• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 2 • 18.3.2015 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö TIEDEJOURNALISTIN tehtävä on etsiä niin kauan, että vastaus löytyy, sanoo palkittu Jani Kaaro. Hänen tiedekolumninsa saattavat kerätä 300 ooo klikkiä. »Sivu 8 Mareena Löfgren: Lukijaraati vahvistaa tunnesidettä lehteen. »Sivut 14–16 Vihreää valoa lehtien toiveille Sitaatti tukee jutun juonta Lukija ei tiedä, miten paljon lainauksia muokataan. »Sivu 4 Klikkikalastelu ei toimi Mainosrahaa kiinnostaa laatu, väittää Jani Halme. »Sivu 5 Tulosvuosi ’14 oli synkkä Valonpilkahduksena erottuu Alman digitoiminta. »Sivu 6 Puolueet lupaavat muun muassa säilyttää arjen jakelun »Sivut 10–13 Kristoffer Åberg
• Miksi Afrikka kirjoitetaan isolla? Miksi linnulla on sulat? Lukeminen on kurkistus tiedon maailmaan, joka on täynnä ihmettelyn aiheita.
• SuomenLehdistö 2/2015 3 2/2015 kolmesta poikki Myötämieltä ennen vaaleja sisältö AjAnkohtAistA 4Lukijat elävät illuusiossa, että sitaatit olisivat suoria. Toimittajat tietävät, ettei näin ole. 5Kohdennettu mainonta pelastaa klikkijournalismilta, kirjoittaa Jani Halme. 6Digitalisaatio ja suhdanne kurittivat mediataloja vuonna 2014. 8Jani Kaaron mukaan tiedejournalismissa myyvät yleisten totuuksien kyseenalaistaminen, ravitsemus ja oudot ötökät. tAustAt 10-13Puolueet suopeina sanomalehdille: Printin verokanta säilyy, ja digi-alv laskee. Ylen tehtävää tarkennetaan, ja viisipäiväinen jakelu pysyy laissa. 14-16Tamperelaisen lukijaraadin sitoutuneisuus ja vastausinto ovat yllättäneet toimituksen. PAlstAt 17 Puettava teknologia tuo uutiset iholle. 18 Toimittajat saavat työssään yhä riittävästi vapauksia. 20Kriitikko arvioi sarjan, jonka käsikirjoittajiin hän kuuluu. JSN antoi langettavan päätöksen. 23 Sanoman Media Finlandin uusi pomo Pia Kalsta kertoo olevansa ”puolirebelli kympin tyttö”. Digilevikin kasvattajat Riikka Virranta Mikä digilehden levikki oli 2014, ja paljonko se kasvoi? Mitä toimia kasvun takana on? Mikä on tämän vuoden tavoite digisisältöjen myynnissä? Jaakko Sipola myyntijohtaja, Aamulehti Aamulehden digilehden levikki oli 20 783, ja se kasvoi 101 prosenttia edellisvuodesta. Tavoitteeksi oli asetettu tuplata digitaalinen levikki. Pääsimme tavoitteeseen, ei yli eikä alle. Emme enää myy pelkkiä printtitilauksia. Yksittäisistä kampanjoista toimi hyvin, kun lähestyimme kesällä tekstiviestillä printtitilaajia. Kun otti uutena digitilauksen käyttöön, sai sähköiset tuotteet kesäksi ilmaiseksi. Tietysti parhaiten digitilaajia saadaan kehittämällä tuotteita. Meille tulee ensi syksynä yhden kuukausimaksun malli, eli tilaus maksaa saman verran kaikille ja sisältää kaikki digituotteet. Saamme markkinoinnin kärjeksi aktivoida ihmisiä käyttämään digipalveluita, eikä enää tarvitse myydä niitä vanhoille asiakkaille. Uskomme, että nopeutamme murrosta näin. Tiina Okko lukijamarkkinoinnin johtaja, Turun Sanomat Turun Sanomien digilehden levikki oli 12 449, ja se kasvoi 49 prosenttia edellisvuodesta. Kun katsoo, mihin paperilehti tällä hetkellä menee, siihen nähden tulos on tosi hyvä. Ehkä isoin selittävä tekijä on muutos tarjonnassa. Tarjoamme päivittäisen paperija näköislehden yhdistelmää sekä pakettia, johon sisältyy viikonlopun printti ja 7-päiväinen lukuoikeus näköislehteen. Puhdasta näköislehteäkin tilataan mutta vähän. Toki sieltä haetaan kasvua. Turun Sanomiin on tulossa iso verkkouudistus. Verkkoon tulee maksullista lisäsisältöä samaan tapaan kuin Aamulehdellä. Otamme sen jälkeen myynnissä digitaaliset tuotteet vahvemmin mukaan, kun lukijoille on tarjota selkeää lisäarvoa. Tommi Peura markkinointipäällikkö, Ilkka Ilkan digilehden levikki oli 2 075, ja se kasvoi 65 prosenttia edellisvuodesta. Yhdistelmätilausten lukumäärän kasvu on ollut positiivista. Toki suhteellinen kasvu näyttää huimalta, kun kantaluku on toistaiseksi melko pieni. Keväällä 2014 kampanjoimme kestotilaajille edullista loppuvuoden tarjousta, joka toi mukavasti uusia digilehden kokeilijoita. He ovat myös pysyneet yhdistelmätilaajina. Muuten digitilaajien määrä lisääntyi tasaisesti. Tavoittelemme yhdistelmätilausten ja pelkkien digilehden tilausmäärien kasvavan edellisvuoden tasolla. w > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi SANOMALEHTIEN TULEVAISUUDEN kannalta keskeiset lainsäädäntötavoitteet saavat myönteistä vastakaikua huhtivaaleihin käyviltä eduskuntapuolueilta. Suomen Lehdistö kysyi puolueilta kannat arvonlisäveroon, jakeluun ja Yleisradioon. Vastaukset antoi puolueen puheenjohtaja tai puolueen muu johtohenkilö. Kaikki puolueet vastustavat lehtitilausten arvonlisäveron korottamista. Perussuomalaiset ja vasemmistoliitto laskisivat veroa nykyisestä 10 prosentista, muut pitäisivät printtiveron ennallaan. Digilehtien 24 prosentin arvonlisävero pitäisi puoluejohtajien mielestä alentaa printtitilausten tasolle. Perussuomalaiset ei kuitenkaan rysäyttäisi veroa kerralla alas. JAKELUSSA SANOMALEHDILLE elintärkeä kysymys on vähintään viisipäiväisen jakelun säilyminen postilaissa. Kaikki muut puolueet paitsi kokoomus ovat sitä mieltä, että velvoite jakaa postia jokaisena arkipäivänä tulee säilyttää. Kokoomus haluaisi arvioida jakelutarpeen uudelleen. Kuusi puoluetta kahdeksasta näkee tarpeelliseksi, että Yleisradion julkisen palvelun tehtävä määritellään nykyistä tarkemmin. Tällä kannalla ovat kokoomus, perussuomalaiset, keskusta, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit. Nykymäärittely riittää SDP:lle ja vihreille. Ainoana kysymyksenä puolueita jakaa merkittävästi Ylen rahoituksen taso. Perussuomalaiset pienentäisi Yle-veroa suorilta käsin, ja keskusta sitoisi alentamisen Ylen tehtävän määrittelyyn. Kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit jäädyttäisivät rahoitustason. SDP, vasemmistoliitto ja vihreät jatkaisivat indeksikorotuksia. TARVETTA JULKISEN PALVELUN tehtävän pohdinnalle on sähköisen median lisäksi myös jakelussa. Nyt sanomalehdet ovat kahden valtionyhtiön loukussa: Yleisradio haluaa itselleen mahdollisimman suuren julkisen palvelun tehtävän ja Posti mahdollisimman pienen. Molemmat pyrkimykset kaventavat toimintaedellytyksiä sanomalehdiltä, jotka hoitavat merkittävää julkisen palvelun tiedonvälitystehtävää. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi ” Yle haluaa itselleen mahdollisimman suuren julkisen palvelun tehtävän ja Posti mahdollisimman pienen.” Älykellot muuttavat journalismia, s.17.
• 4 SuomenLehdistö 2/2015 AJANKOHTAISTA Lukijat uskovat , että lehtijuttuun sisältyvä sitaatti on suora lainaus haastateltavan puheesta. Tämän illuusion sitaateista väitöskirjaa tekevä Lauri Haapanen haluaisi rikkoa. – Todellisuudessa suoria lainauksia ei ole. Toimittajat eivät edes pyri sanatarkkoihin sitaatteihin, vaan haastateltavien sanomisia muokataan paljon, hän sanoo. Toimittajille tämä on selvää, mutta Haapasen mielestä lukijoille kannattaisi avata paremmin lehtijuttujen syntyprosessia. Tällöin he pystyisivät arvioimaan tekstejä ja haastateltavien lausumia kriittisemmin. – Lehtijuttu ei ole haastattelun kuvaus vaan omaehtoinen tekstikokonaisuus, jota sitaatit rakennetaan palvelemaan. Haastattelu muuntuu toiseksi tekstilajiksi eli lehtijutuksi melko odotuksenmukaisella ja säännöllisellä tavalla, samaan tapaan kuin vaikkapa lääkärin vastaanottokäynti muuntuu potilaskertomukseksi. Haapanen tutkii väitöskirjassaan, miten toimittajat rakentavat haastattelumateriaalistaan sitaatteja. Hänen aineistossaan lainauksia oli käsitelty osin rankallakin kädellä, mutta tutkijan mukaan kaikki muokkaukset olivat perusteltuja. Haapasen mielestä haastattelupuhe on järkevää muokata ymmärrettävämpään muotoon. Toimituksissa vähän ohjeita Sitaattien syntyprosessia on aiemmin tutkittu hyvin vähän. Alan oppikirjoissa sitaateista ja siteerauksesta puhutaan niukasti: viestinä on yleensä, että sitaattien tulisi olla mahdollisimman suoria lainauksia, joista voi karsia lähinnä puhekielisyyksiä. Myöskään toimituksissa sitaattien tekemistä ei pahemmin ohjeisteta. Haapasen mielestä toimitusten kannattaisi kuitenkin keskustella siteerauskäytännöistä erityisesti nyt, kun toimitusten koot ovat pienentyneet ja freelancereita käytetään paljon. Etenkin freen kirjoittaman jutun on oltava myyvä. – On aiheellista miettiä, missä määrin tosiasiat joustavat, jotta jutusta tulisi mahdollisimman hyvä. Onko journalistisuus vain mainoslause, samaan tapaan kuin monia leffoja mainostetaan sillä, että ne perustuvat tositapahtumiin, mutta ei kerrota, miltä osin? Valinta, istutus ja muokkaus Haapasen haastattelemat toimittajat kertoivat valitsevansa sitaateiksi useimmiten haastateltavan esittämiä mielipiteitä tai omaperäisiä lausahduksia. – Ne luovat kuvaa puhujasta ja hänen tavastaan ilmaista itseään. Toinen valintakriteeri on poimia sitaatteja, joiden paikkansapitävyyttä toimittajien on vaikea tarkistaa ja jotka he siksi haluavat jättää ”haastateltavan suuhun”. Samaan sitaattiin voidaan myös yhdistää osia eri kohdista haastattelua. Valinnan jälkeen sitaatit istutetaan sujuvaksi osaksi juttua. Sitaattien tehtävänä on nimenomaan palvella tekeillä olevan jutun juonta. – Tässä vaiheessa puhefunktiokin voi joskus vaihtua: vaikkapa keskustelussa mainittu esimerkki jostakin asiasta saattaa jutussa muuttua sen perusteluksi, Haapanen sanoo. Haastattelu rakentuu vuorovaikutuksessa, mutta siitä tehty sitaatti näyttää ikään kuin pätkältä haastateltavan monologia. Toimittaja voi esimerkiksi esittää kysymyksen, johon haastateltava vastaa vain ”kyllä”. Sen pohjalta toimittaja muotoilee sitaatin, jossa haastateltava lausuu toimittajan esiin nostaman ajatuksen. Lisäksi haastateltavien sanomisista poistetaan ”turhat täytesanat” ja lauserakennetta ja sanomaa selkeytetään. Useimmiten toimittajat tarkistuttavat juttunsa haastateltavilla ja kokevat näin saavansa hyväksynnän tekemilleen muokkauksille. Irrallinen asia nousee esiin Vaikka tutkijan omassa aineistossa ylilyöntejä ei ollut, hän on kollegoiden kanssa keskustellessaan ja joidenkin juttujen syntyprosessiin perehtyessään havainnut myös tapauksia, joissa todellisuutta on väritetty liikaa. On tehty reportaasi, jossa todellinen tapahtumien kulku ei vastaa Illuusio suorista sitaateista Miten paljon lainauksissa voi joustaa, kun tavoitellaan hyvää lehtijuttua? kysyy tutkija. Lauri Haapanen on työskennellyt toimittajana muun muassa Länsiväylässä, Seurassa, Maailman Kuvalehdessä ja Alma Media 360:ssa. Lisäksi hän on kirjoittanut freenä moniin lehtiin.
• SuomenLehdistö 2/2015 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE media kaLasteLee netissä klikkejä vetävillä shokkiotsikoilla. Toiveena on saada lisää lukijoita ja sitä kautta mainostuloja. Päättelyketju on ymmärrettävä mutta väärä. Mainosrahaa kun ohjaavat nykyään robotit, joita kiinnostaa kohutissien sijaan laadukas journalismi. Vielä joku vuosi sitten paikallisja maakuntalehdet tavoittivat maantieteellisesti, aikakauslehdillä löysi naisia, ja muutamalla valtakunnallisella välineellä saattoi peittää viestillään koko Suomen. Mainostajilla oli miellyttävän vähän vaihtoehtoja, mainostila ostettiin sopuisasti Saariselän saunoissa. Digitalisaatio ja muutos ihmisten käyttäytymisessä ovat viilentäneet mediatalojen kiukaat. Ihmisten verkkokäyttö osoittautui rikkonaiseksi ja epälojaaliksi jakaantuen valtavalle määrälle viestimiä. Mainosrahasta tuli levotonta, ja se levisi pieniksi pinoiksi pitkin verkkoa. Medioiden vastaus muutokseen oli klikkijournalismi, mainostajien robotiikka. mainostajien edustajat, kuten mediatoimistot, ovat maailmanlaajuisesti investoineet viime vuosina satoja miljoonia euroja kohdennusrobotiikkaan. Huipputeknisillä vempeleillä on yksi ainoa tavoite: viedä digimedioissa oikea viesti oikeaan aikaan oikealle ihmiselle. Kohdennusrobotit analysoivat ihmisen verkkokäyttäytymistä yrittäen löytää sen perusteella mahdollisimman tarkkoja yhtäläisyyksiä kiinnostuksen kohteiden ja kaupan olevien tuotteiden välillä. Kun osuma löytyy, käydään mainostilasta salamannopea huutokauppa. Ilmalämpöpumpuista netissä lukeneelle mainostetaan ilmalämpöpumppuja. Punaisia paitoja selanneille kerrotaan punaisista paidoista. Mediat hamuavat klikkejä, mutta kiihottavasti otsikoidut sensaatiopätkät ovat kohdennusroboteille tarpeettomia. Ne eivät paljasta lukijastaan mitään kiinnostavaa. Paitsi toki sen, että hänellä on vietit vireänä ja kiinnostus viihteeseen. Tuo tieto hyödyttää kovin pientä määrää mainostajia, joten klikkijournalismista tulee yhä huonompaa liiketoimintaa. Kissavideo on toki mahdollisuus näyttää mainos, mutta niistä tilaisuuksista ei ole verkossa pulaa. Kohdentamisen perusteesta eli ihmisen aikeista paljastavasta tiedosta sen sijaan on. kohdennusrobotit arvostavat hyvin tehtyjä juttuja, joiden pohjalta ne voivat tehdä arvioita kulutuskäyttäytymisestämme. Artikkelien sisällöstä ja sen parissa käytetystä ajasta ne pyrkivät päättelemään asioita, kuten kiinnostuksen kohteita, arvoja asennemaailmaa ja rahankäyttöaikeita. Puhtaan kaupallisista pyrkimyksistään johtuen robotit saattavat paikoin yliarvostaa kapean kohderyhmän julkaisuja ja tuotetestejä, mutta niitäkin vain, jos ne on tehty hyvin. Robotti ei toki erota hyvää journalismia huonosta. Mutta se erottaa, onko jonkin jutun pohjalta noussut kiinnostus artikkelin aihepiiriä kohtaan. Ja sen, kuluttavatko laatujulkaisujen lukijat enemmän rahaa kuin muu väestö. Media elää digipuolen ansainnankin osalta murrosta. Kaikki mainostajat eivät vielä hyödynnä kohdennusrobotiikkaa, joten mediataloilla on houkutus jatkaa klikkikalastelua. Muutoksen suunta on selvä. Mainosraha tulee kohdentumaan laadukkaan sisällön perusteella. Voittajia ovat ne, joilla on sitä tarjottavanaan. Laadun tekijöiden irtisanominen on tyhmintä, mitä viestimet voivat juuri nyt tehdä. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja entinen toimittaja Jani Halme. ki ss apö yd äl le ” Mediat hamuavat klikkejä, mutta kiihottavasti otsikoidut sensaatiopätkät ovat kohdennusroboteille tarpeettomia.” Robotit pelastavat journalismin Illuusio suorista sitaateista siitä kirjoitettua juttua ja johon poimitut sitaatit on sanottu alkujaan aivan eri tilanteessa. Tai on tehty pitkä haastattelu, jossa haastateltava lausuu sivulauseessa yhden räväkän asian, ja juuri se nostetaan isosti esiin. Tämä kokonaisuuden kannalta epäoleellinen tai asiayhteydestään irrotettu lausahdus kiertää sellaisenaan toisiin viestimiin. – Jos vaikkapa julkisuuden henkilön sanomisista halutaan valita ilkeästi joitain kohtia, kyllä sellaisia löytyy, ja niistä saadaan kohu nousemaan. Haastattelutallenne verkkoon Haapasen aineistossa haastateltavia ei siteerata eri tarkkuudella sen mukaan, millainen asema heillä on. Lähinnä muokkaamiseen vaikuttaa, ” Ei kukaan varmasti todellisuudessa halua, että sitaatit olisivat sanatarkasti haastateltavan puhetta.” väitöskirja siteerauksesta > Lauri Haapanen tutkii tekeillä olevassa väitöskirjassaan Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineessa lehtijuttujen siteerauksen työkäytänteitä. Laadullisena aineistonaan hänellä on 21 haastattelutallennetta ja niiden pohjalta tehdyt lehtijutut 16 toimittajalta. Lisäksi Haapanen on haastatellut osaa toimittajista. Jutut on julkaistu sanoma-, aikakausja asiakaslehdissä. miika immonen Miten teillä siteerataan? miten selvästi haastateltava on asiansa osannut muotoilla ja miten hyvin hän on etukäteen voinut valmistella vastaustaan. – Oli sitten kyseessä pääjohtaja tai nakkikioskin pitäjä, sitaattia on pakko muokata, jos hän puhuu niin, ettei sitä kirjoitettuna ymmärrä. Haapanen arvelee, että lukijat järkyttyisivät, jos tietäisivät, miten paljon sitaatteja muokataan. Moni ei kuitenkaan osaa ajatella, miltä kirjoitettu puhe näyttää ja miten vaikea sitä on lukea. – Ei kukaan varmasti todellisuudessa halua, että sitaatit olisivat sanatarkasti haastateltavan puhetta. Lukija ajattelisi, että haastateltava on ihan seko tai että toimittaja yrittää nolata haastateltavan. Haapasen mukaan sitaatteja muokataan pohjimmiltaan lukijoiden, ja haastateltavienkin, palvelemiseksi. – Nykytekniikalla ei olisi kuitenkaan vaikea laittaa nauhoituksia haastatteluista esimerkiksi verkkosivuille. Lukija pääsisi itse arvioimaan sitaattien oikeellisuutta sekä käsiteltyjen asioiden painoarvoa haastattelutilanteessa. Noora Autio MARIKA RIIKONEN toimittaja, Hämeen Sanomat olen ollut Hämeen Sanomissa vuodesta 2003, eikä siteeraamisesta ole tänä aikana juuri keskusteltu toimituksen sisällä. en ole kokenut asialle huutavaa tarvettakaan. oma käsitykseni on, että HäSassa siteerataan niin, että haastateltavan sanat säilyvät tämän omina. minulle on opetettu siteeraamista Tampereen yliopistossa. Sieltä peräisin oleva lähtökohta on se, että sitaatti on mahdollisimman sanatarkka. Toimittajan tehtävä on toimittaa eli esimerkiksi karsia ”no tota” -tyyppiset löysät pois. TIINA TAIpAlE toimituspäällikkö, Maaseudun Tulevaisuus maaseudun Tulevaisuudessa tärkeimpiä asioita sitaattien käytössä ja mahdollisessa muokkauksessa ovat asiatarkkuus ja luettavuus. Tämä lienee hyvin kaikkien tiedossa. Luettavuuden parantamiseksi turhia sidesanoja poistetaan sekä puhekieltä saatetaan muuntaa enemmän yleiskielen suuntaan. Toisaalta esimerkiksi murrekielisiä lainauksia voidaan joskus jättää elävöittämään tekstiä. olennaista kuitenkin on, ettei muokkaus saa muuttaa lainauksen asiasisältöä.
• 6 SuomenLehdistö 2/2015 AjAnkohtAistA viime vuonna että myös ennustaa tälle vuodelle tulosparannusta. Yhtiö on lisäksi käytännössä nettovelaton, Stenvall huomauttaa. Keskisuomalaisen luvut näyttävät ensi katsomalta hyviltä: sekä liikevaihto että liiketulos kasvoivat. Mutta jos luvuista puhdistetaan Suomen Lehtiyhtymä -ostoksen vaikutus, myös Keskisuomalaisen liikevaihto pieneni. Lehtiyhtymän vaikutusta liikevoittoon luvut eivät kerro. Keskisuomalainen sanoo myös kasvattaneensa digitaalisten kuluttaja-asiakkaidensa määrää, mutta yhtään lukua aiheesta ei anneta. Paino kasvatti PKK:ta Myös Pohjois-Karjalan Kirjapaino onnistui kasvattamaan liikevaihtoaan viime vuonna. Kasvusta vastasi kirjaja tarrapainot -yksikkö, lehtitoimiala kutistui kuten muillakin. Ilkan viime vuodesta on siitäkin tarjolla kaksi eri versiota. Jos katsotaan vain yhtiön omaa toiminTyypillinen lehTiyhTiön tulosvuosi 2014 oli synkkä: liikevaihto putosi, samoin liiketulos. Mediataloja kurittivat sekä digitalisaatio että suhdanne, joka ei vieläkään kääntynyt paremmaksi, vaikka siltä hetken jo keväällä näytti. Tulosvertailuja tosin hankaloittavat viime aikojen monet yritysjärjestelyt. Luvuista on tarjolla useita eri versioita, muutoksilla ja ilman. Ja siellä täällä synkkyydessä näkyy pieniä poikkeuksia ja toiveita paremmasta. Joidenkin liiketoiminta on edennyt kohti digimaailmaa selvästi nopeammin kuin toisten. Mediajätti Sanoma ei valonpilkahduksia tarjoa. Suomalaisyksikkö Sanoma Media Finland on huonommassa jamassa kuin konsernin Hollannin liiketoiminta ja Learningyksikkö. – Suomen kannattavuus on surkea, ja toimitusjohtajavaihdoksella haetaan uusia lääkkeitä ongelmaan. Koko konsernin 100 miljoonan euron säästöohjelma pääsee maaliin ehkä tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana, mutta lisätoimenpiteistä on jo vihjattu, sanoo analyytikko Sami Sarkamies Nordeasta. OP:n analyytikko Kimmo Stenvall täydentää, että vaikka Sanoman omavaraisuusaste on kohtuullinen, nettovelat suhteessa tuloksentekokykyyn ovat edelleen liian isot. Sanoma kertoo, että Media Finlandin liikevaihdosta vajaa kolmannes tulee digitaalisesta liiketoiminnasta. Se laskee kuitenkin mukaan television – varsinaista onlinetai mobiililiikevaihtoa on vain reilut 10 prosenttia. Alman digitoiminta vauhdissa Alma Medialla on vertailuyrityksistä digitaalinen liiketoiminta parhaassa jamassa. Se onnistui viime vuonna jo korvaamaan digimainonnalla printtimainonnan laskun. Digibisnes tuo jo 32 prosenttia liikevaihdosta, ja sitä tehdään myös ulkomailla. – Alman digiportfolio on hyvässä kunnossa, mutta sillä taas yskivät Iltalehti ja pohjoisen maakuntalehdet, arvioi Kimmo Stenvall. Alma myikin Kainuun lehtensä Suomalainen Lehtipaino Oy:lle. Talentumilla liikevaihto supistui maltillisesti ja tulos yli kaksinkertaistui. Tosin lähtötaso oli kehno, eikä liikevoittoprosentti vieläkään häikäise. Ammattilehtikustantajalla lehtien levikit ovat pitäneet paremmin pintansa kuin sanomalehdissä. Printtimainonta kuitenkin mataa, ja sähköisten palveluiden osuus liikevaihdosta on vasta reilut 10 prosenttia. – Talentum on silti ainoa, joka sekä kykeni kasvattamaan tulostaan Viime vuosi oli lehtitaloille kokonaisuutena nihkeä, mutta mukaan mahtui myös pieniä valonpilkahduksia. Lehtitalojen kutistuminen jatkuu MI IK A K AI N U / ALM A ME DIA taa, liikevaihto ja liikevoitto laskivat. Jos otetaan mukaan osakkuusyhtiö Alma Media, liikevoitto pongahti edellisvuoden syvältä miinukselta plussalle. Selitys on 27 miljoonan euron alaskirjaus, jonka Ilkka teki Alma-osakkeistaan vuonna 2013. Mitä tänä vuonna on tulossa – ei juurikaan parempaa, uskovat analyytikot. Ilmoituspuolella digituotot pystyvät paremmin kompensoimaan printtimainonnan laskua, mutta levikin puolella tilanne on hankala. – Printin levikit tulevat edelleen alas. Sitä laskua digituotot eivät kompensoi, varsinkin jos ajattelee maakuntalehtiä. Mutta printtilevikin lasku vähentää myös painoja jakelukustannuksia, joten tulosrivi voi näyttää paremmalta, vaikka liikevaihto laskee, sanoo Sarkamies. Heidi Hammarsten Liikevaihto, milj.e muutos, % Liikevoitto, milj. e* Liikevoitto, % Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, % Sanoma-konserni 1901,6 -3,7** 118,8 6,2 42,2 6,5 Sanoma Media Finland 637,2 -5,7 23,5 3,7 Alma Media 295,4 -1,6 21,4 7,2 42,6 9,7 Keskisuomalainen 157,7 5,1 14,4 9,1 39 11,1 -5,4*** Pohjois-Karjalan Kirjapaino 96,4 3,7 6,7 6,9 48,0 6,9 Talentum 72,3 -3,0 4,1 5,7 47,2 17,5 Ilkka-Yhtymä 41,8 -6,9 4,9 11,8 50,2 9,7 sisältää Ilkan Alma-osakkuuden 41,8 -6,9 9,3 22,1 50,2 9,7 * ilman kertaeriä ** konsernirakenteen muutoksilla oikaistu *** Vuoden 2013 vertailuluvussa on mukana Suomen Lehtiyhtymän liikevaihto koko vuodelta KooNNUt hEIDI hAMMArstEN Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset 2014 Alman digiportfolio on hyvässä kunnossa, arvioi OP:n analyytikko Kimmo Stenvall. ”Alma Media onnistui jo korvaamaan digimainonnalla printtimainonnan laskun.”
• SuomenLehdistö 2/2015 7 AjAnkohtAistA Kaleva sai tabloidiin siirtymisensä yhteydessä liiketoimintajohtaja Juha Portaankorvan mukaan ”mukavan tilauspiikin”. Markkinointikampanja on tuonut kuukaudessa noin 4 500 uutta tilausta, mikä on hieman yli tavoitteen. – Luku on jotakuinkin tuplat verrattuna normaaliin helmikuun kampanjamyyntiimme. Kalevan kampanjassa myytiin kuuden viikon ja kolmen kuukauden tilauksia. – Meidät yllätti positiivisesti se, että pidempi jakso on mennyt paremmin kaupaksi. Näyttää siltä, että ihmiset ovat valmiita sitoutumaan pidempään tilaukseen, mikä on jatkomyynnnin kannalta hyvä tilanne, Portaankorva sanoo. Tabloidista johtuvia peruutuksia on tullut noin 150 sen jälkeen kun lehti ilmoitti koon muutoksesta. Ilmoituksissa Kaleva otti tabloidiin siirtymisen yhteydessä käyttöön moduulihinnoittelun. Koko sivu tabloidissa on yksikköhinnaltaan noin 10 prosenttia edullisempi kuin broadsheetissa. – Tabloidi ei sinällään ole vaikuttanut ilmoitusmyyntiin, kertoo tuoteyksikön päällikkö Susanna Kaikkonen. Kalevan Tabloidiin siirtyminen tuskin tuli kellekään tilaajista yllätyksenä. Niin paljon lehti rummutti uudistusta etukäteen. Kalevan printtilehdessä ja verkkosivuilla julkaistiin jokaisena 25 päivänä ennen uudistusta pieni juttu tulevista muutoksista. Esimerkiksi yhdessä juttusarjan jutussa kerrottiin, millaisia teemoja lehdessä on, ja toisessa pohdittiin kuvan käyttöä tabloidissa. Lisäksi uudistusta markkinoitiin lukijakiertueella ja lukijoiden ideoita kerättiin pitkin matkaa. – Tavoitteena oli, että kun uusi lehti ilmestyy, se on jo lukijoille tutun oloinen, kertoo projektipäällikkö, tuottaja Simo Hiltunen. Tabloidilehti on jaettu kahteen osaan ja kummankin osan alkuun nostetaan paikallista sisältöä. Myös analyysejä on lisätty. Yhteistyö Lännen Median kanssa on helpottunut huomattavasti. – Nyt saamme suoraan valmiita sivuja lehteen. Pystymme hyödyntämään materiaalia aivan toisella tavalla kuin ennen, Hiltunen kertoo. Lukijoilta tullut palaute on Hiltusen mukaan ollut valtaosin positiivista ja palautteen pohjalta on tehty joitain pieniä muutoksia. Noora Autio m ik si ih m ee ss ä? ja tko jut tu Seitsemän ruotsinkielistä lehteä lanseerasi helmikuussa rahastopelin, jossa osallistuja sijoittaa virtuaalirahaa kuvitteellisiin rahastoihin. Voittaja saa 2000 euron arvoisen rahasto-osuuden pääsponsorin eli Aktia Pankin sijoitusrahastossa. Onko Rahastopeli.fi uusi mainonnan muoto, markkinointijohtaja Fredrik Nars KSF Mediasta? Tämähän on perinteinen tapa mediafirmalle toimia: luodaan uusi media, jonka kohderyhmä kiinnostaa yrityksiä. Halusimme kokeilla jotain uutta pelillisyyden alueella, ja Aktia kiinnostui. Annamme sponsoreille ja heidän sisällöilleen näkyvyyttä kaikissa kanavissa. Kyse on eräänlaisesta sisältömarkkinoinnista. Kuluttajavinkkelistä peli on hauska tapa oppia rahastoista. Siinä Suomi on vähän jälkijunassa. Onko tämä tehokasta mainontaa? Jaa-a, se jää nähtäväksi. Me asetimme tavoitteen sille, kuinka monta pelaajaa haluamme mukaan, ja se raja paukkuu. Näyttää hyvinkin lupaavalta. Meneekö mainonta entistä enemmän pelilliseen suuntaan? Uskon niin. Meillä on ollut KSF Mediassa iso organisaatiouudistus, jossa valjastimme kokonaisen tiimin tekemään uudentyyppistä markkinointia. Riikka Virranta Tammikuussa 2012 slovakialainen startupyritys Piano Media pystytti yhteisen maksumuurin yhdeksälle slovenialaiselle lehdelle. Alle viiden euron kuukausimaksulla kuluttaja pääsi lukemaan valtaosaa maan journalismista. Nyt systeemiä ollaan purkamassa. Eikö maanlaajuinen maksumuuri toimikaan, toimitusjohtaja Kelly Leach Piano Mediasta? Kansalliselle maksumuurille on yhä tilausta. Emme kuitenkaan aio laajentaa enää uusiin maihin tällä mallilla. Trendi on rakentaa yksilöllisiä ratkaisuja, jolloin lehdillä on kontrolli hinnoitteluun, pakkaamiseen, testaamiseen ja niin edelleen. Pienet, alueelliset kustantajat haluavat nyt avaimet käteen -ratkaisuja, joissa on kaikki tarvittava oman maksumallin lanseeraamiseen. Suuret kustantajat haluavat lisäosia jo toimiviin palveluihinsa. Aikakauslehdet taas ovat entistä avoimempia verkon maksullisuudelle, ja siinä ryhmässä on osia, joille kansallinen ratkaisu sopii. Piano Median useita kustantajia kattava maksumuuri on yhä pystyssä Puolassa ja Slovakiassa. Mikä meni pieleen Sloveniassa, viestintäjohtaja David Brauchli? Mikään ei varsinaisesti mennyt pieleen, markkina vain kehittyi. Puolassa ja Slovakiassa kustantajat ovat yhä tyytyväisiä, eikä siellä ole siirrytty erillisiin maksumuureihin. Mikä toimii Saksassa – mittarimalli – ei vedä Ranskassa ja Italiassa. Ja se mitä tapahtuu Hollannissa – mikromaksut – ei toimi Englannissa. Riikka Virranta Tabloidi-Kaleva kampanjoi tilauksia Lehdet rakensivat sijoituspelin Aika ajoi ohi koko maan muurista Lehti julkaisi ennen formaatin muutosta päivittäin juttuja uudistuksesta. Ensimmäistä tabloidikokoista Kalevaa esiteltiin oululaisille Rotuaarilla ystävänpäivänä. Päätoimittaja Kyösti Karvonen keskustelee lukijan kanssa. Lukijamarkkinoinnin liiketoimintajohtaja Juha Portaankorva ottaa kuvaa. JU KK APE KK A M o IL AN EN helsingin sanomien ja Kaakon Viestinnän lehtien luopuminen STT-Lehtikuvan tekstiuutispalvelusta on herättänyt huolta uutistoimiston tulevaisuudesta. Suomen Lehdistön haastattelemat päätoimittajat ovat odottavalla kannalla, millaisiin ratkaisuihin yhtiö kevään aikana päätyy. – Hesarin lähtö todennäköisesti vaikuttaa siihen, millaisia palveluja STT pystyy tuottamaan, Ilkan päätoimittaja Satu Takala pohtii. – Täytyy muistaa, että suurin osa kaupallisesta mediasta on yhä STT:n asiakkaana. Mutta totta kai jokainen poistuva asiakas heikentää STT:tä ja voi aiheuttaa lisää luopumisia, Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola sanoo. Takalan mukaan STT:n ympärivuorokautinen uutispäivystys, päivälistat ja esimerkiksi rikosuutisten seuranta ovat Lännen Mediassakin mukana olevalle Ilkalle erittäin tärkeitä. – Käytäntö on osoittanut, että tarvitsemme edelleen paljon STT:n juttuja. Emme tee päällekkäistä työtä STT:n kanssa kotitoimituksessa emmekä Lännen Mediassa. Lännen Media täydentää STT:tä, ei missään nimessä korvaa sitä. TaKala ei usko, että STT:n toiminta olisi kokonaan vaakalaudalla. Keskisuomalaisen Pekka Mervola sen sijaan näkee, että ”loppumisen vaara on olemassa”. – Tilanne on vakava. Kyllähän se kovin pahalta tuntuisi, jos Suomesta poistuisi tällainen kansallinen uutistoimisto. Näyttäisi kansainvälisestikin hankalalta, jos olisimme maa, jolla ei ole omaa uutistoimistoa. – Lähdekriittisen valtakunnallisen uutistoimiston olemassaolo on hyvä asia pirstaloituvassa mediamaailmassa, sanoo puolestaan Länsi-Suomen vt. päätoimittaja Kaija Ulmanen. Mervolan mielestä on harmillista, että Helsingin Sanomat lähti Ylen linjoille ja luopui STT:n uutisten käytöstä sekä ”ryhtyi uutistoimiston kilpailijaksi”. – Toivoisi, että kun kotimaisella medialla on aivan kyllin haastetta kansainvälisten kilpailijoiden kanssa, niin tietyt yhteistyöasiat nähtäisiin myös kansalliseksi arvoksi, hän sanoo. Kaija Ulmaselle viimeisimmät STT-uutiset eivät tulleet täytenä yllätyksenä. – Aiempi kulttuurija viihdeuutisoinnin vähentäminen vaikutti meihin aika paljon. Silloin oli jo aavisteltavissa, että muitakin muutoksia voi olla tulossa. Helsingin Sanomien, Kaakon Viestinnän lehtien ja Ylen lisäksi STT:n palveluista on luopunut myös Kauppalehti vuonna 2013. Päätoimittajien mielestä STT palvelee heidän tarpeitaan. Pärjäisivätkö lehdet ilman STT:tä? – Emme tällä hetkellä tietenkään. On kuitenkin päivänselvää, että mediakenttä muuttuu ja on mahdollisesti keksittävä uusia ratkaisuja, Ulmanen vastaa. – Jos näin paha tilanne tulisi, joutuisimme miettimään, miten voisimme tehdä yhteistyötä Itä-Suomeen päin. Lännen Median alueelta saisimme uutisia, mutta se ei ole koko Suomi, Takala sanoo. Noora Autio STT:n tulevaisuus pohdituttaa lehdissä ” Jokainen poistuva asiakas heikentää STT:tä ja voi aiheuttaa lisää luopumisia.” Kyllähän se pahalta tuntuisi, jos Suomesta poistuisi kansallinen uutistoimisto, Pekka Mervola sanoo.
• 8 SuomenLehdistö 2/2015 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen Tiedejournalismin yTimessä on usein mysteeri, arvoitus, johon ei ole valmista vastausta. Niinpä tiedejournalistin tehtävänä on miettiä, onko asia selvitettävissä, ja etsiä niin kauan, että vastaus löytyy. Näin määrittelee vuoden tiedejournalistiksi helmikuussa valittu Jani Kaaro. Tosin hän on myös sitä mieltä, ettei ole viime vuosina oikein ehtinyt tehdä tiedejournalismia, sillä uutisten kirjoittaminen on vienyt niin paljon aikaa. Kaaro on tehnyt Helsingin Sanomien nettisivuille vuosikausia tieJani Kaaro haluaa tiedejournalismia, jota tehdään yhdessä tutkijoiden kanssa muttei silti heidän lieassaan. Kaikki alkoi ötököistä deuutisia, joiden kirjoittamisesta hän pitää toistaiseksi taukoa. 5 000 euron palkinto antoi hetkisen aikaa miettiä, mitä tehdä jatkossa. TiedeuuTiseT olivaT freelance-toimittajalle sekä onnenpotku että vitsaus. Edellistä siksi, että uutisten kirjoittaminen on suhteellisen yksinkertaista ja siksi tuottoisaa. Jälkimmäistä siksi, että niiden tekeminen syö aikaa muilta jutuilta eli varsinaiselta tiedejournalismilta, kuten jutuilta rintasyöpäseulonnoista ja lääketieteestä riskinhallintana. Hän vitsailee uutistyön vaivattomuuden johtuvan siitä, että amerikkalaisten tiedejärjestöjen kattojärjestön AAAS:n ylläpitämästä EurekAlert-palvelusta löytää juttuaiheet niin helposti. – Usein kuultu syytös on, että haetaan vain toisista lehdistä tiedeuutisia. Se ei pidä paikkaansa, vaan kaikki lehdet hakevat uutiset sieltä, Kaaro sanoo. Selvää on, että hän tietää, millaiset tiedejutut uppoavat suureen yleisöön. EurekAlertissa julkaistaan paljon tiedotteita proteiinien interaktion uusista mekanismeista, mutta niitä Kaaro ei edes tarjoa ostaville toimittajilleen. Hän listaa myyviä aihepiirejä: vanhojen totuuksien kyseenalaistaminen, yleisiä tauteja koskevat merkittävät löydöt, ravitsemus, oudot ötökät (”Guatemalasta löytyy muurahainen, joka pissaa suuhunsa”) ja eläinuutiset, joissa on hyvä kuva. – Tällä hetkellä ehkä Interstellarelokuvan ja muiden vuoksi mustat aukot näyttävät menevän luetuimpien juttujen joukkoon, hän lisää. vähäTTely TaiTaa kuulua Kaaron tapoihin. Vuosikausia Helsingin Sanomia ja Tiede-lehteä avustanut Kaaro kohosi tunnetuksi saatuaan kolumnipaikan Hesarin nettisivuilta. Juttuja luettiin jopa 300 000 kertaa ja jaettiin hurjia määriä, mutta Kaaro sanoo, ettei aluksi edes tiennyt, että kävijämääriä mitataan. Aiheet kumpuavat mistä milloinkin, kulloinkin mielessä olevista asioista. Kun häneltä kysyy kolumnien kantaaottavasta sävystä, vastaus on kuin olankohautus. Hän jopa väittää, että uusimpien kolumnien joukossa ei välttämättä ole yhtään oikeaa tiedekolumnia. – Ei ole koskaan sanottu, että niiden pitää olla tiedettä, joten en ole pyrkinyt sellaisia tekemään. Kolumnien kirjoittaminen on vaikeaa. Kaaro aloittaa kirjoittamisen viimeistään kolme päivää ennen deadlineä, sillä monimutkaisia järjestelmiä tarpeeksi valaisevan esimerkin keksimiseen voi mennä monta päivää – tai yötä. – Opin aikaa sitten, että jos se ei onnistu, älä väännä. Mene nukkuNäsinmäen hautausmaa Porvoossa on rauhallinen ja kaunis paikka, jossa Jani Kaaro vitsailee käyvänsä keskusteluja toimittajakollega Runebergin kanssa.
• SuomenLehdistö 2/2015 9 AjAnkohtAistA HSS Media avasi ruotsinkielisen blogipalvelun Pohjanmaalla sanomalehtiä kustantava HSS Media avasi helmikuussa Sevendays.fi-palvelun, joka kokoaa toimitettua ja 28 valikoidun bloggarin tuottamaa lifestyle-sisältöä. HSS Media myy palveluun bannereita, advertoriaaleja ja sponsoroituja blogipostauksia. Se tavoittelee ruotsinkielistä yleisöä, joka ei käy lehtien verkkosivuilla. – Meillä on verkossa paljon sisältöä, joka hukkuu päivittäiseen uutisvirtaan: reseptejä, sisustusjuttuja, muotia. Haluamme näille jutuille paikan, jossa ne voivat elää pidempään, markkinointikoordinaattori Anna-Lena Nyfors-Norrgård sanoo. Riikka Virranta Kainuun lehtien myynti osa laajempaa trendiä alma media KusTannus myi maaliskuussa Kainuun lehtiliiketoimintansa Suomalaiselle Lehtipainolle. Toimitusjohtaja Kari Juutilaisen mukaan myyjäyhtiön ”laajenemishalut ovat hiipuneet”. Hän huomauttaa, että pörssiyhtiöistä myös Sanoma on luopunut maakuntalehdistään parin vuoden sisään. Omistajaa vaihtavan Kainuun Sanomien päätoimittaja Markus Pirttijoki kokee lehtensä olevan koekaniini ketjuuntumisen purkamisessa. – Jos tämä toimii, moni voi haluta kokeilla samaa, Pirttijoki sanoo. Riikka Virranta Ohjelmallisen osuus alle 10 prosenttia verKKomainonTaa edisTävä järjestö IAB Finland julkisti ensimmäiset arviot ohjelmallisen ostamisen määrästä Suomessa: sitä oli 6–7 prosenttia verkon displaymainonnasta vuonna 2014. Edellisvuodesta pitkälti automatisoidusti ostettu mainonta kasvoi 350 prosenttia. Suomi on kuitenkin muita jäljessä: Länsi-Euroopassa jo lähes neljännes verkkomainonnasta ostettiin ohjelmallisesti viime vuonna ja Ruotsissakin 10 prosenttia. Riikka Virranta Verkkojuttujen mikromaksut tulevat taas suomalaisyriTTäjäT kehittävät standardia yksittäisten verkkojuttujen ja teemakokonaisuuksien maksamiseen. Prejkfast-työnimellä kulkeva startup-hankkeen tavoite on tehdä järjestelmästä Euroopan laajuinen standardi. Hanketta vetävän Marcus Riskan mukaan aika on nyt kypsä pienmaksuille. – Siihen on kaksi syytä. Toinen on se, että maksumuurit ovat levinneet mediassa ja toinen se, että ihmiset ovat tablettien tulon myötä oppineet lukemaan digilehteä. Riikka Virranta Karjalaiselle uusi viikoittainen mainoslehti Karjalainen julkaisi maaliskuun puolivälissä ensimmäisen Perjantainen-viikkolehden. Lehteä jaetaan ydin-Joensuun sekä osin naapurikuntien alueilla talouksiin, joihin ei tilata Karjalaista ja joissa ei ole mainoskieltoa. – Tässä on kaksi tavoitetta: tarjota ilmoittajille lisää peittoa ja lisätä myös mahdollisuuksien mukaan Karjalaisen levikkiä, toimituspäällikkö Kari Kontkanen kertoo. Perjantaisen sisältö kootaan Karjalaisessa tai sen verkkolehdessä aiemmin julkaistuista materiaaleista. Noora Autio Kaikki alkoi ötököistä m edi an osto maan ja palaa aamulla aiheeseen. Silloin jokin naksahtaa paikoilleen, Kaaro sanoo. jani Kaarolla ei ole muodollista koulutusta. Hän kiinnostui hyönteisistä nuorena ja tilasi kirjastoon vieraskielistä kirjallisuutta lajimääritystä varten. Ruotsinkielisiä tietokirjoja hän tavasi sanakirjan kanssa jo ennen kuin koulussa opetettiin ruotsia. Tiedetoimittajan vaatimukset ovat hänestä samanlaisia kuin vaikkapa taloustoimittajalla. Pitää opetella keskeiset käsitteet, seurata alaa ja haastatella tärkeimpiä tekijöitä. Artikkelien ja lehtien lukeminenkaan ei ole salatiedettä. Tiivistelmä, kuka? Jani Kaaro, 43, on porvoolainen vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Haminassa kasvanut Kaaro jätti lukion kesken ja aloitti toimittajan uransa 17-vuotiaana Luontoliiton jäsenlehdessä, jonka toimitussihteerinä hän myöhemmin työskenteli. Suomen tiedetoimittajain liitto palkitsi hänet Vuoden tiedetoimittajana helmikuussa. Tällä hetkellä muita harrastuksia hänellä ”eipä muuten ole”. Hänellä on kolme lasta: esikoispoika edellisestä liitosta ja kaksoset. Puntari > Tutkija vai toimittaja? Toimittaja. Ne ovat mielestäni sama asia. >Toimittajan nimi juttuun vai ei? Mitä jos toimittajat kirjoittaisivatkin nimettöminä? Kuitenkin niin, että halutessaan ihmiset saisivat nimen selville. Johdonmukaisesti minunkaan jutuissani ei lukisi nimeä, mutta linjauksen pitäisi koskea kaikkea toimituksellista aineistoa. > Selkärangattomat vai kasvit? Kasvit. Niissä olisi enemmän minulle uutta. Joka kesä harrastan heiniä, koska ne ovat niin hankalia tunnistaa. Yritän opetella pari lajia lisää. Kr iS Toffe r Åb er g ”Tärkein kysymys on: ai miten niin?” ”Tärkeämpää kuin uusien digitilaustulojen tuottaminen on se, että maksumuurit näyttävät auttavan printtitilausten pitämisessä.” Journalismin opettaja Marc Edge World News Publishing Focus -lehdessä ” Facebookissa jokainen on oman profiilinsa päätoimittaja. Pelkästään jaa-nappia painamalla saattaa syyllistyä yksityisyyden suojan loukkaamiseen tai kunnianloukkaukseen.” Toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki Avun pääkirjoituksessa. Sevendays on bloggaavien HSS Median työntekijöiden, Anna-Lena Nyfors-Norrgårdin (vas.), Linn Jungin ja Anna Snickarsin, idea. > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste johdanto ja diskussio-osuus ovat yleistajuisia. Alan asiantuntijat puolestaan katsovat ensimmäisenä aineistoa ja metodiosuutta. Niiden ymmärtäminen on välttämätöntä, jos haluaa arvioida tutkimuksen paikkansapitävyyttä. Se onnistuu harvalta toimittajalta, mutta artikkelin voi vaikka luetuttaa tutulla tutkijalla. Tiedejournalismin pitäisi kuitenkin olla muutakin kuin vain tutkimustulosten kansantajuistamista. Vaikka jutut on pakkokin rakentaa yhdessä tutkijan kanssa, koska toimittajan tiedot aiheesta ovat rajalliset, pitää journalistin silti kyseenalaistaa. – Tärkein kysymys on ”ai miten niin?” Usein tuntuu, että yhdessä tutkijan kanssa juoksemme kohti auringonlaskua käsi kädessä, Kaaro sanoo. Olli Sulopuisto Taustatoimittajana toimi myös Juha Jaakkola. LiNuS LiNdHoLM
• 10 SuomenLehdistö 2/2015 taustat Lupauksia lehdille Teksti: Riikka Virranta | Kuvitus: Reima Kangas Vihreä hallitsee. Näin voi kuvata taulukkoa, johon on koottu puolueiden johdon vastaukset lehtiä ravisteleviin poliittisiin kysymyksiin. Vihreä merkitsee sanomalehdille myönteistä kantaa. Suomen Lehdistön tekemän kyselyn perusteella tilanne näyttää siis lupaavalta vaalien alla. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. – Punaiset vastaukset näkyvät miun silmiin todella punaisina, Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja Pekka Lakka sanoo. Lakka kommentoi yhtenä lehtialan edustajana kyselyn tuloksia. Mutta mennään ensin vähemmän kiihdyttäviin asioihin: arvonlisäverokantoihin. Puolueet haluavat pitää printtitilausten alv:n nykyisessä kymmenessä prosentissa. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö perustelee tätä sillä, että ”media-ala on haastavassa tilanteessa”. Perussuomalaiset ja vasemmistoliitto ovat valmiita laskemaan printti-alvia, vaikka samalla olisi alennettava koko alinta alv-kantaa, johon kuuluu myös esimerkiksi lääkkeitä. – Oikeudenmukaisuusja työllisyysnäkökulmasta olisi syytä laskea alinta alv-kantaa, vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki perustelee. Mediaväeltä kyselytulos saa hyvän vastaanoton – varsinkin, kun julkisuudessa on väläytelty alennetuista arvonlisäveroista luopumista. Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtajan Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan minimitavoite on säilyttää printti-alv nykytasolla. – Toimiala ei kestäisi täyttä alvia paperituotteissa. Silloin nähtäisiin sanomalehtien konkursseja, hän sanoo. Suurten ja keskisuurten sanomalehtien levikkilasku kiihtyi noin 2,5 prosentista noin 5 prosenttiin vuonna Kuvitteellisiin vaalijulisteisiin on koottu suurimpien puolueiden edustajien perusteluja medialle tärkeisiin kysymyksiin. Printin veroaste säilyy, ja digi-alv laskee. Ylen tehtävää tarkennetaan, ja viisipäiväinen jakelu pysyy postilaissa. Puolueet lupaavat paljon Suomen Lehdistön kyselyssä.
• SuomenLehdistö 2/2015 11 taustat Lupauksia lehdille suome n Leh dis tö n se L vity s 2012, jolloin printin verotus nousi nollasta ensin yhdeksään prosenttiin. Syitä laskuun on monia, mutta Pekka Lakan lehdissä ja Keskisuomalainen Oyj:ssä tilausperuutusten perusteissa näkyy hinta, jota alv nosti. Kommentaattorit uskovat, ettei alv-päätös tuonut valtiolle lisää tuloja, kun lasketaan vaikutukset työpaikkoihin, tuloksiin ja osinkoveroihin. – Printti-alv:n nostaminen olisi varmin tapa laskea valtion verotuloja, muun muassa Maaseudun Tulevaisuutta kustantavan Viestilehtien toimitusjohtaja Heikki Laurinen arvioi. Digi-alv:sta yksimielisyys Puolueet laskisivat digisisältöjen veroa 24 prosentista printin tasolle 10 prosenttiin. Vain perussuomalaisten Timo Soini ei pudottaisi prosenttia ”kertarysäyksellä” niin alas. – Alv:n laskeminen edistäisi uusien digitaalisten palveluiden syntymistä, SDP:n varapuheenjohtaja Krista Kiuru perustelee. – Koko median tulisi verokohtelun osalta olla samalla viivalla, vihreiden Niinistö arvioi. Päätöksen tiellä seisoo EU:n linjaus. EU tulkitsee, että maksullinen digisisältö on palvelu eikä tuote, ja alennettu alv-kanta on mahdollinen vain tuotteille. Ranska ja Luxemburg rukkasivat digisisältöjen verotusta omin päin, minkä EU-tuomioistuin hiljattain totesi laittomaksi. Keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen mielestä Suomen pitääkin nyt vaikuttaa EU:ssa, jotta direktiiviä muutetaan. Ratkaisu olisi lehdille tervetullut. Vaikka esimerkiksi Keskisuomalainen-konsernin liikevaihdosta printti kattaa yli 90 prosenttia, tulevaisuus on digissä. – On absurdia, että hinnoittelua ja tuotteistusta ohjaa se, mikä alv missäkin tuotteessa on, Kangaskorpi kommentoi. Ylen rahoitus jakaa puolueet Yleisradion rahoitus on kyselyssä ainoa asia, joka laajasti jakaa puolueita. Perussuomalaiset pienentäisivät rahoitusta. Kokoomus, RKP ja kristilliset jäädyttäisivät sen nykytasolle. – Myös Yleisradion pitää sopeuttaa talouttaan vaikeina aikoina, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen perustelee. – Yleisradio ei voi toimia verovarojen turvin yleispalveluna, joka tukahduttaa muiden medioiden elintilan, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen linjaa. Keskustassa ajatellaan, että Ylen rahoituksen taso ar> Jatkuu seuraavalla sivulla
• 12 SuomenLehdistö 2/2015 taustat Suomen Lehdistö kysyi eduskuntapuolueilta kantaa sanomalehdille tärkeisiin kysymyksiin. arvonlisävero Näitä toimia puolueet tukevat Jakelu vioidaan, jos Ylen tehtävä määritellään uudelleen. SDP, vihreät ja vasemmistoliitto kasvattaisivat tukea vuotuisella indeksikorotuksella. SDP:n Kiuru kunnioittaisi muutama vuosi sitten tehtyä Yle-veropäätöstä. – Yleisradiota kurjistamalla ei ratkaista kaupallisen median ongelmia, hän perustelee. – Yt-neuvottelut Ylessä kertovat, että rahoituksen indeksikorotuksille on tarvetta, Arhinmäki perustelee. Tässä kohtaa Pekka Lakka näkee punaista. – Mitä kaupallisessa mediassa tehdään? Yt-neuvotellaan jatkuvasti. Lakan kuten muidenkin kommentaattorien mielestä Yleä tarvitaan eikä yksityisen median liikevaihdon supistuminen johdu Yle-verosta. – Mutta kun yhden toimijan liikevaihto pidetään kynsin hampain vähintään ennallaan, voimasuhteet mediakentässä muuttuvat dramaattisesti ja ovat jo muuttuneet. Onko tavoite, että Suomessa valtionyhtiö hallitsee mediaa ylivoimaisilla resursseilla? Heikki Laurinen esittää ajatusleikin. Mitä jos Ylen rahoitus sidottaisiin kaupallisen median tulojen kehitykseen, joka on ollut miinuksella? – Yle käynnisti yt:t, kun rahoituksen tasokorotusta ei tänä vuonna tullutkaan. Mitähän siellä tehtäisiin, jos sen rahoitus olisi laskeva? Laurinen kysyy. Ylen tehtävä määritellään Sen sijaan kommentaattoreita ilahduttaa, että poliitikot tahtovat määritellä uudelleen Ylen tehtävän. Kaupallisen median edustajien mukaan Yle on tullut liikaa niiden tontille. Vain SDP:n ja vihreiden mielestä nykylaissa oleva Ylen tehtävänkuvaus on riittävä. Poliitikkojen mukaan Yle saisi keskittyä nykyistä enemmän suomalaisen kulttuurin tukemiseen: draamaan, dokumentteihin ja elokuviin, kulttuurija opetusohjelmiin, uutisja ajankohtaistoimintaan sekä erityisryhmien palvelemiseen. Keskustan Laanisen mukaan Yle on tärkeä sisällöissä, joita kaupallinen media ei tuota. – Ylen tarkoitus on löydettävä uudelleen eli tarjottava laatua tieteen, taiteen, draaman, ajankohtaisohjelmien ja uutisten osalta, Paavo Arhinmäki vastaa. ”Voimasuhteet mediassa muuttuvat dramaattisesti.” entisellään kyllä ei entisellään kyllä kyllä laskettava ei kyllä entisellään kyllä kyllä laskettava kyllä kyllä entisellään kyllä kyllä entisellään kyllä kyllä entisellään kyllä kyllä Arto Satonen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kokoomus Krista Kiuru varapuheenjohtaja, SDP Timo Soini puheenjohtaja, perussuomalaiset Timo Laaninen puoluesihteeri, keskusta Paavo Arhinmäki puheenjohtaja, vasemmistoliitto Ville Niinistö puheenjohtaja, vihreät Carl Haglund puheenjohtaja, RKP Päivi Räsänen puheenjohtaja, kristillisdemokraatit Lehtien printtitilausten arvonlisävero a) alennetaan b) pidetään 10 prosentissa c) nostetaan d) en osaa sanoa Lehtien digisisältöjen 24 prosentin arvonlisävero alennetaan printtitilausten verotuksen tasolle. a) kyllä b) ei c) en osaa sanoa Velvoite postin jakamiseen jokaisena arkipäivänä on säilytettävä postilaissa. a) kyllä b) ei c) en osaa sanoa
• SuomenLehdistö 2/2015 13 taustat Yleisradion julkisen palvelun tehtävä määritellään nykyistä tarkemmin. a) kyllä b) ei c) en osaa sanoa Yleisradion rahoitusta a) pienennetään b) jäädytetään nykytasolle c) kasvatetaan vuotuisella indeksikorotuksella d) en osaa sanoa yle Perusteluja Vaikeampaa on sanoa, mitä Ylen pitäisi karsia. Laaninen nostaa esimerkiksi ulkomaiset televisioformaattiostot. Alan ihmisiä mietityttää myös, miksi Ylen pitää tuottaa esimerkiksi ruokaja muuta palvelujournalismia verkossa tai lähettää Oscar-gaala. Vesa-Pekka Kangaskorven mielestä Yle hakee markkinajohtajuutta ”liian leveillä hartioilla”. – Kun Ylen tehtävää määriteltiin, ei kukaan ajatellut, että Yle alkaa tehdä verkkolehteä. Pekka Lakan mukaan Yle-laki sallii nyt julkiseksi palveluksi lähes mitä tahansa. Hänestä lain pitäisi rajata, millaista journalismia ja missä kanavissa Yle tekee. Lakka ehdottaa, että Yle keskittyisi verkossa radioja televisiosisältöön. – Ylen internetjournalismi on printtimedian journalismia, tekstiä ja pysäytyskuvia, vaikka perinteisesti Ylen tehtävä on määritelty televisioja radiotoiminnan ympärille. Perusongelma on, että uskottavien toimitusten säilyttäminen yksityisellä puolella on mahdollista vain, jos verkkosisällöistä tulee rahaa. Se on vaikeaa, jos joku jakaa samaa ilmaiseksi. – Huoli median moniarvoisuudesta pitäisi kohdistaa yksityisiin mediataloihin, Lakka sanoo. Arjen jakelusta ei voi karsia Kirjeiden jakelumäärät pienenevät, ja siksi Posti haluaisi luopua laissa määritellystä velvoitteesta jakaa postia viitenä päivänä viikossa. Kirjeiden mukana myös lehdet kulkevat haja-asutusalueille arkisin. Puolueiden vastauksissa kanta on selvä: arjen jakelusta ei karsita. Poikkeuksen tekee kokoomus. Arto Satonen tarkastelisi, riittääkö jakelu 3–4 arkipäivänä. Viestilehtien Heikki Laurisen mielestä ajatusta ei edes kannata harkita tulevan hallituskauden aikana: painotuotteilla on yhä vankka asema. Arkipäivän jakeluvelvoite on erityisen tärkeä Postin jakamille valtakunnallisille lehdille, kuten Maaseudun Tulevaisuudelle. – Eihän meillä olisi vaikutusvaltaa edes siihen, minä päivänä lehti tulisi jaetuksi, Laurinen sanoo. Kyse on alueellisesta tasa-arvosta. – Myös tietoliikenneyhteydet ovat usein heikoimmat alueilla, joilla jakelu on kalleinta ja haasteellisinta. – Jos tässä on kaivattu Yleisradion tehtävien uudelleenmäärittelyä, sama koskee Postia. Jakelukin on yhteiskunnan peruspalvelua, Laurinen sanoo. ? Suome n Leh dis tö n S e L vity S ? ” Laskutukset siirtyvät sähköiseen muotoon, ja postin jakeluun on tullut myös yksityistä kilpailua. Pidän järkevänä, että todella arvioitaisiin, onko päivittäinen jakeluvelvoite vielä tarpeellinen.” ” Printtitilausten alv:n alentaminen olisi monimutkaista, sillä se vaikuttaa myös kaikkien muiden tuotteiden verokantoihin eikä Suomi ole tavannut rikkoa yhdessä tehtyjä päätöksiä.” ” Julkisen palvelun tehtävä on melko hyvin balanssissa, silti pientä viilausta aina tarvitaan. Isommat urheilukisat pitää tulla maksuvapailta kanavilta. Suomenkielinen ohjelma on tärkeää. Olla äänenä niille, jotka eivät saa asiaansa muuten esille. Esimerkiksi kansanradio on hyvä.” ” Digitaalisten sisältöjen verotuksen tulisi olla yhteneväinen printtitilausten kanssa. Suomea sitovista verokannoista on säädetty EU:n arvonlisäverodirektiivissä. Suomen tulee vaikuttaa, että direktiivi mahdollistaisi alennetun kannan soveltamisen myös digisisältöihin.” ” Alv:n pitää olla alustariippumaton.” ” Vihreiden näkemyksen mukaan kaupallisen median ongelmat eivät ensisijaisesti johdu Yleisradiosta ja vastainkainasettelulla jätetään käyttämättä yhteistyömahdollisuuksia. Esimerkiksi Yleisradion teknisiä innovaatioita voisi jakaa vapaan koodin periaatteella muidenkin eduksi.” ” On varmistettava, että Yle keskittyy julkisen palvelun tehtäväänsä.” ” Tällä hetkellä emme ole valmiita heikentämään postipalvelun tasoa. Päivittäinen postin jakelu on tärkeää myös printtimedialle.” jäädytetään kyllä indeksikorotus ei pienennetään kyllä en osaa sanoa kyllä indeksikorotus kyllä indeksikorotus ei jäädytetään kyllä jäädytetään kyllä
• 14 SuomenLehdistö 2/2015 Tamperelaisten ääni Lukijaraatilaiset vastaavat kaupunkilehden kyselyihin innokkaasti, koska kokevat pääsevänsä vaikuttamaan. Kun Tamperelaisen toimitus haluaa tietää, mitä kaupunkilaiset ajattelevat pormestarin valintamallista, lehti ei lähde tekemään aiheesta katugallupia vaan lähettää kyselyn yli 850 lukijaraatilaiselle. Kysely kilahtaa raatilaisten sähköpostiin, ja he pääsevät linkin kautta vastaamaan kysymyksiin. Kysely on suunniteltu niin, että siihen on helppo vastata matkapuhelimella; raati hyödyntää ihmisten ”pienet väliajat”, jolloin näpelöidään kännykkää. Aikaa vastaamiseen kuluu parisen minuuttia. Vastaaminen on nopeaa, koska profiilitiedot kysytään vain ensimmäisellä kerralla. Tutkimuksen toteuttaja, samaan konserniin kuuluva Tietoykkönen kokoaa vastaukset, analysoi tulokset profiileittain ja toimittaa aineiston toimitukselle, joka tekee niiden pohjalta jutun lehteen ja verkkoon. Tällä periaatteella kaupunkilehteen on syntynyt vajaassa vuodessa jo noin 50 juttua. Huima vastausprosentti Lukijaraatilaisille lähetetään kysely noin kerran kuussa. Yhdessä kyselyssä on useimmiten kolmesta viiteen monivalintakysymystä ja lisäksi avoin vastauskenttä, jossa voi halutessaan perustella vastauksiaan. – Ideana on, että jokaisesta kyselystä saisi kolme juttua. Aiheet liittyvät monesti samaan tematiikkaan, jolloin pystymme tekemään niistä juttusarjan kolmeen peräkkäiseen lehteen, uutispäällikkö Petteri Mäkinen kertoo. Vastausprosentti on kaikissa kyselyissä noussut yli 60 prosenttiin, mikä on raadin ideoineen Mareena Löfgrénin mukaan huima luku. – Yleensä jos kyselytutkimuksissa päästään yli 20:n vastausprosenttiin, sekin on jo tosi hyvä. Lukijaraadin poikkeuksellinen vastausinto kertoo siitä, että ihmiset haluavat ottaa kantaa omaa asuinpiiriään ja -viihtyvyyttään koskeviin asioihin, Tietoykkösen toimitusjohtajana vielä helmikuussa toiminut Löfgrén sanoo. Uutispäällikkö Mäkinen ja päätoimittaja Anne Lahnajärvi kertovat yllättyneensä juuri ihmisten vastausinnosta ja sitoutuneisuudesta. Teksti: Noora Autio taustat: näin me teemme Petteri Mäkinen ja Anne Lahnajärvi ovat saaneet lukijaraadille lähetetyistä kyselyistä ainekset noin 50 lehtijuttuun.
• SuomenLehdistö 2/2015 15 taustat Tamperelaisten ääni – He kokevat raadin hyvin tärkeäksi ja merkitykselliseksi, Lahnajärvi sanoo. – Kesällä törmäsin nettikeskusteluun, jossa pelättiin, että raati on lopetettu, kun kuukauteen ei ollut tullut kyselyä, Mäkinen jatkaa. Tamperelaisen toimitus on huomannut, että kaupunkilaiset eivät välttämättä tahdo omaa nimeään lehteen mutta haluavat kuitenkin, että heidän mielipiteitään lainataan. – Ihmiset ovat hirveän liikuttuneita, kun heidän äänensä pääsee lehden sivuille. Sitoutumisesta kertoo myös se, että kyselyihin vastataan pääsääntöisesti muutamassa tunnissa, Mäkinen sanoo. Yleensä vastausaikaa annetaan kuitenkin vajaa viikko, mutta noHelsingin sanomien toimittaja Katriina Pajari reflektoi helmikuun 8. päivän sunnuntaisivuilla omaa, suhteellisen tuoretta äitiyttään, ja synnytti pienen somemyrskyn. Tuolloin vielä Gloriaa päätoimittaneen Minna Jutin Facebooksivulla käytiin kiihkeä keskustelu. Kommentoijat olivat pitkälti toimittajia itsekin, moni päällikkötasoa tai muuten korkean profiilin kirjoittajia. Kyytiä saivat ”kolmekymppiset, korkeakoulutetut Hesarin naistoimittajat, jotka ovat vieraantuneet todellisuudesta ja kirjoittavat toisilleen”, heidän esimiehensä, tabloidin myötä ammattitaidotonta aikakaushöttöä tekevät sanomalehdet ja naiset, jotka ovat toisilleen susia. Kolumnin rajoja määriteltiin monelta suunnalta. Mitä kolumnilta ylipäätään, ja Hesarin kolumnilta erityisesti, vaaditaan? Saako maan ykköslehdessä olla omakohtaisia kolumneja? ”Hesarin tulisi mielestäni olla päiväja uutislehti. Siksi tilaan sitä. Nämä Meidän Perhe -hipsteripohdinnat saisi jättää perhelehtiin, missä niille on ehkä tilausta.” ”Mulla on jo vuosia ollut tähän ratkaisu: 36 kuukauden julkaisukarenssi uusille äideille, siis synnytyksestä laskien. Koskee myös kirjoja, ei koske vauvalehtiä.” minäjournalismin lisäänTymiseen on monia syitä. Selvin on se, että tunteet, yksityisyys ja tunnustuksellisuus ovat laajasti ottaen kulttuurissamme pinnalla. Omien tuntemusten reflektointi ja terapialuonteinen käsittely leimaavat aikaamme. Yksi selitys on journalismin aaltoliike. Luonnontieteen valtakauden jälkeen on taas annettu tilaa subjekteille. On myös konkreettisempia ja raadollisempia selityksiä, kuten tekijänoikeudet. Esimerkiksi free-toimittajan omakohtainen, minämuotoinen juttu on nykypäivän aikakauslehdelle turvallinen muoto. Kun sopimukset antavat yhtiölle ”aineistoon ensijulkaisuoikeuden ja yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet mukaan lukien aineiston muuntelu-, muuttamisja edelleenluovutusoikeus”, on toki helpointa, ettei juttuun tule ulkopuolisia haastateltavia, joille pitää selvittää näiden kiusallisten ehtojen mahdolliset seuraukset. äiTiys on aiheena hankalimmasta päästä: arvolatautunut, äärimmäisyyksiin problematisoitu, nykyään enemmän erotteleva kuin yhdistävä. Ja pohjia myöten tongittu. ”Eikö kolumnin kirjoittamisen haaste ole kuitenkin vähän isompi? Tai klassisen, journalistisen, kolumnin? Siis jotain muuta kuin oman elämän blogipäivitys? Sillä blogipäivityksiksihän monet niin aikakausikuin sanomalehtien kolumnistien tekstit ovat jo aikaa sitten muuttuneet.” Milloin minän kokemus riittää kantamaan tekstin? Näppituntumalla tähän vaaditaan vähintään yksi seuraavista: 1) minä on erityisen merkittävä yksilö, 2) minän kokemus on erityisen poikkeuksellinen tai 3) minä on erityisen taitava kirjoittaja, joka osaa a) tavoittaa kalutustakin aiheesta tuoreen näkökulman tai b) nostaa yksityisen kokemuksen yleisinhimilliselle tasolle. Viimeaikaisista ulostuloista päätellen jonkinlainen kyllästymispiste on saavutettu. Tällä kertaa Pajarin kohtaloksi tuli kantaa ison toimittajajoukon synnit. Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. m ed ian ke nt ät ” Mitä kolumnilta ylipäätään, ja Hesarin kolumnilta erityisesti, vaaditaan? Saako maan ykköslehdessä olla omakohtaisia kolumneja?” Minä ei yksin riitä ” Sitoutumisesta kertoo, että kyselyihin vastataan pääsääntöisesti muutamassa tunnissa.” > Jatkuu seuraavalla sivulla mi is a k aar ti n en
• 16 SuomenLehdistö 2/2015 taustat: näin me teemme Vinkit Näin syntyy toimiva lukijaraati >PIDÄ KYSELYT LYHYINÄ kysy yhdellä kertaa vain muutama kysymys. kerää profiilitiedot etukäteen. >ARVOSTA RAATIA Älä kysy höpöhöpö-aiheista vaan sellaisista, joilla on merkitystä. >SITOUTA VASTAAJAT Lähetä kyselyjä säännöllisesti. Järjestä raatilaisille myös tapaamisia, esimerkiksi teatteri-ilta. >KERÄÄ IDEOITA Pyydä raadilta palautetta kyselyistä ja vinkkejä seuraaviin aiheisiin. >REKRYTOI TAPAHTUMISSA kerro omien tapahtumien yhteydessä raadista ja kerää kiinnostuneiden yhteystiedot. peampienkin kyselyiden toteuttaminen on mahdollista. Lähellä väestöjakaumaa Tamperelainen aloitti lukijaraadin pilottilehtenä viime vuoden huhtikuussa 200 raatilaisen voimin. Sittemmin lehti on saanut yli nelinkertaistettua raatilaisten määrän, ja seuraava tavoite on 1 000 hengen vastaajajoukko. Raatilaisia on rekrytoitu lehden verkkosivuilla ja printtilehdessä olleilla ilmoituksilla ja etenkin kahdessa lehden vuosittain järjestämässä tapahtumassa. Raadin kokoonpano on hyvin lähellä tamperelaisten väestöjakaumaa, vaikkei tähän ole tietoisesti pyritty. Vastaajajoukko on jo niin suuri, että siitä pystyisi halutessaan muokkaamaan tieteellisesti edustavan. – Ainakin tällä hetkellä kerromme kuitenkin jutuissa Tamperelaisen lukijaraadin emmekä tamperelaisten mielipiteitä ja tuomme sen selvästi esiin. Kyseessä on joukko valveutuneita tamperelaisia, jotka ovat kiinnostuneita kaupungin asioista, Mäkinen sanoo. – Lukijaraadissa on mukana myös paljon nuoria. – Tämä on hyvä keino tavoittaa heidät, Löfgrén huomauttaa. Ennen Tamperelaista lukijaraatia kokeiltiin pienemmissä lehdissä pienemmillä paikkakunnilla. Niissä raadin koko jäi kymmeniin ihmisiin eikä raatilaisten osallistaminen ollut systemaattista. Löfgrénin mukaan raadin toimivuuden kannalta on ratkaisevaa, että toimitus sitoutuu siihen. – Tamperelaisessa on mahtava, riittävän pieni toimitus, joka ymmärtää paikallisuuden merkityksen, hän kehuu. Tällä hetkellä Tamperelainen on ainoa lehti, jossa Tietoykkösen kehittämä raati on käytössä, mutta ei kauaa: myös Keskisuomalainen on juuri päättänyt aloittaa omien raatilaisten rekrytoinnin. Hyperpaikallisia uutisia Tamperelainen on kysynyt kaupunkilaisten mielipiteitä muun muassa kaupungin budjetista, suunnitteilla olevan kaupunkiratikan reitistä ja siitä, mikä on kaupungin ykkösjärvi. Raatilaiset ovat saaneet ehdottaa aiheita myös itse. – Ajankohtaisuus on tärkein kriteeri aiheen valinnassa. Pyrimme olemaan kiinni ajassa, ja mielellään vähän edelläkin, ja löytämään puheenaiheita, Lahnajärvi sanoo. – On ollut yllättävää, että kovat asiat, kuten kaupungin talous ja päätöksenteko, kiinnostavat eniten – vastausprosentti on niissä suurin, Mäkinen kertoo. Profiilitietojen perusteella jutuissa voidaan nostaa esiin mielipide-eroja esimerkiksi eri ikäryhmien tai sukupuolten välillä. – Pystymme menemään myös hyperpaikalliselle tasolle ja kertomaan, mitä mieltä tammelalaiset ovat jalkapallostadionin sijainnista omalla asuinalueellaan, Löfgrén sanoo. Tunneside vahvistuu Lukijaraadilla on Tamperelaisessa monta tavoitetta: Lehti haluaa saada juttuaiheita ja selvittää, mitä sen lukijat ajankohtaisista asioista ajattelevat, sekä olla mukana kehittämässä kaupunkia. Toisaalta pyrkimyksenä on vahvistaa omaa brändiä. – Raadin käyttö on vielä aika alussa. Varmaan jossain vaiheessa tulemme tutkimaan myös esimerkiksi ilmoitusten huomioarvoa, Lahnajärvi sanoo. Lahnajärvi ja Mäkinen pitävät raatia helpompana ja toimivampana tapana tehdä kyselyjä kuin että he ostaisivat yksittäisiä tutkimuksia tai tuottaisivat niitä itse. Jäsenten aktiivisuuden he uskovat perustuvan nopeaan vastaamiseen, vaikutusmahdollisuuksiin ja säännönmukaisuuteen. – Raatilaisille tehdyssä kyselyssä jopa 81 prosenttia vastasi, että raati on lisännyt kiinnostusta Tamperelaiseen. Se on huikeaa, Mäkinen sanoo. Tamperelainen saa lukijaraatiin kuuluvat palvelut vuosihinnalla, joka on Mareena Löfgrénin mukaan suunnilleen samansuuruinen kuin parin yksittäisen lukijatutkimuksen hinta. Löfgrenin mielestä raadin kaltainen systemaattinen sisältötyökalu vahvistaa tunnesidettä lehden ja lukijoiden välillä. – Yleisesti ottaen media osallistaa lukijoitaan liian vähän sisällöntuotantoon ja on menettämässä tunnesiteen teknisten muutosten keskellä. ? ” On ollut yllättävää, että kovat asiat, kuten kaupungin talous ja päätöksenteko, kiinnostavat eniten.” Kyselyiden pohjalta tehdyissä jutuissa tuodaan selvästi ilmi, että kyseessä on lukijaraadin mielipide. miisa kaartinen Mareena Löfgrenin mielestä lukijaraadin kaltainen systemaattinen sisältötyökalu vahvistaa tunnesidettä lehden ja lukijoiden välillä. tietOYkkÖnen / keskisuOmaLainen OYJ
• SuomenLehdistö 2/2015 17 palstat UUtisten personointia on puuhattu kautta verkkojournalismin ajan, mutta nyt ennakoidaan yhä pidemmälle menevää kuluttajatietoisuuden lisääntymistä. Digimediakonsultti Amy Webb puhuu ”hyperpersonoinnista” Nieman Labin artikkelisarjassa, jossa esitellään potentiaalisia tämän vuoden nousevia journalismitrendejä. Webbin mielestä ei riitä, että personointi ajatellaan vain versiointina eri päätelaitteille. Sehän on nyt vallitseva tapa ottaa huomioon uutisten vastaanottotilanteet: oletusarvoisesti siis vaikkapa puhelimia ja pöytäkoneita käytetään eri tilanteissa, niinpä sisällöt muokataan – enemmän tai vähemmän automaattisesti – noiden tilanteiden mukaan. Webb katsoo, että nyt pitäisi tietää, onko vastaanottaja paikallaan kotona vai kenties hiljaisessa liikkeessä, kuten hölkällä tai kahvilan jonossa seisoskelemassa. Kyse on Webbin mukaan ihmisen toiminnasta, ei päätelaitteesta. päätelaitteet kUitenkin auttavat kertomaan, millaisessa toiminnassa vastaanottaja parhaillaan on, ainakin suurin piirtein. Laitteet oppivat tietämään esimerkiksi, onko käyttäjä, tai ainakin laite, kodiksi merkityssä paikassa tai työpaikalla. Liiketunnistimet kertovat, onko käyttäjän laite liikkeellä – ja periaatteessa myös esimerkiksi käyttäjän pulssin. Webbin mukaan vastedes sisältöjä kyetään ja on kyettävä personoimaan esimerkiksi niin, että kun tiedetään vastaanottajan olevan lenkillä, hänelle tarjotaan tekstin asemesta audiouutisia. Ja jos käyttäjän digitaalinen kalenteri kertoo lähestyvästä matkasta, hänelle tarjotaan pitkiä lukujuttuja lentomatkan ratoksi. Visiointi hyperpersonoinnista lienee yksi pisimmille viedyistä big data -kehitelmistä. Ajattelussa lähdetään siitä, että kun päätelaitteet keräävät tietoa käyttäjistään, tätä dataa voidaan hyödyntää kaupallisesti. Webb sivuuttaa kuitenkin tyystin sen, että kyseessä on my data: käyttäjän yksityisyyden piiriin kuuluvat tiedot, joiden käyttöoikeus ei noin vain siirry muille. Median kannalta asiaa hankaloittaa, että laitevalmistajilla on ensisijainen pääsy päätelaitteiden dataan. Käyttäjädatan hankkiminen tuskin siis olisi ilmaista. Jos käyttäjä edes haluaisi tietojaan jakaa. Amy Webb väittää kuitenkin, että sisältöjen vastaanottajien iholle tai jopa sen alle meneviä sovelluksia kehitellään jo. Asialla ovat muun muassa Google, Amazon ja IBM.? Hyperpersonoituja uutisia oikeaan tilanteeseen Uusia vuotosaitteja soUrce sûre on Wikileaksin tapainen palvelu, ranskankielinen verkkosivusto arkaluontoisten tietojen julkistamiseen. Mahdollinen julkistaminen on palvelun taustalla olevien medioiden harkinnassa. Source Süren ovat perustaneet ranskalainen Le Monde ja belgialaiset La Libre Belgique, le Soir de Bruxelles ja Belgian ranskankielinen televisio RTBF. Lähettäjä voi valita, mille medialle aineistot toimitetaan. Mediassa aineistoista poistetaan tunnistetiedot, joten materiaaleja arvioivat toimittajatkaan eivät voi tunnistaa lähettäjää. Myös Bulgariaan on syntynyt samantapainen palvelu. Pienimuotoista Balkanleaksia hoitaa kolme henkilöä päätöidensä ohella. Palvelun on perustanut bulgarialaisen tutkivan journalismin sivuston Bivolin päätoimittaja, joka työskentelee Ranskasta käsin. Palvelua voi käyttää muutamalla Balkanin kielellä. Paikallista globaalisti Brittiläinen paikallislehti tavoittelee yleisöä globaalisti tavalla, joka voisi toimia meilläkin. Asialla on Oxford Mail ja työkaluna WhatsApp. Kesäkuussa aloitettu palvelu on saanut tähän mennessä käyttäjiä 45 maasta kaikista maanosista. Massoista ei voi tosin puhua, sillä ilmaisen palvelun käyttäjiä on noin 1 500. WhatsAppin kautta tarjotaan aamuisin kooste lehden parhaista jutuista ja iltaisin suosituimmista verkkojutuista. Lisäksi lähetetään hälytyksiä isoista uutisasioista. Oxford Mailissa arvellaan, ettei pelkästään heidän sisältönsä kiinnosta vastaanottajia. Kyse on myös siitä, että näin vastaanottajat tuntevat olevansa kiinni yhteisössään. Kommentteja vai ei? UUtiskommentit näyttäVät olevan vaikea kysymys verkkolehdille. Jotkin toimitukset ovat kyllästyneet uutiskommenttien surkeaan tasoon sekä moderoinnin kustannuksiin lehdissään ja päätyneet sulkemaan kommentoinnin. Sopivaksi apuselitykseksi on hoksattu se, että eikös ne keskustelut nykyisin kuitenkin käydä sosiaalisessa mediassa. Verkonkin laatulehdet New York Times ja Guardian ovat toista mieltä. NYT on valinnut linjan, ettei kaikkia juttuja voi kommentoida, mutta kommentteja pidetään arvokkaina. Kaikki kommentit otetaan sikäli vakavasti, että ne moderoidaan. Vastikään NYT ilmoitti, että se aikoo laajentaa uutisten kommentointia. Asiasta kertonut lukijatoimittaja kehui palstallaan lehtensä kommentoijia korkeatasoisiksi, mihin moderoinnilla on epäilemättä osansa. Guardianin digipuolen päällikkö puolestaan pitää kommentoinnin estämistä ”monumentaalisena virheenä”. Hänen mielestään vuorovaikutus lukijoiden kanssa on iso resurssi, jota ylenkatsotaan. Guardianissa arvioidaan, että kun muut sulkevat kommentointimahdollisuuksiaan, se on eduksi heidän kaltaisilleen lehdille, joissa journalismi ymmärretään myös keskusteluksi. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset verk on si lmä Jos digitaalinen kalenteri kertoo lähestyvästä matkasta, käyttäjälle tarjotaan lukujuttuja lentomatkalle. Jos kuluttaja on hölkkäämässä, hän kaipaa eri sisältöä kuin kassajonossa. Päätelaitteiden sensoriominaisuuksien avulla media voi tuottaa uutisiaan juuri oikeaan tilanteeseen. Mutta haluaako vastaanottaja kertoa mediataloille näin paljon itsestään? > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma Kun puettava teknologia, kuten älykellot ja älylasit yleistyvät, myös journalismi muuttuu. KuVAT: SONY JA EPSON
• 18 SuomenLehdistö 2/2015 palstat Journalistien työja toimintaympäristö on muuttunut rajusti tällä vuosituhannella, mutta toimittajien näkemykset oman ammattinsa ydinasioista ovat pysyneet median myrskytuulissa yllättävänkin muuttumattomina. Toimittajat haluavat edelleen tarjota kokonaiskuvan ajankohtaisista asioista, työskennellä vallanpitäjien vahtikoirina sekä olla luovia ja omaperäisiä. Toimittajat kokevat, että he saavat työnantajan puolesta riittävästi vapauksia tehdä kriittistä ja tasapuolista journalismia, vaikka työ onkin muuttunut yhä enemmän konseptoiduksi tiimityöksi. Tällaisiin, jopa epäilyttävän ongelmattomiin, tuloksiin päädyttiin Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen hankkeessa, jossa tutkittiin toimittajien omia nykykäsityksiä yhteiskunnallisesta roolistaan ja toimintaedellytyksistään. Vaikuttaa siltä, että alan digitalisoitumismurroksen ja resurssien vähenemisen paineista huolimatta toimittajat ovat kyenneet sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Valtaosa työnsä säilyttäneistä toimittajista vaikuttaa löytäneen työn mielekkyyden muuttuneissa työkäytännöissä. Toimittajatkin puhuvat yleisellä tasolla alan kriisistä, mutta kun he kertovat tutkijalle omasta työstään, on näkemys valoisampi. Journalismin kehityssuunnat tuottavat toimittajille ristiriitaisia paineita. Yhtäältä journalismin pitäisi olla yhä taustoittavampaa, tulkitsevampaa ja persoonallisempaa erityisesti painetuissa sanomalehdissä, jotta ne pystyvät tuottamaan lisäarvoa internetin ilmaistarjontaan nähden. Samaan aikaan kuitenkin tehokkuusvaatimukset painavat vaakakuppia yksilösuorituksista kohti keskusjohtoista, tasalaatuista, vakioitua tuotantoa, eli journalismin ”mcdonaldsoitumista”. Journalismin obJektiivisuudesta on mediatutkijoiden piirissä väitelty jo vuosikymmeniä. Mekanistisen objektiivisuuskäsityksen mukaan tasapuolisuus toteutuu, kun toimittaja päästää kiistan eri osapuolet tasapuolisesti ääneen ja pyrkii itse olemaan mahdollisimman neutraali tiedonvälittäjä. Sen sijaan konstruktionistisen tietoteorian mukaan journalismi pikemminkin tuottaa todellisuutta kuin esittää sitä. Tämän vuoksi toimittajien ei pitäisi edes yrittää esittää asioita objektiivisina faktoina vaan myöntää avoimesti, että ne ovat aina tekijänsä tulkintoja. Tutkimuksen mukaan toimittajat eivät itse pidä objektiivisuuden ihannetta ja tulkitsevuutta toisiaan poissulkevina vaan toimittajan omaa tulkintaa objektiivisuuden edellytyksenä. Objektiivisuus on toimittajille edelleen ihanne, jota kohti pyritään, mutta ajatellaan, että se on asioiden kriittistä tulkintaa. Mikä tahansa kriittisyys ei kuitenkaan käy, vaan objektiivisuuteen pyrkivän tulkinnan on perustuttava mahdollisimman kattavaan tausta-aineistoon, täydentäviin lähteisiin, kriittisiin kysymyksiin ja johdonmukaisuuden analyyttiseen arviointiin. tutkimuksen yHtenÄ lähtöideana oli Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtajan ja Aamulehden entisen päätoimittajan Matti Apusen vuonna 2010 Helsingin Sanomissa esittämä vaatimus, että viestinten pitäisi julkaista toimitustensa puoluekannatusjakauma. Apunen olettaa Ruotsissa tehdyn selvityksen perusteella, että toimittajissa on vihreitä ja vasemmistolaisia enemmän kuin muussa väestössä. Toimittajat eivät kuitenkaan halua paljastaa puoluekantaansa. Apusen ehdotusta kannatti vain 16 prosenttia vastaajista ja vastusti 78 prosenttia. Toimittajien kriittisyyden taustalla lienee pelko siitä, että puoluekantaa käytettäisiin aiheettomana lyömäaseena, jos joku osapuoli ei ole tyytyväinen saamaansa julkisuuteen. Lisäksi monella toimittajalla ei edes ole pysyvää puoluekantaa. aamuleHden toimittaJa Sari Sainio, onko yksittäisen toimittajan toimintavapaus mielestäsi kaventunut? – Sisältöjen jako verkon ja printin välillä sekä visuaalisen puolen korostuminen vaativat aiempaa enemmän yhteistä suunnittelua. En ole sitä mieltä, että yhteistyön lisääntyminen vähentäisi toimittajan valtaa omiin juttuihinsa. Keskustelujen kautta työhön saa uusia ideoita ja näkökulmia, mutta kyllä toimittaja voi edelleen vaikuttaa juttunsa toteutukseen ja sisältöön. Voitko itsenäisesti vaihtaa juttusi näkökulmaa kesken työprosessin? – Kyllä voin. Pomon pitää luottaa alaisiinsa, että he tietävät, mitä tekevät. Sehän olisi ihan naurettavaa ja estäisi nopean reagoinnin, jos toimittajalla ei olisi jutun toteutusvaiheessa valtaa päättää, mihin suuntaan lähtee juttuaan kuljettamaan. Saatko omat juttuideasi läpi yhtä hyvin kuin aiemmin, kun keskijohdon osallistuminen ideointiin on kasvanut? – Minulla ei ole vaikeuksia saada juttuideoita lävitse. Resurssien vähentyminen kuitenkin vaikuttaa mahdollisuuksiin toteuttaa niitä. Toimittajien omat juttuideat kyllä hyväksytään, mutta avainkysymys on, saako aikaa niiden toteuttamiseen, kun aina on myös perustyötä tehtävänä. Tutkimuksen mukaan melkein viidennes maakuntalehtien toimittajista hyväksyy objektiivisuuden ja tasapuolisen uutisoinnin periaatteesta luopumisen silloin, kun kyseessä on oman maakunnan etu esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisiin liittyen. Voiko mielestäsi yhteisen edun nimissä jättää omalle maakunnalle epäedulliset perustelut vähemmälle huomiolle? – Maakuntalehti voi pääkirjoituksissa ottaa hyvinkin voimakkaasti kantaa oman maakunnan puolesta. Myös uutissivuilla voi tietysti käsitellä asioita oman maakunnan näkökulmasta. Ei se ole puolueellista, jos kerrot päätöksen vaikutukset omille lukijoille. Jutuissa pitää kuitenkin kertoa myös, mistä säästöt johtuvat ja miltä asia näyttää valtakunnan tasolla. – Jos maakuntaa koskevista päätöksistä on tehty valtakunnallinen selvitys, niin pitää kysyä, kuinka objektiivinen se on. Näissä asioissa ei ole usein objektiivista totuutta vaan erilaisia kilpailevia näkökulmia. Mihin suuntaan uskot journalismin kehittyvän, tiedon välittämisen vai tapahtumien tulkitsemisen suuntaan? – Uskoisin, että printtimedia keskittyy yhä enemmän uutisten taustoittamiseen, kun varsinaiset uutiset on jauhettu puhki verkossa ja sähköisissä viestimissä. Myös verkossa toimii juttutyyppi, jossa asiaan perehtynyt toimittaja selittää, mistä uutisessa on kyse. Uutisanalyysien määrä varmaan vielä kasvaa, mutta selkeän mielipiteellisen aineiston eli kommenttien ja kolumnien määrä pysynee ennallaan.? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi teor ia& kä ytänt ö Teoria väittää: Toimittajat kokevat toimintavapautensa säilyneen, vaikka keskijohdon valta ideoinnissa ja editoinnissa on kasvanut. Suomessa toimittajat saavat ja haluavat esittää mielipiteitään, mutta puoluekantansa he salaavat. Käytäntö vastaa: Toimitustyön tiimiytymisessä ei ole kyse toimittajan vallan kaventamisesta vaan laadun parantamisesta. Keskustelemalla juttuihin saa ideoita ja näkökulmia. Lieka ei ole lyhentynyt Tutkijat: Esa Reunanen ja Kari Koljonen. Tutkimus: Toimittajan sanansijat. Tampere University Press, 2014. Aineisto: Kahdenkymmenen toimittajan ja kymmenen päätoimittajan haastattelu, kysely 330:lle seitsenpäiväisen sanomalehden toimittajalle, sisällönanalyysi Helsingin Sanomien ja Keskisuomalaisen juttutyypeistä. Tekijä: toimittaja, YTM Sari Sainio. Aineisto: Aamulehden toimittaja kymmenen vuotta, erityisalueena kunnallispoliittinen päätöksenteko. Aloitti toimittajan työt kesätoimittajana Tyrvään Sanomissa ja Akaan Seudussa. Fakta Fakta
• SuomenLehdistö 2/2015 19 palstat Neljä bisnesmallia sanomalehdille Gradu: Jenny Larikka hahmottelee kauppatieteiden gradussaan suomalaisille sanomalehdille neljä tulevaisuuden liiketoimintamallia. Näistä olisi syytä pikimmiten valita: ”Paikallinen keskustelualusta” tarjoaa hyperlokaalit uutiset vain digitaalisessa muodossa. Pääosan sisällöstä tuottavat lukijat, ja toimittajat lähinnä moderoivat ja kommentoivat. Tulot tulevat mainonnasta ja lukijamaksuista. ”Asiantunteva kumppani” tuottaa räätälöityä premium-journalismia maksukykyisille lukijoille esimerkiksi talouteen, politiikkaan tai teknologiaan erikoistuvana monikanavajulkaisuna. Mainokset tuovat lisätuloa, ja nekin ovat valittavissa. ”Alueellinen vaikuttaja” julkaisee oman toimituksen voimin paikallista laatujournalismia, kaikki muu sisältö hankitaan yhteistyön kautta. Tilaustai ilmaisjakelumallilla toimivat aluelehdet ovat viimeisiä merkittäviä printtijulkaisijoita, ja niilläkin ilmestymispäivät harvenevat. ”Valtakunnallinen uutispalvelu” keskittyy Suomen ja maailman uutisiin ja taustoihin tehden yhteistyötä tv:n ja radion kanssa. Printtilehti säilyy kalliina optiona. Yhtenä tulolähteenä on uutisten myynti muille lehdille. Jukka Holmberg > Jenny Larikka: Future of Newspaper Business Models in Finland, Lappeenrannan teknillinen yliopisto 2014. Tutkimus löytyy osoitteesta: http://www.doria.fi/handle/ 10024/102124. Median Twitter-eliittiin pääsevät Hesarin pomot tutkimusHanke & Gradu: Poliitikot ja politikan toimittajat muodostavat Twitterissä sisäpiirin, eliitin, jota seurataan laajasti. Medioista tähän eliittiin kuuluvat Helsingin Sanomat, MTV3 ja Yle. Tämä selvisi Helsingin Sanomain Säätiön tukemasta, laajasti julkisuutta saaneesta Tviittien politiikkaa -projektista. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Ilpo Puhakan viimesyksyinen gradu, jossa hän tutki verkostoanalyysin avulla suomalaisten mediavaikuttajien ydinjoukkoa Twitterissä. Selvityksen mukaan keskeisten journalististen esimiesten joukosta lähes 70 prosenttia oli Twitterissä helmikuussa 2014. Mediayhteisössä keskeiseksi henkilöksi pääsi toimimalla esimiehenä Helsingin Sanomissa. Poikkeuksellisen hyvin Helsingin ja maakuntien mediatoimijoihin oli verkostoitunut STT-Lehtikuvan uutispäätoimittaja Minna Holopainen. Sen sijaan Ylen ja Alma Median edustajien asema oli yhtiöiden kokoon nähden vähäinen. Puhakka huomioi, että suurimpien mediatalojen henkilöomistajat ja hallitusten puheenjohtajat loistavat poissaolollaan palvelusta. Riikka Virranta > Ilpo Puhakka: Toimitusten pomot Twitterissä. Verkostoanalyyttinen katsaus journalististen päättäjien Twitter-yhteisöön, Jyväskylän yliopisto 2014. Tutkimus löytyy osoitteesta: http://goo.gl/bMcw4c. > Tviittien politiikkaa – Demokratia, edustus ja tasa-arvo politiikan uusissa verkkojulkisuuksissa -tutkimushanke. Tiedote projektista löytyy osoitteesta: http://goo.gl/JdFtNV. Sosiaalinen televisio tavoittaa laajemmin oPinnÄytetyö: Kanssakatsojien tviittejä televisioruudulta lukiessa huomaa, että myös televisio on nykyään sosiaalinen. Mutta mikä merkitys sosiaalisessa mediassa näkymisellä on katsojamääriin? Mirva Uotila paneutui asiaan opinnäytetyössään. Tapaustutkimuksenaan Uotilalla oli dokumenttielokuvia Ylellä esitelleen Docventuresin toinen tuotantokausi. Docvetures tavoitti sosiaalisessa mediassa merkittävästi laajemman joukon kuin televisiossa. Facebookissa ohjelmaa koskevat julkaisut näkyivät parhaana viikkona reilusti yli miljoonalle käyttäjälle, kun katsojamäärä jäi ylimmillään lähes kymmenekseen tästä. Tviittaamalla sarjasta keskusteli murto-osa eli 0,5–1,4 prosenttia katsojamäärästä. Sosiaalisen median suosio jollakin viikolla ei ennakoinut korkeaa katsojamäärää. Docventuresin yleisö kehittyi kuitenkin poikkeuksellisen nousujohteisesti, kun yleensä katsojapiikki osuu sarjan ensijaksoihin. Ohjelman tuottaja arvioi, että sosiaalinen tapa tehdä televisiota oli yksi syy nousevaan katsojakäyrään. Riikka Virranta > Mirva Uotila: Tarina sosiaalisesta televisiosta: Kuinka Docventuresin katsojat käyttäytyivät somessa? Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu 2014. Tutkimus löytyy osoitteesta: https://www.theseus.fi/handle/ 10024/86655. ” Kaikki otti just sellasen roolin ku kukakin katsoi itselleen sopivaks, kun kellekään ei mitään mistään ollu tarkoituskaan maksaa.” Toimittaja Antti Lähde verkkolehti Nuorgamin työnkuvista Krista Kierikan kandityössä ”Rakkaudesta lajiin: näin tehtiin Nuorgam”. ” Yksinkertaistaminen on välttämätöntä, mutta se ei tarkoita jutun tyhmentämistä.” Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaatti, toimittaja Riikka Haikarainen tiedejournalismista oppimastaan Stipendiblogissa. tut ki m us no sto ki rja ti eto ELI NA R A JAL A
• 20 SuomenLehdistö 2/2015 palstat ME nAISET Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan ammatillista asemaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi kiittävän kritiikin uudesta tv-sarjasta. Arvion kirjoittanut toimittaja kuului sarjan käsikirjoittajiin. Toimitus ei kertonut tätä tietoa lukijoille. Kantelut 30.10. ja 1.11.2014 Kantelut kohdistuvat Me Naisissa 29.10.2014 julkaistuun juttuun ”Odotettu kotimainen Syke-sarja alkaa – ja se on todella hyvä!”(http://www.menaiset.fi/artikkeli/tv/odotettu_kotimainen_syke_sarja_alkaa_ja_se_on_ todella_hyvä) Kantelut perustuvat Journalistin ohjeiden kohtaan 4: ”Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus, eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.” Kanteluiden mukaan Me Naisten julkaisema artikkeli edustaa juttutyypiltään kritiikkiä. Se on ylistävä arvostelu kotimaisesta sairaalasarjasta nimeltä Syke. Arvion kirjoittanut toimittaja kuuluu sarjan käsikirjoittajakuntaan. Me Naiset -lehden vastaus 19.11.2014 Päätoimittaja Johanna Lahti vastaa, että tv-arvion kirjoittaja liittyi mukaan Sykkeen käsikirjoittajatiimiin viimeisenä ja kirjoitti sarjan toisen kauden kolme jaksoa. Jaksojen sisältö ja juonikuviot oli päätetty jo ennen kuin hän tuli mukaan projektiin. Päätoimittajan mukaan kirjoittaja ei ollut millään tavalla luomassa sarjan konseptia eikä sen henkilöhahmoja. Arvostelussaan hän kirjoitti vain ensimmäisestä kaudesta (10 ensimmäistä jaksoa) eli asioista, joihin ei ollut itse vaikuttamassa. Kirjoittaja ei Lahden mukaan näin ollen kehunut omaa työtään. Juttu ei myöskään olennaisesti poikkea muista sarjaa koskevista, pääosin positiivista, arvioista. Kirjoittajalla on päätoimittaja Lahden mukaan pitkä kokemus sekä tvalalta että tv-arvioiden kirjoittamisesta. Tuotantoyhtiöstä toiseen liikkuvana työntekijänä hän on jatkuvasti tilanteessa, jossa hän arvostelee työtovereidensa ja työnantajiensa ohjelmia. Tuotantoyhtiöissä hänen kaksoisroolinsa tiedetään ja myös siellä nämä roolit osataan pitää erillään. Hän kirjoittaa usein kotimaisista ohjelmista myös kriittisesti, eikä se ole vaikuttanut hänen työmahdollisuuksiinsa käsikirjoittajana. Sama pätee Lahden mukaan myös toisinpäin: ohjelmien kehuminen ei tuota lisätöitä. Televisioalalla käsikirjoittajiksi valikoituvat ne, jotka kuhunkin projektiin parhaiten sopivat. Ala on niin vaativa ja tv-ohjelmien tekeminen niin kallista, että muilla kriteereillä ei töitä tarjota. Tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:ssä ei tiedetty, että kirjoittaja aikoo arvioida ohjelman Me Naisissa. Sama koskee esittävää kanavaa. Kirjoittaja ei siis päätoimittaja Lahden vastauksen mukaan ole saanut tekstistään henkilökohtaista hyötyä eikä ole saanut sen avulla etuja, jotka voisivat vaarantaa hänen journalistisen riippumattomuutensa tai ammattietiikkansa. Ratkaisu JO1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan. Me Naiset julkaisi arvion uudesta, kotimaisesta televisiosarjasta. Arvion kirjoittaja kuuluu tv-sarjan tuotantotiimiin käsikirjoittajana. Lehti ei kertonut lukijoilleen toimittajan kaksijakoisesta roolista. Journalistin ohjeiden mukaan ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen – – ”, eikä hänen pidä ”käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus”. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että ohjekohtien tarkoitus on taata lukijan ehdoton luottamus toimitukseen ja toimittajan riippumattomuuteen sekä ammattietiikkaan. Tässä tapauksessa jutun kirjoittajalla oli läheinen suhde tv-sarjan tuotantoryhmään. Lehden olisikin pitänyt antaa arvio toisen toimittajan tehtäväksi tai vähintäänkin kertoa lukijoilleen toimittajan kaksoisroolista. Lehti löi laimin molemmat vaihtoehdot. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Me Naiset on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. HELSInGIn SAnOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja toimittajan asemaa koskevassa asiassa. Lehden julkaisemassa blogipostauksessa kehuttiin mainosmaisesti luksushotellia matkakohteena. Kirjoituksen kritiikittömyys ja kirjoittajan ylistävät kommentit vaaransivat sekä hänen että julkaisijan riippumattomuuden ja ammattietiikan. Kantelu 18.10.2014 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien verkkosivuilla 17.10.2014 julkaistuun ”Sami Sykön tyylillä”-blogipostaukseen ”Mikko Leppilampi antoi minulle yksityisnäytöksen” (http:// www.hs.fi/blogi/samisykontyylilla/ a1305885354312). Kantelun mukaan kirjoituksen yhteydessä on merkintä ”blogi”, mutta se on kuitenkin osa Helsingin Sanomien journalistista sisältöä. Kirjoituksen oheen ei ole tehty mainos-merkintää. Kirjoituksen sisältö koskee nimetyn kaupallisen hotellikohteen (Mauritiuksen Royal Palm) markkinointikuvien esittelyä, hotellin markkinoinnista vastaavan henkilön imartelua sekä hotelliketjun markkinointitilaisuudessa tarjottavien ruokien ja sinne juontajaksi palkatun näyttelijän kehumista. ”Journalismia” blogissa on kenties se, että toimittaja kertoo suhteellisen avoimesti, kuinka häntä on vuosien saatossa pidetty hyvänä ko. korkean tulotason kohderyhmälle itseään markkinoivan kaupallisen tahon tilaisuuksissa. Kantelijan mielestä tämä näyttää siltä, että kirjoittaja tunnustaa syyllistyneensä lahjoman vastaanottoon ja pitää tätä ”rehellisyyttä” vapauttavana tekijänä. Kantelijan mukaan kirjoittaja tunnustaa jutussa, että hän saa kutsuja ja muita etuja. Lukija puolestaan voi kantelun mukaan todeta, että kirjoittaja tarjoaa vastapalvelukseksi mainokseksi katsottavaa tilaa kutsujille ja etujen tarjoajille. Mainoksia, hotellin markkinointikuvia, ei kuitenkaan ole merkitty mainoksiksi. Osana juttua on paljastus yksityisestä keskustelusta markkinointitilaisuuden juontajan ja kirjoittajan välillä. Paljastus on kantelun mukaan se, että juontaja piti markkinointipuheensa kirjoittajalle erikseen. Tämä seikka oli kelpuutettu myös jutun otsikkoon, jossa asia on nimetty yksityisnäytökseksi. Helsingin Sanomien vastaus 5.11.2014 Päätoimittaja Kaius Niemen vastauksen mukaan ”Sami Sykön tyylillä” on muotitoimittaja Sami Sykön blogi, jota julkaistaan Helsingin Sanomien verkkosivustolla. Blogi on muodin ja tyylin maailmaa henkilökohtaisella otteella havainnoiva ja arvioiva. Blogimerkinnöissä on tavanomaisesti myös runsaasti kuvia. Erilaisten matkakertomusten ja -kokemusten jakaminen mediassa – niin perinteisessä kuin digitaalisessakin – on hyvin tavanomaista, eikä niiden taustalla tyypillisesti ole kantelijan epäilemää piilomainontaa. Tämä on tilanne myös kantelun kohteena olevassa blogissa. Blogissa ei ollut Niemen mukaan kyse mainostajan tuottamasta tai maksamasta sisällöstä, vaan Sykön omista kokemuksista. Toimitus ei ole – Julkisen Sanan Neuvoston 27.11.2013 hyväksymän piilomainontaa koskevan lausuman mukaisesti – luovuttanut blogissa viitatulle hotelliketjulle tai millekään muullekaan taholle minkäänlaista päätösvaltaa toimitukselliseen sisältöön. Päätoimittaja Niemi huomauttaa, että Journalistin ohjeet eivät sinänsä kiellä kaupallisiakaan tuotteita koskevia esittelyvalintoja tai uutisointipäätöksiä. Tämä ilmenee suoraan em. piilomainontalausumasta. Kyseisessä blogitekstissä Sykkö kirjoittaa luksushotelliketjun markkinointitapahtumasta Helsingissä yksityiskohtaisella ja henkilökohtaisella tyylillä. Kirjoittaja ei Niemen mukaan mainitse blogissaan hotelliketjua nimeltä eikä muutoinkaan markkinoi sitä. Mitään hinta-, yhteystms. tietoja ei kerrota. Blogissa käsitellään paitsi ao. tilaisuutta, myös muun ohella hänen henkilökohtaista suhdettaan ketjun markkinointipäällikköön, tämän laittamaa ruokaa sekä Sykön ja Ruotsin kuninkaallisen perheen edustajan kohtaamista. Sykkö kuvaa myös kanssakäymistään tapahtuman juontajan kanssa. Helsingin Sanomien päätoimittaja katsoo, että blogin sisällöllinen arvo syntyy paitsi blogeille tyypilliseen tapaan kirjoittajansa elämäntapahtumien raportoinnista, myös nimeltä mainitsemattoman hotelliketjun markkinointitapahtuman avoimesta kuvauksesta, koska lukijalla ei useinkaan ole tietoa siitä, mitä kaikkea tällaisten tuotteiden tai palvelujen markkinointiin liittyy – ja miten ylenpalttisin keinoin markkinointia pyritään edistämään. Päätoimittaja kertoo varmistaneensa jälkeenpäin Sami Syköltä, että blogimerkintä on syntynyt hänen omasta aloitteestaan ja ideoinnistaan, eikä hänelle ole esitetty kyseisestä tekstistä tai kuvien julkaisusta toiveita saati kompensaatiota. Piilomainonta ei edellä todetuin perustein voi Helsingin Sanomien mielestä tulla kyseeseen käsillä olevassa tapauksessa. Ratkaisu JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Helsingin Sanomien verkkosivuillaan julkaisemassa blogipostauksessa esiteltiin luksushotellia Mauritiuksella ja hotelliketjun markkinointitilaisuutta Helsingissä. Kuvituksena käytettyjen kahdeksan valokuvan lähdettä ei mainittu, mutta ainakin yksi täysin samanlainen kuva löytyi myös hotellin verkkosivustolta. Muutkin jutun yhteydessä julkaistut kuvat näyttivät promokuvilta. Julkisen sanan neuvoston mielestä teksti kehui estoitta ja mainosmaisesti hotellia matkakohteena (”Kuvitelkaa silmienne eteen valkoinen hiekkaranta, jota kauniit palmut varjostavat. Hotellin nimi on XX, ja se on sen kaltainen maanpäällinen taivas, että kävisin siellä joka talvi, jos olisi varaa.”). Tekstistä puuttui kriittinen näkökulma tai vertailu muihin mahdollisiin kohteisiin, joissa kirjoittaja on käynyt. Blogisti kertoi myös suhteestaan illan järjestäneeseen henkilöön (”Pariisissa työskentelevä markkinointipäällikkö NN on vanha matkakumppanini, ja niin mainiota seuraa, etten koskaan jätä väliin yhtään mahdollisuutta viettää iltaa NN:n kanssa. NN oli lentänyt Pariisista Suomeen, sillä hän halusi markkinoida yhtä Mauritiuksen lumoavimmista hotelleista.”) Blogisti kertoi myös lomailleensa jo aiemmin kyseisessä hotellissa. Neuvoston mielestä avoimuus on lukijaa kohtaan hyvä, mutta tässä tapauksessa mielistely meni niin pitkälle, että se vaaransi tiedotusvälineen riippumattomuuden sekä vei pohjaa pois toimittajan ammattietiikalta. Lehden julkaisema blogipostaus hämärsi markkinoinnin ja journalismin rajaa sekä oli omiaan heikentämään tiedonvälityksen uskottavuutta. Yleisöllä on oikeus odottaa, että markkinointi erotetaan selvästi journalistisesta sisällöstä. Medialta tämä edellyttää Kritiikki journalismin lajina murenee Me Naiset julkaisi kiittävän arvion Syke-televisiosarjasta. Kriitikko sattui kuulumaan sarjan tulevien osien käsikirjoittajiin. Julkisen sanan neuvosto katsoi, että homma ei mennyt ihan hyvän journalistisen tavan mukaan. Alan normien rikkominen on asia sinänsä, mutta näyttäähän tuo jo kritiikin uskottavuuden kannalta höhlältä. Selitykset, että kriitikko-käsikirjoittaja ei saanut kehumisistaan varsinaista henkilökohtaista hyötyä, voivat pitää paikkansa. Mutta kriitikolta kyllä menivät aseet. Kuvitellaanpa tilanne, että hänellä olisi ollut syitä haukkua sarja. Olisiko hän voinut tehdä sen? Hänhän olisi näin korottanut itsensä sarjan suureksi pelastajaksi. Lukijat ovat kärkkäitä kyseenalaistamaan kriitikon vaikuttimet. Ei siihen kannata antaa välineitä. Kriitikon luotettavuutta heikentämällä murennetaan kritiikin asemaa journalismin lajina. Päivi Taussi Toimituksen päällikkö, Kymen Sanomat 3 7 taussin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 25.2. 2015. Päätöksiä yhteensä 10. JsN Vapauttavat Langettavat
• SuomenLehdistö 2/2015 21 palstat kriittistä otetta valinnoissa ja aineiston taustoittamisessa. Bloggaus tai mikään muukaan journalismin laji ei vapauta itsesääntelyyn sitoutuneita tiedotusvälineitä noudattamasta Journalistin ohjeita ja myös niiden piilomainontakohtaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. AKU AnKKA Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Aku Ankan keskelle oli nidottu yhtä tuotetta mainostava ilmoitusliite, jota ei ollut erotettu riittävän selkeästi lehden tavanomaisesta sisällöstä. Kantelu 9.10.2014 Kantelu kohdistuu 1.10.2014 julkaistun Aku Ankan n:o 40 sisällä julkaistuun 16-sivuiseen ilmoitusliitteeseen, jossa mainostetaan Oululaisen Reilu-leipää. Kantelija toteaa, että ilmoitusliite näyttää Aku Ankka -lehdeltä lähtien kansikuvasta ja fonteista. Kantelijan mukaan myös liitteen sisältämät sarjakuvat on valittu mainostetun tuotteen näkökulmasta. Kantelija muistuttaa, että Aku Ankka on lapsille suunnattu lehti, jossa mainosten ja toimituksellisen sisällön ero pitää olla selvä. Kantelija tiedustelee myös, onko ilmoitusliitteen sisällön tuottanut lehden toimitus. Aku Ankan vastaus 23.10.2014 Päätoimittaja Aki Hyypän mukaan Aku Ankan sisälle nidotun ilmoitusliitteen sisältö on muodostunut mainostajan tuottamasta sisällöstä ja toimituksen mainostajalle tuottamasta kaupallisesta sisällöstä. Päätoimittajan mielestä ilmoitusliite on selkeästi erillinen liite, joka on helposti tunnistettavissa kaupalliseksi sisällöksi. Jotta kaupallisen sisällön erottaminen varmistuisi, liitteen kanteen on lisätty teksti ILMOITUSLIITE. Päätoimittajan mukaan liitteen tunnistamista kaupalliseksi materiaaliksi helpottaa myös se, että liite on painettu eri paperilaadulle kuin Aku Ankan sisäsivut ja liitteellä on oma sivunumerointi. Näihin seikkoihin vetoamalla päätoimittaja esittää, että liitteen kaupallisesta luonteesta ei ole perustellusti voinut syntyä epäselvyyttä lehden lukijoille, ikäryhmästä riippumatta. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Julkisen sanan neuvosto toteaa 27.11.2013 antamassaan lausumassa piilomainonnasta seuraavaa: ”Neuvosto pitää tärkeänä, että koko media-ala kantaa vastuunsa Journalistin ohjeiden noudattamisesta, torjuu johdonmukaisesti piilomainonnan sekä kieltäytyy ulkopuolisesta painostuksesta myös silloin, kun sitä yrittää vaikutusvaltainen ilmoittaja tai yhteistyökumppani. Jos tiedotusväline taipuu, tieto siitä voi levitä sekä heikentää kyseisen välineen, ja viime kädessä koko media-alan, uskottavuutta yleisön silmissä.” Aku Ankka on Suomen suurin viikkolehti. Lehden mediatiedoissa kerrotaan, että suurin osa sen lukijoista on 8–16-vuotiaita (3–11-vuotiaita lukijoita on yhteensä 267 000/Yippee 2011, yli 12-vuotiaita lukijoita on yhteensä 983 000/KMT 2012). Lehden lukijakunnasta suurin osa on alaikäisiä. Neuvosto painottaa, että lapsille suunnatussa mediassa piilomainonnan torjuminen on yhtä tärkeää kuin kaikissa muissakin tiedotusvälineissä, ellei vieläkin tärkeämpää. Sarjakuvalehden lukijakunnalla ei ole yhtä hyviä valmiuksia kuin aikuisilla erottaa mainontaa lehden tavanomaisesta sisällöstä varsinkin, kun mainonnalle haetaan vakuuttavuutta lehden ilmettä jäljittelemällä ja valitsemalla sisällöksi leipäaiheisia sarjakuvia. Oululaisen Reilu-leivän mainosliitteen kansi oli samanlainen kuin Aku Ankan kansi. Ilmoitusliite-teksti ei ollut riittävä, koska Aku Ankan logo hallitsi liitteen kantta ja siinä käytettiin samoja fontteja kuin Aku Ankan kannessa. 16-sivuisessa liitteessä oli neljän sivun mittainen sarjakuva, kaksi ja puoli sivua sarjakuvastrippejä sekä aukeaman sanaristikko. Kaikki Aku Ankan arkistoista valikoitu sisältö käsitteli leipää. Ilmoitusliite-sanaa ei toistettu kertaakaan liitteen kannen jälkeen. Liitteessä mainittiin reilu-sana 20 kertaa: kahdeksan kertaa tuotteen logona, kerran sanaristikossa ja 11 kertaa eri muodoissa toimituksen tuottamassa aineistossa. Päätoimittajan vastauksen mukaan lehden toimitus oli tuottanut liitteeseen kaupallista sisältöä mainostajan tilauksesta. Lisäksi tekijätietojen julkaiseminen myös liitteessä hämärsi rajaa ilmoituksen ja lehden toimituksellisen sisällön välillä. Neuvosto pitää arveluttavana sitä, että toimitus tekee ilmoitussisältöä tällä tavoin. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Aku Ankka on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. SALOn SEUdUn SAnOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös vastineoikeutta koskevassa asiassa. Lehti mainitsi mittavan paikallisen hankkeen epäonnistumisesta kertovassa jutussaan nimeltä neljä kunnallispoliitikkoa. Kantelija ei joutunut kielteisen julkisuuden kohteeksi, joten hänelle ei syntynyt vastineoikeutta. Kantelu 2.11.2014 Kantelu kohdistuu Salon Seudun Sanomissa 29.9.2014 otsikolla ”Somerolla jätevesien hoito seilaa vastatuulessa” julkaistuun juttuun. Lehti omisti asialle koko sivun. Kahdessa jutussa selvitettiin Someron jätevesihuoltoa ja jätevesiosuuskuntien hankkeita. Kantelija, hänen puolisonsa ja kaksi muuta henkilöä, jotka ovat valittaneet hankkeen vaiheista eri oikeusistuimiin, mainittiin jutussa kerran nimeltä. Heitä luonnehdittiin kunnallispolitiikasta tutuiksi henkilöiksi. Jutun mukaan kantelut ovat osaltaan hidastaneet hankkeiden etenemistä. Kantelija kokee olevansa jutussa vastapuoli, ja hänen mukaansa samanaikainen kuuleminen olisi ollut tarpeen. Kun näin ei tapahtunut, kantelija lähetti lehteen oman kommenttinsa 2.10.2014. Kommenttia ei julkaistu. Kantelijan mukaan päätoimittaja piti kirjoitusta liian hyökkäävänä eikä ollut valmis keskustelemaan siitä, missä muodossa se olisi ollut julkaistavissa. Kantelijan mukaan lehti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtia 21, 22, 23 ja 25. Salon Seudun Sanomien vastaus 6.11.2014 Päätoimittaja Ville Pohjosen mukaan Salon Seudun Sanomat on uutisoinut useaan otteeseen Someron jätevesihuollosta ja jätevesiosuuskunnista sekä niihin liittyvien hankkeiden eri vaiheista, myös valituksista ja niiden perusteista (21.8.2012, 27.10.2012 ja 28.5.2013). Hänen mukaansa lukijoille on näin muodostunut hyvä kuva kiistan eri näkökulmista. Päätoimittaja toteaa, että myös kantelija on saanut tilaa Salon Seudun Sanomien mielipidepalstoilla tästä samasta aiheesta. Kantelijan mielipidekirjoitukset on julkaistu 4.6.2012 ja 20.9.2012. Salon Seudun Sanomat julkaisi 29.9.2014 laajan juttukokonaisuuden Someron jätevesihuollosta ja jätevesiosuuskuntien hankkeista otsikolla ”Somerolla jätevesien hoito seilaa vastatuulessa”. Kantelija on yksi valittajista, jotka mainittiin lehtiuutisessa. Kantelija ei päätoimittajan mukaan joutunut kantelun alaisessa jutussa JO 21:n tarkoittamaan ”erittäin kielteiseen julkisuuteen”. Hänen toimitukseen lähettämäänsä kommenttikirjoitusta käsiteltiin päätoimittajan mukaan tavallisena mielipidekirjoituksena ja keskustelun jatkamisena. Päätoimittaja kertoo, että kantelija ei tuonut kirjoituksessaan esille mitään uutta ja olennaista itse asiasta. ”Sen sijaan kirjoituksessa arvosteltiin kärkevästi osuuskunnassa toimivia henkilöitä. Tätä keskustelua lehti ei halunnut jatkaa, kun se kääntyi asiakysymysten sijaan henkilöihin. Oma kannanotto olisi julkaistu, jos se olisi keskittynyt käsiteltävään asiaan. Tämä myös kerrottiin kantelijalle puhelinkeskustelussa. Uutta kirjoitusta kantelijalta ei tullut.” Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon. Salon Seudun Sanomat julkaisi sivun juttukokonaisuuden, jossa se käsitteli Someron jätevesihuollon ja jätevesiosuuskunnan pysähtynyttä tilannetta. Yhtenä syynä hankaluuksille lehti totesi hankkeista tehdyt kantelut viranomaisille. Kantelija mainittiin jutussa nimeltä yhtenä neljästä valittajasta. Lehti kertoi myös heidän puoluekantansa ja luonnehti heitä tutuiksi kunnallispolitiikasta. Kanteluita ei eritelty tiettyjen henkilöiden tekemiksi. Juttukokonaisuuden aiheena eivät olleet hankkeesta tehdyt kantelut ja valitukset vaan koko hankkeen tilanne. Jätevesihuollon järjestäminen maaseudulla on Salon Seudun Sanomien alueella merkittävä aihe, jota lehti on seurannut aktiivisesti. Toimituksella on oikeus valita näkökulmansa ja haastateltavansa. Kantelijoiden mainitseminen nimeltä oli Journalistin ohjeiden 23. kohdan mukaista tavanomaista yhteiskunnallista arviointia, joka ei synnytä oikeutta kannanottoon. Kantelija ei ole asianosainen hankkeessa. Hänet tunnetaan Somerolla kaupunginvaltuuston jäsenenä ja entisenä kaupunginjohtajana. Siksi hänen on kestettävä sellaistakin julkisuutta, joka ei ole myötäsukaista. Kantelija ei joutunut jutussa erittäin negatiivisen julkisuuden kohteeksi, joten hänelle ei syntynyt vastineoikeutta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Salon Seudun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti sekoitti talousuutisessaan julkisten menojen osuuden ja suhteen bruttokansantuotteesta. Toimitus ei korjannut virhettä, vaikka kantelija sitä pyysi. Kantelu 8.10.2014 Kantelu kohdistuu Iltalehdessä 17.9.2014 julkaistuihin juttuihin ”Viisi synkkää talousfaktaa” ja ”Mittarit punaisella”. Jutun mukaan ”Julkiset menot ovat nyt lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ennen talouskriisiä osuus oli vielä alle 50 prosenttia”. Kantelun mukaan tieto on virheellinen. BKT kuvaa tuotannon arvoa. Julkisen arvonlisäyksen osuus BKT:sta on vain 20 prosenttia. Kantelija viittaa Tilastokeskuksen tietoihin. Kantelija pyysi välittömästi lehteä korjaamaan virheen. Toimitus ei korjannut virhettä. Iltalehden vastaus 10.11.2014 Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että jutussa pyrittiin antamaan lukijoille kansantajuinen kuva Suomen talouden ongelmista. Sitä varten haastateltiin kokenutta ekonomistia. Jutussa kuvattiin julkisten menojen leikkauspaineita. Julkisten menojen osuuden kasvua kuvailtiin vakiintuneella tavalla eli vertaamalla julkisten menojen ja bruttokansantuotteen suhteen muutosta. Kun BKT ei ole kasvanut, julkisten menojen suhteellinen osuus BKT:sta on tunnetusti kasvanut. Se on kiistatta ongelma. Jutussa käytetyt sanamuodot ovat Hakalan mukaan vakiintuneita. Käsitteisiin liittyviä taloustieteellisiä ongelmia ei ole tarpeen eikä mahdollista avata uutistekstissä, joka pyrkii helppolukuisuuteen. Tilastokeskuksen julkaisussa ”Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin 2012” ja erityisesti sen osassa, joka on otsikoitu ”Kokonaismenojen vertailu on vaikeaa”, todetaan seuraavasti: ”Julkisia menoja tarkastellaan yleensä suhteuttamalla menot bruttokansantuotteeseen. Yleinen virhetulkinta tästä luvusta on, että käsitetään julkisyhteisöjen tuottavan bruttokansantuotteesta kyseisen osuuden. Kyseessä on kuitenkin eri asia. Julkisten kokonaismenojen BKT-suhde on suhdeluku, joka vertaa kahta eri tunnuslukua toisiinsa.” Mitä jutussa sitten luki? ”Julkiset menot ovat nyt lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ennen talouskriisiä osuus oli vielä alle 50 prosenttia.” Hakalan vastauksen mukaan tekstissä ei siis todeta, että julkisyhteisöt tuottavat BKT:sta kyseisen osuuden. Siinä vain kerrotaan, miten julkisten menojen osuus on muuttunut. Tarkoitus oli Hakalan mukaan kuvata tilanteen heikkenemistä tällä mittarilla mitattuna. Täsmällisyys on tähän tarkoitukseen riittävä tiiviissä lehtitekstissä. Kantelijan esiin nostama käsitteiden ongelma ansaitsee sinänsä julkisuutta, mutta oikaisua tämän jutun yksityiskohta ei päätoimittaja Hakalan mielestä vaatinut. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. ”neuvosto painottaa, että lapsille suunnatussa mediassa piilomainonnan torjuminen on yhtä tärkeää kuin kaikissa muissakin tiedotusvälineissä, ellei vieläkin tärkeämpää.”
• 22 SuomenLehdistö 2/2015 palstat Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Julkisen sanan neuvosto on käsitellyt tätä samaa asiaa aikaisemminkin. Turun Sanomat (Langettava 5547/SL/14) ja Helsingin Uutiset (Langettava 5571/ SL/14) saivat vuonna 2014 neuvostolta langettavat päätökset, kun ne eivät olleet pyynnöistä huolimatta korjanneet samaa virhettä, josta tässäkin kantelussa on kyse. Asia on selitetty yksityiskohtaisesti Tilastokeskuksen julkaisussa Tieto & trendit, jossa pääjohtaja Marjo Bruun avaa problematiikan (http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51). Iltalehdessä kirjoitettiin, että julkiset menot ovat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos verrataan julkisia menoja ja bruttokansantuotetta, tarkastellaan kahden eri tunnusluvun välistä suhdetta, ei toisen osuutta toisesta. Julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on noin 20 prosenttia ja niiden suhde bruttokansantuotteeseen lähes 60 prosenttia. Lehti teki olennaisen asiavirheen, joka olisi pitänyt korjata viimeistään silloin, kun sitä pyydettiin. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. ILTA-SAnOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Lehti kertoi nettiuutisessaan virheellisiä tietoja Helsingin varjoyleiskaavasuunnitelmasta ja sen tekijöistä. Jutussa viitattiin väärään lähteeseen. Juttuun jäi korjaamisenkin jälkeen olennaisia virheitä. Lehti ei kertonut, milloin ja miten juttua oli korjattu. Kantelu 3.11.2014 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 30.10.2014 netissä julkaisemaan juttuun ”HS: Arkkitehdit haluavat poistaa Kehä ykköseltä kaikki rampit”. Kantelijan mukaan jutussa oli olennaisia asiavirheitä alkaen otsikosta, jossa viitataan kantelijan edustamaan Urban Helsinki -ryhmään, jonka jäsenistä suurin osa on kaupunkisuunnittelijoita. Lehti väitti otsikossa myös virheellisesti, että ryhmä haluaa poistaa Kehä ykköseltä kaikki rampit. Sama väite toistui ingressissä. Kantelija pyysi Ilta-Sanomia korjaamaan jutussa olleet virheet kolme kertaa. Lehti korjasi osan virheistä 3.11.2014. Kantelija huomauttaa myös, että juttu on linkitetty Helsingin Sanomien 3.7.2014 julkaisemaan artikkeliin, josta ei löydy katetta Ilta-Sanomien jutun väitteisiin (http://www.hs.fi/kaupunki /a1404280898845). Kantelija olettaa, että lehden on ollut tarkoitus linkittää juttu HS:ssa 29.10.2014 julkaistuun artikkeliin samasta aiheesta (http://www.hs.fi/kaupunki/ a1414554591526). Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 10, 11, 12 ja 20. Ilta-Sanomien vastaus 1.12.2014 Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan toimituksen tietokoneisiin suoritetun teknisen migraation vuoksi toimituksen oikaisupyynnöt-postilaatikko ei ollut postilaatikosta vastanneen henkilön näkyvissä tai saatavilla 30.10.– 2.11.2014. Päätoimittajan mukaan postilaatikko saatiin toimimaan 3.11. ja kantelijan korjauspyyntöön reagoitiin välittömästi ja pyydetyt korjaukset on tehty viipymättä. Päätoimittajan mukaan osoitetut virheet on korjattu eikä yksikään kantelijan osoittamista virheistä ole jäänyt juttuun. Ratkaisu JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Ilta-Sanomat julkaisi nettiuutisen Helsingin varjoyleiskaavan suunnitelleen Urban Helsinki -ryhmän liikenneratkaisuista. Uutisen mukaan arkkitehdit halusivat poistaa Kehä ykkösen kaikki eritasoliittymät. Lehti kertoi saaneensa aiheen Helsingin Sanomien jutusta. IltaSanomien juttu on linkitetty Helsingin Sanomien kolme kuukautta aiemmin julkaisemaan juttuun, josta Ilta-Sanomien siteeraamia asioita ei kuitenkaan löydy. Tietojen tarkastamiseen, lähdekritiikkiin, tosiasioiden ja mielipiteiden erottamiseen ja kuvan käyttämiseen harhaanjohtavasti päätoimittaja ei ota vastauksessaan kantaa. Lehti korjasi osan kantelijan yksilöimistä virheistä heti, kun sai ne tietoonsa ja vaihtoi jutun kuvan sekä lisäsi juttuun yhden lauseen, jossa selitettiin, että ryhmä haluaisi muuttaa Kehä ykkösen liittymien geometriaa. Korjauksen jälkeen jutun otsikkoon ja ingressiin kuitenkin jäi edelleen virheellinen tieto ryhmän ehdotuksesta: ryhmä ehdotti vain yhden rampin poistamista, ei ramppien poistamista. Juttuun vaihdettu kuva ei ollut varjokaavan suunnittelualueelta. Ilta-Sanomat ei myöskään kertonut korjauksesta siten kuin Journalistin ohjeiden kohta 20 edellyttää. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Katariina Anttila, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Niklas Vainio, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. Seiska Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lainaamista ja toisen työn käyttämistä koskevassa asiassa. Lehden julkaisema uutinen perustui omaan tiedonhankintaan eikä toisen työn hyväksikäyttöön. Yleisradio Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Yleisradion pääuutisissa käsiteltiin työttömyysasteen kehitystä ja työttömien 15–24-vuotiaiden määrää. Uutisessa ei ollut olennaista asiavirhettä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi
• SuomenLehdistö 2/2015 23 palstat Satakunnan Kansa Vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty FM Tomi Lähdeniemi. Hän on toiminut lehden määräaikaisena vastaavana päätoimittajana syyskuun 2014 lopusta saakka. Lähdeniemi on työskennellyt Satakunnan Kansassa yli kymmenen vuotta, joista kahdeksan esimiestehtävissä uutispäällikkönä ja vuoropäällikkönä. Salon Seudun Sanomat -konserni Toimitusjohtajaksi on nimitetty Jaakko Ketonen, joka toimii myös Turun Sanomien toimitusjohtajana. Pitkään toimitusjohtajana toiminut Kirsti Kirjonen jää eläkkeelle asteittain. Hän siirtyy huhtikuun lopussa yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Helsingin Sanomat Mikael Liljedahl on nimitetty digijohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Hänen vastuualueelleen kuuluu HS:n digitaalisen liiketoiminnan strategia ja sen toteuttaminen. Hän vastaa edelleen myös HS:n palvelukehityksestä ja digipalvelutuotannosta. Liljedahl on toiminut aiemmin Sanoma Median Finlandin digitaalisen palvelukehityksen vetäjänä. nelonen Media Kari Laakso on nimitetty liiketoimintajohtajaksi. Laakso toimi viimeksi Nelonen Median radioiden johtajana. Hän on vastannut Nelonen Median radioista vuodesta 2006 alkaen Taloussanomat MB-lehden päätoimittaja Tapio Kivistö on nimitetty 1.4.2015 alkaen Taloussanomiin kuuluvan uutistoimisto Startelin uutispäälliköksi. Kivistö on työskennellyt Sanoma Lifestylessa toimituksellisissa tehtävissä vuodesta 2008 alkaen ja sitä ennen pitkään Taloussanomien toimittajana ja uutispäällikkönä. Alma Aluemedia Pauliina Makkonen on nimitetty myyntijohtajaksi. Janica Saarinen on aloittanut myyntipäällikkönä. Myyntijohtaja Jaakko Sipola vastaa jatkossa printin sisältömyynnistä. Anu Mäkinen on nimitetty mainostuotannon päälliköksi. Minna Viekki on nimitetty asiakaspalvelupäälliköksi. Myyntipäällikkö Minna Hammar toimii jatkossa jatkomyynnistä vastaavan tiimin vetäjänä. Anna Toivonen on nimetty Etukenoprojektin projektikoordinaattoriksi. Alma Manu Timo Räsänen on nimitetty jakelutoiminnan kehityspäälliköksi. Sanoma Oyj Sandra van Vreedendaal on nimitetty viestintäjohtajaksi. Hollantilainen van Vreedendaal on työskennellyt vuodesta 2006 alkaen eri tehtävissä The Walt Disney Companyn EMEA-alueella, viimeksi nimikkeellä vice president, regional communications. Ennen Disneytä hän on toiminut PRja konserniviestintätehtävissä johtavissa teknologiayhtiöissä Euroopassa, muun muassa Cisco Systemsissä. Sanoma Media Finlandin uusi toimitusjohtaja Pia Kalsta on tottunut rakentamaan ilmiöitä. OlisikO priNttiMedialla jotain opittavaa televisiosta ja radiosta? Kysymys saa Sanoma Media Finlandin uuden toimitusjohtajan Pia Kalstan hetkeksi miettimään. Maaliskuussa aloittanut Kalsta tulee Neloselta liiketoimintajohtajan paikalta. Ainakin televisiossa osataan Kalstan mukaan brändin rakentaminen ja ilmiöiden luominen. Esimerkiksi Vain elämää -sarjasta kasvoi tapaus. – Emme enää edes puhu vain tvohjelmista, ne elävät niin monikanavaisesti. Teemme kiinnostavaa sisältökokonaisuutta. Uuteen tehtävään sisäänpääsyä helpottaa, että mediaryhmien tilanteissa on paljon samaa. – Kun kansainvälistä kilpailua tulee paljon, yhä tärkeämmäksi muodostuu kotimaisen erottuvan sisällön tekeminen kaikissa medioissa. – Samoin ihmiset olettavat, että sisällöt ovat saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. Sisältöjen paketoinnin merkitys kasvaa. Tuusulasta kotoisin oleva Kalsta on valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta – niin hyvin arvosanoin, että sai McKinsey & Company -konsulttiyhtiön stipendin vuosikertansa parhaana. Kuuden ällän ylioppilas tunnustaa olevansa ”puolirebelli kympin tyttö”. – Taudin kuva on aina ollut se, että mihin tahansa olen mennyt duuniin, olen aina tehnyt täysillä. Myyntiin ja markkinointiin Kalsta tutustui aluksi SCA Hygiene Productsin kansainvälisessä trainee-ohjelmassa. Koulu media-alaan on ollut Nelonen, jonne Kalsta tuli markkinointipäälliköksi vuonna 2001. Nelosen aikaan osuivat muun muassa maksutelevision kasvu, netti-tv:n tulo sekä television digitalisoituminen, mikä johti kanavamäärän ja kilpailun lisääntymiseen. Pekka Soinia seuraavalta Kalstalta odotetaan uudenlaista johtamista. Johtamiseen liittyvät myös hänen tärkeimmät oppinsa Neloselta. – Mitä enemmän on muutosta, sitä tärkeämpää johdon on tehdä asioista mahdollisimman selkeitä. Me suomalaiset olemme sellaisia, että kun ymmärrämme, mitä olemme tekemässä ja miksi, työn jälki paranee. Riikka Virranta Muutosjohtaja Neloselta Viihde vai journalismi? Tätä neloselta tulevalta Pia Kalstalta on kysytty nimitysjutuissa. ”Ihmiset tarvitsevat molempia”, hän kuittaa. SAMULI PULKKINEN Uusiin tehtä viin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Riikka Virranta, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 85. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2015: kestotilaus 89 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 94 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 40 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 00395587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. suomenlehdistö Ilmestysmipäivät 2015 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 3 29.4. 20.4. 14.4. 4 5.6. 21.5. 18.5. 5 19.8. 10.8. 4.8. 6 30.9. 21.9. 15.9. 7 4.11. 26.10 20.10. 8 16.12. 7.12. 1.12. > 7.5.2015 Sanomalehtien Liiton Kevätseminaari ”Uusia näkymiä sanomalehtien tulevaisuuteen”, Tampere. Keskiviikkona 6.5. ohjelmassa on vierailu Alma Manun painoon. Seminaarissa keskustellaan mm. Ylen tehtävästä, esitellään uusia yhteistyöalueita ja pohditaan sisältömarkkinoinnin mahdollisuuksia. > 19.11.2015 Jakelun ajankohtaispäivä. > 25.11.2015 Mediapäivä 2015, Helsinki. sanomalehtien liitossa tapahtuu
• Lehteni on täynnä ajatuksia, jotka kiinnostavat myös muita. Se avaa minulle uusia näkökulmia ja lukemattoman määrän keskustelunaiheita.