”Radiossa sanottiin perhe, mutta miksei sanottu sinkku. Tässä lukee nainen, miksei lue mies.” Nro 3 21/4/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930 TARKASTAJA Suomen Lehdistö seurasi, miten Jarno Liski valmisteli skuuppiaan Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnasta. DIGI FIRST, PRINTTI LAST PAPERI POISTUI ETELÄ-SAIMAAN TOIMITTAJIEN PROSESSISTA
Sanoissa on valtava voima. Silloin, kun yhdestä tulee monta. Silloin, kun ne vahvistuvat toisistaan. Silloin, kun ne löytävät kohteen. Silloin, kun ne osuvat maaliin. Sinulla on vastuu sanoistasi, ja sanojesi synnyttämistä teoista. Aina. Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään 3. toukokuuta.
nro 3/2021 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Siellä, missä kaikki muut eivät ole E tätyön yleistyminen on ollut korona-ajan polttava kysymys myös mediataloissa. Yksi mahdollinen näkökulma on kuitenkin jäänyt huomiotta. Voisiko paikasta riippumaton työskentely tarkoittaa jossain muodossa aluetoimituksien paluuta? Sekä valtakunnalliset että maakunnalliset lehdet ovat karsineet aluetoimittajaverkostojaan vuosien mittaan, mikä on osaltaan herättänyt huolta median alueellisesta kattavuudesta. Kun media-alankin arki alkaa pikkuhiljaa palailla uuteen tai vanhaan normaaliin, voisi olla hyvä pohtia laajemminkin sitä, mistä ja millä tavalla journalismia tehdään. H aastattelin tähän numeroon Hämeenlinnassa asuvaa ja työskentelevää Iltalehden Jarno Liskiä. Hän pitää kriittisen uutisjournalismin näkökulmasta tärkeänä, että media ei pengo vain maan merkittävimpien pomojen väärinkäytöksiä. Yhtä tärkeää on tehdä juttuja myös pienempien kuntien päätöksenteosta ja vallanpitäjistä. Se onnistuu paremmin, kun on itsekin muualla kuin siellä, missä kaikki muutkin ovat. Pysyvästi etätyöskentelyyn siirtyneen Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö Jussi Martikainen taas on todennut, että toimittajien voi olla terveellisempää törmätä ennemmin lukijoiden kuin samassa toimituksessa työskentelevien toimittajien kanssa. Kolmanneksi esimerkiksi otan itseni. Aloitin Suomen Lehdistön tuottajana viime vuoden huhtikuussa, koronapandemian juuri iskettyä Suomeen kaikkein pahimmin. Lehden kannalta on todennäköisesti hyvä, että kaksihenkisen toimituksemme maantieteellinen ulottuvuus kattaa muutakin kuin Helsingin. Täältä Jyväskylästä voi tarvittaessa singahtaa nopeasti juttukeikalle vaikka Kiuruvedelle. Vanhassa maailmassa ei välttämättä olisi tullut mieleen, että ilman aluetoimittajan statusta voi asua jossain muualla kuin missä lehden kotipaikka on. Muitakin merkkejä kiinnostuksesta alueelliseen journalismiin on. MustReadilla on kirjeenvaihtaja Oulussa ja suunnitteilla uutiskirjemedia Lahteen. Iltalehden Perttu Kauppinen ei sulje pois, että lehti lähtisi ruotsalaisten iltapäivälehtien mallin mukaisesti tavoittelemaan yleisöjä maakunnista aluetoimituksilla. Yksittäisten medioiden yksittäiset toimittajat eri alueilla voisivat auttaa paikkaamaan menetyksiä, joita sanomalehtien maantieteellisten verkostojen kutistuminen on aiheuttanut monipuoliselle alueelliselle journalismille. ? 4 avaaja Esihenkilöt tukevat häirintää kokeneita toimittajia julkisesti liian harvoin, sanoo Ilmari Hiltunen. 5 Gallup Mitä mieltä esitetystä mediatuesta? 6 puheenaihe Journalismia syytetään keskiluokkaisuudesta. Toimittaja Anna-Stina Nykänen suhtautuu keskiluokkakritiikkiin kriittisesti. 7 Kolumni Kimmo Mäkilä: Joka juttu ei voi pääaiheensa ohella tunnustaa myös minun valintojani oikeiksi. 9 lehdistötilaisuus Jarno Liskin mukaan juttujen tiedot eivät merkitse yhtä paljon kuin tietoisuus, että joku penkoo. 14 paiKallinen diGiloiKKa Koillissanomat julkaisee joka aamu tuoreen puheenaihejutun verkossa. 20 ratKaisut Näin toimitus ja tilausmyynti lähenivät Alma Talentissa. 24 ratKaisut Vallankumous luvassa: Taittoa nappia painamalla. 25 teKijä Palvelumuotoilija Simo Rontti silottaa ostopolkuja Kaleva Mediassa. 26 teoria & Käytäntö Karjalaisen digiuudistus on edennyt kuin tanssi: kaksi askelta eteen, yksi sivulle. 28 tutKimuKset Mediayhtiöt tuovat nyt verkkokaupan journalismiin. 29 väliporras Toimitusten monimuotoisuus on lähinnä vitsi, kirjoittaa Ville Seuri. 30 rivien välissä Aivokuormituksen vähentämisen pitäisi olla osa organisaation jatkuvaa kehitystä, kirjoittaa Silja Tenhunen. 31 nimitys Tuore päätoimittaja Jussi Virkkunen linjaa, että Kansan Uutiset lisää ilmastokriisin ja luontokadon käsittelyä. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2021 kestotilaus 107 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 114 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. m ik ko ha lv ar i suomen lehdistö 3 14 to uk o hu ja ne n 20
huono kehitys. Ilmari Hiltusen mukaan avoimuuden vastainen asenne julkishallinnossa on sukua esimerkiksi sille, että kunnan toimintoja yhtiöitetään. ”Yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa siirtyy pois julkisen sfääristä.” 4 suomen lehdistö 3/2021 A a
Tuorein toimittajien haastatteluihin perustuva artikkelisi ei mairittele suomalaisia viestinnän ammattilaisia: tietoja ei anneta, painostetaan, julkaistaan epätosia väitteitä juttujen teemoista. Mikä on huolestuttavinta, mitä viestinnästä nousi esiin, väitöskirjatutkija Ilmari Hiltunen? Se, että aggressiivisia maineenhallinnallisia pyrkimyksiä on myös julkisella puolella. Viestintä hakee mallia pörssiyhtiöistä, joissa suurin osa asioista on liikesalaisuuksia ja julki tuodaan vain tarkkaan valikoitua positiivista viestiä. Se johtaa perverssiin tilanteeseen, jossa julkinen instituutio palkkaa ihmisiä varjelemaan mainettaan kansalaisilta, jotka viime kädessä rahoittavat sen toiminnan. Kuinka yleinen tämä kokemus julkisen puolen viestinnästä on? Se on erityisen yleinen toimittajilla, jotka tekevät tietopyyntöjä. Pahimmillaan olen kuullut sanottavan, että asiakirjat ovat täällä, voit hakea ne hallinto-oikeuden kautta. Perusteettoman salauspäätöksen tehneelle henkilölle ei koidu mitään sanktioita. Se on iso epäkohta. Journalistin mukaan päätoimittajat suojasivat Matti Ahdetta #metoo-tyyppiseltä julkisuudelta 2000-luvun alussa. Onko tänä päivänä hyvä veli -verkostoja, jotka vaikuttavat journalismiin? Haastateltavieni kokemus on, että tämä on jatkuvasti vähenemään päin, ei kuitenkaan niin, että näitä ei olisi. Nykyään verkostot voivat syntyä uudella tavalla. Ajatellaan vaikka journalisteja, jotka ovat välillä töissä samoissa viestintätoimistoissa, joiden listoilla pyörii myös poliitikkoja. Ylipäätään journalistien professionaalinen itseymmärrys on kasvanut. Nähdään, että henkilösuhteissa pitää olla varovainen. Toimittajien verkkohäirinnästä on kirjoitettu vuosia, mutta myös toimittajien fyysistä koskemattomuutta loukataan. Miten usein? Se on vielä harvinaista. Ihmiset voivat esimerkiksi käyttäytyä uhkaavasti, kun he tunnistavat työtään tekevän toimittajan mielenosoitusten tai protestien kaltaisissa tilanteissa. Toisaalta kun joku tietty journalisti nostetaan tikunnokkaan sosiaalisessa mediassa, häneen kohdistuu herkästi impulsiivisen väkivallan uhka. Ihmiset saattavat lähteä seuraamaan ja kuvaamaan tai pahimmillaan tullaan iholle. ” Perusteettoman salauspäätöksen tehneelle ei koidu sanktioita.” Osa toimittajista kokee, ettei häirinnästä ole hyötyä raportoida esihenkilöille. Mitä tehokkaita vastakeinoja häirintään on? Ensinnäkin asia pitää ottaa vakavasti ja etsiä keinoja häirintää kohdanneen ehdoilla. Se, mikä usein puuttuu, on julkinen tuki toimittajalle. Välillä näkee, että journalisti yrittää jossain Twitterissä puolustautua myllytystä vastaan, vaikka hän itse on jäävi puolustamaan omaa juttuaan. Olisi toimituspäälliköiden ja päätoimittajienkin etu sanoa, että minä olen tilannut jutun ja seison sen takana. Mikä on yllättävin löydöksesi koskien journalisteihin vaikuttamista? Se, että miesja naisjournalistit kohtaavat yhtä paljon uhkailua ja häirintää. Se käy voimakkaasti sitä kuvaa vastaan, mikä ilmiöstä yleensä syntyy. Julkisuudessa asiaa on käsitelty paljon naisjournalistien kautta. Asiaan vaikuttaa varmaan se, että toimittajien ammatilliseen identiteettiin on sisäänrakennettu macho-asenne, että journalisti ottaa kaiken vastaan. Miespuolisilla journalisteilla voi olla korkeampi kynnys puhua kokemastaan häirinnästä. ? avaaja Julkisia salaisuuksia Mainetta hallitaan aggressiivisesti myös julkisissa laitoksissa, sanoo Ilmari Hiltunen, joka tutkii toimittajien kokemaa ulkoista vaikuttamista. teksti Riikka Virranta kuva Touko Hujanen Gallup Mitä mieltä mediatuki työryhmän esityksistä? (Lue s. 8) Timo Laitakari Länsi-Savon päätoimittaja Timo Kopra Otavamedian toimitusjohtaja Medialiiketoiminnan kannalta kaikkein keskeisin tapa toimia olisi arvonlisäveron muuttaminen sivistyneelle eurooppalaiselle tasolle. Varmasti kaikki tuki, joka kohdentuu oikein, on hyväksi, mutta sellainen, joka ei kohdennu oikeudenmukaisin perustein, on kilpailua vääristävää. Se on Otavamedian ja minun näkökantani aiheeseen.” Kati Uusitalo Loimaan Lehden päätoimittaja On vielä paljon tarkennettavaa siinä, että jos tukiin päädytään, ne tukisivat vastuullisia, alan eettisiin sääntöihin sitoutuneita medioita. Toivon, että tässä ei luoda mekanismia, joka tukee vähäksi aikaa markkinoille tulevia ja niitä sekoittavia toimijoita. Se heikentäisi kaikkien elinmahdollisuuksia. En ole ollenkaan varma, että nämä esitetyt tukimuodot ovat kaikkein järkevimmät. Tasapuolisin tukimuoto olisi ehkä kuitenkin alvin laskeminen nollaan. Kysymys on myös siitä, miten me saisimme mahdollisimman monet lukemaan ja kuluttamaan vastuullisesti tuotettua sisältöä.” —Janne Arola Kuulostaa ihan hyvältä, vaikka lähtökohtaisesti olisi parempi, jos pärjäisimme ilman tukea. Täällä Itä-Suomessa on helppo nähdä, että ilman tukia sisällöt voivat heikentyä ja pelot uutiserämaista ovat aiheellisia. Tukien merkitystä on vaikea arvioida ennen kuin tiedetään, millä tasolla ne ovat euroissa ja millaisilla kriteereillä niitä jaetaan. Jakotapaan pitää kuitenkin panostaa niin, että se on läpinäkyvä eikä politiikkaa pääse sitä ohjailemaan.” 3/2021 suomen lehdistö 5 A
TOISET kulkevat ruosteisella resiinalla, toisten kulutuksen ja elämäntavan pendolino-juna kulkee kahtasataa. Kumpi näkyy mediassa? Näin vertaa pienituloisuutta työssään tarkastellut freelance-toimittaja ja tietokirjailija Asta Leppä. Pendolinolla hän viittaa keskiluokkaan, jonka hallitseva rooli koronauutisoinnissa on saanut viime aikoina kritiikkiä esimerkiksi etätyön korostumisessa. Leppä pyrkii asetelman horjuttamiseen maaliskuussa Ylellä alkaneessa Asta Leppä ja köyhä Suomi -podcastissa. – Ohjelman tärkein päämäärä on paitsi saada köyhien ja raskautettujen ääni kerrankin kuuluviin myös luoda pendolinon matkustajille näköyhteys sinne resiinalla kitkuttelevaan väkeen. Median keskiluokkaisuudesta puhuttaessa Leppä kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten kuluttamista kuvataan journalismissa. Hän huomauttaa, että myös sanomalehdet ovat alkaneet painottaa lifestyle-sisältöjä, esimerkiksi juttuja ruoasta, uusista harrastuksista, itsensä kehittämisestä ja lomista. – Olisin niissä erityisen tarkkana tietyn elämäntavan esillä pitämisessä. Itseäni häiritsee, että siitä tulee standardi, johon kaikkien pitää pyrkiä, Leppä sanoo. – Kaipaan aidosti erilaisten elämänkohtaloiden ottamista mukaan juttuihin. Luen itse mielelläni lifestyle-osastoja lehdistä, mutta kaipaisin niihin enemmän rosoa ja särmää, railoja ja epätäydellisyyttä. KESKUSTELUSSA nousee aika ajoin esiin se, miten eri yhteiskuntaluokat näkyvät journalismissa. Tuoretta suomalaista tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole. Teollisuusliiton julkaisema Tekijä-lehti kirjoitti lokakuussa 2020, kuinka Yle ja Helsingin Sanomat ”eivät pääsääntöisesti pysty tekemään havaintoja suurimmasta osasta suomalaisia”, jos ne eivät käsittele suorittavan työn tekijöitä. Väitettä julkaisu perusteli viikon mediaseurannalla, jossa painottuivat ”vallan ja varakkuuden omistajat”. Journalisti-lehti taas toteutti vuonna 2010 kyselyn toimittajien taustoista. Keskivertotoimittaja on sen mukaan korkeasti koulutettu ja syntynyt koulutetuille vanhemmille. Kyselyn mukaan toimittaja asuu omistusasunnossa kaupungissa, käyttää yksityisiä työterveyspalveluita ja työsuhteessa ollessaan kuuluu ylempään keskiluok kaan. KUNNIOITTAVASTI köyhyydestä -palkinnon vuonna 2018 saanut Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen pitää alan sisäistä suhtautumista journalismin keskiluokkaisuuteen torjuvana. – Kaikki mediassa päätoimittajia myöten tuntuvat tunnistavan, että pitää olla heikoimpien puolella. He tuntevat piston omassatunnossaan, jos yritetään väittää, että te olette elitistejä ettekä ole kiinnostuneita köyhimmistä. Nykäsen mielestä nuori, koulutettu toimittajapolvi on edeltäjiään keskiluokkaisempaa. Samaan aikaan hän itse suhtautuu Ulla Appelsin Ilta-Sanomien päätoimittaja Koska IS on Suomen suurin digiuutismedia ja käyttäjilleen maksuton, on selvää, että haluamme huomioida monenlaiset lukijat yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Koronan osalta olemme kirjoittaneet paljon juttuja erilaisten ihmisten, esimerkiksi vanhusten, lomautettujen ja lasten ahdingosta, ja pidämme näitä aiheita hyvin tärkeinä. Suomalaisista ylivoimaisesti suurin osa kuuluu keskiluokkaan ja Suomen keskiluokka on Euroopan suurimpia. Olisi hyvin erikoista, jos lukijoiden enemmistön elämä, arki ja kokemukset eivät näkyisi journalismissa lainkaan.” Gallup Millä tavalla keskiluokka näkyy julkaisussanne? Seppo Rönkkö Savon Sanomien päätoimittaja Me pyrimme tekemään juttuja lukijoillemme. Keskiluokka kuuluu siihen. En tunnista, että sisältömme olisi painotettu jollekin tietylle väestöryhmälle. Keskiluokalle pitää olla sisältöjä, niin kuin myös vuokralla asuville tai vaikkapa opiskelijoille, joilla ei ole omaa autoa. Näemme sisällön tavaratalona, jossa tarttumapintaa pitää olla mahdollisimman laajalle. Olemme kirjoittaneet myös vaikkapa koronan vaikutuksesta nuorten mielenterveyteen. Pyrimme hakemaan niitä aiheita, jotka ovat olennaisia ja keskeisiä lukijoillemme.” puheenaihe Kuka näkyy ja kenelle kirjoitetaan? Toimittaja Asta Leppä kaipaa journalismiin rosoa ja huomiota siihen, minkälaista elämäntapaa sanomalehtien lifestylesivut pitävät esillä. Anna-Stina Nykäsen mukaan journalismi on väistämättä keskiluokkaista. TekSTI Tuukka Tuomasjukka kuva Suvi Elo 6 Suomen lehdISTö 3/2021 A
Kolumni Kimmo Mäkilä Kirjoittaja on journalistiikan tohtori ja Pellervon taloustutkimus PTT:n viestintäpäällikkö. Tämä kolumni tukee juuri sinun arvomaailmaasi L ehtijutut ovat nettiaikana venyneet pitkiksi, mutta joka ikinen juttu ei silti voi ahtaa sisäänsä koko ihmisyy den kirjoa. Meidän on usein vaikea tajuta tätä. Varsinkin silloin, jos journalismi käsittelee arvoja ja isoja elämänvalintoja: hankinko lapsia vai en, kenen kanssa elän suhteessa, mitä syön, miten asun, mitä kelailen yhteiskunnasta. Jos juttu ei pääaiheensa ohella erikseen tunnusta myös minun valintojani oikeiksi ja hyviksi, on yllättävän yleistä ajatella, että tämä on varmasti tahallista. Medialla on jälleen pahat mielessä! Omasta ikä luokasta tai poliittisesta kannasta riip puen tilanne sitten määritellään vaikkapa sorroksi, kommunismiksi, fobiaksi tai syyllistämiseksi. Kirjailija Juha Itkonen kertoi mediassa lapsiarjestaan ja näyttelijä Miiko Toiviainen transsukupuolisuudesta teatterissa. Niinpä joillekin Itkosen jutustelu todisti, miten media koko ajan pönkittää pat riarkaattia. Toisille taas Toiviaisen haas tattelu oli osoitus kiihtyvästä heteroiden syrjinnästä. Nämä huomiot on tietenkin tuotava heti esiin somessa, koska muuten moinen pahuus voisi jäädä muilta havait sematta. Totta kai yksittäinenkin havainto voi joskus vihjata, että laajempi epäkohta on aidosti olemassa. Mutta kun teksteistä aletaan etsiä ensisijaisesti sitä, mitä ne eivät sisällä, ja tulkinta on aina pahansuopa, lopputulos on lohduton. Ympärillä avautuu pohjattoman vihamielinen maailma, jossa ne muut alati jahtaavat minua ja vihaavat juuri minun arvojani, joita kukaan ei ikinä tue missään. Ja media vain toistelee kritiikittä niiden puheita. Radiossa sanottiin perhe, mutta miksei sanottu sinkku. Tässä lukee nainen, miksei lue mies. Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin varmuu den vuoksi pelätä kaikkea ja kaikkia. Ah taalta tuntuu, mutta ei se ole välttämättä jutun vika. ? keskiluokkakritiikkiin kriittisesti. Hänen mukaansa Helsingin Sanomissa käytiin jo keväällä 2020 keskustelua siitä, tarkoit taako koronaviruspandemia ihmisille vain puistojumppia ja etätöitä. – Kriittiset lukijat aliarvioivat kriittistä kes kustelua, jota toimitusten sisällä käydään. NYKÄSEN mukaan journalismi on väistä mättä keskiluokkaista, eikä syrjään jäävistä ihmisistä voi olla määrällisesti yhtä paljon juttuja kuin muista. Myös Asta Leppä pitää median keskiluokkaisuutta ymmärrettä vänä, sillä mediatuotteita ostavaa keski luokkaa kiinnostavat eniten sen omaa elämää käsittelevät sisällöt. – Jos me olemme huolissamme vaikka Lapin matkailuelinkeinosta, niin se on keskiluokka, joka pitää sitä pystyssä. Jos olemme huolissamme siitä, miten korona virus leviää maakuntiin, se on keskiluokka, joka sinne ajelee, Nykänen sanoo. Vaihtoehdoksi Nykänen esittää yksittäi siä, näyttäviä juttuja heistä, joita media ei arjessa nosta esille. Ratkaisuna voisi toimia myös tunteiden käsitteleminen yhteisöjä ja yhteiskuntaa koskevana ilmiönä. Nykänen huomauttaa, että keskiluokka ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen. Samoja tunteita kokevat niin yritysjohtajat kuin korvaus hoitopotilaat, ja perheen ja suvun kautta lähipiiriin voi kuulua eri luokista tulevia ihmisiä. – Kun puhumme keskiluokasta, pu humme helposti toimeliaisuudesta ja talou desta. Kun käsitellään tunteita, voidaan löytää kaikille yhteiskuntaluokille yhteisiä tekijöitä, Nykänen sanoo. ? ” Kriittiset lukijat aliarvioivat kriittistä keskustelua, jota toimitusten sisällä käydään.” käperrymme kulutukseen. Asta Leppä uskoo, että kulutusta painottava journalismi vaikuttaa negatiivisesti myös keskiluokkaan. ”Jatkuva pinnistely uusien vaateiden täyttämiseksi kuormittaa keskiluokkaa, minkä vuoksi se ei enää jaksa huolehtia muiden ongelmista.” 3/2021 Suomen lehdiSTö 7 A
esitys mediatuesta Kolmenlaista tukea ja tilauksille verovähennys MEDIA-ALAN toimijoista koostunut työryhmä ehdottaa Suomeen kolmenlaista pysyvää mediatukea. Tukisummia ja tarkkoja tuen jakokriteerejä se ei kuitenkaan esitä. Työryhmä ehdottaa selvitettäväksi myös mahdollisuutta vähentää verotuksessa journalististen tuotteiden tilausmaksut. Ehdotuksessa pääosa tuesta menisi tuotantotukeen, jota voisi saada toimitustyön kustannusten kattamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Tuki olisi tarkoitettu medialle, joka on yksityisessä omistuksessa ja joka tarjoaa uutisja ajankohtaissisältöjä. Tukea eivät saisi esimerkiksi puolue-, kulttuuri-, harrastetai ammattilehdet. Sitä voisi hakea vuosittain esimerkiksi 3–5 vuoden määräajaksi. Työryhmä harkitsisi tuen ohjaamista talousvaikeuksissa oleville välineille. Toiseksi tukimuodoksi ehdotetaan kehittämistukea uusille tiedotusvälineille ja vakiintuneille välineille kehittämishankkeisiin. Erotuksena ammattimaiselle medialle jaetusta tuesta työryhmä esittää tukea myös kansalaismedioille, kuten yhteisöradioille. Tarkoitus olisi tukea monikulttuurista ja monikielistä tiedonvälitystä. Liikenneja viestintäministeri Timo Harakka sanoi kannattavansa esitystä. Tavoite on, että tukeen varataan määrärahoja mahdollisimman pian. Uutismedian liiton liittojohtaja Jukka Holmberg kommentoi, että ”tuen toimivuus ja yleinen hyväksyttävyys selviävät vasta sen kriteerien ja ehtojen täsmentyessä”. – Riikka Virranta mediatuKi Ruotsissa media-ala haluaa tuesta epäsuoraa SAMAAN aikaan Ruotsissa sanomalehtien järjestö TU vaatii kannanotossaan maan pitkäikäisen mediatukijärjestelmän romuttamista ja korvaamista epäsuoralla tuella, kuten tilausten arvonlisäveron ja työnantajamaksujen alentamisella. Suomessa asiasta uutisoi ensimmäisenä STT. TU:n mielestä tukimallit ohjaavat liikaa median toimintaa. Systeemistä pitäisi myös poistaa subjektiivinen arviointi. Ruotsin mediatuen taso ilman koronalisiä on noin 90 miljoonaa euroa vuodessa. TU:n esitys on herättänyt jo kri tiikkiä. Esimerkiksi Dala-Demokraten-lehden päätoimittaja kommentoi SVT:llä, että ehdotus tukee suuria ja menestyviä medioita, kun taas pienet ovat vaarassa kadota. — Riikka Virranta leviKKiKehitys Monen lehden tilaajamäärät kasvoivat KOURALLINEN maakuntalehtiä onnistui kasvattamaan kokonaislevikkiään viime vuonna, selviää Media Audit Finlandin julkaisemista luvuista, vaikka viime vuoden lukujen tarkastus on vielä kesken. Esimerkiksi Etelä-Saimaa uutisoi kääntäneensä tilaajamääränsä kasvuun ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. Levikintarkastuksessa muita nousijoita olivat Mediatalo Keskisuomalaisen lehdet Uusimaa, Savon Sanomat ja Etelä-Suomen Sanomat. Myös Kauppalehti jatkoi tarkastetun kokonaislevikkinsä kasvattamista. Lisäksi Kaleva, Lapin Kansa ja Helsingin Sanomat ovat kertoneet kasvatta neensa tilaajamääriään viime vuonna. — Janne Arola uutisraivaaja Uutiskirjemedia Lahteen, Long Play avaa algoritmeja DIGIMEDIA MustRead aikoo perustaa Lahteen uutiskirjepohjaisen verkkomedian. Se sai 4minread-projektia varten 30 000 euroa Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-kilpailusta. MustReadin Heikki Pursiai nen perustelee asiaa muun muassa uutiskirjebisneksen valtavalla buumilla. – Meillä on vahva usko siihen, että sähköposti on yksi merkittävistä tavoista kuluttaa mediasisältöjä myös tulevaisuudessa, Pursiainen sanoo MustReadissa. Yhtiöllä on jo uutiskirjetuotteina yritysjohtajille suunnattu, nopealukuinen talousaiheinen uutiskirje sekä valikoiduille päättäjäkohderyhmille lähetettävät kuntavaalikirje ja energia-aiheinen uutiskirje. Lisäksi sillä on ruokaan ja juomaan sekä uusimpana vastuullisuusteemaan keskittyvät uutiskirjeet. Uutisraivaajassa palkittiin myös neljä muuta journalistista projektia samalla summalla. Verkkomedia Long Play perustaa syksyllä algoritmitoimituksen, jota vetää Johanna Vehkoo. Se tutkii algoritmien toimintaa ja vastuullisuutta sekä niiden vaikutusta tavallisten ihmisten elämään. — Riikka Virranta yt-neuvottelut Sanoma ja Kaleva Media irtisanoivat SANOMAN yt-neuvottelut päättyivät 12 työntekijän irtisanomiseen Pirkanmaalla. Aamulehden ja Pirkanmaan paikallislehtien toimitukset päätettiin yhdistää ja Helsingin Sanomien aluetoimitus Tampereella lopettaa. Toukokuusta alkaen osa paikallislehdistä vähentää printtilehtensä ilmestymistä yhteen päivään viikossa. Irtisanottujen lisäksi yhdeksän ihmistä otti vastaan korvaavan työn ja kolme jäi omasta halustaan eläkkeelle, kertoo Aamulehti. Kaleva Media puolestaan irtisanoi yt-neuvottelujen päätteeksi yhdeksän ihmistä, joista valtaosa oli toimittajia. Lisäksi seitsemän ihmisen työnkuvaan tuli muutoksia. Yhtiö on perustellut yt-neuvotteluita uudelleenorganisoitumisella, jotta se voi paremmin vastata toimialan murrokseen. — Janne Arola ajanKohtaista KritiiKKi Minkä tahansa muun juttutyypin, jopa mielipidekirjoitusten, kohdalla journalistiset julkaisukriteerit tuntuvat välillä olevan tiukempia kuin kritiikkien. Kritiikkiä ei ajatella osana journalismia. Valheellisetkin väitteet menevät läpi, kun ne verhoillaan ’kulttuurikeskustelun’ tai ’mielipiteen’ pyhänhohteeseen.” Ylen kulttuuritoimittaja Pietari Kylmälä blogikirjoituksessaan 8 suomen lehdistö 3/2021 A
lehdistötilaisuus SOITINKO PAHAAN AIKAAN? Jarno Liskin skuupit syntyvät tietopyynnöistä ja väsymättömästä tinkaamisesta. Uransa alussa hän häpesi osaamattomuuttaan. teksti Janne Arola kuvat Lauri Rotko B aina puhelimessa. Jarno Liski soittelee valtavasti taustapuheluita lähteille, jotka osaavat sparrata ja arvioida, mistä voisi saada lisää olennaisia tietoja. Esimerkiksi eläköityneillä virkamiehillä on usein aikaa ja intoa jutella. B 3/2021 suomen lehdistö 9
T uttu näky Hämeenlinnan Hangasmäessä: Iso mies risuparrassaan, hiukset sekaisin, hieman kumara ryhti, kävelee loskaisella kotipihallaan ja puhuu puhelimeen kuuluvalla äänellä. On maaliskuun lopun tiistai, ja Iltalehden toimittajana työskentelevä Jarno Liski on juuri palannut päiväkotija kauppareissulta. Hän on ajatellut pitää ainakin puolittaisen vapaapäivän. Tehdä ruokaa, antaa haastattelun Suomen Lehdistölle, soitella ehkä muutaman taustapuhelun. Hän on pomojensa iloksi työskennellyt yli edellisen viikonlopun ja julkaissut useita juttuja Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) toimintaan liittyvistä sotkuista. Juttu ja, jotka ”oli syytä” tehdä ylitöinä juuri nyt. VTV:n asiat ovat olleet mediassa esillä jo viime kesästä lähtien, eikä syy ole vähiten Liskin itsensä. Tammikuussa Liski kirjoitti, kuinka VTV:n pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin päätöksellä virasto on maksanut eräälle virkamiehelle kahden vuoden ajan palkkaa tyhjästä. Lisäksi Liski on paljastanut YliViikarin lentobonuspisteiden käytössä ilmenneitä epäselvyyksiä. Nyt Yli-Viikarin asema on alkanut horjua, sillä pääjohtajasta on käynnistetty rikostutkinta. Siihen liittyy myös käynnissä oleva puhelu. Henkilökunnassa on vajausta, joten Liskin esimies, Iltalehden politiikan ja talouden toimituksen päällikkö Juha Ristamäki, pyytää Liskiä kirjoittamaan jutun iltapäivällä järjestettävästä eduskunnan puhemiehen Anu Vehviläisen tiedotustilaisuudesta. Siihen on kai suostuttava, vaikka yleensä Liski penkookin taustalla. SINNIKÄS ja paneutuva. Hyvä lähdeverkosto. Tuntee julkisuuslain läpikotaisin. Suomen parhaimpia ellei paras tutkiva journalisti. Tähän tyyliin, hellyttävän yksimielisesti Liskiä kuvailevat useat hänen kanssaan läheisesti työskennelleet. – On paljon toimittajia, jotka rakastavat itseään ja omaa ääntään. Jarno on substanssipuolen mies. Häntä kiinnostaa asia, eikä hän ole itseään korostamassa, sanoo Liskin esimiehenä Ylellä ja toimeksiantajana Suomen Kuvalehdessä työskennellyt Jussi Eronen. Liski on noussut skuupeillaan eturiviin pikkuhiljaa. Esimerkiksi viime vuonna hän paljasti tai oli mukana paljastamassa ”kohuliikemies” Onni Sarmasteen miljoonien eurojen arvoisen maskikaupan Huoltovarmuuskeskuksen kanssa sekä elinkeinoministeri Katri Kulmunin eroon johtaneet viestintäpalveluiden ostot. Moni kova uutinen löytyy julkisista asiakirjoista. Liskin tapana on lähetellä ahkerasti tietopyyntöjä. Julkisuuslain mukaan viranomaisen on vastattava tietopyyntöön 14 vuorokaudessa, joten Liski saa muutamassa minuutissa muotoilemillaan viesteillä tasaisin väliajoin haltuunsa dokumentteja, jotka voivat paljastaa uutisia. Hänellä on kaiken aikaa tekeillä useita juttuja samaan aikaan. Eronen arvioi, että tällaista asiakirjajournalismia tekee Suomessa hyvin vain harva toimittaja. – Se myös säästää aikaa, kun kerralla saattaa saada yhtä paljon tietoa kuin 3–4 päivää ihmisille soittelemalla. LISKI ei ollut tutkiva journalisti syntyessään. Keväällä 2004 hän oli armeijassa ja haki opiskelemaan kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon. Samalla hän päätti osallistua myös paria päivää myöhemmin pidettäviin journalistiikan pääsykokeisiin, jotta välttäisi paluun metsäleirille. – Pääsin sinne olemattomalla lukemisella kirkkaasti sisään, mutta kirjallisuuden pääsykoe oli täysi katastrofi, Liski muistelee valmistaessaan kalakeittoa perheensä omistaman maalaistalon keittiössä. Opinnot alkoivat syksyllä 2005, ja heti yllätyksellisesti. Liski ei ollut tajunnut hakeneensa ja päässeensä kouluun, jossa opiskellaan alkeista lähtien, mikä on uutinen ja miten niitä kirjoitetaan. Häntä kiinnosti ennemmin pitkien feature-juttujen ja esseiden kirjoittaminen Kuukausiliitteen ja Imagen kaltaisiin lehtiin. Ammatti-identiteetti alkoi kuitenkin muodostua jo varhain, kun hän tutustui samanhenkisiin ihmisiin eri vuosikursseilta ja pääsi puhumaan heidän kanssaan journalismista. Myös kiinnostus uutisiin virisi pikkuhiljaa – häpeän johdattamana. Toisessa kesätyöpaikassaan Länsi-Savo-lehdessä Liski oli aamupalavereissa yleensä ilman omaa aihetta, joten hänelle löytyi usein pinkan pohjalta jokin kaavamuutosta tai jätevedenpuhdistamon ympäristölupaa koskeva asia käsiteltäväksi. Niiden nakittaminen Liskille oli luontevaa, sillä hän oli ”parrakas, keskivartalolihava ja käytti vakosamettitakkia” eli aika 30.3.2021 Paikka Liskin koti, Hämeenlinnan Hangasmäessä sijaitseva maalaistalo. Paikalla Iltalehden toimittaja Jarno Liski, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Ylellä ja Jyväskylän ylioppilaslehden Jylkkärin päätoimittajana. Kirjoittanut freelancerina esimerkiksi Seuraan ja Suomen Kuvalehteen. aihe Tutkiva journalismi, ajojahdit, metsäkävelyt, lähdeverkostot tarjolla Lohikeittoa ja suoraa puhetta journalismista ”Yritän tehdä työni sitä tarkemmin, mitä kriittisempi tilanne on.” 10 suomen lehdistö 3/2021 B
näyttikin vanhan liiton toimittajalta, ”joka istuu illat baarissa ja päivät tupakkakopissa kirjoittamassa kaavamuutosuutisia”. Samalla Liski kuitenkin tajusi, että hän ei oikeastaan ymmärtänyt mitään käsittelemistään aiheista. Niinpä hän pyysi haastateltaviaan selittämään ja istui tarvittaessa virkamiesten toimistoissa yrittämässä ymmärtää, miten kunnallinen päätöksenteko toimii. Seuraavana kesänä alisuoriutuminen jatkui Helsingin Sanomien taloustoimituksessa. Liski häpesi sitä, että läiski Suomen merkittävimmän lehden merkittävimpiin kuuluvan osaston sivuille kaksipalstaisia juttuja, joiden tiedot kuka tahansa lukija olisi googlettanut muutamassa sekunnissa. Osaamattomuudestaan sisuuntuneena hän päätti ryhtyä tosissaan opiskelemaan olennaisia asioita. – Menin kylmiltäni istumaan laskentatoimen tilinpäätösja arvonmäärittelykurssille, jossa johdettiin nobelistien kaavoilla Excelissä yritysten käypiä arvoja tilinpäätösluvuista ja beta-kertoimista. En ymmärtänyt mitään. Mutta kävin kurssin kaksi kertaa ja sitten ymmärsin edes jotain. Juuri tilinpäätösten analysointitaito on tuonut hänelle urallaan monta uutisvoittoa. OLENNAISTA on tietysti myös puhua oikeiden ihmisten kanssa. Kalakeitto saa jäädä hellalle hautumaan, kun Liski vetää saappaat jalkaansa ja lähtee ulos paitsi valokuvattavaksi myös soittelemaan taustapuheluita kotitalonsa ympärille levittäytyvän kylän metsäpoluille. Liskin jutuissa on harvoin pitkiä sitaatteja tai suoriin haastatteluihin pohjautuvia osuuksia. Sen sijaan hän soittelee valtavan määrän taustapuheluita eri ihmisille saadakseen tietää, mitä on tapahtunut, kuka voisi kertoa lisää ja mistä voisi löytyä asiakirjanäyttöä. VTV:tä tutkiessaan Liski on poikkeuksellisesti tehnyt kuukausikaupalla töitä ja soitellut kymmeniä puheluita saadakseen talon sisältä ihmisiä puhumaan omalla nimellään, jotta juttujen painoarvo olisi suurempi. – Monet kerrat kyselen samoilta ihmisiltä uudestaan ja uudestaan, ketä pitäisi vielä jututtaa. Vaikka Liski on tutkinut VTV:tä jo viime vuoden elokuusta lähtien ja julkaissut useita juttuja pääjohtaja Yli-Viikarin toimista, hän kertoo tavoitteenaan olevan päästä kiinni kaikkein olennaisimpaan kysymykseen. Siihen, miten Valtiontalouden tarkastusvirasto suoriutuu nimensä mukaisesta tehtävästä. Kirjoittaminen on Liskille pakollinen paha. Vain silloin, kun sylissä on todella 3/2021 suomen lehdistö 11 B omalla tyylillä. Koska journalismin uraja palkkanäkymissä ei ole hurraamista, Liski on halunnut pitää kiinni vapaudestaan tehdä valintoja asioissa, joissa se on mahdollista. Se tarkoittaa esimerkiksi asumista maalaistalossa Hämeenlinnassa sekä töiden järjestämistä omien aikataulujen mukaan.
perustelut pöytään. Liski sanoo, että hänelle ei ole koskaan ollut epäselvää, että päätoimittaja päättää, mitä julkaistaan. ”Mutta kyllä päätoimittajan pitää myös pystyä perustelemaan päätöksensä. Ja siitä voidaan perustellusti olla myös eri mieltä.” kova uutinen, hän innostuu kirjoitustyöstä. – Mulle sopisi ihan hyvin järjestely, että mä vain kaivan tiedot ja joku, joka tykkää, kirjoittaisi jutun. Liskin juttuja tuottanut ja editoinut Jussi Eronen sanoo jo vuosia halunneensa Liskin panostavan juttujensa luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen. Hänen mielestään Liski onkin kehittynyt kirjoittajana ja rautalangasta vääntäjänä. YLEN uutistoiminnan vastaavaksi päätoimittajaksi valittu Jouko Jokinen pääsi neljä vuotta sitten otsikoihin toteamalla EVA:n podcastissa, ettei pidä siitä, kuinka tutkivaa journalismia korostamalla latistetaan muiden journalistien työtä. Liski allekirjoittaa näkemyksen ainakin osittain. – Olen huomannut, että minunkin oletetaan ajattelevan, että tärkeintä journalismia on aina se, jossa tiedon saamiseksi on tehty paljon töitä. En ole sitä mieltä. – Ihan perusjournalismi, päivittäisuutisointi on tärkeintä. Sen jälkeen tulee asioiden yhdistely, kontekstiin paneminen ja yhteenveto. Tärkeintä on, että ihmiset tietävät ja ymmärtävät, mitä maailmassa tapahtuu, ja vasta sen jälkeen se, että tongitaan vallankäytön viemäreitä. Silti samaan aikaan olisi ”helvetin tärkeää”, että olisi nykyistä enemmän journalisteja, jotka myös penkovat asioita. – Se merkitys ei tule siitä, mitä tietoja niissä jutuissa kerrotaan tai kuinka paljon niitä luetaan. Vaan merkittävää on tietoisuus siitä, että joku penkoo. – Jos päättävässä asemassa oleva joutuu miettimään, onko jokin asia juristien mielestä ok, hänen pitäisi joutua miettimään myös sitä, miltä asia näyttää iltapäivälehden lööpissä. NYT Liski istuu työpisteellään ja yrittää saada etäyhteyden toimimaan. Puhemies Anu Vehviläisen tiedotustilaisuuden alku on viivästynyt. Liskillä on vaikeuksia päästä sisään Teams-kanavalle, jossa se järjestetään. – Tiedä vaikka se olisi menossa jo. Tätä juuri meinaan, että mua ei pitäisi päästää tällaisiin hommiin, hän jupisee yrittäessään säätää samaan aikaan juttupohjaa Iltalehden toimitusjärjestelmässä. – Ristamäki sanoo, että ”nostaa liven”. Pitäisi vaan tietää, että mikä vitun live ja pitääkö mun tehdä asialle jotain. Tilaisuudessa Vehviläinen kertoo odotetusti, että kansliatoimikunta on päättänyt käynnistää prosessin Yli-Viikarin virasta pidättämiseksi rikostutkinnan ajaksi. Kun tulee toimittajien kysymysten vuoro, Liski pommittaa Vehviläistä useamman kysymyksen verran muun muassa siitä, miksi virastapidättämisprosessia ei käynnistetty 12 suomen lehdistö 3/2021 B
toimittajat jahtaavat yhtä ihmistä niin kauan, että hänen päänsä saadaan pölkylle. Liski sanoo, että esimerkiksi Yli-Viikarin kohdalla on syntynyt jonkinlainen ”uutiskiima”, jolloin oikeastaan mikä tahansa pääjohtajaan liittyvä tieto näyttää olevan uutinen. ”Ajojahti” ei kuitenkaan synny vain yhden toimittajan jutuista, vaan kaikesta siitä kohinasta, jota paljastukset herättävät muissa medioissa ja somessa. – Minä yritän tehdä työni sitä tarkemmin, mitä kriittisempi tilanne on, Liski sanoo. – Tällaisessa tilanteessa uutiskynnystä pitäisi pikemminkin nostaa kuin laskea. Pitkään jatkuvat mediamylläkät saattavat näyttää ajojahdilta myös siksi, että skuupin äärelle ei välttämättä pääse yhdellä tajunnan räjäyttävällä juttukokonaisuudella. Usein julkaistavaksi valmistuu ensin yhteiskunnalliselta merkitykseltään vähäpätöisempiä mutta silti uutisarvoisia juttuja, jotka saattavat johtaa uusien vinkkien tai paljastusten äärelle. Liskille itselleen ei tule uraltaan mieleen juttuja, joissa hän olisi jälkikäteen arvioiden painanut päälle liikaa. – Sipilä-keississäkin on äärimmäisen helppo perustella vielä tänäkin päivänä, miksi ne kaikki jutut on tehty. Hän viittaa siihen, että kirjoitti freelancerina eri medioihin ja Ylellä lukuisia juttuja silloisen pääministerin yrittäjähistoriasta sekä niin sanottuihin vakuutuskuoriin piilotetusta omaisuudesta. – Sipilähän ei ole tähän päivään mennessä vastannut yhteenkään haastattelupyyntööni, mutta tietenkään en sen takia jätä juttuja julkaisematta. Tästä syystä niissä on kuitenkin avoimia kysymyksiä, jotka herättävät epäilyksiä. SUURELLE yleisölle Liskinkin nimi tuli tutuksi loppuvuonna 2016, kun Jussi Eronen ja Salla Vuorikoski irtisanoutuivat Yleltä, koska eivät mielestään saaneet toimia siellä Journalistin ohjeiden mukaan. Myöskään määräaikaisena Erosen ja Vuorikosken tiimissä työskennelleen Liskin työsopimusta ei jatkettu vuoden 2017 alussa. Myöhemmin kolmikko julkaisi kokemuksistaan Ylegate-nimisen kirjan. Tilanne harmitti Liskiä ensinnäkin siksi, että hänen unelmatiiminsä tutkivan journalismin tekemiseen hajosi. Toisekseen hän pettyi siihen, että Suomen suurimmassa mediatalossa oli erittäin vaikea tehdä kriit”Ristamäki ’nostaa liven’. Enää pitäisi tietää, että mikä vitun live ja pitääkö mun tehdä asialle jotain.” tistä journalismia vallanpitäjistä, erityisesti keskustalaisesta pääministeristä. Kolmanneksi tilanne oli Liskin työuran kannalta kamala. Perhe oli juuri ottanut asuntolainan ja muuttanut Hämeenlinnaan. Liski oli saanut jalkaa oven väliin Ylellä ja ajatteli, että saisi jatkaa penkomista siellä vielä pitkään. – Ei mulla ollut mitään nimeä, jonka avulla olisin voinut pelastautua. Se oli hyppy tyhjyyteen. Oli selvää, että Ylen ovet menivät vuosikausiksi säppiin ja voi olla, että ne pysyvät suljettuina koko loppu-urani. Liski onnistui kuitenkin rakentamaan tutkivana journalistina freelance-uran, joka toi asialliset kuukausitulot ja mahdollisti eläkemaksujen maksamisen sekä pitkät kesälomat. LISKI kertoo saaneensa freelance-vuosinaan joitakin työtarjouksia, mutta niissä kaikissa olisi ollut edellytyksenä säännöllinen läsnäolo työpaikalla. Hän ei varsinaisesti etsinyt palkkatöitä, kun Iltalehdestä tiedusteltiin hänen halukkuuttaan tulla lehteen tutkivaksi toimittajaksi. Työt alkoivat viime joulukuussa. Lehdelle kävi se, että hän tekee valtaosan töistään kotona Hämeenlinnassa myös koronan jälkeen. Liskillä on 7ja 3-vuotiaat lapset, eikä hän halua pendelöidä tunnin matkaa Hämeenlinnasta Helsinkiin joka aamu. Eikä hän toisaalta halunnut luopua myöskään vapaudestaan tehdä töitä omien aikataulujensa mukaan. – Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että kun alan palkkaja urakehitysnäkymissä ei ole hurraamista, yritän ottaa ilon irti siitä, mistä voi ottaa. Iloa tulee ilmiselvästi myös itse työstä. Kello alkaa lähestyä viittä, mutta Liskin ”puolittainen vapaapäivä” ei ole näköjään ohi. Iltapäiväkahvien jälkeen hän häipyy nopeasti takaisin metsäpoluille. Pitää soittaa vielä muutama puhelu. ? Samana iltana kuukausien työ palkitaan, kun Liski puhuu ensimmäisen kerran vtv:n ylitarkastajan Katri Lammin kanssa. Seuraavana päivänä Lammi suos tuu omalla nimellään ja naamallaan Liskin juttuun kertomaan siitä, kuinka viraston johto on pehmennellyt ja sensuroinut tarkastusraportteja. Juttu julkaistaan pitkäperjantaina aamulla, ja se nousee päiväkausiksi Iltalehden luetuimpien joukkoon ja valtakunnan ykkösuutiseksi. heti, kun tieto Yli-Viikarin rikosepäilyistä tuli ilmi. Vehviläinen kiertelee toteamalla, että asia ei ole juridisesti yksiselitteinen. Hän vetoaa siihen, että asiasta on tullut pikkuhiljaa uutta tietoa ja kansalaispalautekin on yltynyt. Lisäksi puhemiehen omaa moraalintajua vastaan on rikkonut se, että Yli-Viikari on käyttänyt 4 000 euroa VTV:n rahoja omaan kauneudenhoitoonsa. Kauneudenhoitokulujen esiin nostamista Liski pitää pelkkänä sumuverhona, koska sillä ei ole mitään tekemistä asian juridisen käsittelyn kanssa. Jo aiemmin Liski on eräässä taustapuhelussaan arvioinut lähteelleen, että edustuskuluja korostamalla peitellään jotakin vakavampaa. KUN juttujen kohde kieltäytyy kommentoimasta ja uusia tietoja eri lähteistä tulee tipoittain, saattaa helposti näyttää siltä, että 3/2021 suomen lehdistö 13 B
diGisiirtymä PITKÄ MATKA VERKKOON 14 suomen lehdistö 3/2021 B
Koillissanomissa tarkat tavoitteet helpottavat verkkotekemiseen kuuluvaa riittämättömyyden tunnetta. Etelä-Saimaassa printti on poistettu toimittajien prosessista. Urjalan Sanomat hioi työnkulkunsa. Kysyimme kolmesta lehdestä, miten ne ovat vääntäneet tekemistään printtifokuksesta digiin. teksti Riikka Virranta kuvat Mikko Halvari, Kai Skyttä, Jari-Pekka Heimolinna 3/2021 suomen lehdistö 15 B lukijat verkkoon. ”Emotionaalisesti hankalaa on ollut se, että printtilehti ei ole aina tuore, kun mennään digi first. Se on saattanut nousta esiin, kun tapaamme lukijoita. Mutta meitähän se ei haittaa, jos lukijat tahtovat siirtyä pelkän digin lukemiseen”, Jenny Halvari sanoo. m ik ko ha lv ar i
kasvu-uralle. Eeva Sederholm toivoo, että prosentin kasvu viime vuoden kokonaislevikissä olisi pysyvä käänne. ”Ei se mitenkään ilmaiseksi tule. Paljon pitää tehdä töitä, jos haluaa, että levikki pysyy tuollaisella uralla.” 16 suomen lehdistö 3/2021 B Koillissanomien Jenny Halvari ”Päätavoitteemme on, että meillä on joka aamu tuore puheenaihe verkossa” S illä aikaa kun juttelemme Jenny Halvarin kanssa, Koillissanomat on saanut kolme luottokorttitilausta. Sellaiseksi sanotaan tilausta, jonka lukija tekee törmättyään maksumuuriin kuusamolaisen paikal lislehden verkossa. Päätoimittaja Halvari kertoo tavoitteiden tärkeydestä. Yksi niistä Koillissanomissa on saada 16 luottokorttitilausta viikossa. – Täytyy määritellä oma tavoite ja huolehtia, että se tulee täytettyä. Meidän päätavoitteemme on, että meillä on joka aamu tuore aiemmin julkaisematon puheenaihe verkossa. Se on kaiken lähtökohta, Halvari sanoo. – Läheisyys ja kiinnostavuus ovat meille tärkeimmät kriteerit. Puheenaiheet ovat keränneet hyvin kirjautunutta käyttöä – jonka lisääminen on yksi tavoitteista. Halvari katsoo, että Koillissanomat ei mene vielä täysin verkko edellä, ainakaan printin julkaisua edeltävinä päivinä, vaikka taitto onkin keskitetty Ouluun. Seitsenhenkinen toimitus tuottaa kolmena päivänä viikossa myös printtilehden. Verkon tekemistä helpottaa kuitenkin reilu vuosi sitten perustettu deskivuoro, jota jokainen toimittaja hoitaa vuorol laan. Aiemmin ongelmana oli, ettei kenelläkään ollut aikaa tarttua ilmeisiin puheenaiheisiin. Nyt deskitoimittajalla on. Hän myös päivittää sosiaalisen median kanavia. Erittäin toimivaksi uudistukseksi Halvari mainitsee vuodenvaihteessa käyttöönotetun nettikellon, joka määrittää tarkasti, kuinka paljon juttuja verkossa tulee julkaista. Nettikello hoitaa verkkojulkaisemiseen olennaisesti kuuluvaa riittämättömyyden tunnetta, joka johtuu siitä, ettei ”aukkoja” saa koskaan täytettyä. – Toimittajat ovat toivoneet tarkempia ohjeita. Itse ajattelin, että sen kuin vain katsotte, mikä tuntuu sopivalta. Se koettiin kuormittavana. Nyt deskitoimittaja voi lähteä kotiin sillä mielin, että maailma on valmis, tavoitteet täytetty ja tein työni hyvin. KOILLISSANOMIEN tapauksessa tätä tunnetta ovat toki lisänneet muutkin numeeriset mittarit. Lehti ei tarkasta levikkiään, mutta tilaajamäärä kasvaa. Maaliskuussa päivittäisen tilaajamäärän keskiarvo oli 7 prosentin kasvussa vuoden takaiseen verrattuna. Pelkän digin osuus tilauksista on jo 28 prosenttia, ja Halvarin mukaan verkko on tulonlähteenäkin merkittävä. Tilaushinta verkossa ei ole polkuhinta vaan kaksi kolmasosaa printin hinnasta euron kuukauden jälkeen. Toive on, että moni siirtyisi pelkkään digiin. – Olen vitsaillut, että jos haluaa digin osuuden tilauksista kasvuun, ei tarvitse muuta kuin radikaalisti vähentää printin ilmestymispäiviä. Siinä kohtaa, kun hyppäsimme viidestä päivästä kolmeen, ihmiset ajattelivat, tarvitsevatko printin vai riittääkö 7-päiväinen digi. KOILLISSANOMISSA monet käytännöt tukevat verkon tekemistä. Torstaisin toimitus pitää lyhyitä tuokioita, joissa jaetaan vinkkejä uusista työkaluista ja hyvistä käytännöistä. Tarkoitus on yrittää pysyä kärryillä kehityksessä ja annostella uutta pienissä paloissa. Merkittävä asia oli myös muutama vuosi sitten tehty sisältöstrategia, joka painottaa paikallisia uutisia sekä henkilöja luontojuttuja. Halvarin mukaan verkkoon ei kuitenkaan ole mitään oikotietä. – Olemme vuosikausien ajan määrätietoisesti kehittäneet verkossa tarjolla olevia tuotteita ja meidän toimittajiemme osaamista. Toimituksessa kaikki osaavat esimerkiksi videoida ja tavoitteena on, että jokainen tekee yhden verkon rikkaita ominaisuuksia hyödyntävän jutun viikossa. Muutoksia on viime vuosina ollut paljon, ja kuormitus on ollut toimitukselle kova. Sitä on käsitelty paitsi pitämällä tilaisuuksia, joissa on pääsyt purkamaan tuntojaan, myös no – vähentämällä kuormitusta. – Yhtenä konkreettisena tekona oli se, että pienensimme printtilehtiä. Ennen kaikkea sen takia, että toimittajat saisivat rauhan tehdä hyvin, Halvari sanoo. ”Nyt deskitoimittaja voi lähteä kotiin sillä mielin, että maailma on valmis, tavoitteet täytetty.”
3/2021 suomen lehdistö 17 B Etelä-Saimaan Eeva Sederholm ”Päästämme irti asioista, jotka eivät ole lukijan sitoutumisen kannalta olennaisia” ETELÄ-SAIMAASSA toimittajien ei tarvitse enää miettiä printtiä. Se on poistettu prosessista. Toimittaja ei tiedä printtijutun deadlinea, sen sijoittumista lehdessä eikä paljon ulkoasustakaan. Hän tekee jutusta vain verkkoversion. Lehti kootaan reilun kymmenen hengen printtitiimissä, joka aloitti viime syksynä ja tuottaa noin 1000 sivua viikossa kuudelle Kaakon Viestinnän lehtibrändille. – Ylätasolla voidaan linjata vaikka mitä ja puhua digi edellä tekemisestä, mutta niin kauan, kun se ei ole tekijäportaassa, se ei ole todellisuutta, sanoo Etelä-Saimaan päätoimittaja Eeva Sederholm. Etelä-Saimaan tuottajat kyllä ajattelevat yhä printtiä. He tekevät suunnitelman lehdestä printtitiimille, joka kuitenkin päättää itse lopulliset juttumallit ja esimerkiksi sen, mitä juttuja STT:ltä valitaan lehteen. – Olemme höllentäneet siitä, että me paikallistasolla määrittelisimme printin yksityiskohtia. Päästämme irti asioista, joista katsomme, etteivät ne ole lukijan sitoutumisen ja tilaushalukkuuden kannalta olennaisia, Sederholm sanoo. Irrottaminen on tarkoittanut surutyötä siitä, ettei toimittajan kädenjälki näy enää printissä niin vahvasti. – Ihmisillä on ammattiylpeyttä, johon on voinut kuulua se, että printti näyttää hyvältä, otsikko rimmaa kuvan kanssa ja että jutussa on hyvä sitaattinosto. Nyt onnistumisen kokemusta pitää saada verkosta. ETELÄ-SAIMAA sai tarkastetun kokonaislevikkinsä prosentin nousuun viime vuonna. ka i sk yt tä
18 suomen lehdistö 3/2021 B Prosenttiakin voi pitää käänteentekevänä. Lehti oli kuitenkin viimeisiä päivälehtiä, joka otti käyttöön maksumuurin vuonna 2018. Sen jälkeen on tapahtunut nopeasti: tulivat avainjutut, organisaatiouudistus, printtiuudistus. Prosesseja on hiottu ja rytmi kiepautettu niin, että jutut julkaistaan ensin verkossa. Hiljattain maksumuuria on tiukennettu ja siihen törmäämistä lisätty poistamalla maksullisuudesta kertova avaintunnus. – Niukat resurssit on yksi syy siihen, että olemme uudistuneet tehokkaasti, Sederholm sanoo. Toimituksessa on siirrytty verkon tarpeisiin vastaavaan organisaatioon. Nyt lehdessä on kuvaamon, urheiluja verkkotoimituksen lisäksi vain uutisja ajankohtaistoimitus sekä ilmiötoimitus. Sisällöt jakautuvat kolmeen: uutiset, ihmiset ja ilmiöt. Ilmiötoimituksen alle kuuluvat esimerkiksi kulttuuri laajasti ymmärrettynä, feature ja henkilöjutut. SEDERHOLMIN mukaan journalismi on muuttunut niin, että kunnianhimo yksittäisten juttujen suhteen on korostunut ja näkökulmat ovat tarkentuneet. Toimituksen väkimäärä on pienentynyt eikä kaikkia asioita voi seurata yhtä intensiivisesti kuin aiemmin. Toisaalta Sederholm ei enää haluaisikaan. Analytiikka osoittaa, että välimallin tekeminen ei kannata. – Joka ikinen tässäkin lehdessä on saanut palautetta, että miksi ei käyty taidenäyttelyssä ja miksi meidän kylästä ei kirjoiteta enää mitään. – Ajattelen kuitenkin, että meidän pitää löytää aiheet, jotka kiinnostavat alueella monia ihmisiä. Meidän pitää pystyä avaamaan monimutkaisia poliittisia asioita tällä alueella. Ja käymme me taidenäyttelyssäkin, jos on jokin erityisen kiinnostava keissi, Sederholm sanoo. Hän arvioi, että vuonna 2018 toimituk
3/2021 suomen lehdistö 19 B sessa oltiin vähän hukassa. Ei oikein tiedetty, riittääkö ammattitaito. Motivaatiota ja uskoa ovat kasvattaneet onnistumiset etenkin suurissa yhteisissä ponnistuksissa, kuten verkon live-lähetyksissä, joissa on Sederholmin mukaan pystytty valtakunnallisen tason toteutuksiin. Samoin se, että analytiikka on näyttänyt hyvin tehdyn paikallisen journalismin kiinnostavan. – Olennaista on, että on väliportaan pomoja, jotka uskovat siihen, mitä me teemme ja pystyvät perustelemaan, että tämä on tärkeää. Nostamaan ja luomaan onnistumisia. Urjalan Sanomien Heli Lehtelä ”Meni vuosia jo sen kartoittamiseen, mistä saa apua uudistumiseen” MITEN uudistaa tekemistä verkkolähtöiseksi ilman konsernin tukea? Miten esittää isoja investointeja hallitukselle, kun rahoja on vaikea saada takaisin? Näitä kysymyksiä on pyöritellyt Urjalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Lehtelä. Lehtelällä oli pitkään ajatuksia siitä, miten toimintaa pitäisi uudistaa. Oli selvää, että muutokseen tarvittaisiin osaamista, palveluita ja työvoimaa oman talon ulkopuolelta. – Meni vuosia jo sen kartoittamiseen, mistä saa apua uudistumiseen, Lehtelä kuvaa. Sitten tuli korona, joka vapautti työaikaa ja toi saataville yritystukia. Urjalan Sanomat sai Ely-keskukselta kehittämishankkeeseen yhteensä 73 000 euroa, joka kattoi osan uudistuskuluista. Lehdessä uudistettiin verkkosivu, printti, toimituksen ja myynnin työprosessit sekä järjestelmät. – Pyrimme tekemään viikoittaisen rutiinin mahdollisimman helpoksi, jotta käyttäisimme vähät resurssit niin hyvin kuin mahdollista sekä toimituksessa että tilausja ilmoituspuolella, Lehtelä sanoo. LEHDEN mainosmyyntitiimi alkaa tehdä sisältömarkkinointia. Ilmoitusvalmistus on ulkoistettu, jotta työpanosta voi käyttää aiempaa enemmän myyntityöhön. Vastuuta myynnistä siirrettiin toimitusjohtajalta asiakkuuspäällikölle. Toimituksen työ käännettiin niin, että jutut julkaistaan heti verkossa. Se on iso muutos, sillä vuodenvaihteeseen saakka Urjalan Sanomilla ei ollut maksumuuria ja verkossa julkaistiin lähinnä tiisereitä ennen printin ilmestymistä. – Taittopäivänä lähdemme miettimään, millainen paketti kasataan printtiin, Lehtelä sanoo. – Ennen pinnistimme painoonlaittopäivään ja sitten tuli täydellinen väsähtäminen. Nyt rytmi on tasaisempi. Totta kai taittoon menee yhä aikaa. Meillä oli vähän yltiöpositiiviset mielikuvat, miten helposti se syntyy. Verkossa julkaistaan neljä juttua joka päivä, myös viikonloppuisin. Se on paljon kolmen hengen toimitukselle. Työtä helpottaa, että jutut ovat aiempaa merkittävästi lyhyempiä. Juttumitat standardoitiin ennakoivan taiton sujumiseksi. Lehden pääjuttu on 4 500 merkkiä, muut isot jutut 3 500 merkkiä, keskikokoinen 1 800 ja pieni juttu 1 000 merkkiä. – Pelkäsin, että emme pysty enää tekemään syvällisiä juttuja, mutta juttumitat ovat napakoittaneet kirjoittamista. Olemme saaneet palautetta, että olemme kriittisempiä kuin ennen, mutta se ei pidä paikkaansa. Olemme olleet aina kriittisiä, mutta lyhy essä mitassa näkökulman pitää olla napakka. HELI Lehtelä sanoo, että kollegiaalinen apu on ollut itsenäisessä lehdessä korvaamatonta. Ylä-Satakunnan päätoimittaja Jukka Huikko on auttanut häntä palveluntarjoajien kartoittamisessa. Printin uudistus toi lehdelle aluksi jonkin verran tilausperuutuksia, toisaalta verkossa halukkuus maksaa määräaikaistilauksista on yllättänyt Lehtelän. Analytiikkaa seurataan aiempaa tarkemmin. Se osoittaa, että kriittinen kuntauutisointi kiinnostaa. Päätoimittajan stressi on vähentynyt. – Välillä stressiä aiheuttaa se, että miten hoidan tätä pestiä niin, että turvaan julkaisun ilmestymisen myös vuosikymmenien päästä. Nyt olemme ainakin tuotteiden ja tekemisen puolesta 2020-luvulla. – Jotkut lukijat ovat sanoneet, että Urjalan Sanomat on instituutio, joka ei saa muuttua. Mutta kyllä me olemme instituutio, jonka pitää muuttua ajassa. ? iso henkinen muutos. Urjalan Sanomien toimitus eli Minna Mäkelä, Heli Lehtelä ja Marjo Alste tekevät maksumuurin myötä tasaista tahtia neljä juttua päivässä verkkoon. Printtiin ei säästellä. Alste ei kaipaa vanhaa vaan iloitsee, että lukijoita kertyy verkossa koko ajan enemmän. ”Fokus on nyt selkeämmin tässä hetkessä, mikä on tietysti journalismissa tavoiteltavaa.” ”Olemme olleet aina kriittisiä, mutta lyhyessä mitassa näkökulman pitää olla napakka.” ja ri -P ek ka he im ol in na
ratKaisut MUURIEN PURKAJAT Alma Talentissa tilausmyynti ja toimitus kokoontuvat joka viikko muun muassa taputtamaan yhteisille onnistumisille. ”Emme saa näitä tuotteita kasaan ilman yhteistyötä”, sanoo Johanna Suhonen. Organisaatiorajoja on madallettu muutenkin. Miten se vaikuttaa journalismiin? teksti Mari Uusivirta kuvat Aleksi Poutanen 20 suomen lehdistö 3/2021 B P alavereja kutsutaan kolmeminuuttisiksi, vaikka Arno Ahosniemen mukaan ne yleensä kestävät kauemmin. Paikalle, tai korona-aikaan Teamsiin, saapuvat kynnelle kykenevät Alma Talentin yhteistoimituksen toimittajat sekä sisältömyynnin päällikkö, tarvittaessa mukana on muitakin asiantuntijoita. Palaverissa joko myynnin tai toimituksen vetäjä esittelee tilaustavoitteissa pysymistä, julkaistuja juttuja ja sitä, mitkä jutut erityisesti ovat keränneet uusia tilauksia. Yhdessä mietitään, mikä myyviä juttuja yhdistää. – Koetamme keksiä hitin kaavaa, Ahosniemi, Kauppalehden vastaava päätoimittaja ja Alma Talentin yhteistoimituksen esihenkilö, kertoo. Median sisältö on yhteistyön myötä muuttunut. Esimerkiksi Kauppalehden lukijoita innostaa tilaamaan erityisesti jutut asumisesta, autoista ja sijoittamisesta. Niitä on lisätty. Jos jossain lehdessä keksitään erityisen myyvä juttutyyppi, muut toimitukset saattavat miettiä, miten ideaa voisi soveltaa omalle yleisölle. Alma Talentin kaupallinen johtaja Johanna Suhonen kertoo esimerkiksi, että tilausmyynti ja toimitus ovat yhdessä suunnitelleet Kauppalehden uuden teknologiaosion. Se esittelee teknologian hyötyjä päättäjille, jotka eivät ole aiheen asiantuntijoita. Säännöllinen vuoropuhelu lisää yhteisymmärrystä ja tuo uusia näkökulmia hitin etsimiseen. ”Kolmeen” minuuttiin mahtuu myös aplodeerausta saavutetuille tavoitteille. – Se on vähän vierasta toimitusten arjessa, mutta tutumpaa myynnissä. Näin tuodaan onnistumisia esille, Suhonen kertoo. LISÄKSI tilausmyynnin ja toimituksen vetäjät tapaavat kerran kuussa ”myyntitsekkien” merkeissä. Niissä toimituspäälliköt esimerkiksi kertovat, millaisia juttuja ja aiheita on suunnitelmissa. Myynti kertoo kampanjoistaan ja tuo pöytään luvut. Tiettyjä juttuja tai teemoja ja myyntikampanjoita voidaan suunnitella julkaistavaksi yhtä aikaa. Yhteistyö on muuttanut molempien toimintaa. – Myynnissä olimme tottuneet pelaamaan hintakampanjoilla. Nyt päätettiin, että niitä tehdään hirveän paljon vähemmän, Suhonen kertoo. Näin toimituksilla on enemmän aikaa tehdä kokeilujaan eri sisältöjen vaikutuksista tilauksiin. Jos molemmat tahot tekisivät omia kokeilujaan yhtä aikaa, ei voisi tietää, mikä tuottaa tulosta. Kokeiluistakin vaihdetaan nyt aiempaa enemmän tietoa. Yhteistyön kehittyminen on tapahtunut pikkuhiljaa vuosien saatossa. Suurin muutos tapahtui 2018, vuosi freemium-maksumuurin käyttöönoton jälkeen. Silloin tilausmyynnille ja toimitukselle tehtiin yhteiset myynnilliset tavoitteet.
tilausmyynnin ja toimituksen liitto. Arno Ahosniemen mukaan tilausmyynnin ja toimituksen yhteistyö on syventynyt myös esimerkiksi useissa maakuntalehdissä. Johanna Suhosenkin mukaan yhteistyö parantaa tuloksia digimyynnissä. Kasvu mahdollistaa investoinnin journalismiin. ”Tämä on tuonut journalismia keskiöön”, Ahosniemi sanoo.
suurin muutos on edessä. Johanna Suhonen sanoo, että muutos mediataloissa tulee olemaan vielä paljon nyt koettua isompi yhteistyön suhteen. Sitä tarvitaan myös toimituksen, mediamyynnin, teknologian, dataosaamisen ja designin välillä. Arno Ahosniemi kokee yhteistyön esimerkiksi toimituksen ja mainosmyynnin välillä luontevaksi.
3/2021 suomen lehdistö 23 B uudet kaupalliset tavoitteet ja journalismin ihanteet sopivat yhteen. – Kaikki nojaa siihen, että teemme laadukasta journalismia. YHTEISTYÖN lisääntyminen ei jää kuitenkaan tähän. Johanna Suhosen mukaan mediataloissa tarvitaan myös toimitusten sekä mainosmyynnin, teknologian, designin kuin datapuolenkin yhteisiä ponnistuksia. – Ihan jo siksi, että digitaalinen sisältö on tuotteena jo nyt hyvin paljon monimutkaisempi kuin viisi vuotta sitten: on hirveä määrä erilaisia juttutyyppejä ja formaatteja. Personoitu sisältö sisältää tilausliiketoiminnan elementtejä ja niin edelleen. Suhonen uskoo, että tulevaisuudessa – Kaikenlaista yhteistyötä voidaan tehdä, mutta jos tavoitteet vievät eri suuntiin, yhteistyö on näennäistä, Ahosniemi sanoo. SEKÄ Suhosen että Ahosniemen arvion mukaan tilausmyynnin ja toimituksen yhteistyö on otettu ongelmitta vastaan. He uskovat, että taloustoimittajien on helppo ymmärtää asian tärkeys liiketoiminnalle. Ahosniemi kertoo, että aiemmin toimittajat toivoivat tavoitteita, joihin he voisivat vaikuttaa. – Myytyihin tilauksiin voi suoraan vaikuttaa kirjoittamillaan artikkeleilla. Samoin ajattelee Kauppalehden pitkän linjan toimittaja Pirkko Tammilehto. Yhteistyön ansiosta toimittajat ja myyjät ymmärtävät paremmin toistensa työtä. Selkeät tavoitteet motivoivat ja johto kiittää niiden saavuttamisesta. – Kun median tulot yhä enemmän tulevat digitaalisesta puolesta ja digitilauksista, on hyvä, että niitä pystyy faktojen perusteella seuraamaan, Tammilehto sanoo. – Toinen puoli on se, että on aika kuluttavaakin toimittajille, kun seurataan ja listataan mikä juttu on myynyt. Jos ei omia juttuja näy, voi tuntua, että tekee tarpeetonta työtä. Tammilehdon mukaan saavutetut tavoitteet yleensä nousevat seuraavana vuonna entistä korkeammalle, mikä on välillä uuvuttavaa. Tammilehto sanoo, että luotettavan uutismedian täytyy tehdä niitäkin juttuja, jotka myyvät vähemmän: tärkeiden asioiden seurantaa, pääkirjoituksia ja analyyseja. Tilaajat lukevat juttuja, vaikkei se tilausmäärissä näy. AHOSNIEMI korostaa, että lopullisesti aiheet ja näkökulmat päätetään toimituksen sisäisissä palavereissa, vaikka esimerkiksi tilaustuotteita suunnitellaan yhdessä. Tilausmyynti saa esittää näkökulmiaan, toiveitaan ja ideoitaan, mutta toimituksen aamupalavereihin he eivät osallistu. – Pieni journalistinen ristiveto voi syntyä siitä, että myynti saattaisi joskus haluta, että teemme pelkkää hittiä. Journalistisesti uskottavan median pitää tehdä muutakin, Ahosniemi sanoo. Osapuolten täytyy Suhosen mukaan käydä jatkuvaa neuvottelua siitä, kuinka vinKit Näin Alma Talentissa on luotu yhteistä kulttuuria toimituksen ja tilausmyynnin välille Johdon mandaatti. Kaikki lähtee ylhäältä, joten johdolla täytyy olla yhteinen käsitys siitä, millä tavalla päästään eteenpäin. Avoimuus. Ymmärrettävien mittareiden ja avoimen sparrailun merkitys on tärkeää. Yksittäistenkin juttujen data on jokaisen toimittajan saatavilla. Taitavat välittäjät. Muutos vaatii oikeanlaisia sanansaattajia. Pitää arvostaa molempia näkökulmia ja pystyä myös kyseenalaistamaan turhia raja-aitoja. Analytiikan kautta syntyvä yhteinen näkemys tukee välittäjän työtä. Yhteiset palkkiot. Toimittajille ja myyjille maksettiin viime vuonna yhteisen myyntitavoitteen saavuttamisesta kannustepalkkio, jonka perusteet olivat samat. Omat kulttuurit. Yhteinen juhlistaminen on tärkeää, muttei haittaa, jos kaikki toimittajat eivät innostu juhlimaan menestystä kuin myyjät. He saavat nauttia uutisvoitoista. Hyvin pärjääminen. Paras hyvän vastaanoton ja motivaation lähde on menestys. Se saa kaikki uskomaan, että muutos kannattaa. Lähde: Alma Talent Median kaupallinen johtaja Johanna Suhonen mediataloihin syntyy poikkitieteellisiä tuoteorganisaatioita. Se näyttää olevan kansainvälinen trendi. – Tämä tulee olemaan vielä isompi muutos mediataloissa yhteistyön suhteen. Emme saa näitä tuotteita kasaan, jos emme tee yhteistyötä. Voiko siis myös mediamyynnin ja toimituksen yhteistyö tiivistyä? Arno Ahosniemi sanoo, että toimituksen suhdetta mainosmyyntiin ei ole tarkoitus tiivistää samalla tavalla kuin on tehty tilauspuolen kanssa. Toki myös mediamyynnin kanssa on kuitenkin tehty jo kauan paljon yhteistyötä. Esimerkiksi hän ottaa vuosia pyörineen Markkinaraati-ohjelman ja tuoreemman Tänään töissä -konseptin, joita tehdään yhteistyössä mainostaja-asiakkaan kanssa. Kummassakin toimittajat juontavat keskustelua ja toimitus päättää niiden sisällöistä. Mediamyynti taas myy kaupallisen näkyvyyden asiakkaalle, joka saa muun muassa logonsa näkyviin ja edustajansa ohjelmaan yhdeksi keskustelijoista. Ohjelman alussa näkyy teksti ”yhteistyössä Ilmarinen” tai ”yhteistyössä Taaleri”. Vastaavaa tekstiä ohjelmista tehdyissä tekstimuotoisissa artikkeleissa kuitenkaan ei ole. Ahosniemi huomauttaa, että vastaavia sponsoroituja sisältökonsepteja on nykyään monella muullakin mediatalolla esimerkiksi podcasteina ja että ohjelman tekotavasta on kerrottu avoimesti. Hänestä Journalistin ohjeiden näkökulmasta tärkeintä on pitää päätösvalta aiheista ja näkökulmista toimituksella. – En pidä mitenkään epäluontevana yhteistyötä myös toimituksen ja mainosmyynnin kanssa. Olemme hoitaneet nämä journalistisesti hyvin. Toimituksella on aina viimeinen sana sisältöihin, eikä kukaan kaupallisen puolen ihminen ole halunnut puuttua näihin, Ahosniemi sanoo. YHTEISTYÖ on joka tapauksessa kantanut hedelmää. Alma Talentin tilausmyynti on ollut kasvussa jo vuoden 2018 lopulta. Kasvu tulee digitaalisista sisällöistä. – Jos tällä alalla saa pitää hyvänä, että saa kompensoitua sen mitä printtipuolella menetetään, me olemme saaneet jopa yli sen kasvatettua digitaalista liiketoimintaa, Suhonen sanoo. ? ”Digitaalinen sisältö on tuotteena paljon monimutkaisempi kuin viisi vuotta sitten. Personoitu sisältö sisältää tilausliiketoiminnan elementtejä ja niin edelleen.”
24 suomen lehdistö 3/2021 B ratKaisut PRINTTITAITTOA NAPPIA PAINAMALLA: ”TÄSTÄ TULEE VALLANKUMOUS LEHDISSÄ” Norjalaisessa päivälehdessä tekoäly päättää, mikä juttu tulee millekin sivulle ja montako kuvaa laitetaan. Toimitus listaa tärkeysjärjestykseen jutut, jotka se haluaa lehteen. teksti Riikka Virranta ”S e, mitä katselet, on journalismille säästettyjä työtunteja”, sanoo Katrine Lia, Norjan Arendalisssa ilmestyvän aluelehti Agderpostenin päätoimittaja. Videolla juttua ja kuvaa vain ilmestyy taittopohjiin. Kokonaisen lehden tekoon kuluu ”Robolta” muutama minuutti. Roboksi toimituksessa kutsuttu tekoälyä hyödyntävä järjestelmä on ollut Agderpostenissa käytössä elokuusta alkaen ja se tuottaa jo valtaosan lehden sivuista. Toimitus tekee automatiikan raaka-aineeksi joka päivä listan lehteen tulevista jutuista, jotka se priorisoi neljään tärkeysluokkaan. Juttuihin merkitään niiden osasto ja liitetään kuvat laskevassa tärkeysjärjestyksessä. Juttuja ei ole kirjoitettu kiinteään mittaan. Sitten ”painetaan nappia”. AUTOMATIIKKA testaa miljoonia eri yhdistelmiä tekstistä, kuvista, sitaateista ja graafisista elementeistä. Se asettelee jutut valitsemilleen sivuille ja testaa eri palstamääriä. Se muuttaa kuvien kokoa, rajaa niitä, jättää osan kuvista pois. Se muuttaa otsikoiden pistekokoa, vetää linjat, sijoittelee mainokset. Automatiikalle on määritelty sääntöjä: Faktalaatikot ja kuvat ovat joustavia elementtejä, joita voi ottaa mukaan tai jättää pois tilasta riippuen. Jos juttuun on liitetty vähintään neljä kuvaa, se menee aukeamalle. Järjestelmälle voidaan toki antaa tehtäväksi myös taittaa vähemmän kuvia sisältävä juttu kokonaiselle aukeamalle. Lopputuloksena on valmiita taittotiedostoja. Tai melkein valmiita. Ainakin vielä noin joka toiseen automaattisesti tuotettuun sivuun on tehtävä pieniä muokkauksia käsin. Automatiikka esimerkiksi rajaa kuvia hassusti ja jättää sivuille turhaa valkoista tilaa. Kunnon koneoppijan tavoin Robo kuitenkin parantaa suoritustaan. Virheiden määrä on vähentynyt. Agderpostenilla oli jo aiemmin käytössään pitkälle tehostettu ennakoiva taitto. Silti uusi systeemi säästää aikaa. – Uskon, että tästä tulee vallankumous printtilehdissä, sanoo Agderpostenin kehityspäällikkö Bjørn Atle Eide. Automaattinen taittojärjestelmä on keväällä otettu käyttöön myös kolmessa saman konsernin paikallislehdessä. Eide huomauttaa, että automatiikka ei toimi ilman ihmistä, joka osaa käyttää sitä. Lisäksi ihminen voi aina manuaalisesti päättää toisin ja teettää sivut uudelleen. Valmiista sivuista useimmat toimituksen jäsenetkään eivät erota, onko työn tehnyt kone vai ihminen. Taitossa hyödynnetty tekoäly on kanadalaisessa The Globe and Mail -päivälehdessä kehitetty Sophi. Agderpostenin taittoon sen pilotoi ohjelmistoyritys Naviga. KATRINE Lia kertoo, että automatisoitu taitto säästää aikaa tietenkin verkon tekemiseen mutta myös esimerkiksi siihen, että manuaalisesti taitetusta etusivusta tulee hieman aiempaa enemmän designia. Aikaa jää aiempaa enemmän myös juttujen editoimiseen. Keskimäärin 36-sivuisen, 6-päiväisen lehden taiton parissa työskentelee enää vuoroissa kaksi työntekijää, joiden vastuulla on myös mielipidesivun tuottaminen. Tarkoitus on lisätä Sophin taittamien sivujen osuutta. – Lehden laatu on jopa parempi kuin ennen. Keskitymme täysin sisältöön, ja olemme päästäneet irti sen kaltaisten asioiden kontrolloimisesta kuin mikä juttu tulee millekin sivulle, Lia sanoo. ? kone taittoi tämän aukeaman. Artikkeliin oli liitetty 12 kuvaa, joista automaattinen taittojärjestelmä jätti ulos neljä. Juttu on julkaistu norjalaisessa Grimstad Adresse tidende -lehdessä.
Palvelumuotoilu auttaa talon sisältä ja ulkoa tulevien näkemysten yhteensovittamisessa. Se tarkoittaa palvelujen kehittämistä niin, että asiakkaan kokemus yhdistetään liiketoiminnan tavoitteisiin. Yksikössämme on minun lisäkseni yksi nuorempi palvelumuotoilija. Tehtäväkenttämme on laaja, ja välillä tekemistä on enemmän kuin tunteja ja tekijöitä. Tilattavia tuotteita kehitämme esimerkiksi asiakaspolkujen sujuvuuden näkökulmasta. Yksi esimerkki on Kalevan verkon ilmaisen kokeilutilauksen ostoputken parantaminen. Haastattelimme asiakkaita, havainnoimme itse asiakkaina pullonkauloja ja tutkimme dataa siitä, missä vaiheessa käyttäjät lähtivät sivulta pois tai siirtyivät ostoputkessa eteen päin. Tämän pohjalta toteutimme muutoksia, joiden myötä ostoputken läpi edenneiden asiakkaiden määrä yli tuplaantui. Vähensimme esimerkiksi klikattavien vaiheiden määrää niin, että käyttäjä pääsi mahdollisimman nopeasti lukemaan haluamansa jutun. Tietenkään kyse ei ollut vain palvelumuotoilun onnistumisesta vaan myös käyttöliittymän tarkemmasta suunnittelusta yhteistyössä liiketoiminnan kanssa. B2B-puolella taas syntyi Markkinointi-, Myyntija Liiketoimintatutka -nimiset palvelut, joiden avulla asiakas pystyy seuraamaan mainonnan vaikuttavuutta saiteillaan meidän data-alustamme kautta. Autoimme paketoimaan vaikean dataslangin asiakkaan kielelle. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ostaminen tehdään helposti ymmärrettäväksi kaivinkoneyrittäjällekin. Teemme myös uusia liiketoiminta-avauksia. Olemme esimerkiksi pilotoineet konseptia aamupalan jakeluun. Yhtenä yleisenä haasteena mediatuotteille on, miten tuoda digissä tunnetta siitä, että maksulliselle tilaukselle saa oikeasti vastinetta. Pitäisi tunnistaa hetkiä ja rutiineja, joilla on lukijoille arvoa. Tähän pyrimme laadullisen ja määrällisen tutkimusdatan avulla. Esimerkiksi mobiilistrategian luomisen yhteydessä osallistimme 30–45-vuotiaita lukijoita pitämään päiväkirjaa mediankäytön päivittäisistä tottumuksistaan. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Janne Arola kuva Jussi Leinonen Kaleva Median palvelumuotoilutiimin vetäjä Simo Rontti kertoo, mitä palvelumuotoilija tekee mediatalossa. ”Paketoimme dataslangin asiakkaan kielelle” C
teoria & Käytäntö Juttulähtöistä ajattelua, nopeaa reagointia teoria väittää Sanomalehti Karjalaisen muutos kohti verkkolähtöistä tekemistä ei ole ollut loikka vaan tanssi, jossa askeleita on otettu kaksi eteen ja yksi sivulle. DIGISISÄLTÖJEN tekemistä parhaiten tukeva toimintamalli edellyttää, että ajattelu ja organisaatio irrotetaan printtikeskeisyydestä juttulähtöiseksi. Toimituksia on yli sata vuotta viritetty printintekoon, eikä vanhaan toimintamalliin saa lisättyä tehokasta digitekemistä ”purkkavirityksenä”. Syvällinen muutos tapahtuu vasta, kun organisaation toimintakulttuuri tukee muutosta ja kokeiluja, päättelee valtiotieteiden tohtori Marja Heinonen sanomalehti Karjalaisen digisiirtymää käsittelevässä toimintatutkimuksellisessa raportissaan. Karjalainen siirsi printin tekemisen erilliselle tiimille, joka kokoaa lehden itsenäisesti netissä julkaistuista sisällöistä. Ajattelutavan muutos on iso: toimittajat tekevät juttunsa suoraan verkkoon ja miettivät vain verkkototeutusta. Helmikuun puolivälin organisaatiouudistuksessaan Karjalainen purki sanomalehden rakenteeseen pohjautuvan ikiaikaisen osastojaon. Toimittajat keskitettiin kahteen tiimiin digituotannon tarpeiden perusteella: tänäänja huomenna-tiimiin. Tänään-tiimi on toimituksen nopean reagoinnin nyrkki, joka keskittyy hetken uutisiin ja ajassa kiinni olemiseen. Isoissa uutistapahtumissa tiimin pitää pystyä tuottamaan nopeasti tekstin lisäksi audiota ja videota. Huomenna-tiimin tehtävä on kirjoittaa perusuutisia syvällisempiä, laajempia ja taustoittavampia juttuja. Toimituksen muut tiimit ovat mielipide-, visuja printtitiimi. HEINONEN analysoi raportissa Karjalaisen digisiirtymän onnistumista vuosina 2019– 2020. Raportti perustuu toimitukselle tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin, kirjalliseen aineistoon sekä tutkijan osallistumiseen digisiirtymän suunnitteluun ja toteutukseen ulkopuolisena asiantuntijana. Karjalainen on kuluneen kahden vuoden aikana ottanut käyttöön tiukan maksumuurin, ”kruunujutut” ja verkon erikoisartikkelit, audioja videostriimit sekä 145 vuoden lehdet kattavan digiarkiston. Lisäksi lehti on uudistanut mobiilisovelluksensa sekä kehittänyt digimyyntiä ja analytiikan hyödyntämistä. Digiin ja sen myyntiin satsaaminen tuplasi puhtaat digitilaukset vajaassa kahdessa vuodessa yli 4000 tilaukseen. Absoluuttiset myyntiluvut ovat vielä pieniä, mutta kovat kasvuluvut antavat toivoa siitä, että digin kasvulla voi kompensoida printin supistumista. KARJALAISEN digisiirtymä ei ole pelkkä onnistuneiden operaatioiden ketju, vaan mukaan on mahtunut myös epäonnistumisia ja askelia taaksepäin. Vähintään sivuaskeliksi voidaan laskea toteutumatta jäänyt painoaikataulun aikaistamisyritys, mikromaksujen aloittaminen ja niistä luopuminen, puutteet osaamisen systemaattisessa kehittämisessä ja viestinnässä sekä teknologiauudistusten aikataulujen pettäminen. Johtamiselle luo haasteita vanhojen toimintamallien puskeminen pintaan painetilanteissa. Kokemusten perusteella muutoksen johtamisen ytimessä ovat kyky säilyttää fokus, kestää turhautumista ja uskoa suunnitelmaan sekä viestiä siitä usein ja selkeästi organisaatiossa. Mahdottomaksi osoittautuvaan ei kuitenkaan saa jumittua, vaan tarvitaan kykyä ymmärtää piste, jossa tärkeintä on uskallus muuttaa suuntaa ja hyväksyä epäonnistuminen. ? vtt Marja Heinosen raportti Karjalaisen digirevoluution tie 2019–20 on tehty Media-alan tutkimussäätiölle. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria Syvällinen muutos tapahtuu vasta, kun organisaation toimintakulttuuri tukee muutosta ja kokeiluja. Käytäntö ” Journalisteilla on sisäänrakennettuna kriittinen kysymys, onko tässä mitään järkeä.” 26 suomen lehdistö 3/2021 C
Karjalainen siirtyi helmikuussa digitekemistä tukevaan toimintamalliin. Miten uusi organisaatio on alkanut toimia, nopeasta reagoinnista vastaavan tänään-tiimin uutispäällikkö Anna Suoniemi? – Kokonaisuutena hyvin, mutta eihän mikään uudistus ole heti täydellinen. Olemme kokemusten perusteella tehneet pientä viilausta esimerkiksi palaverikäytäntöihin. Miten toimittajat ovat suhtautuneet uudistukseen? – Pääsääntöisesti he ovat olleet tyytyväisiä. Omassa tiimissäni näen, että nopean nettiuutisoinnin edellyttämä reagointiherkkyys vaatii toimittajilta ajattelutavan muutosta, koska moni on tottunut printin teossa suunnittelemaan ennalta työpäivää ja -viikkoa. – Erityisen tyytyväisiä toimittajat ovat olleet uuteen editointikäytäntöön. Kun toimittaja on kirjoittanut juttunsa, editori lukee sen nettijulkaisemisen näkökulmasta. Tämä ohjaa tekemistä ja ajattelua netin suuntaan. Raportin mukaan organisaatiomuutoksen toteuttamista edisti toimituksen osallistaminen sen suunnitteluun. Oletko samaa mieltä? – Varmaan senkin vuoksi siirtymä on ollut suhteellisen helppo, että toimintaa on yhdessä mietitty ja kehitetty. – Journalisteilla on sisäänrakennettuna kriittinen kysymys muutoksen perusteluista ja siitä, onko tässä mitään järkeä. Onko itse suunniteltuun uudistukseen korkeampi kritisointikynnys kuin ylhäältä määrättyyn? – Jos muutos on toisen päättämä, se on helppo lytätä kokonaan tai suhtautua siten, että ”taas tästä näkee, miten suunnittelija ei ymmärrä meidän arkeamme”. Omiin virheisiin on helpompi suhtautua siten, että ”no, korjataanpas vielä tämäkin kuntoon”. Vaikka yksityiskohdissa olisi korjattavaa, eihän se tarkoita, että koko suunnitelma olisi epäonnistunut. Uusien toimintatapojen luominen onnistuu vain matalan kynnyksen kokeilujen kautta. Miten esimiehet voivat tuoda kokeilukulttuuria toimituksiin ja vähentää epäonnistumisen pelkoa? – Pyrimme siihen, että mahdollinen kriittinen palaute käydään jutun editointivaiheessa yhdessä lävitse. Julkaisun jälkeen annettava palaute on ensisijaisesti positiivista. – Kokeilujen tärkeä lähtökohta meillä on hyvä työilmapiiri ja yhteishenki. Kannustamme siihen, että kokeillaan asioita ja kannattaa yrittää ilman, että aluksi asetetaan suuria tulostavoitteita. Uudet asiat eivät edisty itsestään, vaan jonkun pitää keskittyä niitä edistämään. ? Anna Suoniemi on työskennellyt Karjalaisen uutispäällikkönä vuodesta 2019. Aiemmin hän työskenteli Uutissuomalaisen toimittajana vuodesta 2018 ja sitä ennen Karjalaisen toimittajana ja toimitussihteerinä vuodesta 2011. Suoniemi on valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta. Käytäntö vastaa Toimittajat sitoutuivat uudistuneeseen organisaation, sillä he osallistuivat sen suunnitteluun ja kehittämiseen. Erityisen tyytyväisiä tekijät ovat olleet käytäntöön, jossa editori lukee jutun ennen verkkojulkaisemisen näkökulmasta. kuvitus Elina Rajala 3/2021 suomen lehdistö 27 C
artiKKeli Nuori pätkätilaaja ei sitoudu sisältöön Ingela Wadbring & Lovisa Bergström: Audiences behind the Paywall: News Navigation among Established versus Newly Added Subscribers. Digital Journalism. TUTKIJOILLA on harvoin pää sy mediayhtiöiden analytiikkaan niistä verkkokävijöistä, jotka maksavat sisällöstä. Keski-Ruotsin yliopiston poikkeuksellisessa tutkimuksessa on kuitenkin saatu analysoitavaksi päivälehti Dagens Nyheterin dataa lukijoista. Tutkimuksessa vertailtiin eri lukijaryhmien käyttäytymistä maksumuurin sisäpuolella. Tilauksestaan maksaneet olivat kaikissa ikäryhmissä aktiivisempia, sitoutuneempia ja monipuolisempia lukijoita kuin uudet käyttäjät, jotka olivat hyväksyneet ilmaistarjouksen. Vähiten sisältö kiinnosti nuoria, joilla oli lyhyt määräaikaistilaus. Lähes puolet heistä ei käyttänyt tilaustaan lainkaan, ja loppujenkin aktiivisuus oli matalaa. Yksi tekijä yhdisti kaikkia käyttäjäryhmiä: niin sanotut kovat uutiset kiinnostivat eniten ja suhteellisesti yhtä paljon niin maksavia tilaajia kuin ilmaisen kokeilujakson lukijoita. Toiseksi eniten luettiin kaikissa ryhmissä kulttuuria ja kolmanneksi taloutta. —Pasi Kivioja artiKKeli Journalistisen egon kolme puolta Claudia Mellado & Alfred Herminda: The Promoter, Celebrity, and Joker Roles in Journalists’ Social Media Performance. Social Media + Society. KETKÄ suomalaiset toimittajat sopisivat Twitterissä myynninedistäjän rooliin, julkkiksiksi tai vitsiniekoiksi? Näitä viittoja tulee väistämättä sovitelleeksi oikeiden henkilöiden harteille, kun lukee Claudia Melladon ja Alfred Hermindan tutkimusartikkelia toimittajien rooleista sosiaalisessa mediassa. Tutkijoiden mukaan promoottorin, julkkiksen ja viihdyttäjän rooleja on käytetty tähän asti muiden kuin journalistien julkisuuskuvan tutkimuksessa. Tutkijat pohtivat artikkelissaan, miten “journalistinen ego“ voi ilmentää näitä rooleja sosiaalisen median ympäristössä. Vaikka roolit ovat vanhoja ja tuttuja myös perinteisen median puolella, sosiaalinen media on mahdollistanut journalistien entistä voimakkaamman itsensä määrittelyn, itseilmaisun ja jopa brändäämisen. Asialla on yhteiskunnallista merkitystä ja tutkimusarvoa, koska uutissisältöä jaetaan yhä enemmän yksittäisten journalistien some-tilien välityksellä. Tutkijoiden mukaan on tavanomaista, että yksittäisellä journalistilla nämä kolme eri roolia ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Henkilö voi vetää jopa kaikkia kolmea roolia yhtaikaa. —Pasi Kivioja raportti Mediayhtiöt tienaavat verkkokaupalla Dawn McMullan: Content-to-Commerce Brings Revenue in Post-Advertising World. International News Media Association (inma). ELOKUVA on se, joka vetää ylei sön teatteriin, mutta raha tulee popcornin myynnistä. Samalla logiikalla kansainvälisen uutismedian järjestön INMA:n raportissa perustellaan, miksi uutismedian popcorn saattaa olla verkkokauppa. Raportti esittelee viiden mediayhtiön verkkokaupan liiketoimintamallit Isosta-Britanniasta, Ruotsista, Yhdysvalloista, Kiinasta ja Intiasta. Näissä tavoite on yksinkertainen: vähentää tarvittavien klikkausten määrää tuotteesta lukemisen ja sen ostamisen välillä niin, että mediayhtiö saa osuutensa myynnistä. Esimerkiksi Ruotsissa iltapäivälehti Aftonbladetin kustantaja on löytänyt kumppanin verkkokaupankäynnin alustasta nimeltä Tipser. Aftonbladetin neuvo on, ettei verkkokaupan tekniikoita pidä liittää uutisjuttuihin vaan toisentyyppiseen sisältöön. Lehti kertoo myyneensä kolmesataa keittokirjaa yhdessä hujauksessa, kun verkkokaupassa myynnissä ollut kirja ja kirjan mainitseva lehtijuttu kytkettiin yhteen. Toimisiko sama Suomessa? Hesarin kirja-arvostelujen yhteydessä voisi olla linkki, josta saisi tilata kirjan suoraan Sanomalta. Tekniikan Maailma voisi myydä niitä talvirenkaita, joita se on ensin riippumattomasti testannut. Ainakin JSN:ssa riittäisi ihmeteltävää. —Pasi Kivioja dagens nyheterin digitilaajien aktiivisuus. Nuoret määräaikaistilaajat kuluttavat maksumuurin takana sisältöjä vähemmän kuin muut käyttäjät. Mukana ovat vain puhtaat digi tilaajat ilman printtiä. Pitkäaikaiset käyttäjät Uudet käyttäjät Uudet nuoret käyttäjät yleisö Verkkouutisten kommenteissa ei ainakaan ole kyse päämäärättömästä huutelusta vaan käyttäjien toiminnasta, jolla voi olla heille itselleen erilaisia merkityksiä ja jolla on myös yhteiskunnallista merkitystä.” Tampereen yliopiston tutkija Veera Kangaspunta Media & Viestinnässä 1/2021. tutKimuKset 80 60 40 20 Osuus ryhmästä joka käyttää dn:ää vähintään kolmesti viikossa % Käynnit etusivulla (keskiarvo/ viikko) Palvelussa kulutettu aika (minuuttia/ päivä) Luettujen artikkelien määrä (keski arvo/ päivä) 79 79 78 28 16 6 4 3 6 10 16 23 28 suomen lehdistö 3/2021 C
TOIMITTAJAT ovat hyviä tekemään juttuja muiden ammattikuntien pulmista, mutta miettivät vähemmän omiaan. Yksi tällainen on monimuotoisuuden puute, joka median mukaan vaivaa esimerkiksi poliisia ja virkamieskuntaa. Toimittajakunnan moninaisuudesta on kirjoitettu vähemmän. Se kelpaakin lähinnä vitsiksi. Kärjistetysti: toimituksessa työporukka on monimuotoinen, kun joukossa on sekä Tampereen että Jyväskylän yliopiston kasvatteja. Toimittajakunta on keskiluokkaista, valkoista ja suomentai ruotsinkielistä. Yhteiskunta ympärillä kuitenkin monimuotoistuu nopeasti. Toimitusten kannattaisi muuttua sen mukana. MIHIN monimuotoisuutta tarvitaan? Ensinnäkin ilmeisin: Journalistinen media on merkittävä instituutio ja vallankäyttäjä. On yksinkertaisesti oikein, että kaikenlaisilla yhteiskunnan jäsenillä on roolinsa sen sisällä. Toiseksi, vaikka median agendan muotoutumiseen vaikuttavat monet voimat, eritoten arkiset juttuaiheet löytyvät usein toimittajien omasta elinympäristöstä. Monenlaisista ihmisistä koostuva toimitus pystyy palvelemaan monimuotoista yleisöä, mikä voi parhaimmillaan näkyä tilausja mainosmyynnissä. Lisäksi on lukuisia vaikeammin hahmotettavia hyötyjä, joita monimuotoisuudesta voi työyhteisölle olla. Monimuotoisuus esimerkiksi lisää luovuutta – ainakin pitkällä aikavälillä. Luovuutta vuosikymmeniä tutkineen Teresa Amabilen mukaan samankaltaisista ihmisistä koostuva tiimi tuottaa usein tuloksia monimuotoista tiimiä nopeammin. Pidemmän päälle se kuitenkin häviää monimuotoisemmalle työporukalle, jossa ihmisten erilaisuus ruokkii ideoiden yhdistelyä ennennäkemättömiksi ratkaisuiksi. KÄYTÄNNÖSSÄ monimuotoisuutta rakennetaan rekrytointien avulla. Työ on hidasta. Harvassa toimituksessa on varaa palkata uutta väkeä yhtä mittaa. Ja joka tapauksessa moninaisuus jää usein pelkäksi puheeksi, kun realismi astuu kehään. Toimituksia riivaava niukkuus kannustaa turvallisen tuntuisiin rekrytointeihin. Otetaan ihmisiä, jotka on koulutettu tutuissa oppilaitoksissa ja jotka eivät ole liian nuoria (ei aikaa perehdyttää) tai liian vanhoja (eivät opi enää uutta). Ja hyvin harvoin otetaan ketään, jonka äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, vaikkei äidinkielisyys ole erinomaisen kielitaidon edellytys eikä tae. Lisäksi toimituksista löytyy runsaasti tehtäviä, joissa valtakielen osaamista ei tarvita, tai joissa siitä voi joustaa, jos tilalle saa jotain muuta arvokasta. Joskus rekrytointeihin myös käytetään liian vähän aikaa, vaikka ne ovat tärkeimpiä päätöksiä, joita toimituksissa tehdään. Monimuotoisuuden lisääminen vaatisi, että jokainen rekrytointi tehdään harkiten. Ettei luoteta fiilikseen vaan kuunnellaan, mitä hakijoilla on sanottavanaan, ja uskalletaan kuvitella heille paikka työyhteisössä. Rekrytoinnin jälkeen edessä on vielä vaikeampi tehtävä: miten työyhteisöstä rakennetaan sellainen, että kaikenlaiset ihmiset voivat kokea kuuluvansa siihen. ? Ville Seuri Yle Kioskin vastaava tuottaja kirjoittaa arjen johtamisesta muuttuvassa toimituksessa. väliporras Toimittajat ovat yhä kuin yhdestä puusta Suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu. Toimitusten kannattaisi muuttua sen mukana. Toimituksia riivaava niukkuus kannustaa turvallisen tuntuisiin rekrytointeihin. kuvitus Hanna Sakara Toimituksissa on usein kiire saada aikaan, mutta nopeiden tulosten tarve ei saisi jyrätä luovuutta. Erityisesti isoissa, strategisissa muutoksissa tarvitaan yllättävää ajattelua, jota ei synny, vaikka yhteen pantaisiin kuinka monta keski-ikäistä, farmari-Volvoa ajavaa pomotoimittajaa. 3/2021 suomen lehdistö 29 C
TUNNETKO tyypin, joka mukauttaa käyttämiensä ohjelmien tekstikoot omaan silmään sopiviksi ja säätää sähköpostiohjelmien ja viestintäkanavien hälytykset mieluisiksi? Sen, joka kansioi sähköpostit aiheittain ja tärkeysjärjestyksen perusteella, käyttää tehtävälistoja ja seuraa töissäkin ruutuaikaansa niin, että jokaiselle päivälle on varattu puoli tuntia huomisten kokousten läpikäymiseen? Minä tunnen. Valtaosa meistä ei silti kuulu tähän joukkoon. Kun uusia välineitä otetaan käyttöön, keskitymme helposti siihen, miten hoidamme arjen tutut perusasiat. Ohi menevät kaikki ne hyödylliset niksit, joilla voisimme saada ohjelmista enemmän irti. Haaskamme joka vuosi satoja tunteja, koska emme ehdi opetella fiksumpia työtapoja tai suurentaa liian pieniä ikoneja. Aivan kuin ajaisimme autolla tai fillarilla jatkuvasti vain yhdellä vaihteella. PITÄISIKÖ jokaisen sählärin sitten syyllistyä siitä, että käytämme työvälineiden ominaisuuksista hyväksemme hädin tuskin kymmenen prosenttia? Ei. Joka-aamuinen johtajatunti tai kaksi kertaa päivässä syöty terveellinen välipala voi olla henkilökohtainen valinta, mutta työyhteisön kognitiivista ergonomiaa yksilö pystyy petraamaan itse vain tiettyyn rajaan saakka. Harva voi vaikuttaa kokonaisuuteen: mitä järjestelmiä eri tehtävissä tarvitaan, miten niitä käytetään, mitkä työvaiheet automatisoidaan ja onko analytiikkaraportin fontti tarpeeksi selkeä. Siksi aivokuormituksen vähentämisen pitäisi olla osa organisaation jatkuvaa kehitystä: yhtä itsestäänselvä tavoite kuin tilauspolun petraaminen, sovelluksen sivullapysymisajan kasvattaminen tai mainosnäyttöjen laadun parantaminen. KOGNITIIVISEN ergonomian kehittämisessä ei kuitenkaan ole kyse vain aivokuormituksen vähentämisestä. Se on myös yksi tapa miettiä, mitä työvaiheita arjessa voisi antaa koneen työksi ja opettaa tekoälylle. Mitä enemmän rutiineja pystytään järkevästi automatisoimaan, sitä helpompi on hahmottaa, miten jäljelle jäävä työ kannattaisi tehdä. Tulosta syntyy usein vasta, kun asioita yksinkertaistaa. Yksinkertaistaminen vaatii aina kokonaisuuksien ymmärtämistä, ei aina uusia ohjelmia, uusia raportteja ja uusia viestintäkanavia. Aikaa jää enemmän olennaiseen, kun työssä on vähemmän häiriöitä, keskeytykset ovat hallitumpia, tietotulva hillitympää ja välineet sellaisia, joita tekijät osaavat käyttää. Siksi aivoergonomiankin on oltava organisaatiossa jonkun vastuulla ja mielellään osa koulutussuunnitelmaa ja kehityshankkeita. Ennen kuin näin on, työn voi kuitenkin jo aloittaa. Vaikkapa sopimalla, miten Slackin ja Teamsin notifikaatioita käytetään, milloin kollega tägätään jaettuihin tiedostoihin ja kuinka ryhmäviestit kuitataan vain lähettäjälle – ja kuka nämä asiat opettaa. ? Silja Tenhunen Journalisti ja ohjelmistoyhtiö Anygraafin asiantuntija kirjoittaa yleisöymmärryksestä ja toimitustyön kehittämisestä. rivien välissä Synninpäästö sählärille Osaamme jo korjata ergonomisesti huonoja työasentoja ja jaloitella kesken työpäivän. Seuraavaksi sama tulisi tehdä aivoille. Aivokuormituksen vähentämisen pitäisi olla osa organisaation jatkuvaa kehitystä, itsestäänselvä tavoite kuin tilauspolun petraaminen. kuvitus Hanna Sakara 30 suomen lehdistö 3/2021 C
nimitys Jussi Virkkunen: Puoluelehtien pitää löytää paikkansa uudelleen Kansan Uutisten uusi päätoimittaja haluaa luontokadon ja ilmastokriisin näkyvän lehdessä entistä enemmän. teksti Janne Arola Miten aiot uudistaa Kansan Uu tisia? Mitään uudistusohjelmaa ei ole valmiina. Selvää on, että pitää juosta karmeaa kyytiä pysyäkseen paikoillaan. Pitää koko ajan miettiä uusia tekemisen muotoja. Edeltäjäni Sirpa Puhakan aikana aloimme puhua ilmastokriisistä ilmastonmuutoksen sijaan. Luontokato ja ilmastokriisi ovat planeettaa uhkaavia asioita, joista pitää kirjoittaa näkyvämmin. Mikään jättimäinen linjaus tämä ei ole, mutta keskitymme siihen entistä enemmän. Mitä virkaa puoluelehdillä ylipäätään on nykypäivänä? Kyllä puoluelehdillä on virkaa, mutta niiden pitää löytää paikkansa uudelleen. Koen, että meidän pitää olla vasemmistolainen lehti, joka tuo julkiseen keskusteluun sellaisen äänen, jota muut eivät tuo. Jos vain toistamme sitä, mitä muuallakin on, paikkaa ei ole. Mikä on urasi mieleenpainuvin työtehtävä? Ensimmäinen on se, kun olin nuorena toimittajana yhden kollegan kanssa yövuorossa STT:llä, kun Porvoon tuomiokirkko sytytettiin palamaan. Silloin tajusin, millaista on tehdä todella kiireessä journalismia, josta koko Suomi puhuu. Se oli ensimmäinen kerta, kun työskentelin todella kovan paineen alla. Selvisimme kunnialla. Toisena on hassu päivä Maikkarilla. Töissä oli aika pieni miehitys, kun Nokia ilmoitti matkapuhelinliiketoimintansa myynnistä. Paukutimme koko päivän uutisia, ja siinä sivussa Hesari ilmoitti nimittäneensä uuden päätoimittajan. Uutisoimme asian nopeammin kuin Helsingin Sanomat itse. Kolmantena on mieleenpainuva juttu Kansan Uutisista. Syvennyin kestävyysvajeeseen, jonka väitettiin kovasti riivaavan Suomea. Tutustuin aiheeseen, haastattelin tutkijoita ja siinä oikeastaan paljastui, että väitteet kestävyysvajeesta perustuvat olettamuksiin. Lehden roolinakin on haastaa niin sanottuja totuuksia, jotka ovat levinneet laajalle. Olet hjK:n kannattaja. Miten tulet toimeen Kansan Uutisten jalkapalloavustajan, ex-Jokeri-kannattaja Paavo Arhinmäen kanssa? Itse asiassa oikein hyvin, olen juuri tänään haastatellutkin häntä. Mutta sanotaanko niin, että Paavolla on epämääräinen maku jalkapallossa. Niin kauan kuin siitä ei puhuta, tulemme oikeinkin hyvin toimeen. Asteikolla 1–10, kuinka paljon ärsyttää, että kaikissa sinua käsittelevissä jutuissa mainitaan myös isäsi, Helsingin Sanomien entinen vastaava päätoimittaja Janne Virk kunen? Sanotaan 4. Jokainen voi itse päätellä, viittaako se kouluarvosanaan vai mihin. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikkaan tulleelle nuoremmalle itsellesi? Älä kuvittele tietäväsi niin paljon. ? Jussi Virkkunen aloitti maaliskuussa Kansan Uutisten päätoimittaja-toimitusjohtajana. Aiemmin hän on työskennellyt Kansan Uutisten toimittajana sekä toimittajana muun muassa stt:llä, Ylellä ja mtv:llä. ju ss i jo en ta us ta kutsumustyö. Jussi Virkkusen mielestä puoluelehdessä työskentelemisen hyviin puoliin kuuluu, että saa tavata itseään fiksumpia ihmisiä ja tehdä itseään lähellä olevaa journalismia. 2021 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 4* 7.6. 14.5. 7.5. # 5 18.8. 6.8. 30.7. # 6 22.9. 10.9. 3.9. # 7 27.10. 15.10. 8.10. # 8 8.12. 26.11. 19.11. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero ClimateCalc CC-000101/FI PunaMusta News H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E 3/2021 suomen lehdistö 31 C
”Olen ollut aina vähän juureton ja pohtinut palaamista Sudaniin, josta olen muuttanut kolmivuotiaana Suomeen. Nyt olen päättänyt tehdä Suomesta kotimaani ja kasvattaa tänne juuret. Konkretisoin sen ostamalla ensimmäisen oman asuntoni Suomesta.” Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Antamalla toivoa, valoa ja ratkaisuja laadukas journalismi lunastaa paikkansa myös vaikeina aikoina. Terveydenhoitaja, kansainvälisen terveystieteen maisteri Wiam Kyllä minä selviän