Suomen Lehdistö 3/2019 - Lehtiluukku.fi

MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 3 • 17.4.2019 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö JOKA KYMMENES päätoimittaja johtaa useampaa kuin yhtä sanomalehteä. Kuopiossa tuplaroolissa toimiva Aija Pirinen korostaa suunnittelun merkitystä. » Sivut 10–13 Urheilutoimittaja Ilkka Kulmala: Kriittisyys ei tarkoita vihaa. » Sivut 8–9 Nuoret ideoivat sarjaa Demille Helpompi kuin helikopteri Kolme mediaa kertoo kameradroonien käytöstä. » Sivu 4 Mallia simppelistä postista Toimisiko maksullinen uutiskirje? pohtii Elina Paasonen. » Sivu 15 Uskalla luopua vanhasta Jotta voi toteuttaa uusia ideoita, pitää jättää jotakin pois. » Sivu 17 Chatfiction tuntuu aidolta, kertoo sen tekoon osallistunut Roosa Ripatti. » Sivu 14 PETRI JAUHIAINEN
Sananvapauden tehtävä ei ole rikkoa, vaan rakentaa. Erilaisilla mielipiteillä on paikkansa. Mutta vain yrittämällä ymmärtää myös vastakkaista puolta, voimme olla parempi yhteiskunta kaikille. Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään 3. toukokuuta.
SuomenLehdistö 3/2019 3 3/2019 kolmesta poikki Digimenestys vaatii paljon sisältö AJANKOHTAISTA 4 Ilmasta käsin kuvaavien kameradroonien käyttö yleistyy toimituksissa. 5 Verkossa jutun sisäänmeno pitää keksiä uudelleen, kirjoittaa Ylen Terhi Upola. 6 Kuvajournalismikilpailussa oli vain vähän naisia. Meeri Koutaniemen mukaan tämä kertoo alan miesvaltaisuudesta. 8 Eläköityvän urheilutoimittajan Ilkka Kulmalan kriittisyys ei ole miellyttänyt kaikkia. TAUSTAT 10-13 Useamman kuin yhden lehden päätoimittajia on erityisesti paikallisja kaupunkilehtien johdossa. 14-16 Aikakauslehti Demi otti käyttöön uuden kerrontamuodon, chatfictionin. Nuoret ovat kiitelleet sisältöä. 17 Turhia työtehtäviä kannattaa karsia niin, ettei mielipiteillä ja fiiliksillä ole sananvaltaa. PALSTAT 18 Toimittajan pitää muistaa olevansa lukijoiden, ei urheilun sisäpiirin asialla. 20 Mainoksia myydään yhä kuin faksien aikakaudella. ” On todennäköistä, että lehtikaupat ja mediakentän keskittyminen saavat jatkoa lähivuosina.” Kahta lehteä päätoimittava Eija Eskola-Buri kokee riittämättömyyden tunnetta siitä, ettei pysty kehittämään lehtiä niin paljon kuin haluaisi. ”Mutta tämä tunne on varmaan muillakin – niilläkin, joilla on vain yksi lehti” (s. 12). Digi-alvin alennus Noora Autio Miten heinäkuussa voimaan tuleva muutos vaikuttaa lehdissänne? Miten viestitte asiasta lukijoille? Millainen merkitys digi-alvin alenemisella on sanomalehdille? Kari Kivelä, johtaja, Alma Consumer Mietimme asiakkaiden kannalta kestävää ja perusteltua ratkaisua. Pelkissä digitilauksissa lähtökohtana on ainakin tässä vaiheessa mukauttaa hintoja uuden verokannan mukaan. Yhdistelmätilaukset ovat kompleksisempi asia. Viestintäsuunnitelma on työn alla. Päätös digi-alvin alentamisesta on laastari, joka ei paikkaa takavuosien hölmöyttä alv-korotuksissa. Hienosti toimialamme kuitenkin asiaansa uskoi ja sitä ajoi. Hieman päätös luo uskoa riippumattoman median arvostukseen. Tenna TalviPietarila, toimitusjohtaja, Suomalainen Lehtipaino Suuntaamme digi-alvin alennuksesta saatavat edut yrityksemme digikehitykseen. Pelkkien digitilausten osuus tilauksista on vielä suhteellisen pieni, mutta kasvaa koko ajan. Viestimme lukijoille digipalveluiden kehittymisellä, jonka alvin lasku mahdollistaa. Nyt keväällä julkaisemme sivuillamme ison verkkouudistuksen. Kehitämme myös jatkossa aktiivisesti verkkosivuja ja digipalveluita. Digi-alvin laskeminen on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei vielä ratkaise kokonaisuutta. Vesa Pihlajamaa toimitusjohtaja, KeskiPohjanmaan Kirjapaino Olemme puolentoista vuoden aikana panostaneet digitaalisten palveluidemme tekniseen ja sisällölliseen kehittämiseen. Digi-alvin alennus mahdollistaa kehitystyön jatkamisen. Digitilaukset ovat jo nyt huomattavasti printtitilauksia edullisempia, joten emme luultavasti lähde ainakaan heti laskemaan tilaushintoja. Emme aio erikseen viestittää lukijoille asiasta. Normaalin uutisoinnin kautta asia tulee tietysti meilläkin esille. Sanomalehtien tulevaisuus on digitaalinen, joten pitkällä aikavälillä merkitys on todella suuri. Koska digitilausmäärät ovat vielä aika pieniä, välitön vaikutus on ikävä kyllä vaatimaton, mutta kasvaa ajan myötä. VAIN JOKA kolmas sanomalehtiyritys on valmistautunut digiaikaan hyvin. Tätä mieltä ovat Sanomalehtien Liiton jäsenyritysten edustajat, jotka vastasivat alan tulevaisuudennäkymiä kartoittaneeseen kyselyyn. Näkemyksensä antoi 256 henkilöä. Lähes joka viides vastaaja (18 %) uskoo digitulojen osuuden olevan viiden vuoden kuluttua yli 40 prosenttia edustamansa yrityksen tuloista. Miltei yhtä moni (17 %) arvioi osuuden jäävän enintään 10 prosenttiin. Vuonna 2017 suomalaisten sanomalehtien mainosja tilaustuloista yhteensä 13 prosenttia tuli digitaalisista kanavista. Uudempia lukuja on luvassa kesäkuun alussa ilmestyvässä erikoisnumerossamme. Digitulojen osuus on lisääntynyt pikkuhiljaa vuodesta toiseen, merkittävänä ajurinaan iltapäivälehtien verkon mainostulot. Neljä lehteä, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Kauppalehti, tuottavat lähes kolme neljäsosaa kaikista sanomalehtien digieuroista. Digitulojen kasvu on yritysten menestykselle oleellista printin tulojen laskiessa. Tämän vuoksi toivoisi, että useammassakin lehdessä koettaisiin, että digistä on pian saatavissa merkittäviä tuloja. PÄRJÄÄMINEN MUUTTUNEESSA mediamaailmassa vaatii usein isoja ratkaisuja. Konserneista Keskisuomalainen ja Kaleva ovat ottaneet strategiakseen laajentua lehtikentällä, Sanoma ja Alma Media taas ovat kutistaneet sanomalehtimääriään ja hakevat kasvua muilta liiketoiminta-alueilta. Viimeksi Keskisuomalainen osti Länsi-Savo-konsernilta Kaakon Viestinnän ja ESV-Paikallismediat. Länsi-Savon hallituksen puheenjohtaja Jukka Tikka totesi Ylelle, että hänen mielestään alalla pärjätäkseen toimintaa täytyy jatkuvasti kehittää ja siihen tarvitaan resursseja. Länsi-Savo oli yrittänyt menestyä kilpailussa ostamalla muita lehtiä, mutta kasvu pysähtyi. Alan vaikeudet olivat suuremmat kuin mihin oli varauduttu. On todennäköistä, että lehtikaupat ja mediakentän keskittyminen saavat jatkoa lähivuosina. Tämä voi olla monelle lehdelle pelastus, sillä isoissa taloissa digikehitykseen on enemmän mahdollisuuksia ja varoja. Toisaalta alan muutokset johtavat luultavasti myös lehtinimikkeiden vähenemiseen. Sanomalehtien Liiton kyselyyn vastanneista 59 prosenttia uumoilee ainakin 30 sanomalehtinimikkeen poistumista viiden vuoden sisällä. Noora Autio vs. päätoimittaja noora.autio@sanomalehdet.fi > Lue myös digilehti ja lisää uutisia verkosta osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Sananvapauden tehtävä ei ole rikkoa, vaan rakentaa. Erilaisilla mielipiteillä on paikkansa. Mutta vain yrittämällä ymmärtää myös vastakkaista puolta, voimme olla parempi yhteiskunta kaikille. Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään 3. toukokuuta.
4 SuomenLehdistö 3/2019 Viiden vuoden päästä lähes kaikki valokuvaajat käyttävät drooneja, tutkija ennakoi. Mika Ranta arvioi, että drooneilla kuvattua materiaalia käytetään tällä hetkellä kuukausittain ainakin noin viidessä ja välillä jopa kymmenessä artikkelissa. – Määrä on ehkä hieman kasvanut vaikkapa vuoteen 2017 verrattuna, mutta ei mitenkään dramaattisesti. Kausittaista ja satunnaista vaihtelua on paljon. Ylellä droonien hyödyntäminen on lisääntynyt viime vuosina, kertoo kuvanhallinnan esimies Martti Lyyra. – Käytämme niitä nykyään useamman kerran viikossa niin Pasilan toimituksessa kuin maakunnissakin. Sanomalehti Keskisuomalaisessa kameradrooneja lennätetään keskimäärin kerran viikossa. Käyttömäärät ovat pysyneet suurin piirtein samoina siitä lähtien kun drooneja on hyödynnetty toimituksessa eli parin vuoden ajan. – Olemme ihastuneet kuvaamaan niillä, ja niitä käytetään matalalla kynnyksellä. Pitää kuitenkin olla tarkkana, että droonikuvaus säilyy tehokeinona eikä sitä ole liikaa, sanoo kuvatuottaja Hanna Marjanen. Ilmakuvaus mahdollista yhä useammalle toimitukselle Droonijournalismin kansainvälinen läpimurto nähtiin vuonna 2011. Samana vuonna kamerakoptereita käytettiin tiettävästi ensimmäistä kertaa journalistisiin tarkoituksiin Suomessa: Kaleva kuvasi droonin avulla kevättulvia Pohjois-Pohjanmaalla. Turo Uskali kertoo, että droonien käyttö journalismissa yleistyi aluksi kamerakoptereihin vihkiytyneiden freelancereiden myötä. Sittemmin toimituksiin on hankittu omia drooneja, kun hinnat ovat huvenneet ja laatu parantunut. – Nyt noin 500–1 000 eurolla saa jo laadukkaan laitteen, jolla voi kuvata sekä stillkuvia että videoita 4Klaadulla. Kameradroonit ovat Uskalin mukaan demokratisoineet ilmakuvausta. Ilmasta käsin kuvaaminen on aina ollut osa kuvajournalismia, mutta se ei ole aiemmin ollut kaikille mahdollista. Ennen ilmakuvia otettiin esimerkiksi helikopterista, jonka vuokraamisesta sai pulittaa jopa tuhansia euroja. – Ilmakuvaus on lisääntynyt droonien myötä. Aluksi se oli kuukausittaista tai viikoittaista, mutta nyt ilmakuvia näkee uutisja ajankohtaismediassa jo päivittäin, Uskali sanoo. Yle on korvannut drooneilla helikopterista kuvattua ilmakuvaa, mutta kamerakopterin kuvia käytetään nykyään myös monipuolistamaan kuvitusta. – Seuraavassa vaiheessa drooneista saadaan suoraa kuvaa osaksi lähetystä, mikä lisännee sen käyttöä muun muassa urheilulähetyksissä, Martti Lyyra kertoo. Tiedon välittämistä, tunnelmaa ja laajuutta Maasta käsin tapahtuvaan kuvaamiseen verrattuna droonikuvien etuina ovat laaja kuvakulma ja hyvä tilan havainnollistaminen. – Ympäristö-, kaava-, arkkitehtuuri-, onnettomuusja katastrofijutuissa ilmakuvan kyky välittää informaatiota ja näyttää jotakin on usein ylivertainen. Featurejuttuihin koptereilla saa tunnelmaa ja laajuutta, Mika Ranta sanoo. Droonit arkipäivää jo monessa toimituksessa JOURNALISMISSA KÄYTETÄÄN yhä useammin kamerakoptereita eli kameradrooneja – viranomaiskielellä miehittämättömiä ilma-aluksia. Droonien käyttö on nykyään sen verran laajaa, että niiden hyödyntämistä voidaan pitää omana kuvajournalismin alalajina. Näin sanoo drooneja tutkinut yliopistotutkija Turo Uskali Jyväskylän yliopistosta. – Voimme jo puhua droonijournalismista samoin kuin puhumme datajournalismista. Droonit ovat tulleet osaksi kuvaajien arkea. Uskalin arvioiden mukaan suomalaisissa tiedotusvälineissä työskentelee tällä hetkellä ainakin parikymmentä drooneja käyttävää kuvaajaa. Kamerakoptereita hyödyntävät muun muassa Helsingin Sanomat, STT, Yle ja Keskisuomalainen. Helsingin Sanomien valokuvaaja AJANKOHTAISTA Sanomalehti Keskisuomalainen on käyttänyt kamerakoptereita noin kahden vuoden ajan. Timo Mustalampi on tehnyt tähän mennessä useita kymmeniä ilmakuvauksia kameradrooneilla. Drooneja ohjataan kännykkään tai tabletille ladattavalla lentosovelluksella.
SuomenLehdistö 3/2019 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle FAKTA Kameradroonin lennättäminen > Harrasteja urheilutoiminnassa droonien käyttö ei vaadi ilmoitusta, mutta työkäytössä niistä pitää tehdä ilmoitus Liikenneja viestintävirasto Traficomille ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitus maksaa 20 € / vuosi. > Työkäyttöä varten on otettava vastuuvakuutus. Kopteriin pitää myös kiinnittää käyttäjän yhteystiedot. Lisäksi kaikista lennoista on pidettävä lentopäiväkirjaa, jota täytyy säilyttää kahden vuoden ajan. Vahingon tai läheltä piti -tilanteen sattuessa asiasta on laadittava raportti Traficomille. Raportti ei johda rangaistukseen. > Maksimilentokorkeus on 150 metriä, ja droonia pitää lennättää niin, että se nähdään koko ajan. Ihmisjoukon päällä ei saa lennättää. Asutuskeskuksen päällä saa lennättää vain alle kolmen kilogramman painoisia koptereita. > Julkisilla paikoilla ilmasta käsin kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua, mutta käyttäjän pitää huomioida esimerkiksi kotirauha, yksityisyydensuoja ja turvallisuus. Droonien lennättäminen voi olla kiellettyä esimerkiksi valtionhallinnolle tärkeillä alueilla tai lentokenttien läheisyydessä ilman erityislupaa. Ajantasaisimman tiedon saa Traficomin ylläpitämän Droneinfon verkkosivuilta ja sovelluksesta. Lähteet: Ilmailujohtajan esikunnan johtava asiantuntija Jukka Hannola Liikenneja viestintävirasto Traficomista, Droneinfo.fi, Jyväskylän yliopiston tutkimus Droonijournalismi – Kauko-ohjattavien kamerakopterien toimituskäyttö (2016). SANOMALEHTEEN ON muodostunut vuosikymmenien kuluessa tapoja, joilla houkutellaan selailevaa lukijaa sisään juttuun. Iso pääkuva, ytimekäs otsikko, tekstinostot. Usein juuri isolla fontilla painettu nosto herättää tunteen, kiinnostuksen ja sitä kautta halun aloittaa lukemisen. Verkkoversiossa se sama nosto saattaa kuitenkin karkottaa lukijan. Jutun palastellut elementit, jotka ovat käyttökelpoisia sisäänmenopisteitä isolla paperipinnalla, toimivatkin eri tavalla kapealla kännykän ruudulla. Juuri kun lukija on päässyt tarinan imuun, ruudulle lävähtää nosto, joka keskeyttää tarinan. Toki verkkojuttukin kaipaa silmäiltävyyttä. Sitä, että lukija voi vierittää juttua vähän eteenpäin ja silmään tarttuvien kohtien perusteella päättää, ryhtyykö lukemaan juttua tarkemmin. Tai hän voi katsella vain pääkohdat. Perustekstiä isommilla teksteillä, ovat ne sitten väliotsikoita tai muita jutun rytmittäjiä, on siksi paikkansa. Mitä jos isokokoisemmat tekstit voisivatkin täyttää näitä kahta verkkolukijan tarvetta yhtä aikaa: sekä kuljettaa tarinaa eteenpäin että houkutella jatkamaan? Ne siis olisivat osa tarinaa isommalla fontilla, eivät toistoa leipätekstistä. TOINEN TÄRKEÄ huomionherättäjä on jutun pääkuva. Lehdessä se on yleensä jutun suurin kuva. Siksi siihen mahtuu tarvittaessa paljon yksityiskohtia. Verkossa on päinvastoin: pääkuva on usein pieni esikatselukuva, joka kilpailee huomiosta lukuisten muiden verkon esikatselukuvien kanssa. Kun ykköskuva on postimerkin kokoinen, tiukka rajaus vaikkapa ihmisen kasvoihin herättää todennäköisemmin huomion. Yleiskuva ei enää toimikaan. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat myös tottuneet toisenlaisiin kuviin kuin lehdessä. Ne on otettu usein kännykällä, ja ihmiset kuvaavat omaa elämäänsä. Yksityiskohdat ovat usein pääosassa. Yksityiskohdat toimivat myös jutun kolmannessa tärkeässä sisäänmenokohdassa, otsikossa. Kun otsikolla kykenee luomaan konkreettisia mielikuvia lukijan päähän, pystyy usein herättämään myös tunteen ja siten halun napsauttaa juttu auki. Otsikosta on tullut verkossa se kaikkein tärkein sisäänmenoväylä. Siksi siihen syntyy joskus liikaakin latausta – klikkiotsikoita. Latausta, joka isolla lehden pinnalla jakautuu monien eri sisäänmenopisteiden kesken. ON MAHDOLLISTA, että kysymykset nostosta, pääkuvasta ja otsikosta muuttuvat tulevaisuudessa merkityksettömiksi. Voi olla, että meillä on rullalle käärittäviä näyttöjä – ja jälleen käytössä iso pinta myös mobiililaitteissa. Voi olla, että sisällöt on integroitu entistä kiinteämmin arkisiin laitteisiimme, joiden käyttötavoista meillä ei ole vielä aavistustakaan. Silloin pohdinta nostoista voi tuntua hauskalta historialliselta yksityiskohdalta. Se, mikä tavalla tai toisella pysyy, on huomion hakeminen omalle sisällölle. Ja siinä pätevät samat lait kuin ennenkin: jos pystyy koskettamaan ja sitten vielä tarjoamaan oivalluksia, on vahvoilla. Kilpailu siitä, kuka tämän tekee parhaiten, tuskin kevenee. Hyvää yleisön kannalta on se, että me toimittajat joudumme hiomaan viestimme aina vain selkeämmiksi. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Ylen A-studion verkkotuottaja Terhi Upola. ” Mitä jos isokokoisemmat tekstit voisivat sekä kuljettaa tarinaa eteenpäin että houkutella jatkamaan lukemista? Ne olisivat siis osa tarinaa isommalla fontilla, eivät toistoa leipätekstistä.” Nosto on kuollut Droonit arkipäivää jo monessa toimituksessa Keskisuomalaisessa droonikuvat tai -videot saattavat olla vain osa jutun kuvituskokonaisuutta. Esimerkiksi erään kerrostalon ulkoseinään maalattavaa muraalia valokuvattiin taannoin sekä maasta että ilmasta. – Samassa videossa on harvoin pelkkää ilmakuvausta, mutta ilmakuva tai -video esimerkiksi tulipalon tuhoamasta kauppakeskuksesta voi toimia itsenäisenäkin, Hanna Marjanen sanoo. Droonikuvia hyödynnetään Keskisuomalaisessa myös grafiikoissa ja karttakuvina, joiden päälle voidaan tekstittää esimerkiksi rakennusten tai teiden nimiä. Koulutusta mahdollisesti myös työelämässä jo oleville Turo Uskali ennakoi, että kameradroonien käyttö yleistyy myös tule” Noin 500–1 000 eurolla saa laadukkaan laitteen.” vina vuosina. Millainen tilanne on viiden vuoden päästä? – Droonit kuuluvat silloin jo lähes kaikkien kuvaajien työkalustoon. Eivät ne nyt ihan joka keikalle sovi, mutta varmaan viikoittain on jokin työtehtävä, missä niistä on hyötyä. Ne ovat apuna kuvaamisessa ja tuovat lisäarvoa kerrontaan. Jyväskylän yliopiston kautta alalle tulevista monet osaavat jo lennättää drooneja. Viimeisen viiden vuoden aikana droonijournalismin kurssin on suorittanut noin 50 opiskelijaa. – Droonikurssi on ollut ehkä suosituin vapaaehtoinen kurssimme. Tietääkseni olemme Suomessa ja Euroopassa ainoa korkeakoulu, joka tarjoaa säännöllisesti droonijournalismin koulutusta, Uskali sanoo. Jotta kaikki halukkaat saisivat oppia, pohditaan Jyväskylän yliopistossa koulutuksen avaamista jo työelämässä oleville. Tällaisen kurssin perään on kyselty. Uskalin mukaan droonijournalismin opetus toimittajille ja kuvaajille voisi olla mahdollista ehkä jo alkusyksystä. Katri Simola > Lue osoitteesta suomenlehdisto.fi, mitä vinkkejä kuvaajat antavat toimituksille, jotka pohtivat oman kameradroonin hankintaa. RI ST O AA LT O
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 3/2019 oli pyörivässä liikkeessä ja minun käteni oli kuin ennustajalla kristallipallon päällä. Kuvaajan nimi jäi mieleen. Nyt sama nimi voitti peräti kolme sarjaa tämän vuoden Kuvajournalismi 2018 -kilpailussa. Hujanen nappasi reportaasija henkilökuvasarjan sekä Kuvajournalisti 2018 -palkinnon. Tuomariston mukaan Hujasen Metsäperhe-kuvareportaasi herättelee katsojaa pohtimaan omaa suhdettaan luontoon ja kuluttamiseen. Kuvasarja esittää omavaraisesti Pohjois-Karjalan Valtimolla elävää pariskuntaa ja heidän kahta lastaan. Kyseinen reportaasi on parhaillaan nähtävissä näyttelynä Suomen valokuvataiteen museossa. Myöhemmin se ilmestyy juttuna ja kirjana. Yhdessä kuvista äiti ja lapsi työntävät puuta kumoon. Siinä on samaa estetiikkaa kuin Joe Rosenthalin vuonna 1945 ottamassa kuvassa amerikkalaissotilaiden lipunnostossa Iwo Jimassa. Se kuva oli lavastettu – miten on Hujasen otosten laita? – Teen klassista reportaasia, jossa mennään jonnekin ja katsotaan, mitä siellä tapahtuu. Kuvani ovat oikeasti tapahtuneista hetkistä, Hujanen kertoo. Reportaasia tehdään vähän Tampereelta kotoisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva Hujanen on työskennellyt alalla vuodesta 2005. Hän on valmistunut Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriohjelmasta. Hujasella on oma sanomalehtiprojekti, Uuden Maan Sanomat. Hän kertoo jatkavansa Metsäperhe-dokumenttihanketta ja tekevänsä reportaaseja Veikkauksen X-asiakaslehteen. Kotimaisten sanomalehtien kuvajournalismin tila on Hujasen mielestä kaksijakoinen. On lehtiä, joilla on paljon voimavaroja, ja ne ovat lisänneet kuvajournalismiaan. Hujasen mukaan esimerkiksi Hesarin Kuvia Suomesta -sarja on suosittu. Yleisesti ottaen reportaasien kohdalla on kuitenkin tyhjiö. – Syynä on se, että meillä on niin paljon oman elämän esittämistä sosiaalisessa mediassa. Tässä olisi tärkeä rooli lehtikuvalle, ettei esitettäisikään itse itseämme vaan katsottaisiin sivusta. Naisia ei kannusteta haasteisiin Yleisön suosikki Kuvajournalismi 2018 -kilpailussa oli Meeri Koutaniemen kuvasarja eri puolilta maailmaa. Koutaniemi pitää yleisön tukea kannustavana osoituksena ihmisoikeusaiheiden tärkeydestä. Yksi Koutaniemen kuvista on JääSINÄ PÄIVÄNÄ oivalsin lehtikuvaaja Touko Hujasen taitavuuden. Kymmenisen vuotta sitten palkkasin Hujasen ottamaan Sanomalehtien Liiton vuosikertomuksen henkilökuvat. Minut oli tarkoitus kuvata markkinoille tulleen iPadin kanssa, ja arvelin, että tästä syntyisi perinteinen pönötyskuva. Istuimme kuvaajan kanssa pöydän ääressä, ja Hujanen pyysi minua laittamaan tabletin pöydälle. Hän käänteli iPadia eri kuvakulmiin, kunnes sattui tökkäämään sitä sormellaan. Laite pyörähti, ja Hujanen tarttui ideaan lennosta. – Pyöritä sitä. Laita kätesi sen päälle. Pyöritä kovempaa, Hujanen ohjeisti. Siitä syntyi tavanomaisesta poikkeava vuosikertomuskuva, jossa iPad Kolme sarjaa kuvajournalismikilpailussa voittanut Touko Hujanen kuvasi metsäperhettä ja yleisön suosikki Meeri Koutaniemi Stalinin karkottamia. Kuvareportaasi menestyi Kuvajournalismi 2018 -sarjassa menestynyt Touko Hujanen on kuvannut sarjan ”Metsäperhe”. Maria Dorff tuli Pohjois-Karjalaan tekemään tutkimusta omavaraistaloudesta, tutkimuskohteenaan omavaraisesti elänyt Lasse Nordlund. Lassesta tuli Marian mies, ja nyt he asuvat Valtimolla lapsineen. Lasse ja Maria ovat perustamassa Suomen ensimmäistä ja maailmassakin ainutlaatuista omavaraopistoa, joka aloittaa vuonna 2020. TOUKO HUJANEN meren rannalta, jonne Stalin karkotti pakkotyöhön muun muassa inkerinsuomalaisia. Kuvassa näkyy ajopuiden alta pilkistävä jalka, joka on haudattu ikiroutaan kauan sitten. – Miehen ympärillä oli arkkujen hajonneita palasia sekä muiden ruumiiden osia. Ruumis oli tullut esiin rinteeseen rakennetulta karkotettujen hautausmaalta. Tässä kuvassa ruumis toimii symbolina sille, kuinka vähän karkotettujen kohtalosta tiedetään. Koutaniemi työstää näyttelyä aiheesta yhdessä toimittaja Lea Pakkasen kanssa. Koutaniemi oli kilpailun ainoa kärkisijoille noussut naiskuvaaja. Kilpailukuvat arvioidaan anonyymeinä, mutta naisosallistujien vähyys kertoo Koutaniemen mielestä kuvajournalismin miesvaltaisuudesta. – Naisia ei edelläänkään kannusteta hakeutumaan vaaralliseen työhön, kuten sotakuvaajiksi. Muutama kuukausi sitten menetin kansainvälisen julkaisun kuvauskeikan sukupuoleni takia. Lehti perui työmatkan, koska aiheen haastavuuden (tyttöjen ympärileikkaus) takia he halusivat vaihtaa minut mieskuvaajaan. Ammattitaitoni sivuutettiin sillä, etten kantanut palleja housuissani. Pasi Kivioja ” Xxxx” > Kuvajournalismi 2018 -kilpailun kaikki palkitut kuvaajat ja kuvat löytyvät osoitteesta http:// kuvajournalismikilpailu.fi
AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 3/2019 7 SUOMESSA ON havaittavissa jonkinnäköinen faktantarkistuksen buumi. Näin arvioi Faktabaarin vastaava toimittaja Petra Piitulainen-Ramsay. Poliittiseen faktantarkistukseen keskittyvä Faktabaari aloitti toimintansa viisi vuotta sitten. Sittemmin yhä useampi tiedotusväline on ryhtynyt tarkistamaan julkisuudessa esiintyviä väitteitä. – On hyvä asia, että faktantarkistus on yleistynyt. Virheellisten väittämien toistamisen kautta ihmisille syntyy vääriä mielikuvia, mutta onneksi tämä voi päteä myös toisinpäin: faktantarkistuksen kautta vääriä väitteitä saadaan paremmin kuriin, Piitulainen-Ramsay sanoo. Faktantarkistuksella on merkitystä. Piitulainen-Ramsayn mukaan sen yleistyminen on Suomessa jo vaikuttanut julkiseen keskusteluun. – Viime presidentinvaaleissa ja nyt eduskuntavaaleissa ehdokkaat miettivät hyvin tarkkaan, mitä väittävät, sillä he tietävät, että heidän sanomisiaan tullaan syynäämään. Osa asioista voidaan tietysti naamioida mielipiteiksi ja tulkinnoiksi, mihin on faktantarkistuksen keinoin vaikea puuttua. Piitulainen-Ramsay on myös huolissaan, ymmärtävätkö kaikki, mitä faktantarkistuksella tarkoitetaan ja miten faktoja kuuluu tarkistaa. – Jos faktantarkistuksen alla tapahtuu ihan mitä tahansa, voi luottamus faktantarkistukseen mennä, ja se on huono juttu kaikkien kannalta. Faktantarkistajan pitää ennen kaikkea olla aina riippumaton ja toimia mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi. Esimerkiksi etujärjestöt eivät voi Piitulainen-Ramsayn mukaan tehdä uskottavasti faktantarkistusta, sillä ne saattavat hyötyä siitä poliittisesti tai taloudellisesti. Faktantarkistuksessa pitää nähdä koko kuva ilman ennakkoasenteita tai -tavoitteita jonkin asian oikeellisuuden tai virheellisyyden suhteen. – Sellainen ei käy, että haetaan puolueellisesti jotakin linjaa, jota sitten perustellaan faktantarkistuksella. Katri Simola Vaikutuksia jo julkiseen keskusteluun Lukijoiden tunteista oppia toimitukselle ” Ehdokkaat miettivät hyvin tarkkaan, mitä väittävät, sillä he tietävät, että heidän sanomisiaan tullaan syynäämään.” Faktabaarin vastaava toimittaja on huolissaan, ymmärtävätkö kaikki tahot, miten faktoja kuuluu tarkistaa. Viime vuoden presidentinvaaleissa Faktabaarissa työskentelivät vasemmalta oikealle Jarmo Mäkelä, Petra Piitulainen-Ramsay, Kari Kivinen, Severi Hämäri, Ilkka Vuorikuru, Soile Manninen ja Mikko Salo. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö ja tk oj ut tu Helsingin Uutisten lukijoilta on syksystä 2017 lähtien kysytty, mitä tunteita verkkojutut heissä herättävät. Palautetta on voinut antaa klikkaamalla kunkin jutun perässä olevia reaktiokuvakkeita. Mitä tunnesovelluksesta on opittu, Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen? Ihmiset ovat käyttäneet sovellusta ennakoitua enemmän ja monipuolisemmin. Jutut, jotka herättävät lukijoissa vihaa, eivät saa jäämään sivuille lukemaan muita juttuja. Sen sijaan aiheet, jotka saavat lukijoissa aikaan surua ja myötätuntoa, pitävät heitä sivuilla paljon pidempään. Näitä tunteita kokevat lukevat myös mielellään aiheesta taustajuttuja sekä ratkaisuja tarjoavia jatkojuttuja. Verkkojournalismissa painottuvat negatiivisia tunteita herättävät aiheet, vaikka jutut, jotka synnyttävät iloa, mielihyvää ja ylpeyttä saattavat kerätä ajan saatossa enemmän lukijoita. Tämä haastaa miettimään aihevalintojen tasapainoa. Startup-yritys NayaDayan tunnetyökalun tulosten pohjalta kehittämä Emotional Value Index -tunnusluku voi osoittautua ratkaisevaksi lukijoiden käyttäytymisen ja sitoutumisen ennustamisessa. Jotta tunnereaktiodataa ja tunnuslukua pystytään hyödyntämään toimituksessa, data on kyettävä yhdistämään muuhun analytiikkatietoon. Tästä työstä vetovastuun ottaa nyt Keskisuomalainen-konsernin digikehitys, joka sai hankkeeseen Googlen innovaatiotukea. Noora Autio
8 SuomenLehdistö 3/2019 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN KUNPA TÄTÄ ei käsitettäisi väärin, Keskisuomalaisen urheilutoimittaja Ilkka ”Ila” Kulmala tuskailee jäähallin ravintolan pöydässä Jyväskylässä. Hän empii. Ettei vain kukaan luule, että hän haluaa kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Mutta sanottu mikä sanottu: – Olen ehkä vähän erilainen urheilutoimittaja. Kulmala on uransa aikana kirjoittanut enemmän juttuja Keskisuomalaiseen kuin kukaan toinen toimittaja lehden 148-vuotisessa historiassa. Tuhansia reportaaseja, näkökulmia, otteluselostuksia ja uutisia. Hän on aina pyrkinyt välttämään laumasieluisuutta. Erottumaan olematta hölmö. Ollut kiinnostuneemIlkka Kulmala on kirjoittanut Keskisuomalaiseen 43 vuotta. Nyt persoonallinen ääni hiljenee. Ila, kriittinen ja kiltti pi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja urheilijoiden elämänkaarista kuin senteistä, sekunneista ja maalimääristä. – Lähden siitä, että voi tulla hyviä ja huonoja juttuja, mutta oleellisinta on kokeilla. Esittää ne mielipiteet, jotka itsellä aidosti on. Kulmalaa pidetään humaanina, kilttinä ja helposti lähestyttävänä persoonana, joka pystyy loihtimaan pienoisnovellin vaikka arkisen tylsästä jääkiekkoliigan runkosarjaottelusta. Aamulehdessä työskentelevä pitkäaikainen kollega Tapani Salo sanoo, että moni suomalainen urheilutoimittaja on vuosien varrella yrittänyt jäljitellä Ilaa. – Hän osaa löytää ytimen ja ihmisen, Salo tiivistää. – Persoonallinen, aina tunnistettava ääni suomalaisten urheilutoimittajien kentällä, sanoo toinen kollega, STT:n Reima Rautiainen. Pian ääni hiljenee. Toukokuun alussa Kulmala jää eläkkeelle työskenneltyään Keskisuomalaisessa 43 vuotta. 1970-LUVUN LOPULLA Kulmala sai Tampereen yliopistosta tiedotusopin opiskelupaikan, mutta se jäi käyttämättä. Hänen korkeakoulunsa olivat Moskovan olympialaiset vuonna 1980. Kisoissa parikymppisenä ”nöösipoikana” hän kuunteli kollegoiden keskusteluja. Näkökulmat olivat tuoreita, tarinat hienoja. – Nämähän tietävät kaiken, Kulmala ajatteli pelonsekaisin tuntein. Mutta kun hän palasi kisojen jälkeen Suomeen ja luki, mitä kollegat olivat lehtiinsä kirjoittaneet, iski hämmästys. – Eivät ne näkökulmat olleet niin hienoja kuin he olivat puheissaan suoltaneet. Ajattelin, että ei vitsi, jos meikäläinen keksii jotain niin hienoa, kirjoitan sen juttuun enkä vain kerro kavereille. URANSA ALKUPUOLELLA Kulmala oli vielä naiivi. Fanitti urheilijoita ja uskoi urheilun olevan lähinnä puhdasta ja kaunista. Viimeistään Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali vuonna 2001 romutti kulissit. – Urheilijaa pidettiin pitkään jumalolentona, joka paitsi voittaa kisat on muutenkin ylivertainen. Niin minäkin ajattelin. Mutta samanlaisia heikkoja ihmisiä he ovat kuin kaikki muutkin. Kulmalan tekemisen lähteenä on aina ollut inhimillisyys ja toisten ihmisten loukkaamattomuus. Viime vuosina hänen kirjoituksensa ovat yhä useammin kietoutuneet urheilun nurjan puolen – bisneksen ahneuden ja kilpailun raadollisuuden – ympärille. Kaikki eivät tyylistä pidä. Lukijapalautteissa Kulmalaa on haukuttu pehmoksi, koska hän ei ymmärrä jääkiekon äijäkoodistoa. Ja kerran eräs kollega kysyi Kulmalalta, vihaako hän urheilua. Kulmalalle itselleen kriittisyys ei tarkoita vihaa. Hän sanoo, ettei pyri itsetarkoitukselliseen negatiivisuuteen, mutta ei toisaalta yltiöpäiseen silittelyynkään. Tänä keväänä Kulmala kirjoitti kolumnissaan jääkiekkoseura JYPin päävalmentajan Risto Dufvan tavasta johtaa joukkuetta pelolla. Ilkka Kulmala käy ahkerasti hiihtämässä muun muassa Jyväskylän Ladun majan maisemissa.
AJANKOHTAISTA Turvallisuuspaljastukset palkittiin Vuoden juttuna TEKNIIKAN MAAILMAN autotoimituksen turvavyöpaljastukset palkittiin Suuren Journalistipalkinnon Vuoden juttu -sarjassa. Palkintolautakunta totesi artikkelien todennäköisesti pelastaneen ihmishenkiä. Vuoden journalistisena tekona palkittiin Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanja, jossa huippukokoukseen saapuneet presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin toivotettiin tervetulleiksi vapaan lehdistön maahan. Suomen Kuvalehden toimittaja Vappu Kaarenoja palkittiin Vuoden journalistina. Hän on raadin mukaan noussut nopeasti suomalaisen aikakauslehtijournalismin kärkikaartiin. Vuoden kirjana palkittiin Minna Rytisalon teos Rouva C. Suuri Journalistipalkinto on jaettu Suomessa vuodesta 2001 lähtien. Katri Simola Keskisuomalainen osti Kaakon Viestinnän ja ESV:n KESKISUOMALAINEN OYJ osti huhtikuun alussa Länsi-Savo-konserniin kuuluvat Kaakon Viestintä Oy:n ja ESV-Paikallismediat Oy:n. Osakkeista maksettu velaton kokonaiskauppahinta on yhteensä noin 17,5 miljoonaa euroa. Uudessa konsernissa on noin 6 300 työntekijää. Keskisuomalainen-konsernin omistukseen siirtyivät Kaakon Viestinnän lehdet Länsi-Savo, ItäSavo, Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat ja Uutisvuoksi sekä ESV-Paikallismedioiden paikallislehdet Juvan Lehti, Kaakonkulma, Kangasniemen Kunnallislehti, Keskilaakso, Luumäen Lehti, Puruvesi, Länsi-Saimaan Sanomat, Paikallislehti Joutseno ja Pitäjänuutiset. Katri Simola Tekijänoikeusdirektiivi läpi EU-parlamentissa EUROOPAN PARLAMENTTI hyväksyi EU:n tekijänoikeusdirektiivin äänin 348 puolesta ja 274 vastaan. Medialiitto on tyytyväinen, että digitaalisten sisämarkkinoiden tekijänoikeusdirektiivi hyväksyttiin. Päätös tarkoittaa, että eurooppalaisten lehtiyhtiöiden kustantamien julkaisujen suoja toteutuu. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot säätämään sanomaja aikakauslehtien kustantajille ja uutistoimistoille oikeuden sopia julkaisujensa käytöstä verkkopalveluissa. Tällaisia ovat uutiskoosteja hakupalvelut sekä sosiaalisen median palvelut. – Kustantajat haluavat neuvotella palveluntarjoajien kanssa julkaisujensa kaupallisesta hyödyntämisestä. Sopiminen tulee mahdolliseksi, ja kustantajat saavat investoinneilleen suojaa, sanoo Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg. Noora Autio Kaakon Viestintä palaa STT:n uutisasiakkaaksi KAAKON VIESTINNÄN lehdet alkavat heinäkuun alussa julkaista STT:n kotimaanja ulkomaanuutisia. Nykyisin Kaakon Viestintä julkaisee Helsingin Sanomien uutisia. – Kun STT:n omistuksessa tapahtui viime vuonna muutoksia, STT uudisti myös palvelujensa hinnoittelumallin. Nykyisin hinnoittelussa huomioidaan aineiston käytön määrä. Malli on aiempaa reilumpi, ja se palvelee meidän lehtiemme tarpeita erinomaisesti, sanoo Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka tiedotteessa. Lakan mukaan muutos ei johdu Hesarista vaan STT:stä. Päätöksestä ilmoitettiin 1,5 viikkoa ennen Keskisuomalaisen ja Kaakon Viestinnän kaupan julkistusta. Noora Autio Ila, kriittinen ja kiltti m ed ia no st o Dufva raivostui ja väitti Kulmalan kirjoituksen tärvelleen jatkosopimuksensa seuraan. – Niin kauan, kun pystyy perustelemaan kantansa ja seisomaan sanojensa takana, ei sille oikein mitään voi, jos joku taho reagoi erikoisesti, Kulmala kuittaa. Vaikka urheilujournalismi on kehittynyt ja alalla on valtavasti hyviä tekijöitä, Kulmala sanoo näkevänsä lehdissä aivan liikaa yhdentekevää työn jälkeä. Esimerkiksi löysällä vakiokaavalla tehtyjä henkilöhaastatteluja, jotka eivät tuo haastateltavan persoonaa esiin, tai kolumneja, joissa mielipiteitä ei perustella. – Tekstistä kyllä näkee heti, kun toimittaja on innostunut aiheesta ja perehtynyt siihen – ja haluaa vielä koukuttaa lukijan oivaltavalla tekstillä. Kuka? Ilkka Kulmala, 63, on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja, joka aloitti lehdessä vuonna 1976. Hän päätyi journalistiksi erityisesti isänsä vaikutuksesta. Lauri-isä työskenteli muun muassa Iisalmen Sanomien päätoimittajana. Ilkka Kulmala asuu Jyväskylässä yhdessä Sisko-vaimonsa kanssa. Lapset, Pekka ja Laura, asuvat jo omillaan. Kulmala on työskennellyt Keskisuomalaisen urheilutoimituksen esimiehenä vuosina 1989–2003 ja lyhyen pätkän Sunnuntaisuomalaisen toimittajana pariin otteeseen 2000-luvulla. Hänet on muun muassa valittu vuoden urheilutoimittajaksi vuonna 2015 sekä vuoden jääkiekkotoimittajaksi vuonna 2010. Vuonna 2011 hän oli ehdolla Suomen Urheilugaalan urheilujournalismipalkinnon saajaksi. Kulmala harrastaa hiihtoa ja itsensä sivistämistä. Hän aikoo eläkkeellä lukea lukemattomat kirjat ja katsoa katsomattomat elokuvat sekä käydä konserteissa ja tutkia historiaa. Puntari > Hallitus vai oppositio? Oppositio. Tykkään kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja niin sanottua mainstreamia. > Kolumni vai reportaasi? Vaikka niin mielelläni kolumneja teenkin, kallistun reportaasipuolelle. Jos joku tuottaa toimittajan työssä tyydytystä niin se, että on onnistunut tekemään hyvän reportaasin. > Kirja vai levy? Niin paljon kuin olen joistakin levyistä innostunut ja inspiroitunut, kirjaan pitää kallistua. Kun kirja on oikeasti hyvä, se antaa ja kertoo vielä niin paljon enemmän kuin levy. M AR KO KA U KO ” Olen ehkä vähän erilainen urheilutoimittaja.” ” Yliopistojen puolella tehdään töitä, jotta tutkijan ja toimittajan kohtaaminen sujuisi mahdollisimman hyvin – ja tuloksena olisi mahdollisimman hyvää journalismia. Samaa voinee odottaa vastapuolelta.” Kirjailija ja Turun yliopiston työelämäprofessori Tiina Raevaara Suomen Kuvalehdessä Bonnierin Suuri Journalistipalkinto jaettiin maaliskuussa neljässä kategoriassa. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE KULMALAN KALTAISET hahmot ovat katoava luonnonvara suomalaisessa mediassa, kun mahdollisuus yli 40-vuotisiin työuriin kavenee koko ajan. Kulmala on viiden vuosikymmenen aikana nähnyt läheltä suomalaisen journalismin taloudellisen nousun, kulta-ajan ja viimeaikaisen luisun alaspäin. – Yhden toimittajan elämyspankkina se on valtava. Vaikka Kulmala on aina ollut äärimmäisen tuottelias ja nopea kirjoittaja, on tahti käynyt viime vuosina vähän liiankin hurjaksi. On tehtävä videoita ja kirjoitettava verkkoon ja printtiin, mieluiten eri versioita. Hyvien, pitkien juttujen tekemiseen ei tahdo riittää aikaa. Kulmalalla ei tule eläkkeellä ikävä mallilukijoita, koulutuksia ja kiirettä. – Hyvä journalismi vaatii muutakin kuin pelkkää koneen naputtamista. Pitäisi olla aikaa ja energiaa ajattelulle. Nyt tuntuu, että se aika on vedetty olemattomiin. Janne Arola ROB ÖRTHEN SuomenLehdistö 3/2019 9 JU SS I H EL TT U N EN
10 SuomenLehdistö 3/2019 TAUSTAT TAUSTAT Aija Pirinen (oik.) päätoimittaa Kuopion Kaupunkilehteä ja Viikkosavoa. Inka Matilainen työskentelee toimittajana molemmissa lehdissä.
SuomenLehdistö 3/2019 11 TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2019 11 > Jatkuu seuraavalla sivulla. Monen lehden leivissä Noin joka kymmenes päätoimittaja johtaa useampaa kuin yhtä sanomalehteä. Järjestely voi toimia, jos lehtien levikkialueet ovat tarpeeksi pieniä ja lähekkäin. YVIN HEKTINEN ja vaativa homma, jossa vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää. Äärimmäisen mielenkiintoista mutta samalla haasteellista suunnittelun ja ajankäytön suhteen. Vaatii valtavasti inspiraatiota ja ennakkosuunnittelua. Ammatillisesti haastavaa mutta kehittävää. Muun muassa näillä sanoin useamman kuin yhden lehden päätoimittajat kuvailevat omaa työtään. Heitä on Suomessa tällä hetkellä kolmisenkymmentä. Kaikkiin päätoimittajiin verrattuna niin sanottuja monipäätoimittajia on useampi kuin joka kymmenes. Heitä on erityisesti paikallisja kaupunkilehtien johdossa. Useamman kuin yhden lehden päätoimittajien määrä on lisääntynyt hieman viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedot perustuvat Sanomalehtien Liiton tilastoihin jäsenlehdistään. Lukuihin voi tutustua tarkemmin seuraavalla aukeamalla. Yksi monipäätoimittajista on Kuopiossa kahta kaupunkilehteä luotsaava Aija Pirinen. Kuopion Kaupunkilehteä hän on johtanut vuodesta 2010 ja Viikkosavoa vuodesta 2014. Yhdistelmäpesti sopii hänelle hyvin. – Olen nopea ja vaihtelua kaipaava ihminen enkä koe tätä tehtävää mitenkään ongelmaksi. Mutta ei tämä välttämättä kaikille sovi. Teksti: Katri Simola | Kuvat: Petri Jauhiainen
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 3/2019 sesti kummassakin toimituksessa – mutta olla suhaamatta autolla edestakaisin päivän aikana. – Aina kun olet toisaalla, olet toisesta paikasta pois. Pitää vain oppia vastuuttamaan ja delegoimaan, Lövberg sanoo. Länsi-Saimaan Sanomissa työskentelee Lövbergin lisäksi kaksi toimittajaa, Luumäen Lehdessä on Lövbergin ohella yksi kokoaikainen ja yksi puolipäiväinen toimittaja. Lehdet ilmestyvät kerran viikossa torstaisin. – Etätyökin toiseen paikkaan on onneksi teknisesti mahdollista, mutta fyysinen läsnäolo toimituksissa ja paikallisten elämässä on hyvin tärkeää, Lövberg sanoo. Toisaalta hän näkee myös hyviä puolia siinä, ettei esimies voi olla fyysisesti paikalla toimituksissa koko ajan. – Selän takana seisominen ja kyttääminen on minusta ihan vihoviimeistä, eikä se tässä työssä onnistuisikaan. Eskola-Buri saa molempien lehtien toimituksissa apua tuottajilta, jotka vastaavat lehtien taitosta, perkaavat toimituksen postia ja ovat yhteydessä avustajiin. Laitilan Sanomissa tuottaja ja kaksi toimittajaa myös kirjoittavat lehteen yhden pääkirjoituksen viikossa. Laitilan Sanomat ilmestyy kahdesti viikossa, Uudenkaupungin Sanomat kolmesti. Ilmestymispäivät määrittävät pitkälti sen, kumpaan kaupunkiin Eskola-Buri aamulla suunnistaa. Tiistai tosin on kummankin lehden ilmestymispäivä, joten maanantai ratkeaa tilanteen mukaan – tai kuluu tarvittaessa molemmissa toimituksissa. Jatkossa Eskola-Burin voi olla aamuisin hankalampi päättää, kumpaan kaupunkiin auton nokka kannattaa suunnata. – Molemmissa lehdissä suunnitellaan parhaillaan digiuudistusta, joka kääntää toimituksen rytmin printin tekemisestä verkkoon. Verkkosivuille tulevat maksumuulä lehtiä tehdään Kuopiossa samassa toimituksessa samojen henkilöiden voimin. Toimitukseen kuuluu kaksi toimittajaa ja yksi vakituinen freelancer, jolta ostetaan käytännössä yhden toimittajan työpanos. Eija Eskola-Burille ja Matias Lövbergille läsnäolo on vaikeampaa, sillä he johtavat kahta eri toimitusta eri paikkakunnilla. Eskola-Burin toimitusten välillä on vajaat 20 kilometriä, Lövbergillä runsaat 30 kilometriä. Molemmat yrittävät olla mahdollisimman tasapuoliTuplatehtävästään nauttii myös Eija Eskola-Buri, joka päätoimittaa kahta paikallislehteä Varsinais-Suomessa. Laitilan Sanomia hän on luotsannut jo yli neljännesvuosisadan, vuodesta 1993 lähtien. Uudenkaupungin Sanomien johtoon hänet nimitettiin 2015. – Olen tykännyt tehtävästä. Koen kuitenkin riittämättömyyden tunnetta siitä, etten pysty kehittämään lehtiä niin täysipainoisesti kuin haluaisin. Mutta tämä tunne on tietysti varmaan kaikilla muillakin päätoimittajilla – niilläkin, joilla on vain yksi lehti. Levikkialueiden tulee olla lähellä Syyt päätoimittajuuksien yhdistämiselle voivat olla moninaisia. Usein kustantaja säästää palkkakuluissa, ja ratkaisu voi olla lähellä olevien levikkialueiden kannalta looginen. Esimerkiksi Laitila ja Uusikaupunki sijaitsevat vajaan 20 kilometrin etäisyydellä toisistaan Vakka-Suomen seutukunnassa. Aloite Laitilan Sanomien ja Uudenkaupungin Sanomien yhteispäätoimittajuudelle tuli konsernin johdolta. Molemmat lehdet kuuluvat TS-Yhtymään. – Konsernissa haluttiin synergiaetuja. Ajatuksena ei aluksi ollut, että tämä olisi lopullinen kuvio, mutta kaikki on toiminut sen verran hyvin, että on jatkettu. Onhan yhteinen päätoimittajuus myös kustannustehokas tapa toimia, Eskola-Buri kertoo. Yhdeksää paikallislehteä Kaakkois-Suomessa kustantavan ESV-Paikallismedioiden toimitusjohtajan Kaija Huuhtasen mukaan päätoimittajuuksien yhdistäminen voi toimia, jos lehtien levikkialueet ovat tarpeeksi lähellä toisiaan eivätkä ole liian kookkaita. – Yksi päätoimittaja näkee samalla koko alueen laajemmin ja pystyy hyödyntämään tietoja molemmissa lehdissä. Työmäärä ei toki vähene, mutta yhteispäätoimittajuus tuo enemmän kokonaishallintaa. Kaikkia asioita ei tarvitse selvittää kahteen kertaan, Huuhtanen sanoo. – Jos lehdet kuitenkin ilmestyvät kaukana toisistaan ja useamman kunnan alueella, on kuntapolitiikan seuraaminen vaikeampaa, Huuhtanen lisää. Keskisuomalaisen vastikään ostaman ESV-Paikallismedioiden leivissä on tällä hetkellä yksi kahden lehden päätoimittaja, Etelä-Karjalassa Luumäen Lehteä ja LänsiSaimaan Sanomia päätoimittava Matias Lövberg. Hän on ollut tuplaroolissa vuoden 2017 lopulta lähtien. Sitä ennen hän ehti toimia Länsi-Saimaan Sanomien päätoimittajana parin vuoden ajan. – Lehdet ilmestyvät naapurikunnissa. Kuntien virkamiehetkin tekevät paljon yhteistyötä, ja ihmiset liikkuvat kuntarajojen yli, joten tämä oli luonteva ja järkevä ratkaisu, Lövberg sanoo. Vielä kuluvan vuoden alussa ESV-Paikallismedioissa oli toinenkin yhteispäätoimittajuus, mutta se purettiin. Juvan Lehteä ja Puruvettä päätoimittanut Janne Tiainen luopui jälkimmäisestä, ja tehtävä siirrettiin Merja Kuuramaalle. Pari vuotta sitten purettiin myös Pitäjänuutisten ja Kangasniemen Kunnallislehden yhteinen päätoimittajuus. Miksi? – Pitäjänuutiset ja Kangasniemen Kunnallislehti ovat kaksi aivan erilaista lehteä, eikä päätoimittaja päässyt integroitumaan paikallisesti kuntalaisten elämään. Se oli ajallisesti ihan mahdotonta, sanoo Kaija Huuhtanen. Pitäjänuutisten ja Kangasniemen Kunnallislehden levikkialueet sijaitsevat Puulaveden molemmin puolin pisimmillään yli tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Sama pätee Juvan Lehteen ja Puruvesi-lehteen. Huuhtanen ei halua kommentoida yksittäisiä tapauksia sen tarkemmin. Yleisellä tasolla hän kertoo, että ESV-Paikallismedioissa monipäätoimittajuuksiin on päädytty myös taloudellisista syistä. Kun tehtävien yhdistämistä pohditaan, painavat vaakakupissa ennen kaikkea lehtien synergiaedut sekä päätoimittajan riittävä läsnäolo ja näkyvyys paikkakunnilla. Jos nämä eivät täyty, on parempi pitää päätoimittajuudet erillään, Huuhtanen sanoo. – Lukijat ansaitsevat sen, että lehdillä on päätoimittaja, joka katsoo asioita heidän vinkkelistään ja pystyy olemaan asioissa mukana. Tämä on tärkeää myös työyhteisön kannalta. Päätoimittajan pitää pystyä olemaan läsnä ei ainoastaan toimituksessa vaan myös mediamyynnin ja tilaajapalveluiden suuntaan. Läsnä toimituksissa ja paikkakunnilla Myös monipäätoimittajat nimeävät riittävän läsnäolon tärkeäksi kriteeriksi yhdistelmäroolin menestyksekkäässä hoitamisessa. Aija Piriselle läsnäolo on helppoa, silPaikallislehtien johdossa eniten yhdistelmäpäätoimittajia Useampaa kuin yhtä lehteä johtavat päätoimittajat luotsaavat yhteensä 67:ää sanomalehteä, mikä on runsas neljännes Sanomalehtien Liiton jäsenlehdistä. Suurin osa monipäätoimittajien johtamista lehdistä on paikallisja kaupunkilehtiä. 67 lehdestä 31 on paikallislehtiä, 27 kaupunkilehtiä ja kuusi päivälehtiä. Neljän lehden päätoimittajia on kaksi. Toisella on neljä paikallislehteä, toisella neljä kaupunkilehteä. Kolmen lehden päätoimittajia on viisi. Neljän päätoimittajan johtamat lehdet kuuluvat Keskisuomalainen-konserniin. Lehdistä kahdeksan on kaupunkilehtiä, neljä päivälehtiä ja kolme paikallislehtiä. Kahden lehden päätoimittajia on 22. Heistä kymmenen johtaa lehtiä, joiden postitoimipaikat sijaitsevat eri paikkakunnilla. Lehdistä 24 on paikallislehtiä, 15 kaupunkilehtiä, kaksi päivälehtiä, kaksi muita lehtiä ja yksi verkkojulkaisu. Tiedot kerättiin maaliskuun 15. päivänä 2019. > Jatkoa edelliseltä sivulta.
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2019 13 Toimittaja Inka Matilainen (vas.), päätoimittaja Aija Pirinen ja toimittaja Laura Ruuskanen ideoivat juttuja Kuopion Kaupunkilehteen ja Viikkosavoon. Sama levikkialue on sekä hyöty että haaste. Julkaisut ovat kuitenkin niin erilaisia, että toimitus tietää heti, kumpaan lehteen juttu sopii. ” Aina kun olet toisaalla, olet toisesta paikasta pois. Pitää vain oppia vastuuttamaan ja delegoimaan.” julkaista jopa täysin samanlaisina, mutta useimmiten jutut vaativat paikallisemman painotuksen. Ennakointi ehkäisee kaaosta Monipäätoimittajat vannovat huolellisen suunnittelun ja ennakoinnin nimeen, jotta selviävät arjen pyörityksestä. Eija Eskola-Buri ”ennaltaehkäisee kaaosta” suunnittelemalla lehtien teemoja ja sisältöjä jopa viikkoja ennakkoon. Hän ottaa kuitenkin jokaisen päivän kerrallaan – vaikka onko sen suunnitellut. Lövberg huomasi valmistautumisen merkityksen, kun hänestä tuli kahden lehden päätoimittaja. – Silloin muuttui se, että päivittäistä tekemistä ja ajankäyttöä pitikin jakaa kahteen paikkaan, mikä vaatii päätoimittajalta suunnittelua paljon enemmän kuin aiemmin. Se tuli yllätyksenä, kuinka paljon ennakointia tarvitaan. Jaettu päätoimittajuus ei Lövbergin mukaan toimisi, jos toimitus ja ilmoitusmyynti eivät sitä tukisi. – Toimituksen ja ilmoitusmyynnin itseohjautuvuus on äärimmäisen tärkeää. Jos Lövberg pystyisi kloonaamaan itsensä, hän viettäisi enemmän aikaa paikallisten ihmisten keskuudessa muutenkin kuin vain jutuntekomielessä. – Olisi todella tärkeää päästä vapaamuotoiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa useammin: juttelemaan ilman kynää ja lehtiötä ja aistimaan tunnelmia. Kollegani joi aikoinaan aamukahvinsa aina torilla ihmisten kanssa jutellen. Minä hörppään kahvini valitettavan usein työpisteellä. ? > Lue osoitteesta suomenlehdisto.fi, miten kilpailevat kaupunkilehdet yhdistettiin saman päätoimittajan ja toimituksen alle. rit, ja sisältöjä ryhdytään päivittämään seitsemänä päivänä viikossa, Eskola-Buri kertoo. Juttuvaihtoa hallitusti tai ei lainkaan Mahdollisten läsnäolohaasteiden ohella päätoimittajien täytyy huolehtia kahdesta – tai useammasta – lehtibrändistä. Eskola-Buri, Lövberg ja Pirinen kertovat lehtiensä olevan hyvin itsenäisiä, vaikka taustalla hääriikin sama päätoimittaja ja Pirisen lehtien kohdalla myös sama toimitus. Kun printtilehtien lisäksi pitäisi hoitaa vielä molempien lehtien verkkosivut ja sosiaalisen median kanavat, kertyy työtä aika tavalla, Pirinen toteaa. Hänen päätoimittamassaan Kuopion Kaupunkilehdessä tehdään pieteetillä myös tutkivaa journalismia. – Aiheina meillä on ollut esimerkiksi huumeidenkäyttöä, vankiloita ja väkivaltaisia miehiä. Sellaisten juttujen tekeminen on hyvin vaativaa ylipäätään, mutta yritämme myös pitää juttujen laadun korkealla. Apua on siitä, että kaikki tekevät kaikenlaisia juttuja ja että lehdet on profiloitu täysin erilaisiksi. – Toimitus tietää aiheesta heti, kumpaan lehteen se sopii, Pirinen sanoo. Kuopion Kaupunkilehti on räväkkä ja rohkea, Viikkosavo maltillinen ja asiallinen. Kuopion Kaupunkilehdessä ei ilmesty uutisia, vaan sisältö käsittelee puheenaiheita ja henkilöitä. Viikkosavossa on viikon uutiskatsaus urheiluineen sekä menovinkit. Juttuvaihto ei siis onnistu, koska lehdet ovat niin erilaisia eikä lehdissä myöskään tietoisesti haluta julkaista samaa sisältöä. Laitilan Sanomissa ja Uudenkaupungin Sanomissa juttuvaihtoa tehdään jonkin verran, vaikka lehdissä on omat toimituksensa. Yksi toimittaja saattaa kirjoittaa esimerkiksi tiedotustilaisuudesta jutun molempiin lehtiin. – Samoja juttuja emme pääsääntöisesti julkaise, vaan juttuja versioidaan erilaisiksi. Samaa sisältöä ei voi olla, koska lehdillä on päällekkäisiä levikkialueita, EskolaBuri kertoo. Lövbergin lehdissä juttuja voidaan tilanteen mukaan Lähde: Ilona Hannikainen / Sanomalehtien Liitto. Lukumääriin on laskettu Sanomalehtien Liiton jäsenlehdet ja lehtien päätoimittajat. Vuoden 2019 tilanne on poimittu 15.3.2019. *Vuoden 2009 lukuihin on laskettu lehtien ja päätoimittajien lukumäärät myös niistä kaupunkilehdistä, jotka liittyivät Sanomalehtien Liittoon vuonna 2010. Useamman kuin yhden lehden päätoimittajat 2009* ja 2019 2009 2019 Päätoimittajiayhteensä 220 203 Sanomalehtiäyhteensä 239 241 Kolmen lehden päätoimittajia Kahden lehden päätoimittajia 2009: 15 2019: 22 2009: 2019: 5 Neljän lehden päätoimittajia 2009: 4 2019: 2 Ennakointi ja suunnittelu on tärkeää Luumäen Lehden ja Länsi-Saimaan Sanomien päätoimittajalle Matias Lövbergille. EV A KO TT O N EN
14 SuomenLehdistö 3/2019 Nuorilta nuorille Demin uutta chatfiction-sarjaa on katsottu jo satojatuhansia kertoja. Yleisö oli mukana päättämässä sarjan hahmoista, juonesta ja teemoista. A-LEHTIEN NUORTEN brändi Demi on löytänyt uuden tavan sitouttaa nuoria yleisöjä. Kyse on chatfictionista eli käsikirjoitetusta, fiktiivisestä tarinankerronnasta, jossa tarina etenee tekstinä älypuhelimen näytöllä aivan kuin autenttinen tekstailu WhatsApp-sukupolven arjessa. Tosin sillä erolla, että katsoja vain seuraa viestittelyä, ei itse osallistu siihen. Demi julkaisi 8-osaisen Inside-sarjan helmi–maaliskuussa Instagramissa ja Youtubessa. Sarja kertoo viestittelyn keinoin tarinan kotibileistä, mutta laajenee kolmen päähenkilönsä kautta käsittelemään muun muassa mielenterveysongelmia, ulkonäköpaineita ja sukupuolirooleja. Viime vuonna Demi toteutti Pientä säätöä -chatfiction-sarjan yhdessä tuotantoyhtiö Ryövärin käsikirjoittajien kanssa. Insiden tekemisessä hyödynnettiin käsikirjoituksesta lähtien toimituksen omaa väkeä. – Halusimme kokeilla uutta, ja sarja on tehty entistäkin vahvemmin yhteistyössä nuorten kanssa, sanoo Demin konseptisuunnittelija Aino Salonen. Ydintiimi ja testiryhmä Salonen ja digikonseptisuunnittelija Christina Boman kokosivat viime syksynä ydintiimiin lisäkseen kolme nuorta, Emma Duahin, Roosa Ripatin ja Ines Saikun, joiden kanssa he lähtivät työstämään Insiden käsikirjoitusta. Samat nuoret osallistuivat jo viime vuonna Demin tekemiseen toimittamalla lehden 20-vuotisjuhlanumeroa. Aluksi Boman, Salonen ja nuoret istuivat neuvotteluhuoneessa ja kirjoittivat lapuille kymmeniä aiheita, joiden käsittely chatfictionin keinoin voisi olla kiinnostavaa. Lisäksi pohdittiin päähenkilöitä ja tarinan juonta. – Demissä käsitellään usein tyttöjen asioita. Kaikki olivat yhtä mieltä, että tarinaan otetaan herkkä poikahahmo, sanoo Töölön yhteiskoulua käyvä 15-vuotias Ripatti. Projektia varten rekrytoitiin myös 70-henkinen Demi lab -testiryhmä, joka sai muun muassa äänestää tarinan yksityiskohdista yksityisen Instagram-tilin kautta. Testiryhmään haki yhteensä 200 nuorta. Insiden tavoitteena on olla mahTeksti: Janne Arola Kuvat: Vesa Laitinen TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2019 15 Nuorilta nuorille dollisimman realistinen. Ydintiimin nuoret kommentoivatkin sisältöjen lisäksi esimerkiksi sitä, millaisia emojeita teinit eri tilanteissa käyttävät ja missä sanoissa pitää käyttää tuplakonsonantteja. Lisäksi he kehottivat jättämään lopullisen käsikirjoituksen viesteihin myös kirjoitusvirheitä, jotta viestittely vaikuttaisi autenttisemmalta. – Olen koko työurani editoinut ja oikolukenut tekstejä, joten oli aika iso muutos kirjoittaa tietoisesti väärin, Salonen sanoo nauraen. Tavoitteet toteutuivat Kun käsikirjoitus tammikuussa valmistui, oli teknisen toteutuksen aika. Se oli työläämpää kuin tekijät olivat kuvitelleet. Eräänä tammikuisena maanantai-iltana ydintiimi sekä A-lehtien kuvaaja viettivät tuntikausia neuvotteluhuoneessa nauhoittaen viestittelyä käsikirjoituksen pohjalta. OLETKO ALASI johtava asiantuntija, jota lukijat rakastavat? Haluaisitko olla oma pomosi? No, anna sitten mennä. Mitä vielä odotat? Bill Bishop kirjoittaa Kiinasta. Hänellä on 60 000 tilaajaa. Heitä ei ole syytä sotkea seuraajiin. Bishopin Sinocism-uutiskirjettä tilaavat lukijat maksavat sisällöstä. He voivat valita joko 13 euron kuukausimaksun tai pulittaa kerralla koko vuoden, jolloin palvelun hinta on 147 euroa (168 dollaria). Bishop julkaisee uutta luettavaa neljästi viikossa. Hän kuratoi, kommentoi, tiivistää ja linkkaa Kiinan valtiokapitalismin viimeisimmät käänteet ja supervallan uusimmat linjaukset. Bishopin lupaus kuuluu: Get smarter about China. Se pitää. Silloinkin kuin hän viettää perheensä kanssa lomaa Havaijilla. Sinocism on simppeli sähköposti, joka ei vaadi lukijaltaan mitään muuta kuin meilin avaamisen. Postissa ei ole mitään ylimääräistä. Ei sosiaalisen median jakonappeja tai keskelle artikkelia pomppaavia automainoksia. Silkkaa asiaa. Saman sisällön voi lukea myös selaimella. BILL BISHOP on puolitoista vuotta sitten aloittaneen maksullisia ja ilmaisia uutiskirjeitä tarjoavan Substackin kirkkain tähti. Maksullisuus ei ole vienyt häneltä lukijoita vaan päinvastoin. Siirtyminen avoimesta blogista maksulliseen uutiskirjemalliin on kasvattanut hänen suosiotaan. Kuka tahansa voi kirjautua Substackiin ja alkaa tuottaa uutiskirjeitä. Palvelu hoitaa kirjoittajan puolesta kaiken muun paitsi hankalimman: itse sisällön. Alustan bisnes perustuu osuuteen maksullisista tilauksista. Kukin uutiskirjeilijä koostaa kirjeensä mielensä mukaan ja voi halutessaan julkaista lukijoilleen myös kuvia, videoita ja podcasteja. SAMANKALTAISIA TOIMIJOITA on Yhdysvalloissa muitakin. Teknologiauutisista tunnetun Recoden entinen päätoimittaja Dan Frommer ilmoitti maaliskuussa alkavansa pyörittää yhden miehen bändinä The New Consumer -uutiskirjettä. Kyseisen uutiskirjeen ideana on keskittyä siihen, miten ja miksi ihmiset käyttävät rahansa ja aikansa. Palvella ennen kaikkea niitä lukijoita, jotka haluavat tietää, mikä nyt on oikeasti in ja miksi jokin tietty palvelu toimii. The New Consumerin vuosihinta on 200 dollaria eli noin 177 euroa. VOISIKO VASTAAVA maksullinen uutiskirjemalli toimia pienessä Suomessa ja suomeksi? Miksei, jos kirjoittaja hallitsisi suvereenisti rajatun aihealueen, olisi sitoutunut sen seuraamiseen ja osaisi esittää asiansa kiinnostavasti sekä olisi jo valmiiksi edes jokseenkin tunnettu. Bishopin 60 000 tilaajaa tuntuu mahdottomalta, mutta ehkä joku voisi yltää pariin tuhanteen tilaajaan, millä pyörittäisi jo toimintaa. Entä toimisiko vastaava uutiskirje osana jotakin maksullista julkaisua, kuten sanomalehteä? Miksei, joskin mallin perusidea vesittyisi. Nythän kyse on nimenomaan yksin toimivan kirjoittajan suorasta tilaajasuhteesta lukijaansa. Suomalaisista uutiskirjemallin voisi sen sijaan ottaa haltuunsa vaikkapa The Nordic Theory of Everythingin kirjoittanut toimittaja Anu Partanen, joka seuraisi englanniksi pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden arkea ja saavutuksia. ? Elina Paasonen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa. si lto ja ra ke nt am as sa ” Voisiko vastaava maksullinen uutiskirjemalli toimia pienessä Suomessa ja suomeksi?” Bill Bishop kertoo minulle Kiinasta 15-vuotias koululainen Roosa Ripatti (vas.), Demin konseptisuunnittelija Aino Salonen ja digikonseptisuunnittelija Christina Boman olivat mukana ideoimassa Demin Instagramissa ja Youtubessa julkaistua chatfictionsarjaa. ” Olen koko työurani editoinut tekstejä, joten oli iso muutos kirjoittaa tietoisesti väärin.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 3/2019 Nauhoituksissa aikaa vei ennen kaikkea yksityiskohtien hiominen. Osallistujilla piti esimerkiksi olla puhelimissaan juuri oikeanlaiset profiilikuvat ja ruudulla näkyvien WhatsApp-viestiketjujen ja kameran rullassa olleiden kuvien piti sopia tarinaan. Lisäksi piti huolehtia, että keskustelujen päivämäärät ja kellonajat täsmäävät. – Samanlaista on printtilehteä tehdessä: nuorten kohderyhmä on fiksua ja tarkkaa. Heille pitää tehdä laadukasta jälkeä, Salonen sanoo. Demin näkökulmasta Insiden tavoitteena oli entisestään uudistaa tarinankerrontaa digitaalisessa maailmassa ja sitouttaa nuoria sekä saada myös uusia seuraajia Demin sometileille. Haastatteluhetkellä maaliskuun loppupuolella sarjan jaksot olivat Salosen mukaan keränneet eri kanavissa yhteensä 400 000 näyttökertaa ja Demin Instagram-tilin seuraajamäärä oli kasvanut 10 prosenttia eli noin 3 000 seuraajalla. Salosen ja Bomanin mukaan Inside ylsi tavoitteisiinsa. Palautekyselyn kautta Demi on saanut pitkälti yli sata palautetta, ja yleisin kommentti on, että sarja tuntuu aidolta eli voisi olla kuin kenen tahansa nuoren elämästä. Ripattikin pitää lopputulosta onnistuneena. Hänestä aitouden takasi erityisesti se, kuinka hyvin nuoret sitoutettiin sarjan tekemiseen. – Meitä oli kolme eri-ikäistä ja -taustaista teinityttöä, joilla kaikilla oli oma näkökulma asioihin, Ripatti sanoo. Kaupallista yhteistyötä A-lehdille oleellinen näkökulma chatfictionin ansaintalogiikkaa on kaupallinen yhteistyö. Kaksi Insiden jaksoa on toteutettu yhteistyössä matkapuhelinvalmistaja Huawein kanssa. Yhteistyöstä kerrotaan muun muassa jaksojen alkuteksteissä sekä Instagramissa ja Youtubessa näkyvissä jaksojen saateteksteissä. Huawei on kirjoitettu tarinaan niin, että sarjan Otto-hahmo harkitsee uuden puhelimen ostamista ja viestittelee Huawein ominaisuuksista ja hyvistä puolista toisen päähenkilön kanssa. Salosen mukaan kaupallinen yhteistyö tuli osaksi käsikirjoitusta A-lehtien myyjien ja kaupallisten tuottajien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. – Minun näkemykseni mukaan nuoret ovat tottuneet markkinointiin ja ymmärtävät sen pelisäännöt. Meillä on A-lehdissä sisältömarkkinoinnin tekemiseen vakiintuneet prosessit, Salonen sanoo. Ripatin mielestä sisältömarkkinoinnin osuus tarinassa oli ”sulava ja ihan uskottava”, vaikka hänen kaveripiirissään iPhone onkin Huaweita suositumpi puhelin. Osaksi päivittäistä tekemistä Chatfiction on lyömässä A-lehdissä läpi laajemminkin. Salonen ja Boman ovat esimerkiksi pitäneet talon sisäisen koulutuksen siitä, miten chatfiction-sarjan voi tuottaa ja käsikirjoittaa. Tekeminen on tuonut myös ulkopuolista tunnustusta. Huhtikuun alussa Demin ensimmäinen chatfiction-sarja Pientä säätöä palkittiin aikakauslehtien Edit-kilpailussa vuoden 2018 digitaalisena tekona. Palautteen perusteella jopa 90 prosenttia Insiden katsojista haluaisi lisää chatfictionia tulevaisuudessa. Demissä pohditaan parhaillaan, miten kerrontamuotoa voitaisiin hyödyntää. – Tällä tavalla voi toteuttaa muitakin sisältöjä kuin kokonaisia sarjoja. Se tuo lisää mahdollisuuksia päivittäiseen tekemiseen, Boman sanoo. Joukkoistamisesta on puhuttu journalismissa jo pitkään. Kriitikot näkevät, että se on medioiden tapa saada yleisö tekemään työtä ammattijournalistien puolesta. Salonen kääntää asetelman toisinpäin: esimerkiksi Insidea tehdessä yleisön osallistaminen on vienyt paljon enemmän aikaa ja ollut vaivalloisempaa kuin jos Salonen ja Boman olisivat tehneet koko homman kahdestaan. Kyse on priorisoinnista. – Haluammeko mieluummin tehdä sisältöä, joka menee nuorilta ohi, vai nähdä vähän vaivaa ja tehdä sellaista, joka kiinnostaa? Me kilpailemme Netflixin, Youtuben ja muiden jättien kanssa, joten sisältöjemme pitää olla todella kiinnostavia saadakseen kenenkään huomion. ? Chatfictionissa tarina etenee tekstinä älypuhelimen ruudulla samaan tapaan kuin viestittely esimerkiksi WhatsApp-sovelluksessa. Aino Salonen (vas.), Roosa Ripatti ja Christina Boman kertovat poimineensa idean maailmalta. Inside-sarja on saanut palautetta aitoudestaan: se voisi olla kenen tahansa nuoren elämästä. Vinkit Nuorten osallistaminen projektiin 1. TUNNE KOHDERYHMÄSI On syytä tietää, missä tavoiteltava kohderyhmä luontaisesti liikkuu. Inside-niminen chatfiction julkaistiin Instagramissa ja Youtubessa. 2. KUUNTELE NUORIA AIDOSTI Tekijän ei pidä kuvitella tietävänsä itse paremmin, mitä nuoret ajattelevat. Nuoret huomaavat epäaitouden nopeasti. Pahinta on olettaa asioita nuorilta kysymättä. 3. VARAA TEKEMISEEN AIKAA Joukkoistaminen ei tarkoita sitä, että toimittajat lepäävät laakereillaan. Jos tavoitteena on laadukas lopputulos ja nuorten aito kuunteleminen, joukkoistaminen vie aikaa. ” Nuorten kohderyhmä on fiksua ja tarkkaa. Heille pitää tehdä laadukasta jälkeä.” Tältä näyttää chatfiction puhelimen näytöllä.
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2019 17 YHDYSVALLOISSA WISCONSININ osavaltion suurimmassa sanomalehdessä The Milwaukee Journal Sentinelissä havahduttiin viime vuonna siihen, että vuosien mittaan toimituksen to do -listalle oli kertynyt monenmoisia asioita. Vähän liikaakin, kun tarkemmin katsoi. Facebookiin tehtiin viikoittain livevideota, juttuja julkaistiin käsipelillä eri digikanaviin ja poliisiuutisia kerättiin Amerikan malliin eli paljon. Niihin kaikkiin meni aikaa, eikä ollut varmaa, palveltiinko niillä lukijoita – sivulataukset jäivät ainakin vaatimattomiksi. Toimitus päätti, että voidakseen toteuttaa uusia hyviä ideoita sen oli ensin hankkiuduttava eroon vanhoista. Kyse ei ole konmarittamisesta vaan vaihtoehtoiskustannuksista. Sillä jokainen tunti, joka on käytetty yhtä juttua tehdessä, on poissa jostain muusta. BETTER NEWS -verkkojulkaisulle prosessistaan kertoneet Milwaukee Journal Sentinelin toimittajat kuvasivat, miten lehdessä koottiin lista asioista, joista voitaisiin luopua. Se oli koko toimituksen nähtävissä, ja sitä pidettiin ajan tasalla prosessin edetessä. Listalle päätyi asioita laidasta laitaan: parhaat päivänsä nähneitä juttutyyppejä; toistuvia teknisiä prosesseja, jotka pystyi automatisoimaan; liian pitkiä ja monta henkeä sisältäviä toimituskokouksia sekä nettiin tehtyjä erikoistaittoja, jotka oli tehty vain siksi, että erikoistaittoja piti olla. Mukaan otettuja asioita arvioitiin ennalta sovitun kriteeristön mukaan. Useimmiten kyse oli käytetyn työajan ja hyödyn välisestä suhteesta. Sen jälkeen keskusteltiin niiden ihmisten kanssa, joita työtehtävien lopettamispäätökset koskettaisivat. Tarkoituksena oli tarjota mahdollisuus keskustelulle: tämä juttutyyppi ei täytä tarkoitustaan, voisiko sille tehdä jotain? Toisinaan journalisteilla itsellään oli ajatuksia siitä, miten vaikkapa juttuformaattia voisi parantaa tai juttuja markkinoida tehokkaammin. Näin lopettamislistan rinnalle syntyi ”tehdään tämä eri tavalla” -lista. Jos yhdessä oltiin sitä mieltä, että muutokset kuulostivat kokeilemisen arvoisilta, niille sovittiin aikajänne, jonka kuluessa tulosten piti parantua – lisää sivulatauksia, digitilauksia, lukijoiden osallistamista. Puhe oli pitkälti nettijutuista, jolloin lukijoiden kiinnostuksen mittaaminen oli suhteellisen suoraviivaista. KUN TURHISTA jutuista luovuttiin, sillä oli useita seurauksia. Ensimmäinen oli, että osa lukijoista pettyi muutokseen. Pettymyksiin varauduttiin esimerkiksi kirjoittamalla etukäteen perustelut, joilla vastata lukijakirjeisiin. Muutoksenhan pitäisi olla myös lukijoiden parhaaksi, sillä se vapauttaa toimittajat tekemään merkityksellisempää työtä. Toinen oli se, että osa lopetettavista asioista oli ollut toimittajista kivoja tehdä, joten asia harmitti heitä. Better Newsin artikkelin kirjoittajat huomasivat, että toisinaan kiireisestä työstä valittaneet ihmiset tuntuivat olevan haluttomia luopumaan työtehtävistä, jotka pitivät heidät kiireisinä. Lisäksi oli onnistuneita hankkeita, jotka olivat vähitellen jääneet vaille tekijöitä, vaikkapa siksi, että jutun alullepanija oli vaihtanut työpaikkaa. Jos hankkeisiin ei saatu osoitettua uutta työvoimaa – eikä vain lisättyä niitä jonkun onnettoman entisten velvollisuuksien päälle – hyvistäkin asioista luovuttiin. Kolmanneksi huomattiin, että vaikka toimittajille vapautui aikaa, ei heillä aina ollut automaattisesti tarjota tilalle korvaavaa työtehtävää. Se ei kuitenkaan ollut merkki lopetuspäätöksen harha-askeleesta, vaan siitä, että uusien ideoiden kypsyttely on oma prosessinsa. Oli myös tärkeää muistaa, että jostain luopuminen ei tarkoita sen olleen täysi epäonnistuminen. Ehkä se toimi aikansa, muttei enää. Voi jopa olla paikallaan juhlistaa menneitä ja muistella, missä kaikessa jutut onnistuivat – ja mille ne antoivat nyt tilaa. ? Listaa lopetettavat asiat ko pi oi tä m ä Kiireen voittaa luopumalla jutuista, joista ei enää ole hyötyä. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Päättäkää lopetettavien työtehtävien kriteerit niin, että mielipiteillä ja fiiliksillä ei ole sananvaltaa. 2 Lopetuksen ei pidä tulla yllätyksenä, vaan tekijöiden on saatava kokeilla, olisiko muutoksista apua. 3 Lista voi olla lyhyt tai pitkä, kunhan se on koko toimituksen nähtävillä ja sitä päivitetään. 3 pointtia
PALSTAT 18 SuomenLehdistö 3/2019 URHEILUSSA KÄYTETÄÄN suuria määriä julkista ja yksityistä rahaa, mutta urheilun toimijat ja ilmiöt eivät useinkaan joudu toimittajien samanlaisen kriittisen tarkastelun alle kuin vaikkapa puolueet ja poliitikot. Urheilujournalismi on parhaimmillaan analysoidessaan tulosurheilua tai dopingin kaltaisia sääntörikkomuksia. Tutkimuksen mukaan urheilussa valtaapitävien viesti välitetään usein ilman kriittistä tarkastelua tai tutkivaa otetta. Suomalainen urheilujournalismi on hampaaton urheiluvallan vahtikoira, väittävät tutkimusartikkelissaan mediaurheiluun erikoistuneet tutkijat Antti Laine Jyväskylän yliopistosta ja Riikka Turtiainen Turun yliopistosta. Tutkijat selvittivät, millaisen journalistisen käsittelyn vuosina 2010–2012 toiminut Huippu-urheilun muutosryhmä HuMu sai sen julkistettua raporttinsa. Opetusja kulttuuriministeriö rahoitti HuMun työtä 2,6 miljoonalla eurolla. Urheilutoimitukset tyytyivät aluksi raportoimaan infoissa ja mediatapaamisissa välitettyä informaatiota. HuMun työtä kuvailtiin ”valtavaksi” ja ”perusteelliseksi”, kuten työryhmä varmasti toivoikin. Urheilutoimittajat liittyivät arvostelijoiden joukkoon vasta kun työn epäkohtia oli paljastettu muiden toimesta. Esimerkiksi aikakauslehdet Suomen Kuvalehti, Apu ja Seura raportoivat HuMun rahankäyttöön ja haastattelumetodeihin liittyvistä epäkohdista ennen urheilutoimituksia. Sanomalehdissä HuMua kritisoitiin ensimmäisenä lukijoiden mielipidekirjoituksissa sekä toimitusten ulkopuolisten kirjoittajien kolumneissa. Jopa pääkirjoitustoimituksissa herättiin HuMu-kritiikkiin ennen urheilutoimituksia. Aamulehden silloinen päätoimittaja Jouko Jokinen oli kritiikissään ensimmäisten joukossa. TOIMITTAJA JA urheilujournalismin tutkija Seppo Pänkäläinen on kirjoittanut tutkimusartikkelissaan, että ”urheilutoimittajilla on rajalliset mahdollisuudet ravistella puita, joiden oksilla he itsekin istuvat. Mätien omenien maahan pudottelu on suotavaa ja toisinaan jopa toivottavaa, mutta lahojen oksien sahaaminen on ankarasti kielletty, runkoon kajoamisesta puhumattakaan”. Uskoisin, että osa urheilutoimittajista mieltää itsensä osaksi urheilun sisäpiiriä, jonka tehtävänä on ajaa urheilun asiaa eikä keikuttaa venettä tekemällä epämukavia kysymyksiä kavereille. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan urheilutoimittajat eivät mielellään vaaranna asemaansa lähteisiinsä nähden. Esimerkiksi formula ykkösistä kriittisesti kirjoittava toimittaja suljetaan helposti formulamaailman ulkopuolelle, eikä hän pääse enää tiedon lähteille. Lisäksi toimittajan on vaikea olla kriittinen itse tapahtumaa kohtaan, jos oma mediakonserni on maksanut miljoonia lajin lähetysoikeuksista. Toimittajien ja urheilijoiden välissä on monissa lajeissa suuri joukko managereita, jotka yrittävät vaikuttaa urheilijan maineeseen ja arvoon syöttämällä positiivista informaatiota medialle. JOURNALISMIN IHANTEITA ovat muun muassa objektiivisuus, riippumattomuus ja valtaapitävien kriittinen vahtiminen. Urheilujournalisti joutuu tasapainottelemaan urheilijoiden glorifioinnin ja objektiivisuuden välillä. Lukijat odottavat urheilutoimituksilta omien joukkueiden ja urheilijoiden hehkutusta sekä suorituskritiikkiä. Uskoisin, että harva maksava lukija kaipaa maakuntalehdeltä objektiivisen kiihkotonta suhtautumista vaikkapa oman kaupungin jääkiekkoliigajoukkueeseen. Huippu-urheilun tapahtumaselostukset, henkilöjutut, tulosuutisointi ja siihen liittyvät analyysit sujuvat urheilutoimituksilta erinomaisesti. Urheilujärjestelmän rakenteisiin pureutuvat aiheet vaativat toisenlaista työtapaa kuin tulosurheilu, mutta niillekin olisi yleisöä. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Urheilujournalismi kaipaa kriittisyyttä ja tutkivaa otetta. Tulosurheilun ruotiminen sujuu, mutta vallanja rahankäytön syvällinen tarkastelu on vähäistä. Urheilun kesy vahtikoira Tutkijat: Antti Laine ja Riikka Turtiainen. Tutkimus: Urheilujournalismi vallan vahtikoirana? Tapauskohtaisessa tarkastelussa huippu-urheilun muutostyötä käsittelevä uutisointi suomalaisissa sanomalehdissä. Media & viestintä, vuosikirja 2018, Mediaja viestintätieteellinen seura Mevi ry, Tampere 2019. Aineisto: Määrällinen ja laadullinen analyysi Aamulehden, Helsingin Sanomien, Turun Sanomien, Iltalehden ja Ilta-Sanomien uutisoinnista Huippu-urheilun muutostyöryhmästä. Tekijä: IltaSanomien urheilutoimittaja Juha Kanerva. Kokemus: Urheilutoimittajana Ilta-Sanomissa ja Urheilusanomissa vuodesta 2002. Aiemmin urheilutoimittajana Veikkaajassa ja informaatikkona Suomen Urheilukirjastossa vuodesta 1991. Kirjoittanut useita urheilun historiaan liittyviä tietokirjoja ja voittanut kahdesti Vuoden urheilukirja -palkinnon. Opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Toimittajan pitää muistaa olevansa lukijoiden eikä urheilun sisäpiirin asialla. Printti ei elä uutiskilpailussa nopeudella vaan taustoittavilla analyyseilla. Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Juha Kanerva, kuinka hyvin suomalainen urheilujournalismi pystyy asioiden kriittiseen ja objektiiviseen tarkasteluun, kun puhutaan esimerkiksi urheilun rahanja vallankäytöstä? – Huonosti, liian harvoin ja liian pintapuolisesti. Urheilujournalismiin kaivattaisiin analyyttisempää kirjoitusotetta. – Kahden viimeisen vuoden aikana suomalaisessa urheiluelämässä on tehty esimerkiksi todella merkittäviä henkilövalintoja huippu-urheiluun ja liikuntaan liittyvissä järjestöissä sekä ministeriössä. Media ei ole taustoittanut kunnolla valintoja: miksi ja millä perusteilla valinnat on tehty, ja toimiiko niissä hyvä veli -verkosto, kuten näyttäisi? – Toisaalta HuMun saamaa julkisuutta käsitellyt tutkimus keskittyi sanomalehtiin, mutta jätti pois resursseiltaan ylivoimaisen Yleisradion ja tutkimusaikana ilmestyneet kaksi urheilun viikkolehteä. Tämän vuoksi tutkimustulos ei ole kokokuva suomalaisesta urheilujournalismista. Kuljit urheilujournalistien vastavirtaan kritisoimalla HuMun loppuraporttia nimittämällä sitä ”kyhäelmäksi”. Kritisoit myös muutosryhmän tapaa valita 12 urheilujournalistin eliitti, joka sitoutettiin muutosryhmän työskentelyyn ravintolalounailla. Kutsuit sisäpiiriläistettyjä toimittajia näkökulmajutussasi ”kultapossukerhoksi”, vaikka kuuluit itsekin valittuihin. Miten urheilutoimittajan käy, jos hän ei tyydy raportoimaan kuten urheilujohto toivoo? – Siinä käy hyvin ja huonosti. Sanoin heti ensimmäisessä HuMun kokouksessa, että te olette kaikki samanikäisiä miehiä, samasta yliopistosta, saman urheilujärjestelmän kasvatteja. Kysyin, miten kuvittelette voivanne muuttaa järjestelmää, jota olette itse olleet 20 vuotta luomassa? – Huomasin, että osa urheilujohdosta alkoi vältellä minua. Jos ihminen ajattelee olevansa vakava journalisti, niin ei samalla voi kerätä kavereita. Olen menettänyt pitkäaikaisia kaverisuhteita, kun olen joutunut kirjoittamaan kriittisesti. Pitää valita palveleeko totuutta vai kavereita. Kuinka yleistä mielestäsi on, että urheilutoimittaja pitää itseään sisäpiiriläisenä eli urheilun etua ajavana urheilutoimijana? – Sisäpiiriläisyys on erilaista kuin ennen. Vanhimmissa urheilutoimittajissa on vielä sukupolvea, joka on tullut urheilun piiriin järjestötyön kautta, nuorilla sisäpiiriläisyyden tuntu tulee lajien aktiivisesta fanittamisesta. Kummassakin tapauksessa ongelma on sama: kirjoittamisen kritiikittömyys ja kapeakatseisuus. Mihin suuntaan uskot urheilujournalismin olevan menossa? – Se näyttäisi menevän kahteen suuntaan. Toisaalta fanittamiseen ja hehkuttamiseen, jota nähdään erityisesti televisiossa, ja sitten toisaalta tutkivaan ja analyyttisempään suuntaan, jossa yritetään penkoa, mitä oikeasti on tapahtunut. Kun urheilukilpailut ja -tulokset katsotaan tai kuunnellaan netistä, radiosta ja televisiosta, mitä lisäarvoa lehdet pystyvät antamaan? – Kun mennään taustoihin ja syvällisyyteen, asiat eivät ole päivästä kiinni. Meillä on onneksi uuden sukupolven toimittajajoukko, joka näkee tällaiset asiat tärkeinä. Toivoisin, että myös mediatalot uskoisivat samoin ja antaisivat resursseja asioiden syvälliseen penkomiseen. ?
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2019 19 Tasa-arvo toteutuu paikallislehdissä OPINNÄYTE: Naiset pääsevät valtakunnallisissa medioissa ääneen paljon miehiä harvemmin, mutta paikallislehdissä tilanne on toinen. Sanomalehtien Liiton viimevuotisen paikallislehtikilpailun aineistoissa jopa 45 prosenttia juttujen haastateltavista oli naisia. Kilpailuraadissa mukana ollut Anne Soininen selvitti Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten, miksi naiset pääsevät paremmin esiin nimenomaan paikallislehdissä. Tutkimusta varten Soininen haastatteli kolmea paikallislehden päätoimittajaa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että paikallislehtien juttuaiheet ovat yleensä ihmisläheisiä ja kumpuavat tavallisten ihmisten elinpiiristä. Naisia haastatellaan paikallislehtiin yleisimmin juuri ”tavallisina kansalaisina”. Toisaalta paikallistasolla naisten ja miesten osuus esimerkiksi kuntatai aluehallinnon viranhaltijoiden, kauppiaiden, yrittäjien tai kansalaisjärjestöjen edustajina on suhteellisen tasainen. ”Vaikka haastattelemissani paikallismedioiden toimituksissa sukupuoli ei sinänsä ole haastateltavien valinnassa kaikkein tärkein kriteeri, se tulee oman tulkintani mukaan aika luontevasti keskusteluun paikallislehdissä silloin, kun mietitään juttuja ja näkökulmia”, Soininen kirjoittaa. Janne Arola > Anne Soininen: Naishaastateltavien osuus ja roolit paikallislehdissä – Toteutuuko tasa-arvo? https://bit.ly/2WL76dz Uutistoimistotkin julkiseksi palveluksi? TUTKIMUS: Kansalliset uutistoimistot eivät enää pärjää vain tekstimuotoisia uutisia tuottamalla. Siinä päällimmäinen tulos Lappeenrannan LUT-yliopiston työelämäprofessorin Atte Jääskeläisen ja London School of Economicsin professorin Terhi Rantasen johtamasta tutkimushankkeesta. Media-alan tutkimussäätiön osarahoittamassa hankkeessa selvitettiin, miten uutistoiminnan uusi ja nopeasti muuttuva ekosysteemi haastaa kansallisia uutistoimistoja Euroopassa. Yksi menestymisen – tai ainakin pärjäämisen – tekijä uutistoimistolle näyttää olevan valtiollinen tuki. Julkisella rahalla rahoitetut toimistot ovat onnistuneet säilyttämään asiakkaansa paremmin kuin yksityiset toimistot. Eräässä hankkeen tapaustutkimuksessa päädytäänkin kysymään, pitäisikö Euroopan unionin määritellä yleisradioyhtiöiden tavoin myös uutistoimistot julkiseksi palveluksi, jolloin ne voisivat saada säännöllistä valtionapua. Tutkimuksessa todetaan, että valtion tuki ei automaattisesti johtaisi politikointiin uutistoimiston journalismilla, jos järjestelmä suunnitellaan oikein. Janne Arola > Rantanen, T., Jääskeläinen, A., Bhat, R., Stupart, R. & Kelly, A.: The future of national news agencies in Europe: Executive summary https://bit.ly/2VdGy4c Uutismedia ei ehkä kuplautakaan RAPORTTI: Joidenkin pelkojen mukaan uutismedia ajaa eri mieltä olevia ihmisiä syvemmälle poteroihinsa ja vahvistaa kuplia, joiden sisällä samanmieliset hymistelevät keskenään. Ajatus kulkee niin, että kuluttamalla vain sellaisia sisältöjä, jotka vahvistavat omia mielipiteitä, kuilu eri mieltä olevien välillä kasvaa kaiken aikaa. Tutkimukset eivät kuitenkaan laajamittaisesti vahvista väitteitä. Tällaiseen tulokseen päätyivät Richard Fletcher ja Joy Jenkins Reuters-instituutille tekemässään kirjallisuuskatsauksessa. Kaksikon mukaan esimerkiksi suurin osa sosiaalisen median kuplauttavia vaikutuksia selvittäneistä tutkimuksista ei ole onnistunut löytämään todisteita kuplien vahvistumiselle tilanteissa, joissa käyttäjät ovat saaneet yliannostuksen omia mielipiteitään tukevia sisältöjä. Päinvastoin joidenkin tutkimusten mukaan yliannostus saattaa jopa auttaa ymmärtämään eri mieltä olevia entistä paremmin. Se, että jotakin asiaa ei ole saatu vahvistettua, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettei se olisi totta. Fletcher ja Jenkins toteavatkin, että tietämyksessä uutismedian ja polarisaation suhteista on edelleen isoja aukkoja. Janne Arola > Richard Fletcher & Joy Jenkins: Polarisation and the news media in Europe https:// bit.ly/2CPMkly ” Lobbarit käyttävät lukuisia eri tekniikoita, mutta selkeitä ydinkeinoja ovat tiedollinen vaikuttaminen, toimittajien henkilökohtainen suostuttelu ja erilaiset julkisuustempaukset.” Tutkijatohtori Markus Mykkänen (oik.), joka yhdessä Heikki Kuutin kanssa edistää Journalistit lobbauksen kohteena -hanketta Jyväskylän yliopistossa tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RA JAL A
20 SuomenLehdistö 3/2019 Mediamyynti elää faksiaikaa m ai lla & ha lm ei lla Uutismedialla alkaa olla käsillä viimeiset hetket helpottaa mainostilan ostamista. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HA NN A SAK ARA PALSTAT KAIKISTA NYKYAJAN keksinnöistä lähimpänä taikuutta on telefaksi. Muistan kirkkaasti, missä näin sen ensimmäisen kerran. Se oli Postija lennätinlaitoksen uuden toimitilan – Teletalon – avajaisissa kotikunnassani Parikkalassa. Temppu oli hurja. Ensin teleasiantuntija piirsi paperille Batmanin logon. Sitten hän syötti paperin beigen väriseen laitteeseen. Vain hetkeä myöhemmin huoneen toisella puolella ollut saman näköinen laite heräsi hurisemaan ja puski syövereistään tismalleen saman piirustuksen. Mikään innovaatio ei ole tuon vuoden 1988 helmikuun ensimmäisen tiistain jälkeen tuntunut yhtään miltään. Jopa televisio puhelimessa on loogisempi juttu kuin telekopiokone. 1990-luvulla koko yritysmaailma faksaili. Juristit lähettelivät sopimusluonnoksia ja matkatoimistot hotellivahvistuksia. Erityisen ahkerasti faksi lauloi sanomalehtien ilmoitusosastojen ja mainostilaa ostavien mediatoimistojen välillä. Ensin sanomalehtitalosta faksattiin ostajalle mediakortti hintoineen. Sitten mediatoimistosta tiedusteltiin faksilla toivotun ilmoitustilan saatavuutta. Vastauksen mediatoimisto faksasi eteenpäin mainostajalle ja lopulta paluufaksasi hyväksynnän takaisin lehteen. Sitten vähän faksailtiin ilmoituksen teknisiä kokotietoja ilmoitusvalmistukseen, kunnes lopulta kaikki faksailivat laskuja ja raportteja toisilleen. Seuraavana päivänä aloitettiin alusta. Faksi lauloi rumban askellajissa, ja paperittomasta toimistosta tuli päättymätön vitsi. ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ ilmoitusosastolle saapui internet ja kiikutti mennessään faksit museoon. Kukaan ei vain huomannut, ettei mikään muuttunut. Ostaja ja myyjä alkoivat kirjoitella toisilleen sähköposteja faksien sijaan. Ympäri maailmaa uutismedian ilmoitustilan kauppaaminen on säilynyt erittäin manuaalisena. Edelleen jokaista julkaistua ilmoitusta kohden vaihdellaan käsittämätön määrä sähköisiä kirjeitä. Tieto mainostilan saatavuudesta, hinnoista ja toimitusajoista kaivetaan esiin käsipelillä. Ammattiostajat vievät tuota tietoa eteenpäin sähkökirjeitse. Ja huomenna sama uudestaan. INTERNETAJAN DIGIMEDIAJÄTTIEN ratkaisu mainostilan myymiseen on täysin toisenlainen. Google ja Facebook tarjoavat mainostilan ostajille omia hyvin kehittyneitä ja käytettävyydeltään jouhevia järjestelmiään. Ala puhuu itseostoalustoista. Tuossa maailmassa yksi ihminen ostaa hetkessä koko kampanjan tutustumalla mainospaikkojen saatavuuteen ja hintoihin sekä tarjolla olevaan kohdennusdataan. Kun halutun yleisön tavoittavuus ja hintataso ovat ostajan mielestä kohdallaan, hän vahvistaa kaupan ja lataa lopuksi mainosaineiston median järjestelmään. Tarkka raportti tavoitetuista kontakteista siirtyy automaattisesti mainostajan dashboard-mittaristoon. Joka päivä Suomessa miljoonat mediaeurot vaihtavat omistajaansa ilman, että kukaan kirjoittaa kirjettä kenelläkään. Itseostoalustoista on puolen vuosikymmenen aikana tullut digitaalisen mainostilan ostajille uusi normaali. Printtimedia on sitkeästi pysynyt tuosta kehityksestä sivussa. SUOMALAISEN UUTISMEDIAN taloudellisten etujen mukaista ei ole roikkua faksiaikakaudessa. Ostajalle tulee tarjota reaaliaikainen näkymä kaiken ilmoitustilan saatavuuteen ja hintaan sekä antaa hänelle mahdollisuus ostaa haluamansa paikka suoraan ja saman tien. Kohta alkaa olla käsillä viimeiset hetket hyväksyä mainostajan muuttuneet tarpeet ja helpottaa ostamista. Mainostuotteen laiminlyömisen soisi medioissa siis loppuvan. Ihmisiä tarvitaan jatkossakin mainonnan ja markkinoinnin maailmassa paljon. Heidän, eli meidän, kannattaa mieluummin käyttää työaika luovaa ongelmanratkaisua vaativien töiden parissa. Faksien edestakainen lähettely on järkevää jättää koneiden hoidettavaksi. ? Itseostoalustoista on tullut uusi normaali. Printtimedia on pysynyt kehityksestä sivussa.
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2019 21 ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan kolumnin, jossa vertailtiin eri maiden irtisanomissuojaa. Kysymyksessä oli kiistanalainen aihe, josta toimittaja oli asiantuntijoita kuultuaan tehnyt omat tulkintansa. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä. Kantelu 18.11.2018 Kantelu kohdistuu Iltalehden verkkosivullaan 5.10.2018 julkaisemaan juttuun ”Näkökulma: Ay-liike ei kaihda mitään keinoja, jotta SDP voittaisi vaalit”. Kantelun mukaan kirjoituksessa on olennainen asiavirhe, jota lehti ei ole pyynnöstä huolimatta korjannut. Kirjoituksessa vertaillaan eri maiden irtisanomissuojia ja väitetään, että Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa irtisanominen on helpompaa kuin Suomessa. Kantelun mukaan tämä ei pidä paikkaansa etenkään Ruotsin osalta. Kantelija kertoo lähettäneensä lehdelle oikaisupyynnön ja perustelleensa siinä väitteen virheellisyyden kahdella eri lähteellä. Kantelijan mukaan hänelle vastattiin, että jutun väite koski irtisanomista pienissä yrityksissä. Kantelijan mukaan kyseisessä kohdassa ei puhuta pienistä yrityksistä vaan irtisanomisesta yleisellä tasolla ja Ruotsia koskeva väite on joka tapauksessa virheellinen myös pienten yritysten kohdalla. Kantelija kertoo, että tuotuaan tämän esille hän ei enää saanut toimittajalta vastausta. Iltalehden vastaus 28.1.2019 Vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan poliittiset lakot nousivat Suomessa suureksi keskustelunaiheeksi syksyllä 2018, kun työntekijäjärjestöt vastustivat hallituksen suunnitelmia helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä. Päätoimittajan mukaan kirjoitus tarkastelee tätä ajankohtaista yhteiskunnallista ilmiötä yhdestä, kirjoittajan valitsemasta näkökulmasta, mihin viittaa myös kirjoituksen ”Näkökulma”vinjetti. Kolumnille tyypilliseen tapaan kirjoittaja esittää siinä oman henkilökohtaisen mielipiteensä ajankohtaisesta aiheesta ja perustelee sen tosiasioilla. Päätoimittajan mukaan kantelija lähestyi Iltalehteä jutun julkaisun jälkeen sähköpostiviestillä, jossa hän perusteli kantaansa Aamulehdessä julkaistulla uutisella, jonka mukaan Suomen irtisanomissuoja on OECD:n yleisindeksin mukaan Euroopan keskitasoa. Lisäksi kantelija vetosi Roger Wessmanin blogi-kirjoitukseen ”Onko irtisanominen Suomessa helppoa?” Päätoimittajan mukaan molemmat kantelijan käyttämät lähteet käsittelevät irtisanomissuojaa eri maissa keskimäärin – yleisellä tasolla. Päätoimittajan mukaan Iltalehti totesi sähköpostivastauksessaan kantelijalle, että kolumni käsittelee tilannetta nimenomaan pienissä yrityksissä. Kirjoittaja kertoi tulkinneensa kolumnia yleisemmästä viitekehyksestä. Hänen mukaansa ”muotoilu ’irtisanominen on helpompaa’ viittaa irtisanomiseen yleisesti”. Päätoimittajan toteaa, että koska valmiita vertailuja irtisanomisen helppoudesta verrokkimaissa ei ollut käytettävissä, Iltalehti hankki kolumnia varten taustatietoja kolmelta eri ekonomistilta. Tasapuolisuuden saavuttamiseksi Iltalehti haastatteli työntekijöitä ja työnantajia lähellä olevien tutkimuslaitosten asiantuntijoita. Päätoimittajan mukaan kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että järjestelmien vertaileminen on haastavaa, sillä ne ovat niin erilaisia. Päätoimittajan mukaan ekonomistien yksiselitteinen näkemys oli kuitenkin, että Saksassa ja Tanskassa irtisanominen on pienissä yrityksissä helpompaa kuin Suomessa. Ruotsin osalta vastaus ei ollut yhtä selvä. Kolmesta haastatellusta yksi ei osannut ottaa kantaa. Kaksi oli sitä mieltä, että ero Suomen ja Ruotsin välillä ei ole suuri, mutta vaaka kallistuu sen puolelle, että irtisanominen on pienissä yrityksissä hieman helpompaa kuin Suomessa. Päätoimittajan mukaan kolumnille tyypilliseen tapaan kirjoittaja ei tuo kaikkia käyttämiään lähteitä ja kaikkia tekemiään taustahaastatteluja näkyville. Päätoimittajan mukaan kolumni julkaistiin aikana, jolloin irtisanominen nimenomaan pienissä yrityksissä oli yleinen keskustelunaihe. Se, että kolumnissa käsitellään nimenomaan irtisanomista pienissä yrityksissä, tuodaan julki myös kantelijan esille nostamaa kohtaa edeltävässä ja sitä seuraavassa kappaleessa: ”Palataan työmarkkinatilanteeseen ja hallituksen esitykseen helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä, jotta ne uskaltaisivat työllistää enemmän ihmisiä. Työllisyysastetta on pakko saada edelleen ylöspäin, jos haluamme säilyttää nykyiset hyvinvointipalvelut. Eikä ehdotus edes ole kovin radikaali. Suomen luonnollisissa verrokkimaissa eli Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa irtisanominen on helpompaa. Näissä maissa on ymmärretty vasemmistoa myöten, että mitä alhaisempi työntekijän palkkaukseen liittyvä riski on, sitä rohkeammin yritykset palkkaavat työntekijöitä. Kaikki voittavat. Esimerkiksi Saksassa alle 10 hengen yrityksissä ei käytännössä ole irtisanomissuojaa ollenkaan. Rajaa jopa nostettiin viidestä kymmeneen. Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa vallitsee täystyöllisyys. Toki siihen vaikuttaa moni muukin seikka.” Päätoimittaja katsoo, että kolumnin konteksti – irtisanominen nimenomaan pienissä yrityksissä – on tuotu riittävän hyvin esille. Päätoimittajan mukaan tieto on tarkastettu. Päätoimittaja myös huomauttaa, että kantelija ei ole tuonut esille lähteitä, joiden mukaan Iltalehden julkaisema tieto ei pitäisi paikkaansa. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan kolumnin, jossa muun muassa vertailtiin Suomen, Saksan, Tanskan ja Ruotsin irtisanomissuojaa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kolumnissa ei ollut olennaista asiavirhettä, kun siinä todettiin, että irtisanominen on Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa helpompaa kuin Suomessa. Neuvosto toteaa, että jutun kokonaisuudesta kävi ilmi, että väite koski irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä. Ruotsin osalta asia saattoi olla tulkinnanvarainen, mutta kysymyksessä oli kiistanalainen aihe, josta toimittaja oli tehnyt asiantuntijoita kuultuaan omat johtopäätöksensä ja tulkintansa, joihin hänellä oli riittävät perusteet. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Heta Heiskanen ja Nina Stenros. AAMUPOSTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin kunnanhallitukseen kuuluvan opettajan työnantajaltaan saamasta varoituksesta. Juttu ei rikkonut kantelijan yksityisyyden suojaa. Lehti oli kuullut häntä asiasta aiemmissa jutuissa eikä kantelija pyytänyt oikeutta omaan kannanottoon. Kantelu 30.11.2018 Kantelu kohdistuu Aamupostin verkkosivuillaan 11.10.2018 julkaisemaan juttuun, jossa kerrotaan, että aiemmin käräjäoikeudessa lievästä pahoinpitelystä sakkoihin tuomittu opettaja ja kunnanhallituksen jäsen oli saanut samaan tapahtumaan liittyen työnantajaltaan kirjallisen varoituksen vakavasta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kantelu kohdistuu myös jutun printtilehdessä 12.10. julkaistuun versioon sekä lehdessä ja uutiskirjeessä julkaistuihin uutisnostoihin. Kantelija kertoo toimineensa yli 20 vuoden ajan kunnallispoliitikkona ja pitävänsä lehden aiempaa uutisointia saamastaan käräjäoikeuden tuomiosta asiallisena. Kantelun mukaan Aamuposti kuitenkin loukkasi kantelijan yksityisyyttä kantelun kohteena olevissa jutuissa. Kantelija katsoo, että lehden ei olisi pitänyt julkaista tietoja kantelijan virkaoikeudellisesta asemasta ja kaupungin, eli työnantajansa, rangaistustoimista ilman kantelijan suostumusta ja kuulematta hänen kantaansa. Aamupostin vastaus 31.1.2019 Aamupostin päätoimittaja Laura Ääri vastaa, että kantelijan virkasuhteeseen kuuluvien tietojen kertominen lukijoille oli perusteltua kantelijan yhteiskunnallisen aseman tähden sekä siitä syystä, että lukijan täytyy tietää, miten kaupunki reagoi opettajan saamaan pahoinpitelytuomioon. Päätoimittajan mukaan kantelijaa myös kuultiin aiemmassa jutussa, jossa kerrottiin kantelijan syyllistyneen oppilaansa lievään pahoinpitelyyn ja saaneen siitä tuomion. Päätoimittajan mukaan kantelijalta ei kysytty erikseen kommentteja kantelijan työnantajan toimista kertovaan jatkojuttuun, koska kantelija oli edellisellä viikolla kertonut lehdelle, ettei aio kommentoida kaupungin, eli työnantajansa, toimia. Kun kantelija otti lehteen yhteyttä jutun julkaisemisen jälkeen, päätoimittaja soitti hänelle ja selitti, että toimituksella on velvollisuus seurata asia loppuun saakka sekä kertoa lukijoille mihin toimiin kaupunki ryhtyy. Myös tässä yhteydessä kantelijalla oli päätoimittajan mukaan mahdollisuus kommentoida juttua. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. Aamuposti julkaisi verkkosivuillaan ja printtilehdessään jutun, jossa kerrottiin opettajana työskentelevän kaupunginvaltuutetun ja kaupunginhallituksen jäsenen saaneen työnantajaltaan kirjallisen varoituksen vakavasta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että varoituksesta kertominen ei loukannut kantelijan yksityisyyden suojaa, koska kantelija toimi kaupungin johtotehtävissä ja kyseessä oli paikallisesti merkittävän uutistapahtuman seuraaminen. Neuvosto myös toteaa, että kantelijaa ei ollut välttämätöntä kuulla kantelun kohteena olevassa jutussa. Kantelijaa oli kuultu samaa asiaa käsitelleessä, noin viikkoa aiemmin julkaistussa jutussa eikä hän myöskään pyytänyt oikeutta oman kannanoton eli vastineen julkaisemiseen, vaikka hän oli kunnallispoliittinen vaikuttaja, jolta voi odottaa vastinemahdollisuuden tuntemista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamuposti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Sami Koski, Heta Heiskanen ja Nina Stenros. ETELÄ-SAIMAA Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa, mainonnan merkitsemistä ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi viikkoliitteessään jutun, joka julkaistiin myös lehteä kustantavan konsernin blogialustalla. Juttuun oli liitetty blogialustan logo. Juttu ei ollut mainosmainen, mutta kyseessä oli konsernille merkityksellinen sisältöyhteistyö, josta olisi pitänyt kertoa lukijoille. Kantelu 17.11.2018 Kantelu kohdistuu Etelä-Saimaan Lauantai-liitteessään 22.9.2018 julkaisemaan juttuun ”Punainen luumuhillo herkuttelijoille”. Kantelun mukaan Etelä-Saimaa julkaisee Lauantai-liitteessään kustantajansa Kaakon Viestinnän Starboxja Ponttiblogialustojen materiaalia erottamatta Kirkastamisen paikka KANTELIJA LÖYSI mielestään Iltalehden kolumnista asiavirheen, jota perusteli toisen lehden uutisella sekä blogikirjoituksella. Kantelijan mukaan työntekijöiden irtisanominen ei olisi esimerkiksi Ruotsissa helpompaa kuin Suomessa. JSN vastasi, ettei kyseessä ollut olennainen asiavirhe vaan tulkinta ja että sille oli riittävät perusteet. Jos journalistista prosessia ei tunne, voi kuvitella toimittajien kirjoittavan mututuntumalla. Olen huomannut, etteivät lukijat myöskään aina hahmota uutisen ja mielipidetekstin eroa. Journalismin rajojen on oltava kirkkaat joka suuntaan. Mielipidetekstien ja uutisten on erotuttava toisistaan, ja sisältömarkkinoinnin journalismista, mutta ehkä sekään ei vielä riitä. Ehkä meidän pitäisi myös kertoa lukijoille enemmän työstämme ja sitä ohjaavista säännöistä. Vastuullista journalismia -kampanja on hyvä alku. Kampanjan tarkoituksena on korostaa, miten vastuullinen journalismi eroaa muusta viestinnästä. Sari Pullinen päätoimittaja, Paikallislehti Joutseno 4 2 Pullisen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 6.3. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat
PALSTAT 22 SuomenLehdistö 3/2019 sitä mitenkään journalistisesta sisällöstä. Kantelun mukaan liitteessä julkaistaan blogeista otettuja vapaa-aikaan, hyvinvointiin ja liikuntaan liittyviä satunnaisten bloggaajien kuvia ja tekstejä. Kantelun mukaan Kaakon Viestintä tarjoaa Starboxissa halukkaille bloggareille ilmaisen blogialustan ja ilmoittajille blogi-ilmoitustilaa. Verkossa Starbox on erillään journalistisesta sisällöstä, mutta Lauantai-liitteessä blogitekstejä ja -kuvia käytetään erottamatta niitä mitenkään journalismista. Etelä-Saimaan vastaus 17.1.2019 Etelä-Saimaan päätoimittajan Eeva Sederholmin mukaan Etelä-Saimaan ja Starbox-blogiportaalin välillä ei ole sisältöyhteistyötä. Päätoimittajan mukaan Etelä-Saimaa ostaa lehteensä kirjoituksia alan tavanomaisen käytännön mukaan myös avustajilta ja Starbox-blogikirjoittajien tapauksessa heille on annettu mahdollisuus hyödyntää lehteen kirjoittamiaan sisältöjä myöhemmin myös blogissaan, ei-kaupallisessa tarkoituksessa. Päätoimittajan mukaan kustantaja on huolellisesti ohjeistanut Starbox-blogiportaalin bloggaajat olemaan rikkomatta piilomainontaa koskevia sääntöjä. Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena oleva juttu on journalistista, ruokaan ja hyvinvointiin liittyvää sisältöä, jossa ei ole viittauksia tuotemerkkeihin eikä mainosluonteisia kehotuksia käyttää tietyn valmistajan tuotteita. Päätoimittajan mukaan pelkästään se, että jutussa on mainittu sen kirjoittajat sekä esitetty heidän nimiensä yhteydessä lähdeviittauksen omaisesti Starboxsivuston logo, johon kirjoittajat pääasiallisesti tuottavat sisältöä, ei tee jutusta piilomainontaa. Päätoimittajan mukaan logon lisäämisellä ei ole ollut kaupallista merkitystä tai pyrkimystä, vaan merkintä auttaa lukijoita hahmottamaan, että kirjoittajat ovat bloggareita, jotka on aihepiiriin liittyvän asiantuntijuuden perusteella valittu kirjoittamaan liitteeseen juuri kyseisestä aihepiiristä. Jutussa ei ole mainintaa lehden, kustantajan tai minkään muun tahon tuotteista tai palveluista, saati mainosmaista kehotusta käyttää tällaisia tuotteita tai palveluita. Jutussa ei käsitellä millään tavalla Etelä-Saimaata, kustantajaa tai tämän konsernia taikka näille merkittävää asiaa, vaan juttu on kokonaisuudessaan journalistista, ruokaan ja hyvinvointiin liittyvää sisältöä. Jutussa ei mainita edellä mainittujen tahojen tuotteita tai palveluita. Päätoimittaja kertoo, että Starboxblogiportaali on pääasiallisesti ei-kaupallinen sivusto, johon kaikilla kävijöillä on vapaa, maksuton pääsy. Päätoimittajan mukaan toimituksella ei ole yhteyttä Starboxiin ja Etelä-Saimaan Lauantai-liitteen tuottaja tilaa kirjoittajilta sisältöä kuten muiltakin avustajilta. Päätoimittajan mukaan Etelä-Saimaa ei ole katsonut tarpeelliseksi eikä voinut avata lukijoille sisältötai kaupallista yhteistyötä, koska blogiportaalin ja Etelä-Saimaan välillä ei ole tällaista yhteistyötä. Ratkaisu JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Etelä-Saimaa julkaisi printtilehtensä liitteessä hilloreseptijutun. Jutun kirjoittajat olivat bloggaajia, jotka tuottavat sisältöä myös lehteä julkaisevan konsernin ylläpitämälle Starbox-nimiselle blogialustalle. Jutun sisällä julkaistiin blogialustan logo, mutta sen merkitystä ei avattu mitenkään. Juttu julkaistiin myöhemmin myös blogialustalla. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että blogeja kirjoittavien henkilöiden tekstit voivat olla journalistista sisältöä, vaikka ne julkaistaisiin myös heidän blogeissaan. Neuvosto kuitenkin toteaa, että kyseessä oli sisältöyhteistyö, jonka tavoitteena oli tuottaa sisältöä ja ohjata lukijoita samaan konserniin kuuluvalle blogialustalle. Tämä oli konsernille niin merkityksellinen asia, että siitä olisi pitänyt kertoa lukijoille. Neuvosto toteaa, että jutun tekstissä ei ollut mainosmaisia piirteitä. Pelkkä logo olisi ollut mahdollista tulkita kirjoittajia kuvaavaksi lähdeviittaukseksi, mikäli sen merkitys ja konserniyhteys olisi avattu. Neuvosto toteaa, että tuotelogojen julkaiseminen juttujen yhteydessä ei ole piilomainontaa, mikäli niiden asiayhteys on journalistisesti perusteltua ja se tulee yleisölle selväksi. Tässä tapauksessa blogialustan logon julkaiseminen jutussa kuitenkin hämärsi ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston rajaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Saimaa on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 6 ja 16 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Sami Koski, Heta Heiskanen ja Nina Stenros. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja mainonnan merkitsemistä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa se mainosti työnhakupalvelua jutun sisälle sijoitetuilla, mainostajan verkkosivuille vievillä linkeillä ja jutun yläpuolella julkaistulla bannerilla. Mainokset sekoittuivat toimitukselliseen aineistoon. Kantelu 29.9.2018 Kantelu kohdistuu Iltalehden verkkosivujen Työelämä-osiossa julkaistuihin juttuihin. Neuvosto on tulkinnut, että kantelu kohdistuu erityisesti viimeiseen ennen kantelun tekemistä julkaistuun juttuun ”Toimisto vei koko 30-henkisen työporukan Italiaan”. Kantelija epäilee, että kaikki Iltalehden Työelämä-osion uutiset ovat työnhakupalvelu Monsterin mainoksia. Kantelija kiinnittää huomiota siihen, että mainosmerkinnät ovat vasta juttujen lopussa. Lisäksi jutun yläpuolella oli julkaistu banneri, jossa luki ”Työelämä – Yhteistyössä: Monster”. Bannerin pohjaväri oli sama, mitä Monster käyttää mainonnassaan, ja sana ”Monster” oli bannerissa yrityksen logon muodossa. Kantelussa on mainittu Journalistin ohjeiden kohdat 11 ja 16, mutta kantelua ei käsitellä kohdan 11 näkökulmasta, koska kantelussa ei esitetä perusteita, miten sitä olisi rikottu. Iltalehden vastaus 29.11.2018 Iltalehden vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan Iltalehden Työelämä-osio on täysin journalistinen sisältökokonaisuus ja sen jutut tehdään journalistisista lähtökohdista Iltalehden toimituksessa. Yksikään mainostaja tai toimituksen ulkopuolinen taho ei päätoimittajan mukaan osallistu uutisten ja muiden sisältöjen aiheiden, näkökulmien tai käsittelytapojen valintaan eikä puutu mitenkään muuten osiossa julkaistujen juttujen sisältöön. Päätoimittajan mukaan Monster ostaa Iltalehdeltä mediamainontaa muun muassa Työelämä-osastosta. Yksi mainonnan muoto on jutun lopussa olevat tekstilinkit. Päätoimittajan mukaan linkit on sittemmin Monsterin mainoksissa korvattu mainosbannereilla, mutta muut mainostajat käyttävät edelleen myös linkkejä. Molemmat mainostyypit erotetaan päätoimittajan mukaan journalistisesta sisällöstä Julkisen sanan neuvoston suositusten mukaisesti. Päätoimittajan mukaan Monsterin tietoja käytetään ajoittain lähteenä Työelämä-osaston uutisista. Silloin Iltalehti merkitsee uutiseen tiedon siitä, että Iltalehti ja Monster kuuluvat samaan Alma Media -konserniin. Näissäkään tapauksissa toimituksellista päätösvaltaa ei päätoimittajan mukaan luovuteta toimituksen ulkopuolelle vaan uutiset tehdään journalistisista lähtökohdista Monsterin toimiessa vain tavanomaisena tietolähteenä. Iltalehden verkkopalvelussa julkaistaan myös niin sanottua sisältömarkkinointia tai natiivimainontaa. Näissä tapauksissa lukijoille kerrotaan päätoimittajan mukaan kyseessä olevan kaupallista sisältöä JSN:n lausuman ohjeiden mukaisesti. Päätoimittajan mukaan jutussa käsitellyllä markkinointitoimistolla ei ole mitään tekemistä Monsterin kanssa eikä Monster.fi ole vaikuttanut mitenkään jutun syntyyn tai sisältöön. Päätoimittajan mukaan Monsterin mainos uutisen lopussa on erotettu journalistisesta sisällöstä Julkisen sanan neuvoston julkilausuman suosituksen mukaisesti siten, että mainoksen yläpuolelle on kirjoitettu versaalikirjaimin ”MAINOS: MONSTER”. Päätoimittajan mukaan jutun yläpuolella julkaistu banneri, jossa luki ”Työelämä – Yhteistyössä: Monster” tuli päätoimittajan tietoon vasta hänen saatuaan JSN:ltä vastauspyynnön kanteluun. Päätoimittaja kertoo, että banneri ei ollut sisällöllinen tai toimituksen hyväksymä ja se poistettiin saman tien, kun se havaittiin. Päätoimittajan mukaan toimitus ei tee sisällöllistä yhteistyötä Monsterin kanssa vaan toimitukselliset jutut ovat kaikki journalistisen käytännön mukaisia. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015. Periaatelausuma ”Piilomainonta 2013”. Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan työhyvinvointia käsittelevän jutun. Jutun yläpuolella oli lehden kanssa samaan konserniin kuuluvan työnhakupalvelun visuaalista ilmettä noudatteleva leveä banneri, jossa luki ”Työelämä – Yhteistyössä: Monster”. Jutun lopussa ennen toimittajan nimeä oli kaksi mainoslinkkiä ja niiden yläpuolella oli leipätekstin fontilla kirjoitettu mainosmerkintä ”Mainos: Monster”. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutun tekstissä ei ollut mainosmaisia piirteitä eikä viitteitä siitä, että se olisi ollut työnhakupalvelun mainos. Päätoimittajan mukaan jutun yläpuolella ollut banneri oli virheellinen ja se poistettiin, kun päätoimittaja sai siitä tiedon. Neuvosto kuitenkin käsittelee juttua sellaisena kuin se oli kanteluajankohtana ja toteaa, että banneri hämärsi ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston rajaa antaessaan lukijalle virheellisesti käsityksen, että juttu oli kaupallista yhteistyötä eli mainos. Jutun lopussa julkaistut mainoslinkit lisäsivät vaikutelmaa jutun mainosluonteesta, koska linkit ja niiden mainosmerkintä oli julkaistu jutun sisällä ja samalla tekstityypillä kuin journalistinen sisältö. Neuvosto muistuttaa, että journalismin uskottavuuden kannalta on tärkeää, että ilmoitukset ja toimituksellinen aineisto erottuvat aina selvästi. Tässä tapauksessa toimituksellinen sisältö näytti harhaanjohtavasti mainokselta. Tämän seurauksena myöskään jutussa olleet mainoslinkit eivät erottuneet riittävästi journalistisesta sisällöstä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Ulla Virranniemi, Heli Parikka, Heta Heiskanen ja Nina Stenros. VIISPIIKKINEN Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös uutistapahtuman seuraamista ja totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi rajallisiin tietoihin perustuneen jutun, jossa se kertoi poliisin tutkivan kunnanhallituksen toimintaa. Lehti julkaisi jatkojutun, kun se sai aiheesta lisää tietoa. Kantelu 8.10.2018 Kantelu kohdistuu Viispiikkinen-lehden printtilehdessään 27.9.2018 julkaisemaan juttuun ”Karstulan hallitus syynin alla”. Kantelun mukaan jutussa annettiin ymmärtää, että poliisi tutkisi Karstulan kunnanhallituksen päätöksentekoon liittyviä asioita, jotka eivät oikeasti olleet tutkinnan kohteena. Jutussa oli lueteltu kunnan toimintaan liittyviä tapauksia, jotka ovat jutun mukaan ”herättäneet vilkasta keskustelua”. Kantelun mukaan jutusta välittyi kuva, että kunnanhallituksessa olisi rikottu lakia useassa ajankohtaisessa hankkeessa. Kantelun mukaan kyse oli tosiasiassa kunnanvaltuuston puheenjohtajan nostamasta kunnianloukkaussyytöksestä. Kantelun mukaan juttu oli julkaistu rajallisten tietojen perusteella, eikä lehden seuraavassa numerossa ollut korjattu asiaa. Kantelija epäilee, että toimittaja on tehnyt jutun kuulopuheiden pohjalta ja että jutun väitteet ovat peräisin valtuuston puheenjohtajalta ja hänen taustajoukoiltaan. Kantelussa on viitattu myös Journalistin ohjeiden kohtiin 11, 14, 15 ja 20, mutta siinä ei riittävästi perustella, miten niitä olisi rikottu, eikä kantelija ole pyytänyt lehdeltä virheen korjaamista. Viispiikkisen vastaus 7.12.2018 Viispiikkinen-lehden päätoimittajan Ilkka Salosen mukaan kantelun kohteena olevassa uutisessa kerrottiin poliisin tutkivan Karstulan kunnanhallituksen päätöksentekoa. Lehti ei väittänyt, että hallitus olisi rikkonut lakia taustoittavina tietoina kerrotuissa tapahtumissa. Päätoimittajan mukaan taustoituksella kuvattiin kipupisteiden vyyhtiä. Päätoimittajan mukaan lehti oli tarkistanut ja saanut vahvistuksen tutkinnan käynnistymisestä usealta taholta ja jutun tiedot pitivät paikkansa. Päätoimittajan mukaan lehti ei antanut harhaanjohtavaa tietoa kantelun kohteena olevassa jutussa, vaan kertoi senhetkisen tiedon ja tietojen tarkentuessa myös lisätiedot. Lehti julkaisi heti seuraavassa numerossaan 4.10.2018 etusivullaan jatkojutun, jossa kerrottiin, että poliisi on vastaanottanut Karstulan kuntaan liittyvän kunnianloukkaustutkintapyynnön ja että se kohdistuu kunnanhallitukseen. Jatkojuttu julkaistiin myös lehden verkkosivuilla jo 29.9. Päätoimittajan mukaan tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta ja kunnanhallituksen toiminta liittyvät toisiinsa. Lähteitä ei jutussa kerrottu, koska journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää luottamuksellisesti antaneen henkilön tai henkilöiden henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. Viispiikkinen julkaisi printtilehdessään jutun, jossa kerrottiin poliisin tutkivan Karstulan kunnanhallituksen toimintaa ja päätöksentekoa. Jutussa ei kerrottu, mihin asiaan tutkinta kohdistuu. Lehti julkaisi seuraavassa numerossaan jatkojutun, jossa kerrottiin, että poliisi on vastaanottanut Karstulan kuntaan liittyvän kunnianloukkausta käsittelevän tutkintapyynnön sekä tutkintapyynnön tekijä, kohde ja aihe. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehti täytti uutistapahtuman seuraamisen vähimmäisvaatimukset julkaisemalla seuraavassa numerossaan jatkojutun aiheesta. Neuvosto huomauttaa, että jatkojutussa olisi voinut viitata selvemmin alkuperäiseen juttuun, jotta alkuperäisen jutun lukeneille mahdollisesti syntyneet puutteelliset käsitykset asiasta olisivat tulleet varmemmin korjatuiksi. Neuvosto toteaa, että uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella ja lehti oli pyrkinyt tarkistamaan tietojaan useasta eri lähteestä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Viispiikkinen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”On tärkeää, että ilmoitukset ja toimituksellinen aineisto erottuvat aina selvästi.”
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2019 23 Koillissanomat Jenny Halvari on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi. Hän on työskennellyt Koillissanomien vt. päätoimittajana tämän vuoden alusta saakka Petri Karjalaisen siirryttyä Kaleva Media -konsernin asiakkuusjohtajaksi. Halvari on työskennellyt Koillissanomissa vuodesta 2012 toimittajana, toimitussihteerinä ja toimituspäällikkönä. Aiemmin hän on työskennellyt toimittajana Kalevassa, Kalajoki-lehdessä, Uudessa Rovaniemessä, Lapin Kansassa ja Koillis-Lapissa. Uusimaa Marko Enberg on nimitetty päätoimittajaksi pääsiäisestä alkaen. Hän siirtyy tehtävään lehden uutispäällikön paikalta. Hän on työskennellyt lehdessä 20 vuoden ajan ja ennen nykyistä pestiään muun muassa urheilutoimittajana ja urheilun esimiehenä. Eero Pulkkinen on nimitetty uutispäälliköksi. Hän on työskennellyt viimeksi A-lehdissä toimituspäällikkönä. Aiemmin hän on toiminut Etelä-Suomen Median lehdissä toimituspäällikkönä sekä uutistoimituksen esimiehenä. Viitasaaren Seutu Pirjo Nyman on nimitetty päätoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään lehden uutistuottajan paikalta. Hän on aiemmin toiminut päätoimittajan sijaisena eri päätoimittajien aikana. Keskisuomalainen Filosofian maisteri Ville Grahn on nimitetty Keskisuomalainen-konsernin tilattavista lehdistä vastaavaksi digikehityspäälliköksi. Hän siirtyy tehtävään Väli-Suomen Median toimitusjohtajan ja Sunnuntaisuomalaisen tuottajan paikalta. Esa Kilponen on nimitetty sanomalehti Keskisuomalaisen aluetoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Viitasaaren Seudun päätoimittajan paikalta. Tätä tehtävää ennen hän työskenteli niin ikään Keskisuomalaisen aluetoimittajana. Väli-Suomen Media Filosofian maisteri Matti Pietiläinen on nimitetty toimitusjohtajaksi. Hän jatkaa myös Uutissuomalaisen uutispäällikkönä toimitusjohtajan tehtävän ohessa. Filosofian tohtori Terhi Nevalainen on nimitetty Sunnuntaisuomalaisen tuottajaksi. Hän siirtyy tehtävään Sunnuntaisuomalaisen toimittajan paikalta. Filosofian maisteri Susanna Stranius on nimitetty Sunnuntaisuomalaisen toimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Keskisuomalaisen uutistoimittajan paikalta. Ilkka-Yhtymä YTM Taavi Horila on valittu järjestelmäasiantuntijaksi. Horila on työskennellyt aiemmin muun muassa RSC Oy:ssä projektipäällikkönä ja järjestelmäasiantuntijana. I-Mediat Tradenomi Maaret Koskinen on valittu media-assistentiksi. Koskinen on työskennellyt aiemmin muun muassa POP-Pankki Suupohjan Osuuspankissa. Sanomala Johanna Blom on nimitetty tuotantojohtajaksi nykyisen tuotantojohtajan Jorma Kyrön jäädessä eläkkeelle. Blom on työskennellyt Sanomalassa käyttöpäällikkönä vuodesta 2006. Kangasalan Sanomat Satu Pasanen on nimitetty kaupallisten sisältöjen tuottajaksi. Hän jatkaa lehdessä myös markkinointipäällikkönä. Pasanen on työskennellyt Kangasalan Sanomissa vuodesta 1994 lähtien. Yle Päivi Kuisma on nimitetty Yle Lapin päälliköksi. Hän siirtyy tehtävään Yle Hämeen päällikön paikalta. Laura Hossi on nimitetty Yle Hämeen vt. päälliköksi. Web-kehittäjä Terhi Kaaranka työskentelee I-Medioiden kuusihenkisessä digituotantotiimissä. WEB-KEHITTÄJÄ Terhi Kaaranka pitää kollegoidensa kanssa huolen siitä, että Ilkan, Pohjalaisen ja konsernin paikallislehtien verkkosivut toimivat teknisesti. Kaaranka aloitti alkuvuodesta IMedioiden digituotantotiimissä, jossa työskentelee hänen lisäkseen kehityspäällikkö, kolme muuta webkehittäjää ja data-analyytikko. Kaarangan työhön kuuluu lehtien julkaisujärjestelmien päivitystä ja kehitystä. – Verkkosivuthan eivät ole koskaan valmiit. Niitä kehitetään koko ajan sitä mukaa kun saamme palautetta ja kun huomaamme itse muokattavaa. Kiireisintä on tietenkin reagoida siihen, jos jokin sivuilla ei toimi. Viime viikkoina Kaaranka on panostanut I-Medioiden uuteen kampanjasivustoon. Ajankohtaista I-Medioissa ovat tällä hetkellä myös räätälöidyt sisällöt: lukijoille tullaan tarjoamaan juttuja sellaisista aiheista, joista he ovat aiemmin olleet kiinnostuneita. Kaaranka kertoo, että lehtien verkkosivuja kehitetään erityisesti mobiilia silmällä pitäen, sillä uutisia luetaan nykyään etupäässä kännykästä. Olennaista on, että sivujen käyttö kännykällä on mahdollisimman sujuvaa. – Mietimme myös koko ajan, miten rekisteröityminen ja tilaaminen saadaan vaivattomiksi. Kaaranka on työskennellyt viimeksi mainostoimisto Donetissa web-ohjelmoijan ja art directorin tehtävässä. Koulutukseltaan hän on AMK-insinööri. – Uusi työni on aiempia tehtäviäni teknisempää ja keskittyy enemmän ongelmien ratkomiseen. Hiljattain I-Medioissa aloittaneen data-analyytikon Simo Suorannan avustuksella Kaaranka ja hänen kollegansa kehittävät muun muassa konsernin lehtien näkyvyyttä hakukoneissa. Fyysisesti Kaaranka ja muu tiimi työskentelee suurimman osan ajasta Seinäjoella Ilkan tiloissa, paitsi data-analyytikko pääosin Vaasassa Pohjalaisessa. Noora Autio Verkkosivu ei ole koskaan valmis Terhi Kaaranka päivittää ja kehittää I-Medioiden lehtien verkkosivuja. Hänen mielestään hyvä verkkosivu on selkeä ja helppokäyttöinen. ”Jos ei tule keneltäkään mitään kommenttia, kaikki on melko hyvin.” > 9.5.2019 Lukijoista ja luottamuksesta – Sanomalehtien Liiton kevätseminaari 2019, Turku. > 1.–3.6.2019 The World News Media Congress 2019, Scotland. > 7.–8.11.2019 Suuret Lehtipäivät, Hyvinkää. MATTI HAUTALAHTI uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Toimitussihteeri: Katri Simola. Taitto: Noora Autio, Katri Simola, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 89. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@ sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2019: kestotilaus 99 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 105 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestymispäivät 2019 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4 5.6. 17.5. 10.5. 5 21.8. 9.8. 2.8. 6 25.9. 13.9. 6.9. 7 30.10. 18.10. 11.10. 8 11.12. 28.11. 21.11.
Sanasi ovat sormenjälki maailmaan. Sananvapauden ansiosta meillä on mahdollisuus ilmaista itseämme. Sananvapaus edellyttää myös vastuuta. Mieti tarkkaan, millaisen jäljen sinä haluat itsestäsi jättää. Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään 3. toukokuuta.