MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 3 • 15.4.2020 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö HELPOTUSTA KRIISIIN. Koronavirus romahdutti mediamyynnin ja mullisti toimitusten arjen. Kangasalan Sanomissa on tiivistetty yhteistyötä kaupungin kanssa. » Sivu 10 Nuorten aikuisten aiheet Alle nelikymppiset lukevat esimerkiksi teknologiasta. » Sivu 4 Tarkkoja kohderyhmiä MustRead tavoittelee nyt myös yritysjohtajia. » Sivu 8 Takaisin lähtöpisteeseen Diginatiiveille uutiskatsaus onkin tuore tuote. » Sivu15 Selvitimme, miten Ilkka-Pohjalainen syntyi. » Sivu 14 EINO ANSIO Journalismin jättäneet kertovat, mikä sai heidät vaihtamaan viestintään. » Sivu 6 Kilpajuoksu kelloa vastaan
Tänä keväänä me olemme menettäneet fyysisen vapautemme. Mutta emme ole menettäneet tärkeää etuoikeutta, sananvapauttamme. Sanoilla voimme ilmaista myötätuntoa, välittämistä, lämpöä. Sanoilla olemme läsnä. Sanoilla voimme rakastaa, tukea, auttaa yli vaikeiden aikojen. Ehkä vihapuheen aika on nyt ohi, edes hetkiseksi – ja tilalle on tullut jotain muuta, empatiaa toinen toisiamme kohtaan. Nyt meidän kannattaa kertoa, että välitämme; puhumalla läheistemme kanssa, kuuntelemalla lastemme asiaa, antamalla myötätuntoa ystävämme huoliin, antamalla yksinäiselle yhteisön, auttamalla muistisairasta löytämään kadoksissa olevat sanat. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus. Me olemme vapaita välittämään toinen toisistamme. Kansainvälistä sananvapauden päivää juhlitaan 3. toukokuuta.
SuomenLehdistö 3/2020 3 3/2020 kolmesta poikki Nyt jos koskaan tukea medialle sisältö AJANKOHTAISTA 4 Nuoret aikuiset kaipaavat journalismiltaan eteenpäin katsomista. 6 Journalismin jättäneet kertovat, miksi mediatalot eivät enää houkuta. 8 Ari Lämsä perusti verkkomedia MustReadin, joka tähtää Ruotsin-markkinoille. TAUSTAT 10-13 Koronakriisi jättää syviä jälkiä mediayhtiöihin, mutta auttaa paikallisia toimijoita syventämään yhteistyötään. 14-16 Ilkka-Pohjalaisen synnyttäminen oli intensiivinen puristus. PALSTAT 17 Poikkeusolot toivat mediamarkkinoille uudenlaisia sisältötuotteita. 18 Tekoälyköistä mediatyypeistä voi olla pian pulaa muuttuvilla työmarkkinoilla. 20 Osuuskunnat voivat yleistyä lehtien omistajina koronan jälkeen, kirjoittaa Jani Halme. 23 Hanna Johde rakentaa nyt myös yrityskulttuuria Sanomalla. ” Hallitus voisi näyttää, oliko se tosissaan listatessaan median kriittisten toimialojen joukkoon.” Tutkimus nyt Riikka Virranta Millaisia tutkimusaiheita koronaepidemia avaa? Mitä olisi muuten tärkeää tutkia media-alalla juuri nyt? Miksi juuri sitä? Minna Haapala insights and planning director, Kärkimedia Tutkimme tällä hetkellä entistä tarkemmin lukijoiden näkemyksiä mainonnasta: millainen viesti ja sisältö nyt toimivat. Keskeisiä tutkimusaiheita ovat myös lukijoiden mediankäyttö ja sen muutokset, samoin kulutuskäyttäytymisen muutokset. Laajempien aiheiden, kuten tunneilmaston, arvojen tai yhteisöllisyyden, tutkiminen voisi olla koko sanomalehtikentän yhteinen, mielenkiintoinen teema. Tämäntyyppisistä tutkimuksista saataisiin eväitä myös lehtien sisältöihin, journalistiselle puolelle. Jos voimme tuottaa asiakkaille tietoa eri vaihtoehtojen pohtimiseen, se auttaa meitä kaikkia navigoimaan tässä tilanteessa. Höysteeksi olisi hyvä saada tietoa ihmisten asenteista ja ajatuksista suhteessa tulevaan. Caroline Lilius head of CI & strategic branding, Sanoma Media Finland Nyt kiinnostaa, miten epidemia vaikuttaa mediankäyttöön ja kuluttamiseen. Meidän B2Byksikkömme teetti tästä jo yhden tutkimuksen. Seuraamme laajasti, mitä maailmalla on tutkittu ja mitä aiheesta kirjoitetaan. Tärkeitä perusasioita kartoitetaan kriisistä huolimatta. Meillä on paljon jatkuvia työkaluja, joiden avulla tutkimme muun muassa asiakaskokemusta. Näiden työstäminen jatkuu entisellään. Osa projekteista odottaa tilanteen normalisoitumista. Pyrimme muutenkin olemaan lähellä asiakasta ja käsi pulssilla. Koska tämä aika on meille kaikille hyvin poikkeuksellista, on tietenkin tärkeää ymmärtää, miten se vaikuttaa asiakkaiden käyttäytymiseen, tarpeisiin ja odotuksiin. Tanja Herranen tutkimuspäällikkö, Keskisuomalainen Oyj Ensimmäisenä tietysti kiinnostaa, miten epidemia vaikuttaa paikallisen painetun sanomalehden lukemiseen ja sen arvoon lukijalle. Digistä jo nähdäänkin, että kävijämäärät ja sivulataukset ovat kasvaneet hurjasti. Odotukset medioille ja laadukkaalle journalismille kasvavat varmasti juuri nyt. Mitä se tarkoittaa maakuntalehden sisällössä? Hyödynnämme poikkeustilan aikaansaaman median arvonnousun. Nyt on tilaisuus osoittaa paikallisen median ainutlaatuisuus. UUTISMEDIAN KRIITTISYYDEN huomaa poikkeusoloissa jo puolihuolimattomalla vilkaisulla. Tiedon tarve on valtava, samoin viranomaisten valta, joka vaatii arviointia – lainkaan väheksymättä ei-niin-kriittisen sisällön merkitystä eristyksiin pakotettujen mielien koossa pitämiseen. Harvemmin muistetaan, mikä merkitys medialla on osana alueensa mainonnan ja markkinoinnin ekosysteemiä. Korona-aikana tämäkin puoli tulee esiin. Tiukilla olevat lehdet ja etenkin myynnin työntekijät tekevät nyt kaikkensa auttaakseen alueensa yrityksiä ja samalla itseään kriisin yli. KORONAVIRUS SYÖTTI kaiken muun ohella myös media-alan syliin kasan epämiellyttäviä ratkaisuja. Jo toteutuneiden mittavien lomautusten ohella tilanne voi kärjistyä pitkittyessään irtisanomisiin ja jopa konkursseihin pienemmissä mediayrityksissä, joilla ei ole taloudellista puskuria. Useampi kaupunkilehti on jo jäänyt ilmestymistauolle. Maailmalla arviot journalistisen median mainosmyynnin menetyksistä tänä vuonna vaihtelevat viidestä 50 prosenttiin. Medialiiton näkemys myynnin putoamisesta osuu tähän väliin. Kyse on vasta arvioista, mutta sanomaja kaupunkilehtien menetyksiä voidaan laskea vähintään kymmenissä miljoonissa euroissa, eikä lommo luultavasti jää vain tämän vuoden myyntiin. NYT JOS koskaan media kaipaisi Suomessakin valtiontukea. Hallitus voisi näyttää, oliko se tosissaan listatessaan median taas kriittisten toimialojen joukkoon. Tanska on päättänyt kompensoida eniten kärsineille mediayrityksilleen 60–80 prosenttia mainosmyynnin menetyksistä pahimpina koronakuukausina eli maalis–kesäkuussa. Ruotsissa ja Norjassa taas valtio korottaa mediatuen tasoa koronakriisin vuoksi. Suomessa ei ole yleistä lehdistötukea, jota voisi kriisitilanteessa tuosta vain nopeasti nostaa. Suomi erottuu joukosta muutenkin: tilausten ja irtonumeromyynnin arvonlisävero on täällä kymmenen prosenttia. Norja ja Tanska ovat nollaverokannassa, Ruotsissa alv on kuusi prosenttia. Tilausten arvonlisäverosta tulisikin kriisiaikana luopua edes väliaikaisesti. Lisäksi tarvitaan tukimuoto, joka auttaa puhtaasti mainosrahoitteista, kaikkein vaikeimpaan tilanteeseen ajautunutta mediaa. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Lue lisää ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA
4 SuomenLehdistö 3/2020 AJANKOHTAISTA Nuoria aikuisia kiinnostavat uutiset teknologiasta, tulevaisuuden työstä ja aiheista, joissa tunnistetaan heidän elämäntilanteensa. Nuoret aikuiset suosivat johdonmukaisesti eteenpäin katsovia aiheita: juttuja kehityksestä, uusista ratkaisuista ja tulevaisuuden suurista kysymyksistä. Ilmasto ja ekologiset valinnat on ilmeinen nuoria aikuisia vetävä aiherypäs. Sellainen on myös tulevaisuuden talous ja työ. Kvartaaliraporttien sijaan ryhmää kiehtoo talouden iso kuva, nousevat toimialat ja valtiot, sekä omaan elintasoon vaikuttavat asiat, kuten korkojen kehitys ja lainat. – Mediassa fokusoidaan liikaa siihen, miten asiat loppuvat, mutta ei katsota, mitkä asiat alkavat, Kallinen kommentoi. Konttori suljetaan, toimiala kärvistelee – mutta mitä tulee tilalle? Mihin kannattaa panostaa? Journalismi uudesta tekniikasta ja digitaalisista ratkaisuista sekä näitä koskevat eettiset näkökulmat vetoavat nuoriin aikuisiin. Jutut innovaatioista, uusien laitteiden ominaisuuksista, sosiaalisen median toiminnallisuuksista, peleistä, puhelimista ja suurista teknoyhtiöistä keräävät nuorta yleisöä – eivätkä vähiten näihin liittyvät ristiriitaisetkin näkökulmat esimerkiksi yksityisyydensuojasta ja vihapuheesta. Sami Kallisen kokemuksen mukaan mediassa työskentelee kuitenkin liian vähän toimittajia, jotka ymmärtävät tekniikan kehitystä ja pystyvät raportoimaan uskottavasti sen merkityksestä. – Parasta olisi, jos toimitusten arjen keskusteluissa ja päätöksenteossa olisi tekniikan näkökulma mukana. Jos tähän ei pystytä, pitäisi pyrkiä hyödyntämään asiantuntijoita. Nuori kohderyhmä lukee artikkeleita, joissa tunnistetaan heidän elämäntilanteensa. Journalismin perusoletus on, että lukija jo tuntee vaalit, veroilmoitukset ja työelämän. Tarvitaan siis hyötyjournalismia vähemmän kokeneille: mitä ottaa huomioon, kun saa ensimmäisen työpaikan, nousee ensimmäistä kertaa pomoksi, valitsee ehkäisymenetelmää tai vuokraa ensimmäisen asuntonsa. Oletuksiin lukijasta liittyy myös se, mitä kulttuurituotteita toimittajat yleisöilleen suosittelevat. Poikkeuksiakin on, mutta usein striimauspalveluiden sarjat, podcastit, Youtube-ilmiöt ja pelit jäävät lineaarisen television tarjonnan varjoon. Paikallisuus kiinnostaa ihmisiä sukupolvesta riippumatta, maiden rajat ylittävät aiheet taas enemmän nuoria kuin heidän vanhempiaan. Datasta nousi selvästi maahanja maastamuuttoon, vapaaseen liikkuvuuteen ja lentämiseen liittyviä teemoja, jotka houkuttelevat nuoria ja jotka liittyivät suoraan kansainvälisyyteen. Kallisen mukaan nuoret ovat globaalimpia ja käyttävät mediaa kansainvälisemmin kuin moni ehkä käsittää – vaikka yleistyksiä täytyykin välttää. – He ovat kasvaneet alustoihin, jotka ovat lähtökohtaisesti globaaleja. Pelaaminen on voimakas draiveri englannin kielen oppimiseen. Kotimainen media ei ehkä voi kilpailla Trump-uutisoinnilla, mutta se on ainoa, joka voi kertoa lähialueen ja maailmanlaajuisen risteymistä. Näitä aiheita ei Kallisen mukaan Vähemmän Wayne Gretzkyä YLEISÖ IKÄÄNTYY, ja alle nelikymppisten tavoittaminen on nyt lähes jokaisen suuren uutismedian strategiassa. Siksi kannattaa kuunnella hetki Sami Kallista, tekoälyyn erikoistunutta yrittäjää ja pitkän linjan media-ammattilaista. Kallinen ja hänen kollegansa Jens Berg ovat tutkineet nuoren kohderyhmän prioriteetteja uutismediassa koneoppimista ja isoa, kansainvälistä juttudataa hyödyntäen. Tulosten analyysissa on käytetty aiempaa tutkimusta nuorten mediankäytöstä sekä tekijöiden ja heidän sparrausryhmänsä kokemusta alalta. Kaiken tämän pohjalta näyttäisi siltä, että 18–34-vuotiaita vetävät ainakin seuraavanlaiset uutismedian aiheet. > Juttu perustuu Sami Kallisen ja Jens Bergin raporttiin Nuoret ja uutisaiheiden valinta – analyysi 29 eri uutismediasta (Ajatushautomo Agenda 2019). > Raporttia varten on luokiteltu 46 000 juttua 29 uutismediasta. Materiaali on noin kuukauden ajalta loppukesästä 2018. Mukana on nuorisobrändejä kuten Mic, Buzzfeed ja Reddit News mutta myös perinteistä uutismediaa, kuten Ilta-Sanomat, Vasabladet, Aftonbladet ja Reuters. > Yhdistämällä juttudataan tiedot medioiden käyttäjien ikäprofiileista on löydetty aiheryppäitä, joita nuoret aikuiset todennäköisesti kuluttavat.
SuomenLehdistö 3/2020 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle TEESIT Tekoja nirson kohderyhmän tavoittamiseen KIINASTA ALKANUT koronavirusepidemia laajeni maailmanlaajuiseksi pandemiaksi maaliskuun alkupuolella. Kun virus saavutti Suomen, työ toimituksissa kiihtyi ja alkoi keskittyä koronauutisoinnin ympärille. Poikkeusolot kasvattivat ihmisissä luonnollisesti suuren tiedonjanon: verkkopalveluissa vierailtiin aiempaa tiuhemmin ja tiedontarve sai monet tilaamaan lehden ja kirjautumaan digipalveluun. Verkon kävijämäärät pysyivät vielä normaalilla tasollaan, kun virusuutiset keskittyivät Kiinan ja eteläisen Euroopan tilanteeseen. Kun Suomen hallitus määräsi ensimmäiset rajoitukset, kävijämäärät kasvoivat hetkessä kymmeniä prosentteja. Lukijoita kiinnostivat viranomaisten ohjeiden ja toimenpiteiden ohella pandemian seuraukset omalla lähialueella: kuinka sairastuneiden määrä kehittyy ja mitä paikalliset terveysviranomaiset ohjeistavat. Myös arkea sivuavat jutut saivat paljon lukukertoja: millaista on elämä koronakaranteenissa ja tautia sairastaessa? VASTUULLISEN JOURNALISMIN tehtävä on kertoa maailmasta ja ilmiöistä todenmukaisesti. Lukijat arvioivat tapahtumia medioiden välittämän kuvan kautta. Journalismin luomat merkitykset muuttuvat tunteiksi ja lopulta jokaisen ihmisen ja koko yhteiskunnan toiminnaksi. Mediatalo Keskisuomalaisessa olemme viime vuoden aikana päässeet seuraamaan kävijämäärien, vierailutiheyden ja lukukertojen lisäksi uutisten herättämiä tunteita. Saimme vuosi sitten Googlen innovaatiorahastolta tukea uutissisällön synnyttämien tunteiden tutkimiseen. Tunnesovelluksen avulla lukijat voivat kertoa, mitä jutut heissä herättävät. Valittavana on 20 vaihtoehtoa. Hankkeen taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan tietyt tunteet sitouttavat käyttäjiä paremmin kuin toiset. Esimerkiksi myötätuntoa herättäneiden juttujen lukuajat ovat pidempiä, ja tätä tunnetta kokeneet myös siirtyvät useammin muiden sisältöjen pariin. Mediatoimiala on entistä riippuvaisempi tilaajien tuottamasta liikevaihdosta, minkä vuoksi maksavien asiakkaiden hankinta ja tilaajista kiinni pitäminen on entistä tärkeämpää. Sen vuoksi haluamme tutkia, miten sisällön herättämät tunteet korreloivat tilaajapidon ja tuotteen koetun arvon kanssa. LUKIJOIDEN PELKOKERROIN alkoi kasvaa helmikuun lopussa. Alkuvaiheessa pelkoreaktioiden määrä kasvoi lähes samassa suhteessa tartuntojen määrän kanssa. Hallituksen tekemät ensimmäiset rajoitustoimet suurien yleisötapahtumien osalta eivät vielä tuoneet helpotusta, mutta koulujen sulkeminen rauhoitti lukijoita. Vastaavasti myötätunnon määrä alkoi kasvaa, samoin tyytyväisyys ja kiinnostus aihetta kohtaan. Epävarmuus heräsi uudelleen, kun päätös Uudenmaan eristämisestä tehtiin. Pelko lamaannuttaa, mutta kiinnostus luo sitoutumista ja osallistumista. Pelko luo kriisitietoisuuden, eikä todellisuutta voi peittää. Pelon jälkeen on kuitenkin käärittävä hihat ja ryhdyttävä toimeen. Journalistien ja medioiden on punnittava tarkkaan, miten haluamme käyttää valtaamme lukijoihin. Millaisia tunteita haluamme herättää ja millaiseen toimintaan ohjata kriisin keskellä? Miten voimme tasapainottaa uutissisältöjen herättämien tunteiden kirjoa ja lisätä ratkaisukeskeisyyttä? Tunnetilat tarttuvat ja leviävät epidemian lailla. Onneksi alkuvaiheen kriisiuutisoinnin jälkeen toivon, auttamisen ja yhteisöllisyyden sanoma on kasvattanut hurjasti palstatilaansa julkaisuissa kautta maan. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Mediatalo Keskisuomalaisen digitaalisen liiketoiminnan johtaja Kirsi Hakaniemi. ” Tietyt tunteet sitouttavat paremmin kuin toiset. Myötätuntoa herättäneiden juttujen lukuajat ovat pidempiä.” Tunnetilat leviävät epidemian lailla Vähemmän Wayne Gretzkyä pitäisi ainakaan suodattaa paikallisestakaan mediasta tai esittää vain kuriositeetteina. Yhdenvertaisuus puhuttelee. Nuorta yleisöä kiinnostavat uutiset esimerkiksi rasistisista ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvista rikoksista, naisten kokemasta häirinnästä ja tasa-arvon etenemisestä virkanimityksissä. Arvot ja identiteettikysymykset ovat nuorille tutkimuksen perusteella tärkeitä. Kallisen mukaan millenniaalit ovat hereillä huomaamaan sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden yhteiskunnassa – toki tässäkin on vaarallista yleistää. Hänen mielestään rasismin ja seksuaalisen tasa-arvon kaltaisia asioi” Jos Trump-äänestäjät ovat olleet kuollutta kulmaa mediassa, nuoret ovat olleet sitä aivan samalla tavalla.” ta voitaisiin käsitellä uutismediassa nykyistä enemmän. Toki se niin kuin monet muutkin mainitut aiheet näkyvät jo mediassa. Yhtä tärkeää olisi tunnistaa niistä nuorta kohderyhmää puhuttelevat lähestymistavat. Tästä pääsemmekin yhteen Kallisen pääargumenteista. Uutismedian maailma, kerronnan sävy, henkilöt ja viitepisteet ovat ennemmin vanhemman (Wayne Gretzky) kuin nuoremman (Mmiisas) yleisön elämästä. Moninkertainen NHL:n Stanley Cupin voittaja ei välttämättä sano mitään nuorille, eikä suosittu tubettaja keski-ikäisille. – On rakenteellinen ongelma, että toimituksissa on liian vähän nuorta sukupolvea. Nuoria joko täytyy olla tai toimitusten täytyy verkostoitua heidän kanssaan. Tässä medialla on paljon voitettavaa. Kallinen mainitsee, että verkostoja voisi laajentaa ja rakentaa esimerkiksi freelanceriuden pohjalta. – Jos Trump-äänestäjät ovat olleet kuollutta kulmaa mediassa, nuoret ovat olleet sitä aivan samalla tavalla. Se voi kostautua paljon rajummin kuin ajattelemme. Riikka Virranta 1 TEE KÄYTTÄJÄTESTI: kutsu nuoria toimitukseen ja näytä heille oma tai kilpailijan palvelu. Pyydä vieraita sanoittamaan käyttökokemustaan ja tarkkaile reaktioita – reaktiot ovat välittömiä, mielipiteet kertovat ideaali-ihmisistä. Tee testi kuukausittain. 2 MITÄ NUOREMPI henkilö, sitä todennäköisemmin hän kuluttaa mediaa sosiaalisessa mediassa tai sen kautta. Analysoi, missä palveluissa julkaisusi kannattaa toimia ja priorisoi muutama. Esimerkiksi Whatsapp ja Youtube ovat isoja ja alihyödynnettyjä. Sisällön on oltava kanavaan sopivaa. 3 SOSIAALISTA MEDIAA voi hyödyntää myös lainaamalla muotokieltä. Mitä voi oppia Youtube-ränteistä eli painokkaista videolle esitetyistä mielipiteistä, uutiskomedioista tai Instagram-tarinoiden kerronnallisuudesta? Oikean sävyn löytämiseen tarvitaan luultavasti nuoria tekijöitä. 4 HYVÄKSY, ETTÄ sosiaalisen median operaatiot eivät näy viivan alla. Läsnäolo eri kanavissa on kuitenkin markkinointia, jonka avulla uudet yleisöt voivat löytää uutismedian arkeensa. Voi myös pohtia, kannattaisiko esimerkiksi opiskelijoille luoda mahdollisuuksia ohittaa maksumuuri Lähde: Sami Kallinen M IIK A IM M O N EN
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 3/2020 Journalismin jättäneet VÄITÄN, ETTÄ olen oppinut viestinnästä reilussa kolmessa vuodessa yrittäjänä enemmän kuin olisin ehkä koskaan oppinut toimittajana. Asioita joutuu katsomaan niin paljon laajemmasta perspektiivistä ja keinovalikoima on monipuolisempi, Arttu Käyhkö kertoo. Käyhkö työskenteli Karjalan Heilin päätoimittajana ja toimitusjohtajana vuoden 2015 lopulle, jolloin hän vaihtoi töihin mainostoimistoon. Sitten hän ryhtyi yrittäjäksi ja on nyt viestintätoimisto Rookie Communicationsin toimitusjohtaja. Silmiinpistävän moni muukin toimittaja on siirtynyt muihin viestintätehtäviin viime vuosina. Kysyimme viideltä alaa vaihtaneelta entiseltä toimittajalta sähköposMerkityksellistä työtä tehdään muuallakin kuin mediassa ja alalla olisi parannettavaa johtamisessa, kertoo viisi alaa vaihtanutta entistä toimittajaa. titse, miksi he jättivät journalismin ja mitä media-alalla pitäisi tehdä toisin, jotta toimittajat pysyisivät journalismin parissa. Haastateltavien syyt alanvaihtoon olivat erilaisia. Joku esimerkiksi vain kaipasi vaihtelua ja tarttui kiinnostavaan työtarjoukseen. Viesteissä toistui kuitenkin samankaltaisia kommentteja alasta yleensä: Mediataloissa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota työnantajuuteen ja johtajuuteen. Toimittajilla ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia kehittyä, erikoistua tai tehdä laadukasta jälkeä. SAVON SANOMIEN entisen toimituspäällikön Riitta Raatikaisen mukaan pienissä medioissa haluttiin takavuosina tehdä toimittajista yleisjantusia, ja samalla hukattiin erikoisosaamisen arvostus. Juttujen laatu on hänen mielestään kärsinyt. Osin syynä on toimitusten koon pienentyminen. Määrälliset tavoitteet ovat sokeuttaneet toimitusten johdon, eikä tämä koske vain verkkojulkaisemista. Myös printtiin päätyy sietämätön määrä bulkkia. Kaikki eivät halua profiloitua sen tekijöiksi, Raatikainen kirjoittaa. Hän irtisanoutui Savon Sanomista vuonna 2018 ja on nykyään ItäSuomen yliopiston hanketutkija, viimeistelee väitöskirjaansa ja tekee viestinnän keikkatöitä. VIESTINTÄTOIMISTO ELLUN Kanojen asiakkuusjohtaja ja kriisiviestinnän johtava asiantuntija Antti Pikkanen arvioi, että media-alan yritykset ovat epäonnistuneet tarjoamaan valoisia näkymiä alan tulevaisuudesta. Myös journalismi selittää maailmaa suhteessa vanhaan. Kun maailma muuttuu tällä hetkellä kahdessa vuodessa saman verran kuin aiemmin kymmenessä, asioiden syvällinen ymmärtäminen vaatii myös tulevan ennakointia. Tätä halusin tehdä ja tuntui, että journalismissa se ei ollut mahdollista edes Suomen isoimmissa ja parhaissa mediataloissa, Pikkanen kirjoittaa. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomissa, Yle Uutisissa ja Ylioppilaslehden päätoimittajana. Niko Vartiainen puolestaan koki, ettei hänen entisellä työnantajallaan Helsingin Sanomilla ollut valmiutta sitoutua häneen. Helmikuussa 2019 hänelle tarjottiin uutta määräaikaista työsopimusta edellisen tilalle. Sopimuksen kuuden kuukauden kesto, tarjottu palkka sekä ero vanhempien toimittajien palkkoihin eivät kuitenkaan tuntuneet hänestä kohtuullisilta. Hän aloitti vakituisen työn viestintätoimisto Tekirin viestintäkonsulttina huhtikuussa 2019. Palkka oli yli 30 prosenttia parempi kuin Helsingin Sanomien tarjoama. Työnantajat pitävät yhä alan vetovoimaa itsestäänselvyytenä eivätkä kiinnitä tarpeeksi huomiota työmarkkinoiden kilpailutilanteeseen, työntekijöiden kokemukseen, osaamiseen ja ansiotasoon tai työn resursointiin saati jaksamiseen, Vartiainen arvioi. Nykyisen työnsä vuoksi nimettömänä pysyttelevä haastateltava kertoo, että on saanut viestintäja markkinointialalla paremmat mahdollisuudet kehittyä kuin mediassa. Hänen mielestään toimituksiin tarvittaisiin ihmisjohtajia. Toinen vetovoimatekijä toki oli” Työnantajat pitävät yhä alan vetovoimaa itsestään selvyytenä.”
AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 3/2020 7 m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu Striimauksia koronan aikaan Älykaiuttimista podcasteihin Loviisan Sanomat on koronaepidemian aikana lähettänyt normaalia enemmän livelähetyksiä verkkosivuillaan. Miksi, päätoimittaja Arto Henriksson? Meillä on jo aikaisemmin ollut live-lähetyksiä kaupungin valtuustoista ja infotilaisuuksista. Kokoontumisrajoitusten myötä olemme saaneet lisätilauksia esimerkiksi paikallisten seurakuntien jumalanpalvelusten striimaamiseksi. Olemme striimanneet myös paikallisen teatterin järjestämiä artistien keikkoja, joita oltiin jo perumassa. Ensimmäistä striimiä katsoi kolme kertaa niin paljon väkeä kuin elokuvateatteriin normaalisti mahtuisi, ja vapaaehtoisia pääsylipputulojakin kertyi enemmän kuin normaaliesityksessä. Onko striimaaminen teille taloudellisesti kannattavaa? Saamme ihan hyvät katteet, ja lähetykset ovat tuoneet katsojia. Tavallisiin striimaajiin nähden mediayhtiölle on iso kilpailuetu, että meillä on valmis yleisö. Kysyntäpiikin vuoksi hankimme yhtiöön lisää striimauskalustoa ja lähdimme levittämään mallia Etelä-Suomen Median muihinkin lehtiin. Janne Arola Ilta-Sanomat alkoi kesällä 2018 julkaista kokeiluna IS Uutisminuuttia älykaiuttimiin. Amazonin älykaiuttimelle voi sanoa käskyn: ”Alexa, tell me news”. Sen jälkeen se lähetti minuutin kestävän suomenkielisen radiouutislähetyksen. Lähetyksiä kuunteli päivittäin noin sata testikuuntelijaa. Vieläkö tuotatte sisältöjä älykaiuttimiin, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien kehityksestä vastaava Teemu Hauhia? Emme, koska Amazon ja Google eivät tue vielä palveluissaan suomenkielistä sisältöä, emmekä siksi ole pystyneet siirtämään kokeiluamme julkiseen käyttöön. Testi päättyi vuonna 2019, mutta radioissa IS Uutisminuuttia kyllä julkaistaan. Testijakson pystyi tekemään myös suomen kielellä Amazonin Alexassa. Luulimme, että varsinainen käyttökin olisi mahdollista, koska Ylellä on siellä suomenkielistä sisältöä. Ilmeisesti Amazon on kuitenkin tiukentanut ehtojaan sen jälkeen, kun Yle aloitti Alexassa. Uskoisin, ettei Amazon aiemmin seurannut niin tarkkaan julkaisuja: meidän kohdallamme he jo testasivat oikeasti toimivuuden ja havaitsivat kielen olevan jotain muuta kuin englantia. Millaisia äänisisältöjä kehitätte tällä hetkellä? Keskitymme nyt äänisisällöissä Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien sovellusten sisäiseen tarjontaan. Helsingin Sanomien sovelluksessa kaikki jutut ovat kuunneltavissa, ja kehitämme siihen liittyviä toiminnallisuuksia koko ajan. Lisäksi panostamme podcasttuotantoon. Teemme talon sisäistä yhteistyötä Nelosen Suplan kanssa. Noora Autio Karjalan Heilin entinen päätoimittaja Arttu Käyhkö perusti muutama vuosi sitten yhden miehen viestintätoimiston, joka työllistää tällä hetkellä yhdeksän henkilöä. ”Viestinnän ja markkinoinnin palveluille oli huutava tarve”, Käyhkö sanoo. Hän kokee työnsä merkitykselliseksi. Nykyisessä roolissaan viestintätoimistossa Käyhkö voi esimerkiksi keskustella vastuullisuusasioista asiakasyrityksen johtoryhmässä, mikä voi johtaa konkreettisiin muutoksiin toiminnassa. Antero Mukan mukaan uudenlaisia työnkuvia syntyy mediassa esimerkiksi analytiikan, juttumarkkinoinnin ja datajournalismin pariin. si taloudellinen menestys, hän kirjoittaa. KAIKKI VIISI ex-journalistia toteavat, että nykyinen työ tuntuu merkitykselliseltä. Heistä journalismi ei ole merkityksellisyydessä etulyöntiasemassa. Myös Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan sisältöpäällikkö Ville Seuri kirjoitti tuoreessa Suomen Lehdistön kolumnissaan, että journalismi on menettänyt merkityksellisyyden monopolin viestintäalalla. Seurin mukaan toimeentulo, arvostus ja kehittymisen mahdollisuudet ovat vasta työntekijän sitoutumisen ensimmäiset portaat, ja parhaista tekijöistä kilpailtaessa pitää pystyä tarjoamaan enemmän, tärkeimpänä merkityksellisyyden tunnetta. Haastatellut ex-toimittajat kuitenkin peräänkuuluttavat myös ensimmäisiä portaita. Media-ala ei ole sen kummempi kuin mikään muukaan asiantuntijatehtävä. Perusasioiden kuten palkan, työolosuhteiden ja työmäärän pitää olla kunnossa, Riitta Raatikainen kirjoittaa. Silti monissa toimituksissa on käytetty vuosia taisteluun sähköpöydistä. Anna-Sofia Nieminen HS:n Mukka: Johtamiseen on kiinnitetty huomiota PÄÄTOIMITTAJA Antero Mukan mielestä ex-toimittajien esittämä kritiikki kuulostaa osin kohdistuvan takavuosien todellisuuteen, ainakin Helsingin Sanomien osalta. Sen hän kuitenkin tunnistaa, että työn määrä ja työnteon intensiteetti on toimituksissa kasvanut. Mukan mukaan Helsingin Sanomissa on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota johtamiseen. Tämä johtuu analytiikan hyödyntämiseen perustuvasta työtavasta, joka vaatii jatkuvaa keskustelua ja vahvaa editointikulttuuria. Lehteen myös syntyy uudenlaisia työnkuvia, ja analytiikan ansiosta toimittajien näkymä oman työn tuloksiin on parantunut. Mukka tunnistaa kilpailun osaajista journalismin ja muun viestintäalan välillä, mutta tilanne ei ole hänestä niin yksioikoinen, että media menettää tekijöitä auvoisampaan työelämään. Esimerkiksi kesätoimittajaksi hakeneiden määrä ei ole viime vuosina vähentynyt. – Tämä on vahvasti kytköksissä siihen, että olemme pystyneet luomaan aidon, uskottavan näkymän laatujournalismin digitaaliseen tulevaisuuteen, Mukka sanoo. Palkkaa hän ei pidä Helsingin Sanomien ensisijaisena kilpailuvalttina. Talon sisällä pyritään hänen mukaansa kuitenkin palkkatasa-arvoon myös uusien ja talossa pitkään olleiden välillä, vaikka ”vanhoja ratkaisuja on vaikea lähteä oikomaan”.
8 SuomenLehdistö 3/2020 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN POLITIIKKAA JA YHTEISKUNTAA ka?sitteleva?n digimedia MustReadin perustaja ja toimitusjohtaja Ari La?msa? sanoo olevansa yritystalousihminen. Siksi ha?n ymma?rta?a? myo?s osinkoja maksavia mediayhtio?ita?, vaikka ne samaan aikaan lomauttavat henkilo?sto?a?a?n. – Jos yritykset na?keva?t, etta? tarvitaan toimenpiteita?, sitten pita?a? tehda? niita?. Kukaan ei kuitenkaan na?e kristallipallosta, miten pitka? kyykka?ys ta?sta? tulee. Lokakuussa 2017 toimintansa aloittaneella MustReadilla on La?msa?n mukaan mennyt hyvin, mutta koronaviruksen aiheuttama mainosmyynnin lasku na?kyy senkin toiminnassa. Julkaisu saa tuottoja kaupallisesta yhteistyo?sta? eli natiivimainonnasta, tilausmaksuista ja tapahtumatuotannosta. Ari La?msa?n MustRead tavoittelee nyt myös yritysjohtajia. Pukumiehen idea toimii MustReadia julkaisevan Toinen Aatos Oy:n tilikauden tulos nousi voitolliseksi 2018. Tuoreempia lukuja ei ole viela? saatavilla, eika? La?msa? halua paljastaa yhtio?n liikevaihtoa. Kun MustReadin toiminta ka?ynnistyi, La?msa? kertoi Markkinointi & Mainonnan haastattelussa yhtio?n tavoittelevan 800 000 euron liikevaihtoa. – Nyt olemme melkein niilla? huudeilla, La?msa? sanoo. Julkisten tietojen mukaan yhtio?n bruttotulos oli 442 000 euroa vuonna 2018. MustReadin bruttotulos on karkeasti arvioiden sama kuin liikevaihto, josta on va?hennetty ulkopuolisille maksetut palvelut ja avustajapalkkiot. ALKUVAIHEESSA MUSTREAD kertoi tavoittelevansa noin tuhannen pa?a?tta?ja?n tiivista? kohderyhma?a?, jolle julkaisun sisa?lto?a? tarjotaan maksutta. Muille sisa?lto? on pa?a?osin maksullista. Vuonna 2018 uutisoitiin, etta? pa?a?tta?ja?kohderyhma?sta? oli koossa noin kuusisataa. – Se luku on sittemmin noussut. Olemme laventaneet pa?a?tta?ja?kohderyhma?a? ja keskittyneet erityisesti organisaatiotilauksiin, joita on yli 170. MustRead aloitti helmikuussa yritysjohtajien erikoismedian MustRead Executiven, jonka johtoon nimitettiin kokenut talousjournalisti Raine Tiessalo. Uusi tuote on myo?s yhtio?itetty erilliseksi MustRead Executive Oy:ksi. La?msa?n mukaan yritysjohtajat ovat perinteinen suppea mutta arvokas kohderyhma?. Kohderyhma?a?n kuuluu noin 5 000 avainhenkilo?a?, jotka ovat suurimpien yritysten toimitusjohtajia, hallitusten ja johtoryhmien ja?senia? seka? merkitta?via? omistajia. – Uutta on se, etta? hyo?dynna?mme ennen kaikkea uutiskirjetta? heida?n tavoittamisekseen. Se on niukka, tiivistetty formaatti, jossa la?hestymistavan pita?a? olla erilainen kuin muussa mediassa, La?msa? huomauttaa. Suomen Lehdisto?n na?kemissa? uutiskirjeissa? aiheena on talous. Toimitusjohtajien ja hallitusammattilaisten a?a?ni kuuluu, ja pa?a?toimittaja Tiessalon na?kemys puhuu. Noin kolmen minuutin lukuajan vuoksi uutiskirjeissa? menna?a?n suoraan asiaan, ja sisa?lto? on palasteltu nopeasti omaksuttaviin pointteihin. Jokaisessa uutiskirjeessa? on mukana kaupallinen yhteistyo?kumppani, jonka maksama sisa?lto? on erotettu JSN:n suosituksen mukaisesti toimituksellisesta sisa?llo?sta?. La?msa? kertoo uuden erikoismedian la?hteneen liikkeelle ”ja?rjetto?ma?n hyvin” ja uutiskirjeen avausprosenttien olevan huomattavasti tavanomaista uutiskirjetta? korkeampia. Lukua ha?n ei kuitenkaan kerro. ARI LÄMSÄ tupsahti media-alalle ihan muista hommista muutama vuosi sitten. Kauppatieteellisen koulutuksen saanut La?msa? tyo?skenteli aiemmin liikkeenjohdon konsulttina. – Olen aina ollut median suurkuluttaja. Olin kiinnostunut sa?hko?isesta? medialiiketoiminnasta seka? yhteiskunnasta ja taloudesta, La?msa? perustelee ryhtymista?a?n mediayritta?ja?ksi. Ha?n kertoo laskeneensa nopeasti, ettei suureen yleiso?o?n perustuva volyymipohjainen liiketoimintamalli toimisi MustReadin kaltaisessa tuotKohti valoa. MustReadin perustaja ja toimitusjohtaja Ari Lämsä suhtautuu vaikeasta ajasta huolimatta optimistisesti tulevaisuuteen. Hän halusi tulla kuvatuksi itselleen tärkeässä paikassa Helsingin Viiskulmassa.
SuomenLehdistö 3/2020 9 AJANKOHTAISTA Medialiitto esittää tilapäistä valtiontukea MEDIALIITTO EHDOTTAA tilapäistä valtiontukea media-alan yrityksille koronaviruksesta seuraavien taloudellisten menetysten kompensoimiseksi. Tuki jakautuisi kahteen osaan: lehtitilausten ja irtonumeromyynnin arvonlisävero pudotettaisiin väliaikaisesti nollaan ja valtio tukisi mainosmyynnin menetyksistä kärsiviä medioita palauttamalla mediamyynnistä maksetut arvonlisäverot vuoden ajalta. Kaleva loi operaation yritysten avuksi KALEVA MEDIA tarjoaa alueensa yrityksille palvelua, jonka avulla ne voivat selvitä koronakriisin yli. Verkkosilta-niminen palvelu, pohjaa verkkokaupan, tavarankuljetuksen ja markkinointipalvelun tarjoamiseen. Muut operaation osat olivat konsernissa valmiina, mutta tavarantoimitukseen piti rekrytoida lisää työvoimaa päivävuoroon. Kynnystä alensi vuoden takainen kokeilu, jossa lehdenjakajat kuljettivat talouksiin aamupalapaketteja. Poikkeusoloissa Kaleva tarjoaa markkinoinnin, sisältökonseptien ja liiketoiminnan kevyttä konsultointia ilmaiseksi. – Tavoite operaatiossa on, että yritykset selviävät tästä ajasta ja pysyvät edes jollakin tavalla vireinä. Se sataa meidän laariin jatkossa, sillä asiakkaiden menestys on tavoitteemme ja siten myös oman menestyksemme tae, B2B-asiakasratkaisujen asiakkuusjohtaja Katja Hylkilä sanoo. Paikallislehti Keski-Häme Keskisuomalaiselle KESKISUOMALAINEN-KONSERNIIN kuuluva Mediatalo ESA on ostanut Hauholla, Tuuloksessa, Lammilla ja Hämeenkoskella ilmestyvän Keski-Häme-lehden. Kerran viikossa ilmestyvän lehden levikki on noin 4 000. Hankinta perustuu tiedotteen mukaan Mediatalo Keskisuomalaisen kasvustrategiaan. KMT: Digi voittaa printin sanomalehtien käytössä 93 PROSENTTIA yli 15-vuotiaista suomalaisista lukee valtakunnallista tai maakunnallista sanomalehteä paperisena tai digitaalisena versiona, käy ilmi Kansallisesta Mediatutkimuksesta. Jopa 15–24-vuotiaiden joukossa lehtiryhmän kokonaistavoittavuus oli 89 prosenttia viime vuonna. Kokonaistavoittavuus sisältää yhtä painetun lehden numeroa ja sen digitaalista versiota viikon aikana lukeneiden yhteismäärän. Sanomalehden digitaalinen versio oli viime vuonna suositumpi: Neljä viidestä (82 prosenttia) lukee valtakunnallisia tai maakunnallisia lehteä digitaalisesti, painettuna reilu puolet (54 prosenttia) väestöstä. Kaupunkilehdissä suhde digin ja printin välillä on kuitenkin toisinpäin: painettuna niitä lukee joka kolmas ja digitaalisena 14 prosenttia suomalaisista. Kaupunkilehtiä lukee 42 prosenttia suomalaisista tuoreimpien lukujen mukaan. KMT-mittauksessa tosin on vain 37 kaupunkilehteä, kun niitä julkaistaan merkittävästi tätä enemmän. Koonnut: Riikka Virranta Pukumiehen idea toimii m ed ia no st o teessa, joka ei hae uutisvoittoja. Maailmalta löytyi kyllä kapeisiin kohderyhmiin keskittyviä julkaisuja mutta ei suoraa esikuvaa Lämsän visiolle. Kun MustRead aloitti, moni media-ammattilainen piti sen liiketoimintamallia mahdottomana. Silti MustRead pyörii yhä, ja useimmat sen perustamisessa mukana olleet tekijät jatkavat sen parissa edelleen. Lämsää tuntevat kuvailevat häntä erittäin yrittäjähenkiseksi ”peruspukumieheksi”, jolla on luovia ideoita ja kärsivällisyyttä. Taustansa ja koulutuksensa vuoksi hän on hyvä laskemaan. Kulttuuriero media-alan humanisteihin näkyy ainakin siinä, että hän on yhden haastateltavan mukaan huippuvarovainen, eikä mielellään Kuka? Ari Lämsä, 47, perusti verkkojulkaisu MustReadin 2017 yhdessä yhtiökumppaneidensa kanssa. Aiemmin hän oli työskennellyt muun muassa konsultointiyritys August Associatesilla vuosina 2001–2015. Lämsä on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1999. Hän on kotoisin Liperistä ja asuu nykyisin perheensä kanssa Helsingissä. Puntari > Journalismi vai lobbaaminen? Jälkimmäisen laventaisin koskemaan kaikkea organisaatioviestintää, mukaan lukien markkinoinnin. Valitettavasti digimurros on kohdellut journalismia kovalla kädellä. Organisaatioviestinnälle toimintaympäristön muutos on tarjonnut vain uusia mahdollisuuksia. > Sanomalehti vai aikakauslehti? Paperisia molemmat. Tykkään itse lukea myös paperilta. > Omat vai muiden ideat? Liiketoimintalähtöiset ideat. Pelkällä idealla ei kuitenkaan ole arvoa. Toimeenpano ratkaisee. VE SA LA IT IN EN ” Jokin lehtitalo saa Lämsästä hyvän konsultin, jos MustRead-ura päättyy.” ” Yleistävät yleisesitykset herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Paras tapa edetä on käsitellä näkökulma kerrallaan niin, että siitä saa tolkun sekä kirjoittaja että lukija.” STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen koronauutisoinnista LinkedInissä Lehdet ovat reagoineet koronaviruksen aiheuttamiin poikkeusoloihin muun muassa julkaisemalla hienoja kansia. Ohessa Savon Sanomien ja graafikko Mikko Pitkäsen taidonnäyte. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE kerro yrityksen asioista ulospäin. Toinen haastateltava arvelee, että jokin lehtitalo saa Lämsästä hyvän konsultin, jos MustRead-ura päättyy. LÄMSÄN MIELESTÄ mediatoimiala on Suomessa varsin sirpaloitunut, ja konsulttikielellä sanottuna konsolidaatiopotentiaalia on vielä paljon. Se tarkoittaa sitä, että mediayritysten välisiä kauppoja ja yhdistymisiä nähtäneen tulevaisuudessa runsaasti. MustReadin tavoitteena on ollut alusta lähtien kansainvälistyminen. Erityisesti Ruotsi kiinnostaa, koska Suomen markkina on rajallinen. Lämsän suunnitelmat eivät ole kuitenkaan vielä konkretisoituneet. Ruotsin valloittaminen vaatisi lisää pääomaa ja kumppaniksi jonkin jo pitkään mediatoimialalla toimineen yrityksen lahden toiselta puolen. Lämsä omistaa yhtiökumppaneidensa kanssa MustReadia julkaisevan Toinen Aatos Oy:n sijoitusyhtiöidensä kautta. Lämsän mukaan yrityksellä ei ole vielä ollut kosiskelijoita. – Ei ainakaan tositarkoituksella. Pasi Kivioja
TAUSTAT 10 SuomenLehdistö 3/2020 Kangasalan Sanomien markkinointipäällikkö Satu Pasanen sanoo, että ilon ylläpitäminen on tärkeää poikkeustilanteessakin. Iloa on löytynyt esimerkiksi paikallisen Tam-Silkin kekseliäästä etusivukampanjasta, jonka avulla firma myi 250 paria kalsareita. Samassa lamassa TAUSTAT
SuomenLehdistö 3/2020 11 Samassa lamassa Poikkeusolot romahduttivat mediamyynnin, ja koronavirus saattaa jättää pysyviä jälkiä mainosmarkkinaan ja journalismiin. Kriisin keskellä Kangasalan Sanomissa on luotu uudenlaista paikallista yhteistyötä. TAUSTAT Teksti: Janne Arola Kuvat: Eino Ansio
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 3/2020 S E OLI shokki. Yhdessä hetkessä Kangasalan Sanomien sivuilta katosi paljon ilmoituksia, kun tapahtumia peruttiin ja ilmoittajat vetäytyivät joukolla. Perinteisiä kevään kokouksia ei järjestetäkään, kivijalkaliikkeiden toiminta on kohmeessa ja ihmiset linnoittautuneet koteihinsa. – Yritykset eivät sitoudu mihinkään pidempään, vaan kaikki odottavat ja katselevat, sanoo lehden kaupallisten sisältöjen tuottaja ja markkinointipäällikkö Satu Pasanen. Kangasalan Sanomat on yli 100-vuotias itsenäinen yritys, eikä se saa kriisin keskellä apua suuren konsernin rakenteista. Epidemian aluksi tunnelmat lehdessä olivat hämmentyneet, kun ei lainkaan tiedetty, mitä seuraavana päivänä seuraa. Olennaista oli kuitenkin olla sortumatta paniikkiratkaisuihin. Lehti ei pannut ilmoituksia alennusmyyntiin vaan alkoi pohtia, miten voisi auttaa paikallista yhteisöä. Pasanen sanoo, että kriisistä ulos on vain yksi tie: vastuullinen journalismi ja myynti. Se tarkoittaa esimerkiksi pienyrittäjien puolella olemista. Maaliskuun lopulla lehti avasi verkkosivuilleen lomakkeen, jonka kautta paikalliset yrittäjät saavat kertoa yritystoiminnastaan poikkeusoloissa. Ajatuksena on, että kangasalalaiset saavat paikallismedian sivuilta ajantasaista tietoa esimerkiksi palveluiden aukiolosta yrittäjien itsensä kertomana. Tiedon tarve on joka tapauksessa kova, sillä lehden hiljattain uusituilla verkkosivuilla on ollut yli 200 000 sivulatausta kolmen ensimmäisen koronaviikon aikana. Kriisin keskellä myös paikallislehti ja kaupunki ovat tehneet entistä tiiviimpää yhteistyötä. Kaupunki esimerkiksi osti ilmoitustilaa ja kustansi osan lehden peittojakelusta, jotta tieto koronatilanteesta tavoittaisi mahdollisimman monta asukasta. Nyt tavoitteena on edelleen syventää yhteistyötä. – Kaupungin ja kaupunkilaisten ymmärrys paikallismedian merkityksestä on noussut ihan uudelle tasolle, Pasanen sanoo. Myynti romahti kaikkialla Suomesta tai maailmalta tuskin löytyy mediayhtiötä, johon koronakriisi ei olisi vaikuttanut. Muun muassa Hämeen Sanomia ja Forssan Lehteä kustantavalta Hämeen Sanomat Oy:ltä hävisi muutamassa päivässä satojatuhansia euroja myyntiä peruttujen messujen, konserttien ja ilmoituskampanjoiden vuoksi. Kaleva Mediassa B2B-myynnistä on kadonnut puolet normaalitilanteeseen verrattuna. Keskipohjanmaata sekä useita paikallisja kaupunkilehtiä kustantavassa KPK Medioissa myynti putosi kriisin alkuviikkoina jopa 25 prosenttia. – Kyllä tämä on mediataloille järkyttävä isku mutta opettaa meidät entistä voimakkaammin tekemään uudenlaisia ratkaisuja: mainonnan paketointeja, teemoja ja tuotteistamisia, sanoo myyntijohtaja Alpo Ohtamaa KPK:lta. – Kaikki hyvä, mitä nyt teemme, pienentää miinusta ja poikii monenlaista hyvää tilanteen normalisoituessa. Yli puolet sanomaja kaupunkilehtien kustantajista oli aloittanut tai aloittamassa yt-neuvottelut lomautuksista tämän lehden mennessä painoon. Kaupunkilehdistä liki kolmannes oli vähentänyt ilmestymistään ja kourallinen oli jäänyt ilmestymistauolle. Vielä ei ole puhuttu irtisanomisista, mutta niitäkin voi olla edessä. Medialiitto on arvioinut, että journalistisen median mainosmyynti vähenee koronakriisin seurauksena vuositasolla vähintään 30 prosenttia. Kaleva Median toimitusjohtaja Juha Laakkonen näkee jo nyt kriisillä pysyvämpiäkin vaikutuksia, kun mainostajat ryhtyvät hakemaan uutta normaalia ja mahdollisesti vaihtoehtoisia mainonnan kanavia. – Voi olla, että mekin tipumme astetta pienemmälle tasolle, vaikka sanomalehtimainonta toki edelleen on isoin mainonnan muoto euromääräisesti, hän sanoo. Kaupunkilehdillä tiukka tilanne Erityisen pahasti koronakriisi iskee kaupunkilehtiin, jotka ovat lähes tyystin mainostulojen varassa. Vaikutukset ovat massiivisia myös Keskisuomalainen-konserniin kuuluvassa Etelä-Suomen Mediassa, jonka lehdistä valtaosa on kaupunkilehtiä. Paikallisjohtaja Karri Kannalan mukaan yhtiö varautuu tekemään ratkaisuja tuoteja numerokohtaisesti. Osa lehdistä on jo jäänyt ilmestymistauolle. Mediamyynnin pudotus on Kannalan arvion mukaan joka tapauksessa vuositasolla kymmeniä prosentteja. – Kaupankäynti ei ole pysähtynyt, mutta on hitaassa tilassa. Jo tehtyjä kauppojakin on peruuntunut, koska yritykset eivät mainosta normaaliin tapaan, hän sanoo. Kannalan mielestä mediayhtiön näkökulmasta olennaista on nyt kuitenkin kehitellä uusia ideoita, joita tarjota asiakkaille. Etelä-Suomen Median lehdet ovat esimerkiksi lähteneet mukaan Uudenmaan yrittäjien kanssa Auta pientä -kampanjaan, jonka tarkoituksena on helpottaa paikallisten yrittäjien tukalaa tilannetta. Vastaavia kampanjoita on nähty lehdissä ympäri Suomen. – Nyt tehdään toimenpiteitä, joilla akuutista kriisistä päästään järkevällä tavalla eteenpäin, Kannala sanoo. Lehtiyhtiöiden puskurit riittävät Mediatalouteen erikoistunut tutkimuspäällikkö Mikko Grönlund Turun yliopistosta sanoo, että noin kaksi kolmasosaa suomalaisista sanomalehtikustantajista on vakavaraisuudeltaan vähintään hyvällä tasolla eli niillä on taloudellisia puskureja selvitä väliaikaisen notkahduksen yli. Toisaalta noin joka kahdeksannen lehtiyhtiön omavaraisuusaste on alle 15 prosenttia, mitä voi pitää heikkona. Grönlundin tiedot perustuvat vuoden 2018 tilinpäätöksiin, mutta antavat hyvin suuntaa nykytilanteessakin. Grönlundin analyysin perusteella Suomessa on kuitenkin joitakin sanomalehtikustantajia, joilla on todellinen vaara ajautua konkurssiin kriisin pitkittyessä. Toisaalta ainakin osalle yhtiöistä saattaisi löytyä ulkopuolinen ostaja ennen vararikkoa. – Voihan tämä tietysti olla yksi steppi, joka kiihdyttää alan jatkuvaa keskittymistä, Grönlund spekuloi. Pörssin sanomalehtiyhtiöt ovat kertoneet osinkojen maksamisesta normaaliin tapaan siitä huolimatta, että ne samaan aikaan lomauttavat henkilöstöä koronakriisin aiheuttaman myynnin putoamisen vuoksi. Grönlund arvioi, että isojen osinkojen maksaminen tällaisessa tilanteessa saattaa aiheuttaa imagotappioita. – Monella muulla toimialalla osinkojen maksamisesta on pidättäydytty, ja voi olla, että myös mediayhtiöissä tilanne muuttuu ennen yhtiökokouksia. Osa on onnistunut myymään uusia tilauksia Lukuisat mediat ovat kertoneet kävijäja lukijamäärien huikeasta kasvusta koronaepidemian myötä. Esimerkiksi Hämeen Sanomien verkkosivujen sivunäytöt kasvoivat maaliskuussa 40–50 prosenttia helmikuusta, joka sekin oli kaikkien aikojen ennätyskuukausi. – Uskon, että luotettavan tiedon merkitys ja arvo vain korostuu tällaisina aikoina: jyvät, akanat ja huhuilijat erottuvat toisistaan. Yritämme kaikkemme, että tämä vaikuttaisi positiivisesti myös pitkällä aikavälillä digitaaliseen ansaintaamme, toteaa Hämeen Sanomien päätoimittaja ja toimitusjohtaja Mikko Soini. Kriisistä ulos on vain yksi tie: vastuullinen journalismi ja myynti. Se tarkoittaa esimerkiksi pienyrittäjien puolella olemista. Kangasalan Kemikalio kertoo poikkeusjärjestelyistään paikallislehdessä. Kangasalan Sanomien Satu Pasanen kävi ostoksilla yrittäjä Annukka Lintulahden luona.
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2020 13 ” Nuorempi urheilu toimittaja suku polvi näkee tässä myös mahdollisuuksia. Nyt on vähän kuin lisenssi rikkoa vanhat rajaaidat.” Ennusmerkit ovat melko hyvät, sillä lehti on Soinin mukaan onnistunut myymään ”kohtuullisen paljon” uusia tilauksia kriisin keskellä, erityisesti toki halvan Miten syviä vaikutuksia korona epidemialla on mediaan? Pia Kalsta toimitusjohtaja, SanomaMedia Finland Epidemia ja epävarmuus vaikutta vat mainosmyyntiin merkittävästi, mutta kokonaisvolyymista on vie lä liian varhaista sanoa. Tilaus myynnissä tilanne ei tällä hetkellä näy: ihmisten tiedon ja viihteen tar ve korostuu erityisesti kriisiaikoina. Massalomautuksia tai irtisanomisia meillä ei ole suunnittelupöydällä. Jos tilanne pitkittyy ja työkuorma alkaa jossain päin taloa merkittä västi vähetä, pitää tilannetta arvi oida uudelleen. Haemme kuitenkin kustannussäästöjä laajasti, esimerkiksi keskittämällä omien tuotteidemme markkinoinnin omiin kanaviimme. Elias Erämaja ekonomisti, Medialiitto Mediayritysten mainosmyynnin arvioidaan putoavan vähintään 30 prosenttia edeltävään vuoteen verrattuna. Jos talouden toime liaisuus kohenee selvästi jo syksyllä eivätkä yritykset ajaudu tukitoi mien ansiosta likviditeettikriisin, ne todennäköisesti selviävät kriisin yli. Jos tilanne jatkuu pidempään, heikon taseen mediayrityksillä voi olla todellisia haasteita toiminnan jatkuvuudelle. Tämä voi tarkoittaa henkilöstön vähennyksiä, ja joiden kin yritysten toiminnasta saattaa tulla niin kannat tamatonta, että liiketoimintaa ei ole mahdollista jatkaa. Marjaana Vilponen myyntijohtaja, AlmaMedia KustannusOy, paikallismediat Digitaalisuus korostuu paikallisten yritysten lattialiikenteen vähentyes sä, ja mediamyyjien digiosaaminen nousee arvoonsa. Emme ole joutu neet tekemään lomautuksia paikal lismedioissamme, ja kaikille on pyritty löytämään korvaavaa työtä. Kriisin pitkittyessä huoli pienyrittä jien tulevaisuudesta tietysti kasvaa. Olemmekin mediamyynnissä kään täneet katseemme myös kriisin jälkeiseen aikaan ja valmistautu neet auttamaan yrityksiä vauhdit tamaan myyntiään poikkeusolojen jälkeen. digitarjouksen ansiosta. Samaan aikaan myös aiempia tilauksen peruutuksia on peruttu. Sanoma puolestaan arvioi tulosvaroituksensa yhteydessä, että koronakriisillä ei olisi merkittäviä vaikutuksia kuluttajamyyntiin, jos poikkeustilanne ei selvästi pitkity tai pahene. Joka tapauksessa lomautusja irtisanomisaallon myötä monen suomalaisen ostovoima heikkenee ja lehtitilauksetkin saattavat olla liipaisimella monessa kodissa myöhemmin tänä vuonna. Urheilujournalismia kirjoitetaan uudelleen Koronavirus saattaa jättää pysyviä jälkiä myös sisältöihin. Journalistisessa mielessä epidemia vaikuttanee eniten urheiluun. Kun ottelut ja sarjat on peruttu ja lähikuukausien isot urheilutapahtumat siirretty, pitää urheilujournalismi osittain keksiä uudelleen. Ilta-Sanomissa on siirretty muutama urheilutoimittaja kotimaanosaston vahvuuteen, koska printtilehden urheiluosio pyörii nyt hieman normaalia kevyempänä. – Koronakriisi on mieletön mahdollisuus tehdä itsestämme tärkeitä muutenkin kuin kertomalla suomalaisille tärkeistä urheilutapahtumista, sanoo IltaSanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen. Hänen mukaansa uusi tilanne tarkoittaa parhaimmillaan yhteiskunnallisempaa urheilujournalismia kuin koskaan ennen. Rantanen ottaa esimerkiksi seuratyön. Liikkumisrajoitukset ajavat urheiluseuroja talousvaikeuksiin ympäri Suomen. – Varmasti tämä on haastavaa, monia hämmentävää ja ehkä jopa pelottavaakin aikaa, mutta varsinkin nuorempi urheilutoimittajasukupolvi näkee tässä myös mahdollisuuksia. Nyt on vähän kuin lisenssi rikkoa vanhat raja-aidat. ? Vesa Rantasen mukaan koronavirus voi tarkoittaa entistä yhteiskunnallisempaa urheilujournalismia. LASSI RINNE / ILTASANOMAT
14 SuomenLehdistö 3/2020 Ilkka-Pohjalainen syntyi vaikeista lähtökohdista reilussa kahdessa kuukaudessa. Tekijöiden mukaan lopputulos on parempi kuin riski skenaarioissa laskettiin. TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Teksti: Janne Arola Kuvat: Tomi Kosonen Mahdollinen tehtävä Pohjanmaalla KUN ILKKA-YHTYMÄ marraskuun puolivälissä ilmoitti yhdistävänsä Ilkan ja Pohjalaisen Ilkka-Pohjalaiseksi, alkoi kilpajuoksu kelloa vastaan. Aikaa oli vähän yli kaksi kuukautta, ja suurin osa yhdistymiseen liittyvistä kysymyksistä auki. Niinpä aluksi luotiin projekti ja sen alle 11 alaprojektia. Niiden kautta pyrittiin huomioimaan kaikki yhdistymisen kannalta olennaiset asiat. Erilaisissa kokoonpanoissa mietittiin intensiivisesti toimituksen, asiakaspalvelun, markkinoinnin, järjestelmien, tuotteistuksen ja hinnoittelun, lukijakokemuksen ja analytiikan, yritysmyynnin sekä painamisen ja jakelun järjestämistä. – Kokoonnuimme joka ikinen viikko ohjauspalaveriin, jossa olivat paikalla projektien vetäjät. Prosessi oli sisäisesti hyvin järjestelmällinen, sanoo I-Medioiden liiketoimintajohtaja Jarno Puutio. Jo ennen päätöstä lehtien yhdistämisestä yhtiössä oli tehty runsaasti taustatutkimusta. Yhdistymisprosessin aikana taas tehtiin laajat riskiskenaariot yhdistymisen mahdollisista vaikutuksista muun muassa siihen, kuinka paljon tilausja ilmoitusmyynti voisi pahimmillaan kärsiä. Näitä skenaarioita yhtiö ei kuitenkaan kerro julkisuuteen. Uutta, perinteitä kunnioittaen Etukäteen oli selvää, että kahden perinteisen maakuntalehden yhdistäminen herättäisi tunteita sekä Pohjanmaalla että Etelä-Pohjanmaalla. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin paluumuuttaja Markku Mantila, eikä uuden lehden nimen valinnassakaan otettu riskejä. – Ilkka-Pohjalaista ei tarvinnut nimenä lähteä tekemään erikseen tunnetuksi, kertoo markkinointipäällikö Henna Kiikka. Joulukuun puolivälissä I-Mediat lanseerasi Mahdoton tehtävä Pohjanmaalla -mainoskampanjan, jonka tarkoituksena oli itseironisella otteella kertoa lukijoille ja asiakkaille lehtien yhdistämisestä sekä osallistaa heitä uudistustyöhön. Kampanjan puitteissa lukijoilta kysyttiin viikoittain vaihtuvia kysymyksiä muun muassa lehden rakenteesta ja jopa sarjakuvista. Yhtiö järjesti Vaasassa ja Seinäjo> Jatkuu seuraavalla sivulla. Toimitus organi saa tiokin kuitenkin myllättiin uusiksi. Kaikki paikat toimituksessa tulivat avoimeen hakuun. ella myös sidosryhmätilaisuuksia, jossa uudistuksesta kerrottiin yrittäjäjärjestöille ja kaupunkien ja kuntien johtoportaille. Samalla mediayhtiön suuntaan tuli syötteitä siitä, mitä ympäröivät yhteisöt uudelta lehdeltä kaipaavat. Kaiken saadun palautteen perusteella Ilkka-Pohjalaisen kantavaksi teemaksi haluttiin paikallisuuden lisäksi sillanrakennus kahden maakunnan välillä. Uuden lehden lanseerauksen jälkeen alkoi Laajenna tajuntaasi -kampanja, jonka ideana on kehottaa lukijoita nostamaan katse omasta navasta ja ymmärtämään asioita laajemmasta näkökulmasta. Siis esimerkiksi kiinnostumalla myös siitä, mitä naapurimaakunnassa tapahtuu. – Toivon sydämestäni, että esimerkiksi liikenne Seinäjoki–Vaasa-välillä vilkastuu, kun ihmiset lähtevät ostoksille, Kiikka sanoo. Yhteistyö tuttua toimituksille Toimituksellisesti Ilkka ja Pohjalainen ovat tehneet tiivistä yhteistyötä jo vuodesta 2010. Työn organisoinnin näkökulmasta lehtien yhdistäminen ei toimituksessa ollut erityisen iso juttu, arvioi Ilkka-Pohjalaisen uutispäällikkö Pia Hunnakko, joka toimi Ilkan väliaikaisena päätoimittajana yhdistymisprosessin aikana. Lehden uudistamisen yhteydessä toimitusorganisaatiokin kuitenkin myllättiin uusiksi. Kaikki paikat toimituksessa tulivat avoimeen hakuun, ja ne täytettiin puhtaalta pöydältä. Uutispäällikkö Pia Hunnakko on työurallaan jo pitkään vastannut Ilkan ja Pohjalai sen toimitusten yhteistyöstä. IlkkaPohjalaisen päätoimittajaksi pestatulla Markku Mantilallakin oli ennestään koke musta työskente lystä kummassa kin lehdessä.
SuomenLehdistö 3/2020 15 TAUSTAT he im oj a& kl ik ke jä TUTTAVANI HUOMASI taannoin kaivanneensa elämäänsä mediatuotetta, joka siitä puuttui. Tuotteen pitäisi olla äänimuotoinen, kerätä napakasti yhteen päivän tärkeimmät tapahtumat ja kenties tarjota pientä ajattelemisen aihetta. Ulkomailta tällaisia kuulemma löytyi, mutta Suomesta se oli vaikeaa. Sitten hän keksi: radiouutiset! Niitä on saatavilla näppärästi podcasteina, ja ne todella täyttävät kaikki tarpeet, jotka hänellä oli. Aamulla työmatkalla ja illalla lenkkeillessä kuunneltuna ne riittävät informaatioksi: ajattelun aiheen voi sitten koukkia vaikkapa pidemmistä artikkeleista ja analyyseistä sohvalla maatessa. TARINA KERTOO siitä, miten uutismedia tekee tällä vuosikymmenellä täyden kiepin takaisin juurilleen, perinteisten muotojen äärelle. Viimeiset vuodet on puhuttu lähinnä yksittäisistä jutuista ja siitä, miten ne saadaan ”vetämään” verkossa. Tulevaisuudessa puhutaan entistä enemmän siitä, miten luodaan kokonaisuuksia ja palveluja, joihin ihmiset ostajina kiinnittyvät. Tärkein syy tähän on kulutustottumusten muutos. 2010luku oli vielä hybridikäytön aikaa: digitaalista uutisnäkymää ja paperilehteä tai televisiota käytettiin päällekkäin. 2020-luvulla aikuisiksi kasvaa entistä enemmän suomalaisia, joilla tällaista rasitetta ei enää ole: käyttö on vain digitaalista. Samalla hybridiajan eläneiden mieltymykset kehittyvät, ja päällekkäisten mediamuotojen maailma jää entistä kauemmas taakse. Tämä tarkoittaa, että entistä useampi elää media-arkeaan sirpaleisessa jälkilineaarisessa ajassa, jossa tv-uutisten tai sanomalehden etusivun hierarkiaa ei enää ole: on vain syötteitä ja juttuja. Tämä taas luo uutta kysyntää tuotteille, jotka luovat hierarkiaa: hybridiajassa uutiskatsaus tuntui aivan vanhanaikeiselta, mutta kun mediankäyttö on kiertänyt täyden kehän, se onkin mediamuotona taas tuore. MEDIATALOJEN PERUSRATKAISU tähän havaintoon on luoda jonkinlainen podcast. The New York Timesin menestystuote The Daily on kaluttu alan analyyseissä puhki, mutta samankaltaista menestystä ovat nähneet myös Financial Times ja The Economist. Toinen vastaava ratkaisu ovat uutiskirjeet, joiden renessanssi on jatkunut jo useita vuosia. Kehitys tuskin kuitenkaan jää tähän. Odotettavissa on, että kun entistä suurempi osa maksukykyisistä mediankuluttajista on kokenut vain jälkilineaarisen ajan, heidän käyttöönsä syntyy myös kokonaan uudenlaisia mediatuotteita, joissa hierarkia on päätuote, ei lisäpalvelu. Asia on näet niin, että nykyiset lehtien ja muiden uutismedioiden verkkopalvelut ovat lopulta hybridiajan tuotteita. Television ohjelmavirta tai sanomalehden sivumäärä, painoaikataulut ja ilmestymispäivät sanelevat yhä paljon sitä, millaisia juttuja medioiden sivuille ilmestyy ja miten verkkopalvelut muotoillaan. Niiltä puuttuu hierarkia, koska se luodaan samassa tuotteessa toisaalla. Tämä muuttuu. Kun hybridiaika hiipuu, verkkopalvelutkin kiertävät täyden ympyrän: kohti jotakin aivan uutta mutta kuitenkin vähän tutun oloista. ? ” Tulevaisuudessa puhutaan entista? enemma?n siita?, miten luodaan kokonaisuuksia ja palveluja, joihin ihmiset ostajina kiinnittyva?t.” Median 2020-luku: Kierrä takaisin lähtöpisteeseen Jussi Pullinen on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies.
16 SuomenLehdistö 3/2020 Vinkit Organisaatioiden yhdistäminen 1. TEE TAUSTATYÖT HUOLELLA Ennen kuin lehtien yhdistämisestä päätettiin, I-Medioissa tehtiin alueanalyysia uuden lehden maakunnista eli huomioitiin esimerkiksi väestö ennusteita sekä perehdyttiin maakuntien identiteetteihin ja hallinnollisiin rakenteisiin. Lisäksi tehtiin mediankulutusja yritysasiakas tutkimusta sekä riskiskenaarioita yhdistymisen vaikutuksista. Huolellisen taustoituksen päälle on helpompaa sovittaa käytännön tekemistä. 2. ASETA TAVOITTEET JA SEURAA TOTEUTUMISTA Ilkka-Pohjalaisen yhdistyminen oli intensiivinen projekti, joka koostui 11 alaprojektista. Projektien tavoitteiden toteutumista seurattiin joka viikko pidetyissä ohjauspalavereissa. 3. OTA HENKILÖSTÖ JA YLEISÖ MUKAAN Ilkka-Pohjalaisessa haluttiin osallistaa myös henkilöstö sekä lukijat ja asiakkaat yhdistymisprosessiin. Se tarkoitti muun muassa suurta määrää kyselyitä ja sidosryhmätilaisuuksia, joissa kysyttiin mielipiteitä siitä, mikä uudessa lehdessä on tärkeää. Markkinointipäällikkö Henna Kiikan mukaan olennaista uudessa lehdessä on saada asiakkaat kiinnostumaan paikallisuuden lisäksi muustakin ympärillään olevasta, esimerkiksi naapurimaakunnasta. TAUSTAT: NÄIN ME TEEMMETEEMME Uuden maakuntalehden brändi näkyy oheistuotteissa. Uutistoimituksen oheen synnytettiin uudenlainen teematoimitus, jolla on myös oma uutispäällikkönsä. Ajatuksena on, että arki ja hyvinvointi-, ympäristö ja liikennesekä ihmiset ja kulttuuri -osastojen toimittajat voivat syventyä omiin erikoisaloihinsa uutistyön ohessa. Yhdistymisen jälkeen myös vahvistettiin verkkotoimitusta ja toimitus siirtyi verkko edellä -ajatteluun. Hunnakon mukaan organisaatio on osoittautunut toimivaksi myös käytännössä. Teematoimituksen tiimit pystyvät nyt paremmin keskittymään sellaisiin asioihin, joiden oletetaan kiinnostavan lukijoita ja tuovan uusia tilaajia. – Mutta samaan aikaan mitään reviiriristiriitoja uutisosaston kanssa ei ole tullut, vaan ennemminkin tämä on tuonut synergiaa tekemiseen, Hunnakko sanoo. Vaasa jää varjoon? Kaikki tätä juttua varten haastatellut Ilkka-Pohjalaisen edustajat puhuvat yhdistymishankkeesta hyvin samansuuntaisesti. Kaikki tuntuvat yllättyneen siitä, kuinka hyvin ja kivuttomasti lehtien yhdistyminen lopulta sujui. Lähtökohdat eivät kuitenkaan olleet helpot. Lehtien yhdistymisellä haluttiin turvata painetun maakuntamedian tulevaisuus ilman, että esimerkiksi ilmestymispäiviä pitää karsia. Ennen yhdistymistä pidettiin yt-neuvottelut, joiden seurauksena 26 työntekijää irtisanottiin. – Ihmisillä on kuitenkin taipumus nähdä asioiden hyvät puolet, joten kyllä uutta lähdettiin minusta ihan positiivisella mielellä tekemään, sanoo Vaasan toimituksen pääluottamusmies Jukka Porola. Yksi etukäteisistä peloista oli, että yhdistymisessä Vaasa pienempänä toimituksena jäisi Seinäjoen varjoon. Samaa ovat pelänneet myös lukijat. Toimituksen kirjanpidon perusteella Vaasasta ja Seinäjoelta on uuden lehden aloitettua ollut kuitenkin lähes yhtä paljon juttuja. – Mutta totta kai massamediassa aina joku on tyytymätön. Niin se oli myös silloin, kun Ilkka ja Pohjalainen olivat omina tuotteinaan, liiketoimintajohtaja Puutio sanoo. Urheiluväki kireänä Sisällöissä yhdistyminen on näkynyt konkreettisesti esimerkiksi urheilussa, jossa joidenkin alasarjojen seuraamista on nyt rankalla kädellä karsittu. Se on luonnollisesti suututtanut osan urheiluväestä. Päätoimittaja Mantila kuitenkin väittää lukijoilta tulleeseen palautteeseen nojaten, että lehden taso on kohentunut. – Kahteen lehteen jakautuneissa toimituksissa oli ehkä vähän liian Lehden levikki on koronaviruksen vaikutusten vuoksi jopa nousussa. vähän väkeä tehdä kaikkea sitä, mitä meidän piti tehdä. Mutta nyt meillä on riittävät voimavarat tehdä hyvää maakuntien mediaa sekä verkkoon että printtiin, Mantila sanoo. Printtilehti on nyt keskimäärin hieman paksumpi kuin Ilkka ja Pohjalainen erikseen olivat, mikä on ilahduttanut ainakin osaa lukijoista. Mantilan mukaan yksi tärkeä asia toimitusten yhdistämisen jälkeisessä elämässä ovat yhteiset aamupalaverit. llkka-Pohjalaisen toimitus kokoontui joka aamu yhteiseen videopalaveriin Vaasassa ja Seinäjoella jo ennen koronaepidemiaa. – Yritän itse olla hyvän osan viikkoa molemmissa kaupungeissa, että väki uskoisi minun olevan vakavissani. Ei peruutuspiikkejä Yhdistymisen jälkeen ei haastateltavien mukaan ole näkynyt piikkiä tilausten peruutuksissa, jos ei toisaalta uusien tilausten määrässäkään. Markkinointipäällikkö Henna Kiikan mukaan myöskään mediamyynnissä ei ole näkynyt isoja vaikutuksia suuntaan tai toiseen. Asiakkaat ovat pikemminkin ymmärtäneet, että vaasalaisen yrittäjän voi olla ihan hyvä näkyä myös Seinäjoella ja toisinpäin. Ainakin tällä hetkellä Ilkka-Pohjalaisesta kantautuva viesti on se, että todellisuus osoittautui riskiskenaarioita paremmaksi. Nyt lehden levikki on koronaviruksen vaikutusten vuoksi jopa nousussa. – Uutisnälkä on nyt todella kova, ja medialla on tärkeä rooli. Me olemme nyt paremmassa asennossa ja pystymme palvelemaan paremmin, Puutio sanoo. ?
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2020 17 KORONAVIRUSPANDEMIAN TAPAINEN tapahtuma saa uutiskoneen operoimaan täydellä teholla. Siinä missä aiemmin olisi ehkä julkaistu iltapäivällä erikoispainos, nyt pannaan pihalle podcasteja ja uutiskirjeitä. Niitä alkoi putkahdella esiin helmikuussa. Silloin esimerkiksi uutiskanava CNN aloitti Coronavirus: Fact vs Fiction -podcastin, jonka uudet jaksot ilmestyvät joka arkipäivä. Jaksot ovat lyhyitä, kymmenen minuutin molemmin puolin, ja niissä on pääsääntöisesti yksi rajattu näkökulma aiheeseen. CNN:n podcast on hyvä esimerkki ilmiöstä, jota voisi kutsua vaikkapa pop uptai väliaikaisjulkaisuiksi. Jälkimmäinen kertoo havainnollisesti, mistä on kyse. Toimituksessa on huomattu, että käsillä on aihe, josta riittää kerrottavaa pidemmäksi aikaa kuin päiväksi tai pariksi. Pelkkä asiasanan lisääminen julkaisujärjestelmään ei siis ihan riitä, mutta olisi ehkä liioittelua perustaa lehteen kokonaan uusi osio. Toisaalta aiheeseen on reagoitava nopeasti, eli ei voi jäädä odottamaan aikakauslehtimäisiä koostejulkaisuja. Podcastit ja uutiskirjeet ovat siitä käteviä muotoja, että niiden julkaisemiseen on olemassa valmiita työkaluja. Lisäksi molemmat ovat tilausmedioita, eli uusimmat jutut päätyvät automaattisesti lukijoille ja kuulijoille, kunhan he ovat kerran painaneet tilaa-nappia. Varmasti yleisö myös ymmärtää, että kyseessä on nopeasti luotu tuote, jonka ei tarvitse olla kaikilta yksityiskohdiltaan loppuun asti viilattu. Tärkeintä on ajankohtaisuus. VÄLIAIKAISJULKAISUJA ON toki tehty ennenkin. New York Timesin huippusuosittua The Daily -uutispodcastia edelsi ohjelma nimeltä The Run-up, jossa seurattiin vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Se oli projektiluontoinen kokeilu, joka päättyi suunnitellusti vaaleihin ja vähemmän suunnitellusti Donald Trumpin voittoon. Myös Brexitiin johtaneiden brittivaalien ympärille syntyi samantapaisia uusia julkaisuja. Koronavirus taitaa kuitenkin olla ensimmäinen uutistapahtuma, joka synnyttää väliaikaisjulkaisuja kaikkialle. Tätä kirjoittaessa Suomessa Ylellä on uutiskirje ja Helsingin Sanomilla HS Päivä -podcast, jotka molemmat keskittyvät vain ja ainoastaan koronavirusaiheeseen. New York Timesissä tajuttiin, että tällaisessa tapauksessa uutiskirjeen sisällön ei tarvitse olla pelkästään uutismaista. Tuoreimpien aiheiden lisäksi jokaisessa kirjeessä on mukana viruksen leviämisestä ja sen hidastamisesta kertova hyötytieto-osio, jota päivitetään tarvittaessa. Washington Post puolestaan asetti olemassa olevan terveysaiheisen uutiskirjeensä painopisteeksi toistaiseksi koronavirusuutisoinnin. Lukijoiden tiedonjanoon vastataan myös uutismedioiden ulkopuolella. Maksullisia uutiskirjeitä tarjoavan Substack-palvelun kirjoittajat keksivät aivan omia lähestymistapoja. Cooking in Quarantine -uutiskirjeessä haastatellaan kokkeja siitä, millaista ruokaa he tekevät ollessaan eristyksissä. MYÖS POP UP -PODCASTEJA riittää. BBC:n ulkomaantoimitus on alkanut julkaista päivittäistä Coronavirus Global Update -sarjaa, jonka jaksot ovat napakan viisiminuuttisia. Brittilehti The Guardianilla oli ennestään viikoittainen Science Weekly -tiedepodcast. Sitä hyödynnettiin ikään kuin laukaisualustana, eli viikoittaisten jaksojen lisäksi alettiin julkaista ylimääräisiä, koronavirusaiheisia jaksoja. Näin saatiin hyödynnettyä olemassa oleva kuulijakunta, eikä sitä tarvinnut alkaa rakentaa tyhjästä. Digidayn mukaan Science Weeklyn ensimmäinen virusjakso kasvoi nopeasti erääksi podcastin kuunnelluimmista jaksoista koskaan.? Pop up -uutisia ko pi oi tä m ä Koronavirus on ensimmäinen uutistapahtuma, joka synnyttää väliaikaisjulkaisuja kaikkialle mediaan. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Pop up -julkaisut pitää saada pyörimään nopeasti, joten hyödyntäkää valmiita palveluita niiden julkaisemisessa. 2 Yksinkertaiset juttumuodot toimivat tällaisessa ympäristössä mainiosti – featuret kannattaa julkaista muualla. 3 Miettikää, milloin julkaisu on täyttänyt tehtävänsä ja voidaan lopettaa. 3 pointtia
PALSTAT 18 SuomenLehdistö 3/2020 VIESTINTÄÄN JA KUSTANNUSTOIMINTAAN syntyy seuraavaan 15 vuoden aikana 20 000 uuden työntekijän tarve, kun alalta jää eläkkeelle yli 13 000 työntekijää ja 10 000 uutta työpaikkaa syntyy tietoyhteiskuntakehityksen imussa. Näin arvioi Opetushallituksen kokoama alan toimijoiden asiantuntijaelin, osaamisen ennakointifoorumi. Uudet työpaikat syntyvät arvion mukaan erityisesti viestintätoimistoihin sekä organisaatioiden viestintätehtäviin. Kolme neljästä alalle aukeavasta työpaikasta edellyttää korkeakoulutasoista tutkintoa. Arvion mukaan viestintä ja kustannustoiminta työllistävät vuoteen 2035 mennessä yhteensä 40 000 työntekijää, eli toimialan työpaikkojen arvioidaan kasvavan neljänneksellä. Työryhmä ennustaa työpaikkojen vähenevän perinteisistä mediataloista, kun tekoäly korvaa toimitusten rutiinityötä ja printtilevikkien supistuminen karsii painoon ja jakeluun liittyneitä tehtäviä. Osaamisen ennakointifoorumin arviot tehtiin VTT:n toimialaennusteeseen ja kahteen yhteiskunnan kehitystä ennakoivaan skenaarioon perustuen. Uuden työvoiman tarpeen ennakointiin osallistui työnantajaja työntekijäjärjestöjen sekä suurimpien yritysten edustajia, alan tutkijoita ja koulutuslaitosten edustajia yliopistoista ammatilliseen koulutukseen. MEDIAJA VIESTINTÄALAN osaamistarpeita kartoittaneen ennakointityöryhmän mukaan osaamista ei pitäisi enää ajatella tutkintokeskeisesti vaan sen tulisi olla yksilöllistä, portfoliomaista ja koko työuran ajan täydentyvää. Tämä edellyttää työntekijöiltä ja organisaatioilta itseohjautuvuutta sekä ketteryyttä. Jatkuvan oppimisen merkittävänä pullonkaulana työryhmä pitää täydennyskoulutuksen rahoitusmallien kehittämistä. Rahoitusmallit suosivat tutkintokoulutusta, mutta yritysten ja työntekijöiden tarpeissa ovat enemmän työnteon ohella suoritettavat täsmäkoulutukset. TULEVAISUUDEN TYÖTEHTÄVIÄ voivat olla esimerkiksi siltaaja, virtualisaattori, tekoälykkö ja somesiivooja. Moni näistä tehtävistä on jo nyt olemassa, mutta niiden painoarvon arvioidaan kasvavan. Siltaaja löytää organisaatioista tekijät ja aihiot, jotka kiinnostavat yleisöä ja tuovat eri kohderyhmät yhteen. Virtualisaattorin tehtävä puolestaan on työntekijöiden ja asiakkaiden luotsaaminen virtuaalitodellisuuteen tai laajennettuun todellisuuteen. Tekoälykkö on henkilö, jolla on laaja-alaista ymmärrystä ja teknistä osaamista tekoälyn, algoritmien ja koneoppimisen alueelta. Hän ymmärtää liiketaloutta ja sisällöntuotantoa sekä automatisoi nykyisiä prosesseja ja luo kokonaan uusia. OSALLISTUIN ITSEKIN journalistiikan yliopistokoulutuksen asiantuntijana mediaja viestintäalan osaamistarpeita ennakoineen työryhmän työskentelyyn. Työryhmä kaipasi media-alalle lisää ihmisen käyttäytymistä ymmärtäviä humanisteja, jotka hallitsevat samaan aikaan myös matemaattis-loogisen päättelyn. Tiimityön lisääntymisen edellyttämiin yhteistyötaitoihin kuuluvat myös monikulttuurisuustaidot, kun sekä työyhteisöön että työn kohderyhmiin kuuluu yhä enemmän ihmisiä eri kulttuureista. Viestintäja media-alan kannattaa tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, että se säilyy houkuttelevana kaipaamilleen sosiaalisille humanistis-teknisille monilahjakkuuksille. Tulevaisuudessakin toimittajan ydinammattitaitoa on kyky ymmärtää kompleksisia sisältöjä ja selittää niitä kiinnostavasti yleisölle eri alustoja, teknologioita ja genrejä luovasti hyödyntäen. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Viestintään avautuu paljon uusia työpaikkoja lähivuosina. Tulevaisuuden journalisti voi olla siltaaja, somesiivooja, tekoälykkö tai virtualisaattori. Toimittajasta siltaajaksi Tutkijat: Helena Haasmaa, Milla Hägg, Virpi Sillanpää ja Minna Tuominen. Tutkimus: Mediaja viestintäalan osaamistarpeet. Nopeasti muuttuva ala tarvitsee jatkuvaa oppimista tukevia toimintamalleja. Opetushallitus, raportit ja selvitykset 2020. Aineisto: Mediaja viestintäalan muuttuvia osaamistarpeita ennakoineen työryhmän tulokset. Tekijä: Ylen Plusdeskin esimies Elina Paasonen. Kokemus: Nykyisessä tehtävässään viime syksystä. Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori 2018–2019, Aamulehdessä 2007–2018 toimittajana, urheilutoimituksen esimiehenä ja digitaalisen kerronnan kehityksestä vastaavana uutispäällikkönä. Yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto 2019. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Mediayhtiöihin tarvittaisiin lisää koodaavia toimittajia, datajournalisteja ja nuorisotutkaajia. Erityisen tärkeitä ovat kuitenkin yhteistyötaidot. Opetushallituksen raportin mukaan pula osaavasta työvoimasta haittaa mediayhtiöiden digisiirtymään sopeutumista. Ylen Plus-deskin esimies Elina Paasonen, oletko samaa mieltä? – Koodaavia toimittajia ja osaavia datajournalisteja ei ole toimituksissa vielä liikaa. Lisää osaamista tarvittaisiin nykypäivän tiedonhankintaan, jossa olennaista on löytää datan luo sekä osata siivota, jäsentää, analysoida ja verifioida se. – Toimituksiin tarvittaisiin myös enemmän visuaalisen journalismin osaajia, joiden työn tarkoitus ei ole koristelu vaan ymmärryksen lisääminen. Pitääkö jokaisen toimittajan osata tulevaisuudessa koodata? – Ei pidä. Kaikkien pitää osata puhua koodarin kanssa ja tehdä töitä yhdessä. Kaikista toimittajista ei tule koskaan koodareita. Emme nytkään tee kaikki yhtä ja samaa. Yhdenkään toimittajan ei silti kannata kääntää koodarille selkäänsä. Odotan jo aikaa, jolloin tätä kysymystä ei enää esitetä ja jokaisessa toimituksessa on asiassa osaamista. Sinulla on kokemusta myös tulevien journalistien koulutuksesta, koska työskentelit viime lukuvuoden Tampereen yliopistossa journalistiikan työelämäprofessorina. Jos haluaa opiskella toimittajaksi, mitä tietoja ja taitoja kannattaa ehdottomasti hankkia? – Maailma on niin monisyinen ja herkkä äärimmäisyyksille, että tarvitsemme toimittajia, jotka pystyvät ottamaan haltuun isot kokonaisuudet sekä jäsentämään ja kontekstoimaan uutisia ja ilmiöitä. Toimittajien tehtävä on tarjota faktoihin perustuvaa ymmärrettävää ja olennaista tietoa niin, että sisältöjen pariin löydetään ja niiden parissa viihdytään. – Lisäksi pidän erittäin tärkeänä taitoa työskennellä yhdessä erilaisten ammattilaisten kanssa. Tämä korostuu sitä enemmän mitä monimutkaisempi juttu on tekeillä. Kyse ei ole siitä, mitä yksin olet vaan mitä ja kenen kanssa teet yhdessä. Mitä viisikymppisen toimittajan kannattaisi opiskella, jos hän haluaa, että ammattitaito riittää ja töitä on myös tulevaisuudessa? – Kannattaa tutkailla itseään, mitkä asiat saavat minut syttymään. Omien erityisvahvuuksien tunnistaminen, avoimuus uudelle ja maltti edetä askel kerrallaan kohti tavoitetta palkitsevat. Pakolla opetellut asiat tuntuvat vain raskailta, eikä lopputulos ole yleensä hyvä. – Asiasta kannattaa keskustella myös kollegoiden kanssa. Millaisilla taidoilla ja erikoistumisella voisimme viedä yhdessä toimintaamme eteenpäin? Kollegoiden luona kylässä käyminen ja mallien hakeminen maailmalta on erittäin suotavaa. Keksi uusi tulevaisuuden ammattiryhmä, jota mediataloissa tarvitaan. – Nuorisotutkaaja, joka osaa tunnistaa ja ideoida journalistisia sisältöjä alati uusia vaikutteita saavan visuaalisen kielen parissa kasvavalle nuorisolle. Jokainen sukupolvi tarvitsee aina oman nuorisotutkaajansa. ?
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2020 19 Internet petti höttöiset lupaukset KIRJA: Vieläkö joku uskoo, että internet demokratisoi yhteiskuntia ja laajentaa sananvapautta? Kuulemmeko vielä hokemia, joiden mukaan digitaalisen julkaisemisen mahdollisuus tuo rajoittamattoman suuret yleisöt kenen tahansa hyperpaikallisen pikkutekijänkin hyppysiin? Toiveajattelua, ainakin jos uskomme mediatutkija Matthew Hindmania. Hän osoittaa loppuvuonna 2019 suomennetussa kirjassaan, kuinka tällaisen idealistisen unelmahötön sijaan todellisessa internetissä kolmannes verkkoliikenteestä suuntautuu kymmenen suurimman yhtiön sivuille, kaksi firmaa hallitsee yli puolta koko maailman verkkomainonnasta ja jättiläisille menevät myös lähes kaikki voitot. Sanomalehtien näkökulmasta kiinnostavasti mutta myös hieman provosoivasti Hindman osoittaa lukuisilla esimerkeillä, miksi suuruus digimaailmassa on lähes aina taloudellisesti parempaa kuin pienuus. ”Kuvitellussa internetissä personoiminen suosii pieniä sivustoja. Todellisessa internetissä mittakaavaedut ja kohdentamisen matematiikka tarkoittavat, että vain suurimmat sivustot pystyvät personoimaan mainokset ja sisällöt tehokkaasti”, kuuluu yksi Hindmanin teeseistä. Janne Arola > Matthew Hindman: Internet-ansa – Kuinka digitaalinen talous synnyttää monopoleja ja rapauttaa demokratiaa (Terra Cognita) Viisi ohjetta toimittajalle painostuksen torjumiseen GRADU: Haastateltavat ovat joskus kuin pikkulapsia: he heittäytyvät hankaliksi, vetoavat tunteisiin, syyllistävät, kyseenalaistavat moraalia ja uhkaavat jatkotoimilla. STT:n rikosja oikeustoimittaja Jecaterina Mantsinen on graduaan varten haastatellut viittä kollegaansa uutistoimistosta ja tutkinut tapausesimerkkien kautta toimittajien työssään kohtaamaa painostusta. Journalistin ohjeissa sanotaan yksiselitteisesti, että journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Paperilla selkeää, hektisessä toimitusarjessa ei aina. Mantsinen on koonnut tutkielmaansa myös ohjeita, joilla toimittaja voi parhaiten torjua vaikutusyrityksiä. Ne kuuluvat: tunne aiheesi, tunnista painostustilanne, ole toimittaja (eli kohtelias mutta ei kiltti), keskustele kollegoiden ja esimiesten kanssa sekä raportoi painostusyrityksestä eteenpäin. Janne Arola > Jecaterina Mantsinen: Älä luovuta – Ulkopuolinen vaikuttaminen ja sen torjuminen uutistoimisto STT:n toimittajien työssä Deadline on ystävämme ARTIKKELI: Lukijoille tuskin tulee yllätyksenä tieto, että tämänkin palstan kirjoittaminen jäi viime tinkaan. Koronaepidemia on mullistanut monen media-alan tekijän työjärjestelyt, eikä työteho välttämättä ole näinä viikkoina parhaimmillaan. Mutta deadline on pyhä ja kiinnostava normaalioloissakin. Anne Soronen, Liisa Kääntä ja Merja Koskela tarkastelevat deadlineen liittyvää puhetta Media & Viestintä -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, jota varten he ovat haastatelleet 11 kokemusasiantuntijaa pelistudiosta ja paikallislehdestä. Digijulkaisemisen aikakaudella usein hoetaan, että deadline on koko ajan, ja tavallaan se onkin. Tutkijat kirjoittavat, kuinka työn valmistuminen deadlineen mennessä on toisaalta merkki ammatillisesta pätevyydestä ja tehokkuudesta, mutta samaan aikaan deadline on myös monin tavoin neuvoteltavissa oleva asia, joka riippuu esimerkiksi julkaisukanavasta ja itsenäisen työskentelyn ja tiimityön suhteesta. Deadline-puheeseen liittyy usein tehokkuuden ja vastuunkannon kehys, ja työ palkitsee tekijänsä, kun laadukkaaksi mielletty tuotos valmistuu ajallaan. ”Heidän (haastateltavien) puheessaan tulevat esiin korkea sitoutuneisuus työhön, vastuullisuus omaa työtä, työn laatua ja asiakkaita / lukijoita kohtaan sekä tehtävien aikatauluttaminen ja ajoittaminen osana työssä vaadittuja taitoja”, tutkijat kirjoittavat. Janne Arola > Anne Soronen, Liisa Kääntä & Merja Koskela: Hyvä, paha deadline – Mediatyön intensiivisyys pelinkehittäjien ja toimittajien deadline-puheessa. ” Journalismin vapaus ei tule ihmisoikeussopimuksista, perustuslaista tai Journalistin ohjeista, vaan se toteutuu jokaisen toimittajan jokaisessa työvaiheessa, julkaistuissa ja julkaisemattomissa jutuissa. Se, että lehdistönvapaudelle ei Suomessa ole vakavia uhkia, ei saisi tehdä passiiviseksi. (--) Jos vapauttaan ei puolusta ja vahdi, sen voi menettää.” Jecaterina Mantsinen gradussaan tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RA JALA
20 SuomenLehdistö 3/2020 Osuuskuntia lehtikeisareiden varjossa m ai lla & ha lm ei lla Osuuskunnat voivat yleistyä lehtien omistajina koronan jälkeen. Alueen ihmisille ja firmoille riittää laadukas oma lehti – osingoilla ei ole väliä. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HANNA SAKARA PALSTAT OSUUSKUNNAT OVAT hämmästyttävä juttu. Uskoin, että ne olisivat kommunismin kuoltua hiipuneet osaksi kansantaloushistoriaa. Yksityisen omistamisen piti olla vikkelyydessään ja viisaudessaan ainoa tehokas tapa tehdä liiketoimintaa. Toisin kävi. Monella osuuskunnalla menee hämmästyttävän hyvin. SOK on valloittanut koko Suomen ABC-asemillaan ja Prismoillaan. OP on Suomen suurin finanssiryhmä yli neljällä miljoonalla asiakkaallaan. Mediamaailmassa asiat ovat toisin. Lehtien omistus on keskittynyt tilataksilliselle perheitä. Erkkojen perintöä jatkaa Antti Herlin, joka on Sanoman ylivoimaisesti suurin henkilöomistaja. Turku ja muu Varsinais-Suomi kuuluvat TS-Yhtymän omistaville Ketosille. Alma Median suurimmat omistajat ovat Otavan kautta Reenpäät, Niklas Herlinin perikunta sekä Ilkka-yhtymä. Ilkan pääomistajat vastaavasti ovat Pohjois-Karjalan mediakenttää hallitseva Laakkosen perhe ja Keskisuomalainen. Keskisuomalaisen suurin osakepotti kuuluu Kangaskorven suvulle, joka osti taannoin kaikki kaakkoisen Suomen uutismediat Tikan perheeltä. Mikkeliläiset Tikat olivat Etelä-Savon lehtiruhtinaita yli 70 vuoden ajan. Kaleva Median omistus on pysynyt sukupolvesta toiseen kolmella oululaissuvulla, Korkeakivillä, Jauhoilla ja Antell-Tallgreneillä. Yhtiön suurimpia lehtiä ovat Kaleva ja Lapin Kansa. Toinen pohjoisen iso mediapeluri on Tenna Talvi-Pietarilan perheyhtiö Suomalainen Lehtipaino, jonka tytäryhtiöt julkaisevat Kainuun Sanomien lisäksi peräti 14:ää paikallisja kaupunkilehteä. MUTTA KAIKKIEN lehtien omistus ei ole pörssissä tai paikallispatruunoilla. Rikkaassa paikallislehtikentässämme on omistusrakenteita, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi. Erityisen kiinnostava yksilö on 70 vuotta tänä vuonna täyttävä Vakka-Suomen Sanomat. Se on tiettävästi maailman ainoa täysin kuntien omistama lehti. Valtuustoaloitteesta Mynämäellä syntyneen lehden omistajiin lukeutuvat muun muassa Uusikaupunki ja Naantali. Satojen paikallisten ihmisten, yritysten ja järjestöjen edelleen omistamia osuuskunta-aviiseja ovat muun muassa Yläsatakunta, Joutsan Seutu ja Huittisissa ilmestyvä Lauttakylä. Kauhajoki-lehti on osakeyhtiö, jonka suurin omistaja on kunta ja muut osakkeet ovat levinneet laajalti ympäri ilmestymisseutua. OMA SANOMALEHTI on osoitus kunnan olemassaolosta ja uskosta tulevaan. Toimituksen ja kunnan valot sammuvat henkisesti samaan aikaan. Koronan jälkeisessä maailmassa lehtien talous on entistä epävarmemmalla pohjalla. Vaikka sanomalehtisuvut ovat olleet erittäin kärsivällisiä omistajia, on heillä myös aivan perusteltuja tuottotoiveita investoinnilleen. Mitä jos jostain lehdestä ei kerta kaikkiaan ole näköpiirissä pienintäkään voittoa? Ratkaisuna voivat jälleen olla erilaiset osuuskunnat. Vaikkapa kunnan ja sen asukkaiden sekä yritysten yhteiset. Alueen ihmisille ja firmoille riittää laadukas oma lehti. Osingoista ei ole niin väliä. ONGELMATONTA TÄMÄ ei toki ole. Toimittajien ja päättäjien välillä pitää olla terve ja yhteiskuntaa parantava konflikti. Vaikka se ei aina virkaja luottamusihmisistä siltä tuntuisi. Vastaavasti kuntaomistus ei automaattisesti tarkoita journalistisen riippumattomuuden rapautumista. Suomen Lehdistö selvitti asiaa viime vuonna, eivätkä Vakka-Suomen Sanomat tai Kauhajoki-lehti tunnistaneet epäterveitä vaikutusyrityksiä. Täysin avoin ja lukijoiden tiedossa oleva kuntaomistus saattaa jopa toimia riippumattomuuden takeena. Näin sen pitää olla aina ja kaikkialla. Vallan vahtikoira ei saa tarkoittaa vallanpitäjien tontin turvaamista. ? Toimituksen ja kunnan valot sammuvat henkisesti samaan aikaan.
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2020 21 ILTA-SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös olennaista asiavirhettä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, totuudenmukaista tiedonvälitystä sekä mielipiteiden ja tosiasioiden erottamista koskevassa asiassa. Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jossa haastateltava kertoi saamastaan pahoinpitelytuomiosta. Jutusta saattoi saada harhaanjohtavan käsityksen tuomion sisällöstä, mutta haastateltavan sanavalinnoista ja jutun näkökulmasta kävi ilmi, ettei kyseessä välttämättä ollut tyhjentävä kuvaus tapahtumista. Kantelu 26.11.2019 Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 13.11.2019 julkaisemaan nettijuttuun ”Maailman parhaaksi valittu ruokakauppias vastaa huhuihin perheväkivallasta: ’Tein elämäni suurimman virheen’”. Kantelun mukaan lehti julkaisi yksipuolisen tarinan, joka perustui käräjäoikeudessa tuomitun kauppiaan Facebook-päivitykseen ja haastatteluun. Kantelun mukaan tuomittu puhuu yhdestä teosta, yhdestä erheestä, ikään kuin yhdestä lyönnistä riidan päätteeksi, vaikka käräjäoikeuden pöytäkirjan mukaan tuomio oli tullut kahdesta eri pahoinpitelystä vuosina 2006 ja 2007, ja ne olivat sisältäneet paljon muutakin kuin yhden lyönnin. Vasta jutun julkaisemisen jälkeen lehti tarkisti tuomitun kertomia tietoja ja päivitti juttua tiedoilla tuomion sisällöstä. Lehti merkitsi jutun loppuun: ”Juttua päivitetty klo 18.33 lisätiedoilla pahoinpitelytuomiosta.” Kantelun mukaan faktat tuomiosta tuotiin esiin vähättelevään sävyyn, eikä lehti tarttunut siihen, että ne olivat ristiriidassa alkuperäisen kertomuksen kanssa. Kantelijan mielestä lehti on lähtenyt mukaan tuomitun imagonparannuskampanjaan. Kantelija on ollut yhteydessä IltaSanomiin, tuonut esiin, ettei pidä jutun jälkikäteistä päivittämistä riittävänä toimenpiteenä ja pyytänyt lehdeltä laajempaa virheen korjausta. Päätoimittajan vastaus 31.1.2020 Vastaavan päätoimittajan Johanna Lahden mukaan Ilta-Sanomien juttu käsittelee ruokakauppiaan julkituloa perheväkivaltaa koskevassa asiassa. Kauppa valittiin vuonna 2019 maailman parhaaksi ruokakaupaksi kansainvälisessä gaalassa. Ennen palkintoa kauppias ei ollut laajasti tunnettu julkisuuden henkilö. Esimerkiksi Ilta-Sanomissa hänestä ei ollut julkaistu yhtään juttua ennen yllättävää palkintoa, joka nosti kauppiaan välittömästi lukuisten medioiden uutisiin. Päätoimittajan mukaan palkinnosta uutisoinnin jälkeen netissä alkoivat kiertää huhut siitä, että kauppiaalla olisi menneisyydessä rikostuomio. Asiasta tuli nimetön vinkki myös toimitukseen. Päätoimittajan mukaan toimituksessa sovittiin, että huhu voidaan tarkistaa, mutta päätöstä tiedon julkaisemisesta ei etukäteen tehty. Päinvastoin: lehdessä pohdittiin vakavasti, olisiko tuomion julkaisemiselle ylipäänsä perusteita. Eettisesti asia herätti toimituksessa muun muassa seuraavia vakavia kysymyksiä: Kuka huhuja levittää ja miksi? Miksi juuri nyt, kun henkilö on voittanut arvostetun ja harvinaisen palkinnon? Mikäli asiassa on perää ja kauppias itse ei halua asiaa kommentoida, mikä olisi peruste julkaista tieto vanhasta rikoksesta/rikoksista, jos teoista on kulunut jo kauan aikaa ja tuomio on sovitettu? Teoilla ei ole suoranaista linkkiä kauppiaan työhön, saati nyt voitettuun palkintoon. Ei voida lähteä siitä ajatuksesta, että jokaisen julkisuuteen syystä tai toisesta päätyvän ihmisen vanhat rikokset pitäisi automaattisesti julkaista. Päätoimittajan mukaan asia ratkesi kauppiaan oman kommentoinnin osalta, kun hän itse päätti tulla asian kanssa yllättäen julkisuuteen. Kauppias julkaisi Facebook-päivityksen, jossa hän myönsi käyttäytyneensä väkivaltaisesti. Päätoimittajan mukaan kauppiaan ulostulo levisi laajalle ja Ilta-Sanomat päätti uutisoida asiasta lyhyesti. Journalistin ohjeiden kohdan 13 mukaan uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella, mutta raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Juuri näin päätoimittajan mukaan toimittiin: artikkelia päätettiin täydentää lisätiedoilla heti, kun niitä saadaan. Kun oikeuden paperit saatiin, lisättiin juttuun tiedot siitä, että kauppias pahoinpiteli ex-vaimonsa kahdesti, Budapestissa vuonna 2006 ja Järvenpäässä vuonna 2007. Jutussa kerrotaan myös, että ”jälkimmäisen pahoinpitelyn seurauksena ex-vaimon käsi murtui ja hän sai mm. aivotärähdyksen”. Myös tieto tuomiosta lisättiin. Tuomio oli tullut vuonna 2008, aivan kuten kauppias kertoi, ja tuomioita oli vain yksi. Päätoimittajan mukaan yleensä tällaisessa ehdolliseen tuomioon johtaneessa pahoinpitelyuutisessa ei kerrottaisi tekijän nimeä. Nyt kauppias omalla ulostulollaan oli poistanut yksityisyydensuojan tältä osin. Kantelijan mukaan kyse on kauppiaan ”imagonparannuskampanjasta”. Päätoimittajan mukaan harva lukija kuitenkaan varmaan ajattelee, että juuri palkitun kauppiaan imago parani sillä, että hän päätti kertoa julkisesti olleensa väkivaltainen entistä vaimoaan kohtaan. Monen silmissä kyse lienee päätoimittajan mukaan päinvastaisesta, sillä mitään negatiivista hänen julkikuvaansa ei ennen tätä liittynyt. Ilta-Sanomien artikkelissa ei päätoimittajan mukaan lukenut, että kauppias on saanut tuomion vain yhdestä pahoinpitelystä. Päätoimittajan mukaan kantelija ei syytäkään Ilta-Sanomia suoranaisesta asiavirheestä, vaan perheväkivallan vähättelystä ja ”julkisuuskuvan kiillotusprojektista”. Kantelijan toimitukseen lähettämässä viestissä ei päätoimittajan mukaan yksilöidä mitään asiavirhettä, vaan kantelijan keskeinen argumentti on ollut, että lehden juttuun tekemä päivitys on ”riittämätön”. Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat harkitsi huolella, kuinka paljon yksityiskohtia kyseisistä teoista on syytä julkaista suuressa digitaalisessa mediassa, josta tiedot ovat jokaisen suomalaisen luettavana. Katsottiin tärkeäksi kertoa olennaiset asiat: pahoinpitelyjen ajat ja paikat; pääpiirteissään se, millaisia seurauksia pahoinpitelyillä on ollut; sekä tuomio ja korvaukset. Päätoimittajan mukaan asiaa käsiteltiin normaalin rikosjutun tavoin. Kaikkia yksityiskohtia ei julkaistu, kuten ei muutenkaan julkaista rikosuutisissa. Kuinka paljon yksityiskohtia missäkin rikosuutisessa kerrotaan, on jokaisen tiedotusvälineen itse päätettävissä. Tässä tapauksessa valittuun linjaan vaikuttivat päätoimittajan mukaan pyrkimys suojella perheen lapsia ja se, että tuomiosta on kulunut yli kymmenen vuotta aikaa, ja kauppias on rikoksensa sovittanut eikä uusia tuomioita ole. Päätoimittaja muistuttaa toimitusten velvollisuudesta olla luovuttamatta päätösvaltaa tiedonvälityksen sisältöä koskevista ratkaisuista toimituksen ulkopuolisille. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Journalistilla on myös oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata tiedonvälitystä. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. [---] Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Ilta-Sanomat julkaisi nettijutun, jossa tunnettu ruokakauppias vastasi huhuihin vanhasta rikostuomiostaan. Jutussa hän myönsi pahoinpidelleensä vaimoaan entisessä avioliitossaan. Juttu perustui kauppiaan Facebook-päivitykseen ja haastatteluun. Kauppias kertoi jutussa muun muassa lyöneensä silloista vaimoaan riidan päätteeksi ja saaneensa väkivaltaisesta teosta tuomion vuonna 2008. Julkisen sanan neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeet koskevat myös haastateltavien lausumia ja muita lainauksia, eivätkä tiedotusvälineet voi siirtää vastuuta tietojen oikeellisuudesta haastateltavilleen. Neuvosto toteaa, että kauppiaan sitaateista saattoi saada harhaanjohtavasti sellaisen käsityksen, että tuomion taustalla olisi ollut vain yksi rikos, vaikka tosiasiassa kauppias oli tuomittu kahdesta eri aikoina tehdystä pahoinpitelystä. Haastateltavan sanavalinnoista ja jutun näkökulmasta kävi kuitenkin ilmi, ettei kyseessä välttämättä ollut tyhjentävä kuvaus tapahtumista. Jutussa ei siten ollut olennaista asiavirhettä. Ilta-Sanomat tarkisti kauppiaan kertomia tietoja oma-aloitteisesti jutun julkaisemisen jälkeen ja päivitti juttuaan lisätiedoilla tuomiosta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Päivi Hietanen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Ismo Siikaluoma. INARILAINEN Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kielteistä julkisuutta ja yleisönosastokirjoitusta koskevassa asiassa. Paikallislehti julkaisi tekstiviestipalstallaan nimettömän lukijakommentin, jossa viitattiin henkilöön sukunimellä. Kantelija ei ollut viestistä selvästi tunnistettavissa, eikä hän joutunut viestin vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen. Nimettömän kommentin julkaiseminen ei ollut hyvän journalistisen tavan vastaista. Kantelu 12.12.2019 Kantelu kohdistuu Inarilaisen paperilehdessään 28.11.2019 julkaisemaan lukijan tekstiviestiin, jossa viitattiin Pirkka-Pekka Peteliuksen saamelaisille esittämästä anteeksipyynnöstä käytyyn keskusteluun. Viesti kuului kokonaisuudessaan: ”Peteliuksen anteeksipyyntö ei kelvannut X:lle [kantelijan sukunimi poistettu]. Puuttui hyvitys. Ei maininnut summaa – ainakaan vielä”. Kantelussa kysytään, voiko lehti julkaista nimettömänä toista henkilöä parjaavan kommentin. Kantelija arvioi, että lukijakommentissa kritisoitiin hänen aiemmin Facebookissa esittämiään ajatuksia. Kantelun mukaan olisi vähintäänkin ollut kohtuullista ja hyvien journalististen tapojen mukaista laittaa myös tekstiviestin lähettäjän nimi näkyviin. Päätoimittajan vastaus 23.1.2020 Inarilaisen päätoimittaja Jaakko Peltomaa arvioi vastauksessaan, ettei lukija, joka ei seuraa Facebookissa kantelijan seinää, voi millään yhdistää lehden julkaisemaa tekstiviestiä häneen. Siinäkään tapauksessa, että kantelijan Facebook-päivitykset olisivat julkisia, kanteluun ei päätoimittajan mukaan olisi ollut aihetta. Koska viestissä mainittiin vain kantelijan sukunimi, ei tämä voi päätoimittajan mukaan antaa kantelijalle aihetta väittää juuri häntä loukatun. 5 1 Airolan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 11.3.2020. Päätöksiä yhteensä 6. JSN Vapauttavat Langettavat Kauppias ja rikostuomio ILTA-SANOMAT UUTISOI maailman parhaaksi valitusta ruokakauppiaasta. Sen jälkeen alkoi some laulaa: huhut kertoivat kauppiaan aiemmasta rikostuomiosta. Kun mies vastasi somemyrskyyn tunnustamalla perheväkivallan, lehti teki jutun otsikolla ”Tein elämäni suurimman virheen”. Kantelun mukaan tämä juttu oli väärin tehty. Siinä vähäteltiin miehen tekoa. JSN antoi vapauttavan päätöksen. Se on aivan oikein. Toimitukseen valuu jatkuvasti synkkää vinkkiä ihmisistä, joista on julkaistu positiivinen juttu. Kun joku palkitaan, juoksuhaudoista nousee heti armeija hyvin varusteltuja kansalaisia, joilla on parempaa tietoa henkilön historiasta, vioista ja synneistä. He vaativat suu suurella ”oikean tiedon” kertomista. Meillä on oikeusjärjestelmä, joka huolehtii ihmisten rikoksista ja niiden sovittamisesta. Media ei ole tuomioistuin, vaikka yllättävän moni tuntuu sitä sellaisena pitävän. Jos juttuja tehtäisiin vain täydellisistä ihmisistä, yhtään juttua ei julkaistaisi. Outi Airola päätoimittaja Kokkola-lehti
PALSTAT 22 SuomenLehdistö 3/2020 Päätoimittaja ei kertomansa mukaan itse ole Facebookissa keskustelemassa. Siten hän ei tiedä, mitä kantelija siellä kirjoittaa eikä näin ollen katso voivansa myöskään ottaa kantaa siihen, oliko kantelijalla perustellut syyt olettaa, että lehden julkaisema tekstiviesti kohdistui häneen. Päätoimittajan mielestä kantelussa mainittu tekstiviesti oli lyhyt, ytimekäs ja myönteisen kannustava, eikä hän ymmärrä, miksi siitä olisi yleensäkään kenenkään syytä loukkaantua. Lehti toteaa vastauksessaan, että Inarilaisen tekstiviestipalsta on aika harmiton ”kansalaisten keskinäinen tinkauspaikka”, jossa joskus tulee palautetta ihmisille ihan etuja sukunimelläkin, eikä siitäkään ole päätoimittajan mukaan syytä loukkaantua ilman hyviä perusteluita. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Lausuma mielipidekirjoituksista 2005: https://www.jsn.fi/lausumat/ lausuma-mielipidekirjoituksista-2005/ Inarilainen julkaisi paperilehdessään nimettömän tekstiviestin, jossa lukija kommentoi sukunimeltä mainitun henkilön sanomisia. Viesti liittyi keskusteluun, joka koski Pirkka-Pekka Peteliuksen saamelaisille esittämää anteeksipyyntöä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden julkaisemat lukijoiden tekstiviestit ovat muiden yleisönosastokirjoitusten tavoin toimituksellista aineistoa, jonka tulee noudattaa Journalistin ohjeita. Sananvapauden nimissä ja vakiintuneen journalistisen tavan mukaisesti myös nimettömät ja nimimerkillä julkaistavat yleisönosastokirjoitukset on sallittava. Neuvosto kuitenkin huomauttaa, että jos henkilöön kohdistuva kärjekäs arvostelu sallitaan nimettömänä tai nimimerkin suojasta, on siihen oltava erityiset perustelut. Tässä tapauksessa kantelija ei ollut viestistä selvästi tai ainakaan laajemmin kuin lähipiirinsä tunnistettavissa. Arvostelu ei myöskään ollut niin kärjekästä, että kantelija olisi joutunut sen vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen. Siten nimettömän kommentin julkaiseminen ei ollut hyvän journalistisen tavan vastaista. Kantelija ei vaatinut saada tulla kuulluksi tai tarjonnut lehdelle omaa kannanottoaan. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Inarilainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Päivi Hietanen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Ismo Siikaluoma. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös olennaista asiavirhettä, tietojen tarkistamista, totuudenmukaista tiedonvälitystä, samanaikaista kuulemista, jälkikäteistä kuulemista, yksityisyyden suojaa ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Kiinteistökauppariitaa käsittelevässä jutussa oli olennainen asiavirhe, kun siinä ilmoitettiin toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut huomattavasti todellista pienemmiksi. Lehti ei korjannut juttua Journalistin ohjeiden mukaisesti saatuaan korjauspyynnön. Aamulehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös haastateltavan oikeuksia, yksityisyyden suojaa ja nimeä rikosuutisissa koskevassa asiassa. Lehti mainitsi nimeltä henkilön, joka ei ollut osallinen jutussa kuvattuun rikossarjaan. Vaikka kantelijan henkilöllisyys ja hänen rikostaustansa tuotiin jutussa esiin, juttu ei rikkonut hänen yksityisyyden suojaansa. Etelä-Saimaa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista, olennaista asiavirhettä, totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä ja uutistapahtuman seuraamista koskevassa asiassa. Lehti uutisoi kaupungin mailla kasvavan metsikön harventamiseen liittyvästä kiistasta. Puiden poistamista vaatinut henkilö ei joutunut jutussa niin kielteiseen julkisuuteen, että häntä olisi ollut välttämätöntä kuulla, vaikka hän saattoikin olla naapurustonsa tunnistettavissa. Jutussa ei myöskään ollut olennaisia asiavirheitä. Ilta-Sanomat Puheenjohtajan vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja nimeä rikosuutisissa koskevassa asiassa. Lehti kertoi alaikäisen raiskaukseen liittyvästä rikostuomiosta. Tuomitun tunnistetietojen kertominen jutussa oli perusteltua, vaikka hänen lähipiirinsä saattoi olla siksi paikkakunnallaan tunnistettavissa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Sananvapauden nimissä myös nimettömät ja nimimerkillä julkaistavat yleisönosastokirjoitukset on sallittava. Neuvosto kuitenkin huomauttaa, että jos henkilöön kohdistuva kärjekäs arvostelu sallitaan nimettömänä tai nimimerkin suojasta, on siihen oltava erityiset perustelut.” Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2020 23 Suomen Lehdistö Janne Arola on aloittanut tuottajana. Arola on toiminut pitkään vapaana toimittajana ja tehnyt juttuja Suomen Lehdistön lisäksi muun muassa Imageen, Kuluttaja-lehteen, Suomen Kuvalehteen, Sunnuntaisuomalaiseen, HS Teemaan ja Journalistiin. Aiemmin hän on työskennellyt toimittajana Keskisuomalaisen uutis-, verkkoja taloustoimituksissa sekä Helsingin Sanomien taloustoimituksessa. Sanomalehtien Liitto Oikeustieteen kandidaatti Ismo Huhtanen on nimitetty lakiasiainjohtajaksi. Hän aloittaa tehtävässä elokuussa. Huhtanen siirtyy tehtävään Sanoma Oyj:stä, jossa hän on vastannut head of legal -roolissa lakiasioiden tuen koordinoinnista Sanoma Media Finland Oy:lle, yhtiön lehtien toimitusten oikeudellisesta tuesta ja Sanoma-konsernin teknologiaja muun hankinnan, IPR-asioiden sekä yhteiskuntasuhteiden juridisesta tuesta. Medialiitto Oikeustieteen maisteri Riikka Tähtivuori on nimitetty elinkeinopolitiikan johtajaksi toukokuun alusta alkaen. Tähtivuori siirtyy tehtävään Elinkeinoelämän keskusliitosta, jossa hän on vastannut yrityslainsäädäntöryhmän asiantuntijana erityisesti immateriaalioikeuksista ja hoitanut digija sähköisen viestinnän sääntelyn edunvalvontaa. Ennen EK:ta Tähtivuori on työskennellyt lakiasioiden päällikkönä FiComissa ja lainopillisena asiantuntijana Suomen Yrittäjissä. Kainuun Sanomat Päivi Bisi on aloittanut vt. päätoimittajana. Bisi on työskennellyt Kainuun Sanomissa erilaisissa tehtävissä vuodesta 1989, viimeksi uutistuottajana. Väliaikaisjärjestelyyn päädyttiin koronaepidemian vuoksi. Keski-Häme Filosofian maisteri Ville Hakala on nimitetty uudeksi päätoimittajaksi. Hän jatkaa myös nykyisessä tehtävässään Seutunelosten päätoimittajana. Sanoma Minna Andersson on nimitetty head of TV, radio & events -rooliin vastaamaan TV:n, radion ja tapahtumien mainosratkaisuista ja kaupallistamisesta. Hän aloittaa tehtävässä toukokuussa. Andersson siirtyy Sanomalle Dentsun media directorin tehtävästä, jossa hän vetänyt muun muassa broadcastja digitiimejä. Yle Iida Tikka aloittaa Yhdysvaltainkirjeenvaihtajana syyskuussa. Marit af Björkesten on nimitetty Ylen uuden Strategia ja asiakkuus -yksikön johtajaksi. Ville Vilén on nimitetty Ylen uuden Luovat sisällöt ja media -yksikön johtajaksi. Teemu Kahila on nimitetty Yle Hämeen päälliköksi. Antti Korhonen on nimitetty Yle Lounais-Suomen päälliköksi vuoden loppuun saakka. Hanna Johde uskoo kulttuurin vaikuttavan suorituskykyyn ja asiakastyytyväisyyteen. SANOMA MEDIA FINLANDIN viestintäjohtaja Hanna Johde sai maaliskuussa titteliinsä uuden sanan. Kulttuurija viestintäjohtajana Johde pyrkii rakentamaan yhtiöön kulttuuria, joka auttaa työntekijöitä strategian toteuttamisessa, esimerkiksi kannustaa kehittämään rohkeasti uutta. Samaan aikaan on varmistuttava siitä, että ihmisillä on töissä kivaa. Johteen mielestä on tärkeää, että Sanomalle pystytään houkuttelemaan töihin sopivia ihmisiä ja että he viihtyvät ja pysyvät työssään. Myös johtamistapoja kehitetään ja turhaa hierarkiaa vältetään. Johteen mukaan kulttuuri on yrityksessä sitä, miten sen arvot, missio ja historia näkyvät päivittäisinä tekemisen tapoina, fiiliksinä ja asenteina. Yrityskulttuuri voi olla esimerkiksi muodollinen tai epämuodollinen tai kannustaa joko innovaatioon tai varovaisuuteen. – Kulttuuria ei voi muuttaa eikä rakentaa millään mahtikäskyllä vaan kehittämällä käytäntöjä ja työvälineitä, Johde sanoo. Esimerkkinä Johde kertoo, että Sanomalla alettiin muutama vuosi sitten tietoisesti keventää kielenkäyttöä ja käyttää huumoria sellaistenkin asioiden yhteydessä, joihin se ei ensi ajattelemalla tuntunut kuuluvan ja jotka saatettiin kokea raskaina. Muun muassa henkilöstötutkimukseen vastaamiseen kannustavat kampanjat pohjautuvat huumoriin ja erilaisiin vitseihin – ja ovat toimineet hyvin. Sanoma Media Finlandin työntekijöille teetetään kevään aikana kysely kulttuurista ja sen perusteella päätetään, mitä osa-alueita aletaan erityisesti kehittää. Johteen mukaan kulttuuri on kuulunut hänen tehtäviinsä aiemminkin, mutta nyt siihen haluttiin lisää painotusta. – Yhtenäinen, terve kulttuuri vaikuttaa suoraan yrityksen suorituskykyyn sekä henkilöstön ja asiakkaiden tyytyväisyyteen – ja todella moneen muuhun mittariin. Johde on työskennellyt Sanoma Media Finlandin viestintäjohtajana vuodesta 2012 ja on aloittanut työt konsernissa ensi kertaa vuonna 2004. Noora Autio Jotta ihmisillä olisi kivaa töissä Hanna Johteen mukaan työkulttuuria on esimerkiksi se, että Sanomalla on tietoisesti kevennetty kielenkäyttöä. > 12.—13.11.2020 Suuret Lehtipäivät 2020. Kaupunkija paikallislehtien vuosittainen ammattitapahtuma. Ohjelmatoiveita voi lähettää osoitteeseen ilona.hannikainen@sanomalehdet.fi. Ohjelma julkaistaan syyskuussa. SAMULI PULKKINEN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Tuottaja: Janne Arola. Taitto: Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 90. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2020 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4 3.6. 15.5. 8.5. 5 19.8. 7.8. 31.7. 6 23.9. 11.9. 4.9. 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje Su om en Le hd is tö
Luo uusi digitaalisen tarinankerronnan ratkaisu. Jaossa jopa 240 000 € palkintorahaa. Think Ink 2020 -kilpailu etsii ja palkitsee parhaat digitaalisen tarinankerronnan ratkaisut ja konseptit mediassa ja oppimisessa. Lue kilpailukuvaus ja lähetä ehdotuksesi 26.4.2020 mennessä osoitteessa www.thinkink.fi IDEAHAKU PÄÄTTYY 26.4.2020