Suomen Lehdistö 2/2020 - Lehtiluukku.fi

MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 2 • 11.3.2020 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö KASVOTTOMAT LAADUN VALVOJAT. STT:n moderointitiimin työ on arvaamatonta: yksi maahanmuuttojuttu isossa mediassa muuttaa päivän hetkessä kiireiseksi. » Sivu 10 Analytiikka osoitti, että Kaakon Viestinnän pitää uudistaa verkkosisältöjään. » Sivu 14 Kyllä ylpeys, pois jäyhyys Luvassa dataliittoja Evästerajoitukset lisäävät myös kirjautumisvaateita. » Sivut 4 ja 20 Omistus kuvassa Näin lehtikenttä muuttuu, jos Sanoman ostos toteutuu. » Sivu 6 Väliportaan tärkeä rooli Digisiirtymä voi tyssätä, jos keskijohto ei sitoudu. » Sivu 18 VESA LAITINEN Juha Laakkonen haluaa viedä Kaleva Mediaa startupien suuntaan. » Sivu 8
2 SuomenLehdistö 1/2016 Kuinka minun käy? ”Saankohan jalkani vielä kuntoon, kun liikkuminen on vaikeaa lonkkaleikkauksen jälkeen? Kuinka kauan pystyn vielä lukemaan kirjoja? Voinko asua loppuelämäni omassa kodissani?” Aili, 85 vuotta, eläkeläinen Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
SuomenLehdistö 2/2020 3 2/2020 kolmesta poikki Tankkaa dataa, se auttaa sisältö AJANKOHTAISTA 4 Googlen evästeratkaisu tarkoittaa lisää kirjautumista ja dataliittoja mediassa. 6 Omistus yhdessä kuvassa: Tältä näyttää sanomalehtikenttä, jos Sanoman ja Alman kauppa toteutuu. 8 Juha Laakkonen ei tiennyt sanomalehdistä juuri mitään ennen valintaansa Kaleva Median johtoon. TAUSTAT 10-13 STT:n moderointitiimi on paljon vartijana: kasvava osa uutismedian kommenttien perkaamisesta on sen harteilla. 14-16 Kaakon Viestintä uudistaa journalismia analytiikan pohjalta. Se on tarkoittanut lisää uutisanalyyseja, henkilöjuttuja ja livelähetyksiä. PALSTAT 17 Avoimen lähdekoodin ohjelmat auttavat toimittajaa tai koko toimitusta. 18 Keskijohdon tehtävä on toimia tulkkina ylimmän johdon ja tekijöiden välillä. 20 Ilmaisen median aika loppuu, väittää Jani Halme. ” Toki mittarit ovat vajavaisia, eikä niistä ole helppo vetää tulkintoja. Jaffakaan ei nykytiedon valossa auta vatsatautiin.” Mun Oulu -kaupunkimedia Riikka Virranta Mitä ajattelet Oulun kaupungin Mun Oulu -kaupunkimediasta? Oletteko itse vieneet kaupungin viestintää journalismin suuntaan? Näetkö ongelmaa siinä, että viestintä lähenee journalismia? Krista Rintala viestintäpäällikkö, Seinäjoen kaupunki Joka päivä päivittyvä verkkomedia on kunnianhimoinen tapa tehdä kuntaviestintää, jos resurssit pysyvät kutakuinkin samoina. Asukas hyötyy, kun perinteisen median rinnalle tulee laadukasta sisältöä tarjoava kanava. Seinäjoen kaupunki on media. Asiantuntijat ovat tiedontuottajia, joilla on ensi käden tietoa. Lähes kaikki kaupungit ovat pitkään tehneet samankaltaisia sisältöjä kuin Oulussa, mutta niitä ei ole koottu yhdelle verkkosivulle. En ymmärtänyt Mun Oulusta syntynyttä mediakohua. En, jos sillä tarkoitetaan asukkaalle hyödyllistä ja tärkeää uutta tietoa, jossa faktat ovat oikein. Tiedotusvälineillä on tärkeä tehtävä ulkopuolisena tarkastelijana. Parhaassa tapauksessa pieni kisa aktivoi paikallista mediaa. Saara Malila viestintäjohtaja, Turun kaupunki Mun Oulu on kiinnostava ja rohkea avaus viedä kaupungin viestintää journalismin suuntaan. Seuraan mielenkiinnolla sen saamaa suosiota kaupunkilaisten keskuudessa. Turun kaupunki on jo pitkään tehnyt vastaavaa viestintää, jossa kaupungin tuottamia palveluita, tavoitteita ja tekemisiä esitellään ilmiöjuttujen, haastattelujen, blogien, podcastien ja etenkin somen avulla suoraan kaupunkilaiselle. En usko, että mikään kaupunki pystyy toimimaan täysin journalistisin perustein. Jos journalismia on se, että viestintä on ammattitaitoista, tarkkaa, huolellista, kiinnostavaa ja kaupunkilaisten elämää kuvaavaa, teemme osin journalistista työtä. Raija Korhonen viestintäpäällikkö, Kuopion kaupunki Oulun uusi kaupunkimedia on mielenkiintoinen toteutus. Oulu on pystynyt resursoimaan toimituksen, joten uusia juttua ilmestyy säännöllisesti. Se varmasti pitää kiinnostusta yllä kuntalaisten keskuudessa. Asukaslehti Kohtaamisia ilmestyy 2–3 kertaa vuodessa. Lehdestä on verkkoversio, joka kertoo kaupungin palveluista ja ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä ihmisläheisesti ja kuntalaisia kiinnostavalla tavalla hyvin pitkälti Mun Oulun tavoin. Kaupunkien viestintä on nykyään jo paljon muuta kuin yksipuolista tiedottamista kuntalaisille. Kaupungin viestintä ei voi koskaan lähteä arvostelemaan tehtyjä päätöksiä, mutta se ei estä kertomasta asioista kuntalaisen näkökulmasta. Myös epäonnistumisista on lupa kertoa. TIEDOLLA OHJAAMINEN oksettaa, mutta asiakasymmärryksen jaffaa pitäisi vain tankata. Juominen tuntuu pahalta, mutta se auttaa. Vertauskuva on lainaa Ylen mittaamisen lähettiläiltä Kalle Pirhoselta ja Jaakko Lempiseltä. He puhuvat Olutta ja analytiikkaa -podcastissaan muun muassa vastarinnasta, jota yleisödatan hyödyntäminen kohtaa organisaatioissa. Ihmistä harmittaa, kun joku tulee esittelemään, miten oma työ numeroiden valossa pitäisi hoitaa – ikään kuin hän ei olisi ajatellut yleisöä koskaan aiemmin! Analytiikasta mutta myös sen vastustamisesta tuntuu tulleen toimitusten arkea. ILMAN PITKÄLLE vietyä yleisödatan hyödyntämistä ei kuitenkaan ole menestyvää journalismia 2020-luvulla. Data ei myöskään lähtökohtaisesti ole ristiriidassa journalististen arvojen kanssa. Journalistin ohjeiden ytimessä on ajatus, että toimittaja on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen, jolla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Analytiikka taas on työkalu yleisön parempaan ymmärtämiseen. Mittaamisella tavoitellaan sen kaltaisia asioita kuin vaikuttavuutta ja tilaustuloja. Journalisti siis saa työlleen aiempaa enemmän näkyvyyttä ja kenties maksajan esimerkiksi hiomalla esitystapaa ja otsikkoa. Analytiikan kuningaslajiksi on sanottu tärkeiden aiheiden (sote, EU, kuntahallinto) tekemistä kiinnostaviksi. Se ei sodi ainakaan minun arvojani vastaan. Jos taas sisällöstä tulisi epäilyjen mukaan geneeristä ja yllätyksetöntä, sekin näkyy ennen pitkää datassa. TOKI MITTARIT ovat vajavaisia, eikä niistä ole helppo vetää tulkintoja. Jaffakaan ei nykytiedon valossa auta vatsatautiin: vain neste auttoi mutta sokeri oli koko ajan haitaksi. Sivulataukset eivät ole osoittautuneet kovin autuaaksi tekeväksi mittariksi. Sitoutuneesta käytöstä ja maksuhalusta kertovat tiedot toimivat jo paremmin. Seuraavaksi kehittynee ennakoiva analytiikka: datasta voi nähdä, mistä aiheista yleisö haluaisi juuri nyt lukea. Silti miltään dashboardilta ei tulevaisuudessakaan voi lukea toimintaohjeita, eikä varsinkaan journalistisen tuotteen arvoja tai strategiaa. Sisältölinjaukset tekee edelleen ihminen, johto – eikä se voi piiloutua numeroiden taakse. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Lue lisää verkossa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Kuinka minun käy? ”Saankohan jalkani vielä kuntoon, kun liikkuminen on vaikeaa lonkkaleikkauksen jälkeen? Kuinka kauan pystyn vielä lukemaan kirjoja? Voinko asua loppuelämäni omassa kodissani?” Aili, 85 vuotta, eläkeläinen Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
4 SuomenLehdistö 2/2020 AJANKOHTAISTA – Automaation tarve mainonnassa ja markkinoinnissa ei laske, Elsinen sanoo. Sanoman Rinnekään ei ole huolissaan siitä, etteikö yhtiö pystyisi jatkossakin palvelemaan mainostajia, vaikka mainostajan oman datan käyttö sekä mainonnan tehon mittaaminen hankaloituvatkin jonkin verran. Rinne pitää päinvastoin mahdollisesti jopa positiivisena kehityksenä, jos mainonnan fokus siirtyy lyhyen aikavälin tekemisestä enemmän pitkäjänteisempiin kumppanuuksiin ja brändinrakennukseen. – Eihän perinteistenkään medioiden teho ole kauhean helposti ja nopeasti mitattavissa, mutta silti niissä mainostetaan. Keskisuomalaisen Grahn puolestaan näkee suomalaisten sanomalehtikustantajien valttina tilanteessa myös kontekstikohdentamisen eli ”näytetään automainoksia auMAAILMAN SUURIN mediayhtiö Google julkisti tammikuussa merkittävän uutisen. Yhtiö aikoo seuraavien parin vuoden aikana estää kolmannen osapuolen evästeiden käytön internetselaimessaan Chromessa. Googlen linjaus tarkoittaa, että mediayhtiöt eivät enää jatkossa voi hyödyntää muilta verkkosivuilta käyttäjän selaimeen tallentuvaa evästedataa mainonnan kohdentamisessa ja palvelujen personoinnissa. Kohdentamisen vaikeutuminen taas saattaa vaikuttaa mainostajien intoon maksaa mediamainonnasta. Digijohtaja Santtu Elsisen mukaan Alma Mediassa on jo jonkin aikaa rakennettu valmiuksia siirtyä käyttämään omia, niin sanottuja ensimmäisen osapuolen evästeitä kolmannen osapuolen evästeiden sijaan. Tämä tarkoittaa palveluiden rakentumista jatkossa ensisijaisesti mediayhtiön itsensä hallussa olevan datan varaan. Elsinen pitää Googlen päätöstä merkittävänä, mutta ei kuitenkaan näe sen esimerkiksi romauttavan verkkomainontaan perustuvaa bisnesmallia. – Mainostajathan ovat lähtökohtaisesti siellä, missä on kävijöitä tai käyttäjiä. Niin pitkään kuin mediatuotteilla on yleisöjä, on todennäköisesti mainontaakin, hän sanoo. Se on kuitenkin Elsisen mukaan selvää, että mainonnan kohdentamisen käytännöt muuttuvat. Yksi tulevaisuuden skenaario ovat mediayhtiöiden ja mainostajien dataliitot, joissa esimerkiksi kauppaketjun käyttäjästä keräämää dataa voitaisiin yhdistää mediayhtiön keräämään dataan ja näin parantaa mainonnan kohdentuvuutta. Kohdentaminen kirjautuneille tulee lisääntymään Kohdentaminen ja personointi rekisteröityneille käyttäjille ei vaadi kolmansien osapuolien evästeitä. Sanoma aikookin vastata evästekäytäntöjen muuttumiseen esimerkiksi tuomalla medioihinsa entistä enemmän kirjautumista vaativia asioita. Yhtiö vaatii jo nyt mediatuotteidensa tilaajien rekisteröivän itselleen Sanoma-tilin. – Sitä kautta pystymme aika hyvin kattamaan verkostoamme, mutta toki on vielä paljon tekemistä esimerkiksi sen suhteen, miten IltaSanomien käyttäjät motivoidaan kirjautumaan, sanoo Sanoman digikehityksestä vastaava johtaja Timo Rinne. Sanoma ei halua avata suunnitelmiaan yksityiskohtaisesti, mutta Rinteen mukaan “ei ole poissuljettua”, että jatkossa osa Ilta-Sanomien sisällöistä olisi tarjolla vain kirjautuneille käyttäjille. Alma Median Elsisen mukaan yhtiöllä ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmia ottaa Iltalehdessä käyttöön kirjautumista, mutta asiaa on kuitenkin syytä harkita vakavasti. Myös Keskisuomalaisen digikehityspäällikkö Ville Grahn näkee, että käyttäjiltä tultaneen jatkossa vaatimaan yhä useammin rekisteröitymistä palveluiden käyttämiseksi. Keskisuomalainen omistaa esimerkiksi useita mainostuloista eläviä kaupunkilehtiä. Niissä rekisteröitymiskäytäntöjä on lähestyttävä erilaisella otteella kuin tilattavissa sanomalehdissä, joissa maksumuureista on tullut arkipäivää. Yksi pitkän tähtäimen skenaario voi olla, että kaupunkilehdissäkin käyttäjien pitää rekisteröityä ja kirjautua sivustolle päästäkseen lukemaan juttuja. – Tässä on tietty riski kävijämassojen kannalta, mutta toisaalta jos kolmannen osapuolen evästeiden katoamisen takia rekisteröitymispakkoja tulee joka tapauksessa kaikkialle, olemme samassa veneessä, Grahn toteaa. Santtu Elsisen mukaan joissakin Euroopan maissa on jo käytössä mediayhtiöiden yhteisiä palveluja, joiden avulla käyttäjä voi kirjautua yhdellä tunnuksella useamman mediayhtiön palveluihin. Keskustelua vastaavasta yhteistyöstä käydään myös Suomessa. Ohjelmalliseen ostamiseen luvassa notkahdus Kolmannen osapuolen evästeiden käyttämisen loppuminen vaikeuttaa huomattavasti myös ohjelmallista ostamista, joka on Elsisen mukaan Alma Mediassa noussut merkittäväksi liiketoiminnaksi. Ohjelmallisessa ostamisessa hyödynnetään juuri kolmannen osapuolen evästeiden mahdollistamaa segmentointia ja kohdentamista. Elsinen ennakoi, että ohjelmallisessa ostamisessa nähdään notkahdus Googlen julkistamien muutosten tullessa voimaan. Notkahdus jäänee kuitenkin pieneksi – riippuen siitä, millaisia vaihtoehtoja kekseille keksitään. > Evästeet ovat internetselaimeen tallentuvia datanpätkiä, jotka sisältävät tietoa käyttäjän liikkeistä internetissä. Ensimmäisen osapuolen eväste tarkoittaa evästettä, joka on peräisin käyttäjällä auki olevalta verkkosivulta. Kolmannen osapuolen eväste taas tarkoittaa evästettä, joka on tallentunut käyttäjän selaimeen muilta hänen käyttämiltään sivuilta. > Kun satunnainen surffailija tulee esimerkiksi sanomalehden verkkosivulle, mediayhtiöt ovat tähän saakka voineet kolmannen osapuolen evästeiden avulla personoida hänelle palveluita ja kohdentaa mainontaa. > Google Chrome on maailman ylivoimaisesti suosituin verkkoselain. Sen markkinaosuuden on arvioitu olevan jopa 65 prosenttia. Googlen lisäksi kaksi muuta suosittua selainta, Applen Safari ja Mozillan Firefox, ovat jo aiemmin tehneet linjauksen estää kolmannen osapuolen eväteiden käytön. Eväste pieni, vaikutus iso Googlen evästepäätös vaikeuttaa mainonnan kohdentamista. Lehtiyhtiöt reagoivat esimerkiksi uusilla rekisteröitymisvaatimuksilla ja yhdistämällä dataa mainostajien kanssa. Fakta
SuomenLehdistö 2/2020 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle ”EMME TIEDÄ suomalaismedian moninaisuudesta mitään”, kirjoittavat Markus Mykkänen ja Ville Manninen, kaksi Jyväskylän yliopiston tutkijaa, Tieteessä tapahtuu -lehdessä. He ovat huolissaan siitä, että Suomessa tehdään mediapolitiikkaa puutteellisin tiedoin. Nykyinen tilastointi tarjoaa median tilasta monin osin vain valikoitua tietoa. Dataa jää päivittämättä, aikasarjat rapautuvat. Se on tietoyhteiskunnan paradokseja. Samaan aikaan kun julkiset tilastot kuihtuvat, jokapäiväistä viestintää algoritmeillaan hallitsevat jätit tietävät meistä kaiken. LEHTIEN LEVIKKITIEDOT tarjoavat ongelmasta hyvän esimerkin. Levikintarkastus Oy perustettiin vuonna 1956. Siitä alkaen meillä on ollut hyvät tiedot levikeistä ja suomalaiset ovat voineet ylpeillä olevansa maailman miltei ahkerimpia lehtien lukijoita. Tarkastettua levikkiä lehdet käyttivät valttina markkinoidessaan itseään niin lukijoille kuin ilmoittajille. Levikki oli myös hyvä mittari lehtitalojen markkinaosuuksien seurannassa. Niin kauan kuin levikki kasvoi, sillä kelpasi kehua. Sitten tuli 2000-luku ja alamäki. ENSIMMÄISINÄ LEVIKINTARKASTUKSESTA alkoivat luopua aikakauslehdet. Vuosikausiin meillä ei ole enää ollut luotettavaa tietoa niiden kokonaislevikistä. Ilta-Sanomat ja Iltalehti eivät ole kertoneet levikkiään sitten vuoden 2014. Se on osin ymmärrettävää, sillä ne jakavat uutiset verkossa ilmaiseksi ja enää pieni osa lukijoista ostaa painetun lehden. Kuinka pieneksi joukko on kutistunut, on liikesalaisuus. Viime vuonna levikkinsä jättivät tarkastamatta muun muassa kaikki Alma Median lehdet Kauppalehteä lukuun ottamatta ja kaikki TS-Yhtymän paikallislehdet. Vuonna 2010 levikkinsä tarkistutti 181 sanomalehteä, vuonna 2018 enää sata. Kun levikkejä koskeva tieto rapautuu, tiedämme lehtien todellisesta tilasta vähemmän kuin pitäisi. LEVIKKI ON hyvin täsmällinen suure. Se kertoo yksiselitteisesti sekä lehtien taloudesta että lukijasuhteesta. Vuodesta 2012 alkaen Media Audit Finland on mitannut myös digilehden tilaajat. Levikin sijasta lehdet puhuvat nyt tavoittavuudesta. Sillä tarkoitetaan lehden numeron keskimäärin tavoittamaa lukijamäärää tai painetun ja digitaalisen version yhteenlaskettua kokonaistavoittavuutta viikkotasolla. Kansallisessa mediatutkimuksessa tiedot lehtikohtaisesta lukijamäärästä kerätään puhelinhaastattelun ja nettikyselyn yhdistelmällä. Saatujen vastausten yleistämisessä koko väestön tasolle piilee suuri epävarmuustekijä. EIKÖ KUKAAN enää piittaa levikistä lehden menestyksen mittarina? Uskon, että lehtiyhtiöt itse piittaavat, mutta koska laskevia lukuja ei ole mukava esitellä, on keksitty toinen, levikkiä epämääräisempi muuttuja. Sanomalehtien Liiton säännöissä jäsenehtojen kohdalla lukee yhä: ”Sanomalehden levikki tulee olla liiton hyväksymien periaatteiden mukaisesti tarkastettu.” Sitä ei sanota, milloin tarkastettu. Se, millä ennen ylpeiltiin, onkin nyt liiketaloudellisesti arkaluonteinen tieto. Levikin peittely edistää huonosti avoimuutta, jonka puolesta lehdistö muuten joka käänteessä puhuu. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle mediatutkija, Tampereen yliopiston dosentti Heikki Hellman. ” Samaan aikaan kun julkiset tilastot kuihtuvat, jokapäiväistä viestintää algoritmeillaan hallitsevat jätit tietävät meistä kaiken.” Levikistä tuli liikesalaisuus ”Toki on vielä paljon tekemistä esimerkiksi sen suhteen, miten Ilta-Sanomien käyttäjät motivoidaan kirjautumaan.” tojuttujen lukijoille” -tyyppisen lähestymistavan. Jo tällä hetkellä Keskisuomalaisen medioissa robotti asiasanoittaa kaikki konsernin tuottamat verkkojutut, jotta niihin on helpompi kohdentaa mainontaa. – Meillä on olemassa sisältöjä ja sisältöluokitteluja, joiden perusteella voidaan näyttää relevanttia mainontaa, vaikka emme tietäisikään, kuka käyttäjä on, Grahn sanoo. Janne Arola Miten Googlen päätös vaikuttaa? KATI SULIN digijohtaja, DNA Mainosvalintoja tehdään jatkossakin median vaikuttavuuden mukaan ja mediamiximme sisältää eri mediayhtymiä, sekä perinteisiä että nykyaikaisempia. Digitaalisessa markkinoinnissa mainonnan kohdennettavuus tietysti hetkeksi heikentyy, mutta meillä on myös paljon muita keinoja käytössä. Minusta on oikea suunta, että kuluttajat saavat aidon kuvan siitä, mitä dataa heistä kerätään ja mitkä osapuolet saavat sitä hyödyntää. Uskon, että tältä pohjalta syntyy myös hyviä, läpinäkyviä dataliittoja. ANSSI JUUSELA digitaalisen markkinoinnin kehityspäällikkö, SOK Mitään nopeita toimenpiteitä ei ole tulossa, vaan seuraamme markkinan muutosta ja valmistaudumme reagoimaan. Perinteinen media on joka tapauksessa todella tärkeässä roolissa mainonnassamme. Digitaalisen mainonnan kohdentamiseen löytyy varmasti korvaavia tapoja, jotka ovat kuluttajan kannalta selkeämmin hallittavissa. Toisaalta medioiden lukijakuntaa siirtyy sovelluksiin, joissa kolmannen osapuolen evästeitä ei edes käytetä. Meille olisi varteenotettava vaihtoehto, jos kotimaiset mediayhtiöt kehittäisivät toimialaa yhteistyössä ja tarjoaisivat sitä kautta ratkaisuja mainostajille. IK O N IM AG ES / LE H TI KU VA
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 2/2020 Tältä näyttää lehtikenttä, jos Sanoman ja Alma Median kauppa toteutuu. Näin omistus muuttuu 57% Sanoman ja Keskisuomalaisen osuus markkinasta 2020. 257 miljoonaa Googlen ja Facebookin sosiaalisen median ja hakukone mainonnan määrä 2019 IAB Finlandin mukaan. Tilaus ja mainostulojen jakautuminen sanomalehti kustantajien kesken, %. Myyntitiedot ovat vuodelta 2018. Liikevaihto milj. euroa, 2018. Markkinaosuudet kaupan jälkeen Kahden suurimman osuus markkinasta Suomen suurimmat mediayritykset kaupan jälkeen Sanoma Kaleva Media 6% TS-yhtymä Alma Media Keskisuomalainen Oyj Muut *) Alma Media Oyj:n liikevaihdosta on siirretty julkisuudessa olleiden tietojen perusteella noin 100 miljoonaa euroa eli Alma Media Kustannuksen ja Alma Manun osuus Sanomalle. Sanoman liikevaihdossa mukana vain jatkuvat toiminnot. **) Mukana vain MTV Oy ilman Bonnierin koko Suomen toimintaa, sillä Bonnier myi MTV:n Telialle kesällä 2018. Lähde: Tilastokeskus ja yritysten kertomat tiedot n. 990 47 2 29 9 n. 255 18 7 16 6 12 2 10 5 88 52% Sanoman ja Alma Median osuus vuonna 2010. Sa no m a * Yl ei sr ad io O ta va Al m a M ed ia * M TV ** Ke sk is uo m al ai ne n TS -y ht ym ä Ale hd et Pu na M us ta M ed ia Tulot yhteensä 899 miljoonaa euroa 8% 6% 23% 6% 37% 20% Lehtimäärältään eniten muuttuneet sanomalehtitalot Mukana Sanomalehtien Liiton jäsenyritysten kustantamat tilattavat, ilmaiset ja verkkolehdet. Sanoma Mediatalo Keskisuomalainen Alma Media Suomalainen Lehtipaino Kaleva Media 2010 16 lehteä 2020 18 lehteä 2020 14 lehteä 2020 13 lehteä 3 2010 33 lehteä 3 2010 21 lehteä 2020 67 lehteä Tiedot kokosi: Riikka Virranta Grafiikka: Janne Hulkkonen Lähde: Sanomalehtien Liitto Lähde: Sanomalehtien Liitto
AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 2/2020 7 PÖRSSIN SANOMALEHTIYHTIÖIDEN viime vuosi sujui talouslukujen valossa kaksijakoisisesti. Sekä Sanoman että Alma Median liiketoiminta oli viime vuonna hyvin kannattavaa. Keskisuomalainen puolestaan onnistui Kaakon Viestintä -kaupan myötä kasvattamaan paitsi liikevaihtoaan myös liikevoittoaan selvästi edellisestä vuodesta. Pörssin pienemmillä mediayhtiöillä oli vaikeampaa. Sekä sanomalehti Karjalaista kustantava PunaMusta Media että Ilkka-Yhtymä ylsivät hädin tuskin voitollisiin tuloksiin. Viime aikojen suurimman huomion media-alalla on kerännyt helmikuussa julkistettu kauppa, jossa Sanoma ostaa Alma Medialta 15 sanomalehteä sekä lehtipainon Tampereella. Media-alaa seuraava OP:n analyytikko Joonas Häyhä näkee lehtien myymisen Alman kannalta strategisesti järkevänä. Alma pääsee näin irtautumaan laskusuunnassa olevista offline-liiketoiminnoista ja sijoittamaan kaupasta saamiaan rahoja muihin kohteisiin, erityisesti digitaaliseen kasvuun. Alman kannattavin liiketoimintayksikkö oli Alma Markets, johon kuuluu digitaalisia asumis-, rekrytointija liikkumispalveluita Suomessa ja itäisessä Euroopassa. Häyhä arvioi, että Alma haluaa kasvattaa Markets-yksikköään yritysostoilla, ja sitä varten kassassa on lehtikauppojen jälkeen myös rahaa. Journalistisissakin tuotteissa Almalla on positiivinen suunta. Alma Talentin talousja ammattimedioiden digisisältötuotot kasvoivat loka–joulukuussa lähes 30 prosenttia. Yhtiön mukaan ne kompensoivat painetun median sisältötuottojen laskun. SANOMA PUOLESTAAN kertoi hakevansa lehtikaupalla erityisesti digitaalisten tilausten määrän kasvattamista. Häyhän mukaan kauppa on myös Sanoman näkökulmasta järkevä. Kasvava skaala mahdollistaa digitilausten määrän kasvattamisen, mikä puolestaan tukee yhtiön kannattavuutta. Digissä kun ei ole painoja jakelukustannuksia. – Ja kuten usein yrityskaupoissa, tässäkin oli kookkaita synergioita tarjolla, Häyhä toteaa. Sanoma kertoi löytäneensä toimintojen tehostamisesta noin 13 miljoonan euron synergiaedut. Häyhän mukaan 115 miljoonan euron kauppahinta on Sanoman näkökulmasta houkutteleva, sillä investoinnin takaisinmaksuaika jää lyhyeksi. Ilouutinen Sanomalle oli, että Helsingin Sanomien tilaajamäärä kasvoi kolmatta vuotta peräkkäin, ja yhtiön mukaan tilausmyynti oli kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla. Helsingin Sanomien tilauksista puhtaita digitilauksia on jo noin 27 prosenttia. Esimerkiksi Keskisuomalainenkonsernin liikevaihdosta vajaat yhdeksän prosenttia tuli viime vuonna digiliiketoiminnasta. Yhtiön digituotot toki kasvoivat 50 prosenttia. TILINPÄÄTÖSTIEDOTTEESSAAN Keskisuomalainen ilmoitti, että ”väestön keskittyminen kasvukeskuksiin voi johtaa siihen, että tulemme uudelleen strukturoimaan alueellista tuoteportfoliotamme”. Käytännössä konserni varautuu 5–10 vuoden tähtäimellä lehtien yhdistämisiin tai lakkauttamisiin alueilla, joilla väki vähenee. Ilkka-Yhtymän merkittävin tapahtuma viime vuodelta oli päätös yhdistää maakuntalehdet Ilkka ja Pohjalainen. Konsernin henkilömäärä väheni näin vajaalla 30 henkilötyövuodella. Lehtien yhdistymisen taloudelliset vaikutukset näkyvät paremmin vasta tämän vuoden aikana. Janne Arola TUKHOLMASSA ILMESTYVÄ iltapäivälehti Aftonbladet avasi toimituksen Malmöön viime syyskuussa. Vuoden alussa oli vuorossa Uppsala. Lisää vastaavia lanseerauksia on luultavasti odotettavissa. Aftonbladet Labin vetäjän Lotta Folckerin mukaan Aftonbladetissa on haudottu paikallisen mediamarkkinan haltuunottoa vuosia. Aiemmin ajatus oli, että mainonnan kohdentaminen paikannuksen perusteella riittäisi. Lehti päätti kuitenkin panostaa alueellisiin sisältöihin. Ilman niitä mainontakaan ei toimi. – Paikallinen media ei ole onnistunut tavoittamaan riittävästi ihmisiä ja siirtyy nyt tilausmalliin verkossa, mikä on täysin oikein. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka kaipaavat paikallisuutisia mutta eivät halua maksaa niistä, Folcker sanoo. – Meillä on aina ollut sisältöä myös muista kaupungeista, mutta käyttökokemus on ollut heikko. Nyt kaikki Aftonbladetin sisältö, myös uutistoimisto TT:n materiaali, on koottu sijaintitietojen mukaan, ja sitä on helppo selata lehden mobiilisovelluksessa. Volyymia tuovat paikallisten toimittajien jutut, paikalliset näkökulmatekstit ja uutisrobotiikka. Automaattisesti tuotetut jutut käsittelevät urheilua ja liikennettä. – Meillä tulee olemaan jotakin kaikista kaupungeista, mutta poimimme mukaan ensisijaisesti Ruotsin suurimpia kaupunkeja, Folcker linjaa. Ansaintamielessä iltapäivälehteä kiinnostavat paikallisuudessa mainostulot mutta myös lukijoiden sitouttaminen. Aftonbladetin kokemusten mukaan notifikaatiot lukijan oman alueen jutuista avataan paljon muita useammin ja juttujen lukuajat ovat pitkiä. Riikka Virranta m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Uudenkaupungin Sanomat julkaisee noin kerran kuussa printtilehdessään englanninkielistä sivua. Mikä sen tavoite on, päätoimittaja Eija Eskola-Buri? Maahanmuuttajien määrä on Uudessakaupungissa lisääntynyt huimasti viime vuosina, koska heitä on tullut töihin uuteen autotehtaaseen. Haluamme tarjota maahanmuuttajille erityisesti hyötytietoa suomalaiseen arkeen. Sivulla on ollut juttua muun muassa siitä, millaista maitoa missäkin tölkissä myydään, mitä liikennemerkit tarkoittavat ja miten selätetään kaamos. Sivu ilmestyy lehdessä, jota jaetaan laajana jakeluna myös ei-tilaajille. Toivomme, että maahanmuuttajat voisivat samalla muuta lehteä lukemalla opetella suomea ja että saisimme heistä myöhemmin tilaajia. Vielä emme ole tehneet tilaajamarkkinointia. Sivua tuottaa Yhdysvalloista muuttanut, toimittajataustainen Granger Simmons. Printin lisäksi englanninkielistä sisältöä julkaistaan verkossa. Kuinka tärkeää paikallislehdelle on, että sisällöissä huomioidaan maahanmuuttajat? Hyvin tärkeää, sillä jo yli neljä prosenttia kaupunkimme asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Pyrimme huomioimaan, että haastateltavinakin olisi maahanmuuttajia. Maahanmuuttoon liittyvät teemat ovat jatkossa esillä entistä enemmän. Noora Autio Otavamedia on vuosia myynyt mainontaa mallilla, jossa mainostaja sponsoroi yleisölle pääsyn maksumuurin ohi. Kuluttaja saa eteensä mainoksen ja tätä koskevan kysymyksen ennen kuin voi lukea jutun. Onko malli kustantajalle järkevä, head of digital media sales Jukka Pulkkinen? On siinä mielessä, ettei tämä ole syönyt kuluttajatuottoa. Ensisijaisesti sponsorointi on lähtenyt mainosratkaisuna. Toisena etuna tässä on, että kuluttaja pääsee tiiserityyliin tutustumaan sisältöön. Mainostajat ovat kokeneet sponsoroinnin mielenkiintoiseksi. Meillä on tähän mennessä ollut kymmeniä kampanjoita tällä mallilla. Sitten kun pääsemme tuhansiin, tämä alkaa olla merkittävää toimintaa. Onko sponsorointi nousussa? Ainakin tällä hetkellä vire on positiivinen. Sponsoroinnissa on sadan prosentin engagement: kun kuluttaja vastaa kysymykseen mainoksesta, hänen täytyy katsoa se viesti. Tavallisessa display-mainonnassa ei tiedetä, näkikö kuluttaja mainosta. Aiemmin keskustelua on ohjannut se, millaiset tavoittavuudet mainonnalle saadaan. Lähitulevaisuudessa muuttuvien evästekäytäntöjenkin takia on alettu puhua myös kontekstista ja siitä, pitäisikö mainonnan vaikuttaakin. Riikka Virranta Suuret porskuttavat, pienet kipuilevat Iltapäivälehti Aftonbladet levittäytyy aluemedian markkinoille Ruotsissa Paikallislehti kotouttaa Sponsori saa viestinsä läpi Analyytikko ymmärtää Sanoman ja Alman kauppaa. Keskisuomalainen varautuu lehtien yhdistämisiin. Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset Liikevaihto milj. e Muutos % Liikevoitto milj. e Muutos % Liikevoitto % Omavaraisuusaste, % Sanoma Oyj * 913,3 2 102,1 -4 14,8 30,5 Sanoma Media Finland * 576,8 69,4 12 Alma Media Oyj * 342,5 -3,4 61,6 7,5 18 54,1 Keskisuomalainen Oyj 231,1 39,1 14,1 94,1 6,1 39,4 PunaMusta Media Oyj 107,4 22,6 0,7 0,6 45,4 Ilkka-Yhtymä Oyj 36,4 0,95 -73,1 2,6 94,6 Eija Eskola-Buri * Luvuissa ei ole huomioitu helmikuussa julkistettua 115 miljoonan euron liiketoimintakauppaa, jossa Sanoma ostaa Alma Medialta 15 sanomalehteä ja lehtipainon. Koonnut: Janne Arola Lotta Folcker esiintyi Mediapäivässä tammikuun lopussa.
8 SuomenLehdistö 2/2020 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN KUN JUHA LAAKKONEN menee R-kioskille, mitä hän ostaa? Vastaus: Lehtiä. Tällaista vitsiä oululaisen Kaleva Median toimitusjohtajasta joskus kerrotaan. Ei ihme, sillä viimeisten 2,5 vuoden aikana yritys on ostanut kolmessa eri kaupassa maakuntalehti Lapin Kansan, kahdeksan paikallislehteä, kolme kaupunkilehteä sekä 50 aikakausja ristikkolehteä Alma Medialta ja Joutsen Medialta. – Toimialaa haastetaan myös maan rajojen ulkopuolelta. TarviJuha Laakkonen ei tiennyt sanomalehtien toiminnasta juuri mitään ennen valintaansa Kaleva Median toimitusjohtajaksi. Nyt hän uudistaa mediataloa rohkealla otteella. Uudistava ekstrovertti taan leveämpiä harteita, jotta keksitään toimivia ratkaisuja, perustelee Kalevan toimitusjohtajana vuonna 2017 aloittanut Laakkonen. Lehtikauppojen lisäksi Kaleva on viime vuosina ostanut pari digipalveluihin ja -markkinointiin erikoistunutta yritystä. Myös yhtiön brändiä ja toimintatapoja on uudistettu ”startupmaisempaan suuntaan”, kuten Laakkonen itse kuvailee. Laakkosen mukaan hänen tarkoituksenaan on säilyttää perinteisen mediatalon historiallinen ylpeys ja arvokkuus, mutta poistaa jäyhät toimintamallit. LAAKKONEN ON suurien linjojen mies. Ennemmin visionääri ja innovaattori kuin pikkunäppärä näpertelijä. – Käskyttämisestä ja rutiineista en tykkää, vaikka niitä väkisin joutuukin sietämään. Laakkosta tuntevat puolestaan kuvailevat häntä hauskanpidosta pitäväksi ja positiiviseksi ekstrovertiksi, joka kiertelee usein talossa iskemässä tarinaa henkilöstön kanssa. Kaikkiin työntekijöihin uudistusmielinen ja yltiöpositiivinen tyyli ei kuitenkaan pure. Varsinkin Kalevan toimituksessa hieman vierastetaan Laakkosen visioita laajentaa uusiin liiketoimintoihin. Kauppalehti otsikoi viime vuoden elokuussa, että ”Mediayhtiö Kalevassa kuohuu”, kun kaksi korkeassa asemassa ollutta johtajaa sai potkut yhtiöstä kesken isojen yt-neuvotteluiden. Laakkonen kiistää kuohunnan ja sanoo, että ”eri henkilöstöryhmissä on erilaisia tilanteita”. Yleisellä tasolla Laakkonen näkee, että mediatalon ainoa tapa pärjätä on uudistua. Vaikka olisi kuinka paljon kaipuuta menneisyyteen, sinne on turha haikailla. Laakkoselle on kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä työntekijät ajattelevat ja millainen henki talossa on. Kalevassa on lanseerattu joka toinen kuukausi pidettävä Pulssi-kysely, jossa tiedustellaan henkilöstön näkemyksiä esimerkiksi siitä, toteutuvatko yrityksen arvot työntekijöiden arjessa. – Kyllä meillä enemmän on jatkuvassa kehittämisessä mukana olijoita kuin jarruja, Laakkonen sanoo. Ja kiirehtii lisäämään: – Jarrujakin tarvitaan. Jos Linnanmäen vuoristoradassa ei olisi jarrumiestä, mutkat menisivät suoriksi. LAAKKOSEN AIKANA Kaleva Mediaa on toden teolla ryhdytty brändäämään pohjoisen mediaksi, ja Laakkonen on itse puhunut haastatteluissa esimerkiksi pohjoissuomalaisesta DNA:sta. Se tarkoittaa hänen mukaansa omanlaistaan sielunmaisemaa, rauhallisuutta ja elämän iskutiheyttä. – Pohjoisuuteen liittyy tietty myytti ja tarina, ja sitä arvokkuutta haluamme hyödyntää. Ihmisten on syytä olla ylpeitä juuristaan. Laakkonen on itsekin pohjoisen poikia, syntynyt Oulussa ja viettänyt lapsuutensa Oulaisissa. Kasvuympäristö oli rauhallinen, mutta poika luonteeltaan villi. – Päiväkodissakin olin ennemmin katossa kuin lattianrajassa. Lapsuus, nuoruus ja osin vielä aikuisuuskin täyttyi pitkälti urheilusta. Yhtenä kirittäjänä oli kaksoisveli, Kaleva Median toimitusjohtaja Juha Laakkonen panosti vielä 1990-luvun puolivälissä täysipainoisesti urheilu-uraansa ja työskenteli urheiluopistolla palkanlaskijana. Nyt tennis ja muu urheilu kuuluvat puhtaasti vapaaaikaan.
SuomenLehdistö 2/2020 9 AJANKOHTAISTA Sanoma haalii Almakaupalla digitilauksia SANOMA TAVOITTELEE Alman aluelehtien ostolla digitaalisen tilaajamäärän kasvattamista. Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu sanoo, että digitaalisilla tilaajamarkkinoilla menestyminen perustuu pitkälti teknologiseen osaamiseen. Menestyksessä on tärkeää sisältöjen ohella esimerkiksi tuotteiden hyvä käytettävyys ja se, että journalismi näyttää hyvältä, sitä on riittävästi ja se on kuratoitu paikalliselle yleisölle. Tämän lisäksi pitää osata analysoida yleisöä ja yleisön käyttäytymistä. – Tämä on pitkälti teknologinen operaatio, ja koska teknologia on kallista, on suotuisaa, että taustalla on iso yhteisö. Aamulehden digitilaajien määrä on kasvanut jo jonkin aikaa yli 50 prosentin vuosivauhdilla. Päätoimittajan Tomi Lähdeniemen mukaan myös Satakunnan Kansassa on hyvä digitekemisen meininki. Lehti esimerkiksi lähettää verkkosivuillaan suorina lähetyksinä kaikkien maakunnan lukioiden vanhojentanssit. – Lähetyksillä tavoitettiin uusia, nuoria ikäluokkia ja saatiin hieno määrä tilauksia. Janne Arola Kaupunkilehtien uusi sovellus räätälöi sisältöjä KALEVA MEDIAN oululaiset kaupunkilehdet ovat lanseeranneet uudentyyppisen mobiilisovelluksen. Oulu247-sovelluksen virrassa kulkee journalististen juttujen lisäksi sosiaalisen median päivityksiä, käyttäjien luomia sisältöjä, tapahtumatietoja, viranomaistiedotteita ja tarjouksia. Käyttäjä saa valita itseään kiinnostavat asuinalueet, aiheet ja julkaisijat, joita voi seurata omalla välilehdellään. Kaupunkilehtien julkaisujohtajan Martti Turusen mukaan Oululehti ja Forum24 halusivat olla yhteydessä lukijoihinsa tiiviimmin kuin vain kerran tai kaksi viikossa. Verkkopalveluun panostaminen ei kuitenkaan tuntunut järkevältä, sillä saman konsernin Kaleva tekee jo niin Oulussa. Forum24 ja Oulu-lehti myös yhdistyvät huhtikuun lopussa. Uusi Forum24 ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Niiden päätoimittajana toimii Turunen. Riikka Virranta Google aikonee maksaa medioille uutisista GOOGLE ON neuvotellut eurooppalaisten medioiden kanssa korvauksista, joita hakukoneyhtiö maksaisi uutisten esittämisestä uutispalvelussaan Google Newsissä. Tarkoitus ei siis ole maksaa korvauksia tavallisen Google-haun löytämistä uutisjutuista. Olli Sulopuisto Mainonnan määrä laski tammikuussa MEDIAMAINONTA KASVOI viime vuonna 1,2 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, kertoo Kantar. Sanomaja kaupunkilehdillä vuosi sujui kuitenkin tätä heikommin: niiden painettu ja digitaalinen mainonta laski 4,6 prosenttia. Sanomalehdet verkkopalveluineen kattoivat viime vuonna suurimpana ryhmänä reilut 30 prosenttia mainonnasta. Televisio vei kakusta viidenneksen ja hakukonemainonta 12 prosenttia. Riikka Virranta Uudistava ekstrovertti m ed ia no st o jonka kanssa Laakkonen jakoi huoneen lukioikäiseksi saakka. Kaikkein eniten Laakkosta innosti kymmenottelu, jossa hän kilpaili SM-tasolla vielä 1990-luvun puolivälissä. Siinäkin lajissa menestystä tuli ennemmin nopeutta ja räjähtävyyttä kuin kestävyyttä vaativissa suorituksissa. – Finnin Jarkko (entinen kymmenottelija ja nykyinen valmentaja) nauraa aina, että olisin äärimmäisen lahjakas 1 500 metrin juoksun ratavalvoja, kun pystyisin perältä tarkkailemaan muita juoksijoita. ENNEN KALEVAAN tuloaan Laakkonen joutui miettimään, onko Kaleva ”kasvuyhtiö, turn around -keissi vai tuhoon tuomittu”. Tarkempi tutkailu osoitti, että mahdollisuuksia kasvuun on. Kuka? Juha Laakkonen, 50, on Kaleva Median toimitusjohtaja. Hän asuu vaimonsa kanssa Oulussa. Perheen tytär opiskelee palvelumuotoilua Lapin yliopistossa, ja Helsingissä asuva poika käy armeijaa Jyväskylän Tikkakoskella. Ennen Kaleva Mediaan tuloa Laakkonen työskenteli toimitusjohtajana it-yritys Nortalissa ja leikkipaikkavälinevalmistaja Lappset Groupissa. Laakkonen on aikanaan harrastanut kymmenottelua SMtasolla. Nykyään vapaa-aika kuluu muun muassa tenniksen, laskettelun ja muun liikunnan parissa. Puntari > Sosiaalinen vai perinteinen media? Perinteinen media. Yhteiskunta liikkuu monestakin näkökulmasta liian nopealla syklillä, ja sitä pitää tasapainottaa. Sosiaalinen media kehittyy itsestään, perinteinen media vaatii eforttia. > Firman juhlat vai juoksulenkki? Molemmat ovat hitsin tärkeitä. Sanon juoksulenkki, jotta positiivista energiaa johtamiseen riittää läpi vuoden eikä pelkästään yksiin firman juhliin. > Laskiaispulla hillolla vai mantelilla? Hehheh. Hillolla. Se manteli takertuu kurkkuun. SA M I RÄ BI N Ä ” Päiväkodissakin olin ennemmin katossa kuin lattianrajassa.” ” Digitilaukset vaativat teknologialta suuria investointeja ja toimituksilta ennen näkemätöntä asiakaslähtöisyyttä.” Jussi Tuulensuu Aamulehdessä Satakunnan Kansa on saanut uusia digitilauksia lähettämällä verkossa suorana kuvaa esimerkiksi urheilukilpailuista ja vanhojen tansseista. Lehden kuvaaja Joonas Salli Porin tekojääradalla. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE – Näin niin paljon mahdollisuuksia, että alkoi kiinnostaa. Hänellä ei kuitenkaan ollut käytännön kokemusta sanomalehtialasta johtajana, hädin tuskin edes kuluttajana. Laakkosen mediankäyttöön ovat ennemmin kuuluneet ilmaiset verkkouutiset ja maksulliset suoratoistopalvelut kuin sanomalehden tilauksesta maksaminen. Nyt Laakkosen on tietysti pitänyt opetella alaa. Laajempana kehityskulkuna hän näkee, että mediayhtiöiden yhteenliittymät jatkuvat tulevaisuudessakin. Esimerkiksi printtimainonnan laskuun Kaleva Media on puolestaan vastannut ryhtymällä tarjoamaan digimainontaja markkinointipalveluitaan voimallisemmin paikallisille yrityksille. Vaikka edessä on haasteita, Laakkonen näkee ennemmin mahdollisuuksia. Sellainen on hänen maailmankuvansa. – Mieluummin lähden positiivisen kautta ymmärtämään ja haastamaan toimialaa miettimällä, mitä voimme tehdä eri tavalla kuin kilpailijat. Janne Arola HANNA LAASANEN
TAUSTAT TAUSTAT STT:n moderoijat eivät esiinny julkisuudessa nimillään ja kasvoillaan. Moderointitiimin jäsen kertoo saavansa verkkokommentoijilta esimerkiksi huoritteluviestejä. 10 SuomenLehdistö 2/2020
TAUSTAT Tuntematon moderoija Teksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen STT on ottanut nopeasti hoitoonsa usean uutismedian verkkokommenttien perkaamisen. Se luottaa robotin sijaan ihmistyöhön, mutta moderoijien henkilöllisyys pidetään salassa. Osa lehdistä hyödyntää moderoinnissa yhä tekoälyä. SuomenLehdistö 2/2020 11
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 2/2020 ” Esimerkiksi maahan muutto aiheiset jutut saattavat kerätä satoja kommentteja, jolloin rauhallinen työpäivä voi muuttua yhden jutun perusteella todella vilkkaaksi.” ” On epätodennäköistä, että tekoäly voisi lähivuosina kokonaan korvata ihmistyötä. Sille on vaikea opettaa esimerkiksi sarkasmia.” VERKKOKESKUSTELIJAT SUIVAANTUVAT kommenttiensa julkaisematta jättämisestä pahimmillaan niin paljon, että kohdistavat kiukkuaan moderointipäätöksiä tekeviin henkilöihin. Siksi Suomen Tietotoimisto (STT) ei kerro moderoijiensa nimiä julkisuuteen. – Kiukkua ilmaistaan esimerkiksi caps lockilla kirjoitettuna huoritteluviestinä suoraan moderaattorille, sanoo yksi tiimissä työskentelevä. Hän ja myös STT:n uuden moderointitiimin kokenut vetäjä esiintyvät tässä jutussa nimettöminä. Vetäjän mukaan etenkin politiikan ja ilmastonmuutoksen keskusteluissa tunteet ovat pinnassa. – Välillä palaute kohdistuu lehden toimitukseen ja sisältöihin, välillä osansa saa moderoija. Lähinnä viestit ovat raivoamista ja solvaamista: moderoijaa saatetaan nimittää milloin minkäkin ideologian tai aatesuunnan kyttääjäksi tai sensuroijaksi. Suorat uhkaukset ovat kuitenkin harvinaisia, vetäjä kertoo. Tiimiin kuuluu parisenkymmentä henkilöä. Moderoijat työskentelevät etänä eri paikoissa. – Ammattilaiset tunnistavat asiattomat viestit nopeasti tyylistä ja tietyistä sanoista. Kritiikkiä saa esittää, mutta keskustelua on käytävä rakentavassa hengessä. Tärkeää on myös, että keskustelu menee eteenpäin eikä ajaudu sivuraiteille, vetäjä sanoo. Hän kertoo, että tiimin moderointiratkaisut perustuvat STT:n verkossa julkaistuihin ohjeisiin sekä kunkin asiakasmedian omiin ohjeisiin. Tiimillä on lisäksi käytössään moderoijan käsikirja. Useat moderoijat ovat tehneet työtä pitkään. Moderoijalla on vuorossaan päävastuu yhdestä mediasta, mutta kollegoita autetaan tarvittaessa. Työ on arvaamatonta. Kova kiire voi tulla yllättäen, ja tilanteet vaihtelevat tunneittain. – Esimerkiksi maahanmuuttoaiheiset jutut saattavat kerätä satoja kommentteja, jolloin rauhallinen työpäivä voi muuttua yhden jutun perusteella todella vilkkaaksi. Jos yksi iso media uutisoi jostain merkittävästä aiheesta, myös muut mediat tarttuvat siihen, tiimiläinen kuvaa. Onnistunut hinnoittelu houkuttaa STT:stä on lyhyessä ajassa tullut iso tekijä uutissivustojen kommenttiosioiden moderoinnissa. Uutistoimisto aloitti moderointipalvelujen tarjoamisen marraskuussa. Sen asiakkaita ovat nyt Ilta-Sanomat, Yleisradio, Helsingin Sanomat ja Etelä-Suomen Sanomat. Muut Keskisuomalainen-konsernin noin 60 lehteä siirtyvät STT:n moderointiin Etelä-Suomen Sanomien jälkeen vähitellen kevään aikana. Parhaillaan STT:n moderointitiimiin ollaan rekrytoimassa lisää väkeä ja sen toimintaa kehitetään koko ajan. Onko STT:n tavoitteena saada moderointipalvelunsa asiakkaiksi suurin osa suomalaisista medioista? – Kyllä. Tavoitteenamme on kasvattaa asiakaskuntamme mahdollisimman laajaksi. Olen luottavainen sen suhteen, että vaikka meillä olisi melkein kaikki Suomen mediat mukana, pystymme palvelemaan asiakkaita kunkin toiveiden mukaan, liiketoimintapäällikkö Maunu Anhava sanoo. STT pyrkii hankkimaan moderointiasiakkaita myös median ulkopuolelta, muun muassa järjestöistä. Se on ensimmäinen uutistoimisto Euroopassa, joka tarjoaa kommenttiosioiden moderointia laajamittaisena palveluna. Australiassa uutistoimisto AAP on tehnyt samaa. Anhavan mukaan STT lähti tarjoamaan moderointipalveluja, koska ne sopivat hyvin sen toiminta-ajatukseen mediakentällä. – Meille kannattaa keskittää palveluja sen sijaan, että jokainen talo hoitaisi ne itse. Maunun mielestä keskitetyn palvelun etuja ovat tehokkuus ja laatu: STT:n palvelu kattaa ison osan vuorokaudesta, sillä moderoijat työskentelevät noin aamuseitsemästä puoleenyöhön. Kun moderoijilla on mahdollisuus käsitellä useamman lehden kommentteja, työaika tulee käytettyä tehokkaasti hiljaisempinakin hetkinä. Lisäksi moderoijien ammattitaito ja kokonaiskuva keskustelukulttuurista kehittyy, kun keskustelupalstoja on useampi. Anhava arvioi, että lehtien intoon lähteä mukaan STT:n palveluun on vaikuttanut myös onnistunut hinnoittelu, joka pohjautuu kommenttimääriin. – Minusta se on asiakkaille vähemmän riskipitoista kuin esimerkiksi tuntipohjainen hinnoittelu. Tällä hetkellä moderointi on nimenomaan verkkosivujen keskustelun ennakkomoderointia. Lisäksi STT moderoi jälkikäteen Helsingin Sanomien somekanavia: Facebookia ja Instagramia. Aiemmin Helsingin Sanomien moderointia hoiti ruotsalainen Interaktiv Säkerhet -yritys. Helsingin Sanomien moderoinnin yhteyshenkilön Jarkko Rahkosen mukaan palveluntarjoajaa vaihdettiin, koska Sanoma osti enemmistön STT:stä vuonna 2018. – Kokemukset STT:n moderoinnista ovat erittäin hyviä tältä lyhyeltä ajalta. Moderointilinja olisi saatava vielä yhtenäisemmäksi, eli moderoijien julkaisupäätöksissä on eroja, mutta työskentelemme asian korjaamiseksi, Rahkonen sanoo. Tekoäly tunnistaa selvät tapaukset Ylessä moderointi perustui ennen STT:n asiakkaaksi siirtymistä robotiikkaan. Ylen uutisja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen kertoo, että Ylellä tehtiin puolitoista vuotta töitä tekoälyn kehittämiseksi. Tekoäly osoittautui nopeaksi päätöksentekijäksi, mutta keskustelun sävyjä, aiheen vierestä puhumista ja epäsuoraa solvaamista sen oli hankala erottaa. Toisaalta se myös poisti kommentteja turhaan. – Keinoäly ei ole vielä kovin älykäs. Halusimme saada tuntuvan parannuksen laatuun. Robotiikka kehittyy koko ajan, mutta tässä kohtaa ihminen pystyy moderoimaan paremmin linjan mukaisesti, Räisänen perustelee tekoälystä luopumista. STT ei tällä hetkellä käytä moderoinnissa lainkaan tekoälyä. – On epätodennäköistä, että tekoäly voisi lähivuosina kokonaan korvata ihmistyötä. Sille on vaikea opettaa esimerkiksi sarkasmia, Anhava sanoo. Sen sijaan STT:n moderointiasiakkaat voivat oman harkintansa mukaan hyödyntää robotiikkaa kommenttien ensimmäisessä lajittelussa niin, että kone karsii pois pahimmat törkyviestit ennen kuin ne edes päätyvät moderoijien silmiin. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa robotiikkaa hyödynnetään tällä tavoin. – Käytämme HS.fi:n kommenttien esimoderointiin koneoppimiseen perustuvaa analytiikkaa, joka lajittelee kommentit hyviin, epävarmoihin ja huonoihin. Lajittelu nopeuttaa ihmismoderoijan työtä, Jarkko Rahkonen kertoo. Sanomalehti Kalevassa moderoinnissa käytetään Klaaraksi nimettyä robottia. Klaara tekee julkaisupäätöksen noin kolmasosassa kommentteja. Loput kommentit menevät joko toimituksen tai Interaktiv Säkerhetin moderoijien ratkottaviksi. – Tekoäly antaa näkemyksensä, mutta sillä ei ole lupaa tehdä itsenäisiä päätöksiä kaikkien kommenttien osalta. Parhaimmillaan tekoäly on niin sanotuissa selvissä tapauksissa, Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi sanoo. Myös Iltalehdessä moderointia hoitaa Interaktiv Säkerhet sekä osittain oma toimitus. – Käytössämme on tekoälyn ja ihmismoderoinnin yhdistelmä, joka tuo mielestäni parhaan tuloksen, vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi sanoo. Nuoret haluavat laadukasta keskustelua Ylen Riikka Räisänen sanoo, että laadukkaan keskustelualustan tarjoaminen on osa vuorovaikutukseen panostamista, jonka Yle kokee tärkeäksi. – Haluamme tarjota eri tavalla ajatteleville ihmisille mahdollisuuden keskustella ja saada toisiltaan ajatuksia ja ymmärrystä ilman hyökkäyksiä. Etenkin nuoret kaipaavat laadukasta keskustelua vastapainoksi somealustojen negatiivissävytteiselle huutelulle. Myös STT:n Anhava on tunnistanut nuorten halun keskustelulle. – Uskon, että verkkokeskustelujen rooli ylipäätään kasvaa lähitulevaisuudessa. Asiakkaidemme kokemus on, että kun lukijat pääsevät kommentoimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa, heidän sitoutumisensa mediaan kasvaa. Keskustelun laatua parantaakseen Yle on julkaissut verkossa keskusteluohjeet. Keskustelijoita kehotetaan muun muassa kuuntelemaan, kysymään ja perustelemaan – sekä harkitsemaan, mitä kirjoittaa. Yle avaa keskustelulle vain osan jutuistaan. Rikosuutiset jätetään aina kommentoinnin ulkopuolelle. Kommentoida saa nimimerkillä, mutta kirjautuminen vaaditaan. Iltalehteen lähetään lähes 200 000 kommenttia kuukaudessa. Yläjärven mukaan lukijoilta tulee paljon palautetta siitä, että kommentointi on osin huonolaatuista, mutta toisaalta myös siitä, miksei jotain kommenttia ole julkaistu. – Kommenttiosiomme ovat hyvin luettuja, ja meillä on suuret intressit seurata niiden toimivuutta. Haluaisimme rakentavaa ja vilkasta keskustelua, mutta tietyistä aihepiireistä, kuten maahanmuutosta, kommentointia ei voida avata lainkaan. Sanomalehti Kalevaan tulee reilut 2 000 kommenttia vuorokaudessa. Niistä kolmannes hylätään. Kommenttien määrä vähentynee suunnitteilla olevan kirjautumisen myötä jonkin verran. – Verkkosivujen kommentointi ei ole missään nimessä lehdille pelkästään taakka. Meillä on aktiivisia ja arvokkaita kommentaattoreita. Toki tavoitteenamme on saada lisää laadukasta keskustelua sekä vähemmän heittolaukauksia ja epäasiallisia kommentteja, Niiles Nousuniemi sanoo. Myös STT:n moderoijat kertovat, että ihmisiltä tulee paljon teräviä ja mietittyjä ajatuksia. Toisaalta kärjistynyt ilmapiiri ja negatiiviset kommentit tuntuvat kuluttavilta. – Etätyöstä huolimatta työyhteisö on tiivis, ja sen kesken voi jakaa rankkoja tai muuten älyttömiä kommentteja ja analysoida niitä, moderointitiimin jäsen sanoo. ? Moderoija keskittyy työvuorossaan pääasiassa yhden median keskustelujen läpikäyntiin.
TAUSTAT SuomenLehdistö 2/2020 13 STT:n moderoijan mukaan työyhteisö on etätyöstä huolimatta tiivis ja rankkoja kommentteja voi jakaa kollegoiden kesken.
14 SuomenLehdistö 2/2020 Analytiikka edellä Kehitystiimi ratkoo Kaakon Viestinnässä, mistä aiheista kannattaa tehdä aiempaa enemmän juttuja ja mistä luopua. Tilaajia kiinnostavat uutisanalyysit, henkilöjutut ja livelähetykset. VERKKOANALYTIIKAN TARKEMPI tarkastelu johti Kaakon Viestinnässä vähitellen karuun herätykseen: – Huomasimme, että jos haluamme myydä digitilauksia ja olla olemassa, vanha tekemisen malli ei riitä sinnepäinkään. Se, minkä olimme kuvitelleet olevan priimasisältöä, ei kiinnostanut oikein ketään. Emme tehneet tarpeeksi hyviä juttuja, sanoo verkkopäällikkö Tomi Tiilikainen. Kaakon Viestinnän maakuntalehdissä otettiin käyttöön maksumuuri parisen vuotta sitten ja alettiin seurata verkkojuttujen lukemista Google Analyticsin avulla jo ennen sitä. Koska luvut viestivät selvää muutostarvetta sisältöihin, niiden suunnitteluun alettiin panostaa enemmän. Jatkumona tälle lehdille päätettiin perustaa viime vuonna yhteinen sisältöjen kehitystiimi. – Toimituksissa ei ole päivittäin aikaa miettiä kehitystä. Siksi halusimme irrottaa porukan, joka pohtii uusia avauksia, Tiilikainen kertoo. Idea kopioitiin melko suoraan ruotsalaiselta MittMedia-konsernilta. Tiimiä vetää Tiilikainen, ja siihen kuuluu hänen lisäkseen päätoimisesti kolme henkilöä: visuaalisuudesta vastaava Lukas Pearsall sekä markkinoinnista ja sosiaalisesta mediasta vastaavat Elina Porkka ja Kiia Koskinen. Tiimin ydinporukka tekee tiivistä yhteistyötä Kaakon Viestinnän sisältöjohtajan Pekka Lakan ja paikallistoimitusten kanssa. – Halusimme kehitystiimiin osastorajat ylittävän kokoonpanon eli toimitusten, kuluttajamyynnin ja mediamyynnin ammattilaisia. Se on ollut tiimin vahvuus, Lakka kertoo. Tiimi suunnittelee sisältöjä kaikkiin Kaakon Viestinnän lehtiin eli viiteen maakuntalehteen, Etelä-Saimaaseen, Kouvolan Sanomiin, Kymen Sanomiin, Itä-Savoon ja Länsi-Savoon, sekä pienempiin lehtiin. Se keskittyy siihen, mihin suuntaan sisältöjä kannattaa isommassa kuvassa viedä, kun taas päivittäisissä aihevalinnoissa vastuu on edelleen kunkin toimituksen johdolla. Tavoitteena sitoutuneet tilaajat Kehittämisessä analytiikka on Tiilikaisen mukaan kaiken a ja o. Kaakon Viestinnän lehdissä analytiikan avulla seurataan pääasiassa kolmea asiaa: tilaajapitoa, tilaajien lukemien juttujen määrää sekä juttujen tuomia tilausmääriä. – Emme tarkkaile enää juuri lainkaan verkon kävijämääriä. Meitä ei kiinnosta, tuleeko joku lukemaan satunnaisesti Fingerporia, vaan tavoittelemme sitoutuneita tilaajia, jotka syventyvät moneen juttuumme, Tiilikainen kertoo. – Tilausten myyminen ei ole ongelma, mutta se, että tilaajat pysyvät sisältöjemme parissa, on haasteellisempaa. Mitä useammin ihminen käyttää tunnuksiaan, sitä todennäköisemmin hän jatkaa tilaajana, hän sanoo. Tilaajat, jotka lukevat viikossa 21– 30 juttua, pysyvät tilaajina paljon todennäköisemmin kuin alle kymmenen juttua lukevat. Päivätavoitteena isoilla lehdillä on, että 4 100–4 300 tilaajaa lukee vähintään yhden nettijutun päivässä ja että jutuilla on 14 000–14 500 tilaajien lukukertaa päivässä. Tavoittavuutta mitataan vähintään kahdesti viikon aikana sivuilla käyneiden määrällä, eli vanhasta kävijämäärämittauksesta on siivottu pois vain kerran viikossa käyneet. Google Analyticsistä tuotetaan Teksti: Noora Autio Kuvat: Lukas Pearsall TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
TAUSTAT SuomenLehdistö 2/2020 15 Analytiikka edellä kaikkien lehtien toimituksille raportit, ja jokainen toimittaja pääsee katsomaan myös juttukohtaista käyttäjädataa. – Sieltä saa helposti tsekattua esimerkiksi urheilun luetuimmat jutut. Keskipitkiä uutisia karsittu Tiilikaisen mukaan analytiikan valossa on karsittu etenkin omien toimittajien kirjoittamia kolumneja ja ”mediumpituisia bulkkiuutisia”, jotka raapaisevat vain kevyesti jonkin aiheen pintaa tai joita tehdään ei niin kiinnostavista aiheita. Myös STT:n juttuja on vähennetty ja viihdeja ulkomaanuutisia ei julkaista käytännössä lainkaan. – Ei ole järkeä kilpailla aihealueilla, jotka isommat mediat hoitavat paremmin. Esimerkiksi ulkomaanuutisen on oltava todella merkittävä, jotta julkaisisimme sen verkossa. Luopuminen on kuitenkin Tiilikaisen mukaan usein vaikeaa ja siksi vielä osittain ”vaiheessa”. – Erityisesti kulttuurissa ja urheilussa tehdään edelleen paljon juttuja, joita ei lueta juuri lainkaan. Eniten lehdissä on lisätty henkilöhaastatteluja, juttuja yrityksistä ja yrittäjistä sekä uutisanalyysejä. Myös erilaiset ilmiöjutut ja kulttuuriarvostelut ovat suosittuja. Etenkin toimittajien kunnallispolitiikan kiemuroista tekemät analyysit kiinnostavat ihmisiä paljon. – Lehtiemme ilmestymispaikkakunnilla on ollut kuntapolitiikan ja -hankkeiden saralla melkoisesti draamaa, ja ihmiset arvostavat sitä, kun paneudumme näihin aiheisiin kunnolla, Tiilikainen sanoo. ”FAKE NEWS”, twiittaa Trump. Valemedia, kirjoittaa päätoimittaja Pekka Mervola Oulun kaupungin verkkolehdestä. Vmedia, irvailevat kriitikot Vastuullista journalismia -merkkiä. Valeuutinen ja sen johdannaiset ovat levinneet käyttökieleen niin moninaisin tavoin, että paikoin on vaikeaa tunnistaa, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Sanan ryöstöviljelyn myötä useat tutkijat ovatkin esittäneet valeuutisesta luopumista ja keksineet sen tilalle erilaisia käsitteitä kuten vastamedia tai vaihtoehtomedia. Samalla he tulevat nostaneeksi hyvin eri lähtökohdista tietoa tuottavia toimijoita perinteisen median rinnalle. Tällaisesta valeuutisen käsitteen hämärtämisestä hyötyvät lähinnä valeuutisten tekijät ja muut informaatioympäristön saastuttajat. Siksi olisi tärkeää pysähtyä käsitesodan perimmäisen kysymyksen äärelle: miten erottaa journalismi muusta sen muotokieltä matkivasta sisällöntuotannosta? TOIMITTAJA-TIETOKIRJAILIJA Johanna Vehkoon Valheenpaljastajan käsikirjassa valeuutiselle luoma määritelmä on hyvä alku: valeuutinen on harhautustarkoituksessa tehty teksti tai vaikkapa video, joka matkii ulkoisesti journalismia mutta ei ole sitä. Motiivina voi olla raha, huijaamisen tuottama tyydytys tai poliittinen vaikuttaminen. Tämän rajauksen ulkopuolelle jää useita toimijoita, jotka eivät ole aivan valemediaa mutta eivät missään nimessä journalismiakaan. Viranomaisviestintää ei yksinkertaisesti kannata rinnastaa makedonialaisten mielikuvitusuutisten kanssa. Keskustelun kannalta polttavin kysymys on kuitenkin usein ideologinen toiminta, jossa tekijät tai lukijat eivät koe jakavansa disinformaatiota vaan pikemminkin tuntevat oivaltaneensa salatun tai piilotellun totuuden. He kertovat sen, mitä muut eivät kerro. KYSYMYS ON tärkeästä rajanvedosta. Tieteenfilosofiassa samansukuista kysymystä on pohdittu puhuttaessa näennäistieteestä ja tieteestä. Kulttuurihistorian tutkija Reima Välimäki kirjoittaa, että ”pseudohistoria on historiantutkimuksen haaste siinä missä pseudotieteellinen rokotevastaisuus lääketieteen ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ilmastotieteen taakka”. Pseudohistoriasta kirjan kirjoittanut Inkeri Koskinen kirjoittaa kohteestaan lempeästi mutta erottaen sen selkeästi akateemisesta tietotyöstä: ”Koetan tehdä ymmärrettäväksi, miten villi tarinointi eroaa siitä työstä, mitä maamme, kielemme ja kansamme menneisyyttä selvittävät tutkijat todellisuudessa tekevät.” ESITÄNKIN VALEMEDIAN rinnalle pseudomedian käsitettä. Siinä missä riippumaton journalismi on sitoutunut totuudenmukaisuuden vaatimukseen, pseudomediat julkaisevat juttujaan toimeksiantajan viestin välittämiseksi tai poliittisen kamppailun osana antamatta suurta painoarvoa pelisäännöille, faktoille tai mahdollisille virheille. Toivoisin todella, että journalismia, poliittista julkisuutta ja mediaa käsittelevät tutkijat tunnistaisivat, miten harhauttavat valeuutiset ja pseudomedian villi tarinointi eroavat siitä työstä, jota eettisiin pelisääntöihin ja pitkään traditioon kiinnittyneet journalistit ympäri Suomea ja maailmaa tekevät. ? Olli Seuri on journalistiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa. ka ik uj a& ko hi na a ” Viranomaisviestintää ei yksinkertaisesti kannata rinnastaa makedonialaisten mielikuvitusuutisten kanssa.” Valemedia-sanan ryöstöviljely sataa harhauttajien laariin Kaakon Viestinnän lehdissä on lisätty livelähetyksiä. Elina Porkka ja Lukas Pearsall tekevät Suoraa puhetta -lähetystä. ” Tilausten myyminen ei ole ongelma, mutta se, että tilaajat pysyvät sisältöjen parissa, on haasteellisempaa.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 2/2020 – Oikeastaan analytiikka kertoo, että tilaajia kiinnostaa pitkälti se, minkä haluammekin kiinnostavan eli syvälliset ja aikaa vievät jutut, joita toimitukset ovat alkaneet tuottaa enemmän keskipitkien uutisten sijaan. Toimituksemme tekevät erinomaista työtä, ja olemme voineet hyvällä omallatunnolla sanoa, että menemme analytiikka edellä. Paikallisidentiteetti on tärkeä Paikallisuuteen halutaan panostaa. – Se on ainoa kilpailuvalttimme, ja siksi jokaisen lehden verkkosivun ja sovelluksen avaussivun on oltava kyseisen paikkakunnan näköinen, Tiilikainen sanoo. Sisältöjen kehitystiimissä on pohdittu paljon paikallisidentiteettiä. Juttuja pyritään tekemään aiheista, jotka ovat kussakin kaupungissa ihmisille tärkeitä, mutta joita toimitukset ovat ehkä pitäneet itsestäänselvyyksinä. Yksi tällainen aihe on Saimaa, jonka varrella useamman lehden ilmestymiskaupunki sijaitsee. Tiimissä kehitettiin Saimaa-aiheinen sarja, jossa on julkaistu eri tavoin vesistön ympärille nivoutuvia juttuja: henkilöhaastatteluja, hyötyjuttuja pyöräilyreiteistä ja leirintäpaikoista, kuvareportaaseja ja niin edelleen. – Näitä on luettu verkosta erittäin hyvin, Tiilikainen kertoo. Muita paikallisidentiteettiä vahvistavia juttuja ovat olleet esimerkiksi Itä-Savon murretesti ja Länsi-Savon Äänestä parasta asiakaspalvelijaa -juttu. Toimivat ideat viedään yleensä myös muihin lehtiin. Satsausta kuviin ja videoihin Tiimi on kehittänyt verkkoon myös paikallisia videosisältöjä. Urheilun alasarjoista ja armeijaan liittyvistä tapahtumista, kuten sotilasvalasta tai RUK:n kurssin päätösjuhlasta, tehdyt livelähetykset ovat keränneet hyvin katsoja. Lisäksi lehdillä on erilaisia podcasteja. Niiden ympärille ja muistakin teemoista on järjestetty yleisötapahtumia, jotka on niin ikään striimattu. Lukas Pearsall kertoo, että visuaalisella puolella juuri livelähetykset ovat olleet tähän asti sisältötiimin isoin ponnistus. Seuraavaksi verkossa ollaan ottamassa käyttöön uutta työkalua, joka mahdollistaa näyttävämmän visuaalisuuden. – Jatkossa pystymme tuomaan juttuihin sujuvammin monipuolisempaa kuvasisältöä, grafiikkaa ja videoupotuksia. Tavoitteena on tehdä työskentelyputkesta kuvaajille mahdollisimman helppokäyttöinen ja vähän aikaa vievä, Pearsall sanoo. Näyttäviä visuaalisia elementtejä on tarkoitus hyödyntää lehden avainjutuissa eli aina maksumuurin takana olevissa jutuissa, joita sisältötiimin kehittämät sisällöt ovat. Muita kuin avainjuttuja pääsee Kaakon Viestinnän lehtien verkkosivuilla lukemaan kolme ilmaiseksi. Jutut toivat 700 tilausta kuussa Sisältötiimi on panostanut sisältöjen markkinoinnin kehittämiseen. Avainjuttuja markkinoidaan enimmäkseen Facebookissa ja tapauskohtaisesti Instagramissa sekä omissa printtilehdissä ja verkkosivuilla. Viikossa ostetaan FB-näkyvyyttä yhteensä kymmenille jutuille. – Yksittäisten juttujen osalta puhutaan euroissa kympeistä, kertoo Kiia Koskinen. Esimerkiksi helmikuun aikana lehdille tuli juttujen ja videoiden kautta yli 700 tilausta, mikä vastaa asetettua tavoitetta. – Maksumuurin takana olevat livelähetykset ovat tuoneet paljon tilauksia, esimerkiksi RUK-live keräsi sata uutta tilausta, Elina Porkka sanoo. Juttukohtaisen markkinoinnin lisäksi tehdään brändija tapahtumamarkkinointia eri kanavissa. Somessa ei-tilaajille tarjotaan tilausta, joka maksaa ensimmäisenä kuukautena euron ja seuraavasta kuukaudesta alkaen normaalihintaisen kestotilauksen verran. Aiemmin ensimmäinen kuukausi oli ilmainen. – Niistä lukijoista, jotka ottavat tilauksen eurolla, kaksi kolmasosaa pysyy tilaajina ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ilmaiseen kuukauteen tarttuneista vain alle kymmenen prosenttia jatkoi tilausta maksullisena, Pekka Lakka kertoo. ? Imatran teatterissa järjestettiin paneelitilaisuus uuden uimahallin ja urheilutalon paikasta. Paikan päällä oli yli 200 ihmistä, ja feediä seurasi livenä 300 henkilöä. Tallenne on toistettu 15 000 kertaa. Vinkit Huomioi nämä kehittämisessä 1. YLITÄ OSASTORAJAT Kehittämiseen ja etenkin juttujen markkinoimiseen ja myymiseen tarvitaan muutakin kuin perinteistä toimitusosaamista. 2. AJATTELE ISOSTI Muista, että kehittäminen ei ole vain nykyisen toiminnon viilaamista. Pitää osata ja uskaltaa synnyttää uutta. 3. TYRMÄÄ MUTU Luota faktoihin, älä yksittäisiin mielipiteisiin. Analytiikka auttaa kehittämisessä ja kehittymisessä. 4. KOPIOI JA VARASTA MUUALTA Pyörää on turha yrittää keksiä itse uudestaan. Seuraa ja kysele, mitä muualla tehdään ja sovella tai kopioi parhaat juttuideat, juttumallit ja toimintatavat omaan käyttöön. Lähteet: Tomi Tiilikainen, Pekka Lakka. ” Livet ovat tuoneet paljon uusia tilauksia, esimerkiksi RUK-live keräsi sata uutta tilausta.” Tomi Tiilikainen ja Kiia Koskinen seuraavat verkkoanalytiikasta tilaajapitoa, tilaajien lukemien juttujen määrää sekä juttujen tuomia tilausmääriä.
PALSTAT SuomenLehdistö 2/2020 17 HALVALLA EI saa hyvää, paitsi tietokoneohjelmissa, joissa ilmainen on välillä kallista parempi. Ilmiön taustalla on avoimen lähdekoodin nimellä tunnettu toimintamalli, jossa itse ohjelman lisäksi myös sen rakennuspalikat jaetaan ilmaiseksi kaikille. Avoimen lähdekoodin avulla voi rakentaa esimerkiksi kokonaisen nettijulkaisujen perheen ilman, että ohjelmistoista tarvitsee maksaa mitään. Sellainen on esimerkiksi tšekkiläis-kanadalaisen Sourcefabric-yhtiön tekemä Superdesk, joka on kokonainen toimitusjärjestelmä. Superdesk sisältää palaset journalistisen työn suunnittelemiseen ja organisoimiseen, uutislähteiden seuraamiseen, juttujen julkaisemiseen useisiin erilaisiin kanaviin – nettisivut, uutiskirje ja mobiilisovellus yhdellä napinpainalluksella – sekä erilaisia analytiikkaja mittausvimpaimia. Kaiken tämän toiminnallisuuden hinta on nolla euroa. Vastapainona tosin jonkun pitää asentaa ohjelmisto ja säätää se toimintakuntoon – ja harvassa paikassa on halpoja nörttejä lojumassa nurkissa niin paljon, että homma tulisi hoidettua ilmaiseksi. Jos käyttöönotto ei suju omin voimin, sen voi ostaa palveluna Sourcefabricilta. YKSINKERTAISEMPAAN TARPEESEEN eli yksittäisen nettilehden julkaisuun sopivampi tuote on Newspack. Se on vielä testausvaiheessa oleva pienille ja keskisuurille toimituksille suunnattu ohjelmisto, jota kehitetään osin Googlen Digital News Initiative -rahoilla. Newspackia kuvaillaan ”julkaisujärjestelmäksi, jolla on mielipiteitä”. Käytännössä se on joukko räätälöityjä ohjelmistopalikoita, jotka asentamalla WordPressjulkaisujärjestelmä muuttuu yleiskäyttöisestä blogialustasta lähes julkaisuvalmiiksi digimediaksi. Se tarkoittaa muun muassa helposti muokattavaa ulkoasua, digimainontatyökaluja ja valmiita keinoja vastaanottaa tilausmaksuja tai lahjoituksia lukijoilta. Kehittäjien mukaan tarkoituksena on rakentaa toimintavarma ja helppokäyttöinen järjestelmä, joka pysyy käyttökelpoisena pitkään. Ohjelmistoilla on nimittäin ikävä taipumus alkaa toimia ajan myötä huonommin. Ehkä ne keskustelevat muiden tietojärjestelmien kanssa, ja kun ulkopuolinen järjestelmä muuttuu, eivät asiat enää toimi. Tai kenties jokin osa ohjelmistoa päivittyy, mutta samalla päivitys rikkoo toisen osasen. Tämä ilmiö koskee sekä kaupallisia että avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, tosin vähän eri syistä. Ilmiöön on törmännyt jokainen, joka vaikkapa käyttää vielä Windows 7:ää – sitä ei enää tämän vuoden tammikuun jälkeen päivitetä, vaikka ohjelmistosta löytyisi millainen virhe tahansa. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa on edes teoriassa mahdollista, että joku korjaisi moiset virheet. EN TARKOITA, että kaikkien pitäisi seuraavaksi opiskella keinot, joilla asennetaan uusi toimitusjärjestelmä toimituksen palvelimelle. (Mutta jos kiinnostuit, kannattaa kokeilla – omalla koneella.) Oikeastaan halusin vain kertoa, että avoimen lähdekoodin taustalla olevan tiedon jakamisen eetoksen luulisi olevan toimittajille mieluisa ja että ilmaisilla ohjelmistoilla voi saada paljon aikaan. Joten lopuksi muutama ohjelmistovinkki journalisteille, jotka ovat kiinnostuneempia omasta työstään kuin toimitusjärjestelmistä. Heille voi suositella ainakin kolmea ohjelmistoa: Bitwarden, joka suojaa salasanat ja synkronoi ne kaikkien käyttämiesi laitteiden välillä; Outline, joka on nettiyhteydet suojaava VPNohjelmisto; ja Zotero, joka auttaa tiedonkeruussa ja -organisoimisessa. Bitwarden ja Zotero toimivat molemmat freemiummallilla. Niiden perusversio on ilmainen ja aivan käyttökelpoinen, mutta tietyistä lisäominaisuuksista pitää maksaa. Outline on kokonaan ilmainen, mutta sen käyttöönottoon tarvitaan it-osaston tukea. Mikäli työnantaja ei jo tarjoa VPN-yhteyttä, on Outline vaivannäön väärti jokaiselle, joka edes toisinaan käyttää suojaamattomia langattomia verkkoja vaikkapa juttukeikalla. ? Ilmaisia työkaluja journalisteille ko pi oi tä m ä Avoimen lähdekoodin ohjelmat auttavat yksittäistä toimittajaa – tai koko toimitusta. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Avoimen lähdekoodin ohjelmistot voivat olla notkeampia työkaluja kuin kaupalliset vastineensa. 2 Useille avoimen lähdekoodin ohjelmistoille voi ostaa käyttötukea, jolloin kokonaishinta saattaa silti jäädä kohtuulliseksi. 3 Jos et muuta tee, ota vähintään käyttöön Bitwarden-salasanamanageri. 3 pointtia
PALSTAT 18 SuomenLehdistö 2/2020 PRINTTIVETOISEEN LIIKETOIMINTAAN viritetyn organisaation muuntaminen digiliiketoimintaan optimoiduksi vaatii jatkuvaa tiedon ja vastuun jakamista ylimmän johdon ulkopuolelle. Yhteisiin tavoitteisiin sitouttavan strategiatiedon pitää välittyä organisaation eri tasoilla pystyja vaakasuoraan. Näin päivittäisen työn johtajat ymmärtävät, miksi muutoksia tehdään ja miksi niihin sitoutuminen on tärkeätä. Strateginen uudistuminen nostaa väistämättä pintaan jännitteitä ja muutosvastarintaa. Jännitteitä syntyy resurssien uudelleen jakamisesta sekä muutoksen johtamisesta. Pahimmillaan toiminnan uudistuminen voi tyssätä keskijohtoon, jos se ei tiedä ylimmän johdon määrittelemää strategiaa tai ei sitoudu siihen. Sitoutumaton keskijohto saattaa pitää ylimmän johdon uudistuksia poukkoiluna ilman selkeää visiota. Näihin tuloksiin päätyivät Lappeenrannan LUTKauppakorkeakoulun tutkijatohtori Päivi Maijanen ja professori Paavo Ritala tutkimushankkeessaan Alueellisen median digitaalinen loikka. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka mediaorganisaatiot voivat selvitä voittajina digitalisaation aiheuttamista muutosprosesseista. Tutkijat haastattelivat maakuntaja kaupunkilehtiä julkaisevan Kaakon Viestinnän ylimmän ja keskijohdon kahteen kertaan sekä havainnoivat toimintaa suhteessa strategiaan. KAAKON VIESTINNÄN tutkimus osoitti, että muutosjohtamisen onnistumisen kannalta on enemmän eri ryhmiä kuin vain ylin ja keskijohto. Keskijohto jakautui selvästi kahteen ryhmään suhteessa digisiirtymään: innostuneisiin, proaktiivisiin digikehittäjiin ja maltillisiin muutosjohtajiin. Ryhmien välisiä ristiriitoja voi lieventää viestinnän tehostamisen lisäksi keskittämällä kehitystyö organisaation eri puolilta kootulle kehitysryhmälle. Muutos kannattaa jalkauttaa koko organisaatioon vasta sitten, kun parhaat käytännöt on löydetty ja niiden toimivuus testattu. Alueelliset mediat yhdistyvät toisiinsa ja media-ala keskittyy tulevaisuudessa yhä enemmän. Muutosjohtamisen haastetta lisää samaan aikaan päällä olevat kaksi muutosprosessia: digitaalinen ja organisaatioiden yhdistyminen. Kaakon Viestintä on tästä hyvä esimerkki. Tutkimuksen tekoaikaan se kuului vielä Länsi-Savo-konserniin, mutta Mediatalo Keskisuomalainen osti sen viime huhtikuussa. Tutkimuksen mukaan toimituksen eri kulttuurien yhdistymisessä olennaista on kyky jakaa oppia ja yhdistymisen eri osapuolien hyviä käytäntöjä. Jos ostaneen organisaation käytännöt pakotetaan ostetulle osapuolelle, jonka tehtäväksi jää vain sopeutuminen, toimintaa haittaavia jännitteitä ja kitkaa syntyy taatusti. PERINTEISTEN LEHTITALOJEN digitaalisesta transformaatiosta tekee erityisen vaikean se, ettei voida vain hylätä vanhoja toimintamalleja ja siirtyä uusiin, kuten organisaatiouudistuksissa yleensä. Vaikka uuden digitaalisen liiketoimintamallin ja organisaation luominen on välttämätöntä, samaan aikaan pitää pitää printin tuotantoorganisaatio ja laatu hyvässä kunnossa. Digisiirtymä etenee Suomessa piinallisen hitaasti mutta varmasti. Printtilevikit ovat pudonneet tällä vuosituhannella keskimäärin 2–6 prosentin vuosivauhtia. Digitilausten kasvusta on useita lupaavia esimerkkejä, mutta tilaukset keskittyvät vielä harvoille lehdille. Sanomalehtien tuloista edelleen noin 85 prosenttia tulee printistä, mikä velvoittaa tarjoamaan asiakkaalle sitä, mistä hän haluaa maksaa. Tällä muutostahdilla tuplatekeminen jatkuu vielä pitkään, mikä edellyttää organisaatioilta erityistä joustavuutta ja kärsivällisyyttä. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Digisiirtymässä keskijohdon rooli korostuu ylimmän johdon ja käytännön tekijöiden välisenä tulkkina. Uudistukset eivät toteudu, ellei keskijohto sitoudu niihin. Digistrategia vaatii tulkkeja Tutkijat: Päivi Maijanen & Paavo Ritala. Tutkimus: Tensions of Ambidextrous Change: Evolutionary View to Tension Emergence and Resolution. Academy of Management Proceedings, 2019. Aineisto: Kaakon Viestinnän ylimmän ja keskijohdon haastattelut vuosina 2017 ja 2018–2019. Tekijä: Mediatalo Keskisuomalaisen tuotepäällikkö Johannes Niemeläinen. Kokemus: Kaakon Viestinnän tuotepäällikkö vuodesta 2017, siirtyi nykyiseen tehtävään Keskisuomalaisen ostettua Kaakon Viestinnän 2019. Aiemmin toimittaja ja uutispäällikkö Taloussanomissa ja Uutistoimisto Startelissa. Valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 2013. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Keskijohdon tehtävä on raivata työkaluihin ja organisaatioon liittyvät esteet digin tekemisen tieltä. Avoin ja jatkuva tiedon jakaminen on onnistumisen avain. Juttujen verkkojulkaisu ja rikastaminen vaativat taitoja, joista mediayhtiöissä on vielä pulaa. Tutkimuksen mukaan toimitusten kiire haittaa uuden opiskelua ja kokeiluja. Mediatalo Keskisuomalaisen digitaalisten kuluttajatuotteiden tuotepäällikkö Johannes Niemeläinen, millä keinoilla johto voi edistää digitekemisen opettelua? – Ensinnäkin ajatus siitä, että on erikseen printtija digisisältöjä, on vanhentunut. Kun mietin tutkimuksen käsittelemää aikaa Kaakon Viestinnässä, jolloin itsekin työskentelin siellä, lähdimme koko ajan ajattelusta, että sisältö ratkaisee, ei sen julkaisumuoto. – Digitekemisen kynnys pitää pitää mahdollisimman matalana, eli esteiden poistaminen uusien välineiden käyttämisestä on erittäin tärkeää. Digikehittäjien asenteen pitää olla, että toimittaja on heidän asiakkaansa, jota pitää palvella mahdollisimman hyvin. Tutkimuksen mukaan toimitusten digisiirtymää hidastaa se, että vaikka muutoksen välttämättömyys ymmärretään, osaaminen ja ajattelu pyrkivät silti tukeutumaan olemassa olevaan ja ennalta osattuun. Miten nykyisiin rakenteisiin ja ajatteluun takertumisesta voi vapautua? – Kun on vuosisadan mittainen perinne tehdä tietynlaista journalismia, toki uuden oppiminen on vaikeaa. Muutos ei missään nimessä ole helppo, mutta kaikkein parhaiten siihen voidaan kannustaa tarjoamalla toimittajille jatkuvaa koulutusta ja tekemällä hyviä ohjeita sekä jakamalla parhaita käytäntöjä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että digisiirtymässä ylimmän johdon strategia ei välittynyt kaikille keskijohtoon asti. Tunnistatko ongelman? – Mielenkiintoinen tutkimustulos, koska omat henkilökohtaiset kokemukseni eivät juuri tue tuota. Kokemukseni on, että Kaakon Viestinnässä digin kehittäminen ja maksumuurin pystyttäminen onnistuivat hyvin, koska ylimmältä johdolta tuli selkeä strategia ja linjaukset sekä riittävä vapaus ja tuki toteuttaa asioita. Digisiirtymää vaikeuttaa ”kaksilla rattailla ajaminen”, eli toimitusten tulee pitää printti hyvässä kunnossa mutta samalla kehittää uutta tarjontaa. Miten tämän yhtälön voi parhaiten ratkaista? – Tätä ratkotaan toimituksissa päivittäin koko ajan tilanteen mukaan, eikä asiaan ole varmaan yhtä ainoata reseptiä. Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia mallista, jossa toimitus tekee journalismia verkkoon, aivan kuin printtiä ei olisikaan. Päivän lopulla printin kasaa erillinen tiimi. Tämä on yksi ratkaisumalli. Pitäisikö mediatalojen mielestäsi nopeuttaa siirtymää ohjaamalla lukijoita digin pariin esimerkiksi printin ilmestymispäiviä karsimalla? – Meidän pitää kuunnella maksavia asiakkaita ja palvella heitä mahdollisimman hyvin, ovat he sitten kuluttajia tai yrityksiä. Pyrimme aktivoimaan asiakkaita käyttämään digipalveluja, mutta emme missään nimessä halua työntää heitä printin parista pois. Printistä tulee pääosa liikevaihdosta, mutta kehityksen fokus pitää tietysti olla digissä ja digitilaajien hankkimisessa. ?
PALSTAT SuomenLehdistö 2/2020 19 Twitter-eliitin käyttö lähteenä mietityttää GRADU: Twitter on arkipäivää monen toimittajan työssä. Ei siis ihme, että myös aiheeseen liittyvää akateemista tutkimusta putkahtelee yliopistoista tasaiseen tahtiin. Sofia Kuisma on Tampereen yliopiston gradussaan selvittänyt, miten Twitter vaikuttaa uutisjournalistien käytäntöihin tehdä uutisia. Hän on tutkimustaan varten haastatellut kuutta uutisdeskissä työskentelevää toimittajaa Ylestä ja Helsingin Sanomista. Twitter on uinut osaksi toimittajien päivittäisiä rutiineja kuin huomaamatta, sillä yhdenkään haastateltavan mukaan työnantajat eivät ole ainakaan kirjallisesti ohjeistaneet, kuinka Twitteriä pitäisi työpäivän aikana käyttää. Joka tapauksessa Twitter on niin käytetty lähde, että haastateltavat pohtivat, käytetäänkö sitä jo liiankin leväperäisesti eli kyetäänkö sosiaalisen median tietomassasta erottamaan olennaiset tiedot. Twitteristä juttujen lähteeksi löytyy usein yhteiskunnan eliittiä eli esimerkiksi poliitikkoja tai yritysjohtajia. ”Eliittilähteiden käyttö ei välttämättä lisääkään uutisten arvoa, vaan tekee uutisista pintapuolisia. Twitteristä tulee käyttäjille mielipiteiden markkinapaikka, ja tämä koskee nähdäkseni juuri käyttäjiä, joilla on suuri seuraajakunta”, Kuisma kirjoittaa. Janne Arola > Sofia Kuisma: Twitter toimittajien renkinä – Haastattelututkimus Twitterin vaikutuksista uutisjournalistin työhön https:// bit.ly/2Tg3dgH (PDF) Toimittajat talouskurin asialla VÄITÖS: Vallanpitäjiin lähteinä pureutuu myös Timo Harjuniemen väitöskirja, jossa tarkastellaan journalismin ja demokratian suhdetta. Harjuniemi keskittyy artikkeliväitöskirjassaan erityisesti maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeistä talouskuripolitiikkaa käsittelevään journalismiin, jota hän pitää yksipuolisena. Resurssiensa kanssa painivat uutistoimitukset joutuvat usein turvautumaan niin sanottuihin eliittilähteisiin eli vaikkapa vallanpitäjiin, jotka ovat itse tekemässä päätöksiä, joista uutisoidaan. ”Vaikka tutkijat vaativat ammattitoimittajilta kriittistä keskustelua, ideologista moniarvoisuutta ja yhteiskunnallista osallistumista, usein unohdetaan toimintaympäristö, jossa he päivittäin toimivat”, Harjuniemi kirjoittaa. Janne Arola > Timo Harjuniemi: Journalism and democracy after the economic crisis – Journalistic representations of austerity policies https://bit.ly/2vhoRJn (PDF) Journalisteille ymmärrystä mediabisneksestä TUTKIMUS: Miten säilyttää hyvät käytännöt ja perinteet mutta samaan aikaan luoda uutta? Kysymys ei ole sanomalehdistölle uusi, mutta käy koko ajan akuutimmaksi. Erityisesti alueja paikallislehtien digisiirtymän kivuliaisuudesta todistaa myös Joy Jenkinsin ja Rasmus Kleis Nielsenin Reuters-instituutille tekemä tutkimus. Sitä varten kaksikko on haastatellut 48:aa ihmistä neljän maan sanomalehtiyhtiöistä. Suomesta mukana ovat Etelä-Suomen Sanomat ja Kaleva. Haastatteluista nousee esiin kolme toistuvaa teemaa. Ensinnäkin haastateltavat kyllä tietävät, että heidän lehtiensä perinteiset bisnesmallit eivät enää toimi, mutta siitä huolimatta niistä on vaikea luopua. Toiseksi haastateltavat näkevät, että myös toimittajien pitäisi ymmärtää paremmin journalismin bisnespuolta. Kolmas toistuva näkemys on, että digisiirtymä vaatii uudenlaisia lähestymistapoja ansaintamalleihin. Haastatellut edustavat lehtiä, joiden tuloista valtaosa (80–95 prosenttia) tulee edelleen printistä. Ei siis ihme, että paperilehteä pidetään edelleen erittäin tärkeänä. Useiden haastateltavien mielestä tulevaisuuden tie on höllentää toimitusten ja markkinointiosastojen rajoja, jotta uusien ansaintamallien löytyminen helpottuu. Monissa lehdissä askelia tähän suuntaan on jo otettu esimerkiksi analytiikan hyödyntämisessä ja uudenlaisten sisällöntuotannon työkalujen luomisessa. Janne Arola > Joy Jenkins & Rasmus Kleis Nielsen: Preservation and evolution: Local newspapers as ambidextrous organizations https://bit. ly/3c9m0CW ” Kun ihmisten luottamus esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esitettyihin väittämiin on laskenut, on informaatiovaikuttamisen dynamiikka myös muuttunut. Tavoitteena ei ole saada toisia uskomaan, vaan herättää epäilystä ja johdattaa keskustelua toisaalle.” Mikko Dufva Sitralle tekemässään selvityksessä Megatrendit 2020 tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJA LA
20 SuomenLehdistö 2/2020 Ilmaisen median aika loppuu m ai lla & ha lm ei lla Google järisyttää verkkomainonnan mannerlaattoja. Myös Sanoman päätös ostaa Alman aluelehdet on mainonnan näkökulmasta looginen. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com PICASSOA MUKAILLEN HANNA SAKARA PALSTAT VAIKKA MAKSUMUURIT ovat paksuuntuneet ja lukijat hiljalleen oppineet maksamaan digikanavien käytöstä, täysin ilmaisen journalismin määrä on edelleen Suomessa huima. Tähän tulee pian iso muutos. Syynä on Googlen päätös siirtää verkkomainonnan mannerlaattoja. Lukijoilla on ollut mukavia vuosia suomalaisten mediatalojen kustannuksella. Etenkin isot toimijat ovat tarjonneet melkoisesti luettavaa ilman kummoisempaa vastinetta. Edes rekisteröitymistä ei ole vaadittu. Kustannuksia on onnistuttu kattamaan jotenkuten mainosmyynnillä. Mainostaja ostaa nykyään aina kahta eri asiaa: paikan, jossa mainos näytetään, sekä tiedon, jonka perusteella se kohdennetaan tietylle ihmiselle. Suomessa mainospaikkoja hankitaan paljon perinteisiltä uutismedioilta. Kohdennustiedon mainostaja sen sijaan ostaa pääosin erillisiltä datakauppiailta. He myyvät evästetietoa kuluttajan kiinnostuksen kohteista, joista vastaavasti päätellään ostoaikeita. Englanninkielisestä sanasta cookie käännetty ammattitermi eväste tarkoittaa ihmisen nettikäytöstä tallennettua tietoa. Uutismediat ovat pyrkineet pääosin kaupallistamaan keräämänsä evästedatan myymällä kohdennettua mainontaa omistamissaan verkkopalveluissa. EVÄSTEIDEN AIKAKAUSI päättyy nyt. Syynä on Googlen päätös estää niiden jatkohyödyntäminen omissa selaimissaan. Googlen Chromella on Suomessa liki monopoliasema. Päätös tarkoittaa sitä, että jatkossa mainostaja joutuu ostamaan pääosan elintärkeästä kohdennusdatasta Googlelta tai muilta verkon jättiläisiltä kuten Facebookilta tai Amazonilta. Kiinalaisen verkkokaupan Alibaban kanssa neljästä yhtiöstä muodostuu keskittymä, jolla on netin 300 miljardin euron mainosmarkkinasta pian häkellyttävät 70 prosenttia. He haluavat rahastaa paitsi mainospaikkansa myös datan, jonka pohjalta mainostetaan. Digitaalisen ajan mainosmarkkina perustuu suuruuden ekonomiaan. Evästeisiin pohjautuvan datamarkkinan kuihtuminen kiihdyttää osaltaan tätä kehitystä entisestään. VAIKKA UUTISMEDIAN katse on yhä tiukemmin kuluttajatuotoissa, Sanoman päätös ostaa Alman alueelliset sanomalehdet on looginen mainosmarkkinan näkökulmasta. Sanomalla on jatkossa ainakin vähän isompi tietopooli, josta päätellä tunnistautuneena toimivan ihmisen kiinnostuksen kohteita. Keskittymistä tulee vielä roimasti lisää. Yrityskauppojen lisäksi Suomessa nähdään pian myös aivan uudenlaisia dataliittoja eri mediatalojen välillä. Niitä voi syntyä myös vaikkapa kauppaketjujen ja uutismedioiden välille. Erityisen kiinnostavaa on nähdä, mitä Sanoma aikoo tehdä verkon kauppapaikka Oikotien kanssa. Mediatalojen itsensä keräämän, ei-evästepohjaisen datan painoarvo kun kasvaa. Käytännössä tällaista tietoa saadaan jatkossa vain rekisteröitymisen kautta. Oikotien tyyppiset palvelut tarjoavat kohdentamisroboteille lähes yksiselitteistä tietoa ihmisen aikeista vaihtaa vaikkapa asuntoa tai autoa. EVÄSTEIDEN KUOLEMA ei välttämättä ole yksin huono uutinen. Lopputuloksena voi olla jopa digitilauksien määrän kasvu. Evästeettömyyden johdosta pienenevässä mainosmarkkinassa ilmaisen sisällön tarjoaminen tunnistamattomalle käyttäjälle ei ole enää järkevää. Ilman evästeitä netissä liikkuva anonyymi käyttäjä ei tuo edes hiekkaa tuulikaappiin. Tunnistautumisen lisäksi useampi media tulee pyytämään lisää oikeuksia verkkokäyttäytymistiedon jatkohyödyntämiseen. Tulemme näkemään myös monipuolisempia tilausmalleja ilmainen vastaan maksullinen -jaon lisäksi. Kuvio siis selkeytyy: median tekeminen maksaa, joten myös sen lukeminen maksaa. Osan maksusta voi jatkossa hoitaa myös tiedoilla omasta verkkokäyttäytymisestään. Jos se tuntuu epämiellyttävältä, ei se mitään. Aina voi hoitaa homman ihan vain niillä euroilla. ? Ilman evästeitä netissä liikkuva käyttäjä ei tuo edes hiekkaa tuulikaappiin.
PALSTAT SuomenLehdistö 2/2020 21 CARAVAN Julkisen sanan neuvoston langettava päätös haastateltavan oikeuksia käsittelevässä asiassa. Matkailuautoilun erikoislehti julkaisi jutun, jossa haastateltu esitteli matkailuautoaan. Juttu julkaistiin myös iltapäivälehdessä osana lehtien keskenään sopimaa järjestelyä. Haastatellulle ei kerrottu, että haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Kantelu 30.10.2019 Kantelu kohdistuu siihen, että Ilta-Sanomat julkaisi 1.10.2019 verkkosivuillaan matkailuautoilun ja -vaunuilun erikoislehti Caravanin jutun, johon kantelija oli antanut haastattelun tietämättä jutun julkaisemisesta Ilta-Sanomissa. Jutun otsikko oli: ”Heikki pohti pari yötä ihastustaan ja osti erikoisen matkailuauton – näin vikalista kasvoi kilometrien myötä”. Alkuperäinen juttu Caravan-lehdessä oli kantelijan mukaan tarkoitettu lehden kohdeyleisölle, muun muassa alan harrastajille. IltaSanomat oli muun muassa muuttanut jutun otsikkoa, minkä vuoksi jutun luonne kantelun mukaan muuttui. Caravan-lehden päätoimittajan vastaus 18.12.2019 Caravan-lehden päätoimittaja Pauli Salokankaan mukaan lehti sopi syksyllä 2019 Ilta-Sanomien kanssa yhteistyöstä, jossa Ilta-Sanomat julkaisee verkkolehdessään tiettyjä, ennalta valittuja sisältöjä Caravan-lehdestä. Caravanlehden kannalta yhteistyön päätavoite on ollut tehdä leirintämatkailua tunnetuksi suuren mediatalon kautta aiempaa laajemmalle joukolle suomalaisia. Ennen juttujen edelleenjulkaisemista Caravan on päätoimittajan mukaan pyytänyt tähän Journalistin ohjeiden tarkoittaman suostumuksen kulloiseltakin haastateltavalta aina etukäteen. Kantelun kohteena olevan ensimmäisen jutun osalta meneteltiin harmillisista väärinkäsityksistä johtuen kuitenkin toisin. Päätoimittajan mukaan Caravan-lehdessä odotettiin, että suostumuksen kysymiselle olisi aikaa riittävästi, mutta Ilta-Sanomat ehti julkaista jutun ennen kuin se oli molemminpuolisesti yksilöity ja sen tarkasta julkaisuajankohdasta oli yhteisesti sovittu. Jutun julkaiseminen kyseisenä päivänä tuli päätoimittajan mukaan yllätyksenä myös Caravan-lehdelle. Caravan on esittänyt haastatelluille asiasta pahoittelut ja välittänyt Ilta-Sanomille tiedon haastateltujen näkemyksistä tapaukseen liittyen. Päätoimittaja kuitenkin korostaa, että Ilta-Sanomien juttu on sisällöltään käytännössä aivan sama kuin Caravan-lehden juttu, jonka julkaisemisen haastatellut olivat jo kertaalleen hyväksyneet. Lisäksi Caravan ryhtyi lehtiyhteistyöhön vilpittömin aikein ja jaloin pyrkimyksin. Päätoimittaja katsoo, että Caravan-lehti on pyrkinyt toimimaan tapauksessa hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Ilta-Sanomien selvitys 17.12.2019 Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Johanna Lahden mukaan Ilta-Sanomat ja Caravan-lehti ovat sopineet yhteistyöstä, jossa Caravan-lehdestä valittuja sisältöjä julkaistaan Ilta-Sanomien verkkoversiossa. Asiaan liittyy poikkeuksellinen väärinkäsitys Ilta-Sanomien ja Caravan-lehden välillä koskien jutun julkaisuaikataulua. Ilta-Sanomat on päätoimittajan mukaan perustellusti luottanut asiassa siihen, että haastateltava on ollut Caravan-lehden kanssa sovitusti tietoinen siitä, että juttu julkaistaan IltaSanomien verkkoversiossa. Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat ja Caravan-lehti ovat sopineet, että Journalistin ohjeiden mukaisesti artikkeleiden tekijöiden kanssa on sovittava materiaalin uudelleen käyttämisestä ja haastateltavien tulee saada tietää, missä yhteydessä heidän haastattelujaan käytetään. Päätoimittajan mukaan Caravan-lehden tuli sopia nimenomaisesti kulloisenkin artikkelin toimittajan ja haastateltavan kanssa asiasta etukäteen. Kun Caravan-lehti toimitti materiaalit, Ilta-Sanomissa oli päätoimittajan mukaan perusteltu käsitys, että haastateltavien luvat on asianmukaisesti kysytty ja saatu ja että juttu on julkaisukelpoinen. Väärinkäsitys on selvinnyt Ilta-Sanomille vasta myöhemmin. Ilta-Sanomat on tarkan harkinnan perusteella päätynyt poikkeuksellisesti poistamaan jutun verkosta jutun prosessissa tapahtuneen väärinkäsityksen vuoksi. Ratkaisu JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan taustaaineistoksi. Matkailuautoilun erikoislehti Caravan julkaisi juttukokonaisuuden, jossa haastateltu esitteli matkailuautoaan. Se julkaistiin myöhemmin Ilta-Sanomissa osana lehtien keskenään sopimaa järjestelyä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että journalistisen aineiston jakaminen eri tiedotusvälineiden kesken on nykyään yleistynyt käytäntö. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri tiedotusvälineissä. Tämä voi olla haastateltavalle tärkeä tieto esimerkiksi, kun hän arvioi, millaisessa tiedotusvälineessä hän haluaa esiintyä ja millaiselle kohderyhmälle hän haastattelussa puhuu. Neuvosto toteaa, ettei kantelijan voinut olettaa tietävän haastattelua antaessaan Caravan-lehden ja Ilta-Sanomien jutunvaihtojärjestelystä. Caravanin olisi pitänyt kertoa, että haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Caravan on rikkonut Journalistin ohjetta 17 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Päivi Hietanen, Kyösti Karvonen, Riikka Mäntyneva, Pentti Mäkinen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. HELSINGIN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä koskettavassa asiassa. Jutussa oli olennainen asiavirhe. Vaikka lehti oli saanut virheestä selvän korjauspyynnön pian jutun julkaisun jälkeen, se korjasi juttuaan vasta saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta. Kantelu 4.11.2019 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien nettiversiossaan 14.10.2019 julkaisemaan juttuun ”Pensselisika vaeltaa vieraille maille ja tuhoaa toisten pellot”: Kantelun mukaan jutussa oli virhe, koska siinä väitettiin, että muslimit eivät syö lihaa. Jutussa todettiin: ”Laajalle levinnyt pensassika on merkittävä viljelysmaiden tuholainen, mutta ItäAfrikassa sitä on suojellut islaminusko. Muslimit eivät syö lihaa, joten pensassikoja ei metsästetä.” Kantelun mukaan lause oli harhaanjohtava, koska muslimit syövät lihaa mutta eivät sianlihaa. Kantelija lähetti Helsingin Sanomille virheestä useita korjauspyyntöjä. Ensimmäinen näistä oli osoitettu jutun kirjoittaneelle toimittajalle (16.10.), toinen päätoimittajalle (19.10.) ja kolmas vastaavalle päätoimittajalle (21.10.). Päätoimittajan vastaus 22.1.2020 Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi toteaa, että kantelun kohteena oleva juttu oli osa lehden tiedesivujen pitkään jatkunutta Viikon eläin -kirjoitussarjaa, jossa tieteelliset faktat jostain eliölajista toimivat metaforana yhteiskunnalliselle, ajankohtaiselle ilmiölle. Kantelun kohteena olevassa kirjoituksessa pensselisika kytkeytyi muun muassa tiettyjen valtiomiesten ominaisuuksiin. Helsingin Sanomat on kantelijan kanssa yhtä mieltä siitä, että muslimien lihansyöntiä koskeva väite oli sellaisenaan harhaanjohtava. Vastaavan päätoimittajan mukaan lukija voi kuitenkin hyvin päätellä asiayhteydestä, että kirjoituksen kohdassa oli kyse juuri sianlihasta. Kokonaisuudessa oli kyse HS:n tiedeosion sika-aiheisesta jutusta. Toiston välttämiseksi tekstissä oli päädytty käyttämään lyhyempää muotoa ”lihaa”. Vastaavan päätoimittajan mukaan tekstiä olisi pitänyt tältä osin tarkentaa käsittelyprosessissa, mutta inhimillisen virheen vuoksi tarvittava täsmennys oli jäänyt tekemättä. Kantelijan ensimmäinen korjauspyyntö ei välittynyt HS:n toimituksen tietoon, koska sähköposti oli lähetetty kirjoittajan nimellä hs.fi-päätteiseen sähköpostiin. Jutun kirjoittaneella avustajalla ei ollut tällaista käytössään, koska hän ei ole työsuhteessa lehteen. Jutun kirjoittaja tai HS:n tiedetoimitus eivät saaneet muita oikaisupyyntöjä asiasta. Vastaava päätoimittaja toteaa, että mikäli asiaan liittyviä oikaisupyyntöjä olisi saatu, niihin olisi varmasti reagoitu välittömästi. Kantelija oli lähettänyt oikaisupyyntönsä myös HS:n päätoimittajalle Antero Mukalle, joka kuitenkin sattui olemaan vuosilomalla. Automaattisessa vastausviestissä kerrottiin päätoimittajan poissaolosta ja aiotusta paluupäivästä. Kantelija laajensi seuraavassa viestissään jakelua vastaavalle päätoimittajalle Kaius Niemelle, jolla sähköposti jäi tahattomasti vaille välitöntä reagointia työkiireiden takia. Vastaavalla päätoimittajalla oli myös vastauksensa mukaan perusteet luottaa siihen, että tämä yksinkertainen oikaisupyyntö olisi ollut jo lehden toimintaohjeiden mukaisesti asianmukaisesti hoidossa. Vastaavan päätoimittajan mukaan virhe olisi oikaistu, jos oikaisupyyntö olisi tavoittanut toimituksen. HS toteaa, että oikaisun tekemättä jättämisessä ei ollut kyse lehden tietoisesta tai tahallisesta laiminlyönnistä, vaan oikaisun tekeminen viivästyi teknisistä ja inhimillisistä syistä johtuneen tietokatkoksen vuoksi. Vaikka lehti katsoo virheen kuuluvan oikaistavien joukkoon, jutun ydinviestin tai asiakokonaisuuden kannalta kyse ei kuitenkaan toimituksen käsityksen mukaan ollut Journalistin ohjeiden tarkoittamasta olennaisesta asiavirheestä, vaan pikemminkin epätarkasta ilmaisusta. Helsingin Sanomilla on vastauksensa mukaan selkeät, sananvapauslain mukaiset ohjeet oikaisumenettelystä, ja niitä myös noudatetaan lehdessä aktiivisesti. Myös HS:n eri toimitusosastojen ja teemasivujen sähköpostiosoitteet ovat lehden vastauksen mukaan verkosta helposti löydettävissä. Lehti korjasi kantelun kohteena olevassa jutussa olleen harhaanjohtavan ilmauksen viipymättä, kun se Julkisen sanan neuvostolle tulleen kantelun myötä tuli toimituksen tietoon. Korjaus tehtiin 9.12.2019. HS pahoittelee tapahtunutta ja vakuuttaa vilpitöntä pyrkimystä asiavirheiden oikaisuun. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. [---] Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Helsingin Sanomat julkaisi Viikon eläin -sarjaan kuuluvan nettijutun, jossa esiteltiin humoristiseen tyyliin eri mantereilla eläviä sikalajeja. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa oli olennainen asiavirhe kohdassa, jossa väitettiin, että muslimit eivät syö lihaa. Myöhemmin lehti korjasi juttuaan täsmentäen, että muslimit eivät syö sianlihaa. Neuvosto toteaa, että lukija saattoi saada alkuperäisestä jutusta väärän käsityksen asiasta. Kantelija oli ilmoittanut virheestä jutun kirjoittaneelle toimittajalle, päätoimittajalle ja vastaavalle päätoimittajalle. Vaikka ensimmäinen pyynnöistä ei mennyt perille, virhe oli tullut kiistatta lehden tietoon pian jutun julkaisun jälkeen. Lehti kuitenkin korjasi virheen lähes kahden kuukauden viiveellä ja vasta saatuaan tiedon sitä koskevasta kantelusta Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto toteaa, että korjauksen tekemiseen meni kohtuuttoman kauan, sillä Journalistin ohjeiden mukaan Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää... JSN TEKI langettavan päätöksen tapauksessa, jossa haastateltavalle ei kerrottu ennalta, että hänen erikoislehteen antamansa haastattelu voi päätyä iltapäivälehden julkaisemaksi. Päätös ei ollut yllättävä, sillä Journalistin ohjeet ovat asiassa yksiselitteiset. Samalla päätös on ajankohtainen muistutus toimittajille, sillä juttuvaihdosta on tullut olennainen osa mediatyötä. Journalistin arjessa juttuvaihdon lisääntyminen vaatii työskentelytapojen viilaamista. Mahdollisista julkaisukanavista mainitsemisen on oltava luonteva osa jokaista jutuntekoprosessia. Erityisen tarkkana saa olla tilanteissa, joissa haastateltava on vastahakoinen antamaan lausuntoja. Tällöin kenties olisi paikallaan mukaelma poliisisarjoista tutusta kiinniottorimpsusta: ”Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää näissä julkaisuissa…” Kimmo Lehto Tuottaja, Satakunnan Kansa ja Porilaine-lehti 2 3 Lehdon poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 5.2. Päätöksiä yhteensä 5. JSN Vapauttavat Langettavat
PALSTAT 22 SuomenLehdistö 2/2020 olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä. Neuvosto huomauttaa, että tiedotusvälineiden on huolehdittava siitä, että korjauspyynnöt tulevat käsitellyiksi. Tiedotusvälineiden on syytä tehdä yleisölleen selväksi, miten virheisiin voi pyytää korjausta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj.), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Taina Tukia, Sinikka Tuomi, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Pentti Mäkinen, Ismo Siikaluoma, Henrik Rydenfelt, Päivi Hietanen ja Heli Parikka. TURUN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, olennaista asiavirhettä, jälkikäteistä kuulemista ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, joka käsitteli säätiön toimintaan liittyvää kiistaa. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä, eivätkä kantelijat joutuneet niin kielteiseen julkisuuteen, että heitä olisi ollut välttämätöntä kuulla. Kantelu 30.8.2019 Kantelu kohdistuu Turun Sanomien 17.6.2019 printtilehdessään julkaisemaan juttuun ”Koivurinnat hakevat valituslupaa KKO:sta”. Kantelijoina ovat jutussa mainittu säätiö ja sen toimitusjohtaja. Kantelun mukaan jutussa on selvästi käytetty lähteenä ainoastaan kahta säätiön hallituksesta erotettua, valituslupaa hakevaa henkilöä, ja juttu on rakennettu ainoastaan heidän näkökulmastaan. Kantelun mukaan säätiön toiminnasta tuodaan jutussa esille virheellisiä syytöksiä, eikä lehti ole käyttänyt riittävää lähdekritiikkiä. Kantelun mukaan lehti ei ole tuonut lähteidensä roolia kiistanalaisessa tapauksessa selkeästi esiin eikä suhtautunut lähteisiinsä riittävän kriittisesti. Kantelun mukaan jutun taustatyössä on sorruttu huolimattomuuksiin ja jätetty kertomatta asioiden todellinen tila. Kantelun mukaan säätiön saama julkisuus lehdessä on ollut sävyltään negatiivista jo pitkään. Kantelun mukaan säätiön hallituksesta erotettu henkilö on pyrkinyt säännönmukaisesti tuomaan Turun Sanomien jutuissa esille säätiön muun hallituksen väitettyjä liian korkeita palkkioita ja muita epäselvyyksiä, vaikka hänellä ei ole perusteita toistuville syytteilleen. Kantelun mukaan jutussa on olennainen asiavirhe, jota lehti ei ole pyynnöstä huolimatta korjannut. Kantelun mukaan jutussa mainituilla ”hallituksen jäsenten itselleen ottamilla eduilla” viitataan ilmeisesti säätiön tytäryhtiöiden maksamiin palkkioihin ja työkorvauksiin. Kantelun mukaan jutussa ei ole tuotu esille sitä, että asia on käsitelty loppuun yli viisi vuotta sitten, minkä myös Turun Sanomat itse on uutisoinut otsikolla ”Ara: Koivurinnan säätiön palkkiot olivat kohtuullisia”. Lisäksi kantelun mukaan myös Patenttija rekisterihallitus tai keskusrikospoliisi eivät ole löytäneet säätiökonsernin maksamista palkkioista ja työkorvauksista moitittavaa ja Oikeuskanslerinvirasto on katsonut asiasta sinne tehdyn kantelun perusteettomaksi. Kantelun mukaan jutussa ihmetellään myös, miksi PRH ei turvautunut ennen henkilöiden erottamista lievempiin kurinpitotoimiin, vaikka PRH on itse kertonut, ettei lievempiä kurinpitotoimia mainita säätiölaissa, joten sellaisia olisi ollut mahdotonta käyttää. Kantelun mukaan lehti on rikkonut Journalistin ohjeita 21 ja 22, kun se ei ole kuullut säätiötä jutussa samanaikaisesti eikä ole suostunut julkaisemaan säätiön toimitusjohtajan lehdelle lähettämää vastinetta eli omaa kannanottoa. Toimitusjohtaja on myös lähettänyt lehdelle korjauspyynnön, mutta lehti ei ole korjannut juttuaan. Kantelussa on lueteltu myös muita jutun kohtia, joita kantelija pitää epätarkkoina tai virheellisinä, mutta neuvosto käsittelee kantelun ainoastaan niiden väitettyjen virheiden osalta, jotka on tuotu lehden tietoon. Päätoimittajan vastaus 28.10.2019 Turun Sanomien vastaavan päätoimittajan Kari Vainion mukaan lehti on seurannut useiden vuosien ajan säätiöön kohdistuneita väärinkäytösepäilyjä. Kun säätiön toimintaa ovat tutkineet niin Patenttija rekisterihallitus kuin keskusrikospoliisi ja toimintaa on puitu eri oikeusasteissa, ei voi välttyä siltä, etteikö uutisointi olisi näyttäytynyt säätiön kannalta negatiiviselta. Varsinaisen museotoimintansa osalta säätiö on päätoimittajan mukaan saanut vuosien varrella runsaasti myönteistä julkisuutta Turun Sanomissa. Päätoimittajan mukaan asian seuraaminen on ollut perusteltua. Yleishyödyllisenä yhteisönä säätiö saa toimintaansa julkista tukea. Väärinkäytösepäilyjen yhteiskunnallista merkitystä lisää myös samaan aikaan käyty yhteiskunnallinen keskustelu säätiöiden toiminnasta ja valvonnasta. Päätoimittajan mukaan yhteiskunnallista merkitystä tapahtumien seurantaan lisäsi esimerkiksi käräjäoikeuden päätös kahden vuoden takaa, jossa se katsoi, että Patenttija rekisterihallitus rikkoi vähintäänkin hyvää hallintotapaa käydessään hallituksesta erotettujen kimppuun heti kovimmalla mahdollisella keinolla. ”Käräjäoikeus katsoi, että PRH puuttui Koivurintojen laiminlyönteihin suoraan kovimmalla mahdollisella keinolla eli erottamishakemuksella. Lievempiä keinoja kuten huomautusta PRH ei käyttänyt lainkaan, minkä tuomioistuin katsoi hyvän hallintotavan suhteellisuusperiaatteen vastaiseksi.” TS 19.8.2017. Vuoden 2019 aikana Turun Sanomat on tehnyt uutissivulle viisi juttua säätiön toiminnasta. Juttujen yhteydessä on kuultu säätiön edustajia. Päätoimittajan mukaan tietojen saanti säätiöistä on ylipäätään vaikeaa, mutta lehti on suhtautunut kaikkeen saamaansa materiaaliin kriittisesti. Lisäksi lehden mielipidesivulla on vuoden aikana julkaistu kaksi kantelijan toimittamaa kirjoitusta. Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena olevan jutun julkaisua voi perustella jo senkin vuoksi, että lehden velvollisuus on seurata asioita loppuun asti. Vuoden 2019 jutuissa huomiota sai säätiöiden puutteellinen valvonta. Suomessa on viime vuosina ollut useita vakavia säätiöitä koskevia rikosepäilyjä. Osa tapauksista on edennyt jo oikeuskäsittelyyn. Päätoimittajan mukaan Turun Sanomat on luonnollisesti kiinnostunut paikallisista säätiöistä. Säätiöillä on verovapaus ja niiltä puuttuu omistaja. Tämän vuoksi julkinen valvonta säätiöiden kohdalla on erityisen tärkeää. Kantelijan mielestä juttu on rakennettu hallituksesta erotettujen henkilöiden näkökulmasta. Päätoimittajan mukaan on luonnollista, että asiassa on esillä taho, joka hakee valituslupaa hovioikeuden heitä koskevaan päätökseen. Jutussa on kuitenkin tuotu esiin asiassa tapahtuneet käänteet ja selkeästi myös asiat, jotka kyseiset henkilöt ovat hävinneet oikeuskäsittelyn aikana. Jutussa esimerkiksi todetaan, että toinen heistä oli menetellyt säätiölain vastaisesti ja rikkonut säätiön hallituksen jäsenen huolellisuusvelvoitetta olemalla tahallisesti poissa hallituksen kokouksista. Kantelija paheksuu lehden esiin nostamia säätiössä maksettuja palkkioita. Päätoimittajan mukaan yleishyödyllisen säätiön hallituksen jäsenille oli maksettu korvauksia, jotka ovat vuositasolla suurempia kuin tavallisen palkansaajan vuositulot. Kolme hallituksen jäsentä oli saanut vuosina 2009–2012 yhteensä noin 600 000 euron palkkiot. Lisäksi kantelijan lehdelle lähettämässä oikaisupyynnössä todetaan, että ”artikkelissa puhutut saadut edut tai selvityspyynnöt olisivat koskeneet säätiön hallitusta, kun artikkelissa pyritään viittaamaan säätiön tytäryhtiöiden maksamiin palkkioihin ja työkorvauksiin”. Jutussa käytetään kuitenkin ilmausta, että ”säätiön ja sen lähipiirin”. Päätoimittajan mukaan tytäryhtiöiden maksamat korvaukset menivät lisäksi samoille henkilöille, jotka istuvat myös koko säätiön hallituksessa. Päätoimittajan mukaan tiedotusvälineen tehtävä on nostaa esiin epäkohtia, vaikka ne eivät olisi laittomia. Jutussa ihmetellään, miksi PRH ei turvautunut ennen erottamista lievempiin kurinpitotoimiin, kuten huomautukseen. Päätoimittajan mukaan käräjäoikeuden taannoisen päätöksen perusteluiden ja yleisen oikeuskäsityksen mukaan ihmettely, kuten jutussa todetaan, on ymmärrettävää. Päätoimittaja katsoo, ettei jutussa ollut virheitä eikä toimitukselle esitetty sellaisia perusteita, että oikaisun tai vastineen julkaisu olisi ollut perusteltua. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Turun Sanomat julkaisi printtilehdessään jutun, joka käsitteli lehden pitkään seuraamaa säätiön toimintaan liittyvää kiistaa. Jutussa kerrottiin säätiön hallituksesta erotettujen henkilöiden hakevan erottamispäätökselle korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Kantelijoina ovat säätiö ja sen toimitusjohtaja. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli seurantauutinen kiistan viimeisimmästä käänteestä. Kantelijat eivät joutuneet jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, että niille olisi syntynyt oikeus omaan kannanottoon. Jutussa kerrottiin tiiviisti kiistan aiemmista vaiheista ja valituslupaa hakevien henkilöiden näkemyksistä, eivätkä kantelijat tuoneet lehdelle tarjoamassaan kannanotossa esiin sellaisia asioita, jotka olisivat edellyttäneet kantelijoiden kuulemista. Neuvosto toteaa, että niissä kantelussa virheellisiksi väitetyissä jutun kohdissa, jotka kantelijat olivat tuoneet lehden tietoon, ei ollut kyse olennaisista asiavirheistä. Jutusta kävi ilmi, että kyse oli toisen osapuolen esittämistä kiistanalaisista näkemyksistä, joissa voi olla epätarkkuuksia. Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa ja haastateltavansa. Kantelussa ei myöskään esitetä riittäviä perusteita väitteelle siitä, että lehti olisi suhtautunut kritiikittömästi lähteisiinsä tai että lehti olisi luovuttanut journalistisen päätösvallan toimituksen ulkopuolisille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Päivi Hietanen, Kyösti Karvonen, Riikka Mäntyneva, Pentti Mäkinen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa ja haastateltavansa. Kantelussa ei myöskään esitetä riittäviä perusteita sille, että lehti olisi suhtautunut kritiikittömästi lähteisiinsä.” C.V. ÅKERLUNDIN MEDIASÄÄTIÖN APURAHAHAKU KÄYNNISSÄ – HAE NYT! Säätiö julistaa haettaviksi apurahat • media-alalla työskentelevien ammatillisiin jatko-opintoihin • media-alalle suuntautuviin yliopisto-, korkeakoulutai ammattitutkintoihin • media-alaa koskevaan tutkimusja kehitystyöhön Henkilökohtaisten apurahojen lisäksi apurahoja voidaan myöntää ryhmille ja työyhteisöille. Lisätietoja säätiön verkkosivuilla. Täytä hakemus 28.2.-31.3.2019 välisenä aikana säätiön verkkosivuilla www.akerlundinsaatio.fi Hakemukset lähetetään ainoastaan verkkosivujen kautta sähköisellä lomakkeella. C. V. Åkerlundin mediasäätiö sr hallitus
PALSTAT SuomenLehdistö 2/2020 23 ET-lehti Noora Autio on nimitetty tuottajaksi 6.4. alkaen. Autio siirtyy tehtävään Suomen Lehdistön toimitussihteerin paikalta. Hän on hoitanut Suomen Lehdistössä myös päätoimittajan ja toimituspäällikön sijaisuudet perhevapaiden ajan. Aiemmin Autio on ollut toimittajana Keskisuomalaisessa, Hämeen Sanomissa, Turun Sanomissa ja Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Piikkiössä. KPK Yhtiöt Mikko Luoma on aloittanut toimitusjohtajana. Hän on viimeksi työskennellyt Vaasan yliopistossa tutkimusjohtajana ja sitä ennen Johtamistaidon Opiston toimitusjohtajana. KPK Mediat -liiketoiminta-alueen johtajaksi ja toimitusjohtajan varahenkilöksi on nimitetty Mikko Kallio, joka työskenteli aiemmin konsernin talousjohtajana. Liiketoiminta-alueen myyntijohtajana toimii Alpo Ohtamaa ja konsernin kaikkien julkaisujen sisältöjohtajana sekä Keskipohjanmaa-lehden päätoimittajana Tiina Ojutkangas. KPK Kasvu -liiketoiminta-alueen johtajaksi on nimitetty Arto Mustikkaniemi, joka työskenteli aiemmin kehitysjohtajana. KPK Print -liiketoiminta-alueen johtajana ja Botnia Print Oy Ab:n toimitusjohtajana jatkaa Hannu Salmi. KPK Digi-yksikön eli Kosilan liiketoiminta-alueen johtajana jatkaa Juha Erkkilä. Konsernin talousjohtajaksi on nimitetty Teija Pelto-Arvo, joka työskenteli aiemmin talouspäällikkönä. Satakunnan Kansa Filosofian maisteri Eetu Lehtinen on valittu toimittajaksi. Hän työskentelee urheiluja uutistoimituksessa. Lehtinen on aiemmin työskennellyt toimittajana muissa Alma Median lehdissä, kuten Tyrvään Sanomissa ja Rannikkoseudussa. Aamulehti Monimediatoimittajaksi on nimitetty yhteiskuntatieteiden kandidaatti Jenna Keto-Tokoi. Videon ja kuvan monimediatoimittajaksi on nimitetty medianomi Toni Repo. Kuhmolainen Pekka Lassila on nimitetty paikallislehti Kuhmolaisen päätoimittajaksi. Lassila jatkaa myös Sotkamo-lehden päätoimittajana. Otavamedia Jukka Mildh on nimitetty yritysmedioita ja -sisältöä tuottavan Otavamedia Oman liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi ja Otavamedia Oy:n johtoryhmän jäseneksi. JSN Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi on valittu Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Kaarinan sekä Kaarina-lehden päätoimittaja Taina Tukia ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Kalevan vastaava päätoimittaja Kyösti Karvonen. Neuvoston kolmantena varapuheenjohtajana jatkaa komentaja Ismo Siikaluoma, joka työskentelee yksikön päällikkönä Rajavartiolaitoksen esikunnassa ja edustaa neuvostossa yleisöä. HYVÄ TALOUSUUTINEN on kirjoitettu ymmärrettävästi ja käsittelee lukijoiden elämää lähellä olevia aiheita. Tätä mieltä on Aamulehden talouden monimediatoimittajana hiljattain aloittanut Henriikka Korte. Kortteen mukaan lukijoita kiinnostavat erityisesti oma raha -tyyppiset aiheet, jotka tarjoavat vinkkejä vaikkapa asunnon ostoon tai lainan hakemiseen. Myös yrityksistä kertovat jutut ovat luettuja. Korte tekee printtija verkkojuttujen ja sosiaalisen median postausten lisäksi livelähetyksiä juttukeikoilta. – Niihin kuuluu juontamista ja haastatteluja kameran edessä, ja ne ovat olleet mielestäni innostavia. Korte on sitä mieltä, että talousuutisia kannattaa tehdä laajemmalle kohderyhmälle kuin vain taloudesta erityisesti kiinnostuneille. Hän ei itse ole opiskellut taloutta. – Se voi olla minulle etukin, kun uskallan kysyä ne tyhmät kysymykset ja ottaa selvää enkä ole liian syvällä talouden käsitteissä. Korte uskoo, että nuoria kiinnostavat lähtökohtaisesti samanlaiset aiheet kuin muitakin lukijoita eikä heille tarvitse suunnitella erikseen sisältöjä. Haastateltaviksi hän kuitenkin nostaisi enemmän nuoria. – Lisäksi on tärkeää olla läsnä siellä, missä nuoretkin ovat, esimerkiksi Instagramissa. Aamulehti julkaisee jo aika paljon Instagram-stooreja. Korte aloitti Aamulehdessä viime kesänä kesätoimittajana ja teki sen jälkeen opintojensa lomassa vuoroja uutisdeskissä, jossa hän työskentelee edelleen taloustoimittajan vuorojen lisäksi. Aiemmin hän on ollut toimittajana Länsi-Suomessa ja Hämeen Sanomissa sekä niiden toimitusten kanssa läheistä yhteistyötä tekevissä kaupunkilehdissä: Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa ja Raumalaisessa. Korte opiskelee yliopistossa toista vuotta yhteiskuntatieteitä ja aikoo jatkaa opintojaan työn rinnalla. Noora Autio Ymmärrettäviä talousuutisia Henriikka Kortteen mielestä sanomalehtien kannattaa olla läsnä siellä, missä nuoretkin ovat, kuten Istagramissa. ERIIKA AHOPELTO uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@ parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2020 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 3 15.4. 3.4. 27.3. 4 3.6. 15.5. 8.5. 5 19.8. 7.8. 31.7. 6 23.9. 11.9. 4.9. 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11. Aamulehden talouden monimediatoimittaja tekee myös livevideoita. > 18.3.2020 Media-alan tutkimussäätiön seminaari: Personointi ja ennakoiva analytiikka sisällöntuotannossa ja medialiiketoiminnassa, Helsinki. > 5.5.2020 Sanomalehtien Liiton kevätseminaari, Helsinki. > 16.5.2020 Jakelun SM-kisat, Helsinki. > 17.6.2020—19.6.2020 World News Media Congress 2020, Zaragoza, Espanja. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje Su om en Le hd is tö
Maahanmuuttokiintiötä tulisi , koska maahanmuuttajilla on vaikutus Suomen talouteen ja hyvinvointiin.” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT