheistä ei tilaa sanomalehteä, koska lukemiseen ei ole aikaa. Kiire on myös suurin syy siihen, miksi perheet eivät osallistu lehden tekemiseen, vaikka periaatteessa ovat kiinnostuneita lukijalähtöisestä journalismista. Entä jos syy ei olekaan kiire? * Kuvituksessa on jaoteltu argumenttejä, ei ihmisiä, kyllä- ja ei-leireihin myy muun muassa terveys-, matkailu- ja autosisältöjä. Rinne näkee riskejä myös mainosrahoitteisuudessa. Kun samoja rahoja havittelevat myös muun muassa Google ja Facebook, koveneva kilpailu voi johtaa mainonnan polkuhinnoitteluun. Paine saada tuloja lukijoilta voi kasvaa. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehtiryhmän uutispäällikkö Silja Tenhunen. kon ilmaiset jutut alkoivat syödä levikkiä. Vuoden alussa lehden tarjonnasta tehtiin paketti: yhdellä tilauksella lukija saa printin, mobiilin, lukulaitelehden ja verkkosisällön. Alustavat kokemukset ovat olleet hyviä. Verkon kävijämäärä pieneni, mutta loppukeväästä sähköiset mainostuotot olivat kasvaneet lähes kolmanneksen ja lehti on saanut uusia tilaajia. Myös Suomessa ollaan optimistisia. Maaseudun Tulevaisuudessa nähdään mahdollisuuksia kestotilaajien sitouttamisessa digipalveluiden avulla. Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa uskotaan alueellisen sisällön myyvän, kuten on ollut jo yli sata vuotta, kuluttajat kyllä tottuvat verkkomaksamiseen. Aamulehden kehitysjohtaja Seppo Roth ja Alma Aluemedian Inka Partanen eivät kuitenkaan usko vain nykyisten mallien riittävän. ? Ei ole yhtä taikakeinoa, joka simsalabim ratkaisisi, miten sisällöistä saadaan rahaa verkossa. Tarvitaan erilaisia bisnesmalleja, Partanen sanoo. Monikaan haastateltu päällikkö ei lämpene maan lehdistön yhteiselle verkkomaksuratkaisulle, jollaisesta on kokemusta Slovakiassa ja Sloveniassa. Ajatusta ei kuitenkaan tyrmätä. ? Jos teknisissä, maksuihin tai asiakkuuden hallintaan liittyvissä asioissa löytyisi yhteistyökuvioita, ei siitä haittaakaan olisi, Partanen sanoo. Riikka Virranta TEKNIIKKA ON HELPOTTANUT median kuluttamista ajasta ja paikasta riippumatta, mutta perinteiset kustantajat ovat reagoineet muutokseen hitaasti. Siksi myös päivittäistavarakauppa joutuu pohtimaan, miten se tavoittaa ostopäättäjät ? koska entistä harvempi heistä ehtii enää aamulla lukea lehteä. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. Väittämissä on vain yksi ongelma. Ne eivät välttämättä ole totta. Väestöliiton perhebarometrin (1/2012) mukaan lapsiperheiden kiire on vähentynyt. Vaikka pienten lasten vanhemmista 30 prosenttia ja kouluikäisten vanhemmista 20 prosenttia kokee yhä jatkuvaa kiirettä, vielä kymmeLehdet eivät ole nen vuotta sitten luvut olivat hävinneet kilpailua lähes kymmenen prosenttiykkiirettä vastaan vaan sikköä suurempia. Tilastokeskuksen ajankäytkilpailun jäljelle tötutkimusten mukaan myös jäävästä ajasta. suomalaisten vapaa-ajan määrä on 2000-luvulla kasvanut tunnin viikossa. Keskimäärin vapaa-aikaa on viikossa 47 tuntia ? ja esimerkiksi aamulla herätään myöhemmin kuin vuosikymmen tai kaksi sitten. OSA RUUHKAVUOSIA ELÄVISTÄ lapsiperheistä ei tilaa sanomalehteä tai lue kaupunkilehtiä, koska lukemiseen ei ole aikaa. Mutta lehdet eivät ole hävinneet kilpailua kiirettä vastaan vaan kilpailun jäljelle jäävästä ajasta. Siksi tekniikka ei välttämättä tuo menetettyjä lukijoita takaisin, vaikka se onkin helpottanut median kuluttamista ajasta ja paikasta riippumatta. Tekniikka ei riitä, jos käyttäjä ei pidä lukemaansa kiinnostavana, hyödyllisenä, hauskana tai henkilökohtaisena ? tai jos väline ei tarjoa käyttäjälle riittävästi luettavaa, riittävän nopeasti ja riittävän usein. Lapsiperheiden ruuhkavuosille emme voi mitään. Mutta journalismin sisällön kehittäminen on tekijöiden vastuulla. EN OLE VARMA, TEHTIINKÖ ?ennen? parempaa journalismia. Sen sijaan olen varma, että ?ennen? journalismia tehtiin määrällisesti vähemmän. Se ei reagoinut asioihin yhtä nopeasti kuin nyt. Sitä ei voinut verrata yhtä helposti muiden koti- ja ulkomaisten välineiden juttuihin tai asiantuntijoiden blogikirjoituksiin. Sen sisältämiä faktoja oli vaikeampaa tarkistaa. Eikä se joutunut kilpailemaan lukijansa ystäväpiirin kanssa siitä, kumpi tuottaa tarpeellisempaa, kiinnostavampaa, paikallisempaa tai hauskempaa sisältöä. Siksi "entistä" on turha haikailla. Sen sijaan tulevaisuutta kannattaa miettiä. Millaista on se journalismi, joka pärjää myös vuonna 2013? Missä ja miten lukijat haluavat sitä kuluttaa? Aina on niitä, jotka kaipaavat taustoja ja tulkintoja. Niitä, jotka ruuhkavuosien keskelläkin haluavat tietää, mistä lapselle saisi pikkujouluviikonlopuksi lastenvahdin, kun sitä ei Facebookista löytynyt, tai mitä siihen kirjaston viereiselle tontille tulee. Kuka sen heille kertoo ? me vai joku muu? > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 11/12 5
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu Varastamisen arvoisia ajatuksia Paikallislehtikilpailussa loisti moni muukin kuin sarjojensa voittajat. Päätuomari Mikko Honkala kertoo, millä erottui joukosta. 1. Nokkelin verkossa luovija: Loviisan Sanomien uutissähkeet ja lukijoiden videoita julkaiseva Youtube-kanava palvelevat ilmestymispäivien välilläkin. Lehti kilpaili kaksipäiväisten sarjassa. Mikko Honkala: Vain muutama paikallislehti yrittää tosissaan palvella lukijoita sähkeuutisilla. Formaatti on uutistoiminnan ruisleipää. Verkko tarjoaa oivan keinon pysyä lukijoiden mielessä ja palvella paikallisesti. Lehdet ovat turhaan karsastaneet Youtubea. Se on 2010luvun televisio, radio, kirjasto ja Keltaiset sivut. Loviisan Sanomat saa verkkopalveluunsa tulijoita myös sitä kautta. Minulla on syvä huoli verkkopalveluiden tasosta. Esimerkiksi päivitystahtia ja vuorovaikutusta kannattaa miettiä. Ne hoitavat lukijasuhdetta. 1. Loviisan Sanomien verkkosähkeet palvelevat ilmestymispäivien välillä. 2. 3. Jämsän Seudun kansikuva rikkoo rohkeasti nimiön. 4. Laitilan Sanomien renkaanvaihtojuttu haastaa toimittajan ja palvelee lukijoita. 2. Heittäytyvin juttutyyppi: Laitilan Sanomien toimittaja vaihtoi renkaat ensimmäistä kertaa elämässään ja teki siitä jutun. Lehti kilpaili kaksipäiväisten sarjassa. Mikko Honkala: Tästä saa ikuisesti toimivan formaatin: pane toimittaja töihin. Jokainen voi miettiä, osaako homman paremmin vai huonommin. Juttuformaatti on lukijan tunnistama tapa kertoa tarina. Kannattaa miettiä ainakin yksi asiajutun formaatti ja yksi henkilöjutun formaatti sekä uutisiin että reppareihin. Aikaa säästyy, kun pyörää ei tarvitse keksiä joka päivä uudestaan. Samalla toimittaja muistaa keikalla kysyä kaiken tarpeellisen tiedon, piirtää kuvan lehtiöönsä tai ottaa detaljikuvia. 3. Pysäyttävin valokuva: Jämsän Seudun kanteen syvättyä kehonrakentajaa ei voi ohittaa. Lehti voitti kolmipäiväisten ja 1?9 henkilöä työllistävien sarjan. Mikko Honkala: On harvinaista, että kannessa on syvätty pystykuva, joka on taitettu pyhänä pidetyn nimiön päälle. Kuva on varmasti saksittu moneen jääkaapinoveen ja se on myös jakanut mielipiteitä. Tällaista ei uskalleta joka lehdessä tehdä. 4. Huomiota herättävin ulkoasu: Kaksipäiväisten sarjassa toiseksi sijoittuneen Sisä-Savon ulkoasu on omaleimainen. Mikko Honkala: Sisä-Savo on tutustumisen arvoinen, eri tavalla koottu ja mietitty lehti. Sen kanssa pääsee nopeasti si- 6 SuomenLehdistö 11/12 nuiksi. Lukija löytää helposti lempilukemisensa. Lehti myös nauraa itselleen. Esimerkiksi pääkirjoitussivulla on rohkeaa piirroskuvitusta. Taittopaloina on kanoja ja leppäkerttuja, jotka on selkeästi teemalehteen suunniteltuja. Kansi on taitettu aikakauslehtimäisesti: nimiö on pystysuunnassa ja vinkki menee kuvan päälle. Etu- ja takasivu ovat aikakauslehtimäisesti muuta lehteä parempaa paperia. Se on lehden tavaramerkki. Tanakka paperi tuntuu uskottavalta. Sarita Blomqvist > Paikallislehtikilpailussa palkitut lehdet on esitelty verkossa: www.suomenlehdisto.fi/blog/2012/11 /13/tutustu-vuoden-parhaisiin-paikallislehtiin Sisä-Savon ulkoasu muistuttaa aikakauslehteä. 5. Meri-Lapin Helmi korostaa lukijoiden osallistumista pitkin lehteä. Lukijat tekevät lehdestä helmen 5. Kaupunkilehtikilpailussa menestyi lukijalähtöisyydellä. Meri-Lapin Helmi sai kunniamaininnan vuorovaikutuksesta lukijoiden kanssa. Tuomaristoon kuuluneet Loviisan Sanomien päätoimittaja Arto Henriksson ja Tampereen yliopiston tutkija Jari Väliverronen kertovat miksi. Arto Henriksson: Vuorovaikutus lukijoiden kanssa vaikuttaa suunnitelmalliselta ja hyvin organisoidulta. Lehti on onnistunut synnyttämään ympärilleen yhteisöllisyyttä ja lukijoiden me-henkeä tavalla, josta on hyvä ottaa oppia muissakin toimituksissa. Paras palkinto lukijalle taitaa olla, että jutulla, mielipidekirjoituksella tai tekstarilla on vaikutusta ja että se huomataan ja herättää keskustelua. Lukija kokee lehden enemmän omakseen ja tavallaan sitoutuu lehden lukijaksi. Jari Väliverronen: Pidin siitä, että osallistumista korostettiin pitkin lehteä ? ei vain yksittäisellä lukijan sivulla. Se varmasti kannustaa lukijoita olemaan mukana lehdenteossa. Lukijoiden tuottamaa materiaalia oli erittäin runsaasti: aukeama yleisönosastokirjoituksia, erillinen tekstaripalsta, lukijan kuvia ja paikallisia kolumnisteja vakiopalstoillaan. Myös yhteisöjen panos oli merkittävä: toisessa arvostellussa lehdessä oli koululaisten kirjoittama juttu matkasta CERNiin. Yhdistysten ilmoituspalsta oli virkeä. Toimitus oli tehnyt juttuja lukijoiden vinkeistä, ja tämä yhteys oli selvästi osoitettu. Sarita Blomqvist > Vuoden parhaasta kaupunkilehtiju- tusta palkittu Satu Koho kertoo, miksi huostaan otetun pojan äidin tarina pyöri mielessä päiväkausia: www.suomenlehdisto.fi/blog/2012/10/ 16/voittajajuttu-pyori-pitkaan-mielessa/ > Kaupunkilehtikilpailun palkitutSanomalehtien Liiton sivuilla: http://goo.gl/gP8ur
• miksi ihmeessä? Live-bloggaus vaatii pohjatietoa Lisätuotteista virtaa jakelureiteille Useat jakeluyritykset selvittävät parhaillaan lisätuotejakeluiden mahdollisuuksia. MITÄ ENEMMÄN jaettavaa, sen edullisempi on yksikkökustannus. Siinä syy, miksi sanomalehtien reiteille haetaan muutakin kannettavaa kuin lehti. Esimerkiksi Ruotsissa jakeluyritykset ovat lisänneet sanomalehtikierroksilleen muun muassa kirjeitä, kirjoja ja jopa varaosia. Sanomalehtien Liiton lähilogistiikkahankkeesta puolestaan on poikinut lähijakomalli. Malli perustuu lehtitalon, paikallisten yrittäjien ja jakeluyrityksen yhteistyöhön. Lehtitalo on markkinointikanava, joka tuottaa yhteisverkkokaupan paikallisten yrittäjien tuotteille, jotka kuljetetaan asiakkaille lehtien jakelun yhteydessä. LÄHIJAKOMALLIN pilotti on suunnitteilla ja pyritään käynnistämään ensi vuonna. Muita erilaisia kokeiluja on jo meneillään. Vuosi sitten perustetun Varsinais-Suomen Tietojakelu Oy:n tavoite on jakaa aamujakelun mukana TS-Yhtymän omaa postia. Jakelu koskisi Salon alueella noin 29 000 taloutta. Käytännössä lehtien kanssa kulkisivat Salon Seudun Sanomien ja alueella ilmestyvien konsernin yhdeksän paikallislehden tilaus- ja ostolaskut ja kanta-asiakaspostit, jos niillä on asiakkaita Salon varhaisjakeluissa. Liikenne ja viestintäministeriö on käsitellyt asian ja puoltanut hanketta, mutta lopullista ratkaisua asiasta ei vielä ole saatu. ? Kyseessä on ennakkopäätös. Sitä tehtäessä mitattaneen se, mikä on riittävän pienimuotoista kirjejakelua, jotta siihen ei tarvita postitoimilupaa, sanoo jakelupäällikkö Teija Kiiskilä TS-Yhtymästä. Kiiskilän mukaan monimuotoistuva jakelu onnistuu sähköisillä jakokirjoilla, koska ne reagoivat muutoksiin joustavasti. Kiiskilä ei pidä mahdottomana, että jakeluun voidaan tulevaisuudessa liittää muitakin tuotteita, jos ne istuvat lehden aikatauluun. ALMA MANULLA on meneillään Nokian alueella pilotti aikakauslehtien liittämisestä varhaisjakeluun. Aikakauslehtipuolen yhteistyökumppanit ovat Otavamedia, A-lehdet ja Aller, joilta on mukana kymmenen eri painoista tulevaa lehteä. Pilotti kattaa noin 14 000 taloutta ja se kestää loka- ja marraskuun. Nokia valittiin kohteeksi, koska jakoalueena siihen kuuluu kau- Monen muun tavoin Kalevan toimitus raportoi kunnallisvaaleista ja Yhdysvaltojen presidentin vaaleista live-blogissa. Mitä järkeä live-bloggaamisessa on, Kalevan toimituspäällikkö Kyösti Karvonen? ? Sillä tavoitetaan sellaista yleisöä, jota muilla keinoin ei. (Kuntavaalipäivänä) kävijöitä oli 15 000. Se oli myös toimittajan näkökulmasta uutta ja innostavaa. Ihan vain hiljaisena arkipäivänä ei kannata live-blogata, vaan tapahtuman pitää olla niin iso, että se kiinnostaa riittävän monia ihmisiä. punkia ja maaseutua. Aikakauslehtien jakaminen sanomalehtien kanssa ei ole uutta. 1990luvun lopulla joitakin Talentumin lehtiä kulki varhaisjakelussa. Se ei silti ole ollut Suomessa tavallista. ? Sanomalehtitoimialalla on mennyt hyvin, peitot olleet korkeita ja jakeluverkosta on voitu siksi maksaa. Sanomalehti on saanut hyvän huomioarvon, kun samassa kannossa ei ole tullut muuta postia. Nyt yksikköhintojen nostoon on painetta ja samalla tarve löytää lisää jaettavaa on kasvanut, kertoo Alma Manun toimitusjohtaja Helvi Liukkaala. Muissa Pohjoismaissa aikakauslehtien varhaisjakelu on pikemminkin tapa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa sanomalehtien omat jakeluyritykset ulottuvat läpi maan. Suomessa Itella on vahvin toimija ja yksityisten jakeluyritysten jakoalueet kattavat vain noin 30 prosenttia maastamme. Liukkaalan mukaan aikakauslehdet ovat kuitenkin varteenotettava vaihtoehto jakoreittien kannattavuuden kohentamiseksi. ? Aikakauslehdet eivät ole postilain alaisia eivätkä niitä siis koske toimilupiin sidotut rajoitteet. Pilotissa hyödynnetään sähköistä jakokirjaa. Kaija Jäppinen Kuntavaalit olivat sekä sinun että Kalevan ensimmäinen suuri live-bloggaustapahtuma. Miten valmistauduit? ? Politiikka on leipälajini, joten en valmistautunut. Tekniikkakin oli helppoa: viesti, piste ja enteriä perään. Tahti oli aika nopea. Saatoin kirjoittaa minuutissa kaksi viestiä. Samalla kirjoitin kommenttia seuraavan päivän lehteen. Live-bloggaamisesta jäi hirveän mukava fiilis. Miten kuvailisit bloggaustyyliäsi? ? Kirjoitin kuivan asiallista ja välillä revittelin huumorilla. Se oli ihan ennalta sovittua. Kirjoitin vaalien alla Vasta-Karvonen -blogia, jossa myös irrottelin välillä. Verkko ei ole niin totinen väline kuin sanomalehti. Live-bloggaaminen vaatii toimittajalta kokemusta, ettei nopeista viesteistä tule harkitsemattomia. Vankat pohjatiedot pitää olla ja pitää osata asioita ulkomuistista. Sarita Blomqvist $Q\JUDDI 1HR ² $3URÀW ² &3URÀW ² $Q\5HDGHU Järjestelmien saumaton yhteistoiminta Synergisesti sisältö edellä IFRA 29.-31.10.2012 Frankfurt, Saksa Anygraafin teemana Frankfurtissa on järjestelmien saumaton yhteistoiminta. Esillä on Neo ? median sisällön suunnittelu- ja hallintajärjestelmä sekä Profit-tuoteperhe ? mediamyynnin, levikin- ja jakelunhallinnan lyömättömät työkalut. Sisältö edellä! Kanavariippumaton sisältö Anygraaf on sujuvan organisaation edellytys sekä hallitaan kokonaisuutta ja julkaistaan sisältöjä niin Anygraaf esittää IFRA 2012 -messuilla osastolla, kuinka perinteiseen painettuun lehteen kuin erilaisiin sähköisiin kanaviinkin. asiakkuuden pohja. Jakelun ajankohtaispäivä 22.11. 2012 Anygraaf Oy Painopiste on hallinnassa ja suunnittelussa: hyvin luokiteltu, järjestelmällisesti ja laadukkaasti toimitettu sekä eri julkaisukanavat huomioiva sisältö voidaan myös toimittaa lukijalle hallitusti. Kokonaisuutta täydentävät $Q\JUDD¿Q YHUNRWWXPLVWLODLVXXV Asiakkuudet hallintaan PDKGROOLVXXV WXWXVWXD RKMHOPLLQ YDSDDWD levikkijärjestelmän luokittelutietojärjestelmien asiakkaista ja ilmoitusjärjestelmän kyky kohdistaa ja jakaa markkinointi tarkasti VHXUXVWHOXD MD UXRNDLOX kohderyhmille eri kanaviin. yhteistyöllä. Asiakkuuksien muuttuva luonne edellyttää 3URÀW VHPLQDDUL NOR ² Sisältö edellä! tiiviimpää yhteistyötä sisällön- ja 10 Sisältöä pitää pystyä hyödyntämään eri julkaisujen kanaviin, eri kohderyhmille XXWWD asiakkuudenhallinnan sekä välillä. ja eri aikoihin. Tule kuulemaan, miten $MDQNRKWDLVWDHiomotie kustantajat pystyvät reagoimaan tämän päivän kuluttajan tarpeisiin Anygraafin järjestelmien avulla: 00380 HELSINKI 1HR VHPLQDDUL NOR ² - asiakkaiden ja asiakkuuksien hallinta Cprofitilla Sisällön käyttöoikeudet ja jakelu hallintaan - ilmoitusten elinkaari eri kanaviin Aprofitilla .DQDYDULLSSXPDWRQ VLVlOW| KDOOLWXVWL Puh.0424 22171 -&3URÀWLOOD suunnittelu ja sisältä Neolla Näin taataan lukijalle pääsy NDLNNLLQ NDQDYLLQ ZZZ DQ\JUDDI ¿ hänelle kuuluvaan sisältöön valituissa ,OPRLWWDXWXPLQHQ MD OLVlWLHGRW Esittelyvaraukset julkaisukanavissa. ifra@anygraaf.fi, Hannele Tahvola, puh. 0424 2217 277. ZZZ DQ\JUDDI ¿ Q\W VLYX
• SuomenLehdistö 11/12 7
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu lehti-ihminen VESA LAITINEN KUKA? 48-vuotias Paula Salovaara on ollut toimittaja 27 vuotta. Hän aloitti uransa Ylen Mellannylandissa ja jatkoi Radio Cityssä sekä X3M:ssä. Vuonna 1999 Salovaara tuotti Lepakkoradiota ja perusti seuraavana vuonna Radio Helsingin, jonka myi Helsingin Sanomille vuonna 2005. Päätoimittajana hän jatkoi vuoden 2008 loppuun. Nykyisin hän vastaa toimituspäällikkönä Helsingin Sanomien sähköisestä kehittämisestä. Hän on äiti ruotsiksi ja toimittaja suomeksi. Tosin Salovaara tarjoutuu oitis vapaaehtoiseksi, kun Svenska Yle soittaa tai skandinaaviset vieraat kaipaavat opasta. Toimituspäällikkö taulukoi joululahjat Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Paula Salovaara kavahtaa virheen tehneiden toimittajien lynkkaamista. KESKEN HAASTATTELUN Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Paula Salovaara läiskäyttää kätensä yhteen. ? Nyt sinä kuolet! Banaanikärpäset 1, Salovaara 0. Siivekkäille kärsitty tappio unohtuu äkkiä. Salovaaran mu- Kaleva ja Aamulehti rakensivat verkkokaupat Kaleva ja Aamulehti perustivat tahoillaan verkkokaupat marraskuun taitteessa. Molemmissa lehdissä on yllätytty alkaneen myynnin vilkkaudesta. Aamulehden etukauppa.fi:n logiikkaa on haettu diilipalveluista ja klubimaisista private sales -verkkokaupoista: tarjolla on rajatun ajan rajattu erä tarkoin valikoituja tuotteita ja palveluita vain printtilehden kestotilaajille. Myös myyjät ovat lehden media-asiakkaita, joille kaupataan ilmoitustilaa. Lehti saa tuotteiden hinnasta siivunsa, 8 SuomenLehdistö 11/12 heen tehnyttä toimittajaa. ? Alalle on hyväksi, että näitä keissejä käsitellään, mutten voi sietää sitä, jos yhtä ihmistä aletaan mäiskiä. kaan jotain pientä menee pieleen päivittäin. ? Tänään minulla on ollut niin kiire, etten ole vielä ehtinyt huomata, missä olen mokannut. Salovaara sanoo olevansa ?pedantti tyyppi? ja ?tiukkapipo?. Sellainen, jolla on joululahjatkin taulukoituna excelissä viimeisen 12 vuoden ajalta. Hän vaatii priimaa itseltään ja muilta. Kun some-yleisö kohahti MTV3:n Nazisin taistelu -käännöksestä, Salovaara kuitenkin päätti puolustaa vir- MOKAILU EI OLE toimituspäällikölle tyypillistä, mutta hän tietää, miltä epäonnistumisen kylmä hiki tuntuu. Salovaara oli työskennellyt puoli vuotta Helsingin Sanomien verkkotoimituksen esimiehenä, kun leikkiuutinen Lasse Virénin kuolemasta lipsahti verkkoon elokuussa 2009. mutta vähintään yhtä tärkeää on kestotilaajien sitouttaminen. ? Jo nyt verkkokauppamme kautta on myyty infrapunasaunoja. Kun semmoisen ostaa kanta-asiakkaiden etukaupasta, säästöllä kuittaa lähes vuoden tilaushinnan, kehitysjohtaja Seppo Roth sanoo. Kaleva myy Kauppakeskus24.fi:ssä kauppiaille hyllytilaa ? ja samalla ilmoitustilaa printtija verkkolehdestä. Sopimuksesta riippuen lehtiyhtiö voi myös ottaa osan tuotteen myyntihinnasta tai katteesta. Alennukset houkuttavat ostoksille. ? Sanomalehden tehtävä on luoda mainonnan kautta kon- takti kuluttajan ja kauppiaan välille. Meidän perimmäinen tavoite on luoda tämä kontakti myös verkossa, digitaalisen liiketoiminnan johtaja Juha Väyrynen kertoo. Hän arvioi, että kaupan pyörittäminen vie ensi vuonna 1,5 henkilötyövuotta Kalevassa. Aamulehden pilotoima malli voidaan siirtää myös muihin Alman maakuntalehtiin. Myös Kaleva aikoo myydä konseptiaan muille medioille. Aamulehden kaupan teknisen puolen on toteuttanut Vilkas Group, Kalevan oululainen Koodiviidakko Oy. Riikka Virranta ? Häpeän tunteeseen ei totu ikinä. Kollegat soittelivat, miten tällainen on mahdollista. Sanoin, että kyllähän te tiedätte. Eikö teiltä ole koskaan mennyt mitään vahingossa julki? Sen jälkeen emme ole harjoitelleet tuotantoympäristössä. Vaikka virheiden mahdollisuuden minimoisi, niitä ei voi välttää. Lokakuussa Helsingin Sanomat julkaisi työelämäsivuilla valehaastattelun. Heti perään politiikan toimittaja linkitti Facebookiin kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen 7 päivää Esa laajentaa digituotantoon Mediatalo ESA laajentaa toimintaansa digitaaliseen mainostuotantoon ja myyntiin lokakuun lopussa ostamansa Uudenmaan Äänituotanto Oy:n kautta. Esa hakee kaupalla kasvua valtakunnallisilta markkinoilta. Äänituotannolla on asiakkaita ympäri Suomen, ja se on tehnyt materiaalia muun muassa vähittäiskauppaketjuille, hotelleille ja ravintoloille. Marraskuun alusta televisioja radiomainontaa ja esimerkiksi kaupoissa esitettävää digitaalista mainontaa on tuotettu Esa -lehteä kritisoivan kirjeen. Kumpaakin seurasi anteeksipyyntö. ?Saisiko vielä pyytää vähän anteeksi? Täällä olis käyttämättömänä joitain vakuuttavia lausahduksia?, Salovaara kirjoitti Facebook-seinälleen. Media-alalla anteeksi pyytämiseen tottuu, sillä virheet ovat aina julkisia. ? Jossain vaiheessa mokille pitää pystyä nauramaan. JOURNALISMI ON kuitenkin Salovaaralle vakava asia eikä hän puhu omista tai muiden epäonnistumisista kevyesti. Digital Oy:ssä. Uuden yhtiön toimitusjohtaja on Äänituotannon entinen pääomistaja Esa Rimpiläinen. Kaupan myötä Mediatalo Esan tiloihin siirtyi kuusi työntekijää. Samassa rakennuksessa sijaitsee Etelä-Suomen Sanomat. Toimitusjohtaja Jukka Ottelan mukaan kaupalla myös konsernin lehtien mahdollisuudet tuottaa elävää kuvaa lisääntyvät. ? Digitaalisen tuotannon ammattilaiset tuovat lehtiimme lisäosaamista verkkomainosten tekoon ja tarvittaessa ohjausta toimitukselliseen liikkuvan kuvan tuotantoon. Kaija Jäppinen
• ? En perustaisi radioasemaa toista kertaa. Jos joskus olen ollut stressaantunut töissä, niin silloin. LIIKA VAROVAISUUS EI tee hyvää journalismille. Ilman riskinottokykyä Radio Helsinki olisi voinut jäädä perustamatta. ? Ou jees, taloudelliset tappiot aiheuttivat huolta. En perustaisi radioasemaa toista kertaa. Jos joskus olen ollut stressaantunut töissä, niin silloin. Hauskaa kyllä oli, kun sai tehdä, mitä ikinä mieleen tuli. Vaikka Salovaara rakastaa Radio Helsinkiä edelleen, oli sen myyminen ja yrittäjyydestä luopuminen helpotus. Nyt Salovaaran suurin haaste on Helsingin Sanomien verkkosivuille loppuvuodesta nouseva maksumuuri. Takana on vuosi tutkimustyötä, lukuisia keskusteluja ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa ja pikkutarkkaa suunnittelua. ? Olisi vielä suurempi riski olla tekemättä mitään. Olin viime syksynä Wan-Ifran seminaarissa kuuntelemassa New York Timesin ja monien eurooppalaisten lehtien esityksiä. Ne olivat, jos eivät hurmoksessa, niin hirveän tyytyväisiä maksumuuriin. Toki vaikeuskerrointa lisää, ettei tällaista ole tehty Suomessa vastaavassa mittakaavassa. TYÖASIOISSA SALOVAARA on itsevarma. Puhetta tulvii ja kantavalla äänellä. Väliin on vaikea ujuttaa kysymyksiä. Jotain tapahtuu, kun kysyy yksityisasioista. Hän vetäytyy tuolin selkämykseen, nostaa kädet puuskaan ja kurtistaa kulmiaan. Ainakin yksi Fazerin omistajista karttaa puhetta suklaasta. HBL+ tavoittelee myös pohjoismaisia lukijoita KSF Median uusi, tableteille suuniteltu digiviikkolehti HBL+ tavoittelee lisää lukijoita myös Suomen ulkopuolelta. KSF Median tutkimuksesta ja kehityksestä vastaavan Lotta Holmin mukaan tilaajapotentiaalia on erityisesti Ruotsissa. Neljäsosa Hufvudstadsbladetin verkkosivujen kävijöistä tulee länsinaapurista. Myös printtiä tilataan Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin. ? Koska merkittävä osa nettikävijöistä tulee Ruotsista, uskomme, että HBL+ voisi houku- ? Kaikilla meillä on suku. Fazer nyt sattuu olemaan tunnettu. Minulta on joskus kysytty, miksi olen töissä. En tajua kysymystä. Olen unelma-ammatissani. Siksi raja kodin ja työn välillä häilyy. Viikonloppuisin Espoon kodin aamiaispöydällä lepäävät sekä paperilehti että iPad. Toimituspäällikkö tarkistaa, että digi- ja printtilehti täsmäävät. Twiittaa. Vastailee kysymyksiin. Hörppää kahvia. Joskus hän soittaa toimitukseen. Muusikkomies sekä 19- ja 20vuotiaat tytär ja poika nukkuvat häiriintymättä. ? Olen aina työskennellyt uutisten parissa. Nykyään sentään herään ihmisten aikoihin. Lähdin pitkään radion aamuvuoroon puoli viideksi. Ei elämä sentään pelkkää työtä ole. Salovaara tunnetaan erinomaisista juhlistaan. ? Kun Radio Helsinki muutti pois Punavuoresta lupasin juhlallisesti, että pikkujoulut jatkuvat meillä kotona. Juhlat ovat vähän paisuneet, mutta ihmiset mahtuvat, kun on hauskaa. juttu muutti maailmaa MATTI SALMI Toimituksen sattumuksille onkin helpompi nauraa. Kolme vuotta sitten Sanomatalossa käytiin leikkimielinen potkukisa. Ainut tapa selättää pidempi vastustaja, uutispäällikkö Tomi Tyysteri, oli yrittää hyppypotkua. Nuorena karatessa ruskean vyön ansainnut Salovaara taittoi polvensa. ? Lohdutukseni on se, että vastustajan housut repesivät. Jaana Siljamäki keksi juttuaiheen tekstiviestipalstalta. Hän seurasi päivän kotihoitajan työtä epäkohtineen. Myös hoitajien esimiehet huomasivat valmiin viiden sivun reportaasin. Hoitajat saivat lomansa Sarita Blomqvist ENNEN Puntari > Twitter vai Facebook? Twitter. Tykkään siitä, että ihmiset valitsevat minut enkä minä heitä. Julkaisemisessa en ole tottunut siihen, että pyydetään ensin ystäväksi. > Fazerin sininen vai Marabou? Heh, heh. Tämä lienee aika selvä. Työkaverit saavat syödä paljon sitä sinistä suklaata. Olen todella tiukka, etten koskaan puutu, ota kantaa tai lue etukäteen mitään Fazeria koskevaa. En myöskään anna tietoja juttuihin. Kukaan ei koskaan kysykään. > Suur-Helsinki vai pk-seudun kunnat erillään? Kannatan jonkinlaista suurHelsinkiä. Maankäytössä, kaavoituksessa ja liikenteessä ihmiset hyötyisivät yhteistyöstä. tella ruotsalaisia lukijoita. Monelle seitsenpäiväinen printti on liian iso paketti, jos haluaa vain pysyä perillä siitä, mitä Suomessa tapahtuu. HBL+ on ilmainen Hbl:n, Västra Nylandin, Borgåbladetin ja Östra Nylandin digipaketin tilaajille. ? Emme ole asettaneet tavoitetta tilaajamäärälle. Kohderyhmä on parisataatuhatta, mutta kaikki eivät varmasti kiinnostu HBL+:sta. Tarvitsemme parituhatta tilaajaa vuositasolla, jotta saamme kulut katettua. HBL+ on toteutettu HTML5:llä. Sisältö koostuu pää- Juttu lähti liikkeelle uteliaisuudesta: joku purnasi tekstiviestipalstalla, miten kotihoitajien tulisi nousta barrikadeille epäinhimillisen työtahtinsa takia. Ehdotin, että menisin päiväksi hoitajan mukaan. Hahmottelin mielessäni reportaasia, joka näyttää, muttei osoittele. Toteutus ei ollut aivan yksinkertainen. Seurasi monta puhelua, joissa ehdottomasti nimettömänä esiintyvät hoitajat tilittivät työn karua arkea. Vihdoin yksi hoitaja suostui nimellään, kuvallaan ja tietenkin esimiehen luvalla juttuun. Myös lähes kaikki asiakkaat antoivat luvan tulla kotiin seuraamaan varsin intiimejäkin hetkiä. Nimetöntä uhritarinaa, joita ovat iltapäivä- ja naistenlehdet väärällään, en halunnut tehdä. Läsnäolo kannatti. Esille tuli monia kyseenalaisia asiassa Hbl:n, Västra Nylandin, Borgåbladetin ja Östra Nylandin viikon aikana julkaisemista jutuista. Lehteen tulee myös interaktiivista grafiikkaa ja videoita. Ensimmäinen lehti ilmestyi perjantaina 9. marraskuuta. ? Jokaiseen numeroon tulee ihan uniikkiakin materiaalia jonkin verran. Ensimmäisessä numerossa on interaktiivinen tietovisa mutta ei vielä videoita. HBL+ kehitettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa ja osana viestintäalan kehityshanketta Next Mediaa. Sarita Blomqvist epäkohtia hoitajien työstä, kuten sijaistenottokielto. Hoitajat puhuivat siitä lomienpitokieltona ? vuosilomat oli loppuvuodeksi peruttu. Esimies korjasi, että lomia ei ole kielletty pitämästä, mutta sijaisia niihin ei saanut ottaa. Hoitajille se käytännössä merkitsi lomakieltoa, sillä kukaan heistä ei halunnut lähteä lomalle ja jättää kollegoita pulaan. Kiire oli normaalimiehitykselläkin ainaista ja tavallista oli, että yksi ja sama hoitaja teki aamu- ja iltavuoron putkeen. Tämä kaikki kirjoitettiin auki juttuun. Lisäksi jutussa oli graafi, joka kuvasi hoitokäyntien määrän kasvua kymmenillätuhansilla viime vuosina ja hoitajien määrän pysymistä liki ennallaan. JÄLKEEN Juttu poiki paljon positiivista palautetta. Se johtui toki Seuraava Think Ink -voittaja valitaan 2014 Viestinnän tutkimussäätiön painamisen innovaatiokilpailu Think Ink jatkuu toisella kierroksella. Kilpailu alkaa uudelleen syksyllä 2013. Voittaja julkistetaan keväällä 2014. Kilpailu keskittyy edelleen painamiseen. Viestinnän tutkimussäätiön asiamiehen Helene Juholan mukaan jatkossa kilpailijat saavat enemmän tukea kisan järjestäjiltä. Ensimmäisen kierroksen kymmenen finalistia saivat 10 000 euroa kehitysrahaa. siitäkin, että sen ulospano oli viisi sivua. Hoitaja kertoi myöhemmin jutun aiheuttaneen keskustelua töissä ja heidän "lomakieltonsa" perumisen. Myös tuplavuorojen tekeminen oli vähentynyt, sillä kaupunki oli vauhdittanut kehittelemänsä sijaisringin käyttöönottoa. Eräs esimies vahvisti asian ja sanoi jutun olleen esillä johdon palavereissa, mutta sellaista lausuntoa, jossa myönnetään asioita korjaantuneen julkisen paineen vuoksi, lienee mahdoton saada. Nähdäkseni sanomalehtienkin kannattaa satsata ?hitaaseen journalismiin?, vaikka se sitoisi yhden toimittajan jopa pariksi viikoksi vain yhden aiheen pariin. Jaana Siljamäki Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä Keskisuomalaisen kotimaan osaston uutistoimittajana. ? Ideoiden jalostaminen ei saa jäädä vain kilpailijoiden vastuulle, vaan he tarvitsevat sparrausta. Voisimme tarjota jonkinlaista tukea vähän laajemmalle porukalle kuin kymmenelle parhaalle Ensimmäisen Thinki Ink -kilpailun voitti painettava pelto, jonka kehittivät Sami Kalliokoski, Sampo Nurmentaus ja Seppo Vanhatalo Metropolia ammattikorkeakoulun Electriatutkimusyksiköstä. Kilpailun voittajat saivat palkinnoksi 100 000 euroa idean kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Sarita Blomqvist SuomenLehdistö 11/12 9
• NÄIN KIRJOITAN Evan johtaja kertoo kolumnien kirjoittamisesta Lakia lukemassa OIKEUSLAITOS ON HYVÄ kolumnien aihe, koska siitä kirjoitetaan vähän. Yleensä siitä kirjoittavat alan asiantuntijat, joskus harvoin rikostoimittajat ja pääkirjoitustoimittajista valveutuneimmat. ? Kolumnistin sääntö numero yksi kuuluu: älä koskaan lähetä vastavalmistunutta tekstiä. Oikeuslaitos on huono kolumnien aihe, koska se on liian monisyinen, hankala ja vaatii tarkkuutta. Sitä ei voi hoitaa lennokkaalla tyylillä ja vauhdikkaalla ryntäyksellä. Aivokirurgia lienee suunnilleen yhtä hankalaa kuin sopi- 10 SuomenLehdistö 11/12 musoikeus, mutta kirurgiasta on paljon helpompi kirjoittaa, koska onnistumisen ja epäonnistumisen väliin jää paljon vähemmän vaihtoehtoja kuin juridiikassa. Journalisti vihaa harmaita alueita, joissa totuudet ovat suhteellisia. SYYSKUISENA LAUANTAINA olen automatkalla kohti Inkoota kahden valistuneen juristiystävän kanssa. Matti ja Aila Häkkinen ovat loistavia keskustelijoita ja loogisesti armottomia väittelijöitä. Puheeksi nousee Helsingin Sanomien Antti Blåfieldin erinomainen kolumni, jonka aiheena oli muuan Korkeimman oikeuden päätös. Mieleen jäävät kaikertamaan muutamat keskustelussa esiin tulleet lauseet ja ajatukset siitä miten oikeudessa suhteellisuusnäkökohdat ja olosuhteet painavat enemmän kuin ennen. Jos näin on, merkitseekö tämä kasvanut kasuismi yksityisen ihmisen näkökulmasta parantunutta oikeusturvaa vai päinvastoin? Mietin asiaa viikon-pari. Työstän aihetta muutaman käytännöllisen pulman kautta. Mietin taloyhtiöissä tehtävien remonttien maksuosuuksia. On ehkä ?kohtuullista?, että ykköskerroksen asukas maksaa vähemmän kuin ylin kerros, mutta onko se oikein? Mitä tämä sinänsä hyväntahtoinen ajatus merkitsee oikeusvarmuudelle ja ennustettavuudelle, jos jokainen kustannus jaetaan suhteellisen, henkilökohtaisen hyödyn perusteella? Ehkä tästä voisi kirjoittaa. MUOTOILEN AIHEESTA koepallon. Soitan vanhalle ystä- välleni, asianajaja Pekka Vanhaselle. Koska kello on vasta puoli kahdeksan, Vanhanen vastaa tamperelaisesta kahvila Pikkupeikosta, jossa hänet tapaa kiivailemasta aamuisin. Oma kahvini jäähtyy, kun Vanhanen valaisee näkemystään välimerellisellä temperamentillaan. Seuraavaksi otan puhelun Kangasalle, oikeusfilosofi Aulis Aarniolle. Käymme pitkän, miellyttävän keskustelun romaanis-germaanisen oikeusjärjestelmän ja common law -järjestelmän olemuksesta. Onko hyvä pykälä edelleen parempi kuin luova sovellus? Jatkan juridista oravapolkuani. Seuraava rasti on Aarnion vanha aisapari, Helsingin yliopiston sujuvasanainen siviilioikeuden professori Urpo Kangas. Aarnio ja Kangas ovat teh- neet vuosien varrella hyvää tutkivaa journalismia muun muassa perintöverotuksesta ja antaneet muutenkin apua niillä kerroilla, kun olen journalistina kantanut kuraa oikeusfilosofian tuulikaappiin. Muistiinpanoja, huomautuksia ja vastaväitteitä alkaa olla sivukaupalla. Luen Korkeimman oikeuden päätöksiä. Alkuperäinen aihe on rönsyillyt perustuslakivaliokunnan asemaan, yksityiseen parkkivalvontaan, Eurooppa-oikeuteen ja julkisen vallan olemukseen. Kysymyksenasetteluni on kuitenkin kestänyt juristien iskut. Ongelma on olemassa. ON LAUANTAIAAMU JA ulkona sataa. Avaan Wordin ja kirjoitan ensimmäisenä otsikon, koska parempaa tiekarttaa ei ole.
• TOUKO HUJANEN valeproffa Tuomo Pietiläinen on Helsingin Sanomien taloustoimittaja, joka opettaa tutkivaa journalismia Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina 2012?2013. Dosentti Johan Bäckmanin vuosien propagandatyö Venäjällä saavutti huippunsa syksyllä. Molempien maiden ulkoministerit selvittelivät hänen väitteitään venäläislapsien kaappauksista ja suomalaistuotteita joutui ostoboikottiin Moskovassa. Kuka? > Matti Apunen, 52, Tampere. Yh- teiskuntatieteiden maisteri punayliopiston tiukimmilta vuosilta, mutta siitä huolimatta totalitaristisen ajattelun jäyhä vastustaja. Aamulehden entinen vastaava päätoimittaja (2000?2010) ja toimittaja (vuodesta 1984), Imagen päätoimittaja (1997?98). Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja vuodesta 2010. Kolumnisti ja pauhaaja, joka näkee syvällisiä merkityksiä jalkapallossa. Koulussa arvelin, että toimittajana saa nähdä ja muuttaa maailmaa. Hetken asiat olivatkin hyvin, lähettelin lehden laskuun raportteja Cannesin elokuvajuhlilta. Sitten jokin nyrjähti ja vaihdoin elokuvat järjestelmäkehitykseen ja byrokratiaan. Mutta elokuvissa tapasin Krzysztof Kieslowskin, jolta opin mitä tarkoittavat ryhdikkyys ja arvokkuus poliittisen painostuksen ja fyysisen uhan edessä. Tämän opin rinnalla yliopisto oli ajanhukkaa. Vinkit > Lue enemmän. Yksi ilta Dennis Lehanea tai Julian Barnesia vastaa kuutta päivää luovuusseminaarissa. > Kysy aina lähteeltäsi kysymys, joka on journalistinen henkivakuutuksesi: ?Mistäs tiedät?? > Sen jälkeen kysy itseltäsi: ?Montako jalkaa on koiralla, jos häntä lasketaan jalaksi?? Jos vastaat ?viisi?, sinua on todennäköisesti petkutettu sulavilla puheilla. Jos vastaat ?neljä?, ymmärrät että tosiasiat pysyvät. > Päälause riittää. Melkein aina. > Tekstissä on aina turhia sanoja. Aina. Seuraa raskain vaihe ? hyvästijättö niille huolella kerätyille faktoille, jotka menevät ohi otsikon. Yritän koko ajan tehdä itseni kanssa halpoja kompromisseja, joilla saisin mojovan detaljin mukaan tekstiin. Tuhoan lukuisia hyvin naamioituja aasinsiltoja. Touhukkaan alun jälkeen seuraa epäluulon välisoitto. Jokaisen kolumnistin olkapäällä istuu pieni demoninen hahmo, joka hihittelee aiheelle, tyylille ja johtopäätöksille. Ketä kiinnostaa? Liian monimutkainen kysymys viiteen tuhanteen merkkiin. Ota mieluummin jonkun poliitikon tai taiteilijan julkinen lausunto ja revi se sarkastisesti kappaleiksi. Kaiva esiin sisäinen koulukiusaaja, niin johan kehutaan että ? olipas hauska kolumni?! Lyhennän tekstiä useaan ot- teeseen. Puolelta päivin Wordin laskuri näyttää yhä seitsemää tuhatta merkkiä. Siis lisää karsintaa jo valmiiksi puolikaljuun metsään. Kolumnistin sääntö numero yksi kuuluu: älä koskaan lähetä vastavalmistunutta tekstiä. Lopetan kirjoittamisen ja vetäydyn lukemaan. Kun järki hyytyy kuin talvinen Pendolino, kaivan esiin satiirikko P.J. O?Rourken. Muistutan itseäni, että useimpiin hankaluuksiin toimiva ratkaisu on tyylitelty röyhkeys. KIRJOITAN TEKSTIN loppuun sunnuntaina ennen Valioliigan jalkapallo-ottelua. Teen viimeisen työmaatarkastuksen maanantaina, kun deadline on käsillä. Poistan turhia sidesanoja (mistä niitä oikein tulee vielä näillä vuosilla?) ja lyhennän lauseita. Onko argumentin naula terävä tai edes vasara tarpeeksi iso? Lisään yhden kielikuvan, koska muistan että en ole vielä loukannut joutilaita dosentteja. Poistan sisäistä puhetta osoittavat kursivoinnit, koska Helsingin Sanomien ankarat käsittelijät tekevät sen joka tapauksessa. Painan näppäintä, joka lähettää jutun maailmaan, ja tunnen voimattomuutta. Näpäyksestä aukeaa tuttu syvänne. Tuliko vähän tylsä? Ensi kerralla pilkkaan varmasti poliitikkoja. Varhain tiistaiaamuna keitän kahvit ja soitan Vanhaselle Pikkupeikkoon. Puhumme jalkapallosta, koska Vanhanen ei koskaan kehu ja minä esitän, että en ole sen tarpeessakaan. Matti Apunen Tutkimus vaikeni Bäckmanista LOKAKUUN LOPULLA Venäjän tiedotusvälineet ja maan virkamiehistökin joutuivat myöntämään, että monet Bäckmanin tiedoista olivat valheita. Vahinko on jo tapahtunut: venäläisten Suomi-kuva on todennäköisesti vääristynyt vuosikausia jatkuneessa hölmössä lapsikaappausmyllytyksessä. Jotkut suomalaiset toimittajat arvioivat tuoreeltaan, että Bäckman on saanut levittää epätotuuksiaan, koska suomalaiset viranomaiset ja media ovat jättäVenäjää tuntevien neet työnsä tekemättä. mediatutkijoiden Myös mediatutkimus voi olisi pitänyt lähettää katsoa peiliin. Suomessa on VeBäckmannäjän mediaan ja sen etiikennakkovaroitus kaan erikoistuneita tutkijoita, mutta yksikään heistä ei vaministereille roittanut venäläisen mediajulkisuuden kautta jo kulttuurin, Bäckmanin ja sykvuosia sitten. syn lähestyvien vaalien yhteisvaikutuksesta. Mediatutkijoiden puheenvuoro olisi ollut tärkeä osa yhteiskunnan palvelemista, yliopistojen kolmatta tehtävää. Venäjää tuntevien mediatutkijoiden olisi pitänyt lähettää Bäckman-ennakkovaroitus ministereille julkisuuden kautta jo vuosia sitten. Poliittisen johdon olisi silloin ollut pakko sammuttaa palo jo alkuunsa eikä vasta nyt. Kukaan tutkijoista ei ilmeisesti korostanut politiikoille, että Venäjällä median toiminta poikkeaa länsimaisesta: kirjoituksia tehdään valtion mieliksi eikä kansalaisia varten. Rajujakaan väitteitä ei välttämättä tarkisteta, joten Venäjän media on uskonut sokeasti Bäckmania. MEDIATUTKIJOIDEN HARVAT analyysit ovat olleet vähätteleviä tai jopa Bäckmania ymmärtäviä. Venäjän mediaan ja yhteiskunnan muutokseen erikoistunut Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Jukka Pietiläinen kirjoitti tammikuussa 2011 Journalismikritiikin vuosikirjassa silloinkin ajankohtaisista lapsikaappauskohuista: ?Julkisuudessa syylliseksi on epäilty myös suomalaista dosenttia Johan Bäckmania. Venäläislehtien perusteella tämä on liioittelua: yhdellä venäjäksi lausuntoja jakelevalla suomalaisella ei ole kovin suurta merkitystä juttujen esiin nousemisessa.? Sokeutta Bäckmania kohtaan oli myös historiantutkijoiden piirissä. Bäckman julkaisi Venäjällä vuonna 2007 kirjan Saatana saapuu Helsinkiin. Siinä hän väitti, että Vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala luo poliittista uraa Venäjän vastaisuudella ja rakensi eduskuntavaalikampanjansa toimittaja Anna Politkovskajan murhan varaan. Poliittisen historian tohtoriopiskelija Pentti Peltoniemi luonnehti 15.3.2007 Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisen kirja-arviossa, että Bäckman on ?analyyttinen, sanansa huolella ? tosin ilman lähdeviitteitä ? nootittava tutkija?. MIKSI VENÄJÄN MEDIAN tutkijat ja poliittisen historian tuntijat ovat vaienneet kehittyvästä tilanteesta? Eivätkö he ole halunneet loukata Venäjää palvovaa ja suomalaisia russofobiasta syyttävää kollegaa? Vai ovatko he olleet Bäckmanin kanssa samaa mieltä? Venäjän mediaa tutkivilla ja muillakin suomalaisilla yliopistotutkijoilla on itsetutkiskelun paikka. SuomenLehdistö 11/12 11
• LEVIKKIMYYNTI Lukijamarkkinoinnin ideoita eri lehtitaloista Levikkitalkoot Printtilevikit laskevat, mutta pinnan alla kuplii hyviä ideoita. Keräsimme yhteen lukijamarkkinoinnin väläyksiä lehdistä ympäri Suomea. Miten saadaan ihminen tilaamaan lehti ensimmäistä kertaa? Kaleva tekee viikoittain noin 2000?4000 lehden pikkupeittojakeluita eri asuinalueille Oulussa ja sen ympäristökunnissa. Yhteistyö lukijamarkkinoinnin, jakelun, yritysmyynnin ja toimituksen välillä toimii. Peittojakelupäivänä lehdessä ilmestyy näkyvä juttu kohdealueelta sekä paikallisilmoituskooste. Alueet on rajattu jakelun lähtökohdista. Peittojakelut tuottavat tasaisena virtana uusia asiakkaita, joilla ei ole aiempaa lehtitilausta. Lehteen juuri haastateltu ihminen on otollinen tilaamaan. Siksi Suomen Lehtiyhtymän toimittajat jakavat liikkuessaan käyntikortin kokoisia tekstiviestitilausohjeita. Kolmen viikon ilmaisen kokeilutilauksen jälkeen uusille kontakteille tarjotaan jatkoa. viime vuonna asiakaspalveluilleen kilpailun tilausperuutusten torjumisessa. Savo voitti, mutta samalla kaikkien vastaargumentit terästyivät: rahapulaa valittavalle voi tarjota myöhempää eräpäivää, ajanpuutteesta kärsivälle viikonlopputilausta ja jos tilaaja tahtoo lukea lehtensä töissä, voi kysyä mistä muu perhe siinä tapauksessa hankkii tietonsa. Miten eliminoidaan tilausperuutus? Karjalainen, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat ja Keskisuomalainen järjestivät Lehtiyhtymässä on kokeiltu myös asiakaspalvelijoiden tilausmyyntikilpailua, jonka idea on saada heidät haastamaan soittajaa. 12 SuomenLehdistö 11/12 ? Kenttämyynti on sekä Aamulehden että Sanoman maakuntalehtien ainoa kasvava levikkimyynnin kanava. Peruutusten torjumisesta on merkittävää hyötyä. Esimerkiksi Savon Sanomissa on parhaimmillaan estetty useampi tilausperuutus per päivä. Miten saadaan verkkolukija tilaamaan printtilehti? Aamulehti haalii lehtitilaajia mainostamalla omassa verkkopalvelussaan nopeina iskuina päivän tai kahden ajan. Tulitikkuaskibannerien sijaan verkkolukija kohtaa näyttävän koko sivun mainoksen heti palveluun tullessaan. Kahden päivän kampanja on tuottanut parhaimmillaan yli 200 määräaikaista tilausta. Miten printtilukija saadaan tilaamaan myös digilehti? Salon Seudun Sanomat, Uudenkaupungin Sanomat ja Paikallislehti Somero kokeilevat yhteistyötä alueensa kodinkoneliikkeiden kanssa. Tietokoneen, älypuhelimen tai tabletin ostaja saa kaupan päälle kuukauden digitilauksen. Miten hoidetaan tehokkaasti jatkotilaukset? Kaikki eivät pidä siitä, kun lehtimyyjä soittaa. Ehkä siksi tulokset ovat olleet hyviä, kun Salon Seudun Sanomat -konsernin paikallislehdet alkoivat lähettää jatkotilaustarjoukset ensin tekstiviestillä. Viestillä tarjottuun kestotilaukseen tarttuu reilu viidennes niistä, joiden tilaus päättyi hiljattain. Lopuille soittaa lehtien yhteinen myyjä. Yllätys on ollut, ettei tekstiviestimarkkinointi vähennä puhelimessa jatkotilauksen tekevien määrää. Soitettuun tarjoukseen tarttuu yhä noin joka toinen. Kannattaako yleisötapahtumiin osallistua? Kenttämyynti on sekä Aamulehden että Sanoman maakuntalehtien ainoa kasvava levikkimyynnin kanava. Sanoma Lehtimedia uudisti viime vuonna tapahtumakonseptinsa. Yhtiö teki jaon kahteen. Marketeissa ja messuilla, joissa ihmiset ovat liikkeellä ostostarkoituksessa, lehden edustajat keskittyvät myyntiin eivätkä esimerkiksi jaa samalla ilmapalloja. Sen sijaan massatapah- tumissa, huvipuistoissa ja lukijapäivissä haetaan näkyvyyttä lehtibrändille. Viime vuonna Sanoman maakuntalehdet lisäsivät myös osallistumista tapahtumiin, aloittivat yhteistyön ulkopuolisen promootiotoimiston kanssa ja vaihtoivat tapahtumamyyjien tuntipalkan provisioon. Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat saanevat tänä vuonna edellisvuoteen verrattuna kymmenkertaisen määrän eli noin 3000 tilausta tapahtumista. Kasvokkaisen myynnin tehosta kertoo, ettei alennusprosentin laskeminen alkusyksystä 40:stä 25:teen vaikuttanut myyntiin lainkaan. Miten hyödyntää liidejä eli esimerkiksi arvonnoissa kerättyjä yhteystietoja? Sanoma Lehtimedian tämän vuoden kesäkiertue tuotti noin 1500 tilausta ja 10 000 liidiä. Koska kuuden hengen tiimin rahkeet eivät riitä kontaktien käsittelyyn, yhtiö ulkoisti tehtävän. Käsin kirjoitetu yhteystiedot palautuvat digitaalisessa muodossa tilausmyynnin käyttöön.
• MIIKA IMMONEN Lehtiyhtymässä on huomattu, että tilausprosentti paranee, jos viikonloppuna kerätyt liidit hoidetaan heti alkuviikosta. Asiakas on otettu, kun hänet muistetaan eikä ajatus tilauksesta ole vielä ehtinyt haihtua mielestä. Miten tavoittaa paikkakunnalle muuttaneet potentiaaliset tilaajat? Paikallislehti Somero ja Auranmaan Viikkolehti tekevät levikkialueidensa kuntien kanssa yhteistyötä uusien asukkaiden tavoittamisessa. Kunta laittaa tervetuliaiskirjeeseen mukaan tarjouskupongin esimerkiksi kuukauden ilmaisesta tutustumisjaksosta. Kaleva on käyttänyt kumppaneinaan kiinteistövälittäjiä, rakennusliikkeitä ja pankkeja, joiden kautta lehti tarjoaa tutustumistarjousta muuttajille. Osan tilauksesta on voinut maksaa kumppani. Onko mitään tehtävissä piteneville tilausten kesätauoille? Ilkassa ja Pohjalaisessa tilausten kesänukutusten mää- rä on laskenut kesäpelikampanjoiden avulla. Viime kesänä Pohjalaisessa arvottiin joka päivä lukijoiden kesken palkintoja jäätelöpuikosta navigaattoriin. Ilkassa pelattiin yli 13 000 euron palkinnoista bingon tyyliin. Päivittäin vaihtuvat onnen- tai bingonumerot sai vain printtilehdestä. Lisäksi kampanjoita markkinoitiin osoitteettomilla suorilla ei-tilaajatalouksiin. Esimerkiksi Ilkka sai yli 400 uutta tilaajaa viime kesäkuussa. Miten nostetaan kestotilausten osuutta? Lopettamalla määräaikaisten tilausten polkumyynti. Niin teki Sanoma Lehtimedia, jossa kestotilausten osuus on yli 90 prosenttia tilauksista eivätkä levikkituotot ole pudonneet samassa suhteessa levikin kanssa. Kuormitus myynnissä vähenee, kun asiakkaalle ei tarvitse myydä tilausta kahden kuukauden välein. Aamulehti pilotoi parhaillaan uudenlaista kestotilaajaetua, kanta-asiakkaille tarkoitettua verkkokauppaa. Kaupassa kumppaniyritykset myyvät tutun lehtibrändin alla rajattuja tuote-eriä rajatussa ajassa vain kestotilaajille. (Uutinen kaupasta sivulla 8.) Miten lähestyä passiivikantaa eli tilaajarekisterissä olevia eitilaajia? Keski-Uusimaa, Uusimaa ja Aamuposti lähettivät hiljattain tilauksensa päättäneille tekstiviestikyselyn siitä, pitäisikö viiniä myydä ruokakaupoissa. Kysymykseen vastanneet saivat viestin, jossa vinkattiin viikonlopun juttupakettiin ja tarjottiin määräaikaista tilausta. Tilaajapalvelun ja toimituksen yhteistyö toimi: esimerkiksi Keski-Uusimaa sai 130 määräaikaista tilausta. Neljä SSS-konsernin paikallislehteä päätti piristää heinäkuuta tarjoamalla viime vuosina tilauksensa päättäneille passiiveille kuukauden lehdet jopa alle puoleen hintaan. Tarjoukset lähtivät tekstiviestillä noin 500 vastaanottajalle lehteä kohti. Kuukauden halvan tilausjakson jälkeen 25?35 prosenttia jatkoi kestotilauksella. Millainen tekstiviestimarkkinointi toimii? Monella lehdellä on hyviä kokemuksia tekstiviestien käytöstä tilausmyynnissä. Esimerkiksi Kunnallislehden peittojakelupäivänä entisille asiakkaille lähetetty tekstiviestitarjous tuotti huomattavasti enemmän tilauksia kuin lehden kuponki. Kaarina-lehti lähetti lokakuussa tekstiviestitarjouksen loppuvuoden lehdistä entisille tilaajille: päivässä tuli 75 tilausta. Loimaan Lehti tarjosi ystävänpäivälahjana passiiveille alennushintaista lehteä, jonka tilasi viestiin vastaamalla 200 ihmistä ? yli kymmenen kertaa enemmän kuin edellisvuoden printtikampanjassa. Myös Sanoma Lehtimediassa hämmästyttiin tekstiviestillä lähetetyn ystävänpäivän lahjatilaustarjouksen voimaa. Yli 700 kestotilaajaa maksoi lahjalehden kuukaudeksi tuttavalleen. Tekstiviestimarkkinoinnissa on tärkeää, että tarjolla on vain yksi vaihtoehto ja että tilata voi ilman mutkikkaita koodeja, esimerkiksi vastaamalla vain ?ok?. Miten saadaan ruuhkavuosia elävät kiireiset vanhemmat tilaamaan? SSS-konsernin paikallislehdissä julkaistaan tammikuussa edellisvuonna syntyneiden vauvojen kuvagalleria. Suunnitteilla on yhdistää kuvanjulkaisumaksuun lyhyt tutustumistarjous perheille. Konsernin lehdet ovat jakaneet neuvoloihin tuoreille äideille suunnattuja näytelehtiä ja tarjouksia. Suunnitteilla on kohdennettua kampanjointia asuinalueille, joilla asuu paljon lapsiperheitä. Ilkan levikkimarkkinointi koettaa viestiä kuluttajille, että lehden lukeminen voi olla päivän rauhallinen hetki. Lukemalla säästää lisäksi aikaa; muualta ei saa olennaista tietoa lähiympäristöstä yhtä tiiviissä paketissa. Riikka Virranta > Onko sinulla hyvä idea levikkimark- kinointiin? Kerro siitä meille lähettämällä sähköpostia osoitteeseen suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Julkaisemme ideoita lehdessä tai verkkosivuillamme. SuomenLehdistö 11/12 13
• NÄINME TEEMME Verkon ja printin rinnakkaiselo Kansan Uutisissa Verkko pitää kiinni uutiskilvassa Kansan Uutisten verkko nappaa uutiset ja Viikkolehti taustoittaa. tinut nuoria tilaajia. Verkkolehti on auttanut siinä, päätoimittaja Jouko Joentausta huomauttaa. ?TASAN 50 VUOTTA SITTEN venäläinen sukellusveneupseeri pelasti maailman? julisti Kansan Uutisten verkkosivuille ponnahtanut otsikko kunnallisvaaleja edeltävänä lauantaina. Toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro oli ajastanut vuonna 1962 puhjennutta Kuuban kriisiä muistelevan jutun julkaisun jo perjantaina ennen poistumistaan viikonlopunviettoon. Pian julkaisun jälkeen juttu hypähti ampparit.comin listauksen kärkeen. Lyhyessä ajassa 10 000 ihmistä oli klikannut juttuun. Sillä oli pituutta 13 000 merkkiä. Sunnuntaipäiväksi ajastettu jatkojuttu toi 5 000 merkkiä lisää. ? Jutusta oli lehdessä 7 000 merkkiä. Lehdessä koko juttu olisi vienyt ainakin kolme sivua. Lukija olisi selannut ohi. Pitkä juttu toimii verkossa, kun otsikko on hyvä, toimituspäällikkö toteaa. Verkkoon ennen pakkoa Tärkeintä on yhteispeli Kansan Uutiset on ilmestynyt kerran viikossa paperilla ja päivittäin verkossa syyskuusta 2009. Kun lähtökohtana oli nelipäiväinen printti, on nykyinen ilmestymistapa suomalaisessa lehtikentässä poikkeuksellinen. Verkko ja Viikkolehti kulkevat yhdessä kolmella eri tavalla. Lyhyistä verkkouutisista versioidaan pidempiä, taustoittavia ja analyyttisiä juttuja lehteen. Lehden juttuja puffataan verkossa, jotta verkkolukijat muistaisivat paperiversion olemassaolon. Toisinaan lehdessä ollutta uutista jatketaan pidemmällä tai kokonaan uudella jutulla verkossa. Aika on osoittanut linjaukset toimiviksi, vaikka verkkolehti on ilmainen. ? Verkkolehti on täyttänyt kuopan, joka oli 20?30-vuotiaiden lukijoiden kohdalla. Pyrimme tavoittamaan uutta lukijakuntaa, joten printti pitää tuoda verkkolukijoiden lähelle. Se, että olemme aika hyvin onnistuneet pitämään Viikkolehden tilaajakunnan, on vaa- 14 SuomenLehdistö 11/12 Verkon ja lehden naittamisen suunnittelu alkoi 1990-luvun puolella, jolloin Kansan Uutisilla oli jo verkkosivu. Ensimmäisessä verkkoversiossa ilmestyi paljon sellaista, mitä lehteen ei olisi voinut laittaa: muun muassa uutisia esperantoksi. Formaatti, ulkoasu ja sisältö olivat kuitenkin viimeistelemättömiä. Ensimmäinen kirjallinen suunnitelma verkkolehden kehittämisestä syntyi vuosituhannen vaihteessa, kun entiset päätoimittaja Jukka Parkkari ja toimituspäällikkö Tapio Kari ideoivat ?Viikkolehti 2000 + sisarlehti verkossa? ?konseptin. Ohjelehtinen hautautui lähes vuosikymmeneksi. Kun päätös verkkolehden ja viikkolehden yhdistelmästä viimein syntyi joulukuussa 2008, tuore päätoimittaja Joentausta perusteli muutosta lukijoille sillä, että uutiskilpailu vaatii tiheän ilmestymistahdin. ? Kun lehti ilmestyi neljä kertaa viikossa, uutisprosessi katkesi. Perjantain uutinen oli aika hölmö seuraavassa tiistain lehdessä. Halusimme ottaa tilanteen haltuun ennen kuin olisimme joutuneet pakkorakoon. Olisimme voineet joutua pienentämään lehden sivumäärää tai ilmestymiskertoja entisestään, koska puolueen lehdistötuki pieneni, päätoimittaja kertoo. Molemmilla oma elämä Uudistuksen jälkeen parivaljakko on viihtynyt tiukasti yhdessä. Kummallakin on kuitenkin myös omaa sisältöä. Verkkolehti ja Viikkolehti on suunnattu eri yleisöille. Karkeasti rajattuna vanhempi väki tilaa lehteä ja nuoret lukevat verkkoa. Tuoretta lukijatutkimusta ei ole, vaan tieto perustuu kokemukseen: verkkokommentteihin ja lukijapalautteeseen. Uniikit sisällöt palvelevat myös niitä, jotka lukevat julkaisuja ristiin. Verkkoon päätyy nopea uutinen iskevällä otsikolla, jotta juttu houkuttaisi. 15 hengen toimitus tekee niitä 20?30 päivässä. Viikkokävijöitä niillä kerää noin 35 000. ? Verkkolehti koostuu aika yksinkertaisista elementeistä. Yläpalkissa ovat uutiset, joita haluamme korostaa. Uutisvirtaan voi mennä isoa ja pientä uutista peräkkäin, Joentausta linjaa. Pitkiä juttuja julkaistaan verkossa harkitusti, sillä keskimääräinen aika, jonka lukija sivulla viettää on minuutti 46 sekuntia. ? Verkkolehti on täyttänyt kuopan, joka oli 20?30vuotiaiden lukijoiden kohdalla. Jouko Joentausta Kansan Uutisten päätoimittaja Vaikka uutiskilpailu korostuu verkkoversiossa, mahtuu sivuille paljon muutakin ? kuten keskusteluja ja 7 blogia. Toimittajat myös moderoivat verkkolehden keskusteluja. Ennakkomoderointi vie aikaa, mutta antaa samalla toimittajille mahdollisuuden haistella nousevia uutisaiheita ja lukijoiden mielipiteitä. Niitä toimitus saa myös Facebook-sivulta, jonne kiinnostavimmat uutiset linkitetään. Kiinnostavuuden arviointi on kuitenkin haaste. ? Joskus käy niin, että juttu on toimituksen mielestä mitäänsanomaton, mutta se kiinnostaa lukijoita. Emme varmasti pysty tietämään, mikä kaikkia kiinnostaa. Facebook-sivu puffaa myös Viikkolehteä. Tykkääjiä on hieman alta 2 400. Tykkäyksiä kirjeitse Siinä, missä verkkolehden lukijat tykkäävät Facebookissa, lähettävät lehden lukijat edelleen ruusuja ja risuja myös kirjeitse. Yllättäen narinaa tulee, jos lehti on liian tuhti. ? Perjantaina ilmestynyt juhlalehti on 80-sivuinen. Tiedän, että tulee palautetta, etteivät ihmiset ehdi lukea lehteä. Jos meillä olisi isompi toimitus, tekisimme vielä parempaa verkkolehteä, mutta Viikkolehti pysyisi samanlaisena, päätoimittaja sanoo. Mikä lehteä sitten lihottaa? Ainakin pitkät kulttuuri- ja feature-jutut, syväluotaavat haastattelut ja kolumnit. STT:n jutuilla taas ei ole asiaa lehteen. Ne kipuavat verkkolehden oikean reunan harmaata palkkia. Pienempien uutistoimistojen, UP:n ja IPS:n, jutuista osa painetaan. ? Torstaina lehti alkaa jo olla täynnä. Siinä vaiheessa uutisrima nousee. Verkkoon kyllä mahtuisi. Joentausta kaipaisi vielä yhtä bloggaajaa ? mieluiten nuorta, teräväkielistä naista. Arvoillakin voi kilpailla Kansan Uutisten pieni toimitus saa päätoimittajan mukaan harvoin suuria uutisvoittoja. Se kilpaileekin myös maailmankuvalla. Jutun pituutta ja iskevää otsikointia tärkeämpää toimitukselle ovat solidaarisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Päätoimittajan mukaan niiden puolesta voi lehdessä paasatakin. Arvot ohjaavat uutisten valikointia ja juttujen näkökulmia. Ennen kaikkea ne varmistavat sen, ettei muilla ole ihan sitä samaa kamaa. ? Jos meitä ei olisi, uutisoinnista puuttuisi jokin siivu. Vaikka olemme puoluelehti, emme toitota sitä. Olemme lehti, jolla on tietty arvopohja. Etenkin vasemmistonuorille tärkeitä ovat kansalais- ja ihmisoikeudet sekä eläinten oikeudet. Se, että demokratia toimisi ja nuorilla olisi parempi toimeentulo, esimerkiksi perustulo. Päätoimittajan mielestä on myös tärkeää, että toimittajan persoona näkyy jutuissa. Se on sekä lehden että verkon ?myyntivaltti?. Koko toimitus tekee sekä lehteä että verkkoa. ? Pienessä toimituksessa on hyvä asia, jos toimittajat tekevät juttuja vähän eri tavoilla. Puolueen sisälläkin on kaikenlaisia mielipiteitä, joten pitää olla erilaisia tarinoita. Sarita Blomqvist Kansan Uutisten toimituksessa verkkoa tekevät kaikki: myös toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro ja päätoimittaja Jouko Joentausta.
• TOUKO HUJANEN Vinkit Näin Kansan Uutiset versioi juttujaan > Valitse yleisösi. Verkkojutut voi suunnata vaikka eri ikäryhmälle kuin lehtijutut. > Versiointi on vähintä, mitä voi tehdä. Jos verkkoon ja lehteen työntää harkitsematta samat jutut, ne syövät toisensa hengiltä. > Versioi monipuolisesti. Juttu voi jatkua verkosta lehteen, lehdestä verkkoon tai toimia vain toisessa. > Verkko ei vaadi pelkkää pätkää. Se, mikä näyttää lehdessä tekstimuurilta, saattaakin toimia verkossa. > Mielipiteistä, kommenteista ja tarinoista nousee juttuideoita. Moderointi ja verkkokeskustelujen seuraaminen toimituksen voimin ei ole hukkaan heitettyä aikaa. SuomenLehdistö 11/12 15
• TUTKIMUS Mediajohtaminen teoria&käytäntö MIIKA IMMONEN Johtaja osoittaa työn mielekkyyden TEORIA VÄITTÄÄ ? Johtajan haaste on nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät kaaosta ja ahdistusta. Se mikä korostuu, on että olisi aina osattava ajatella toisin. Ja silloin pitäisi olla aina askeleen edellä nykyhetkestä. Näin kuvailee johtaja työnsä vaatimuksia Jukka Matilaisen gradussa, jossa yhteensä 14 sanomalehden päätoimittajaa ja viestintätoimistojen johtajaa pohtii työnsä keskeisiä haasteita. PÄÄTOIMITTAJAT KOKEVAT tärkeäksi tehtäväkseen selkeiden päämäärien asettamisen ja niiden perustelemisen, ja tämän avulla työn mielekkääksi tekemisen alaisille. Kun alainen kokee oman työpanoksensa tärkeäksi kokonaisuuden kannalta ja saa ansaitsemaansa vastuuta, ei tarvita yhtä paljon perinteistä valvontaa ja käskyttämistä. Moni päätoimittaja on kohonnut kollegoidensa joukosta, mikä selittää osaltaan sitä, että he kuvailevat johtamistyyliään valmentajamaiseksi ja yrityksen ilmapiiriä kollegiaaliseksi. Tämä edellyttää päätoimittajalta kykyä jakaa vastuu- 16 SuomenLehdistö 11/12 Panu Uotila journalismin tutkija Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella panu.uotila@jyu.fi Fakta > Tutkija: Jukka Matilainen > Tutkimus: Flying Solo or Working Together? How are the Media Professionals Managed? Perceptions of Heads of PR-agencies and Editorsin-chief. Yhteisöviestinnän pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2012. > Aineisto: Seitsemän maakunta- tai iltapäivälehden päätoimittajan ja seitsemän viestintätoimiston toimitusjohtajan haastattelu. ta ja neuvoa vasta tarvittaessa. Media-alan luonteeseen kuuluu jatkuva muutos. Sen vuoksi esimiehiltä vaaditaan enemmän muutosjohtamista kuin vakautta ylläpitävää ?tasaisen ajon? johtamista. Muutosjohtamisessa korostuu erityisesti viestinnän ja perustelujen merkitys. Johtajat haluavat olla läsnä muutoksessa ja kohdata alaiset tai väliportaan johtajat kasvokkain. Osa johtajista pyrkii tietoisesti välttämään liiallista itsetyytyväisyyttä ja vakautta. ? Minulla on koko ajan semmoinen pelko itselläni, että sitä tulee sellaiseksi lihavaksi kissaksi, että ei jaksa liikkua. Ja sen takia pitää olla vähän ylineuroottinenkin siinä, ettei voi antaa löysiä vaan pitää koko ajan olla miettimässä, miten tämä ja tämä asia vaikuttaa meihin ja mitä me voisimme tehdä paremmin, kuvaili eräs haastateltu johtamistaan. Digitaalisen murroksen seurauksena päätoimittaja ei voi valvoa ja ohjata journalismia samaan tapaan kuin pelkän printtilehden aikoihin. Siirtyminen kerran vuorokaudessa olevasta deadlinesta jatkuvaan deadlineen edellyttää, että alaiset sisäistävät päätoimittajan linjan ja tavoitteet. TIETOTYÖNTEKIJÖIDEN johtajalta vaaditaan hyvää itseluottamusta ja -tuntemusta, stressinsietokykyä, tunne-elämän kypsyyttä, strategista päätöksentekokykyä ja kykyä muuntaa organisaation osaaminen tavoitteiksi ja tuloksiksi. ? Kun toimituksen paras toimittaja nostetaan esimieheksi, menetetään huonoimmassa tapauksessa paras toimittaja ja saadaan huono esimies. Johtajat kuvaavat käytännön työtään valmentamiseksi, sparraamiseksi, alaisten auttamiseksi ja ongelmien ratkomiseksi. Ilman hyviä vuorovaikutustaitoja alainen voi nähdä tämän toiminnan kuitenkin aivan toisin. Toimituksissa työskennelleenä tiedän, että jotkut kokevat esimiesten harrastavan myös epäreilua vastuunjakoa, julkista nolaamista, käskyttämistä sekä luovuuden kahlitsemista. Jos toimittajat eivät hyväksy tai ymmärrä päätoimittajan ly- hyen- ja pitkäntähtäimen strategioita, ei auta vaikka ne olisivat kuinka erinomaiset ja selkeästi jäsentyneet hänen omassa päässään. Toimitusten johtamisen ongelma on, että erinomainen toimittaja ei välttämättä ole hyvä esimies eikä myöskään helppo alainen. Kun toimituksen paras toimittaja nostetaan esimieheksi, menetetään huonoimmassa tapauksessa paras toimittaja ja saadaan huono esimies. LUOVAN asiantuntijaorganisaation johtaminen kiteytyy mielestäni pitkälti ilmapiirikysymyksiin. Avoimessa ja luottavaisessa ilmapiirissä toimittajat sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin sekä uskaltavat ja haluavat ideoida uusia ratkaisuja. Huono ilmapiiri sen sijaan heikentää sitoutumista ja johtaa rutiinisuoriutumiseen. Mediamurroksen vaatiman riskinottokyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää, että toimittajilla on luottamus siihen, että päätoimittaja seisoo heidän takanaan kaikissa tilanteissa. Tuen puute johtaa virheettömyyden tavoitteluun. Tällöin lopputuloksena on helposti väritöntä, hajutonta ja mautonta ? eli tylsää ? journalismia.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja Pekka Lakka, mikä on mielestäsi tärkein tehtäväsi päätoimittajana? ? Se on kehittäminen. Kehittäminen on kokonaisvaltaista, eli kehitän sekä journalismia että organisaatiota. Ne ovat riippuvaisia toisistaan. Jos organisaatio jäätyy, on turha luulla että journalismikaan kehittyy. Ovatko toimitukset luovina asiantuntijaorganisaatioina erityisen hankalia johdettavia? ? Minä en yleistäisi. Toimituksissa työskentelee hyvin erilaisia ihmisiä. On hankalia, vähemmän hankalia ja hyvin helposti johdettavia toimittajia. Miten toimittajia kannattaa johtaa? ? Pitää olla selkeä, reilu, oikeudenmukainen ja yleensä toimitukset arvostavat erityisesti avoimuutta. Pitää pyrkiä kertomaan myös keskeneräisistä suunnitelmista ja ottaa ihmiset mukaan jo muutosten suunnitteluvaiheessa. Mitä mieltä olet kollegiaalisesta johtamistyylistä? ? Näissä hommissa pitää myös tunnustaa vastuu ja asema. Välillä pitää tehdä päätöksiä. Nykyään sanomalehden tekeminen on hyvin tavoitteellista ja määriteltyä. Jos heittää pallon toimitukselle, että tehkää mitä haluatte, syntyy pahimmillaan huono tuote ja se ei ole strategisesti eikä liiketaloudellisesti järkevää. Miten vaikuttaa johtamiseen, että alainen voi olla joissain asioissa johtajaa osaavampi asiantuntija? ? Aivan varmasti näin on. Meillä on esimerkiksi toimituksessa kuntapolitiikan ja talouden paljon parempia asiantuntijoita kuin minä olen, enkä minä sitä häpeä tunnustaa. Minulla on eri tehtävä. ? Sanomalehden johtamisen suuri haaste on onnistua sovittamaan iso tavoite hyvästä lehdestä siihen, että tekijät saavat välillä tehdä sitä, mitä itse haluavat. Kun onnistuu sovittamaan yhteen individualistiset tavoitteet lehden tavoitteisiin, syntyy erittäin hyvää jälkeä. Mihin suuntaan uskot päätoimittajan työn muuttuvan? ? Toivoisin, että peruslinjat eivät muutu. Päätoimittaja vaalii lehden riippumattomuutta, tukee kehitystyötä ja pitää organisaation sopivassa kehitysmoodissa. Päätoimittajien riippumattomuus on erittäin hyvä muutos, se on tämän ajan kuva. ? Päätoimittajan kuva oli aiemmin, että hän oli kulmahuoneen pohdiskelija, piipun polttaja ja paikallinen vaikuttaja. Uskon, että työhön liittyvä glamour pikkuhiljaa haihtuu. Nämä ovat aika raadollisia hommia. Tässä tehdään tiukasti töitä organisaation sisällä, organisaation kehittämiseksi, eikä notkuta baareissa kaupunginjohtajien ja muiden tahojen kanssa sopimassa asioista. TÄTÄ TUTKIN Talousasiantuntijat hallitsivat pääkirjoituksia Riku Roslund ? Tutkin gradussani Helsingin Sanomien ja Kauppalehden pääkirjoituksia, joissa käsiteltiin vuonna 2008 kärjistynyttä globaalia talouskriisiä Suomen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten vaikutuksia arvioitiin ja millaisia keinoja taantuman nujertamiseksi tarjottiin. Keräsin noin 30 artikkelin aineiston puolentoista vuoden ajalta Suomen taantumaan ajautumiseen saakka. Molemmista lehdistä hahmottuivat samanlaiset puhetavat eli diskurssit. Kriisin laajuus tuntui tulevan yllätyksenä. Optimismi oli valloilla vielä silloin, kun monet muut maat olivat kaaoksen partaalla. Varsinkin yritysten taseita ja julkista taloutta hehkutettiin. Korostettiin, ettei Suomi ole yhtä riippuvainen Venäjästä kuin 1990-luvun laman aikana. Vähemmälle huomiolle jäi, että Suomen talous on paljon viennistä kiinni. Joko tätä ei täysin ymmärretty, tai lukijoita ei haluttu huolestuttaa epäselvässä tilanteessa. Pelästynyt kansa olisi voinut vähentää kulutusta, ja toimetonta euroa pidettiin huonona eurona. Lehdet tukivat keinoja, joista poliitikot olivat jo päättäneet. Kansalaiset nähtiin pelkkinä kuluttajina ja valtio aktiivisena elvyttäjänä sekä yritysten rahoittajana. Retorisena vakuuttamiskeinona käytettiin paljon tosiasiapuhetta, jossa talouden käänteet esitetään tapahtuvan ihmisistä riippumatta. Kirjoitukset pohjautuivat usein talouseliitin ja poliitikkojen sanomisiin. Omien mielipiteiden ja analyysin sijasta tyydyttiin tukemaan asiantuntijoita. Ehkä tämä selittää osin, miksi taantumaan herättiin liian myöhään. Kun vakiintunut ja kapea tärkeimpien lähtei- den joukko ei osannut ennustaa kriisin laajuutta, eivät siihen pystyneet toimittajatkaan. Talousjournalismi kaipaa tutkimuksen perusteella nykyistä enemmän taustoitusta, toimittajan analyysiä ja erilaisia mielipiteitä. Myös lähderutiineja ja kriittisyyttä tulisi pohtia. Mitä monipuolisemmin asioita käsitellään, sen parempi demokratialle. Talouden pitkän aikavälin kehityksen ja ilmiöiden seuraaminen on tärkeää, jotta seuraaviin kriiseihin osataan varautua. Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Riku Roslund Tutkimus: Pro gradu Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön ?Seuraavaksi suhdannetalkoisiin: Talouden taantuman diskurssit ja retoriikka Helsingin Sanomien ja Kauppalehden pääkirjoituksissa vuosina 2007?2008.? > Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=22820 Sanomalehdissä tarvitaan kriisijohtamista Jaakko Koivisto ? Sanomalehtien kriisiytymisestä on puhuttu viime vuosina paljon. Selvitin gradussani, mistä kriisissä on kyse. Lähestyin ilmiötä kriisijohtamisen teoriakehyksen kautta, sillä tästä näkökulmasta sanomalehtiä ei ole aiemmin tutkittu. Määrittelin kriisin vakavaksi akuutiksi tai krooniseksi tilanteeksi, joka uhkaa yritystä. Päädyin tulkitsemaan sanomalehtien nykytilaa kroonisena eli pitkäkestoisena kriisinä, jonka taustalla on useita syitä. Merkittävin trendi näytti olevan sanomalehtien taloudellisten toimintamahdollisuuksien jatkuva heikentyminen nettilehtien suosion kasvusta huolimatta, mistä on seurannut alan työpaikkojen raju vähentyminen. Heräsi kysymys, kuinka kauan lehdet voivat jatkaa sisällöntuotannon menojen karsimista ennen kuin lehtien laatu kärsii niin paljon, että voidaan puhua myös journalismin kriisistä. Halusin myös selvittää, miten suomalaiset lehtivaikuttajat näkevät alansa tilanteen. Keräsin näkemykset yhdeksältä lehtivaikuttajalta, joista suurin osa oli isojen suomalaisten lehtien päätoimittajia. Erityisen läheistä yhteistyötä tein Etelä-Suomen Sanomien kanssa. Vaikuttajat eivät olleet halukkaita puhumaan kriisistä. Heistä vain yksi arvioi sanomalehtien olevan kriisissä. Viisi haastateltavaa piti nykyistä tilannetta peräti hyvänä. Osa haastateltavista myönsi sanomalehtialan olevan murroksessa, mutta hekään eivät arvioineet nykytilannetta kriisiksi. Lehtivaikuttajien näkemykset poikkesivat melko lailla siitä, miten itse alan tilanteen näin. Arvelin näkemyserojen johtuvan osittain kriisi-käsitteen hankalasta luonteesta. Kriiseistä puhutaan poikkeuksellisen negatiivisten ja yllätyksellisten tilanteiden yhteydessä. Tämän ajattelutavan halusin gradussani kyseenalaistaa. Sanomalehtien kriisissä on kyse toisenlaisesta, hitaasti etenevästä ja monisäikeisestä kriisistä. Graduni suppeasta otannasta huolimatta arvelen, että sanomalehtien edellytykset hallita kriisejä paranisivat, mikäli lehdet liittäisivät kriisijohtamisen osaksi johtamiskulttuuriaan. Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Jaakko Koivisto Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön ?Chronic crisis: A landscape analysis of newspapers.? > Tutkimus löytyy osoitteesta: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=22626 Myös lukijan kuva edustaa tuttua genreä Aino Vitikainen ? Sanomalehdet ja verkkopalvelut pyytävät lukijoitaan lähettämään toimitukseen valokuvia muun muassa uutistapahtumista, ihmisistä ja ilmiöistä. Varsinaisissa julkaisuissa kuvia näkee kuitenkin vain vähän. Pelkästään Helsingin Sanomille lähetetään vuodessa noin 1500 kuvaa, joista kymmenkunta julkaistaan journalistisessa yhteydessä. Pro gradu -tutkielmassani halusin tarkastella, millaisia kuvia lukijoiden ottamat valokuvat ovat. Vertailukohdakseni otin ammattikuvaajien käsitykset kuvajournalistisista kuvista. Halusin selvittää, voitaisiinko lukijoiden kuvat lukea kuvajournalistisiksi tuotoksiksi tai olisiko niissä piirteitä kuvajournalistisista genreistä. Tutkimuksen toteutin tarkastelemalla Helsingin Sanomissa julkaistuja ja julkaisemattomia lukijoiden kuvia. Yhteensä kuvia oli tutkittavana 371. Tutkimusmetodini, genreen pohjautuvan kuva-analyysin, pohjana ovat kuvajournalismin ammattilaisten ja kuvatutkijoiden käsitykset kolmen kuvajournalistisen genren ominaispiirteistä. Ominaispiirteet tarkoittavat niitä asioita, jotka tekevät uutiskuvasta, featurekuvasta ja kuvituskuvasta oman genrensä edustajan. Tulosteni perusteella näyttää siltä, että lukijoiden kuvat voidaan lukea kuuluviksi kuvajournalistisiin genreihin. Eroja ei löytynyt julkaistujen ja julkaisemattomien kuvien välillä, joten syyt toisten kuvien julkaisuun ja toisten julkaisemattomuuteen täytyy löytyä muualta. Tulokset eivät kerro, kuinka onnistuneita genrensä edustajia lukijoiden kuvat ovat. Joka tapauksessa näyttää sil- tä, että ammattilaiset ja amatöörit jakavat käsityksensä kolmesta kuvagenrestä. Lukijoiden kuvia pyytävät lehdet ja verkkopalvelut voisivatkin yhä enemmän hyödyntää tätä ja käyttää lähetettyjä kuvia systemaattisemmin hyödykseen ? ja jopa löytää niiden avulla aiheita niin uutis- kuin ilmiöjuttuihin. Tutkimuksellisesti tärkeänä löydöksenä pidän myös sitä, että genren käsitteen avulla päästään käsiksi kuvan omaan genreen, joka ei ole riippuvainen julkaisuyhteyden tekstin genrestä. Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Aino Vitikainen Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikölle ?Lukijoiden kuvat genremankelissa. Genreen pohjautuva kuvatutkimus amatöörikuvaajien Helsingin Sanomille lähettämistä valokuvista.? > Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=22908 SuomenLehdistö /12 17
• TOIMITUS Ulkoasutuotannon muutos 1980-luvulle saakka teksti ja kuva yhdistetään kirjapainossa toimituksen luonnoksen mukaan jokaisen painotuotteen kohdalla erikseen. Visuaalisuuden hienosäätö oli asemoijan ja painon vastuulla. 1990-luvulla kirjapainot automatisoituivat ja taittotyö siirtyy toimituksiin. Kuvat ja tekstit toimitetaan erillisissä työvaiheissa ja ne yhdistetään työprosessin lopuksi taitossa. Sanomalehdissä iltavuoron toimittajista tulee taittajia, oli taitoja tai ei. Viikonloppuliitteitä toteuttamaan palkattiin graafikoita. 2000-luvun puolivälissä aikakauslehdissä yleistyy tyylikirjan ohjeita noudattava ja juttutyyppien mukainen toimitustyö ja uniikkitaitoille jätetään resursseja vain erityisen kuvapainotteisissa jutuissa. Ennakoiva taitto alkaa monipuolistaa juttutyyppejä ja parantaa monien sanomalehtien ulkoasua. 2010-luvulla rutiininomaisen ulkoasutuotannon ulkoistaminen lisääntyy. Graafikoiden huoli lehtien visuaalisesta laadusta kasvaa. 2000-luvulla taittotyö alkaa rationalisoitua taitto-ohjelmien ja toimitusjärjestelmien kehittymisen myötä. Aikakauslehdissä ryhdytään kitisten siirtymään uniikkiutta korostavasta jälkitaitoista juttutyyppivetoiseen ennakkosuunnitteluun. ANSSI KOKKONEN Tällä hetkellä automatisoitu taitto yleistyy monikanavajulkaisemisen pakottamana, kun toimituksilla ei ole resursseja taittaa sisältöjä erikseen joka kanavaan ? ainakaan ei ole mahdollista taittaa sisältöä alusta alkaen moneen kymmeneen kännykkämalliin sopivaksi. uusikulma Visuaalisuuden paradoksit YHTENÄINEN ULKOASU on julkaisun konseptia kiinni pitävä kitti. Esimerkiksi väri voi olla kokoava voima. Sen merkitys jopa kasvaa, kuten Kauppalehden visuaalisesta brändistä vastaava ulkoasupäällikkö Lars Holm arvioi. Kauppalehden sinisen tuntevat kaikki, mutta keväästä alkaen journalistista sisältöä on merkitty myös limen vihreällä värikoodilla erotuksena tietopalvelujen lilaan. Logo, kuvamaailma ja fontit ovat tärkeitä. Ne kaikki pitää Holmin mukaan saada tukemaan kauppalehtimäisyyttä, vaikka lehden tärkein ominaisuus on sen valitsema näkökulma talouteen. Sen pitää välittyä, vaikka juuri mitään visuaalisia keinoja ei olisi käytössä. VISUAALISEN kokonaisilmeen hallinta jokaisella julkaisualustalla edellyttää, että ryhmällä tai yhdellä ihmisellä on ulkoasun kokonaisuus teknologiaa myöten hanskassa. Julkaisupaletin keskitetty suunnittelu vaatii vanhoista julkaisukohtaisista rakenteista luopumista. Toimituksen, visuaalisen suunnittelun ja teknisen toteutuksen osastorajat pitää purkaa. Asiat kietoutuvat yhteen esimerkiksi kännykkäsovelluksen käytettävyyttä suunniteltaessa. 18 SuomenLehdistö 11/12 Maija Töyry Professori, Median laitos, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopisto Kaikki eivät yllä The Guardianin tasoon. Sen verkkopalvelu, mobiili, tabletti ja lehti näyttävät saman perheen jäseniltä, vaikka ovat omia tuotteitaan ja kanavan ehdoilla tehtyjä. Meillä erityisesti kännyköistä luettavat lehdet ovat usein yhtä pötköä vailla visuaalisesti kiinnostavaa rytmiä ja painotuksia. Ei ihme, että visuaalinen suunnittelu on parhaillaan rakennemuutoksen kourissa. TOIMITETTU SISÄLTÖ saadaan useimmiten ensimmäisen kerran esiin printissä. Siitä sen pitäisi sujahtaa nappia painamalla tablettitaitoksi, mobiiliin ja nettiin. Taloudellista tietenkin olisi, jos printtilehden tablettiversio syntyisi automaattisesti tai veisi vain pari tuntia. Kun sisällöt kulkeutuvat automatisoidusti eri kanaviin, ilmaisu väistämättä typistyy eikä monipuolistu. Yhden kanavan rajoitteet vaikuttavat mahdollisesti muihinkin. Automatisaatio on vastoin graafisen suunnittelun perusideaa eli ainutlaatuisuuden ja erottuvuuden luomista. Automatisoiduimmat tuotteet ovat helposti kaukana laadukkaasta editorial designista. Juttumuodot kaventuvat yhteen tai kahteen, rakenteet samanlaistuvat, rytmin ja kontrastien rakentaminen ei ole mah- dollista ja typografian keinoja on käytössä hyvin rajallisesti. Karu kysymys kuuluu, kuinka monistaa samat sisällöt yhä uusille julkaisualustoille niin, että visuaalinen laatu ei huonone. Kun sisällöt kulkeutuvat automatisoidusti eri kanaviin, ilmaisu väistämättä typistyy eikä monipuolistu Printistä tablettiin Aalto-yliopiston sidosryhmälehdelle Aalto University Magazinelle (AUM) kehitettiin tablettiversio tekniikan, designin ja journalismin osaajien yhteistyönä osana Next median Visual power -tutkimushanketta. Lähtökohdat olivat tyypilliset: uusi väline kiinnostaa, mutta budjetti ja tekijäresurssit ovat rajalliset eikä uuden välineen ja tekniikan ymmärrystä ollut valmiina. Selkeästä ja yksinkertaisesta käytettävyydestään hyvät arviot saanut testiversio syntyi sujuvasti, kun printtilehden konsepti oli valmiiksi jäsentynyt ja mietitty. Etukäteen mietittiin, miten juuri tämä lehti toimii parhaiten juuri tässä välineessä? AUM:ssä päätettiin korostaa Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja jo valmistu- neiden valokuvaajien tuottamaa erinomaista kuvamateriaalia. Nopeasti tehty raakaversio helpotti suunnittelua ja ideoista kommunikointia, kun tabletti julkaisualustana oli monille tekijöistä vieras. Etua oli siitä, että eri osaajien välisen yhteistyön merkitystä korostettiin. Visuaalisessa suunnittelussa huomioitiin ensisijassa käytettävyys: lehden pitää toimia omana käyttöliittymänään, sormi ei ole yhtä tarkka kuin hiiri. Tabletin vuoksi lehden työprosessi on mietittävä uusiksi: missä kohtaa lisämateriaali, esimerkiksi videot, tulevat mukaan prosessiin ja editointiin? Aalto University Magazinen tablettilehti on ainakin toistaiseksi ei-julkinen testiversio.
• INTERNET Digitaalisen tiedon ja tietolähteiden suojaaminen * Useimpien toimittajien koneille ei koskaan kukaan hakkeroidu ja harvan matkapuhelinliikennettä tai näppäimistön käyttöä vaivaudutaan seuraamaan. Silti sopiva annos vainoharhaisuutta digitaalisen urkinnan suhteen on hyväksi. KUN ASSOCIATED Pressin toimituksessa valmisteltiin Pulitzerilla palkittua juttua New Yorkin poliisilaitoksen toiminnasta, kaikki materiaali pidettiin viime hetkeen asti poissa toimituksen yhteisestä tietojärjestelmästä. BBC Academy -sivustolla neuvotaan, että työmatkoilla toimittajan kannattaa käyttää kryptattua muistitikkua. Ja Committee to Protect Journalists (CPJ) on tänä vuonna julkaissut kattavat ohjeet toimittajan tietoturvan perusteista. Esimerkit kertovat siitä, että digiaikana myös toimitukselliset tietovarannot ovat uudella tavalla alttiita ei-toivotuille vierailuille. American Journalism Review?n (AJR) jutussa muistutetaan, että toimittajan tiedonhankintaa ja muuta työtä helpottava teknologia mahdollistaa myös journalistien urkinnan. USEIMPIEN TOIMITTAJIEN koneille ei koskaan kukaan hakkeroidu ja harvan matkapuhelinliikennettä tai näppäimistön käyttöä vaivaudutaan seuraamaan. Silti sopiva annos vainoharhaisuutta digitaalisen urkinnan suhteen on hyväksi paitsi toimittajien ja toimitusten, myös journalisteihin luottavien lähteiden suojaamiseksi. AP:n jutun yhteydessä luottamuksellisia tietoja ja tiedonlähteitä varjeltiin paitsi pitämällä materiaali toimitusjärjestelmän ulkopuolella, myös huolehtimalla juttutiimin viestinnän turvallisuudesta. Matkoilla ollut toimittaja käytti vain sähköposteja, jotka salattiin ilmaisella GNU Privacy Guard -ohjelmalla. Kun lähdettiin tapaamaan tietolähdettä, * NEWSWEEKIN SIIRTYMINEN kokonaan digitaaliseksi on saanut ansaitsemaansa huomiota. Myös mediakentän toisella suunnalla on otettu samantapainen askel. Britanniassa julkaistava Big Issue in the North on maailman ensimmäinen katulehti, joka on vastedes tarjolla myös digitaalisena versiona. Myyjältä saa joko paperilehden tai kortin, jonka kaksiulotteisella QR-koodilla pääsee lataamaan lehden päätelaitteelleen. Muiden katulehtien tapaan Big Issuen myynnillä kootaan varoja kodittomille ja muille vähäosaisille. Yhdysvalloissa ilmestyy StreetWise, ja verkostossa on kaikkiaan yli 120 katulehteä. Jos brittikokeilu onnistuu, sovellus tulee verkoston muiden lehtien käytettäväksi. 2) WWW VAIN SAKSALAISET toimittajat sijoittuivat suomalaisten jälkeen selvityksessä, jossa vertailtiin kahdeksan maan toimittajien asenteita sosiaalista MIKKO MARTIKAINEN verkonsilmä Ripaus vainoharhaisuutta digiaikana Ari Heinonen dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa ari.a.heinonen @uta.fi LINKIT 1) Committee to Protect Journalists -järjestön käsikirjan tietoturvaosio: http://cpj.org/reports/ 2012/04/informationsecurity.php Juttua American Journalism Review?ssa: www.ajr.org/Article. asp?id=5380 matkapuhelimesta poistettiin akku, jotta toimittajan sijaintia olisi vaikeampi jäljittää. MYÖS VERKOSSA liikkumisensa jälkiä voi ainakin yrittää häivyttää. American Journalism Review?n jutussa mainitaan yhtenä suojauskeinona Tor-ohjelman käyttö. Se on niin ikään ilmainen ohjelma, joka estää sivullisia pääsemästä selville, missä päin verkkoa liikut tai missä itse sijaitset. mediaa kohtaan ja sosiaalisen median käyttöä. Cision-viestintäyhtiön ja brittiläisen Canterbury Christ Church -yliopiston tekemässä selvityksessä kanadalaiset toimittajat käyttivät sosiaalista mediaa laajimmin, tiesivät siitä eniten ja suhtautuivat siihen myönteisimmin. Toisena tulivat yhdysvaltalaiset toimittajat, ja selvityksen jälkijoukossa olivat Suomi ja Saksa. Britit, ruotsalaiset, australialaiset ja ranskalaiset sijoittuivat näiden väliin. Selvityksen mukaan suomalaiset toimittajat kyllä suhtautuvat myönteisesti sosiaaliseen mediaan, mutta pikemminkin seurailevat sen tapahtumia, kuin käyttävät eri välineitä aktiivisesti tiedonhankintaan. Syyksi arvellaan yksinkertaisesti sitä, etteivät täkäläiset toimittajat oikein ole perillä sosiaalisesta mediasta. 3) WWW JOS TEKEE TÖITÄ New York Timesille, tämä on pidettävä mie- BBC:n ohjeissa neuvotaan pitämään tärkeitä tietoja sisältävät laitteet mukana aina ja kaiken aikaa. Jos kannettavan tietokoneen retuuttaminen mukana ei ole mahdollista, kannattaa käyttää suojattua muistitikkua tai vähintäänkin koneelle tehtyä piilotettua ja suojattua kiintolevyn osaa. Ja tietysti sekä tietokoneet että puhelimet on suojattava kunnollisella salasanalla. Puheluihin suositellaan mieluummin Skypeä tai muita nettiä käyttäviä ääniohjelmia kuin tavallisia puhelinpalveluita. Toimittajien hallussa olevien tietojen turvaamiseksi on siis olemassa sekä yksinkertaisia että edistyneitä keinoja ja apuvälineitä. CPJ:n ohjeissa neuvotaan ensin määrittelemään suojaamista tarvitsevat tiedot, sitten se, keneltä ne pitäisi suojata ja tämän pohjalta voi valita soveltuvat turvaamiskeinot. 1) lessä myös sosiaalisessa mediassa. Näin voi tiivistää ohjeet, jotka NYT:n toimituksen johto antoi äskettäin, kun eräs sen freelancer oli saanut jyrkän kielteistä huomiota twiiteistään. NYT:n ohjeiden mukaan sosiaalista mediaa on pidettävänä julkisena foorumina, mikä onkin järkeen käypää. Ohjeiden mukaan sosiaalisessa mediassa ei saa toimia tavalla, joka rapauttaisi kirjoittajan luotettavuutta NYT:n toimittajana. Esimerkiksi poliittisia näkemyksiä ei tulisi tuoda esiin. Ohjeet koskevat yhtä hyvin vakiväkeä kuin free-toimittajiakin. Ohjeistus julkaistiin NY Timesin lukijatoimittajan blogissa. Seuranneessa keskustelussa kyseltiin, josko ohjeet pätevät silloinkin, kun free-toimittaja tekee välillä toitä muualle. 4) mässä kokeilemaan käyttäjän päätelaitteen mukaan mukautuvia web-sivuja. ?Responsive design? -käytännöllä yritetään vastata siihen, että yleisö käyttää medioita milloin milläkin päätelaitteella, mutta ? ainakin oletettavasti ? haluaisi jokseenkin samat sisällöt lukipa juttuja sitten älypuhelimella, tabletilla tai pöytätietokoneella. Ongelmana on ollut, että tietokoneruudulle suunniteltu sivu näyttää sekä kököltä että sekavalta esimerkiksi puhelimella. Automaattisesti mukautuvat sivut olisivat ratkaisu tähän. Channel 4:n uutissivusto toimiikin varsin juoheasti eri laitteilla. Guardianin uusi sivusto on beta-vaiheessa, ja toimii mukavasti puhelimella, mutta on perin valju esimerkiksi tabletilla. BBC:llä kokonaisuus on vielä kehittelyssä, mutta mobiilikäyttäjät ohjataan nyt uudistetulle sivustolle, joka onkin hyvin toimiva paketti. 5) WWW GUARDIAN, CHANNEL 4 News ja BBC ovat eräitä mediataloja, jotka ovat alkaneet tai ryhty- Juttua BBC Academyssa: www.bbc.co.uk/blogs/ blogcollegeofjournalism /posts/be_paranoid__protecting_sourc GNU-salausohjelma: www.gnupg.org Tor-anonymiteettiohjelma: www.torproject.org/ 2) Juttu katulehtien verkoston sivulla: http://theinspblog .blogspot.fi/2012/10/ worlds-first-digitalstreet-paper.html 3) Cisionin selvitys: http://blog.us.cision. com/2012/10/cisionssocial-journalismcountry-barometercanada-leads-germanycomes-last 4) Juttua ja keskustelua New York Timesin sosiaalisen median ohjeistuksesta: http://publiceditor.blogs. nytimes.com/2012/10/ 17/after-an-outburst-ontwitter-the-timesreinforces-its-socialmedia-guidelines/ ?smid=tw-share>. 5) Channel 4 News: www.channel4.com/ news/ Guardianin beta-sivusto http://beta.guardian.co. uk/ BBC Newsin mobiilisivusto: m.bbc.co.uk/news SuomenLehdistö 11/12 19
• JSN Päätöksiä 16.5. ja 20.6.2012 16.5.2012 Ratkaisut tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, AnnaLiisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen, paitsi ratkaisussa 4749, josta puuttui Keskinen, ja ratkaisusta 4752, josta puuttui Hämäläinen. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toimittajan omaa asemaa ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Toimittaja saattoi käsitellä uutisessa rehtoriin mahdollisesti liittyviä rahaepäselvyyksiä, vaikka hän oli ollut aiemmin koulun hallituksen puheenjohtaja eli rehtorin esimies. Rehtoria kuultiin jutussa. Kantelu: 23.11.2011 Kantelija: Timo Luopajärvi Kantelu kohdistuu Iltalehdessä 26.9.2011 julkaistuun juttuihin ?Kymppitonnin matkat koulun piikkiin? ja ?Matkat ja synttäribileet verotettavaa etua?. Kantelijan mukaan journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Juttujen kirjoittaja on entinen Savonia-ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja, joka joutui eroamaan tehtävästään oman sopimattoman käytöksensä vuoksi. Hänellä voi kantelijan mielestä olla kaunaa näiltä ajoilta rehtoria ja nykyistä hallituksen puheenjohtajaa kohtaan. Juttujen tekijä ei kantelun mukaan ole haastatellut rehtoria eikä hallituksen puheenjohtajaa Jaakko Kekonia, joka on rehtorin esimies ja valvoo hänen virkamatkojaan. Lisäksi kantelija arvelee, että kansainvälisen korkeakoulun rehtorille 10 000 euron virkamatkat eivät ole keskimääräisesti suuret. Vastaus: 22.12.2011 Vastaaja: Iltalehti Päätoimittaja Kari Kivelä vastaa, että kantelu kohdistuu kahteen kohtaan: journalistin aseman mahdolliseen väärinkäyttöön ja siihen, onko eri osapuolilla ollut mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa. Jutun toimittaja on eronnut luottamustehtävästään, Savonia-ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenyydestä kesällä 2008 luopuessaan kaikista poliittisista luottamustehtävistään, puolueensa jäsenyydestä ja ilmoittaessaan, ettei asetu ehdolle syksyn 2008 kunnallisvaaleissa. Eroon Savonian hallituksen puheenjohtajan tehtävistä ei päätoimittaja Kivelän mukaan liity mitään sellaista seikkaa, josta olisi voinut muodostua kaunaa toimittajan ja Savonian rehtorin kesken. Toimittajan ollessa Savonian hallituksen puheenjohtaja hänen ja rehtorin välit olivat asialliset. Itse uutisteksti erittelee asiallisesti ne seikat, joiden vuoksi rehtorin matkustelua voidaan arvioida kriittisestikin. Näitä ovat matkojen määrä ja matkojen kohteet, matkojen keskittyminen rehtorille, puutteellinen raportointi matkoista hallitukselle ja puutteellinen matkojen annin raportointi henkilöstölle. Jutussa on Kivelän mukaan pidättäydytty varmistetuissa tosiasioissa ja jätetty pois kaikki nimetön arvostelu, 20 SuomenLehdistö 11/12 * Pilapiirroksista on tullut neuvostolle kanteluita erittäin vähän sen olemassaoloaikana vuoden 1968 jälkeen. Neuvosto on myös ottanut niitä käsiteltäväksi vain poikkeustapaukissa. Sähköinen arkisto vuodesta 1995 lähtien sisältää yhden ratkaisun pilapiirroksesta. Tämä kertoo siitä, että yleisö ymmärtää pilapiirroksen erityisluonteen ja hyväksyy niissä käytetyn kärjekkään ilmaisutavan. joka juttua tehtäessä on tullut vastaan. Omat mielipiteensä toimittaja on erottanut uutistekstistä. Kantelija ei yksilöi, mikä itse jutussa voisi viitata journalistin aseman väärinkäyttöön. Kantelija ei myöskään yksilöi, mikä muu seikka voisi edes antaa aihetta epäillä aseman väärinkäyttöä. Kantelija itsekin toteaa, että toimittajalla ?voi olla kaunaa?. Toisin sanoen kantelijakaan ei päätoimittaja Kivelän mukaan väitä, että jutun motiivina olisi ?kauna?. Iltalehdellä ei ole ollut mitään syytä estää toimittajaa tarttumasta aiheeseen. Olisi ollut kohtuutonta olla julkaisematta juttua sillä perusteella, että toimittaja on vuosia sitten itse ollut Savonia-ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja. Jutun siirtämiseen toiselle toimittajalle ei ollut syytä. Kantelija väittää, ettei tekijä ole haastatellut rehtoria. Tämä ei Kivelän mukaan pidä paikkaansa. Toimittaja on lähettänyt 22.9.2011 rehtorille sähköpostitse kysymykset, joissa on kysytty matkojen tarkoituksenmukaisuutta. Rehtorin antama vastaus matkoihin on itse jutussa. Sen enempää rehtori ei ole halunnut matkojansa perustella. Rehtorilla on siis ollut mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevassa uutisoinnissa. Jutussa mainitaan myös hallituksen jäsenen paikallislehdessä esittämä kritiikki rehtorin matkojen raportoinnista. Tähän toimittaja ei ole kysymyksissään pyytänyt rehtorilta vastausta. Kantelussa mainittua hallituksen puheenjohtajaa ei käsitellä jutussa eikä häntä siksi ole kuultu. Ratkaisu Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan (JO 4). Iltalehti julkaisi uutisen rehtorin matkoihin ja syntymäpäiväjuhliin mahdollisesti liittyvistä rahaepäselvyyksistä. Jutun kirjoittanut toimittaja oli toiminut rehtorin johtamassa koulussa hallituksen puheenjohtajana kolme vuotta ennen uutisen julkaisua. Kuopion Kaupunkilehti oli nostanut asian julkisuuteen jo noin kaksi viikkoa Iltalehteä aiemmin. Rehtori sai vastata väitteisiin epäselvyyksistä samassa yhteydessä. Kantelija ei väitä, että jutussa olisi virheitä. Toimittajan puolueettomuus ja riippumattomuus pitävät yllä uskoa tiedotusvälineen luotettavuuteen yleisön keskuudessa. Julkisen sanan neuvosto painottaa tämän luottamuksen tärkeyttä. Toimittaja oli ollut jutussa käsitellyn rehtorin esimies koulun hallituksen puheenjohtajana yli kolme vuotta aikaisemmin. Neuvosto katsoo, että aika on niin pitkä, ettei vanha kytkös vaaranna toimittajan puolueettomuutta. Tähän viittaa sekin, ettei toimittaja kirjoittanut epäilyksistä ensimmäisenä, vaan vasta paikallisen lehden jälkeen. Iltalehti olisi toteuttanut tässä tapauksessa tiedonvälityksen avoimuutta paremmin, jos se olisi kertonut toimittajan ja jutun kohteen välisestä yli kolmen vuoden takaisesta kytköksestä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4749/SL/11 7 Päivää Julkisen sanan neuvoston äänin 7?4 antama langettava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja tietojen tarkastamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi kantelijan tapailleen kansanedustajaa. Lehti luotti nimettömiin lähteisiinsä eikä tarkastanut näiltä saamiaan tietoja riittävän hyvin. Lehti myös mitätöi haastateltavan kommentin. Jutun aiheuttamaa haittaa ei olisi voinut korjata oman kannanoton avulla. Eriävä mielipide päätöksen lopussa. Kantelu 24.11.2011 Kantelija: Susanna Reinboth Kantelija katsoo olevansa tunnistettavissa 10.11.2011 lehden paperiversiossa ja nettisivuilla julkaistuista jutuista, joissa kerrottiin kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen tapailleen salaa kantelijaa. Kantelijaa ei esitelty jutussa nimellään. Lehti kertoi kansanedustajan kotikonnuilla tiedetyn, että kantelija ja kansanedustaja olivat rentoutuneet töiden eli reportaasin tekemisen jälkeen erään yksityishenkilön mökillä. Kantelijan mukaan tämä väite sisälsi olennaisen virheen. Oikeasti mökissä tehtiin vain reportaasia, ja paikalla olivat myös uutiskuvaaja ja mökin omistaja. Osa mökissä kuvatusta materiaalista päätyi tv-uutisissa esitettyyn reportaasiin. Kuvausten jälkeen kantelija ja kuvaaja ajoivat kansaedustajan kotitalolle ja jatkoivat matkaansa hotellille. Mökin omistajan kantelija arvioi olleen kovin otettu tunnetuista vieraistaan, joten tämä otti kuvia muistoksi. Kantelija olettaa mökin omistajan näyttäneen kuvia tuttavilleen, minkä jälkeen mökkivierailu ja kuvat ovat jonkun ?vinkkimiehen? kautta tulleet lehden tietoon. Kantelija kirjoittaa, että lehdellä on erityisen suuri syy suhtautua kriittisesti omiin tietolähteisiinsä, sillä lähteillä on mahdollisuus hyötyä lehden tarjoamista vinkkipalkkioista. Hänen mukaansa lehden sekkivihkojournalismi jopa kannustaa vääristeltyjen, puutteellisten tai kokonaan valheellisten vinkkien antamiseen. Tämä puolestaan lisää lehden omaa vastuuta vinkkien todenperäisyyden tarkistamisessa. Kantelija sai vastata jutussa osaan hänestä esitetyistä väitteistä. Hän myönsi tavanneensa Hakkaraista muutaman kerran Helsingissä jommankumman asunnossa. Kantelija ei miellä, että tuttavien kyläilyt olisivat lehden mainitsemia salatapaamisia. Hän pitää erityisen loukkaavana, että lehti väitti hänen olleen ?rentoutumassa? kahden kesken Hakkaraisen kanssa heti haastattelun tekemisen jälkeen eli ennen kuin juttu oli tehty valmiiksi. Kantelija pitää tällaista vihjausta vakavana hyökkäyksenä ammattitaitoaan ja -etiikkaansa vastaan ja katsoo, että jutun vihjailevan sävyn vuoksi oikaisu tai vastine ei olisi korjannut tilannetta. Vastaukset: 19.12.2011 ja 23.1.2012 Vastaaja: 7 päivää -lehti Päätoimittaja Eeva Helena Jokitaipale kuvailee juttua varsin neutraaliksi ja kiihkottomaksi. Hänen mukaansa siinä todettiin vain, että kantelija ja kansanedustaja ovat tavanneet paitsi Hakkaraisen kotipaikkakunnalla Viitasaarella myös Helsingissä molempien asianosaisten kodeissa. Toimituksessa herätti kysymyksiä se, että Hakkarainen kiisti tapaamiset jyrkästi, kun taas kantelija myönsi niitä olleen. Toimittajalle kantelija kuvaili suhdettaan kansanedustajaan ?oudoksi ys- tävyydeksi?. Pelkistä työhön liittyvistä tapaamisista ei siten ollut kantelijan omankaan ilmoituksen mukaan kysymys. Mitään faktavirheitä jutussa ei Jokitaipaleen mielestä ollut. Lehti vastaa tietojen oikeellisuudesta, mutta ei lukijan mahdollisista mielikuvista. Päätoimittajan mukaan kantelija ei ole jutusta tunnistettavissa, sillä Suomessa on lukuisia muitakin tunnettuja oikeustoimittajia. Toimituksessa nimenomaan päätettiin, ettei kantelijan nimeä julkaista. Jokitaipale toteaa, että lehdessä mainittu ?töiden jälkeinen rentoutuminen? ei tarkoittanut välittömästi reportaasin tekemistä seurannutta mökkivierailua vaan tämän ajankohdan jälkeen tapahtunutta viikonloppuvierailua eräällä toisella viitasaarelaismökillä, jonne Hakkarainen vei kantelijan Porsche-avoautollaan. Tämä vapaa-ajanvietto ei päätoimittajan mukaan jäänyt pienellä paikkakunnalla ihmisiltä huomaamatta. Hän kertoo vastauksessaan rentoutumispaikaksi väitetyn mökin osoitteen tien tarkkuudella. Kuvaus salatapaamisista Helsingissä perustuu päätoimittajan mukaan Hakkaraisen lausuntoon. Tämä kiisti tavanneensa kantelijaa kummankaan kodissa. Kun kansanedustaja halusi salata tapaamiset, salaa tapailusta voi Jokitaipaleen mielestä puhua perustellusti. Kantelija itsekin kertoi haastattelussa, että tapaamiset piti järjestää kotioloissa, koska Hakkaraista kuvataan muuten joka paikassa. Siten kantelijakin tuntui halunneen pitää tapaamiset salassa. Tietojen tarkistamisesta Jokitaipale kirjoittaa, että tietoja saatiin useammalta, lehden aiemminkin käyttämältä ja luotettavaksi osoittautuneelta lähteeltä. Edelleen tiedot vielä tarkistettiin soittamalla kantelijalle, joka myönsi tapaamiset oikeiksi ja kertoi syyksi ystävyyden. Tärkein lähde tapaamisten osalta oli kantelija itse. Kantelun täydennys 23.12.2011 ja 21.2.2012 Kantelijan mukaan Jokitaipaleen vastauksessa mainittu ?rentoutumismökin? osoite on sama kuin kuvausmökin. Kysymyksessä eivät siis olleetkaan eri mökit, kuten päätoimittaja vastauksessaan kirjoitti. Osoitteessa, jonka Jokitaipale mainitsi, tehtiin vain tv-kuvauksia. Lehdessä julkaistun väitteen ?mökillä rentoutumisesta? voi näin ollen katsoa perustuneen väärään tietoon. Toimittaja ei tarkistanut kantelijalta, pitivätkö väitteet töiden jälkeisestä mökkioleskelusta paikkansa. Lehti ei kantelijan mukaan ollut missään vaiheessa yhteydessä myöskään mökin omistajaan. Avoautolla kantelija ja Hakkarainen ajoivat yhdessä vasta elokuussa, yli kuukausi Viitasaarella tehtyjen kuvausten jälkeen. Autoilu suuntautui Kokkolasta Kannonkoskella sijaitsevalle mökille. Siellä paikalla oli neljä muuta henkilöä kantelijan ja kansanedustajan lisäksi. Hakkarainen viipyi Kannonkoskella korkeintaan vartin verran ja jatkoi sitten Viitasaarelle. Kantelija puolestaan jäi Kannonkoskelle. Tämä asia myös kerrottiin toimittajalle, kun hän haastatteli kantelijaa. Kannonkoski sijaitsee Viitasaaren ja Kokkolan välissä, eli yhdistelmä Hakkarainen, Porsche ja kantelija ei missään vaiheessa käynyt Viitasaarella. Päinvastoin kuin päätoimittaja väittää, asia ei siis voinut herättää siellä minkäänlaista huomiota. Kantelija kertoi toimittajalle, miksi hän pitää ystävyyttään Hakkaraiseen ou- tona. Syy on se, että he ovat eri mieltä jokseenkin kaikista asioista ja käyvät kiivaita puhelinväittelyjä ajankohtaisista asioista. Lehti ei kuitenkaan julkaissut kantelijan selvitystä. Kantelijan mukaan hänen kantelussaan on pohjimmiltaan kyse siitä, sallitaanko ?juorujournalismille? vapautus totuuteen pyrkimisestä. Päätoimittaja myöntää kantelijan mielestä vastauksessaan neuvostolle, ettei Hakkaraisen ja kantelijan välillä ole muuta kuin ystävyyttä. Tästä huolimatta lehti vihjaili jutussaan jotain muuta. Kantelija myös pitää ongelmallisena sitä, että lehti lupaa lähteilleen lähdesuojan samalla, kun se kertoo ?maksavansa vinkeistä eniten?. Vinkkaajille siis luvataan huomattavaakin taloudellista hyötyä ilman pelkoa siitä, että he joutuvat vastaamaan sanoistaan. Ratkaisu Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ? myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu (JO 14). Juttu oli otsikoitu: ?Viihtyivät toistensa asunnoilla!?. Yläotsikossaan lehti kertoi, että ?Teuvo Hakkarainen tapaili tunnettua oikeustoimittajaa salaa?. Jutussa kerrottiin Hakkaraisen ?viihtyneen hiljattain varsin hyvin erään tunnetun oikeustoimittajan seurassa?. Pariskunnan yhteydenpidon kuvailtiin muuttuneen ?varsin tiiviiksi? sen jälkeen, kun osapuolet tapasivat Viitasaarella. ?Hakkaraisen kotikonnuilla tehtiin toki reportaasia, mutta paikkakunnalla tiedetään myös varsin hyvin, että töiden jälkeen kaksikko rentoutui erään yksityishenkilön mökillä?, jutussa kirjoitettiin. Helsingin-tapaamisista kerrottiin, että ?ei tullut yllätyksenä?, että Hakkarainen ja toimittajanainen tapasivat myös Hakkaraisen asunnolla. Kantelija sai vastata kysymyksiin Helsingissä tapahtuneista tapaamisista. Hän kuvaili lehden sitaatissa välejään Hakkaraisen kanssa ?tietyn tyyppiseksi oudoksi ystävyydeksi?. 7 päivää teki tapaamisista jutun myös verkkoon. Se oli otsikoitu: ?Kohu-persu Teuvo Hakkarainen ja tunnettu tv-kasvo ? salatapaamisia!? Kantelijaa kuvailtiin siinä televisiosta tutuksi, palkituksi oikeustoimittajaksi. Kantelijasta esitettyjen tietojen perusteella hän oli jutusta helposti tunnistettavissa. Kantelija käyttää kuitenkin ammattinsa perusteella yhteiskunnallista valtaa, joten hänen yksityisyyden suojansa on kaventunut. Kaksikon välisestä kanssakäymisestä saattoi kertoa, koska kyseessä olivat tunnettu oikeustoimittaja ja kansanedustaja. Otsikossa väitettiin kantelijan tapailleen Hakkaraista salaa. Tästä saa sellaisen kuvan, että tapaamiset olisivat olleet pelkästään salaisia. Näin ei kuitenkaan ollut. On myös huomion arvoista, että kansanedustaja kiisti lehdelle tapaamiset oikeustoimittajan kanssa.
• Neuvoston mielestä juttu antoi virheellisen tiedon kantelijan toimista työtehtävän jälkeen. Kantelijan ei ole osoitettu rentoutuneen mökillä Hakkaraisen kanssa välittömästi tai pian tv-kuvausten jälkeen. Lehden tiedot Helsingin-tapaamisista pitivät paikkansa, mutta jutussa ne esitettiin jatkona suhteelle, jonka kerrottiin muuttuneen varsin tiiviiksi heinäkuussa Viitasaarella. Kantelijaa haastateltiin, mutta häneltä ei tarkistettu jutun kannalta olennaista tietoa Viitasaarenmökillä rentoutumisesta. Kantelijan haastattelun yhteyteen oli myös piirretty eläinhahmo, jonka puhekuplassa luki: ?Vai että outoa ystävyyttä?!?. Lehti oli referoinut kantelijan haastattelua valikoivasti ja kommentin yhteyteen liitetyssä puhekuplassa kyseenalaistettiin se, mitä haastateltava vastasi lehdelle. Vinkkipalkkioista tehtyihin kahdenvälisiin taloudellisiin sopimuksiin neuvosto ei voi ottaa kantaa toimivaltansa puitteissa, mutta se jakaa kantelijan huolen palkkioperusteella toimivan lähteen hyötymistarkoituksesta. Vinkkipalkkioita tavoittelevien lähteiden tietoihin on syytä suhtautua huomattavan kriittisesti. Tässä tapauksessa lehti kertoi saaneensa tietoja useilta, aikaisemmin luotettaviksi osoittautuneilta henkilöiltä. Väitetyn Viitasaaren-mökkirentoutumisen osalta tietojen tarkistaminen kuitenkin epäonnistui. Juttu saattoi kantelijan niin kielteiseen julkisuuteen, että hänelle syntyi oikeus omaan kannanottoon. Se ei kuitenkaan olisi poistanut haittaa, joka kantelijalle aiheutui ennen kaikkea jutun vihjailevan luonteen ja haastateltavan lehdelle antamien kommenttien mitätöinnin vuoksi. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että 7 päivää on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ollijuhani Auvisen, Juha Keskisen, Lauri Karpin ja Salla Nazarenkon eriävä mielipide: Jutun keskeinen sisältö kertoo tunnetun toimittajan ja kansanedustajan viihtymisestä toistensa seurassa. Pääotsikossa kerrotaan, että henkilöt "Viihtyivät toistensa asunnoilla!". Jutun kohteisiin on oltu yhteydessä ja toimittaja on myöntänyt molemminpuoliset kyläilyt asianomaisten Helsingin asunnoilla. Toimittajan ja kansanedustajan aseman huomioon ottaen, voidaan katsoa asiasta kertomisella olevan yhteiskunnallista merkitystä. Jutussa olevat virheet ovat keskeisen sisällön suhteen niin vähäisiä, ettei niistä olisi tullut antaa langettavaa päätöstä. Jutun ratkaisussa tulisi painottaa sananvapauden ja vapaan modernin journalismin periaatteita. Tähän verrattuna moitittavat asiat ovat vähempiarvoisia. > 4752/AL/11 Kirkko & kaupunki Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös ihmisarvon kunnioittamista ja pilapiirrosta koskevassa asiassa. Poliitikkojen on asemansa perusteella kestettävä kovaakin arvostelua. Pilapiirros ei tuonut esiin kansanedustajien henkilökohtaisia ominaisuuksia halventavasti tai asiaankuulumattomasti. Kantelu 20.12.2011 Kantelijat: Mika Niikko, Anssi Joutsenlahti, Anne Louhelainen, Martti Mölsä, Pirkko Mattila, Reijo Hongisto, Pertti Virtanen, Lea Mäkipää, Lauri Heikkilä, Kimmo Kivelä ja Ritva Elomaa Kantelijoiden mukaan 14.12.2011 julkaistu piirrostekele on ilmeisesti tarkoitettu ns. poliittiseksi pilapiirrokseksi. Tekeleen laatijaksi on merkitty Ville Ranta -niminen henkilö. Piirroksessa solvataan JSNnormien vastaisella ja karkealla tavalla yhtä poliittisyhteiskunnallista vakaumusta ja sen edustajia, perussuomalaisia. Vaikka tekele on taiteelliselta tasoltaan kehno, siitä on tunnistettavissa Perussuomalaiset rp:n puheenjohtaja ja kaksi tai kolme perussuomalaista kansanedustajaa. Kantelun mukaan useimpien suuhun on puhekuplina laitettu tökeröitä törkeyksiä, joilla rikotaan rikoslain kunnianloukkauspykälää sekä kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälää. Törkeyksistä pahin on kantelijoiden mielestä ilmeisesti Breivikiin viittaava ?Teidät sais ampua? tarkoittaen vähemmistöjen ampumista. Tekele kaikkineen on karkeimman luokan vihapuhetta perussuomalaisia kohtaan. Erityisen pahasti tekele rikkoon kantelun mukaan JSN:n ohjetta 26: ??vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti?. Onhan myös yhteiskunnallispoliittinen vakaumus ohjeen mielessä vakaumus tai ainakin vakaumukseen verrattava ominaisuus. Jos JSN vastoin kantelijan käsitystä päätyisi pitämään kyseistä piirrostekelettä hyväksyttävänä, niin JSN silloin samalla tulisi hyväksyneeksi esimerkiksi käänteisenkin piirrostekeleen, jossa kuvitteellinen esimerkki kohdistuisi johonkin toiseen aate- tai kansanryhmään kehotukseen ?teidät sais ampua?. Kaikkien tulisi tasapuolisesti saada JSN-suojaa tällaisia törkeyksiä vastaan. Kantelija esittääkin, että neuvosto käyttää kaikkia sääntöjensä mukaisia sanktioita ja antaa niiden mukaiset varoitukset Kirkko & kaupunki -lehdelle ja sen kustantajayhteisölle ja vastaavalle päätoimittajalle ja, jos JSNsääntöjen mukaan mahdollista, Ville Ranta -nimiselle henkilölle. Vastaus: 18.1.2012 Vastaaja: Kirkko & kaupunki -lehti Päätoimittaja Seppo Simola vastaa, että poliittista puoluetta tai varsinkaan sen eduskuntaryhmää tuskin voidaan pitää Journalistin ohjeiden tarkoittamana kansanryhmänä eikä poliittista mielipidettä tai poliittista toimintaa kohdan tarkoittamana vakaumuksena tai siihen verrattavana ominaisuutena. Perussuomalaisten kannattajat tai äänestäjät eivät ole kyseisessä piirroksessa mitenkään esillä. Perinteisesti journalismin yhtenä tärkeänä tehtävänä on pidetty poliittisten ja muiden vallanpitäjien toiminnan arviointia ja arvostelua. Tästä päätoimittaja Simolan mukaan kyseisessä piirroksessakin on kysymys. Se on pilapiirroksen keinoin toteutettu puheenvuoro, joka liittyy muun muassa maahanmuuttajien sekä etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen kohteluun maassamme, poliittisen vallan hankkimiseen vähemmistöihin kohdistuvilla kovilla puheilla sekä näiden puheiden vähättelyyn jälkikäteen toteamalla niiden olevan vain ironiaa tai satiiria. Pilapiirros on määritelmän mukaan tarkoituksellisesti liioiteltu kuva, jolla kiinnitetään huomiota joko todellisen tai mielikuvituksellisen henkilön johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Se on visuaalista satiiria, kritiikkiä, huumoria ja ivaa (Wikipedia). Tätä kyseinen pilapiirros omalta osaltaan toteuttaa. Perussuomalaisten kansanedustajan, varapuhemies Anssi Joutsenlahden on annettu esittää asiasta oma näkemyksensä seuraavassa lehdessä. Päätoimittajan mukaan sosiaalisessa mediassa, erään perussuomalaisen kansanedustajan sivuilla on käyty joulukuussa 2011 keskustelua, jollaista ei hänen mielestään kenenkään pitäisi sallia sivuillaan. Päätoimittajan mielestä esimerkki riittänee osoittamaan, ettei piirroksen käyttämä kieli ja sen sanoma ehkä sittenkään ole kovin liioiteltua. Ratkaisu Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26). Pilapiirroksista on tullut neuvostolle kanteluita erittäin vähän sen olemassaoloaikana vuoden 1968 jälkeen. Neuvosto on myös ottanut niitä käsiteltäväksi vain poikkeustapaukissa. Sähköinen arkisto vuodesta 1995 lähtien sisältää yhden ratkaisun pilapiirroksesta. Tämä kertoo siitä, että yleisö ymmärtää pilapiirroksen erityisluonteen ja hyväksyy niissä käytetyn kärjekkään ilmaisutavan. Pilapiirroksen tulkitseminen Journalistin ohjeiden avulla on vaikeaa, koska niiden arvioinnissa on yleensä kyse maku- ja tyylikysymyksistä. Neuvosto otti Kirkko & kaupunki -lehdestä tehdyn kantelun kä- * sittelyyn piirroksen tematiikan ja sen herättämän huomion vuoksi. Kirkko & kaupunki -lehden julkaisema ja Ville Rannan tekemä pilapiirros esittää joulupukkia, joka tonttuineen toivottaa ?Hyvää joulua suomalaisille heteroille ja vanhoillisille konservatiiveille?. Tonttujen puhekuplissa on seuraavat repliikit: ?Mutta te muut! Paskaa joulua?, ?Teidät sais ampua? ja ?Ja lähettää pois Suomesta?. Kuvasta on tunnistettavissa puoluejohtaja Timo Soini ja joitakin kansanedustajia. Seuraavassa numerossaan lehti julkaisi varapuhemies Anssi Joutsenlahden mielipidekirjoituksen, jossa tämä tuomitsi kuvan julkaisun sopimattomana. Pilapiirros on journalistisen ilmaisun muoto, jolle on perinteisesti sallittu enemmän vapauksia kuin kirjalliselle ilmaisulle. Sen perusajatuksena on karrikointi. Pilapiirroksilta odotetaan muun muassa vallanpitäjiin kohdistuvaa oivaltavaa arvostelua, jopa pilkantekoa. Niiden pitäisi myös herättää tunteita ? kutittaa nauruhermoja, aiheuttaa paheksuntaa ja vahingoniloa. Hyvällä pilapiirroksella on terapeuttisia vaikutuksia lukijaan ja yhteiskuntaan. Journalistin ohjeiden kohta 26 vaatii jokaisen ihmisarvon kunnioittamista, poliitikot mukaan lukien. Ohjekohtaa käytetään erityisesti punnittaessa yksilön ja vähemmistöön kuuluvien ryhmien kohtelua mediassa. Ohjekohdan rikkomisen edellytyksenä on, että etninen alkuperä, kansallisuus, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, vakaumus tai näihin verrattava ominaisuus tuodaan esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Vakiintuneen tulkinnan mukaan ohjekohdan rikkominen edellyttää selkeää loukkaamistarkoitusta ja esimerkiksi väkivallalla uhkaamista. Piirroksessa on ongelmallinen kohta, jossa viitataan ampumiseen. Muutkin kuin kantelijat voivat käsittää sen rinnastuksena äskeisiin väkivallantekoihin. Tämän takia pilapiirtäjienkin olisi ilmaisunvapautta käyttäessään hyvä ottaa huomioon rankimpien karrikointiensa herättämät tunteet. Vastuu piirrosten julkaisusta on kuitenkin viime kädessä päätoimittajalla. Kirkko & kaupunki -lehden julkaisema pilapiirros kohdistuu merkittäviin poliittisen vallan käyttäjiin eli suurimman oppositiopuolueen kansanedustajiin. Poliitikkojen on asemansa perusteella kestettävä kovaakin arvostelua. Pilapiirros ei tuonut esiin kansanedustajien henkilökohtaisia ominaisuuksia halventavasti tai asiaankuulumattomasti, vaan kritisoi karrikoiden, pilapiirroksille ominaiseen tapaan, heidän toimintaansa ja sanomisiaan niin sosiaalisessa mediassa kuin muutoinkin julkisuudessa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kirkko & kaupunki ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > 4772/IL/11 20.6.2012 Ratkaisun tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen. Karjalainen Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisia, joiden kohteena ollut kirkkoherra joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen. Yrityksistä huolimatta toimitus ei tavoittanut kirkkoherraa kommentoimaan uutisten väitteitä. Tämä olisikin voinut jälkeenpäin vaatia lehteen omaa kannanottoaan, jossa myös mahdolliset virheet olisi voinut korjata. Kantelu: 2.1.2011 Kantelija: Riikka Hollo Kantelu kohdistuu Karjalaisessa 29.12.2011 julkaistuihin juttuihin "Kanttori ja kirkkoherra kulkevat eri kyydeillä" ja "Tuomiokapituli Rääkkylään". Kantelun mukaan asiattomissa ja harhaanjohtavissa jutuissa oli liikaa luotettu väittämiin. Jutuissa oli mainittu ainoastaan kirkkoherra nimeltä, mutta ei muita haastateltavia. Jutuissa oli ihan selkeitä virheitä ja kirkkoherran "suuhun" oli laitettu häntä haastattelematta sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Jutuissa annettiin väärä kuva tilanteesta. Jutut eivät täytä journalistisia ohjeita ja hyviä tapoja, vaan olivat lähinnä sensaatiohakuisia, yhden ihmisen päälle hyökkääviä, yksipuolisia tekstejä. Karjalaisen nettisivuilla oli 28.12.2011 kello 11.32 julkaistu uutinen: ?Kirkkoherra ja kanttori eivät mahdu samaan kyytiin?. Jutussa oli kantelun mukaan mainittu ainoastaan kirkkoherran nimi ja hänestä oli julkaistu myös kuva, mutta kanttorin nimeä ja kuvaa ei ollut jutussa lainkaan. Samassa jutussa oli myös otettu esille seurakunnan vt. diakoniatyöntekijän työsuhteen päättyminen ja sairausloma, joka jutun mukaan johtuu kirkkoherran käytöksestä. Jutussa myös mainittiin, että vt. diakoniatyöntekijä ei jatka työsuhdettaan. Vt. diakoniatyöntekijän nimeä ja kuvaa ei ollut jutussa. Kantelijan mukaan syy diakoniatyöntekijän työsuhteen päättymiseen on todellisuudessa sopimuksen päättyminen ja hänen ammattitaidottomuutensa. Hänellä ei kantelun mukaan ole alan koulutusta, minkä vuoksi hän ei kykene jatkamaan tehtävässään. Pidempiaikaiseen sijaisuuteen tarvitaan alan koulutus. Verkontekijän työkalut Mietitkö uusia verkkotoimintoja tai kaipaatko mobiiliratkaisuja? Kysy täältä ratkaisuja ja palveluita. www.atex.com Polypoly, ylivoimaista tehokkuutta verkkojulkaisemiseen Seppo Marjamäki 040 507 8260 SuomenLehdistö 11/12 21
• Myöskään lähdetietoja jutussa ei kantelun mukaan ollut. Jutussa olevat asiat perustuvat väittämiin eivätkä tutkittuihin tuloksiin, lähteistä puhumattakaan. Jos jutussa puhutaan kolmesta eri henkilöstä, miksi vain yhden nimi ja kuva ovat jutussa, mutta kaksi muuta on mainittu ainoastaan ammattinimikkeillä? Juttu ei kantelun mukaan ole hyvän journalistisen tavan mukainen, ja sen tarkoitus on ollut ainoastaan mustamaalata kirkkoherraa. Vastaukset: 25.1. ja 29.5.2012 Vastaaja: Karjalainen Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastaa, että kantelijan mukaan Karjalaisessa 29.12.2011 julkaistussa juttukokonaisuudessa sekä siihen viittaavassa, edellispäivänä julkaistussa Karjalaisen verkkolehden sähkeessä kerrotut asiat perustuvat yksipuolisiin väittämiin. Juttukokonaisuudessa kerrotaan Rääkkylän seurakunnan kanttorin kieltäytyvän edeltäjänsä tavoin matkustamasta samassa kyydissä kirkkoherran kanssa sekä seurakunnan diakoniatyöntekijän ilmoittavan, että hän ei halua jatkaa tehtävässään, koska kirkkoherran on koettu käyttäytyneen epäasiallisesti. Kantelun kohteina olevien juttujen lähteenä on päätoimittaja Koivumaan mukaan Rääkkylän seurakunnan kirkkoneuvoston 20.12.2011 pidetyn kokouksen pöytäkirja, joka on julkisena asiakirjana nähtävissä Rääkkylän kirkkoherranvirastossa sekä sähköisenä tiedostona verkos- sa. Tähän lähteeseen tukeutuminen käy selvästi esiin uutisista, samoin kuin juttukokonaisuuden toinen lähde, Karjalaisen haastattelema Rääkkylän kirkkoneuvoston jäsen. Lisäksi kirkkoherran epäasiallisesta käytöksestä oli tuolloin tehty Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulille kantelu, josta oli uutisoitu jo aiemmin. Karjalainen on päätoimittajan vastauksen mukaan seurannut tapausta tiiviisti. 2.12.2011 julkaistussa uutisessa Karjalainen kertoi ?pohjoiskarjalaisen seurakunnan pitkäaikaisen kirkkoherran? käyttäytyneen seurakunnan luottamushenkilöiden ja kirkkokuoron yhteisellä Venäjän-matkalla epäasiallisesti alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä johti kanteluun tuomiokapituliin. Koska tämä juttu perustui yksinomaan henkilölähteisiin, kirkkoherran henkilöllisyyttä ei vielä tuolloin paljastettu tunnistettavalla tavalla. Rääkkylän kirkkoneuvoston pöytäkirjan julkistamisen myötä tämä uutinen henkilöityi Rääkkylän kirkkoherraan. Seurakunnan kirkkoherra on Koivumaan mukaan siinä määrin julkisuuden henkilö ja merkittävä vallankäyttäjä, että hänen yksityisyyden suojansa on alhaisempi kuin tavallisilla kansalaisilla. Kun seurakunnan työyhteisön ristiriidat ja tulehtuneet henkilösuhteet saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että seurakunnan työntekijät tekevät tuomiokapituliin kantelun kirkkoherrasta, kieltäytyvät olemassa samoissa tiloissa tämän kanssa sekä eroavat seurakunnan palvelukses- ta tämän epäasialliseen käytökseen vedoten, on asian uutisoinnilla myös yleistä merkitystä. Uutisointi kirkkoherran epäasiallisesta käytöksestä asettaa hänet kielteiseen julkisuuteen, mutta kirkkoherra ei ole halunnut kommentoida asiaa tai edes huomauttanut Karjalaisen uutisoinnissa siitä olevan jotakin korjattavaa. Päätoimittajan lisävastauksen (29.5.2012) mukaan Karjalaisen toimittaja tavoitteli puhelimitse 28.12.2011 iltapäivällä kirkkoherraa kuullakseen häntä ja saadakseen hänen kommenttinsa kyseisen jutun yhteyteen, mutta tämä ei vastannut yhteydenottoon. Ylen radiouutisissa kerrottiin myös aiemmin samana päivänä, että kirkkoherra oli pakoillut Ylen toimittajia eikä halunnut vastata kysymyksiin. Toimitus päätteli kirkkoherran haluttomuuden vastata medialle johtuvan siitä, että hänen käyttäytymisestään oli tehty kantelu tuomiokapitulille eikä hän halunnut tämän meneillään olleen selvityksen vuoksi lausua asiasta mitään julkisuudessa. Tätä seikkaa ja kirkkoherran haluttomuutta tulla kuulluksi samassa asiayhteydessä ei kuitenkaan tehty juttukokonaisuudessa lukijoille riittävän selväksi, mikä on päätoimittajan mukaan selvä puute. Toisessa jutussa kerrottiin kirkkoherran vähätelleen matkan tapahtumia. Tämä perustuu päätoimittaja Koivumaan mukaan Karjalaisessa aiemmin, 2.12.2011 julkaistuun uutiseen, johon hän viittaa myös ensimmäisessä vastauksessaan. Sen jutun lähteenä oli matkalle osallistuneita Rääkkylän kirkkoneuvoston jäseniä. Myös tämä yhteys aiempaan Karjalaisen uutiseen olisi kantelun kohteena olevassa juttukokonaisuudessa pitänyt päätoimittajan mielestä tuoda selvemmin esille. Ratkaisu Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Karjalainen kertoi nettiuutisessaan, että Rääkkylän kirkkoherra ja kanttori eivät mahdu samaan autoon ja että diakoniatyöntekijän viransijainen ei halua jatkaa kirkkoherran takia tehtävissään. Painetussa uutisessa kerrotaan lisäksi tuomiokapitulin tutkinnasta, jossa selvitellään Venäjän-matkan tapahtumia. Kirkkoherraa ei ole kuultu kummassakaan uutisessa. Virheiden korjausta tai oman kannanoton julkaisemista ei ole pyydetty toimitukselta. Karjalaisen jutut perustuvat julkisiin lähteisiin eli seurakunnan esityslistoihin, pöytäkirjoihin ja asianosaisten haastatteluihin. Neuvoston käsityksen mukaan jutuissa ei ole olennaisia virheitä. Juttujen kohteena oleva kirkkoherra joutuu niissä erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Häntä olisi ilman muuta pitänyt kuulla samanaikaisesti tai vähintäänkin jälkeenpäin. Neuvosto pitää kuitenkin uskottavana, että toimitus ei tavoittanut kirkkoherraa kommentointia varten. Karjalaisen lukijoilla olisi kuitenkin ollut oikeus tietää ja toimituksella velvollisuus kertoa tämä seikka jutuissaan. Laiminlyönti ei neuvoston mielestä ole kuitenkaan niin vakava, että se yksin johtaisi langettavaan päätökseen. Kirkkoherra on seurakunnan johtaja, joka valitaan virkaansa suoralla kansanvaalilla. Tämän takia hänen pitää sietää ankaraakin arvostelua, joka voi kohdistua sekä kirkkoherraan henkilönä että hänen virkatoimiinsa. Kritiikkiin on kuitenkin voitava vastata joko samanaikaisesti tai jälkeenpäin esimerkiksi omalla kannanotolla eli vastineella. Toimitus olisi myös itse voinut olla aktiivisempi ja tavoitella kirkkoherraa uudestaan esimerkiksi seuraavana päivänä. Tässä tapauksessa oma kannanotto olisi ollut luontevin vaihtoehto. Siinä kirkkoherra olisi voinut selvittää oman näkökulmansa ja korjata mahdolliset jutuissa olleet virheet. > 4782/SL/11 Perinteinen Pohjoismaiden nykyaikaisin painotalo painaa ainoana rotaatiopainona Suomessa ilman vettä. Kuivaoffset on painojälkensä puolesta ylivoimainen. Koska painoprosessista puuttuu vesi, pysyy paperi kuivana ja rasteripisteet kohdallaan. Tämän ansiosta värien sävyt ovat puhtaampia ja kirkkaampia. Lisäksi voit tarjota asiakkaillesi kansainvälistä laatua, sillä Botnia Print on hyväksytty jäseneksi kansainväliseen World Association of Newspapers and New Publishers´n WAN-IFRA laatuklubiin. Kyseessä on kansainvälisesti arvostetuin osoitus sanomalehtipainon tuotannon laadusta. - Tiesitkö, että tämäkin lehti on painettu Botnia Printissä. Kysy lisää: Michael Rosenback, 050 409 1752, michael.rosenback@botniaprint.fi Hannu Salmi, 020 750 4510, hannu.salmi@botniaprint.fi 22 SuomenLehdistö 11/12 Kuivaoffset VOITA IPAD! Vastaa kyselyyn osoitteessa www.botniaprint.fi ZZZ ERWQLDSULQW À Botnia Print Oy, Lekatie 2, 67800 Kokkola Kaikki kyselyyn vastanneet ovat mukana iPadin arvonnassa 10.12.2012. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. TAIKAHATTU ÄLÄ VESITÄ VIESTIÄSI!
• NIMITYKSIÄ suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Aamulehti Suvi Tanner on nimitetty Aamulehden toimittajaksi marraskuun alusta alkaen. Hän on siirtyy Aamulehteen Lapin Kansasta. UUSIIN TEHTÄVIIN Sanomalehtien Liitossa tapahtuu ANNAMAIJA HEROLA > 22.11.2012 Jakelun ajankohtais- päivä, Vantaa. Postilaki-hype on laantunut ja kilpailun päänavauksia sekä uusia jakelupalveluita odotellaan. Luentoaiheissa muun muassa jakelukierrosten yhdistämisen pelisäännöt, viikonpäiväkohtaisten jakelureittien edut ja kaupunkilehtijakelun uudistukset. Julkistetaan Vuoden varhaisjakaja 2012. > 22.3.2013 Lehtiklinikka, Helsinki. Kaipaatko palautetta lehdestäsi? Mietitkö mihin suuntaan lehteä kehittää? Luuletko vai tiedätkö, että lehden juttuformaatit ovat kunnossa ja näkökulmia löytyy. Lehtiklinikka on räätälöity koulutuspäivä, jossa paneudutaan mukana olevien lehtien analysointiin ja kehitysehdotuksiin. Kouluttajana Mikko Honkala, Honkalamedia Oy. > Lisätiedot tilaisuuksista ja ilmoit tautuminen: www.sanomalehdet.fi/tapahtumat Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj Keskipohjanmaalehden myyntipäälliköksi vuoden 2013 loppuun saakka on nimitetty Pirjo Savaloja. Hänen vastuualueenaan on koko Keskipohjanmaa-lehden myynti. Keskipohjanmaalehden myyntipäälliköksi vuoden 2013 loppuun saakka on nimitetty Kirsi Panula. Hänen vastuualueenaan ovat Keskipohjanmaa-lehden erilaiset projektit, liitteet ja teemat. Kauppalehti VTM Arno Ahosniemi on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi ensi vuoden alusta alkaen. Ahosniemi toimii Kauppalehden uutispäätoimittajana. Aiemmin hän on toiminut Pohjalaisen vastaavana päätoimittajana ja Kauppalehdessä useissa toimittajan ja kirjeenvaihtajan tehtävissä. Karkkilalainen Päätoimittajaksi on nimitetty Kai Jauhiainen. Väli-Suomen Media Oy Toimitusjohtajaksi ja Sunnuntaisuomalaisen tuottajaksi on valittu Tarja Koljonen. Hän on työskennellyt muun muassa teematuottajana ja viimeksi toimituspäällikkönä Etelä-Suomen Sanomissa. Koljosen työsuhde on voimassa vuoden 2013 loppuun saakka. Karjalainen Väli-Suomen Media Oy:n toimitusjohtajana ja Sunnuntaisuomalaisen tuottajana toiminut Kristiina Viitanen on valittu uutispäälliköksi. Viitanen on työskennellyt aiemmin myös Karjalaisen uutistoimittajana, tee- Iisalmen Sanomien tuleva päätoimittaja Jarkko Ambrusin järjestelee yhteistyötä lukiolaisten ja ammattikoululaisten kanssa. Nuoret alkavat tuottaa sisältöjä lehteen jo tänä vuonna. VKL kouluttaa ?Esimieheksi ei pidä ajautua? Iisalmen Sanomat saa ensi vuoden alusta uuden päätoimittajan, joka on ?innoissaan kuin pienet lapset?. Mistäs muusta kuin sanomalehtien ?usvaisesta? tulevaisuudesta. ? Olen vähän hullu, mutta ainahan kaikesta tuollaisesta löytyy jotain uutta, Jarkko Ambrusin, 31, sanoo. Suomen nuorin 7-päiväisen sanomalehden päätoimittaja uskoo Iisalmen Sanomienkin tulevaisuuden olevan mobiililaitteissa julkaistavassa journalismissa, vaikka ?paperilehti maistuu? YläSavossa nyt ja vielä kauan. Nykymuotoiseen verkkojournalismiin Uuden Suomen entinen toimittaja ei sen sijaan satsaisi suuria summia. ? Luulen, että skippaamme sen vaiheen. Ei kannata aina suin päin lähteä juoksemaan pää edellä seinään. matuottajana ja ajankohtaistoimituksen esimiehenä. Karjalaisen toisena uutispäällikkönä jatkaa yhteiskuntatieteiden maisteri Hanna Käyhkö. Sähköisen liiketoiminnan päällikön, KTM Risto Salmisen teh- Varkaudessa syntynyt mutta kuopiolaiseksi itsensä kokeva Ambrusin on valmistunut maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan historia ja pitkänä sivuaineenaan tiedotusoppi. Hän on työskennellyt aiemmin KeskiHäme-lehdessä, Warkauden Lehdessä ja Savon Sanomissa. Iisalmen Sanomissa Ambrusin eteni esimieheksi ja huomasi pitävänsä siitä. Ajautumista pomoksi nousu ei kuitenkaan ollut; siihen ajoi kunnianhimo ja sosiaalisuus. ? Jos pomoksi vain ajautuu, ei pitäisi olla pomo. Silloin on usein väärät lähtökohdat tehtävään. Ambrusin näkee päätoimittajuuden palveluammatiksi, jossa hän auttaa alaisiaan ja ehkä jopa antaa virikkeitä yläsavolaisille päättäjille. > 3.12.2012 Syysseminaari: Kilpailun kirittäjät ? kuka voittaa mediapelin? Helsinki. Kotimainen media ei kilpaile enää vain keskenään kuluttajien arvokkaasta ajasta, kun pelikentälle marssivat Googlen ja HBO:n kaltaiset kansainväliset jätit. Kuka voittaa mediapelin? > 15.1.2013 Puhutaan palkitsemisesta ? henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi ? Helsinki. Entä millaista journalismia tuleva päätoimittaja arvostaa? Hyvä esimerkki sellaisesta on keskustelu yläsavolaisten kuntien pakolaistenottopäätöksestä viime kesältä. Keskustelua ei tosin meinannut aluksi syntyä, sillä osa kuntapäättäjistä halusi Ambrusinin tulkinnan mukaan hoitaa asian kabineteissa. Lehdistön paineesta hankala asia puitiin kuitenkin myös julkisuudessa. ? Pitää käsitellä vaikeitakin asioita, olla räväkkä ja provosoivakin mutta asiallisesti, Ambrusin sanoo. ? Toisaalta journalismissa pitää ajatella, miten asiat vaikuttavat tavalliseen ihmiseen. Byrokratiauutisointi on aikansa elänyttä. > Lisätiedot koulutuksista ja ilmoittautumiset osoitteessa: www.vkl.fi/ajankohtaista/ tapahtumat_ja_koulutus Taloustoimituksen esimiehenä toiminut toimittaja Heikki Arppi on siirtynyt urheilutoimituksen esimiehen tehtävään. Iisalmen Sanomat Paikallisjohtajaksi on nimitetty ensi vuoden alusta alkaen Mika Väisänen. Hän työskentelee tällä hetkellä Pielavesi-Keiteleen vt. päätoimittajana. Riikka Virranta tävän painopistettä siirretään toimituksesta ilmoitus- ja levikkimarkkinoinnin sähköisten liiketoimintojen kehittämiseen. mään datajournalismina tunnettua avoimien lähdekoodien hyödyntämistä uutistoiminnassa. FM Terhi Nevalainen siirtyy marraskuussa erikoistoimittajaksi muun muassa kehittä- Kuntaryhmän esimies Jouko Kempas siirtyy Karjalaisen pääkirjoitustoimittajaksi. AMMATTILEHTI SuomenLehdistö | VIESTINNÄN Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Riikka Virranta. Noora Autio perhevapaalla. Toimittaja: Sarita Blomqvist. Taitto: Kaija Jäppinen, Riikka Virranta, Sarita Blomqvist. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 82. vuosikerta. 10 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2012: kestotilaus 82,10 euroa / vuosi (sis. alv 9%), määräaikainen tilaus 87,60 euroa /vuosi (sis. alv 9%), määräaikainen opiskelijatilaus 43,80 euroa / vuosi (sis. alv 9%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Infoteam Oy, puhelin 09 44 11 33, faksi 09 447 427, infoteam@infoteam.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Petäjävesi-lehti FM Suvi Kallioinen on valittu päätoimittajaksi maaliskuun 2013 alusta alkaen, jolloin nykyinen päätoimittaja Inkeri Niiles jää eläkkeelle. Kallioinen on ollut lehden toimittaja vuodesta 2007. Ilmestymisaikataulu 2012 Nro 12/12 Ilmestyy 12.12 Aineistot Varaukset 3.12. 27.11. SuomenLehdistö 11/12 23