MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 3 • 18.4.2018 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö YLE KIOSKISSA Emma Karasjoki ja muut nuoret toimittajat tekevät videoita nuorille. Ne julkaistaan siellä, missä kohderyhmä on, eli sosiaalisessa mediassa. » Sivu 14 Maksumuurit taipuvat Verkkokävijä voidaan pisteyttää tilaushalun mukaan. » Sivu 4 Uutta tuloa tapahtumista Mediayhtiöitä kiinnostavat nyt messut ja festivaalit. » Sivu 6 Toiveissa uutisten Spotify Lukija haluaa yhdellä maksulla paljon sisältöjä. » Sivu 18 Lisääntyvä yhteistyö tuo hyötyjä, sanoo Toni Viljanmaa. » Sivu 10 VESA LAITINEN HS:n Veera Siivonen: ”Sanomalehti-sanalla on brändiongelma.” » Sivu 8 Pienet ja isot juttuvaihdossa
SuomenLehdistö 3/2018 3 3/2018 kolmesta poikki Älä toista valhetta sisältö AJANKOHTAISTA 4 Maksumuurit mukautuvat lukijoiden käyttäytymiseen – pian myös Suomessa. 6 Esittelemme kolme mediataloa, jotka lähtivät tapahtumabisnekseen. 8 Helsingin Sanomien markkinointijohtaja Veera Siivonen ei pelkää olla eri mieltä. TAUSTAT 10-13 Selvitimme, miten sujuu yhteistyö paikallisten lehtien ja maakuntalehtien välillä. Osa konserneista lisää sisältövaihtoa, osa on purkanut sitä. 14-16 Yle Kioskissa nuoret tekevät videoita nuorille. Ne julkaistaan some-kanavissa, joissa kohderyhmä viihtyy. PALSTAT 17 Lohkoketjuteknologia vaikuttaa myös mediaan. 18 Lukijat haluavat yhdellä kuukausimaksulla eri mediabrändien sisältöjä, väittää tutkimus. 20 Moni on useasta paikasta kotoisin – ja se on sanomalehdille mahdollisuus. 22 Toimitusjohtajan ja vastaavan toimittajan tuplaroolissa näkee kokonaisuuden, sanoo Elina Jyrinki. ” Korjaus voi kääntyä itseään vastaan varsinkin niiden joukossa, joiden maailmankuvaan virheellinen tieto istuu korjattua paremmin.” ”Tavoitteemme on, että digilevikit kasvavat siinä tahdissa kuin printtilevikit laskevat. Se on ihan realistinen tavoite”, sanoo Satakunnan Kansan Inka Partanen. Uutiskielen neutraalius Riikka Virranta Onko uutiskieli alkanut lainata liikaa kolumneilta tai featurelta? Pitäisikö uutisten ilmaisussa pyrkiä tiukasti neutraaliuteen? Miten uutisten luotettavuutta voitaisiin parantaa? Sari T. Tiiro Kielibaarin toimittaja, opettaja Juttutyypit eivät ole tarkkarajaisia, ja yksittäisessä jutussa, myös uutiseksi tarkoitetussa, voi olla piirteitä useasta juttutyypistä. Siksi myös kielelliseen ilmaisuun on tullut moninaisuutta. Uutisen olemusta voisi toimitustyössä terävöittää. Se heijastuisi kieleenkin. Korostetunkin neutraalia ilmaisua voisi kokeilla ja seurata lukijoiden reaktioita. Osa nykylukijoista tulkitsee uutisen mielipiteelliseksi, mikä johtunee paitsi itse tekstistä myös silmäilevän lukutavan yleistymisestä ja luetun ymmärtämisen heikkenemisestä. Tarkentamalla tiedonhankintaa, mikä jo itsessään tuottaa täsmällisempää kieltä. Otsikko vastaamaan sisältöä. Huomio demonstratiivipronomineihin (tässä, siinä jne.), joilla on taipumus siirtyä haastateltavan puheesta tekstiin ja joiden viittauskohdetta lukijan on työlästä löytää. Ville Eloranta kielenhuollosta vastaava toimittaja, HS En usko, että tilanne on viime vuosina muuttunut suuresti. Luultavasti on aina ollut toimittajia, jotka eivät täysin hahmota tekstilajien rajoja tai ainakaan pidä niitä kovin jyrkkinä. Narratiivisuusbuumin alkuvaiheessa oli tosin selvästi nähtävissä joitain ylilyöntejä. Ensin pitäisi määritellä, mitä ovat uutiset ja neutraalius. Niin sanottu perinteinen uutisteksti ei väritystä ja kirjoittajan näkemyksiä kaipaa, mutta uutisessa voi olla myös esimerkiksi reportaasin elementtejä, jolloin tyylivalinnoille on hyvä antaa hieman enemmän tilaa. Paremmalla lähteytyksellä ja muulla läpinäkyvyyden lisäämisellä. Jo joistain Julkisen sanan neuvoston erikoisista kanteluista huomaa, etteivät lehdistön käytännöt ole koko kansalle selviä. Niistä vaikeneminen voi antaa omahyväisen tai jopa vilpillisen vaikutelman. Sari Vanninen Uutissuomalaisen toimittaja Pääsääntöisesti ei. Uutisjuttujen otsikoissa häiritsee, jos ne ovat kantaaottavia. Tarinallinen uutisteksti lainaa featurelta, mutta tekstissä kaiken on perustuttava faktoihin. Tällöin tosin uutinen saattaa jäädä tarinan varjoon. Uutistekstin pitää olla neutraalia, mutta se ei tarkoita samaa kuin virkamiesmäisyys. Tekstissä voi olla räväköitäkin kannanottoja, kun sanojat tuodaan selvästi esille. Uutisista featureimaiset maalailut voi kuitenkin unohtaa. Käyttämällä monipuolisesti lähteitä ja tuomalla ne kaikki esille. Otsikoissa pitäisi välttää ylilyöntejä ja katteettomia lupauksia. Uutistekstiin ei pidä piilottaa toimittajan mielipiteitä. Niitä varten on erikseen kolumnipalstat. W KORJAAN VIRHEELLISEN väitteen: rokotteet eivät tutkimusten mukaan aiheuta autismia. Näin siitä huolimatta, että sitkeä kansainvälinen huhu väittää toista ja Suomessakin Magneettimedia on pitänyt virhekäsitystä esillä. Miten median pitäisi reagoida sosiaalisessa mediassa tehokkaasti leviäviin huhuihin, disinformaatioon ja valeuutisiin? Tulisiko virheitä sännätä oikomaan? Asia ei tutkimuksen valossa ole yksinkertainen. Yksi helppo ohje journalisteille on: valeuutisen sisältöä on paras olla toistamatta turhaan edes korjauksen yhteydessä, jos se ei ole levinnyt laajalle. Toimin siis jutun alussa luultavasti väärin. KORJAUS VOI tuoda valheelle lisää näkyvyyttä ja kääntyä itseään vastaan varsinkin niiden joukossa, joiden maailmankuvaan virheellinen tieto istuu korjattua paremmin. Muun muassa tämä kävi ilmi seminaarissa, jossa tutkijat ja asiantuntijat keskustelivat disinformaatiosta ja journalismista. Tilaisuuden olivat järjestäneet median toiminnan kriisitilanteissa turvaamaan pyrkivä Mediapooli ja Harvardin yliopisto. Muisti toimii niin, ettei kerran opittu virhe noin vain pyyhkiydy mielestä, ellei sille löydy korvaavaa vastafaktaa (autismia aiheuttaa jokin muu). Väitteen kumoavastakin lauseesta jää herkästi mieleen alkuperäinen väite. Lisäksi valeuutisten kuluttajat ainakin Yhdysvalloissa ovat usein eri joukkoa kuin ne, jotka näkevät uutismedian korjauksia. VIRHEIDEN KORJAAMISESTA ei silti kannata asiantuntijoiden mukaan kokonaan luopua. Johdonmukainen, perusteellinen ja uskottavasti lähteytetty selvitys siitä, miksi väite on väärä, voi osaltaan hillitä virheiden leviämistä. Tutkimus viittaa siihenkin, että faktantarkistus vaikuttaa ainakin poliitikkojen esittämiin väitteisiin ja osaan äänestäjistä. Suoraa virheiden korjausta parempi strategia valeuutisia vastaan on kirjoittaa niiden teemoista omaehtoisesti. Valita näkökulmat itse, journalistisin kriteerein, ei vain torjua muiden syöttämiä tietoja muiden valitsemissa kehyksissä. Rokotteiden tapauksessa voisi kirjoittaa, miten ne ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä tai miten todennäköisiä riskejä niihin liittyy – ainakaan jutuissa ei kannattaisi toistaa sanaa autismi. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi
4 SuomenLehdistö 3/2018 Wall Street Journal pisteyttää verkkokävijät maksuhalun perusteella. Myös Kauppalehti on testannut erilaisia asiakkuuspolkuja. si sillä perusteella, kuinka todennäköisesti he ovat valmiita maksamaan tilauksesta. – Nyt olemme siinä pisteessä, että jos saan tietää käyttäjän pistemäärän, tiedän melko tarkasti, kuinka todennäköisesti hän tilaa, sanoi johtaja Karl Wells WSJ:ltä Nieman Journalism Labin verkkosivuilla helmikuussa julkaistussa jutussa. Wellsin mukaan taipuisa maksumuuri on lisännyt erityisesti sellaisten kävijöiden tilauksia, joiden tilaushalukkuus on lähtökohtaisesti ollut alhainen. WSJ:llä on nyt lähes 1,4 miljoonaa digitilaajaa eli 300 000 enemmän kuin vielä vuotta aiemmin. Yksilöllisyys on uusi trendi Esimerkkejä on muitakin. Kymmeniä sanomalehtiä julkaisevan yhdysvaltalaisen Hearst Newspapersin uusittu maksumuuri antaa kävijän lukea ensimmäisellä vierailukerralla niin paljon juttuja ilmaiseksi kuin tämä haluaa. Niiden pohjalta määrittyy, milloin ja miten kävijä myöhemmin mahdollisesti törmää maksumuuriin. Myös Financial Timesilla ja norjalaisen Schibsted-konsernin sanomalehdillä on jo pitkään ollut käytössään tekniikoita, joiden avulla yksilöllistä kävijätietoa pystytään hyödyntämään joustavasti tilausten tarjoamisessa. Suomalaisissakin lehdissä kansainvälisiä esimerkkejä maksumuurien kehittymisestä seurataan tiiviisti. Digijohtaja Mikael Liljedahlin mukaan Helsingin Sanomissa ei kuitenkaan ole tehty mitään konkreettista maksumuurin joustavoittamiseksi. Hesarilla on käytössään premiummaksumuuri, jossa tietyt artikkelit ja osastot ovat aina kovan maksumuurin takana. – Matkan varrella seuraamme käyttömäärää ja -tiheyttä. Lisäksi muuriin törmäämiset ovat indikaatio, että kuluttaja on kiinnostunut myös maksullisesta sisällöstämme, Liljedahl toteaa. Verkkokauppa menee edellä Kauppalehdessä on jo testattu erilaisten asiakkuuspolkujen mahdollisuuksia verkkovierailijoille, kertoo markkinointijohtaja Johanna Suhonen Alma Talentista. Hänen mukaansa kyse on ollut ennen kaikkea verkkokävijöiden kiinnostuksen kohteiden seuraamisesta sen perusteella, millaisia juttuja he lukevat. Kerätystä datasta on mahdollista tehdä WSJ:n tyyliin pisteytysmalleja, joilla pystytään ennustamaan kävijän tilaushalukkuutta. Suhosen mukaan kaikki, mitä verkkokaupassa tapahtuu, tapahtuu ennen pitkää myös maksumuuribisneksessä. Nyt verkkokaupassa puhuttaa ennen kaikkea toukokuussa voimaan astuva EU:n tietosuojaasetus (GDPR), joka asettaa entistä tiukempia ehtoja sille, miten asiakkaiden henkilötietoja on suojattava. Muuri kävijän mukaan KÄVIJÖIDEN KÄYTTÄYTYMISEEN reagoivat maksumuurit tekevät tuloaan sanomalehtien verkkosivuille. Esimerkiksi Yhdysvaltain suurimpiin ja tunnetuimpiin sanomalehtiin lukeutuva Wall Street Journal on hiljattain ottanut käyttöön niin sanotun taipuisan maksumuurin. Keinoäly laskee jokaiselle WSJ.comin vierailijalle pistemäärän, jonka perusteella hänelle tarjotaan tilaustai rekisteröitymismahdollisuutta jossakin vaiheessa käyntiä. Lehti määrittelee ei-tilaajat karkeasti kuumiksi, lämpimiksi tai kylmikAJANKOHTAISTA
SuomenLehdistö 3/2018 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle 1 KÄVIJÖIDEN PISTEYTYS. Järjestelmä pisteyttää WSJ.comissa vierailevat ei-tilaajat yli 60 erilaisen mittarin perusteella. Pisteisiin vaikuttaa esimerkiksi se, mitä juttua kävijä ensimmäiseksi klikkaa, vieraileeko hän sivustolla ensimmäistä kertaa ja mitä verkkoselainta hän käyttää. 2 KOVA MAKSUMUURI. Korkean pistemäärän saaneet kävijät törmäävät nopeasti kovaan maksumuuriin, eli heiltä vaaditaan tilausta selaamisen jatkamiseksi. 3 PEHMEÄMMÄT KEINOT. Alhaisemman pistemäärän saaneet kävijät saattavat saada selata ensimmäisellä käynnillään ilmaiseksi niin paljon juttuja kuin haluavat. Heille saatetaan tilauksen sijaan tarjota esimerkiksi vuorokauden voimassa olevaa vierailijapassia sähköpostiosoitettaan vastaan. Näin niin sanotut kylmät kävijät saavat mahdollisuuden tutustua sisältöihin ilman rajoituksia ennen tilausvaadetta. 4 SAMA HINTA KAIKILLE. Kävijän pistemäärä ei vaikuta tilauksen hintaan, ainoastaan siihen, missä vaiheessa vierailua tilausta tarjotaan. Lähde: Nieman Journalism Lab ISTUIN VIIME kesänä Facebookin konttorissa Lontoossa. Sosiaalisen median jätti järjesti yhdessä BuzzFeedin kanssa Britannian parlamenttivaalien tuloslähetyksen, joka näytettiin suorana BuzzFeedin Facebook-sivuilla. Illasta tulisi jännittävä. Mielipidekyselyissä Jeremy Corbynin työväenpuolue oli kirinyt Theresa Mayn konservatiivien etumatkaa kiinni. Studiokatsomoon saapui arviolta runsaat sata henkeä, joista valtaosa oli nuoria yliopisto-opiskelijoita. Lämpiössä tarjoiltiin olutta ja viiniä, irtokarkkeja ja tapaksia. Downing Streetiä esittävän selfie-seinän edessä sai ottaa kuvan pahvi-Theresan tai pahvi-Jeremyn kanssa. Lähetys alkoi. Heti alussa juontaja lupasi tietoja ovensuukyselyiden tuloksista. Jännitti. Tuloksia ei kuitenkaan kuultu. Sen sijaan toimittajat kävivät läpi, mitä nappia pitää painaa, jos on rakastunut politiikkaan tai vihainen tai järkyttynyt siitä. Tunne ajoi edelle juuri silloin, kun tietoa olisi tarvittu. Kaivoin kännykän salaa taskustani ja kävin tarkistamassa vaalien tilanteen BBC:n nettisivuilta. SEURAAVAKSI KATSOIMME valokuvista koostetun insertin, joka kertoi äänestyspaikoilla vierailleista koirista. Minä halusin tietää, onko Theresa Mayn puolue menettämässä enemmistön parlamentissa. Kännykkä kertoi, että näin oli käymässä. Kun olimme katselleet aikamme hauskoja kuvia hauvoista, BuzzFeedin toimittaja sai kerrottua ovensuukyselyiden tuloksista. Lähetys jatkui, mutta osa katsojista alkoi valua takahuoneeseen oluelle. Liityin joukkoon. Takahuoneen televisioissa pyörivät BBC:n ja Sky Newsin vaalilähetykset. Tulokset rullasivat ruuduilla, asiantuntijat analysoivat herkeämättä vaalien tilannetta. Kokoonnuimme televisioruutujen eteen. Ei harmittanut, vaikka televisiolähetyksiä ei päässyt peukuttamaan. Samalla BuzzFeedin ja Facebookin lähetyksessä joku räppäri kertoi mielipiteitään politiikasta. Facebookin edustaja yritti epätoivoisesti houkutella meitä takaisin katsomoon. Emme menneet, vaikka hän lupasi tuoda sinne olutta. Mietin hetken, olinko vain yksinkertaisesti liian vanha uudelle ja nuorekkaalle ohjelmalle. En usko. Luulen, että myös vaalilähetyksen kohderyhmä, niin sanotut milleniaalit, olisi kaivannut ensisijaisesti tietoa siitä, miten vaaleissa kävi. Kaikki muu oli juuri sillä hetkellä toisarvoista. Vaali-ilta oli oiva esimerkki siitä, miten käy, kun muoto vie sisältöä. UUDISTUSTEN TAHTI ei ole koskaan ollut mediamaailmassa näin nopea. Muutama vuosikymmen sitten riitti, että printtilehteä, painoteknologiaa, toimitusjärjestelmää ja jakelua uudistettiin silloin tällöin. Nyt muutos on jatkuvaa. Vaikeinta kaiken keskellä on päättää, mihin hypätä mukaan ja mitä seurata sivusta. Uuden luominen on riski, mutta paikalleen pysähtyminen on kuolemaksi. Samalla täytyy tunnistaa, milloin vanha on toimivampaa kuin uusi. Oli huojentavaa huomata, että myös Facebookin ja BuzzFeedin kaltaiset digikehityksen edelläkävijät ajavat välillä päin seinää. Ilta Facebookilla opetti, että jatkuvan muutoksen keskellä tärkein – eli sisältö – voi helposti unohtua. Pohjimmiltaan kyse on tiedonvälityksestä. Jos perusta ei ole kunnossa, puutetta ei korvata peukutusnappuloilla tai ruudussa viuhuvilla sydämillä. ? > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Ilta-Sanomien vt. toimituspäällikkö Panu Karhunen. ” Oli huojentavaa huomata, että myös Facebookin ja BuzzFeedin kaltaiset edelläkävijät ajavat välillä päin seinää.” Olemme pulassa, jos muoto vie sisältöä Muuri kävijän mukaan – Kuluttajat eivät välttämättä kauhean innokkaasti anna lupaa sellaisten tietojen keräämiseen, jotka johtavat hinnoittelun muutoksiin tai kiristyvään maksumuuriin. Uusimmat uutiset tai päiväpassi Tähän asti verkkovierailijat ovat tietämättään saattaneet antaa verkkoselaimensa kautta käyttäytymistietoja, joita on voitu hyödyntää esimerkiksi hinnoittelussa. Hyvä esimerkki ovat lentoja hotellihintoja vertailevat sivustot, jotka näyttävät erilaisia hintoja lukuisista erilaisista tekijöistä riippuen. Esimerkiksi Applen tietokoneella surffaava on ” Suomalaisissa lehdissä tullaan näkemään entistä kohdennetumpia tilaustarjouksia.” voinut saada kalliimpia hintoja kuin muita laitteita käyttävät. Myös Facebookin ja muiden suurten datayhtiöiden tietosuojakohut lisäävät koko ajan tietoisuutta tietojen keräämiseen liittyvistä riskeistä ja saattavat saada verkkokävijät entistä varovaisemmiksi. Suhonen arvelee, että suomalaisissa sanomalehdissä tullaan näkemään entistä kohdennetumpia tilaustarjouksia, vaikka asiakaskohtaiseen hinnoitteluun ei mentäisikään: tarjotaan osalle vaikka suppeampia tilauksia, kuten uusimmat uutiset tai päiväpassi. Maksumuuri voi joustaa yksilötasolla myös siinä, millä hetkellä tarjous näytetään. Suhosen mukaan teknisiä tai muita esteitä taipuisien maksumuurien käyttöönottoon Suomessa ei ole. – Enemmän on kyse siitä, miten pystymme hyödyntämään ja viemään käytäntöön niitä. Janne Arola TEESIT Näin WSJ:n maksumuuri toimii M IIK A IM M O N EN
6 SuomenLehdistö 3/2018 AJANKOHTAISTA Kuvalehti on järjestänyt näytöksen alun perin lukijoidensa kertomuksiin pohjautuvaan näytelmään Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. – Jatkossakin haluamme löytää vastaavia menestystuotteita. Yksi Sanoman omien tapahtumien vahvuus on, että ne kumpuavat omista sisällöistä ja brändeistä. Lipputulojen tuomisen ohella tapahtumilla on muitakin tehtäviä: ne pitävät yllä suhdetta kuluttajiin, luovat uusia yleisöjä ja toimivat markkinointina. Ne ovat myös uudenlainen tapa tuottaa sisältöjä, esimerkiksi striimattuna verkkoon. 2. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino hyppäsi messubisnekseen. Oman alueen tapahtumilla se luo yhteisöllisyyttä. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino on ollut jo pidempään kiinnostunut tapahtumista. Se on itse ideoinut ja järjestänyt kumppaneidensa kanssa yleisötapahtumia useille levikkialueensa paikkakunnille. Lisäksi lehtikustantaja on toiminut muiden tapahtumien kaupallisena promoottorina. Päätapahtumia ovat olleet Kaupan ja kulttuurin yö Kokkolassa ja Kauppojen yö Ylivieskassa. Tuloja on tullut mediamyynnistä. Printtiin ja verkkoon on tuotettu tapahtumasisältöjä, joiden yhteyteen on myyty mainontaa. – Siinä olemme olleet hyviä, ja sillä on ollut iso merkitys, julkaisuliiketoiminnan johtaja Alpo Ohtamaa sanoo. Tapahtumissa on tuotu esille lehtibrändejä ja tarjottu etuja kestotilaajille. Yksi pääpointeista on ollut luoda lehden ympärille yhteisöllisyyttä ja olla mukana oman alueen kehittämisessä. – Olemme hakeneet kokemuksia siitä, millaisista tapahtumista hyödymme eniten ja mikä istuu mediatalon rooliin. Kokemusten innoittamana ostimme Suomen Messupromoottorit. Viime vuoden lopulla julkistetun kaupan myötä konserni hakee messuista myös uusia asiakkaita ja kokonaan uutta tuloa messuvierailta ja näytteilleasettajilta. Suomen Messupromoottorit järjestää rakentamiseen ja asumiseen liittyviä sekä senioreille suunnattuja messuja eri puolilla Suomea. Sen tapahtumatuotanto on integroitu osaksi lehtikustantamista täyden synergian saamiseksi. – Samalla kun myymme messuosastoja, voimme tarjota mediamyynnin, painon, mainostoimiston 1. Sanoma laajensi festivaalibisnekseen ja uskoo kasvuun myös mediabrändien omissa tapahtumissa. Sanoma Media Finland kertoi maaliskuussa ostavansa N.C.D. Productionsin noin kolmenkymmenen tunnetun festivaalin ja tapahtuman liiketoiminnan. Synergiaa syntyy, kun media voi hyödyntää omaa markkinointivoimaansa. – Tapahtumat voivat tällä hetkellä todella hyvin. Me näemme siinä potentiaalisen kasvunpaikan, tapahtumajohtaja Riikka Fagerholm sanoo. Hän uskoo kasvuun myös mediabrändeihin suoraan kytkeytyvissä tapahtumissa. Sanoman radiokanavat ovat onnistuneet luomaan menestyviä tapahtumakonsepteja, kuten risteilyjä. Sieltä ajatus on levinnyt muihinkin yksiköihin. Uusia konsepteja kehitellään. Lehtipuolelta onnistumisiin lukeutuvat esimerkiksi Gloria Fashion Show -muotinäytös ja Helsingin Sanomien toimituksen toteuttamat elävän journalismin Musta laatikko -esitykset Kansallisteatterissa. Kodin Mediataloissa tapahtumilla on monta tehtävää. Nyt niistä haetaan kokonaan uutta tulovirtaa. Kolme tapaa tienata tapahtumilla Kokkolan Kaupan ja kulttuurin yö on esimerkki Keski-Pohjanmaan Kirjapainon aloitteesta syntyneestä tapahtumasta. Kaupat ovat auki myöhään, ja kaupungissa järjestetään erilaisia pop up -tapahtumia. Mediatalolle tulot tulevat tapahtumasisältöjen yhteyteen myydystä mainonnasta. JUKKA LEHOJÄRVI ja ict-puolen palveluita. Asiakasrekisteri laajeni kertaheitolla, Ohtamaa sanoo. 3. Tapahtumatuotanto on kannattavaa Hämeen Sanomat Oy:ssa. Laajeneminen kiinnostaa. Hämeen Sanomat Oy järjestää vuosittain kolmet messut: Heinämessut Forssassa sekä Elomessut ja Joulumarkkinat Hämeenlinnassa. Tapahtumat ovat yleisölle ilmaisia. Noin 90 prosenttia tuloista tulee näytteilleasettajilta, loput mediamyynnistä tapahtumaliitteisiin. – Bisnes perustuu siihen, että pystymme markkinoimaan tapahtumia voimakkaasti, saamme väkeä paikalle ja näytteilleasettajat tyytyväisiksi, myyntijohtaja Mika Sutinen kertoo. Uusista tapahtumista on ajatuksia. Messuliiketoiminnan osuus konsernin liikevaihdosta on reilun prosentin luokkaa, mutta kannattavuus on hyvä: liikevoittoprosentti on noin 40. Tapahtumia on tehty ohuella organisaatiolla eikä niitä varten ole palkattu väkeä. Tavoite on, että tänä vuonna messut ja verkkokaupat kattaisivat liikevaihdosta noin viisi prosenttia. – Se on vielä pieni osuus, mutta sekä verkkokaupassa että tapahtumissa tulot kasvavat. Sen vuoksi kokonaismyynti on pysynyt vuodesta toiseen lähes samana, vaikka mainosmyynti on laskenut. Riikka Virranta ” Tapahtumat kumpuavat omista sisällöistä ja brändeistä.”
SuomenLehdistö 3/2018 7 AJANKOHTAISTA Kolme tapaa tienata tapahtumilla LOVIISAN SANOMIEN päätoimittajan Arto Henrikssonin mielestä Julkisen sanan neuvoston maaliskuinen lausuma verkkosisältöjen poistamisen periaatteista selkeyttää tilanteita, joissa jutussa esiintyvä henkilö pyytää poistamaan jutun tai nimensä siitä. Lausuman mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä ja päätoimittajan päätöksellä. Loviisan Sanomiin tulee vuodessa alle kymmenen pyyntöä tietojen poistamiseksi. Kymmenen viime vuoden aikana Henriksson muistelee poistaneensa jutuista jälkikäteen nimet neljässä tapauksessa. Niistä yhdessä henkilö koki artikkelin aiheuttavan vakavan uhan turvallisuudelleen, ja kolmessa oli kyse vuosia sitten sovitetusta rikoksesta: varkauksista tai pahoinpitelyistä. – Nimen löytyminen rikosuutisesta oli vaikeuttanut työnsaantia tai johtanut lasten kiusaamiseen. – Tällaiset tapaukset ovat inhimillisesti rankkoja elinkautisia. Henriksson kertoo tekevänsä ratkaisut tapauskohtaisesti. Taustalla pitää olla painava syy. Loviisan Sanomat on saanut poistamispyyntöjä myös muun muassa tapauksissa, joissa missikisoihin osallistunut nainen koki tiedon löytymisen verkosta aiheuttavan hänelle mielipahaa tai maratonille osallistunut piti tulostaan liian huonona. Elämäntilanteen vaihtuminenkin on johtanut pyyntöihin. Lehden on toivottu poistavan esimerkiksi jutun yrittäjäpariskunnasta, joka on sittemmin eronnut. Näihin pyyntöihin Henriksson ei ole suostunut. – Toki vanhentuneista maininnoista voi seurata harmia tai väärinkäsityksiä, mutta tällaisia lieviä tapauksia on valtavan paljon ja aina oma historia ei ole sellainen kuin toivoisi. JSN:N ENNEN lausumaansa tekemässä päätoimittajakyselyssä nousi esiin samankaltaisia linjauksia. Päätoimittajat olivat suostuneet nimien, jutun tai kuvan poistoon tilanteissa, joissa henkilön turvallisuus oli perustellusti uhattuna, maininta ajat sitten sovitetusta rikoksesta haittasi merkittävästi hänen tai hänen lastensa elämää tai rikostuomio oli lieventynyt ylemmässä oikeusasteessa. Jos taas kyseessä oli vaikkapa tilanne, jossa henkilö ei olisi halunnut nuoruuden radikaalin mielipiteensä tulevan vastaan verkossa, juttua ei ollut muokattu. JSN kysyi poistopyynnöistä 30 päätoimittajalta pääosin isoista uutisvälineistä. Vastauksia tuli 22. Vastaajista vähän alle puolelle tulee poistotoiveita yhdestä kolmeen kertaan vuodessa, kolmannekselle kolmesta kuuteen kertaan vuodessa ja alle kymmenelle prosentille kuukausittain. – Määrä on aika runsas ja vaikuttaa lisääntyneen, JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström sanoo. Suurin osa päätoimittajista suostuu toiveeseen muutaman kerran vuodessa. 23 prosenttia vastaajista ei ole suostunut koskaan. Noora Autio m ik si ih m ee ss ä? Huhtikuussa julkistettiin uusi Fiam-mittaus, joka seuraa lehtien verkkosivujen kuukausittaista kävijämäärää. Miksi viikoittainen seuranta vaihtui kuukausittaiseen, Media Metrics Finlandin toimitusjohtaja Tomi Härmä? Taustalla on siirtymisemme TNS Metrixin ostaneen ComScoren kansainvälisiin tuotteisiin, joihin kuuluu automaattisesti kuukausiseuranta. Mitä muita muutoksia tuli aiempaan? Uusi mittaus on aiempaa viikoittaista TNS Metrixiä monipuolisempi. Julkisena näkyy vain kuukausitavoittavuus, mutta tilaajat saavat myös esimerkiksi keskimääräisen päivätavoittavuutensa ja vierailujen kestot. Olennaista on, että tilaajat pystyvät yhdistämään tietoihinsa kävijän iän ja sukupuolen. Näin kaikkea infoa voidaan tarkastella kohderyhmittäin. Paljonko mediabrändejä on mukana? Mediataloja on mukana aiempaa enemmän eli lähes kaikki. Mittaus on avoin muillekin kuin mediataloille: myös esimerkiksi mainostajat voivat osallistua. Uuden mittauksen myötä olemme mukana globaalissa kehityksessä ja tietoja pystyy vertailemaan myös muiden maiden vastaaviin lukuihin. Noora Autio ”Rankkoja elinkautisia” – ihmiset toivovat nimensä poistoa jutuista Uusi mittaus lisää kohderyhmätietoa ” Aina oma historia ei ole sellainen kuin toivoisi.” Päätoimittajat siivoavat juttuja vain painavista syistä. JSN:n lausuma korostaa heidän päätösvaltaansa. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö Tomi Härmä.
8 SuomenLehdistö 3/2018 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN HERÄTYS TULI puolitoista vuotta sitten. Helsingin Sanomissa tehtiin havainto, että tilaajakunta oli vanhentunut kolme vuotta vain kahdessa vuodessa. – Se oli kylmäävä löydös, markkinointijohtaja Veera Siivonen sanoo. Siitä hetkestä Sanomatalossa alkoi tiivis tilanneanalyysi ja panostus nuorempiin tilaajaryhmiin. Asia on ollut tiiviisti myös markkinointijohtajan pöydällä. Tuloksia on alkanut tulla: Tänä keväänä HS raportoi tilaajamäärän kasvusta viime vuonna. Kasvu tulee verkosta ja pääosin nuoremmista tilaajaryhmistä. Alle 40-vuotiaiden digitilaukset kasvoivat 60 prosenttia. Siivosen tuntuma on, että digissä sisällöistä maksavien nuorten Mielikuva sanomalehdistä pitää muuttaa, jos ne haluavat nykyistä nuorempia tilaajia, sanoo HS:n Veera Siivonen. Alalla on brändiongelma aikuisten joukko on aiempaa monipuolisempi otos ikäryhmästään, myös maantieteellisesti. Vielä jokin aika sitten tilaaminen oli tässä ryhmässä jotain erikoista ja painottui akateemisiin. – Tavoite on, ettemme ole eliittimedia vaan kiinnostava erilaisille ihmisille. YKSI OSA muutosta on ollut Helsingin Sanomien brändin uudistaminen niin, että myös nuoret voisivat kokea sen omakseen. – Mielikuva Hesarin tilaajasta oli aika vanha. Tilaaminen voi tuntua isolta päätökseltä, jos kokee olevansa erilainen kuin muut tilaajat. – Jos haluamme uusia asiakasryhmiä, se on vaikeaa, ellemme tietoisesti yritä muuttaa mielikuvaa. Siivosen mukaan alalla olisi laajemmin mielikuvatyötä tehtävänä. – Jo sillä, että puhuu sanomalehdistä, maalaa itsensä puolustusnurkkaan. Sanomalehti-sanalla on brändiongelma. Mutta se ei tarkoita, ettei sisällöillä olisi tulevaisuutta. Hyvää on, että suomalaiset luottavat uutismediaan enemmän kuin monissa muissa maissa. Oli vaihe, jona luottamusta ei nähty niin tärkeänä, mutta valeuutisten aikana sen arvo on taas noussut. – Mutta ovatko uutismedian mielikuvat siinä kunnossa, että ne pystyisivät houkuttelemaan uusia tilaajia? Siivonen kysyy. Hänen mukaansa asiaan ei ole muuta ratkaisua kuin mennä lähelle uusia lukijoita ja yrittää ymmärtää heitä. Helsingin Sanomien brändin ytimessä on yhä ymmärrys, tieto ja luotettavuus. Markkinoinnilla on kuitenkin tuotu ajatusta HS:stä modernina ja kiinnostavana digimediana. Verkossa lehden mielikuva oli Siivosen mukaan aiemmin turhan uutispainotteinen. Nuoremmat lukijat, joille printti on vieras, eivät mieltäneet sisältöjä niin monipuolisiksi kuin ne ovat aina olleet. Sisällöt eivät ole suuresti muuttuneet, mutta sekä brändiettä juttumarkkinoinnissa on nostettu neljää teemaa: yhteiskunnan lisäksi kulttuuria, tiedettä ja hyvinvointia. Siivosen mukaan osa nuorista aikuisista kokee yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen kyllä tärkeäksi mutta jopa ahdistavaksi velvoitteeksi. Siksi myös muita aiheita on olennaista tuoda esiin. – Ei ole välttämättä fiksua myydä tuotetta sillä, että se on pakkopullaa. VEERA SIIVONEN ei ole tyypillisin markkinointijohtaja media-alalla. Hän on Nokialla työskennellyt diplomi-insinööri, joka veti ennen nykyistä tehtäväänsä strategiaa ja liiketoiminnan kehitystä Helsingin Sanomissa. Matemaattinen ongelmanratkaisija johtaa nyt myös luovaa markkinoinnin suunnittelua ja kokee olevansa kuluttajamarkkinoinnin johdossa yhdellä strategisista avainpaikoista. Muitakin aloja nähneenä Siivonen katsoo asioita hieman ulkopuolisena. Se näkyy ajoin haastamisena, ja nyt hän haluaakin haastaa alaa siihen, ettei mediabrändin uusimista pelättäisi. – Jos teet jotain väärin markkinoinnissa, se ei ole niin vakavaa. Veera Siivonen lenkkeilee vapaaajallaan Vantaanjoen rannassa Helsingissä.
SuomenLehdistö 3/2018 9 AJANKOHTAISTA Kaleva osti Lapin Kansan ja kaksi kaupunkilehteä KALEVA-KONSERNI OSTI Lapin Kansan sekä kaupunkilehdet Uuden Rovaniemen ja Lounais-Lapin Alma Medialta huhtikuun alussa. Kauppaan kuuluu myös Alma Manu Oy:n jakeluliiketoiminta Lapissa. Lapin Kansan päätoimittajan Antti Kokkosen päällimmäinen tunne kaupan julkistamisen jälkeen oli toive, ettei mikään kauheasti muuttuisi. Kokkonen näkee hyvää myös lehden uudessa omistajassa. – Enemmän Oulussa on katsetta pohjoiseen kuin Tampereella. Kalevalle Lapin-lehtien osto oli luontevaa jatkumoa viimevuotiselle kaupalle, jossa se osti Almalta kolme lehteä Pohjois-Pohjanmaalla. Kaleva kertoi viime viikolla aloittavansa yhtiön toiminnan uudelleen organisoimiseksi yt-neuvottelut, jotka johtavat enimmillään 23 henkilötyövuoden vähennykseen. Janne Arola Rekisteröitynyt pääsee tilaajasisältöihin KPK:ssa KESKI-POHJANMAAN KIRJAPAINON kaikissa tilattavissa lehdissä on otettu käyttöön verkon maksumalli, jossa rekisteröitymällä pääsee kiertämään maksumuurin. Tilaajille suunnattuja, maksullisia sisältöjä voi kirjautumalla lukea kolme juttua viikossa. – Usein tehdään raaka jako tilaajiin ja ei-tilaajiin. On kuitenkin myös ryhmä, joka on hyvin sitoutunut sisältöihimme mutta ei maksa niistä, kehityspäällikkö Heidi O’Gorman perustelee. Lehdet voivat nyt kohdentaa tilaustarjouksia henkilöille, jotka osoittavat mielenkiintoa sisältöjä kohtaan. KPK:ssa ei ole kuitenkaan sitouduttu nykyiseenkään malliin. Digikehitys lähtee siitä, että nopeat muutokset ovat mahdollisia. Riikka Virranta EU:n ehdotus voisi kiristää mediayhtiöiden verotusta EUROOPAN KOMISSIO kaavailee uutta liikevaihtoveroa. Se koskisi ensivaiheessa yrityksiä, joiden liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa vuodessa ja joiden EU-alueen liikevaihto digitaalisen mediamyynnin, digitaalisen välitystoiminnan ja käyttäjädatan myynnistä ylittää 50 miljoonaa euroa vuodessa. Vero olisi kolme prosenttia näiden toimintojen liikevaihdosta. Medialiiton mielestä verotuksen on oltava tasapuolista ja Google ja Facebook olisi saatava maksamaan veroa Euroopasta keräämistään tuloista muiden yhtiöiden tavoin. – Tällaisenaan ehdotus uhkaa kiristää myös suurimpien eurooppalaisten mediayhtiöiden verotusta. Se ei ollut uudistuksen tarkoitus, eikä sille ole perusteita, Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg kritisoi. Noora Autio Ahosniemi uhkailusta: Syytekynnys alemmas SUOMALAISISSA TOIMITUKSISSA alkavat olla arkipäivää tapaukset, joissa toimittajaa on häiritty tai painostettu työnsä vuoksi, sanoo Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi. Päätoimittajat julkistivat huhtikuussa kannanoton, jossa vaaditaan toimittajien ja muiden julkista työtä tekevien oikeusturvan parantamista. Lakiin kirjattu vainon käsite on päätoimittajien mielestä askel oikeaan suuntaan. Ahosniemen mukaan asianomistajarikoksissa syyttäjällä on iso harkintavalta arvioida, milloin syytekynnys ylittyy. – Jotenkin sitä kynnystä pitäisi pystyä alentamaan, koska kun asia on sanktioitu, se nostaa kynnystä ruveta rähjäämään. Janne Arola Alalla on brändiongelma m ed ia no st o Selkänojaa saa testaamalla ideoita koeyleisöillä tai tutkimalla niitä ennakkoon. Toisaalta brändi ei muutu helposti, ei hyvässä eikä pahassa. – Aika moni brändi, Hesarikin, on ollut aiemmin arempi tekemään muutoksia. Mitä uskaliasta HS on siis tehnyt? Siivonen ottaa esimerkiksi mainosfilmin, jossa nainen pyytää miestä luokseen yöksi. Mies pohtii vastaustaan perusteellisesti kaiken tietämyksensä nojalla, sillä ”Hesari saa ajattelemaan syvällisemmin yksinkertaisiakin asioita”. – Jännitti kovasti, tuleeko palaute, että Hesari myy seksillä. Ei tullut. Toinen rohkea teko oli sitoutuminen naisten osuuden kasvattamiseen artikkeleissa. – Muutoshalu oli tietysti toimituksesta lähtöisin, mutta vaati rohkeutta meiltä kaikilta tehdä se niin Kuka? Veera Siivonen on kotoisin Itä-Helsingistä. Hän on ollut aina kiinnostunut mediasta ja lukenut Helsingin Sanomia pienestä asti – ehkä siksi, että äiti oli toimittaja Ylellä. Siivonen on valmistunut diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta. Hän on työskennellyt markkinoinnin ja tuotehallinnan parissa Nokialla ja operaattorifirma Blykissä, joka tarjosi nuorille ilmaisia tekstiviestejä ja puheminuutteja mainonnan vastaanottamista vastaan. Ennen siirtymistään markkinointijohtajaksi Siivonen oli Head of Strategy and Business Development Helsingin Sanomissa. Vapaalla hän hakee stressinpoistoa liikunnasta ja viettää aikaa 5ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa. Puntari >Nyhtökaura vai nyhtöpossu? Nyhtökaura. Mahtavaa, että Suomessa innovoidaan ruokaa uusiksi. Olen yrittänyt korvata nyhtökauralla lihaa arkiruuissa, mutta lapset eivät ihan vielä ole innostuneet ja huomaavat, kun yritän ujuttaa sitä ruokaan. >Twitter vai Facebook? Facebook, esiin tulleista ongelmista huolimatta. Twitter on Suomessa kovin valikoitunut media, jota käyttää aktiivisesti lähinnä eliitti. Twitterissä on myös sellainen pätemisen ja vänkäämisen meininki. >Rajat kiinni vai auki? Jos on pakko valita, valitsen ”rajat auki”. Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa, esimerkiksi koodareita. Joitakin vuosia sitten Suomi meinasi lähettää pois kallispalkkaisen projektissani töissä olleen koodarin, jonka oli ensin yliopistossa kouluttanut. Tämä tuntui järjettömältä. VE SA LA IT IN EN ” Ei ole fiksua myydä tuotetta sillä, että se on pakkopullaa.” Heidi O’Gorman. > Lue aiheista lisää verkossa. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE isosti ja näkyvästi, myös etusivulla mainostaen. Veera Siivonen puhuu läpi haastattelun paljon myös sisällöistä. Yhteistyö kuluttajamarkkinoinnin ja toimituksen välillä on Helsingin Sanomissa tiivistynyt, eikä muu olisi mahdollista, sillä ”tuote on sisältö”. – On varmaan ollut helppoa tehdä markkinointia irrallaan sisällöistä. Nyt se vaatii jatkuvaa keskustelua. Ei se ainakaan helpompi toimintamalli ole mutta tuo parempia tuloksia. JO LAPSENA Siivonen kertoo olleensa se oppilas, joka väitteli asioista opettajan kanssa. – Mulle ei ole ongelma olla eri mieltä kuin kaikki muut, hän sanoo. Siivonen kertookin lopuksi, mikä häntä uutismediassa vaivaa. – Harvassa näkyy ihmisiä, jotka kyseenalaistaisivat asioita. Keskustelu on laimeaa. Digi-investoinneissa ja kokeiluissa ollaan alalla varovaisia. – Se on absurdia, koska juuri toimittajien pitäisi olla niitä, jotka eivät ota mitään annettuna. Riikka Virranta ” Kaikkien aloittelevien toimittajien täytyisi olla vähän aikaa urheilutoimittajina. Siinä ensinnäkin oppii kestämään pelaajilta ja valmentajilta tulevaa kovaakin palautetta. Toisekseen, siinä täytyy oppia etsimään ilmiöitä koko ajan, kaikkialta.” Kauppalehden toimittaja Emil Elo Moreenimediassa
10 SuomenLehdistö 3/2018 TAUSTAT
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2018 11 SuomenLehdistö 3/2018 11 Suupohjan Sanomien toimittajan Lotta Kallion, päätoimittajan Olli Pursiaisen ja toimittajan Tauno Riihiluoman juttuja julkaistaan nykyään säännöllisesti konsernin muissakin lehdissä. Toiset konsernit lisäävät juttuvaihtoa paikallisten lehtien ja maakuntalehtien välillä, toiset vähentävät, selviää Suomen Lehdistön kyselystä. Teksti: Janne Arola | Kuvat: Juha Harju I lkka-Yhtymän lehtien toimituksissa on tänä vuonna eletty jännittäviä aikoja. Yhtiössä on siirrytty uuteen organisaatiomalliin, jossa toimituksellinen rajaus lehtien välillä on poistettu. Nyt maakuntalehtien entiset aluetoimittajat työskentelevät yhdessä paikallislehtien toimittajien kanssa ja juttuja tehdään kaikkien lehtien käyttöön. Lähtökohtaisesti mennään verkko edellä ja juttu saatetaan julkaista usean lehden verkkosivuilla samaan aikaan. Lehtien ilmestymispäivistä taas riippuu, milloin ja millaisina versioina jutut päätyvät printtilehtiin. Pohjalaisen päätoimittajan Toni Viljanmaan mukaan uusi toimintamalli tuo monenlaisia hyötyjä. – Saamme koko koneistosta enemmän irti, ja päällekkäisen työn tekeminen on aika minimaalista. Yhtiö kustantaa kahta maakuntalehteä, kahta kaupunkilehteä ja viittä paikallislehteä. Sisältöjen tekemistä ja > Jatkuu seuraavalla sivulla. Liikettä kahteen suuntaan Suome n Leh dis tö n S E L V I T Y S
12 SuomenLehdistö 3/2018 TAUSTAT Printtiin poimittavissa artikkeleissa julkaisupäätöksiä mietitään tarkemmin. Ambrusinin mukaan paperilehden varttuneempi lukijakunta älähtää herkemmin, jos samat jutut toistuvat maakuntaja paikallislehdissä. Alman maakuntamedioilla ei ole erillisiä aluetoimituksia, vaan ne käyttävät alueilta pääsääntöisesti paikallislehtien tuottamia aineistoja. Vastavuoroisesti maakuntalehdet hoitavat paikallislehtien verkkopäivystystä iltaisin ja viikonloppuisin. Tiivistä sisältöyhteistyötä on Almassa tehty jo vuosien ajan, eikä Ambrusin näe siinä minkäänlaisia haittoja. Päinvastoin se vapauttaa resursseja muuhun tekemiseen, kun esimerkiksi samassa tiedotustilaisuudessa ei ole toimittajaa maakunta-, alueja paikallislehdestä. Viime kädessä mallin toimivuudesta päättävät tietysti lukijat ja tilaajat. Ambrusinin mukaan levikkiluvut ja verkkokävijöiden kasvavat määrät osoittavat, että suunta on oikea. Paikallislehden jutuille uutta lukijakuntaa Kyselyvastauksissa sisältöyhteistyön hyvänä puolena korostuu ennen kaikkea resurssien suuntaaminen järkevämmin. Muitakin hyötyjä löytyy. – Lehtien yhteistyö vahvistaa konsernin voimaa alueella. Yhteistyö ja tiivis yhteydenpito on myös sosiaalisesti tärkeää, sanoo Suomalaisen Lehtipainon LuoteisLappi-lehden päätoimittaja Jonna Niinikangas. Sisältöyhteistyön ansiosta toimittajat saavat jutuilleen entistä laajemman lukijakunnan. – Maakuntalehteen kirjoittaminen motivoi paikallislehden toimittajaa, varsinkin, kun lukijoiltakin saa palautetta, että oma juttu oli "isossa lehdessä", toteaa Kaleva-konserniin kuuluvan Pyhäjokiseutu-lehden päätoimittaja Sirpa Kortet. Maakuntalehden brändi heikkeni Sisältöyhteistyöllä voi kuitenkin olla myös kääntöpuolensa. Keskipohjanmaan päätoimittaja Kauko Palola Ilkka-Yhtymään kuuluvan Suupohjan Sanomien päätoimittaja Olli Pursiainen näkee sisältöyhteistyön lisääntymisessä sekä hyötyjä että ongelmia. Periaatteessa Suupohjan Sanomat on saanut lisää resursseja, kun maakuntalehden entisten aluetoimittajien jutut ovat nyt myös paikallislehden käytettävissä. Esimerkiksi valtuustojen kokouksissa ei enää istu kahta toimittajaa saman konsernin lehdistä. Samaan aikaan I-Medioiden tammikuussa päättyneiden yt-neuvottelujen myötä työvoima vähenee myös Suupohjan Sanomissa. Nyt lehdessä julkaistavista isommista jutuista varioidaan maakuntalehteen viikoittain pari kolme. Päälle tulevat pienemmät onnettomuusuutiset. – Kahden version tekeminen vie käytännössä ainakin 1,5-kertaisesti sen ajan kuin yhden jutun tekeminen, Pursiainen sanoo. Hänen mukaansa käytännössä on vielä paljon sovittavaa siitä, mitä juttuja vaihdetaan ja miten versiointia tehdään niin, että aineistot eivät näytä samanlaisilta maakuntaja paikallislehdissä. – Uskon, että homma saadaan toimimaan, mutta se vaatii toimittajilta ja kaikilta muilta mukanaolijoilta kykyä mukautua uuteen tapaan. Pursiainen muistuttaa, että lopulta lukijat päättävät, kuinka hyvin järjestely toimii. – Jos lukijat kovasti vastustavat, taloudellinenkin hyöty häviää. Janne Arola Olli Pursiaisen mukaan juttujen versiointi eri lehtiin vie yllättävän paljon aikaa. Ainakin otsikot ja kuvat vaihdetaan ennen kuin artikkeleita lähetetään maakuntalehteen. Suupohjan Sanomien Olli Pursiainen: Lukijat ratkaisevat onnistumisen julkaisua koordinoi maakuntalehtien uutispäällikö yhdessä paikallislehtien päätoimittajien kanssa. Kaupunkilehdet eivät ole mukana sisältövaihdossa. Viljanmaan mukaan on katsottava tarkkaan, etteivät useassa lehdessä julkaistavat jutut syö toisiaan. Hän sanoo, että paikallislehtien jutut menevät syvemmälle paikallisuuteen kuin maakuntalehdissä. Esimerkiksi valtuustojutuissa käytetyt puheenvuorot voidaan niissä käydä tarkemmin läpi. Siksi juttujen versiointi korostuu. – Alku on ollut lupaava. Toimittajat ovat tekstinkäsittelyn ja muokkaamisen ammattilaisia. Mutta ei ole itsetarkoitus, että jokaisesta jutusta tehdään useita versioita. Joskus juttu vain on siinä, ja sillä siisti, Viljanmaa sanoo. Almassa syvää yhteistyötä Suomen Lehdistö kysyi lehtien päätoimittajilta, miten maakuntalehdet tekevät sisältöyhteistyötä samaan konserniin kuuluvien alue-, kaupunkija paikallislehtien kanssa. Valtaosassa lehtiyhtiöitä jonkinlaista sisältöyhteistyötä on, mutta toimintatavat vaihtelevat. Esimerkiksi Alma Mediassa sisältöyhteistyö on syvää. Paikallisja maakuntamedioiden välillä kaikki jutut ovat kaikkien käytettävissä. – Vain poikkeustapauksissa jutuille laitetaan embargo, mutta silloinkin muut lehdet voivat käyttää juttua jonkin ajan päästä, kertoo Alma Regionsin paikallismediaryhmän päätoimittaja Jarkko Ambrusin. Analytiikan perusteella paikalliset lehdet poimivat säännöllisesti sivuilleen juttuja, jotka vetävät hyvin Aamulehden tai Satakunnan Kansan verkkosivuilla ja joiden ajatellaan kiinnostavan myös paikallisia lukijoita. Ambrusinin mukaan samojen juttujen julkaiseminen ei suinkaan syö niiden arvoa, vaan päinvastoin ne saavat oman, uuden yleisön jokaisessa välineessä. – Verkon käyttäjät ymmärtävät, että uutisvirtaa on paljon, ja on oikeastaan ihan se ja sama, kuinka paljon eri välineissä julkaistaan muiden tekemiä juttuja. > Jatkoa edelliseltä sivulta.
14 SuomenLehdistö 3/2018 Nuoret tekevät nuorille Yle Kioski julkaisee videoita nuorten suosimissa somekanavissa. Videoissa puree huumori. Tärkeää on, että tekijät kuuluvat itsekin kohderyhmään. SAIPPUASARJA RANSKAN vaaleista, japanilainen animaatio taistelusta vaaliväsymystä vastaan, parodia Facebook-kirppisten ihmistyypeistä… Journalistisia ja viihteellisiä lyhytvideoita julkaiseva Yle Kioski on Yleisradion keino tavoitella vaikeinta kohderyhmäänsä, nuoria aikuisia. Kioskin strategia keskittyy sosiaaliseen mediaan. Videot julkaistaan suosituissa some-kanavissa, koska nuoret viettävät aikaansa niissä. Tapa lähestyä nuoria perustuu heille ominaiseen puhetapaan, huumoriin ja henkilöbrändeihin. Tällä hetkellä Kioski julkaisee videoita pääasiassa Instagramissa ja Youtubessa, joiden seuraajissa se näkee eniten kasvumahdollisuuksia. Kioskin Instagram-video saa nyt jo keskimäärin 50 000 katselua, kun alle vuosi sitten keskimääräinen tavoittavuus oli noin 8 000. Instagramissa julkaistaan muutama video päivässä, Youtubessa yksi video viikossa. Aiemmin Kioskin pääkanava oli Facebook. Vielä viime kesänä parhaat videot keräsivät siellä jopa miljoonan tai puolentoista miljoonan katsojamäärät, mutta algoritmin muutos heikensi näkyvyyttä dramaattisesti. Siksi Facebook-julkaisemista on vähennetty: sinne tuotetaan pari pidempää, keskustelua herättävää videota viikossa. Muutoksiin taivutaan nopeasti Kioskin periaatteena on, että eri sosiaalisen median kanavissa julkaistaan juuri niihin sopivaa materiaalia. Tämä tarkoittaa sitä, että harva video päätyy kaikkiin kanaviin. Twitterissä julkaistaan sellaiset Instagramiin tai Youtubeen tehdyt sisällöt, jotka sopivat myös sinne. Ulkopuolisten alustojen lisäksi sisällöt ovat katsottavissa Yle Areenassa. Facebook-julkaisemisen vähentäminen on esimerkki Kioskin nopeasta reagoinnista. Sillä on kolmevuotisen historiansa aikana ollut kuusi strategiaa. Kokonaan pois ovat jääneet Kioskin tuotantoon aiemmin kuuluneet televisiolähetykset, koska Kioski tavoitti huonosti nuoria lineaarisessa televisiossa, sekä ainakin tällä hetkellä Snapchat, johon Kioski ei ole vielä löytänyt sopivaa konseptia. Kioski luopui myös artikkeleista, jotta voi keskittyä videoiden tekemiseen. – Meillä oli aluksi liian epäselvä visio. Yritimme tehdä kaikkea emmekä onnistuneet tarpeeksi hyvin. Opimme miettimään, kenelle sisältöjä tuotetaan, sekä käyttämään dataa oppimisen välineenä ja painottamaan alustoja, joissa nuoret ovat, Teksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2018 15 Nuoret tekevät nuorille Kioskin vastaava tuottaja Nora Kajantie kertoo. Julkisen palvelun Yle voi keskittyä sosiaalisessa mediassa julkaisemiseen, koska sen ei tarvitse huolehtia tuloista eli ohjata kävijöitä omaan palveluunsa tilausten tai mainonnan takia. Kajantien mukaan Kioski uskaltaa satsata tuotantoon ulkopuolisilla alustoilla myös reagointikykynsä takia. – Jos somealustoille tulee yllättäviä muutoksia, meidän on esimerkiksi mahdollista keskittää tuotantomme Areenaan. Videon pitää aiheuttaa reaktio Kioskin virallinen kohderyhmä on 15–29-vuotiaat, joiden tavoittaminen on Ylelle muuten vaikeaa. Pääkohderyhmä on noin 20–25-vuotiaat. Kioskia tekee 20 hengen työryhmä: vastaava tuottaja, kaksi tuottajaa, toimittajia ja kuvaaja-leikkaajia. Työryhmä jakautuu Uutisja Lifetiimiin. Kaikki toimittajat kuuluvat itse kohderyhmään. Tämä on Kajantien mielestä oleellista, jotta sisällöistä tulee nuorten näköisiä: nuorella tekijätiimillä on luonnostaan ymUUTISMEDIA ON yhä hämmentävän usein organisoitu sen mukaan, kuka 1900-luvulla faksasi toimitukseen tiedotteita. Taloustoimittaja seurasi yrityksiä (paljon fakseja), yhteiskuntatoimittaja poliittikkoja ja puolueita (helposti tavattavissa kunnantalolla tai eduskunnassa), urheilutoimitus paikallista seuraa (kentällä joka keskiviikko). Ulkomaantoimittajalle faksasi Reuters ja kulttuuritoimittajalle teatteri, televisiofirma tai levy-yhtiö. Tätä kutsuttiin seurannaksi. Tietysti toimittajat kaikilla osastoilla ovat aina tehneet seurannan lisäksi omia uutisia, selvityksiä ja ajatelmia. Toiminta kuitenkin organisoitiin sen pohjalta, ettei yksikään rasahdus seurantalueella mene ohi. Journalistit eivät itse usein tunnista, kuinka paljon vanha organisoituminen yhä ohjaa sitä, miten ja mistä uutisia laaditaan. Verkon kritiikissä prosessien nitkahdukset tai yksittäiset tapahtumat korostuvat pidempien trendien kustannuksella. Sirpaleinen uutisointi keskittyy instituutioihin ja ohittaa laajemmat ilmiöt tai kokonaiset elämäntavan muutokset. KUN IHMISILTÄ tiedustelee, mitä he journalismilta varsinaisesti tarvitsevat, vastaus on usein, että perustietoja. Kun kyselin asiaa Twitterissä, toivottiin juttuja, joista ymmärtäisi, mistä ihmeestä sotessa on kyse tai mikä oikeastaan on saamelaisuuteen liittyvien kiistojen tausta. Seuranta tuottaa kyllä paljon tietoa prosesseista tai valtapelistä, mutta maailman ison selityksen se usein ohittaa. Maksumuurien ajassa juuri tällainen syiden ja seurausten ymmärtäminen voi olla arvokasta. Perinteisten osastojen rinnalla kokeillaankin nyt teemoja. Maailmalla toimittajia nimitetään seuraamaan ajan suuria kysymyksiä, kuten identiteettikamppailua, ilmastonmuutosta tai työn murrosta tavalla, joka halkoo perinteisiä osastorajoja. Suomessa Helsingin Sanomat nimitti vastikään kirjeenvaihtajan, jonka seuranta-alueena on tulevaisuus. Digitalisaatio, ilmastonmuutos, politiikan eurooppalainen kriisi, muuttoliike, maahanmuutto tai vanheneminen kelpaavat kaikki esimerkeiksi. YLEENSÄ TÄSSÄ vaiheessa uutistoimittajat ovat kauhuissaan. Miten oikein käy uutisten, vallan vahtimisen? Jäävätkö vallanpitäjät rauhassa puuhaamaan omiaan, jos journalistit pöhisevät megatrendien kimpussa ja unohtavat seurannan? Toivottavasti eivät. Kyse on ennemminkin siitä, miten uutisprosesseja sekä niitä selittäviä, oivalluksia ja ymmärrystä tarjoavia juttuja maksullisessa verkkomediassa painotetaan. Molempia tarvitaan. Ainakin nykyinen maksumalli näyttää suosivan nopean uutisvirran ja sitä selittävän maksusisällön yhdistelmää. Väliin jäävät usein juuri prosessiuutiset. Yksi tapa ajatella maksumuureja on miettiä, maksaako kuluttaja siitä, että hänen puolestaan seurataan kotimaata, ulkomaita, taloutta, urheilua, televisiota, kulttuuria, viihdettä ja maakuntaa. Vai sittenkin siitä, että hän ymmärtää, mitä niissä tapahtuu. ? ” Sirpaleinen uutisointi keskittyy instituutioihin ja ohittaa laajemmat ilmiöt.” Uutisosastot ovat uudistumisen vankila ” Meillä oli liian epäselvä visio. Yritimme tehdä kaikkea emmekä onnistuneet tarpeeksi hyvin.” > Jatkuu seuraavalla sivulla. Yle Kioski etsii aiheita sosiaalisessa mediassa julkaistaviin videoihin nuorten arjesta. Emma Karasjoki (vas.) on Kioskin viihteellisistä videoista tuttu bränditoimittaja ja Hertta Päivärinta uutistiimin tuottaja. Heidän mielestään videoissa on tärkeää aitous ja rohkeus. Jussi Pullinen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. he im oj a& kl ik ke jä
TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 3/2018 märrys siitä, mitkä asiat ovat nuorten sydämellä. – Perinteisen median haaste on, että asioista ei ole osattu kertoa nuoria innostavalla tavalla. Nuoria kyllä kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat. Kyse on siitä, miten heille puhutaan, Kajantie sanoo. Kajantien mukaan Kioski pyrkii keksimään parhaat keinot, joilla nuori saa asioista oivalluksia ja oppii ymmärtämään niitä paremmin. – Sisällön pitäisi aiheuttaa jokin tunne tai reaktio, kuten halu tietää asiasta lisää. Parhaimmillaan videomme ovat alkusysäys ymmärryksen kasvamiseen. Aiheet löytyvät lähipiiristä Kioskin Life-tiimin toimittaja Emma Karasjoki kertoo, että videoissa puhutaan niin kuin nuoret puhuvat eikä käytetä kirjakieltä tai vaikeita termejä. Usein videot myös naurattavat. Aiheita Karasjoki bongaa omasta elämästään ja tuttavapiiristään. – Jos kaveri tulee valittamaan vaikkapa eksän kohtaamisesta, välillä vain hoksotin käy, että tämähän olisi loistava video. Nuoria kiinnostavat normaalin elämän samaistuttavat hetket; ihmissuhteet ja arkiset ongelmat ovat hyviä aiheita. Uutispuolella taas voidaan käsitellä koviakin aiheita, kuten sotea, kunhan kulma on oivaltava. Tai metron ongelmia tekemällä videon, jossa tekninen tuki neuvoo soittajaa käynnistämään metrojärjestelmän uudelleen tai laittamaan johdon seinään. Sketsin lomassa tulee oikeaa, tiukkaa faktaa. – Tylsäkin info voidaan esittää kiinnostavasti, Kajantie sanoo. Nuoria kiehtoo myös tietojen paketointi. – Nuoret eivät ehkä jaksa lukea viittä eri artikkelia eri medioista. Siksi pyrimme kertomaan pitkään pinnalla olleista aiheista, esimerkiksi Talvivaarasta, simppelisti tärkeimmät vaiheet nuoria innostavasta näkökulmasta, kertoo Kioskin uutistiimin tuottaja Hertta Päivärinta. Kioskin tuntee Ylen tutkimusten mukaan 75 prosenttia sen kohderyhmästä. Monet Kioskin toimittajat, kuten Emma Karasjoki, ovat nuorille brändejä, joiden tekemiä sisältöjä he seuraavat säännöllisesti. Nuorille on myös tärkeää, että tekijät käyvät heidän kanssaan keskustelua sosiaalisessa mediassa. Instagramissa on useita tilejä Kioskilla on Instagramissa kolme eri tiliä. Niillä on kaikilla selkeä lupaus, mitä ne tarjoavat. Kioski News nostaa esiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita kiinnostavasti paketoituina ja Kioski Life kevyempiä ja viihteellisempiä nuorten arkeen liittyviä teemoja. Juuri perustettu Kioski Tiede pyrkii kertomaan mieltä järisyttäviä infopläjäyksiä tiedeaiheisiin liittyen. – Jos Instassa lähtee tilaamaan tiliä yhden jutun perusteella ja sitten sieltä tuleekin jotain ihan muuta, tilaaminen voi loppua nopeasti, Päivärinta sanoo. Youtubessa Kioskilla on yksi kanava, mutta niitäkin on tarkoitus lisätä ja teemoittaa. Suunnitteilla on ainakin ruokakanava ja peleihin liittyvä kanava. Analytiikasta opitaan uutta Kioskin videoiden tavoittavuudelle, katselukerroille, kommenttien määrälle ja tykkäyksille on asetettu tavoitteet. Niiden toteutumista seuraavat analytiikasta niin tekijät itse kuin tuottajatkin. – Katsotuimmat videot eivät aina ole niitä, joita kommentoidaan eniten. Siksi on tärkeää seurata eri asioita, Karasjoki sanoo. Analytiikka ei sanele, mitä Kioskissa tehdään – mutta siitä opitaan paljon. Iso strateginen tavoite Ylellä on lisätä sisällöissä kulutettua aikaa. – Esimerkiksi Facebookista näkee, milloin katsoja on lähtenyt pois. Huomaamme siitä, jos videon alku on liian hidas. Jokainen sana ja sisällön osa pitää olla tarkkaan mietitty, eikä videossa saa olla mitään löysää, Päivärinta kertoo. Sen sijaan liian varovainen ei tarvitse olla. – Video voi olla jopa sellainen, joka suututtaa vanhempaa, mutta nuorelle se toimii, Kajantie huomauttaa. ? Nora Kajantie (vas.), Emma Karasjoki ja Hertta Päivärinta kertovat, että Yle Kioski on läsnä siellä missä nuoretkin eli tällä hetkellä eniten Instagramissa. Kajantien mukaan Kioski on valmis tekemään isojakin muutoksia nopeasti. Se on luopunut esimerkiksi televisiolähetyksistä ja vähentänyt Facebookin käyttöä. Vinkit Näin Kioski tekee videoita nuorille 1. OTA NUORET TEKIJÖIKSI Nuoret pystyvät parhaiten löytämään oman ikäisiään kiinnostavia aiheita ja käsittelytapoja. 2. KOKEILE ROHKEASTI Anna innostuksen näkyä ideoinnissa, tekemisessä ja lopputuloksessa. Tee eri tavalla kuin on totuttu. Uskalla kokeilla ja erehtyä. 3. OLE AITO JA HAUSKA Aitous ja samaistuttavuus on tärkeää niin toimittaja brändeissä kuin videoiden esittämissä tilanteissa ja sketseissä. Huumori puree. 4. MUISTA PAKETOINTI Tee yksinkertaista ja selkeää, karsi epäolennaiset, kokoa tiiviiseen pakettiin isot kokonaisuudet. 5. SEURAA ANALYTIIKKAA Jokaisesta videosta oppii jotakin. Analytiikka kertoo tavoittavuuden, katselukerrat, sisällöissä vietetyn ajan sekä kommenttien ja tykkäysten määrän. ” Perinteisen median haaste on, että asioista ei ole osattu kertoa nuoria innostavalla tavalla.” Toimittaja Emma Karasjoki ideoi, käsikirjoittaa, kuvaa ja esiintyy videoilla. Tiimityö toimii hänestä Kioskissa hyvin.
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2018 17 JOS OLET kuullut lohkoketjusta, se on todennäköisesti ollut maininta bitcoinista. Lohkoketjuteknologialle on kuitenkin pohdittu käyttöä myös medialiiketoiminnassa. Eräs eniten näkyvyyttä saaneista lohkoketjuhankkeista mediamaailmassa on Civil. Se on pääomasijoittajien rahoittama yhtiö, joka haluaa rakentaa alustan journalismin julkaisemista ja siitä maksamista varten. Eli siis mitä se tekee? Civil ei ole itsessään julkaisupaikka, vaan nippu teknologioita ja käytäntöjä, joiden päälle yritteliäät journalistit voivat rakentaa oman mediansa. Ensimmäisenä liikkeellä on Popula, joka on nimekkäiden yhdysvaltalaistoimittajien hanke. Civilin teknologia-alusta tarjoaa valmiit työkalut jutuista maksamiseen, toimituksellisen vastuun jakamiseen ja faktantarkistamiseen – sekä tarvittaessa sisältöjen suojaamiseen sensuurilta. Palvelut eivät sinänsä ole uusia, mutta tapa, jolla ne on toteutettu, on aivan uudenlainen. KAIKKI NÄMÄ ominaisuudet kumpuavat taustalla olevasta lohkoketjusta. Lohkoketjuteknologioita on monia, tunnetuimpina bitcoin ja ethereum, joista jälkimmäistä myös Civil hyödyntää. Tiiviisti selitettynä lohkoketju on hajautettu tilikirja, ja koska tämä ei yleensä riitä selventämään asiaa yhtään, mietitään asiaa vertauskuvan kautta. Lohkoketjuja voi verrata neulomiseen. Neuleessa on hankala muuttaa aiempia kerroksia, ellei ensin pura kaikkea sen jälkeen tehtyä. Se ei siis ole mahdotonta, mutta se on tarkoituksella vaikeaa. Tässä mielessä neule – joka muodostuu ketjuista – on siis kuin tilikirja, arkisto tehdyistä päätöksistä. Kuvitellaan sitten huone, jossa joukko ihmisiä neuloo kukin samanlaista vaatetta. Aina kun joku saa uuden idean kuviosta, hän huikkaa sen ääneen ja kaikki tekevät samanlaisen kuvion omaan neuleeseensa. Tämä on tilikirjan hajauttamista: tieto tallentuu kollektiivisesti kaikkien neulojien teoksiin. Jos yksi ihminen muuttaa neulosta jälkikäteen, mutta kaikkien muiden neulos näyttää erilaiselta, enemmistön kanta voittaa. LOHKOKETJU EI ole pelkkä tiedon tallennuspaikka, vaan ethereum-lohkoketjuihin voidaan ohjelmoida niin sanottuja älykkäitä sopimuksia. Ne ovat ohjelmia, jotka suoritetaan automaattisesti sopivien ehtojen täyttyessä. Civilin tapauksessa älykkäät sopimukset mahdollistavat sen, että jos lukija painaa ”anna rahaa tästä jutusta” -nappia, maksu jyvittyy tekijöille automaattisesti eikä kukaan voi vetää välistä tai pimittää maksuja. Lisäksi Civilissä päätöksentekovalta on ohjelmoitu osaksi lohkoketjua. Kaikkeen osallistumiseen tarvitaan lohkoketjusta saatavia Civil-kolikoita, jotka toimivat hieman kuin kasinon pelimerkki – sellaisen voi ostaa rahalla, sen voi vaihtaa takaisin rahaksi ja sillä pystyy vaikuttamaan järjestelmän sisällä. Civil-kolikkoja tarvitaan esimerkiksi julkaisun perustamiseen, minkä jälkeen perustajat voivat määritellä, miten paljon Civil-kolikoita mistäkin toiminnallisuudesta yleisön pitää maksaa. Kenties lukeminen on ilmaista, mutta kommentointi vaatii pientä maksua. Tai jos tarkistaa faktan ja toiset käyttäjät hyväksyvät muokkauksen, siitä voidaan palkita Civil-kolikoilla. Hajautettu järjestelmä on myös sensuurinkestävä. Civilissä julkaistut jutut arkistoituvat lohkoketjuun. Alkuperäistä juttua ei voi sen jälkeen enää muokata, mutta siihen voi kyllä tehdä lisäyksiä ja poistoja, jotka arkistoituvat erillisinä palasina. Jokaisen artikkelin täydellinen muokkaushistoria on siis aina tallessa. Suuri kysymys on tietenkin, voiko Civil toimia ja jos se toimii, onko malli monistettavissa. Voi olla, että tekijät ovat ratkaisemassa ongelmaa, johon ei tarvittaisi lohkoketjua. ? Lisää läpinäkyvyyttä ko pi oi tä m ä Ensimmäiset yrittäjät hyödyntävät lohkoketjuteknologiaa media-alalla. Civil tarjoaa työkalut muun muassa journalismista maksamiseen. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Lohkoketjuun tallennettuja tietoja ei yleensä voi muuttaa kuin enemmistöpäätöksellä, mikä suojaa niitä sensuurilta. 2 Lohkoketjulla voitaisiin osoittaa, mikä saman artikkelin sisältävistä nettisivuista on alkuperäinen ja mitkä kopioita. 3 Lohkoketjulla voidaan siirtää arvoa (rahaa) mikromaksu-tyyppisesti useiden eri käyttäjien välillä. 3 pointtia
18 SuomenLehdistö 3/2018 PALSTAT LUKIJAT KAIPAAVAT journalismin Spotifyta tai Netflixiä, jossa saisi yhdellä kuukausimaksulla paljon erityyppistä sisältöä eri mediataloilta. Kysyntää olisi myös uutisaggregaatille, jossa voisi maksaa etukäteen tietyn määrän juttuja konsernirajat ylittävästä tarjonnasta. Tällaisiin tuloksiin päädyttiin Reuters-instituutin mediatutkimusyritys Kantar Medialta tilaamassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin kuluttajien halukkuutta maksaa verkkouutisista. Tutkimuksen mukaan lukijat ovat aiempaa valmiimpia maksamaan kiinnostavasta digisisällöstä, jota eivät saa muualta ilmaiseksi, kuten maksullisten viihdepalvelujen suosio osoittaa. Maksuhalukkuutta kasvattaa erityisesti, jos medialla on töissä bränditoimittajia, joita lukijat seuraavat. Verkossa on totuttu silmäilemään ja siirtymään sivustoilta toiselle, joten sitoutuminen kuukausimaksulla vain yhteen mediaan tuntuu osalle nuorista käyttäjäsukupolvista verkon vapaan toimintalogiikan vastaiselta. Vastaavasti printtilehtien kestotilauksiin tottunut sukupolvi ymmärtää paremmin digitilausten sitoutumiseen perustuvan logiikan, joka periytyy painetun journalismin maailmasta. Mediataloille nimenomaan nuorten käyttäjien asiakkuus olisi kuitenkin tulevaisuuden ja mainostajien kannalta erityisen toivottavaa. LAADULLINEN TUTKIMUS toteutettiin Suomessa, Espanjassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Erilaisia mediankäyttötapoja ja ikäluokkia edustavien haastateltavien piti ryhmässä pohtia suhtautumistaan tutkijoiden ehdottamiin keinoihin maksaa digisisällöstä. Yhtiörajat ylittävien sisältöpakettien jälkeen seuraavaksi myötämielisimmin lukijat suhtautuvat perinteisiin mediabrändien tilauksiin sekä juttukohtaiseen maksamiseen uutisaggregaattien tarjonnasta. Sen sijaan mainoksettomasta sisällöstä maksaminen tai suostuminen nettimainokset suodattavan esto-ohjelman sulkemiseen eivät innostaneet digin rahoitusmuotoina. Suomalaiset olivat hieman muita myötämielisempiä rahoitustapaan, jossa lukija ”ostaa” lukuoikeutta antamalla meiliosoitteensa, tietojansa ja luvan räätälöidyn mainonnan lähettämiseen. Joukkorahoitus innosti uutisjournalismin rahoitusmuodoista kaikkein vähiten tutkimuksessa haastateltuja. DIGIMAINONNAN PUOLELLA myötämielisimmin suhtauduttiin perinteiseen jutuista selkeästi erotettuun mainontaan. Muissa maissa kuin Suomessa toiseksi suopeimmin asennoiduttiin jutun perään kerättävään linkkilistaan, jonka linkit johtavat jutun aiheeseen liittyville kaupallisille sivustoille. Sisältömarkkinointiin ja sponsoroituihin sisältöihin suhtauduttiin tutkimuksessa kohtalaisen neutraalisti, kunhan lukijalle on koko ajan selvää, mikä on mainontaa ja mikä journalismia. Suomalaiset ja espanjalaiset olivat muita kriittisempiä sisältömarkkinointia kohtaan. Mainosvideon pakollista näyttämistä ennen pääsyä uutisjuttuun tai videoon pidettiin lukijaa häiritsevänä ja sen vuoksi epämiellyttävänä mainonnan muotona. Mielestäni on selvää, että suomalaiset maakuntamediat tarvitsevat myös digipuolella tulovirtaa sekä mainonnasta että tilausmaksuista. Koska kansainväliset mediajätit Google ja Facebook syövät kasvavan osan digimainonnan euroista, kuluttajamaksujen merkitys kotimaisen sisällön rahoittajana kasvaa. Lukijoiden maksuhalukkuudesta kuuluu nyt lupaavia uutisia, kun Sanomassa ja Alma Mediassa pehmeän ja kovan maksumuurin yhdistelmät ovat kasvattaneet digitilauksia. Käytäntö vastaa: Maakuntalehdet haluavat ensisijaisesti sitouttaa lukijat kestotilauksella myös digissä. Tavoitteena on tarjota monipuolisesti erilaisia maksuja tilausmalleja. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Lukijat haluaisivat ostaa yhdellä kuukausimaksulla oikeuden eri mediatalojen sisältöihin. Bränditoimittajat kasvattavat maksuhalukkuutta. Toiveissa uutisten Spotify Tutkijat: Jason Vir ja Kathryn Hall, Kantar Media. Tutkimus: Attitudes to paying for online news. Reuters Institute for the Study of Journalism, University of Oxford 2017. Aineisto: Kahdeksan ryhmäkeskustelua neljässä eri maassa. Keskusteluissa oli viidestä seitsemään osallistujaa. Tekijä: Satakunnan Kansan kehitysjohtaja, päätoimittajan varahenkilö Inka Partanen. Kokemus: Aiemmin Satakunnan Kansan kehityspäällikkö, verkkotuottaja, uutispäällikkö ja toimittaja vuodesta 2002. Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta 2014. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Satakunnan Kansan kehitysjohtaja Inka Partanen, lehtenne digitilausten määrä kasvoi viime vuonna yli 40 prosenttia. Millainen maksumuuri toimii maakuntalehdillä parhaiten? – Olemme kokeilujen kautta huomanneet, että yhdellä mallilla ei saa koko kenttää parhaalla tavalla haltuun. Meillä on käytössä yhdistelmämalli, joka tarjoaa viisi artikkelia viikossa. Sen lisäksi teemme pelkästään tilaajille juttuja, joita kutsumme tähtijutuiksi. Näillä kahdella eri tavalla saamme koukutettua erilaista yleisöä. Tarjoatte kahden viikon ilmaista digitilauksen koejaksoa niille, jotka tahtovat lukea maksullisia tähtijuttuja. Millaiset jutut laukaisevat lukijassa halun tilata koejakson ja antaa sähköpostiosoitteensa tilausten markkinointiin? – Esimerkiksi lukijalle konkreettista hyötyä antavat jutut. Hyötyjutut liittyvät usein arkisiin asioihin, kuten terveyteen, hyvinvointiin, matkustamiseen tai asumiseen. – Toinen tilaajia houkutteleva juttutyyppi on dramaattiset elämäntarinat. Jutuissa ei kuitenkaan pelkästään kieriskellä tuskassa, vaan niillä on onnellinen loppu tai niistä voi itse ammentaa vertaistukea. – Lisäksi olemme huomanneet, että levikkialueen pienten paikkakuntien tunnettujen henkilöiden haastattelut kiinnostavat. Nämä kylien paikalliset julkkikset ovat tuoneet meille jopa yllätyksiä koetilausten määrässä. Kuinka suuri merkitys tähtijutuilla on maksullisten digitilausten kasvuun? – Koejaksoista syntyy jatkoja jonkin verran, mutta vielä isompi merkitys on sillä, että olemme saaneet kirjautuneen tilaajakäytön kasvuun. On tärkeää, että meidän nykyiset tilaajamme huomaavat saavansa rahoilleen vastinetta. Tutkimuksen mukaan lukijat toivovat voivansa ostaa juttuja etukäteen ja maksaa juttukohtaisesti eri medioille. Mitä mieltä olet konsernirajat ylittävästä digisisältöjen paketoinnista? – Ymmärrän tämän lukijan näkökulmasta hyvin. Lehden näkökulmasta asiakkuuteen sitouttaminen on ykkösasia, eli haluamme pitkäkestoista asiakkuutta. Jos lähdemme ripottelemaan sisältöjä irtojuttuina maailmalle, asiakkuus sirpaloituu kannattavuuden kannalta liian pieniin palasiin. Mikromaksua on Suomessa kokeiltu, mutta se ei oikein lähtenyt liikkeelle. Uskotko, että se tulee vielä yleistymään? – Kyllä varmasti tulee. Tällaiset irtopalvelut tulevat olemaan osa tuotekokonaisuutta kohderyhmälle, jota ei mitenkään muuten tavoiteta. On tärkeää, että tulevaisuudessa on tarjolla monipuolisesti erilaisia maksuja tilausmalleja, mutta tarjonnassa pitää edetä harkitusti. Alman maakuntalehtien liikevaihdosta alle kymmenen prosenttia tulee digistä. Kuinka monta vuotta uskot kuluvan siihen, että yli puolet liikevaihdosta tulee digistä? – En lähde prosentteja ennustamaan. Tavoitteemme on, että digilevikit kasvavat siinä tahdissa kuin printtilevikit laskevat. Se on ihan realistinen tavoite ja tällä hetkellä toteutumassa. ?
SuomenLehdistö 3/2018 19 PALSTAT Verkkotoimittajan vahva mutta ristiriitainen etiikka GRADU: Journalistin ohjeissa sanotaan, että uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Uutista on kuitenkin päivitettävä, kun uutta tietoa on saatavilla. Miten ohjetta käytännössä sovelletaan verkon uutiskilpailussa? Tätä on selvittänyt gradussaan Anu Kerttula. Hän on haastatellut seitsemää eri puolilla Suomea asuvaa verkkotoimittajaa. Kerttulan keskeinen tutkimustulos on, että eettinen harkinta on ”vahvasti joskin ristiriitaisesti” läsnä verkkotoimittajan työssä. Tutkimuksessa pohditaan mielenkiintoisella tavalla toimittajien suhtautumista virheisiin. Kerttulan mukaan haastatelluilla toimittajilla ei esimerkiksi ole jaettua käsitystä siitä, mitä Journalistin ohjeissa mainitut rajalliset tiedot tarkoittavat. ”Erityisesti verkon uutistyössä on ollut jo jonkin aikaa käytäntönä kertoa reaaliaikaisesti se, mitä tiedetään, ja korjailla lopputulosta tietojen varmentuessa. Voiko Journalistin ohjeiden kohdan 13 löysä tulkinta osaltaan johtaa pysyvämmin siihen, että lukijat saavat silloin tällöin eteensä virheellistä tietoa, joka ei vain vielä ole löytänyt korjaustaan?”, Kerttula pohtii. Janne Arola > Anu Kerttula: Verkkotoimittajan täydentyvä omatunto? – Haastattelututkimus eettisestä harkinnasta verkon kiireen puristuksessa https://goo.gl/Hn5UEW Media on puolueellinen – sanovat toimittajat ANALYYSI: Poliitikot purnaavat herkästi epäreilusta mediakohtelusta. Mediaa syytetään milloin minkäkin puolueen äänenkannattajaksi riippuen siitä, mitä puoluetta tai näkemystä purnaaja itse edustaa. Aki Koivunen, Sanna Malinen ja Arttu Saarinen analysoivat Media & viestintä -lehden artikkelissaan puolueiden toimittajajäsenten näkemyksiä mediasta. He ovat löytäneet yli 12 000 puoluejäsenestä koostuvasta aineistosta 165 toimittajaa. Tekijät jakavat toimittajat kahteen leiriin: keskustaoikeistolaisiin (keskusta, kokoomus, perussuomalaiset) ja vihervasemmistolaisiin (vihreät, SDP, vasemmistoliitto). Analyysista selviää esimerkiksi se, että puolueiden toimittajajäsenet eivät pidä sanomalehtiä kovinkaan tasapuolisina medioina. ”Toimittajat ovat keskimäärin hyvin epäileväisiä sen suhteen, että Suomessa ei julkaistaisi tarkoituksella vääristeltyä tietoa. Kiinnostavaa on havaita, että keskustaoikeiston ja vihervasemmiston profiilit ovat tämän kysymyksen kohdalla täysin identtiset”, tekijät kirjoittavat. Janne Arola > Aki Koivunen, Sanna Malinen ja Arttu Saarinen: Puolueiden toimittajajäsenten sosiaalisen median käyttö ja näkemykset mediasta https://goo.gl/sYt7CL Julkinen palvelu somen syövereissä RAPORTTI: Maailmalla on viime aikoina virinnyt #deletefacebookkampanja, jonka myötä monet kuuluisat ihmiset ja mediat, kuten Elon Musk ja Playboy, ovat päättäneet viitata kintaalla Mark Zuckerbergin elämäntyölle. Mediayhtiöt ovat huolissaan Facebookin vallan kasvusta. Siksi onkin kiinnostavaa lukea Reuters-instituutin raportista, miten kuusi eurooppalaista yleisradioyhtiötä – mukana myös Yle – hyödyntää Facebookia, Twitteriä ja Instagramia. Selviää, että mainostuottojen paineista vapaiden julkisen palvelun yhtiöiden ja sosiaalisen median jättiläisten liitto ei ole niin ruusuinen kuin voisi kuvitella. Moni haastateltava kertoo jännitteistä julkiseen palveluun liitettyjen arvojen ja kaupallisilla alustoilla operoimisen välillä. Tämän vuoksi yleisradioyhtiöiden sosiaalisen median panostuksetkin kytkeytyvät osaksi laajempaa keskustelua, johon liittyvät kysymykset niiden rahoituksesta ja roolista yhteiskunnassa. Janne Arola > Annika Sehl, Alessio Cornia, Rasmus Kleis Nielsen: Public Service News and Social Media https://goo.gl/dawK1V tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA ” Alkuvuoden 1978 presidentinvaalien la?hestyessa? Erkko linjasi ’pita?va?nsa? eritta?in ta?rkea?na?’, etta? ’Helsingin Sanomat tukee varauksettomasti’ Kekkosta vaalitaistelussa. Lehden piti olla Kekkosen puolella pa?a?kirjoituksissa ja julkaista ’mahdollisimman runsaasti UKK:n puheita’, va?ltta?a? ’vaalitaistelun aikana kovin kielteisia? tai kielteiseksi tulkittavia kannanottoja’ ja kannustaa ihmisia? vaaliuurnille.” Aleksi Mainio teoksessaan Erkon Kylmä sota – Helsingin Sanomat Moskovan varjossa (Siltala)
20 SuomenLehdistö 3/2018 Kaksoisidentiteetti yleistyy m ai lla & ha lm ei lla Moni on useasta paikasta kotoisin – ja se on mahdollisuus. Paikallinen media voisi ottaa tiukempaa otetta vapaa-ajan asukkaista. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com H AN N A SA KA RA PALSTAT Voisiko yksi ratkaisu olla juttuja yhteen kuratoiva kuukausiliite? TOIMITTAJA Heimo Hatakka on sanoittanut Anna Puulle sykähdyttävän hitin, jonka kertosäkeessä lauletaan, että ”nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä”. Biisin keskushenkilö asuu asemansakin menettäneellä pienellä paikkakunnalla ja kaipaa kaupungin sykkeeseen. Kappale taitaa käsitellä rakkautta. Minulle se kertoo sanomalehdistön seuraavasta isosta haasteesta, uudesta muuttoliikkeestä. Etenkin pienempien maakuntaja paikallislehtien on arvioitu syöksyvän vääjäämättömään kuolemaan johtavaan kolmoisspiraaliin. Netti tarjoaa ilmaista luettavaa, kaupungistuminen pakkaa väkeä isompiin keskuksiin ja uskollisimmat tilaajat menevät jo edeltä. Itse en näe asiaa noin suoraviivaisena. 2010-LUVUN MUUTTOLIIKE on erilainen kuin 1960-lukulainen versio. Silloin muutettiin yhden kerran torpasta taajamaan tai Suonenjoelta Saabin tehtaille. Nykyään kotikuntaa vaihdetaan useamman kerran elämän aikana. Opiskelu, työ ja rakkaus kuljettavat meitä yhä kiivaammin ja yhä kauemmaksi kotoa. Tämä johtaa siihen, ettei monellakaan meistä ole yhtä, selkeää asuinpaikkaan liittyvää identiteettiä. Niitä on useita. Ihminen kokee olevansa kotoisin niin nuoruuden maisemista, opiskelukaupungistaan kuin nykyisestä korttelistaankin. Professori Anu Kantola sanoitti ilmiön Helsingin Sanomissa ansiokkaasti kaksoisidentiteetiksi. Kaksoisidentiteetin ylläpitäminen on nykyään merkittävästi helpompaa kuin aiemmin. Pendolinot ja leveäkaistatiet pienentävät Suomea ja halvat lennot maailmaa. Sosiaalisen median ja WhatsAppin kautta etäläsnäolo on saanut ennenkokematonta syvyyttä. Tiivis suhde synnyinseudulle ei kuitenkaan käänny massiiviseksi paluumuutoksi. Urbanisaatio tulee Suomessakin kiihtymään. Rakennemuutoksen syynä olemme me ihmiset. Yhä useampi kokee kaupungit kahviloineen ja kulttuurimahdollisuuksineen houkuttelevammiksi kuin maaseudun elämän. Työmahdollisuuksista nyt puhumattakaan. Samaan aikaan yhä useampi joutuu asumaan entistä ahtaammin, ja suomalainen unelma omasta talosta lammen rannalla lipuu monen työikäisen tavoittamattomiin. Tämä kasvattaa panostuksia vapaa-ajan asumiseen, joka on kaksoisidentiteetin selkeimpiä ilmentymiä. Juuri vapaa-ajan asukkaat eli vasukkaat tulisi nähdä nykyistä suurempana taloudellisena mahdollisuutena. LEHDILLÄ ON toki mökkiläisille suunnatut suurpeittonumeronsa ja tuulikaapeista jaeltavat kesäliitteensä. En halua uskoa sen olevan parasta, mihin pystytään. Paikallismediat voisivat ottaa tiukempaa otetta vasukkaista ja ylläpitää heidän avullaan mainosja lukijatuloja. Tämä edellyttää syvempää asiakasymmärrystä ja aktiivista tuotekehitystä. Harvalla vapaa-ajan asujalla on halua tai mahdollisuutta ainakaan maakuntalehden jatkuvaan tilaukseen. Potentiaalisia asiakkaita he ovat silti. Voisiko yksi ratkaisu olla jo julkaistuja juttuja yhteen kuratoiva kuukausiliite? Markkinoijat panostavat ympäri maailmaa jälleen sähköposteihin. Lisäisikö paikallislehden laadukas ja yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa ulkopaikkakuntalaisille suunnattu uutiskirje digimenekkiä? Hyödynnetäänkö ulkopaikkakuntalaisten Facebookseuraajien määrää levikkimarkkinoinnissa? Voisivatko kilpailevat mediatalot tehdä yhteistyötä? Tilapäisen osoitteenmuutoksen tekeminen olisi hyvä paikka kaupata paikallislehden tilausjaksoa loman ajaksi. Itse olen päätynyt elämään, jossa yhdistyy vuokralla asuminen Punavuoressa ja itärajalla olevan kotitalon remontointi synnyinkunnassani. Työnantajani kannustaa etätöihin. Uskon vastaavan kaupunkija maaseutuelämän hyviä puolia yhdistävän elämän yleistyvän. En ole ainoa, joka on Heimo Hatakan sanoin ”kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan”. ”Taloon, jonka ikkunan pielistä vetää.” Paikallisilla uutismedioilla on kaksoisidentiteettiin nojaavassa elämäntavassa iso rooli ja paljon otettavaa. ?
SuomenLehdistö 3/2018 21 PALSTAT SAVON SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta, samanaikaista kuulemista, journalistista päätösvaltaa ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi pääkirjoituksen, jossa arvioitiin vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja yhden tunnistettavissa olevan lääkärin toimintaa. Pääkirjoitus oli tavanomaista yhteiskunnallista arviointia, eikä siinä ollut olennaisia asiavirheitä. Kantelu 19.11.2017 Kantelu kohdistuu Savon Sanomien verkkosivuillaan 8.11.2017 julkaisemaan pääkirjoitukseen ”Arveluttavaa hoitoa tieteen harmaalla alueella”. Kantelija on jutussa nimeltä mainittu lääkäri. Hänen mukaansa jutussa rikotaan Journalistin ohjeita 2, 20 ja 21. Kantelija epäilee, että journalistista oikeutta on annettu toimituksen ulkopuolelle, ja Savon Sanomat ei ole paljastanut kantelijan pyynnöistä huolimatta pääkirjoituksen kirjoittamiseen osallistuneiden henkilöiden nimiä. Kantelijan mukaan pääkirjoituksessa on useita asiavirheitä, joita lehti ei ole kehotuksesta huolimatta suostunut korjaamaan. Asiavirheet vahingoittavat kantelijan mukaan tarpeettomasti hänen ja hänen yrityksensä mainetta. Kantelijan mukaan hänen ja hänen yrityksensä mainetta vahingoittaa vielä lisäksi se, että pääkirjoitus on julkaistu nimettömänä ja se edustaa koko lehden kantaa. Kantelija on listannut pääkirjoituksessa hänen mielestään esiintyvät asiavirheet seuraavasti. 1. Vaihtoehtohoitoja tarjoavat lääkärit ja kilpirauhashoitoihin liittyvä tieteellinen koulukuntakiista eivät liity millään muotoa toisiinsa. Kilpirauhashoitojen osalta käynnissä on koulukuntakiista, jonka voi huomata mm. endokrinologi Camila Schalin-Jäntin ja professori Matti Välimäen toisistaan poikkeavista kannanotoista. 2. Kilpirauhashoidoissa ei ole uskomuslääkintää. Tieteelliset perusteet löytyvät, ja kyseessä on lailliset lääkevalmisteet, joita käytetään käyttötarkoituksensa mukaisesti. 3. Tekstissä annetaan ymmärtää, ettei lääkärillä ole esittää tieteellisiä perusteita potilastyytyväisyyden rinnalle. Se on valhe. 4. T3-lääkitys ei ole testaamaton. 5. T3-lääkitys on turvallinen. Kantelija perustelee väitteitä asiavirheistä linkittämällä oman yrityksensä verkkosivuille. Kantelijan mukaan pääkirjoituksessa esitetyt tiedot asettavat hänet ja hänen yrityksensä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Kantelijan mukaan kirjoitus on laadittu siten, että päätoimittaja voi väittää sen olevan yleinen kannanotto, mutta koska hänet ja hänen yrityksensä mainitaan nimeltä, syntyy lukijoille kuva, että kantelijan virheellisinä pitämät väitteet koskevat häntä lääkärinä ja hänen toimintaansa yrityksessään. Kantelijan mukaan myös pääkirjoituksen perään kirjoitetuista yleisökommenteista voi päätellä, että pääkirjoitus yhdistetään häneen. Kantelijan mukaan häntä ei kuultu ennen pääkirjoituksen julkaisemista, eikä hänen vastinettaan julkaistu, eikä hänelle annettu myöskään myöhemmin mahdollisuutta vastineen julkaisuun. Kantelija kertoo olleensa Savon Sanomien haastateltavana kerran pääkirjoituksen jälkeen (9.11.), mutta haastattelu ei liittynyt pääkirjoitukseen eikä hän saanut kertomansa mukaan haastattelujen yhteydessä mahdollisuutta korjata pääkirjoituksessa esiintyviä asiavirheinä pitämiään kohtia. Kantelijan mukaan pääkirjoituksessa rikotaan Journalistin ohjeiden kohtaa 21 myös, kun siinä hänen mukaansa vihjataan, että hänen potilaansa olisivat luulosairaita tai teeskentelijöitä. Kantelija pitää sitä erittäin harkitsemattomana ja potilaitaan loukkaavana. Tältä osin neuvosto ei käsittele kantelua, koska käsitteleminen vaatisi asianomistajien luvan. Kantelija on pyytänyt Savon Sanomilta virheiden korjaamista ja on liittänyt kanteluunsa lehden kanssa käymänsä sähköpostikirjeenvaihdon. Kantelija on lähettänyt lehdelle vastineen, jota lehti ei ole julkaissut. Päätoimittajan vastaus 29.12.2017 Savon Sanomien vastaavan päätoimittajan Seppo Rönkön mukaan pääkirjoitus käsittelee Savon Sanomissa 7.11. julkaistua uutisjuttua ”Hoitojen jatko uhattuna”, jossa kerrotaan yleislääkärin joutumisesta sosiaalija terveysalan lupaja valvontaviraston Valviran tarkkailuun kroonisen väsymysoireyhtymän ja kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitsemisestä vastoin virallisia hoitosuosituksia. Lääkäri oli tullut asiassa julkisuuteen aiemmin lukemalla edellisenä lauantaina Youtubessa Valviralta saamansa kirjeen. Päätoimittajan mukaan pääkirjoituksessa on hyödynnetty lisäksi laajasti aiempaa uutisointia koskien jo muutaman vuoden jatkuneita kiistoja kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidoista. Lisäksi kirjoituksen taustana on käytetty muun muassa Duodecimin Terveyskirjastoa sekä kantelun tehneen lääkärin edustaman yrityksen kuvausta toiminnastaan omilla nettisivuillaan. Väitteeseen koskien Journalistin ohjeiden 2. kohdan rikkomista päätoimittaja toteaa, että journalistista päätösvaltaa ei ole luovutettu toimituksen ulkopuolisille. Pääkirjoitus on laadittu asianmukaisesti lehden toimituksessa, ja se esittää lehden kannan käsiteltävänä olevaan asiaan lehden linjan mukaisesti. Päätoimittajan mukaan artikkelitoimitus voi hyödyntää kirjoituksia varten asiantuntijoiden taustahaastatteluja, mutta käsiteltävä kirjoitus perustuu yleisesti saatavilla oleviin lähteisiin. Väitteeseen koskien Journalistin ohjeiden 20. kohdan rikkomista päätoimittaja toteaa, ettei pääkirjoitus sisällä korjaamista vaativia olennaisia asiavirheitä. Kantelijan väittämistä asiavirheistä kohdasta 1 päätoimittaja toteaa, että lehti ilmaisee mielipiteenään kannan, jonka mukaan kilpirauhashoitoja koskevaa kiistaa ei voida pitää tieteellisenä koulukuntakiistana. Päätoimittajan mukaan lehden kanta ei ole poikkeuksellinen vaan edustaa hänen käsityksensä mukaan lääketieteen edustajien, lääkärikunnan sekä tieteenfilosofian asiantuntijoiden yleistä mielipidettä. Suuren oppiriidan tai koulukuntakiistan väittämistä pidetään päätoimittajan mukaan tyypillisenä tapana hankkia arvovaltaa virallisen lääketieteen ulkopuolella annettaville hoidoille tai yleisesti vallitsevan tieteellisen konsensuksen haastaville vaihtoehtoteorioille. Päätoimittaja viittaa tieteen ja valetieteen eroon perehtyneen filosofian tohtori Tiina Raevaaran arvioon, ettei suomalaisessa lääkärikunnassa ole olemassa suurta koulukuntaeroa siitä, kannattaako ihmisiä lääkitä T4vai T3-kilpirauhashormonilla. T3-hormonin kannalla on pieni joukko, jota Raevaara nimittää uskomushoitopiiriksi (Suomen Kuvalehden blogi Tarinoita tieteestä 23.9.2014 ”Mitä MOT unohti kertoa”). Lisäksi päätoimittaja ottaa esimerkiksi Kuopion yliopistollisen sairaalan endokrinologi, dosentti Leena Moilasen arvion, että yksityisvastaanotoille T3-monoterapiaan hakeutuminen ”lienee samanlainen muoti kuin karppaaminen”. Moilasen mukaan ”tieto on usein hankittu verkosta tai saatu vinkki puskaradiosta omilta tuttavilta” (Savon Sanomat 24.9.2015, ”Kilpirauhashoidosta vääntöä”). Päätoimittajan mukaan pääkirjoituksessa esitetty lehden kanta asiaan perustuu edellä mainittuihin ja vastaaviin asiantuntija-arvioihin. Asiavirheväitteiden kohtaan 2 päätoimittaja toteaa, että lehden kantaa edustava väite uskomuslääkinnästä vaihtoehtoisten kilpirauhashoitojen yhteydessä ei ole poikkeuksellinen vaan mukailee valtavirran tieteellistä ymmärrystä. Päätoimittajan mukaan esimerkiksi Helsingin Sanomien reportaasissa kilpirauhasongelmien tai väsymysoireyhtymän hoito suositusten vastaisella tavalla liitetään samaan ilmiökenttään uskomushoitojen, kuten homeopatian kanssa. Jutun mukaan uskomushoitoja, kuten homeopatiaa tai funktionaaliseksi lääketieteeksi kutsuttuja hoitoja, tarjoavat nykyisin myös monet lääkärit. Jutun mukaan kilpirauhasongelmien epäasiallisessa hoidossa ei tosin ole kyse varsinaisista uskomushoidoista vaan lähinnä lääketieteellisesti perustelemattomista hoidoista (HS 20.10. ”Väärä asenne ja padotut tunteet saavat kehon sairastumaan, luennoi lääkäri tänä viikonloppuna Messukeskuksessa – Miten uskomushoitoja tarjoaviin lääkäreihin tulisi suhtautua?”). Uskomushoito-termin käyttö lehden kannanottona on päätoimittajan mukaan kuitenkin perusteltua asiayhteydessään sekä laajemmassa niin sanotun funktionaalisen lääketieteen yhteydessä. Kantelijan yritys kertoo nettisivuillaan edustavansa funktionaalista lääketiedettä (yrityksen termein myös yksilöllinen ja biokemiallinen lääketiede), joka on yrityksen mukaan uusi, ”vaihtoehtoinen lähestymistapa perinteiselle elinjärjestelmäja diagnoosikeskeiselle toimintamallille”. Asiavirheväitteiden kohtiin 3 ja 4 päätoimittaja toteaa, ettei kantelijan tarjoamilla hoidoilla ole yleistä lääketieteellistä hyväksyntää, kuten alkuperäisessä uutisjutussa kerrotusta Valviran puuttumisesta hänen toimintaansa käy ilmi (SS 7.11.). Päätoimittajan mukaan lisäksi esimerkiksi Tyksin endokrinologian vastuualueen ylilääkärin, professori Pirjo Nuutilan mukaan ei ole olemassa kliinisiä tutkimuksia, joissa T3-monoterapia olisi osoitettu toimivaksi tavaksi hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa (Turun Sanomat 10.10.2014, ”Lääkehoito vaaransi kilpirauhaspotilaita Turussa”). Liittyen asiavirheväitteiden kohtaan 5 eli kantelijan väitteeseen T3-lääkityksen turvallisuudesta päätoimittaja viittaa Savon Sanomien alkuperäiseen uutisjuttuun (SS 7.11.), jonka mukaan keskussairaaloiden sisätautilääkärit ovat hoitaneet potilaita, joille on aiheutunut vakava vaaratilanne heidän saatuaan T3-hormonihoidosta kilpirauhasen liikatoimintaa vastaavan tilan. Vastaavista tapauksista on kerrottu aiemmin muun muassa edellä mainitussa Turun Sanomien (10.10.2014) uutisessa. Valviran puuttuminen hoitoihin johtuu kyseisistä kilpirauhaslääkityksen vakavien komplikaatioiden riskeistä. Päätoimittajan mukaan pääkirjoitus perustuu Valviran tiedotteisiin sekä edellä mainittujen uutisjuttujen lisäksi useisiin muihin uutisjuttuihin aiheesta (mm. Yle 12.2.2016 ”Valvira on rajoittanut 5 lääkärin oikeuksia hoitaa kilpirauhaspotilaita”). Väitteeseen koskien Journalistin ohjeiden 21. kohdan rikkomista päätoimittaja toteaa, ettei pääkirjoitus kielteisestä arviostaan huolimatta esitä aiheesta uusia tietoja, jotka asettavat kohteen erittäin kielteiseen julkisuuteen. Kantelija on itse tullut julkisuuteen alun perin Youtubessa ja sittemmin Savon Sanomien (7.11.) haastattelussa. Päätoimittajan mukaan pääkirjoitus esittää kantelijan toiminnasta kielteisen kannan, joka perustuu lehdessä ja muissa medioissa aiemmin esitettyihin tietoihin ja asiantuntijaarvioihin sekä Valviran kannanottoon. Päätoimittajan mukaan pääkirjoitus ei sisällä uusia tietoja käsiteltävästä kiistasta vaan viittaa aiheesta jo aiemmin laajasti käytyyn julkiseen keskusteluun, kommentoiden aihetta tavalla, jota voi pitää valtavirran tieteellisen näkemyksen mukaisena. Kantelija on vaatinut tarjoamansa vastineen julkaisemista anteeksipyynnön kera sanatarkasti hänen esittämässään muodossa ilman, että sitä saa muokata tai lyhentää ilman hänen lupaansa. Päätoimittajan mukaan Savon Sanomat katsoo, ettei pääkirjoitus synnytä kantelijalle automaattisesti vastineoikeutta, Journalistin ohjeiden kohdan 24 nojalla: ”Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.” Kantelijaa on kuitenkin haastateltu aihetta käsittelevissä jutuissa (mm. SS 10.11.). Savon Sanomat on jatkanut aiheen käsittelyä myös muissa jutuissa muun muassa lääkärikunnan haastatteluilla (10.11. ”Hoidon riskeinä ovat eteisvärinä ja aivoinfarkti”), ja kilpirauhasyhdistyksen näkemysten esittelyllä (13.11. ”Potilailla epätietoisuus siitä missä mennään”). Lääkärin menetetty maine ”ARVELUTTAVAA HOITOA tieteen harmaalla alueella” otsikoi Savon Sanomat pääkirjoituksensa 8.11.2017. Pääkirjoituksessa nimeltä mainittu lääkäri kanteli JSN:lle, koska katsoi kirjoituksen vahingoittavan häntä ja hänen yrityksensä mainetta. Lääkärin mielestä olennaiset asiavirheet olisi pitänyt korjata ja hänelle antaa vastineoikeus. Hän myös epäili toimituksen luovuttaneen journalistista päätösvaltaa lehden ulkopuolelle. Arveluttava hoito tarkoitti kiisteltyä kilpirauhaspotilaiden hoitomuotoa, jota lääkäri antaa valtavirrasta poiketen. Savon Sanomat luokitteli sen riskialttiiksi uskomushoidoksi – lääkärin mukaan kyseessä on tieteellinen koulukuntakiista. JSN antoi vapauttavan ratkaisun. Lehti valitkoon käyttämänsä ilmaisut. Olen samaa mieltä, lääkärin maineen menetyksen uhallakin. Toisaalta uusien hoitojen kehitys kulkee harvoin suoraviivaisesti, eikä tämän päivän käypä hoito ole välttämättä huomisen parasta mahdollista hoitoa. On myös terveellistä muistaa, että lobotomian kehittäjä, António Egas Moniz, sai saavutuksestaan lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1949. Mikä toimii rotalla, ei aina toimi ihmisellä. Ulla Järvi Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja terveysviestinnän tutkija 4 3 Järven poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 11.4. Päätöksiä yhteensä 7. JSN Vapauttavat Langettavat
22 SuomenLehdistö 3/2018 PALSTAT Päätoimittajan mukaan Savon Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisu JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon. Savon Sanomat julkaisi verkkosivuillaan pääkirjoituksen, jossa se arvioi kriittisesti vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Pääkirjoitus nosti esiin yksityisen lääkärikeskuksen ja sen vastaavan lääkärin, jotka olivat tunnistettavissa. Lääkäri oli itse tuonut julkisuuteen pääkirjoituksessa käsitellyn tapauksen, ja häntä oli haastateltu siitä Savon Sanomiin pääkirjoituksen julkaisemista edeltävänä päivänä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että pääkirjoituksessa ei esitetty uusia tietoja, jotka olisivat asettaneet lääkärin ja hänen yrityksensä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Neuvoston mukaan pääkirjoitus oli tavanomaista yhteiskunnallista arviointia, joka ei synnyttänyt oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai oman kannanoton julkaisemiseen. Lehti käytti kärjistävää ilmaisua puhuessaan ”uskomuslääkinnästä”, mutta tiedotusvälineillä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Neuvosto toteaa, että pääkirjoituksessa ei ollut olennaisia asiavirheitä, eikä tapauksessa ole viitteitä siitä, että journalistista päätösvaltaa olisi luovutettu toimituksen ulkopuolisille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savon Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Lauri Haapanen, Riitta Korhonen, Pentti Mäkinen, Ulla Virranniemi, Paula Paloranta, Hannele Peltonen, Heta Heiskanen, Maria Swanljung, Taina Tukia, Sinikka Tuomi ja Juha Honkonen. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa, olennaista asiavirhettä ja totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Yle julkaisi verkkosivuillaan Jemenin sotaa käsittelevän jutun. Jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä, kun siinä tehtiin tulkinta YK-johtajan kannanotosta. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan ja painetussa lehdessään jutun, jossa väitettiin, että uusia antibiootteja ei ole kehitteillä. Lehti oikaisi juttuaan vasta seitsemän ja puoli viikkoa sen jälkeen, kun se oli saanut aiheesta oikaisupyynnön. Yle Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa, virheen korjausta ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Ylen MOT lähetti televisiossa ohjelman, joka jäi katsottavaksi Ylen verkkopalvelussa. Ohjelman otsikolle löytyi sisällöstä kate, eikä otsikossa ollut olennaisia asiavirheitä. Länsi-Uusimaa Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan ja printtiversiossaan jutun, jossa oli useita nimivirheitä. Suurin osa niistä oli huolimattomuudesta johtuneita kirjoitusvirheitä. Nämä olivat epätarkkuuksia, joiden korjaamisesta ei ollut välttämätöntä kertoa. Yksi nimivirheistä oli kuitenkin olennainen asiavirhe, jota lehti ei ollut korjannut asianmukaisesti. Yle Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lähdesuojaa, totuudenmukaista tiedonvälitystä, olennaista asiavirhettä ja sepitteellistä aineistoa koskevassa asiassa. Ylen MOT lähetti televisiossa ohjelman, jossa esitettiin väite, jonka paikkansapitävyyttä ei perusteltu ohjelmassa. Myöhemmin väitteen paikkansapitävyyttä perusteltiin ainoastaan yhden nimeämättömän lähteen arviolla. Väite esitettiin ohjelmassa tosiasiana, vaikka kyse oli lähteen mielipiteestä. Tämä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata. Kymen Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapautta päätös lähdesuojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi joulupukkina kauppakeskuksessa esiintyneen henkilön nimen kuvatekstissä. Kysymys siitä, oliko lähdesuojasta sovittu, jäi epäselväksi. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Väite esitettiin ohjelmassa tosiasiana, vaikka kyse oli lähteen mielipiteestä. Tämä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata.” Kuka kuiskuttaa uutiset korvaasi? Netistä löytyy monenlaista tarinankertojaa. Onneksi sanomalehtien tehtävä lahjomattomana tiedon välittäjänä on ja pysyy välineestä riippumatta. Vaikka uutisointi pyörii kellon ympäri, lukijan on pystyttävä luottamaan siihen mitä näkee. Tartu siis rauhallisin mielin paperiin, selaimeen tai kännykkään ja lue sanomalehtiä.
SuomenLehdistö 3/2018 23 PALSTAT Suomen Lehdistö Filosofian maisteri Noora Autio on nimitetty 25. toukokuuta alkaen vs. päätoimittajaksi Riikka Virrannan perhevapaan ajaksi. Autio on työskennellyt lehden toimituspäällikkönä ja toimitussihteerinä sekä aiemmin Keskisuomalaisessa, Hämeen Sanomissa, Turun Sanomissa ja Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Piikkiössä. Yhteiskuntatieteiden maisteri Katri Simola on nimitetty toimitussihteerin sijaiseksi. Hän aloittaa tehtävässään 4. kesäkuuta. Simola työskentelee tällä hetkellä Kuluttaja-lehden toimitussihteerinä. Aiemmin hän on ollut toimittajana Yrittäjämedioissa, STT-Lehtikuvalla, Etelä-Suomen Sanomissa ja Karjalaisessa. KSF Media Anna Hellerstedt on nimitetty toimitusjohtajaksi 2.5. alkaen. Hellerstedt siirtyy tehtävään lemmikkituoteyhtiö Mustin ja Mirrin palvelutuotejohtajan paikalta. Alma Consumer Kari Kivelä on aloittanut uuden yksikön johdossa. Yksikköön yhdistyvät uutisja lifestylepalveluja tuottava Alma News & Life sekä alueelliseen ja paikalliseen medialiiketoimintaan keskittynyt Alma Regions. Sanna Saarikangas on nimitetty viestinnän suunnittelijaksi. Petra Silius on aloittanut mainossihteerinä. Marko Valve on nimitetty myyntipäälliköksi Alma Median alueelliseen mediamyyntiin Varsinais-Suomen alueelle. Iltalehti Uutispäätoimittajaksi aiemmin nimitetty Perttu Kauppinen on aloittanut vt. päätoimittajana. Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti Yhteiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi on valittu Petri Hakala. Hakala on toiminut aiemmin Iltalehden päätoimittajana sekä Satakunnan Kansan päätoimittajana ja kustantajana. Hän aloittaa päätoimittajana toukokuun alussa, ja marraskuun alussa hänelle siirtyy myös Hämeen Sanomat Oy:n toimitusjohtajuus. I-Mediat Oy Timo Ranta on nimitetty myyntijohtajaksi. Ranta siirtyy uuteen työhänsä Elisa Oyj:n myyntijohtajan tehtävästä. Kaleva-konserni Lauri Harju on aloittanut Indieplace Oy:n toimitusjohtajana. Hän on toiminut yrityksessä aiemmin myyntijohtajana. Perhonjokilaakso Sanni Aho on valittu päätoimittajaksi. Karjalainen Emma Pirskanen on nimitetty markkinointiassistentiksi. STT Maunu Anhava on valittu liiketoimintapäälliköksi johtamaan STT Viestintäpalveluiden ja kuvatoimisto Lehtikuvan myyntiä ja asiakaspalvelua. Hän siirtyy tehtävään sisältötoimisto Era Contentista, jossa hän työskenteli myyntijohtajana. Seura Erkki Meriluoto on valittu päätoimittajaksi kesäkuun alusta alkaen. Meriluoto on viimeiset 14 vuotta toiminut Iltalehdessä, viimeksi julkaisupäällikön tehtävässä. Nelonen Media Live Riikka Fagerholm on nimitetty tapahtumajohtajaksi. Aiemmin hän on toiminut Nelonen Median tapahtumapäällikkönä. Yle Paula Pokkinen on nimitetty politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päälliköksi, Teijo Valtanen talous ja arki -toimituksen päälliköksi ja Satu Nurmio kulttuuri ja elämäntapa -toimituksen päälliköksi. Nurmion perhevapaan ajan tehtävää hoitaa Tuomas Ferm. Pärjääminen vaatii itsekritiikkiä, sanoo Tervareitin toimitusjohtaja Elina Jyrinki. TERVAREITIN UUSI toimitusjohtaja ja vastaava toimittaja Elina Jyrinki on varma, että paikallismedioilla on edelleen merkitystä yhteisöllisyyden luojana. – Teemme sisältöä, jota ihmiset tarvitsevat ja jota sosiaalinen media ei ainakaan vielä pysty korvaamaan. Jyrinki siirtyi Muhoksella, Utajärvellä ja Vaalassa ilmestyvään Tervareittiin Siikajokilaakson päätoimittajan tehtävästä. Sitä ennen hän toimi aluelehti Selänteen vastaavana toimittajana. Aiemmat työpaikat ovat olleet osa isompia konserneja, ja niissä taloudelliset pääpuitteet on määritelty ylemmältä taholta. Jyrinki pitää uutta asemaansa yritystoiminnan ja toimituksen yhtäaikaisena johtajana paitsi haasteellisena myös antoisana. – Kun toimin molemmissa rooleissa, pystyn hahmottamaan kokonaisuuden parhaiten. Tervareitille on suuri arvo, että lehden omistus on paikallisissa käsissä. Pienuus tuo Jyringin mukaan toimintaan ketteryyttä. Päätöksiä voidaan tehdä nopeasti ja muutokset sovittaa juuri omalle toiminnalle sopiviksi. Jyrinki uskoo itsenäisten paikallismedioiden valoisaan tulevaisuuteen. Pärjäämiseen tarvitaan taloudellista ennakointia ja itsekritiikkiä. Digipuolen jatkuvan muutoksen hän kokee olevan myös pienille toimijoille mahdollisuus, kunhan maltetaan tehdä harkittuja ratkaisuja. – Toive on, että digipuolta kehittämällä saamme kiinni digitaalisia palveluita käyttävät kuluttajat. Nimityksen ansiosta Jyringin työmatka lyheni, sillä hän on jo reilun parin vuoden ajan asunut perheensä kanssa synnyinkunnassaan Muhoksella. Jyrinki palasi juurilleen myös ammatillisesti. Tervareitti oli nuoruudessa hänen ensimmäinen media-alan työpaikkansa, jossa palo toimittajuuteen syttyi. Edelleen Jyrinkiä viehättää paikallisjournalismissa se, että jokainen ihminen ja asia on jutun arvoinen. – Rakastan tehdä henkilöjuttuja, kuulla ihmisten tarinoita ja päästä uimaan syvälle heidän elämäänsä. Mari Uusivirta Pienuus tuo ketteryyttä Elina Jyringin mukaan paikallislehdiltä kaivataan yhä enemmän tarinoita uutisten lisäksi. ”Paikallislehti on ihmisten arjen värittäjä.” JARI RIEKKI uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 88. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2018: kestotilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 101 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@ parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2018 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 22.8. 10.8. 3.8. 6 26.9. 14.9. 7.9. 7 31.10. 19.10. 12.10. 8 12.12. 30.11. 23.11. > 17.5.2018 Kevätseminaari 2018, Helsinki. > 18.5.2018 Tietosuoja-asetus pähkinänkuoressa, Helsinki. > 25.5.2018 Lehti-iltapäivä, Liminka. > 8.6.2018 Lehti-iltapäivä, Helsinki. > 17.8.-9.11.2018 Myyntikoulutusta webinaarina. > 1.-2.11.2018 Suuret lehtipäivät, Tampere. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu