• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 2 • 14.3.2018 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö TYÖYHTEISÖN TUELLA oli iso merkitys Linda Pelkoselle, kun hän joutui kirjoittamansa jutun vuoksi uhkailukampanjan kohteeksi. » Sivut 4–5 Työkierrossa oleva Sari Sainio: Jokaista pitää johtaa eri tavalla. » Sivut 14–16 Uudet mediat nyt kartalla Netflixistä mallia medialle Asiakkaan ymmärtäminen on lehdissä vasta alussa. » Sivu 5 Erityistaitoja toimituksiin Moniosaamista ei enää painoteta rekrytoinneissa. » Sivu 6 Verkko edellä toimii Perttu Kauppinen: Analytiikka ohjaa printinkin valintoja. » Sivu 8 Paavo Rantalainen perusti oman paikallisjulkaisun. » Sivut 10–13 VESA LAITINEN
• SuomenLehdistö 2/2018 3 2/2018 kolmesta poikki Hyvä sisältö on valintoja sisältö AJANKOHTAISTA 4 Työyhteisön esimerkillinen reagointi häirintään toi uhkailluksi joutuneelle Linda Pelkoselle voimaa. 5 Mitä voimme oppia Netflixiltä? kysyy Eero Leppänen ja vastaa. 6 Erityisosaaminen ja perinteiset toimittajan hyveet painottuvat journalistien rekrytoinnissa. 8 Perttu Kauppisen mukaan ei ole näyttöä, että printtiä suojelevien levikkikehitys olisi muita parempaa. TAUSTAT 10-13 Verkkoon syntyy uutta paikallismediaa. Aina kyse ei ole journalismista saati bisneksestä, mutta osa on löytänyt lojaalia yleisöä. 14-16 Alma kannustaa tehtäväkiertoon. Siinä työntekijä vie osaamistaan uuteen ympäristöön ja oppii itse. PALSTAT 17 Kaikki muutkin kuin radiot tahtovat nyt tehdä äänisisältöjä. 18 Voimakas profiloituminen ja vaikuttavuus sosiaalisessa mediassa saattavat poikia mediataloille rahaa, sanoo Salla Vuorikoski. 20 Design-ammattilaisia toimitusten johtoon! ” On pakko erottua, eikä siihen välttämättä riitä pelkkä rajaus tiettyyn maantieteelliseen alueeseen.” Maakuntalehdet eivät tunne lukijoitaan kunnolla, sanoo Perttu Kauppinen, s. 8. Negatiiviset uutiset Noora Autio Kertooko media maailmasta mielestäsi liian negatiivisesti? Miten sisältöjä pitäisi muuttaa? Mikä polttava aihe jää mielestäsi liian vähälle käsittelylle juuri nyt? Heikki Kärki toimittaja, Sunnuntaisuomalainen Kyllä – ja minä muiden mukana. Positiiviset asiat ovat usein hitaita muutoksia, joista on vaikeampi tehdä kiinnostavia juttuja kuin henkirikoksista. Lisäksi hyvillä uutisilla on toimituksissa lälly maine. En ole kuullut kenenkään hehkuttavan positiivista uutista ”kovana kamana”. Säilyttämällä suhteellisuudentajun. Esimerkiksi negatiivisia yksittäistapauksia tulisi suhteuttaa tilastotietoon ja yhteiskunnalliseen kokonaiskehitykseen. Mutta miten tehdä se niin, että juttu säilyttää vetävyyden ja draaman? Vastaan tähän skeneen liittyen: vanhemmuuden positiiviset muutokset. Suomalaiset vanhemmat ovat monella mittarilla parempia kuin koskaan, mutta julkisuudessa vanhemmuus näyttäytyy kilpailuna siitä, kuka valittaa eniten tai tuijottaa pisimpään somea hiekkalaatikon reunalla. Kaisa Ylhäinen uutispäällikkö, Satakunnan Kansa Ei. Journalismin kuuluukin herätellä ihmisiä ja kertoa epäkohdista. On totta, että negatiiviset asiat ylittävät uutiskynnyksen herkästi. Analytiikka kuitenkin kertoo, että ihmiset haluavat lukea myös onnistumisista ja selviytymisestä sekä ostaa arkeaan hyödyttävää journalismia. Klikkijournalismi-käsitteeseen liittyvästä ajattelusta pitää päästä eroon alan sisällä. Se, että tehdään juttuja yleisöä oletettavasti kiinnostavista aiheista, ei sulje pois journalistista kunnianhimoa. Oivaltava asiajuttu voi saada verkossa kymmeniä tuhansia lukukertoja lyhyessä ajassa. Eriarvoistuminen tuntuu vaikuttavan taustalla monissa yksittäisissä uutisissa. Sotessakin puhutaan herkästi politiikasta ja rakenteista, eikä ensisijaisesti vaikka siitä, että toisilla on tasokas työterveys ja terveyskeskuksissa puolestaan jonottaa niitä, joilla ei ole vaihtoehtoja. Kimmo Kangas toimittaja, EteläSuomen Sanomat Ei. Median pitää kertoa uutiset, niin negatiiviset kuin positiiviset silloin, kun aihetta on. Herkkyys tulkita uutisia negatiivisen kautta on ehkä lisääntynyt. Kokemusmaailmojen eriytyminenkin voi näkyä. Toimituksessa neutraaliksi mielletty uutinen voi olla lukijalle hyvin negatiivinen tai positiivinen. Uutisen perinpohjainen taustoitus ja selittäminen voisi ainakin lieventää kokemusta negatiivisuudesta. Silloin tieto kenties vähentäisi tuskaa. Ehkä positiivisia uutisia pitäisi nostaa myös nykyistä korostetummin esille. En tiedä, voiko puhua polttavasta aiheesta, kun keskustelu ja uutisointi on jatkunut vuosia, mutta sote-uudistuksen so-osasta eli sosiaalihuollosta on uutisoitu aivan liian vähän. Siellä puolella palveluiden piirissä ovat usein ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. YLEISLEHDEN MALLI on vaikeuksissa. Kaikkea kaikille ei toimi, vaan jokaisen lehden on löydettävä parhaat myyntiargumenttinsa, tunnistettava sisällöt, joilla se tuottaa lisäarvoa. Jostain muusta on karsittava. Yhä useammin media-alan ammatillisessa keskustelussa törmää näihin ajatuksiin. Ajatuksella on yleensä kaksi juurta. Vähenevillä resursseilla kaikki toimitukset eivät pysty houkuttelevasti ja uskottavasti kattamaan koko perinteistä palettiaan kotimaasta, ulkomaihin ja talouteen. Toisaalta verkossa journalismia, tietoa ja keskustelua on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. On pakko erottua, eikä siihen välttämättä riitä pelkkä rajaus tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Lehden on osoitettava välttämättömyytensä lukijoilleen konkreettisemmin. SISÄLTÖSTRATEGIAN TEROITTAMISEEN ei luonnollisesti ole patenttiratkaisua. Yksi hyvin tuloksin valintaa tehnyt on norjalainen sanomalehti Aftenposten, joka on ylittänyt 100 000 digitilaajan rajapyykin. Aftenposten tähtää sisältöihin, joihin ei törmää muualla. Se on tarkoittanut prioriteetin siirtämistä uutisagendan pienten siirtymien seuraamisesta ymmärrystä tuottavaan journalismiin. Lehden toimituspäällikkö Tone Strøm-Gundersen kertoi Helsingin Sanomien järjestämässä Newsmedia Turnaround -tapahtumassa hiljattain, että lehti keskittyy kolmeen avainalueeseen. Se kirjoittaa juttuja yhteiskunnallisista muutoksista kotimaassa ja ulkomailla. Toisaalta lukijat haluavat, että lehti ohjaa ja johdattaa heitä – ei vain perinteisissä hyötyjournalismin teemoissa kuten treenaamisessa vaan myös politiikan kaltaisissa aiheissa. Näiden lisäksi lehti panostaa ihmislähtöisiin ja ihmissuhteista kertoviin juttuihin. Uutissisällöissä erottumiseen Gundersenillakaan ei ollut helppoa lääkettä. Vaatii taitoa nähdä suuret trendit tapahtumien takana. YKSI TAPA erottua on tehdä journalistisia tekoja, joilla on merkitystä omalle kohderyhmälle. Mikään ei nimittäin viittaa siihen, että kriittistä, vallankäyttöä kyseenalaistavaa tai selvitystyötä vaativaa journalismia julkaistaisiin liikaa verkossakaan. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 2/2018 AJANKOHTAISTA HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESTA saatiin helmikuun alussa merkittävä päätös, kun yksi toimittaja Linda Pelkosta solvanneista miehistä tuomittiin loukkaavasta tekstiviestistään sakkorangaistukseen. Uudessa Suomessa työskennellyt Pelkonen joutui loppuvuodesta 2015 uhkailukampanjan kohteeksi kirjoitettuaan lehteen uutisen Kempeleessä tapahtuneesta, maahanmuuttajien tekemäksi epäillystä raiskauksesta. Pelkonen oli uutisessaan kysynyt poliisilta, miksi epäiltyjen etnisyys oli erikseen mainittu poliisin tiedotuksessa. Tapaus on Pelkosen toimittajanuralla edelleen ainutlaatuinen. Hän kertoo uhkailuun liittyvien tuntemusten nousseen uudelleen mieleen oikeudenkäynnin lähestyessä ja sen aikana. – Kun uhkailu alkoi, en pystynyt nukkumaan tai syömään. Sain pyörtymiskohtauksen, Pelkonen sanoo. – Olin shokissa. En uskaltanut kävellä puiston läpi. Nykyään en sentään enää ole noin ylivarovainen tai ahdistunut. Pelkonen kertoo oppineensa estämään vähänkään äärioikeistolle tai rasismille haiskahtavat palautteenantajat somessa aikailematta. – Olen myös tsempannut tietoisesti, että nimenomaan en anna tällaisen vaikuttaa työhöni. En rupea väistelemään mitään aiheita. Yhteinen harkinta Linda Pelkonen sai alkuahdistuksen hetkillä voimaa työyhteisön ja työnantajan esimerkillisestä ja empaattisesta reagoinnista häirintään. Koko toimitus oli kollegansa apuna niin poliisilaitokselle ja kotiin kuskaamisessa kuin häirikköviestien perkaamisessakin. – Siitä oli todella iso apu, että kollegani tarjoutui lukemaan saamiani törkyposteja minun puolestani. Se on hyvä idea. Toiselle osoitetun saastan lukeminen ei tunnu ihan yhtä raskaalta kuin itselle tarkoitetun. Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko asettui nopeasti Pelkosen taakse julkaisemassaan blogikirjoituksessa. – Sillä oli iso merkitys, Pelkonen kiittää. – Kannattaa kertoa lukijoille, että juttu perustuu toimituksen yhteiseen harkintaan ja on lehden linjan mukainen. Venäjän hampaissa Ylen toimittaja Jessikka Aron tapauksessa uhkailu on ollut poikkeuksellisen pitkäkestoista, toistuvaa ja poliittisesti motivoitunutta. Aron uhkailijoiden osalta syyteharkinta on parhaillaan meneillään. Aroon kohdistuva kampanja alkoi vuonna 2014 hänen julkaistuaan Ylen verkkosivuilla ensimmäisen juttunsa Pietarin trollitehtaasta, virallisen Venäjän vastustajiksi katsottujen tahojen mustamaalaamiseen erikoistuneesta laitoksesta. Aro alkoi saada venäjänkielisiä törkyviestejä. Pian ilmestyi joukko venäläisiä verkkojuttuja, joissa hänet nimettiin esimerkiksi Naton avustajaksi. – Väitettiin, että rikon työssäni lakia, aiheutan vainoa Suomessa asuville venäläisille ja kerään nimilistaa Putinin kannattajista, Aro muistaa. Aro on parhaillaan virkavapaalla Yleltä. Venäjältä masinoitujen trollikampanjoiden maaleiksi joutuneita toimittajia ja aktivisteja esittelevän kirjan englanninkielisen laitoksen on tarkoitus ilmestyä tämän vuoden syksyllä, suomenkielisen version alkuvuodesta 2019. Aro kuvailee omien esimiestensä reaktiota häneen kohdistuneeseen vaikutusoperaatioon esimerkilliseksi. Asia otetiin vakavasti. – He uhrasivat asialle omaa aikaansa. Minulle määrättiin työpari trollitehtaalle, ja Ylen vahva lakiosasto auttoi saamieni viestien laittomuuksien läpikäymisessä, Aro kertoo. – Olin ensin huolestunut, miten pomot suhtautuisivat. Oli todella Toimituksen yhteinen asia Esimiehen tehtävä on auttaa, muistuttavat netissä uhkailluiksi tulleet toimittajat Linda Pelkonen ja Jessikka Aro. Linda Pelkonen kertoo tsempanneensa tietoisesti, ettei anna uhkailun vaikuttaa työhönsä. ”En rupea väistämään mitään aiheita.”
• SuomenLehdistö 2/2018 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE LÄHES JOKAINEN toimitus julistaa nyt vannovansa analytiikan nimeen ja siirtävänsä painopistettä maksavaan tilaajaan ampparikulkijan tai Facebook-päiväperhosen sijaan. Maksumuurin takainen analytiikka on kuitenkin vielä alkeellista. Pitäisikö meidän analysoida maksavan asiakkaan käyttäytymistä yksityiskohtaisemmin? Siinä voimme ottaa mallia Netflixiltä. NETFLIX OPETTI kuluttajan maksamaan sisällöistä verkossa. Tilaajamallissa uusien asiakkaiden houkuttelemisen lisäksi on oleellista, että asiakas on uskollinen ja jatkaa tilaustaan. Mutta miten saadaan selville, mikä asiakkaalle on tärkeää? Löytämällä elementit, jotka koukuttavat käyttäjää. Netflix on palveluna uudistanut itsensä monta kertaa. Sekä sisältö että käyttäjäkokemus ovat nyt ihan toista kuin verkkopalvelun alkuaikoina. Netflix aloitti palveluna, joka lähetti dvd-levyjä käyttäjille postitse vuokralle. Siitä se jatkoi kuukausimaksulliseksi striimauspalveluksi, joka ei vielä juuri eronnut muista vastaavista. Palvelussa oli muualta lisensoituja elokuvia ja televisiosarjoja. Maksavan asiakkaan käyttäytymistä seurattiin verkkopalvelussa tarkasti. Samalla löydettiin myös mielenkiintoisia yhteyksiä. ERÄS 1980-LUVUN englantilaissarja koukutti katsojia Netflixissä. Sarjan katsojat olivat myös erityisen kiinnostuneita David Fincherin ohjauksista ja Kevin Spaceyn tähdittämistä elokuvista. Yhteys löytyi analysoidusta datasta niin vahvasti, että Netflix teki ensimmäisen oman sisällön suursatsauksensa ja tilasi heti kaksi tuotantokautta sarjaa nimeltä House of Cards. Sarja oli uusi versio tuosta vanhasta sarjasta, joka yllättävästi kiinnosti yhä. Tuottajaksi hankittiin David Fincher ja pääosaan Kevin Spacey. Kaksi ensimmäistä kautta maksoi 100 miljoonaa dollaria. Netflix uskalsi sijoittaa hurjan summan, koska yhtiö tiesi vuorenvarmasti, että siitä tulee hitti. Data kertoi sen etukäteen. House of Cardsin menestyksen jälkeen Netflixin luonne muuttui jälleen. Yhtiö huomasi, että originaalisisältö koukuttaa paremmin kuin jo kertaalleen kierrätetty ja muilta ostettu sisältö. Sisältöpäätökset tehdään valtavan kerätyn tietomäärän, big datan, avulla. Nyt Netflixin sisältöä dominoivan oman tuotannon luovat päätökset – käsikirjoitukset, aiheet, näyttelijät, musiikki, epookki, kaikki – tehdään löytämällä yhteyksiä käyttäjädatasta. OLET MYÖS varmasti huomannut, että Netflixin sarjojen ja elokuvien kuvakkeet vaihtuvat usein. Sekin on datan tulos. Palvelu seuraa käyttäytymistäsi. Minkälaisia kuvakkeita klikkaat? Ihmisiä? Koneita? Useita ihmisiä, yhtä ihmistä, suutelevia ihmisiä vai asetta heiluttavia? Entä mitä katsot loppuun ja mitä keskeytät? Mitä katsot useamman osan kerralla? Netflix seuraa käytöstäsi palvelussa ja oppii koko ajan enemmän siitä, mistä pidät. Käytännössä Netflix on poistanut riskinsä luovasta työstä valtavan tietomäärän analysoinnin avulla. Meillä uutismediassa muurit on pystytetty, mutta asiakkaan ymmärtäminen on vasta alussa. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Lapin Kansan verkkotuottaja Eero Leppänen. ki ss ap öy dä lle ” Yhtiö tiesi vuorenvarmasti, että House of Cardsista tulee hitti. Data kertoi sen etukäteen.” Mitä uutismedia voi oppia Netflixiltä? helpottavaa, että he puolustivat minua ja Ylen oikeutta jatkaa raportointia tästä aihepiiristä – ja siten sananvapautta. Aro huomauttaa, että työnantajalla ei oikein ole muuta vaihtoehtoakaan. Luotiliivien ja kypärien hankkiminen konfliktialueella työskenteleville toimittajille on jo arkipäivää, miksei siis nettiuhkailulta suojaaminenkin olisi. – En haluaisi tehdäkään töitä sellaiselle medialle, joka ei ymmärrä työntekijän tukemisen tärkeyttä. Kysyisin jatkossa suojelusta työnantajalta jo työhaastattelussa. Ennakointi kannattaa Vaikka reaktiot uhkailutilanteeseen olivat oikeita ja nopeita, parannettavaakin voisi olla. Sen enempää Uu” Kun uhkailu alkoi, en pystynyt nukkumaan tai syömään.” VESA LAITINEN Miten uhkailuun reagoidaan? JOUKO JOKINEN Uutistoiminnan johtaja, päätoimittaja, Yle Meillä on selkeät mallit uhkailutilanteessa toimimiseen. Heti pitää ottaa yhteys esimiehiin. Sitten olemme välittömästi yhteydessä turvapalveluumme. Turva laittaa matalalla kynnyksellä asiat poliisin tietoon. Näistä asioista on puhuttu meillä paljon, koska tapauksia on aika runsaasti. Muutaman kerran urallani, kun uhkaaja on ollut selkeästi todennettavissa, olen päätoimittajan ominaisuudessa soittanut tälle ihmiselle ja kertonut, että nyt sinun on syytä tietää, että asia menee eteenpäin. MARKKU HUUSKO Päätoimittaja, Uusi Suomi Linda Pelkosen tapaus opetti, että uhkaava tilanne saattaa ryöpsähtää päälle silmänräpäyksessä. Nopea reagointi on paras tapa. Vihaviestejä saaneen toimittajan pitäisi tulla välittömästi keskusteluun esimiehensä kanssa, mahdollisesti myös työsuojeluvaltuutetun kanssa. Vastaavaa toista ryöppyä ei toimittajiimme olekaan kohdistunut. Meillä on myös merkittävän kokoinen blogipalvelu, jonka kautta olemme marinoituneet siihen, millaista keskustelu voi netissä olla. Jo vuosia sitten otimme käytännöksi, että siellä kommentoidaan vain omalla nimellä. Mutta monenlaista kommenttia sieltä siltikin tulee. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi dessa Suomessa kuin Linda Pelkosen myöhemmissäkään työpaikoissa toimittajia ei ole valmennettu mahdolliseen uhkailutilanteeseen ennalta. – Olisi hyvä olla jo etukäteen suunnitelma, miten toimitaan. Millaiset tapaukset esimerkiksi ilmoitetaan poliisille? Tiedän toimittajia, joille on tullut uhkailuja, eivätkä he ole niistä mihinkään ilmoittaneet, Pelkonen pohtii. Työntekijät eivät aina täysin tunne oikeuksiaan eivätkä lainsäädäntöä, Aro sanoo. Jos joutuu töissä uhkailun kohteeksi, siitä pitää ilmoittaa esimiehelle ja työnantajalle. Heillä on lainmukainen velvollisuus hoitaa asia. Suomen Journalistiliitto tutki toimittajien kokemaa uhkailua vuonna 2016. Tuolloin vastanneista 1 400 journalistista 16 prosenttia oli saanut parin edellisen vuoden aikana uhkaavia viestejä. Aro toivoisi mediatalojen aktivoituvan asiassa myös alan opiskelijoiden suuntaan. – Muuten on vaarana, että loanheitto säikäyttää lahjakkaita ihmisiä toiselle alalle. Manu Haapalainen
• 6 SuomenLehdistö 2/2018 AJANKOHTAISTA Moniosaaminen on Tenhusen mielestä jo itsestäänselvää, sillä toimittajat ovat tottuneet tekemään sisältöjä printtiin ja verkkoon ja julkaisemaan niitä sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaansa tarkkaan kohdennetut hakuilmoitukset vähentävät hakemusten määrää mutta nostavat niiden laatua. – Rutiininomaiset hakemukset jäävät pois. AAMULEHDEN VASTAAVA päätoimittaja Jussi Tuulensuu näkee, että toimittajan työssä tarvitaan perinteisiä ominaisuuksia. Niitä ovat ainakin hyvä suomen kielen taito, yhteiskunnan lainalaisuuksien, talouden ja yritysmaailman perusteiden tuntemus, sosiaaliset taidot, tiedonhankinnan taidot, uutissilmä ja omaääninen kerronta. Editointiosaamisen merkitys on lisääntynyt. – Verkkojutun otsikko, alku ja kuvateksti muodostavat kombinaation, joka on kuin aikakauslehden kansi. Verkossa hyvä editointi on erittäin tärkeää. Tuulensuu on myös sitä mieltä, että mitä erityisempää osaamista toimitukseen saadaan koottua, sitä erityisempää ja erottuvampaa sen journalismi on. Hänestä on hyvä, jos ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita jostain erityisalasta. – On suotavaa, että toimittajilla on syvää osaamista muustakin kuin journalismista. Kaikki eivät voi ETELÄ-SUOMEN MEDIAN viimeaikaisissa työpaikkailmoituksissa on etsitty muun muassa verkkotoimittajaa, jolla on käsitystä kasvuhakkeroinnista ja joka tuntee analytiikkaohjelmia, sekä uutistoimittajaa, joka osaa avata lukijoille kunnallisen päätöksenteon vaikutukset heidän arkeensa. Sisältöjohtaja Silja Tenhusen mukaan yhtiön toimittajarekrytoinneissa mietitäänkin aiempaa tarkemmin, millaista osaamista juuri kyseiseen tehtävään ja tiimiin tarvitaan. – Aiempina vuosina toimitusten rekryilmoitukset olivat keskenään samantyyppisiä, ja niissä haettiin moniosaajia. Nyt pyrimme kertomaan mahdollisimman selvästi, mitä erityistoiveita tehtävään liittyy. Etenkin pienissä toimituksissa erilaiset erityistaidot ovat tarpeen. Kysyimme muutamasta toimituksesta, mitä taitoja rekrytoinneissa nyt painotetaan. Ehkä yllättäen eri julkaisukanavien hallinnan sijaan esiin nousivat juuri erityisosaaminen sekä perinteiset toimittajan hyveet. Moniosaaminen eri kanavissa on toimituksissa jo arkipäivää. Nyt arvostetaan tehtäväkohtaisia taitoja ja erikoistumista. Haussa erityisosaaja olla diplomi-insinöörejä tai lääkäreitä, mutta ei olisi pahitteeksi vaikka sellaisiakin toimituksesta löytyisi. SOSIAALISESSA MEDIASSA on kauhisteltu alan määräaikaisiinkin tehtäviin vaadittavia pitkiä osaamislistoja. Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen kertoo, että kun haettavaksi avautuu esimerkiksi pidempi määräaikainen tehtävä, punnitaan vaatimukset tarkasti. Vakirekrytointeja pääsee hänen mukaansa tekemään valitettavan harvoin. – Ovathan vaatimukset nykyään kovia, ja saatan joskus miettiä, että huhhuijaa, saisinkohan enää itsekään tuollaista paikkaa. Huolella laadituilla ilmoituksilla halutaan kuitenkin houkutella juuri sellaisia hakijoita, jotka tehtävään oikeasti sopivat. Voimakkaimmin rekrytoinneissa painotetaan Pasasen mukaan silti melko perinteisiä hyveitä: sopivaa kokemusta, hyvää asennetta, halua oppia uutta ja jakaa omaa osaamistaan. – Toki nykyään pitää olla ymmärrystä somemaailmasta, mutta en lähtisi pelkästään sitä korostamaan. Jos on huippu someosaaja mutta keskinkertainen kirjoittaja, ei hän päihitä loistokirjoittajaa, joka on muutenkin hyvä tyyppi. Pasasen mukaan tärkeitä ominaisuuksia toimittajalle ovat ripeys ja kyky mukautua. – Ala ja maailma muuttuvat nopeasti. Hyvä toimittaja ei ahdistu siitä. KESÄTOIMITTAJIA PALKATAAN melko samanlaisilla kriteereillä kuin aiemminkin. Keskisuomalaisessa arvostetaan monipuolista kokemusta pienistä lehdistä, sujuvaa kynää, oppimishalukkuutta ja rohkeutta. Kesätuuraajia haetaan jo lokamarraskuussa. Etenkin Aamulehti on suosinut hyvin aikaisia hakuja. Jussi Tuulensuun mukaan on hyvä, että lehdet ja hakijat saavat kuvionsa selville hyvissä ajoin. Inkeri Pasanen on toista mieltä. Hänestä muuttuvassa mediamaailmassa on vaikea tietää sopivaa kesätyöntekijöiden määrää edellisenä syksynä eikä muillakaan aloilla kesätyöntekijöitä haeta kuin vasta keväällä. – Olen kuullut opiskelijoilta, että aikaiset haut myös aiheuttavat heille stressiä. Jos ei ekoilla kierroksilla onnistu pääsemään isoihin lehtiin, pahimmillaan kesätyöpaikkaa metsästäessä menee kuukausia. Pienet lehdet tekevät päätöksiä vasta myöhään keväällä, Pasanen sanoo. – Varmasti hyviä kesätoimittajia riittäisi kaikille, vaikka ei hötkyiltäisi. Noora Autio Sanapilven sanoja käytettiin Aamulehden ilmoituksessa kuvaamaan taitoja, joita uutispäälliköksi, toimittajaksi ja urheilutoimittajaksi haettavilla henkilöillä olisi hyvä olla. Mitä useammin sana mainittiin, sitä suurempi se on sanapilvessä. ” Ovathan vaatimukset nykyään kovia, ja saatan joskus miettiä, että huhhuijaa.” JANNE HULKKONEN
• SuomenLehdistö 2/2018 7 AJANKOHTAISTA VIIME VUOSI oli Suomen suurimmille sanomalehtitaloille kohtuullisen hyvä. Yhtiöiden liikevaihdot pysyivät suunnilleen edellisvuoden tasolla, mutta kolmen suurimman mediatalon liikevoitot paranivat selvästi – osin kustannussäästöjen ansiosta. Mainosmarkkina ei kuitenkaan elpynyt toivotulla tavalla. – Meillä on tosi vahvoja neljänneksiä makrotaloudessa takana, mutta se ei silti juurikaan näy mediamainonnassa, sanoo OP:n analyytikko Kimmo Stenvall. Viime vuonna mediamainonta pysyi vuoden 2016 tasolla. Vielä tämän vuoden tammikuussakaan parannusta ei näkynyt. Yksi syy mainonnan vähenemiseen on, että suuret yritykset ovat ryhtyneet hyödyntämään mainonnassa omia kanaviaan. Esimerkiksi S-ryhmä on systemaattisesti vähentänyt ostettua mainontaa. Tämä puraisee erityisesti maakunnallisia lehtiyhtiöitä Ilkka-Yhtymää, Keskisuomalaista ja PohjoisKarjalan Kirjapainoa, joiden tuloista valtaosa tulee printistä. Sanoma ja Alma saavat niitä huomattavasti enemmän digituottoja. Stenvall muistuttaa, että noin puolet Suomen digimainonnan tuloista menee kuitenkin kansainvälisille jäteille, kuten Facebookille ja Googlelle. Stenvall sanoo iltapäivälehtien helpottavan Sanoman ja Alman pärjäämistä digimainonnassa. Ilta-Sanomien ja Iltalehden kautta liikennettä voi ohjata konsernien muihinkin julkaisuihin. Keskisuomalaiselta, Ilkalta ja Pohjois-Karjalan Kirjapainolta valtakunnalliset keihäänkärjet puuttuvat. SUOMEN SUURIN mediayhtiö Sanoma myi viime vuonna omistuksensa hollantilaisesta SBS-televisioyhtiöstä ja tämän vuoden tammikuussa omistamansa naistenlehdet Belgiassa. Varsinkin tv-yhtiön myynti tervehdytti yhtiön tasetta huomattavasti. Tytäryhtiö Sanoma Media Finlandkin paransi kannattavuuttaan selvästi. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoi tilaajamääränsä kasvaneen viime vuonna ensimmäistä kertaa 25 vuoteen. Alma Median tuloskasvun lähde puolestaan löytyy jälleen Itä-Euroopasta, erityisesti Tsekistä. Siellä Alma omistaa rekrytointiliiketoimintaa. – Se on vahvasti kehittyvä talous, jossa ihmiset pyrkivät jatkuvasti eteenpäin ja sen seurauksena vaihtavat myös työpaikkaa. Rekrytointifirmalle se on ihanteellinen markkina-alue, Stenvall sanoo. KESKISUOMALAISEN tulosparannusta ja liikevaihdon kasvua siivitti hyvin onnistunut Mediatalo Esan toimintojen integrointi konserniin viime vuoden aikana. Sekä Ilkka-Yhtymän että PohjoisKarjalan Kirjapainon oman liiketoiminnan tuotot sen sijaan putosivat selvästi edellisvuodesta. Ilkan liikevoittoprosentti viime vuodelta oli hulppea 26,4, tosin ilman Alma-omistusta vain 2,7. Alma toi yhtiön kymmenen miljoonan euron liikevoitosta peräti yhdeksän miljoonaa. Janne Arola SYVENTÄVÄT JUTUT lisääntyvät painetussa Ilkassa ja Pohjalaisessa, kun ne siirtyvät tabloidiin maaliskuun puolivälissä. Ilkka-Yhtymän lehtiin tulee jopa 25 000 merkin juttuja ja essee-formaatti, joka mahdollistaa pohdiskelevan paikallisten asioiden käsittelyn. Myös grafiikan määrä kasvaa. Lehtien graafikkopooliin on koottu journalistisen ja kaupallisen puolen osaajat yhteen oppimaan toisiltaan. TABLOIDIIN VAIHTOI helmikuussa myös Keski-Pohjanmaan Kirjapainon kustantama Keskipohjanmaa. Kaikkien lehtien uudistuksissa lukijoilta tuli viesti paikallisten sisältöjen ensisijaisuudesta. Keskipohjanmaassa tavoite on julkaista pieniltäkin levikkialueen paikkakunnilta aiempaa enemmän juttuja. Tabloidissa keskimittaiset jutut vähenevät ja toimitusten on tehtävä valintaa. Pohjalaisen päätoimittajan Toni Viljanmaan mukaan myös printissä juttuun täytyy päästä heti kiinni. – Printissä et jää kiinni siitä, jos otsikko on löysä. Mutta jos löysiä otsikoita on useita, lehdestä tulee hailakka kuva ja väsähtänyt fiilis. Verkon analytiikka vaikuttaa Keskipohjanmaassa kasvavasti myös printin sisältöihin, sillä keväällä näköislehdestä aletaan saada tietoa siitä, mitä juttuja lehdestä luetaan. Ilmoittajille Keskipohjanmaa myy nyt sääsivun alareunaan mainospaikkoja säätyypin mukaan: pakkasilla voi mainostaa auton sisätilan lämmittimiä ja huonoilla keleillä äkkilähtöjä etelään. – Säätyyppiin liittyvä mainonta on herättänyt kiinnostusta paikallisissa marketeissa. Niilläkin on erilaisia tuotteita, jotka käyvät eri tavalla kaupaksi säästä riippuen, toimituspäällikkö Hannu Lehto sanoo. KAIKKIEN KOLMEN lehden uudistusta on konsultoinut Markus Frey. Hänen johdollaan Ilkassa on tunnistettu kliseitä, jollaisia jokaisessa lehdessä on. Karsittavaksi ”Ilkkamaiseksi” tavaksi paljastui esimerkiksi haastateltavien eteläpohjalaisten juurten ylikorostaminen. Ilkan päätoimittajan Satu Takalan mukaan printtitabloidilla lehti tarjoaa ratkaisua kiireisten perheiden arjen hallintaan. – Olemme saaneet palautetta, että on mukava tilata printtilehteä, kun ei jaksa tuijottaa ruutua. Printti ei ole sellainen loputon suo, hän sanoo. Riikka Virranta m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Kauppalehti julkaisi helmikuussa kannessaan kannanoton, jossa se suhtautui kriittisesti ammattiliittojen poliittiseen mielenosoitukseen. Sosiaalisessa mediassa tuli jonkin verran lunta tupaan. Oliko ilmoitus fiksu veto, päätoimittaja Arno Ahosniemi? Oli, oikein fiksu. Saamamme palaute oli 95-prosenttisesti myönteistä. Meidän asiakkaitamme ja lukijoitamme se puhutteli kovasti. Tekstihän alkoi sillä, että mielenosoittaminen on tärkeä perusoikeus. Mutta kun on nousukausi ja ihmiset haluaisivat painaa kaasua, se tuntui monesta epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä estetään pääsemästä busseilla työpaikoilleen. Siitä oli keskustelua, miten lehti otti kantaa tällä tavalla, mutta kyllähän me pääkirjoituksissakin otamme kantaa. Puhutaan yritysaktivismista, tämä oli meidän tapamme toimia. Pitäisikö lehdillä olla selkeämpi missio? Kyllä mielestäni pitäisi. Minäkin journalistina ajattelen, että olen töissä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Pitää vain löytää aiheita, jotka resonoivat kohderyhmän kanssa, silloin voimme jatkossakin tehdä tällaisia. Riikka Virranta Viime lokakuussa aloittanut Mustread tarjoaa syvällisiä ajankohtaissisältöjä ilmaiseksi noin tuhannen vaikuttajan joukolle. Muille verkkolehti on maksullinen. Kuinka paljon käyttäjiä teillä on nyt, päätoimittaja Heidi Hammarsten? Noin 600 ilmaista käyttäjää on rekisteröitynyt, ja heistä säännöllisiä käyttäjiä on ihan riittävästi. Maksavia tilaajia on enemmän. Olemme iloisesti yllättyneitä, että olemme saaneet paljon organisaatiotilauksia. Päätavoitteemme on hankkia relevanttia yleisöä. Mustreadin toimintaa rahoitetaan sisältömarkkinoinnilla. Miten mainostajat ovat lähteneet mukaan? Sponsoroidut sisällöt ovat toimineet odotusten mukaisesti, ja lisääkin tulijoita on. Millaiset jutut ovat kiinnostaneet? Sekä asiat että ihmiset kiinnostavat. Luetuimpia juttuja ovat olleet esimerkiksi Heikki Pursiaisen analyysi siitä, miksi ekonomistit rakastavat kiinteistöveroa, sekä Mikael Jungnerin avautuminen siitä, miksi hän erosi SDP:stä. Juttujen elinkaari on pitkä. Noora Autio Kahden kerroksen väkeä Tabloidiin siirtyvät kehittävät printtiä: pitkiä juttuja ja vähemmän kliseitä Kannanotto puhutteli lukijoita Miten menee, Mustread? Sanoma ja Alma parantavat juoksuaan, maakunnissa on vaikeampaa. Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset Liikevaihto milj. e Muutos % Liikevoitto milj. e Muutos % Liikevoitto % Omavaraisuusaste, % Sijoitetun pääoman tuotto, % Sanoma Oyj * 1326,6 0,3 180,6 20,7 13,6 38,5 -17,3 Sanoma Media Finland 570,6 -1,8 65,7 32,7 11,5 Alma Media Oyj 367,3 4,0 51,1 45,2 13,9 50,9 17,5 Keskisuomalainen Oyj 174,0 14,5 14,4 27,9 8,3 48,4 13,3 Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj 80,1 3,4 2,5 -76,2 3,1 69,6 8,2 Ilkka-Yhtymä Oyj 37,6 -5,3 9,9 28,2 26,4 60,3 8,8 Ilkka-Yhtymä ilman Alma-osakkuutta 1,0 -66,1 2,7 * Luvut on oikaistu SBS-tv-yhtiön myynnillä. Koonnut Janne Arola Ilkka on yksi tänä keväänä tabloidiin siirtyvistä lehdistä. KRISTA LUOMA
• 8 SuomenLehdistö 2/2018 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN PERTTU KAUPPISEN mukaan journalismin kehitys on viime vuosina ollut lista ismejä. Aluksi tuli digi ensin, sitten mobiili ensin, videot ja pystyvideot, nyt lisätty todellisuus, virtuaalitodellisuus ja tekoäly – aina jotain teknistä, josta uskotaan löytyvän ratkaisu lukijoiden kiinnostuksen lisäämiseen. – Toki kehityksessä pitää olla mukana. Paikallaan pysyminen ei ole vaihtoehto, mutta lopullinen menestysresepti ei ole mikään näistä. Ehkä yllättävää puhetta mieheltä, joka valittiin kolme vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomiin muutosjohtajaksi ja joka keikautti lehden tekeVerkosta ei kannata tehdä huonompaa tuotetta kuin printistä, sanoo Perttu Kauppinen. Hänen mielestään maakuntalehdet eivät tunne kunnolla lukijoitaan. Stop printin suojelulle misen nopeasti verkkovetoiseksi. Ja josta piti alkujaan tulla diplomi-insinööri, koska tekniikka on hänelle luonnostaan helppoa. Kauppisen pointti ei kuitenkaan ole jättää tarttumatta uusiin tekniikoihin vaan muistaa siinä rinnalla kaikkein tärkein eli lukija. – Paras ismi on lukija ensin. Maakuntalehdissä on aina toisteltu, että niiden valtti on lukijasuhde. Jos kuitenkin katsoo, miten heikosti perinteiset printtisisällöt vetävät verkossa, huomaa, että emmehän me ole tunteneet lukijaa lainkaan. Etelä-Suomen Sanomien verkkojuttujen analytiikasta näkee Kauppisen mukaan selvästi, että valtakunnalliset ja kansainväliset uutiset eivät herätä lukijoiden mielenkiintoa. Sen sijaan ihmisiä kiinnostavat paikalliset tarinat, henkilöhaastattelut sekä analyysit kunnallispolitiikasta. KAUPPINEN SIIRTYY keväällä EteläSuomen Sanomista Iltalehden uutispäätoimittajaksi. Se on ensimmäinen kerta, kun hän työskentelee ei-tilattavassa lehdessä. Niinpä hän puhuukin tässä vaiheessa mieluummin jo tutuiksi tulleista maakuntalehdistä sekä Helsingin Sanomista, jossa hän toimi eri tehtävissä kymmenen vuotta. Kauppinen on sitä mieltä, että jokaisen maakuntalehden olisi tärkeä ratkaista, mihin se haluaa keskittyä – keksiä jokin oma idea olemassaololleen. – Kaikkea kaikille ei enää toimi maakunnallisessa mediassa. Lehtien kannattaa miettiä, miten voimme käyttää sitä oikeaa tietoa, joka meillä on lukijoista, ja unohtaa vanhat uskomukset. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on Kauppisen mielestä hyvin uskaltanut luottaa tällaiseen uuteen tietoon. – Ne sisällöt, joilla HS tuotettaan myy, ovat aivan erilaisia kuin perinteiset uutiset. Markkinointi ja toimittajien brändääminen on todella upeaa. Kauppisen mielestä monissa maakuntalehdissä suojellaan edelleen liikaa printtiä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että juttuja ei julkaista verkossa, koska niitä säästetään paperilehteen. Hän muistuttaa, että ei ole olemassa näyttöä siitä, että levikkikehitys olisi parempaa niissä lehdissä, jotka suojelevat printtiä, kuin niissä, jotka panostavat digiin. Perttu Kauppisella ei ole juurikaan vapaa-aikaa, mutta silloin kun on, hän juoksee maratoneja – tai harjoittelee esimerkiksi Vuosaarenhuipulla Helsingissä. – On erikoinen ajatus, että verkosta tehtäisiin tarkoituksella huonompaa tuotetta kuin mihin pystytään. Ei oikein ole aikaa odotella ja jarrutella, sillä verkon kuluttajatulojen kasvattaminen on ainoa tie menestykseen. ETELÄ-SUOMEN SANOMIEN verkkosivuille tuotiin maksulliset sisällöt pian Kauppisen aloitettua päätoimittajana. Nyt toimituksen omista jutuista maksullisia on noin kolmannes. Kaikkiin printtitilauksiin kuuluu digitaalinen lukuoikeus. Tavoitteena on ollut aktivoida näitä yhdistelmätilaajia verkon aktiivisiksi käyttäjiksi ja samalla saada uusia puhtaita digitilauksia. – Molemmissa tavoitteissa on onnistuttu erittäin hyvin. Digitilausten määrä on kasvanut koko ajan kunnollisilla prosenteilla, mutta ei vielä ole riittänyt kattamaan printin levikin laskua, Kauppinen toteaa. Toimittajien työnkulku muuttui, kun juttuja alettiin tehdä verkko edellä. Aamulla toimittaja alkaa työstää mahdollisimman monipuolista juttua verkkoon. Hän ei tiedä etukä
• SuomenLehdistö 2/2018 9 AJANKOHTAISTA JSN kehottaa toimituksia avaamaan käytäntöjään JULKISEN SANAN neuvosto kannustaa toimituksia avaamaan journalistisia periaatteitaan nykyistä aktiivisemmin. JSN kehottaa mediaa muun muassa julkaisemaan omat periaatteensa, perustelemaan ratkaisujaan sosiaalisessa mediassa ja opastamaan yleisöä oikaisupyyntöihin. 50 vuotta täyttävä neuvosto on myös luonut jäsentensä käyttöön Vastuullisen journalismin merkin. Idea merkkiin tuli JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mukaan siitä, että yleisössä on epätietoisuutta, mitkä mediat ovat JSN:n jäseniä. JSN:n jäsenet voivat ottaa merkin pysyvästi käyttöönsä esimerkiksi osaksi verkon ylätai alatunnistetta tai yhteystietoja printissä. JSN toivoo merkin näkyvän myös printtija verkkomainonnassa merkkikampanjan aikana 12.–25. maaliskuuta. Riikka Virranta Iisalmen Sanomat muuttuu kuusipäiväiseksi IISALMEN SANOMAT vähentää yhden ilmestymispäivän. Lehti muuttuu seitsemänpäiväisestä kuusipäiväiseksi huhtikuun 9. päivänä. Päätoimittaja Kari Angeria kertoo Iisalmen Sanomissa, että ratkaisun taustalla on Ylä-Savon väestön väheneminen sekä lehteä rasittavat painoja jakelukulut. Ilmestymättä jäävä lehti on maanantain lehti. Iisalmen Sanomat kokeili jo aiemmin sunnuntain lehden poisjättämistä. Monen lukijan toiveena oli, että lehti jättäisi ilmestymättä mieluummin arkipäivänä. Noora Autio Robotti siivoaa Kalevan keskustelupalstaa KALEVAN verkkokommentointia on viime syksystä asti perannut Klaaraniminen toimitusrobotti. Automaation avulla hyväksytään tai hylätään tällä hetkellä kommenteista noin 40–50 prosenttia. Loput jäävät edelleen toimittajien arvioitaviksi. Kalevan verkkopäätoimittaja Niiles Nousuniemi kertoo, että syynä Klaaran käyttöönottoon oli toimittajien työn vapauttaminen moderoinnista juttujen tekoon. Lisäksi moderointia haluttiin nopeuttaa: aiemmin tiettyinä vuorokauden aikoina kommenttien läpimenossa oli liikaa viivettä, mihin automaatio toi parannusta. Klaaran on kehittänyt turkulainen ohjelmistoyritys Avoltus, jonka osti viime syksynä tamperelainen ohjelmistoyritys Vincit Group Oyj. Noora Autio Uutismedia tukee etenkin poikien lukuharrastusta UUTISMEDIAN aktiivisella seuraamisella on selvä yhteys nuorten lukutaitoon, selviää Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksen on tilannut Sanomalehtien Liitto. Painettuja sanomalehtiä useita kertoja viikossa lukevien ja passiivisempien lukijoiden ero lukutaidossa vastaa noin vuotta koulun oppimäärän hallinnassa. Myös verkkouutisten runsas lukeminen on merkittävässä yhteydessä hyviin lukutaitotuloksiin. Tutkimus pohjautuu 15-vuotiaiden nuorten koetuloksiin vuoden 2015 Pisa-tutkimuksessa. Tytöt ja pojat lukevat printtisanomalehtiä yhtä paljon. Verkkouutisia pojat taas lukevat selvästi tyttöjä aktiivisemmin. – Suuri osa pojista näyttää lukevan mieluiten varsin lyhyitä tekstejä. Ajankohtaisten aiheiden ja uutissisältöjen lukeminen joko verkosta tai paperilehdistä antaa siten mahdollisuuksia erityisesti poikien lukuharrastuksen ylläpitämiseen, yliopistotutkija Kari Nissinen kommentoi tuloksia. Riikka Virranta Stop printin suojelulle m ed ia no st o teen, meneekö se printtiin, ja jos menee, minkä kokoisena. – Valitsemme verkon analytiikan perusteella, mitä julkaisemme printissä, ja laitamme lisää paukkuja sellaisiin aiheisiin, jotka vetävät. Olen aina uskonut vakaasti, että selluloosakuidulla ei ole taianomaista vaikutusta muuttaa kiinnostavaksi sellaista sisältöä, joka ei sitä verkossakaan ole. Joskus printin pääjuttuakin on vaihdettu verkon analytiikan perusteella, mutta etupäässä data vaikuttaa pitkäjänteiseen kehittämiseen. – Teemme enemmän sellaisia juttuja, jotka ovat kiinnostaneet, ja vähemmän sellaisia, jotka eivät kiinnosta. Heti maksumuurin käyttöönoton jälkeen verkossa julkaistiin sisältöjä Kuka? Perttu Kauppinen on syntynyt vuonna 1978 Oulussa. Hän aloittaa Iltalehden uutispäätoimittajana keväällä ja on työskennellyt Etelä-Suomen Sanomien vastaavana päätoimittajana ja Mediatalo ESAn sisältöjohtajana vuodesta 2015. Vuosina 2004–2014 hän työskenteli Helsingin Sanomissa muun muassa digitaalisista sisällöistä vastaavana toimituspäällikkönä sekä sitä ennen Aamulehdessä, Kalevassa, Karjalaisessa ja Tampereen ylioppilaslehdessä. Kauppinen on opiskellut tiedotusoppia ja on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Hän asuu Helsingin Vartioharjussa vaimonsa ja 9ja 11-vuotiaiden lastensa kanssa. Puntari > Perhevapaauudistus vai nykymalli? Perhevapaauudistus. Vanhemmilla tulee olla oikeus olla kotona vaikka lasten eläkeikään saakka. Yhteiskunnan tuilla ei kuitenkaan pidä ylläpitää epätasa-arvoistavaa järjestelmää. > Uutisia yksin vai yhteistyöllä? Yhteistyöllä. Esimerkiksi maakuntalehtien yhteistoimitukset eivät missään tapauksessa kavenna yhteiskunnallisen tiedon ja keskustelun kirjoa vaan mahdollistavat moniäänisyyden jatkumisen. Yhteistyöllä pitää kuitenkin olla liiketoiminnalliset eikä ideologiset perusteet. > Lappi vai Italia? Nyt kun Kuusamoakin saa sanoa Lapiksi, niin molemmat. Italian Alpeilla on ehkä vähän pidemmät rinteet, mutta Ruka on ylivertaisen kaunis. Ruoka on Italiassa parempaa, ja Versilian rannikko on mahtavin kesänviettopaikka. VE SA LA IT IN EN ” Selluloosakuidulla ei ole taianomaista vaikutusta muuttaa sisältöä kiinnostavaksi.” ” Jokaiselle projektille annettiin niin kova kehitystavoite, että se oli järkytys meille tekijöille. Samalla se pakotti ajattelemaan pidemmälle ja suuremmin. Välitavoitteet asetettiin kahden viikon päähän, jos niihin olisi voinut normaalisti kulua kaksi kuukautta.” Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta yhtiön muutosohjelmasta Kauppalehdessä JSN:n jäsenet voivat käyttää Vastuullisen journalismin merkkiä. > Lue aiheista lisää verkossa ja tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE tiheään tahtiin. Pian huomattiin kuitenkin, että suurempi juttumäärä ei lisää lukemista: määrää vähennettiin ja satsattiin syvällisempiin juttuihin. – On ihan sama, julkaisemmeko 10 000 vai 20 000 STT:n juttua, sillä se ei vaikuta siihen, kauanko sivuillamme viihdytään. KAUPPISEN INTO uutisiin syttyi aikanaan kesätoimittajana Karjalaisessa. Sitä ennen hän oli haaveillut lähinnä kulttuuritoimittajan työstä. Esimiehenä Kauppinen haluaa olla avoin ja jakaa vastuuta. Hän on helposti lähestyttävä muttei omasta mielestään ”maailman järjestelmällisin ihminen”. Paluu Helsinkiin tietää Kauppiselle myös matkalaukkuelämän päätöstä. Hänen perheensä asui Etelä-Suomen Sanomien päätoimittajuuden ajan Helsingissä, ja Kauppinen matkusti kahden kodin väliä. Reissatessaan hän kuuntelee podcasteja tai tietokirjallisuutta. – Kirjaa en ole lukenut varmaan vuoteen. Nukahdan aina, jos yritän alkaa lukea. Noora Autio
• Aukkojen paikkaajat Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa kartoittaneet suomalaista paikallismediaa vakiintuneen lehtikentän ulkopuolella. Aina kyse ei ole journalismista eikä varsinkaan bisneksestä, mutta osa uusista julkaisuista on löytänyt ansaintaa ja yleisöä. 10 SuomenLehdistö 2/2018 TAUSTAT Teksti: Riikka Virranta | Kuvat: Vesa Laitinen
• TAUSTAT Aukkojen paikkaajat SuomenLehdistö 2/2018 11 Paavo Rantalainen seuraa perustamassaan verkkolehdessä muun muassa kunnallispolitiikkaa. Juttuja menee myös Länsiväylään ja Västra Nylandiin. Kirkkonummen vain kuusi vuotta vanha mutta silti sisäilmaongelmista kärsivä kunnantalo on paikkakunnan kestopuheenaihe.
• TAUSTAT P erinteisesti sanotaan, että toimittajan pitäisi liikkua paljon ja tavata ihmisiä. – Alan olla eri mieltä. Pitää roikkua hirveästi netissä. Se on tässä se suurin homma, Paavo Rantalainen sanoo. FB-ryhmät, omien verkostojen päivitykset, kunnalliset esityslistat, muu media… Niistä entinen radioja tv-toimittaja sekä nykyinen yrittäjä kaivaa aiheet. Rantalainen julkaisee viikossa parikymmentä Kirkkonummen aluetta käsittelevää juttua perustamassaan mainosrahoitteisessa Viisykkönen-verkkopalvelussa. – Onhan siinä poliisijuttuja ja tällaisia helppoja, mutta en kopipeistaa mitään. Olen pitänyt tiukan linjan, että sisällön pitää olla mahdollisimman kiinnostavaa. Rantalaisen mukaan sivusto kerää reilut 10 000 kävijää viikossa. Pääosin Ylellä ja MTV:llä uransa tehnyt Rantalainen ajatteli viitisen vuotta sitten, että olisi oikea hetki kokeilla jotain muuta. Pitkän linjan kirkkonummelaisena hän oli myös nähnyt, että alueella oli tarve journalistiselle uutisseurannalle. Rantalainen kokee olevansa tällä hetkellä ainoa taho, joka systemaattisesti ja kyseenalaistaen seuraa 39 000 asukkaan Kirkkonummen kunnallispolitiikkaa. Ja seuraa hän paljon muutakin: liikkeen avaamisia, paikallisten menestystä tosi-tv-formaateissa ja arkeen vaikuttavia ilmiöitä. Usein luetuimmat jutut ovat niitä, joista Rantalainen on pohtinut, viitsiikö aiheesta kirjoittaa ollenkaan, mutta ”verkossa lukija päättää, mikä on se ykkösjuttu eli luetuin”. Facebook ja paikallismedia syövät tilaa Suomessa on ensimmäistä kertaa kartoitettu paikallismediaa, joka toimii vakiintuneen lehtikentän ulkopuolella. Helsingin ja Turun yliopistojen tutkijat ovat löytyneet alle 30 niin kutsuttua hyperlokaalia, jotka toimivat ainakin jossain vaiheessa vuotta 2017. Yhteistä julkaisuille on, että niiden sisältö on hyvin paikallista. Julkaisukynnyksen ylittää usein materiaali, jolle perinteisessä mediassa ei ole sijaa. Facebook-ryhmät, ilmoituslehtiset ja harvemmin kuin kuukausittain päivittyvät julkaisut on rajattu listalta ulos. Tutkijat pitävät määrää vähäisenä: Ruotsissa vastaavia julkaisuja on arvioitu toimivan noin sata tai jopa enemmän. Suomessa vahva paikallismedia voi selittää uusien toimijoiden vähäisyyttä. Toisaalta hyperlokaalien tilaa syö se, että ruohonjuuritason viestintä tapahtuu yhä enemmän Facebookissa, jopa yksittäisten ihmisten sivuilla. – Voi olla, että Ruotsissa maakuntaja paikallislehdet ovat enemmän sulkeneet toimituksia. Siellä on herännyt keskustelua alueista, joilla ei ole toimittajia ollenkaan, tutkimusta johtava journalistiikan professori Jaana Hujanen pohtii. Ei journalismia mutta sama funktio Hyperlokaalien kenttä on niin hajanainen, että tutkijoilla on vaikeuksia luokitella sitä. On ammattimaisia ja puoliammatillisia julkaisuja – noin joka viidennen takana on toimittajataustainen henkilö. On harrastajien tuottamia kotiseutupainotteisia verkkosivustoja. EU-rahoitteisia yhteisöllisiä hankkeita. Osa julkaisee myös printtilehteä yleisön tavoittamiseksi. Useinkaan ei voi puhua journalismista. – On paljon uudentyyppistä julkaisemista, jota ei ole ajateltu journalismiksi, mutta jonka funktio on sama siinä mielessä, että yleisö saa uutta tietoa. Tämä voi vähentää ihmisten halua tilata vaikka maksullisia sanomalehtiä, Hujanen sanoo. Hyperlokaali julkaisu voi ilman muuta vähentää myös yhdistysten ja tapahtumajärjestäjien halua ilmoittaa lehdissä. 12 SuomenLehdistö 2/2018 Bisneksestä on kuitenkaan harvoin kyse – siihen edes pyrkii vähemmistö. Mahdollisia tulonlähteitä ovat mainonta, sponsorointikuviot paikallisten toimijoiden kanssa sekä harvassa tapauksessa kannatusmaksut. Julkaisujen omat arviot kuukausittaisista yleisömääristään vaihtelevat tutkimuksen mukaan mitättömistä useisiin kymmeniintuhansiin. Uudet toimijat kokevat paikkaavansa aukkoja Suomessa harvemmin kuulee puhuttavan jenkkityyliin uutisautiomaasta, merkittävistä aukoista median seuranta-alueilla, mutta ei seuranta täysin kattavaa taida täälläkään olla. Tutkijoiden hyperlokaaleille tekemässä kyselyssä lähes kaikki vastaajat nimesivät ideaalikseen paikallisen journalismin kehittämisen, koska muun median seuranta on vähäistä tai heikkoa. Osa löydetyistä julkaisuista toimiikin maakuntalehtien levikkialueiden reunamilla. – Mutta se ei välttämättä mene niin, että hyperlokaaleja syntyisi sinne, missä ei ole mediaa. Tulee myös keskittymiä sinne, missä on paljon ihmisiä, Jaana Hujanen sanoo. Autiomaassa uudenkin toimijan voi olla hankala kukkia – ehkä markkinaa vain ei ole. Toisaalta osa julkaisuista kokee paikkaavansa aukkoja sikäli, että niiden tiedonvälitys on erilaista kuin alueen muun median. – Usein julkaisut ovat syntyneet promoamaan paikkakuntaa ja pitämään sen yritystoimintaa esillä, Hujanen kertoo. Sellainen julkaisu on esimerkiksi Kyyjärvelle jo vuonna 2005 syntynyt Nopola News. Se kirjoittaa, joka parhaiten tietää Nopola Newsin tekijöihin kuuluvat Aaro Toppinen ja Veikko Huumarkangas ovat haastatteluhetkellä harMitä tyyppiä julkaisu ensisijaisesti edustaa? Julkaisujen tyyppi 20% Toimittajavoimin tehty journalistinen, voittoa tavoittelematon julkaisu 28% Paikallisten yhdistysten tuottama yhteisömedia 12% Yrityksen julkaisema voittoa tavoitteleva julkaisu 4% Muu 36% Harrastajavoimin tehty julkaisu Tutkijat löysivät 27 perinteisen median ulkopuolelle syntynyttä niin sanottua hyperlokaalia julkaisua, jotka ovat toimineet jossain vaiheessa vuotta 2017. Osa julkaisuista on jo lopettanut toimintansa. Hyperlokaalit kartalla Kuukkeli Kolari Mediaoulu Oulu Kaupunni Oulu Radio kylässä Kylät radiossa Vieremä J-Pnews Alajärvi Kalliokosken sana Halsua Nopola News Kyyjärvi Vaasalaisia.info Vaasa Rauma24 Rauma Kokemäkeläinen Kokemäki Louhetar Loppi Reska Hämeenlinna Viisykkönen Kirkkonummi Karhulalainen Kotka Kosken Kohinat Hollola Bulevardi Forssa Lammille.fi Hämeenlinna Värtsi Tohmajärvi Uukuniemen seudun sanomia Parikkala Sykkeessä Varkaus Toivakkalainen Toivakka Reunamedia Tampere Hattulaan.fi Hattula PlaaniNews Heinola Lemin Kirjava Lemi Lemin Kotiseuturadio Lemi Velkuan Sanomat Naantali % Lähde: Helsingin yliopiston tutkimushanke Hyperlokaali julkaiseminen – paikallismedian uudet muodot Kysymyksiin vastasi 25 hyperlokaalin median edustajaa. Millaiset arvot ja ihanteet ohjaavat julkaisun toimintaa? Julkaisujen arvot Paikallisen journalismin kehittäminen, koska muiden medioiden paikallisseuranta on heikkoa tai vähäistä Haluamme vahvistaa yhteisöllisyyttä Haluamme tarjota paikallisille mainostajille täydentävän ilmoituskanavan Haluamme kehittää työtä palkatulle henkilökunnalle Haluamme vahvistaa paikkakunnan omaa identiteettiä Haluamme tehdä liiketaloudellisesti hyvää tulosta täysin samaa mieltä melko samaa mieltä täysin eri mieltä melko eri mieltä ei samaa, eikä eri mieltä 4 12 8 20 46 4 12 8 17 4 8 16 20 12 13 8 24 84 68 36 32 28 32 28 17 32 8 % % % % % %
• SuomenLehdistö 2/2018 13 TAUSTAT missaan maakuntalehti Keskisuomalaisen uutisoinnista koskien Kyyjärvellä järjestettyä hiihdon maakuntaviestiä. Kilpailut olivat iso talkoosatsaus noin 1 300 asukkaan kunnassa, mutta maakuntalehdessä kerrottiin, että potentiaalisia katsojia ja osaa hiihtäjistäkin kiinnostivat enemmän olympialaiset. Nopola News pystyi välittämään tapahtumasta positiivisempaa kuvaa: se muun muassa lähetti kilpailun nettitelevisiossaan suorana. Ja siksi Nopola News on olemassa, yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Tärkeä ajatus on reaaliaikaisen tiedonvälityksen mahdollistaminen. – Kyllä me tiedämme, mitä Trump Amerikassa sanoo, mutta tiedämmekö, mitä kilometrin sisällä tapahtuu? Toppinen kuvaa. Sivuston sisällöt ovat pääosin tapahtumajuttuja ja kuulumisia, joita paikalliset yhdistykset, kunta, seurakunnat ja lukiot päivittävät itse sivuille. Tunnukset on noin 280:lla organisaatioiden valitsemilla luottohenkilöillä. Nopola News onkin onnistunut siinä, missä moni muu vastaava julkaisu on epäonnistunut: se on saanut alueen ihmiset tuottamaan sisältöjä. Toppisen luonnehdinnan mukaan ”se kirjoittaa, joka TAUSTAT parhaiten tietää asiasta, ei se, joka osaa kirjoittaa”. Päätoimittajaa ei ole – niin kuin ei ole WhatsAppilla tai Facebookillakaan, hän huomauttaa. Vahtikoiria vai kuntamarkkinoijia? Ajatus vallan vahtikoirana toimimisesta ei istu monenkaan hyperlokaalin ideaan, niin kuin ei myöskään Nopola Newsin. Kyyjärven kunta on ollut aloitteellinen sivuston synnyssä, ja yksi monista tekijöiden saamista palkinnoista on tullut Kuntaliitolta kuntamarkkinoinnista. Kyyjärven kunnan palkkalistoilla itsekin toimiva Aaro Toppinen ei kuitenkaan sulje pois kriittistäkään ääntä, jos paikallisia ei tulevaisuudessa miellytä vaikka maakunnallinen päätöksenteko. – Emme ole lähteneet sille linjalle vielä. Yksi pääjuttu on, ettei sivuilla puhuta politiikkaa, hän sanoo. Viisykkösen Paavo Rantalainen taas kokee vieraaksi ajatuksen alueensa promoamisesta. – Ei ole minun tehtäväni tuoda Kirkkonummea kirkkonummelaisille erityisen positiivisessa tai negatiivisessa mielessä esille. En missään nimessä halua olla äänitorvi mihinkään suuntaan. Kestävä ansainta on tiukassa Verkkopohjaisia paikallismedioita tulee ja menee. Sen huomaa nopeasti: tätä juttua varten haastateltavia etsiessä törmäsin useampaan julkaisuun, jotka ovat juuri lopettaneet toimintansa. Kun toiminta pyörii usein yhden tai kahden henkilön varassa, se myös herkästi lopahtaa. Jos kestävän bisnesmallin tai markkinoinnin pohtimiseen on halua, aina siihen ei ole osaamista tai aikaa. Muutamat julkaisut ovat kuitenkin löytäneet vakaan ansaintamallin. Voittoa tavoittelematon Nopola Newsin taustayhdistys kerää vuosittain liikevaihdon, jolla se pystyy palkkaamaan yhdestä kahteen kokopäiväistä työntekijää. Tekijöiden kertoman mukaan sivusto kerää kuukaudessa keskimäärin yli 40 000 istuntoa eli käyntiä. Pääasiallinen tulonlähde on yritysyhteistyö, jossa on mukana noin sata paikallista firmaa. Niille näkyvyys on maksullista ja siitä sovitaan vuodeksi kerrallaan. – Olemme kiinteästi yhteydessä yrityksiin, kyselemme kuulumisia ja julkaisemme niiden uutisia, Aaro Toppinen kuvaa. Muita tulonlähteitä ovat suurkuvatulosteet ja sponsoroidut nettitelevisioinnit esimerkiksi kunnanvaltuustoista. Viisykkösen Paavo Rantalaisen päätulonlähde on mainonta. Sitä kehittämällä hän uskoo saavansa sivustostaan konseptin, joka toimisi myös muualla kuin Kirkkonummella. Rantaselle kertyy palkkaa myös sisältöyhteistyöstä perinteisen median kanssa. Espoossa ilmestyvä Länsiväylä ja raaseporilainen Västra Nyland voivat sopimuksen mukaan valikoida julkaistavakseen Viisykkösen sisällöistä itseään kiinnostavat. Västran tapauksessa Rantalainen käännättää jutut. – Vakaa usko mulla on, että tästä pystyy saamaan sellaisen, että tällä voisi elääkin, hän sanoo. Media voisi pohtia suhdettaan yhteisöihin Jaana Hujanen ajattelee, että perinteistä ja niin sanottua hyperlokaalia mediaa on osin keinotekoista asettaa vastakkain, sillä niillä on eri tehtävät. Vakiintunut paikallismedia voisi kuitenkin pohtia suhdettaan yhteisöihin. – Olisiko mahdollista ideoida yhteistyötä, esimerkiksi julkaista postauksia ryhmistä, tai jos siellä herää keskusteluja, tarttua niihin? Hujanen muistuttaa, että yhteisöissä on mukana ihmisiä, jotka eivät tilaa lehteä. – Yhteisöissä voisi tuoda esiin lehteä ja sitä, mikä lisäarvo sillä on, jos ammattitaitoisella porukalla viedään niissä nostettuja asioita eteenpäin. ? VILMA-LOTTA LEHTINEN, päätoimittaja Tamperelainen Reunamedia on nuorten toimittajien kunnianhimoinen verkkopalvelu. Reunamedian idea on ollut tehdä niin hyvää paikallisjournalismia kuin voimme. Halusimme tehdä hidasta journalismia, nostaa pieniä arkisia ilmiöitä ja toisaalta etsiä yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita. Ammatillinen kehitys on ollut yksi motiiveista. Meillä on nuoria lahjakkaita toimittajia, jotka sparrasimme toisiamme. Reuna ei ole ollut toiminnassa vähään aikaan. Kun on opiskelijoita tekemässä, elämä kuljettaa muun muassa palkallisiin töihin. JAAKKO IKONEN, perustaja ja päätoimittaja Varkautelainen Sykkeessä ilmestyy verkossa ja harvemmin kuin kerran kuussa printissä. Julkaisu on mainosrahoitteinen. Meille on nähdäksemme tilausta siinä, että uutisoimme, mitä kaupungissa tapahtuu. On ihmisiä, joiden viesti ei mene läpi. Viittaan esi­ merkiksi kolmannen sektorin toimijoihin: alueella on toistasataa yhdistystä eikä niillä ole resursseja markkinoida itseään. Olemme tuoneet esiin kulttuuri­ ja sivistystoimijoita sekä harrastuksia. Olisi kiva saada tämä kannattavaksi, mutta se ei ole näköpiirissä. Alueen ikärakenne on sellainen, että osa odottaa printtilehteä. EIRA VARONEN, vastaava toimittaja Värtsi on Värtsilän Pitäjäyhdistyksen vuodesta 2010 pyörittämä verkkolehti. Tavoite on pitää auki paikallinen tiedotuskanava. Ilman kirjoittajiahan tämä ei toimisi. Hoidan vapaa­ajalla sähköpostilla tulleita juttuja verkkoon. Siellä on paljon historiapainotteista juttua mutta myös laidasta laitaan kirja­arvosteluja, runoja ja informaatiota tapahtumista. Vuonna 2005 Värtsilän kunta lakkautettiin ja liitettiin Tohmajärveen. Totta kai sillä on suuri merkitys, että meillä on oma verkkolehti, jossa identiteettiä voi vaalia. Tohmajärvellä ei enää ole omaa paikallislehteä. Suolana tässä on kommentointimahdollisuus nimi­ merkillä. Kahdeksan vuoden aikana on julkaistu 32 500 kommenttia, eli kyllä siellä pöhinää on. 3 sisältöideaa Paavo Rantalainen tekee perustamaansa verkkolehti Viisykköseen juttuja myös matalalla uutiskynnyksellä. ”Olen ollut tuhansissa toimitusten aamukokouksissa, joissa on enemmän mietitty, mistä ei tehdä juttuja kuin mistä tehdään. Perinteinen toimituskulttuuri on hirveän karsivaa”, hän sanoo. ” Tiedämme, mitä Trump Amerikassa sanoo, mutta tiedämmekö, mitä kilometrin sisällä tapahtuu?”
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 14 SuomenLehdistö 2/2018 Oppi kiertää Almassa Tehtäväkierrossa toimittaja voi hankkia toisesta lehdestä kokemusta esimerkiksi esimiestyöstä tai verkkotekemisestä. Samalla hän vie omaa osaamistaan eteenpäin. SARI SAINIO on juttukeikalla lukion penkkareissa. Hän haastattelee kymmeniä abiturientteja, ottaa valokuvia ja videoi tapahtumaa. Kuvakooste ja video julkaistaan Janakkalan Sanomien verkkosivuilla muutama tunti keikan jälkeen. Sainio on tuonut paikallislehden verkkotekemiseen vauhtia aloitettuaan puolen vuoden tehtäväkierron sen päätoimittajana. Hänen vakituinen työpaikkansa on Aamulehti, jossa hän on toiminut eri tehtävissä, etupäässä uutistoimittajana, vuodesta 2005 asti. Sainio on yksi niistä toimittajista, jotka hyödyntävät mahdollisuutta vaihtaa määräajaksi toimenkuvaansa Alma Median maakuntaja paikallislehdissä. Tehtäväkierrot kestävät vähintään kaksi kuukautta, monilla puolisen vuotta, ja niissä yleensä kaksi ihmistä vaihtaa tehtävää keskenään. – Tarkoituksena on, että henkilö ottaa täyden vastuun uudesta työstä, sanoo Alma Regionsin henkilöstöpäällikkö Marja-Leena Rautaparta. Hyville tekijöille halutaan tarjota mahdollisuuksia Alma Regionsissa on pyöritetty tehtäväkiertojärjestelmää nykyisessä muodossa noin vuoden. Lyhyempiä muutamien päivien tai viikkojen tehtävänvaihtoja on toteutettu jo useita vuosia. Viime vuonna tehtäväkierrossa oli yhteensä 16 ihmistä, tänä vuonna vähintään kymmenen. Kiertoon voi hakea kuka tahansa, ja välillä esimiehet ehdottavat sitä alaisilleen. Tähän asti tilaisuuteen ovat tarttuneet lähinnä toimittajat, mutta Rautaparran mukaan tarkoituksena on saada mukaan myös esimerkiksi markkinoinnin tehtävissä toimivia. Tehtäväkierron tavoitteena on viedä henkilön osaamista muihin yksiköihin sekä samalla kehittää hänen omaa osaamistaan. Kierto tarjoaa mahdollisuuden hankkia uutta kokemusta silloinkin, kun sitä ei ole mahdollista järjestää omalla työpaikalla. – Haluamme pitää hyvät tekijät omassa konsernissa, Rautaparta sanoo. Tehtäviä on vaihdettu paikallislehtien kesken, maakuntalehden ja iltapäivälehden sekä erityisen usein maakuntaja paikallislehden välillä. – Paikallislehden päätoimittajaksi tehtäväkiertoon lähtevä maakuntalehden toimittaja saa arvokasta tuntumaa esimiestyöstä. Samalla vakituinen paikallislehden päätoimittaja voi hakea maakuntalehdestä vaikkapa lisää osaamista verkkotekemiseen. Jokaista on johdettava eri tavalla Sari Sainio on ollut ennen Janakkalan Sanomia tehtäväkierrossa Valkeakosken Sanomissa ja Lapin Kansassa. Valkeakosken Sanomissa hän työskenteli yhdeksän kuukautta viime vuonna, Lapin Kansassa pari kuukautta seitsemisen vuotta sitten. Sainiota vetävät tehtäväkiertoon haasteiden kaipuu ja halua oppia uutta. – Kyllä tällaiseen lähtiessä täytyy tykätä muutoksesta ja sietää sitä, ettei osaa asioita ennestään. Sainio meni tehtäväkiertoon juuri paikallislehtiin, koska hän on aloitTeksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen ” Tällaiseen lähtiessä täytyy tykätä muutoksesta ja sietää sitä, ettei osaa asioita ennestään.”
• TAUSTAT SuomenLehdistö 2/2018 15 tanut työuransa paikallislehdessä ja halusi päästä näkemään siellä työskentelyä myös päätoimittajan roolissa. Valkeakosken Sanomat oli kiinnostava työpaikka siksikin, että Sainio asuu Valkeakoskella. Eniten Sainio on omasta mielestään oppinut tehtäväkierroissa johtamisesta. – Olen harjoitellut, miten työyhteisöä johdetaan niin, että lopputulos on paras mahdollinen ja ihmisten erilaiset ominaisuudet tulevat parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettyä. Ihmiset ovat niin erilaisia, että jokaista on johdettava eri tavalla. Sainion mielestä uusien ihmisten esimieheksi asettuminen on jännittävää. – Ensin on tutustuttava ja voitettava heidän luottamuksensa. Olen ulospäinsuuntautunut, joten lopulta se ei ollut kovin vaikeaa. Sainioon on tehnyt paikallislehdissä vaikutuksen se, miten kokonaisvaltaisesti ja sitoutuneesti toimittajat suhtautuvat niissä työhönsä. Itse hän on vienyt paikallislehtiin nimenomaan oppeja verkkotekemiseen ja muuttanut työskentelyrytmiä verkkolähtöisemmäksi. Yhteistyö lehtien välillä lisääntynyt Sainio palaa loppukesällä takaisin Aamulehteen. Hän uskoo, että eri työpaikoista saadut kokemukset ovat hänelle hyödyksi ja avaavat mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Henkilöstöpäällikkö Rautaparran mukaan moni muukin tehtäväkierrossa ollut on Sainion tavoin innostunut kokeilemaan useampaa tehtävää. – Se jää ikään kuin päälle. Sainio ja Rautaparta ovat sitä mieltä, että tehtäväkierto on lisännyt yhteistyötä lehtien välillä. Tämä oli myös yksi tavoitteista. Marja-Leena Rautaparta kertoo, että tehtäväkierto antaa monelle arvokasta esimieskokemusta, jota omalla työpaikalla ei välttämättä pystytä tarjoamaan. Tehtäväkierrossa Janakkalan Sanomissa oleva Sari Sainio tekee juttuja Janakkalan lukion Turengin toimipisteen penkkareista. Hän haastattelee, valokuvaa ja videokuvaa nuoria. > Jatkuu seuraavalla sivulla. SILJA VIITALA
• TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 2/2018 – Kun ihmiset tulevat tutuiksi muutenkin kuin sähköpostin välityksellä, on helpompi suunnitella yhteisiä projekteja. Samankaltaiset toimintatavat ovat yleistyneet ja yhteisymmärrys lisääntynyt, Rautaparta sanoo. Tehtäväkierto toi pysyvän muutoksen Rautaparta kertoo, että jokaiselle tehtäväkiertoon lähtevälle valitaan vastaavassa työssä toimiva tai muuten sopiva mentori, joka osaa auttaa henkilöä työssään. – Tämä on koettu hyödylliseksi. Moni mentorointia saanut haluaa myös toimia itse vastaavassa roolissa. Joskus työkierto voi saada aikaan pysyvän muutoksen, kun henkilölle tarjoutuu mahdollisuus jatkaa tehtävässä, johon hän on kierron kautta päätynyt. Tai kun kierron kautta löytyy kokonaan uusi tapa järjestää työt. Näin kävi Pohjois-Satakunnan paikallislehdissä, joissa kokeiltiin uudenlaista yhteistoimituksen mallia ja joissa seitsemän henkilöä oli samaan aikaan työkierrossa. Lehtiä alettiin tehdä yhteistoimituksissa Porissa ja Kankaanpäässä. Rautaparta kertoo, että pienissä toimituksissa työ on usein yksinäistä ja siihen liittyy myös henkilöriskejä. Kun ainoa toimittaja sairastuu, sijaisen saaminen on haasteellista. Lisäksi uusien toimintatapojen vieminen pieniin toimituksiin on haasteellista. – Testasimme vähän aikaa uutta organisoitumistapaa. Se todettiin paremmaksi kuin mistä oltiin lähdetty, ja siitä tuli näin pysyvä ratkaisu. Tuuli Heervän työ muuttui tämän kokeilun seurauksena. Hän oli aiemmin tehnyt Luoteisväylä-lehteä Noormarkussa yhden hengen toimituksessa, jossa kollegat olivat etäyhteyden päässä. Viime syyskuussa hän siirtyi Satakunnan Kansan tiloihin perustettuun yhteistoimitukseen, jossa syntyy Luoteisväylän lisäksi Porilaine-kaupunkilehti. – En olisi varmasti itse lähtenyt pois mukavuusalueeltani, mutta minulle esitettiin tällaista kokeilua. Kokemus on ollut hyvä. Heervän tehtävä itsessään ei muuttunut paljoakaan. Isoin muutos on työyhteisö: nyt Heervällä on lähellään esimies ja iso toimitus, josta löytyy aina joku, jolta kysyä neuvoa. – Ideoita pystyy pallottelemaan eri tavalla kuin ennen. Minulla oli myös etukäteen vähän ennakkoluuloja, miten tällainen maalainen otetaan pienen lehtensä kanssa vastaan. Ne olivat aivan turhia! Heervä naurahtaa. ? Sari Sainio on opetellut paikallislehden päätoimittajana työyhteisön johtamista. ”Olen harjoitellut, miten johdetaan niin, että lopputulos on paras mahdollinen ja ihmisten erilaiset ominaisuudet tulevat parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettyä.” Vinkit Näin tehtäväkierto toimii Almassa 1. PUNNITSE YLEISET TAVOITTEET Tehtäväkiertojärjestelmän tavoitteet on Alma Mediassa mietitty selviksi: kierrossa henkilö vie omaa osaamistaan uuteen ympäristöön ja oppii samalla itse uutta. 2. LUO TOIMIVA JÄRJESTELMÄ Tehtäväkiertoon voi hakea itse, tai esimies voi ehdottaa sitä. Tähän asti kaikki halukkaat ovat päässeet kiertoon. 3. MIETI HENKILÖKOHTAISET TAVOITTEET Kierron pituus ja vaihdon tavoitteet ovat selvillä, kun henkilö menee uuteen tehtävään. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi uudistuminen ja motivaation palauttaminen. 4. HYÖDYNNÄ MENTORIA Jokaisella tehtäväkiertoon lähtevällä on mentori, joka on työskennellyt samankaltaisessa työssä ja toimii apuna. 5. LISÄÄ YHTEISTYÖTÄ Tehtäväkierto on lisännyt eri lehtien välistä yhteistyötä, kun ihmiset ovat tulleet tutuiksi keskenään. Sari Sainio keskustelee juttukeikallaan abiturienttien Terhi Heikkisen ja Kanokwan Yonganukunin kanssa.
• PALSTAT SuomenLehdistö 2/2018 17 MILTÄ KUULOSTAISI, jos Yle alkaisi lähettää radiossa Helsingin Sanomien uutisohjelmaa, koska siitä on tullut netissä niin suosittu? Näin on tapahtumassa Yhdysvalloissa, jossa yleisradion kaltaiset public radio -asemat saavat maksua vastaan esittää New York Timesin tuottamaa päivittäistä The Daily -podcastia. Esimerkki kuvastaa, millainen menestystarina audiosta on tullut myös julkaisijoille, joilla ei perinteisesti ole ollut mitään tekemistä radion kanssa. Taustalla vaikuttaa kaksi asiaa. Podcasteista eli netistä ladattavista ääniohjelmista on tullut hurjan suosittuja eri puolilla maailmaa. Toisekseen Piilaakson teknologiajätit ovat keksineet älykaiuttimet eli kokonaan uuden tavan saada äänisisältöjä kuluttajien korviin. PODCASTIEN VIEHÄTYS perustuu siihen, että niillä on sitoutuneemmat seuraajat kuin monella muulla välineellä. Podcastien kuulijat kuuntelevat kaikki jaksot ja viettävät niiden parissa paljon aikaa – harva lopettaa kuuntelun parin ensimmäisen minuutin jälkeen. Vahva yleisösuhde taas tarkoittaa, että mediamyynti voi pyytää nettimainosta korkeamman hinnan per kontakti. Ruotsissa podcasteja julkaisevat sekä sähköiset että printtitaustaiset mediat ja indie-toimijat, kuten bloggaajat ja muut sosiaalisen median vaikuttajat. Suosituimpien ohjelmien viikoittaiset kuuntelumäärät liikkuvat sadoissatuhansissa. Uusimpien tekijöiden joukossa on päivälehti Dagens Nyheter, joka aloittaa kaksi uutta podcastia – uutiskoosteen (Studio DN) ja haastatteluohjelman (DN Intervju). Lehden yhteistyökumppanina toimii radioyhtiö Bauer Media, eli kaikkea ei tarvitse osata itse. Kysyntää luulisi löytyvän, sillä lähes puolet ruotsalaisista netinkäyttäjistä kuuntelee podcasteja joskus ja kuusi prosenttia päivittäin. Suomi tulee perässä, mutta kasvua on täälläkin. Tilastokeskuksen mukaan kahdeksan prosenttia 16–89-vuotiaista oli kuunnellut podcasteja edellisen kolmen kuukauden aikana. 25–34-vuotiaiden joukossa osuus on noin 20 prosenttia. Kotoinen podcast-kenttämme on vasta nupullaan. Sanomalla on Supla-sovellus ja Bauer Medialla RadioPlay, joista voi kuunnella yhtiöiden radio-ohjelmien lisäksi myös ainoastaan nettikuuntelua varten tehtyjä sisältöjä. Molemmat ovat hankkineet valikoimiinsa alun perin itsenäisesti toimineita podcasteja. Lisäksi Wecast-verkosto tuottaa sponsorija mainosrahoitteisia podcasteja. Maakuntalehdissäkin kiinnostusta ainakin kokeiluihin kuulemma on. TOINEN ÄÄNISISÄLTÖJÄ kasvattava voima ovat älykaiuttimet, joista tunnetuin on Amazonin Echo. Tutkimusyhtiö Edison Researchin mukaan Amazonin, Googlen tai jonkun muun valmistajan älykaiutin on 16 prosentilla täysi-ikäisistä amerikkalaisista, mikä tarkoittaa noin 39:ää miljoonaa ihmistä. Älykaiuttimet ovat käytännössä puheohjattavia tietokoneita tai älypuhelimia ilman näyttöä. Ne eivät ole korvaamassa kumpaakaan laiteryhmää vaan pikemminkin tulossa niiden rinnalle. Älykaiuttimien yleisimmät käyttötavat ovat arkisia: musiikin ja podcastien kuuntelu, uutisten ja säätiedotusten tarkastaminen silloin kun huvittaa ja erilaisten ajastimien käyttö – keittiön älykaiuttimelle on helppo sanoa ”remind me to take the food out of the oven in 15 minutes”, vaikka kädet olisivatkin taikinassa. Nyt älykaiuttimiin on alkanut ilmestyä myös suomalaisia sisältöjä. Yksi Amazon Echon vakio-ominaisuuksista on käskystä käynnistyvä uutislähetys, jossa kuultavat lähteet käyttäjä voi valita itse. Yle lisäsi radiouutisensa potentiaalisten uutislähteiden valikoimaan helmikuussa. Kyseessä on Ylen Beta-ohjelmassa nopeaan tahtiin kehitetty toiminto. Myös Helsingin Sanomat on kiinnostunut älykaiuttimista, ja ensimmäisiä testejä yritetään saada julkaistua mahdollisesti ennen kesää. ? Kirjoittaja on toinen podcast-tuotantoyhtiö Toimitus Sulopuisto & Luoma-ahon perustajista. Audioinnostus tuli lehtiinkin ko pi oi tä m ä Kaikki muutkin kuin radiot tahtovat nyt tehdä äänisisältöjä. Audion voimaa kasvattavat podcastit ja puheohjattavat älykaiuttimet. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Suomessa podcasteilla on uutuudenviehätystä, mutta jossain vaiheessa kilpailu karsii samankaltaisia ohjelmia. Kannattaa erottautua alusta asti. 2 Hauskoista videoista voi tulla viraalihittejä – podcasteilta moinen väylä puuttuu. Säännöllinen julkaisutahti on puskaradion toimivuuden kannalta tärkeää. 3 Jos suunnittelet äänisisältöjä älykaiuttimeen, mieti, mitä kuulija odottaa – perinteinen radiojuttu saattaa kuulostaa älykaiuttimessa hassulta. 3 pointtia
• PALSTAT 18 SuomenLehdistö 2/2018 KASVAVA OSA yleisöstä lukee uutisia sosiaalisen median kautta, ja yhä harvempi tulee suoraan medioiden omille uutissivuille. Tämä patistaa medioita uudistamaan organisaationsa, jotta ne palvelevat sujuvasti mahdollisimman monen alustan tarpeita. Verkkoalustojen toimintalogiikoiden ja niihin tarvittavien erilaisten sisältöjen ymmärtämisestä on tullut tärkeä osa mediayhtiöiden digitalisaatiota. Mediayhtiöiden aiempi strategia on ollut promota sosiaalisen median alustoilla omaa juttutuotantoa, jotta lukijat saadaan houkuteltua omille alustoille. Kansainväliset toimijat, kuten Facebook ja Twitter, ovat kuitenkin niin suosittuja ja vahvoja, että toinen vaihtoehto on hyväksyä pelin henki ja toimia mahdollisimman tehokkaasti ja kannattavasti sosiaalisissa medioissa. Sopeutumistaktiikan ongelma on, että yleisödata jää somealustalle, joka pystyy sanelemaan myös toiminnan reunaehdot. Toisaalta myös somealusta tarvitsee sisältöä tuottavia mediayhtiöitä, eli sen kannattaa jättää niille toimintamahdollisuuksia. VIESTINTÄALAN TUTKIMUSSÄÄTIÖN asiamies Noora Pinjamaa tutkii tietojärjestelmätieteen väitöskirjassaan sisällöntuottajien ja mediatalojen sopeutumista sosiaalisen median aiheuttamiin haasteisiin. Pinjamaan Yhdysvalloissa tekemien haastattelujen mukaan verkkomedian monikanavaistuminen on korostanut mediayhtiöiden tarvetta ymmärtää yleisön arkea. Tätä varten moni mediayritys on perustanut sitouttamiseen erikoistuneita tiimejä ja palkannut sosiaalisen median managereja analysoimaan lukijoiden dataa ja avustamaan toimitusten työtä. Perinteisten tulojen vähetessä monet mediayhtiöt ovat onnistuneet kehittämään uusia liiketoimintamalleja, jotka perustuvat niiden brändiin, suosioon ja yhteisöihin. Uusia tulovirtoja tuovat esimerkiksi käyttäjäkohtaisesti räätälöidyt sisällöt ja sosiaalisen median alustoille tuotettava sisältömarkkinointi. Kun media tuntee lukijan kiinnostuksen kohteet räätälöityjen sisältöjen myötä, voi kohdennetun journalismin oheen myydä kohdennettua mainontaa. Ilmoittajien maksaman sisällön tekemisessä korostuvat mediatalojen sisällöntuottajien osaaminen, tarinankerronnan taidot ja lukijoiden tuntemus. Lisäksi mediatalot ovat nopeuttaneet muutosta ja kasvattaneet digiosaamistaan ostamalla sopivia yrityksiä. Analytiikka sallii yleisöjen tarpeiden ja mediankäytön tuntemisen hyödyntämisen sisällöntuotannossa mutta myös datan myymisen liiketoimintana. PINJAMAA TUTKI myös, mitä media-ala voisi oppia blogien suosiosta. Suosituista blogeista saatava tärkein anti on, että lukijoita puhuttelee eniten mahdollisimman aidon tuntuinen, vuorovaikutteinen sisältö. Kaupallisesti menestyneimpiä blogeja yhdistää lisäksi säännöllinen julkaisuaikataulu, tasaisen korkealaatuinen teksti sekä kuvat ja videot. Yhdysvalloissa toimittajien henkilökohtaisten someseuraajien määrä on jo tärkeä rekrytointiperuste. Uskoisin, että Suomessakaan ei olla enää kaukana siitä, että someverkostojen laajuus ja vaikuttavuus alkavat tuntua myös toimittajien rekrytoinnissa ja palkassa. Perinteisen professionaalin median ja sosiaalisen median kietoutuessa entistä enemmän symbioottisesti toisiinsa, on yhä tärkeämpää, että toimittajat avaavat toimitustyön prosesseja. Yleisön on tarpeellista ymmärtää, mikä ero on ammattijournalistin twiitillä satunnaiseen somesisältöön verrattuna. Suomen Kuvalehden tutkiva toimittaja Salla Vuorikoski, olet hiljattain julkaistulla Twitter-vaikuttajien listalla kolmantena, Hesarin ja Ylen toimitusten jälkeen. Mitä hyötyä toimittajalle on someaktiivisuudesta? – Ensinnäkin juttuvinkit. Minulle on tullut somen ansiosta valtavasti lisää vinkkien antajia ja verkostoa, erityisesti Twitterin kautta. Olen tehnyt paljon juttuja, joiden lähtökohta on liittynyt someverkostoihin. – Toiseksi juttujen näkyvyys ja vaikuttavuus lisääntyvät someaktiivisuuden myötä. Pystyn parhaimmillaan ohjaamaan merkittävän määrän liikennettä omiin ja kollegoideni juttuihin. – Myös viihdyttävyys on suuri hyöty. Tykkään nopeasta, lyhyestä ja ytimekkäästä ilmaisusta, joten Twitter sopii minulle. Siellä on hauskoja ihmisiä, paljon tietoa ja näkökulmia. Miten työnantajasi on suhtautunut? – Olen ymmärtänyt, että ei tätä ainakaan huonona pidetä. Toimittajien someaktiivisuus on kuitenkin jokaisen oman toiminnan varassa. Eikö someaktiivisuuden pitäisi kuulua nykyään automaattisesti yhtiöiden strategiaan ja toimittajien työtehtäviin? – Kun toimittajat ovat aktiivisia ja luovat verkostoa, sillä voi olla valtava merkitys medialle. Vastentahtoisen toimittajan pakottaminen someaktiiviseksi tuskin tuo tavoiteltua hyötyä, mutta rohkaiseminen on hyvä asia. Jotkut toimittajat sanovat, että käyttävät työaikansa mieluummin juttujen hiomiseen paremmiksi, kuin somessa keskusteluun. Mitä mieltä olet? – Mielestäni some ja yleisön kanssa vuorovaikuttaminen kuuluu tähän ammattiin vuonna 2018. Työaika pitää yrittää jakaa optimaalisesti, ja se on kieltämättä välillä haastavaa. Some on lähtökohtaisesti persoonavetoinen media. Millainen on mielestäsi järkevä mediatalon somepreesens? – Yleensä kasvottomat organisaatiot ovat somessa tylsiä. Kysyisin, mitä haittaa siitä on, että media kertoo, kuka päivityksen on tehnyt? – Toimittajille medioiden personoituminen aiheuttaa sen, että he ovat koko ajan kovemman kritiikin ja julkisen haastamisen kohteina. Organisaatioista pitäisi löytyä nykyistä enemmän tukea toimittajille, jos heidän edellytetään olevan tulilinjalla omina persooninaan. Tässä on alalla kehitettävää. Mediatalot pyrkivät aiemmin ohjaamaan somesta liikennettä omille sivuilleen, mutta nyt osa on antanut hieman periksi, eli tuottaa somealustoille juuri niille räätälöityä sisältöä. Mitä mieltä olet kehityksestä? – Mielestäni ei sinänsä ole ongelma, että käytetään sisältöjen jakeluun käteviä ja näppäriä globaaleja alustoja, jotka tekevät järjestelmät paremmin kuin mitä yksittäinen mediatalo pystyisi Suomessa kehittämään. Ovathan mediatalot olleet postinkin varassa ja ovat edelleen. – Ehkä globaalissa paineessa löydetään ratkaisuja, jotta mediatalot saavat osuutensa suurten yhtiöiden, kuten Googlen, hyödyntämien sisältöjen tuotoista. Uskotko, että mediatalot pystyvät löytämään uusia ansaintamalleja somen avulla? – Uskon. Voimakas profiloituminen ja iso vaikuttavuus somessa saattavat poikia mediataloille rahaa monenlaisia reittejä myöten, myös paperilehden tilauksina. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Verkkomedian monikanavaisuus pakottaa mediayhtiöt uudistamaan organisaationsa. Erilaisten verkkoalustojen ymmärtäminen on tärkeä osa digitalisaatiota. Some vaatii sopeutumista Tutkija: Noora Pinjamaa. Tutkimus: Adapting to The Changing Landscape Of Online Media: Experiences, Challenges and Tactics Among Professional Content Producers and Media Companies. Tietojärjestelmätieteen väitöskirja, Aalto-yliopisto 2018. Aineisto: Media-ammattilaisten haastatteluja Suomessa ja Yhdysvalloissa, osallistuva havainnointi ja netnografia. Tekijä: Suomen kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski. Kokemus: Suomen Kuvalehdessä vuodesta 2017, Ylen toimittaja vuonna 2016. MTV:n toimittaja vuosina 2002–2015. Filosofian maisteri Jyväskylän yliopistosta 2006. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Toimittajien someaktiivisuudella voi olla iso vaikutus juttujen jakeluun ja yhteisöjen luontiin. Henkilöbrändäys perustuu usein toimittajien omaan aktiivisuuteen.
• PALSTAT SuomenLehdistö 2/2018 19 Lypsylehmiä ja mediajättejä KIRJA: Sanomassa, Suomen Lehtiyhtymässä ja viimeksi Keskisuomalainen-konsernissa pitkän journalistiuran tehnyt Antti-Pekka Pietilä on eläkepäiviensä ensitöiksi julkaissut kirjan suomalaisen median tilasta. Pietilä käy läpi uutismedian kehitystä 2000-luvulla ja kertoo lopuksi, kuka selviää vai selviääkö kukaan. Kirja ei perustu vain Pietilän mielipiteille. Taustalla on hänen Viestintäalan tutkimussäätiölle tekemänsä raportti Uutismedian uudet polut. Kirjansa yhteenvedossa Pietilä kirjoittaa, että 2020-luvun alussa Suomessa on parilla sormella laskettava määrä selviytymiskykyisiä mediayhtiöitä. Niiden hallussa ovat kaikki maakunnalliset ja valtakunnalliset lehdet sekä kaupallinen televisio. Perinteisistä uutismedioista taas tulee lypsylehmiä, joiden tilausja mainostuloilla rahoitetaan mediayhtiöiden uusia toimintoja. ”Digitaaliset uutispalvelut sijoittuvat verkkokauppojen, pankki-, kiinteistönvälitys-, terveysja matkailupalvelujen yhteyteen. Päivittäistavarakauppa voi ottaa uutispalvelut osaksi kanta-asiakasohjelmia, tai vakuutusyhtiöt voivat tarjota niitä bonuspalkkioina hyville asiakkailleen”, Pietilä kirjoittaa. Janne Arola > Antti-Pekka Pietilä: Uutisissa valheita, valheista uutisia (Art House) Twitterissä yhteen vai kahteen suuntaan? KIRJA: Twitteriä pidetään eliittien temmellyskenttänä, kuin internetiin heitettynä eduskunnan kuppilana, jossa poliitikot ja journalistit veljeilevät ja sanailevat, mutta johon tavallisella kansalaisella ei ole asiaa. Janne Matikainen ja Mikko Villi kirjoittavat Twitter viestintänä -kirjan artikkelissaan uutismedian ja journalistien roolista. He toteavat, että mediaorganisaatiot näyttävät pitävän Twitteriä lähinnä yksisuuntaisena viestintäkanavana, jossa on mahdollista mainostaa median omia juttuja ja yrittää ajaa yleisöä omille verkkosivuille. Yksittäiset toimittajat taas ovat usein työnantajiaan villimpiä ja vapaampia Twitterin käytössään ja hyödyntävät sitä monipuolisemmin – myös keskusteluihin. Matikainen ja Villi tosin viittaavat tutkimukseen, jossa muistutetaan, että journalistit keskustelevat Twitterissä lähinnä keskenään eivätkä yleisön kanssa. ”Lisäksi on syytä muistaa, että analysoimiemme tutkimusten mukaan suuri osa toimittajista käyttää Twitteriä kuitenkin enemmän perinteisen joukkoviestinnän mallin mukaisesti joko tiedon lähteenä tai sisältöjen jakamisen alustana.” Janne Arola > Pekka Isotalus, Jari Jussila & Janne Matikainen (toim.): Twitter viestintänä – Ilmiöt ja verkostot (Vastapaino) Ja he sekoittivat kahvia arvoituksellisesti OPINNÄYTE: Narratiivisen eli tarinallisen journalismin runsastumisesta on puhuttu viime vuosina paljon. Tyyli on levinnyt myös uutisiin ja kevyisiin henkilöhaastatteluihin. Valitettavan usein mennään metsään. Pahimmillaan tarinallisuus typistyy kuvailuun siitä, kuinka haastateltava sekoittaa kahvia kupissaan. Se on harvoin jutun kannalta olennaista. Anna-Reetta Kytölahti on haastatellut Oulun ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten kolmea narratiivisen journalismin konkaria. Opinnäytteessä päädytään ainoaan mahdolliseen päätelmään: myös narratiivisen journalismin on oltava totta, eikä mitään saa keksiä. Toinen tärkeä huomio on, että narratiivisessa journalismissa käytettävien esimerkkitarinoiden pitäisi olla myös edustavia. Ei riitä, että stoori on kiva, jos se ei laajenna kuvaa käsittelemästään ilmiöstä. ”Koen edustavuuden olevan asia, johon varsinkaan hektisessä uutistyössä ei ehditä kiinnittää riittävästi huomiota. Tällöin sen miettiminen, antaako kyseinen henkilö sopivan kuvan ilmiötason aiheesta, jää usein vähemmälle huomiolle”, Kytölahti kirjoittaa. Janne Arola > Anna-Reetta Kytölahti: Tämä tarina on tosi – Missä kulkevat narratiivisen journalismin rajat? https://goo.gl/fF4SBT ” Miehet dominoivat maailman sataa suurinta mediayhtiötä. Vain kuudessa yhtiössä on toimitusjohtajana nainen, ja 30 yrityksen ylimmässä johdossa on pelkästään miehiä.” Göteborgin yliopiston tutkijat Maria Edström ja Ulrika Facht tutkimuksessaan suurimpien mediayhtiöiden johtajiston sukupuolijakaumasta ” Kehitys uusiin uutispalveluihin ei kulje yhdellä hyppäyksellä. Uusi muoto syntyy samalla tavalla kuin Pohjoisnavan ikiaikainen jäävuori haurastuu ja lopulta murskaantuu ilmastonmuutoksen celsius-sateessa.” Antti-Pekka Pietilä kirjassaan Uutisissa valheita, valheista uutisia tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 2/2018 Visuaalisuuden vaade kasvaa m ai lla & ha lm ei lla Toimitusten johtoon, sinne kirjoittavien journalistien rinnalle, tulisi nostaa design-ammattilaisia. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HANN A SAKA RA PALSTAT SUOMEN KANSALLISESSA kertomuksessa painetulla sanalla on iso rooli. Sana on laki, eikä edes naimisiin ole päässyt, ellei osannut lukea. Kansallisromaanimme huipentuu siihen, kun Seitsemän veljestä opettelevat vuosien niskoittelun jälkeen lukemaan. Merkkejä kirjoitetun kielen painoarvosta voi nähdä kaduillakin. Pääkaupunkimme ydinkeskustassa on kahdeksan henkilöille omistettua julkista patsasta. Puolet niistä esittää valtionpäämiehiä ja loput kirjoittajia. Tilan ovat ottaneet haltuun Runeberg, Kivi, Topelius ja Leino. Säveltäjiä saati kuvataitelijoita ei muistella pääkaupungin keskeisimmillä paikoilla. Patsaat voi toki mieltää menneiden aikojen arvostusten symboleiksi, mutta ei visuaalisten taitojen puolestapuhujia meidänkään ajassamme juuri arvosteta. Taidemuseojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén puhui visuaalisen lukutaidon merkityksestä puolustaessaan Guggenheimin taidemuseota. Viestinsä hän maustoi ansiokkaan eloisilla kuvauksilla siitä, miten painetun sanan ylivaltaan perustuva Gutenbergin galaksi pian luhistuu ja alkaa visuaalisuuden aikakausi. Hänen mukaansa Suomessa olisi korkea aika oppia lisää kuvanlukutaitoa ja visuaalista kerrontaa. Ei olisi kannattanut moista keskustelua herättää. Toimittajat lämmittivät ivakiukaan kuumaksi, ja sosiaalinen media huolehti pilkkalöylyn heittämisestä. KOKEMASTAAN KOHTELUSTA huolimatta Gallen-Kallela-Sirén oli oikeassa. Kuvallisen ilmaisun määrä ja merkitys ovat kasvussa. Etenkin internetiä katsotaan enemmän kuin luetaan. Puhtaasti esteettiseen ilmaisuun keskittyvästä Instagramista ennustetaan tulevan maailman suosituin sosiaalinen media. Ihan tavalliset ihmiset ottavat ja julkaisevat toinen toistaan upeampia kuvia niin arjesta kuin juhlasta. Uutismediat ovat alkuvuodesta kilvan kertoneet iloisia uutisia nousseista digitilaajamääristä. Jotta tuo kehitys kiihtyisi, on medioiden panostettava digipuolen kuvalliseen ilmaisuun huomattavasti nykyistä enemmän. Jopa kaikkein suurimpien uutismedioiden digiolemuksesta paistaa läpi painopinnan valmistamisen perinne. Taitetaan sanomalehteä näytölle. Käyttöön valitut julkaisualustat ovat varsin kankeita. Lopputulos on, että rikkaimman visuaalisen kerronnan mahdollistavassa digimaailmassa täytetään innottomasti rajallinen määrä vakiokokoisia pinta-aloja. Digitaaliset kanavat ovat toimitusten arvoasteikossa paperisille alisteisia, mikä näkyy vaikkapa taittovirheisiin suhtautumisessa. Teksti leikkaantuu suositussa mobiiliselaimessa oikeasta reunasta poikki. Väärä kuva väärässä artikkelissa. Harmittaa mutta ei haittaa. Tilanne on nurinkurinen: mobiilissa on tulevaisuus, mutta laatukriteeristö on juuri siellä löyhempi. HAASTEITA PIISAA myös esillepanossa. Käyttöliittymäsuunnittelu on usein niin kunnianhimotonta, ettei edes artikkeleiden keskinäistä painoarvoa hahmota. Printistä erottaa jutun tärkeyden kertavilkaisulla, mutta mobiilissa kaikki sisältö on herkästi yhteen ja samaan virtaan heitettyä massaa. Lukemiseen orientoituminen ontuu, ja helmet jäävät huomaamatta. Helsingin Sanomat ja Aamulehti ovat sentään alkaneet käyttää timanttija tähti-ikoneja merkkaamaan erityisen laadukkaita juttuja. Tämä on hyvä alku. Silti toivoisin ainakin mobiilin visuaalisuuteen panostettavan vähintään yhtä paljon kuin printinkin. Hyvä tavoite on yllättää mobiililukija edes kerran päivässä verkkokerronnan omista vahvuuksista ammentavilla ja juttua tukevilla visuaalisilla ratkaisuilla. Vaikka sitten gif-animaatioilla. Toimitusten johtoon, sinne kirjoittavien journalistien rinnalle, tulisi nostaa design-ammattilaisia. Heidän vastuullaan olisi välineen visuaalinen identiteetti, kokonaisolemus ja digitaalisen asiakaskokemuksen jouhevuus. Vaikka toive voi tuntua kannattavuuden kanssa painimisen keskellä epäreilulta, asian väheksyminen on saletisti väärä ratkaisu. ? ”Kuvallisen ilmaisun määrä ja merkitys ovat kasvussa.”
• PALSTAT SuomenLehdistö 2/2018 21 ILTA-SANOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan kommenttikirjoituksen, jossa väitettiin, että yli 50 000 euron tuloilla palkankorotus voi verotuksen progressiivisuuden vuoksi muuttua palkanalennukseksi. Jutussa väitettiin myös, että suomalainen perhe maksaa maailman kovinta tuloveroa. Nämä olivat olennaisia asiavirheitä, joita lehti ei oikaisupyynnöstä huolimatta korjannut. Äänestyspäätös 9–4. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Kantelu 9.11.2017 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkkosivuillaan 1.11.2017 julkaisemaan juttuun ”Kommentti: Poliitikko, kiitä tavallista veronmaksajaa edes joskus – älä aina syyllistä!” Kantelijan mukaan jutussa on seuraavat olennaiset asiavirheet, joita hän on pyytänyt lehteä oikaisemaan: 1) ”----kun pääset esimerkiksi yli 50 000 euron tuloihin, progressio iskee että pääkallo soi: Palkankorotus voi muuttua palkanalennukseksi, kun paikka veroasteikossa muuttuu.” Kantelija toteaa, että ”verojärjestelmässämme ei ole yli 50 000 euron tuloilla tällaista kohtaa”. 2) ”Parihenkinen pääkaupunkiseudulla asuva perhe pulittaa paitsi maailman kovinta tuloveroa.” 3) .”----pulittaa paitsi maailman kovinta tuloveroa, myös maailman kovinta asumisen hintaa. Kämpät Vantaan ja Espoon syrjäkylilläkin maksavat saman kuin New Yorkin Manhattanilla.” Kantelijan kantelunsa liitteenä toimittamasta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Ilta-Sanomat on kieltäytynyt oikaisemasta kantelijan virheinä pitämiä asioita vedoten siihen, että ”kirjoitus on poleeminen mielipidekirjoitus”. Päätoimittajan vastaus 18.1.2018 Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan kyseinen kommenttikirjoitus on vahvasti poleeminen mielipidekirjoitus, jossa ns. veropäivän yhteydessä on haluttu nostaa esiin valtavirran uutisoinnista poiketen pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen perheellisen asema. Päätoimittajan mukaan kirjoittaja on siis halunnut tarjota toisenlaisen näkökulman katsoa veropolitiikkaa, mikä on jo sinällään hyvän mielipidekirjoituksen lähtökohta. Päätoimittajan mukaan kirjoitus on luonteeltaan pakinanomainen teksti ja sen tyylilajiksi on tarkoituksella valittu hyperbola. Hyperbola eli voimakkaan liioitteleva ilmaisu on tunnettu tehokeino, jonka avulla voidaan korostaa keskeistä ajatusta. Liioittelevia esimerkkejä ja kielikuvia käytetään runsaasti niin arkikielessä, pakinoissa kuin poliittisessa puheessakin, tuoreena esimerkkinä keskustelua herättänyt ilmaisu siitä, että Suomessa ”halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa niskalaukaus”. Päätoimittajan mukaan Timo Haapalan kommentin punainen lanka on kirjoituksen otsikossakin näkyvä pohdinta siitä, miksi poliittiset päättäjät eivät kiitä tavallista veronmaksajaa, vaikka juuri tavallisten veronmaksajien tuloilla yhteiskuntaa pidetään pystyssä. Kirjoittaja katsoo, että veronmaksajaa on kiitosten sijaan syyllistetty. Viime vuosina poliitikot ovat puhuneet mm. verotalkoista ja solidaarisuudesta (mm. ”solidaarisuusvero”). Kirjoituksessa todetaan, että 60 % 33 miljardin tuloverokertymästä (ansioja pääomatulot) tulee henkilöiltä, jotka ansaitsevat 35 000–150 000 euroa vuodessa. Vuoden 2015 verotietojen mukaan heitä oli 26,8 % tulonsaajista. Yli 55 000 euroa ansaitsevat maksavat tuloveroista 41,4 prosenttia. Päätoimittajan mukaan Suomen verotuksen voimakas progressio on kaikkiaan yleisesti tiedetty tosiasia myös kansainvälisesti. Pakinatyylisessä kirjoituksessa ei ole tarkoitus eikä edes mahdollista avata koko verojärjestelmää ja sen mahdollisia ongelmia keskituloisen palkansaajaperheen osalta. Päätoimittajan mukaan kirjoituksen maininnalla, että palkankorotus voi muuttua palkanalennukseksi, kun paikka veroasteikossa muuttuu, tarkoitettiin tilannetta, jossa esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa ansaitseva henkilö maksaa noin 50 prosentin marginaaliveron mahdollisesta palkankorotuksesta, mikä tuntuu subjektiivisesti kohtuuttomalta, ja osa kokee sen jopa palkanalennuksena, kun lisätulosta puolet voi mennä veroihin. Lisäksi esimerkiksi Yle-vero nousee palkansaajaperheissä 163 euroon, mikä lisää ennestään sekä aidosti että subjektiivisesti tunnetta kovasta kokonaisverorasituksesta. Päätoimittajan mukaan niin ikään hyperbolan omaisesti kommentissa käsitellään pääkaupunkiseudulla asuvan perheen suuria asumiskustannuksia. Poliittisessa keskustelussa useat tahot ovat pitäneet Suomen asuntopolitiikkaa epäonnistuneena, mihin kirjoittaja viittaa toteamalla pakinatyylisesti, että ”kämpät Vantaan ja Espoon syrjäkylilläkin maksavat saman kuin New Yorkin Manhattanilla”. Päätoimittajan mukaan Kelan mukaan asumistukimenot kasvavat vuosittain liki 20 prosenttia ja ovat nyt noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien (HS 27.9.2015) mukaan omistusasuntojen hinnat Helsingin Töölössä liikkuvat jo lähes samoissa lukemissa kuin New Yorkissa. Lehden mukaan hyväkuntoinen Etu-Töölössä sijaitseva kaksio maksaa noin 425 000 euroa, millä hinnalla saisi jo suomalaista kaksiota vastaavan yhden makuuhuoneen asunnon Manhattanin hienostoalueelta eli Upper East Sidelta. Myös Espoosta ja Vantaalta, joita kirjoittaja käyttää tässä kirjoituksensa tehokeinona, löytyy samanhintaisia ja kalliimpiakin asuntoja kuin New Yorkista. Päätoimittajan mukaan kommentin tarkoituksena on kärjistyksen kautta valottaa keskituloisen perheen suuria asumiskuluja yhdistettynä veronmaksukykyyn ja siihen, että mm. keskituloisten maksamilla veroilla maksetaan myös Kelan maksamat asumisen tuet. Päätoimittajan viittaa JSN:n puheenjohtajan (18.9.2017) näkemykseen, jonka mukaan tiedotusvälineillä on itse oikeus valita, mitä ilmaisuja ne käyttävät. Päätoimittajan mukaan JSN:n puheenjohtaja muistuttaa, että ”JSN:n tehtävänä on vaalia sananja julkaisemisen vapautta. Oikeus ilmaisujen valitsemiseen on keskeinen osa sananvapautta”. Päätoimittajan mukaan kirjoittaja on valinnut koko kirjoituksensa tyylilajiksi pakinan ja käyttää vahvoja hyperbolia. Kirjoitus on siis tarkoituksellisesti voimakkaan liioitteleva. Kirjoittajan kanssa on jokaisella vapaus olla eri mieltä, mutta päätoimittaja katsoo, että poleemisessa mielipidetekstissä on näkemyksiä oikeus tuoda esiin kärjekkäällä tavalla: muu olisi päätoimittajan mukaan sananvapauden rajoittamista. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Ilta-Sanomat julkaisi verkkosivuillaan kommenttikirjoituksen, jossa väitettiin, että yli 50 000 euron tuloilla palkankorotus voi verotuksen progressiivisuuden vuoksi muuttua palkanalennukseksi ja että pääkaupunkiseudulla asuva kaksihenkinen perhe maksaa maailman kovinta tuloveroa ja asumisen hintaa. Päätoimittajan mukaan kyse oli tyylikeinona käytetystä liioittelusta. Julkisen sanan neuvoston mukaan myös tyyliltään vapaammissa kirjoituksissa esitettyjen tietojen tulee pitää paikkansa. Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta. Neuvosto toteaa, että jutun verotukseen ja asumisen hintaan liittyvät väitteet olivat olennaisia asiavirheitä, jotka lehden olisi pitänyt korjata saatuaan oikaisupyynnön. Neuvoston tietojen mukaan Suomessa pelkkä verotuksen progressio ei voi johtaa tilanteeseen, jossa palkankorotus voi kääntyä palkanalennukseksi. Suomen tuloverotus ei myöskään ole maailman kovinta, eikä pääkaupunkiseudun asumisen hinta ole maailman korkeinta. Päätoimittaja ei vastauksessaan perustele näitä väitteitä, eikä edes pyri kiistämään väitteiden virheellisyyttä. Hän viittaa faktojen sijaan siihen, miltä asiat tuntuvat. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20 ja antaa lehdelle huomautuksen. Langettavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Ulla Virranniemi, Hannele Peltonen, Maria Swanljung, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Juha Honkonen. Vapauttavaa äänestivät: Ilkka Ahtiainen, Ismo Siikaluoma, Pentti Mäkinen ja Paula Paloranta. Heidän eriävä mielipiteensä: Kirjoituksen aiheena on verotuksen progressiivisuuden kohtuuttomuus, jota on käsitelty liioittelun keinoin. Arvioitaessa kirjoitusta kokonaisuutena ja ottaen erityisesti huomioon sen tyylilaji kirjoituksessa ei voida katsoa olevan olennaista asiavirhettä. KALEVA Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja mainonnan merkitsemistä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi sivun kokoisen mainoksen, jota ei ollut merkitty mainokseksi. Kantelu 26.12.2017 Kantelu kohdistuu Kalevan printtiversiossaan 27.11.2017 julkaisemaan journalistista sisältöä muistuttavaan mainokseen, jonka otsikko on ”Kalevan jaosta mukava lisä joukkueelle”. Kantelu on erittäin lyhyt. Siinä kysytään, eikö piilomainonnan kielto koske myös lehden omia ilmoituksia. Päätoimittajan vastaus 9.1.2018 Kalevan vastaavan päätoimittajan Kyösti Karvosen mukaan sanomalehti Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Päätoimittajan mukaan sanomalehti Kalevassa on maanantaisin Yhteisötniminen sivusto, jolla muun muassa erilaiset kansalaisja vapaaehtoisjärjestöt esittelevät toimintaansa. Kalevan toimitus toimittaa Yhteisöt-materiaalin. Päätoimittajan mukaan Yhteisöt-sivujen sisältöä voi pitää kansalaisjournalismina. Päätoimittajan mukaan samalla sivustolla, joka on erillään Kalevan muusta sisällöstä, on maanantaisin myös niin sanottu Kalevan oma sivu, jossa kerrotaan Kalevan omasta yhteisötoiminnasta, esimerkiksi suuren suosion saavuttaneista Ookko nää -tapahtumista, jotka vetävät parhaimmillaan tuhansia ihmisiä. Sivun aiheet voivat vaihdella viikoittain. Päätoimittajan mukaan sivun ulkoasu poikkeaa merkittävästi Kalevan muusta sisällöstä ja myös Yhteisöt-sivuston muusta sisällöstä. Otsikoissa käytetään selkeästi erilaista kirjasinta kuin Kalevan ja Yhteisöt-sivuston muussa sisällössä. Samaten leipäteksti poikkeaa selkeästi sekä Kalevan että Yhteisöt-sivuston leipätekstistä. Lisäksi sivun alareunassa olevassa, koko sivun levyisessä mustassa palkissa lukee Kaleva ja sen alla lukee vielä Lukijamarkkinointi. Päätoimittajan mukaan kyseisestä sivusta merkintä Lukijamarkkinointi oli teknisen virheen vuoksi jäänyt pois. Sivun sisällön tuotannosta ja hankinnasta vastaa Kalevan lukijamarkkinointi. Päätoimittajan mukaan kantelun kohteen yläreunassa oli lisäksi teksti: ”Kaleva tukee urheilujoukkueiden junioritoimintaa tarjoamalla markkinointiyhteistyötä Oulun ja ympäristökuntien alueella.” Myös tämä ”tekstikupla” poikkeaa ulkoasultaan, tekstityypiltään ja värimaailmaltaan selkeästi Kalevan journalistisesta sisällöstä ja korostaa vielä tältäkin osin, ettei kysymys ole Kalevan normaalista journalistisesta sisällöstä vaan Kalevan lukijamarkkinoinnista. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Kaleva julkaisi sivun laajuisen adVirhe ei ole tyylikeino JSN TEMPAISI Ilta-Sanomille langettavan olennaisten asiavirheiden korjaamatta jättämisestä. Lehden toimittajan kommentissa oli kolme väitettä, joihin oli turhaan vaadittu oikaisua. Väitteiden totuudenvastaisuus on ilmeistä. Mielenkiintoisinta tapauksessa ovatkin päätoimittajan perustelut olla oikaisematta virheitä. Päätoimittajakin myöntää, että palkankorotus ei verotuksella muutu palkanalennukseksi. Hän kuitenkin puolustaa väitettä sillä, että jos kahdesta lisäeurosta jää käteen vain euro, ”osa kokee sen jopa palkanalennuksena”. Kyse onkin “hyperbolasta”, voimakkaasta liioittelusta, mikä päätoimittajan mielestä on mielipiteellisessä tekstissä sallittava. ”Muu olisi sananvapauden rajoittamista”, linjaa päätoimittaja. JSN:n ratkaisun mukaan pelkkä sanomisen tarve ei kuitenkaan oikeuta edes tyylikeinona kirjoittamaan puuta heinää faktana. Eiköhän niin ole hyvä. Jarno Liski vapaa toimittaja 4 3 Liskin poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 7.3. Päätöksiä yhteensä 7. JSN Vapauttavat Langettavat
• 22 SuomenLehdistö 2/2018 Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö medialiitto Haemme MARKKINOINNIN JA VIESTINNÄN SUUNNITTELIJAA JA VIESTINNÄN SUUNNITTELIJAA Tehtävät sijoittuvat Medialiiton ja Sanomalehtien Liiton yhteiseen viestintä yksikköön. Markkinoinnin ja viestinnän suunnittelija vastaa Mediapäivä-tapah tuman tuotannosta sekä Media liiton muiden tapahtumien ja koulu tusten markki noinnista. Viestinnän suunnittelija vastaa ensisijaisesti Sanomalehtien Liiton viestinnästä. Molempien tehtäviin kuuluvat mm. verkkoja tapahtu ma sivustojen yllä pito ja kehit täminen sekä markkinointija viestintä materiaalien ideointi ja toteuttaminen eri tyisesti digitaalisissa kanavissa. Hakemillamme henkilöillä on luova ja itsenäinen työote, hyvät yhteis työ taidot, suju va suomen ja englannin kielen taito sekä kyky selviytyä tarvittaessa myös ruotsiksi. Toivomme sinulta kokemusta 3–6 osa-alueelta: • tapahtumien tuottaminen ja markkinointiviestintä • markkinointija viestintähankkeiden suunnitte lu ja toteutus • julkaisujärjestelmät, taittoja kuvankäsittelyohjelmat sekä verkkosivustot • digitaaliset markkinointija viestintäkanavat • verkkoanalytiikka • SharePointja MS O? ce -ohjelmien käyttö Tarjoamme sinulle innostavan ilmapiirin noin 30 ammatti laisen työyhteisössä sekä modernit työtilat Helsingin Etelärannassa. Lähetä ansioluettelosi ja työhakemuksesi palkka toiveineen 19.3. mennessä osoitteeseen jaana.paloheimo@media liitto.? Lisätietoja tehtävästä antaa viestintäpäällikkö Päivi Mykkänen, 044 279 8820, paivi.mykkanen@medialiitto.? . Medialiitto ry • Eteläranta 10, 00130 Helsinki vertoriaalin eli lehtijuttua jäljittelevän mainoksen, jossa käsiteltiin Kalevan ja urheilujoukkueen yhteistyötä. Mainos oli lehden markkinointimateriaalia, mutta siinä ei ollut mitään mainosmerkintää. Päätoimittajan mukaan mainos oli lehden omaa ”lukijamarkkinointia”, ja merkintä ”lukijamarkkinointi” oli jäänyt pois sivulta teknisen virheen vuoksi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että mainos ei erottunut mainokseksi, vaikka siinä käytettiin hieman erilaisia kirjasintyyppejä kuin lehden journalistisessa sisällössä. Siinä olisi pitänyt olla selkeä mainosmerkintä. Lisäksi neuvosto toteaa, että edes Kalevan normaalisti käyttämä merkintä ”lukijamarkkinointi” ei olisi välttämättä riittänyt, koska sisällön mainosluonne olisi voinut jäädä lukijoille epäselväksi. Neuvosto suosittelee, että Kaleva käyttäisi neuvoston mainonnan merkitsemistä käsittelevän lausuman mukaisesti kaupallisesta sisällöstä termiä mainos, koska sana on yksiselitteinen ja tunnettu. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kaleva on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Antti Kokkonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Juha Honkonen. Kauppalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä, virheen korjaamista, lähdekritiikkiä ja otsikkoa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, joka käsitteli kriittisesti verotusta koskevia tuomioistuinratkaisuja. Jutussa haastateltu asianajaja oli edustanut jutussa käsitellyn riidan osapuolta. Tätä ei tuotu esille jutussa. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, olennaista asiavirhettä ja virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan tieliikennelain uudistusta koskevan jutun. Jutussa väitettiin virheellisesti, että ylinopeusmaksusta valittaminen maksaisi syyttömälle 250 euroa. Tämä oli olennainen asiavirhe. Helsingin Sanomat korjasi juttua epätarkasti, mutta korjausten jälkeen siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. Hufvudstadsbladet Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta, oikeutta omaan kannanottoon, lähdekritiikkiä ja asiavirhettä koskevassa asiassa. Hufvudstadsbladet julkaisi mielipidekirjoituksen, joka kritisoi huoltajuuskiistaa käsittelevää tv-dokumenttia. Kantelija ei joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen, eikä jutussa ollut olennaisia asiavirheitä. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi.
• SuomenLehdistö 2/2018 23 PALSTAT Kaleva-konserni Juha Väyrynen on nimitetty mediatoiminnan johtajaksi. Hän on toiminut aiemmin pörssija perheyhtiöiden johtotehtävissä ja Kalevan yrityspalvelujen johtajana. Pirjo Kytösalmi on nimitetty talousjohtajaksi. Hän on toiminut aiemmin Oulun yliopiston talousjohtajana. Anna Kärävä on nimetty viestintäja kulttuurijohtajaksi. Hän on toiminut viimeksi yrityskulttuurin konsulttina. Tommi Silfverhuth on nimitetty kehitysja teknologiatoimintojen johtajaksi. Hän työskenteli aikaisemmin OP:lla. Aamulehti Vs. vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Tradenomi Janne Vierimaa on nimitetty Ylivieskan myyntiyksikköön mediamyyjäksi huhtikuun alusta alkaen. Ilkka ja Pohjalainen Aleksi Mäkinen on valittu toimituksen videotuottajaksi. I-Mediat Jussi Jokipii on nimitetty digituotannon kehityspäälliköksi. Ilkka-Yhtymä Timo Mäkinen on nimitetty tietohallintopäälliköksi. Lehtisepät Anssi Kumpulainen on nimitetty myyntipäälliköksi. Iltalehti Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Perttu Kauppinen on nimitetty uutispäätoimittajaksi huhtikuun alusta alkaen. Itä-Savo Jaana Rautio-Teijonmaa on valittu vastaavaksi päätoimittajaksi. RautioTeijonmaa on työskennellyt Itä-Savossa vuodesta 1988 useissa eri tehtävissä. Hän on hoitanut vt. vastaavan päätoimittajan tehtävää 4. tammikuuta alkaen edellisen päätoimittajan Tiina Ojutkankaan siirryttyä Keskipohjanmaan Kirjapainoon. Yle Mika Rahkonen on nimitetty strategiapäälliköksi. Etelä-Suomen Media Karri Kannala on nimitetty paikallisjohtajaksi ja aluemyyntijohtajaksi. Hän toimii väliaikaisesti myös valtakunnallisen suurasiakasmyynnin MEKSin markkinointija myyntijohtajana ja jatkaa Tamperelaisen päätoimittajana. Tom Björklund on nimitetty myyntipäälliköksi. Helsingin Uutiset, Länsiväylä ja Vantaan Sanomat Aapo Siippainen on nimitetty yhteistoimituksen verkkotoimittajaksi. Tiina Örn on nimitetty yhteistoimituksen uutistoimittajaksi. Sanna Jompero on nimitetty yhteistoimituksen määräaikaiseksi toimittajaksi. STT Anssi Rulamo, Annu Marjanen ja Annukka Koskela on nimitetty STT:n uutistoimittajiksi Australiaan. Tampereen yliopisto Elina Paasonen on valittu journalistiikan seuraavaksi vierailijaprofessoriksi. Julkisen sanan neuvosto Inga-Maaret Aikioniemi on nimitetty hankeja hallintosihteeriksi. Jere Teutari ennustaa, että Kaleva-konsernin uudet liiketoiminnot tuottavat viiden vuoden päästä noin puolet liikevaihdosta. KALEVA-KONSERNIN UUSIA liiketoimintoja johtamaan on palkattu viimeksi MTV3:lla markkinointijohtajana työskennellyt Jere Teutari. Teutarin mielestä Kalevan muutos mediayhtiönä on niin inspiroiva, että siihen oli pakko päästä mukaan. Muutoksella hän viittaa Kalevan viimeaikaiseen panostukseen perinteisen media-alan ulkopuolisiin yrityksiin. Viime syksynä mediatalo osti digitaaliseen markkinoinnin ja median asiantuntijayrityksen Pro Ratas Oy:n sekä verkon diilipalvelun Offerillan. Sitä ennen se yhdisti ostamansa blogipalvelut Indiedaysin ja Blogiringin vaikuttajamarkkinoinnin suunnittelutoimistoksi Indieplaceksi. – Sellainen tahti on ollut päällä yritysten hankkimisessa, että en usko, että se tähän loppuu. Aivan varmasti jotain liikkeitä tullaan tekemään tästä eteenpäinkin, Teutari sanoo. Teutarin johtamaan Markkinointipaikat ja -alustat -liiketoimintaalueeseen kuuluu myös painoyhtiö Erweko. Teutarin työaika kuluu pääasiassa Helsingin seudulla yritysten parissa. Hänen mukaansa mediatalojen kannattaa rohkeasti etsiä uusia tulovirtoja. – Kun nyt noin 20 prosenttia liikevaihdostamme tulee uusista liiketoiminnoista, viimeistään viiden vuoden päästä on ihan realistinen ajatus, että luku on 40–50 prosenttia. Teutarin mielestä Kalevan toimintamalli on toimiva. – Usein mediatalot sijoittavat kasvuyrityksiin, mutta eivät tuo niitä osaksi liiketoimintaa vaan keskittyvät hallinnoimaan sijoitusportfoliotaan. Kalevan kaltaiseen strategiaan en ole aiemmin törmännyt. Teutari arvelee, että mediataloissa ymmärretään aika hyvin mainostajien tarpeita, mutta siinä, miten nopeasti ja hyvin niihin pystytään vastaamaan, on parannettavaa. – Tuotekehityksen kaari on mainostajan makuun aavistuksen liian hidas. Teutari on valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisestä BBA-ohjelmasta. Noora Autio Vauhti päällä yritysostoissa Jere Teutarin mukaan tuotekehityksen kaari on mediataloissa mainostajien makuun liian hidas. PEKKA PEURA uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2018: kestotilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 101 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2018 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 3 18.4. 6.4. 29.3. 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 22.8. 10.8. 3.8. 6 26.9. 14.9. 7.9. 7 31.10. 19.10. 12.10. 8 12.12. 30.11. 23.11. > 16.3.2018 Lehti-iltapäivä, Tampere. > 22.3.2018 Tietosuoja-asetus: Tilaushallintajärjestelmät ja tietosuoja-asetus, Helsinki. > 22.3.2018 Tietosuoja-asetus: Journalisti lain ja säätelyn rattaissa, Helsinki. > 20.4.2018 Lehti-iltapäivä, Rovaniemi. > 17.5.2018 Kevätseminaari 2018, Helsinki. > 25.5.2018 Lehti-iltapäivä, Liminka. > 8.6.2018 Lehti-iltapäivä, Helsinki. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu
• vastuullistajournalismia.fi Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi luotettavan tiedon pohjalta. 30697839_JSN_aikakausi_printti_230x300.indd 1 14/02/2018 13.58