Suomen Lehdistö 3/2015 - Lehtiluukku.fi

MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 3 • 29.4.2015 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö TAPANI MUSTONEN tarjoaa Keskipohjanmaan ilmoittajille myös ulkomainontaa. Mainostajat odottavat lehdiltä juuri uusia ratkaisuja ja kehitystä. »Sivut 10–13 Levikki on suppea mittari Alan uudistajat haussa Mediainnovaatioita kehitetään monessa mittelössä. »Sivu 6 Uutisvahti tuo uutiset luo Ylen mobiilipalvelu personoi sisältöjä tarkasti. »Sivu 14 Faktat ovat kilpailuvaltti Silti haastateltavien väitteitä ei ehditä tarkistaa. »Sivu 18 Tomi Härmä kertoo, miten yleisötutkimus uudistuu »Sivut 4–5 Jukka LehoJärvi Yleisöjäsen Heli Kärkkäinen nauttii JSN-kanteluiden ruotimisesta. »Sivut 8–9 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. »Sivut 8–9
Euroopan ihmisoikeussopimus, 10 artikla. Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään 3.5. sanomalehtien liitto
SuomenLehdistö 3/2015 3 3/2015 kolmesta poikki Vapaudesta pidettävä huolta sisältö AjAnkohtAistA 4Lehtien halu tarkastaa levikki uhkaa hiipua. Levikillä on kuitenkin myös puolustajia. 5Venäjä ulottaa propagandansa lonkeroita Suomeen. Pasi Kivioja kirjoittaa trolleista. 6Mediainnovaatiokilpailun voittajat ovat ratkenneet ja Uutisraivaajan finalistit valittu. 8Yleisöä JSN:ssä edustava Heli Kärkkäinen pohtii vanhusten ja lasten asemaa haastateltavina. tAustAt 10-13Mainostajat esittävät väitteitä sanomalehdistä mainosvälineenä, lehtien edustajat vastaavat. 14-16Ylen Uutisvahti on mobiilipalvelu uutisten suurkuluttajille. PAlstAt 17 Äänijournalismi on verkon käyttämätön mahdollisuus, kirjoittaa Ari Heinonen. 18 Faktantarkistukseen kuuluu myös mittasuhteiden puntarointi. 20 Syytös tekstaripalstalla johti JSN-kanteluun. 23 Tom Jungell luotsaa Kärkimediaa kilpaurheilijan ottein. ” Medialukutaidon merkitys kasvaa sitä mukaa kuin erilaiset feikkija leikkiuutissivustot yleistyvät.” Näin toimii Ylen palkittu Uutisvahti. s. 14 Vaalimainonta Riikka Virranta Miten vaalimainonta veti aiempiin vuosiin verrattuna? Mikä oli näiden vaalien ilmiö? Miten iso merkitys eduskuntavaaleilla on myynnissä? Kari Mononen kaupallinen johtaja, IltaSanomat Meillä eurot olivat vuoden 2011 vaalien tasolla. Eurojen jakautuma oli vahvemmin digipainotteinen kuin mitä se oli viime vaaleissa. Ilta-Sanomien mainostuotoista noin 70 prosenttia tulee normaalistikin digistä. Suurin osa meillä olleesta mainonnasta oli puolueiden imagomainontaa Iltasanomat.fi:ssä, jossa puolueet suosivat isoja pintoja. Se on meillä pienessä roolissa, vuosimyynnistä ehkä 0,16 prosenttia. Esimerkiksi Hesarilla eurot ovat meihin nähden moninkertaiset. Mikko Tiainen markkinointijohtaja, Karjalainen Saimme kutakuinkin samat eurot kuin neljä vuotta sitten. Vaikka kovasti puhutaan, että ilmoittajille on tullut uusia vaihtoehtoja, ehdokkaat olivat kiitettävästi printissä. Pohjois-Karjalan vaalipiiri yhdistyi Savon kanssa. Meillä näkyi Savon ehdokkaiden ilmoittelua ja toisinpäin. Tarjosimme ilmoittajille uudenlaisia välineitä, joita olisi voinut rohkeamminkin käyttää. Meillä oli muun muassa etusivulle huomioarvoltaan loistava, irrotettava tarra, mutta siihen ei tartuttu. Uusi viikkolehti Perjantainen taas kiinnosti ehdokkaita, samoin ilmoitusliitteet. Aika pieneksi summat kokonaisuuden kannalta jäävät. Mutta ilmoitusmyynnin näkökulmasta olisi kiva, jos vaalit olisivat joka vuosi. Jari Koskikuru kaupallinen johtaja, Kaakon Viestintä Vaalimyynti sujui melko suunnitellusti. Uuden vaalipiirin myötä suora vertailu aiempaan on hankalaa, mutta tämän hetken näkemys on, että olemme samalla tasolla kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Painopiste oli lehtimainonnassa ja ehdokkaiden usko printtiin vahva. Verkkomainonnan määrä oli kokonaismyyntiin verrattuna suurempaa kuin normaalisti. Ehdokkailla oli puutteita tiedoissaan siitä, miten vaalimainonnan rahoittaja ilmoitetaan, ja se oli meillä erinomaisen työllistävä juttu. Eduskuntaja kunnallisvaalit ovat selvästi merkityksellisemmät kuin EU-vaalit. Se on useampi prosentti ensimmäisen vuosipuolikkaan myynnistä. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi Sananvapauden päivää vietetään kansainvälisesti 3. toukokuuta. Ei kuitenkaan maailmanlaajuisesti, sillä vain pienessä osassa maita sananvapauden tila on hyvä tai edes tyydyttävä. Suomi on edelleen ykkösmaa Toimittajat ilman rajoja -järjestön indeksissä, jossa arvioitiin 180 maan sananvapaus. Yhdysvallat on sijalla 46, Venäjä on 148:s ja Kiina 175:s. Kun vapaa sana on uhattuna Pariisissa tai Moskovassa, vaikutukset tuntuvat myös meillä. Muissa Pohjoismaissa sananvapautta vastaan on jo isketty. Terroritekojen lisäksi sananvapauden käyttöä pyritään kaventamaan hybridisodankäynnillä ja ammattimaisella nettitrollauksella. Medialukutaidon MerkityS kasvaa sitä mukaa kuin erilaiset feikkija leikkiuutissivustot yleistyvät. Osa niistä menee koululaishuumorin piikkiin, mutta osa vahvistaa harhaisia maailmankuvia. Luotettujen mediabrändien arvo kasvaa, kun kuka tahansa voi olla media. Vilkas kansalaiskeskustelu on positiivinen asia – omalla nimellä ja naamalla käytynä. SanoMalehtien liitto on tuottanut jäsenlehtiensä käyttöön tänä vuonna kaksi hyvin erilaista sananvapauden päivän ilmoitusta. Toinen korostaa sananvapauden positiivista käyttöä ja toinen kansainvälisen sananvapauden rajallisuutta. Molemmat löydät tästä lehdestä. Keväällä 2009 sananvapauden päivän ilmoituksen tekstin kirjoitti kirjailija Sofi Oksanen. Hänen sanansa ovat tänään entistäkin ajankohtaisempia: ”Suomalaisen sananvapauden historiaa ovat muovanneet idänkauppa, raha, politiikka, maantiede, sodat. Ne voivat määrittää sitä yhä, vaikka nykyään sananvapautemme tila onkin hyvä – se tila on kuitenkin nuori ja siksi sitä on helppo horjuttaa.” Oksanen kehotti suomalaisia pitämään huolta sananvapaudesta myös niiden puolesta, jotka eivät siihen omassa maassaan pysty. ”Sana on vahva. Sana on viisas. Sana voi olla tappava. Vapaana se pysyy vain, jos sen vapaudesta pidetään huolta.” Vaalien jälkeenkin on hyvä muistaa, että demokratia voi toimia vain aidon sananvapauden turvin. Jukka Holmberg päätoimittaja, jukka.holmberg@sanomalehdet.fi
4 SuomenLehdistö 3/2015 Into levikkien tarkastamiseen uhkaa hiipua. Ala kaipaa nykyistä reaaliaikaisempia mittareita. StaattiSia lukuja, jotka peilaavat mennyttä aikaa. Näillä sanoilla Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä heitti jäähyväiset levikeille. Aikakauslehtikustantaja ilmoitti luopuvansa levikintarkastuksista maaliskuussa. Lehdissä on laajemminkin haluja luopua pitkään palvelleesta tunnusluvusta, joka kertoo tilausja irtonumeromyynnistä. Aikakauslehtien piirissä ei pidetä ihmeenä, jos Allerin tyylisiä ilmoituksia tulisi muiltakin. Sanomalehtikustantajat ovat vähentäneet levikeistä viestimistä, ja tarkastuksista luopumista on pohdittu. Kaleva Oy:n toimitusjohtaja Jukka Haapalainen olisi valmis jättämään levikin taakseen tänään, jos muutkin tekisivät niin. Yksin ilmoitus herättäisi turhia epäilyksiä. – Levikillä ei ole bisneksen ja mediamyynnin johtamisessa mitään merkitystä, Haapalainen sanoo. – Voimme käyttää levikkiä talon sisällä ilman, että sitä virallisesti mitataan. Ei levikki kiinnosta asiakasta. Eikö ulkopuolisen tarkastamasta luvusta luopuminen olisi lehdille uskottavuusongelma? – Ei minusta. Lukijamäärillä pystymme hyvin kertomaan, mikä tavoittavuutemme on. Tvja radio-kanavat mittaavat katsojaja kuulijamääriä, eivät maksavia asiakkaitaan. Siksi myös osa lehtivaikuttajista kääntäisi katseen lukijamääriin ja kokonaistavoittavuuksiin eri kanavissa. Moni kokee mielettömäksi maksaa itselleen epäedullisen tunnusluvun tuottamisesta. Yhteismitallista yleisömittausta kehittävän Media Metrics Finlandin toimitusjohtaja Tomi Härmä kertoo, ettei juuri keskustellut levikeistä yli kymmenvuotisella mediatoimistourallaan. – Ei levikkilukuja käytetä markkinoinnin suunnittelun välineenä, jos käytössä on lukijamäärätieto, hän sanoo. – Mittari, joka ilmestyy vuosittain, ei ole riittävä ajassa, jossa digikanavista saadaan tietoa joka sekunti. Levikki on vahvuus Lähes kaikki tilattavat lehdet kuitenkin tarkastavat levikkinsä. Luvulla on puolensa ja kannattajansa. – On tilattavien lehtien vahvuus, että niillä on käytössään niin voimakas mittari kuin levikki, Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja Matti Korkiatupa sanoo. Korkiatuvan mukaan levikki kertoo sitoutuneesta ja valikoituneesta maksavasta kohderyhmästä. Se erottaa lehdet suoramainonnasta ja maksuttomista verkkosivuista. Levikki on puolueeton, kansainvälisesti vertailukelpoisin tunnusluku siitä, miten lehdillä menee. Esimerkiksi lukijamääriä on mitattu huomattavasti lyhemmän aikaa. Alan pitkä trenditieto katkeaisi, jos levikeistä luovuttaisiin. Levikillä ei myöskään ole samanlaista virhemarginaalia kuin markkinatutkimuksilla. Valtaosalle sanomalehdistä, pienimmille, levikki on ainoa valuutta mediamyynnissä. Ne eivät mittaa lukijamääriään, sillä se on liian kallista. Tarkastettuihin levikkilukuihin pohjautuvat tiedot lehtien kuntakohtaisesta peitosta. Levikki on myös taustalla korjauskertoimena esimerkiksi, kun Kärkimedia kehittää printin reaaliaikaisempaa mittausta. – Sanomalehtien tuloista suurin piirtein puolet on levikkituloja. Tietenkin levikit ovat tärkeä mittari toiminnan onnistumisessa, Korkiatupa perustelee. – Levikki antaa hyvän kuvan siitä, miten lehti onnistuu verrattuna koko alaan. Standardeista pulaa Levikki kuitenkin palvelee koko ajan huonommin digitalisoituvan median avainlukuna. Ylipäätään yleisötutkimus ei tahdo pysyä teknisen kehityksen perässä. Siksi Sanoma, Alma Media, Yle ja MTV perustivat yhdessä toimintaanLevikki jakaa kustantajia AJANKOHTAISTA Media Metrics Finlandin toimitusjohtaja Tomi Härmä pyrkii luomaan standardeja digitalisoituvaan yleisömittaukseen. Vaikka uuden yhtiön taustalla ovat Sanoma, Alma, Yle ja MTV, Härmä sanoo etsivänsä ratkaisuja koko alalle. Helmikuussa aloittanut Härmä on tavannut kymmeniä medioiden edustajia. ”Eri taloissa on hirveän erilaisia toiveita ja tarpeita”, hän sanoo.
SuomenLehdistö 3/2015 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE Hornetit käyvät tunnistamassa vieraan vallan ilmatilanloukkaukset, mutta kuka torjuisi hyökkäykset vapaaseen mediatilaamme? Venäjä ulottaa propagandansa lonkeroita maihin, joiden kanssa se ei ole sodassa – myös Suomeen. Valtiovalta ja puolustusvoimat ovat voimattomia informaatiosodankäynnin keinojen edessä. Venäjän valtiollinen Sputnik-uutiskanava on hakenut Suomesta toimittajia perustaakseen uuden toimipisteen Helsinkiin. Kanava toimisi todennäköisesti suomen kielellä internetissä. Sputnik tavoittelee kuuntelijoita, jotka ovat ”väsyneitä yksinapaista maailmaa edistävään propagandaan ja haluavat erilaisen näkökulman”. Jokainen voi yhdellä vilkaisulla tarkistaa Sputnik Newsin verkkosivulta, millainen se erilainen näkökulma on. Sputnikin puppugeneraattorin voi jättää omaan arvoonsa, mutta vaikeampi on tunnistaa ja torjua verkkokeskusteluissa tapahtuva järjestelmällinen propaganda eli trollaus. Trollaaja tarkoittaa henkilöä, joka saa tyydytystä tahallisesta provosoinnista. Venäjällä sana on saanut uuden merkityksen: trolli on palkkatyöläinen, joka pyrkii vaikuttamaan mielipiteisiin vääristelevällä some-kommentoinnilla. Yle ja Helsingin Sanomat ovat esitelleet venäläistä ”trollitehdasta”. Pietarin pohjoisosassa sijaitsevassa toimistorakennuksessa työskentelee yli kaksisataa työntekijää ympäri vuorokauden. Heidän tehtävänään on kirjoittaa nettikeskusteluihin Venäjälle ja presidentti Vladimir Putinille myötämielisiä viestejä sekä haukkua Ukrainaa ja Yhdysvaltoja. Vaikutukset näkyvät myös suomalaisissa verkkokeskusteluissa. Palkkatrolleista journalistista tutkimusta Ylessä tekevä toimittaja Jessikka Aro sanoo, että Suomessa on vahva kaikupohja Venäjän agendaa ajavalle kirjoittelulle. Usein on mahdotonta selvittää, kuka trollaa työkseen, kuka huvikseen. Aro sai tuta trollien voiman viime syksynä, kun hän pyysi jutussaan ihmisiä kertomaan kokemuksiaan trollauksesta. Aron mukaan häntä itseään alettiin heti trollata. Hänestä levitettiin väärää tietoa, ja entisistä Neuvostoliiton maista alkoi tulla puheluita ja viestejä. Trollien taktiikkana on ottaa maali, jota kohtaan he hyökkäävät ja jota nimittelevät ja väittävät valehtelijaksi. He pyrkivät vaikuttamaan poliitikkoihin ja puuttumaan ihmisten mielipiteisiin. Trollit käyttävät aidoilta vaikuttavia identiteettejä esimerkiksi Twitterissä. Aro sanoo selvitelleensä trollien taustoja, mutta profiilit on taitavasti naamioitu tavallisten verkkokeskustelijoiden tileiksi ja niiden varma tunnistaminen on mahdotonta. julkiSen Sanan neuvostoakin on jo huudettu apuun trolliongelman yleistyessä. JSN:n toimivaltuudet ovat rajalliset, mutta neuvosto voi herätellä ihmisiä huomaamaan, mitä täällä oikein tapahtuu. Herättelyä on luvassa toukokuun alussa JSN:n ja Päätoimittajayhdistyksen järjestämässä seminaarissa Sananvapauden uudet uhat – trollaus, informaatiosota ja vihaviestit. Journalistien kannattaa muistaa, ettei Venäjä ole taatusti ainoa taho, joka käyttää disinformaatiota ja propagandaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Muut vain eivät tee sitä yhtä räikeästi. Paras ase propagandaa vastaan on tiukka lähdekritiikki. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Pasi Kivioja, joka on viestintäyrittäjä, vapaa toimittaja ja JSN:n jäsen. ki ss apö yd äl le ” Kuka torjuisi hyökkäykset vapaaseen mediatilaamme?” Puppugeneraattori pyörii sa käynnistelevän Media Metrics Finlandin. MMF:n tavoite on luoda eri mediaryhmien vertailun mahdollistavia mittausstandardeja. Yksi tehtävistä on kehittää kokonaiskontaktimäärien mittausta. Se on teknisesti haastavaa, sillä mediankulutus pirstaloituu eri kanaviin eivätkä printin ja sähköisten kanavien perinteiset mittaustavat vastaa toisiaan. Digipuolella standardeille ja kehittyneelle mittausteknologialle on huutava tarve. Esimerkiksi mobiilisovellusten käyttöä mitataan nyt eri taloissa eri tavoin ja osaa käytöstä ei voida teknisesti mitata lainkaan. – Koko ajan tulee lisää keissejä, joihin tarvitaan nopeasti toimialan yhteisiä käytäntöjä. Jokainen uusi jakelukanava tuo uuden kerroksen ” Jokainen uusi jakelukanava tuo uuden kerroksen mittaukseen.” TOU KO H U JAN EN Tarvitaanko levikkiä? Jyrki Jyrkiäinen dosentti, Tampereen yliopisto Kyllä. Levikki on tärkeä mittari sanomalehtien kulutuksessa koko maassa. Se on arvokas tietovaranto, ja jos pitkän aikavälin levikkitilastoon tulee katkos, mediasta saatava data huononee. Lukijamäärähän on arvio. Luotettavasti, läpinäkyvästi ja yhdenmukaisesti kerätyt levikkitiedot ovat tutkijalle tärkeitä muun muassa lehtien ja muiden medioiden kilpailutilanteen kehityksen seurannassa, kansainvälisten vertailujen tekemiseksi ja levikkikampanjoiden tehokkuuden arvioimiseksi. Anu ShibuTAni brändijohtaja, DnA DNA tekee paljon myös printtimainontaa. Sen suunnittelua ajatellen levikki on toki tärkeä tieto, mutta kiinnostavampi asia mainostajan kannalta on lehden lukijat. Meitä kiinnostaa medioiden tavoittavuus, jotta saamme halutun viestin läpi tarpeeksi isolle ja juuri oikealle kohderyhmälle. Tässä suunnittelussa lukijamäärät ja -profiilit ovat kiinnostavia. Lisäksi meitä kiinnostaa eri kohderyhmien ostokäyttäytyminen, mihin tarvitaan muutakin kuin pelkät demografiatiedot. Levikkitiedot ovat usein myös valitettavan jäljessä laahaavaa dataa, kun taas sähköisissä medioissa voimme todentaa heti, kuinka monta ihmistä tavoitimme. mittaukseen, Tomi Härmä kuvaa. – Täytyy löytää standardit ja luotettavat menetelmät ihan niin kuin levikintarkastukseen. Mittareita mainostajille Kalevan Jukka Haapalainen kaipaa laadullisia mittareita: esimerkiksi vertailukelpoista tietoa siitä, miten sitoutunutta yleisö on ja miten mainostajan panos-tuotos-suhde vaihtelee printissä, verkossa ja televisiossa. Yksi MMF:n tavoite onkin kehittää mainonnan tulosten mittaamista. Tomi Härmän mukaan mainostajat myös tavoittelevat yhä pienempiä segmenttejä, vaikka vain tiettyjä jauhelihanostajia, joita median pitäisi onnistua erottelemaan yleisöstään. Tämä vaatii menetelmiä mainostajien omien ja median yleisötutkimusten käyttämiseen rinnakkain. Kuulostaa jo vaativalta. – Sen takia mediatalot yhdistävät nyt voimiaan. Investoinnit mittaukseen ovat kasvaneet paljon. Yksi tehtävistäni on löytää malleja, joilla ne eivät enää kasvaisi, Härmä sanoo. Riikka Virranta
6 SuomenLehdistö 3/2015 AjAnkohtAistA hyödyntävä faktantarkistuspalvelu Faktabaari. Isot yritykset innovaatiotukea hakemaan Myös median innovaatiotuen hakeminen Tekesistä käynnistyi tammikuussa. Johtavan teknologia-asiantuntijan Anna Alasmaan mukaan hakemuksia on jätetty kolmisenkymmentä, joista osasta on jo tehty päätös. Lähes saman verran hankkeita on keskusteluvaiheessa. – Enemmänkin hakemuksia saisi kyllä tulla. Pienet yritykset ovat olleet hyvin aktiivisia, mutta isoilla kehityshankkeiden käynnistäminen kestää. Alasmaa kertoo innovaatioiden keskittyvän digitaalisuuteen ja mediamurrokseen, esimerkiksi uudenlaisiin ansaintamalleihin. – Se ei sinänsä ole iso yllätys. Jos tämä teema ei näkyisi, sitten ehkä vähän ihmettelisimme. Tarkemmin Alasmaa ei vielä voi rahoituspäätöksen saaneita innovaatioita avata. Niistä julkaistaan myöhemmin tiivistelmät. Uutisraivaajassa pitkälle vietyjä ideoita Helsingin Sanomain Säätiön järjestämässä Uutisraivaaja-kilpailussa on valittu viisi finalistia noin 60 hakemuksesta. Finalistit saivat 10 000 euron siemenrahan, jonka turvin tiimit työstävät projektejaan pidemmälle. Voittaja ratkeaa syyskuussa. Media-alalla etsitään nyt innovaatioita monella suunnalla. Hiljattain ratkenneessa liikenneja viestintäministeriön Mediainnovaatiokilpailussa palkittiin kymmenen työtä. Kilpailussa nousi tuomariston jäsenen Helene Juholan mukaan esiin kolme trendiä: sisältöjen aggregointi, nykymedian polttaviin ongelmiin esitetyt ratkaisut sekä uudet journalistiset sisältöpalvelut. Aggregointipalveluista palkinnot nappasivat Prime ja Aatos, jotka perustuvat kumpikin siihen ideaan, että yhdellä kuukausimaksulla saisi käyttöönsä useamman lehden sisältöjä. – Niiden menestys on kiinni siitä, miten kustantajat suhtautuvat. Löydetäänkö hinta, jolla kustantajat ovat valmiita myymään sisältöjään tällaisiin palveluihin? Viestintäalan tutkimussäätiön asiamies Juhola pohtii. Nykymedian ongelmiin paneutuvia innovaatioita kärkikymmenikössä edustavat Tässä ja nyt sekä Leia ePaperi. Ensimmäinen etsii uutta mainonnan tapaa kohdennetusta mobiilimainonnasta. Jälkimmäinen on Leia Median kokonaispalvelu näköislehden välittämiseksi tilaajille. Leia Media luopui aiemmin kokeilemastaan digitaalisesta paperista eli ohuesta lukulaitteesta värilaatuun liittyvien vaikeuksien vuoksi. Nyt näköislehteä tarjotaan tavallista isommalla tabletilla, jota voi halutessaan käyttää muuhunkin kuin lehden lukemiseen. – Ideana on kuitenkin edelleen, että näköislehti latautuu laitteelle joka aamu ja että käyttö on mahdollisimman helppoa, Juhola kertoo. Journalistisia sisältöinnovaatioita ovat esimerkiksi joukkorahoituspalvelu Rapport, nuorille suunnattu Puukko Media ja joukkoistamista Alan uusissa ideoissa ovat pinnalla sisältöjen aggregointi ja ansaintamallit. Rahaa jaossa innovaatioihin ” Pienet yritykset ovat olleet hyvin aktiivisia.” Uutisraivaaja-kisan osallistujat kokoontuivat Bootcampissa, joka pidettiin lokakuussa Aalto-yliopiston Media Factoryn tiloissa. Yliasiamies Heleena Savelan mielestä kilpailun innovaatioissa ei noussut tänä vuonna esiin mitään yksittäistä trendiä. Hakemuksia oli vähemmän kuin kahtena aiempana vuonna, mutta ne olivat selvästi parempia. – Hakemuksissa oli päästy ideasta eteenpäin ja mietitty, miten tästä voisi tulla oma bisnes. Projekteissa oli mukana teknisten osaajien lisäksi paljon toimittajia. Tämä näkyykin finalistiviisikossa, jonka innovaatiot keskittyvät enemmän journalistiseen työhön kuin koko alan ongelmiin. Kilpailijat ovat moneen otteeseen esitelleet ideoitaan tuomaristolle, ja kullakin finalistilla on tuomaristossa oma tutorinsa. Jo heti kilpailun alettua järjestettiin viikonloppuleiri, jossa kilpailijat saivat oppeja idean kehittämiseen. Noora Autio Uutisraivaajan finalistit > BOLLA Jalkapalloyhteisön oma sosiaalinen media haluaa innostaa lapsia ja nuoria jalkapallon pariin älypuhelinten ja verkkosisällön avulla. > kUkA Palvelun avulla toimittaja löytää kaipaamansa alan asiantuntijan. > LittLe BrOther Mobiilisovellus suojelee esimerkiksi demokratia-aktivistien ja journalistien kuvamateriaaleja tallentamalla ne automaattisesti verkkoon ja poistamalla ne laitteesta. > tdj Palvelu saattaa yhteen nettitestit ja datajournalismin ja synnyttää testien tulosten pohjalta mielekästä sisältöä. > tOPicALiO Politiikan paikallismedia kertoo, mitä kansalaisen lähiympäristössä tapahtuu ja kuka siitä päättää. > Verner Mobiilisovellus mahdollistaa pitkien, asiasisältöön keskittyvien radio-ohjelmien tai podcastien kuuntelemisen suoratoistona. > PUUkkO MediA Nuorille aikuisille suunnatulla räväkällä mutta asiantuntevalla verkkosivulla julkaistaan muun muassa sotaraportteja ja juttuja yhteiskunnallisista ilmiöistä videopainoitetteisesti. > PriMe Digitaalisessa palvelussa lukija saa kuukausimaksua vastaan käyttöönsä valikoidut maksumuurin takana olevat suomalaiset ja kansainväliset laatumediat. > AAtOS Palvelussa asiakas saa yhdellä kuukausimaksulla käyttöönsä personoidut aikakauslehtisisällöt usealta lehtitalolta. > FAktABAAri Joukkoistamista hyödyntävä faktantarkistuspalvelu on jo vaalien osalta toimivaksi testattu. > LOngPLiFy Palvelu paketoi e-kirjakokemuksen laiteja alustariippumattomaksi ja mahdollistaa esimerkiksi tekstin lukemisen jatkamisen samasta kohdasta eri laitteella. > täSSä jA nyt Tässä.fi-palvelun laajennusosa tarjoaa käyttäjän tilanteeseen perustuvaa kohdennettua mobiilimainontaa ja paikallissisältöä. > dAtOMik Palvelu analysoi kuluttajien käyttäytymistä verkossa ja auttaa tehokkaampien online-markkinointikampanjoiden tekemisessä. > LeiA ePAPeri Digitalisoitu kokonaispalvelu tarjoaa laitteen ja helppokäyttöisen etäylläpidetyn ohjelmiston paperilehteä kustannustehokkaammin. > rAPPOrt Joukkorahoituspalvelun kautta kuka tahansa voi tilata laatujournalismia suoraan ammattitoimittajilta. Mediainnovaatiokilpailun voittotyöt iDa PiMeNoff
SuomenLehdistö 3/2015 7 AjAnkohtAistA Postin Päätös niputtaa osoitteetonta jakelua on johtanut useiden paikallisja kaupunkilehtien ilmestymispäivien muutoksiin. Sanomalehtien Liiton kyselyyn vastanneista 93 paikallislehdestä kolme neljästä kertoo, että Postin uudistus on vaikuttanut lehden jakeluun. Vastaajista 15 oli muuttanut tai muuttamassa ilmestymispäiviään uudistuksen vuoksi. Sama määrä harkitsee asiaa. Kaupunkilehtiin Postin uudistus vaikuttaa merkittävästi vähemmän. Silti myös neljä kyselyyn vastanneista 46 kaupunkilehdestä kertoi vaihtaneensa ilmestymispäivää uudistuksen takia, ja sama määrä lehtiä oli vaihtanut jakeluyhtiötä. Ilmestymispäivien muutokset johtuvat siitä, että Posti jakaa heinäkuusta alkaen maanantaisin ja torstaisin osoitteettomia lähetyksiä vain Postinen-nimellä kulkevassa, koneellisesti niputetussa kääreessä. Lehdet eivät pääse nippuun, sillä ne olisi toimitettava Postille 5–6 arkipäivää ennen jakelua. Vuoden 2016 alussa Posti rajaa muinakin arkipäivinä osoitteettoman jakelun yhteen lähetykseen per postinumeroalue. Myös Paikallislehtiä kulkee osoitteettomassa jakelussa, sillä ne tekevät ilmoittajia kerääviä peittojakeluita. Lähes kaikki paikallislehdet (91 %) ilmoittavat peittojakeluiden olevan niille tärkeitä. Osa lehdistä kuitenkin luopuu mieluummin peittojakeluista kuin torstain ilmestymisestä, sillä torstai on ilmoittajien suosima päivä. Osa taas on vaihtanut peittojakelupäiviä. Moni lehti pelkää nyt ilmoittajien menetyksiä ja myynnin supistumista. – Kaupan alan ilmoittajat lopettavat ilmoittelun, koska uudet päivät eivät sovi heidän ilmoituskäytäntöönsä, kaupunkilehteä edustava vastaaja kommentoi. – Torstain lehden peittojakelujen poistuminen aiheuttaa meille huomattavia taloudellisia menetyksiä, vastaaja paikallislehdestä sanoo. Myös jakelun hinta on noussut merkittävästi. Lähes kaikki paikallislehdet (95 %) ja valtaosa kaupunkilehdistä (63 %) ilmoittivat jakeluhintojensa nousseen viime vuoden aikana. Yli 40 prosentilla kyselyyn vastanneista paikallislehdistä hinnankorotus oli 5–10 prosenttia, ja lähes joka neljännellä (23 %) hinta oli noussut 11–20 prosenttia. Tätä suuremmat korotukset olivat harvinaisia. Kaupunkilehtien jakeluhinnat olivat kehittyneet paikallislehtiä maltillisemmin. Postin asiakkailla kustannukset olivat nousseet muita enemmän. – Nousu on liian nopeaa, sillä tilaushintoja ei voi nostaa, yksi paikallislehtivastaaja kommentoi. – Jakeluhinnat nousivat rajusti vuoden 2014 alussa, pahimmillaan liki 80 prosenttia. Kun yksipäiväiseen lehteen tulee kaksipäiväisen jakelukustannus, voi vain arvata, mitä se tarkoittaa, toinen kertoo. Riikka Virranta m ik si ih m ee ss ä ja tko jut tu IL-Media avasi kansainväliselle yleisölle suunnatun mainosrahoitteisen Xoxofeed. com-palvelun, jossa julkaistaan rakkausaiheisia juttuja helppoon verkkojakamiseen perustuvassa formaatissa. Mitä tavoittelette uudella palvelulla, kustantaja Kari Kivelä? Perustimme kokeilumielessä Fiidi.fi-palvelun viime vuoden alussa. Sen suosio on ollut vahvaa, mutta suomen kielellä emme pysty maksimoimaan yleisöä. Näiden palveluiden mainonta perustuu ohjelmalliseen ostamiseen ja hintataso on selvästi alhaisempi kuin perinteisessä mediassa. Jotta yhtälö olisi taloudellisesti mielekäs, mainosnäyttöjä tarvitsee olla viikossa mieluummin yli kuin alle miljoonan. Miksi teemaksi valittiin rakkaus? Globaaliin viraalimaailmaan sisältöjä tuottaessa pitää valita alue, jossa on hyvä. Rakkaus-teema ylittää kielirajojen lisäksi kulttuurirajat. Rakkaus ei jutuissa ole vain romanttista rakkautta vaan myös myötätuntoa ja kiintymystä. Monia on kiinnostanut esimerkiksi juttu isästä, joka letittää tyttäriensä hiuksia. Kuvilla on suuri rooli tällaisessa mediassa. Ketkä englanninkielisiä sisältöjä tekevät? Olemme rekrytoineet neljän hengen ydintiimin, joka tekee tätä ja Fiidi.fi-palvelua. Heillä englanti on hyvin vahva. Noora Autio Aamulehti lanseerasi jo ennen tabloidiuudistustaan lehtikentässä harvinaisen liitekoon, minin. Puolikastabloidina se julkaisee erikoislehtiä sekä tapahtumasuosituksia kokoavan Menominin keskiviikkoisin. Onko formaatilla ollut väliä, päätoimittaja Jouko Jokinen? Kyllä. Palaute on, että mini on helppo ottaa talteen ja säilöä. Aku Ankka -koko on kiva kädessä. Kun testasimme ennen tabloidia eri kokoja lukijoilla, mini oli sellainen, johon ihmiset heti tarttuivat. Mutta arki ja testi ovat kaksi eri asiaa. Aluksi Menominiä ei löydetty niin hyvin kuin toivoimme. Se jäi huomaamatta, mikä on liitteiden ongelma ylipäätään. Nyt lehti on hyvin luettu kohderyhmässä, joka käy tapahtumissa. Jonkin verran minissä on ollut tapahtumailmoituksia, mutta kyllä ilmoittajat haluavat päälehteen. Olemme tehneet minikokoon myös erikoislehtiä muun muassa urheilun suurkilpailuista. Ylioppilasminissä julkaisimme alueen ylioppilaiden nimet ja kaksi kertaa olemme tehneet jouluksi Tehtäväminin: ihan puuhailua pyhiksi. Se sai todella hyvän vastaanoton. Minien tekeminen ei ole kovin kallista. Taitto ja toimitustyö on selkeää, kun sivupinta-alat ovat pieniä. Esimerkiksi Menomini on pitkälle saplunoitu. Riikka Virranta Postinen sotki ilmestymispäivät Rakkausjuttuja englanniksi Aku Ankka -koko tarttuu käteen ” nousu on liian nopeaa, sillä tilaushintoja ei voi nostaa.” Jakelun hinta on kovassa nousussa paikallislehdissä. Menominin toimitus suosittelee tekemistä myös twitterissä. Broadsheet-kokoa uhkaa kato. Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat ja Karjalainen ilmoittivat maaliskuussa siirtyvänsä tabloidiin vuoden 2016 alkupuolella. Jäljelle jää kuusi broadsheet-kokoista valtakunnallista ja maakuntalehteä, jotka eivät ole julkistaneet tabloidipäätöstä. Näistäkin Ilkka, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa valmistelevat formaattimuutosta. Hallituksen päätös kuitenkin puuttuu. – Aikataulu on vähän viivästynyt, mutta tabloidin valmistelu alkaa syksyllä, Ilkan päätoimittaja Satu Takala sanoo. Ilkan ja Pohjalaisen tabloidiuudistus tapahtuisi tästä aikaisintaan vuoden kuluttua. Keskipohjanmaassa on valmius siirtyä pienempään sivukokoon ehkä jo loppuvuodesta. Sanomalehti Länsi-Suomea kustantavan Marva Median toimitusjohtaja Reima Numminen taas kertoo, että tabloidi on ajatuksissa. – Olen vakuuttunut, että parin vuoden aikana kaikki päivälehdet ovat tabloidissa, hän muotoilee. Levikiltään suurimmista lehdistä vain Maaseudun Tulevaisuus ja Turun Sanomat eivät suunnittele formaatin vaihtoa. Turun Sanomien päätoimittajan Kari Vainion mukaan ulkoista painetta tabloidiin ei ole. Myös Maaseudun Tulevaisuuden lukijoiden enemmistö suosii broadsheetia. – Nyt kun kaikki ovat menossa tabloidiin, voi olla etua siitä, että on vähän erikokoinen lehti, päätoimittaja Mikael Pentikäinen sanoo. Broadsheetina ilmestyy lisäksi paikallislehdet Orimattilan Sanomat, Järviseudun Sanomat sekä Kalajokilaakso osana viikonpäivistä. Salon Seudun Sanomat siirtyy tabloidiin huhtikuussa 2016. Riikka Virranta Broadsheetit käyvät vähiin vuonna 2016 tältä näyttää etelä-Suomen Sanomat tabloidikoossa harjoituslehtien perusteella.
8 SuomenLehdistö 3/2015 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen Valmistautuminen on kuin tenttiin: ensin materiaalit kursorisesti läpi, sitten rauhassa pureskellen. Julkisen sanan neuvoston yleisöjäsen Heli Kärkkäinen saa noin kerran kuussa eteensä päätösesitykset kanteluista, joita neuvosto ruotii seuraavassa kokouksessaan. Aikaa paneutua on muutama päivä. Välillä kanta syntyy helposti, mutta läpihuutojuttuja kantelut eivät maallikolle ole vielä kahden vuoden kokemuksellakaan. Onko keskustelu kokouksissa kiivasta? Kysymys huvittaa: on. – Siellä on nopeaa älyä pöydällinen. Löytyy näkökulmia. – Joku voisi ajatella, että on kuivaa JSN:n yleisöjäsen Heli Kärkkäinen jää usein pohtimaan haastatellun asemaa. Yleisön ääni kellossa käydä kokouksissa. Mutta kun tuolta maalta lähden, saan sellaista elämän eliksiiriä, että se vaikuttaa pitkään, Kärkkäinen kuvaa. Julkisen sanan neuVoston 14 jäsenestä viisi edustaa yleisöä ja loput mediaa. Osa yleisöjäsenistä on sananvapauden asiantuntijoita. Kärkkäinen taas edustaa puhtaasti tavallista mediankuluttajaa. Hän on vastikään eläkkeelle jäänyt 63-vuotias pielavetinen, joka on työskennellyt erilaisissa asiantuntijaja esimiestehtävissä yrityksissä Helsingissä ja Kuopiossa. Viikonloput hän on asunut ja työskennellyt Pohjois-Savossa miehensä kotitilalla. Julkisen sanan neuvostoon hän haki, koska oli perusutelias talouden ja politiikan uutisten suurkuluttaja ja kiinnostunut alasta. Traumoja mediasta ei ollut. – Siinä suhteessa olin arkitavis, että kuvittelin Journalistin ohjeiden olevan sitä, miten juttu tehdään. Nehän ovat huikeita kiteytyksiä, joiden takana on korkeampaa eettistä pohdintaa. – Kyllä mediatalojen kannattaisi kertoa niistä ja rakentaa sillä tavalla uskottavuuttaan. Jsn:n toimistosta kerrotaan, että yleisöjäsenten kannat poikkeavat yllättävän vähän ammattijournalistien näkemyksistä ja usein toimittajat ovat kollegojaan kohtaan kaikkein kriittisimipiä. Myös Kärkkäisen silmissä journalistit ovat ärhäköitä. On kuitenkin tapauksia, joissa hän huomaa heitä herkemmin samaistuvansa kantelijaan: keissit, joissa ihminen joutuu erittäin kielteiseen julkisuuteen tai joissa etenkin lasten tai vanhusten haastattelusta on syntynyt kiistaa. Nämä tapaukset tuntuvat myös vaikeimmilta ratkoa. – Toimittaja saattaa sanoa, että haastateltavalta oli lupa. Mutta ymmärsikö haastateltava, mihin julkisuuteen hän joutuu tai mitkä ovat sen seuraukset? Viime vuonna neuvosto käsitteli Helsingin Sanomissa julkaistuja Meeri Koutaniemen kuvia kahden kenialaistytön ympärileikkauksesta. Kärkkäinen yhtyi vapauttavaan kantaan, vaikkei olisi etukäteen uskonut. – Mietin, olisiko suomalaislapsista voitu tehdä tämäntyyppinen juttu – ehkä ei. Ovatko siis Afrikan lapset toisenlaisessa asemassa? Toisaalta vaikeistakin aiheista on voitava kirjoittaa. kanteluiden määrä on kasvanut. Viime vuonna JSN:n käsittelemistä kanteluista 40 prosenttia sai langettavan, mikä on 2000-luvun ennätys. Mistä yleisön edustaja on eniten huolissaan mediassa? Kärkkäinen nimeää kolme asiaa. Ensimmäinen on media-alan ansaintakriisi, josta hän ei ennen JSNkokemusta ollut lainkaan tietoinen.
SuomenLehdistö 3/2015 9 AjAnkohtAistA Sanoma kokoaa sisältöjä Flou-mobiilipalveluun sanoma Julkaisi maaliskuussa Flou-mobiilipalvelun, jossa voi yhdellä kuukausimaksulla kuluttaa yli 20 median sisältöjä. Personoituvassa palvelussa on Sanoman lehtien lisäksi Long Playn ja muutaman aikakauslehtikustantajan sisältöjä. Julkaisua edelsi pitkä beta-vaihe, jossa käyttäjät testasivat tuotetta. – Aloimme heti oppia asiakkailta. Siinä säästi aikaa, vaivaa ja kehitysresursseja, liiketoiminnan kehityspäällikkö Tuomas Pättö sanoo. Riikka Virranta Alma yhdistää Lapin lehdet ja myy Koti-Lapin alma media yhdistää Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomat. Kesäkuussa Lapissa ilmestyy vain yksi päivälehti, 6-päiväinen Lapin Kansa. Pohjolan Sanomien tilaajat saavat yhä entisellä nimellä kulkevan painoksen, jossa on myös paikallista sisältöä. – Rovaniemelle keskitetään taitto ja uutistoiminnan johtaminen. Kemi-Torniosta tulee ikään kuin aluetoimitus, Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen sanoo. Yhtiö aloitti yt-neuvottelut, jotka johtavat enintään 30 henkilötyövuoden karsimiseen Lapissa. Alma myös myy Kemijärvellä ilmestyvän kaupunkilehti Koti-Lapin SLP Kustannukselle, joka osti Alman Kainuun lehdet maaliskuussa. Riikka Virranta Maaselän verkkouutisista tuli maksullisia HaapaJärVellä ilmestyVä paikallislehti Maaselkä alkoi ottaa maksua verkkouutisistaan. Maksullisen verkon vetonaulana ovat vanhat lehtija kotiseutukuvat. Verkon lukuoikeuden voi lunastaa viikoksi, kuukaudeksi, puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Printtilehden tilaukseen se kuuluu automaattisesti. Maaselkä kerää 6 500–8 000 eri verkkokävijää viikossa. Riikka Virranta Uusi omistaja pohtisi ilmestymispäiviä pietarsaaren sanomien ostosta neuvotteleva Keskipohjanmaan Kirjapaino Oyj aikoo kaupan toteutuessa etsiä paikallislehdelle uutta toimintatapaa. Pohdintaan nostetaan toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaan mukaan muun muassa lehden ilmestymistiheys. KPK on tehnyt aiesopimuksen Pietarsaaren Sanomat Oy:n liiketoiminnan ostosta HSS Medialta. HSS Median toimitusjohtajan Svante Wahlbeckin mukaan yhtiö pyrkii keskittämään toimintansa ydinosaamiseensa eli ruotsinkielisiin paikallisiin uutisiin Pohjanmaalla. Noora Autio Turun Sanomille maksumuuri turun sanomat on alkanut julkaista verkossa maksullista lisäsisältöä. Nyt osa jutuista on ilmaisia ja osa maksullisia. Päätoimittaja Riitta Monton mukaan lehti päätyi selkeyden vuoksi freemium-malliin eikä malliin, jossa juttuja voi lukea ilmaiseksi tietyn määrän viikossa. – Freemium-malli kannustaa paremmin uusien tuotteiden kehittämiseen. Lehden uudistuneet, responsiiviset verkkosivut avattiin jo maaliskuussa. Noora Autio Yleisön ääni kellossa m edi an osto – Arvostan sitä, että media tutkii yhteiskunnallisten toimijoiden taustoja ja puuttuu arkoihin asioihin. Toivon, että tämä journalismin laji säilyisi. Toiseksi hän pelkää, että verkon nopeutuva uutiskilpailu saa osan toimittajista julkaisemaan tarkistamatonta tietoa. Kolmas huoli koskee itsesääntelyn ulkopuolelle jäävää sosiaalisen median kommunikointia, lynkkausmielialaa, jossa syyttömistä tehdään herkästi syyllisiä. – Netissä homma karkaa käsistä. Esimerkiksi Tapanilan raiskausjutussa jopa syyllisten lähiomaisiin kohdistui syrjintää. Valtamedia ottaa sanomisistaan vastuuta aivan eri tavalla. kuka? Pielavedellä asuva Heli Kärkkäinen syntyi vuonna 1952 Kiuruvedellä. Kärkkäinen on JSN:n yleisöjäsen (2013–2015) ja yksi varapuheenjohtajista. Hän on aina lukenut Savon Sanomia ja kuluttaa yhä miehensä mukaan ”samat uutiset viidestä lehdestä ja vielä netistä”. Maatilan tyttö valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Työuransa hän teki muun muassa markkinoinnin parissa Helsingissä ja Kuopiossa. Kärkkäinen viettää aikaa myös kaupunkiasunnossaan Kuopiossa. Timotein viljelyyn ja metsänhoitoon erikoistuneen tilan emäntä ei aja traktoria mutta hoitaa muun muassa kirjanpidon, EU-hakemukset ja mökkibisneksen viestinnän. Puntari >Lukijan vai ammattilaisen kuva? Ammattilaisen. Se on paremmin kohdistettu, kertoo olennaisen. >Kuopio vai Helsinki? Helsinki. Siellä on paljon hyviä asioita. Tässä en ole nurkkapatriootti. Mutta olin Helsingissä riittävän kauan. Ei keljuta, että olisi jotain jäänyt näkemättä. >Luomu vai lannoitteet? Jos haluaa, että saa riittävän tuoton ja sillä elää, lannoitteita tarvitaan. Pitää huolehtia, että ne eivät kuitenkaan näy lopputuotteessa. VES A l Ai Ti N EN Pielavedellä maatilalla asuva Heli Kärkkäinen haki Julkisen sanan neuvoston yleisöjäseneksi, koska oli utelias media-alaa kohtaan. ” Kuvittelin Journalistin ohjeiden olevan sitä, miten juttu tehdään.” ” Se oli sitä aikaa kun Expressenillä oli oma lentokone ja Ulf Nilsson saattoi maksaa kesätoimittajan matkalaskun omasta taskustaan, koska summa oli liian pieni vietäväksi kirjanpitoon pilaamaan muiden urakoita.” Sakari Pitkänen 1980-luvun puolivälistä Mediavärlden Premium -raportissaan ” Ajatus, että jokainen voi olla media, on mullistava. Ajatus siitä, että jokaisen median tärkein sisältö on minä itse, on masentava.” Päätoimittaja Heikki Valkama Imagessa Floussa voi valita seurattavia aiheita. > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste Sen sijaan toimittajia allergisoivat kaupalliset sisällöt eivät kauppatieteiden maisteria haittaa, jos ne vain erottuvat journalismista. – Kyllä mainostulot ovat elintärkeitä, Kärkkäinen perustelee. Jsn on tuonut Heli Kärkkäiselle ymmärrystä toimitusprosessista ja lisännyt arvostusta mediaa kohtaan. Vaikeimpiinkin aiheisiin on löytynyt sävyjä, esimerkiksi siihen, missä menevät uutisoinnin kohteen ja haastatellun oikeuksien rajat. Työssään Kärkkäinen oli itsekin usein haastateltavana. Hänellä oli tapana jättää sitaattinsa tarkistamatta. – Suhtaudun luottavaisesti toimittajiin. Haastateltavan pitää pystyä sanomaan asiansa selvästi. – Ymmärrän, että toimittaja haluaa tehdä näköisensä jutun. Se motivoi ja tuo työnilon. Tietysti haastateltava voi sitten kokea, että painotukset muuttuvat. Riikka Virranta
10 SuomenLehdistö 3/2015 taustat väitettä sanomalehdistä Päivittäistavarakaupan johtajat kertovat tuoreessa selvityksessä näkemyksiään sanomalehdestä mainosvälineenä. Väitteitä kommentoivat neljä sanomalehtien mediamyynnistä vastaavaa johtajaa. Printtikampanja on kallis. 1 Sanomalehtien Liitto kartoitti teettämässään selvityksessä, mitä mieltä päivittäistavarakaupan keskeiset johtajat ovat sanomalehtimainonnasta. Selvitykseen haastateltujen mainostajien mukaan sanomalehtien olisi pitänyt laskea ilmoitushintoja levikkien laskettua. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj:n myyntijohtaja Tapani Mustonen vastaa, että näin on osittain tehtykin. – Olemme alentaneet joidenkin ilmoituskokojen hintoja. Tällä pyrimme kompensoimaan pientä levikin laskua ja myös ohjaamaan mainostajien valintoja takaisin isompiin ilmoituksiin. Koska mainostajien eurot ovat jakautuneet viime aikoina eri kanaviin, ostetut ilmoituskoot ovat pienentyneet. Sanoma Media Finlandin kaupallisen johtajan Antti Järvisen mukaan väite kalleudesta on perusteeton. – Printti ei suinkaan ole kallis suhteessa sen tavoitta8 Teksti: Noora Autio | Kuvat: Jukka Lehojärvi > Jatkuu seuraavalla aukeamalla.
SuomenLehdistö 3/2015 11 taustat Keskipohjanmaan isoimmat asiakkaat voivat ostaa mainontaa yhdellä kertaa printtiin, verkkosivuille ja mobiiliin sekä ulkomainostauluihin teiden varsille. Myyntijohtaja Tapani Mustosen mukaan sanomalehdet ovat kehittäneet printin rinnalle uudentyyppistä mainontaa, mutta vauhti saisi olla nopeampikin.
12 SuomenLehdistö 3/2015 taustat vuuteen ja tehokkuuteen toimivana mainosvälineenä. Massamediana Hesarin printin kontaktihinta on erittäin kilpailukykyinen verrattuna online-mainonnan hintaan. Aamupostin ja Hyvinkään ja Riihimäen seudun Viikkouutisten myyntijohtaja Tuomo Hanninen ja Kalevan liiketoimintajohtaja Juha Väyrynen kertovat, että heidän lehdissään ilmoitushinnat ovat pysyneet jokseenkin samoina tabloidiin ja moduulihinnoitteluun siirtymisen jälkeen. – Hinnasta varmaan keskustellaan aina, ja sen suuruus riippuu siitä, mihin vertaa. Jos mainostaja haluaa paikallista näkyvyyttä, sanomalehti ja kaupunkilehti pystyvät sitä parhaiten tarjoamaan, Hanninen sanoo. Sanomalehtien tutkimustieto ei ole riittävää. 2 Mainostajien mielestä televisio, radio ja verkko tarjoavat parempaa, lähes reaaliaikaista tutkimustietoa mainonnan tavoittavuudesta ja tehosta. Helsingin Sanomissa printin mainontaa mitataan kuitenkin jo reaaliaikaisesti. Myös Kärkimedia-lehdillä on meneillään kohta pilottivaiheeseen etenevä hanke, joka pyrkii kehittämään printti-ilmoitusten tehon mittaamista. – Kaikkien valtakunnallisten mainostajien palvelukseen saadaan huomattavan paljon parempaa tutkimusja mittaamisdataa aivan näillä näppäimillä, Kärkimedian hallituksen jäsenenäkin toimiva Antti Järvinen sanoo. Myös Juha Väyrynen ja Tapani Mustonen tunnistavat tutkimustiedon kehittämistarpeen, ja ”se on lehdissä kovasti tapetilla”. Pieniä lehtiä edustava Hanninen sen sijaan on törmännyt harvoin siihen, että päivittäistavarakaupan mainostajat kaipaisivat tarkempaa dataa. Sanomalehti ei ole tarpeeksi kehittyvä media. 3Mainostajien mielestä sanomalehdet eivät ole tehneet tarpeeksi rohkeita uudistuksia. Ne ovat pelänneet verkon ja mobiilin kehittämistä ja keskittyneet liikaa printtiin. Alueellisten lehtien edustajat allekirjoittavat väitteen osittain: vaikka digitaalisia palveluja on kehitetty, vauhti saisi olla nopeampikin. Syynä hitauteen on ollut se, että mainostuloista suurin osa saadaan edelleen printistä. Lehdet pyrkivät nyt myymään mainostajille erilaisia kokonaispaketteja. Esimerkiksi Keskipohjanmaan isoimmat asiakkaat voivat ostaa mainontaa yhdellä kertaa printtiin, verkkosivuille ja mobiiliin sekä ulkomainostauluihin teiden varsille. Kalevan Väyrysen mukaan lehtien kannattaa nimenomaan korostaa omassa markkinoinnissaan kokonaistavoittavuutta. – Se kasvaa koko ajan. Yhdessä printin kanssa verkkopalvelut tavoittavat ison joukon. Antti Järvinen ei ole väitteestä mainostajien kanssa samaa mieltä. Hän muistuttaa, että Helsingin Sanomat palkittiin digitaalisista palveluistaan Suomen digimenestyjänä 2014 Magenta Advisoryn järjestämässä kilpailussa, ohi muun muassa Veikkauksen ja TeliaSoneran. – Painetussa mediassa kehitysaskeleita on otettu muun muassa innovatiivisten liitetuotteistusten ja tietysti sisällön parantamisen osalta. Kaupan omat mediat voivat korvata perinteisen median. 4Kauppaketjujen omien lehtien ja verkkopalveluiden tavoittavuus on kasvanut, ja mainostajat käyttävät niitä viestinnässään yhä enemmän. – Pitää paikkansa. Kaupan omat mediat ovat tulossa vahvasti kilpailemaan sanomalehtien kanssa, vaikka sisällöillä niiden on hankala kilpailla. Meidän pitää tarkkailla tilannetta koko ajan, Tapani Mustonen sanoo. Myös muut haastateltavat tunnistavat ilmiön. Kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että kaupan omat mediat eivät yllä päivittäisessä tavoittavuudessa ja tehossa perinteisen median rinnalle. – Eivät ne voi korvata sanomalehtiä kokonaan mutta täydentää kyllä. Paikallinen sanomalehti on lukijoille välineenä uskottavampi kuin kaupan omat viestit, Tuomo Hanninen muistuttaa. Antti Järvinen ihmettelee, millä kaupat houkuttelevat uusia asiakkaita, jos ne viestivät vain nykyisille asiakkailleen. – Toinen kysymys on, kannattaako kaupan rakentaa itselleen sisällöntuotannon prosesseja. Vähän kummastelen, miksi se haluaisi tehdä tämän itse eikä niiden kanssa, joilla on sadan vuoden perinne tällaisen prosessin johtamisesta, hiomisesta ja tehostamisesta. ” Vähän kummastelen, miksi kauppa haluaisi tehdä sisältöjä itse eikä niiden kanssa, joilla on sadan vuoden perinne tällaisen prosessin johtamisesta, hiomisesta ja tehostamisesta.” suome n Leh dis tö n se L vity s > Päivittäistavarakaupan näkemykset sanomalehtien kilpailukyvystä ja tarjonnasta -selvitys tehtiin helmikuussa. > Siihen haastateltiin viisi asiantuntijaa: Marja Isokangas-Huiko, head of concept development brand marketing, Stockmann, Veli-Pekka Ääri, johtaja, markkinointi ja digitaaliset palvelut, SOK, Mika Rautiainen, johtaja, markkinointi ja konseptipalvelut, Ruokakesko, Jussi Kaartinen, toimialajohtaja, marketja tavaratalokauppa, Satakunnan Osuuskauppa ja Jari Aalto-Setälä, toimitusjohtaja, SEK & GREY. > Selvityksen tilasi Sanomalehtien Liitto ja toteutti Juha Harttunen Playmaker Oy:stä. Mikä selvitys?
SuomenLehdistö 3/2015 13 Mainostajat eivät halua sponsoroida uusia tuotteita. 5Päivittäistavarakaupan edustajat kertoivat voivansa mainostaa sanomalehtien uusissa tuotteissa, mutta vain alennetulla hinnalla. He eivät tahdo kantaa riskiä siitä, jos tuote ei tavoita tai kiinnosta kuluttajia. Lehtien edustajat vakuuttavat, etteivät he maksata tuotekehitystä asiakkaillaan. – Kyllä me tulemme kokeilujen hinnoissa mainostajia vastaan ja teemme yhteistyötä heidän kanssaan, Mustonen sanoo. – Keskeinen ohjenuora on ollut, että kun mainostajat uhraavat omaa aikaansa ja resurssejaan pilottien tekemiseen, me tulemme vastaan. Meidän vastuullamme on huolehtia, että tavoittavuus on kunnossa, Järvinen säestää. Lehdillä on suuri merkitys alueellisesti. 6Mainostajat ajattelevat, että sanomalehtien kokonaistavoittavuus on edelleen hyvä levikkien laskusta huolimatta. Lehtien tulisi heidän mielestään myös itse levittää enemmän tätä positiivista viestiä. Tapani Mustonen on samaa mieltä. – Tuomme asiakastapaamisissa ja isommissa tilaisuuksissa vahvasti esiin, että meillä on paikallislehtiä, jotka ovat nostaneet levikkiään eikä Keskipohjanmaankaan miinus ole iso. Juha Väyrynen muistuttaa, että tavoittavuudessa on myös eroja alueittain. – Meillä Pohjois-Suomessa mediapanostuksista noin 90 prosenttia menee TNS:n mittauksien mukaan yhä printtimediaan. Se kertoo siitä, että mainostajat luottavat. Antti Järvisen mukaan sanomalehti on alueellisesti ja valtakunnallisesti peitoltaan tehokas. Printillä on todistetusti nopeat vaikutukset vähittäiskauppaan. Se toimitetaan ihmisten aamupalapöytiin, joissa päivän ostopäätökset syntyvät. – Printti on tilattua mainontaa, ja sen käyttötapa on syventynyt. Tutkimusten mukaan kuluttajat haluavat ottaa mainontaa vastaan lehdistä. Ilmoitushinnoittelu tulisi uudistaa. 7Palstamillimetrien mittaaminen on mainostajien mukaan vanhanaikaista. He suosivat moduulihinnoittelua eli tiettyjen pinta-alojen, kuten puolikkaan sivun, kauppaa. Kaleva ja Aamuposti ovat kokeneet moduulihinnoittelun toimivaksi. Broadsheetina ilmestyvällä Keskipohjanmaalla palstamillit ovat yhä käytössä. – Ajatusmalli muuttuu jatkossa varmasti kohti moduulihinnoittelua, Tapani Mustonen sanoo. Toisaalta mainostajat ehdottavat, että mainonnan hinnoittelua voisi lehdissä uudistaa radikaalistikin. Mallina voisi olla televisiomainonta. Siinä mainostaja päättää, kuinka ison joukon tiettyä kohderyhmää haluaa tavoittaa, ja väline ratkaisee, paljonko toistoa se vaatii. Helsingin Sanomilla on jo tarjolla miljoonapaketteja, joissa mainostaja kertoo, tavoitteleeko esimerkiksi miljoonaa kontaktia päivässä tai viikossa. Järvisen mukaan reaaliaikainen mittaaminen ja monikanavaisuus mahdollistavat tällaiset ratkaisut. Muut haastateltavat eivät näe näin isoa remonttia tarpeellisena. – Panostamme kyllä kohdentamiseen. Erilaiset teemat vetävät ilmoittajia ja kiinnostavat lukijoita, Mustonen toteaa. Mainostajat haluavat osallistua sanomalehtien tuotekehitykseen. 8Mainostajat haluaisivat olla mukana sanomalehtien tuotekehitysryhmissä. Sanomalehtien edustajien mielestä idea on kannatettava ja osin jo käytössäkin. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa suunniteltiin urheiluliike XXL:n kanssa uudentyyppinen kansiliite, johon sanomalehti käärittiin. Juha Väyrynen kertoo, että Kalevassa mainostajat osallistuivat tiiviisti tabloidiuudistukseen ja etenkin mallilehden tekoon. Aamupostin Hannisen mukaan Keskisuomalainen-konsernissa mietitään parhaillaan uudenlaista yhteistyötä suurasiakkaiden kanssa. – Jos mainostajat ovat alusta asti mukana, saamme markkinoille tuotteita, joista he ovat kiinnostuneita ja joita he haluavat olla kehittämässä, hän huomauttaa. – Keskustelua uusista tuotteista käydään koko ajan, mutta mainostajat voisi ottaa vielä enemmänkin huomioon. Kun asiakas menestyy, mekin menestymme, Tapani Mustonen sanoo. ? taustat Keskipohjanmaan Kirjapainon myyntijohtaja Tapani Mustonen tutkailee Pohjanmaan leipomon myyntipäällikön Mari Räihän kanssa yrityksen printtimainontaa, joka kuuluu samaan pakettiin tienvarsimainosten kanssa.
14 SuomenLehdistö 3/2015 Ylen platinum-kortti Mobiilipalvelu Uutisvahti on suunniteltu edelläkävijöille. Sen avulla tekijät oppivat, miten personointia voisi tuoda valtavirtaan. Yleisradion pääsuunnittelija Aki Kekäläinen on yllättynyt siitä, miten paljon vastenmielisyyttä pesäpallo suomalaisissa herättää. – Se on ylivoimaisesti vihatuin aihe Uutisvahdissa, Ylen mobiiliuutispalvelun ideoinut ja sen käytännön toteutuksesta vastannut Kekäläinen sanoo. Pesäpallon lisäksi käyttäjät voivat painottaa reilun vuoden toimineessa sovelluksessa yli 100 000:ta aihetta suuntaan tai toiseen: ilmoittaa haluavansa siitä joko enemmän tai vähemmän juttuja luettavakseen. Jos jokin teema kiinnostaa erityisen paljon, sitä käsittelevistä jutuista pystyy tilaamaan myös ilmoituksen. Kun Yle julkaisee käyttäjän suosikkiaiheeseen, vaikkapa tieteeseen, liittyvän artikkelin, tämän puhelin hälyttää siitä tekstiviestin tavoin. – Ideana on, että uutiset tulevat ihmisen luokse eikä hänen tarvitse mennä itse etsimään niitä, uutisja ajankohtaistoiminnan kehittämisen päällikkö Mika Rahkonen kertoo. Aiheet syntyvät toimituksen ja jutun sisällön analysoivan koneen yhteistyöllä. Niitä on paljon, jotta käyttäjät saisivat mahdollisimman tarkkaan juuri heille räätälöityjä juttuja. – Eihän ihmisten kiinnostus ja lähestymistapa maailmaan noudata kivikautisia aihejakoja. Joku voi olla tavattoman kiinnostunut Applesta mutta ei taloudesta muuten, ja joku toinen tykkää David Beckhamista muttei futiksesta, Rahkonen sanoo. Suunnittelija sai idean vesikatkosta Uutisvahti sai alkunsa tilanteessa, jossa Aki Kekäläinen oli pelaamassa kotikoneellaan. Hänen toisella puolella kaupunkia ollut veljensä kysyi, onko Kekäläinen kuullut kohta alkavasta vesikatkosta. Eipä ollut. Syntyi oivallus, että ihmisten pitäisi saada nopeasti puhelimiinsa tieto, jos tapahtuu jotain heille tärkeää. Kekäläinen tiimeineen lähti kehittämään monimutkaista järjestelmää, jolle ei ollut maailmallakaan esikuvia. Alkuvaiheessa hänellä oli vahva epäilys siitä, onko sellaisen rakentaminen edes mahdollista. Ensimmäisessä pilottivaiheessa palvelu hidastui 30 käyttäjällä niin paljon, ettei se toiminut lopulta lainkaan. taustat: näin me teemme Teksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen
SuomenLehdistö 3/2015 15 taustat Ylen platinum-kortti Nyt päivittäisiä käyttäjiä on noin 50 000 ja sovellus on ladattu noin 250 000 kertaa. Määrät ovat sovellukselle suuria, ja aktiivisten käyttäjien joukko pyritään vielä tuplaamaan kuluvan vuoden aikana. Kuitenkin Yle.fisivustoon verrattuna suosio on pientä. – Oli toki alusta asti selvää, ettemme saa tästä sellaista tuotetta, jonka 1,5 miljoonaa suomalaista lataa, Rahkonen sanoo. – Uutisvahti on meidän platinumkorttimme: se on suunniteltu tavallista enemmän uutisista kiinnostuneille ihmisille. Se on myös kokeilu, josta opimme, miten voisimme tuoda personointiin liittyviä ominaisuuksia muihin kanaviimme isommalle käyttäjäjoukolle, hän paljastaa. Personointi on mahdollisuus, ei pakko Personointi ja ilmoitukset eli notifikaatiot ovat Uutisvahdin kaksi keskeisintä elementtiä. Kumpikaan ei Kolumnin Kirjoittamisessa on kaksi osuutta, helppo ja vaikea. Helppoon kuluu pari minuuttia: luodaan kolumnitiedosto, liitetään kuva, kirjoitetaan nimi ja sähköpostiosoite ja koodataan ne oikein. Sitten alkaa vaikea osuus. Kolumni kolumnin kirjoittamisen vaikeudesta on käytännön journalismin klassikko. Yleensä se tulee mieleen kello neljän korvilla deadlinea edeltävänä päivänä – sen jälkeen, kun mielessä ovat jo käyneet kolumni kolumnin kirjoittamisesta kymmenessä minuutissa ja kolumni kolumnin kirjoittamisesta humalassa. Toimituksessa ei ole sellaista hetkeä, ettei joku potisi kolumniahdistusta – orastavaa (keksipä minulle jokin hyvä aihe), kiihtyvää (en vieläkään yhtään tiedä, mistä kirjoittaisin) tai jo akuuttivaiheeseen edennyttä (saat satasen, jos kirjoitat tämän puolestani). ristiriitaisesti Kolumnin kirjoittamisen vaikeus ei tunnu johtuvan siitä, että kolumnilta vaadittaisiin niin paljon, vaan siitä, että kolumnilta vaaditaan niin vähän. Parhaat lukemani kolumnit on tehty niin kuin mitkä tahansa jutut. Niissä on lähdetty yksittäisestä esimerkistä ja kysytty, mitä tämä laajemmassa mittakaavassa tarkoittaa. On soitettu asiantuntijoille, ehkä tehty jokin oma käytännön koekin. Aikaa on käytetty ainakin saman verran kuin olisi käytetty aihetta käsittelevään perusteelliseen uutiseen. Kolumni on ymmärretty enemmänkin ilmaisumuodoksi kuin tekemisen tavaksi. Useimmat lukemani kolumnit on kuitenkin tehty sillä ajatuksella, että kolumninhan nyt aina jostain raapaisee. Ne on usein kirjoitettu viimeisenä mahdollisena ajankohtana, sillä ne ovat aina siirtyneet kiireellisempien, tietojen kaivuuta ja haastateltavien tavoittamista vaativien juttujen tieltä. Ne ovat niitä kolumneja, joissa kaikki on sanottu jo tuhannenviidensadan merkin kohdalla, ja sitten pitäisi vielä keksiä kaksituhatta lisää. Kolumniahdistusta podetaan tietysti siksi, että kysymyksessä on journalistisen kirjoittamisen lajeista henkilökohtaisin. Huonon jutun tekijä soitti ehkä väärille ihmisille tai joutui tekemään uutisen aiheesta, jossa ei sitten uutista ollutkaan, mutta kun omien ajatusten pyörittelystä koostuvaa kolumnia moititaan huonoksi, häpeäntunnetta on vaikea välttää. Kuvitteellinen esittelyteksti viileän asiallisen kolumnihymyn alla kuitenkin aina kuuluu: kirjoittaja on tiedonvälityksen ammattilainen, joka kirjoitti punnitun näkemyksensä tärkeäksi katsomastaan aiheesta. Silloinkin, kun totuudenmukaisempi olisi: kirjoittaja sävelsi jotain aiheesta, josta arveli keksivänsä vaaditun merkkimäärän verran sanottavaa. Kun painoon lähtee auttamaton räpellys, kolumnisti voi vain panna toivonsa siihen, että lukija armahtaa. Erään jo kirjoitusvaiheessa nolottaneen, hätäpäisessä aikataulussa kokoon raavitun, kökköä huumoria tursunneen ja vähäisimmästäkin älyllisestä ajattelusta riisutun tekeleen jälkeen koko viikonloppu meni toivoessa, että kukaan ei olisi lukenut tekstiä tai että sähköpostissa ei maanantaiaamuna ainakaan olisi yhtäkään palauteviestiä. Oli siellä yksi. ”Olet nanna, kun sinulla on niin naisellisen vantterat reidet. Jatka samaan malliin, please. T: Erkki” ? Hanna Kuonanoja on Kalevan toimittaja, joka työskentelee Lännen Median lukemistotoimituksessa. le hd en te kij ä ” Huonon jutun tekijä soitti ehkä väärille ihmisille tai joutui tekemään uutisen aiheesta, jossa ei sitten uutista ollutkaan, mutta kun kolumnia moititaan huonoksi, häpeäntunnetta on vaikea välttää.” Kolumniahdistusta Uutisvahdin kaltaisten palveluiden ideoinnissa pitää Mika Rahkosen (oik.) mukaan pohtia journalismin lisäksi teknologiaa ja ihmisen käyttäytymisen ymmärtämistä. Aki Kekäläinen pelkäsi alussa, että palvelun rakentaminen olisi teknisesti liiankin vaikeaa. ” Ideana on, että uutiset tulevat ihmisen luokse eikä hänen tarvitse mennä itse etsimään niitä.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
16 SuomenLehdistö 3/2015 taustat: näin me teemme Vinkit Ylen avaimet toimivaan uutispalveluun > UUtISet tULevAt LUo Uutispalvelun tehtävä on helpottaa ihmisten pääsyä heitä kiinnostavien aiheiden äärelle. > vAnHAt AIHejAot eIvät päde Ihmisten kiinnostusten kohteet ovat eriytyneitä ja vaikeasti arvattavia. > YMMäRRYS joURnALISMIStA eI RIItä Uuden palvelun ideoinnissa pitää pohtia journalismin lisäksi teknologiaa ja ihmisen käyttäytymisen ymmärtämistä. > pAKottAMInen eI KAnnAtA Palvelussa on hyvä säilyttää persosoinnin ja notifikaatioiden rinnalla mahdollisuus myös perinteisempään käyttöön. > tUttAvALLISUUS on täRKeää Palvelun käyttöohjeet voi kirjoittaa selkeään mutta myös rennon humoristiseen muotoon. kuitenkaan ole pakollinen ominaisuus. Palvelua voi käyttää myös perinteisempään uutisseurantaan ja jättää painottamatta yhtään mitään. Tämä onnistuu selaamalla oman listan sijaan tuoreimpien uutisten tai pääuutisten listaa. Ja vaikka painottaisi kuinka montaa eri aihetta, mistään ei tarvitse tilata ilmoituksia. Siinä tapauksessa painotuksilla on vaikutusta ainoastaan siihen, millaisia juttuja omalle listalle suodattuu. Omalle listalle tulevien juttujen kirjoon vaikuttavat henkilökohtaisten aihevalintojen lisäksi aiemmin luetut jutut sekä se, mitä juttuja muut ovat jakaneet paljon ja mitä toimitus on painottanut. Aki Kekäläinen kertoo, että käyttäjistä noin puolet on perinteisiä käyttäjiä, jotka hakeutuvat itse palveluun lukemaan juttuja, ja puolet niitä, jotka seuraavat pelkkiä notifikaatioita. – Aina ilmoituksen saaneet eivät edes avaa itse juttua, vaan heille riittää tiedoksi pelkkä otsikko, hän kertoo. Laitteita ja ihmisiä ei voi yhdistää Uutisvahtia tekee Ylellä kolme ihmistä, mutta se on vain osa heidän työstään. Lisäksi palvelua työstää kaksi ulkopuolista koodaria. Uutisvahdin alkuvaiheessa jotkut olivat Rahkosen mukaan huolestuneita siitä, että Yle vakoilee käyttäjiä keräämällä heistä monenlaisia tietoja. – Näemme kyllä, millä laitteella palvelua käytetään, mutta emme pysty yhdistämään laitteita ja ihmisiä, Rahkonen sanoo. – Meille on ihan sama, miten ihmiset hyödyntävät Uutisvahtia. Haluamme vain tietää, ovatko he tyytyväisiä, Kekäläinen jatkaa. Palvelua voi käyttää ilman kirjautumista, mutta hiljattain siihen lisättiin vapaaehtoinen kirjautumismahdollisuus. Sen ajatuksena on lähinnä tietojen tallettaminen sitä varten, jos käyttäjä haluaa ladata palvelun samoilla asetuksilla johonkin toiseen laitteeseen. Seuraavaksi käytöspohjaista personointia? Rahkonen ja Kekäläinen uskovat, että personointi tulee yleistymään lähitulevaisuudessa ja siksi mediankäytön muutoksessa pitää yrittää olla askeleen edellä. – Tasoitamme ihmisten tietä heitä kiinnostavien aiheiden luo. Pyrimme jopa löytämään asioita, joista käyttäjä on kiinnostunut, ennen kuin hän itse tajuaa olevansa niistä kiinnostunut, Rahkonen kertoo. Uutisvahtia kehitetään jatkuvasti. Yksi mahdollinen suunta on Rahkosen mukaan käytöspohjainen personointi. Siinä sisältöjä tarjotaan esimerkiksi sen mukaan, mitä laitetta ihminen käyttää tai mitä hän on tekemässä. – Jos vaikkapa istut ratikassa matkalla töihin, voit saada haluamaasi sisältöä juuri silloin. Myös esimerkiksi iltapäivälehdillä on personoitavia uutissovelluksia, joissa voi valita painotuksia ja ilmoituksia eri aihealueille. Kekäläisen mielestä Uutisvahti vie kuitenkin personoinnin aivan eri tasolle. – Se toimii taustalla 24 tuntia vuorokaudessa laskien uutisten painotuksia jokaiselle käyttäjälle ja valvoen, pitääkö jostain uutisesta lähettää ilmoitus juuri tiettyyn laitteeseen vai ei. Uutisvahti palkittiin maaliskuussa parhaana kuluttajille suunnattuna palveluna ja parhaana mobiilipalveluna digitaaliseen markkinointiviestintään erikoistuneessa Grand One 2015 -gaalassa. Jo aiemmin se valittiin Teknologiateollisuuden ja Teleforumin kumppaneineen järjestämässä kilpailussa viime vuoden parhaaksi julkisen sektorin mobiilipalveluksi. Uutisvahti on herättänyt kiinnostusta myös muissa maissa ja etenkin Euroopan yleisradioyhtiöissä. – Jos olisimme kaupallinen taho ja tämä olisi meille rahaa vastaan myytävä tuote, olisimme toki markkinoineet tätä ihan eri tavalla. Tämä on ehkä coolein projekti, jossa olen koskaan ollut mukana, Rahkonen sanoo. ? ” pyrimme löytämään asioita, joista käyttäjä on kiinnostunut, ennen kuin hän itse tajuaa olevansa niistä kiinnostunut.” Uutisvahdissa voi valita painotuksia yli 100 000 aiheelle. Aiheita on Aki Kekäläisen (vas.) ja Mika Rahkosen mukaan paljon, koska ihmisten kiinnostus on eriytynyttä. joku seuraa esimerkiksi david Beckhamia muttei jalkapalloa. Uutisvahti on saanut käyttäjiltä palautetta helppokäyttöisyydestä.
SuomenLehdistö 3/2015 17 palstat Podcastit eivät suinkaan ole kuolleet vaan kokevat uutta tulemistaan. Ja nyt niillä olisi jopa tuottonäkymiä. Näin katsoo Columbia Journalism Review’n (CJR) kolumnisti Ann Friedman. Hän perustaa arvionsa paitsi omaan kokemukseensa podcastien tekijänä myös muualta poimittuihin esimerkkeihin. Kyse on pitkälti siitä, että podcastit kytketään nykyään osaksi sosiaalista mediaa. Podcast ei enää ole yksinään bittiavaruudessa kelluva tuote vaan sisällöllinen keskiö, jonka ympärille kootaan aktiivista yleisöä. Tämä tapahtuu esimerkiksi perustamalla podcasteina lähetettäville ohjelmille omat Twittertai Facebook-tilit keskustelua varten. Podcast on hyvä sisältöformaatti liikkuvalle ihmiselle. Älypuhelinten sovellukset tekevät vastaanoton helpoksi, ja äänitiedostot soveltuvat hyvin kulutukseen missä ja milloin vain. Mobiilisti käytettävät sosiaalisen median toiminnot sopivat hyvin kuvioon. Luontevinta audiojournaLismi on tietenkin perinteisille radioille. Yhdysvaltalainen National Public Radio (NPR) on hyvä esimerkki siitä, kuinka juuri podcasteja tarjotaan yleisölle tarttumapintoina omaan mediaan. NPR:n kokemus on, että menestyäkseen podcastien avulla median on luotava niiden ympärille läsnäoloa sosiaaliseen mediaan. NPR:n tekemisistä voi ottaa ilmaista oppia, sillä yhtiön Social Media Deskin sivulla kerrotaan hyödyllisiä kokemuksia äänijournalismista. Toki myös verkkolehdet tuottavat äänijournalismia. Esimerkiksi naapurissamme Dagens Nyheter on luonut audio-ohjelmia. Mukana on haastatteluja, keskusteluja ja reportaasityyppisiä esityksiä. Wall Street Journalin podcasteissa on päivittäisuutisia ja viikoittaisia katsauksia muun muassa talousja urheiluteemoihin. Guardianilla on audio-osio, jossa tarjolla on paitsi uutisiin liittyviä podcasteja myös äänijuttuja kulttuurista ja urheilusta. El Paísin podcast-osaston jutut yhdistävät tekstiä, kuvaa ja audiota. monet Lehdet ovat silti vähät välittäneet tästä verkkojournalismin lajista. Uudet näkymät saattavat kuitenkin antaa aihetta uusiin pohdintoihin. Virikkeenä voi toimia se, että podcastien avulla on mahdollisuus saavuttaa kiinteä yhteys yleisöön. CJR:n Friedman nimittäin perustelee juttutyypin taloudellisia mahdollisuuksia viittaamalla tutkimuksiin, joiden mukaan kuuntelijat ovat taipuvaisia uskollisuuteen. Kun mieluisa podcastin tekijä löytyy, sen tarjontaa seurataan säännöllisesti ja usein. Podcastit ovat siis potentiaalisesti myös varteenotettava tulolähde medialle kuin medialle. Haitaksi ei ole sekään, että niiden tuottaminen ei ole järin kallista puuhaa.? Äänijournalismi kerää uskollista yleisöä Journalistit yli rajojen Kun uutisaiheet ovat isoja ja ylikansallisia, yhteistyöllä saadaan näyttäviä tuloksia. European Journalism Observatoryn julkaisussa kirjoittava Alexandre Léchenet kertoo, että esimerkiksi HSBC-pankin veronkiertouutisen tuottamisessa oli mukana journalisteja 45 maasta. Mukana oli laatulehtiä, kuten Le Monde ja Guardian, mutta dataa penkoivat myös monet näiden toimitusten ulkopuoliset. Apua tuli muun muassa kansainväliseltä tutkivien journalistien järjestöltä. Yksittäiselle toimitukselle urakat olisivat olleet ylivoimaisia, mutta kun aineistot ovat digitaalisessa muodossa ja verkon kautta jaettavissa halukkaille avustajille, projektit onnistuivat. Léchenet pitää rajat ylittävää journalismia vastauksena niin politiikan kuin rikollisuudenkin globalisoitumiseen. Toimitusten yhteistyö täydennettynä osaavalla joukkoistamisella voisi olla yleisölle eduksi myös kansallisella tasolla. Some nielaisee lehdet FacebooK neuvotteLee tiettävästi New York Timesin ja National Geographicin kanssa siitä, että lehtien sisällöt olisivat sosiaalisen median palvelun sisällä. Ei siis vain niin, että Facebook-linkin kautta mennään lehtien omille sivuille. Eivät verkkolehdet itseään tietenkään lakkauttaisi, mutta yleisövirtojen annettaisiin osin jäädä Facebookiin. Järjestely ei tule olemaan helppo, sillä ratkaistavana on esimerkiksi osapuolten oikeus mainostuloihin ja se, kuka saa käyttöönsä kävijädatan. Kiinnostava kysymys on sekin, millaiseksi lehti tulevaisuudessa miellettäisiin: erilliseksi paketiksi vai eri puolilla verkkoa oleviksi sisällöiksi. Toinen esimerkki uutismedian ja sosiaalisen media kaveeraamisesta on Washington Postin ja Flipboardin syvenevä yhteistyö. Post tuottaa vain Flipboardiin sarjan erikoisreportaaseja Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjoista. Tässäkin yhteistyössä perinteinen media asettaa sisältönsä sosiaalisen median suosittuun jakelukanavaan. Lisäksi sisällöt tuotetaan sovelluksen ehdoilla sen formaattiin. Post näyttää olevan vakuuttunut yhteistyöstä, sillä lehden toimituksellinen sisältö on toukokuusta lähtien kokonaisuudessaan Flipboardissa. Tabletit ja phabletit juuri Kun mediatalot ovat alkaneet oppia tekemään journalismia tableteille, trendiä aletaan kyseenalaistaa. Viime vuoden lopulla tablettien maailmanlaajuinen myynti laski ensimmäistä kertaa. Runsaan kymmenen prosentin lasku ei ole järin suuri, mutta rinnalla nousee älypuhelinten sekä tablettien ja älypuhelinten välimaastoon sijoittuvien phabletien suosio. Ei syytä huoleen, vakuuttaa Inma-julkaisuun kirjoittava Dirk Barmscheidt. Hänen mukaansa mediasisältöjä kannattaa edelleen suunnitella ja jaella tablettien kautta. Lukijoiden tottumus maksaa sovelluksista ja printtiä muistuttava käyttökokemus ovat yhä oivia asioita medioille. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset verk on si lmä Kun mieluisa podcastin tekijä löytyy, sen tarjontaa seurataan säännöllisesti. Äänijournalismi on siis varteenotettava tulolähde. Verkkolehdissä on tekstiä, kuvaa, multimediaa – mutta harvemmin äänijournalismia. Maailmalla podcastit ovat nyt trendin harjalla. Audio-ohjelmat keräävät yleisöä sosiaalisesta mediasta. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ Brittiläisellä The Guardianilla on verkossa näyttävä valikoima podcasteja: politiikkaa, kulttuuria, tiedettä, urheilua... Palstat
18 SuomenLehdistö 3/2015 palstat UUtisten totUUdenmUkaisUUs on laatumedian kilpailuvaltti, joka erottaa ammattimaisen journalismin muusta mediasisällöstä. Totuudenmukaisuus ei tarkoita pelkästään sitä, että sitaatti on kirjoitettu juttuun kuten haastateltava on sen sanonut tai että jutun faktat pitävät paikkansa. Juttu antaa totuudenmukaisen kokonaiskuvan, kun siitä ei puutu mitään olennaisesti asiaan liittyvää ja asioiden mittaja riippuvuussuhteet on mahdollisimman oikein esitetty. Tässä mielessä toimittajien tehtävä ei ole pelkästään raportoida asioita vaan myös tulkita, ymmärtää ja arvottaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja puheenvuoroja. Tutkija Heikki Kuutti kartoittaa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa faktoihin pohjautuvan uutisoinnin mahdollisuuksia ja rajoitteita. Journalismin totuudellisuus edellyttää asioiden kriittistä tarkastelua kaikissa toimitustyön vaiheissa: lähdekritiikkiä tiedonhankinnassa, hankittujen tietojen ja jutun kokonaiskuvan varmistamista tekovaiheessa sekä tarvittaessa virheiden läpinäkyvää oikaisemista. JoUrnalistisiin työrUtiineihin kuuluu uutisoinnin nopeuskilpailussa myös juttujen totuudellisuutta heikentäviä tekijöitä. He-said-she-said-journalismi perustuu siihen, että toimittaja kirjoittaa juttuun sen, mitä haastateltavat sanovat, puntaroimatta väitteiden totuusarvoa. Menettely toimii, kun kyse on mielipiteistä, koska median yksi tehtävä on olla yhteiskunnallisen keskustelun areena. Erilaisten mielipiteiden esittelyssä lukija voi päättää, kehen uskoo, vai löytyykö totuus väitteiden välimaastosta. Faktaväitteissä median objektiivisuuden tavoittelu voi kuitenkin johtaa tasapuolisuusharhaan. Rutiineihin nojautuen juttuihin pyritään löytämään kaksi vastakkaista mielipidettä, jotta uutinen kattaisi eri näkökulmat ja siinä olisi sähäkkää vuoropuhelua. Tämä menettely antaa kuitenkin lukijoille mielikuvan kahdesta samanarvoisesta näkemyksestä, vaikka toinen niistä olisi tieteellisesti todistettua valtavirtaa ja toinen marginaalista yksityisajattelua. Väitteiden kritiikittömän siteeraamisen lisäksi totuusongelmia aiheuttaa myös toisten medioiden ja tiedotteiden siteeraaminen ilman faktojen tarkistamista. Organisaatioiden tiedotteista ja tiedotustilaisuuksista painotukset siirtyvät helposti itse juttuun, ellei toimittaja käytä muita lähteitä. Toisten medioiden kritiikitön siteeraaminen puolestaan moninkertaistaa yhden toimittajan tekemän virheen vaikutukset. Riskinä on myös, että vaikka alkuperäinen toimitus oikaisisi jutussa olleen virheen jälkikäteen, tieto ei kantaudu uutista siteeranneisiin medioihin. toimitUsten lUottavaiset siteerauskäytännöt ovat kasvattaneet elintilaa journalismin ulkopuoliselle faktantarkiastukselle, kuten mediakriittisille bloggaajille ja Bonnier-palkinnon saaneelle Faktabaarille. Yhdistystaustainen Faktabaari tarkistaa erityisesti poliitikkojen mediassa ja muussa julkisuudessa esittämien väitteiden paikkansapitävyyttä. Toimitukset vetoavat uutiskilpailun nopeutumisen mukanaan tuomaan kiireeseen: kun verkkoyleisöä halutaan palvella nopeasti monipuolisella sisällöllä, on kaikkien faktojen tarkistaminen mahdotonta. Uskottava journalismi edellyttää kuitenkin tasapainottelua nopeuden ja luotettavuuden välillä. Totuudellisen kokonaiskuvan antaminen asioista edellyttää aikaa, analyysia ja ajattelua. Ammattijournalismin pitää pystyä tuomaan lisäarvoa sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin leviäville huhuille, jotta yleisö haluaa siitä maksaa. Faktantarkistusta ei kannata ulkoistaa toimitusten ulkopuolelle, koska juttujen luotettavuus on toimitusten olemassaolon perusta. stt-lehtikUvan 24h-toimitUksen päällikkö Maria Annala, milloin STT tarkistaa jutun faktat useasta eri lähteestä? – Ohjeidemme mukaan pitkissä jutuissa, eli yli 2000 merkin jutuissa, pitäisi aina olla vähintään kaksi lähdettä. Tällä halutaan varmistaa, että juttu ei jää yksipuoliseksi tai yksiääniseksi. Entä yksittäisten faktojen osalta? – Nykyisin aika monia faktoja voidaan julkaista myös yhdellä lähteellä, kun tuodaan esiin, että kyseessä on yhden lähteen tieto. Jos asia on kiistanalainen tai on syytä epäillä, että lähteellä on asiassa oma agenda, tai lähde haluaa pysyä nimettömänä, mietitään tarkasti, voidaanko asiaa julkaista, ellei siihen saada vahvistusta. Tutkimuksen mukaan on ongelmallista, että tiedotteita käännetään suoraan journalismiksi, koska silloin juttuun saattaa jäädä tiedotteen tekijän agenda. Miten STT pyrkii estämään tämän? – Kyllä meilläkin tehdään tiedotteiden pohjalta lyhyitä juttuja, mutta tarkoitus on, että jokaisen jutun kohdalla toimittajan tekemä ajatustyö muuttaa tiedotteen journalismiksi. Meillä on toimittajille jaettu tsekkauslista, joka pitäisi käydä läpi jokaisen jutun kohdalla. Toimittajan pitää kysyä itseltään muun muassa, miksi juttu tehdään, kenen äänellä jutussa puhutaan ja katsotaanko jutussa asioita eri näkökulmista. Journalismin totuudenmukaisuuden kannalta on ongelmallista, että uutisoidaan jonkun sanoneen jotain, mikä on sinänsä totta, mutta väite voi silti olla perätön tai pelkkä osatotuus. Pitäisikö toimittajien varmistaa myös väitteiden todenperäisyys? – Tämän hetken käytännössä meidän pitää luottaa asiantuntijoihin. Jos kaikki haastateltujen väitteet tarkistettaisiin, se vaatisi selvästi nykyistä enemmän resursseja tai sitten juttuja pitäisi tehdä nykyistä vähemmän. – Jos meillä on syytä epäillä, että esimerkiksi poliitikon väitteiden perusteluissa on aukkoja, pyrimme haastattelemaan myös ei-poliittista asiantuntijaa. Haluamme tietysti olla se mediatalo, joka ensimmäisenä uutisoi, jos merkittävän poliitikon väite ei pidä paikkaansa. Entä jos haastateltavan väite osoittautuu paikkansapitämättömäksi? – Jos joku ottaa meihin yhteyttä virheen perusteella, emme me sitä suoraan usko, koska ilmoittajalla saattaa olla asiassa oma intressi. Jokainen ilmoitus asiavirheestä otetaan toimituksessa kuitenkin vakavasti ja asia selvitetään. – Teemme oikaisun aina, kun virhe on varmistettu, riippumatta siitä, onko kyseessä iso vai pieni virhe. Lukijat ja asiakkaamme voivat luottaa siihen, että jos jutussa on virhe, korjaamme sen mahdollisimman nopeasti. Virheenkorjaus on tärkeä osa STT:n luotettavuutta. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi teor ia& kä ytänt ö Teoria väittää: Journalismin todenmukaisuuden kannalta on ongelma, että toimittajat siteeraavat haastateltavia kyseenalaistamatta. Yleisön silmissä asiantuntijoiden tai poliitikkojen varmistamattomista väitteistä tulee faktoja. Käytäntö vastaa: Toimitustyön kiireessä ei haastateltavien väitteitä yleensä ehditä tarkistaa, ellei siihen ole erityistä syytä. Viimeisen faktantarkistuksen tekee yleisö. Väittämistä varmistamiseen Tutkijat: Heikki Kuutti (toim.). Tutkimus: Todenmukainen journalismi. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos, 2014. Aineisto: Toimitusten esimiesten haastattelut, toimitusten ohjeistukset ja aiemmat tutkimukset. Tekijä: STTLehtikuvan 24htoimituksen päällikkö, YTM, HuK, Maria Annala. Kokemus: Toimittajana STT-Lehtikuvalla vuodesta 2007. Aiemmin määräaikaisena toimittajana mm. Helsingin Sanomissa. Fakta Fakta
SuomenLehdistö 3/2015 19 palstat Pohjoismainen mediamalli on hajonnut raPortti: Pohjoismaista mediamallia on pidetty samanlaisena menestystarinana kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Se on kyennyt tuottamaan yhteiskunnallisesti merkittävää sisältöä taloudellisesti kannattavasti. Nyt tämä yhtenäinen mediamalli on hajonnut, todetaan Nordicomin tuoreessa raportissa. Erot Pohjoismaiden välillä ovat kasvaneet – sekä poliittisesti että taloudellisesti. Dramaattisin muutos on tapahtunut valtion suorassa lehdistötuessa, joka on Suomessa käytännössä poistettu kokonaan. Ruotsi tukee lehtiä 53 miljoonalla, Tanska 50 miljoonalla ja Norja 44 miljoonalla eurolla vuodessa. Norjassa tuki on 8,8 euroa asukasta kohti, Tanskassa 8,3 euroa ja Ruotsissa 5,6 euroa. Erilaistuminen näkyy myös sanomalehtitilausten arvonlisäverossa: Suomi 10 prosenttia, Ruotsi 6, Tanska ja Norja prosenttia. Yksi asia kuitenkin edelleen yhdistää kaikkien Pohjoismaiden mediamarkkinoita: valtion mediayhtiön vahva asema. ”Verrattuna valtion hallinnoimaan rahoitukseen yleisradioyhtiöille on Pohjoismaiden suoria lehdistötukia pidettävä melko vaatimattomina”, raportissa huomautetaan. Jukka Holmberg > Jonas Ohlsson: The Nordic Media Market 2015. Nordic Media Trends 13. Nordicom, University of Gothenburg. STT tuottaa tärkeää tilkettä GradU: Kun STT hoitaa valtakunnalliset uutistapahtumat, maakuntalehtien toimittajat voivat keskittyä paikallisten juttujen ideointiin ja tekemiseen. Tällaiseen tulokseen tuli Kiira Koskela tutkiessaan STT:n roolia viiden maakuntalehden arjessa. Haastateltavat listasivat STT:n roolin erityisen tärkeäksi valtakunnanpolitiikan, talouden, kotimaan isojen uutisten, ulkomaiden ja osin myös urheilun uutisoinnissa. Silti lähes kaikki näkivät STT:n juttujen tehtävän lehdessä tietynlaiseksi tilkkeeksi ja toimituksen omien paikallisesti tärkeiden juttujen kehykseksi. Osastojen pääjutuiksi nostetaan yleensä omia uutisia. Vain ulkomaanosastolla pääjutut ovat usein STT:n tuottamia, jos lehdellä ei ole merkittävää omaa ulkomaantuotantoa. Haastateltavat kokivat STT:stä olevan hyötyä ympärivuorokautisessa uutisseurannassa sekä uutissuunnittelussa. Osa huomautti, että STT:n tuotannon supistuminen näkyy erityisesti kulttuurisivuilla. Jotkut haastateltavat arvelivat STT:n roolin pienenevän verkon kasvun myötä: valtakunnalliset uutiset eivät houkuttele maakuntalehden lukijoita verkossa. Noora Autio > Kiira Koskela: Maakuntalehtien palveluksessa. STT:n rooli ja merkitys viiden maakuntalehden arjessa uutistyön johdon näkökulmasta, Tampereen yliopisto 2015. Tutkimus löytyy osoitteesta: https://tampub.uta.fi/ handle/10024/96827. Palvelujournalismi kelpaa uutisten keskellä GradU: Onko nykyihminen uusavuton? Arkea helpottamaan pyrkivän palvelujournalismin opastava sävy nyppii usein toimittajia. Lukijat eivät kuitenkaan kyseenalaista hyötyjuttujen tarvetta, vihjaa Lotta Jokisen tiedotusopin gradu. Jokinen tutki ryhmähaastatteluin palvelujournalismin vastaanottoa. Keskustelun herättäjinä toimivat Aamulehden Hyvä Arkija Hyvä Elämä -sivujen jutut, jotka neuvoivat muun muassa auttamaan koiraa hätätilanteessa ja löytämään hyvinvointia luonnosta. Lukijat kokivat palvelujournalismin uutisia kevyemmäksi sisällöksi mutta viihtyivät sen parissa paremmin. ”Palvelujournalismin maailma on paikka, jossa ongelmat ovat ratkottavissa”, tekijä kirjoittaa. Haastatellut eivät toki olleet kritiikittömiä. Osaa tarjotut ratkaisut puhuttelivat, mutta kaikki eivät kokeneet saavansa vinkkejä artikkeleista. Silti jutut saattoivat palvella: pönkittää ”oikein elävien” identiteettiä. Riikka Virranta > Lotta Jokinen: Arjen opas vai oiva markkinointikanava? Miten lukijat kokevat palvelujournalismin, Tampereen yliopisto 2015. Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tampub.uta.fi/handle/10024/96714. ” Vältä sarkasmia. Älä kirjoita mitään, mitä et oikeasti tarkoita.” Kirjailija Tiina Raevaara tiedebloggaamisesta Suomen Kuvalehden blogissa. ” Maailmassa julkaistaan vuosittain lähes kaksi miljoonaa tieteellistä artikkelia ja ties kuinka monta raporttia ja selvitystä (--). On arvioitu, että jopa puolella julkaistuista tieteellisistä artikkeleista on vain pari lukijaa: kirjoittaja itse ja julkaisun editoijat.” Viestintätoimisto Kaskas Median perustaja Maria Ruuska Facebookin Tiedeja tutkimusviestijät -ryhmässä. tut ki m us no sto ki rja ti et o ELINA RAJALA
20 SuomenLehdistö 3/2015 palstat VIITASAAREN SEUTU Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi mielipidepalstallaan asianajotoimistoa arvostelevan tekstin. Kantelija ei ollut tunnistettavissa tekstistä. Kantelu 24.11.2014 Kantelu kohdistuu Viitasaaren Seudussa 13.11.2014 Heittoloota-palstalla nimimerkillä julkaistuun tekstiviestiin ”kuinka kauan asianajotoimisto saa rahastaa ja toimia epärehellisesti”. Kantelija kokee joutuneensa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi ja tulevansa tunnistetuksi tekstistä, koska hän on omien sanojensa mukaan ainoa paikkakunnalla toimiva asianajaja. Kantelijan mukaan tekstiviesti on julkaistu vahingoittamistarkoituksessa, totuudenmukainen tiedonvälitys on unohdettu tahallaan eikä viestin tietoja ole tarkistettu. Lehti ei ollut kuullut häntä samanaikaisesti eikä tarjonnut mahdollisuutta esittää omaa kantaansa. Neuvosto käsittelee kantelun kielteisen julkisuuden näkökulmasta. Viitasaaren Seudun vastaus 11.12.2014 Päätoimittaja Esa Kilponen toteaa, että Viitasaaren Seudun Heittoloota-palstalla on matala julkaisukynnys. Toimitusta on kuitenkin ohjeistettu muun muassa henkilöihin ja yrityksiin kohdistuvien viestien julkaisukriteereistä. Viestin lähettäjän henkilöllisyys todennetaan päätoimittajan mukaan eikä tuntemattomista tai prepaid-liittymistä tulevia arvostelevia tekstejä julkaista. Päätoimittajan mukaan toimitus tarkisti kyseessä olevan viestin lähettäjän henkilöllisyyden puhelinnumeron avulla. Nimimerkin takana oli tavallinen kansalainen toiselta paikkakunnalta. Päätoimittajan mukaan Viitasaari kuuluu usean asianajotoimiston alueeseen. Viitasaaren Seutu -lehdessä ilmoittelee kolme-neljä lakiasioihin erikoistunutta yritystä. Näillä perusteilla toimitus arvioi, ettei viestiä voinut kohdistaa yksittäiseen toimistoon. Kantelija pyysi päätoimittajaa korjaamaan viestissä esitetyn väitteen. Päätoimittajan mukaan kantelija tarkensi myöhemmin, että tilanne on korjattavissa, mikäli nimimerkki tai lehti esittää julkisen anteeksipyynnön tai pahoittelun siitä, että teksti on voitu yhdistää häneen nimeltä mainiten. Omaa kannanottoaan kantelija ei päätoimittajan mukaan lehdelle toimittanut. Päätoimittaja kertoo olleensa yhteydessä viestin lähettäneeseen nimimerkkiin ja julkaisi Heittoloota-palstalla nimimerkin pahoitteluviestin. Nimimerkki ei kuitenkaan halunnut mainita minkään yksittäisen asianajotoimiston nimeä, koska nimeä ei ollut mainittu alkuperäisessäkään viestissä. Päätoimittaja pitää kantelua perusteettomana. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Viitasaaren Seudun Heittolootapalstalla julkaistiin nimimerkki M.P:n kirjoittama lyhyt, asianajotoimistoa arvosteleva tekstiviesti ”kuinka kauan asianajotoimisto saa rahastaa ja toimia epärehellisesti”. Sama nimimerkki pahoitteli myöhemmin lehdessä julkaistussa kommentissaan, ettei hän tarkoittanut mitään yksittäistä asianajotoimistoa vaan kritisoi yleisesti alan palkkioiden suuruutta. Neuvosto toteaa, että viestissä ei yksilöity kritiikin kohdetta, joten kantelija ei joutunut erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi eikä hänelle syntynyt oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Viitasaaren Seutu ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Liina Matveinen, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Maria Kaisa Aula, Heikki Valkama ja Heikki Vento. MTV UUTISET Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lähdesuojaa koskevassa asiassa. MTV Uutiset sai nimettömän vihjeen, jonka perusteella ja poliisin vahvistuksen jälkeen se julkaisi uutisen. Myöhemmin MTV kertoi, että kyseessä oli virkamiehen yritys jatkossa rahastaa lähdesuojan turvin. MTV ei rikkonut lähdesuojaa, koska suojasta ei ollut sovittu. Kantelu 20.11.2014 Kantelu kohdistuu MTV:n 27.10.2014 julkaisemaan verkkojuttuun ”Ilmainen maistiainen – näin uutisilla yritettiin rahastaa”. Kantelija viittaa myös samana päivänä julkaistuihin juttuihin ”Miksi MTV Uutiset ei maksa juttuvinkistä?” ja ”MTV Uutisille yritettiin kaupata salaista poliisin tietoa: 500 euroa skuupista”. Keskusrikospoliisin työntekijä antoi MTV:lle vinkin ns. terroripidätyksestä. Kantelun mukaan miehelle luvattiin lähdesuoja. (Toimittajan viesti: ”suhtaudun lähdesuojaan erittäin vakavasti, joten sen suhteen voit olla huoleti”.) Myöhemmin lähde ilmoitti, että jatkossa hän haluaa vuodoistaan pienen palkkion, josta MTV kieltäytyi. Koska uusia paljastuksia ei ollut tulossa, MTV päättikin tehdä jutun vuodosta ja kantelijan mukaan käytännössä rikkoi lupaamansa lähdesuojan. MTV:llä on käytössään useitakin rikosja oikeustoimittajia. Tällä asiantuntemuksella MTV:n on kantelijan mukaan täytynyt tietää, että käytännössä yhtiö paljasti vuotajan henkilöllisyyden. MTV:n oman arvion mukaan sen saamat ja julkisuuteen välittämät tiedot viittasivat KRP:n työntekijään, sillä eihän jatkuvia vuotoja juuri sieltä olisi muutoin saanut kuvauksella ”olen syvällä vakavan rikollisuuden pelikentässä työskentelevä virkamies”. MTV myös kertoi, mihin tiettyyn toimittajaan oli otettu yhteyttä. Näillä tiedoilla KRP:n oli kantelun mukaan äärimmäisen helppo tarkistaa terrorijutun tiedostojen lokista sen lukeneet henkilöt sekä toisaalta selvittää MTV:n toimittajaan yhteydessä olleet henkilöt riippumatta prepaid-liittymistä tai gmail-osoitteista. Menettelyjä on kantelijan mukaan laajasti kuvattu Herlinin perijättären sieppauksesta kertovassa Mika Mölsän kirjassa Operaatio Ullakko. MTV:n perustelut toiminnalleen ovat kantelijan mielestä täysin kestämättömiä. On katsottu, että rahan pyytäminen teki teosta törkeän ja sellaisen toiminnan tukeminen johtaisi jatkuviin vuotoihin. Kantelija huomauttaa, että vuodon vakavuus ei riipu maksusta. Poliisin hallussa ei ole sellaista suomalaista yhteiskuntaa vakavasti vaarantavaa tietoa, kuin esimerkiksi ulkoja puolustusvaliokunnilla on, ja joista tietoa on vuotanut. Vastikkeellisuus on kantelijan mielestä täysi abstraktio. Poliittinen vuotaja haluaa etua itselleen tai puolueelleen. Mediatalot tukevat runsaasti poliisien vapaa-ajantoimintaa, mikä selittänee sen valtavan määrän vuotoja, joita poliisit ovat vuosikymmenten aikana tehneet. Vuoto on rikos, vaikka se tehtäisiin vastikkeettomastikin. Kantelija kirjoittaa, että joka tapauksessa MTV hyötyi vuodosta rahallisesti. Lopullinen päätös ja vastuu vuodetun tiedon julkistamisesta ovat aina medialla vastikkeellisuudesta riippumatta. MTV:n olisi pitänyt ymmärtää vuodon paljastuksen vakavat seuraukset, jotka ilman itsemurhaakin olisivat tarkoittaneet ilmeisesti viraltapanoa. Kantelija katsoo MTV:n ja sen toimittajan rikkoneen räikeästi hyvää journalistista tapaa ja antamaansa lupausta (”Suhtaudun lähdesuojaan erittäin vakavasti, joten sen suhteen voit olla huoleti”). MTV:n motiivina on ollut tehdä paremman puutteessa uutinen vuodosta vuotajan kohtalosta piittaamatta. MTV Uutisten vastaus 11.12.2014 Päätoimittaja Merja Ylä-Anttila vastaa, että MTV Uutiset ei ole rikkonut lähdesuojaa, koska sellaisesta ei ole tietojen myymistä yrittäneen tahon kanssa sovittu. Vinkin lähettäjän henkilöllisyys ei myöskään ole missään vaiheessa ollut toimituksen tiedossa. Julkaisupäätös tehtiin vakaan ja pitkällisen harkinnan jälkeen sillä perusteella, että kyseessä oli merkittävä yhteiskunnallinen asia, josta yleisöllä oli oikeus tietää. MTV Uutisten toimittaja sai yhteydenoton 6.10.2014 anonyymistä sähköpostiosoitteesta. Viestin kirjoittaja, nimimerkki KP kuvaili itseään seuraavasti: ”Olen syvällä vakavan rikollisuuden pelikentässä työskentelevä virkamies ja etsin itselleni yhteistyökuviota jossa haluan suurella luottamuksella tuoda esille asioita jotka ihmisiä kiinnostavat”. Toimitus oletti Ylä-Anttilan mukaan, että kyseessä on henkilö, joka haluaa mahdollisesti kertoa epäkohdasta omassa organisaatiossaan. Toimituksella ei ollut tietoa siitä, mikä tämä organisaatio oli. Toimitus ei myöskään tiennyt yhteyttä ottaneen henkilön asemaa tai ammattia. Käytettävissä oli vain edellä esitetty henkilön oma kuvailu itsestään. Toimittaja vastasi sähköpostitse KP:lle kertoen yleisellä tasolla suhtautumisestaan lähdesuojaan. Lisäksi toimittaja kertoi, että turvallisin tapa pitää yhteyttä olisi tavata kasvokkain. Vaihtoehtoisena yhteydenottomuotona toimittaja tarjosi puhelinkeskustelua. Näihin ehdotuksiin nimimerkki ei päätoimittajan vastauksen mukaan reagoinut millään tavalla. Lähdesuojasta ei siis sovittu, koska toimitus ei päätoimittajan mukaan missään vaiheessa päässyt keskustelemaan henkilön kanssa. Jo seuraavana aamuna sama, nimimerkin takaa toiminut taho lähetti vinkin liittyen kiinniottoihin terrorismirikostutkinnassa. Koska kyseessä oli yhteiskunnallisesti merkittävä asia eli mahdollinen uusi terrorismirikostutkinta, toimitus tarkisti asian ja sai poliisilta vahvistuksen nimimerkin antamalle vinkille. Uutista ei Ylä-Anttilan mukaan olisi voitu julkaista ilman vahvistusta, sillä vinkki oli hyvin niukkasanainen. MTV siirsi keskusrikospoliisin pyynnöstä juttunsa julkaisua muutamalla tunnilla, koska operaatio olisi voinut muutoin vaarantua. Viranomainen julkaisi oman tiedotteensa vain muutama minuutti MTV:n uutisoinnin jälkeen. Kyseessä oli niin sanottu prosessiuutinen, joka olisi tullut julki joka tapauksessa viimeistään muutaman päivän päästä vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä. Uusi yhteydenotto tuli muutamia tunteja kiinniottovinkin jälkeen. Nyt nimimerkki ehdotti pitkäkestoista yhteistyötä ja tietojen luovuttamista maksua vastaan. Hänen mukaansa MTV tarvitsee uutisvoittoja ja hän voi niitä tarjota. Hän ehdotti, että nettiuutisesta hänelle maksettaisiin 250 euroa ja tvuutislähetykseen päätyneestä uutisesta 500 euroa. Toimitus kieltäytyi tarjouksesta toteamalla, että tiedoista ei makseta. Toimituksella ei Ylä-Anttilan mukaan ollut edelleenkään tiedossa nimimerkin henkilöllisyyttä, työpaikkaa, tai asemaa. Tämän jälkeen KP ei kertaakaan palannut asiaan eikä siten myöskään ilmaissut haluavansa kertoa mistään epäkohdasta ilman maksua. Tapahtumat etenivät Ylä-Anttilan mukaan nopeasti. KP lähetti kaikki viestinsä yhden vuorokauden sisällä. Tämän jälkeen MTV Uutiset otti yhteyttä häneen kerran ennen jutun julkaisua, pyytääkseen haastattelua. Ylä-Anttila painottaa, että MTV Uutisilla ei missään vaiheessa ennen jutun julkaisua ollut tiedossa KP:n henkilöllisyyttä. Hänen toiminnastaan pystyi kuitenkin päättelemään, että hän pääsi työssään käsiksi salaiseen tietoon. Oli mahdollista, että henkilö oli poliisi. Terrorismirikostutkinnasta tiedettiin useissa poliisiorganisaatioissa. Uutisoinnin jälkeen poliisiylijohtaja arvioi, että tietoa kiinniotoista oli yli 100 henkilöllä. Uutisointipäätöstä ei päätoimittajan mukaan tehty kevyesti. Sitä edeltänyt journalistinen harkinta oli erityisen huolellista. Toimituksessa tiedostettiin, että on poikkeuksellista avata uutisen taustaa ja että tämä voi herättää keskustelua. Koska itse tapauskin kuitenkin oli niin poikkeuksellinen ja vakava, julkaisupäätös tehtiin asian yhteiskunnallisen merkittävyyden ja journalistin velvoitteiden perusteella. Avoimessa yhteiskunnassa on YläAnttilan mielestä välttämätöntä, että toimituksille voidaan kertoa turvalliSyytöksiä tekstaripalstalla Viitasaaren seutu julkaisi asianajotoimistoa arvostelevan tekstarin. Kantelija ei ollut tunnistettavissa tekstistä, joten JSN katsoi, ettei lehti rikkonut hyvää journalistista tapaa. Tekstiviestipalstat ovat painettujen lehtien luetuinta aineistoa, vaikka toimitukset toisin toivoisivatkin. Viitasaaren Seudun tekstari ei olisi isommassa kaupungissa johtanut mihinkään, mutta näissä on syytä olla tarkkana, jos mahdollisia arvostelun kohteita on vain muutamia. Edustamani lehden tekstaripalstalla on kyllä lyöty nimimerkin takaa ihan nimettyjäkin kohteita. On toki eri asia kritisoida toimintaa kuin syyttää rikoksesta. Syytös ”epärehellisyydestä” on asianajotoimistoon kohdistuneena vakava, muttei mene vielä rajan yli, koska toimistoa ei ole nimetty. Olisi ollut iso uutinen, jos JSN ei olisi tässä tapauksessa päätynyt vapauttavaan. Viitasaaren Seudun julkaiseman nimimerkin ”anteeksipyynnön” olisi pitänyt riittää kohteellekin. Samu Karvala Uusimaan uutispäällikkö 10 5 Karvalan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 25.3. ja 22.4. Päätöksiä yhteensä 15. JSN Vapauttavat Langettavat
SuomenLehdistö 3/2015 21 palstat sesti luottamuksellista ja arkaluonteistakin tietoa. Muuten monissa tapauksissa ei saada esiin yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja epäkohtia. On kuitenkin täysin eri asia, mikäli virkamies haluaa perustaa vakituisen tietojenmyyntisuhteen median kanssa. Nimimerkki KP selitti omaa tarjoustaan seuraavasti: ”uutisvirtanne tarvitsee vahvoja uutisia ja minä haluan pääsääntöisesti elvyttää talouttani aika ajoin.” Kyse ei ollut siitä, että KP olisi pyrkinyt paljastamaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Kyseessä oli Ylä-Anttilan mukaan yksinkertaisesti yritys houkuttaa MTV Uutiset mukaan korruptioon. Jos suomalaisiin tiedotusvälineisiin syntyy tällaisia laittomia ja epäterveitä rakenteita, se voi vaarantaa yleisön luottamuksen sekä mediaan että viranomaisiin. Toimituksen arvion mukaan asia oli erityisen vakava ja huolestuttava. Toimitus ei myöskään tässä vaiheessa tiennyt, oliko kyse vain yksittäisestä yrityksestä vai mahdollisesti laajemmasta asiasta. Tietojen myyntiyritys oli niin poikkeuksellinen, että toimituksen näkemyksen mukaan asiasta oli kerrottava. Vaihtoehto olisi ollut jättää se kertomatta ja pimittää tapaus, mikä MTV Uutisten näkemyksen mukaan olisi ollut yksiselitteisen väärin yleisöä kohtaan. Journalistin ohjeiden ensimmäisen kohdan mukaan toimittaja on ensisijaisesti vastuussa yleisölleen. Tämä velvoite oli ratkaiseva toimituksen harkinnassa. Nimimerkin kanssa ei myöskään ollut sovittu lähdesuojasta eikä sellaista ollut hänelle luvattu. Toimitus katsoi asiaa huolellisesti harkittuaan, ettei rahastusyrityksestä uutisoimiselle ollut estettä. Oli myös välttämätöntä kertoa myyntiyritystä edeltäneestä tapahtumasarjasta. Juuri näiden tapahtumien perusteella toimitus oli vakuuttunut, että kyseessä todella oli salaiseen tietoon käsiksi pääsevä henkilö, todennäköisesti virkamies. Uutisoinnissa pyrittiin päätoimittajan mukaan siis mahdollisimman avoimesti dokumentoimaan tapahtumien kulku yleisölle. Journalistin ohjeissa todetaan, että ” journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin on lähteen kanssa sovittu”. Tässä tapauksessa lähdesuojasta ei ollut sovittu eikä edes olisi voitu sopia, koska yhteyttä ottaneen nimimerkin henkilöllisyys ei ollut tiedossa. Yleisluonteinen toteamus vakavasta suhtautumisesta lähdesuojaan ei ole lähdesuojasta sopimista. KP myös itse painotti kolmannessa viestissään, että hän ei tule paljastamaan itsestään mitään ennen kuin vastapuoli osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Mitä ilmeisimmin hän ei itsekään kokenut olevansa luottamuksellisessa suhteessa toimitukseen. Ylä-Anttila kirjoittaa, että MTV Uutiset katsoo noudattaneensa hyvää journalistista tapaa. Toimitus on pyrkinyt kertomaan poikkeuksellisesta ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävästä asiasta huolellisesti ja totuudenmukaisesti. Julkaisupäätös on tehty, koska yleisöllä on oikeus tietää vakavasta yrityksestä saada tiedotusväline mukaan korruptioon. Päätoimittajan ja toimittajan kuuleminen 25.3.2015 MTV Uutisten kirjallisen vastauksen lisäksi Julkisen sanan neuvosto kuuli päätoimittaja Merja Ylä-Anttilaa ja juttutarjouksen sähköpostitse saanutta toimittajaa kokouksessaan 25.3.2015. Päätoimittaja kertasi kirjallisessa vastauksessa antamansa tiedot. Neuvoston jäsenten tekemien kysymysten perusteella korostuivat seuraavat seikat: Sähköpostiliikenne KP:n kanssa oli yksipuolista. Hän lähetti kolme sähköpostiviestiä yhden vuorokauden aikana, eikä KP vastannut hänelle lähetettyihin viesteihin eikä viime vaiheessa tehtyyn haastattelupyyntöön. Tällä perustella lähdesuojasta ei edes olisi voitu sopia. KP paljastui vasta surmattuaan itsensä. Poliisi alkoi itsemurhan jälkeen tutkia hänen tekemisiään. Päätoimittajan ja toimittajan käsityksen mukaan henkilö ei ilmeisesti olisi ilman itsemurhaa eli pelkän MTV:n tekemän uutisen perusteella paljastunut. Ratkaisu JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. JO 14: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. MTV Uutiset sai nimettömän vihjeen tulossa olevasta poliisioperaatiosta. Saatuaan vihjeen tiedot vahvistetuiksi MTV julkaisi asiasta uutisen. Vihjeen antaja kertoi tämän jälkeen haluavansa myydä tv-kanavalle lisää uutisvihjeitä lähdesuojan turvin. MTV kertoi myyntiyrityksestä uutisissaan. Julkisen sanan neuvoston mielestä lähdesuoja on keskeinen osa demokratiaa ja sananvapautta. Sen vuoksi lähdesuoja taataan niin lainsäädännössä kuin Journalistin ohjeissakin. Journalistilla on ohjekohdan 14 mukaan sekä oikeus että velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Toimituksilla on velvollisuus huolehtia siitä, että osapuolet ymmärtävät lähdesuojasopimuksen syntyneen ja että toimitus ja lähde ovat samaa mieltä siitä, mitä asiaa sopimus lähdesuojasta koskee. Lähdesuojasta pitää sopia aina niin, että toimitus tietää, kenelle se antaa suojan ja mistä syystä. Toimituksen on voitava varmistaa lähteen luotettavuus ja se, ettei kyseistä asiaa voida julkistaa ilman lähdesuojaa. Toimituksen velvollisuus on huolehtia siitä, että molemmat osapuolet ymmärtävät lähdesuojasopimuksen syntyneen ja varmistettava, ettei tietolähteelle jää väärinkäsityksen mahdollisuutta. Neuvoston mukaan osapuolet eivät tässä tapauksessa voineet sopia lähdesuojasta, koska uutisvihjeen antanut virkamies pysyi tuntemattomana eikä suostunut edes keskustelemaan toimituksen kanssa. Pelkkä toimittajan yleisluontoinen vakuutus suhtautumisesta lähdesuojaan vakavasti ei voi olla molempia osapuolia sitova sopimus. Myöhemmin uutisvihjeen antaja yritti muuttua lähdesuojan turvin toimivaksi luottamuksellisten tietojen kauppiaaksi. MTV saattoi neuvoston mielestä journalistisen päätösvaltansa puitteissa kertoa rahastusyrityksestä yleisölle. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että MTV Uutiset ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Riikka Kaihovaara, Niklas Vainio, Veera Ristikartano, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Keskisuomalainen Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Lehti uutisoi, että sen tilaajat äänestävät aktiivisemmin kuin ne, jotka eivät tilaa lehteä. Tutkimustulos antoi liian edullisen kuvan tilaajien äänestysaktiivisuudesta. Lehti ei pyynnöstä huolimatta korjannut tai tarkentanut uutista. Se ei myöskään kertonut, että tutkimus oli tehty sen omasta toimeksiannosta ja jätti mainitsematta, että tutkimuksen tekijäyritys kuuluu samaan konserniin kuin lehti. Valkeakosken Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös erittäin kielteistä julkisuutta ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti uutisoi kantelijan työpaikkaa koskevia huhuja erityistilintarkastuksesta, jotka kantelija kumosi haastattelussa. Kantelija joutui erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Lehti lupasi ensin julkaista kantelijan oman kannanoton, mutta kieltäytyi sitten julkaisemasta sitä. Hevosurheilu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Peliyrittäjä kertoi Hevosurheilu-lehdessä tempauksestaan, jolla hänen yrityksensä markkinoi kimppapelipalvelujaan uusille asiakkaille Toto75-kierroksella. Hufvudstadsbladet Julkisen sanan neuvoston langettava päätös tietojen hankkimista, haastateltavan asemaa ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti syytti yritystä harhaanjohtavasta markkinoinnista puhelinmyynnissä. Juttu perustui yhden haastateltavan kertomukseen ja toimittajan valeasiakkaana hankkimiin tietoihin. Lehti ei kertonut lukijoille poikkeuksellisesta tiedonhankintatavasta. Lehti julkaisi yrityksen oman kannanoton, mutta liitti siihen toimittajan vähättelevän vastauksen. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Ilmoittaja julkaisi Iltalehden verkkosivulla tuottamaansa aineistoa, joka jäljitteli Iltalehden ulkoasua ja jutuntekotapaa. Sponsoroitu sisältö -merkintä ei riittänyt erottamaan ilmoitusta journalistisesta sisällöstä. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, lähdekritiikkiä ja tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi epäuskottavalta kuulostavan uutisen. Kantelijan epäilyistä huolimatta sille löytyi kuitenkin ulkomainen lähde, josta tiedot oli lainattu. Lehti myös täydensi uutistaan seuraavana päivänä. YLE, uutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta ja journalistista päätösvaltaa koskevassa asiassa. Yle selvitti uutisessaan omakotitalojen hintakehitystä. Toimitus vertasi neliöhintoja, jotka oli saatu jakamalla kiinteistön kauppahinta tontin koolla. Vaikka laskutapa ei ole tavanomainen, kyse ei kuitenkaan ole olennaisesta asiavirheestä, joka olisi pitänyt korjata. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi ” Toimituksilla on velvollisuus huolehtia, että osapuolet ymmärtävät lähdesuojasopimuksen syntyneen ja että toimitus ja lähde ovat samaa mieltä siitä, mitä asiaa sopimus lähdesuojasta koskee.” JULKAISIJAplus Lehden digitaaliset palvelut yhdestä paikasta. JULKAISIJAplus on kahden suomalaisen johtavan digijulkaisemisen asiantuntijan eDockerin ja Kosila Digimedian yhteistyössä erityisesti sanomalehdille rakentama modulaarinen palvelukokonaisuus. Palvelussa yhdistyvät sanomalehdille tutut eDockerin digilehtiratkaisut ja Kosilan verkkopalvelut yhdeksi lisäarvoa tuottavaksi ratkaisukokonaisuudeksi. Toimitusjärjestelmäriippumaton Yksilöt, yhteisöt, yritykset, ilmoittajat ja kumppanit sisällöntuottajiksi. Nopeat, vaihtuvat uutiset suoraan uutisvirrassa Vaivaton tapa jakaa maksullinen ja ilmainen sisältö lukijoille YHTEISÖLLISYY STY ÖKALUT LUKUSO VELLUKSET VERKK OPAL VELUT TILAAJ AHALLINT A VERKK OKAUPP ARATKAISUT Kosila Digimedia www.kosila.? eDocker Digital Publishing Oy www.edocker.? Käy tutustumassa: TUO TANT O TY ÖKALUT Suosi 100% kotimaista työllistät suomalaisia! Uudet ansaintamallit www.julkaisijaplus.?
SuomenLehdistö 3/2015 23 palstat KSF Media KSF Median sisältöjohtajaksi on nimitetty Susanna Ilmoni. Hän vastaa digitaalisesta sisältötoiminnasta. Hufvudstadsbladetin uudeksi päätoimittajaksi on valittu Västra Nylandin päätoimittaja Tommy Westerlund. Västra Nylandin päätoimittajaksi nousee lehden uutispäällikkö Marina Holmberg. Hufvudstadsbladetin nykyinen päätoimittaja Jens Berg siirtyy vetämään yhtiön kehitysyksikköä. Bergin tehtävänä on kehittää sekä kaupallisia että journalistisia toimintoja. Jakeluyhtiö Suomi Uuden yhtiön toimitusjohtajana on aloittanut KTM Marko Toivari. Toivarilla on monipuolinen kokemus johtotehtävistä etenkin palvelualoilla, ja hän on työskennellyt yli kahdeksan vuotta johdon konsulttina. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on muun muassa toiminut Postin palvelutuotannon johtajana sekä tilaus-toimitusketjun, logistiikkaverkkojen ja operatiivisten toimintojen kehittämiseen keskittyvänä konsulttina BearingPointja Deloitte-yhtiöissä. Helsingin Sanomat Markku Niskanen on nimitetty kuvapäälliköksi ja kuvatoimituksen esimieheksi. Hän vastaa kuvatoimituksen päivittäisestä työnjohdosta ja kuvailmaisun kehittämisestä kaikissa kanavissa. Lisäksi Niskanen jatkaa nykyisessä tehtävässään Sanoma Lifestylen kuvapäällikkönä. Toimittaja Kirsi Alm-Siira aloittaa sosiaalisen median sisällöntuottajana. Hän siirtyy Hesariin MTV:n palveluksesta. Tehtävä on Helsingin Sanomissa uusi. Sen tavoitteena on kehittää tuoreita tapoja jakaa HS:n laatusisältöjä aiempaa laajemmin sosiaalisessa mediassa ja muissa verkon julkaisukanavissa. Tuisku Järvinen on nimitetty medialiiketoiminnan kaupalliseksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Hän vastaa uudessa tehtävässään Helsingin Sanomien mediatuoteperheen strategian toteuttamisesta sekä mediamyynnin tukemisesta. Järvinen siirtyy uuteen tehtäväänsä Sanoma Media Finlandin Mediamyynti ja asiakkuudet -toiminnosta, jossa hän on toiminut myyntiryhmän päällikkönä. Sami Valtere on nimitetty designjohtajaksi. Valtere on vastuussa HS:n tuotteiden visuaalisesta kokonaisilmeestä ja käytettävyydestä. Tämän lisäksi hän suunnittelee lehden ja sen digituotteiden markkinointia ja vastaa Helsingin Sanomien brändi-ilmeestä. Sami Valtere on työskennellyt vuodesta 2000 eri tehtävissä Helsingin Sanomissa, muun muassa Nytliitteen graafikkona, Kuukausiliitteen AD:na ja Helsingin Sanomien designpäällikkönä. Keskisuomalainen Oyj Konsernin valtakunnallisen myynnin myyntijohtajaksi siirtyy Keskisuomalainen-sanomalehden myyntijohtaja Aslak de Silva. Hän vastaa jatkossa valtakunnallisten ketjujen ja mediatoimistojen asiakkuuksista. Työn painopiste on digitaalisten ja uusien monimediaratkaisujen sekä konsernin viestintäja tutkimuspalveluiden kokonaisvaltaisessa myynnissä. Tietoykkönen Oy Toimitusjohtajaksi on nimitetty FM, MBA Osmo Kurki. Hän toimii edelleen myös Keskisuomalainen-konsernin kehitysjohtajana. STT-Lehtikuva eMBA Mika Roman on nimitetty STTLehtikuvassa liiketoimintajohtajaksi Hän vastaa konsernin viestintäpalveluliiketoiminnasta ja sen kasvusta. Tom Jungellin mukaan urheilussa on paljon asioita, joita voi hyödyntää liiketoiminnassa. Kärkimedian uudella toimitusjohtajalla on kokemusta kummastakin. Mediaja mainostoimistouran lisäksi hän oli monta vuotta ”enemmän tai vähemmän ammattipurjehtija”, joka voitti MM-kultaa ja neljästi hopeaa. Nuorempana hän kilpaili alppihiihdossa ja on myös valmentanut sitä ja käsipalloa. – Kilpaurheilussa tavoite on saavuttaa jotain. Sen eteen tehdään kovasti duunia ja sitten katsotaan, miten meni, ja ymmärretään, miksi meni niin. Tehdään korjausliikkeitä ja jatketaan taas eteenpäin. Yhtä lailla liiketoimintaa pitää kehittää pienin askelin mutta jatkuvasti. Jungell uskoo tiimityöskentelyyn ja pyrkii olemaan energisoiva vetäjä. – Kun tavoitteen eteen työskennellään yhtenä tiiminä, tuloksia tulee väistämättä. Yhden selkeän tavoitteen toimitusjohtaja nimeää jo parin viikon työskentelyn jälkeen. Hän haluaa tuoda vallitsevan digihuuman keskellä esiin printin ilosanomaa. – Kärkkärin kivijalan printin vahvuudet, toimivuus ja tuottavuus, ovat jääneet taka-alalle keskustelussa. Kuluttajat haluavat nähdä mainontaa printissä. Eivät digi ja printti ole joko tai -kysymyksiä. Jungellin mukaan myös mitattavuuden kehittäminen on Kärkimediassa tapetilla. Hänen mielestään Suomessa investoidaan merkittäviä summia markkinointiviestintään, mutta ei kuitenkaan olla ihan valmiita laittamaan suhteellisen pieniä rahoja tehtyjen toimien analysointiin. – Välttämättä ei ymmärretä, miten investointi loppupäässä tuottaa. Jungell kokee olevansa parhaimmillaan haastavissa tilanteissa. Se on yksi syy, miksi hän hakeutui takaisin myllerryksessä olevalle media-alalle Footbalance Systemin toimitusjohtajuuden jälkeen. Aiemmin Jungell on työskennellyt muun muassa mediatoimistokonserni Omnicom Media Group Finlandin toimitusjohtajana. – Minulle on etu, että olen nähnyt tätä työtä kaikilta puolilta, myös ostajana. Noora Autio Kilpaurheilija Kärkkärin peräsimeen Tom Jungellin mielestä Suomessa investoidaan merkittävästi markkinointiviestintään, mutta ei kuitenkaan analysoida tarpeeksi investointien vaikutusta. KärKiMEDiA Uusiin tehtä viin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: riikka Virranta, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 85. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2015: kestotilaus 89 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 94 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 40 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 00395587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. suomenlehdistö Ilmestysmipäivät 2015 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4 9.6. 21.5. 18.5. 5 19.8. 10.8. 4.8. 6 30.9. 21.9. 15.9. 7 4.11. 26.10 20.10. 8 16.12. 7.12. 1.12. Uusi toimitusjohtaja haluaa tuoda esiin printin ilosanomaa. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri > 7.5.2015 Sanomalehtien Liiton Kevätseminaari ”Uusia näkymiä sanomalehtien tulevaisuuteen”, Tampere. Keskiviikkona 6.5. ohjelmassa on vierailu Alma Manun painoon. Seminaarissa keskustellaan mm. Ylen tehtävästä, esitellään uusia yhteistyöalueita ja pohditaan sisältömarkkinoinnin mahdollisuuksia. > 5.–6.11.2015 Suuret lehtipäivät: Paikallislehtipäivät ja Kaupunkilehtipäivät, Kouvola. > 19.11.2015 Jakelun ajankohtaispäivä. > 25.11.2015 Mediapäivä 2015, Helsinki. sanomalehtien liitossa tapahtuu
SUOMEN KAUNEIMMAT SANOMALEHDET ...tulevat Kokkolasta. Ja tämä kauneus kestää tarkastelun, painetaanhan meillä maamme ympäristöystävällisimmät sanomalehtituotteet. Tervetuloa joukkoon iloiseen! www.botniaprint.fi