• SuomenLehdistö finlands press ? 3/2013 ? 83. VUOSIKERTA ? lehti sanomalehdistä r avuri Johanna Kannasmaa ?Oikeat toimittajat olivat minusta niin kovia. Halusin itse olla samanlainen? Hevosurheilun uusi päätoimittaja Jussi Lähde hakee lehdelleen lisää näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Lähde aikoo tuulettaa hevosmaailmaa. »Sivut 8?9 HBL+ on tablettisisältöjen laboratorio viidelle lehdelle. »Sivut 12?13 Lehdet tarvitsevat tunnettuja nimiä Saska Saarikoski toimittajien brändeistä »Sivut 4?5 Jakelu kompuroi ehtoihin Jakeluyhtiöt ihmettelevät mahdottomia lupiaan.»Sivu 6 Uudistunut JSN-sivu Satu Takala kertoo, mikä päätös pysäytti.»Sivut 17?19 Työtoverimme robotit Automaatio lisääntyy toimituksissa.»Sivut 10?11
• AgfA grAphics Prepare for Take-Off. Agfa Graphicsin sanomalehtiratkaisuilla varmistat yrityksesi etulyöntiaseman kilpailijoihisi nähden sillä Agfa tarjoaa nopeita ja kustannustehokkaita prepress-ratkaisuja sekä tehokkaan ja parhaimman mahdollisen paikallisen huoltotiimin palvelut. :Arkitex-tuoteperheestä löydät varmasti yrityksellesi sopivan työnkulkuohjelmistoratkaisun joka koostuu juuri sinun yrityksesi tarpeisiin soveltuvista ohjelmistoista kuten yhdistelmärasteroinnista, värinsäästöohjelmasta, näyttövedostuksesta, automaattisesta kuvankäsittelyohjelmistosta sekä koko prepress-järjestelmän kattavasta tarkkailuohjelmistosta. Voimme viedä julkaisusi myös digitaaliseen mediaan uuden Eversify-ohjelmiston avulla, pilvipalveluna. Agfa Graphicsilla on laaja valikoima CtP-ratkaisuja, kuten uusi palettilatausautomatiikkaa käyttävä :Advantage N. Lisäksi Agfan painolevyt ovat tunnetusti laajalti käytetty ympäristöystävällinen vaihtoehto. Toimitamme painolevyt yritykseesi tehokkaasti suoratoimituksina tai Suomen varastoamme hyödyntäen. Tarjoamme myös joustavan ja juuri sinun tarpeisiisi sopivan rahoitusratkaisun oman rahoitusyhtiömme Agfa Financen kautta. Agfa on jälleen mukana FinnGrafissa! Tule tapaamaan meitä 17.-19.4.2013 osastollemme F:050 ja löydä yrityksellesi parhaat toimintamahdollisuudet lähtemällä Agfa Graphicsin matkaan! Agfa Graphics, the standard in newspaper prepress production. www.agfagraphics.com Agfa Graphics NV, Suomen sivuliike Keilasatama 3 02150 Espoo Puh. 09 8878 234 S.posti: opfi@agfa.com 2 SuomenLehdistö 3/2013 3
• aihe Sisältö Päivän lehti on toimiva paketti Teksti 3/2013 PUHEENAIHE Toimittajien brändääminen s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Jussi Lähde s. 8 TOIMITUS Lisää automaatiota julkaisemiseen s. 10 Media puhuu paljon mediasta. Kun ajat ovat tiukat ja hämmentävät, ovat julkisuuteen nousevat aiheet, näkemykset ja tulevaisuuskuvat usein synkeitä. Yksi tuoreen Yhteisöllistyvä media -tutkimuksen havainnoista oli, että tekijät ovat kriittisempiä arvioidessaan sekä lehtien laatua että tulevaisuutta kuin kuluttajat. Kun tutkimus maaliskuun puolivälissä julkaistiin, synnytti se lehtiin ?Printti ei kuolekaan? -tyyppisiä otsikoita, sillä yli puolet kuluttajavastaajista arvioi viiden vuoden päästä edelleen lukevansa enemmän printtilehteä kuin digiversiota. Myös mainonnan ammattilaisten vastauksissa digilukeminen painottui kuluttajien arvioita enemmän. 15/30 Researchin tekemään tutkimukseen vastasi tuhat kuluttajaa, noin 400 median tekijää ja hie- man alle sata mainosalalla työskentelevää. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Tuloksista voi ajatella, että mainonnan ammattilaiset, mediassa työskentelevät ja lukijat elävät ainakin jonkin piirun eri ajassa. Alan oma tulevaisuusdialogi pyörii voimakkaasti digitaalisen maailman ympärillä samaan aikaan kun iso osa suomalaisista viihtyy edelleen hyvin printin parissa. 15/30 Researchin edustaja kuvasi tutkimuksen julkistustilaisuudessa median tekijöiden arkea painekattilaksi, jossa höyryä lisäävät journalistien omat laatuvaatimukset, talouskehitys ja sen tuomat tehostamispyrkimykset. Myös yleisön odotukset lisäävät painetta, mutta tämän tutkimuksen valossa voi arvioida, että ala on onnistunut palvelemaan yleisöään hyvin ? miellettäköön sanomalehti sitten printiksi, di- giksi tai molemmiksi. Kuluttajat eivät ole niin isoin joukoin hylänneet printtiä kuin puheen ja julkisuuden määrän perusteella voisi arvioida. Päivän lehtipaketti toimii edelleen ja ammattilaisten tekemälle ja seulomalle sisällölle on kysyntää. Kuluttajille on lisäksi tarjolla hyviä digitaalisia sisältökonsepteja. Esimerkiksi tabletti- ja etenkin mobiilikäyttö rytmittää jo entistä useamman sanomalehtipäivää. Sen sijaan että puhuttaisiin sanomalehden häviämisestä olisi realistisempaa keskittyä monimuotoiseen sanomalehteen. Esimerkiksi nyt esiin nostettu painetun lehden kyky tarjota rauhallinen, oma ja rentouttava hetki päivärytmissä on todellinen vahvuus. Vauhdissa mukana kulkee uutisnälkää ruokkiva mobiilipalvelu. NÄIN ME TEEMME Miten syntyy tablettiviikkolehti HBL+? s. 12 kolmesta poikki Uutisraivaajat TUTKIMUS Piilomainonta s. 14 1 INTERNET Muuttuvat lehtijutut s. 16 JSN Päätöksiä 17.1.?13.3.2013 s. 17 NIMITYKSET Suome press ? 3/2013 i finlands ? 83. VUOs nLehdi iKerTa ? lehT i sanO stö malehdis Tä Johanna Kannasm aa ?Oikea t toimitta jat olivat minust a niin kov Halusi ia. n itse olla samanl ainen? Hevosu rHeilu ja vaikutu n svaltaa uusi päätoim . Lähde ittaja Juss aikoo tuu i lettaa Lähde hakee lehd hevosm HBL+ on aailmaa elleen lisää tablettisisä näkyvy . »Sivut 8?9 yttä ltöjen labo ratorio viid elle lehd elle. »Sivut 12?13 Lehdet tarvitse tunnett uja nimvat iä Saska Saari koski toimi ttajien brändeistä »Sivut 4?5 Jakelu kom Jakeluyhtiö puroi ehto ihin t ihmet mahdottom televät ia lupiaa n.» Sivu Uudi stunu Satu Takala t JSN-sivu kertoo päätös pysäytti. , mikä »Sivut Työtoverim Edustat yhtä Uutisraivaajainnovaatiokilpailun viidestä finalistista. Mikä ideasi on? 2 Miten se muuttaa journalismia? Uusiin tehtäviin s. 19 r avu r Teksti 6 17?18 me Autom aatio lisään robotit toimituksis tyy sa. »Sivut 10?11 3 Mitä aiotte tehdä 10 000 euron siemenrahalla? Jan Berden Pallopostia Tuomo Raunio OnDisplay Lari Lohikoski Nearhood Luomme 6?17-vuotiaille lapsille avoimen, turvallisen, ilmaisen ja kaikkien lasten saavutettavissa olevan digitaalisen uutispalvelun. OnDisplay on mobiilisovelluksena käytettävä taideopas, joka esittelee viikoittain yhden Helsingissä esillä olevan teoksen. Teoksesta kirjoittettu taidekritiikki on toimitettu ääninauhaksi. Myöhemmin käyttäjät voivat kirjoittaa kritiikkejä ja koota profiiliinsa suosikkiteoksiaan. Nearhood on paikallisviestinnän alusta. Se yhdistää asukkaat, yritykset ja yhteisöt. Sitä voisi ajatella vaikkapa paikallislehtenä, mutta sähköisenä, sosiaalisena ja reaaliaikaisena. Pallopostia pyrkii lisäämään lasten mielenkiintoa tiedonvälitykseen. Nykyään lapset saavat kuulla ja nähdä uutisia sattumanvaraisesti. Toimitus kirjoittaa Pallopostia-uutiset huomioiden lapset vastaanottajina Palvelussa haetaan taidekritiikille uusia muotoja. Esittelemällä yksittäisen teoksen palvelu rajaa aineiston helposti lähestyttäväksi ja motivoi taidekokemuksen jakamiseen. Paikallisviestintään ei oikeastaan ole alustatason ratkaisuja ? maailmaltakin esimerkkejä todella vähän. Meillä on vakaa aikomus mullistaa kenttä, ja vielä liiketoiminnallisesti kannattavasti. Hyvän sadon. Teemme prototyypin yhdessä lasten kanssa. Rahaa voi tulla myöhemmin esimerkiksi sponsoreilta tai säätiöiltä. Finalistijakson alkupuolella testaamme palvelua pilottiryhmien kanssa yhteistyössä Helsingin alueen museoiden ja gallerioiden kanssa. Syksyllä 2013 toteutamme ensimmäisen version Meillä on jo prototyyppi valmiina, nyt kehitämme alustaa eteenpäin ja teemme koejulkaisun muutamalla valitulla alueella. OSALLISTU GRAAFISEN ALAN SUURIMPAAN TAPAHTUMAAN SUOMESSA 2013! FINNGRAF 2013 Rekisteröidy maksutta tänään! finngraf.fi P??????????????P????????P?????? Jyväskylän Paviljonki, 17.?19.4. 230x50mm FinnGraf advert.indd 1 2013-03-20 10.01 SuomenLehdistö 3/2013 3
• PUHEENAIHE Toimittajien brändääminen Saska Saarikoski Toimittaja, Helsingin?Sanomat Kari Lum Toimi Millainen brändisi on? ?Olen varmaan perinteinen, kriittinen ja yhteiskunnallinen brändi. Mielipideautomaatti, johon kulttuuritausta tuo lisäkiinnostavuutta. Olen enemmän persoonabrändi kuin spesialistibrändi.? Miten rakennat brändiäsi? ?No nythän mä menin Twitteriin. Olen saanut tuhat seuraajaa kuukaudessa, nyt niitä on noin 4500. Se on selkeästi brändin rakennusta ja kehittelyä. Syksyllä julkaisin kirjan ja julkaisen ehkä jatkossakin kirjoja. Se liittyy henkilötunnettuuden rakentamiseen.? Esimerkkejä toimittajista, joilla on brändi: Tuomo Pietiläinen, Helsingin Sanomat; Anu Silfverberg (free); Kimmo Oksanen, HS; Tuomas Manninen, IltaSanomat; Vesa Sirén, HS. Millai näitä Bränd taa. Te la kuin sanon sissaa silloin Ulla A kä näk sahte Esime Hämä Kaarina Hazard Vapaa kirjoittaja Kimmo Oksanen Ihmiset-sivun tuottaja, Helsingin Sanomat Millainen brändisi on? ?Kyllä mulla selvästi brändi on. Olen laidalla elävien äänitorvi: huonosti voivien, osattomien ? ääripäänä romanikerjäläiset. Boheemi kaduntallaaja on se toinen puoli. Olin 13 vuotta kaupunkitoimittajana.? Saska Saarikosken mielestä: ?Monipuolinen persoonabrändi, jossa urbaani rock-särmä yhdistyy elämän kokemuksen tuomaan syvyyteen.? Miten rakennat brändiäsi? ?Mua nyppii jotkut asiat ja ilmeisesti tarpeeksi usein samat asiat eli siitä pääsee syntymään brändi. Siinä on tietysti se vaara, että jää jauhamaan samaa kiekkoa kuten on käynyt parille brändiäijälle: sama laulu vuodesta toiseen eikä mitään kehitystä. En mieti, että rakennan tässä brändiäni. Se tulee luonnostaan.? Esimerkkejä toimittajista, joilla on brändi: Kaarina Hazard. Millainen brändisi on? ?Tässä on sellainen ongelma, että en ole toimittaja. Olen vapaa kirjoittaja ja teen sekä verottajan että itseni mielestä töitä luonnollisena henkilönä. En missään nimessä koe, että minulla on brändi. En ymmärrä sellaisesta mitään. Jos joku lähtee tieten tahtoen rakentamaan jotain, sehän haisee taivaaseen asti.?Brändin rakentaminen on ihan lapsellista.? Kimmo?Oksasen mielestä: ?Älykäs tunneälyinen kiivailija, joka ei anna armoa. Hänellä on oma ääni, omat sanottavat, jotka yleisesti poikkeavat muiden kuorolaulusta ja alituisista hokemista. Ennen oli vihaisia miehiä, nykyisin on vihainen nainen.? Esimerkkejä toimittajista, joilla on brändi: Ulla Appelsin, Ilta-Sanomat. Kilpailu kysyy persoonaa ?On hullunrohkeaa tähdätä anonyymiksi rattaaksi median koneistossa?, sanoo brändejä tutkinut Saska Saarikoski. Tämä juttu sisältää b-sanaa. Kerrotaan se heti, sillä brändäys tulee markkinointikielestä ja markkinointi herättää journalisteissa luontaisen vastareaktion. Mutta toimittajien brändäys on täällä taas. Niin päätteli Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski paneuduttuaan aiheeseen stipendivuotenaan Oxford Reuters Institute for the Study of journalismissa. Raportissaan Saarikoski kirjoittaa, että jos toimittaja ei tuiki tähden lailla, on paras vaihtaa alaa. Ihanko oikeasti olet tätä mieltä? ? Olen sitä mieltä, että toimittajalla on hyvä olla jonkinlainen ylei- 4 SuomenLehdistö 3/2013 > Saska Saarikosken raportti Brands, Stars and Regular Hacks ? A Changing Relationship Between News Institutions and Journalists on luettavissa soitteessa http:// www.hssaatio.fi/ projektit/toimittajastipendiaatit.html sösuhteen rakennusprojekti, jotain joka tekee hänestä erityisen. ? Kysymys ei ole siitä, että kaikista toimittajista pitäisi tulla tähtiä ja julkkiksia. Kaikkien ei tarvitse rakentaa brändiään persoonansa tai elämänpaljastusten varaan, Saarikoski sanoo. Pelastus pätkäuralla Vielä 1980-luvulla Helsingin Sanomissa valtaosa jutuista julkaistiin ilman kirjoittajan nimeä. Nyt 2010-luvun Suomessa toimittajan henkilö korostuu monesta syystä. Uusissa kanavissa, esimerkiksi verkkovideoissa, printtiniilotkin esiintyvät kasvoillaan ja äänellään. Yksilöt kiinnostavat sosiaalisessa mediassa tutkitusti instituutioita, ?virallisia kirjainlyhenteitä?, enemmän. Ja kun printissä on vaikea kilpailla uutisilla, toimittajien analyysit, kolumnit ja pidempi kirjoittaminen lisääntyvät. Se kysyy persoonaa. Tuttujen toimittajien arvo on nähty lehtitaloissakin. Helsingin Sanomat on alkanut nostaa tekijöitään tv-uutisiin, kokosivun ilmoituk- siin, puhujiksi yleisötapahtumiin... Saarikosken mukaan toimittajien työtä avataan ja promotaan, jotta erotutaan ilmaissisällöistä; täällä työskentelevät ammattilaiset! Hänen mielestään brändäys on pelastusrengas pätkätyöläisille. Toimittajia pyörii palkkalistoilla tulevaisuudessa vähemmän, joten penkinlämmittäjille ei ole tilaa. ? On hullunrohkeaa tähdätä pieneksi anonyymiksi rattaaksi median suuressa koneistossa. Ratas on vaihdettavissa, kone voi mennä rikki. Brändi ei ole höttöä Jokaisen toimittajan kannattaisi Saarikosken mielestä miettiä, mitä erityistä hänessä on. Yleensä erityisyys löytyy persoonasta tai osaamisesta. ? Brändiksi se muuttuu, kun otat sen hoitoosi, alat määritellä sitä itse, Saarikoski opastaa. Markkinoinnista tai julkisuudesta julkisuuden vuoksi ei siis ole kyse; brändi tarvitsee sisällön. Höttöä sen ei tarvitse olla. Saari- kosken mielestä tutkivaan journalismiin erikoistunut Long Play on malliesimerkki toimittajien tunnistettavuuden hyödyntämisestä. Brändäys on myös linjakkuutta. Jos kirjoitat printtiin haudanvakavia analyyseja, Twitterissä ei kannata profiloitua puujalkavitsikeisariksi. Brändi voi olla suunnattu myös vain pienelle niche-yleisölle. Saarikosken mukaan esimerkiksi taloustoimittaja Jyri Raivio harrastaa lentokoneita ja on niiden parissa auktoriteetti. Eikö toimittajalle enää riitä olla julmetun hyvä kirjoittaja tai asiantuntija omalla alallaan? ? Totta kai jos olet julmetun hyvä asiantuntijakirjoittaja, sen päälle on helppokin rakentaa omaa erityistä ? kutsutaan sitä vaikka yleisösuhteeksi, Saarikoski sanoo. Hän uskoo, että lehdistön nykyisestä kalustosta sukeutuu bränditoimittajia asennemuuutoksella. Brändäys tarkoittaa Saarikoskelle ennen kaikkea entistä välittömämpää tapaa olla yhteydessä yleisöön. Siis ohi instituution. Kun median- Ulla Pääto Millai lut juo ditoim kirjoit tä syn joku t nan ih taleht riasta Kaarin viset l Esime Virpi S
• Kari Lumikero Toimittaja, MTV3 Millainen brändisi on? ?Olen tehnyt 45 vuotta näitä hommia, enkä ole ikinä ajatellut brändiä. Bränditoimittaja on määre, jonka joku muu antaa. Televisio nostaa toimittajan esille eri tavalla kuin printtimedia. Kun olen kouluttanut nuoria toimittajia, olen sanonut, että älä ota itseäsi liian tosissaan mutta ota tämä duuni tosissaan. Jos nousee nopeasti julkisuuteen journalistisen työn kautta, silloin helposti katoaa nöyryys, joka on tässä työssä kaiken avain.? Ulla Appelsinin mielestä: ?Hieno, vanhan ajan journalisti, jonka pelkkä näkeminen ruudussa tuo tunteen siitä kuin maailman palaset loksahtelisivat paikoilleen.? Esimerkkejä toimittajista, joilla on brändi: Ilkka Malmberg, HS; Unto Hämäläinen, HS;?Timo Haapala , MTV3; Rauli Virtanen Ulla Appelsin Päätoimittaja, Ilta-Sanomat Millainen brändisi on? ?Tähän mennessä ei ollut juolahtanut mieleenkään kuvata itseäni bränditoimittajaksi. Teen työtäni päätoimittajana ja kirjoitan kolumneja. Jos joidenkin mielestä niistä syntyy brändi, se on lukijan silmissä. Kaarina Hazard näkee yhtä ja joku toinen toista. Jos minulla olisi brändi ja saisin toivoa, minkä sanan ihmiset siihen liittäisivät, se olisi maalaisjärki. IS on julkaissut sotalehtiä ja olen käsitellyt sitäkin tematiikkaa. Olen kiinnostunut historiasta, mutta se ei toki ole ainoa kiinnostukseni kohde.? Kaarina Hazardin mielestä: ?Kuva on selkeä:?talvisota ja kaikki assosiatiiviset liittymät, mitä siihen kuuluu Mannerheimista isänmaallisuuteen.? Esimerkkejä toimittajista, joilla on brändi: Kari Lumikero, MTV3; Virpi Salmi, vapaa toimittaja kulutus pirstaloituu ja kanavat moninaistuvat, juuri toimittaja voi olla kanava, jota seurataan. Konflikteja tulee Konflikti on mahdollinen, kun sadat yksilöbrändit julkaisevat taukoamatta Twitterissä ja blogeissaan, ?rinnakkaisessa julkaisujärjestelmässä?. ? Se haastaa editoriaalisen kontrollin ilman muuta, Saarikoski toteaa. Toistaiseksi lehdet ovat Suomessa kannustaneet tekijöitään sosiaaliseen mediaan ja antaneet mukavasti vapautta. ? Mutta sitten kun toimittajien seuraajat lasketaan kymmenissä tuhansissa, toiminta sosiaalisessa mediassa ei voi olla pelkää vapaata puuhastelua vaan osa työnkuvaa. Yksilö- ja mediabrändien pitäi- ? Jos toimittaja ei tuiki tähden lailla, on paras vaihtaa alaa.? Brändääkö lehtesi toimittajia? Johanna Vehkoo, päätoimittaja, Long Play LP:n palavereissa ei ole puhuttu brändäyk­sestä sanaakaan. Meillä ei ole brändäysstrategiaa. Jos olemme onnistuneet brändäämään itsemme, se on varmasti hyvä asia, mutta se ei ole ollut tietoista. Me myymme aineetonta tuotetta, ja silloin mielikuvat merkitsevät tosi paljon. Itse puhuisin mieluummin erikoistumisesta. Se on se, mitä itse kunkin täytyisi nykypäivänä tehdä. Kaikki osaavat tehdä kopioita, ja kopioita on aivan liikaa liikkeellä. Jari Tourunen, päätoimittaja, Savon Sanomat Meillä on muutamia kovan profiilin toimittajia, joita olemme pyrkineet brändäämään. Pääbrändi on Savon Sanomat ja siinä on erilaisia alabrändejä, joista yksi keskeinen on meidän toimittajat. Olemme tuoneet isommat kuvat kolumneihin ja lähettäneet järjestelmällisesti vahvimpia henkilöbrändejä näkyviin tilaisuuksiin kuten keskustelupaneeleihin. Me haluamme, että toimittajat ovat aktiivisia somessa. Osa heistä kasvaa kykyjensä avulla maakunnallisiksi tai valtakunnallisiksi brändeiksi. Joku Seppo Kononen on korvaamattoman arvokas, vahva maakunnallinen brändi. si löytää Saarikosken mielestä tasapaino, jossa molemmat hyötyvät yhteistyöstä. Työhaastatteluissa ja kehityskeskusteluissa esimiehet voivat kannustaa persoonia esiin. Saarikoski kuitenkin pelkää, että toimittajia aletaan yliohjeistaa ja rajoittaa, vaikka tärkeää olisi antaa heidän olla oma itsensä. Entä mitä yleisö sanoo? On epäselvää, kiinnostavatko toimittajien henkilöt lukijoita. Helsingin Sanomat teki vuonna 2008 brändikyselyn, jonka mukaan valtaosan kirjoittajista tunnisti vain muutama prosentti lukijoista. Silloisen päätoimittajan Janne Virkkusenkin osasi nimetä vain reilu viidennes. Saska Saarikoski uskoo, että toimittajat kiinnostavat ? jos ovat kiinnostavia. ? Mediabrändi luotettavuuden antajana on korvaamaton. Yksilöt ovat sitten mielenkiintoisia, jännittäviä, yllättäviä, ärsyttäviä, jopa ihanan inhottavia, mitä sanomalehden on vaikeampi olla. Riikka Virranta kissapöydälle Miika Immonen Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Pauliina Grönholm. Grönholm vastaa työssään myös lehden sanomalehtikasvatushankkeista. Harkitse, mikä on lapsen etu Useissa mediataloissa on omat ohjeet, miten lapsia ja nuoria käsitellään. Lisäksi journalistin ohjeissa on liuta ohjeistuksia esimerkiksi nimenjulkaisusta. Ohjeet pätevät niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriin. Ohjeista huolimatta erityisesti lasten ja nuorten haastatteleminen aiheuttaa jatkuvasti toimituksille päänvaivaa. Vastakkain ovat toisaalta tiedonsaantioikeus ja sananvapaus ja toisaalta yksilön suoja. Lasten edun tulisi kuitenkin painaa vaakakupissa aina eniten. Näin todetaan Suomenkin ratifioimassa kansainvälisessä lasten oikeuksien sopimuksessa. Toimittajien on välillä vaikea tietää, kenellä kulloinkin on oikeus määrittää lapsen etu. Minkä ikäinen lapsi voi itse päättää haastattelun antamisesta? Milloin tarvitaan vanhempien lupa? Monissa mediataloissa asia on ratkaistu kompromissilla ja toimittajien työtä helpottavilla ikärajoihin perustuvilla ohjeilla. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa pääsääntö on, että alle 15-vuotiaiden vanhemmilta kysytään lupa lasten haastattelemiseen ja kuvaamisen. Yli 15-vuotiaalla on puhevalta omissa asioissaan ja hän on myös rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Ikärajoihin ei kannata sokeasti tuijottaa, vaan tarvitaan tapauskohtaista harkintaa. Kerran haastattelemani 14-vuotias nuori itse sinnikkäästi piti sanomisestaan kiinni, vaikka äiti oli toista mieltä. Tilanne ratkesi lopulta keskusteltuani äidin kanssa ja juttu julkaistiin. Kävi ilmi, että äitiä oli pelottanut, että sukulaiset leimaisivat hänen kasvatusmenetelmänsä. Aina vanhemmatkaan eivät ole kykeneviä arvioimaan, onko julkisuudessa esiintyminen lapsen edun mukaista. Esimerkkinä vaikka huoltajuuskiistat, joissa joko molemmat tai toinen vanhemmista on itse tuonut aktiivisesti lapsensa julkisuuteen. Joissain jutuissa lapsi on myös mainittu nimeltä. Norjan toimittajien omien eettisten ohjeiden mukaan toimittajien pitäisi arvioida julkisuuden vaikutukset lapseen myös silloin, kun vanhemmat haluavat julkisuutta. Se asettaisi toimittajat eräänlaisen portinvartijan asemaan. Toisaal- ? Äitiä oli pelottanut, että suku­ lai­ set leimaisivat hänen kasvatusmenetelmänsä.? ta tässä roolissahan toimittaja toimii jo ennestään. Sananvapaus kuuluu myös lapsille ja nuorille. Eikä sitä voi heiltä riistää edes heidän vanhempansa. En kannata tiukkoja kieltoja esimerkiksi tietyn ikäisten lasten ja nuorten haastattelemiseen ilman vanhempien lupaa. Se marginalisoisi lasten ja nuorten mielipiteet mediassa ja sitä kautta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se rikkoisi myös heidän oikeuttaan tulla kuulluksi. Toisaalta lapsilla on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, jota mediajulkisuus voi haitata. Lapsen edun punnitseminen aina ennen julkaisupäätöksen tekemistä on siksi ainakin harkinnan arvoinen ajatus. Nyrkkisääntö voisi olla, että mitä lähempänä lapsen arjen piiriä ollaan, sitä suurempaa harkintaa tulisi käyttää. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 3/2013 5
• AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu STT-lehtikuva Lehtitalojen jakeluyhtiöt haluaisivat jakaa sanomalehtien mukana myös yritysten kirjepostia. Siihen tarvitaan lupa. Kirjeposti ei avautunut kilpailulle Valtioneuvoston ehdot postitoimiluvan saaneille jakeluyhtiöille estävät markkinoille pääsyn. Itella sai kilpailijan. Niin uutisoi moni väline helmikuussa, kun Hämeen Sanomat Oy:hyn kuuluva Ilves Jakelu sai alueellisen postitoimiluvan osoitteellisten lähetysten toimittamiseen Kanta-Hämeessä. Lupa oli toinen lajissaan Suomessa, ensimmäisen sai Esan Kirjapaino Päijät-Hämeen alueelle vuosi sitten. Mutta eipä Itella tainnut kilpailijaa saada. Vuonna 2011 voimaan tullut postilaki vapautti kirjepostin kilpailulle, mutta valtioneuvoston myöntämät ehdot molemmille luvansaajille ovat niin kovat, että ne estävät pääsyn markkinoille. Yhtiöt ovat valittaneet ehdoistaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ongelma on, etteivät haettu ja myönnetty lupa vastaa toisiaan. Esan Kirjapaino ja Ilves Jakelu hakivat lupaa sopimusasiakkaiden kir- 6 SuomenLehdistö 3/2013 jelähetysten toimittamiseen alueillaan. Ne tahtovat yhdistää sanomalehtien jakelureiteille yritysten laskuja ja asiakaskirjeitä hinnasta ja jakelutiheydestä erikseen sopien. Myönnetyissä luvissa puhutaan kuitenkin rajoittamattomasta jakelusta. Se tarkoittaa velvoitetta tarjota postipalvelu myös kuluttajalle, joka tahtoo lähettää yhden kirjeen. Jakeluyhtiöille tämä tietäisi palvelu- ja keräyspisteiden järjestämistä, jopa osoitteenmuutosten vastaanottamista. ? Pitäisi investoida niin suuria summia, että yksityiselle yritykselle on todella korkea kynnys aloittaa toiminta, Esa Jakeluiden toimitusjohtaja Juhani Penttilä tiivistää. ? Ehdoissa tullaan hyvin lähelle yleispalveluvelvoitetta, Ilves Jakelun toimitusjohtaja Antti Niiniö tulkitsee. Suomessa ainoa yleispalveluyhtiö on valtion omistama Itella. Yleispalveluvelvoitteen vuoksi Itella takaa viisipäiväisen jakelun koko maassa eikä vastaavia ehtoja saa muille toimijoille antaa. Esa Jakelun ja Ilves Jakelun ehdoissa vaaditaan kolmepäiväistä jakeluverkkoa toimiluvan alueella, mitä sekä Niiniö että Penttilä pitävät kohtuuttomana. Heidän mukaansa hajaasutusalueilla jaettavaa ei riitä niin moneksi päiväksi. Esa Jakelun ja Ilves Jakelun mielestä toimilupaehdot ovat haettuun lupaan nähden jopa lainvastaisia. Postilaissa sanotaan, että valtioneuvoston täytyy liittää lupaan jakelun saatavuuden, laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi välttämättömiä ehtoja. ? Laki ei ole yksiselitteinen siinä, mitkä ovat välttämättömiä ehtoja. Viime kädessä korkein hallinto-oikeus ottaa kantaa, ovatko ratkaisut lain mukaisia vai eivät, valmisteleva virkamies Olli-Pekka Rantala liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo. Juhani Penttilä tulkitsee soutamisen ja huopaamisen johtuvan hallituksen vaihtumisesta: edellinen hallitus sääti postitoimen vapauttavan lain, nykyinen päättää toimiluvista. Kiistakysymys on niin sanottu kermankuorinta. Osa poliitikoista ja myös sanomalehtikustantajista pelkää, että haja-asutusalueiden jakelu kallistuu, jos yksityiset yritykset hoitavat taloudellisesti kannattavan jakelun taajamissa. Toimiluvan saajille on kaavailtu velvoitetta tilittää muutama prosentti liikevaihdosta haja-asutusalueen jakelua tukevaan rahastoon. Tämän pitäisi tulokkaiden mielestä riittää. ? Päijät-Hämeessä asukastiheys on suurempi kuin Lapissa, mutta kyllä me haja-asutusalueetkin hoidamme, Penttilä sanoo. Esa Jakelut ja Ilves Jakelu ovat jo investoineet uuteen jakelujärjestelmään. On kartoitettu markkinoita, suunniteltu ja testattu palveluita. Työ ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Yhtiöt alkavat jakaa oman konsernin kirjeposteja, jotka eivät kuulu toimiluvan piiriin. Ict-konserni Aina Groupiin kuuluvalle Ilves Jakelulle se tarkoittaa noin 350 000 asiakaskirjettä kuten puhelinlaskua vuosittain. ? Pitäisi investoida niin suuria summia, että yksityiselle yritykselle on todella korkea kynnys aloittaa toiminta.? Postitoimilupien jumittuminen oikeuteen kuitenkin turhauttaa. ? Strategiana meillä on pitää yllä oma jakeluverkosto ja sanomalehden palvelutaso. Eihän tässä liiketoiminnallinen merkitys ole niinkään suuri, Juhani Penttilä sanoo. Riikka Virranta
• Vuosi 2012 oli ongelmallinen sanomalehtien kustantajille. Verkkomainonnan kasvu ei pystynyt kompensoimaan painetun median laskuja. Arvonlisäveron ulottaminen lehtitilauksiin toi alalle lisää vaikeuksia. Lehtialan kannattavuus oli viime vuonna heikko, kun sekä levikki-, mainos- että painotulot laskivat samanaikaisesti. Yhtiöt joutuivat sopeuttamaan toimintaansa ja vähentämään työvoimaansa. Mediamainonnan alamäki näyttää kiihtyvän kuluvana vuonna, sillä helmikuussa 2013 vuositason lasku oli 15 prosenttia, sanomalehdissä peräti 18 prosenttia. Erityisesti työpaikkailmoittelu on vähentynyt. Myös lehtiyhtiöiden ristiinomistus aiheuttaa ongelmia. Ilkka on Alman pääomistaja lähes 30 prosentin omistuksellaan. Kaleva on Alman kolmanneksi suurin omistaja. Ilkka on myös Keski-Poh- janmaan Kirjapainon suuromistaja. Pohjois-Karjalan Kirjapaino, Keskisuomalainen ja Keski-Pohjanmaan Kirjapaino ovat puolestaan Ilkan kolme suurinta omistajaa. Viime vuonna Keskisuomalainen osti Sanoman lähes viidenneksen osuuden Esan Kirjapainosta. Tuoreimman kauppansa Keskisuomalainen teki maaliskuulla ostamalla Suomen Lehtiyhtymän koko osakekannan. Lehtiyhtiöt omistavat lisäksi yhdessä mm. Väli-Suomen Median ja Arena Partnersin. Ristiinomistus hämärtää omistussuhteita eikä arvioni mukaan liene kovin kustannustehokasta. Vuonna 2012 Ilkka teki huomattavan alaskirjauksen Alma-omistuksestaan. Alma puolestaan kirjasi alas 32 prosentin omistuksensa Talentumista. Muissakin alan yhtiöissä lehtiosakkeiden kurssilasku aiheutti päänvaivaa. Lehtiyhtiöillä on perinteisesti ollut vahva kassavirta ja vähäisiä investointitarpeita. Tästä syystä yhtiöt tunnetaan hyvinä osingonmaksajina. Nyt poiketaan totutusta osinkolinjasta. Keväällä 2013 Alma jakaa vain neljäsosan vuoden takaisesta osingosta. Siten Ilkankin oli alennettava osinkoaan runsaaseen kolmannekseen edellisvuoteen verrattuna. Sanoman osinko lähes puolittui jo vuosi sitten. Sekä Keskisuomalainen että Pohjois-Karjalan Kirjapaino ovat vihjanneet lisäosingosta kevään osingon lisäksi. Näiden kahden yhtiön omistajat selviäisivät näin toistaiseksi kuivin jaloin media-alan murroksesta. miksi ihmeessä Vahvan alan vaikea vuosi Alma Media Oyj Kim Lindström Kirjoittaja on sijoituskirjailija ja pitkäaikainen sijoittaja. Keskisuomalainen Pohjois- Karjalan Oyj Kirjapaino Oyj Ilkka-Yhtymä Oyj 2012 2011 2012 2011 2012 2011 2012 2011 2012 422,8 316,2 320,1 108,7 106,2 88,7 94,0 50,0 46,2 Liikevaihdon kasvu, % -0,4 -3,0 1,6 1,2 6,6 -2,2 4,6 6 7,4 ?7,6 Liikevoitto, milj. euroa 40,2 20,5 42,0 26,5 20,4 17,1 9,5 11,4 8,9 ** 5,9 ** Liikevoittoprosentti, % 7,7*** 11,3*** 13,3 8,3 18,8 16,1 10,7 12,1 17,9 ** 12,8 ** Omavaraisuusaste, % 37,0* 42,4* 57,0 36,7 54,4 53,7 51,3 57,3 55,5 50,7 Liikevaihto, milj. euroa * Koko Sanoma-konsernin luku. ** Ilkka-Yhtymän liikevoitto ilman Alma Media Oyj:tä ja muita osakkuusyhtiöitä. ***Laskettu liikevoitosta ilman kertaluonteisia eriä. Sananvapauslaki on selkeä Pian kymmenen vuotta voimassa olleen sananvapauslain soveltaminen on huomattu käytännön toimitustyössä ennakkoon arvioitua helpommaksi. Tämä selviää Suomen Lehdistön helmikuussa tekemästä kyselystä, johon vastasi 34 päätoimittajaa. Vastaajista 65 prosenttia arvioi yleisesti lain soveltamisen helpoksi tai melko helpoksi ja vain 12 prosenttia piti sitä vaikeana tai melko vaikeana. Avovastauksissa lakia määritellään useimmin selkeäksi. Sananvapauslaki kumosi painovapaus- ja radiovastuulait. Taustalla oli tarve saada lainsäädäntö vastaamaan median digitalisoitumista ja tehdä lainsäädännöstä välineneutraali. Ennakkoon puhutti muun muassa verkkojulkaisun päätoimittajavastuun sisältö ja se, miten verkkoaineiston tallentaminen toimii. Niiden arveltiin aiheuttavan sekä päänvaivaa että kustannuksia. Suomen Lehdistön kyselyn perusteella näin ei näyttäisi käyneen. Jotkut päätoimittajat sanovat, että sananvapautta koskevissa asioissa kokemus tuo varmuutta. Vastauksissa näkyy, että etenkin päivälehtien toimituksissa lakia ja sen tulkintaa joudutaan miettimään usein. Moni vastaaja sanoi, että lakia, itsesäänte- Valtteri Niiranen päivittää vuonna 2003 julkaistua Sananvapauslain käsikirjaa. lyohjeita ja toimituksen omia periaatteita kannattaa käydä säännöllisesti toimituksessa läpi. Muutama kyselyn avovastaus nostaa esiin sen, että verkon pelisäännöissä ja vastuissa on edelleen miettimistä. Osa totesi, että verkon päivittyvien sisältöjen tallentaminen on teknisesti vaativaa. Vastineita ja oikaisuja koskevien ohjeiden soveltaminen oli helppoa 71 prosentin mielestä. Avovastauksissa kerrottiin, että lukijat eivät aina tie- dä vastineen ja oikaisun eroa. Yhden vastaajan sanoin: ?Tietyissä tilanteissa joutuu enemmän selventämään lukijalle, onko hänellä oikeus oikaisuun tai vastineeseen. Se, että haluaa korjata alkuperäistä sanomistaan itselle paremmaksi, ei ole oikaisuperuste.? Haastateltavan mahdollisuus tarkistaa omat kommenttinsa on monen mielestä toimiva tapa vähentää jälkipuheita. Vaikka soveltamista ei koeta ongelmaksi, tulee verkon äärettömyys vastaan arkityössä: ?Selvän virheen oikaisu omassa välineessä ei ole ongelma. Sen sijaan usein keskustellaan siitä, miten virheellinen tieto tai esimerkiksi kunniaa loukkaava tieto saadaan pois keskustelupalstoilta ja hakukoneista.? Päätoimittajien vastauksia läpikäyneen Viestinnän Keskusliiton toimitusjohtajan Valtteri Niirasen mukaan lähdesuojaan liittyvät kysymykset ? erityisesti viranomaisten pyrkimykset murtaa lähdesuoja ? ovat haasteellisimpia. Niiranen on päivittämässä vuonna 2003 julkaistua yhdessä Petteri Sotamaan kanssa tekemäänsä Sananvapauslain käsikirjaa, joka ilmestyy syksyllä. Kaija?Jäppinen hatun nosto 2011 435,8 Kalajokilaakso ilmestyy kesäkuusta eteenpäin keskiviikkona broadsheetina ja kahtena päivänä tabloidina. Ettekö osanneet valita, päätoimittaja Seppo Kangas? Meillä on 1970-luvulta lähtien jaettu keskiviikon lehteä lähialueella peittona. Noin 90 prosenttia ilmoitustuotoista tulee keskiviikon numerosta. Olisi ollut liian suuri riski muuttaa se tabloidiksi. Muina päivinä olemme brodarina hyvin ohuita, joten tabloidi on parempi vaihtoehto. Muutos on myös, että keskiviikon lehdestä tulee kokonaan ilmaisjakelulehti. Myös Aamulehti on väläytellyt broadsheetin ja tabloidin yhdistämistä. Harkitsetteko Kalajokilaakson mallia, päätoimittaja Jouko Jokinen? Ei, meillä on kolme vaihtoehtoa: jatketaan broadsheetina, mennään tabloidiin tai tehdään hybridilehti, jossa on brodarikuori ja joka päivä tabloidiliite. Tulisi uutisosa ja ajattomampi osa, mutta tällainen temaattinen jako on toki mahdollista nykykoossakin. Meillä on sekä tabloidista että hybridimallista dummyt, jotka ovat lukija- ja ilmoittajaryhmillä testattavina. Toivottavasti kesään mennessä saamme formaattipäätöksen. Riikka Virranta Tilinpäätökset Sanoma News Sekä tabloidi että broadsheet Painettu saamen sana harvinaisuus Lapin Kansa julkaisi helmikuun 6. päivänä eli Saamelaisten kansallispäivänä aukeamallisen juttuja pohjoissaameksi, kolttasaameksi ja inarinsaameksi. Kolmesta Suomessa puhutusta saamesta inarinsaame on ollut kuolla sukupuuttoon. Kolttasaamea puhuu muutama sata ihmistä ja pohjoissaamea puhuvia on muutama tuhat. Vähemmistökieli ei ole Lapin Kansalle pelkkää juhlakuorrutusta, vaan lehti julkaisee saameksi joka viikko useamman jutun lehdessä ja verkossa. Lehden saamenkielinen tuottaja Oula-Antti Labba puhuu ja kirjoittaa itse pohjoissaamea. Päätoimittaja Matti Posion mukaan kyse on lukijoiden palvelusta, kaupallisesti vähemmistökielinen tarjonta ei kannata. Sen on kuitenkin tehnyt osaltaan mahdolliseksi lehdistötuki. Lapin Kansalla on rooli myös siinä, että vähemmistökieli elää ja on ilmaisuvoimainen. ? Usein ajatellaan, että saameksi voidaan kertoa vain poronhoidosta ja lumesta, mutta kyllä meillä kirjoitetaan politiikasta, taloudesta, tekniikasta ja muista nykysanastoa vaativista aiheista, sanoo Posio. Suomen Lehdistö nostaa hattua maamme ainoalle saamenkielisiä juttuja julkaisevalla päivälehdelle. Kaija Jäppinen ANSSI JOKIRANTA Lapin Kansan saamenkieliset uutiset tuottaa OulaAntti Labba. Kuvassa mukana eläkkeellä oleva toimittaja Sulo Aikio. SuomenLehdistö 3/2013 7
• aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Lähde nousi keulapaikalle Jussi Lähde on hevosmies vii­meistä turpakarvaa myöten. On aurinkoinen kevättalven päivä Vermon raviradan tallialueella. Jussi Lähde kuuntelee kysymyksiä tarkasti ja vastaa niihin ajatuksella, mutta hänen katseensa on tiukasti kiinni hevosessa. Tuo hevonen on Wallander, kolmivuotias lämminverinen tummanruunikko ravuri. Sillä on päässä tähti, isoissa silmissä hevosmainen tuijotus ja sukukirjassa kaikki menestyksen avaimet ? emän jälkeläiset ovat juosseet 189 000 euroa. Sattumoisin Wallander on myös Lähteen suosikkidekkarin nimi, vaikka hevonen ei olekaan hänen. Olemme tulleet tänne puhumaan ihmisestä, mutta taisikin käydä niin, että puhuimme aika paljon hevosista. Siihen on syynsä. Lähde aloitti Hevosurheilun päätoimittajana helmikuussa, mutta hevostelun juuret ovat paljon syvemmällä. Hänen isällään oli ravureita ja isän suvussa on ollut hevosia niin pitkään kuin tiedetään. Pienenä viikon kohokohtia oli käydä hakemassa postilaatikosta Hevosurheilu, jonka isoisä oli tilannut hänelle lahjaksi. Hän on huolissaan siitä, miten ihmisten ja hevosten välinen suhde on löystymässä. ? Ihmiset eivät opi ymmärtämään hevosen olemusta. Sehän ei ole kotieläin, Lähde sanoo. ? Hevonen tietää aina paremmin kuin me itse mitä meille kuuluu. Jussi Lähde on työskennellyt julkisissa ammateissa kaksi vuosikymmentä, joten hänen persoonallinen univormunsa ? tumma samettitakki, pinkki kauluspaita ja sininen taskuliina ? tuntuu tutulta jo ensitapaamisella. Tehtävistä moni on ollut luonteel- Porin Sanomista tulee liite nimeltä Porilaine Kesäkuun alussa kaupunkilehti Porin Sanomat muuttuu Satakunnan Kansan perjantailiitteeksi nimeltä Porilaine. Konsepti muuttuu: Porilaine on lukijalähtöisen sisällön koelaboratorio. Painopiste siirtyy verkkoon ja jatkuvaan julkaisemiseen. Porilaisen tulevan tuottajan Anne Mäkelän mukaan liitteen linja on emolehteä gonzompi ja porilaisempi. Lehti ja verkkopalvelu hyödyntävät lukijoiden kuvia, videoita ja juttuja, joita houkutellaan arvonnoin ja palkinnoin. Porissa ilmestyy nyt kolme kaupunkilehteä. Kilpailu on kova ja ilmoitusmarkkinoilla tuulista. Muutos 8 SuomenLehdistö 3/2013 Jussi Lähde siirtyi Hevosurheilun päätoimittajaksi. ? Hevonen tietää aina paremmin kuin me itse mitä meille kuuluu.? tehdään Satakunnan Kansan päätoimittajan Petri Hakalan mukaan kuitenkin tuotteen kehittämisen vuoksi. Alma Median omistamien Satakunnan Kansan ja Porin Sanomien toimitukset sijaitsevat jo samoissa tiloissa. Lehtien myynti- ja toimitusosastot yhdistyvät. Porilaine jaetaan Satakunnan Kansan tilaajille lehden välissä ja peittojakeluna ei-tilaajatalouksiin Porissa, Luvialla ja Ulvilassa joka perjantai. Riikka Virranta Keskipohjanmaa testaa tablettikäyttöliittymiä Maakuntalehti Keskipohjanmaa ilmestyy myös nettipohjaisena, au- taan projektimainen. Hän on etukäteen tiennyt, kauanko pesti kestää tai mitä siinä pitää saada aikaan: panna yritys myyntikuntoon tai vakuuttaa suomalaiset siitä, ketä äänestää. Hevosurheilun päätoimittajuus tomaattisesti taittuvana tablettiversiona. Julki on beta-versio, ja toukokuussa ilmestyy paranneltu lukulaitelehti. Täppäiltäväksi suunniteltu lehti ei ole näköislehti, jollaista enemmistö sanomalehdistä tarjoaa tabletilla. ? Meillä on konsernissa teknistä osaamista ja intoa kokeilla uutta, toimituspäällikkö Hannu Lehto perustelee näköislehdestä irtoamista. Html5-pohjaisen lehden on toteuttanut Keski-Pohjanmaan Kirjapainon omistama ohjelmistotalo Kosila Digimedia. Toistaiseksi tablettilehti ei tuota toimitukselle lisätyötä. Sitä jatkokehitetään osana Next Media -tutkimusohjelmaa. Keväällä lehti testaa lukijoilla kolmea eri versiota tablet- Keskipohjanmaan tablettilehti syntyy automaattisesti. on erilainen homma. Ennen pestin hyväksymistä hän halusi päästä kustantajan kanssa yhteisymmärrykseen kolmesta asiasta. Ensinnäkin aikaa pitää jäädä myös muille töille, kuten Leikola & Lähde -ra- tikäyttöliittymästä. Yhden se tekee omin voimin, yhden toteuttaa Aalto-yliopisto ja yhden Metropoliaammattikorkeakoulu. Kymmenen Aalto-yliopiston graafisen alan opiskelijaa valmistelee ehdotuksiaan tabletti-Keskipohjanmaan designiksi. Alkusyksystä lehti valitsee, mille polulle lähtee. Riikka Virranta Vartti Uusimaa ja Vieskalainen lakkaavat Lehtiyhtiöiden yt-neuvottelut ovat tarkoittaneet monen kaupunkilehden loppumista. Keskipohjanmaan Kirjapaino Oyj lopettaa Ylivieskassa toimitetun Vieskalaisen julkaisemisen toukokuun lopussa.
• Kuka? Hevosurheilun päätoimittaja Jussi Lähde, 47, tuli tunnetuksi tehtävästään Martti Ahtisaaren kampanjapäällikkönä ja lehdistöavustajana. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa Nelosen, tuotantoyhtiö Vip Visionin ja Nordisk Film & TV Finlandin kehitysjohtajana ja Sauli Niinistön kampanjasuunnittelijana vuoden 2005 presidentinvaaleissa. Hän on kirjoittanut Lasse Lehtisen elämäkerran ja kaksi romaania sekä ollut kirjoittamassa tietokirjoja lobbaamisesta ja Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjasta. voisi houkutella väkeä lajin pariin ja lehden tilaajiksi. Kolmanneksi Lähde halusi varmistaa, että lehti ei jää lepäämään sijoilleen, vaan sen journalismia voidaan kehittää. Lukujen valossa Hevosurheilulla menee hyvin. Sen levikki on 23 835 ja tuloista yli 80 prosenttia tulee tilauksista. Lähde haluaa tehdä lehdestä entistä näkyvämmän ja vaikutusvaltaisemman. Aitoja pitäisi kaataa sekä hevosmaailman sisältä että sen ja muun yhteiskunnan väliltä. ? Olen suuri amerikkalaisen lehdistön ystävä. Suomessakin tarvi- Sosiaalinen eläin hän on ollut aina. Hidastumisen merkkejä ei juuri näy. Lähde kertoo käyneensä viikonloppuna Saarijärvellä, jossa järjestettyihin jääraveihin osallistui lähes 400 ihmistä. Heistä 37 ehti jutella päätoimittajan kanssa. ? Olen ajanut aika tasaisesti 90 000 kilometriä vuodessa tähän asti. Ehkä se laskee nyt vähän, hän arvioi. Monipuolista päätoimittajaa kiinnostaa myös kansainvälinen politiikka, kielet ja kulttuurit. Ahtisaaren aikoina hän tutustui moniin ihmisiin, joiden kanssa pitää edelleen yhteyttä. Lähde järjestää Sastamalan kirjallisuuden päivien ohjelmaa, toimii Suomen pienimpien kirjamessujen taiteellisena johtajana (Vihtorin kirjasto, Tampere) ja kirjoittaa kesäteatterinäytelmiä, joskin ne ovat jääneet viime aikoina harmillisesti taka-alalle muiden kiireiden takia. Vaikka Lähde on ollut näkyvissä tehtävissä aiemminkin, nyt hän on instituution keulakuva ja mielipidejohtaja. Tarkoittaako se, että hän joutuisi muuttamaan esiintymistapaansa? ? Jokainen osaa tehdä luontevasti työtä vain yhdellä tyylillä, hän sanoo. ? Mielipiteet ovat omia, mutta ne johtavat lehden toimintaa. Päätoimittajan takkia ei voi riisua. Entä pärjäisikö Jussi Lähde ilman julkisuutta? Hän myhäilee ja kertoo olleensa asian kanssa tekemisissä sen verran, että tietää ihmisten oman arviointikyvyn pettävän helposti, minkä takia arviot kannattaa jättää muiden tehtäväksi. ? Sen tiedän, että pärjäisin ehkä kaksi viikkoa ilman valokuvaamista, mutta jos menee kolme päivää ilman kirjoittamista, alkaa olla lähtö lähellä. Olli Sulopuisto liskuussa yleisö sai esittää ideoitaan siitä, millaisia personoitavia tuotteita ja uusia digitaalisia palveluita he lehtikustantajalta kaipaavat. Kalevan kehitysyksikön päällikkö Tommi Silfverhuth kertoo, että lehti sai noin sadalta osallistujalta yli sata ideaa, joista kuusi nousi pisteissä yli muiden. Kaleva testaa samalla joukkoistamismalliaan. Kampanjaan rekisteröityneet pisteyttivät muiden ideoita sähköpostiviestinnässä. Ideat keräsivät 1600 arvostelua ja lähes tuhat kommenttia. Kaleva saa listan parhaiksi rankatuista ideoista, joita jalostetaan aivoriihessä huhtikuussa. Viime keväänä lehti järjesti myös paikallisen ideointitapahtuman yh- teistyössä Oulussa toimivan luovien alojen verkoston kanssa. ? Pyrimme saamaan ideoita eri näkökulmista ja myös jalostamaan niitä eri näkökulmista, Silfverhuth perustelee. Toistaiseksi digitaaliseen liiketoimintaan ei ole saatu yleisöltä ideaa, joka olisi johtaneet suoraan uuden tuotteen lanseeraamiseen. Kaleva kuitenkin kokeilee aktiivisesti uusia digipalveluita. Sillä on oma verkkokauppakeskus ja kehitteillä Plink-niminen paikallinen mobiilisovellus. Teetto-palvelussa kuluttaja voi kilpailuttaa esimerkiksi remonttityön. ? Harvasta ideasta tietää etukäteen, onko se menestys vai ei. Pyrimme nopeaan sykliin kokeiluissa. Riikka Virranta Puntari >Päivä- vai viikkolehti? Päivittäin päivä- ja viikkolehtiä. >Suora vai edustuksellinen demokratia? Kansallisesti edustuksellinen, paikallisesti enemmän suoraa demokratiaa. >Kepponen vai puujalkavitsi? On päiviä ja on päiviä. Keppospäivät kertovat hyvinvoinnista. dio-ohjelmalle, ettei kynä tylsisty liikaa. Toisekseen hänellä ja kustantajalla on oltava samanlainen käsitys lehden tulevaisuudesta. Nykyään nettipuoli on "typistetty häntä, joka heiluu vain välillä". Sitä petraamalla Sanoma News taas lopetti Vartti Uusimaan julkaisemisen maaliskuun lopulla ja myi Vartti Itä-Uusimaan. Toimitusjohtajan Pekka Soinin mukaan yhtiö keskittää voimansa kaupunkilehti Metroon ja vuoden alussa aloittaneeseen Mestaan, joka kannetaan pääkaupunkiseudun Helsingin Sanomia tilaamattomiin talouksiin torstaisin. Jo viime vuonna Sanoma lopetti pääkaupunkiseudun Vartin ja Alma Media kaupunkilehti Torin. Riikka Virranta Kaleva joukkoistaa tuotekehitystään Kaleva käyttää joukkoälyä digituotteidensa kehityksessä. Helmi-maa- taan lehden sivuille sekä ajattelijoita että toisinajattelijoita, hän sanoo. juttu muutti maailmaa Johanna Kannasmaa Maija Latva Minna Isotalon juttu päiväkodin rikkinäisestä aidasta herätti Sastamalan virkamiehet. Uusi aita rakennettiin pikavauhtia. Aita turvaa päivän leikit Ennen: Kahden pienen lapsen isä Ari Andersson otti viime keväänä yhteyttä toimitukseemme, koska oli huolissaan Muistolan päiväkodin piha-alueen turvallisuudesta. Hänen huolensa jakoi myös kyseisen päiväkodin vanhempainyhdistys, joka oli jättänyt Sastamalan kaupungille aloitteen uuden aidan saamiseksi päiväkodin ympärille. Aloitteessa muun muassa todettiin, ettei nykyinen aita täytä kuluttajaviraston suosituksia. Vanhemmat pelkäsivät jättää lapsensa päiväksi hoitopaikkaan. Liian matala ja helposti kiipeiltävä aita erotti leikeissään touhuavat lapset ruuhka-aikaan vilkkaasti liikennöidystä kadusta, ohi vyöryvästä raskaasta liikenteestä ja lähellä sijaitsevasta junaradasta. Visiitti päiväkodin pihamaalle todisti aidan olevan järkyttävän huonossa kunnossa. Irronneita lautoja oli yritetty sieltä täältä paikkailla. Näky ei missään nimessä tukenut kaupungin varhaiskasvatuksen strategiaa, ? Oli hienoa kokea, että omalla työllä on merkitystä.? jonka kärjeksi on muotoiltu turvallinen ja ajanmukainen kasvuympäristö. Kaupungin mukaan aidan korjaamiselle ei kuitenkaan ollut välitöntä tarvetta. Kiinteistöpäällikkö kiisti näkemyksen aidasta merkittävänä turvallisuusriskinä vielä päivää ennen juttuni julkaisemista. Jälkeen: Juttu Muistolan päiväkodin aidasta merkittävänä turvallisuusriskinä julkaistiin verkossa ennen lehden ilmestymistä. Artikkeli herätti huomiota myös sosiaalisessa mediassa. Yllättäen kaupunki muutti kantaansa. Tilakeskuksen johtokunnan kokouksessa päätettiin esityksestä poiketen, että päiväkodin ympärille rakennetaan uusi aita. Hankintapäätös asiassa tehtiin heinäkuussa, ja aita rakennettiin alkusyksystä. Oli hienoa kokea, että omalla työllä on merkitystä. Ei toimittajan hommia kuitenkaan selkääntaputtelijoiden toivossa tehdä. Kaupungin työntekijät uskaltavat harvoin kritisoida työnantajaansa, ja virkamiesten asenteisiin vaikuttaa budjettikuri. Kiitos Muistolan päiväkodin turvallisuuden kohentumisesta kuuluu Ari Anderssonille sekä päiväkodin vanhempainyhdistykselle. Ilman heitä ei juttuakaan olisi syntynyt. Minna Isotalo Kirjoittaja on äitiyslomalla oleva Alueviestin toimittaja. SuomenLehdistö 3/2013 9
• aihe TOIMITUS Tekstiautomaatiota Lisää Teksti julkaisemiseen Rutiinit roboteille Kun automaatio lisääntyy toimituksissa, tekijöille jää enemmän aikaa keskittyä asioihin, jotka vain ihmiset osaavat. Automaatio on jo nyt osa toimitusten arkipäivää ja jatkossa se lisääntyy entisestään. Ensimmäiset kotimaassa kehitetyt työkalut ovat valmiina ja lisää on tulossa. Suomen Lehdistön numerossa 1/2013 kerrottiin Uutisnenästä, jonka tarkoitus on löytää uutisarvoisia aiheita netin kohinasta. Apua löytyy myös työnkulun muihin vaiheisiin. Ohjelmat osaavat jo rajata valokuvat automaattisesti uudelleen vaikkapa tablettijulkaisuun tai kännykkäkäyttöä varten; tietokone poimii leipätekstistä termit, jotka kuvailevat osuvasti jutun aihepiiriä. Kehitteillä on, että aamupalaverissa sovitut kuvauskeikat löytävät tiensä automaattisesti taittopohjiin. Uutishuoneiden automatisoinnin lisääntyminen on trendi, jota ei voi ohittaa. Maailman suurimmat mediayhtiöt, eli Facebook ja Google, käsittelevät valtavia määriä juttuja ja kuvia, mutta siitä valtaosa hoituu täysin automaattisesti. Se ei ole journalismia, mutta suomalainen lehdistö kilpailee entistä enemmän lukijan huomiosta ja ihmiset. Sanoman kaupunkilehtien kanssa Next Media -hankkeessa työskennellyt 2General-yhtiön Juha Kaunisto ottaa esimerkiksi oikoluvun. Ensin se oli kokonaan ihmisten harteilla, kunnes tietokoneet tulivat avuksi. Kielenhuoltoon tarvitaan yhä ihmisiä, mutta lyönti- ja kongruenssivirheiden etsimisessä ohjelmasta on iso apu. ? Samalla tavalla pitää pystyä analysoimaan kaikkia toimitustyön vaiheita ja katsoa, mitä kone voisi tehdä paremmin, Kaunisto sanoo. STT:n toimituspäällikkö Hanna Nurminen kertoo havainnollisen esimerkin siitä, miksi suunnittelutieto pitäisi saada pois ihmisten päistä ja tietojärjestelmien osaksi. ? Käytetään monta tuntia siihen, että lähetellään edestakaisin ?ollaan tekemässä tämmöistä juttua? -sähköposteja. Pahimmassa tapauksessa viestit menevät henkilökohtaisiin postilaatikoihin ja jos sen omistaja sairastuu, tieto asiasta ei liiku mihinkään. ? Sen sijaan että materiaalit saataisiin järjestelmään automaattises- ? Washington Post on jo testannut ohjelmaa, joka seuraa poliitikkojen puheita reaaliajassa, muuntaa puheen tekstiksi ja tarkistaa siinä esiintyvät faktat.? mainoseuroista juuri kansainvälisten jättien kanssa. Myös perinteiset mediayhtiöt muualla maailmassa ovat lisäämässä automaation määrää. Esimerkiksi Washington Post on jo testannut ohjelmaa, joka seuraa poliitikkojen puheita reaa­ liajassa, muuntaa puheen tekstiksi ja tarkistaa siinä esiintyvät faktat. Kyse ei ole uudesta asiasta. Tähän mennessä tietokoneet ovat tehostaneet muun muassa taittamista ja painamista niin paljon, että niissä tehtävissä työskentelee huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin pari vuosikymmentä sitten. Ohjelmat selviävät monista asioista yhtä hyvin tai paremmin kuin 10 SuomenLehdistö 3/2013 ti pitää soittaa lähettäjälle ja kysellä niiden perään. Kun toistuvia tehtäviä automatisoidaan, tullaan samalla kirjanneeksi muistiin toimitusten niin sanottua hiljaista tietoa eli rutiineja ja tottumuksia, joita ei ole pantu ylös tyylikirjaan. ? Automaatio tarkoittaa kaikille luoville aloille sitä, että hiljainen tieto jollain tavalla tallennetaan, rakenteistetaan ja käytetään hyväksi myös sen jälkeen, kun ihminen on lähtenyt organisaatiosta, Juha Kaunisto sanoo. ? Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että sisältöä tehtäisiin automaattisesti. Olli Sulopuisto Näin se käy Automaatti suunnittelee Suunnittelutiedon hyödyntäminen on iso osa käynnissä olevia automatisointihankkeita. Metatieto on tietoa tekstistä, kuvasta tai videosta: ketkä siinä esiintyvät, milloin se on kuvattu, siis toimitusjärjestelmän saatekentistä tuttuja juttuja. Suunnittelutieto on metatietoa, joka käsittelee ikään kuin jutun tai kuvan ulkopuolisia asioita: mihin artikkeliin kuva liittyy, onko keikalla useampikin valokuvaaja, minkä kokoisia grafiikoita on tulossa ja niin edelleen. Tällä hetkellä kehitystyö on vaiheessa, jossa suunnittelutiedon muoto sovitaan ja standardoidaan. Suomi on etunenässä suunnittelutiedon hyödyntämisessä, joten valmiita malleja ei maailmalta löydy. Mitä enemmän keskinäistä yhteistyötä mediat tekevät, sitä tärkeämmäksi suunnittelutieto nousee. Kuvitellaanpa esimerkki, jossa STT-Lehtikuva kertoo tekevänsä seuraavana päivänä jutun turkulaisesta tapahtumasta, 2 000 merkkiä ja yleiskuvaa paikan päältä. Ennakoivaa taittoa käyttävä STT:n asiakas voi varata jo tässä vaiheessa lehden sivuilta sopivasti tilaa jutulle. Kun juttu ja kuvat ilmestyvät järjestelmään, ne loikkaavat automaattisesti taittopohjille. Suunnittelutiedot kootaan yhteen paikkaan ja kaikki voivat kommentoida niitä jo etukäteen. Jos yksi lehti kertoo haluavansa faktalaatikon, sellaista ei välttämättä kannata tehdä, mutta jos viisi lehteä tahtoo samaa, laatikon teko on paikallaan. Hanna Nurminen Mikko Kuhna Juha Kaunisto Olli Alm
• Piirros Anssi Kokkonen Automaatti varmistaa Oikolukuohjelmien seuraavat versiot varmistavat, että juttua ei lisätä toimitusjärjestelmään puutteellisin tiedoin. Onhan kuvaajan nimi paikallaan, eihän otsikko ole liian pitkä, onko tapahtumapaikka mainittu saatetiedoissa? Juha Kauniston visioissa siintää toimitusjärjestelmä, joka ottaa mallia Facebookista ja muista nettipalveluista. Käyttäjä voisi nähdä yhdellä silmäyksellä, ketkä ovat kirjautuneet sisään ja keskustella uudesta juttuideasta. Toimituksissa niin on tehty kasvokkain iät ja ajat, mutta on tilanteita, joissa se onnistuu paremmin tietoverkkojen välityksellä. New York Timesissä on keskitetty tietokanta kaikista lehdessä olleista virheistä ja oikaisuista. Sitä hyödyntämällä toimitusjärjestelmä voisi varmistaa, ettei uudessa jutussa olla toistamassa samoja virheitä. Automaatti suodattaa Jos omien journalistien juttujen käsitteleminen ja lajitteleminen teettää työtä, vielä enemmän sitä on arkistojen ja lukijoilta tulevan materiaalin kanssa. Kun Helsingissä on suuri yleisötapahtuma, josta lähetetään valtavasti kännykkäkuvia toimitukseen, miten niiden joukosta löydetään parhaat ja jutun kannalta relevanteimmat otokset? Aalto-yliopiston mediatekniikan laitoksella työskentelevä Henri Kivinen on rakentanut järjestelmää, joka osaa niputtaa samankaltaisia asioita esit- tävät valokuvat yhteen. Prototyyppi opetettiin tunnistamaan muun muassa katukuvia, autoja, raitiovaunuja, hälytysajoneuvoja, joukkoliikenteen infonäyttöjä ja väkijoukkoja ? siis hyvin erilaisia kohteita. Lisäksi järjestelmä osaa arvioida kuvan teknistä laatua, kuten terävyyttä ja kohinan määrää. Samankaltainen luokittelu onnistuu myös tekstin kanssa. Olli Almin tutkijaryhmä Metropolia-ammattikorkeakoulusta on kehittänyt Juju-nimisen ohjelman, joka löytää tekstistä sitä parhaiten kuvaavat sanat. Sille on ainakin kaksi ilmeistä käyttötarkoitusta. Ensinnäkin Juju voi käydä läpi tekstiarkistoja ja lisätä juttuihin metatietoja, jos niitä ei vielä ole. Toisekseen sen päälle voisi rakentaa järjestelmän, joka suosittelee lukijalle lisää juttuja samasta aiheesta. Koska Jujun keräämät metatiedot ovat muodossa, ? Ne loikkaavat automaattisesti taittopohjille.? jota tietokone ymmärtää, niistä voidaan koota automaattisesti uudenlaisia juttuja ? vaikkapa aikajana, jossa näkyy, mistä teemoista on kirjoitettu eniten Syyrian-uutisten yhteydessä 2000-luvulla. Avainsanatunnistuksen demoversiota voi kokeilla netissä: ereading.metropolia.fi/keyphrase.html Automaatti taittaa Sanomalehti ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkkä paperilehti. Lukijoita pitäisi palvella kanavasta riippumatta, mutta mistä revitään aika uusien julkaisujen taittamiseen? Aalto-yliopiston perustieteiden laitoksen tohtorikoulutettava Mikko Kuhna on ollut kehittämässä teknikkaa, jolla aikakauslehden taiton saa sovitettua helposti erilaisille lukulaitteille. Testilehtinä toimivat Tietokone ja Aalto University Magazine. Ensin suunniteltiin sivupohjat, jotka mukautuvat automaattisesti erikokoisille näytöille. Tällöin päivittäinen työtaakka kevenee, koska suurin vaiva on nähty suunnitteluvaiheessa. Lisäapuna käytettiin kuvankäsittelytekniikkaa, joka löytää valokuvista tärkeät ja vähemmän tärkeät kohdat. Tätä tietoa hyödynnetään kuvia rajatessa ja sivuja taittaessa. Kasvot säilyvät näkyvillä pienimmissäkin esikatselukuvissa ja jos kuvassa on vaikkapa paljon vaaleaa seinää, tekstielementit asemoituvat automaattisesti sen päälle. Testilehdet rakennettiin käsityönä niin, että tekstit ja kuvat poimittiin InDesign-tiedostoista. Nyt kehitteillä on järjestelmä, jolla digilehden tekemiseen tarvittavat tiedot ? tekstit ja kuvat ? saadaan automaattisesti ulos toimitusjärjestelmästä. Kun mukaan tulee vielä tieto juttujen tärkeysjärjestyksestä, artikkelit asettuvat tabletilla automaattisesti samanlaiseen järjestykseen kuin paperilehdessä. Olli Sulopuisto SuomenLehdistö 3/2013 11
• näin me teemme Miten syntyy tablettiviikkolehti HBL+ Näyteikkuna ei-tilaajille HBL+ kokoaa viiden ruotsinkielisen lehden viikon parhaat jutut joka perjantai. Tablettilehti on tehty niille, jotka eivät lue sanomalehteä. Tökkään ruutua, ja Elisabeth Rehn alkaa lausua katkelmaa suosikkikirjastaan. Jörn Donner -haastattelusta avautuu viisiminuuttinen nauha, jossa Jörkka jutustelee kulttuuritoimittaja Philip Teirin kanssa. Räplään tabletilla viikkolehti HBL+:aa. Tekijät kuvaavat lehteään laboratorioksi: saa kokeilla kaikenlaista! Viikkolehti kiireisille Tablettilehdeksi HBL+:lla on pitkä historia. Kaksi vuotta sitten HBL testasi ensimmäistä tabletille suunniteltua koelehteään Ahvenanmaalla, jonne printin toimittaminen on hidasta ja tappiollista. Tulokset yllättivät: tilaajat kaipasivat laitteille uuden lukukokemuksen sijaan perinteisen, jutut jämptisti arvottavan näköislehden. HBL:n tablettikehitystyö haarautui. Lehti teki näköislehtisovelluksen tilaajille. Samalla se jatkoi multimediaalisen tablettikokemuksen kehittelyä niille, jotka eivät tilaa printtilehteä. Sellaisia ovat printtiin kyllästyneet edelläkävijät, kiireiset, Suomesta kiinnostuneet skandinaavit sekä kaksikielisissä perheissä tai maakunnissa elävät, joille HBL on kakkoslehti suomenkielisen tai paikallisen vaihtoehdon jälkeen. KSF Median lehtien sisältöjä kokoavaan viikkojulkaisuun päädyttiin, sillä uniikkia päivittäistä tuotetta varten ei ollut irrottaa työvoimaa. Kahden hengen toimitus tekee omiakin sisältöjä, mutta pääosin tablettilehti koostuu HBL:n, Västra Nylandin, Borgåbladetin ja Östra Nylandin parhaista jutuista. Henkilöjuttuja otetaan myös Forum för ekonomi och teknik -lehdestä, jonka omistajiin kuuluu niin ikään Konstsamfundet. Ei viihdettä HBL:ään Mutta ennen tuotteen lanseerausta käyttäjätestit yllättivät matkalla toisenkin kerran. HBL+:n piti sisältää yhteiskunnallisia aiheita, kulttuuria, urheilua ja teemasisältöjä, kuten matkailua ja ruokaa. Urheilu karsiutui pian valikoimasta, sillä toimitus totesi aiheiden vanhenevan viikossa. Kun Aalto-yliopiston tutkijat testasivat pidemmälle kehitettyä koelehteä ei-tilaajilla, viesti tuli selväksi. Testaajat eivät kaivanneet lifestylesisältöä sanomalehtibrändin alle. ? Ajattelimme, että kevyt lukeminen kiinnostaa. Mutta eihän se ole 12 SuomenLehdistö 3/2013 Toimittaja Malin Wikström ja graafikko Maija Hurme valitsivat suosikkinsa HBL+:n kansista. Usein kanteen on päätynyt paikallislehden kuvaajan otos. ?Meidän paikallislehdissä on älyttömän hyvää kuvajournalismia?, Hurme sanoo. ydinosaamistamme vaan uutispainotteinen ja ajankohtainen sisältö. Myös kulttuuri on lehdissä vahvana, KSF Median tutkimuksesta ja tuotekehityksestä vastaava Lotta Holm sanoo. Niin HBL+:sta tuli yhteiskunta- ja kulttuuriaikakauslehti. Laiteriippumaton verkkosovellus. Kuvaajat tykkäävät Uusi numero ilmestyy joka perjantai kello 14. Heti sen jälkeen toimit- ? HBL+:lle on annettu puolitoista vuotta aikaa näyttää elinkelpoi­suutensa.? taja Malin Wikström on yhteydessä paikallislehtiin ja oman talon uutispäälliköihin. Seuraavan lehden aiheet alkavat hahmottua. Juttuja ei tilata tai erikseen suunnitella tabletille. ? Olemme halunneet lähteä varovasti liikkeelle, keskustellen. Paikallislehtien toimitukset ovat tiukoilla, ei siellä ole aikaa ruveta tekemään meille erikseen mitään, HBL+:n graafikko Maija Hurme sanoo. Mutta vähitellen journalistit alkavat muistaa multimediaaliset mahdollisuudet ? Donner-nauhakin löytyi sattumalta. Numerossa on parikymmentä juttukokonaisuutta. Viikon puheenaiheesta rakennetaan taustoittava paketti eri lehtien uutisjutuista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Hevoslihateemaan toimi- tus keksi liittää vanhan reportaasin hevosteurastamosta. Valtaosa jutuista on HBL:stä. Paikallislehdistä tabletille päätyy ajattomia henkilöjuttuja ja reportaaseja runsain kuvin. ? Kuvaajat ovat olleet tästä innoissaan. Kuvat näyttävät tabletilla tosi hyviltä, Hurme kertoo. Graafit elävät Jo julkaistut jutut käyvät yleensä läpi vain oikoluvun, lisäksi otsikoita ja ingressejä tiivistetään. Miten niistä syntyy elävä tablettituote? Alkuviikosta Wikström ja Hurme tekevät alusta asti tabletille suunniteltuja sisältöjä, vaikka aikaa on vähän. Se kannattaa: interaktiivisuudesta tulee kehuja lukijoilta. Wikström pohtii juttuihinsa toiminnallisuuksia: esimerkiksi bok-
• Vinkit HBL:n tabletti­oppeja > Näköislehti kelpaa Ensimmäisissä tablettilehtitesteissä Ahvenanmaalla lukijat kaipasivat näköislehteä: printistä tutun juttuhierarkian ja uutiset selkeästi arvottavan premin. Näille lukijoille HBL tarjoaa Visiolinkin tablettisovellusta. > Ihminen väliin Ahvenanmaan oppi oli myös, että tabletille varta vasten suunniteltu lehti tarvitsee ihmisen viimeistelemään ulkoasun. Muuten suuri osa visuaalisesta viestistä uupuu. > Dummylla liikkeelle Kokonaan uutta tuotetta ei voi kehittää kysymällä ihmisiltä, mitä he haluavat. HBL pyysi yleisöltä kommentteja mahdollisimman usein, ensin vain tablettilehden ideasta. Testaajat kommentoivat eri vaiheissa koelehtiä, dummyja. Toiveet huomioitiin. > Kevyt toimitus haavoittuu Kun HBL+ tuotetaan kahden ihmisen kokopäiväisellä panostuksella, toimitus on haavoittuvainen, vaikka tekijät ovat moniosaajia ja paikkaavat toisiaan. Sijaiset kannattaa vihkiä uuden tuotteen logiikkaan ajoissa. > Yleisölle tarvitaan teknistä tukea Mobiililaitteiden kirjo kasvaa. Ammattilaisten saati lukijoiden on vaikea pysyä perässä siitä, mikä sovellus toimii milläkin tabletilla ja selaimella. Hufvudstadsbladetiin ottaa useita kertoja viikossa yhteyttä lukija, jonka tekninen ongelma ei ratkea asiakaspalvelussa. Lehden pitää miettiä, miten pitkälle neuvontapalvelussa mennään. Välinpitämättömyys antaa huonon kuvan. > Uusi tuote markkinointiin Vastalanseerattu tuote pitää saada mukaan markkinoinnin ja myynnin rutiineihin. Kun mediamyynti ei aina edelleenkään muista verkkoa, myös tablettituotteiden markkinointi voi takuta aluksi. HBL+:aa voi lukea tablettikoneen selaimella osoitteessa plus.hbl.fi. Appstoresta verkkosovellusta ei löydy. hyllan-sarjassa tunnetut henkilöt esittelevät ja lukevat ääneen lempikirjojaan. Hurme elävöittää printtigrafiikkaa. Karttagraafien monimutkaiset tiedot avautuvat tabletilla omiin ruutuihinsa. Lehdessä on myös pelimäinen tietovisa ja viikon dj:n Spotify-soittolista. Hufvudstadsbladetin toimitus alkaa tehdä myös keskusteluohjelmia, jotka julkaistaan aluksi HBL+:ssa. Hurme taittaa käsin, vähintään juttukokonaisuuksien aloitussivut. ? Ero sanomalehtitaittoon on tosi iso. Et voi laittaa kymmenen palstan kuvaa, kun ei ole kymmentä palstaa. Yksi tapa näyttää, että joku asia on iso, on tehdä kaksi sisäänheittosivua, hän sanoo. Markkinointi vaikeaa HBL+:lle on annettu puolitoista > HBL:n tablettikonseptia on kehitetty vuodesta 2010 saakka osana media-alan Next Media -tutkimusohjelmaa. Lisää Next Mediasta: www.suomenlehdisto.fi vuotta aikaa näyttää elinkelpoisuutensa. Markkinointi kylmään kohderyhmään, ei-tilaajiin, on ollut vaikeaa, ja se näkyy lukijamäärässä. Toistaiseksi valtaosa lukijoista on vastoin alkuperäistä ideaa ollut KSF Median lehtien tilaajia. Sen sijaan näköislehtiversio porskuttaa. Digitunnukset on aktivoinut neljäsosa HBL:n printtitilaajista sen jälkeen, kun lehti päätti sisällyttää sähköiset tuotteet tilaushintaan. KSF Median digitaalisen median tuotepäällikköä Kaj Ritalaa tilanne ei huoleta. ? Ensimmäinen askel on saada lukijat digitalisoitumaan. Näköislehti on helpompi omaksua, HBL+:ssa pääsee kokeilemaan uudenlaista lukutapaa, Ritala sanoo. Riikka Virranta valeproffa Johanna Kannasmaa Tuomo Pietiläinen on Helsingin Sanomien taloustoimittaja, joka opettaa tutkivaa journalismia Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina 2012?2013. Ruotsi?Suomi 3?0 Naapurimaan kollegoita käy kateeksi: ruotsalaiset päätoimittajat lupaavat antaa jatkossakin voimavaroja tutkivaan journalismiin, vaikka se ei näkyisi suoraan voittona mediayhtiön tuloksessa. Vastineeksi ruotsalaiset toimittajat vannovat olevansa edelleen valmiita tekemään entistäkin rankemmin töitä tutkivien juttujen puolesta. Tämä oli henki Ruotsin tutkivan journalismin konferenssissa Gräv 2013, joka järjestettiin ? osin hurmoksellisessa menossa ? Göteborgissa maaliskuussa. Palkintogaalassa yleisö osoitti seisten suosiota voittajille. Konferenssi oli hyvä tilaisuus verrata asenteita naapurimaissa Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsalaisilla päätoimittajilla oli vankka käsitys siitä, miksi hidasta ja kallista tutkivaa journalismia kannattaa yhä tehdä. Aftonbladetin päätoimittaja Jan Helin piti paneelipuheenvuorossaan selvänä, että tutkiva journalismi nostaa koko lehden arvoa niin media-alan kuin lukijoiden silmissä. Hyvänä esimerkkinä Helin piti eteläisen Ruotsin Sydsvenskania, joka on viime vuosina nostanut tutkivan journalismin kirjoituksilla koko lehden arvostusta. Helinin mielestä tutkiva journalismi on laadun ja vaikuttavuuden tae: se lisää journalismin uskottavuutta, vaikka varsinaiset taloudelliset voitot tehdäänkin toisenlaisella journalismilla. Kilpailevan iltapäivälehden Expressenin päätoimittaja Thomas Mattson puolestaan toi esiin, että tutkiva journalismi on demokratian kannalta välttämätöntä ja koko journalismin kulmakivi. Suomessa vastaavia julkisia kannustuspuheenvuoroja ei ole juuri kuultu, vaikka kahden kesken päätoimittajat myöntävätkin tutkivan journalismin merkityksen. Esimerkiksi vasta aloittanut tutkivan journalismin verkkopalvelu Long Play (LP) ansaitsisi kollegoilta enemmän tunnustusta. Esimerkiksi LP:n kirjoittelu Pekka Himasesta roihautti liekkeihin keskustelun tiederahoituksesta. Myös Apu-lehti näyttää panostavan nykyään vahvasti tutkivaan journalismiin. Lehden profiilia ovat nostaneet selvästi esimerkiksi paljastukset lapsityövoimalla puristetusta ananasmehusta sekä huippu-urheilun muutostyöryhmän loppulaskusta. Suoranaisesta tutkivan journalismin ivaami- ? Aftonbladetin päätoimittaja Jan Helin piti selvänä, että tutkiva journalismi nostaa koko lehden arvoa.? sesta on sentään päästy eroon, kun vuorineuvosten äänenkannattaja, Kauppalehden päätoimittaja Lauri Helve jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten. Tutkivan journalismin perinne on Ruotsissa pitkä ja vahva: maan tutkivan journalismin yhdistys Grävande Journalister järjesti kansallisen seminaarin nyt jo 25. kerran. Suomessa vastaavia tapahtumia on järjestetty vasta kaksi. Naapurissa kaksipäiväinen konferenssi houkuttelee paikalle vuosittain noin 700 toimittajaa, kun meillä osallistujia on reilu satakunta. Ruotsissa toimittajat myös tekevät suomalaiskollegoitaan enemmän tutkivaa journalismia. Maaliskuun palkintogaalassa Ruotsin tutkivan journalismin yhdistys jakoi peräti 13 Kultaista lapiota (Guldspade), kun Suomen tutkivan journalismin yhdistys on löytänyt vuosittain palkittavaksi korkeintaan kolme juttua Lumilapiolla. Tutkivan journalismin osaaminen on Suomessakin hyvällä tasolla, mutta maaottelussa Ruotsin kanssa häviämme vielä 3?0. SuomenLehdistö 3/2013 13
• tutkimus Piilomainonta teoria&käytäntö Jesse Pasanen Pauketta piilomainonnan rajoilla TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalismin tutkija Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@ jyu.fi 14 Sanomalehdet ja muu uutisjournalismi ovat jäämässä eettiseksi saarekkeeksi mediamurroksessa muuttuvan mediakulutuksen keskellä. Verkossa, osassa muita sähköisiä medioita ja aikakauslehtiä on yhä enemmän piilomainontaa. Sitä kulutetaan journalismin tavoin, vaikka se ei täytä journalismin riippumattomuuden kriteereitä. Uudentyyppisen mediasisällön tekijät eivät välttämättä ole kuulleetkaan Journalistin ohjeista, tai ainakaan he eivät halua erottaa puffia toimitetusta sisällöstä. Sosiaalisen median sisällöissä tätä ei voi tietysti olettaakaan, vaikka esimerkiksi blogit kilpailevat yleisön ajasta ja huomiosta journalismin kanssa. Piilomainonnan rajoja venytetään myös ammattilaisten tekemissä mediasisällöissä: kaupallisessa radiossa juontojen sekaan limitetyt kilpailut tai haastattelut mainostavat sponsorien tuotteita avoimesti, televisio-ohjelmissa tuotesijoittelu on osittain sallittua jo EU-direktiivinkin perusteella ja monien naistenlehtien kosmetiikkajuttuihin liittyy laajaa taloudellista yhteistyötä. Sanomalehtien kannalta rajojen hämärtyminen on sikäli hankalaa, että on vaikeata kilpailla pelikentällä, jossa osa pelaa eri säännöillä kuin toiset. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen aikookin esittää koottavaksi työryhmää, SuomenLehdistö 3/2013 joka tekisi alan mielipiteitä kartoitettuaan uuden linjauksen siitä, pitäisikö piilomainonnan rajapyykkejä paaluttaa uuteen kohtaan muuttuneessa mediamaisemassa. Tutkija Tiina Lammassaari kartoittaa väitöskirjansa väliraportissa Julkisen sanan neuvoston rajanvetoa journalismin ja piilomainonnan välillä. Samantapaisia piirteitä sisältäville tapauksille annetut erilaiset päätökset korostavat, miten herkkäviivainen ja tapauskohtaista pohdintaa vaativa tuo raja on. Lähtökohtaisesti journalismi ja mainonta voivat mennä sekaisin yhden jutun sisällä tai juttu- ja ilmoituskokonaisuuksien välillä. Julkisen sanan neuvoston langettavien päätösten perusteella yleisempää on puurojen ja vellien sekoittuminen yksittäisten juttujen sisällä. Rajavyöhykkeellä liikutaan esimerkiksi silloin, kun jutussa esitellään vain yhden valmistajan tuotetta, ilman vertailua kilpailijoihin. Päätöksien perusteella journalismin ja mainonnan ero syntyy uuden tuotteen uutisarvosta, jutun avoimuudesta, informaatioarvosta, kirjoitustyylistä ja kriittisyyden asteesta. Uutuustuotteen hinta- ja saatavuustietojen kertominen on toisinaan palvelujournalismia, toisinaan mainontaa kokonaisuudesta riippuen. Harmaalla vyöhykkeellä liikutaan myös ilmaismatkojen suhteen. Julkisen sanan neuvosto suosittelee Fakta Tutkija: Tiina Lammassaari Tutkimus: Piilomainonta ja julkisen sanan neuvosto. Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto 2012 Aineisto: Julkisen sanan neuvoston piilomainontapäätökset vuosina 1994?2010 sekä Journalistin ohjeiden versiot vuosilta 1957? 2011. ? Hyvä tarina kiinnostaa, riippumatta siitä kuka maksaa viulut.? lausumassaan, että toimitus maksaa itse kulunsa osallistuessaan ulkopuolisen tahon järjestämille matkoille. Piilomainonnan torjumiseen liittyy myös suositus siitä, että toimitus harkitsee huolellisesti millaista kestitystä ja lahjoja ottaa vastaan. Matkoihin, kestitykseen ja lahjoihin on alalla kaksi näkökulmaa. Osa pitää käytäntöä moitittavana vain, jos se vaikuttaa journalistiseen si- sältöön. Osa taas kritisoi käytäntöä siksi, että sinänsä jo jutun kohteen osallistuminen jutunteon kustannuksiin asettaa journalismin riippumattomuuden kyseenalaiseksi. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi moni auto- ja matkailujuttu syntyy yritysten tarjoamien ilmaismatkojen seurauksena. Julkisen sanan neuvostoon tulee kuitenkin varsin vähän piilomainontaan liittyviä kanteluita, yleensä alle kymmenen vuodessa. Kanteluista noin puolet johtaa langettavaan päätökseen. Lehtimiehen ohjeiden ja sittemmin Journalistin ohjeiden peruslinja piilomainontaan on pysynyt samana kolme vuosikymmentä: lukijan on voitava aina erottaa ilmoitukset ja toimituksellinen aineisto toisistaan. Nykyisessä mediamaisemassa voidaan kuitenkin kysyä, haluaako lukija aina erottaa toimituksellisen aineiston sponsoroidusta. Hyvä tarina kiinnostaa, riippumatta siitä kuka maksaa viulut. Kuten kehityspäällikkö Matti Lintulahti kirjoitti edellisessä Suomen Lehdistössä: entä jos mainostajat alkavat mediayhtiöiksi ja tarjoavat yleisölle parhaat sisällöt paremmilla resursseilla palkkaamalla parhaat journalistit? Aiheellinen kysymys, johon on syytä vastata saman tien. Lehdistö voi vastata mediakäytön pirstaloitumisen tuomaan haasteeseen vain laadulla ja luotettavuudella.
• KÄYTÄNTÖ VASTAA Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro, mitä mieltä olet Julkisen sanan neuvoston nykyisestä linjasta piilomainonnan suhteen? Pitäisikö rajoja laajentaa kun maailma ympärillä muuttuu? ? Minä olen vanhan koulukunnan miehiä tässä asiassa, sanoman täytyy olla niin puolueetonta kuin se voi olla. Mielestäni sanomalehdistö joutuu hetteikköiselle alueelle, jos mainonnan ja journalismin rajaa hämärretään niin paljon, että lukija ei enää tiedä kummasta on kyse. Mediakulutuksen muutosta tutkimalla huomaa, että osaa yleisöstä kiinnostaa vain hyvä sisältö, ei sen rahoittaja. Pitääkö lehdistön pitää kiinni korkeista periaatteista, jos uusi yleisö ei sitä edellytä? ? Nykypäivän meno on sellaista, että tietoisesti hämärretään mainonnan rajaa varsinkin sähköisellä puolella. Se vain on sillä tavalla, että jos maailmassa etsitään luotettavaa lähdettä, ja sanomalehdet pystyvät pitämään kiinni periaatteistaan ja laadustaan, niin kyllä se on vahva kilpailuvaltti. Laatulehden brändi on edelleen mittaamattoman arvokas ja siitä kannattaa pitää kiinni. Piilomainonnan yhteydessä on nostettu esiin myös toimittajien tekemien sponsoroitujen matkojen vaikutus juttujen sisältöön. Millaiset ohjeet teillä on ulkopuolisten maksamille matkoille osallistumiseen? ? Toimittajamme voi osallistua maksetuille matkoille vain minun luvallani. Me teemme etukäteen pelisäännöt selväksi, että matkan maksaja ei vaikuta juttuun millään tavalla. Jos maksajalla on muita odotuksia, niin toimittajamme voi lähteä matkalle, mutta silloin maksamme matkan itse. ? Jos toimittaja matkustaa vaikka koeajamaan uuden auton, niin kyllä se auto kehutaan tai haukutaan ihan matkan maksajasta riippumatta. Emme sitoudu edes siihen, että matkalta tehdään välttämättä juttua. Onko mielestäsi oikein tehdä juttu vain yhdestä tuotteesta, vai pitäisikö aina mainita myös kilpailijoiden tarjonta? ? Kyllä yksi uutuustuote voidaan esitellä ja testata, mutta sitten kun tulee muita vastaavia tuotteita, niin sama julkisuus toteutetaan myös niiden kohdalla. Maaseudun Tulevaisuus sai Julkisen sanan neuvostolta toissavuonna langettavan päätöksen piilomainonnasta. Johtiko se teillä käytäntöjen muuttamiseen? ? Olemme saaneet yhden langettavan päätöksen, ja se tuli ihan aiheesta. Kyseessä oli vahinko, inhimillinen työtapaturma. Tapaus vaikutti toimittajien ohjeistukseen sekä siihen, että valvontaa lisättiin aina taittopöydälle asti. Tätä tutkin Tarinallinen uutinen viihdyttää lukijaa Elina Nikola Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro Gradu Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ?Tarinat ovat tuolla jossain. Aamulehden nuoren uutistoimittajasukupolven käsityksiä tarinallisesta uutisjournalismista.? Tutkimus löytyy osoitteesta: tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06343.pdf Sanomalehtien tehtäväksi on perinteisesti käsitetty tiedonvälitys. Etenkin uutisjournalismissa yksityisen sijaan on korostunut yleinen ja tunteen sijasta järki. Gradussani halusin tutkia toimittajien näkemyksiä tarinallisesta uutisjournalismista ja selvitellä ristiriitoja, joita uutisen ja tarinan väliltä mahdollisesti löytyy. Jos uutinen on järkevä ja neutraali, on tarina puolestaan elämyksellinen ja subjektiivinen. Miten toimittajat pystyvät sulauttamaan yhteen nämä kaksi erilaista tekstiperinnettä? Tutkimuskohteekseni valikoitui Aamulehti, sillä siellä toimituksen johto on kannustanut toimittajia kaikilla osastoilla etsimään ja kirjoittamaan tarinoita. Tutkimusta varten haastattelin viittä Aamulehden uutispuolella työskentelevää toimittajaa. Heidän mukaansa tarinallisuus tuo uutisiin mukaan draamaa, tunnetta, hajuja, makuja, havainnollisuutta ja mielenkiintoa. Tarinallisen uutisen rakennetta kuvaakin perinteisen kärjellään seisovan kolmion sijaan draaman kaari. Niin toimitusten johdon kuin toimittajienkin puhe tarinoista liittyy muutoshaluun. Perinteiset tavat tehdä journalismia on koettu ongelmallisiksi ja niistä on haluttu erkaantua. Journalismin kriisi on leijunut sanomalehtien yllä kuin synkkä pilvi jo vuosikausia. Huoli yleisöjen kaikkoamisesta on ajanut sanomalehdet tarkastelemaan toimintatapojaan uudestaan. Tarinalliset uutiset sopivat hyvin tähän kehitykseen. Tutkimuksessa selvisi, että toimittajien käsitys uutisjournalis- min tehtävistä on laajentumassa. Esimerkiksi tunteita ei tarinallisen uutisen kontekstissa nähdä yksityisinä vaan julkiseen elämään kuuluvina ja merkityksellisinä. Enemmän painoarvoa saa myös lukijan viihtyvyys. Mielenkiintoisilla jutuilla lukijat saadaan pysymään sanomalehtien äärellä. ? Tunteita ei tarinallisen uutisen kontekstissa nähdä yksityisinä. Itse en usko, että tunnetta ja elämyksiä korostava tarinallinen journalismi aiheuttaa puhtaan myönteisiä tai toisaalta kielteisiäkään seurauksia sanomalehtijournalismille. Patenttiratkaisua tarinallisuus ei siis tarjoa mutta tervetullutta vaihtelua kylläkin. Hyvä lehtikuva syntyy yhteistyöllä Heikki Pölönen Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tutkimus: Pro Gradu Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ?Hyvä kuva: Lehtikuvan tuotantoprosessi ja kuvan ominaisuuksien sanallistuminen sanomalehtien toimituksissa.? Tutkimus löytyy osoitteesta: tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06463.pdf Muutaman vuoden lehtikuvaajakokemuksen jälkeen halusin selvittää, mitä tarkoittaa, kun työkaveri tai esimies kehuu ottamaani kuvaa hyväksi. Halusin tutkia, voisiko lehtikuvien arkisia tuotantotapoja kehittämällä saada lehtiin nykyistä useammin oikeasti hyviä kuvia. Printin ulkoasu-uudistukset tuovat uusia kuvankäyttötapoja ja uudenlaisia vaatimuksia kuvaajille. Samaan aikaan teknologia kehittyy, ja sanomalehdet tuottavat entistä enemmän sisältöä myös verkkoon ja mobiililaitteisiin. Lopputuote on muuttunut, mutta kuvaajien työnkuva ja lehtien tavat tehdä sisältöä ? siis rutiinit ? eivät ole muuttuneet samassa tahdissa. Keräsin tutkimusaineiston teemahaastattelemalla neljän suomalaisen sanomalehden päällikkötoimittajia, joilla on työssään paljon valtaa määritellä sitä, miten juttuja kuvitetaan ja mikä kuva lehteen päätyy. Haastatteluissa pysäyttävyys ja tunteiden herättäminen nousivat esiin hyvän kuvan ominaisuuksina. Selväksi kävi myös, että kuvia valittaessa kuvan pysäyttävyyden lisäksi kuvavalintaan vaikuttavat nykyään entis- ? Kuvaajat eivät voi vastata ulkoasun ja uusien kanavien tuomiin vaatimuksiin, jos heitä ei nykyistä enemmän osallisteta. tä enemmän ulkoasun vaatimukset. Esimerkiksi se, onko kuva pysty vai vaaka, saattaa olla lopulta tärkeämpää kuin se, onko kuva pysäyttävä. Suurimpina syinä kuvien epäonnistumiselle haastatellut pitivät ajan ja tiedon puutetta kuvaustilanteessa. Kiire kertoo resurssien vähyydestä, tiedon puute puolestaan ongelmista toimitusten työrutiineissa. Kuvaajat eivät voi vastata ulkoasun ja uusien kanavien tuomiin vaatimuksiin, jos heitä ei nykyistä enemmän osallisteta jutun tuotantoon jo ideointivaiheessa. Voidakseen tuottaa hyviä kuvia, heidän on tiedettävä ulkoasun ja uusien julkaisukanavien vaatimusten lisäksi tarpeeksi jutun aiheesta. Kevin G. Barnhurst kirjoitti jo kaksikymmentä vuotta sitten, että kuvajournalismissa vain muutos on pysyvää. Kuvaajien osallistamisen on siis oltava jatkuvaa. Ei riitä, että printin ulkoasu-uudistusten tai uudenlaisen verkkogallerian lanseerauksen yhteydessä pidetään yksi palaveri, jossa mietitään, miten sinne tuotetaan hyviä kuvia. Sitä on mietittävä päivittäin. Uudistuksista selvitään voittajina vain yhteistyöllä, päivittäisellä onnistumisista ja epäonnistumisista puhumalla ja kaikkien toimituksen työntekijöiden vahvuuksien täysipainoisella hyödyntämisellä. Sosiaalinen media täydentää kampanjaviestintää Riikka Taivassalo Tutkija: Valtiotieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitokselle viestinnän oppiaineeseen: ?Tykkää, seuraa ja kommentoi. Kolmen kansanedustajaehdokkaan vaalikampanja sosiaalisessa mediassa keväällä 2011.? Tutkin gradussani, miten kolme ehdokasta käytti sosiaalista mediaa vaalikampanjassaan eduskuntavaaleissa keväällä 2011. Hahmottelin tapoja, joilla ehdokas voi kampanjassaan hyödyntää sosiaalista mediaa. Tutkin myös, millaista vuorovaikutusta äänestäjien ja ehdokkaan välille voi sosiaalisessa mediassa syntyä. Tutkimukseeni osallistui silloinen istuva kansanedustaja Jyrki Kasvi, vaalien ensikertalainen Elias Erämaja ja tuolloin ympäristöministerinä toiminut Paula Lehtomäki. Havainnoin ehdokkaiden toimintaa heidän käyttämissään sosiaalisissa yhteisöissä. Lisäksi haastattelin tutkimukseeni osallistuneet kolme ehdokasta. Havainnointijaksoni aikana tarkastelin ehdokkaan tekemien päi- vitysten määrää ja laatua sekä kansalaisten osallistumista. Laskin esimerkiksi tykkäysten, kommenttien ja seuraajien määriä ja arvioin syntyneen keskustelun laatua. Haastatteluissa pyrin selvittämään, millaisena osana kampanjaa ehdokas itse näkee sosiaalisen median. Havaintoaineistostani nousi esiin neljä tapaa käyttää sosiaalista mediaa kampanjaviestinnässä: kampanjan aikatauluttaminen, arkistointi, tiedon levitys ja kannanotto. Näen arkistoinnin yhdeksi sosiaalisen median merkittävimmistä vahvuuksista. Sen avulla perinteisen median sisältöjä pystytään säilyttämään ja levittämään uusille yleisöille. Sosiaalinen media siis vähentää ajan ja paikan merkitystä kampanjaviestinnässä. Ehdokkaiden haastatteluissa ko- rostui, ettei vaalikampanjaa voi käydä vain sosiaalisessa mediassa. He olivat kuitenkin sitä mieltä, ettei vaalityötä myöskään ole suositeltavaa tehdä täysin ilman sosiaalista mediaa ja että sen merkitys tulee kasvamaan. Ehdokkaat näkivät sosiaalisen median tärkeänä lisäkanavana vaalityössään. Vuorovaikutus kansalaisiin ja kansalaisten osallistuminen poliittiseen keskusteluun sosiaalisen median kautta jäi aineistossani melko näkymättömäksi. Sosiaalinen media on tuonut kampanjaviestintään uuden välineen, jonka avulla ehdokkaat markkinoivat itseään. Aktiivisella toiminnalla yhteisöissä ehdokas voi tuoda esille mielipiteitään, profiloitua ja hieman hallita julkisuuskuvaansa. SuomenLehdistö 3/2013 15
• aihe internet Teksti Muuttuvat lehtijutut verkonsilmä Teksti Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Merkkimäärä ei kerro jutun pituutta WAN-Ifran julkaisemassa Editors Weblogissa kerrotaan, että pitkien juttujen määrä keskeisissä yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä on vähentynyt voimakkaasti. Alun perin Columbia Journalism Review?ssa julkaisut luvut ovatkin tylyjä. Los Angeles Timesissa yli 2 000 sanan juttujen määrä on vähentynyt peräti 86 prosenttia kymmenessä vuodessa. Washington Postissa pudotus on 50 ja Wall Street Journalissa 35 prosenttia. Vielä enemmän on laskenut yli 3 000 sanan juttujen määrä. New York Timesissa ?kaksitonnisten? määrä putosi neljänneksen, mutta toisaalta yli 3000 sanan juttujen määrä kasvoi kolmanneksen. LA Timesissa, Postissa ja WSJ:ssa myös pitkien juttujen suhteellinen osuus laski. Sekä alkuperäisen Columbia Journalism Review?n jutun tekijä että jutussa esitettyjä havaintoja kommentoivat lehtien edustajat muistuttavat, ettei pituus ole yksiselitteisesti merkki jutun syvällisyydestä. Tästä huolimatta pitkien juttujen määrän väheneminen on varmasti yksi seuraus yhdysvaltalaislehtien supistuneista toimituksista. Yksi lukuja kommentoineen LA Timesin edustajan lausahdus on tärkeä ajatellen pitkien New Yorkin Timesin julkaisema kartta New Yorkin kansallisuuksien mosaiikista kaupunginosittain on esimerkki toimitetusta tiedosta, joka ei näy jutun pituudessa. tystapojen hyödyntämiseen. Slideesitykset ja videot ovat olennaisia elementtejä verkon laajoissa juttukokonaisuuksissa. Huomautus on perusteltu. Erilaiset vuorovaikutteiset graafiset esitykset, datan visualisoinnit, aikajanat ja multimediaaliset tarinan osat eivät tee jutuista välttämättä sanallisesti pitkiä, mutta voivat tuoda kerrontaan syvällisyyttä ja moniulotteisuutta tavalla, johon painetut sanat eivät yllä. Tässä katsannossa Editors Weblogin jutun viittoilu tabletteihin pitkän, kontekstuaalisen juttumuodon pelastajana sisältää ansan. Totta on, että tähänastiset tutkimukset tablettien edelläkävijälukijoista kertovat kiinnostuksesta pitkiä juttuja kohtaan ja jopa valmiudesta maksaa niistä. Siis, jos toimitukset vain tuottaisivat niitä. Mutta tablettien ensiomaksujat ovat ylipäänsä lukuorientoitunutta väkeä, jolle maistuu printtimäinen juttukokemus. Eri asia on, jos pitkiä juttuja halutaan tehdä niin, että ne kiinnostaisivat myös printin traditioista vieraantunutta tai kokonaan sivuuttanutta yleisöä. Tämä väki osaa kaivata tabletillakin paneutuvalta jutulta muutakin kuin suurta sanamäärää ? tai ehkä nimenomaan jotain muuta. ? tässä tarkoittaen syvien ja monipuolisten ? juttujen tulevaisuutta. Esitetyt luvut koskevat printtilehtiä, > Columbia Journalism Review?n selvitys pitkien juttujen määrästä http://goo.gl/wG2tH > Editors Weblogin jatkojuttu http://goo.gl/ O4FCg mutta LA Timesin edustaja muistuttaa pitkien juttujen kerronnan perustuvan nykyisin verkon esi- Klikkaukset OpenNews Learning on verkkosivusto, joka avaa verkkojournalismin todellisia kehitysprojekteja eri vaiheineen muidenkin opiskeltaviksi. Ensimmäiset jutut esittelevät ongelmia päivittyvän datan sovelluksissa, värien käyttöä karttasovelluksissa ja julkisen datan pulmia. Projektit ovat yhdysvaltalaisia, joten niitä ei suoraan voi siirtää Suomeen. Sivuston paras anti onkin ehkä toisaalla. OpenNews Learning avaa hyvin kysymyksiä, jotka nousevat esiin, kun sovelluskehittäjät, toimittajat ja visualistit yrittävät toimituksissa ymmärtää toisiaan yhteisissä hankkeissa. Tällainen yhteiselohan on usein kovin vaikeata, mutta yhä tarpeellisempaa. OpenNews Learning on osa Mozilla- ja Knight-säätiöiden Open News -projektia. Sen Source-sivuston alaotsikko on kuvaavasti ?Journalismin koodi ja ihmiset, jotka sen tekevät?. > OpenNews Learning: http://goo.gl/EIVPi Kansalaisten twitter-uutisointi paikkaa median puutteita Meksikon huumesodassa. Monessa kaupungissa näyttää syntyneen uudenlainen mediaympäristö, jossa kansalaiset twiittaavat viimeisim- 16 SuomenLehdistö 3/2013 nan kannalta on hyväksi, että verkko tarjoaa vaihtoehtoisen julkisuuden asioille. > Raportti Meksikon kansalaisuutisoijista Twitterissä http://goo.gl/WklST > Juttua aiheesta Nieman Labin blogissa http://goo.gl/7mP4f piä tietoja ammuskeluista, pidätyksistä ja poliisin ja rikollisten yhteenotoista. Tyypillisesti verkostot syntyvät muutamien aktiivisten tiedonvälittäjien ympärille, joiden viestejä lähetetään uudelleen. Solmutwiittaajat ovat kuin ruohonjuuritason uutistoimistoja. Jotkut ovat tutkimuksen mukaan omaksuneet myös perinteisiä journalistisia hyveitä, kuten uutisvinkkien tarkistuksen. Microsoftin tutkimuskeskuksen raportissa kerrotaan, että uusi uutiskoneisto on syntynyt pettymyksestä niin median kuin julkishallinnonkin uutisointiin. Media on ahdistavassa tilanteessa, kun huumesodasta uutisointi saattaa toimittajat jopa hengenvaaraan. Kansalaisyhteiskun- Kaikki kokeilut uutiskommentoinnin tason nostamiseksi ovat tervetulleita. New York Times kysyi paavin valintauutisen lukijoilta selkeän kysymyksen, eikä vain avannut keskustelua jutun lopussa. Lukijoilta kysyttiin, mikä on uuden paavin vaikutus katolisen kirkon tulevaisuuteen. Kommentoijilta pyydettiin myös muuta kuin mielipide. Kommentoijan piti kertoa nelikentän avulla asenteensa valintaan. Ulottuvuudet olivat yllättynyt ? ei yllättynyt ja myönteinen ? kielteinen. Vastaaja saattoi vapaaehtoisesti kertoa myös onko katolinen vai ei. Vastaavasti kommenttien lukijat voivat halutessaan tutkia kommentteja näiden kategorioiden kautta. Tuloksena oli kohdennettua keskustelua, jota pyydetty metadata vielä rakenteisti. On lisäksi muistettava, että NY Times moderoi yleisökommentteja tiukasti. Järkevä keskustelu verkkolehdessä on mahdollista, jos niin vain halutaan. > Juttua New York Timesin uutiskommenttikokeilusta Nieman Labin blogissa http:// goo.gl/ERWtt CNN keksi Afrikan oloihin hyvin soveltuvan tavan toteuttaa mielipidekysely uutisaiheesta. Maanosassa on varsin harvassa nettiyhteyksiä, mutta suhteellisen runsaasti matkapuhelimia. Niinpä CNN yhteistyössä kännykkäkyselyihin erikoistuneen yhtiön kanssa kyseli afrikkalaisilta kännykän käyttäjiltä mielipiteitä paavin valinnasta. Vastauksia tuli 20 000 ihmiseltä 11 Afrikan maasta. Idea poiki näyttävän jutun, jossa tosin on tyypilliset mielipidekyselyjen uutisoinnin ongelmat. Jutussa yleistetään räikeästi ja sivuutetaan jokseenkin kokonaan se, ettei otos ole edustava ja kysely on siksi pikemminkin kiinnostava kuin pätevä. CNN:n kunniaksi on sanottava, että juttukokonaisuudessa on videoiden ja tekstin ohella linkki kyselyn dataan. Excel-muodossa oleva tiedosto antaa mahdollisuuden tarkistaa vaikkapa kysymysten sanamuodot, prosenttijakaumat ? ja sen, ettei edustavuuteen todella ole pyrittykään. > Puhelinkyselylle perustuva CNN:n juttukokonaisuus afrikkalaisten paavinäkemyksistä http://goo.gl/PLBDD
• JSN JSN: n jäsenet: Päätöksiä 17.1.?13.3.2013 Ollijuhani Kalle Timo Ulla Auvinen Heiskanen Huovinen AhlménLaiho tietoa siitä, että kirjoituksessa esitetyt että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut väittämät eivät pitäneet paikkaansa hyvää journalistista tapaa. tai tietoa sellaisesta käänteestä, joka muuttaisi nuorten saaman julkisuuden Marja Irjalan eriävä mielipide: kohtuuttomaksi. Henkilön alaikäisyyden ja jutun luonteen vuoksi toimituksen olisi pitänyt Ratkaisu pyytää jutun tekemiselle myös vanYksityiselämään kuuluvia erityisen arhempien lupa. kaluonteisia seikkoja voi julkaista vain Ratkaisun tekivät: asianomaisen suostumuksella tai jos Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla niillä on poikkeuksellista yhteiskunnalAhlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Kari lista merkitystä. Yksityiselämän suoHeino, Timo Huovinen, Lauri Karppi, ja on otettava huomioon myös kuvia Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta käytettäessä (JO 27). Julkistakin aineisPollari, Jaakko Ujainen, Heikki Vento ja toa julkaistaessa pitää ottaa huomioon Marja Irjala. yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, Metro kun käsitellään alaikäisiä koskevia asiVapauttava päätös totuudenoita (JO 30). mukaista tiedonvälitystä ja valokuLehti kertoi 17-vuotiaan nuoren havan muokkaamista koskevassa asiassa. Kantelija epäili toimituksen manipuloilunneen selvittää, miten helsinkiläiset reagoivat kasvotatuointiin. Poika esineen lehden muotikuvia. Päätoimittaja kiisti tämän, eikä neuvostolla ollut peteltiin nimellään ja kasvoillaan lehden pääuutissivun vinkissä ja reportaasijurusteita epäillä hänen vastaustaan. tussa. Hän oli halunnut 12-vuotiaasta lähtien zombie-tatuoinnin kasvoihinSatakunnan Kansa Langettava päätös virheen korsa, mutta kolme tatuoijaa oli kieltäytynyt tekemästä hänelle sellaista. Poika jausta koskevassa asiassa. Lehti kertoi perusteli jutussa tatuointipäätöstään hovioikeudessa käsitellystä huoltajuussillä, että hän voi tehdä omalla elämälriidasta. Se korjasi uutisessa olleen virlään, mitä haluaa. Yksi yrittäjä teki häheen painetussa lehdessä, mutta löi laimin virheen korjauksen verkossa. nelle zombieta esittävän kasvomaalauksen, jonka herättämää huomiota jutussa käsiteltiin. Pojan tyttöystävä Radio Rock kehui jutussa maalausta, mutta luuLangettava päätös samanairankotatuoitu mies kehotti oman kokekaista kuulemista, lähdesuojaa ja uumuksensa perusteella poikaa varovaitisen seuraamista koskevassa asiassa. Radiokanava kertoi kansanedustajassuuteen ja harkintaan. Kainalojutussa kirjoitettiin tatuointiliikkeiden suhtauta tietoja, jotka saattoivat hänet erittumisesta kasvoihin ja alaikäisille tehtäin kielteiseen julkisuuteen. Ohjeltäviin tatuointeihin. massa ei kerrottu, miten lähteen tiedot Ajankohtaista ilmiötä käsiteltiin juoli varmistettu eikä sitä, oliko kantelitussa erilaisista näkökulmista. Pääjaa yritetty tavoittaa. Samanaikainen kuuleminen laiminlyötiin eikä erittäin henkilö korosti oikeuttaan omiin pääkielteistä julkisuutta aiheuttaneeseen töksiinsä, mutta kirjoituksessa myös väitteeseen palattu oma-aloitteisesti esiteltiin huomiota herättävän tatumyöhemminkään. oinnin riskejä. Toimittajan kanssa liikkunut maalattu poika sai peräänsä vartijan, eivätkä kaikki suostuneet meLänsi-Suomi Vapauttava päätös haastattenemään hänen kanssaan samaan hissiin. lun tarkastamista, samanaikaista kuuNeuvoston mielestä jutun päähenlemista ja totuudenmukaista tiedonkilö ja hänen tyttöystävänsä esiteltiin välitystä koskevassa asiassa. Lehden lehdessä asiallisesti. Heistä ei paljasjutuissa kirjoitettiin tulevasta professotettu arkaluonteisia tietoja, eikä lukija rinimityksestä. Toimittaja lähetti yhden voi tietää, aikooko poika myöhemmin jutun sitaatit tarkastettavaksi väärään ottaa oikean kasvotatuoinnin. 17-vuoosoitteeseen, mutta vahingosta ei aitiaalla on oikeus kertoa julkisesti heutunut haastateltavalle kohtuutonta omasta elämästään ja näkemyksishaittaa. Lehdellä oli perusteet julkaista myös kantelijan kannasta poikkeavia tään, mikäli sitä ei voi pitää kohtuutnäkemyksiä. tomana hänen tai hänen lähipiirinsä kannalta. Julkisuudessa esiintyy paljon ihmisiä, jotka ovat koristelleet Radio Rock näyttävästi kehoaan. Pelkästään eriLangettava päätös piilomaikoisesta tatuointitoiveesta kertominontaa koskevassa asiassa. Ohjelmassa mainostettiin uutta kauppaa sekoittanen tai kasvomaalauksen kommentoiminen eivät neuvoston mielestä saata malla markkinointiaineistoa journalispoikaa ja hänen tyttöystäväänsä kytiseen sisältöön. seenalaiseen julkisuuteen. Periaatepäätöksessään verkkojulLänsi-Uusimaa kaisuista neuvosto on katsonut, että Vapauttava päätös leimaavaa toimitusten verkkoarkistoihin tallenkirjoittelua ja omaa kannanottoa kosnettuja tietoja voi muuttaa vain eritkevassa asiassa. Lehti teki uutisen blotäin harvinaisissa poikkeustapauksissa. gista, jossa käsiteltiin epäonnistuneen Näin voidaan menetellä esimerkiksi silkuntaliitoksen taustoja. Lehden oma toimittaja jatkoi käsittelyä kolumnisloin, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia nuosaan. Poliitikon on kestettävä persoorelle henkilölle. Tässä tapauksessa lehti nansa ruotimista silloin, kun hänen katsoi, ettei sillä ollut syytä muuttaa käyttäytymisensä yksityiselämässä voi verkkojuttua. Neuvostolla ei ole perusvaikuttaa päätöksentekoon. Kantelija ei käyttänyt hänelle tarjottua oikeutta teita puuttua lehden päätökseen. omaan kannanottoon eli vastineeseen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä ajalta 17.1.?13.3.2013. Päätöksiä yhteensä 25. Vapauttavia Langettavia 17 8 Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös alaikäisen yksityisyyden suojaa ja verkkojutun muokkaamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 13.3.2013 Jutussa 17-vuotias poika kertoi haluavansa huomiota herättävän kasvotatuoinnin. Hänellä oli oikeus kertoa mielipiteensä julkisuudessa, eikä lehdellä ollut velvollisuutta poistaa pojan nimeä verkkoarkistostaan. Vapauttava päätös äänin 12?1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Kantelu 2.9.2012 Kantelu kohdistuu 1.8.2012 julkaistuun juttuun ?Frans kokeili zombien elämää?, jossa 17-vuotiaalle pojalle maalattiin pääkallokuvio kasvoihin ja toimittaja liikkui hänen kanssaan kaupungilla. Nimellään ja kuvallaan esitelty poika kertoi haluavansa kasvoihinsa pääkallotatuoinnin, mutta kukaan ei ollut suostunut tekemään sitä hänelle. Kantelijoina ovat pojan vanhemmat sekä hänen tyttöystävänsä vanhemmat. Myös tyttö esiteltiin jutussa nimellään. Kantelijat pelkäävät, että juttu leimaa heidän lapsensa ja voi haitata näiden opiskelua, työn saantia ja asunnon löytämistä. Kantelijoiden mielestä lehti ei noudattanut varovaisuutta kertoessaan alaikäisiä koskevista asioista. Heidän mukaansa toimituksen olisi myös pitänyt pyytää huoltajien lupa ennen alaikäisten nimien julkaisemista. Kantelijat pitävät myös kyseenalaisena jutun painotusta. Heidän mielestään juttu olisi ollut asiallisempi, jos siinä olisi kerrottu kasvotatuoinnin vaikutuksista esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamiseen, puolustusvoimissa palvelemiseen tai passintarkastukseen. Kantelijat pyysivät lehteä poistamaan jutun verkosta ja kertovat käyneensä asiasta lehden kanssa asiallista keskustelua. Toimitus ei kuitenkaan suostunut kantelijoiden pyyntöön. He odottavat myös neuvostolta kantaa jutun tai ainakin nuorten nimien poistamiseen verkosta. Kantelijat eivät kiistä lastensa oikeutta omien mielipiteiden esittämiseen yhteiskunnallisesti merkittävästä ilmiöstä, mutta katsovat, että nuorten mielipiteet voivat muuttua ja ovat huolissaan asian saamasta näkyvyydestä. Toimituksen olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ottaa huomioon paitsi nuorten ikä myös näiden ymmärrys median toiminnasta. Kantelijat kirjoittavat, että juttu ei nuorten mielestä täysin vastannut haastattelupyyntöä. Takalan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Kuinka nuori saa puhua puolestaan? Vanhemmilla ja toimituksella on eri käsitys siitä, minkä ikäistä voi haastatella ilman lupaa. Etenkin, jos jutun aihe tai näkökulma ei miellytä. Ilkan toimitus haukuttiin taannoin, koska yhdellä nuorella oli kuvassa tupakka kädessä ? asia oli vanhemmille todellinen uutinen! Vanhempien huoli jutun ikuisuudesta netissä esimerkiksi työnhaun esteenä ei aina ole aitoa. Heitä voi harmittaa aivan muu ? mitä nyt naapuritkin ajattelevat heistä kasvattajina? Jos alaikäinen olisi aina haastattelussa vain vanhemman luvalla, millaisia jutuista tulisi? Todenmukaisia kun äiti tai isä seisoo vieressä kuuntelemassa? Nuoren oman äänen pitää kuulua mediassa. Mitä jännittävämpi aihe, sitä varmemmin nuoren vanhemmat tulevat toimitukseen lankoja pitkin. Satu Takala päätoimittaja, Ilkka Johannes Tervo Helsingin Sanomien vastaus 14.9.2012 Päätoimittaja Mikael Pentikäinen pitää juttua arvokkaana ja yhteiskunnallisesti merkityksellisenä. Vartalon muokkaus on hänen mukaansa lisääntynyt etenkin nuorten aikuisten keskuudessa, ja pohdiskelut tällaisten ratkaisujen perusteista ja alan pelisäännöistä palvelevat suurta yleisöä. Pentikäinen kirjoittaa, että artikkelin pääviesti puhui harkinnan puolesta. Jutussa kuultiin tatuointia pohtivaa nuorta, tatuoitua ?konkaria? ja alan ammatinharjoittajia. Päätoimittajan mukaan juttu tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä siinä esiintyvien henkilöiden kanssa. Toimittajalla oli sellainen käsitys, että jutun päähenkilö oli läpikäynyt tatuointiasian ja siihen liittyvän kokeilun myös huoltajansa kanssa. Pentikäinen katsoo, että päähenkilö antoi haastattelun vapaaehtoisesti ja että kysymys oli yksissä tuumin sovitusta yhteistyöstä. Juttu kunnioittaa Pentikäisen mielestä esimerkkihenkilöä. Kantelijan huomioita jutun painotuksista Pentikäinen pitää puuttumisena journalismin ytimeen, eli sisältöä koskevien ratkaisujen tekemiseen journalistisin perustein. Pentikäinen vetoaa perustuslakiin: jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä, eivätkä lapset ja nuoret ole tässä suhteessa poikkeus. Myös YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa korostetaan lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Pentikäinen katsookin, että lehdellä on erityinen velvoite kuulla myös lasten ja nuorten mielipiteitä. Helsingin Sanomilla on käytössä erityinen ohjeistus lapsista ja nuorista uutisten ja reportaasien kohteina ja toimijoina, ja sitä sovellettiin Pentikäisen mukaan myös kantelun kohtee- na olevaan juttuun. Ohjeistuksen perusteella lasten ja nuorten suojeluun julkisuuden mahdollisilta haitallisilta seurauksilta täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Toimituksen tulee myös varmistaa, että haastatelluilla on riittävät valmiudet ymmärtää julkisuuden seuraukset. Päätoimittaja katsoo, että yli 15-vuotiasta nuorta voi haastatella ilman huoltajan lupaa, eritoten, jos jutussa käsitellään nuoren mielipiteitä hänen omaan elämäänsä liittyvistä tai yleisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Alle 18-vuotiaat voivat lainkin perusteella tehdä merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia. Helsingin Sanomien toimituksella ei Pentikäisen mukaan ollut syytä epäillä jutussa esitellyn nuoren miehen harkintakykyä. Häntä kuvailtiin jutussa ?rauhallisen oloiseksi, hiljaisella äänellä puhuvaksi nuorukaiseksi, joka opiskelee toista vuotta metallialaa?. Pentikäinen korostaa, että jutussa selvitettiin ihmisten reagointia kasvotatuointiin kasvomaalausta käyttäen, eikä päähenkilöä ollut oikeasti tatuoitu. Nuorukainen esitti näkemyksensä, joka käsitteli hänen oikeuttaan päättää omasta elämästään. Hänen tyttöystävänsä kuvaili kasvomaalausta aika oudoksi ja ihan hienoksi. Pentikäinen ei hyväksy ajatusta, että nämä mielipiteet olisivat nuorten kannalta kohtalokkaita. Lehti ei pidä aiheellisena suostua kantelijoiden vaatimukseen poistaa koko juttu tai nuorten nimet verkosta. Kirjoituksessa esitellyt alaikäiset nuoret eivät itse ole esittäneet toimitukselle vaatimuksia. Pentikäisen mielestä vapaaehtoisen ja hyvässä yhteisymmärryksessä tehdyn haastattelun sensuroiminen jälkikäteen on vastoin sananvapauden periaatteita ja hyvää journalistista käytäntöä. Poistaminen vaatisi hänen mukaansa käytännössä Jukka Ahlberg SuomenLehdistö 3/2013 17
• Lauri Karppi Juha Keskinen Heli Salla Kärkkäinen Nazarenko Hämeen Sanomat Vapauttava päätös lähdekritiikkiä ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi kunnallisen osakeyhtiön mahdollisista epäselvyyksistä nimettömien lähteiden perusteella. Kantelija joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta sai vastata toimituksen kysymyksiin samassa yhteydessä. Hufvudstadsbladet Vapauttava päätös samanaikaista kuulemista, otsikkoa ja virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti perusti juttunsa televisio-ohjelman tietoihin. Kritiikin kohteeksi joutuneen teatterin edustajaa kuultiin asiassa jälkikäteen. Lehti julkaisi myös teatterin johtajan näkemyksen. Vaarojen Sanomat Langettava päätös nimen suojaa ja uhrin hienovaraista kohtelua koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uu- Riitta Ollila Jaakko Ujainen Riitta Pollari ja Heikki Vento puuttuvat kuvista. delleen 40 vuotta vanhan ja yksityiskohtaisen uutisen, jossa kerrottiin vahingonlaukauksesta. Onnettomuudessa mukana olleista ja nimeltä mainituista veljeksistä nuorempi kuoli. Jutussa mainittujen henkilöiden omaisia asuu edelleen lähiseudulla. Lapin Kansa Vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Haastateltava kertoi jutussa avoimesti elämästään. Hän esitti entisestä puolisostaan ja avioerostaan väitteitä, joita kantelija piti kohtuuttomina. Erosta oli kulunut aikaa, ja entinen puoliso oli jo muuttanut toiselle paikkakunnalle. Radio NRJ Langettava päätös piilomainontaa, journalistista päätösvaltaa ja sepitteellistä aineistoa koskevassa asiassa. Kanavalla esiteltiin mainoshahmo oikeana musiikkiartistina. Toimitus hämärsi harkitusti journalistisen ja markkinointiaineiston rajaa ja johti yleisöä harhaan. Neuvoston mielestä kanava luovutti journalistista päätösvaltaansa mainostajalle. ottokeskuksen asukkaat ?löyhkääviin mustiin pökäleisiin? ja kysyttiin, voisiko joku pelastaa seudun moisista. Teksti on asiaankuulumaton ja halventava. Länsi-Savo Langettava päätös omaa kannanottoa ja haastattelun tarkastamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi uutisen puhelinyhtiön valtataistelusta. Kantelija joutui vastapuolen lausumien vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta lehti ei suostunut julkaisemaan hänen omaa kannanottoaan. Kantelijan mahdollisuus ennakkoon nähdä vastapuolen lausumat haastattelua tarkastaessaan ei poista oikeutta omaan kannanottoon, koska tarkastusoikeus koskee vain omia lausumia. Urheilulehti Langettava päätös loukkaavaa kirjoittelua koskevassa asiassa. Lehti arvioi keskeisen jääkiekkovaikuttajan toimintaa ja persoonaa. Asemansa puolesta hänen on kestettävä kovaakin kritiikkiä. Syytökset vainoharhaisuudesta, vertaaminen Staliniin ja vihjailut perheen sisäisistä asioista kuitenkin olivat kohtuuttomia. Tällaisiin väitteisiin ei voi vastata omalla kannanotolla. Etelä-Saimaa Langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Painetun lehden tekstiviestipalstalla rinnastettiin maahanmuuttajien vastaan- Nelonen, Helsingin Sanomat Vapauttava päätös tietojen hankkimista, totuudenmukaista tiedonvälitystä ja nimen suojaa koskevassa asiassa. Televisiouutisissa haastateltiin lakiasiaintoimiston edustajaa, joka oli esiintynyt oikeustieteen maisterina ennen kuin tutkinto oli suoritettu loppuun. Uutista lainattiin myös kanavan omalla ja Helsingin Sanomien verkkosivulla. Jutulla oli yhteiskunnallista merkitystä, eikä se loukannut haastateltavan yksityisyyden suojaa. Toimittaja noudatti hyvää journalistista tapaa hankkiessaan jutun tietoja. Maaseudun Tulevaisuus Vapauttava päätös toimittajan ammatillista asemaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi juttukokonaisuu- dessaan susien siirtoistutuksesta. Osan jutuista oli kirjoittanut päätoimittaja, joka on Metsästäjäliiton liittohallituksen puheenjohtaja. Luottamustehtävä ei estä häntä kirjoittamasta aiheesta, mutta lukijoita kohtaan olisi ollut reilua kertoa sidonnaisuudesta. Iltalehti Vapauttava päätös yksityisyyden suojaa, tietojen hankkimista, haastattelua ja Facebookia koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun kantelijan valmistelemasta kirjasta, joka kertoo vuosi aiemmin kuolleesta kantelijan sisaresta. Lehti käytti jutussaan kantelijan Facebook-päivitystä. Ratkaisua on muutettu neuvoston päätöksellä 13.3.2013 poistamalla siitä toimittajan nimi. Urheilulehti Vapauttava päätös virheen korjaamista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehdessä arvosteltiin Jääkiekkoliiton puheenjohtajaa. Arvostelun kohteeksi joutui myös yritys, jonka hallituksen puheenjohtajana kyseinen henkilö toimii. Jutuissa ei ollut olennaisia virheitä. Kritiikki ei ollut niin kovaa, että kantelijalle olisi syntynyt oikeus omaan kannanottoon. Ilta-Sanomat Vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehden julkaisemat ilmoitukset oli erotettu riittävän selkeästi journalistisesta aineistosta. FinnGraf 2013 17.-19.4.2013 Jyväskylä Synergisesti sisältö edellä An Anygraaf on mukana FinnGraf 2013-messuilla: ??osasto F:115 ??iltapäiväseminaari ke 17.4.2013 ??tietoiskuja messulavalla Katso tarjontamme ja tarkka ohjelma osoitteesta www.anygraaf.fi. Tervetuloa tutustumaan! Neo ? APro?t ? CPro?t ? AnyReader 18 SuomenLehdistö 3/2013 Anygraaf Oy Hiomotie 10 00380 HELSINKI Puh. 0424 22171 www.anygraaf.?
• Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Ilta-Sanomat Vapauttava päätös oikeita tietoja ja raportoinnin täydentämistä koskevassa asiassa. Lehti kertoi lampurin ampuneen kaksi koiraa. Jutusta ei käynyt selkeästi ilmi, että myös koirien omistajaa epäiltiin lain rikkomisesta. Lehti korjasi puutteen jatkojutussaan, joka julkaistiin kolme päivää myöhemmin. Aamulehti Uusiin tehtäviin Hanna Marjanen Anssi Lamminpää on nimitetty mediamarkkinoinnin myyntipäälliköksi. Esa Lehtipaino Diplomi-insinööri Pekka Takku on nimitetty toimitusjohtajaksi. Hän aloitti tehtävässä maaliskuun alussa. Takku on toiminut yritysten johtotehtävissä yhteensä noin 26 vuotta. Esa Lehtipainon palvelukseen hän siirtyi tehdaspäällikön ja paikallisjohtajan paikalta Finlaysonin Heinolan patjatehtaalta. Hufvudstadsbladet Vapauttava päätös virheen korjaamista ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Lehden verkkouutisessa, jossa kerrottiin itsemurhista, oli vuosilukuvirhe. Kantelijan pikaisista pyynnöistä huolimatta korjaus viivästyi. Virhe ei ollut olennainen eikä viivästymisestä koitunut kohtuutonta haittaa. Mediuutiset Vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, otsikkoa, virheen korjaamista ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti kertoi viranomaisen antamasta huomautuksesta henkilöille, jotka olivat luovuttaneet potilastietoja ulkopuolisille. Uutisen otsikko kertoi huomautuksesta epätäsmällisesti, mutta asia tarkentui itse jutussa. Kantelijalle tarjottiin mahdollisuutta saada näkemyksensä julki jälkikäteen, mutta hän kieltäytyi. Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 18.4. Sanomalehtien uudet mahdollisuudet, Jyväskylä. Sanomalehtien Liiton kevätseminaarissa pohditaan, mitä mahdollisuuksia uusi teknologia ja uudet liiketoimintamallit ovat avaamassa sanomalehdille. Mitä kuluttajat tahtovat ja mistä he ovat valmiita maksamaan? Millaisia tuloksia media-alan yhteinen tutkimus- ja kehitysohjelma Next Media on tuottanut? > 16?17.5. Opintomatka Berliiniin. Matkan tavoitteena on tutustua Saksan kaupunkilehti- ja mediakenttään ja saada ideoita omaan työhön. Matka on suunniteltu erityisesti kaupunkilehtien edustajille. > 11.10. Kaupunkilehtipäivä 2013 > 7.? 8.11. Paikallislehtipäivät > 21.11. Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa > Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www. sanomalehdet.fi/tapahtumat Juttupankki Stoori Medianomi AnnaKaisa Talvitie on vakinaistettu toimittajaksi vuoden alusta alkaen. Talvitie on aikaisemmin työskennellyt Stoorin määräaikaisena toimittajana sekä sanomalehti Keskisuomalaisen erikoistoimittajana. Keskisuomalaisen myyntijohtaja Aslak de Silva ei puhu sanomalehti Keskisuomalaisesta vaan monikanavamediasta. Myyntijohtaja lisää kontakteja Mediamyynti lisää kierroksia, ainakin Keskisuomalaisessa. Marraskuussa taloon tullut ja helmikuussa puikkoihin hypännyt myyntijohtaja Aslak de Silva on myllännyt työtavat perusteellisesti. Kontakteja on lisätty roimasti. Tähän asti myyntiryhmä on ollut säännöllisesti yhteydessä 700?800 asiakkaaseen vuosittain, nyt tavoite on nostettu jopa 4 000 asiakkaaseen. Myyjät on jaettu kahteen. Osa paneutuu pariin sataan avainasiakkaaseen, joille Keskisuomalainen on päämedia. Loput hankkivat uusia asiakkaita ja ovat yhteydessä kasvuyrityksiin ? kasvu viittaa lehtitaloon tilitettyihin euroihin. Palvelua on muutettu mediatoimistomaiseksi. Ei myydä palstamillimetrejä vaan ratkaisuja. Sellaiseen sisältyy aina vähintään kaksi kanavaa. SuomenLehdistö ? Kun hintaan kuuluu kampanjasuunnittelu, autamme syvällisemmin. Asiakkaan on helpompi hyväksyä hinta, ja yhtäkkiä summat ovat aivan erilaisia. Esimerkiksi 500 euroa lehdelle rahaa tuonut asiakas saattaa maksaa ratkaisusta 20 000 euroa, de Silva väittää. Strategia vaikuttaa kieltämättä toimivalta, mutta eivätkö myyjät läkähdy? ? Kun hintaan kuuluu kampanja­ suunnittelu, autamme syvällisemmin. Asiakkaan on helpompi hyväksyä hinta.? De Silvan mukaan työ ei ole lisääntynyt, mutta sen painopistettä on muutettu. Taustatietoa tuottaa konser- Tyrvään Sanomat nin tutkimusosasto ja varaukset tekee tukitiimi. ? Aiemmin myyjät ovat itse pläränneet tutkimusmateriaaleja ja exceleitä. Srilankalaisen isän ja suomalaisen äidin poika on kotoisin Jyväskylän Vaajakoskelta, jonne hän tahtoi palata perheineen. Välissä hän on tehnyt kaikenlaista. Viimeksi de Silva toimi Kauppalehden myyntiryhmän päällikkönä. Hän on työskennellyt myös Sanomilla, sisältömarkkinointifirma Mediaplanetilla Ruotsissa ja Suomessa, Baileysillä Irlannissa ja CityVice-verkkovideostartupissa. De Silva on opiskellut kauppatieteiden maisteriksi Göteborgin kauppakorkeassa. On hän opettanutkin, nimittäin Han Moo Do -kamppailulajia Skandinaviassa ja tietenkin Jyväskylässä. Riikka Virranta VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Riikka Virranta. Noora Autio perhevapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen ja Reima Kangas. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 82. vuosikerta. 10 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2012: kestotilaus 82,80 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 88,40 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,20 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Päätoimittajaksi on valittu Hannu Virtanen, joka aloittaa tehtävässään huhtikuussa. Virtanen on työskennellyt Sastamalan ja Huittisten seudulla ilmestyvässä kaupunkilehti Alueviestissä 22 vuotta, viimeksi uutispäällikkönä. Tyrvään Sanomien nykyinen päätoimittaja Minna Ala-Heikkilä on johtanut kahta paikallislehteä, ja toimii jatkossa vain Nokian Uutisten päätoimittajana. Ilmestysmisaikataulu 2013 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4/13 8.5. 29.4. 23.4. 5/13 13.6. 23.5. 15.5. 6/13 4.9. 26.8. 20.8. 7/13 9.10. 30.9. 24.9. 8/13 13.11. 4.11. 29.10. 9/13 18.12. 9.12. 3.12. SuomenLehdistö 3/2013 19
• TAIKAHATTU T???e??lo? ??ka?? l?a??j???ko??! Teollisuus ja Palvelut.indd 1 27.3.2013 12:09:02