Suomen Lehdistö 2/2022 - Lehtiluukku.fi

”Vaikka nämä ovat raskaita aikoja journalisteille, nämä ovat myös aikoja, jolloin oman työn merkitystä ei tarvitse miettiä.” 24.2.2022 Sota käänsi suomalaiset toimitukset uuteen asentoon. Kansan Uutisissa Toivo Haimi kirjoitti useita juttuja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. PULA PAPERISTA ”LAKKO TUNTUU JÄRKYTTÄVÄLTÄ.” Nro 2 23/3/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930
IKKUNOITA ELÄMÄÄN Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Käsissäsi on uutismedia, joka tarjoaa sinulle ikkunoita lähelle ja kauas: tietoa, sivistystä, hyvän elämän hetkiä, päivän vinkkejä ja viihtymistä. Käytä sitä haluamallasi tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen.
nro 2/2022 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Kriisissä journalismiin takertuu mielellään M issä olit syyskuun 11… ei vaan helmikuun 24. päivänä vuonna 2022? Kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Minä olin kotona ja yritin työstää juttua pörssin mediayhtiöiden tilinpäätöksistä. Se tuntui toissijaiselta. Vain reilun tuhannen kilometrin päässä Helsingistä oli käynnistynyt huolestuttavin sotilaallinen selkkaus Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Päivä meni lähinnä ”doomscrollatessa” uutisia kaikista mahdollisista kanavista. Piti päivittää Twitteriä ja verkkomedioiden liveseurantoja, pitää televisiossa auki CNN:n ja Ylen livelähetyksiä ja tabletissa Suomen valtiojohdon tiedotustilaisuuksia. Kun maailma palaa, journalismiin takertuu mielellään. J a kun kriisi on lähellä, voi olla vain onnellinen, että myös suomenkielinen journalismi tarjoaa syvällistä, selittävää ja faktuaalista tietoa tapahtumista. Mietitään vaikka hiljaisia signaaleja. Siis niitä lukemattomia uutisjuttuja, joissa on kerrottu Venäjän lehdistönvapauden alennustilasta, sananvapauden loukkauksista, Putinin poliittisten vastustajien ja journalistien murhista, diktaattorin vainoharhoista ja suuruudenhulluudesta. Ehkä Venäjää koskevat jutut eivät ole analytiikan perusteella olleet kaikkein suosituinta ja tilauksia tuovinta sisältöä, mutta silti maa on pysynyt näennäisen rauhan ja seesteisyyden aikanakin esillä. Suomalaiset mediat ovat ymmärtäneet, kuinka tärkeää Venäjän kehityksen analysointi suomalaisen yleisön kannalta on. Journalismilla on ajankohtainen arvonsa, mutta joskus sen arvo moninkertaistuu, kun historiaa kirjoitetaan uusiksi. S odan jatkuessa ja humanitaarisen kriisin pahentuessa on mahdotonta vetää Ukrainan tilanteesta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jotain voi kuitenkin sanoa jo nyt. Venäjän eskaloima sota on opetus mediataloille: pitäkää kiinni ulkomaantoimittajista ja maailmanselittäjistä. Se on opetus tuleville ja nykyisille journalisteille: olkaa kiinnostuneita lähialueista ja kaukomaista. Opetelkaa kieliä, janotkaa kulttuurihistoriallista ymmärrystä. Ja se on opetus meille kaikille paitsi median tekijöinä myös lukijoina ja muuna yleisönä: pitää muistaa kiittää niitä rohkeita ja fiksuja journalisteja, jotka tälläkin hetkellä raportoivat sodasta kotitoimituksissa ja paikan päällä. He eivät tee niin kerätäkseen henkilökohtaista kunniaa, vaan palvellakseen suomalaista yleisöään mahdollisimman hyvin. ? 4 avaaja Ylen Suvi Turtiainen kertoo, ettei toimittaja ole kriisikeikalla mitään ilman fikseriä. 5 Gallup ”Yritämme haalia paperia niin paljon kuin pystymme.” 6 puheenaihe Onko hyvä, että toimittajat ottavat kantaa Nato-jäsenyyteen somessa? 8 ajankohtaista Sota sai toimituksissa aikaan liikekannallepanon. Kriisin pitkittymiseen varaudutaan tukemalla toimittajia. 11 lehdistötilaisuus Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta on omasta mielestään ”hirveän tavallinen ihminen”. 16 audio tulee Äänisisällöt ovat nosteessa. Onnistunut podcast vaatii kuitenkin sisällöiltä paljon. 22 ratkaisut Kansan Uutiset kääntyi kohti nuorta yleisöä. 26 ratkaisut Aftenposten uudisti etusivunsa ajatellen kevytlukijoita. 29 tekijä Teemu Kuusijoensuu kertoo, miten Ukrainan tilanteen liveseuranta on järjestetty Ilta-Sanomissa. 30 teoria & käytäntö Voiko riippuvuutta somejäteistä vähentää? 32 tutkimukset Journalistin nimittäminen tarinankertojaksi vähentää uskottavuutta. 33 täällä työhuone Parityöskentely kannattaa journalismissa: juttua ei pitäisi julkaista ilman, että joku toinen näkee sen, kirjoittaa Reetta Räty. 34 näköalapaikka Doomscrollaus haittaa myös tuotekehitystä, väittää Erja Yläjärvi. 35 nimitys Susanna Pajakko vaihtaa Vaasan Lahteen. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 11 6 na to
kevyt varustus. ”Yle on trimmannut tekniikkaansa uutissuorien tekemiseen, ja se palkitsi kentällä”, Suvi Turtiainen sanoo. Ylen kaksikolla oli Ukrainassa mukanaan pienet tv-kamerat. Suorat lähetykset tehtiin kännykällä sekä reppuun mahtuvalla kolmijalalla. 4 suomen lehdistö 2/2022 A a
Olit helmikuussa Ukrainassa, kun Venäjä hyökkäsi. Kuinka toimituksessa päätetään, kuka lähtee kriisialueelle, Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen? Idea lähtemiseen tuli itseltäni. Kyse on sodasta Euroopassa, ja olen Eurooppa-kirjeenvaihtaja. Lisäksi minulla on alueosaamista: olin Helsingin Sanomissa ollessani vuonna 2014 raportoimassa Ukrainassa Maidanilla, minkä lisäksi tunnen venäjänkielistä Eurooppaa ja puhun kohtalaista venäjää. Myös kahdella keikalla tuolla mukanani olleella kuvajournalisti Benjamin Suomelalla on pitkä kokemus kriisialueilta. Ukrainassa oli useita suomalaisia toimittajia. Teittekö yhteistyötä? Olin yhteydessä joidenkin kanssa mutta hyvin epävirallisesti. Sen sijaan meillä on tiivis kansainvälisten kirjeenvaihtajien porukka, jossa olen aktiivinen ja jonka kanssa olin paljon yhteydessä. Liikuimme Ukrainassa ruotsalaiskollegan kanssa. Tietoja vaihdettiin kansainvälisten kontaktien kesken jatkuvasti, ja WhatsApp laulaa ihan koko ajan. Minkälaisia tietoja vaihdoitte keskenänne? Kaikenlaisia. Moni kollega kysyi, mistä pääsee rajan yli ja mistä voi löytää majoituksen. Yksi toimittaja tarjosi meille majapaikan hotellihuoneensa lattialta. Myös fikserit löytyivät kansainvälisten toimittajakontaktien ja suositusten kautta. Tietoa heistä ei jaeta tuntemattomille, vaan pitää olla varma, että fikseristä pidetään huolta ja palkkiot maksetaan ajallaan. En voi korostaa liikaa toimittajien keskinäistä verkostoitumista. Kannattaa rauhan aikana käydä paljon bissellä muiden toimittajien kanssa. Millainen rooli fiksereillä oli Ukrainasta raportoidessanne? Toimittaja on harvoin yhtään mitään ilman hyvää fikseriä. Fikserimme olivat kuvajournalisteja, jotka eivät tee enää aktiivisesti töitä niissä tehtävissä. He olivat loistavia. Pääsimme heidän avullaan koteihin, kellareihin ja muualle. Pelottiko Ukrainasta raportoidessa? Ei oikeastaan. Emme olleet Kiovassa, Harkovassa tai muualla keskellä pommituksia. Terve pelko on vain järkevää, mutta ammattirooli suojaa. Oli tärkeää olla Ukrainassa ennen kuin sota puhkesi, koska tällä tavalla näimme muutoksen ihmisten mielialoissa. Kun Putinin hullun puheen jälkeen teki gallupia kadulla, ihmiset alkoivat itkeä. He alkoivat selvästi pelätä puheen jälkeen. ” Toimittaja on harvoin yhtään mitään ilman hyvää fikseriä.” Kohdistuiko teihin vaaratilanteita? Pääsimme toisella keikalla todella tuurilla pois Ukrainasta. Odotimme rajalla 12 tuntia, kunnes kysyimme Itävallan rekisterissä olevan auton ikkunasta, pääsemmekö kyytiin. He ottivat lapset syliin etupenkille, ja me kolme änkesimme taakse lastenistuinten keskelle. Ei toimittajille tai EU-passin haltijoille ole ohituskaistaa tuollaisessa tilanteessa. Millä tavalla Ukrainan epävakaa turvallisuustilanne otettiin huomioon keikalla? Ylellä on tarkat turvajärjestelyt. Meillä oli mukana tarvittavat varusteet, ja keikoille oli tehty evakuointisuunnitelmat. Lisäksi meillä oli ympärivuorokautinen yhteys kotitoimituksen johtoon ja turvatiimiin. Miten kriisialueen raportoinnin jälkeen palataan takaisin arkeen? Ei varmaan palatakaan hetkeen. Venäjä on aloittanut Euroopassa sodan, ja kaikki on mennyt uusiksi. ? avaaja Ammattirooli suojaa pelolta Ukrainan sodasta raportoinut Suvi Turtiainen korostaa toimittajien verkostoitumisen merkitystä. ”Kannattaa käydä bissellä rauhanaikaan.” teksti Tuukka Tuomasjukka Gallup Miten paperipula vaikuttaa toimintaanne? Hannu Salmi Botnia Printin toimitusjohtaja Karri Kannala Etelä-Suomen Median paikallisjohtaja Etelä-Suomen Media Oy:n osalta toistaiseksi ei ole muita vaikutuksia kuin että seuraamme tilannetta aktiivisesti yhteistyössä konsernin kanssa ja päivitämme säännöllisesti paperin riittävyysskenaarioita. Tilanteen tiedostaen emme toki turhaan käytä ylimääräistä paperia. Toivomme tietysti, että lakko loppuisi mahdollisimman pian ja helpotus tilanteeseen tulisi sitä kautta. Maailmanpoliittiseen tilanteeseen ei meidän toiveillamme ole vaikutusta. Paperin hinnan kova nousu tälle vuodelle luo toki jo itsessään oman merkittävän haasteensa.” Kim Huovinlahti Lalli Oy:n toimitusjohtaja, Satakunnan Viikon päätoimittaja Kaupunkilehtemme painosmäärät ovat todella suuria. Jo vuodenvaihteen sanomalehtipaperin hinnankorotukset iskivät todella rajusti kannattavuuteen. Nyt näköpiirissä on, että hinta nousee jatkossa vielä lisää, ja paperin käyttöä saatetaan ryhtyä rajaamaan. Herkästi ollaan tilanteessa, että keväällä liiketoimintamme menee tappiolliseksi, vaikka se olisi kaupunkilehdelle parasta myyntiaikaa. Koronatulppa on lähdössä pullon suulta pois ja mediamarkkinan kysyntä elpyy. Jos nyt iskee tuotannontekijärajoite eli paperipula, niin kyllä se aika julmaa leikkiä on kaupunkilehdille.” —Janne Arola Yritämme uPm:n avustuksella haalia paperia joka paikasta niin paljon kuin pystymme. Käytännössä se johtaa siihen, että kustannuksemme nousevat, ja viime vuoteen verrattuna paperin hinta on yli kaksinkertaistunut. Jonkin verran yritämme siirtää hintoja asiakkaille, mutta eihän se helppoa ole. Tilanne helpottuisi heti, kun uPm:n lakko loppuisi ja Suomessa alettaisiin valmistaa taas paperia. Lakkotilanne tuntuu järkyttävältä ja kestämättömältä tässä maailmantilanteessa.” 2/2022 suomen lehdistö 5 A
REUTERS-INSTITUUTIN vuoden alussa julkaistun, kymmenissä maissa toteuttaman kyselyn mukaan enemmistö toimitusten päälliköistä haluaisi toimittajien keskittyvän somessa uutisten raportointiin. Toimittajien henkilökohtaisten näkemysten pelätään heikentävän luottamusta uutisointiin. Brittiläisessä BBC-televisioyhtiössä on menty jopa niin pitkälle, että uusi ohjeistus kieltää toimittajien ”hyvesignaloinnin” ja varoittaa tunnetta ilmaisevien emojien käytöstä sosiaalisessa mediassa. Suomalaisen median johtoportaassa suhtaudutaan kuitenkin varsin sallivasti toimittajien omien mielipiteiden esittelyyn. Aamupostin päätoimittaja Laura Ääri sanoo, että BBC:n somekäytäntö kuulostaa suomalaiseen korvaan kovin kaukaiselta ajatukselta. – Meillä ei ole tarkkaa someohjeistusta, mutta olemme keskustelleet asiasta toimituksen kesken. Toimittajillamme on käsitys siitä, että heidän toimintansa voidaan tulkita lehden tai toimituksen kannanotoiksi, Ääri sanoo. Ukrainan sodan myötä virinnyt keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on rohkaissut joitakuita näkyviä toimittajia ottamaan avoimesti kantaa jäsenyyden puolesta. Avoin liputtaminen jonkin poliittisen päätöksen puolesta on varsin poikkeuksellista suomalaisessa toimittajakunnassa, jossa on vaalittu neutraaliuden periaatetta. Laura Ääri ei näe asiassa ongelmaa. Hän pitää mahdottomana sitä, ettei toimittajalla voisi olla Nato-jäsenyydestä henkilökohtaista mielipidettä. – Lähtökohta on se, että uutisoimme asiat neutraalisti. Toimittajat ovat kuitenkin ihmisiä, ja tämä tilanne koskettaa meitä jokaista tavallisena kansalaisena, Ääri toteaa. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola pohtii asiaa journalististen perinteiden kautta. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla media oli poliittista, ja toimittajat saattoivat olla mukana politiikassa. 1970-luvulta lähtien ryhdyttiin korostamaan ammattikunnan sitoutumattomuutta, mikä paransi uutiskerronnan uskottavuutta ja monipuolisuutta. – Tästä näkökulmasta toimittajien kommentointi somessa voi olla ongelma, jos se on aatteellisesti tai ideologisesti suuntautunutta. Asian toinen puoli on kuitenkin se, että jokaisella ihmisellä on myös henkilökohtainen elämä, jota työnantaja ei voi omistaa, Mervola huomauttaa. Mervolan mukaan eteen on tullut vain joitakin yksittäisiä tilanteita, joissa oman toimittajan kanssa olisi käyty keskustelua tämän somekäytöksestä. – Miksi toimittaja ei voisi esittää Nato-kantaansa, kunhan ei esiinny koko lehden puolesta? Sanomalehden kanta ilmenee pääkirjoituksista, Mervola sanoo. Helsingin Sanomien päätoimittajan Antero Mukan mukaan lehden someohjeistus ei ole yhtä tiukka kuin BBC:ssä, Sara Salomaa Viestinnän suunnittelupäällikkö Somessa tulisi toimia niin, etteivät toimittajat sekoitu somevaikuttajiin. Toimittaja, joka kertoo vahvoja näkemyksiään, ei voi olettaa yleisön suhtautuvan häneen täysin objektiivisesti. Ihailen toimittajia, jotka pystyvät säilyttämään ammattimaisen, neutraalin otteensa ja kuitenkin tuomaan itsestään esiin jotakin inhimillistä ja persoonallista. Uskon, että tämä on nuoremmassa toimittajakunnassa yleistyvä suunta. Kyse on jokaisen omasta valinnasta, ja se on varmasti myös jatkuvaa tasapainoilua.” Gallup Mitä ajattelet, kun toimittajat esittelevät kantojaan somessa? Ilkka Hynninen Yrittäjä ”Minusta on luonnollista, että toimittaja esittää näkökantojaan somessa. Samalla tavalla kuin kolumni tai kommentti on näkökulma uutisvälineen sisällä, toimittaja voi jakaa näkemyksiään myös somessa ja osallistua keskusteluun. Uskon, että tämä lisää läpinäkyvyyttä ja parhaimmillaan parantaa toimittajan työn laatua. Toimittaja osoittaa journalistisella työllään, että hän pystyy käsittelemään asioita ammattilaisena puolueettomasti ilman (piilo)agendoja, vaikka hän on samalla somessa kokonainen ihminen mielipiteineen.” puheenaihe Syökö toimittajan mielipide luottamusta? Tunnetut journalistit ovat ottaneet sosiaalisessa mediassa kantaa muun muassa Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Suomessa toimittajien some-käyttäytymiseen suhtaudutaankin sallivasti. teksti Pasi Kivioja 6 suomen lehdistö 2/2022 A
ei tiukkoja rajoituksia. Suomen Lehdistön haastattelemien päätoimittajien vastausten perusteella suomalaiset toimittajat saavat melko vapaasti laukoa mielipiteitään sosiaalisessa mediassa. kolumni Markus Leikola Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Valitsenko lähteeni vai lähde minut? M itä lähteitä seuraamme, kun yritämme saada kuvan sodasta? Paitsi kotimaista ja kansainvälistä, vakiintunutta laatumediaa sekä sotivien osapuolten viranomaistiedotusta, siis. Sotauutisoinnin kovaa ydintä ovat rintamatapahtumat: iskut, hyökkäykset, taistelut, uhrit – numerodataa, tarkkoja paikkoja ja myös tunteisiin vetoavia reportaaseja niin sankaruudesta kuin tragediastakin. Tekstija videomateriaalia on tarjolla jokaisen kännykkään enemmän kuin kukaan ehtii katsoa, mutta niin on myös disja misinformaatiota, vääristelyä ja kontekstin muuttamista. On koneistoja, jotka ovat harjoitelleet vuosikymmeniä maaperän muokkaamista ja toisia, jotka nappaavat nopeasti kiinni siitä, mikä globaaliin yleisöön vetoaa. Ja kun tarjontaa on 24/7, on entistä vaikeampi pysähtyä tarkistamaan mitään; ei vain sitä, onko kuva tai teksti sitä, mitä se sanoo olevansa, vaan myös sitä, miksi minä näen juuri nyt juuri tämän silmieni edessä. Valitsenko minä lähteeni vai lähde minut? Ukrainan sodassa hyvä valinta on kiinnittää vähemmän huomiota detaljeihin ja enemmän kokonaiskuvaan. Senkin piirtäminen on kokopäivätyötä sodassa, jonka ymmärtämiseen tarvitaan sekä usean maan satojen vuosien historian tuntemusta että kykyä vaihtaa tulkintakehystä, kun tapahtumat etenevät ja tulee uutta tietoa. Erilaista amatööritiedustelijoiden esianalysoimaa kenttädataa on helppo löytää Twitteristä välineelle tyypillisen kuonan katveista. Ja kun talouspakotteet ovat keskeinen osa isoa kuvaa, on syytä myös lukea talousuutistoimistoja ja kauppatilastoja. Joskus Israelin tai Kiinan uutiset saattavat kertoa sillä hetkellä tärkeimmän siitä, mitä Kiovassa ja Moskovassa on meneillään. Kattavassa ja toimivassa lähteistössä pätee siis sama kuin hääpuvun klassikkoreseptissä: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua. Ja ehkä muutama sininen ajatuskin, sillä hyvä lähteytys antaa vankemman pohjan myös tulevaisuuden spekuloinnille, jopa toivolle synkkyyden keskellä. ? mutta toimittajien tulisi pidättäytyä kannanotoista, jotka vaarantavat journalistisen uskottavuuden ja riippumattomuuden. Myös yksityiselämässään toimittaja on HS:n edustaja, jolta edellytetään lehden arvojen mukaista käytöstä. – Esimerkiksi tilanne, jossa toimittaja kannustaisi sosiaalisessa mediassa Vladimir Putinia, johtaisi varmastikin keskusteluun. Suosimme moniarvoisuutta, mutta kannanottojen pitää mahtua HS:n tyylirekisteriin, Mukka määrittelee. Lehdellä on ollut joitakin yksittäisiä tapauksia, joissa on jouduttu keskustelemaan somekäytöksestä. – Lähinnä kyse on ollut siitä, että toimituksen ulkopuoliset avustajat ovat käyttäneet vapauttaan. Omalla väellä lehden koodisto on varsin hyvin hallussa, Mukka sanoo. Mukka muistuttaa, että mitä lähemmäs tullaan toimittajan omaa seuranta-aluetta tai toimenkuvaa, sitä tiukemmin hänen kannattaa pidättäytyä kannanotoista, jotka vaarantaisivat riippumattomuuden. Yleisradion journalististen standardien ja etiikan päällikkö Timo Huovinen kertoo, että Ylessä pitkään käytössä ollutta someohjeistusta on käyty läpi viimeksi vuodenvaihteessa. – En menisi meillä yhtä tiukkaan määrittelyyn kuin BBC:ssä vaan luottaisin enemmän yksilön tapauskohtaiseen harkintaan, Huovinen sanoo. Nato-kantojen julistamisessa kannattaa silti olla varovainen. – Se riippuu toimittajan asemasta Ylessä. Jos puhutaan uutisja ajankohtaistoiminnan toimittajasta, en lähtisi kovin julkisesti omaa Nato-kantaa julistamaan. Sillä ampuu helposti itseään jalkaan, Huovinen toteaa. ? ” Jokaisella ihmisellä on myös henkilökohtainen elämä, jota työnantaja ei voi omistaa.” na to 2/2022 suomen lehdistö 7 A
VENÄJÄN hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta käynnisti toimituksissa täyden toimittajien liikekannallepanon. Näin uutistapahtuman suuruutta ja tekijöiden tarvetta luonnehtii Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela. – Kaikki resurssit on otettu käyttöön, mitä on pystytty. Iltalehdessä toimituksen normaalia työskentelyä muutettiin Venäjän hyökkäyksen ajankohtaista Sota sai toimitukset järjestäytymään uudelleen Iltalehdessä kaikki osastot tekevät nyt journalismia kriisistä, Helsingin Sanomiin perustettiin uusia ryhmiä ja yövuoro. Kriisin pitkittymiseen varaudutaan tukemalla toimittajia. teksti Marika Lehto kuva Jussi Pohjavirta vahvistusta iltaan. Kainuun Sanomissa palattiin sodan alettua kahden iltadeskiläisen käytäntöön. Leena Hirvosen mukaan paikallisesta näkökulmasta tuotettu sisältö sodasta on vetänyt eniten yleisöä, mutta myös Lännen Median sisältö on osoittanut tärkeytensä. alettua esimerkiksi niin, että koko uutistoimitus teki töitä Ukrainan sodasta. Myös muiden osastojen uutisointi siirtyi sotaan liittyviin aiheisiin oman viitekehyksen sisällä ja avustajat kutsuttiin töihin. Myös Helsingin Sanomien toimitus on järjestäytynyt uudelleen sodan vuoksi. Jo kuukausi ennen Venäjän hyökkäystä toimitukseen perustettiin turvallisuuspoliittinen toimittajaryhmä, joka alkoi raportoida uhkaavasta tilanteesta Ukrainan rajalla. Moskovan kirjeenvaihtajan lisäksi lehdellä oli oma toimittaja Venäjällä sekä toimittaja ja kuvaaja Ukrainassa. Kun hyökkäyksen alusta oli kulunut neljä päivää, uutistoimitus jaettiin viiteen eri ryhmään, joille määriteltiin sodasta omat seuranta-alueet. Hesari loi nopeasti myös yövuoron. – Ennen tätä meillä ei ollut läpi yön kestävää päivystysvuoroa, vaikka eri aika8 suomen lehdistö 2/2022 A
vyöhykkeillä olevat kirjeenvaihtajat toki seurasivat oman työpäivänsä puitteissa, mitä Ukrainassa tapahtuu, sanoo toimituspäällikkö Laura Saarikoski. Kainuun Sanomien toimituksessa oli juuri siirrytty kahdesta iltadeskiläisestä yhteen, kun sota alkoi. – Tämä tilanne osoitti, että iltavuoroon tarvitaan yhä kaksi, koska Lännen Median ja STT:n sisältöä tulee ja sitä pitää koordinoida niin paljon, sanoo päätoimittaja Leena Hirvonen. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on ollut Suomessa poikkeuksellinen uutistapahtuma, joka näkyy myös tilastoissa. FIAM Suomen mukaan maan suurimpien uutissivustojen kävijämäärät nousivat selvästi sodan laajennuttua. Toimitusten mukaan kävijämääriä, sivulatauksia ja juttujen lukemiseen käytettyä aikaa voi verrata koronapandemian alkuun kaksi vuotta sitten. Aivan kuten koronakriisin akuuteimmassa vaiheessa, moni lehti kuten Hesari ja Kainuun Sanomat poisti sotasisällöistä väliaikaisesti maksumuurin. Päätöstä perusteltiin luotettavan tiedon välittämisellä mahdollisimman monelle vakavassa uutistilanteessa. Venäjän valtion propagandan, sosiaalisen median sisältöjen ja tilanteen herkkyyden takia toimituksissa on pohdittu tarkasti sitä, että välitetty tieto todella on luotettavaa. Hesarissa pidetään tärkeänä, että omat toimittajat ovat paikan päällä eri maissa. Esimerkiksi Ukrainasta raportoi jo viides toimittaja-kuvaaja-pari putkeen. – On nähtävä omin silmin, mitä tapahtuu ja saatava tietoa siitä, mitä ukrainalaiset ajattelevat ja kertovat, Saarikoski sanoo. Iltalehti on käyttänyt Ukrainassa samaa paikallista avustajaa vuodesta 2014 ja paikan päältä on raportoinut myös kaksi toimittajaa kotitoimituksesta. Tiedonsaannin kannalta ongelmallisempi paikka on Venäjä, jonka uusi medialaki sai monen ulkomaisen median vetämään kirjeenvaihtajansa pois. Näin teki myös Hesari, joka pyrkii nyt varmistamaan naapurimaata koskevan uutisoinnin useamman toimittajan Venäjä-ryhmällä. Iltalehden Varpelan mukaan Venäjän sisäisten tapahtumien seuraamista auttaa se, että Suomea erityisen paljon koskettavassa tilanteessa kotimaisia asiantuntijoita on ollut poikkeuksellisen hyvin saatavilla. – Pyrimme seuraamaan, miten asioista kerrotaan Venäjällä ja käyttämään asiantuntijoita sen arvioinnissa, mitkä asiat ovat propagandaa ja mitkä totta. Kainuun Sanomien toimitus kirjoittaa sodasta paikallisesta näkökulmasta, ja nämä sisällöt ovat olleet myös luetuimpia. Silti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös Lännen Median tuottamat sisällöt ovat yltäneet verkkosivun kymmenen suosituimman jutun joukkoon. – Lännen Median sisällön merkitystä on aiemmin pohdittu hyvinkin tarkkaan, mutta tämä tilanne on osoittanut poikkeuksellisella tavalla sen sisällön tarpeellisuuden ja tieto on myös ollut luotettavaa, Hirvonen kiittää. Sota on saanut toimitukset tarkkailemaan eri tavalla myös keskusteluja. Ongelma ei niinkään ole ollut keskustelujen sisältö vaan määrä. Moderoijien kiireen takia Kainuun Sanomissa ei ole viety jokaista uutista Facebookiin. Aivan kuten korona, myös tämä kriisi jatkuu. Se on saanut toimitusten johdon pohtimaan sitä, miten toimittajat jaksavat. Erityisen kovilla voivat olla sota-alueelta raportoivat tai aivan Venäjän-rajan tuntumassa asuvat. Kotipaikan merkityksen ihmisen tunnereaktioille on huomannut Keski-Pohjanmaalla syntynyt Hirvonen, joka johtaa Kainuussa myös useampaa paikallislehteä. – On ollut kiinnostavaa huomata alueellisen ja paikallisen median kautta, minkälaisia erilaisia tunnetiloja tämä nostaa esiin niin yleisössä kuin tekijöissä. Toimituksissa on tuettu toimittajia lisäämällä yhteisön sisäistä keskustelua ja hankkimalla ulkopuolista apua. Jaksamista auttaa osaltaan sekin, että ahdistava tilanne sytyttää toimittajat. – Vaikka nämä ovat raskaita aikoja journalisteille, nämä ovat myös aikoja, jolloin oman työn merkitystä ei tarvitse miettiä, sanoo Saarikoski. Kriisin pitkittyessä ongelmia voivat aiheuttaa käytännön asiat. Venäläisestä sanomalehtipaperista luopuminen voi tarkoittaa paperipulaa. Hesarissa on jo pienennetty printin sivumääriä, ja Nyt-liite on korvattu ohuemmalla tv-liitteellä. Toimituksissa varaudutaan myös siihen tilanteeseen, että tilanne kärjistyy Suomessa. – Pitää miettiä sitä, miten suoriudumme työstämme, jos emme voi olla toimituksessa. Toki siihen on saatu koronan aikana harjoitusta, mutta siinä on vielä petrattavaa, Varpela sanoo. ? ”Pitää miettiä sitä, miten suoriudumme työstämme, jos emme voi olla toimituksessa.” 2/2022 suomen lehdistö 9 A vi ik ko 4 vi ik ko 5 vi ik ko 6 vi ik ko 7 vi ik ko 8 vi ik ko 9 vi ik ko 4 vi ik ko 5 vi ik ko 6 vi ik ko 7 vi ik ko 8 vi ik ko 9 vi ik ko 4 vi ik ko 5 vi ik ko 6 vi ik ko 7 vi ik ko 8 vi ik ko 9 vi ik ko 4 vi ik ko 5 vi ik ko 6 vi ik ko 7 vi ik ko 8 vi ik ko 9 vi ik ko 4 vi ik ko 5 vi ik ko 6 vi ik ko 7 vi ik ko 8 vi ik ko 9 vi ik ko 4 vi ik ko 5 vi ik ko 6 vi ik ko 7 vi ik ko 8 vi ik ko 9 yleareena.fi iltalehti.fi is.fi yle.fi mtvuutiset.fi hs.fi Isoimpien uutissivustojen kävijämäärät Lähde:fiam.fi Taulukossa sivustojen kävijämäärät viikoilla 4–9. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan torstaina viikolla 8. 2 90 2 80 6 2 73 7 65 3 1 99 9 86 6 1 37 2 02 65 67 34 2 87 2 17 9 2 75 7 24 5 2 02 9 39 2 1 36 1 28 6 71 25 00 2 91 1 55 8 2 82 2 37 2 16 5 93 1 1 36 3 74 2 92 3 71 2 3 05 4 53 7 2 91 8 51 2 34 9 66 5 1 35 2 01 1 1 83 6 00 5 3 37 1 26 2 3 39 8 50 8 2 81 8 87 4 1 63 5 20 1 1 96 7 18 2 3 33 7 14 7 3 33 1 28 5 2 56 9 38 2 1 91 6 77 1 91 6 41 1 95 6 52 8 1 95 3 02 3 2 17 5 10 9 2 25 4 90 8 1 73 3 66 7 1 58 1 31 3
tietosuoja Google Analyticsin käyttäminen rikkoo lakia GOOGLE Analytics on todettu tietosuojalain vastaiseksi. Näin linjasivat helmikuussa EU:n tietosuojaviranomaiset. Syynä ohjelmiston lainvastaisuudelle on, että sen kautta henkilötiedoiksi katsottavaa dataa, kuten IP-osoitteita, päätyy Yhdysvaltoihin ja samalla mahdollisesti maan tiedustelupalvelujen haltuun. – Nyt on varmasti tarpeellista arvioida, millä tavoin Google Analyticsia käytetään omassa toiminnassa, Suomen tietosuojavaltuutettu Anu Talus sanoo. Esimerkiksi Mediatalo Keskisuomalaisessa tarkastellaan kriittisesti Google Analyticsin käyttöä. – Toisaalta moni varmasti toivoo Googlenkin reagoivan asiaan. Tilausta vaihtoehtoisille analytiikkaratkaisuille syntyy, jos muutosta Googlen osalta ei tapahdu, kommentoi Keskisuomalaisen digijohtaja Kirsi Hakaniemi. —Janne Arola paikallislehdet Itsenäiset lehdet seuraavat soteaiheita yhdessä VIISI itsenäistä paikallislehteä Pirkanmaalta seuraavat sote-aiheita yhdessä. Ylä-Satakunnalla, Kangasalan Sanomilla, Urjalan Sanomilla, Ruovesi-lehdellä ja UutisOivalla on yhteinen sote-kirjeenvaihtaja. Aluevaltuuston kokouksia ja muita hyvinvointialueeseen aiheita seuraa UutisOivan digituottaja Anne Salminen. Lehdet jakavat seurannan kustannukset, mutta maksavat UutisOivalle jutuista erikseen. – Hyvinvointialueen päätöksenteon seuraaminen olisi ollut yhdelle lehdelle iso ponnistus. Yhteistyöllä pystymme seuraamaan koko alueen päätöksentekoa, mutta silti niin, että jokaisessa lehdessä huomioidaan erityisesti omaa ilmestymisaluetta koskevat asiat, UutisOivan päätoimittaja-toimitusjohtaja Katri Linnikko kommentoi. —Riikka Virranta C.V. ÅKERLUNDIN MEDIASÄÄTIÖN APURAHAHAKU ON KÄYNNISSÄ – HAE NYT! Säätiö julistaa haettaviksi apurahat • media-alalla työskentelevien ammatillisiin jatko-opintoihin • media-alalle suuntautuviin yliopisto-, korkeakoulutai ammattitutkintoihin • media-alaa koskevaan tutkimusja kehitystyöhön Henkilökohtaisten apurahojen lisäksi apurahoja voidaan myöntää ryhmille ja työyhteisöille. Lisätietoja säätiön verkkosivuilla. Täytä hakemus 27.2.-31.3.2022 välisenä aikana säätiön verkkosivuilla www.akerlundinsaatio.? C. V. Åkerlundin mediasäätiö sr hallitus pörssin mediayhtiöt Viime vuosi toi kasvua, korona söi pienten kannattavuutta KORONAKURI MUKSEN jatkumisesta huolimatta pörssin lehtiyhtiöt onnistuivat viime vuonna kasvamaan. Varsinkaan pienempien yhtiöiden kannattavuus ei kuitenkaan aiheuta riemunkiljahduksia. Keskisuomalaisen vertailukelpoinen tulos oli viime vuonna 12,8 miljoonaa euroa eli vajaat neljä miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Myös liikevaihto kasvoi erityisesti Hämeen Sanomat -kaupan myötä noin viidellä miljoonalla eurolla vajaaseen 212 miljoonaan euroon. Konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi kuvailee viime vuotta kohtuulliseksi hankalassa toimintaympäristössä. Korona vaikutti erityisesti yhtiön kaupunkilehtien ja suoramainonnan menestykseen, mutta toisaalta yhtiön tilattavat päätuotteet teLi ik ev ai ht o (m ilj . €) M uu to s % Li ik ev oi tt o (m ilj .€ ) M uu to s % Li ik ev oi tt o % Sanoma Oyj 1251,6 17,9 197,2 ?47,3 15,8 Sanoma Media Finland Oy 615,3 9,4 73,5 10,4 11,9 Alma Media Oyj 275,4 19,6 56,8 31,7 20,6 Keskisuomalainen Oyj 211,6 2,3 12,8 40,7 6,1 PunaMusta Media Oyj 106 3,1 ?1,8 ?1,7 Ilkka-Yhtymä Oyj 49,7 8,4 2,7 ?81,4 5,4 Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset 2021 koonnut: janne arola kivät Kangaskorven mukaan kohtuullista tulosta. Esimerkiksi Kaakossa digitalisaatio on jo niin hyvässä vauhdissa, että useammassakin yhtiön lehdessä digitaaliset tilaajatulot paikkaavat printtitilausten laskun aiheuttamat menetykset. – Se on tuonut toivoa. Itsekin vielä muutama vuosi sitten mietin, että onkohan se mahdollista. Mutta tie on vielä pitkä ja kivinen ja vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä, Kangaskorpi sanoo. Tämän vuoden näkymiä synkistävät jakelun hinnan nousu, kiihtyvä inflaatio ja Venäjän sota Ukrainassa. Kangakorven mukaan huoltovarmuussyistäkin pitäisi pitää huoli, että sanomalehtipaperin tuotantoa pysyy Suomessa. – Paperin hinnan nousu uhkaa esimerkiksi kaupunkilehtien kannattavuutta. Yhtenä uutena liiketoiminta-avauksena Kangaskorpi sanoo yhtiön suunnittelevan joukkoliikenteen medialaitteita toimittavan Neonmedian kansainvälistämistä. Ilkka-Yhtymän Olli Pirhonen kuvaa viime vuotta vahvan kehittämisen vuodeksi. Yhtiö teki muun muassa sosiaaliseen mediaan ja markkinointiteknologiaan liittyviä yrityskauppoja. Ilkka-Yhtymän viime vuoden liki 50 miljoonan euron liikevaihdosta jo 44 prosenttia tuli digitaalisista tuotteista ja palveluista. – Nämä panostukset ja rakenteelliset muutokset antavat hyvää pohjaa jatkotekemiselle, Pirhonen sanoo. Yhtiön tavoite on nostaa oman toiminnan liikevoittoprosentti kymmeneen. Viime vuonna liikevoittoprosentti jäi 2,8:aan, mutta Pirhonen on luottavainen, että kasvu jatkuu ja kannattavuuskin pikkuhiljaa paranee. Korona heikentää näkymiä vielä tänä vuonna, samoin Ukrainan sota. Esimerkiksi mainosmarkkinoilla on Pirhosen mukaan kuitenkin ilman sotaakin jo nähtävissä pysyvämpi pudotus koronaa edeltävään aikaan. – Me keskitymme tänä vuonna ensisijaisesti näiden kolmen viimeisen puolen vuoden aikana tehdyn yrityshankinnan yhteistyön ja hyötyjen hakemiseen sekä tuomiseen osaksi konsernia. Punamusta-konsernin tulos oli kokonaisuudessaan vajaat kaksi miljoonaa euroa tappiollinen. Yhtiön medialiiketoiminta sen sijaan ylsi 19,4 miljoonan euron liikevaihdolla vajaat pari miljonaa euroa voitolliseksi. —Janne Arola 10 suomen lehdistö 2/2022 A
2/2022 suomen lehdistö 11 B lehdistötilaisuus REMONTTI SANOMATALOSSA Pia Kalsta on väsymätön ja paineisissa paikoissa koeteltu yritysjohtaja. Hänen mukaansa Sanoma Media Finlandin on kehityttävä koko ajan, muuten vain kerätään korjausvelkaa. teksti Riikka Virranta kuvat Vesa Laitinen B jatkuvia korjauksia. Pia Kalsta sanoo, että jos yritys alkaa kuvitella olevansa valmis, se on tuhon alku. Sanomakaan ei ole digimurroksessa maalissa. Sanomatalon yhdeksännessä kerroksessa kalusteita on suojattu remontin vuoksi.
12 suomen lehdistö 2/2022 B nainen erottuu edelleen. Kun Pia Kalsta valittiin tehtäväänsä 2015, hän sai onnitteluviestejä, joissa hehkutettiin naisen valintaa tällaiseen pestiin. ”Siinä kohtaa havahduin, että tämän tason tehtävissä naisia on vähän. Jos osallistun toimitusjohtajille tarkoitettuihin tapahtumiin, kyllä siellä vielä erottuu.”
U sein työpäivä alkoi viideltä aamulla. Pia Kalsta nousi Sanomatalon yhdeksännen kerroksen kulmaneukkariin. Korkealta avautui maisema kaupungin yli, näkyi Linnanmäen maailmanpyörä ja Töölönlahti. Se näytti kivalta, kun aamu sarasti. Ehti tehdä monta tuntia töitä ennen kuin varsinainen työpäivä alkoi. Päivät venyivät myös toisesta päästä. Oli vuosi 2015. Nelonen Medialla vastuupaikoilla pitkään toiminut Kalsta oli valittu koko Sanoma Media Finlandin toimitusjohtajaksi. Hän oli tottunut siirtymään työelämässä aina sinne, missä paloi – eteen tai sivulle, sillä ei ollut niin väliä. SMF:n johtoryhmässä istuneesta Kalstasta tiedettiin, että hän on kunnianhimoinen ja hoitaa asiansa. Tämän palon sammutustyön johtaminen kuitenkin hirvitti. Sanoman talous oli huonossa kunnossa. SMF:n tulos oli painumassa tappiolle, eivätkä sen alle yhdistetyt toiminnot pelanneet yhteen. Kalsta näki, että yhtiössä oli loistavia palikoita, ne vain olivat sekaisin. Edessä oleva muutostyö oli valtava, ja yksinkertaistaen se oli päätetty tehdä näin: Sanoman hallitus yhdessä johdon kanssa asetti kolmen vuoden päähän rohkean tulostavoitteen. Se perustui kansainvälisiin vertailuihin siitä, mitä menestyvältä alan yhtiöltä voisi odottaa. Muutos pilkottiin 11 projektiksi, joille kellotettiin tavoitteet ja asetettiin vastuuhenkilöt. Tekijöille ja Kalstalle itselleenkin vauhti ja vaade olivat järkytys. Välitavoitteet asetettiin viikkojen, ei kuukausien päähän. MAALISKUUSSA 2022 istumme neukkarissa Sanoman Ruoholahden toimipisteessä. Pia Kalsta vaikuttaa toimintakykyiseltä ja päättäväiseltä sotauutisten keskellä – myös siltä, että hän voittaisi haastattelijansa mennen tullen kädenväännössä. Kalsta on tänään tavannut aikakauslehtipuolen henkilöstöä ja kertonut heille Sanoma Media Finlandin strategiasta. Ihmisten tapaaminen on mahdollista nyt, kun koronarajoituksia puretaan. Uusikin kriisi muistuttaa alkumetreillään koronaa: journalismin kysyntä on ennätyksellistä, toimitukset venyvät ja mainostajat epäröivät. Pitkän aikavälin seurauksia medialiiketoiminnalle Kalsta ei halua ennakoida. Puhumme siis menneestä. Kalsta kertoo olevansa ”hirveän tavallinen ihminen”, kotoisin radan varrelta Tuusulan Jokelasta. Nuoruus meni pelatessa koripalloa Kaukasten Voimassa. Lisäksi Kalsta valmensi muita. Opiskelemaan hän keksi lähteä Kauppakorkeakouluun. – Kun on ollut suvun ensimmäinen ylioppilas, sitä vaan meni jonnekin. Ei ole ollut selkeitä latuja, on vaan löytänyt itsensä jostakin, Kalsta kertoo. Hän sanoo, ettei ole koskaan ajatellut, että hänelle automaattisesi kuuluisi mitään. Hän tarkoittaa asioita, kuten johtajan pestejä, töitä ylipäätään. – Tähän varmaan vaikuttaa, että olen valmistunut laman aikana. Työntekoon on sellainen nöyryys. Olen iloinen, että on ollut kiinnostavia tehtäviä. MEDIA-ALAN Kalsta oppi Nelosella, jonne hän tuli markkinointipäälliköksi vuonna 2001 ruotsalaisesta paperiyrityksestä SCA:sta. Tutuksi tuli mediamyynti, markkinointi, sisällöntuotanto ja paketointi, kuluttajamyynti, johtaminen… Nelosella hän joutui myös ensi kertaa paineisiin tilanteisiin. Kalsta oli kotonaan lähdössä synnyttämään toista lastaan vuonna 2006, hän oli juuri tilannut ambulanssin, kun töistä soitettiin ja pyydettiin johtamaan koko Nelosen mediamyyntiä. Kalsta lupasi palata asiaan. Loppuvuodesta hän aloitti uudessa tehtävässään. Seuraavana vuonna maailmalla alkoi finanssikriisi. – Se oli uudelle myyntijohtajalle tiukka paikka. En voi suositella kenellekään pienen lapsen vanhemmalle, Kalsta sanoo nyt. Mainosmarkkina sukelsi, mutta Nelonen piti myynnin vakaana. Kalstan mukaan tämän mahdollisti nopea reagointi ja vahvat asiakassuhteet. Lisäksi Nelonen lanseerasi keskellä taantumaa uuden TV-kanavan, Livin, ja sai mainostajat mukaan. JÄLKIKÄTEEN Kalsta sanoo ymmärtäneensä, että Nelonen oli startup. Vuonna 1997 perustettu televisiokanava oli laajentunut pikkuhiljaa joukoksi tvja radiokanavia. Kalstan Nelosen vuosiin osui television digitalisointi sekä maksutelevision ja nettistriimauspalveluiden tulo. Nelonen oli Kalstan mukaan edelläkävijä esimerkiksi mainostaja-asiakkaiden ymmärryksessä. Se siirtyi varhain monikanavamyyntiin ja tuotekeskeisestä ajattelusta ratkomaan mainostajien ongelmia. Ehkä näistä syistä Kalsta ei kokenut Sanoma Media Finlandin kulttuuria omakseen aloittaessaan sen johdossa vuonna 2015. – Oli upeita ihmisiä ja brändejä, mutta jotenkin yrityksen tapa toimia tuntui siltä, että tämä ei ole mun juttu. Kalsta asettelee sanansa tarkasti. Hän viittaa vanhakantaisiin toimintatapoihin ja siihen, ettei yhteistyötä toimintojen välillä oikein tehty. Vuosi 2015 oli käänteentekevä Sanomalla siinäkin mielessä, että loppuvuodesta konsernin johtoon tuli Susan Duinhoven. Kalsta sanoo, että yhteistyö kaksikon välillä on tällä hetkellä ”erinomaista”. – Totta kai meni hetki, että tutustuimme ja alkuaika oli kovaa, kun muutos piti saada aikaan niin nopeasti. Sen jälkeen olen ollut tyytyväinen, että meillä on toimialaa ymmärtävä, vahvasti sitoutunut ja hyvin älykäs toimitusjohtaja, jolta saa tukea. KALSTASTA taas sanotaan, että hän on asiakeskeinen ja selkeä johtaja, joka myös kyselee kuulumisia ja kannustaa alaisiaan. Nelonen Median strategiajohtaja Jenni Nummela kertoo, että Kalsta on pragmaatikko, joka vie asiat nopeasti käytännön tasolle. – Toisin kuin monet johtajat hän kyllä kehtaa kysyä, jos joku on lennokasta ja hyvän kuuloista, mutta ei oikein hahmotu, mitä se oikeasti tarkoittaa. Nummelan mukaan Kalstaa leimaa tietty väsymättömyys. – Pia on ollut aikamoisissa erikoistilanteissakin, mutta harvoin näkee, että mikään vaikuttaisi häneen fyysisesti niin, että hän väsyisi. Hän on todella sporttinen. Kun kalenteria katsoo, ihmettelen, yölläkö hän sen kaiken tekee. Myös Hans Edin tuntee Kalstan pitkältä ajalta. Hän on ollut Nelosen liiketoimintajohtajana Kalstan esimies ja toisaalta osa hänen tiimiään Sanoman Suomen-toimintojen kaupallisena johtajana. Myös Edin luonnehtii, että johtajana ”Pia on aika pragmaattinen”. – Hän on rauhallinen ja pystyy analyyttisesti katsomaan isoja asioita, sehän on tuollaisessa roolissa tärkeää, Edin kuvaa. aika 3.3.2022 Paikka Sanoman Ruoholahden kampuksen neuvotteluhuone Paikalla Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta aihe Muutosjohtaminen, yrityskulttuuri tarjolla Kahvia automaatista ”Kun on ollut suvun ensimmäinen ylioppilas, sitä vaan meni jonnekin. Ei ole ollut selkeitä latuja.” 2/2022 suomen lehdistö 13 B
KUN Pia Kalsta muistelee Sanoman vuonna 2015 alkanutta muutosohjelmaa nyt, yksi päällimmäisistä ajatuksista on, ettei sellaista halua tehdä uudelleen. – Mieluummin pitää koko ajan kehittää toimintaa. Jos kehittämiseen tulee vaikka kolmen vuoden paussi ja ajattelemme, että me osaamme tämän jo, silloin alkaa kerätä korjausvelkaa. Epämiellyttäviä ratkaisuja oli paljon. Sanoma irtisanoi nopeasti 240 työntekijää ja organisaatioihin tehtiin isoja muutoksia. – Eihän sellaista aikaa voi kukaan lämmöllä muistella. Varsinkin alku oli raskas, kun oli irtisanomisia eikä onnistumisia ollut vielä näkyvissä, Kalsta sanoo. Vähitellen onnitumisia alkoi kuitenkin tulla. Taloudellista tulosta tuli melko pian sekä säästöistä että esimerkiksi mediamyynnistä. Syvällisempi muutos vei kuitenkin pari vuotta ennen kuin organisaatio alkoi toimia uudella tavalla. – Jossain vaiheessa kehitystä ja tehostumista alkoi tapahtua vähän joka puolella, myös muualla kuin mihin sitä oli projektoitu. Tulos alkoi kehittyä paljon nopeammin kuin oli suunniteltu. Kovat tulostavoitteet lopulta ylitettiin. Käytännössä muutos oli sarja pieniä ja isoja yksittäisiä tekoja. Kirkastettiin tavoitteet, ja rakennettiin organisaatio palvelemaan niitä. Erillisiä toimintoja yhdistettiin. Päällekkäistä tekemistä ja ostoja karsittiin. Paras osaaminen saatiin koko organisaation käyttöön. – Brändit ja sisällöt ovat itsenäisiä, mutta konepellin alla on paljon yhteistä kehitystyötä, Kalsta kuvaa. – Jälkeenpäin toimet vaikuttavat itsestäänselviltä, mutta eivät ne sitä olleet silloin. Muutosmatka oli tuskallinen. Sehän tarkoitti, että jos aiemmin brändit ovat päättäneet kaiken itse, nyt joitakin päätöksiä tehdään koko yhtiön tasolla. TÄMÄN hetken muutostarpeet Sanomalla liittyvät esimerkiksi kuluttajakokemuksen parantamiseen ja datan käyttöön markkinoinnin ratkaisuissa. Asiakkaiden tarpeita pitää seurata, ja osa digitekemisestäkin vanhenee. – Kyse on siitä, muutummeko yrityksenä riittävän nopeasti. Onko tekeminen riittävään tuottavaa, jotta pystymme investoimaan riittävästi uusiin asioihin? Esimerkiksi data ja sen kehitys vaatii paljon investointeja ja osaamista, Kalsta sanoo. Pyydän Kalstaa tiivistämään, mitä hän on oppinut muutoksen johtamisesta. Hänen mielestään johtajan on hyvä tunnistaa yrityksen vaiheet ja sopeuttaa tekemisensä siihen. – Nopeassa muutosvaiheessa johtaminen voi olla sellaista mikromanageerausta, että ohjausryhmissä käydään tarkasti läpi, ovatko tavoitteet toteutuneet aikatauluissa. Mutta nyt ollaan toisessa vaiheessa ja on mahdollista johtaa selkeästi kauempaa ja antaa tilaa. Toisaalta viestinnän merkitystä ei voi ylikorostaa. – Ihmiset ovat älykkäitä, ja jos he eivät tiedä, miksi asioita tehdään ja mihin ollaan menossa, on vaikea innostua tai hyväksyä vaikeita päätöksiä. Senkin Kalsta on oppinut, että kovassa prässissä vastuukantajista kehittyy huippuosaajia. HAASTATTELUN perusteella on muutamia asioita, jotka ”draivaavat” Pia Kalstaa. Ensinkin häntä draivaa kertomansa mukaan Sanoman missio: varmistaa, että suomenkielistä riippumatonta mediaa säilyy myös tuleville sukupolville. – Kaikki, mitä teemme, on sitä kohti, Kalsta sanoo. Toisaalta Kalstaa tuntuu selvästi motivoivan yrityskulttuurin kehittäminen. Yrityskulttuuri on Kalstan mukaan aivan keskeinen asia mission saavuttamisessa. Kalsta haluaa antaa asiantuntijoille autonomiaa oman työnsä suhteen, mikä ei vielä optimaalisesti toteudu Sanomalla. – On tärkeää, että kaikki ymmärtävät yhteiset tavoitteemme ja prioriteetit, joihin investoimme. Mutta sen jälkeen tiimeillä pitäisi olla paljon vapautta kehittää omaa työtään ja päästä tavoitteisiinsa, Kalsta sanoo. – Kun tähän löytyy optimaalinen malli, sekä yritys että työntekijät voivat hyvin. KUN Sanomalla valmisteltiin aluemedioiden ostamista Almalta vuonna 2019, johdossa pohdittiin, millainen riski yrityskulttuurien yhteentörmäys on ja tuhoaako se kaupan arvoa. Mittauksissa kulttuurit todettiinkin erilaisiksi, muttei löydetty mitään yhteensovittamatonta. Kalstan mukaan aluemedian integraatio meni hyvin. – Mutta yhteistyö vaatii valtavasti kommunikointia, Kalsta sanoo. Suurin kulttuuriero aluemedioissa verrattuna muuhun Sanomaan liittyy Kalstan mukaan siihen, että SMF on isompi yritys. – On ollut raikasta, kun on kysytty, että ihanko oikeasti jostain asiasta päättäminen kestää näin kauan. Joskus asia on tosiaan sen suuruinen, että sitä kannattaakin selvittää ja pohtia. Jotkut asiat taas voisi tehdä nykyistä yksinkertaisemmin. Sanoma osti Alman maakuntaja paikallislehdet, koska digitaalisuus vaatii skaalaa. Aluemedian organisaatioihin tehtiin muutoksia. Aamulehden ja Pirkanmaan paikallismedian toimitukset yhdistettiin ja toimituksista irtisanottiin 12 henkilöä. Kalsta sanoo olevansa tyytyväinen siihen, millä mallilla ostettujen lehtien digikehitys on. – Oppeja on saatu puolin ja toisin. Suomessa herkästi ajatellaan, että Sanoma on esimerkki siitä, miten digimurros hoidetaan maaliin. Kalsta kuitenkin muistuttaa, ettei Sanoma ole maalissa. Siirtymä on päihitetty vasta, kun mediankulutus on valtaosin vain digitaalista ja talous kestävällä pohjalla. Tällainen tulevaisuus näyttää Kalstasta koko ajan enemmän mahdolliselta. – Meidän täytyy kyetä joka vuosi todistamaan, että ymmärrämme taas enemmän, mitä voisimme tehdä entistä paremmin. Haasteena on, että printille on kysyntää vielä kauan, mutta paperinhinta nousee ja jakelutyövoimaa on vaikea saada. – Me emme voi vain hypätä suoraan digitaaliseen tulevaisuuteen. Meidän pitää kuljettaa kaikki lukijat mukana. VIELÄ on kysyttävä Ylestä. Pari päivää ennen haastattelua eduskunta hyväksyi Yle-lain muutoksen, jonka myötä Ylen verkon tekstisisältöjen tulee liittyä aiempaa selkeämmin liikkuvaan kuvaan ja ääneen. Lain taustalla on Medialiiton kantelu Euroopan komissiolle, ja Kalsta toimii Medialiiton hallituksessa. Myös Sanoma on tehnyt valtiontukikantelun Ylen videopalveluista ja digitaalisista oppimissisällöistä. Mitä ajattelit, kun Helsingin Sanomat päätyi pääkirjoituksessaan kritisoimaan Yle-lain muutosta? – Kyllä olin siihen pettynyt. Mutta totta kai sitten katsoin itseäni peilistä, että olimmeko riittävästi pystyneet kertomaan, mikä siellä taustalla on. Kalstasta on ilman muuta selvää, että ilmaiset palvelut vaikuttavat haluun maksaa vastaavista muualla. Hän kaipaa Suomeen pitkänäköisempää keskustelua Ylestä. – Vastuullinen toiminta olisi sitä, että mietittäisiin, miten täällä olisi mahdollisimman monipuolinen mediakenttä ja palvelut täydentäisivät toisiaan. Tietenkin päällekkäisyyksiäkin on, ja Ylellä tulee olemaan tärkeä rooli myös jatkossa. Ei Ylen tarvitsisi tehdä vain saamenkielisiä uutisia, mutta usein keskustelu aiheesta kärjistyy tällaiseksi. ? ”On ollut raikasta, kun on kysytty, että oikeastiko jostain asiasta päättäminen kestää näin kauan?” 14 suomen lehdistö 2/2022 B
2/2022 suomen lehdistö 15 B kulttuuri ratkaisee. Pia Kalstaa kiinnostaa yrityskulttuurin kehittäminen. Hänen mukaansa yrityskulttuuri on esimerkiksi sitä, miten asiantuntijuutta arvostetaan tai kuinka asiakaslähtöistä ja tavoiteorientoitunutta tekeminen on.
audio ÄÄNTÄ KOHTI Podcastit, radiotoiminta ja mahdollisuus kuunnella juttuja ovat lyöneet läpi myös uutismediassa. Mutta toimivia ansaintamalleja etsitään edelleen. teksti Janne Arola kuvat Kai Skyttä / Etelä-Saimaa 16 suomen lehdistö 2/2022 B
audio ÄÄNTÄ KOHTI Podcastit, radiotoiminta ja mahdollisuus kuunnella juttuja ovat lyöneet läpi myös uutismediassa. Mutta toimivia ansaintamalleja etsitään edelleen. teksti Janne Arola kuvat Kai Skyttä / Etelä-Saimaa käytäntö opettaa. Etelä-Saimaan Jenni Hirvinen rakensi podcast-studion toimituksen hiljaisen työn tiloihin itse. Tekemisen kautta myös tekniset valmiudet ovat parantuneet.
18 suomen lehdistö 2/2022 B S uuntaa ei käy kiistäminen: audiosisältöjä kuunnellaan vuosi vuodelta enemmän. Vaikka radionkuunteluun käytetty keskimääräinen aika viime vuonna hieman laskikin edellisvuodesta, digitaalisen kuuntelun osuus jatkoi kasvuaan. Äänija audiosisältöjen suosio näkyy myös perinteisten lehtitalojen toiminnassa. Moni lehti on ryhtynyt julkaisemaan omia podcastejaan, lehtitalot ovat lähteneet mukaan radiotoimintaan ja tarjoavat yleisöilleen yhä useammin myös mahdollisuuden juttujensa kuuntelemiseen. Uutismedian liiton viime vuonna toteuttaman audiokyselyn perusteella lähes kaikki pienemmätkin lehdet uskovat lähitulevaisuudessa ottavansa käyttöön teksti puheeksi -toimintoja tai ryhtyvänsä julkaisemaan podcasteja, jos eivät vielä ole niin tehneet. Suomen Lehdistö kysyi muutamasta mediatalosta, missä audiosisällöissä tällä hetkellä mennään. Podcastit: ”Pitää olla rohkea, että podcast laitetaan maksumuurin taakse” Uutismedian näkökulmasta suurin podcasteihin liittyvä ongelma on niiden ansaintalogiikka – tai oikeammin sen puute. Podcastit eivät ole niin sanottu viraali media, koska äänitiedostojen jakaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on monimutkaisempaa kuin tekstimuotoisten juttujen. Niinpä niiden yleisömäärät tuppaavat jäämään pieniksi. Tästä syystä myös podcastien mainosmarkkina on melko pieni. Alma Talentissa podcastien ansaintamalleja on kartoitettu kokeilemalla. Toimitus tekee esimerkiksi talk show -tyylisiä työhön ja talouteen liittyviä podcasteja ja videoita, joita sponsoroi yhteistyökumppani. Nämä podcastit ovat Alman omien kanavien lisäksi saatavilla myös muilla julkaisualustoilla, jotta niille saadaan mahdollisimman laaja yleisö. Tänä vuonna Alma Talent julkaisi ensimmäisen maksumuurin takana olevan podcast-sarjansa. Se käsittelee tunnettuja talousrikoksia. Kaupallinen johtaja Johanna Suhonen kuvailee sarjaa ”kohtuulliseksi panostukseksi”. Sarjan on käsikirjoittanut talousjournalisti ja kirjailija Karo Hämäläinen ja lukijana toimii ammattinäyttelijä. Suhonen sanoo sarjan toimineen erityisesti tilaajapidon näkökulmasta, mutta tuoneen myös uusia tilaajia. Myös kuuntelijalukuja hän kuvailee tosi hyviksi. Suhonen arvelee, että yhtiö tekee vastaavanlaisia podcasteja jatkossakin. – Se vaatii sisällöltä paljon. Pitää olla rohkea, että podcast laitetaan maksumuurin taakse ja lähdetään tilaajakärjellä. Silloin ei voi odottaakaan 100 000 kuuntelijaa, Suhonen sanoo. HELSINGIN Sanomat tekee tällä hetkellä toimituksen omin voimin yhtä säännöllistä podcastia, Uutisraporttia. Lisäksi HS Visio julkaisee säännöllisen epäsäännöllisesti sekä omaa podcastiaan että parin yhteistyökumppanin podcasteja. – Niin kuin kaikessa muussakin sisällössä, tilanne elää, sanoo toimituspäällikkö Esa Mäkinen. – En tekisi suuria linjanvetoja, että olisimme drastisesti vähentämässä tai lisäämässä podcasteja. Esimerkiksi koronakriisin alussa lehti teki aiheesta päivittäispodcastia, ja valmius tällaiseen on olemassa jatkossakin, jos tarve niin vaatii. Laajemmassa mittakaavassa Mäkinen sanoo HS:n olevan kokonaistuote, jonka on oltava riittävän houkutteleva. Podcastit ovat yksi tapa lisätä tuotteen houkuttelevuutta. Mäkinen sanoo, että kun vielä muutama vuosi sitten vitsailtiin, että jokaisella podcastin kuuntelijalla on myös oma podcastinsa, nyt niiden kokonaismarkkina on aidosti kasvanut, mistä kertoo esimerkiksi Spotifyn into laajentaa podcastien julkaisemista. – Jos ennustaa pitää, niin sekä podcastien kuuntelu ja määrä lisääntyvät, ja jonkinlaista vakiintumista tapahtuu. YKSI kiinnostava esimerkki tavoitteensa saavuttaneesta podcastista tulee Etelä-Saimaasta. Lehden verkkotuottajan Jenni Hirvisen Hirvinen tutkii -podcastissa käydään läpi paikallisesti kiinnostavia rikostapauksia ja keskustellaan vieraiden kanssa rikosten kautta aukeavista laajemmista yhteiskunnallisista teemoista. Hirvinen sanoo, että hän ehdotti tutkivampaa podcastia esihenkilölleen kehityskeskustelussa viime vuonna. Käytännössä Hirvisen piti rakentaa esimerkiksi podcast-studio toimituksen hiljaisen työn tiloihin itse. Tekninen osaaminen on hioutunut pikkuhiljaa tekemisen myötä. Sarjalla ei ollut tarkkoja numeerisia tavoitteita, mutta muut tavoitteet täyttyi”Ihmiset ovat jopa kadulla tulleet puhumaan, että ai sie teet sitä podcastia, onpa tosi hyvä.” vät: uuden sisällön tarjoilu lukijoille sekä toimituksen ammattitaidon ja brändin vahvistaminen. Hirvisen mukaan podcastista on tullut enemmän palautetta kuin lehtijutuista. – Ihmiset ovat jopa kadulla tulleet puhumaan, että ”ai sie teet sitä podcastia, onpa tosi hyvä, tuleeko sitä lisää”. Vapaasti muun muassa Etelä-Saimaan verkossa sekä Spotifyssa ja SoundCloudissa saatavilla olevan podcastin jaksoja on kuunneltu noin 1 000–2 000 kertaa per jakso. Jaksoihin liittyvät pitkät jutut taas ovat olleet maksumuurin takana ja tuoneet erittäin hyvin uusia tilauksia.
2/2022 suomen lehdistö 19 B tutkivalla otteella. Hirvinen tutkii -podcastissa kerrotaan paikallisista rikostapauksista mutta myös keskustellaan asiantuntijoiden kanssa niiden kautta aukeavista laajemmista yhteiskunnallisista teemoista. Lisäksi podcast on myös sitouttanut olemassaolevia tilaajia. Hirvisen mukaan tilaajat ovat lukenet podcasteihin liittyviä juttuja joistakin sadoista jopa 6 500 lukukertaan per juttu, mitä voi pitää erittäin hyvänä lukemana. Hirvinen uskoo audion trendin jatkavan nousuaan edelleen. – Maailma on tosi visuaalinen, ja moni haluaa rauhoittua yhden asian äärelle esimerkiksi ajaessaan töihin. Uutiskuvatulva saattaa väsyttää, joten halutaan, että joku kertoo meille ne samat asiat. Tällä hetkellä Etelä-Saimaassa ei Hirvisen mukaan suunnitella uusien podcastien tekemistä, mutta hänen oma sarjansa saa maaliskuussa jatkoa kolmen jakson verran. Radiotoiminta: Ääni on yksi kerronnan muoto digimaailmassa Myös radiotoiminta on alkanut kiinnostaa uutismediataloja. Viime vuosina esimerkiksi Keskisuomalainen, Savon Sanomat ja Karja lainen ovat käynnistäneet radiotoiminnan. Viimeisimpänä radiotoimijoiden joukkoon liittyi Kaleva Media, jonka Radio Kaleva aloitti toimintansa helmikuussa. Kaleva Median sisältöliiketoiminnan johtaja Niiles Nousuniemi sanoo, että yhtiö haluaa olla monikanavainen mediatalo, joka tavoittaa ihmisiä eri kanavissa pitkin päivää. Radio on hyvä lisä perinteisen printtiliiketoiminnan ja digiuutismedian kylkeen. Ääniklippejä ja podcasteja voi hyödyntää Kalevan verkkosivuilla. Uutiset radioon tuottaa Kalevan toimitus. Radion kuuluvuusalueella on myös yhtiön paikallislehtiä, kuten Rantalakeus ja Raahen Seutu, joiden mediamyynnissä ja sisällöissä uutta kanavaa voidaan myös hyödyntää. Mistään äänen vallankumouksesta tai radikaalista muutoksesta juttujen kulutukseen Nousuniemi ei kuitenkaan radiotoiminnan käynnistymisen myötä puhuisi.
Lähde: Uutismedian liiton Audiopalvelut 2021 -kysely liiton jäsenlehtien päätoimittajille 20 suomen lehdistö 2/2022 B – Ennemmin näen, että ääni on tullut ja sen rooli on kasvanut siinä digitaalisen median ekosysteemissä, jossa tuotetaan myös esimerkiksi tekstiä, kuvaa ja infografiikkaa. Se on yksi kerronnan muoto ja sitä kautta digitalisoitumiseen liittyvää kehitystä. Nousuniemi näkee, että esimerkiksi podcastien keskeisin rooli on ollut ja on edelleen nostaa esiin päätuotetta ja palvelua eli tässä tapauksessa yhtiön lehtien tilausta. – Ne ovat yksi tapa tavoittaa ihmisiä ja saada heitä kiinnostumaan kaikesta muustakin sisällöstä. Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Miia Honkanen puolestaan sanoo, että viimeisen vuoden aikana IS:n ja Sanoma Media Finlandin omistamien radioiden välinen vuoropuhelu digiaudion tekemisestä on lisääntynyt merkittävästi. Ilta-Sanomissa tehdään useita, erityisesti urheiluun liittyviä podcasteja, joita julkaistaan Sanoman Supla-palvelussa. Ilta-Sanomat tekee myös Sanoman radioissa lähetettävät radiouutiset. – Esimerkiksi podcasteja on tehty kimpassa jo pidempään, ja Total Hockey Forever -lätkäohjelma kuului vielä viime keväänä Radio Rockin taajuudelta, Honkanen sanoo. ”Siinä on tällaista ’näytetään, miten hyvää sisältöä meillä on’ -kulmaa.” Juttujen kuuntelu: Alma Talentissa harkitaan lehtien lukemista ammattilaisäänin Moni lehti on ottanut käyttöön myös mahdollisuuden juttujen kuunteluun. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mobiilisovelluksessa on mahdollista kuunnella kaikki jutut koneäänen lukemana. Tämän lisäksi Kuukausiliitteen toimittajat lukevat itse omia pitkiä juttujaan. – Siinä on tällaista ”näytetään, miten hyvää sisältöä meillä on” -kulmaa, sanoo toimituspäällikkö Esa Mäkinen. Hän viittaa myös lukijatutkimuksiin, joiden mukaan kuuntelun rooli on kasvaTeksti puheeksi -toiminto On jo käytössä 25% Vuoden sisällä 10% Viiden vuoden sisällä 55% Myöhemmin 10% Ei tule kuulumaan 0% tarjontaamme Yhteensä 40 vastaajaa. Podcastit On jo käytössä 30% Vuoden sisällä 16% Viiden vuoden sisällä 37% Myöhemmin 10% Ei tule kuulumaan 2% tarjontaamme Yhteensä 43 vastaajaa. Milloin arvioit audiosisältöjen olevan osa lehtesi arkea? Kokonaiskuuntelun jakauma ikäryhmittäin Koko väestön kuunteluminuuttien jakautuminen 9–24 v. 25–54 v. 55+ v. Radio Muu kuuntelu Kuunteluaika yhteensä 2 t 24 min Kuunteluaika yhteensä 2 t 49 min Kuunteluaika yhteensä 4 t 6 min Radio 76% On demand -musiikki* 15% Podcastit 4% Muu kuuntelu 6% *Spotify, Youtube Lähde: Kansallinen radiotutkimus, vuosiyhteenveto 2021 68% 68% 95% 32% 32%
2/2022 suomen lehdistö 21 B tavoitteet toteutuivat. Jenni Hirvisen mukaan podcastin tekemisellä on myös brändiarvoa: se välittää viestin, että toimitus haluaa kehittyä nykyaikaisella tavalla. nut, ja erityisesti nuorille se on merkittävä median käytön muoto. Hesarissakaan juttujen kuuntelumäärät eivät silti ole kovin isoja suhteessa niiden lukukertoihin. Teknologian näkökulmasta tekstin muuttaminen ääneksi on kuitenkin halpaa, joten se on ollut hyvä väylä laajentaa lehden sisältöjä. – On tietty joukko lukijoita, jotka haluavat nauttia tekstit luettuina. Tietysti mielellämme tarjoamme tällaisen palvelun. Saman konsernin Ilta-Sanomissa esimerkiksi Urheilulehden juttuja on jo vuoden ajan voinut kuunnella, ja tänä keväänä lehdessä on ryhdytty tuottamaan audioartikkeleita eli IS:n oman toimittajan lukemia juttuja muun muassa uutisista ja muista IS:n sisällöistä. Tavoitteena on alkuvaiheessa testata ja kerryttää kokemuksia siitä, millaiset audiosisällöt yleisöä kiinnostavat. – Se on selvä, että aikaa kuluu ennen kuin iso yleisö löytää ja ottaa audioartikkelit yhdeksi tavaksi kuluttaa uutissisältöä. Datan valossa näyttää siltä, että nuorempi yleisö ja miehet löytävät nämä ensin, sanoo toimituspäällikkö Honkanen. Alma Talentin kaupallinen johtaja Johanna Suhonen puolestaan kertoo, että yhtiössä harkitaan nyt esimerkiksi lehtien lukemista toimittajatai ammattiäänin. Tähän saakka koneääni on lukenut juttuja sovelluksessa. Maaseudun Tulevaisuudessa juttujen kuuntelun nähdään parantavan ennen kaikkea lehden saavutettavuutta. – Palvelua voidaan käyttää paitsi lukemista estävän haitan vuoksi myös esimerkiksi työtehtävien lomassa. Kun artikkelit voi kuunnella, sisältöihin voi paneutua helposti esimerkiksi traktorin ratissa, kertoo lehden verkkopäällikkö Terhi Pape-Mustonen. Hän sanoo suosituimpien artikkelien keräävän kymmenittäin kuuntelukertoja. Ominaisuutta ei ole esimerkiksi erikseen markkinoitu lukijoille ja tilaajille. ?
ratkaisut NUORENTUVAN PUOLUEEN MEDIA Kun vasemmistoliiton jäsenistö alkoi nuortua, myös perinteikäs pää-äänenkannattaja loi nahkansa. Kansan Uutiset luopui viikkolehdestä, satsasi digijournalismiin ja alkoi brändätä itseään uudella nimellä. teksti Tuukka Tuomasjukka kuvat Vesa Laitinen 22 suomen lehdistö 2/2022 B usko omaan näkökulmaan. Toivo Haimi kutsuu vanhaa viikkolehteä ”rimpulalehdeksi”, joka oli helppo heittää lukematta roskikseen. Hän pitää vuonna 2010 perustettua Jacobin-lehteä esimerkkinä vasemmistolaisen journalismin mahdollisuuksista. ”E i ole kauhean hyvä päivä tänään”, Kansan Uutisten toimittaja Toivo Haimi sanoo avatessaan oven toimitukseen teollisuusalueella Helsingin Hermannissa. Venäjä on aamuyöstä hyökännyt Ukrainaan. Kello on yksi iltapäivällä, ja Haimi on työstänyt päivän kolmatta Ukrainaa käsittelevää juttuaan. Samalla hän odottaa tutkija Antto Vihmalta yhteydenottoa sopiakseen haastattelun podcast-jakson nauhoitukseen seuraavalle päivälle. Työpöydällä lepäävässä pitsalaatikossa muhii puoliksi syöty lounas. Ylessä pari–kolmekymppisten mediatuotteissa työskennellyt Haimi aloitti Kansan Uutisissa viime vuonna. 32-vuotiaana hän on toimituksen nuorin. Haastatteluajankohta on historiallinen muutenkin kuin Venäjän sotatoimien osalta. Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan viimeinen numero sanomalehtipaperille painettuna viikkolehtenä on tullut edellisenä päivänä painosta. Kannen sinikeltaisen taustan päällä on rasterikuva tankista ja versaalikirjaimilla tekstit: “VENÄJÄN TANKIT VYÖRYIVÄT UKRAINAAN” sekä “VASEMMISTO TUOMITSEE”. Ennen hyökkäystä tehty ja sen jälkeen yhä ajankohtaisemmaksi muuttunut kansi viittaa Venäjän joukkojen siirtämiseen Itä-Ukrainassa alkuviikosta. AIKOINAAN seitsemänpäiväisenä sanomalehtenä toiminut ja siitä portaittain kaventunut Kansan Uutiset alkoi maaliskuussa ilmestyä kuukausilehtenä. Entinen Kansan Uutisten toimittaja, nykyinen päätoimittaja Jussi Virkkunen aloitti muutoksen valmistelun vuosi sitten, kun hänet valittiin tehtäväänsä.
24 suomen lehdistö 2/2022 B – Jokainen, joka katsoo Kansan Uutisten tilinpäätöstä, pystyy löytämään syitä uudistukselle, myös toimitusjohtajana työskentelevä Virkkunen murjaisee. Muutos on otettu hyvin vastaan etenkin nuoremmassa yleisössä, kertoo toimittaja Tuula Kärki. Hän on aloittanut toimituksessa vuonna 1988 ja toimii myös yhtiön hallituksen jäsenenä. – Kun viikkolehteä ei enää haluttu, niin oli siinä jokin vika oltava. Nyt kun on tehty uudistusta, niin viikkolehti on alkanut tuntua vanhentuneelta, hän sanoo. Virkkusen mukaan syy muutokseen oli sekä vähentyneissä viikkolehden tilausmäärissä että sen tekemisen työläydessä useaan kertaan pienentyneelle toimitukselle. – Rehellisesti sanottuna pystymme näillä resursseilla tekemään paremmin kuukausilehteä kuin viikkolehteä. Kansan Uutiset kävi edellisen päätoimittajansa Sirpa Puhakan aikana tiukan säästökuurin, jota Virkkunen kiittelee talouden vakauttamisesta. Sen seurauksena toimitus muutti kaksi vuotta sitten halvempiin ja sopivamman kokoisiin toimistotiloihin. Säästösyistä Kansan Uutiset on luopunut myös STT:n asiakkuudesta. Tämän takia Haimikin kirjoitti itse aamun ensimmäisen Ukraina-uutisensa. Virkkusen mukaan lehdellä ei ole ollut “minkäännäköistä” lakkautusuhkaa. Kärki pohtii, että vihreiden pää-äänenkannattajan Vihreän Langan “sinänsä surullinen” lakkautus on saattanut osaltaan helpottaa Kansan Uutisten asemaa, kun vasemmistoliitossa on voitu tarkkailla vihreiden katumusta julkaisun lakkauttamisesta. KUN Kansan Uutiset vuonna 2016 kirjoitti lukijatutkimuksensa tuloksista, tulevaisuudennäkymä oli selvä: alle 30-vuotiaiden lukijoiden määrä oli kasvanut, mikä vastasi myös vasemmistoliiton jäsenkunnan muutosta. Samalla nuoret olivat kriittisimpiä julkaisua kohtaan. – Nuoruus ja viihdyttävyys eivät kuvaakaan lehteä kovin hyvin, Kansan Uutiset kirjoitti tuolloin. Yksi uudistuksen tavoite on verkkotekemisen vahvistaminen. Tätä on vahvistettu myös aktiivisena Twitter-hassuttelijana tunnetun ja alustalla oman yleisönsä keränneen Haimin rekrytoimisella. – Jos haluat hyvän sitaatin, niin laita juttuun, että haluaisin tehdä Kansan Uutisille vinkit Jussi Virkkusen tärpit perinteikkään lehden uudistamiseen Pidä ydintehtävä samana ja kerro, että perusasiat eivät muutu. Huomioi, että perinteisessä lukijakunnassa voi tulla helposti pelko, että nyt kaikki loppuu. Etsi pienin yhteinen nimittäjä yleisöstä. Paikanna, mikä yhdistää vanhoja ja uusia yleisöjä. Katso, missä kohderyhmä nykyään on. Pohdi mahdollisuuksia tehdä sisältöä myös sinne. “Haluanko pilata iltani lukemalla, miten kaikki menee päin helvettiä ja porvarit kiduttavat meitä?” saman minkä Li Andersson on tehnyt vasemmistoliitolle, Haimi sanoo. – Emme me Toivoa palkanneet siksi, että hänellä on paljon Twitter-seuraajia, vaan siksi, millaista osaamista hän toi mukanaan, Virkkunen sanoo. HAIMI juontaa Kansan Uutisille viikottaista Kaikki Uusiksi -podcastia sekä tuottaa kuukausittaista Koivulaakso & Koskela -podcastia, jota yhdessä valtiosihteeri Dan Koivulaakson kanssa juontaa laajan sosiaalisen median seuraajakunnan kerännyt Helsingin kaupunginvaltuutettu Minja Koskela. Lisäksi Kansan Uutiset julkaisee vasemmistonuorten puheenjohtajan Pinja Vuorisen videokolumneja YouTubessa. Kaikki Uusiksi -podcast kerää jaksoilleen noin 4 000 kuulijaa, Koskela & Koivulaakso 6 000, Haimi kertoo. Suosituimmalla videokolumnilla on tähän mennessä ollut reilut 850 näyttökertaa. Tarkoitus on laajentaa erityisesti videotuotantoa sekä esseiden että tietoiskujen suuntaan. Digitaalisten tekotapojen kehittämisen lisäksi Haimi haluaa muuttaa asennetta puoluelehden tekemiseen. – KU:n lukijat ovat tottuneet journalismiin, jossa ääneen pääsevät pelkät vasemmistolaiset, hän sanoo. Sosiaalisen median aikaan poliitikkojen ulostulot luetaan kuitenkin muualta kuin puolueen lehdestä, mikä näkyy tilauksissa. Uudistuva printtilehti suuntaa enemmän kohti taustoittavia analyysejä. Haimi itse on haastatellut podcastiinsa esimerkiksi SDP:n ex-kansanedustajaa Lasse Lehtistä ja keskustanuorten puheenjohtajaa Aleksi Sandroosia. – Vähän vanhemmat lukijat ovat sanoneet, että Kansan Uutisissa ei tarvitsisi olla kepun tai demareiden asioita, mutta olen eri mieltä. Näiltä haastateltavilta pitää kysyä sitä, mikä vasemmistolaisesta näkökulmasta on relevanttia. HAIMIN mukaan Kansan Uutiset on aiemmin ollut äänensävyltään vieraannuttava. Aiheet ovat raskaita, kuten lapsiköyhyyden lisääntyminen ja riittämättömät toimet luontokadon pysäyttämiseksi. – Kun tulen töistä väsyneenä kotiin ja KU odottaa postiluukussa, niin haluanko oikeasti pilata iltani lukemalla, miten kaikki menee päin helvettiä ja porvarit kiduttavat meitä?
kohti tuntematonta. Toimitusjohtaja-päätoimittaja Jussi Virkkunen ja toimittaja Toivo Haimi keskustelivat 24. helmikuuta, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan ja lehden viimeinen viikkolehti tullut painosta. 2/2022 suomen lehdistö 25 B Haimi itse haluaisi tehdä politiikan seuraamista helpottavaa, piikittelevää ja kielellä leikittelevää journalismia. Hän nostaa esimerkiksi Ville Pernaan aikana Suomen Kuvalehdessä keventyneen otsikointija kuvituslinjan. – Kaiken ei tarvitse olla supervakavaa, pelottavaa ja ahdistavaa, vaikka puhutaankin tärkeistä asioista. Podcastissamme olen ottanut aika humoristisen tavan käsitellä asioita. Kansan Uutiset hakeekin paikkaansa sekä huumorin että menneisyytensä kanssa. Tästä esimerkkinä Haimin työhuoneen kirjahyllyssä seisoo Lenin-patsas. – Se on Virkkusen, Haimi sanoo. Kun toimittajan ja kuvaajan huomio kiinnittyy patsaaseen, Haimi katsoo sitä epäillen ja vie patsaan pois. Pian Virkkunen kiikuttaa tilalle Marx-patsaan. Haimi palauttaa iltapäivän aikana Marxin päätoimittajalle, mutta Lenin ei nouse takaisin hyllyyn. MENNEISYYDEN kanssa tasapainoiluun liittyy myös nimi. Uuden lehden kannessa ei lue Kansan Uutiset vaan KU. Tätä nimeä myös Haimi käyttää julkaisusta puhuessaan. Virkkusen mukaan lehdessä on käyty keskusteluja nimen muuttamisesta. – Kun teimme lukijaprofiiliselvitystä, huomasimme, että vanhemmalle polvelle Kansan Uutiset nimenä ei ole ongelma, mutta nuoremmalle polvelle se on, Virkkunen sanoo. – Kun olen saanut palautetta, että Kansan Uutiset kuulostaa fasistiselta nimeltä, niin silloin sitä pitää pohtia. Viralliselta nimeltään lehti pysyy Kansan Uutisina, mutta sen kutsumanimissä voi olla painotuksia. Uudistuksen yhteydessä myös julkaisun verkkosivu uudistuu kevään aikana. Luetuimpia sisältöjä verkossa ovat tähän mennessä olleet kolumnit ja pääkirjoitukset – tekstit, joissa on vahva vasemmistolainen näkökulma. Erityisen suosittu oli Putinin Venäjän sodanlietsonnan tuomitseva pääkirjoitus. Kuusipäiväisen sanomalehden aikana Kansan Uutisiin tullut Kärki näkee, että ydin on jäänyt jäljelle, kun esimerkiksi ilmoitustuottoja tuoneet 1990-luvun autoja muotiliitteet ovat karisseet. – Kun lehti pienenee, se on yhä vasemmistolaisempi. ?
26 suomen lehdistö 2/2022 B ratkaisut NORJALAINEN AFTENPOSTEN UUDISTI VERKON ETUSIVUNSA: TARKOITUS PALVELLA AIEMPAA PAREMMIN ”KEVYTLUKIJOITA” Etusivulla näytetään nyt aiempaa selkeämmin, mikä on tärkeää. Etusivun pitää myös tarjota ymmärrystä maailmasta itsenäisenä tuotteena. teksti Riikka Virranta K un toimituksissa ajatellaan yleisöä, herkästi mieleen tulevat aktiiviset käyttäjät, uutisnarkit. Sellaiset jotka seuraavat verkossa tilanteen kehitystä ja kaipaavat päivittyvää sisältöä. Valtaosa yleisöstä ei kuitenkaan ole tällaista, ainakaan Norjan suurimmassa päivälehdessä Aftenpostenissa. Päinvastoin suurin osa verkon kävijöistä on niin sanottuja kevytlukijoita, lehden tuotejohtaja Karl Oskar Teien huomauttaa. Schibstedin julkaisemassa Aftenpostenissa onkin pohdittu viime aikoina paljon pari kertaa päivässä tai sitä harvemmin sivustolla käyviä tilaajia. Esimerkiksi koetilauksen tehneiden ryhmässä selvästi yli puolet vierailee verkon etusivulla harvemmin kuin kerran päivässä. Tätä joukkoa Teien kutsuu matalalla roikkuvaksi hedelmäksi. – Strategiamme on keskittyä näihin käyttäjiin: tilaajiin, joilla on selvästi kiinnostusta tuotettamme kohtaan, mutta jotka kuitenkin peruvat tilauksensa herkästi, Teien sanoo. AFTENPOSTEN on kiinnittänyt jo syksystä 2020 erityistä huomiota kevytlukijoiden kokemukseen verkon ja mobiilin etusivusta. Asiaa varten on koostettu mediayhtiön eri toimintoja edustava projektiryhmä. Viime vuonna Aftenposten loi useita uudenlaisia etusivukonsepteja, joita se testasi käyttäjillä. Harvemmin sivuilla vierailevat käyttäjäryhmät arvostivat eniten mallia, jossa sisältöä saattoi kuluttaa pieninä paloina suoraan etusivun tiivistelmistä. Juttua saattoi myös laajentaa poistumatta etusivunäkymästä. – Tärkein havainto oli, että käyttäjät eivät tule etusivullemme välttämättä klikkaillakseen ja käyttääkseen paljon aikaa lukemiseen. Sivustoa ei siis pidä optimoida ajatellen, että lukija haluaa aina sitoutua lukemaan koko pitkän artikkelin. Aftenposten haluaakin nyt poistaa sisältöjen kuluttamisesta kitkaa: klikkailua juttunäkymiin ja takaisin etusivulle, jatkuvia päätöksiä siitä, mihin navigoida. – Useimmat muut digitaaliset palvelut ovat nykyään feedipohjaisia. Haluamme luoda käyttäjäkokemuksen, jossa sisältö virtaa käyttäjän luokse. Iso osa yleisöstä ei klikkaa mitään etusivulla, vaan skrollaa sen läpi. Keskitymme nyt hyvään etusivukokemukseen. Teienin mukaan tärkein ja jo toteutunut uudistus on ollut se, että asioiden uutisarvoa ja kontekstia korostetaan verkon etusivulla, eikä vähemmän tärkeitä mutta tuoreempia asioita nosteta kärkeen. Juttujen merkitystä pyritään osoittamaan myös visuaalisesti. Teienin mukaan Aftenposten haluaa erityisesti onnistua etusivun yläosassa. – Lupauksemme lukijoille on, että etusivulta täytyy heti saada käsitys siitä, mikä on kaikkein tärkeintä juuri nyt. KEVYTKÄYTTÄJIEN huomioiminen tarkoittaa Aftenpostenissa vähittäistä muutosta, jossa toimitus tuottaa uudenlaisia tiivistelmiä ja selittäviä juttutyyppejä. Selittävässä juttutyypissä esimerkiksi keskitytään avaamaan lyhyesti taustat: mistä aiheessa on kyse, miksi se on tärkeä ja mitä siitä seuraa. – Meillä on jonkin verran tällaisia juttuja päivittäin, mutta vähitellen niitä tulee lisää, Teien kertoo. Aftenposten ei juuri personoi etusivua. Vähemmän uutismaisissa aiheissa, kuten ravintola-arvioissa tai palvelujournalismissa, se kuitenkin poistaa näkyviltä käyttäjän jo lukemia juttuja. Lisäksi ei-tilaajat näkevät muita enemmän myyvintä sisältöä. Muutoksissa on ollut osalle käyttäjistä hieman totuttelemista. – Desktopilla avausnäkymässä näkyy nyt paljon enemmän sisältöä kuin aiemmin. Joidenkin mielestä se on ollut hieman liikaa. Skandinaavisten sanomalehtien verkkoetusivut ovat olleet hyvin samanlaisia niin kauan. Positiivistakin palautetta on tullut, ja uudet juttutyypit sitouttavat hyvin kävijöitä. Teien onkin varma, että suunta on oikea. – Emme voi optimoida palvelua tismalleen millekään ryhmälle. Haluamme tehdä helpoksi ja läpinäkyväksi, että käyttäjä voi valita joko pysyä pintakerroksessa tai tehdä syväsukelluksia sisältöön. Teienin mukaan päivän päätteeksi vähän jokaisen ruudulla auki olevien välilehtien määrä kertoo samasta käyttäjätarpeesta, jota Aftenpostenissa yritetään ratkaista: on paljon kiinnostavaa sisältöä, muttei aikaa kuluttaa sitä. – Yksi tapa ratkoa ongelmaa olisi tehdä sisältö saatavaksi audiona ja mahdollistaa juttujen lisääminen kuuntelulistalle myöhempää käyttöä varten. AFTENPOSTENIN työ on tuottanut tulosta: sisältöjä aktiivisesti käyttävien tilaajien määrä on kasvanut ja käyttäjissä on tapahtunut siirtymää kohti tiiviimpää vierailutiheyttä. Tavoitteena ei kuitenkaan ole tehdä kaikista kävijöistä superaktiivisia vierailijoita vaan vähentää tilausperuutuksia parantamalla käyttäjäkokemusta. – Emme yritä maksimoida ihmisten huomiota tai saada heitä kuluttamaan niin paljon sisältöä kuin mahdollista. Riittää jos he löytävät rutiinin, johon ovat itse tyytyväisiä ja kokevat saavansa tilauksestaan arvoa, Teien linjaa. – Tämä on tilausmallin etu verrattuna pääosin mainontaan pohjautuvaan malliin, hän lisää. ? Tilaajat vierailutiheyden mukaan 21 12 Keskimäärin vähemmän kuin 4 vierailua kuukaudessa Keskimäärin vähemmän kuin 1 vierailu päivässä Keskimäärin 1–3 vierailua päivässä Keskimäärin vähintään 4 vierailua päivässä 25 42 % Harvemmin kuin päivittäin etusivulla vierailevien osuus Erilaiset koetilaukset muodostavat 25 % Aftenpostenin tilauskannasta. Lähde: inma 80% 60% 40% 20% 0% U ud et ko et ila aj at Pa la av at ko et ila aj at U sk ol lis et til aa ja t
2/2022 suomen lehdistö 27 B enemmistö huomioon. ”On ennen kaikkea bisnesratkaisu keskittyä kevytkäyttäjien ryhmään, joka muodostaa valtaosan tilaajistamme”, Karl Oskar Teien sanoo yleisöryhmästä, joka ei seuraa uutistilanteita tiiviisti. vinkit Tällaisia periaatteita Aftenposten noudattaa verkon etusivullaan Ensimmäisenä täytyy näyttää parasta, ei tuoreinta journalismia. Etusivun täytyy olla nautittavissa pieninä paloina. Kynnyksen sitoutua sisältöön pitää olla matala. Etusivun ensimmäiset artikkelit tulee valita huolella. Niiden tulee heijastaa pyrkimystä ymmärrystä lisäävään kokemukseen eli antaa yleiskuvaa, uutta tietoa ja kontekstia. Viiden etusivun ylimmän jutun ei pidä sisältää pieniä uutisia, päivityksiä, nopeaa journalismia, viraalihittejä tai erikoisuuksista kertovia artikkeleita. Etusivun täytyy toimia itsenäisenä tuotteena: olennaista sisältöä ei piiloteta klikkausten taakse. Etusivun yläosassa tulee olla sekä maksullista että maksutonta sisältöä. Jokaisen käynnin pitää olla laatuaikaa riippumatta siitä, kuinka usein verkkosivulla käy. Etusivun näkyvin osa on tärkeä signaali siitä, mitä Aftenposten on, ja sillä on tärkeä rooli julkisessa keskustelussa. Etusivun personointia tulee tästä syystä käyttää varoen. Lähde: inma
28 suomen lehdistö 2/2022 B Riippumattomat uutiset ovat Suomelle Natoakin parempi turvatakuu kolumni Tero Koskinen Kirjoittaja on Medialiitossa työskentelevä valmiuspäällikkö, toimittaja ja väitöskirjatutkija. ” Välillä huipulla tulee, valta vaihtuu ja huonot johtajat saavat kenkää. Valheella on lyhyet jäljet.” U krainasta kuuluu uutisia. Ja se ärsyttää kovasti Venäjän tämänhetkistä sotaisaa hallintoa. Aseet käännetään vieraalla maalla kohti press-merkkejä kantavia kuvaajia, toimittajia ja paikallisia avustajia. Jo tätä kirjoittaessa palkittu yhdysvaltalaisjournalisti on ammuttu Irpinissä. Ukrainan Live-televisiokanavan kameramies on kuollut Kiovan tv-torniin suunnatussa iskussa. Brittiläisen Sky Newsin kirjeenvaihtaja on haavoittunut ja kuvaaja saanut osumia luotiliiviinsä. Tanskalaisen Ekstra Bladetin toimittaja ja kuvaaja ovat loukkaantuneet vakavasti. Sveitsiläistä kuvajournalistia kohden on ammuttu ja hänet on ryöstetty. Venäläiset sotilaat ovat tulittaneet Al Arabyn toimittajaa ja kameramiestä. Tsekkiläiset journalistit ovat joutuneet pakenemaan tulituksia ukrainalaisten journalistien rinnalla. Venäjällä tuli 5. maaliskuuta voimaan laki, joka käytännössä kieltää journalistiset kriteerit täyttävän uutisoinnin Venäjän armeijan toimista. Sen myötä maassa tapahtuva uutistyö voi käydä mahdottomaksi. Tavallinen toimittaja voi joutua maksamaan hyvin tehdystä työstä sakkoja, tai hän voi joutua vankilaan jopa 15 vuodeksi. Venäjän propagandakanavat ovat jo pitkään syöneet ilmatilaa uutisilta. Propaganda vahvisti yliotettaan maaliskuun alussa, kun maan syyttäjäviranomaiset määräsivät viimeisetkin radion ja tv:n uutiskanavat Dozhdin ja Eho Moskvyn lakkautettaviksi. Jäljelle ei jäänyt oikeita uutiskanavia. Toimea tehostettiin pidättämällä sotaa vastustavista mielenosoituksista raportoineita kotimaisia ja ulkomaisia toimittajia. Venäjän tilanne vaikuttaa myös suomalaisten uutisten tuotantoon. Venäjän ja Ukrainan tilanteesta kertominen vaikeutuu, lehtitalojen painomateriaalin saatavuus heikkenee ja julkaisutoiminnan kulut kasvavat. Infrastruktuuria pidetään rauhallisina aikoina itsestäänselvyytenä. Median muodostamassa infrastruktuurissa toimitukset kaivavat uutisia, kännykät, televisio ja radio toimivat moitteetta ja painokoneet puskevat ulos uutista uutisen perään. Onnellisessa maassa ihmiset ovat hyvin informoituja ja kykeneviä järkevään toimintaan, koska he saavat jatkuvasti useista kanavista median tuottamaa luotettavaa tietoa. Välillä huipulla tulee, valta vaihtuu ja huonot johtajat saavat kenkää. Valheella on lyhyet jäljet. Venäjä vaati helmikuussa Suomellekin lähettämässään kirjeessä turvatakuita. Ne olisivat tarkoittaneet, ettei Nato saa laajeta itään. Natossa puolestaan turvatakuut tarkoittavat, että sen jäsenmaat ovat velvollisia puolustamaan muita jäsenmaita. Mutta millaiset ovat vapaan lehdistön ja luotettavien uutisten suomalaisille antamat turvatakuut? Mielestäni uutisten tuomat turvatakuut ovat Naton turvatakuitakin vahvemmat. Onnettomissa maissa ei ole uutisia. Päinvastoin, siellä uutisten kertoma totuus voi olla tekaistuihin tietoihin perustavaa sotaa käyvän hallinnon pahin vihollinen. Meille muille faktoihin perustuvat uutiset antavat turvan, joka suojaa meitä tiukassakin paikassa. Tieto on panssareitakin kestävämpi puolustusase. Suomessa on vahva lehdistönvapaus, ja se on tärkeä osa tiedon huoltovarmuuttamme. Ukrainassa Venäjän joukot ovat viime viikkojen aikana pidättäneet kymmeniä toimittajia ja yrittäneet pakottaa heitä tuottamaan Venäjä-mielistä propagandaa. Sitä ennen Venäjän hallinto oli jo vuodesta 2014 lähtien onnistunut lietsomaan levottomuutta Itä-Ukrainan kaupungeissa. Suomessa uutisten kertoma tieto turvaa myös pikkukaupunkeja. Vahva lehdistö antaakin meille hyvän turvan valheista tai väärinymmärryksistä versoavia konflikteja ja informaatiosotaa vastaan. ?
Kun sota syttyi, olin aamuvuorossa uutispäällikkönä ja ohjeistin liveseurannan tekijää. Olen tehnyt sitä myös itse. Aiemmin liveseurantaa on tehty enemmän lyhyistä uutistapahtumista, esimerkiksi yksittäisistä tiedotustilaisuuksista tai politiikan superpäivistä oviliveineen. Suurista uutistapahtumista pitkää liveseurantaa on aiemmin tehty koronakriisistä. Ukrainan sodan liveseuranta on meillä päällä 24/7, ja tahti ja mittakaava ovat ihan toisenlaisia kuin koronaseurannassa. Liikenne saitilla ja ihmisten tiedonjano on ollut valtavaa. Lukijamäärät eivät ole edes merkittävästi pudonneet, vaikka ensimmäiset päivät olivat tietysti kaikkein vilkkaimmat. Yksi toimittaja on koko ajan kiinni liveseurannassa, joinakin hetkinä jopa kaksi. Yleensä liveseurantaa tekee ulkomaantoimittaja, mutta deskissä on myös toimitussihteereitä ja julkaisijoita, jotka tekevät päivityksiä. Tietysti koko toimitus enemmän tai vähemmän seuraa tilannetta ja voi vinkata liveseuraajalle, että hei, huomasitko tämän. Seurannassa käytämme lähteitä, jotka on todettu luotettaviksi. Järjestelmässämme on Reutersin ja stt:n feedit, joista tietää heti, että ne ovat hyviä lähteitä. Itse käytän myös esimerkiksi Guardianin ja Cnn:n liveseurantoja, ja ylipäätään kaikkia lähtökohtaisesti luotettavia kansainvälisiä medioita. Yksi oleellinen lähde ovat omat toimittajamme, joita on ollut Ukrainassa ja Puolan rajalla. He tekevät omia juttujaan, mutta myös sellaisia, joita voi käyttää seurannassa. Sosiaalisen median lähteissä lähtökohtana on luotettavuus. Esimerkiksi sellaisten suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä voi käyttää, joita haastattelemme muutenkin. Kansainvälisistä asiantuntijoista pitää enemmän katsoa, millaisia tyyppejä he ovat. Liveseuranta vaatii, että pitää olla silmät joka paikassa samaan aikaan ja seurata eri lähteitä. Sitten pitää vielä nopeasti pystyä kääntämään englanninkielisiä ja kansainvälisessä mediassa olevia tietoja. Mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Vaikka toimituksessa on sähköinen tunnelma vaali-iltoina, tämä tuli enemmän yllättäen. Kone lähti pyörimään nopeasti ja saumattomasti. Työmoodissa sitä menee vähän laput silmillä. Vapaalla asia tulee enemmän iholle.” ? tekijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Janne Arola Ilta-Sanomien uutispäällikkö Teemu Kuusijoensuu oli aamuvuorossa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sen jälkeen liveseurantaa on tehty 24/7. ”Pitää olla silmät joka paikassa samaan aikaan ja seurata eri lähteitä” C kuva Vesa Laitinen 2/2022 suomen lehdistö 29 C
teoria & käytäntö Teknojättien valtaa vastaan teoria väittää Journalistinen media voi kasvattaa riippumattomuuttaan alustayhtiöistä vahvistamalla yhteistyötä, innovoimalla ja vaatimalla reiluja pelisääntöjä. JOURNALISTISEN median pitää liittoutua, jotta se pystyy kilpailemaan omilla alustoillaan Piilaakson hakukoneja somejättien kanssa. Pienten mediayhtiöiden on lähes mahdotonta pärjätä yksin digikehityksen kalleuden vuoksi: sujuvien sovellusten ja relevantin käyttäjädatan tuottamiseen tarvitaan ketjuuntumista ja kansainvälistä yhteistyötä. Menestyminen vaatii uusia strategisen ajattelun tapoja sekä tukea kansainvälisestä ja kansallisesta lainsäädännöstä sekä rahaa mainostajilta. Socialoch Kommunalhögskolanin johtamassa Tie vapauteen -tutkimushankkeessa hahmoteltiin positiivinen ja negatiivinen skenaario perinteisten mediayhtiöiden ja alustayhtiöiden välisen voimasuhteen kehityksestä vuoteen 2030 mennessä. Kysymys on tärkeä, koska Googlen ja Facebookin kaltaiset alustayhtiöt imuroivat jo noin kaksi kolmasosaa digitaaliseen mainontaan Suomessa käytetyistä euroista. Tutkimuksessa analysoitiin tilastoja ja aiempaa tutkimusta sekä toteutettiin kyselyjä, asiantuntijahaastatteluja sekä työpajoja. Tutkijoiden hahmottelemassa positiivisessa skenaariossa uutismedian riippumattomuus jäteistä vahvistui. Ratkaiseviksi tekijöiksi tässä nousevat kyky uudistaa liiketoimintamalleja, vahvistaa omaa yleisösuhdetta sekä alan sääntelyn onnistuminen. Tutkijat suosittelevat aktiivisia poliittisia aloitteita riippuvuuden vähentämiseksi. Esimerkiksi Euroopan komission rahoittaman European Media Data Space -hankkeen tarkoitus on antaa julkaisijoille mahdollisuus jakaa keskenään käyttäjätietoa tietosuojasäännösten hyväksymällä tavalla. Hanke helpottaisi sisältöjen kohdentamista ja löytämistä. JOURNALISTISEN median suhde alustayhtiöihin on samaan aikaan kilpailutilanne ja symbioosi. Molemmat myös tarvitsevat toisiaan. Alustayhtiöt tarjoavat medialle väyliä yleisöjen tavoittamiseen. Hakukoneja somejätit taas tekevät merkittävän osan tuloksestaan muiden tekemää sisältöä hyödyntämällä. Riippuvuus ei ole vain negatiivinen asia, sillä se pakottaa perinteistä mediaa uudistumaan ja kehittämään digipalvelujen käytettävyyttä sekä mainonnan ja journalismin muotoja. Tutkimus ei yksiselitteisesti väitä, että riippuvuus on tällä hetkellä haitallisen voimakasta, vaan etsii keinoja torjua sen kasvua. Menestyneimmät alustayhtiöt ovat tulleet tähän mennessä pääasiassa Piilaaksosta, mutta TikTokin tapaan seuraavat julkaisualustat saattavat tulla esimerkiksi Kiinasta. Mediamaiseman nopea evoluutio edellyttää uutismedialta muutosherkkyyttä oman ekologisen lokeron säilyttämiseksi. Journalistisen median yhteinen sitoutuminen alan sisäiseen eettiseen sääntelyyn ja toiminnan läpinäkyvyys ovat sen vahvuuksia verrattuna sosiaaliseen mediaan. Onkin kiinnostavaa, että someyhtiöt ovat alkaneet yhä enemmän korostaa sosiaalista vastuutaan ja lähentyneet vastuunkannossa journalistista mediaa. Ilmiö on korostunut Ukrainan sodan aikana. ? ”Road to freedom: news media breaking free from Silicon Valley’s grip” -tutkimushankkeen loppuraportti on julkaistu Helsingin yliopiston verkkosivuilla. Tutkimusraportin ovat kirjoittaneet Carl-Gustav Lindén, Hanna Tuulonen, Liisa Niemi, Mikko Grönlund, Katja Lehtisaari ja Mikko Villi. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Tutkimus ei yksi selitteisesti väitä, että riippuvuus on tällä hetkellä haitallisen voimakasta.” käytäntö ” Journalistisen median pitää kuitenkin pystyä kehittämään muotokieltä sen suhteen, mistä ja miten asioista kerrotaan.” 30 suomen lehdistö 2/2022 C
Kaakon Viestinnän sisältöpäällikkö Mari Pajari, millaista strategiaa lehtien kannattaa noudattaa hakukoneja somejättien suhteen, jotta ne eivät joudu liian riippuvaisiksi alustayhtiöistä? – Pidämme somea ensisijaisesti markkinoinnin apuvälineenä. Pyrimme herättämään kiinnostusta kertomalla, mitä olemme tehneet. Tavoittelemme tänä vuonna varsinkin alle nelikymppisiä, siinä some on tärkeä. – Houkuttelemme lukijoita omille alustoillemme, jossa meidän on mahdollista saada tilaajatuottoja. Rahan tekeminen suoraan somessa tuntuu tällä hetkellä todella haasteelliselta. Jo kaksi kolmasosaa digimainonnan euroista menee hakukoneja somejäteille. Onko tämä vääjäämätön kehityskulku, johon on pakko sopeutua? – Se ei todellakaan ole vääjäämätön kehitys. Meidän pitää pystyä kertomaan mainostajille riittävän hyvin, miten arvokas on kohderyhmä, joka seuraa paikallisia uutisia. Kyse on myös siitä, millaista mainontaa osaamme tehdä digitaalisesti, miten pystymme analysoimaan lukijoiden käytöstä ja miten osaamme myydä mainostuotteemme. Osataanko journalistisessa mediassa riittävästi korostaa mainosten ympäristön merkitystä niiden teholle ja uskottavuudelle? – Yritykset ovat nykyisin tarkkoja imagostaan ja siitä, millaisissa yhteyksissä ne näkyvät. Mainostajille pitää muistuttaa, miten vastuullisesti lehdet toimivat. Tutkijat ehdottavat, että journalistisen median kannattaisi tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä teknisten alustojen kehittämisessä ja jopa datan jakamisessa. Oletko samaa mieltä? – Ilman yhteistyötä on mahdotonta aidosti kilpailla kansainvälisten teknologiajättien kanssa. Käyttäjien vaatimukset kasvavat koko ajan, ja pienten yhtiöiden pitää pystyä kilpailemaan isojen toimijoiden kanssa. Meidän pitää luoda sujuvia ja lukijoiden toivomia käyttötapoja sisällöillemme. Mihin suuntaan uskot journalistisen median ja sosiaalisen median välisen suhteen kehittyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana? – Uskon ja luotan siihen, että kotimaiset mediatalot pärjäävät itsenäisinä toimijoina. Journalistisen median pitää kuitenkin pystyä kehittämään muotokieltä sen suhteen, mistä ja miten asioista kerrotaan. Mitä riippumattomuuden säilyttäminen vaatii? – Se vaatii valmiutta reagoida lukijoiden odotuksiin ja toiveisiin. Niin mukavaa kuin olisikin näyttää lukijoille, että tällä tavalla teidän tulisi käyttää meidän sisältöjämme, tässä tuskin pystymme kamppailemaan somejättien suuntaamaa kehitystä vastaan. Meidän pitää hyväksyä somen valta ja rakentaa sen perusteella oma tapa, miten kerromme asioista, että olemme itsenäisiä ja uskottavia. ? Mari Pajari on työskennellyt Kaakon Viestinnän alueja paikallislehtien sisältöpäällikkönä tämän vuoden alusta lähtien. Aiemmin hän työskenteli Uutisvuoksen päätoimittajana vuodet 2017–2021 ja sitä ennen vuodesta 2007 lähtien Uutisvuoksessa toimittajana ja uutistuottajana sekä Etelä-Saimaassa muun muassa iltatuottajana ja toimittajana. Pajari on opiskellut kauppatieteitä Lappeenrannan yliopistossa. käytäntö vastaa Mainoseurojen valuminen Googlelle ja Facebookille ei ole vääjäämätön kehitys. kuvitus Elina Rajala 2/2022 suomen lehdistö 31 C
kysely Opiskelijoilla synkkä kuva työtilanteesta Laura Ahva, Milla Järvipetäjä, Kari Koljonen, Samuel Raunio & Esa Reunanen: Lähtöjä median ammattipoluille. Journalismia opiskelevien käsityksiä mediaja viestintäalan ammateista sekä omasta tulevaisuudestaan alalla. Tampereen yliopisto ja Turun amk. TOIMITTAJAOPISKELIJOILLA on melko synkkä käsitys journalismin työmarkkinakehityksestä. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa uutiset mediatalojen yt-neuvotteluista ja työn tehostamispyrkimyksistä sekä alan ammatillinen keskustelu digitalisaation vaikutuksista mediatalojen taloudelliseen kannattavuuteen. Tutkimuksessa haastatellut uskovat yleisesti, että työtilaisuuksia on enemmän viestinnän puolella kuin uutismediassa. Osa journalismiin suuntautuneista ei kuitenkaan ajattele itse koskaan siirtyvänsä viestintäpuolelle. Toisaalta työmarkkinoiden tiukkuudesta huolimatta haastatteluista välittyi kuitenkin selvästi kokemus, että synkimmät ajat alkavat olla jo ohi. Tampereen yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun yhteishankkeessa luodaan pohjaa pitkäkestoiselle seurantatutkimukselle, jonka ensimmäiset haastattelut tehtiin alkuvuodesta 2021. Haastateltavina oli 43 journalistisen alan opiskelijaa kummastakin korkeakoulusta. Kaikki osallistujat olivat jo tehneet mediaja viestintäalan töitä. —Pasi Kivioja artikkeli Tarinankertoja ei herätä luottamusta Brian Calfano, Jeffrey Layne Brevins & Alexis Straka: Bad Impressions – How Journalists as ”Storytellers” Diminish Public Confidence in Media. Journal of Broadcasting & Electronic Media. YHDYSVALLOISSA tehdyn tutkimuksen mukaan toimittajien ei kannattaisi kutsua itseään somessa ”tarinankertojiksi”. On nimittäin ilmennyt, että tarinankertoja kuulostaa yleisön korvissa pahalta. Cincinnatin yliopiston tutkijat luetuttivat yli 2 100 henkilöllä paikallispolitiikkaa käsittelevän neutraalin uutisartikkelin. Puolelle koehenkilöistä kerrottiin, että uutisen tehnyt toimittaja kuvailee itseään LinkedIn-palvelussa tarinankertojaksi. Verrokkiryhmälle tätä ei kerrottu. Osallistujat vastasivat kyselyyn, jonka tulokset eivät jättäneet paljon tulkinnanvaraa: tarinankertojataustasta kuulleet vastaajat pitivät verrokkiryhmää selvästi enemmän uutista poliittisesti puolueellisena, sensaatiohakuisena, liikaa yksinkertaistavana, epäreiluna kohteilleen ja toimittajaa itseään puolueellisena. Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, mitä tulee mieleen tarinankertojatoimittajasta. 67 prosenttia luonnehdinnoista oli kielteisiä ja alle 13 prosenttia myönteisiä. Eniten vastaajilla tuli mielleyhtymiä sepitteeseen ja valehteluun. Eräs vastaaja totesi, että tarinankertoja kuulostaa hyvin koulutetulta valehtelijalta. —Pasi Kivioja artikkeli Trump sai yleisön välttelemään uutisia Mikko Villi, Tali Aharoni, Keren Tenenboim-Weinblatt, Pablo J. Boczkowski, Kaori Hayashi, Eugenia Mitchelstein, Akira Tanaka & Neta Kligler-Vilenchik: Taking a Break from News – A Five-nation Study of News Avoidance in the Digital Era. Digital Journalism. DONALD Trump oli presidenttikaudellaan median rahasampo, mutta osa yleisöstä väsyi aiheeseen ja ryhtyi karttamaan uutisia. Tämä ilmenee uutisten välttelyä koskevasta tutkimuksesta, jonka on tehnyt Jyväskylän yliopiston journalistiikan professori Mikko Villin ja hänen kansainvälisen tutkimusryhmänsä. Tutkijat tunnistivat kaksi tekijää, jotka johtavat uutisten välttelyyn. Toinen liittyy kielteisten uutisten aiheuttamaan tunnekokemukseen ja toinen suurten uutisaiheiden toistamiseen, mikä voi aiheuttaa tuntemuksen ylikuormittumisesta. Tämä ilmeni poliittisten uutisaiheiden kohdalla, erityisesti Trumpia koskevissa uutisissa. Varsinkin tutkimukseen haastateltujen amerikkalaisten joukossa oli henkilöitä, jotka olivat lopettaneet uutisten seuraamisen kokonaan välttääkseen tiettyjä usein toistuvia aiheita. Kun Yhdysvaltain uutisaiheet hallitsivat uutisagendaa myös Suomessa, välttelyvaikutus heijastui tännekin. Tutkimukseen haastateltiin lähes viittäsataa mediankuluttajaa Argentiinassa, Suomessa, Israelissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. —Pasi Kivioja työnhakijat ryhmittäin. Työttömien työnhakijoiden määrä eräissä mediaja viestintäalan ammattiryhmissä Tilastokeskuksen mukaan. salaliittoteoreetikot Tiedonkäsittelyyn liittyvillä tekijöillä, koulutustaustalla ja luottamuksella yhteiskunnallisiin toimijoihin on jo aiemmin huomattu olevan yhteys salaliittoteoria-ajatteluun. Kaikilla ihmisillä on taipumus ajatusvinoumiin, mutta kaikki ihmiset eivät hurahda hurjimpiin salaliittoteorioihin. Vaaditaan lisäksi jokin muu altistava tekijä.” Turun yliopiston psykologian apulaisprofessori Johanna Kaakinen Yle.fi:ssä tutkimukset Graafiset ja mutimediasuunnittelijat, webja multimediakehittäjät Toimittajat Tiedottajat, viestintäjohtajat ja -päälliköt Valokuvaajat 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 2000 1500 1000 500 32 suomen lehdistö 2/2022 C
EDITOINTISESSIO kollegan kanssa: tulee puheeksi, että hän kirjoittaa romaania yhdessä toisen kirjoittajan kanssa. Vierailu uutistoimituksessa: käy ilmi, että tuottaja suunnittelee vakituisia käytäntöjä parityöskentelyyn kannustamiseksi. Satunnainen juttutuokio tutkivan toimittajan kanssa: hän huomauttaa, että lukija voi saada jutuista jotain selkoakin nyt kun mukana tekemisessä on työpari. Parityöskenty on ollut erityisesti ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden ilmiö, mutta kyllä sitä journalisminkin piirissä käytetään, mahtavaa! TOIMITUSTYÖ on aina tiimityötä. Juttua ei pitäisi julkaista ilman että se käy jonkinlaisen laadunvalvonnan läpi. Toisen silmät näkevät paremmin kuin omat. Juttuja toki julkaistaan yksinkin. Se on huono homma. Koska olen free-toimittaja, laitan juttujani luettavaksi sekä perheenjäsenilleni että kavereilleni ennen kuin lähetän ne editorille. En muista yhtäkään kertaa, jolloin tekstistä ei olisi löytynyt jotain parannettavaa tai korjattavaa jo tässä vaiheessa. Yksin tekisin huonompaa työtä. Mutta juttukohtainen parityö, se on vielä asia erikseen. Ja juuri sitä suosittelen kokeilemaan. Monet meistä ovat ihailleet juttuja, joita Paavo Teittinen ja Maria Manner ovat tehneet Helsingin Sanomiin. He tekevät nyt töitä eri taloissa, kun Manner siirtyi Ylelle. Mutta perinne eläköön! Myös esimerkiksi Iltalehden Jarno Liski ja Hanna Gråsten-Lahtinen ovat julkaisseet liudan yhdessä tehtyjä juttuja. Muidenkin kannattaisi kokeilla. Paavo Teittinen sanoo Olli Seurin Avoin kysymys -haastattelussa tekevänsä jutun mieluummin yhdessä kuin yksin, koska yhteistyö on aina parantanut juttua. kanssa. Olen kirjoittanut myös esimerkiksi Kuukausiliitteen ja Ylioppilaslehden juttuja silloisen kollegani Miira Karhulan kanssa. Tutkimusprojekteissakin kirjoitamme jatkuvasti tekstejä, joista vastaa työryhmä. Oma kokemukseni on, että työskentelytapoja on yhtä monia kuin työryhmiäkin. Osan kanssa olemme jakaneet työt: sinä kirjoitat tämän jakson, minä seuraavan. Osan kanssa toimii se, että olemme yhtä aikaa kiinni samassa dokumentissa ja molemmilla on lupa kirjoittaa suoraan toisen tekstin päälle tai jatkoksi. Joidenkin kanssa pystyy jopa istumaan vierekkäin ja kirjoittamaan samaa tekstiä. Joskus taas riittää, että toiselta saa ajatteluapua omaan osuuteensa. Se sisältää luvan lainata toisen ajatuksia tai kehitellä niitä eteenpäin. PÄÄHAVAINTONI parityöstä: jos kuvitelma on, että parityö vie tuplasti aikaa, niin kokemus sanoo toista. Yhdessä voi intoilla, penkoa, innostua, nousta oman tason yläpuolelle. Sitä mitä minä en osaa, toinen osaa. Kun saa idean tai tajuaa jonkin asian, on aina joku, jota kiinnostaa: nyt tiiän, miten juttu vois loppua!! Oota, kato, toimisko se näin..? Toimiva parityö on älyttömän kivaa. Lisäksi pelottaa vähemmän, että on missannut jotain täysin olennaista, jos jutun kanssa ei ole ihan yksin. ? täällä työhuone Parityöskentely kannattaa Toimitustyö on aina tiimityötä. Juttua ei pitäisi julkaista ilman että se käy jonkinlaisen laadunvalvonnan läpi. Yhdessä voi intoilla, penkoa, innostua, nousta oman tason yläpuolelle. KOKOOMAJUTTUJA tietenkin tehdään työryhminä, mutta millaista on kirjoittaa yhdessä? Olen itse tehnyt tietokirjan Ville Blåfieldin kanssa. Kirjoitin vuosia kolumnisarjaa toisen kollegan, Laura Saarikosken kuvitus Hanna Sakara Reetta Räty Toimittaja ja yrittäjä kirjoittaa journalismista. 2/2022 suomen lehdistö 33 C
KÄSI sydämelle, montako tuntia käytit viime viikolla doomscrolliin – aivottomaan puhelimen selailuun tai tietokoneen ikkunoiden vaihteluun vaikkapa etäpalaverin aikana? Kuinka usein ylipäätään työ keskeytyi teknologian takia? Pandemia on syönyt entisestään tietotyöläisten keskittymiskykyä ja luovaa ajattelua. Maailma on kutistunut ja aivot sidottu ruutuun. Journalistisissa sisällöissä tämä on näkynyt siinä, että media on täynnä etäyhteyksillä haastateltuja asiantuntijoita ja vähemmän itse havainnoitua ja kaiveltua tietoa. KUN elämä on ollut kaksi vuotta zoomia, teamsia ja meetiä, eivät myöskään pomot tai päätoimittajat ole immuuneja ajattelun kutistumiselle. Uudessa kirjassaan Stolen Focus brittikirjailija Johann Hari taustoittaa ilmiötä, jossa keskimääräinen amerikkalainen toimistotyöntekijä keskittyy enää kolme minuuttia kerrallaan. Jos ajatus katkeaa, kuluu yli 20 minuuttia saada keskittynyt tila takaisin. Olettaen, ettei uusia keskeytyksiä tule. Kun vielä someyhtiöiden liiketoimintamalli on viritetty niin, että niiden tehtävä on maksimoida alustalla vietetty aika, ei ole ihme, että monen meistä on vaikeaa repiä itseään ruudulta pois – vaikka etäpalaveri olisi jo aikaa sitten ohi. MEDIATALOISSA on pohdittu paljon, miten lukijat saataisiin palaamaan digituotteen äärelle ja kuluttamaan enemmän mobiilisisältöjä. Lisäksi on pohdittu tekoälyn ja muiden teknologioiden mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Ei kenties ole yllättävää, että isoja uudistuksia on nähty media-alalla pandemian aikaan hyvin vähän. Olemme enimmäkseen pystyneet jatkamaan sitä, minkä jo ennestään osasimme. Kaikki isommat muutokset ovat riippuvaisia luovasta ajattelusta ja kyvystä nähdä juoksevien asioiden ohi. Uudet ideat syntyvät käytännössä aina muualla kuin koneen ääressä, yleensä yhdessä muiden ihmisten kanssa. Käsi vielä sydämelle: kuinka suuri osa ajastasi on viime aikoina kulunut aidosti uuden opetteluun, uusien ihmisten tapaamiseen tai ajatusten sisäistämiseen? Ei siis vain nykytuotteen ja organisaation optimointiin? Tuotekehityksen esteenä on media-alalla vuosikausia pidetty lähes yksinomaan niukkoja resursseja. Tämä on todellinen ongelma, mutta niin on sekin, jos omat aivot eivät toimi tai jos oma ruudun tuijotus junnaa paikoillaan, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kännykän apaattinen selailu on onneton, aivoja hapertava tapa, jota jokaisen mediapomon ja toimittajan tulisi tarkkailla pandemian jälkeen. TÄTÄ kirjoittaessani tarkistin itse Slackin, meilin, puhelimen viestit ja Twitterin useita kertoja. Aivan varmasti tästä kolumnista olisi tullut parempi ilman näitä (itse aiheuttamiani) keskeytyksiä. ? Erja Yläjärvi hBl:n vastaava päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. näköalapaikka Doomscrollaus haittaa tuotekehitystä Kännykän apaattinen selailu on onneton, aivoja hapertava tapa, jota jokaisen mediapomon ja toimittajan tulisi tarkkailla pandemian jälkeen. Ei kenties ole yllättävää, että isoja uudistuksia on nähty mediaalalla pandemian aikaan hyvin vähän. kuvitus Hanna Sakara Juuri lainkaan ei ole puhuttu siitä, miten journalistit ja esimiehet itse käyttävät arjessaan puhelinta, ja miten tämä vaikuttaa työntekoon myös selkeän negatiivisesti. Jos ajattelu typistyy usein ruudun selailuksi, ja työ on jatkuvasti altis esiin pompsahteleville keskeytyksille, se uhkaa kaventaa paitsi journalistisia sisältöjä myös tuotekehitystä. 34 suomen lehdistö 2/2022 C
nimitys Susanna Pajakko palaa kymmenen vuoden tauon jälkeen Lahteen ja odottaa jo Markus Pirttijoen vitsejä Etelä-Suomen Sanomien uusi digipäällikkö pitää tärkeimpänä tehtävänään jatkaa verkko edellä -ajattelun edistämistä toimituksessa. teksti Janne Arola ennakkoluuloton asenne. Etelä-Suomen Sanomissa Susanna Pajakko haluaa ottaa haltuun uudet toimitusja julkaisujärjestelmät, tutustua uusiin ihmisiin ja kehittää analytiikan osaamista. jy rk i jo ha nn es te rv o Vaihdat reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen Vaasan Lahteen, kun aloitat toukokuussa Etelä-Suomen Sanomien digipäällikkönä. Mikä veti Etlariin juuri nyt? Lahti on vähän kuin toinen kotikaupunkini: olen asunut siellä pariin otteeseen, nuorin lapsukaisistamme on syntynyt siellä ja aviomieheni on lahtelainen. Etelä-Suomen Sanomista on todella kivat ja lämpimät muistot ajalta, kun työskentelin siellä ajankohtaistoimituksessa toimittajana. Lisäksi uudessa työssäni on paljon sitä, mitä olen tehnyt, mutta myös paljon uutta. Kummalla on paremmat vitsit, Markus Pirttijoella vai Markku Mantilalla? Voi ei, tämä on paha. Pirttijoen vitsejä olen vielä kuullut niin vähän, että tässä vaiheessa mennään Mantilalla. Mutta Pirttijoki varmasti pistää kampoihin, kun pääsen aloittamaan työssä. Mitä aiot ensi töiksesi ryhtyä edistämään Etlarissa? Luulen, että ihan niin kuin joka puolella mediassa, verkko edellä -toiminnan ymmärtäminen ja sen saaminen toimituksen yhteiseksi tavoitteeksi on tärkein juttu. Olet urallasi työskennellyt myös esimerkiksi Metsähallituksessa projektipäällikkönä. Mitä median ulkopuolella työskentelystä jäi käteen? Metsähallituksessa työskentely auttoi ymmärtämään projektien johtamisen kokonaisuuden sekä henkilökohtaisella tasolla opetti ruotsin kielen. Lisäksi tuli paljon ymmärrystä sellaisesta yhteistyömallista, jota tarvitaan myös journalismissa. Kyllä se avartaa, kun käy muualla kuin omassa mediatekemisen ”kuplassa”. I-Medioissa olet työskennellyt journalistisena toimituspäällikkönä ja viimeksi kehityspäällikkönä. Mikä on tärkein yksittäinen asia, joka on lisännyt digitilauksia? Asiakasymmärryksen lisääntyminen eli se, että ymmärretään, mitä ihmiset haluavat oikeasti lukea. Me emme kuitenkaan voi julkaista vain kissavideoita, vaikka ne olisivat kuinka innostavia ja ihmiset haluaisivat niitä katsoa. On kasvanut ymmärrys siitä, millä tavalla journalistisesti tärkeiksi katsomamme asiat pitää ilmaista, jotta nekin, jotka eivät muuten kiinnostuisi, kiinnostuvat. Millainen pomo olet omasta mielestäsi? Olen palveleva johtaja. Haluan kysyä, mitä sinulle kuuluu ja miten voin olla avuksi, että pääset parhaimpaasi journalismissasi. Koen olevani tukeva ja kannustava. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikkaan tulleelle nuoremmalle itsellesi? Pidä unelmistasi kiinni ja ole rohkea. Usko siihen, että mitä tahansa voi oppia, vaikka asiat muuttuvat kuinka paljon. Ja pidä journalismin lippua yllä. ? Susanna Pajakko aloittaa EteläSuomen Sanomien digipäällikkönä toukokuussa. Tällä hetkellä hän työskentelee I-Medioissa kehityspäällikkönä, ja tätä ennen hän on ollut muun muassa Ilkan ja Pohjalaisen journalistisena toimituspäällikkönä. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero 2022 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 3 4.5. 22.4. 14.4. # 4* 16.6. 20.5. 13.5. # 5 24.8. 12.8. 5.8. # 6 28.9. 16.9. 9.9. # 7 9.11. 28.10. 21.10. # 8 14.12. 2.12. 25.11. 2/2022 suomen lehdistö 35 C
a B C Jos et, tilaa Suomen Lehdistön viikoittainen uutiskirje ja vinkkaa työkaverillesikin. suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje JOKO SAAT MEILTÄ MEILIÄ?